Y-haploryhmä N

1
Kalevi Wiik
File ’Wiik Haploryhmä N’
Originally ’Y-haploryhmä N 5.9.2011’
September 2011
Y-haploryhmä N
Sisällys
I. Haploryhmä N ja fylogeneettinen puu 2
II. Haploryhmän N sukulaishaploryhmien ja alaryhmien maantieteelliset levikit 4
III. Haploryhmän N1c vuosituhantiset vaiheet 12
1. Haploryhmän N1c jääkaudella: Siperian refugi ja Volganalue 13
a. Siperian refugia ja Volganaluetta koskevat perustelut 14
b. Siperian refugin kieli 15
2. Haplorymän N1c alueiden laajeneminen jääkauden loppuvaiheessa 17
3. Haploryhmän N1c alueiden laajeneminen jääkauden jälkeen 18
a. Suomusjärven kulttuuri 19
b. Kampakeraaminen kulttuuri 21
c. Vasarakirveskulttuuri 22
d. Pronssikausi 25
e. Roomalainen rautakausi 27
f. Savolaisekspansio 28
IV. Suomen N1c:n STR-mutaatioihin perustuvat kaksi päätyyppiä ja niiden suhteet lähialueiden
vastaaviin tyyppeihin 30
V. Suomen N1c-miehet osana suomalaisia 34
1. Itäsuomalaiset autosomisten kromosomien DNA:n kannalta 34
2. Itä-Suomen N1c-miehet ja savolaisuuden määrä 35
3. Itä-Suomen N1c-miehet ja Suomen murteet 37
4. Itä-Suomen N1c-miehet ja kansankultuuri 40
VI. Haploryhmä N1 ja Siperian kielet 41
2
Y-haploryhmä N1
Suomalaisten miesten enemmistö, noin 58 prosenttia heistä, kuuluu haploryhmään
N1, tarkemmin sen alaryhmään N1c ja tämän ala-alaryhmään N1c1; ks. taulukko
’ISOGG 2011 N’ ja kuva ’N puu total’.
Haploryhmä N ja fylogeneettinen puu
Kuvasta ’N ISOGG 2011’ nähdään haploryhmän N alaryhmät ja ne tärkeimmät
mutaatiot, jotka ovat saaneet aikaan haploryhmän jakautumiset.
N M231/Page91, Page56
•
N* •
N1 LLY22g
•
•
N1* •
•
N1a M128
•
•
N1b P43
•
•
•
N1b* •
•
•
N1b1 P63
•
•
N1c M46/Page70/Tat, P105
•
•
•
N1c* •
•
•
N1c1 M178, P298
•
•
•
•
N1c1* •
•
•
•
N1c1a P21
•
•
•
•
N1c1b P67
•
•
•
•
N1c1c P119
•
•
•
•
N1c1d L550
•
•
•
•
•
N1c1d* •
•
•
•
•
N1c1d1 L149.2, L551
•
•
•
•
•
N1c1d2 L591
Kuva ’N ISOGG 2011’. Haploryhmän N mutaatiot ja alaryhmät (subclades). Lähde: ISOGG
(International Society of Genetic Genealogy), Y-DNA Haplogroup Tree 2011, Version:
6.57, Date: 18 July 2011. Musta = haploryhmät; punainen = mutaatiot.
Haploryhmän N jakautumisesta alaryhmiin ja näiden jakautumisesta edelleen eri
tasoisiin ala-alaryhmiin ei toistaiseksi ole yhtä luotettavaa ja ”lopullista” tietoa kuin
esimerkiksi haploryhmistä R1b, R1a ja I. Niihin haploryhmän N jakautumisia
koskeviin tietoihin, joita jäljempänä annan, saattaa tulla jo vuoden kuluessa
runsaastikin täydennyksiä. Tämä koskee erityisesti N1c1:n alaryhmiä: kuuluvatko
esimerkiksi suomalaiset alaryhmään N1c1*, N1c1a, N1c1b, N1c1c vai N1c1d? Ja jos
he kuuluvat N1c1d:hen, onko heidän alaryhmänsä N1c1d*, N1c1d1 vai N1c1d2?
Taulukon ’N ISOGG 2011’ haploryhmät ja ne synnyttäneet oleellisimmat mutaatiot
nähdään myös kuvan ’N puu ryhmät mutaatiot’ haarapuusta.
3
Kuva ’N puu ryhmät mutaatiot b’. Haploryhmä F ja siitä kohti NO:ta ja N:ää tapahtunut kehitys
sekä N:n alaryhmät ja ne synnyttäneet mutaatiot . Nykytietojen mukaan Pohjois-Euroopan, myös
Suomen, yleisin ryhmä on N1c1. Varmoja tietoja ei toistaiseksi ole tarkemmasta alaryhmästä eli
siitä, onko tämä esimerkiksi N1c1d (mutaatio L550).
Kuvan ’N puu ryhmät mutaatiot 16 copy’ haarapuusta nähdään, että haploryhmän N
synnytti makrohaploryhmän NO pohjalta mutaatio M231. Siitä nähdään myös, että
NO:n oli synnyttänyt mutaatio M214; pohjana oli ollut haploryhmä K. NO:lla on
monia velihaploryhmiä (K1, K2, K3 K4, M, P ja S), sillä K jakautui tähtimäisesti
moniksi ryhmiksi noin 40 000 vuotta sitten; näitä ei tosin näy oheisesta puusta. Kun
jatketaan N:n syntyhistoriaa ”aikojen alkuun”, nähdään haploryhmän N luonnollisesti
viime kädessä polveutuneen ”Aatamista” eli haploryhmästä A. N on kehittynyt A:sta
seuraavien mutaatioiden ja haploryhmien sarjana:
AM91BTM168CTP143CFM89FL15,M523IJKM9
KM214NOM231N
Haploryhmää N edeltäneitä oleellisen mutaatioita ja haploryhmiä oli siis kahdeksan.
Kysyn seuraavaksi, millä alueilla haploryhmän N ja sitä välittömästi edeltäneiden ja
sitä seuranneiden haploryhmien ja alaryhmien miehiä on aikojen kuluessa asunut.
4
Haploryhmän N sukulaishaploryhmien ja alaryhmien maantieteelliset levikit
Perustan haploryhmää N, sitä välittömästi edeltäneiden ja sitä seuranneiden
alaryhmien, maantieteellisiä levikkejä koskevat väitteeni paljolti tutkimukseen Rootsi
et al. 2006; tutkimusta koskeva artikkeli tunnetaan yleisesti nimellä ”Counterclockwise”-artikkeli. Niiden karttojeni pohjat, joissa eri haploryhmien yleisyydet on
osoitettu harmauden asteina, olen lainannut tästä artikkelista. Nuolet, mutaatioiden
symbolit, mutaatioiden tapahtuma-ajat ja kieliä koskevat merkinnät olen itse lisännyt
karttoihin.
Haploryhmän K syntyalue sijaitsi todennäköisesti Lounais-Aasiassa, mikä tarkoittaa,
että NO-miehet olivat siirtyneet kartan ’NO täht nuol luvut’ osoittamille
asuinalueilleen lännempää. K:ta edeltäneet haploryhmät F (L15,M523) ja IJK (M9)
sijaitsivat ehkä Lähi-idässä. F:n synnyttäneet mutaatiot L15 ja M523 lienevät
tapahtuneet 60 000 – 80 000 vuotta sitten. Haploryhmät A(M91), BT(M168),
CT(P143) ja CF(M89) ovat sijainneet Keski-Afrikasta Lähi-itään ulottuvalla linjalla;
ks. kartta ’NO täht nuol luvut b’.
Kartta ’NO täht nuol luvut b’. Makrohaploryhmän NO* levikki ja sitä edeltänyt kehitys. A:n ja F:n
välisiä haploryhmiä ei ole pyritty sijoittamaan oikeille maantieteellisille alueilleen; näiden osalta
kartta on tarkoitettu vain havainnollistamaan tapahtunutta mutaatioiden tapahtumajärjestystä ja
haploryhmien ikäjärjestystä.
Kartan ’N tähti kartta’ mukaan koko N-haploryhmän alkuna ollut N* sijaitsi
Kaakkois-Aasiassa, ja sillä oli heikkoja keskittymiä Kambodzassa ja Etelä-Kiinassa
ja erittäin heikko keskittymä myös Etelä-Siperiassa. Viimeksi mainittu keskittymä
saattaa olla merkki siitä, että N*-miehiä on jonkin verran jo siirtynyt myös kohti
pohjoista. Tästä leviämissuunnasta tuli tyypillinen koko haploryhmän N vastaiselle
kehittymiselle.
5
Kartta ’N tähti kartta’. Haploryhmän N* levikki. N*:n synnytti noin 35 000 vuotta sitten NO:n
pohjalta mutaatio M231, ja tämä ryhmä jäi ilman kaikkien niiden mutaatioiden vaikutusta, jotka
synnyttivät N1a:n (entisen N1:n), N1b:n (entisen N2:n) ja N1c:n (entisen N3:n).
Makrohaploryhmän NO jakautuessa noin 35 000 vuotta sitten N:ään ja O:hon,
haploryhmän O miehet siirtyivät NO:n alueilta Kambodzasta ja Etelä-Kiinasta itään
Kiinan, Vietnamin, Filippiinien, Korean ja Japanin alueille; ks. kartta ’O kartta nuol
luvut’. Haploryhmän O synnytti mutaatio M175 ja muutamat muut mutaatiot.
Kartoista ’N1 kartta nuol copy’ ja ’O kartta nuol luvut’ on pääteltävissä, että
kiinalaiset O-miehet ovat suomalaisten N-miesten sukulaisia; perustuvathan
molemmat yhteiseen makrohaploryhmään NO. Sukulaisuus on kuitenkin hyvin
etäistä, sillä NO:n jakautuminen N:ään ja O:hon tapahtui noin 35 000 vuotta sitten.
Tämän mukaan ”kiinalaisten ja suomalaisten erkaneminen toisistaan” olisi tapahtunut
noin 1400 sukupolvea sitten. On syytä huomata, että vielä rohkeampi ja yllättävä
väite voidaan esittää kaikista Afrikan ulkopuolisista miehistä: heistä yli 90 % on
keskenään sukulaisia sillä perusteella, että he ovat lähtöisin haploryhmästä F, joka
syntyi mutaatioiden L15 ja M523 kautta 60 000 – 80 000 vuotta eli noin 2400 – 3200
sukupovea sitten.
