Uudet ajat3 - Viihdekomppania

Vuosi 2987
Toukokuun lopulla oli Johannan konfirmaatiotilaisuus jolloin Hilda-mummo filmasi uudella
multimediakamerallaan kun vanhin lapsenlapsi seisoi Lexuksen kirkon alttarilla. Alttariseinällä on suuri
valotaulu jossa näkyy raamatullisia kuvia.
Multimediakameran Hilda ja Oscar ostivat äskettäin Kanariansaarilta joka on yhä Euroopan
suosituimpia matkailukohteita. Siellä on todella halpaa koska Kanariansaaret on julistettu
verovapaaksi vyöhykkeeksi jotta ihmiset voisivat mennä rentoutumaan ja samalla tehdä edullisia
ostoksia.
Hildan kamerasta on suora nettiyhteys suvun videosivusto Kivinen Areenalle jotta ne sukulaiset jotka
eivät päässeet tulemaan Johannan konfirmaatiojuhlaan, voisivat etäosallistua.
Yksi heistä on Elisabeth-mummo Vattulassa. Hän ei jaksanut eikä uskaltanut tulla paikanpäälle sillä
ikä alkaa painaa tätä harmaa nutturatukkaista mummelia. Hän oli hyvin lähellä tulla mutta päätti
kuitenkin tyytyä seuraamaan netistä. Hän pelkää jos junassa sattuisi kuolemaan ja sitten ruumis
joutuisi hakoteille. Tuskin nopeassa luotijunassa ehtisi edes aivastaa.
Elisabeth laittoi tietokoneensa päälle ja meni Kivinen Areena sivustolle ja sitten asettui hyvään
asentoon motorisoidussa kiikkutuolissa. Samalla kun hän katsoi lapsenlapsen rippijuhlaa netistä, niin
hän söi Pringles perunalastuja. Hänen sekä monen muunkin vanhuksen suosikkeja on Pringles
Original. Juuri vanhusten toivomuksesta yhä Pringles valmistus jatkuu.
Paikan päällä olevat konfirmaatiovieraat olivat muun muassa Matias ja Kayo. Kirkossa noin viisivuotias
Vera-Kayo huuteli koko ajan animaatiohahmo Fatmaniä, joka on hyvin lihava ukonköriläs joka pomppii
läskiensä avulla ja hokee pomppufiilistä. Hän yrittää laihduttaa mutta aina vaan epäonnistuu koska
hänen arkkivihollisensa Läski-Ekman tarjoilee ihania rasvaisia pullia. Monet lapset ja varhaisteinit
fanittavat Fatmaniä joiden joukossa Vera-Kayo Karjalainen. Johannaa ja Jaana-Maria Fatman ei ole
koskaan kiinnostanut. Joskus Jaana-Mari on selaillut Fatman kuvalaitetta, muttei kuitenkaan fanita.
Fatman on Johannan ja Jaana-Marin mielestä liian yliampuva; lihava ukonpökkelö mukamas lentää
kuin varpunen. Jollakin on ollut vilkas mielikuvitus, kuten Johanna on monesti todennut.
Elisabethia nauratti kun kuuli netistä Vera-Kayon äänen. Hän kaipaa kaikkia lapsenlapsiaan koska hän
on vakuuttunut, ettei vuoden kuluttua häntä enää ole olemassa.
Rippijuhlan jälkeen Lexuksen kirkon edustalla kun Oscar odotti muuta seuruetta, niin silloin hän
joutessaan hartaasti kaivoi autonkaukosäätimellä korvaansa. Hilda filmasi multimediakameralla kun
autonkaukosäädin oli ukon korvassa ja hänen ilmeensä oli harras kuin nenänkaivajalla.
Tämäkin kohtaus nauratti Elisabethia. Hänestä Oscarin ulkonäkö on huvittava; musta littana
siilikampaus sekä pitkät pulisongit.
Kesäkuun alussa Kiviset kävivät jokavuotisella Vattulan matkalla.
Tänä kesänä Johanna ja Jaana-Mari ensikertaa harjoittelivat multimediakameran käyttöä ja filmasivat
paljon, jopa liikaakin samassa paikassa.
Varsinkin Johannaa on alkanut filmaaminen kiinnostaa. Nuorempana hän mielellään esiintyi kameran
edessä mutta nyt hän mieluummin filmaa, ettei itse tulisi filmatuksi. Hänestä tuntuu hirveältä kun
katsoo itseään filmiltä. Muuten hän on tyytyväinen ulkonäköönsä eikä siinä olekaan mitään vikaa paitsi
kävelytyylissä; kun hän kävelee, niin silloin pää on hieman alaspäin suuntautunut ja hartiat tahtovat
olla ylöspäin kuin milläkin vaivaisella. Juuri tämän vuoksi Johanna vierastaa omaa ulkonäköään kun
saa assosiaatioita vaivaisiin. Hän sekä vanhemmat kutsuvat toimintarajoitteisia vaivaisiksi.
Perheen vanhoissa videofilmauksissa Johanna on aina keskipisteessä ja tietenkin pelleilee. Eräässä
filmauksessa hän leikkii tekorään kanssa. Se on sellaista vihreää limamaista mönjää jota on
leikkikalukaupoissa. Siitä on tullut hyvin suosittua lasten keskuudessa mutta äitien keskuudessa se on
painajaismaista tököttiä joka jättää vaatteisiin rasvaläiskiä. Vanhoissa kotivideofilmeissä Johanna
venyttelee tätä tekoräkää niin, että katsojaa ihan oksettaa. Taustalla Jaana-Mari rassaa viihderobottia
asettamalla sen yhä uudelleen kyljelleen josta robotti pomppaa valtavalla värinätoiminnolla rattailleen.
Syntymäpäiväfilmauksissa on melkoista säpinää kun tyttöjen serkut pääsevät vauhtiin. Filmaukset on
tallennettu avoimeen Kivinen Areena sivustolle jotta sukulaiset voisivat helposti niitä katsoa. Totta kai
filmauksista on poistettu tai sumennettu kaikki yksityisyys.
Videosivustolla on käy paljon porukkaa ja vieraskirjassa on runsaasti kehuja filmauksien tasosta. Ne
ovat todella hauskoja. Johanna ja Jaana-Mari ovat melkoisia koomikoita.
Nyt kesälomamatkalla Vattulassa Johanna ja Jaana-Mari kilpailevat siitä, että kumpi filmaisi
enemmän. Tietenkin multimediakamerassa pitää olla nettiyhteys päällä.
Jaana-Mari suuntaa kameranlinssiä kohti siskoaan, niin silloin tämä laittaa kätensä rintojensa eteen
koska häntä ujostuttaa tissien kasvu. Jaana-Mari kysyy kameran takaa: "No, mitkä pommit ne tuolla
pullottaa?" johon Johanna: ”Ööh, läskithän ne siellä vaan pullottaa." ja nauraa hekottaa päälle.
Parhaillaan tytöt on Volmar enon olohuoneessa jossa Jaana-Mari filmaa jokaisen pikkuesineen enon
DVD-hyllykössä. Olohuoneen pitkällä seinällä on seinän peittämä kuvaruutu joka on kytkettynä
videosivusto Kivinen Areenaan jotta tytöt näkisivät miltä heidän Live-filmaus näyttää netissä. Tätä
filmausta ei tallenneta koska kyseessä on pelkkä harjoitus.
Volmar ja Alli ovat keittiössä juttelemassa Annan ja Axelin kanssa. Mike on aikoja sitten muuttanut
pois kotoa ja asuu vaimonsa Mary Lättänä-Karjalaisen kanssa muutaman korttelin päässä.
Oscarin muinainen ruokakauppa on yhä jäljellä mutta sillä on lyhyemmät aukioloajat koventuneen
kilpailun vuoksi. Oscarin aikaan kauppa kuului Lidl-ketjuun, mutta tätä nykyään se kuuluu osaksi
Keskoa jonka paikallinen nimi on K Near Virtalehto. Near on Keskon vanha profiili joka oli yleinen vielä
2970-luvulla Pohjois-Suomessa. Näköjään tämä vanha profiilinimi on jäänyt kummittelemaan kaupan
nimeen. Vattulassa ei ole enää muita K Near kauppoja. Near profiilin tilalle on tullut muun muassa
Express sekä Kvantum profiilit.
Virtalehdon suurin ruokakauppa on osuuskunnallinen Coop Siwa joka on pitkään auki, kuten Siwoilla
on tapana olla.
Vattulan matkan jälkeen Kiviset lähtivät lomamatkalle Ukrainaan koska siellä ei aiemmin ole tullut
käytyä. He ovat monta vuotta haaveilleet Mustanmeren lomasta mutta ei vaan ole tullut lähdettyä.
Nyt vihdoinkin he päättivät ottaa härkää sarvista ja lähteä uittelemaan varpaita Mustaanmereen.
Mukana oli Victorin ja Astan perhe itse tehdyllä matkailuautolla. Viktor rakensi matkailuauton vanhan
nettioperaattorin pakettiautoon.
Axelin ja Annan perheellä on asuntovaunu jonka he ostivat Viktorilta kun matkailuauto valmistui.
Asuntovaunuun Viktor on kyhännyt paljon kupuja vanhoista keksipurkeista elektroniikan suojaksi.
Viktor väittää leikillään, että suojakuvut olisivat ammattisähköasentajan asentamia vaikka näkee ihan
selvästi, että ne ovat vanhoja keksipurkkeja.
Axelilla on tätä nykyään viininpunainen Rolls Roycen Rolls81 henkilöauto. Tätä nykyään Rolls Royce
valmistaa tavallisia perheautoja.
Volkswagenista Axel luopui kun Jaana-Mari syntyi koska se oli aivan liian pieni neljälle henkilölle.
Volkkarin he vaihtoivat siniseen Rolls75:een ja vuonna 2981 he vaihtoivat tähän nykyiseen.
Axel harkitsee parhaillaan vaihtaa uudempaan Rollsiin, sillä tässä nykyisessä tahtoo
termostaattitietokone reistailla.
Kiviset menivät Helsingistä Tallinnaan josta menee leveä moottoritie aina Mustallemerelle asti.
Lähellä Donetskia he olivat ensimmäisen yön upealla taukopaikalla nimeltä Bush Russia Rasta.
Jokaiselta taukopaikalta Johanna otti matkamuistoksi paikallisia taukopaikka lukulaite-esitteitä.
Useat lukulaitteet ovat esperantoksi jota Johanna osaa jo melko hyvin. Hänhän saa esperanton
opetusta kerran viikossa. Jaana-Mari on ajat sitten lopettanut esperanton lukemisen, sillä hänellä on
ollut epäonnea esperantopedagogien kanssa kun jotkut ovat olleet lahkosaarnaajia ja osa ärsyttäviä
ihilistisiä kukkahattutätejä.
Lähellä Kiovaa matkailuauton biokaasuputki sai ilmaa ja auto pysähtyi vilkkaasti liikennöidylle
moottoritielle. Onneksi takana tulevat huomasivat pysähtyneen matkailuauton ajoissa eikä sattunut
onnettomuuksia.
Viktor ajoi varamoottorin avulla tiensivuun ja soitti edellä ajavalle Axelille, että tämä käännyttäisi
seuraavassa liittymässä ja tulisi hinaamaan. Niin hän tekikin. He hinasivat matkailuautoa
asuntovaunun perässä lähimmälle taukopaikalle josta he jatkoivat hinaamista lähimmälle liittymälle.
Vähän ennen liittymää paikalle tuli Falckin tiepalveluauto jonka kuljettaja oli pikku hiprakassa mutta
pystyi kuitenkin auttamaan.
Falckin tiepalvelija hinasi matkailuauton lähellä olevalle ABC Traffic Stationin korjaamolle, joka on osa
yhteiseurooppalaista osuuskunnallista huoltoasemaketjua.
ABC:n juuret ovat Suomen ikivanhassa S-ketjussa. Muutkin suomalaiset osuuskunnalliset liikkeet ovat
levittäytyneet ympäri Eurooppaa, erityisesti Skandinaviaan.
Kun tiepalvelija kuuli, että Kiviset tulevat Suomesta, niin silloin hän kehui turkulaisjääkiekkojoukkue
Siemenlehto Indianseja joka on voittanut lukemattomia kertoja Euroopan mestaruuden sekä
muutaman maailman mestaruudenkin.
Toinen hyvä suomalainen lätkäjoukkue on Kuopion Lauttacity.
Parhaillaan Helsinkiin on valmistumassa jättimäinen jäähalli. Tähän mennessä tärkeät ottelut on
pelattu Lappeenrannan Fenno Areenalla, jonka sponsori on tietysti se kuorma-autotehdas. Joitakin
otteluita pelataan myös Hartwall Areenalla mutta se on jäänyt liian pieneksi.
Oli myöhäilta kun Kiviset tulivat korjaamo-huoltamon pihalle. Onneksi ABC Traffic Station huoltamot
ovat avoinna vuorokaudet ympäri mutta itse korjaamo oli suljettu siltä päivältä.
Pienestä S-Marketin myymälästä Kiviset löysivät erittäin hyvämakuista ukrainalaista Timosenko
hedelmäviiniä.
Seuraavana päivänä kun Viktorin matkailuauto oli tullut kuntoon, niin he päättivät lomailla
Mustanmeren sijasta täällä Kiovan lähialueella. Axelin auton termostaattitietokone on mennyt
epäkuntoon ja se nostaa moottorin lämpötilaa niin, että helteessä ajaessa oikein pelottaa, että milloin
konepellin alta tuprahtavat lieskat. He asettuivat Tshernobyl Campingille. Juuri täällä sijaitsi muinainen
Tshernobylin ydinvoimala. Testien mukaan säteilyä ei enää esiinny.
Ydinvoimala rakennukset on ajat sitten purettu muutamaa lukuun ottamatta ja tilalle on tehty tämä
upea viisi tähtinen leirintäalue jonka vieressä virtaa kylmävetinen puro jota viilennetään vanhoilla
ydinreaktorin potkureilla. Jonkin matkan päässä voi käydä ihmettelemässä ydinreaktorin potkuria joka
vuorokaudet ympäri vispaa puro vettä. Reaktori saa virtansa aurinkopaneeleista.
Purossa ei ole kaloja ja se ilahdutti kalakauhuista Johannaa.
Leirintäalueen vieressä on Olympiastadion jossa muutama vuosikymmen sitten oli Olympialaiset.
Anna, Asta, Jaana-Mari sekä Misha kävivät katsomassa Olympiastadionia. Ukot sekä Johanna eivät
halunneet mukaan ja päättivät sen sijaan ottaa aurinkoa.
Camping Tshernobylissä he olivat muutaman päivän ja sitten he lähtivät kotimatkalle jonka he
päättivät tehdä Puolan kautta.
Kiviset yöpyivät Anna-Jossanin taukopaikalla joka sijaitsee Varsovan ulkopuolella. Tietenkin Anna
Kivinen oli ylpeä taukopaikkakaimastaan. Taukopaikan keskellä on lihavaa tyttöä muistuttava
pronssipatsas. Patsaan historiasta luki ainoastaan puolaksi eli siitä ei saanut mitään tolkkua.
Taukopaikan informaatiosta Johanna löysi sydämenmuotoisia ilmaisia lukulaite-esitteitä. Onneksi siinä
luki myös esperantoksi niin, että Johanna ymmärsin kaiken.
Anna-Jossanin taukopaikalla Kiviset ihmettelivät tulikärpäsiä.
Taukopaikan kahvilassa on potkunyrkkeily peli; datapukuun ja datakypärään pukeutuneena voi
nyrkkeillä muinaista naisnyrkkeilijä Josefine Larssonia vastaan. Anna Kivinen innostui pelistä niin, että
ruuanlaitto myöhästyi.
Viimeisen yön he olivat Gdanskissa Itämeren rannalla. Täällä he pulikoivat eteläisen Itämeren
aalloissa ja söivät herkullista Waliczekin jäätelöä joka on punainen tikkujäätelö joka maistuu
hapanimelältä ja lopuksi suuhun tulee inhottava ihran maku. Jäätelöpaperissa poseeraa joku
pulleaposkinen puolatar.
Seuraavana päivänä he menivät laivalla Helsinkiin. Varustamon nimi on Walic Line ja laiva on todella
valtava Jet Anna. Tietenkin Anna Kivinen filmasi multimediakamerallaan jokaisen sopukan hänen
nimikkolaivassa.
Monta vuotta on suunniteltu tunnelin rakentamista Suomen ja Viron välille mutta aina vaan joku on
hankkeen kaatanut. Parhaillaan suunnitellaan rakentaa tunneli Hangosta Paldiskiin. Saa nähdä
tuleeko hankkeesta mitään.
Kivisten lomamatka oli lähellä mennä mönkään autojen temppuilun takia mutta onneksi he löysivät
Tshernobyl Campingin johon he ihastuivat niin, että sinne he saattavat lähteä toistenkin.
Keväällä vähän ennen koulujen päättäjäisiä Johanna ihastui Niila Lehmukseen koska tämä
kokonaisen vuoden flirttaili jotta Johanna jättäisi Matin rauhaan. Totta kai tämä oli tosi härskitemppu
leikkiä Johannan tunteilla. Muutakaan vaihtoehtoa pojilla ei ollut kun Johanna ei ota kuuleviin korviin,
että Matti on jo varattu.
Koulujen päättäjäisten aikoihin Johanna rakastui Niilaan eli nyt hän itse on samassa liemessä kuin
Matti. Johannalla ei ole aavistustakaan, että Niila vain teeskentelee rakastunutta.
Rakastuminen tapahtui kevään viimeisellä veistotunnilla, jolloin oppilaat kävivät Forssan lentokentällä
joka sijaitsee Brandcarin tehtaan takana. Lentokentällä veistopedagogi Klasu Lehti esitteli yhden
hengen suihkariaan. He eivät lentäneet koska lentokoneessa on ainoastaan paikka yhdelle henkilölle
eikä Klasulla ole valtuuksia ottaa riskiä lennättää oppilaitaan.
Lentoklubi rakennuksen ylimmäisessä kerroksessa on lasitettu terassi jossa veistopedagogi tarjosi
erittäin hyvänmakuista melonijuomaa jota oppilaat kehuivat taivaisiin samalla kun katsoivat taivaalle
lentäviä lentokoneita.
Forssan lentokenttä on Helsinki Airportin varalentokenttä. On suunniteltu rakentaa pilareiden päällä
kulkeva luotijuna Helsingin lentokentän ja Forssan lentokentän välille, mutta kuten tavallista; siihen ei
ole varaa ja toiseksi hidas hämäläinen päätöksenteko hidastaa hankkeen toteuttamisen.
Lentokentälle mennessä Johanna istui Matin vieressä takapenkillä ja farmari tilassa istui Niila joka
flirttaili Johannalle joka kerta kun tämä kääntyi katsomaan häntä. Niila laittoi huulensa pusuasentoon
ja napsutteli eikä osaa aavistaakaan mitä tuleman pitää. Johannalle muistui mieleen kakkosluokan
aikainen napsuttelu. Hän ajatteli, että hän taisi olla aikaansa edellä, vaikkei silloin edes tiennyt mitään
rakkaudesta.
Päättäjäispäivänä kun Johanna ja Niila olivat odottamassa sisälle pääsyä, niin silloin Niila oli kyykyssä
kiinnittämässä kenkiään erikoisella kaasuremmillä; kun remmistä vetää, niin silloin tennarien kaasu
kiinnittää kengän jalkaan. Kaasuremmi korvaa kengännauhat.
Tennareitaan kiinnittäessä Niila katsahti Johannaa ja kysyi kummissaan: ”No, etkö sä aio moikata
mua?” Johanna punastui ja alkoi änkyttää: ”Juu… kyllä mä moikkaan, Moi vaan!” Jälkeenpäin häntä
hävetti tämä epäonnistunut tervehtiminen.
Niila antoi Johannalle elektronisen kutsukortin hänen konfirmaatiojuhlaan joka pidetään heinäkuun
lopulla Padasjoen sauvakirkossa. Lisäksi Niila antoi Johannalle pienen elektronisen muistion johon
hän on kirjoittanut; Olet tervetullut mun konfirmaatiojuhlaan Padasjoen sauvakirkkoon. Olisi kiva jos sä
olisit siellä. Tekstissä on runsaasti virheitä, sillä Niilalla on dysleksia.
Muutamaa päivää sitten Niila kirjoitti Johannalle virallisen rakkauskirjeen tai oikeastaan se on
epävirallinen jotta tämä jättäisi Matin pois mielestä, mutta Johanna olettaa sitä viralliseksi. Silloin vielä
rakkaus Mattiin oli vielä sen verran vahva, että hän laittoi kirjeen koulun eteisaulassa olevaan
paperisilppuriin jotta näyttäisi Matille, että hän olisi uskollinen. Muutaman viikon kuluttua Johanna
katui, että oli tuhonnut kirjeen. Se olisi ollut mainio todiste Niilan flirttailusta.
