Ravitsemuskatsaus 1/2011
Transcription
Ravitsemuskatsaus 1/2011
Ravitsemus 1 katsaus 1 / 2 0 1 1 Mikä ohjaa ruokavalintoja? Ruoka- ja ravitsemusblogit Fosfori ja luusto Painonhallinta Ajankohtaista 1 Ravitsemus 1 2011 33. vuosikerta Ravitsemuskatsaus on lehti ravitsemuksen, opetuksen ja terveydenhuollon ammattilaisille. Sen voi tilata maksutta työpaikalle. Kotiin tilattuna lehden vuosikerta maksaa 5 euroa. Ravitsemuskatsaus ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Julkaisija Toimituskunta Maito ja Terveys ry Päätoimittaja ETM Tiina Soisalo Toimitussihteeri THM Taina Luova Tilaukset ja osoitteenmuutokset [email protected] Toimituksen osoite Maito ja Terveys ry PL 77, 00241 Helsinki puh. 09-272 2322, fax 09-272 2433 Paino Forssa Print, 2011 Emeritusprofessori Antti Aro MMM, FT Paula Hakala Professori Hannu Korhonen MMM Leena Packalén Professori Päivi Palojoki Dosentti Aila Rissanen FT Tuula Tuure Kun lehden sisältöä lainataan, lähde on mainittava. Emme julkaise kirjoitusten yhteydessä täydellisiä lähdeluetteloita. Ne saa tarvittaessa toimituksesta. 2 Ravitsemuskatsaus 1•2011 Lukijalle L aihdutus ja painonhallinta ovat puhuttaneet tämän kevään aikana paljon. Myös vuoden ensimmäinen Ravitsemuskatsaus käsittelee aihetta. Aikuisten lihavuuden Käypä hoito -suosituksen päivitys valmistui tammikuussa 2011. Suosituksessa todetaan, että lihavuuden hoidon tulee olla kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa. Miten tämä ja lihavuuden ehkäisy on otettu huomioon käytännössä? Yhtenä näkyvänä esimerkkinä on terveyden edistämiseen liittyvän työn käynnistyminen HUS:n yleislääketieteen yksikössä. Ensimmäisten toimien joukossa perustettiin terveyden edistämisen toimisto ja HUS kutsui alueensa toimijat yhteen kuulemaan ajankohtaista tietoa lihavuuden hoidon nykytilasta sekä keskustelemaan ja verkostoitumaan. HUSkuntayhtymässä on valittu yhteiset kärkihankkeet ”Terveyden edistäminen HUS-piirissä” -selvitystyön pohjalta, joten vuosina 2011–2012 toiminta painottuu erityisesti diabetekseen, lihavuuteen sekä mielenterveyteen ja päihteisiin. Keski-Suomen sairaanhoitopiiri on edelläkävijä terveyden edistämisen alalla. Tästä ajankohtaisena esimerkkinä ovat moniammatilliset ”preventiotyöryhmät” ja elämäntaparyhmät. Työryhmään kuuluu terveydenhuollon ammattilaisia, jotka toimivat tiiviissä yhteistyössä ja tiiminä (ravitsemussuunnittelija, sh/th, fysioterapeutti, depressiohoitaja, lääkäri, apteekkari, suuhygienisti/hh, kunnan liikuntatoimenohjaaja). Nämä yllä mainitut esimerkit ovat hyviä malleja myös siitä, miten uutta 1.5.2011 voimaan tullutta terveydenhuoltolakia sovelletaan. Uuden lain tarkoituksena on vahvistaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Terveyden edistäminen vaatii laajaa yhteistyötä. Kansanterveysjärjestöillä on muiden ala toimijoiden kanssa käytännön työhön paljon annettavaa, esimerkiksi monipuolisia materiaaleja, nettisivustoja ja eri alojen asiantuntijuutta. Pohjoismaiset ravitsemusterapeuttipäivät pidettiin Suomessa kesäkuussa. Painonhallinta oli siellä yhtenä pääteemana. Tasaisesti koko päivälle rytmitetty proteiinipitoinen ruokavalio näyttäisi tukevan painonhallintaa lisäämällä kylläisyyttä. Proteiinipitoisia ruoka-aineita kuten liha-, kala-, kana- ja maitotuotteita tulisi sisällyttää päivän jokaiseen syömishetkeen. Säännöllinen ateriarytmi ja liikkuminen ovat myös tärkeää painonhallinnassa. Paula Hakalan mielenkiintoinen kooste sivuilla 4−5 avaa Aikuisten lihavuuden Käypä hoito -suosituksen päivitystä. Toivon lukijalle antoisia hetkiä Ravitsemuskatsauksen parissa. Tiina Soisalo Ravitsemuskatsaus 1•2011 3 Ajankohtaista Aikuisten lihavuuden hoitosuositus uudistettu – uudet työkalut käyttöön A ikuisten lihavuuden Käypä hoito -suosituksen päivitys valmistui tammikuussa 2011. Sen mukaan lihavuuden hoidon tulee olla kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa. Tämä edellyttää alueellisten hoito-ohjelmien luomista, henkilöstön kouluttamista ja laihdutusryhmien organisointia. Hoidon perustana on elintapaohjaus Suosituksen mukaan paino tulisi ottaa puheeksi potilaan kanssa ainakin silloin, jos painoindeksi eli BMI on yli 30 kg/m2. Hoitoon valitaan omahoitoon motivoituneita henkilöitä, joille laihduttamisesta on terveyden ja toimintakyvyn kannalta erityisesti hyötyä. Lihavuuden hoito koostuu laihdutus- ja painonhallintavaiheesta. Lihavuuden ensisijainen hoitomuoto on elintapaohjaus, joka toteutetaan mieluiten ryhmässä. Siinä liikapainoisia opastetaan terveydelle suotuisiin ja painoa alentaviin ruokaja liikuntatottumusten muutoksiin, joita tuetaan käyttäytymisterapeuttisin menetelmin. Ruokavaliohoito tuottaa tuloksia Ruokavaliolla 4 on keskeinen merkitys lihavuuden hoidossa. Tutkimusten mukaan ruokavalio-ohjaus pienentää painoa 6 – 12 kuukauden aikana keskimäärin 5 – 6 %, parhaimmillaan jopa 11 %. Laihtumistulokseen vaikuttavat monenlaiset seikat, kuten ohjauksen sisältö, kesto, intensiteetti ja ajoitus, ohjattavien motivaatio ja terveydentila sekä ohjaajan ammattitaito. Ruokavalio pitkäjänteiseksi Tutkimusten mukaan ruokavalion koostumuksella ei ole olennaista vaikutusta laihtumistulokseen. Tärkeämpää on se, että potilas motivoituu noudattamaan ruokavaliota ja pysyy mukana ohjauksessa. Tämän vuoksi hänen mieltymyksensä ja tottumuksensa tulee huomioida neuvonnassa. Suositus mahdollistaa ruokavalion yksilöllisen toteutuksen monin eri tavoin. Ehkäistään lihaskato Laihtumisen kannalta on olennaista, että energian saanti jää pienemmäksi kuin kulutus. Terveyttä ajatellen on kuitenkin tärkeää, että kehon rasvapitoisuus pienenee lihaskudoksen ja luuston kärsimättä. Maltillinen laihtuminen (1/2 – 1 kg/viikossa) ehkäisee lihas- ja luukatoa, Ravitsemuskatsaus 1•2011 samoin proteiinin riittävä saanti ja liikunta. Lisäksi on tärkeää varmistaa vitamiinien ja kivennäisaineiden (erityisesti D-vitamiini ja kalsium) sekä välttämättömien rasvahappojen riittävä saanti. Suositeltavan ruokavalion keskeiset kohdat on esitetty taulukossa 1. Ikääntyneiden laihduttaminen Ikääntyneille suositellaan hieman suurempaa painoindeksiä (24 – 29 kg/m2) kuin työikäisille, sillä pienestä ylipainosta voi olla heille terveyden kannalta jopa hyötyä. Ikääntyneillä laihduttaminen (korkeintaan ½ kg/ viikko) on perusteltua vain silloin, jos sillä arvioidaan olevan myönteinen vaikutus terveyteen ja toimintakykyyn, eikä siitä aiheudu terveysriskejä. Yli 70-vuotiaille laihduttaminen on kuitenkin harvoin tarpeen. Tutkittua tietoa muotidieeteistä Näyttö vähähiilihydraattisten dieettien (VHH-dieetit) hyödystä ja turvallisuudesta pitkään noudatettuna puuttuu. Niillä on kiusallisia sivuvaikutuksia, kuten ummetus, pahanhajuinen hengitys, lihaskouristukset ja hiusten lähtö. Varsinkaan sellaisia VHHdieettejä ei ole perusteltua suositella, jotka sisältävät runsaasti tyydyttynyttä rasvaa tai joissa kielletään marjojen, hedelmien tai täysjyväviljan käyttö. Muitakin muotidieettejä on tutkittu (LEARN, Zone, glykemiaindeksiin perustuva dieetti ym.). Niistä ei ole etua koostumukseltaan tasapainoiseen ja runsaskuituiseen ruokavalioon verrattuna. Liikunta auttaa painonhallinnassa Liikunta tukee ruokavaliota erityisesti painonhallintavaiheessa. Suositeltavaa on kuluttaa energiaa liikkumalla vähintään 300 kcal päivittäin. Tämä tarkoittaa 45–60 minuuttia kohtuullisen kuormittavaa liikuntaa, kuten reipasta kävelyä, pyöräilyä tai maastohiihtoa. Lii- kuntaa voi mitata myös askelmittarin avulla. Terveyden kannalta on tavoiteltavaa liikkua 7 000–10 000 askelta päivässä. Puolen tunnin päivittäinen kävely vastaa noin 4 000 askelta. Lihavuuden tukihoidot Elintapahoidon tukena voidaan käyttää erittäin niukkaenergiaisia ravintovalmisteita (ENE-valmisteet) ja lääkehoitoa tietyin edellytyksin. Orlistaatti on tällä hetkellä Suomessa ainoa lihavuuden hoitoon hyväksytty lääke. Leikkaushoitoa voidaan harkita vaikea-asteisen lihavuuden hoidossa silloin, kun muilla hoitomuodoilla ei ole saavutettu tulosta. Leikkaushoito edellyttää, että potilas pystyy sen jälkeen sopeutumaan huomattavan pieniin ruoka-annoksiin loppuelämäkseen. Ruokavaliota tulee täydentää vitamii- Taulukko 1. Suositeltavan ruokavalion pääkohdat •Panostetaan syömisen hallintaan (säännöllinen ateriarytmi ja annoskoot kohdalleen) •Vältetään ”tyhjiä kaloreita” (kovat rasvat, sokeri, valkoiset vilja valmisteet, sokeripitoiset juomat, alkoholi) •Lisätään kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä sekä suositaan täysjyväviljaa •Niiden sisältämä ravintokuitu pitää yllä kylläisyyden tunnetta ja pienentää ruokavalion energiatiheyttä •Käytetään kohtuudella vähärasvaisia maitovalmisteita, kalaa, lihaa ja/tai palkokasveja, jotka turvaavat riittävän proteiinin saannin (60–120 g/vrk) •Käytetään kohtuudella pehmeitä rasvoja välttämättömien rasva happojen saannin turvaamiseksi ni- ja kivennäisainevalmisteilla. Uutta tukimateriaalia Suosituksen tueksi on kehitetty uusia työkaluja (taulukko 2.). Suositusteksti sisältää myös tausta-aineistoja: tutkimusyhteenvetoja, käytännön ohjeita painoa alentavan ruokavalion toteutuksesta, kooste proteiinin merkityksestä laihdutusruokavaliossa, kuvaukset muotidieeteistä sekä kattava luettelo suositeltavista kirjallisuudesta ja verkkosivuista. Kirjoittaja Paula Hakala Dosentti, FT, johtava tutkija Kelan tutkimusosasto Lisätietoja: www.kaypahoito.fi > aikuisten lihavuuden hoito Taulukko 2. Hoitosuosituksen uudet työkalut •Lihavuuden interaktiivinen hoitomalli, jossa kuvataan liikapainoisen potilaan hoi topolku •Diasarja terveydenhuollon käyttöön •Verkkokurssi, joka sisältää seuraavat neljä osa-aluetta: •Ravitsemusneuvonnan työkalupakki •Liikunta-aiheinen työkalupakki •Potilastapauksia, joiden avulla voi harjoitella neuvontaa •Testaa osaamisesi -osio Ravitsemuskatsaus 1•2011 5 ajankohtaista Painonhallinta – oikeaa syömistä vai sopusointuista oloa? T utkimusten mukaan suomalaiset syövät entistä terveellisemmin ja