6
Kartta ’O kartta nuol luvut’. Haploryhmän O levikki ja alue ja summittainen NO:n alue, jolta Omiehet olivat peräisin.
Haploryhmän N kehitti alaryhmäksi N1 mutaatio LLY22g, joka tapahtui jääkauden
maksimin aikoihin noin 19 500 vuotta sitten ehkä Kambodzassa tai Etelä-Kiinassa;
ks. kartta ’N1 kartta nuol copy’. N1-miehiä siirtyi pohjoisemmas (kartan nuoli N*
N1) siten, että heitä ensin muutti Etelä-Siperiaan ja sieltä myöhemmin N1:n eri
alaryhminä lähes kaikkialle Pohjois-Siperiaan ja Koillis-Eurooppaan.
Kartta ’N1 kartta nuol copy’. Haploryhmän N1:n levikki. Kartan tummennettu alue kuvasi
alkuperäisessä Rootsi et al. 2004:n kartassa haploryhmää N, ja tähän alueeseen kuului myös
alaryhmä N*. N1:n synnytti mutaatio LLY22g. N1-miehet ovat siirtyneet Pohjois-Euraasiaan
Kaakkois-Aasiasta (Kambodzasta ja Etelä-Kiinasta).
7
Haploryhmä N1 jakautui kolmeen alaryhmään, N1c (mutaatiot M46,Tat, P105), N1b
(mutaatio P43) ja N1a (mutaatio M128). Alaryhmien levikit nähdään kartoista’N1c
nuol copy’, ’N1b nuol’ ja ’N1a-M128 nuol’.
Alaryhmän N1c synnyttäneet mutaatiot M46,Tat, P105 tapahtuivat ehkä 12 000
vuotta sitten, minkä jälkeen alaryhmän N1c miehiä alkoi levittäytyä Keski-Siperiasta
Pohjois-Siperiaan ja koilliseen Eurooppaan; ks. kartta ’N1c nuol copy’.
Kartta ’N1c nuol copy’. N1:n alaryhmän N1c (entisen N3:n) levikki. Kartan tummennettu alue
kuvasi alkuperäisessä Rootsi et al. 2004:n kartassa haploryhmää N.
Alaryhmän N1b synnytti mutaatio P43, joka tapahtui ehkä 6500 vuotta sitten. N1b:n
levikki käsittää pohjoisen Euraasian keskisen alueen, ei Euroopan pohjoisosia eikä
Pohjois-Siperian itäosia. Ryhmällä N1b on kaksi keskittymää keskisessä PohjoisSiperiassa, toinen Obinlahdella ja toinen Taimyrin niemimaalla; ks. kartta ’N1b
nuol’.
Kartta ’N1b nuol’. N1:n alaryhmän N1b (entisen N2:n) levikki.
8
Alaryhmän N1a synnytti mutaatio M128 ehkä noin 11 800 vuotta sitten PohjoisKiinassa. Halporyhmää N1a esiintyy hajallaan Aasiassa; kartan mukaan sillä on pieni
keskittymä myös Kazakstanissa sekä Koreassa ja Kiinassa.
Kartta ’N1a-M128 nuol’. Haploryhmän N1a (entisen N1:n) levikki.
Kartasta ’N jakautuminen b wiik copy’ näkyvät vielä kokoavasti kyseisen kolmen
alaryhmän N1c, N1b ja N1a siirtymiset. Kartasta nähdään havainnollisesti mm., että
alaryhmä N1b levikki on suureksi osaksi alaryhmän N1c levikin sisällä ja että
alaryhmän N1a levikki on muiden alaryhmien levikeistä erillään. Kartan mukaan
ryhmää N1b esiintyy kyllä myös Venäjällä. (Ryhmän alue ulottuu lännessä ainakin
vepsäläisiin saakka, joissa tämän alaryhmän osuus on 18 %.) Suomessa ryhmä N1b
on harvinainen. (Kuriositeettina mainittakoon kuitenkin, että Jaakko Ilkan suku
kuuluu tähän ryhmään.) Paljolti Siperian ulkopuolelle jäänyt alaryhmä N1a on
verraten harvinainen. Sitä esiintyy harvinaisena eri puolilla Aasiaa; heikkoja
keskittymiä sillä on Kazakstanissa, Koreassa ja Kiinassa.
Erikoisuutena mainittakoon myös, että haploryhmää N1 on löytynyt vähäisessä
määrin myös navaho-intiaaneilta; kyseisten navaho-intiaanien esi-isiä on saattanut
siirtyä Keski-Aasiasta Manshurian kautta (Siperian ja Alaskan yhdistäneelle)
Beringin kannakselle ja sieltä edelleen etelämmäs Pohjois-Amerikkaan.
9
Kartta ’N jakautuminen c 10’. Haploryhmän N1 alaryhmien ja N1:tä edeltäneiden haploryhmien
jakautumisia ja levittäytymisiä. Eurooppalainen alaryhmä N1c1 ja jakutialainen alaryhmä N1c
eroavat tosistaan siten, että edellisessä on tapahtunut mutaatio M178 mutta jälkimmäisessä ei (vrt.
ryhmä N1c1 vs. N1c*).
Alaryhmän N1c1 levikki SNP-mutaatioiden kannalta
Käsittelen SNP-mutaatioiden (Single Nucleotide Polymorphisms) perusteella
määrätyn haploryhmän N1c sekä sen alaryhmien N1c1 ja N1c* levikkejä. Nämä
näkyvät oheisista kartoista, jotka edustavat kolmea tarkkuustasoa (zoomaustasoa) : 1)
koko Eurooppaa, 2) Pohjoismaita ja 3) Suomea.
10
Kartta ’N1c1 Eur 10’. Alaryhmän N1c1 levikki Euroopassa.
11
Kartta ‘N3 Pohjois-Eur nrot harm’. Haploryhmän N1c1 levikki Pohjoismaissa ja niiden
lähialueilla.
Suomalaisten N1c1-miesten frekvenssejä eri maakunnissa esitellään tutkimuksessa
Lappalainen et al. 2006. Tutkimuksessa on mukana yhdeksän maakuntaa; ks. kartta
‘N3 Suomen maakunnat copy’. Maakuntien prosenttien perusteella N1c1 on selvästi
yleisempi Itä-Suomessa kuin Länsi-Suomessa: Itä-Suomen frekvenssi on 71 % ja
Länsi-Suomen 41 %. Lisäksi maakuntien frekvenssien perusteella Suomi voidaan
jakaa karkeasti kolmeen vyöhykkeeseen; ks. kartta ‘N1c Suomessa 8’:
Idässä N1c1-frekvenssi on noin 65 – 80 % ja lännessä noin 25 – 40 %. Näiden
välisellä alueella N1c1-frekvenssi on 55 – 60 %. Suomesa on siis selvä itä-länsi –
suuntainen gradientti.
Pienen erikoisuuden muodostavat Pohjanmaan ruotsinkieliset: heidän N1c1frekvensinsä 40 % on korkeampi kuin Satakunnan ja (pääasiassa suomenkielisen)
Etelä-Pohjanmaan. Erikoisuus selittynee siten, että Ruotsista Kokemäensuulle ja
sieltä Satakuntaan ja Etelä-Pohjanmaalle levittäytyneitä haploryhmän (alkujaan
todennäköisesti ruotsinkielisiä) I-miehiä ei ole muuttanut samassa määrin
ruotsinkielisten pohjanmaalaisten joukkoon rannikkoalueelle. Ehkä ruotsinkielisten
pohjalaisten miesten haploryhmät perustuivat vahvemmin Suomen alkuperäisempään
väestöön, jossa N1c1-miehiä oli suhteellisen paljon, eikä I-miehiä ollut vielä tullut
Suomeen. Selitykseen sisältyy tosin merkillisyys: ”Uusia” ruotsinkielisiä I-miehiä tuli
Ruotsista Satakuntaan ja Etelä-Pohjanmaalle, mutta heitä ei tunkeutunut kovin paljon
”vanhempien” ruotsinkielisten alueille, joita asui rannikolla. ”Uudet” ruotsinkieliset
I-miehet vaihtoivat kielensä suomeen (tai he olivat vaihtaneet kielensä jo ennen
Etelä-Pohjanmaalle tuloaan), mutta ”vanhat” ruotsinkieliset säilyttivät kielensä ja
puhuvat ruotsia vielä tänäänkin.
12
Kartta ‘N3 Suomen maakunnat 8 väri b’. Suomen
yhdeksän maakunnan N1c1-frekvensit. Luvut
osoittavat, kuinka suuri prosenttiosuus maakunnan
miesväestöstä kuuluu haploryhmään N1c1. Lähde:
Lappalainen et al. 2006.
Kartta ‘N1c Suomessa c 8’. Suomen
kolme tai neljä vyöhykettä, jotka eroavat
toisistaan N1c1-frekvenssien perusteella.
Haploryhmän N1c vuosituhantiset vaiheet
On selvää, että Koillis-Euroopan (myös Suomen) N1c1-miesten isälinjojen mukaiset
esi-isät ovat tulleet idästä. Milloin tämä on tapahtunut ja miltä alueilta he ovat tulleet?
Olen aikaisemminkin vastannut tähän kaksiosaiseen kysymykseen näin: N1c1-miehet
olivat lähtöisin jääkauden aikaisesta Siperian refugista, ja he lähtivät sieltä vielä
jääkauden aikana kohti Eurooppaa asettuen asumaan Volganalueelle, josta he
levittäytyivät Koillis-Eurooppaan jääkauden loppuvaiheessa ja jääkauden
jälkeisinä aikoina.
1. Haploryhmän N1c1 jääkaudella: Siperian refugi ja Volganalue
13
Kartta ’Siperian refugi b copy’. Kartassa Siperian refugiksi on tulkittu se jäätön ja vedetön alue 1)
jonka länsirajan muodostaa jäätikkö sekä Pur- ja Mansi-järvet ja 2) jonka itäraja sijaitsee
murtoviivalla, joka yhdistää toisiinsa jäättömän alueen itäpuolella olevat pienemmät
jäätikkösaarekkeet; vrt. kartan keltainen alue ’Siperian refugi N1’. Tämän tulkinnan mukaan
Siperian refugi ulottui Irtysh-joelta Lena-joelle, ja siihen kuului useita suuria jokia: Ob, Yenisei,
Angora ja Kheta.
