docOsuuskunnan historiasarja Metsä Groupin Viestissä, osa 2
download 
Report Transcription
Osuuskunnan historiasarja Metsä Groupin Viestissä, osa 2
KERTOMUKSIA METSÄSTÄ M TEKSTI ME TSÄLIIT TO OSUUSKUNTA TÄY T TÄ Ä ENSI VUONNA 80 VUOT TA . KERROMME TÄMÄN VUODEN LEHDISSÄ OSUUSKUNNAN MERKIT TÄVIMMISTÄ VAIHEISTA . Sami Karppinen KUVAT Metsä Group METSÄNOMISTAJIEN OMAKSI OSUUSKUNNAKSI Paperipuuta lähdössä ulkomaille. Kuorma-autojen tuomat puut vinssattiin korkeiksi pinoiksi laivan kannelle. Vuonna 1948 Metsäliitto vei ulkomaille 154 000 pinokuutiometriä paperipuuta. Metsäliitto Osakeyhtiöstä tuli Osuuskunta Metsäliitto toukokuussa 1947. Osuuskuntamalli osoitti nopeasti toimivuutensa myös metsätaloudessa. 40 | METSÄ GROUPIN VIESTI M etsäliiton 14 vuoden toiminta on jo luonut niin kestävän pohjan metsänomistajain kaupalliselle järjestäytymisvaiheelle, että sen kartuttamien varojen ja saavuttaman kokemuksen perusteella on katsottu voitavan ryhtyä perustamaan koko maata käsittävää metsänomistajain kaupallista yhteistoimintajärjestöä.” Näillä sanoilla perusteltiin Osuuskunta Metsäliiton perustamista vuoden 1947 vuosikertomuksessa. Metsäliitto Osakeyhtiötä oli alun perinkin kaavailtu välivaiheeksi matkalla kohti metsänomistajien järjestymistä omaksi järjestökseen. Toukokuussa 1947 olikin koittanut osuuskunnan aika. Osuuskuntamuoto nähtiin hyväksi malliksi saavuttaa nopeasti maanviljelijäväestön kannatus, sillä osuustoiminnalla oli maassamme jo pitkät perinteet. Reaalihinnat luisussa Vuonna 1947 sotavuosien vaikeat ja vaihtelevat ajat olivat jäämässä taakse, joten yksityisten metsänomistajien metsätaloudellisten ja -kaupallisten etujen ajamiseen pystyttiin keskittymään entistä tarmokkaammin. Sille oli erityistä tarvetta, sillä inflaation laukatessa puun reaalihinnat olivat lähteneet jyrkkään luisuun. Metsänomistajan oli epäilemättä vaikea hahmottaa tilannetta, sillä esimerkiksi kuusipaperipuun markkamääräinen hinta oli kivunnut sadasta kolmeen ja puoleen sataan markkaan. Todellisuudessa hinnat olivat kuitenkin painuneet tukilla 52 ja paperipuulla 46 prosenttia sotaa edeltävää hintatasoa kehnommiksi. Edessä oli vielä sota-ajan poikkeusoloissa muodostuneen metsäkauppaa koskevan säännöstelyn purkaminen, jonka pelättiin tarjoavan teollisuudelle jälleen yhden lyömäaseen hintojen painamiseksi alaspäin. Tohtori Onni Koskikallion kuvaus historian ensimmäisessä Metsäliiton Viestissä vuonna 1949 kertoo karua kieltään teollisuuden vaatimuksista syksyn 1948 hintaneuvotteluissa. ”Ehdotuksen mukaan kantohinnat siellä, missä ne vanhan sopi- muksen mukaan ovat tukeille 6 mk (kuutiojalalta) ja paperipuille 200 mk tai pienemmät, menisivät nollaan, joten melkoiset osat maata joutuisivat kantohinnan nollarajan ulkopuolelle.” Metsävaltuuskunta ideariihenä Tätä taustaa vasten nähtiin entistä tiiviimmän metsänomistajajärjestön luominen ajankohtaisemmaksi kuin koskaan. Vaikka Metsäliitto oli osakeyhtiönä onnistunut vakiinnuttamaan asemansa metsänomistajien keskuudessa, koettiin yhtiö usein ”ostajana muiden joukossa”. Tämän vuoksi metsänomistajat haluttiin sitouttaa omaan yritykseen uudella tavalla. Jo sota-aikana oli käynnistetty metsän- omistajien järjestäytymisen pohdinta. Keväällä 1941 metsänhoitoyhdistysten liittojen edustajiston kokouksessa esitettiin koko maata edustavan yhteisen keskuselimen luomista. Konkreettista ehdotusta kaupallisten etujen valvonnan järjestämisestä ryhtyi valmistelemaan N. A. Osaran johtama valiokunta, johon myös Metsäliiton toimitusjohtaja Ilmari Kalkkinen kuului. Valiokunnan esityksen pohjalta perustettiin syksyllä 1942 MTK:n yhteyteen yksityismetsänomistajia edustava metsätalouspoliittinen metsävaltuuskunta, jonka tehtäväksi metsäkaupallisen