monipuolisemmin, mutta liikaa kulutukseen nähden. Pulskistuva kansa kamppailee kilojensa kanssa erilaisin keinoin. Taistelun tulokset ovat väestötutkimusten perusteella kuitenkin heikkoja. Kuluttajatutkimuskeskus selvitti osana Itä-Suomen yliopiston koordinoimaa monitieteistä Kuluttajat painonhallinnan markkinoilla -hanketta (2009–2011), mitä painonhallinta suomalaisille merkitsee ja miten painoa pyritään hallitsemaan. Hankkeessa on mukana kuusi yliopistoa, tutkimuslaitosta ja ammattikorkeakoulua eri puolilta Suomea ja sitä rahoittavat näiden lisäksi Tekes ja kahdeksan kotimaista elintarvikeyritystä. Tutkimuksessa paneuduttiin painonhallinnan arkisiin käytäntöihin. Menetelmänä olivat ryhmäkeskustelut. Kahdeksaan keskusteluun osallistui yhteensä 47 naista ja 21 miestä, jotka olivat 38–77-vuotiaita, kotoisin pääkaupunkiseudulta ja jäseniä Kuluttajatutkimuskeskuksen ylläpitämässä kuluttajapaneelissa. Osallistujien ikäjakauma 6 heijastaa paneelin rakennetta, jossa painottuvat keski-ikäiset ja vanhemmat ikäryhmät. Painonhallinta-sana tulkitaan eri tavoin Lähes kaikilla osallistujilla oli painonpudotuskokemuksia, ja osa raportoi laihduttavansa jatkuvasti. Kuudella kymmenestä painoindeksi oli yli 25 kg/m2, joten he edustivat hyvin ikäisiään suomalaisia. Ryhmäkeskusteluissa ilmaisu painonhallinta sai monenlaisia merkityksiä. Yhtäältä sitä pidettiin positiivisempana ja pehmeämpänä ilmaisuna kuin laihduttaminen, toisaalta sen ajateltiin kertovan kaikkialle tunkeutuvasta hallinnan vaatimuksesta. ”Hallitse elämää, hallitse itseäsi, hallitse painoasi”, kuvasi yksi keskustelija yhteiskuntaa, jossa kaikenlainen hillittömyys aiheuttaa syyllisyydentunteita. Painonhallinta saattoi merkitä tavoitetta pitää paino vakaana, rajojen asettamista ja mittaamista tai oikeanlaista syömistä, mutta myös hyvää oloa. Kriittisimmät ymmärsivät painonhallinnan välineeksi saavuttaa ”meille luotu kuva ihannenaisesta, ihannevarta- Ravitsemuskatsaus 1•2011 losta, ihannetyypistä”, omakohtaisissa kuvauksissa se saattoi olla myös ”mahdoton yhtälö” tai ”välttämätön paha”. Keskustelujen perusteella kuluttajat sekä erottavat että yhdistävät painonhallinnan ja laihduttamisen. Silloin, kun näkökulmana oli ylipainosta eroon pääseminen, laihduttaminen ja painonhallinta voitiin ajatella toisiaan seuraaviksi vaiheiksi: ensin painoa pudotetaan, sitten se pyritään pitämään vakaana. Vähemmän ongelmalähtöisissä näkökulmissa korostui painonhallinta kokonaisvaltaisena projektina, joka koskettaa kaikkia ihmisiä painosta riippumatta. Tavoitteena saattoi myös olla painonhallinta, jossa paino ei ainakaan nouse ja ideaalitapauksessa se hitaasti mutta varmasti laskee. Mihin hyvät painonhallinta-aikeet kompastuvat? Painoa pyrittiin hallitsemaan erilaisin keinoin. Keskusteluissa puhuttiin paljon painonhallinnan kannalta hyvistä ja huonoista elintarvikkeista, mutta myös muusta arkisesta tekemisestä: syötiin monipuolisesti, terveellisesti ja säännöllisesti, kiinnitettiin huomiota ruoan määrään ja annoskokoihin, sallittiin kohtuulliset, hallitut nautinnot, tehtiin ruoka itse, käytiin vaa’alla, liikuttiin, etsittiin tukea asiantuntijoilta ja vertaisilta ja kuunneltiin omaa kehoa. Hyvät aikeet törmäsivät kuitenkin lukuisiin pulmiin, joita keskustelijat nostivat kysymättä esiin: kohtuudessa on vaikea pysyä, sopivaa ruoan määrää on vaikea arvioida, erilaiset herkut aiheuttavat ylitsekäymättömiä houkutuksia ja ”ratkeamisia”, ikä tuo kiloja, joiden karistaminen on vaikeampaa kuin nuorena ja arkielämän kiireet hankaloittavat ruokailun rytmittämistä. Keskusteluissa kuvattiin myös raskaita elämänvaiheita ja stressiä, joihin liittyi tunnesyömistä tai välinpitämättömyyttä siitä, mitä syö. Kiinnostavaa kyllä, ei-painonpudottajien keskusteluissa tällaiset omakohtaiset ongelmat eivät nousseet esiin. Eri ruokien soveltuvuus painonhallintaan Terveellinen syöminen liitettiin monin tavoin painonhallintaan. Nähtiin, että ”ideaalitilassa” ne yhdistyvät ja ovat ”luonnollinen kombinaatio”. Samalla huomautettiin, että ”terveelliselläkin ruoalla saa kyllä itsensä lihavaksi” ja ”epäterveellisellä voi laihtua”. Terveellisyys ja painonhallinta kiinnittyivät toisiinsa myös keskusteluihin sisältyneessä kirjallisessa tehtävässä, jossa osallistujat arvioivat 20 erilaisen elintarvikkeen soveltuvuutta painonhallintaan. Tulosten perusteella painonhallintaan sopivat parhaiten käsittelemättömät elintarvikkeet, joita yleisesti pidetään myös terveellisinä (esim. omena, broileri, lohi, rypsiöljy, ruisleipä). Huonoiten soveltuvia puolestaan olivat makeat ja rasvaiset välipalat tai alkoholi silloinkin, kun tuotteet oli erityisesti suunnattu painonhallitsijoille (esim. ateriankorvikepatukka, hyvinvointijuoma, kevytolut). Julkinen keskustelu eri energiaravintoaineiden paremmuudesta painonhallinnassa näkyi siinä, että hiilihydraatteja (kuituja lukuun ottamatta) kritisoitiin, proteiineja arvostettiin ja rasvoja niin vältettiin kuin suosittiin. Kevyttuotteista käytiin kiivastakin keskustelua, jossa kiisteltiin tuotteiden uskotta- vuudesta, luonnollisuudesta ja mausta, mutta myös siitä, auttavatko ne lopulta painonhallinnassa vai eivät. Kuka opastaisi kohtuuteen? Yksimielisiä oltiin siitä, että painonhallinnan avain on kohtuullisuus. ”Kysymys on siitä määrästä”. Kohtuullisuuden ideaalissa huomio siirtyy ruoasta sen syöjään, ja vastuulliseksi toimijaksi asettuu yksilö haluineen ja kykyineen hillitä niitä. Kun kohtuullisuus kuitenkin usein jää saavuttamattomaksi ideaaliksi, saavat yksittäisten elintarvikkeiden energiasisällöt ja koostumukset painonhallintakeskustelussa runsaasti huomiota. Olisiko niin valistustyössä kuin ruoka-alan yrityksissä hyvä pohtia entistä enemmän sitä, miten ihmisiä voitaisiin tukea pyrkimyksissä kohtuullisuuteen? Kirjoittaja: Mari Niva erikoistutkija Kuluttajatutkimuskeskus Ravitsemuskatsaus 1•2011 7 ajankohtaista Tieto, trendit ja tilanteet näkyvät ruokavalinnoissa T iedämme, että meidän pitäisi syödä terveellisesti ja valita kestävin menetelmin tuotettua ruokaa, jotta sekä ympäristö että me itse voisimme hyvin. Ruoan valinta ja ostotottumukset ovat kuitenkin paljon muutakin kuin tietoa. Alkuvuodesta 2011 on useissa seminaareissa pohdittu kuluttajan valintoja ja niihin vaikuttavia tekijöitä sekä ostotottumuksissa virtaavia trendejä. Pienituloinen kantaa ”ruokataakkaa” Pienituloiset joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin ruokarahat riittävät. Rahan jatkuva niukkuus saattaa lamaannuttaa niin, ettei edullisen, ravitsevan ruoan vaihtoehtoja enää nähdä, vaikka niitä olisikin. Viestit terveellisestä ruoasta koetaan sirpaleisiksi. Se lisää epävarmuutta ruokavalintoihin. Rahan niukkuus ja epäselvät viestit aiheuttavat pienituloisille kuluttajille ”ruokataakan”. Kuluttajaliitto teetti TNSGallupilla tutkimuksen, jossa nuorilta ja lapsiperheiltä kysyttiin ruokaostoksista. Internetin välityksellä tavoitettiin 1346 omassa taloudessaan elävää 8 nuorta ja 2038 lapsiperhettä. Teemaa syvennettiin vielä 26 henkilön muodostamalla nettipaneelikeskustelulla. Ryhmät jakautuivat pienituloisiin ja paremmin toimeentuleviin. Tieto oikeasta ruokavaliosta aiheuttaa pienituloisille enemmän päänvaivaa kuin paremmin toimeentuleville. Terveelliseksi arveltiin kotiruoka, joka on itse tehty mahdollisimman vähän käsitellyistä raakaaineista. Mutta asiasta ei oltu ihan varmoja. Miksi terveellistä ruokavaliota on vaikea noudattaa? Valintojen tekeminen kaupassa koettiin vaikeaksi. Kotoa opittu vaikutti nykyisiin ruokailutottumuksiin; kotona on joko opittu valmistamaan ruokaa tai syömään eineksiä. Voimakas terveysvaikutteisten elintarvikkeiden markkinointi saattaa myös hämärtää käsitystä hyvän ruokavalion perusteista. Monet pienituloiset kaipasivat tukea motivoituakseen terveellisiin ruokavalintoihin. Niukat varat näkyvät pienituloisten ruokavalinnoissa. He käyttivät kalaa, kasviksia, he- Ravitsemuskatsaus 1•2011 delmiä ja marjoja vähemmän kuin paremmin toimeentulevien ryhmät. Niitä haluttaisiin kyllä käyttää enemmän, mutta arkitodellisuus kaupassa estää sen. Sekä pienituloiset nuoret että lapsiperheet pyrkivät edelleen pienentämään ruokalaskuaan, jotta rahaa riittäisi muuhun elämiseen. Pienituloisten lapsiperheiden vanhemmat kokivat oman terveytensä huonommaksi kuin paremmin toimeentulevien ryhmässä. Omasta ruokailusta tingittiin, jotta olisi varaa ostaa lapsille parempaa. Luomukuluttaja on mukavasti toimeentuleva Luomutuotteita harrastava kuluttaja tulee mukavasti toimeen, on vastuullinen ja yhteiskunnallisesti aktiivinen. Häntä pidetään järkevänä ja edelläkävijänä. Hän on useammin nuori kuin vanha. Luomukuluttaja asuu kaupungissa ja harrastaa ruoanlaittoa. Moni arvelee hänen olevan myös onnellinen. Tällainen kuva luomun käyttäjistä piirtyy viestintätoimisto Kuule Oy:n ja TNSGallupin tekemässä Luomubarometrissä sekä Kuule Oy:n Luomun brändi -haastattelututkimuksessa. Luomua ostavat etenkin naiset, yli 35-vuotiaat, neljän hengen taloudet ja pääkaupunkiseudulla asuvat. Nielsenin kuluttajapaneelin mukaan luomun käyttäjät jakautuvat ryhmiin kuvan 1. osoittamalla tavalla. Aktiivikäyttäjät ostavat luomutuotteista reilut puolet, säännölliset käyttäjät kolmanneksen ja kokeilijat 14 prosenttia. Suomalaisten luomuostos on keskimäärin 33 euroa vuodessa. Kuva 2. osoittaa, miten suomalaisten luomuostoskärryn sisältö jakautuu. Suurin elintarvikeryhmä ovat maitovalmisteet. Käyttäjät perustelevat luomun valintaa sen puhtaudella sekä ympäristön ja eläinten hyvinvoinnilla. Sitä pidetään etenkin lapsille hyvänä vaihtoehtona. Luomun mukana ostetaan myös paljon muuta hyvää, kuten aitoja makuja, maaseudun elinvoimaa ja oikein tekemisen tunnetta. Luomun ostamista pidetään nykyaikaisena, fiksuna kuluttamisena. Kuluttajat ostaisivat luomutuotteita nykyistä enemmän, jos ne olisivat edullisempia ja laa- 50 % 45 % 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5% 0% 45 % 22 % 