selvitystyö - Tampereen rakennuskulttuurin keskus

Rakennuskulttuurin neuvonta- ja koulutuskeskus
– selvitystyö
Irma Rantonen, Pispalan kumppanuus ry
29.10.2010
1
Sisällysluettelo
Hankkeen perustiedot...................................................................................................4
Selvitystyön sisältö........................................................................................................5
Selvitystyön tausta....................................................................................................5
Tavoitteet ja työtapa.................................................................................................5
Toteuttaja ja aikataulu...............................................................................................6
Ohjausryhmä............................................................................................................6
Avainhenkilöiden haastattelut.....................................................................................6
Rakennuskulttuurin määrittelyä..................................................................................7
Yhteenveto tuloksista....................................................................................................7
Keskuksen toimintamuodon hahmottamista..................................................................10
Taustalle kannatusyhdistys.......................................................................................10
Resurssitarve..........................................................................................................11
Keskuksen toiminta.................................................................................................11
Ehdotus sijainniksi...................................................................................................12
Johtopäätökset...........................................................................................................13
Ehdotus jatkotoimista..................................................................................................14
Lähteet.......................................................................................................................15
Liite 1. Kysymyksiä avainhenkilöille..................................................................16
Liite 2. Selvitystyön kontaktit............................................................................17
Liite 3. Haastattelukierroksen tuloksia..............................................................19
Tiedon tarve...........................................................................................................19
Kohderyhmät..........................................................................................................20
Kiinteistöjen omistajat ja sellaisiksi aikovat............................................................20
Alan ammattilaiset...............................................................................................21
Muut kohderyhmät..............................................................................................22
Toimintamuodot......................................................................................................23
Neuvonta............................................................................................................24
Kurssit ja jatkokoulutus........................................................................................24
Työnäytökset, tapahtumat, infotilaisuudet.............................................................24
Näyttelyt.............................................................................................................25
Nettipalvelut.......................................................................................................25
Osaajarekisteri....................................................................................................25
Materiaalirekisteri................................................................................................25
Verkon kutoja......................................................................................................26
Tutkimustiedon välittäjä.......................................................................................26
Purkamisen ohjaus..............................................................................................26
Sopimukset.........................................................................................................26
Taustalla yksityinen, kaupunki, yhdistys vai joku muu................................................27
Yhteistyökumppaneiden kirjo...................................................................................27
Keskuksen sijainti....................................................................................................28
Tilavaatimukset...................................................................................................30
Ehdotetut rakennukset.........................................................................................30
2
Rahoitus.................................................................................................................30
Liite 4. Olemassa olevat neuvontapalvelut........................................................32
PERA – Perinnerakennusten korjausneuvontaa Pirkanmaalla......................................32
Tampereen kaupungin asuntotoimi...........................................................................32
Tampereen kaupungin rakennusvalvonta...................................................................32
ELY-keskus..............................................................................................................33
Tampereen Rakennustori Oy....................................................................................33
Kaupunkikuvatoimikunta..........................................................................................33
Kilta- ja yhdistystoiminta..........................................................................................33
Rakennusperintö -portaali........................................................................................34
Museovirasto – korjauskortisto.................................................................................34
Omataloyhtio.fi.......................................................................................................34
Talotori.fi -sivusto....................................................................................................34
Korvo – Korjausrakentamisen viranomaisohjaus........................................................35
Liite 5. Keskukset, joiden toimintaan on tutustuttu selvitystyön aikana...........36
Rakennusperintökeskus Treeva ja Varaosapankki.......................................................36
Pohjois-Pohjanmaan Korjausrakentamiskeskus PORA.................................................36
Rakennuskulttuuritalo Toivo.....................................................................................37
Tammela.................................................................................................................38
Stundarsin museo ja kulttuurikeskus.........................................................................39
Terve Talo -keskus...................................................................................................40
Metsäkylän navetta.................................................................................................40
Liite 6. Menneillään olevat hankkeet.................................................................41
Rakennuskulttuuritalo Treevan sivutoimipiste Hämeenkyröön.....................................41
Rakentajan neuvontakeskus.....................................................................................41
Rakennuskorjauksen portaali....................................................................................41
Korjausneuvojien verkosto.......................................................................................41
Metsäkylän navetan rakennustarvikeportaali.............................................................42
ERA17-toimintaohjelma...........................................................................................42
Liite 7. Liiketoimintasuunnitelma - Tampereen rakennuskulttuurin neuvonta- ja
koulutuskeskus .............................................................................................43
Liikeidea.................................................................................................................43
Johtaminen.............................................................................................................43
Asiakkaat ja markkinat.............................................................................................44
Toteuttamissuunnitelma...........................................................................................44
Rahoitus.................................................................................................................44
Riskit .....................................................................................................................45
Liite 8. Hankehakemus......................................................................................46
Johdanto................................................................................................................46
Hankkeen tavoite....................................................................................................46
Hankkeen toimet.....................................................................................................47
Hankkeen organisointi ............................................................................................50
3
Hankkeen perustiedot
Hankkeen nimi:
Rakennuskulttuurin neuvonta- ja koulutuskeskus – selvitystyö
Toteuttaja:
Pispalan kumppanuus ry, YTM, KM Irma Rantonen
Hankeaika:
1.7.2010 – 31.10.2010 (4 kk)
Hankealue:
Tampere
Budjetti:
14 314 €
Rahoittaja:
ECO2-hanke , Tampereen kaupunki
Ohjausryhmä:
Rakennustarkastaja Eija Muttonen-Mattila, rakennusvalvonta
Yksikön päällikkö Tuija-Liisa Soininen, Pirkanmaan maakuntamuseo, varalla rakennustutkija
Hannele Kuitunen
Hallituksen puheenjohtaja Marita Sandt Pispalan kumppanuus ry, varalla isännöitsijä Veikko Niskavaara
Ohjelman johtaja Pauli Välimäki, ECO2-hanke
Kiinteistöjohtaja Mikko Nurminen, kiinteistötoimi
Asemakaava-arkkitehti Sakari Leinonen, asemakaavoitus
Toimitusjohtaja Ilkka Ojala, Tampereen Tilakeskus Liikelaitos
Yhteystiedot:
Pauli Välimäki
ECO2-hanke
puh: 040 801 6035
4
Selvitystyön sisältö
Selvitystyön tausta
Ajatus rakennuskulttuurin neuvonta- ja koulutuskeskuksesta syntyi Pispalan asemakaavan
uudistuksen yhteydessä. Asemakaavaprosessin alkuvaiheessa, vuonna 2008, toimi KaOsprojekti (EAKR / Ympäristökeskus), joka haki uusia osallistumisen muotoja kaavoituksen
tueksi. Pispalassa syntyi projektin myötä 8 asukas-/asiantuntijatyöryhmää, jotka tarkastelivat Pispalan aluetta eri näkökulmista. Työryhmissä syntyi monia käytännön ideoita, joista
eräs tärkeimmistä oli korjausrakentamiseen liittyvän neuvontapisteen saaminen Tampereelle rannikkokaupungeista saatujen kokemusten mukaisesti.
Syksyllä 2009 kokoontui ideointiryhmä, jossa oli mukana edustajia Pispalan yhdistyksistä ja
kaksi rakennusrestauroinnin asiantuntijaa. Ryhmä etsi rahoitusta toimintamallin luomiseksi
ja tarkoitukseen sopivan rakennuksen hankkimiseksi. Keväällä 2010 selvisi, että ECO2hankkeessa oli myös mietitty rakentajien neuvontapisteen luomista. Koska hankkeet olivat
niin yhteneväiset, ECO2-hanke myönsi rahoituksen tähän esiselvitykseen. Selvitystyö tilattiin Pispalan Kumppanuus ry:ltä tehdyn tarjouksen mukaisesti. Selvitystyö aloitettiin heinäkuun alussa ja työn loppuraportti tuli jättää lokakuun loppuun mennessä.
Tampereen kaupungin puolelta nähtiin tärkeäksi, että esiselvitys tuottaa sellaista tietoa,
jonka pohjalta voidaan luoda hankkeita tai projekteja keskuksen toiminnan käynnistämiseksi ja toimintamuotojen vakiinnuttamiseksi hankevaiheen jälkeen. Tämän selvityksen
tavoitteena ei ole ollut keskuksen perustaminen.
Selvitystyötä on tehty aikana, jolloin kuntien resurssit ovat erittäin niukat.Tämä on huomioitu niin, että tulevan keskuksen toiminta on lähtökohtaisesti suunniteltu sellaiseksi, että
sen taakse tulisi laajapohjainen taustaryhmä. Keskuksen toiminta liittyy eri yksiköiden toimialaan, joten sen sovittaminen kaupungin organisaatiomalliin olisi voinut olla vaikeata.
Tavoitteet ja työtapa
Selvitystyön tavoitteena oli luoda toiminta- ja rahoitusmalli Tampereelle perustettavalle rakennuskulttuurin koulutus- ja neuvontakeskukselle. Selvitykseltä toivottiin tulevan keskuksen toiminnan organisaatiomuoto sekä erilaisia kumppanuus- ja rahoitusvaihtoehtoja, joissa on mukana myös yksityisiä ja/tai valtion/EU:n rahoitusta. Tilan osalta tuli etsiä erilaisia
vaihtoehtoja. Lopputavoitteena oli hankesuunnitelma, jonka avulla voidaan hakea EAKRtai ESR-rahoitusta keskuksen perustamiseksi.
Tavoitteiden saavuttamiseksi tehtiin asiantuntijahaastatteluja sekä koottiin tietoja olemassa
olevista erilaisista neuvontapalveluista, Suomessa sijaitsevista korjausrakentamisen keskuksista sekä yhteistyöverkostoista. Rahoitusta varten selvitettiin erilaisia vaihtoehtoja ja
tarkistettiin, sopiiko tällainen hanke sisällöltään hanketuen piiriin.
Haastattelutavaksi muotoutui teemahaastattelu, yksin tai ryhmissä, jotta samalla voitaisiin
hahmottaa, millä tavoin osallistujat haluaisivat / voisivat tehdä yhteistyötä tulevan keskuksen kanssa. Samalla hahmoteltiin halukkuutta sitoutua erilaisiin yhteistyötapoihin ja mahdollisesti tuleviin hankkeisiin.
5
Tässä raportissa esitellään tulosten perusteella tehdyt johtopäätökset ja suositukset jatkotoimille. Liitteisiin on koottu haastattelujen tarkempi sisältö, idea tulevan keskuksen liiketoimintasuunnitelmasta sekä hankesuunnitelma. Raportin sisällysluettelosta löytyvät sekä
raportin että liitteiden sisältö.
Toteuttaja ja aikataulu
Selvitystyön toteuttajana oli Pispalan kumppanuus ry, joka palkkasi työhön YTM, KM Irma
Rantosen. Työ toteutettiin sopimuksen mukaisesti 1.7.2010 – 31.10,2010 välisenä aikana.
Ohjausryhmä
Selvitystyön ohjausryhmään pyydettiin edustajat kaupunkikehitysryhmästä (ECO2 -hanke),
Tilakeskuksesta, kaavoituksesta ja rakennusvalvonnasta sekä Pirkanmaan Maakuntamuseosta ja Pispalan Kumppanuus ry:stä. Näiden lisäksi mukaan pyydettiin myös edustaja
kiinteistötoimesta, sillä osa kaupungin kiinteistöistä kuuluu sen alle. Ohjausryhmän kuuluneet henkilöt olivat:







Rakennustarkastaja Eija Muttonen-Mattila, Tampereen kaupungin rakennusvalvonta
Yksikön päällikkö Tuija-Liisa Soininen, Pirkanmaan maakuntamuseo, varalla
rakennustutkija Hannele Kuitunen
Hallituksen puheenjohtaja
Marita Sandt Pispalan kumppanuus ry,
varalla
isännöitsijä Veikko Niskavaara
Ohjelman johtaja Pauli Välimäki, ECO2-hanke
Kiinteistöjohtaja Mikko Nurminen, Tampereen kaupungin kiinteistötoimi
Asemakaava-arkkitehti Sakari Leinonen, Tampereen kaupungin asemakaavoitus
Toimitusjohtaja Ilkka Ojala, Tampereen Tilakeskus Liikelaitos
Ohjausryhmä kokoontui kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla (25.9.2010) viitoitettiin selvitystyön suuntaa ja toisella kerralla (15.10.2010) kommentoitiin esillä olleita selvitystyön tuloksia. Ohjausryhmä esitti tarkennuksia, jotka on huomioitu raportin viimeistelyvaiheessa.
Avainhenkilöiden haastattelut
Selvitystä varten tehtiin haastatteluja henkilökohtaisten tapaamisten, puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Haastatteluun otettiin mukaan avaintoimijoita ja avainorganisaatioita,
joiden katsottiin olevan keskuksen synnyttäjiä, palveluiden tuottajia, yhteistyökumppaneita
tai asiakkaita. Haastateltavia valittaessa pyrittiin saamaan esiin erilaisia näkökulmia ja lisäksi haastateltavilta kyseltiin, ketä muita henkilöitä tai organisaatioita tulisi ottaa mukaan
kartoitukseen. Siten haastateltujen lukumäärä lisääntyi ja samalla kasvoi erilaisten näkökulmien määrä. Haastateltujen valinnassa käytettiin ns. lumipalloefektiä.
Haastatteluihin osallistui yhteensä 56 henkilöä, joiden lisäksi tehtiin 7 puhelinhaastattelua
ja 2 kyselyä sähköpostitse. Näiden lisäksi olemassa olevissa keskuksissa oli 3 tapaamista, 3
puhelinhaastattelua ja yksi sähköpostiyhteydenotto. Kaikenkaikkiaan selvitystyöhön osallistui eri tavoin 72 henkilöä. Aivan kaikkia ehdotettuja henkilöitä ei tavoitettu, sillä aika
haastatteluille jossain vaiheessa loppui. Erilaisia näkökulmia selvitystyöhön saatiin kuitenkin melko paljon sekä määrällisesti että laadullisesti ajatellen. Haastatteluihin osallistuneet
ja muut kontaktit löytyvät liitteestä 1.
6
Haastattelut toteutettiin heinä-lokakuun 2010 aikana. Osa haastatteluista oli ryhmä- ja osa
yksilötapaamisia riippuen organisaation koosta ja toiminnasta. Oppilaitoksista mukaan pyydettiin johtaja sekä muut asiasta kiinnostuneet, erityisesti rakentamisen alan yksiköiden
päälliköt. Haastattelut tehtiin teemahaastattelurungon pohjalta, mutta teemoja käsiteltiin
sen mukaan, miten ne koskettivat kutakin organisaatiota. Haastattelujen teemat löytyvät
liitteestä 2. Haastattelukierroksen tuloksia esitellään tarkemmin liitteessä 3.
Selvitystyön tarve lähti liikkeelle ruohonjuuritasolta ja myös haastatteluissa asiakasnäkökulma pidettiin mielessä. Esimerkiksi haastattelujen aikana kävi ilmi, että mukana olleista
ainakin 18 henkilöä oli itse rakentanut tai ollut rakennuttajana korjausrakennusprojektissa,
vaikka tätä ei kysytty. Jokaisella organisaatiolla on oma asiakaskuntansa ja haastatteluissa
arvioitiin kunkin yksikön tai organisaation kannalta, millaisia tarpeita sieltä nousee.
Rakennuskulttuurin määrittelyä
Ympäristöministeriön ja Museoviraston (2010) määritelmän mukaan rakennettu kulttuuriympäristö-käsite viittaa sekä konkreettisesti rakennettuun ympäristöön että maankäytön ja
rakentamisen historiaan ja tapaan, jolla se on syntynyt. Rakennettu kulttuuriympäristö
muodostuu yhdyskuntarakenteesta, rakennuksista sisä- ja ulkotiloineen, pihoista, puistoista sekä erilaisista rakenteista (kuten esim. kadut tai kanavat). Kun tässä selvityksessä puhutaan rakennuskulttuurista, se rinnastetaan rakennettuun kulttuuriympäristöön. Määritelmä ei ota kantaa rakennetun kulttuuriympäristön ikään, laatuun, kuntoon eikä suojelutarpeeseen. Selvityksen piiriin kuuluu siten eri aikoina rakennettu ympäristö. Myöskään rakennusmateriaali tai rakennuksen koko eivät rajaa kohteita pois. Ainoa tarkennus on se,
että tässä puhutaan pääosin asuinrakennuksista, sillä julkisten rakennusten rakentaminen,
huolto- ja korjaustoiminta tehdään aina ammattilaisten toimesta ja niillä on omat erityiset
vaatimuksensa.
Yhteenveto tuloksista
Haastatteluissa nousi esiin hyvin paljon samoja ajatuksia, mitä löytyy Ympäristöministeriön
teettämästä Korjausrakentamisen strategiasta ja siihen liittyvästä toimeenpanosuunnitelmasta (Ympäristöministeriö 2007 ja 2008). Myös Jarmo Lindén (2008) ja Jaana Mikkilä
(2007) ovat omissa töissään saaneet samanlaisia tuloksia korjausrakentamisen neuvonnan
ja tiedon saatavuuden kehittämisestä ja osaajien kartoituksesta.
Rakennusalalla on selviä merkkejä siitä, että painopiste on siirtymässä uudisrakentamisesta rakennusten ylläpitoon ja korjausrakentamiseen, mutta silti korjaustarvetta ei ole vielä
tunnistettu riittävästi. Kasvualueilla täydennysrakentaminen on lisääntynyt ja sen myötä
kokonaisia kaupunginosia tarkastellaan uusin silmin. Uudet energiansäästövaatimukset puhuttavat ja on alettu miettiä rakennusten elinkaarien pituutta.
Myös korjausrakentamiseen liittyvä käyttäjälähtöinen lähestymistapa nousi esille haastatteluissa samoin kuin se, että suuri osa korjausrakentamisesta ei ole luvanvaraista. Käyttäjillä ja kiinteistöjen omistajilla on siten suuri vastuu projektien onnistumisesta ja laadusta.
Korjausrakentamisen puolella rakennuttajat ovat harvoin alan ammattilaisia, mutta monet
kuitenkin haluavat tehdä mahdollisimman paljon itse. Vaikka työ teetetään ulkopuolisilla
7
amattilaisilla, osaavien tekijöiden löytäminen ja laadun valvonta on vaikeata, sillä vain harvoilla aloilla osaamista on sertifioitu.
Haastatteluissa nousi vahvasti esiin se, että korjausrakentamisen puolella suunnittelu ja
etukäteisvalmistelut ovat projektin onnistumisen kannalta merkittävässä osassa. Projekteihin liittyy usein purkutöitä, jotka myös tulisi suunnitella terveysriskit minimoiden ja niin, että turhaa jätettä ei synny vaan käyttökelpoiset rakennusosat kiertäisivät joko samaan tai
johonkin toiseen kohteeseen.
Haastatteluissa löytyi tarvetta neuvontapalveluille:
 Tietoa on olemassa, mutta sen on löytäminen vaikeata
 Tietoa etsitään netistä ja vertaiskeskusteluista,mutta hakujen tulokset ovat sattumanvaraisia
 Rautakaupoista saatu tieto on usein yksipuolista, vertailutietoja ei ole saatavilla
 Kynnys kääntyä viranomaisten puoleen kysymysten kanssa on suuri
 Yleispäteviä ratkaisuja ei ole => tiedon soveltaminen on ongelma
 Detaljitietojen yhteensovittaminen samaan projektiin on vaikeata
 Korjausprojektit ovat melko pieniä, mutta niissä tarvitaan monia eri osaajia
=> eivät kiinnosta isompia rakennusliikkeitä
=> alan arvostus on huono
 Kertarakentajilta puuttuu tietämys alasta ja ennen kaikkea prosessin hallinnasta
=> aikataulut liian kireitä, korjataan vääriä asioita, suunnittelijat ja ammattilaiset
otetaan projekteihin mukaan liian myöhään
 Uskotaan uuden paremmuuteen, joten kunnossa olevia rakennusosia vaihdetaan
uusiin, jotka voivat olla huonolaatuisia eikä niitä ole testattu millään tavoin.
Neuvonnan kohderyhmäksi nähtiin seuraavat:
1. Kertarakentajat ja sellaisiksi aikovat
 tietoa prosessista, miten päästä alkuun
 tietoa
rakenteista, materiaaleista, tekijöistä, aikatauluista, kustannuksista,
rahoituksesta
 asennekasvatusta
2. Alan ammattilaiset
 tietoa korjausrakentamisen tekniikoista, rakennuskulttuurista eri aikoina, myös
haitta-aineista
 hiljaisen tiedon siirtymistä mestareilta kisälleille ja oppipojille
 yrittäjyyskasvatusta, etenkin alalle aikoville, yritysyhteistyötä
3. Muut
 opettajat, kouluttajat
 päättäjät
 kiinteistönvälittäjät
 lapset ja nuoret
 kaikki, jotka ovat kiinnostuneet asiasta.
