Essee Lapinvouti Niilo Niilonpoika Oravainen (Suomen kielinen)

Transcription

Essee Lapinvouti Niilo Niilonpoika Oravainen (Suomen kielinen)
1
Essee Lapinvouti Niilo Niilonpoika Oravainen (Suomen kielinen) Sivu Helsingissä 28.2.2011 Saara Pelttari, 14. polven Niilo Oravainen ja 12.,13. ja 14. polven Heikki Laurinpoika [email protected] 2
Essee Lapinvouti Niilo Niilonpoika Oravainen (Suomen kielinen) Sivu Alkusanat Alavojakkalassa syntyneenä ja kasvaneena olen aina ollut tietoinen lapinvouti Oravaisesta. Kun alle 10‐vuotiaana (1943) näin Mauno Oravaisen sukurullan ”Oravaisen suku Alavojakkalassa 1600‐
luvulta asti”, olin pettynyt, kun en löytänytkään itseäni sieltä. Äitinihän oli Oravaisten serkku ‐ tai serkkupuoli, mitä se nyt tarkoittikin. Se tarkoitti sitä, että Matilda Carlsdotter Pesula/Nikki, joka oli tullut komeasti kiesit täynnä kapioita Ruotsin puolelta Yläoravaisen emännäksi, oli miehensä kuoleman jälkeen joutunut seitsemän lapsensa kanssa sen kylmän tosiasian eteen, että velkaa oli enemmän kuin varoja. Siihen aikaan kriisihoitajia oli harvassa. Kotona oli sentään 15 vuotta nuorempi trenki Juho Lankinen, jolta löytyi empatiaa. He menivät pikapikaa papin puheille ja niinpä syntyi isoisäni (morfar), jolle syntyi vielä pikkuvelikin. Sen sijaan Oravaisia olin yllätyksekseni aivan toista kautta: isänisäni isoäiti (farfars farmor) oli ollut Brita Tuomaantytär Oravainen, Alaoravaisen emäntä (∞ Anders Esau Wasserman,nuor.) Jo silloin totesin, että nuo sukulaisuussuhteet ovat kiehtovan vaikeita. Ja ne kiehtovat minua yhä. Uskallan arvella, että 60 vuoden takaisessa Alavojakkalassa noin joka viides oli Oravaisen jälkeläisiä. Mauno Oravaisen laatimaa sukurullaa tutkailtiin kylällä ahkerasti sodan jälkeen. En tuo esille mitään uutta, ennen kirjoittamatonta, olen vain kerännyt yhteen eri lähteistä saamani tiedot. Viitteet ovat avuksi niille, jotka haluavat asioihin palata niiden omassa ympäristössään. Helsingissä 18.02.2011 Saara Pelttari [email protected] Helsingissä 28.2.2011 Saara Pelttari, 14. polven Niilo Oravainen ja 12.,13. ja 14. polven Heikki Laurinpoika [email protected] 3
Essee Lapinvouti Niilo Niilonpoika Oravainen (Suomen kielinen) Sivu Niilo Niilonpoika Oravainen Vojakkalan Oravaisensaaresta Tornion, Länsimeren ja Kemin lapinvouti (1560‐1597) Oravainen ja hänen lähinaapurinsa Oravaisensaaren Oravaisen pihapiiristä tehtiin huomattava rahalöytö (1919). Saari sijaitsee Tornionjoen entisessä suistossa ja sen on täytynyt olla jonkinlainen hallinnollinen keskus jo 1400‐
luvulla päätellen löydön suuruudesta. Kyseisen rahakätkön, joka käsitti Erik Pommerilaisen, Kristoffer Baijerilaisen ja Kaarle Knuutinpojan aikaisia aurtuoita, yhteensä 556, ovat asiantuntijat ajoittaneet vuoteen 1450 eli aarre oli kätketty Kaarle Knuutinpojan ensimmäisen hallituskauden alkupuolella.