doctästä linkistä - Pääsivusto - Main Site
download 
Report Transcription
tästä linkistä - Pääsivusto - Main Site
Merja Paksuniemi Vahvoiksi kasvaneet Lapin lapset sodan jaloissa SiirtolaisuusinsƟtuuƫ Turku Copyright © Merja Paksuniemi & SiirtolaisuusinsƟtuuƫ Julkaisija: SiirtolaisuusinsƟtuuƫ Eerikinkatu 34, 20100 Turku hƩp://www.siirtolaisuusinsƟtuuƫ.fi Kirjan taiƩo ja kansi: Kirsi Sainio Kannen kuvat: SA-kuva-arkisto KarƩa takakannessa ja sivulla 56: Marko Paksuniemi ISBN 978-952-5889-56-7 (paineƩu) ISBN 978-952-5889-57-4 (verkkoversio/pdf) ISSN 0356-9659 Kirjapaino: Painosalama, Turku 2014 ■3 Alkusanat Tahdon sanoa kiitokseni seuraaville henkilöille ja tahoille, jotka ovat edesauttaneet tämän tutkimuksen valmistumista: Turun Siirtolaisuusinstituutin johtaja VTT, dosentti Ismo Söderling ja tutkimusjohtaja FT, dosentti Elli Heikkilä, ovat toivottaneet minut lämpimästi tervetulleeksi Siirtolaisuusinstituutin verkostotutkijoiden joukkoon. Kiitän heitä saamastani tuesta ja avusta. Tutkimusta on taloudellisesti tukenut Siirtolaisuusinstituutin Niilo ja Helen M. Alhon rahasto, jota myös kiitän. Kiitokseni esitän myös Lapin Sotaorvot ry:n puheenjohtajalle, eversti Mikko Virrankoskelle. Hän on paitsi auttanut minua hankkimaan tutkimusaineistoa, myös jakanut tietämystään Suomen ja Lapin tilanteesta toisen maailmansodan aikana. Tutkimusta ei olisi, elleivät kymmenet sota-aikana lapsuutensa viettäneet olisi halunnut jakaa kokemuksiaan sota-ajasta. Kiitän kaikkia teitä, jotka annoitte osan elämästänne yleiseen tietoisuuteen. Kiitän myös siitä luottamuksesta, jota te minua ja tutkimustani kohtaan osoititte. Tämä tutkimus on tarkoitettu laajalle lukijakunnalle, tutkimusaineistostani on tuotettu myös tieteellisiä artikkeleita. Ei voi välttyä ajatukselta, että tälläkin hetkellä eri puolilla maailmaa lasten selviytymistä sodan jaloissa eletään todeksi. Rovaniemellä, rauhanvuonna 2013. Merja Paksuniemi 4■ Omistettu äidilleni ja isälleni, vahvoiksi kasvaneille sodan lapsille ■5 Sisällys ϣ. Johdanto ................................................................................................. Ϩ 1.1. Sota Pohjois-Suomessa .................................................................... 6 1.2. Lapset ja perheet sota-aikana ........................................................10 1.3. Lapsen kokemusmaailmaa sotavuosien elämästä ............................14 Ϥ. Lapsen elämää ....................................................................................... ϣϩ 2.1. Koulunkäyntiä poikkeuksellisissa olosuhteissa .................................17 2.2. ”Heti kun kynnele kykeni, piti alakaa töihin” ...................................26 2.3. Pikkulotta ja Sotilaspojat .................................................................29 2.4. Jäi aikaa silti leikkeihinkin ...............................................................35 ϥ. Muutokset perheessä ........................................................................... ϥϩ 3.1. Isänmaan puolesta .........................................................................37 3.2. Siipirikkoja ......................................................................................40 3.3. ”Hammasta purren vain eteenpäin” ................................................44 3.4. Miehet kotiin rintamalta .................................................................48 Ϧ. Evakkomatkalla ..................................................................................... ϧϤ 4.1. ”Jonnekki olthin menosa, mutta minne?” ........................................52 4.2. Elämää evakossa .............................................................................65 4.3. Sotalapsena ruotsalaisperheessä ....................................................72 4.4. ”Että oli mahtava tunne olla kotona!” .............................................75 ϧ. Sodan jaloissa vahvoiksi kasvaneet ........................................................Ϫϣ Kirjallisuus 1 Johdanto 1.1. Sota Pohjois-Suomessa Saksa hyökkäsi Puolaan syyskuussa 1939, minkä seurauksena Ranska ja IsoBritannia julistivat sodan Saksalle. Toinen maailmansota oli alkanut. Viro, Latvia ja Liettua allekirjoittivat yhteistyösopimuksen Neuvostoliiton kanssa, mutta neuvottelut Suomen kanssa päättyivät tuloksettomina. Sodan uhka kohdistui myös Suomeen ja maamme ulkopoliittinen tilanne Neuvostoliiton kanssa kiristyi. (Jokipii 1987, 624–625.) Talvisodan syttyessä vihollisjoukkojen keskitykset Pohjois-Suomessa olivat Petsamon ja siitä etelämpänä Kemijärven, Suomussalmen ja Kuhmon suunnassa. Suomen joukko-osastot olivat puolestaan Petsamon ja Sallan suunnalla. Osastot olivat myös Kuhmon ja Suomussalmen suunnalla. (Rautio ym. 2004, 13–15.) Suomi oli valmistautunut talvisotaan huonosti. Aseet olivat vanhentuneita, ammuksista oli pula, eikä sotimiseen tarvittavaa materiaalia, esimerkiksi armeijan vaatteita, ollut kaikille. Suuri ero oli myös sotajoukkojen vahvuuksissa: Suomen armeijan vahvuus oli noin 340 000 miestä, Neuvostoliiton armeijassa lähes miljoona. (Juutilainen & Karvinen 1989, 123; Rajala 1990, 10.) Neuvostojoukot etenivät Pohjois-Suomessa ja väestöä evakuoitiin kiireellä länteen. Majoituspaikkoina olivat koulut, paikallisten kodit ja piharakennukset. (Hiilivirta 1999, 36, 42; Kortelainen 2006, 124.) Talvisota päättyi maaliskuussa 1940 ja Suomi allekirjoitti rauhansopimuksen kovin ehdoin. Sopimus ei tuonut luottamusta Suomen ja Neuvostoliiton välille ja Suomi näkikin vaihtoehdokseen liittoutua Saksan kanssa. Saksa miehitti Tanskan ja Norjan huhtikuussa 1940 ja suunnitteli hyökkäystä Neuvostoliittoon. Sopimus suomalaisten ja saksalaisten sotilaallisesta yhteistyöstä vahvistettiin touko-kesäkuussa ja saksalaiset saapuivat Pohjois-Suomeen. Kun jatkosota alkoi kesällä 1941, tuli Rovaniemestä Pohjois-Suomessa olleiden saksalaisten esikuntakaupunki. ■7 Rovaniemen ohella saksalaisia tuki- ja huoltojoukkoja sekä ilmavoimien yksiköitä oli keskitetty runsaasti myös Kemin seudulle. (Rajala 1990, 9; Rautio ym. 2004, 13; Uola 2005, 439; Ursin 1980, 17.) Kun vuonna 1943 kävi yhä selvemmäksi, että Saksa ja Suomi olivat häviämässä sodan, Suomi pyrki irrottautumaan sodasta Neuvostoliittoa vastaan. Sodan uhka oli todellinen, joten Lapin evakuointi aloitettiin. Tässä olivat saksalaiset aseveljet auttamassa. (Kulju 2013, 37, 46.) Syyskuussa 1944 suomalaiset aloittivat, Neuvostoliiton kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti, sodan saksalaisia vastaan. Tämä sopusotana alkanut näytelmä ei kuitenkaan miellyttänyt Suomeen saapunutta valvontakomissiota: ”Suomi ei ole täyttänyt niitä velvollisuuksia, joihin se on sitoutunut saksalaisten aseista riisumiseksi.” Se vaati suomalaisilta tosisodan aloittamista miehittämisellä uhaten. (UM, valvontakomission puheenjohtajan kirje Suomen presidentille 1944.) Sotatoimet alkoivat 28.9., kun ensimmäiset laukaukset ammuttiin suomalaisten ja saksalaisten välillä. Varsinaisena Lapin sodan aloituspäivänä pidetään 1.10., kun suomalaisten suorittama maihinnousu saksalaisten selustaan Tornion ulkosatamassa käynnistyi. Pohjois-Suomesta tuli sotatanner. Pohjois-Suomessa oli tuolloin yli 200 000 saksalaista mukanaan lähes vuoden taisteluvarasto. (Kulju 2013, 70, 93.) Pohjois-Norjaa kohden vetäytyvät saksalaiset polttivat Lapin melko täydellisesti erityisesti pääteiden varsilta. Suomen Lapissa tuhot olivat yleisesti sitä suurempia, mitä pohjoisemmaksi tultiin. Saksalaiset tuhosivat perusteellisesti alueen, mikä alkoi Hyrynsalmen kirkonkylän kohdalta ja jatkui Utsjoelle ja Enontekiöön saakka. Rovaniemi hävitettiin kokonaan. Hävitysretket ulottuivat myös useisiin Kuva 1. Rovaniemen raunioilta, 19.4.1944 (SA-kuva). 8■ syrjäkyliin. (UM, Rajavaltuuskunnan evakuointipäällikkö Kivisen raportti lähetystöneuvosto Vartiovaaralle 21.2.1945; Kulju 2013, 36–37, 214–215, 232, 267.) Ahto (1980) toteaa, että vetäytyvät joukot olivat tuhotöissään perusteellisempia, kuin mitä johto oli käskenyt. On esimerkiksi runsaasti esimerkkejä siitä, miten hävityskomppaniat näkivät vaivaa etsiytyessään hyvinkin syrjässä olleisiin kyliin niitä polttamaan. He tuhosivat systemaattisesti 80–90 % Lapin rakennuksista, lisäksi sillat, rummut ja puhelinlinjat sekä miinoittivat tiet ja tienvierustat. (Ahto 1980; Hyvönen 1991, 55–56; Kallioniemi 1990, 8–9; Kulju 2013; Martikainen, 2005, 31; Ursin 1980; Virkkunen 2012.) Samoilla pohjoisen teillä liikkuivat siis saksalaiset pohjoiseen kintereillään suomalaiset sotajoukot ja lappilaiset evakot tavaroineen ja karjoineen kohti etelää ja länttä. Suomen hallitus neuvotteli vuonna 1944 Ruotsin kanssa mahdollisuudesta evakuoida Lapin väestöä Ruotsiin. Sopimus allekirjoitettiin ja se koski 100 000 henkilön evakuointia. Pohjois-Suomen evakuointi jaettiin neljään kiireellisyysvyöhykkeeseen, joten evakuointi tapahtui eri aikataulussa riippuen siitä, mihin kiireellisyysvyöhykkeeseen koti sijoittui. (KA, Puolustushallinnon asiakirjat, Lapin evakuointikäskyt; ks. Martikainen 2005; Ursin 1980, 29–30.) Lapin väestön evakuoinnin aloittaminen sai liikkeelle toista sataa tuhatta henkilöä, mukana niin naisia, miehiä, lapsia kuin vanhuksiakin. (Hyvönen 1991; Jokipii Kuva 2. Suomalaisia evakoita Haaparannalla, 19.9.1944 (SA-kuva). ■9 1987; Kallioniemi 1990; Kulju 2013, 46; Kuorsalo & Saloranta 2005; Lehtola 1994; Oksanen 2010.) Lapin maakunta väestöineen ja karjoineen oli evakuoituna vähintään Oulujoen eteläpuolelle tai Pohjois-Ruotsiin. Evakuointi oli henkisesti raskasta sekä aikuisille että lapsille. Tiet olivat täynnä kulkijoita ja taustalla kuului usein sodan ääniä. (Kortelainen 2006; Kortelainen 2008, 15–18; Rautio ym. 2004; Sorvali 2004, 7–8.) Evakuoitavan väestön ohessa teillä kulkivat myös paikasta toiseen liikkuvat sotilaat ja lotat, jotka jakoivat muun muassa ruokaa evakoille. (Kujala 2009, 176; Sallinen-Gimpl 2005, 21–24; Sorvali 2004.) Matkaa tehtiin äitien, sisarusten ja isovanhempien kanssa – isät ja perheen varttuneet pojat olivat sotarintamalla, tai kaatuneet (esim. Oksanen 2010; Paksuniemi 2013). Sota ja siihen liittyvät traumaattiset kokemukset jättävät aina pysyvän varjon sen läpi eläneisiin ihmisiin. Sotakokemuksiin liittyy lähes aina myös emotionaalista, fyysistä ja taloudellista turvattomuutta, jotka limittyvät toisiinsa (Jensen & Shaw 1993; Loughry & Eyber 2003). Koti puolestaan edustaa lapselle turvallisuutta, jossa nämä kolme turvallisuuden tunnetta yhdistyvät (Korppi-Tommola 1996). Koti käsittää myös kotiseudun ja herättää tunteita juurista, muistoista ja tuttuuden tunteesta. Kotiin liittyy lisäksi ajatus arjesta ja itsestäänselvyydestä, perheestä, suvusta, ystävistä, sosiaalisista verkostoista ja kuulumisesta niihin. (esim. Ilonen 2013.) Kodin jättäminen ja evakkoon lähteminen oli lapsille erittäin mieleenpainuva tapahtuma. Toinen maailmansota kosketti ajankohtana eläneitä suomalaisia niin kotirintamalla kuin sodassakin. Koetut vuodet jättivät jälkensä pysyvästi. Sotaleskiksi jäi yli 30 000 naista, 50 000–60 000 lasta jäi orvoiksi (Martikainen 2005; Näre 2010; Salmi 1986) rintamalla kaatui, haavoittui tai katosi yhteensä 271 498 henkilöä (Häikiö 1996). Kaatuneista miehistä 90 % oli iältään 20–39 -vuotiaita (Harjumaa 1991; Kallioniemi 1999). Haavoittuneita oli noin 200 000 henkilöä, joista pysyvästi vammautui noin 94 000. Heistä suurin osa oli alle 30-vuotiaita nuoria miehiä. Suomalaisten henkilötappiot Lapin sodassa olivat 774 kaatunutta, 262 kadonnutta ja 2 904 haavoittunutta miestä. (esim. Martikainen 2005, 31.) Puolustusvoimien palveluksessa oli suuri määrä 17 vuotta täyttäneitä nuorukaisia, mikä oli tuolloin asevelvollisuuden ikä Suomessa (Korppi-Tommola 1996, 15–16; Werner 2001). Tilanne ja olosuhteet olivat pohjoisessa toisenlaiset kuin Etelä-Suomessa: kotitienoot muuttuivat sotatantereiksi ja väestön oli pakko lähteä kotisijoiltaan sotaa pakoon. Sotavuodet jättivät jälkeensä lähes tuhotun Lapin, jonka raunioilta väestö aloitti jälleenrakentamisen ja uuden tulevaisuuden perustamisen. Pohjois-Suomen asema toisen maailmansodan aikana ja sen jälleenrakennusvuosina oli siis täysin toisenlainen verrattuna eteläiseen Suomeen. 10 ■ 1.2. Lapset ja perheet sota-aikana Lapsen elämä sotavuosina ja heidän kokemustensa merkitys myöhempään elämään on alkanut saamaan ansaitsemaansa huomiota. Sota-ajan lapsia käsittelevien tutkimusten määrä onkin viime vuosina lisääntynyt niin ulkomailla kuin Suomessakin. Jouni Kallioniemi julkaisi vuonna 1999 teoksen Kotirintama 1939– 1949, jossa hän tuo esille kotirintaman panoksen merkitystä sotavuosien aikana. Toisessa teoksessaan Kotirintaman lapset ja nuoret (2006), hän kuvaa lasten ja nuorten kokemuksia ja elämää sotavuosien aikana. Historiallinen Aikakauskirja (2006) julkaisi teemanumeron Lapset ja sota, jossa valotetaan sota-ajan lasten elämää ja heidän kokemuksiaan lapsuudesta. Vuosina 2007 ja 2010 julkaistussa kirjasarjassa ”Sodassa koettua”, osat Haavoitettu lapsuus ja Sodan kasvattamat sisältävät niin ikään laajan katsauksen sotavuosina lapsina olleiden elämästä (Näre ym. 2007; Näre ym. 2010). Vuonna 2012 ilmestyi kolmas Kallioniemen teos Lapsuuteni Suomi. Teos kertoo suomalaisten lasten elämästä runsaan sadan vuoden ajalta. Kirjassa tuodaan esille myös se muutos, mikä lasten elämässä on eri elinolosuhteiden vuoksi tapahtunut. Useimmissa muissa aihetta käsittelevissä tutkimuksissa painottuu sodan lapsille aiheuttamien traumojen selvittäminen sekä niiden vaikutukset myöhäisempään elämään. (esim. Alastalo ym. 2013; Elbedour ym. 1993; Fethney 1990; Lev-Wiesel & Amir 2000; Lev-Wiesel & Amir 2003; Parson 2008; Punamäki 1981; Punamäki 1982; Smith ym. 2003; van der Hal-Van Raalte ym. 2007; Wessels 1998). Perheen elämään ja lapsen turvallisuuden tunteeseen liittyvissä sota-ajan tutkimuksissa selvennetään äidin ja isän rooleja, perheen toimintaa sekä läheisten merkitystä lapsen elämässä. Sotien aikana solmittiin noin 35 000 avioliittoa vuodessa. Avioerot olivat harvinaisempia ja avioliiton päättymisen syy olikin useimmiten puolison kuolema. (Julkunen 1990, 241.) Sotien jälkeen eronneisuus kohosi, sillä sodan aikana ja sen jälkeisissä olosuhteissa solmittuja avioliittoja purettiin (Kallioniemi 2006, 222; Kujala 2009, 140). Sotien jälkeisessä perheisiin kohdistuvassa tutkimuksessa paneuduttiin isän, äidin ja perheen merkitykseen sekä lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Isyys ja äitiys yhdistyivät keskustelussa, jossa selvitettiin toisen maailmasodan aikana eläneiden lasten kokemuksia sotaorpoudesta sekä sodan aiheuttamista perheidyllin rikkoutumisesta. Tutkimusten keskiössä oli sota-ajan lapsen kokemusmaailma siitä, millaiset jäljet isättömyys jätti häneen. Ehjässä perheessä luotiin puitteet lapsen normaalille kehitykselle: isä huolehti vaimosta, joka puolestaan pystyi huolehtimaan lapsistaan (Bowlby ym. 1956; Holmes 1993; Lupton & Barclay 1997; Vuori 2004). Käsitys 1940- ja 1950-lukujen isistä on saanut negatiivisväritteisen kuvan. Tutkimuksessa isiä on luonnehdittu roolimalliksi kelpaamattomiksi ja kaukaisiksi, tämä johtui sotien aikaan saamista muutoksista. Lapset jäivät kaipaamaan ■ 11 isän huomiota ja miehen mallia elämässään (esim. Kallioniemi 2006, 222; Kujala 2003). Kivimäki (2006a) kuitenkin painottaa, että ei kaikkien sota-ajan perheiden elämä ollut väkivaltaisten ja alkoholisti-isien terrorisoimaa. Joukossa oli myös perheitä, joissa elettiin tasaista arkea ja joissa oli isiä, jotka olivat hyväluontoisia kasvattajia. (Kivimäki 2006b; Kivimäki 2013.) Erkki Kujala (2003) toteaa väitöskirjassaan Sodan pojat, että miehet olivat kovien koettelemustensa vuoksi kireitä ja hermostuneita, mikä osaltaan heijastui kodin ilmapiiriin. Tilannetta pahensi lisäksi se, että sotien jälkeen miehet olivat kiireisiä jälleenrakennustöissä, joten lasten tai perheen kanssa vietetty aika oli vähäistä. Ajan kirjoituksissa naisihanne korosti isänmaahan ja perheeseen liittyviä arvoja. Äiti oli kansalainen, joka synnytti ja hoivasi tulevaa sukupolvea. Äiti omisti myös elämänsä maanpuolustukselle ja kotirintaman toiminnalle. Mies oli puolestaan taistelija, joka puolusti isänmaataan lasten, naisten ja kodin puolesta. (Kemppainen 2006, 237.) Perheitä tukemaan perustettiin erilaisia järjestöjä ja valtakunnallisia tukitoimia, kuten Väestöliitto vuonna 1941, auttamaan suomalaisten elämää. Näitä olivat myös sotakuukausipalkat ja leskeneläkkeet sekä sotavammaisten ja sotaorpojen huolto. (Hietanen 1990, 326, 329–338.) Osa sotavuosina lapsina olleista menetti toisen tai molemmat vanhempansa. Läheisen menettäminen on tapahtuma, joka vaikuttaa monin tavoin esimerkiksi ahdistuksena tai fyysisinä oireina ja siitä selviäminen on aina yksilöllinen prosessi. Selviämisen apuna toimivat erilaiset tekijät, kuten sosiaalinen verkosto ja positiivinen elämänasenne. Lapsen suremisessa on tärkeää, että hänellä on lähellään aikuinen tai sisarukset, joiden kanssa hän voi menetyksestään puhua. Toisinaan aikuiset pyrkivät salaamaan oman surunsa, ajatuksenaan säästää lasta. Tämä vaikuttaa siihen, että myös lapset alkavat peittämään tunteitaan (esim. Bowlby ym. 1956; Fethney 1990; Lev-Wiesel & Amir 2003). Tukimuotona lapsille oli myös vapaaehtoistyönä tapahtuva sotakummitoiminta. Tämä tarkoitti sitä, että sotaorpoja otettiin ”kummilapsiksi” ja/tai heitä autettiin taloudellisesti omaan kotiinsa. (esim. Pulma 1987.) Sotaorpoja tuettiin osittain myös ammattiin kouluttautumisessa. Lapsuudessa koettuja eroja vanhemmista, erityisesti äidistä, pidetään yleisesti lapsen psyykkiselle kehitykselle haitallisena ja vaikutuksiltaan kauaskantoisina (Räsänen 1988, 119). Wernerin (2001) tutkimuksen mukaan perheenjäsenet, jotka pysyivät sota-aikana lapsen mukana ja tukena, olivat lapselle lohdun lähde. Ikävöinti on ollut sodan kokeneiden lasten tuntemuksia sodassa (Kuorsalo & Saloranta 2006, 10). Pienelle lapselle pitkäaikainen ero vanhemmista saattaa muodostua traumaattiseksi kokemukseksi (Fonagy ym. 2002). Lasten siirrot on niin ikää nostettu esille historiallisessa kontekstissa, lisäksi lasten tilanne sotaa käyvissä maissa nykypäivänä on paljon tutkittu aihe. Kaikki lapset, jotka kokevat sodan elämässään, ovat tavallaan sotalapsia. Sotalapsi – nimitystä voidaan käyttää myös lapsista, jotka ovat syntyneet sodan 12 ■ aikana. Kuitenkin useimmat tutkimukset rajoittavat sotalapsi-termin käsittämään lapsia, jotka erotettiin kodeistaan ja siirrettiin toiseen maahan sotaa pakoon. Suomalaisia sotalapsia oli toisen maailmansodan aikana noin 70 000–80 000. Aihetta käsitteleviä tutkimuksia on tehty useita. (esim. Eronen 1996; Heikkilä & Söderling 2013; Kavén 2010; Kavén 2011; Knuuttila & Levola 2000; Lagnebro 1990; Lagnebro 1994; Rautio ym. 2004; Räsänen 1988; Salminen 2006; Salminen 2007.) Heistä on kirjoitettu myös kaunokirjallisuutta, lähinnä muistelmia, sekä lehtiartikkeleita (esim. Tuominen 2005). Suomalaisia väitöskirjatason tutkimuksia lasten siirroista on tehty neljä. Lillemor Lagnebron tekemän Finska krigsbarn -tutkimuksen mukaan lapsen etu olisi ollut, jos häntä ei olisi lähetetty sotalapseksi Ruotsiin. Kyseinen lapsiryhmä oli hänen mukaansa oman aikansa lapsipakolaisia, joihin erokokemukset sekä suuret elämänmuutokset, osan kohdalla myös huono kohtelu, johtivat yksilön myöhempään kehitykseen heikentävästi. Lagnebro toteaa myös, että lapsuuden kokemukset kantautuivat aikuisuuteen ja ilmenivät muun muassa ahdistuksina ja heikkona itsetuntona. Hänen mukaansa näitä lapsia olisi pitänyt auttaa ja tukea kotimaassaan Suomessa. (Langebro 1990.) Eila Räsänen (1988) puolestaan toteaa vertailututkimuksessaan Lapsuusajan separaatiokokemusten vaikutus aikuisiän psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen sekä sosiaaliseen hyvinvointiin, että sotalapset selvisivät kokemuksistaan ilman henkisiä vaurioita huolimatta separaatiokokemuksistaan ja painottaa, että olot Suomessa olivat kotiin jääneille lapsille myös erityisen hankalat. Tutkimustulosten mukaan lasten kyky sopeutua sodan aiheuttamiin muutoksiin oli huomattavan suuri. Täysin päinvastaisen tuloksen on puolestaan saanut Hanna Alastalo (2013) väitöskirjassaan Early life stress and later health – Cardiovascular disease and general health among former war evacuee sekä lääketieteellinen tutkimusryhmä artikkelissaan Early Life Stress and Physical and Psychosocial Functioning in Late Adulthood. Tutkimusten mukaan Ruotsiin siirrettyjen sotalasten elämä oli huomattavasti paljon vaikeampaa kuin Suomeen jääneiden. Tutkimuksissa vertaillaan kohderyhmien lasten terveyttä aikuisiässä ja stressin merkitystä heidän elämänkaaressaan. Tulosten mukaan biologiset muutokset näkyivät sotalasten kohonneena sydäntauti- ja diabetesriskinä. Psykologiset seuraukset sen sijaan näkyivät kohonneena mielenterveyshäiriöriskinä, mikä ilmeni persoonallisuus- ja päihdehäiriöinä. (Alastalo 2013; Alastalo ym. 2013.) Neljäs väitöskirja on sotalapsuuden kokeneen Pertti Kavénin (2010) varsin laaja tutkimus Humanitaarisuuden varjossa, jossa hän tarkastelee poliittisia tekijöitä lasten siirtojen taustalla. Hänen tutkimuksensa mukaan sotalapsien lähettäminen Ruotsiin oli laajakantoinen poliittinen erehdys. Suomalaisten tavoitteena oli, että kaikki siirretyt lapset palaisivat jälleenrakentamaan kotimaataan. Pohjoismaihin jäi kuitenkin lopullisesti useita tuhansia suomalaisia. Lasten siirroille asetetut tavoitteet eivät toteutuneet, ja syynä siihen olivat silloiset käsitykset lapsesta. ■ 13 Emotionaaliset seikat olivat toisarvoisia taloudellisten ja fyysisten seikkojen, kuten ravinnon, rinnalla. Tutkimuksen mukaan Ruotsiin lähetetyt sotalapset olivat pelinappuloita, joita käytettiin poliittisiin tarkoituksiin niin sotavuosina kuin sodan jälkeenkin. Neljäs laajempi tutkimus on Heikki Salmisen (2007) tekemä lisensiaatintutkimus Lappu kaulassa yli Pohjanlahden, jossa hän selvittää lastensiirtojen kansainvälistä taustaa. Tutkimuksen näkökulma on sotalasten siirtoihin liittyneissä ylätason päätöksissä, niitä tehneissä toimijoissa sekä toteutuneissa organisaatioissa Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Hän nostaa esille sotalasten palauttamiset Suomeen ja siihen liittyvät ongelmat: suomenkielen unohtaminen, sopeutuminen vanhaan kotiin sekä kouluun ja perheen elämään tuotti lapsille ongelmia. Lisähaastetta toi elintason muutos, jonka lapset takaisin Suomeen siirtyessään kohtasivat. Edellä mainituista tutkimuksista ei yksikään keskity käsittelemään Pohjois-Suomen lasten tilannetta tai elämää sotavuosina. Pohjois-Suomen väestön evakuoinnista Ruotsin puolelle ovat tehneet tutkimuksen Pohjoiset pakolaiset Erkki Rautio, Tuomo Korteniemi ja Mirja Vuopio vuonna 2004. Tutkimus perustuu Raution pro gradu –tutkielmaan, jota on laajennettu lisäämällä mukaan henkilökohtaisia kokemuksia evakuoinnista. Tutkimuksessa käsitellään varsin tarkasti evakuointia prosessina, elämää pakolaisena ja takaisin kotiin paluuta. Tutkimuksessa nostetaan esille myös lasten elämää kyseisenä aikana. Pohjois-Suomen saamelaisväestön evakuointia ovat tutkineet Niilo Aikio (2000) ja Veli-Pekka Lehtola (1994). Tutkimusten näkökulma keskittyy saamelaisen kulttuurin ja elämäntavan muutoksiin evakuoinnin vaikutuksesta. Evakkomatka oli voimakkaasti tunnepitoinen jakso, jonka saamelaiset erilaisten kokemustensa ja erilaisten luonteidensa mukaisesti kokivat joko myönteisen elämyksellisenä tai hyvin kielteisenä, jopa traumaattisena aikana. Ulkoisia vaikutteita merkittävämmäksi tekijäksi koko saamelaiskulttuurin kannalta tuli Lapin sodan aiheuttama hävitys ja jälleenrakennus. Vuosisataisen asutuksen tuhoutuminen merkitsi luonnollisesti katkeamaa aineellisessa kulttuurissa. Tuhoamatta jääneillä alueilla elämä asettui kuitenkin evakkomatkan jälkeen nopeasti vanhoille uomilleen ja sai vielä muutaman vuosikymmenen jatkaa entistä kehitystään. (Aikio 2000; Lehtola 1994.) Evakkoteemasta julkaisi väitöskirjan Anneli Ilonen vuonna 2013. Hänen tutkimuksensa keskittyy tarkastelemaan Karjalan evakoiden kannakselaisen identiteetin muotoutumista sotavuosien jälkeen. Hänen tutkimuksensa mukaan identiteetti on isänmaallista karjalaisuutta, tasa-arvoisuutta, aktiivista kansalaisuutta, suvaitsevaisuutta ja yrittäjyyttä. Karjalaisten evakkoon lähdössä on havaittavissa yhteisiä piirteitä Lapin väestön evakuoinnin kanssa: Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden asukkaat eivät voineet koskaan palata kotikonnuilleen. 