Tampere on kaupunkialue, joten täällä ei voida keskittyä pelkästään vanhojen pienten puutalojen hoitoon vaan rakennettu ympäristö koostuu hyvin erilaisista alueista ja erilaisista
rakentamisen tavoista. Neuvonnan kohdejoukko on siten hyvin laaja ja moniulotteinen eikä
voida ajatella, että yksi ihminen voisi neuvoa kaikkia mahdollisia kysyjiä. Tämän vuoksi
8
keskuksen toiminta edellyttää taakseen monialaista ja laajaa verkostoa.
Tärkeimmät määritelmät, joilla tulevaa keskusta kuvattiin olivat
 matalan kynnyksen paikka
 elämyksellisyys
 konkreettisuus
 havainnollisuus.
Lisäksi toivottiin, että keskuksen toiminta olisi ammattitaitoista, puolueetonta ja riippumatonta.
Eri yksiköillä on erilaiset toimintapiirit sekä alueellisesta että toiminnallisesta näkökulmasta.
Tämä tuottaa vaikeuksia hahmottaa, mikä organisaatio tai yksikkö voisi olla mahdollinen ja
oikea taho ylläpitämään tällaista keskusta ja miten keskuksen toiminta rajautuu. Haastatteluissa nousi esille, että Tampereen seutu on varmasti tärkein alue, mutta käytännössä
toiminta ulottuu koko Pirkanmaan alueelle. Suomen tasolla toiminta olisi yhteistyötä eri
keskusten ja viranomaisten välillä.
Alla on haastattelujen pohjalta koottu SWOT-nelikenttä, jossa on arvioitu keskuksen perustamiseen liittyviä positiivisia ja negatiivisia asioita.
9
Keskuksen toimintamuodon hahmottamista
Koska tila on vielä avoin, se pidetään tässä vaiheessa erossa toiminnasta. Tilasta on oma
ehdotuksensa tämän jälkeen.
Taustalle kannatusyhdistys
Haastattelukierroksen aikana parhaimmiksi organisaatiomuodoiksi valittiin yhdistys, osuuskunta tai säätiö. Näistä toiminnan taustalle valikoitui yhdistys, johon liittyisivät alueella toimivat rakentamisen tai rakennuskulttuurin alalla toimivat yksiköt. Yhdistyksen tavoite olisi
rakennetun kulttuuriympäristön hoitaminen ja alan arvostuksen kasvattaminen ammattilaisten ja suuren yleisön keskuudessa. Toinen tavoite olisi laatutason parantaminen korjausrakentamisen puolella. Kestävän kehityksen ja energiansäästön tavoitteet tulisi sovittaa näihin tavoitteisiin.
Jäseninä tulisi olla Tampereen kaupunki ja seutukunta, laajasti ottaen kaikki Pirkanmaan
kunnat. Yhdistyksessä näitä voisivat edustaa rakennusvalvonta ja asuntotoimi, joiden toimintaan neuvonta suoraan liittyy. Tampereen kaupungin omistuksessa suurelta osin olevat
Ekokumppanit Oy sekä matkailun kehittämisestä vastaava Tredea Oy olisivat myös jäsenkuntaan kuuluvia. Oppilaitoksista jäseninä pitäisi olla etenkin ne, jotka tarjoavat täydennys- ja jatkokoulutusta eri koulutusasteilla, kuten TAMK, Pirko,TAKK ja Tampereen kesäyliopisto. Pirkon alla toimiva Pirkanmaan oppisopimuskeskus kuuluisi tähän ryhmään. Tampereen teknillinen yliopisto kuuluu myös jäsenkandidaatteihin, sitä voisivat edustaa yhdistyksessä Arkkitehtuurin ja Rakennustekniikan laitokset. Myös TAO pintakäsittelyn ja hirsiosaamisen osalta ja Ahlman-instituutti erilaisten kurssien ja täydennyskoulutuksen osalta
olisivat keskuksen jäseniä tai läheisiä yhteistyökumppaneita. Pirkanmaan liitto sekä ELYkeskus olisivat mukana, sillä alueiden käytön ja rakentamisen ohjaus ja kehittämistyö kuuluvat heidän toimintapiiriinsä.
Näiden lisäksi kannatusyhdistyksen jäseniksi voisi liittyä muita yksiköitä, yrityksiä tai yhdistyksiä, jotka haluavat tukea toimintaa tai olla osana sitä. Esimerkiksi kaupunginosayhdistykset ja asukasyhdistykset kuuluvat keskuksen toiminnan piiriin. Myös Pirkanmaan rakennuskulttuurin yhteistoimintaryhmä voisi tukea toimintaa. Jatkossa, mikäli lainsäädäntö etenee yhdistyksen tavoitteiden kannalta suotuisasti, yhdistys voisi muuttaa muotoaan yhteiskunnalliseksi yritykseksi, mutta tilanteen kehittymistä ei voi tältä osin ennakoida.
Keskuksen tulisi puolestaan liittyä suomalaisten neuvontapisteiden verkostoon, jos verkosto saadaan aikaan esim. Ympäristöministeriön toimesta. Joka tapauksessa korjausrakentamiseen liittyvät asiat ovat valtakunnallisia ja kansainvälisiä, joten Tampereen seutu ei voi
yksin näitä ratkaista, mutta verkoston ulkopuolellekaan ei kannattaisi jäädä. Olisi myös
kaikkien toimijoiden etu, että hyvät käytännöt, alalla tehty työ ja tieto jaettaisiin keskusten
välillä ja siten niistä hyötyisivät kaikkien keskusten asiakkaat, mikä on kaiken toiminnan
tärkein tavoite. Pirkanmaan maakuntamuseo tekee neuvontatyötä Pirkanmaan alueella ja
olisi tärkeätä löytää ne kohdat, joissa yhteistyöstä olisi molemminpuolista etua.
Mikäli keskus sijaitsee Pispalassa, sen kannattaisi liittyä Pispalan kumppanuus ry:n jäseneksi, jotta keskus voisi hyödyntää paikallista yhdistysten verkkoa sekä työllistämistukitoimia.
10
Hallitustyöskentely
Yhdistyksen jäsenet muodostavat hallituksen, joka päättää mitkä rakennusperintöön tai
-kulttuuriin tai korjausrakentamiseen liittyvät aiheet nostetaan keskuksessa esille seuraavina kuukausina. Keskuksen vetäjien esityksen pohjalta hallitus miettii, mitkä organisaatiot
tai yritykset katsotaan tarpeellisiksi olemaan kussakin teemassa mukana, jotta asiakas –
kertarakentaja, alan ammattilainen, yritys, tutkija, oppilaitos – saa tarvitsemaansa tietoa ja
sellaisessa muodossa, että sen voi hyödyntää omassa työssään tällä alueella. Hallitustyöskentelyn täytyy olla etupainotteista, jotta teemojen ympärille voidaan luoda riittävästi resursseja ja mahdollisesti projekteja, mutta samalla avointa äkillisille käänteille, joihin on
reagoitava nopeasti.
Resurssitarve
Yhdistys palkkaa tuottajan / verkostokoordinaattorin, joka synnyttää hallituksen valitsemien teemojen ympärille projekteja yhdessä verkoston toimijoiden kanssa. Tuottajan tehtävänä olisi tuottaa koulutuspalveluita eri kohderyhmille ja vastata niiden markkinoinnista.
Tuottajan toiminnan tavoitteena olisi varmistaa, että eri kohderyhmät otetaan huomioon ja
että keskuksen toiminta säilyy aktiivisena. Tavoitteena olisi, että tuottajan palkka pitkällä
aikavälillä tulisi myydyistä palveluista.
Toinen yhdistyksen palkkaama työntekijä olisi korjausrakentamiseen erikoistunut arkkitehti,
joka vastaisi alkuvaiheessa keskuksen tilasta, suunnittelisi aloitushankkeen aikana tarvittavat korjaustyöt ja vastaisi toteutuksesta. Tilan valmistuttua arkkitehti tekisi neuvontatyötä
hallituksen määrittelemien toimintamuotojen mukaisesti. Tärkeimmällä sijalla olisivat Pirkanmaan asiakkaat, mutta heti seuraavalla sijalla olisi yhteistyö muiden keskusten kanssa,
jotta hyvät käytännöt ja opit saataisiin myös alueen käyttöön. Arkkitehti osallistuisi aktiivisesti netissä olevan sisällön luomiseen yhdessä verkoston kanssa.
Keskuksen toiminta
Vaikka monet toiminnan taustalla olevat asiat ovatkin abstrakteja ja monet ongelmat ovat
valtakunnallisia tai kansainvälisiä, itse keskuksen toiminta tulisi olla konkreettista, havainnollista ja selkeää. Kaiken toiminnan tulisi olla asiakaslähtöistä, asiakkaiden tarpeista lähtevää ja tarpeisiin vastaavaa. Liitteenä 7. olevassa liiketoimintasuunnitelmassa toimintaa
on kuvattu konkreettisemmin.
Toiminta keskittyy Tampereen seudulle, mutta toiminnan kohteena ja hyödyn saajana on
koko Pirkanmaa. Toiminnan muotona ovat yhteistyöhankkeet eri osapuolten kanssa sekä
yhteistyö viranomaisten kanssa. Mikäli Hämeenkyröön saadaan Treevan sivutoimipiste,
yhteistyötä ja työnjakoa voidaan kehittää yhdessä sen kanssa.
Jotta keskuksesta tulisi elävä, sinne tulisi saada muuta toimintaa, joka olisi keskuksen toimintaa tukevaa ja joka omalta osaltaan houkuttelisi ihmisiä paikalle. Keskuksen tulisi kytkeytyä ympäröivän alueen muuhun toimintaan, jolloin kaikki osapuolet saisivat toiminnasta
synergiaetuja. Mikäli tila on sopiva, siellä voisi olla kahvila, jota ylläpitäisi joku toinen taho
ja kahvila maksaisi tilasta vuokraa. Mikäli rakennuksessa olisi työtiloja, keskuksesta voisi
muodostua pienten yritysten yhteisöllinen toimitila, josta myös tulisi vuokratuloja. Yritysten
ei välttämättä tarvitse olla suoraan rakentamiseen liittyviä, myös sisustamista, entisöintiä
tai puusepän töitä tekevät yritykset voisivat sopia tiloihin.
11
Keskuksen toimintamuoto muotoiltaisiin lopullisesti käynnistyshankkeen aikana. Käynnistyshankkeen taustalle paras toimija olisi Ekokumppanit Oy, sillä yritys on suurimmaksi
osaksi Tampreeen kaupungin omistama, joten se voi toimia ”kotipesänä”. Ekokumppanit
Oy:n toiminnan keskeinen teema on kestävä kehitys ja toimintamuoto on tiedotus, joten
myös toiminnan puolesta se on sopiva. Ekokumppanit Oy:n vastuulla on tällä hetkellä
energianeuvonnan neuvontapisteen luominen Tampereelle. Käynnistyshankkeen suunnitelma löytyy liitteestä 8.
Ehdotus sijainniksi
Haastettelukierroksen tilakeskustelu oli hyvin moniulotteista ja tähän tarkasteluun on otettu mukaan eniten kannatusta saaneet vaihtoehdot. Tärkeimmäksi sijaintitekijäksi nousi hyvä saavutettavuus erilaisilla välineillä, mikä karsi vaihtoehtoja huomattavasti.
Parhaimmaksi sijaintialueeksi nousi Pispala ja siellä nimenomaan Pispalan valtatien varsi.
Suurin pelko Pispalan sijainnista koski sitä, että keskus jää pispalalaisten omaksi pisteeksi.
Mikäli keskuksen taakse muodostuu kannatusyhdistys, jonka jäseniä ovat alan vahvat toimijat, ei liene pelkoa siitä, että keskuksen toiminta leimautuisi vain yhden kaupunginosan
toiminnaksi.
Perusteluina Pispala-sijainnille olivat seuraavat:
Keskus on helposti saavutettavissa
Saavutettavuus olisi varmasti paras kaupungin ytimessä, mutta siellä vuokrataso on niin
korkea, että rahoituksen järjestäminen keskuksen toiminnalle olisi todella haasteellista.
Pispalan valtatien varressa keskus on saavutettavissa helposti sekä julkisin että yksityisin
liikkumisvälinein.
Keskus on elämyksellinen paikka ja rakennetun ympäristön arvot ovat nähtävissä ympärillä
Vastauksissa ehdotettiin useita asuinalueita, joissa tämä tavoite toteutuu: Pispala, Viinikka,
Puukäpylä, Petsamo ja Kauppi ja näiden lisäksi joku jälleenrakennuskauden esimerkkialue,
mitä ei määritelty. Keskuksen sijoittaminen asuinalueen keskelle toisi lisää liikennettä, mikä
ei ole myönteistä asukkaiden kannalta. Sijoittaminen Pispalan valtatien varteen sen sijaan
ei merkittävästi muuttaisi liikennemääriä. Se, että osa ihmisistä kokee, että Pispala on jo
menetetty alue, tarkoittaa sitä, että arvokeskustelu on jo alkanut ja keskus voisi tuoda
tähän keskusteluun uusia tuoreita näkökulmia.
Lisäresursseja saatavilla
Resurssit eivät mahdollista kovin monen henkilön palkkaamista keskukseen. Sen vuoksi
olisi tärkeää, että toimintaympäristö mahdollistaisi yhteistyön muiden toimijoiden kanssa ja
siihen Pispalassa on ainutlaatuiset mahdollisuudet. Pispalan kumppanuus ry on pispalalaisten yhdistysten muodostama yhdistys, joka vastaa mm. yhdistysten työllistämisestä. Liittyminen tähän verkostoon toisi mahdollisuuden järjestää erilaisia tapahtumia, joita yksi tai
kaksi ihmistä ei kykene järjestämään.
Valtakunnallisesti arvokas alue
Pispalan alueen houkuttelevuutta keskuksen sijaintipaikkana lisää se, että se on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö, joka on siten myös matkailun kannalta kiinnostava
alue. Tampereen kaupungin kulttuuritoimi ja GoTampere ovat luoneet alueelle kävelyreit12
tejä, joissa voi tutustua esim. Lauri Viidan lapsuuden ja nuoruuden maisemiin. Tällä hetkellä Pispalasta puuttuu paikka, jossa olisi informaatiota alueesta ja jossa bussilastillinen
ihmisiä voisi pysähtyä ja saada kupposen kahvia.
Pispalan valtatien varrella on kaksi kohdetta, jotka voisivat sopia tähän tarkoitukseen, kolmantena vaihtoehtona on Tallipihan yhteydessä oleva ns. Alamuseo. Kaikkien kohteiden
läheisyydessä on parkkitilaa ja ne ovat helposti saavutettavissa julkisin liikennevälinein.
Kaavoituksen kannalta ei ole estettä näiden kohteiden käytölle tähän tarkoitukseen.
1. Uittoyhdistyksen talo Mäkikadun ja Uittajankadun kulmassa on nyt tyhjillään. Talon
omistaa yksityinen henkilö ja tontin YIT. Tontista puolet on rakentamatta, joten tässä olisi
oivallinen tilaisuus tutkia, miten vanha ja uusi rakentaminen voidaan sovittaa yhteen ja
seurata, miten energiataloudellisesti talot toimivat. Talo piharakennusten ja pihan kanssa
muodotavat kokonaisuuden , jossa on mahdollista toteuttaa erilaisia kursseja ja tapahtumia.
2. Kaupungin omistama Ratakatu 5 on tällä hetkellä Pispalan saunayhdistyksen varastotila.
Rakennukselle ei ole vielä suunniteltu uutta käyttötarkoitusta. Pispalan asemakaavaprosessin aikana rakennuksen läheisyyteen on hahmoteltu alikulkua valtatien ali, joka lisäisi saavutettavuutta. Kaavoitusprosessi on vielä kesken, joten mahdollisen alikulun toteutuminen
on auki.
3. Tallipihan yhteydessä oleva Alamuseo on Tampereen museopalveluiden käytössä näillä
näkymin vuoden 2012 loppuun. Rakennuksesta on tehty käyttöönottosuunnitema vuonna
2006, mutta jatkosta ei ole tehty päätöksiä. Sijoittuminen Tallipihan yhteyteen toisi synergiaetuja Tallipihan yrittäjien kanssa sen sijaan mahdollisten työllistettyjen työsuhteet jäisivät keskuksen harteille.
Johtopäätökset
Tampereen seutu on kasvava alue, jonka painopiste on pitkään ollut uudisrakentamisessa.
Jatkoa silmällä pitäen olisi hyvä lisätä myös korjausrakentamisen arvostusta ja ammattitaitoa. Tampereella toimii rakentamiseen liittyviä oppilaitoksia kaikilla tasoilla yliopistosta
ammatilliseen koulutukseen. Lisäksi oppilaitoksilla on jatko- ja täydennyskoulutusta ja yhteistoimintaa oppisopimuskoulutuksen kanssa. Oppilaitosverkosto antaa hyvät mahdollisuudet koulutuksen järjestämiseen. Uutta korjausrakentamisen oppilaitosta Tampereelle ei
kannata luoda, mutta eri oppilaitoksissa olevan ammattitaidon hyödyntäminen alueella
nimenomaan korjausrakentamisen osa-alueella kaipaa vahvistusta.
Korjausrakentamiseen liittyvää keskusta on ideoitu Tampereelle jo aikaisemmin, mutta
ideat eivät ole kantaneet niin pitkälle, että keskus olisi syntynyt. Myös tämän haastattelukierroksen aikana kävi ilmi, että tarvetta on ja eri organisaatioissa nähdään, kuinka keskus
voisi hyödyntää omaa toimintaa. On kuitenkin helpompi mennä mukaan vakiintuneeseen
ja hyväksi havaittuun toimintaan kuin käynnistää jotain aivan uutta, vaikka tarve olisi selkeä ja toiminnasta näyttäisi pitkällä aikavälillä olevan etua myös omalle organisaatiolle.
Haastattelukierros oli ensimmäinen kontakti asian tiimoilta, joten sitoutumista hankkeen
13
taakse on turha odottaa näin nopeasti. Ensimmäinen kierros kuitenkin käynnisti ideoinnin
ja sen vuoksi hanketta kannattaisi viedä eteenpäin nyt kun aika on otollinen. Tarve neuvontapalveluille on ilmeinen ja kuitenkin samaan aikaan viranomaisten resursseja ollaan
vähentämässä erilaisten tehostamistoimien johdosta. Neuvontapalveluiden verkosto on
syntymässä Suomeen ja olisi hyvä, että Pirkanmaa pääsisi verkostoon mukaan. Nyt tarvitaan se organisaatio, joka ensiksi sanoo olevansa mukana. Yhteistyötä voi viritellä jo nyt
pienempien hankkeiden kautta, vaikka fyysinen tila järjestyisi myöhemmin.
Ehdotus jatkotoimista
Koska sitoutuminen tällaisen keskuksen perustamiseksi on vaikea synnyttää neljän kuukauden esiselvityksen aikana, ehdotus on, että ECO2-hanke voisi työn tilaajan roolissa järjestää tiedotustilaisuuden selvitystyön tuloksista. Tiedotustilaisuus voisi olla työpajatyyppinen,
vapaamuotoinen tilaisuus, jossa eri tahot voisivat yhdessä miettiä konkreettisia seuraavia
askeleita keskuksen synnyttämiseksi. Työpajan teemoja voisivat olla keskuksen sijainti- ja
tilakysymys, kannatusyhdistyksen perustamiseen liittyvät toimet ja käynnistyshankkeen
vetovastuu.
Käynnistyshankkeen aikana keskuksen toiminta hiotaan ja juurrutetaan vakiintuneeksi toiminnaksi. Liitteenä 8. oleva hankehakemus on tarkoitettu pohjaksi varsinaiselle hakemukselle. Siihen on koottu selvitystyön aikana nousseita tarpeita ja pohdittu, kuinka ne voitaisiin hankkeen aikana ratkaista.
14
Lähteet
Lindén, Jarmo 2008. Korjausrakentamisen neuvonnan ja tiedon saatavuuden kehittäminen.
Kansallismuseo. Asumisen rahoitusja kehittämiskeskus. Sähköisessä muodossa osoitteessa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=82970&lan=fi
Luettu 21.10.2010.
Mikkilä, Jaana 2007. Kymenlaakson perinnerakentamisen osaajien kartoitus. Osaajarekisterien hyödyntäminen. Opinnäytetyö. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Restauroinnin
koulutusohjelma / Rakennusrestaurointi. Sähköisessä muodossa osoitteessa:
http://www.restaurointikymi.fi/pdf/Opinnayte-JaanaMikkila.pdf
Luettu 6.7.2010.
Seppänen, Elina 2010. Rakentamisen ja asumisen energiansäästöneuvonnan nykyinen tarjonta ja arvioita tarpeesta kohderyhmittäin. Selvitys tehty rakentajien neuvontapisteen perustamista varten. Ekokumppanit Oy.
