docmikä toimintaterapeutti?
download 
Report Transcription
mikä toimintaterapeutti?
AMMATTINA TOIMINTATERAPEUTTI MIKSI TOIMINTATERAPIAA? AMMATTINA TOIMINTATERAPEUTTI Ammattina toimintaterapeutti Akavan Erityisalojen ammattijulkaisu 1/1 Osa tämän julkaisun aineistosta on julkaistu aikaisemmin Akavan Erityisalojen Yhteenveto-lehdessä. © Akavan Erityisalat ry ja Suomen Toimintaterapeuttiliitto ry Kannen kuva: Matti Snellman SISÄLTÖ 3 MIKÄ TOIMINTATERAPEUTTI? • Toimintaterapeutti on laillistettu kuntoutusalan ammattilainen. • Toimintaterapeutteja koulutetaan seitsemässä ammattikorkeakoulussa. • Toimintaterapeutit ovat järjestäytyneet Suomen Toimintaterapeuttiliittoon, joka on Akavan Erityisalojen jäsenyhdistys. 4 TOIMINTATERAPEUTIN PALKASSA EI SAA SÄÄSTÄÄ • Toimintaterapeutti on koulutukseen ja työn vaativuuteen nähden alipalkattu ammatti. • Toimintaterapeutin työ edellyttää korkean koulutuksen tuomaa osaamista, mutta palkkaus alittaa selkeästi kaikkien palkansaajien keskiansion. • Toimintaterapeuteista alkaa olla jo pulaa. Mikäli palkkataso ei kohoa, ala kärsii jatkossa työvoimapulasta ja kansalaisten kuntoutuspalvelut vaarantuvat. 5 TOIMINTATERAPIAN PERUSTEHTÄVÄ • Toimintaterapia on kuntoutusta, joka auttaa ihmistä osallistumaan omaan arkeensa toimintakyvyn ongelmista huolimatta. • Toimintaterapia parantaa kansalaisten elämänlaatua. 2 6 • Toimintaterapian avulla yhteiskunta hyötyy taloudellisesti, sillä kuntoutuksen avulla voidaan vähentää muun muassa syrjäytymistä, laitosasumista, vajaakuntoisten työllistymistä ja esimerkiksi erityisluokkien tarvetta. 6 MONIPUOLINEN TOIMINTATERAPEUTTI Helsingin kaupungin terveyskeskuksessa työskentelevän toimintaterapeutti Päivi Aron haastattelu. 9 9 TOIMINTATERAPEUTTI AUTTAA SELVIÄMÄÄN ARJESTA HYKSin nuorisopsykiatrian poliklinikalla työskentelevän toimintaterapeutti Tuija Revon haastattelu. 12 ELÄMÄÄ PALAUTTAMASSA. MITÄ YHTEISTYÖKUMPPANI JA ASIAKAS AJATTELEVAT TOIMINTATERAPIASTA? Neurologi Mika Juhakosken ja käsivammansa vuoksi toimintaterapiaa saaneen Maiju Syrjäläisen haastattelu. 16 OTA YHTEYTTÄ! 12 Toimitus Akavan Erityisalat Ulkoasu Vesa A. Junttila/Public Design Oy ISBN ---- (nid.) ISBN ---1- (pdf) Painopaikka Libris Oy, Helsinki 1 MIKÄ TOIMINTATERAPEUTTI? oimintaterapeutti on laillistettu kuntoutusalan ammattilainen. Toimintaterapeutin ammattinimike on Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran valvoma ja sitä voi käyttää vain tutkinnon suorittanut henkilö. Työttömyys ei ole alalle uhka, sillä vain kaksi prosenttia yhdistyksen työssäkäyvistä jäsenistä on työttömänä. Toimintaterapeuteista reilusti yli puolet työskentelee kuntasektorilla, lähinnä erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa. Kolmannes työskentelee erilaisissa järjestöissä, säätiöissä ja yrityksissä. Toimintaterapeuttikoulutus aloitettiin Suomessa vuonna 1970. Nykyisin seitsemästä ammattikorkeakoulusta valmistuu noin sata toimintaterapeuttia vuodessa. Vuonna 1965 perustettu Suomen Toimintaterapeuttiliitto, tuttavallisemmin TOI, on Akavan Erityisalojen vanhimpia jäsenyhdistyksiä. Ensimmäiset jäsenet olivat saaneet koulutuksensa ulkomailla, lähinnä Iso-Britanniassa. Nyt jäseniä on noin 2100. Jäseneksi hyväksytään vain Toimintaterapeuttien maailmanjärjestön, WFOT:n, tutkintovaatimuksen mukaisen koulutuksen saaneet tai koulutuksessa olevat toimintaterapeutit. Kansainvälinen pätevyys takaa työnsaannin suomalaisille toimintaterapeuteille ulkomailla. TOI järjestää kahden vuoden välein valtakunnalliset täydennys- ja lisäkoulutuspäivät ja julkaisee Toimintaterapeutti-lehteä, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa. TOI valvoo työsuhteisten etuja yhdessä Akavan Erityisalojen lakimiesten ja asiamiesten