Jäätikössä oli kuusi keskusta, joista Pohjois-Euroopan kannalta tärkein oli Skandinavian keskus
(kartan musta ympyrä Sc).
Kartan nuoli, joka kulkee Siperian refugista Turgain kanaalin (Turgai Channel) poikki VolganKaman alueelle osoittaa Siperian refugin väestön siirtymisen alkueräiseltä refugi-alueeltaan
uudemmalle Itä-Euroopassa sijainneelle asuinalueelleen. Uusi alue sijaitsi Uralvuoriston (kartan U)
länsipuolella Dvina-Petchoran ja Ylä-Volgan järvien eteläpuolella. Järvet olivat jäätikön makeiden
sulavesien keräymäaltaita, jääjärviä.
14
Kartta ’Siperian refugi f’. Ob-Irtish –jokien ja Lena-joen välinen Siperian refugi nykyisellä
kartalla.
Siperian refugia ja Volganaluetta koskevat perustelut
Kartan ’Siperian refugi b copy’ perustelut ovat geneettiset:
1) Mutaatio LL22g, joka synnytti haploryhmän N1, tapahtui 19 500 vuotta sitten
jossakin keskisessä tai eteläisessä Siperiassa, ja
2) mutaatio M46/Tat, joka synnytti haploryhmän N1c tapahtui 12 000 vuotta sitten
niin ikään jossakin keskisessä tai eteläisessä Siperiassa.
Oleellista on se, että geneetikkojen mukaan kyseisten mutaatioiden
tapahtumapaikkana ei ollut läntinen eikä itäinen Siperia, vaan sen keskiosat.
Nykyisten turkkilaiskielten levikkikartan perusteella pohjoiseensaapumis-reitti on
saattanut kulkea sitä käytävää pitkin, joka vielä nykyään näkyy kielikartalla
turkkilaiskielten saarekkeiden ketjuna Mongolian luoteiskulmalta Jakutiaan kartassa
’Turkkilaiskielten alueet’.
Kartta ’Turkkilaiskielten alueet nuol’. Turkkilaiskielisiä alueita on hajallaan erittäin laajalla
alueella. Turkkilaiskielten saarekkeiden ketju kulkee Mongolian lounaiskulmalta halki Siperian
Jakutiaan; vrt Wiikin lisäämä nuoli. Tämä saattaa heijastaa haploryhmän N1c miesten
vuosituhansien takaista siirtymisreittiä Pohjois-Siperiaan. Kartan lähde: Wikipedia.
15
Kartta ’N1c kartta 10 nuol’. N1:n ja N1c:n mahdolliset reitit. Kartan mukaan N1- ja N1c-miehiä
olisi Pohjois-Siperiassa ensimmäiseksi ollut Jakutian alueella, josta heitä olisi siirtynyt sekä länteen
että itään.
Kartan läntisin nuoli edustaa N1- ja N1c-miesten lopullista siirtymistä Fennoskandiaan ja Baltiaan.
Tämän siirtymisen lähtöalue on Volganalueella (joka sijaitsee hiukan etelämpänä kuin geneettisen
kartan ’N1ckartta 10 nuol’ perusteella voisi päätellä).
Edellä sanotun perusteella esimerkiksi suomalaisten N1- ja N1c-miesten esilinjojen edustajat
asuivat ensin jossakin Jakutian alueella eli laajemmin Siperian refugissa, josta heitä myöhemmin
siirtyi lännemmäs, ensin Volganalueelle ja sitten nykyisille asuinalueilleen Fennoskandiaan ja
Baltiaan.
Siperian refugin kieli
Pohjois-Siperian ja Koillis-Euroopan haploryhmän N1 nykyisten frekvenssien
perusteella on pääteltävissä, että jo Siperian jääkaudenaikaisen refugin miehissä oli
runsaasti haploryhmän N1 miehiä. Tämän haploryhmän miehiä oli levittäytynyt myös
Siperian refugin itäpuolelle joko jo jääkauden aikana tai sen jälkeen, sillä nykyään
N1-miehiä on runsaasti myös Koillis-Siperiassa, Beringinmerelle rannoilla. Tulkitsen
sen Pohjois-Siperian alueen, joka sijaitsi Lena-joen itäpuolella, kuuluneen muuhun
kuin Siperian refugiin; nimitän tätä Itä-Siperian refugiksi. Tämän alueella on nykyään
kaksi N1-miesten keskittymään; ks. kartat ’N1 kartta nuol copy’ ja ’N1c nuol copy’.
Näistä läntisen keskittymän kieli on turkkilainen dolgan tai sakha (= jakuutti), mutta
itäisen keskittymän kieli jokin kamtshatkalainen kieli, monessa tapauksessa chukchin
kieli.
Edellä sanotun mukaan Volgan alueen väestö oli siis geneettisessä mielessä Siperian
refugin N1c-väestön Eurooppalainen uloke. Jos ajattelee, että sama koski myös
kieliä, voidaan suomalais-ugrilaiset kielet tulkita turkkilaiskielten ”ulokkeeksi”.
Kantakielten kannalta tämä tarkoittaisi sitä, että vanhastaan kielipuussa oli
turkkilainen (altailainen?) runko ja siinä oksa, joka (esimerkiksi ympäristössä
puhuttujen kielten vaikutuksesta) kehittyi erilaiseksi kuin rungosta lähtevät muut
16
oksat. Kysymyksessä oli suomalais-ugrilaisen (uralilaisen) kielen oksa ja ”uuden
puun” synty. Siihen, että turkkilaiskielet muodostivat rungon, jota suomalaisugrilaiset kielet olisivat kehittyneet, antaa aiheen geneettisin perustein määritettyjen
väestöjen (N-miesten) siirtymiset: Pohjois-Siperiaan tulleet väestöt (oikeastaan Nmiehet) ovat geneettisten karttojen mukaan tulleet etelästä ja toisaalta etelästä löytyy
juuri turkkilaisia (ei suomalais-ugrilaisia) kieliä. Jos tällaiset kielten kehittymiset
ovat todella tapahtuneet, ne ovat tapahtuneet (kielten kannalta katsoen) erittäin
kaukaisessa menneisyydessä: turkkilaiskielten ja suomalais-ugrilaisten kielten
sanastot ovat eriytyneet jo niin kauas toisistaan, että etymologisesti yhteisiä,
yhteiseen kantakieleen perustuvia, cognate-sanoja ei enää ole löydettävissä. Jotkut
kielitieteilijät, jotka kaikesta huolimatta kannattavat kyseistä uralilais-altailaista
hypoteesia, ovat taipuvaisia löytämään kielten eräiltä muilta osa-alueilta
turkkilaiskielten ja suomalais-ugrilaisten kielten välisiä yhtäläisyyksiä: 1) Joillakin
pronomineilla on samantapaiset muodot (esim. minä – sinä on turkmenissa men –
sen), 2) molemmissa kielissä on vokaalisointua, 3) molemmat kielet ovat
agglutinoivia kieliä, joille on tyypillistä sanan kantaan liitettävät suffiksit ja niiden
jonot, 4) molempien kielten pohjana olevana sanajärjestyksenä on SOV
(subjekti+objekti+verbi) ja 5) niille on tyypillistä kieliopillisen suvun (he – she)
puuttuminen. Tosin suositumpi kuin uralilai-altailainen hypoteesi näyttää olevan
nostraattihypoteesi eli euraasialainen hypoteesi, jonka mukaan altailaisten ja
uralilaisten kielten lisäksi samaan kantakieleen kuuluvat myös indoeurooppalaiset
kielet. Tämän kielihypoteesin mukaista kantakieltä vastaa genetiikassa lähinnä
haploryhmä F, johon kuuluvat alahaploryhminä Euroopassa erityisen yleiset
haploryhmät I, R1a, R1b ja N. Onko mahdollista, että haploryhmän F puitteissa
puhuttiin ”nostraattista kantakieltä” jossa oli mukana aineksia sekä
indoeurooppalaisista, altailaisista että uralilaisista kielistä?
17
Kartta ’SU T M K’. Suomalais-ugrilaisten (perinteisten uralilaisten) kielten (SU), turkkilaiskielten
(T), mongolilaiskielten (M) sekä kamtshatkalaiskielten (paleosiperialaisten kielten) (K)
summittaiset alueet. Kartan mukaan haploryhmän N1 alueilla puhutaan kolmeen eri kielikuntaan
kuuluvia kieliä. Kielten yksityiskohtaisemmat puhuma-alueet näkyvät jäljempänä olevista kartoista.
2. Haplorymän N1c alueiden laajeneminen jääkauden loppuvaiheissa
Kun jääkauden lopulla jäätikkö alkoi supistua ja sen eteläraja vetäytyä kohti
pohjoista, tarkemmin Ruotsin tuntureilla sijainnutta Skandinavian keskusta kohti,
Volgan alueen väestö seurasi vetäytyvää jäänreunaa ja siirtyi vähä vähältä kohti
luodetta (Suomea ja Baltiaa). Näin N1c-miesten ja suomalais-ugrilaisten kielten alue
laajeni Volganalueelta Keski- ja Pohjois-Venäjälle, Baltiaan ja pohjoiseen
Fennoskandiaan. Ehkä teoria, jonka mukaan suomalaiset ovat tulleet ”Volgan
mutkasta” ei olekaan niin virheellinen, kuin monet ovat ajatelleet.
Esitän N1-miesten siirtymisen Siperian refugista ensin Volgfanalueelle ja sieltä kohti
luodetta karttoina ’Siperia Nunez 1987 kelt copy’ ja ’Poikalainen C 14 nuol’.
Kartta ’Siperia Nunez 1987 kelt copy’. Perinteinen Volganalue (keltainen), jota monet
historiallisen kielentutkimuksen edustajat ovat pitäneet suomalais-ugrilaisten (uralilaisten) kielten
syntyalueena. Alue osuu paljolti yksiin sen Volgalaisalueen kanssa, jolle N1c miehiä oli saapunut
Siperian refugista kartan ’Siperian refugi b copy’ mukaan. Wiikin lisäämät nuolet kuvaavat paitsi
N1-miesten, mahdollisesti myös suomalais-ugrilaisten väestöjen, muuttoreittejä. Kartan pohja:
Nunez 1987.