Tilastokeskus 2004. Kotitaloudet vaurastuivat, varallisuuserot tasoittuivat vähän. Kotitalouksien varallisuus 2004. Päivitetty 9.5.2006. Tilastokeskus. Sähköisessä muodoossa
osoitteessa:
http://www.tilastokeskus.fi/til/vtutk/2004/vtutk_2004_2006-05-09_kat_001.html
Luettu 1.10.2010.
Ympäristöministeriö 2007. Hyvin hoidettu rakennuskanta – hyvän elämän ympäristö. Korjausrakentamisen strategia 2007-2017. Linjauksia olemassa olevan rakennuskannan ylläpitoon ja korjaamiseen Ympäristöministeriön raportteja 28/2007. Sähköisessä muodossa
osoitteessa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=70718
Luettu 10.9.2010.
Ympäristöministeriö 2008. Korjausrakentamisen strategian toimeenpanosuunnitelma 2009–
2017. Suomi satavuotisjuhlakuntoon. Ympäristöministeriön raportteja 7/2009. Sähköisessä
muodossa osoitteessa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=100081&lan=fi
Luettu 10.9.2010.
ERA17 2010. Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017. Kirsi martinkauppi (toim.).
Ympäristöministeriö, Sitra ja TEKES. Helsinki. Sähköisessä muodossa osoitteessa:
http://era17.fi/wp-content/uploads/2010/10/ERA17_loppuraportti.pdf
Luettu 26.10.2010.
Ympäristöministeriö ja Museovirasto 2010. Kulttuuriympäristön ja korjausrakentamisen
käsitteitä. Rakennusperintö-portaali osoitteessa: http://www.rakennusperinto.fi
Luettu 10.9.2010.
15
Liite 1. Kysymyksiä avainhenkilöille
Seuraavat kysymykset liittyvät rakennuskulttuurin neuvonta- ja koulutuskeskuksen
luomiseen Tampereelle. Miettikää kysymyksiä nimenomaan oman organisaationne
kannalta.
1. millaisessa roolissa oma organisaationne on suhteessa neuvonta ja koulutuspalveluihin?
Palveluiden tuottaja, ostaja, käyttäjä
2. Millaisia toimintoja näkisitte tarpeellisiksi yhdistää Rakennuskulttuurin neuvonta- ja
koulutuskeskukseen?
3. Mikä olisi palveluiden sisältö? korjausneuvonta, kurssit, korjaukseen liittyvät työpajat,
koulutuspalvelut, materiaali- ja laite-esittelyt, materiaalipankki
4. Pitäisikö keskuksen olla yksityisen, kaupungin tai yhdistyksen hallitsema?
5. Missä keskuksen pitäisi sijaita?
6. Millaisia vaatimuksia tällaiset neuvontapalvelut asettavat tilalle? Millainen tilan tulisi olla?
7. Olisiko mielessänne rakennus tai tila, joka sopisi tällaiseen tarkoitukseen?
8. Mikä on neuvontapalveluiden kohdejoukko?
-yksityiset kuluttajat, korjausrakentajat, vanhan talon omistajat, alan opiskelijat…
9. Mikä olisi palvelutapa? Yksilöneuvonta, ryhmäneuvonta, käynnit kohteissa, koulutus,
nettisovellus…
10. Keitä henkilöitä tai mitä muita organisaatioita hankkeessa pitäisi olla mukana eri vaiheissa?
11. Onko teillä olemassa resursseja osallistua toiminnan järjestämiseen? Onko teillä kanavia tai ideoita siihen, mistä resursseja voisi löytyä?
12. Onko tiedossanne hyviä käytäntöjä, mistä Tampereella voitaisiin ottaa toimintavinkkejä?
16
Liite 2. Selvitystyön kontaktit
Yhdistykset
 Pirkanmaan perinnepoliittinen yhdistys ry, puheenjohtaja Lasse Majuri ja hallituksen
jäsen Marja Lähteenmäki
 Pispalan kumppanuus ry, hallituksen puheenjohtaja Marita Sandt
 Pispalan saunayhdistys, isännöitsijä Veikko Niskavaara
 Silta-Valmennus ry toiminnanjohtaja Sampo Järvelä, rakennuspäällikkö Tarmo
Oraluoma ja toimialajohtaja Erkki Sipilä
 Tampereen rakennusmestariyhdistys, toiminnanjohtaja Aarni Saviaho ja Pirkanmaan
Rakentajat PIRA ry, arkkitehti Tomi Järvelin
Oppilaitokset
 Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, IKATA, Vt. rehtori Joni Liukkonen
 Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, IKATA, lehtori Helen Kivelä
 Pirkanmaan ammattiopisto, Pirko, rehtori Leena Mäkelä, apulaisrehtori Leena
Joensivu ja koulutuspäällikkö Seppo Huhtiniemi
 Tampereen Aikuiskoulutuskeskus, TAKK, rehtori Martti Santasalo ja rakennusalan
toimialajohtaja Risto Björn
 Tampereen ammattikorkeakoulu, TAMK, koulutuspäällikkö Hannu Kauranen
 Tampereen ammattiopisto, TAO, rehtori Teppo Tapani ja koulutuspäällikkö Timo
Virtanen
 Tampereen kesäyliopisto, rehtori Ritva Ojalehto
 Tampereen teknillinen yliopisto, TTY, Arkkitehtuuri, professori Ilmari Lahdelma
 Tampereen teknillinen yliopisto, TTY, Arkkitehtuuri, professori Markku Hedman,
yliopisto-opettaja Maria Pesonen, professori Kari Salonen, projektipäällikkö Elina
Alatalo ja professori Hannu Tikka
 Tampereen teknillinen yliopisto, TTY, Rakennustekniikan laitos, professori Pauli
Kolisoja
 Tampereen teknillinen yliopisto, TTY, Rakennustekniikan laitos, professori Ralf
Lindberg
 Tampereen teknillinen yliopisto, TTY, Tuotantotekniikan laitos, tutkijatohtori Tero
Juuti
Yrityksiä
 Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen Oy, arkkitehti Hanna Lyytinen
 Arkkitehtitoimisto Kaihari & Kaihari Oy, arkkitehti Pertti Kaihari
 Arkkitehti SAFA, Ritva Laurila
 Ilpo Jokilehto
 Rakennusrestaurointi A.Sulonen, rakennusrestauroija / näyttötutkintomestari Aki
Sulonen
 Rakennustieto Tampere, johtaja Pasi Pulakka
 Tallipiha, isännöitsijä Tarja Nenonen
 Tampereen Rakennustori, johtaja Anne Louhimo
17
Hallinto
 Pirkanmaan ELY-keskus, ylitarkastaja Pekka Kinanen ja ylitarkastaja Leena Lusa
 Pirkanmaan liitto, kehityspäällikkö Heidi Rämö
 Pirkanmaan liitto, maakunta-arkkitehti Leena Roppola
 Tampereen kaupunkiseutu, seutujohtaja Päivi Nurminen
 Ympäristöministeriö, yli-insinööri Juha-Pekka Maijala
Pirkanmaan maakuntamuseo ja Museovirasto
 Museoviraston Hämeenlinnan toimisto, arkkitehti Anu Laurila
 Pirkanmaan maakuntamuseo, Kulttuuriympäristöyksikkö, yksikön päällikkö TuijaLiisa Soininen, tutkija Hannele Kuitunen ja perinnerakennusmestari Tapani Koiranen
Tampereen kaupunki
 ECO2 -ohjelma, ohjelman johtaja Pauli Välimäki
 Apulaispormestari Perttu Pesä
 Rakennusvalvonta, rakennustarkastaja Eija Muttonen-Mattila, Esa Perttunen ja Jalo
Virkki
 Asuntotoimi, korjausneuvoja Eeva-Liisa Anttila
 Tampereen Tilakeskus Liikelaitos, toimitusjohtaja Ilkka Ojala
 Asemakaavoitus, asemakaava-arkkitehti Sakari Leinonen ja erikoissuunnittelija Ulla
Tiilikainen
 Kiinteistötoimi, kiinteistöjohtaja Mikko Nurminen
 Ekokumppanit Oy, energianeuvonta, selvitystyön tekijä Elina Seppänen
 Ekokumppanit Oy, toimitusjohtaja Suvi Holm
 Tampereen kaupungin EU-neuvonta, Minna Jalonen
 Luova Tampere, ohjelmajohtaja Lasse Paananen
 Tredea Oy, matkailun kehittämispäällikkö Päivi Nahkola
Muut keskukset
 Etelä-Savon korjausrakentamiskeskuksen perustaminen -hanke, Etelä-Savon rakennusperintöyhdistys ry, projektin vastuuhenkilö Janne Aaltonen
 LUOMURA ry, arkkitehti Harri Metsälä
 Metsäkylän Navetta, tuotepäällikkö Pia Kuurma
 Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskus PORA, korjausarkkitehti Raimo Tikka
 Rakennuskulttuuritalo Toivo, intendentti Tuulikki Kiilo
 Rakennusperintökeskus Treeva, arkkitehti Jyri Sarkkinen
 Rakennusperintökeskus Treevan toiminnan käynnistäjä, arkkitehti Outi Palttala
 Stundars, intendentti Peter Båsk
Muut

Luova Suomi -hankesuunnittelu / Länsi-Pirkanmaan
projektipäälliköt Maria Käkelä ja Minna Erkko
18
koulutuskuntayhtymä,
Liite 3. Haastattelukierroksen tuloksia
Tiedon tarve
Selvitystyön aikana nousi esiin se, että rakentamisen ja erityisesti korjausrakentamisen
alueella eletään vahvasti mielikuvien maailmassa. Jos uuden rakentamisen puolella rekennusprojekteihin otetaan enenevässä määrin huomioon tulevien asukkaiden yksilölliset tarpeet ja mielipiteet, korjausrakentamisen puolella asukkaat ja kiinteistöjen omistajat ovat
yleensä ne, jotka laittavat hankkeet liikkeelle, usein asuvat työn keskellä ja ovat siten
hankkeiden keskiössä. Korjausrakentaminen sijoittuukin lähemmäksi palveluelinkeinoa kuin
rakennustuotantoa.
Korjausprojektit ovat usein suhteellisen pieniä, mutta onnistuakseen, ne vaativat saumatonta yhteistyötä eri alojen ammattilaisten kesken. Hankkeiden rakentajat tai rakennuttajat
ovat yleensä ns. kertarakentajia eli suurempi hanke osuu kohdalle vain kerran tai pari koko
eliniän aikana. Heillä ei ole aikaisempaa kokemusta rakennusprojektien läpiviennistä tai
rakennusalasta. Kun kokonaisnäkemys puuttuu, lähdetään helposti korjaamaan asioita,
jotka ”sattuvat silmään”, halutaan elää ajan trendien mukaisesti ja kiinnitetään huomiota
niihin asioihin, jotka nousevat esiin lehtien palstoilla tai sisustusohjelmien aikana.
Tietoa kyllä haetaan aktiivisesti, mutta yleensä tieto on sellaisessa muodossa, ettei se
avaudu ilman jonkinlaista alan pohjakoulutusta. Helposti ollaan rautakauppojen ja netin
keskustelupalstojen antaman tiedon varassa, jotka eivät välttämättä johda asiakkaan tarpeiden mukaiseen tai laadukkaaseen lopputulokseen. Haastatteluissa todettiin, että myyjillä on paljon tietoa, mutta se on yksipuolista. Myyjiltä saa tietoa vain niistä materiaaleista
mitä ko. liikkeessä on tarjolla ja kuitenkin olemassa on useita hyviä materiaaleja ja niillä on
omat käyttökohteensa.
Seuraavassa haastteluissa nousseita tiedon ja neuvonnan tarpeita.
”Netissä ja vertaispalstoilla, esim. rintamamiestalokeskustelu, saa vertaisapua, mutta kuten tiedetään, se ei aina sitten ... sieltä tulee 5 eri ohjetta. Kirjallisuus tai netti ei auta päätöksenteossa. Kailan oppaassa paljon periaatetta ja ajatusta, mutta sen perusteella on vaikea päättää, mitä teen.” (17)
” Yleispäteviä ratkaisuja ei ole, ne on tarkoitettu keskivertoihmisille, joita ei ole olemassakaan.” (27)
”Ihmiset tekee paljon sitä, että ne korjaa ne asiat, mitkä on koko ajan silmissä, minkä ne
haluaa äkkiä nätiksi ja ne oikeat ongelmat jää korjaamatta, sitten kun ne tulee ilmi sieltä,
sitten se on kallista kun on tehty kaikki pinnat sisältä nätiksi, mutta runko onkin laho tai
kosteusvaurioinen tai jotain...Tai ihmisten toive siitä, että saisi talon, jota ei tarvitse korjata. Se on utopiaa. Helposti vaihdetaan esim. julkisivulaudat pelkästään sen vuoksi, että
saadaan uutta lautaa, jonka arvellaan kestävän paremmin ja saisi tehtaalta suoraan
maalattuna.” (32)
19
”On olemassa rakentamisen ”kiima-aika”, silloin katsotaan kaikkea eri tavalla, kerätään toisistaan riippumattomia detaljeja. Kun päästään vihdoin siihen pisteeseen, että ne oikeasti
ruvetaan suunnitteluttamaan tai ruvetaan remonttia tekemään, niillä on ideoita, jotka eivät
toimi samassa tilassa.” (27)
Kohderyhmät
Haastatteluissa pohdittiin tulevan keskuksen kohderyhmää monelta suunnalta. Laajimmillaan kohderyhmäksi ajateltiin kaikki, joita asia kiinnostaa. Kun asiaa pohdittiin pidemmälle,
voidaan nähdä erilaisia kohdejoukkoja, joille täytyisi suunnata erilaisia palveluita. Tähän
kohderyhmittäiseen tarkasteluun on nyt koottu kohderyhmän lisäksi palveluiden sisältöä ja
erilaisia toteutustapoja.
Kiinteistöjen omistajat ja sellaisiksi aikovat
Kiinteistöjen omistajat ovat merkittävässä asemassa rakennusten kunnon ja säilymisen
kannalta. Omistajat tekevät päätökset korjausten laajuudesta sekä tavasta ja he myös
maksavat työn. Monet omistajat ja vanhan talon ostajat eivät kuitenkaan ole rakentamisen
alan ammattilaisia ja sukupolven vaihtumisen myötä vanhat perinteiset tavat asua ja huoltaa vanhaa taloa ovat unohtuneet.
” Tärkein kohderyhmä on vanhojen puutalojen omistajat, jotka asuvat puutalokaupunginosissa ja jossain vaiheessa joutuvat saneeraamaan niitä. Sitten tietysti on myöskin vanhoissa kerrostaloissa asuvat ihmiset.” (4)
” Tavalliset ihmiset tarvitsevat kipeimmin tällaista tietoa, koska informaatiota tulee rautakaupoista ja television korjaus- ja sisustusohjelmista. Se on niin ristiriitaista keskenään,
olis joku, josta saisi uskonvahvistusta.” (32)
Kiinteistöjen omistajista käytettiin haastatteluissa usein termiä kertarakentajat, joka kuvaa
hyvin sitä, että he ovat isomman rakennusprojektin äärellä ehkä kerran elämässään eikä
heillä ole tietoa eikä kokemusta projektien hallinnasta. Suurimmaksi tämän ryhmän ongelmaksi nähtiin kokonaisuuden hallinta kun omistajat joutuvat yhtäkkiä rakentamisen maailman kanssa tekemisiin. Etenkin aikataulut tehdään liian optimistisiksi ja kustannusarvioihin
ei oteta mukaan ulkopuolisten työntekijöiden kuluja kun ajatellaan, että kaiken voi tehdä
itse. Kertarakentajille pitäisi olla selkeä informaatiokanava, josta se lähtee eteenpäin projektissa.
Lähes kaikissa haastatteluissa nousi esiin se, että neuvonnan tärkein tehtävä olisi saada
kertarakentajat kohtaamaan alan ammattilaisia ennen varsinaista projektiin ryhtymistä.
Korjausprojekteissa hyvä suunnittelu maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin kun työt
tehdään oikeassa järjestyksessä ja esim. pintojen koristelut jätetään viimeiseksi. Kaikkea ei
tarvitse tehdä heti, vaan työn voi jakaa osiin, jolloin myös kustannukset ovat paremmin
hallittavissa. Suunnittelun merkitys korostuu, jos rakennuksessa aiotaan asua korjausten
aikana.
Kertarakentajien joukko tarvitsisi ymmärrystä tai jopa asennekasvatusta myös sen suhteen, että oivallettaisiin eri aikakausien rakentamisen tapoja ja niihin liittyviä arvoja. Sitä
20
kautta rakennusten ominaispiirteitä voidaan säilyttää, vaikka rakennuksen käyttö muuttuisi
tai vaikka asumismukavuutta sisäpuolella parannettaisiin monin tavoin.
”Rakennetun ympäristön monimuotoisuus säilyy silloin kun mahdollisimman moni ihminen
osaa nähdä ympärillään rakennetun ympäristön monimuotoisuutta. Ihminen arvostaa sitä,
mitä se osaa nähdä. Se ei arvosta sitä, mitä se ei osata nähdä. ” (15)
Uusien suojelevien asemakaavojen myötä kiinteistöjen omistajat tarvitsevat tietoa siitä,
mitä rakennuksen suojelu tarkoittaa, miten suojellussa rakennuksessa eletään ja miten
rakennusta hoidetaan. Samanlaista tietoa tarvitsee myös vanhan talon ostaja. Valitettavan
usein ostetaan romanttinen mielikuva ja asumisen todellisuus osoittautuu aivan toiseksi.
Omistajille tulisi tarjota neuvoja sekä kursseja perusasioista, kuinka vanhassa talossa asutaan ja kuinka sitä huolletaan, mitä voi ja kannattaa tehdä itse ja mitä asioita kannattaa
ensin kysyä ammattilaiselta ennen kuin projektia aletaan toteuttaa. Ehdotetut kurssit liittyivät asioihin, jotka on helppo toteuttaa ja joista ei ole ainakaan vaaraa rakenteille tai talon jatkokorjauksille esim. huoltopäiväkirjan tekeminen, ikkunoiden korjaus ja punamultamaalin keittäminen. Käytännön ratkaisuina ehdotettiin asujan opasta ja remontoijan ajokorttia, joka täytyisi suorittaa ennen kuin pääsee tekemään remonttia. Esimerkiksi Vanhassa Raumassa opastus on toteutettu niin, että kiinteistönvälittäjät ohjaavat kaikki Vanhan
Rauman alueelta kiinteistöä ostamassa olevat Korjausrakentamiskeskus Tammelaan ja siinä oikeassa ympäristössä mietitään yhdessä, mitä kiinteistön omistaminen ja asuminen
Vanhassa Raumassa tarkoittaa.
” Toimintaidea voisi olla se, että pienellä huollolla pärjäät yllättävän pitkälle. Ei tarvitse
mennä heti moottorisahahommiin.” (14)
Alan ammattilaiset
Rakennusalalla toimivien keski-ikä vanhenee ja koska uuden rakentaminen on niin vahvoilla, korjausrakentamisen puolelle on vaikeata saada uusia tekijöitä. Korjausrakentamisen
alue tulee kuitenkin kasvamaan, sillä uudetkin talot vanhenevat. Korjausrakentaminen voisi
myös olla rakentajia kiinnostava vaihtoehto, sillä suhdanteiden vaikutus alalla ei ole niin
suuri kuin uudisrakentamisen puolella. Materiaalien hintatason aleneminen pikemminkin
lisää korjausrakentamisen urakoita lama-aikana.
Korjausrakentaminen vaatii erilaista tietopohjaa kuin uudisrakentaminen ja sen vuoksi rakentamisen pohjakoulutus ei anna suoraan valmiuksia korjausrakentajille. Jos projektien
hallitseminen on vaikeata kiinteistön omistajalle ja rakennuttajalle, se on vaikeaa myös
rakennusalan ammattilaiselle ilman korjauspuolen kokemusta.
Ammattilaiset ovat ratkaisevassa asemassa myös rakennuskulttuurin säilymisen näkökulmasta. Jos vanhojen rakentajien hiljainen tieto ei siirry nuoremmille sukupolville, eläköitymisen myötä osaajat loppuvat, eivätkä kiinteistön omistajat enää saa rakennuksiaan korjatuiksi, vaikka niin haluaisivat.
Alan ammattilaiset tarvitsisivat tietoa uusimmista säädöksistä ja rakentajat, jotka siirtyvät
korjausrakentamisen puolelle lisäkoulutusta. Tarvittaisiin rakennushistorian perusteiden
tuntemusta ja tietoa myös eri aikoina käytetyistä materiaaleista, myös haitta-aineista esim.
21
asbestin käytöstä. Keskuksella olisi tässä koulutuksen tuottajan rooli koulutustarpeiden ja
kouluttajien/koulutusorganisaatioiden yhteensovittajana.
