Pohjoismaalaisten biologia

Transcription

1
Kalevi Wiik
Pohjoismaalaisten biologia
9.6.2011
Tiedosto ’Pohjoismaalaisten biologia’
Alkuperäisempi versio osana tiedostoa ’SK’
Pohjoismaiset väestöt biologisten ominaisuuksien kannalta
Antropologisesta tutkimuksesta
Vaaleus-tummuus
Vaaleasilmäisyys
Vaaleatukkaisuus
Ihon vaaleus
Kehon mittasuhteet
Pituus
Kallon koko
Kallon muoto 8
Veriryhmät
Veriryhmä A
Veriryhmä B 10
Veriryhmä O
Geneettisestä tutkimuksesta
Toisvanhempainen DNA
Y-kromosomin DNA
Miesten alku Afrikassa
Y-haploryhmien inventaari ja frekvenssit
1. Maailman y-haploryhmät
2. Euroopan y-haploryhmät
3. Pohjoismaiden y-haploryhmät
Yksittäisten y-haploryhmien levikit ja alaryhmät
Haploryhmä I
Haploryhmä R1b
Haploryhmä R1a
Haploryhmä N1
Haploryhmät E, G, J ja Q
Pohjoismaisten väestöjen y-hr:t 50
Pohjoismaiset väestöt yhaploryhmien kannalta 53
Pohjoismaisten väestöjen sisäiset
erot 54
Euroopan y-haploryhmien
keskukset 57
2
Y-haploryhmiä koskevat gradientit
eurooppalaisissa ja pohjoismaisissa miehissä 58
STR-mutaatioista ja haplotyypeistä
Mt-haploryhmät
Pohjoismaiset väestöt mthaploryhmien kannalta
Pohjoismaisten väestöjen
saapumisreitit mthaploryhmien kannalta
Molempivanhempainen DNA
Cavalli-Sforsan
prinsipaalikomponentit
Autosominen DNA
Tautiperintö!
Pohjoismaiset väestöt biologisten ominaisuuksien kannalta
Kun väestöjen sukulaisuuksia ja juuria selvitetään ihmisten biologisten (ruumiillisten)
ominaisuuksien kannalta, käsiteltävät asiat jakautuvat siinä suhteessa kahteen
ryhmään, että toisissa on kysymys ihmisten fenotyypistä eli ilmiasusta ja toisissa
heidän genotyypistään eli perimästään/genomistaan. Edelliset asiat kuuluvat
antropologiaan, jälkimmäiset genetiikkaan. Antropologisille tutkimuksille ovat
tyypillisiä ruumiillisten ominaisuuksien mittaaminen ja tilastoiminen, geneettisille
tutkimuksille DNA:ta koskevat asiat.
Käsittelen pohjoismaisia väestöjä ensin antropologian ja sitten genetiikan kannalta.
Pohjoismaiset väestöt antropologiselta kannalta
Antropologian kannalta tärkeinä mitattavina ja tilastoitavina ominaisuuksina pidetään
usein (silmien, tukan ja ihon) vaaleus-tummuutta, pituutta, pään kokoa ja kasvojen
muotoa (kefaalista indeksiä) sekä veriryhmiä, erityisesti veriryhmiä A, B ja O.
Käytän kaikkia mainittuja ihmisruumiin ominaisuuksia pyrkiessäni selvittämään
pohjoismaisten väestöjen sukulaisuuksia ja alkuperää.
Vaaleus-tummuus
Vaaleasilmäisyys
Pohjoismaiset väestöt, muut kuin saamelaiset, kuuluvat maailman
vaaleasilmäisimpiin väestöihin; ks. kartta ’Vaaleasilmäisyys’. Pohjoismaiset väestöt
muodostavat vaaleasilmäisyyden suhteen neljä ryhmää:
1. Saamelaisissa vaaleasilmäisiä on alle puolet väestöstä (kartan alueet 0-19 % ja 3549 %), eli enemmistö saamelaisista on ruskeasilmäisiä.
3
2. Muista pohjoismaisista väestöistä länsinorjalaiset ovat ainoa väestö, jossa
vaaleasilmäisten osuus on vain niukasti yli puolet (kartan alue 50-64 %). Tosin
kartasta puuttuvat islantilaiset.
3. Seuraavaksi eniten (kartan 65-79 %) vaaleasilmäisiä on pääosassa Ruotsia ja
Norjaa sekä Pohjois-Suomessa.
4. Vaaleasilmäisten osuus on korkein (kartan 80-100 %) muualla Suomessa kuin
pohjoisessa, läntisessä Ruotsissa ja Tanskassa. Tämä alue on osa laajempaa aluetta,
johon kuuluvat myös Itä-Karjala, Baltian maat, Pohjois-Puola sekä osia Pohjois- ja
Keski-Saksasta.
Kartta ’Vaaleasilmäisyys’. Vaaleasilmäisten (sini- ja vihreäsilmäisten) ihmisten prosentuaaliset
osuudet Euroopassa.
Myös kartasta ’SK vaaleus harm’ nähdään Pohjoismaiden ja sen lähialueiden
vaaleasilmäisten prosentuaaliset osuudet. Näiden mukaan saamelaisten (ehkä
yleisemminkin pohjoisimman Fennoskandia asukkaiden) selvä enemmistö on
ruskeasilmäisiä (kartan ’Vaaleasilmäiset’ alueet 0-19 % ja 35-49 %). Kaikissa muissa
pohjoismaisissa väestöissä ruskeasilmäiset ovat vähemmistönä (kartan
’Vaaleasilmäisyys’ prosentit 50-64 %, 65-79 % ja 80-100 %). Enemmistöltään
vaaleasilmäisillä alueilla on vaaleasilmäisten osuus vain hiukan yli 50 %:n LänsiNorjassa (50-64 %). Seuraavaksi eniten (65-79 %) vaaleasilmäisiä on muualla
Norjassa sekä suuressa osassa Ruotsia. Eniten vaaleasilmäisiä on pääosassa Suomea,
läntisessä Keski-Ruotsissa sekä Tanskassa.
4
Karttojen ’Vaaleasilmäiset’ (joka koskee koko Eurooppaa) ja ’SK vaaleus harm’
(joka koskee vain Pohjois-Eurooppaa) perustuvat eri aineistoihin. Karttojen alueet
poikkeavat jonkin verran toisistaan, mutta ovat kuitenkin pääpiirtein toisiaan
vastaavat. Kartasta ’SK vaaleus harm’ ovat mukana myös islantilaiset. Näiden
silmien vaaleuden nähdään olevan sama kuin norjalaisten. Kahden kartan merkittävin
ero koskee tanskalaisia: kartassa ’Vaaleasilmäisyys’ tanskalaiset kuuluvat Itämeren
alueen vaaleasilmäisiin, mutta kartassa ’SK vaaleus harm’ he kuuluvat mm.
norjalaiseen, islantilaisten ja eteläruotsalaisten kanssa tummasilmäisempien ryhmään
(kartan alueet 50-79 %).
Kartta ’SK vaaleus harm’. Vaaleasilmäisten (sini- ja vihreäsilmäisten) prosentuaaliset osuudet
Pohjoismaissa ja sen lähialueilla.
Vaaleatukkaisuus
Tukan vaaleus-tummuus on pitkälti sama kuin silmien vaaleus-tummuus; ks. kartta
’vaaleatukkaisuus’. Samoin kuin vaaleasilmäisiä myös vaaleatukkaisia on eniten
Itämeren ympäristössä. Eniten (80-100 %) vaaleatukkaisia on Keski-Skandinaviassa,
Länsi-Suomessa ja Latvian Kuurinmaalla. Seuraavaksi eniten (50-79 %) heitä on
koko Pohjoismaiden alueella ja lisäksi Luoteis-Venäjällä, Valko-Venäjällä, koko
Baltiassa, Pohjois-Puolassa ja osassa Englantia. Euroopan ja koko maailmankin
muilla alueilla tummatukkaisuus on yleisempää kuin vaaleatukkaisuus. Muissa
5
Euroopan osissa kuin Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Balkanilla vaaleatukkaisten
osuus on 20-49 %. Mainituilla alueilla vaaleatukkaiset ovat selvänä vähemmistönä
(1-19 %).
Myös tukan värin suhteen saamelaiset ovat erikoinen väestö: vaaleatukkaisten osuus
on saamelaisissa selvästi pienempi (alle 50 %:n) kuin muissa pohjoismaalaisissa.
Laajoilla saamelaisalueilla vaaleatukkaisten osuus on alle 20 %:n. Saamelaiset ovat
Pohjoismaiden ainoa enemmistöltään tummatukkainen väestö.
Kartta ’vaaleatukkaisuus harmaa copy’. Tukan väriin perustuvat alueet Euroopassa ja sen
lähialueilla. Tummatukkaisten prosentuaaliset osuudet: 1 = 1-19 %, 2 = 20-49 %, 3 = 50-79 %, 4 =
80-99 %, 5 = 100%. Netin hakusana ‘human hair colour’.
Historic distribution of light hair in Europe: yellow represents 80%, light orange is 50–79%, light brown is 20–49%, dark brown is 1–19%, black
represents negligible presence.
Ihon vaaleus
Eurooppalaisten ihon vaaleus (pigmentin määrä) näkyy kartasta ’Pigmentin määrä’.
Eurooppalaisten ihonväriä on kolmea päätyyppiä: 1) vaaleaa, 2) vaalean ruskeaa ja 3)
ruskeaa. Muut Pohjoismaiden väestöt kuin saamelaiset kuuluvat vaaleaan tyyppiin;
saamelaiset edustavat vaalean ruskeaa tyyppiä, jota esiintyy myös mm. Brittein
saarten eteläosissa, Pohjois-Ranskassa, Etelä-Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa, EteläPuolassa, Unkarissa sekä Etelä- ja Koillis-Venäjällä. Ruskeaa tyyppiä ei edusta
mikään pohjoismainen väestö.
6
Kartta ’Pigmentin määrät harm’. Vaaleaihoisten ihmisten prosentuaaliset osuudet Euroopassa ja
sen lähialueilla. 1 = vaalea, 2 = vaalean ruskea, 3 = ruskea 4 = tummanruskea, 5 = tumma. Kartasta
on tehtävissä pohjoismaalaisten väestöjen suhteen vain yksi havainto: pigmentin määrä on suurempi
saamelaisilla kuin muilla pohjoismaalaisilla.
7
Pituus
Ihmisen pituutta ei voida pitää kovin luotettava sukulaisuuden kriteerinä siitä syystä,
että pituuteen vaikuttavat paitsi geneettinen perimä myös elinolosuhteet, varsinkin
ravinnon riittävyys ja laatu. Pohjois-Euroopan miesten keskipituudet nähdään kartasta
’SK pituus harm’. Tosin kartta perustuu noin 75 vuotta sitten tehtyihin mittauksiin.
Kartta ’SK pituus harm’. Miesten keskipituus pohjoisessa Euroopassa. Mittaukset ovat 1930luvulta. Lähde: Coon 1939.
Nykyiset keskipituudet ovat kauttaaltaan lähes kymmenen senttimetriä suuremmat
kuin 1930-luvulla, mutta väestöjen väliset suhteet lienevät pysyneet suurin piirtein
entisinä. Niinpä ruotsalaisten miesten keskimääräinen pituus on 181.5 cm,
tanskalaisten 180.3 cm, suomalaisten180.0 cm ja norjalaisten 179.7 cm. Ruotsalaisten
naisten keskimääräinen pituus on 166.8 cm, suomalaisten 166.0 cm ja norjalaisten
167.2 cm. Mainittujen pohjoismaisten miesten ja naisten pituudet ovat siis lähes
samat. Sen sijaan saamelaiset ovat selvästi lyhyempiä kuin muut pohjoismaalaiset.
Saamelaiset ovat niin selvästi lyhyempiä kuin muut pohjoismaalaiset, että heitä
8
voidaan pitää geneettiseltä perimältään tässä suhteessa erilaisina kuin muut
pohjoismaalaiset.
Pään koko
Kartan ’head size’ mukaan pohjoismaisten väestöjen pään koot vaihtelevat
melkoisesti. Pienimmät päät (koot 1 ja 2) ovat saamelaisilla. Koko 3 on norjalaisten,
ruotsalaisten ja suomalaisten yleisin koko. Kokoa 4 esiintyy länsinorjalaisilla,
koillisruotsalaisilla ja länsisuomalaisilla. Suurimmat päät (koko 5) on
etelätanskalaisilla. Tanskanalueen (samoin kuin Pohjois-Saksan) ”suuripäisyys”
lienee se keskus, josta tätä ominaisuutta on levinnyt osiin Norjaa, Ruotsia ja Suomea.
Yleiseurooppalaiselta kannalta pohjoismaalaiset (muut kuin saamelaiset) ovat
tavallista suuripäisempiä. Suuria eroja ei muiden kuin saamelaisten välillä kuitenkaan
ole.
Kartta ’SK pään koko harm’. Pään koko Pohjoismaissa ja niiden lähialueilla. 1 = 331-335, 2 = 336340, 3 = 341-345, 4 = 346-350, 5 = 351-355.
Kallon muoto
Väestöjä on pyritty ryhmittämään tyypeiksi myös kallon muodon perusteella. Tosin
kaikki eivät tätä menetelmää pidä kovin luotettavana siitä syystä, että siinä on usein
(pituuden tapaan) kysymys hankitusta ominaisuudesta, ei niinkään perimään
perustuvasta ominaisuudesta. Kalloindeksi tai kefaalinen indeksi on kallon
9
suurimman leveyssuoran (poskiluun kaaren alku leukanivelen lähellä) suhde sen
suurimpaan pituussuoraan (otsasta takaraivoon).
Pohjoismaalaisista saamelaiset ovat suhteellisen pyöreäkalloisia ja keskiskandinaavit
(Keski-Norjan ja Keski-Ruotsin väestöt) suhteellisen pitkäkalloisia. Suomalaiset ja
tanskalaiset muodostavat väliryhmän. Se, että suomalaiset poikkeavat norjalaisruotsalaisista pitkäkalloisesta tyypistä, perustuu osittain saamelaiseen vaikutukseen ja
osittain itäiseen vaikutukseen (vrt. Itä-Euroopan laajat 4-alueet). Suomessa on selvä
gradientti, jonka mukaan kallot ovat pisimmät lounaisessa Suomessa, ja pyöristyvät
asteittain Itä-Suomeen ja erityisesti Pohjois-Suomeen siirryttäessä. Norjalaisruotsalainen pitkäkalloinen tyyppi on todennäköisesti omaperäinen, joka on
kehittynyt Skandinaviassa (ja levinnyt sieltä jonkin verran läntiseen Suomeen).
Siihen kuuluvat tyypillisesti myös pitkät etuhampaat. Tanskalaisten väliryhmä, jossa
kallot ovat suomalaisten tapaan pyöreämmät kuin monilla norjalaisilla ja
ruotsalaisilla, perustuu keskieurooppalaiseen ja itäeurooppalaiseen verraten
pyöreäkalloiseen tyyppiin.
Kartta ’SK kefaalinen indeksi harm copy’. Kallon muoto Pohjoismaissa ja niiden lähialueilla.
Mitä pienempi luku, sitä pyöreämpi (leveämpi) kallo, ja mitä suurempi luku, sitä soikeampi
(pitempi) kallo.
Veriryhmät
Käsittelen pohjoismaalaisia väestöjä veriryhmien A, B ja O kannalta.
10
Veriryhmä A
Veriryhmän A esiintyminen Euroopan väestöissä nähdään kartasta ’Veriryhmä A’.
Sen mukaan veriryhmän A on yleisin (35-55 %) pohjoisimmassa Fennoskandiassa
(todennäköisesti erityisesti saamelaisilla). Toista ääriryhmää (15-20 %) edustavat
islantilaiset. Muut pohjoismaalaiset muodostavat väliryhmän (25-35 %). Kysinen
nväliryhmän on yleinen lähs koko muussa Euroopassa.
Kartta ’Veriryhmä A copy’. Veriryhmä A Euroopassa. Veriryhmä A on tyypillinen pohjoinen
veriryhmä.
11
Kartta ’Veriryhmän A levikki’. Netin hakusana BLOOD TYPES.
Veriryhmä B
Kuten kartasta ’Veriryhmän B’ nähdään, veriryhmän B on Euroopan kannalta
tyypillinen koillinen veriryhmän. Pohjoismaissa tätä veriryhmää on eniten (10-15 %)
saamelaisilla ja suomalaisilla; vähemmän (0-10 %) sitä on muilla pohjoismaisilla
väestöillä.
12
Kartta ’Veriryhmä B copy’. Veriryhmä B Euroopassa. Veriryhmän B on tyypillinen koillinen
veriryhmän.
Kartta ’Veriryhmän B levikki’. Netin hakusana BLOOD TYPES.
Veriryhmä O
Kartan ’Veriryhmä O’ mukaan veriryhmän on erittäin yleinen (75-80 %) LänsiIrlannissa, mutta myös muualla Euroopassa sen prosentuaalinen osuus on yli 50 %.
Fennoskandiassa voidaan tässä suhteessa erottaa kolme aluetta: veriryhmän on
verraten korkea (65-75 %) keskisessä Skandinaviassa, matalampi (55-60 %) muualla
Fennoskandiassa ja matalin (50-55 %) saamelaisilla.
13
Kartta ’Veriryhmä O copy’. Veriryhmä O Euroopassa. Veriryhmä O on tyypillinen
länsieurooppalainen veriryhmä.
Kartta ’Veriryhmän O levikki’.
Veriryhmä neg
14
Kartta ’Veriryhmän neg levikki’.
Kuva ’Veriryhmät Suomi’.
Norden Globalt
A 44 % 40 %
0 42 % 40 %
15
B 10 % 18 %
AB 4 % 2 %
Bengt Ekberg
Blodinfo 1(2) Klinisk immunologi och transfusionsmedicin (KIT) I Norden är blodgrupperna ABO och
RhD fördelade
enligt följande:
A RhD pos 37%
O RhD pos 32%
B RhD pos 10%
A RhD neg 7%
O RhD neg 6%
AB RhD pos 5%
B RhD neg 2%
AB RhD neg 1%
Veritietoja:
Tirri Niini
Sörnäs strandväg 27 A
FIN-00500 HELSINGFORS, FINLAND
tel +358-9-737 823, fax +358-9-737 827
Jos veriryhmien A, B ja O ajatellaan levinneen Pohjoismaihin niiltä alueilta, joilla
näitä veriryhmiä nykyään eniten esiintyy, veriryhmien levittäytymissuunnat ovat
seuraavat: veriryhmä A on levinnyt pohjoisesta, veriryhmän B koillisesta ja
veriryhmä O lännestä; ks. kartta ’Veriryhmät copy’.
Kartta ’Veriryhmät copy’. Kolme suuntaa, joista veriryhmät O, A ja B näyttävät saapuneen
Pohjoismaihin.
Kartan ’Veriryhmät copy’ nuolien perusteella veriryhmät ovat yhdistettävissä Y- ja
Mt-haploryhmiin (joita käsitellään myöhemmin) seuraavasti: veriryhmän O - Yhaploryhmä R1a, veriryhmän A – Mt-haploryhmät U ja V, veriryhmä B – Y-
16
haploryhmä N1c. Tosin on huomattava, että veriryhmät perustuvat autosomiseen
DNA:han ja Y- ja Mt-haploryhmät uniparentaaliseen DNA:han, eikä suoraa
geneettistä yhteyttä ryhmien välillä ole.
Tiivistelmä: Pohjoismaiset väestöt antropologisten ominaisuuksien kannalta
Saamelaiset ovat pohjoismaisten väestöjen erikoisin ryhmä: He ovat tummempia
(tummasilmäisempiä, tummatukkaisempia ja tummaihoisempia), lyhyempiä,
pienikalloisempia, pyöreäkalloisempia ja heissä veriryhmä A on yleisempi ja
veriryhmän O harvinaisempi kuin muissa pohjoismaalaisissa.
Islantilaiset eroavat muista pohjoismaalaisista seuraavissa suhteissa:
a) He ovat pari senttiä pitempiä kuin (pituusasteikolla seuraavina olevat) ruotsalaiset,
keskinorjalaiset ja länsisuomalaiset.
b) He ovat jonkin verran suuripäisempiä kuin muut pohjoismaalaiset;
c) Heissä veriryhmän A on harvinaisempi ja veriryhmä O yleisempi kuin muissa
pohjoismaalaissa. Piirteet saattavat perustua Irlannista ja Skotlannista tulleeseen
vaikutukseen. Muodostavathan islantilaiset, irlantilaiset ja skotlantilaiset kyseisissä
suhteissa (A-veri 15-20 % ja O-veri 70-80 %) varsin yhtenäisen väestön.
Suomalaiset eroavat muista pohjoismaalaisista seuraavissa suhteissa:
a) Länsi- ja eteläsuomalaiset ovat keskiruotsalaisten tapaan useammin
vaaleasilmäisiä ja vaaleatukkaisia kuin muut pohjoismaalaiset. Ero perustunee
siihen, että suomalaisissa on paremmin kuin monissa skandinaaveissa säilynyt
Itämerenalueen ”alkuperäinen” vaaleus; skandinaaveihin on enemmän sekoittunut
”länsieurooppalaista” tummuutta. Lisäksi on huomattava, että kaikissa
pohjoismaalaisissa väestöissä tummien ihmisen osuus nousee lähestyttäessä
pohjoista eli tummien saamelaisten alueita.
b) Itäsuomalaiset ovat pari senttiä lyhyempiä kuin muut pohjoismaalaiset. Tämä on
selvästi itäeurooppalaista ja saamelaista perua; onhan Lounais-Venäjällä miesten
keskipituus 6-8 cm ja saamelaisten miesten jopa 10-12 cm lyhyempi kuin yleensä
Pohjoismaissa.
c) Suomessa on gradientti, jonka mukaan kallon muoto on Lounais-Suomessa sama
kuin yleensä skandinaaveilla muuttuen sitä pyöreämmäksi mitä pohjoisemmista
suomalaisista on kysymys (kartan SK kefaalinen indeksi harm copy’ arvot 6-5-4-32). d) Suomalaisissa veriryhmä B on tavallisempi kuin muissa pohjoismaalaisissa.
Tanskalaiset ovat 2-4 cm lyhyempiä kuin pohjoismaalaiset yleensä. Tämä piirre on
perua Keski-Euroopasta, sillä esimerkiksi Pohjois-Puolassa keskipituus on 4-6 cm
lyhyempi kuin Pohjoismaiden keskiarvo.
Norjalaiset ja ruotsalaiset muodostavat verraten yhtenäisen skandinaavisen
väestön. Siinä on kuitenkin jonkin verran vaaleutta koskevaa vaihtelua, sillä
tummuutta esiintyy eniten etelässä ja pohjoisessa. Edellinen on peräisin LänsiEuroopasta ja jälkimmäinen saamelaisilta.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Tiedosto ’Y-DNA KUVAT’
17
Kartta ’Afrikasta lähtö’. Kolmen y-haploryhmän Afrikasta lähtö noin 50 000 vuotta sitten.
Kartta 11. 'Y maailman värit kirjaimet copy'. Alueet on merkitty karttaan vain erittäin summittaisesti. Merkintä E(xE1b1b) = E:n alaryhmät
poislukien E1b1b. Kartta on The World Haplogroups -projektin Y-kromosomin haploryhmiä koskevan kartan yksinkertaistus.
Kartta ’Y Eur alueet värit 14 copy’. Eurooppa jaettuna alueisiin yleisimmän y-ryhmän perusteella.
Kartta 12. 'Y Eur väripallot'. Kuudelta alueelta (neljästä refugista sekä Afrikasta ja Lähi-idästä) tulleiden miesten y-haploryhmien frekvenssejä.
Kartan kuusi väriä edustavat kyseiseltä kuudelta alueelta Eurooppaan tulleita miehiä. Kartan informaatio perustuu pääosin lähteeseen
http://www.scs.uiuc.edu/~mcdonald/WorldHaplogroupsMaps.pdf
Kartta ’Y haploryhmät Eur copy 14’. Tärkeimpiä y-haploryhmien syntyalueita ja kulkureittejä. Kaiken alku oli Aatami, joka asui Etiopian-Sudanin
alueella. Värein osoitetut neljä ryhmää tarkoittavat jääkaudenaikaisia refugeja; harmaalla osoitettujen ryhmien asuinpaikat olivat jääkaudella vielä
Euroopan ulkopuolella ja ryhmien edustajia saapui Eurooppaan vasta jääkauden jälkeen. Haploryhmiä E, G, J ja L esiintyy lähinnä vain teläEuroopassa; haploryhmää H esiintyy Euroopassa vain romaneissa. - Kartta kuvaa Euroopan ja sen lähailauiden osalta jääkaudenaikaista tilannetta,
jolloin ihmisiä ei vielä asunut Pohjois-Euroopassa, koska se oli jäätikön peittämänä.
Kartta 49. Euroopan maanviljelyksen ensimmäiset kolme vaihetta. Noin vuonna 7000 eKr. ensimmäiset maanviljelijät saapuivat Kreikkaan ja
Etelä-Balkanille. Noin 7000 - 6000 eKr. maanviljelijät levittäytyivät koko Balkanille. Noin 6000 - 5000 eKr. maanviljelijät levittäytyivät KeskiEurooppaan ja keskisen ja läntisen Välimeren rannikoille.
Kartta ’Kurgan I, II ja III harm’. Kurgaanikulttuurien leviämisvaiheet Maria Gimbutasin mukaan. Tummin alue = kurgaanikulttuurien syntyalue;
vuosiluvut ovat vain summittaisia. Alueet I ja II ovat alueita, jonne haploryhmää R1a on eniten levittäytynyt. Alue vastaa ainakin jossain niita alueita,
joilla R1b nykyään on yleinen. Tämä alue vastaa jossain määrin myös itäisten indoeurooppalaisten kielten (mm. slaavilaisten kielten levikkiä ennen
slaavilaisekspansiota). Vyöhyke III vastaa jossain määrin nuorakeraamisen kulttuurin (vasarakirveskulttuurin) levikkiä.
Kartta ’Y Fennoskandia haploryhmät 12’. Pohjoismaiden ja Baltian eri maiden väestöjen ja saamelaisten y-haploryhmien frekvenssejä. Neljän
päähaploryhmän värit ovat samat kuin oheisissa kartoissa .
Kartta ’Karlsson y alueet’. Taulukossa ’Karlsson’ mukana olevat Ruotsin alueet (kartassa tummennettuina). Kartan alue Jokkmokk koskee
saamelaisia ja Österbotten Suomen Pohjanmaan asukkaita (jotka eivät ole mukana taulukossa ’Karlsson’).
Kartta ‘Dupuy y alueet’.
Kartta ’Lappalainen y alueet’. Tutkimuksen Lappalainen et al. 2006 alueet: SWF = Lounais-Suomi, SAT = Satakunta, HA = Häme, SO =
suomenkielinen Etelä-Pohjanmaa. SSO = ruotsinkielinen Pohjanmaa, SK = Etelä-Karjala, NK = Pohjois-Karjala, NS = Pohjois-Savo ja NO = PohjoisPohjanmaa.
Kartta ’I alaryhmien levittäytyminen’. Haploryhmän I kahden pääryhmän, I1:n ja I2:n, sekä tärkeimpien alaryhmien levittäytyminen.
Kirjainsymbolit:
I = haploryhmä I;
P = pohjoinen pääryhmä I1 (sininen): IE = Itä-Euroopan ryhmä I1b, Sk = skandinaavinen ryhmä I1d;
E = eteläinen pääryhmä I2 (turkoosi): B = balkanilainen ryhmä I2a, Sr = sardinialainen ryhmä I2a1, BK = Balkannin kontinentaalinen ryhmä I2a2, K
= kontinentaalinen ryhmä I2b, Sa = saksalainen ryhmä I2b1, R = rannikollinen ryhmä I2b2, Br = brittiläinen ryhmä I2b1a.
Ryhmitys on ISOGG 2009:n mukainen.
Kartta ’I koko distribution’. Y-haploryhmän kaikkien alaryhmien yhteislevikki.
Kartta ’I Rootsi Skandinavia’. Y-haploryhmän I Skandinaavisen alaryhmän I1 (entisen I1a:n) levikki. Alaryhmää on levinnyt viikinkien mukana
Brittein saarille ja Keski-Venäjälle.
Kartta ’I1 distribution’. Kartta on siinä mielessä ajanmukaisempi kuin kartta ’I Rootsi Skandinavia’, että siinä läntisin Suomi kuuluu samaan 40 %:n
alueeseen kuin keskinen Skandinavia.
Kartta ’I2 distribution’. Haploryhmän I eteläisen pääryhmän I2 (entisen I1b:n) levikki. Lähde: Eupedia.
Kartta ’I Rootsi Saksa’ Y-haploryhmän saksalaisen alaryhmän I2b1 (entisen I1c:n) levikki.
Kartta ’I1 ryhmät kartta copy’. Ken Nordtvedtin haploryhmän I1 oleellisen neljän haplotyypin saapuminen Pohjoismaihin. Kirjainsymbolit: EE =
European, AS = Anglo-Saxon, N = Norse, uN = ultra-Norse, Bo = Bothnian.
Kartta XXX (A1a)
Kartta I1a:n tulo.
Kartta ’R1b distribution harm’. Lähde: Wikipedia Haplogroup R1a.
Kartta R1a:n tulo.
Kartta ‘R1b Pohjois-Eur nrot nuol harm 8’
18
Kartta ’R1a koko maailma’. Y-haploryhmän R1a kokonaislevikki. Lähde: Toomas Kivisillan monistekokoelma The Genetics of the Finno-Ugricspeaking populations in Europe.