järjestäytymisen suunnittelu tuli. Metsävaltuuskunnan työ venyi sodan vuoksi aina vuoden 1944 lopulle saakka. METSÄ GROUPIN VIESTI | 41 Joulukuussa valmistuneessa muistiossa viljelijäväestön metsäkaupallinen järjestäytyminen nähtiin kuitenkin niin tärkeänä, että vaikeuksista huolimatta siihen pitäisi ryhtyä välittömästi. sijalla pysyi edelleen pyöreän puutavaran vienti. Hankintakaudella 1947–1948 sodanaikaiset säännöstelytoimet purettiin, mutta syksyllä 1948 valtiovalta määräsi paperipuun vientikiellon, jota kuitenkin höllennettiin. Vuonna 1948 Metsäliitto vei kaikkiaan 154 000 pinokuutiometriä paperipuuta, ja seuraavana vuonna vienti nousi kahteen sataan tuhanteen pinokuutioon, tosin laskeviin hintoihin. Metsäliitto aloitti myös egyptinparrujen ja pylväiden viennin. Loppuvuonna 1949 maailmanmarkkinat alkoivat yllättäen vetää kiihtyvällä tahdilla tyhjentäen kotimaan puuvarastot. Suhdanne huipentui monien metsänomistajien edelleen elävästi muistamaan ”Korean konjuktuuriin” vuonna 1952, jolloin osuuskunta vei paperipuuta ennätysmäärän, yli 800 000 pinokuutiometriä. Markkinoiden imua kuvaa hyvin se, että vuoden 1951 aikana puolipuhtaan paperipuun vientihinta tuplaantui kymmenestä yli kahteenkymmeneen dollariin. Paperipuun vanavedessä nousivat myös toisen merkittävän vientiartikkelin eli kaivospuiden hinnat. Niitä Metsäliitto laivasi Osuuskunta perustetaan Suunnitelma metsänomistajien uudesta keskusliikkeestä jalostui metsänomistajien kokouksissa ympäri maan vuosien 1945–1946 aikana, ja konkreettisiin toimiin päästiin vuoden 1947 alussa. Huhtikuussa valmistelua johtamaan asetettiin niin sanottu Metsäkaupallinen Keskustoimikunta, jonka laatima sääntöluonnos ja suunnitelma jäsenhankinnan organisoimiseksi hyväksyttiin MTK:ssa 17.–18. huhtikuuta. Osuuskunta Metsäliiton perustamisasiakirja allekirjoitettiin 16. toukokuuta, jolloin läsnä olleet 35 edustajaa valitsivat myös väliaikaisen hallintoneuvoston. Toimitusjohtajaksi ja johtokunnan pu heenjohtajaksi hallintoneuvosto valitsi 2. syyskuuta Metsäliittoa menestyksekkäästi jo pitkään luotsanneen metsäneuvos Ilmari Kalkkisen. Seuraavana vuonna tuore osuuskunta sai vaaleilla ensimmäisen 76-jäsenisen edustajistonsa. Sääntöjen – jotka eivät ole historian saatossa olennaisesti muuttuneet – mukaan Osuuskunta Metsäliiton tarkoituksena oli toimia jäsentensä metsätalouden ja erityisesti metsäntuotteiden kaupan järjestämiseksi taloudellisesti, teknisesti ja metsänhoidollisesti edullisella tavalla. Tämän toteuttamiseksi osuuskunta voi ostaa ja myydä puuta ja puutavaraa, välittää niiden kauppoja ja harjoittaa metsäntuotteiden jalostamista. Jäsenpalveluun panostetaan Perustettu osuuskunta sai Metsäliitto Osakeyhtiöltä hyvät eväät toimintansa käynnistämiseen, sillä yhtiön omaisuus, henkilökunta ja hankintaorganisaatio siirtyivät sopimusteitse Osuuskunta Metsäliitolle. Liiketoiminta käynnistyi jouhevasti, mutta jäsenistöstä tuli kokonaan uusi tehtäväkenttä osuuskunnalle. Tätä varten 42 | METSÄ GROUPIN VIESTI Historian ensimmäisessä Metsäliiton Viestissä vuonna 1949 raportoitiin jäsenhankinnan edistymisestä. Rynnäköllä jäsenhankintaan OSUUSKUNTA Metsäliiton ensimmäisiä ja Paperipuu kuorittiin aluksi käsin kuorimaraudalla, 1950-luvulla tuli käyttöön traktorikäyttöinen kuorimakone. Jäsenistöstä tuli osuuskunnalle kokonaan uusi tehtäväkenttä. vuonna 1952 noin 400 000 pinokuutiometriä. Kaikkiaan Metsäliitto hankki kyseisenä vuonna puuta 1,3 miljoonaa kuutiometriä. Jotta jäsenten tuottamalle puulle olisi löytynyt riittävän monipuolisesti kysyntää, pyrittiin toimintaa laajentamaan alusta alkaen myös omaan teollisuuteen. Metsäliitto osallistui jalostustoimintaan toimittamalla puuta Metsänomistajain Metsäkeskus