7% Aktiivikäyttäjät Säännöllisesti käyttäjät Kokeilijat Kuva 1. Luomun käytön säännöllisyys Luomuostoskorin sisältö Leipomotuotteet 8% Kananmunat 5% Maitovalmisteet 29 % Hedelmät ja marjat 10 % Tuore liha ja lihavalmisteet 13 % Vihannekset, juurekset ja sienet 15 % Pakatut elintarvikkeet 20 % Kuva 2. Luomuostoskorin sisältö Ravitsemuskatsaus 1•2011 9 ajankohtaista dukkaampia ja jos he olisivat vakuuttuneempia niiden erilaisuudesta tavanomaisiin elintarvikkeisiin verrattuna. Luomun ostamiseen houkuttelisi myös, jos ne löytyisivät paremmin kaupasta ja jos luomutuotteista tiedettäisiin enemmän. Ekologisuus ja vitaalisuus ohjaavat valintoja Perinteisesti ihmistä on tarkasteltu ympäristöstään melko irrallisena yksilönä, päätöksentekijänä, joka ajaa omaa etuaan. Arjen rutiinit, pakkoraot, normit ja kulttuuriset mallit kuitenkin säätelevät suuresti toimintaamme. Kulutuksen kautta ei vain tyydytetä tarpeita vaan rakennetaan myös identiteettiä. Se näkyy asumisessa, sisustuksessa, autoissa, lomamatkailussa, vaatteissa ja myös syömisessä. Yliopistolehtori Minna Autio Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksesta puhui kuluttajien valintojen vallasta Tekesin Sapuska-ohjelman vuosiseminaarissa. Minna Autio näkee ruokakulttuurissamme kaksi kipupistettä: nautinnon puutteen ja pientuottajien aseman. Meillä ruuan pitää olla halpaa, terveellistä, vähärasvaista, ekologista, vähähiilihydraattista, kui- 10 tupitoista jne. Mihin ovat unohtuneet ruuan maku, syömisen nautinto ja ruuan visuaalisuus? Miksi kaikissa marketeissa pitää olla sama valikoima ympäri Suomen? Ketjuvalta on homogenoinut paikalliset maut keskivertotuotteiksi. Niiden vastapainoksi ovat syntyneet maatilatorit ja -puodit sekä lähiruokaan panostavat ravintolat. Minna Autio ennustaa ekologisuuden, terveellisyyden, vitaalisuuden ja suorituskyvyn trendien vahvistuvan ruokavalinnoissa. Ruokakulttuurissa tapahtuu muutos ruoan arvostamisen suuntaan. Nk. Lohaskuluttajien määrä lisääntyy. He arvostavat terveellistä ja kestävää elämäntyyliä (LOHAS = Lifestyle of Health and Sustainability). Tällä hetkellä Lohaskuluttajat ovat enimmäkseen koulutettuja naisia ja aatteellisia nuoria. Miehinen kuluttajuus on murroksessa. Monta tapaa suhtautua ruuan valintaan Konsultti Sam Waterfall brittiläisestä Healthy Marketin Teamista esitteli terveellisyyden markkinoinnin maailmalaajuiset trendit Tekesin Sapuska-ohjelman vuosiseminaarissa. Hän tarjoaa yhdeksän eri tapaa suhtautua ruoan valintaan: Ravitsemuskatsaus 1•2011 Kontrollointi. Voimaantunut kuluttaja haluaa itse kontrolloida valintojaan. Hänellä on maailma hallussaan. Pakkausmerkintöjen lukeminen lisääntyy ja tietoa elintarvikkeista haetaan mm. Internetistä. Kotikokkaaminen. Ruoan valmistaminen raaka-aineista tarjoaa mahdollisuuden säädellä ruoan terveellisyyttä. Helppo terveys. Vaikuttavana motivaationa on yksinkertaisuus. Terveellisen ravitsemuksen noudattamisen pitää olla helppoa, ymmärrettävää ja menestyksekästä. Sairauksien esto ja hoito. Kuluttajia kiinnostavat tuotteet, jotka auttavat ehkäisemään syöpää ja sydäntauteja ja parantavat vastustuskykyä. Suuri osa kuluttajista uskoo, että ravitsemuksella voidaan hoitaa lihavuutta, korkeaa kolesterolia ja diabetesta. Suuri paino-ongelma. Monelle painonhallinta on mukana jokaisessa ruokavalinnassa. Terveelliset ruokavalinnat ovat korvaamassa ihmetuotteita. Menestyksekäs vanheneminen. Kysymys ei ole vanhenemisen estämisestä vaan siitä, miten voisi elää täyttä elämää niin pitkään kuin mahdollista. Luottamuksen puute. Vaatimuksena on läpinäkyvyys. Kuluttajat haluavat tietää mitä syövät ja mistä se on kotoisin. Paikallisuus nousee tärkeämmäksi kuin tunnetut brandit. Ympäristön hyvinvointi. Kuluttajat ajattelevat valinnoissaan ympäristöä ja kiinnittävät huomiotaan mm. pakkausten kierrätettävyyteen. Luomun rinnalle nousee luonnollisuus, mahdollisimman vähän käsitellyt elintarvikkeet. Välttäminen. Osa kuluttajista haluaa välttää punaista lihaa, lihaa yleensä, maitovalmisteita jne. Satunnainen kasvisruokailu lisääntyy. Osa kuluttajista välttelee elintarvikkeita, joissa on keinotekoisia aineita. Lyhyttä lisäaineluetteloa arvostetaan. Sam Waterfallin mukaan Pohjolassa on tapahtumassa terveystietoisuuden herätys. Pohjoismaiden kuluttajat vaikuttavat myös olevan muuta maailmaa kriittisempiä oman terveytensä ja ruokavalionsa arvioimisessa. Terveellistä, mutta eri syistä Maailmalla yhä useampi kuluttaja ajattelee ostoksia tehdessään terveyttään, mutta eri syistä. Sam Waterfall jakaa kuluttajat kuuteen terveellisyysajattelun segmenttiin (kuva 3.): Parantajat syövät terveelli- sesti, koska heidän on pakko jonkin sairauden tai riskin vuoksi. Ruoka on lääkettä. Opetuslapset uskovat ruoan merkitykseen. He ovat tietoisia viimeisimmistä ravitsemuskeskusteluista ja ostavat luomua ja luontaistuotteita. Taustalla on eettisiä ja uskonnollisia motiiveja. Sijoittajat haluavat terveellisillä valinnoilla taata hyvän terveyden tulevaisuudessa. He arvostavat laatua enemmän kuin hintaa. Terveellisyyttä ei kuitenkaan haeta maun ja mukavuuden kustannuksella. Ratkaisijat haluavat terveellisyyden nyt heti. Tavoittee- na on voida hyvin ja näyttää hyvältä nyt. Ostoskoriin valitaan usein funktionaalisia elintarvikkeita. Mausta ja mukavuudesta ei haluta tinkiä. Kamppailijat jojoavat terveellisen syömisen ja repsahdusten välillä. He uskovat, että terveys on onnesta kiinni ja sortuvat usein ihmedieetteihin ja taikatuotteisiin. Motivoitumattomat eivät valitse ruokaa terveellisyyden vaan nautinnon vuoksi. He eivät usko ruoan vaikuttavan terveyteen. He saattavat laihduttaa, mutta ei terveyssyistä vaan turhamaisuuttaan. dĞƌǀĞĞůůŝƐLJLJƐĂũĂƚƚĞůƵWŽŚũŽŝƐŵĂŝƐƐĂ DŽƚŝǀŽŝƚƵͲ ŵĂƚƚŽŵĂƚ ϴй KƉĞƚƵƐůĂƉƐĞƚ ϲй WĂƌĂŶƚĂũĂƚ ϴй <ĂŵƉƉĂŝůŝũĂƚ ϭϲй Ratkaisijat ZĂƚŬĂŝƐŝũĂƚ ϰϭ й ϰϭй ^ŝũŽŝƚƚĂũĂƚ Ϯϭй Kuva 3. Kuusi terveellisyysajattelun segmenttiä Pohjoismaissa Sam Waterfallin mukaan Ravitsemuskatsaus 1•2011 11 ajankohtaista Sapere-menetelmää on sovellettu Suomessa jo 10 vuotta K ymmenen vuotta sitten Kuopiossa pidettiin Suomen ensimmäiset Sapere-menetelmää soveltavat makukouluoppitunnit peruskoulussa. Vuonna 2002 mukaan tuli Jyväskylä. Siellä kokeilu laajeni päivähoitoon. Vuosina 2004 – 2005 muutama päiväkoti toteutti hankkeen nimeltä Salapoliisi Sapere ja koekeittiö. Kokemukset on koottu kirjaan ”Aistien avulla ruokamaailmaan: Sapere-menetelmä päivähoidon ravitsemus- ja ruokakasvatuksen tukena”. Niiden pohjalta luotiin koulutusta ja aineistoa menetelmän käytöstä varhaiskasvatuksessa. Menetelmästä on tullut suosittu Suomessa. Viime vuonna varhaiskasvatukseen kehitetty ruokakasvatustapa otettiin käyttöön seitsemässä KeskiSuomen kunnassa ja Turun kaupungissa päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Tutkittu ja palkittu ruokakasvatustapa Toimintamallin on monissa tutkimuksissa ja kokeiluissa todettu sopivan kaikille päiväkotiikäisille yksivuotiaista eskareihin. Sen menetelmät soveltuvat myös kaikille luokka-asteille ja eri oppiaineisiin, kuten äidin- 12 kieleen, ympäristö- ja luonnontietoon, biologiaan, maantietoon sekä kotitalouteen. Kerhokeskus on tuottanut kotitalouden kerhoille materiaalipaketin. Vuonna 2010 Suomen Lihavuustutkijat ry palkitsi Aistien avulla ruokamaailmaan -hankkeen, koska se edistää lasten hyviä ruokatottumuksia. Moniammatillista yhteistyötä Menetelmän rantautuminen Suomeen, sen kehittäminen ja käytön laajeneminen on vaatinut monta asiasta innostunutta osaajaa. Sitran, MMM:n ja STM:n rahoitus on mahdollistanyt työn. Ravitsemussuunnittelija Arja Lyytikäinen on rakentanut osaajaverkkoa, levittänyt tietoa menetelmän soveltamisesta ja ollut siinä ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen asiantuntijana. Lastentarhanopettaja Aila Koistinen on vienyt toimintamalleja onnistuneesti varhaiskasvatukseen. Kotitalousopettajien liiton puheenjohtaja Riitta Cederberg on soveltanut oppimistapaa kouluopetukseen, tehnyt siitä opinnäytetyönsä ja toiminut Makukoulu-hankkeiden projektikoordinaattorina. Tutkimuksissa mukana ovat olleet muun muassa Kaija Rautavirta, Ravitsemuskatsaus 1•2011 Hely Tuorila ja Ulla Rauramo. Marthaförbundet on luonut menetelmästä ruotsinkielisen version Ruotsin mallin mukaan. Menetelmän leviämisen nykytilanne Moniammatillisia lasten ruokakasvatuksen osaamiskeskuksia toimii jo Jyväskylässä, Turussa ja Tampereella. Niissä lastentarhanopettaja, ravitsemusterapeutti, lasten ruokalistoista päättävä ja aistinvaraisen arvioinnin asiantuntija kouluttavat lisää toimijoita. Vuoden 2011 loppuun mennessä aisteihin perustuva ruokakasvatuksen toimintamalli on käytössä 30 – 35 kunnassa eri puolella Suomea. TL Sapere-menetelmä tarkoittaa ruokakasvatustapaa, joka hyödyntää toimintaa ja kaikkia aisteja. Se on alun perin Ranskasta kotoisin, mutta vuosien varrella siitä on kehitetty Suomen oloihin sopiva, omanlainen versio. Lisätietoja: www.sitra.fi/julkaisut (Aistien avulla ruokamaailmaan) www.slv.se (Mat för alla sinnen) www.kerhonetti.net (makukerhot) www.sapere.fi Arjen uskomukset ruoasta ja terveydestä M ikä saa ihmiset uskomaan asioihin, jotka eivät ole totta? Se on meille luontaista ja keino selviytyä. Ihminen uskoo omiin silmiinsä, tunteisiinsa, kokemuksiinsa ja sopivaksi valikoimaansa tietoon. Niin pitää ollakin, koska muutoin ihminen tulee hulluksi. Mutta se on myös syy, miksi tulemme aina uskomaan sellaisiakin asioita, jotka eivät aina ole niin kuin uskotaan. Elämä vaatii jatkuvaa päättelyä. Teemme sitä koko ajan eri syvyystasoilla. Se on välttämättömyys, koska joskus tarvitaan nopeita päätöksiä. Takassa loimottava tuli ei aiheuta reaktiota, mutta tulen näkeminen väärässä paikassa vaatii nopeaa reagointia. Myös vaarasta viestiminen saa reagoimaan helpommin kuin myönteinen sanoma. Jos johonkin luullaan liittyvän haittaa, asiaa ei yleensä selvitetä, vaan käyttöä rajoitetaan varmuuden vuoksi. Ajatellaan ”En menetä mitään, jos vältän riskin, vaikka