Syksyllä Johanna aloitti viimeisen kymmenennen luokan. Tätä nykyään perusspesiaalikoulut ovat
kymmenvuotisia jotta siistittäisiin työttömyyslukuja sekä oppilaat voisivat kohentaa tietämystään eri
aineissa.
Koulujen alkaessa Niila Lehmus ei enää sietänytkään Johannan läsnäoloa. Sitä Johanna kovasti
ihmettelee kun he eivät olleet tavanneet kesäloman aikana. Hän ei käsitä, että miksi nuoriherra
Lehmus on alkanut vihamaan häntä kun keväällä tämä jopa flirttaili. Johannalla ei ole aavistustakaan
flirttailun syystä.
Johannalle tuli mieleen, että ehkä Niila on ottanut nokkiinsa kun hän ei tullut hänen
konfirmaatiojuhlaan. Yksinkertaisesti Johannalla ei ollut tilaisuutta mennä Padasjoelle asti. Kylläkin
sinne menisi pikabusseja mutta Johanna ei ole tottunut matkustaa pitkänmatkan busseilla.
Matti ja Niila sekä muut luokkakaverit siirtyivät toisen luokanvalvojan alaisuuteen mutta Johanna jäi
Ilkka Beckmanin luokalle. Tämä sapettaa Johannaa kun ei enää voi ihailla idoleitaan. Johanna ei
tiedä, että Matti ja Niila ovat inisseet ja vaatineet päästä eri luokkaan jotta saisi olla rauhassa sen
blondin tuijotuksilta.
Nyt uuden lukuvuoden alkaessa pedagogit päättivät tehdä poikien mieliksi ja jättää Johanna Ilkan
luokalle mutta kuitenkin seuraavalle kymmenelle vuosikurssille. Pojat sekä muut luokkakaverit saivat
uuden pedagogin, eräs silmälasipäinen Ofelia Hannula. Silmälaseissa on pienet pyyhkimet jotta rillit
päässä olisi mukavampi kävellä sateessa.
Välitunneilla Johanna tuijotti ja kulki näiden kahden pojan perässä niin, että heitä alkoi vituttaa ja
uhkasivat tulla niin tasa-arvoisiksi, että pian Johanna saisi kunnolla turpiin. Johanna vain nauroi kuin
mikäkin tyhmä blondi. Tyhmä hän ei ole vaan antaa itsestään tyhmän kuvan.
Johannan luokalla aloitti monta uutta oppilasta jotka käyvät seitsemännellä vuosikurssilla. Enemmistö
on tyttöjä eikä Johanna syty samaan sukupuoleen.
Johannasta on tullut jälleen pedagogin lellikki koska hän on hyvin humoristinen ja hänen
elämänkatsomus on hyvin aurinkoinen. Hän on oppinut hyvin paljon englantia ja esperantoa.
Muutaman kerran viikossa oppilaat saavat ruotsinkielen opetusta.
Tätä nykyään Suomen kouluissa opetetaan riikinruotsia, ettei suomalainen erottuisi liikaa
Skandinaviassa käydessään.
Ruotsinkielestä on tehty koko Skandinavian yleiskieli heti englannin ja esperanton jälkeen. Länsi- ja
eteläosissa puhutaan paljon tanskaa ja norjaa mutta ne on tätä nykyään murteiksi luokiteltuja.
Suomessa on neljä virallista kieltä; suomi, ruotsi, englanti ja esperanto. Itä-Suomessa joillakin
paikkakunnilla viidentenä kielenä on venäjä sekä Karjalan kieli.
Koulujen riikinruotsin opetus on kompromissi jotta perussuomalaiset pysyisivät rauhallisina. Puolue ei
siedä jäykkää vanhanaikaista Suomen ruotsia.
Perussuomalainen puolueen uusi nimi on tätä nykyään käännetty englanniksi; Basic Finns Party.
Ruotsinkielessä Johanna on melko hyvä, muttei kuitenkaan niin hyvä kuin esimerkiksi englannissa ja
esperantossa mutta kyllä hän tulisi toimeen Skandinaviassa.
Johanna on ainoa joka on valinnut esperanton valinnaisaineeksi.
Esperantopedagogi on siilitukkainen Madelene Rauta. Hän on hyvin humoristinen. Hän ja Johanna
tapaa hassutella sanelukoneen kanssa tehden hassuja haastatteluja esperantoksi.
Jonkin aikaa Jaana-Mari kävi esperantontunneilla kunnes pedagogi Leo Kapri pelotteli häntä, että
täällä Vironmäenkoulussa tulee olemaan vaikeaa ja mainosti Hillolan koulua mutta tästä Jaana-Mari ei
ollut moksiskaan.
Seuraava Jaana-Marin esperantopedagogi oli eräs ääri-uskovainen Ulla Häkkinen joka tuputti
uskonasioita ja pelotteli helvetin laava-altailla jos uskonto ei ala kiinnostaa. Tämä pelottelu oli kylläkin
esperantoksi mutta todella rankkaa teinitytölle.
Jaana-Mari kertoi tästä ukilleen jolloin tämä alkoi noitua, että pian tulee lasermiekalle hommia. Oscar
ei ole koskaan ollut uskonnosta kiinnostunut paitsi eräänä jouluna hän päätti lähteä Annan, Hildan ja
Johannan kanssa Lexuksen kirkkoon kuuntelemaan kauneimpia joululauluja. Tätä tempausta Anna ja
Hilda ovat kovasti ihmetelleet. He ovat päätelleet, että kukaties Oscar tuntee kuoleman lähestyvän.
Jaana-Mari kyllästyi esperantonlukemiseen kun pedagogit osoittautuivat surkeiksi.
Johannalla on ollut parempi tuuri esperantonpedagogien kanssa.
Madelene Rauta on todella hauska huulisisko, joksi tätä nykyään naispuolisia huuliveikkoja kutsutaan.
Johanna itsekin on melkoinen huulisisko. Ainoastaan kaksi poikaa ei ole samaa mieltä ja he ovat
häneen vittuuntuneita Matti ja Niila.
Madelene Raudan tytär Sanna on innokas keilaaja. Hän on suurin piirtein Johannan ikäinen. Silloin
tällöin paikallisen nettilehden urheilusivuilla lukee Sannan saavutuksista.
Vuosi 2988
Tammikuussa Johannan esperantopedagogi vaihtui koska Madelene meni tyräleikkaukseen. Hänen
seuraajakseen tuli kulttuuri-intoilija Sampo Lappalainen. Hän on melkoinen teatteripelle jolla on joka
kerta mukana korkea kulttuurillisia lukulaitteita ja tietysti esperantoksi. Hän tapaa esperantoksi selittää,
että hänen nimensä juontuu Kalevalasta ja kehottaa Johannaa tutustua tähän ikivanhaan
suomalaiseen kansalliseepokseen.
Eräänä päivänä Sampo käytti Johannaa Snadi teatterissa katsomassa esperantonkielisen version
Lemminkäisestä. Johannalle tuli mieleen kakkosluokan aikainen erikoisvoimistelupedagogi Karl-Peter.
Teatterin eteisessä hän tapasi kakkosluokan luokanvalvoja Markku-Leon. He vaihtoivat muutaman
sanasen. Pitempään he eivät ehtineet jutella kun Markku-Leon uudet oppilaat koko ajan hyppivät
pedagoginsa ympärillä.
Teatterikatsomossakin oppilaat ryömivät Johannan istuimen alla ja yrittivät availla kenkien
kaasuremmejä mutta Johanna oli ovelampi ja polkaisi sormille jolloin naperot kiroillen menivät
paikoilleen. Teatteritauolla kun Martti-Leo ja Sampo olivat toisaalla, niin silloin Johanna sepitti näille
kurittomille kakaroille huonolla venäjänkielellä, että hän olisi Jill ja tulee Moskovasta. Totta kai
pikkutyttöjä nauratti kovasti tämän hassun blondin sepitykset. Jossu itse sai inspiraation alkaa
kirjoittaa kertomusta liikenainen Jillistä. Harmi vaan kun hänellä ei ole saneluohjelmaa tietokoneessa
ja joutuu naputtelemaan aataminaikaisella tekstinkäsittelijällä.
Kun myöhemmin Martti-Leo kuuli oppilailtaan, että tuo hassu Jill tulee Moskovasta, niin silloin tämä
naurahti Johannalle, että esiintyykö hän Jillinä. Martti-Leo pitää kovasti Johannan jutuista ja hänen
runsaasta tietämyksestä. Herra Speed ei koskaan unohda kun kakkosluokalla Johanna oli kovasti
kiinnostunut lasersahaamoista. Tätä Johanna itse ei enää muista vaikka muuten hänellä on
elefantinmuisti.
Syksyllä Johanna tuli ajokortti-ikään. Syntymäpäivälahjaksi hän sai lukulaitteen jossa opetetaan
liikennesääntöjä sekä voi tehdä ajokorttitestejä.
Viikonloppuisin hän alkoi harjoitella autolla ajamista äidin kanssa Brandcarin suurella
pysäköintialueella. Peruuttaminen pysäköintiruutuun aiheutti aluksi vaikeuksia mutta sekin alkoi
käynnistää sitkeiden harjoittelujen jälkeen. Kun ajo alkoi luonnistaa, niin silloin siirryttiin tien päälle.
Joskus ajo on mutkittelevaa mutta sekin alkoi korjaantua.
Keväällä Axel ja Anna vaihtoivat auton uusimpaan vuosimalliin. Uusi auto on Rolls88 joka käyttää
uudenlaista polttoainetta; Biokaasu Superia. Se on puhtaampaa kuin aiemmat biokaasut.
Maapallon ilma on huomattavasti puhtaampaa kuin 2000-luvun alkupuolella.
Teollisuus saastuttaa enää vain murto-osan. Jotkut teollisuuslaitokset päästävät salaa myrkkyjä
luontoon mutta se kuitenkin paljastuu ennemmin tai myöhemmin ja silloin kyseisen firman omistajalla
on todella kova työ alkaa selitellä jotta selviäisi pelkillä sakoilla. Useimmiten saastuttamisesta
rapsahtaa vuoden vankeustuomio. Vankilassa joutuu opiskelemaan ympäristöoppia jota kutsutaan
sosiaaliseksi harjoitteluksi.
Talvella Viktor ja Asta aloittivat omakotitalon rakentamisen Forssan eteläpuolella olevalle Veemaan
omakotialueelle joka vielä on syrjäseutua mutta tarkoitus on rakentaa Veemaan maaseutulähiö kiinni
Forssan eteläisiin Eurolan ja Lexuksen kaupunginosiin.
Viktorin ja Astan talo päällystetään valkoisilla metallimurikoilla jotka muistuttavat Legopalikoita. Talo
sijaitsee Calletien päässä jossa katu kääntyy korttelin ympäri ja muuttuu Skanssitieksi.
Viktor tulee säilyttämään pienkerrostalonsa koska on liikemiehiä. Talossa toimii yhä antikvariaatti josta
Kiviset tapaavat silloin tällöin käydä ostamassa filmi-kalikoita.
Kevättalvella Johanna osti oman multimediakameran sillä hänelle myönnettiin sairauseläke.
Kansaneläkelaitos on tätä nykyään nimellä Insurance Cash. Konttoreita on jokaisessa
eurooppalaisissa kaupungeissa.
Johannan uusi multimediakamera on kevyempi ja pienempi kuin entinen joka yhä on muun perheen
käytössä. Nyt Johannan ja Jaana-Marin ei enää tarvitse kilpailla siitä kumpi saa filmata.
Kivinen Areenalle on tehty kaksi Live-esitys ruutua jotta molemmat voisivat samaan aikaan esittää
filmauksiaan suorana.
Johanna filmasi muun muassa kummisedän talon rakennusvaiheita ja kokosi filmaukset nettiin omalle
JK Direct nimiselle sivustolle joka on Kivinen Areenan alaisuudessa. Johanna on kiinnostunut
kotisivujen teosta.
Tavallaan muinainen Rajapyykkivuoren lukulaitelehti on alkanut uudelleen ilmestyä mutta vain netissä
ja uudella nimellä. Sivulle Johanna laittoi omia kertomuksia vapaaseen levitykseen sillä hän haluaa
tarjota maailmalle huumoria. Sivuillaan hän kirjoittaa muun muassa mitä tapahtuu hänen
poikarintamalla ja missä he ovat käyneet kesälomilla. Poikarintamalla ei tapahdu yhtikäs mitään jos ei
lasketa onnettomia rakastumisia.
Kertomuksissa hän esiintyy Akka Kakkanen nimellä ja Matti ja Niila esiintyvät nimillä Ilmari ja Iiro.
Kertomuksissa koulun hän on muuntanut maatalousopistoksi. Tämä siksi, ettei kertomuksista tulisi
mitään blogia. Osa poikarintamauutisoinnista Johanna on salannut salasanalla niin, etteivät
perheenjäsenet saisi tietää kaikkea hänen poikakohelluksista. Todellakin kohelluksia, sillä koulussa
Johanna kulkee alituiseen Matin ja Niilan perässä ja tuijottaa eikä kuuntele kun he yrittävät selittää,
ettei hän vahtaisi tuolla lailla.
Keväällä Johanna oli ensimmäistä kertaa työharjoittelussa. Työpaikka oli Vironmäen Coop Sale.
Vieressä on kilpaileva K Kvantum Jätti joka on todella jättimäinen ruokakauppa.
Coop Salessa on kätevä käydä ostamassa pikku ostoksia mutta siellä on melko kallista.
Johannan piti enimmäkseen järjestellä hyllyjä ja tuoda tavaraa myymälän puolelle. Hänen mieleen jäi
olutmerkki Power Beer koska olutpulloissa on maltaalta tuoksuvat etiketit.
Kahvitauolla hän sai ottaa vapaasti sen juoman minkä halusi ja hän otti uteliaisuuttaan Power olutta.
Hän valitsi oikein, sillä myymäläpäällikkö Oili Korkein on suuri oluen ystävä ja kehui Johannaa kun
tämä valitsi tämän laatu oluen. Muista olutmerkeistä Johanna ei piittaa koska ne maistuvat hänen
mielestä samanlaisilta kissapissoilta mutta Power olut on todella hyvänmakuisen raikasta. Oluen
seassa on sitruunalimsaa joka antaa oluelle raikkaan piristävän maun.
Power Beer on keskiolutta ja sen tähden Johanna joi sitä varovasti, ettei se jämähtäisi päähän. Ei olisi
kovinkaan mukava työskennellä jos olisi olutpöhnässä.
Eräänä päivänä Johannan piti laittaa silakoita muovikelmuun mutta se inhotti häntä koska hänellä on
kalakauhu. Hän sanoi vieressä seisoneelle isorintaiselle liha- ja kalamestaritar Jonna Mazaselle, että
kala tuntuu inhottavalta ja voisiko tämä auttaa. Jonna auttoi Johannaa silakkafileiden paketoinnissa.
Hänellä on todella valtavat vatsat ja riippumaha joka hytkyi kun alkoi laittaa silakoita kelmuun. Välillä
vilkuili Johannaa ja sitten taas jatkoi työskentelyä.
Eräänä päivänä kun Hilda tuli tähän Salen kauppaan katsomaan kuinka lapsenlapsi työskentelee, niin
silloin Johanna hätkähti kun näki mummonsa tulevan ulko-ovesta sisään. Hän siirtyi hyllyn taakse
mutta Hilda oli jo nähnyt hänet ja tuli perässä: "Miten kauppa käy?" Johanna vastasi ujosti: "Joo, hyvin
menee." ja meni takahuoneeseen jonne asiakkailla on pääsykielletty. Johannaa ujostutti näyttäytyä
silmälasit päässä vaikka mummi tietää, että hänellä on rillit. Johanna on tehnyt itselleen melkoisen
ongelman rilleistään.
Myöhemmin illalla kun Anna oli kuullut anopiltaan, että tytär oli mennyt hyllyn taakse piiloon, niin silloin
hän piti pienen puhuttelun, että on todella lapsellista mennä omaa mummia piiloon joka voi
loukkaantua. Johannaa alkoi hävettää ja säälittää mummirukka ja meni mummolaan pyytämään
anteeksi. Johanna sanoi ukille ja mummolle, että he ovat tervetulleita Vironmäen Coop Saleen koska
siellä on todella hyviä tuotteita. Hän mainosti muun muassa Power olutta sekä espressokahvijauhetta
nimeltä Circle Espresso.
Työharjoittelussa Johanna on hyvin ahkera. Kun edellinen työtehtävä tulee valmiiksi, niin silloin hän
kysyi lisää hommia. Eräänä päivänä hänen piti järjestellä varaston ylähyllyllä olevia lasilevyjä joita oli
niin paljon, että ne uhkasi tippua alas. Johannaa alkoi pelottaa jos lasilevyt tippuisivat hänen tai jonkun
muun niskaan ja sitten työskentelyt olisi työskennelty, niinpä hän sanoi pomolleen, että nuo lasilevyt
uhkaa tippua alas eikä hän yksin niitä jaksa pidätellä. Oili tuli katsomaan ja vastasi vähättelevästi:
”Ei oo mitään vaaraa! Ei nuo minnekään tipu." Johanna oli erimieltä, että varmasti tippuisivat
ennemmin tai myöhemmin alas kun varaston ulko-ovi paukahtaa kiinni.
Johanna alkoi poimia lasilevyjä yksitellen ja kasasi ne varaston nurkkaan. Näin hän pelasti pomonsa
kiusalliselta tilanteelta jos ne olisi tipahtanut jonkun niskaan.
Työharjoittelu kesti vain kaksi viikkoa ja sitten hän palasi takaisin koulunpenkille. Läksiäislahjaksi hän
sai suuren suklaarasian sekä korillisen Power olutta.
Toukokuussa Johannan luokka teki opintomatkan Loimaan kotiseutumuseoon jonne he menivät
Tavastia Express paikallisjunalla. Mukana oli Vironmäenkoulun molemmat spesiaaliluokat joka
ilahdutti Johannaa koska idolit olivat mukana mutta idoleita raskaasti vitutti kun pedagogit järjestivät
opintomatkan samaan aikaan sen tuijottavan blondin kanssa.
Perillä museossa katseltiin interaktiivisia tauluja sekä vanhojen maalaistalojen julkisivuja jotka oli
rakennettu suureen saliin.
Johanna katsoi suurta kultakehyksistä interaktiivista taulua jossa oli liikkuvia animaatiokuvia. Taulussa
kastanjanruskeatukkainen nuori nainen katsoi sympaattisesti ja räpytteli keimaillen silmiään niin, että
Johannasta alkoi tuntua lesbomainen olo mutta pian palasi takaisin poikaystäväkuume.
Kastanjanruskeatukkaisen tytön takana lepatti suurikokoinen Puolan lippu.
Yhtäkkiä Johannan katse osui taulun alapuolella olevaan valkoiseen naruaitaan joka estää
menemästä liian lähelle kuvaruututauluja. Taulun vieressä on suuri ikkuna josta näkyi Loimaan halki
virtaava Majavapuro joka on kaupungin ulkopuolella olevien viljelysten kastelukanava.
Ikkunan alapuolella on metallinvärinen laukku jossa lukee; Alarm Service.
Johanna laittoi toisen jalkansa naruaidan yli ja samassa hälytin alkoi ulvoa. Hänen sydän hyppäsi
kurkussa asti ja meni hissukseen viereiseen saliin jossa voi kuunnella langattomien korvakuulokkeiden
avulla muinaisia suomalaisugrilaisia murteita ja kieliä. Johanna asettui istumaan pöydän ääreen ja
laittoi kuulokkeet korville, ettei kuulisi hälyttimen ulvontaa.
Kuulokkeissa joku vanha mies luki unettavalla narisevalla hieman änkyttävällä äänellä jotain Parhaat
vuodet kertomusta välillä vaihtaen murretta. Johannaa hieman hymyilytti miehen lievästi änkyttävä
puheääni.
Hetken kuluttua hän näki kahden museovartijan menevän viereiseen saliin katsomaan, että miksi
hälytin oli lauennut. Johannan polvet tutisivat. Hän ajatteli, että mitähän Niila mahtaisi sanoa jos
tietäisi, että hän oli laukaissut hälyttimen ja aivan varmasti munaa ei heruisi. Muutenkin munan saanti
on niin tai näin Johannan osalta.
Johannan onneksi kukaan ei nähnyt kun hän laukaisi hälyttimen. Kyseisessä salissa ei myöskään ollut
valvontakameroita eikä vartiointirobotteja. Jos robotti olisi ollut, niin silloin se olisi todennäköisesti
ampunut nukutuskapselin.
