Kotikirkko 27.10.2012

Transcription

Ruumiin teologiaa:
Sielun, mielen ja
ruumiin kolmiyhteys
Pyhäinpäivän
kirkkotilaisuudet
ja konsertit
Puolueet
seurakunnan
vaalitentissä
Sivu 3
Sivu 4
Sivut 6–7
Hämeenlinna–Vanajan seurakunta 5 / 27.10.2012
Rippikoulu kuuluu
nuorisokulttuuriin.
Ilmoittaudu nyt!
Kuvat: Vilja Tamminen
Sivut 8–9
Sukupuun
salat
murtautuvat
tietoisuuteen.
Sivu 14
Sini ja Aleksi
tapasivat
84-vuotiaan
Hillevin.
Sivu 11
www.hameenlinna-evl.fi
Kotikirkko
27.10.2012
Epätäydellisen täydellinen
H
Uusi rippikouluvuosi on alkamassa. Nuoren nupullaan olevaa omaa itsenäistä elämää siunataan
rippikoulussa. Konfirmaatio vahvistaa nuorta hänen elämässään, uskossaan ja yhteydessään seurakuntaan.
Kuntavaalien yhdeksi teemaksi on noussut lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy, heidän oikeutensa saada tukea omalle kasvulleen. Kysyimme puolueiden näkemyksiä siitä, mitä kunta ja seurakunta yhdessä voisivat tehdä nuorison hyväksi.
Pyhäinpäivänä katsomme omia –
eläviä ja kuolleita – ihmisiämme ja
liitymme hiljaa osasiksi pitkiä
ketjuja, joissa sukupolvet seuraavat toisiaan. Oma suku voi olla
valtava turvaverkko. Monessa
perheessä kuitenkin raahataan ahdistavia salaisuuksia
ja taakkoja isiltä pojille.
Kirsti Ijäs rohkaisee vapautumaan kaikesta, mikä vaiettuna vääristää ihmissuhteita.
Tottumukseksikin
tulleesta taakasta voi
vapautua. Raskaiden
kerrosten alla on Jumalan täydellinen luomistyö, kaunis ihmisen
ydin.
Sanottua
Paikat, joihin nuoret voisivat mennä ilman leimaa otsassa, alkavat olla vähissä. Kehitys on huolestuttava. Itse
asiassa tällä hetkellä ainoa sellainen paikka on kirkko.
Tutkija Harry Lunabba
Hämeen Sanomat 6.10.
Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.
Virrestä 31
Nuorten syvimmät ajatukset ja toiveet eivät juurikaan ole muuttuneet 70 vuodessa.
Sen saivat huomata lukiolaiset Sini Putkonen, 18 ja Aleksi Hakanpää, 17, kun he vierailivat
Hämeenlinnan Validia-kodissa asuvan Hillevi Pihlajan, 84, luona juttelemassa siitä,
millaista elämä oli ennen vanhaan ja nyt.
T
Riitta-Sisko Keinonen
[email protected]
Historiassa on esimerkkejä sellaisesta lastensuojelusta, jossa mielten myrkyttäminen uskonnolla on pyritty
tosissaan estämään. Määrätietoisimpia yrityksiä tähän
suuntaan on tehty Stalinin Neuvostoliitossa, Maon Kiinassa ja Pohjois-Koreassa.
Toimittaja Janne Villa
Sana 11.10.
Älyllisyyden ja suorittamisen aikana rauhallista aistien kokemusta ei välttämättä osata arvostaa, kristillisen uskonkaan saralla. Usko ei ole ajattelua, eikä edes
näkemistä, vaan usko ja kokemus Jumalan suuruudesta
kuuluu kaikille aisteille.
Pastori Arto Vallivirta blogissaan “Tuoksuja” 30.9.
www.espoonseurakunnat.fi
Virren puhuttelussa
5.
Ah, elä niin,
sen rauhan että perisit,
pyhien riemuun pääsisit.
Ah, elä niin.
Ei milloinkaan maan päällä
sellaista ole iloa.
Parhainkin onni täällä
on täynnä surua.
oisilleen ennestään tuntemattomat Hillevi Pihlaja, Sini Putkonen ja Aleksi Hakanpää pääsevät
heti luontevasti
jutustelun alkuun. Hillevi haluaa ensimmäiseksi tietää, uskovatko nuoret Jumalaan. Myöntävä vastaus saa hänet iloiseksi.
”Taivaan tietä on hyvä kulkea.
Maailmassa on niin paljon viettelyksiä”, hän pohtii.
Hillevi syntyi vuonna 1928
Kalvolassa maatalon tyttäreksi.
Hän kiittelee omaa kotiaan hyväksi kasvupaikaksi, jossa uskovaiset vanhemmat ohjasivat elämän tielle ja antoivat siten parhaan mahdollisen perinnön.
Lapsena ja nuorena Hillevi
kertoo olleensa hyvin kiltti. Hän
kehottaakin kaikkia noudattamaan neljättä käskyä, joka on hänen mielestään tärkeä ja siunausta antava elämänohje. Kahden
lapsen äitinä ja lastenlasten isoäitinä hän muistuttaa myös siitä, että äidin huoli omasta lapsesta kestää läpi elämän.
”Kunnioittakaa vanhempia ja
Jumalaa! Omat vanhemmat ajattelevat aina lapsen parasta”, hän
evästää Siniä ja Aleksia.
Koti kasvattaa, ei koulu
En ymmärrä!
2.
Ei itkua,
ei siellä tuskaa, kipua,
ei ahdistusta, haavoja.
Ei itkua.
Vain rauhaa luona Herran,
kun murhe vaihtuu kiitokseen.
Saan seppeleeni kerran,
kun uskon Kristukseen.
Nuorilla samat haaveet
nyt ja 70 vuotta sitten
V
irsi En ymmärrä, on ollut
virsikirjassa vuodesta
1886 saakka ja palautuu
vuonna 1790 ilmestyneeseen
Halullisten sielujen hengellisten laulujen kantaosaan.
Valitsin kyseisen virren käymällä läpi virsikirjasta noin parikymmentä tekstiä ja tämä herätti tavalla tai toisella kiinnostukseni.
Virsi En ymmärrä ei ollut minulle entuudestaan tuttu ja hyvä niin, koska se ei herättänyt
minussa minkäänlaisia positiivisia fiiliksiä. Päinvastoin sen sanoma ärsytti minua suuresti.
Virren kirjoittajan tapa ajatella
elämää on ilmeisesti ollut täysin
erilainen kuin minulla, eikä se
olekaan mikään ihme, sillä teksti on kirjoitettu jo 1700-luvun lopulla. Silti kyseenalaistan lähes
jokaisen hänen kirjoittamansa
rivin virressä.
Viidennessä säkeessä sanotaan Parhainkin onni täällä on
täynnä surua ja säkeessä kuusi
Uskossa taivaan tiellä kärsiä
tahdon, taistella. Herää kysymys: miksi? Näistä virkkeistä
saan sellaisen vaikutelman, että
Jumalaan uskomisen tie olisi jotenkin kärsimystä, taistelua tai
rangaistus. Eikö sen pitäisi olla
juuri päinvastoin? Ainakin itse
asian näin näkisin. Virren nimi,
En ymmärrä, kuvaa hyvin tämänhetkisiä ajatuksiani tekstistä: en minäkään ymmärrä.
Myös toisen säkeistön sanat
herättivät kysymyksiä: Ei itkua,
ei siellä tuskaa, kipua, ei ahdistusta, haavoja. Jos sitä uskoo
maapäällisen jälkeiseen elämään
taivaassa Herran luona, niin it-
se näkisin asian siten, ettei ihminen taivaaseen päästyään aivan
tunteettomaksi muutu – ettei
voisi kokea kipua, ahdistusta tai
tuskaa. Surun ja ilon kokeminen,
sehän elämästä rikasta tekee.
Virsi sisältää kaiken kaikkiaan
kuusi säkeistöä, eikä yksikään
saanut minua samaistumaan.
Päätin etsiä myös virren sävelmän. Se ei vakuuttanut minua
yhtään sen enempää, kuin itse
tekstikään. Se kuulosti lähinnä
lastenlaulujen Hämä hämä häkki ja Ukko Nooa oudolta yhdistelmältä.
Tämä virsi ei nyt minulle oikein toiminut mitenkään päin tai
mistään näkökulmasta katsottuna, tiedä sitten teistä muista.
Juuso Kallioinen
Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan
media-assistentti
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Carl Gustaf von Essen 1868. Virsikirjaan 1886.
Kun nuoret tiedustelevat, mitä
kouluja Hillevillä on takanaan,
hän kertoo käyneensä Wetterhoffin ja kansanopiston, mutta
korostaa samalla, että koulutuksen ohella kasvatuksen kannalta
tärkeää on hyvä koti. Jos koti on
turvallinen, ihminen voi olla onnellinen.
”Aina sanotaan, että opettajat
opettavat. Mutta oletteko kanssani samaa mieltä, että koti on
peruskasvattaja lapselle”, hän kysyy Siniltä ja Aleksilta. Molemmat nuoret myöntävät asian olevan juuri näin.
”Kaikilla ei ole turvallista kotia”, Aleksi huomauttaa.
Jos nuorella menee huonosti,
häntä ei Hillevin mukaan voida
syyttää, sillä kaikki riippuu siitä,
miten vanhemmat ovat lasta ohjanneet. Myös opettajien neuvoja kannattaa hänen mielestään
kuunnella, sillä he tahtovat oppilaiden parasta.
Harrastukset tärkeitä
Siniä kiinnostaa tietää, mitä Hillevi teki ja harrasti vapaa-aika-
Vilja Tamminen
erään keskellä yötä kirkkaaseen ajatukseen:
En ole täydellinen – mikä helpotus!
Olen siis jossakin mieleni perukoilla
ajatellut, että minun pitäisi olla täydellinen tai todella voisin sitä olla. Miten ahdistavaa!
En ymmärrä, väsyn ja suutun, en millään saa
laitettua lihasta mureaa, en ole tip enkä top, ja ennen kaikkea: teen virhearviointeja – niin kasvattajana, työssä kuin muussakin elämässä. Seurauksena voi olla kurjia käytännön tilanteita, mutta
yht´äkkiä en koe epätäydellisyyttä musertavana.
Sehän on kerta kaikkiaan riemullista: En voi olla, minun ei pidä eikä tarvitse olla, enkä ole täydellinen.
Epätäydellisyys ei estä minua yrittämästä parastani elämässä. (Taas sitä mennään, sanot.) Mutta
jospa en pyrkisikään täydellisyyteen, vaan hyvyyteen. Sen sijaan että tavoittelisin parasta suoritusta, voinkin opetella katsomaan käsillä olevaa tilannetta pidemmälle; miten tästä eteenpäin. Energiaa vapautuu pelolta rakkaudelle.
Hyvyyteen pyrkiminen kuulostaa ylevältä,
mutta kuten Marko Aarnio toteaa haastattelussa, ihminen on kykenevä muuttamaan
vanhoja toimintamalleja.
Tässä lehdessä on asiaa ihmisen kauneudesta ja ainutlaatuisuudesta. Ihminen on
kokonaisuus, jossa henki ja ruumis ovat erottamattomassa vuorovaikutuksessa. Jumalan
luomistyölle tekee vääryyttä nähdä ihminen
vain henkenä, mutta yhtä lailla vain viettitaloutena ja aivosähkökäyrinä.
Virsi 628
3
Hillevi Pihlaja sai tervetulleita nuoria vieraita, kun Sini Putkonen ja Aleksi Hakanpää tulivat juttelemaan hänen kanssaan elämän tärkeistä asioista. Parhaillaan vietetään EU:n aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuotta.
naan, kun tämä oli nuori.
”Päivisin kotona tehtiin navetta- ja peltotöitä ja kaikkia maataloon liittyviä töitä. Illalla, jos
oli aikaa, tehtiin käsitöitä. Tanssejakin silloin oli, mutta tupakkaa ja kaljapulloa en pitänyt kädessäni koskaan. Älkää, rakkaat
lapset, tekään koskaan ruvetko
polttamaan, siinä menee rahat
turhuuteen”, Hillevi evästää.
Aleksilta Hillevi tiedustelee,
harrastaako tämä urheilemista,
sillä hänen mielestään kaikilla
nuorilla olisi hyvä olla jokin harrastus. Aleksi kertoo harrastavansa musiikkia.
Sini haluaa tietää, miten nuoret ennen vanhaan pukeutuivat
ja oliko laittautuminen heille tärkeää.
”Tykkäsin aina, että oli siistit
vaatteet ja vähän sellaiset, mikä
oli muotia. Valkoisia tennistossuja pidettiin kesäpuvun kanssa.
Mutta mitään poskipunaa tai
huulipunaa en silloin käyttänyt,
ne tulivat vasta vanhempana”,
Hillevi kertoo.
Hillevin nuoruudessa, varsinkin sota-aikana, kärsittiin puutetta, sillä muun muassa kankaita vaatteisiin ei tahtonut saada
mistään.
”Sota oli kauheaa. Kovia aikoja ne olivat. Kunpa ei enää koskaan tulisi sellaista”, hän huokaa.
Hyvä elämä
Nykyiseen elämäänsä Hillevi on
siinä mielessä tyytyväinen, että
asuinpaikka on turvallinen ja
hoito hyvää. Oma halvaantuminen ja miehen muutaman vuoden takainen sairastuminen kuitenkin luovat surun varjoa arkeen.
”Joka ilta pyydän rukouksessa siunausta lapsille, lapsenlapsille ja hoitajille. Olen saanut elää
hyvän elämän, mutta nyt ajattelen, että pääsisin jo taivaan kotiin”, hän sanoo kyynel poskellaan.
Kun Sini ja Aleksi kertovat,
mitä he odottavat tulevaisuudelta, Hillevi muistaa, että heidän
ajatuksensa kuulostavat kovin
samanlaisilta kuin hänen omansa silloin teinivuosina.
”Toivon turvallista ja hyvää
elämää, monenlaisia kokemuksia ja perhettä, totta kai”, Sini luettelee.
”Yhteiskunnallisesti on haastavat ajat tulossa, mutta toivon
tulevaisuudelta hyvää toimeentuloa ja varmuutta elämään”,
Aleksi sanoo.
Kaikki kolme päätyvät toteamaan, että nuorten ajatukset eivät ole vuosikymmenten vaihtuessa muuttuneet miksikään,
vaikka maailma on muuttunut.
Hienoja tarinoita
Sini ja Aleksi tuumaavat, että
vanhempia ihmisiä kannattaa
kuunnella, sillä vaikka he eivät
tiedä kaikista nykyelämän jutuista, heillä on kokemusta, josta
nuoret voivat ottaa oppia. Heidän mielestään nuorten ja vanhusten pitäisi olla nykyistä
enemmän tekemisissä luonnollisella tavalla keskenään.
”Kun olin lapsi ja asuimme
Porissa, päiväkodin vieressä oli
vanhainkoti. Tapasimme vanhuksia ja kävimme välillä sillä
puolella katsomassa heitä”, Aleksi kertoo.
Sini työskenteli toissa kesänä
”arjen elävöittäjänä” Voutilan
vanhainkodissa ja huomasi, että
hoitolaitoksessa on paljon yksinäisiä ikäihmisiä, joilla olisi annettavaa tuleville polville.
”Oli hienoa kuunnella ihmisten tarinoita, mitä he ovat elämässään kokeneet. Eri sukupolvien kohtaamiset olisivat tärkeitä sekä lapsille että vanhuksille.
Kun vanhainkodissa kävi vanhusten omaisia, he puhuivat vierailusta koko seuraavan viikon”,
Sini muistelee.
Myös Hillevi nauttii silmin
nähden nuorten vieraidensa Sinin ja Aleksin seurasta.
”On niin kiva, kun joku tulee
käymään. Tervetuloa uudestaan!”, hän toivottaa heidät luokseen toisenkin kerran.
Lea Karmala
4
Vilja Tamminen
Kirkkovuosi
Kohtaaminen maailmalla

Vuonna 1952 Vanajan
seurakunnassa kävi rippikoulun 40 nuorta. Heistä
18 kokoontui kesän korvalla
yhteen.
”Ihmisen on hyvä palata
edes hetkeksi takaisin juurilleen varsinkin, jos juuret ovat
saaneet vielä 60 vuotta sitten
kasvaa edesmenneen Vanajan pitäjän hedelmällisessä maaperässä”, tunnelmoi
kokoonkutsuja Juhani Koivu.
”Ripillepääsy oli tuohon
aikaan merkkitapaus. Joka
pojalla piti olla tumma puku,
joka oli monesti isän vanha.
Räätälin käsissä siitä saatiin
edes jollain tavoin sopiva,
muistelee helsinkiläinen,
opettajana työelämässä toiminut Toivo Paavilainen.
Monet tytöt olivat tuolloin
jo pieniä aikuisia, mutta poikien keskuudessa ei miehisiä
otteita muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta juurikaan esiintynyt.
”Olimme edelleen pikkupoikia, eikä ripille pääsy meitä aikuisiksi tehnyt. Rippikoululaisissa oli eroja sen
mukaan, mistä päin kaupunkia he olivat kotoisin. Kerrostaloissa ja kaupunkimaisessa
ympäristössä asuneet tuntui-
Saamme luottaa huolenpitoon
Perjantaina 2.11.