Kartta ’R1a koko maailma’. Y-haploryhmän R1a (Raulin poikien) pääalueet. Siitä, millä tarkoilla maantieteellisillä alueilla kyseiset miehet ovat
asuneet, ei ole täyttä varmuutta. Karttaan on merkitty reitti F>K>P>R sekä sisämaanreitin että rannikonreitin mukaisena. Kartassa ei ole mukana yhaploryhmän alaryhmää R2:ta, ei myöskään R1a:n rinnakkaisryhmää R1b.
Kartta ’R1a distribution’. Eurooppa ja Länsi-Aasia.
Kartta ’R1a1a7 Mait 2’. Underhill et al. 2009:n mukainen haploryhmän R1a europpalaisen alaryhmän R1a1a7 levikki. Mukana ei ole niitä tapauksia,
joissa on todettu vain alueen kuuluminen haploryhmään R1a mutta ei sen kuulumista alaryhmään R1a1a7 (kuten esimerkiksi Norjassa). Lähde:
Underhill et al. 2009.
Kartta ’Slavic expansions’.
Kartta ’R1a Pericic 2005’. Y-halporyhmän R1a levikki Euroopassa; lähde: Pericic 2005.
Kartta R1a.
Kartta ‘I Pohjois-Eur nrot harm nuol 8’
Kartat ’N Rootsi 2007’ ja ’N3-Tat Rootsi 2007 copy’.
Kartta Z-1. Yleisimmän neljän y-haploryhmän rekvenssit Euroopassa. Kartassa ovat tummennettuina alueet, joiden frekvenssit ovat yli 40 %.
Kartta Z-2. Yleisimmän neljän y-haploryhmän rekvenssit Euroopassa. Kartassa ovat tummennettuina alueet, joiden frekvenssit ovat yli 40 %.
Kartta ‘N3 Pohjois-Eur nrot harm n 8’.
Kartta ’E distribution’. Koko haploryhmän E levikki. Lähde: Wikipedia.
Kartta ’E in Europe’. Haploryhmän E levittäytyminen Afrikasta Eurooppaan. Lähde: Eupedia.
Kartta ’E1b1b distribution’. Haploryhmän E alaryhmän E1b1b levikki.
Kartta ’G haplogoup distribution’. Lähde: Eupedia.com.
Kartta ’J distribution’. Koko haploryhmän J levikki. Lähde Wikipedia.
Kartta ’J2 distribuiton’. Alaryhmän J2 levikki Wikipedian mukaan.
Kartta ’J2 distribution b’. Alaryhmän J2 levikki Eupedian mukaan.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
Kuva ’ISOGG 2011 c copy’. ISOGG 2011:n mukainen y-haploryhmien puu. Värilliset oksat = Pohjois-Euroopan yleisimmät neljä haploryhmää;
harmaat oksat = Euroopassa harvinaiset haploryhmät tai vain Etelä-Euroopassa esiintyvät ryhmät. Merkintä CF(xDE) = CF:n ryhmät poisluettuna DE;
merkintä K(xLT) = K:n ryhmät poisluettuna LT. Haploryhmää H esiintyy Euroopassa vain romaneissa (mustalaisissa).
Kuva ’Y Eurooppa värit copy’. Pohjoismaisten väestöjen y-haploryhmiä. Paksummat viivat ja sininen, keltainen, ruskea ja punainen väri =
yleisimmät neljä y-haploryhmää. Puusta on jätetty pois Ebonin ryhmä E3b, koska se on Pohjoismaissa erittäin harvinainen. Puusta nähdään mm., 1)
että Filemon on Gabrielin, Jeremiaan, Ivarin ja Karlin isä, 2) että Karl on Noan ja Peterin isä, 3) että Peter on Quentinin ja Richardin isä, ja 4) että
Richardin poika Richard-1 on Raulin (R1a) ja Robertin (R1b) isä. Samoin siitä nähdään, että Gabriel, Jeremias, Ivar ja Karl ovat veljeksiä, että Noa ja
Peter ovat veljeksiä, ja että Raul ja Robert ovat veljeksiä. KUVA UUSITTAVA!
Kuva ’Palkit’. Pohjoismaisten väestöjen y-haploryhmien frekvenssit havainnollistettuina palkkien väreinä.
is = islantilaiset, ta = tanskalaiset, no = norjalaiset, ru = ruotsalaiset, sa = saamelaiset, su = suomalaiset.
Kuva ’I alaryhmät puu’. Haploryhmän I alaryhmien sukulaisuussuhteet. Pohjoismaiden yleisin alaryhmä on skandinaavinen I1d ja toiseksi yleisin
saksalainen I2b1. Balkanilainen eli dinaarinen alaryhmä on I2a ja sardinialainen I2a1. Pohjoista ryhmää I1 (johon kuuluu mm. skandinaavinen
alaryhmä) on puussa merkitty tumman sinisellä ja eteläistä ryhmää (johon kuuluu mm. saksalainen alaryhmä) on merkitty turkoosilla.
Symbolit: IE = Itä-Euroopan ryhmä I1b, Sk = Skandinavian ryhmä I1d;
E = eteläinen alaryhmä I2: B = balkanilainen ryhmä I2a, Sr = sardinialainen ryhmä I2a1, BK = Balkannin kontinentaalinen eli dinaarinen ryhmä I2a2,
K = kontinentaalinen ryhmä I2b, Sa = saksalainen ryhmä I2b1, R = rannikollinen ryhmä I2b2 ja Br = brittiläinen ryhmä I2b1a.
Alaryhmät ovat ISOGG 2009:n mukaiset; jotkin nimitykset ovat Wiikin.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
19
Taulukko ’Y haploryhmät Euroopassa’ (Distribution of European Y-chromosome DNA, Eupedia). Väestöjä koskevat arvot perustuvat vähintään
sadan yksilön materiaaleihin. Italian, Saksan ja Englannin materiaalit ovat yli 2000, Ranskan ja Espanjan yli 1000, Belgian yli 750, Hollannin
Suomen ja Unkarin yli 650 sekä Kreikan ja Turkin yli 500 henkilöä.
Musta ympyrä alueen nimen edessä tarkoittaa, että kysymyksessä on laajemman (usein valtion) osa-alue.
Mustat ruudut = väestön yleisin y-haploryhmä, harmaat ruudut = väestön toiseksi yleisin y-haploryhmä.
Taulukko ’X’. Euroopan 40 ei-pohjoismaisen väestön y-haploryhmien frekvenssejä. Väestöt on luokiteltu neljään ryhmään sen perusteella, mikä
neljästä y-haploryhmästä R1b, R1a, I ja N1 on yleisin. Yleisin y-haploryhmän arvo on tehostettuna. Haploryhmissä I ja N1 ei ole erotettu alaryhmiä
(esim. I1 ja I2 eikä alaryhmiä N1c ja N1b), vaan nämä ryhmät on käsitelty yhtenä kokonaisuutena. Pääsääntöisesti taulukon kroatialaiset ja
sardinialaiset edustavat haploryhmän I ”balkanilaista” ja ”sardinialaiset” alaryhmää, joka on eri kuin ”sandinaavinen” alaryhmä. VE = vanhat
eurooppalaiset eli ennen maanviljelyn saapumista Euroopassa asuneet.
Lähteet: Wiik 2007 ja 2009.
Taulukko. Väestöjen lyhenteet: ik = itäkarjalaiset, vi = virolaiset, la =latvialaiset, li = liettualaiset, pv =pohjoisvenäläiset, vv = valkovenäläiset, uk =
ukrainalaiset, kv = keskivenäläiset, ev = etelävenäläiset, pu =puolalaiset, ts = tsekit, sl = slovakit, un = unkarilaiset, itv = itävaltalaiset, sa =
saksalaiset, sv = sveitsiläiset, ra = ranskalaiset, ba = baskit, ko = korsikalaiset, be = belgialaiset, ho = hollantilaiset, br = britit ja es = espanjalaiset.
Taulukko Z. Viiden pohjoismaisen väestön y-haploryhmien frekvanssit. Luvut ovat taulukosta ’Y haploryhmät Euroopassa’. Kunkin väestön yleisin
y-haploryhmän arvo on tehostettuna.
Taulukko C. Pohjoismaisten väestöjen y-haploryhmien frekvenssit. Kunkin väestön yleisin y-haploryhmän arvo on tehostettuna. VE = ”vanhat
eurooppalaiset”. Muut ovat ”uusia eurooppalaisia”, joista suurin osa on ”varhaisia maanviljelijöitä”. Luvut ovat taulukosta ’X’.
Sarakkeen ’muut’ yleisin ryhmän on E1b1 ja toiseksi yleisin J2. Ryhmät G2a, T ja Q ovat erittäin harvinaisia. Ryhmää J1 ei esiinny Pohjoismaissa, tai
se on siellä erittäin harvinainen.
Taulukko ZX Ruotsi. Seitsemän Ruotsin alueen y-haploryhmien frekvenssit. VE = ”vanhat eurooppalaiset” ja VM = ”varhaiset maanviljelijät”.
Österg/Jönk = Östergötland/Jönköping, Blek/Kris = Blekinge/Kristianstad. E3b = E3b*(xE3b1), F = F*(xG,I,J,K), K = K*(xN3,P), P =
P*(xR1a,R1b3) ja R1a = R1a1+R1a*. Lähde: Karlsson et al. 2006.
Taulukko N. Neljän y-haploryhmän frekvenssit kahdeksassa norjalaisessa väestössä. Lähde: Dupuy et al. 2005. Kunkin alueen korkeimman
frekvenssin ruudut ovat tummennettuina.
Taulukko Sa. Saamelaisten y-haploryhmien frekvenssit. Lähteet: Tambets et al. 2004 (muiden kuin Ruotsin saamel.2:n osalta) ja Karlsson et al. 2006
(Ruotsin saamel.2:n osalta). Erikoisuudet: Suomen saamelaisissa I-frekvenssi on erittäin korkea (40.6 %) ja Kuolan saamelaisissa erittäin matala (17.4
%).
Taulukko 9. Yhdeksän Suomen alueen y-haploryhmän frekvenssit. Lähde: Lappalainen et al. (2006).
Taulukko ’ISOGG 20111 I’. Y-haploryhmä I ISOGG 2011:n mukaan. Ryhmät, jotka ISOGG 2011:n mukaan ovat niin oleellisia, että niistä on
esitetty syntyä ja levikkiä koskevia yleisiä väitteitä. Haploryhmän nimen jäljessä on mainittuna mutaatio, jonka perusteella ryhmä on identifioitavissa
niissäkin tapauksissa, joissa ryhmän nimi myöhemmin muuttuu. (Talukon ryhmän I mutaatiossa M436 lienee painoverhe: pitänee olla M438.)
Taulukko ZX. Y-haploryhmät, oleellisesti mutaatiot, summittaiset maantieteelliset alueet ja (tässä tutkimuksessa käytetyt) nimitykset. Lähde
(muiden asioiden kuin joidenkin nimitysten suhteen): ISOGG 2009. Pohjoismaita selvimmin koskevat osiot ovat alleviivattuina
Taulukko ’ISOGG 20111 R1b’. Y-haploryhmä R1b ISOGG 2011:n mukaan. Ryhmät, joita ISOGG 2011:n mukaan esiintyy Euroopassa, ovat
alleviivattuina. Haploryhmän nimen jäljessä on mainittuna mutaatio, jonka perusteella ryhmä on identifioitavissa niissäkin tapauksissa, joissa ryhmän
nimi myöhemmin muuttuu.
Taulukko ’ISOGG 20111 R1a’. Y-haploryhmä R1a ISOGG 2011:n mukaan. Ryhmät, joita ISOGG 2011:n mukaan esiintyy Euroopassa, ovat
alleviivattuna. Haploryhmän nimen jäljessä on mainittuna mutaatio, jonka perusteella ryhmä on identifioitavissa niissäkin tapauksissa, joissa ryhmän
Taulukko ’ISOGG 20111 N’. Y-haploryhmä N ISOGG 2011:n mukaan. Ryhmät, joita ISOGG 2011:n mukaan esiintyy Euroopassa, ovat
alleviivattuna. Haploryhmän nimen jäljessä on mainittuna mutaatio, jonka perusteella ryhmä on identifioitavissa niissäkin tapauksissa, joissa ryhmän
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Geneettisestä tutkimuksesta
Geneettinen tutkimuskenttä jakautuu ensin kahtia sen mukaan, tutkitaanko
toisvanhempaista (uniparental) vai molempivanhempaista (biparental) DNA:ta.
Toisvanhempainen DNA tarkoittaa sellaista DNA:ta, joka periytyy lapselle vain
toiselta vanhemmalta, molempivanhempainen DNA sellaista DNA:ta, joka periytyy
lapselle molemmilta venhemmilta. Toisvaempainen DNA jakautuu edelleen y-
20
kromosomin DNA:ta koskevaan eli isälinjoja selvittävään osaan ja mitokondrioiden
DNA:ta koskevaan eli äitilinjoja selvittävään osaan. Molempivanhempaisessa
tutkimuksessan on kysymys kromosomien automisesta DNA:sta.
Lisäksi y-kromosomin DNA:ta koskevat tutkimukset jakautuvat kahteen ryhmään sen
mukaan, ovatko kohteina SNP-tyyppiset (Single Nucleotide Polymorphisms) vai
STR-tyyppiset (Short Tandem Repeats) mutaatiot. Edellisten perusteella saadaan
selvitetyiksi y-haploryhmät, jälkimmäisten perusteella y-haplotyypit. Pääsääntöisesti
haploryhmät koskevat vanhempia (usein tuhansien vuosien takaisia) vaiheita kuin
haplotyypit (jotka koskevat usein vuosisatojen takaisia vaiheita).
Toisvanhempaista DNA:ta koskevia tutkimustuloksia (sekä y-kromosomia että
mitokondrioita koskevia) on runsaasti saatavissa. Molempivanhempaista DNA:ta
koskevia tutkimustuloksia on toistaiseksi käytettävissä niukemmin. – Keskitynkin
tässä kirjasessa y-kromosomin ja mitokondrioiden DNA:ta koskeneisiin tutkimuksiin,
erityisesti siihen, kuinka yleisiä eri y-haploryhmät ja mt-haploryhmät eri väestöissä
ovat. On käynyt ilmi, että isälinjoista saatava tieto on ainakin Euroopan ja myös
Pohjoismaiden väestöjen alkuperän selvittämisen kannalta arvokkaampaa kuin
äitilinjoista saatava.
Toisvanhempainen DNA
Pohtiessani pohjoismaisten väestöjen alkuperää käytän hyväkseni enemmän isälinjoja
kuin äitilinjoja, eli käsittelen väestöjä enemmän miesten kuin naisten kannalta siitä
syystä, että isälinjojen perusteella on helpompaa verrata pohjoismaisia väestöjä
muihin väestöihin. (Vielä parempi vaihtoehto olisi tietenkin käyttää autosomisten
kromosomien DNA:ta, jossa ovat mukana sekä miehet että naiset, mutta tämän
tyyppisiä tutkimuksia on tehty toistaiseksi vähän.) Oleelliset numerotiedot käyvät
ilmi jäljempänä olevista taulukoista, joista pohjoimaisia väestöjä verrataan muihin
eurooppalaisiin väestöihin.
Y-kromosomin DNA
Tarkastelen y-kromosomin DNA:ta 1) koko maailman, 2) Euroopan ja 3)
Pohjoismaiden näkökulmasta.
1. Maailman y-haploryhmät
Maailman tärkeimpien y-haploryhmien puu nähdään kuvasta ’ISOGG 2011 c’. Sama
lähde antaa haploryhmille mm. seuraavat syntyajat (ennen nykyaikaa): A 60 000, B
50 000, D 50 000, C 50 000, F 60 000-80 000, G 10 000-23 000, H 30 000-40 000, K
40 000, I 28 000, P 35 000, R 27 000 ja R1 18500.
21
Kuva ’ISOGG 2011 c copy’. ISOGG 2011:n mukainen y-haploryhmien puu. Värilliset oksat =
Pohjois-Euroopan yleisimmät neljä haploryhmää; harmaat oksat = Euroopassa harvinaiset
haploryhmät tai vain Etelä-Euroopassa esiintyvät ryhmät. Merkintä CF(xDE) = CF:n ryhmät
poisluettuna DE; merkintä K(xLT) = K:n ryhmät poisluettuna LT. Haploryhmää H esiintyy
Euroopassa vain romaneissa (mustalaisissa).
Miesten alku Afrikassa. Homo sapiens -lajin miehet saivat alkunsa Afrikassa
(tarkemmin Etiopiassa tai Sudanissa) 60 000 vuotta (3000−4000 miespolvea) sitten.
Syy, joka aiheutti ihmisten levittäytymiset, oli ilmastonmuutos: Jääkauden aikana
ilmastolle oli ollut tyypillistä a) Euroopassa kylmyys ja mannerjäätikön
muodostuminen pohjoiseen ja b) Afrikassa ja eteläisessä Aasiassa kuivuus ja Saharan
tyyppisten autiomaiden muodostuminen. Noin 60 000 vuotta sitten ilmasto kuitenkin
lämpeni, ja alkoi jääkauden lämmin jakso, interstadiaali. Tuloksena oli Euroopan
mannerjäätikön supistuminen sekä Afrikan ja eteläisen Asian autiomaiden
muuttuminen asumiskelpoisiksi. Koko maailman (ei vain Afrikan) väestöjen
22
kehittymisen kannalta erityisen ratkaisevaa oli se, että afrikkalaisia väestöjä (tässä
oikeastaan miehiä) alkoi siirtyä Koillis-Afrikasta Arabiaan ja Lähi-itään. Nämä
väestöt tulivat näet muodostamaan kaikkien nykyisten ei-afrikkalaisten miesten (mm.
eurooppalaisten, aasialaisten, Amerikan alkuperäisasukkaiden ja Australian
alkuperäisasukkaiden) perustan.
Jääkauden lämpimän kauden aikana Afrikan ja eteläisen Aasian ilmasto ei enää ollut
yhtä kuivaa kuin jääkauden kylminä kausina, ja väestöjen asuinalueet laajenivat.
Väestöjä siirtyi Koillis-Afrikasta Niiliä pitkin Siinaille ja Lähi-itään sekä Bab al
Mandabin salmen yli Arabian lounaiskulmaan ja sieltä edelleen Lähi-itään ja
Persiaan; ks. kartta ’Afrikasta lähtö’. Afrikasta lähtö lienee tapahtunut noin 50 000
vuotta sitten. Lähi-itään tuli y-haploryhmän F ja Persiaan ryhmien C ja D miehiä. Yhaploryhmän F miehistä on saanut alkunsa noin 90−95 % nykyisistä ei-afrikkalaisista
miehistä (Genographic Project, Y-haplogroup F). Nykyisten pohjoismaisten miesten
esi-isät edustavat lähes sataprosenttisesti y-haploryhmää F.
Kartta ’Afrikasta lähtö’. Kolmen y-haploryhmän Afrikasta lähtö noin 50 000 vuotta sitten.
Maailman kaikkien nykyisten ei-afrikkalaisten miesten (myös eurooppalaisten ja
pohjoismaalaisten) esi-isien asuinalueet sijaitsivat Egyptin ja Lähi-idän sekä Persian
alueella. Kysymyksessä olivat y-haploryhmien F, C ja D miehet. Afrikkaan jäivät
tässä vaiheessa y-haploryhmien A, B ja E miehet, joiden asuinpaikat sijaitsevat vielä
nykyäänkin pääsääntöisesti Afrikassa. Tosin y-haploryhmän E miehiä on
myöhemmin tullut jonkin verran myös Eurooppaan, nimeksi jopa Pohjoismaihin asti
(ks. taulukon A sarake Rosser 2000).
1a. Haploryhmä I (koko maailma)
23
Yksittäiset Y-haploryhmät. Yleismaailmallinen näkökulma
Kartasta 'Y maailman värit kirjaimet copy' nähdään maailman viisitoista aluetta,
joiden miehissä yksi haploryhmän on muita hallitsevampi. Haploryhmien R1b ja I
nähdään olevan tyypillisesti eurooppalaisia ryhmiä niin, että haploryhmä R1b on
yleisin vain Länsi-Euroopasssa ja haploryhmä I vain Skandinaviassa, LänsiBalkanilla ja Sardinaissa. Sen sijaan alue, jolla haploryhmä R1a on yleisin, ulottuu
itäisestä Euroopasta keskiseen Aasiaan, ja se alue, jolla haploryhmä N on yleisin
ulottuu Suomesta ja Baltiasta koko Pohjois-Siperiaan. Euroopassa vain eteläisellä
Balkanilla haploryhmän J/E alue ulottuu koko Lähi-itään.
Kartta 11. 'Y maailman värit kirjaimet copy'. Alueet on merkitty karttaan vain erittäin
summittaisesti. Merkintä E(xE1b1b) = E:n alaryhmät poislukien E1b1b. Kartta on The World
Haplogroups -projektin Y-kromosomin haploryhmiä koskevan kartan yksinkertaistus.
Haploryhmä I. Yleismaailmallinen näkökulma
ks. kartat ’I Rootsi Skandinavia’ ja ’I2 distribution’.
I M170 Synty: Euroopassa ennen jääkauden maksimia noin 20 000 en. Levikki: Eurooppa, ei paljonkaan sen ulkopuolella.
•
I* - (unobserved)
•
I1 M253 Synty: erkani I2:sta 28 000 en. Levikki: yleinen Skandinaviassa, Islannissa ja Luoteis-Euroopassa.
•
•
I1* •
•
I1a M21
•
•
I1b M227 Synty: 1000-5000 en. Levikki: Itä-Eurooppa ja Balkan
•
•
•
I1b* •
•
•
I1b1 M72
•
•
I1c M507
•
•
I1d L22
•
•
•
I1d* •
•
•
I1d1 P109
•
•
•
I1d2 L205
•
•
•
I1d3 L287
•
•
•
•
I1d3* •
•
•
•
I1d3a L258
•
•
•
I1d4 L300
•
•
I1e L211
•
•
I1f L338
•
I2 M436, 438? Synty: erkani I1:stä 28 000 en.
•
•
I2* •
•
I2a P37.2 Levikki: yleisin Balkanilla ja Sardiniassa.
•
•
•
I2a* •
•
•
I2a1 M26 Levikki: Erittäin yleinen Sardiniassa.
•
•
•
•
I2a1* -
24
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
I2b
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
I2a1a L160
•
•
I2a1a* •
•
I2a1a1 M161
I2a2 M423
•
I2a2* - (unobserved)
•
I2a2a L69.2
•
•
I2a2a1 M359.2
•
I2a2b L161
I2a3 L233
M436 Levikki: Luoteinen Manner-E uroopa.
I2b* I2b1 M223 Levikki: Britannia ja luoteinen Manner-Eurooppa.
•
I2b1* •
I2b1a M284 Synty: tuhansia vuosia sitten Britanniassa. Levikki: Lähes pelkästään Britannia.
•
•
I2b1a1 L126
•
I2b1b M379
•
I2b1c P78
•
I2b1d P95
I2b2 L38
Taulukko ’ISOGG 20111 I’. Y-haploryhmä I ISOGG 2011:n mukaan. Ryhmät, jotka ISOGG
2011:n mukaan ovat niin oleellisia, että niistä on esitetty syntyä ja levikkiä koskevia yleisiä
väitteitä. Haploryhmän nimen jäljessä on mainittuna mutaatio, jonka perusteella ryhmä on
identifioitavissa niissäkin tapauksissa, joissa ryhmän nimi myöhemmin muuttuu. (Talukon ryhmän I
mutaatiossa M436 lienee painoverhe: pitänee olla M438.)
Haploryhmä
Mutaatio
Summittainen alue
Nimitys
I
M170,M258,P19,P38,P212,U179
Eurooppa
Eurooppalainen
I1
Skandinavia, Islanti,
Luoteis-Eurooppa
Pohjoinen
I1a
I1b
I1b1
I1c
I1d
I1d1
I1e
M253,M307.1/P203.1,M450/S109,P30,
P40,S62,S64-66, S107-108,S110-111
M21
M227
M72
P259
L22/S142
P109
S79
Itä-Eurooppa, Balkan
Itäeurooppalainen
Skandinavia, L-Suomi
Skandinaavinen
I2
I2a
I2a1
I2a1a
I2a2
L68,M438,/P215/S31
P37.2
M26
M161
M423
Balkan, Sardinia
Sardinia
Eteläinen
Balkanilainen
Sardinialainen
I2a2a
I2a2b
I2b
P41.2/M359.2
L69.2(=T)/S163.2
M436/P214/S33,P216/S30,
P217/S23,P218/S32
M223,P219/S24,P220/S119,P221/S120
P222/U250/S118,P223/S117
M284
L126/S165,L137/S166
M379
P78
P95
L38/S154,L39/S155, L40/S156,L65/S159
I2b1
I2b1a
I2b1a1
I2b1b
I2b1c
I2b1d
I2b2
Balkan
Balkaninkontinentaalinen
Luoteis rannikko
Kontinentaalinen
Keski-Eurooppa
Saksalainen
Britannia
Brittiläinen
Britannia, Luoteis-Eur.
Rannikollinen
25
Taulukko ZX. Y-haploryhmät, oleellisesti mutaatiot, summittaiset maantieteelliset alueet ja (tässä
tutkimuksessa käytetyt) nimitykset. Lähde (muiden asioiden kuin joidenkin nimitysten suhteen):
ISOGG 2009. Pohjoismaita selvimmin koskevat osiot ovat alleviivattuina
Kuva ’I alaryhmät puu’. Haploryhmän I alaryhmien sukulaisuussuhteet. Pohjoismaiden yleisin
alaryhmä on skandinaavinen I1d ja toiseksi yleisin saksalainen I2b1. Balkanilainen eli dinaarinen
alaryhmä on I2a ja sardinialainen I2a1. Pohjoista ryhmää I1 (johon kuuluu mm. skandinaavinen
alaryhmä) on puussa merkitty tumman sinisellä ja eteläistä ryhmää (johon kuuluu mm. saksalainen
alaryhmä) on merkitty turkoosilla.
Symbolit: IE = Itä-Euroopan ryhmä I1b, Sk = Skandinavian ryhmä I1d;
E = eteläinen alaryhmä I2: B = balkanilainen ryhmä I2a, Sr = sardinialainen ryhmä I2a1, BK =
Balkannin kontinentaalinen eli dinaarinen ryhmä I2a2, K = kontinentaalinen ryhmä I2b, Sa =
saksalainen ryhmä I2b1, R = rannikollinen ryhmä I2b2 ja Br = brittiläinen ryhmä I2b1a.
26
Alaryhmät ovat ISOGG 2009:n mukaiset; jotkin nimitykset ovat Wiikin.
Kartta ’I koko distribution’. Y-haploryhmän I kaikkien alaryhmien yhteislevikki. I:n levikki on
lähes puhtaasti eurooppalainen ryhmä.
Haploryhmä R1b
R1b M343 Syntyalue: Lounais-Aasia
• •
•
R1b* • •
•
R1b-1 M415
• •
• •
R1b-1* Levikki: Lounais-Aasia ja Afrikka
• •
• •
R1b-1a P297 Levikki: koko Euraasia
• •
• •
•
R1b-1a* • •
• •
•
R1b-1a1 M73 Levikki: Aasia, vähemmän Eurooppa
• •
• •
•
R1b-1a2 M269 Levikki: Länsi-Eurooppa, vähemmän Lounais-Aasia; syntyaika: 4000-8000 en. Lo-Aasia
• •
• •
• •
R1b-1a2* • •
• •
• •
R1b-1a2a L23
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a* • •
• •
• •
•
R1b-1a2a1 L150
• •
• •
• •
• •
R1b-1a2a1* • •
• •
• •
• •
R1b-1a2a1a M412
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a* • •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1 L11
• •
• •
• •
• •
• •
R1b-1a2a1a1* • •
• •
• •
• •
• •
R1b-1a2a1a1a M405 Levikki: Länsi-Eurooppa
• •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1a* • •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1a1 M467
• •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1a2 P107
• •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1a3 S26
• •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1a4 L48
• •
• •
• •
• •
• •
• •
R1b-1a2a1a1a4* • •
• •
• •
• •
• •
• •
R1b-1a2a1a1a4a L47
• •
• •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1a4a* • •
• •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1a4a1 L44
• •
• •
• •
• •
• •
• •
• •
R1b-1a2a1a1a4a1* • •
• •
• •
• •
• •
• •
• •
R1b-1a2a1a1a4a1a L46
• •
• •
• •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1a4a1a* • •
• •
• •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1a4a1a1 L45
• •
• •
• •
• •
• •
• •
R1b-1a2a1a1a4b L148
• •
• •
• •
• •
• •
• •
R1b-1a2a1a1a4c L188
• •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1a5 L6
• •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1a6 P89.2
• •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1a7 L217
• •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1a8 L257/S186
• •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1a9 L325
• •
• •
• •
• •
• •
R1b1a2a1a1b P312 Levikki: Länsi-Eurooppa
• •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1b* • •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1b1 M65
• •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1b2 M153
• •
• •
• •
• •
• •
•
R1b-1a2a1a1b3 S28
• •
• •
• •
• •
• •
• •
R1b-1a2a1a1b3* • •
• •
• •
• •
• •
• •
R1b-1a2a1a1b3a M126
27
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
• •
•
• •
• •
R1b-1a2a1b
R1b-1b M335
R1b-1c V88
•
R1b-1c* •
R1b-1c1 M18
•
R1b-1c2 V8
•
R1b-1c3 V35
• •
R1b-1c3* • •
R1b-1c3a V7
•
R1b-1c4 V69
•
R1b-1a2a1a1b3b M160
•
R1b-1a2a1a1b3c L2
•
•
R1b-1a2a1a1b3c* •
•
R1b-1a2a1a1b3c1 L20
•
• •
R1b-1a2a1a1b3c1* •
• •
R1b-1a2a1a1b3c1a M228.2
•
•
R1b-1a2a1a1b3c2 L196
•
R1b-1a2a1a1b3d L4
•
R1b-1a2a1a1b3e L157.2
R1b-1a2a1a1b4 M529
•
R1b-1a2a1a1b4* •
R1b-1a2a1a1b4a M37
•
R1b-1a2a1a1b4b M222
•
R1b-1a2a1a1b4c P66
•
R1b-1a2a1a1b4d L96
•
R1b-1a2a1a1b4e L144
•
R1b-1a2a1a1b4f L159.2
•
R1b-1a2a1a1b4g L193
•
R1b-1a2a1a1b4h L226
•
R1b-1a2a1a1b4i P314.2
R1b-1a2a1a1b5 L176.2
•
R1b-1a2a1a1b5* •
R1b-1a2a1a1b5a M167
•
R1b-1a2a1a1b5b L165
R1b-1a2a1a1b6 L238
L277
Taulukko ’ISOGG 20111 R1b’. Y-haploryhmä R1b ISOGG 2011:n mukaan. Ryhmät, joita ISOGG
2011:n mukaan esiintyy Euroopassa, ovat alleviivattuina. Haploryhmän nimen jäljessä on
mainittuna mutaatio, jonka perusteella ryhmä on identifioitavissa niissäkin tapauksissa, joissa
ryhmän nimi myöhemmin muuttuu.