(PV) Mielenkiintoista on, että Oravaisensaaren pohjoispäätä asui Heikki Laurinpoika (Hindrich i Voikola), joka oli suuri birkarl‐päällikkö jo 1540‐luvulla. Häntä pidettiin aikanaan Tornionlaakson mahtavimpana ja varakkaimpana birkarlina. Hänellä oli myös jokivarren suurin karja, 33 lehmää. Hän omisti talot, jotka myöhemmin kantoivat nimiä Liisa, Mörtti, Mustaparta ja Vaara Suomen puolella ja Palo ja Kittilä nyk. Ruotsin puolella. Hän lienee kuollut n. 1560. Tuntuu itsestään selvältä, että Oravaiset olisivat olleet hänen sukuaan, mutta Esa Kannalan DNA‐tutkimuksen mukaan eivät ainakaan miespuolista linjaa. Jäädäänpä sitten vain odottamaan, mitä naistutkimus paljastaa. Voihan sukuun päästä naimallakin. 1554 Heikki Laurinpoika lahjoitti kuningas Kustaa Vaasalle 50 Unkarin gyldeniä ja kaksi kultasormusta vauhdittaakseen poikiensa mahdollisuuksia päästä lapinvoudeiksi. Pystyviä pojat olivatkin, kaikki kolme birkarleja (BK 1577‐1606), joista kahdesta tuli aikanaan lapinvouteja. Saaren eteläpäässä, n. puolen kilometrin päässä, asui Niilo Oravainen (Nills Orffwaij), joka mainitaan jousiluettelossa 1539. Vanhimman pojan Heikki Niilonpoika Oravaisen (BK 1553) löi kuoliaaksi Raumon Jöns Olofsson Drucken 1556. Nuorempi poika Niilo Niilonpoika joutui nyt yllättäen hyppäämään vanhemman veljensä saappaisiin, jotka hän oli täyttävä varrensuita myöten. Heikki Laurinpojan pojat olivat häntä nuorempia, joten he eivät toistaiseksi laittaneet kapuloita rattaisiin Niilon uran urkenemiselle. Myöhemmin kuitenkin klaanit näyttävät ajautuneen sotajalalle toistensa kanssa. Huipulla tuulee ja siellä on ahdasta. Kerrankin (1592) Oravaisen kirjuri Markus Fordell oli lyönyt verihaavan Lauri Heikinpojalle. Hän maksoi muutaman taalerin ja asia oli sillä selvä.(JM) Vasta kun Oravaisen kulta‐aika päättyi eikä kuninkaan suosiosta enää kilpailtu, raha alkoi taas hakeutua rahan luo. On luultavaa, että Heikki Laurinpojan pojanpoika Kalle J∞sepinpoika nai vouti‐Niilon Hannu‐veljen tyttären ja hänestä tuli Oravaisen alemman talon Alatalon isäntä (1605‐
21) (JM, PS, 19.6.2010) Myöhemmissäkin sukupolvissa nämä suvut yhdistyivät useita kertoja ‐ minunkin sukujuurissani osoitetusti kolme kertaa. Helsingissä 28.2.2011 Saara Pelttari, 14. polven Niilo Oravainen ja 12.,13. ja 14. polven Heikki Laurinpoika [email protected] 4
Essee Lapinvouti Niilo Niilonpoika Oravainen (Suomen kielinen) Sivu Kuningas tehostaa Lapin verotusta Oravaista yli 30 vuotta vanhempi kuningas Kustaa Vaasa synnytteli Ruotsin yhtenäistä valtiota Tukholman verilöyly tuoreessa muistissaan. Hän oli tehokas, toimelias, voitonhaluinen, kova, häikäilemätön, raaka ja pelätty, mutta myös ovela ja neuvokas peluri ja karismaattinen johtaja. Sellaisia miehiä kuningas myös itse tarvitsi suunnitelmiensa toteuttajiksi valtakuntansa perimmäisessä osassa. Sellaisia miehiä hän löysi birkarleista, jotka jo pitkään olivat privilegioidensa turvin saaneet kerätä varallisuuttaan ja kehittää mielivaltaansa. He tunsivat Lapin ja lappalaiset, heidän tapansa ja kielensä. He osasivat myös kaupankäynnin. Heitä oli 6‐7 % Tornionlaakson talonpojista eli 19 (v.1553) Näitä birkarleja hyväksi käyttäen kuningas uudisti Lapin hallinnon ja verotuksen. 