14 ■ 1.3. Lapsen kokemusmaailmaa sotavuosien elämästä Sodan kokemusten tutkimisessa ollaan tekemisissä historiallisten ja pitkää ajanjaksoa koskevien tekijöiden kanssa. Nämä muodostavat prosessin, jossa omat kokemukset muotoutuvat sotamuistoiksi. Tutkimuksen kannalta ei ole niinkään tärkeää, mitä tapahtui, vaan se, kuinka ihmiset tämän tapahtuman ymmärsivät (Hyrkkänen 2002, 57.) Tämä tutkimus on lasten kokemusmaailmaa sodasta ja miten he sen henkilökohtaisesti kokivat. Kysymyksessä on aihe, jota ei voida tavoittaa asiakirjojen avulla: sen vuoksi tarvitaan muistitietoa. Tavallisen ihmisen nostaminen tutkimuskohteeksi on yksi ”uuden sotahistorian” tutkimusintresseistä. (Kivimäki 2006a, 75–85.) Tutkimuksessa on kokemushistoriallinen lähestymistapa, jonka mukaisesti tutkimusaineistoa tarkastellaan kokonaisina merkitysjärjestelminä. Tärkeämpää on hahmottaa yleisesti kokijan ja ympäröivän todellisuuden vuorovaikutussuhdetta sodan oloissa, kuin tuottaa yksityiskohtaista tietoa sotakokemuksen sisällöstä. Kokemushistorian metodologian mukaan lähteistä ei pyritä etsimään autenttista tapahtumamenneisyyttä, vaan niistä erotetaan kokijan todellisuutta rakentavia merkitysjärjestelmiä. Lisäksi tavoitteena on hahmottaa kokijan ja rakenteiden dialektista suhdetta hänen todellisuuden rakentumisessa. (ks. Hyrkkänen 2002; Kivimäki 2006a, 83–84.) Sodan kokemushistorian tutkimuksessa lähdeaineisto perustuu muistinvaraiseen tietoon. Muistelun tuloksena tuotettua muistitietoaineistoa voidaan ymmärtää menneisyyttä käsitteleväksi puheeksi. Muistelu on myös menneisyyden mieleen palauttamista, jakamista, pohtimista ja oman elämän paikantamista osaksi historiaa. Muisteluaineiston tulkinnan kautta tutkijat ovatkin konstruoineet selviytymiskertomuksia, joiden tarkoituksena on tuoda esiin se, miten elämän vastoinkäymiset on voitettu ja miten ne on kestetty. (Ukkonen 2000.) Muistitietoaineisto suo mahdollisuuden kuvata sota-aikana lapsena olleiden elämää, lapsen arkea. Junilan (2000) mukaan ihmisen arjen tutkiminen ja sen ymmärtäminen on välttämätön osa historian tutkimusta. Aineistolla voidaan tutkia ja analysoida näiden ihmisten subjektiivista elämänkokemusta: voidaan puhua subjektiiviseen tietoon perustuvan tutkimuksen tekemisestä, jossa kertojat muistelevat, tulkitsevat ja kuvaavat elämäänsä. (esim. Granfelt 1998.) Kokemuksen – käsitteen tarkastelemiksi on aloitettava historiallisista prosesseista, jotka diskurssien avulla tuottavat käsityksen ihmisistä ja heidän kokemuksistaan. Kokemuksien hierarkia jakautuu kahteen tasoon. Ensimmäisellä tasolla ihminen on kiinni jokapäiväisessä kokemuksen virrassa ja kun hän tiedostaa mitä on tapahtumassa, hän siirtyy seuraavalle tasolle. Tällä toisella tasolla hänelle muodostuu kokemukselleen merkitys. (Smith ym. 2003.) Olettamuksena on, että muistot eletyistä sotavuosista ovat muuttuneet vuosien saatossa, eikä varsinaisen koetun ja muuttuneiden kokemusten erottaminen ole välttämättä mahdollista. Aikuisena ■ 15 muistoihin palaaminen antaa sota-ajan kokemuksille kuitenkin merkityksen ja osoittaa myös sen, mitä on mahdollista muistaa. Tässä tutkimuksessa on kyse tapahtumien ja kokemusten kuvaamisesta lapsen silmin katsottuna, ei sodan yksityiskohtaisten tapahtumien selventäminen. Tarkoituksena on koota eri tarinat yhdeksi kokonaisuudeksi (ks. Chatty ym. 2005; Kalela 2000; Lappalainen 2002; Renvall 1965; Roos 1988, 61–62). Tutkimus ei etene historialliselle tutkimukselle tyypilliseen tapaan kronologisesti, vaan enimmäkseen systemaattisesti, teemoittain (ks. Hyrkkänen 2002; Kivimäki 2006a, 83–84). Valintaa perustelen edellisten lisäksi aineistosta esille nousseeseen faktaan: sota-aika oli tutkimushenkilöille monta vuotta jatkunut sekasorron ja epävakaan elämäntilanteen aikaa. Tutkimushenkilöt eivät myöskään lapsena tienneet, mikä sota oli menossa, tai mikä vuosi oli kyseessä. Eräs tutkimushenkilöistä totesi: ”… kesä ko se oli, kesä sota en mie muista nimeä.” Ja toinen puolestaan sanoi: ”Mie en muista ollenkaan, että mikä vuosi tai sota se oli…” Muistelut perustuivat pitkälti vuodenaikoihin, kuten syystalvella, keväällä, kesällä, tai johonkin merkittäväksi kokemaansa tapahtumaan. Lapsena sodan kokeneet eivät kertoneet muistojaan sotahistoriaan peilaten, vaan omaan kokemusmaailmaansa ja lapsen arkeen liittyen. Olikin mielenkiintoista havaita, että kun tutkimushenkilö muisteli lapsuuttaan, hän peilasi maailmaa lapsen silmin, eikä automaattisesti suodattanut sitä nykytietämyksensä kautta. Tutkimuksen aineisto on hankittu kertomalla tutkimushankkeesta eri sota-aikaa käsittelevissä tilaisuuksissa, joissa tutkimuksesta kiinnostuneet ovat jättäneet yhteystietonsa. Aineiston hankinnassa ovat olleet apuna myös Lapin Sotaorpo- ja Sotalapsi yhdistykset. Tutkimusaineisto koostuu runsaan 40 Lapin läänin lapsen muistelmasta, joista osa on kirjoitettua muistelua, osa haastatteluja (ks. Ruusuvuori ym. 2010; Ruusuvuori & Tiittula 2005). Haastattelut etenivät vuorovaikutuksessa tutkijan ja haastateltavien kanssa, jossa pysyteltiin sotavuosiin liittyvien teemojen parissa. Tutkijana olin tietoinen siitä, että muistitieto voi olla joskus jopa virheellistä: lapsena tapahtuneet asiat ovat saattaneet muuttua mielessä vuosien aikana. Kyse on noin 70 vuoden takaisista kokemuksista ja niiden heijastuksista nykyhetkeen. Haastattelut litteroitiin sanatarkasti ja tutkimusaineiston analyysissä käytetään suoria lainauksia aineistosta. Tämä omalta osaltaan tukee tutkimuksen luotettavuutta. Haastateltavista kuusi eivät halunneet nimeään julkisuuteen, joten heille on annettu eri nimet. (ks. Kuula 2011.) Kahdella naispuolisella ja kahdella miespuolisella tutkimushenkilöllä oli samat nimet, joten ne muokattiin eri tavalla. Muiden tutkimukseen osallistuvien henkilöiden nimet ovat alkuperäisiä. Lähdeaineistona käytetään lisäksi tutkimuskirjallisuutta ja aikalaislehtiä, joista keskeisimmäksi nousi Kotiliesi – Suomen kotitalousväen lehti vuosilta 1939–1945. 16 ■ Tutkimuksen keskiössä on aihe: Miten sotavuodet vaikuttivat lapsen elämään? Tätä selvennetään aineistosta nousseiden teemojen avulla: Millaista lapsen arki oli? Miten perheen elämä muuttui? Mitä evakossa olo piti sisällään? Ensimmäiseksi tarkennan lasten elämää. Mitä velvollisuuksia heillä oli, miten he viettivät aikaansa ja millaista arki oli. Toisessa osiossa keskityn äidin ja isän rooleihin perheessä sekä niiden peilautumiseen lapsen elämään. Seuraavaksi käsittelen evakkoon lähtemistä, siellä olemista ja kotiin palaamista. Viimeisessä luvussa nostan esille kokoavasti niitä teemoja, jotka aineistosta nousivat esille. Tutkimuksessa esiintyvien lapsiryhmien nimet ovat evakot, sotalapset ja sotaorvot. Evakuointi tarkoittaa alueen tyhjentämistä ja väestön siirtämistä turvallisempaan paikkaan. Evakuointi–sanasta muovautui kansankielessä sana evakko, jota tässä tutkimuksessa käytetään. Evakko tarkoittaa henkilöä, joka siirrettiin pois omasta kodistaan sotatoimien vuoksi. Virallisissa asiakirjoissa tästä siirretystä ihmisryhmästä käytetään sanaa pakolaiset tai siirtolaiset. Sotalapsi tarkoittaa lasta, joka siirrettiin turvaan Ruotsiin, Norjaan tai Tanskaan asumaan toiseen perheeseen. Sotalapsia lähetettiin Suomesta toisen maailmansodan aikana Ruotsiin noin 72 000 lasta, Norjaan noin sata lasta ja Tanskaan 4 200 lasta. Noin 15 000 lasta jäi palaamatta Suomeen. Lapin läänistä lähetettyjä sotalapsia oli noin 2 833 lasta. (Kavén 2011; Salminen 2007.) Aviomiehiä kaatui sodissa noin 30 000 ja saman verran jäi sotaleskiä. Sotaorpoja jäi sotien jäljiltä kymmeniä tuhansia. Osa heistä ei koskaan nähnyt isäänsä ja osa heistä menetti myös äitinsä tai sisarensa. (ks. Harjumaa 1991.) Lapsen elämää 2 2.1. Koulunkäyntiä poikkeuksellisissa olosuhteissa Kansan sivistäminen sotavuosien aikana pyrittiin toteuttamaan poikkeuksellisissakin olosuhteissa niin hyvin kuin mahdollista, joten koulunkäynti rytmitti myös tutkimushenkilöiden elämää. Sota-aika vaikutti kansakoulun toimintaan ja opetusta pyrittiin järjestämään vaativista olosuhteista huolimatta. Opetushallitus antoi ohjeet, joissa sanottiin, miten opetus tuli järjestää sotavuosina. Koululaitoksen kehittämissuunnitelmat lykättiin 1930-luvun lopulla sotien vuoksi: kouluviranomaiset keskittyivät turvaamaan peruskoulutuksen saannin. Lisäksi uudet pedagogiset suuntaukset, joita muista maista oli virrannut, keskeytyivät yhteyksien katkettua useisiin maihin. (Nurmi 1989; Paksuniemi 2009, 175; Syväoja 2004; Uusiautti ym. 2013.) Talvisodan ajan koulunkäynti oli epäyhtenäistä ja epäsäännöllistä. Rauhan aikana tilanne koheni hieman, mutta keskeytyi jälleen jatkosodan aikana. Matti kertoi, että joka luokalle oli määrätty paikka, minne piti siirtyä suojaan ilmahälytyksen aikana. Hänelle oli jäänyt erityisesti muistiin seuraavat tapahtumat: ”Kerran tuli hälytys ja me mentiin sinne luokan kanssa ja niin me yhen kaverin kanssa livahettiin sieltä ja mentiin kahavilaan. No eihän siellä ollu kettään! Kaikki oli pommisuojasa! Pommitus tuli, ne pommitti vanhan torin lähelle. Me oltiin sotilaspoikia ja meitä oli opetettu, että vaaran uhatessa piti mennä mahollisimman matalaksi ja me mentiin pöydän alle maata. Jyrinä loppu ja sireeni huusi, että ilmavaara ohi ja me mentiin luokkaan. Sillä tunnilla oli uskontotunti ja meillä oli pappi opettajana. Se oliki ottanut pommisuojasa nimenhuudon ja me puututtiin. Ja kun me mentiin luokkaan ja toiset tuli perässä, niin opettaja kysy että missäs te vintiöt oletta olleet? Me että täälä. 18 ■ Hän että äläkää valehelko, kahavilassa olette olleet.” Rangaistusta pojille ei tästä kuitenkaan tullut. Se oli Matin mielestä kummallista, sillä koulukuri oli hänen mukaansa kova. (ks. Syväoja 2004.) Erityisjärjestelyitä pyrittiin tekemään sotavuosien aikana ympäri Suomen, että koulunkäynti olisi jollain tasolla saatu pidettyä toiminnassa (Nurmi 1989, 30; Paksuniemi 2009; Uusiautti ym. 2013). Reeta kertoi: ”Mie muistan, että koulua ei ollu joka päivä niin mie olin kotona. Mie en saanu syyslukukaudelta 1939 todistustakaan. Tuli se uusi opettaja ja kävin kevätlukukauden ja sain päättötodistuksen kansakoulusta sitte.” Sodan syttyminen ja koulutyön lopettaminen oli jäänyt selkeästi muistiin: se oli merkittävä tapahtuma koululaisten elämässä. Antero kertoi: ”Tuli marraskuun 30. päivä, taisi olla tiistai. Pilvinen ja harmaa päivä se oli Rovaniemellä. Sitten taas matkaan kohti koulua. Keli oli sen laatuinen, että kuljin nuo pari kilometriä jalan enkä suksilla tai polkupyörällä. Se koulupäivä päättyi lyhyeen. Oli toinen tunti menossa, kun rehtorimme KoskiMikko ryntäsi luokasta luokkaan ja julisti, että sota on syttynyt, Helsinkiä on pommitettu! Lähtekää nopeasti kaikki kotiin! Äkkiä siitä lähdin minäkin, puolihölökkää riensin kotia kohti.” Kaarina puolestaan muisteli: ”Koulussa oltiin ja muistan sen päivän, kun opettaja sano, että enää ei tulla kouluun. Muistan että sieltä sain ottaa semmosen puupenaalin matkaan.” Suomen koulurakennuksia ja opettajaseminaareja tarvittiin maanpuolustuksessa. Joihinkin, kuten esimerkiksi Tornion opettajaseminaariin, perustettiin sotasairaala (Kujala 2013, 106; Paksuniemi 2009, 46–50). Antero kertoi: ”Elävästi muistan sen päivän, jolloin Rantavitikan kansakoulun tiloihin majotettiin konekiväärikompKuva 3. Kansakoulutodistus (Reetan kotiarkisto). ■ 19 pania. Koulut oli koko maassa silloin suljettu. Nyt koulu veti puoleensa kuin magneetti eivätkä reserviläiset minua estelleet ja pääsin kurkistamaan veistosaliin. Siinä ne olivat, komppanian konekiväärit hyvässä ojennuksessa. Tuli sellainen olo, että eiköhän me noilla pärjätä ryssää vastaan.” Sotavuodet vaikuttivat siten, että kansallisten arvojen ja Suomen historian merkitys kouluissa korostuivat. Osittain muutokset johtuivat Opetushallituksen ohjeistuksista, osittain siitä, että elettiin sotavuosia: isänmaallinen henki, kansallinen yhteisvastuu ja tahto puolustaa omaa maata vaikuttivat opetuksessa. Lokakuussa 1941 Opetushallitus antoi kouluille ohjeet, joissa ohjeistettiin väestönsuojeluun. Lisäksi koululaisten liikunnanopetusta tehostettiin ja esimerkiksi hiihdon sekä suunnistuksen opettaminen olivat tärkeitä lajeja maanpuolustuksen kannalta (Paksuniemi 2009; Pihkala 1930; Piironen 1941; Syväoja 2004). Liikuntatunneilla ”pesäpalloa paiskittiin kun maa oli sula”, kuten muun muassa Helmi totesi. Pesäpallon pelaamiseen tarvittavat välineet oli kohtuullisen edulliset hankkia, verrattuna esimerkiksi suksien hankintaan. Vasaran (1997) mukaan pesäpallon pelaaminen oli maanpuolustusta tukeva urheilumuoto, sillä pesäpallon pelaaminen kehitti sotakentillä tarvittavia taitoja, kuten heittämistä ja nopeaa juoksemista. Lisäksi se opetti kurinalaisuuteen ja yritteliäisyyteen. Kansakouluissa siirryttiin melko pian hiihtoon, kun lumi oli satanut maahan. Oskarin koti sijaitsi koulun vastarannalla. Hän kertoi soutaneensa veneellä kouluun sulamaan aikaan, kävelleensä rospuuttokautena ja hiihtäneensä talvisin. ”Ja muistan senki kun lumi paakkuuntui suksien pohjaan niin kun mie lopulta sinne koululle pääsin, niin oli monen sentin paakut suksien pohjassa. Ja pimiäähän se oli ko mie järven poikki hiihdin. Ne sukset mie nostin sitten koulun eteiseen sulamaan. Että kyllä sitä hiihtoa tuli sitte aika lailla kun koulun liikuntatunneilla hiihdettiin myös! Että kyllä olin väsynyt kun kotiin vihdoin pääsin!” Reeta muisti myös hiihtämisen koulussa rintamalta palanneen miesopettajan johdolla. Hän muisteli: ”Hiihtää on kuule pitäny, kun meillä oli vähän semmonen sotahullu opettaja! Hiihätti kuule eikä kyllä taakse kattonu vaikka jollaki olis suksi katkennu tai mitä, että se oli kyllä pärjättävä! Jolla ei ollu suksia, niin sen piti kävellä.” Miesopettajat olivat rintamalla tottuneet kuriin ja täsmällisyyteen. Todennäköisesti he sovelsivat oppilaisiin samoja kasvatuskeinoja. (Kallioniemi 2006, 159; Syväoja 2007.) Annin koulussa lainattiin hiihtokenkiä niille, joilla ei ollut mahdollisuutta niitä itse hankkia. Opettaja oli kysynyt hiihtokenkien numeroita: ”Mulla oli häpeä enkä sanonu vaikka olisin tarvinnut. Mulla ei ollu suksia. Opettajalla oli tyttö, joka sai uudet sukset ja mie sain lainata niitä vanhoja. Ja ne oli keltaseksi maalattu ja muilla oli ruskeat tai mustat. Niin mulla hävetti 20 ■ hirveästi kun kaikki tiesi, että mulla on opettajantytön sukset. Mulla oli tunne, että vain meillä oli köyhää ja surkeeta. Mutta myöhemmin tajusin että joka paikassa oli yhtä huonosti kuin meillä. Mie aina ajattelin että voi että kun ei opettaja tulisi käymään! Mulla jotenki hävetti se koti.” Koululaisilla oli myös pula kengistä, ja opettajat saivat toisinaan viestiä kotoa siitä, että lapsi ei kenkäpulan vuoksi voinut tulla kouluun. Kansalaisia kehotettiin järjestämään talkoita, joissa kunnostettiin vanhoja kenkiä. Koulurakennus oli erinomainen tähän tarkoitukseen, sillä siellä oli tilaa ja se sijaitsi keskeisellä paikalla. (Kotiliesi 1944, 55.) Kuva 4. Lapset jonossa kansakoulun edessä, opettaja oikealla sotilaspuvussaan (SA-kuva). ■ 21 Hiihtoretkillä tutustuttiin lähimaastoon ja liikkumiseen siellä. Tämä oli tärkeä taito maanpuolustuksen sekä mahdollisen hyökkäyksen kannalta (Vasara 1997, 112, 636–640). Hiihtämisen tärkeys nostettiin esille myös Suomen opettajille suunnatussa lehdessä jo ennen sotien syttymistä: ”Talvella on erinomainen tilaisuus viedä lapset valkealle hangelle ja antaa heidän hiihdellä mielin määrin. Hiihdossa saavat ruumiin kaikki ruumiinosat liikuntoa, voimat kasvavat. Erittäin tärkeä on jo alakoulussa hiihdon opetus maanpuolustuksen kannalta.” (Tuomisto 1933, 170.) Koulussa tehtiin asioita yhdessä: esimerkiksi oppilaat menivät opettajan johdolla tekemään talkootöinä puutöitä. ”Ei kukaan kyseenalaistanut tehtävää, Kuva 5. Poikia lähtemässä kansakoulusta kotiin hiihtämällä, 3.2.1942 (SA-kuva). 22 ■ sitä mentiin hyvillä mielin tekemään” – kertoi Matti. Myös Reeta oli luokkansa kanssa talkoissa: ”Kun lähistölle rakennettiin Seurojentaloa, niin meiän piti kaikki sammaleet nykkiä. Opettaja oli johtamassa töitä.” Ahkeruudesta myös palkittiin: ”Kun koululla korjattiin saunan kattoa, niin meiän piti kaikki ne naulat kerätä ja kuka eniten sai niitä nauloja kerättyä, niin sille lastenlehti tilattiin.” – Reeta jatkoi. Vapaaehtoistyö oli tekoja kansakunnan puolesta ja oppilaita osallistui esimerkiksi marjojen poimintaan ja puutalkoisiin. Tämä vapaaehtoistyö oli paitsi käytännönläheistä, myös isänmaallista kansalaiskasvatusta. (Kouluhallitus 1941.) Vapaaehtoistyö oli hyvin organisoitua ja sitä tehostettiin erityisillä Talkookirjoilla. Suomi oli jaettu eri talkooalueisiin koulupiireittäin ja lapset osallistuivat tähän toimintaan paitsi opettajansa johdolla, myös vapaa-aikanaan. Talkootoimintaa varten perustettu keskusjärjestö Nuorten Talkoot ry. oli merkittävä taloudellinen hyötyjärjestö. Jäsenten tekemän työn ansiosta Suomen ravintotilanne helpottui ja raaka-ainekeräyksillä tuettiin pienteollisuuslaitosten toiminnassa pysymistä. (Kallioniemi 2006, 38; Syväoja 2007.) Maanpuolustus-, talkoo- ja kerhotoiminta lähensivät koulua ja käytännön elämää. Opettajista tuli yhä enenemässä määrin koulun ulkopuolisten harrastusten ohjaajia, mikä kiinnitti koulun läheisesti ympäröivään yhteiskuntaan. Tutkimushenkilöt kertoivat vapaaehtoistyön lisäksi ahtaista luokkahuoneista, asuntoloissa asumisesta, parakkiopetuksesta ja opetuksesta, mikä tapahtui talon pirtissä.”Koulua käytiin talossa, joka oli pystyssä” – totesi Matti. Helmi puolestaan kertoi käyneensä viimeisen luokan kansakoulua kylällä olleessa navetassa. Koulumatkat olivat pitkiä ja Juhanin mukaan hän oli niin väsynyt kulkemisesta kotoa kouluun ja takaisin, ettei hän jaksanut keskittyä koulunkäyntiin. Opettajalta riitti ymmärrystä asiaan. Hän kertoi: ”Osasyynä oli myös se että aina paleli ja että olin menettänyt isäni. Opettajat oli hyvin ymmärtäväisiä.” Ne lapset, joiden koulumatka oli riittävän pitkä, asuivat koulun asuntolassa. Olosuhteet siellä olivat Helmin mukaan karut: ”Viikoksi otettiin eväät matkaan ja keitto syötiin siellä keittiössä. Se oli semmonen huono paikka ko siellä oli puulämmitys, kamina ja illalla oli kauhian kuuma ja mentiin lattialle nukkkumaan, niin aamulla oli hiukset kuurassa. Että ei ollu kaksista.” (ks. Lassila 2001.) Koulumuistoihin oli jäänyt opettajien tapa kohdella lapsia. Aunen vanhemmat eivät olleet avioliitossa. Hänen isänsä oli sodassa kaatunut suomalalainen sotilas ja hänen äitinsä kuoli sotavuosien jälkeen. Aune asui isovanhempiensa luona, kunnes hänet adoptoitiin kasvattikotiin. Erityisesti hänelle oli jäänyt mieleen naisopettajan kohtelu. Hän kertoi: ”Opettaja oli tietonen, että olin avioton lapsi, ja hän osoitti sen sanomalla: Siehän et tartte tämmöstä etkä tämmöstä. Se piti käsitöitä enkä mie koskaan osannu tehä mittään. Sen muistan ikuisesti, kun leikkasin kankaaseen liian isot napinreiät. Opettaja huusi ko kauhia ja joka kerta se ääneen muistutti, että ■ 23 äläkää vaan tehkö niinku Aune sillon kerran ko pilasi koko kankaan. Eikä se opettaja antanu mulle edes kaikkia kirjoja! Sano, että hae sieltä enos vintiltä, että ne on varmasti siellä. Mulla oli paljon vanhemmat kirjat ko muilla, maantiedon kirjoissaki vanhat kartat. Hällä oli ajatus ettei minun tartte oppia, kuin sen verran, että oppisin laskemaan ja lukemaan, että piikana pärjään. Se sano saman toiselle lapselle, jolla oli samanlainen tausta. Onneksi se opettaja vaihtu ja mie aloin tykkäämään koulunkäynnistä. Mie halusinki pienenä opettajaksi, että tiesin minkälaista opettajaa minusta ei ainakaan tulisi.” Aunen mukaan myös moni muu aikuinen kohteli häntä taustansa vuoksi eri tavalla kuin muita lapsia, mutta syrjinnästä huolimatta hän totesi: ”Olen selvinnyt!” Pohjois-Suomen opettajapula tuntui etenkin syrjäseuduilla. 1940-luvulla jouduttiin useimmat opettajavirat täyttämään epäpätevillä henkilöillä, joilla ei ollut pedagogista koulutusta, mutta jotka tuntuivat sopivilta työtä hoitamaan. Taustatietoja ei kuitenkaan kaikilta ehditty tarkistamaan (Paksuniemi 2009, 65). Opetustyössä toimi siis henkilöitä ilman pedagogista tai didaktista pätevyyttä tai oppilaantuntemustaitoja. Epäpäteviä opettajia oli opetustyössä paljon esimerkiksi vuonna 1943 400 henkilöä. Sotavuosien aikana kuoli 924 opettajaa ja 63 opettajaksi opiskelevaa (Nurmi 1989). Korkeaa lukumäärää selittää se, että miehet olivat maanpuolustusikäisiä ja naiset osallistuivat erinäisiin palvelustehtäviin, kuten lottana toimimiseen. Yksi hurjimmista tapauksista oli, kun Rovaniemen maalaiskunnan koululla menestyksekkäästi toiminut opettaja osoittautui puolen vuoden työssä olon jälkeen Sukevalta karanneeksi vangiksi (Jurama & Karttunen 1990, 93). Lapset kuljettivat kouluun eväitä koululaukuissaan ”kaatuneita maitopulloja ja eväsleipiä”, kuten Anna-Liisa muisteli. Muutosta tuli kuitenkin vuonna 1943, kun Suomen kouluissa tarjottiin maksuton kouluruoka kaikille lapsille. Tarkoituksena oli taata yksi ateria päivässä kasvaville lapsille ja nuorille. ”Ei se mitään hienoa ruokaa ollut, keittoja joissa joskus sattumia”, totesi Anni, mutta suurimmaksi osaksi siihen oltiin tyytyväisiä. Annin täti teki hänelle eväsleivän kouluun. Anni huomasi, että yhdellä hänen kaverillaan ei ollut eväitä mukana ruuan niukkuuden vuoksi. Anni pyysi tätiään tekemään hänelle kaksi leipää, joista hän antoi toisen kaverilleen. ”Ja täti se ihmetteli kun en lihonut eväistä huolimatta!” Koulun pihalle tuli vuonna 1943 parakki, jossa alettiin valmistaa kouluruokaa. Anni jatkoi: ”Mutta siinä oltiin tosi tarkkoina että ketkä sitä ruokaa sai. Mie en saanut ko kerran kun ei ollut eväitä, mutta tämä minun kaveri sai sieltä sitten ruuan vissiin joka päivä.” Vaikka kouluruokailu säädettiinkin lailla, jätettiin siihen viisi vuotta siirtymäaikaa. Lapset siis kuljettivat eväitä mukanaan vielä vuosikymmenen loppuun asti, itse asiassa vielä 1950-luvun loppuun asti, vaikka kouluruokaakin syötiin. Anna-Liisa puolestaan kertoi: ”Se oli aika epämieluista, kun olin hidas syömään ja muut hotkaisivat ruokansa nopeasti. Niin ne keräänty siihen minun ympärille tuijottamaan, että 24 ■ koska lopetan syömisen ja muut saisivat syödä loput lautaselta. Jokaista suupalaa ne vahti.” Kouluruoka pyrki turvaamaan yhden lämpimän aterian päivässä. Tosin ruoka oli useasti säästösyiden vuoksi lusikkaruokia, kuten keittoa, vellejä ja puuroja. Luokkakoot olivat suuria ja samassa tilassa saattoi opiskella 40–50 lapsen ryhmä, joissa ikäjakauma oli suuri: ”meitä oli luokassa 7-vuotiaat nuorimmat, minä olin jo 12-vuotias ja olihan siellä luokassa vanhempiakin” – muisteli Anna-Liisa. Kurinpitäminen ja luokan hallinnassa säilyttäminen vaativat opettajalta järjestelmällisyyttä. ”Kuri oli kova! Joillaki on oikeinki huonoja muistoja, kun opettaja ihan löi kasvoille, että ihan pelkäsi sitä. Mulla ei ole semmosia muistoja, mutta se otti oppilaasta kaikki irti, että ko vaihtu tämä naisopettaja niin mulla uskontoki putos ysiin että se oli kymmenen miesopettajan aikana.” – luonnehti Reeta. (ks. Kallioniemi 2006, 159; Syväoja 2007.) Ahtaat luokkahuoneet, oppilaiden suuri lukumäärä ja opettajapula saivat aikaan erityisiäkin toimintatapoja. Kaarina kertoi, Kuva 6. Sota-aikainen kansakoululuokka, 3.2.1942 (SA-kuva). ■ 25 että hänet siirrettiin suoraan kolmannelle luokalle, sillä opettaja katsoi hänet niin eteväksi, että yhden luokan pystyi jättämään käymättä. Reeta puolestaan kertoi, että hän sai suoritettua välistä jääneen syksyn 1944 kansakoulun kurssit hyvin nopeasti ja samaan aikaan, kun kävi seuraavaa luokka-astetta. Sotien jälkeen Suomi sitoutui noudattamaan Neuvostoliiton vaatimuksia siitä, että tietyt oppikirjat poistettiin käytöstä. Asetettiin toimikunta, jonka tehtävänä oli tarkistaa Suomen koulujen ja opettajaseminaarien oppikirjat, ettei niissä ollut virheellisiä tietoja ulkomaiden oloista, jotka saattoivat vahingoittaa Suomen suhteita muihin maihin. (Oppikirjojen tarkastustoimikunnan mietintö 1945. ks. Ekholm 1989; Ekholm 2000.) Toimikunta jätti mietintönsä 22.3.1945, jossa se esitti poistettavaksi 28 teosta, joista suurin osa oli historian oppikirjoja. Listassa oli myös neljä maantiedon ja yksi äidinkielen oppikirja. Toimikunta esitti myös yksityiskohtia kirjoista, jotka eivät muuttuneiden tilanteiden vuoksi enää pitäneet paikkaansa ja jotka tuli poistaa tai oikaista. Opetusministeriö hyväksyi toimikunnan esityksen. Kirjat, joissa esiintyi ”erheellisiä kohtia”, tuli korjata tai poistaa käytöstä kokonaan. Erheelliset kohdat tarkoittivat Neuvostoliittoa halventavia tai loukkaavia kannanottoja tai äärioikeistolaisia mielipiteitä. (Oppikirjojen tarkastustoimikunnan mietintö 1945.) Tarkastustoimikunnan mietinnössä mainittiin esimerkiksi Hainarin ja Laitakarin tekemästä Kansakoulun Historian oppikirjasta poistettiin useita harhaanjohtavia kohtia. Tosin kirjaa ei poistettu kokonaan käytöstä. Kirjasta poistettiin muun muassa Neuvostoliittoa halventavat kohdat, kuten: ”Sodan aikana sijoitettiin tänne venäläistä sotaväkeä ja järjestettiin laajat koko Etelä- ja Keski-Suomen käsittävät linnoitustyöt suoritettavaksi Pietarin suojaamiseksi lännestä pelättäviä hyökkäyksiä vastaan. Kansamme siveellinen taso laski tämän aikana suuresti noiden linnoitus- eli vallitöiden vaikutuksesta ja kosketuksesta venäläisten sotilaiden kanssa.” Kirjan lopussa toteamus siitä, että Suomi yhdessä Saksan kanssa tulee voittamaan sodan Neuvostoliittoa vastaan, oli myös poistettavien kohtien listalla: ”Kansamme, erityisesti sen valveutuneen, isänmaallisen nuorison toive: Karjalan ja Aunuksen vapautus ja Suomeen yhdistyminen, so. Suur-Suomi –ajatus, näyttää olevan toteutumassa.” (Hainari & Laitakari 1943, 247–248, 261.) Ajatus SuurSuomesta siis poistettiin. Maantiedon oppikirjoissa oli Suomen pinta-alaa ja rajoja koskevia vanhentuneita tietoja. Lisäksi Baltian maiden maantieto siirrettiin Neuvostoliiton yhteyteen. Äidinkielen, laskennon ja maantiedon oppikirjoissa poistot olivat pienempiä. (Ekholm 2000, 77–85.) Pula-ajan vuoksi uusia kirjoja ei voitu painaa, joten kaikkia poistettavaksi määrättyjäkään kirjoja ei hävitetty. Opettajat liimasivat paperia poistettavien kohtien päälle, liimasivat sivuja yhteen, leikkasivat sopimattomia kuvia, tai repivät kokonaisia sivuja irti. He ohjeistivat myös oppilaita yliviivaamaan sensuroiduksi määrättyjä kohtia (Ekholm 2000, 83; Nurmi 1989, 26; Syväoja 2007, 138). Sotavuosista huolimatta Suomen kansakoulujen rakenne säilyi sellaisenaan, tosin koulun sisäinen kehitys hidastui (Virta 2001). 