18
Kartta ’Poikalainen C 14 nuol’. Pohjoinen Euraasia jääkauden aikana noin vuonna 10 000 eaa.
Väino Poikalaisen mukaan. Wiikin lisäämät nuolet osoittavat, mitä N1-miesten ja samalla ehkä
suomalais-ugrilaisten väestöjen siirtymisiä oli tapahtunut ennen kartan osoittamaa vaihetta.
Edellä olen esittänyt, että N1c-miehet asuivat jääkauden maksimin aikana noin
20 000 vuotta sitten Siperian refugissa, joka sijaitsi Ob-Irtysh –jokien ja Lena-joen
välisellä alueella. Täältä he siirtyivät Volgan-Kaman alueelle eli Volganalueelle.
Alue sijaitsi silloisen jäätikön eteläreunan lähellä. Kun jäätikkö alkoi sulaa ja sen
eteläreuna siirtyä pohjoisemmas, N1c-miehet (samoin kuin alueiden muutkin väestöt)
jakautuivat kahtia: Toiset säilyttivät entiset elintapansa, jotka sopivat jäätikön reunan
lähellä asuville, ja seurasivat jäätikön eteläreunaa sen vetäytyessä pohjoisemmas.
Näiden ei tarvinnut vaihtaa elintapojaan, mutta heidän tuli siirtää elinpaikkansa yhä
pohjoisemmas sitä mukaa, kun jäänreuna siirtyi. Toiset N1c-miehet jäivät entisille
asuinpaikoilleen ja vaihtoivat elintapansa sellaisiksi, että ne sopivat jäätiköstä
kauempana sijaitseville lämpimämpien alueiden asukkaille. Esimerkiksi
suomalaisten, saamelaisten, virolaisten, latvialaisten, liettualaisten,
pohjoisvenäläisten ja keskivenäläisten geneettiset esi-isät kuuluivat edelliseen
joukkoon ja olivat ”siirtyjiä”. Esimerkiksi marien ja mordvalaisten ja monien muiden
suomalaisten etäsukukieliä puhuvien väestöjen esi-isät kuuluivat jälkimmäiseen
joukkoon ja olivat ”paikoilleen jääjiä”.
3. Haploryhmän N1c alueiden laajeneminen jääkauden jälkeen
Tarkastelen seuraavaksi kysymystä, missä vaiheissa suomalaisten N1c-miehet
saapuivat Suomeen ja missä vaiheessa heidän määränsä erityisesti kasvoi. Tulkitsen
heitä saapuneen Suomeen erityisesti viidessä vaiheessa; kuudennessa vaiheessa
heidän määränsä kasvoi merkittävästi ilman, että uutta väestöä saapui alueelle:
1. Suomusjärven kulttuuri 8400-5100 eaa.
2. Kampakeraaminen kulttuuri 5100-3300 eaa.
3. Vasarakirveskulttuuri 3200-2400 eaa.
19
4. Pronssikausi 1500-500 eaa.
5. Roomalainen rautakausi 0-400 jaa.
6. Savolaisekspansio 1475-1700 jaa.
1. Suomusjärven kulttuuri
Suomen ensimmäiset asukkaat saapuivat nykyisen Suomen alueelle heti, kun maata
paljastui jäätikön alta. Tämä tapahtui Allerödin interstadiaalin aikana 12 700 – 10 700
eaa., jolloin kaakkoisinta ja itäisintä Suomea (samoin kuin Itä-Karjalaa) alkoi
vapautua jäästä; ks. kartta ’Jäänreuna’. Ensimmäiset Suomeen saapuneet miehet
edustivat todennäköisesti haploryhmää N1c1, joiden asuinalueita olivat olleet
koillinen Eurooppaa ja pohjoinen Siperia; ks. kartat ’N tat kartta b nuoli’ ja ‘N3
Pohjois-Eur nrot harm n 8’.
Kartta ’Jäänreuna 6’. Jäänreunan kaakkoispuolella sijainneita asuinalueita. Kartan pohja (ilman
nuolia ja haploryhmämerkintöjä): Pavel Dolukhanov. Siperian refugista lähteneiden N1c1-miesten
asuinalueita saattoivat olla Byzovya, Karhuluola, Talitsky ja Kapova ja R1a-miesten Dnestr, Lipia,
Ylä-Dnepr ja Desna. Kostenki-Avdeevo saattoi kuulua ehkä jommallekummalle tai molemmille.
20
Kartta ’Jäätikönreuna’. Jäätikön eteläreunan vetäytyminen. Böllingin interstadiaalin aikana (n. 11
000–10 000 eKr.) koko Suomi oli vielä jäätikön peittämänä, mutta Allerödin interstadiaalin aikana
(n. 9600–9000 eKr.) kaakkoisin ja itäisin Suomi (samoin kuin Itä-Karjala) vapautuivat jäästä.
Kartan vaaleamman harmaan alueet edustavat Böllingin interstadiaalin aikana vapautuneita alueita
ja tummemman harmaan alueet Allerödin interstadiaalin aikana vapautuneita alueita.
Kartan vuosiluvut ovat kalibroimattomia vuosia. Kalibroituina vuosina Bölling-interstadiaali oli
noin 14 670-14 100 vuotta sitten ja Alleröd-kausi noin 13 450–12 600 vuotta sitten.
Suomen itäiset N1c1-miehet perustuvat niihin miehiin, jotka ovat asuneet jo
vanhastaan (ehkä jo jääkauden loppuvaiheessa) Pohjois-Venäjän ja Volgan alueilla ja
saapuneet sinne Siperian refugista. Suomen läntiset N1c1-miehet, jotka ovat tulleet
Suomeen Virosta ja muista Baltian maista, ovat hekin peräisin Venäjän alueelta,
jonne he ovat tulleet Siperian refugista. Näin ollen Suomen itäiset ja läntiset N1c1miehet, vaikka he ovatkin tulleet Suomeen kahdelta eri suunnalta, edustavat viime
kädessä samoja Venäjän alueelta ja sitä ennen Siperian refugista lähteneitä miehiä.
Suomusjärven kulttuurin aikaiset kulttuurit olivat
1) Baltiassa, Vienassa ja Luoteis-Venäjällä Kundan, Veretjen ja Butovon kulttuurit,
2) Puolan alueella Svidrin kulttuuri,
3) Keski-Euroopassa Hampurin kulttuuri ja
4) Ranskassa Magdalenen kulttuuri; ks. kartta ’Suomusjärvi ym värit 10’.
Neljä kulttuurialuetta voidaan yhdistää jääkaudenaikaisiin refugeihin ja näiden
miehiin seuraavasti:
1) Suomusjärven, Kundan, Veretjen ja Butovon kulttuurit perustuivat Siperian
refugiin ja sen Y-haploryhmään N1 ja (vähemmässä määrin) Ukrainan refugiin ja sen
Y-haploryhmään R1a;
2) Svidrin kulttuuri perustui Ukrainan refugiin ja sen Y-haploryhmään R1a;
21
3) Hampurin kulttuuri perustui kahteen refugiin, Iberian refugiin ja sen R1b-miehiin
sekä Ukrainan refugiin ja sen R1a-miehiin; ja
4) Magdalenen kulttuuri perustui Iberian refugiin ja sen Y-haploryhmään R1b.
Voidaan mennä vielä pitemmälle ja ajatella myös kielten määräytyneen refugien
perusteella:
1) Suomusjärven, Kundan, Veretjen ja Butovon kulttuurien kieli saattoi olla
suomalais-ugrilainen;
2) Svidrin kulttuurin kieli saattoi olla sellainen itäinen indoeurooppalainen kieli, josta
kehittyivät mm. balttilaiset ja slaavilaiset kielet;
3) Hampurin kulttuurin kieli saattoi olla sellainen läntinen indoeurooppalainen kieli,
josta kehittyivät mm. germaaniset, kelttiläiset ja itaaliset kielet; ja
4) Magdelenen kulttuuirn kieli saattoi olla jokin ”vanha länsieurooppalainen” eiindoeurooppalainen kieli, joita olivat mm. baskilaiskielet.
Kartta ’Hampuri zz 8’. Magdalenen, Hampurin, Svidrin ja Kundan kulttuurit noin 12 000-10 000
eaa. Kartasta nähdään näiden kulttuurien summittaiset alueet ja ne Y-haploryhmät, joista kulttuurien
väestöt todennäköisesti koostuivat: Magdalene = R1b, Hampuri = N1+R1b, Svidri = R1a ja Kunda
= N1+R1a. Y-haploryhmän miehiä on tässä vaiheessa siirtynyt Etelä-Balkanilta pohjoisemmas.
2. Kampakeraaminen kulttuuri
Toinen vaihe, jossa N1c-miehiä on todennäköisesti tullut Suomeen, on
kampakeraamisen kulttuurin vaihe: varhaiskampakeramiikka oli vallalla 5100-4100
eaa ja myöhäiskampakeramiikan 3700-2900 eaa. Kulttuuri sijaitsi Ylä-Volgalla, josta
väestöjä tuli ainakin jonkin verran Itämeren alueelle. Tänne syntyi kukoistava
tyypillisen kampakeramiikan kulttuuri (4100-3500 eaa.). Kulttuuri kuului
22
itämerensuomalaisille. Maahantulijoiden miehet lienevät edustaneet varsinkin
(Siperian refugista peräisin olevaa) haploryhmää N1c ja pienemmässä määrin
(Ukrainan refugista peräisin olevaa) haploryhmää R1a. On mahdollista, että väestön
miehissä oli mukana myös pieni määrä R1b-miehiä, joita asuu vielä nykyäänkin mm.
bashkiirien alueella itäisimmässä Euroopassa (jonne nämä miehet olivat jääneet
erotessaan muista R1b-miehistä, kun R1b-miehiä alkoi siirtyä Euroopan halki
läntisimpään Eurooppaan.)