Myöhemmin kotona Johanna piirteli piirustuslaitteellaan tapahtuneesta muutaman ruudun pituisen
sarjakuvan jossa museovaras kähveltää kuuluisan taiteilija Don Martinin taulun ja vartiointirobotti
ampuu nukutuskapselin voroon.
Museo vierailun jälkeen he menivät syömään tavaratalo Domuksen ravintolaan joka sijaitsee aivan
Loimaan keskustassa liikekeskus Galtsun tiloissa.
Niila valitsi lounaaksi geenimanipuloidun grillimakkaran lohkoperunoiden kera. Tietenkin Johanna teki
samoin jotta näyttäisi, että hänellä olisi samanlainen maku. Kun Niila oli huomannut, että nyt se blondi
alkoi apinoida, niin silloin hän vitsaili Matille, että olisi pitänyt tilata etanamuhennos.
Johanna asettui syömään näköetäisyydelle Niilaan. Hän ihaili Niilan pystyyn kammattua ruskeaa
tukkaa sekä tämän siroa kehonrakennetta.
Syönnin jälkeen oppilaat saivat kierrellä tavaratalossa. Johanna osti suomalais-ukrainalaisen
elektronisen sanaston johon naputellaan haluttu sana ja sitten näyttöruutuun tulee vastaus suomeksi
tai ukrainaksi. Ukrainan reissun jälkeen Johannaa on alkanut kiinnostaa ukrainankieli.
Jonkin ajan kuluttua he menivät Loimaan matkakeskukselle odottamaan junaa. Odotellessa Johanna
kävi asemakioskissa katsomassa jos siellä olisi matkamuistoja. Hän osti interaktiivisen maisemakortin
jossa on hevosenkengän kuva jonka keskellä näkyy liikkuvia kuvia Loimaan keskustasta.
Pian vaaleansininen Tavastia Express paikallisjuna saapui Loimaan juna-asemalle.
Junassa Johanna asettui istumaan Niilan etupuolelle. Niilan vieressä istui luokkakaveri Tim Hänman,
hyvin lihava tuulella käyvä hyvin impulsiivinen poika. Koulussa Tim on kova protestoimaan ja
tekemään sellaista mitä itse haluaa. Hän on spesiaalikoulun vakiotursake.
Hänellä on sekalaisia tunteita Johannaa kohtaan; joskus hän saattaisi mennä Johannan kanssa
sänkyyn ja toisinaan saattaisi potkaista tätä persuuksiin. Tim on yksi Johannan uusista
luokkakavereista. Johannallakin on sekalaisia tunteita Timistä; toisinaan kiihottuu ja toisinaan tekee
häijyä kun katsoo Timin lättynaamaa.
Niilan ja Timin takana istuvat muun muassa Matti, Mikaela sekä Tuula.
Mikaela ja Tuula ovat myös Johannan uusia luokkakavereita. Mikaela innostui kun kuuli, että
Johannalla on hevibändi Amppareiden musiikkikalikka ja haluaisi ostaa sen häneltä mutta Johanna ei
halua myydä omaisuuttaan. Johanna on melkoinen materialisti ja kerää hirveästi kamaa.
Amppareiden keulahahmo Mustiksen väitetään juovan verta ja syövän raakaalihaa jonka jälkeen
lavalla röyhtäisee päälle. Röyhtäisy on totta mutta raa’an lihansyönti taitaa olla pelkkä
markkinointikikka.
Johannan omistaman musiikkikalikan kannessa bändiläiset ovat jalkakäytävällä kontallaan ja
irvistelevät.
Kalikalla on vain kaksi kappaletta; Haluan olla joku sekä Lemonador.
Äänitteen Johanna osti ihan uteliaisuuttaan Vironmäen antikvariaatista eikä ole erityisemmin piittaa
hevistä. Ihan hyvin hän voisi myydä sen hevidiggari Mikaelalle jotta saisi kahisevaa.
Tuula on rauhallisempi kuin Mikaela ja tapaa silloin tällöin hassutella Johannan kanssa
koulunkäytävällä jossa hän yleensä seisoo ja odottaa kun Niila ja Matti tulevat ylös kellarissa olevasta
taukohuoneesta. Johanna ei koskaan ole ostanut välipalaa koulussa koska hänellä ei ole lompakkoa
mukana. Rahattomana koulussa oleminen on tapa ala- ja keskiasteelta.
Tuula asuu omakotialue Puolikkaassa joka sijaitsee Vironmäen pohjoispuolella.
Tuulan lähellä on ruokakauppa Lidl Aitta jonka kellarissa on asekauppa josta Johanna jaksaa vitsailla,
että tämän lähellä on hirveästi tussareita.
Tuula on hyvin hintelä ja laihahko tyttö jonka kasvoilla on ketun piirteitä.
Junassa Niilan oli pakko kääntyä taaksepäin jotta välttyisi näkemästä Johannan pärstää. Johanna
koko ajan seisoi polvillaan istuimen päällä ja ihaili Niilan selkää. Tietenkin tämmöinen tuijotus pistää
vituttamaan. Niila sanoi monta kertaa Johannalle, ettei tämä tapittaisi tuolla lailla mutta se meni kuin
kuuroille korville. Vähän ennen Jokioisten pohjoista asemaa nimeltä Härkänen Niila ja Tim vaihtoivat
paikkaa, koska Niilan selkää ihan kuumotti Johannan läpitunkevat katseet.
Johanna on todella korviaan myöden rakastunut Niilaan. Mattia hän ei pitkään aikaan ole ajatellut
koska hän on alkanut hyväksymään, että tällä on jo tyttöystävä mutta Johannan tietojen mukaan Niila
olisi sinkku. Oikeastaan Niila saa syyttää itseään kun vielä vuosi sitten flirttaili Johannalle ja heilutteli
kondomeja tämän edessä.
Kun Niila ja Tim vaihtoivat paikkaa, niin silloin Johannakin teki samoin ja asettui istumaan Niilan
taakse. Niila ei tullut ajatelleeksi mennä istumaan sellaiseen kohtaan jonka molemmilla puolilla olisi jo
matkustaja. Hän ei todellakaan ole mikään ruudinkeksijä. Oikeastaan Niila kuuluu Johannan
huippusalaiseen tursakelistaan mutta nyt lemmen tunteet ovat väliaikaisesti poistaneet hänet
tursakelistalta.
Niila kääntyi Johannaan päin ja sanoi kuivalla äänellä: ”Lopeta tuo tuijottaminen! Se häiritsee mua."
Johanna hymyili kuin blondivitsien blondi. Mikä hassuinta, Johanna on kuin onkin vaaleatukkainen,
muttei kuitenkaan tyhmä vaikka teoillaan on hankkinut tyhmänblondin maineen. Johanna vain hymähti:
”Paskat se sua häiritsee vaan taitaa asia olla niin, että sua panettaa mun mirrini.”
Kun juna oli saapumassa Härkäsen asemalle, niin silloin Johanna silitteli Niilan olkapäätä. Samassa
Niila kääntyi rivakasti Johannaan päin: ”Lopeta tai saat turpiin!” Johanna vain hymähti: ”Sä et lyö
tyttöjä, et ainakaan mun kaltaistani seksipommia!” Johon Niila: ”Sehän pian nähdään kuinka tasaarvoinen olen!”
Härkäsen asemalla he poistuivat junasta sillä tämä junavuoro ei mene Forssaan vaan jatkaa
Humppilaan. Juna-aseman edessä on suuri lasinen monumentti nimeltä Irtosalaatti jonka kyljessä on
juuri ja juuri puolikaljupäisen miehen ja pitkätukkaisen blonditytön kuva. Johannaa nauratti tämä
monumentti kun blondin kuva muistuttaa melkoisesti häntä.
He siirtyivät toiseen paikallisjunaan joka kiidätti heidät Jokioisten keskusasemalle josta he kävelivät
Jokioisten Kauppatorille josta bussilla Forssaan. Torin laidassa on vaaleanpunainen juhlapalatsi jossa
seudun rikkaat tapaa rellestää. palatsin julkisivulla lukee neonkirjaimin; Bile Residenssi.
Residenssirakennuksen nurkalla Johanna näki kun luokkakaveri Tia-Maria antoi pikahalauksen Niilalle
jolloin hän tuli mustasukkaiseksi. Johanna meni väliin ja sanoi Tia-Marialle: ”Noin et saa tehdä!” johon
Tia-Maria: ”Älä sekaannu toisten asioihin, Niila ei halua sua.” johon Johanna: ”Niila ei halua suakaan,
senkin shaabo!”
Oikeasti Tia-Maria ei ole ihastunut Niilaan vaan halusi ihan vittuilakseen halata koska näki Johannan
olevan lähellä ja arvasi kuinka tämä reagoisi.
Tia-Maria asuu Vironmäen Puro-onnela korttelissa joka on ihan kivenheiton päässä Kivisiltä. korttelin
vieressä on hammaslääkäri jossa Johanna aloitti leikkikouluiässä purukalujensa korjaukset.
Hammaslääkäriä vastapäätä on Vironmäen urheilukenttä joka samalla on koko Forssan suurin
urheilukeskus.
Johannaa jännitti kun paikallisbussi oli lähestymässä Vironmäkeä, että olisiko Tia-Maria aggressiivinen
mutta pelko osoittautui aiheettomaksi.
Joskus välitunneilla Tia-Maria hieman kiusoittelee Johannaa, muttei läheskään niin paljon kuin
kolmannella luokalla.
Kesälomalla Kiviset lähtivät jokavuotiselle Vattulan matkalle. Tällä kertaa he menivät Karjalan kautta
koska siellä ei ole tullut käytyä sen jälkeen kun Eeka ja Anne olivat mukana.
He ajoivat samaa reittiä ja pysähtyivät samoissa paikoissa kuten esimerkiksi Sortavalassa.
He huomasivat, että Karjalasta on tullut sikakallis lomamaa. Siellä on kalliimpaa kuin Suomessa.
Johanna osti Karjalasta karjalankielisen huumorilukulaitteen nimeltä Karjalan Hullu. Lukulaitteen
etusivulla on kuva kalastusveneestä jonka nosturi pitelee vedenpinnan yläpuolella köytettyä miestä.
Lukulaite Hullusta on myös suomenkielisiä versioita joita hän tapaa silloin tällöin ostaa.
Yhä Karjalan tasavallan presidenttinä on Magnus Kuusisto ja on pärjännyt ihan kohtuullisesti mutta
häneltä puuttuu kansan luottamus. Kyllä hän on kansan valitsema mutta herra Kuusisto on
luonteeltaan mököttäjä joka kutsuu toimittajia sopuleiksi eikä suostu aina kommentoimaan
ajankohtaisia tapahtumia. Vapaa-aikana Magnus Kuusisko tapaa pelata salibandya.
Usein hän käy Kazakstanissa katselemassa sähkökäyttöisiä moottoripyöriä ja siinä sivussa juhlii
Kazakstanin presidentin kanssa.
Elokuussa 2986 Karjalan edellinen pitkäaikainen presidentti Uno Goljat Karvinen menehtyi
Alzheimerin tautiin. Dementian lisäksi hänelle tuli Alzheimerin ja Parkinsonin tauditkin. Viime vuosina
Uno köpötteli vapisten Petroskoin keskuspuistossa avustajiensa kanssa. Kun vapinan takia
kävelykeppi putosi maahan, niin silloin hän tuhahti: ”Ime munaa kepakko!”
Uno oli hyvin pidetty henkilö kansan keskuudessa mutta toiset poliitikot vihasivat häntä yli kaiken
koska hän oli hyvin kiero. Juuri sellainen presidentin tuleekin olla. Magnus on Unon vastakohta.
Unon oppipoikana oli edellisellä vuosikymmenellä puolueveli Pavel Virsu joka haaveilee presidentin
virasta mutta kansa ei oikein luota kierosilmäiseen Paveliin koska tämä tapaa usein kääntää takkiaan
niin, ettei hänen poliittisista mielipiteistä ota selvää. Uno oli kuitenkin terveellä tavalla kiero oikealla
ajanjaksolla. Uunon aikana vältyttiin sodalta kun Venäjä alkoi nootteineen pottuilla raja-asioista mutta
Uno ammattitaitoisesti vakuutti Venäjälle, ettei Karjala koskaan uhkaa Venäjää eikä muitakaan maita.
Magnus Kuusisto kuuluu Karjalan työväenpuolue Workersiin, ja Uno kuului Karjalan Citykeskustaan.
Uunon muistoksi pystytettiin Petroskoin keskuspuistoon muistomerkki joka muistuttaa melkoisesti
uima-allasta mutta sellainen se ei ole. Altaan keskellä on kiero pysti jonka päässä on valkoinen sarvi.
Tavallinen kansa ei oikein pidä tällaisista muistomerkeistä. Kansan mielestä Unolle pitäisi pystyttää
näköispatsas.
Viimeisen yön ennen Vattulaa Kiviset yöpyivät Vuokatin leirintäalueella jossa on seikkailumaauimala
Tiia Park jossa illalla oli Golden-Timexin konsertti.
Bändi on suomalais-virolainen josta on tullut hyvin suosittu varsinkin ugrilaisilla kielialueilla koska
monet kappaleet ovat ugrilaisilla kielillä. Bändin suosituimmat hitit ovat muun muassa Maikkarin tytöt,
Kuresaare Sanna sekä Kuldne aeg.
Bändin laulaja on musiikilla rikastunut Pera Kesseli jolla on luksushuvila Saarenmaalla merenrannalla.
Festivaalialueelle ei tarvinnut mennä, kun musiikki kuului selvästi leirintäalueelle niin, että Kiviset
saivat ilmaiseksi iltamusiikkia. Seuraavana päivänä Kiviset menivät Vattulaan jonne ei ollut pitkästi.
Keväällä Volmar ja Alli erosivat koska Alli on löytänyt toisen miehen. Volmarin mukaan Alli oli
hankkinut mieshaaremin. Ihan niin villiksi ei Alli tullut vaan löysi Vattulan Asiakastorilta hintelänoloisen
äijän jolla on zorromaiset viikset. Kun Volmar oli nähnyt hepun, niin silloin hän alkoi kutsua häntä
hinttiviiksiseksi hamppariksi.
Vähän ennen avioeroa Alli oli käynyt Eekan ex-vaimo Annen luona eräänlaisella opintovierailulla, että
kuinka avioero toteutetaan.
Volmar joutui jättämään omakotitalon Allille. Jos hän ei olisi lähtenyt talosta, niin silloin hän olisi
joutunut luopumaan pakettiautosta ja se olisi ollut huonompi vaihtoehto sillä auto on hänen työväline.
Kun hän viimeisen kerran poistui talosta, niin silloin hän keskelle kellarinkäytävänlattiaa murjaisi
vetelän ihmispaskan jonka päälle laittoi pienen paperikyltin; Lahja hampparille, terveisin talon entinen
isäntä Volmar Karjalainen.
Volmar oli tarkoituksella syönyt runsaasti ksylitolipurukumia jotta maha menisi löysälle jotta tulisi oikein
herkullinen torttu kellarinlattialle kostoksi.
Myöhemmin Alli ja hänen uusi mieskaverinsa ihmetteli kun kellarista tulee paskanhajua ja menivät
katsomaan, että mikä siellä lemuaa. He näkivät ison paskakasan keskellä kellarinkäytävän
betonilattiaa jonka päällä nökötti pieni lappunen tikun päässä.
Alli siivosi itkukurkussa ja laittoi ulosteen mustaan muovipussiin jonka hän vei Volmarin uuden
rivitaloasunnon ovelle ja soitti ovikelloa ja juoksi nurkan taakse katsomaan tämän ilmeen.
Volmar avasi oven ja ihmetteli kun oven takana ei ollut ketään ja aluksi epäili kurittomia kakaroita
kunnes huomasi mustanmuovipussin sekä tutun lappusen pussiin liitettynä nuppineulalla.
Volmar alkoi noitua kuin miehet autoremontissa. Hän vei pussin roskapönttöön ja sitten soitti Allin
matkapuhelimeen, että se paska olisi ollut sille hampparille. Allin matkapuhelimen soittoääni kuului
nurkan takaa ja Volmar meni sinne sanomaan, että paska olisi ollut sille hinttarille. Alli nosti nokkaansa
ja kiiruhti juoksujalkaa takaisin kotikadulleen joka on nimeltä Myllytie 10. Hänen uusi kotikatu on
Asuinpaikkakatu joka on enimmäkseen pihakatu kahden rivitalonpätkän välissä.
Volmarin talon takana on Oscar Kivisen entinen ruokakauppa joka tätä nykyään on nimellä
K Near Virtalehto jolla on yhä sama omistaja eli Oscarin veljen vaimon veli. Kauppa on harvoin auki
koska Vattulan isommat kaupat polkevat hintoja.
Keväällä Eeka osti pienen punaisen parakkimaisen omakotitalon Virtalehdon kaupunginosasta
Warettajankatu 8:sta. Virtalehdossa on Vattulan halvimpia työläistaloja ja jotkut ovat kuluneita mutta
Eekan talo on hyvässä kunnossa tosin melko pieni mutta onneksi lapset asuvat äitinsä luona Halvarin
kaupunginosassa Vattupuron toisella puolen. Eekan talossa on vain kolme huonetta ja keittiö.
Olohuone on erittäin suuri isoine ikkunoineen. Yksi makuuhuoneista hän varasi lapsilleen jotka
tapaavat käydä hänen luona muutaman kerran viikossa.
Kivisten tullessa Eekan luokse kylään, niin silloin siellä oli myös lapset. Kun Johanna filmasi
multimediakamerallaan serkkujaan, niin silloin Joonas ja Jeanette alkoivat pelleillä kameran edessä ja
juoksivat päätä pahkaa keittiön maton alle jossa he kikattivat makeasti. Nuorimmainen Andrew on
oikea filmitähti, sillä hän istui kylmän rauhallisesti valkoisen kangassohvan päällä.
Kun Kiviset käyvät Vattulassa, niin ensimmäinen pakollinen kyläpaikka on Elisabeth sillä hän innolla
odottaa tyttärensä perhettä. Hän tapaa katsoa navigaattorilta, että missä kohti he ovat tulossa.
Kun hän huomaa Kivisten navigointitunnuksen olevan Vattulan kohdalla ja jos heitä ei ala tunnin
sisällä kuulua, niin silloin hän alkaa kuvitella kaikenmoista kuten esimerkiksi ryyppäämistä.
Tätä nykyään navigointilaitteet ovat hyvin arkipäiväisiä ja jokaisessa taloudessa on sellainen.
Navigaattorin avulla vanhemmat katsovat, että missä lapset milloinkin viilettää.
Lapsilla tapaa olla yllään niin kutsutut navivaatteet joissa on sisään ommeltu mikrosiru jotta jälkikasvu
löytyisi helposti.
Elisabethin tietokoneessa on navigaattorisovellus joka on yhteydessä Kivisten matkapuhelimeen.
Joka toinen päivä Elisabeth voi huonommin ja joka toinen paremmin. Hän liikuttuu kyyneliin kun
Kiviset tulevat kylään. Pois lähtiessä hän tapaa purskahtaa itkuun ja se on Johannalle kova paikka
sillä hän ei saada katsoa mummon itkevän.
Pois lähtiessä Elisabeth nyyhkii tyttärelleen, että onkohan häntä enää ensi kesänä olemassa ja nyt voi
olla viimeinen kerta kun nähdään. Silloin Anna tapaa lohduttaa vanhaa harmaatukkaista äitiään, ettei
koskaan voi tietää kuka milloinkin lähtee ja nyt yksi perhe lähtee Forssaan.
Johanna tapaa poistua mummon asunnolta ensimmäisenä koska häneltäkin meinaa päästä itku.
Kiviset tapaa pysäköidä autonsa vanhan vesitornin juurella olevalle vierailijoiden pysäköintipaikalle ja
sitten nousevat mäennyppylän päälle jossa vesitorni sijaitsee. Johannasta ja Jaana-Marista on
mahtavaa kun Vattulan mummo asuu oikeassa vesitornissa. Tornin vieressä on konttorirakennus
jossa kauan sitten on ollut Brand Linen ja Palos Aeron pääkonttorit. Kyseisten firmojen omistajat ovat
Vattulan perustajia. Aluksi kaupungista tehtiin Suomen kokeilukunta.
Tätä nykyään konttorirakennuksessa on Vattulan kunnantalo. Alkuperäinen talo on ajat sitten purettu
mutta kortteli on nimetty Pääkonttoriksi.
Mummolassa Johanna ja Jaana tapaavat kilpailla siitä, että kumpi ehtii ensin istuutua mummon
elektroniseen kiikkutuoliin joka keinuu pienellä sähkömoottorilla.