Lauantaina 3.11.
klo 19 SANCTUS konsertti Vanajan kirkossa. Vanajan kamarikuoro ja
Vanajan nuorisokuoro sekä Merja Lohilahti ja Matti Oikarinen.

Sunnuntaina 4.11.
klo 10 jumalanpalvelus Hämeenlinnan kirkossa (eht.), Seppo Suokunnas (SLEY), Juha Harmaala, Yrjö Niemi, Markku Sintonen.
klo 10 jumalanpalvelus Vanajan kirkossa (eht.), Heini Aronkoski,
Reijo Sillanpää, Anna Helenius.
klo 10 jumalanpalvelus Rengon Tukikohdan Kylätalossa (eht.),
Soili Juntumaa, Anne Laulajainen.
klo 12 jumalanpalvelus Hätilän kirkossa (eht.), Juha Harmaala,
Markku Sintonen.
klo 12 jumalanpalvelus Lintukodossa (eht.), Heini Aronkoski,
Anna Helenius.
klo 15 konsertti, W. A. Mozartin Kyrie ja Requiem, Tampereen
akateeminen sinfoniaorkesteri ja Tampereen Yliopiston Laulajat
Hämeenlinnan kirkossa.
klo 16 jumalanpalvelus Yhteinen messu Poltinahon seurakuntatalossa
(eht.), Minna Lappalainen, lapsille pyhäkoulu.
klo 18 kynttiläilta syntymättömien ja kuolleiden lasten muistoksi Vanajan kirkossa, Kirsi Kniivilä, Tuula Portin, Merja Lohilahti. Yhteistyössä: Kanta- ja Päijät-Hämeen kätilöyhdistys ja vertaistukiryhmä Käpy.
vilainen muistaa.
Nykyisiin rippikoululaisiin verrattuna Paavilaisen
aikalaiset olivat valmiimpia
kuuntelemaan kuin nykyriparilaiset.
”Osasimme kuunnella hiljaa, eikä tunneilla ilmennyt
häiriöitä. Yhtään tupakanpolttajaakaan en muista tuolloin joukossa olleen”, hän
kertoo.
Juhani Karvonen

Kynttilät syttyvät itsemurhan
tehneiden muistolle

vat jotenkin virikkeellisimmiltä, kuin me aidot maalaispojat.”
Kirkkoherra Hugo Anton
Soila oli ankara, mutta tasapuolinen. Paavilaiselle ovat
jääneet mieleen Soilan tiukka asenne muun muassa
tanssiin.
”Tanssia hän piti syntinä.
Hän ilmaisi asian jotenkin
siihen tapaan, ettei morsiamen uumalle saanut vieraan
miehen käsi laskeutua”, Paa-
Hoivaa jo 105 vuoden ajan
Tällä palstalla Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan nimikkolähetystyöntekijät kertovat
kohtaamisistaan eri puolilla maailmaa
Itsemurhan uhrien muistopäivänä sunnuntaina 18.11. järjestetään kynttilätapahtumia eri puolilla Suomea. Tapahtumalla kunnioitetaan itsemurhan tehneiden muistoa ja yritetään tuoda lohtua läheisensä menettäneille.
Hämeenlinnassa kynttilätapahtuma aloitetaan kello 17.30 kynttilöiden sytytyksellä Kirkkopuistossa, jonka jälkeen siirrytään Vapaaehtoiskeskus Pysäkille runoja ja musiikkia sisältävään muistohetkeen. Muistohetken päätteeksi on ehtoollisen vietto ja iltakahvit. Seurakunta järjestää tilaisuuden yhdessä Omaiset mielenterveystyön tukena Kanta-Häme ry:n, Irti
huumeista ry:n ja Mielenterveysyhdistys Hämi
ry:n kanssa.
Läheisen itsemurha jättää jälkeensä paljon
tuskaa, kysymyksiä ja syyllisyyden tunteita. Surun koskettaessa seurakunnan diakoniatyöntekijät ja papit tarjoavat tukeaan kuunnellen ja
rukoillen. Yhteyttä heihin voi ottaa joko suoraan nettisivulta www.hameenlinna-evl.fi löytyvien yhteystietojen avulla tai pappeihin seurakuntayhtymän vaihteen kautta puh. (03) 626
41 ja diakoniatyöntekijöihin Diakoniakeskuksen kautta puh. (03) 626 4252.
Tästä joukosta lähes puolet saatiin kokoon vielä 60 vuoden jälkeen.
 MARRASKUU
Vilja Tamminen
klo 10 jumalanpalvelus Hämeenlinnan kirkossa (eht.), Yrjö Niemi,
Jukka Alarotu, Kirsi Kniivilä, Matti Oikarinen. Katekumenaatti.
klo 10 jumalanpalvelus Vanajan kirkossa (eht.), Timo Kalaja, Heini
Aronkoski, Markku Sintonen, Vanajan kirkon kuoro.
klo 15 hartaus Ahveniston kappelissa, Jukka Alarotu, Merja Lohilahti.
klo 16 kynttilöiden sytytys Vanhalla hautausmaalla Kaurialassa, Soili
Juntumaa, Anna Helenius. Tilaisuuden järjestää Kaurialayhdistys.
klo 17 hartaus Vuorentaan kappelissa, Jukka Alarotu, Merja Lohilahti.
klo 18 jumalanpalvelus Rengon kirkossa (eht.), Soili Juntumaa, Anne
Laulajainen, Rengon kirkkokuoro.
klo 18 hartaus Vanajan kirkossa, Reijo Sillanpää, Johanna Hytönen.
klo 18 ylistyslaulu- ja rukousilta (eht.) Poltinahon seurakuntatalossa,
Yrjö Niemi, Matti Oikarinen. Iltakahvi.
Ma 29.10. Virkataan mattoja klo 17.30
alk. Poltinahon srk-talon kahviossa.
Ohj. Päivi Aikasalo. Pajan hinta tarvikkeineen 10 €. Tuotto Naisten Pankille.
Ma 29.10. Ansat ja Taunot – avoin aamupäivä kaiken ikäisille. Maanantaisin klo 9.30–11.30 Kankaantaustan kerhossa (Nuuttilantie 21 A). Paikalla lastenohjaaja ja diakoniatyöntekijä. Hartaus, kahvi/mehuhetki (pieni kahviraha) sekä vapaata yhdessäoloa. Seija Puusaari ja Johanna Varis.
Ti 30.10. Naisten saunaretriitti klo 18–
20.30 Loimalahden leirikeskuksessa,
Majalahdentie 1. Klo 18 sauna, klo
19.30 iltapala (3 €). Mahdollisuus hiljaisuuteen ja virkistävään yhdessäoloon. Soili Juntumaa.
Ke 31.10. Koko perheen iltakirkko klo
18 Hätilän kirkossa, Kirkonmenoja toteuttamassa Hätilän IP-kodin lapset
ja ohjaajat, siunaaminen, tarjoilu.
Myllymäessä sijaitseva
Sisälähetys juhlisti
syyskuussa 105-vuotista taivaltaan. Juhlia vietettiin hyvän ruoan, puheiden, ohjelman ja taiteen merkeissä.
Juhlassa esiintyi myös yllättäviä vieraita yhdistyksen alkuvuosilta. Vieraat saivat
makeat naurut Sisälähetyksen perustajan kirkkoherra
Ludvig Enkvistin perheineen ihmetellessä nykymaailman menoa.
Juhlan kunniaksi Sisälähetyksen tiloihin oli pystytetty
harvinaislaatuinen näyttely,
johon oli koottu palvelukodissa asuvan Erkki Peltovuoren, 97, teoksia.
Tuohityöt ja Purjelaivat
-näyttelyssä mukana oli myös
uusia teoksia, sillä palvelukodissa asuessaan Peltovuori on
innostunut rakentamaan pienoismalleja Suomen kirkoista.
”En ole itse käynyt kaikissa kirkoissa, vaan olen kuvista katsonut miltä ne näyttävät”, kertoo Peltovuori. Kirkkojen materiaalina hän on
käyttänyt pääasiassa puuviilua ja tuohta. Pikkutarkka
työskentely ja pohtiminen on
Reetta Laaksonen

Kaksivuotiaan Siirityttäremme oli alkuun
hyvin hankalaa jäädä kotiin
nepalilaisten hoitajiensa
kanssa, kun me muut perheenjäsenet lähdimme työhön ja kouluun. Kotiapulaisemme, kristitty Diludidi, huomasi tämän. Hän
näki, miten murheissani
olin tilanteesta.
Mielessäni ajattelin uhkia ja vaaroja, joita Siiri voisi päivän aikana kohdata.
Osaisiko Dilu varmasti pitää pienestä tyttärestäm- Dilu-didi ja pikku-Siiri.
me huolta? Jätin Dilulle rahaa hätätapauksia varten ja yritin ottaa huo- tään edellisen elämän tekojen perusteella,
mioon pienetkin asiat, joita voisi tapahtua. eikä kohtaloa voi muuttaa. Tätä emme voi
Kerran töistä palatessani ja kaapatessa- hyväksyä, sillä me uskomme ihmisten sani Siirin syliini Dilu haki nepalinkielisen manarvoisuuteen.
Raamatun. Istuimme alas puutarhapöydän
Minä, jokaista asiaa murehtiva suomaääreen Katmandun kuumassa iltapäivässä. lainen kristitty, saisin silti ottaa oppia neDilu luki ääneen Matteuksen evankeliumis- palilaisilta ja luottaa siihen, että kaikki on
ta kohdan, jossa Jeesus kertoo taivaallisen lopulta korkeammassa kädessä. Koin saaIsän tietävän ja täyttävän tarpeemme (6:25– neeni hyvän ja tärkeän muistutuksen iso34). Sitten hän sanoi, etten saisi murehtia siskoltani (didi tarkoittaa isosiskoa).
liikaa Siiristä, sillä hän pitää tytöstä huolta,
Vaikka eteen tulee vaikeita asioita, voimniin myös Taivaan Isä. Minun pitäisi muis- me luottaa Jumalan huolenpitoon. Vaikka
taa, että olemme arvokkaampia kuin tai- haluamme tarjota lapsillemme mahdollivaan linnut, ja niistäkin Jumala pitää huol- simman tasaisen elämän tien, kaikkia kuopta.
pia ja mutkia emme pysty tasoittamaan.
Mietin taivaan lintuja, murehtimistani
ja yrityksiäni ohjailla kaikkia mahdollisia
Anni Takko
elämässä tapahtuvia asioita. Ehkä Nepalin
Kirjoittaja on Nepalissa asuva
Lähetysseuran tiedottaja ja
hindut uskovat sellaiseen fatalismiin, joka
kummityön koordinaattori
poistaa ihmisarvon. Omaan kastiin synny-
Vilja Tamminen
Pyhäinpäivän aikaan
Marraskuussa, vuoden pimeimpään aikaan vietettävä pyhäinpäivä on
Suomessa hiljainen ja harras päivä, jolloin omaiset vievät edesmenneiden läheistensä haudoille kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia.
Haudoilla käynti pyhäinpäivänä yleistyi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Kirkoissa pyhäinpäivä on viidenneksi suosituin kirkkovuoden pyhistä jouluaaton, ensimmäisen adventtisunnuntain, ensimmäisen joulupäivän ja kiirastorstain jälkeen.
Pyhäinpäivä on pyhimysten ja vainajien muistamisen päivä. Kirkoissa sytytetään kynttilä vuoden aikana kuolleiden muistoksi. Pyhät muodostavat yhteyden, johon voimme näkymättömästi liittyä. Pyhyys ei viittaa vain kuolleisiin. Kasteemme perusteella liitymme sukupolvien ketjuun.
Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa luetaan 3.11. hartauksissa Ahveniston ja Vuorentaan kappeleissa ja Vanajan kirkossa sekä jumalanpalveluksessa Rengon kirkossa viime pyhäinpäivän jälkeen kullekin hautausmaalle haudattujen kristillisesti siunattujen vainajien nimet.
Tapahtumat 29.10-1.12.
Tummasta puvusta ei tingitty