turhaan. Jos otan riskin, olen tyhmä.” Elintarvikeesimerkkinä käy vaikkapa lisäaineet. Arkiajattelussa nopea ja sinnepäin tehty päätelmä usein riittää. Jos haluaa Rovaniemelle, aluksi riittää tieto mennä pohjoiseen päin. Sitten lähempänä voi kysyä tietä tarkemmin. Arkiajattelu antaa toimintavalmiutta ja varmuutta. Sinnepäinpäätelmät ovat meille tärkeitä, mutta suurpiirteisyys menee välillä metsään. tumatonta muovia. Osa ehkä jää miettimään paprikan koko elinkaarta: missä se on kasvatettu, mikä on sen vesi- ja hiilijalanjälki, mitä jos pakkaamaton pilaantuu ennen käyttöä jne. Päätelmä voi johtaa harhaan Arkiajattelussa totuuskin on tunneasia Luonnollisuus herättää positiivista ajattelua, ja luonnollinen koetaan terveelliseksi. Tehdasvalmisteinen puolestaan koetaan epäterveelliseksi, koska tehtaasta tulee savua ja saastetta. Mutta ovatko kaikki luonnontuotteet sittenkään aina terveellisiä, esimerkiksi sokeri, kokaiini tai syanidi? Suklaassa on paljon energiaa ja herneissä vähän. Herneitä siis voi syödä kuinka paljon vain eikä suklaata edes pientä määrää. Suurpiirteisen arkipäättelyn mukaan suklaapatukassa on aina enemmän energiaa kuin herneissä, vaikka niitä olisi ämpärillinen. Kukin tekee päätelmän omien tietojensa perusteella, ja ensireaktio sisältää tunnearvion. Jos pyydetään arvioimaan, kumpi on ympäristöystävällisempi muoviin pakattu vai pakkaamattomana myytävä paprika, ensireaktio voi olla: pakkaamaton, koska siinä ei ole maa- Jos pitää verrata goiji-marjan ja karpalon terveellisyyttä, tutkija alkaa pohtia, mitä terveellisyys tarkoittaa, mihin vaikutus perustuu ja onko siitä tutkittua tietoa? Useimmille perusteluksi riittää myyntipisteessa kerrottu tieto: uusinta uutta, parantaa mitä vain, tätikin käytti. Mieltymykset ja arvotkin vaikuttavat uskomuksiin. Halutaan ja uskotaan, että jokin on totta, esimerkiksi se, että luomu on parempaa. Se joka sanoo toisin, on kylmä ja sydämentön. TL Lähde: Psykologian tohtori Marieke Saherin luento Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen kevätkoulutuspäivillä: ”Arjen uskomukset ruoasta ja terveydestä - mihin vaihtoehtosuuntausten kiehtovuus perustuu?” Ravitsemuskatsaus 1•2011 13 ajankohtaista Terveysviestintä ja ravitsemuskasvatus sosiaalisessa mediassa I nternetin synnyttämä ja sosiaalisen median vauhdittama tiedonvälittämisen muutos heijastuu koko yhteiskuntaan. Tämä vaikuttaa myös käsityksiin elintapasairauksien ehkäisystä ja hoidoista. Vuonna 2009 sikainfluenssarokotetta vastaan nousi näkyvä sosiaalisen median liike. Eduskuntaa myöten keskusteltiin, miten tällaiset äänet voitaisiin vaimentaa. Nyt on paljastunut, että sikainfluenssarokotteella on jonkinlainen yhteys lasten narkolepsiaan sairastumiseen. Oliko sosiaalinen media sananvapauden voitto vai yhteiskunnallisen kaaoksen aiheuttaja? Keväällä 2011 uutisoitiin Teknologian tutkimuskeskus VTT:n johtamasta kansainvälisestä hankkeesta, jossa tutkitaan, kuinka sosiaalisen median avulla voidaan parantaa ikäihmisten elämänlaatua. Uutinen on osa puhetavan muutosta: sosiaalinen media on alettu näkemään ratkaisuna terveyden edistämisessä. Minkä hahmon sosiaalinen media saa? Internetin ja sosiaalisen medi- 14 an ympärille on syntynyt erilaisia käyttäjäryhmiä. Tyypillisesti vanhemmat ihmiset ovat funktionaalisia käyttäjiä ja tiedonetsijöitä. Heille Internet on väline: median ja hakupalveluiden jatke. Nuoremmille Internet on välineen lisäksi toimintaympäristö. Sosiaalisessa mediassa ollaan yhteydessä elämän ihmisiin. On kasvamassa sukupolvia, joille itseilmaisu julkisessa tilassa on helppoa ja itsestään selvää. Sosiaalinen media on yhä yleisempi tapa löytää vertaisia, joilla on yhteinen elämäntilanne ja yhteiset tavoitteet. Terveydestä keskusteltaessa nimettömyys tarjoaa suojan kertoa kipeistäkin asioista. Monille kirjoittaminen on puhumista helpompi tapa jakaa elämäänsä. Sosiaalinen media mahdollistaa yksilöllisen palautteen. Palautetta voivat antaa vertaiset, asiantuntijat tai teknologiset sovellukset, kuten ruokapäiväkirjat. Yhteistoiminnallisuus on keskeistä sosiaalisessa mediassa. Tämä näkyy muun muassa siten, että erilaisia yhteisen ruokakulttuurin jakavia yhteisöjä on valtava määrä. Odottavien ja pienten lasten äitien, keliaa- Ravitsemuskatsaus 1•2011 kikoiden, laihduttajien, karppaajien, urheilijoiden ja monien muiden erityisruokavalioiden ympärille on syntynyt eläviä yhteisöjä. Asiantuntijuus on murroksessa Facebook on usein keskusteluissa ja uutisoinnissa sosiaalisen median synonyymi. Kyseessä on kuitenkin paljon laajempi ilmiö. Helsingin Sanomien eläkkeelle jäänyt päätoimittaja Janne Virkkunen kirjoittaa Helsingin yliopiston strategiablogissa mediakentän murroksesta: "Muutos on todennäköisesti syvällisempi kuin osaamme tänään kuvitella, mutta se tapahtuu todennäköisesti hitaammin kuin tänään arvioimme". Uusi tiedonvälittämisen ekosysteemi on suuri haaste myös terveydenhuollolle. Ylhäältä alaspäin tapahtuvat terveysviestintä ja -interventiot ovat yhä vaikeampia. Kliinikot kohtaavat entistä itsetietoisempia asiakkaita ja organisaatioista keskustellaan sosiaalisessa mediassa, tahtoivat he sitä tai eivät. On esitetty, että olemme siirtyneet auktoriteettiuskosta asiantuntijavihaan. Kehityksen voi nähdä myös demokratian voittona: sosiaalinen media lisää kansakunnan muistia ja tekee yhteiskunnasta avoimemman. Koulutetut terveysasiantuntijat ovat edelleen harvinainen näky sosiaalisessa mediassa. Ongelmia ovat resurssien ja tietotaidon puute. Sosiaalisessa mediassa asiantuntijat ovat saaneet parhaiten näkyvyyttä mediatalojen tuottamien painonhallintayhteisöpalvelujen kautta (Kiloklubi ja Keventäjät). Asiantuntijoiden ylläpitämiä blogeja on ilmaantunut yhä enemmän (esim. Pronutritionist). Yleensä blogit ovat yksittäisten asiantuntijoiden tuottamia. Blogien erityislaatuisuus syntyy helposta julkaisukanavasta, joka toimii hyvin yhteen hakukoneiden kanssa ja jonka kautta voi synnyttää laajoja verkostoja muiden bloggaajien ja sosiaalisen median aktiivien kanssa. Suosituimpien suomalaisten ravitsemusblogien lukukerrat viikossa ovat yleensä tuhansia, suurimmillaan kymmeniä tuhansia. Maailmalla suurta suosiota nauttii professori Marion Nestlen Foodpolitics-blogi. Yhdysvalloissa toista sataa ravitse- musterapeuttia käyttää aktiivisesti Twitteriä. Sosiaaliseen mediaan meno vaatii henkilökohtaisuutta Asiantuntijaorganisaatioiden rooli sosiaalisessa mediassa on vaatimaton. Sosiaaliseen mediaan jalkautumisessa ei ole kyse vain uudesta viestintäkanavasta, vaan myös uudesta toimintakulttuurista ja tavasta ajatella. Isot terveystoimijat eivät ole kyenneet toistaiseksi vastaamaan sosiaalisen median pienten ketterien toimijoiden luomaan haasteeseen. Asiantuntijalähtöisen läsnäolon ja viestinnän luominen sosiaaliseen mediaan vaatii muutosta. Sosiaalinen media on kuin valtavalla vauhdilla kasvava metropoli. Ihmisiä ja viestintää siellä ei voi ymmärtää vain lintuperspektiivistä. On asetuttava ihmisten tasolle. Henkilökohtaisuus ja ihmisten tasolla toiminen tarkoittaa sekä asennetta että viestinnän tapoja ja sisältöjä. Eviran pääjohtajan Jaana Husu-Kallion kolumnit ovat saaneet hyvän vastaanoton kauttaaltaan sosiaalisessa mediassa. Kolumneis- saan Husu-Kallio on onnistunut edustamaan sekä instituutiota että yksityishenkilöä. Tätä on asiantuntijuus sosiaalisessa mediassa – ja kenties laajemminkin sosiaalisen median aikakaudella. Sosiaalinen media vaatii henkilökohtaista sitoutumista. Samalle se avaa keskusteluyhteyksiä marginaaliryhmien ja ihmisten arkeen. Kirjoittaja: ETM, Terveys 2.0 -konsultti Janne Huovila Internetin ensimmäinen vaihe oli teknologiakeskeinen, ja se mullisti tiedon saatavuuden. Toiseen vaiheeseen liittyvät sosiaalisuus ja verkostot. Terveyden edistämistä sosiaalisessa mediassa kuvataan terveys 2.0 -käsitteen avulla. Siinä on kolme ominaisuutta: 1) yksilöllinen palaute, 2) yhteistoiminnallisuus ja 3) tiedonvälittämisen murros. Ravitsemuskatsaus 1•2011 15 ajankohtaista Mikä saa ihmisen pitämään ruokablogia? B login pitäminen lähtee usein omasta tarpeesta koota ruokaohjeet virtuaaliseen reseptistöön. Ruokablogi on keino hallita, löytää ja jakaa ruokaohjeita helpommin kuin sähköpostitse tai paperilla. Toisaalta blogin pitämiseen liittyy halu kehittää omia taitojaan niin ruoan laittajana, kirjoittajana, valokuvaajana kuin tietotekniikan käyttäjänä. Blogin pitämisen myötä tulee tehtyä monipuolisempaa ruokaa ja kokeiltua uusia ruokalajeja. Blogiin taltioidut ruokaohjeet ja kuvat toimivat päiväkirjan tavoin myös oman oppimisen taltioijana. Kun taidot karttuvat, se tuo iloa ja haasteita, sitouttaa ja innostaa jatkamaan. Blogia kirjoitetaan samanhenkisille Ruokabloggaamisen syyt ovat myös yhteisöllisiä. Useimmat ruokablogin pitäjät kokevat kirjoittavansa jollekin muulle kuin itselle. Moni ruokablogaaja on ollut ennen blogin pitämistä ruokaharrastaja, jolta on kysytty vinkkejä ja ruokaohjeita. Sukulaisista ja tuttavista lukijakunta on nopeasti laajentunut. Arkisesta ruoanlaitosta tulee so- 16 siaalinen tapahtuma, kun reseptin ja kuvat jakaa muiden kanssa. Vain itselleen kokkaavankin ruoanlaitto pysyy mielekkäänä, kun kokemuksen saa jakaa virtuaalisesti muiden kanssa. Ruokablogin kohderyhmänä voivat olla tietyn ruokavalion noudattajat tai sen noudattamisen aloittamista harkitsevat, esimerkiksi vegaanit tai karppaajat. Blogia tehdään ihmisille, jotka noudattavat samanlaista ruokavaliota kuin itsekin tai oma lapsi. Halutaan helpottaa ruokavaliota noudattavien elämää ja antaa omat ruokaohjekokeilut muiden tietoon, etenkin jos ruokavaliosta ei helposti löydy valmiita ruokaohjeita, kuten lapsen vaikeaan allergiaan. Blogia ei kirjoiteta kasvottomalle massalle, vaan vertaisille, joilla on samanlainen käsitys ruoasta. Vertaispalaute saa jatkamaan blogin pitämistä. Palaute on pääsääntöisesti kannustavaa ja positiivista päinvastoin kuin Internetin ruoka-aiheisilla keskustelupalstoilla. Blogin avulla saa lisää samanmielisiä ystäviä. Yhteinen harrastus yhdistää. Ruokabloggaajat kokoontuvat mielellään tapaamisiin eli mii- Ravitsemuskatsaus 1•2011 teihin laittamaan yhdessä ruokaa, oppimaan uutta, vaihtamaan kokemuksia ja kuvaamaan aikaansaannoksia. Blogi on itseilmaisun ja vaikuttamisen kanava Blogi voi olla myös oman identiteetin rakentamista, jopa oman osaamisen portfolio, etenkin ruoka-alan ammattilaisille. Blogisti voi profiloitua tietyn asian puolestapuhujaksi tai edustajaksi: yksi haluaa kertoa, että terveellinen kotiruoka voi olla hyvän makuista ja toinen, että leipominen on rentouttavaa. Roolin voi olla myös ottamatta. Eräs kasviruokaohjeista blogia pitävä teki tietoisen valinnan olla korostamatta sitä, että on kasvissyöjä, jotta ei karsi lukijakuntaa. Hyvä arkiruoka kiinnostaa useampia kuin kasvissyönti. TL Lähde: Lahti T: Ruokabloggaamisen syistä ja ruokablogien kuvaamasta ruokakulttuurista. Pro gradu helmikuu 2010. