suomen - Inkeri-tiedon portaali

Transcription

suomen - Inkeri-tiedon portaali
0
h
,
Kalevan
Saasto- ja
hautausapuvakuutus,
Ostaessannc paahdettua
k uli via S.O.Km jaseiiosuuskaupoista pyytakaa joko S.O.K:n "Kah~
vikidtaa", "Kckkerikahvia" tai "Ja/ofcaAn'o",
n 1 1 n - . i . u i i - . i i t i , i taatusti
samaa hyvaa kahvia
mahdollisimman
halpaan hintaan.
S . n . K:n i i i t n i takaa kalivln
in \n lauitnn .la paivays pii^sin
i" 'i i . : - - . i tiuircuileii.
S.O.Kzn p a a h d e t t u a k a h v i a
niyyvat kautta Suomen kaikki
S.O.K:n
jhsenosuuskaupnt.
tarjoaaTeille — halvoista
vakuutusmaksuista huolimatta kaiken tarpeellisen vakuutusturvan.
Kaantykaa asiamicstemme tai suoraan Pddkonttorimme puoleen tutustuaksenne Idhemmin k\seessd olevaan vakuutusmuotoon.
KESKINAINEN VAKUUTUSYHTlO
K A L E VA
PERUST. 1874.
Kestavampia
sirompia
aliisvaatteita seka vlllii-iii syys- Ja talvisukkia
tavoltcllcssantip.
luottakaa HKK-merkklln. Koska HKK-ahwvaattelden sokii HKK:n
"LIttI"- "MAIRE"Ja
"LIlSA"-gukklon
mestarllliset
haven. nllilen viirl Ja
knots! yliilessii kcstiivyj'den kanssa eitustav iii Tllinolsta sanaa eiislluokkulsten laatukuululln.
HELSINGIN KUTOMO JA KRAVATTI O. Y.
S U O M A L A I N E N
I N K E R I
TOIMITTANF.ET
VAIND SALMINEN ja JUUSO MUSTONEN
I'AINO
1
9
*
X
x
I N K E R I N L I I T 0 N
3:5 V U O 5 I J U L K A 1 S U
SALMINEN:
SYYT OVAT SYVEMMALLA
Moni lienee ihmetellyt sita, etta yli satamiljoonainen Venajan vaesto jo puolitoista vuosikymtnenta on
noyrasti karsinyt kaiken sorron ja kurjuuden, edes
todella yrittamatta luomaan itselleen parempia elamisen ehtoja. Terroria yllapitava puoluehan on sangen
pieni ja tyovaesto elaa mita suurimmassa kurjuudessa.
Kaikki muut, paitsi harvat vallanpitajat. elavat kauhun ja nalan vallassa.
Miksei siis muuteta jarjestelmaa? Selian olisi helppoa, kun kansan suurin osa vihaa vallitsevaa olotilaa
ja tietaa olevansa vailla alkeellisimpia ihmisoikeuksia.
Toiset selittavat tuon ilmion siten, etta syyna kaikkeen on se, etta Venajan kansallisuudet halki vuosisatojen ovat tottuneet elamaan orjuudessa. Sanioinhan siedettiin vuosisatoja konsa mongolien, konsa
omien hirmuhallitsijain ja ylaluokan iesta. Arvellaan,
etta kansaan syvallisesti on syopynyt orjan mieli.
Ovathan Venajalla asuvat heimot halki aikojcn tottuneet pahempiin hirmuhallituksiin kuin minkaan miuin
Europan maan vaesto.
Mutta on muistettava, etta \enajar. talonpoikainen aines. sen valtavin osa. vuodesta 1861 alkaen sen-
t;i;in oli tottunut joltiseenkin vapauteen ja hyvinvointiin aina vallankumoukscen asti. Kuinka siis on ollut
mahdollista syosta se nykypaivina pahempaan orjuuteen kuin koskaan ennen?
Syyn selitykseksi ei riita se, etta menneet vuosisadat ovat kansaan painanect orjan leiman. Olilian
tsaarivallan aikana valtavin osa Venajan sivistyneistosta vapaaniielista. Se harrasti vapautumista tsaarivallan kahleista. Sen tunnuslauseina oli: vapaus. veljeys ja yhdenvertaisuus. Onko siis tuo sivistyneisto,
intelligensija, muuttanut mieltaan ja katsonut holshevikien harvainvallan vastaavan sen ihanteita ?
Entinen sivistyneisto, joka ajoi tsaarivallasta vapautumista, elelee nykyaan maani>aossa ulkomailla.
yhtii hyvin kuin harvat jaljellaolcvat yksinvallan kannattajat. Olivatpa he kuinka vapaamielisia ja kansanvaltaisia tahansa, ei heilla ole paasya kotnnaahansa.
Siella odottaa heita varma kuolema, jos yrittavat palata. Ja tuota maanpaossa olevaa sivistyneistoa on
pari miljoonaa. Pantakoon merkille. etta tuo pakolaisena maleksiva aines on lahjakkainta ja Venajan isanmaallisinta vaestoa.
I N K E R1
Keita siis ovat hirtnuvallan pitajat? Ximellisestl
tyovaesto ja talonpojat. Mutta nama eivat koskaan
ole elaneet sellaisessa kurjnudessa ja orjuudessa kuin
nykyaan. Tyolaisilla ja talonpojilla ci ole niitaan
omaisuutta, vapautta eika maiiraysvaltaa. M u u t hallitsevat ja vallitsevat heidan nirmssaan. Yenajalia ei
nykyaan merkitse niitaan, jos satoja tuhansia tyolaisia ja talonpoikia karkoitetaan tai teloitetaan. VainoJen ja hirniutoitten syyna ei suinkaan ole se, etta jotkut pyrkisivat palauttamaan tsaarivallan. Sellaisia
aineksia tuskin on olemassa. Kuulemantuomion ja
karkoitusten syyksi riittaa se, etta tiedelaan mielcssa
kytcvan ajatukscn vapautumisesta hirmuvallasta.
Luiilisi, ettei minkaan valtakmman kesktiudessa ole
sellaista kansalaisryhmaa, joka pyrkii yllapitamaan
hirmuvaltaa sillakin uhalla, etta koko kansa menehtyy
kurjmiteen. Eika sellaista aincsta olekaan loydettavissa niiden kansallisuuksien joukosta, joilla vanhastaan on ollut oikeus sanoa Venajan aluetta kotimaakseen. Xuo hirmuvallan yllapitajat ovat nimittain Vcnajan juutalaiset.
Jos tehtaisiin tilasto bolshevikivallan ylimmista hallitusmiehista, olisi tulos hammastyttava. Heista on ainakin kolmeneljasosaa juutalaisia. Toisin sanoen Venajan valtikka on Juwhalla. Yksinpa ulkomaiset lahetystotkin ovat juutalaisten miehittamia. Hcilia on
ohjat kasissaan niin Venajalia kuin sen lahetystoissa
nlkomailla. Venalaisia kayttaa juutalainen johto vain
katyreinaan. Ja nuo katyrit ovat mita nskollisinipia
verikoiria, silla lie tietavat, etta muuten on henki
hollalla.
Ei Venajalla ole sita koniisariaattia tai ncuvustopoytaa Moskovan Kremlista ja Siperian kommunain
hallinnosta aina Persian ja Amerikan lahctystoon asti,
jossa ei istuisi ylimpina ja jielatyinipina juutalaisia.
Heilla on neuvostolassa hyvat olot. Heilla on valta ja
omaisuus. muut ovat orjia. Juutalaisille on yhdentekevaa tuhoutuipa Yenajan kansasta ja heinioista
vaikka puolet. kunhan he, Jehovan kansa. pysyvat
vallassa.
Ja tuo Jundan valtikka ulottaa nykyaan varjonsa
yli koko maapallon. Kun eras saksalainen askettain
veti muutaman kerran korville Amerikan juutalaista.
joka liian haikailemattoniasti karhusi vuokraa. levisi
siita viikon kuluessa tuuman korkuisin otsakkein uuti-
nen yni])ari koko maapallon. Vaikka Inkerissa juutalaisten toimesta tenrastettaisiin lOO.ooo suomalaista.
ci siita kymmeniintuhansiin lehtiin ilmestyisi sellaista
halyytysuutista.
Bolshevismia levitetaan kaikkialle juuri juutalaisten valityksella. Heillahan on tuhatpaiset jarjestonsa
joka maassa. Kun elokuvissa tarkkaa vallankumouksista otettuja kuvia tai valokuvia marxilaiskongressien
ja internatsioonalicn neuvottcluista, nakce, etta valtikka siellakin on Juudaalla.
Neuvosto-Venajan hirmutoista ei eri maiden tuhansissa juutalaishenkisissa lehdissa mainita mitaan.
Kaikki on niinkuin olla pitaakin, kun julmuuksien toimeenpanijat ovat juutalaisia. Mutta kun Jerusalemissa Itkujen muurin aaressa syntyy pieni kasirysy
israelilaisten ja arahialaisten valilla. on mcidankin
lehdissamme parin tuuman korkuisin otsakkein halyytysuutisia. Useat, elleivat suorastaan useimmat. uutistoimistot ovat juutalaisten hallussa.
Venajan kansalla, niin vcnalaisilla kuin muilla kansallisuuksilla, ei ole nykyaan toiveita vapautua hirmuvallasta niin kauan kuin sita Vcnajan tytivaen nimissa
hoitavat juutalaiset. Jokainen vapanttaniisen oire saa
internatsionali-juutalaistcn johtamat laumat korottaniaan ympari maan ])iirin kiirivan huudon: "Kiidci
irti Venajasta!" Siella muka pyrkii ylimysto, porvaristo valtaan.
Jos tehtaisiin tilasto tuhansista viime vuosina Inkerista haadetyista suomalaisista ja miljoonista muuallc
Venajalia vastavallankumoukscllisina murhatuista,
huomattaisiin, etteivat he ole olleet mitaan ylmiyksia
ja rikkaita kulakkeja. He ovat olleet verraten ko'yliia
talonpoikia ja alkeellisia ihmisoikeuksia kai])aavia tyomiehia.
Turhaa on Inkerin odottau vapaampia aikoja ja vedota kansainvalisiin mielipiteisiin niin kauan kuin
valtikka Venajalia on fuudaalla. Yenajan muut talonpojat ovat aivan samassa asemassa. Jos sorto toisinaan kohdistuu ankarampana Inkerin snomalaisiin.
johtunee se osaksi siita, etta he ovat yleensa uskonnollisia — ja kristittOppia juutalaismaailma eniten vihaa — osaksi siita, etta nuo heimolaisemme ovat tietoisia rajan toisella puolella asuvien suomalaisten vapaudesta. Heidan tilalleen tahdotaan saada vacstii.
joka ei paremmista oloista mitaan tieda.
— 2 —
I N K K III
KAAPRE
TYNNI:
KOLPPANAN OPETTAJASEMINAARI JA
SEN MERKITYS INKERIN KANSAN
ELAMASSA
Vuosia seitsemankymmenta takaperin pcrustivat
Inkerinmaan stiomalaiset papit pieneen Kolppanan
kylaan Hatsinan kaupungin laheisyyteen opettaja- ja
lukkariseminaarin. julla tuli olemaan huolimatta siitii,
mita tniveita ja odotuksia perustajat lienevat siihen
liittanect, perustavaa laatua oleva merkitys Inkerin
kansalliselle kehitykselle. Ymmartaaksemme tainan
merkityksen koko laajuudessaan on meidan vertailtava naita perustamisen aikoja siihen aikaan, jolloin
Kolppanan seminaari vietti 5o-vuotisjuhlaansa. Sen
sijaan. etta i86o-luvun alussa, seminaarin aloittaessa
tyotaan, Inkerissa lukiuinotlamatta Ruotsinvallan aikaista luterilaista kirkkoa ei voida mainita mitaan
kansallissivistyksellista laitosta, voidaan v :n 1913 ajalta
lehda sangen huomattava luettelo sellaisista. V :na
1863 Inkerin kansa juuri vuosisataisen orjuuden kahleista vapautuneena seisoi itsenaisen, vapaan elamansa
kynnyksella aivankuin alkaakseen alusta. Sitavastoin
v. 1910 silla oli 229 kansakaulua, i aistivialliskoulu.
craita kasityokouluja. Sen keskuudessa ilmestyi kaksi
omaa sanomalehtea, yhteinen painos noin 6,000—8,000.
Silla oli 15 seurakunnassa lainakirjastoja, joiden nidelukn oli yli 13,000. Taloudellista edistysta osoittavat
seuraavat osunstoiminnalliset ryhmat:
oli korkeiden viranomaisten mielesta kaynyt mahdolli.seksi. Muutoksen ajatnstavassa oli saantit aikaan v:n
1905 vallankuniou>liike.
Kun nyt tata vertailun tulosta tarkastaa, niin ei voi
olla kysymatta; milla tavalla vasta orjuudesta havahtunut pieni kansa. jonka vakiluku ei mainittima juhlavuotena ollut enempaa kuin 121.659 henkea, saattoi
kehittaa tallaista tyotarmoa ja jarjestya yhteisiin ponnistuksiin kansallisen elamansa kohottamiseksi ? Tahan on vain yksi vastaus: Kolppanan seminaarin kasvattaman kansallisen opettajaparven avulla ja johdolla,
silla totisesti kaikki eclella lueteltu on valittomasti tai
valillisesti taman opettajaparven suorittaman puolivuosisataisen tyon tuloksia.
Kolppanan seminaarin voimme katsoa alkaneen toimintansa elok. 21 pna 1863. jolloin ensimmaisten oppilaiden vastaanottokuulustelu suoritettiin. I^nsimmaisena johtajana. kuten yleisesti sanottiin "inspehtorina",
toimi Oskar Groundstrom, edellisen vuoden lokakuun
26 pna 27 ikavuottansa tayttanyt mies. Seminaarin
valvonta ja sen toiminnan yleinen ohjaus tapahtui
johtokunnan, "direktoriumin", toimesta ; sen muodostivat viisi Inkerin kirkon pappia. jotka valittiin synoodikokouksessa.
Seminaarin rah:illinen tnrva oli V'enajan ev.-luterilaisten seurakuntien keskinaisessa apukassassa, joka
myonsi varat seka rakennusten pystyttamiseen etta
vuotuisiin kustannuksiin — 2,000 rtiplaa vuosittain;
rnyohemmin korotettiin avustus 3.000 ruplaan. Tasta
maararahasta tuli kustantaa paitsi inspehtorin ja hanen
apulaisensa, harjoitusaineiden opettajan, palkkaa 10
oppilaan ja naiden opettajien ynna palvelijan ruoka.
kaikki korjaukset ja talousmenot ynna o]>etustarpect
ja kirjallistius, sanalla sanoen: kaikki! Summa ei
ainakaan ollut Hian palj on ja ihmetella taytyy, etta se
riitti.
54 osuuskauppaa — jasenmaara
2,590
15 osuuskassaa
—
.,
yli 6,000
14 maamiesseuraa —
„
yli 700
6 maidonmyyntiosuuskuntaa.
Tulenvaaran vastustaniisek.si tyoskenteli 10 palokuntaa monine haaraosastoineen.
Laulun harrastusta oli kansan keskuudessa yllapitamassa Vlieen yleisinkerilaiseen laulnjuhlaan osallistuneiden lue'.telnn inukaan 23 seuraa, laulajamaara 883 :
myoskin toimi muutamia torvisoittokuntia. Raittiusaatteen hyvaksi v :sta 1891 tyoskenteli Rtattmsyhdistya
"Inkeri" ja yleisen kansanvalistuksen hyvaksi valistusseura "Soihtu" v :sta 1908, jolloin tanianlaatnisen senran toiminta myos suoinalaisen vaeston keskuudessa
_
O
-
i \ I-; \\
Seminaarin ohjesaanto lukuohjehnineen saatiin valmiiksi ja sisaasiainministerion kautta csiteltiin ci vahemmalle herrallc kuin itse kcisarille vahvistcttavaksi
30 pna kc'sakuuta 1864. Saannot jnikaistiin sitten hallituksc-n asetuskokoelmassa. Xain oli seminaarin jo
vuoden ajan jatkunut toiminta saanut kestavan laillisen |x>hjan.
Millaiseksi ohjesaanto oil seminaarin hahmoitelhU '*
Lukuohjelma oli kolmivnotmen. Oppilaita otettiin
kerran joka nclja's vuosi, kun edellisen oppilasvuoron,
"kurssin", pojat oli paastetty laitoksesta. Oppilaista
10 sai seminaarissa taysihoidon; ne olivat sisaoppilaita. Toiset olivat ulko-Oppilaita ja asuivat kylassa
seka soivat omaa ruokaansa. Xiita ei seminaarin alknaiknina ullutkaan kuin muutamia. Xain seminaari saattoi joka kolmivuotisen kurssinsa kasvalleina tarjota
Inkerin alkavalle koulntoimdle hinkan yli 10 opettajaa.
VIII :sta kurssista (1888—92) alkaen lisattiin Inknaikaan yksi vuosi, joten sc tuli nelivuotiseksi.
Opetettaviin aineisiin ohjesaanndn ninkaan kuuluivat kaikki tavallisct koulnaineet. Opetuskielena oli
alknaikoina (v:een 1891) pa'aasiallisesti suomenkieH,
sitten venajii. Tata kielta opetettiin ensin vain toisena
kielena. Vapaaehtoisena Inettiin myds ^aksaa. Kosk:i
laitns valniisti myos Inkkareita. oli ohjelmassa verrattain runsaasti laulua ja nmsiikkia. Kasitoista ei oiije>aanto tieda mitaan. vaikka niitakin muutamien knrssien aikana opetettiin, ainakin puutyota ja kirjojen
sitomista. Samoin tehtiin paljon kevain ja syksyin
puutarhatyota. Puutarha olikin kesaisin kukoistavassa
knnnossa. Lienee paikallaan jokunen yksityiskohtaiseini)i esitys naista seikoista. Olihan seminaari perustettu aikana, jolloin Suomessakin snomenkiclinen kouhitoimi otti vasta ensimmaisia askeleitaan. Senpa
vuoksi on hu\'ittavaa nalida. mita Kolppanassa csini.
011 ohjesaannon mukaan opetettava suomenkielcssa
Siita sanotaan nain:
I vuonna lukeniista selityksineen Liliuksen
lukukirjasta, oikeinkirjoitns, jonka ohessa tuli
jo ttitustua kielioppiin.
II vuonna luirenin kieliopista lauseoppi ja
liancn Inkukirjansa, harjoituksia kirjeiclen kirjoittamisessa, lyhykaisia ainekirjoituksia ja kirjanpitoa(!).
III vuonna ainekirjoitusta. kieliopillisia harjoituksia. laveiden runoclmain luktia ja selitysta
seka katsahdus kansallisen kirjallisuuden henkisiin aarteisiin.
Xaissa ennatyksissa mainittu Lilius oli suomalainen
konlnmies, svnt. 1820. Han toimi viime vuosisadan
,- ..7,. ^—
Kolf>f>antiti
:
scjiiintuirin nuiliti rokennus.
pnolivalissa opettajana ja oli stlloin toinnttannt criiiiiisia oppikirjoja in.m.. Suomenkielisen l.nknkirjan.
iuircn oli .samoin koulnuiies. synt. Porissa 1818. Toimitti kieliopin ja luknkirjan ynna sanakirjan samoin
19. vuosisadan valimaissa. On merkille paiitava sc'ikka.
etta vain snomenkielen ennatykset ohjesaanto na'in tarkoin jasentaa mainiten. mita minakin vnotena on ojietettava. Ohjesaannon laatija on ollut selvilla, mita
hyvaa snomenkielessa suomalainen oppikirjakirjallisuus siihen aikaan tarjosi. mainitsi sen eika tahtomit
jattaa opettajan mielivallasta riippuvaksi. mihin taman
ehka tarkeimman aineen opetuksessa oli pyrittava.
Toisin on laita csiin. venajankielessa. Siita sanotaan:
Lukemista ja kaannoksia Paulsonin lukukirjasta, oikcinkirjoitusta. kirjciden kirjoitusta.
Grt'tshin kielioppi ja talon]K)ikaislaki( !).
Matematiikassa : Kolmen vuoden kuluttua
taytyy oppilaan tieta'a koko laskuoppi, perusteelliset alkeet mittausopissa. erittainkin se,
joka on valttamatonta viivojen ja pintojen mittaamisessa. T.isaksi annetaan oppilaille kasitys
yksinkcrtaisista keinoista maanmiitanksessa.
Maantiedossa : Maapallon ascma maailnjassa.
paaperusteet matemaattisessa maaiitiedossa.
fyysillinen maantieto, katsahdus valtiolliaeen
maantietoon ja erittainkin Venajan maantietoon. Karttojen piirustus.
Nama viitteet riittanevat osoittamaan. c-tta ohjt-1mansa puolesta Kolpjianan seminaari (jli kntakuinkin
aikansa tasalla ja joka tapauksessa oli sen ohjelman cri
kohdissa tarpeeksi tilaa tulevan ajan vaatinuiksille.
Tata valjyytta kaytettiinkin hyvaksi.
Aikaa myoten lisattiin vaatimuksia pitkin linjaa.
Kun oppilaidcn viime aikoina enncn vailanknmonsta
i \ i-; R i
seminaariin pyrkiessaan tuli osata jo koko laskuoppi,
oli luonnollista, etta seminaarissa oli tassa aineessa
suuritettava vain syventava kertaus, lapikaytava sen
teoria ja opetusoppi. Silloin jai aikaa jo algebrallekin.
jota luettiin ainakin II astcen yhtaloihin asti. Suunnilleen samassa suhteessa kasvoivat ennatykset muissakin
ohjelman kohdissa.
Lienee lupa kysya, mita esikuvia oli ollut seminaarin
perustajilla. kun laitoksen olivat junri tallaiseksi suunnitelleet. Snomesta ei mallia voitu saada, jollei otaksuta, etta Kolppanan opettajaseminaarin luojat olivat
olleet yhteydessa Jyvaskylan seminaarin suunnittelijain kanssa, tama seminaari kun perustettiin saniana
vuonna. Siina tapauksessa olisi Kolppanan seminaari
tullut pohjapiirustuksiltaan toisenlaiseksi. Olisi edes
tehty se 2-luokkaiseksi, niin etta opettajia olisi paastetty siita joka toinen vuosi ja otettu oppilaita samoin
valiajoin. Toinen tosm vain pikkn seikka viittaa samaan: Kolppanan seminaarin opetusohjelmasta puuttuvat kokonaan kasityot. Sen sijaan tehtiin seminaari
kuitenkin vain kerran kolmessa vuodessa opettajia
paastavaksi ja opettajatuotanto muodostui liian vahaiseksi. joka toimintavuotta kohti 3—4 opettajaa keskiniaarin. Tasta oli perin kohtalokkaita seurauksia Inkerin kansakoulutoimelle, silla seminaari ei kyennyt
fiinen pitkaa tyydyttamaan kysyntaa. Seminaarin
alkuaikoina oli jotenkin samantekevaa, kuinka paljon
se valmisti vuosittain opettajia, mutta kun Vena j alia
kohta ruvettiin koulnja perustamaan myos opetusministerion viranomaisten ja varsinkin semstvojen toiniesta. paljastui seminaarin voimattonnuis tassa suh-
In opettojifto
stMMaariu
$o-vuotisjuhla$sa
Sttomenttthti spmiiiaarissa.
teessa heti. V :sta 1908 alkaen ruvetaan semstvojen
toimesta toteuttamaan yleista kansanopetusta ja rakcnnetaan suunnitelman mnkaisesti koulnja. Silloin L-;
Kolppana enaa voinut kuin aivan os'ttain toimittaa
suomalaisia opettajia naihin kouluihin. Niinpa v. 1913,
seminaarin riemuvuotena, toimi Inkerissa 22() kansakonlua ja niissa 266 opettajaa, mutta seminaarin valmistamia opettajia niissa oli vain 85. Osa tyoskenteli
tosin lukkareina, nim. 22, ja Pietann P. Marian senrakunnan ktniluissa 12. Puutetta yritettiin poistaa siten.
etta suomalaisia valmistui opettajiksi snorittamalla vastaavan tutkinnon opetuspiirin tntkintolanlakumiassa;
varsinkin niin tekivat naisc't. joiile st-minaariin ei ollut
paasyii. Osa suomalaisista oli saanut valmistuksensa
myos venalaisissa seminaareissa. Naita suomalaisia
opettajia oli Inkerin kouluissa mainittuna vuonna
Kolppanan kasvattien lisaksi 51. joten yhteinen suo-
KesketIS kaksi opetusmintstertdn
edustajaa.
1N K E RI
sille alusta!aisille'-'n jo silloisille torpj^areillecn riittava, ei olisi pitanyt olla riittava Tnkerin suomalaisille
talonpojille.
*
Maisfcri P. Toikka.
malaistcn maara oli 136. Kuitenkin oli siis muukalaisia I2g. niista puhtaasti venalaisia 11J ja virnlaisia 17.
Kim scminaari n'i suunnitcltu samalla opettaja- ja
lukkariseminaariksi, olisi taman seikan pitanyt vaikuttaa myos siihen suuntaan, jos laskeltnia olisi osattu
tehda. etta seminaariin olisi tullut useampia luokkia
eika sita olisi tehty "kurssittaln" toimivaksi. Mutta
laita nayttaa olleenkin tassa kohden sc, etta malli saatiin Itameren niaista. Valkin kaupungista, jo^sa tyb'skenteli Liivinmaan ritariston yllapitama opettaja- ja
lukkariseminaari. Tania laitos toinii niinikaan kurssirtain valmistaen lukkareita ja lukkariopettajia Liivinmaata varten. Kolppanan opettajasenn'naaria perustettaessa ei nahtavasti osattu ajatella pitemmalle. Eivat
tietysti rahavaratkaan olisi sallineet laajcmnialla pohjalla toimivaa laitosta, niutta eilian edes yritettykaan
scllaista. Siita antaa erinomaisen todistuksefe se omituinen saastavaisyys. etta "Apukassan" myonnettya
rakennuskustannuksiin 5.000 ruplaa, rakentajat kayttivat niista vain 2.600. Jos myonnetty maararaha olisi
kiiytetty kokonaan. olisi\'at scniinaarin rakennukset
alunpitaen olleet melkein kaksi vertaa lajeemmat.
Suurpiirteisyytta punttui ja myohemmin rakennettiio
kylkiainen kylkiaisen viereen ja laitosta levennettiin
suuntaan jos toiseen.
Kninie voine selittaa tatii inuuten. kuin etta se nialli.
joka oli silinien edessa, X'alkin seminaari, salpasi nakopiirin. Mutta mika ritaren mielesta oli heidan enti-
Kuitenkin -— kiitns ja kunnia Kolppanan seininaarin
perustajille! Yaatiniattomuudestaan huolimatta seminaari muodostui Inkerin kansan elamassa kaanteentekevaksi ja .sen merkitys, sen vaikutus ulottui Inkerin
kansan elanian kaikille aloille. Kuinka tania oli mahdollista? Tahan on vain yksi vastaus : sen tcki Itcnki.
Kolppanan setninaarissa vallitsi sen laatuinen hcnki.
Se oli kansaa palveleva ja pelastava mieliala. minka
seminaari kykeni istuttamaan kasvatteihinsa, se tahdon
suunta. mika ilmenee ensininiaiseii johtajan ()skari
Groundstromin tunnetuissa, nuoria mielia profeetallisen julistnksen tavoin polttavissa sanoissa tehda kaikki
"taman kurjan, kurjan, mutta kalliin Tnkerin kansan
hyvaksi". Oskar Groundstrom oli aikansa suurter.
aatteiden kasvattama mies. Aloittihan seminaari hanen
johdollaan tyonsa silla vuosikynmiencHii. joka on tunnettu Yenajan ja Suonienkin historiassa suurtcn uudislusten aikakaudeksi. Orjuus lakkautcttiin 1861, Vena j an oikeuslaitos uudistettiin, luotiin semstvo. Kaikki
nama oloja mullistavat reformit johtuivat siita, etta
kansan yhteiskunnallinen asema oli perinjunrin inuuttunut.
Groundstroniissa taman lisaksj vaikutti kansallisromanttinen aatesuunta. Inkerin kansa oli pelastettaya
sortumasta Venajan kansan jalkoihin. Kolppanan scminaari sai taten sen- toiminnan ensi paivasta taman
pdastustehtavan. Ja tama aatesuunta on olhit elavana
sen tyossa alusta lo])puun. sen viimeiseen hengenvetoon asti.