Kerran he tappelivat mummon puhuvasta maskottikoirasta niin, että sen korva irtosi jolloin koiran
puhesyntikka sanoi: ”What a people, My ear is loose!” Tietenkin tyttöjä nauratti niin, että nauru tarttui
Elisabethiinkin. Anna naurahti, että nyt vanha äiti elää kauan sillä kunnon nauru pidentää ikää. Tähän
Elisabeth tuhahti: ”Höh, ei tää ollut mikään erikoisen kunnon nauru ja kohta viikatemies tulee.”
Elisabeth on tottunut lastenlapsiensa riehumisiin. Eekan lapsetkin ovat silloin tällöin hyvin villejä kun
he käyvät mummolassa. Elisabeth on heille parempi mummo kuin Liebling koska tämä ei ole yhtä
ankara. Kerran Joonas leikki mummon täytetyn liito-oravan kanssa niin, että pian se oli karvaton.
Nuoruudessaan Emil oli ampunut Peurasuonpuistossa liito-oravan ja sitten ihan itse täytti sen ja antoi
sen Elisabethille kosintalahjana.
Kerran kun Kiviset söivät Elisabethin luona lihakeittoa, niin syönnin jälkeen Johanna sanoi leikillään:
”En jaksa syödä muuta kuin paistettua sianlihaa.” Elisabeth luuli Johanna olevan yhä nälkäinen ja
meni eteiseen ja sanoi: ”Odota hetki, niin käyn Lidl Ruokamuorissa ostamassa sianlihaa, niin tehdään
oikein mehevä possupaisti!” johon Anna kiirehti selittämään: ”Äh, ei tarvitse mennä ostamaan. Tyttö
laski vaan leikkiä, se oli vain vitsi." johon Elisabeth: "Mutta jos lapsella on nälkä." Anna naurahti: "Eikä
ole, juurihan me syötiin!"
Syksyllä Johanna aloitti lukiospesiaalikoulun konsumtio opintolinjalla a ja se tarkoittaa sitä, että
hänestä on tulossa nuori uranainen tai ainakin melkein, sillä spesiaalilukiokoulusta ei pitkälle pötkitä.
Johannalla ei ole mitään asiaa tavalliseen lukioon koska hänhän on juuri lopettanut
perusspesiaalikoulun, ja sen tähden ei ole samanlaisia valmiuksia kuin normaali peruskoulun
käynneillä. Johanna on erittäin huono laskennossa ja se johtuu kun kolmannella ja neljännellä luokalla
pedagogit eivät ottaneet tosissaan matematiikan opettamista. Nyt Johanna tuntee katkeruutta
Lappeenrannan aikaisia pedagogeja kohtaan. Itse kaupunkia hän rakastaa koska siellähän asuu
ihanan lutunen Jani-Petteri. Jossu on yrittänyt etisiä netin syövereistä Jani-Petteri Jussilaa mutta
huonoin tuloksin. Hän on kylläkin löytänyt Jani-Petterin vanhempien yhteystiedot. Hän ei uskalla ottaa
yhteyttä Jani-Petterin äitiin. Jos Johanna löytäisikin Jani-Petteri Jussilan yhteystiedot, niin tuskin hän
uskaltaisi ottaa yhteyttä koska silloinhan isä ja äiti saisivat tietää ja alkaisivat kiusoitella.
Johanna on kiinnostunut taidemaalauksesta, piirtämisestä sekä kertomusten kirjoittelusta. Harmi kun
hänellä ei ole vara ostaa sanelulaitteita. On todella työlästä naputella aataminaikaisella
tekstinkäsittelijällä.
Johannan harmiksi lukiospesiaalikoulussa ei ole mahdollisuutta mennä toimisto- ja kauppa alalle.
Hänellä oli valittavana vain kaksi vaihtoehtoa; Konsumtio opintolinja sekä teollisuustekninen linja.
Johanna valitsi ensin mainitun koska se on lähinnä toimistoalaa. Verstasteknilliseltä joutuu lähinnä
Brandcarin tehtaalle ja sinne hän ei halua koska on kuullut vanhemmiltaan, että Brandcarilla on todella
rankkaa.
Parhaillaan Forssan kouluvirasto ja Hämeen alueparlamentti neuvottelevat spesiaalikoulujen ja
päivätoimintaryhmien ja työverstaiden yksityistämisestä Savon ja Vermlannin mallin mukaan.
Koulutusyhtiö Suner Inc tahtoisi ottaa kaikki Hämeen päivätoimintaryhmät ja spesiaalikoulut
vastuulleen ja rakennuttaa talon jonne keskittäisi ryhmät ja spesiaalikoulut jotta toimintarajoitteisten
negatiivinen kaiku tulisi positiiviseksi ja tämä pitkään syrjitty ja alipalkattu ryhmä saisi
parempipalkkaisia töitä.
Tuskin tämä uudistus ehtii valmistua Johannan kouluaikana eli hän tulee olemaan viimeisiä
spesiaalikoulunoppilaita joiden otsaan tulee spesiaalikoulunleima.
Johannan Konsumtio opintolinja on Vetehisenkoulun tiloissa Kaarlon kaupunginosassa.
Koulurakennus on päällystetty keltaisilla metallimurikoilla.
Samassa rakennuksessa on tavallisen lukiokoulun tilat ja se lohduttaa Johannaa koska välitunneilla
hänen ei tarvitse katsella spesiaalikoululaisten pärstiä eikä ole leimautumisvaaraa.
Konsumtio opintolinjan luokkahuoneet sijaitsevat keltaisen kaksikerroksisen tiilirakennuksen toisessa
kerroksessa. Rakennus on mäenrinteessä niin, että sisäpihan puolelta pääsee suoraan toiseen
kerrokseen. Kaarlontien puolelta katsottuna rakennuksen näkee kaksikerroksisena kun taas sisäpihan
puolelta rakennus näyttää puoliksi yksikerroksiselta sillä toisen päädyn kohdalle on kaivettu
kävelykäytävä seinänviereen. Rakennuksen keskivaiheilla sisäpihan puolella on uloke josta pääsee
suoraan toiseen kerrokseen sekä ulokkeen alapuolelta ensimmäiseen kerrokseen.
Lukiospesiaalikoulun luokkien lisäksi rakennuksessa on tavallisen lukion Konsumtiolinjat jotka
käsittävät sosiaalipalvelut sekä hotelliteknikko-opinnot.
Välitunneilla Johanna näkee paljon upeita uroksia jotka käyvät normaalilukion puolella mutta hänellä
on kaksi ongelmaa; ujous ja vahvat tunteet Niilaan joka käy yhä Vironmäenkoulun kymmenettä
luokkaa.
Niilalle on koettanut todellinen paratiisi kun vihdoinkin pääsi eroon siitä tuijottavasta blondista. Hänellä
oli tarkoitus aloittaa vuoden kuluttua Vetehisenkoulun Konsumtio opintolinjalla mutta nyt Johanna
tavallaan estää hänen opinnot; tietenkään Niila ei mielellään mene taas tuijotettavaksi.
Hänelle jäi vain yksi vaihtoehto; Riihimäen kansankorkeakoulu jossa on mielenkiintoinen medialinja.
Se on tehty entisille spesiaalikoululaisille. Niilaa ei kiinnosta verstastekninen linja eli ainoaksi
vaihtoehdoksi jäi kansankorkeakoulu.
Kerta Vetehisenkoulu on toisella puolen kaupunkia, niin Johanna sai koulusta bussikortin. Mikä
parasta; kortti käy myös vapaa-ajalla.
Hänen pitää vaihtaa bussia Forssan Adjutantintorilla jolloin hän näkee vilahduksen idoleistaan. Niila ja
Matti vaihtavat vastakkaiseen suuntaan menevään bussiin.
Bussinikkunasta Johanna tapaa ihailla Niilaa kun tämä seisoo Matin kanssa vastakkaisella pysäkillä
odotellen Vironmäen bussia. Kun Johanna koputtaa ikkunaan ja vilkuttaa Niilalle, niin silloin tämä
kääntyy Johannaan päin ja vilauttaa keskisormea ja sitten kääntyy selin.
Eräänä syksyisenä aamuna kun Johanna toistamiseen ihaili idoliaan bussinikkunan läpi, niin silloin
hänen katse osui Niilan ruskeaan siilikampaukseen. Jotenkin hänelle tuli murhaaja mieleen kun näki
idolinsa tukan. Hän ei käsitä miten hänelle tuli tappaja mieleen kun katsoo maailman kauneinta
siilitukkaa. Tämä ajatus sotki lemmentunteet ja vähitellen rakkaudenliekki sammui itsestään. Totta kai
se tuntui hyvältä kun kyseessä oli onneton rakastuminen ja myös helpotus Niilalle kun kukaan ei enää
koputellut bussinikkunaan.
Suurin osa Johannan uusista luokkakavereista on poikia joista ainoastaan kaksi on hänen lisäksi
tyttöjä. Yksi heistä on armoton rock-fani, punatukkainen Tiia Kallela, jota pojat näkyvät palvovan.
Hänellä on kauniit pulleahkot posket ja ruskeat suorat hiukset. Hän käy lukion viimeisellä
vuosikurssilla. Toinen tyttö on muuan Yana Beausang, joka käy Johannan kanssa samalla
vuosikurssilla. Yana on kova puhumaan ruoka-asioista, että mitä tämä on syönyt viikonloppuna.
Tietenkin Beausangeilla syödään hienoja ruokia kuten höystettyä geenimanipuloitua riekkoa
lohkoperunoiden kera sekä hanhenmaksapalleroita.
Joskus Tiia tapaa hieman kiusata Johannaa mutta onneksi sentään ei yhtä systemaattisesti kuin
kolmannella luokalla. Vaikuttaa siltä, että kiusaaminen on eräänlainen sisään potku ja leikinlaskua.
Johanna on melko tosikko ja olettaa Tiian olevan väkivaltainen mutta sellainen hän ei todellakaan ole
vaan melkoinen hupakko joka tapaa myös kiusata pedagogeja.
Maanantaisin, keskiviikkoisin sekä joka toinen tiistai tehdään ruokaa ja muina päivinä syödään
ruokasalissa jossa normaali lukion ravintolalinja tekee ruokaa ja samalla kouluruokailu on järjestetty.
Ruokalan keittiössä on huippumoderneja ruuanlaittorobotteja joita ravintolalinjan opiskelijat
harjoittelevat käyttämään.
Pikku hiljaa Johanna kiintyi luokkakaveri Milton Norsuun. Ehkä häntä kiehtoo pojan norsumainen
kehonrakenne. Milton on todella sukunimensä veroinen.
Milton on kova sähkötupakkamies ja heti kun Johanna oli huomannut tämän paheen, niin siitä lähtien
hän alkoi kutsua häntä Paperossiksi.
Joka välitunti Milton menee luokkakaveri Martti Tammelan kanssa ulos tupakalle, niin totta kai
Johannakin menee heidän perässä. Hän yrittää välttää tuijottamista nyt kun on mahdollisuus aloittaa
jätkien katselun puhtaalta pöydältä. Milton ja Martti ovat monta kertaa mukavampia kuin Niila ja Matti.
Heitä ei häiritse perässä kävely. Norsu ja Tammela ovat myös erittäin humoristisia, jopa liikaakin.
Milton polttaa sähkötupakassaan venäläistä nikotiinipatruunaa joka on merkkiä Tupolev 5000 jossa on
paljon nikotiinia ja häkää. Savurenkaita puhallellessa Milton tapaa pohtia tupakkalakon aloittamista,
muttei siitä mitään tule kun on totuttanut elimistönsä nikotiinille.
Tätä nykyään sähkötupakkapatruunoissa on eräs uusi aineseos nimetä ninniini josta Johannalle tulee
mieleen Savonlinnan aikainen koulukaveri Ninni. Tyttö jota hän puraisi käsivarresta. Onneksi Ninnin
käsivarressa ei ollut ninniini myrkkyä. Ninniini on pahempaa myrkkyä kuin nikotiini johon helposti jää
kiinni ja on melkoista huumetta. Huumeeksi sitä ei ole luokiteltu kun tupakkatehtaat ovat
luokittelemista vastaan.
Samaan aikaan kun Milton tupakoi, niin Martti kujeilee Johannan kanssa. Heistä saattaisi tulla jopa
pari mutta Johanna ei näe Martissa mitään seksuaalisia piirteitä. Se voi johtua Martin lapsellisuudesta
sekä hänen toimintarajoitteesta; hän herkästi saa raivokohtauksia niin, että heittelee tavaroita
ympärilleen.
Miltoniin Johanna rakastui maan perusteellisesti eräänä marraskuisena maanantai-illalla, kun tämä tuli
Johannan luokse katsomaan, että kuinka hän jaksoi sillä koko edellisen viikon Johanna oli ollut pois
koulusta lentsun takia. Kun Milton tuli Kivisten eteiseen, niin silloin Johanna oli siivoamassa keittiön
romulaatikkoa joka on hänen lempipuuhaa. Laatikossa on elektroniikkaromuja; on vanhojen
laserleikkureiden kahvoja sekä USB-muistitikkuja.
Anna avasi oven ja kutsui Miltonin peremmälle. Johanna kuuli keittiöön pojan möreän puheäänen, niin
silloin hän karahti tulipunaiseksi ja päässä alkoi jyskyttää.
Kun Milton ilmestyi keittiön oviaukolle, niin silloin Johanna sai sanotuksi: ”Mitä sä haluut?” jolloin
Miltonilta ja Annalta pääsi räkänauru johon Johanna itsekin yhtyi. Anna sanoi vahvalla Kainuunmurteella: "Johanna siivoaa romulaatikkoa." ja antoi lasillisen vadelmamehua.
Anna otti keittiönpöydältä pullavadin ja tarjosi kanelipullia Miltonille. Hän valitsi pullista suurimman ja
tunki sen suuhunsa kokonaisena ja sitten mumisi: ”Hyvää!” ja ryyppäsi lasista vadelmamehua.
Jonkin ajan kuluttua kun Milton oli pois lähdössä, niin silloin Axel kysyi olohuoneesta: "Mitäs miehiä
sitä ollaan?" Milton vastasi samalla kun hitaasti meni olohuoneen oviaukolle jossa roikkuu
muovinpalasista tehty oviverho: "Mä oon Milton Norsu ja asun Hietalan omakotialueella eräässä
yksityisessä oppilasasuntolassa ja nyt oon tulossa Vironmäen Daycenteristä jossa oon
työharjoittelussa tämän viikon” Axelilta on vähällä päästä naurunpurskahdus kun kuuli pojan
sukunimen mutta onnistui pidättämään naurun.
Sitten Milton nosti oikean kätensä yläetuviistoon eli moderniin tervehdysasentoon ja sanoi: ”Moido
vaan!” ja lähti kävelemään kohti Hietalan aluetta joka sijaitsee ihan kiven heiton päässä.
Vironmäen ja Hietalan kaupunginosien raja on häälyvä, menee jossain Västäräkin leikkikoulun ja
ostoskeskuksen luona.
Kun Milton oli lähtenyt, niin silloin Anna naurahti Johannalle: ”Ehkä poika haluaa sinut!” ja nauroi vielä
kerran niin, että rinnat hytkyivät. Tästä illasta lähtien Johanna rakastui tosissaan herra Norsuun. Matti
ja Niila jäivät tunteiden paitsioon.
Muutaman viikon kuluttua Johanna kertoi vihjaillen Miltonille, että on ihastunut häneen mutta vastaus
oli se sama jonka hän on kuullut aivan liian monesti Matilta ja Niilalta; Mä en oo kiinnostunut, mä oon
jo varattu, en halua sua… Johannan lohduksi Milton lupasi olla vain kaveri. Totta kai Johanna haluaa
olla komean pojan kaveri. Milton lähetti Johannalle lohduksi kaveripyynnön Facebookissa.
Silloin tällöin Johanna yritti turhaan ylipuhua Miltonia ihastumaan häneen. Johannan hurma-operaatio
muistuttaa hyvin paljon politikoiden vaalitaistelua; valitse minut, minä annan enemmän! Silloin tällöin
Johanna heittäytyy härskiksi: ”Mä tahdon imeskellä sitä tukkia jossa kasvaa mustia heiniä ja työntää
sen mun mustaan heinäiseen kaivokseeni!” Tähän Milton esittää joka kerta saman vakiovastauksen:
”Oh, taas se tukki-juttu! Mä tuun dorkaks, luovuta jo!” ja päälle päästää räkäisen naurun.
Kun Johanna sai selville Miltonin katuosoitteen, niin silloin hän vitsaili: ”Mä imuroin koko
Kahlaajankadun ja kahlaan tukkisi luokse!” johon Milton: ”Sen kun kahlailet, mutta mua et löydä, sillä
mun vuokraemäntäni Wally Jussila on todella hyvä potkunyrkkeilyssä!”
Jos Johanna tietäisi, että Miltonilla on yhteyksiä skientologeihin, niin hänen kannattaisi luovuttaa eikä
ottaa riskiä, että tämä saisi päähänsä ottaa Johannan emännäksi. Sitten hän olisi kusessa kun joutuisi
lahkolaisen akaksi.
Silloin tällöin vapaa-ajalla Milton auttaa Forssan skientologikirkossa. Vaikuttaa siltä, että skientologit
ovat onnistuneet ylipuhua ylikiltti Miltonin auttamaan talkoohengessä.
Eräänä marraskuisena koulupäivänä Johannan luokka teki opintovieraillun Forssan taidehalliin
katsomaan toimintarajoitteisten taidenäyttelyä. Maalauksista näki taiteilijan voinnin.
Taidehalli on keskustassa Puolalankadun varrella vanhan tavaratalon kellarissa. Tiloissa oli edelliselle
vuosikymmenelle asti Coop Sokoksen tavaratalo joka muutti tämän vuosikymmenen alussa
keskustaan kauppakeskus Öhmanin tiloihin. Nyt parhaillaan ollaan kaavoittamassa uutta jättimäistä
kauppakeskusta Forssan pohjoispuolelle läpikulkutien varrelle. Ehkä Coop Sokos muuttaisi sinne.
Puolalankadulla tavaratalolla oli hyvin pienet tilat. Katutasoon muutti pääkirjasto ja kellariin Forssan
taidehalli.
Taidehallissa oli myös Vironmäenkoulun spesiaaliluokka. Koko ajan Johannan entiset luokkakaverit
huutelivat Johannan ja Niilan nimeä niin, että häntä alkoi hävettää sillä tätä nykyään hänellä ei ole
yhtään tunteita Niilalle. Tätä nykyään Johanna luokittelee Niilan tursakkeiden joukkoon.
Johanna onnistui pitää pokkansa ja katseli interaktiivisia tauluja jotka toimintarajoitteiset ovat eritavoin
luoneet. Tällä kertaa hän ei alkanut leikkiä hälyttimien kanssa.
Kun entiset luokkakaverit tulivat liian lähelle, niin silloin Johanna tuhahti happamasti: "Siirtykää siitä,
mulla on taidenautinto kesken!"
Silloin tällöin kotitaloudentunnilla Johanna tapaa tehdä pikku jäynää Miltonille jotta herättäisi huomiota.
Kerran hän laittoi vettä tämän sinisiin tiskihanskoihin ja asetti ne pysty asentoon hänen
harjoituskeittiön alakaappiin jossa hanskat tapaavat olla. Yllättävän nopeasti poika oppi tuntemaan
Johannan kujeet ja jopa ihaili tämän kujeita. Johanna ei ole ilkeä vaan ihanan vekkulimainen.
Martti puolestaan saattaisi mennä sänkyyn tämän veikeän blondin kanssa, mutta miten ihmeessä
onnistuisi hurmaamaan hänet?
Eräänä koulupäivänä Johanna yritti lyödä Miltonia tuorekurkulla päähän kun tämä seisoi
luokkahuoneen ikkunan edessä katsoen koulun sisäpihalle. Johanna hiipi hänen taakse ja nosti
kurkun pojan pään yläpuolelle. Samassa ylikypsä kurkku katkesi keskeltä ja vesi valui lattialle jolloin
Milton kääntyi katsomaan: ”Voi vittu, mitä pimu duunaa?” Johanna nauroi: ”Ei se vittu ollut vaan se oli
kurkku!” Apupedagogi Risto Carlander tuli luokkaan ja arvasi mitä Johannalla oli ollut mielessä.
Risto tuntee Johannan kujeet. Kun tämä kävi seiskalla, niin silloin Risto veti vapaa-ajan toimintaa joka
oli Vironmäen terveyskeskuksen vieressä keltaisessa puuparakissa. Siellä Ristolla oli
multimediakamerakurssi.
Johannan silloinen pedagogi Ilkka sekä jotkut oppilaat yrittivät turhaan houkutella häntä
multimediakurssille mutta Johanna ei halunnut koulun jälkeen muualle kuin kotiin. Kyllä hän oli ja on
yhä kiinnostunut multimediakameroista mutta hän mielellään menee koulusta suoraan kotiin.