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto Ruokablogisteja tapaamassa P aulan ja Janin ”Ketun keittiössä” ja Arin ”Äijäruokaa” ovat pitkäikäisimpiä ruokablogeja maassamme. Ne perustettiin esimerkin voimalla ja muiden kannustuksella noin viisi vuotta sitten. Ruoanvalmistus on ollut kaikille kolmelle harrastus jo pitkään. Jan muistelee, että opiskeluaikana ruokaa kokoonnuttiin laittamaan yhdessä. Ari laittoi itse ruokaa, koska ei ollut varaa syödä hyvin ulkona. Vaihtelunhalu vei etsimään ideoita muiden ruokablogeista. Paulan ja Janin kohdalla kohtalokkaaksi osoittautui halu tehdä Burgundin pataa. Resepti löytyi Pastanjauhantaa -ruokablogista. Arki- ja juhlaruokaa myös oman kasvimaan tuotteista Ketun keittiössä kokataan niin arkeen kuin juhlaankin. Mottona ovat kohtuullisuus ja hyvät raaka-aineet. Ruoassa on tärkeää myös ruokakulttuuri, muukin kuin nälän tyydyttäminen. Ruokaa valmistetaan oman palstaviljelmän sadosta, kotimaisista raaka-aineista sesonkeja kunnioittaen. Palstalla viljellään myös erikoisuuksia, ku- ten roomalaisiin ruokiin tarvittavia yrttejä. Paulalla, Janilla ja Arilla on tapana kokoontua joulun alla viettämään Saturnalia-juhlaa ja kokata roomalaista ruokaa. Blogin pitäminen on monipuolistanut perheen ruokalajivalikoimaa, koska on pakko keksiä uutta blogin sisältöä. Puolivalmisteita he käyttävät vain satunnaisesti kiireessä. Niille on kehkeytynyt oma nimityksensä ”saksiruoka”: pussi auki ja sekoitellaan. siin. Virvoitusjuoma olkoon sokerilla makeutettu, silloin harvoin kun sitä juo. Kun Paula leipoo kerran kahdessa kuukaudessa, rasvana on voita. Ruokabloggaajia on runsaasti pääkaupunkiseudulla. Täällä on heille melko usein tapaamisia. Bloggaajat myös hankkivat yhdessä raaka-aineita, kuten luomuruokaa tai riistan lihaa. TL Ruoan aitous ja maku ovat tärkeitä Lisätietoja: www.ketunkeittio.blogspot. com/ aijaruokaa.blogspot.com/ ”Äijäruokaa”-blogissa on paljon japanilaista ruokaa. Arin mottona on: Jos ruoassa on pekonia tai inkivääriä, se ei voi olla pahaa. Hän suhtautuu epäillen kevytrasvoihin ja vähäsuolaiseen soijakastikkeeseen, koska hän arvostaa raakaaineissa prosessoimattomuutta ja lisäaineettomuutta. Paula ja Jan kertovat käyttävänsä suolaa vain vähän. Sitä ei ole käytetty heidän lapsuudenkodeissakaan paljon. He suhtautuvat nykyisin entistä nirsommin lisäaineisiin (E-koodeihin), etenkin makeutusainei- Lähde: Hotelli Helkan järjestämä ruokaglogin pitäjien tapaaminen 5.2.2011. Suomessa on puoli miljoonaa ruoanlaiton harrastajaa. 15 prosenttia miehistä ja 11 prosenttia naisista kokee ruoanlaiton olevan huvia. Taru Lahden tutkimuksen mukaan useimmat ruokablogin pitäjät ovat 20–29-vuotiaita. Toiseksi eniten blogin pitäjiä on ikäryhmässä 30–39-vuotiaat. Ravitsemuskatsaus 1•2011 17 ajankohtaista D-vitamiinia riittävästi – mutta ei liikaa D -vitamiinin ympärillä polveileva keskustelu on aiheuttanut hämmennystä, jota tämä kooste pyrkii selkeyttämään. Voiko ruoasta saada riittävästi D-vitamiinia? Työikäisille (18–60-vuotiaat) suositeltu D-vitamiinimäärä on 7,5 µg eli 300 ky/vrk. Se on mahdollista saada ruoasta esimerkiksi syömällä kalaa 2–3 kertaa viikossa sekä käyttämällä päivittäin vitaminoituja maitovalmisteita ja rasvalevitteitä. Markkinoilla on myös maito (Valio Maito Plus), johon on lisätty D-vitamiinia ”tehoannos” (2 µg/100 g). Sitä runsaasti (yli litran päivässä) käyttävän ei ole syytä syödä D-vitamiinivalmisteita. Saatavilla on myös juustoja, joihin on lisätty D-vitamiinia (kaikki Polar-juustot; D-vitamiinipitoisuus 5 µg/100 g). Luomumaitoon ei lisätä Dvitamiinia. Tämä on tärkeää huomioida lasten D-vitamiinin saannissa, jos päiväkodissa tai koulussa käytetään luomumaitoa. Myöskään voihin ei lisätä D-vitamiinia. Kenelle suositellaan D-vitamiinivalmisteita? Riskiryhmille suositellaan ruokavalion täydentämistä D-vitamiinivalmisteilla päivittäin kautta vuoden (taulukko 1.). Valmisteen lisäksi D-vitamiinia 18 saa tulla ruoasta. Suositusten tavoitteena on, että riskiryhmiin kuuluvien luusto voisi rakentua lujaksi ja pysyä sellaisena mahdollisimman pitkään. Myös tummaihoisten, peittävää vaatetusta käyttävien ja vegaanien voi olla tarpeen täydentää ruokavaliota D-vitamiinilla. Mitkä ovat D-vitamiinipuutoksen riskit? Lapsilla D-vitamiinin puutos voi aiheuttaa riisitaudin ja aikuisilla osteomalasian (luiden pehmeneminen) tai osteoporoosin (luukato). Veren matala D-vitamiinipitoisuus on yhdistetty muihinkin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, masennukseen ja infektioihin. Ei ole kuitenkaan näyttöä siitä, että kyseessä olisi syy-seuraussuhde. Tämän vuoksi aiheesta tarvitaan lisätutkimuksia. Verestä voidaan mitata Dvitamiinin varastomuodon (kalsidiolin) pitoisuus. Katsausartikkelissa (Pearce & Cheetman 2010) esitetään riittävän D-vitamiinin saannin viiteväliksi 50–75 nmol/ litra, joka on linjassa Suomessa yleisesti käytetyn viitevälin (40– 80 nmol/litra) kanssa. Voiko D-vitamiinia saada liikaa? Liikasaannin vaara on olemassa, jos käyttää samanaikaisesti monia D-vitamiinia sisältäviä valmisteita tai syö D-vitamiinia ylisuuria annoksia. Euroopassa D-vitamiinin turvallisen saannin yläraja on alle 10-vuotiailla 25 µg (1000 ky)/vrk ja tätä vanhemmilla 50 µg (2000 ky)/vrk. Tätä suurempien annosten jatkuvan, pitkäaikaisen käytön turvallisuudesta ei ole riittävästi tutkimusnäyttöä. Liika D-vitamiini varastoituu elimistöön ja poistuu sieltä Taulukko 1. Riskiryhmät, joille suositellaan D-vitamiinivalmisteen käyttöä päivittäin Riskiryhmä D-vitamiinia valmisteesta alle 2-vuotiaat a) 10 µg (400 ky) 2–18 -vuotiaat a) 7,5 µg (300 ky) raskaana olevat ja imettävät a) 10 µg (400 ky) yli 60-vuotiaat b) 20 µg (800 ky) a) Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Ravitsemussuositukset ikääntyneille 2010 b) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Suomen lastenlääkäriyhdistys. (Suositukset uudistettiin tammikuussa 2011) Ravitsemuskatsaus 1•2011 hitaasti. Se irrottaa luustosta kalsiumia verenkiertoon, mistä voi seurata esimerkiksi munuaiskiviä ja munuaisten vajaatoimintaa. Liikasaannin haitat tulevat esiin usein vasta vuosien kuluttua. Kirjoittaja Paula Hakala Dosentti, FT, johtava tutkija Kelan tutkimusosasto Lisätietoja: www.terveyskirjasto.fi > D-vitamiini Pearce SH, Cheetham TD. Diagnosis and management of vitamin D deficiency. BMJ. 2010;340:b5664. doi: 10.1136/bmj.b5664. Review. D-vitamiinin määrä voidaan ilmoittaa mikrogrammoina (µg) tai kansainvälisinä yksikköinä (ky). 1 µg = 40 ky (englanniksi IU = International Unit). Ravitsemuskatsaus-lehden numerossa 2/2010 oli virhe sivulla 23. Lisätutkimuksissa D-vitamiiniannokset voisivat olla Ilkka Laaksin mukaan 20–25 mikrogrammaa päivässä (= 800–1000 kansainvälistä yksikköä päivässä). Löytyykö ratkaisu lihavuuteen suolistosta? S uolisto liittyy lihavuuteen monella tapaa. Suolisto säätelee ruokahalua hermoston ja hormonien välityksellä. Suoli myös aistii ruoan makua, sillä suolessakin on makureseptoreita, ei vain suussa. Lisäksi suolistossa elävillä mikrobeilla on todettu olevan yhteys lihavuuteen. Suolistomikrobit selittävät sitä, miksi toinen lihoo ja toinen ei Ihmisen geenit on selvitetty. Nyt selvitetään meissä olevien mikrobien genomia. Esimerkiksi ruoansulatuskanavassa on 10 kertaa enemmän mikrobien genomeja kuin ihmisellä itsellään. Perimä on pysyvää, mutta mikrobien 103−104 genomia ovat osin muuttuvaa geeniainesta. Mikrobien genomikin vaikuttaa ihmisen terveyteen. Selvitettävää on paljon, koska emme vielä tunne kuin murtoosan suolistomikrobeistamme. Se tiedetään, että suurin osa mikrobistosta on pysyvää. Erillään eläneiden identtisten kaksosten suoliston mikrobisto oli hyvin samankaltainen vielä kymmenenkin vuoden kuluttua. Erirotuisilla ihmisillä on erilaiset suolistomikrobit. Pysyvimpiä mikrobeja ovat ne, joilla on kyky kiinnittyä suolen pintaan, kuten eräät bifidobak- teerit ja LGG. Antibioottien käyttö ja laihtuminen ovat yleisimpiä mikrobiston muutoksen syitä. Ylipainoisilla ruokavalion vaikutus mikrobistoon on suurempi kuin muilla. Ruoka ravitsee myös suolistomikrobit Ruoka ja juoma ravitsevat ihmisen lisäksi hänen suolistomikrobinsa. Ravinnon sulamattomat ainekset kulkeutuvat paksusuoleen mikrobien ravinnoksi. Mutta mitä mikrobit suolessa tekevät? Mikrobit voivat vaikuttaa lihavuuteenkin. Kun laihan ja lihavan hiiren ulostetta siirrettiin steriiliin (germ free) hiireen, sen ulkoinen olemus muuttui samaksi kuin hiiren, jolta uloste oli peräisin. Mutta ei tiedetä, miten pysyvää eli miten tehokas tämä hoito olisi hiirillä -tai ihmisillä. TL Lähde: Vuoden 2011 Elintarvikepäivien tieteellisen symposiumin luennot: Prof. Karl-Heinz Herzig, Oulun yliopisto ”Gut – the gateway of nutrients to the human body and much more” Prof. Willem de Voss, Helsingin ja Wageningenin yliopistot ”Microbes in our gut” Ravitsemuskatsaus 1•2011 19 ajankohtaista Vatsa vaivaa monia E rilaiset vatsaoireet ovat yleinen ja usein sangen kiusallinen vaiva. Ummetuksesta, ripulista, turvotuksesta, ilmavaivoista, röyhtäilystä, vatsakivuista ja ruokatorven polttelusta kärsii tälläkin hetkellä suuri joukko suomalaisia. Tarkkoja lukuja ruoansulatuskanavan oireiden yleisyydestä on vaikea antaa, sillä läheskään kaikkien vaivojen vuoksi ei lähdetä lääkäriin. Vatsavaivat ovat yleistyneet Mahasuolikanavaan liittyvän oireilun yleistymistä selittävät muun muassa väestön ikääntyminen sekä jatkuvasti lisääntyvä ylipainoisuus. Myös ruokatottumuksissa ja ruokailurytmissä tapahtuneet muutokset voivat selittää mahavaivojen yleistymistä. Ihmiset syövät entistä enemmän pitkälle käsiteltyä ruokaa ja varsinaisia aterioita korvataan kiireessä hotkaistuilla välipaloilla. Ruoansulatuskanava ei pidä kiireisestä elämänrytmistä, istumatyöstä eikä liian vähäisestä liikunnasta. Usein puhutaankin ”stressivatsasta”. 