1552 hän määräsi lappalaiset verovelvollisiksi suoraan kruunulle, ilman välikäsiä. Veronkanto jäi kuninkaan nimittämälle birkarl‐voudille. Lapinkaupan privilegionsa birkarlit sen sijaan saivat edelleen pitää. Kuningas nimitti Lapinvoudit Vojakkalan Oravaisensaaresta 40 vuoden ajan. Heikki Laurinpojan pojat olivat Tornion‐ ja Keminlapinvouteina yhteensä 14 vuotta ja Niilo Oravainen yhteensä 28 vuotta, joskin kuningas erotti hänet välillä kaksi kertaa lappalaisten valitusten vuoksi. Kuningas Juhana III:n antamassa voudinkirjeessä Niilo Oravaisen valtuutus oli laajennettu koskemaan myös Kemin Lappia sekä koko Länsimeren aluetta Ofotenista Varangeriin asti. Mikä oli Niilo Oravainen miehiään? Niilo Niilonpoika syntyi n. 1530. Mistä hänen isänsä oli Oravaisensaareen tullut, ei tiedetä. Poika Niilo oli aikansa – myöhäiskeskiajan – lapsi kaukaisessa pohjoisessa maakunnassa, jossa turkismetsästäjät ja –kauppiaat kävivät kauppaa lappalaisten kanssa. Lohenkalastus ja kauppa olivat ennen kaikkea hänen varallisuutensa perusta. Hänen varakkuudestaan todistaa mm se, että hän 1557 maksoi 40 markkaa sakkoa myytyään poroja kiellosta huolimatta ja että hän 1570 lahjoitti kruunulle kolme poroa siinä missä 12 birkarlia yhdessä antoi neljä. Hänet mainitaan Tukholman tullin tullauskirjoissa (1572) suurten tavaramäärien tuojana. (JN,s.46) Älvsborgin lunnasluettelossa (1570) hän on maakunnan neljän rikkaimman joukossa – Alatornion kirkkoherra Herra Eskel, joka harjoitti myös laajaa Tukholmankauppaa, Heikki Laurinpoika ja Tulkkilan Olavi Anundinpoika taisivat olla häntä hiukan varakkaampia. Rahaa tarvittiinkin, sillä ostojen lisäksi sitä paloi myös monenlaisiin sakkoihin. Vouti kuninkaan ja lappalaisten välissä Vouti toimi kuninkaan silminä ja korvina syrjäisessä Lapissa. Vahvana ja viisaana miehenä Oravainen osasi valvoa Ruotsin etuja vieraita valtoja vastaan. (JN,s.43) Hänen tärkein tehtävänsä oli luonnollisesti huolehtia veronkannosta ja toimittaa veroesineet määräpaikkoihin. Hänen oli pystyttävä hankkimaan ja kuljettamaan lappalaisten tarvitsemat elintarvikkeet ja kankaat sekä järjestämään kuninkaan porojen hoito. Veronkantomatkoillaan hänen tuli jakaa lakia ja oikeutta lappalaisten keskuudessa ja hoitaa alilaamannin tehtäviä käräjillä, jotka hän hoiti useimmiten kahdestaan kirjurinsa Markus Fordellin kanssa. Lappalaisten valitusten mukaan käräjillä istui Helsingissä 28.2.2011 Saara Pelttari, 14. polven Niilo Oravainen ja 12.,13. ja 14. polven Heikki Laurinpoika [email protected] 5
Essee Lapinvouti Niilo Niilonpoika Oravainen (Suomen kielinen) Sivu Oravaisen lapinvaimoja huutelemassa ja haukkumassa syytettyjä roistoiksi ja varkaiksi. (JN,s.65) Muilla voudeilla oli sekä lappalaisia että birkarleja lautamiehinä. Tukholman turkiskamarin mielestä voudin arvon määräsi kuitenkin se, miten hyvin hän pystyi hankkimaan kuninkaalliselle turkisaitalle erilaisia prima‐kuntoisia turkiksia kuten esim. kärpän, näädän, hopeaketun, ristiketun, naalin, mustan majavan, ahman, suden ja karhun. (JN,s.49) Siksipä vouti ei halunnut tinkiä laadusta. Kerran Oravainen oli halunnut ostaa lappalaiselta hienon poronnahan, ”renmuddskin”, tod. näk. syntymättömän poronvasan