Ehkä hänelle olisi ollut hyötyä jos olisi mennyt kurssille jotta olisi ikäistensä seurassa. Kukaties Niila
olisi ihastunut aidosti.
Marraskuun lopulla vähän ennen lumen tuloa Johannan luokka teki opintoretken sienimetsään.
He menivät Jokioisten itäpuolella olevaan Sinipöllölaaksoon.
Yöaikaan siellä lentelee ja huhuilee keinotekoisesti luotuja sinisiä pyöreitä pöllöjä joilla on keltainen
kolmionokka sekä suuret pyöreät valkoiset silmät. Sinipöllöillä on omituinen ääni; Huhuu… pölönpölön-pölön-ihuuup-bum-bum! Moni onkin ihmetellyt, että kuinka tiedemiehet ovat onnistuneet
saamaan tälle keinotekoisesti luodulle pöllölajille tällaisen hassun ääntelyn. Sinipöllöt ovat kovia
lisääntymään ja silloin on leikki kaukana, sillä Sinipöllö uroksen siitin turpoaa kauhean paksuksi ja
ruiskii siemennestettä kuin vesipyssy.
Jokioisten Sinipöllölaakson lisäksi Sinipöllöjä on myös Skandinavian Tvåstadin kaupungissa
Hallebergin vuorella.
Johannan seurue poimi kantarelleja. Johannasta se oli inhottavaa koska hänellä on kalakauhun lisäksi
myös sienikauhu mutta jokaisen oli pakko poimia ainakin puoli korillista sieniä. Se kuuluu osaksi
opetussuunnitelmaa. Johanna keksi käyttää muovipussia hanskana ja näin uskalsi koskea sieniin.
Poimimisen jälkeen he söivät koulussa tehtyjä hanhenmaksapasteijavoileipiä mutta silloin tuli uusi
tenkkapoo; miten syödä samoilla sienisillä käsillä? Kaikki sienethän sisältävät jonkin verran myrkkyä
ennen keittämistä. Johanna näppäränä tyttönä keksi ottaa uuden muovipussin ja sujautti sen käsiinsä
ja näin pystyi syömään herkullisia hanhenmaksapasteijavoileipiä ilman käsienpesua. Kun
matematiikanpedagogi Max Hellamaa oli nähnyt Johannan voileivänsyöntikäsineet, niin silloin hän
naurahti ukkomaisesti: ”Kylläpä tolla on basillikauhu!” ja puisteli harmaata päätään.
Vuosi 2989
Keväällä Johannalla alkoi kahden viikon työharjoittelujakso.
Työpaikka on Forssan kaupungintalon kopiointikeskus. Kaupungintalo on valtava viisi kerroksinen
punaruskea tiilirakennus jonka kolmen siivekkeen päädyissä on suuret panoraamaikkunat.
Tätä nykyään kunnille kuuluu vain peruspalvelut; Koulutus, katujen kunnossapito, sairaanhoito sekä
sosiaalipalvelut. Parhaillaan ollaan neuvottelemassa jos voisi yksityistä hoivahallinnon Savon ja
Vermlannin mallien mukaisesti.
Forssan kaupungintalon kopiointikeskuksen omistaa muun muassa sijoitusyhtiö Brandor sekä muut
paikalliset yritykset ollen näin kommandiittiyhtiö.
Johannan piti muun muassa rei’ittää sekä nitoa asiakirjoja joita digitaaliset kopiokoneet eivät pystyneet
eikä kolme kopiointiteknikkoa viitsinyt alkaa tehdä niin yksitoikkoista työtehtävää. Homma oli kuin
nakutettu tälle toimintarajoitteiselle tytölle.
Nitoessaan Johanna unelmoi, että jonakin kauniina päivänä hänestä leivottaisiin kaupunginjohtajatar
ja tämäkin tehtävä on tavallaan ensimmäinen poliittinen homma.
Kun hän sai tehtävänsä valmiiksi, niin silloin hän meni kopiointiteknikko Raija Lillukan luokse:
”Jepulis, valmista tuli! Entäs nyt? Mitä nyt mä duunaan?” johon Raija vitsaili: ”Take the cat on rump
and drive!” ja sitten sanoi puoliääneen, että työtehtäviä on niukasti ja kehotti huilata kahvihuoneessa.
Johannaa nauratti tämä hassu repliikki. Raija ihmetteli kun Johanna ei ollut ennen kuullut kyseistä
modernia hämäläistä sananpartta. Johanna vastasi naurahtaen: ”En oo kuullut edes venäläisessä
kirkossakaan!” johon Raija: ”Ei tuo ollut venäläinen sanaparsi vaan hämäläinen, senkin shaabu!”
Sitten Raija kysyi: ”No Johanna pohanna, mistä sä oot kiinnostunut, siis mitä sä duunaat kotona
vapaa-aikana?” Johanna vastasi ehkä liiankin rehellisesti: ”Mä tapaan piirrellä, maalata tauluja sekä
kirjoitella novelleja.” Raija ojensi Johannalle paperiarkin ja sanoi: ”Sä voisit nyt piirrellä jotain kliffaa…
Voisit piirtää vaikkapa tuolla kahvihuoneessa ja odottaa kunnes tulee työtehtäviä.”
Johanna otti paperiarkin ja meni kopiointikeskuksen perällä olevaan siniseksi maalattuun pitkulaiseen
kahvihuoneeseen jonka toisessa päädyssä on espresso- ja cappuccinokoneet. Toisessa päädyssä on
seinähyllykkö jonka alapuolella on kahvipöytä. Johanna laittoi paperiarkin seinähyllyn ylimmälle hyllylle
ja otti yhden arkeista ja asettui istumaan pöydän päätyyn ja alkoi piirtää.
Raija näytti Johannalle edellisen työharjoittelijan piirrosta joka on yhden sivun sarjakuva jossa
kopiointiteknikot nukkuvat koneiden päällä kunnes piirtäjä itse tulee kuvaan, jolloin hänkin samaistuu
porukkaan ja alkaa nukkua. Viimeisessä ruudussa koneet räjähtävät.
Raija katsoo hetkisen sarjakuvaa ja sitten sanoo: ”Säkin voisit piirtää jotain tämän kaltaista jotta
sinusta jäisi muisto työharjoittelujakson jälkeen." Johanna innostui piirtämisestä sillä piirtäminen on
hänelle kuin viinapullo raitistuneelle alkoholistille.
Johanna piirteli juuri ja juuri Niilaa muistuttavia piirroksia sekä kirjoitteli hänestä lapsellisia ja ilkeitä
kertomuksia. Kaiken kukkuraksi hän kirjoitti oikeilla nimillä.
Piirustukset ja sepitykset hän laittoi kahvihuoneen pöydälle seinähyllykön alapuolelle jotta
kopiointiteknikot voisivat niitä katsella.
Raija kehotti piirtää lisää ja Johanna teki käskettyä, vaikka hän on työpaikalla. Hänellä ei ollut
pienintäkään itsekuria. Hän ajatteli, että ehkä hänestä tulisi yhtä suosittu kuin Lappeenrannan
koulussa kun toimitti lukulaitelehteä. Hän tekaisi myös pienimuotoisen Forssan kuntalehden jossa hän
kirjoitti ja piirsi kalastuksesta kun kuuli Raijan kalastavan viikonloppuisin. Sen kyllä näkee
kopiointikeskuksen pöydiltä ja hyllyiltä, paljon kalastuksesta kertovia lukulaitteita sekä perhoja.
Raija on itsepäinen lihava akanpökkelö. Työpaikalla hän tapaa parannella kalastusvälineitä joihin
kuuluu muun muassa kalaparven ilmaisin.
Forssan kaupungintalon kopiointikeskuksella on vanhanaikaisia digitaalisia kopiokoneita koska
kaupungilla on hyvin hidas hallinto. Se ei sinänsä ole mitään uutta, sillä Forssahan sijaitsee keskellä
Hämettä.
Kopiointikeskuksella työskentelee Raijan lisäksi kaksi muuta teknikkoa; Leena Lehto sekä
Kerttu Virtanen. Leenalla on melkein joka päivä yllään ruskeat alumiiniliivit. Kertulla on lyhyt musta
tukka. Raijalla on karheat ryppyiset kasvot jotka juoruavat hänen runsaasta viinanjuonnista. Vaikka
Raija Gunilla Lillukka juopottelee vapaa-aikana, niin silti hän kykenee suorittaa työtehtävänsä
kunnialla.
Kahden viikon kuluttua Johanna palasi takaisin koulunpenkille. Hänelle on luvattu kaupungin
kopiointikeskukselta.
Toukokuun alussa Johannan luokka teki viikonpituisen koulumatkan Helsinkiin.
Pitkään hän empi, että lähtisikö mukaan koska tämä on ensimmäinen kerta kun hän yöpyisi ilman
vanhempia. Hän päätti lähteä mukaan kun sai oman hotellihuoneen.
Matkalle hän ei ottanut mukaan silmälaseja koska nukkumaan mennessä ei ole tottunut olemaan rillit
päässä ja toiseksi hän olisi rennompi ilman laseja.
Helsinkiin he menivät luotijuna X3000Pendolinolla joka pysähtyi Karkkilan asemalla josta
luokanvalvoja Olli Saarinen nousi junaan. Olli ihmetteli kun Johanna oli ilman silmälaseja, muttei
voinut tehdä asialle mitään koska Forssahan on takanapäin.
Helsingissä he yöpyivät Hotel Fennossa Kallion kaupunginosassa jota kutsutaan tätä nykyään
vanhaksi kaupungiksi. Fenno on yksi sen vanhimmista hotelleista jota on moneen otteeseen
remontoitu. Hotellin naapurissa on kiinalaisravintola Pyllistävä Lohhari, josta lähtee herkullinen
vahvasti maustetun ruuan tuoksu hotellin tiloihin.
Huoneeseen päästyään Johanna tarkisti huoneen jokaisen sopukan, ettei olisi murhaajia eikä
akillesjänteenviiltäjiä. Ehkä hän on katsonut muutaman trillerin liikaa.
Litteän tv-monitorin takaa hän löysi käytetyn injektioruiskun jonka hän otti varovasti käteensä ja toisella
kädellä avasi ikkunan ja heitti tämän mystillisen ruiskun ulos. Hän ei kerta kaikkiaan tohtinut olla
injektioruiskun kanssa samassa huoneessa. Kukaties se oli vanha huumeruisku joka olisi saattanut
alkaa ruiskuttaa sisältöä ympäriinsä. Johannan selkäpiissä kulki vilunväre kun ajatteli ruiskua.
Sitten hän kurkisti kirjoituspöydänalalaatikkoon, ettei siellä olisi enemmän ruiskuja. Siellä oli vain
naisille tarkoitettu pornokuvalaite nimeltä Jenna.
Johanna selasi kuvalaitetta ja sitten hiippaili käytävälle ja vei vaivihkaa kuvalaitteen käytävän päässä
olevaan vessaan. Hän ei myöskään tohtinut olla samassa huoneessa pornokuvalaitteen kanssa.
Sinänsä hänellä ei ole mitään pornoa vastaan, mutta nyt hänestä tuntui epämukavalta olla samassa
huoneessa pornokuvalaitteen kanssa koska pedagogit voivat käydä huoneessa ja luulla kuvalaitetta
Johannan omaksi. Tuskin siitä mitään olisi seurannut koska Johannahan on täysikäinen.
Myöhemmin illalla kun hän oli katsomassa tv-uutisia, niin silloin kirjoituspöydällä oleva
kommunikaatiolaite antoi merkkiäänen. Johanna painoi vastausnappia ja sanoi aralla äännellä
mikrofoniaukkoon: ”Haloo?” Hän kuuli laitteen kovaäänisestä Miltonin äänen. Herra Norsu soitti
omasta huoneesta koska halusi kokeilla hotellin sisäistä kommunikaatiojärjestelmää ja samalla kujeilla
sen hassun blondin kanssa. Taustalla kuului Martin räkäinen nauru. Johanna sanoi mikrofoniin:
”Sä oot mun hunajapupu!” Milton remahti nauramaan ja sitten luokkakaveri Kristian Irenius kysyi:
”Mikä on hunajapupu?” Johanna änkytti: ”Mimimimilton.”
Helsingissä Johannan luokka tutustui eri nähtävyyksiin. He kävivät myös Tallinnassa jossa he tekivät
opintokäynnin Saku olut panimolla. Siellä he saivat maistella erilaisia oluita sekä limonaateja.
Tätä nykyään Saku panimon edustalla on neljä kivestä veistettyä olutpurkkipatsasta jotka toimivat
panimoalueen portteina.
Iltamissa he palasivat takaisin Helsinkiin ja söivät ghanalaisessa ravintolassa eksoottisia
afrikkalaisherkkuja.
Ravintolassa Johanna kujeili Kristianin kanssa joka sattui istumaan häntä lähinnä. Kun Kristian oli
lappamassa chilimaustettua spagettia suuhunsa, niin silloin Johanna innostui runoilemaan:
”Miltonin dildonin sähkösikarit!” samassa Kristian räjähti nauramaan niin, ettei syömisestä tahtonut
tulla mitään. Kun hän yritti juoda Afri Colaa, jota tarjoillaan ainoastaan tässä ghanalaisessa
ravintolassa jotta tunnelma olisi niin afrikkalainen kuin mahdollista, niin silloin juoma suihkusi päin
seiniä koska nauratti makeasti. Pian nauru tarttui koko pöytäseurueeseen.
Milton istui samassa pöydässä ja häntäkin nauratti makeasti tämä onneton runontynkä joka tuli ihan
spontaanisti Johannan suusta. Hän ajatteli, että Johannasta tulisi hyvä koomikko ja kannattaisi
hakeutua telkkariin.
Vielä ravintolan ulkopuolellakin Kristian, Milton sekä Martti nauroivat niin, että kortteli raikui. Kuulosti
siltä, että he olisivat juovuksissa vaikka kaikki oli vesiselviä. Tietenkin Johanna oli tyytyväinen kun
onnistui saamaan pojat hyvälle tuulelle ehkä liiankin hyvälle tuulelle.
Muina iltoina he söivät maineikkaassa musiikkiravintola Old Bensiksellä joka on perustettu muinaisen
tv-sarja Kotikadun mukaan. Sarja on näytetty ties monenko kerran uusintana ja katsojat tykkäävät.
Perjantaina vähän ennen junan saapumista Forssaan sattui Forssan pienteollisuusalue Zumilassa
tulipalo erään rengasfirman tiloissa. Lähellä asuvia kehotettiin olemaan sisätiloissa ja sulkemaan
ilmastointilaitteet kun oli myrkyllistä savua.
Zumila sijaitsee Hietalan omakotialueen vieressä, ihan kävelymatka Miltonin kotikadulle.
Tulipalon takia pikajuna ajoi erityisen hitaasti jotta palo saataisiin hallintaan. Junayhtiö European
Railways tarjosi päivällisen kaikille matkustajilleen.
European Railways on Euroopan suurin junayhtiö ja sen kaikki junat ovat X3000Pendolinoja jotka
liikennöivät jokaisessa osavaltiossa.
Seuraavana päivänä Johanna kävi potkulaudallaan palaneen rengasfirman luona filmaamassa
multimediakamerallaan ja laittoi filmauksen omalle sivustolle Kivinen Areenassa. Siellä hänellä on
videoblogi.
Kesäkuussa heti koulujen päättäjäisten jälkeen Johanna sai ensimmäisen kesätyöpaikan
kaupungintalon kopiointikeskukselta. Tälläkin kertaa oli paljon luppoaikaa, siispä hän sai jatkaa
piirtelemistä. Johannan ainoat työtehtävät olivat nitominen ja rei’ittäminen joista hän selvisi nopeasti
ehkä liiankin nopeasti. Raija ei uskalla antaa Johannan hoitaa paperinleikkuria koska silloin olisi
vaarana, että sormetkin leikkautuisivat ja sitten olisi edessä lukemattomat käräjillä istumiset jos antaisi
spesiaalikoulun käyneen kesätyöläisen käyttää laserkäyttöistä paperileikkuria. Kopiointitehtäviäkään
Raija ei uskalla antaa Johannalle koska silloin olisi vaarana koneiden suurremontti.
Oikeastaan kopiointikeskus ei olisi tarvinnut kesätyöläisiä mutta esimiehet halusivat olla
hyväsydämisiä lukiospesiaalikoulun ammatinvalinnanpedagogi Ester Hannulalle.
Eräänä aamuna töihin mennessä Raija huomasi Kivisten talon edustalla Oscarin itse tekemän
matkailuauton jonka hän oli vastikään laittanut myyntiin kun on liikemiehiä. Raija kysyi Johannalta
lisätietoa autosta mutta tämä ei tiennyt siitä mitään, niinpä illalla Johanna kysyi ukiltaan, että paljonko
matkailuautolla on ajettu ja kuinka paljon polttoainetta se kuluttaa. Oscar printtasi tiedot paperille, ettei
Johanna unohtaisi mitään yksityiskohtia. Totta kai Oscar oli hyvillään kun pojantyttärestä on tulossa
kova liikenainen.
Seuraavana päivänä Johanna antoi tulosteen Raijalle joka heti pirautti Oscarille ja kyseli lisätietoa
autosta. Raijan kiinnostus lopahti kun kuuli auton korkean hinnan ja, että siinä on alkeellinen
kaasulämmitys. Tämän jälkeen Raija alkoi kutsua Kivisiä saitureiksi.
Kun Johanna vahingossa rei’itti tai nitoi paperit väärästä päästä, niin silloin Raija päätään puistellen
tuhahteli: ”Sä oot kyllä surkee, susta ei totta totisesti tule kopiointiteknikkoa!”
Joskus Raija leikillään uhkasi mennä juttelemaan äiti Kivisen kanssa, että mitä ihmeen nestettä
tyttären päässä oikein virtaa kun silloin tällöin tämä rei’ittää papereita väärästä päästä, niin joka kerta
Johannan pöksyyn pujahtaa pupu: "Älä tuu, älä tuu! Tuu joku toinen kerta!" jolloin Raija nauraa rinnat
hytkyen: ”Pelkäät sä omaa äitiäsi? Taitaa tämä Anna olla kova nainen kun sulla noin alkaa pöksyt
tutista!” Tämän reaktion takia Raija alkoi hieman kiusoitella Johannaa, että illalla kello puoli seitsemän
hän tulisi kahville. Tämä tapahtui useimmiten työpäivän päättyessä jolloin Johanna meni Raijan
perässä kaupungintalon parkkihalliin ja esti tätä menemästä autoonsa, vaaleansininen Brandia99 XP,
ennen kuin oli perunut uhkauksen. Loppujen lopuksi Raija paljasti, että hän vain laski leikkiä eikä aio
tulla jolloin Johanna laskeutui helpottuneen näköisenä konepellin päältä ja sanoi, että nähdään
huomenna. Sitten yllättäen Raija sanoi leikillään: "Ei kun puoli seitsemän illalla, hahahah!" Niin silloin
Johanna jälleen hyppäsi konepellin päälle jotta tämä lihavanainen ei pääsisi lähteä kotiin.
Raijasta on mukava tällä tavoin kiusata Johannaa kun tämä reagoi näin huvittavasti.
Eräänä päivänä Raija antoi Johannalle monta arkillista piirustuspaperia koska tietää, että Johanna
pitää piirtämisestä. Kotona hän ei juuri piirrä paperille vaan piirustuslaitteilla. Paperiarkit hän tulee
käyttämään kertomusten tulostamiseen. Paperin lisäksi Johanna laittaa tarinansa kotisivulleen.
Johanna käy töissä potkulaudalla ja sen tähden ei voinut kuljettaa paperiarkkeja kerralla vaan otti
muutaman arkin joka päivä jotka piilotettiin vanhaan ruskeaan leipälaatikkoon, etteivät esimiehet
näkisi, että Raija antaa pois kopiointikeskuksen omaisuutta.
Juhannuksena Kiviset tapaavat kokoontua Paraisiin Oscarin ja Hildan mökille.
Niemen takana on Raijan kesäpaikka jonka hän vuokraa koska hänellä ei ole vara omaan mökkiin.
Kun Johanna oli kertonut juhannus suunnitelmista, niin silloin Raija innostui: ”Mikä yhteen sattuma!