kanssa. Koska työtehtävät ja työnantajat ovat monipuolistuneet, toimintaterapeutit tarvitsevat yhä enemmän yksilöllistä palkkaneuvontaa ja räätälöityjä työsopimuksia. Kunnat ja kuntayhtymät ulkoistavat terveys- ja sosiaalitoimen palveluja ja tämä näkyy myös toimintaterapiapalveluissa. Itsenäisten ammatinharjoittajien ja yrittäjien määrä on selvästi kasvussa. T Leila Mäkelä toiminnanjohtaja Suomen Toimintaterapeuttiliitto AMMATTINA TOIMINTATERAPIA | 3 TOIMINTATERAPEUTTI LUO HYVINVOINTIA, MUTTA ANSAITSISI ENEMMÄN Toimintaterapia palauttaa ihmisen toimintakyvyn ja luo hyvinvointia. Työ edellyttää korkean koulutuksen tuomaa osaamista. Ammatti on kuitenkin koulutukseen ja työn vaativuuteen nähden pahasti alipalkattu. oimintaterapia parantaa kansalaisten elämänlaatua, sillä kuntoutus auttaa asiakasta osallistumaan omaan arkeensa toimintakyvyn ongelmista huolimatta. Toimintaterapia tuo myös taloudellista etua yhteiskunnalle, koska kuntoutuksen avulla voidaan vähentää muun muassa syrjäytymistä, laitosasumista, vajaakuntoisten työllistymistä ja esimerkiksi erityisluokkien tarvetta. Toimintaterapeutin asiantuntijuutta on ratkaista asiakkaan arjessa selviytymisen haasteita. Toimintaterapeutin asema ei ole kuitenkaan ole riittävän tunnustettu, ei ainakaan palkkauksellisesti. T TOIMINTATERAPEUTIN TYÖ VAATII AKTIIVISUUTTA Toimintaterapeutti on vieläkin vähemmän tunnettu ammatti kuin perinteiset hoitoalan sosiaali- ja terveysalan ammatit.Toimintaterapeutin on edelleen perusteltava muille omaa asiantuntemustaan ja tuotava toimintaterapian tuloksellisuutta esille. Toimintaterapeutin työssä on aktiivinen ote; sama aktiivisuus tulee ottaa käyttöön, kun perustellaan ammatin asemaa hoitotyössä ja koko yhteiskunnassa. Toimintaterapeutti on itsenäinen ja yksittäinen asiantuntija, joka on usein mukana 4 | AMMATTINA TOIMINTATERAPIA moniammatillisessa hoitotiimissä. Rooli on haastava. Myös siinä on pystyttävä perustelemaan oma näkemys asiakkaan hoidosta ja tuotava esille toimintaterapian tuloksellisuus. Toimintaterapia on ennaltaehkäisevää ja kuntouttavaa työtä, joka on yhteiskunnalle edullista verrattuna korjaavaan hoitoon. Vaikutukset ovat mittavat sekä yksilölle että yhteiskunnalle. TOIMINTATERAPEUTIN PALKASSA EI SAA SÄÄSTÄÄ Toimintaterapeutin työssä vaaditaan korkeaa koulutusta. Työn vaativuus ja itsenäisyys edellyttävät nykyistä palkkatasoa korkeampaa palkkaa. Toimintaterapeutin palkkaus alittaa nykyisin selkeästi kaikkien palkansaajien keskiansion. Toimintaterapeuteista alkaa olla jo pulaa. Mikäli palkkataso ei kohoa, ala kärsii jatkossa työvoimapulasta ja kansalaisten kuntoutuspalvelut vaarantuvat. Tämä ei ole yksittäisen asiakkaan eikä yhteiskunnan edun mukaista. Jaakko Korpisaari kuntasektorin asiamies, Akavan Erityisalat TO I M I N TAT E R A P I A PA LV E L U T PALVELUN PERUSTEHTÄVÄ Toimintaterapia on kuntoutusta, joka auttaa ihmistä osallistumaan omaan arkeensa toimintakyvyn ongelmista huolimatta. Toimintaterapian tehtävä on tuottaa palveluja, joilla edistetään yksilön terveyttä ja yhteisön hyvinvointia. PALVELUN HYÖDYT KANSALAISILLE JA YHTEISKUNNALLE Kuntoutuksella voidaan vaikuttaa ennaltaehkäisevästi, ylläpitävästi tai edistävästi ihmisen toimintakykyyn. Kuntoutuksen avulla erityistä tukea vaativat ihmiset voivat käyttää normaalipalveluja ja esimerkiksi vanhukset pystyvät asumaan kotonaan pidempään. Kuntoutus parantaa elämänlaatua, mutta myös yhteiskunta hyötyy taloudellisesti, jos kuntoutuksen avulla voidaan vähentää esimerkiksi laitosasumista ja erityisluokkien tarvetta. AJAN HENKI Valitettavasti kunnissa säästetään kuntoutuspalveluissa ja ennaltaehkäisyssä, joilla syrjäytymisvaarassa olevia voitaisiin auttaa pysymään kiinni aktiivisessa elämässä. Nyt