Frequency Table of R1b1 (R-P25) Subclades
An up-to-date compilation of data taking the latest information into account can be found in
Cruciani et al. (2010) which can be summarised as follows.[18] As will be discussed below however,
in some parts of western and northwestern Europe, R-M269 frequencies can reach even higher
levels.
Continent
#No.
Total%
R-P25*
R-V88
R-M269
R-M73
Africa
Northern Africa
Population
691
5.9%
0.0%
5.2%
0.7%
0.0%
Africa
Central Sahel Region
461
23.0%
0.0%
23.0%
0.0%
0.0%
Africa
Western Africa
123
0.0%
0.0%
0.0%
0.0%
0.0%
Africa
Eastern Africa
442
0.0%
0.0%
0.0%
0.0%
0.0%
Africa
Southern Africa
105
0.0%
0.0%
0.0%
0.0%
0.0%
Europe
Western Europeans
465
57.8%
0.0%
0.0%
57.8%
0.0%
Europe
North western Europeans 43
55.8%
0.0%
0.0%
55.8%
0.0%
Europe
Central Europeans
42.9%
0.0%
0.0%
42.9%
0.0%
Europe
North Eastern Europeans 74
1.4%
0.0%
0.0%
1.4%
0.0%
Europe
Russians
60
6.7%
0.0%
0.0%
6.7%
0.0%
Europe
Eastern Europeans
149
20.8%
0.0%
0.0%
20.8%
0.0%
77
28
Europe
Balkanians
510
13.1%
0.0%
0.2%
12.9%
0.0%
Asia
Western Asians
328
5.8%
0.0%
0.3%
5.5%
0.0%
Asia
Southern Asians
288
4.8%
0.0%
0.0%
1.7%
3.1%
Asia
South eastern Asians
10
0.0%
0.0%
0.0%
0.0%
0.0%
Asia
North eastern Asians
30
0.0%
0.0%
0.0%
0.0%
0.0%
Asia
Eastern Asians
156
0.6%
0.0%
0.0%
0.6%
0.0%
TOTAL
Atlantic Modal Haplotype (AMH)
DYS19
DYS388
DYS390
DYS391
DYS392
DYS393
14
12
24
11
13
13
This haplotype is possibly the ancestral haplotype for Haplogroup R1b, as it has modal values
for each of the alleles and is well connected to all of the other haplotypes in the haplogroup.
A more recent paper – ‘Grouping of Y-STR haplotypes discloses European geographic
clines’, Gusmao, L. et al. Forensic Science International 134 (2003) 172-179 uses data held
at the YSTR forensic database. This particular database doesn’t have values for DYS388, but
does contain values for the more informative DYS389i and DYS389ii markers.
The paper reports that the similar haplotype (given below) and all it’s one step neighbours
accounts for ~18% of the European population, and nearly 33% in Portugal!
DYS19
DYS389i
DYS389ii
DYS390
DYS391
DYS392
DYS393
14
13
29
24
11
13
13
There is a gradient of increasing frequency of the above haplotype from east Europe across to
west Europe and follows closely the distribution pattern of Haplogroup R1b.
If you are European, the prevalence of the haplotypes above should show the importance of
not taking a test with too few markers (i.e. the ‘low-resolution tests’).
Wikipedia:
Country
Sampling
sample
R-M269
Source
Wales
National
65
92.3%
Balaresque et al. (2009)[9]
Spain
Basques
116
87.1%
Ireland
National
796
85.4%
Moore et al. (2006)[26]
Spain
Catalonia
80
81.3%
France
Ile et Vilaine
82
80.5%
France
Haute-Garonne
57
78.9%
England
Cornwall
64
78.1%
France
Loire-Atlantique
48
77.1%
France
Finistère
75
76.0%
France
Basques
61
75.4%
Spain
East Andalucia
95
72.0%
Spain
Castilla La Mancha 63
72.0%
France
Vendée
50
68.0%
France
Baie de Somme
43
62.8%
England
Leicestershire
43
62.0%
Italy
North-East (Ladin) 79
60.8%
Spain
Galicia
88
58.0%
Spain
West Andalucia
72
55.0%
29
Portugal
South
78
46.2%
Italy
North-West
99
45.0%
Denmark
National
56
42.9%
Netherlands
National
84
42.0%
Italy
North East
67
41.8%
Battaglia et al. (2008)[27]
Russia
Bashkirs
471
34.40%
Lobov (2009)[3]
Germany
Bavaria
80
32.3%
Italy
West Sicily
122
30.3%
Di Gaetano et al. (2009)[28]
Slovenia
National
75
21.3%
Slovenia
National
70
20.6%
Turkey
Central
152
19.1%
Cinnioğlu et al. (2004)[4]
Republic of Macedonia Albanians
64
18.8%
Italy
East Sicily
114
18.4%
Di Gaetano et al. (2009)[28]
Crete
National
193
17.0%
King et al. (2008)[29]
Italy
Sardinia
930
17.0%
Contu et al (2008)[30]
Iran
North
33
15.2%
Regueiro et al. (2006)[31]
268
14.6%
Varzari (2006)[19]
Moldova
Greece
National
171
13.5%
King et al. (2008)[29]
Turkey
West
163
13.5%
Romania
National
54
13.0%
Varzari (2006)[19]
Turkey
East
208
12.0%
93
11.8%
Robino et al. (2008)[32]
Algeria
Russia
Roslavl
107
11.2%
Balanovsky et al. (2008)[33]
Iraq
National
139
10.8%
Al-Zahery et al. (2003)[34]
Nepal
Newar
66
10.60%
Gayden et al. (2007)[35]
Serbia
National
100
10.0%
Belaresque et al. (2009)[9]
Bosnia-Herzegovina
Serb
81
6.2%
Marjanovic et al. (2005)[36]
Iran
South
117
6.0%
Regueiro et al. (2006)[31]
Russia
Repievka
96
5.2%
164
3.7%
Cadenas et al. (2007)[37]
85
3.5%
176
2.8%
Sengupta et al. (2006)[21]
UAE
Bosnia-Herzegovina
Bosniak
Pakistan
Russia
Belgorod
143
2.8%
Russia
Ostrov
75
2.7%
Russia
Pristen
45
2.2%
Bosnia-Herzegovina
Croat
90
2.2%
Qatar
72
1.4%
China
128
0.8%
India
various
728
0.5%
Croatia
Osijek
29
0.0%
Yemen
62
0.0%
Tibet
156
0.0%
Nepal
Tamang
45
0.0%
Nepal
Kathmandu
77
0.0%
30
Japan
23
0.0%
Wikipedia: As discussed above, in articles published around 2000 it was proposed that this clade
been in Europe before the last Ice Age,[24] but by 2010 more recent periods such as the European
Neolithic have become the focus of proposals. A range of newer estimates for R1b1b2, or at least its
dominant parts in Europe, are from 4,000 to a maximum of about 10,000 years ago, and looking in
more detail is seen as suggesting a migration from Western Asia via southeastern Europe.[2][7][11][13]
Western European R1b is dominated by R-P310.[2]
It was also in this period between 2000 and 2010 that it became clear that especially Western
European R1b is dominated by specific sub-clades of R-M269 (with some small amounts of other
types of other types found in areas such as Sardinia[7][10]). Within Europe, R-M269 is dominated by
R-M412, also known as R-L51, which according to Myres et al. (2010) is "virtually absent in the
Near East, the Caucasus and West Asia". This Western European population is further divided
between R-P312/S116 and R-U106/S21, which appear to spread from the western and eastern Rhine
river basin respectively. Myres et al. note further that concerning its closest relatives, in R-L23*,
While this sub-clade of R1b is frequently discussed amongst genetic genealogists, the following table represents the peer-reviewed findings published
so far in the 2007 articles of Myres et al. and Sims et al.[23][38]
Population
Sample size
R-M269
R-U106 (without U198)
R-U198
22
27.30%
22.70%
0.00%
Central/South America 33
0.00%
0.00%
0.00%
Czech Republic
36
27.80%
13.90%
0.00%
Denmark
113
34.50%
16.80%
0.09%
Eastern Europe
44
4.50%
0.00%
0.00%
England
138
57.20%
20.30%
0.14%
France
56
51.80%
7.10%
0.00%
Germany
332
43.10%
18.70%
0.18%
Ireland
102
80.40%
5.90%
0.00%
Italy
284
37.30%
3.50%
0.00%
Jordan
76
0.00%
0.00%
0.00%
Middle-East
43
0.00%
0.00%
0.00%
Netherlands
94
54.30%
35.10%
0.21%
Oceania
43
0.00%
0.00%
0.00%
Oman
29
0.00%
0.00%
0.00%
Pakistan
177
3.40%
0.00%
0.00%
Palestine
47
0.00%
0.00%
0.00%
Poland
110
22.70%
8.20%
0.00%
Russia
56
21.40%
5.40%
0.18%
Slovenia
105
17.10%
3.80%
0.00%
Spain
164
42.30%
7.70%
0.00%
Switzerland
90
57.80%
13.30%
0.00%
Turkey
523
14.50%
0.40%
0.00%
Ukraine
32
25.00%
9.40%
0.00%
United States
58
5.20%
5.20%
0.00%
US (European)
125
46.40%
14.40%
0.80%
US (Afroamerican)
118
14.30%
1.70%
0.80%
Austria
that it is "instructive" that these are often more than 10% of the population in the Caucasus, Turkey, and some southeast European and circum-Uralic
populations. In Western Europe it is also present but in generally much lower levels apart from "an instance of 27% in Switzerland's Upper Rhone
Valley".[7] In addition, the sub-clade distribution map, Figure 1h titled "L11(xU106,S116)", in Myres et al. shows that R-P310/L11* (or as yet
31
undefined subclades of R-P310/L11) occurs only in frequencies greater than 10% in Central England with surrounding areas of England and Wales
having frequencies greater than 7.5%.[7] This R-P310/L11* is almost non-existent in the rest of Eurasia and North Africa except for much lesser
occurrences in coastal lands fringing the southern Baltic and in Eastern Switzerland and surrounds. [7]
Kartta ’R1b distribution harm’. Lähde: Wikipedia Haplogroup R1b.
Wikipedia: Approximate distribution of Haplogroup R1b in Europe
32
Kuva ’R1b Myres puu copy’. Y-haploryhmän R1b oleellisimmat alaryhmät Myres et al. 2011:n
mukaan.
Seuraavissa kartoissa (joista tässä käytetään Myres et alk. 2011:n mukaisia kirjaimia
c-m) ovat mukana seuraavat alaryhmät:
Kartta c: alaryhmä M73
Kartta d: alaryhmät M269+L23+M412+L11+U106+U198+S116+M529+M222+
M65+M195+167
Kartta e: alaryhmä L23
Kartta f: alaryhmät M412+L11+U106+U198+S116+M529+M222+M65+M195+167
Kartta g: alaryhmät L11+U106+U198+S116+M529+M222+M65+M195+167
Kartta h: alaryhmä L11
Kartta i: alaryhmät U106+U198
Kartta j: alaryhmä U152
Kartta k: alaryhmät M529+M222
Kartta l: alaryhmä M529
Kartta m: alaryhmä M222
Luettelon mukaan Myres et al. 2011:ssä annetaan seuraavan kuuden yksittäisen
alaryhmän maantieteelliset levikit: M73, L23, L11, U152, M529 ja M222 (vrt. kartat
c, e, h, j, l ja m). Näiden lisäksi artikkelin kartoista nähdään kolmen alaryhmien
kombinaation yhteislevikit (vrt. kartat d, f, ja i). Näiden perusteella on pääteltävissä,
että ryhmien alkualueet eli mutaatiottomat alaryhmät eli ”tähdelliset” M269*, M412*
ja U106* ovat saattaneet sijaita seuraavilla alueilla: M269* ehkä ensin Itä-Euroopan
aroalueella (mm. Baskiiriassa) ja sitten jossakin Länsi-Euroopassa (kartta d); M412*
jossakin Länsi-Euroopassa (kartta f); ja U106* jossakin Länsi-Euroopan
pohjoisosissa, Reinin pohjoispuolella (kartta i).
33
Mainitut yhdeksän alaryhmää voidaan siis sijoittaa Euroopan kartalle ainakin suurin
piirteiden oikeille paikoilleen, ja kun lisäksi kuvan ’R1b Myres puu copy’ sukupuun
(fylogeneettisen puun) perusteella tiedetään kyseisten alaryhmien syntyprosessit,
voidaan alaryhmät sijoittaa kartalle ja osoittaa, minkälaisia siirtymäreittejä ne ovat
noudattaneet; ks. kartta ’R1b alaryhmät kartta copy’.
’
Kartta ’R1b alaryhmät kartta’. Ryhmää M269 on sekä itäisimmässä Euroopassa (mm. Baskiiriassa) että
Länsi-Euroopassa. AMH eli Atlantic Modal Haplotype kuuluu haploryhmään L11, jota on eniten Britannian
eteläosisassa ja pohjoisessa Keski-Euroopassa (kartassa tämä alaryhmä on sijoitettu näiden alueiden
keskiväliin, Hollantiin.)
34
35
Myres et al. 2011:n karttojen perusteella on tehtävissä seuraavat yleistykset:
1. R1b:n tavallisin alaryhmä on M269, ja sitä esiintyy kahdella alueella, itäisimmässä
Euroopassa, mm. Bashkiiriassa, ja Länsi-Euroopassa.
2. ”Alkuperäisille” itäisille alueille jäi paitsi alaryhmää M269 myös alaryhmät M73
ja L23(xM412).
3. Koko Länsi-Eurooppaan levittäytyi paitsi alaryhmää 269 myös sen ala-alaryhmät
M412 (koko) ja L11 (koko). Myös Pohjoismaissa alaryhmä 269 on yleisin.
4. Vain edellisen alueen pohjoisosiin levittäytyi ala-alaryhmä U106 (koko). Tätä
alaryhmää levittäytyi tyodennäköisesti jonkin verran myös Pohjoismaihin.
5. Seuraavat ala-alaryhmät levittäytyivät vain omille suppeille alueilleen: a)
L11(xU106,xS116) vain Etelä-Englantiin ja pohjoiseen Keski-Eurooppaan, b)
alaryhmä U152 vain Ranskaan ja sen lähialueille ja c) alaryhmäT M529 (koko),
M529(xM222) ja m222 vain Irlantiin ja Skotlantiin. Tosin alaryhmää on nimeksi
levittäytynyt myös Pohjoismaihin.
36
Kartta ’R1b sukutarina c’. Haploryhmän R1 pohjalta (jonka oli synnyttänyt mutaatio M173) syntyi
kaksi ryhmää, R1b (mutaatio M343) ja R1a (mutaatio M420). Kartan suurikokoinen ympyrä M269
kuvaa sitä, että tämä alaryhmä on levittäytynyt koko Länsi-Eurooppaan. Kartan pienemmän
ympyrät viittaavat alaryhmiin, joiden levikit ovat paikallisempia. Pohjoismaihin on levinnyt
varsinkin yleislänsieurooppalainen ryhmä M269; tätä nuoremmista ryhmistä sinne on tullut jonkin
verran (Reinin pohjoispuolisen Länsi-Euroopan) alaryhmää U106 ja myös hiukan (brittiläistä)
alaryhmää M529.
R1b:n ”sukutarina”:
Haploryhmän R1b esi-isä oli Itä-Euroopan aroalueella asunut Robert eli M343, joka
kuului kolmijäseniseen perheeseen. Perheen isä oli Richard eli R1 ja sen pojat olivat
Robert eli R1b (= M343) ja Raul eli R1a (= M420). Robertille eli R1b:lle (= M343)
syntyi kaksi poikaa, V88 ja P297. Myös M297 sai kaksi poikaa, M73:n ja M269:n.
Pojista toinen, M73, jäi Itä-Euroopan aroalueelle (kartta c), mutta toinen, M269,
muutti Länsi-Eurooppaan (kartta d). Kuitenkin jo ennen, kuin M269 muutti pois ItäEuroopasta, hänelle syntyi poika L23, joka jäi synnyinalueelleen (kartta e). L23:lle
puolestaan syntyi poika M412, joka seurasi isosäänsä M269:ää ja muutti LänsiEurooppaan. Tämän jälkeen Länsi-Euroopassa asui siis isoisä M269 (kartta d) ja
tämän pojanpoika M412 (kartta f). Seuraavaksi M412:lle syntyi poika L11, joka sai
kaksi poikaa, U106:n ja S116:n. Komijäsenisen perheen isä L11 ja poika U106
muuttivat Länsi-Euroopan pohjoisosaan (kartat h ja i), mutta poika S116 muutti
eteläiseen Länsi-Eurooppaan, Iberian niemimaalle (kartta k). Pojalle S116 syntyi
kaksi merkittävää poikaa, U152 ja M529. Näistä U152 muutti Iberiasta Ranskaan
37
(kartta l), ja M529 muutti Irlantiin (kartat m ja n). Siellä M529:lle syntyi poika M222,
joka kyllä jäi Irlantiin mutta siirtyi sen pohjoisosaan (kartta o).
The ”family history” of R1b
The oldest forefather of haplogroup R1 was Richard or M173, who lived in the Step area of Eastern Europe. He had two
sons, Robert or M343 and Raul or M420. Robert (M343) got two sons, V88 and P297. Also M297 got two sons,who
were M73 and M269. Of the two, M73 stayed in Eastern Europe, while M269 moved toward the west and reached
Western Europe. However, before he left, he got a son, L23, who stayd in his original area in Eastern Europe. There, he
got a son M412 who decided to follow his grandfarter M269 to Western Europe. After this, there lived, in Western
Europe, two close relatives: grandfather M269 and his grandson M412. Next, M412 got a son, L11, who again got two
sons, U106 and S116. The family of three members, father L11, and sons U106 and S116, was broken because father
(L11) moved to Great Britain, one sone (U106) moved to the North of the the Rhein, and the other son (S116) moved to
Iberia. S116 got two essential sons, U152 and M529. Of these, U152 moved from Iberia to France, while M529 moved
to Ireland. There, M529 got a son M222, who moved to the northern part of Ireland.
Karlsson et al. 2006: Ruotsissa M17 ja M269Table 1. Haplogroups found among 305 Swedish males, 40 Österbotten
males and 38 Saami males
Karlssonilla R1b3=M269
Population (N a)
R1b3
M269
Gotland (40)
6=15.0%
Uppsala (55)
14=25.5%
Östergötland/ Jönköping (41)
13=31.7%
Blekinge/Kristianstad (41)
9=22.0%
Skaraborg (45)
17=37.8%
Värmland (42)
7=16.7%
Västerbotten (41)
6=14.6%
Sweden as a whole (305)
72=23.6%
Swedish Saami (38)
3=7.9%
Österbotten (40)
1=2.5%
Dear Kalevi!
R1b clade is most common Y clade in Western Europe and majority of Westerb European R1b lineages are derived for mutation M412 whish
probably has arisen in Europe. Inside this clade there are several down-stream markers which have different distribution areas in Western Europe.
Unfortunately our Nordic samples include only South Swedes and Danes. Other populations from Nordic countries we did not have in hands, but
inferring from existing data it seems that the major R1b sub-group extending to Nordic countiess is U106 branch and to lesser extent M529 clade.
Anyway, the frequency of R1b is decreasing in northern direction and differnt sub-branches are present with lower frequency.
Best Wishes!
Siiri
-------- Original Message -------Subject:R1b-subclades
Date:Mon, 30 May 2011 20:41:33 +0300
38
Haploryhmä R1a
R M207
•
R* •
R1 M173 Synty: Lounais-Aasia 18 500 en.
• •
R1* • •
R1a M420 Synty: Euraasian aroalue tai Indus-laakso. Levikki: Itä-Eurooppa ja Länsi- ja Keski-Aasia
• •
•
R1a* • •
•
R1a-1 M5162
• •
• •
R1a-1* • •
• •
R1a-1a M17
• •
• •
•
R1a-1a* • •
• •
•
R1a-1a1 M417
• •
• •
• •
R1a-1a1* • •
• •
• •
R1a-1a1a M56
• •
• •
• •
R1a-1a1b M157.1
• •
• •
• •
R1a-1a1c M64.2
• •
• •
• •
R1a-1a1d P98
• •
• •
• •
R1a-1a1e PK5
• •
• •
• •
R1a-1a1f M434
• •
• •
• •
R1a-1a1g M458 Levikki: yleinen Itä-Euroopassa
• •
• •
• •
•
R1a-1a1g* • •
• •
• •
•
R1a-1a1g1 M334
• •
• •
• •
•
R1a-1a1g2 L260
• •
• •
• •
R1a-1a1h L176.1
•
•
•
•
•
•
•
R1a-1a1h* -
•
•
•
•
•
•
•
R1a-1a1h1 L175
•
•
•
•
•
•
R1a-1a1i
L365
•
•
•
•
•
•
R1a-1a1j
L366
•
•
•
•
•
•
R1a-1a1k
P278.2
Taulukko ’ISOGG 20111 R1a’. Y-haploryhmä R1a ISOGG 2011:n mukaan. Ryhmät, joita ISOGG
2011:n mukaan esiintyy Euroopassa, ovat alleviivattuna. Haploryhmän nimen jäljessä on mainittuna
mutaatio, jonka perusteella ryhmä on identifioitavissa niissäkin tapauksissa, joissa ryhmän nimi
myöhemmin muuttuu.
Kartta ’R1a koko maailma’. Y-haploryhmän R1a kokonaislevikki. Lähde: Toomas Kivisillan
monistekokoelma The Genetics of the Finno-Ugric-speaking populations in Europe.
39
Kartta ’R1a koko maailma’. Y-haploryhmän R1a (Raulin poikien) pääalueet. Siitä, millä tarkoilla
maantieteellisillä alueilla kyseiset miehet ovat asuneet, ei ole täyttä varmuutta. Karttaan on merkitty
reitti F>K>P>R sekä sisämaanreitin että rannikonreitin mukaisena. Kartassa ei ole mukana yhaploryhmän alaryhmää R2:ta, ei myöskään R1a:n rinnakkaisryhmää R1b.
Kartta ’R1a distribution’. Eurooppa ja Länsi-Aasia.
40
Kartta ’R1a1a7 Mait 2’. Underhill et al. 2009:n mukainen haploryhmän R1a europpalaisen
alaryhmän R1a1a7 levikki. Mukana ei ole niitä tapauksia, joissa on todettu vain alueen kuuluminen
haploryhmään R1a mutta ei sen kuulumista alaryhmään R1a1a7 (kuten esimerkiksi Norjassa).
Lähde: Underhill et al. 2009.
Tiedosto ’R1b alaryhmien kartat’
41
42
Karlsson et al. 2006: Ruotsissa M17 ja M269Table 1. Haplogroups found among 305 Swedish males, 40 Österbotten
males and 38 Saami males
Karlssonilla R1b3=M269
Population (N a)
R1b3
M269
Gotland (40)
6=15.0%
Uppsala (55)
14=25.5%
Östergötland/ Jönköping (41)
13=31.7%
Blekinge/Kristianstad (41)
9=22.0%
Skaraborg (45)
17=37.8%
Värmland (42)
7=16.7%
Västerbotten (41)
6=14.6%
Sweden as a whole (305)
72=23.6%
Swedish Saami (38)
3=7.9%
Österbotten (40)
1=2.5%
Dear Kalevi!
R1b clade is most common Y clade in Western Europe and majority of Westerb European R1b lineages are derived for mutation M412 whish
probably has arisen in Europe. Inside this clade there are several down-stream markers which have different distribution areas in Western Europe.
43
Unfortunately our Nordic samples include only South Swedes and Danes. Other populations from Nordic countries we did not have in hands, but
inferring from existing data it seems that the major R1b sub-group extending to Nordic countiess is U106 branch and to lesser extent M529 clade.
Anyway, the frequency of R1b is decreasing in northern direction and differnt sub-branches are present with lower frequency.
Best Wishes!
Siiri
-------- Original Message -------Subject:R1b-subclades
Date:Mon, 30 May 2011 20:41:33 +0300
Haploryhmä N1c
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
N*
N1
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
LLY22g
N1* - Levikki: Heikkoja keskittymiä Cambodsassa ja Etelä-Kiinassa.
N1a M128 Levikki: hajallaan Aasiassa, pieni keskittymiä Kazakstabissa, Koreassa ja Kiinassa.
N1b P43 Levikki: N1c:n levikin sisällä. Kaksi keskittymää: Ural-Volga ja kauempana idässä.
•
N1b* •
N1b1 P63
N1c M46, Tat, P105 Levikki: Siperia ja Pohjois-Eurooppa. Keskittymät: Suomi, Latvia ja Liettua.
•
N1c* •
N1c-1 M178
•
•
N1c-1* •
•
N1c-1a P21
•
•
N1c-1b P67
•
•
N1c-1c P119
•
•
N1c-1d L550
•
•
•
N1c-1d* •
•
•
N1c-1d1 L149.2
Taulukko ’ISOGG 20111 N’. Y-haploryhmä N ISOGG 2011:n mukaan. Ryhmät, joita ISOGG
2011:n mukaan esiintyy Euroopassa, ovat alleviivattuna. Haploryhmän nimen jäljessä on mainittuna
mutaatio, jonka perusteella ryhmä on identifioitavissa niissäkin tapauksissa, joissa ryhmän nimi
myöhemmin muuttuu.
44
Kartat ’N Rootsi 2007’ ja ’N3-Tat Rootsi 2007 copy’.
2. Euroopan y-haploryhmät
Euroopan miehet voidaan ISOGG 2011:n mukaan (ks. Googlen hakusana ’ISOGG
2011 Y-DNA Haplogroup Tree’) ryhmittää seuraavaan yhdeksään haploryhmään: E,
G, H, I, J, L, T, N, Q ja R; ks. edellä oleva kuvan ’ISOGG 2011 c copy’ värilliset ja
harmaat oksat. Näistä haploryhmä R jakautuu ensin R1:een ja R2:een ja näistä R1
edelleen kahteen Euroopan kannalta erityisen tärkeään alaryhmään R1a ja R1b.
Euroopassa yleisiä haploryhmiä tai niiden alaryhmiä on neljä: I, N, R1a ja R1b.
Edellä olevan luettelon haploryhmistä seitsemän (E, G, H, J, L, T ja Q) on
Euroopassa harvinaisempia, ja monet niistä esiintyvät vain Etelä-Euroopassa.
Taulukosta ’Y haploryhmät Euroopassa’ nähdään kahdentoista ryhmän
(jakamattomien haploryhmien tai alaryhmien) frekvenssit; ks. taulukko ’Y
haploryhmät Euroopassa’. Taulukossa on neljäkymmentä väestöä. Taulukossa olisi
enemmänkin kuin kaksitoista ryhmää, jos mukaan olisi otettu useampia haploryhmiä
ja/tai ne olisi jaettu pienempiin alaryhmiin.
Väestö/ryhmä
I1
I2a
I2b
R1a
R1b
G2a
J2
J1
E1b1b
T
Q
N1c1
Yht.
1
Sweden
42
0
2
23.5
21
0.5
1
0
1
0
0.5
7
98.5
2
Norway
36
0
1
28
28
0.5
1
0
1
0.5
0.5
4
100.5
3
Bosn.-Herz.
2.5
50
0.5
13.5
4
2
6
1
14.5
2.5
0
0
96.5
4
Croatia
8
42
1
29
8
1
3.5
0
6
1.5
0
0
100
5
 Sardinia
0
37
0
0
22
15
10
2.5
10
1.5
2
0
100
6
Serbia
6.5
34.5
0.5
15
7
1.5
6.5
0.5
20.5
3
1
2
98.5
7
Bulgaria
3
20
1
18
18
1
20
0
16
1
1
0
99
8
Poland
6
9
1
56.5
16.5
2
1
1
3.5
0
0
0
96.5
9
Ukraine
2
12
1
50
4
4
10
0
8
2
5
2
100
45
10
Belarus
3
18
1
49
10
0
1.5
0
9
1.5
1
5
99
11
Russia
5
10.5
0
46
6
1
3
0
2.5
1.5
1.5
23
100
12
Slovakia
6
10
1
42
23
1
4
0
9
1
2.5
0.5
100
13
Latvia
6
1
1
40
12
0
0.5
0
0.5
0.5
0.5
38
100
14
Czech Rep.
11
9
4
34
22
5
6
0
6
1
1.5
0.5
100
15
Slovenia
9.5
22
2
34.5
23.5
1.5
3
1
3
0
0
0
100
16
Hungary
8
15
2.5
32.5
17
5
7
0
9.5
1
1
1
97.5
17
Austria
12
6
2
26
23
8
12
0
9
1
0.5
0.5
100
18
 Basques
0
9
0
0
86
0
2.5
1
1
0
0.5
0
100
19
Wales
6
0.5
1
2
82
4
1.5
0
2
1
0
0
100
20
 Brittany
8
1
4.5
0.5
80
2
2.5
0.5
0.5
0
0
0
99.5
21
Ireland
7
2
4
3
79
1
1.5
0
2
0
0
0
99.5
22
Scotland
9
1
4
8.5
72.5
0.5
2
0
1.5
0.5
0.5
0
100
23
Spain
2
4
1
2
69
3
4
1
6
1
0
0
93!