5
Erkki Peltovuori esitteli tekemiään kirkkojen pienoismalleja Sisälähetyksen 105-vuotisjuhlilla.
hyväksi aivoille ja kirkkoja
rakentaessa myös kärsivällisyyttä vaaditaan.
Kristillisyys kuuluu Sisälähetyksen arvoihin, asukkaille järjestetään viikottain
hengellistä ohjelmaa. Sisälähetyksen takana olevan yhdistyksen hallitukseen kuuluu seurakunnan edustaja.
Jotain uutta on kuitenkin
myös Sisälähetyksessä tapah-
tumassa, sillä Hämeenlinnan
kaupungin ostamien palveluiden lisäksi Sisälähetys alkaa
lokakuusta lähtien järjestää
omaa kotipalvelutoimintaa.
Ensi vuoden alusta Sisälähetys muuttuu myös osakeyhtiöksi ja muutoksen myötä yhtiön nimeksi tulee Hoivia Oy.
Reetta Laaksonen
To 1.11. Naisten ilta
“Naisena Intiassa”
klo 18.30 keskusseurakuntatalossa Merja Kauppinen Medialähetys Sanansaattajista, Tuula Sailio
laulu, Marjatta Kivikko säestys,
intialainen keitto- ja teetarjoilu.
HUOM: Pyhäinpäivän tapahtumat
2.–4.11. erikseen tällä aukeamalla.
Ma 5.11. Naisten kirjallisuuspiiri klo
18.30 Poltinahon srk-talossa. Kirja Rosa Liksom Hytti nro 6.
Ma 5.11. Miesten saunailta klo 18.30
Syöksynsuun leirikeskuksessa.
Ti 6.11. Markkinahartaus klo 12 Hämeenlinnan kirkossa, Heini Aronkoski, Markku Sintonen.
Ti 6.11. klo 14–17.30 Käsityökerhon
myyjäiset Poltinahon srk-talossa.
Ke 7.11. Miesten aamukahvi klo 7 Café
Laurellissa, Sibeliuksenkatu 7.
To 8.11. Entisten omaishoitajien leiripäivä klo 10–17 Loimalahden leirikeskuksessa. “Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Alustuksia, keskustelua ja rukousta. 12 €. Ilm. viim. 1.11.
Diakoniakeskukseen (03) 626 4297 arkisin klo 10–12.
To 8.11. klo 18.30 Torstailuento keskusseurakuntatalossa.
La 10.11. Lasten lauantaimaja klo 10–
11.30 Perhetuvassa, Aulangontie 20.
Ilm. viim. 2.11. [email protected] tai
050 570 5919.
Su 11.11. Isänpäivälounas klo 11.30 keskusseurakuntatalossa, 12 €/lapset 6 €.
Ti 13.11. Näkö- ja liikuntavammaisten
kerho klo 14–16 Poltinahon srk-talon
kahviossa.
To 15.11. Torstailuento klo 18.30 keskusseurakuntatalossa.
Pe–la 16–17.11. Bunkkeri 13 LAN-leiri
Loimalahden leirikeskuksessa. Alkaa
pe klo 17, päättyy la klo 14. Hinta 25 €
sis. ohjelman, majoituksen ja ruokailun. Ilm. ke 14.11. mennessä bunkkerilanit.fi/bunkkeri 13.
Pe 16.11. Naisten aamukahvi klo 7.30
Rengon pappilassa.
Su 18.11. Perhemessu klo 10 Hämeenlinnan kirkossa. Puhallinorkesteri,
Rantatien ja Kukoistensyrjän kerholaiset. Ehtoollinen ja tarjoilu.
Su 18.11. Tuomasmessu klo 18 Poltinahon seurakuntatalossa. Lapsille pyhäkoulu.
Su 18.11. Kynttilätapahtuma itsemurhan tehneiden muistolle alkaen klo
17.30 Kirkkopuistosta.
Su 18.11. Sibelius-opiston, Vanajaveden opiston ja seurakunnan yhteiskonsertti klo 19 Vanajan kirkossa.
La 24.11. Lasten lauantaimaja klo 10–
11.30 Rengon pappilan lasten kamarissa, Topenontie 144. Ilm. viim. 16.11.
[email protected] tai 050 570 5919.
La 24.11. Naisten aamu klo 10 Hämeenlinnan pääkirjastossa, kuvataiteilija Kaija Elo puhuu kauneudesta.
La 24.11. Lähetysjärjestöjen yhteiset
myyjäiset klo 11–14 keskusseurakuntatalossa, keittolounas 7 €/lapset 3,5 €.
Su 25.11. Kehitysvammaisten kirkkopyhä klo 10 Poltinahon srk-talossa.
Ma 26.11.
Nukketeatteri
Sananjalka
Isoisän joululahja
klo 14 Hätilän kirkossa ja
klo 18 Poltinahon srk-talossa.
Ti 27.11. Naisten saunaretriitti klo 18–
20.30 Loimalahdessa, Majalahdentie
1. Klo 18 sauna, klo 19.30 iltapala (3 €).
Mahdollisuus hiljaisuuteen ja virkistävään yhdessäoloon. Heini Aronkoski.
La–su 1.–2.12. Nuorten jouluun valmistautumisleiri In Excelsis Deo Loimalahden leirikeskuksessa. Leiri on
maksuton. Ilmoittautumisesta tulee
lisätietoja nuorisotyön nettisivuille.
www.hameenlinna-evl.fi Hämeenlinna-Vanajan seurakunta puh. (03) 62 641.
Puhelinnumeromme vaihtuvat 7.11. Uudet yhteystiedot: www.hameenlinnanseurakuntayhtyma.fi/soitakirkkoon.
6
Lahjaraamattu. 200-vuotisjuhlaansa viettävä Suomen Pipliaseura
lahjoitti kansanedustajille ja eduskuntaryhmille nimikoidut nahkakantiset Raamatut. Järjestö halusi
nostaa esiin äidinkielisen Raamatun
merkityksen kielellisen ja kulttuurisen identiteetin vahvistajana sekä eurooppalaisen oikeuskäsityksen ja arvopohjan perusteena.
Hiippakuntasihteeri. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan entinen
johtava diakoniatyöntekijä Airi Raitaranta on valittu diakonian ja yhteiskunnallisen työn hiippakuntasihteeriksi. Hän aloittaa 1. maaliskuuta
2013.
Kirkkoneuvoston puheenjohtaja.
Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli määräsi kirkkoherra Timo
Kalajan Hämeenlinnan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajaksi 1.10.2012 alkaen tämän vuoden loppuun ja seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi 2013–
2014.
Lääninrovasti. Hauhon kirkkoherra Tapani Vanhanen on Kari Koivun seuraaja Hämeenlinnan rovastikunnan lääninrovastina. Tehtävään
valitaan joku rovastikunnan kirkkoherroista kuudeksi vuodeksi.
Lähetyskannatus. Lähetystyöhön
ja kansainväliseen diakoniaan käytettiin viime vuonna 80 miljoonaa
euroa. Luvussa mukana ovat kaikki
Suomen lähetystyötä tekevät järjestöt ja kirkot. Tulot muodostuivat seurakuntien talousarviomäärärahoista, vapaaehtoisesta kannatuksesta,
julkisesta rahoituksesta ja muista
tuotoista. Maailmalla on 745 Suomesta lähetettyä lähetystyöntekijää.
Tiekirkot. Ohikulkijoille oli kesällä avoinna 280 tiekirkkoa, joukossa
Hämeenlinnan, Vanajan ja Rengon
kirkot. Kävijämäärät ovat vuosi vuodelta kasvaneet. Palaute oli yleisesti
myönteistä, tunnelma, arkkitehtuuri ja kirkkoympäristö puhuttelivat
vahvimmin.
Lasten ja nuorten
huomioon ottaminen on erityisenä teemana tämän syksyn kunnallisvaaleissa.
Kotikirkko kysyi
puolueilta mitä
seurakunta ja
kunta voisivat yhdessä asian hyväksi tehdä.
U
seat hämeenlinnalaisetkin ehdokkaat ovat allekirjoittaneet Kirkkohallituksen yhdessä valtakunnallisten järjestöjen kanssa
laatiman Huoneentaulun, jossa muistutetaan lasten ja nuorten rakentavan kuntien tulevaisuuden ja olevan kuntalaisia jo tänään. Lapsen oikeudet
ovat aikuisten velvollisuuksia.
Suomen nuorisoyhteistyö - Allianssi ylläpitää allekirjoittaneiden kuntavaaliehdokkaiden
listaa ja julkaisee listaustietoja vaalien alla, alli.fi/huoneentaulu.
Kysyimme Hämeenlinnan
kaupunginvaltuuston puolueilta näkemyksiä nuorten huomioon ottamisesta sekä seurakunnan ja kunnan välisen yhteistyön mahdollisuuksista.
Kysymyksiin vastasivat ryhmäpuheenjohtajat Hannu Kärpänen Keskustasta, Sari Rautio Kokoomuksesta, Teija Arvidsson KD:sta, Johannes
Koskinen SDP:sta ja Ritva Oinonen Vasemmistosta. Vihreistä kysymyksiin vastasi valtuutettu Kirsi Ojansuu-Kaunisto. Perussuomalaiset eivät
vastanneet kysymyksiin määräajassa.
1) Millaista yhteistyötä
kunta ja seurakunta voisivat
tehdä nuorten hyväksi?
2) Millainen merkitys seurakunnalla on tavallisen kuntalaisen arjessa?
Keskusta
1) Lasten iltapäivä- ja kerhotoimintaa voidaan järjestää tai
tarjota yhdessä tai vuorotellen.
Yhteistyötä olisi hyvä tehdä
erilaisissa syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävissä toimissa, kuten etsivässä nuorisotyössä.
2) Seurakunnan merkitys on
eri ihmisillä erilainen. Se muuttuu ikäryhmittäin. Varsinkin
lapsille tarjotut palvelut ovat
tarpeen ja kysyttyjä. Perheiden
Kuntavaalit 2012
palvelut ovat tärkeitä yhteistyökohteita.
2) Seurakunta mielletään usein
vain kirkollisten toimitusten ja
perhejuhlien kautta. Monen arkea
kuitenkin kohentaa myös seurakuntien lapsi- ja nuorisotyö, vapaaehtoistyö, diakoniatyö taloudellisessa tai henkisessä ahdingossa olevien parissa ja eettisiin arvoihin tai elämänhallintaan liittyvät keskustelut. Ajankohtainen
asia on Pysäkin ja vastaavien toimintojen kunnollisten tilojen varmistaminen, olipa ratkaisu sitten
”yhdistystalo” vanhaan kirjastotaloon tai jokin muu. Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä, että seurakunta elää koko kansan kirkkona ihmisten arjessa tässä hengessä.
Vasemmistoliitto
1. Seurakunnilla on varsin moninainen tuntuma nuorisotyöhön ja
heidän arkeensa. Seurakuntanuoret voisivat osallistua kunnan nuorisofoorumiin. Seurakuntien tekemä nuorisotyö tulisi huomioida
yhtenä kanavana, kun mietitään
nuorille suunnattua toimintaa tai
sen kehittämistä. Lisäksi yhteistyötä voisi tehdä myös syrjäytymisen
ehkäisemiseksi etsivän nuorisotyön puitteissa.
2. Merkitys varmasti vaihtelee,
mutta kuitenkin luterilainen seurakunta on vankasti osa suomalaista kulttuuria, tämän kokemusta on kunnioitettava. Monille kirkko tuo kiireiseen elämään rauhaa
ja turvallisuudentunnetta.
Lisäksi seurakunta tekee työtä
heikommassa asemassa olevien hyväksi. Kirkon piirissä käy hyvin erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista
ja aatemaailmoista. On toivottavaa, että tämä avoimuus jatkuu.
Vihreät
1) Seurakunta ja kunta voisivat ylläpitää yhdessä nuorisokahvilaa
keskustassa iltapäivisin ja iltaisin.
Pikkusyömisten lisäksi siellä voisi
olla erilaisia lauta- ym. pelejä sekä
lehtiä. ”Matalan kynnyksen” paikassa olisi keskustelumahdollisuus
valinnan mukaan kaupungin ja/tai
seurakunnan nuorisotyöntekijän
kanssa. Yhteistyössä voitaisiin järjestää nuorille yhteisiä retkiä ja leirejä ympäri Suomea.
2) Seurakunta tarjoaa monipuolisia palveluja lapsille, nuorille, perheille ja ikäihmisille sekä viestii elämän syvistä arvoista vastapainona
sille hektiselle ja materialistiselle
elämäntavalle, joka on ottanut meidät valtaansa. Sanomansa kautta se
kertoo, ettei elämän arvo ole maallisessa menestymisessä, statuksissa ja mammonan tavoittelussa, vaan
on jotain arvokkaampaa: on pyhyys,
syvyys, anteeksiantamus ja ylösnousemus. Näin seurakunta viestii
toivoa, valoa ja armoa. Kirkko on
ollut erilaisissa yhteisissä onnettomuuksissa ja kriiseissä se paikka,
johon ihmiset ovat kokoontuneet
yhdessä myötäelämään surua ja
ahdistusta. Seurakunta on peruskallio, jota ei aina edes tiedosta ja
huomaa, mutta vakaalla olemassaolollaan se tuo turvallisuutta.
Lea Karmala
Varo kristillisiä arvoja!
erilaisiin kriisitilanteisiin tarjotut avut ovat lisääntyvästi
tarpeen. Eläkeiässä seurakunnan palveluilla on lisääntyvä
kysyntä.
Kokoomus
1) Yhdessä kunta ja seurakunta voisivat järjestää osallistavia
monipuolisia vapaa-ajantoimintoja. Hämeenlinnaankin
sopisi Walkers-tyyppinen toiminta nuorten omin voimin ja
toimin. Kuorotoiminta on erinomaisen hyvää, samoin partio
ja muu kerhotoiminta. Yhteisiä tiloja voitaisiin hankkia
kumppanuuksien kautta ja ottaa nuoret mukaan päätöksentekoon ja palveluiden suunnitteluun. Seurakunta aktiivisesti mukaan myös nuorisotakuun
toteuttamiseen, mm. asumisen
ja opintojen tukemiseen.
2) Seurakunnan pitää tarjota mahdollisuuksia ihmisen
elämänkaaren eri vaiheissa, ar-
jessa ja juhlassa. Erilaiset päivä- ja iltapäiväkerhot, ikäihmisten kerhot ja muuttuvien
elämäntilanteiden tukemisen
tavat ovat erinomainen lisä
kunnan palvelutarjottimella.
Seurakunnan ja kunnan tulee
olla kumppaneita, joissa molemmilla on oma roolinsa. Pysäkki on tästä erinomainen
esimerkki.
Kristillisdemokraatit
1) Kaupunki ja seurakunta voivat tehdä yhteistyötä hyvin monessa toiminnassa: Omat oppilaitospastorit kaikkiin, varsinkin toisen asteen, kouluihin.
Tiivis yhteistyö syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tavoittamisessa, seurakunnan ja
kunnan “etsivät” työpareina.
Yhteiset leirit ja nuorisotapahtumat, joihin mukaan myös
kaupungin muut seurakunnat.
Tilojen yhteiskäyttö esimerkiksi kerhoissa. Yhteisesti organi-
soitu nuorten vapaaehtoistyö
esimerkiksi vanhusten tai maahanmuuttajien parissa.
2) Seurakunnalla on hyvin
tärkeä merkitys niillekin, jotka
eivät kuulu ns. aktiiviseurakuntalaisiin. Se on tukena ihmisen
elämän tärkeimmissä käännekohdissa, ilon ja surun hetkissä.
Se järjestää mittavaa lapsi- ja
nuorisotyötä, johon kunnalla ei
olisi mahdollisuuksia, tukee
perheitä ja avioliittoja, järjestää
kerhoja äideille ja lapsille. Moni
yksinäinen ihminen löytää toimintaa ja ystäviä. Seurakunta
vastaa mittavasta diakoniatoiminnasta vähäosaisten kaupunkilaisten keskuudessa, organisoi
vapaaehtoistyötä vanhusten parissa, tukee kaupunkilaisten
henkistä, hengellistä ja sosiaalista hyvinvointia ja vastaa ihmisen elämän tärkeimpiin kysymyksiin elämästä, kuolemasta ja iankaikkisuudesta.