nahan, josta olisi voinut tehdä turkin. Lappalainen olikin myynyt sen Armassaaren Olli Ollinpojalle. Suutuspäissään Oravainen oli ottanut mieheltä yhden ristiketun‐ ja yhden saukonnahan. (JN,s.63) Ilmeisesti joko hinta oli parempi tai ostaja. Mahdollisesti molemmat. Voutien turkishankintoja ei voitu kuitenkaan valvoa. He ostivat halvalla kuninkaan nimissä, myivät käypään hintaan ja pistivät voiton taskuunsa. Voudilla tuli olla varallisuutta, koska turkisostot piti maksaa etukäteen lappalaisille leipänä, voina, suolana, hamppuna, erilaisina kankaina, kirveinä yms, kun taas maksun saaminen turkiksista saattoi viipyä yli vuodenkin. Tässä suhteessa Oravaisesta ei ollut valittamista. Häneen oltiin Tukholmassa voittopuolisesti tyytyväisiä, mitä todistaa hänen pitkä voutikautensa. Lappalaiset sen sijaan valittivat hänestä jatkuvasti. Milloin hän oli perinyt liikaa veroa, milloin käyttänyt kaksia punnuksia ja mittoja, milloin toiminut käräjillä sekä syyttäjänä että tuomarina omaksi edukseen, milloin käyttäytynyt mielivaltaisesti – jopa väkivaltaisesti. Eräskin lappalainen valitti, että hän joutui antamaan sakkona salavuoteudestaan kolme poroa ja yhden saukonnahan ja lisäksi hänet häädettiin pois koko alueelta. Kaiken kukkuraksi Oravainen oli johdattanut lappalaiset viinan kiroukseen. Otti kohtuuttomasti ylihintaa. För en tinte vin = ca ett gott sölvstop fullt tog han en våg fisk. (Mitä määrät sitten lienevätkin./SP) Sisältö oli paloviinaa, jota oli ohennettu oluella(JN.s.63) Uskoakseni tähän viinanjuomiseen Oravaisen on tuskin tarvinnut käyttää kovinkaan raakoja pakkokeinoja. Valituksissa tuli yllättäen esiin yksi Oravaisen pehmeämpikin puoli; hän oli delegoinut valtaa naisillekin: ”… mitä hänen lapinvaimonsa sanovat, siihen on toisten tyytyminen.” Syytösten lista oli pitkä. Niinpä kuningas erotti hänet 1577. Vuonna 1582 kuningas nimitti hänet kuitenkin takaisin. Ilmeisesti kuninkaan mielestä moiset syytökset eivät olleet kovin raskauttavia, vain rahvaan alituista marinaa. Kuningas antoi hänelle – ehkä jonkinlaisena tunnustuksena hyvästä työstä ‐ Sellön (Sielnö) saaren läänityksenä sekä vapautuksen nimismiehen verosta ja kyyditysvelvollisuudesta. Toki hänen tuli vuosittain toimittaa kuninkaalle Tukholman linnaan kaksi tynnyriä hyvää ja hyväkuntoista lohta. – Siis eräänlainen hovihankkijakin kaiken lisäksi. Usein kuninkaallinen keittiö lähetti kokkejaan Norrlantiin, jopa Torni∞n (Vojakkalaan?!) säilömään erilaisesta riistasta valmistamiaan sylttejä. (JN,s.47‐48) Ehkäpä tältä ajalta on peräisin aprillipila, jolla meitä 1940‐luvun Vojakkalan lapsia narrattiin lainaamaan naapurista pylsynmyöstäriä ja makkaramittaa. Merkitys oli unohtunut, mutta eiköhän ollut kysymyksessä bölsemönster. Valitusten virta ei keskeytynyt. Raskauttava asia oli, että Oravainen oli ottanut väkivalloin yhdeltä lapinnaiselta, jolla oli kuninkaan suojeluskirja, tämän ainoan työkykyisen tyttären. Tästä Oravainen tuomittiin menettämään henkensä, mutta hänet armahdettiin, kun hän maksoi 25 taaleria. Oravainen kuitenkin jerotettiin ja nyt seurasivat vouteina Oravaisensaaren Heikki Laurinpojan pojat Lauri Heikinpoika (1585) ja J∞seppi Heikinpoika (1586‐88). Voudin vaihdossa lappalaiset Helsingissä 28.2.2011 Saara Pelttari, 14. polven Niilo Oravainen ja 12.,13. ja 14. polven Heikki Laurinpoika [email protected] 6