tehtävällä työllä pystyttäisiin välttämään isommat ongelmat myöhemmin. Erityistä huolta pitää kantaa pitkäaikaistyöttömistä ja nuorista. Tukipalveluihin tarvitaan myös toimintaterapeuttien osaamista. KORKEAKOULUTETUT AMMATTILAISET Toimintaterapeutti työskentelee erityistyöntekijänä moniammatillisessa tiimissä terapeuttisen toiminnan ja toimintakyvyn asiantuntijana. Korkeakoulutasoisella koulutuksella varmistetaan, että toimintaterapeuttinen osaaminen ja tietotaito ovat sillä tasolla, mitä yksilöllisessä ja asiakaslähtöisessä kuntoutuksessa tarvitaan. AMMATTILAISELLE AMMATTILAISEN PALKKA Moniammatillisessa tiimissä työskentelevän asiantuntijan palkan tulee olla vähintään suomalaisen keskiansion tasolla. Näin ei ole tällä hetkellä. Liian vähän: Toimintaterapeutin keskipalkka euroa/kk = euroa vähemmän kuin palkansaajilla keskimäärin. *) *) Kokonaiskeskiansio ja sen ero kaikkien palkansaajien keskiansioon, joka euroa/kk. Lähde: Kunnallinen työmarkkinalaitos/Tilastokeskus, lokakuun palkat. ”Nyt tarvitaan vertailevia laskelmia, paljonko maksaa syrjäytynyt nuori suhteessa ennaltaehkäisevään toimintaan ja varhaiseen puuttumiseen.” Toiminnanjohtaja Leila Mäkelä, Suomen Toimintaterapeuttiliitto ry AMMATTINA TOIMINTATERAPIA | 5 6 | AMMATTINA TOIMINTATERAPIA KUVAT HEIKKI SAVOLAINEN Päivi Aro esittelee yksinkertaisen näköistä vetolaitetta, jonka avulla sukka sujautetaan jalkaan. TOIMINTATERAPEUTIT Toimintaterapeutti kuntouttaa ihmisiä, joiden kyky selvitä jokapäiväisistä toimista on heikentynyt sairauden, vamman tai ikääntymisen vuoksi. Tavoitteena on asiakkaan toimintakyvyn ylläpitäminen tai parantaminen. K untoutus on tiimityötä, jossa eri alojen ammattilaiset puhaltavat yhteen hiileen. Toimintaterapeutin tehtävänä on auttaa asiakasta toimimaan mahdollisimman hyvin kotona, koulussa tai työssä ja selviytymään omatoimisesti arjesta. Keskeinen menetelmä on toiminta, johon asiakas osallistuu, mutta toimintaterapeutti suunnittelee ja valmistaa asiakkaalleen myös arjessa pärjäämistä helpottavia apuvälineitä. Työ on monipuolista. Siihen mahtuu niin kirjallista raporttien laadintaa kuin luovaa ongelmanratkaisuakin. kuntoutuskokoukset, jossa ovat paikalla toimintaterapeutin lisäksi lääkäri, fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä ja kuntoutujan omat hoitajat. Työpäivään mahtuu myös pienapuvälinearviointeja ja yksilöllisten ns. yläraajaortoosien valmistamista. Osa toimintaterapeutin työpäivästä kuluu puhelimessa ja tietokoneella. Aro tekee kuukaudessa noin 10–15 kotikäyntiä, jotka vaativat kaikki suunnittelua ja aikataulujen järjestelyä. Ennen kotiinlähtöä Aro soittaa kuntoutujien omaisille ja sopii heidän kanssaan asioista. Välillä hän tuuraa kollegoitaan päivystyksessä tai avopuolella. Myös ryhmien ohjaaminen on osa toimintaterapeutin työtä. ERÄS TYÖPÄIVÄ Toimintaterapeutti Päivi Aro saapuu työpaikalleen Helsingin kaupungin terveyskeskuksen akuuttisairaalaan yhdeksään mennessä aamulla, juo kupin kahvia ja vaihtaa lyhyesti kuulumisia työkavereiden kanssa. Sen jälkeen hän istahtaa työpisteelleen ja tarkistaa, mitä illan ja yön aikana osastolla on tapahtunut ja millaisia viestejä hoitajat ovat hänelle jättäneet. Tietokoneen ääreltä Aro siirtyy 25 hengen akuuttiosastolle tekemään toimintakyvyn arviointia. Hän saattaa esimerkiksi seurata, miten omatoimisesti kuntoutuja selviytyy suihkussa. Osastolta Aro lähtee usein kotikäynnille yhdessä fysioterapeutin tai sosiaalityöntekijän sekä kuntoutujan kanssa. Hän arvioi ennen kotiuttamispäätöstä kuntoutujan toimintakykyä kotiympäristössä: Miten kuntoutuja selviäisi kotona sairaalasta paluunsa jälkeen, millaisia apuvälineitä hän mahdollisesti tarvitsee ja pitääkö kotiin tehdä muutostöitä. Kotikäynneillä