Kartta ’Kampakeramiikka 12’. Kampakeraamisen kulttuurin, Tyypillisen kampakeraamisen
kulttuurin, Kama-Uralin kulttuurin ja peleosiperialaisten kulttuurien alueet. Voidaan olettaa, että
volgalaisen kampakeraamisen kulttuurin ja itämerensuomalaisen tyypillisen kampakeraamisen
kulttuurin miehet edustivat voittopuolisesti haploryhmää N1c1. Myös saamelaisen
liuskevartsiittikulttuurin miehet saattoivat olla enimmäkseen haporyhmää N1c1.
3. Vasarakirveskulttuuri
Kolmas vaihe, jossa N1c-miehiä on saattanut tulla Suomeen, on
vasarakirveskulttuuri. Kysymyksessä oli Keski-Euroopassa ja Itä-Euroopassa
vallinneen nuorakeraamisen kulttuurin laajentuma, joka oli kehittynyt palloamforakulttuurin pohjalta; ks. kartta ’Nuorakeramiikka Corded Ware’. Nuorakeraamisen
kulttuurin ja palloamforakulttuurin väestöt olivat lähtöisin voittopuolisesti Ukrainan
refugista. Nuorakeraamisena aikana Euroopassa vallitsi erityisesti kaksi laajaa
kultuuria: nuorakeraaminen kulttuuri ja kellopikarikultuuri. Nuorakeraaminen
kulttuuri pohjautui aikaisempiin Hampurin ja Svidrin kulttuureihin, ja sen miehet
edustivat todennäköisesti Balkanin refugin I-miesten ja Ukrainan refugin R1amiesten sekoittumaa I+R1a. Kellopikarikulttuuri pohjautui Magdalenin kulttuuriin, ja
sen miehet lienevät edustaneet voittopuolisesti haploryhmää R1b.
Kuitenkin se nuorakeraamisen kulttuurin osa, jonka väestöä levittäytyi
vasarakirveskulttuurina/sotakirveskulttuurina Suomeen, oli peräisin nuorakeraamisen
23
kulttuurin koilliskulmalta eli Etelä-Baltiasta. Tämä pohjautui osittain Kundan
kulttuuriin ja osittain Svidrin kultuuriin, ja sen miehet edustivat kahta Yhaplotyyppiä, ”siperialaista” N1:tä ja ”ukrainalaista” R1a:ta. Tämän mukaan Suomen
rannikoille saapuneet vasarakirvesväestön miehet edustivat sekatyyppiä N1+R1a.
Päätellen siitä, että R1a:n frekvenssi on nykysuomalaisissa miehissä verraten
alhainen, vain noin 8 prosenttia, vasarakirvesväestön miesten R1a-osuus on saattanut
olla verraten pieni verrattuna sen N1-osuuteen. Kieleltään vasarakirvesväestön kieli
oli (Ukrainan refugin muiden väestöjen kielten mukaisesti) itäinen
indoeurooppalainen kieli, todennäköisesti balttilainen kieli.
Siihen, että vasarakirvesväestön kieli oli balttilainen, viittaavat ne lukuisat balttilaiset
lainasanat, joita nykysuomessa on. Esimerkiksi lauseen Paimenet parjasivat aina
puuroaan heimojen ahtaissa hirsimajoissa kahdeksasta sanasta jokainen on
balttilainen lainasana, jonka vasarakirvesväestö on tuonut mukanaan Suomeen
eteläisestä Baltiasta. Balttilaiset uudisasukkaat asettuivat asumaan Suomen
rannikoille ja he puhuivat täällä luonnollisesti ensin vain omaa balttilaista kieltään;
kieltä voidaan nimittää ”suomenbaltiksi” nykyisen nimityksen ”suomenruotsi” mallin
mukaisesti. Vuosisatojen kuluessa uudisasukas-baltit assimiloituivat sekä gneettisesti,
kulttuurisesti että kielellisesti maan alkuperäiseen väestöön, ja tuloksena olivat
”suomalaiset”, ”suomalainen kulttuuri” ja ”suomen kieli”. Ensimmäinen kerta näitä
termejä voitiin nyt käyttää erottamaan Suomen alueen toista aluetta, joka kuului
”saamelaisille”, ”saamalaiselle kulttuurille” ja ”saamen kielelle”. Tämän mukaan
balttilaisten uudisasukkailla oli ratkaiseva osuus siihen, että suomalaiset erottuivat
saamelaisista: suomalaiset olivat niitä rannikon asukkaita, joihin balttilaisvaikutus
ulottui, mutta saamelaiset olivat niitä, joihin tämä vaikutus ei yltänyt.
24
Kartta ’Globular Amphora and CW b 8 copy’. Pohjois-Eurooppa palloamfora-kulttuurin (34002800 eaa.) ja nuorakeraamisen kulttuurin (2800-2300 eaa.) aikana. Skandinavian ja SuomenViron-Latvian nuorakeraamisten kulttuurien niminä ovat yleisen käytännön mukaiset
sotakirveskulttuuri ja vasarakirveskulttuuri. Gimbutasin kurgan-hypoteesin mukaan IE kieli
saapui jamnaja-kulttuurin alueelta ensin palloamfora-kulttuurin alueelle ja levisi täältä mm.
Skandinaviaan ja Suomeen. Skandinaviaan saapuneen sotakirveskulttuurin kieli oli germaaninen,
Suomeen saapuneen vasarakirveskulttuurin kieli balttilainen. Nuorakeraamisen kulttuurin
alueilla Y-haploryhmä R1a yleistyi muiden Y-haploryhmien kustannuksella. Itäisen
nuorakeramiikan pohjoisten alueiden väestöille oli tyypillistä Y-haploryhmän N1 korkeat
frekvenssit. Tämä johtui siitä, että näillä alueilla nuorakeramiikka oli tullut tyypillisille SU
kielten ja Y-haploryhmän N1 alueille.
25
Kartta ’Nuorakeramiikka nuol’. Pohjoisen ja läntisen Euroopan kaksi laajaa 3000- ja 2000-lukujen
kulttuurialuetta. Suomeen levinnyt Nuorakeraminen kultuuri tunnetaan yleensä
Vasarakirveskulttuurina tai Sotakirveskulttuurina. Vaaleamman vihreät alueet = alueita, joille
nuorakeraaminen kulttuuri levisi. Suomeen kulttuuri on todennäköisesti tullut kartan keskivihreältä
alueelta Baltiasta. Tällä alueella vallitsi Väinäjoen-Njemenin kulttuuri; ks. kartta ’Vasarakirves nuol
10 copy’.
Vasarakirveskulttuurin aikana N1c1-miehiä tuli Suomeen Baltiasta. Baltian miehet
edustivat suureksi osaksi samaa haploryhmää N1c1 kuin Suomen
alkuperäisemmätkin miehet. Baltiassa heissä oli ilmeisesti kuitenkin tapahtunut
joukko STR-mutaatioita, joita ei ollut tapahtunut Suomen miehissä. Tästä syystä
balttilaismiesten mukana tuli läntiseen Suomeen uudenlaisia STR-mutaatioiden
synnyttämiä N1c1-ryhmän alatyyppejä, joita ei aikaisemmin idän suunnalta (mm.
Volglanalueelta ja Pohjois-Venäjältä) tulleissa miehissä ollut.
4. Pronssikausi
Pronssikaudella (1500 – 600 eaa.) Suomeen tuli vaikutteita kahdelta vastakkaiselta
suunnalta: lännestä skandinaavisen pronssikulttuurin piiristä ja idästä
tekstiilikeraamisen kulttuurin ja Ananjinon kulttuurin piiristä; ks. kartta
’Tekstiilikeramiikka nuol 10’. Suomen kannalta oleellista oli se, että skandinaavisen
pronssikulttuurin vaikutus oli voimakasta Suomen rannikoille, että
tekstiilikeraamisen kulttuurin vaikutus oli voimakasta Itä- ja Sisä-Suomeen ja että
26
Ananjinon kulttuurin vaikutus oli voimakasta pohjoiseen Suomeen (jossa vallitsi
saamelaisten asbestikeraaminen kulttuuri). Nämä vaikutukset syvensivät
rannikonsuomalaisten (länsisuomalaisten) ja sisämaansuomalaisten (itäsuomalaisten)
eroa, samoin (itä)suomalaisten ja saamelaisten eroa.
Geneettisessä mielessä pronssikaudella oli kaksinainen merkitys: Itä-Suomeen
(itäsuomalaisten alueelle) ja Pohjois-Suomeen (saamelaisten alueelle) saapui väestöä,
jonka miehissä haploryhmä N1 oli vallitseva, mutta Länsi-Suomeen saapui väestöä,
jonka miehissä haploryhmä I oli vallitseva. Pronssikauden geneettinen tilanne näkyy
selvästi nykysuomalaisten miesten Y-haploryhmien frekvensseistä:
Länsisuomalaisissa miehissä ”läntinen” haploryhmä I ja ”itäinen” haploryhmä ovat
yhtä yleisiä (noin 40 %), mutta itäsuomalaisissa miehissä N1:ää on noin 70 prosenttia
ja länsisuomalaisissa vain noin 40 prosenttia.
Kartta ’Tekstiilikeramiikka nuol 10’. Pronssikulttuuri vallitsi Pohjoismaissa 1800 – 600 eaa.
Kartan mukaan Pohjoismaissa oli pronssikaudella kolme eri kulttuuria; tekstiilikeraaminen kulttuuri
idässä, skandinaavinen pronssikulttuuri lännessä ja asbestikeraaminen kulttuuri pohjoisessa. Kartan
pohja: Matti Huurre.
N1c1-miehet asuttivat koko Suomen, myös sen läntiset osat, sitä mukaa kuin kuivaa
maata paljastui jäätikön alta. Oletettavasti N1c1-miehet säilyivät geneettisesti
yhtenäisenä joukkona, vaikka maahan saattoikin tulla mm. kuoppakeraamisen
kulttuurin, tyypillisen kampakeraamisen kulttuurin aikana ja tekstiilikeraamisen
kulttuurin aikoina uutta väestöä idästä. Eri vaiheissa Suomeen saapuneet N1c1miehet muodostivat sen peruspopulaation, joka oli valmiiksi kehittynyt ja kattoi koko
Suomen, myös sen itäpuoliset alueet. Tämä N1c1-miespopulaatio jakautui kuitenkin
kahteen N1c1:n STR-alatyyppiin ensin vasarakirveskulttuurin aikana viitisen tuhatta
vuotta sitten ja sitten savolaisekspansion aikana vain muutama vuosisata sitten.