20 Monet vatsavaivat ovat vaarattomia, mutta kiusallisia. Niiden kanssa oppii kuitenkin pärjäämään. Tällaisia ovat esimerkiksi monet toiminnallisiksi luokitellut mahavaivat, joille ei löydy selkeää, oireet selittävää syytä. Osa vaivoista vaatii kuitenkin lääke- tai ruokavaliohoitoa, ja joskus vaivojen takaa voi paljastua vakavakin sairaus, kuten mahasyöpä. Oireista kannattaa käydä keskustelemassa lääkärin kanssa, jos ne häiritsevät normaalia päivittäistä elämää, tuntuvat rajoittavan tavanomaista ruokailua tai aiheuttavat liiaksi huolta. Seuraavassa kerrotaan tarkemmin muutamista tavallisimmista vatsavaivoista: hakeutuu sen takia lääkärin hoitoon. Ummetus yleistyy selkeästi iän myötä. Se vaivaa etenkin naisia ja ylipainoisia. Tyypillisimpiä ummetuksen aiheuttajia on vääränlainen ruokavalio, jossa suolen toimintaa edistävää ravintokuitua on liian vähän. Myös liikkumattomuus ja vääränlaiset ulostamistavat edesauttavat ummetusoireen kehittymistä. Joskus ummetuksen taustalta voi löytyä rakenteellisia sekä aineenvaihduntaan tai hormonitoimintaan liittyviä häiriöitä. Ummetus voi johtua myös psyykkisistä syistä tai se voi olla lääkkeiden sivuvaikutus. Ummetus Ripuli on hyvin tavallinen ja yleinen ruoansulatuskanavaan liittyvä vaiva, jonka mahdollisia syitä on monia. Akuutti ripulioire liittyy usein infektioon, jonka aiheuttaja voi olla bakteeri tai virus. Esimerkiksi ns. turistiripulin syynä ovat elimistölle oudot, uuden paikkakunnan mikrobit, jotka aikaansaavat usein varsin rajun, mutta muutamassa päivässä itsestään paranevan ripulitaudin. Ummetuksella tarkoitetaan suolen hidasta toimintaa ja siitä aiheutuvaa paksusuolen sisällön runsautta. Ummetuksessa tyypillistä on harvoin tapahtuva ulostaminen ja kovat ulosteet. Ummetuksen esiintyvyys länsimaissa vaihtelee 2–28 prosentin välillä. Vaivan yleisyydestä huolimatta vain noin prosentti ummetuksesta kärsivistä Ravitsemuskatsaus 1•2011 Ripuli Pitkään jatkuvan, kroonisen ripulin takana saattaa olla hoitoa vaativa sairaus. Ripuli voi kieliä myös ravintoaineiden imeytymishäiriöstä tai ruokaaineyliherkkyydestä tai se voi olla jonkin lääkeaineen sivuvaikutus. Mahan- ja pohjukaissuolen haavaumat selittävät ylävatsaoireilusta viidenneksen, ja noin 10 prosentilla taustalta löytyy laktoosi-intoleranssi. Sappikivitauti, keliakia ja syöpätaudit ovat harvinaisempia ylävatsaoireiden selittäjiä. Dyspepsia eli ylävatsaoire Ärtyvä suoli -oireyhtymä eli IBS Ylävatsaan liittyvää monikirjoista oireilua nimitetään usein dyspepsiaksi. Tyypillisiä oireita ovat kipu, polte, turvotus, röyhtäily ja kuvotus. Noin kolmannes ylävatsaoireista on luonteeltaan toiminnallista dyspepsiaa eli oireille ei löydy mitään yksiselitteistä lääketieteellistä aiheuttajaa. Hieman vajaa kolmannes ylävatsaoireilusta selittyy refluksitaudilla, jolla tarkoitetaan mahansisällön aiheuttamaa ruokatorven ärsytystä ja siitä seuraavaa oireilua. Tyypillisiä oireita ovat närästys sekä rinnanaluspolte. Refluksioireita esiintyy 57 prosentilla aikuisväestöstä ainakin silloin tällöin. Viikoittain närästysoireita on noin yhdeksällä prosentilla aikuisista. Ärtyvä suoli -oireyhtymä on tavallisin mahasuolikanavan toiminnallisista vaivoista. Sen tyypillisiä ilmenemismuotoja ovat vatsakipu ja häiriintynyt suolen toiminta. Oireyhtymään liittyy vatsan turvotusta, vaihdellen ummetusta ja ripulia sekä poikkeavaa ulostustiheyttä. Liitännäisoireina voi olla rytmihäiriöitä sekä fibromyalgiaa eli pehmytkudoskipuilua. Ärtyvä suoli -oireyhtymän esiintyvyys on Suomessa 5–20 prosenttia. Se on naisilla yleisempi vaiva kuin miehillä. IBS:n tarkkaa syytä ei tunneta, mutta selittäviä tekijöitä voivat olla muun muassa herkistynyt suolen hermostollinen tai motorinen toiminta, ruokavalion koostumuksesta ja ruokailurytmistä johtuvat syyt tai muutok- Taulukko 1. Mahavaivat vaativat tarkempaa selvittelyä, kun vaivaan liittyy: –tahatonta laihtumista –nielemisvaikeuksia –jatkuvaa pahoinvointia –epäselvää rintakipua –verisiä ulosteita tai epäily verenvuodosta –jatkuva ripuli –vaikea ummetus –kuumeilu –keliakiaepäily –raudanpuuteanemia –jatkuvasti pahenevia oireita –pitkäkestoisia oireita set suoliston bakteerifloorassa. Myös istumatyön arvellaan pahentavan IBS-oireilua. Kirjoittaja: Krista Korpela-Kosonen Viestintä Nutrimedia Lähde: sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Jari Koskenpadon esitys Valion 8.2.2011 Helsingissä järjestämässä seminaarissa. Ravitsemuskatsaus 1•2011 21 ajankohtaista Ruokailoa ja maitoa – kaiken ikää Tiivistelmä Maailman maitopäivän seminaarista Ruokailoa suomalaisessa ruokakulttuurissa Ruokakulttuuriasiamies, KtaO, KM Anni-Mari Syväniemi, MTK Se, mitä ja miten me täällä Suomessa syömme, kertoo suomalaisesta luonnosta, yhteiskunnasta, historiasta, identiteetistä ja kulttuurista. Ruokakulttuurimme rikkaus lähtee siitä, että olemme saaneet vaikutteita niin idästä kuin lännestä. Täällä Suomessa syömme puhdasta ja konstailematonta ruokaa, jota pohjoinen luontomme meille kasvattaa. Meidät tunnetaan vastuullisena ja järkevänä kansana. Se näkyy myös ruoassamme eli panostamme tutkimukseen, laatuun ja terveellisyyteen. Jokainen meistä suomalaisista luo ruokakulttuuria omilla päivittäisillä valinnoillamme. Ruokakulttuuri on kotien kulttuuria! Makumuistot kantavat ihmisen elämässä läpi koko elämän. Tottumukset makuihin syntyvät jo varhaislapsuudessa. Ruoka on se, joka tuo iloa elämään myös vanhuuden päivinä, kun toimintakyky heikkenee. On siis tärkeää pitää huoli siitä, että lapset opettelevat lempeästi 22 uusiin makuihin ja syövät monipuolisesti. Aivan samalla tavalla on ensisijaisen arvokasta tarjota maistuvaa ja ravitsevaa ruokaa elämän ehtoopuolella oleville vanhuksille. Annetaan aikaa hyvälle suomalaiselle ruoalle ja maidolle, syödään yhdessä, ruoasta iloisesti nauttien! Maidon merkitys lapsen ruokavaliossa Tutkija, ETM Pipsa Kyttälä, THL Maidolla on erittäin merkittävä rooli suomalaisten lasten ja nuorten ruokavaliossa, sillä maito ja maitovalmisteet tuovat lasten ruokavalioon merkittävän määrän mm. proteiinia, kalsiumia, fosforia, D-vitamiinia sekä B2- ja B12-vitamiineja. Päivittäin käytettävien tuotteiden valinnassa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota maidon ja maitovalmisteiden laatuun, sillä ne voivat tuoda ruokavalioon myös kovaa rasvaa ja sokeria. Alle kouluikäisillä lapsilla nestemäisen maidon ja piimän käyttö on runsasta, ja heillä yleisimmin käytetyt maitolaadut ovat ykkös- ja kevytmaito. Leikki-ikäisille lapsille suositellaan käytettäväksi rasvatonta Ravitsemuskatsaus 1•2011 maitoa, eli tämän suosituksen toteutumiseen on vielä matkaa. Rasvattoman maidon osuus käytetystä maidosta kuitenkin kasvaa lapsen iän myötä. Yläkouluikäisillä maito ja maitotuotteet kuuluvat tärkeänä osana niin aamupalaan kuin lounaaseen. Yli puolet (52 %) yläkouluikäisistä valitsee koululounaalla ruokajuomaksi maitoa tai piimää. Kouluikäiset lapset ja nuoret, ykkösluokkalaisista yläkouluikäisiin saakka, käyttävät sekä koulussa että kotona yleisimmin rasvatonta maitoa. Millä eväillä suomalainen tekee työtä? Ravitsemusterapeutti, TtM Anette Palssa, Valio Olo Suomalaisten ruokailutottumukset ovat tutkimusten mukaan muuttuneet parempaan ja terveellisempään suuntaan. Yksilöittäin ruokatottumuksissa on paljon vaihtelua, ja käsitys terveellisestä syömisestä on usein hukassa. Ruokailun rytmittäminen arkipäivään luo oman haasteensa. Valitettavan usein ravitsemusviestintä elää säännöllisen kahdeksasta neljään -työpäivän rytmissä, joten ohjeiden soveltaminen vuorotyöntekijän arkeen on vaikeaa. Painoa pidetään liian usein terveellisen ruokavalion mittarina. Siksi työikäisessä väestössä haasteena saattaa olla jopa vajaaravitsemus, kun painon nousun pelossa syömistä rajoitetaan. Niukka syöminen voi johtaa tärkeiden ravintoaineiden, erityisesti proteiinin, tyydyttymättömän rasvan ja kalsiumin, liian vähäiseen saantiin. Maidosta ja maitovalmisteista ruokavalioon saadaan lisää proteiinia ja kalsiumia, kalasta ja kasvirasvoista taas tyydyttymätöntä rasvaa. Iltapäivän välipala olisi myös tarpeellinen monelle työikäiselle, sillä se tukee jaksamista työpäivän aikana ja auttaa syömisen hallinnassa. Ikääntyessä on tärkeää turvata riittävä proteiinin saanti Projektijohtaja, ETT Merja Suominen, Suomen Muistiasiantuntijat ry Hyvä ravitsemus ylläpitää terveyttä, toimintakykyä ja elämänlaatua. Iso osa ikääntyneistä kärsii heikentyneestä ravitsemustilasta eli liian vähäisestä energian ja/tai suojaravintoai- neiden saannista. Mitä vanhemmasta ikäryhmästä puhutaan ja mitä suurempi on ulkopuolisen avun ja hoidon tarve, sitä yleisempää heikko ravitsemustila on. Lihaskato eli sarkopenia kuuluu normaaliin ikääntymiseen. Ihmisen lihasmassasta ja -voimasta katoaa noin 1 % vuodessa 30. ikävuoden jälkeen. Vanhenemiseen liittyvien hormonimuutosten, sairauksien ja laihtumisen seurauksena lihaskato kiihtyy ja riski toiminnanvajeiden kehittymiseen suurenee. Riittävä proteiinin- ja energiansaanti sekä liikunta auttavat hidastamaan lihaskadon etenemistä. Lihaskadon hidastamiseksi