26 ■ 2.2. ”Heti kun kynnele kykeni, piti alakaa töihin” Aikuisten kiireet vaikuttivat siihen, että aikaa lapsille, saati heidän kasvattamiseen, ei juuri ollut. Leenan mukaan ”Ei kukkaan kerenny lasten perrään kattomaan. Sielä samasa ne pyöri. Vanhemmat teki omia töitään. Lapsilla oli seuraa toisistaan.” Lasten tuli olla sopeutuvaisia, tottelevaisia ja auttavaisia (Latvala 2006; Salmi 1986). Agraariyhteisössä työtaitojen oppimista ja opettamista on pidetty tärkeänä lasten kasvatus- ja sosiaalistamiskeinona, osana aikuistumista ja aikuisen mittoihin kasvamista. ”Eikä kysytty koskaan, että jaksatko sie?” – totesikin Helmi. Sen lisäksi, että lapset ovat oppineet työtaidot, he ovat oppineet myös ajatuksen siitä, että työnteko on yksi ihmiselämän kulmakivistä. Ahkerasti ja nurisematta lapset tekivät työtä ja hankkivat itselleen hyväksyntää aikuisen silmissä. Lasten tuli osallistua työntekoon pienestä lähtien. Se oli itsestään selvyys Reeta kertoi: ”Että vaikka mie olin isän mukana pöllimettässä ja heinänteossa ja tein vaikka mitä, niin kun mie tulin kotia, niin äiti käski heti! Että niin sitä mentiin vain ihan tyytyväisinä eteenpäin.” Kasvatusvastuu oli suuremmaksi osin äitien harteilla, sillä isät olivat rintamalla, tai kaatuneet. Äidit ja vanhukset olivat kotirintamalla tehden naisten ja miesten Kuva 7. Ilmoitus rajaseutuarpojen myynnistä (Kotiliesi 1941). Kuva 8. Pojat metsätöissä (Kotiliesi 1944). ■ 27 työt. Maalaislapset ohjattiin vähitellen työntekoon pikkulapsi-iän päätyttyä ja vakava työkasvatus alkoi monessa perheessä noin 5–6 -vuotiaana. 10–14 -vuotiaana pojat olivat riittävän isoja siirtyäkseen jo miesten töihin, ja tytöiltä alettiin vähitellen edellyttää naisille kuuluvaa vastuuta. Työtä tekemällä lapsesta kasvoi vähitellen aikuinen. (esim. Häikiö 1996; Kemppainen 2006; Paksuniemi ym. 2013; Salmi 1986.) Oskari kertoi, kuinka aika meni arjen asioiden tekemiseen: ”Piti ruoka laittaa ja pyykätä. Kesälä niinki meni, kun sai rannalla pestä, mutta tavella pyykit keitettiin padassa. Meilä oli lampaita, poroja, hevonen, lehemiä ja vasikoita. Siinähän se aika meni.” Aune puolestaan totesi: ”Aikuiset teki hirviästi töitä. Ei siellä ollu aikaa lapselle. Kuljin mummin ja papan perässä ko liimattu. Oli pakko nähhä mitä ne tekkee. Mulla oli tunne, että ko oppii oikein työt tekemään, niin pärjää elämässä.” Katri kertoi, että hän teki kotona sekä naisten että miesten töitä. Hänen isäpuolensa oli alkoholisoitunut, eikä sen vuoksi kyennyt töitä tekemään: ”Kouluun lähtiessä lypsin lehmiä ja koulusta tullessani hakkasin halkoja, sillä meillä oli aina halkopula – miehet eivät paljon vaivautuneet siihen.” Oskari kertoi siitä, kuinka talon miehen työt olivat hänen ja papan tehtävänä: ”Työtehtävät piti tehhä ennen koulua. Aamulla oli viideltä herätys tekkeen navettahommia mummon kans. Talvella oli kova homma kun lehmille piti hakea kelekalla saaveissa lunta, mikä sulatettiin padassa. Uuni piti tietenki sytyttää kans. Samaa navetassa oloa ne oli illatki ja pyhänä haettiin polttopuita papan kans. Kesällä tietenki karjalle tehtiin heinää.” Perheiden elämä oli muuttunut radikaalisti, sillä äideistä oli tullut perheen pää ja talon poikien harteille kasautui perheen miesten töitä. Pohjois-Suomessa elettiin maaseudulla ja lasten osallistuminen kodin askareisiin koettiin itsestäänselvyytenä. Isänsä menettäneiden perheissä miesten töistä vastuun kantaminen, etenkin perheen pojilla, jatkui sodan jälkeenkin (Karhos 2005; Kujala 2003). Samuli kertoi toimineensa miehen töissä: ”Myös lapset osallistuivat rakennustöihin. Tuli kovat jälleenrakennustyöt kun Lapin sota poltti kodin kaikkineen. Vanhemmilta otettiin mallia ja teimme veljesten kanssa tiiletkin itse.” Materiaalista oli huutava pula ja taloja rakennettiin varsin neuvokkaasti valmistaen itse tiilet ja hakemalla puutavara metsistä. Osmo kertoi myös siitä, että he keräsivät nauloja entisen kodin tuhkakasoista ja käyttivät sammalta seinien tiivistämiseen. Tytöt auttoivat niin ikään työtehtävissä: ”Täytyi hoidella muiden perheiden pikkulapsia, jotta heidän vanhempansa pystyivät vapaammin tekemään työtä, jota oli monenlaista” – kertoi Lea. Aineiston mukaan lapsia tarvittiin kodin askareissa, mutta myös töissä kodin ulkopuolella, Kaarina muisteli: ”Heti kun kynnele kykeni, piti alakaa töihin. Me pestiin sotilaiden pyykkejä rannalla ja talvella avannossa. Reellä kuljetettiin navetan patahuoneeseen kuivumaan.” Myös Anni piti työn tekemistä luonnollisena asiana. Hän kertoi tehtävistään seuraavasti: ”Siinä kotona kaikkia työtehtäviä sitä tehtiin, niinku järvestä haettiin vettä. Mehän asuttiin saunassa, kun talo oli poltettu. Ja navetassa autettiin, meillä oli kaksi lehmää ja yksi hevonen. Heti kun kynnelle kyettiin, oli työ 28 ■ aina ensin, sitten vasta leikki.” Leena kertoi: ”Me lapsethan oltiin mukana kaikessa työssä. Mie muistan kun keräsin päreitä pinkkoihin ja vein värjääjälle ja tiiliä kun tehtiin ja hevonen kiersi ympyrää, niin mie istuin siinä kyydissä.” Osa tutkimushenkilöistä lähti töihin kodin ulkopuolelle. Esimerkiksi Leila kierteli perheissä kotiapulaisena 14-vuotiaasta lähtien, ”jolloin koulunkäynti loppui siihen”. Myös esimerkiksi Unto totesi, että koulut sai jäädä, kun hänet ”raahattiin keskenkasvuisena metsätöihin, pituuskasvukin pysähtyi.” Unto oli viikot metsätöissä ja asui metsäkämpillä: ”lauantai-iltana tultiin kotiin ja sunnuntaina takasin.” – hän kertoi. Hannu puolestaan lähti savotoille 13-vuotiaana ja viipyi metsätöissä yhtäjaksoisesti jopa viisi kuukautta. Tämä oli nuorelle pojalle henkisen kasvun ja itsenäistymisen aikaa. Osmo meni töihin kotinsa vieressä olevalle sahalle. Hän kertoi: ”Siirsin veljeni kanssa sahausjätteitä uusien jätteiden tieltä. Vieläkin tuon kesän muistot ovat hyvin mielessä. Työpäivän pituus oli aamu kuudesta ilta kuuteen. Leikit oli leikitty.” Myös Kujalan tutkimuksen mukaan sotavuosina pojat joutuivat raskaisiin töihin. Tämä oli toimintaa isänmaan hyväksi, jossa he samalla oppivat kärsivällisiksi. (Kujala 2003.) Kaarina muisteli tehneensä myös pojille kuuluvia tehtäviä: ”Papan kansa menin kalalle ja oravamettälle, ko eihän poikia ollu talossa. Mie pikkukirves kädessä, kophautin puuta, että orava tippuis alas ko se oli ammuttu.” Myös Irma-Liisa muisteli sitä, että jakoa tyttöjen ja poikien työtehtäviin ei ollut: ”Osallistuttiin kaikkiin maatalon töihin, kannettiin puita, tehtiin heinää, poimittiin marjoja, siivottiin. Isommat huolehti pienimmistä.” Matti kertoi siitä, kuinka hänen tuli ottaa vastuu neljästä nuoremmasta sisaruksestaan. Hänen äitinsä oli kuollut vuosi ennen sotien syttymistä ja hänen isänsä oli rintamalla. Hän jatkoi: ”Mie sanon sitä piikavallan ajaksi. Meillä oli kaksi piikaa siinä auttamassa ja minä vanhimpana lapsena myös.” Perheen nuoremmista lapsista huolehtiminen oli käytäntönä myös muissa perheissä.”Eihän äitit joutanu lasten perhän kattomhan, mie se katoin pienempien perhän ja mummohan se oli kans. Toiset lapset katothin toisia.” – totesi Kaarina. Myös Anni muisteli pienempien huolehtimisesta: ”Kun uimassa kävimme järvessä, pienemmät olivat vanhempien sisarusten valvonnassa.” Kotitöiden lisäksi oletettiin, että lapset tekisivät työtä myös yhteisen hyvän eteen, esimerkiksi: ”Valmistamalla rannikkaita ja lapasia, tai ostaisivat omilla rahoillaan tavaraa tunnetun tai tuntemattoman sotilaan pakettiin” (Koskimies 1940, 78). Pentin lapsuus oli toisenlainen muihin tutkimushenkilöihin verrattuna, sillä hän joutui lähtemään kotoaan kuusivuotiaana tienaamaan omaa leipäänsä. ”Isän kaatumisen jälkeen meidän perhe hajosi. Minut vietiin äidin sisaren taloon, jotta äiti olisi paremmin pärjännyt muiden lasten kanssa. Niin ryhdyin tienaamaan omaa leipääni renkinä, sillä korvasin ylläpitoni. Hain hevosella vettä lehmille, olin heinätöissä, puutöissä ja lammaspaimenena.” Aineiston mukaan sota-aikana jako perinteisiin tyttöjen ja poikien kotitöihin muuttui, ja kaikki tekivät erilaisia työtehtäviä taitojensa mukaisesti. Pojat, joiden isät kaatuivat sodassa, kantoivat pitkälti vastuun miesten töistä kotona. (esim. Kemppainen 2006; Tuominen ■ 29 Kuva 9. Lotat ruokaa laittamassa, 8.7.1941 (SA-kuva). 2005.) Aikaisin työn tekoon ryhtyminen antoi Ulla-Maijan mukaan hänelle taitoja tulevaisuutta varten: ”Kaikkia taitoja, joita opin lapsena, olen soveltanut myöhemmässä elämässäni.” Pauli puolestaan totesi, että hänestä kasvoi vastuuntuntoinen ja toisista huoltaa pitävä. (ks. Paksuniemi ym. 2013; Kujala 2003.) 2.3. Pikkulotta ja Sotilaspojat Suojeluskunta-aatetta tukemaan perustetun Lotta Svärd -järjestön yhtenä toimintamuotona oli Pikkulotat. Pohjois-Suomen ensimmäiset pikkulotta-osastot perustettiin vuonna 1932. Vuonna 1937 piirin alueella toimi jo 54 pikkulotta-osastoa. Tyttöosastoon hyväksyttiin jokainen 8 vuotta täyttänyt tyttö, mutta käytänteet vaihtelivat paikkakunnittain. Esimerkiksi Rovaniemellä ja Ounasjoella mukaan hyväksyttiin 10 vuotta täyttäneet tytöt. Pikkulotta-toiminnassa oltiin 17-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen saattoi pyrkiä lotaksi. Pikkulottien merkittävimpiä toimintamuotoja olivat kokoukset ja työillat. Pikkulotilla oli omat kultaiset sanansa, joita toimintaan liittyvä lupasi noudattaa. (Takala 2005, 46; Uola 2005, 383.) 30 ■ Tutkimushenkilöistä Terttu osallistui Rovaniemen pikkulotta-osaston toimintaan. Heillä oli käytössään pikkulotta-puvut, jotka olivat samantapaiset aikuisten lottapukujen kanssa. Terttu valittiin asuinalueensa pikkulottien johtajaksi ja hän järjesti toimintaa muille nuorille tytöille, kuten kokouksia, työiltoja ja retkeilyä. Pikkulottia kurssitettiin etukäteen erilaisiin tehtäviin, kuten muonitukseen, varustamiseen tai lääkitsemiseen. Sota-aikana pikkulotat toimivat harjoittelemissaan tehtävissä, kuten auttoivat kuorimalla perunoita, tiskaamalla astioita, osallistuivat sotasairaalassa siteiden käärintään sekä kutoivat ja parsivat vaatteita. Kun talvisota syttyi, Terttu kertoi menneensä 15-vuotiaana autokomppanian mukana kohti pohjoista: ”Olin muonituslottana. Lähin vuonna 1941 autokomppanian mukana kohti pohjoista, Sallaa. Isoja lottia ei ollu lähössä, mutta ko mie olin pikkulottien johtaja, niin mie sitte lähin. Lähettiin ja viimesinä kerättiin autokomppania, joka huolsi kaikkia rintaman takana. Siitä lähti vain 2 meitä lottia autokomppanian mukana, se toinen oli aikunen lotta. Pysähyttiin pitkin matkaa, meilä oli oma pieni teltta missä yövyttiin. Miehiä oli 250 ja päälliköt ja 2 luutnanttia ja vääpeli. Laitettiin ruokaa, meillä oli 2 miestä siinä apuna. Ne oli hyviä ruuanlaittajia ne miehet, kovasti apuna. Perunatki oli listitty ja kuivattuja säkeissä, niitä kaadettiin kenttäkeittiöön ja lisättiin purkista lihaa ja hernekeittoa sitte tehtiin. Sitten tuli myöhemmin muita lottia avuksi, että meitä oli 4. Niillä oli miehilä pakit, joihin ne ruuat haki ja illalla keitettiin vesi, että teetä saivat. Ja upseereille kannettiin ruoka telttaan, että ne söivät siellä erikseen. Semmosta sotilasmuonaa se oli.” Vaikka autokomppania pysyttelikin rintaman takana, ei vaarallisilta tilanteilta vältytty. Terttu muisteli: ”Päätepysäkki oli meillä Salla ja siellä meille tehtiin oma korsuki! Venäläiset puotti sinne pommeja ja yksi osu ammusvarastoon, joka oli siinä meidän lähellä. No me ruokaa just jaettiin siinä ulkona. Ja se alko se ammusvarasto paukkumaan. Mie muistan ko niitä kuulia vinku pään yli ja luutnantti lähti meitä lottia viemään pois siitä, turvaan. Me oltiin kolmen kilometrin päässä rintamalta ja meitä justiin sinne käsin vietiin. Oli syksy, pimeä. Mie muistan ko me maattiin siellä pimeässä vaaran rinteessä ja mie mietin, että mitäkähän tästä tulee ko rintama oli niin lähellä. No se saatiin se ammusvarasto sammumaan ja luutnantti tuli meiät yöllä sieltä pois hakemaan.” Tertun aika kului muonaa laittaessa ja kirjeiden kirjoittamisessa ja lukemisessa: kirjeenvaihto oli varsin vilkasta. Koti-ikävä ei häntä vaivannut. Hän koki lottana olemisen tärkeäksi toiminnaksi ja leikkautti jopa pitkät lettinsä, että lottapuvun ■ 31 lakki pysyi paremmin päässä. Kun autokomppania palasi takaisin Rovaniemelle, Terttu jatkoi kotirintamalla erilaisissa tehtävissä. Terttu koki pikkulottana toimimisen tärkeäksi toiminnaksi isänmaan puolesta. Hän totesi: ”Se oli isänmaanhenki semmonen, ko Venäjän takia oltiin saatu niin paljon kärsiä. Se isänmaanrakkaus nousi niin syvältä, lapsuudesta saakka, että oli ymmärrys minkälainen olis ollu Suomen kohtelu, jos oltais hävitty.” Terttu totesi, että pikkulottana toimiminen teki hänestä itsenäisen ja omillaan toimeen tulevan. Hän kertoi olleensa tyytyväinen siitä, että pystyi olemaan hyödyksi paitsi isänmaalle, myös toisille ihmisille. Ennen sotavuosia Suomessa toimi Suojeluskuntapojat, jonka toiminta vilkastui sotavuosina. Näistä nuorista 10–17 -vuotiaista pojista kehittyikin varsin nopeasti koko maan suurin nuorisojärjestö yhdessä sisarjärjestönsä lottatyttöjen kanssa. Pojat jaoteltiin kolmeen ryhmään ikänsä mukaan eli alle 12-vuotiaisiin, 12–14 -vuotiaisiin ja 15–17 -vuotiaisiin. Suojeluskuntapoikiin liittyneet vannoivat valansa seuraavin Suojeluskunta poikalupauksen sanoin: ”Kolme on mulle pyhää: Jumala, koti ja isänmaa. Niiden tunnusten alla minä palvelen maatani. Uhraan työni niiden onnellisuuden hyväksi. Olen maani poika ennen kaikkea.”(Uola 2005.) Suojeluskuntapojat -nimi muutettiin Sotilaspojat -toiminnaksi vuonna 1941. Saman vuoden aikana erilaisissa sotilasluonteisissa tehtävissä palveli koko maassa noin 15 000, ja maatalous- ja talkootöissä kodin ulkopuolella n. 11 700 sotilaspoikaa. Vuonna 1943 sotilaspoikaosastossa oli yli 72 000 jäsentä. Kyse oli siis varsin mittavasta toiminnasta. Yleensä sotilaspojat toimivat lähetteinä, osallistuivat ilmavalvontaan, ja varttuneimmat heistä toimivat maanpuolustuksen ilmatorjuntapattereiden miehistössä ja pelastustehtävissä. He toimivat myös sellaisissa tehtävissä, jotka olivat jääneet rintamalle lähteneiltä miehiltä tekemättä sekä auttoivat esimerkiksi perunoiden kuorimisessa, polttopuiden pilkkomisessa ja armeijan suurkeräyksissä. Sotilaspoikatoimintaan liittyi laaja kilpailutoiminta paikallisella ja valtakunnallisella tasolla. Pojilla oli oma suojeluskuntapukua muistuttava univormu ja siihen kuuluvat arvomerkit. (Kallioniemi 2012, 32–23; Kuva 10. Sotilaspoika (SA-kuva). 32 ■ Uola 2005, 490–499. ks. Kemppainen 2006, 169–173; Nevala 2007.) Pohjolan suojeluskuntapiirissä toimi vuoden 1942 alussa 26 ja Länsi-Pohjan piirissä 16 sotilaspoikaosastoa. Vuonna 1944 Pohjolan piirissä oli yhteensä 1 823 ja LänsiPohjan piirissä 1 174 sotilaspoikaa. Vuosien 1943 ja 1944 aikana sotilaspoikia oli näissä piireissä yhteensä 3 500. (Uola 2005, 492–493.) Anterolla, kuten niin monella muullakin nuorella miehellä, oli kova tarve päästä tekemään jotain hyödyllistä isänmaansa eteen. Hän toimi aikaisemmin SPR:n toimistossa lähettinä ja yleisapumiehenä, mutta se tuntui ”hiukan mitättömältä, kun maa oli sodassa.” Niinpä hän päätti tehdä asiaan muutosta ja marssi vuonna 1939 paikallispäällikön luokse Rovaniemellä ja esitti asiansa. Hän oli täyttänyt edellisenä kesänä 14 vuotta ja vielä liian nuori asepalvelukseen siirtymään, mutta asiaan saatiin kuitenkin ratkaisu: ”Päällikkö sanoi, että olin ikäisekseni aika kookas, että mitäs jos asiakirjoihin merkittäisiin 17-vuotias. Sehän oli hyvä ajatus ja asiakirja tehtiin. Ei tullut mieleenkään että tässä olisi syyllistytty rikkomukseen, enkä luule ikäni muuttamisen paikallispäällikönkään mieltä painaneen. Suomi tarvitsi lisävoimia ja minulla oli palava into. Siinä oli tarpeeksi perusteita!” Antero sai päälleen sotamiehen vaatetuksen: harmaasta sarkasta tehdyn asetakin, sarkahousut, lakin kokardeineen ja leijonavyön. ”Silloin oli jo katkerasti tiedossa, että puolustusvoimilla oli aivan riittämättömästi varusteita joukoille. Yllätyin, kun sieltä sentään löytyi yhtä sun toista päälle pantavaa! Asetakissa oli vatsan kohdalla pieni reikä, kuvittelin, että takin edellinen kantaja oli saanut luodin vatsaansa, sellainen lapsekas ajatus.” – hän muisteli. Antero oli kiiruhtanut kotiin kertomaan äidilleen asiasta. Tämä oli katsonut sotilaaksi pukeutunutta lastaan hiljaisena ja nyökännyt hyväksymisen merkiksi. Vapaaehtoisia asepalvelukseen ilmoittautuneita suojeluskuntapoikia oli talvisodassa noin 500 ja jatkosodassa heitä oli sotilaallisluonteisissa tehtävissä noin 15 000 (Korppi-Tommola 1996, 15–16; Nevala 2007. ks. Werner 2001). Antero sai pikakoulutuksen venäläisen m/91:n käytöstä ja tuumi, että ”kyllä kelpaa tällä aseella siltaa puolustaa!” Myöhemmin hän sai käyttöönsä saksalaisen Mauser-pikakiväärin. Antero toimi Rovaniemellä siltavartiossa, ilmatorjunnassa ja vartiopaikassa sekä postilla että piiriesikunnassa: ”Heikot oli meillä aseet pommikoneita vastaan, mutta ei asiasta juuri puhuttu. Merkitsi todella paljon, suunnattoman paljon, että saimme olla mukana maan puolustamisessa, pienenä osasena tietysti, mutta mukana kuitenkin.” Suomen lapsia oli kasvatettu isänmaallisuuteen kansakouluissa ja järjestötoiminnassa useamman vuoden ajan (esim. Paksuniemi 2009; Pihkala 1930; Piironen 1941), joten Anteron tarve palvella isänmaataan tuntui hänestä luonnolliselta toiminnalta. Hänet lähetettiin myös Mauser kädessä hiihtäen, lumipuku yllään, desantteja etsimään. ”Koko ajan tähysteltiin, tunti tunnin jälkeen, mutta minkäänlaisia jälkiä desanteista emme nähneet, ei lähellä eikä kaukana. Illan suussa meidän oli pakko palailla takaisin kohti Ounasvaaraa pettyneinä ja väsyneinä varsinkin.” – hän muisteli. ■ 33 Antero suhtautui vakavasti annettuihin tehtäviin. Eräänä päivänä hänen vartiossa ollessaan sattui läheltä piti tilanne. Hän muisteli seuraavasti: ”Tähystin pitkin rakennuksen sivua ja näin korkealla 6–7 koneen laivueen, joka lensi täsmällisessä muodostelmassa ja näytti tulevan suoraan meitä kohti. Vartiomies ei ole mikään ilmatorjuntamies ja mielessä välähti, että olisiko seurattava sotapoliisien esimerkkiä ja mentävä suojaan. Mutta minähän olin vartiossa! Eihän tästä mihinkään voinut mennä. Tuijotin laivuetta, näin välähdyksen koneen rungossa ja arvelin että auringon säteet saivat sen aikaan. Jo jyrisi laivue miltei yläpuolellani ja sitten huumaava räjähdys vei minulta tajunnan. Havahduin vatsallani keskellä pihaa parinkymmenen metrin päässä portaista, jonne ilmanpaine oli minut paiskannut, kivääri yhä kädessäni. Voi ryssä sinua, manasin vimmoissani!” Kotirintaman puolustaminen oli yksi syy tehostaa Suojeluspoika -toimintaa: toiminnalla saatiin turvattua suojeluskuntien jälkikasvu. Hyvin toimiva nuorisojärjestö oli oiva rekrytointikanava suojeluskuntiin. Varttuessaan nämä pojat siirtyivät todennäköisimmin suojeluskuntatoimintaan. Toinen syy oli saada varhaisnuorisolle toimintaa, jossa he kehittäisivät taitojaan, jotka samalla hyödyttäisivät yhteiskuntaa. Sotilaallisten taitojen oppiminen varhaisessa vaiheessa auttoi kasvattamaan pojista sotilaita. Monet 16 vuotta täyttäneet sotilaskuntapojat, ja jopa nuoremmat, kuten Antero, olisivatkin halunneet vapaaehtoisina asepalveluun, mutta yleensä sotilasviranomaiset eivät heitä värvänneet. Kotijoukkojen komentaja kenraaliluutnantti Malmberg antoi vuonna 1941 päiväkäskyn, jossa hän totesi alle 17-vuotiaden olevan liian nuoria taistelutehtäviin, mutta heidän joukkonsa tulisi aikanaan täyttämään vanhemman ikäpolven harvenevat rivit. (Uola 2005.) Alaikäisille annettiin asekoulutusta, ja heidät kelpuutettiin miltei suoraan täydennysmiehinä joukkoihin. Ilmatorjuntatehtäviin ryhdyttiin värväämään 16 -vuotiaita poikia vuonna 1944, sillä jokaisen apua tarvittiin. (Nevala 2007, ks. Korppi-Tommola 1996, 15–16; Werner 2001.) Sotavuosien loppupuolella sotilaspoikia käytettiin myös kotiseudun ilmatorjuntajoukoissa, Suojeluskunta-asetukseen tehtiin maalisuussa 1944 lisäys, joka mahdollisti 15 -vuotta täyttäneiden käyttämisen sotarintaman takaisessa sotapalveluksessa. Toiminta lakkautettiin Neuvostoliiton vaatimuksesta sotavuosien jälkeen. (Uola 2005, 495.) Suojeluskuntapiirien johdossa annettiin arvoa sotilaspoikatoiminnalle. Tämä kuvastuu Pohjolan suojeluskunnan piirin päiväkäskystä vuodelta 1943: ”Sota jatkuu edelleen ja se on saatettava voitokkaaseen päätökseen. Sodan päätyttyäkin on maan rajat turvattava ja Suomen itsenäisyys taattava. Maanpuolustustyötä sen eri muodoissa on siis kotirintamallakin jatkettava. Koulutuksessa on erikoista huomiota kohdistettava sotilaspoikien ja lähinnä kutsuntaikään tulevien nuorukaisten kasvattamiseen suojeluskuntajärjestön vapaaehtoistietä, jotta he asepalvelukseen astututtaan 34 ■ olisivat sotilaallisissa asioissa mahdollisimman kehittyneitä ja verrattain lyhyen koulutusjakson jälkeen armeijassa olisivat taitavia astumaan vanhempien ikäluokkien rinnalle sotapalvelukseen.” (SA, Pohjolan sk -piirin päiväkäsky 6/27.4.1943.) Myös Matti osallistui Sotilaspoika -toimintaan ja koulutukseen. Hänkin osallistui kotirintaman puolustukseen jatkosodan aikana. Matti toimi lähettinä ja kertoi kokemuksistaan 15-vuotiaan silmin seuraavasti: ”Mie olin jatkosodan aikaan lähettinä. Hyppyrimäen lähtötornissa oli ilmavalvonta-asema jossa oli lottia ja toisella puolella oli ilmavalvontakeskus, jossa mie olin lähettinä. Ja mie lähin niille lotille viemään muonaa ja soutelin tuosta joen yli ja lähin kiikkumaan tornia ylös. Ja mie olin jonku matkaa kiikkunu ko tuli ilmahälytys ja mie ajattelin että voi turkinpippuri, mie en palaa takasin. Mie olin muonan tähän saakka tuonu niin mie vien sen perille ja olihan ne tytötki siellä. Mie pääsin kutakuinki perille niin ryssän koneet tuli, eikä ne lotatkaan kerinneet sieltä mihinkään. Se yks lotta, Eeva, selosti sitä pommitusta ilmavalvontakeskuksen puhelimeen niinku urheilukisoja! Niin sitä siitäkin selvittiin, se oli pahin tilanne! Ne välähti ne pommit ko ne lähti siitä, sitten kuulu semmosta ulinaa ja hetken kuluttua kirkon kangas meni mustaan savupilveen ko ne putos sinne ja vaikka oli ainaki kolme kilometriä matkaa, niin se äänihän kuulu monta sekuntia myöhemmin. Kaikki meni pimiäksi ja sitte kuulu pamaukset!” Sotatoimissa mukana oleminen muutti näiden nuorten miesten elämää. Antero totesi: ”Edellisen kesän 14-vuotias oli katsellut maailmaa luottavaisin silmin. Outoa olisikin ollut, jolleivät sotakuukausien hetkittäin järkyttävätkin kokemukset olisi jättäneet jälkeään nuoreen mieleen. Maailmankuva samalla avartui talven elämysten ja kokemusten johdosta, avartui ja samalla synkistyi. Tunsin myös hiljaista iloa ja pientä ylpeyttäkin siitä, että olin saanut isänmaan hädän hetkellä jotain tarpeellista toimittaa minäkin, ja se nosti omanarvontuntoa. Lapsuus jäi sotatalven toiselle puolelle.” Matti totesi sotavuosista näin: ”Oli ne semmosia reissuja ja aikoja että ei niitä haluttais uusia. Mutta niin sitä vain pärjättiin. Isä oli rintamalla ja hänellähän se kaikkein pahin tilanne oli.” Sotavuosien muisteleminen kokonaisuudessaan toi pintaan voimakkaita tunteita ja toisinaan lauseet loppuivat kesken. Kaiken kokemansa jälkeen, päällimmäisenä Matilla oli huoli isästään. (ks. Kujala 2003.) ■ 35 2.4. Jäi aikaa silti leikkeihinkin Lapset kävivät koulua ja osallistuivat arjen töihin taitojensa mukaan. Heillä jäi aikaa myös leikkimiseen ja esimerkiksi Irma-Liisa muisteli: ”Jäi silti aikaa leikkeihinki. Kotityöt lomittuivat sopivasti leikin kanssa.” Oskari puolestaan totesi, että: ”Aikaa leikkiin ei jäänyt paljon mitään. Nuoremmat siskot kyllä leikki niillä nukeilla sun muilla.” Matin lapsuudessa painottui myös työnteko leikin sijaan. Kaarina kertoi leikeistä seuraavasti: ”Tietenki heti kun silimä vältti, menthin leikkimhän. Ite tehtiin nukkeja rievuista, ko eihän kankhaita ollu. Käpylehmilä leikithin ja sitte tietenki piilosta ja hippaa. Sitte oli tämä: anna kengän tämän mennä eteenpäin.” Myös Anni muisteli leikkineensä käpylehmillä: ”Kävyistä tehtiin eläimiä, tikut jalkoina. Rakennettiin niille aitauksia ja vietiin laitumelle syömään.” Käpylehmillä leikkiminen oli tyypillinen maaseudun lasten leikki, materiaali saatiin luonnosta ja leikin aihe kosketti heidän elämäänsä (ks. Kallioniemi 2012, 270; Paksuniemi ym. 2013; Tepora 2007; Uusiautti ym. 2013). Aune kertoi leikkineensä kotileikkiä, johon tarvikkeet haettiin lähialueelta: ”Se alue, jossa me asuttiin, niin siellä oli ollu hirviät taistelut. Sielä oli sitä romua. Mieki raahasin sieltä semmosen rautasen mötikän hellaksi. En mie tienny, että se oli miinan kantoteline!” Sota-aikana elettiin pula-aikaa, jolloin esimerkiksi valmiista leluistakin oli pula. Lapset olivat kuitenkin kekseliäitä ja he leikkivät leikkejä, jotka olivat mahdollisia toteuttaa. Anni muisteli seuraavasti: ”Kyllä leikkejä keksittiin, vaikkei valmiita leluja ja pelejä ollutkaan.” Annin mukaan useat leikit olivat sellaisia, mihin ei erityisiä leluja tarvittu. Näitä olivat esimerkiksi sokko, tavaran kätkeminen ja ruutuhyppely. Lasten leikkejä olivat myös puujaloilla kävely, maan valloitus ja kauppaleikki, jossa rahana toimivat puiden lehdet. (ks. Kallioniemi 2012, 270; Paksuniemi ym. 2013; Kuva 11. Molla-Maijan teko-ohje (Kotiliesi 1946). 