Ennen savolaisekspansion alkua vuonna 1475 ajattelen Suomen N1c1-miesten olleen
sillä tavalla kaksijakoinen populaatio, että Länsi-Suomessa asui STR-alatyyppi, joka
27
perustui balttilaisten saapumiseen, mutta Itä-Suomessa asui edelleen suhteellisen
muuttumaton Suomen itäpuolisilta alueilta saapunut STR-alatyyppi. Tämän ja
länsisuomalaisen balttilaisvaikutteisen alatyypin erot kärjistyivät entisestään
savolaisekspansion vaikutuksesta: niillä N1c1-miehillä, jotka asuivat Mikkelin
seudulla (”Suur-Savossa”) ja jotka lähtivät sieltä savolaisekspansiona kohti Savon
erämaita, tuli olemaan suuri merkitys siihen, minkälaisiksi savolaiset ja
itäsuomalaiset yleisemminkin kehittyivät. Tämä vaikutus näkyy uskoakseni juuri
niinä STR-haplotyyppien erilaisuuksina, joita nykyään tavataan länsisuomalaisten ja
itäsuomalaisten N1c1-miesten STR-alatyyppien välillä; käsittelen näitä erilaisuuksia
yksityiskohtaisemmin jäljempänä.
5. Roomalainen rautakausi
Ajanlaskun ensimmäisen muutaman vuosisadan aikana Suomen rannikoille ilmestyi
uusi kalmistotyyppi, tarhakalmisto. Kalmistotyyppi oli yleinen Liettuassa, Latviassa
ja Virossa roomalaisella rautakaudella 0 - 400 jaa. Ns. Hackmanin teorian mukaan ne
uudisasukkaat, jotka toivat tarhakalmistot Suomeen, olivat Suomen ensimmäisiä
asukkaita. Tämä teoria on kuitenkin kumottu, ja sen sijalle on tullut jatkuvuusteoria,
jonka mukaan Suomi oli asutettuna jo paljon ennen roomalaista rautakautta.
Jos ajatellaan, että tarhakalmistojen saapuessa Baltian ja Suomen väestöjen Yhaploryhmä-koostumus oli siinä suhteessa samantapainen kuin nykyään, että Baltian
miehissä haploryhmä R1a oli yleisempi kuin Suomen miehissä ja että Baltian
miehissä haploryhmä I oli harvinaisempi kuin Suomen miehissä (ks. kuva ’XXX’),
voidaan roomalaisen rautakauden uudisasukkaiden ajatella vaikuttaneen Suomen
rannikoiden miehiin kahdella tavalla: 1) haploryhmän R1a suhteellinen osuus nousi ja
haploryhmän I suhteellinen osuus laski. Huomattakoon, että saman olettamuksen
mukaan roomalaisen rautakauden uudisasukkailla ei olisi ollut suurta merkitystä
muiden Y-haploryhmien frekvensseihin (koska nämä ovat nykyäänkin suurin piirtein
samat Baltian väestöjen ja Länsi-Suomen väestön miehissä).
28
Kartta ’Tarhakalmistot’. Tarhakalmistojen levikki ja saapuminen Suomen rannikoille. Kartan
pohja: Eesti esiajalugu.
Kuva XXX. Y-haploryhmien nykyiset fekvenssit Länsi-Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan
miehissä. Keltainen = N1c, ruskea = R1a, sininen = I, punainen = R1b, vihreä ja valkoinen = muut
haploryhmät.
Savolaisekspansio
Savolaisekspansiolla (1475 – 1700 jaa.) oli tärkeä osuus Y-haploryhmän N1c
yleistymiseen Itä-Suomeen. Perustajaväestön muodosti ”Suur-Savon” eli nykyisen
Mikkelinseudun (Savilahden) asukkaat, jotka monesta syystä (mm. veroja
kiertääkseen ja asepalveluksesta päästäkseen) alkoivat levittäytyä Olavinlinnan
rakennustöiden alkamisvuonna 1475 Savon asumattomiin (tai vain saamelaisten
29
asuttamiin) metsiin. Savolaisekspansioon osallistuneilla kaskiviljelijöillä oli
erinomaiset mahdollisuudet kasvattaa suuria perheitä. Parin vuosisadan aikana
savolaisten määrä kasvoi merkittävästi. Tämä tarkoitti mm. sitä, että N1c-miesten
suhteellinen osuus kasvoi. Juuri savolaisekspansiolla on ollut ratkaiseva merkitys
siihen, että savolaisten (yleisemmin itäsuomalaisten) miesten suhteellinen N1c-osuus
on noin 70 %.
Esitän kolmella kartalla, savolaisekspansion leviämisen vaiheet, savolaisväestön
laajuuden vajaat sata vuotta ekspansion alkamisen jälkeen vuonna 1560 sekä
saamelaisten etelärajan siirtymisen pohjoisemmas savolaisekspansion takia.
Kartta 199. Savolaisekspansion vaiheet. Alueiden numerointi kuvaa savolaisekspansion
aikavyöhykkeitä eli niitä alueita, joille savolaisekspansio eri aikoina levittäytyi. 0 = 1475 – 1510, 1
– 8 = 1500-luku ja 9 – 12 = 1600-luku.
30
Kartta ’Suomen asutus 1560 väri 8’. Suomen asutus 1560-luvulla. Karttaan on KW tummentanut
ne Vuoksen vesistön vesireitit, joita savolaiset todennäköisesti käyttivät siirtyessään kohti pohjoista.
Punaiset pisteet = todennäköisesti savolaisia. Lähde: Suomen taloushistoria 1980.
Kartta ’ ’. Saamelaisten eteläraja. Raja työntyi pohjoiseen kahdella tavalla: siten, että saamelaiset
vaihtoivat kielensä suomeen ja oppivat puhumaan suomea (jättäen omat geeninsä savolaisiin), ja
siten, että saamelaiset muuttivat pohjoisemmas (säilyen sekä kieleltään että geeneiltään
saamelaisina). Kartan punainen alue = alue, jonka voidaan katsoa savolaistuneen
savolaisekspansion aikana. Kartan rajat ovat kieliin, ei genetiikkaan, perustuvia.
Suomen N1c:n STR-mutaatioihin perustuvat kaksi haplotyyppiä ja niiden
suhteet lähialueiden vastaaviin tyyppeihin
Laajimmat suomalaisten STR (Short Tandem Repeat) –tyyppisten alleelien tiedot on
löydettävissä Suomi-projektin taulukoista, nettiosoite Family Tree DNA Suomi.
Näissä taulukoissa on eri lokusten (DYS:ien) alleeleja annettu kaikkiaan yli
viidestäsadasta N1c1-miehestä. Näistä pääosa on sellaisia, joista asuinpaikkakin on
annettuna; omien laskelmieni mukaan tällaisia on 432. Kuvan XXCC taulukko on
pieni otos FTDNA:n Suomi-projektin taulukosta. Esimerkin vuoksi siihen on otettu
mukaan kahdenkymmenen suomalaisten N1c-miehen alleelit.
Esa Kannala on ryhmittänyt Suomi-projektin N1c1-miehet kahteen kategoriaan
taulukossa olevien DYS-alleelien perusteella. Toisten miesten tiettyjen alleelien
ruudut hän on värittänyt ”sinivivahteiksi” ja toiset ”punavivahteisiksi”. Tämän
31
perusteella puhun yksinkertaisesti Suomen ”sinisistä” ja ”punaisista” N1c1-miehistä.
Tärkein kysymykseni on näiden miesten suhteen seuraava: ovatko Suomen ”sinisten”
ja ”punaisten” miesten asuinpaikat jollakin systemaattisella tavalla erilaiset?
1. Ensimmäisessä vaiheessa etsin ”sinisten” ja ”punaisten” miesten alleelien erot.
Löysin eron kymmenen DYS:in kohdalta:
DYS>
sininen
punainen
390
23
24
389-1
13
14
389-2
29
30
464a
14
13
464b
15
13
464c
15
14
464d
15
14
576
16
19
442
14
12
537
8
9
Taulukko ’2’. Kahden suomalaismiesten tyypin DYS-arvot.
Toisessa vaiheessa sijoitin Suomen ”siniset” miehet ja ”punaiset” miehet pisteiksi
Suomen karttaan ja laskin, montako ”sinistä” miestä ja ”punaista” miestä sijoittuu
kuhunkin Suomen maakuntaan. (Ryhmitin miehet maakuntiin saadakseni tällä tavalla
selvemmän kuvan koko maasta; yksittäisiä miehiä kuvaavien pisteiden avulla koko
maata koskevien yleistysten teko olisi ollut vaikeampaa.) Tulokset näkyvät taulukosta
’N1 siniset ja punaiset’.
Maakunta
siniset
punaiset yhteensä suhde s : p
5
3
8
63 : 37
Uusimaa
1
0
1
Itä-Uusimaa
100 : 0
19
6
25
76 : 24
Varsinais-Suomi
8
2
10
80 : 20
Satakunta
1
1
2
50 : 50
Kanta-Häme
6
7
13
46 : 54
Pirkanmaa
0
9
9
0 : 100
Päijät-Häme
4
4
8
50 : 50
Kymenlaakso
2
6
8
25 : 75
Etelä-Karjala
9
36
45
17 : 83
Etelä-Savo
12
31
43
17 : 83
Pohjois-Savo
3
27
30
10 : 90
Pohjois-Karjala
3
23
26
12 : 88
Keski-Suomi
7
21
28
25 : 75
Etelä-Pohjanmaa
0
0
0
Pohjanmaa
3
2
5
60 : 40
Keski-Pohjanmaa
15
25
40
38 : 42
Pohjois-Pohjanmaa
3
10
13
23 : 77
Kainuu
5
5
10
50 : 50
Lappi
0
0
0
Ahvenanmaa
5
45
50
10 : 90
luovutettu Karjala
170
263
433
Yhteensä
Taulukko ’N1 siniset ja punaiset’. Sarakkeiden siniset ja punaiset luvut osoittavat, kuinka monta
”sinistä” ja ”punaista” N1c1-miestä Suomi-projektin mukaan asuu Suomen eri maakunnissa. Sarake
yhteensä antaa tällaisten N1c1-miesten kokonaismäärät. Sarake suhde s : p osoittaa, mitkä ovat
”sinisten” ja ”punaisten” N1c1-miesten suhteelliset osuudet (prosenttimäärät).