Groundstromin jiilkia kuikivat toiset johtajat, puhumattakaan niista apuvoimista, joita johtajalla Kol]>panassa oli kaytettavana. Xehan olivat vahaisia poikkeuksia lukuunottamatta laitoksen entisia kasvatteja.
Inkerin kansan oniia poikia. Muista johtajisla haluaisimine erikoiscnunin tassa suhteessa mainita maisteri
I'ekka Toikan. joka inkerilaisena miehena tunsi varmasti erikoista velvoitusta jatkaa Groundstromin tyb'ta.
Hanessa paasi hedelmoittamaan Inkerin kansallista
sivistyselamaa J. V. Snellmanin vakeva henki. silla
ha'n oli taman hengen innoittamia miehia, oli kaynyt
Jyvaskylan, ensimmaiscn suomenkielisen Suomen lyseon. Kaikki "inspehtori" Toikan oppilaat ovat hanen
suuntaa antavan elamantyonsa elavina todistajina ja
hanen persoonallisuutensa vaikutus nieihin. hanen opetusla])siinsa, oli lapi elanian kaikissa sen vaiheissa
ohjaava ja maaraava. Emme voi olla tunnustamatta.
6 -
I N k EKI
ctta han oli seminaariaikamme suurin rakkaus ja ihanteemme. Ja sita han on viela vainajanakin elossa oleville oppilailleen.
Tallainen oli seminaarin johtajicn, laitoksen koko
tyon sleluna olleiden miesten merkitys teon hengen
luomlsessa, joka teki seminaarista suuren sen pietumclesta huolitnatta.
Toinen tekija oli se yhteishenki, niika kehittyi ja
versoi siina poikaparvessa, joka kulloinkin oli scmJnaarissa valmistumassa. Seminaari oli sisaoppilaslaitos.
Pojat asuivat seminaarissa. Siina tehtiin kaikki tyot
ja elamantoimitukset vinnan. Xain jatkui kolmenelja vuotta. Siina ehti yksilollisinkin luonne nmovautua ja saada osansa laitoksessa vallitsevasta yhteishengesta. Ja seminaarin sisaisessa elaniassa tania
yhteishenki oli niin kaikkialla oleva ja hallitseva, etta
:-en huomasi ja tunsi vieraskin. Erinoinainen todistus
seminaarielaman tassa mielessa kasvattavasta vaikntuksesta on opetuspiirin tirchtoorin ylitarkastaja V". A.
Latyshevin lausunto toimittamassaan aikakauskirjass;i
v. 1898. Han oli samana vuonna kevaalla kaynyt tarkastamassa laitosta ja kirjoitti kaynnistaan verraten
Kolppanan scminaaria venalaisiin seniinaareihin, sanoen Kolppanan erikoisuudeksi siella vallitsevan kasvattavan hengen, jota puuttui toisilta seminaareilta
Tania yhteishenki sitten jatkoi vaikutustaan seminaarista paastyakin. Muodostui kaunis ja suorastaan
verraton traditio: aina kun uusia opettajakokelaita
paastettiin seminaarista, keraantyivat entiset "seminaarinpojat" heita ai\-ankuin vastaanottamaan ja sulkeniaan veljen syliinsa. Silloin oli Kolppanassa suttri
juhla. Kansaa oli myos kaikilta Inkerin kulmilta saaininut tilaisiiutecn. monien opettajien omaisia, stikulaisia ja ystavia. Juhlalle antoi erityista leimaa se
seikka. etta todistukset jaettiin Kofppanan ylevan kau-
Kolppaaon
scmi-naarin cnii jolttiijia ja oppilaita semamarin
70 i'. j'ultl-'jssa Hi'lsinifissii 6. I .
niissa kirkossa. Koko juhlakansan saapuvilla ollessa
loimitti inspehtori julkisen tutkinnon, jolloin jiojat seisoivat kaaressa alttarin edessa. Ja kun tania toimitus
oli ohi. toimeenpanivat nuoret opettajat teekutsut vanhemmille Hatsinan kaupungissa perinnaistapaisesti
samassa paikassa Verevkinan hotel! in suuressa salissa,
Siella piihuttiin ja laulettiin ja kaiken kukkuraksi juotiin veljenmaljat. Xain muodostui Inkerin opettajisto
yhtenaiseksi aatteiltaan. hen^eltaan ja pyrkirayksiltaan.
Nain luotiin se tyovoima. joka suoritti ensiarvoisen
kansallisen tyon Inkerin kansan kcskuudessa.
*
Nyt on Kolppanan setninaari kuollut sille tyollc. jota
varten se oli luotu ja jolle se antoi parhaansa. Kuilenkin kun Inkerin kansan claniaa joskus ruvetaan
uudelleen luomaan, niin se pohja. jolle se rakennetaan.
>aadaan entisesta Kolppanan seminaarista, sen elavasta kansallisesta hcngesta ja uhrautuvasta mielenlaadusta. Sentahden joskin Kolppanan seminaari on
kuollut niin — elakoon Kolppanan opettajaseminaari !
rakcntiits.
*7
INKERI
KAAK1NA
SALMINEN:
VAATE VARREN KAUNISTAA
INKERIN MUINAISESTA PUKUKULTTUURISTA
Ompclus esaavan naisen
on kiiin sirked sinctti.
Inkerin naiset ovat entisina aikoina uhranneet paljon tyb'ta ja vaivaa vaatteitten valmistamiseen. Perheenemanta ja aiti ompeli itse omat, miehensa ja lastensa vaatteet. Koko vaatekerta, lukuunottamatta turkkia, oil naisten kasityota. Tytot harjaantuivat jo 10—
14 ikaisina ompelemaan aitinsa johdolla. silla morsiamen taytyi jo tyttb'polvenaan varustaa itselleen myotajaiset. Naisen huomattavimman perintoosuuden
muodosti muinaisaikoina juuri vaatekerta. "kirstukunta", siihen kuuluvine vaippoineen, kulta- ja hopeaknristeineen, joita ei suinkaan ennen vahaksi arvioitu.
Tyttojen suurin sum olikin saada kirstunsa tayteen
kirjavia, kirjailtuja paitoja, liinoja ja hyvia voita, toinen kirstullinen kiiltavia koruja. Isan kodissa kasvaessaan saivat tyttaret pienen maapalasen "kivikkoa, kannikkoa, palanutta paasikkoa". sen he itse kyntivat,
vakosivat ja kylvivat pellavamaaksi. Mutta perintooikeutta inaahan ei naisilla ennen ollut, hcille sanottiin :
"Mihin maata neitoselle, peltoa pakenevalle ? Niitty on
neitosen rivassa, sarka kaatterin (lantioliinan) kasassa. pelto pollen (esiliinan) pietimessa." Xcitoa siis
lohdutettiin silla. etta hanen tyoalansa oli nauhat ja
koristeelliset liinat. Olihan senvuoksi luonnollista, etta
naisten tyokyky ja luomisilo kohdistui heidan puknihinsa. Suomalaisen kansantaiteen hnomattavimmat
saavutukset nvatkin loydettavissa junri Inkerin naisten
kansallispuvtiista, jotka ovat sailyttaneet monia hyvin
kaukaisilta ajoilta polvesta polveen periytyncita. hanskoja piirteita.
Inkerin eri heimot, vatjalaiset. inkeroiset ja ayranioiset, kayttivat kukin omaa pukukuosiansa. josta jo
kaukua heidat tunsi. Mutta kaikille yhteista oli paitojen ja liinojen runsas kirjailu. Naisen kunnia-asia
oli omakatisesti ommella kaikki kirjat (kirjontakuviot)
pukuihin ja liinoihin, jotka kotikntoisesta kankaasta
valmistcttiin entisten csikuvien mukaan. Xaisten katevyydelle annettiin suuri arvo, kirjontatyokin kuului
vanhoihin perinnaistapoihin. Inkerin nainen on ollut
selva sanelemaan virsia ja tarkka tanssimaan. nuitia
myoskin selva kasitb'issa, hanen ei tarvinnut "kysya
kynsia kylasta, nappiloi ei naapnrista". Osaamaton
neito tunncttiin hiinen kasitoistaan, taitava nainen hyvin ommelluista paidoista ja vaatteista:
Kyir mie tunnen tuhmat neiot.
naen mie neiot nappiloista
seka piian paan piosta,
naisen naasti (hieno) vaattehista,
alaisista (paidoista) ankaraisen.
Sulhasta kehoitettiin katselemaan morsianta kangaspuitten aaressa, ja haissa neuvottiin morsiamelle, etta
hanen nudessa kodissaan myoskin tuli huolehtia ulkoasnstaan ja vaatteistaan. Vetta kantaessa ja karjaa
jnottaessa, siis tyossakin oli muistettava noudattaa
siisteytta seka kauneutta. Arkena kaytettiin "arkiomia'', heinaniityfla parempia arkipaitoja. Useat runonkeraajat huomauttivat jo viime vuosisadan keskivaiheilla. etta Inkerissa rakastettiin puhtautta "enempi
kuin monissa paikoissa Suomessa". J. Lankela kertoo
inkeroisista: "Puhtaus on ilahduttava kohta. Tyton
silmat ovat harvoin likaiset arkinakaan, silla vetta on
kyllin kaivossa ja oma piluttama (kirjoma) ratti riippuu esiliinan nauhassa. oman kateiisa tekemat vaatteet ovat aina ptihtaat." Laulajat eivat siis liioitelleet
kerskaessaan aitien opettaneen puhtautta:
Siita mie emoista klitan,
kunnioitan vaalijaani,
pitant ei mustissa kesalla,
likaisissa lampimalla.
Aiti piti lapsensa:
parahissa paitasissa,
valkosissa vaattehissa.
Hevaalla kayttivat naidut naiset pitkapurstoista kirjailtna huntua. jota he sanoivat sappaanaksi tahi lakiksi. Haalaulajat muistuttivat morsianta:
8 -
I \ I-! K I
Kun menet veoille virpi.
kapo karjan juotannalle,
pane pursto puhtahainen,
lase lakki laatusasti.
sappaana ani hyvasti!
Kirkkomatkaa varten pukeuduttiin parhaimpiin vaatteisiin. Suvisena aikana kantoivat Lansi-Inkerin neidot valkeata koruviittaa ja kaunista helmipaahinctta
merkkina siita, etta he olivat vapaat valittaviksi. Kirkkoon mentiin "kukkasena". auringonpaisteessa valkkyivat pellavaiset viitat ja utuiset unimikkfhanieet.
Eipa sii? ollut ihme. etta laulajien mielesta naisten ja
tyttojen sisaan astuessa "kirkko kaikki kirkastuvi,
papin parta valkenevi". Kirknnmenojcn jalkeen iatuivat naiset lumivalkeissa viitoissaan parvessa maella
pakisten kilpaa morsiamien vaatevanistuksista, kuinka
paljon "omaa taustaa" kullakin neidolla oli. Venjoella
kuvailtiin eloisasti tallaista kohtatista kirkonmaella:
. lyramoistytto kesapuvussa,
Tulliit kiistoin kirkkosesta.
akat istuit arttelissa,
sohajavat suuta suuksin :
kauau katsella vcden syvyytta ja kaivoon kauneuttaan.
Peilin puutteessa katselivat he kuvaistaan kaivosta.
I.askettiin myoskin leikkia ayranioisnaistcii kieroista
vikkelisukista ja iintalleen nienneista kengankannoista.
Jos kella oli kehnot kengat ja huonot hanieenhclmat.
pilkattiin :
siuH' on hammeis hatara,
siull' on oikein kelmot ken^at,
sie et taivu tanssimahan,
kerallanime keikkunialian.
"Kenen tytto. kenen ncito.
kenen inorsian mnkoma?
Pakasivat neidostaisi.
liaastoivat hamosestaisi:
paitoja parin sataisin,
seitsemin hyvin hamoisin,
viisin kuusin uusin viitoin.
kaksiu kdlinin uusin turkin."
Mnrsian valmisti itselleen paljun paitoja, chkei kuitcukaan parin sadoin kuten runuiltiin. mutta ainakin
20—30 kirjailtua paitaa kuului rikkaan myotajaisiin,
V'aateaittaan kerattiin ]>aitoja ja hanieita notkuvat
orrelliset; "orret on liameita taynna, toinen orsi paitoi
tjiynna". Saarivoita, kintaita ja sormikkaita \arustettiin suuret maarat:
sakki suuri saarivoita,
kipukkainen kintahia,
sopukkainen sormikkaita.
Muinaiset runot kertovat kaunilsta neitosista. jotka
aina varttansa koristelivat, sorivat suutaan ja parantelivat paataan. Lyysmaen lystit neidot kayskentclivat
pienet peilit taskussaan. kalanluiset kaniniat vyolla.
Vatjalaismorsiamelle huomautettim, ettei sopinut liian
— 9
\ielapa isatkin liuomasivat, minkalaisia paitoja ja
vaatteita tyttaret kayttivat. Aruuan laulaja kertoo
i^asta, joka kuolinvuoteellaan sanoi tyttarellecn:
Kati, kaunoi tyttareni,
kun tulee isoin ikava,
tule kalmoille katala,
kuopille kovaosainen!
Siina liaasta hauvan kanssa,
ristin kanssa ritaele,
paru siina paitojasi,
haastele haniehiasi,
siikkilciita sirkuttele,
sukkiasi surkuttele.
Isa lupaa vicla haudassaankin kuunnella. niinkalaiset
pukuhuolet painavat tyttaren mielta.
TNKERI
Helmet, soljet ja yleensa metallikoristeet jaivat perintona aidilta tyttarelle. Kuvaavaa oli tyttaren kiintymys kaulaketjuunsa tai helmikertaansa. Eraassa
runossa lauletaan hempeasta. valkeaverisesta Hekkotytosta, joka oli "aivoin ankara korea". Hanen ajaessaan kosijansa Ismaroin kanssa tulee oja vastaan, he
eivat paase ylitse eika alatse. Kosija kehoittaa Hekkoa
heittaniaan helmet kaulastaan vedenhaltijalle uhriksi.
Hekko vastaa:
Mia en heita helmiain,
emmoin helmet on minulla
pojilla isoin oroiset,
emmoin helmet tyttarilla.
Ennen heitan henkyeni
kuin hyvat helmyeeni.
Vaatteitten paljous, niihin kaytetty kirjontatyo seka
korut todistavat Inkerin heimojen entista varallisuutta,
joka on korkean aineellisen kulttuurin edellytys. Koyhalla ei tietenkaan ollut aikaa uhrata koristeluun niinkuin joskus laulettiinkin:
Olin orja vellolleni.
apulainen ainelleni.
yot mina eitsissa kavelin,
paivat paitsia paransin,
pyhat katsoin kammitsoja.
Katsoin muita tyttoloja,
hulkkuvat pilut (kirjotyot) pihossa,
kangaskaary kainalossa,
mina hulkun kapy kafsjissa,
verkkoharkki hartialla.
Koyhat tytot ahersivat veljiensa apulaisina, yot kavivat he hevosia painiL-ntamassa, "oitsissa", paivisin
kutoivat he ohjaksia. Kun muut tytot kayskentelivat
kangaskaaro kainalossa, kirjontatyot kasissaan, oli
koyhan kudottava verkkoa.
Kansantaiteen tuotteet, puvut. hurstit, vaipat ja koristeliinat vaikuttivat entisina aikoina syvallisesti kauneusaistin kehitykseen. Lasten silmat tottuivat nakemaan kauniita vareja seinalla, he nakivat aitinsa liikkuvan aistikkaissa puvuissa ja juhlina kiintyi varmasti huomio morsiamen ja nuorikon ehteisiin, koristeisiin.
Lansi-Inkerin vatjalais- ja inkeroisnuorikkojen
iuhlapuku kirjailtuine liinoineen, helisevine rahoineen
ja kilisevine kiilknsineen oli viela 50 vuotta sitten
AtmuafHtku
(selin).
komea naky. Sen yksinkertainen, mutta aistikkaasti
kirjailtu, laikkyvan valkea pellavapaita oli valmistajalleen seka hauskaa etta hetpix>a kasityota, johon nuoret
tytotkin pystyivat. Lantioverhon tapainen, hurstuksista
ja kahdesta kirjovaipasta muodostettu, sivulta aukinainen hame vyotettiin tinakoristeisella nahkaremelilla.
Juhlapukuun kuuluvat hetulareunaiset, hehkuvanvari&et koristeliinat. hclmikirjainen, tupsuihin paattyv'a.
punainen lankavyo ja eriskummalliset lantioliinat
(kaatterit) tekivat itamaisen, loisteliaan vaikutuksen.
Nuorikon uhkeasti kirjailtu ja pienilla kiiltavilla mctallilevysilla koristettu huntu f sapana) paistoi ja laikki,
kun ban liikutti paataan. Ohimoilla, korvalehden etupuolella riippuvat helmikoristeet antoivat kasvoille
kauniin kapean muodon. Kerrottiin, etta nuorikon kulkiessa kuului helinaa jo viiden virstan takaa. lantioliinoihin ja hameen helmaan kiinnitetyt pienet kalkkalat (kulkuset) kilisivat ja auringonpaisteessa kimmelsivat lantioliinojen pronssiset lankakierukat kuin kulta.
Inkerin karjalaisen heimon, inkeroisten erikoisuus
oli aanuapuku, jota Hevaalla kaytettiin viela parikymnienta vuotta sitten. Aanuapukuun kuului olkanauhan varassa kannettava, koruompeluksilla reunustettu
vaippahame ja hursti seka hilpeahihainen, kirjolastalla
\almistettu paita eli ratsina. Pitkan, hartioille laskeutuvan valkean paahineen niinikaan kirjolastalla sommiteltu otsakoriste ja valkea kirjailtu esiliina antoivat
— 10 —
I N K E RI
aanuapuvulle harkittua tyylia todistavan leiman. Inkeroismorsiamen ilmaantuessa hienohelmaisessa sinisessa aanuassaan ja palkkvratsinassaan kahclen palttinahihaisen. juhlapukui.scn neidon saattamana naytti
ikaankuin pirtin lakikin olisi siintanyt siniselle. Morsiamen syvaan kumartaessa haakansalle koskettivat
hanen helmikertansa ja rinnoilla riippuvat hopeamarkkansa maata, puvun juhlallisuutta lisasi viela suuri.
paitaan kiinnitetty solki.
Suomesta Tnkeriin muuttaneitten ayramoisnaisten
juhlapuku, johon kuului kirjailtu rekkopaita, punainen
tai sininen helmuksella koristettu hanie, vironvyo ja
valkea viitta oli hohtavine hopeasolkineen hiipea naky.
Liiikkyvan pellavapaidan kuviollinen kuosi, vinnnelioilla ja hakaristeilla kirjotut hihanperat seka rintamus I. rekko olivat taitavan kankaankutojan ja kirjontatalteeseen perehtyneen taiteilijan kasialaa. Rekon
kaunis kirjailu herattikin huomiota, huimimmat pojat
pyrkivat uteliaina tunnustelemaan "rekon lajia". Tyron tyttojen lyhyt, tuuhea, tasaiseksi leikattu otsatukka
todistaa heidan jo varhain havainneen lyhyen tukan
kavtannollisyyden. Hienon hienoista valkeista helmista
kirjailtu tina- tai hopeanastainen paaripa, sappali, oli
tyttojen koriste, naidun naisen merkkina valkea huntu.
Entisaikojen suurten mestarien taideteokset ovat
olleet vuosisatoja kestavia luomia. Uupuniatonta, uskornatonta intoa ja vaivaa he nakivat etsiessaan yha
uusia menetelmia hyvien varien sailyttaniiseksi. Sama
hartaus ja kiintymys tyohonsa on huomattavin piirre
Inkerin naisten kiisialoissa. Heidan kansallispuvuissaan saavuttama korkea teknillinen taito, aarimmaisen
huolellinen ja kestava tyon suoritus yhdistettyna sukupolvesta toiseen kehitettyyn kauneus- ja variaistiin.
jonka arvoa kohottaa rikkaan mielikuvituksen ohjaama soinmittelukyky, muodostavat ehjan kokonaisuuden, jota voimme sanoa tyyliksi. Eri aikakausina opitut tekotavat ja ainekset on taitavasti ja omintakeisesti
sulatettu aiua kokonaisuutta silmalla pitaen ja harkitsemalla mika soveltuu siihen ymparlstoon, jossa puvun kantaja Hikkuu, olipa sitten kysymyksessa arkitai juhlapaiva. Tania osoittaa sangen voimakasta itsenaisyytta ja suuremmoista tyylivaistoa, jonka tasalle
vain hienosti sivistynyt maailmannainen pystyy kohoaniaan.
Vatjalaisten, inkeroisten ja ayramoisnaisten viela
muutamia vuosikymmenia sitten kayttaman juhlapuvun rinnalla nayttivat esim. savakkonaisten puvut
rypytettyine pitsihihoincen ja liehuvine, kirjavine
siUddnauhoineen surkean mauttomilta. Niista oli jo
H (edestti).
jaljettomiin havinnyt entinen yksinkertainen kauneus,
joka niin miellyttavasti silmia hivelee.
Noin neljakymmenta vuotta sitten kayttivat LansiInkerin naiset yleisesti kirjailtuja pukujaan kaydessaan
Xarva-Joensuun torilla myymassa tuotteitaan, maitoa
ja marjoja. Heidan varikkaita, kirjotuita esiliinojaan
ja paahineitaan ihaili mahtavan Venajan silloinen intelligenssi, joka laajan valtakunnan kaukaisilta aarilta
saapui Itameren vienoille hickkarannoille paivaa paistattamaan. Kerta toisensa jalkeen saivat Inkerin naiset
hellittaa vyotaisiltaan esiliinansa, joiden hieno varisointu ja taiteelliset kuviot viehattivat ylhaisonaisten
kehittynytta makua.
Uusi aika on miltei tyystin laassut pois muinaisen
aineellisen kulttuurin, se on asettanut uudet ihanteet
ja arvot. Mutta vielakin panee Narva-Joensuun torilla
merkille Inkerin naisten puhtauttaan hohtavat valkeat
liinat, kirkkaan vaaleat roijyt ja hameet. Terava silma
voi keksia kotikutoisen. raitaisen esilnnan vyotarolta
sievasti kirjotun "rahamassinan", kukkaron.
Kirkasvarinen, uudenaikaistunut juhlapuku koruommeltuine liinoineen otetaan nykyaan katkoista esille
vain sutirina juhlina. Sen varit ovat kadottaneet entisen pehmean sointunsa, mutta paahineen kauniskuvioinen otsallinen on jaanyt muistuttamaan menneitten
aikojen henkisesta sivistyksesta.
[ N K. K K I
•"
VIRON INKERI
Vuosi 1920 oli kohtalokas Inkerille. Talloin snlmittiin Tartossa Vcnajan kanssa arveluttava ja epaedullinen rauha. jonka mukaan seka Pohjois- etta LansiInkerin joukko-osastojen toiminta oli keskeytettava.
Xain onnettomasti paattyi toivorikas vapaustaistelumnie.
Mutta vuodatettu veremine ei mennyt hukkaan. Se
jai vapausaatteittemme lunnaaksi. j;ii lu-.utamaan
ikuista kostoa verivihullisdlemme. joka raahaa viattomia naisia seka lapsiamme Siperian ja Pohjois-Ycnajan hyytaville jiakentille tsekisticn ja niuiden petoelainten raadellaviksi.
Kim Antti Kivekas kavi Isunvihan aikana sanian
vihollisen kanssa kanippailcvaa taistclua, niin raivo ja
taistonvimma oli kohonnut korkeiramilleen juuri Kivc'kkaan .scistessa viimeista kertaa Inkerimnaan kaiuavalla ennen laivaannousnansa.
Oli miehella itimtta, silnia salamoi ja saila niitti luokoa, sillii suomalainen sisu oli purkainassa vuossataista
vihaansa.
Kaikesta hunlimatta kolitalo on ollut suomensukuisille kansoille sittenkin armt-lias. Xykyhetkina Knylannin parlamentti antaa toiveita vanhininian vcljcninic
Unkarin karsiniysten lieventamiseksi mahdollisella
Trianonin rauhan tarkistamisella.
Inkeri on onnellinen onnetUnnuudessaan: tama Kivt'kkaan viimeinen taistelutanncr. kaiktm tulevan alku.
suurcn, mahtavan Tnkerin tuki ja foivc on, Junialan
kiitos, nykyaan inkerilaisten omassa hallussaan. Tarton rauliansopiniuksen mukaan jai osa Inkeria Viron
veljellisen snojelun alaiseksi, saaden nimekseen Viron
Inkeri,
Nain mtiodostui tama osa Inkeria kaiketi tarkeaksi
paikaksi. ^"il•on Inkerista tuli suomalaisuuden etuvartio Suonien suvun vcrivilujllista. Yenajaa vastaan.
'J'aman aseman tarkeyden oli vat huomanneet jo
ajoissaan Akateeminen Karjala-Seura ja Inker in
Liitto.
Viron Inkerin kansa, ollen suomalaismielinen ja
Suonien knlttuurin ihailija. oli siihen aikaan viola
kansallista Hsetietoutta vailla.
Xykyaan Inkerin suomalainen vaesto on taydellisesti
itsetietoinen kansallisuudestaan.
— 12
Mika (jn oikeastaan \iron Inkeri?
Taha'n voisi vasuua: osa Lansi-Inkeria, joka kapeana kaistaleena liittyy Viron valtioon, muodostaen
osan Xarvan kuntaa, kasittacn n. kymmenkunta kylaa.
joissa asuu n. puolisentuhatta ihniistii.
Enemmisto asukkaista on luterinuskoisia snomalaisia, mun osa kreikkalaiskatolisia inkerikkoja.
Kansan paaelinkeino on maanviljclys.
Alussa suurena haittana oli Ycnajan ajalta peritty
sarkajako, jonka nykyaan Viron hallitus on poistanut.
Sitapaitsi on uusi isanta jx;rustanut jonknn inkt-rilaisia uutistaloja pitkin Venajan rajaa entisille Inkerin
kyla'n- ja moisionniaille.
Tainan hyvan puolcn yhteydessa on tuotu maalian
myos kansaa orjuuttava "vekselikulttuuri".
Ei taida olla Virori Inkerissa taloa, jolla ei olisi jossakin Xarvan tai Narva-Joensuun pankissa vekselivclkaa.
Korot nyletaan melko sunret ja kolnien kuukauden
kuluttua on vekseli aina uusittava.
Tama vekselivclka on sitakin hankalampi maksaa.
kun laina on tehty siihen aikaan, jolloin maatalonstuotteet olivat moninverroin knlliimmat kuin nykyaan.
Sivuansiota saa kansa nietsanantimista. marjoista
ja sienista. kauppaamalla ne Narva-Joensuun kylpyliivieraille ja Karvaan. Xaillii rahoilla maksetaankin
usein vekselikorot, silla maataloustuotteista ei riita pal-
[N K KR I
Iiikcrijuhla Kallh'icrcn kmisakonhilta kesalla 1929.
Jon nuiiita niyytavaksi knin perunoita. jotka nekin ovtii
kovin halventuneet,
Narva-Joensuuii labeisissa kylissa on suuri merkitys myos karjataloudclla. Taalla karjatuotteet kaupataan maitona. kun sitavastoin etaisimmissa ^yrjakylissa
kcrmana. Tata varten kiertelevat paikkakunnalla erikniset kermakauppiaat, tavallisesti naiset. jotka omaa
kermaa kaupatesfiaan ovat saaneet kauptingista enenima'nkin likiuksia.
Kylat Uusi Ropsu, Hanikke. Kulla, Arsia ja Rakalii, joissa on yhteensa n. pnolisensataa taloa, muodostavat Viron Inkerin pohjoisen ryhman. Taalla on
suomalaisuuden henkinen keskus.
Hanikke on kyllii inkerikkovoittoinen kyla. mutta
mieleltaan taydellisesti suomalainen. Iihka tahan lienee
vaikuttanut n. i l/> km paassa sijaitseva Kullankyla.
jossa ei ole ainoatakaan inkerikkotaloa, ja jonka jokapaivaisessa kanssakaymisessa hanikkclaiset ovat.
Kullalla on naita kylia varten yhtcinen 4-luokkainen
kansakoulu, jossa opt-tus on suomenkielinen, vironkielen ollessa eri oppiameeha.
Kullankylassa toimii myos edellainainittujen yniparistokylicn tukemana kolme setiraa:
1) Inkeri-Seura. jonka periaatteena on sivistysheratystyon tekemincii ja aktiivisen isanniaanrakkauden
syventaminen.
2) Kaksi naisseuraa.
Xaidcn lisaksi v. 1931 neiti JMar^it Valdenin. nyk.
rouva Pohjanpalon ])erustania Inkeri-kerlm.
