Sukupolvien kohtaamisia lasten ja vanhusten

Sukupolvien kohtaamisia lasten ja vanhusten
yhteisessä palvelukeskuksessa
Tuulikki Ukkonen-Mikkola, KT, yliopisto-opettaja
Kasvatustieteiden yksikkö/ Varhaiskasvatus,Tampereen yliopisto
email: [email protected]
Johdanto
Tutkimuksen kohteena on eri
sukupolvien, lasten ja vanhusten
institutionaalinen kohtaaminen
yhteisessä palvelukeskuksessa.
Palvelukeskuksen toimintakulttuurin
rakennetta lähestytään
organisaatiokulttuurin osatekijöiden
kautta. Yhteiskunnallinen
rakennemuutos on osaltaan purkanut
ja muuttanut perherakennetta. Eri
ikäryhmät ovat jo pitkään toimineet
omissa instituutioissaan, kuten
päiväkodissa, koulussa, työelämässä
ja vanhusten palveluiden piirissä.
Keskeisiä käsitteitä tutkimuksessa
ovat sukupolven, lapsuuden ja
vanhuuden käsitteet.
Lasten ja vanhusten
yhteinen palvelukeskus
Lasten
päiväkoti
Lasten ja
vanhusten
yhteisö
Vanhusten
palvelut
Tutkimuskysymykset
1. Millaisia toimintakäytäntöjä lasten ja vanhusten yhteiseen
toimintaan liittyy?
2. Millaisissa toiminnoissa ja millaisilla toiminta-areenoilla lapset ja
vanhukset kohtaavat?
3. Miten lasten ja vanhusten sosiaaliset suhteet rakentuvat näissä
yhteisissä toiminnoissa?
4. Millaisia merkityksiä osapuolet (lapset, vanhukset, vanhemmat ja
henkilökunta) antavat sukupolvien väliselle toiminnalle ja
kohtaamiselle?
Tutkimusmenetelmä
Tutkimus on kvalitatiivinen ja
tutkimusmenetelmänä on etnografia.
Etnografisessa tutkimuksessa
kuvataan arjen tapahtumia ja
kulttuuria sekä tarkastellaan niitä
laajemmassa ja
merkityksellisemmässä kontekstissa.
Etnografian juuret löytyvät
antropologiasta. Etnografiassa
pyritään pitkään vuorovaikutukseen
tutkittavien henkilöiden kanssa ja
yhteisössä vietetään pitkiä aikoja.
(Tedlock 2000.)
Tässä tutkimuksessa aineiston
keräämisen jakso oli 1½ vuotta.
Tutkimusaineisto
- lasten ja vanhusten kohtaamisen
havainnointi, 117 tilannetta
-lasten, vanhusten, henkilökunnan ja
vanhempien haastattelut, 54 kpl
Aineiston analysointi
Etnografisen aineiston analysointi on
kvalitatiivista sisällönanalyysia.
(Syrjäläinen1996). Analyysi ja
kirjoittaminen etenevät aineiston ja
teorian toisiaan täydentävänä
tulkinnallisena vuoropuheluna
( Woods1999).
Tulokset
• Lapsilla ja vanhuksilla on useita mahdollisuuksia sekä suunniteltuun että spontaaniin kohtaamiseen.
• Keskeisiä toimintakäytäntöjä ovat toiminnan suunnittelu ja organisointi, toimintaan osallistuminen sekä aika ja
tila toiminnan määrittäjinä.
• Lasten ja vanhusten välille kehittyi sosiaalisia suhteita ja lasten ja vanhusten välillä oli sanallista ja sanatonta
vuorovaikutusta.
• Yhteisen toiminnan merkitykset:
- Tukee lapsen itsetunnon ja sosiaalisten taitojen kehitystä sekä edistää lapsen kiinnittymistä omaan kulttuuriin
- Tuo vanhusten elämään sisältöä ja iloa sekä edistää kompetenssin tunteen säilymistä
- Henkilökunta kokee työskentelyn rikkautena ja haasteena
- Vanhemmat suhtautuvat myönteisesti.
- Kaikki mukana olevat osapuolet kokivat toiminnan yhteisöllisenä
Pohdintaa
• Lasten ja vanhusten yhteinen palvelukeskus on
toimiva ja kehittämisen arvoinen varhaiskasvatuksen
ja vanhusten palvelujen muoto.
• Institutionaalinen kohtaaminen ei korvaa perheen
sisäistä isovanhemmuutta. Sitä kautta avautuu
kuitenkin mahdollisuus eri sukupolvien luonnolliseen
kohtaamiseen, vuorovaikutukseen ja yhteiseen
toimintaan.
• Sukupolvien kohtaaminen mahdollistaa sekä lasten
että vanhusten osallisuuden yhteisöihin.
Lähteet:
Ukkonen-Mikkola, T. 2011. Sukupolvien kohtaamisia lasten ja vanhusten yhteisessä
palvelukeskuksessa. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö. Väitöskirja.
http://acta.uta.fi
Tedlock, B. 2000. Ethnography and ethnographic Representation. Teoksessa N. Denzin
& Y. Lincoln (toim.) The handbook of qualitative research. 2. painos. Thousand Oaks
&London & New Delhi: Sage, 455-487.
Woods P. 1999. Successful writing for qualitative researchers. London: Routledge.
Syrjäläinen, E. 1996. Etnografinen opetuksen tutkimus: kouluetnografia. Teoksessa E.
Syrjälä, S.Ahonen, E. Syrjäläinen & S. Saari (toim.) Laadullisen tutkimuksen työtapoja.
1.-3. painos. Helsinki: Kirjayhtymä, 68.112.
Tutkimusta ovat rahoittaneet:
Tampereen yliopisto
Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen rahasto