36 ■ Uusiautti ym. 2013.) Kun nukkeja ei ollut, eikä niiden ostamiseen ollut rahaa, käyttivät lapset mielikuvitustaan sellaisen valmistaakseen: ”Räsyistä tehtiin nukke, kun ostonukkeja ei ollut.” – Anni kertoi. Myös Aune, Helmi ja Reeta muistelivat nuken valmistamista kotioloissa: Aune totesi: ”Kaverille ommeltiin nukke vanhoista vaatteista, ko eihän kaupasta niitä saanu. Piirrettiin kasvot sille värikkäilä kynilä. Kyllä siitä hieno tuliki.” Lasten lelujen tekemiseen on saatavilla erilaisia ohjeita (esim. Kotiliesi 1945, 526–527), hyvin suosittuja olivat Molla-Maija -nuket. Helmi teki nukkensa huivista ja hän hoivasi myös talon kissaa nukkenaan. Reetan äiti puolestaan teki nukkeja kankaasta: ”Ne oli kauniita nukkeja, niistä olis voinu valokuvanki ottaa.” Anna-Liisalla oli ollut nukke ennen evakkoon lähtöä, mutta se tuhoutui kotitalon mukana. Hän muisteli:”Leluna mulla oli Asta nukke, mutta kerran painoin posket lommolle ja isä sanoi ettet sinä mitään nukkea tartte ja hän heitti sen vintille. Se Asta oli oikein nätti nukke, mutta sinne se sitten jäi, vintille.” Näin päätyi Anna-Liisakin leikkimään itse tehdyillä leluilla. Aune muisteli, kuinka he lapsena leikkivät usein hautajaisleikkiä: ”Aina ko oli useampi meitä tyttöjä ja löydettiin lintu tai joku, niin pidettiin hautajaisia. Eihän me muuta nähneetkään kun oli väkiä koolla, ko hautajaisia. Matkittiin niitä. Haettiin mustat huivit päähän. Hauattiin se lintu ja veisattiin virret ja silimiä pyyhittiin huivin nurkkaan. Ko niin oltiin hautajaisissa nähty tehtävän. Vuoronperään oltiin pappina ja kauhian tärkiä oli että sielä hauala lauloima.” Samaa kertoi myös Leena: ”Aina piettiin hautajaisia, lintuja hauattiin ja oravia sun muita mitä kuolleina löyettiin.” Poikien leikit löysivät myös vaarallisia piirteitä. Matti muisteli: ”Me poikaset opittiin niitä miinoja purkamaan. Ja meillä oli kauhian paljon räjähdysainetta. Tuola metäsä ammuttiin kantoja niilä. Purettiin ja tehtiin niistä omia kyhäelmiä. Kävihän siinä niinkin, että ainaki kolome poikaa siinä loukkaantu.” Hän jatkoi poikien tekemisistä: ”Me löydettiin kranaatteja ja kaiken maailman ammuksia ja pantiin ne koivun oksalle pyrstöstä roikkumaan, ihan niinku joulukuusi! Nimismies näki ja se räjähti meille eikä menny ko hetken aikaa ko pioneerit tulivat sen purkamaan.” Toivo kertoi sotaleikeistä kavereiden kanssa seuraavasti: ”Löysimme naapurin poikien kanssa käsikranaatin ja leikittiin sillä. Se räjähti! Mie pelastuin ko ihmeen kaupala, mutta se naapurin poika loukkaantu ja kuoli jonku ajan päästä. Tuo tapahtuma on mielessä vieläki.” Myös Aune kertoi asuinalueensa poikien vaarallisista leikeistä: ”Pojat oli innokkaita kaivamaan taistelukentän maata ja keräämään niitä ammuksia leikkeihin. Mittään vahinkoja ei kuitenkaan sattunu.” Myös aikaisempien tutkimusten mukaan oli tyypillistä, että lapset siirsivät ympärillä tapahtuvia asioita leikkeihinsä (esim. Latvala 2006, 146; Tepora 2007), ja että pojat leikkivät löytämillään ammuksilla (esim. Hiilivirta 1999; Kulju 2013, 190; Paksuniemi ym. 2013; Uusiautti ym. 2013). Leikin merkityksen tärkeyttä osoittaa myös se, että lelujen puuttuessa lapset valmistivat leluja erilaisista materiaaleista itse ja käyttivät mielikuvitustaan. Muutokset perheessä 3 3.1. Isänmaan puolesta Tutkimukseen osallistuneet henkilöt kertoivat myös surusta, jonka he kokivat, kun sisko tai veli menehtyi. Vielä kovempana ja voimakkaampana muistona heillä oli kuitenkin isän menettäminen. Tieto rintamalta ei kulkeutunut nopeasti. Perheet elivät epätietoisuudessa siitä, mitä rintamalla oli tapahtunut. Oliko isä kaatunut, vangittu, haavoittunut, vai mitä hänelle oli tapahtunut? Suruviestejä saattoi tulla yhteen kotiin useita ja tiedon saamisen pitkä odottaminen aiheutti sen, että toisinaan huhut ehtivät perille ennen varsinaista tietoa. Mikko muisteli sitä, kuinka hänen äitinsä kenttäpostia odotellessa luki lehdestä ilmoituksia, löytyikö kaatuneista tuttuja nimiä. (ks. Korppi-Tommola 1996; Werner 2001.) Tietoja rintamalta odotettiin pitkään ja hartaasti. Tämä oli raskasta aikaa. Unto kertoi: ”Isä katosi kokonaan, ettei saatu edes haudata häntä niin kuin muut sankarivainajat tehtiin. Äiti suri eniten sitä, kun ei ollut varmuutta siitä oliko isä kaatunut vai oliko hän joutunut sotavangiksi. Epävarmuus raastoi koko perhettä. Sitten tuli vielä päätös, ettei saa lesken eläkettä ennen kuin isä julistetaan kuolleeksi. Melkein kaksi vuotta joutui odottamaan ja se oli kovaa aikaa.” Muiden tutkimushenkilöiden odottaminen ei venynyt aivan noin pitkäksi, mutta puoli vuottakin oli pitkä aika elää tiedottomuudessa siitä, mitä oli tapahtunut: ”Se puolen vuoden aika, jolloin emme tienneet elääkö isä, oli hyvin raskasta” – totesikin Sirkka-Liisa. Pirkon isä taisteli rintamalla Neuvostoliiton rajan tuntumassa ja isän häviäminen ja pelko hänen sotavangiksi joutumisestaan kalvoi lapsen mieltä. Hän kertoi: ”Emme uskoneet, että isä jää sille reissulle. Hän haavoittui vaikeasti ja jäi Neuvostoliiton puolelle. Eikä meillä ollut tietoa onko hän edes hengissä. Katsoin 38 ■ kaihomielin lapsiin, joiden isät olivat tulleet kotiin. Tämä on vaikuttanut kaikkeen minun elämässä.” Johanin kotiin puolestaan tuli varma tieto siitä, että isä oli joutunut vangiksi Neuvostoliiton puolella. Tämä tieto oli raastava koko perheelle: ”Mummo, hän oli maailman paras ihminen, lohdutti ja sanoi, että kyllä isä tulee kotiin. Oletti että isä on elossa siellä Venäjällä ja tulee kotiin kun pääsee vankeudesta. Mutta isä julistettiin kuolleeksi, eikä ruumista koskaan löydetty.” Suru-uutisesta ilmoittaminen kuului Suomessa papeille ja heidän vierailuaan odotettiin pelokkaina (esim. Kallioniemi 2006, 196). Suruviesti voitiin lähettää myös sähkeellä. Isän kaatuminen koettiin Korkeimman tahdoksi: isät olivat täyttäneet velvollisuutensa: ”Äiti katsoi, että puolison poismeno oli Korkeimman johdatusta hänen puolustaessaan isänmaataan” – totesi esimerkiksi Antti. Suomen kansaa oli kasvatettu kodeissa ja koulussa jo 1920-luvulta alkaen uskonnollisuuteen ja isänmaallisuuteen. Sotien aikana uhraukset isänmaan puolesta korostuivat, ja myös uskonto oli korostetussa asemassa. Erilaiset lapsi- ja nuorisojärjestöt täydensivät tätä kasvatustyötä, liikuttiin yhdessä rintamassa Suomen itsenäisyyttä puolustamassa ja uhraukset olivat väistämättömiä. (Paksuniemi 2009; Syväoja 2004.) Samaa ajattelutapaa lujitettiin myös aikalaiskirjoituksessa esimerkiksi näin: ”Ja kun vielä tiedämme, minkälainen vihollisemme on, armoton, julma, hirmuinen. Se ei vain hävittäisi kotejamme ja viljelyksiämme, vapauttamme ja sivistystämme, vaan se koittasi samalla riistää meiltä uskontomme ja omantuntomme rauhan.” (Isoäiti 1940, 75.) Nämä rintamalla taistelleet miehet, myös veljet olivat sankarivainajia, kuten esimerkiksi seuraava kirjoittaja toteaa: ”Uusi sankarihauta, uudet pyhiinvaelluspaikat meille, jotka olemme saaneet niittää tuloksen veljiemme taisteluista, jotka saamme surujemmekin painostuksen alla elää vapaassa isänmassa! Kiitos sinulle, maani nuori sankari!” (Bergholm 1940, 245.) Sankarivainajat kuljetettiin mahdollisuuksien mukaisesti kotiseudulle haudattavaksi. Hautajaisia olikin sotavuosina varsin usein. Kansallista yhtenäisyyttä korosti se, että kotiseudun ihmiset osallistuivat suurin joukoin sotilaiden hautajaisiin. Sankarikuolema oli koko suomalaisen yhteiskunnan yhteinen asia, ja jokaista sankarivainajaa surivat kaikki. Kysymyksessä ei ollut yksittäisen kaatuneen muistaminen, vaan myös yhteisön kokoontuminen yhteen vaikeina aikoina. (Kemppainen 2006; Salmi 1986). Ulla-Maija kertoikin: ”Sankarivainajia oli paljon ja osallistuimme yleensä aina siunaustilaisuuteen. Ja näin jaoimme myös menetyksen ja surumme kohtalotovereidemme kanssa.” Sankaruus sisälsi ajatuksen kuolemasta uhrilahjana isänmaalle ja linkitti sotilastehtävät miehiseen urhollisuuteen, tahtoon ja vastuuseen. He kaatuivat koko kansan ja isänmaan puolesta. (esim. Kemppainen 2006, 240; Kivimäki 2013, 403) Isän haudalla käyminen palautti menetyksen muistot mieliin, ja käynti siellä oli aikuisiässäkin kaihoisaa. Isän kuolema jätti ikuisen kaipauksen sydämeen: ”Sankarihaudalla käynti oli aina vaikeinta. Isän haudalla käynnillä tuli ja tulee vieläkin aina itku” – kertoi Raili. ■ 39 Kuolleiden isien joukossa oli myös isiä, jotka eivät täyttäneet sotasankarin kriteeriä.”Minun isäni ei kaatunut sodassa ja saanut sankaripaikkaa Ivalon hautausmaalla, siellä missä Kaatuneiden sotilaiden hautausrivi on. Isäni ei ollut sotauhri, häntä ei ammuttu. Siitä huolimatta oli miina saksalaisten sotilaiden auton lokasuojaan kätkemä, siihen kaatui isäni yhdessä apumiehen kanssa.” – kertoi esimerkiksi yksi haastateltavasta. Hän olisi toivonut, että isälle olisi annettu sama arvostus kuin rintamalla kaatuneille. Ajatus isän Kuva 12. Sodankylän sankarihautoja, 30.10.1944 kuoleman arvostuksen (SA-kuva). vähäisyydestä yhteiskunnan taholta mietitytti vielä aikuisenakin: ”Sitä asiaa vieläkin mietin, että miksi isääni ei haudattu sankarihautaan.” Muutamat tutkimushenkilöt toivat esiin sen, että heitä väheksyttiin ja pilkattiin sotaorvoksi jäämisen vuoksi. Syitä tähän oli useita. Elmin mukaan: ”Pilkan kohteiksi joutuneet ovat asuneet poliittisesti sellaisella alueella, jossa oltiin muutenkin sitä mieltä ettei olisi pitänyt alkaa puolustamaan Suomea Neuvostoliiton hyökättyä maahamme. Oma kotiseutuni oli poliittisesti niitä alueita, joissa isänmaa on ollut aina puolustamisen arvoinen.” Katri pohti sotaorpouttaan seuraavasti: ”Minua ja monia sotaorpoja askarruttaa sellainen kohtelu, että jotku ajatteli, että me emme tartte mitään erikoishuomiota, koska olemme vain lapsia ja meillä ei ole mitään oikeuksia eikä etuuksia saada erikoiskohtelua!” Untolle oli jäänyt elävästi mieleen eräs tapahtuma: ”Muutamien ihmisten sanomiset ovat koskettaneet, kuten yksi nuori pari sanoi. He kysyivät, että kenen poika sie oot. Kun sanoin että kenen poika olen, nainen sanoi: – Jaa sie olet sen poika joka meni ja tapatti ittensä sodassa!” Unto oli kokenut sanat pilkkaavina ja isäänsä väheksyvinä, vaikka hän oli antanut henkensä isänmaan itsenäisyyden puolesta. 40 ■ Myös Raili kertoi ihmisten negatiivisesta suhtautumisesta sotaorpouteen liittyen. Kyse oli kateudesta leskeneläkettä kohtaan: ”Ja se ihmisten kateus kun sai vähän eläkettä!” Valtio tuki leskiä ja heidän perheitään Sotatapaturmalain puitteissa muun muassa korvaamalla hautakuluja. Leski sai vainajan sotakuukausipalkkaa tai huoltopalkkaa, kunnes huoltoeläkkeestä tuli ratkaisu (Merikoski 1940). Eläke, jonka leski ja vainajan alle 17-vuotiaan lapset saivat, oli luokiteltu eri luokka-asteisiin riippuen perheen tilanteesta (Sotatapaturmalaki 1941). Mikäli leski meni uudelleen naimisiin, hän oli oikeutettu kertaluontoiseen kolmen vuoden huoltoeläkkeen maksuun, jonka jälkeen hän menetti eläkkeensä (Fagerholm 1941, 74–75; Salmi 1986, 144). Lesken eläkkeen saamiselle oli ehtona se, että puoliso oli julistettu kuolleeksi. Esimerkiksi Unton kotona tietoa tästä ja siten myös leskeneläkepäätöstä odotettiin pitkään. Tämä oli taloudellisesti kovaa aikaa perheelle, ja äidin oli laitettava osa lapsistaan lastenkotiin. Heikko taloudellinen tilanne vaikutti siihen, että myös Eino ja Arvo asuivat osan lapsuudestaan lastenkodissa. Eino muisteli ”Olin kaksi vuotta lastenkodissa näkemättä äitiä”. Arvo totesi: ”Aika pian isän kuoleman kaatumisen jälkeen meidät neljä vanhinta siirrettiin lastenkotiin, vain kaksi nuorinta jäi äidin kanssa kotiin. Nuorin oli vain muutaman kuukauden ikäinen ja toinen pari vuotta vanhempi.” Tutkimushenkilöiden mukaan mikään taloudellinen apu ei pystynyt korvaamaan isän menettämisen aiheuttamaa kaipuuta, tai muuttamaan sitä tosiasiaa, että näiden isättömiksi ja äidittömäksi jääneiden lasten elämä muuttui lopullisesti. (ks. Karhos 2005, 7–9.) 3.2. Siipirikkoja Kaikki tutkimushenkilöt eivät muistaneet isiään, sillä he olivat kovin nuoria isänsä kaatuessa sodassa, osa heistä ei ollut vielä syntynytkään. Näille tutkimushenkilöille isä merkitsi valokuvia ja toisten ihmisten muisteluita. Esimerkiksi Rauni muisteli seuraavalla tavalla: ”Olen ollut viikon ikäinen isän kaaduttua. En ole tuntenut surua isäni kaatumisesta. Kun isää ei ollut, ei sitä osannut surra. Kaipausta olen tuntenut monta kertaa.” Antti puolestaan muisteli: ”Olin vain parivuotias orvoksi jäädessäni, joten en muista mitään tapahtumasta. Isästäkään minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Vain valokuva.” Isät olivat toisaalta olleet pitkiä aikoja pois kotoa savotoilla ja muissa töissä sekä useita vuosia rintamalla, joten osa lapsista koki erkaantuneensa isistään: ”Muistikuvat isästä olivat vähäiset. Hän oli pitkät päivät kotoa poissa” – totesi muun muassa Aili. Muutamilla lapsista isän puuttuminen tuntui konkreettisesti vasta kouluiässä. Juhani muisteli: ”Ensimmäiset katkerat muistot isän puuttumisesta ovat kansakoulun pihalta, kun muut kaverit kertoivat ja tietysti kehuivat isänsä tekemisiä ja ■ 41 minulla ei ollut mitään kerrottavaa. Myöhemmin olen monesti pysähtynyt miettimään sitä, miten elämäni olisi kehittynyt, jos isä olisi sodasta palannut.” Nuoret miehenalut kaipasivat isää myös riitatilanteissa toisten lasten kanssa, Osmo kertoi: ”Jos kavereiden kanssa tuli riitaa, niin silloin tuli isää ikävä. Ei voinut sanoa, että et tohdi käydä meillä, saat isältä selkäsaunan! Työkalujen kunnostamisessa, etenkin pokasahan terottamisessa, oli vaikeuksia, isä tuli silloin mieleen.” Isää kaivattiin myös opettamaan erilaisia taitoja: ”Ei ollut isää, joka olisi opettanut niitä taitoja, joita pojat elämässään tarvitsivat” – jatkoi Osmo. (ks. Kallioniemi 2006, 222; Kujala 2003.) Enemmistö tutkimushenkilöistä muisti isänsä tarkasti ja suru oli ollut suunnaton. Esimerkiksi Pirkko kertoi kaipauksestaan näin: ”Isän menetys oli raskas, sain pitää hänet 12 vuotta ja sen ikäinen olisi tarvinnut edelleen isän neuvoja ja ohjausta. Isä sanaa en halunnut käyttää ja kun toiset lapset puhuivat isästä, minulle tuli kauhea ikävä. Ei meillä isästä puhuttu, olin yksin suruni kanssa. Hän antoi henkensä vapaaehtoisesti isänmaan hyväksi. Vähän kerralla se alkoi helpottaa.” Tutkimushenkilöiden käsitys kuolemasta kuvastaa juuri lapsen iän merkitystä kuoleman ymmärtämisessä. Mitä vanhempana lapset kokivat isän menetyksen, sitä suurempi oli ymmärrys kuoleman lopullisuudesta. Vanhemmalla iällään isänsä menettäneillä lapsilla oli myös enemmän muistoja isästään: tämä teki surusta syvemmän ja konkreettisemman. (ks. Bowlby ym. 1956; Fethney 1990; Lev-Wiesel & Amir 2003.) Isän menetys sai aikaan myös voimakkaita tunteita, kuten Oskari kertoi: ”Lapsena en voinut käsittää, että miksi minun isä oli ammuttu, sillä monen muun isä tuli sodasta takaisin. Minulle oli kerrottu että venäläiset olivat tähän syypäitä. Olin kuulemma uhannut, että kun kasvan isoksi, niin tapan kaikki ryssät, mutta yhden jätän henkiin joka leipää leipoo. Liekö ollut nälkä läsnä elämässä.” Oskarin viha isänsä kuolemasta kohdistui vihollisiin, neuvostoliittolaisiin, mikä on olosuhteet huomioon ottaen ymmärrettävää (ks. Kübler-Ross & Kesseler 2005). Usein viholliseen tai uhkaan projisoidaan kielteisiä tunteita, jotka myöhemmin muotoutuvat viholliskuvaksi. Sota-aikana vihollisen vihaaminen oli sallittua (Wunsch 2003), mutta osalla tutkimushenkilöistä tunne säilyi myös aikuisena. Esimerkiksi Osmo totesi: ”Viha tulee joskus vieläkin silloista Neuvostoliittoa kohtaan.” Yhden vihollisen säästäminen leipien tekoon kertoo siitä, että sota-aikana oli myös ruuasta pula ja nälkä. Aineistosta nousi esille myös asia, että lapset peittelivät suruaan ja isän kaipaustaan. Menettämisen tunnetta ei useimmissa perheissä jaettu, vaikkakin lapset olisivat lohdutusta omasta mielestä tarvinneet. Surun jakaminen olisi auttanut lapsia selviämään surussaan ja suuressa elämänmuutoksessa. Sen sijaan he päätyivät salaamaan kaipauksen ja suremaan yksin, toisilta piilossa. (ks. Fethney 1990; Kübler-Ross & Kessler 2005.) Tämä oli tyypillistä omien tuntemusten salaamista, joka saattoi osittain johtua myös äidin säästämisestä. Tunteiden kontrolloimi- 42 ■ sella on myös selkeämpi tavoite: hänestä, joka kykenee hillitsemään tunteitaan, tulee moraalisesti ja sosiaalisesti parempi kuin heistä, jotka eivät tähän kykene (Korhonen 2005, 22). Lapset piiloutuivat aikuisten näkymättömiin ullakolle, talon taakse, tai saunaan ja surivat itsekseen tai sisaruksiensa kanssa. Unto kertoi: ”Me lapset surimme isää niinku varkain jos itketti niin me mentiin ulos tai vintille ettei äiti nähnyt. Se oli vanhemman veljen ajatus, se sanoi että meidän pitää olla nyt vahvoja että äiti selviää tämän yli.” Pirkko puolestaan löysi hiljaisen paikan saunasta, jossa sai itkeä yksin, rauhassa, kun kukaan ei nähnyt. Tunteitaan salasivat myös äidit: ”Äiti salasi lapsiltaan omat henkilökohtaiset murheensa isän kaatumisesta. Silmät olivat punaisena monesti.” – kertoi esimerkiksi Sirkka-Liisa. Tämä äitien surun salaaminen lapsiltaan voi olla myös yksi selittävä tekijä siihen, että lapset toimivat samoin, kuten aikaisemmatkin tutkimukset osoittavat (esim. Bowlby ym. 1956; Fethney 1990; Lev-Wiesel & Amir 2003). Osa lapsista olisi kaivannut muiden kohtalontovereiden vertaistukea. Kirsti muisteli: ”Isättömäksi jääminen oli surullinen asia. Lähipiirissä ei ollut muita sotaorpoja, joista olin monesti katkera leikkikavereilleni, kun heillä oli isä ja minulla ei ollut. Semmonen siipirikkohan sitä oli.” Näre (2007, 139) toteaa, että sotaorpojen kesken ei yleensä puhuttu sodan aiheuttamasta orpoudesta: se oli vaiettu puheenaihe. Järjestö- ja yhdistystoiminta ovat käynnistyneet, kun sotaorvot ovat tulleet aikuisikään. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa toimii sotaorpojen hyväksi Lapin Sotaorvot ry. Yhdistyksen tarkoituksena on muun muassa ylläpitää sotaorpojen luottamusta tulevaisuuteen ja tukea heitä henkisesti. Näitä siipirikkoja oli Suomessa paljon, ja heidän elämäänsä pyrittiin helpottamaan erilaisten järjestöjen avulla. Esimerkiksi Kuva 13. Muistot isästä. Muut aineelliset muistot tuhoutuivat kodin polttamisen yhteydessä. (Anna-Liisan kotiarkisto.) ■ 43 talvisodan jälkeen aloitti Kotiliesi -lehti Kummikerhotoiminnan. Toiminnan tarkoituksena oli helpottaa lapsiperheiden ja apua tarvitsevien arkea. Kohderyhminä olivat erityisesti maan syrjäseuduilla asuvat lapsirikkaat perheet ja 1–7 vuotta vanhat lapset. (esimerkiksi Kotiliesi 1940, 200; Kotiliesi 1941, 109.) Vuonna 1941 kummit olivat keränneet 940 000 markkaa, ja lähettäneet noin 25 000 vaatekappaletta lapsille. Kummikerho myös vastaanotti amerikansuomalaisten kummien vaate- ja rahalahjoja perheisiin jaettavaksi. (Kotiliesi 1941, 370–371.) Vuonna 1942 perustettiin Kansanapu-järjestö keräämään varoja apua tarvitseville. Myös äidit itse yrittivät hankkia lapsilleen apua, lehti-ilmoituksessa äiti Lapin läänistä pyytää uutta kotia pojalleen. Kuva 14. Kansanapu-ilmoitus (Kotiliesi 1942). Kuva 15. Lehti-ilmoitus (Kotiliesi 1945). 44 ■ 3.3. ”Hammasta purren vain eteenpäin” Sotavuosina vallitsi työnjako, jonka mukaan naiset huolehtivat kodeista ja lapsista, miehet taistelivat rintamalla. Suomi oli maatalousvaltainen maa, joten kotityöt, joita naisilla oli huolehdittavanaan, olivat suuret. Myös osa äideistä työskenteli kodin ulkopuolella. Äidit, joista tutkimushenkilöt kertoivat, olivat sotavuosina iältään 17–31 -vuotiaita. Yksi tutkimushenkilö kertoo äitinsä olleen 36-vuotias leskeksi jäädessään. Perheen isän kaatuminen merkitsi paitsi aviopuolison ja isän menetystä, myös sitä, että perheen taloudellista huolehtijaa ei enää ollut.”Äitini oli otettava sekä isännän että emännän rooli” – kuten esimerkiksi Kirsti totesi. Sotavuodet muuttivat monella tapaa suomalaisen naisen elämää: naisen täytyi jaksaa sekä rintamalla taistelevan miehensä että lastensa puolesta (ks. Kallioniemi 1999; Kemppainen 2006). Tutkimushenkilöt kertoivat äideistä, jotka kaiken kiireen ja epätoivonkin keskellä jaksoivat pitää yllä positiivisuuta. Elli kertoi: ”Äiti oli aina hyväntuulinen. Ihmettelimme monesti miten äiti jaksoi.” Äidin kiireellisyys vaikutti kuitenkin tutkimushenkilöiden mukaan siihen, että lapset eivät puhuneet omista asioistaan äidilleen. Lapset olivat omissa oloissaan eivätkä halunneet häiritä äitiä. (ks. Bowlby ym. 1956; Holmes 1993; Lupton & Barclay 1997; Vuori 2004.) Tutkimushenkilöt kuvailivat äitejään tarmokkaiksi, periksiantamattomiksi, rautanaisiksi, joilla oli kädet täynnä töitä: ”Äitiä katsoessa oppi, ettei turhista marista” – muisteli Osmo. Äidit kohtaloaan valittamatta jatkoivat arkista elämää, täytyi selviytyä päivästä toiseen: ”Hammasta purren vain eteenpäin” – kuten Aili totesi. Ajan hengen mukaisesti naisen ei tullut valittaa kohtalostaan: ”Entä me täällä kotona? Miten me suhtaudumme miestemme ja poikiemme uhrauksiin? Niinkö, että päivästä päivään valittelemme omia ja heidän vaikeuksiaan, vai niinkö, että tunnemme olevamme yhtä heidän kanssaan, että kotiimme nytkin on se voimanlähde, joka rohkaisee ja kannustaa rakkaitamme rajoilla? Sankaruus velvoittaa!” (Isoäiti 1940, 75.) Kotirintaman naisille iskostettiin rautanaisen olemuksen lisäksi tietoisuus siitä, että kotiasiat tuli hoitaa niin hyvin, että miesväki sai olla niistä vapaana ja keskittyä maanpuolustukseen. ”Isänmaan tulevaisuutta ajatellen työskentelee nyt Suomen mies ja nainen, kumpikin omien velvollisuuksiensa mukaisesti. Äidinvastuu on kaksinkertaistunut, hänen on yksin huolehdittava lapsista. Mutta hän jaksaa tehdä sen hyvin, niin hyvin että isänmaan kutsua noudattanut mies tuntee ja tietää sen, huoli lasten jokapäiväisestä elämästä ei seuraa häntä, vaan hän voi turvallisin mielin täyttää velvollisuutensa isänmaata, sen tulevaisuutta ja lastensa tulevaisuutta kohtaan.” Samassa kirjoituksessa kehotetaan myös naisia säilyttämään tasapainonsa ja kertomaan lapsille asiat rehellisesti, kuten evakkoon lähdön. (Koskimies 1940, 78.) Rintamalla olleet miehet pyrkivät omalta osaltaan rohkaisemaan kotona olleita äitejä ja lapsia. Kenttäposti kulki varsin tiheästi kodin ja rintaman välillä (esim. Hagelstam 2012; Pietiäinen 1988; Rönkkönen 2005). Eräs tutkimushenkilöistä ■ 45 Kuva 16. Äiti ja lapsi lukemassa kirjettä (Kotiliesi 1940). Kuva 17. Kotirintaman kasvimaa Napapiirillä, 12.9.1941 (SA-kuva). sai isältään kortin kolme päivää ennen hänen sotavammoihin menehtymistään: ”Terveenä olen jo. Terveisiä paljon. Onnellista uutta vuotta.” Perheenemäntiä kehotettiin säästäväisyyteen kaikessa mahdollisessa. Äidit huolehtivat lasten vaatetuksesta ja esimerkiksi Aune muisteli, että äiti teki hänelle vaatteita aikuisten vanhoista vaatteista. Materiaalin uusiokäyttöä ohjeistamaan oli tehty erilaisia oppaita ja kaavoja. Ohjeita oli myös aikalaislehdissä poikien ja tyttöjen vaatteiden teosta, vaatteiden parsimisesta ja esimerkiksi rikkimenneisiin sukkiin uusien pohjien tekemisessä: ”On vain varattava kylliksi aikaa ja kärsivällisyyttä, kun aletaan vanhasta uutta valmistamaan” (Kotiliesi 1940, 50, Kotiliesi 1940, 137). Anni muisteli sitä, kuinka kenkäpula vaikutti lasten elämään: ”Ei ollu kenkiä kaikille, niin me lapset käytiin ulkona vuorotellen. Puupohjat oli ja narusta tehdyt päälyosat niissä kengissä. Hän totesi, että aika tahtoi käydä pitkäksi, kun ulos ei päässyt kuin omalla kenkävuorollaan. Jalkine- ja nahkateollisuustuotteet olivat sotavuosina tarkoin säännöstelyjä, ja puolustusvoimien tarpeet ohittivat siviilien tarpeet. Oli aika elvyttää käsityötaidot. Siviilit valmistivat tallukkakenkiä koti- ja sotakäyttöön. Ohjeita tallukkakenkien tekoon annettiin lehdissä ja kirjoissa. Ma- 46 ■ teriaalina käytettiin esimerkiksi miesten vanhoja sarkahousuja. Myös eläinten nahkoja parkittiin itse, ja nahasta valmistettiin käsitöinä kenkiä. Käytössä oli myös puupohja-paperikenkiä, joihin niin ikään oli ohjeet lehdissä. (Harmaja 1940, 96–97; Martikainen 2005.) Kaikki villalangat, niin uudet kuin vanhoista vaatteista puretutkin, tuli varata ensisijaisesti sotilaiden käyttöön. Naisia kehotettiin kutomaan muun muassa sotilaskäsineitä ja sukkia rintamalle. (Kotiliesi 1941, 694–695.) Äitien huolena oli myös saada perheelle ruokaa pöytään. Sotilaallisissa suunnitelmissa oli alun perin varauduttu kolmen–neljän kuukauden sotaan, mutta sota-ajan pitkittyessä myös varatut elintarvike- ja raaka-ainevarastot vähenivät. Oli pulaa polttoaineesta ja elintarvikkeista. Ruoka- ja vaatevarat olivat kortilla, kotona pyrittiin viljelemään ja kasvattamaan ruokaa kotitarpeiksi. (ks. Martikainen 2005, 23.) Nälkä nousi esille aineistosta tämän tästä: sitä koettiin niin sotavuosien alkuaikoina kuin niiden jälkeenkin. Anni kertoi: ”Ja sen muistan kun menin kaverin luokse, joka oli isommasta talosta, niin sen äiti pyysi minut ja tyttönsä välipalalle kellariin. Ja siellä oli viilipytyt, maalaisvoita ja rieskaa. Siitä vaan lusikat kätteen ja alettiin syömään! Ajattelin, että voi että joillaki on ihanaa!” Sota-aikana oli useita ilmoituksia lehdissä, joissa ohjeistettiin hyödyntämään luonnonantimia keräämällä marjoja ja sieniä ruokavarastoa täydentämään. Myös metsänantimia kehotettiin keräämään. Esimerkiksi katinliekoista ja varvuista, pystyi valmistamaan kynnysmattoja (Laine 1940, 301). Ohjeet olivat myös saippuan tekemiseen ja teuraseläimen luuytimen käyttämiseen paistinrasvana, tai voinkorvikkeena, ennen saippuaksi tekemistä (Kitunen 1940a, 550; Kitunen 1941, 626–627) sekä perunajauhojen valmistamiseen (Olsonen 1941a, 572). Vähäinen ruoka jaettiin ja laskettiin kotona tarkasti, että se riittäisi mahdollisimman monelle päivälle. Suomessa oli aloitettu elintarvikkeiden säännöstely jo vuonna 1939. Säännöstely alkoi kahvista ja sokerista sekä laajeni käsittämään viljatuotteet ja maitorasvan. (Koivisto 1943, 14–15.) Sokeripalat kehotettiin pilkkomaan kahteen tai kolmeen osaan: ”Pienet palat totuttavat vähitellen pienempään palalukuunkin kahvin tai teen kanssa. Täten palasokeria riittää ilman suurempia kieltelyjä ja rajoituksia noin ¾ sokeriannoksesta. Loput sokerista vapautuu sitten ruoan