Inkeri-Seuralla on laaja suomenkielinen kirjasto.
jonka se on saanut lahjaksi AKS :lta ja Inkerin Liitolta.
Inkeri-kerholla on myos oma pikkukirjastonsa. jossa
nn paljon kalli^arvoisia loislojulkaisuja — kaikki Kustannusosakeyhtio Otavan lahjoittamia.
KulIan kansakoululla nn erikoincn lastenkirjasto.
Itaiiien reunakyla on Vanhakyla, jossa on inkerikkoasutus ent-inmistona. Viime aikoina ovat taman ky~
ian inkerikot niuuttuinassa suomalaismielisikst.
Vanhakyla sai taloudellisesti melkein kuoliniskuu
v. 1920. jolloin raja vei parhaimmat ])ellot. valtavat
inetsat ja verrattoman — aivan kylan viercssa olevan
luonnonniityn.
Tiiman kylan kansanluonnetta on suorastaan iliailtava. Kun kaikki clamanmahdollisuudet oli riistetty,
niin kansa ei joutunut epatoivoon, vaan sita lujemmin
se iski kuokkansa maacmoon. raivaten itsellcnsa uudt't
])ellot korpimaasta.
Nykyaan Vanhakyla on muiittunut vilkasliikkciscksi
paikaksi. varsinkin kesalla. ji,lloin Narva-Joensuu.i
kesavieraat kayvat joukoittain (jalan ja moottorivenheilla) rajaa katsomassa.
Siclla (Jiikin paljnn nahiavaa. Kyla sijait^tc R(is;;najoen varrella luonnonihanassa ]>aikassa. Pikkusen matkaa kylasta kulkec pcltojen poikki ruostunut piikkilanka-aita, joka on maailmalle alati muistuttainassa.
t'tta Inkerin kansalle on tehty talla luonnottomalla rajalla verinen vaaryys!
Maantietecllisen keskipisteen muodostaa Kallivierenkyla. joka kooltaan on verrattava pikku kauppaiaan.
Tassa tulevat myos yhteiskunnallisen varallismulen
vastakohdat jyrkemmin csille: nalkakuoleman kanssa
kamppailevat runsaslukuiset lapsiperheet ja toisaalta
niiden na;i])uriiudessa asuvat paikkakunnan ainoat iniljoonamiehet.
Kalliviere on nuorison kokoontumispaikka. Taalla
jarjcstetaan melkein joka sunnuntai iltamia. joihin
saapun runsaasti vakea nnmaltakin.
Kalliviere on enemmistoltaan luterinuskoista.
Hankauksct kreikkalaisUatolisten ja lutc'rilaisten valilla nscin puhkcavat ilmiriitaan, varsinkin nimremnian
polven keskuudessa.
Narva-Joensiiffi
lattlitfuhlassa.
INKER!
Ikavana puolena on se, etta nania kreikanuskoiset
pita vat itseaan venalaisina (uskontonsa mukaan !),
vaikka muutatnat heista eivat osaa venatta juuri nimeksikaan.
V. 1932 perusti AKS Kalliviereen lainakirjaston.
joka oli saatu suomalaisilta lahjoittajilta, etupaassa
Werner Soderstrom Osakeyhtiolta. Aikaisemmin oli
Inkerin Lntto lahettanyt Kallivieren koululle monta
laatikollista oppi- ja lukukirjoja.
Kallivieren ja Vanhankylan valilla sijaitsee 6-luokkainen kansakoulu, joka toimii seka viron- etta suomenkielisena.
On mainittava, etta taman koulun johtajana on
entineti Kolppanan seminaari kasvatti. opettaja Aleksis
Thalus.
Suomalaisuuden yllapitajana tassa koulussa oli
opettajatar Katri Lohi, joka viime syksyna siirrettun
eraaseen Narvan venalaiseen kouluun. johon koiilnneuvos Ney'n selityksen mukaan tarvittiin erikoisen
patcvaa opettajaa. Katri Lohen entiselle paikalle maarattiin kaksi virolaista opettajatarta. jntka ktimpikaan
eivat osaa ollenkaan suomea.
Opettaja Katri Lohen siirto merkitsee Viron Tnkcrille suurta tappiota.
Kallivieren kansakoululla sijaitsee myos "IngeriEesti Haridusselts'in" (Inkeri-Eestin valistusseuran)
kirjasto. jossa on runsaasti virolaista kirjallisuutta.
Kallivieresta lanteen on venalainen kyla Karstala,
joka niaaorjuuden aikana on siiretty tanne jostain
sisa-Venajalta,
Karstalan asukkaat nykyaan melkein kaikki osaavat
paikkakunnan kielta, vaikkakaan eivat ole halukkaita
sita kayttamaan.
Aivan Narva-Joensuun lahella on kaksi inkerikkokylaa; Saar- ja Vaikyla.
Inkerin vaf-aitstaistelijoita
Vaikylassa
kansakoulu.
on
Vaikylan kansakoiilussa.
6-luokkainen
venalais-virolainen
Samassa kylassa on myos venalainen sivistysseura
"Zarja". jonka tarkoituksena on paikkakunnan knittuuritason kohottaminen ja venalaisyyden levittaminen. "Zarjan" toiminta on hyvin tehokasta.
Jarjestamalla melkein joka simnuntai iltamia vetaa
mainittu seura paikkakunnan nuorisoa puoleensa. Ja
tisein tanne saapuu vakca myos suomalaisista kylista,
varsinkin sen jalkeen, kun Kallivieren iltamissa jarjesU'S on ruvennut horjuniaan.
Tervolassa ja Narvan kaupungissa asuu suuri maaru
inkerilaisia sotapakolaisia. Naita varten AKS on pcrustanut Narvaan suomalaisen lainakirjaston.
Lahella Kallivieren kyla'a on luterilainen kirkko.
jonka pystyttamiseen kerattiin varoja myoskin Suomesta.
Seurakunnan sielunhnitajana toimii Narvan suomalaisen seurakunnan pastori H. K. Ervib", joka on paikkakunnalla tunnettu innokkaana suomalaisumlen vaalijana.
Kansallismielta ja -intoa on levittanyt Viron Inkcrissa kanttori A. Hyrrin perustama Hcngellinen lauhikuoro.
Suokoon Luoja Viron Inkerille menestysta ja onneilisempaa tulevaisuutta.
Inkerlldmcn.
Sinileima. Granular
ensiluokkainen etiglantilainen vehnajauho.
Puhdas ja tasainen karkeudeltaan. Mainiu
talousjauho ja siita syysta paljoo kaytetty.
Talo
INKERI
s • suom. kyla
i - inkariklcD „
s i = suom. ink *
\ •
VEN- venal.
•
VATJ - vafja/.
•
rn/jiw valla Runnan raja
INKERI
A'. ILIL/.IO:
ENSIMMAINEN INKERIN PYHAKOULUNOPETTAJIEN KOKOUS
KOLPPANASSA 1909
Heltuntfiina mice kulunecksi 25 vuotta ensimmaisesta Inkerin pyhakoulgn opettajien yleisesta kokouksesta. Se pidettiin Kolppanan seininaarissa. Silloinen
kokouksen puheenjohtaja rovasti K. H a 11 i o on
lahettanyt siita seuraavan mnistelman.
"Meidan piti saada Suomesta edustaja juhlillemme".
kirjnitti minulle Spatikkovan kirkkoherra. vanha. rakas
ystavani Hedle}' Broms, "mutta ei se tulekaan, pelkaa
koleraa." "Title sinil. la kai sina, vanhana inkerilaisena koleraa pelkaa." "Tulen. tulen oikein mielellani".
vastasin hanelle. Minahan rakastin Inkeria, olin vuosina 1894—96 ollessani Inkerissa pappina oppinut tunicniaan tuota harrasta. iloista ja ystavallista Inkcrin
suomalaista kan^aa. I r .i tarvittu monta >anaa. kun olin
valinis lahtemaan, Ja niin tulin Inkerin suurille yhteisille juhlille.
Ne pidettiin muistorikkaassa Kolpjianan opettajaserninaarissa. Osanottajia oli kaiki?ta Inkt-rin suomalaisista seurakunnista Valkeasaaresta Kosemkinaan
asti. Muutamista seurakunnista. kuten Tuksovasta ja
Venjoelta oli noin 50 kumimstakin, toisista vaheniman. Ja pappeja oli runsaasti. kokonaista 21. l'>aaseen lappuun, joka on sattunut sailyniaan. olcn tiierkinnyt niiden nimet: nivasti Sonny ja kirkkohcrrat Sonny. Schwindt, Laurikkala, Hansson. Tiaincn.
Bronis. Vehniainen, Kaunio. Siitonen. Hamalainen,
Koivulainen. Karvancn. l'al>a. I'eronius. Sfliuli/.
Rcnko, Parnanen. Louhelainen, Raski ja Repo, seka
pappien emantia Sonny. X'ehniainen, Laurikkala. Karvanen, Raski. Broms ja Siitonen.
]'"n tieda miten tarkka tama luettelo on. mutta sen
muistan. etta osanotto oli harvinaisen suuri. Pyhakoulunopettajia ja pappeja oil yhteensa kokonaista 326.
Sen muistan tarkoin.
Lieneeko Suomessa koskaan ollut nain paljon pyliakoulunopettajia yhtaikaa koolla.
Suuri oli ilo, kun ylHecn tultiin. Kuinka lamniittikaan inonen syrjapuolen asukkaan sydanta, kun sai
tulla tallaiseen kokoukseen, jossa ilo ja kiituksen aani
kaikui Junialalle kaikkivaltiaalle siita. etta Hanen sanansa saa kaikua keskellamme.
iluistan niin elavasti, kun t-riis Kauilan seurakunnaii
valkohapsinen pyhakoulunopettaja kyynelet silmissa
kertoi: me kiitamme Jumalaa kun taas olemme saaneet oman opettajan seuraktmlaamme. Seitseman
vuotta olimme ilman omaa siclunpaimenta. Ajattelimme ja sanoinnne: jokohan Jumala on kokonaan
hyljannyl meidat. Me suvinime ja murehdimme. N y t
on Jumala rukouksemme kuulhit. Olemme saanet-t
oman kirkkohcrran, nuoren, hartaan ja innokkaan.
Me kiitamme Jumalaa.
Nain purkautuivut viiliitomasti Inkerin suoimilaisen kirkkokansan tunteet monissa seurakunnallisissa
asioissa. Tunncttiin oltavan saman Isan lapsia, saniaa
suurta perhekuntaa, samaa suomalaista kansaa.
Juhlaa kesti kokonaista kaksi paivaa.
Siina vaihtelivat puhect ja esitelmat ja keskustelut
ja hengelliset laulut ja virret. Se oli varmaan mont-lle
clamys. joka jai ainaiscksi mieleen. Sentahden se ei
allekirjoittanecnkaan muistista ole paassyt kokonaan
haviamaan.
kirkkohcrra Jlcdlcv Kroms.
16
IN KKRI
Tarkeimpina kcskusteluaiheina olivat luonnollisesti
pyhakoulua koskevat asiat, — olihan tama pyhakoulimopettajien kokous.
Itse pyhakoulun tarkeytta ei tarvinnut teroittaa. Sen
ymmarsivat kaikki sanoniattakin. Elettiinhan siella
oloissa. jois.sa kouluopelus tapahtui vicraalla. venajankielclla. Missa olivat umpivenalainet opettajat, siella
ei koulussa saatu kuulla suomen sanaa. Missa olivat
suomalaiset opettajat, siellakin oli kaikki opetus —
uskontoa ja aidinkielta lukuunottamatta — annettava
venajaksi.
Pyhakoulu oli kaikkialla rakas. Sc oli kylan hartaushetki. Sinne kokoontuivat eivat vain lapset, vaan
kylan kaikki kansa, vaniiat ja mioret. Ja pyhakoulunopettajina olivat usein kylan parhaat isannat.
Niin oli pyhakonlunopettajien kokouksessa silloin
Kolppanan .seminaarissa ainakin yhta paljon miehia
kuin naisia, oli vanhoja ja oli mioria. Ja yhta innostuneita ne olivat. Ja se innostus tarttui toisesta toiseen,
niin etta se muisto lammittaa viela nyt sydanta.
Ainoana Suomesta tulleena vieraana sain tehtavakseni olla kokouksen puheenjohtajana. Se oli kunniakas, mutta samalla vaativa tehtava nain suuressa kokouksessa. On samalla muistettava, etta kokouksen
ohjelma oli tarkoin maaritclty ja venaliiisten viranomaisten tarkastama.
Kokouksen osanottajat saivat uutta innostusta. Tunnettiin, etta Jumalan sanaii totuuksien toteuttamisessa
oli pienen Inkerin suomalaiscn kansan ainoa turva keskella vieraan ja vierasuskoisen kansan.
Niin toivat rovasti ja kirkkoherra Sonny esille Ps.
46 :n j'J111113'3 on mcidan turvamme ja vakevyytemnie,
sentahden cmnie pelkaa, vaikka maailnia hukkuisi ja
vuoret keskelle merta hajoisivat, kuitenkin on Jumalan
kaupunki ihana virtoinensa, jossa korkcimman pyhat
asunsijat ovat. Jumala on lianen keskellansa. sentahden se kylla pysyy: Jumahi autlaa hanta varahin.
Herra Seliaot on mcidan kanssamme. Jakobin Jumala
on meida'n tukemme. Sela!" Hansson laustii Rom.
8: 31: "Jos Jumala on meidan puolestamme, kuka voi
meita vastaan olla."
Kokous oli kuten alussa mainitsin Helluntaipaivina.
Sentahden kokouksen ohjelmaan kuuluivat juhlajumalanpalvdukset Kolppanan kirkossa.
Kirkko, tuo aikoinaan keisari Paavali T :n omilla
varoiliaan rakcnnultama Koljjpanan suomalaisen seurakunnan kirkko, oli koynnoksilla koristettu. Juhlakansaa tuli lahelta ja kaukaa, niin etta avara kirkko
tuli taposen taytcen. Paitsi yhteista virsilaulua oli
kirkossa myos kuorolaulua. Laulettiin: "Oi riemu,
kun saa menna Jumalan temppeliin" ja "Kiitosvirtta
Korkeimmalle, Jnmalalle
Lunastetut laulakaa!"
Saarnassa puhuttiin leiviskoista. Kuinka me papit
olemmc kayttaneet ja kaytamnie leiviskoitamme?
Olcmmeko rukoilleet siunausta pyhakoulunopettajille
ja pyhakoulutyolle ? Ja vanhemmat ja opettajat, kuinka on kaytetty leiviskoita? Jos et voi puhua lapsille.
niin puhu sita cnemman Jumalalle. Jumalan valtakunnan tyo on ihana. lhanaa on voittaa sieluja Jeesukselle. Ei apostoli Paavali suonut itselleen rauhaa. Han
tunsi. etta hail on kylvon mies ja hanen aikansa oli
-
Tittiltiriii kirkko.
kylvon aika. Sentahden han tahtoi kylvaa "sopivalla ja
sopimattomalla njalla". Rukoile lasten pnolesta, etta
lapsista tulisi parempia opetuslapsia, ja jos Unmet
kuluvasti. niin muista, etta ])arempi on kulua kuin
ruostua, ja etta Jumala on heikoissa vakeva. Ja kun
olet loppuun kulunut niin kuini kynttila, niin muista:
kun me olemme poissa. on Herra herattanyt silloin jo
taas toisia. Herralle olkoon kiitos iankaikkisesti!
Samoin kuin kirkossa laulettiin kokouksessa seminaarilla monia virsia ja hcngcllisia lauluja, niiden joukossa "On tyomme Herran Jesuksen Ja myos taa asia."
Ja kuoro lauloi; "Herra sun armos ulottuu niin levialta kuin taivas on ja sun totuutes aina jnlviin asti."
Vanha, valkohapsinen opettaja rukoili hartaasti ja
kun ohjelma paattyi ja oli hajaannuttava kukin omille
majoilleen ja seuduilleen, ei tahtonut jaahyvaispuheista
tulla loppua.
Yhteiseen rukoukseen, Herran siunaukseen ja ylistysvirteen paattyi kokous, tuottaen virkistysta ja vahvistusta monen sydameen.
Paluumatkalla kutsuttiin allekirjoittanut eraaseen
varakkaasecn Pietarin snomalaiseen kotiin seka muutamia muita pappeja, niiden mukana eras, joka rouvineen oli vasta edellisena vuonna saapunut Inkeriii'..
Paivallisella kertoi talon rouva, mitenka tuo vasta mainittu pappi rouvineen oli Pietariin saapuessa neuvottu
heille — kaupungissa kun raivosi koleera — jotta he
tulisivat turvalliseen paikkaan tuollaisena vaarallisena
aikana. "En uskaltanut sanoa", laustii rouva. "kun
paivallista soimme, etta keittajamme oli edellisena j)aivana kuollut koleeraan! Myohemmin he sen kylla saivat kuulla. Tuskin olisivat muualla paasseet niinkaan
lahelle pelattyii koleeraa."
Koleeran pelko ei siis ollut niinkaan aiheeton.
RAVINTOLA FRISCO
MAI-MINRINNE 4. — PUH. 28836 ja 28667.
Viihtyisii huoneusto. ^Tiiydelli^et ravintolaoikeudet. Vastaanottaa isoinpia ja pienempiii tilauk?ia. Kuhtuulliset hinnat.
I? ~
1NKERI
Kolppanan seminaarin JO-vuotisjuhlaan Helsingissa 6. I. 1034.
Kirj, A. 1 h o.
Tulkaa kaikki vanhat, kirkkaat muistot,
tulkaa kaiitta pitkdn, raskaan tien:
Tulkaa luokscni mttn! Kerallani
tciddt pyhiin pnistoihini vien!
— Mistdinto, mistdiisko.t'oiina,
niistd tarmo tyohon vaativaan?
— Scminaari Kolppanassa scisoi:
Siihen katsottiin kit in majakkaan!
Tulkaa kcvcin, hohtavaisin siivin
kttni kyyhkyt ystdvdnsd luo,
kuni pddskyt eteldstd cntdin,
kuni laaksoon kiiruhtava vuo.
Sielld oli kansan Alma mater.
Sielld hchkui sydanldmmon lies:
Sielld lopultakin ndhtiin ty'ossd —
omassansa — oma uljas mies.
Tinmen teiddt surujeni tciltd:
Kcrran haavcitteni maailmaan
iiittta Inker id kilvan loitte,
saaden aikaan . . illuusion vaan .
Kevddn kevdt on niin ricmitllincn,
mutta uscin liian lyhyt vaan,
usein vaihtnvi sc yUatiacn
takatalvcen kuolon ankaraan.
OH aika hcngen, iuuostuksen,
oli aika uskon, uljaan ty'dn.
Oli aika aamun autcrcisen,
mikd pddtti pitkdllisen yon.
— Kokea me poloiset sen saimme!
Kevddn kevdt vaihtni talveen taasf
mikd kaikcn kansalliscn tonon
kanniit oraat tuhosi ja kaas.
Silloin unestansa havahtihe, —
mikali se itnta oli vain —
kansa, mitd kansaksi ei tietty,
heimo heljd laulun, unchna'ui.
Ranniot on mnistcltavananime . . .
Kansa johtajitta yossd kdy.
Epdtoivon synkdn pilven lapi
yhtddn valonsddcttd ei nay.
Silloin alkoi hcngen hcilimdinti,
tahti muuttui arkiaskareen.
Enncn alas luotn vaisu katse
seestyen jo kddntyi korkeuteen.
Eikd loydy lohdntnsta meille . ..
Usko vanhaan oikcutccn vain
endd sielld tddlld ehkd kytee
lailla kypenien sammuvain . ..
Missd kdvi yhteen kaksi, kolme,
sielld "Sampoa" jo taottiin,
sielld "Aittaa" salvoksclle saatiin,
sielld kyhettiin ja vaottiin . ..
— Alma mater: Mnistosi tok' pysyy!
Sitd eivdt verihurtat saa
jyrsityksi! — Ehka, ehkd vield
toukoja sc jossain kasvattaa!
18
I N KE RI
K. Till-OLA:
HEIMOTYOSTA SOTAPOIKIEMME
KESKUUDESSA
Eraana lokakuun iltana viime vuoden puolella vallitsi Santahaminan sotilaskodissa tavallista voimakkaampi ja syvempi tunnelma. Mutta iltahan ei ollutkaan tavallinen arki-ilta, vaan oltiin koolla Inkerin
merkeissa. Sotilaskodin avara sali oli taynna sotapoikia. Kun sotilassoittokunta alkajaisiksi oli esittanyt
innostavan "Sotilaspojan", astui puhujan paikalle
Inkerin Liiton tarmokas ja toimelias sihteeri. Han oli
ystavallisesti suostunut tulemaan kertomaan sotapojille
jotakin Inkerista, sen vaiheista, kansasta ja nykyisesta
elamasta. Suurella mielenkiinnolla pojat seurasivatkin
eloisaa ja vaikuttavaa esitysta. Inkerin kansan historia
ja kohtalot piirtyiVat syvalle harmaatakkisten kuulijain mieliin ja sydamiin. Kuulijain jannitys nousi
ylimmilleen, kun puhuja lopuksi kuvaili Inkerin kansan nykyisia kovia kohluja, Inkerin sanomatonta hataa
ja karsimysta. Jopa kihosivat kyyneleetkin monen
sotapojan sllmiin kuullessaan niista ahdistuksista ja
tuskista, joita miehet, naiset ja lapset, jotka ovat verta
sl, Unkarin
meidan verestamme. talla hetkella raj an takana saavat
kestaa . . . Ja kun illanvicton johtaja taman harvinaisen mukaansa tempaavan esitelman jalkeen kehoitti
sotapoikia kohottamaan kolminkertalsen elakoon-huudon Inkerin kansan sankarillisen kamppailun kunniaksi
ja samalla vakuudeksi siita, etta uusi huomen on kerran
nyt niin kovia kokevalle Inkerillekin koittava, oli tama
elakoon niin voimakas ja niin valtava kuin se sydamensa pohjasta lammenneitten suomalaisten soturien
kajahuttamana vain konsanaan voi olla. Hartain mielin kuunneltiin taman jalkeen viela Inkerin hymnia
seka inkerilaisia kansanlauluja.
Tama Inkeri-ilta ei kuitenkaan ollut sotilaskodissa
ainoa lajiaan. Jo aikaisemminkin sellaisia on pidetty
ja tullaan vastakin pitamaan. Sotilaskodit, jotka eri
varuskunnissa sotilaitten henkiseksi virkistykseksi ja
kehitykseksi ohjelmallisia illanviettoja jarjestavat, ovat
toki muistaneet ja muistavat vastakin karsivaa Inkeria. Mutta varsinaiset heimokansammekin ovat sotilas-
s5"
s^
I N K KHI
kotiemnie ohjelmassa. Karjala. Viro, Unkari ja kaikki
muut -— ne ovat usein olleet edustettuina sotilaskotiemnie jarjestamien illanviettojen ohjelmistossa. Ja erityisella klitollisuudella on mainittava. etta paitsi Inkerin Liittoa ovat monet heimotyota tekevat jarjestot,
kitten esim. Akateeminen Karjala-Seura auliisti antaneet apuaan ohjelman suorituksessa. Nain nama heimoillat on saatu todella hyvaa tarkoitustaan vastaaviksi.
Mutta heimotyo sotavaessa ei kuitenkaan ole vain
sotilaskotien varassa. Armeijan virallisessa valistustoiminnassa on heimotyollakin jo alusta alkaen ollut
varnia paikkansa. Voi sanoa, etta heimotyo sotapoikien
keskuudessa alkaa jo ensi paivista hcidan palvelukseen
astuttuaan. Asevelvollisille ryhdytaan naet jo heti
ensimmaisella viikolla opettamaan isanmaan historiaa.
Jsanmaan historian yhteydessa tulee heimoasiakin monessa kohden esille. Niin jo isanmaan historian ensimmaisella oppitunnilla, jolloin tutustutaan erityisen heimokartan avulla Suomen sukumi ja sen vaiheisiin. Eri
heimojen kohtaloita seurataan. Unkarilaisten kanssa
kuljetaan Unkariin. vogulien ja ostjakkien kanssa Siperiaan. kunnes itameren-suomalaisten kanssa lahcletaan samoilemaan naitten kansojen nykyisille asviinsijoille. Esityksen yhteydessa kerrotaan sellaisistakin
suomen-sLikuisista kansoista. jotka jo ovat historian
nayttamolta kadonneet. Koetetaan selvittaa. miksi havio ja perikato on tullut naitten kansojen kohtaloksi.
Eddleen kuvaillaan, mita eri heimokansat ovat saaneet
vuosisatojen kuluessa kestaa ja karsia. Koetetaan hah-
moitella, mihin suuntaan eri heimokansojen kehitys
talla hetkella nayttiia viittaavan. ICrityisesti yritetaan
my6s osanottaa ne tekijat, jotka ratkaisevasti ovat vaikuttaneet eri heimokansojen vaiheisiin ja kohtaloihin.
Myohemmin kasitellaan viela erityisella oppitunnilla
Viroa ja Unkaria. puhtimattakaan nlkosuonialaisista.
joista niinikaan puhutaan eri oppitunncilla. Talloin
Inkerinkin kansasta luonnollisesti kerrotaan.
Mutta ei viela tassakaan kaikki. Sotilaskirjastot,
joissa on heimokirjallisuuttakin, tekevat myos hiljaisuudessa heimotyota. Samoin tekevat sita eri sotilasIchdet, joissa usein on kirjoituksia paitsi Inkerista
myos varsinaisista heimokansoista ja niitten oloista.
Sallittakoon tassa mainita, etta armeijamme yleislehti
"Suomen Sotilas" juuri naina paivina on julkaissut
laajan ja monipuolisen Viron-numeron. Ja suunnitteilla on taman jalkeen Unkarin numero y.m. Vtionna
1931 julkaisi "Suomen Sotilas" yhdistetyn Inkeri- ja
Karjala-numeron Inkerin Liiton ja Akateemisen Karjala-Seuran ystavallisella myotavaikutuksella.
Tahan tapaan Suomen tasavallan armcijassa asevelvoflisten keskuudessa koetetaan heimotyota tchda. Armeijan tehtavana onkin osaltaan kehittaii ja kasvattaa
SUOJateis&aan vankkaa isanmaallis-kansallista mielta ja
.siveellista ryhtia. Oikean isanmaallisen ja kansallisen
mielen ja hengen juurruttamisessa on heimoaatteella
tarkea ja korvaamaton merkityksensa. Onhan sanottu,
etta puhdas isanmaallinen mieli ja kansallistunlo versoo ja vaikuttaa vasta silloin, kun heimoushenki ja
heimorakkaus tayttaa sydamet.
Ktirjaltiincn maisema.
21 —
NKERI
SULO HALTSONEN:
KESKMNKERIN ULKORAKENNUKSISTA
TaloryhmS, Tyro, Karpfiala. (Katsotiitua riihcn licota pcllolta).
Pckka Putkosen mukaan.
Keski-Inkerin kylakuva on useilla paikkakunnilla
jotenkin samanlainen. Seudut naet ovat yleensa maantieteellisesti varsin yksitoikkoisia ja kylien talot ovat
ryhmittyneet venalaismallisesti kahtecn tienvierusriviin. Suomen suomalaista voi sellainen kylakuva suuresti kummastuttaa. Niinpa Suomen heimon asuinsijoilla paljon niatkustellut ja tutkinut mies, kirjailija
S a m u l i P a u l a h a r j u kertoilee tasta:
"Omituisen outoja ovat inkerilaiset kylat siita, ken
ei oie ennen nailla main matkustellut. Kahden puolen
kylatieta ovat talot, jopa oikein virstamaaraisessa jonossa, vieri vieressa, miltei kaikilla paatypuoli tielle
kaannettyna." 1
Tallaista talojen ryhmaa tarkaslelkaamme hiemati
niissa eri seurakunnissa, jotka muodostavat suomalaisen Keski-Inkerin.
Suomensukuisten kansojen rakcnnuksia tutkinut
tiedeuiies A. O. H e i k e l on vaitoskirjassaan maininnut inkerilaisen tuvan liittyvan tyyppinsa puolesta
Etela-Karjalan asumuksiin. "Kuitenkin itse inkerilainen tuparakennus niista paljon eroaa niin etta
se, katsottuna kokonaisuudessaan ja yhteydessa uniitten ulkohuoneitten kanssa, esiintyy valimuotona venalaisen ja siiomalais-karjalaisen rakennustavan valilla."1
Mutta emme tassa pysahdy asuinrakennusten yksityiskohtaiscen tarkasteluun, se tehtava on askettain
suoritettukin, 2 vaan luomme pikaisen katsauksen
Keski-Inkerin ulkorakennuksiin.