kartoitetaan myös ulkopuolisen avun tarvetta. – Työssäni on palkitsevinta se, kun huomaan että kuntoutuja pärjää kotona mahdollisimman itsenäisesti hänelle järjestetyn avun turvin. Monen iäkkään ihmisen toimintakyky palautuu tutussa ympäristössä huomattavasti paremmin kuin sairaalassa. Kotikäyntiin kuluu matkoineen pari tuntia. Siitä kirjoitetaan virallinen lausunto. Työhön kuuluvat myös hoitoneuvottelut ja AMMATTINA TOIMINTATERAPIA | 7 RAKKAUDESTA TYÖHÖN Rovaniemeltä kotoisin oleva Päivi Aro opiskeli lukion jälkeen urheiluhierojaksi ja liikuntalääketiedettä avoimessa korkeakoulussa. Suunnitelmissa siinsi työ liikunnan parissa Afrikassa, mutta äiti sai puhuttua tyttärensä ympäri ja tämä ryhtyi opiskelemaan toimintaterapiaa Helsingin ammattikorkeakoulussa päämääränään työ lasten ja nuorten parissa. Kotikäynnit kuuluvat Päivi Aron työhön. Käynneillä arvioidaan, miten kuntoutuja selviää kotioloissa. – Toimintaterapiassa yhdistyvät ihmisen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen puoli sellaisella tavalla, josta pidän. Lasten ja nuorten psykiatria kiinnostaa minua, vaikka olenkin työskennellyt pääsääntöisesti aikuisten kanssa. Ensimmäinen vakituinen työpaikka löytyi Pohjois-Pohjanmaalta yksityisestä kuntoutuskeskuksesta. Aro viihtyi työssä hyvin ja nautti työkavereiden seurasta, mutta sinkulle ei löytynyt iltaisin pieneltä paikkakunnalta mielekästä tekemistä, joten hän palasi Helsinkiin. Päivät ovat vaihtelevia ja kiireisiä. – Olen tekemisissä inhimillisten asioiden kanssa päivittäin. Kukaan ei tee tätä työtä rahasta, sillä tätä ei jaksa ilman sisäistä liekkiä työhön, Aro vakuuttaa eikä kuulijalle jää epäselväksi, että hänessä se liekki roihuaa täysillä. OPPIMISEN JANO Nykyisen työnantajan palveluksessa Aro on ollut reilun vuoden verran, ja hänet vakinaistettiin huhtikuussa. – Opin työssäni koko ajan uutta tekemisen kautta. Saan paljon apua ja vinkkejä kokeneilta kollegoilta. On myös hienoa, miten mielellään monet liiton jäsenet jakavat tietoa ja antavat käytännön neuvoja jäsensivuilla toimivan sähköisen keskustelufoorumin, TOINETin kautta. Haaveissa siintävät jatko-opinnot. – Nälkä kasvaa syödessä. En aio vaihtaa ammattia, mutta haluan kehittyä ja oppia lisää kuntoutukseen liittyvistä asioista. Entä kaipaako Lapin tyttö takaisin pohjoisen aavoille tuntureille? – Olen siviilissä aika rauhaton sielu. Viihdyn lähellä lentokenttää, rautatieasemaa ja satamia, vähintään kolme ulkomaanmatkaa vuodessa tekevä Aro kertoo. Hän viihtyy etenkin historiallisissa kaupungeissa. Tänä vuonna Aro on kolunnut jo Berliinin ja Prahan. Marraskuussa on vuorossa Amsterdam. Päivi Aro pelasi nuorena aktiivisesti lentopalloa. Urheiluura katkesi, kun terveys petti, mutta Aro rakastaa kaikkea penkkiurheilua ja nauttii etenkin luonnossa liikkumisesta. Lentopalloilijana hän joutui useamman kerran leikkauspöydälle. – Olen opetellut kahdesti kävelemään fysioterapeutin avulla, mutta toimintaterapiassa en ole koskaan ollut. Tiina Komi 8 | AMMATTINA TOIMINTATERAPIA – Toimintaterapeutti tekee asioita nuorten kanssa. Yhdessä tekeminen on vuorovaikutuksen tukena tai sen syntymisen edellytys, Hyksin nuorisopsykiatrian Leppävaaran poliklinikan vastaava toimintaterapeutti Tuija Repo sanoo. VEIKKO SOMERPURO Toimintaterapeutti auttaa selviämään arjesta AMMATTINA TOIMINTATERAPIA | 9 J os Hyksin nuorisopsykiatrian Leppävaaran poliklinikan vastaava toimintaterapeutti Tuija Repo saisi hyvältä haltijattarelta kolme toivomusta, koulujen oppilashuoltoon saataisiin terveydenhoitajan ja psykologin rinnalle toimintaterapeutti. – Meille tulee usein hoitoon sellaisia nuoria, joiden syrjäytyminen ja erilaiset vaikeudet ovat alun alkaen peräisin ala-asteella piiloon jääneistä