Mullakin on kesänviettopaikka siellä lähistöllä, vesiteitse teidän mökille olisi vain muutaman minuutin
venematka..." Raija jatkoi: "Okei, mä tulen veneellä sinne teidän mökille vähän juttelemaan Annan ja
Axelin kanssa." ja nauroi päälle. Johannalle tuli taas hätä: ”Mi… mistä aiheesta keskustelisit?” johon
Raija: ”Mä kävisin pienet keskustelut vaikkapa siitä, että oot rei’ittänyt papereita väärästä päästä ja
kuka ties Anna tarjoisi mulle viiniä. " ja nauroi päälle. Johanna änkytti: "Älä tuu, älä tuu! Mä en aua!"
johon Raija naurahti: "Mutta minäpä haluan! Kun Anna on kuullut sun mokistasi, niin silloin en taatusti
haluaisi olla sinun pöksyissäsi jolloin takapuolesi on tulipunainen.” lopuksi Raijalta pääsi oikea
räkänauru, kun huomasi Johannan stressaantuneen ja paljasti laskeneen vain leikkiä eikä aio tulla.
Töissä Johanna tapaa joutessaan järjestellä kopiointikeskuksen pöytiä ja hyllyjä koska ne ovat hyvin
sotkuisia. Pöydillä lojuu Raijan kalastusaiheisia lukulaitteita sekä erilaisia uistimia.
Raijaa ärsyttää kun koko ajan Johannan sormet tanssivat pöydillä eikä mikään saa olla rauhassa.
Eräänä päivänä Leena meni nurkan taakse ja soitti kopiointikeskukselle ja sopi Raijan kanssa, että he
vähän kusettaisivat sitä blondia. Raija antoi nauruaan pidätellen matkapuhelimen Johannalle ja sanoi:
"Psst, sun ammatinvalinnanpedagogi Ester soittaa ja haluaa puhua kanssasi. ”Johanna meni lankaan
ja otti matkapuhelimen ja sanoi aralla äänellä: ”Haloo, tässä Johanna?” Hän kuuli tutunomaisen
äänen, sillä Leena onnistui hyvin imitoida ammatinvalinnanpedagogin möreähköä ääntä: ”Täällä Ester
Hannula, päivää! Sinun työkaverisi väittää, että sinä näpelöit siellä joka paikkaa, pitääkö väite
paikkaansa?” Johanna alkoi änkyttää: ”Eee ei paljoo pidä paikkansa, en tarkoita hypistellä, vaan
tarkoitan vain vähän järjestellä hyllyjä ja silleen. On tullut vissiin väärinkäsitys.” johon Esteriä imitoiva
Leena: ”Jaa, pyydä anteeksi työkavereiltasi. Tuota, soitanko vanhemmillesi?” johon Johanna vastasi
aivan kalpeana: ”Ei tarvitse soittaa, älä soita.” johon Leena: ”Okei! Pyydä sitten anteeksi.” Johanna
lupasi pyytää ja heti puhelun jälkeen hän pyysikin Raijalta anteeksi oikein kädestä pitäen. Silloin
Leena tuli nurkan takaa ja hänellä oli todella naurussa pitelemistä. Samoin Raijaakin huvitti kun tämä
tyhmä blondi meni lankaan. Kusetus onnistui täydellisesti. Johanna todella luuli puhuneen
ammatinvalinnanpedagogi Ester Hannulan kanssa. Syksyllä koulujen alettua kun hän tapasi oikean
Esterin niin silloin hän ihmetteli, miksei Ester kertaakaan ottanut puhelua puheeksi.
Johanna ajatteli, että kenties Ester oli unohtanut asian sillä tämä on jo melko vanha harmaatukkainen
nainen. Hän kysyi ainoastaan yhden asian, että oliko Johanna kesänaikana soittanut hänen
puhelinvastaajaan.
Eräänä päivänä Raija oli soittanut Esterin puhelinvastaajaan ja antanut matkapuhelimen Johannalle
joka ei tiennyt, että minne puhelu oli auki jolloin Johanna sanoi monotonisella äänellään joitain
esperantoksi. Ester ihmetteli kuka ihme oli soittaja koska nauhalla ääni kuulosti vähän erilaiselta ja
toiseksi kopiointikeskuksen sisällä puhelut tahtoo pätkiä ja taustalla kopiokoneet jyskyttävät.
Johanna ei uskaltanut paljastaa, että kyseessä oli vain Raijan kusetus eli tällä kertaa hän ei mennyt
samalla lailla lankaan kuin edellisellä kerralla.
Heinäkuussa Johanna piti kuukaudenpituisen kesäloman jolloin Kiviset kävivät joka vuotuisella
Vattulan matkalla. Tällä kertaa he menivät E63tien kautta, koska Axelia tympäisee asuntovaunun
vetäminen. Siispä he jättivät asuntovaunun kotiin ja yöpyivät Kuopiossa eräässä halpahintahotelliketju
Earth Windin hotellissa.
Se on todella halpa hotelli eikä siellä ole mitään luksuspalveluja. Hotelli on vain yöpyjille eli se on
tavallaan hienomman luokan retkeilijäkoti.
Hotellissa on pieni viinimyymälä sekä ruokasali. Yksinkertainen aamiainen sisältyy hintaan jolloin saa
syödä niin paljon kuin jaksaa. Listalla ei ole mitään hienoja ruokia vain ihan tavallista kotiruokaa.
Hotellihuoneessa Johannan multimediakamera putosi lattialle. Onneksi oli pehmeä viininpunainen
kokolattiamatto eikä kamera mennyt rikki muuten kuin kameran kuvaruudun sarana katkesi.
Tietenkin Johannalta paloi käämit, että hienon multimediakameran sarana murtui ja nyt on vaikeampi
kuvata kun ei näe kuvattavaa kohdetta kameran kautta. Johanna huudahti kiukuspäissään:
”Ime munaa kamera!” ja poistui ovet paukkuen huoneesta ja marssi suoraan viinimyymälään ja osti
pullon Ehdoton vodka juomaa, ja poistui hotellista ja asettui istumaan puistonpenkille hotellin edustalla
ja kulautti pullon sisällön alas mahalaukkuunsa ja irvisti kuin mikä tahansa vanha juoppo.
Ehdoton Vodka juoma on savolainen viinamerkki jota myydään vain Savossa. Johanna osti
vadelmanmakuista vodkaa koska silloin viinanhappamuus ei tunnu niin raakana.
Axel juoksi tyttärensä perään ja löysi lopulta hänet ympärikännissä puistonpenkillä jolloin hän tuhahti:
"Helvetti tyttö! Noin ei viinaa saa juoda vaan pikku hiljaa nautiskellen, sähän juot kuin mikäkin vitun
kassi-alma, hyi olkoon!” Axel talutti tyttärensä takaisin hotellihuoneeseen.
Aamulla Johannalla oli melkoinen krapula. Hän päätti, ettei enää koskaan juopottele.
Illalla Axel oli korjannut multimediakameran saranan ja nyt aamulla Johanna ihmetteli kun se oli kuin
uusi. Jos oikein tarkasti katsoo, niin liitoksissa näkee hieman valkoista Plastic Badding muoviliimaa.
Johanna ei oikein muista syytä juopotteluun. Axel kertoi syyn miksi tämä oli kiroillen syöksynyt
suorinta tietä viinimyymälään jonka jälkeen juonut koko pullon tyhjäksi ja mennyt istumaan
puistonpenkille. Johanna lupasi käsisydämellä, ettei enää koskaan joisi viinaa.
Kun Johannan krapula oli hieman hellittänyt, niin silloin he lähtivät ajamaan kohti Vattulaa.
Ennen kuin he menivät Elisabeth-mummin luokse, niin silloin Johanna kurlasi mintunmakuisella
suuvedellä, ettei mummo haistaisi viinanhajua.
Elisabeth on ankarasti viinaa vastaan eikä suostu ottamaan edes konjakkia lääkkeeksi. Nuorempana
hän on pitänyt kovasti likööreistä ja myynyt hedelmäviinejä Vattulan Asiakastorilla.
Nyt vanhoilla päivillä Elisabeth on päättänyt jättää alkoholipitoisten juomien kittaamisen ja myynnin
pois, ettei menettäisi taivaspaikkaa, kuten hän itse asian tapaa ilmaista. Tämän täysraittiin
elämäntyylin hän on omaksunut heti Emilin poismenon jälkeen.
Vattulassa Kiviset vuokrasivat mökin kolmen tähden Myllynratas nimiseltä leirintäalueelta joka sijaitsee
teollisuusalue Tallimäen ja keskustan välissä Vattupuron rannassa.
Jokakesäiseen tapaan he kävivät Elisabethin lisäksi Eekan ja Volmarin luona. Yhä Volmar suree
avioerossa menettämäänsä taloa sekä koiraa. Alli ei halua kirveelläkään luopua koirasta. Jos Volmar
olisi vaatinut koiraa itselleen, niin silloin Alli olisi ottanut hänen valkoisen pakettiauton ja sehän ei olisi
käynyt päinsä, sillä autohan on hänen työväline.
Keväällä Eeka tapasi noin kymmenen vuotta nuoremman Eevan joka on ammatiltaan pizzaleipuri, ja
on töissä Pizzeria Syömäbaarissa joka on kauppakeskus Calevalaa vastapäätä lasitetun kävelykadun
varrella.
Eeva muutti asumaan Eekan luokse ja nousi tämän lasten suosioon koska hänen tekemät pizzat ovat
todella hyviä. Muutaman kuukauden kuluttua Eevaa alkoi ärsyttää lasten huono käyttäytyminen.
He vaativat joka kerta isänsä luona käydessään, että ruokalistalla tulisi olla pizzaa.
Työnsä takia Eeva on kyllästynyt syömään pizzoja. Eeka sopi lasten kanssa, että pizzaa olisi vain
lauantaina.
Kun Anne ja Liebling olivat kuulleet, että lapset syövät isän luona pizzaa, niin silloin Liebling totesi, että
siellä se ukko syöttää lapsille ties mitä paskaa yhteiseltä lautaselta.
Lähellä Eekaa, saman kadun varrella, asuu Jack Porilainen perheineen. Jack ja Birgit ovat lihoneet
ihan muodottomiksi mutta lapset Hanna ja Tatu ovat normaalipainoisia, ehkä lapset ovat nähneet
vanhemmistaan kuinka kauheannäköiseksi ihminen turpoaa jos alkaa ahmia herkkuja.
Hanna on samanikäinen kuin Johanna ja Tatu samanikäinen Jaana-Marin kanssa.
Tätä nykyään Hannalla on nestekaasukitarabändi nimeltä Posse Jasperin bändi joka usein soittaa
hilpeitä banaanipiisejä Vattulan Asiakastorilla.
Viime kesällä Hanna pyysi Axelilta, että tämä toisi Hämeestä halpoja kitarankieliä koska juuri
Hämeessä on monta kitarankielitehdasta ja sen vuoksi siellä niitä myydään halvemmalla kuin muualla.
Axel tahallaan unohti kitarankielet, ettei niiden kanssa tarvitse alkaa stressata.
Tänä kesällä kun Kiviset tulivat Porilaisille kylään, niin silloin Hanna hyökkäsi huoneestaan Axelin
kimppuun kysellen kitarankieliä. Axel naurahti: ”Heh, jopas muisti teki tepposet ja mattiset, sama peä
kesät talavet!” Hanna meni pettyneenä huoneeseensa ja mumisi itsekseen: ”Ime munaa!” ja paukautti
huoneenoven perässään kiinni ja sitten huoneesta kuului olutpurkin sihahdus. Birgit keittiössä puisteli
päätään ja sanoi Annalle, että tuolla menolla poika vielä tuhoaa itsensä kun heti pettyessään alkaa
kitata kaljaa. Hän huokasi ja jatkoi, että sama juttu myös Jackin kohdalla. Sitten Birgit sanoi, että hän
itse pettyessään alkaa popsia suklaapatukoita ja pullisti jenkkakahvojaan. Anna sanoi
kohteliaisuuttaan: ”Et sie oo lihava, kato millanen patu mä oon!” ja pullisti ruipelomaista mahaansa.
Birgitia nauratti kun Annalla ei ole läskiä laisinkaan.
Porilaisilla on minikokoinen viihderobotti jonka kyljessä lukee kultaisin kirjaimin valmistajan nimi; Bittan
Inc. Kun Jack esitteli robottia Kivisille, niin silloin Jaana-Mari työnsi vahingossa sormensa
latausaukkoon jolloin hän sai pienoisen sähköiskun. Miniroboteissa on melkoinen jännitys ja sen sai
Jaana-Mari kokea. Hänen pellavaotsatukka nousi hieman pystyyn kun Bittan robotti sätkäytti. Anna
naurahti: ”Heh, siitäs sait kun jatkuvasti pitää rassata viihderobotteja!”
Vähän myöhemmin kun kaikki olivat menneet pihalle polttamaan sähkötupakkaa, niin silloin välin
Jaana-Mari sanoi, että pitää mennä vessaan. Hän hiippaili olohuoneeseen ja otti viihderobotin ja laittoi
sen persialaismaton alle jotta joku astuisi sen päälle ja näin tästä romusta pääsisi eroon. Sitten hän
meni takapihalle ja sanoi, että kylläpä helpotti.
Vähän myöhemmin kun Birgit meni keittiöön valmistamaan cappuccinoa, niin silloin hän vahingossa
astui maton alla olevan viihderobotin päälle niin, että rusahti. Hän kurkisti maton alle ja huomasi
viihderobotin olevan tuusan nuuskana ja epäili Jackia kun tällä on monesti kummallisia tempauksia.
Vieraiden läsnä ollessa hän ei tietenkään alkanut tentata miestään. Hän laittoi robotin romut
olohuoneen lipaston laatikkoon ja sitten meni keittiöön laittamaan cappuccinokoneen päälle.
Kivisten lähdettyä Porilaisilla oli perheriita; Birgit syytti Jackia robotin laittamisesta maton alle ja Jack
puolestaan syytti vaimoaan tahallaan särkeneen kalliin robotin. Sitten lapset alkoivat kiukutella kun isä
ja äiti ovat särkeneet Bittanin.
Monesti Birgitillä on ollut mielessä ottaa avioero, muttei jaksa ryhtyä moiseen. Hänen mielenterveys ei
riittäisi eroon. Jack ei mielellään eroa kun on kuullut huhupuheiden kautta Volmarin ja Allin erosta.
Jack on ammatiltaan sähköteknikko. Kerran kotona Jack kytki keittiön sähköjohdot päin persettä niin,
että Birgit sai tiskipöydästä sähköiskun, hieman voimakkaamman kuin Jaana-Mari. Onneksi sentään
henki ei lähtenyt mutta tälli järkytti Birgitia niin, että hänen oli pakko käydä Vattula-Sukevan sairaalan
psykiatrisella osastolla tasapainottamassa aivojen sähkötoiminnan. Usein keväisin Birgitilla tapaa olla
psyykkisiä oireita niin, että pitää käydä psykiatrisella lataamo-osastolla tasapainottamassa pollansa.
Joskus vaikuttaa siltä, ettei Jackillakaan ole kaikki inkkarit kanootissa.
Syksyllä Kivisten viihderobotti Aunus Tipsu Inc meni lopullisesti epäkuntoon. Viihderobotin muisti
täyttyi eikä sitä enää pysty formatoimaan kun kovalevy on lukemattomia kertoja alustettu. Muutkin
komponentit ovat kuluneita niin, ettei sitä kannata korjauttaa sillä korjauskustannukset nousisi pilviin.
Sillä hinnalla saisi uuden viihderobotin. Kiviset päättivät, ettei enää ostaisi uutta viihderobottia kun
lapsetkin ovat jo isoja niin, etteivät enää kaipaa iltasatuja ja tuutulauluja.
Axel purki viihderobotin pikkuosiin. Kaikki käyttökelpoisen hän antoi isälleen Oscarille jotta tämä voisi
niistä nikkaroida jotain jännittävää. Oscar on aina ollut varsinainen bittinikkari. Lampunjalkoihin hän
asentaa pieniä LED-lamppuja sekä muuta pikku elektroniikkaa.
Aluksi Johannaa suretti kun enää ei voi kuunnella viihderobotin rallatuksia sekä karjalaisia itkuvirsiä.
Kyllä netin kautta hän voisi kuunnella karjalaista Itkelmäradiota joka soittaa parhaimpia karjalaisia
itkuvirsiä, mutta se ei ole sama kuin oman viihderobotin itkelmät.
Viihderobotista on paljon filmauksia perheen Kivinen Areena videosivustolla. Huvittavin filmaus on ne
kerrat kun viihderobotti kököttää Annan rinnan päällä ja kertoo karjalaksi jotain hassua tarinaa. Välillä
kun Annaa naurattaa, niin robotti meinaa pudota hytkyvien rintojen väliin.
Monesti Carloksen ja Fridan pikku Jesus kävi leikkikaverinsa kanssa kuuntelemassa viihderobotin
karjalaisia tarinoita ja itkuvirsiä. Nyt kun robotti meni lopullisesti rikki, niin Jesukselta pääsi oikea itku
kun enää ei voi kuunnella tätä hassua robottia. Karjalaisia viihderobotteja on saatavilla ainoastaan ItäSuomessa. Sinne asti Carlos ei jaksa lähteä ajamaan yhden viihderobotin takia.
Muutama vuosi sitten myös Carlosin ja Fridan viihderobotti meni rikki. Se olikin monta moninaista
vuotta vanha. Robotin he ostivat edellisen vuosikymmenen puolivälissä. Robotti olikin räjähtäneen
näköinen kun heidän kolme lasta ovat olleet sen kimpussa. Ensin Mikaela ja Rico ovat leikkineet
robotilla ja sitten Jesus.
Elokuussa Axel täytti 40 vuotta eli nyt häntä ei enää voi kutsua pikkuipanaksi eikä Annaakaan sillä hän
täytti saman verran kesäkuussa. Molempina kertoina pidettiin tosi rankat synttäribileet punaisine
tötteröhattuineen, tuuttinenineen sekä kullanvärisine serpentiineineen.
Axel sai syntymäpäivälahjaksi valtavan seinän peittävän kuvaruudun joka heti asennettiin jotta
synttärivieraat näkisivät videokuvan joka juuri silloin välitettiin suorana netin Kivinen Areena sivustolle
jotta muualla asuvat sukulaisetkin pystyisivät etäosallistumaan synttärijuhliin.
Annan syntymäpäivälahja oli huippumoderni kauko-ohjattava mikroaaltouuni. Kun ruoka on valmis,
niin silloin uuninovi aukeaa itsestään ja ruoka tulee ulos tarjottimen päällä, näppärää vai kuinka?
Mikroaaltouunin mukana oli kokkauslukulaite jossa opetetaan tekemään meksikolaisia tacopiirakoita
sekä höystettyä riekkoa. Anna tahtoisi oppia tekemään laihialaisia kehopiirakoita jotka muistuttaa
lihapiirakkaa mutta ne höyrystetään kattilassa ja sitten mikroaaltouunissa lämmitetään.
Syksyllä Johanna aloitti lukion toisen vuosikurssilla ja nyt hänellä on enää kaksi vuotta jäljellä kun saa
valkolakin. lukiospesiaalikoulun takia hänellä ei ole kovinkaan hyviä mahdollisuuksia saada
hyväpalkkaista työtä mutta varmasti jotain löytynee, kuten hän on monesti pohtinut itsekseen.
Syksyn aikana Milton ja Martti onnistuivat houkutella Johannan vastaperustetun toimintarajoitteisten
Basic yhdistyksen torstaisin pidettävään Tupailtaan. Johanna päätti alkaa käydä Tupailloissa Miltonin
mieliksi. Jäseneksi hän ei aio liittyä kun ei halua sitoutua mihinkään yhdistykseen.
Basicin tilat sijaitsee keskellä Eurolaa alueen päätien varrella kahden kerrostalon välissä.
Tupailloissa tapaa olla muun muassa bingoa, dj-iltoja sekä veikkauskävelyjä.
Ensimmäisestä bingoillasta Johanna voitti pääpalkinnon; hopea tarjottimen. Seuraavasta bingoillasta
hän voitti kaktusruukun jossa on vilkkuvia led-lamppuja.
Dj-iltana Johanna päätti olla tiskijukkana. Hänellä oli mukana musiikki-USB-kalikka johon hän oli
koonnut musikaalikomedia Huoltamon kappaleita.
Huoltamo-musikaali perustuu samannimiseen tv-sarjaan joka on vastikään näytetty EBU Finland TV1
kanavalla. Sarja kertoo kahdesta veljeksestä Roysta ja Reijosta jotka omistavat yhdessä pienen
huoltoaseman. Välillä he innostuvat laulamaan hassuja laulujaan. Lisäksi he ovat aivan hulluna
mainosten perään ja tekevät mainoksia eri firmoille. Erityisesti he pitävät tv-mainonnasta ja toivovat
huumoriohjelmiin paljon mainoskatkoja. TV-sarjan tuotantoyhtiö on hämäläinen Kulttuuriputkilo Inc.