Essee Lapinvouti Niilo Niilonpoika Oravainen (Suomen kielinen) Sivu sanoivat joutuneensa ”tuhkasta tuleen”. Huolimatta Oravaista vastaan tehdyistä valituksista, vaa´assa painoi hänen lapinmaiden perusteellinen tuntemisensa. Niinpä kuningas nimitti Oravaisen voudiksi – kolmannen kerran. Valta sokaisee, sanotaan. Oravaisen vauhtisokeudesta varmaan osittain johtui, että lappalaisten valitukset jatkuivat ja lisääntyivät. Heidän valittajakuor∞nsa liittyivät myös kilpailevat birkarlit. Viimeisen erottamisen syvimpänä syynä lienee kuitenkin ollut Ruotsin muuttunut valtiollinen tilanne Täyssinän rauhan (1595) jälkeen. ”Kiista Ruijan alueesta oli noussut korkeimmalle kansalliselle tasolle, ja Oravaisella oli siinä oma osansa, halusipa hän sitä tai ei,” kirjoittaa Kjell Lundholm. (Tornionlaakson hist. I, s.341) Oravaisen aluetuntemusta käytettiin hyväksi vielä rajankäynnissä Venäjän ja Tanska‐Norjan kanssa. Sen jälkeen hän oli tehnyt tehtävänsä ja hän sai mennä. Hollantilainen Josting, kuninkaan n s uskollinen palvelija (trotjänare), sai Kaarle herttualta tehtäväkseen erottaa Tornion ja Kemin lapinvoudit Niilo Oravaisen ja Lauri Heikinpojan, valvoa Lapin hyödykkeiden hyväksikäyttöä ja valtion etuja. Tämä paketti sisälsi mm Oravaisen Lapin omaisuuden takavarikoinnin valtiolle. Kruunu ei näistä kylläkään paljon hyötynyt, sillä Josting seurueineen jakoi hanakasti saaliin keskenään – yksityiskohtaisen luettelon mukaan. Näiden lisäksi Josting otti vielä sata poroa itselleen. 900 jäi kuninkaalle. (JN,s.70‐71) (Luettelo Oriwanz Ingan takavarikoidusta omaisuudesta esityksen lopussa liitteenä.) Oravaisen perhesuhteet Eipä voi kehua, että birkarlit olisivat eläneet aivan nuhteettomasti. Eivät olleet mitään Herran puhtoisia pulmusia. Kirkon Herralle ei lappalaisten eikä birkarlien keskuudessa ollut kovinkaan suurta jalansijaa. Kotonaan birkarleilla oli vihityt vaimot ja Lapissa lapinvaimot (lappekoner). Se oli birkarlien tapa Tornionlaaksossa. Samoin myös valtakunnan korkeimmalla tasolla – kuninkaallisilla. Kustaa Vaasan tyttären Elisabetin hovikunnassa kasvatettiin myös hänen veljiensä au‐lapsia (frillobarn): Erikin kolmea, Juhanan kahta, Magnuksen kolmea ja Kaarlen yhtä. (Herman Lindqvist: Hist.om Sv.) Birkarlitkin elivät ympäristönsä hyväksymää kaksoiselämää. He maksoivat kruunulle korkeita sakkoja elämäntavastaan, mutta jatkoivat entiseen tyyliin. Englannin Henrik VIII:n vaihtoehto olisi ollut julmempi. Verot siis maksettiin luonnossa – in natura. Voudin ensimmäinen Lapin matka kesti joulukuun alusta Marianpäivään ja toinen pääsiäisestä Pyhän Hannunpäivään eli juhannukseen. Näin tapahtui vuosittain. Näissä oloissa ei ole kovinkaan vaikea ymmärtää, että lapsiluku Tingevaarassa Ingan kanssa kasvoi. Heillä oli useampia poikia. (vrt JN,s.64). Merilapissa hänen lapinvaimonsa oli nimeltään