Hämeenlinnan kaupunki
järjestää koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa
ensimmäisen ja toisen
vuosiluokan oppilaille.
Hätilän kaupunginosassa
asuvat lapset voivat hakea myös HämeenlinnaVanajan seurakunnan
tuottamaan aamu- ja iltapäivätoimintaan Hätilän
kirkolla.
Sosialidemokraatit
1) Saumaton yhteistyö lapsi- ja
nuorisotyössä on tarpeen, jotta
mahdollisimman moni nuori voi
osallistua harrastustoimintaan
ja yhdessä tekemiseen. Tilojen ja
osin myös henkilöstön yhteiskäyttö, vapaaehtoistoiminnan
tukeminen ja erityisesti ongelmallisessa elämäntilanteessa
olevien lasten ja nuorten tuki-
7
Jos joku sanoo olevansa
kristillisten arvojen puolella, älä automaattisesti kannata
puhujaa. Varmista ensin, mitä
hän tarkoittaa arvoillaan
Kuntavaalien alla moni ehdokas kertoo noudattavansa ”kristillisiä arvoja”. Tämä on helppo
lupaus, koska nämä arvot voivat
sisältää melkein mitä tahansa.
Osa kristillisten arvojen kannattajista tukee naispappeutta,
osa vastustaa. Osa tukee sukupuolineutraalia avioliittoa, osa
vastustaa. Osa tukee kuntaliitoksia, osa vastustaa. Osa säästäisi
päivähoidosta, osa terveyspalveluista ja osa katujen ylläpidosta.
Tärkeintä äänestäjän kannalta on se, että hän varmistaa, mitä kristilliset arvot tarkoittavat
juuri oman ehdokkaan kohdalla.
Ovatko ne sellaisia arvoja, jotka
itsekin allekirjoittaa?
Sama pätee toki mihin tahansa muuhunkin väitteeseen. Jos
puhuja on ”vanhusten asialla”,
tarkoittaako se hänen mielestään
parempaa kotihoitoa, enemmän
Kirkon liikunta- ja urheiluneuvottelukunta
Kirjakilpailu. Vuoden 2012 kristillisen kirjan tittelistä kisaavat Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet – Matkoja aikaan ja taiteeseen, Kirjapaja, Johanna Hurtig,
Mari Leppänen: Maijan tarina.
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
yksilön ja yhteisön traumana, Kirjapaja, Erkki Jokinen: Muukalainen,
Perussanoma, Leena Jäppilä: Pieni
kantaattikirja – J.S.Bachista, unista ja tiheästä todellisuudesta, Kansanvalistusseura, Heikki Räisänen:
Mitä varhaiset kristityt uskoivat,
WSOY, Pekka Simojoki, Kalle Vaismaa: Seitsemän silmäniskua, SLS.
Voittajan valitsee arkkipiispa Leo
Helsingin kirjamessuilla 28. lokakuuta.
Yhdessä nuorten hyväksi
Vilja Tamminen
Puhelinnumerouudistus. Hämeenlinnan seurakuntayhtymä luopuu lankapuhelimista tänä syksynä.
Kaikkien seurakunnan työntekijöiden puhelinnumerot vaihtuvat 7.
marraskuuta. Vaihteen numero (03)
62641 säilyy samana. Uudet puhelinnumerot löytyvät osoitteesta
www.hameenlinnanseurakuntayhtyma.fi/soitakirkkoon.
lähihoitajia vai isompia mummomarinointilaitoksia? Jos puhuja
on ”yrittäjien puolella”, tarkoittaako se enemmän parkkipaikkoja keskustaan, isompia yrityskokonaisuuksia taajaman ulkopuolelle vai vähemmän rakennusoikeutta isoille ketjuille?
Nämä kaikki ovat esimerkkejä retoriikasta. Poliitikko valitsee
mielellään termin, jolla on mahdollisimman laaja sateenvarjomerkitys. Sen alla hän voi väittää
ja tehdä aivan mitä tahansa.
Niinpä kannattaa pyrkiä puheiden läpi, suoraan konkretiaan.
Mitä ehdokas tarkoittaa käytännössä? Mitkä keinot hän valitsisi? Mitä vastaan ja minkä puolesta hän äänestäisi?
Älä koskaan tyydy yleisluontoiseen sateenvarjokäsitteeseen.
Pyydä tarkennuksia. Äänestä sitä, jonka vastauksen voit itsekin
allekirjoittaa.
Katleena Kortesuo
Kirjoittaja on hämeenlinnalainen
tietokirjailija
Kirkkoherra muistuttaa
liikunnan pelisäännöistä