oppimisvaikeuksista. Kun ongelmiin pystyttäisiin puuttumaan jo ennen kuin epäonnistumisen kierre syvenee koulun ulkopuolellakin, psykiatriseen hoitoonkaan ei olisi yhtä paljon tarvetta kuin nyt, Tuija Repo uskoo. Toimintaterapeuttien osaamista ei kannattaisi väheksyä myöskään nuorisotyön puolella. Siellä he pystyisivät luotaamaan syrjäytymisvaarassa olevia jo ennen ongelmien kasautumista. Toinen toive koskee resursseja. Yhtä nuorta kohden aikaa on turhan vähän. Jokaisen nuoren tilanne kartoitetaan ja hoidetaan huolella, mutta töitä osattaisiin tehdä vieläkin suunnitelmallisemmin ja yksilöllisemmin, jos aikaa olisi enemmän. – Nuorissa on potentiaalia. Muutoksen mahdollisuutta pitää vaalia ja antaa sille kunnolla mahdollisuus. Kolmas hyvän haltijattaren toive palauttaisi toimintaterapian yliopisto-opinnoissa pääaineeksi. Tällä hetkellä toimintaterapeutiksi opiskellaan ammattikorkeakoulussa. Tuija Repo on itse opiskellut opintotason toimintaterapeutin tutkinnon ja jatkanut opintojaan Jyväskylän yliopiston liikunnan- ja terveystieteiden laitoksella. Yliopiston aineopinnot ovat ohjanneet tutkimustiedon pariin ja lisänneet ammatillista tietämystä ja myös kriittisyyttä. Tuija Repo näkisi mieluusti, että toimintaterapian metodeja hyödynnettäisiin myös koulujen oppilashuollossa ja nuorisotyössä. TYÖNKUVA NÄKYVÄKSI Vuonna 1992 toimintaterapeutiksi valmistunut Repo on aiemmalta koulutukseltaan mielisairaanhoitaja. Ennen nykyistä pestiään nuorisopsykiatriassa hän on tehnyt toimintaterapeutin työtä palovammayksikössä, sotavammasairaalassa neurogeriatrisilla osastoilla ja liikuntavammaisten sekä oppimis- ja kehityshäiriöisten lasten parissa. Laaja-alaisesta koulutuksesta ja työkokemuksesta on hyötyä nykyisessäkin työssä. Vastaavana toimintaterapeuttina Repo on 15 muun toimintaterapeutin ammatillinen esimies. Hänen työajastaan yli puolet menee hallinnollisten asioiden hoitoon ja loput potilastyöhön. Molemmat ovat töinä yhtä mieluisia. – Minua kiinnostaa erityisesti toimintaterapeutin työnkuvan kehittäminen. Tavoitteena on, että voisimme lisätä tutkimuksellista otetta nuorisopsykiatrisessa työssä. Tutkimus toisi toimintaterapeutin työn näkyvämmäksi ja selkeyttäisi heidän asemaansa myös ammatillisesti. Toimintaterapeutin arkikokemus on usein nimittäin se, että kaikki hoitoalan toimijat eivät hahmota, mitä mahdollisuuksia toimintaterapialla olisi hoitoketjussa. 10 | AMMATTINA TOIMINTATERAPIA Toimintaterapeutille potilaan sairaus tai vamma ei ole merkityksellistä, vaan se, miten konkreettinen arki ja potilaalle tärkeät asiat hoituvat. – Me mietimme, miten voisi tehdä toisin, jos jokin asia ei luonnistu? Kuinka vaikkapa liikuntavammaisen lapsen leikkimistä voidaan helpottaa apuvälineillä tai auttaa häntä käymään itsenäisesti vessassa, Tuija Repo sanoo. TOIMINTATERAPEUTTI TULEE ARKEEN Nuoret tulevat Nuorisopsykiatrian poliklinikalle lääkärin tai esimerkiksi kouluterveydenhuollon lähetteellä. Lääkärin, toimintaterapeutin, psykologin, sosiaalityöntekijöiden, sairaanhoitajien, osastonhoitajan ja osastosihteerin tiimi ohjaa nuoret keskimäärin kahden kuukauden mittaiselle tutkimusjaksolle. Tutkimusjakson aikana nuori tapaa ongelmistaan riippuen lääkärin lisäksi esimerkiksi toimintaterapeutin 3–7 kertaa. – Monilla on masennusta, koulunkäyntivaikeuksia, syömishäiriöitä tai käytöshäiriötä. Opettajakin voi olla huolis- VEIKKO SOMERPURO saan nuoren vetäytyvästä käytöksestä tai nuori on syrjäytymisvaarassa, eikä oikein saa otetta mihinkään. Nuoren solmut voivat aueta jo tutkimusjakson aikana, ja nuori pärjää kodin tuen turvin. Toisinaan hoitoa jatketaan niin, että hän käy toimintaterapeutin luona vaikkapa muutamia kertoja viikossa. Vanhempien mukanaolo hoidossa on