ikääntyvät tarvitsevat ruokavaliostaan enemmän proteiinia kuin työikäiset. Suosituksena on 1,0–1,2 g/painokilo/vrk eli vähintään 80 g proteiinia päivässä. Riittävä proteiinin saanti ikääntyneillä auttaa myös ylläpitämään luuston hyvää kuntoa, sydän- ja verisuoniterveyttä ja solujen uusiutumista, kuten haavojen parantumista. Hyviä proteiininlähteitä ikääntyneen ruokavaliossa ovat esimerkiksi maito ja maitovalmisteet, liha, kala, broileri ja kananmuna sekä niistä tehdyt valmisteet. Tiesitkö? Maailman maitopäivää juhlitaan 1. kesäkuuta YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n koordinoimana. Kansainvälisen tapahtuman tarkoituksena on kiinnittää huomiota maitoon monesta eri näkökulmasta, kuten elintarvikkeena, osana ruokakulttuuria, ravintoaineiden lähteenä ja maataloustuotteena. Päivää vietetään monessa maassa samaan aikaan, jolloin korostuu maidon merkitys maailmanlaajuisena elintarvikkeena. Kansainvälistä koulumaitopäivää juhlitaan syyskuun viimeisenä keskiviikkona. Päivän tarkoituksena on muistuttaa maidon merkityksestä koululaisten ravitsemuksessa. FAO koordinoi päivän viettoa ja kannustaa koulujen oppilaita ja henkilökuntaa päivän viettoon. Juhlintaan osallistuu vuosittain miljoonia koululaisia yli 40 maassa. Ravitsemuskatsaus 1•2011 23 Väitöksiä Runsaasti fosforia ja vähän kalsiumia sisältävä ruokavalio on haitaksi luustolle F osfori ja kalsium ovat luun perusrakennusaineita, joita tarvitaan kestävän luuston muodostumiseen ja ylläpitoon läpi elämän. Ravinnon fosforin ongelma ei ole niukka saanti, vaan liika saanti. Länsimaissa, Suomi mukaan lukien, ihmiset saavat fosforia ravinnosta keskimäärin 2–3-kertaisesti yli ravitsemussuositusten (600 mg/vrk). Suomalaisten fosforin saantia on aliarvioitu Suomalaisten fosforin päälähteitä ovat maito-, vilja- ja lihatuotteet. Näistä maitovalmisteet sisältävät myös runsaasti kalsiumia. Elintarvikkeet voivat sisältää luontaisesti fosforia, niihin lisättyjä lisäainefosfaatteja tai molempia. Suomalaisten nykyiset fosforin saannit ovat todennäköisesti aliarvioituja, sillä useiden ravintolaskentaohjelmien fosforipitoisuudet perustuvat Fineli®-elintarvikekoostumustietokannan tietoihin, jossa elintarvikkeiden fosforipitoisuuksista osa on analysoitu laboratoriossa, mutta osa fosforipitoisuuksista on vain laskennallisia. Saannin arvioinnin ongelmaa lisää sekin, että fosfaattilisäaineita ei useinkaan ole otettu huomioon ravintoainesisällöissä. 24 Riittävä kalsiumin saanti tärkeää, kun fosforin saanti on runsasta Väitöstutkimuksessani selvitin, onko ruokavalion fosforimäärällä, fosforilähteillä ja kalsiumfosforisuhteella vaikutusta kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan terveillä 20–43-vuotiailla suomalaisilla naisilla. Väitöskirjatyö perustui kahteen kokeelliseen tutkimukseen ja kahteen poikkileikkaustutkimukseen. Runsaalla fosforin saannilla (1995 mg/vrk) havaittiin olevan haitallisia vaikutuksia kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan, sillä seerumin lisäkilpirauhashormonipitoisuus (SPTH) suureni, luun hajoaminen lisääntyi ja luun muodostus väheni. Kun runsaasti fosforia (1850 mg/vrk) ja vähän kalsiumia (480 mg/vrk) sisältävään ruokavalioon lisättiin kalsiumia (600 ja 1200 mg), S-PTH-pitoisuus pieneni ja luun hajoaminen väheni molemmilla kalsiumlisäyksillä. Kalsiumin saantisuositus aikuisille on 800 mg/vrk. Tutkimuksessa, jossa oli mukana 147 suomalaista naista, runsas fosforin saanti oli yhteydessä korkeampiin S-PTH pitoisuuksiin. Lisäksi havaittiin, että lisäaineista peräisin oleva fosfori on haitallisempaa Ravitsemuskatsaus 1•2011 kuin elintarvikkeen luontaisesti sisältämä fosfori. Suomalaisten tärkeimpiä lisäainefosfaattien lähteitä ovat makkarat, lihavalmisteet, leivinjauheella kohotetut leivonnaiset sekä valmisruoat. Sama tutkimus osoitti, että alhainen ruokavalion kalsiumfosforisuhde voi häiritä kalsiumaineenvaihduntaa ja mahdollisesti tätä kautta lisätä myös luun hajoamista. Väitöskirjatyöni perusteella runsaan fosforin saannin vähentäminen näyttäisi olevan perustelua myös terveillä ihmisillä etenkin, jos kalsiumin saanti jää alle ravitsemussuositusten. Kirjoittaja: ETT, tutkijatohtori Virpi Kemi Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos Ravitsemustiede Helsingin yliopisto Lähde: Väitös 28.5.2010 ”Effects of dietary phosphorus and calcium-to-phosphorus ratio on calcium and bone metabolism in healthy 20- to 43-year-old Finnish women” Hiilihydraattien laatu on tärkeää lasten ruokavaliossa H iilihydraatit ovat elimistön tärkein energianlähde. Niistä saadaan maailmanlaajuisesti 40– 80% energiasta. Niiden osuudeksi suositellaankin 50–60% energiansaannista kolmesta ikävuodesta lähtien. Lasten hiilihydraattien saantia on tutkittu vähän. Erityisesti kuitua koskeva tutkimustieto on riittämätöntä. Kansainväliset kuidun saantisuositukset lapsille perustuvat keskimääräisiin arviointeihin ja aikuisten suosituksiin, eikä suomalaisia suosituksia ole käytettävissä. Erittäin vähän energiaa sisältävien ravintokuitujen on ajateltu vaikuttavan haitallisesti lasten kasvuun. STRIP-projektissa (=SepelvaltimoTaudin Riskitekijöiden InterventioProjekti) on selvitetty väitöskirjatyönä lasten hiilihydraattien saantia. Tutkimuksessa käytettiin tietolähteenä tutkimuslasten ruokapäiväkirjoja, verinäytteitä sekä kasvutietoja, kun lapset olivat 8 kk–10 v ikäisiä. Runsaasta kuidusta on etua myös lapsille Väitöskirjatyön tulokset osoittivat, ettei runsaasta kuidun saannista ole haittaa lasten kasvulle, vaan etua sekä ravitse- muksellisesti että sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyssä. Runsaasti kuitua saaneiden lasten ruokavaliossa oli enemmän vitamiineja ja kivennäisaineita sekä vähemmän sokeria, rasvaa ja tyydyttynyttä rasvaa kuin keskimäärin tai vähän kuitua saaneiden lasten ruokavaliossa. Lisäksi runsas kuidun saanti laski lasten kolesteroliarvoja. Sokeri ja fruktoosi nostivat triglyseridiarvoja. Runsas kokonaishiilihydraattien saanti laski veren hyvää HDL -kolesterolia vain niillä lapsilla, joilla oli apolipoproteiini E geenissä alleeli E3 tai E4. Sokerilla yllättävä yhteys pituuskasvuun Sokerin runsas saanti heikensi lasten ruokavalion laatua. Paljon sokeripitoisia elintarvikkeita käyttäneet lapset söivät vähemmän vilja- ja maitotuotteita kuin niukemmin sokeria käyttäneet lapset. Heillä myös ruokavalion rasvan laatu oli huonompi kuin muilla lapsilla. Sokerin käyttö ylitti suositukset jo toisesta ikävuodesta lähtien paljon sokeria käyttäneillä lapsilla. Lasten runsas sokerin käyttö oli yllättäen yhteydessä myös lasten pituuskasvuun. Kymmenen vuoden seurantajaksolla runsaasti sokeria käyttäneiden lasten kasvu jäi 1,5 cm jälkeen vähemmän sokeria käyttäneistä lapsista. Sokerin ja pituuskasvun yhteydestä tarvitaan lisätutkimuksia. Runsaalla sokerinkäytöllä ei tässä tutkimuksessa havaittu olevan yhteyttä ylipainoon. Hiilihydraattien laadulla on tärkeä merkitys lasten ruokavaliossa. Sokerin käytössä kannattaa olla tarkkana jo varhaislapsuudessa. Lasten ruokavalion tulisi olla runsaskuituista. Suositeltavaa on lisätä lasten viljavalmisteiden, kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöä. Vähäinen kuidun saanti on yhteydessä makeisten, sokerin ja lastenruokien runsaaseen käyttöön. Kirjoittaja: FT, laillistettu ravitsemusterapeutti Soile Ruottinen Lähde: Väitös 10.2.2011: Carbohydrate intake in children – associations with dietary intakes, growth, serum lipids, and dental health, Turun Yliopisto Ravitsemuskatsaus 1•2011 25 väitöksiä Laihdutusmainonnasta ja lihavuuden kokemisesta S uomalaiset kuluttavat noin sata miljoonaa euroa vuodessa laihuuden markkinoilla. Laihdutustuotteille riittää ostajia, koska noin joka neljäs mies ja joka kolmas nainen laihduttaa. Väitöstutkimukseni kohdistui lihavuutta ympäröivään kulttuuriin. Laihdutusmainonnasta tarkasteltiin sitä, millaisia laihdutustuotteita sodanjälkeisessä Suomessa on mainostettu. Lähteenä oli perhelehti Seura vuosilta 1948 – 2001. Lisäksi haastateltiin 44 vaikeasti lihavaa (painoindeksi vähintään 35 kg/m²) ihmistä, jotka osallistuivat erikoissairaanhoidon painonhallintaryhmään ja kysyttiin heidän kokemuksiaan lihavana elämisestä ja käsityksiään lihavuuden syistä. Lisäksi selvitettiin, mitä vaikeasti lihavat naiset laihduttaessaan tavoittelivat. Laihdutustuotteita markkinoidaan puhuttelevin lupauksin Yksi tutkimuksen päätulos on, että laihdutuksen ihmetuotteita mainostettiin runsaasti ja niiden markkinoinnissa luvattiin painon nopeaa putoamista, ulkonäön kohentumista, tuotteen turvallisuutta ja luonnonmukaisuutta sekä näläntunteen puuttumista laihduttamisen aikana. Erikseen selvitettiin Painonvartijoiden ja rasvaimua tarjoavien klinikoiden mainonnasta, 26 miten vastuu painosta jakautuu palvelun tuottajan ja ostajan kesken. Mainonnassa ei viitattu, että asiakas olisi vastuussa painostaan tai terveytensä ylläpitämisestä. Hänen vastuullaan oli toteuttaa elintapamuutokset tai noudattaa klinikan asiantuntijoiden ohjeita. Mainonnassa ei pidetty tärkeänä sitä, että henkilö ymmärtäisi, mikä on johtanut lihavuuden syntyyn. Lihavuuden selitys on yhteydessä painonhallinnan onnistumiseen Vaikeasti lihavilla henkilöillä oli useita selityksiä lihavuudelleen. Tutkimuksessa löydettiin neljä selitysmallia, joiden mukaan lihavuus johtuu elintavoista (”Mä syön liikaa makkaraa”), lääketieteellisistä syistä (”Kun tuli toi diabetes, niin sit mä aloin lihoo”), psyykkisemotionaalisista (”Mulla on niin paha olla, niin paha mieli”) tai sosiokulttuurisista syistä (”Kun mun pyörä varastettiin niin sit se liikunta jäi” tai ”Mä lihon aina jouluna”). Painonhallinnassa onnistuneiden henkilöiden lihavuusselityksille oli tyypillistä, että ne myötäilivät tieteellistä tietämystä lihavuuden aiheuttajista. Epäonnistujat kokivat syyllisyyttä sekä alemmuudentunnetta. He puhuivat siitä, kuinka syömistään kontrolloimalla ja Ravitsemuskatsaus 1•2011 liikkumalla