valmistukseen.” Kirjoittaja neuvoi myös siihen, miten säilönnässä oli hyvä käyttää sokerin sijaan jauhoja ja suurimoita, jolloin sokerin käyttö oli vähäisempää. (Kitunen 1940b, 329, 332.) Kansalaisille jaettiin elintarvikekortit, joita oli monenlaisia. A -kortin saivat alle 7-vuotiaat lapset, B -kortin kevyen ja henkisen työn tekijät. C -kortin saivat melko raskaan työn tekijät, D -kortin raskaan ja E -kortin erittäin raskaan työn tekijät. (Salmi 1940, 536–537.) Taloudenpidossa tuli olla tarkka ja kekseliäs: marjat, sienet ja muut luonnontuotteet olivat suuri apu kotitalouksissa. Naiset jakoivat niksejä toisilleen esimerkiksi siitä, miten tehdä vanhoista perunoista ja viljasta kesäherkkuja ■ 47 (Olsonen 1940, 328), kuivata kalaa ja sieniä talveksi (Arppe 1940, 331), valmistaa kuutamopuuroa (Olsonen 1941b, 225), tai pula-ajan lihapullia seuraavan kirjoituksen ohjeen mukaisesti: ”Meillä harrastettaisiin niin kovasti lihapullia, mutta eihän niitä raaski tehdä pienestä korttiannoksesta ja täällä maalla ei saa kunnollista ja siihen sopivaa lihaakaan. Panin mielikuvituksen liikkeelle ja aloin rakennella jonkinlaista seosta, mistä niitä paistoin. Ensinnäkin valmistin tavallisen perunasoseen ja sekoitin siihen hyväksi vatkatun munan, hienoksi hakattua lihaa ja vehnäjauhoja. Seos saa olla paksuhkoa. Siitä otin lusikalla isoja kokkareita, jotka keitin heikosti suolatussa vedessä. Lihan asemasta voi käyttää sieniä tai kalaa.” (Kotiliesi 1946, 21.) Vuonna 1941 ilmestyi Helaakoski-Tuomisen (1941) ”Pula-ajan keittokirja”, jossa oli Kuva 18. Pula-ajan keittokirja (Helaakoskootusti eri ruokien valmistusohjeita ki-Tuominen 1941). ja reseptejä. Samoin ilmestyi Nissisen ja Somersalon (1942) ”Kortiton ruoka” teos, jossa oli toistasataa ruokaohjetta pula-ajan ruokapöytään. Oppaiden tarkoituksena oli tuoda helpotusta säästäväiseen ruoanlaittoon. Äidit olivat kiireisiä työtehtävissään, ja joissakin taloissa lasten hoivaaminen jäi vähemmälle. Katrin mukaan hänen äitinsä ei huolehtinut hänestä, kuten hän huomasi muiden lasten äitien tekevän. ”Tunsin itseni ei toivotuksi elätiksi”. Hän jatkoi: ”Äitini oli usein pikavihainen, monet kerrat sain selkäsaunan, usein aiheettakin. Kaipasin lapsen elämää ja rakkautta, mutta äitini ei kyennyt niitä oman katkeruutensa vuoksi antamaan.” Tutkimushenkilöiden kuvausten mukaan äidit olivat hiljaisia ja poissaolevia kaiken kiireen keskellä. Äidin ylikuormittuminen ja kiireys sekä vuorovaikutussuhteiden muuttuminen ovat lapsen elämän kannalta hyvin merkityksellisiä (esim. Fonagy ym. 2002). Toisaalta myös puhumattomuuden kulttuuri jättää jälkensä (Korppi-Tommola 1996; Kuorsalo & Saloranta 2006). Kodin ilmapiiri vaikutti Juhaniin vielä aikuisenakin. Hän totesi: ”Sieltä ehkä juontaa minulle sellainen ominaisuus, että oma henkilökohtainen itsetuntoni on aina ollut hieman heikko”. Tämä kotirintaman äitien raskaan taakan kantaminen oli hyvin tavallista. Tohtori Wiherheimo (1940) kirjoittikin aiheesta lehteen ja totesi, että 48 ■ talvisodan jälkeen, rauhan aikana oli aihetta lepuutella hermoja ja levätä. Tosin silloin ei ollut vielä tiedossa, että välirauhan aika oli vain hengähdystauko, ja uusi sota oli alkamassa. Lehdissä myös kannustettiin naisia vaikeina aikoina: ”Vaikka tuntuukin vaikealta selviytyä, niin älkäämme olko neuvottomia. Yhteisvoimin me selviydymme monesta pulmasta. (Latonen 1940, 46.) Osa lapsista vietti aikaansa isovanhempiensa kanssa. Heistä sai aikuisen turvaa, kuten Anna-Liisa kertoi: ”Olin paljon äidin kotona ja välillä isän kotona. Siellä oli ihan hyvä olla, mummolassa.” Mummolasta tulikin sotavuosina usean lapsen hoitopaikka, ja isovanhempien vierailut olivat odotettuja. Monen lapsen muistot isovanhemmista olivat pelkästään lämpimiä. (ks. Castrén 1944, 36; Kallioniemi 2006, 152.) Huolimatta omista murheista, kiireellisyydestä ja niukkuudesta, suurin osa äideistä osoitti myös lempeyttä lapsilleen ja solidaarisuutta ottaessaan uusia perheenjäseniä kotiin asumaan, ”lisää suita ruokittavaksi”. Katri kertoi siitä, kuinka hänen isänsä toi kotiin ”pakolla äidille hoidettavaksi sota-aikaisesta romanssista syntyneen lapsen.” Irma-Liisan äiti puolestaan otti huolehdittavakseen omat vanhempansa sekä myös kuolleen siskonsa lapsen. Perheet suurentuivat entisestään. Kodin jakamisesta oli kirjoituksia myös lehdissä: hädässä olevan auttaminen oli varsin yleinen käytäntö (esim. Kotiliesi 1941, 624–625). Äideillä oli huoli siitä, miten naisten ja miesten työt saatiin tehtyä. Korvaamaton apu löytyi paikkakunnan asukkaista, sukulaisista ja lapsista. Esimerkiksi Erkki kertoi sukulaisten avusta: ”Kaksi setääni jälleenrakensi paikalle uuden talon.” Myös Korhosen mukaan sota-aikana syntyi yhteisöllisyyttä, vaikka sota aiheuttikin pelkoa, kärsimyksiä ja suunnitelmien rikkoutumista (Korhonen 2011, 105). Tiivistämällä yhteisöllisyyttä voidaan koettaa kestää muutosta, epävarmuutta, kauhua ja pelkoa paremmin (Jalagin & Junila 2006, 120). Jälleenrakennusaikana äitejä niin ikään patisteltiin vastuun kantamiseen: ”Perheenemäntä, maa tarvitsee sinua, se kutsuu sinua hoitamaan paikallasi tehtäviäsi entistä huolellisemmin, järkevämmin, pula-aikaan sopeutuen. Älä väisty, vaan ota suorittaaksesi osasi jälleenrakennustyöstä!” (Kotiliesi 1946, 621.) Heitä rohkaistiin vielä luopumaan avioliiton symboleistaan, kultaisista sormuksista, isänmaan hyväksi ja vaihtamaan ne rautaisiin (So ia 1940, 543). 3.4. Miehet kotiin rintamalta Suurena apuna koettiin rintamalta kotiin palanneet miehet. Tämä tarkoitti lisäkäsiä töitä tekemään. Suuri yllätys, ehkäpä pettymyksin kuitenkin oli, kun pian huomattiin, että miehille oli haasteellista elää normaalia perheenisän elämää sotakokemuksien jälkeen. Tutkimushenkilöiden mukaan kotiin palasi toisenlainen ■ 49 isä, joka hukuttautui alkoholiin huolimatta siitä oliko pyhä vai arki. Anni kertoi kodin negatiivisesta ilmapiiristä, jonka isän kotiin tulo toi tullessaan: ”Sai varoa ettei päästäny suustansa mitään väärää eikä saanu sekaantua aikusten asioihin. Mie kerran sain selekäsaunan isältä, velipoika usiastikin. Jostain syystä vanhemmilla ei ollu voimia näyttää helliä tunteitaan.” Miehet olivat rintamalla tottuneet alkoholin käyttöön, joka oli tärkeä tapa rakentaa rintamatoveruutta ja samalla lievittää sodan aiheuttamaa stressiä. Se toi se myös vaihtelua juoksuhautaelämään. (Kivimäki 2013, 218; Kulju 2013, 122–123, 125.) Kotiin palattuaan alkoholilla oli edelleen suuri rooli näiden miesten elämässä, mutta osasyynä sopeutumattomuuteen oli myös sodassa koetut tapahtumat (Kallioniemi 2006, 222; Kujala 2003). Se, että isä oli toisinaan rauhallinen ja rakastava isä, toisinaan perheelleen juovuspäissään huutava lähes tuntematon henkilö, oli lapsille vaikeaa ymmärtää. Rintamalta kotiin palanneet miehet olivat kokeneet kovia: suurin osa heistä oli ollut isänmaata puolustamassa talvi- ja jatkosodassa, ja vuonna 1944 sotimassa saksalaisia vastaan Lapin sodassa. Kotiin perheidensä luokse palasivat usean vuoden sotaa nähneet ja kokeneet miehet, jotka saivat hyvin vähän, jos ollenkaan, apua henkiseen tai fyysiseen hyvinvointiinsa. (ks. Kivimäki 2006b; Kivimäki 2013; Kulju 2013, 96, 325.) Yksinhuoltajuus ei ollut sodanjälkeisessä Suomessa harvinaista, sillä sotaleskiä oli kymmeniätuhansia eronneiden naisten lisäksi (Junila 2000, 258). Oli varsin tavallista, että nämä nuorina, vähän yli 20-vuotiaina, leskeksi joutuneet naiset ottivat uuden puolison itselleen. Noin puolet suomalaisista sotaleskistä meni uudelleen naimisiin (Salmi 1986, 47). Avioliittoja solmittiin kaikkiaan 44 380 vuonna 1945. Vastaavasti avioerojen määrä oli 3 110 vuosina 1941–1945 ja 4 331 vuosina 1946–1949. (Kallioniemi 2006, 222.) Useaan perheeseen muutti isäpuoli, ja muistot heistä vaihtelivat suuresti laidasta laitaan. Esimerkiksi Lea muisteli: ”Niin kuin niin monet nuoret sotalesket, niin kävi myös äidilleni. Hän solmi uuden avioliiton, eli saimme isäpuolen. Äiti muutti tietysti uuden miehen kanssa asumaan. Me lapset olimme edelleen mummolassa. Sisareni annettiin ottolapseksi lapsettomalle pariskunnalle. Minä sain saman kohtalon, minutkin annettiin ottolapseksi. Ikävöin valtavasti takaisin synnyinseuduille ja sukuni luo. Keräsin vähät tavarani ja karkasin sieltä pois. Tulin takaisin äitini luo, sen jälkeen jouduin kyllä elämään sukulaisten luona, sillä äidin uusi perhe ei tuntunut kodilta. Eikä vieras mies ollut oma isä. Ei meidän kanssakäyminen isäpuolen kanssa niin herttaista ollut. Sain julmia katseita ja sanatkin olivat epäystävällisiä. Hän oli ankara ja kiivasluontoinen, joten pelkäsin häntä, sillä näin miten hän kohteli omia lapsiaan ja vaimoaan.” Myös Juhani totesi välien isäpuolen kanssa olleen ajoittain kireät: 50 ■ ”Isäpuolen ja minun suhde oli erityisen ongelmallinen ja traumaattinen. Minulla oli juopotteleva isäpuoli ja asenne minua kohtaan oli ristiriitainen. Välillä teimme töitä yhdessä, humalassa olin hänelle kuin punainen vaate ja hän tuntui ärsyyntyvän pelkästä läsnäolostani. Hänen poliittinen vakaumuksensa oli vahva ja hän halusi kasvattaa minustakin työmiehen eikä herraa.” Katrin perheeseen saapui isäpuoli, joka tuhosi muistot edeltäjästään: ”Isäpuoli oli mustasukkainen pitkään. Hän hävitti kaikki kuvat isästä ja puhui isästäni pahaa. Isäpuoleni oli alkoholisti ja hän ja äitini riitelivät paljon, sekä taloon tuli muita vieraita, samanlaisia. Sain lähteä usein yöselkään naapuritaloon. Kyllä minua aina pelotti, että jos äidille sattuu jotain pahaa, niin minne minä sitten joudun. Se pelko oli aina lapsena. Minä kannoin elätin nimeä hennoilla harteillani.” Vaikka miehet palasivatkin rintamalta, ei perheiden elämä ollut rauhallista yhdessä oloa. Isäpuolet ja isät olivat usein etäisiä hahmoja, eivätkä pystyneet palaamaan tasapainoiseen perhe-elämään vaikka olisivat halunneetkin (ks. Kallioniemi 2006; Kivimäki 2006b; Kemppainen 2006; Kujala 2003). Elli kertoi isäpuolesta, joka kohteli häntä ja sisaruksiaan hyvin, mutta kasvatti omia biologisia lapsiaan kovalla kädellä: ”Äitini meni uusiin naimisiin miehen kanssa, joka oli jäänyt leskeksi. Hän ei koskaan lyönyt minua tai sisaruksiani, mutta pieksi omia lapsiaan ja se oli pelottavaa meistä jotka olimme tottuneet aivan erilaiseen elämään. Käytös särki koko perheen. Äiti erosikin hänestä myöhemmin.” Muistoissa oli myös isäpuolet, jotka kohtelivat lapsia henkisellä tasolla huonosti. Esimerkiksi Hannu muisteli: ”Se oli jatkuvaa haukkumista ja moittimista, mutta ei hän koskaan lyönyt tai olisi käsiksi käynyt. Mutta kyllä tämä henkinen kohtelu oli rasittavaa.” Oivan mukaan häntä ei kotona koskaan lyöty, mutta isäpuoli kohteli häntä muuten alentavasti: ”Hän ei huomannut minua lainkaan, olin kuin ilmaa. Hän ei puhunut minulle ollenkaan, kun taas pikkuveljeä puhutteli senkin edestä. Pojan perkele! Ja pojan saatana! Ja oli sitä mieltä että pitäisi antaa selkään! Äiti tuli väliin. Eräänkin kerran oli tilanne, että isäpuoli olisi halunnut antaa selkään, mutta äiti esti: poikaanhan et koske!” Sotien jälkeen avioliittoja purettiin jonkin verran (Kujala 2009, 140), mutta tutkimukseen osallistuneiden perheissä vain yhdessä kävi näin. Avioliitossa pysyttiin yhteiselon haasteellisuudesta huolimatta. Uuden isän perheeseen tuleminen sai aikaan osassa perheissä myös sen, että omasta isästä ei enää puhuttu. Pirkko kertoi seuraavasti: ”Minulla oli isäpuoleni kanssa aivan hyvät välit, sen jälkeen kun hyväksyin, että äiti ottaa uuden miehen. Kun toiset puhuivat isästä oli minulle kauhean ikävää, kun minä en saanut omasta isästä puhua. Eikä meillä puhuttukaan, ainakaan minun kuullen, eikä muistettu ■ 51 häntä.” Uuden isän kotiin muuttaminen vaati sopeutumisen uuteen tilanteeseen molemmin puolin, eikä se ollut helppoa. Esimerkiksi Asta totesi: ”Isäpuoleni oli meille kiltti, mutta oli kova paikka hyväksyä hänet kotiimme. Ajan kuluessa hyväksyimme hänet, kun isä ei palannut vankeudestaan Venäjältä. Isäpuolella oli alkoholiongelma, josta saimme kärsiä, sekä äidin ja hänen jatkuvista riidoista.” Muistot isistä ja isäpuolista olivat osalla tutkimushenkilöistä myös positiivisia. He saivat elää perheessä, jossa välitettiin. Esimerkiksi Erkki totesi: ”Minulla oli isäpuolena sodan käynyt mies, joka suhtautui positiivisesti minuun. Antoi elämän ohjeita ja kannusti minua elämässä.” Myös Eino muisteli positiivisia asioita isäpuolestaan: ”Kyllä mie pidin isäpuolta aivan isän veroisena. Se oli hyvin ahkera ja rauhallinen ja hyvin hiljainen. Me sopeuduimme hyvin keskenämme eikä ollut minkäänlaista riitaa.” (ks. Kivimäki 2006b.) Haastatteluista ja muistelmista tuli esille se, että rankoistakin kokemuksista huolimatta, lapsilla oli syvä kiitollisuus ja ymmärrys vanhempiaan sekä vallinneita olosuhteita kohtaan. Esimerkiksi Elli totesi: ”Olen kiitollinen saamastani kotikasvatuksesta. Minut kasvatettiin kiittämään ja kunnioittamaan ja antamaan arvoa toisillekin. Se kivijalka jolla seisoin, on pohjaperusta elämälleni.” 4 Evakkomatkalla 4.1. ”Jonnekki olthin menosa, mutta minne?” Tutkimushenkilöt muistelivat sodan läsnäoloa eri tavoin. Osa heistä koki pommitusten vaarat ja osa osallistui itse maanpuolustukseen, osa näki sotatoimia kauempaa. Lapset kuvastivat kokemuksiaan pelottaviksi, jotka jäivät mieliin pitkäksi aikaa. (ks. Jensen & Shaw 1993; Loughry & Eyber 2003.) Oskari kertoi sodan kokemuksistaan seuraavasti: ”Jatkosodan aikana pommikoneet lensivät kotijärven yli, tulivat idästä ja lensivät länteen. Mieleeni jäi että pommikoneita oli kymmenkunta, joiden ympärillä pyöri hävittäjiä. Jonkin ajan kuluttua kuului pommien räjähdyksiä, meidänkin kotona ikkunat tärisivät. Ikkunat oli peitetty verhoilla, että hävittäjäkoneet eivät nähneet valoja.” Usein vihollisten lentokoneet merkitsivät lapsille ensimmäistä konkreettista kohtaamista sodan kanssa ja tähän yhdistyi pelkotiloja. Anna-Liisa kertoikin: ”Sitten kun sota syttyi, isä lähti sotimaan, olin silloin 5-vuotias. Sodasta on semmosia pelottavia muistoja. Muistan että veljeni kanssa maattiin kotijärven jäällä, siellä lumessa ja katsottiin niitä yli lentäviä koneita. Että onko sirppi ja vasara vai onko hakaristi vai onko joku suomalainen kone. Eikä tajuttu sitä, että meidäthän olis voinu hyvin ampua sieltä. Oltiin varmaan hyvin näkyviä siellä valkosella lumella, mutta ehkä niillä ei ollu semmoseen kiinnostusta. Oli ainainen pelko.” Kaarina kertoi siitä, että hänen kokemuksensa sotatoimista olivat sodan äänet ja valot, jotka kantautuivat hänen kotikyläänsä, kun Rovaniemeä pommitettiin: ”Se oli syksyä, aikaisemmin jo peitettiin ikkunat kun pommikoneet tuli ja Rovaniemeä ■ 53 pommitettiin, niin sehän näky ja kuulu meillekin asti. Aina kun tuli ilmahälytys, niin juostiin navetan seinän viereen pommeilta suojaan.” Vaikka sotatoimet olivatkin 30 kilometrin päässä, kylän asukkailla oli ohjeistukset siitä, miten tuli toimia viholliskoneiden saapuessa. Ikkunoiden peittäminen oli yleinen sota-ajan käytäntö. Toisinaan ilmahälytyksen tultua maaseudulla katkaistiin sähköt, jolloin laajempi alue pimeni (Näre 2010, 196). Pimennysmääräyksestä kertoi myös Helmi: ”Ei saanu mistään valoa näkyä.” Matti muisteli: ”Kun ilmahälytys tuli se oli kammottava. Ja kun alkoi Rovaniemen pommitukset, usein yölläki. Meillä oli tuossa lähellä maakellari ja me juostiin sinne pommisuojaan ja siihen tuli naapureitaki niin paljon kun sinne sopi. Kukkaan ei voinu istua kaikki oli tiukassa siellä.” Aina ei lapsille kerrottu tilanteen vakavuudesta, vaikka sota oli kotinurkilla. Irma-Liisa kertoi seuraavasti: ”Kun suomalaiset ajo saksalaisia pois, niin me lapset juostiin yhdelle kedolle, niin siellä ojassa oli niitä suomalaisia sotilaita. Ja ne kauhistu, että onko siviilejä täällä välissä! Että menkää äkkiä johonki kellariin ja sanokaa vanhemmillekin, että nyt kellariin, kohta paukkuu! Ja kohta rupes paukkumaan! Ja me mentiin kellariin ja kun pauke lakkasi niin me juostiin pommisuojaan. Vähän kyyryssä, sillä pauke kävi ja kuulat vinku. Naapurin poika tien toisella puolen, se jäi portaille, siihen osu. Että näin lähellä se on ollu meillä kuolema. Meidät vietiin koko perhe Ruotsiin, perheittäin siellä oltiin.” Osa Kemin seudun asukkaista oli jäänyt evakuoimatta ennen taistelujen alkua. Myös Torniossa oli siviilejä sotatoimien keskellä, kunnes heitä evakuoitiin Ruotsin puolelle turvaan. (ks. Kulju 2013, 173–174, 214–215.) Ensimmäiset evakuointikäskyt annettiin partisaanivaaran uhkaamilla rajaseuduilla jo 14.7.1944. Tällöin vanhukset, naiset ja lapset sekä karja siirrettiin väliaikaiseen evakkopaikkaan. Miehet jäivät kyliin ja heidät aseistettiin viranomaisten toimesta. Miehet torjuivat partisaaneja ja samalla he tekivät maataloustöitä. (KA, Puolustushallinnon asiakirjat, Lapin evakuointikäskyt, 1944.) Evakkomatkasta kertoi myös Petsamosta kotoisin ollut Jaakko: ”Mehän lähettiin evakkoon kaksi kertaa, ensin oltiin lyhyt reissu Nellimössä ja palattiin takasin. Sitten tämä uus reissu siihen perään.” Väestö asui hajallaan, joten sen turvaaminen vihollisen tuhoteoilta kävi mahdottomaksi. Päämajan suunnitelman mukaisesti 23.6.1943 päivätyssä kirjeessä esitetään 80–85 hengen kolttasaamelaisten siirtämisen asuinalueeltaan. (KA, Puolustushallinnon asiakirjat, Lapin evakuointikäskyt, 1944.) Pohjois-Suomen evakuoinnissa määrättiin seuraavat kiireellisyysvyöhykkeet: 1. Kiireellisyysvyöhyke: Kuhmo, Ristijärvi, Hyrynsalmi, Puolanka, Suomussalmi, Taivalkoski, Kuusamo, Posio, Kemijärvi, Salla, Pelkosenniemi, 54 ■ Savukoski, Sodankylä, Inari, Petsamo, Utsjoen kunnat sekä Rovaniemen kauppala ja maalaiskunta. 2. Kiireellisyysvyöhyke: Ranuan ja Kittilän kunnat. 3. Kiireellisyysvyöhyke: Pudasjärven, Kuivaniemen, Iin, Yli-Iin, Kiimingin, Ylikiimingin ja Haukiputaan kunnat sekä Oulujoen, Muhoksen, Utajärven, Säräisniemen ja Paltamon kunnista Oulujoen ja Oulujärven pohjoispuolen osat. 4. Kiireellisyysvyöhyke: Kemin ja Tornion kaupungit, Kemin maalaiskunta sekä Simon, Tervolan, Alatornion, Karungin, Ylitornion, Turtolan, Kolarin, Muonion ja Enontekiön kunnat. (KA, Puolustushallinnon asiakirjat, Lapin evakuointikäskyt, 1944.) Kymmenientuhansien ihmisten ja karjan evakuoiminen oli suunniteltu huolellisesti. Lukumäärät, joita tutkimuksessa käytetään, perustuvat Puolustushallinnon asiakirjoihin. Niiden mukaan suunniteltiin yhteensä noin 200 000 pohjoissuomalaisen ja 97 582 eläimen evakuoimista. Lukumääristä noin 168 000 henkilöä sekä 70 000 hevosta ja nautaeläintä olivat Lapin läänistä. Suunnitelman mukaan noin 100 000 ihmistä evakuoitaisiin Ruotsiin yhdessä 5 700 hevosen ja 25 200 karjan kanssa. (KA, Puolustushallinnon asiakirjat, Lapin evakuointikäskyt, 1944.) Lukumäärissä on huomioitu koko pohjoisen Suomen väestö vähentämättä esimerkiksi rintamalla palvelleita miehiä. Näin ollen se väestön määrä, joka pohjoisen teillä liikkui, oli alhaisempi kuin suunnitelmassa. (esim. Martikainen 2005, 94; Rautio ym. 2004.) Evakuoinnin yhteyteen suunniteltiin myös lääkintäpalvelut. Esimerkiksi evakuointijunaan pyrittiin sijoittamaan sairaanhoitaja sekä junanhoitaja, jonka tehtäviin kuului ensiavun antaminen tarvittaessa, ohjata pikkulasten hoitoa ja olla tietoinen siitä, mitä sairaaloita matkan varrella oli. Junanhoitajan tuli seurata siirtoväkeä viimeiseen sijoituskuntaan saakka. Jokaiseen ihmisiä kuljettavaan vaunuun määrättiin lisäksi vaununjärjestäjä ”jonka oli kannettava selvästi näkyvää merkkiä”. Junavaunussa oli myös vaununhoitaja, joka piti yllä ja valvoi vaunun siisteyttä, auttoi pikkulasten hoidossa, huolehti riittävästä juomavedestä ja hankki apua sairastuneille. Evakoita ei siis jätetty oman onnensa nojaan, vaan heistä pyrittiin huolehtimaan evakkomatkan aikana. Pyrittiin myös välttämään vahingollisten huhujen leviämistä, ja evakoille järjestettiin erikoisia uutislähetyksiä radion välityksellä. Painettiin myös käytettävissä olleissa sanomalehtipaikoissa lentolehtisiä päivän tärkeimmistä uutisista. Samoin jaettiin Pohjois-Suomessa ilmestyviä sanomalehtiä huolto- ja kokoamispaikoilla. (KA, Puolustushallinnon asiakirjat, Lapin evakuointikäskyt, 1944.) Kaarinan mukaan heille tuli tieto evakkoon lähtemisestä hyvissä ajoin. Äiti ehti esimerkiksi ompelemaan lapsilleen evakkovaatteet matkaan: ”Se on jäänyt mieleen että mummo itki ja äiti. Sitä valmisteltiin sitä lähtöä. Ei tietty päivää, mutta valmisteltiin lähtöä. Meitä oli neljä lasta, äiti laitto ■ 55 kaikille vaatteet valmiiksi, ompeli, mistä nyt saatto ommella, tätin vaatteista etupäässä. Kaikille oli vieraskamarissa tuoli, jossa oli omat vaatteet ja mie muistan ko me käytiin aina silittelemässä niitä vaatteita, että koska ne saa laittaa päälle. Evakkoonlähtövaatteet, ne oli valmiina. Sitten me käveltiin tienvarteen ja lähettiin kuorma-autoilla Rovaniemen asemalle, josta noustiin junaan. Koko kylä lähti yhtä aikaa. Torniossa pysähyttiin, kun siitä sitten mentiin yli Ruotsin puolelle semmosella lautalla.” Mukaan otettiin mitä mukaan mahtui. Omaisuuden edelleenkuljetuksista ja huoltamisesta vastasivat suojeluskuntapiirit (KA, Puolustushallinnon asiakirjat, Lapin evakuointikäskyt, 1944). Suomalaisen ja ruotsalaisen evakuointijohdon mukaan Ruotsiin sai ottaa käsimatkatavaraa sen verran kuin evakko jaksoi kantaa. Muu irtain henkilökohtainen omaisuus oli kuljetettava määrättyihin keräyspaikkoihin. Raskaampi omaisuus varastoitiin ylityspaikkojen läheisyyteen latoihin ja muihin varastotiloihin. Varastointi pyrittiin tekemään perheittäin ja kylittäin. Huonekalut oli jätettävä kotiin. (Martikainen 2005, 95; Rautio ym. 2004, 75.) Kuljetusten aikana lähtöpaikkoihin ja väliasemille jäi suuria määriä tavaroita, jotka tuhoutuivat. Matkan varrella myös osa tavaroista rikkoutui tai osoitelaput irtosivat, eikä tavaroita voitu toimittaa omistajilleen. (Martikainen 2005, 95.) Kuva 19. Tavarapaljoutta Sodankylän kirkolla. Saksalaiset sotilaat vievät tavarat edelleen Rovaniemelle, 17.9.1944. (SA-kuva.) 56 ■ Kuva 20. Kartta ylimenopaikoista. Väestö pyrki suojaamaan kotiin jätettyä omaisuuttaan. Kaarina muisteli: ”Ennen kun lähettiin, niin pappa teki semmosen ison puulaatikon johon laitettiin astioita ja tärkeimpiä tavaroita, ja se piilotettiin mettäniitylä olevaan vanhaan latoon heinien alle!” Tavaroiden taakse jättämisestä kertoi myös esimerkiksi Anna-Liisa: ”Meidän piti pakata tavarat mitä jaksettiin kuljettaa. No eihän niitä paljon jaksanu kuljettaa, että loput jätettiin sinne kotiin. Ne oli kai jotenkin haettu, että me saatiin takaisinkin niitä sodan jälkeen.” Väestö koottiin kylillä yhteen ja kuljetettiin suurempiin keskuksiin, joista matkaa jatkettiin evakuointisuunnitelmassa määrättyyn ylimenopaikkaan Ruotsin puolelle. Ylimenopaikkoja oli viisi, jotka nimettiin tunnuksiin A, B, C, D ja E. Ne sijoittuivat Suomen ja Ruotsin rajalle sopiviksi katsottuihin paikkoihin. Karesuvanto oli ylimenopaikka A, Muonion kirkonkylä ja Kolarin vanha lossi paikka B, kolmanteen ylimenopaikkaan C kuuluivat Pello, Turtola, Aavasaksa ja Nuotioranta. Alueen D ylimenopaikkoja olivat Pekanpää ja Karunki ja viimeisen ylimenopaikan E, Tornio. Nämä on kuvattu kartassa. (KA, Puolustushallinnon asiakirjat, Lapin evakuointikäskyt, 1944.) Ylimenopaikoilla oli saksalaisia sotilaita auttamassa väestön liikkumista, tavaroiden kuljetusta ja karjan siirtämisen kanssa (Rautio ym. 2004, 57). Aunen evakkomatka oli varsin lyhyt, sillä hänen kotikylänsä sijaitsi Ruotsin rajan tuntumassa: ”Me lähettiin evakkoon sitte ja oltiin Ruotsin puolella evakossa, niin ensimmäinen muisto oli kun lähdettiin, että 20 kilometriä ajettiin äitin kanssa ■ 57 Kuva 21. Ensimmäinen evakkojuna on juuri saapunut Karunkiin, 19.9.1944 (SAkuva). pyörällä evakkoon. Että semmosia tilanteita muistan jotka on järkyttäny mieltä.” Huolimatta nuoresta iästään, myös Annilla oli muistikuvia evakkoon lähdöstä. Hän totesi, että evakkoon lähteminen oli merkittävä tapahtuma hänen elämässään: ”Ihan ensimmäinen muisto evakkoon lähdöstä on vuonna 1944, mulla on utunen hämärä kuva, se liittyy siihen kun väki koottiin kylältä maantien varressa olevaan kahteen taloon. Oli kovasti porukkaa, tilanne on epämääräinen, odottava ja sekava. Tunne siitä että jotain ihmeellistä on. Sitä odotettiin kuorma-autoja johon lastattiin porukkaa ja vietiin Ruotsin puolelle.” (ks. Korppi-Tommola 1996; Ilonen 2013.) Jaakko muisteli seuraavalla tavalla: ”Kaikki lähettiin evakkoon, koko perhe. Tavaraa ei ollut paljoa mukana, mitä nyt saamelaiset ottaa. Meillähän jäi tavarat ja porot ja kaikki.” Saamelaiset eivät siis voineet ottaa mukaansa tavaroitaan, porojaan eivätkä ruokaa, sillä lähtö evakkoon tapahtui nopeasti. Talven mittaan esiintyikin asumiseen, vaatteisiin ja muonitukseen liittyviä ongelmia (Aikio 2000; Lehtola 1994; Martikainen 2005, 100–103). Porot jäivät suureksi osaksi laitumille. Sekä saksalaiset että omatkin joukot verottivat porokantaa muonittamalla joukkojaan (Ursin 1980). Yhteensä jopa noin 20 000 poroa teurastettiin, ja näin Lapin porokanta kärsi suuren tappion ja perheet taloudellisen menetyksen (Martikainen 2005, 58). Oskari kertoi evakkoon lähdöstään Rovaniemen maalaiskunnasta seuraavasti: ”Evakkoon lähdettiin syksyllä 1944. Olin silloin kuusi vuotta vanha. Perheemme 58 ■ Kuva 22. Ensimmäinen evakkojuna on saapunut Karunkiin ja lapset odottavat vieraaseen maahan pääsyä, 19.9.1944 (SA-kuva). vietiin Ruotsiin, samoin kaikki kyläläiset. Matkasimme aluksi hevosen kärryissä Rovaniemelle. Muistaakseni sieltä junassa Tornioon ja edelleen evakkopaikkaan. Siellä majoituimme vanhalle koululle.” Oskari tarkoitti perheellään äitiään, sisaruksiaan ja