tärkeää. – Toimintaterapeutti voi liikkua nuoren omassa ympäristössä. Teemme asioita yhdessä, käymme vaikka pelaamassa sulkapalloa. Toimintaterapian käytännöistä tietämättömän mielestä voi näyttää siltä, että toimintaterapeutti vain pelaa ja leipoo nuoren kanssa, mutta yhdessä tekemisen tavoite on hoidollinen, arjen hyvinvoinnin parantaminen. – Leipominen voi olla nuorelle konkreettisen uuden taidon oppimista. Syömishäiriöinen pääsee puolestaan ylittämään ruokaan liittyvän psyykkisen esteen. Joku nuori voi kokea, ettei ole koskaan onnistunut missään ja saa pellillisestä pullia hienon kokemuksen. TIETO LISÄÄ YMMÄRRYSTÄ Sen verran selkäytimessä toimintaterapeutin ammattiidentiteetti on Tuija Revolla, että osaamista hyödynnetään myös kotona. Espoolainen perheenäiti pitää huolen, että lasten kirjoitusvälineet ovat hyvälaatuisia, eikä läksyjä tehdä huonossa asennossa. Tietämys lapsen kehityksestä tuo pidemmän pinnan. – Ymmärrän, miksi lapsi kenties toimii irrationaalisesti, miksi jotkut asiat tuntuvat niin vaikeilta ja miksi lapset kiukuttelevat. En siis usko lasteni hirveästi kärsivän työstäni, Tuija Repo nauraa. Osa ammattitaitoa on myös se, ettei anna vaikeitakaan asioiden valua kotiin. – Toimintaterapeutti ottaa kantaakseen osan nuorten asioista ja tarjoaa pärjäämiseen työkaluja. Terapiatyö on äärimmäisen antoisaa ja palkitsevaa. Vaikeitakin kokemuksia eläneet nuoret käyttäytyvät täällä yleensä todella hienosti, Tuija Repo sanoo. Leena Filpus AMMATTINA MUSEOALA | 11 ASIAKKAAN SILMIN TEKSTI: LEENA FILPUS KUVAT: PAULA MYÖHÄNEN Elämää palauttamassa – Toimintaterapeutin merkitys on CRPS-hermovaurion hoitotiimissä yhtä merkittävä kuin käsikirurgin, neurologi Mika Juhakoski Moision sairaalasta sanoo. 12 | AMMATTINA TOIMINTATERAPIA Neurologisia toimintahäiriöitä hoidetaan tehokkaimmin moniammatillisen tiimin voimin. Toiminta terapeutti on kuntoutustiimissä käytännön kuntoutuksen asiantuntijana. M oision sairaalan neurologisen kuntoutusosaston neurologi Mika Juhakoski on syystäkin ylpeä aivoverenkierron häiriöiden hoitoyksiköstään. Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä aivohalvauksen saaneilla on koko maan parhaimmat mahdollisuudet päästä oikeaan aikaan oikeanlaiseen hoitoon. Yli 40 prosenttia aivoinfarktin saaneista ohjataan siellä moniammatilliseen kuntoutukseen. Kaikille sairastuneille kuntoutus ei sovi, mutta kuntoutusarvioon on jokaisella sairastuneella oikeus. Mahdollisuudet kuntoutusarvioon ovat kuitenkin hyvin erilaiset eri puolilla maata. – Etelä-Savon sairaanhoitopiirin tilanteesta pitää antaa kiitosta poliittisille päättäjille. He ovat ymmärtäneet työmme merkityksen, lähes koko lääkärinuransa vuodesta 1997 lähtien samassa sairaanhoitopiirissä työskennellyt Juhakoski sanoo. Neurologisessa aivoverenkierron häiriöiden hoitoyksikössä tiimiin kuuluu neurologin, neuropsykologin, sairaanhoitajan, sosiaalityöntekijän sekä fysio- ja puheterapeutin lisäksi myös toimintaterapeutti. – Tämä on tiimityötä. Kukaan ei tiedä yksin, miten kuntoutus pitäisi hoitaa kunkin potilaan kohdalla. Lääkärin tehtävä on pitää Käypä hoito -suositukset ohjenuoranaan, mutta visioida joskus tavanomaista lennokkaammin. Toimintaterapeutti arvioi potilaan toimintakyvyn. Käytännön kuntouttajana hän on tärkeä linkki tiimin ja potilaan välissä, Juhakoski sanoo. Hyvällä toimintaterapeutilla on Juhakosken mielestä vahva teoreettinen pohja ja kykyä innovatiivisiin ratkaisuihin. Teorioiden vanki ei saa olla. – Omat vahvat näkemykset ovat tärkeitä, mutta on silti kyettävä toimimaan tiimin konsensusnäkemyksen mukaan. Potilaan kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että koko hoitotiimi on hitsautunut yhteen ja sitoutunut työhönsä. Se edellyttää, että