24
England
14
2.5
4.5
4.5
67
1.5
3.5
0
2
0.5
0.5
0
100.5
25
 Galicians
3
2.5
1.5
0
63
3
3.5
1
22
0.5
0
0
100
26
France
9.5
3
4
2.5
61
5
7
0
7
1
0
0
98
27
Belgium
12.5
3.5
4.5
4
60
4
5
1
4
1
0.5
0
100
28
 Andalus.
0
9.5
0
3.5
58.5
3
10.5
2
10
3
0
0
100
29
Portugal
2
1.5
3
1.5
58
6.5
8
3
12.5
2
0.5
0
98
30
 N Italy
6
2.5
2.5
3.5
55
2.5
11.5
0.5
11
4.5
0
0
99.5
31
 Cantabr.
1
3
2
8.5
55
10.5
3
2.5
11
2.5
0
0
99
32
Netherl.
18.5
1
6
6
53.5
2.5
6
0
4.5
1
0.5
0.5
100
33
 Auvergne
2
1
1.5
5.5
52.5
9
8
3.5
12.5
4.5
0
0
100
34
Italy
2.5
3
1
2.5
49
7
18
2
11
4
0
0
100
35
 S Germ.
9.5
5
3
9.5
48.5
7.5
5.5
1
7.5
1.5
0.5
0.5
99.5
36
Switzerl.
7
1
3
5
48
10
6
0
9
0.5
0.5
0
90!
37
 Bashkirs
0
0
0
26
47
0.5
2
0
0
0
0
17
92.5
38
 W Germ.
13
2.5
7
9
47
5
5
0
8
1.5
0.5
1.5
100
39
Denmark
30.5
0.5
5
12.5
44.5
1
3
0
2.5
0
0
1.5
101
40
 C Italy
3
2
5
3.5
43
8.5
19.5
2
10
3.5
0
0
100
41
Iceland
33
0
0
23
42
0
0
0
0
0
1
1
100
42
 N Germ.
18
1
5
23
38
3.5
4
0.5
2.5
1
2
1.5
100
43
 E Germ.
19.5
1
3
24
36
4
2
0
7.5
1
1
1
100
44
 Sicily
3
1
1
4.5
30
5.5
26.5
4
17.5
6
1
0
100
45
 S Italy
2.5
2.5
2.5
2.5
29
8.5
23.5
5
18
5.5
0
0
99.5
46
 Crete
4
5
1
8
12
7
44
3
12
3
1
0
100
47
Cyprus
0
8
0
3
9
9
37
6
20
5
0
0
95
46
48
Romania
1.5
17.5
2
22
22
1
24
0
6
2
2
0
100
49
Turkey
1
4
0.5
7.5
15
11
21
12.5
11
2
2
4
91.5
50
 Thessaly
3.5
7
3.5
13.5
10
8
19.5
3
28
4
0
0
100
51
Albania
2
12
1.5
9
16
1.5
19.5
2
27.5
1
0
0
92
52
Greece
4
10
1.5
12
12
3.5
25
2
27
3
0
0
100
53
Macedonia
10
18
0
13.5
13.5
4
12
0
23
4
0
0
98
54
Finland
28
0
1
7.5
3.5
0
0
0
1
0
0.5
58.5
100
55
Lithuania
6
6
1
38
5
0
0
0
1
0.5
0.5
42
100.5
56
Estonia
15
3
0.5
32
8
0
1
0
2.5
3.5
0.5
34
100
Taulukko ’Y haploryhmät Euroopassa’ (Distribution of European Y-chromosome DNA, Eupedia).
Väestöjä koskevat arvot perustuvat vähintään sadan yksilön materiaaleihin. Italian, Saksan ja
Englannin materiaalit ovat yli 2000, Ranskan ja Espanjan yli 1000, Belgian yli 750, Hollannin
Suomen ja Unkarin yli 650 sekä Kreikan ja Turkin yli 500 henkilöä.
Musta ympyrä alueen nimen edessä tarkoittaa, että kysymyksessä on laajemman (usein valtion) osaalue.
Mustat ruudut = väestön yleisin y-haploryhmä, harmaat ruudut = väestön toiseksi yleisin yhaploryhmä.
Euroopan väestöt muodostavat seitsemän ryhmää sen mukaan, mikä haploryhmistä ja
niiden alaryhmistä I1, I2a, R1a, R1b, J2, E1b1b tai N1c on niissä yleisin.
1. I1 on yleisin Skandinaviassa.
2. I2a on yleisin Balkanilla ja Sardiniassa.
3. R1a on yleisin Puolassa, Ukrainassa ja itäisessä Keski-Euroopassa.
4. R1b on yleisin Länsi-Euroopassa, läntisessä Keski-Euroopassa ja Italiassa.
5. J2 on yleisin Kreetalla, Kyproksella, Romaniassa, ja Turkissa eli alueilla, jotka
ovat lähimpänä Lähi-itää.
6. E1b1b on yleisin eteläisellä Balkanilla.
7. N1c on yleisin Koillis-Euroopassa, mm. Suomessa ja Baltiassa.
Haploryhmät muodostavat kolme kategoriaa sen mukaan, missä vaiheessa niitä
edustavat miehet ovat saapuneet Eurooppaan:
1. Vanhimman ryhmän muodostavat haploryhmä I ja sen alaryhmät I1, I2a (ja tämän
ala-alaryhmät I2a1 ja I2a2) ja I2b. Näiden miesten esi-isät ovat asuneet Euroopassa jo
mesoliittisena aikana.
2. Seuraavan ryhmän muodostavat ryhmät N1c1, R1a, R1b ja G2a. Nämä miehet ovat
mesoliittisena kautena asuneet osittain Euroopan ja osittain Aasian puolella.
Varhaismesoliittinen Tanskan Maglemosen kulttuuri 9500 – 6800 eaa., mikroliitteja
Keskimesoliittinen Tanskan Kongemosen kulttuuri 6800 – 5500 eaa.,
Myöhäismesoliittinen Tanskan Ertebollen kulttuuri 5500–4100 eaa., saviastiat saapuivat, neoliittiset
piirteet lisääntyivät.
47
3. Kolmannen ryhmän muodostavat ryhmät E1b1b, J2, J1 ja T, jotka ovat saapuneet
Eurooppaan vasta neoliittisena aika.
Neoliittinen kausi eli nuorempi kivikausi (kreikan neos uusi, lithos kivi) oli kausi, jolloin maanviljely ja
karjanhoito syntyivät ja kehittyivät. Pohjois-Euroopassa neoliittisen kivikauden katsotaan alkavan
keramiikan valmistustaidon oppimisesta.
Useimmilla väestöillä on taulukossa ’Y haploryhmät Euroopassa’ haploryhmien
summa 100 % tai lähes 100 %. Esimerkiksi turkkilaisilla tämä summa on 91.5 %,
mikä tarkoittaa, että turkkilaiset ovat väestö, jossa aasialaisten ja afrikkalaisten
haploryhmien osuus on verraten suuri (8.5 %). Samansuuntaisia ovat Albanian (92
%), Bashkiirian (92.5 %) ja Espanjan (93 %) luvut. Niitä ”ei-eurooppalaisia”
haploryhmiä, joita ei ole osoitettu taulukossa, ovat A, C, H, L, O, R2 ja E:n muut
alaryhmät kuin E1b1b.
Taulukossa X nähdään Euroopan 40 ei-pohjoismaisen väestön neljän haploryhmän ja
lisäksi ”muiden” haploryhmien prosenttiosuudet. Vain sen perusteella, mikä
haploryhmistä R1b, R1a, I ja N1 on yleisin, Euroopan ei-pohjoismaiset väestöt
saadaan ryhmitellyiksi neljään ryhmään; vrt. taulukon X mustat ruudut. Taulukon
sarakkeesta ’muut’ nähdään, että muihin haploryhmiin kuin yleisimpään neljään
kuuluu verraten runsaasti (frekvenssi noin 20 % tai enemmän) seuraavissa väestöissä:
andalusialaiset, italialaiset, espanjalaiset, rankalaiset, korsikalaiset, tsekit ja slovakit,
calabrialaiset, kreikkalaiset, ukrainalaiset, makedonialaiset, unkarilaiset,
itävaltalaiset, sardinialaiset ja marit. Kysymyksessä ovat varhaiset maanviljelijät,
jotka useimmiten edustavat haploryhmiä J2 ja E1b1b.
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
väestö
baskit, Esp.
baskit, Rans.
catalanial.
britit
hollantilaiset
andalusial.
belgialaiset
italialaiset
espanjalaiset
ranskalaiset a
hollantilaiset
ranskalaiset b
sveitsiläiset
saksalaiset a
korsikalaiset
saksalaiset b
tsekit+slovak.
calabrialaiset
kreikkalaiset
puolalaiset a
puolalaiset b
I
6.6
9.1
4.2
16.2
22.2
3.4
23
8.0
9.6
18.6
25.5
17.4
22.5
37.5
23.8
23.6
15.6
0
7.9
17.3
23.6
R1a
0
0
0
5.8
3.7
0
4
4.0
0
1.7
6.0
0
15.4
6.2
0
17.9
26.7
0
11.8
57.0
56.4
R1b
88.9
86.4
79.2
70.9
70.4
65.5
63.0
62.0
59.9
54.4
53.5
52.2
50.5
50.0
43.3
38.9
35.6
32.4
27.6
11.6
16.4
N1
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0.5
0
0
0
0
1.6
2.2
0
0
3.7
0
VE
95.5
95.5
83.4
92.9
95.9
68.9
90.0
70.4
69.5
74.7
85.5
69.6
88.4
93.7
67.1
82.0
77.9
32.4
47.3
89.6
96.4
muut
4.4
4.5
16.7
4.8
4.1
31.1
9.0
29.6
28.9
25.0
14.5
30.4
11.8
6.2
33.0
17,9
32.1
67.6
52.7
10.3
3.6
yht.
99.9
100.0
100.1
99.9
100.0
100.0
99.0
100.0
98.4
99.7
100.0
100.0
100.0
99.9
100.1
99.9
100.0
100.0
100.0
99.9
100.0
48
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
etelävenäläis.
ukrainal. a
valkovenäläis.
keskivenäläis.
ukrainal. b
itäkarjalaiset
latvialaiset
slovakit
makedonial.
tsekit
unkarilaiset
itävaltalaiset
kroatialaiset
sardinialaiset
pohj.-venäl.
liettualaiset
virolaiset
marit
udmurtit
21.0
18.0
22.0
15.3
16.0
20.5
8.4
17
20.0
17.9
25.5
20.0
44.8
37.7
11.9
13.3
20.1
4.0
7.0
55.4
54.0
49.0
46.5
45.4
40.7
40.5
40.0
35.0
34.2
32.5
26.0
29.3
0
34.2
38.3
31.9
29.0
0
4.8
2.0
10.0
7.5
10.7
1.3
11.8
23.0
10.0
28.0
17.0
23.0
10.3
22.1
5.4
4.5
7.9
10.0
11.6
10.0
6.0
5.0
16.8
7.6
38.0
37.8
0.5
0
1.6
1.0
0.5
0
0
43.0
42.2
33.9
33.0
30.2
91.2
74.0
86.0
86.1
79.7
100.5
98.5
80.5
65.0
81.7
76.0
69.5
84.4
59.8
94.5
98.3
93.8
76.0
86.0
8.8
26.0
13.0
11.8
19.2
0
0.4
19.5
35.0
18.2
23.5
30.5
15.6
40.2
4.7
1.4
6.5
23.0
14.0
100.0
100.0
99.0
97.9
98.9
100.5
98.9
101.5
100.0
99.9
99.5
100.0
100.0
100.0
99.2
99.7
100.3
99.0
100.0
Taulukko ’X’. Euroopan 40 ei-pohjoismaisen väestön y-haploryhmien frekvenssejä. Väestöt on
luokiteltu neljään ryhmään sen perusteella, mikä neljästä y-haploryhmästä R1b, R1a, I ja N1 on
yleisin. Yleisin y-haploryhmän arvo on tehostettuna. Haploryhmissä I ja N1 ei ole erotettu
alaryhmiä (esim. I1 ja I2 eikä alaryhmiä N1c ja N1b), vaan nämä ryhmät on käsitelty yhtenä
kokonaisuutena. Pääsääntöisesti taulukon kroatialaiset ja sardinialaiset edustavat haploryhmän I
”balkanilaista” ja ”sardinialaiset” alaryhmää, joka on eri kuin ”sandinaavinen” alaryhmä. VE =
vanhat eurooppalaiset eli ennen maanviljelyn saapumista Euroopassa asuneet.
Lähteet: Wiik 2007 ja 2009.
49
0
20
40
60
80
100
120
ik
vi
la
li
pv
vv
uk
kv
ev
pu
R1b
ts
R1a
sl
I
N1
un
muu
itv
sa
sv
ra
ba
ko
be
ho
br
es
Taulukko. Väestöjen lyhenteet: ik = itäkarjalaiset, vi = virolaiset, la =latvialaiset, li = liettualaiset,
pv =pohjoisvenäläiset, vv = valkovenäläiset, uk = ukrainalaiset, kv = keskivenäläiset, ev =
etelävenäläiset, pu =puolalaiset, ts = tsekit, sl = slovakit, un = unkarilaiset, itv = itävaltalaiset, sa =
saksalaiset, sv = sveitsiläiset, ra = ranskalaiset, ba = baskit, ko = korsikalaiset, be = belgialaiset, ho
= hollantilaiset, br = britit ja es = espanjalaiset.
50
Euroopan yleisimpien y-haploryhmien alueet nähdään myös kartasta Z. (Taulukoiden
ja karttojen välillä on pikku eroja, jotka perustuvat siihen, että niissä on käytetty
osittain eri lähteitä. Erot ovat niin pieniä, että niillä ei ole kokonaisuuden kannalta
merkitystä.)
Kartta ’Y Eur alueet värit 14 copy’. Eurooppa jaettuna alueisiin yleisimmän y-ryhmän perusteella.
Kartan 'Y Eur värit 14' mukaan Euroopassa on seitsemän y-ryhmää (miesryhmää) sen
mukaan, mikä haplopryhmä tai haploryhmän alaryhmä on alueella yleisin:
1. Länsi-Euroopassa (myös mm. Islannissa ja Tanskassa) yleisin haploryhmä on R1b.
2. Skandinaviassa (paitsi sen pohjoisimmissa osissa) ja Länsi-Suomessa yleisin
ryhmä on haploryhmän I alaryhmän I1.
3. Länsi-Balkanilla ja Sardiniassa yleisin ryhmä on haploryhmän I alaryhmä I2.
4. Suuressa osassa Itä-Eurooppaa yleisin haploryhmä on R1a.
5. Koillis-Euroopassa yleisin ryhmä on haploryhmän N alaryhmä N1c.
6. Mustanmeren länsi-, etelä- ja itärannikoilla (mm. Romaniassa ja Turkissa) yleisin
haploryhmä on haploryhmän J alaryhmä J2.
7. Etelä-Balkanilla yleisin ryhmä on haploryhmän E alaryhmä E1b1b.
51
Kartta 12. 'Y Eur väripallot'. Kuudelta alueelta (neljästä refugista sekä Afrikasta ja Lähi-idästä)
tulleiden miesten y-haploryhmien frekvenssejä. Kartan kuusi väriä edustavat kyseiseltä kuudelta
alueelta Eurooppaan tulleita miehiä. Kartan informaatio perustuu pääosin lähteeseen
Eurooppalaisten ”sukutarina”
Kun halutaan esittää Eurooppalaisten kuvaannollinen ”sukutarina” mahdollisimmaan
perusteellisesti, on tarina aloitettava Aatamista: Aatami syntyi 60 000 vuotta sitten
Etiopian-Sudanin alueella. Hänelle synty noin 50 000 vuotta sitten viisi poikaa (vrt.
kuvan ’SK Y puu copy’ ryhmät B, C, D, E ja F): Bert, Cain, Daniel, Esau ja Filemon.
Näistä Bert ja Esau jäivät afrikkaan: Bert jäi isänsä asuinalueille, mutta Esau siirtyi
Koillis-Afrikkaan. Sen sijaan Cain, Daniel ja Filemon lähtivät etsimään onneaan
Afrikan ulkopuolelta. Cain suuntasi matkansa Persiaan ja sieltä Intiaan; Daniel meni
eteläiseen Keski-Aasiaan. Filemon lähti kohti pohjoista ja päätyivät Lähi-itään.
Euroooppalaisten (myös pohjoismaalaisten) kannalta tärkein poika oli Filemon.
Hänelle syntyi viisi poikaa: Gabriel, Hesekiel, Ivar, Jeremia ja Karl. Jokainen näistä
siirtyi eri tahoille: Gabriel siirtyi Kaukasukselle, Hesekiel siirtyi Intiaan, Ivar siirtyi
Kreikkaan, Jeremia jäi Lähi-itään ja Karl siirtyi Lounais-Aasiaan. Nämä niin kuin
muutkin siirtymiset on saatu selville katsomalla, missä kyseisten haploryhmien
miehiä tavataan nykyään eniten. Eurooppalaisten kannalta tärkeimmät pojat olivat
Ivar ja Karl, sillä näiden jälkeläisiä asuu nykyään runsaasti Euroopassa. Ivar asui
Kreikassa, ja Lounais-Aasiassa asuvalle Karlille syntyi seitsemän poikaa, joista kaksi,
Noa ja Peter (vrt. kuvan ’SK Y puu copy’ haploryhmät NO ja P), olivat
eurooppalaisten kannalta tärkeimmät. Noa siirtyi Kiinaan ja Peter Keski-Aasiaan.
Noa sai kaksi poikaa, Niilon ja Oasin, joista Niilo siirtyi Mongoliaan ja PohjoisSiperiaan ja Oas Kiinaan. Noan (Keski-Aasiassa asuva) veli Peter sai Richhard-pojan,
joka siirtyi läntiseen Keski-Aasiaan. Richardille syntyi kaksi poikaa, Richard-1 ja
52
Richard-2, ja näistä Richard-1 tuli olemaan nykyisen eurooppalaisten kannalta
kaikkein tärkein esi-isä. Richard-1 sai kaksi poikaa, Raulin ja Robertin (vrt. kuvan
’SK Y puu copy’ haploryhmät R1a ja R1b). Myöhemmin Raul siirtyi Itä-Eurooppaan
ja Robert Länsi-Eurooppaan. Nykyään näiden kahden pojan jälkeläiset muodostavat
eurooppalaisten kaksi yleisinta ryhmää.
Jääkaudella neljällä edellä mainitun pojan jälkeläisillä oli oma asuinalueensa: Ivarin
pojat asuivat Balkanilla, Raulin pojat Ukrainassa, Robert pojat Iberiassa ja Niilo-1c:n
pojat Siperiassa.
Eurooppalaisten kannalta vähemmän oleellisia poikia kuin Ivar, Raul, Robert ja Niilo,
ovat edellä käsitellyt (Kaukasukselle siirtynyt) Gabriel, (Lähi-itään jäänyt) Jeremia ja
(Afrikasta saapunut) Elias: Gabriel ja Jeremia ovat Filemonin poikia ja siten mm.
(Kreikassa asuneen) Ivarin veljiä: Elia on toisenlaista sukuperää (ks. kuvan ’SK Y
puu copy’ haara DE > E), ja hän asui Koillis-Afrikassa. Viimeksi mainitulle kolmelle
pojalle, Gabrielille, Jeremialle ja Elialle, on yhteistä se, että heidän jälkeläisensä ovat
Euroopan ”varhaisia maanviljelijöitä”, jotka olivat ensimmäisinä tuomassa
maanviljelystä Eurooppaan. Euroopassa ja Pohjoismaissa harvinaisehkoja ovat myös
Quentinin pojat. Kuten kuvista ’SK Y puu copy’ ja ’Y haploryhmät Eur’ nähdään,
Quentin on Peterin poika ja samalla Richardin veli. Viimeksi käsitellyille Gabrielin,
Jeremian, Elian ja Quentinin pojille on yhteistä se, että he eivät jääkauden aikana
vielä asuneet Euroopassa vaan Euroopan ulkopuolella. He edustavat siis nykyään,
toisin kuin Robert, Ivar, Raul ja Niilo, Euroopan ”uudisasukkaita”.
Euroopan kaksi suurta tapahtumaa: maanviljelyksen ja kurgankulttuurien
saapuminen
Maanviljelys syntyi Lähi-idässä runsaat 10 000 vuotta sitten, ja se alkoi saapua
Anatolian kautta eteläiselle Balkanille (mm. Kreikkaan) noin vuonna 7000 eaa.
Maanviljelyksen Eurooppaan tulo tapahtui ainakin alkuvaiheessa deemisenä
diffuusiona eli siten, että väestöä muutti Anatoliasta eteläiselle Balkanille. Näiden
Euroopan ensimmäisten maanviljelijöiden miehet edustivat todennäköisesti
varsinkin haploryhmiä J, G ja E. Nämä väestöt opettivat maanviljelystaidot alueen
aikaisemmille asukkaille, jotka edustivat pääasiassa haploryhmää I ja jotka olivat
tulleet Euroopan puolelle Anatoliasta jo jääkauden aikana. Tämän mukaan
Euroopan vanhimmat asukkaat olisivat siis omaksuneen maanviljelyksen uusilta
tulokkailta. Maanviljelyksen leviäminen edelleen eteläiseltä Balkanilta kahteen
suuntaan, Keski-Eurooppaan ja Välimeren rannikoille, olisi saattanut tapahtua sekä
deemisenä diffuusiona että kulttuurisen diffuusiona. Näyttää lisäksi (yhaploryhmien nykyisten levikkien perusteella) siltä, että maanviljelys olisi
saapunut Keski-Eurooppaan (mm. LBK-kulttuurin alueille) lähinnä haploryhmän I
mukana mutta Välimeren rannikkoalueille (mm. maalatun keramiikan alueille)
sekä haploryhmän I että haploryhmien J, G ja E mukana. Lisäksi Keski-Euroopan
53
I-miehet olisivat edustaneet alaryhmää I1 mutta Välimerenalueiden I-miehet mm.
Italian ja Espanjan rannikoilla sekä Sardiniassa alaryhmää I2.
Esittämäni maaviljelyksen tulo Eurooppaan on pääpiirteissään sama kuin Colin
Renfrewn esittämä. Hänen mukaansa maanviljelyksen mukana olisi saapunut myös
indoeurooppalainen kieli, joka olisi aluksi levinnyt maanviljelyksen mukana
Balkanilta mm. Keski-Eurooppaan ja Välimeren rannikoille. Keski-Euroopassa
tämän väestön kieleksi olisi voinut tavalla tai toiselle tulla germaaninen kieli tai
jokin sen esiaste (ehkä myös kelttiläinen kieli). Tähän suuntaan viittaa se, että
Keski-Euroopan pohjoisosissa ja Skandinaviassa (jossa haploryhmä I on nykyään
yleisin) puhutaan germaanista kieltä (ja Keski-Europassa on ennen puhuttu laajalti
kelttiläisiä kieliä).
Kartta 49. Euroopan maanviljelyksen ensimmäiset kolme vaihetta. Noin vuonna 7000 eKr.
ensimmäiset maanviljelijät saapuivat Kreikkaan ja Etelä-Balkanille. Noin 7000 - 6000 eKr.
maanviljelijät levittäytyivät koko Balkanille. Noin 6000 - 5000 eKr. maanviljelijät levittäytyivät
Keski-Eurooppaan ja keskisen ja läntisen Välimeren rannikoille.
Kurganin kulttuurit levisivät Itä-Euroopan aroalueilta laajalti yli Euroopan mm.
hevosten kesyttämisen ja vankkurien käyttöön oton mukana. Tämän
levittäytymisen
katsovat
monet,
mm.
Maria
Gimbutas/Gimbutiene
indoeurooppalaisten kielten ensimmäisenä levittäytymisenä Eurooppaan. Tämän
54
ajatustavan mukaan IE kielet olisivat saapuneet siis Eurooppaan vasta vuoden 4000
eaa. jälkeen eli kolmisen tuhatta myöhemmin kuin maanviljelysteorian mukaan.
On mahdollista pitää molempia teorioita oikeina ja katsoa, että IE kielet ovat
saapuneet Eurooppaan kahtena eri aaltona, ensin maanviljyksen mukana Balkanilta
ja sitten kurganin kulttuurien mukana aroalueelta. Aroa-alueelta tapahtunut
kurganin kultturien leviäminen olisi tapahtunut paljolti y-haploryhmien R1a? ja
R1b deemisenä diffuusiona kohti Länsi-Eurooppaa. R1a:n levittäytyminen olisi
pysähtynyt Itä-Eurooppaan mutta R1b:n levittäytyminen olisi jatkunut loppuun asti
eli Länsi-Euroopan rannikoille ja Britanniaan saakka. Myös ne kielet, jotka ottivat
osaa kurganin kulttuurien leviämiseen olivat: R1a:n mukana olisivat levinneet
itäisten IE-kielten murteet (joihin perustuvat mm. nykyiset balttilaiset ja
slaavilaiset kielet) mutta R1b:n mukana olisivat levinneet läntiset IE-kielet.
Kartta ’Kurgan I, II ja III harm’. Kurgaanikulttuurien leviämisvaiheet Maria Gimbutasin mukaan.
Tummin alue = kurgaanikulttuurien syntyalue; vuosiluvut ovat vain summittaisia. Alueet I ja II ovat
alueita, jonne haploryhmää R1a on eniten levittäytynyt. Alue vastaa ainakin jossain niita alueita,
joilla R1b nykyään on yleinen. Tämä alue vastaa jossain määrin myös itäisten indoeurooppalaisten
kielten (mm. slaavilaisten kielten levikkiä ennen slaavilaisekspansiota). Vyöhyke III vastaa jossain
määrin nuorakeraamisen kulttuurin (vasarakirveskulttuurin) levikkiä.
Esittämäni käsitys, jonka mukaan IE-kielet olsivat levittäytneet Eurooppaan sekä
maanviljelyksen että kurganin kulttuurien mukana, perustuu osin geneettisiin ja osin
55
kiellisiin seikkoihin: Keski-Euroopassa asui runsaasti alahaploryhmän I1 miehiä,
joiden kielenä oli germaanin/kelttiläinen kieli, ja Etelä-Euroopassa asui runsaasti
alahaploryhmän Ib miehiä, joiden kielenä oli jokin eteläisen Euroopan IE-kieli. ItäEuroopassa asui runsaasti haploryhmän R1a miehiä, joiden kielenä oli jokin itäinen
IE-kieli, ja Länsi-Euroopassa asui runsaasti haploryhmän R1b miehiä, joiden kielenä
oli jokin läntinen IE-kieli.
3. Pohjoismaiden y-haploryhmät
Pohjoismaisten väestöjen tavallisimmat y-haploryhmät ovat R1b, R1a, I1 ja N1c.
Kuva ’Y Eurooppa värit copy’. Pohjoismaisten väestöjen y-haploryhmiä. Paksummat viivat ja
sininen, keltainen, ruskea ja punainen väri = yleisimmät neljä y-haploryhmää. Puusta on jätetty pois
Ebonin ryhmä E3b, koska se on Pohjoismaissa erittäin harvinainen. Puusta nähdään mm., 1) että
Filemon on Gabrielin, Jeremiaan, Ivarin ja Karlin isä, 2) että Karl on Noan ja Peterin isä, 3) että
Peter on Quentinin ja Richardin isä, ja 4) että Richardin poika Richard-1 on Raulin (R1a) ja
Robertin (R1b) isä. Samoin siitä nähdään, että Gabriel, Jeremias, Ivar ja Karl ovat veljeksiä, että
Noa ja Peter ovat veljeksiä, ja että Raul ja Robert ovat veljeksiä. KUVA UUSITTAVA!
Pohjoismaiset väestöt muodostavat kolme erillistä ryhmää sen perusteella, mikä yhaploryhmä on väestössä yleisin ja samalla sellainen, että sen suhteellinen osuus
ylittää 40 prosentin rajan. Tanskalaisissa ja islantilaisissa tämä y-haploryhmä on
Länsi-Euroopalle tyypillinen R1b, ruotsalaisissa ja norjalaisissa Keski-Skandinavialle
tyypillinen I, ja saamelaisissa ja suomalaisissa Koillis-Euroopalle tyypillinen N1.
Yleisimmästä neljästä y-haploryhmästä vain R1a on sellainen, että sen perusteella
pohjoismaisia väestöjä ei pystytä luotettavasti luokittelemaan; tämän frekvenssi on
kuitenkin kaikissa väestöissä melko korkea, noin 14 – 25 %. Jos itäkarjalaisia
pidettäisiin pohjoismaalaisina, muodostaisivat nämä Pohjoismaiden ainoan väestön,
jossa itäeurooppalainen y-haploryhmä R1a on yleisin.
Väestö/ryhmä
I1
I2a
I2b
R1a
R1b
G2a
J2
J1
E1b1b
T
Q
N1c1
Yht.
56
1
Sweden
42
0
2
23.5
21
0.5
1
0
1
0
0.5
7
98.5
2
Norway
36
0
1
28
28
0.5
1
0
1
0.5
0.5
4
100.5
39
Denmark
30.5
0.5
5
12.5
44.5
1
3
0
2.5
0
0
1.5
101
41
Iceland
33
0
0
23
42
0
0
0
0
0
1
1
100
54
Finland
28
0
1
7.5
3.5
0
0
0
1
0
0.5
58.5
100
Taulukko
Pohjoismaisten väestöjen yhteisenä piirre on se, että haploryhmä I1 on verraten
korkea, yli 25 %. Väestöt jakautuvat sillä tavalla kahtia, että tanskalaisissa,
islantilaisissa, ruotsalaisissa ja norjalaisissa eli skandinaavisten kielten puhujissa
haploryhmät I1 ja R1b ovat yleisimmät kaksi ryhmää, mutta saamelaissa ja
suomalaisissa yleisimmät kaksi ryhmää ovat I1 ja N1.