Tuore kirkkoherra Timo Kalaja on lähestynyt paikallisia urheiluseuroja ja liikuntapaikkojen ylläpitäjiä kirjeellä, jossa hän muistuttaa liikunnan pelisäännöistä.
Kirkon liikunta- ja urheiluneuvottelukunta julkisti keväällä 2011 kymmenen teesiä
liikunnasta ja urheilusta, ja
nyt teesejä esittelevät julisteet
on postitettu seuroille ja liikuntapaikoille keskustelunavaajiksi.
Kalaja toivoo, että teesit
herättäisivät keskustelua niiden aikuisten parissa, jotka
tekevät päätöksiä lasten ja
nuorten mahdollisuuksista
liikuntaan. Valmentajien on
arvokasta pohtia, miten kirkon esillä pitämät arvot nykyisin toteutuvat seuratoiminnassa. Teesit tarjoavat
tukea myös lasten vanhemmille, jotka kannustavat jälkikasvuaan liikuntaharrastuksissa.
Liikunta ja urheilu ovat
henkisten ja hengellisten har-
joitusten ohella luontevia
kasvun välineitä, joiden avulla lapsi ja nuori kehittyy fyysisesti ja sosiaalisesti. Liikunnan ja urheilun teeseillä
muistutetaan, että kasvattajien, urheilijoiden ja valmentajien tulee esimerkillään tukea tätä kasvatusmallia ja
tuntea oma kasvatusvastuunsa.
Liikunnan ja urheilun 10
teesiä laatineeseen Kirkon liikunta- ja urheiluneuvottelukuntaan kuuluvat asiantuntijajäsenet Suomen Liikunta ja
Urheilu SLU:sta, Suomen Kehitysvammaisten Liikunta ja
Urheilu ry:stä, Suomen Olympiakomiteasta, Huippu-urheilun muutosryhmästä, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, Kuortaneen urheiluopistosta sekä kirkon eri vaikuttamistahoilta.
Kirkon kymmenen teesiä
sisältävää julistetta voi tilata
maksutta Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan puhelinvaihteesta puhelinnumerosta (03) 62 641.
8
R
ippikoulun päättävä
konfirmaatio on säilyttänyt Suomessa tärkeän
aseman niin nuorten kuin heidän perheensä ja sukunsakin
keskuudessa.
Missään muualla nuoret eivät ole niin motivoituneet rippikouluun kuin Suomessa, sanoo rippikouluja tutkinut teologian tohtori, uskonnonpedagogiikan dosentti Kati Niemelä Kirkon tutkimuskeskuksesta. Motivaatio nousee sekä rippikoulun hauskuudesta ja sosiaalisuudesta että sen tuomista oikeuksista.
Valtaosa suomalaisista konfirmoidaan. Vuonna 2011 Suomessa kävi rippikoulun noin
54 000 nuorta, ja heistä vain
noin yksi prosentti keskeytti
rippikoulun tai jäi pois konfirmaatiosta.
”Muualla maailmassa rippikoulun nimi on yleensä konfirmaatio-opetus ja konfirmaatio
on rippikoulun keskiössä. Suomessa suku ja perhe ovat konfirmaation keskiössä”, Kati
Niemelä selvittää.
”Missään muussa maassa
rippikoulu ja konfirmaatio eivät anna niin vahvoja oikeuksia kuin Suomessa”, Niemelä
toteaa.
Rippikoulun käynyt saa oikeuden kirkkohäihin. Konfirmoitu pääsee lisäksi kummik-
si, itsenäisesti ehtoolliselle sekä oikeuden asettua 18-vuotiaana seurakuntavaalien ehdokkaaksi.
Siunausta
aikuisuuteen
Hienointa oli luottamuksen
rakentuminen leirin aikana
oman ryhmän kesken. Ensimmäisinä päivinä oli hankalaa, mut ta viikossa ehtii
tulla tutuksi ja viimeisinä
päiv inä keskustelimme jo
avoimesti. Iltaohjelmat paranivat ja erit yisesti porukassa
laulaminen oli hienoa loppua
kohti, kun kaik ki uskalsivat
olla täysillä mukana. Aaro
Heinonen (isonen)
Isoseksi haluaa joka neljäs rippikoulun käynyt.
Ensimmäisen vuoden isoskoulutusryhmä oli leirillä Syöksynsuun leirikeskuksessa tässä kuussa.
Elämä, usko ja rukous
Sakari Sarkimaa /
Kotimaadeski
Nuoret ovat herkin peili kuvastamaan kunkin aikakauden henkeä
ja reagoimaan sen sisältämiin mahdollisuuksiin ja vaatimuksiin.
Myös rippikoulun teologia muovautuu ajassa. Nykyrippikoulu korostaa sitä, että konfirmaatio vahvistaa nuorta hänen elämässään,
uskossaan ja yhteydessään seurakuntaan. konfirmoitaisiin syksyllä, mutta
suurin osa perheistä toivoo konfirmaatiota rippikoulun yhteyteen”, hän kertoo.
Rippikoulu vahvistaa
kuvaa kirkosta
Monen mielestä on kirkon kohtalonkysymys, mitä tapahtuu
rippikoulun jälkeen. Tässä jäsenten elämänvaiheessa yhteys kirkkoon ja omaan seurakuntaan voi
helposti heikentyä.
Pastori Satu Suonperä vastaa isoskoulutuksesta, johon
Hämeenlinnassa ilmoittautuu
noin joka neljäs rippikoulun
käynyt.
”Isosiksi haluavien määrä
kertoo jotakin rippikoulusta.
Suomi on kärkitilastoissa rippikoulun käymisessä, sillä meillä
rippikoulu on pysynyt ajassa
kiinni. Vahvuudesta kertoo sekin, että aikuisrippikoulut pyörivät koko ajan ja moni käy rippikoulun myös armeijan yhteydessä. Tilaisuus ei mene ohi,
rippikoulun voi käydä milloin
tahansa kun on täyttänyt 15
vuotta”, Suonperä muistuttaa.
Suonperä ei pidä nuoren elämän
kannalta välttämättä ratkaisevana
sitä, kuinka nuori pysyy rippikoulun jälkeen kirkossa kiinni.
”Onnistunut rippikoulu vahvistaa kuvaa kirkosta. Se kuva
säilyy siihen hetkeen, kun elämässään tarvitsee seurakunnan
tukea, yhteyttä tai palveluja. Ei
pidä olla mitään mittaria, kuin-
Pysähtymisen
paikka nuorelle
Rippikoulu on edelleen osa suomalaista kulttuuria ja erityisesti nuorisokulttuuria. Nykyisten
nuorten vanhemmilla on pääosin hyviä muistoja rippikoulusta yhden elämänvaiheen kiteyttäjänä, ja he haluavat että heidän nuorensakin saavat saman
kokemuksen.
Kenties rippikoululla on entistäkin suurempi merkitys nykyisessä maailmassa, jossa toisaalta
kaikki on sallittua ja toisaalta
vaaditaan suorittamista ja menestystä niin koulussa,
harrastuksissa kuin kaverisuhteissakin.
Suonperä sanoo, että nuoret kasvavat rippikouluvuonna henkisesti hyvin paljon.
”Parhaimmillaan
rippikoulu voi vahvistaa nuoren itsetuntemusta ja samalla pysähdyttää hänet miettimään, miten omaa
elämää kannattaisi
elää. Rippikoulu on
kasvun paikka, jossa
pysähdytään miettimään mitä on olla yksilö ja ihminen, mikä
Vilja Tamminen
ykyinenrippikoulusuunnitelma Elämäusko-rukous painottaa seurakuntayhteyden merkitystä aiempaa voimakkaammin. Joissakin seurakunnissa konfirmaatioita on
alettu järjestää vasta myöhemmin syksyllä, eikä heti rippikoulun jälkeen. Ajatuksena tällöin
on, että nuoret voisivat ennen
konfirmaatiota osallistua seurakunnan toimintaan, joka rippikoulussa on tullut tutuksi ja läheiseksi.
Rippikoulupappi Juha Harmaala kertoo, että Hämeenlinnassa tutustuminen seurakunnan tilaisuuksiin toteutetaan
toistaiseksi perinteiseen tapaan
ennen rippikoulun käymistä.
Tätä varten rippikoululaiset saavat riparipassit, joihin tulee
merkinnät tilaisuuksissa käynneistä.
”Sillä on puolensa, että nuoret
ka aktiivisesti käy kirkossa tai tilaisuuksissa. Oma usko rakastavaan Jumalaan on tärkein pointti. Jos sitä pystytään kertomaan
rippikoulussa aikuisuuteen kasvaville nuorille, se on kaikkein
tärkeintä.”
on elämän arvo.”
Nuorille on suuri viesti se, että he ovat tärkeitä sellaisina kuin
ovat. Hekin ovat väsyneitä siihen,
miten ihmisiä kilpailutetaan ja
laitetaan järjestykseen.
Luottamuksen ilmapiiri
rakentuu yhteistyöllä
Juha Harmaala muistuttaa rippikoulun ainutkertaisuudesta.
”Toivoisin, että nuoret sitoutuisivat rippikouluun ja antaisivat sille aikaansa ja rauhoittumisensa. Nuorilla on paljon ohjelmaa myös kesällä, harrastuksia,
töitä ja matkoja. Rippikoulu olisi kuitenkin paljon antoisampaa
käydä rauhassa ilman keskeytyksiä ja joustaa sen yhden kerran
muista aikatauluista ja menoista”, hän sanoo.
Toinen evästys, jonka Harmaala nuorille antaa, on avoin
asenne leirille tai kaupunkirippikouluun lähtiessä. Nuorelle on
tarjolla paljon muutakin kuin
odotetut rippilahjat.
”Se, onko rippikoulu hyvä kokemus, riippuu koko siitä porukasta, jotka ovat yhdessä rippikoulua tai leiriä tekemässä. Mitä
enemmän antaa, sitä enemmän
saa. Jos uskaltaa heittäytyä mukaan ja olla vuorovaikutuksessa
muiden kanssa, saa paljon sellaista, mitä ei osaa edes odottaa.
Myös kristinuskon sisältöjen pohdinta on mielenkiintoista ja antoisaa sille, joka avoimesti etsii ja
kyselee”, rippipappi rohkaisee.
Gallup Reetta Laaksonen, kuvat Reetta Laaksonen ja Juuso
Kallioinen, grafiikka Juuso Kallioinen
Isosena oli tosi mukavaa,
vaik ka välillä aika rankkaakin. Meillä oli todella hyvä
nuoriso-ohjaaja tukemassa
ja auttamassa. Parasta oli
olla ja jutella pikkusten
kanssa ja järjestää heil le
kaik kea tekemistä. Juulia
Kuikka (isonen)
Vielä ehdit ilmoittautua!
V
uoden 2013 rippikouluihin ilmoittautuminen on ajankohtaista juuri nyt.
Tietoa ensi vuoden rippikouluista, ilmoittautumisohjeet ja -lomake
on lähetetty jokaiselle seurakunnan
tänä vuonna 15 vuotta täyttävälle jäsenelle. Lisätietoa ja lomakkeet löytyvät myös seurakunnan nettisivulta www.hameenlinna-evl.fi/portal/
toiminta/rippikoulu. Viimeinen ilmoittautumispäivä on perjantai 2.
marraskuuta. Lomake palautetaan
kirkkoherranvirastoon, Rauhankatu
14.
Hämeenlinna-Vanajan seurakunta järjestää hiihtolomaviikolla rippileirit omissa leirikeskuksissa Syöksynsuussa ja Loimalahdessa sekä laskettelurippikoulun Sotkamossa. Kesällä järjestetään 10 leiriä omissa leirikeskuksissa, 3 leiriä Virroilla ja 2
leiriä ystävyyskaupunki Cellessä. Uutuus on vaellusrippikoulu Lapissa.
Yläkoulun pienluokilla oleville järjestetään oma leiri.
Rippileirit kestävät kahdeksan päivää. Vaihtoehtona leirille on kesällä
Poltinahon seurakuntatalossa pidettävä kaupunkirippikoulu, jota käydään kahden viikon ajan arkipäivisin
kello 9–16.
Rippikouluun liittyviin kysymyksiin vastaa rippikoulupappi Juha Harmaala, puh. 050 551 1673, [email protected].
Juuso Kallioinen
Vilja Tamminen
Riparilla oli tosi kivaa. Isoset oli mukavia ja meillä oli
hyvä ryhmähenk i. Pääsin
ensimmäistä kertaa melomaan. Sain uusia kokemuksia ja uusia kavereita. Julia
Mäkinen (leiriläinen)
Riparini oli Syöksynsuussa, joka oli tuttu paikka entuudestaan. Leiri oli mukava kokemus. Sain uusia ystäviä ja
opin uusia asioita uskonnosta. Väinö Mäkelä (leiriläinen)
Olin lasketteluriparilla pari vuotta sitten. Leirillä sai uusia
kokemuksia ja tehtiin perusriparihommia. Halusin isoseksi koska veljeni oli ollut isosena aikaisemmin ja se näy tti mukavalta hommalta.
Sakari Kujala (isonen)
Konfirmaatio on erillinen osa
rippikouluprosessia, se on rippikoulun juhlava päätös, ja
koetaan ennen kaikkea suvun
juhlaksi.
Tätä on haluttu korostaakin, kun omat kummit saavat
siunata kummilapsensa konfirmaatiossa alttarilla yhdessä
seurakunnan työntekijöiden
kanssa. Rippilapsen voivat siunata esimerkiksi myös isovanhemmat tai omat vanhemmat.
Koko seurakunta rukoilee konfirmaatiossa rippilapsen puolesta.
Konfirmaatio jakaa siunausta uuteen elämänvaiheeseen,
se on juhlava osa siirtymäriittiä kohti aikuisuutta. Se on taitekohta, jossa voi pysähtyä
pohtimaan elämää, omaa vakaumustaan ja liittyä uskontunnustukseen.
Kirkon mukaan konfirmaatiossa on kyse samasta armosta kuin kasteessa. Jumala vahvistaa konfirmoitavaa uskossa
ja siunaa uudessa elämänvaiheessa.
N
Meillä oli hyvät isoset, hauskoja leik kejä ja muuta kivaa.
Vapaa-aikaa oli paljon, mitä en osannut odottaa. Pari
vanhaa kaveria oli samalla
leirillä ja sain myös paljon
uusia. Sini Hyvönen (leiriläinen)
Viime kesänä olin isosena
yhdellä riparilla. Jäi tosi hyvät fiilikset leiristä. Isosporuk ka oli hyvä ja pikkuiset
ihania. Leiriläisenä on mielestäni rankempaa olla kuin
isosena, vaik ka olinkin aika
väsynyt kun pääsin kotiin.
Isosilla on leirillä aika paljon hommaa, kun pitää
suunnitella ja järjestää ohjelmaa. Vera Sirk kunen
(isonen)
Vilja Tamminen
Konfirmaatio tuo
vahvat oikeudet
9
Rippikouluun voi ilmoittautua myös netissä. Rippikoulupappi Juha Harmaala opastaa ensi vuoden rippikoululaista Samuli Metsästä ilmoittautumisessa.
10 Kotikirkko 27.10.2012
Sen pitääkin
muuttua
R
ippikoulu on työntekijätiimille aina
vaativa tehtävä ja iso panostus. Yhden rippikoulun läpivienti vastaa
kuukauden työpanosta valmisteluineen ja
jälkitöineen. Leirityöstä ei juuri makseta
ylimääräistä korvausta. Viikon huonosti
nukutuista öistä työntekijälle jää käteen
noin 100 euroa ylimääräinen korvaus ja pari vapaapäivää univelkojen nukkumiseen.
Tätä työtä, joka kokoaa leirille vuosittain
65 000 nuorta mukaan lukien isoset, ei tehdä rahasta vaan kutsumuksesta.
Rippikoululle on annettu eri merkityksiä.
Alkuaikoina se oli aikuistumisriitti, ja nuori
sai sen jälkeen mm. luvan käydä tansseissa.
Silloin, kun ihmisiltä ei tanssipaikalla kysytty papereita, kysyttiin: ”Oletko jo hakenut lusikan pappilan kaapista?” Nyttemmin konfirmaatio on menettänyt tällaisen merkityksen, mutta säilyttänyt symbolisen merkityksensä askeleena kohti aikuisuutta. Samalla
konfirmaatiopäivä on muistuttamassa vanhempia siitä, että kohta nuori itsenäistyy ja
kantaa vastuun omasta elämästään.
Rippikouluopetus on niin ikään kehittynyt. Katekismuksen ulkoa opettelu, vaikka
sitä pieneltä osin on vielä mukana, on vaihtunut nuoren elämänkysymysten pohdintaan
ja elämän tarkoituksen kyselyyn. Virsikirjan
tilalle nuorten omaksi laulukirjaksi on tullut ”nysväri” eli Nuoren seurakunnan punainen veisukirja.
Muuttumisen rinnalla rippikoulu, ja varsinkin rippikoululeiri, on säilyttänyt vahvan
ytimen, joka tekee rippikoulusta ikimuistoisen ja ainutkertaisen. Vielä tänäkin päivänä
nuoret vievät leiriltä mukanaan kokemuksen
yhdessäolosta, pyhän kohtaamisesta ja ystävyydestä.
Juuri rohkeus ja halu kehittää rippikoulua
edellä mainituilla tavoilla on tehnyt rippikoulusta menestystarinan. Rippikoulun olemukseen kuuluu se, että sen pitääkin muuttua ja kysyä jokaisena aikana merkitystään,
tavoitettaan ja tarkoitustaan. Muoto ja tavat
muuttuvat, mutta ydin pysyy vahvana.