sama porukka saa tehdä töitä pitkään yhdessä. Parhaimmillaan moniammatillisessa yhteistyössä päästään flow-tilaan. Potilas ratkaisee, miten kuntoutus etenee, mutta toimintaterapeutti on innostaja ja tsemppaaja. KISA AIKAA VASTAAN Aivotutkimus etenee valtavin harppauksin. Kuntoutuskin on neurologian alalla jo nyt varsinaista high techiä, teoreettisesti ja teknisesti haastavaa erikoisosaamista. – Tulevaisuudessa pystymme auttamaan aivovaurion saaneita esimerkiksi aivoihin sijoitetuilla elektrodeilla. Tulevaisuuden innovaatiotkaan eivät silti poista oikeaaikaisen kuntoutuksen tarvetta, sillä infarktin jälkeisen hoitoon ja kuntoutukseen pääsyn nopeus on toipumisen kannalta olennaista. Tapauksesta riippuen aikaikkuna on kolmesta tunnista kolmeen viikkoon. Sinä aikana aivojen kyky muovautua uudelleen on suurinta. – Aiemmin luultiin, että on sama mitä tehdään, kunhan kuntoutetaan. Nyt tiedetään, että oikeanlainen kuntoutus on tärkeää, sillä aivojen tahtoa on vaikea muuttaa, jos hermoradat ehtivät muovautua väärin. Potilaan ongelmiin pitää päästä kiinni tuoreeltaan, Juhakoski sanoo. KIVUN HINTA Tämä koskee myös muita hermostollisia ongelmia, kuten esimerkiksi CRPS-oireyhtymää, kivulloista hermovauriota, joka saattaa syntyä esimerkiksi käteen vamman seurauksena. Oireyhtymässä kivun ja tuntomuutosten lisäksi tahdosta riippumattomaan hermostoon tulee toimintamuutoksia. – Käden toimintakyvyn ongelmiin erikoistuneen toimintaterapeutin merkitys on CRPS-oireyhtymän hoitotiimissä yhtä merkittävä kuin käsikirurgin. Aivoissa on niin sanottuja peilisoluja. Niiden avulla aivoja voidaan huijata korjaamaan vääristynyttä kehonkuvaa, esimerkiksi uskomaan, että terveitä, toimivia käsiä on yhden sijaan kaksi. Toimintaterapeutin ohjaaman peiliterapian avulla kipuja oppii hallitsemaan ja vammautunut käsi saadaan parhaimmillaan jälleen toimintakuntoiseksi. – Tässäkin moniammatilliseen kuntoutukseen pääsyn nopeus on tärkeää. Mitä varhaisemmassa vaiheessa kipuun päästään käsiksi, sitä pienemmällä todennäköisyydellä se kroonistuu, Juhakoski sanoo. Inhimillisen kärsimyksen arvoa on vaikea mitata rahassa, mutta kuntoutus näkyy kansakunnan tilinpidossa plusmerkkisenä jo vähäisempinä sairauseläkkeellä jäämisinä. Mitä pitempään ihmiset pystyvät asumaan kotonaan edes tuetusti laitoshoidon sijaan, sitä edullisemmaksi se tulee yhteiskunnalle. • AMMATTINA TOIMINTATERAPIA | 13 – Parhaimmillaan toimintaterapeutti on kanssakulkija ja innostaja, joka jaksaa tsempata silloin, kun omat voimat loppuvat, Maiju Syrjäläinen sanoo. TAKAISIN KOKONAISEKSI istiinalaisen Maiju Syrjäläisen, 53, kaunisryhtisestä olemuksesta ei uskoisi, että vielä kaksi vuotta sitten hän kulki pahasti selkä kierossa. Syrjäläinen vammautui vuonna 2005 skootterionnettomuudessa, jonka jälkeen hänen työskentelykätensä jäi toimintakyvyttömäksi. Käsi kulki vain mukana ja sai koko kehon vääntymään oikealle. Kyynärpään luita oli koetettu saada ehjäksi useammalla leikkauksella, mutta tilanne ei kohentunut. Kovien kipujen syyksi diagnosoitiin hermovaurio CRPS 2, Complex Regional Pain Syndrome. Käteen ei aluksi kärsinyt koskea edes löysä hihansuu. Syrjäläinen sai kipupoliklinikalta hirmuisia lääkekoktaileja, jotka helpottivat oloa, mutta eivät parantaneet kivun syytä. – Kipu hallitsi elämää. Käsi oli tulessa koko ajan ja valvotti. Pahimmillaan kivut olivat niin kovat, että jos joku olisi ehdottanut käden amputointia, olisin suostunut heti. Olin kokonaisvaltaisesti huonossa kunnossa. Vasen käteni oli surkastunut, Syrjäläinen sanoo. R ENSIKOSKETUS TOIMINTATERAPIAAN Kolme vuotta onnettomuuden jälkeen mielenterveyskuntoutustyötä tehnyt Syrjäläinen oli jo jäämässä sairauseläkkeelle. Fysioterapiasta huolimatta selkäkin oli mennyt huonoon kuntoon väärän asennon vuoksi. Työterveyslääkäri antoi vielä lähetteen fysiatrian poliklinikalle. 