Botilla. Kotonaan Oravaisensaaressa Niilolla oli nuori vihitty vaimo Lucia, joka oli hänen järjestyksessä toinen vihitty vaimonsa. Voudin kuoleman jälkeen Lucialle jäi ‐ kuten hän itse kirjoittaa ‐ ”monta pientä köyhää isätöntä lasta”. (JN,s.70) Nämä seurasivat äitiään Hailuot∞n hänen jäätyään toistamiseen leskeksi (1613). Tämä toinen mies Ylitornion kirkkoherra Henricus Michaelis Carelius kysyi käräjillä 1607, olivatko lautamiehet ja rahvas kuulleet juoruja, että Lucia ja Herra Eskil poikansa kanssa olisivat harjoittaneet salavuoteutta ja harhaoppia (kätteri) jo voudin eläessä. Helsingissä 28.2.2011 Saara Pelttari, 14. polven Niilo Oravainen ja 12.,13. ja 14. polven Heikki Laurinpoika [email protected] 7
Essee Lapinvouti Niilo Niilonpoika Oravainen (Suomen kielinen) Sivu Herra Knut oli nimittäin sanonut, että Lucia ansaitsisi tulla tuomituksi roviolle. Lautamiehet sanoivat olevansa tietämättömiä.(JM) Lutherin oppi oli vielä kovin heikoilla noilla raukoilla rajoilla. Taikausko ja noituus rehottivat ja yksi ja toinen pappikin turvasi salaa vielä vanhoihin pyhimyksiinsä. Ankarilla rangaistuksilla ohjattiin kansaa uuteen usk∞n. Saattaahan olla, että pappien keskinäisellä kateudella ja ikävällä tavalla sairaan aviomiehen mustasukkaisuudella oli osuutta moisiin juoruihin. ‐ Lucian naispuolisena jälkeläisenä suorastaan iloitsen, että Lucialla olisi ollut omaakin elämää tuossa miehisten miesten maailmassa. Faktojen puute on mehevä kasvualusta legendoille. Lucia meni naimisiin papin kanssa Hailuodossa, sanotaan. Lucian balsamoitunut ruumis on löytynyt Hailuodossa ja hänen otsallaan oli paksut kultaketjut, sanotaan. Sukututkimusta Niilo Oravaisen ympärillä Lapissa Oravaisesta on tehty myyttinen hahmo, mitä todistaa Nils Oravaisen jonkinlainen mallinukke Jokkmokin Saamemuseossa. Hänelle on myös yllättäen löydetty uusi sisar, joka olisi mennyt naimisiin birkarl Galtarin kanssa vuoden 1520 paikkeilla. Tämä Galtarin sukuhaara – olipa se Oravaisia tai ei – on erittäin laaja. (Margit Leinosen CD‐levy (2010): ”Lapinvouti Nils Oravaisen jälkeläiset, 19 sukupolvea ‐ 7002 henkilöä”). Vouti Niilo Niilonpoika Oravaisen ja Lucian poika Niilo Niilonpoika O. (s.n.1597), porvari Torniossa vuodesta 1629 lähtien, sai puolet Oravaisen talosta. Hänen tyttärensä Gertrudin (∞ Anders Torfastsson) suku jatkuu kolmen tyttären Carinin, Margaretan ja Gertrudin linjaa. Carin Andersdotterin (1. ∞ Hans Hansson Chore, kauppias ja 2. ∞ Heikki Niilonpoika Karinen, birkarl) suku on selvitetty ehkä kattavimmin. Aivan ensimmäisiä oli Mauno Oravaisen sukurulla/sukukartta vuodelta 1943 ”Oravaisen suku Alatornion Alavojakkalassa 1600‐luvulta alkaen”. Pauli Oravainen ja Tauno Ylänen ovat jatkaneet Yläoravaisen haaraa. Alaoravaisen haara on selvitetty teami‐työnä ja löytyy Wassermanin sukukirjasta ”Tornion kautta maailmalle” (2009). Ruotsin puolella Alaoravaisia on puolestaan selvittänyt Lydia Styrman. Nils Hansson Choren/Kuuren jälkipolvissa on mm sukuja Rydman, Holmberg, Sarelius, Nordberg. (ML) Margareta Andersdotterin (1. ∞ Michel Jönsson, raatimies ja 