1 Paulaliarju,
Kuva tuolta s. 85.
Rakcnnuksct t eremisscilla s. 218.
" Taman kirjoittaja on kuvannut Keski-Inkerin asuinrakcnnusta Suomi-kirjassa (V: 16, s. 134—148). Siella mainitaan
taiTiankin kirjoitelman tarkcimmat iahteet.
1 Heikel,
— 22
Inkerilainen kartano on naihin piiiviin asti rakennettu umpinaiseksi venalaiseen malHin. Nclikulmaisen
pihan ymparille ovat sijoittuneet asuinrakennus, navetat, tallit. ladot, vajat ja katokset. Usein on huomautettu. miten varovaisuussyyt ovat muka pakoittaneet
nain rakentamaan: enneii kaikkea kartanoa suojeltiin
taten varkailta.
Varsinaisesta asuinhuoneesta, tuvasta, paastifn eteiseen, porstuvaan. Sielta kuljettiin seka kylanraitille
ctta karjakujaan. Lahinna tata ovea oli halkomuslakan
alus, jossa talon puut pilkottiin ja sailytettiin liistekaton alia. Siina ei ollut Tyron puolella "muuta seinaa ku valipuoleel laipio vua". -—- Tuvan vieressa vei
pihaan levea portti, jonka vieressa oli kalintka eli
kalitka (<^ven, kalitka). Pihan peralta portista jouduttiin pellulle.
''Kujan kolkalla" oli lampaitten navetta, Imninaslaava. Kujan peraseinalla olivat "portinlakanalus ja
fahmalaava seka kolkkasaraaja, jossa sailytettiin olkia.
Navetan nimena Kcski-Inkerissa on kaikkialla ollut
Iticfva, niin kuin yleisesti Ita-Suomessa.1
Laava oli jaettu pilttiinksJlla kuuteen osaan. Lattiaa
siella ei kaytetty. Joka seinamalla oli kytkytvaara,
jonka toinen paa oli isketty maahan ja toinen kiinnitetty ylahirteen. Siihen sitten pantiin koivuvitsoista
tehty kytkyt. Lavit ovat tunnetut Inkerissa, kuten
Karjalan kannaksella. Eraassa runossa kuvataan Icikkisasti, miten
"kuulin kummat, nain imehet
Hamehessa kayessani:
akat oli laavissa lavissa"
(SKVR IV: 839).
Lantaveden, taajcvcen, johti laavasta pois erityinen
aukko, n.s. rupa (<d ven. truba). Laavan valikaton,
laen, paalla oli oli multaa ja paistareita. — Kun myohaisempina aikoina alettiin rakentaa karjakyokkcja,
missa karjanruokaa valmistettiln, tehtiin ne useinnni'Vrt. Sanakirjasaation toimit- I s. 189—195.
I N K K H \ Laitri II". Paakko
Yks on luinen, toinen puinen,
kolmas on kivinen kieli,
puisel puhuu tuvassa,
kivisella kellarissa,
luisella lukon takana.
(esim. SKVR 776, 967).
Kartanon ulkopuolelle pystytetyista rakennuksista
on mainittava inkerilaisilla ensimmaisena sauna, joka
oli yhta tarkea rakennus heille kuin Suomen suotnalaisillekin. Sauna rakennettiin, jos suinkin mahdollista,
veden luo ja se oli useimmiten varsin yksinkertainen
rakennus omine porstupineen, Runontekijat Tallqvist
ja Torneroos nakivat aikoinaan vain "saunahokkeloita".1 Saunassa oli kivesta rakennettu kiuas ja puiset lautasel, joilla kylvettiin. Mamitun kylpykorokkeen
nimitys on tunnettu Kannaksellakin.2 Saunassa oli
myohempina aikoina liistekatto.
Sauna on liittynyt monella eri tavalla ihrniselamaan,
ja siksi saunaan kohdistui inkcrilaistenkin erikoinen
kunnioitus.
Eras tyrolainen runo mainitsee saunassa syntymisesta seuraavasti:
"Silloin miulta miun emoni,
silloin miulta suun kohensi,
suun kohensi, paan parensi,
ja silloin savenen saati
saunamaassa maatessahan,
ruisolilla ollessahan."
ten laavan lahimpaan yhteyteen, laitettiinpa rdnni suovaan juokseniaan kyokista laavaan.
Toisella kujan seinamalla oli talli, tallin lakanalus,
iannttusharsina, missa lampaat kesaisin makailivat.
seka pieni Ichaiilaava, jossa pidettiin sikojakin (siankarsina). Tallissakin cli vain waalattia. Seinaa pitkin
oli laitettu soiw, jonka ylapuolella olevasta aukosta
pudotettiin heinia hevosille. Kauroja varten oli laatikko. Vnolella sen nimena oli jassiikka (•< ven.
jastsik). Useissa varakkaissa taloissa oli kolme tahi
nelja sarraita « ven. sarai),. joiden alaosa oli kaivettu maan sisalle, taalla sailytettiin perunoita, ylaosassa taas rehua, ajopeleja ja polttopuita.1
Viela kujassa oli viaki. Kujan, joskus vajojen y.m.
rakennusten ullakolla, scrtakassa (< ven. tserdak) oli
erilaisia komeroita, sulanoita ( <^ ven. tsulan) ; naihin
oli valiin tehty ikkunoitakin, ne kun olivat silloin vaatteiden sailytyspaikkoja.2
(SKVR IV: 605, saman runon
toisinto esim. 654).
Haatapojen tutkijat ovat huomauttaneet, miten avioliittomenoihin on sisaltynyt peseytymis- ja kylpemisseremonioita, ne inkerilaiset ovat suorittaneet saunassa/1 Niinpa istunta-iltana <m Tyriissa laulettu D.
E. E u r o p a e u k s e n muistiinmerkintojen mukaan
tahan tapaan:
"Ulos sauvu saunastamme,
sisalta sininen sauvu!
Luokaatte oloinen loyly,
viskatkaatte viinaloyly
hiilille tulekkahille
kipunoille kiilahille jne."
(SKVR IV: 626).
Myohemman ajan rakennuksia olivat kellarit, joissa
sailytettiin ruokavaroja , Kellarin tuntevat kansanlaulut hyvin, niinpa eraassa runossa lauletaan, miten
emannalla on kolme kielta, nelja mielta:
1 Niemi,
1 Paakkonen,
Kansat. Muistoonp. s. 106,
" Paakkonen, Kansat. Muistoonp. s. no.
Runonkeraajiemme matkakert. s. 383.
Die prim. Wohn. XI s. 79.
Salminen, Lansi-Inkcrin haarunot s. 50—77.
1 Sirelius,
3
1Nk KRI
Inkereella on ruohkottu saunassa pellavia, sellaisia
tiiaisuuksia sanottiin pcllavassaunoiksi.
Saunan sisustuksccn kuului pyttyja, saaveja ja
ithtttja.
Erasta Annikkaa on runossa neuvottu:
"Kuin tulet kaymaan kotihin,
tuo sie pytty tullessasi,
mil viet vetta mennessasi,
milla peset sulhon silmat,
ankaran anopin paidat"
(SKVR I V : 1655).
Venjokelaisessa saunurunossa lauletaan :
"Maa emanta kylpamahan,
isanta iloitsemahan!
Vesi tuotu, loyly luotu,
saavi saunan porstuassa,
uhlu uudessa tuvassa,
kof>pa' kaivon korvasella,
kulta kansi kaivon paalla."
(SKVR IV: 1-31).
Kansanruno kertoo Anteron saunassaolosta hatiskasti, mi ten
"Antero sisassa kylpi,
nhluscssa uiskenteli"
(SKVR IV: 492).
Hevaalla on kaytetty yleisesti uhlu-sanaa aniparin
asemesta (esim. SKVR IV: 1/96). A. J. S j o g r e n
inkerilaisiin nuiistiinpanoihinsa on merkinnyt: uhluambar. Hanclla on myoskin sana saavi.Runonkcraaja K. S t r a h l m a n selittaa: uhlu —
amper.
Joskus runo pnhtiu saavosta:
"Ota luuta Hicn alta,
vasta vanhasta luhista,
korento kujan kokasta,
saavo saunan porstuasta,
ampar saunan lautasilta.
saipua saunan ikkunalta.
vesi kaivosta syvasta"
(SKVR IV: 802).
Luultavasti K. Stralilmanin kirjoitusvirhe, p.o. kappa.
* SKS — I. F. 8. 4-
1
Poliin talnja Liissiliissii.
\"aluk. Paulaliarju kcsallfi 1911.
Myohempina aikoina kaytettiin saunassa koussaa 1.
koitsikkaa (<^ven. kovsik), jolla lyijtiin loylyd, muinoin tuopilla vi.skaistiin saunankiville vetta. Kylpeminen suoritettiin I'asloilla. Pesuaineena kaytettiin vetta
ja saippuaa. Mutta pestiinpa paa lipeiiUokin. (esim.
Hietamaella), runot laulavat usein lipeanteosta ja
paanpesusta.1
Aittoihin rakennettiin asuintuvan katto;i lujenipi
katto siten, etta pohja/riukuja asetettiin paljon ja tiheasti. Xain ei varkaan ollut helpix> tnnkcutua aittaan
tekemaan tihutekosiaan. Aitassa oli tavalliscsti kuusi
pnrnuat seitscmas oli viela keskella peraseinan vieressa. KansanlauHi kertoo valiin monenlaiaista purnuista, niinpa eraassa sulhascn talossa esitettavassa
liaalaulussa ovat sakeet:
"Ei tytto pahoille pantu:
ruispurtinhnn putosi,
kaurapurnuhun katosi,
rahavakkahan vajosi."
(SKVR IV: 1268).
Eraassa leikillisessa runossa lauletaan. miten "]Hiniut
on tehty puikkuloista" (SKVR IV: 1255).
Hietamaella on aittaa (huonetta) sanottu lupaseksi,
siella on sailytetty vaatteita seka maattu kesaisin.
Uiihi rakennettiin kauctnmas asuinrakcnntiksista.
tavallisesti noin 40 sylen paahau kartanosta. Samassa
katossa oli vilpoinen puintihuone ktwnihia (<^ven.
gumno). Sita kylan nuoriso kaytti tantsitlnioncena.
Riihessa oli tavallisesti yksi pieni ikkunaluukku.
1 Suomalaiscssa kansanriiinnissL'iniraarissa on tchty pii-ni
tutkielnia siita (Elma Mikkola, SKS F 18).
I N K K U1
josta laskettiln Icniici ulos ja puitaessa liika lamniin.
Myohempiiia aikoina ikkunaa ci suljcttu Kuikulla.
vaan joko oljilla tai rokoskalla ( < ven. rogoska). Samoin oli laita inuuallakin Inkerissa, esim, Vuoleella.1
Jarvisaarclla oven vlapuolella oli savuikkuna htsnickka
< ven. otdusnik).
Parsia riihessa on ollut yksi kerros. erailla rikkailla
kaksikin. Ahclinits muodostui kolmesta parresta, joille
ahdettiin lyhteet pystyyn. — Riihcn lattia (intta) oli
savesta. Uuni oli tehty nutakivista (Liissila). Kun
puimiset oli puitn. sailytettun riihessa tavallisesti olkia.
Riihessa sailytettiin tarve-esineita. knten ruokita,
lapiaa, loyhkda ja sauhkaa, joiksi niita jarvisaarclla
nimitettiin.
H. A. R e i n h o 1 m on merkinnyt Venjoelta muistiin sakeet:
Spankkovan ! 'udenkyl&n talojct.
X'aluk. Fanhilmrju Ucsalla I Q I I .
"Sato ukko Mutta lunta.
visko yctta vastaniaista,
uuven kuominan kaioon,
vanha[n] riihen raystahalle"
kuka ei kellolle kerint
eika tullut tnntiloihin,
sille keppi kiekahtaapi
seka ruoska roiskahtaapi".
(SKVR IV: 1657).
(SKVR I V : 731)-
ja selittanyt kuomina-sanaa: "jossa puijaan".
"Tereskalan poikoloita" runo moittii:
"eivat tunne tuvaist teha,
kuominaa ei kolkntella"
(SKVR IV: 1053).
Riihenlammittajaa on nimitetty riihipapiksi, sanioin
kuin Suomessakin.
Eraassa inkcrilaisessa ketjurunossa kerrotaan, miten
metsa antoi laulajalle sauvan, joka saattoi tielle. Tama
taas vei lopuksi kalamiehcn luo, siella
Useilla talonpojilla ei maaorjuuden aikana, tika
myohemminkaan. ollut omaa riilita. Kartanossa riihellakaynti oli erittain raskasta ty.ota. Runo laulaa
mi ten
"Poiki[a] kutsui kymmeniekka,
poikifa] taralta" tavoitti,
topo (= jotta) ois huonien hovissa,
huomen on hovissa riihet,
kuk'ei kellolle kerinnyt,
"kalamies iniulle kaloi,
mie kalat riihipapillc,
riihipappi otrasii,
otraset kukkosel jne."
(SKVR IV: 1716).
Valiin varttuneet ]>ojat makasivat arttelissa (joukossa) riihessa, pakisivat parhaimpiaan ja hoitelivat
tulta.
Asuntojen luo oli niin ikaiin sijoittunut heinalato,
jota yleisimniin nimitettiin sarajaksi tahi sa/rwajaksi
Myoskin se on paikkapaikoin saanut nimen hiisas1.
Kuropaeus on Koprinasia muistiinmerkinnyt runon.
jossa kerrotaan miten Tuutarin "tuimat pojat"
"ottiit Annin olkapaista,
veivat hcindhiisasehen"~
(SKVR I V : 453)-
Anolau talaja Inkcrcclla.
Samuli Paulaliarjun piirrokstn nnikaan.
1
Siiomalalnen, Vuoleen rakcunuksista, s. 14.
• Arvatcnkiti muistiiiunerkitsijan kirjoitHBvirhe, p.<>.
Niemi, Runonkcraajiemmc matkakcrt. s. 383.
" Prnf. L a n r i K e 11 U n e n on huoinauttanut mimille teoksessaau "Lmmavcpsa haalik-ajaluku", Tartu 1932. s. 77—8
maininneensa veps. his, buofi-Batian, jonka lian ylidistaa ven.
hisa, hiza (asunto)-saiiaan.
1
INKERI
rfn"- -T.
Sauna. Htetamaki,
Samuli Paulaharjun piirrokscn nuikaan.
•SVwfMItl ffSiily. LUssilii,
Samuli Paulaharjun piirrnks-ui nuikaan.
Tyrossa "sauna, heinasarraaja ja rummenos olliit
yhe.s linjaas riihen ja kartanon peruksen valil", kertoo P e k k a P u t k o n e n .
Talon takana oli tarha, jossa kasvoi omena- ja viiss'nuipuita (kirsikkapuita).
Kun Keski-Inkerissa oli vahan metsia, noudatettiin
rakennuksia tehtaessa nmlKlollisiniiiian suurta saastavaisyytta. L a u r i W. P a a k k o n e n kertoo v. 1891,
miten yksi ainoa rakennushirsi saattoi maksaa hakkuu- ja vetoralioinecn kaksi. jnpa valiin neljakin ruplaa. Ta'ma'n vuoksi joskus naapurin talon seina oli
oman rakennuksen seinana, "niin likekka'in taloja rakennettiin". "Laivahylkyjcn kuvchirsia" kaytettiin
Paakkosen mukaan myoskin rakentaessa.
Kaivo samoin kuin riihikin on ollut mclkein aina
kylan yhteinen, silla kaivojcn kaivaminen oli vahavetisyyden vuoksi ylen vaikcata ja suurtoista. Usein oli
30—4O:kin sylen syvyisia kaivoja.
Viela i88o-luvun rakennukset olivat melkein poik-
Riihen ovi. Ko[>riiici.
Samuli Paulaharjun piirroksen mukaan.
keuksetta olkikattoisia, kuten Lansi-Inkerissa ja Virossa ovat olleet viela naihin paiviin asti. Ainoastaan
rikkaiminat kyla'Iaiset kattoivat asumuksiaan liislck at oil la.
Saunoissa on kaytetty myoskin titr-cc- ja liistckattoja.
Uusiin rakennuksiin viime vuosisadan vaihtecssa tehtiin tavallisesti lattta- taikka piirckattoja. Parekatoissa
oli stropilaat (<^ ven. stropila), pohjariukujen asemesta oli laitdat ja olkien asemesta nauloin kiinni lyodyt parcel.
Liistekattoja, jollaisia oli kaytannossa Ita- ja KeskiSuomessa.1 tehtitn olkikaton tapaan.
Maininnan ansaitsee sekin, etta entisina aikoina rakennuksia pystyttaessa — niin kuin muussakin elaniassa — harjoitettiin taikuutta. Kun riihta kaytiin
rakentamaan, pantiin pikipallo salvamen alle. Vesimyllya rakennettaessa piti taas huolehtia jokl'dmmim
suosiota, sillc ulirattiin, niin kerrottiin, ihmisen paitakin.
Kansan rakennukset kuvastavat kaikkialla, kulttuurimaissakin, vaeston varallisuutta, sen sivistyskantaa.
taiteellisia taipumuksia ja ylcensakin sen kaikenpuolista henkista ja aineellista tasoa. Kun suomalaincn
Inker! raskaan Ruotsinvallan ajan jalkeen on elanyt
Venajan maaorjuuden kammitsoimana, ovat yhteiskunnalliset olosuhteet painaneet voimakkaasti leimansa
Inkerin rakennuksiinkin. Siksi niaan pienviljelijat
eivat kyenneet kohottamaan kyliinsa uljaita asunuiksia. kuten esim. Suomen suomalaiset joillakuilla varakkailla seuduilla, vaan seka talot etta ulkosuojat Inkcrissa ovat olleet varsin vaatimattomia. Selvasti on
myoskin asumuksissa havaittavissa historialHsten suhteiden ja sivistysvirtausten vaikutuksia. Mutta liarvinaisen runsaasti Inkerin kansa on jaksanut siiilyttaa
vanhaa suomalaista aineellista kulttuuria, joka selvana
kuvastuu rakennuksissakin.
1
— 26 —
Sirelius, Die prim. W'ohn. IX s. 81.
1N KKR1
V. ALAVA:
ERAS KANSANRUNOUDENKERAILI
JAIN LEVAHDYSPAIKKA LANSP
INKERISSA 1880-1900 LUVUILLA
Kansanrunouden keraajalle, jonka yhtamittaa taytyy kulkea vieraissa ihmisissa, tulee toisinaan matkallaan "ikava"; jonkunmoinen raukea, tyon aiheuttama yksitoikkoisuuden tunnc valtau hanen mielensa.
TaUainen tinmehna pyrkii tulcmaan, vaikka hiin kulkisi kuinka hyvantahtoisen ja ystavallisen kansan keskuudessa. Hanen on saatava tyon lomassa joskus
sellainen hetki, jolloin ban voi riuhtautua irti vasyttavasta tehtavastaan.
Taallji kotimaassa, utnan niaan rajojen sisalla.
liikkucssa ovat useille oUeet tallaisina levahdyspaikkoina pappilat. Niihin on pitemmalla matkalla kulkeva kerailija silloin talloin tullut pistaytyneeksi. Niin
on tamiin kirjoittajakin tehnyt. Eihan tosin ollut
oikein mnkavaa ja sopivalta tuntuvaa m.nna kutsunmttomana vieraana pappilan vaen rauhaa hairitseniaan. mutta kun kaipasi valttamatonta vaihtelua vasyttavalla matkalla, taytyi rohkaista Hiontoa ja niennii
sittenkin. Outo matkamies otettiin -- poikkeuksetta
- ystavalHsesti vastaan, ja tyytyvaisin mielin lahti
ban jalleen tyotansa jatkamaan.
Inkcrinmaallakin tnatkatessa tuli usiHn pistaytynecksi pappiloissa. Vastaanotto oli aina erittain suopea ja ystavallinen. Lantisimmassa osassa Inkerinniaata ei runojen kcraaj'illa ollut tilaisuutta tallaiseen
pappilassa kayntiin, silla kirkkoherra asui maasc'urakuntansa ulkopuolella, nim. Xarvan kaupungissa.
Talla seudulla joutui kaikkicn kansanrunoudenkerailijain levahdyspaikaksi sikalaiscn Kosemkinan
seurakuiinaii lukkarin ja opettajan, J. Thaluksen koti,
Tama "levahdyspaikka", jonka vieraanvaraisuutta
useat siella kiiyneet suomalaiset ovat saancet nauttia
ja jossa toiset ovat viivahtaneet piiemmankin aikaa.
ansainnet; kansanrunoudenkei'ailijaiinme puolelta erikoisen maininnan. Jo Volmari Porkka, matkoillaan
vuosina 1881—1883 viivahti siella mielellaan ja oli
aina tervctullut. Minim vuoroni ]>oiketa samaan ysta\alliseen taloon sattuivat vuosina 1891, 1892 ja 1897;
lisaksi pistaydyin Kattilalta kasin — vatjalaistcn luo-
FLIT
na ollessani — picnella tervehdyskaynnilla Kuscinkinassa kcsalla 1901.
Ensimmaisclla matkallani en viipynyt Thaluksella
kauan; matkani oli kiire^llinen, silla minun oli kaytava usoalla seudulla. Mutta jo seuraavalla kerralla,
v. 189.2, ja myos v. 1897 tulin viipyneeksi heilla enemniankin aikaa; olin muutanian ajan tavallaan heilla
asimiassa ja tcin siita sitten niatkoja eri kyliin. Opettaja Thakiksulta sain tietoja hyvista runontaitajista
ja paljon muitakin arvokkaita ohjuita, joita paikkakuniialla liikkuessani tarvitsin. Joitakuita runonosaajia kutsui opettajan vaki tulemaan heille. lanlujaan eli "virsiaan" minun muistiinkirjoitettavikseni
sanelemaan tai laulamaan. Koulim luukkahuoneessa
oli kesan aikana hyvaa tilaa sitii varten, ja siella tulikin talteenkirjoit'jtuksi hyvanlainen joukko vanhnja
runoja, joista ainakin osa niuutcn olisi varmasti jaiinyt talteenottatnatta, Thaluksen vanhimman pojan,
o]>ettaja Kaarlo Thaluksen kanssa kavin toisinaan
niuutamissa kylis.sa. niissa heilla oli liihempia tutta-
Nakoala Koseinkinon kirkon tornisto.
tuhoaa v a r m a s t i k a i k k i
M A A H A N T U 0 T T AJ A
k o i t ja s y o p a l a i s e t mu- STANDARD
NOBEL-STANDARD
nineen ja toukkineen.
i \v ]•; \
via - - vaikka tuttaviahan kaikki seurakuntalaiset
oikeastaan lukkarille olivat -- ja taman kautta minakin jouduin yha lahempaan luottamukselliseen suliteeseen paikkakuiiialaisten kanssa.
Elama Thaluksen perheessa oli vilkasta ja eloisaa.
Itse isanta ja email ta olivat iluisia ja hauskoja ihmisia. Lapsia oli kokonaista kahdeksan, niista ix>ikia
3 ja tyttaria 5, enimmakseen viela varsin nuoria.1
Tama nuori vaki piti myos puolestaan huolta, ettei
mcikalaisellakaan, tilapaisella vieraalla. ollut ikava
heidan kotonaan. Talon vienanvairaisuutta ei voi kylliksi kiittaa. Kouva oli oivallinen emanta ja erinomaincn ruokien laittaja. Joka paiva hcilla tarjottiin
esim. tee tai kahvi tuoreen, kotona leivotun vchnaleivan kanssa. Tama vieraanvaraisuus ja kestitseminen tulkoon erityisesti mainituksi siita syysta, etta
kun -- kau.mminkin talossa viijiynecna -- haltisin
maksaa korttcerista ja ruuasta, mitiian maksua ci tahdottu ottaa.
Milloin talossa oleskellessa vieraallakin aikaa riitti,
tehtiin pienia kavclyrctkia hauskaan ymparistoon.
Itse kirkko ja koulutalokin sijaitsevat kauniilla tasankopaikalla. aivan lahJla sita kohtaa, missa Xarvan
joesta lahteva hiljaHcen virtaava Rosonan joki ylityy
Soikkolan lahteen kaskevaan, runoissa usein niainittuun komeaan Laukaan jokcen. Kirkon cdustalla ja
1 Opettaja Johannes Jakob Thalus perheineen oil Ruotsin
alaniaiiieii. Han oli synt. Kostmkinassa 8/(> 1848, oli naimisissa v:sta 1872 saakka Emiilia \"abon (ei Vahon, niinkuin
eraassa kirjalliscssa lahtecssii "Kolppanan seminaari 1863—
1913" mainitaan) kanssa. Vanhin poika Kaarlo oli svnt. 31/3
1874.
vieressa on avara, nurminen aukeama; toisella puolella siita kulkevaa maantieta oli m.m. "pravlenia",
jossa oil postikonttori y.m.s., niin etta taalla eli niinkuin sanotaan, "ihmisten ilmoilla". Tallaisella paikalla ja tallaisessa seurassa kului aika rattoisasti. \"arsinainen kerailytyoldn kylissa tuntui nainollen kevcaniinaHa .
Edella jo mainittiin. etta opettaja Thaluksen kodin
vieraanvaraisuutta ovat saaneet nauttia uscammalkii]
suomalaiset kerailijat ja tutkijat. jotka Lansi-Inkerissa ovat matkoja tehneet. Siella ovat kayneet m.m.
V. Tarkiainen (vuosina 1899 ja 1900), F. Ruotsalainen (1900). Vaino Salminen (1906), J. Lukkarinen
(1909) ja Armas Latinis. Lienecpa E. X. Setalakin —
vatjalaistcn luona kaydessaan — pistavtvnyt Thaluksella.
Opettaja Thaluksen koti on siis ollut sopiva majailu- ja levahdyspaikka useille suomalaisille kansanrunouden kerailijiiillc ja kielcntutkijoille. ja kaikki he
ovat. mikali oKn kuullut, olleet crittain tyytyvaisia ja
kiitollisia siita ystavallisesta vastaanotosta. mika hcihan osakseen siina talossa tuli. 1
1 Thaluksen perheen myohemmista vaiheista mainittakoon,
etta opettaja itse kuoli jo 4/1 1901, vanhempi poika Kaarlo,
joka myos oli opettaja, 9/7 1921, keskimmainen poika Johannes — niinikaan opottaja — 20/2 1908 ja rouva Thalus v.
1928. Elossa olevista lapsista asuvat nuorin poika Aleksi ja
nuorin tytar Dagmar Virossa, vanhin tytar Emilia, joka joutui naimisiiii Suomeeii, on nykyaan Helsingissa; kolme sisaruksista, Bertta, Emma ja Amalia (kaksi viimeksi mainittua
licnevat naimisissa vcnalaistcn kanssa) ovat jaaneet Venajan
puolelle.
Kallivieren kouhni nppilaita opctfajim-cn
— 28 —
v. 1928.
1N KK K1
ALEKS.-lXTKRl
OILIXKi:
LOPUN ALKUA
KATASTROOFIYONA RAJAKONNUSSA
Lbysin pitkan etsiskelyn jalkeen aunukselaisen postinkuljettajamme kylan paaraitilta. Han nojasi polkupyoraansa vastaan ja kertoi paivan uutisia uteliaalle
entiselle venalaiselle upseerille. joka satti etelaisen rintaman ylipaallikkoa siita, etta sotatoimet menestyivat
niin kovin huonosti.
— Onhan se jo sulaa aikaansaamattoniuutta. ettei
inajuri paiise kunnollisesti edes Alavoisiin saakka. huudahti upseeri kovaiianisella kerakekielellaan.
— Herra on niin hyva ja ottaa "vintolkan" (kivaarin) kateensa ja painaltaa vaikka Aunuksen kaupunkiin saakka seka kehoittaa paivanpalsteessa lojuvia
tsaarivallan aikuisia upsecritovcreitansa mwdattamaan
hyvaa esimerkkia. lausuin mina kiihkoilcvalle herralle
ja Hsasin: viikko sitten esitettiin hallitukscn tahnlta
herroille upseereille tybta, mutta sekin tuntui heist a
kovin vastenmieliselta.
— "Normat" (ruoka-annokset) pitaisi viela olla
kaksinkertaiset mokomillc laiskureille. — Joka ei tee
tyota, sen ei pida sybmankaan, arjasi vihatsesti keskustelunn puuttuva, juuri rintamalta lomallc ]>aassyt ja
monissa taisteluissa karaisttinut suomalainen koulupoika.