isovanhempiaan, jotka asuivat samalla kylällä. Hänen isänsä oli kaatunut rintamalla. Oskarin kanssa samaan evakuointipaikkaan sijoitettiin myös muita saman kylän asukkaita. Käytäntö oli myös muiden tutkimushenkilöiden mukaan sama (ks. Sorvali 2004, 7–8). Suurten väkijoukkojen evakuointi olikin suunniteltu Kuva 23. Saamelaislapsia Inarista saapuneina Rovaniemen asemalle, 17.9.1944 (SA-kuva). ■ 59 Kuva 24. Isosiskon sylissä Haaparannalla, 19.9.1944 (SA-kuva). siten, että se tapahtui asuinpaikkakunnittain (KA, Puolustushallinnon asiakirjat, Lapin evakuointikäskyt; Kortelainen 2008, 15–18; Rautio ym. 2004). Hyvin suunnitellusta ja organisoidusta evakuoinnista huolimatta yksittäisiä henkilöitä saattoi ajautua evakkoryhmästään erilleen (ks. Rautio ym. 2004). Tutkimushenkilöiden erityisenä pelkona evakkomatkoilla oli äidistä eksyminen. Tätä pelättiin enemmän kuin pommituksia (ks. Oksanen 2010, 78; Paksuniemi 2013). Pauli kertoi, kuinka hän lähti äitinsä ja kuuden sisaruksensa kanssa evakkomatkalle, mutta matka saikin yllättävän käänteen. Hän muisteli: ”Jouduimme Lapin sodan aikana syyskuun alussa evakkoon Ruotsiin. Emme tienneet isän olinpaikasta ja saimme tiedon vasta marraskuun lopulla, juuri ennen isämme hautajaisia. Jouduimme äidistä eroon emmekä häntä enää evakkoon menomme jälkeen nähneet. Äiti kuoli Ruotsissa.” Paulista ja hänen kuudesta 1–12 -vuotiaasta sisaruksestaan tuli täysorpoja. Isovanhemmat olivat evakuoituneina toiselle leirille, joten Pauli sisaruksineen vietti evakkoajan muiden ihmisten kanssa. Aikaisempien tutkimusten mukaan lapsen evakuoiminen ilman vanhempiaan ja siihen liittyvä ero voivat olla lapselle traumaattisempi kokemus kuin sodan muut vaarat (esim. Punamäki 1982; Werner 2001). Pauli totesi tunteneensa voimakasta turvattomuuden tunnetta. Hänellä oli onnekseen sisaruksensa turvanaan, mikä auttoi häntä. Pyrkimys pitää evakot ryhmissä kylittäin ja perheittäin epäonnistui siis osittain. Suurimmalla osalla tutkimushenkilöistä oli lapsena evakossa oma vanhempi 60 ■ Kuva 25. Evakkomatka Ruotsiin alkaa ja vielä silmäillään kotimaan maisemia, 19.9.1944 (SA-kuva). mukana. Evakoiden joukossa oli kuitenkin myös lapsia, jotka olivat täysin yksin, tai joilla oli mukanaan isovanhempi. (ks. Oksanen 2010.) Sekavuutta lisäsi myös se, että Ruotsin siirretyt evakot majoitettiin 359 paikkaan 91 kunnan alueella (Rautio ym. 2004, 105). Tutkimushenkilöt kertoivat, että he tunsivat epätietoisuutta tulevaisuudestaan.”Jonnekki oltiin menosa, mutta minne?” totesi Helmi ja jatkoi: ”Että niin me matkattiin etteenpäin, eikä minkäänlaista tietoa että minne!” (ks. Oksanen 2010; Punamäki 1981.) Helmi kuvasi evakkomatkaansa sanoin: ”Niin kaoottista kaikki oli.” Läsnä oli myös suru ja ikävä kodin jättämisestä (ks. Sallinen-Gimpl 2005). Samoin surtiin sitä, että isät ja vanhemmat veljet olivat rintamalla. Eniten evakkomatkalla oli vanhuksia ja lapsia. Toisaalta heidän mahdollisuutensa selvitä evakkomatkan rasituksista olivat heikoimmat. Pitkä, satojen kilometrien pituinen matka kosteassa syyssäässä, toisinaan avoimissa kuorma-autoissa, vähissä vaatteissa ja vähällä ruoalla, lannistivat terveempiäkin evakoita (Martikainen 2005; Rautio ym. 2004, 131). Muistoissa olivat ahtaat kuorma-autolavat ja junavaunut, leirit sekä itkevät lapset. Tyypillistä oli myös se, että matkaa tehtiin monen pysähdyksen kautta. Anna-Liisa muisteli seuraavasti: ”Vuonna 1944 evakkoon tuli lähtö, olin silloin jo 10-vuotias. Se oli kans kammottava se evakkoon lähtöilta, satoi kaatamalla. Me oltiin kylällä olevassa ■ 61 talossa ja odotettiin jotain autoa hakemaan meitä. Meidän piti lähteä sinne talolle yhden aamupäivän aikana. Kun me lähdettiin evakkoon, oltiin Rovaniemellä keskuskoululla ja siellä odotettiin junakuljetusta Ruotsiin. Meidät kuljetettiin härkävaunulla. Ilmeisesti se oli Haaparanta, jonne meidät vietiin.” Suurin osa tutkimushenkilöistä totesi evakkoon lähdön tapahtuneen nopeasti, ilman ennakointia. ”Naapurin perheellä jäi käristyski uuniin, ko tuli niin nopeaa se evakkoon lähtö”, kuten Matti totesi. Ruotsin hallitus piti kokouksen 11.9.1944, jossa se periaatteessa hyväksyi Suomesta Ruotsiin suunnitellun evakuoinnin. Tämän jälkeen Suomen hallituksen tarvitsi tehdä enää muodollinen esitys evakuoinnin suorittamisesta Ruotsin hallitukselle 10.9. Evakuoinnin nopeasta organisoinnista kertoo se, että kun Ruotsin hallitus antoi suostumuksen evakuoinnin aloittamisesta Rovaniemen kauppalassa ja maalaiskunnassa 15.9.1944, ensimmäinen evakkojuna saapui Haaparannalle seuraavana aamuna. (Rautio ym. 2004, 29.) Lapset ottivat suurtakin vastuuta erilaisista tehtävistä. Näitä olivat esimerkiksi nuoremmista sisaruksista huolehtiminen ja evakkokuljetuksissa auttaminen. Vastuu kasvoi myös lapsen iän mukaan. (ks. Sallinen–Gimpl 2005, 21–24.) Matti muisteli seuraavalla tavalla: ”Isä oli sotasairaalassa kun meidän piti lähteä evakkoon. Minä olin 16-vuotias, vanhin poika. Minun piti organisoida koko evakkoon lähtö. Ja meillä oli karjaa tuossa lähellä. Naapurin isäntä tuli ilmoittamaan, että karjan pitää olla tuossa tien risteyksessä, ne viedään pois, ei tietty minne. Saksilla leikattiin karvaan numero, niinku hevosillekin tehtiin, että tunnetaan omamme. Minun 14- vai 15-vuotias sisko ja 13-vuotias veli lähtivät viemään niitä lehmiä ja minä jäin nuorimman veljen kans, joka oli 10 vuotta, kotiin. Ja täällä ei ollut ketään suomalaista enää. Saksalaisia oli, muttei ainuttakaan suomalaista. Ja minä, että pitää meidän jonnekin lähteä. Laitoin kärryihin korkeat laidat että mie sain sinne tavaraa, mutta siitä tuli niin raskas ettei hevonen jaksanu sitä vettää. Ja kun ei tietty mihin mennäänkään. Mutta me purettiin se ja tehtiin uudestaan kevyempi ja lähettiin ajelemaan, eikä me tietty että mihin. Mutta ko satapäinen karja oli menny siitä etukäteen, niin olihan se merkinny sen tien niin että me osattiin jonnekin. Ja matkalla tavotettiin kaksi naapurin isäntää ja niillä muutama poika mukana. Ja me kolme päivää ajeltiin niin me löysimme itsemme Haaparannalta. Siellä oli Lapin läänistä hyvin paljon väkeä.” Matin äiti oli kuollut ennen sotia, joten perheen ja karjan evakkoon lähtemisen suunnittelu ja organisointi oli hänen harteillaan isän palvellessa rintamalla. Karjan jättämät jäljet olivat selvät, sillä karjan siirtäminen karjaleireille tapahtui ennen siviiliväestön evakuointia (KA, Puolustushallinnon asiakirjat, Lapin evakuointikäskyt 1944). ”Semmonen kuva on jääny, että lehmät lähti ensin tätin ja setän kanssa, joka talosta yksi niitten lehmien mukana. Mummo meni hevosella ja 62 ■ sillä oli sonni kettingissä perässä.” – muisteli Kaarina. Karjan kuljettajien matka kävellen Haaparannalle oli pitkä ja hidas, ja pysähdyksiä tehtiin useita. Matkaa saattoi kertyä jopa satoja kilometrejä. Reeta kertoi seuraavasti: ”Minä menin äitin ja lehmien kanssa kävelemällä ja isä meni hevosen kanssa. Mulla on semmonen kuva, että me saatiin saksalaisilta sotilailta ruokaaki, kun yövyttiin samassa paikassa. Nehän oli koko ajan matkassa meillä siellä tiellä ja pyssyt oli aivan valamiina, että ei ollu muuta ko laukasta!” Saksalaiset sotilaat auttoivat suomalaisia evakkoja, sillä evakkoon lähdettiin pohjoisimmasta Lapista jo heinäkuussa 1944. Sota saksalaisten ja suomalaisten välillä syttyi lokakuussa, joten saksalaisten auttaminen evakuoinnissa oli mahdollista ainakin kolmen kuukauden ajan. (KA, Puolustushallinnon asiakirjat, Lapin evakuointikäskyt. ks. Kulju 2013, 46; Martikainen 2005, 32, 70.) Saksalaisia oli Lapissa enemmän kuin sen asukkaita yhteensä. Heistä oli suuri apu, ja he olivatkin yleinen näky evakkoteiden varrella. Reeta jatkoi: ”Lehmiä oli meiän porukassa pari sattaa lehmää, nehän meni sekasin mikä oli kenenki. Niitä ei ollu merkattu. Ei ollu ko yksi hevonen ja jos sattu vasik- Kuva 26. Evakkokarjaa matkalla Torniosta Haaparantaan, 19.9.1944 (SA-kuva). ■ 63 ka syntymään, niin se oli siinä kärryssä ja siinä oli maidot ja juottoämpärit ja kaikki. Niin olihan siellä vanhempiaki ihmisiä jotka olis halunneet mennä välillä kyytiinkin, että olis saanu vähänkään levätä jalkoja. Mulla Tennilän kohalla hajosi ensimmäiset kengät. Mie sain setävainaan kengät 42 numeron kumiteräsaappaat, niin mie olen niillä menny lopun matkaa. Niin ne oli lehmätki väsyneitä, että ko astu jalalla niin veri tuli joka jalan jäljessä. Me käveltiin yli 200 kilometriä ensin Haaparannalle, josta meiät kaikki lehmät ja ihmiset lastattiin sammaan junnaan. Me mentiin Sysmarkkiin.” Terttu osallistui pikkulottana toimiessaan evakoiden muonittamiseen. Hän oli majoittuneena koululla, joka oli lähellä ylimenopaikkaa Ruotsin puolelle. Hän muisteli: ”Ajattele ko ne Sodankylästäki ja sieltä kaukaa pohjosesta saakka toi kävellen sitä karjaa Matarenkiin. Mie muistan ko niillä oli kengätki rikki, oli ne surkean näkösiä. Niin ne yöpy siinä koululla ja mie olin niitä muonittamassa. Että ihan viimesten mukana lähin linja-autolla evakkoon.” Terttu joutui työtehtävänsä vuoksi erilleen perheestään, joka evakuoitiin ennen häntä. Hän kertoi olleensa oma-aloitteinen ja hoitaneensa asiaa evakkoleirillä itse: ”Siitä ei ollut kovin pitkä matka sinne, missä minun sisko oli lastensa kanssa. Että jos mie saisin siirron sinne. Mutta se leirin johtaja sano, että ei se ole mahollista. Sielä oli toinenki tyttö, joka oli joutunu kans perheestään eroon. Niin me lähettiin kahestaan ilman luppaa semmoseen lääninhallitusta vastaavaan paikkaan ja saatiin tulkki. Me selitettiin, että eikö meitä voitais saada siirtoa sinne missä meidän perhettä oli. Ja mehän saatiin lupa! Ko me palattiin leiriin, niin se leirin johtaja tuli vastaan ja oli vihassa, pelkäs tietenki että nyt ne muutki pyytää niitä siirtoja. Mutta niin tuli seuraavana aamuna pirssi ja meiät siirrettiin sinne toiselle leirille! Meitä niin nauratti!” Kymmenettuhannet eläimet siirtyivät Ruotsin puolelle keskenkasvuisten tyttöjen ja poikien, nuorten sekä perheettömien naisten saattelemana (KA, Puolustushallinnon asiakirjat, Lapin evakuointikäskyt). Säännösten mukaan eläimet tuli varustaa kaulaan sidotulla puisella omistajan nimilapulla ja eri kuntien eläimille määrätyillä korvamerkeillä tai eläimen lautaseen leikattavalla karvamerkillä. Näin ei kuitenkaan kaikkialla toimittu, vaan myöhemmin ilmeni vaikeuksia karjan omistusoikeuksien selvittelyssä. Kaikkea karjaa ei koskaan voitu palauttaa omistajilleen. Osasyynä tähän oli myös se, että joskus omistajat kulkivat erillään ja eri teitä pitkin kuin karjansa. (Martikainen 2005, 95; Rautio ym. 2004, 75.) Kaikkea karjaa ei voitu ottaa mukaan: sonneja, vasikoita, sikoja ja siipikarjaa jouduttiin teurastamaan ennen evakkoon lähtöä. Lampaat ja porot jäivät yleensä laitumille oman onnensa nojaan. (Kulju 2013, 230; Martikainen 2005, 95; Ursin 1980.) 64 ■ Kuva 27. Haaparannalla teltassa, jossa sadat evakot odottavat eteenpäin pääsyä, 19.9.1944 (SA-kuva). Kuva 28. Haaparannalla, 19.9.1944 (SA-kuva). ■ 65 4.2. Elämää evakossa Ruotsin puolen Norrbottenin läänin rajaseutu jaettiin viiteen vastaanottoalueeseen, jossa jokaisessa oli vähintään kaksi vastaanottopaikkaa. Näistä evakot kuljetettiin kokoamisleireihin. Alueen A väestö koottiin leirille Vittangiin. B -alueen evakot kerättiin kokoamisleireille Pajalan, Tärännön, Korpilompolon ja Junossuvannon kyliin. Näiden evakkojen majoituspaikkoina toimivat julkiset rakennukset. Alueen C väki koottiin Orjasvaaran, Pirttimaan, Ekforsin ja Mäntymaan sotilasleireihin. Alueen D evakot siirrettiin Littiäisen, Lappträskin ja Vuonon sotilasparakkeihin. Alueen E evakot saapuivat Tornion kautta Haaparannalle. Heidät koottiin Palovaaran, Iso-Kirsikkojärven ja Sangisin leireihin sekä osittain myös Haaparannalle. Näistä paikoista heidät siirrettiin lopullisiin sijoituspaikkoihin Norrbottenin, Västerbåttenin, Västernorrlannin ja Gävleborgin lääneihin. (Rautio ym. 2004, 77.) Ruotsin armeija vastasi evakoiden vastaanotosta ja ensivaiheen huoltojärjestelyistä. Oskari muisteli evakkopaikalle saapumista ja elämää siellä seuraavasti: ”Heti alkuun kaikki joutuivat täisaunaan. Koulun alue oli aidattu piikkilanka-aidalla. Alueen portilla oli vartijat, jotka päästivät ulos vain äärimmäisessä tarpeessa. Olimme Kuva 29. Evakkopoikia menossa täisaunaan Haaparannalla, 19.9.1944 (SA-kuva). 66 ■ Kuva 30. Ruotsalainen sotilas antaa lapsille karkkia (SA-kuva). karanteenissa jonkin aikaa.” Huolellisesta peseytymisestä kertoivat myös muut tutkimushenkilöt, kuten Anna-Liisa: ”Siellä meillä oli saunotus. Ne pelkäs tietysti ruotsalaiset, kun me oltiin niin likaisia ja täisiä ja vaikka mitä, että meidät täytyi pestä hyvin. Ja sitten meidät kuljetettiin Byreån, joka oli aika lähellä Haaparantaa. Siellä olin tämmösessä huoneessa, se oli vanha luokkahuone, siellä ei ollu ko pieni tila keskellä lattiaa kävellä ja kaikki muut oli täynnä sänkyjä.” Ruotsin kuninkaallinen lääkintöhallitus oli määrännyt, että evakoille oli tehtävä saniteettikäsittely rajan ylityksen jälkeen. Tarkoituksena oli ehkäistä mahdollisten tautien leviäminen. Heille tehtiin myös lääkärintarkastus. (Martikainen 2005, 113; Rautio ym. 2004, 80; Salminen 2007, 298.) Aune muisteli majoittumista seuraavasti: ”Siellä Ruotsin puolella oli semmonen parakki, jossa oli kauhian iso huone ja siellä oli paljon ihmisiä. Ja mulle sanottiin, että sinne mie en saa mennä etten eksyis äidistä. Mie olin niin pieni, olin kaksi ja puoli vuotias. Meillä oli semmonen pienempi huone jossa nukuttiin minä, äiti, minun täti ja joku muu, mie en tiiä kuka oli se neljäs ja minun piti aina ottaa joku näistä kolmesta mukaan kun mie kävelin siellä.” ■ 67 Evakoiden asumuksina toimivat etenkin sijoituksen alkuvaiheessa erilaiset rakennukset, kuten seurakuntatalot, seurojentalot, elokuvateatterit, parakit, voimistelusalit ja koulut, joista heidät siirrettiin eri paikkoihin asumaan. Helmin majoituspaikkana oli työväentalo, jossa hän asui koko evakkoaikansa. ”Siihen laitettiin itte kullekki perheelle verholla eristetty koppi.” Irma-Liisa muisteli evakkoaikaansa seuraavasti: ”Siellä oli muillakin lapsilla vanhempia, mutta oli myös paljon lapsia ilman vanhempia. Siellä oli rukoushuone, jossa oli ainakin kahella seinällä sänkyjä, jokaisella oli oma sänky kuitenki, mutta yks ja sama huone monelle perheelle. Ja pastori asu vaimonsa kanssa yläkerrassa. Siellä oli Andersson -niminen kauppias jotka halusi minut heille, minä olin jo 14-vuotias. Mutta ko äiti oli lähellä niin mie halusin tietenki äidin luokse.” Kaarina kertoi majoittumisesta seuraavasti: ”Ensimmäisessä yösijassa oli meitä tuttuja, myös muita Ounasjoki-varresta. Paljon meitä oli saman kyläläisiä. Se oli semmonen iso elokuvateatteri, mihin meät vietiin. Sielä oli kerrossänkyjä ja sieltä sitte alettiin ripottelemaan eri paikkoihin. Meitä asu monta perhettä samassa huoneessa, ahdasta oli. Meitä oli siellä ruotsalaisia sotilaita vastassa, tosi mukavia. Ne anto hedelmiä ja karkkia. Mie muistan kun mie sain appelsiinin ja kaksi karkkia, niissä oli punaiset raidat.” Kaarina ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt, saati maistanut appelsiinia. Kallioniemi (2012, 155) toteaakin, että appelsiini oli niin harvinainen herkku Suomessa, että useimmat lapset saivat sitä maistaa vasta 1950-luvulla. Myös Jaakko kertoi olleensa sijoitettuna perheensä kanssa yhteismajoituksessa Suomen puolella. Hän muisteli: ”Evakossa oltiin Kalajoella Maikkulassa meren rannassa. Semmosessa parakissa oltiin, jossa oli portaat ylöspäin. Siellä oli paljon väkeä ja ahdasta.” (ks. Aikio 2000; Lehtola 1994.) Anni kertoi Ruotsissa tehdystä terveystarkastuksesta seuraavasti: ”Minut vietiin jostain syystä sairaalaan, en tiedä mikä minulla oli. Ja aloin kovasti itkemään. He sanoivat, ne jotka minut sinne jätti, että he menevät toiseen huoneeseen ja tulevat minut sitten hakemaan. Että pystyin jäämään siihen. Muistan että itkin, itkin ja itkin. Eikä koskaan kukaan tullut minua hakemaan. Kun he kävi minua katsomassa aidan takaa, olin rattaissa istunu. Eli sairaalassa ei käyty minua kattomassa pitkään aikaan. Se ruotsalainen lääkäri olisi kuulemma halunnut adoptoida minut, mutta äiti ei antanut.” 68 ■ Kuva 31. Rovaniemen maalaiskunnan evakkoja parakin edustalla Haaparannalla, 19.9.1944 (SA-kuva). Sotavuosien aikana adoptoitiin Ruotsiin lapsia, joten ei ollut tavatonta, että myös Annin kohdalla asia otettiin puheeksi. Käytäntönä oli, että lääkärintarkastuksessa löytyneet sairaat tai heikkokuntoiset evakot toimitettiin asianmukaisiin kulkutautisairaaloihin tai varasairaaloihin. Karanteenia ei saanut purkaa ilman ruotsalaisen lääkärin lupaa. (Rautio ym. 2004, 99.) Anni ei vieläkään tiedä, mitä hän sairasti, tai minkä vuoksi hänet sairaalaan ”jätettiin”, mutta jälkensä tämä sairaalassa olo oli häneen jättänyt: ”Hylkäämisreaktio ja turvattomuuden tunne on vaikuttanu moniin asioihin näihin päiviin asti. Että en ole hyväksytty.” (ks. Bowlby ym. 1956; Holmes 1993; Lupton & Barclay 1997; Vuori 2004.) Tutkimushenkilöiden mukaan Ruotsin puolella vaihdettiin asumista paikasta toiseen. Evakot saapuivatkin ensin vastaanottopisteisiin, joista heidät siirrettiin kokoamisleireille. Yleensä he viettivät sotilasvyöhykkeellä olevalla kokoamislei- ■ 69 rillä joitakin vuorokausia. Sinä aikana heidät rekisteröitiin ja terveystarkastettiin. Tämän jälkeen heidät siirrettiin karanteenileireihin, jossa vietettiin vähintään 14 vuorokautta. Vasta tämän jälkeen evakot pääsivät varsinaisiin sijoituspaikkoihin, leirikyliin. Evakot pyrittiin majoittamaan edelleenkin kylittäin siten, että Ruotsin puolelle syntyi esimerkiksi Pikku-Rovaniemi. Hämmästyttävää on, kuinka evakossa asuneet muokkasivat elinolosuhteensa ”kotoisiksi”. Esimerkiksi PikkuRovaniemelle tehtiin neljä pääväylää, jotka nimettiin Jaakonkaduksi, Koskikaduksi, Annankaduksi ja Kittiläntieksi. Miesväki aurasi talvella väylät auki hevosillaan. Alueella oli myös toimiva vesi- ja viemäriverkosto, pesutupa ja lisäksi suomalaisille tärkeä sauna. Synnyttäville naisille oli oma synnytyslaitos ja äitikoti, joissa molemmissa toimi ruotsalainen kätilö. Leirillä sijaitsi myös kauppa ja poliisien parakki. Asukkaita Pikku-Rovaniemellä oli vuoden 1944 lopussa 1 632. (Rautio ym. 2004, 28, 99–103, 108. ks. Martikainen 2005, 133.) Kaarina siirtyi ensimmäisestä evakkopaikastaan kuorma-autolla toiselle paikkakunnalle, jossa hänen mummonsa oli karjan kanssa. Hän oli evakkoajan lopun siellä. Kaarinan mukaan asuminen mummon luona oli mukavaa aikaa: ”Mummolla oli aikaa. Ja asuminen karjan kanssa tarkoitti, että maitoa oli saatavilla. Jostaki se mummo hommasi jauhoja ja paisto lettuja! Että ne oli hyviä. Muistan vieläki niitten maun!” Aineisto osoittaa, että evakkopaikoilla oli säännölliset ruokailuhetket, jotka olivat mieleen painuneita tapahtumia. ”Sielä oli kauhian pitkät pöydät ja paljon syöjiä! Keittoja oli melko useasti.” – kertoi Kaarina. Helmin mukaan: ”Ruoka oli kyllä hyvää! Ruokailu oli isossa parakkisalissa, se oli Ruokala nimeltään. Siellä oli suomalaisnaisia töissä.” Evakkopaikassa aikuiset auttoivat taitojensa mukaisesti. Oskari kertoikin äitinsä olleen töissä alueen ruokalassa. Ruotsalainen ruokavalio oli evakoille outoa ja sokeripitoisempaa kuin mihin he olivat kotimaassaan tottuneet. Mahdollisuuksien mukaan ruokalistoissa otettiin huomioon evakkojen toiveita. Pikku-Rovaniemellä evakot nimesivät kaksi ruokalaansa Lapinmaaksi ja Pohjanhoviksi rovaniemeläisten ravintoloiden mukaan. (Rautio ym. 2004, 108, 121–123.) Kaarina kertoi äitinsä työn teosta seuraavasti: ”Äiti meni piiaksi yhteen taloon, niin täti hoiti meitä. Naisia ja lapsia meitä oli siellä tosi paljon ja vanhempia miehiä, mutta isät ja sotaikäiset pojat oli sotimassa.” Aikuisille maksettiin palkkaa tehdystä työstä. Esimerkiksi opettajan palkka oli 120 kruunua kuukaudessa, emäntä puolestaan tienasi 3 kruunua päivässä. Summat vaihtelivat työn vaativuuden sekä ammattiosaamisen mukaan. (Rautio ym. 2004, 118.) Kansakoulujen toiminta pyrittiin käynnistämään mahdollisimman nopeasti, tätä toivoivat lasten vanhemmat. Heidän mukaansa lapset villiintyivät suljetuissa leireissä ja ahtaissa majoituspaikoissa. (Rautio ym. 2004, 147–148.) Kaarina muisteli: ”Koulu siellä oli myös, semmonen kylmä rukoushuone, pitkät penkit, 70 ■ joiden päällä istuttiin. Yksi opettaja joka oli myös evakko, opetti meitä. Materiaali oli vaatimatonta, vihkoja oli ja joitakin suomen kielisiä kirjoja.” Oppikirjoista ja opetusmateriaalista oli puute ja niitä pyrittiin hankkimaan Suomesta. Kuljetusvaikeudet kuitenkin hidastivat toimituksia, ja niinpä oli kouluja, joissa oli vain muutama oppikirja, jotka jaettiin oppilaiden kesken. Opetusmateriaalina pyrittiin käyttämään kaikkea mahdollista tarpeeseen sopivaa. Kaarina jatkoi: ”Vanhasta rikki menneestä patjansuojasta vedettiin narut irti ja opeteltiin kutomaan.” Helmi kertoi evakkoajan koulukokemuksestaan seuraavasti: ”Kappelissa oli koulu siellä. Siinä oli paljon lapsia, olikohan meitä ainaki 30 lasta. Kirjat oli ja vihkot, jaettiin jos ei ollut. Veisattiin ja laulettiin. Ihan oikia se koulu oli, mie suoritin kolmannen luokan siellä.” Sopivien tilojen löytyminen suomalaislasten kouluiksi oli vaikeaa. Niinpä esimerkiksi kappeli tai rukoushuone toimi oivana kansakouluna. Evakkojen mukana oli opettajia, joten koulunkäynti saatiin alkamaan tehokkaasti. Kaiken kaikkiaan toimi vuoden 1945 alussa 106 koulua, joissa 5 000 oppilasta opiskeli 110 opettajan ohjaamana. Jokaisella opettajalla oli keskimääräisesti 45 oppilasta opetettavanaan. Pikku-Rovaniemellä toimi kuusiluokkainen 275:n oppilaan kansakoulu, jossa opetti kuusi opettajaa. Siellä oli myös lastentarha, jossa oli 100 lasta, ja jossa työskenteli kuusi hoitajaa sekä kaksi johtajaa. (Rautio ym. 2004, 108, 148.) Muutoin lasten aika kului leikkiessä, vaikka leluja ei aina saatavilla ollutkaan. ”Ja me lapsethan leikittiin tietenki, vaikka ei siellä kyllä leluja ollu. Käpylehmiäkään ei voitu tehdä, kun oltiin keskustassa majoittuneina. Mutta potkuri oli, jolla me potkuteltiin talavella.” Oskarin evakkopaikalla puolestaan oli leluja lapsille, hän kertoi: ”Sinne tuotiin myös Amerikasta vaatteita, kenkiä ja leluja. Suomalaisnaiset jakoivat niitä halukkaille. Minä sain esimerkiksi nallipyssyn, jonka yksi vanhempi poika minulta huijasi muutamalla kruunulla. Sain lelun takaisin itselleni mummun avustuksella ja kauppa purkaantui.” Ruotsin hallitus pyrki lahjoittamaan yhdessä eri hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa evakoille vaatteita ja leluja. Keräyksessä pyrittiin ottamaan vastaan rauhanomaisia leluja ja saamaan lapset unohtamaan kokemuksensa sodasta. (Rautio ym. 2004, 84–85.) Oskarin muistama nallipyssy oli kuitenkin päässyt lahjoitettujen lelujen joukkoon. Lasten leikeistä kertoi myös Jaakko: ”Emännät hätäänty ko me lapset mentiin meren rantaan, kato nousuvesi ja laskuvesi siellä oli semmosia luolia. Jonne me haluttiin.” Jaakko kertoi siitä, että hänen evakkopaikassaan Suomen puolella Kalajoella oli sairaala, ruokala ja muita tarpeellisia paikkoja. Hänen mukaansa aikuiset tekivät töitä ja auttoivat kykyjensä mukaan. Lapsilla oli vapaampaa ja he saivat leikkiä keskenään. Leikkiminen vei lasten ajatukset toisaalle, ja leikin avulla he pystyivät myös käsittelemään kokemuksiaan. (esim. Tepora 2007, 31–33.) Lehtola (1994) pitää Lapin sotaa vaiheena, jolloin saamelaisväestö evakuoitiin omilta juuriltaan vieraaseen kulttuuriin ja uusien vaikutusten piiriin. Tämä merkitsi murrosta saamelaiskulttuurissa. ■ 71 Ruotsin valtio oli määritellyt, miten Suomesta tulleiden evakoiden varusteita tuli täydentää. Lapset oli jaoteltu kolmeen ryhmään: alle 8-viikkoisiin, 8-viikkoisista yksivuotiaisiin ja heitä isompiin lapsiin. Tämä isompien lasten joukko, johon tutkimushenkilöt kuuluivat, saivat lahjoituksena aluspaitoja ja -housuja, liivit, sukkia, sukkanauhoja, parin saappaita, villasukat, olkainhousut, vuorillisen takin, lapaset, kaulahuivin, myssyn sekä hammasharjan. (Rautio ym. 2004, 85.) Vaatelisä oli melkoinen apu näille monta vuotta sota-aikaa kokeneille, kotoaan vain pienet kantamukset mukaansa ottaneille lapsille. Aineiston mukaan lapset sopeutuivat elämään evakossa. Esimerkiksi Helmi totesi: ”Hyvä sielä oli minun mielestä mulla olla, että eihän sitä tietenkään sen ikäsenä ymmärtäny, että minkälainen se oli vanhemmista. Sehän oli vähän niinku jännää. Siellä oli kyllä hyvä kohtelu, ei voi moittia.” Viihtyvyyteen panostettiin ja esimerkiksi Pikku-Rovaniemen alueelle pystytettiin ja koristeltiin suuri joulukuusi. Sen lisäksi jokaiseen parakkiin tuotiin joulun aikaan oma joulukuusi. Ruotsin kuninkaallinen siviilipuoluehallitus antoi ohjeet myös siitä, miten joulujuhlaan tuli varautua: paikalle hankittiin tiernapojat, joulupukki ja jopa tonttuja tunnelmaa luomaan. (Rautio ym. 2004, 130.) Sopeutumisen nopeutta edes auttoi se, että lasten elämä pyrittiin järjestämään kodin olosuhteiden mukaiseksi: heille tarjottiin talo, jossa asua, säännöllinen ruoka, lämmin vaatetus ja elämänrytmiä tasapainottavat koulu sekä omat leikkituokiot, jopa joulujuhla. Lasten elämä ei kuitenkaan ollut huoletonta, rintamalta saapuneet suruviestit tavoittivat evakossakin olijat: ”Sähkösanoman tultua, että isä on kaatunut, oli järkytys. Äiti lähti seuraavana päivänä Pohjois-Ruotsiin, meitä ei päästetty mukaan, kun oli karanteeni. Oli varmaankin vaikeaa jättää itkevät lapset, mutta ei ollut vaihtoehtoja. Äiti meni järjestämään hautajaisia. Sekin oli hankalaa, kun kotikylämme oli pommitettu ja miinoitettu, siviilit eivät sinne päässeet. Hautajaiset jouduttiin järjestämään 130 km:n päähän, isän syntymäkuntaan, hänen lapsuuskotiinsa.” – kertoi Pirkko. Hän jäi sisarustensa kanssa muiden evakossa olleiden aikuisten hoivaan. Helli kertoi suruviestistä seuraavasti: ”Kun tieto isän kaatumisesta tuli, olimme evakossa ja äiti itki. Se oli kyllä rankkaa meille kaikille.” Tieto isän menetyksestä lisäsi myös hänen mukaansa entisestään evakkomatkan rankkuutta (ks. Oksanen 2010). Lapset eivät voineet välttyä kuoleman läsnäolosta, sillä kaiken kaikkiaan 516 Lapin läänin asukasta menehtyi evakossa ollessaan. Heistä 480 haudattiin Ruotsin puolelle. Menehtyneiden joukossa oli myös lapsia. Arjen ja olosuhteiden kovuutta kuvastaa se, että esimerkiksi Vilhelminan leirillä menehtyi punatautia muistuttavaan sairauteen 29 lasta ja Västerbottenissa, rovaniemeläisten leirissä, 99 lasta. Heistä 57 oli alle kolmivuotiaita. Perheisiin myös syntyi lapsia evakossa. Heidät rekisteröitiin Ruotsin puolella siihen kuntaan, jossa olivat syntyneet. (Rautio ym. 2004, 131, 150–151.) Elämän alku ja loppu tulivat näin tutkimushenkilöille omakohtaisten kokemusten myötä tutuiksi. 