Rippikoulun menestyksestä ollaan monella suunnalla kateellisia, ja sitä on yritetty kopioida moneen kertaan. Ei Prometheus-leirejä keksitty tyhjästä, eivätkä muut uskontokunnat alkaneet järjestää omia nuortenleirejään 15-vuotiaille ilman rippikoulun mallia. Luther-säätiö jopa käyttää leireistään
röyhkeästi rippikoulu-nimitystä. Rippikoulun osallistujamääristä on kannettu huolta. Romahdusta ei ole, mutta osallistujaprosentti on ollut hienoisessa laskussa. Jotta menestystarina jatkuisi, on
rippikoulun kyettävä muutokseen jatkossakin. Siinä riittää tehtävää meille
kirkon työntekijöille.
Mikko Sulander
kasvatuksen
hiippakuntasihteeri
Jumalan luoma
Perheen parissa
Tahdon asialla
Pitkässä parisuhteessa arki
täyttyy herkästi erilaisista
pienistä ristiriidoista kuten
tiskaamattomista asioista,
kauppareissulta unohtuneesta ketsupista tai kadonneesta
TV:n kaukosäätimestä. Tästä
loputtomasta a(n/r)keudesta
huolimatta moni pariskunta
tulee lopulta varsin hyvin toimeen keskenään. Jopa ne, jotka puristavat hammastahnatuubia eri päistä. Mitä he siis
tekevät oikein? Entä minkälaisia parisuhdeohjeita tai
-malleja aikuiset voivat tarjota seurustelusuhdetta aloittaville nuorilleen?
Parisuhde on yksi ihmisen
keskeisimmistä ja samalla
monimutkaisimmista ihmissuhteista. Se on pitkälti tahdon asia – tietoinen päätös sitoutumisesta silloinkin kun
elämä koettelee. Hyvässä parisuhteessa tarvitaan kunnioitusta ja arvostusta toista
kohtaan, minkä lisäksi pitää
olla riittävä kyky selvittää ristiriitoja.
Tärkeää on myös hyväksyä,
etteivät kaikki erimielisyydet ole ehkä koskaan kokonaan ratkaistavissa.
Erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen rikastuttaa parisuhdetta. Yksi on rauhallinen pohdiskelija,
toinen ahdistuu villakoirista sängyn
alla, kolmas haluaa jatkuvaa vaihtelua elämäänsä kun taas neljäs viihtyy
parhaiten kotisohvalla.
Omien toiveiden esiin tuominen
on jokaisen omalla vastuulla ja näitä
toiveita pitää muistaa päivittää. Emme voi olettaa, että kumppani on ajatuksenlukija pitkässäkään liitossa.
EastPress/Seppo J. Sirkka
On tärkeää hyväksyä,
etteivät kaikki
erimielisyydet ole ehkä
koskaan kokonaan
ratkaistavissa.
Tärkeää on myös antaa tilaa kumppanin toiveille ja tarpeille. Parisuhdeyhtälö toimii parhaiten silloin kun sanat, teot ja käyttäytyminen ovat linjassa keskenään. Paperilla tämä yhtälö vaikuttaa ehkä yksinkertaiselta,
mutta käytännön todellisuus tarjoaakin sitten suurempaa haastetta.
Arkeen liittyvät pienet erimielisyydet esimerkiksi kotitöiden tekemisestä eivät toki ole vakavia, jos niitä osataan käsitellä rakentavalla tavalla.
Lapsen ja nuoren on tärkeää huomata, että erilaiset ristiriidat kuuluvat
perhe-elämään, mutta
useimmat niistä ovat ainakin jollakin tavalla ratkaistavissa.
Perheneuvontatyössä
huomataan usein, että sinänsä arkisen erimielisyyden takana voi olla syvempiä tunteita. Jos esimerkiksi toinen puolisoista kokee
olevansa yksin vastuussa
arjen pyörittämisestä, voi
hän syvemmällä tasolla kokea yksinäisyyttä, hylätyksi tulemisen pelkoa tai arvostuksen puutetta. Parisuhde on siis hyvin latautunut: Yleensä ei puhuta
pelkästään niistä asioista,
joista puhutaan. Kun riidellään siitä klassisesta hammastahnatuubista ja sen
puristamisesta, kyse on samalla myös siitä, onko minun tavalleni arvostusta ja
tilaa tässä perheessä.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton tuttu slogan
Onni tulee arjesta sisältää
mielestäni syvän viisauden.
Varsinkin lapsiperheessä
kotityö on loputonta työtä ilman lakisääteisiä työaikoja, kahvitaukoja, tilinauhoja tai vuosilomia. Sieltä tiskivuoren, nakkikastikkeen ja kurahaalareiden keskeltä voi kuitenkin löytää
jotain oleellista ja elämänmakuista.
Arkikaaoksen keskellä voi kumppanilleen todeta, että juuri Sinun
kanssasi haluan jatkossakin jakaa aamukahvin, lumityöt ja pyykkipäivän.
Se on juuri sitä tahdon asiaa.
Outi Lepistö
perheneuvoja
Lyhyesti
Nuoret arkienkelit vanhainkodissa
Sain kesällä pikaisen kutsun lähteä
osastoille hakemaan asukkaat ruokarippikoululeirille työhön. Kauaa en saliin virkistymään yhteiseen hetmiettinyt, pakkasin laukkuni ja läh- keemme. Kukin nuori huolehti hiedin – uusi tehtävä tuntui kiinnosta- nosti näistä rollaattoreilla ja pyörävalta. Reilu viikko luonnon helmassa tuoleilla liikkuvista lähimmäisistä.
Syöksynsuun leirikeskuksessa reipYhdessä saimme viettää hyvää kepaiden nuorten seurassa elämän pe- säistä hetkeä ja kaikki sujui suunniruskysymyksiä pohtimassa oli antoi- telmien mukaan, kunnes jumalanpalsa kokemus.
veluksen lopussa yksi vanhuksista alLeirimme ohjelmaan kuului myös koi veisata Enkeli taivaan -virttä konuorten toteuttama jumalanpalvelus valla äänellä. Paikalla oleva seurakunVoutilakeskuksen vanhuksille. Heinä- ta oli valppaana ja koko
kuisen vierailumme teema oli juhan- joukko nuoria ja vanhoja
nus. Otimme leiriltä mukaan alttari- yhtyi tähän tuttuun virtarvikkeet, laulukirjat ja kimpun ke- teen. Joulu vai juhannus
säisiä kukkia luonnosta sekä rutkas- – väliäkö sillä – ilosanoti iloista mieltä. Yksi leiriryhmä suun- man merkeissä koolla!
nitteli jumalanpalveluksen. Toinen Meillä oli hyvä yhteinen
ryhmä huolehti jumalanpalveluksen jumalanpalvelus.
kulusta, teksteistä, lauluista ja rukoKun tuli hyvästien aiuksista. Hyvin hoitivatkin tehtävän- ka, olisi henkilökunta jo
sä!
ottanut talon asukkaat
Talon henkilökunta vei nuoret hoteisiinsa, mutta nuoret
halusivat itse saatella heidät takaisin
osastoilleen!
Tämä kaikki herätti minussa lämpimiä tunteita ja muistoja omasta
nuoruudesta. Olin silloin mukana
ryhmässä joka vieraili viikoittain vanhainkodissa pitämässä iltahartauksia
ja juttelemassa yksinäisten vanhusten
kanssa. Se ilo ja kiitollisuus mitä vanhukset osoittivat meille nuorille, on
kantanut minua läpi elämän. Samaa
toivoisin tämän päivän
nuorille, sillä me kaikki
eri-ikäiset ihmiset tarvitsemme toisiamme.
Kiitos vielä kaikille
mukana olleille. Pitäkää
nuoret yhteyttä teille läheisiin vanhuksiin!
Pirkko Keskisaari
lastenohjaaja
Kristinuskon puhuttelevissa peruskertomuksissa on lihaa ja verta, hikeä ja kyyneleitä. Lihaksi tullut Jumala on verrattomasti konkreettisempi ja verevämpi
kuin filosofien kammioissaan kehittelemät teoriat henkisestä todellisuudesta.
R
aamatun tarinoissa
on vahva fyysinen lataus.
Jumala syntyy
nuoresta naisesta
eläinten suojaan kertomuksessa,
jonka aistivoimaisiin yksityiskohtiin ihmiset kykenevät yhä yli
2000 vuoden jälkeenkin mielessään eläytymään: tallin täyteläisiin tuoksuihin, nuoren ensisynnyttäjän huutoon ja jännittäviä
tapahtumia todistavien miesten
veren kohinaan.
Puusepän poika ei etelän helteessä hikistä työtä paiskoessaan
elä pelkästä Pyhästä Hengestä.
Viini ja leipä eivät ole hänelle
vain hienoja symboleita, vaan oikeasti nautittaviksi – ja jaettavaksi – tarkoitettuja.
Ruumiita ja sieluja parantava
Nasaretilainen antaa ihmisten
puolesta kirjaimellisesti kaikkensa, jopa ruumiinsa ja verensä. Ristillä riippuva Jumala, joka
on sittemmin läsnä jokaisen ihmisen ruumiillisessa ja henkisessä kärsimyksessä, herättää jo ajatuksena pahennusta niissä, joille riittää ruumiin ja mielen maksimaalinen tyydytys tässä ja nyt:
”Syödään ja juodaan, huomenna
kuollaan!”
Luomistyö tulee fyysisesti todeksi kaiken aikaa kaikkialla luomakunnassa yhä uusin ihmeellisin variaatioin. Ja Jumala tulee
lähelle, ihmisen ihon alle, joka
kerta kun Sana tulee lihaksi.
Jeesus-lapsi syntyy sydämissä
niin pilvenpiirtäjään kuin bambumajaankin. Edelliseen kenties
kiiltokuvien sinisilmäisenä ja
vaaleakutriseksi kuviteltuna, jälkimmäiseen ehkä enemmän historiallista esikuvaansa muistuttavana.
Kristitty iloitsee
aistien elämyksistä
Sielun ja ruumiin nähtiin vielä
Vanhan testamentin ajan kulttuurissa olevan yhtä kokonaisuutta. Hellenismin ja platonismin filosofit leikkasivat sielun irti ruumiista ja nostivat sielun väheksyttyä ruumista jalommaksi.
Tästä antiikin ajattelusta ammentavat kristittyjen ruumiskielteiset ylilyönnit.
Askeetikoilla ruumiin kieltäminen sai toisinaan tolkuttomat
mittasuhteet, kun ”syntistä lihaa”
kuoletettiin. Luostareissa lihaansa kurittaneiden ja tahdonvoimaansa jalostaneiden kilvoitte-
Vilja Tamminen
Kolumni
Kotikirkko 27.10.2012 11
Ankarat jaottelut ovat
tarpeettomia, sillä sielu,
mieli ja ruumis ovat
ihmisessä yhtä kokonaisuutta ja erottamattomassa vuorovaikutussuhteessa.
lijoiden ruumissuhde ei ollut kuitenkaan vain negatiivinen.
Luostarien realistinen periaate ”rukoile ja tee työtä” tarkoitti,
ettei ihmisen tarkoitus ole muuttua miksikään eteeriseksi hengeksi. Hengelliset harjoitukset ja
fyysiset ponnistelut kuuluvat
kumpikin kristityn arkeen.
Luterilaisuus suhtautui alkujaan ruumiillisuuteen myönteisesti. Martti Lutherin mukaan
ihmiseksi syntyvä ja inkarnoituva Jumala tulee ilmi nimenomaan aineellisen todellisuuden
kautta.
Löydettyään armollisen Jumalan Luther koki, ettei munkin
askeettisen ankara elämä tuonut
tyydytystä, eikä ollut välttämätöntä. Kilvoitella kun saattaa yhtä lailla maallisen todellisuudenkin keskellä.
Evankeliumista avautui ymmärrys myös maallisen elämän
kauneudelle. Kristitty voi nauttia katoavaisistakin aisti-iloista,
vaikkei elämän päämäärä löydykään niistä.
Ruumiin ja
sielun kieltäjät
Ihmisen ruumiillisuuteen ja sukupuolisuuteen on suhtauduttu
kirkossa usein epäluontevasti.
Suomalaisen hengenelämän
historiassa on kosolti esimerkkejä siitä, ettei Jumalan luomistyön
lahjoista – kaikista aisteista, kehollisuudesta, erotiikasta, kauneudesta, väreistä ja taiteesta –
ole osattu ja uskallettu nauttia
synnin pelossa.
Pakkasten panema protestantti ei ole syntynyt rytmi veressä tai vitsi suussa. Otsa hiessä raadettaessa on usein unohtunut, että elämän raskautta ja
arkea keventäviä vastavoimia on
lahjoitettu runsain mitoin nautittavaksemme.
Tuonpuoleisuuteen aikanaan
suuntautunut ylenpalttinen askeesi on sittemmin kääntynyt
monella aikalaisella toiseen ääripäähän, yksinomaan ruumiin
jalostamiseksi huippuunsa.
Ruumis on toki ”sielun temppeli”, josta kannattaa pitää huolta. On hyvä käydä lenkillä ja kuntosalilla. Mutta pelkkää ruumiillisuutta palvottaessa sielun ravinto saattaa unohtua, jos elämästä puuttuvat tyystin tuonpuoleiset näköalat ja ulottuvuudet.
Klassisen teologian mukaan
Jumalan luomistyön nerokkuus ja monimuotoisuus tulee todeksi yksilöllisesti muotoilluissa, aina omalla tavallaan kauniissa, mutta heikoissa ja hauraissa saviastioissa. Tervein ja voimakkainkin vartalo on perin rajallinen asuinsija.
sielun levottomuuden voi perimmiltään tyydyttää vain Jumala.
Ihmiseen on istutettu ikuisuuden kaipuu, joka murtautuu aina esiin tavalla tai toisella.
Niin ruumiin ja aistien elämysten kieltäminen kuin niiden
vastuuton ja hillitön haaliminenkin tuottavat pahoinvointia.
Idealismin ja
materialismin kiusaus
Mainos- ja mediamaailmasta tutulla ulkonäön ja ruumiin palvonnalla, persoonan treenaamisella ja elämänhallintaopeilla
yritetään ehkä osin peittää ja
unohtaa se tosiasia, että olemme
edelleen kuolevaisia.
Kristinuskon peruskertomukset opettavat, että ihmisen on
hyväksyttävä rajallisuutensa,
heikkoutensa ja haurautensa.
Olemme lopulta riippuvaisia
Luojastamme ja toisistamme
syntyessämme, eläessämme,
kuihtuessamme ja kuollessamme.
Jeesuskaan ei hallinnut itseään ja ruumistaan loppuun asti,
vaan sitoutui inhimilliseen heikkouteen.
Salamavalojen säihkeessä syntyvä illuusio elämäänsä suvereenisti hallitsevasta yli-ihmisestä
on länsimaisen, paksusti voivan
eliitin edustajan hetkellinen harhakuva.
Jos kristittyjen kiusauksena
on ollut idealismi – ihminen on
haluttu nähdä vain henkenä –
materialistit kutistavat ihmisen
hormonitoiminnaksi, aivosähkökäyriksi tai viettitaloudeksi.
Ankarat jaottelut ovat tarpeettomia, sillä sielu, mieli ja ruumis
ovat ihmisessä yhtä kokonaisuutta ja erottamattomassa vuorovaikutussuhteessa.
Jumala puhuttelee ja vaikuttaa ihmisen kaikkien ulottuvuuksien kautta. Ruumiilliset,
henkiset ja hengelliset ilot ovat
osa samaa jatkuvan luomistyön
juhlaa.
Kun Jumala inkarnoituu ihmisruumiiseen ja Sana tulee lihaksi, se on samalla suuri ylistyslaulu sekä ruumiillisuudellemme että kuolemattomalle sielullemme.
Janne Villa
1 Kotikirkko
00.00.2008
Kotikirkko
27.10.2012
12
ILMOITUSMYYNTI
Pirjo Teva
040 680 4057
LINNANIEMENKATU 8
13100 HÄMEENLINNA
p. 616 9777, 0500 486 831
● korjaukset ● pohjaukset ● kokoproteesit
[email protected]
Ravintola Seiska
Tilaus- ja lounasravintola
Avoinna ark. 8-15, muulloin
tilauksesta
Idyllinen, erilaisten perhetapahtumien pitopaikka (mm. ristiäiset,
rippijuhlat, syntymäpäivät ja muistotilaisuudet). Pyydä tarjous.
Suomen kasarmi rak 7, 13130 Hämeenlinna
Puh: (03) 674 3433 tai 040 451 5229
www.kerhoravintolaseiska.fi
S-posti: [email protected]
ASIANAJOTOIMISTO
ROMO
& ILONEN OY
ASIANAJOTOIMISTO
ASIANAJOTOIMISTO
ROMO&
&ILONEN
ILONEN OY
ROMO
OY
Sibeliuksenkatu 2 B
Hämeenlinna
Puh. 075 754 0500
www.asianajopalvelut.com
Puh.
075 754
754 0500
Puh.
075
0500
Puista !
ä
ö
p
m
ä
L
050 555 7614
POLTTOPUUTA I HATTULAN HALKO OY
www.hattulanhalko.fi
Hämeenlinnan
Hautauspalvelu Calla
Parolantie 5, 13130 HML
p. 040 5054779
hautajaiskustannukset alk. 450 e
(sis. arkku, uurna, kukka, kuljetus)
Hämeenlinna Hautauspalvelu Calla
Parolantie 5, 13130 HML p. 040-5054779
SISÄLÄHETYKSELTÄ NYT MYÖS
Peliviidakon syövereissä
Ikärajat ja Pegimerkinnät on tehty helpottamaan
vanhempien työtä,
mutta nekään eivät
pelikauppiaan mukaan kerro kaikkea.
Video-, konsoli-, netti- ja pc-pelien valinta aiheuttaa monelle