2. ∞ Anund Curtilius, Hietaniemen kappalainen) jälkeläisistä löytyy tietoja mm sukujen Tornberg, Grape ja Burman selvityksistä. Gertrud Andersdotterin (1. ∞ Henrik Hansson Chore/Cåhre/Kuure, raatimies ja 2. ∞ Karl Björkman, raatimies) jälkeläisiä molemmista avioliitoista on mm suvuissa Limingius, Elingius, Reckhardt, Tornberg, Grape, Björkman, jotka kaikki löytynevät Genealogia sursillianasta. Heikki Niilonpoika – vouti‐Niilon ensimmäisestä avioliitosta – omisti puolet Oravaista ja osti myöhemmin Karhakan talon, nyk. Ruotsin Vojakkalasta. Tästä haarasta on laaja sukuselvitys meneillään. Sitä tekee Pentti Niemelä Raahesta. Oravaisen kuolemasta elää Vojakkalassa vieläkin legenda: ”Soli joku lapinvaimo sanonu tälle juuri erotetulle (1597) vouile, ko se joutu sieltä lähtehmään, että kotisti näet, muttet koskhaan sinne pääse. Ja että Isonnäränkoskheen Oravaisenlaakhaan soli vene kaatunu ja vouti hukkunu, mutta soli kuitenki sitä ennen kerjeny huutamhaan, että taisippa erehtyä, lapinvaimo.” Helsingissä 28.2.2011 Saara Pelttari, 14. polven Niilo Oravainen ja 12.,13. ja 14. polven Heikki Laurinpoika [email protected] 8
Essee Lapinvouti Niilo Niilonpoika Oravainen (Suomen kielinen) Sivu Juhani Mäkitalon tutkimusten mukaan hän kuoli kuitenkin vasta 1598 tai 1599. Lähteitä: Armas Luukka: Pohjois‐Pohjanmaan ja Lapin keskiaika sekä 1500‐luku, Oulu 1954 Kjell Lundholm ym kirjassa Tornionlaakson historia I, Malung 1991 Johan Nordlander: Norrländska samlingar, häftet 12 (III:2), Stockholm 1934 Pertti Vuento: Wojakkala – pirkkamiesten kylä, Tornio 1990 Juhani Mäkitalo on huomattavasti lisännyt, korjannut ja tarkentanut tietojani kyseisistä ajoista ja henkilöistä. Liitteenä luettelo Oriuanz Ingan takavarikoidusta omaisuudesta: , Oriwanz Ingan omaisuuden inventaario 20.3.1600 Tingevaarassa jonka suoritti Arendt Josting seurueineen. (Johan Nordlander: Norrländska samlingar,häftet 12 (III:2, s.70‐71) 4 par maljor (ett sorts spänne eller häkta) med käda (variant: snörekläda) om 7 lod, 9 par spännen och en sölja 22,5 lod, 1 st bälte 16 lod, 1 st. bälte 14 lod, 22 riksdaler i penningar 1 st.trefotat sölvstop om 16 lod, 1 st.förgyllt käda med kvadratformigt hänge om 8,5 lod, 1 st.förgyllt käda med hjärtformigt hänge om 6 lod, 3 st käder (kedjor) med korshänge om 16 lod, 3 st. käder med runt hänge om 20 lod, 4 st. söljer och ett spänne om 16 lod, 1 st, bälte 16 lod, 1 st. bälte 17 lod, 4 st. skedar 11,5 lod, 2 st. ”kranse‐pengar” 3,5 lod, Om penningarna och silvret, som utgjorde 189,75 lod antecknas, att det fanns uti ett skrin och sades vara Ingas, ehuru det tillhörde “Oriwan”. Ytterligare hittades uti en tennkanna som ”uppgrovs ur jorden” , 50 skedar om 126,75 lod. Uti Ingas b o d a r fanns det kläde i mängd. 