72 ■ 4.3. Sotalapsena ruotsalaisperheessä Monen suomalaislapsen, kuten 6-vuotiaan Oskarin ja 10-vuotiaan Anna-Liisan elämä saivat toisenlaisen käänteen, kun heidät lähetettiin sotalapsiksi ruotsalaisiin perheisiin. Lapsia lähetettiin sotalapsina Ruotsiin Lapin kaupungeista 1 295 ja maalaiskunnista 1 538 lasta vuosien 1941–1946 välisenä aikana (Salminen 2007, 200). Anna-Liisa kertoi: ”Sinne evakkopaikkaan tuli kerran yllättäen, kun isä oli kaatunut, minulle ja veljelle sotakummit Järvsöstä, sotakummiperheet ja pikkusiskolle Tukholmasta. Ne pyysi nämä sotakummit meidät sinne Järvsöhön. Sinne tuli sitten lähtö meillä veljen kanssa. Äiti ei halunnut päästää pikkusiskoa kun hän oli vielä niin pieni. Veljeni itki koko matkan junassa ja minun piti leikkiä isoasiskoa, enkä minä saanut itkeä ko minun piti olla lohtuna veljelle. Se oli kyllä se matka semmonen. Kaikki ihmiset jotka menivät ohitse siinä vaunussa, kävivät ostamassa meille jotakin, niin meillä oli valtavat kantamukset karamelleja ja mitä nyt oli lapsille sopivaa syötävää. Kun me tultiin sinne Järvsöhön meillä oli kyllä kantamuksia, mutta ei muuta sitten ollutkaan, kuin nämä mitä saatiin matkalla.” Oskari kuvasi matkaa ruotsalaisperheeseen seuraavasti: ”Minut ja vanhempi sisareni lähetettiin sotalapsiksi Keski-Ruotsiin. Meidät pantiin junaan lappu kaulassa. Muistan, että koko matkan itkin. Sisareni yritti lohduttaa minua. Junassa oli ahdasta, siellä oli myös ruotsalaisia sotilaita. Kaikki lukivat tietysti osoitelapuista, että keitä olemme. Olimme väsyneitä. Sotilaat antoivat meidän nukkua penkeillä, he itse istuivat lattialla. Perillä minua odotti uusi äiti ja isä, sisar ja veli. Itkin ikävääni ja turvauduin uuteen äitiini. Olisin aina halunnut olla hänen lähellään, eihän se aina ollut mahdollista.” Anna-Liisan perhe omisti suuren vaateliikkeen ja perheessä oli hänen lisäkseen kolme omaa lasta. Oskarin perheessä oli puolestaan kaksi omaa lasta, ja vanhemmilla oli kultasepänliike. Sisarukset laitettiin ruotsalaisiin kouluihin: ”Minä halusin koko ajan kouluun. Ja minut pistettiinkin siellä kouluun. En minä tietysti osannut ruotsia silloin, mutta opinkin sitä sitten. Laskea kyllä osasin, ja opettaja huomasi sen ja hän antoi minulle kaikkien niitten toisten oppilaiden laskuvihkot korjattavaksi, että mulla oli siinä kans hommaa! Ja siellä oli joku suomalainen tyttö joka ei yhtään tykännyt että löysin virheitä niistä hänen laskuistaan. Että minä en loppujen lopuksi uskaltanut sanoa mitään hänelle, vaan korjasin sitten itse ne, ettei tulisi väärin merkkejä. Mutta ■ 73 Kuva 32. Suomalaisia lapsia matkalla sotalapsiksi Ruotsiin (SA-kuva). kyllä minä ruotsia opin siellä sitten. Olihan se opettajallakin aikamoista kun sai suomalaisia ummikkoja luokkaan ja hänen täytyi yrittää pitää meitä ajan tasalla. Se koulu oli aika kiva. Oli kaikkia juhlia ja asukkaat olivat hirveän ystävällisiä kaikki.” – kertoi Anna-Liisa. Oskari oli siskoaan nuorempi ja kertoi koulun käynnin aloituksen olleen kielitaidottomalle pojalle haasteellista: ”Kävin koulua varmaan kahtena vuotena ja sain tutustua kavereihin. Jouduin usein tappeluihin kun kaverit härnäsivät. Olin kuitenkin isokokoinen, enkä jäänyt toiseksi.” Suomi pyrki takaamaan suomalaislapsille opetusta omalla äidinkielellään palkkaamalla opettajia ja järjestämällä suomenkielistä opetusmateriaalia (Salminen 2007, 201–204). Suomenkielisen opetuksen tarvitsijoiden määrä oli kuitenkin niin suuri, ettei sitä pystytty kaikille sotalapsille tarjoamaan. Oskari kävi ruotsinkielistä koulua evakossa ollessaan, joten hän aloitti kansakoulun takaisin Suomeen tultuaan vuotta myöhemmin kuin muut. Hän kertoi: ”Sain kuitenkin käydä kaksi luokkaa yhtenä vuotena, joten tavoitin toiset samanikäiset.” Hänen, kuten myös usean muun tutkimushenkilön kohdalla, tehtiin erityisjärjestelyjä koulunkäyntiin liittyen. 74 ■ Kuva 33. Oskari (vasemmalla) ja Ruotsin sisarukset (Oskarin kotiarkisto). Ruotsin kielen osaamattomuus oli jäänyt Oskarille mieleen: ”Tulkkia piti usein vaivata, että olisin oppinut talon tavat. Kerrankin mamma näytti käsimerkein ja puhumalla, että jää sinä nyt kotiin palvelijan ja sisaruksien kanssa. Halusin kuitenkin mukaan. Palvelija otti minut kiinni puserosta – riisuin kuitenkin puseron pois ja juoksin äidin perään. No, taas tuli tulkki. Opin tietysti ruotsin kielen, kun ei muuta kieltä kuullutkaan.” Oskari turvautui perheen äitiin, joka piti häntä kuin omana poikanaan, yhtenä lapsenaan toisten joukossa. ”Isä ei kuitenkaan sulattanut oikein minua ja ainakin aluksi itkin itseni uneen, omassa huoneessani.” Suomen kotiväki ja lähisukulaiset lähettivät lapsille kannustavaa postia. Sedät ja täti kirjoittivat seuraavasti: ”Tervehdyksemme Oskulle tämän kortin mukana, täältä Suomesta. Voihan hyvin ja kasva isoksi pojaksi siellä vieraalla maalla. Näkemiin ja kuulemiin.” Oskari oli tosin vielä lukutaidoton eikä ruotsalaisperheessä asunut suomenkielentaitoisia, joten postin lukemiseen täytyi odottaa tulkin apua. Vaikka Anna-Liisa viihtyi ruotsalaisessa perheessään, koulu sujui hyvin ja hänellä oli kavereita, hän halusi kuitenkin koko ajan Suomeen. Hän kertoi: ”Jälkeenpäin tämä sotakummiäiti sanoi, että he eivät olisi millään lähettäneet minua kotiin, kun olivat niin kiintyneitä minuun. Minä olin itse ajattelut, että olivat tyytyväisiä kun pääsevät eroon, mutta ei se niin sitten ollut.” Oskari oli puolestaan unohtanut Suomen, kodin, äidin ja äidinkielensä, eikä olisi millään halunnut palata takaisin. Yhtä vaikeaa oli ruotsalaisäidillä luopua ”lapsestaan”. Perheen äiti oli kertonutkin myöhemmin, että jos hän olisi ollut mukana, Oskaria ei olisi koskaan viety Suomeen. Anna-Liisa ja Oskari joutuivat luopumaan vanhemmistaan toisen kerran, kun paluu Suomeen oli edessä. Se oli Oskarille järkytys: ”Haaparannalle saattamassa oli Ruotsin äidin sisar, äiti ei pystynyt matkaan, koska hän sairastui järkytyksestä – hän ei olisi halunnut luovuttaa minua Suomeen. Haaparannalla ■ 75 oli vastassa Suomen äitini ja eno, en kuitenkaan tuntenut heitä. Enkä tietysti olisi halunnut heidän mukaansa.” Isosisko yritti selittää, että vastaanottajat olivat äiti ja eno. Tilanne oli tunteikas jokaiselle läsnäolijalle ”Itkimme koko porukka: minä, sisar, saattajat ja vastaanottajat.” Sotalapset, jotka olivat kiintyneet perheeseen, kokivat kotiin lähtemisen ja irrottautumisen vaikeaksi aivan kuten Oskarikin. (ks. Alastalo 2013; Alastalo ym. 2013; Kavén 2010; Salminen 2007, vrt. Räsänen 1988). Yleinen mielipide tuohon aikaan oli, että lapset lähetettiin Ruotsiin turvaan, sillä olosuhteet Suomessa olivat lapsen kannalta huonot (esim. Jokela 1945, 554; Ståhlberg 1946, 456; Pulma 1987). Salminen toteaa, että nämä pienet apua tarvitsevat lapset olivat lisäksi Suomen lähettiläitä ulkomailla, joiden avulla tehtiin propagandaa Suomen taistelujen hyväksi (Salminen 2007, 303). Kavén puolestaan nimeää toiminnan erehdykseksi, joka olisi pitänyt jättää kokonaan tekemättä (Kavén 2010, 283–284). Vuonna 1946 Suomeen palautettiin takaisin 9 339 lasta. Heidän joukossaan olivat myös Anna-Liisa ja Oskari. Kaiken kaikkiaan lapsia jäi palauttamatta n. 7 100 (Kavén 2010, 241). Ruotsalaisilla perheillä oli motiivina paitsi lapsen saaminen itselleen, myös vilpitön halu auttaa sodan vuoksi vaikeaan elämäntilanteeseen joutuneita lapsia. Kasvattilapsi -toiminta ei ollut myöskään toimintakulttuurina suomalaisille uusi asia. Maaseudulla oli ollut yleisenäkin tapana antaa kasvattilapsi perheeseen, jossa omaa lasta ei ollut tai lapsilukumäärä oli pieni tai uusi perhe pystyi kenties tarjoamaan paremman elämän kyseiselle lapselle. Näin kävi myös osan tutkimushenkilöiden kohdalla. Suomessa oli ollut myös käytäntönä lapsen huutolaiseksi myyminen. Vielä 1930-luvulla oli kuntia, jotka antoivat köyhän perheen lapsen, tai orpolapsen talouteen, joka korvausta vastaan otti lapsen huolehtiakseen (Halmekoski 2011; Kallioniemi 2012, 102–105). Tätä historiallista taustaa vasten toiminta on helpommin ymmärrettävissä. Kotiin palaamisen jälkeen nämä sotalapset, Anna-Liisa ja Oskari, pitivät yhteyksiä Ruotsin ”mammaan ja pappaan sekä Ruotsin sisarusten kanssa” kirjoittamalla kirjeitä ja vierailemalla toisensa luona. Tämä yhteydenpito on jatkunut tähän päivään saakka. Tähän yhteyksien ylläpitämiseen kannusti Sosiaaliministeriö, heti kun sotalapsi oli kotiutunut: ”Ruotsiin tuli lähettää ilmoitus kiitoskirjeineen lapsen saapumisesta kotiinsa. Yhteyttä kasvatusvanhempiin ei saanut katkaista.” (Salminen 2007, 247.) 4.4. ”Että oli mahtava tunne olla kotona!” Kun saksalaiset sotajoukot oli saatu perääntymään, alkoi väestö palata kotipaikoilleen. Ensimmäiset evakot palasivat koteihinsa jo lokakuussa 1944. Nämä olivat Alatornion, Tornion, Karungin ja Ylitornion asukkaita. Paluu jatkui ha- 76 ■ japalautuksina vuodenvaihteeseen asti eri paikkakunnille. Helmikuussa 1945 aloitettiin järjestelmällisempi palautus sellaisiin kyliin, jotka selvisivät sodasta vähäisin vaurioin. Kuljetuksissa siirtyi noin 100 henkilöä päivässä. Kelirikon vuoksi palautukset keskeytyivät huhtikuussa, jolloin kotiin oli lähtenyt 10 000 evakkoa ja 3 000 eläintä. Kesäkuussa jatkettiin: kotiin lähti noin 600 ihmistä päivässä. Ruotsalaisten apu oli korvaamaton tässä toiminnassa. (Rautio ym. 2004, 177–182.) Neuvostoliitolle menetettyjen alueiden väestö tuli sijoittaa uusille asuinpaikoille. Sodan aiheuttamat menetykset Lapissa olivat raskaat, sillä suurin osa Lapista oli tuhoutunut ja valtaosa Lapista oli rakennettava uudestaan. (ks. Virkkunen 2012, 11.) Yhteensä 14 779 Lapin läänin rakennusta tuhoutui. Näistä 5 047 oli asuinrakennuksia, 3 519 karjarakennuksia, 5 669 saunoja, riihirakennuksia ja talousrakennuksia, yksityisiä liikerakennuksia 335 sekä valtion, kuntien ja seurakuntien rakennuksia 209. Savukoskesta tuhottiin 90–95 %, Rovaniemestä 87–90 % ja Enontekiöstä 80–90 %. (Ursin 1980.) Alkoi raskas ja työntäyteinen jälleenrakennusaika, johon tarvittiin aikuisten ja lasten työpanosta. Lapin tuhoa pohtivat useat tutkimushenkilöistä vielä aikuisenkin: ”Että kuinka ne saattoivat Lapin polttaa?” – totesi muun muassa Anna-Liisa. Karja lähetettiin matkaan ennen muuta väestöä. Reeta palasi takaisin kotiin karjan mukana: ”Se oli viimeinen päivä toukokuuta 1945. Nyt tultiin kuule Rovaniemelle asti junassa. Lehmien matkassa, niitten jaloissa olkien seassa nukuttiin. Aivan hyvä meilä oli sielä olla.” Ruotsalaiset lähettivät suomalaiselle karjalle rehuavustuksena noin 200 000 kiloa heinää (Rautio ym. 2004, 186). Haastateltavien mukaan ne, jotka asuivat rajan tuntumassa, palasivat karjan kanssa kotiin kävellen. Myös Helmi kertoi matkanneensa junalla Rovaniemelle asti: ”Junalla tultiin Rovaniemelle asti ja siitä kuorma-autolla kotikylälle. Mummo oli tullu aikasemmin ja se oli meitä vastaanottamassa.” Kaarina muisteli kotiin paluutaan seuraavasti: ”Oli ihana kun alko näkymään kodin maisemat! Tien varressa kaikki talot oli poltettuina. Lehmäporukka oli menny kotiin jo etukäteen, ja täti oli edellä siivonnut. Että oli mahtava tunne olla kotona! Ja nehän oli säilyny ne arvotavarat siellä puulaatikossa kun tultiin takasin! Mutta paljon oli kotona särjetty.” Onnellinen oli kotiin paluustaan myös Terttu. Koti oli melko hyvässä kunnossa ja kaiken tämän lisäksi häntä vastaan tuli kaivattu ystävä: ”Mie muistan ko mie käännyin kotitielle niin vastaan tuli häntää heiluttaen meiän kotiin jäänyt koira! Oli se ihmeellistä!” Tertun mukaan kotiin jääneestä koirasta olivat pitäneet huolta aiemmin sodasta palanneet naapuritalon vanhemmat miehet. Kulju (2013) toteaakin, että pitempään rintamalla sotineita joukkoja kotiutettiin ja tilalle otettiin nuorukaisia. Lapin sota päättyi 27.4.1945, kun viimeiset saksalaiset karkotettiin Lapista. (Kulju 2013, 324–325, 341.) ■ 77 Kuva 34. Rovaniemi palaa, 16.10.1944 (SA-kuva). Matti kertoi, kuinka hän ei malttanut odottaa varsinaista Suomeen lähtöpäivää: ”Ja sitten eräänä päivänä radiosta kuultiin, että joukkomme ovat vallanneet täydellisesti hävitetyn Rovaniemen. Se oli kauhea uutinen se tuho, mutta ilonen tietenki, että sota oli ohi. Muutaman päivän päästä tuli tieto, että jaatilalaiset ja tervolalaiset saivat lähteä kotiin, kun heidän kyliään ei oltu poltettu. Ja minä onneton valehtelin, että minä olen Muurolasta. Ja minä pääsin niitten kanssa lähtemään. Sen pikkuveljen mie jätin sinne, siellä oli niin paljon suomalaisia, että ne piti huolta. Ja ko me ajettiin taas monta päivää, se oli hidasta kyytiä. Tiet oli säretty ja sillat räjäytetty ja niitä pioneerien siltoja pitkin piti mennä. Ja hevoset ei meinanneet tohtia, ne piti taluttaa. Ja Muurolassa kuulin, että minun koti olisi jäänyt pystyyn! Mie aamulla lähin Muurolasta, olin yötä siellä ja tulin yksin Rovaniemelle.” Kotiin palaavien evakoiden, kuten Matinkin, matkaa haittasi ja hidasti tuhotut maantiet ja räjäytetyt sillat (ks. Hiilivirta 1999; Kulju 2013; Virkkunen 2012). Suomessa oli elintarvikkeiden säännöstely toiminut jo pitkään, joten Ruotsista mukaan annetut ruokapaketit tulivat tarpeeseen. Kaarina tuli takaisin Suomeen muiden kotipaikkakuntansa evakkojen kanssa. Hän muisteli: ”Ennen kun lähdettiin 78 ■ Kuva 35. Kittilän kirkonkylä, 30.10.1944 (SA-kuva). kotiin, saatiin korteilla vaihtaa sokeria ja jauhoja, mullaki oli oma pieni laatikko ja siinä ruokatarvikkeita. Kuorma-autolla muistan tulleeni Ruotsista takaisin.” Kaikille paluumatkalle lähtijöille pyrittiin antamaan mukaan matkaeväät, joiden tuli riittää vielä 10 päivää Ruotsin rajalta eteenpäin maaliskuun lopusta alkaen vuonna 1945. Muonapaketissa oli 7–8 kiloa elintarvikkeita, kuten kahvia, jauhoja, leipää ja rasvaa. Lasten paketeissa oli myös kaakaota ja heille annettiin myös vitamiineja. Jo aikaisemmin palanneista mahdollisimman monelle pyrittiin toimittamaan muonapaketti jälkikäteen. (Rautio ym. 2004, 184, 186.) Kotiinpaluun tunnelmistaan kertoi Matti seuraavasti: ”Ei yhtä ainutta siviili-ihmistä näkyny. Sotilaita oli joitaki. Ja ko mie ajelin tännepäin, niin tuossa aivan puolen kilometrin päässä kaikki tutut talot oli raunioina. Ja mie mietin, että miten ihmeessä saksalaiset olis voineet jättää yhen pikku mökin pystyyn. Siinä oli sitten meidän iso varasto poltettu. Ja mie mietin, että miksi mie lähin sieltä Ruotsista. Ja ko mie pääsin lähemmäs, niin mökin ääriviivat häämöttivät! Että ne surun kyyneleet muuttu ilon kyyneleiksi! Menin sisälle, niin siellä oli sotilaita majoitettuna, siellä oli kolme sotilasta, niillä oli sääasema siinä. Ne kysy, että mikäs siviilimies sieltä tulee? Mie sanoin, että mie olen tämän talon väkeä ja jään asumaan. Ne kysy, että millä ■ 79 sie meinaat elää, ettei täällä ole kauppoja. Mie sanoin niille, että mulla on evästä kärryissä, mulla oli ruotsalaista kuivamuonaa, mutta eihän ne kauaa kestäny, olin sitte sotilaitten muonilla. Niiden kans mie siellä asuin. Isä pääsi sotasairaalasta joskus joulukuun alussa. Sisko ja veljet jäivät Ruotsiin ja tulivat karjan kanssa vasta keväällä pois. Täällä oli hässäkkää ko oli miinotettu. Ei kärsiny mennä pois tieltä, siellä oli vaara.” Sodan jälkeen vuosina 1944–1949 Pohjois-Suomessa menehtyi miina- ja räjähdeonnettomuuksissa yhteensä 198 siviilihenkilöä. Heidän joukossaan oli myös lapsia. (Virkkunen 2012, 26–27, 59.) Miinavaara, josta Mattia oli varoitettu, oli todellinen. Yhtä hyvin ei kuitenkaan ollut kaikkien lasten tilanne. Anni muisteli: ”Meidän talo oli ainut joka oli kylältä poltettu. Sauna oli jäänyt pihapiiriin. Toisella puolella järveä asuttiin toisen perheen talossa jonku aikaa. Me asuttiin siinä pikkusaunassa kun isä alko kaivamaan korsua, jossa me asuttiin pari vuotta. Se oli yksi huone. Sitte myöhemmin rakennettiin puutalo.” Myöskään Irma-Liisa ei voinut omaan kotiinsa palata: ”Me tultiin Suomeen pieneen taloon, yhteen pikkupuolen huoneeseen muutettiin asumaan. Meille tuli huonekalujakin kun sotilaat auttoivat äitiä. Siinä oli varmaankin sota-ajan saalista, komeita huonekaluja joita ei meikäläisillä ollut mahdollisuus saada. Taloja oli jäänyt tyhjilleen ja niistähän ne oli tietenki otettu.” Samanlainen tilanne oli myös Oskarin perheellä: ”Kun tulimme kotiin, niin kotimme oli poltettu. Asuimme äidin kotitilalla, johon oli rakennettu hirsirakennus. Rakennuksessa oli ainoastaan yksi huone keittiösyvennyksen kanssa. Huoneessa asui neljä perhettä, varmaankin 12–14 henkeä. Se oli minulle aikamoinen shokki, enkä suomea osannut ollenkaan.” Oskarin sopeutumisvaikeuksia selittää osaltaan se, että hän oli sotalapsena ollessaan unohtanut suomen kielen ja läheiset ihmiset. Ainoa, jonka hän tästä suuresta joukosta tunsi, oli hänen siskonsa Anna-Liisa. Suomen kielen uudelleen oppimisen ja arkisiin asioihin palaamisen jälkeen jatkui elämä Suomessa. Anna-Liisan ja Oskarin lisäksi Ruotsista palasi Suomeen yhteensä 31 005 sotalasta, jotka vähitellen totuttelivat elämään Suomessa (esim. Schildt & Runeberg 1961) ja myös osalle heistä suomen kielen uudelleen oppiminen tuotti suuria vaikeuksia (Salminen 2007, 251). Suomeen evakuoitu väestö pääsi myös palaamaan takaisin kotiseuduilleen. Jaakon koti oli sijainnut alueella, joka luovutettiin Neuvostoliitolle. Hän kertoi kotimatkastaan: ”Kun Lapin sota päätty tultiin Rovaniemelle ja sieltä kuorma-autolla Ivaloon. Sieltä sitten eteenpäin Nellimöön. Muistan kun kahvilassa odotettiin että matka jatkuu. Siellä alko sitte rähinä ja mie säikähin että nyt se sota alko ja juoksin ulos pensaikkoon. Ja kauhia huuto että missä se poika on ja mie pelkäsin että joku ampuu… Me ei päästy takasin kotipaikalle, sillä Suomi menetti käsivarren ja koti jäi sinne. Porotalous ei säilyny perheen elinkeinona ko porot 80 ■ jäi sinne. Koko kolttasaamelaisten heimo hajaantu eri paikkoihin asumaan. Asuttiin kodissa ja rakennettiin mökkejä. Meitä oli ensin kolme perhettä yhdessä, tilaa semmonen neljä neliötä ennen kuin omat saatiin.” Perheenisät ja poromiehet palasivat ensin rakentamaan väliaikaisrakennuksia perheilleen ja karjalleen. Vasta sen jälkeen muu väki pääsi palaamaan. Koltat sijoitettiin asumaan Inarin pohjois- ja eteläpuolelle sekä Nellimöön (Martikainen 2005, 103). Alueille rakennettiin teitä ja niitä pitkin jälleenrakentajia. Näin saamelaisväestö alkoi suomalaistua ja tämä näkyi esimerkiksi pukeutumisessa. (Lehtola 1994.) Oman kodin menettäminen oli lapsille iso asia, sillä muistot lapsuusvuosista olivat sidoksissa entiseen kotiin. Jaakko kertoi juurettomuuden tunteesta, joka hänellä jäi: ”Että evakossahan sitä ollaan vieläki” – hän totesi. Myös aikaisempien tutkimusten mukaan osa sotavuosina evakossa tai sotalapsena olleista henkilöistä koki juurettomuuden tunnetta vielä aikuisenakin (esim. Ilonen 2013; Kavén 2010; Knuuttila & Levola 2000; Kuorsalo & Saloranta 2006). Sodan jaloissa vahvoiksi kasvaneet 5 Tutkimushenkilöt ovat yksilöitä ja luonnollisesti he kokivat sota-ajan tapahtumat ja elämän eri tavoin, eri näkökulmista. Heidän muisteluistaan ja kokemuksistaan on kuitenkin löydettävissä yhteisiä piirteitä. Sotavuodet vaikuttivat siihen, että tutkimukseen osallistuneiden lasten täytyi ryhtyä työhön jo varhaisessa iässä. Isänsä menettäneet pojat kantoivat vastuun miesten töistä talossa. Lapset olivat voimavara, joita käytettiin työssä aikuisten apuna omien kykyjensä ja voimiensa mukaan. Maalaistaloissa pellot oli kynnettävä ja kylvettävä sekä huolehdittava karjasta. Perinteinen roolijako tyttöjen ja poikien töihin muuttui, esimerkiksi tytöt olivat puutöissä siinä missä pojatkin. Lapset joutuivat ottamaan vastuuta elämästään ja huolehtimaan myös nuoremmista sisaruksistaan. Osa lapsista meni vieraalle töihin ansaitsemaan elantonsa jo varhaisessa vaiheessa. Osa lapsista koki tärkeäksi oppia aikuisten töitä, sillä se tarkoitti elämässä selviytymistä. Tutkimushenkilöiden mukaan sotavuodet tekivätkin heistä ahkeria työntekijöitä, jotka oppivat selviytymään vastoinkäymisissä. Lasten tuli käydä koulua ja huolehtia kotitöiden lisäksi myös koulutehtävistään. Suomalainen koululaitos säilytti toimintakykynsä olosuhteisiin nähden hyvin. Kouluruokailun aloittaminen on yksi osoitus sen uudistumiskyvystä sotavuosien aikana. Koulu pyrittiin pitämään toiminnassa aina kuin mahdollista. Opiskelumateriaalia ja -välineitä oli vähän ja oppilaita paljon. Niinpä koulunkäynti mahdollistui hyödyntämällä kierrätysmateriaalia, jakamalla tavaroita ja oppikirjoja. Koulu toimi paitsi opetuksen antajana, myös yhteiskunnallisena vaikutuskanavana: opettajien johdolla osallistuttiin talkootöihin, vahvistettiin isänmaallisuutta, keräännyttiin koululle käsitöitä tekemään ja yhteisiä juhlia viettämään. Yhteiskunnallisen tilanteen ja perheiden elämäntilanteen muuttuessa yhteisöllisyys ja toisista huolehtiminen korostuivat. Kotiin otettiin asumaan apua tarvitsevia ja läheisiä autettiin myös työtehtävissä. Toisaalta, osa tutkimushen- 82 ■ kilöistä koki myös kotoa pois lähettämisen: lapsia lähetettiin orpokotiin, kasvattilapseksi toiseen taloon tai sukulaisiin, kun kotiin ei voinut jäädä. Moni joutui myös sotalapseksi ulkomaille. Lapset kokivat, että vanhemmat eivät kiireiltään ehtineet heidän kanssaan olemaan: miehet olivat rintamalla tai kaatuneet ja äidit olivat täystyöllistettyjä kotirintamalla. Isovanhempien merkitys nousikin suureen asemaan näiden lasten elämässä. Lapset kokivat turvallisuudentunnetta olemalla isovanhempien ja muiden tuttujen aikuisten seurassa. Isovanhempien kanssa yhdessä opeteltiin ja tehtiin erilaisia töitä: isovanhemmilla oli aikaa. Vaikka lasten elämää rytmitti työnteko ja koulu, siirtyivät he leikin pariin aina, kun se vain oli mahdollista. Lapset työstivät leikeissään ympärillään vallitsevan yhteiskunnan tapahtumia, esimerkiksi hautajaisia, mikä toisaalta edesauttoi heidän selviytymistään sotakokemuksista ja näkemistään tapahtumista. Leikki omalta osaltaan myös suojeli lapsia heidän kokemuksiltaan ja auttoi parantamaan sodasta aiheutuneita traumoja. Lapset käyttivät mielikuvitustaan ja korvasivat leikeissä tarvittavia leluja muilla esineillä, jotka valmistettiin useimmiten itse: kävyistä tehtiin lehmiä, nukkeja valmistettiin kangasrievuista, kaisloista tehtiin lauttoja ja haettiinpa jopa ammuksia ja niiden palasia leikkeihin. Joissain leikeissä ei erityistä materiaalia tarvinnut, tällaisia olivat esimerkiksi laululeikit ja pihaleikit. Perheiden vanhimmat pojat tarvittiin töitä tekemään ja heidän leikkiaikansa jäi lyhyemmäksi kuin tyttöjen. Perheiden elämä muuttui suuresti, kun isiä kaatui sodassa. Elämä jatkui äidin, sisarusten ja isovanhempien kanssa. Isättömyys oli tapahtuma, mikä vaikutti tutkimushenkiöiden elämässä vielä aikuisenakin. Etenkin isänsä menettäneet pojat kaipasivat roolimallia itselleen. Lohtua saatiin isänmaallisuuden tunteesta ja uskonnollisuudesta, johon suomalaisia oli kasvatettu jo vuosikymmenten ajan. Suruun ja ahdistukseen liittyi monesti myös taloudellinen ahdinko, jota silloinen yhteiskunnan tuki helpotti vain osittain. Vaikka sotaorpojen elämää tuettiinkin erilaisilla virallisilla tuilla, kuten kaatuneiden perheille maksettavilla eläkkeillä, kantava voimavara näyttää kuitenkin olleen yhteisvastuu ja lähimmäisistä huolehtiminen. Perheiden tukeminen taloudellisesti aiheutti osaltaan myös kateutta: jotkut aikuiset kohtelivat ja puhuttelivat sotaorpoja alentavasti. Lapset pyrkivät tekemään oman osansa isänmaan eteen ja he osallistuivat erilaisiin talkootöihin sekä Suojeluskuntatoimintaan. Osalla perheistä suruun liittyi vaikeneminen ja salaaminen: äidit pyrkivät pitämään oman surunsa salassa ja lapset toimivat samoin. Hautajaisia vietettiin Suomessa usein ja sankarihautajaiset olivat yhteiskunnassa arvostettu tapahtuma: edesmennyt oli uhrannut itsensä isänmaan puolesta. Lapsi, jonka isä oli kuollut, mutta ei taistelussa kaatunut, olisi toivonut myös omalle isälleen samanlaista kunnianosoitusta. Tämä vaivasi muutaman haastateltavan mieltä vielä aikuisenakin. Osaan taloista palasi isä, tai muutti isäpuoli. Joidenkin perheiden arki jatkui rauhallisesti, toisissa perheissä riideltiin. Nämä sodasta palanneet miehet olivat läsnä fyysisesti, mutta heille tuotti suurta vaikeutta elää tavallista arkea rankkojen ■ 83 rintamakokemustensa jälkeen. Lapset kokivat ristiriitaisia tunteita isän/isäpuolen mielialavaihteluista. Rakastavasta isästä/isäpuolesta tuli alkoholin vaikutuksesta rähjäävä ja pelottava henkilö. Pohjois-Suomen väestön evakkoon lähtö pyrittiin tekemään hallitusti suunnitelmien mukaan, mutta tiedon ja väestön siirtäminen ei tapahtunut riittävän nopeasti: siviiliväestöä oli vielä Lapissa, kun Lapin sota alkoi. Lähtö evakkoon tapahtui useimmiten lyhyellä varotusajalla ja matkaan otettiin, mitä mukaan mahtui ja mitä pakata ehdittiin. Suurin osa maallisesta omaisuudesta jätettiin taakse. Evakkomatka oli hidas, pitkä ja rankka. Perheet olivat kokeneet sotaa, tavara- ja elintarvikepulaa sekä ihmismenetyksiä jo usean vuoden ajan, joten evakkoon lähtö oli äärimmäinen ponnistus. Perheet ja kylät pyrittiin evakuoimaan ja majoittamaan yhdessä ryhmässä, mutta kuitenkin osa lähtijöistä ajautui erilleen. Matkan aikana pysähdyttiin eri kohteissa, kunnes varsinainen sijoituspaikka löytyi. Aikuiset huolehtivat yleensä evakuoinnista, mutta myös osa lapsista otti vastuuta ja organisoi oman perheen, karjan ja omaisuuden evakuointia. Lapsilla oli epätietoisuutta siitä, mihin oltiin menossa: suurin osa heistä päätyi Ruotsin puolelle. Matkaa tehtiin äitien, sisarusten ja isovanhempien kanssa – isät ja perheen varttuneet pojat olivat sotarintamalla tai kaatuneet. Karja ja osa tavaroista lähetettiin matkaan aikaisemmin. Kukin osallistui evakkopaikalla erilaisiin työtehtäviin taitojensa mukaan, asuminen evakkoleireissä tarkoitti sopeutumista uusiin olosuhteisiin. Lasten elämään toi rytmitystä koulunkäynti, jota pyrittiin järjestämään olosuhteiden sallimissa puitteissa sekä säännölliset ruokailuajat ja mahdollisuus leikkiin. Kun evakosta palattiin, kotona odotti useimmiten lohduton näky: jälkeen jätetty koti ja omaisuus oli tuhottu tai anastettu ja Lappi miinoitettu. Ihmiset jäivät asumaan perhekunnittain pieniin tiloihin saunaan, ulkorakennuksiin tai muihin väliaikaistiloihin kunnes oma koti saatiin rakennettua. Elämässä alkoi uusien muistojen kerääminen uudessa kodissa. Osa perheistä palasi onnekkaina kotitaloihinsa, jotka olivat säilyneet sodan tuhoilta. Lapset pyrkivät sopeutumaan ja nauttimaan arjen pienistä asioista, elämään ”hetkessä kiinni” kaoottiseksi kuvaamansa elämän keskellä. Koulunkäynti, leikkiminen, työnteko ja säännölliset ruokailuajat toivat turvallisuuden sekä tavallisen arjen tunnetta lapsille. Sotavuosina lapsena olleet pystyivät muistamaan heille merkityksellisistä kokemuksista yllättävän pieniäkin yksityiskohtia, kuten aikuisen loukkaavat sanat, keltaiset sukset, mummon tekemät letut, nallipyssyn ja punaiset raidat karkeissa. Tutkimushenkilöiden muistoissa on havaittavissa myös, että mitä vanhempia he olivat, sitä vahvemmin he kokivat sodan mukanaan tuoman kaoottisuuden ja harmit. Tätä selittää osaltaan se, että he joutuivat ottamaan vastuuta omasta elämästään olosuhteiden pakosta. Lapsilla on myös kyky löytää myönteisiä asioita huonoissakin olosuhteissa ja heissä piilee odottamattomia voimavaroja. Lasten selviytymiskeinoja näyttää olleen muun muassa kekseliäisyys, ahkeruus, periksiantamattomuus ja toiveikkuus paremmasta tulevaisuudesta. 