päänvaivaa.
Joulumarkkinat ovat pelin tekijöiden ja jälleenmyyjien juhlaa. Uudet pelit julkaistaan sopivasti ennen joulua ja alennusmyynneissä hävitetään hyllyyn
jääneet pelit.
Vastuu oikeanlaisen pelin ostamisesta ja pelaamisesta on
kuitenkin vanhemmilla.
Älypelejä
vai väkivaltaa?
Pelikauppa Enterin yrittäjä Antti Koski toteaa pelien huonon
maineen ja haitallisuuden olevan vanhentunut ajattelutapa.
”Aina löytyy jotain pahaa, esimerkiksi väkivallalla mässäilyä,
koska pelejäkin on suunnaton
määrä”, Koski toteaa.
Kosken mukaan peleistä löytyy myös älypulmia ja pelaamalla voi hetkeksi irtautua arjesta.
”Pelikin voi palkita kuten urheilusuoritus, ja siitä voi saada samanlaisia onnistumisen tunteita.”
Nykyään pelaaminen ei tarkoita istumista yksin kotisohvalla, vaan monia pelejä voi pelata
ystävien tai perheenjäsenten
kanssa, tai vaikkapa internetissä, jossa pelien kirjo on valtava.
Pelaaminen voi olla myös sosiaalinen tapahtuma, ja pelipiireistä löytää hyviä ystäviä, korostaa Koski, joka itse on pelannut pienestä saakka.
Ikärajalla on merkitystä
Pelikauppaan marssiessa voi mohautajaiskustannukset alk. 450€ (sis.arkku,kukka,kuljetus)
KOTIPALVELUA!
Tarjoamme Hämeenlinnan seudulla monenlaista kotona asumista helpottavaa apua esimerkiksi siivousta, ruuanlaittoa,
ulkoilu- ja asiointiapua sekä
kotisairaanhoitoa.
nelle iskeä ahdistus. Erivärisiä
kuoria on enemmän kuin ehtii las-
JUMALA PARANTAA
SANAN JA RUKOUKSEN ILTA
Sovi kanssamme maksuton
tutustumiskäynti ja katsotaan
kuinka voisimme parhaiten
auttaa. Puh. 045 1304 868 tai
[email protected]
La 3.11. klo 18.00
Poltinahon seurakuntakoti,
Hämeenlinna
PASTORI SEPPO JUNTUNEN
Puhuu aiheesta:
Heikkouden voima
Musiikissa:
Hillel Tokazier
Turuntie 13 | 13130 Hämeenlinna
Tilaisuuden järj. Rukouspalvelu ry ja srk:t
kea, ja markettien hyllyillä tilanne on sama. Erikoisliikkeessä voi
luottaa myyjän palveluun, mutta
markettien tiskillä pitää monesti
suoriutua valinnasta itse.
Valintaa helpottamaan on pakettien etukanteen merkattu
ikäraja. Takakannesta löytyvät
Pegi-symbolit kertovat, mikäli
ikärajan asettamisen syynä on
ollut väkivalta, kiroilu, kauhu,
huumeet, seksi, syrjintä, uhkapeli tai mikäli peli on pelattavissa myös verkossa.
Aina kuitenkaan pelkkä pakkaus ei kerro kaikkea ja lapselle
sopivaa peliä etsittäessä vanhemmat saavat tietoa esimerkiksi Peliraati.fi-sivustolta. Kirkon
varhaisnuorisotyön palvelujärjestö PTK - poikien ja tyttöjen
keskus ylläpitää yhteistyökumppaneineen Peliraati-sivustoa,
jossa on arvioitu pelejä kasvatukselliselta ja eettiseltä näkökannalta.
Yrittäjän etiikka
Yksi varmimmista keinoista saada sopiva peli niin ikärajan kuin
sisällönkin suhteen on suunnata pelejä myyvään erikoisliikkeeseen. Ammattitaitoiset myyjät
osaavat kertoa pelien sisällöstä,
ja arvioida myös sitä, onko pelille asetettu ikäraja kohdillaan.
”Ikäraja, kannen kuvitus ja
Pegi-merkit antavat ensivaiku-
telman siitä, millainen peli on”,
kertoo Koski.
Pelkkä ikäraja ja Pegi-merkit
eivät kuitenkaan hänen mielestään kerro koko totuutta.
”Välillä ikärajat ovat mielestäni liian tiukat, ja välillä niiden
taas pitäisi olla korkeammat”, toteaa Koski ja näyttää heti hyllystä esimerkkejä, joissa pelikauppiaan mielestä ollaan väärillä jäljillä.
Lapset ja nuoret käyvät usein
itse ostamassa uusia pelejä, eikä
Koski pelkää puhua ristiriidasta
etiikan ja bisneksen välillä.
”Kyllä pitää miettiä kenelle
pelejä myy, ja varsinkin K-16 ja
K-18-pelien kohdalla ollaan tarkkoja.” Enteriin ei valituksia ole
vanhemmilta kantautunut, sillä
ikärajoista pidetään kiinni.
Kauppiaskaan ei aina pysty
valvomaan kaikkea tai estämään
K-18-pelien päätymistä nuorempien hyppysiin, sillä pelejä pystyy helposti tilaamaan netistä,
mikäli liike kieltäytyy sitä myymästä.
Vanhempien vastuulla
kin kassalla vaihtunut, kun olen
sanonut että ei taida olla ihan sopiva peli”, hän sanoo.
Pelikauppias kertookin testaavansa itse kaikki myynnissä
olevat pelit, jotta sisältö tulee tutuksi ja tuotteelle asetetun ikärajan sopivuutta on helpompi arvioida.
”Yrittäjänä voin valita asiakkaani, mutta en toki jätä vanhemmille peliä myymättä, jos he
välttämättä haluavat tietyn pelin ostaa”, Koski toteaa.
Toisaalta yrittäjän mielestä
vanhempienkin asenteissa olisi korjaamisen varaa. Moni
vanhempi on sitä mieltä, että
oma lapsi ymmärtää mikä on
totta ja mikä ei, ja haluaa siksi
ostaa vanhemmille suunnattuja pelejä.
Loppupeleissä vanhempien
vastuulla on tietää millaisia pelejä lapsi pelaa kotona ja kavereilla. Pelikauppias peräänkuuluttaa vanhempien kiinnostusta lapsen tekemisiin ja kehottaa
vanhempia testaamaan pelejä
myös itse.
Reetta Laaksonen
Usein vanhemmat ovat valmiita ostamaan lapsen haluaman
pelin tietämättä mitä se sisältää.
Koski toteaa ongelmien johtuvan lähinnä vanhempien tietämättömyydestä.
”Moni ostopäätös on meidän-
Askel
maksaa
postimaksun.
Kotimaa-yhtiöt
Vastauslähetys
Tunnus 5001582
00003 Helsinki
Pelissä on tuttu aihepiiri ja kansi
kertoo mistä on kyse. Lego Batman
on hyvin suunniteltu perhepeli, jota lapsi voi pelata yksinkin. Kiinnostavaa rakentelua lapsiperheille.
Kyllä kiitos!
Tilaan Askel-lehden määräaikaisena tilauksena
3 kk 24 €. Lisäksi saan 3 kk lehdet kaupan päälle!
Tilaajaetuna saan
veloituksetta Tommy Hellstenin
Elämän paradoksit -pokkarin, arvo 10 €.
5 kpl Minna L. Immosen postikortteja, arvo 10 €.
olen automaattisesti mukana 2 000 euron
arvoisen matkalahjakortin arvonnassa!
Battlefield 3 (K-16)
Raaka ja aidon näköinen sotapeli,
jonka ikäraja ehkä liian alhainen.
Verkkopelillä saa rahalle vastinetta
ja voi pelata kavereiden kanssa. Aivot narikkaan -peli, jonka pelaa yksin läpi noin 10 tunnissa.
Resident Evil 6 (K-18)
Ikäraja laitettu aseiden takia, vaikka peli on selkeää scifiä, sillä pelissä tapetaan örkkejä. Vaikka ikäraja
onkin ehkä hieman liioiteltu, voivat
jotkin kohtaukset olla nuoremmille liian pelottavia. Vanha pelisarja,
jonka aiheena on maailmanloppu.
•Bunkkeri 13 on LAN-tapahtuma, jonka Hämeenlinna-Vanajan seurakunta
järjestää yhdessä Hämeenlinnan kaupungin
nuorisotyön kanssa. Laneilla pääasiassa pelataan
erilaisia tietokonepelejä
lähiverkossa muiden osallistujien kanssa.
•Bunkkeri 13 järjestetään
Loimalahden leirikeskuksessa, Majalahdentie 1.
•Tapahtuma alkaa perjantaina 16.11. klo 17. Ovet
aukeavat jo klo 16, ja paikalle on suositeltavaa tulla ajoissa, jotta pelipaikat
saadaan kuntoon ennen
aloitusta. Tapahtuma
päättyy lauantaina 18.11
noin klo 14.
•Tapahtuman hinta on 25
euroa, mikä sisältää konepaikan, majoituksen ja
ruokailut.
•Ilmoittautuminen keskiviikkoon 14.11. mennessä
sivulla bunkkerilanit.fi/
bunkkeri 13. Samalla sivustolla on keskustelufoorumi, jossa voi vaikuttaa
leirin sisältöön.
U S KO, TO I VO, R A K K AU S
Tilaajalahjaksi.
LEGO Batman 2 (K-7)
Jalkapallo ja jääkiekko ovat suomalaisten ikisuosikkeja. Pelattavuus
paranee versioittain. Pelillä on tappelun takia suositusikäraja, mutta
tappelukohdat voi myös ottaa pois.
Verrattavissa oikeaan jääkiekko-otteluun.
Bunkkeri 13
Tilauskortti
Antti Koski esitteli esimerkkipelit eri ikäisille:
NHL13 (K-12)
Pelikauppias Antti Koski pitää ikärajoista kiinni ja auttaa asiakasta valitsemaan sopivan pelin.
”Moni ostopäätös on meidänkin kassalla vaihtunut, kun olen sanonut että ei taida olla ihan sopiva peli.”
Hml Kotikirkko (42) 5/12
Nimi
Osoite
Postinumero ja -toimipaikka
Puhelin
Sähköposti
Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä.
Tilaus päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. Tarjous on voimassa 31.12.2012
saakka ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan
lupa lehden tilaamiseen. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin
henkilötietolain mukaisesti. Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanoma- ja aikakauslehtien verokanta on 9 % ja Digilehden 23 %.
Arvonnan säännöt: 2 000 euron matkalahjakortin arvontaan osallistuvat 15.12.2012 mennessä saapuneet tilaukset ja ei-vastaukset. Voittajalle
ilmoitetaan henkilökohtaisesti kirjeitse. Arvonnan tulos julkaistaan Kotimaa- ja Askel-lehdissä. Kotimaa-yhtiöt maksaa arpajaisveron. Kotimaayhtiöiden henkilökunta ei voi osallistua arvontaan.
P. Kari-Koskinen
Reetta Laaksonen
Erikoishammasteknikko
Tilaa lehti,
josta saat
voimaa
ja iloa. Tilaa Askel
Vain
24€!
3kk
hdet
e
l
k
k
Saat 3an päälle!
kaup
Tilaajalahjaksi.
Voit tilata lehden myös:
Soittamalla 020 754 2333
• Lankapuhelimesta: 8,21 snt/puh. + 6,9 snt/min.
• Matkapuhelimesta: 8,21 snt/puh. + 14,9 snt/min.
Sähköpostilla:
[email protected]
Muista kertoa tilaustunnus 42 5/12
Verkosta
www.askellehti.fi/syysaskel
14 Kotikirkko 27.10.2012
salat
P
rofessorin perunkirjoitukseen tuli keskiikäinen mies, joka
muistutti kovasti vainajaa. Vieras oli professorin au-poika, josta suku ei
tiennyt mitään.
Isä oli vastannut poikansa elatuksesta ja koulutuksesta ja tavannutkin poikaansa silloin tällöin. Hän oli luvannut pojalleen
kertoa tämän olemassaolosta
perheenjäsenille hyvissä ajoin ennen kuolemaansa. Kertomatta jäi.
Nyt oli pojan esille tulon aika.
Edellinen esimerkki suvun salaisuuksista löytyy perheasiain
neuvottelukeskuksen johtajana
ja työyhteisökouluttajana työskennelleen hämeenlinnalaisen
teologin Kirsti Ijäksen kirjasta
Sukupuu. Avain oman elämän ja
perheen ymmärtämiseen.
Kuudenteen, uudistettuun
painokseen edenneessä menestysteoksessa johdatetaan lukijaa
hahmottamaan terapeuttisesti
oman sukunsa juuret ja kuinka
ne vaikuttavat nykyhetkessä.
Parhaimmillaan suku saattaa
tarjota jäsenelleen verrattoman
vahvan turvaverkon. Perhettä laajemmasta joukosta voi löytyä joku
luotettava henkilö, johon tukeutua
tiukan paikan tullen ja jolle pystyy
avautumaan vaikeistakin asioista.
Sukuun tutustuminen auttaa löytämään omasta taustasta vahvuuksia ja voimavaroja.
Pettämisen perhekulttuuri
Sukupuun tarkastelu saattaa paljastaa myös suvun salattuja henkilöitä ja tapahtumia. Tyypillisiä
kätkettyjä asioita ovat ”salarakkaat”, au-lapset, abortit, seksuaaliset poikkeavuudet, taloudelliset konkurssit, rikokset ja perheen parista poistunut isä, josta
ei saa kysellä.
Salatuimpia ja kipeimpiä asioita ovat lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö sekä sairaus tai itsemurha, jotka on selitetty totuuden vastaisesti.
Suvussa ilmenneet vakavat
sairaudet ja itsemurhat olisi tärkeä tietää, jotta voisi varautua
mahdollisesti perinnölliseen taipumukseen sairastua tai reagoida itsetuhoisesti.
Ijäksen mukaan on suurta viisautta ottaa huomioon suvun
heikkoudet, ettei ajautuisi samoihin ongelmiin ja tuhoisiin käyttäytymismalleihin. Mikäli tällaisten asioiden salaamista jatketaan, paraneminen ehkä estyy, ja
apu ja tuki jäävät saamatta. Moni kantaa turhaan yksin taakkojaan.
”Epärehellisyys vääristää asioita. Olen tavannut perheitä,
joissa on kerrottu aivan ihmeellisiä ja kaunistelevia tarinoita tilanteista, joissa ei ole mitään
kaunisteltavaa”, eläköitynyt perheneuvoja napauttaa.
Pettämiset, epärehellisyys ja
valheiden käyttö voivat olla osa
perhekulttuuria. Valhe vaatii lisävalheen ja osa perheen ahdistuksesta syntyy pelosta, että asiat paljastuvat. Esimerkiksi perheväkivallan jättämistä jäljistä
keksitään peitekertomuksia.
Hyvää tarkoittavat
harhauttajat
Salailu ei läheskään aina ole harkittua valehtelua ja pettämistä.
Uskotaan, että sillä voidaan suojella sekä läheisiä että itseä ihmissuhteiden särkymiseltä ja
tunnemyrskyiltä. Perheen mainetta ei pidä tahria!
Arka asia on ehkä tarkoitus
ottaa esille sopivana ajankohtana. Esimerkiksi tieto lapsen biologisesta isästä aiotaan kertoa,
kun lapsella on ”riittävästi ikää”.
Vaan mikä on lapselle riittävä
ikä?
”Salaaminen on useimmiten
inhimillistä avuttomuutta kohdata elämää sellaisena kuin se on.
Olemme yleensä varsin kyvyttömiä käsittelemään vahvoja tunteita: pelkoja, ahdistusta, vihaa, syyllisyyttä ja häpeää”, Ijäs myöntää.
A
rmi Hirsimäellä oli
kutsumus diakonissan tehtävään.
”Kun sain tietää,
että pääsin kouluun,
se oli ilon hetki”, Hirsimäki
muistelee.
Koulutus Sisälähetysseuran
diakonissalaitoksessa Pieksämäellä kesti kaikkiaan neljä vuotta.
Koulussa tulevat diakonissat oppivat monia käytännön taitoja,
kuten sairaanhoitoa ja ompelemista. Heidät koulutettiin myös
laittamaan erilaisia ruokia, kattamaan pöytiä ja tarjoilemaan.
Käytännön taitoja koulittiin tiukassa valvonnassa ja ohjauksessa.
”Yksi opiskelijoista meni naimisiin. Hän lopetti opinnot. Meidän diakonissojen tuli olla naimattomia”, Hirsimäki kertoo.
”Ensimmäinen sairaanhoidon
harjoittelupaikkani oli Pieksä-
mäen sairaalassa. Viimeisenä
opintovuotenani Mikkelin lääninsairaalassa jouduin toisinaan
vastaamaan koko osaston sairaanhoidosta.”
Vanajan seurakuntasisar
Opiskeluaika kului siivillä. Vuonna 1956 viimeistä silausta vailla
oleva diakonissa oli hyväksytty
töihin Vanajan seurakuntaan
seurakuntasisaren nimikkeellä.
Sisarvihkimyksen Hirsimäki sai
keväällä 1957.
”Loppuhuipennus oli diakonissan mustan juhlapuvun ja myssyn
päälle pukeminen ja virkamerkin
saaminen. Sitä seurasi juhlallinen
vihkimistilaisuus kirkossa. Tunsin sitoutuvani, kuten munkit ja
nunnat, lupaukseen elää köyhänä,
nöyränä ja naimattomana. Työpaikassani, jonka olin saanut jo
ennen vihkimystäni, minut vas-
Armi Hirsimäen kotialbumi
Monessa perheessä piilotellaan ilmapiirin ja
ihmissuhteet sairastuttavia salaisuuksia.
Niihin liittyy usein niin suuria tunnepaineita ja traumoja, että ne murtautuvat jossain