” Tietoa on paljon, keskus voisi jotenkin jäsentää sitä. ... Tärkeitä on terveydelliset
asiatkin, että rakennuksissa on muutakin kuin hometta. Esimerkiksi kun ne menee palon
jälkeiseen kohteeseen, siellä pitää huomioida, mitä kaasuja siellä voi olla. Ettei ne altistu
ja sairastu siellä ensimmäisen 15 minuutin aikana.” (11)
Korjausrakentaminen on usein pienten toimijoiden käsissä. Vaatii paljon rohkeutta lähteä
yrittäjäksi alalle, joka on näin jäsentymätön. Koska työ on usein ruumiillisesti raskasta, liiketoiminnan suunnittelu ja kehittäminen jäävät usein taka-alalle myös niiltä, jotka jo ovat
alan yrittäjiä. Ratkaisuksi tähän nähtiin alasta kiinnostuneiden ja vanhojen tekijöiden tuominen yhteen. Aluksi tutustuminen voisi tapahtua yhteisissä projekteissa ja vähitellen tekijöiden välille voisi luoda oppisopimus- tai mentorointisuhteita. Myös pienten yritysten verkostoitumista pitäisi tukea. Lisäksi toivottiin, että tukea saisi myös osuuskuntien perustamiseen ja toimintaan. Tässä yhteensovitustyössä keskus voisi hyödyntää osaaja- ja oppilaitosverkostoa sekä suhteita komannen sektorin toimijoihin.
”Nämä, jotka haluaisivat alalle ja ne, jotka haluaisivat seuraajan, se olisi hieno idea saattaa
ne yhteen ...On näitä, jotka tulee koulusta, jotka olis innokkaita, mutta jotka ei oikein uskalla perustaa omaa firmaa, mutta jos ne pääsisivät jonkun vanhemman tekijän mukaan,
siinä ne saisi varmuutta tekemiseen ja sillä tavalla kasvaisi jatkaja vanhalle firmalle.” (32)
”Yksityiset, yrittäjät – heille jatkokoulutusta, opiskelusta siirtyminen yrittäjäksi, siinä tukeminen.” (17)
Muut kohderyhmät
Kiinteistön omistajien ja alan ammattilaisten lisäksi nähtiin kohderyhmiksi rakennusalan
opettajat ja kouluttajat, sillä heidän kauttaan tieto ja asenteet menevät myös uudisrakentamisen opiskelijoille.
Kaupunkien päättäjät ja kaupunkien/kuntien henkilöstö, erityisesti rakentamisesta
päättävät ja viranomaispäätöksiä tekevät olisi yksi kohdejoukko, joka tarvitsisi tietoa. Heidän kouluttamisensa lisäisi myös päätösten yhdenmukaisuutta.
Kiinteistönvälittäjät tarvitsisivat tietoa ja ymmärrystä rakennuskulttuurista, lisäksi he
voisivat kertoa, mistä vanhojen rakennusten ostajat saavat tietoa. Ehdotettiin myös testiä
ennen asunnon ostamista, jossa vanhan talon ostaja voisi testata asenteensa.
”On vitsailtu, että ennen kuin saa ostaa vanhan talon, pitäisi läpäistä testi, koe, että millaisella asenteella lähdet liikkeelle. Haluatko oikeasti vanhan talon vai haluatko oikeasti uuden talon, mutta vanhan romantiikkaa. Kummasta on kysymys.” (32)
Yhtenä erityisryhmänä nähtiin rintamamiestalojen ostajat:
”Rintamamiestalojen ostajat – pikkuisen hulluja, jotka luulevat osaavansa. Ne ovat vaikeimmin tavoitettavat ja ne vain alkavat tekemään. Vasta seuraava omistaja tulee kysymään, mikä on vikana, kun se edellinen teki remontin.” (27)
22
Myöskään lapsia tai nuoria ei saisi unohtaa:
”Jos siitä tulisi hyvin konkreettinen, olisi ihana kun sinne tulisi koululaisryhmiä, ala-asteen
5-6-luokkalaiset, info-päiviä, rakennetun ympäristön lukupäivä, opetetaan lukemaan niitä,
että on tällainen peltikatto, tämä ei ole tiiltä vaan jäljitelmää, tämä on uusi tapa. Valistustoiminta kaikille.” (15)
”Lapsille rakennuskulttuurin kursseja.” (13)
Toimintamuodot
Toimintaan liittyvissä vastauksissa korostuivat konkreettisuus, käytännönläheisyys, havainnollisuus, selkeys ja elämyksellisyys. Haastattelujen perusteella keskukselta ei tule puuttumaan toimintamuotoja ja keinoja tavoittaa asiakkaansa. Haastetteluissa toivottuja toimintamuotoja olivat:
-neuvonta
-rakennusosien välitys, mahdollisesti fyysinen varasto ja ennen kaikkea tiedon välittäminen
olemassa olevista rakennusosista
-työnäytökset, tapahtumat, infotilaisuudet
-tiedonjako, monipuoliset nettisivut ja käsikirjasto, jossa olisi myös vanhoja kirjoja
-näyttelyt, nähtävillä ja kosketeltavissa olevat materiaalit
-verkoston rakentaminen
-kurssit, jatkokoulutus
-päivitetyn ja jollain tavalla varmistetun tai seuratun osaajarekisterin sekä materiaalirekisterin ylläpito
-sivistystyö
Todettiin myös, että energianeuvonta pitäisi saada samaan yhteyteen. Hyvä olisi saada
myös myös homekorjausneuvontaa samasta pisteestä.
Haastateltavat pohtivat, että keskukseen ei voida varmaankaan palkata useita työntekijöitä, vaan olisi yksi palkattu neuvoja, joka
-olisi alan intomielinen kehittäjä ja suunnannäyttäjä, kuten vaikkapa Panu Kailan tyyppinen
henkilö
-tuntisi perinnerakentamisen, mutta sen lisäksi olisi asiantuntija mm. seuraavilla aloilla:
energiansäästöratkaisut, homevauriot, kosteusongelmat, talotekniikka ja rakennuskulttuuri
-antaisi yksilöllistä neuvontaa ja samalla järjestäisi koulutusta mm. Tampereen kaupungin
henkilöstölle, oppilaitoksille sekä järjestäisi yleisötilaisuuksia, jolloin tietoisuus leviäisi laajemmalle
-pitäisi yllä ja valvoisi osaajarekisteriä. Rekisteriin pääsisivät vain sellaiset osaajat, joiden
taidot on tunnustettu tai sertifioitu ja rekisteriä valvottaisiin koko ajan taitojen sekä
arvojen osalta
-toimisi jonkun organisaation yhteydessä, helposti saavutettavassa paikassa. Omalla yksiköllä ei ole resursseja tällaisen henkilön palkkakustannuksiin, mutta tällaista palvelua mielellään käytettäisiin, jos se olisi maksutonta
-jolla olisi hyvinkin laaja katsantokanta ja hyvä henkinen sivistys.
23
Neuvonta
Neuvonta nähtiin tärkeimmäksi toimintamuodoksi. Keskuksen tulisi olla mahdollisimman
matalan kynnyksen paikka, jossa pitäisi saada esittää tyhmiä kysymyksiä laidasta laitaan.
Vastaukset kysymyksiin tulisi kuitenkin olla asiantuntevia. Ensikäden neuvonta tulisi johtaa
siihen, että kysyjä tietäisi, mistä tietoa voisi hakea tai osaisi hakeutua ammatti-ihmisten
pariin. Neuvoja ohjaisi asiakkaat oikean viranomaisen luokse silloin kun kyseessä näyttäisi
olevan lupa- tai ilmoitusmenettelyä vaativa kohde. Myös erilaisten tukien ja rahoituksen
hakemiseen kaivattiin opastusta.
Neuvonta tulisi pitää erillään varsinaisesta suunnittelutyöstä. Vähien resurssien sitominen
yhteen rakennukseen pitkäksi aikaa ei ole järkevää ja lisäksi suunnittelu edellyttää perusteellisia kartoituksia rakennuksen nykyisestä kunnosta, mikä ei ole keskuksen tehtävä. Ongelmallisena pidettiin myös vastuukysymyksiä. Kuka vastaa, jos neuvontaa annetaan riittämättömien pohjatietojen perusteella tai asiakas ymmärtää annetut neuvot väärin. Eräs
neuvontapalveluja antava kiteytti asian niin, että mitä ja miten -kysymysten sijaan täytyy
keskittyä miksi-kysymyksiin.
”Lähtökohta pyritään pitämään siinä, että yritetään yhdessä. Tai me autetaan kysyjää ensinnäkin hahmottamaan oma tilanteensa ja sitten ensisijaisesti pyritään vastaamaan miksikysymyksiin. Miksi asiat on näin, miksi ne eivät ole näin, miksi tässä kannattaisi ehkä
tehdä noin... Pyritään siihen, että kysyjä hahmottaa sen, että miksi tässä tehdään jotain
tai ei tehdä. Jos hän ei tiedä, miksi asiat pitää tehdä näin tai noin, on hyvin vaikea valvoa
tai arvioida sitä, että onko tarjottu palvelu soveltuva.”
Neuvontakäyntejä kohteissa toivottiin myös. Maakuntamuseon Tapani Koirasen tekemää
neuvontatyötä kiiteltiin, mutta todettiin, että Pirkanmaa on iso alue ja jos kysyntä edelleen
kasvaa, resursseja tarvittaisiin enemmän.
Kurssit ja jatkokoulutus
Kurssit näytiin keskuksen tärkeänä toimintamuotona jo heti alusta asti. Kursseista on ollut
jo puhetta kohderyhmien kohdalla. Jatkokoulutus puolestaan on ajankohtaisempaa sitten
kun keskuksella on vakiintunut toimintamuoto ja vakiintuneet käytännöt oppilaitosten ja
työllisyyskoulutuksen osalta työvoimaviranomaisten kanssa.
Jatkokoulutuksella tässä yhteydessä tarkoitettiin lähinnä sitä, että keskuksen kautta ”tavallisille” rakentajille voisi syntyä kiinnostus korjausrakentamista kohtaan, jolloin keskus voisi
ohjata ihmisiä oppilaitosten järjestämiin koulutuksiin. Kolmannen sektorin puolella toimii
ihmisiä, jotka voisivat löytää oman uransa korjausrakentamisen puolelta, tällöin jatkokoulutus olisi auttamista harjoittelu- tai oppisopimuspaikan löytämisessä. Keskus voisi myös
luoda oppimisympäristöjä korjattavien kohteiden ympärille.
Työnäytökset, tapahtumat, infotilaisuudet
Useissa keskusteluissa toivottiin, että keskus olisi elävä paikka, jossa ihmiset voisivat kohdata toisiaan. Keskus olisi kohtauspaikka ammattilaisille ja yhtälailla kertarakentajat voisivat löytää sieltä vertaisiaan. Keskuksessa voisi nostaa esille ajankohtaisia teemoja ja järjestää info- ja julkistamistilaisuuksia. Keskuksessa voisi olla esillä myös kaavaluonnoksia tai
muita suunnitelmia, jotka liittyvät keskuksen toiminta-ajatukseen.
24
Näyttelyt
Näyttelytoiminta nousi esille monessa merkityksessä. Keskuksen itsessään pitäisi olla tila
tai paikka, joka ilmaisisi rakennuskulttuuria ja nostaisi esiin siihen liittyviä arvoja. Keskuksessa voisi olla kiinteä näyttely, joka kuvastaisi eri aikakausiin liittyviä rakentamisen tapoja.
Tässä yhteydessä viitattiin esimerkkinä työsuojelunäyttelyyn, jossa oppilasryhmät vierailevat ahkerasti. Lisäksi keskuksessa voisi olla vaihtuvia näyttelyjä, jotka liittyisivät ajankohtaisiin teemoihin.
Nettipalvelut
Lähes kaikissa keskusteluissa nousi esiin internetin hyödyntäminen sekä olemassa olevan
tiedon hakemisessa että keskuksen toiminnan tukena. Ne, jotka ovat toimineet neuvontatyössä, miettivät, mitä tietoja nettiin kannattaa laittaa. Harvoihin ongelmiin on yhtä oikeata
vastausta, sillä kohteet ja ihmisten tarpeet ovat niin erilaisia. Mikäli rakennuksessa ei ole
tehty kuntokartoitusta tai omistaja ei tiedä ongelmien varsinaista syytä, netissä annettujen
ohjeiden mukaan korjaustoimet voivat osoittautua jopa vahingollisiksi.
Nettiin kannattaisi laittaa ryhmitellysti, sisällysluettelon tapaan, mistä löytää rakenneosia,
kierrätysmateriaaleja, korjaustapoja tai apua suunnitteluun. Netissä voisi olla osaajarekisteri ja netin kautta voisi ilmoittautua kursseille ja neuvontapalveluihin. Vaikka netti onkin
nykypäivää, pelveluita suunniteltaessa tulisi muistaa myös ihmiset, jotka eivät käytä nettiä.
Osaajarekisteri
Osaajarekisteri nousi usein esiin haastatteluissa. Rekisteri palvelisi kaikkia kohderyhmiä:
kertarakentajat löytäisivät sieltä tarvitsemaansa osaamista, alan ammattilaiset voisivat
tuoda osaamistaan esiin ja esim. opiskelijat löytäisivät sieltä alan ammattilaisia, joilta he
voivat kysyä työharjoittelu- tai oppisopimuspaikkaa. Osaajarekisterin tulisi olla jollain tavalla hallinnoitu niin, että pelkkä oma ilmoitus osaamisesta ei riitä. Rekisteriin tulevilla täytyisi
olla referenssejä aikaisemmista töistä, esillä tulisi olla tutkinnot ja erikoistumisalat tai voitaisiin käyttää suosittelijoita. Osaajarekisteri lisäisi omalta osaltaan laatutasoa. Osaajia tarvitaan kaikilta aloilta, joten tässä tarvitaan laajaa verkostoa keskuksen taustalle.
Osaajarekisteriin läheisesti liittyy myös yritysverkoston kehittäminen. Korjausrakentamisen
projekteissa tarvitaan monialaista osaamista, mitä ei välttämättä löydy yhden yrityksen
sisältä. Osaajarekisterin avulla ammattilaiset löytävät toisiaan, mutta keskus voisi toimia
myös aktiivisesti yritysverkoston luojana ja tukena.
Materiaalirekisteri
Myös materiaalirekisteriä kaivattiin, mutta toteuttamistavasta ei tullut selkeätä ehdotusta.
Asiakkaan kannalta olisi hyvä, että löytyisi tietoa vanhoista materiaaleista ja uusien materiaalien yhteensopivuudesta. Toivottiin paikkaa, jossa eri materiaaleja voisi vertailla ja josta
löytyisi jokun puolueettoman tahon tekemiä vertailuja. Materiaalien osalta mennään jo
osittain suunnittelun puolelle, sillä suunnittelijan työhön kuuluu rakennuksessa aikaisemmin käytettyjen materiaalien tutkiminen ja niihin sopivien paikkaus- tai korjausmateriaalien
ehdottaminen suunnitelmassa. Materiaalirekisterin kehittäminen voisi olla keskuksen pidemmän aikavälin tavoitteena.
25
Materiaalien osalta toivottiin myös, että erilaisia materiaaleja olisi keskuksessa esillä, jotta
niihin voisi konkreettisesti tutustua.
Verkon kutoja
Yhtenä tärkeänä tehtävänä nähtiin verkoston rakentaminen alan toimijoiden välille. Verkoston tulisi sisältää erilaisia tasoja, joiden välille keskus luo kohtaamisia. Verkosto koostuisi pääosin pirkanmaalaisista toimijoista – yrittäjistä, oppilaitoksista, opiskelijoista, vastavalmistuneista, kolmannen sektorin toimijoista – mutta unohtaa ei voi muita Suomessa
olevia neuvontakeskuksia. Keskuksen tehtävänä olisi erilaisten kohtaamisten järjestäminen, jolloin voisi syntyä mm. yritysyhteistyötä, oppisopimussuhteita, työhön/opiskeluun
poluttamista ja kontakteja yrityksen sukupolvenvaihdosta varten.
Keskuksen itsensä tulisi olla Suomen kattavan verkoston jäsen ja olla myös vuorovaikutuksessa erityisesti lähialueiden kanssa. Rannikkokaupungeissa sijaitsevissa keskuksissa on
läheiset kontaktit Ruotsiin. Toisaalta alan osaajia tulee paljon Venäjältä ja Virosta. Kuinka
tämä osaaminen voitaisiin hyödyntää paremmin Pirkanmaalla, eikä tyydyttäisi pelkästään
yksittäisiin rakennusprojekteihin liittyviin työsuhteisiin.
Tutkimustiedon välittäjä
Tutkimuksen ja koulutuksen puolella toimivat näkivät keskuksen yhdeksi tehtäväksi toimia
filtterinä tutkimustiedon ja tavallisten rakentajien välillä. Tutkijoilla ei ole mahdollisuuksia
vastata yksittäisten ihmisten kysymyksiin ja usein tutkimustulokset ovat sellaisessa muodossa, että niitä on vaikea soveltaa käytännön työhön. Keskus voisi haastaa tutkijoita mukaan erilaisiin keskusteluihin ja toisaalta koota arkipäivän ongelmia, joihin tutkimuksen
avulla voisi löytyä laajamittaisesti hyödynnettäviä ratkaisuja.
Yleisemmällä tasolla keskus voisi jäsentää tietoa, jotta asiakkaiden olisi helpompi löytää
ohjeita, tekijöitä, materiaaleja ja ideoita.
Purkamisen ohjaus
Vaikka tavoitteena onkin rakennuskannan elinkaaren jatkaminen, joskus tullaan tilanteisiin,
että joku rakennus tai rakennuksen osa on tullut elinkaarensa päähän. Tällöin olisi tärkeätä
ohjata sekä rakennuksen omistajia että purkutyöhön osallistuvia ammattilaisia purkamaan
rakennus niin, että rakennusosat tulisivat mahdollisimman hyvin kiertoon eivätkä joutuisi
kaatopaikalle sekajätteenä. Keskuksessa voisi olla, tilasta riippuen, oma rakennusosien
kierrätyspiste, mutta keskus voisi ainakin välittää tietoa Suomessa toimivista pisteistä ja
miettiä, kuinka voisi tehostaa rakennusosien kierrätystä sekä paikallisesti että Suomen
mittakaavassa.
Sopimukset
Rakennuskorjaukseen liittyvät sopimukset nousivat usein esille keskusteluissa. Todettiin,
että vaikka suullinen sopimus on pitävä, erimielisyyksissä on vaikea näyttää toteen, mitä
on sovittu. Sen vuoksi keskuksen yksi toiminnan myoto olisi sopimuspohjien tekeminen ja
jakaminen. Koska sopimuskysymykset nousevat esiin yleensä vasta silloin kun rakennushanke tulee ajankohtaiseksi, sopimuksiin liittyviä teemailtoja pitäisi pitää säännöllisin väliajoin.
26
Taustalla yksityinen, kaupunki, yhdistys vai joku muu
Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että keskuksen taustaorganisaation muodolla ei ole
suurta merkitystä, muoto voi aivan hyvin olla osakeyhtiö, säätiö tai yhdistys. Suuri merkitys on kuitenkin sillä, että keskuksen tulisi olla riippumaton toimija. Jos neuvontaa annetaan puhtaasti liiketaloudellisista lähtökohdista käsin, keskus ei juurikaan poikkea nykyisestä rautakauppaneuvonnasta eli siellä tarjotaan vain niitä ratkaisuja, mitä itse tuotetaan ja
kilpailevista tuotteista ei puhuta. Vain yksi haastateltu näki keskuksen toiminnassa liikeidean mahdollisuuden.
”Periaatteessa ei väliä, mutta jos sen tavoitteena on voiton maksimointi, voi tulla ongelmia, mutta jos tuotto käytetään kehittämistoimintaan, asia on kunnossa.” (11)
Kaupunkia yksin ei myöskään pidetty hyvänä vaihtoehtona, sillä silloin toiminta ei eroa riittävästi viranomaistoiminnasta. Vastauksissa toivottiin, että keskus olisi toiminnallinen ja
käytännöllisesti virittynyt paikka, joten pelättiin, että kaupungin organisaation sisällä keskus helposti muotoutuu yhden neuvojan toimistohuoneeksi. Silloin poikkeamiskynnys olisi
sama kuin muihinkin viranomaispalveluihin eikä keskuksen perustamisesta saataisi odotettua hyötyä. Myöskään kaupungin puolella ei löytynyt suurta innokkuutta ottaa uusia tehtäviä vastaan kun resurssit ovat muutenkin tiukilla. Useissa vastauksissa sen sijaan mietittiin
sitä, että kaupunki voisi ostaa joitakin palveluita esim. henkilöstökoulutusta, neuvontapalveluita tai tiedotustilaisuuksia ja siten hyötyä keskuksen toiminnasta ja samalla tukea sitä.
Muiden viranomaisten kannalta olisi helpompi, että keskus olisi julkinen. Silloin viranomaisten on helpompi tehdä yhteistyötä.