— Sina nulikka loukkaat upseerin kunniaa. sina halveksit venalaista "intelligenssia" mokoma hcvosvaras,
tiuskasi entinen valtaherra ja kaansi meille selkansa
uhaten:
— Kylla te nyt olette kaskijbina, mutta katsotaanpas parin vuoclen perasta.
Postinkuljettaja poistui kanssani asuntoonsa. jossa
teelasin aaressa sukeusi keskustelu Aunuksen kansan
muinaisista painajaisista, Venajan virkaherroista. ^
— Ei siina ole mitaan eroitusta, olkoon se XeuvostoA'enajan komisario tai tsaarin sotaherra, silla
molemniathan ovat aina sortaneet ja halveksineet talonpoikia. sanoi postinkuljettaja ja liitti puheensa vahvikkeeksi: seka ylaluokan etta alaluokan sortopolitiikka
on aina ollut aivan yhdcnlaista meita todellisia talonpoikia kohtaan.
— Aunus ottaa eparoiden vastaan parhaari auttajansakin avun, kun se on siinakin havaitsevinansa jotain sellaista, joka tulevaisuudessa voi muuttua vahin^olliseksi ja turniiolliseksi, esitti varovalla aanensavylla ystavani postinkuljettaja.
— Mutta Jos apumme onkin talla kertaa epaitsekasta ja jaloa, eiko sittenkaan Aunuksen kansa usko
siihen? kysasin saadakseni keskusteluninie jatkumaan.
Kolmesataa synkkaa vuotta. jolloin kansan piti
urjana kumarrella Venajan herroja, ovat jattaneet sellaiset orjanpiirteet talonpojan sydanraukkaan, ettei
niita voi mikaan muu poisjuurruttaa kuin itsetiedoton
veljellinen kohtelu ja sellaincn todellinen kansan valistaminen. joka jo kansakoululapsessa herattaa itsensa
arvioimista vahankaan suuremmaksi kuin mita se on
ollut tahan saakka. puhni postinkuljettaja surunvoittoisesti ja silniaili levottomasti kesakuun ilta-auringossa uinailevaan Laatokkaan. josta vuosisatain kuluessa oli tutlut seka hyvaa etta pahaa tahan rajakylaan.
Mina koetin parhaani mukaan vakuuttaa handle,
etta vapaaehtoiset suomalaiset sotilaat ovat tullcet katkomaan Aunuksen vuosisataiskahleita ja etta maan
vapauduttua punaisesta painajaisesta koettavat valistuksen ajat hcnkisessa pitneydessa harhailevallc kansalle.
Hetken viela keskusteltuatnme lopullisen voiton
mahdollisuuksista pyysin ystavaani valjastamaan hevosensa, silla minulla oli asiaa kahteen aivan rajalinjassa olevaan kylaan.
— Valniis! huusi tuokion kuluttua postinkuljettaja
kartanolta.
Nousimme rattaille ja eika keslanyt kauan ennenkuin jo olimme ulkopuolella kylaa maantiella.
Ilta-aurinko kultasi kyllaiset ruisvainiot ja heitti
keveaa hohdettaan tuuheaan koivikkoon, joka neitseellisen pnhtaana uinui molemmin puoliu tieta. Luonto
heratti juhlatunnelinaa mielessa. se sai vakisinkin huudahtamaan:
— Olisipa tama ihana maa jo kokonaan vapaa sorrosta. jotta suomalainen matkailijakin voisi vapaasti
ihailki tat a luonnon alkupcraista kauneutta!
Tien poskessa kohosi ristiinnaulitun kuva alati
niuistuttamassa kulkijoille maisen matkan lyhyytta ja
tulevaa claniaa.
— Tallaiset tienviitat osoittavat kuljetuksi paljon
pitemnian taipaleen kuin kirjavat tolpat, lausuin ystavallent. jonka kasi vaistomaisesti teki ristinmerkin.
Kyla vilahti esiin koivukujan paasta. Joukko nuoria
naisia asteli laulaen vastaamme. He olivat niin iloisia,
heidan luonnollinen naurunsa kaikui korvissamme soitolta. Auringon sateet punasivat heidan ruusuposkensa
vielakin ruusuisemmiksi.
— Terve teille! kaikui vastaamme tervehdyksena.
Pysahdyimme.
Jain hetkeksi ihailemaan noita reippaita tyttoja,
jotka sanoivat menevansa nuotanvetoon. Jokaisella
heista oli reppu selassansa ja nuottatarpeita kainalossaan.
Ajajani selitti minulle, etta naiset toimittavat nuotanvedon Aunuksessa ja kaiken muunkin tyon. mika
i \K
vain kuuluu maanviljelykseen. Miehet taasen kayvat
kauppaa ja ovat rahdinvedossa.
Aivan kylan laidassa oli rukoushuone (tsasovnaja)
tuuhean ja korkean kuusikon keskella. Hautakumpuja
oli vierivieressa. useat ilnian ristia. Kumpuja verhosivat korkeat nokkoset riiusujen asemesta,
Astuin vihreasta portista kalmistoon. Suuntasin
askeleeni vihreakattoiseen kappeliin, jonka ovl oli auki.
Silmiin osui taitecllisesti sommiteltu ristiinnaulitun
kuva ja omituinen pyhimyksenkuva, joka esitti lohikaarmeen yli ajavaa pyhimysta.
— Aunuksen vapaudcn symbooli! lausuin puoliaaneen toverilleni, joka risti silmansa.
— Kunpa olisi viimeinkin kolmisatavuotisen orjuuden jalkeen! vastasi ban.
Aurinko alcni alenemistaan. Sen viimeiset sateei:
aivan tulipunaisina heijastuivat naapurikylan ransistyneisiin kattoihin ja aunukselaisten talojen karjasiltoihin. Naiset palasivat vasyncina peltotoistaan ja miehet loikoilivat laiskoina talojen nurkkauksissa.
Ilmassa tuntui oniituista painostusta, vaikkei etelarintamalta ollutkaan kuulunut mitaan erikoisia mullistavia uutisia.
— Mita tiedat uutisia rintamalta ? kysasi eras pakolainen. Aunuksen kaupungin asukas.
Tein lyhyesti selvaa lahipaivien rintamavicsteista ja
vakuutin rintaman pysyviin lujana ja lisasin, etta on
paatetty muuttaa seka etappikeskus etta paaesikuntakin Vitelen kylaan.
— Hyvia enteita, lausui tyytyvaisenii uutisten kyselija.
Postinkuljcttajankin kasvot kirkastuivat uutisesta.
— Kapteeni K. on matkustanut Vitelceseen hankkimaan huoneita sinnc sijoitettaville laitoksillc, sanoin
iloisena toverilleni.
— Muutto tapahtuu lahipaivina, puheittcn mukaan
jo huomenna, mainitsin kertomani uutisen jatkoksi.
Keskustelumme paattyi ja hevor.en alkoi juosta.
Pysahdyimme noin kahden kilometrin paassa kylasta ja poikkesimme maantien varrella olevaan upeaan
kansakouluun. Opettajatar, nuori aunuksetar, opasti
meidat asuntoonsa ja naytteli meille luokkahuoneita
seka selvitteli viimetalvista tyotaan koululla. Hanen
puheistaan kavi selville, etta ban oli taysiverinen bolsheviki kiirecsta kantapaahan saakka.
Kansanvalistusosastolla olikin aikomus poistaa tama
uusien aatteiden kylvaja turmelemasta Aunuksen nousevaa polvea. Tasta toimenpiteesta oli nahtavasti opettajatar saanut vibia. kun suoraan moitti ja satti vapaaehtoisia joukkojamme ja ylisti bolshevikien mallikelpoista jarjestysta.
Poistuimme koululta alakuloisina ja bammastyneina
aunuksettaren julkeasta pubeesta.
— Ajammeko viela eteenpain Kaukojarven kylaan
saakka. kysyin toveriltani.
— Vaikka neljanteen kylaan, kuului varma vastaus.
Nautimmc sanattomina kesaillan sulosta. Hcvonen
kiisi vimmatusti kuni ensiluokan juoksija. Pian olimme seuraavassa kylassa ja pysahdytinime kylan rikkaimman mieben pihalle.
Aunuksen
ja Iwitvkitnnan iascni:j Sa*maon n;;i-(
Isanta huusi "tervetuloa" avonaisesta ikkunasta ja
riensi pihalle mcita vastaan. Hevonen jiitcttiin talon
rengin hoiviin ja me seurasimme isantaa tupaan. niikii
oli erinomaisen puhdas ja sisustettu suonialaiseen malliin. Perabuoncessa oli buonckalusto moitteeton. Silmaan pisti leveaa poytaa peittava samettinen karkcanukkainen poytaliina. Poytalamppu. joka oli viinieista
kuosia ja varmaankin ostettu ennen maailmansotaa
jostain Pictarin lamppumakasiinista, oli aistikkaine
kukknkupuineen sopusoinnussa upean poytaliinan
kanssa. Kabta valkoista rautasankya verhosi karjalaiseen tapaan sankyuutimet, jotka oli vat vihreasta
verasta.
Punaisen piirongin laidalla oli aukirevitty paketti
"Fennia"-savukkeita. jotka saivat veden suupicliin.
Kahteen kuukauteen ei oltu nahty muita savukkeita
kuin "Makuja" ja eihan ihme, jos tupakantuska yltyi
herkkuja katsellessani.
Isanta esitti komean karjalaisen vaimonsa ja sitten
kysasi: kahviako vai teeta vicraat haluavat ?
Kahvia. lausuimme toverini ja mina ybteen aaneen,
silla sitakaan ei Aunuksessa oltu niaisteltu koko minim
siella oleskeluni aikana.
Kerroin ystavalliselle isannalle viimeisista uutisista,
jotka nayttivat kiinnittavaii hanen huomiotansa. Erikoisesti hcratti hanen mielenkiintoaan armeijan ylipaallikon muuttopuuhat Viteleeseen.
- Eikoban ole liian aikaista pitaa asemaa etelaisella
rintamalla niin lujana. etta etappikeskus ja paacsikunta
voitaisiin siirtaa sinne, lausui isanta epaillen. — Boishevikien urkkijoita liikuskelee joka kylassa. ja eihan
voi tietaa milloin nama saavat tietoonsa inuuttopuubat,
jatkot ban verkkaan.
— Onhan Vitelea pommitettu tuon tuostakin, puuttui keskusteluun postinkuljettaja.
— Huonosti "polsut" ampuvat. Taban saakka ei
ole yksikaan kuula tuottanut sanottavaa vahinkoa. keskeytin mina.
— Se on ollut tahan saakka pelottelua ja varoitusta.
mutta voihan sattua, etta kerran ne "pakanat" tulevatkin, ja tulevat sellaisella voimalla ja vaella, ettei siihen
voi sulkuja kukaan asettaa, jatkoi isantamme.
— 30 —
i \c v; R i
— Eivat tule! Onhan meilla kuuluisa ja eteva ylipaallikko, joka on tottunut punikeita loylyttamaan jo
Suomen vapaustaisteluissa, huudahdin voitonvarmana.
Kahvia odotellessamme otin esille skitsikirjani ja
rupesin piirtamaan siihen avoimesta ikkunasta nakyvaa
kesaista jarvimaisemaa. joka sai pehmeat valot ja varjot laskevan auringon viimeisista sateista.
Keskustellessamme viela yhta ja toista, aloin esittaa
ystavalleni kotimatkaa.
Han suostui siihen mielihyvalla.
Isanta pyyteli minua jaamaan yoksi luoksensa ja
lupasi seuraavana aamuna saattaa minut hyvalla hevosellansa tilapaiseen kotikontuuni.
En suostunut hyvaa tarkoittavaan ehdotukseen,
vaikka saunaakin luvattiin.
Nonsimme rattaille ja kiisimme hyvaa vauhtia kotikylaa kohti.
Keskikesa-yon vieno ha.ma.ra alkoi kattaa maisemaa.
Me istuimrne sanattomina.
Vastaamme ajoi lahella kotikylaamme tuttavamme
vitelelainen kauppa-apulainen, joka oli menossa kotiaan.
— Ihmeellista painostusta tuntuu tanaan ilmassa,
aivankuin j onkin siuiren ja mulHstavan tapauksen
edella, sanoi vitelelainen ja laimaytti piiskalla hevostansa selkaan.
— Niin meistakin, vakuutimme toverini ja mina.
Ajoimme suoraan asuntoni pihalle. Sanoin kiitokset
ja hyvastit postinkuljettajalle ja nousin karjasiltaa
pitkin huoneeseeni, entiseen maitokamariin.
Lehmien tcutaroimista ja hevosen kavion kapsetta
kuului permannon alta, jossa oli karjapiha.
— Kyllapa ovatkin riivatun elukat tanaan rauhattonria. Taitaa tulla myrsky yolla, puhelin itsekseni.
Sytytin lamppuni. Rupesin kokoelemaan muistiinpanoja hallituksen eilisesta istunnosta. Painostus
ilmassa kasvoi ja tyoni ei ottanut luistaakseen.
Istuin noin tunnin verran joutilaana ja viimein sammutin lampun. Heittaysin riisuutumatta makuulavitsalleni. Unen paasta en saanut kiinni.
Pam, pam — pau, kuului akkia kumea kanuunanaani laulavan.
Hyppasin lavitsaltani lattialle.
Pa-aam, toisen kerran, sama ehti kertautua kolinannen ja neljannenkin kerran, ennenkuin ehdin saada
lakin paahani ja paasta karjasillalle.
Karjasillalla seisoi talon tytar Maria ja kertoi kauhuissaan, etta bolshevikllaivat pommittavat meidan
kylaamme.
Rajakoniti.
KoukjSrvta kylti.
Ikkunat tarisivat, maa vavahtcli ja karjasilta notkui
kuin vietereilla.
Kanuunanlaukaukset kcrtautuivat. panke kavi yha
voimakkaammaksi ja pamaukset tihenivat. Ukkoscn
kaltainen jylina kuului kumeana kuin viimeisen tuomion pasuuna.
Juoksin Laatokan puoleiseen kylalaitaan, kummulle,
josta aukeni selvasilmainen nakbala sisajarvelle. Sinne
kertyi kylalaisia yopukimissa, vahitellen kokousi kummulle koko liuta saikahtynytta kansaa. Siina oli rajakylassa tilapaisesti asustavia pakolaisia. Madame Lovskaja oli myoskin kauniin tyttarensa ja kahden upseerin kera, jotka aina seurasivat tuota ihanaa naista.
Kaikkien katseet oli vat kiinnitetyt yhteen paikkaan
Laatokalla, jossa nakyi aivan selvasti bolshevikien laivasto taisteluasennossaan.
Tiheat pamaukset tarisyttivat ilmaa, kirkkaina tahtina raiskahteli tuli kammnoista.
Laivat liikehtivat suoraviivaisessa linjassa, jonka
karki oli kotikylaamme kohti. Vitelea pommitettiin,
kuulia satoi tiheaan,
Ryhtyvatkohan "pahukset" pommittamaan meidankin kylaa, hataili madame Lovskaja.
Herra tiesi! hataili venalainen "intelligenssi".
Jo vastattiin Vitelestakin bolshevikien tuleen. Kolme
laukausta perakkain. Vihollisen taistelulinja muuttui
puoliympyraksi, laiva toisensa peraan naytti painuvan
etelaa kohti.
— Sotatemppuilua vaan? huudahti joku.
Pian olivat laivat kiertaneet lannen puolelta entisiin
asemiinsa. Pauke jalleen alkoi ja yltyi vimmatusti.
Lainasin kaukoputken eraalta upseerilta ja tahystelin silla laivoja.
Yksi laivoista oli kyljellansa, selvasti uppoamaisillansa. Vitelesta laukaistu panos oli siihen hyvin osunut. Sita hinattiin etelaan pain.
Yhden tunnin oli jo taistelu kestanyt. Se tuntui viela
vimmatummin jatkuvan. Kello oli kolme yolla.
Savupatsaita alkoi kohota Vitelen rannalta kohti
aamuista taivasta. Vihollisen taajat kuulat olivat osuneet johonkin. nahtavasti Putilovon tehdasalueelle,
jolla oli armeijanime etelarintaman esikunta.
Vitelesta vastattiin Laatokalle viela parilla laukauksella. Sitten vaikenivat ne vahitellen.
1NKERI
Vihollisen kuulat olivat osuneet. Syntyi pari uutta
savupatsasta koillisclla ja pohjoisella ilmansuunnalla.
Ei oltu viela selvilla, mitka rakennukset olfvat syttyneet palamaan viholliscn ammuksista.
Riensin eraan retkikunnan upsecrin kanssa hallitusrakennuksen puhelimeen ottaniaan selvaa taistelun kulusta ja uhkaavilta nayttavista tulipaloista.
Upseeri pyysi puhelinkesktiksesta Vitelen esikuntaan. Vastaus: Sinne ei enaa paase. IJnja on poikki.
— Ticdatteko, niiten ovat asiat Vitelessa? jatkettiin
kyselya puhelimessa.
— Luultavasti, mita savupatsaista voi paattaa. ovat
esikuntarakennus ja sairaala tulessa, jatkettiin vastailua sotilaskeskuksesta.
Kiirehdimmc kylaan kertoniaan vaillinaisia uutisiamme.
Tapasin kulktilaitosministerimme kylan aarimmaisella laidalla. Han tahystcli kaukoputkella jarvelle ja
kcrtoi arveltiitaan tapauksen johdosta.
Vahitellen muuttui koko Laatokka tiheaksi suniumereksi. Jarvelta ei voinut mi titan eroittaa, kuului
vain tiheita laukauksia, joita saesti kuularuiskun papattava aani.
Jotain erikoista oli Vitelessa tapahtunut. Mita se
sitten oli, sita ei kukaan varmuudella voinut sanoa.
Jostain kylan laidimmaisesta talosta ktitihii kovaaanista venajankielista laulua. Ryhdyin ottamaan selvaa laulajista.
Tsaarin upseereita oli keraantynyt tyhjentaniaar.
"Maria Farina" pulloja eraan rajakylan talonpojan
luo.
Pyysin heita kohteliaasti vaikenemaan ja huomautin
vakavista tapauksista Vitelessa. Huomautus ei tchonnut heihin.
Sama upseefi, joka cilen illalla huomautti "kahden
vuoden perasla", lausui ylpeasti:
— Siina sita ollaan. Eihan koulupojista ole sotilaiksi.
Tahan saesti toinen venalainen aani:
— bolshevikit olisivat tulleet vasta hiiomenna, niin
olisi viela samaan leikkiin ehtinyt paaesikuntakin.
— Venalaiset tekevat nieidan retkcstamme pilkkaa,
huomautti minulle eras vapaaehtoinen sotilas.
Aamuaurinko valaisi kirkkaana rajakylan maisemia.
Usva oli Laatokalta haihtunut. Surullinen todellisuus
irvisti pelottavia hampaitaan. Eilinen painostus oli
lauennut.
Haavoittuneita kuljetettiin Vitelesta. Kapteeni K.
l>ahasti silpoutuneena oli tuotu autolla. Auto oli sarkynyt lahella rajakylaa. siita oli Iianet kuljetettava vieterittomilla rattailla Suomen puolelle.
Kovista tuskista ja vcrenvuodosta huolimatta sankarikaptccni pysyi tyynena. ei valittanut. Han oli voittaja tappiossakin.
Haavoittuneita tuotiin yha, Aunukselaisen rykmentin rippeet oli vat jo saapuneet rajakylaan.
Etelaisen rintanian paallikkii karautti rat.sullaan hallitusrakennukseii kartanolle.
Paha enne, Aunuksen retken lopun alkua, huomautti
minulle vierellani seisova postinkuljettajamme.
Paallikolta kuultiin synkka uutinen:
j^Os5S§>2
. w£ay£>
i—-,,
iv
S^ft--
:~
•-?. ii ™ ik->
rfmsh
i
VK3L
•.:
.^f-f^Z^:^^—
•V *^f* .K"
r
fr-rni haUititkscn ftiainaja Rajakonnussa,
— Joukkomrae ovat Ttiuloksessa saarroksissa ja
kaikki tiet ovat viholliselle avoinna — vaikka rajallc
saakka.
Tavaroita kasattiin ja hallitus muutti tulisella kiireella rajan yli. Minunkin matkakoriani ja risaista
kapsakkiani kuljctti eras Aunuksen ukko tulisclla kiireella rajaa kohti.
Paastyamme kirjavan rajapylvaan ohi, kysyi mies:
— Saanko lausua mielipiteeni Aunuksen retken
cpaonnistumisesta ?
-— Antaa kuulua! sanoin miehclle, josta hanen kansalaisensa oli vat lausuneet, cttei ban viela koskaan
ollut puhunut 3 f htaan jarkevaa sanaa.
— Retki cpaonnistui ensinnakin scnvuuksi, etta herrat sota])aallik6t eivat aina toimineet sovussa keskcnaan, sanoi puhuja ja lisasi varovaisesti:
Ja senkinvuoksi, ettei oltu alytty miinoittaa edes
Vitclejoen suuta, josta vihollinen vaivatta laski hiivittavia laumujaan inailiin ja lopuksi scimmksi, ettei
retkikunnalla ollut yhtaan sota-alusta Laatokalla miehitettyjcn ranta-alueitten puolustaniiseksi.
—• Ja huonoja kanuunoita, jotka halkeilivat jo parin
laukauksen jalkeen, jatkoin ukon arvostelutUl ja kaannyin viela kerran takaisin rajakylaan, jossa oli syntynyt todellinen pakokauhu.
— Antakaa passeja Suomeen! huusi hallitusrakennukselle kokoontunut vakijoukko kauhuissaan.
Passeja jaettiin ja jokainen. joka lupalipun sai, ryhlyi kiireella kuljettamaan irtalnta omaisuuttaan Suomen puolelle.
SUOMEN N.N.K.Y.
SUOSITTELEE
MATKUSTAJAHOTELLIA
JA R A V I N T O L A A N S A
P O H J O I S R A U T A T I E N K A T U 23
Vaihde 44921.
Kdykaa tutustumassa,tulette varmasti viihtymddn
I N K KH1
A'.METIAINEN:
INKERIN NUORISOLIITTO
Kevaalla 1917 oli Kanneljarven kansanopiston lukuvuoden paattajaistilaisimteen saapunui InkerUtii
joukko entisia opiston oppilaiia ja muita taman laitoksen ja vapaan sivistystyon ystavia. Paattajaisjuhlan jalkeen pidettiin inkerilaisten oppilaiden ja juhlassa olleideii vieraiden kokous opistun silloisen jobtajan. hartaan Inkeri-ystavan ja nuorisoseuramiehen
Hurmalais-vainajan lasnaollessa. Keskustelun aiheena
oli Inkerin vapaan sivistystyon jarjestaminen. Olihan
Venajan vallanknnious murtanut teljet Inkerinkin
kansallisten harrastusten tielta. Niinpa sitten paatettiinkin keskittiia kaikki voiniat nuorisoseuratyohon ja
siina mielessa lausutiin Inkerin NuorisolUton syntysanat. Asetettiin valiaikainen toiniikimta, jonka U'htiivaksi jai tyon lahenipi suunnittelu, saantoehdotuksen
laatiniincn ja vleisen. koko maata kasittavan nuorisokokoukscn koollektttsuminen. Xain oli laskettu perustus Inkerin vivalHst'lk1 nuorisoliikkeelle.
Ajatus sai vastakaikua. Innostusta asiaan oli tarpeeksi. Kokouksia ]>idettiin. Suunnitelmia laadittiin
ja kuumeisella kiiret'llii valmisteltiin toita yleiseti
edustaja- ja nuorisoseurakokouksen jarjestamiseksi.
Maapera olikin jo siksi valmis, etta tyohou voitiin
ryhtya taydella tarmolla. Nuorisoseuroja alkoi syntya
syrjaisinipiinkin seiUuihin ja ennenpitkaa oli niita toiminnassa n. 70, joista nuorisoliiton alaisina n. 40.
Varsinainen Inkerin nuorisoseurojen keskuselimen,
nuorisoliiton perustava kokrms pidettiin kansan henkisen elaman sydamessa, Kolppanan seminaarissa
viela samana kesana, hyvaksyttiin saannot, valittiin
johtokunta ja niin paastiin maaratietoisesti uurastamaan vapaan sivistystyon laajalla vainiolla. Tahan
uuteeu valistusjarjestoon yhtyi myiis jo aikaisemmin
Pietarissa toiminut valistusseura Soihtu, niika oli
omiaan vain lujittamaan yhteista rintamaa.
Tyb alkoi.
Jiirjestettiin juhlia, pidettiin iltumia. joiden ohjelmat yleensa olivat arvokassisaltoisia. Se olikin mahdollista. Olihan tyossa mukana paitsi toimintahaluista
I n ke r i n p i e n i a
LIPPUJA
sautavana
INKERIN LIITOLTA
Inkerin
emimnuiinen iohtokiwta.
ja intoisaa valistuneempaa kansan nuorisoa niyiis koku
maan sivistyncisto. Vanliempi viiestokin. jolle moni
yritys oli nutia ja ouioa. suhtauini kaikkeen luottamnksella ja niyotamielisesti. Xurkkatanssiaiset, jtiopotttlu, kortinpelun ynna muut maailmansodan tuottamat paheet alkoi vat vaistya kuin huulalla lakaisten
voimakkaan sivcellista ryhtia ja valistusta kylvavan
naorisoseuratyon tielta ja kansallinen itsetietoisuus ja
toiminnan jarkiperiiinen korkean paamaaran tavoittelu valtasi nuorisojoukot.
Etta niin lyhyessa ajassa saavutettiin nain suuriu
tuloksia. johtuu siita, etta aatteellinen ja vajiaa sivistystyo ei sittenkaan ollnt uulta Inkerissa. joskaan sitii
tsaristisen panslavismin aikana ei voitu julkisesti ja
vapaasti harjoittaa. Kaittiusliike oli luvallista Inkerissakin. Taman lipun alia voitiin jarjestiia crilaisia raittinstilaisuuksia ja illanviettoja pristavan (= maalaispaallikon) valvonnan alaiscna. Yleisiakin iltamia aina
silloin talloin vietettiin, joskin niiden pitoon tarvittiin niin monta lupaa. etta jarjestajat olivat liarmaantua niita hommatessaan. Ohjelma oli kaiken lisiiks'
kokonaan venajannettava. Kaikesta huolimatta toiminta oli virkcata. Raittiusyhdistys Tnkeri toimi nu-nestyksella lukuisine alaosastoineen ja jo vuodesta
1888 jarjestettiin iltamia, lauln- ja soittojuhlia, jotka
muodostuivat suurenmolsiksi kansanjuhliksi, jni»a
oli yleisoa tuhansittain ja ohjelman suorittajia sadoittain. Xjiillc jnblille riensi inkeriljiinen rahvaskin py-
I N K EHI
hiinvaeltajan tavoin pyhaa innostuksen tulta, kansallista valistusta ja tulevaisuuden uskoa ammentamaan.
Eiinen kaikkea sita nania tilaisuudet osanottajilleen
kykenivat antamaan, OH vain tarkoin varottava, ettei
ohjelmassa liiaksi silmiinpistavasti ilmennyt kansallishetikea ja -pyrkimyksia.
Kaikessa hiljaisuudessa sittenkin tehtiin sitkeasti ja
uhrautuvasti maaratietoista kansallista valistustyota.
Ja jo vuonna 1888 vietetyissa laulujuhlissa laulettiin
ensi kerraii oman miehen Mooses Putron kirjoitt-ama
ja saveltaina Inkerin kansallislaulu Nouse Inkeri,
josta kuitenkin kohta Venajan valpas sensuri pyyhki
pois sanan Inkeri ja niin oli laulettava aina vuoden
1905 tapahtuniiin asti Xotise Kansani.
Missa ovat nyt nuo kymmenet nuorisoseurat monine alaosastoineen ja keskusjarjestoineen ? Missa on
kukoistuksensa kynnyksella ollut kovia kokeneen
Kullervon heimon kansallinen kevat? Missa kymmenet ja sadat hartaat tyontekijat ? — Siella missa on
kukoistava keto myrskyisen marraskuun pimeana
paivana. Lyhyessa ajassa oli Inkerin nuorisoseuraliike kasvanut jattilaisjarjestoksi inkerilaisen mittapuun mukaan. mutta lyhyessa ajassa se tuhoutuikin
perustuksiaan myoten. Se tuhoutui kommunistien
\'allankaappauksen ansiosta ja seurauksista viela saman vuoden syksyna. Ja kaikkcnsa kansansa eteen
uhranneet tyontekijat on tuhottu sen mukana, Vain
liarvojen onnistui pelastautua sukulaiskansojensa
Eestin ja Suomen turviin. Kansallinen kevat uinuu
edelleen |>erati ankaran takatalven rautaisessa syleilyssa.