Huoltamot musiikki-USB-kalikkaa Johanna soitti tiskijukan pallilla. Kalikan hän osti muutama vuosi
sitten tavaratalo Coop Sokokselta jossa Huoltamo sarjan tekijät olivat promootiokiertueella.
Kohta puoliin Coop Sokos muuttaa kaupungin pohjoispuolelle valmistuneelle Ylikylän ostoskeskukselle
ja silloin tavaratalo muuttaa nimensä Coop Huomioksi.
Kappaleiden välissä Johanna kertoi vitsejä ja nauroi päälle. Yhdistyksen vetäjä Pirjo Jussila filmasi
multimediakameralla jokaista tiskijukkaa. Kamera oli kytkettynä yhdistyksen kotisivulle.
Pirjo on kaljupäinen lihavahko akanköriläs joka peittelee kaljuaan vanhalla öljyisellä rikkinäisellä
baskerillaan. Hän on hyvin humoristinen ja pitää kovasti Johannan jutuista.
Silloin tällöin Milton yrittää houkutella Johannaa liittymään yhdistyksen jäseneksi, mutta siihen hän ei
suostunut sillä hän ei halua sitoutua mihinkään yhdistykseen. Axelin ja Annan perheen motto on, ettei
kannata kuulua mihinkään yhdistykseen.
Joka kerta Johanna tapaa vastata vakiona: ”Niin hauskaa ei sentään pidä olla!” johon Milton: ”Haha,
kylläpä sä oot hauska.” johon Johanna: ”Ee, mä oon haaska.” tähän väliin Martti tapaa naurahtaa: ”Se
ilmaisu sopii hyvin suhun.” Tästä keskusteluketjusta on tullut vakiokeskustelua. Johanna pitää kovasti
samanlaisista vakiovastauksista joihin tulee vastata samalla lailla. Jos joku ei vastaa samalla lailla kuin
aikaisemmin, niin silloin Johanna yrittää aina johdattaa keskustelun siihen. Tämä voi joskus tuntua
ärsyttävältä kun aina pitää vastata samalla lailla. Tämä on Johannan huumoria.
Myöhemmin syksyllä Johanna aloitti neljän viikon työharjoittelut Forssan yleishyödyllisen asuntoosakeyhtiö Forssa Housen kiinteistönhoitajateknikkona. Työpaikka oli Vironmäen kaupunginosassa
Puro-onnelan kerrostalokorttelissa, siis ihan kävelymatkan päässä kotoa. Samassa korttelissa asuu
Johannan entinen luokkakaveri Tia-Maria, mutta häntä ei näkynyt sillä pimu opiskelee tätä nykyään
Vironmäen ammattispesiaalikoulun verstasteknisellä linjalla.
Puro-onnela korttelissa on viisi keltaista kolmikerroksista taloa. Korttelin länsipuolella menee Itäinen
Margariinitie jonka läntinen osa menee läpikulkutien toisella puolella. Läpikulkutie valmistui edellisen
vuosikymmenen lopulla. Ennen sitä Margariinitie oli yhtenäinen mutta nyt se on jaettu läntiseen ja
itäiseen osaan.
Itäisen Margariinitien toisella puolen on Forssan tennispalatsi jonka takana on pienteollisuusalue.
Itäisen Margariinitien varrella on myös Vironmäen Day Center jota vastapäätä on kaupungin puutarha.
Puutarhan vieressä sivukatu Vironmäentie 10:ssä asuu tätä nykyään Oscar ja Hilda. Tässä hiljattain
he ostivat pienen omakotitalon koska heidän entisen asunnon alapuolella olevasta vuokralaisen
autotallista tuli kemiallisia huumehöyryjä. Kyseinen vuokralainen asuu Axelin ja Annan perheen
alapuolella A-rapussa ja on tutkivajournalisti Eeka Palmunen. Erittäin ihilistinen ja voi saada
kummallisia älynväläyksiä.
Työharjoittelussa Johannan piti tyhjentää jätemyllyjä. Tätä nykyään kerrostalojen talousjätteet
kaadetaan roskakuiluun josta ne putoavat jätemyllyyn joka jauhaa roskat pikku muruksi.
Johannan piti tyhjentää jätemyllyjen murupesät ja viedä muruset pihalla oleviin metallipönttöihin, jotka
roska-auto käy kerran viikossa tyhjentämässä. Murupesää tyhjentäessä Johannalle tuli mieleen
ikivanha iskelmä nimeltä Missä muruseni on.
Kivisten kerrostalossa on yksinkertainen jätteiden lajittelujärjestelmä; ruokajätteet vihreään ja
palavajäte punaiseen pönttöön. Joskus vuokralaiset tahtovat fuskata mutta useimmiten tämä toimii
melko hyvin.
Johannan ohjaaja on mustatukkainen isorintainen nainen joka tapaa ruokatunnilla ottaa nokkaunet
kiinteistönhoitajateknikkojen tiloissa. Sillä välin Johanna lueskeli pöydällä olevia aikakausilukulaitteita.
Täällä ei ole mahdollisuutta piirtää eikä häntä enää se kiinnostanutkaan, ei ainakaan työpaikalla.
Johanna on oppinut sen, että töissä paiskitaan töitä niskalimassa eikä piirrellä. Hän helposti menettää
itsehillinnän kun seurassa on vallattomia huumorisiskoja kuten kopiointikeskuksen Raija ja Leena.
Koulussa kaksi varsinaista huuliveikkoa on Milton ja Martti. Tosin Milton on hieman asiallisempi mutta
hänkin vauhkoontuu kun Johanna ja Martti alkaa hassutella.
Eräänä päivänä Johanna kävi kiinteistönhoitajateknikon kanssa katsomassa erään asunnon keittiön
tukkoon mennyttä viemäriä. Viemäristä lemahti polttoöljyn haju. Asukas on näköjään kaadellut
polttoöljyä viemäriin joka on tätä nykyään iso ympäristörikos. Kiinteistönhoitajateknikko otti näytteitä
viemäriputkesta. Öljyähän se oli. Sitten vain yhteys ympäristöviranomaiseen joka puolestaan otti
yhteyttä poliisiin joka kävi noutamassa kyseisen vuokralaisen, vaaleapitkätukkainen jätkän hujoppi,
joka sai kuukauden vankeutta ympäristörikkomuksesta ja vankilan ympäristöosastolla hän saa
sosiaalista harjoittelua sekä ympäristökasvatusta.
Ympäristöviranomainen istuu kuntien ympäristökonttorissa ja hänellä on suuret valtuudet. Joskus
ympäristöviranomaisen toimet menevät ylihilseen koska kaiken maailman viherihilistit pyrkivät
kyseisiin virkoihin.
Seuraavalla viikolla Johannan piti kerätä puunlehtiä paineilmaharavalla kerrostalokortteli Poliisissa
joka sijaitsee läpikulkutien toisella puolella. Sinne Johanna meni sähkötraktorilla pyörätietunnelin
kautta.
Poliisi korttelissa on pitkulainen valkoinen kivestä vuorattu kerrostalo. Kortteli on pienempi kuin
Puro-onnela mutta oli paljon haravoitavaa koska lähistöllä on pieni metsikkö.
Poliisi kortteli sijaitsee omakotialue Omahimala joka on lähinnä Forssan keskustaa. Keskustan ja
Omahimalan erottaa pylväiden päälle rakennettu junarata jotta luotijunat voisivat ajaa mahdollisimman
nopeasti.
Omahimalan keskellä on alueen päätie nimeltä Vilho Hansun katu jota pitkin Johanna tapaa joka
sunnuntai potkutella potkulaudallaan keskustaan lataamaan esperantokielisen viikkolukulaitejulkaisun.
Kyseistä lukulaitetta ei voi ladata netissä vaan hyvin varustetuissa lehtikioskeissa jotka tekevät
yhteistyötä Esperantopressin kanssa. Kioskista voi ostaa kuoret lukulaitteisiin jotka kassa-automaatin
luona ladataan maksua vastaan. Forssassa on yksi hyvin varustettu lehtikioski nimeltä Arkadia.
Forssan läpikulkutietä reunustaa korkeat meluvallit, ettei liikenteen melu kuuluisi asuntoalueille. Tien
uusi osuus alkaa Zumilan hautausmaan ja Käräjälän kaupunginosan välistä ja kaartaa Tallimäen
teollisuusalueen läpi joen yli. Joen toisella puolen Tallimäensillan länsipäädyssä on parhaillaan
valmistumassa Ylikylän kauppakeskus.
Seuraavalla viikolla hänen Johannan piti olla Pekkasiini korttelissa, joka on hieman Puro-onnelasta
itään, Vironmäen urheilukentän toisella puolen. Pekkasiinikin on läpikulkutien varrella ja urheilukentän
vieressä on risteys jossa usein tapahtuu liikenneonnettomuuksia. Risteyksessä on myös Brandoilin
huoltoasema.
Pekkasiini korttelin toisella puolella on Vironmäen ammattikoulu eli se jossa muun muassa Tia-Maria
opiskelee.
Pekkasiini korttelissa on kymmenen keltaista kolmikerroksista kivitaloa.
Brandoilin huoltoaseman vieressä on markiisimyymälä jossa on aiemmin ollut kiinalainen ravintola ja
sitä ennen bordelli. Siitä Johanna on kuullut äidiltään. Edellisen vuosikymmenen alussa Anna käväisi
muutaman kerran perheeltään salaa kyseisessä bordellissa ihan uteliaisuuttaan.
Eräänä päivänä kiinteistönhoitajateknikon kanssa Johanna kävi eräässä asunnossa korjaamassa
suihkunletkun jota oli ilmeisesti hampailla murjottu. Letkussa oli selvät hampaan jäljet.
Kyseisessä asunnossa asuu nuori lyhyt punatukkainen nainen joka tuli avaamaan oven aivan
ilkosillaan. Johannasta tämä oli inhottavaa koska ainakaan hän ei ilkeäisi avata ovea alasti ja varsinkin
kun on tilannut suihkuletkun korjaajan. Tätä nykyään hän ei enää saa riisuutumiskohtauksia joka taisi
olla ohi menevä murrosiän oikku. Nyt hänelle muistui mieleen omat viuhahdukset.
Pekkasiini korttelissa kiinteistönhoitajateknikoilla on pieni verstastila reunimmaisen talon kellarissa
jonka ikkunasta näkee meluvallin.
Eräänä päivänä kun Johanna oli verstaalla yksin, niin silloin hän huomasi pöydällä
kommunikaatiolaitteen jonka vieressä on tietokantalaite jossa on kaikki Forssa Housen asukkaat.
Johanna etsi laitteelta sukunimeä Risborn jonka hän löysikin. Se on Tia-Marian sukunimi.
Hän vilkaisi ulos pienestä kellarinikkunasta ja sitten painoi kommunikaatiolaitteen nappulasta jonka
vieressä lukee Signe Risborn.
Pian kovaäänisestä kuului nariseva akkamainen ääni jonka Johanna päätteli kuuluvan Tia-Marian
musille. Johanna sanoi: ”Poliisista päivää! Tia-Maria on putkassa.” jolloin nariseva naisääni kysyi
hämmästyneenä: ”Mitä hän on tehnyt?” johon Johanna: ”Ei mitään.” ja katkaisi yhteyden. Hetken
kuluttua hän tarkisti, että yhteys oli todella katkennut. Tämä oli eräänlainen kosto kaikelle sille
vittuilulle mitä Tia-Maria oli hänelle tehnyt, kosto siitä pikahalauksesta Jokioisissa.
Johannan onneksi Tia-Marian äiti ei ottanut yhteyttä takaisin. Ilmeisesti Tia-Maria on oikeasti ollut
lukemattomia kertoja tekemisissä virkavallan kanssa niin, ettei tämä vanha Signe-rouva sen
kummemmin hätkähtänyt.
Johanna ajatteli, että kun Tia-Maria tulee koulusta kotiin, niin silloin tälle tulee hieman selitettävää.
Neiti Risborn ei osaa aavistaa, että Johanna on naapurikorttelissa ja sieltä tehnyt melkoisen
ketuntempun. Tia-Maria ei mitenkään voi saada selville soittajaa sillä kommunikaatiolaite käyttää
salattua tekniikkaa. Normaalisti puhelunsalaus on asukkaiden turva.
Eräänä päivänä Johanna kävi kiinteistönhoitajateknikon kanssa Vironmäen pohjoispuolella korttelissa
nimeltä Hornet katsomassa poikamiesasuntoja jotka ovat punaisissa kaksikerroksisissa parakeissa.
Edellisellä vuosikymmenellä täällä oli pieni Hornet Pubi joka on nyttemmin lopetettu ja sen tiloissa on
esikoulu. Poikamiesasunnot ovat yllättävän viihtyisiä yksiöitä. Asunnot on tarkoitettu Brandcarin
perheettömille nuorille työläisille.
Hornetin eteläpuolella on Vironmäenkoulu. Lähinnä on liikuntasali, kotitalous ja veistorakennukset
sekä suuri tekonurmijalkapallokenttä.
Hornetin toisella puolella on Honkalehdontie joka menee suoraan Vironmäen päätielle.
Honkalehdontien varrella on siirtolapuutarha-alue jota ollaan parhaillaan lopettamassa koska sinne
tullaan lähitulevaisuudessa rakentamaan omakotitaloja.
Seuraavalla ja viimeisellä viikolla Johannan piti olla Vironmäen palvelutalolla. Täällä asui Kivisten
lyhytaikainen vuokralainen eli Anala-mummo. Mummeli ja hänen miehensä kuoli vuosikymmenen
alussa vanhuuteen.
Palvelutalolla Johannan piti muun muassa vaihtaa putkivalaisimia. Eräänä päivänä eräs asukkaista,
eräs vanha papparainen, etsi huoneensa avainkorttia lompakostaan josta pilkisti näkkileipä juuston
kera. Juuston paloja murentui käytävänlattialle.
Johannalla oli naurussa pitelemistä kun näki näkkileivän epätavallisessa säilytyspaikassa.
Myöhemmin palvelutalon kahvilasta Johanna löysi papparaisen avainkortin jonka hän vei tälle vanhalle
harmaatukkaiselle miehelle joka antoi Johannalle kiitokseksi suklaalevyn ja pienen poskipusun.
Johanna näki kuinka papparaisen housuissa pullotti. Mies sanoi, että olisi kiva nukkua tuollaisen
kauniin tytön vieressä. Johanna hymyili kohteliaasti ja sitten meni kiinteistönhoitajateknikon luokse
kysymään lisää hommia.
Tätä nykyään vanhusten palvelutalojen käytävillä soi vaimea pop- ja rock-musiikki. Vanhukset
haluavat kuunnella nuoruutensa musiikkia.
Tällä hetkellä radioiden soittolistoilla soi teknomusiikki jossa on vaikutteita rockista ja rapista.
Merkittävä eurooppalainen Rock ´N` Rap artisti on tummaihoinen Dr. California joka on ammatiltaan
ortopedi. Moni vitsaileekin, että tohtiikohan mennä hänen vastaanotolle koska silloin tämä voi alkaa
rokkaamaan ja räppäämään.
Vironmäen palvelutalo sijaitsee Vironmäenkoulun takana. Välissä on vain muutama rivi- ja
omakotitalokortteli.
Koulu sekä palvelutalo ovat Tasavuorenkadulla joka menee Vironmäen läpi junaratasillan ja
Vironmäen takana olevan pienteollisuusalueen välissä.
Jouluna Kiviset eivät enää kokoontuneet Oscarin ja Hildan luokse koska lapsenlapset alkavat olla sen
verran isoja, etteivät enää usko joulupukkiin. Vanhusten uudessa talossa ei enää synny entisen
kaltaisia jouluperinteitä vaan he tulevat olemaan eri jouluina kunkin lapsensa perheen luona.
Joulun aikaan Colombiassa oli vallankaappaus. Siellä monta vuotta vallassa ollut hirmuhallitsija
Nicholas Ciaohau syrjäytettiin kun kansa sai tarpeekseen. Mexico Cityssä oli suurmielenosoitus ja
kansa onnistui saada mellakkapoliisin ja sotilaat puolelleen. Niin Nicholaksen oli pakko tulla ulos
loistopalatsistaan. Palatsin ulkopuolella diktaattori ja hänen vaimonsa ammuttiin. Sitten kansa
rauhoittui ja valitsi uuden presidentin.
Ympäri maailmaa välittyi uutiskuva jossa Nicholas ja tämän vaimo makaavat maassa luodinreikä
otsassa.
Viime aikoina on alkanut kuohua etelä- keski- ja Pohjois-Amerikassa. USA:n presidentti Michael
Gorge, on antanut täyden itsenäisyyden monille USA:n osavaltioille. Maassa on alkanut puhaltaa
uudet tuulet joita kutsutaan The Reform sekä The New Times. Kansalaiset ovat kyllästyneet ainaiseen
maailmanpoliisin rooliin ja haluavat osavaltioiden eroavan liittovaltiosta. Tämä on kova pala
Republikaaneille jotka haluaisivat takaisin vanhaan, mutta paluuta entiseen ei ole.
Minnesotan osavaltiossa on aloitettu niin kutsuttu Singing Revolution eli laulava vallankumous jolloin
kansa kokoontuu urheilukentille laulamaan minnesotalaisia kansanlauluja.
Johannan mieleen on iskostunut eräs minnesotalainen punk-laulaja nimeltä Willy Oak jonka Hello
Reform kappale on soinnut monella eurooppalaisellakin radiokanavalla. Kappale on hauskalla
Minnesotan murteella, jossa on pohjoismaisia lainasanoja joiden joukossa suomenkieliset kirosanat.
Juuri sen tähden Johannaa on alkanut kiehtomaan tämä osavaltio sekä punklaulaja. Muuten häntä ei
punkmusiikki kiinnosta koska se on semmoista rääkymistä niin, että aivot menevät sekaisin. Tämän
hetken suosituin suomalainen punkbändi on Eppu Vihreä. Heidän menestyshitti on kahdeksansataa
astetta.
Minnesotan lipuksi on valittu kulta-sini-musta raidallinen lippu jonka keskellä seisoo Minnesotan
vaakuna.
Vuosi 2990
Keväällä Johannan luokka teki viikon pituisen koulumatkan Moskovaan jossa he yöpyivät
huoneistohotelli Rossijassa lähellä Kremliä.
Moskova on tätä nykyään kuin mikä tahansa länsimainen kaupunki.
Lähtö aamuna Axel vei Johannan Forssan lentokentälle. Annakin oli mukana koska samalla Axel
menee töihin. Brandcarin tehdas sijaitsee lentokentän vieressä. Kun Axel menee töihin niin silloin
Anna ottaa auton ja käy kaupassa ja menee kotiin. Axel pääsee kotiin potkulaudalla joka odottaa
Brandcarin pyörätelineessä.
Anna haluaa nähdä tyttären lentokoneen sillä hän on suuri lentokonefani.
Ensin Kiviset hakivat Miltonin koska pedagogit olivat ylipuhuneet Johannan järjestämään kyydin
lentokentälle koska hehän asuvat lähekkäin. Ei tarvinnut paljoa ylipuhua kun rakastunut Johanna
innostui kyydinjärjestämisessä idolilleen.
Milton asuu yksityisessä yhden hengen oppilasasuntolassa josta hän heti luokkamatkan jälkeen
muuttaa kunnalliseen ryhmäasuntolaan joka sijaitsee Hillolan kaupunginosassa.
Lentoterminaalissa luokanvalvoja Olli Saarinen ihmetteli kun Johannalla ei tälläkään kertaa ollut
silmälaseja ja meni niin pitkälle, että soitti Johannan kotiin jotta vanhemmat toimittaisivat rillit
lentokentälle. Johannalle tuli hirveä hätä kun lähtiessä oli sopinut vanhempiensa kanssa, ettei ota
rillejään mukaan jotta olisi luonnollisempi. Oikeastaan Johanna tiesi, ettei ketään ole kotona koska
äitihän on lentokentän pysäköintipaikalla. Hän ei halunnut, että äiti tulisi sisälle terminaaliin koska
häntä ujostuttaa jos mutsi olisi koulukavereiden läsnä ollessa. Juuri sen vuoksi hän meni hämilleen
kun Milton tuli yllätyskäynnille kotiin. Ehkä tämä ujostelu johtaa juurensa ala-asteen aikaiseen
koulurauhattomuuteen. Jos Anna olisi tullut lentoterminaaliin, niin todennäköisesti Olli olisi hyökännyt
kuin sika limppuun ja kysellyt Johannan rillittömyydestä.