84 ■ Lasten oli pakko kehittää itse selviytymismallit tai keinot odottamattomissa tilanteissa, koska ympäristöllä ei ollut aikaa eikä voimavaroja syventyä heidän asioihin. Sota, kodin tuhoutuminen ja muutto vieraaseen paikkaan ovat myös tämän päivän todellisuutta. Nykypäivän pakolaislapsilla ja maahanmuuttajilla sekä tämän tutkimuksen lapsilla on paljon samankaltaisia kokemuksia. On eletty pulaaikaa, nähty nälkää, koti on jäänyt taakse ja monet lapset saapuvat maahamme ilman huoltajaa. Lapin läänin sodan lasten muistelmat auttavat valottamaan niitä kokemuksia, miten lapsi kokee sodan läsnäolon ja sodan vaikutukset elämässään. Tulosten mukaan kotoutuminen uuteen paikkaan ja uusiin olosuhteisiin ei tapahdu nopeasti. Turvallisen aikuisen läsnäolo, arjen rytmittäminen ja tutut rutiinit helpottavat kuitenkin lapsen sopeutumista ja selviytymistä haasteellisissa olosuhteissa. Nämä puolestaan auttavat kasvussa kohti eheää aikuisuutta. Sota-ajan olosuhteissa lapset pystyivät venymään äärimmäisiin suorituksiin, oli pakko selvitä. Lapsuuden sota-ajan kokemukset takanaan, nämä Lapin läänin lapset aloittivat oman elämänsä rakentamisen: ”Me ei säikähetä aivan vähästä, me ollaan vahvoiksi kasvettu” (Reeta). Kirjallisuus Ahto, Sampo (1980): Aseveljet vastakkain – Lapin sota 1944–1945. Kirjayhtymä, Helsinki. Aikio, Niilo (2000): Liekkejä pakoon. Saamelaiset evakossa 1944–1945. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Alastalo, Hanna (2013): Early life stress and later health – Cardiovascular disease and general health among former war evacuees. National Institute for Health and Welfare. Research 114. University of Helsinki. Alastalo, Hanna, Bonsdorff, Mikaela B, Räikkönen, Katri, Pesonen, Anu-Katriina, Osmond, Clive, Barker, David J.P., Heinonen, Kati, Kajantie Eero & Eriksson, Johan G. (2013): Early Life Stress and Physical and Psychosocial Functioning in Late Adulthood. PLOS ONE 8, (7), DOI: http://dx.doi.org/10.1371/journal.pone.0069011. Arppe, Helena (1940): Kalojen kuivaaminen talveksi. Kotiliesi 13, 331. Af iliation: Gerontology Research Center and Department of Health Sciences, University of Jyväskylä, Jyväskylä, Finland Af iliations: Institute of Behavioural Sciences, University of Helsinki, Helsinki, Finland, Department of General Practice and Primary Health Care, Institute of Clinical Medicine, University of Helsinki, Helsinki, Finland Af iliation: MRC Lifecourse Epidemiology Unit, Southampton, United Kingdom Af iliations: MRC Lifecourse Epidemiology Unit, Southampton, United Kingdom, Chair of Fetal Programming, King Saud University, Riad, Saudi Arabia Bergholm, Katri (1940): Kaatuneille veljille. Kotiliesi 10, 245. Bowlby, John, Ainsworth, Mary, Boston, Mary & Rosenbluth, Dina (1956): The effects of mother-child separation: A follow-up study. British Journal of Medical Psychology, 29, (2) 11–247. Castrén, Paula (1944): Ole aina meillä, isoäiti! Kotiliesi 2, 36–36, 60. Chatty, Dawn, Crivello, Gina & Hundt, Gilian L. (2005): Theoretical and Methodological Challenges of Studying Refugee Children in the Middle East and North Africa: Young Palestinian, Afghan and Sahrawi Refugees. Journal of Refugee Studies 18, (4), 387–409. Ekholm, Kai (1989): Kielletyt kirjat. Things to Come, Orivesi. 86 ■ Ekholm, Kai (2000): Kielletyt kirjat 1944–1946. Yleisten kirjastojen kirjapoistot vuosina 1944–1946. Jyväskylän yliopistopaino, Jyväskylä. Elbedour, Salman, Bensei, Ropbert & Bastien, David (1993): Ecological integrated model of children of war: Individual and social psychology. Child Abuse & Neglect. (17), 6, 803–819. Eronen, Jussi (1996): Lastensiirrot poliittisena kysymyksenä jatkosodan alun Suomessa. Helsingin yliopisto, Helsinki. Fagerholm, Karl (1940): Lesken ja orpojen osa. Kotiliesi 3, 74–75. Fethney, Michael (1990): The absurd and the brave. CORB-the true account of the British Governments´s World War II evacuation of children overseas. Great Britain. Fingerroos, Outi, Haanpää, Riina, Heimo, Anne & Peltonen, Ulla-Maija (toim.) (2006): Muistitietotutkimus. Metodologisia kysymyksiä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Fonagy, Peter, Gergely, György, Jurist, Elliot L. & Target, Mary (2002): Affect Regulation, Mentalization, and the Development of the self. Other Press, New York. Granfelt, Riitta (1998): Kertomuksia naisten kodittomuudesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hagelstam, Sonja (2012): Family, Separation and War. Teoksessa: Kinnunen Tiina & Kivimäki Ville (toim.) Finland in World War II: History, Memory, Interpretations. Brill, Leiden, 277–312. Hainari, Oskar Adolf & Laitakari, Aarne Vihtori (1943): Kansakoulun historian oppikirja. Kuudestoista painos. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Halmekoski, Jouko (2011): Orjamarkkinat. Huutolaisten kohtaloita Suomessa. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Harjumaa, Pentti (1991): Kuusikkoon piiloon. Teoksessa: Veli Arrela & Erkki Rännäli (toim.) Näin taisteli kotirintama. Muistoja Lapin sotavuosilta 1939–1945. Lapin maakuntaliitto ry, Rovaniemi, 35–39. Harmaja, Leo (1940): Sota ja perheiden elinkustannukset. Kotiliesi 4, 96–97. Heikkilä, Elli & Söderling, Ismo (2013): Yksintulleet pakolaislapset – Unaccompanied refugee minors. Supplement 2013. Siirtolaisuus – Migration, Painosalama Oy, Turku. Helaakoski-Tuominen, Marja (1941): Pula-ajan keittokirja. WSOY, Helsinki. Hietanen, Silvo (1990): Sodan luomat uudet sosiaaliset ongelmat. Teoksessa Kansakunta sodassa 2. Vyö kireällä. Valtion painatuskeskus. Opetusministeriö, Helsinki, 320–337. Hiilivirta, Erkki (1999): Putkiruutia. Poikajuttuja saksalaisvuosilta 1938–1946 Rovaniemellä ja evakkomatkoilla. Pohjolan Painotuote, Rovaniemi. Historiallinen Aikakauskirja (2006): Lapset ja sota. Suomen Historiallinen Seura ja Historian Ystäväin Liitto. Holmes, Jeremy (1993): John Bowlby and Attachment Theory. Routledge, London. Hyrkkänen, Markku (2002): Aatehistorian mieli. Vastapaino, Tampere. Hyvönen, Osmo (1991): Tornio 1944. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Häikiö, Martti (1996): Suomi toisessa maailmansodassa. Teoksessa Korppi-Tommola Aura (toim.) Sotalapset. Tutkimusraportti. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Helsinki, 4–7. Ilonen, Anneli (2013): Rajan lapset – Identiteettityö Kannaksen evakkojen sukupolvissa. Acta Universitatis Lapponiensis 258. Lapin yliopistokustannus, Rovaniemi. Isoäiti 1940. Sankaruus velvoittaa. Kotiliesi 3, 75. ■ 87 Jalagin, Seija & Junila Marianne (2006): Lukittu näky – sota lapsen kokemuksena. Historiallinen aikakauskirja 2, 117–131. Jensen, Peter S. & Shaw, Jon (1993): Children as victims of war: current knowledge and future research needs. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, 32 (4), 697–708. Jokela, Eila (1945): Pienten lähettiläiden kotiuduttua. Kotiliesi 1945, 21, 554–555. Jokipii, Mauno (1987): Jatkosodan synty. Tutkimuksia Saksan ja Suomen sotilaallisesta yhteistyöstä 1940–1941. Otava, Helsinki. Julkunen, Martti (1990): Talvisodan henki, yhteinen taistelu. Teoksessa Kansakunta sodassa 1. Sodasta sotaan. Helsinki, Valtion Painatuskeskus. Opetusministeriö, Helsinki, 147–156. Junila, Marianne (2000): Kotirintaman aseveljeyttä. Suomalaisen siviiliväestön ja saksalaisen sotaväen rinnakkaiselo Pohjois-Suomessa 1941–1944. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Jurama, Veikko & Karttunen, Toivo J. (1990): Kouluntarkastajat. Sattumia ja ajankuvauksia kahdelta vuosisadalta. Valtion kouluhallinnon Virkamiehet ry. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Juutilainen, Antti & Karvinen, Antero (1989): Kestokyky ja sotatapahtumat. Teoksessa: Immonen, Keijo & Pesonen, Pertti (toim.) Talvisota. Kirjayhtymä, Helsinki, 113–145. KA, Kansallisarkisto (1944): Puolustushallinnon asiakirjat, Lapin evakuointikäskyt. Kalela, Jorma (2000): Historiantutkimus ja historia. Gaudeamus, Helsinki. Kallioniemi, Jouni (1990): Lapin sota 1944–1945, osa 2 Matrikkeli. Raision Paino-pojat Oy, Raisio. Kallioniemi, Jouni (1999): Kotirintama 1939–1945. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Kallioniemi, Jouni (2006): Kotirintaman lapset ja nuoret. Suomi 1939–1945. Newprint Oy, Raisio. Kallioniemi, Jouni (2012): Lapsuuteni Suomi. Newprint, Raisio. Karhos, Hannu (2005): Ei tullut isä kotiin. Atena Kustannus, Jyväskylä. Kavén, Pertti (2010): Humanitaarisuuden varjossa. Poliittiset tekijät lastensiirroissa Ruotsiin sotiemme aikana ja niiden jälkeen. Oy Nord Print Ab, Helsinki. Kavén, Pertti (2011): Sotalapset, toiveet ja todellisuus. Minerva, Helsinki. Kemppainen, Ilona (2006): Isät, äidit ja isänmaan toivot – käsityksiä lapsista ja vanhemmista sotavuosien Suomessa. Historiallinen aikakauskirja, 2, 163–173. Kitunen, Eila (1940a): Miten selviytyä saippuapulmasta. Kotiliesi 22, 550–551. Kitunen, Eila (1940b): Sokeriannoksen venyttämiseksi. Kotiliesi 13, 329, 332. Kitunen, Eila (1941): Saippuan valmistus kotioloissa. Kotiliesi 21, 626–627. Kivimäki, Ville (2006a): Sodan kokemushistoria. Teoksessa: Kinnunen, Tiina & Kivimäki Ville (toim.) Ihminen sodassa. Suomalaisten kokemuksia talvi- ja jatkosodasta. Minerva, Helsinki-Jyväskylä, 69–86. Kivimäki, Ville (2006b): Sotilaan työ, siviilin taakka. ”Vihollisen tuhoamisen” dynamiikasta, kokemuksesta ja muistoista. Teoksessa: Kinnunen, Tiina & Kivimäki Ville (toim.) Ihminen sodassa. Suomalaisten kokemuksia talvi- ja jatkosodasta. Minerva, Helsinki-Jyväskylä, 191–208. 88 ■ Kivimäki, Ville (2013): Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939– 1945. WSOY, Helsinki. Knuuttila, Jarmo & Levola, Kari (2000): Sotalapsi ei unohda. Tammi, Helsinki. Koivisto, Kerttu (1943): Kolme vuotta on jo oltu korttikannalla. Kotiliesi 1, 14–15. Korhonen, Anu (2005): Kiehuva veri – vihaisuus uuden ajan alun Englannissa. Historiallinen Aikakauskirja 1, 5–25. Korhonen, Sirpa (2011): Veteraanien sotakokemukset ja hyvinvointi. Seurantatutkimus pohjoisavolaisista sodan kokeneista miehistä vuosina 1993 ja 2006. Itä-Suomen yliopisto, Kuopio. Korppi-Tommola, Aura (1996): Sotalapset. Tutkimusraportti. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Helsinki. Kortelainen, Pentti (2006): Salla on yhä mielimaisemani. Teoksessa: Kuorsalo Anne & Saloranta Iiris (toim.) Evakkotie. Ajatus kirjat. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Kortelainen, Pentti (2008): Kadonneet kylät – elävät suvut. Luovutetun Sallan alue sosiaalisen liikkuvuuden sekä kylien ja sukujen muotoutumisen valossa tarkasteltuna. Acta Universitatis Lapponiensis 134, Rovaniemi. Koskimies, Airi (1940): Äiti ja lapset. Kotiliesi 3, 78–79. Kotiliesi (1940): 1, 50. Kotiliesi (1940): 4, 137. Kotiliesi (1940): 8, 200–201. Kotiliesi (1940): 21, 621. Kotiliesi (1941): 3, 109. Kotiliesi (1941): 11, 370–371. Kotiliesi (1941): 21, 624–625. Kotiliesi (1941): 22, 694–695 Kotiliesi (1944): 2, 55. Kotiliesi (1945): 20, 526–527. Kotiliesi (1946): 21, 544. Kouluhallitus (1941): Nuorten työ- ja talkookirja. Porvoo. Kujala, Erkki (2003): Sodan pojat. Sodanaikaisten pikkupoikien lapsuuskokemuksia isyyden näkökulmasta. University of Jyväskylä, Studies in Education, Psychology and Social Research 222, Jyväskylä. Kujala, Erkki (2009): Sodan pitkä varjo. Sota-ajan lapsen elämä. Kirjapaja, Helsinki. Kulju, Mika (2013): Lapin sota 1944–1945. Gummerus Kirjapaino Oy, Juva. Kuorsalo, Anne & Saloranta, Iiris (2006): Pakastuneet muistot purkautuvat. Teoksessa: Kuorsalo, Anne & Saloranta, Iris (toim.) Evakkotie. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 7–10. Kuula, Arja (2011): Tutkimusetiikka. Vastapaino, Tampere. Kübler-Ross, Elisabeth & Kessler, David (2005): On Grief and Grieving: Finding the Meaning of Grief Through the Five Stages of Loss. Scribner. New York. Lagnebro, Lillemor (1990): Finska krigsbarn – en kvalitativ studie. Siirtolaisuus-Migration, 2, 12–18. Lagnebro, Lillemor (1994): Finska krigsbarn. Studier i socialt arbete vid Umeå universitetet. Institutionen för socialt arbete, Umeå Universitetet nr 19. ■ 89 Laine, Yrjö (1940): Kaikki metsänantimet talteen! Kotiliesi 12, 300–301. Lappalainen, Jussi (2002): Haluatko historiankirjoittajaksi? Suomen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Lassila, Juhani (2001): Lapin kouluhistoria – kirkollinen alkuopetus, kansa-, perus- ja oppikoulut, osa 1. Acta Universitatis Ouluensis 49, Oulu. Latonen, Saimi (1940): Koko Suomi tarvitsee tallukkaita. Kotiliesi 2, 46. Latvala, Pauliina (2006): Lapsuuteeni kuuluivat sota, siirtolaiset ja sankarihautajaiset. Historiallinen aikakauskirja 2, 142–152. Lehtola, Veli-Pekka (1994): Saamelainen evakko. Kustannus-Puntsi, Inari. Lev-Wiesel, Rachel & Amir, Marianne (2000): Posttraumatic Stress Disorder Symptoms, Psychological Distress, Personal Resources, and Quality of Life in Four Groups of Holocaust Child Survivors. Family Process 39, (4), 445–459. Lev-Wiesel, Rachel & Amir, Marianne (2003): Time Does not Heal All Wounds: Quality of Life and Psychological Distress of People Who Survived the Holocaust as Children 55 Years Later. Journal of Traumatic Stress 16, 295–299. Loughry, Maryanne & Eyber, Carola (2003): Psychosocial Concepts in Humanitarian Work with Children: a review of the Concepts and Related Literature. National Academies Press, Washington, D.C. Lupton, Deborah & Barclay, Lesley (1997): Constructing Fatherhood: Discourses and Experiences. Sage, London. Martikainen, Tyyne (2005): Jatkosodasta Lapin sotaan. Lapin tuho – Sotarikos. Mainos- ja painotalo Värisuora Oy, Kemi. Merikoski, Veli (1940): Sotavainajien omaisten ja sotainvalidien taloudelliset edut. WSOY, Porvoo. Nevala, Seija-Leena (2007): Lottatytöt ja sotilaspojat. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Nissinen, Aarne & Somersalo, Eva (1942): Kortiton ruoka. WSOY, Helsinki. Nurmi, Veli (1989): Kansakoulusta peruskouluun. WSOY, Juva. Näre, Sari (2010): Sotaorpojen mykkä ikävä. Teoksessa Näre, Sari, Kirves, Jenni & Siltala Juha (toim.) Sodan kasvattamat. WSOY, Helsinki, 123–147. Näre, Sari, Kirves, Jenni & Siltala, Juha (toim.) (2007): Haavoitettu lapsuus. Weilin + Göös, Helsinki. Näre, Sari, Kirves, Jenni & Siltala, Juha (toim.) (2010): Sodan kasvattamat. WSOY, Helsinki. Oksanen, Atte (2010): Evakkolasten kadotettu koti. Teoksessa Näre, Sari, Kirves, Jenni & Siltala Juha (toim.) Sodan kasvattamat. WSOY, Helsinki, 58–85. Olsonen, Kerttu (1940): Kesäherkkuja – vanhoista perunoista ja viljasta. Kotiliesi 13, 328. Olsonen, Kerttu (1941a): Valmistamme kotona perunajauhoja. Kotiliesi 19, 573. Olsonen, Kerttu (1941b): Pääsiäinen on, mutta ei munia. Kotiliesi 7, 224–225. Oppikirjojen tarkastustoimikunnan mietintö 21.12.1944, 2–3. Paksuniemi, Merja (2009): Tornion alakansakoulunopettajaseminaarin opettajakuva lukuvuosina 1921–1945 rajautuen oppilasvalintoihin, oppikirjoihin ja oheistoimintaan. Acta Universitatis Lapponiensis 161, Rovaniemi. Paksuniemi, Merja (2013): Mummon lettuja kaaoksen keskellä – Lapin sodan evakkoaika lapsen silmin. Siirtolaisuus – Migration 2, 3–13. Vammalan kirjapaino Oy. 90 ■ Paksuniemi, Merja, Määttä, Kaarina & Uusiautti, Satu (2013): Childhood in the shadow of war: illed with work and play. Children´s Geographies. DOI:10.1080/14733285. 2013.828452. Parson, Martin (2008): War Child: A History of Children Caught in Con lict. The History Press Ltd, UK. Pietiäinen, Jukka-Pekka (1988): Suomen Postin historia II. Posti- ja telelaitos, Helsinki. Pihkala, Lauri (1930): Koulumme ja puolustustaito. Suur-Suomen koulu. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Piironen, Maiju (1941): Isänmaallisuuden kasvattaminen alakansakouluissa. Alakansakoulu 14, 219–225. Pulma, Panu (1987): Kerjuuluvasta perhekuntoutukseen. Lapsuuden yhteiskunnallistuminen ja lastensuojelun kehitys Suomessa. Teoksessa: Pulma, Panu & Turpeinen, Oiva (toim.) Suomen lastensuojelun historia. Lastensuojelun Keskusliitto. Punamäki, Raija-Leena (1981): Kon liktin lapset. Israelilaisten ja palestiinalaisten lasten asenteet ja tunne-elämä sodan varjossa. Rauhan- ja kon liktintutkimuslaitos, tutkimuksia, No. 23. Punamäki, Raija-Leena (1982): Childhood in the shadow of war. A psychological study on attitudes and emotional life of Israeli and Palestinian children. Current Research on Peace and Violence 5, (1), 26–41. Rajala, Pentti (1990): Talvisota ja jatkosota selkokielellä. Kirjastopalvelu, Helsinki. Rautio, Erkki, Korteniemi, Tuomo & Vuopio, Mirja (2004): Pohjoiset pakolaiset. Tietoa ja tarinoita Lapin sodasta ja lappilaisten evakkotaipaleelta. Pohjan Väylä Oy, Pello. Renvall, Pentti (1965): Nykyajan historiantutkimus. WSOY, Helsinki. Roos, Jeja-Pekka (1988): Elämäntavasta elämäkertaan. – Elämäntapaa etsimässä 2. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Ruusuvuori, Johanna., Nikander, Pirjo & Hyvärinen, Matti (toim.) (2010): Haastattelun analyysi. Vastapaino, Tampere. Ruusuvuori, Johanna & Tiittula, Liisa (toim.) (2005): Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Vastapaino, Tampere. Räsänen, Eila (1988): Lapsuusajan separaatiokokemusten vaikutus aikuisiän psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen sekä sosiaaliseen hyvinvointiin. Psykososiaalinen tutkimus sotalapsiseparaation myöhäisvaikutuksista. Kuopion yliopiston julkaisuja, lääketiede, alkuperäistutkimukset, 2. Kuopio. Rönkkönen, Teuvo (2005): Kenttäposti ja postisensuuri. Teoksessa: Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.) Jatkosodan pikkujättiläinen. WSOY, Helsinki, 634–646. SA, Sota-Arkisto, kuvat. SA, Sota-Arkisto (1943): Pohjolan sk -piirin päiväkäsky 6/27.4.1943 Sallinen-Gimpl, Pirkko (2005): Kokemustieto täydentää historiaa. Teoksessa: Kuorsalo, Anne & Saloranta, Iris (toim.) Evakkolapset. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 11–34. Salmi, Toivo (1940): Riittäväkö imeväisten ja pikkulasten korttiannokset? Kotiliesi 1940, 22, 536–537. Salmi, Tuula (1986): Kansakunnan lesket. Raportti suomalaisista naisista jotka menettivät miehensä toisen maailmansodan vuoksi. Tammi, Helsinki. ■ 91 Salminen, Heikki (2006): Lapset sodankäynnin uhreina. Sotalapset ja lastensiirrot 1900-luvulla. Historiallinen aikakauskirja 2, 132–141. Salminen, Heikki (2007): Lappu kaulassa yli Pohjanlahden. Suomalaisten sotalasten historia. Siirtolaisuusinstituutti, Turku. Schildt, Mila & Runeberg, Arne (toim.) (1961): Lapsemme Tanskassa. Söderström & Co, Helsinki. Smeds, Astrid Marie-Louise (2000): Finska krigsbarn minnesbildar av språkväxlingar i olika kontext. Åbo Akademi, pedagogiska fakulteten, Institutionen för lärarutbildning, rapport 21/2000. Smith, Patrick, Sean, Perrin, Dyregrov, Atle & Yule, William (2003): Principal components analysis of the impact of event scale with children in war. Personality and Individual Differences 34, (2), 315–322. So ia, Elli (1940): Rautainen vihkisormus. Kotiliesi 22, 542. Sorvali, Ritva (2004): Evakkomuuttoaan ei unohda. Teoksessa: Sorvali, Ritva, Mäntysalo, Johanna & Pietikäinen, Pirkko (toim.) En mie Karjalaa unoha: Elämäni muutto –kirjoituskilpailun evakkomuuttoja. Kouvolan kaupunki, Kouvola, 7–9. Sotatapaturmalaki 15/1941. Ståhlberg, Aune (1946): Lastensuojelu kunniaan. Kotiliesi 18, 456–457. Syväoja, Hannu (2004): Kansakoulu – suomalaisten kasvattaja. Perussivistystä koko kansalle 1886–1977. WS Bookwell Oy, Juva. Syväoja, Hannu (2007): Isänmaallisuuskasvatus Suomen kansakoulussa. Teoksessa: Koululaitos itsenäisen Suomen rakentajana. Suomen kouluhistoriallisen seuran vuosikirja 2007, 117–145. Takala, Kristiina (2005): Lapin lotat rauhan ja sodan töissä. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Tepora, Tuomas (2007): Sota-ajan leikit ja koulu. Teoksessa: Näre, Sari, Kirves, Jenni & Siltala, Juha (toim.) Haavoitettu lapsuus. Weilin + Göös, Helsinki, 31–67. Tuominen, Leila K. (toim.) (2005): Sotaorpojen ja sotalasten kokemuksia. Newprint Oy, Raisio. Tuomisto, Aune (1933): Leikin, voimistelun ja urheilun merkitys alakansakoulussa sekä niiden rinnastus ympäristöopetukseen. Alakansakoulu 17, 169–171. Ukkonen, Taina (2000): Meneisyyden tulkinta kertomalla. Muistelupuhe oman historian ja kokemuskertomusten tuottamisprosessina. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. UM, Ulkoasiainministeriön arkisto (1944): Liittoutuneiden valvontakomission puheenjohtaja, kenraalieversti A. Zdanovin kirje Suomen herra presidentille, ylipäällikkö marsalkka Mannerheimille. Helsinki 16.10.1944. UM, Ulkoasiainministeriön arkisto (1944): Valvontakomission puheenjohtajan kirje Suomen presidentille. UM, Ulkoasiainministeriön arkisto (1945): Rajavaltuuskunnan evakuointipäällikkö Kivisen raportti lähetystöneuvosto Vartiovaaralle 21.2.1945. Uola, Mikko (2005): Maa ponteva Pohjolan äärillä on. Lapin suojeluskunta-, lotta- ja sotilaspiirit. Lapin Sotilasläänin Perinneyhdistys ry. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 92 ■ Ursin, Martti (1980): Pohjois-Suomen tuhot ja jälleenrakennus saksalaisodan 1944–1945 jälkeen. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys. Kirjapaino Oy Kaleva, Oulu. Uusiautti, Satu, Paksuniemi, Merja & Määttä, Kaarina (2013): Elementary Education and Children´s Lives during The Second World War in Finland. International Journal of Research Studies in Education 3, (1), 84–102. van der Hal-Van Raalte, Elisheva, Van Ijzendoorn, Marinus, & Bakermans-Kranenburg, Marian (2007): Quality of care after early childhood trauma and well-being in later life: child Holocaust survivors reaching old age. American Journal of Orthopsychiatry 77, (4), 514–522. Vasara, Erkki (1997): Valkoisen Suomen urheilevat soturit. Suojeluskuntajärjestön urheilu- ja kasvatustoiminta vuosina 1918–1939. Suomen Historiallinen Seura. Vammalan kirjapaino Oy, Vammala. Virkkunen, Juhani (2012): Miinojen ja räjähteiden siviiliuhrit Pohjois-Suomessa 1944– 1949. Omakustanne, Espoo. Virta, Ilkka (2001): Siirtoväen kansakoulukysymys sotavuosien Suomessa. Turun yliopisto C 189. Painosalama Oy, Turku. Vuori, Jaana (2004): Isyyden mallit ja isien valinnat. Teoksessa: Aalto, Ilana & Kolehmainen, Jani (toim.) Isäkirja. Mies, vanhemmuus ja sukupuoli. Vastapaino, Tampere, 29–63. Werner, Emmy E. (2001): Through the eyes of innocents: Children witness World War II. Westview Press, Boulder. Wessels, Michael. G. (1998): Children, Armed Con lict and Peace. Journal of Peace Research 35, (5), 635–646. Wiherheimo, Salme (1940): Hermotkin remonttiin. Kotiliesi 13, 318. Wunsch, Sinikka (2003): Lupa vihata – propaganda ja viholliskuvat mielipiteen muokkaajina kon liktitilanteissa. Historiallinen Aikakauskirja 2, 263–277.