27 buntar, I storlek växlande mellan 10,25 aln och 1 aln: 24 alnar blagarn (blångarnsväv), 12 alnar grant lärft, rött tärnet (rutigt tyg), brunt engelskt, rött dito, halft engelskt, som var rött svart eller brunt, Ryssevalmar (‐vadmal), tysk päckling (packling, ett slags grovt tyg m.m. Av silvret fick Inga behålla icke mindre än 102,5 lod. Allt det övriga som t.ex. de kontanta penningarna tog Josting + kumpanerna hand om “till betäckande av allehanda utgifter.” “ Utom dessa silverpjäser och tyger lade man ock beslag på renar. /…/ “Vederkändes under Cronen efter hans f.N:s befallning renar 1000” heter det helt kort och fortsättes: “Noch hos Botilla Oriuantz renar 82”. Juhani Mäkitalon laskelmien mukaan korut, rahat ja lusikat painoivat yhteensä 316,50 luotia eli 4,304 kg. Melkoinen määrä hopeaa! Helsingissä 28.2.2011 Saara Pelttari, 14. polven Niilo Oravainen ja 12.,13. ja 14. polven Heikki Laurinpoika [email protected] 9
Essee Lapinvouti Niilo Niilonpoika Oravainen (Suomen kielinen) Sivu Erillisenä liitteenä Niilo Oravaisen ja Heikki Laurinpojan sukujen yhtyminen kolme kertaa omissa sukujuurissani. 1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
Niilo Oravainen ∞ NN Niilo Niilonpoika Oravainen, lapinvouti ∞ Lucia Niilo Niilonpoika Oravainen, porvari Torniossa ∞ NN Gertrud Nilsdotter Oravainen ∞ Anders Torfastsson Karin Andersdotter ∞ Heikki Niilonpoika Karinen/Oravainen Antti Heikinpoika Oravainen ∞ Kaisa Wiinikantytär Heikki Antinpoika Oravainen ∞ Klaara Anundintytär Liisa Antti Heikinpoika Oravainen ∞ Ella Wiinikantytär Mäkiviinikka Klaara Antintytär Oravainen ∞ Tuomas Juhonpoika Kasala/Oravainen Brita Tuomaantytär Oravainen ∞ Anders Esau Wasserman, nuor. Johan Anders Esaunpoika Wasserman ∞ Brita Matintytär Toppa/Pelttari Tuomas Juhonpoika Pelttari ∞ Jemina Edvardintytär Lassila Viljo Tuomaanpoika Pelttari ∞ Aini Hjalmarintytär Lankinen Saara Viljontytär Pelttari,s.1935 (Sisarukseni Seija, Salli, Seppo ja Sisko jatkavat sukua) Heikki Laurinpoika ∞ NN Clemet Heikinpoika ∞ NN Heikki Clemetinpoika ∞ NN NN Heikintytär ∞ Anund Niilonpoika Liisa Anund Anundinpoika Liisa ∞ NN Klaara Anundintytär Liisa ∞ Heikki Antinpoika Oravainen = 7. Niilo Oravaisen luettelossa Antti Herikinpoika Oravainen ∞ Ella Wiinikantytär Mäkiviinikka = 8. N.O.‐luettelossa Heikki Laurinpoika ∞ NN Clemet Heikinpoika ∞ NN Jöns Clemetinpoika ∞ NN Mikontytär Michel Jönsson ∞ NN Clemet Michelsson Kohkoinen ∞ Margareta Andersdotter Margareta Clemetintytär ∞ Lars Wiinikanpoika Wiinikka Larsinpoika Mäkiviinikka ∞ Gertrud Nilsdotter Ella Wiinikantytär Mäkiviinikka ∞ Antti Heikinpoika Oravainen = 8. N.O.‐luettelossa Heikki Laurinpoika ∞ NN Lauri Heikinpoika Palo ∞ NN Lauri Laurinpoika Palo ∞ NN Lauri laurinpoika Palo ∞ Brita Laurintytär Jooseppi Laurinpoika Palo ∞ Margareta Anna Joosepintytär Palo ∞ Olavi Laurinpoika Kantomaa/Hemmola Olavi Olavinpoika Purra ∞ Anna Pekantytär Sokia/Erkinantti Elsa Kaisa Olavintytär Purra ∞ Johan Johaninpoika Kääntönen Kreeta Johanintytär Kääntönen/Viuhkola ∞ Heikki Juhonpoika Ruonala/Alapakkala Anna Elin Heikintytär Alapakkala ∞ Hjalmar Juhonpoika Lankinen Aini Hjalmarintytär Lankinen ∞ Viljo Tuomaanpoika Pelttari = 13. N.O.‐luettelossa Saara Viljontytär Pelttari (Sisarukseni Seija, Salli, Seppo ja Sisko jatkavat sukua) Helsingissä 28.2.2011 Saara Pelttari, 14. polven Niilo Oravainen ja 12.,13. ja 14. polven Heikki Laurinpoika [email protected]