Taulukon lukujen perusteella on pääteltävissä, että pohjoismaisten miesten esi-isät
ovat olleet yli 90-prosenttisesti Euroopassa jo ennen maanviljelijöiden saapumista.
Taulukon mukaan tämä ”vanhojen eurooppalaisten” (VE) osuus on tanskalaisissa
91.6 %, islantilaisissa 99.5 %, ruotsalaisissa 95.5 %, norjalaisissa 97.4, saamelaisissa
97.4 % ja suomalaisissa 97.2 %. Prosenttiluvut muodostavat gradientin, jonka
mukaan vanhojen eurooppalaisten esi-isien osuus on sitä suurempi mitä
tehokkaampaa varhainen maanviljelys on alueella ollut ja mitä aikaisemmassa
vaiheessa se on alueelle saapunut. Sopivinta maanviljelysaluetta on Tanska ja
sopimattominta Islanti ja saamelaisalue. Y-haploryhmien G2, J2 ja E eli ”varhaisten
maanviljelijöiden” osuus on tanskalaisissa noin 5 - 6 %, ruotsalaisissa ja norjalaisissa
noin 2 - 3 %, suomalaisissa noin 1 % ja islantilaisissa ja saamelaisissa 0 %.
Nykyisten väestöjen ja jääkaudenaikaisten refugien välillä vallitsee seuraava
yleissääntö: Nykyisten väestöjen y-haploryhmien yleisyys kuvastaa niiden
maantieteellisiä etäisyyksiä jääkaudenaikaisista refugeista: mitä pienempi
maantieteellinen etäisyys, sitä suurempi refugin osuus nykyväestöissä. Tämän voi
tulkita tarkoittavan sitä, että refugien väestöt ovat seuranneet jäätikön
sulamisvaiheessa jäätikön eteläreunan vetäytymistä ja siirtyneet vastaavalle kohdalle
jäänjättömaata.
Tästä yleissäännöstä on kuitenkin yksi poikkeus: Saamelaisissa ja suomalaisissa
odottaisi y-haploryhmän R1a olevan yleisempi kuin ryhmän I, sillä Ukrainan refugi
on maantieteellisesti lähempänä nykysaamelaisten ja nykysuomalaisten asuinalueita
kuin Balkanin refugi. Se, että saamelaisissa ja suomalaisissa ryhmän I frekvenssi on
kuitenkin suurempi kuin R1a:n, on selitettävissä myöhemmillä väestöjen siirtymisillä,
joiden mukaan väestöjä on siirtynyt norjalaisten ja ruotsalaisten alueilta saamelaisten
ja suomalaisten alueille. Näille siirtymisille on löydettävissä todisteita jopa
historialliselta ajalta; vrt. esimerkiksi norjankielen ja ruotsikielen pitkäaikainen
levittäytyminen saamenkielen alueille ja suomenruotsalaisten esivanhempien
siirtymiset Ruotsista Suomen saaristoon ja rannikoille keskiaikana.
57
Kartta ’Y Fennoskandia haploryhmät 12’. Pohjoismaiden ja Baltian eri maiden väestöjen ja
saamelaisten y-haploryhmien frekvenssejä. Neljän päähaploryhmän värit ovat samat kuin oheisissa
kartoissa .
Väestö/haploryhmä
Tanska
I1
R1a
R1b
G2a
J2
J1
E1b1b
T
Q
N1c1
Yht.
5
12.5
44.5
1
3
0
2.5
0
0
1.5
101
I2a I2b
30.5 0.5
Islanti
33
0
0
23
42
0
0
0
0
0
1
1
100
Ruotsi
42
0
2
23.5
21
0.5
1
0
1
0
0.5
7
98.5
Norja
36
0
1
28
28
0.5
1
0
1
0.5
0.5
4
100.5
Suomi
28
0
1
7.5
3.5
0
0
0
1
0
0.5
58.5
100
Taulukko Z. Viiden pohjoismaisen väestön y-haploryhmien frekvanssit. Luvut ovat taulukosta ’Y
haploryhmät Euroopassa’. Kunkin väestön yleisin y-haploryhmän arvo on tehostettuna.
1
2
3
väestö
tanskalaiset
islantilaiset
ruotsalaiset
R1b
43.2
43.7
22.4
R1a
13.7
22.4
17.0
I
34.2
33.1
47.9
N1
0.5
0.3
8.2
VE
91.6
99.5
95.5
muut
8.1
0
4.9
yht.
99.7
99.5
100.4
58
4
5
6
norjalaiset
saamelaiset
suomalaiset
27.5
6.8
1.4
24.6
14.2
8.9
41.4
33.8
25.7
3.9
42.6
61.2
97.4
97.4
97.2
3.5
0
2.8
100.9
97.4
100.0
Taulukko C. Pohjoismaisten väestöjen y-haploryhmien frekvenssit. Kunkin väestön yleisin yhaploryhmän arvo on tehostettuna. VE = ”vanhat eurooppalaiset”. Muut ovat ”uusia
eurooppalaisia”, joista suurin osa on ”varhaisia maanviljelijöitä”. Luvut ovat taulukosta ’X’.
Sarakkeen ’muut’ yleisin ryhmän on E1b1 ja toiseksi yleisin J2. Ryhmät G2a, T ja Q ovat erittäin
harvinaisia. Ryhmää J1 ei esiinny Pohjoismaissa, tai se on siellä erittäin harvinainen.
0
20
40
60
80
100
120
is
ta
R1b
R1a
no
I
N1
ru
muu
sa
su
Kuva ’Palkit’. Pohjoismaisten väestöjen y-haploryhmien frekvenssit havainnollistettuina palkkien
väreinä.
is = islantilaiset, ta = tanskalaiset, no = norjalaiset, ru = ruotsalaiset, sa = saamelaiset, su =
suomalaiset.
Pohjoismaisten väestöjen ”heimot”
Seuraavista taulukoista nähdään neljän pohjoismaisen väestön osaväestöjen,
”heimojen”, haplryhmien frekvenssit.
Alueet/haploryhmät
Gotlanti
Uppsala
Österg/Jönk
Blek/Kris
Skaraborg
Värmlanti
Västerbotten
Ruotsi
R1b3
15.0
25.5
31.7
22.0
37.8
16.7
14.6
23.3
R1a
12.5
12.7
14.7
17.1
8.9
14.3
9.8
12.9
I1a
45.0
38.2
29.3
41.5
35.6
45.2
24.4
37.0
I1c
5.0
0
2.4
4.9
2.2
4.8
17.1
5.2
N1c
10.0
14.5
7.3
2.4
2.2
9.5
19.5
9.3
VE
87.5
90.9
85.4
87.9
86.7
90.5
85.4
87.7
E
2.5
0
2.4
0
2.2
0
2.4
1.4
J
0
5.5
9.8
0
4.4
4.8
0
3.5
G
0
0
0
4.9
0
2.4
4.9
1.7
VM
2.5
5.5
12.2
4.9
6.6
7.2
7.3
6.4
F
0
0
0
2.4
0
0
2.4
0.7
P
5.0
1.8
2.4
2.4
6.7
2.4
2.4
3.3
K
5.0
1.8
0
2.4
0
0
2.4
1.8
Taulukko ZX Ruotsi. Seitsemän Ruotsin alueen y-haploryhmien frekvenssit. VE = ”vanhat
eurooppalaiset” ja VM = ”varhaiset maanviljelijät”. Österg/Jönk = Östergötland/Jönköping,
Blek/Kris = Blekinge/Kristianstad. E3b = E3b*(xE3b1), F = F*(xG,I,J,K), K = K*(xN3,P), P =
P*(xR1a,R1b3) ja R1a = R1a1+R1a*. Lähde: Karlsson et al. 2006.
Yht.
100.0
100.0
100.0
100.0
100.0
100.1
99.9
100.0
59
Kartta ’Karlsson y alueet’. Taulukossa ’Karlsson’ mukana olevat Ruotsin alueet (kartassa
tummennettuina). Kartan alue Jokkmokk koskee saamelaisia ja Österbotten Suomen Pohjanmaan
asukkaita (jotka eivät ole mukana taulukossa ’Karlsson’).
Norjalaiset
1
2
3
4
5
6
7
8
Norjan alueet
Pohjoinen
Keski
Länsi
Itä
Sogn/Fjord.
Bergen
Oslo
Etelä
Norja yht.
R1b
26.8
27.1
43.2
26.4
43.2
35.5
35.8
44.7
35.3
R1a
27.1
31.5
24.3
26.8
24.3
28.0
19.3
13.2
24.3
I
34.7
39.7
30.2
41.4
30.2
33.3
40.4
42.1
36.5
N1c
10.6
c. 1-2
c. 1-2
3.2
0
c. 2
c. 4
c. 0
2.9
Yht.
99.2
c. 99.8
c. 99.2
97.8
97.7
c. 98.8
c. 99.5
c. 100.0
99.0
Taulukko N. Neljän y-haploryhmän frekvenssit kahdeksassa norjalaisessa väestössä. Lähde: Dupuy et al.
2005. Kunkin alueen korkeimman frekvenssin ruudut ovat tummennettuina.
60
Kartta ‘Dupuy y alueet’.
Saamelaiset
1
2
3
4
Väestö
Suomen saamel.
Kuolan saamel.
Ruotsin saamel. 1
Ruotsin saamel. 2
Saame yht.
R1b
1.4
8.7
5.7
7.9
5.9
R1a
2.9
21.7
20.0
15.8
15.1
I
40.6
17.4
31.4
31.6
30.3
N1c
55.1
39.1
37.1
44.7
44.0
J
0
4.3
0
3.6
2.0
E
0
8.7
0
0
2.2
P*
0
0
0
3.3
0.8
yht.
100
99.9
94.2
103.6
99.4
Taulukko Sa. Saamelaisten y-haploryhmien frekvenssit. Lähteet: Tambets et al. 2004 (muiden kuin Ruotsin
saamel.2:n osalta) ja Karlsson et al. 2006 (Ruotsin saamel.2:n osalta). Erikoisuudet: Suomen saamelaisissa Ifrekvenssi on erittäin korkea (40.6 %) ja Kuolan saamelaisissa erittäin matala (17.4 %).
Suomalaiset
1
2
3
4
Väestö
E-Karjala
P-Karjala
P-Savo
P-Pohjanm.
Itä-Suomi yht.
R1b
0
4.55
0.93
4.65
2.61
R1a1
8.30
4.55
4.68
6.20
5.88
I1a
16.67
18.18
14.95
23.26
18.95
I1c
2.00
0
2.00
0
0.65
N1c
70.83
68.18
78.50
65.12
70.92
N1b
0
0
0
0
0
muu
2.10
4.55
0
0.78
1.86
yht.
99.9
100.0
101.1
100.0
100.9
n
48
22
107
129
306
5
6
7
8
E-Pohjanm.
Satakunta
Pohjanm. ruots.
Häme
3.45
6.25
8.00
6.12
18.96
8.33
12.00
2.04
46.55
52.08
36.00
34.69
0
2.00
0
0
25.86
27.08
40.00
55.10
3.45
0
0
0
1.72
4.16
4.00
2.04
100.0
99.9
100.0
100.0
58
48
25
49
61
9
Varsinais-S.
Länsi-Suomi yht.
4.00
5.22
2.00
8.70
28.00
40.00
2.00
0.87
60.00
41.30
0
0.87
4.00
3.18
100.0
100.1
50
230
Suomi yht.
3.73
7.09
27.99
0.75
58.21
0.37
2.52
100.7
536
Taulukko 9. Yhdeksän Suomen alueen y-haploryhmän frekvenssit. Lähde: Lappalainen et al. (2006).
Kartta ’Lappalainen y alueet’. Tutkimuksen Lappalainen et al. 2006 alueet: SWF = LounaisSuomi, SAT = Satakunta, HA = Häme, SO = suomenkielinen Etelä-Pohjanmaa. SSO =
ruotsinkielinen Pohjanmaa, SK = Etelä-Karjala, NK = Pohjois-Karjala, NS = Pohjois-Savo ja NO =
Pohjois-Pohjanmaa.
62
Yksittäisten y-haploryhmien alaryhmät ja levikit
Käsittelen seuraavaksi y-haploryhmien I, R1b, R1a, N1, E,
Karttojen X – Z luvut ja alueet osoittavat, kuinka suuri prosentuaalinen osuus on
neljällä y-haploryhmällä Pohjoismaissa. Nuolet osoittavat miesväestöjen
todennäköisiä tulo- ja levittäytymisreittejä. Karttojen luvut eivät kaikissa tapauksissa
ole täysin samoja kuin edellä olevissa taulukoissa siitä syystä, että kysymyksessä on
joissakin tapauksissa eri tutkimuksista saadut tulokset. Lähde: Wiik 2009: 71-72.
Kartta ’I alaryhmien levittäytyminen’. Haploryhmän I kahden pääryhmän, I1:n ja I2:n, sekä
tärkeimpien alaryhmien levittäytyminen. Kirjainsymbolit:
I = haploryhmä I (musta);
P = pohjoinen pääryhmä I1 (sininen): IE = Itä-Euroopan ryhmä I1b, Sk = skandinaavinen ryhmä
I1d;
E = eteläinen pääryhmä I2 (turkoosi): B = balkanilainen ryhmä I2a, Sr = sardinialainen ryhmä I2a1,
BK = Balkannin kontinentaalinen ryhmä I2a2, K = kontinentaalinen ryhmä I2b, Sa = saksalainen
ryhmä I2b1, R = rannikollinen ryhmä I2b2, Br = brittiläinen ryhmä I2b1a.
Ryhmitys on ISOGG 2009:n mukainen.
63
Kartta ’I Rootsi Skandinavia’. Y-haploryhmän I Skandinaavisen alaryhmän I1 (entisen I1a:n)
levikki. Alaryhmää on levinnyt viikinkien mukana Brittein saarille ja Keski-Venäjälle.
Kartta ’I1 distribution’. Kartta on siinä mielessä ajanmukaisempi kuin kartta ’I Rootsi
Skandinavia’, että siinä läntisin Suomi kuuluu samaan 40 %:n alueeseen kuin keskinen
Skandinavia.
Kartta ’I2 distribution’. Haploryhmän I eteläisen pääryhmän I2 (entisen I1b:n) levikki. Lähde:
Eupedia.
64
Kartta ’I Rootsi Saksa’ Y-haploryhmän saksalaisen alaryhmän I2b1 (entisen I1c:n) levikki.
Kartta ’I1 ryhmät kartta copy’. Ken Nordtvedtin haploryhmän I1 oleellisen neljän haplotyypin
saapuminen Pohjoismaihin. Kirjainsymbolit: EE = European, AS = Anglo-Saxon, N = Norse, uN =
ultra-Norse, Bo = Bothnian.
65
Kartta XXX
.
Kartta I1a:n tulo.
66
Kartta ’R1b Eur kartta uusittu’. Tummennettuina ne alueet, joiden miehistä vähintään noin
kolmannes kuuluu haploryhmään R1b.
Kartta ‘R1b Pohjois-Eur nrot nuol harm 8’. Pohjoismaissa haploryhmää R1b esiintyy eniten a)
lännessä eli Norjassa ja Islannissa sekä b) etelässä eli Etelä-Skandinaviassa ja Tanskassa.
Suomalaisilla ja saamelaisilla, joiden asuinalueet ovat kauimpina lännestä ja etelästä, R1b:n
frekvenssit ovat Pohjoismaiden alhaisimmat (alle 10 %:n).
67
Kartta ’R1b pohjoiset alueet 12’. R1b-M269.
M269
koko
L23
(xM412)
T-itä
T-saaret
T-pohj.
T-kaakko
T-länsi
Tanska
52.9
29.4
10.0
47.6
31.8
0
0
0
2.4
0
0
R-Malmö
36.8
5.3
L11*
(xU106
xS116)
0
5.9
10.0
0
0
U106
(xU198)
U198
M529
(xM222)
U152
N
2.3
0
0
2.4
0
S116*
(xM529
xU152)
6.9
5.9
0
7.1
4.5
34.5
17.6
0
21.4
13.6
5.7
0
0
9.5
9.1
3.4
0
0
4.8
4.5
17
10
42
22
19
110
0
21.1
0
5.3
5.3
0
139
Taulukko Tanskan ja Malmön R1b:n alaryhmät . Lähde: Myres et al. 2011, Supplementary
Information. Karlsson et al. 2006:n mukaan Ruotsissa alaryhmä M269 edustaa koko haploryhmää
R1b. Myres et al. 2011:nkin mukaan tämä alaryhmän on Ruotsin yleisin R1b-alaryhmä.
Karlsson et al. 2006:
Alueet/haploryhmät
Gotlanti
Uppsala
Österg/Jönk
Blek/Kris
Skaraborg
Värmlanti
Västerbotten
Ruotsi
R1b3
15.0
25.5
31.7
22.0
37.8
16.7
14.6
23.3
68
Kartta ’Slavic expansions’.
Kartta ’R1a Pericic 2005’. Y-halporyhmän R1a levikki Euroopassa; lähde: Pericic 2005.
69
Kartta R1a.
Kartta ‘I Pohjois-Eur nrot harm nuol 8’
70
Kartat Z. Yleisimmän neljän y-haploryhmän rekvenssit Euroopassa. Kartoissa ovat
tummennettuina alueet, joiden frekvenssit ovat yli 40 %.
Kartta ‘N3 Pohjois-Eur nrot harm n 8’.
71
Kartta ’E distribution’. Koko haploryhmän E levikki. Lähde: Wikipedia.
72
Kartta ’E in Europe’. Haploryhmän E levittäytyminen Afrikasta Eurooppaan. Lähde: Eupedia.
Kartta ’E1b1b distribution’. Haploryhmän E alaryhmän E1b1b levikki.
73
Kartta ’G haplogoup distribution’. Lähde: Eupedia.com.
Kartta ’J distribution’. Koko haploryhmän J levikki. Lähde Wikipedia.
Kartta ’J2 distribuiton’. Alaryhmän J2 levikki Wikipedian mukaan.
74
Kartta ’J2 distribution b’. Alaryhmän J2 levikki Eupedian mukaan.
Mt-haploryhmät
H
J
U5
T*
K
V
U4
I
T4
W
U3
X
Taulukko F. Euroopan
mt-haploryhmien
yleisyysjärjestys.
Taulukosta ’Eur mt hgs’ ilmenevät pohjoismaisten väestöjen ja joidenkin muiden
eurooppalaisten väestöjen mt-haploryhmien frekvenssit.
1
2
3
4
5
tanskalaiset
islantilaiset
ruotsalaiset
norjalaiset
saamelaiset
H
39.5
46
48
42
5
(H1+H3)
(9)
(30)
V
2.5
1.5
6.5
4
35
J
2.5
11
9.5
12
0
T
12
10
12.5
11
0
U
22
15.5
16
16.5
53
(U2)
(8)
(0)
(2.5)
(3)
(U4)
(4)
(3)
(0)
(3)
(U5)
(8)
(9.5)
(7)
(10)
K
10.5
7.5
3
0
I
1.5
4.5
1.5
2
0
W
2.5
0
1.5
0
muut
75
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
suomalaiset
virolaiset
liettualaiset
venäläiset
latvialaiset
ukrainalaiset
puolalaiset
tsekit
unkarilaiset
romanialaiset
itävaltalaiset
saksalaiset
sveitsiläiset
ranskalaiset
italialaiset
belgialaiset
hollantilaiset
englantilaiset
skotlantilaiset
waleslaiset
espanjalaiset
portugalilaiset
sloveenit
bulgaarit
serbit
kroaatit
bosn.-herzeg.
makedonial.
kreikkalaiset
albanialaiset
Volgan-suom.
bashkiirit
40
43.5
46
42
45
39
46
41
47
39
44.5
41.5
36.5
40.5
33.5
40
45
42
42.5
43
54
44.5
47
38
41
44
45
43.5
38
51.5
20
22
(21)
(19)
(6)
(5.5)
(12)
(15)
(18)
(35)
(10)
(16)
(6)
(4.5)
(12)
(11)
(13)
(6.5)
(3.5)
(28)
(26)
(10)
(25)
(19)
(5)
(6)
(10)
6.5
4
4.5
5
3
5.5
5
3
1
2
3
3.5
3
2.5
4.5
6
8
3.5
3.5
1.5
5
4
6.5
0
5
5
5
4.5
0
1
3
2
5
10
8
8
6.5
12
8
11
12
14
12
9
5
6
7.5
4
11
9
14
9.5
6
6
9.5
10
7
10
7.5
11.5
14.5
7
3
6
4
8
10
10
9
7
11.5
11
6
8
8.5
11
13.5
11.5
12
10
14
11
11.5
11
8
11
6
6.5
5
7.5
4.5
11
10
6.5
12
3
25
24.5
18
20
23
21
16
20
17.5
10.5
12
15
16.5
18.5
14
22
16
14
13
10
10
14
19
20
20.5
14
15.5
13.5
11.5
14.5
27
25.5
(2)
(1)
(2)
(1.5)
(3)
(0)
(1)
(0.5)
(2.5)
(7)
(5)
(6)
(9)
(4)
(5)
(1.5)
(18)
(16)
(9.5)
(12)
(9)
(11)
(8.5)
(15)
(2)
(1)
(1)
(1)
(2)
(1)
(0)
(1.5)
(0.5)
(1.5)
(0.5)
(0.5)
(1)
(4)
(2.5)
(5.5)
(2.5)
(2)
(6)
(6.5)
(3)
(2.5)
(0.5)
(4)
(5.5)
(6)
(6.5)
(7)
(1.5)
(4)
(3.5)
(0)
(5)
(15)
(15)
(3.5)
(7)
(9.5)
(8.5)
(9.5)
(7)
(12)
(7.5)
(8)
(7)
(4.5)
(5.5)
(3)
(10.5)
(3.5)
(9.5)
(10.5)
(6.5)
(6)
(1.5)
(8.5)
(12)
(7.5)
(1)
(0)
(1.5)
(2)
(1)
(1)
(0)
(0)
(0)
(2)
3
2.5
2.5
3
2.5
3
3.5
3
2
7
10.5
9
10
8
7
13
10
9.5
6.5
9.5
5
7.5
4
13
4.5
5
6
4.5
6
2.5
3
2.5
4
1
4
2
4.5
2
2
1
0.5
1
3.5
2.5
1.5
2.5
2
0
2.5
3.5
5
6
2
2
2
0
3.5
3
2
1
2
3.5
3
0.5
8
2.5
1
2
4
2
3.5
6
4
1
1
1.5
0.5
3
2.5
1
2.5
2
1
0
2
2
5
0
3.5
3.5
2.5
3
4
1.5
0.5
0.5
Taulukko ’Eur mt hgs’. Pohjoismaiden ja joidenkin muiden Euroopan alueiden väestöjen
mitokondriaalisen DNA:n haploryhmien (mt-haploryhmien) frekvenssit. Sulkeissa olevat luvut ovat
sellaisia prosenttilukuja, jotka on otettu huomioon myös koko haploryhmän luvuissa.
Pohjoismaisten väestöjen oleellisimmat luvut eli luvut, jotka mainitaan myös tekstissä, ovat
alleviivattuina. Lähde: Eupedia.
About 99% of European mtDNAs fall into one of ten haplogroups: H, I, J, K, M, T, U, V, W or X (Torroni et al. 1996a).
Overall, my current estimation is that mitochondrial haplogroups I, U2, U4 and W strongly correlate with the spread of R1a1a, while U3, H5, H7, T
and X2 correlate best with R1b1b1 and R1b1b2. (Eupedia)
Finno-Uralic people have an overall mtDNA admixture similar to other Europeans, with a higher percentage of W and U5b, and a small percentage of
Siberian haplogroups such as N or A. The Sami are characterised by a high percentage of haplogroups U5b1 and V.
Kuva 24-MSOT. Naisten fylogeneettisen puun alku. Kaikkien ei-afrikkalaisten naisten (siis mm. kaikkien
eurooppalaisten ja kaikkien suomalaistenkin naisten) esiäitien kehitykset ovat kulkeneet puun
paksunnettuja oksia pitkin.
76
Kuva 25-MSOT. Maailman naisklaanien (oikeastaan mitokondriaalisten haploryhmien) syntyä ja
keskinäisiä sukulaisuuksia kuvaava (vahvasti yksinkertaistettu) verkko. Verkko sisältää jonkin
verran myös maantieteellistä tietoa siitä, missä eri naisklaaneja esiintyy: tummimmat pienet
ympyrät = Eurooppa; vaaleammat ympyrät = Itä-Aasia; alleviivaus = Afrikka. Verkkoon on
merkitty naisten nimillä Euroopassa tavalliset naisten klaanit; osa nimistä on Bryan Sykesin (2001),
osa kirjoittajan.
77
Kartta 98-MSOT. 25 naisten klaanin asuinalueita eri puolilla maapalloa.
Kartta 98. 25 naisten klaanin asuinalueita eri puolilla maapalloa.
Kartta 99-MSOT. Naisten klaanien ne 15 aluetta, joilla yksi klaani on muita hallitsevampi. Alueet
on merkitty karttaan vain erittäin summittaisesti. Kartta on The Genographic Projectin klaaneja
koskevan kartan yksinkertaistus. Pohjoismaalaisten väestöjen (muiden kuin kaikkein pohjoisimpien,
jotka edustavat saamelaisia) nähdään olevan siinä mielessä yleiseurooppalaisia, että mt-haploryhmä
H on yleisin ryhmän. Fennoskandian pohjoisimman väestön nähdään kuuluvan tässä suhteessa
78
itäisempään ryhmään, jossa yleisin mt-haploryhmä on U ja jonka alue ulottuu Pohjois-Siperiasta
Arabiaan.
Kartta 100-MSOT. Euroopan naisten klaanien 12 ”keskusta”. Keskukset tarkoittavat tässä niitä alueita,
joilla klaanin frekvenssi on Euroopassa korkein. Keskukset muodostavat kartassa neljä aluetta: LänsiEuroopassa sijaitsevat keskukset J ja H, Pohjois-Euroopassa keskukset U5, V ja W, Itä-Euroopassa
keskukset U4, T, I, ja K sekä Balkanilla keskukset T4, U3 ja X.
Ne frekvenssit, joilla on merkitystä ryhmiteltäessä pohjoismaisia väestöjä keskenään
ja suhteessa muihin eurooppalaisiin väestöihin, näkyvät myös seuraavista kartoista.
1. Mt-haploryhmä H on erittäin alhainen (0 – 5 %) saamelaisilla, mutta korkea (yli 40
%) muilla pohjoismaisilla väestöillä. Mt-haloryhmän H frekvenssit muodostavat
Achilli et al. 2004:n mukaan Pohjoismaissa etelä-pohjoissuuntaisen gradientin:
frekvenssit ovat korkeimmat Tanskassa ja matalimmat pohjoisimmassa
Fennoskandiassa (saamelaisilla); vastaavan gradientin mukaan Suomessa Hfrekvenssit ovat korkeimmat Lounais-Suomessa ja matalimmat Pohjois-Suomessa.
Tosin vastaavaa säännöllisyyttä ei ole talukossa ’Eur mt hgs’ eikä kartassa Helena 1.
2. Mt-haploryhmän V suhteen pohjoismaiset väestöt muodostavat kaksi ryhmää,
saamelaiset ja muut. Saamelaisissa V-frekvenssit ovat 35 %, mutta muissa väestöissä
vain 3 – 5 %.
3. Jakamattoman mt-haploryhmän U samoin kuin sen alaryhmän U5 suhteen
pohjoismaiset väestöt muodostavat kolme ryhmää: saamelaisilla nämä frekvenssit
ovat yli 50 %, suomalaisilla yli 20 % ja skandinaavisia kieliä puhuvilla vain vähän yli
10 %:n.
4. Alaryhmän U4 on hiukan korkeampi (3 - 5 %) norjalaisilla ja ruotsalaisilla kuin
muilla pohjoismaalaisilla (0- 2 %).
79
5. Mt-haploryhmä T on jonkin verran korkeampi skandinaavisia kieliä puhuvilla
pohjoismaalaisilla (7 - 8 %) kuin saamelaisilla ja suomalaisilla (0 – 2 %).
6. Samansuuntaisia ovat mt-haploryhmän J frekvenssit: nekin ovat skandinaavisia
kieliä puhuvilla korkeammat (10 – 14 %) kuin saamelaisilla ja suomalaisilla (0 – 6
%).
Kuva 29-MSOT. Kolmesta ekspansiokeskuksesta (M:stä, N:stä ja R:stä) alkunsa saaneiden klaanien
asuinalueet. Suuremmat ympyrät = yli 10 % väestöstä ja pienemmät ympyrät = 5−10 % väestöstä.
Kaavio perustuu Toomas Kivisillan (2006) kirjoitukseen ja on oikeastaan edellä olevan kuvan 28
tarkennus.
Kokoavasti voidaan väittää, että muut pohjoismaiset väestöt kuin saamelaiset
kuuluvat yleiseurooppalaiseen tyyppiin. Saamelaiset muodostavat oman tyyppinsä,
jota ei esiinny missään muualla. Siinä mt-haploryhmien U ja V frekvenssit ovat
huomattavasti korkeammat kuin missään muissa eurooppalaisissa väestöissä.