Parhaimmaksi nähtiin, että keskus olisi monen toimijan yhteishanke. Alueellisesti keskus
voisi keskittyä Tampereen kaupunkiseudulle, mutta toisaalta todettiin, että asiakkaita on
vaikea rajata kunnan rajojen mukaan. Käytännössä aluerajaukseksi muodostuisi Pirkanmaa, vaikka suurin osa asiakkaista olisikin Tampreen kaupunkiseudulta.
Keskuksella tulisi olla tarpeeksi vahva pohja, että sillä olisi jatkuvuutta. Vaihtoehdoiksi käytännössä jäivät yhdistys, osuuskunta ja säätiö. Uutena vaihtoehtona nostettiin esiin yhteiskunnallinen yritys, mutta sellaisen perustamiselle ei ole Suomessa vielä lainsäädäntöä, joten tässä vaiheessa sitä vaihtoehtoa ei tarkastella enempää.
Jotkut epäilivät, että yhdistysmuotoisena sen status tulee olemaan heikko. Samoin epäiltiin, että yhdistysmuotoisena keskus toimisi vapaaehtoispohjalta, jolloin jatkuvuus voisi olla
hyvinkin epävarmaa. Yhdistysmuodossa ratkaisevaa on se, ovatko jäsenet yksityishenkilöitä vai onko takana isompia organisaatioita.
Yhteistyökumppaneiden kirjo
Yksi haastattelukysymys liittyi siihen, keitä henkilöitä tai mitä organisaatioita hankkeessa
pitäisi olla mukana eri vaiheissa. Vastaukset hajautuivat paljon, mutta tärkeimpinä organisaatioina nähtiin kaupungin rakennusvalvonta sekä alueella toimivat oppilaitokset, joissa
on rakentamisen alan opetusta. Myös museon asiantuntemusta pidettiin tärkeänä, vaikka
kaikissa haastatteluissa ei tullut esiin, tarkoitettiinko museosta puhuttaessa Pirkanmaan
27
maakuntamuseota vai Museovirastoa.
Yhteistyö yrittäjien kanssa nousi esille eri muodoissa. Yrittäjät pitäisi saada keskuksen
taakse ja toisaalta yritykset ovat yksi toiminnan kohdejoukko. Myös yrittäjien välistä yhteistyötä tulisi vahvistaa, jotta alan ammattitaito, arvostus ja liiketoimintamahdollisuudet
kasvaisivat. Yrityssektori on niin laaja, suunnittelijoista tekijöihin, materiaalin valmistajista
kirjakauppoihin, että yritysyhteistyön tarkempi suunnittelu ja keinovalikoimat siirtyvät mahdollisen käynnistämishankkeen työsarkaan.
Keskuksen toiminnan rahoittamisen kannalta tärkeiksi yhteistyökumppaneiksi nähtiin ELYkeskus ja Pirkanmaan liitto, joiden toiminnan piiriin rakennetun kulttuurin hoito kuuluu
myös sisällöllisesti. Käytännössä rahoitus tapahtuisi hankkeiden muodossa.
Muita mainittuja olivat: tutkijat (tarkemmin määrittelemättä), TYPA – työllisyyden hoidon
palveluyksikkö Tampereella, kaupungin Tilakeskus sekä kaavoitus- ja kiinteistötoimi,
Tredea, Ympäristöministeriö, Työ- ja elinkeinoministeriö, Ympäristötietokeskus Moreenia,
erilaiset ekorakentajien verkostot, LV-yhdistys, Rakennusmestareiden yhdistys, arkkitehdit
SAFA, Pirkanmaan kiinteistöyhdistys, arkkitehti Lasse Kosunen, Ekokumppanit Oy, Pirkanmaan perinnepoliittinen yhdistys, apulaispormestarit Hanhilahti ja Pesä, Restaurointikilta,
arkkitehti Bruno Erat – ekologisen rakentamisen uranuurtaja, Rakennusapteekki, Kiinteistöliitto, Pirkanmaan taidetoimikunta, Pirkanmaan rakennuskulttuurin yhteistoimintaryhmä
sekä Sitrasta Juha Kostiainen. Lisäksi ehdotettiin, että Panu Kaila pitäisi saada keskuksen
kummiksi.
Keskuksen tulisi puolestaan kytkeytyä muuhun valtakunnalliseen toimintaan ja erilaisiin
verkostoihin. Myös kansainvälinen yhteistyö, etenkin lähialueiden Ruotsin, Venäjän ja Viron
kanssa, nousi esille.
Keskuksen sijainti
Hyvä saavutettavuus eri sanoilla ilmaistuna oli yleisin keskuksen sijaintiin liittyvä vastaus.
Saavutettavuus merkitsi eri ihmisille erilaisia asioita. Osalle hyvä saavutettavuus tarkoitti
sitä, että paikalle päästiin isollakin autolla tai peräkärrin kanssa, toisille se tarkoitti, että
paikka on hyvien julkisten yhteyksien äärellä.
Toiseksi eniten toivottiin, että keskus tulisi sijaitsemaan puolueettomalla maastolla. Kaupungin keskusta-aluetta, Rautatieasemalta Sokoksen kulmalle, pidettiin erittäin hyvänä
alueena siinä mielessä, että siellä liikkuu paljon ihmisiä. Samalla todettiin, että vuokrataso
tuolla alueella on tähän tarkoitukseen liian kallis.
Frenckell mainittiin kuuden tapaamisen aikana erittäin hyvänä sijaintina, vastineeksi tuli
yksi, joka sanoi, että ei missään tapauksessa Frenckell. Frenckellin hyviksi puoliksi nähtiin,
että se on keskustassa, siellä on muuta alaan läheisesti liittyvää neuvontaa ja lähellä ovat
kaavoitus sekä rakennusvalvonta. Myös ne, jotka pitivät Frenckelliä hyvänä, miettivät sitä,
että liitetäänkö keskuksen toiminta liikaa viranomaistyöhön tämän sijainnin vuoksi.
Pispala nousi esiin keskusteluissa sekä hyvässä (12 kpl) että huonossa (7kpl) mielessä,
28
parhaimmillaan sama ihminen piti Pispalaa sekä hyvänä että huonona vaihtoehtona. Pispalan hyviä puolia olivat:
”valtakunnallinen imago” (13)
”Jos se on Pispalassa, sitten siinä olisi esimerkkejä lähellä ja jotain kohteita, mitä ihmiset
voi käydä katsomassa. (2)
”Pispala olisi aika luonteva, ihmisillä on sellainen mielikuva Pispalasta, että se on sellainen
vanha, hauska asuinalue, vaikka siellä onkin muuttunut aika paljon miljöö ja rakennettu
uutta...koko se miljöö, kaikkea muutakin toimintaa, joka tukee vanhan perinteen ja
vanhan säilyttämistä, se olisi hyvin luonteva paikka sille.” (32)
” Tipotielle on tulossa myös terveysasema.” (30)
Kahdessa vastauksessa nousi esiin se, että keskukseen voisi yhdistää Pispala-infon.
”Paikka, josta saisi kupin kahvia ja tietoa Pispalasta.” (29)
Suurin pelko sijaintiin Pispalassa oli se, että se jää pelkästään pispalalaisten omaksi
keskukseksi.
”Pispalassa keskus voi leimautua pispalalaiseksi, ehkä.” (22)
”Pispala on vain yksi pieni osa, ei pispalalaiset pysty käyttämään tämmöistä keskusta, ei
kannata lähteä ajattelemaan nurkkakuntakohtaisesti.” (15)
Pispalan muita huonoja puolia oli liikenneväylien ahtaus (ei pääse peräkärrin kanssa
paikalle).
Nähtiin, että keskuksen täytyy palvella eri kaupunginosien ja seutukunnan tarpeita, ei pelkästään yhden kaupunginosan tarpeita. Keskusteluissa nousi esiin se, että toiminnan sisältö kuitenkin ratkaisee viime kädessä keskuksen asiakaskunnan eikä sijaintipaikka.
Virtuaalimaailmaa sijainniksi ehdotti neljä vastaajaa. Toisaalta todettiin, että netistä löytyy
jo nyt hyvin paljon tietoa ja uuden palvelun tekeminen tunnetuksi vaatii markkinointia ja
vie oman aikansa.
Muita vastauksia:
”Kiertävä piste.” (2)
”Sokoksen viereen Hallituskadulle, Linja-autoaseman seutu.” (25)
” Ympäristökeskuksen tai rakennusvalvonnan yhteydessä” (5)
”Lappi” (9)
”Esim. vanhoja teollisuuskiinteistöjä, mitkä on jäämässä tai jäänyt käyttämättömäksi.”(13)
”Luovien alojen keskus, jääkö sinne tilaa vajaakäyttöön? Santalahti – vanha tikkutehdas –
uusien kerrostalojen keskelle. Ehkä se voisi tulla yrittäjien paikaksi.” (13)
” Tammelassa, Puukäpylästä on asiakkaita. Ei mielellään Lakalaivaan.” (15)
”Hyvä saavutettavuus, IKEAn aula, kulkureittien varrella.” (27)
”Pispala, Petsamo, Kauppi, hienoja omakotitaloalueita” (28)
” Viinikka – hienoa asuntokantaa.” (32)
”Nekalan suunta.” (7)
”Sijainnilla on merkitystä, sanotaan niin, että jos se tulee virastoihin, se ei palvele sillä
tavalla ihmisiä.” (31)
” Voisi olla myös yhtenäinen jälleenrakennuskauden alue.” (32)
29
Tilavaatimukset
Tilavaatimukset vaihtelivat teollisuushallista (3) R-kioski -tyyppiseen (6) info-kioskiin puhtaasti sen mukaan, millaista toimintaa keskukseen ajateltiin. Tilan suhteen yleisin vastaus
oli, että paikan pitäisi olla intohimoja herättävä ja toiminta konkreettista.
” Visuaalinen paikka, näkisi, mitä rakennuskulttuuriin luetaan, olisi mahdollista nähdä erilaista materiaalia (Esim. videot), näkisi miten aseioita toteutetaan. Pääsisi jotain kokeilemaan. Ei voi olla paperinmakuinen paikka. Siellä voisi olla esimerkkejä huonoista ja hyvistä
tavoista.” (11)
” Vois jotain hirsitalon nurkkaa laittaa esiin, koulutustiloja, luokkahuoneita, jos pääsisi
vähän tekemään jotain oikeasti, vaikka punamultamaalin keittoa kun on semmoinen aika.
Aika laajasti kaikennäköistä.” (12)
”Olisi söpöintä, jos keskus olisi vanhassa rakennuksessa.” (17)
”Näyteikkunallinen, ulospäin näkyvä, matala kynnys, isot ikkunat.” (22)
Ehdotetut rakennukset
Pispala:
Selkeenkuja 5 (ongelma pysäköintitilan puute)
Ratakatu 5
Uittoyhdistyksen talo, Mäkikadun ja Uittajankadun kulmassa
A-killan talo Tahmelassa (ongelma liikkuminen – ahtaat kadut)
Entinen Pispalan neuvolan tila (ongelma liikkuminen)
Entinen Puukkoniemen kauppa, Pispalan valtatie 11 / Mäkikatu 2
Pikkutalo Pyykkipuiston vieressä Pispalanharju 32 (ongelma liikkuminen)
Tulitikkutehdas (Santalahden puolella)
Rollikkahalli (Pyynikin puolella)
Muut rakennukset:
Annikinkadun kortteli
Tallipiha
Finlaysonin tai Tampellan alue
Onkiniemen teollisuuskiinteistö, mistä suunnitellaan luovien alojen keskusta
Veturitalli
Entinen leipomo Viinikankadun, Iidesrannan ja rautatien risteyksessä
IKEAn aula
Rahoitus
Keskusteluissa rahoituksen löytyminen nähtiin suurimmaksi keskuksen alkuvaiheen ongelmaksi. Ajateltiin, että matalan kynnyksen neuvonta tulisi olla ilmaista ja vasta sitten kun
siirrytään konkreettisesti kohteen suunnitteluun, neuvonta muuttuisi normaaliksi palvelutuotannoksi ja se siirtyisi palveluja tuottaville yrityksille. Haastettelussa nähtiin, että neuvontatarve on ilmeinen ja se kuuluisi myös julkisen tahon tehtäviin. Kuitenkin julkista rahoitusta on vaikea löytää. Vaikka esimerkiksi Ympäristöministeriössä korjausrakentamisen
30
neuvontapisteiden kattava verkko nähdään Suomessa tarpeelliseksi, konkreettisia resursseja pisteiden toiminnan käynnistämiseen tai ylläpitoon ei ole tällä hetkellä tarjolla.
Keskuksen käynnistämisvaiheessa hankerahoitus nähtiin käytännössä ainoana mahdollisuutena saada toiminta käyntiin. Aloitushankkeen aikana voitaisiin testata erilaisia toimintamuotoja, joista osa olisi maksullisia ja joiden avulla toiminta voitaisiin jatkossa rahoittaa.
Aloitushankkeen yksi tärkeimmistä toimintamuodoista olisi tiedottaminen keskuksen toiminnasta alueellisesti ja laajemmin, jotta keskukselle saataisiin näkyvyyttä.
Oppilaitosten ja tutkimustoiminnan kanssa hyväksi havaittiin erilaiset tutkimus- tai selvityshankkeet, joihin etsittäisiin yhdessä ulkopuolista rahoitusta. Pienille projekteille olisi helpompi saada rahoitusta, jos ne pystyisivät ratkaisemaan jonkin konkreettisen ongeman.
Keskus voisi toimia projekteissa hallinnoijana, joilloin oppilaitokset voisivat keskittyä itse
ongelmaan.
Kuten aikaisemmin jo kävi ilmi, tulevaan keskukseen ei voida palkata useita ihmisiä, mutta
kun katsoo tehtävälistaa, on myös selvää, että yksi ihminen ei tuollaisesta työmäärästä
selviydy. Jos keskus pyrkii hoitamaan myös alan kehittämistehtävää, yhden ihmisen kehittämisideat tyrehtyvät varsin pian. Joissain haastatteluissa esiin nousi tuottaja-malli, että
keskuksen työntekijä toimisi kurssi- ja koulutuspalveluiden tuottajana ja hakisi hanke- ja
projektirahoitusta yhteistyöhankkeille. Mikäli keskuksella olisi kaksi työntekijää, tuottaja ja
alan asiantuntija, tuottajamallin avulla yhden ihmisen palkan saisi rahoitettua pitkällä aikavälillä. Toisen palkka täytyy hankkia muuten.
Yritysten mukanaolo keskuksen toiminnassa nähtiin positiivisena asiana, kunhan keskuksen
toiminta pysyy sillä tavalla puolueettomana, että tietoa saa eri vaihtoehdoista, eikä pelkästään yhdestä, joka on maksanut mainoksen. Jos teemana on esimerkiksi eristäminen, esillä tulisi olla erilaisia vaihtoehtoja ja niiden käyttötarkoituksesta tulisi saada asiantuntevaa
tietoa. Esillä olevilta yrityksiltä voidaan laskuttaa näyttelytilasta.
Jos tila on toiveiden mukainen, elämyksiä ja intohimoja herättävä, tilan käytöstä voivat olla
kiinnostuneita myös erilaisten tapahtumien ja kurssien järjestäjät. Yksi osa rahoituksesta
voisi muodostua tilan vuokraamisesta ulkopuolisille. Rakennusosien välittäminen ja myyminen jakoi mielipiteitä. Toiset näkivät siinä keskuksen toiminnan rahoitusmuodon, toiset
puolestaan pitivät Tampereen vuokratasoa liian korkeana sille, että keskuksessa olisi
varasto. Keskuksen toivottiin olevan keskellä kaupunkia ja/tai hyvien liikenneyhteyksien
varrella, joten edullisen varastotilan löytäminen näillä ehdoilla on ongelma. Pelkän tiedon
välittämisen hinnoittelu voi olla vaikeaa.
Rahoituksen kannalta nähtiin tärkeäksi, että keskus on toimiva, toiminnallinen ja ihmisiä
liikkuu siellä myös varsinaisten tapahtumien välisenä aikana. Keskuksen yhteyteen tulisi
saada sellaista oheistoimintaa, joka tukisi keskuksen toimintaideaa. Keskuksen yhteydessä
voisi olla kahvila, jonka toiminnasta vastaisi toinen taho. Kestävän kehityksen teeman mukaista toimintaa olisi esim. polkupyörien vuokraus tai kierrätystuotteiden putiikki. Keskuksessa voisi toimia matkailijoita palveleva info-piste. Rakentamiseen läheisesti liittyy pihasuunnittelu ja kunkin aikakauden perinnekasvit yhtä lailla sisustussuunnittelu sekä huonekalujen huolto, korjaus ja entisöinti voisivat liittyä keskuksen toiminnan oheen. Oheistoimintojen määrä ja luonne riippuu tulevan keskuksen tiloista ja sijainnista.
31
Liite 4. Olemassa olevat neuvontapalvelut
PERA – Perinnerakennusten korjausneuvontaa Pirkanmaalla
Pirkanmaan maakuntamuseon vanhojen rakennusten korjausrakentamisen ja restauroinnin
ohjaus- ja valvontatyö. Toiminta on viranomaistyötä, jota säätelevät sopimukset Museoviraston kanssa. Resurssit: perinnerakennusmestari Tapani Koiranen, rakennustutkija Hannele Kuitunen ja rakennustutkija Miinu Mäkelä. Toiminta-alueena on koko maakunta.
Työn kuvaa: neuvottelut, tarkastus- ja neuvontakäynnit, esitelmä- ja kyselyillat, lopputöiden ohjaaminen, viranomaislausunnot, julkaisut, valokuvadokumentointi, sähköposti- ja
puhelinneuvonta, Taitajarekisterin ylläpito, Museoviraston ja Ely-keskuksen korjausavustusten käytön valvonta sekä päätösprosessiin osallistuminen viranomaisyhteistyönä. Vuosittain
on yhteensä noin 300-400 asiakastapahtumaa, joista 150-200 rakennuksella.
Pirkanmaan maakuntamuseon korjausrakentamisen ja restauroinnin ohjaustyö on sidoksissa museon viranomaistehtäviin. Sen vuoksi sen resurssit eivät ole käytettävissä uuden
keskuksen hallinnoinnissa tai sen arkisessa pyörittämisessä. Maakuntamuseo toimii kuitenkin mielellään erillään olevana yhteistyökumppanina, jolta saa neuvoja ja apua tarvittaessa, resurssien mukaan. Museo näkisi myös mielellään, että tuleva keskus profiloituisi esimerkiksi vanhojen rakennusosien kierrättäjänä, jolloin museo voisi ohjata sinne asiakkaita.
Tampereen kaupungin asuntotoimi
Tampereen kaupungin asuntotoimen neuvonta valtion korjaus- ja energia-avustusten ja
suhdanneluontoisten avustusten hakemiseen. Yksityisille myönnettäviä avustuksia nykyään
hyvin vähän.
Resurssit: korjausneuvoja Eeva-Liisa Anttila kokopäiväisesti.
-käynnit kohteissa
-sähköpostiyhteydenotot
-puhelinyhteydenotot
Energia-avustuksia myönnettäneen vuonna 2011 uusiutuvaa energiaa hyödyntävien lämmitystapojen käyttöönottoon, kerros- ja rivitaloille energiatehokkuutta parantaviin investointeihin ja energiakatselmuksiin sekä pientalojen energiakorjauksiin. Korjausavustusta
vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaamiseen, talousjätevesijärjestelmiin, terveyshaitta-avustuksiin, hissien rakentamiseen, liikkumisesteitten poistamiseen ja suunnitelmalliseen korjaustoimintaan eli kuntoarvion- ja kuntotutkimuksen laadintaan ja perusprannuksen suunnitteluun.
Tampereen kaupungin rakennusvalvonta
Tampereen kaupungin rakennusvalvonnan tehtäviin kuuluu rakentajien neuvonta. Korjausrakentamisen puolella kaikki hankkeet eivät tule rakennusvalvonnan tietoon, sillä kaikki
hankkeet eivät kuulu lupien piiriin. Rakennusvalvonnan puolella suuntaus on ennakoivaan
neuvontaan Oulun mallin mukaan, joten neuvontatyö lisääntyy.
32
ELY-keskus
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY) myöntävät valtionavustuksia rakennusperinnön hoitoon omilla toimialueillaan. ELY-keskuksilla ei kuitenkaan ole resursseja järjestää
korjausiin liittyvää neuvontaa. Pirkanmaalla avustusten hakijoista suuri osa on ollut yhteydessä Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestariin, mutta se on vapaaehtoista
eikä edellytä avustuksen hakemista. Vuosittain Euroopan rakennusperintöpäivien yhteydessä on pidetty avustuksien hakemiseen liittyviä luentoja. Myönteisen avustuspäätöksen saaneet on kutsuttu neuvontatilaisuuteen, jossa kerrotaan mitä korjataan ja millä materiaaleilla ja lisäksi kaikki avustuksia hakeneet kutsutaan koulutuspäivään, joka järjestetään vuorovuosin Hämeenlinnassa tai Tampereella.