32
Taulukon ’N1 siniset ja punaiset’ mukaan 433 suomalaisesta N1c-miehestä 170 eli 39
% on ”sinisiä” ja 263 eli 61 % ”punaisia”. Taulukosta nähdään myös, että ”siniset”
N1c1-miehet ovat yleisempiä viidessä maakunnassa: Uudellamaalla, ItäUudellamaalla (josta tosin on vain yksi tapaus), Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja
Keski-Pohjanmaalla. ”Punaiset” N1c1-miehet ovat puolestaan yleisempiä yhdeksässä
maakunnassa: Pirkanmaalla, Päijät-Hämeessä, Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa,
Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Keski-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla, PohjoisPohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. ”Punaiset” ovat yleisempiä myös luovutetun
Karjalan alueella. Kahdessa maakunnassa, Kanta-Hämeessä ja Kymenlaaksossa,
”sinisiä” ja ”punaisia” N1c1-miehiä on yhtä paljon. Pohjanmaan ja Ahvenmaan
N1c1-miehiä ei esiinny Suomi-projektin taulukossa. Tulokset nähdään summittaisesti
myös kartasta ’N1 maakuntien värit’.
Kartta ’N1 maakuntien värit 6’. Sininen = sinisillä/läntisillä N1-miehillä enemmistö; punainen =
punaisilla/itäisillä N1-miehillä enemmistö; violetti = molempia N1-miehiä yhtä paljon; valkoinen =
aineistoa ei Suomi-projektin taulukoista saatavissa. Läntisten miesten osuus on kaikista
suomalaisista N1c-miehistä 41 %. Vastaava itäisten miesten osuus on 61 %.
Taulukon ’N1 siniset ja punaiset’ pohjalta laadittu kartta ’N1 maakuntien värit’
osoittaa havainnollisesti, että Suomen ”sinisiä” ja ”punaisia” N1c1-miehiä voidaan
oikeutetusta nimittää myös ”läntisiksi” ja ”itäisiksi”. Suomen läntisten N1c1-miesten
maantieteellinen levikki on samantapainen kuin vasarakirveskulttuurin ja roomalaisen
rautukauden tarhakalmistojen. Tällä perusteella voidaan pitää mahdollisena, että
vasarakirveskulttuurin ja roomalaisen rautakauden tarhakalmisto-miesten balttilaisilla
33
ja virolaisilla miehillä on ollut vaikutus siihen, että Suomessa yleensä on ”läntisiä”
N1c1-miehiä.
Esitän edellä, että N1c-miehiä on tullut Suomeen viidessä vaiheessa: 1)
Suomusjärven kulttuurin, 2) Kampakeraamisen kulttuurin, 3) vasarakirveskulttuurin,
4) tekstiilikeraamisen kulttuurin ja 5) roomalaisen rautakauden aikana. Vaiheissa 2 ja
4 N1c-miehet tulivat idästä, tarkemmin volganalueelta; vaiheissa 3 ja 5 he tulivat
etelästä eli Virosta ja Baltiasta; tapauksessa 1 he tulivat sekä idästä (Veretjen ja
Butovon kultuureista) että etelästä (Kundan kultuurista).
Koetan seuraavaksi ratkaista, voidaanko Suomen nykyisten N1c-miehissä
tapahtuneiden STR-tyyppisten mutaatioiden perusteella päätellä, keiden N1c-miesten
esi-isät ovat tulleet idästä ja keiden etelästä. Edellä jaoin Suomen N1c-miehet
kahteen tyyppiin, ”sinisiin” eli läntisiin ja ”punaisiin” eli itäisiin. Nyt kysyn, kumpi
tyyppi on yleisempi Venäjällä ja kumpi Baltiassa. Toivon saavani ratkaisun
kysymykseen, ovatko Suomen läntiset N1c-miehet ehkä tulleet etelästä eli Baltiasta ja
itäiset N1c-miehet ehkä idästä eli Venäjän alueelta.
DYS>
390
389-1 389-2 464a 464b 464c 464d 576
442
537
S-sin/länsi
23
13
29
14
15
15
15
16
14
8
Latvia
23
13
29
14
14
15
15
16
13,14
8
Liettua
23
14
29,30 14
14
15
15
16,17,18 14
8
Puola
23
14
29,30 14
14
15
15
16,17
13,14
8
Skandinavia 23,24 14
29,30 14
14
15
15
16,18
12,14
8
Ven.-suom. 23
14
30
14,13 14,13 15,14 15,14 16,17,18 12,13,14 8
Ruotsi
23
14
30
14
14
15
15
18,19
13,14
8,9
Norja
23,24 14
30
13
13
15
15
18
12
8
S-pun/itä
24
14
30
13
13
14
14
19
12
9
Taulukko ’N1c Suomen ja muiden sin ja pun’. Taulukkoon on otettu mukaan ne kymmenen DYS:iä, jotka
erottavat Suomi-projektin ”sinivivahteiset” miehet ”punavivahteisista”. Eri maiden FTDNA-taulukoista on
otettu mukaan vain sellaiset alleelit, jotka ovat eri maiden FTDNA-taulukoissa verrattain yleisiä; harvinaisia
alleeleja ei ole otettu mukaan taulukkoon. Ne alleelit on merkitty sinisiksi, jotka ovat samoja kuin Suomiprojektin sinivivahteiset alleelit; ne alleelit, jotka ovat samoja kuin Suomi-projektin punavivahteiset alleelit,
on merkitty punaisiksi; muut alleelit on jätetty mustiksi. Lisäksi maat ovat sellaisessa järjestyksessä, että
niiden alleelien perusteella on helposti nähtävissä, kumpaa suomalaistyyppiä (”sinivivahteisia” vai
”punavivahteisia”) kyseisen maan miehet ovat lähempänä; esimerkiksi Latvian miesten nähdään olevan
lähellä Suomen ”sinivivahteisia” miehiä ja Norjan miesten lähellä Suomen ”punavivahteisia” miehiä.
Taulukosta nähdään, että Suomen sinisten/läntisten N1c1-miesten kanssa samanlaisia
miehiä on varsinkin Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Sen sijaan Suomen
punaisten/itäisten N1c1-miesten kanssa samanlaisia miehiä on varsinkin venäläissuomalaisissa, ruotsalaisissa ja norjalaisissa miehissä. Nämä asiat vahvistavat edellä
tekemääni olettamusta, että Suomen siniset/läntiset N1c1-miehet ovat tulleet Baltiasta
ja Suomen punaiset/itäiset N1c1-miehet (samoin kuin Norjan ja Ruotsin vastaavat
miehet) Pohjois-Venäjältä.
34
Family Tre DNA Russia –projektin mukaan alaryhmän N1c1 miehiä asuu eri alaalaryhminä 1) Ananianissa (Keski-Volga + Kama), 2) Baltiassa, 3) Suomessa, 4)
Karjalassa ja 5) Neurissa, ja lisäksi saman lähteen mukaan muita ala-ryhmiä ovat
RussianScandinavian ja Varangian sekä WestFinnish (1 kpl).
FTDNA Russia:n mukaan SNP-alaryhmä N1b (8 kpl) voisi asua Moskovan-KazaninPermin alueella. Komi-projektin mukaan myös Komissa (4 kpl).
Suomen N1c-miehet osana suomalaisia
Edellä on käynyt ilmi, että Suomen N1c-miesten itäinen eli ”punainen” STRhaplotyyppi on tyypillisesti itäsuomalainen/savolainen. Näiden miesten esi-isiä
saapui Suomen alueelle jo Suomusjärven kulttuurin, kamkaraamisen kulttuurin ja
tekstiilikeraamisen kulttuurin aikana, ja heidän lukumääränsä kasvoi erityisesti
savolaisekspansion mukana. Kyseiset STR-tyyppisisten mutaatioiden perusteella
määritellyt itäsuomalaiset N1c-miehet, muodostavat ”itäsuomalaisten”
heimon/kansan monella muullakin perusteella. Tarkastelen seuraavaksi
itäsuomalaisia neljästä näkökulmasta: 1) autosomisten kromosomien DNA:n
kannalta, 2) savolaisuuden määrän kannalta, 3) murteiden kannalta ja 4)
kansankulttuurin kannalta.
1. Itäsuomalaiset autosomisten kromosomien DNA:n kannalta
Suomalaisia on jonkin verran tutkittu jo myös autosomisten kromosomien DNA:n
kannalta; esim. Elina Salmela et al. 2008.
Kuvasta ’Suomen itä-länsi autosom’ nähdään, että suomalaiset jakautuvat myös
autosomisten kromosomien DNA:n suhteen länsisuomalaisiin ja itäsuomalaisiin. Ne
Y-kromosomia koskevat STR-mutaatioihin perustuvat DYS-alleelien erot, jotka yllä
löydettiin länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten miesten väliltä, vastaavat siis
laajemminkin Suomen itäsuomalaisten ja länsisuomalaisten ihmisten (myös naisten)
välisiä DNA-eroja.
Lisäksi kuvasta ’Suomalaiset ja muut autosom’ nähdään, että länsisuomalaiset ovat
autosomisen DNA:n suhteen lähempänä ruotsalaisia ja saksalaisia kuin
itäsuomalaiset. Tämä havainto vahvistaa toteamusta, jonka mukaan länsisuomalaiset
ja itäsuomalaiset ovat geneettisesti erilaisia ja se antaa myös kriteerin, johon toteamus
perustuu: länsisuomalaiset ovat länsieurooppalaisempia.
35
Kuva ’Suomen itä-länsi autosom’. Länsisuomalaiset ja itäsuomalaiset autosomisten kromosomien
DNA:n kannalta.
Kuva ’Suomalaiset ja muut autosom copy’. Viisi väestöä autosomisten kromosomien DNA:n
kannalta.
2. Itä-Suomen N1c-miehet ja savolaisuuden määrä
Esitän kartan ’Savolaisuuden määrät 8’ osoittaakseni, kuinka savolaisuus vaihtelee
Suomen alueilla.