Taulukosta E nähdään, mitä Richards
naisten klaaneja
Euroopassa esiintyy ja
mitkä ovat klaanien
frekvenssit. EBK
EA
H
HV1
HV2
HV3
HV*
I
J
K
L
M1
0,79
44,43
48,00
0,19
0,02
0,70
0,54
2,34
2,20
9,70
10,00
6,12
6,00
0,79
0,14
80
0,07
0,15
N*
N1a
N1b
N1c
pHV
pHV1
pHV2
PV
R
T
T1
U*
U1
I1b
U2
U3
U4
U5
U6
U7
U8
V
W
X
Yht.
8.
10.
11.
12. 9.
0,29
0,30
0,05
0,45
0,31
0,34
0,11
0,45
0,37
6,88
2,26
6,00
2,40
0,54
0,47
0,45
0,07
0,88
1,26
2,41
9,16
0,70
1,00
3,00
10,00
0,29
0,29
0,26
0,40
3,85
2,23
1,53
100,01
H
J
U5
T*
K
V
U4
I
T4
W
U3
X
4,80
2,00
1,60
99,57
44,43
%
9,70 %
9,16 %
6,88 %
6,12 %
3.85 %
2,41 %
2,34 %
2,26 %
2,23 %
1,26 %
1,53 %
13.
14.
15.
16.
17.
18.
19.
20.
21.
22.
23.
24.
25.
26.
27.
28.
29.
30.
31.
32.
33.
U2
EA
L
HV3
HV*
U*
U1
pV
U8
R*
pHV1
U6
U7
N1b
HV1
N1a
M1
pHV2
N*
N1c
HV2
0,88 %
0,79 %
0,79 %
0,70 %
0,54 %
0,54 %
0,47 %
0,45 %
0,40 %
0,37 %
0,31 %
0,29 %
0,29 %
0,29 %
0,19 %
0,15 %
0,14 %
0,11 %
0,07 %
0,05 %
0,02 %
81
Kuva 30-MSOT. Euroopan naisten yleisimmät 12 klaania fylogeneettisenä puuna.
Kartta ’mt migrations’.
82
Kuva 31-MSOT. Euroopan yleisimmät 19 naisten klaania ja alaklaania. Harmaiden ympyröiden koot
kuvaavat summittaisesti klaanien kokoja. Klaanien tarkemmat frekvenssit löytyvät taulukoista E ja F.
Diagrammi on piirretty julkaisussa Richards 2000 olevan diagrammin pohjalta.
83
Kartta 101-MSOT. Väestöjä, joissa naisten klaani U on yleisempi kuin H tai joissa nämä kaksi ryhmää
ovat suurin piirtein yhtä yleiset. Saa = saamelaiset, nen = nenetsit, kom = komit, udm = udmurtit, tat =
tataarit, tshu = tshuvassit, bash = bashkiirit, man = mansit ja han = hantit. Myös mm. Iranissa U on
yleisempi kuin H.
84
Kuva 32-MSOT. Euroopan naisklaanien oletetut muinaiset kielet. Punainen = Iberian refugin ja
makroklaanin pre-HV kieli, mahdollisesti baski; sininen = Balkanin refugin ja makroklaanin R kieli,
mahdollisesti indoeurooppalaiset kielet; ruskea = Ukrainan ja Siperian refugien ja makroklaanin N
kielet, mahdollisesti suomalais-ugrilaiset kielet.
85
Kartta 103-MSOT. Bryan Sykesin käsityksiä Eevan seitsemän eurooppalaisen tyttären syntymäpaikoista
ja ne prosenttiosuudet, jotka tyttärillä on nyky-Euroopassa. Kartan ”syntymäpaikat” eivät monien
geneetikkojen mielestä (ks. esim. Achilli et al. 2004) kuitenkaan ole kyseisten esiäitien oikeita
syntymäpaikkoja. Lähes kaikki esiäidit olivat syntyneet jo aikaisemmin ”laajassa Lähi-idässä” (Rklaanin ja N-klaanin alueilla). Ainoita poikkeuksia lienevät Velda ja osittain Ursula (sen alaklaani U5),
jotka yleisen käsityksen mukaan ovat syntyneet Euroopassa.
Suomen
verkon
frekvenssi
oksien
päissä
olevien
ympyröiden
ko’oista.
klaani
Helena
Velda
Jasmine
Tara
Ursula (U5)
Katrine
Iris
Wilma
Xenia
40,46
6,36
5,55
2,45
22,19
3,10
4,08
8,48
0,98
erilaisuus
Euroopan
frekvenssi
−
+
−−
−−
++
−−
+
++
−−
44,43
3,85
9,70
6,88
9,16
6,12
2,34
2,23
1,53
86
Maria
kaikki
2.00
++
95.65
0.14
86.38
Kuva 34-MSOT. Koko Euroopan ja Suomen naisklaanien frekvenssierojen havainnollistus. Harmaiden
ympyröiden koot edustavat koko Euroopan frekvenssejä ja turkoosinväristen ympyröiden koot vastaavia
Suomen frekvenssejä. Suomen frekvenssien nähdään olevan suurempia viidessä tapauksessa (klaanit W,
I, M, U5 ja V), koko Euroopan samoin viidessä tapauksessa (K, X, T, J ja H). Diagrammi perustuu
taulukkoon I. Diagrammin mukaan Euroopan ja Suomen naisten klaanien inventaarit ja myös
frekvenssit ovat varsin samanlaiset.
Selvimmät suomalaisten ja kaikkien eurooppalaisten väliset erot ovat seuraavat kaksi:
1. Suomessa on selvästi runsaammin kuin eurooppalaisilla yleensä naisten klaaneja
U (Ursula), W (Wilma) ja M (Maria); jonkin verran runsaammin suomalaisissa on
klaaneja V (Velda) ja I (Iris).
2. Suomessa on selvästi vähemmän kuin Euroopassa yleensä naisten klaaneja J
(Jasmine), T (Tara), K (Katrine) ja X (Xenia) ja jonkin verran vähemmän klaania H
(Helena).
87
Kartta 104-MSOT. Naisten ryhmien U5+W+M+V+I yhteisfrekvenssit. Kysymyksessä ovat ne klaanit,
joiden frekvenssi on suomalaisissa keskimäärin korkeampi kuin yleensä eurooppalaisissa.
Skandinaavisia kieliä puhuvat pohjoismaalaiset eroavat suomalaisista (ja samalla
saamelaisista) selvimmin siten, että heissä mt-haploryhmät H, T ja J ovat jonkin
yleisempiä. Erot saattavat perustua siihen, että suomalaisiin väestöihin on sekoittunut
enemmän kuin skandinaavisia kieliä puhuviin saamelaista perimää (jossa mthaploryhmät H, T ja J ovat suhteellisen matalat). Ehkä suomalaiset miehet ovat
useammin kuin skandinaaviset saaneet lapsia saamelaisten naisten kanssa.
88
Kuva 35. Naisklaanien kehittymiset ja migraatiot eri puolilla maailmaa. Aasian kolme suurta
ekspansiokeskusta R, N ja M on merkitty mustiksi. Lisäksi R, N ja niiden välinen alue on yhdistetty
yhdeksi tummennetuksi alueeksi, ”laajaksi Lähi-idäksi”. Tämä on se alue, jolta Eurooppa sai tärkeimmät
naisklaaninsa. Mitä tummempi kaavion maanosa, sitä aikaisemmista migraatioista on kysymys. Lisäksi
karttakaaviosta on huomattava seuraavat asiat:
1. Diagrammista on jätetty Afrikassa tapahtuneet jakautumiset ja migraatiot erittelemättä.
2. Kaavion naisklaanit on esitetty jakamattomina kokonaisuuksia, eli klaanien alaklaaneja ei ole
merkitty erikseen; ainoa poikkeus tässä suhteessa on U(K), jossa K:n erikoisen nimeämistavan takia K
on mainittu, vaikka se oikeastaan on klaanin U alaklaani. Jos olisi pyritty suurempaan tarkkuuteen,
monet klaanit olisi pitänyt jakaa alaklaaneihin.
3. Kaakkois-Aasian saaristo (Papua ja Uusi Guinea) ja Australia tulkitaan yhdeksi yhtenäiseksi
kokonaisuudeksi välittämättä näiden kahden alueen välisistä eroista.
89
Kartta 106-MSOT. Naisten klaanien levittäytyminen Afrikasta maailman eri osiin. Kartan mukaan
Afrikan ulkopuoliset naisklaanit perustuvat kaikki afrikkalaiseen makroklaaniin L3, josta Aasiassa
kehittyivät makroklaanit M (Marian tyttäret) ja N (Ninan tyttäret). N:stä lohkesi myöhemmin R (Ritan
tyttäret). Makroklaanit N ja R suuntautuivat pääasiassa kohti länttä ja Eurooppaa (vähemmässä määrässä
muihin suuntiin); makroklaani M suuntautui pääasiassa kohti itää, koillista ja kaakkoa (vähemmässä
määrässä länteen). Kartassa on kaksi M:n keskusta, toinen itäisessä Keski-Aasiassa ja toinen Intiassa.
Edellinen perustuu ”sisämaanreittiin” ja jälkimmäinen ”rannikonreittiin”. Harmaat alueet, jotka
yhdistävät toisaalta N- ja R-keskukset ja toisaalta kaksi M-keskusta, voidaan käsitellä enemmän tai
vähemmän yhtenäisinä alueina.
90
Kartta 109-MSOT. Afrikkalaisen klaanin L3 jakautuminen klaaneiksi M ja N. Klaanista N kehittyi
myöhemmin klaani R, ja klaani M levittäytyi ”sisämaanreittiä” pitkin itäiseen Keski-Eurooppaan ja
”rannikonreittiä” pitkin Intiaan. Nykyisten suomalaisten esiäideistä 98 % kuului klaaniin N, ja heistä 2
% kuului klaaniin M.
Kartat Helena 1 ja 2. Vasemmalla Wiik 2007:n kartta ja oikealla Achilli et al. 2004:n synteettinen
kartta.
91
Kartta Ursula U5.
Kartat Velda. Oikealla Torroni et al. 2001:n synteettinen kartta.
Kartta Katrine
Kartta JT
92
Kartta Tara. Mt-haploryhmän T frekvenssit ovat islantilaisissa, norjalaissa, ja ruotsalaisissa
korkeammat (7 - 6 %) kuin suomalaisissa ja saamelaisissa (0 – 2 %). Tämä on yllättävää, sillä
Pohjoismaiden ulkopuolella tämän mt-haploryhmän frekvenssi on muita korkeampi Uralinalueella.
Kartta Jasmine. islanti+norja+ruotsi vs. suomi ja saame.
Kartta Aasialaiset.
93
Kartta 137. Naisten klaanin U (Ursulan tyttärien) frekvenssejä. Harmauden asteet edustavat neljää eri
frekvenssitasoa (vrt. vasemman alakulman luvut). Klaania esiintyy myös mm. Pohjois-Afrikassa ja
Intiassa. Kaakkois-Euroopan korkeat frekvenssit viittaavat siihen, että klaanin useat alaklaanit ovat
tulleet Eurooppaan Lähi-idästä. Koillis-Euroopan korkeita frekvenssejä pidetään usein
pullonkaulailmiöiden tuloksina.
94
Kuva 39-MSOT. Tyypillisiä länsieuraasialaisia ja itäeuraasialaisia naisten klaaneja. Klaanien
ekspansiokeskuksia (mahdollisia klaanien syntyalueita) on karttakaavion mukaan kaksi, Lähi-idän
R ja läntisen Keski-Aasian N. Näiden lisäksi klaaneja on jonkin verran tullut Eurooppaan myös
itäisen Keski-Aasian ekspansiokeskuksesta M ja Afrikan ekspansiokeskuksesta L (diagrammin L3).
Lähde: Villems et al. 2002: 279.
95
Kartta 102. Euroopan naisten kolmen päätyypin summittaiset alueet. Yleiseurooppalaisen tyypin
oleellisin piirre on klaanin H korkea (40−68 %:n) frekvenssi; saamelaisen tyypin oleellisimmat
piirteet ovat ryhmien U ja V korkeat frekvenssit (vastaavasti noin 50 % ja 35 %); siperialaisen tyypin
oleellinen piirre on klaanin M korkea frekvenssi (Euroopan maksimiarvo 53 % nenetseillä).
Tillmar, Coble,Wallerström, Holmlund 2008: ”Homogeneity in mitochondrial DNA control region
sequences in Swedish subpopulations” J Legan Med, DOT 10.1007/s00414-0354-7.
Ruotissa H = lähes 47 %. ”..together with other European populations”. Exceptional: Norrbotten and
Lapland. Swedish Sami = ”an outlier among European populations”.
Kartta 152-MSOT. Eurooppalaisten naisklaanien tulo Eurooppaan. Euroopan suuri musta ympyrä
kuvaa sitä verraten homogeenista väestöä, jonka naisten klaanit ovat peräisin makroklaaneista N ja
R. Euroopan kahdesta pienestä mustasta ympyrästä toinen kuvaa itäiselle Euroopalle tyypillistä
väestöä, jossa on jonkin verran enemmän kuin muualla aasialaisen makroklaanin M piiristä tulleita
naisia, ja toinen eteläiselle ja läntiselle Euroopalle tyypillistä väestöä, jossa on jonkin verran
suoraan afrikkalaisen makroklaanin L piiristä tulleita naisia. Alueilta M ja L tulevat reitit ovat
kartassa muita ohuempia, koska ne edustavat alhaisia frekvenssejä ja vain paikallisia osia
eurooppalaisista.
indoeurooppalaiset
R G B S K A S IM
Vo
r l a S
a
Bs
suomalais-ugrilaiset/uralilaiset
Un
Pe
Ob
Ne
Tu
turkkilaiset
VT
Bk
96
H 4 4 4 4 3 4 6
3 8 5 3 7 7 8
5
43
41
41
30
19
14
25
31
15
I 2 3 4 2 3 1 0
0
2
2
3
3
0
0
2
2
1
J 8 1 7 9 1 1 3
3
4 0
0
6
8
8
4
12
2
11
6
3
K 7 7 3 5 8 4 4
0
3
1
3
1
0
0
6
8
1
T 1 9 1 1 7 6 6
0
0 0
0
6
7
10
15
5
17
1
7
5
U 1 1 2 1 1 1 1
5 3 1 7 7 6 1
53
25
27
22
25
27
14
19
31
27
V 4 3 4 4 1 2 7
35
5
8
3
0
0
0
0
3
3
W2 0 3 2 2 2 0
0
5
2
3
1
0
0
4
2
1
X 2 1 1 2 5 3 2
0
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
0?
M0 0 0 0 0 0 0
5
3
4
3
14
24
53
4
7
28
E 0 1 0 1 0 1 0
A
0
0
1
0
2
2
0
1
5
13
y 9 9 9 9 9 9 1
h 3 8 8 5 4 2 0
t
1
.
98
98
97
96
95
89
100
73!
102
97
97
Kartta 153-MSOT. Varhaisen maanviljelyksen tulo Eurooppaan klaanien J, T1 ja U3 yhteisfrekvenssien
valossa.
Taulukon ’Eur mt hgs’ mukaan Euroopan väestöt muodostavat mitokondriaalisten
haploryhmien frekvenssin suhteen kolme ryhmää:
1. saamelaiset, joissa mt-haploryhmät U ja V ovat korkeammat (vastaavasti noin 50
% ja 30 – 40 %) kuin missään muissa väestöissä;
2. Volgan-suomalaiset ja bashkiirit (jotka edustavat tässä itäisimpiä eurooppalaisia),
joissa mt-haploryhmä U on verraten korkea (20 – 30 %) mutta H verraten matala
(vain noin 20 %); ja
3. muut eurooppalaiset, joissa H:n frekvenssi on korkeampi (noin 40 – 50 %) kuin
muissa väestöissä.
Pohjoismaiset väestöt eivät muodosta mt-haploryhmien suhteen mitään yhtenäistä
joukkoa. On vaikea löytää kriteerejä, joiden perusteella pohjoismaiset väestöt
voitaisiin erottaa Euroopan muista väestöistä. Myöskään pohjoismaisten väestöjen
keskinäinen luokittelu ei ole mt-haploryhmien perusteella kovin selvä. Juuri näistä
syistä en tässä yhteydessä kiinnitä suurta huomiota mt-haploryhmiin, vaan keskityn
y-haploryhmiin.
98
Kartta 11. 'Y maailman värit kirjaimet'. Viisitoista aluetta, joilla yksi miesklaani on muita hallitsevampi.
Alueet on merkitty karttaan vain erittäin summittaisesti. Kartta on The World Haplogroups -projektin Ykromosomin haploryhmiä koskevan kartan yksinkertaistus.
Nykyihmisen alku Afrikassa. Homo sapiens -lajin miehet saivat alkunsa Afrikassa
(tarkemmin Etiopiassa) 60 000 vuotta (3000−4000 miespolvea) sitten. Se syy, joka
pani ihmiset levittäytymään syntyalueiltaan muualle, oli ilmastonmuutos: Jääkauden
aikana ilmastolle oli ollut tyypillistä a) Euroopassa kylmyys ja mannerjäätikön
muodostuminen pohjoiseen ja b) Afrikassa ja eteläisessä Aasiassa kuivuus ja Saharan
tyyppisten autiomaiden muodostuminen. Noin 60 000 vuotta sitten ilmasto kuitenkin
lämpeni, ja alkoi jääkauden lämmin jakso, interstadiaali. Tuloksena oli Euroopan
mannerjäätikön supistuminen sekä Afrikan ja eteläisen Asian autiomaiden
muuttuminen asumiskelpoisiksi. Koko maailman (ei vain Afrikan) väestöjen
kehittymisen kannalta erityisen ratkaisevaa oli se, että afrikkalaisia miesryhmiä alkoi
siirtyä Koillis-Afrikasta Arabiaan ja Lähi-itään. Nämä väestöt tulivat näet
muodostamaan kaikkien nykyisten ei-afrikkalaisten miesten (mm. eurooppalaisten,
aasialaisten, Amerikan alkuperäisasukkaiden ja Australian alkuperäisasukkaiden)
perustan. 46
99
Kartta MST-14. Ensimmäinen Afrikasta lähtö. Jääkauden lämpimän kauden aikana Afrikan ja
eteläisen Aasian ilmasto ei enää ollut yhtä kuivaa kuin jääkauden kylminä kausina, ja väestöjen
asuinalueet laajenivat. Väestöjä siirtyi Koillis-Afrikasta Niiliä pitkin Siinaille ja Lähi-itään sekä Bab
al Mandabin salmen yli Arabian lounaiskulmaan ja sieltä edelleen Lähi-itään ja Persiaan. Afrikasta
lähtö lienee tapahtunut noin 50 000 vuotta sitten. Lähi-itään tuli klaani F ja Persiaan tulivat klaanit
C ja D. Klaanin F miehistä on saanut alkunsa noin 90−95 % nykyisistä ei-afrikkalaisista miehistä
(Genographic Project, Y-haplogroup F). Nykyisten suomalaisten miesten esi-isät löytyvät lähes
sataprosenttisesti klaanin F piiristä.
Suomalaisten esi-isien (niin kuin kaikkien muidenkin nykyisten ei-afrikkalaisten
miesten esi-isien) asuinalueet sijaitsivat Egyptin ja Lähi-idän sekä Persian alueella.
Kysymyksessä olivat klaanit F, C ja D. Afrikkaan jäivät tässä vaiheessa klaanit A, B
ja E. Näiden asuinpaikat sijaitsevat vielä nykyäänkin pääsääntöisesti Afrikassa. Tosin
klaanin E miehiä on myöhemmin tullut jonkin myös Eurooppaan, nimeksi jopa
Suomeen asti (ks. taulukon A sarake Rosser 2000).
Etiopiassa eläneen Aatamin miespuoliset jälkeläiset edustivat siis viittä klaania,
joiden esi-isät olivat Bert, Cain, Daniel, Esau ja Filemon. Näistä Bertin ja Esaun pojat
jäivät Afrikkaan, mutta Cainin, Danielin ja Filemonin pojat lähtivät etsimään onneaan
Afrikan ulkopuolelta. Cainin ja Danielin pojat suuntasivat matkansa Persiaan ja sieltä
kohti itää; Filemonin pojat lähtivät kohti pohjoista ja päätyivät Lähi-itään. Filemonin
poikien pohjalta Lähi-itään syntyi merkittävä ekspansiokeskus, josta miehiä tuli
levittäytymään lähes koko Euraasiaan ja myös Amerikkaan. Heidän jälkeläistensä
osuus on maailman nykyisissä ei-afrikkalaisissa miehissä 90−95 %. Nykyisistä
suomalaisista miehistä esi-isänsä löytää Filemonista noin 99 %.
100
Kartan mukaan Pohjoismaisia väestöjä on kolmea tyyppiä, kun huomioon otetaan vain se, mikä yhaploryhmä on yleisin: 1) Keski- ja Etelä-Skandinaviassa yleisin ryhmän on I, 2) Tanskassa ja Islannissa
ryhmä R1b ja 3) Suomessa, saamelaisten alueella ja pohjoisimmasssa Norjassa j Ruotsissa ryhmä N.
Tyyppejä voidaan nimittää ”skandinaaviseksi”, ”länsieurooppalaiseksi” ja ”pohjois-euraasialaiseksi”.
Fifteen areas where one man clade is dominant. The area are shown only very roughly in the map. The map
is a simplified version of a map of The World Haplogroups Project.
Länsisuomalaiset ja itäsuomalaiset
101
102
Kuva 22-mSOT. Länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten miesten klaanien frekvenssit verrattuina
ruotsalaisten ja saksalaisten, latvialaisten ja liettualaisten sekä venäläisten ja puolalaisten vastaaviin
lukuihin.
virolaiset
103
Kartta 95. Suomalaisten ja unkarilaisten miesten esi-isien lähtöalueet. Palkkien värit osoittavat, kuinka
suuri osuus nykymiehistä on peräisin kartan neljästä refugista ja Lähi-idästä. Mukaan on otettu vain
suurimmat klaanit; Suomesta kolme ja Unkarista neljä klaania. Kartan mukaan suomalaisten ja
unkarilaisten ainoa yhteinen klaani on Ukrainan refugia edustava klaani R1a. Tosin heidän yhteinen
klaaninsa on myös Balkanin refugin I, mutta tämän klaanin eri alaklaani, Suomessa skandinaavinen
alaklaani I1a ja Unkarissa balkanilainen alaklaani I1b.
104
Kuva 10-MSOT. Yli 50 miesten klaania käsittävä fylogeneettinen puu (genogrammi). Puusta selviävät
klaanien sukulaisuussuhteet, samoin (tietyssä määrin) klaanien syntyjärjestys. Puu saa alkunsa juuresta
(Aatamista), ja se etenee oksia pitkin kunkin oksan päähän (nykymiehiin).
105
Pohjoismaisten väestöjen tavallisimmat y-haploryhmät ovat R1b, R1a, I1c (= kuvan I1a) ja N1c (=
kuvan N3). Väritetään kuvassa väreillä!
Kuva 13-MSOT. Euroopan miesten klaaneja: Esaun (E), Ebonin (E3b), Filemonin (F), Gabrielin (G),
Gabriel-2:n (G2), Jeremiaan (J), Jeremias-2:n (J2), Ivarin (I), Ivar-1a:n (I1a), Ivar-1b:n (I1b), Ivar-1c:n
(I1c), Karlin (K), Leon (L), Niilon (N), Niilo-2:n (N2), Niilo-3:n (N3), Peterin (P), Quentinin (Q),
Quentin-2:n (Q2), Richardin (R), Raulin (R1a) ja Robertin (R1b) pojat. Erittäin harvinaisina Euroopassa
esiintyy myös muita klaaneja.
Kuva 14b-MSOT. Nykyisten suomalaisten miesten klaanit, niiden sukulaisuussuhteet ja klaanien
varhaisimmista esi-isistä tässä julkaisussa käytetyt miesten nimet. Paksummat viivat = yleisimmät neljä
Suomessa esiintyvää klaania. Puusta on jätetty pois Ebonin klaani E3b, koska se on Suomessa erittäin
harvinainen. Puusta nähdään mm., 1) että Filemon on Gabrielin, Jeremiaan, Ivarin ja Karlin isä, 2) että
Karl on Noan ja Peterin isä, 3) että Peter on Quentinin ja Richardin isä, ja 4) että Richardin poika
106
Richard-1 on Raulin (R1a) ja Robertin (R1b) isä. Samoin siitä nähdään, että Gabriel, Jeremias, Ivar ja
Karl ovat veljeksiä, että Noa ja Peter ovat veljeksiä, ja että Raul ja Robert ovat veljeksiä.
Kartta 24-MSOT. Niilon alaklaanin N3 frekvenssejä Euroopassa ja Aasiassa. Kartan mukaan N3:n
läntinen keskusalue sijaitsee Suomessa (kartan luvut 71 ja 62) ja itäinen Jakutiassa (91). Näiden välissä
on kaksi vähäpätöisempää tihentymäaluetta, toinen Uralinalueella ja toinen Objoen itäpuolella. Karttaan
ei ole merkitty seuraavia Kaukoidän väestöjä, jotka kyllä ovat mukana N3:a koskevassa LIITTEEN
taulukossa 3 (suluissa väestön N3:n frekvenssi): taiwanilaiset (6), Taiwanin kiinalaiset (4),
pohjoiskiinalaiset (14), eteläborneolaiset (5), pohjoiset han-kiinalaiset (9), eteläiset han-kiinalaiset (11 ja
15), mantshut (6), kambodzalaiset (17), tujialaiset (4), jizulaiset (3) ja vietnamilaiset (2). Kartta on
piirretty LIITTEEN taulukon 3 pohjalta.
107
Kartta 29-MSOT. Kolme erillistä Raulin klaanin (R1a-klaanin) aluetta. Lähde: Toomas Kivisillan
monistekokoelma The Genetics of the Finno-Ugric-speaking populations in Europe.
108
Kartta 30-MSOT. Raulin klaanin (R1a-klaanin) pääalueet. Siitä, millä tarkoilla maantieteellisillä alueilla
kyseiset klaanit ovat asuneet, ei ole täyttä varmuutta. Karttaan on merkitty reitti F>K>P>R sekä
sisämaanreitin että rannikonreitin mukaisena. Kartassa ei ole mukana R-klaanin toista alaklaania (R1:n
veljeä) R2:ta.
Kartta 31-MSOT. Kuusi miesklaania ”odottamassa Eurooppaan-pääsyä” ehkä noin 40 000 vuotta
sitten. Kartan tilanne kuvaa aikaa, jolloin Euroopassa oli vain neandertaaleja; homo sapiens –lajin
miehiä oli kyllä jo Euroopan ulkopuolella mutta ei vielä Euroopassa. Jotkin kartan miesklaanit
saattoivat olla jo jakautuneina alaklaaneihin (joita ei kuitenkaan ole karttaan merkitty).
109
Kartta 12. 'Y Eur väripallot'. Kuudelta alueelta (neljästä refugista sekä Afrikasta ja Lähi-idästä) tulleiden
miesklaanien frekvenssejä. Kartan kuusi väriä edustavat kyseiseltä kuudelta alueelta Eurooppaan tulleita
miehiä. Kartan informaatio perustuu pääosin lähteeseen
Punainen = Iberian refugi (klaani R1b eli Robertin pojat), sininen = Balkanin refugi (I1a,b,c eli Ivarin pojat),
ruskea = Ukrainan refugi (R1a eli Raulin pojat), keltainen = Siperian refugi (N3 eli Niilon pojat); vaalean
sininen = Afrikka (Eb3 eli Ebonin pojat), vihreä = laaja Lähi-itä, johon tämän kartan mukaan kuuluvat myös
Israelin−Libanonin alue ja Persia (J,K,G eli Jeremiaan, Karlin ja Gabrielin pojat).
Kartta osoittaa havainnollisesti, että pohjoismaisten väestöjen ratkaisevimmat (y-kromosomiryhmiä
koskevat) ovat 1) R1b:n yleisyys islantilaissa, tanskalaisissa, norjalaisissa ja ruotsalaisissa
Migration of modern humans into Europe, based on simulation by Currat & Excoffier
(2004)[27]
(YBP=Years Before Present)
Up to 37,500 YBP
Up to 35,000 YBP
110
Up to 32,500 YBP
Up to 30,000 YBP
111
Y-haploryhmät ja niiden frekvenssit
Taulosta ’SK taulukot’ nähdään pohjoismaisten väestöjen ja joidenkin muiden
eurooppalaisten väestöjen y-haploryhmien frekvenssit. Vaikka taulukossa on mukana
vain neljä yleisintä y-haploryhmää, pohjoismaiset ja muut eurooppalaiset väestöt on
helppo ryhmittää neljään erilliseen luokkaan. Näitä voidaan käyttää tehokkaasta
hyväksi, kun pohditaan pohjoismaisten väestöjen alkuperää.
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
väestö
tanskalaiset
islantilaiset
ruotsalaiset
norjalaiset
saamelaiset
suomalaiset
virolaiset
liettualaiset
pohj.-venäläiset
latvialaiset
itäkarjalaiset
valkovenäläiset
ukrainalaiset
keski-venäläis.
etelä-venäläis.
puolalaiset
tsekit
slovakit
unkarilaiset
itävaltalaiset
saksalaiset
sveitsiläiset
R1b
43.2
43.7
22.4
27.5
6.8
1.4
7.9
4.5
5.4
11.8
1.3
10.0
10.7
7.5
4.8
11.6
28.0
23.0
17.0
23.0
38.9
50.5
R1a
13.7
22.4
17.0
24.6
14.2
8.9
31.9
38.3
34.2
40.5
40.7
49.0
45.4
46.5
55.4
57.0
34.2
40.0
32.5
26.0
17.9
15.4
I
34.2
33.1
47.9
41.4
33.8
25.7
20.1
13.3
11.9
8.4
20.5
22.0
16.0
15.3
21.0
17.3
17.9
17
25.5
20.0
23.6
22.5
N1
0.5
0.3
8.2
3.9
42.6
61.2
33.9
42.2
43.0
37.8
38.0
5.0
7.6
16.8
10.0
3.7
1.6
0.5
1
0.5
1.6
0
OE
91.6
99.5
95.5
97.4
97.4
97.2
93.8
98.3
94.5
98.5
100.5
86.0
79.7
86.1
91.2
89.6
81.7
80.5
76
69.5
82.0
88.4
muut
8.1
0
4.9
3.5
0
2.8
6.5
1.4
4.7
0.4
0
13.0
19.2
11.8
8.8
10.3
18.2
19.5
23.5
30.5
17,9
11.8
yht.