14 | AMMATTINA TOIMINTATERAPIA – En ollut missään vaiheessa kuullut, että voisin käydä neurologisissa tutkimuksissa. Pääsin moniammatilliseen kuntoutuskartoitukseen ja toimintaterapeutin vastaanotolle. Se pelasti elämäni. Syrjäläinen on laskenut, että hänen kättään oli hoitanut siihen mennessä jo 16 lääkäriä, heistä 7 kirurgia. Toimintaterapeutti oli ensimmäinen, joka uskalsi koskea kipeään käteen. Lääkärit olivat hoitaneet kuvia katsomalla. – Se oli mullistavaa. Jo ensimmäisellä tapaamiskerralla toimintaterapeutti kysyi asioita, joita kukaan ei ollut kysynyt aiemmin. Olin kokonainen, en pelkkä käsi. Terapeutti kartoitti, mihin kaikkeen vammani vaikuttaa. Hän kysyi esimerkiksi seksuaalisuudesta, ja että pystynkö halaamaan. Tai miltä tuntuu, kun ei voi pitää lapsenlastaan sylissä. TAVOITTEENA TOIMINTAKYKY Syrjäläinen alkoi käydä viikoittain toimintaterapiassa. Kuntoutuksen aluksi hänen arkiaskareitaan, kuten tiskaamista, videoitiin. Vasta nauhoituksia katsoessa hän huomasi itse, kuinka vinossa kulki. – En pystynyt heti korjaamaan asentoa, mutta koetin muuttaa sitä normaaliksi edes ajatuksen tasolla. Myös peiliterapia oli tärkeä hoitomuoto. Siinä terveellä kädellä tehdyt harjoitukset näkyvät peilin kautta. Aivot käsittävät vaurioituneen käden liikkuvan ja vähitellen kipeä käsi alkaa huomaamatta tehdä samaa liikettä mukana. – Mieheni rakensi minulle peiliterapialaatikon kotiin ja harjoittelin kolmesti päivässä. Karaisuhoidon avulla aloin vähitellen sietää, että käteen koskettiin. Sain myös apua rentoutumisesta. Näin kivut saatiin vähitellen hallintaan ja lääkkeitä voitiin vähentää. Toimintaterapia antoi Maiju Syrjäläiselle mahdollisuuden uuteen elämään. Kuntoutuksen alussa asetettiin tavoitteeksi, että Syrjäläinen pystyisi selviytymään arjessa oikein työottein. Vasen käsi ei tulisi milloinkaan ennalleen, mutta kuntoutuksella toivottiin sen haittaavan oikeaa puolta mahdollisimman vähän. Vajaan puolen vuoden kuntoutuksen jälkeen Syrjäläinen oli jo niin hyvässä kunnossa, että meni työkokeiluun. Siinä vaiheessa todettiin, että yksikätisellä ei ollut paluuta vanhaan työhön. Nyt Syrjäläinen on opiskellut puolitoista vuotta Mikkelin ammattikorkeakoulussa uuteen ammattiin sosionomiksi. ELÄMÄ OMIIN KÄSIIN – Vaikka toimintaterapia on päättynyt, vasen käsi on jatkanut kuntoutumista. Teen peiliterapiaharjoituksia yhä viikoittain. Kipuja on yhä, mutta kipulääkkeitä on minimaalisesti verrattuna parin vuoden takaiseen. Vasen käsi on nyt hyvä apukäsi, olen jopa pystynyt ajamaan skootterilla, Syrjäläinen sanoo. Syrjäläinen uskoo, että toimintaterapia antoi hänelle elämässä uuden mahdollisuuden. – Potilasta ei saa ulkoistaa omasta hoidostaan. Oli upeaa saada rinnalleen kanssakulkija, joka jaksoi motivoida ja uskoa voimavaroihini silloinkin, kun itsellä oli huonompi hetki. En osaa sanoin kuvailla, miten kiitollinen olen toimintaterapiasta. Kuinkahan hyvässä kunnossa Syrjäläinen olisi, jos oikeanlainen hoito olisi aloitettu heti onnettomuuden jälkeen, eikä vasta kolmen vuoden kuluttua kipujen kroonistuttua? – Menneeseen on turha takertua. Toivottavasti kokemukseni auttavat muita pääsemään oikeaan hoitoon nopeammin. Asiani ovat nyt todella hyvin, minulla on paljon suunnitelmia. Ehkä osaan myös tulevassa työssäni kannustaa muita paremmin, kun tiedän minkälaisen avun olen itse saanut. AMMATTINA TOIMINTATERAPIA | 15 LISÄTIETOJA Kuntasektorin asiamies Jaakko Korpisaari Akavan Erityisalat ry p. 1 Toiminnanjohtaja Leila Mäkelä Suomen Toimintaterapeuttiliitto ry p. 1 [email protected] www.akavanerityisalat.fi [email protected] www.toimintaterapeuttiliitto.fi