Oy:n – jonka suurin omistaja osuuskunta nyt oli – tuotantolaitoksille. Vuoden 1949 alussa Metsäliitto sai haltuunsa myös ensimmäiset kokonaan omat sahalaitokset Eräjärveltä ja Mietoisista, kun se osti turkulaisen Oy K. E. Blomberg Ab:n koko osakekannan. Osuuskunta Metsäliiton alkutaival voimakkaasti heittelehtivissä suhdanteissa ei ollut helppo. Haasteet kuitenkin selvitettiin, ja viennin imu 1950luvun alussa mahdollisti sittemmin mittavat investoinnit myös omaan puunjalostusteollisuuteen. Näistä teollistumisen vaiheista kerromme tarkemmin seuraavassa numerossa. Metsäliittoon perustettiin järjestöosasto, jonka päällikkönä aloitti metsänhoitaja Mauno Pakkanen. Pakkasesta tuli myös Metsäliiton Viestin päätoimittaja. 50 000 kappaleen painoksena ja kuusinumeroisena ilmestynyt lehti jatkoi ennen sotia julkaistun Metsänomistaja-lehden perinnettä metsänomistajien valistajana. Alkuun osuuskunnan jäsenhankinta ja -huolto olivat pääasiassa MTK:n ja Metsäkaupallisen Keskustoimikunnan vastuulla, mutta vähitellen vetovastuu siirtyi järjestöosastolle. Osuuskunnan maakunnallisina keskuksina toimivat alusta alkaen piiritoimistot, joita oli vuoden 1948 lopulla kahdeksantoista. Niistä vastasivat piirinhoitajat, joiden lisäksi maakunnissa Metsäliiton virkailijoina toimivat piiri- ja metsätyönjohtajat. Hankintaorganisaation henkilöstömäärä vakiintui 1950-luvulla vajaaseen kahteen sataan henkilöön. Pitäjissä, joissa osuuskunnalla ei ollut omaa virkailijaa, jäsenet pystyivät asioimaan myös metsänhoitoyhdistyksen välityksellä. Osuuskunnan puunhankinnassakin metsänhoitoyhdistyksillä oli pitkään keskeinen ja luonteva rooli, sillä molempien jäsenkunta oli pitkälti sama. Metsäliitto solmikin yhdistysten kanssa aktiivisesti hankintapalvelusopimuksia. Korean konjuktuurista vauhtia vientiin kiireellisimpiä tehtäviä oli jäsenhankinta. Tehtävä oli ensiarvoisen tärkeä, sillä vain riittävän jäsenmäärän myötä Metsäliitto pystyisi vakiinnuttamaan asemansa metsänomistajien yhteisenä osuusliikkeenä. Asialla oli myös käytännön merkitystä, sillä sääntöjen mukaan osuuskunta ei saanut aloittaa liiketoimintaansa ennen kuin siihen kuului vähintään 15 000 jäsentä. Jäsenistön ja pääomien kartuttamiseksi käynnistettiin niin kutsuttu jäsenhankintarynnäkkö. Jäsenhankintaa varten oli jo aiemmin keväällä luotu valtakunnallinen organisaatio, jonka toiminnasta vastasi Metsäkaupallinen Keskustoimikunta. Kesäkuun alussa lähes 100 000 metsänomistajaa sai postitse kutsun eri puolilla maata järjestettäviin paikalliskokouksiin. Tilaisuuksissa Metsäliittoon liittyi noin 8 000 jäsentä ja jäsenkerääjien ovelta ovelle työn tuloksena 15 000 jäsenen raja saavutettiin loppukesästä. Vuoden lopussa jäseniä oli jo 33 000, ja järjestäytymisprosentiksi voitiin ilmoit- taa 25,7. Vaikka jäsenmäärän kehitys hidastui alkurynnistyksen jälkeen, onnistui jäsenhankinta esimerkiksi naapurimaiden Norjan ja Ruotsin vastaaviin järjestöihin verrattuna erinomaisesti. Metsäliiton Viestissä vuonna 1949 todettiinkin jäsenmäärän kasvaneen maailmanennätysvauhtia. ”... Metsäliitosta on kasvanut kuvaannollisesti sanoen valtavan suuri puu, jossa on tällä hetkellä n. 45 000 haarajuurta. Siis joka ainoana päivänä on 83 uutta juurta muodostunut. Juuret haarautuvat myös erittäin laajalle alalle, sillä puu saa kasvuvoimansa n. 2,3 miljoonan metsähehtaarin alalta.” Työ oli silti vasta alussa, sillä samaisessa lehdessä tohtori Onni Koskikallio totesi hintaneuvotteluista kirjoittaessaan: ”Vasta sitten kun meillä kuuluu 120 000 metsänomistajaa järjestöön, me voimme tarjota riittävän tehokkaan vastuksen ja voimme saada metsien hinnat oikeuden mukaiselle tasolle.” Metsäliiton liiketoiminnassa tärkeimmällä METSÄ GROUPIN VIESTI | 43