99.7
99.5
100.4
100.9
97.4
100.0
100.3
99.7
99.2
98.9
100.5
99.0
98.9
97.9
100.0
99.9
99.9
101.5
99.5
100.0
99.9
100.0
112
23
24
25
26
27
28
29
ranskalaiset
baskit, Ranska
korsikalaiset
belgialaiset
hollantilaiset
britit
espanjalaiset
54.4
86.4
43.3
63.0
53.5
70.9
59.9
1.7
0
0
4
6.0
5.8
0
18.6
9.1
23.8
23
25.5
16.2
9.6
0
0
0
0
0.5
0
0
74.7
95.5
67.1
90.0
85.5
92.9
69.5
25.0
4.5
33.0
9.0
14.5
4.8
28.9
99.7
100.0
100.1
99
100
99.9
98.4
Taulukko ’SK taulukot’. Pohjoismaisten väestöjen ja joidenkin muiden eurooppalaisten väestöjen
y-haploryhmien frekvenssejä. Kunkin väestön yleisin y-haploryhmän arvo on tehostettuna, ja tämän
perusteella väestöt on luokiteltu neljään ryhmään. Haploryhmissä I ja N ei ole erotettu alaryhmiä
(esim. alaryhminä I1 ja I2 eikä alaryhmiä N1c ja N1b), vaan nämä ryhmät on käsitelty yhtenä
kokonaisuutena. Lähde: Wiik 2009, josta ilmenevät ne tutkimukset, joiden tuloksiin taulukon luvut
perustuvat. OE = Old Europeans eli ne ryhmät, jotka eivät edusta maanviljelyksen mukana tulleita
”uusia eurooppalaisia”, vaan ovat olleet Euroopassa jo ennen maanviljelyksen saapumista. Sarake
muut edustaa lähinnä neoliittisen ajan maanviljelijöitä eli haploryhmiä G2, J2 ja E. Jos itäkarjalaisia
pidetään pohjoismaalaisina, muodostavat nämä oman ryhmänsä, jossa R1a on yleisin y-haploryhmä.
Euroopan yleisimmän neljän y-haploryhmän frekvenssit nähdään myös kartoista Z.
(Taulukoiden ja karttojen välillä on pikku eroja, jotka perustuvat siihen, että niissä on
käytetty osittain eri lähteitä. Erot ovat niin pieniä, että niillä ei ole kokonaisuuden
kannalta merkitystä.)
Euroopan y-haploryhmien keskukset
Karttojen mukaan pohjoismaisissa väestöissä on erittäin korkeat frekvenssit
(maksimissaan 30 – 60 %) neljällä y-haploryhmällä, R1b:lä, R1a:lla, I:llä ja N1c:llä.
Kartoista nähdään, että kullakin neljällä y-haploryhmällä on oma erillinen
maksimialueensa Euroopan eri osissa: R1b:n keskus sijaitsee Brittein saarilla, R1a:n
keskus Puolassa, I1a:n keskus eteläisessä Skandinaviassa ja läntisessä Suomessa ja
N1c:n keskus itäisessä Suomessa.
Pohjoismaiset väestöt y-haploryhmien kannalta
Pohjoismaisiksi tulkittavia väestöjä edustavat taulukon ensimmäiset kuusi:
tanskalaiset, islantilaiset, ruotsalaiset, norjalaiset, saamelaiset ja suomalaiset. Nämä
muodostavat y-haploryhmien perusteella kolme erillistä ryhmää sen perusteella, mikä
y-haploryhmä on yleisin ja samalla sellainen, että sen suhteellinen osuus ylittää 40
prosentin rajan. Tanskalaisissa ja islantilaisissa tämä y-haploryhmä on LänsiEuroopalle tyypillinen R1b, ruotsalaisissa ja norjalaisissa Keski-Skandinavialle
tyypillinen I, ja saamelaisissa ja suomalaisissa Koillis-Euroopalle tyypillinen N1.
Yleisimmästä neljästä y-haploryhmästä vain R1a on sellainen, että sen perusteella
pohjoismaisia väestöjä ei pystytä luotettavasti luokittelemaan; tämän frekvenssi on
kuitenkin kaikissa väestöissä melko korkea, noin 14 – 25 %. Jos itäkarjalaisia
pidettäisiin pohjoismaalaisina, muodostaisivat nämä Pohjoismaiden ainoan väestön,
jossa itäeurooppalainen y-haploryhmä R1a on yleisin.
Pohjoismaalaiset ovat vanhoja eurooppalaisia
Taulukon lukujen perusteella on pääteltävissä, että pohjoismaisten väestöjen esi-isät
ovat olleet yli 90-prosenttisesti Euroopassa jo ennen maanviljelijöiden saapumista.
113
Taulukon mukaan tämä ”vanhojen eurooppalaisten” osuus on tanskalaisissa 91.6 %,
islantilaisissa 99.5 %, ruotsalaisissa 95.5 %, norjalaisissa 97.4, saamelaisissa 97.4 %
ja suomalaisissa 97.2 %. Pronsenttiluvut muodostavat gradientin, jonka mukaan
vanhojen eurooppalaisten esi-isien osuus on sitä suurempi mitä tehokkaampaa
varhainen maanviljelys on alueella ollut ja mitä aikaisemmassa vaiheessa se on
alueelle saapunut. Sopivinta maanviljelysaluetta on Tanska ja sopimattominta Islanti
ja saamelaisalue. Mt-haploryhmien G2, J2 ja E eli ”varhaisten maanviljelijöiden”
osuus on tanskalaisissa noin 5 - 6 %, ruotsalaisissa ja norjalaisissa noin 2 - 3 %,
suomalaisissa noin 1 % ja islantilaisissa ja saamelaisissa 0 %.
Y-haploryhmiä koskevat gradientit euroopalaisissa väestöissä
Kartoista R1b, I, R1a ja N1 nähdään koko Eurooppaa koskevat y-haploryhmien
gradientit. Kartoista X,B,N, ja G nähdään samojen y-haploryhmien pohjoismaita
koskevat gradientit.
114
Kartat Z. Yleisimmän neljän y-haploryhmän rekvenssit Euroopassa. Kartoissa ovat
tummennettuina alueet, joiden frekvenssit ovat yli 40 %.
Koko Eurooppaakin koskevista kartoista nähdään, että pohjoismaisten väestöen
alueella on selviä gradientteja, mutta näiden olemassolo on vielä selvempi, kun
tarkastellaan pohjoismaalaisten väetöjen aluetta erillisenä kokonaisuutena; ks. kartat
49-52.
Pohjoismaisten väestöjen sisäiset erot
Taulukoista R – RR nähdään erikseen ruotsalaisten, norjalaisten, saamelaisten ja
suomalaisten väestöjen sisäiset (maakuntien tai ”heimojen” väliset) erot.
1
2
3
4
5
6
7
Väestö
R1b
R1a
I1a
I1c
N1c
VE
E
J
G
VM
F
P
K
Yht.
n
Gotland
Uppsala
Östrg./Jönk.
Blek./Krist.
Skarab.
Värmland
Västerb.
Ruotsi yht.
17.50
25.45
31.69
21.95
40.00
16.67
17.07
24.33
12.50
12.73
14.64
17.07
8.89
14.29
9.76
12.84
45.00
45.00
38.18
29.27
41.46
35.56
45.24
24.39
5.00
0.00
2.44
4.88
2.22
4.76
17.00
4.92
10.00
14.55
7.32
2.44
2.22
9.52
19.51
9.51
90.00
90.91
85.36
87.80
88.89
90.48
87.80
88.75
0.00
0.00
2.44
0.00
0.00
0.00
0.00
0.33
0.00
5.45
9.76
0.00
4.44
4.76
0.00
3.61
0.00
0.00
0.00
4.88
0.00
2.38
4.88
1.64
0.00
5.45
12.20
4.88
4.44
7.14
4.88
5.57
0.00
0.00
0.00
2.44
0.00
0.00
2.44
0.66
5.00
1.82
2.44
2.44
6.67
2.38
2.44
3.28
5.00
1.82
0.00
2.44
0.00
0.00
2.44
1.64
100.00
100.00
100.00
100.00
100.00
100.00
100.00
100.00
40
55
41
41
45
42
41
305
Taulukko R. Yhdentoista y-haploryhmän frekvenssit seitsemässa ruotsalaisessa väestössä. Lähde:
Karlsson et al. 2006. E3b = E3b*(xE3b1), F = F*(xG,I,J,K), K = K*(xN3,P), P = P*(xR1a,R1b3) and
R1a = R1a1+R1a*.
1
2
3
4
5
6
7
8
Norjan alue
Pohjoinen
Keski
Länsi
Itä
Sogn/Fjord.
Bergen
Oslo
Etelä
Norja yht.
R1b
26.8
27.1
43.2
26.4
43.2
35.5
35.8
44.7
35.3
R1a
27.1
31.5
24.3
26.8
24.3
28.0
19.3
13.2
24.3
I
34.7
39.7
30.2
41.4
30.2
33.3
40.4
42.1
36.5
N1c
10.6
c. 1-2
c. 1-2
3.2
c. 2
c. 4
c. 0
2.9
Yht.
99.2
c. 99.8
c. 99.2
97.8
97.7
c. 98.8
c. 99.5
c. 100.0
99.0
Taulukko N. Neljän y-haploryhmän frekvenssit kahdeksassa norjalaisessa väestössä. Lähde: Dupuy et al.
2005.
1
2
3
4
Väestö
Suomen saamel.
Kuolan saamel.
Ruotsin saamel.1
Ruotsin saamel.2
Saame yht.
R1b
1.4
8.7
5.7
7.9
5.9
R1a
2.9
21.7
20.0
15.8
15.1
I
40.6
17.4
31.4
31.6
30.3
N1c
55.1
39.1
37.1
44.7
44.0
J
E
4.3
8.7
3.6
2.0
2.2
P*
3.3
0.8
yht.
100
99.9
94.2
103.6
Taulukko Sa. Saamelaisten y-haploryhmien frekvenssit. Lähteet: Tambets et al. 2004 (muiden kuin Ruotsin
saamel.2:n osalta) ja Karlsson et al. 2006 (Ruotsin saamel.2:n osalta). Erikoisuudet: Suomen saamelaisissa Ifrekvenssi on erittäin korkea (40.6 %) ja Kolan saamelaisissa erittäin matala (17.4 %).
1
2
3
4
Population
E-Karjala
P-Karjala
P-Savo
P-Pohjanm.
Itä-Suomi yht.
R1b
0
4.55
0.93
4.65
2.61
R1a1
8.30
4.55
4.68
6.20
5.88
I1a
16.67
18.18
14.95
23.26
18.95
I1c
2.00
0
2.00
0
0.65
N1c
70.83
68.18
78.50
65.12
70.92
N1b
0
0
0
0
0
other
2.10
4.55
0
0.78
1.86
total
99.9
100.0
101.1
100.0
100.9
n
48
22
107
129
306
5
6
E-Pohjanm.
Satakunta
3.45
6.25
18.96
8.33
46.55
52.08
0
2.00
25.86
27.08
3.45
0
1.72
4.16
100.0
99.9
58
48
115
7
8
9
Pohjanm. ruots.
Häme
Varsinais-S.
Länsi-Suomi yht.
8.00
6.12
4.00
5.22
12.00
2.04
2.00
8.70
36.00
34.69
28.00
40.00
0
0
2.00
0.87
40.00
55.10
60.00
41.30
0
0
0
0.87
4.00
2.04
4.00
3.18
100.0
100.0
100.0
100.1
25
49
50
230
Suomi yht.
3.73
7.09
27.99
0.75
58.21
0.37
2.52
100.7
536
Taulukko 9. Yhdeksän Suomen alueen y-haploryhmien frekvenssit. Lähde: Lappalainen et al. (2006).
Kartat ’R1b Pohjois-Eur nrot harm’ ja ’R1a Pohjois-Eur nrot harm’. Haploryhmien R1b ja
R1a frekvenssit Pohjois-Euroopassa ja sen lähialueilla. Lähde: Wiik 2009: 71.
116
Kartat ’I Pohjois-Eur nrot harm’ ja ’N1c Pohjois-Eur nrot harm’. Haploryhmien I ja N1c
frekvenssit Pohjois-Euroopassa ja sen lähialueilla. Lähde: Wiik 2009: 72.
Y-haploryhmien pohjoismaiset gradientit
Sekä koko Eurooppaa että Pohjois-Eurooppaa koskevista kartoista nähdään, että
pohjoismaisten väestöjen alueella on seuraavat grdientit:
R1b:n frekvenssit ovat korkeimmat etelässä ja matalimmat pohjoisessa.
R1a:n frekvenssit laskevat keskisen Skandinavian maksimialueelta kaikkiin suuntiin.
I1:n frekvenssit laskevat keskisen ja eteläisen Ruotsin maksimialueelta kohti
pohjoista.
N1c:n frekvenssit ovat korkeimmat Itä-Suomessa ja matalimmat Tanskassa; laskevan
gradientin suunta on Suomessa idästä länteen ja muissa pohjoismaissa pohjoisesta
etelään.
Y-haploryhmien keskusten sijaintien perusteella ja sen perusteella, minkälaisia
gradientteja näistä eri suuntiin lähtee, voidaan päätellä, mistä pohjoismaiset väestöt
ovat nykyisille asuinalueilleen tulleet.
R1b tree of Norway
2•
3•
4•
5•
6•
7•
•
•
•
•
•
•
R1b M343.
• R1b1 L278, M415, P25.1, P25.2, P25.3.
• • R1b1a P297, L320.
• • • R1b1a2 L265, M269, M520, S3, S10, S13, S17.
• • • • R1b1a2a L23/S141, L49.1.
• • • • • R1b1a2a1 L150.
117
8•
9•
10•
11•
12•
13•
14•
20•
10•
12•
13•
11•
12•
11•
12•
12•
13•
11•
11•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
25 alaryhmää
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
R1b1a2a1a L51/M412/S167.
• R1b1a2a1a1 L11/S127, L52, L151, P310/S129, P311/S128
• • R1b1a2a1a1a M405/S21/U106.
• • • R1b1a2a1a1a4 Z18, Z19.
• • • • R1b1a2a1a1a4a L257/S186.
• • • • • R1b1a2a1a1a5b2 L48/S162
• • • • • • R1b1a2a1a1a5b2b Z9.
• • • • • • • • • • • • R1b1a2a1a1a5b2b1a1a1a L148/S173.
• • R1b1a2a1a1b P312/S116.
• • • • R1b1a2a1a1b2b L176.2/S179.2.
• • • • • R1b1a2a1a1b2b1 M167/SRY2627.
• • • R1b1a2a1a1b3 S28/U152 .
• • • • R1b1a2a1a1b3c L2/S139.
• • • R1b1a2a1a1b4 L21/M529/S145, L459.
• • • • R1b1a2a1a1b4f L159.2/S169.2.
• • • • R1b1a2a1a1b4g Z253.
• • • • • R1b1a2a1a1b4h1 P314.2/S220.2.I
• • • R1b1a2a1a1b5 L238/S182.
• • • R1b1a2a1a1b6 DF19.
118
R1b tree of Sweden
2• • R1b M343.
3• • • R1b1 L278, M415, P25.1, P25.2, P25.3.
4• • • • R1b1a P297, L320.
5• • • • • R1b1a2 L265, M269, M520, S3, S10, S13, S17.
8• • • • • • • • R1b1a2a1a L51/M412/S167.
9• • • • • • • • • R1b1a2a1a1 L11/S127, L52, L151, P310/S129, P311/S128
10• • • • • • • • • • R1b1a2a1a1a M405/S21/U106.
11• • • • • • • • • • • R1b1a2a1a1a4 Z18, Z19.
14• • • • • • • • • • • • • • R1b1a2a1a1a5b2b Z9.
10• • • • • • • • • • R1b1a2a1a1b P312/S116.
13• • • • • • • • • • • • •
R1b1a2a1a1b2b1 M167/SRY2627.
11• • • • • • • • • • • R1b1a2a1a1b3 S28/U152 .
12• • • • • • • • • • • • R1b1a2a1a1b3c L2/S139.
13• • • • • • • • • • • • • R1b1a2a1a1b3e2 S47.
11• • • • • • • • • • • R1b1a2a1a1b4 L21/M529/S145, L459.
15 alaryhymää
119
R1b tree of Finland
2• • R1b M343.
3• • • R1b1 L278, M415, P25.1, P25.2, P25.3.
4• • • • R1b1a P297, L320.
5• • • • • R1b1a2 L265, M269, M520, S3, S10, S13, S17.
8• • • • • • • • R1b1a2a1a L51/M412/S167.
9• • • • • • • • • R1b1a2a1a1 L11/S127, L52, L151, P310/S129, P311/S128
10• • • • • • • • • • R1b1a2a1a1a M405/S21/U106.
11• • • • • • • • • • • R1b1a2a1a1a4 Z18, Z19.
14• • • • • • • • • • • • • • R1b1a2a1a1a5b2b Z9.
10• • • • • • • • • • R1b1a2a1a1b P312/S116.
11• • • • • • • • • • • R1b1a2a1a1b3 S28/U152 .
12• • • • • • • • • • • • R1b1a2a1a1b3c L2/S139.
11• • • • • • • • • • • R1b1a2a1a1b4 L21/M529/S145, L459.
17• • • • • • • • • • • • • • • • • R1b1a2a1a1a5b2b1a1 Z8.
14 alaryhmää
Haploryhmä I
’I1 kartta’
120
Kartta ’I2 distribution’.
Kahden kartan mukaan Pohjoismaiden väestöistä muut kuin itäsuomalaiset
kuuuluvat alaryhmään I1. Itäsuomalaiset ovat kaksilähtöisiä, sillä osa
heistä kuuluu alaryhmään I1 ja osa alaryhmään I2. Itäisen alaryhmän
tyypillisimpiä ala-alaryhmiä ovat K1198, Z190, Z79 ja L1229, sillä nämä
esiintyvät vain itäisen alaryhmän I2 ala-alaryhminä, mutta eivät
skandinaavisen alaryhmän ala-alaryhminä.
Ruotsin I1
0 I L41, M170, M258, P19.1, P19.2, P19.3, P19.4, P19.5, P38, P212, U179
1• I1 L64, L75, L80, L81, L118, L121/S62, L123, L124/S64, L125/S65, L157.1, L186, L187, L840,
M253, M307.2/P203.2, M450/S109, P30, P40, S63, S66, S107, S108, S110, S111
3• • •
I1a1 M227
3• • •
I1a2 L22/S142
4• • • •
I1a2a P109
4• • • •
I1a2d L300/S241
3• • •
I1a3
4• • • •
5 • • • •
S244/Z58
I1a3a S246/Z59
I1a3a1 S337/Z60, S439/Z61, Z62
6• • • • • •
I1a3a1b Z73
121
5• • • • •
3• • •
I1a3a2 Z382
I1a4 S243/Z63
Lisäksi sellaisia, joita ei ISOGG 2012:ssa:
L312
L15
L15
L223
L343
L801
M223
M258
M91
P37.2
Z161
Z186
Z76
122
Suomessa nähdään olevan kaksi I2:n mutaatioiden kerrosta: Vanhempi kerros käsittää tasot 3 ja 4 ja
nuorempi kerros tasot 6, 7, 8, 9 ja 10.
123
Kerroksia voidaan havainnollistaa seuraavasti:
Vanhempi kerros koostuu a) ”isoisästä” P215 ja b) tämän kolmesta ”pojanpojasta” L158, L622 ja
L39.
Nuorempi kerros koostuu esi-isästä L801 lähteveästä isälinjasta, jossa yhtenäisen isä-poika –linjan
muodostaa Z78 > L1198 > Z190 > Z79.
Kuva ’I1 puu Ruotsi+Norja+Suomi’. I1on tyypillinen pohjoismaalainen haploryhmä. ISOGG
2012:ssa mukana olevasta 25 alaryhmästä Pohjoismaissa esiintyy FTDNA:n tilastojen mukaan 18
(vrt. puun nelikulmioissa olevat mutaatiot).
NORJA I1
0 I L41, M170, M258, P19.1, P19.2, P19.3, P19.4, P19.5, P38, P212, U179
M253, M307.2/P203.2, M450/S109, P30, P40, S63, S66, S107, S108, S110, S111
2• • I1a DF29/S438
3• • •
I1a2 L22/S142
4• • • •
I1a2a P109
4• • • •
I1a2c L287
5• • • • •
4• • • •
I1a2c1 L258/S335
I1a2e L813/Z719
124
3• • •
I1a3
4• • • •
S244/Z58
I1a3a S246/Z59
5• • • • •
I1a3a1 S337/Z60, S439/Z61, Z62
6• • • • • •
I1a3a1a Z140, Z141
6• • • • • •
I1a3a1b Z73
4• • • •
I1a3b S296/Z138, Z139
Lisäksi L343, jota ei ISOGG 2012:ssa.
SUOMI I1
0 I L41, M170, M258, P19.1, P19.2, P19.3, P19.4, P19.5, P38, P212, U179
1• I1 L64, L75, L80, L81, L118, L121/S62, L123, L124/S64, L125/S65, L157.1,
L186, L187, L840, M253, M307.2/P203.2, M450/S109, P30, P40, S63, S66,
S107, S108, S110, S111
2• • I1a DF29/S438
3• • • I1a2 L22/S142
4• •
• •
I1a2a P109
4• •
• •
I1a2c L287
5• •
• •
•
6• •
• •
• •
3• •
•
I1a3
I1a2c1 L258/S335
I1a2c1a L296
S244/Z58
6• • • • • • I1a3a1b Z73
Lisäksi ei ISOGG 2012:ssa:
L340 ja L343
Pohjoismaiden haploryhmän I2 alaryhmät
125
Taulukko ’I2 puu Ruotsi c’. Ruotsissa on vain satunnaisia haploryhmän I2 alaryhmiä. Ne eivät
muodosta yhtään isäsätä poikaan kulkevia linjoja.
Taulukko ’I2 puu Norja’. Norjassa on kaksi selvää isälinjaa: kolmipolvinen P223 > M284 > M284
ja kaksipolvinen L801 > Z78.
126
Kuva ’I2 puu Suomi c’.
Haploryhmien I1 ja I2 alaryhmien määrät kolmessa Pohjoismaassa:
I1:n alaryhmiä I2:n alaryhmiä
13
6
Ruotsi
13
8
Norja
9
11
Suomi
Taulukon mukaan suomalaisten haploryhmä I on siinä suhteessa erilainen kuin ruotsalaisten ja
norjalasten, että suomalaisissa on vähemmän I1:n alaryhmiä ja enemmän I2:n alaryhmiä.
Kuva ’I2 puu Pohjoismaat R+N+S c’. I2 ei ole samassa määrin pohjoismainen alaryhmä kuin I1:
ISOGG 2012:n 34 alaryhmästä esiintyy FTDNA:n tilastojen mukaan Pohjoismaissa 15.
127
NORJA I1
0 I L41, M170, M258, P19.1, P19.2, P19.3, P19.4, P19.5, P38, P212, U179
M253, M307.2/P203.2, M450/S109, P30, P40, S63, S66, S107, S108, S110, S111
2• • I1a DF29/S438
3• • •
I1a2 L22/S142
4• • • •
I1a2a P109
4• • • •
I1a2c L287
5• • • • •
4• • • •
3• • •
I1a2c1 L258/S335
I1a2e L813/Z719
I1a3
S244/Z58
6• • • • • •
3• • •
I1a3
4• • • •
I1a2c1a L296
S244/Z58
I1a3a S246/Z59
5• • • • •
I1a3a1 S337/Z60, S439/Z61, Z62
6• • • • • •
I1a3a1a Z140, Z141
6• • • • • •
I1a3a1b Z73
4• • • •
I1a3b S296/Z138, Z139
Lisäksi L343, L343, jota ei ISOGG 2012:ssa.
Kolme pohjoismaata yhdessä:
0 I L41, M170, M258, P19.1, P19.2, P19.3, P19.4, P19.5, P38, P212, U179
M253, M307.2/P203.2, M450/S109, P30, P40, S63, S66, S107, S108, S110, S111
2• • I1a DF29/S438
3• • •
I1a1 M227
3• • •
I1a2 L22/S142
4• • • •
I1a2a P109
4• • • •
I1a2d L300/S241
3• • •
I1a3
4• • • •
5 • • • •
S244/Z58
I1a3a S246/Z59
I1a3a1 S337/Z60, S439/Z61, Z62
6• • • • • •
I1a3a1b Z73
128
5• • • • •
3• • •
I1a3a2 Z382
I1a4 S243/Z63
Lisäksi sellaisia, joita ei ISOGG 2012:ssa:
L312
L15
L15
L223
L801
M223
M258
M91
P37.2
Z161
Z186
Z76
Y-haploryhmien saapumisreitit
Voidaan ajatella, että jokaisen y-haploryhmän väestöt ovat lähteneet Euroopan
omalta keskusalueeltaan ja siirtyneet sieltä Skandinaviaan kyseisten gradienttien
edellyttämällä tavalla. Tällöin on kuitenkin tehtävä muutama Euroopan keskuksia
koskeva tarkistus siitä syystä, että haploryhmien nykyiset keskukset eivät enää ole
entisillä paikoillaan: haploryhmän väestöt ovat lisääntyneet tavallista tehokkaammin
joillakin keskuksen ulkopuolisilla suppeahkoilla alueilla, ja näin keskukset ovat
siirtyneet. Näin on todennäköisesti tapahtunut seuraavissa tapaukissa:
R1b on lisääntynyt poikkeuksellisen runsaasti Brittein saarilla (varsinkin Irlannin ja
Skotlannin alueilla), ja tästä syystä Euroopan keskusalue on siirtynyt aikaisemmalta
alueeltaan läntisestä Ranskasta ja pohjoisesta Espanjasta (jääkauden aikaisesta
Iberian refugista) nykyiselle alueelleen Brittein saarille.
I1:n keskus on sijainnut läntisessä Keski-Euroopassa, ehkä jossain Ranskan ja Saksan
alueella. Täältä tämän y-haploryhmän väestöä on siirtynyt Skandinaviaan, jossa
väestö on lisääntynyt poikkeuksellisen tehokkaasti niin, että koko Euroopan keskus
on siirtynyt eteläiseen Skandinaviaan. Täältä väestöä on siirtynyt edelleen läntiseen
Suomeen, jossa väestö on lisääntynyt tehokkaasti, ja Euroopan keskus on laajentunut
käsittämään myös läntisen Suomen.
N1c:n keskus sijaitsi alkujaan Siperiassa ja Itä-Euroopassa (periglasiaalisen
vyöhykkeen itäisissä osissa). Täältä väestöä tuli mm. Itä-Suomeen, jossa väestöllä oli
savolaiseksansion puitteissa erinomaiset lisääntymismahdollisuudet. N1c-väestöt
lisääntyivät tehokkaasti Itä-Suomessa, ja alueesta kehittyi koko Euroopankin
näkökulmasta N1c-väestön keskus.
Lisäksi R1a:n frekvenssit kehittyivät siten, että haploryhmälle syntyi uusi sivukeskus
Atlantin rannikolle Keski-Norjaan. Kysymyksessä oli vain sivukeskus, ei koko
129
Euroopan keskus, sillä Keski-Norjan keskuksen frekvenssit jäivät selvästi Puolan
keskuksen arvojen alapuolelle.
Underhill 2009.
’R1a Pericic 2005’. R1a-väestöä on levittäytynyt Mustanmeren pohjoispuoleleta lounaaseen ja
pohjoiseen erityisesti kolmessa vaiheessa: 1) Jääkauden loppuvaiheessa, kun väestö seurasi jäätikön
130
eteläteunan vetäytymistä, 2) kurgankulttuurien levittäytymisen yhteydessä, 3) maanisljelyksen
levitessä Itä-Euroopassa ja 4) slaavilaisekspansion yhteydessä noin 550-1000 jaa. (Zvelebil, M.,
and M. Lillie. 2000. Transition to agriculture in eastern Europe. Pp. 57–92 in T. D. Price, ed.
Europe's first farmers. Cambridge University Press, Cambridge) että kurgan-kulttuurit.
Näiden tarkistusten jälkeen Euroopan karttaan saadaan neljä ”alkuperäistä” keskusta.
Nämä sijaitsivat
1. Länsi-Euroopassa eli eteläisen Ranskan ja pohjoisen Espanjan alueelta (R1b),
2. läntisessä Keski-Euroopassa eli mm. Saksassa (I1),
3. itäisessä Keski-Euroopassa eli mm. Puolassa (R1a) ja
4. Itä-Suomessa (N1c).
Näiden lisäksi Keski-Norjaan kehittyi uusi R1a:n sivukeskus.
Skandinavian väestöjen voi ajatella siirtyneen Euroopan keskuksista Skandinavian
nykyisten korkeimpien frekvenssien alueille neljää reittiä pitkin. Nämä näkyvät
nuolina kartasta ’SK ryhmien tulo’.
STR-mutaatioista
Edellä väestöjen genetiikkaa on käsitelty vain SNP-mutaatioiden ja haploryhmien
kannalta. Seuraavaksi asioita käsitellään STR-mutaatioiden ja haplotyyppien
kannalta. Näin haploryhmät on mahdollista jakaa pienempiin kokonaisuuksiin.
Kansainomaisemmin sanoen, laajojen väestöryhmien sijasta voidaan käsitellä
yksittäisiä väestöjä ja näiden heimoja.