36
Kartta ’Savolaisuuden määrät 8’. Arvioidut savolaisväestön osuudet eri osissa Suomea. 10 = suurin
savolaisosuus, 1 = pienin savolaisosuus. Lähde: Wiik 2004.
37
3. Itä-Suomen N1c1-miehet ja murteet
Esitän kuusi karttaa, joista käy ilmi, että se STYR-mutaatiohin perustuva
länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten ero vastaa myös murteiden välistä eroa.
Kartta ’Suomen murrealueet väri b’. Kartan punavivahteiset alueet 7 ja 8 edustavat itäsuomalaisia murteita.
Kartta ’Vihta ja vasta 8 väri’. Suomen vihta- ja vasta-alueet.
38
Kartta ’LI molemmat prosentit väri’. Länsimurteisuus- ja itämurteisuusprosentit. Luvut osoittavat,
kuinka suuri määrä tyypillisesti länsisuomalaisista murrepiirteistä (sininen) ja tyypillisisitä
itäsuomalaisista murrepiirteistä on käytössä eri alueilla. Lähde: Wiik
Kartta ’Itämurteisuusprosentit 8’. Tyypillisten itäsuomalaisten murrepiirteiden esiintymisprosentit
eri puolilla Suomea. Itäsuomalaisiksi murrepiirteiksi on tässä tulkittu Rapolan ne 40 piirrettä, joita
hän pitää tyypillisinä itäsuomalaisuuksina.
39
Kartta ’Suomen murrerajat pun’. Kuuden eri jyrkkyystason murrerajoja. Kartasta nähdään mm.,
että varsin yhtenäisen murteen alueita (joiden sisällä ei kulje murrerajoja) ovat lounaismurteiden
pohjois- ja itäryhmä, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Savo ja Kainuu. Suomen tässä suhteessa
kirjavimpia alueita ovat Kaakkois-Häme (Lahden ja Kouvolan seudut) sekä Etelä-Savo (Mikkelin
seutu).
Kartta ’Puolipituusprosentit’. Lyhyttä ensimmäistä tavua seuraavan toisen tavun vokaalin kesto,
kun ensimmäisen tavun kesto on 100 ms. Jos esimerkiksi sanan kala ensimmäisen tavun a:n kesto
on 100 ms, on toisen tavun a:n kesto Lounais-Suomessa 174 ms, Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla
106 ms ja Savossa 155 ms. Lounaissuomessa toisen tavun vokaaliin liittyy lisäksi sävelhuippu eli
”kiekaisu”. Lounaissuomalainen melodinen ääntäminen perustuu todennäköisesti ruotsinkielisten
puheeseen. Savon suhteellisen pitkä (155 ms) toisen tavun vokaali saattaa olla saamelaista perua.
40
4. Itä-Suomen N1c1-miehet ja itäsuomalainen kulttuuri
Esitän kolme karttaa siitä, että länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten kansatieteelliset
kulttuurit eroavat tosistaan.
Kartta ’Talven kartta’. Kansankulttuurin rajoja ja alueita Ilmar Talven mukaan.
Kartta ’Suomen ruokakulttuurit’. Suomen vanhat ruokakulttuurit. Suomen ruokakulttuuri on kahta
päätyyppiä, läntistä (I) tai itäistä (II). Itäiselle ruokakulttuurille tyypillisiä ovat haudutetut ruoat;
läntisessä ruokakulttuurissa näitä ei ole. Lähde: Matti Räsänen.
41
Kartta ’Savon kaskiviljely’. Kaskiviljelyn alueet. Hannu Ahokas 2009 (18.7.2011).
N1 ja Siperian kielet
Pohjoisessa Euraasiassa Y-haploryhmä N1 on erittäin yleinen. Oheiset kartat kattavat
nämä Euraasian pohjoiset alueet puhuttujen kielten kannalta. Karttojen perusteella on
mahdollista tehdä yleistyksiä alueiden geneettis-kielellisistä tilanteista eli siitä,
kuinka alueiden haploryhmät ja kielet korreloivat keskenään. Edellä olen jo käsitellyt
pohjoisen Euraasian haploryhmän N1 alaryhmien levikkejä; seuraavaksi käsittelen
saman alueen kielten levikkejä. Jaan pohjoisen Euraasian lännestä itään neljään
alueeseen. Nämä ovat tyypillisiä (perinteisten) suomalais-ugrilaisten kielten,
samojedikielten, turkkilaiskielten ja kamtshatkalaiskielten alueita.
42
Kartta ’SU kielet b’. Perinteisten suomalais-ugrilaisten kielten alueet. Näiden kielten sekä lisäksi
balttilaisten ja joidenkin venäjän kielen murteiden puhujien miehissä haploryhmä N1c1 on
tavallinen. Lähde: Wikipedia.
Kartta ’Samojedikielten alueet väri copy’. Samojedikielten alueet. Alueen miehissä haploryhmä
N1b on tavallinen.
43
Kartta ’Turkkilaskielet copy’. Pohjois-Siperian turkkilaiskielet. Haploryhmän N1c* se alue, joka
ulottuu Taimyrin niemimaan kaakkoisosista Beringin niemimaalle, on pääasiassa (tukkilaiskieltä
puhuvien) jakuuttien ja dolgaanien aluetta.
Kartta ’Koillis-Siperian kielet väri’. Koillis-Siperian kielet. Jakuuttien itäpuolinen alue kuuluu
kamtshatkalaisten kielten, varsinkin chukchin, puhujille, pieneltä osin myös jukagiirin puhujille.
Alueen miehissä haploryhmä N1c* on tavallinen.
Haploryhmän N1 ja sen alaryhmien N1c1, N1b ja N1c* sekä neljän kielialueen
kannalta oleellisia geneettis-kielellisiä alueita ovat seuraavat viisi (ks. kartta ’N1 5
aluetta 12’):
1) Läntisemmän N1c1:n alue, joka sijaitsee Itä-Euroopassa ja jonka kielet ovat
itämerensuomalaisia, saamelaisia (kartta ’SU kielet b’) sekä lisäksi balttilaisia ja
slaavilaisia;
2) itäisemmän N1c1:n alue, joka sijaitsee Koillis-Euroopassa ja jonka kielet ovat
suomen etäsukukielet mordva, mari, permiläiset kielet (komi, komipermjakki ja
udmurtti) sekä obinugrilaiset kielet (hanti ja mansi);
3) N1b:n alue, joka sijaitsee Obinlahdella ja Taimyrin niemimaalla sekä lähialueilla
ja jonka kielet ovat samojedikieliä (kartta ’Samojedikielten alueet väri’);
4) N1c*:n läntinen alue, joka sijaitsee Sahan (entisen Jakutian) tasavallassa ja jonka
kielet ovat jakuutti ja dolgan (ks. kartta ’Jakuutit’); sekä
44
5) N1c*:n itäinen alue, joka sijaitsee Beringin niemimaalla ja jonka kielet ovat
kamtshatkalaiskieliä, mm. chuktchi (kartta ’Koillis-Siperian kielet väri’), sekä
jukagiiri.
Nämä viisi geneettis-kielellistä aluetta nähdään kaikki samasta kartasta ’N1 5 aluetta
12’.
Kartta ’N1 5 aluetta 12’. Haploryhmän N1 viisi geneettis-kielellistä aluetta. Selitykset tekstissä.
Taulukosta ’8 y-ryhmää’ nähdään, että haploryhmän N1 kahdella alaryhmällä N1c ja
N1b on sillä tavalla erilaiset levikit, että alaryhmä N1b on verraten yleinen
samojedeilla (ainakin enetseillä), hiukan harvinaisempi hanteilla ja vielä
harvinaisempi komeilla.
su
vi
mo
ma
ko
ud
un
ha
ne
ru sa
la
li
ve pu
61
30
17
33
29
58
0
48
40
N1c
7
0
42 43 14
3
0
0
3
0
18
0
0
28
57
N1b
0
0
0
Taulukko D. '8 y-ryhmä'. Joidenkin suomalais-ugrilaisten kielten puhujien N1c1-frekvenssit.
Väestöjä koskevia lyhenteitä: su = suomalaiset, vi = virolaiset, mo = mordvalaiset, ma = marit, ko =
komit, ud = udmustit, un = unkarilaiset, ha = hantit, ne = nenetsit, ru = ruotsalaiset, sa = saksalaiset,
la = latvialaiset, li = liettualaiset, pu = puolalaiset. Lähteitä: Rosser et al. 2000, Laitinen et al. 2002,
Rootsi et al. 2004, Helgason et al. 2000.
Yleishavainto: turkkilaiskielten Siperian alueet ja suomalais-ugrilaisten kielten
alueet ovat pitkälti samat kuin haploryhmän N1c alueet
Jos halutaan suhteuttaa yleisväite sellaiseen kieliteoriaan, jonka puitteissa operoidaan
kantakielillä, voidaan olettaa, että väestö, jonka miehet kuuluivat haploryhmään N1c,
puhuivat turkkilaiskielten ja suomalais-ugrilaisten (uralilaisten) kielten yhteistä
kantakieltä. Kantakieli olisi hajonnut kahtia, turkkilaiseksi ja suomalais-ugrilaiseksi,
siinä vaiheessa, jossa osa N1c-miehistä lähti kohti koillista ja osa kohti luodetta; ks.
kartta’N1c nuol copy’.
45
Kartta ’N1b kartta kielet’. Haploryhmän N1b alueet (Obinlahti ja Taimyrin niemimaa), jotka
jossain määrin vastaavat samojedikielten alueita.
Kartta ’SU ja turkkilaiset kielet 8’. Haploryhmän N1c pohjoisimmat väestöt suhteutettuina kieliin.
Punaisen pystysuoran viivan länsipuoliset väestöt puhuvat suomalais-ugrilaisia kieliä ja itäpuoliset
turkkilaisia kieliä. Rajakohtaa määrättäessä on otettu huomioon pohjoiset haploryhmät N1c ja N1b;
ks. kartat ’N1c kartta 8’ ja ’N1b kartta 8’. Karttojen pohjat: Rootsi et al. 2007.
Koilliseen lähteneiden kieli kehittyi turkkilaiseksi ja luoteeseen lähteneiden
suomalais-ugrilaiseksi (perinteiseksi uralilaiseksi). Raja sijaitsi Taimyrin niemimaan
kärjen kohdalla.