Tampereen Rakennustori Oy
Tampereella toimii yrityspohjainen Tampereen Rakennustori Oy, joka on keskittynyt käytetyn rakennustavaran myyntiin. Myyntityön yhteydessä neuvotaan asiakkaita, mutta varsinaista neuvonta- tai ohjauspalvelua Rakennustorilla ei ole tällä hetkellä suunnitteilla.
Kaupunkikuvatoimikunta
Tampereen kaupunginhallitus asetti viisijäsenisen kaupunkikuvatoimikunnan, jonka jäseninä on sekä Suomen Arkkitehtiliiton että kaupungin edustajia. Kaupunkikuvatoimikunnan
tehtävänä on antaa arkkitehtuuria ja kaupunkikuvallisia ominaisuuksia koskevia lausuntoja
merkittävistä rakennushankkeista ennen rakennuslupien käsittelyä. Toimikunta lausuu merkittävien tontinluovutuskilpailujen tarjouksista ennen tarjousten muuta käsittelyä ja antaa
lausuntoja muista merkittävistä kaupunkikuvaan vaikuttavista julkisten tilojen hankkeista ja
kaavoista.
Kaupunkikuvatoimikunta harvoin ottaa kantaa korjausrakentamisen kohteisiin, joten kertarakentajan ja toimikunnan yhteys on välillinen.
Kilta- ja yhdistystoiminta
Restaurointikilta on valtakunnallinen ja sen tehtävänä on pitää yllä korkeaa ammattietiikkaa ja saada restaurointityölle ja -alalle sen ansaitsema arvostus. Tavoitteena on saada
restaurointialan työt ohjautumaan ammattilaisille ja panostaa katoamassa olevien käsityötaitojen käyttöön ja säilymiseen. Tarkoituksena on luoda toimiva ja elävä restaurointialojen
ammattilaisten yhteistyöverkosto.
Restaurointikilta on tarkoitettu restaurointialan tutkinnon suorittaneille tai vastaavat taidot
omaaville ammattilaisille. Restaurointialalla voi suorittaa restauroijan kisällin tai mestarin
tutkinnon, niissä testataan, että taidot ja ymmärrys vanhaa kohtaan ovat kohdallaan. Tutkinnon läpäisseet ovat perustaneet oman yhdistyksen, jonka kotisivut löytyvät osoitteesta:
www.restaurointi.net
Tällaisia kiltoja on myös muilla ammattialoilla, tähän aihepiiriin liittyvät mm. Arkkitehtikilta
ja Rakennusinsinöörikilta ry. Lisäksi eri ammattialoilla toimii yhdistyksiä, joiden tavoitteena
on parantaa ammattitaitoa ja lisätä alan keskustelua. Osa yhdistyksistä on valtakunnallisia
ja osa toimii alueellisesti. Tampereen seudulla toimii mm. Pirkanmaan Rakentajat PIRA ry,
jonka jäsenjärjestöjä ovat Suomen rakennusinsinöörien liitto RIL ry:n Pirkanmaan osasto,
33
Tampereen Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA ry, Tampereen rakennusmestarit ja
-insinöörit AMK ry sekä Tampereen seudun arkkitehdit SAFA (TAM-SAFA) ry.
Kiltojen ja yhdistysten kautta korjausrakentaja voi löytää osaajia, mutta kiltojen ja yhdistysten toiminta ja tiedottaminen suuntautuu omalle jäsenkunnalle, joten kertarakentaja ei
välttämättä löydä tätä tarjontaa. Tampereen seudulta restaurointialan kisälli- tai mestaritutkinnon läpäisseitä killan jäseniä on kovin vähän. Tätä puutetta voisi korjata lisäämällä
näyttötutkinnon suorittamismahdollisuuksia ja kannustamalla alan toimijoita jatkotutkintojen pariin.
Rakennusperintö -portaali
Rakennusperintö -portaali löytyy osoitteesta: www.rakennusperinto.fi
Portaalin tuottavat ympäristöministeriö ja Museovirasto. Portaali kokoaa rakennuksia ja
niiden hoitoa koskevat verkkosisällöt ja -palvelut yhteen osoitteeseen. Palvelu tarjoaa tietoa lyhyinä yleisesittelyinä ja laajempina artikkeleina. Ajankohtaisia asioita seurataan uutisissa. Tapahtumissa kerrotaan missä ja milloin tapahtuu. Toimitus vastaa sisältöjen laadusta ja ajantasaisuudesta. Toimitus tekee yhteistyötä rakennusperintöalalla toimivien kanssa.
Portaali palvelee suomeksi ja ruotsiksi.
Portaalin avulla kertarakentaja saa paljon yleistä tietoa, mutta käytännön hankkeisiin neuvoja on vaikea löytää.
Museovirasto – korjauskortisto
Museoviraston korjauskortisto opastaa korjaamaan ja kunnostamaan vanhaa rakennusta
oikein ja taloudellisesti. Korjauskortteja voi tilata Museovirastosta tai ostaa Rakennustietokeskuksesta ja Suomen kansallismuseon kaupasta, mutta niitä voi myös selata internetissä
osoitteessa: http://www.nba.fi/fi/korjauskortit
Suurin hyöty korjauskortistosta on sellaiselle korjaajalle, jolla on jonkinlaiset alan perustiedot. Kertakorjaaja ei korttien avulla välttämättä pysty arvioimaan, onko esim. vanha eriste
laadultaan ja paksuudeltaan riittävää. Korteista on silti apua myös kertakorjaajalle, sillä
niiden avulla voi hahmottaa millaisia ratkaisuja yleensä tehdään.
Omataloyhtio.fi
Omataloyhtiö.fi on kehittänyt yhdessä VTT Expert Services Oy:n kanssa paikkakuntakohtaisen hakupalvelun sertifioiduille ammattilaisille. Palvelu on suunnattu taloyhtiöille, mutta
sen käyttöä ei ole rajoitettu. Henkilösertifiointitoiminnan tavoitteena on varmentaa, että
sertifioitu henkilö osaa harjoittaa ilmoittamaansa toimintaa. Sertifikaattien tilannetta päivitetään noin kuukauden välein. Lokakuussa 2010 Pirkanmaalta löytyi sertifioituja henkilöitä
lähinnä vedeneristystyöhön, mutta myös kosteusmittaukset, rakennusten lämpökuvaus,
rakennusten tiiviyden mittaus ja märkätilatöiden valvonta löytyivät listalta.
Talotori.fi -sivusto
Talotori.fi -sivuston tavoitteena on edistää luontoa säästävää ja kestävää rakentamista. Sivustolta löytyy tietoa luonnonmukaisen rakentamisen osaajista, tapahtumista ja tuotteista.
Lisäksi on tietotori-osuus, jossa on artikkeleita korjaus- ja uudisrakentamisesta ja materiaaleista. Sivusto löytyy osoitteesta: http://www.talotori.net/
34
Talotori.fi -sivusto on luotu Forssan ammatti-instituutuutissa olleen Luonnonmukaisen rakentamisen koulutusohjelman aikana 1.9.2000 – 31.3.2003. Sivuston päivitys näyttää
päättyneen vuonna 2005. Tämä on hyvä esimerkki siitä kuinka paljon erittäin hyvää materiaalia on jo olemassa, mutta hanketaustaisena nämä kootut sivustot ja muut materiaalit
ovat jääneet päivittämättä ja esim. osaajarekisteri menee ajan myötä kelvottomaksi.
Korvo – Korjausrakentamisen viranomaisohjaus
KORVOn taustalla on ympäristöministeriön toimeksiannosta tehty selvitys korjausrakentamisen viranomaisohjauksen kehittämisestä. KORVO-nettisivuilla julkaistaan tapauksia,
”kipupisteitä”, joihin rakennusalan toimijat ovat törmänneet. Nettisivut löytyvät osoitteesta:
http://www.korvo.fi/
KORVO on nimensä mukaisesti suunnattu viranomaisille, joten sen hyödyntäminen
kertarakentajan näkökulmasta on vaikeaa.
35
Liite 5. Keskukset, joiden toimintaan on tutustuttu selvitystyön aikana
Selvitystyön aikana tutustuttiin erilaisiin Suomessa oleviin korjausrakentamisen tai rakennuskulttuurin keskuksiin. Tavoitteena oli löytää hyviä käytäntöjä, joista Tampereella voitaisiin ottaa opiksi. Tutustumiskohteiksi valikoituivat Rakennusperintökeskus Treeva, PohjoisPohjanmaan Korjausrakentamiskeskus PORA, Rakennuskulttuuritalo Toivo sekä Korjausrakentamiskeskus Tammela. Lisäksi kohteina olivat Stundarsin museo ja kulttuurikeskus, Terve Talo -keskus Mikkolan Navetan yläkerrassa sekä vanhojen rakennustarvikkeiden myymälä Metsäkylän navetta.
Rakennusperintökeskus Treeva ja Varaosapankki
Rakennusperintökeskus Treevan toimitilat sijaitsevat Sastamalassa Kiikan keskustan vanhalla kansakoululla. Keskuksen toiminta-alue on koko Pirkanmaa ja osa Lounais-Suomea.
Keskuksesta saa neuvoja säilyttävään korjausrakentamiseen sekä kestävään uudisrakentamiseen. Treevan yhteydessä toimii rakennusosien varaosapankki.
Keskuksen toiminta lähti liikkeelle EU-rahoitteisesta Pirkanmaan perinnerakentamisen taitokeskus -esiselvityshankkeesta, joka toteutettiin talvella 2004-2005. Esiselvitystä seurasi
EU-rahoitteinen perustamishanke, joka toteutettiin heinäkuusta 2005 helmikuuhun 2006
välisenä aikana. Hankkeet toteutettiin ostopalveluina. Keskuksen taustalle oli alunperin
suunnitteilla osuuskunta, mutta perustamishankkeen aikana todettiin paremmaksi käynnistää aluearkkitehtitoiminta Äetsän ja Punkalaitumen kuntien yhteishankkeena.
Keskuksen toiminta alkoi vilkkaana ja konkreettisesti se näkyi esim. Ympäristöministeriön
rakennusperinnön hoitoon myöntämien avustuksien määrän kasvuna alueella. Kuntaliitoksen myötä toiminta on hiljentynyt ja jäljellä on varaosapankki, joka on auki sopimuksen
mukaan.
Näillä näkymin Treevan neuvontatyö ei vastaa Tampereen seudun tarepeisiin, vaikka toiminta siellä vilkastuisi. Treevalle on suunniteltu sivutoimipistettä Hämeenkyröön. Sitä kannattaa miettiä, voisiko Hämeenkyrön kanssa luoda varaosapankin, joka hyödyttäisi koko
aluetta, jos Tampereen alueen vuokrataso on tähän toimintaan liian korkea.
Pohjois-Pohjanmaan Korjausrakentamiskeskus PORA
Pohjois-Pohjanmaan Korjausrakentamiskeskus PORA sijaitsee tällä hetkellä Pohjois-Pohjanmaan museon alakerrassa Oulussa. Keskuksen ainoa työntekijä, korjausarkkitehti Raimo
Tikka, neuvoo millaisin menetelmin, materiaalein ja rakentein päästään parhaaseen lopputulokseen erilaisissa korjaus- ja rakennuskohteissa asiakkaan lähtökohdat huomioiden.
PORA ei anna lausuntoja eikä tee suunnittelua. PORAn neuvonta on maksutonta ja kaupallisesti riippumatonta. Vaikka PORA toimii museon yhteydessä, se ei ole viranomaistoimintaa.
Vuonna 2001 PORA aloitti EU-projektina, jossa Pohjois-Pohjanmaan museo oli projektivastaavana. Muut osapuolet olivat yliopiston arkkitehtiosasto ja yliopiston arktisen teknologian
keskus. Taustalla olivat myös VTT ja yliopiston arkkitehtuurin osaston professori Yrjö Tup36
purainen. PORAn perustaminen oli pitkälti museon johtajan sinnikkyyden ansiota. Aluksi
töissä oli 4 henkilöä: rakennustutkija, jonka vastuualueena olivat perinnerakentaminen,
kaavoittaminen, maankäytön asiat, insinööri, joka vastasi rakennustekniikasta, isännöintiin,
rakennuttamiseen ja juridiikkaan liittyvistä asioista sekä arkkitehti, jolle kuului uudempi
rakentaminen, rakentamisen yleissuunnittelu ja ympäristöasiat. Neljäntenä työntekijänä oli
projektin sihteeri.
Välillä PORA on sijainnut isommissa tiloissa, jolloin siellä oli korjausrakentamista esittelevä
näyttely ja yleisöpalvelutilat. 2007 vuodesta lähtien toiminnan rahoitus on tullut museon
budjettirahoista momentilta sitomattomat kulut ja toiminta on palannut Ainolan alakertaan.
Hankeaikojen runsaampien resurssien aikoina toiminta hiottiin nykyiseen muotoonsa, jossa
etusijalla on asiakkaan näkökulma. PORAn palvelut kattavat rakennetun ympäristön mahdollisimman laajasti, mitään rajoituksia ei ole. Palveluita voivat käyttää yksityiset kuntalaiset, mutta myöskin yritykset ja viranomaiset ja yhteisöt. Linjaus on osoittautunut hyvin nopeasti erittäin onnistuneeksi, sillä tavoin vältetään viranomaispelko ja varsinkin museoviranomaisen pelko.
PORAsta voisi ottaa oppia paitsi neuvontapalveluiden laajuden osalta, myös siinä, että kaiken neuvonnan takana on kysymysluettelo, jonka avulla selvitetään, että onko kysyjä oikeiden kysymysten äärellä ennen kuin ruvetaan pohtimaan vastauksia. Yhteistyö eri medioiden kanssa on avainasiassa toiminnan kannalta. Keskusten välille tulisi saada enemmän
vuorovaikutusta, jotta pienten yksiköiden toimijat jaksaisivat työssään paremmin.
Rakennuskulttuuritalo Toivo
Rakennuskulttuuritalo Toivo sijaitsee Satakunnan museon hallinnassa olevassa kaupungin
omistama kiinteistössä. Tontilla on neljä ennen vuotta 1907 rakennettua asuinrakennusta
ja ulkorakennus. Vuonna 1995 kahteen rakennuksista perustettiin museon korjausrakentamiskeskus Rakennuskulttuuritalo Toivo. Alunperin ajatus oli luoda työläiskoteja esittelevä
museo, mutta sen sijaan luotiin rakennustutkijan tehtäviä tukeva yksikkö, joka konkreettisesti neuvoo ja esittelee vanhan rakennuksen korjaustapoja, materiaaleja ja menetelmiä.
Perustamis- ja kunnostusvaiheeseen rahoitusta on saatu EU:n aluekehitysrahastosta, jonka
jälkeen on ollut erilaisia hankerahoituksia maakuntaliitolta ja EAKR-rahoitusta. Vuoden
2000 alusta oma määräraha kaupungin budjettiin, ensin yksi työntekijä intendentti Tuulikki
Kiilo, vuoden 2003 alusta osa-aikainen toinen työntekijä museoemäntä Marita Wahlroos ja
vuoden 2008 alusta rakennuskonservaattori Kalle Virtanen. Varaosapankki on eriytetty Toivosta erilliseksi, yhdistyksen ylläpitämäksi yksiköksi vuoden 2000 alusta.
Toivossa on esillä talon historiaa, korjausvaiheita, -menetelmiä, -materiaaleja sekä sisustusta 1800-luvulta 1950-luvulle. Lisäksi Toivosta löytyy tietoa ja näytteitä vanhaan taloon
sopivista rakennus- ja sisustustarvikkeista, niiden saatavuudesta ja käytöstä. Pienestä tarvikemyymälästä löytyy esim. pellavarivettä, pinkopahvia, nupinauloja, ikkunaliimapaperia,
maaleja, pigmenttejä, heloja, sähkökytkimiä ja boordinauhoja. Korsmanin talo on vuoden
1951 asuun kunnostettu porilaiskoti yleisö- ja opetuskäyttöön.
Neuvoja voi kysyä vierailemalla Toivossa, puhelimitse ja sähköpostitse. Lisäksi on mahdollista tilata neuvontakäynti korjauskohteeseen. Vanhojen rakennusten korjausnäyttelyn li37
säksi Toivossa on vaihtuvia näyttelyitä, käsikirjasto, lasten ja nuorten kulttuuriperintöopetusta, kaupunkisuunnistusta, rakennuspäivät ja kesätyöpajat ja muita tapahtumia. Omien
rakennusten kunnostuksen lisäksi Toivo on Kehittyvä Puukaupunki -projektin yhteydessä
kunnostanut Porin kaupungin keskustassa sijaitsevan Appelqvistin talon.
Toivon toiminta mainittiin haastatteluissa usein esimerkkinä hyvästä toimintatavasta, josta
Tampereella kannattaisi ottaa mallia. Rakennus näyttelyineen on inspiroiva, tapahtumia ja
toimintaa on suunniteltu erilaisille ryhmille lapsista vanhuksiin.
Tammela
Samaan aikaan Toivon perustamisen kanssa oli suunnitteilla vastaava keskus Raumalle.
Aluksi oli neuvotteluja yhteisen keskuksen perustamisesta niin, että keskuksilla olisi yhteinen hallinto ja kaksi itsenäistä yksikköä. Rahoittaja, Satakuntaliitto, antoi vuonna 1995 yhteisen rahoituksen ja velvoitti yhteistyöhön, mutta "pakkoavioliitto" päättyi sittemmin "sopueroon". Sopimuksen mukaan Tammela on Vanhan Rauman korjausrakentamiskeskus, eikä siellä ole varsinaista myymälää ja Toivo on maakuntamuseon yksikkö eli toiminta-alue
koko Satakunta, ja Toivolla myymälä.
Korjausrakentamiskeskus Tammela on peräisin ilmeisesti 1800-luvun alkupuolelta, tarkkaa
rakentamisvuotta ei ole tiedossa. Alun perin rakennus on ollut asuinkäytössä, 1970-luvulla
se muutettiin musiikkiopistoksi. Korjausrakentamiskeskuksena Tammela aloitti toimintansa
lokakuussa 1995. Ulkorakennuksessa sijaitsee verstas ja Tammelan toimintaan kuuluu
myös varaosapankki. Vanha Rauma Yhdistys on aloittanut kierrätystoiminnan jo v. 1974.
Puuosien lisäksi pankista löytyy myös kaakeliuunien osia. Periaatteena on, ettei varaosia
viedä lähialueelta pois, sillä rakennustekniikat ja -tyyli muuttuvat kauemmas mentäessä.
Rakennukset omistaa Rauman kaupunki.
Tammelassa esitellään Vanhassa Raumassa sovellettavia puurakennusten korjaustekniikoita ja Unescon maailmanperintöä. Tammelasta saa käytännön ohjeita suunnitteluun ja kunnostustöihin. Opastuksen lisäksi Tammelassa järjestetään Vanha Rauma –aiheisia luentoja
sekä koulutusta hirsirakennusten korjaajille. Tammelassa on esillä talon historiallisia kerrostumia, esimerkiksi yhdessä huoneessa on 15 kerrosta tapettia. Huoneissa on tirkistelyaukkoja, joista voi nähdä talon rakenteisiin ja lisäeristystapaan.
Tammelan toimintaa rahoittaa Rauman kaupunki rakennusvalvoja Kalle Saarisen palkan
verran. Muuta rahoitusta Tammela saa kuntotarkastuksista, luennoista, punamullan keittämisestä, tilavuokrista sekä myyntitoiminnasta. Tammelassa järjestetään mm. ikkunankorjaus- ja porttikursseja.
Vanhan Rauman rakennuslupaprosessi poikkeaa muun Rauman lupakäytännöistä siinä, että kaikki luvat menevät vuonna 1982 perustetun, asemakaavamääräyksen mukaisen, erityiselimen lausuttaviksi. Asemakaavan toteuttamista ohjaavaan työryhmään kuuluu 4 luottamusjäsentä, ja lisäksi museoviraston edustaja. Näiden lisäksi asemakaava-arkkitehti, museonjohtaja, kaupunginarkkitehti ja esittelijänä neuvonta-arkkitehti. Ryhmän päätöksen on
oltava yksimielinen tai muuten lupa menee lausunnolle Museoviraston kollegioon. Erityiselin nopeuttaa lupaprosessia kun se pyörii paikallisena. Rakennustapaohjeita ei voi tehdä
kattavasti mm. sen vuoksi että uusia asioita ja materiaaleja tulee jatkuvasti, nyt esim. il38
malämpöpumput. Erityiselin voi kuitenkin tehdä ratkaisut rakennustapaohjeiden hengessä
uudempienkin teknisten laitteiden osalta.
Vanha Rauma on erityisalue, joten toimintaa ei voi suoraan yhdistää muualle. Tammela on
siitä harvinainen keskus, että sen toiminnasta vastaa rakennusvalvoja. Neuvonta ja viranomaistyö on siellä onnistuttu nivomaan yhteen asiakasta hyvin palvelevalla tavalla.