Vain inuistot. rakkaat ja samalla katkerat muistot
ovat siita kaikesta meilla jaljella.
Opettajia Suomrssa.
34 -
INKER1
JUUSO MUSTONEN:
MAANKRUUNU JA NEVANLINNA
SUOMEN ETUVARTIONA
Ruutsin ja Venajan vuosisatainen kamppailu Nevasta ja
poikki vahvoja rautaketjuja, joihin venalaisten lahettamat paSiuxnenlahdesta oli \vrisin ja kohlalokkain Suomen heimolle,
lavat tukit takcrtuivat paasematta ruotsalaisen laivaston laheijoka rauhaa rakastavana ja heikompana ei kyennyt pitamaan
syytecn.
hallnssaan tata tarkeaa kulkureittia. Suomalaiset heunot, vatTainan jalkeen veniilaiset nousivat maihin Nevan pohjoijalaiset ja inkcrikot, saivat olla sodan jaloissa monien vuosiselle rannalle ja alkoivat lahcstya Maankruunua, jossa oli valsatojen aiknina seka kantaa kaikki vainolaisten tuottamal
mistunut jo 8 tornia valleineen ja ampumavarustuksineen.
karsimykset, ryostot ja vainot. Siita huulimatta Suomen suku
Linnan itaiselle puolelle oli kaivettn kanava, joka yhdisti Ne«i paassyt sammumaan Nevan seuduilla. Vain Nevansuun
van ja Ohajoen.
saaret ja Pietarin kaupungin lahimmat ymparistot n. 10 kilnVeniilaiset tckiviit akkirynnakon linnaa vastaan tunkeutuirn
metrin sateella seka Nevajucn rantakylat venalaistyivat, mutta
jo sen porteille. mutta kiivaan ja verisen taistclun jalkccn
muualla Inkcrissa on viela jaljella suomalaista vacstoa. joka
hcidat torjuttiin takaisin. Taistelua jatkettiin viela avoimella
ihtneteltavalla tavalla on jaksanut sailyttaa aidirkiclensa, suopellolla, kunncs lopulta veualaiset siirtyivat laliimpaan metmalaisen mielensa ja luterilaisen uskonsa. Viimc vuosina on
saan valmistautuakseen uutcen hyokkaykseen. Uutta hyoktama katajaiuen kausa jallcen joutunut mita raskaimman vaikaysta ei kuitenkaan cniia tchty, joten ruotsalaiset saivat raunon ja stirron alaiscksi. mutta uskommi.', cttii st sflviytyy naishassa jatkaa linnansa rakennustoita. Kun Hnna saatiin valtakin kasimyksistaan ja saavuttaa kansallisen vapautensa.
miiksi, mpcsi sotilaita vaivaamaaii kova koti-ikava, ja suurin
Kun ruotsalaiset pitkaaikaisten taistclujen jalkccn alkoivat
osa heista lahti kotimaahansa. Linnaa vartiotmaau jatettiin
saada jalansijaa Ita-Suomcssa. he paaltivat valtansa tueksi
vain 300 iniesta ritari Steenin johdolla.
rakentaa linnan, jonka turvm olisi helpompaa levittaa valtaa
Maankruunuun jaaneille sotilaille alkoivat monct onnettoyha kauemmas itaan. On luonnollsta, etta tahiin tarkoitiiksctn
muudet ja vastoinkaymiset. Linnan huoncct oli vat sangcn
vaiitsivat ruotsalaiset sopivimmaksi paikaksi Nevansuun ja
kosteat ja homeiset, jonka vuoksi miehiston ruokavarat alknisen ymparistot. Xiinpa Torkkeli Kmuninp'iika v.
1300 kcriisi tuhanteen mieheen nousevan sntajoukon. lahti Viipurista Xevansuulle, valloitti sen ja
ryhtyi rakentamaan linnaa, jonka nhneksi amifttiin
"Maankruunu" (Landsknma). Linna perustettiin
siihen paikkaau, inissii Ohajoki laskce Xcvaan.
On luonnollista, etta venalaisct yrittivat kaikin
voimin estaa linnan rakuntamista. ,He kcrasiviit
suurL'n sotajoukon ja lahtivat valloittamaan Maankruuiiua. Ruotsalaiset puolcstaan lahettiviit 800
micsta Laatokallc, jossa osa venalaistcn joukoisla
oli majoittautunut eraalle saarelle. I^atokalla nousi
kcva myrsky, joka ajoi ruotsalaisen laivaston Karjakm rannikoille. Myrskyn tauottua nousivat ruotsalaiset laivoihinsa ja siumtasivat matkansa kohti
Pahkinasaarta etuvartionsa luo. Osa joukoista jiii
saarelle toisten siirtyessa paajoukknihin Maankrnmnin lahettyville.
Vasyneet sotilaat eivat chtineet kylliksi levata,
kun I^atokallc ilmcstyi 1,000 alusta kasittava venalainen laivasto. joka kulki kohti Pahkinasaarta.
Ruotsalaiset pakenivat ilaankniunun turviin. \"enaliiiset seurasivat perassa, mutta eiviit uskaltant'Ct
lahestya ruotsalaista laivastoa. He rakensivat nn>nikerroksisia lauttoja, sytyttivat ne tuleen ja laskivat virran mukana kohti ruotsalaista laivastoa. Kun
Nevatuitvn soaristo Ruoistnvattan cftkana ". i/on. Otkeolla Oftajocn vamlla
ruotsalaiset huomasivat taman, he vi-tivat virran
- 35 -
IN KKR I
vat pilaantua. Smiri osa sotilaista sairastui keripukkiin ynna nun'liin tanteihin ja menctti henkeii.sa.
Apnvakea ei saapunnt emamaasta.
Saniaan aikaan ilnicslyi linnan laheisyytecn jiilIcen sunri venalaineii Sotajoukko, johon karjalaisctkin olivat liittyneet. Viekoitellakseen ruotsalai:-ia
ulos linnasta venalaiset lahcttivat sataknnta mk-stii
Xevan rannallc rakentamaan siltaa joen yli. Muntamia rnotsalaisia poistiiikm linnasta larkastamaan
venalaisten hommia, Silloin venfilai.set lekivat akkiryimakon rnotsalaisia vastaan. nuitta nania ehtivat
paeta linnan stiojiin. Sen jalkcen venaiaisct aloiltivat kiivaan taistelun linnoitnsta vastaan, nuitta
kaikki hyakkayksct alnssa torjuttiin. Venalaisilk 1
saapni ylia misia lisavnimia, joten taistelut alkoival
kaydii yhri kiivaanimik>i. Lupulta syttyivat linnan
rakenmiksct palamaan. joten piinhistanttiniineii
alkoi kayda mahduttoniaksi. Osa linnan puolustajista piiloutni kellareihin ja yritti U-hda va^tarintaa
vcniilaisillc, inntta lopulta hekiu olivat pakoitettit
antaninmaan. Venalaiset niarssivat linnaan ja havittivat .sen inaan tasallc. Vain savua\at suralajat
jaivat jaljelle Xevansiinn eiisiinmaiscsta linnasta,
Maankruunusta.
Sotatoimet eivat kuitenkaan paattyneei talian. \'t-T(,n \-itui sttarislti ?•. 1705. Janissaarella niikyy l^irliiri / j^crnsltuna I'ictttri
Kyosto- ja valliiitnsretkia tehtiin niin jnndelta knin
linna. Olkt'tiltn nrat Xfiwiliititan rtuitilnl.
toiseltakin aina vnuteen 1323. Jolloin PahkmaUnnassa solniittiin ensiminiiinen Runtsin ja Vennjan
valincn raitha. Tania "ikuisiksi ajoiksi" allekirjoitettu rauvissa venalaisten hyokkayksia. Olian vaseinmalia rannalla >ilhansophnu^ ei kesianyt kauan. Sotatoimet jatkuivat viela
lasta alaspain aivan linnottuksen vicrcssa olivat stiiaviicn kalahes 300 vuotta. jonka jalkecn solmiltiin toint-n "ikninen"
.•-aniiit ja nieini-n karjcssa liarjoituskentta. Oikealla rannalla
rauha lahella T.aatokan kaiipnnkia sijainneessa Stolbova niniisillan korvassa oli kauppatori. Sillan ja Xevan valisella Oli;.sessii kylassa vuonna 1617. Taman rauhansupimukscn 11111joen rannalla olivat laivalailurit, jnihin ulkomaalaiset knlniikaan Inkerinmaa ja Kaki.salmen laani hmvutettiin RmHsilk-,
iiiastoisetkin laivat voivat laskea. Satainassa <»it usein hollaojoten Sudan jaloissa hajallaan ollcct suomalaiset heimot jiiltilaisia, saksalaisia ja runtsalaisia laivuja seka niatalassa kulkevia veiialaisia alnksia, jotka tciivat lavaraa Xyenskanisin
leen paasivat yhteen.
asnkkaillc. Kaupuogin paakadnista mainittakoon KnninkaanPaastyaan jalleen Xevan st.-utujt.-n valtiaiksi ryhtyivat niotkatu, Keskikatu ja Vii]nirinkatn, josta liihti tie \*iipiiriin.
salaiset tiudellct-n rakentamaan linnaa valtan&a tucksi. PaiLahella Mnstanpumn siltaa <ili luterilaincn kirkkn ruotsalaisiBj
kaksi valittiin havitetyn linnan .Maankriiunun paikka. Linnan
Suomalaisia ja saksalaisia vartcn. Kirkon vieres.-a oli haiitausniniek.^i pantiin Xyeiiskaiits. Alituisct sndat estivat ta'nian linniaa, Pappilan avarassa piliassa oli koiiln, joka Xarvan kminan rakentamista. joten se ei chtinyt valtni.stua Inkerin valhni ohella dli Inkcrinniaan korkein ojipilaitos. Saksalaisdi.'i
loittajan Ku.staa II Adolfin aikana. Vasta ha'nen tyltartiisa
sciirakunnalla oli onia pappilarakennuksensa,
Kristiinan hallilnksen aikana saatiin X'evanlinna lopnlliscsti
valmstetnksi.
Knn Kuotsi Kaarlc X :n aikana sotkeutui stiuriin sotiin, niin
Xyenskantsin linna rakennetliin alankomaiseeii tyyliin. Sen
Inkerinmaan linnoituksista pidcttiin va'lian huolta. Seka I'.divallien suojassa sai k'ikonainen kanpunki tnrvapaikan. Linnan
kinlilinnassa cttii Nyeaakantsissa jatettiin vallit ja vcsikaivannnt rappentnniaan. Silloiiu-n Inkerinmaan kenraalUcuvernoori
vallit alkoivat Nevasta ja kulkivat puoiiympyra>sa Ohajoen ja
ilnstaiipuron kantta jalleen Xevaan. Valleista ulkuni useita
(instaf Horn, joka asui Xyenskantsissa, antoi surkcan kuvan
tainan niaan puolustajij-la. Sntamiehet kaveliviit avojaloin ja
sarvekkeita, joten linna sai lahden puolikkaan niimdon. Vallitionois>a imkimissa. yhdeksan kinikanden aikana he olivat
lien vierccn oli kaivi'ttu viitta syltii levea vesikaivanto, jiika
siiojcli linnaa vihollisten hyokkayksilta. Varsinaiiien vii'siknlsaaniTt vain yliden kutikiiiiden palkaii. Hengelliset ja nuialliset viraimmaiset olivat cripuraisia kcskenaiin, laki ja oikeUB
niainen linna sijaitsi vallien sisaptiolella nicniekkee^sa. L;noli tinohdetln. Knn venalaiset saapuivat nudellcen Xevan seunnituksen sisfillii oli viela neiisknJniainen toniin niuotoinen
vaniMus, jonka seinat hyvin voivat kestaa r-tn aiknisten katuja valloittainaan, niin he kohtasivat heikkoa va.-t.iriiUaa
niniiiain ja mo'rssarieii pommitusta. Torniin voitiin ,=ijoittaa
ruotsalaisten laliolta. Kova pakkanen oli jaadyttiinyt inaan
ja kaupnnkia ymparoivan vesikaivannnn, joten venalaiset paavaaran uhatessa 4,000 sotainiesta.
sivat luoniiDii nnnidostainaa siltaa inyoten linnan valleille ja
Linnan ja vallien valinen maa-ala muodostettiin kaupnnkaupunkiin. Taniniiknun 30 paivana 1656 ilnioittikin patgiksi saainiollisinc snorine katnineen. Ohajoki ja ilustapnro
rrarkka Nikon tsarri Ak-liM-i MihaJlovitSille, etla" kasakkajakoivat linnan kohneeii osaan. Ohajocsta vasemmallc ptiopaallikko Potjontkin oli valloittanut Xyenskantsin. Surnllilelle rakenncttiin vain kivitaloja, silla siclta pain oli odotetta-
1 N fc I- K I
\re.t-SK.\XTS
jonka venSldiset Inn-itin-iit ••. 1656.
nen knhtalo tuli tainankin liniian ja kaUpUDgUl csaksi. YeniilaUet hajnittivat linnan ja polttivat kaiipunpin maaii tasalk 1 .
Asukkaat pakcnivat cri talioille ja paikallincn sitomalamm
vat'sto pakoitettiin kaantymaan venajan uskoon.
Sotamarsalkka Lcwenhaitpt tosin saapui joukkoineen Suomcsta linnan puolustajien avuksi. mutta liian myoliaan. Kun
heidaii ctujmikkonsa olivat saapiineet laivoinecn Rctusaareen.
niin venalaisct tosin jattivat Xyenskantstn, mutta paikka oli
muodoshfflllt niin autioksi, etta sen mifhittainineii ci vuimit
tulla kysyrnykseen. Sita paitsi paikalliscn vaestou keskuudessa
raivosi ankara rutto, joka oli tehnyt niin siuirla liavitysta,
vita pcnikulman laajuiselta aluci-lta ci ollut saatavissa edcs
oltdkupoa.
Ktm ranha vahvislcltiin Kardisissa \tionna ififii, ruvt'ttiin
jiillccn rak'jntamaan linnaa. Silloin Iiiovnttiin untiscsta tavasta
-^iinjcUa katipunkia vesikaivannoilla, vaan sen sijaan tchtiin
useampia picnempi;i Hnnoituksia kaupungin turvaksi. Paalinna rakt-nncttiin entisen linnan paikalle. Son yhdeksan sylta
knrkeat ja kuiisi sylta paksnt seinat uiottuivat Ohajneti vasenimasta rannasta N'evaan saakka. Yallien sisapuolclla olivat
kaivantnhaudat. joiden sisareunoisla kohosi scitst-man limian*arvi'kftta. l.iniioitukseen, jonka lapimitta oli 135 syltri, voititn sijoittaa 6,000 solamiesta. Linnoituksen ctccn tehtiin h:ja
ttuvarustus Laatokasta pain-tulevien vihollistcn torjnmistksi.
Mutta ji taliankiian tyydytty. Ulkovarusttis tehtiin myoskin
linnan vastapaata nlevalle Xevan rannalle nykyisen Sninliian
kohdallc. Ktuliminituksia rakctinettiin myoskin paalinnan kaikille suunnille.
Uudi-slaaii rakennettiin kirkot, pappiiat ja koulut. Viclapa
perustettiin uusi koiilu saksalaisia lapsia vartcn. Kaupungissa
oli siihen aikaan viisi pappia, niniiltain niotsalaintn krkknliL-rra ja kap])alainen, stionialainen kappalainen sekii saksalaincn kirkkoherra ja kappalainen. KaupungiQ vakilnku sotava'kca lukuunottamatta nousi yli j.ooo hcngcn.
Muutanian vimden kuluttna Nyenskants kohusi entisccn kukoistukseensa. L'lkomaalaisia kauppiaita alkni saapua eri
maista. Xiista moin.'t saavuttivai Inioinattavan ascinan Xcvan kaupungissa. Xiinpa eras kauppias Fnsuis, saksalaisi-n
papin poika oli siksi varakas, ettii lainasi Runtsin kuninkaalle
Kaarle X :lle rahaa sodankaytitia vartcn tsaari Pietaria vastaan. Sodan pulijettua pakeni Frisius Suomecn, jos^a banct
niaarattiin Lappecnrannan ktivcrnooriksi.
Jos Xycnskants olisi voinut rauhassa kehittya, ulisi siita
vuosien kuluessa varmaankin muodostunut voimakas tnkikuhla
slaavilaisten hyokkaavia lainnuja vastaan ja laiisiinaisen ki:lltuurin Icvittaja Inktrinmaan snonialaiFcllc vaestollc. Mutta
valitcttavasti niin d ok kaynyt. lluhtikuun 23 paivana 1703
si-.apuivat tsaari Pietari I joukot fit-rcmetjevin jolidulla Xevan rannoillc ja ryhtyivat pommittainaan linnaa. I'niiiinitus
alkoi huhtikuun 30 paivana illalla ja yhtena yona kalidestatoista inorssarista ja kolmefitakymraeiiesta kamuinasta aminuttiin noin 700 pomniia linnaa vastaan. Toukokuuo i p :na
1703 marssivat venalaisct linnaan, jonka vacsto pakcni kuka
iniiiiifkin. Tosin ruotsalaisct nelja vuotta inynlienunin yrittiva't uudelleen vatloittaa Xevan seutuja, joiden hcrroina lie
olivat ollect lahcs >ata vuotta, mutta hcitlan yrityksensa eivat
toteutnneet.
Tsaari Pietari I sensijaan toteutti aikeensa perustainalla
ikivanhoillefcUOmalaJsillesaarillc Imnan ja kaupiuiRin. josta
nuiodostui Siiotncn suvulk- Minna ja ikuincn vaara maallemme.
Ncvanlinmi, jonka tsaari I'iftari I rallailii loukakuun
i f>:nti 1703.
Kansalaiset
muistakaa lahjoituksillanne INKERIN
SIVISTYSRAHASTOA.
Siinti on suotnalaisen Inkerin luki ja turva.
— 37 -
TNKERI
I N K E R I N LIITTO
V U O N N A 1933
Johtlannoksi.
Kulunut vuosi on tuonut Inkerille uusia suruja,
nmrheita ja pettymyksia. Sen taivas on peittynyt
entista synkempiin pilviin. Inkerin suonialaisten rivit
harvenevat paiva paivalta. silla Inkerin koteja jatkuvasti ryostetaan, vaestoa kuljetetaan kaukaisille pakkotyomaille ja karkoitusalueille. Synkalta nayttaa Kullervon heimon tulevaisuus.
Tasta huolimatta Inkerin Liitto kuluneenakin toimintakautena on voimiensa mukaisesti yritianyt toimia
sorretun Inkerin hyvaksi levittamalla kansairmie keskuuteen tietuja Inkerin kansan nykyisesta hadasta, herattamalla myotatuntoa karsivaa heimoamme kohtaan
ja tukemalla maassamme oleskelevia pakolaisia. Inkerin Liiton ohella monet muut heimojarjestot ja kansahiispiirit ovat toimineet Inkerin hyvaksi. Xain ollen
ilolla onkin todettava, etta heimoharrastus on yha ka.svamassa kansamme keskuudessa ja orjuntettu Ink^rikin on saantit kuluneena vuonna nionta lamminta ja
vilpitonta ystavaa.
Kaikki tama on ollut omiaan tukeniaan myoskin Inkerin Liiton toimintaa ja hijittamaan uskoammc Inkerin asian lopulliseen voittoon. •
Vnosikokous.
Liiton yhdestoista vuosikokous pidcttiin Helsingissa
maaliskuun 19 paivana 1933 Hamalaisten talon kokoussalissa.
Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti
Liiton puheenjohtaja professori Vaino Sahuinen ja
sihteeriksi opettaja Juuso Miistoiien. Liiton sihteevi
esitti laatimansa vuosikertomnksen. joka hyvaksyttiin
sellaisenaan. Samoin hyvaksyttiin rahastonhoitajan
maisteri Ilino Jatnalaiscti esittama tilikertomus ja johtokunnal!e myonnettiin taysi tili- ja vastunva])aus edelliselta toimintakaudelta. Kokouksessa lasna ollut Liiton vakinainen jasen tohtorinrouva Tilma Hainan lahjoitti i.000 markan suuruisen apurahan Liiton toiminnan tukemiseksi. Lahjoitus merkittiin kiitollisuudella kuulluksi.
Kun oli kasitelty kaikki saanttijen edellyttamat viralliset asiat, aloitettiin ohjelmallinen illanvietto, johon oli saapunut salin taydelta Liiton jasenia ja Tnkerin ystavia.
Pianisti Sole Kallionicini esitti alkusoiton, minka
jalkeen Liiton puheenjohtaja prof. Vaino Salniinen
piti puheen. Kun laulajatar Kcrttu Jortikka oli laulanut muutamia laulujs. kertoili Inkerin pakolaini-ii
Antti Kirjamo jarkyttavasta pakomatkastaan Inkerista
Viroon ja sielta jaitse Suomenlahclen ])oikki Tytarsaarelle, josta suomalaiset viranomaiset toivat ham-i
lentokoneella kovin paleltuneena Hel.sinkiin hoideitavaksi. Esitysta kuunneltiin suurella mielenkiinnolla ja
se heratti kuulijoissa lamniinta myotatuntoa onnettomia pakolaisia kohtaan, joista kaksi menctti henkensa
Suomenlahden jaalla. Sen jalkeen Liiton sihtecri opettaja Juuso Mitstoncn esitti muutamia tietoja pakolaislilastosta seka soitti pianolhi eraitten maitten kansallisliymneja. Juhlan lopussa laulcttiin Xonse Inker! ja
Maanune.
Johtokunta ja toimihenkilol.
Liiton toimintaa entiseen tapaan on ohjannut kymmenhenkinen Johtokunta, jonka puheenjohtajana ja
^amalla Liiton puheenjohtajana on ollut professori
1'aiiio Satiniucn. Lisaksi johtokuntaan ovat kuuluneet
esitt.neuvoa Esko Hcilimo, everstiluutnautti Elja
Rihtnicmi, tohtori Aamc Valle, maisterit K. Tyniii ja
Lmiri Jaakbiiiiaiucn ja kapteeni /. Tirranen. Varajasenina ovat olleet kirkkoherra Jaakko Raski, maisteri
Eino Jinnalaincn ja opettaja Olga Ohwla. Varapuheenjohtajana on ollut esitt.neuvos Esko Heiliino ja rahastonhoitajana maisteri Eino Jamalainen.
Tilintarkastajina ovat toimineet hallitussihteeri
Antti Inkincn ja maisteri A. E, Lchto. Liiton sihte r jrina on ollut opettaja Juuso Mustonen.
Kuluneena toimintavuotena Johtokunta on pitanyt
10 kokousta, joissa tehtyjen poytakirjapykalien lukumaara on 129.
RIIHIMAEN YKSITYINEN SyNNYTySLAITOI
PUH. 475.
SUOSITELLAAN
- 38 -
M. HOLST
1NKKRI
Toimisto.
Propagandatyo.
Liiton toimisto on sijainnut entise<sa paikassa. P.
Hesperiankadun 3 :ssa. Toiniiston hoitajana on ollut
Liiton sihteeri. Marras—joulukuun aikana toimistossa
on ollut harjoittelemassa neiti Anna Liisa Andila auttaen sihteeria erilaisissa tehtavissa ja tutustucn sitcn
moninaisiin kansliatoihin. Liiton asiamiehena ja julkaisujen vakinaisena myyjana on koko vuoden toiininut johtaja Veikko Granath, joka ansiokkaalla tavalla
on tukenut Liiton toiniintaa. Ilmoitustcn hankkijoina
ovat olleet johtaja .S". Lmdholm ja nayttelijatar Sauna
Veijonen. Asiapojan tehtavia ovat hoitaneet eraat Inkerin pakolaisnuorukaiset.
Liiton toiminnan laajentucssa kansliatehtavat ovat
myoskin suuresti lisaantyneet. Sita todistaa m.m. Liiton kirjeenvaihdon nopea kasvu. Kun vuonna 1929
oli saapunut Liitolle 67 kirjelmaa ja lahetetty 82,
saapui Liiton toimistoon viime vuonna 218 kirjelmaa
ja lahetettiin 585. Tasta puuttuvat viela monet kiertokirjeet ja mainoskirjelmat, joita vuoden kuluessa oli
lahetetty sadoin kappalein ympari maan.
Kansliatehtavia on suuressa maarin lisannyt m.m.
julkaisutoiminta. Liiton julkaisuja on levitetty huomattava rnaara myoskin maaseudulle, joten niiden postittaminen ja rahastaminen vaatii paljon tyota ja aikaa.
Jasenmaksuja on niinikaan keratty postiennakolla.
Postiennakkojen lukuniaara onkin taman vuoksi moninkertaisesti lisaantynyt. Lisaksi Liiton toimistossa
kay paivisin useita asiakkaita, etupaassa Inkerin pakolaisia ja Liiton jasenia, joten kansliatehtavat senkin
vuoksi ovat tuntuvasti kasvaneet.
Tnkerin tunnetuksitekeminen on edelleen kuuluniu
l^iiton tarkeimijiin tehtaviin. Tarkeana propagandaviilineena on ollut julkinen sana. Tta-Karjalan Komitean kustantama Vapaa Karjala ja Inkeri niminen
viikkolehti, joka on myoskin Liiton aa'nenkannattajana.
on suorittanut huomattavan tyon Inkerin ttmnetuksitekemiseksi. Liitto on entiseen tapaan yllapitanyt mainitussa lehdessa erikoista Inkeri-osastoa, jonka toimitlajana on ollut opettaja Matti Kalviainen.
Kesakuussa ilmestyi Liiton toinen vui >sij ulkaisu
"Suomalainen Inkeri", jonka painos kesan ja sj'ksyn
kuluessa myytiin loppuun. Julkaisua jaeltiin myoskin
ilmaiseksi kaikille Liiton jasenille. heimojarjestoille.
sanomalehdille ja asianharrastajille. Sita lahetettiin
myoskin Viron Inkeriin sikalaisille valistusjarjestoille
ja kouluille. Sihteerin toimittama Inkerin heimokartta
"Inkerin suomalaiset" on niinikaan levittanyt tietoja
Inkerin suomalaisesta asutuksesta. Mainitusta kartasta
toimitettiin Inkerin karttapostikortti monivarisena painoksena. Inkerin hymnikorttia on myoskin levitetty
huomattava maara eri tahoille maata.
Jdsenisto.
Liiton jasenmaara osoittaa myos jatkuvaa kasvua.
Vaikka kuluneena vuotena ei ole voitu kiinnittaa tarpeeksi suurta huomiota jasenhankintaan. on jasenmaara siita huolimatta entisestaan lisaantynyt. Vuoden
kuluessa Liittoon on ilmoittautunut 21 vakinaista ja
65 vuosijasenta, yhteensa 86 henkiloa, joiden joukossa
on useita huomattavia tiedemiehia ja julkisen elaman
edustajia. Liitossa oli jasenia vuoden lopussa 360
henkea. Kun Inkerin asialla on kannattajia eri tahoilla
maata ja kaikkien kansalaispiirien keskuudessa, niin
on pidettava varmana. etta Liiton jasenmaara tulee
vastaisuudessa huomattavasti lisaantymaan, kun asiamiesverkosto saadaan kiinteaan toimintaan.
Kun opettaja Juuso Jaakkimainen taytti viime
vuonna 80 vuotta, kutsui Liiton johtokunta hanet kokouksessaan helmikuun / paivana 1933 Inkerin Liiton
kunniajaseneksi.
Tavanmukainen Tnkerin kesajuhla vietettiin Pollakkalassa heinakuun 15 ja 16 p :na. Juhla, johon oli saapunut ilahduttavan paljon yleisoa, oli kaikin puolin onnistunut ja se oli omiaan varsin huomattavalla tavalla
vaikuttamaan Inkerin asian edistamiseksi maassamme.
Jnhlan rahallinenkin tulos, Smk. 2.785:35 on tyydytyksella mainittava. Paikallinen juhlatoimikunta, jonka
puheenjohtajana on ollut opettaja Anton UskJ, oli suorittanut kiitosta ansaitsevan tyon juhlan onnistumiseksi.
Inkerikerhot, jotka ovat kaikki Liiton jasenina, olivat vuoden kuluessa toimeenpanneet useita juhlatilaisuuksia Inkerin merkeissa.