vaiheessa väkisin tietoisuuteen. Peittely
tuottaa monesti enemmän tuskaa ja häpeää
kuin totuuden tunnustaminen.
Hämeenlinnalainen diakonissa ja kirjailija Armi Hirsimäki, 80,
on saanut elää mielenkiintoista ja tapahtumarikasta elämää. Hän
toimi 36 vuotta diakonissana Vanajan seurakunnassa, joka yhdistyi myöhemmin Hämeenlinnan seurakunnan kanssa.
”Salaaminen on
useimmiten inhimillistä
avuttomuutta kohdata
elämää sellaisena
kuin se on.”
Kirsti Ijäs
Hyvääkin tarkoittavasta salailusta saattaa olla ikäviä seurauksia. Jonakin päivänä salat paljastuvat ja usein vieläpä hankalissa
tilanteissa, joissa tunteet ovat
vahvasti mukana, kuten hautajaisissa, perunkirjoituksissa ja
uusia suhteita solmittaessa.
”’Minua on petetty, meitä on
pahasti harhautettu’, on yleensä
ensimmäinen tunne salaisuuden
paljastuessa. Pettymyksen kokemus on monesti kipeämpi kuin
totuuden selviäminen.”
Kosto vai vapautuminen
Perhesalaisuuksien avaamisessa
tarvitaan monesti avuksi ulkopuolinen tukihenkilö, joka on
riittävän etäällä salaisuuksien ilmapiiristä. Silloin kuuntelijan
tunteet eivät sekoita asioiden selvittelyä.
Aivan kaikesta ei ole tietenkään pakko puhua. Jokaisella on
oikeus myös yksityisyyteen. Ei
ole helppoa määritellä rajaa, mistä pitäisi puhua tai vaieta. Yhden
nyrkkisäännön kokenut terapeutti ja teologi esittää.
Kaikki, mikä vaiettuna vahingoittaa, tuottaa ahdistusta ja häpeää, vääristää ihmissuhteita ja
mahdollistaa pahan jatkumisen,
on tuotava valoon ja selvitettävä.
Mitä raskaammasta asiasta on
kysymys, sitä tärkeämpää on
miettiä tarkoin, miten toimia ja
mitä tukea tarvitaan. Mikä on salaisuuksien avaamisen motiivi ja
ajoitus? Jos motiivina on pyrkimys parantaa ja rakentaa hyviä
suhteita, seuraukset ovat yleensä hyvät. Jos motiivina on halu
kostaa, saadaan aikaan tuhoa.
Parhaimmillaan
suku saattaa tarjota
jäsenelleen
verrattoman vahvan
turvaverkon.
Piiloleikki
vie voimia
Pelko salaisuuksien paljastumisesta vie runsaasti voimia ja
energiaa.
”Piiloleikkiin kuuluu, että moni luulee, ettei kukaan toinen tiedä totuutta. Kuitenkin moni tietää tai aavistaa, vähintäänkin arvailee ja ihmettelee joidenkin sukulaisten käyttäytymistä ja kummallisia peitetarinoita.”
Suvun nuorempi polvi hämmästelee monesti, miksi vanhemmat vievät jopa hautaan
saakka raskaita salaisuuksia ja
taakkoja, joista olisi voinut hyvinkin vapautua, ja joista olisi
oppinutkin jotain.
”Kun asiain tila paljastuu jälkikasvulle, ensi hämmennyksen
jälkeen syntyy yleensä vapautunut ja helpottunut olo. Vai tästä
olikin kysymys. Tämähän selittää paljon”, Kirsti Ijäs rohkaisee
vapautumaan salaisuuksien ja
valheiden verkosta.
Janne Villa
taanotti kirkkoherra H. A. Soila.
Asunnon sain Rekolan pappilasta. Se toimi myös vastaanottotilana. Siinä oli keittiö ja huone.
Vastaanottoa pidin keittiössä.”
Matkat asiakkaiden luokse
saattoivat olla hyvinkin pitkiä. Ne
ulottuivat jopa 30 kilometrin päähän, joskus kahden pitäjän kautta. ”Matkoja taitoin linja-autolla,
hiihtämällä, kävellen ja pyörällä.”
Elämän muutos
Vuonna 1961 Hirsimäen elämässä tapahtui suuri muutos. Hän sai
itselleen kasvattipojan, 10 kuukautta vanhan Jarin. Jari oli suuri ilonaihe. Hirsimäen äiti Martta tuli hoitamaan lasta. Kasvava
perhe tarvitsi enemmän tilaa, joten Hirsimäki eristi keittiöstä
perheelle lisätilan verholla.
”Asiakkaani olivat toisinaan
uteliaita. He eivät malttaneet olla kurkkimatta miltä verhon toisella puolella näytti. Silloin äitini saattoi hieman ärähtää, että
mistäs tänne oikein kurkit!”
Aamuisin sisar Armi, kuten
häntä kaikkialla kutsuttiin, hoiti vastaanottoa. Vastaanotolla
riitti tulijoita. Hirsimäki mittasi
verenpaineita ja otti näytteitä,
jotka hän myös analysoi. Tehtäviin kuului paljon muitakin sairaanhoidollisia toimenpiteitä.
Asiakkaita saattoi tulla milloin tahansa koputtelemaan oven
taakse, yölläkin. Ketään ei käännytetty pois.
Kerran, kun erään perheen äiti synnytti, lapset lähetettiin sisar Armin luokse pois jaloista.
”Me tultiin teille yöksi, kun
meillä ruvettiin lapsentekoon”
lapset sanoivat peitot kainalossaan. Pienin heistä, nappisilmäinen poika, huusi: ”Vauva tulee,
vauva tulee!”
Vaarallisia tilanteita
Sisar Armi verenpainetta mittaamassa. Itsehoitomittareista ei
vielä tuohon aikaan tiedettykään.
Tarja Lappalainen
Kuvat Vilja Tamminen, kuvankäsittely Juuso Kallioinen
Sukupuun
Köyhänä, nöyränä ja naimattomana
Kerran syyspimeällä Hirsimäki
hälytettiin taas kotikäynnille,
pistämään antibioottia kuumeessa olevalle potilaalle. Kun potilas
oli saanut lääkkeensä, Hirsimäki
Armi Hirsimäki on saanut nauttia jo kauan eläkepäiviään diakonissan työstään, mutta muistelee mielellään antoisia työvuosiaan.
arveli saavansa paluukyydin talosta, koska siellä oli auto.
”Rupea jo lähtemään, että sisar
pääsee kotiinsa”, kehotti talon
emäntä poikaansa.
”Minä en lähde mihinkään”, oli
poika vain vastannut.
Ei auttanut muu, kuin lähteä
monen kilometrin katuvalottomalle ja kylmälle taipaleelle.
”Olin kulkenut vajaan kilometrin, kun kuorma-auto meni ohitseni ja pysähtyi vähän matkan
päähän odottelemaan. Sitten
kuulin oven läimäyksen ja askeleet, jotka tulivat minua kohti.”
Silloin sisarta vietiin. Hän pakeni kiireesti pimeään metsään.
”Kuulin kun se mies puheli itsekseen, että mihinkä se oikein
häipyi?”
Työnkuva muuttuu
Vanhanajan diakonissan toimenkuva oli hyvin laaja. Siihen kuului vastaanotto- ja kotikäyntien
lisäksi myös seurakunnallisia
tehtäviä. Kotikäynnit keskittyivät pitkäaikaissairaiden ja vanhuksien luokse.
Vuonna 1972 kansanterveyslaki muutti tilannetta. Kaikki
sairaanhoidolliset toimenpiteet
jäivät pois.
”Verenpaineiden mittaamista
jatkoin, vaikka sekään ei kuulunut enää tehtäviini.”
Armi Hirsimäki ei ole koskaan katunut ammatinvalintaansa. Vaikka se ei olekaan tuonut ulkonaisia rikkauksia, elämä on ollut sisäisesti mielekästä ja rikasta. Tänä vuonna ”sisar
Armi” julkaisi opiskelu- ja työvuosistaan kertovan kirjan Köyhänä, nöyränä ja naimattomana, joka on mielenkiintoinen
dokumentti entisaikojen diakonissojen työstä.
Tarja Lappalainen
www.hameenlinna-evl.fi
Vilja Tammisen kuvassa nuoret isosleirillä Syöksynsuun leirikeskuksessa,
myös pikkukuvat ovat Tammisen.
Julkaisija Hämeenlinna-Vanajan
ev.lut. seurakunta
59. vuosikerta
Taitto, kuvankäsittely, kustantaja:
Kustannus-Oy Kotimaa
Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki
Toimitus Rauhankatu 14,
PL 65, 13101 Hämeenlinna
Ilmoitushinta
1,50 e/pmm
Päätoimittaja Riitta-Sisko Keinonen
[email protected]
puh. (03) 626 4281
Ilmoitusmyynti Pirjo Teva
puh. 020 754 2284, 040 680 4057
[email protected]
Jakelu Hämeenlinnan jakelupalvelu
Itella Posti Oy
Jakeluhuomautukset:
Kustannus-Oy Kotimaa
Eija Kemell
puh. 0207 54 2395
[email protected]
Seuraava numero ilmestyy 1.12.2012
Elämäniloa jakamassa
Muusikko Marko Aarnion elämän klassikot ovat rummut ja perhe sekä vakaumus siitä,
että jokaisella on oma paikka ja tehtävä maailmassa yhteiseksi hyväksi.
R
umpali ja musiikin
opettaja Marko Aarnio saapuu hyväntuulisena ja rentoutuneena haastatteluun.
Aarnion nelihenkinen perhe on
juuri palannut harvinaiselta ulkomaanmatkalta Espanjasta.
”Sitä miettii, että millä tämän
perustelisi, ansaittiinko me tämä? Yleensä perheen matkailu
pyritään pitämään mahdollisimman vähäpäästöisenä. Matka teki kuitenkin todella hyvää. Useampi kesä ja loma on mennyt kotia remontoidessa.”
Arjessa Marko ammentaa voimaa soittamisesta.
”Rummut on soittimena mielenkiintoinen. Rummuttaminen
on fyysistä tekemistä ja käy myös
liikunnasta. Se on euforinen kokemus.”
Marko opettaa rumpujen soittoa Sibelius-opistossa.
”Opettaminen on jatkuvaa taiteilua sen kanssa, missä menee
raja, kuinka vakavaa harrastuksen täytyy olla. Luonnollisesti tätä täytyy aina peilata oppilaan
motivaatioon.” Markolla on oma
kokemus motivaation eteenpäin
vievästä voimasta. Hänen isänsä
ei olisi halunnut pojastaan rumpalia. Into oli kuitenkin niin suuri, ettei Marko antanut tämän olla esteenä, vaan kustansi itse
harrastuksensa ja soittimensa.
Stereotyyppisessä kuvassa
muusikolla on intohimo soittamiseen ja opetus on vain sen
mahdollistavaa leipätyötä. Pedagogiikka on kuitenkin vahvistanut asemaansa ja saanut arvostusta. Marko kiittää opettajaansa Upi Sorvalia Oulunkylän Pop
& Jazz opistossa.
”Kun pääsin Upin oppilaaksi,
soittaminen rupesi olemaan kaikella tavalla mielekästä. Upin hyvyys oli siinä, että hänestä näkyi
soittamisen riemu ja nautinto.
Hänelle opettaminen oli oman
muusikkouden jakamista oppilaiden kanssa. Itse olen pyrkinyt
samaan, sillä muusikkona pärjää
se, joka pystyy olemaan oma persoonansa ja ilmaisemaan elämäniloaan soittaessaan.”
Jokaisella tarkoitus
ja vastuu
Marko on soittanut myös hengellistä musiikkia Livingstone-nimisessä yhtyeessä, joka oli hyvinkin
tunnettu ja suosittu.
”Se oli mainiota aikaa, musiikkitapahtumat olivat hienoja ja tapasin upeita ihmisiä. Silti uskonto ja kirkko ei tullut tuntumaan
kodilta. En ole toisaalta löytänyt
muutakaan yhteisöä, johon olisin sitoutunut.”
kon työstä ympäristöasioiden
hoitamisessa, se lähentäisi minua seurakuntaan.” Ympäristökysymykset ovat Markon mielestä tabu. Moni ei halua kuulla
niistä yhtään mitään ja niistä puhuvaa pidetään jankkaajana.
”Onneksi on vastavoimia, kuten Martat, joilla on huima määrä ideoita arkipäivään. He ovat
tehneet asennekasvatusta myös
käsillä tekemisen arvostuksen
nostamisessa 70–80-lukujen
pohjalukemista. Villasukat on tänä päivänä arvostettu lahja. Joku muotoilija sanoi radiohaastattelussa, että kaikille sarjatuotannon esineille pitäisi saada valmistuslupa.”
”En usko jälleensyntymiseen,
mutta koen, että elämämme täällä on yksi lenkki jossakin ketjussa. Se tulee jostakin ja jatkuu jossakin, ja mitä täällä tapahtuu, on
merkityksellistä”, Marko sanoo.
Nykyään korostetaan sitä, että
jokainen luo itse merkityksen
elämälleen. Marko uskoo kuitenkin, että jokaisella on elämälleen
tarkoitus ja sitä kautta myös vastuu.
”En ymmärrä sitä, että heittää
vaikkapa roskan kadulle – joku
kuitenkin tekee niin sen kummemmin miettimättä. Omalla
toiminnalla on vaikutus ja arkiset asiat ovat kaikkein vaikeimpia, sillä niissä on oltava hereillä koko ajan.”
Perhe peilinä ja turvana
Kuva kertoo:
Vierivä kivi
Musiikki seisauttaa muun liikenteen,
mutta pysyy itse jatkuvassa liikkeessä.
Silloinkin, kun suo levon soittajalle, kuulijalle.
Levyihinkään ei voi jäädä kiinni.
Parhaimmista vain huokuu ilo ja tuoreus
soittamisen hetkellä.
Se mitä tein, häviää heti valmistuttuaan.
Ehkä en saakaan mitään koskaan valmiiksi,
ja niin pitää olla?
Ja kun läsnäolijat allekirjoittavat tekemisellään
täysin sen, missä ovat osallisina,
syntyy klassikko.
Kuva kertoo -haastattelussa valokuvaaja Vilja Tamminen on kuvannut Marko Aarnion tämän vision pohjalta.
Marko pohtii alkaneensa vihdoin tässä iässä ymmärtää, että
ei ole järkevää odottaa täydellisyyttä miltään ihmisten muodostamilta organisaatioilta.
”On vaara, että syntyy viihdeyhteisöllisyyttä, jossa kaiken
tulee olla kevyttä, eikä vastoinkäymisiä siedetä.”
Marko tuumii olevansa ”tyy-
pillinen ihminen” siinä suhteessa, ettei varmasti edes tiedä, missä kaikessa seurakunta ja kirkko
hänen elämäänsä vaikuttaa.
”Uskon, etten tunnista kaikkia
hyviä asioita, joita saan, enkä
osaa ajatella niitä. En ole aktiivisesti hakenut uusia asioita seurakunnasta, mutta sen voin sanoa, että minulla on hyviä koke-
muksia. Poikani Emil laulaa seurakunnan poikakuorossa ja tytär Aada odottaa, että ikä riittää
lapsikuoroon.” Kirkon parhaimpia puolia Markon mielestä on
käytännönläheisyys ja mahdollisuus työskennellä siellä, missä
on avun tarvetta.
”Uskon, että jos saisin tietoa ja
vakuuttuisin seurakunnan ja kir-
Perhettä Marko luonnehtii samanaikaisesti peiliksi ja turvaksi. Näiden välillä pitäisi vallita
jonkinlainen tasapaino. Perhe oireilee, jos toinen painottuu liikaa.
”En voi käyttää perhettä vain
omana turvapaikkanani. Turva
on meissä yhdessä. Muut perheen jäsenet eivät ole koneita, he
peilaavat sitä tunnelmaa, mitä itse perheeseen tuon.”
Marko palaa suhteisiin omiin
vanhempiinsa. Suuret ikäluokat,
sodassa olleiden lapset, eivät
välttämättä jaa omia tuntemuksiaan. Puhumista ja tunneasioiden käsittelyä saatetaan väheksyä ja jopa halveksia.
”Puhumattomuus, jakamattomuus tarttuu seuraavaan sukupolveen. Onneksi solmu on avautumassa. Silti sitä asettuu tiettyihin kuvioihin itse edes tiedostamatta. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin kykeneviä muuttamaan
periytyviä toimintamalleja”, uskoo Marko.
”Ihmisen aivot ovat kuin lihas,
jota pitää venytellä ja avata, etteivät ne jumitu vaan säilyttävät
liikkuvuutensa.”

Kotikirkko 27.10.2012

Transcription

Similar documents

Tervehdys sinulle! - Hirvensalmen seurakunta

Ripari-info 2016

Ohessa vuoden 2016 rippikouluesite

Jämijärven seurakunta

infokirje - Jovi Nuoret

RIPARIKIRJE 1/2016 Tervehdys, Vuosi vierii nopeasti. On aika

Vanhempainpaketti - Pirkkalan nuori seurakunta

Tampereen Teatterin Naisyhdistys ry HALLITUS 2015 Sirkku Harra

Kouluinfo 2014-2015 - Ikaalisten seurakunta

Rippikouluesite 2015 (pdf)

Rippikouluun 2015.pdf

Skeittaajat urakoivat talkoohen

Leikin ja ilon voimalla

tästä - Lohjan seurakunta

HT 3 1984 - Suomen Hammasteknikkoseura ry

Lue opinnäytetyö täältä.

Kangasalan seurakunnan - Kangasalan seurakunta

Tässä lehdessä mm. ”Kirkkoon kun kellot kutsuvat, suo sinne

HT 2 2012 - Suomen Hammasteknikkoseura ry