Stundarsin museo ja kulttuurikeskus
Stundarsin museo ja kulttuurikeskus poikkeaa aikaisemmista, sillä tätä ei ole rakennettu
korjausrakentamisen keskukseksi vaan se on ulkoilmamuseo. Museota ja kulttuurikeskusta
hallitsee Stundars r.f., aatteellinen yhdistys. Yhdistyksen tärkein tehtävä on edistää kotiseututyötä ja kulttuurin säilyttämisen hoitoa. Museoalueella sijaitsee kuutisenkymmentä
rakennusta, mm. maalaiskauppa, koulu, talonpoikaistalo ja käsityöläistupia.
Keskuksen ympärille on syntynyt asuinalue, johon yksityishenkilöt ovat siirtäneet vanhoja
taloja lähiseudulta. Talot on kunnostettu rakennusperinteitä kunnioittaen vastaamaan nykypäivän asumisvaatimuksia. Jokaisen talon omistaja rahoittaa itse talonsa, siirrettäviin
hirsitaloihin ei saa tukea. Alue oli uhattuna 1970-luvulla jolloin sinne oli tarkoitus kaavoittaa kerrostaloja. Hankkeesta kuitenkin luovuttiin ja kerrostalojen sijaan kaavoitettiin suuria
tontteja, joihin kuhunkin voitiin sijoittaa kolme päärakennusta ja niihin liittyviä piharakennuksia, osa tontista jätettiin niityksi ja puutarhaksi, jonne istutetaan perinnekasveja.
Museon puolella on seitsemän kokopäivätoimista työntekijää ja lisäksi kymmmenkunta sesonkityöntekijää. Museon entinen johtaja Peter Båsk toimii tällä hetkellä osa-aikaisena intendenttinä ja hänen vastuualueenaan on korjausrakentaminen ja taideosastot. Korjausrakennusneuvontaa annetaan lähinnä vapaaehtoisvoimin, mutta museon puolella on myös
kursseja kuten savirappaus, ikkunan korjaus tai uuninmuuraus. Toimintatukea saadaan
Mustasaaren kunnalta ja lisäksi valtionavustusta Opetusministeriöstä.
Båsk kerää tietoja vanhoista taloista, jotka näyttävät olevan huonossa hoidossa. Taloista
on valokuvia, mittoja ja kuntotietoja. Usein kuitenkin käy niin, että Stundarsiin soitetaan
liian myöhään eli siinä vaiheessa kun rakennuksesta on jäljellä pelkkä hirsikehikko. Suuri
osa materiaaleista, listoista, verhouksesta, ym. on tuolloin jo menetetty. Yhteistyötä tehdään paljon muiden ruotsinkielisten korjausrakentamisen keskusten kanssa, myös Ruotsin
puolella olevien keskusten kanssa. Suomenkieliset yhteydet ovat jääneet vähemmälle.
Stundarsin alue on erittäin toiminnallinen ja siellä, jos missä voi kokea elämyksiä ja saada
konkreettista tuntumaa perinteeseen. Stundarsissa voi kokea kyläkoulun oppitunnin vuodelta 1942 tai osallistua rakennustalkoisiin kun asuinalueelle siirretään uutta taloa. Stundarsia ympäröivä Sulvan kylä Vaasan naapurikunnassa Mustasaaressa valittiin Suomen
parhaaksi asuinalueeksi vuonna 2006.
Stundarsista voisi ottaa opiksi elämyksellisen toiminnallisuuden, yhteisöllisyyden ja uskon
siihen, että asukkaat voivat vaikuttaa oman asuinympäristönsä rakentamiseen, eikä pelkästään vaikuttaa, vaan yksinkertaisesti rakentaa sen haluamallaan tavalla.
39
Terve Talo -keskus
Terve Talo -keskus toimii Mikkolan Navetan yläkerrassa Luopioisten kirkonkylässä. Terve
Talo-keskusta ylläpitää Luomura ry, joka kehittää ja tekee tunnetuksi luonnonmukaista,
ekologista ja terveellistä rakentamista ja asumista Suomessa. Terve Talo -keskuksesta löytyy Luomura ry:n toimisto, näyttelytila ja muiden Mikkolan Navetan toimijoiden kanssa yhteinen luentosali.
Luomura ry:n toimintaa ovat Terve Talo -messujen järjestäminen ja Terve Talo -lehden julkaiseminen. Lisäksi on toteutettu erilaisa teeman edistämishankkeita, joiden aikana on pidetty luentoja, järjestetty teemapajoja sekä annettu asiakasneuvontaa. Koska toiminta on
pitkälti hankkeiden varassa, jatkuvaa neuvontatyötä ei ole voitu järjestää.
Luomura ry:n toiminnasta voisi ottaa oppia erityisesti konkreettisen työpajatoiminnan osalta, josta varmasti löytyisi myös monia yhteisiä teema-alueita. Yhteistyö voisi olla antoisaa
molemmille osapuolille.
Metsäkylän navetta
Metsäkylän navetta on vanhojen rakennustarvikkeiden myymälä Hämeenlinnassa. Myymälässä on esillä vanhaa korvaushirttä ja muuta puutavaraa, ovia ja ikkunoita, tiiliä ja kattotiiliä sekä monia muita vanhoista rakennuksista talteenotettuja rakennusmateriaaleja. Myymälän ideana on säilyttää vanhaa rakennusperintöä auttamalla rakennusten kunnostajia
hankkimaan
tarvitsemiaan
varaosia
omiin
kunnostusprojekteihinsa.
Myymälän valikoima on laajentunut vanhoista rakennusmateriaaleista uusiin vanhan mallisiin tuotteisiin. Uudesta valikoimasta löytyy mm. ikkunoita, ovia, keittiökaappeja ja saniteettitarvikkeita. Yksi kasvava osa on sähkötarvikkeet, jotka ovat vanhanmuotoisia, mutta
sisältävät uutta tekniikkaa. Myymälän tarjonta löytyy netistä, joten tarjontaan kannattaakin tutustua etukäteen, jotta osaa mitata kohteen ja varmistaa näin rakennusosien sopivuuden. Nettipalvelua kehitetään jatkuvasti, joten rakennusosien välitystoiminta paranee.
Navetta on yleisölle auki sunnuntaisin, muina päivinä tapaamiset on sovittava etukäteen.
Välipäivinä hankitaan materiaaleja, kunnostetaan osia ja käydään kauppaa ammattilaisten
kanssa.
Metsäkylän navetta on tämän mittakaavan myymälöistä lähimpänä oleva. Navetan nettisivuston uudistuminen tulee muuttamaan rakennusmateriaalien välitystä Suomessa ja sen
vuoksi kannattaa harkita, miten Tampereella ollaan mukana muutoksesa.
40
Liite 6. Menneillään olevat hankkeet
Rakennuskulttuuritalo Treevan sivutoimipiste Hämeenkyröön
Hämeenkyrössä tehdään selvitystä rakennusperintökeskus Treevan sivutoimipisteen luomisesta sinne. Hämeenkyrön alueelle on syntynyt osaamiskeskus, sillä Ikata (Ikaalisten käsija taideteollinen oppilaitos) on tarjonnut restaurointialan koulutusta ja koulutetut ovat jääneet vaikuttamaan alueelle. Sivupisteen ajatuksena on toimia osaamiskeskuksena ja materiaalin kierrätyskeskuksena. Koulutuksen puolella mahdolliset tutkinnot menisivät joko Ikatan tai ammattikorkean kautta. Keskuksen yksi toimintamuoto olisi vanhojen rakennusten
korjauskurssit, jotka ovat olleet suosittuja. Kurssit toteutetaan työkohteissa ja kurssin maksaa työn tilaaja.
Yhteistyötä tulevan Hämeenkyrön keskuksen kanssa täytyy rakentaa alusta asti. Materiaalin kierrätyskeskuksen osalta myös yhteistyömahdollisuus Metsäkylän navetan (katso
hanke myöhemmin) kanssa täytyy pitää mielessä.
Tampereen suunnalle esitettiin toivomus, että tänne keskitettäisiin neuvonta ja valvotun
taitajarekisterin ylläpito. Rekisterissä tulisi olla suosituksia eri töihin ja taitojen tunnustaminen – sertifiointi voisi olla siinä mukana. Rekisterin tulisi olla valvottu, päivitetty ja sen pitäisi ottaa huomioon myös arvot.
Rakentajan neuvontakeskus
Ekokumppanit Oy on tehnyt selvityksen Rakentajan neuvontakeskuksen perustamisesta
Tampereelle. Sen toimintaan kuuluisi asumisen ja rakentamisen neuvonta. Keskuksessa
olisi pieni näyttely eri teemoista ja verkkoon on tulossa opastavia videoita sekä mahdollisuus vertaiskeskusteluihin. Näillä näkymin neuvontakeskus tulee Frenckellin palvelupisteen
yhteyteen, mutta ajatus on, että keskus jalkautuu eri tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Yhteistyötä myös tämän keskuksen kanssa täytyy rakentaa alusta asti.
Rakennuskorjauksen portaali
Portaalin taustalla on Ympäristöministeriö. Portaalin pitäisi valmistua syksyllä 2010. Se on
suunnattu pääosin asunto-osakeyhtiöille, joten tässä vaiheessa ei voi tietää, kuinka kertarakentajat voisivat hyödyntää sitä. Portaali tulee osoitteeseen: www.korjaustieto.fi
Korjausneuvojien verkosto
Verkoston taustalla on Ympäristöministeriö, joka on koonnut verkoston koolle kerran vuonna 2009. Korjausrakentamisen neuvontaverkoston II vuosipäivää vietetään 17.11.2010.
Verkosto on kaikille avoin, siinä ei ole varsinaisia jäseniä.
Verkoston rakentaminen pohjautuu korjausrakentamisen strategiaan vuodelta 2007 ja siihen liittyvään toimenpideosaan vuodelta 2009. Verkoston toiminnan tavoitteena on tiedon
välittäminen verkoston sisällä ja toimintatapojen yhtenäistäminen Suomessa. Verkoston
tavoitteena olisi saada aikaan valtakunnallisesti kattava ja yhteismitallinen neuvontapisteiden verkosto, lisäksi tavoitteena on ohjata korjausrakentajat oikealle uralle prosessissa,
sen sijaan suunnittelu pidetään erillään neuvonnasta. Yksi verkoston toiminnan tavoite on
se, että neuvontaa saisi korjauskohteissa, mutta ongelmana on resurssien niukkuus.
41
Ympäristöministeriöllä ei ole resursseja varattuna verkoston rakentamiseen. Korjausrakentamisen vuosipäivät on tarkoitettu koulutustapahtumiksi verkostoon kuuluvien neuvontapisteiden työntekijöille.
Metsäkylän navetan rakennustarvikeportaali
Metsäkylän navetta on vanhojen rakennustarvikkeiden myymälä Hämeenlinnan lähellä. Jo
tällä hetkellä nettisivuilta löytyy tarjolla olevat tuotteet mitattuina ja hinnoiteltuina. Lisäksi
sivuilta löytyy osaajarekisteri, jota päivitetään säännöllisesti ja josta poistetaan risuja saaneet tekijät välittömästi.
Tällä hetkellä on tekeillä portaali, joka toimisi Suomen alueella ja johon Metsäkylän navetan lisäksi ”alanavetat” voisivat laittaa tarjolla olevia rakennustarvikkeita esille. Tavoitteena on, että tarvikkeiden myyjän ei tarvitsisi kuljettaa osia Hämeenlinnaan ja ostajan tulla
hakemaan niitä sieltä vaan, että tieto liikkuisi ja tarvikkeet voisi noutaa lähimmästä pisteestä. Portaali valmistunee syksyn 2010 aikana.
Portaalin valmistuminen tulee muuttamaan tarvikkeiden välitystoimintaa oleellisesti. Tampereen rakennuskulttuurin neuvonta- ja koulutuskeskuksen kannattaa miettiä, voisiko ”alanavetta-toiminta” sopia tähän yhteyteen.
ERA17-toimintaohjelma
Ympäristöministeriön, Sitran ja Tekesin kokoama 40-henkinen asiantuntijaryhmä on kartoittanut syyskuussa kohdennettuna sähköpostikyselynä keinoja energiaviisaan rakennetun
ympäristön saavuttamiseksi. Työryhmän laatima ERA17-toimintaohjelma julkistettiin Helsingissä pidettävässä asiantuntijaseminaarissa tiistaina 26.10.2010. Tämän selvitystyön
kannalta julkistaminen on kovin myöhään, joten toimenpiteistä on poimittu muutama,
jotka liittyvät korjausrakentamiseen.
Raportissa (ERA17 2010) energiatehokkuutta pyritään lisäämään mm. täydennysrakentamisen sekä rakennusten käyttötarkoituksen muuttamisen helpottamisen avulla. Nollaenergiarakentamisen mahdollistava aurinkosähkövalmius tekee rakennuksista energian tuotta
jia. Rakentamisen ohjauksen puolella rakentamismääräykset tulevat myös korjausrakentamisen puolelle. Rakennusvalvonnan rooli muuttuu ennakoivaan ja ohjaavaan suuntaan.
Uudis- ja korjausrakentamisen sekä kiinteistönpidon palveluntuottajien pätevyyteen kiinnitetään jatkossa enemmän huomiota. Lanseerataan energiaviisautta edistäviä palvelu- ja
toimintamalleja. Osaamisen kehittämisen puolella mm. korjausrakentamiseen ja ylläpitoon
liittyvät palvelut helpommin saataville. Mukana toimenpiteissä on myös uusien ratkaisujen
testaus, kehittäminen ja käyttöönotto, jotka varmasti liittyvät myös korjausrakentamiseen.
42
Liite 7. Liiketoimintasuunnitelma - Tampereen rakennuskulttuurin neuvonta- ja koulutuskeskus
Liikeidea
Tampereen rakennuskulttuurin neuvonta- ja koulutuskeskus on yleishyödyllinen yhteisö ja
sen taustalla on kannatusyhdistys. Tavoitteena on rakennetun kulttuuriympäristön hoitaminen ja alan arvostuksen kasvattaminen ammattilaisten ja suuren yleisön keskuudessa. Toinen tavoite on laatutason parantaminen korjausrakentamisen puolella. Kestävän kehityksen ja energiansäästön tavoitteet sovitetaan näihin tavoitteisiin.
Tavoitteen toteuttamiseksi keskus järjestää neuvontaa, näyttelyitä, kursseja, koulutusta,
työpajatoimintaa, tapahtumia ja työnäytöksiä. Lisäksi keskus osallistuu muiden järjestämiin
tapahtumiin ja messuille. Toimintaa on keskuksen omissa tiloissa, yhteistyökumppaneiden
tiloissa ja internettiin sopivalla tavalla toteutettuna.
Ilmaisen neuvontatyön lisäksi keskus vuokraa näyttely/esittelytilaa ja kurssitilaa yrityksille
ja muille organisaatioille. Tilasta riippuen keskus vuokraa tilaa kahvilatoimintaan sekä
työskentelytiloja yrittäjille. Keskus järjestää ilmaisia ja maksullisia kursseja ja tapahtumia
kohderyhmilleen. Keskus myy ja vuokraa toiminta-alaansa liittyviä kirjoja, materiaaleja ja
välineitä sekä muita tuotteita.
Yhdistysmuotoisena keskus pyrkii tekemään jäsentensä työtä näkyväksi ja tekee jatkuvasti
yhteistyötä jäsenorganisaatioidensa kanssa. Yksi tärkeä osa yhteistyötä on osaajarekisterin
luominen ja ylläpito. Jäsenorganisaatioiden kanssa yhteistyö aloitetaan pienten yhteisprojektien myötä ja syvennetään vähitellen laajempiin kokonaisuuksiin.
Keskuksesta on tarkoitus tehdä elävä kohtaamispaikka, joten sinne pyritään saamaan
myös muuta toimintaa, joka omalta osaltaan houkuttelisi ihmisiä paikalle ja joka olisi keskuksen toimintaa tukevaa. Mikäli tila on sopiva, siellä voisi olla kahvila, jota ylläpitäisi joku
toinen taho ja kahvila maksaisi tilasta vuokraa. Mikäli rakennuksessa olisi työtiloja, keskuksesta voisi muodostua pienten yritysten yhteisöllinen toimitila, josta myös tulisi vuokratuloja. Yritysten ei välttämättä tarvitse olla suoraan rakentamiseen liittyviä, myös sisustamista, entisöintiä tai puusepän töitä tekevät yritykset voisivat sopia tiloihin.
Keskuksen toimintamuoto muotoillaan käynnistyshankkeen aikana. Keskuksen johtavia
ajatuksia ovat asiakaslähtöisyys, ammattitaitoisuus, riippumattomuus, konkreettisuus,
havainnollisuus ja elämyksellisyys. Keskusta luonnehditaan matalan kynnyksen paikaksi.
Johtaminen
Neuvonta- ja koulutuskeskuksen toiminnasta vastaa kannatusyhdistyksen hallitus. Hallitus
määrittelee toiminnan tavoitteet ja vuosittain käsiteltävät pääteemat. Keskuksen käytännön johtamisesta vastaa työpari, jossa toinen henkilö on tuottaja ja toinen rakennuskorjaukseen perehtynyt arkkitehti. Työpari vastaa myös keskuksen taloudesta. Kirjanpidosta
vastaa ulkopuolinen kirjanpitäjä.
43
Asiakkaat ja markkinat
Keskuksen asiakkaat voidaan jakaa kahteen pääryhmään: 1. kertarakentajat , joita ovat
kiinteistöjen omistajat, isännöitsijät ja taloyhtiöiden hallitusten jäsenet ja 2. ammattilaiset,
joiden ryhmään lasketaan alan yrittäjät, kouluttajat, ammattiin valmistuvat ja jatkokoulutukseen pyrkivät tai -koulutuksessa olevat. Pääryhmien lisäksi asiakkaita ovat kaikki, joita
rakennuskulttuuri ja korjausrakentaminen kiinnostaa.
Toiminnan tarkoituksena ei ole synnyttää uutta koulutusorganisaatiota kilpailijaksi toisille
vaan toimia olemassa olevien organisaatioiden kanssa yhteistyössä. Keskus järjestää kursseja ja sellaista toimintaa, joka ei sisälly suoraan opetussuunnitelmiin ja täydentää siten
oppilaitosten koulutustarjontaa. Keskus tarjoaa oppilaitoksille mahdollisuuden kokeilla uusia kursseja, jotka voidaan myöhemmin toteuttaa oppilaitoksissa. Keskus tukee viranomaistyötä tarjoamalla neuvonta- ja koulutuspalveluja, joihin viranomaisilla ei ole resursseja. Yritysten toimintaa keskus tukee luomalla yritysyhteistyötä.
Toiminta keskittyy Tampereen seudulle, mutta toiminnan kohteena on koko Pirkanmaa.
Toteuttamissuunnitelma
Yhdistyksen perustamiseksi ja toiminnan käynnistämiseksi haetaan hankerahoitusta. Käynnistyshankkeen aikana toimintamalli kiteytetään ja yhteistyö jäsenorganisaatioiden kanssa
aloitetaan pienistä projekteista lähtien. Tavoitteena on, että tässä kuvattu kustannusarvio
toteutuisi sitten kun käynnistyshanke on päättynyt.
Rahoitus
Kustannusarvioon on koottu keskuksen vuosittaiset menot ja tulot. Koska mm. tilakysymys
on vielä avoin ja tuleva yhdistys päättää toiminnan sisällöstä sekä jäsenmaksujen määrästä, budjetti ei voi olla tässä vaiheessa kovin täsmällinen. Koulutusorganisaatioiden näkökulmasta jäsenmaksu 250 euroa vuodessa voisi olla kohtuullinen. Organisaatiot ovat kovin eri
kokoisia kun puhutaan kaupungeista tai yksittäisestä oppilaitoksesta, joten jäsenmaksu voi
olla myös porrastettu
44
Keskuksen kustannusarvio
Menot:
lkm
Henkilöt
Laitekulut (tietokone,
paperit, pensselit)
Vuokra
Yhteensä
nettiyhteys,
kynät,
Tulot:
Jäsenmaksut
Tilan vuokraaminen ulos tapahtumiin
Tilan vuokraaminen kahvilan toimintaan
Yrityksiltä
saadut
tuotemateriaalinäyttelymaksut
Yhdistyksen
saamat
toimintaprojektiavustukset
Kurssien ja tilaisuuksien osallistumismaksut
Myyntitulot: kirjat, painotuotteet, paidat...
Yhteensä
2
kuukausi
4170
vuosi
100 080
2
300
7 200
1
1000
12 000
119 280
lkm
á
30
12
500
400
vuosi
40 000
15 000
4 800
ja
10 000
ja
10 000
100
300
30 000
9 480
119 280
Riskit
Käytännössä keskuksen ainoa riski on se, että korjausrakentaminen ja rakennusten huolto
loppuu. Tämä ei näytä toteutuvan ainakaan heti, sillä suomalaisten varallisuudesta suurin
osa, 83% vuonna 2004 (Tilastokeskus 2004), on kiinteistöissä. Kiinteistöjen arvon romahdus voisi olla kohtalokasta koko maalle.