Inkerin kysymys oli esilla Kakisalmessa 24 ja 25
p:na elokuuta opettajain kokouksessa, jossa opettaja
Yrjo Kiisscli, alusti kysymyksen heima-opetuksen ja
erikoisesti Inkerin tuntemuksen tehostamisesta kansakouluissa. Kokouksessa asetettiin toimikunta, jonka
tehtavaksi annettiin ryhtya suunnittelemaan erikoista
oppikirjaa, jossa selostettaisiin Kannaksen ja Inkerin
historiallisia vaiheita.
Liitto on jatkuvasti seurannut Inkerin tilanteen kehitysta ja antanut siita sanomalehdille tietoja. Toimintakautena piti sihteeri kolme radioesitelmaa, joissa selostettiin Tnkerin kirkollisia oloja, suomalaisuutta, ja
historiallisia vaiheita.
— 39 —
I \ KR I
Helmikmm 7 paivana 1933 annettiin Liiton ja Inkerilaisten Toimiknnnan puolesta sanomalehdillc yhteinen julkilausuma Inkerin nykyisesta vaikeasta asemasta. Sita koskeva kirjclma jatettiin niyiis ulkoasiainministeriolle.
Suomenlahden jaaila helmikuussa tapahtuneeseen
murhenaytelmaan. jossa kaksi Inkerin pakolaista paleltui kuoliaaksi pakomatkallaan X'irosta Suomeen.
Liitto kiinnitti huomiotaaii ja lalietti tapahtuman johdosta Vinm hallituksclle kirjclman.
ToiiiiiiiUi pakolaisten h \-viik si.
Inkerin arkisto.
Inkerin pakolaisten avustamiseen ja heidan valistnspyrkimyksiensa tukemiseen on Liitto jatkuvasti kiinnittanyt huomiotaan ja yrittanyt telida kaikcu voitavansa pakolaisten aseman parantamiseksi. Lnkuisille
pakolaisillc on hankittu tvopaikkoja ja annettu hatiian
joutuneille rahallista avustusta. Uusillc pakolaisille,
joita on saapnnnt marJiamme viitnc vuonna 125 henkiloa. on anncitu nenvoja ja ohjeita m.m. oleskeluluvnn
hankkirnisessa, Pakolaisten keskusjarjestolle, Inkerilaistcn Toimikunnalle myonnettiin j.^oo: — markan
suuruineu apuraha pakolaisten edustajakokouksen jarjestamiaeen. Samoin on annettn rahallista tukca inkers laisillc suojeluskuntalaisille neuvottelutilaisuuden jarjestaniista vartcn.
I'akolaisten opintopiirityota on myos Liiton taholta
tucttn. Viime vuonna toimeenpantiin ensimniaisen kerran opintopiireissa tutkinnot Inkerin luntcniisessa.
Tutkinnon oli suonttaiuit 22 henkiloa. jotka saivat Inkerin TJiton pcrustaman hopeisen ansiomerkiu.
1'ollakkalassii vietettyjen (nkerijulilicn yhteydessa
toimeenpantiin urht'ilukilpailut viisiottelussa Liiton
lahjoittamasta kiertopalldnnosta. Voittajaksi tuli toisen
kcrrau Viipurin Inkerikevho. Kilpailijoille jacttiin
myoskin henkilokohtaisia palkintoja.
ICnsiininaiset kerhojen valiset hiihtokilpailut jarjestettiin viinie talvena Kotkassa inaaliskuun 12 p:na
Jnkerin Liiton lahjoittamasta kicrtopalkinnosta. jonka
voittivat Kotkau kerhon hiihtajat.
Liitto on avnstanut pakolaisia Suomen kansaiaisoikeuksit-n hakemisessa ja elinkcino-oikenksien hankki-
Liiton penistamaan Inkerin .\rkistoon kulunecna
toimintakautena on sruitu huomattavia lisia. Erikoisesti on mainittava valokuvakokncima. joka on hnomattavasti kasvanut. .\rkistoon on saatu arvokkaita
karttajaljennoksia Inkerista aina 1600 luvulta saakka.
Samoin Inkerin luterilaisten kirkkojen kuvakokoelmaa
on taydennetty.
.\rkistoon on saatu myoskin arvokkaila lahjoituksia rouva Tcrcsia Lindbergilta, opettaja Janriselta ynnii
muilta. (*]X'ttaja Jaukko Parkkinen on lahjoittanut
arkistoon yliopistollisen laudaturkirjoituksensa Inkerin kansakoulun kehitykscsta seka opettaja Hcikki
Myllari samoin [nkeriaiheisen tutkielmansa "< )ljamissa kaynti". Kirj.iilija Lanri .Inriitcn nn luovuttanut Liiton arkistoon kirjoittamansa ja saveltamansa
3-naytoksisen naytelman "Inkerin pakolainen".
Arkistoon tulevat lahjakappaleina ust-at huomuutimniat heimolehdet ja aikakausjnlkaisul seka toistakymmenta sanomalehtea.
Arkistossa on myoskin korttiluettelo kaikista pakolaisista ja Inkerin sivistystyontekijoista.
Sihteerin toimittaina uusi Inettelo Inkeriaiheisesta
kirjallisuudesta on niinikaan hankittu arkistoon. Luettelo. joka sisiiltaa yli iC><) Inkeria kasittaviia teosla.
on julkaistu eri vihkosena o])iskclijoille. heimojarjestoille ja asianharrastajille jaettavaksi.
Rahastot.
Liiton hallussa on nykyaan kolme rahastoa, joita
viinie vuonna on huomattavalla tavalla kartutettu.
Ju-ikoisella kiitollisuudella on mainittava entisen paapostitirehtoori I 1 , janiahiis-vainajan perinnonjaossa
Tnkerin svistysrahastoon luovutetut KOP ja L'ohjoUin
osakkeet sisaltaen Sink. 36.576:70. joka sivistysrahaston saantojen mukaisesti liitettiin viisi- ja kymmeiivuotisrahastoihin. Talla hetkt-llii kasittavat rahastot seuraavat rahaerat:
Suurta huomiota on kiinnitctty myoskin pakolaisopiskchjain avustamiseen. Kulnneena vuonna Liitolta
on saanut avustusta 34 opiskelijaa. joista yliopistossa
opiskelee 2, yhteiskunnallisessa korkcakoulussa i,
oppikonluissa 10. scminaareissa 6. ammattikouluissa 5
ja kansanopistoissa 10.
P i i a k a u p u n g i n "B r o a d w ayn" h u v i k e s k u s
IP* II I^C= INI II 1^
INI II ^ I 1/A\
M 1 K O N K U J A
Helsinkilaisten suosima
pic ni b a a r i - r a v i n t o l a
kaupungin keskustassa.
ALEKSANTERINK. 46.
A nniskeluoikeudet.
40
I N K KU I
1) 5-vuotissivistysrahasto
2) 5o-vuotissivistysrahasto
3) Heikkl Pekkasen rahasto
Smk. 71,185:54
,,
28,684:01
5,928:80
Yhteensa Smk. 105.798: 35
Virwi Inkcrm osia.
Viron Inkerin suomalaisilla on luterilainen kirkkonsa, mutta silta puuttuvat kellot ja unit. Kellon
ovat paattaneet lahjoittaa Kallivteren kirkolle Viipurin hiippakunnan papit ja urut on lupautunut hankkimaan Inkerin Liitto. Tata varten kcrasi Liitto pienen
rahaeran ja paatti ostaa Sammatin kirkon vanhan
urkumaisen harmonion ja lahjoittaa sen Kallivicren
kirkolle. Lahja toimitetaan perille heti, kun jaasuhteet tulevat sen sallimaan.
Viron Inkeria on Liitto muutenkin tukenut. Siclta
Suomeen tuleville opiskelijoille on jaettu avustuksia,
hankittu vaatetusta ja matkarahoja. Sinne on lahjoitettu mybskin Liiton julkaisuja, joita ovat toimittaneet perille ylioppilaitten retkikunnat ja Akateeniisen
Karjala-Seuran jasenet.
Viimeksi on julkaistu sihteerin toimittama Viron
Inkarin kartta, jota tullaan jakamaan Viron Inkerin
jarjestiiille seka muille asianharrastajille.
Loppusanat.
Aloittaessaan kahdennentoista toimintavuotensa Inkerin Liitto pyytaa lausua parhaimmat kiitoksensa
jasenilleen, heimojarjestoille, lukuisille liikkeille ja
yksityisille henkiloille, jotka ovat osoittaneet Liittoa
kohtaan hyvaa yhteisymmarrysta ja taloudellisesti
tukeneet sen toimintaa. Pula-ajasta ja poliittisista riitaisuuksista hnolimatta Liiton toiminta on saamit jatkua hairioitta ja Inkerin asian kannattajien lukumaara
on huomattavasti lisaantynyt.
Kun nain on, voimme toivorikkain mielin aloittaa
Utiden toimintavuotenime siina vakaassa uskossa, etta
vielalnkerillekin on koittava uusi, vapauden huomen.
ja silloin toteutuvat myoskin Inkerin kansallishymnin loppusanat:
"Kerran kaikuu viela kaunis soitto
Katitta kallihhnman synnyinmaan.
Valon, vapauden ompi voitto,
Riemuiten kay kansa laulamaan.
Ktiullen kutsumusta mielin innoin,
Kaikuaupi silloin taysin rinnoin:
Nouse, Inkeri. sun laulus soi!
Xouse, paivaks jo vaihtui koi!"
Helsingissa. maaliskuussa 1934.
OIL
- neulonnaisia
kaytetaUn nyt myogkin S U OMEN ARM EIJA S SA
Siiomen armcijan varu-tuk-,ista puhultaessa tulce tietenkin vain kaikkein paras ja kaytiinnollisin kysymykseen.
Tiima koskec tnyiiskin alusvaattcita. ^Ja kokeet ovat tiniistanect, etta ATLAS-neulonnaisilla on juuri niiinii vaal i i l n t ominaisuudet.
ATLAS-n?ulonnaisilla — kitten triknolla yleensa — on
vie Hi sekin etu, fttii ne sailyttiivat ruuniiin l.imnion tasaisena. Ne ovat hu ikoisia ja ne nmkautuvat hyvin vartalolle.
Oppikaa Tekin tuntemaan A T L A Sneiilonnnislen nwnet
edut.
MAHOtiAM O.Y.
HELSINKI
R U O H O L A H D E N K . 21.
— 41 -
N KERl
JUUSO MUSTONEN:
LUETTELO INKERIAIHEISESTA
KIRJALLISUUDESTA
AHLSTEDT, Juho : I n k c r 1 n m a a n -s u o m am a l a i s t e n p a p p i e n s a a r n o j a I. Viipuri
1894.
ALAVA. V. : V a t j a 1 a i s i a h a a t a p o j a. Y'ahaisia kirjelmia XLII. S.K.S. H :ki 1908.
AUVIXEX, LAURI: I n k e r i n p a k o l a i n e n .
3-nayt. kansannaytelma. (Kasikirjoitus.) Turku
1933.
CEDKRHERG, A. R . : S u o m a 1 a i s e t j a i nk e r i 1 a i s e t y 1 i o p p i 1 a a t T a r t on — 1J a rn u n y I i o p i s t o s s a v v. 1 6 9 o— i 7 i o. H ust.
Ark. XXIX. 1921.
FORSMAN. J. : R u o t s i n j a V e n a j a n v a 1 iset s u h t e e t 1497— 1560. H :ki 1895.
FORSSTROM. O. A. : K u v a u s i n k c r i nmaan oloista R u o t s i n v a l l a n aikana.
I. Sortavala 1890.
HALTSOXEX. SULO : K e s k i - I rt k e r i n
a s u i n r a k e n n u k s i s t a. Suomi V : 1 6. H :ki
HALTSOXEX. SULO : K e s k i - I n k e r i n u 1k o r ak e n n u k s i s t a. Eripainos Inkerin Liiton
vuosijulkaisusta 19^4. H :ki 19^4.
HALTSOXEX. SULO : K e s k i-I n k e r i n a y r am o i s n a i s e n v a a t e p a r r e s t a . Kripainos
Kalevalaseuran vuosikirjasta 10. 19^0. H :ki 1930.
HALTSOXEX, SULO: M u u t a m i a p i i r t e i t a Inkerin su oma1a isuu dest a en nen
j a n y t. Suomal. Suomi XI. H :ki 1928.
HEIKEL, A. O. : R a k e n n u k s e t t s e r e m i sseilla, m o r d v a l a i s i l l a , v i r o 1 a i s i 11a
ja s u o m a l a i s i l l a . Suomi II : 20. H :ki 1887.
HIRVONEN. T. : M i i r u n v a 1 1 i a a t. naytelma
maaorjimden ajoilta.
"INKER I", Inkerin Liiton lo-vuotismuistojulkaisu
1922 — 1932. H :ki 1932.
I N K E R I X SAXOMA- JA AIKAKAUSLEHDET:
"Pi'etarin Sanomat" 1870— 73, "Pietarin Sunmmtailehti'' 1871—73. "Fietarin Lehti" 1874— 79. "Pietarin Yiikkosanomat" 1879 —83. "Inkeri" 1884 —
1905, 1908— 1918, "Inkeri". Inkerin Liiton aane?ikannattaja 1922 — 1927. "Uusi Inkeri" 1906.
"Xeva" 1907-— 1918. "Inkerin Aani" 1921 — 22.
"Inkerin Joulu", "Jonluvieras inkerilaisiin koteihin".
ITKOXEX: T. I.; S u o m e n s u k u i s e t k a lisa t. H :ki 1921.
KAXSALAISKALEXTERI VUOSILTA 1910—
1914. Kustantanut sanomalchti "Xeva".
K A R J A L A X K A X N A S — SUOMEX LUKKO.
H:ki 1928. Its. Liitto.
KETTUXEX, LAURI: S u o m e n h e i m o n
k i r j a . W.S.O.Y. Porvoo 1931.
KETTUXEX, LAURI: S u o m c n m u r t c c t. II.
Murrealueet. S.K.S. H :ki 19^0.
KOLPPAXAX SEMIXAARIN J U H L A J U L K A I SU. 1863—1913. Viipuri 1913.
KOSKIXEX. YRJO: L a h t e ' i t a I s o n v i h a n
h i s t o r i a a n . I. H :ki 1865.
KULLERVOX RUXUT. Inkerin toisinnoista lisatty
uusi painos. H :ki 1882. S.K.S.
K U R I K K A , MATTI: S y v a l l i i on t n in in c n
j u u r e t. Novelli, kuvaus keisari Paavali I :ii syntymasta.
KURIKKA, MATTI: " V i i m e i u c n p o n n i st u s." 4-nayt. naytelma. Kuvaa Inkerin oloja i8(>oluvulla.
LAUNIS, ARMAS: S u o m e n k a n s a n s a v c 1m i a . Xeljas jakso. Runosavelmia. I. Inkerin runosavelmat. H :ki 1910. S.K.S.
LUKKARIXEX, J.: 1 n k e r i k k o j e n p r a a sn i k o i s t a . "Suomi". I\". 1 1 . H :ki 1912.
LUKKARIXEX, J.: I n k e r i 1 a i s t e n k o t i j um a l i s t a . SMY:n Aikak. X X X ' I n :o 9.
L U K K A R I X E X , J.: I n k e r i 1 ;i i s t c n v a i n aj a n p a l v e l u k s e s t a . S.U.S:n toim. XXXV.
LANKELA. J A A K K O : M a t k a k e r t o m u s I n k e r i n m a a 11 a. "Suomi" 1859.
MANNIXEX, I.: S u o m c n s u k u i s e t k a ns a t . Porvoo 1929.
MANSIKKA. V . J.: I n k e r i n l i e k k u l a u l u i s t a . "Vahaisia kirjelmia" LXXXJ. S.K.S.
1932.
MELAXDER, K . R.: K u v a u s
Suomen
o l o i s t a v u on n a 1 6 1 7 - — - 1 6 3 4 . H :ki 1887.
MIKKOLA. J. J.: I n k e r i n m a a n k r e i k a nuskoisten kaannytyksesta vuosina
1 6 8 3 — 1 7 0 0 . Ylipainos Historiall. Arkistosta
XXXIX. H:ki 1932.
MIKKOLA. J . J.: M u u t a m i a t i e t o j a v a t J a l a i s- j a i n k c r i k k o k y 1 i s t a 16001 u v u n 1 o p u 11 a. Yirittaja 19^^.
I M U R M A X , J. \V.|: S e l i t y s h a a -t a v o i s t a
I n k e r i n maan suomalaisissa seurak u n n i s s a. Pietari 1872.
MUSTOXEX, JUUSO: T n k e r i n a s u t u s- j a
n i m i s t 6 k a r 11 a I : 300.000. H :ki 1929.
MUSTOXEX, JUUSO:' I n k e r i n 1 a u 1 u j a. I.
H :ki 1931. Otava.
MUSTOXEX, JUUSO: I n k e r i n o r j a n t n p p u r a i n e n t i e. H :ki 1929.
1 N K !•: H I
MUSTOXEN, JUUSO: I n k e r i n s u o m a 1 a is e t s e u r a k u n n a t j a k y l a t . (Kartta.) H : k i
1925.
MUSTOXEX, JUUSO: I n k e r i n s u o m a l a i s e t s e u r a k u n n a t y n n a k a r t t a . H:ki
1931- S.K.S.
MUSTOXEX. JUUSO: I n k e r i n s u o m a I a iset s e u r a k u n n a t. Ilman karttaa. H :ki 1931.
S.K.S.
MUSTOXEX, JUUSO: I n k e r i n s n o m a l a i se t, helmokartta 1:300.000. H :ki 1933.
MUSTOXEX,
JUUSO: V i r o r i l a k e r i n
k a r t t a r : lOO.ooo. H :ki 1934. I.L.
ALuutaniia tietoja Inkerinmaan seka Ita-Suumen lahkolaisuuksista. H :ki 1864.
XIEMI, A. R. : R u n o n k e r a a j i e m m e m a tk a k e r t o m u k s i a i 8 3 o-l u v u 1 1 a i 8 8 o-l uv u l l e . H:ki 1904. S.K.S.
PAAVOLAIXEX, E R K K I : K a r j a l a n K a nn a k s e n k y s y m y k s i a . H:ki 1921. Otava.
PARKKTXEX, JAAKKO: P a a p i i r t e e t I n k e r i n s u o m a l a i s e n k a n s a k o u 1 u n keh i t y k s e s t a . Kasikirjoitus. 1933.
PARKKIXEX, JALMARI: " P i e t a r i n S a n om a t", ensimmainen suomenkjel. sanomalehti Suomen rajojen ulkopunlella ja sen toimittaja J. A.
Hagman. Valvoja 1925.
I'laulaharju], S|amuli] : H e v a a n i n k e r o i s p u k n. Suomen Museo 1912.
PAULAHARJU. SAMULI : K u v a s i e 1 1 a, t o in e n t a a l t a k a u t t a S u u r - S u o m e n . H :ki
PIETARTX KUVERXEMEXTTI. Suomalainen
kansankalenteri Yenajalla 1906.
PORKKA, V. : I n k c r i n i t k u v i r s i s t a. Valvoj a 1883.
PORKKA. VOLMARI: K e r t o m u s r u n o n k e r u u m a t k a s t a I n k e r i s s a k e s a 1 1a
1883. H:ki 1886. S.K.S.
PARXAXEX. E.: A n t t i K i v e k a s. Historiallinen romaani Isonvihan ajoilta. kuvailee Inkerin
oloja. I— II. Porvoo 1923. W.S.O.Y.
PARX'AXEX, E. : B o l s h e v i k i t . Silminniikijan
havafntoja ja mietteita. Porvoo 1922. W.S.O.Y.
RASKI, JAAKKO: I n k e r i n k i r k k o k a ns a l l i s e n a k a s v a t t a j a n a . Kangasala 1932.
ROXIMUS, J. V. : X o v g o r o c l i n v a t j a 1 a is e n v i i d e n n e k s e n v e r o k i r j a v. 1 5 0 0
j a K a r j a l a n s i 1 1 o i n c n a s u t u s. 1906.
RUXOSAVELMIA I . I n k e r i n r u n o s a v e l m a t. Julk. Armas Launis S.K.S. H :ki 1910.
RUOTSI, MATTI : O r j i n a o 1 1 e s s a. Inkcrilainen naytelma.
RAIKKOXEX". E R K K I : H c i m o k i r j a. H :ki
1924. Otava.
RAIKKOXEX, ERKKI: I n k e r i l a i n e r k a ns a n r u n o i l i j a J a a k k o R a i k k o n e n . Ylipainos Suomalainen Suomi 8. 1925.
RAIKKOXEX. PAAVO: S u o m a l a i n e n k a n-
— 43
san k a l e n t e r i V e n a j a l l a vuosilta 1879—
1918. Pietari.
SALEXIUS, J. M. : H i s t o r i a 1 1 is i a t i e t o j a
Ayrapaan vanhasta kihlakunnasta.
H:ki 1872.
SALMINEN, KAARIXA: I n k e r i n n a i s t e n
p u v u s t o ja kasityot runoissa kuvatt u i n a. Eripainos Kalevalaseuran vuosikirjasta n.
SALMIXEX, K A A R I X A : I n k e r o i s t e n j a
v a t j a 1 a i s t e n h u r s t u t v a a t e. Kalevalaseuran vuosikirja 13. 19^1.
SALMINEN, VAINO: D. E. D. Europaeus. H :ki
1905. S.K.S.
SALMIXEX. VAINO : I n k e r i n k a n s a n
h a a r u n o e l m a muinaisine kosimisj a h a a t a p o i n e e n. H :ki 1916. S.K.S.
SALMIXEX. VAIX'O: I n k e r i n r u n o 1 a u 1 ajat ja t i e t a j a t. Eripainoe "Suomen kansan
vanhojen runojen" V. 3 :sta. H :ki 1931. S.K.S.
SALMINEN, VAINO : I n k e r i n s u o m a 1 a is e t. "Suomen suku" I. H :ki 1926. Otava.
SALMINEN, VAINO : K a I e v a 1 a n k e r t o v a t
r u n o t I n k e r i s s a . Eripainos Kalevalaseuran
• vuosikirjasta X :o 9, v. 1929.
SALMINEN. VAIX5: K e i n u 1 . l i e k k u j a
l i e k k u v i r r e t . Eripainos Kalevalaseuran vuosikirjasta X :o ii. v. 1931.
SALMINEN, VAINO : K e r t o v i e n r u n o j e n
h i s t or i a. Inkeri. H :ki 1929. S.K.S.
SALMINEN. VA I N O : L a n s i - I n k e r i n h a a r u n o t. Synty ja kehityshistoriaa. H :ki 1917.
S.K.S.
SALMIXEX. VAINO : S u o m a 1 a i n e n I n k e r i.
H :ki 1919. Suunta.
SALMINEX, VA I N O : V a t j a l a i s e l r u n o t .
Eripainos "Suomen kansan vanhoista runoista" IV,
3. H :ki 1928. S.K.S.
SAXBACK. F. A. : L e h t i 1 6 i t a m a t k a 1 1 a n i
I n k e r i s s a 1859. (Xiemi, A. R. : Runonkeraajiemme matkakertomuksia.) H :ki 1904.
SNELLMAN. A. H.: I t a m e r e n s u o m a l a i set i t s e n a i s y y t e n s a a i k a n a . H :ki 1894.
SOIKKELI, KAARLE: I n k e r in ma a. ( )ma
Maa III, siv. 802 —818. Porvoo 1908.
STEXROTH. OTTO E.: S o t a t a p a u k s e t
R t e 1 a-S u o in e s s a j a I n k e r i n m a a 1 1 a
v u o n n a 1 5 9 0 . (Hist. Tutkimusknkeita XI).
H:ki 1880.
"SUOMALAIXEN INKKRI". I n k e r i n L i i t on
v u o s i j u l k a i s u 1 9 3 3 . H:ki 1933.
"SUOMALAINEN INKERI", I n k e r i n L i i t o n
v u o s i j u l k a i s u 1 9 3 4 - H :ki 1934.
SUOMEN KANSAN VAXHAT RUNOT. I l l :
L a n s i - I n k e r i n r u n o t I — 3. H :ki 1915 —
1924 ; IV. K e s k i - I n k e r i n r u n o t i^— 3. H :ki
1925 —-28; V. It a- ja P o h j o i s - I n k e r i n
r u n o t i — 3. H :ki 1929— 1931. Julkaissut 1'aino
Sabninen.
i \ i'; \
SUUR-SUOMEX KOULU. Toimittanut Jyvaskylan
Seminaarin Karjala-Seura. Jyvaskyia ly^o.
TALLQVIST, H. T. ja ToRXEROOS, A.: K e r tomu s r u n on ker u u mat ka sta
I n k er i s s a 1 8 9 ^ . "Suomi" 1860.
TAWASTSTJERNA. WERNER : L i s a t i e t o j a
S u o m e n s o t a h i s t o r i a a n Juhana III :n hallituksen alkuvuosilta (1568—15/6). H :ki 1875.
TAWASTSTJERNA, WERNER: P o h j o i s m a i n e n v i i s i k o l m a t t a v u o t i n e n s o t a vuos i e n I 5 7 o j a 1 5 9 0 v a 1 i n e n a i k a. H :ki
1918—1920.
TAWASTSTJERNA, WERNER: P o h j o i s m a id e n v i i s i k o 1 m a 11 a v u o t i n e n s o t a . Sotavuodet 1590—1595 ja Tayssinan rar.ha. H :ki
1929.
TIITTANEN, ANTTI: I n k e r i . H :ki 1922.
TIITTANEN, ANTTI: I n k e r i n m a a . "Oma
maa'" VI, siv. 70—95.
TIITTANEN. ANTTI: O m a I n k e r i n i. Kaunokirjallinen. ja kansantieteellinen kotiseutukirja. Porvoo 1921. W.S.O.Y.
TYNNI, K.: " I n k e r ! v a 11 a n k u m o u k s e n
j a 1 k e i s i n a v u o s i n a." Valvoja 1923. siv.
127—141.
TYNNI, K.: K y m m e n e n k o h t a l o k a s t a
v u o t t a I n k e r i n k a n s a l l i s t e n t a i s t el u j e n v a r r e l t a . " H :ki 1929. l.L.
UOTINEN, MIKKO : L a r i n P a r a s k e. Viipuri
1911.
VATJALAIXEX, LIISA : V i h r e a 1 u 11 a. Kuvaus inkerilaisen tyton paosta Xeuvosto-Venajalta.
AHLOVIST, A.: W o t i s k g r a m m a t i k j e mte s p r a k p r o f och o r d i 6 r t e c k n i n g.
Acta Soc. Scient. Fen. V. i. H :fors 1856.
AKIAXDER. MATTH.: H i d r a g t i l ! k a n n ed o m o m e v a n g e 1 i s k-1 u t h e r s k a f o rs a m 1 i n g a r n e i I n g e r m a n 1 a n d s t i f t.
H:fors 1865.
A K I A X D E R , M.: Herdaminne I. H : f o r s 1868.
AKIAXDER. M.: Utdrag ur ryska annaler. "Suomi"
1848.
GROUNDSTROKM, O.: B e r a t t e l s e o f v e r
e 11 u n d e r s o mm a r e n I 8 6 I g j o r d r n11 o s a m 1 i n g s v a n d r i n g i n o m e n d u 1 a f I n g e r m a n 1 a n d. "Suomi" II, 6.
HIPPING, A . J.: N e v a o c h N y e n s k a n s
i n t i 11 S : t P e t e r s b u r g s a n I a g g n i n g.
I. H:fors 1836.
HJELMQVIST, FREDR1K: Kriget i Finland och
Ingermanland 1707 och 1708. Lund igcx).
JORDEROCKER OFYER IXGERMAXLAXD. I.
Pietari 1862.
[USPENSKIJ, D M I T R I J . J : I n g r i k o t. W a tj a 1 a i s e t. A y r a m o i s e t, S a v a k o t. Borga
Tidning 184=;. n :o 38—40. 42—4^.
OHLAXDER,'CARL: B i d rag t i l l k a n n ed o m o m I n g e r m a n1 a n d s h i s t o r i a o c h
f o r v a l t n i n g . I. 1617—1645. Upsala 1898.
OHLAXDER, C A R L r O m d e n s v e n s k a k v r-
'k o r e f o r m a t i o n c n u t i
n g e r m a n1 a n d. 1617-— 1704. Upsala 1900.
DIE EVANGELISCH-LUTHERISCHEX GEMEINDEN IN RUSSLAND. i Band. St. Petersburg 1909.