Suomen haploryhmien haplotyyppien modaalit FTDNA:n mukaan
393
390
19
391
385a,b
426
388
439
389-1
392
389-2
N1c1
I-Bo
R1a1a
R1b1a2
14
13
13
13
24
23
25
23
14
14
15
14
11
10
11
11
11,13
14,14
11,14
11,14
11
11
12
12
12
14
12
12
10
10
10
11
14
12
13
13
14
11
11
13
30
28
30
29
E1b1b1
G2a3b1a1a
A
H
Q
T1
13
14
14
13
13
13
24
22
23
22
23
23
13
15
17
15
13
14
10
10
10
10
10
10
17-19
12-14
15-18
15-17
13-21
14-16
11
11
12
11
12
11
12
12
10
12
12
12
12
12
11
11
12
11
13
12
12
14
12
14
11
11
11
11
14
13
30
29
28
31
28
31
Taulukko ’Suomen
haploryhmien tyypit’.
131
Taulukko ’Alleelit värit’/Jpg. Suomen yleimmän neljän haploryhmän STR-tyyppien modaalien
alleelit. Suomen yleisimmän haploryhmän N1c1 alleelien nähdään olevan muista poikkeavat
viidessä kohdassa: DYS393 = 14, DYS390 = 24, DYS 385b = 13, DYS389-1 = 14 ja DYS392 = 14.
Haploryhmän I poikkeaa muista samoin viidessä kohdassa: DYS391 = 10, DYS385a = 14, DYS388
= 14, DYS389-1 = 12 ja DYS389-2 = 28. Haploryhmä R1a poikkeaa muista vain kahdessa
kohdassa: DYS390 = 25 ja DYS19 = 15. Samoin haploryhmä R1b poikkeaa muista vain kahdessa
kohdassa: DYS439 = 11 ja DYS392 = 13.
N
0
I
14
0
R1a
9
13
0
R1b
8
12
7
0
E
21
17
18
19
0
G
14
10
10
10
17
0
A
25
15
20
19
16
15
0
H
18
14
15
16
10
12
13
0
Q
21
17
22
15
15
17
16
19
0
T1
12
12
15
10
13
14
17
6
15
0
Taulukko BBC. Yleistykset:
”Samantapaiset” haploryhmät (etäisyydet 10 tai alle 10:n):
1) H+T1 (etäisyys 6 askelta)
1) N+R1a+R1b (etäisyydet 7-9 askelta)
2) G+I+R1a+R1b (etäisyydet 10 askelta)
3) R1b+T1 (etäisyys 10 askelta)
4) E+H (etäisyys 10 askelta)
”Erittäin erilaiset” haploryhmät (etäisyydet 20 tai enemmän):
1) N vs E, A ja Q
2) R1a vs A ja Q
N
I
R1a
R1b
E
G
A
H
Q
T1
132
N
0
I
14
0
R1a
9
13
0
R1b
8
12
7
0
N
I
R1a
R1b
Taulukko Haploryhmien etäisyys toisistaan. Yleistys: haploryhmät muodostavat kaksi kategoriaa:
”Itäiset ryhmät” ovat keskenään suhteellisen samanlaisia (erot vain 7-9 askelta), mutta ryhmä I
eroaa selvästi näistä (erot 12-14 askelta).
Haploryhmän I haplotyypit
Pohjoismaisia väestöjä on STR-mutaatioiden ja haplotyyppien kannalta tutkinut
varsinkin Ken Nordtvedt.
19
14
385a
14
385b
13
388
14
389i
12
389ii
28
390
22
391
10
392
11
393
13
426
11
439
11
AS
EE
P
14,15
14
14
13,14
13
13
14,13
14
14
14,16
14
14
12,13
12
12
28,27,29
29
28
22
22
22
10
10
11
11,12
11
12
13,14
13
13
11
10
11
11,12,13
11
11
T1
ML
14
14
14
14
13
12
14
14
12
12
28
28
23
22
10
10
11
11
13
13
11
11
11
11
Bo
T13
14
14
14
13
14
14
14
14
12
12
28
28
23
23
10
10
11
11
13
13
11
11
10
11
uN1315
ND
14
14
13
14
15
14
14
14
12
12
28
28
23
23
10
10
11
11
13
13
11
11
11;12
12
N
NuN14
uN1
uN2
uN9
uN9a
14
14
14
14
14
14
14
14
15
15
15
14
14
15
14
14
14
14/15
14
14
14
14
14
14
12
12
12
12
12
13
28
29
28
28
28
29
23
23
23
23
23
23
10
10
10
10
10
10
11
11
11
11
11
11
13
13
13
13
13
13
11
11
11
11
11
11
11
11
11
11
11
12
AS-gen1
AS-gen2
Taulukko ’Nordvedt I-tyypit’. Pohjoismaisten väestöjen y-haploryhmän I jakautuminen
haplotyypeihin 12 markkerin perusteella. Lähde: Ken Nordvedt, 10 December 2009. Taulukon
kaikki haplotyypit edustavat alahaploryhmää I1, joka perustuu SNP-mutaatioon M253 (ja
mahdollisesti moniin muihin vastaaviin mutaatioihin). Taulukon haplotyypit N – nN9a edustavat
I1:n alaryhmää I1d, joka perustuu SNP-tyyppiseen lisämutaatioon L22 (= S142 ja/tai mutaatioon
P109). Taulukon haplotyypit AS – ND edustavat I1:n alaryhmää *I1, johon kyseinen lisämutaatio ei
ole vaikuttanut. – Taulukossa on joitakin sellaisia y-haplotyyppejä, joita ei käytetyn 12 markkerin
perusteella saada erilleen toisistaan; tällaisia ovat tyypit uN1 ja uN2 sekä tyypit uN9 ja uN9a.
Näiden erottamiseen toisistaan tarvitaan markkerit DYS449 ja DYS438: Markkerin DYS449 alleeli
on uN1:ssä 28, mutta uN2:ssa 29, ja DYS438:n alleeli on uN9:ssä ja uN9a:ssa 9 (ei 10 kuten
kaikissa muissa tyypeissä).
Pohjoismaiset väestöt näkyvät Nordtvedtin taulukossa seuraavasti:
133
Haploryhmän R1a haplotyypit
Haploryhmän R1a STR-mutaaioita ja niiden perusteella saatuja haplotyyppejä on
tutkinut mm. Peter Wwozdz.
Pikku osoitus siitä, että suomalaiset R1a-miehet eivät ole peräisin Länsi-Norjan
rannikolta, on se, että norjalaisissa R1a-miehissä DYS392 on usein 13, kun se muiden
alueiden (ainakin Puolan, Ruotsin ja Suomen) R1a-miehissä on tavallisimmin 11.
Norjalaiset R1a-miehet näyttävät siis tässä suhteessa muodostavan oman
haplotyyppinsä, jota ei ole muualla tai jota on muualla vain harvinaisena. Norjassa
näyttää tapahtuneen kahden askeleen mutaatio DYS392 11 > DYS392 13.
HT
393
390
19
391
385a
385b
426
388
P
13
25
17
10
10
14
12
12
K
13
25
16
10
11
14
12
12
Pa
13
25
17
10
10
14
12
12
PbKa 13
25
16
10
10
14
12
12
N
13
25
16
10
11
14
12
12
KbNd 13
25
16
10
11
14
12
12
L
13
25
15
11
11
14
12
12
Pc
13
25
17
10
10
14
12
12
G
13
25
15
11
12
14
12
12
Kd
13
25
16
10
11
15
12
12
Taulukko ’Puolan R1a:n 10 yleisintä haplotyyppiä. Lähde: Gwozdz 2009.
NORJA
R1a1
393
390
(20)
(22)
23
24
(25)
(26)
19
391
439
10
10
10
10
11
11
10
11
10
10
389-1
13
13
13
13
13
13
13
13
13
13
392
11
11
11
11
11
11
11
11
11
11
389-2
30
30
31
30
29
30
30
30
30
30
385a
(8)
(9)
(10)
11
(12)
(13)
(15)
385b 426
388
439
389-1 392
389-2
(11)
----(10)
(12)
(8)+3 (11)
(13)
(12)
(13)
10(94)
(13)
(10)
(9)+3 (12)
(15)
13
14
11(140)
14
12
10+3 13
16(29)
14
15
(12)
15
(13)
11+3 (14)
(17)
(15)
(16)
(16)
(14)
(18)
(17)
(29)
(18)
(19)
(20)
(21)
Taulukko Norjan R1a:n yleisimpien haplotyyppien alleelit. Sulkeet = harvinainen. Lähde: Dupuy.
Suomen miehet: Taulukko 98. Miesryhmän R1a1 tyypillisimmät (modaalin mukaiset) miestyypit eräillä Suomen alueilla ja Suomen
lähialueilla. (Norjalaisten 389-arvot on saatu lisäämällä alkuperäisiin lukuihin 3.) Länsisuomalaisista selvimmin eroavien alleelien ruudut on
tummennettu. Iräsuomalaisen miehen lokuksella DYS19 on kaksi arvoa, koska nämä ovat käytetyn aineiston perusteella yhtä yleiset.
Ruotsin taulukossa on merkitty vihreällä kohdat, joissa ruotsalaisten yleisin arvo selvästi eroaa norjalaisten
vastaavasta arvosta.
RUOTSI
R1a1
393
390
19
391
385a
(12)
13(32)
(14)
24
25
(26)
(14)
15(18)
16(16)
(17)
10
11
(10)
11
(12)
385b
(11)
(13)
14
(15)
(16)
426
---
388
---
439
---
389-1
392
(12)
13
14
11
389-2
29
30
31
(32)
(33)
Taulukko Ruotsin R1a:n yleisimpien haplotyyppien alleelit. Sulkeet = harvinainen. Lähde: Karlsson.
SUOMI
393
390
19
391
385a
385b
426
388
439
389iii
392
389-2
134
R1a1
(23)
(24)
25
(26)
13
(14)
15
16
(17)
(10)
11
(12)
(13)
14
(15)
---
--(11)
12
(13)
(14)
(15)
(16)
17
(18)
10
11
11
(12)
(12)
(13)
(13)
(14)
Taulukko Suomen R1a:n yleisimpien haplotyyppien alleelit. Sulkeet = harvinainen. Lähde: Lappalainen.
SUOMI
R1a1
393
13
390
(23)
(24)
25
19
391
385a
385b 426
388
439
389-1 392
389-2
14
10
(10)
(13)
12
(10)
10
(12)
11
29
15
11
11
14
12
11
13
(12)
30
16
(12)
15
(12)
14
(13)
31
(17)
(16)
Taulukko Suomen R1a:n yleisimpien haplotyyppien alleelit. Sulkeet = harvinainen. Lähde: Familytreedna.
HT
393
390
19
391
385a
385b 426
388
439
389-1 392
Puola 13
25
15-17 10-11 10-11 14
12
12
10
13
11
Norja
13
24
14-15 11
11
14
12
13
13
Ruotsi 13
25
15-16 11
11
14
13
11
Suomi 13
25
14-16 10-11 11
14
12
11
Mahdollinen reitti: Puola > Ruotsi, josta sellaisenaan Suomeen ja mutaatioiden jälkeen Norjaan.
389-2
30
30
30
FTDNA R1a mode
Eri väestöjen modaaleja
Norja
Skandinavia
Suomi
Tanska
Puola A
Puola B
Puola C
Puola E
Puola G
Puola I
Puola K-bor
Puola K
Latvia
Liettua
Slovakia
Unkari
Romania
Hollanti
Belgia (F+F)
393
13
13
13
13
13
13
13
13
13
13
13
13
13
13
13
13
13
13
13
390
25
25
25
25
25
25
25
25
25
25
25
25
25
25
25
25
25
25
25
19
15
16
15
15
16
16
16
16
15
17
15
16
16
16
16
16
16
15
16
391
11
11
11
10
10
11
10
11
11
11
11
11
10
10
10
11
10
10
10
385a-b
11-14
11-14
11-14
11-14
11-14
11-14
11-14
11-15
11-14
11-14
11-14
11-14
11-14
11-14
11-14
11-14
11-14
11-14
11-14
426
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
388
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
12
439
10
10
10
11
10
10
10
10
10
10
10
10
10
10
10
10
10
10
10
389-1
13
13
13
13
13
14
13
13
13
13
13
13
13
13
13
13
13
13
13
392
11
11
11
11
11
11
11
11
11
11
11
11
11
11
11
11
11
11
11
389-2
30
30
30
30
30
31
30
30
30
30
30
30
30
30
30
30
30
30
30
All
13
25
15-17
10-11
11-14/15
12
12
10-11
13-14
11
30-31
Norja
n
203
Ruotsi
39
D19
13
1
0.5%
0
0
D19
14
10
4.9%
1
2.6%
D19
15
103
50.8%
18
46.2%
D19
16
62
30.5%
16
41.0%
D19
17
27
13.3%
4
10.3%
D391
8
1
0.5%
0
0
D391
10
89
29.1%
16
41%
D391
11
107
58.7%
22
56.4%
D391
12
5
2.5%
1
2.6%
D391
13
1
0.5%
0
0
135
Suomi
32
0
0
0
0
18
56.3%
11
34.4%
3
9.3%
0
0
17
53.1%
12
37.5%
2
6.3%
1
3.1%
Taulukko ’R1a D19 ja D391’. Norjan (Dupuy et al. 2005), Ruotsin (Karlsson et al. 2006) ja Suomen
(Lappalainen et al. 2006) haploryhmän R1a lokusten D19 ja D391 alleeleja.
15+10
34
16.7%
6
15.4%
11
34.4%
Norja
Ruotsi
Suomi
15+11
62
30.5%
12
30.8%
6
18.8%
16+10
30
14.8%
7
17.9%
5
15.6%
16+11
26
12.8%
9
23.1%
4
12.5%
muut
51
25.1%
5
12.8%
6
18.8%
Taulukko ’R1a D19+D391’.
Haploryhmän R1b haplotyypit
R1b
Norja
19
389I
389II
(13)
14
(15)
(16)
(12)
13
(14)
(28)
29
(30)
(31)
390
(20)
(22)
(23)
24
(25)
(26)
(12)
13
(14)
(28)
29
30
(31)
(22)
23
24
(25)
(26)
(9)
10
11
(23)
24
(25)
(26)
(10)
11
Ruotsi
14
15
Suomi
(12)
13
14
392
(9)
10
11
(12)
(11)
(12)
13
(14)
(12)
13
(14)
393
385a
(12)
13
(14)
(15)
(9)
(10)
11
(12)
(13)
(14)
(12)
13
(14)
(8)
(10)
11
(12)
(13)
385b
(11)
(12)
(13)
14
(15)
(16)
(17)
(18)
(19)
(20)
(21)
(11)
13
14
(15)
(16)
388
(10)
12
(13)
(14)
(13)
14
12
(15)
(13)
(16)
(17)
Taulukko ’R1b N+R+S’. Norjalaisten, ruotsalaisten ja suomalaisten R1b-miesten kymmenen DYS-lokuksen alleelit
tutkimusten Dupuy et al., Karlsson et al. ja Lappalainenet al. mukaan.
14
(15)
(28)
29
(30)
391
13
(14)
(15)
13
(14)
(10)
11
(12)
(13)
R1a1a STR clusters
Genetic genealogists looking at high accuracy STR (microsattelite) haplotypes (as used in genealogy) have also identified clusters of similar within
R1a1a. Such clusters equate to groups with probable common ancestry, but with no known SNP defining them yet.
Gwozdz (2009) has identified two clusters within R1a1a7 ("P" and "N"). Cluster P was originally identified by Pawlowski (2002) and apparently
accounts for about 8% of Polish men, making it the most common clearly identifiable haplotype cluster in Poland. Outside of Poland it is less
common. Cluster N is not concentrated in Poland, but is apparently common in many Slavic areas. Gwozdz also identified at least one large cluster of
R1a1a* (not having M458), referred to as cluster K. This cluster is common in Poland but not only there.
Klyosov (2009) notes a potential clade identified by a mutation on the relatively stable STR marker DYS388 (to an unusual repeat value of 10, instead
of the more common 12), noting that this "is observed in northern and western Europe, mainly in England, Ireland, Norway, and to a much lesser
degree in Sweden, Denmark, Netherlands and Germany. In areas further east and south that mutation is practically absent".
FTDNA R1b mode
136
Eri väestöjen yleisimmät alleelit.
Norja
Skandinavia
Suomi
Tanska
Puola
Liettua
Hollanti
Belgia (F+F)
AMH
393
13
13
13
13
13
13
13
13
13
390
24
24
24
24
24
24
24
24
24
19
14
14
14
14
14
14
14
14
14
391
11
11
11
11
11
11
11
11
11
385a-b
11-14
11-14
11-14
11-14
11-14
11-14
11-14
11-14
11-14
426
12
12
12
12
12
12
12
12
12
388
12
12
12
12
12
12
12
12
12
439
12
12
12
12
12
12
12
12
12
389-1
13
13
13
13
13
13
13
13
13
392
13
13
13
13
13
13
13
13
13
389-2
29
29
29
29
29
29
29
29
29
Ken Nordtvedtin mukaan kolmelle ”itäiselle” haplotyypille (R1b-E-Eur, R1b-East1 ja
R1b-East2) on tyypillistä D393 12 (ei 13 tai 14, joka on muille tyypeille tyypillinen).
Suomalaisissa ei tätä ”itäistä” alleellia D393 12 esiinny. Suomalaisten yleisimmät
alleelit ovat kaikki täysin R1b-AMH:n mukaiset.
Nordtvedtin R1b:n haplotyypit.
Haploryhmän N1 haplotyypit
0
1
2
3
ht
19
85
118
117
95
14
14
14
14
19
11
11
11
11
385a
14
14
13
14
385b
12
12
12
12
388
14
15
14
14
389I
14
14
14
11
11
11
14
14
13
12
12
12
14
14
14
95
95=>183
95=>72
385a
385b
388
389I
389II
390
391
392
393
16
16
16
16
389II
24
24
24
24
390
11
11
11
11
391
14
14
14
14
392
13
13
13
14
393
16
16
16
24
23
24
11
11
11
14
14
14
14
14
14
itä
1,0,0,0
0,0,0,1
0,0,1,2
0,0,0,2
itä
länsi
yht.
0,0,0,0,0 1
0,0,0,0,0 1
0,0,0,0,0 3
2,0,0,0,0 4
länsi
0,0,0,2
2,0,0,0,0
0,0,1,0
0,0,0,0,0
10,3,11,29 3,2,0,5,2
yht.
4
1
65
137
Kuva 23. Suomen N1c-miesten länsisuomalaiset tyypit ja suvut sellaisina, joiksi ne käsillä
olevassa tutkimuksessa ymmärretään. Puussa on kolme sukua, 183+, 192+ ja 107+. Näiden
laajimmat miestyypit ovat 83, 98 ja 107.
138
Kuva 24. Suomen N1c-miesten itäsuomalaiset tyypit ja suvut sellaisina, joiksi ne käsillä
olevassa tutkimuksessa ymmärretään. Puussa on kaksitoista sukua: a) kaikkien
itäsuomalaisten sukujen keskus, 72+, b) siitä suoraan lähtevät yhdeksän sukua, 72+, 122+,
99+, 148, 90+, 125+, 153, 141+, 92+ ja 80+, sekä c) 153:sta lähtevä suku 121 ja d) tästä
edelleen lähtevä suku 154.
95
183
83
98
97
107
180
128
188
19
385a
385b
388
389I
389II
390
391
392
393
itä
länsi
yht.
14
14
14
15
14
14
14
14
15
11
11
11
11
11
11
11
11
11
14
14
13
13
13
13
13
13
13
12
12
12
12
12
12
13
14
12
14
14
13
13
14
13
14
14
13
16
16
16
16
17
16
16
16
16
24
23
23
23
23
23
23
23
23
11
11
11
11
11
10
10
10
10
14
14
14
14
14
14
14
14
14
14
14
14
14
14
14
14
14
14
0,0,0,2
0,0,1,0
1,1,1,2
0,2,0,3
0,0,1,0
0,0,0,0
0,0,1,0
0,0,1,1
0,0,0,0
2,0,0,0,0
0,0,0,0,0
0,2,0,3,2
1,1,0,2,3
1,0,0,0,0
0,2,3,1,4
0,0,0,0,1
0,0,0,0,0
0,0,2,0,1
4
1
12
12
2
10
2
2
3
länsi
yht.
Taulukko 20. Merkittävimmät ”länsisuomalaiset” miestyypit.
19 385a
385b
388
389I
389II
390 391 392 393
itä
139
0
1
2
3
4
5
6
7
8
9
72
72=>122
72=>99
72=>148
72=>90
72=>125
72=>153
72=>141
72=>92
72=>80
14
13
14
14
15
14
14
14
14
14
11
11
11
11
11
9
11
11
11
11
13
13
13
13
13
13
13
13
13
13
12
12
12
12
12
12
13
12
12
12
14
14
13
14
14
14
14
15
14
14
16
16
16
16
16
16
16
16
16
16
24
24
24
24
24
24
24
24
24
24
11
11
11
11
11
11
11
11
10
11
14
14
14
13
14
14
14
14
14
15
10,3,11,29
0,0,0,1
0,3,2,0
0,0,0,1
0,1,0,1
0,0,1,1
0,0,3,0
0,0,0,1
0,1,4,0
1,0,0,1
14
14
14
14
14
14
14
14
14
14
3,2,0,5,2
0,0,0,0,0
0,0,0,2,0
0,0,0,0,0
1,0,0,0,0
0,0,0,0,0
0,0,0,0,0
0,0,0,0,0
2,0,1,2,1
0,0,0,1,0
65
1
7
1
3
2
3
1
11
3
Taulukko 27. Itäsuomalaisen miestyypin 72 haarautuminen yhdeksään miestyyppiin: 122, 99,
148, 90, 125, 153, 141, 92 ja 80. Sarakkeiden itä ja länsi mukaan yhdeksästä miestyypistä
kahdeksalla kotipaikka on voittopuolisesti Itä-Suomessa. Vain yhdellä miestyypillä (92:lla)
kotipaikka on voittopuolisesti (tosin vain niukasti) Länsi-Suomen puolella.
Nimitän niitä N1c-miehiä, jotka kehittyivät 183:n pohjalta, ”länsisuomalaisiksi”, ja niitä,
jotka kehittyivät 95:n pohjalta, ”itäsuomalaisiksi”. Niitä sukuja, jotka kehittyivät 85:n
pohjalta ensin 95:ksi ja sitten edelleen suvuiksi 117+ ja 118+, nimitän ”itäisiksi”.
N FTDNA Scandinavia
Scand
D393
D390
12
22
MIN
15
25
MAX
MODE
14
24
D19
13
15
14
D391
10
12
11
D385a
10
12
11
D385b
11
14
13
D426
11
11
11
D388
12
12
12
D439
9
11
10
D389-1
13
15
14
D392
12
15
14
D389-2
28
33
30
N FTDNA Finland
Finland
D393
12
MIN
15
MAX
MODE
14
D390
22
25
24
D19
13
15
14
D391
10
12
11
D385a
9
13
11
D385b
11
15
13
D426
11
11
11
D388
10
14
12
D439
9
12
10
D389-1
12
16
14
D392
12
15
14
D389-2
25
34
30
N Latvia, n = 11
N Latvia
D393
14
MIN
14
MAX
MODE
14
D390
23
24
23
D19
14
16
15
D391
10
11
11
D385a
11
11
11
D385b
13
14
13
D426
11
11
11
D388
12
12
12
D439
9
10
10
D389-1
12
14
14
D392
14
14
14
D389-2
28
31
30
D390
D19
D391
D385a
D426
D388
D439
D389-1
D392
D389-2
22
23
23
14
15
15
11
11
11
11
11
11
11
14
14
11
11
11
12
12
12
10
10
10
13
14
13
12
14
14
29
31
29
D390
23
24
23
D19
15
15
15
D391
10
11
11
D385a
11
12
11
D385b
13
14
13
D426
11
11
11
D388
12
12
12
D439
10
11
10
D389-1
13
14
14
D392
14
15
14
D389-2
28
31
30
D390
D19
D391
D385a
D426
D388
D439
D389-1
D392
D389-2
22
23
23
15
15
15
10
11
11
11
11
11
11
11
11
12
12
12
10
11
10
13
14
13
14
15
14
28
31
29
N1c Latvia, n = 5
N1c
D393
Latvia
14
MIN
14
MAX
MODE
14
N Liettua, n = 17
N Liettua
D393
14
MIN
14
MAX
MODE
14
N1c Liettua, n = 8
N1c
D393
Liettua
14
MIN
14
MAX
MODE
14
D385b
D385b
13
14
14
140
Kartta ’SK ryhmien tulo’. Skandinavian yleisimmän neljän y-haploryhmän väestöjen saapuminen
Skandinaviaan.
Ratkaisu, jonka mukaan Skandinaviat väestöt ovat saapuneet neljää reittiä pitkin,
perustuu ”neljän refugin ajetteluun” eli siihen, että jääkauden kylmimpänä aikana
noin 20 000 vuotta sitten Euroopan nykyväestöjen esivanhemmat olivat
pakkautuneina neljään asumiskelpoiseen (ilmastoltaan tarpeeksi lämpimään) refugiin,
jotka sijaitsivat Iberiassa, Balkanilla, Ukrainassa ja Siperiassa. Kussakin refugissa
olisi asunut pääasiassa vain oman y-haploryhmänsä väestöjä. Iberiassa y-haploryhmä
olisi ollut R1b, Balkanilla I, Ukrainassa R1a ja Siperiassa N1.
”Neljän refugin” mahdollisuus ei kuitenkaan ole ainoa. Voidaan myös ajatella
”kolmen reitin” vaihtoehdon mukaisesti, että nykyeurooppalaisten esivanhemmat
ovat tulleet Eurooppaan mahdollisesti hyvinkin eri aikoina kolmea reittiä pitkin: 1)
Uralin ja Kaspianmeren välisen aroalueen, 2) Kaukasuksen ja 3) Anatolian ja
Bosporin salmen kautta. Nämä tuloreitit on esitetty nuolina kartassa ’Siperiaan tulo R
ja N pieni’.
Cavalli-Sforsan prinsipaalikomponentit
141
Kartta 73. Euroopan ja lähialueiden väestöt Cavalli-Sforzan tutkijaryhmän (1994) ensimmäisen
prinsipaalikomponentti kannalta. Vyöhykkeet saattavat kuvata maanviljelyksen leviämistä Lähiidästä Eurooppaan, mutta esimerkiksi pohjoismaista tämä tulkinta ei pidä paikkaansa: maanviljelys
ei ole saapunut ensin Suomeen ja Pohjois-Fennoskandiaan ja vasta sitten esimerkiksi Tanskaan ja
Skandinaviaan. Maanviljelys on todellisuudessa saapunut ensin Tanskaan ja levinnyt sitten
Skandinaviaan etelästä pohjoiseen. Suomeen maanviljelys on levinnyt toisaalta lännestä ja toisaalta
idästä.
Kartta 74. Euroopan ja lähialueiden väestöt Cavalli-Sforzan tutkijaryhmän (1994) toisen
prinsipaalikomponentti kannalta. Vyöhykkeet saattavat kuvata mm. y-haploryhmän N1c
levitäytymistä Koillis-Siperiasta Luoteis- ja Itä-Eurooppaan.
142
Kartta 75. Euroopan ja lähialueiden väestöt Cavalli-Sforzan tutkijaryhmän (1994) kolmannnen
prinsipaalikomponentti kannalta. Vyöhykkeet saattavat kuvata Kurgan-kulttuurien sekä
haploryhmän R1a ja jossain määrin myös indoeurooppalaisten kielten levittäytymisen alkuvaiheita
Uralin ja Mustanmeren väliseltä aroalueelta Eurooppaan.
Kartta 76. Euroopan ja lähialueiden väestöt Cavalli-Sforzan tutkijaryhmän (1994) neljännen
prinsipaalikomponentti kannalta. Vyöhykkeet saattavat kuvata y-haploryhmän R1b levittäytymistä
läntisimmästä Euroopasta kohti länttä (Keski-Eurooppaa, Skandinaviaa ja Baltiaa).
143
Kuva ’Norio 2000 b’. Pohjoismaisten ja muiden eurooppalaisten väestöjen fylogeneettiset puut
toisiinsa suhteutettuina. Pohjoismaisten väetöjen haarat ovat paksunnettuina, muiden väestöjen
haarat on jätetty paksuntamatta. Puu perustuu ”nukleaarisiin geeneihin” eli vain solun ytimessä
sijaitseviin geeneihin (joihin eivät kuulu esimerkiksi mitokondrioissa sijaitsevat geenit). Lähinnä
vastaava nykyään yleisesti käytetty käsite on kromosomien ”autosominen DNA” (jolla tarkoitetaan
yksinkertaistettuna sitä DNA:ta, joka ei sisälly y-kromosomiin eikä mirokondrioihin). Lähteet:
Cavalli-Sforza et al. 1994 ja Norio 2000.
Salmela et al. 2011: Autosomiset
144
Figure 2. Multidimensional scaling plots of genetic distances between individuals.
Identity by state (IBS) distances in Northern Europe (a), Sweden and Finland (b), Sweden (c) and Norrland (d), with the
legend for panels (b) and (c) in (e). The axis labels show the proportion of variance explained by the axis. Abbreviations as in
Table 1 and Table S1. In (d), the colouring of individuals represents one of the ten major river valleys of Norrland, from north
to south. See also Figure S1 for animated three-dimensional versions of (a) and (b).
Salmela et al. Swedish Population Substructure Revealed by Genome-Wide Single Nucleotide
Polymorphism Data, PLos ONE, www.plosone.org, 2011.

Pohjoismaalaisten biologia

Transcription

Similar documents

Tazza hot chocolate Stick - Product information sheet

Y-haploryhmä N

Suhteelliset frekvenssijakaumat ja summafrekvenssijakaumat