Keskellä elämää-lehti 1/2015

Nyt voin tehdä
mitä haluan!
27-vuotiaan Annika Brusilan
kuntoutuminen kivusta huutavasta, kolmen ihmisen autettavasta vuodepotilaasta omassa
kodissaan itsenäisesti asuvaksi
aktiiviseksi naiseksi on tarina,
joka kannattaa lukea.
K
Jalkojen yliherkkyys suurin haaste
Keskellä elämää 1/15
Vuonna 2012 löydetyn aivokasvaimen ja sen poistamiseksi tehtyjen
leikkausten jälkeen Annika Brusilan
kuntoutumisen suurin haaste oli alaraajojen yliherkkyys. Sen takia kaikki
kosketukset, liikkuminen, pukeutuminen ja suihkussa käyntikin olivat
hänelle erittäin kivuliaita. ”Toiminta
oli käytännössä mahdotonta ja Annika tarvitsi tuon vaivan takia tosi
paljon apua”, kertoo Brusilan asumisvalmennuksessa ja kuntoutumisprosessissa Caritaksessa alusta
asti mukana ollut toimintaterapeutti
Katri Niemelä.
18
Pikkuhiljaa, siedätyshoidon ja Annikan loputtoman tahdonvoiman ansiosta kivut alkoivat hellittää. ”Aluksi
en uskaltanut lähteä täältä asunnosta
yhtään mihinkään, kun varoin jalkojani ja pelkäsin, että kaadun pyörätuolilla. Noin puolen vuoden hoidon
jälkeen uskalsin tehdä vierailulle tulleelle poikaystävälleni yllätyksen
ja menin häntä alakertaan hissillä
vastaan. Se oli tosi iso asia minulle”,
Annika kertoo.
Kipujen keskellä Annika harjoitteli
Caritaksen asumisvalmennuksessa
sinnikkäästi arjen taitoja. Kolmen
kuukauden valmennuksen jälkeen
Annika muutti Caritaksen palveluasuntoon ja kuntoutusta jatkettiin
yhdessä caritaslaisten kanssa. Kaksi
toimintaterapeuttia ja fysioterapeutti
ovat kulkeneet koko matkan Annikan kanssa, ja asumisvalmennuksen
alussa myös sairaanhoitajan palveluilla oli iso rooli kuntoutumisessa.
”Kun tulin tänne, olin kahden tai
kolmen henkilön avustettava ja
ensimmäisenä opettelin käymään
suihkussa. Nyt viimeisillä fysioterapiakerroilla pystyin kävelemään
portaat ylös ja alas ilman terapeutin
apua”, Annika kiteyttää edistymisensä
Caritaksessa. ”Olen kuntoutunut ja
kovasti. Nyt voin tehdä mitä haluan –
ihan itse!”
Tahdonlujuus, lähipiiri ja
caritaslaiset sen tekivät
Tammikuun lopussa Annika Brusila
sai palkinnon sinnikkyydestään, kun
hän pääsi muuttamaan takaisin omaan
kotiinsa. ”Kuntoutuminen on ollut tosi
vaativa kokemus, mutta minulla on
kova tahdonlujuus ja motivaatiota
on löytynyt, kun olen tiennyt, että
pääsen asumaan kotiin kunhan saan
itseni kuntoon”, hän sanoo.
”Tällaisen matkan kulkemiseen tarvitaan luonnollisesti asiakkaalta vahvaa motivaatiota, mutta todella isossa
roolissa on myös lähiverkosto, kuten
Annikalla oma avomies ja perhe –
sekä muu hoitotiimi.
Kun kaikki tietävät päätavoitteen ja
tekevät täysillä töitä sen eteen, niin
silloin tavoitteeseen myös päästään”,
lisää toimintaterapeutti Katri Niemelä.
”Kyllä, perheeni ja avomieheni ovat
olleet suuri apu minulle. Ja täällä
Caritaksessa kanssani työskennellyt tiimi on aivan mahtava. Vaikka
tärkeintä onkin ollut, että olen itse
päättänyt kuntouttaa itseni, caritaslaisten ansiosta olen pystynyt tähän”,
Annika jatkaa.
Kotiin muuton jälkeenkin Annikan
kuntoutus totta kai jatkuu. Ohjelmassa on muun muassa laitoskuntoutusjakso, jolloin Annika aikoo
palata Caritakseen. ”Haluan ehdottomasti laitoskuntoutukseen tähän
taloon”, hän sanoo. Annikan tavoitteet kuntoutumiseen ovat edelleen
korkealla ja niiden ansiosta motivaatio varmasti säilyy. ”Tavoitteenani on
päästä samaan kuntoon missä olin
ennen aivokasvainta ja leikkauksia.
Jossain vaiheessa haluaisin olla siinä kunnossa, että voisin saada lapsia ja perustaa perheen. Se on iso
haave”, hän sanoo.
Kohtalotovereilleen Annikalla on
vahva viesti: ”Haluan kertoa kaikille,
että tällaisesta aivokasvaimesta ja
muistakin sairauksista voi kuntoutua, kunhan vain jatkaa elämää eikä
anna sen taudin viedä voittoa. Aina
on toivoa ja aina löytyy tie eteenpäin.”
LISÄÄ ASUMISVALMENNUKSESTA
Keskellä elämää 1/15
ahdesta aivokasvainleikkauksesta kuntoutuva Annika Brusila
saapui joulukuussa 2013 Caritaksen
asumisvalmennukseen. 27-vuotias
Annika kärsi tuolloin äärimmäisistä
kivuista, joiden takia liikkuminen ja
sitä myötä kaikki muukin toiminta
oli käytännössä mahdotonta. Hän tarvitsi esimerkiksi sängystä nousemiseen
kolmen ihmisen ja potilasnosturin
apua. Vuosi ja kaksi kuukautta myöhemmin, tammikuun lopussa 2015,
Annika muutti takaisin omaan kotiinsa, jossa hän asuu yhdessä avomiehensä kanssa. Annika liikkuu itsenäisesti kävelytuella ja pyörätuolilla, kävelee portaita ylös ja alas, nousee omin avuin vuoteesta ja hoitaa
kodinaskareet tuosta vaan. Miten
tämä on mahdollista?
19