GEORGI, I. G. : B e m e r k u n g e n e i n e r R e i s e
i m R u s s i sc h e n R e ic h in den J a h r en
1 7 7 3 u n d 1774. 1775.
GEORGI. I. G.: R u s s I a n d. Beschreibung alter
Xationen des Russiscbc'ii Reiches etc. I — II. Leipzig 1783.
HANSEN, H. J.: Geschichte der Stadt Narva. Dor-
pat 1858.
HUPEL, A. W. : Bemerkungen iiber [ngermanland,
als den betrachlichsten Theil des jetzigen St. Petersburgischen Gouvernement. Riga 1787.
KARAMSIX : G c s c h i c h t e d e s R u s s i s c h e n
R e i c h e s I I . Riga 1820.
v. KOPPEX. FETTER : D i e X i c h t-K u s ,s c n
i m St. P e t e r s b o u r g e r G o u v c r n e m e n t
a u s s c r h a 1 h d c r H a u p t s t a d t St. Petersburg 1867.
v. KOPPEX, FETTER : I).-s Akademikers P. v. Koppen, Erganzungs-instruktion. M. A. Castren's Reisebcrichte und Briefe aus d. Jahren 1845 — icS49.
St. -Petersburg 1856.
v. KOPPEX, FETTER : D i e v o n d c n I n gr i e r n b e w o h n t e n D o r f e r i m S t.-P et e r s b u r gi sc h e n (i o « v e r n e m L- n i. "Hull.
hist.-phil." IX. 1853.
v. KOPPEX. FETTER : K t h o g r a p h i s c h r
K a r t e des S t.-P e t e r s b u r g i s c h e n G ouv e r n e m e n t s. St.- 1 'etersburg 1849.
v. KOPPEX, PETTER: E t h o g ra ph i s c h c r
A u s f I u g i n e i n i g e K r e i s e d e s S t.P e t e r s b. G o u v e r n. i m A u g u s t 1 8 4 8.
"Bull, hist.-phil." VI. N :o 22.
v. KOPPEX. PETTER: E r k 1 a r e n d e r T e x t
zu der ethnographischen Karte des
S t.-P c t e r s b. G o u v e r n e m e n t s. St.-Petjrsburg 1867.
v. KOPPEN. PETTER : E i n n 1 a n d i n r t b n og ra p h ischer
P. c z i e h u n g.
"Mem.
de
1'Acad. Imp. des Sciences". VI Serie. sciencjs polit.. hist., phil. V I I .
M ULLER, C. W. : B e s c h r e i b u n g a II e r N at i o n e n d e s R u s s i s c h e n R f i r h s etc.
St.-Petersburg 1776.
PALLAS, P. S. : R e i s e d u re h v e r s c h i e d e n iP r o v i n 7. e n d e s R u s s. R e i c h s. 1 7 7 T, —
1801.
PORKKA. VOLMARI ; U e be r d c n i n g r ischen
Dialekt
mit
Beriicksichtig u n g d e r ii b r i g e n i n g e r m a n 1 a n d is c h e n D i a l e k t e. Helsinki 188=;.
SCHIRREX, C: N a c h r i c h t v o'n O u e ! 1 e n
z u r G e s c h i c h t e Russlands vurnehmlich a u s
sckwedischen Archiven u. Bibliothcken. St.-Petersburg 1860.
v. SCHUBERT, FRIEDRICH \\TLHELM: Reise
durch Schweden, Xorwegen. Lappland, Einnland
— 44 —
1 N k KH1
und Ingennanland in den Jahren 1817 — 1820. III.
Leipzig 1824.
SIRELIUS. U. T.: Die Vogel- und Pferdemotive
der karelischcn und ingermanlandischjn Broderien.
Studia Orientalia I. H :ki 1925.
SJOGREN, A. J . : Auszug atis einem an den Hcrrn
Staats-Sekretar Finlannds Grafen von Rehbinder
abgestatteten Berichte iiber die auf Allerhochsten
Befehl angestellte wissenschaftliche Rei^e zi-r Untersuchung der finnischen \"61kerschaften in Russland. "Gesammelte Schriften." Bd. I. St.- Petersburg i 86 i.
SJOGRKX, A. J.: Uher die finnische Bevoikcrung
des St.-Pet. Gouvernements und iiber den Ursprting des Nnmens Ingermanland. "Memoires de
1* Academic Imp. des Sciences de St.-Petersbourg."
t. II. X :o 2 — 3. 1833.
AH^PEEB, A, II.: OGsop pyccniix
KHXT, paGoT no nsyqoimio (JtiuiHO-yropeKiix
Hapo^HOc-Teii CCCP., »<I>nHHO-yropcKnn CGopHHKT>». JleHimrparj 1928
AHJIPEEB, A. H.: Fpaiwora 1685 rona uapeii
I'loamia 11 lletpa AjieKreeBiiHeii UlBOAfKOMy KOpo.iro Kapjiy XL »JIe-ron. 3aH. Apxcorp. KOM.»
XXXIII, 1926 r., H OTA- Jlrp., 1926.
AHJJPEEB, A. H.: K iicTopim IlHrpiin n KapeJiim
B KOHueXVIlB.»^OKa. AK. HayK. CCCP». 1927AOAHACMfi, apxnen. XojiMoropcKirii. OniicaHiie Tpcx nyToii 113 Poecini B UlBeiniio, cocTasjienHoe B 1701 r. MsaaJi n. ByTKOB, »>KypH.
MIIH. BH. ^cji», XXIX, 1838 r. To ate B Tpy^o
B. BoproJKCKoro, Afjmiiac'iiii, apxiicniiCKon XQJIMoropcKiiii, C. II. B., 1908BEJIHEB, II. JL: 0 reopacJuiMer-KHX cBeneHHHx B
flpCBiicii POITIIII. »3an. PVCCK. Feorp. 0-Ba», "VI,
1852.
BVBPIIX, JS,. B.: O asbiKOBMX cnenax
An, CGopH. »fl3biK H
- HayMHOHccJiefl. HHCTIIT. natiKOB H JIHTCpaxyp npii JleHiinrp. yHiiBepeiiieTe. I. Jlrp.
1926.
BVTKOB, II. P.: 0 COCTOHHIIII MecTHOCTett C.-IleTepG. ry6. B XVI B. »>Kypn. MHH. BH. 3eji»
XX, & 6, 1836.
BVTHEB, H. O.: HeKOTOpwe cooGpa^oHHH o
nepBoGbiTHbix JKIITCJIHX CesepHOfi POCCHII no
uaHACHHHM ociaTKaM MX GbiTa. »3an. PyccK.
Feorp. 0-fia» 1864 r. KH. 4.
BECKE, M. n.: CnaBflHO-^HHCRHG Kyjib/rypnue
OTHOUicinin no aaHHHM HSHKa. VIII, Bbin. i.
1890,
BI1CKOBATOB, n. A.: Trope.ibCKne pac-KonKii.
»Tp. VII Apxeon. Cieana*, II. 1891.
FAEE, II. M.: MaTepiiaJiw no HapOAHoiay 3onnecTBy cpiiHHOB JlennnrpaACKoro OKpyra. »3anaAHO$nncKHtt C6opmiK-b». JlcnuHrpa^ 1930.
FAMMEHKO, C. C.: IlccJieHOBaniifl CecTpopenKHx
KypraHOB B 1908 r. »3an. PyccK. Apxeoji. 0-Ba
no OTfleji. pyccK. n cjiae. apxcon.» IX. 1913.
, A. M.: Hesa n HneHiuanu. Co BCTy-
— 45
ii cTaTtero A. C.
I— II, C. 0. B., 1909.
EBPOnEVC, J\.: K Bonpocy o napon,ax,
iinix B HbineiiiHcii POCCHII AO nocejioiniii B iicii
»>KypH. MHH. Hap. llpocB.» 1868 r.
ETOPOB, B. A.: Hanaabnan saAa^a (jmmiaKpaeseAa, TpyAbi KpacBojiHecKOii KOM. 0-sa.
Bbm. I. Jlrp. 1927.
EFOPOB, B. A.: HosropOACKHe xpaMH, KBK
iiaMHTHiiKH pyccKO-c^iiHrKiix OTHOineiinii. OTT.
H3. »OTMGTa aa ncpBbie ;;Ba roAa aenTCJibnocTii
Jlenimrp. 0-sa iiccJiea- KyJibT. (JuiniioyropfKHX
HapOfliiocTeii. Jlrp., 1927EJIHCEEB, A. B.: AHTponononraecKHe saMCTKH
o (Jjiiiniax. »lIpoTOKOJi saceA- AiiTpon. OTA- (• 4
1881 r. no 1886 r.», 1886.
OcJinHCKiiH CGopmiK.
MIIH iiayK CCCP. TpyAH KOMIICCIIH no
njiCMennoro cot-TaBa HacejiCHna CCCP H conpeAeJibHux cTpan. JleHinirpaA 1930.
3EJIEHMH, A. K.: APCBHHH ^HHCKaa Becb.
»Viien. sanncKit Bbicmeii IIIKOJIH rop. O^ecCH*,
II. 1922.
3EMJIHKOB, B. B.: 0 ciicAax KaMonnoro sena
na noGepeatbe HescKoii ryGw, CGopn.
noGepewbe HCBCKOI'I ryGbi B CBBTG
iiiifift. 1923.
30JIOTAPEB, J\. A.: 3THiiiecKHH COCT&B naceCes.-3an. oGaacTii H KapeubcKOii ACCP.
1027.
I l a s e c T H e o SbiBiiieM r o p o a e H u e n m a H U, e. »EweMec. romm. K nonbse it VBGceueHHro cnyTKaiuncs. 1755 r. wapT.
M H O C T P A " H U,EB, A. A.:
HenOBGK KaMGHHOrO
B6K3 HOGepCHtbH
CKoro osepa, 1882.
K a p T H ii n n a H bi H e B H H H H e Hin a H u a, coGpamibie A. H. FunniiHroM H A. A.
KyHiiKOM, c npcABapiiTCJibHOH saMeTKOii A. C.
JIanno-AaHHJieBCKoro. C. 11. B., 1913.
KEIHIEH, II. M.: BoAb H BoflCKan nnTiina,
»/Kypn. MIIH. Hap. IIpocB.» 1851 r. A« 5 —6.
KEFII1EH, II. I'L: BoAb B C.-OeTepGyprcKOii ry6,
C.n.B. 1851.
KEIHIEH, H. H.: XpoHonorHHecKnii ynasaTejib
MaTCpuaJiOB AJIH HCTOpiiii iiHopOAiteB EBponeiicKOH POCCHH. C. H. B., 1861.
KEHHEH, H. H.: MaTCpnaJibi no sonpocy o neppOAHHe H nepBogbiTHOM poACTse
. H cfimtHO-yrpoB. C.H.B. 1886KEHHEH, H. H.: CejieHHH, oGHTaeMbie itntopaMit
B C.-HcTep6yprcKoii ryG. frVieHbie 3an. AK,
HayK no I n III OTA-» VI.
KOJ1MOFOPOB, A. H.: OHHHH OHHJIHHAHH.
»PyccK. AnTponoJi. >KypH.fr 1904 r. A* 3 — 4.
KVHIIK, A.: PaaGop coinHeHitn npoGcTa A. FunnHHra noA sarjiaBneM: »HeBa H HroeHCKanc
HJIII BseAGHiie B jicTOpino C.-HcTep6ypra».
»ABam;aTb Biopoe npucyjKflCHHe ynpeJKAeHHwx
H. H. J^eMHAOBbiM HarpaA 23 Man 1853 r.»
C.H.B. 1853.
INKERI
KVPAIOMOB, M. T.: OniicanHe an-ros, xpanflmiixefl B apxjiBe ApxcorpacfmqecKOH KOMHCCHH, IleTporp., 1923 r. (Ko.iJieKiniHCojiOBbeBa).
JIEHCV, H. fl.: MaTepnajibi no roeopaM-L Bo.au.
»3ana^HO$HHCKiitt C6opHiiKT>». Jlemn-irp. 1930.
JIEIIEXI1H, H.: ^npBHbip saniiCKH nyTeuiecTBiin
no pasHbiM npOBiiHiniHM PoccniicKOro FocyAapCTBa. C. n. B. 1795—1814.
J1EPBEPF, A. X.: HccjieaosaHUfl, cjiy?Kamne
K oGiacHeHiiK) ^peBitcii pyccKOft HCTOpmi.
C. n. B. 1819. (IlepBonaiaJibHO no-neMen.KH B 1816).
J1IIXAMEB, A.: CKIUJK-KHO 3;ieM6HTM B HyncKiix
ApesHOcTHx. »Tp. VI Apxeo.i. Cbe3Aa» I. 1884.
HEBOJ1MH, K. A.: 0 nHTiinax IT norocTax HeBropoACKHx B XVI B. »3an. PyccK. Feorp. 0-sa»
VIII. 1853.
HEMHPOB, F. A.: IlerepGypr AO ero ocHOBanna.
OnepK npTOpiin p. Hesbi H MCCTHOCTH HHHeuinero IleiepGypra flo 1703 r. I—IV. C. II. B.
1888—1891OTHCT aa nepBwe ABa roAaflenTeJibHOCTiiJleniinrp.
06 Ba HCCJieAOBaTejiew Kyjibrypu $HHHO-yropCKHX napOAHOCTeft. JleHHHrp. 1927.
n a H n T H a n K H n w K a C.-II e T e p 6 y p rc K o tt r y 6. 1899.
IIEPEflOJIbCKHH, B. C.: ntiTOBue OCTHTKH
II.TbMCHCKO-BojixoBCKoro no6eHoBropo;i, 1K93.
II n f it o B w e K H n r ii B o ^ c K o tt n H T H H M
1 4 9 9—1 o 0 (' r.r. »BpGM, MOCK. O-BO Hcrop.
H /.IpoBH.ft XI—XII. 1851—1852. J!(onojiH.
K HUM, naneiaT. A. M. FiieByiiieBbiM B »KneBCK.
VMIIB. USB.* 1918.
II H c i; o B a n K H H r a 13 o ^ c K o it H H T H H U
1 5 3 9 r o f l a . I!OA pejjaKunett A. M. FueBymeBa. Bun. I. MaA- Hosrop. VMCH. Apx. KOM.
HoBropo^, 1917.
II n c u. o B H o K H n r n H ?K o p c K o K 3 e M Ji H,
T. I, OTA- 1 H 2. C. n. B. 1859—62.
UOFO;J,IiH, A. JI.: CeaepHO-pyccKKe cjioBapnbie
saiiMCTBOBamiH us (f)HiK;Koro nsbiKa. ftBapm.
VHIIB. MSB.*, 19U4, IV.
I10FO,L(IIH, A. JI.: Ha iioTOpmmiomemiH (JmnnoB
c HHAOGBponoiiuaMii. — »Il3B. OTA- PVCCK. fls.
H OIOB. Hun. AKBA- HayK». X, KH. 3. 1905IIOFO/^HH, A. JI.: K Bonpocy o pyccKHx CJiosapHLIX :iaHMCTBOBaiIliHX 113 (|)HHCKO
OTA- PyocK. fls. H C.IOB. HMH.
XII, KH. 3, !<Ki7.
nonnE, H. H. n CTAPIJEB, r. A.:
cKHe napOAbi. OiepK e 12 pncyHKaMii. Jleiunirp.
1927.
n p o r p a M H a 8THorpa$HHCCKoro
JleHHHrp. 1927.
PEFIHI1KOB, H. II.: ApxrojinriiMOCKiie
BainiH mjKHoro no6epeJKb>i JlaffOHCCROro osepa.
»GOopii. HoBrop. O-sa JIiofiiiT. /J,peBii». VI.
1918.
I'lITTMX, A. (!>.: MaTCpna. 7 iM A
POCCHH.
P o o c n ji. FlojiHoe reorpaAH^ecKoe
naiiiero OTCMficTsa. TOM III. C. II. B. 1905.
POHmECTBEHCKHft, C. B.:
cKiiii 6accciiH B iicTopim Boemio-Topr. nyTew A°
XVIII B. »Tp. Jlemmrp. 0-ea HSVH. MCCTH.
Kpan». I, 1927.
PLI4KOB, II. II.: >t\ypnaji H;III AHOBHbie aanwcii
nyTemecTBiiH no pasiiMM npOBiiiiuiiHM Poecuflf'Koro rooynapcTsa. 17(»9—1770. C. II. B.
C 6 o p H H K A o K y M e H T o B, KacaiomiixfH HO
TOpini HcBu ii Hiiriiinanua. IIpmioweHHe K
TpyAy A. M. Fiiniiiiura »HfBa H HiieiiinaHA»,
o npOABapiiTOJibHoii 3aMeTKOfl A. C. Jlanno/^aniiJieBCKoro. IleTporp., 1916.
C 6 o p H H K JleBBHTpaAcnoro o6n^ecTsa HccjieAOeii KjMbTVpu ^HHHO-yropoCKHX napo;i;ii<)c(JIoiiK(j)yHJ I. Jlnuinirp., 19^9CnHlI,bIM, A. A.: KyprajiM CakicrneTepSyprcKOfi
ry6. no pafKonnaM JI. A. HfiaHOBCKOrO. »MaTepnajibi no apxeoii. Por<'iiii». Jfe 20- 1896.
CnilUblH, A. A.: PacKonKii H. K. Pepnxa B
FleTepGyprcKoii ryfi. »0an. PVCCK. Apxeoji.
O6m.)> XI, 1899.
TAJlLKO-FPLJHUEBim, 1C. •(.: 3aMc, T Kn d
noosAKe B (I)nii.iHn;uno.
»Py<-rK. AiiTpon
>KypH.» 1917 r. Je 3—4.
(IJACMEP, M. P.: <I»iincKiie iiaiiMCTBOBamiH B
pyCCKOM HSblKO.
»>KlIB. CTa]).», I'OA.
XVI,
Bun. 2, 1907.
< X > H H H O y r p O B e n . e H H e J& ].
CKOC o6-BO HccJicA () BaTejicii
yropCKiix napOAHocTfii (JIOHK(j»yn).
1931.
(DOPCTEH, F. B,: PPUPHBHH na Tpy« C. v. Bonsdorfi Nyen ocb Xyenskans». »>Kypu. MIIII.Hap. IIpocB.ft, 1H92 r. Je 5I1IAXMATOB, A. A.: K. BOiipocy o $HHI-KOKejIbTCKHX II <fnni<-KO-0;iaBHIICKIIX OTHOUI6HHHX.
^Bulletin de FAcad. Imp. des Sciences de St.P6tersbourg», 1911, .Ye 9—10.
LJETPEVC. JI.: HCHTO o BOTJianAuax. IlepeBOA
c neinenKOro c npiiMOM. IxaaancKoro npo^cccopa
II. A. LJenjinna. »GeB. Apx.» 1822 r. H. I.
I{bIJIOB, H.: Haanbi C.-ReTepSypra B 17i 0,
1705, 1725, 1738, 17o(i, 1777, 1790, 1840 n
1849 rr. C. II. B. 1853.
flKVROB, K.: Pyccmie pyKonitcii CTOKrojibMCKoro FocyA- Apxnsa. »LlTen. MOCK. 0-Ba
He-Top, n J],pPBJi.» 189. r. KH. ].
SJ6GREN, A.: C b e r d i e F i n n i s c h e 15 ev o l k e r u n g der S t.-P e t e r s b u rgi sc h e n
G o u v e r n e m e n t s u. i i b e r d e n U r s p r u n g d e s N a m e n s I n g e r m a n 1 a n d.
"Memoires de 1'Acad. Imp. des sciences de St.-Petersbourg", VI serie. Sciences politiques . . .
T. II. 1834 r. MsBJieHenne its 3Toro
cociaBJieHnoe J\. M. flsuKOBbiM,
sarjiasneM »O (JUIHCKHX TKIITCJIHX C.-IIcKOii ry6.» B »Pyc:cKOM llcTopni. C6opHIIKO), KH. 1. 1840-
I N K K HI
VIIMEINEN VIERAILU KOLPx
PANAN SEMINAARISSA.
Olin hakemukseni perusteella saanut Tsarskojeselon
piirin kansanvalistusosaston paaHikolta Kijaselta virkamaarayksen Koprinaan Menkkovan koulun opettajaksi syksyila 1919. Jatin siksi Kahyn koulun Raapyvalla ja olimme vaimoni kanssa kimsuinemme kamsuinemme matkalla Menkkovalle, kun juna. jolla piti Pietarista lahtea. ei enaa paassytkaan lahtemaan: Judenits piiritti parhaillaan Pietaria.
Niin sainime olla pari viikkoa piiritetyssa kaupungissa ja vihdoin — kiertoteitse Hietamaen kautta paasimme Hatsinaan katsomaan tulevaa toimipaikkaa.
(Matka Krasnojeselosta Hatsinaan. n, 50 km, kesti
kokonaista 6 tuntia. Puhelin- ja lennatinjohtoja virui
tiepuolessa yhtena sykkvrana. Ankaroiden taistelujen
jalkia nakyi kaikkialla. yksistaan kivaarin panosten
hylsyja oli kasoittain tien varrella.)
Koulukin. jonne askeleemme SUlintasimme, oli kokenut sodan kohtaluita. Paikat kaikki sekaisin, kirjat
revittyina huiskin haiskin ja sotavaen vicrailun merkkeja kaikkialla. Sainoin oli a.sian laita kylassakin. Elintarpeet oli ryostetty lyystin ja alkoi epailyttaa, etta
koululla tulisi talven niittaan kuitit oltavat.
Palasimme Menkkovalta Hatsinaan Kol]>panan
kautta jalan. sivuuttaen m.m. kuuluisan Sivoritsan
mielisairaalan. josta kuului outoa niokaa. Kolppanassa
poikkesimme katsomaan seminaaria. Olimme kuulleet
jo. etta seminaari oli kylmillaan ja oppilaat seka opettajat Judenitsin armeijaan Hittyneina siirtymassa
Viron rajoille.
Xaky. minka kohtasimme, oli tyrmistyttava. Luokassa naimme joitakin puna-armeijalaisia paikkailemassa hevosvaljaita. Xurkassa oli korkea kasa satuloita y.m. kamaa. Pulpetteja ei nakynyt. Kansliassa
sijainnut hyvin rikas kirjasto oli hajotettu. Kirjoja
ajelehti revittyina ja liattuina kaikkialla huoneissa seka
pihalla. Ilmeisesti ei "porvareiden tiedon aarteisto"
tyydyttanyt proletaarisia voittajia, koska se noin tuhottiin. Seminaarin vahtimcstarivanhus "lisakka" majaili
viela talossa ja oli tehnyt parhaansa varjellessaan talon
tavaraa rydstajilta. Naimme hanen asunnossaan m.m.
suuren kasan hoyhentyynyja, jotka han oli "pelastanut" tovereiden kynsista. Keittiossa oli kasa jaatyneita
nauriita. Pistaydyimme opettaja J. Suden asunnossa.
Ovet olivat auki, lattialla erilaisia vaatteiden jaannoksia huiskin haiskin ja kaiken kukkurana jalkateralta
hoyhenia ! Xe oli pudisteltu ulos tyynyista ja patjoista,
silla sellaisista paikoista toverit hakivat porvareiden
rahakatkoja .. . Huonekalut, mita viela oil jalella.
olivat sapaleina.
Johtajan asunnossa emme kayneet. Asuiko siella.
joitakin sotilaita mahdollisesti, en muista.
lisakalta kuulimme. etta kolppanalaiset naapurit olivat "pelastaneet" talosta. mita kukin soveliaaksi katsoi.
Raskain mielin suuntasimme askeleemme Hatsinaan
Varsovan asemalle ja ajatuksissa herasi kysymys, etta
nahneeko naitii kovan onnen paikkoja enaa . . .?
- 47
Niilla ei ollut vanhaa nimed
— ne voittiuat rehellisesti:
LAADULLAAN!
Alan ainnii lehdas, jonka tuotleita nn k i p l t o l a i n k a a t l i i t l u a
viety ulkniiiaille, IMI Cliyinos. Se. jns mikaan, on p u i n ; i v : i
todiste siita, etla Chyinnkspn likoOrii'ii taytyy nlla aiv;in
crinoniaisia. Silla likftorh), joll-i ei ole suosittaj;inaan vanhaa, tiiiinetlua nimea, on voitcttav.i y k s i n i n n a a n laadullaan — ja silloin ej Piiinkayn riila. eltii st> on yhtii liyviia
kiiiii jokin tuollaisen vanban ni'men
aatelolma JIIOHKI. .>i, son taytyy olla
h i u k a n paroiiipaaUln. Se vasta saa
l i k o O r i n i u n t i j a n luopumaan vanhasta
nuTkistaan.
K n n sjjs t i a l n a l l f nanttia todellista
jaliilikiHiriu. niin pyytakaa naita :
Chymos A R A B A - l i k d b r ,
N:o5S05. 1/2 1. 48:— 1-3 I. 3b:-Chymos MESIMARJA-likaOrl
N:o5506. 1 l' /. ,7.7: - / 3 1. 40: —
Chymos
PRIMULA
Leipomo
Kahvila
i
L a i v u r i n k . 10.
L. H e i k i n k . 14.
Puh. 33463.
Puh. 21579.
Laivurink.
10.
Puh. 36803.
HARALD SILVO
TUKKULIIKE
HELSINKI, IT. TEATTERIKUJA 3
Ei ole nahty toistaiseksi, silla sain anomani siirron
Pietarin jiiiriin ja loysin vihdoin tyomaan Toksovan
Himakkalasta, josta sitten tie tempasi Suomeen.
A. I.
HOK:n
aterioihin
ette kyllastyNe ovat inaukkaat ja taidolla valmistetut — iiiissa
on kotiruoan "yksildllinen"
niaku. .la kaikpssa herktillisuudessaan ovat ne hiirnmastyttavan huokeita.
Aamiainen 10:Paivallinen 8:- 10:
12
HOK Ravintola
[llallinen
15
T u r u n t i e 30
10:— 12
Kirja suomensu- '
kuisista kansoista
morkki
SUOMEN SUKU
CLLLIDMAN
P u h . 39144 & 39143.
Tamii suurteos on valttamaton jokaiscllt*. joka
tahtoo tuntea oman heimomme ja mybs kielihtumolaistemine omaperaista elamiiii ja k u l t tuuria. niin aineellista kuin henkistakin.
ASFALTTI-. SEMENTTI- ja KATTOTOlTA.
1 o.^u. 344 s. ja 277 kiivaa. 75 mk, sid. 95 ink. II o-a.
474 s., 559 kuvaa ja 16 karttaa. 100 mk. s-id. 130 ink.
Ill <i>a. 410 >., 736 kuvaa ja 32 iniiiiivarikuvau. loO
ink, sid. 175 mk.
Myy:
RAUTALAKKAA, TERVAA. HOYRYKATTILAN ERISTYSMASSAA Y.M.
Suorittaa :
O T A V A
eniten
syoty kuiva leipa
on E L A N N O N
NAKKILEIPA
N:o 3.
VERRATKAA!
La a tnu nsa nahden
se on huomattavasti h a l v e m p i
vastaavia leipalaatuja.
Aroma
HERKKUMARGARIINI
on trustivapaa suomalainen laatuvalmiste.
Uudeniihian Ulargariinitehdas Oy.
Helsinki.
Kukaan ei ole suojattu
tapaturmilta,
mutta jokainen voi suojata
itsensa ja perheensa tapaturmien tuloittleUisiltu seurauksiltaottamalla riittavan
tapaturmavakuutuksen
vakavaraisessa vhtibssa.
PORIN
PUUVILLA OY.
Maanviljelijain Keskinainen Vakuutusyhtio
AURA
Helsinki, Simonk. 6. Puh. 20 627.
M y 6 n t a a ni y 6 s
SUOSITTELEE
VALMISTEITAAN
autovakuutuksia
merkilla varustetut tuotantolaitosten tuotteet
ovat kuluttajien etuja silmallapitaen valmistetut.
OTK:n tuotantolaitokset ovat:
MARGARIINITEHDAS
MYLLY
KAHVIPAAHTIMO
T E K N O K E M . TEHDAS
PUKUTEHDAS
NEULOMO
Joka aina kuluttaa kaiken ansionsa, joutuu ennemmin tai myohemmin tarvitsemaan toisten apua.
TULITIKKUTEHDAS
Tu otteita myyvat maan kaikki
OTK:n jasenosuuskaupat.
HELSINGIN
SUOMALAINEN SAASTOPANKKI
KLUUVIKATU 8. — TURUNTIE 36.
Helsinki 1934. Suomalaisea Kirjallisuuden SeuraD Kirjapaioon Oy.
Smk.15:-