Yhdistysmuotoisena keskus voi tuottaa palveluita omakustannehintaan ilman arvonlisäveroa. Tämä mahdollistaa keskuksen kokeilevan ja rajoja ylittävän toiminnan. Koulutusorganisaatioilla, yrityksillä tai viranomaisilla ei yksin toimiessaan ole tällaista toimintamahdollisuutta.
45
Liite 8. Hankehakemus
Tämä hankehakemus liittyy tehtyyn Rakennuskulttuurin neuvonta- ja koulutuskeskus -selvitystyöhön. Tähän hakemukseen on koottu selvityksen aikana nousseet tarpeet ja haettu
niihin ratkaisuja. Tähän hakemukseen täytyy tehdä tarkennuksia sen mukaan, mikä taho
lopulta tulee hankkeen taakse ja mikä rakennus esitetyistä valitaan keskuksen tulevaksi
sijaintipaikaksi. Valitulle rakennukselle on tehtävä kuntoarvio, jonka pohjalta tehdään kustannusarvio rakennuksen kunnostamiseksi keskuksen käyttöön. Ilman kuntoarviota kustannuksia ei voi arvioida.
Johdanto
Syksyllä 2010 valmistui ECO2-hankkeen rahoittama selvitystyö Rakennuskulttuurin neuvonta- ja koulutuskeskuksen perustamisesta Tampereelle. Selvitystyössä oli mukana yli 70
henkilöä, jotka edustivat erilaisia tahoja, mutta joita yhdisti kiinnostus rakennettuun ympäristöön. Selvityksessä nousi vahvasti esille tarve tällaisen keskuksen toiminnalle ja toisaalta
Tampereen seudun vahvuudet keskuksen toiminnan sisällön tuottamiselle.
Yhteistyö eri tahojen välillä ei synny neljän kuukauden selvitystyön aikana, eikä se ollut
työn tarkoituskaan. Selvitystyössä ei myöskään noussut esiin yhtä organisaatiota, joka tällaisen keskuksen voisi synnyttää. Sen sijaan selvityksessä todetaan, että tarvitaan eri osapuolten yhteistyötä, jotta keskuksen toiminta käynnistyisi. Yhteistyömuodoksi selvityksessä
ehdotettiin kannatusyhdistyksen perustamista tulevan keskuksen taakse.
Ympäristöministeriön vuonna 2007 laatiman korjausrakentamisen stragegian mukaisesti
Suomeen on kehkeytymässä korjausrakentamiseen liittyvien neuvontapalveluiden verkosto.
Keskuksia on jo olemassa ja lisää on suunnitteilla mm. Etelä-Savoon ja Hämeenkyröön.
Tampereelle perustettava keskus liittyisi tähän neuvontapalveluiden verkostoon.
Vaatimuksia korjausrakentamiselle tulee jatkuvasti lisää. Viimeksi asiasta mainittiin Ympäristöministeriön, Sitran ja Tekesin 26.10.2010 julkaisemassa ERA17-loppuraportissa, jossa
korjausrakentamiselle ehdotettiin uudisrakentamiseen verrattavissa olevia yksityiskohtaisia
rakentamismääräyksiä. Samaan aikaan viranomaistyötä ollaan tehostamassa niin, että
neuvonta- ja ohjaustyölle ei ole enää resursseja. Näin ollen keskukselle on selkeä tarve.
Hankkeen tavoite
Hankkeen tavoitteena on käynnistää rakennuskulttuurin neuvonta- ja koulutuskeskuksen
toiminta syksyllä 2010 valmistuneen selvitystyön antamien raamien pohjalta. Hankkeen
aikana keskuksen toimintamuoto hiotaan ja vakiinnutetaan.
Keskuksen toiminnan tavoitteena on rakennetun kulttuuriympäristön hoitaminen ja alan
arvostuksen kasvattaminen ammattilaisten ja suuren yleisön keskuudessa. Toinen tavoite
on laatutason parantaminen korjausrakentamisen puolella. Kestävän kehityksen ja energiansäästön tavoitteet sovitetaan näihin tavoitteisiin.
Keskuksen toimintamuotoja tulevat olemaan neuvonta, näyttelytoiminta, kurssit, koulutus
työpajatoiminta, tapahtumat ja työnäytökset. Toimintaa on keskuksen omissa tiloissa, yhteistyökumppaneiden tiloissa ja internettiin sopivalla tavalla toteutettuna.
46
Toiminnan tuloksena kertarakentajat, rakentajina ja rakennuttajina, kykenevät valitsemaan
sellaisia huolto- ja korjaustapoja, joiden avulla kiinteistöjen arvo ja rakennetun ympäristön
asumisviihtyvyys paranee. Ammattilaiset puolestaan kehittävät omaa ammattitaitoaan ja
yritykset parantavat liiketoimintamahdollisuuksiaan.
Keskuksen johtavia ajatuksia ovat asiakaslähtöisyys, ammattitaitoisuus, riippumattomuus,
konkreettisuus, havainnollisuus ja elämyksellisyys. Keskusta luonnehditaan matalan kynnyksen paikaksi.
Hankkeen toimet
Päästäkseen tavoitteeseensa hanke rakentaa yhteistyötä eri tahojen välille aloittaen projekteista ja syventäen yhteistyötä vähitellen. Tavoitteena on vakiintunut toimintatapa.
Hankkeen pääkohderyhmät ovat kertarakentajat ja sellaisiksi aikovat sekä alan ammattilaiset. Laajasti ottaen hankkeen kohderyhmänä on kaikki, jotka ovat kiinnostuneet rakennuskulttuurista. Hankkeen toimet suunnataan asiakaslähtöisesti palvelemaan kohderyhmiä.
1. Kannatusyhdistyksen työn tukeminen
Hanke tukee kannatusyhdistyksen perustamista informoimalla eri osapuolia keskuksen toiminnasta ja mahdollisuudesta liittyä kannatusyhdistykseen. Kannatusyhdistyksen syntyminen ja aktiivinen toiminta varmistaa omalta osaltaan sen, että keskus jatkaa toimintaansa
elävänä hankkeen jälkeen.
2. Rakennuksen kunnostaminen keskuksen käyttöön
Rakennus kunnostetaan keskuksen käyttöön säilyttävän korjausrakentamisen tavoin. Kunnostamisprosessi dokumentoidaan alusta loppuun. Kunnostustyö on myös tutkimuksen
kohteena energiatalouden kannalta. Tutkitaan, mitkä korjaustyöt ovat edullisimpia ja tuottavat parhaimman hyödyn. Työn suunnittelun yhteydessä tarkastellaan, miten rakennus
voisi itse tuottaa energiaa esim. aurinkokeräinten tai tuulen avulla. Tulokset tulevat esille
rakennukseen tulevaan pysyvään näyttelyyn.
Rakennuksen suunnittelussa ja korjauksessa selvitetään yhteistyömahdollisuus Tampereen
teknillisen yliopiston Arkkitehtuurin osaston ja Rakennustekniikan osaston, Ikaalisten käsija taideteollisen oppilaitoksen rakennusrestauroinnin, TAMKin sekä Pirkanmaan ammattiopiston kanssa. Selvitetään myös mahdollisuus, voiko rakennuksen kunnostustyö olla yrityshautomohanke Ikaalisten käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta valmistuneille rakennusrestauroijille, jotka suunnittelevat yritystoiminnan käynnistämistä.
3. Pysyvän näyttelyn rakentaminen
Pysyvän näyttelyn ensisijainen kohderyhmä on kertarakentajat, mutta sen tulisi palvella
myös opiskelijaryhmiä ja alan ammattilaisia. Pysyvän näyttelyn tavoitteena on, että se toimii sekä yksin vierailtuna että opastettuna ja että se olisi vuorovaikutteinen ja toiminnallinen.
Pysyvän näyttelyn suunnittelussa oppia voidaan ottaa Porissa sijaitsevan Toivon tiloihin rakennetusta korjausnäyttelystä, jossa on jätetty näkyviin näyttelyrakennuksen korjausvaiheita ja talon historiaa kertomaan korjausmenetelmistä, materiaaleista ja sisustuksesta.
47
Toivon näyttelyssä esitellään erilaisia perinteiseen rakentamiseen sopivia korjausmenetelmiä ja –materiaaleja. Lisäksi näyttelyssä on esillä nykyaikaisia rakennusmateriaaleja, jotka
on tehty perinteisistä aineista, mutta tuotettu modernilla tekniikalla. Näyttelyn suunnittelu
alkaa siten heti rakennuksen kuntokartoituksen jälkeen.
Toivossa näyttelyhuoneet on myös sisustettu eri aikakausien asuun. Seinä-, lattia- ja kattopinnoitteet sekä huoneiden kalusteet, verhot ja huonekasvit kuvaavat eri aikojen sisustamista ns. tavallisten kaupunkilaisten kodeissa. Jos tilaa erillisille aikakausien huoneille ei
ole, sama idea voidaan toteuttaa myös esim. kahvilatilassa, jossa eri nurkkaukset voivat
muodostaa oman aikansa interiöörin.
Pysyvän näyttelyn suunnittelussa ja toteutuksessa selvitetään yhteistyömahdollisuus Tampereen kaupungin museopalveluiden, Ikaalisten käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen huonekalurestauroinnin sekä Tampereen ammattiopiston pintakäsittelyalan kanssa. Pirkanmaan
rakennusmestareilla on ollut pitkään näyttelytila Tampereella, joten heitä kannattaa konsultoida tässä kohtaa. Toteutus tehdään ostopalveluna.
4. Neuvontapalveluiden käynnistäminen
Neuvonta- ja koulutuskeskuksen toiminnan tärkein muoto on neuvonta. Hankkeen aikana
käynnistetään neuvontapalvelut. Erilaisia toimintamuotoja kokeillaan ja niistä valitaan parhaat jatkoon.
Neuvontaa kehitetään keskuksen lisäksi internettiin. Internetpalveluita varten tarvittava
alusta hankitaan ostopalveluna.
5. Osaajarekisterin luominen
Osaajarekisteri nousi usein esiin selvitystyöhön liittyneissä haastatteluissa. Osaajarekisteri
suunnitellaan niin, että siihen voi liittää referenssejä aikaisemmista töistä, tutkinnot ja erikoistumisalat sekä suosituksia kokeneemmilta tekijöiltä ja asiakkailta. Osaajarekisterin
seuranta ja päivittäminen suunnitellaan hankkeen aikana. Rekisteri tulisi olla päivitettynä
internetissä, mutta sen käyttö tulisi olla mahdollista myös niille, joilla ei ole internettiä käytössään.
Rekisteri palvelee kaikkia kohderyhmiä: kertarakentajat löytävät sieltä tarvitsemaansa
osaamista, alan ammattilaiset voivat tuoda osaamistaan esiin ja esim. opiskelijat löytävät
sen avulla työharjoittelu- tai oppisopimuspaikkoja. Osaajarekisteriin läheisesti liittyy myös
yritysverkoston kehittäminen. Korjausrakentamisen projekteissa tarvitaan monialaista
osaamista, mitä ei välttämättä löydy yhden yrityksen sisältä. Osaajarekisterin avulla ammattilaiset voivat löytää itselleen kumppaneita.
Osaajia tarvitaan monilta aloilta, joten tässä tarvitaan laajaa verkostoa keskuksen taustalle. Osaajarekisterin luomisessa yhteistyön keskiössä ovat ammattijärjestöt, jotka tuntevat jäsenistönsä taidot sekä oppilaitokset, joissa uusia osaajia valmistuu. Rekisteriin linkitetään muut jo olemassa olevat taitaja- ja osaajarekisterit, kuten Pirkanmaan maakuntamuseon ylläpitämä Taitajarekisteri.
6. Materiaalirekisterin luominen
Rakennettu ympäristö koostuu eri-ikäisistä rakennuksista. Rakennusten huoltamisen ja
48
korjaamisen yhteydessä tarvitaan paljon tietoa materiaaleista, niiden ominaisuuksista ja
yhteensopivuudesta. Tarvitaan myös tietoa siitä, mistä voi saada vanhoja rakennusosia.
Materiaalirekisteri luodaan yhteistyössä alan tutkimuslaitosten, raaka-aineiden tuottajien ja
välittäjien kanssa. Rakennusosien kierrätystä kehitetään yhdessä rakennusosia myyvien ja
välittävien yritysten sekä Suomessa toimivien rakennuskorjauskeskusten kanssa.
7. Yritysten liiketoimintamahdollisuuksien parantaminen
Selvitystyössä kävi ilmi, että rakentamisen alalla on arvostettavampaa työskennellä uuden
tuotannon piirissä ja korjausrakentamista tehdään silloin kun uudet hankkeet ovat jäissä
esim. rakennusalan laman vuoksi. Korjausrakentaminen vaatii kuitenkin omaa erityisosaamista ja erityisesti rakennuskulttuurin tuntemusta, jotta kulttuurihistoriallinen perintömme
säilyisi. Myös työturvallisuuden kannalta on tärkeätä tietää milloin ja missä muodossa rakennuksissa on käytetty esim. asbestia. Työvoimavaltaisella alalla on vaikea kilpailla hinnalla, joten laatu ja kestävyys ovat merkittävässä asemassa.
Korjausrakentaminen on usein pienten toimijoiden käsissä. Vaatii paljon rohkeutta lähteä
yrittäjäksi alalle, joka on näin jäsentymätön. Koska työ on vielä usein ruumiillisesti raskasta, liiketoiminnan suunnittelu ja kehittäminen jäävät usein taka-alalle myös niiltä, jotka jo
ovat alan yrittäjiä.
Ratkaisuna tähän hanke synnyttää rakennuskulttuuriin liittyviä kursseja oppilaitosten kanssa ja luo aktiivisesti verkostoja eri toimijoiden välille. Hanke pyrkii kehittämään uusia yritysmalleja ja yhteistyörenkaita uusien ja vanhojen yrittäjien avuksi. Osaamisrekisterin avulla
osaamista tehdään näkyväksi. Hanke myös kannustaa osaavia ihmisiä menemään näyttötutkintoihin, jotta osaaminen tulisi myös näytetyksi. Toisella puolella laatua vaativat asiakkaat lisäävät ammattitaidon osoittamisen tarvetta. Osaamisen vahvistaminen lisää alan
arvostusta ja houkuttelevuutta.
Oppilaitosten kanssa etsitään opiskelijoille työssäoppimispaikkoja ja yrittäjämentoreita alan
yrityksistä. Mietitään myös yhteistyötä yrittäjyyskasvatuksen puolella ja selvitetään kuinka
tuleva keskus voisi tukea vastavalmistuneita, yrittäjyydestä kiinnostuneita nuoria esimerkiksi osuuskuntamuotoisen yrittäjyyden tai yrityshautomotoiminnan kautta.
Hanke pyrkii myös osuttamaan yhteen vanhoja ja uusia osaajia, jotta vanhempien osaajien
hiljainen tieto siirtyisi uusille. Osuttamisen ja vierioppimisen pitkän ajan tavoitteena on yritysten jatkuvuuden turvaaminen ja perinteisten taitojen säilyminen jälkipolville.
8. Keskus kohtaamispaikkana
Syksyllä tehdyssä selvityksessä kävi ilmi, että kertarakentajat etsivät tietoa ja osaajia, alalla toimivat ammattilaiset tietoa ja työkohteita, tutkimustoiminta kaipaa kentältä tulevia
käytännön ongelmia ratkaistavakseen, oppilaitokset projekteja tulevien asiakkaiden kanssa
sekä työssäoppimispaikkoja ja tukitöissä olevat etsivät aitoja yrityskontakteja. Keskuksesta
on mahdollista luoda näille ryhmille ja yksilöille aito kohtauspaikka.
Vastauksena tähän tarpeeseen hanke järjestää vapaamuotoisia kohtaamisia ja luo pieniä
projekteja, joissa kohtaamisia voi syntyä. Yhteistyö toimijoiden välille ei synny hetkessä,
joten ensimmäiset projektit voivat olla yhteisien tilaisuuksien järjestämistä, yhteisten teemojen rakentamista messuille tai osaajarekisterin hyödyntämistä eri tavoin. Hanke järjes49
tää eri teemojen ympärille myös talkoita, joissa kontakteja voi syntyä yhteisen tekemisen
aikana.
Hankkeen organisointi
Hanke alkaa 1.7.2010 ja päättyy vuoden 2013 lopussa. Hanke alkaa suunnittelemalla yhteistyöprojekteja hankkeeseen mukaan lupautuneiden oppilaitosten, yritysten ja organisaatioiden kanssa. Ensimmäisiä projekteja ovat rakennuksen kunnostus ja pysyvän näyttelyn
suunnittelu ja rakantaminen.
Hankkeelle valitaan ohjausryhmä, jossa on edustaja Tampereen kaupunkikehitysryhmästä,
Ekokumppanit Oy:stä, Pirkanmaan liitosta, ELY-keskuksesta sekä keskuksen taakse muodostettavasta kannatusyhdistyksestä. Ohjausryhmän tehtävänä on seurata, ohjata ja valvoa hankkeen toimintaa ja rahoituksen käyttöä. Ohjausryhmä ei vastaa oikeudellisesti
hankkeen toiminnasta eivätkä ohjausryhmän päätökset sido oikeudellisesti projektin rahoittajaviranomaista eikä tuensaajaa.
Hankkeesta vastaa selvityksen ehdotuksen mukaisesti Ekokumppanit Oy.
Hanketta vetämään valitaan kaksi projektipäällikköä, jotka huolehtivat hankkeen toteutumisesta. Projektipäälliköillä on työnjako niin, että toinen, korjausrakentamiseen erikoistunut arkkitehti, vastaa rakentamiseen liittyvästä ohjauksesta ja toiminnan, erityisesti neuvontapalveluiden sisällöstä ja toinen, verkostokoordinaattori / tuottaja, vastaa nimikkeensä
mukaisesti verkostojen luomisesta sekä erilaisten tapahtumien tuottamisesta. Projektipäälliköt yhdessä vastaavat siitä, että hanke etenee tehtyjen suunnitelmien mukaan sekä maksatushakemusten ja raporttien teosta. Projektipäälliköt myös toimivat ohjausryhmän sihteereinä ja vastaavat ryhmän koollekutsumisesta.
Hankkeen kirjanpidosta vastaa Tampereen kaupungin kirjanpito. Hankkeelle luodaan oma
tilipaikka.
50
Hankkeen kustannusarvio ilman rakennuksen kunnostamiseksi vaadittavia toimenpiteitä.
1. Aineet ja tarvikkeet, toimistokulut
-Puhelinkulut, toimistotarvikkeet, kopiointikulut, postimaksut ja
ilmoitukset
2. Henkilöstökulut (palkat, palkkiot, lomapalkat, eläkevakuutus-,
tel-, sotu-, ym. pakolliset henkilvakuutusmaksut jne.) alv.0%
-Projektipäälliköiden palkat
-kirjanpito ja hallinnointi
3. Matkakulut
4. Vuokrat, 1000 €/kk
5. Ulkopuolisilta palveluntuottajilta ostettavat palvelut alv. 23%
Kuntoarvio kohteesta
-Pysyvän näyttelyn rakentaminen (palkkakulut, esineiden kunnostus, kuvien ja tekstien käsittely, valaistuskulut, kuljetuskulut,
vakuutukset)
-nettipalvelut
6. Tiedotus- ja markkinointi
9. Sisäiset kulut (sisäinen laskutus)
10. Muut kulut
-Talkootyövakuutukset yms.
1-10 Projektin toteuttajan kustannukset yhteensä
10 000
10 000
201 500
200
1
15
30
000
500
000
000
15 000
30 000
27 000
2 000
15
10
15
1
1
000
000
000
000
000
15 000
1 000
1 000
300 500
Hankkeeseen haetaan EAKR-rahoitusta sekä kansallista rahoitusta ELY-keskukselta 70 %
hankkeen kustannuksista. Loppu rahoitus 30 % tulee niiltä kunnilta, jotka ovat keskuksen
takana sekä oppilaitosten taustalla olevilta kuntayhtymiltä, jolloin se on kuntarahaa. Hankkeessa ei ole yksityistä rahoitusta.
Hanke on pohjimmiltaan sukupuolineutraali. Koska rakentamisen ala on kovin miesvoittoinen, hankkeen aikana pyritään huolehtimaan siitä, että hanke rohkaisee myös naisia osallistumaan hankkeen toimiin ja siten myös toimijoiksi alalle. Tämä ei ole kuitenkaan hankkeen ensisijainen päämäärä.
Hanke tukee oppilaitoksista valmistuneiden yritystoiminnan aloittamista ja hiljaisen tiedon
siirtymistä kokeneilta ammattilaisilta noviiseille. Hankkeessa ei kuitenkaan aseteta ikärajoja
sen suhteen, ketkä tukitoimiin ovat oikeutettuja. Hanke on siinä mielessä ikäneutraali.
51