ihminen lunastaa paikkansa niiden joukossa, joiden ei tarvitse tuntea syyllisyyttä elintapojensa vuoksi. Painonhallinnalla voi osoittaa omaavansa valtaa omaan kehoonsa ja mielitekoihinsa sekä näyttää, että toimii, kuten sosiaalisesti odotetaan. Naiset tavoittelevat ennen kaikkea parempaa ulkonäköä Naisten haastatteluissa toive ulkonäön kohenemisesta korostui. Kaikki naiset elämäntilanteesta, painosta ja iästä riippumatta toivoivat laihtuvansa, jotta saisivat kauniimman vartalon ja viehättävämmän ulkonäön. On tärkeää, että terveydenhuollossa potilaita tuetaan asettamaan realistisia laihtumistavoitteita eikä uskomaan laihdutustuotteiden ostohalukkuutta lisäävää mielikuvamarkkinointia ja ylimitoitettuja mainosväittämiä. Kirjoittaja: FT, tutkijatohtori Stiina Hänninen terveystieteiden yksikkö Tampereen yliopisto Lähde: Väitös 10.12.2010: "Lihavuus ja laihduttaminen laihdutusmainonnassa ja vaikeasti lihavien ihmisten kokemana ". Väitöstilaisuuden lektio: Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2011:48;79-81 Suomalainen valitsee ravintolassa pihvin S uomalainen ilmoittaa kyselyissä haluavansa syödä kevyemmin. Silti hän valitsee ravintolassa mieluummin lihaa kuin salaatin, kasvisruokaa tai kala- ja äyriäisruokia. Kevyt kiinnostaa, mutta raskasta syödään. Liharuoka on ollut suosituinta ravintoloissa kautta aikain. Ajanjakso 1940-luku 1950-luku 1960-luku 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-luku Suosikkiruokia Rasvainen siankyljys Sipulipihvi, wieninleike Pihvit ja ranskalaiset Wieninleike Pippuripihvit, pitsa ja jauheliharuoat Pihvit Pihvit ja hampurilaiset Lähde: Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRan tiedotustilaisuus 19.1.2011: Ravintolaruokailun trendit eilen, tänään ja huomenna. Maito on aikuisten toiseksi yleisin ruokajuoma kodin ulkopuolella M aito on toiseksi yleisin aterian yhteydessä nautittu juoma. Sen valitsee 18 prosenttia lounaalla tai päivällisellä ulkona syövistä yli 15-vuotiaista suomalaisista. Maidon isoa osuutta selittää osittain se, että Ravintolaruokailun trenditutkimuksessa ovat mukana myös opiskelija- ja henkilöstöravintolat. Hanavesi on yleisin ruokajuoma ulkona syödyllä aterialla. Vesi Maito Virvoitusjuoma Viini Kotikalja Olut Mehu Kivennäisvesi Kahvi 0 10 20 30 40 50 Lähde: Ravintolaruokailun trendit 2010 -tutkimus Lähde: Ravintolaruokailun trendit 2010 -tutkimus Ravitsemuskatsaus 1•2011 27 Kulutuslukuja 2010 Ravintotase on monipuolinen tietolähde S uomalaiset kuluttivat vuonna 2010 nestemäisiä maitotuotteita keskimäärin 183 kiloa, hedelmiä ja marjoja 81 kiloa, viljaa 80 kiloa, lihaa 76 kiloa ja vihanneksia 68 kiloa. Lihaa, munia, juustoa, jogurttia, hedelmiä, kasviöljyjä, pähkinöitä ja kaakaota kului edellistä vuotta enemmän. Sen sijaan vihannesten ja sokereiden kokonaiskulutus vähenivät. Lihan kokonaiskulutus kasvoi vuoden 2009 notkahduksen jälkeen. Naudan- sekä siipikarjan lihan kulutus kasvoivat noin neljä prosenttia. Myös sianlihan kulutus kasvoi hieman. Lihasta suurin osa oli sikaa, noin 35 kiloa. Nautaa ja siipikarjanlihaa kului lähes yhtä paljon eli noin 18 kiloa kumpaakin. Vaikka viljan kulutus pysyi edellisvuoden tasolla, eri viljalajien suosio vaihteli. Ruista ja kauraa kului enemmän ja vehnää hieman vähemmän. Suurin osa viljasta oli edelleen vehnää, 46 kiloa. Ruista söimme 16 kiloa, kauraa ja riisiä kumpaakin 5 kiloa asukasta kohden laskettuna. Valtaosa vihanneksista, 56 kiloa, oli tuoreita vihanneksia. Vihannesten kokonaiskulutusluvussa ovat mukana vihannespakasteet ja -säilykkeet. Hedelmiä ja marjoja syömme tuoreina, kuivattuina ja me- 28 huina yli 80 kiloa vuodessa henkeä kohden. Tästä yli puolet, noin 48 kiloa, oli tuoreita hedelmiä. Maitovalmisteita kului entiseen tapaan Maitovalmisteiden ja juomien kulutuksessa ei tapahtunut suurta muutosta. Maitoa kului noin 131 litraa ja piimää 12 litraa. Olutta joimme 83 litraa, virvoitusjuomia 61 litraa ja mehuja 48 litraa. Sokeria, siirappia ja hunajaa kului noin 32 kiloa henkeä kohden. Todellista kulutusta on hankala arvioida. Esimerkiksi tuontielintarvikkeiden sokeri ei ole luvussa mukana. Ravintotase tutuksi Ravintotase on yhteenveto Suomen tärkeimpien elintarvikeryhmien tuotannosta, kotimaisesta käytöstä ja kulutuksesta. Ravintotaseeseen kuuluu 12 ruoka-aineryhmää sekä alkoholijuomat. Ruokakäytön perusteella lasketaan elintarvikkeiden kulutusluvut henkeä kohti vuodessa. TL Lähde: Tike, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, Ravintotase 2010 (ennakko). Elintarvikkeiden kulutus g/hlö/vrk Elintarvike Viljavalmisteet Peruna Kasvikset, vihannekset Hedelmät ja marjat Liha Kala Kananmuna Maitovalmisteet, nestemäiset Juusto Voi Margariini Rasvaseokset Sokeri, siirappi, ym. Ravitsemuskatsaus 1•2011 Kulutus 1980 196 177 45 242 183 46 32 7,4 dl 18 32 21 - 105 1990 203 165 114 242 184 52 31 5,9 dl 35 15 21 6 95 2000 2010 206 218 169 162 177 201 247 222 190 209 36 44 28 27 5,1 dl 4,9 dl 45 52 12 8 - 20 - 8 93 89 Energiaravintoaineiden lähteet vuonna 2010 Energian saanti 2010 11,6 MJ (2777 kcal) /henkilö/ vrk * Elintarvikeryhmä Viljavalmisteet Maito ja maitovalmisteet Liha ja lihavalmisteet Sokerit Ravintorasvat Peruna ja kasvikset Hedelmät ja marjat Kalat Kananmuna % 27 17 14 13 13 9 4 2 1 Hiilihydraattien saanti 2010 318,7 g /henkilö/vrk Elintarvikeryhmä Viljavalmisteet Sokerit Peruna ja kasvikset Maito ja maitovalmisteet Hedelmät ja marjat % 42 28 13 9 8 *Ei sisällä alkoholia. Proteiinin saanti 2010 108,3 g /henkilö/vrk Elintarvikeryhmä Liha ja lihavalmisteet Maito ja maitovalmisteet Viljavalmisteet Kalat Peruna ja kasvikset Kananmuna Hedelmät ja marjat % 31 29 22 7 7 3 1 Rasvan saanti 2010 108,8 g /henkilö/vrk Elintarvikeryhmä Margariinit ja öljyt Voi Maito ja maitovalmisteet (maidot ja piimät 5 %) Liha ja lihavalmisteet Kasvikset ja hedelmät Viljavalmisteet Kananmuna Kalat Ravitsemuskatsaus 1•2011 % 29 9 26 23 4 4 3 2 29 kulutuslukuja 2010 Maitovalmisteiden kulutus S uomi on maitomaa, vaikka maidon ja piimän kulutus jatkoi viime vuonna hienoista laskuaan edellisten vuosien tapaan. Maidon ja piimän sijaan syödään juustoa ja jogurtteja, jotka edelleen kasvattivat suosiotaan. Viime vuonna myös viilien kulutus suureni. Vuonna 2010 maitoja kulutettiin 131 litraa henkeä kohden, mikä oli prosentin vähemmän kuin vuotta aiemmin. Käy- tetyin maitolaatu on kevytmaito. Kuitenkin jo lähes 40 prosenttia maidoista oli rasvatonta. Piimää, jogurtteja ja viilejä kului yli 41 litraa. Suosituin hapatettu maitovalmiste on jogurtti, jonka suosio kasvaa vuosi vuodelta. Viime vuonna sitä kului lähes 23 litraa henkeä kohden, neljä prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Viili yllätti positiivisesti. Viilin kulutus on ollut pitkään vähenevä, mutta viime vuonna Maitovalmisteiden kulutus vuonna 2010, ennakko NESTEMÄISET MAITOVALMISTEET tilamaito (4,3 %) täysmaito (3,5 %) kevytmaito (1,5 %) ja ykkös- ja luomumaidot rasvaton maito Maidot yhteensä juotavat piimät jogurtit viilit, sis. kermaviilin Hapatetut maitovalmisteet yhteensä kermat Nestemäiset maitovalmisteet yhteensä l/hlö/v 1,8 10,1 dl/hlö/vrk 0,05 0,28 67,6 51,7 131,2 12,0 22,8 5,0 39,8 7,0 178,0 1,85 1,42 3,60 0,33 0,62 0,14 1,09 0,19 4,87 JÄÄTELÖT l/hlö/v 13,9 dl/hlö/vrk 0,38 kg/hlö/v 19,1 g/hlö/vrk 52,4 2,9 2,8 7,5 5,2 8,0 7,6 20,4 14,3 JUUSTOT RASVAT voi rasvaseokset margariinit (vuonna 2008) kasviöljyt 30 Ravitsemuskatsaus 1•2011 kulutus suureni pari prosenttia 5,2 kiloon (5,0 litraan). Kymmenessä vuodessa viilin kulutus on vähentynyt litran. Nestemäisten maitovalmisteiden kulutus, kermat mukaan lukien, oli viime vuonna yhteensä 183 kiloa henkeä kohden. Litroiksi muutettuna se oli 178 litraa. Se oli reilun prosentin vähemmän kuin vuonna 2009. Nestemäisten maitovalmisteiden kokonaiskulutus ei enää yllä suositukseen, joka on puoli litraa nestemäisiä maitovalmisteita päivässä. Jäätelön kulutus henkeä kohden oli viime vuonna 13,9 litraa. Se oli litran enemmän kuin vuonna 2009 ja samaa luokkaa kuin jäätelönkulutuksen huippuvuonna 2005, jolloin söimme 14,1 litraa jäätelöä henkeä kohden. Kumpanakin vuonna lämmin kesäsää edisti jäätelön myyntiä. Juustojen kulutus kasvoi hieman, ja oli 19,1 kiloa henkeä kohden. Luku sisältää myös raejuuston ja rahkan. Rasvojen kulutus säilyi lähes ennallaan verrattuna vuoteen 2009. TL Lähde: Tike, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, Ravintotase 2010 (ennakko) Maitovalmisteiden aiempien vuosien kulutuslukuja on Maito ja Terveys ry:n verkkosivuilla osoitteessa www.maitojaterveys.fi. Voin kulutus Euroopassa vuonna 2009 Ranska 7,9 Saksa 5,6 Sveitsi 5,4 Islan 5 Tsekki 5 Itävalta 4,8 Puola 4,4 Viro 4,3 Norja 3,9 Hollan 3,4 Iso-Britannia 3 2,9 SUOMI Slovakia 2,8 Latvia 2,7 Venäjä 2,5 Irlan 2,5 2,4 Belgia Lieua 2,2 Ukraina 1,9 Ruotsi 1,8 Tanska 1,8 Italia 1,6 Kroaa 1,1 Unkari 1 0,7 Kreikka Espanja 0,5 0 2 4 6 8 10 Voin kulutus Euroopassa vuonna 2009, kg/asukas Lähde: Bulletin of the International Dairy Federation 446/2010. The World Dairy Situation 2010 Ravitsemuskatsaus 1•2011 31 1 JOUKKOKIRJE Ravitsemuskatsaus 1/2011 Sisältö sivu Lukijalle 3 Ajankohtaista Aikuisten lihavuuden hoitosuositus uudistettu Mitä painonhallinta suomalaisille merkitsee? Tieto, trendit ja tilanteet ruokavalinnoissa Sapere-menetelmän 10 vuotta Suomessa Arjen uskomukset ruoasta ja terveydestä Terveysviestintä ja ravitsemuskasvatus sosiaalisessa mediassa Mikä saa ihmisen pitämää ruokablogia? Ruokablogisteja tapaamassa D-vitamiinia riittävästi – mutta ei liikaa Löytyykö ratkaisu lihavuuteen suolistosta? Vatsa vaivaa monia Ruokailoa ja maitoa – kaiken ikää Suomalainen valitsee ravintolassa pihvin Maito on toiseksi yleisin ruokajuoma 4 6 8 12 13 14 16 17 18 19 20 22 27 27 Väitöksiä Fosforin saanti ja luusto Hiilihydraatit lasten ruokavaliossa Laihdutusmainonta ja lihavuuden kokeminen 24 25 26 Kulutuslukuja 2010 Ravintotase Maitovalmisteiden kulutus Voin kulutus 28 30 31