Vaikka Johanna tiesi, ettei ketään ole kotona niin häntä jännitti niin maanperusteellisesti. Kukaties
pikkusisko kävisi kotona ja toimittaisi jollain tavalla rillit lentokentälle. Toinen kauhuskenaario olisi jos
äiti olisi kytkenyt kotikommunikaatiolaitteen matkapuhelimeen ja sitten tulisi sisälle lentoterminaaliin
keskustelemaan silmälasirumbasta. Sitten olisi vaarana, että koulumatkan jälkeen olisi lukematon
määrä psykiatrilla istumisia anturit päänahassa kiinni.
Pedagogin vieressä Johanna koko ajan hysteerisenä yritti vakuuttaa, ettei mitään rillejä tarvita mutta
luokanvalvoja oli eri mieltä; kun silmälasit on määrätty, niin niitä tulee myös käyttää.
Milton yritti rauhoitella Johannaa, että lasit päässä hän olisi seksikkäämpi mutta turhaan, sillä Johanna
on hyvin itsepäinen ja sanoi: ”Mä kyllä sulle seksikkäät näytän eikä mun seksikkyys ole silmissä vaan
siellä heinäisessä kaivoksessa jonne olet tervetullut louhimaan.” Milton huokasi sen tutun vakiofraasin:
”Oh, kaivos jälleen, mä tuun dorkaks, luovuta jo!”
Max Hellamaa tuhahti Johannalle: "Se oot itsepäinen kuin punainen porsas!" johon Milton naurahti
kysyvästi: "Punainen porsas? Eiväthän siat ole punaisia." Max kohautti olkapäitään ja sanoi:
"Äh, se on vaan joku sanonta mutta voihan ne ollakin punaisia jos joku hupakko on mennyt ne
maalaamaan.” ja vilkuili Johannaa. Maxilla on aina niin huvittava ilme kasvoillaan, ihan kuin olisi
kuullut pierun paukahtavan.
Kerta Olli ei saanut yhteyttä Johannan vanhempiin, niinpä hän luovutti mutta Johannalle hän vitsaili:
"Yes, rillit ovat tulossa lentokentälle!" Johannaa jännitti jos se olisikin totta vaikka tiesi äidin olevan
lentokentän pysäköintipaikalla. Hän salaa vilkaisi suuresta terminaalin panoraamaikkunasta, että onko
äiti yhä lentokentän pysäköintipaikalla ja siellähän olikin istuen auton konepellin päällä polttaen
sähkötupakkaa. Todennäköisesti otsalla oli pystysuorassa olevat rypyt joita Johanna tapaa kutsua
vihan rypyiksi. Terminaaliin hän ei nähnyt ryppyjä joka johtuu kahdesta syystä; hänellä ei ole rillit
päässä ja toiseksi välimatkaa oli sen verran, ettei yksityiskohtia erotu.
Kun Johannan seurue oli mennyt transithalliin, niin silloin Johannalta pääsi helpotuksen huokaus
koska sinne on ulkopuolisilla pääsykielletty. Lopullisesti hän tunsi päässeensä voiton puolelle kun he
olivat lentokoneessa. Silloinkin Olli vitsaili, että rillit ovat rahtiruumassa.
Lentokone on Brandia Jet 340 -merkkinen minimatkustajasuihkukone. Tätä nykyään kaikki
suihkukoneet ovat ympäristöystävällisiä. Brandia lentokonetehdas sijaitsee Joensuussa ja on osana
sijoitusyhtiö Brandoria.
Johanna istui siiven kohdalla. Hän olisi tahtonut istua Miltonin viereen mutta tämä ehtikin asettua
Martin sekä Leena Tyssykän väliin.
Leena Tyssykkä aloitti syksyllä samalla luokalla. Seuraavalla lukukautena hän siirtyy Pirkkalan
maatalouslukioon kun sattui valitsemaan väärän lukiovalinnan.
Johanna kokee Leenan eräänlaiseksi lemmenkilpailijaksi koska tämäkin on ihastunut Miltoniin. Leena
on rohkeampi kuin Johanna ja uskaltaa hyväillä Miltonin hartioita sekä hänen paksuja reisiä ja se
tekee Johannan mustasukkaiseksi.
Johannasta tuntuu hyvältä kun Leena aloittaa maatalouslukiossa jotta pääsisi eroon tästä flirttipillusta
joksi hän itse mielessään kutsuu kilpailijaansa. Johannan harmiksi myös Milton lopettaa lukion nyt
alkukesästä, sillä hän käy vuosikurssia ylempänä.
Muuten Johanna ja Leena tulevat hyvin toimeen keskenään koska heillä on samanlainen miesihanne;
ukon on oltava hieman lihava.
Milton ei halua kumpaakaan sillä hänellä on kiikarissa muutama herkkupala skientologikirkossa.
Moskovassa Johanna ja Leena tulevat jakamaan hotellihuoneen koska luokkakaveri Yana Beausang
sai tällä kertaa oman huoneen ja ei ollut vara hankkia kahta yhdenhengenhuonetta.
Syy miksi Yana sai oman huoneen, on että tässä vastikään hän on ollut leikkauksessa. Häneltä
leikattiin joitakin märkäpaiseita takapuolesta. Siitä hän jaksaa puhua lähes päivittäin.
Pietarissa he tekivät koneenvaihdon. Moskovan kone on vähän isompi. Perillä Moskovan lentokentällä
he menivät Aeroflotin bussilla matkakeskukselle joka sijaitsee Moskova Cityssä. Matkakeskuksella he
hyppäsivät raitiovaunuun joka kuljetti heidät Vladimir Putin Ulitsalle jossa sijaitsee huoneistohotelli
Rossija.
Hotellinkäytävät oli hyvin siistit ja muistuttivat hyvin paljon palvelutalojen käytäviä.
Huoneeseen päästyään Johanna varasi heti sängyn joka on lähinnä ulko-ovea siltä varalta jos Leena
alkaisi mustasukkaisuuttaan riehua ja saisi psykoosin.
Sänkyjen välissä on kirjoituspöytä jonka päällä on hotellitietokone. Tätä nykyään tietokone kuuluu
hotellihuoneiden vakiovarusteisiin. Näyttöruudussa luki suomeksi, englanniksi sekä venäjäksi:
Tervetuloa Johanna ja Leena – Welcome Johanna and Leena - Добро пожаловать в Johanna и
Leena.
Illalla he söivät Pizzeria Putinassa valtavat pizzat.
Seuraavana päivänä he kiertelivät ympäri Moskovaa katsellen nähtävyyksiä.
Leninin mausoleumi on ajat sitten purettu ja sen tilalla on Stockmannin tavaratalo.
Punaisentorin keskellä on pieni yhdenhengen torikirkko. Se on eräänlainen rippituoli jossa voi käydä
tunnustamassa syntinsä. Seinän takana istuu aina päivystävä kielitaitoinen pastori.
Kreml on tätä nykyään Venäjän kansallishistoriallinen museo. Valtiojohto on siirtynyt uusiin tiloihin;
Siniseen taloon joka sijaitsee kaupungin keskuspuiston reunalla. Kremlissä on nähtävillä muinainen
ydinohjus joka sojottaa kohti taivasta. Tätä nykyään Venäjällä ei ole yhtään toimivaa ydinasetta.
Venäjä oli ensimmäinen suurvalta joka luopui vapaaehtoisesti ydinaseista jotta saisi hyvän maineen.
Maalle oli todella kiusallista kun kauan sitten Putinin aikakaudella miehitti katalasti Krimin. Heti kun
Putinista oli päästy eroon, niin silloin seuraava presidentti päätti alkaa vähentämään ydinaseiden
määrää. Pikku hiljaa Venäjästä tuli ydinaseeton niin, että muutkin maat kuten USA luopui ydinaseista.
Tällä hetkellä maailmassa ei ole yhtään ydinasetta paitsi pari jotka ovat visusti YK:n hallinnassa ja
sijoitettu Antarktikselle. Niitä käytetään ainoastaan jos paha meteoriitti uhkaisi maapalloa.
Kremlissä oleva ydinohjus on täysin vaaraton. Siihen on maalattu rauhanmerkkejä sekä sydämiä.
Moskovajoen varrella on kaksi suurta pilvenpiirtäjää joissa on Venäjän World Trade Center.
Viikon päästä Johannan seurue lähti kotimatkalle. Lentoterminaalissa pedagogi Olli Saarinen käski
Johannaa kantaa yhden viinakasseistaan tullin läpi koska oli ostanut muutaman viinapullon liikaa.
Totta kai Johanna halusi auttaa jotta saisi mahdollisimman hyvät arvosanat todistukseen. Hän itse ei
ostanut muita alkoholipitoisia juomia kuin isälle venäläistä rypäleviiniä jossa on tilkka vodkaa.
Äidille hän osti hyvätuoksuista Polikovskaya parfyymiä. Pikkusiskolle hän osti venäläistä suklaata.
Moskovan Stockmannilta Johanna osti itselleen venäläisen musiikki-USB-kalikan jossa on kokoelma
venäläistä iskelmää. Milton oli ihan tohkeissaan Johannan musiikki-kalikasta koska hän pitää kovasti
venäläisestä musiikista ja tietenkin Johannaa kiihotti kun idolilla on samanlainen musiikkimaku.
Forssan lentokentällä Anna oli odottamassa tytärtään. Johanna tahtoi, että äiti ajaisi Miltonin kotiin
koska samalla hän näkisi tämän uuden osoitteen Hillolassa sillä heti koulumatkan jälkeen Miltonilla on
tutustuminen uuteen kotiinsa.
Lentokentän pysäköintipaikalla Anna filmasi muistoksi Miltonia ja Johannaa kun he seisoivat auton
edessä. Tietenkin Anna toivoi jos tytär halaisi koulukaveriaan mutta niin ei käynyt kun Johanna ei ole
tottunut hyväilemään. Videokuvassa Miltonilla on sininen alumiinikevättakki jonka alta pilkistää
vaaleanpunainen pusero. Hänen silmälasien pyyhkimet olivat päällä. Filmaus tallentui perheen Kivinen
Areena videosivustolle.
Tuli koulujenpäättäjäiset ja se tarkoittaa sitä, että Miltonin ja Martin lukiovuodet ovat ohi. Johannasta
tuntui haikealta kun heidän tiet erkanevat.
Päivää ennen päättäjäisiä apupedagogi Risto Carlander ehdotti Johannalle, että tämä ostaisi kukkia
Miltonille sillä hän on pannut merkille Johannan lempeät katseet.
Johanna innostui kukista ja kävi Riston kanssa ostamassa pienen ruusukimpun. Risto haluaa olla
eräänlainen ilmaissutenööri. Johanna taitaa olla ikuinen pedagogien lellikki.
He ostivat kukkakimpun eräästä kukkakaupasta torin laidassa. Sitten kukat odottivat yön yli koulussa
kun Johanna ei kehdannut niitä rahdata bussissa koulun ja kodin välillä sekä ei iljennyt sanoa
vanhemmilleen, että oli ostanut kukkia sille kyytiläiselle joksi hän Miltonia kutsuu kotona. Johannan on
vaikea kutsua ihmisiä oikeilla nimillä muutamaa henkilöä lukuun ottamatta. Carlos setää ja pikkusiskoa
hän kutsuu oikeilla nimillä.
Päättäjäispäivänä kun Johanna ojensi kukat Miltonille, niin silloin tämän ilme oli näkemisenarvoinen;
suu loksahti auki ja änkytti: ”Voi mahoton sun kanssas, ihanko oikein ruusuja!” Johanna änkytti
takaisin: ”Joo, ihan ruusuja, mitä muutakaan voisi ihana jätkä saada.” Milton kiitti kukista ja kutsui
Johannan sunnuntaikahville. Samalla hän vihkisi käyttöön uuden kodin. Johannan lisäksi hän kutsui
Martin sekä Tim Hänmanin, sama heppu joka kävi samalla luokalla yläasteella.
Kun kotona Johanna oli kertonut, että hänet on kutsuttu sunnuntaikahville sen kyytiläisen luokse, niin
silloin Anna ehdotti, että tämä veisi kukkia tupaantuliaisiksi, niinpä Anna kävi ostamassa pienen
neilikkakimpun tyttärelleen.
Sunnuntaina Johanna meni Milton Norsun luokse bussilla koska hänellä on koulun antama ilmainen
bussikortti jolla voi kulkea vapaa-ajallakin.
Johanna meikkasi huolellisesti ja pukeutui parhaimpiinsa jotta olisi edustavan näköinen.
Hänestä tuntui haikealta nyt kun Milton lopetti lukion ja tämän pienen kahvituokion jälkeen he eivät
enää tulisi koskaan näkemään. Kylläkin he voisivat tavata mutta Johannalla ei ole kokemuksia
kavereista niin minkäs teet.
Syksyllä kun koulut alkavat, niin silloin hänellä ei enää ole kujeilukaveria kun Marttikin lopettaa. Jonkin
verran pedagogien kanssa voisi hassutella mutta sehän ei ole sama asia kuin nuorten jätkien kanssa.
Vetehisenkoulun normaalilukion puolella olisi paljon komeita uroksia mutta harmi kun Johanna on liian
ujo tekemään tuttavuuksia uusien ihmisten kanssa.
Pedagogit mielellään kujeilevat oppilaidensa kanssa ja se on erittäin vahingollista koska silloin oppilaat
saavat vääränlaisia signaaleita ihmistenilmoilla käyttäytymisestä. Työpaikoilla voi hyvinkin tulla
ongelmia kun oppilaat luulevat, että myös siellä voi pelleillä miten sattuu.
Nyt kun Johanna ojensi neilikkakimpun Miltonille, niin silloin tämä naurahti: ”Taasko sä tuot kukkia?”
Johanna naurahti pienoinen puna poskella: ”Totta kai kukkia pitää olla uudessa kodissa!” Milton näytti
koulussa saadut kukat jotka hän oli laittanut olohuoneen hyllykköön kuivumaan.
Sitten he joivat cappuccinoa suussa sulavien Harjulan pikkuleipien kera. Harjulan leivoksia voi ostaa
ainoastaan kahdesta paikasta; Keravan keskustassa olevasta Cityleipomosta sekä Forssan
suosituimmasta konditorialeipomo Ritzistä joka sijaitsee kivenheiton päässä Vetehisenkoulusta.
Ritzin vieressä on pieni ruokakauppa nimeltä K Helmi jossa oppilaiden pitää käydä harjoitusostoksilla
vuorotellen. Vähän kauempana on toinen ruokakauppa nimeltä G Valinta jonka vieressä on
kukkakauppa Boel’s Flora. Vastapäätä on Porttikioski sekä Pizzeria Communist. Alueen läpi menee
Hirvisuonkatu.
Miltonin olohuoneessa he katsoivat superinteraktiivista kaapelitelevisiota. Katsoja voi pukea ylleen
datapuvun ja datakypärän ja sitten tuntea olevansa mukana televisiolähetyksessä. Kun on esimerkiksi
uutiset, niin silloin tuntee seisovan aivan uutistenlukijan edessä.
Miltonilla on vain yksi datakypärä ilman pukua niin, että vieraat saivat vuorotella.
Johanna naurahti: ”Kaikkee ne japanilaiset keksivätkin!” johon Milton korjasi: "Ei tämä oo japanilainen
tuote vaan eurooppalainen.”
Johannasta interaktiivisen kaapelitelevision datakypärä on hieman painavampi kuin pelikone Ulletin
datakypärät ja datapuvut.
Talvella Johanna osti uuden pelikoneen nimeltä Ullet64 koska se on parempi päivitetty versio
kaksikymppisestä. Lukiospesiaalikoulussa aloitettuaan hän alkoi saada Insurance Cashiltä
sairauseläkettä koska hänet luokitellaan toimintarajoitteiseksi. Tietenkään tämä ei ole hyväksi
itsetunnolle mutta pääasiahan on, että rahan tulo alkoi. Tavallista lukiota käyvät joutuvat tarvittaessa
ottaa kallista opintolainaa.
Andersen Mobile Inc valmistaa datapukuja sekä takkipuhelimia eli matkapuhelin sisäänrakennettu
ohueen takkiin tai liiviin. Andersen mobilen toimitusjohtaja on skandinaavi Yim-Azo Brasa. Yrityksen
pahin kilpailija on Nokia-Siemens joka myös valmistaa takkipuhelimia. Nokia-Siemens on yksi
maailman vanhimmista elektroniikkafirmoista. On jännittävä nähdä kenen takkipuhelimista tulee
suurempi hitti. Andersen Mobile Inc on viimeaikoina alkanut kehittämään rannepuhelimia mutta ne
ovat vielä prototyyppiasteella.
Ensimmäisellä kesälomaviikolla Johanna oli jälleen kesätöissä kaupungintalon kopiointikeskuksella.
Tällä kertaa hän ei enää piirrellyt mutta vahinko oli jo tapahtunut; Raija on piilottanut viimekesäiset
sepitykset ja piirustukset jonnekin kopiointikeskuksen kätköihin. Kun Johanna kysyi piirustuksiaan, niin
silloin tämä lihava nainen vastasi nauraen: ”Piirustuksesi skannasin kansallisteatterin arkistoon.” ja
nauroi makeasti päälle. Johanna ei sentään ole niin tyhmäblondi, että uskoisi moiseen: ”En usko... ota
vaan ne esiin!” johon Raija naurahti: ”Hyi, mitä sä sanot? Ota ne esiin, hyi do!” ja nauroi niin, että
hänen valtavat läskiset rinnat hytkyivät. Johanna jatkoi: ”Kyllä sä tiedät mitä tarkoitin... ota vaan ne
esiin!” Raija leikillään raotti puseronhelmaa: ”Okeido, tässä näet tämmöiset läskiset riippurinnat!”
Johanna kääntyi selin ja sanoi: ”Mä en sentään oo mikään lesbo, niin hauskaa ei pidä olla!” Raija
nauroi ihan katketakseen. Leenakin alkoi nauraa kun oli seurannut sivusta Johannan ja Raijan hullun
hassua keskustelua.
Johanna huomasi, että postitusosastolla aivan seinän takana, työskentelee Niila Lehmus mutta enää
Johanna ei tunne yhtään rakkaudentunteita häntä kohtaan. Nyt hän tuntee katkeruutta ja inhoa koska
tämä ei suostunut ottamaan vastaan tarjottua rakkautta vaikka ensin oli flirttaillut kuin vähäjärkinen.
Johanna Hilda Kivinen päätti, että nyt hän on puhumiset puhunut ja päätti olla noteeraamatta tästä
kirppumaisesta kesakkonaamaisesta jätkästä jonka ruskeasta siilitukasta hänelle on taannoin
assosioitunut murhaaja. Nyt Johanna ihmettelee, että minkä ihmeen takia hän yläasteella humaltui
tästä jätkästä, jätkähän on päivänselvä tursake, jopa ihilistin piirteetkin korostuvat.
Niilakaan näkynyt enää hermostuvan Johannan läsnäolosta ehkä aluksi hän hätkähti, että joko alkaa
taas se helvetti kun tuo blondi on viereisellä osastolla mutta pystyi rauhoittumaan kun huomasi
Johannan mielenkiinnon laantuneen.
Vähän väliä Raija käy postitusosastolla rupattelemassa postiteknikoiden Roope Kipon ja Olga
Lintusen kanssa. Roope on harmaatukkainen silmälasipäinen käheä-ääninen suur-tupakoitsija. Juuri
tupakanpoltosta hänelle on tullut melkoinen whisky-ääni.
Olga Lintusella on noita-akkamainen kyömynokka sekä lyhyeksi leikattu tummanruskea otsatukka.
Hänen suuri ärsyttävä pahe on päivittäinen köhiminen ja rykiminen. Roopea ja kopiointiteknikoita
vituttaa Olgan rykiminen mutta kohteliaisuuttaan eivät halua ottaa asiaa esille pomojen kanssa.
Ruokatunnilla Olga tapaa syödä säilykesardiinia kopiointikeskuksen taukohuoneessa niin, että
sardiinin haju oksettaa Johannaa. Tietenkään hän ei kohteliaisuuttaan sano mitään.
Raija tapaa istua keskellä postitusosastoa olevan pöydän reunalla ja käynnistää sähkötupakan vaikka
Forssan kaupungintalolla on kaikenlainen tupakointi kielletty. Juuri tässä kohti on hyvä vetää röökiä,
sillä postitusosastolla ei ole palohälyttimiä. Kopiointikeskuksella on useita palohälyttimiä.
Johanna tapaa kulkea Raijan perässä jotta saisi työtehtäviä. Hän on aivan liian nopea työtehtävissään.
Kun Raija menee tupakalle, niin silloin Johannakin tulee mukaan seuraksi.
Eräänä päivänä Niila rykäisi pari kertaa ja alkoi kertoa Raijalle: ”Toi likka tossa on mun entinen
luokkafrendi.” ja katsoo otsarypyssä Johannaa ja sitten jatkaa: ”Koulussa se jatkuvasti tuijotti ja kulki
mun perässä. Se oli jopa valmis käymään muhun käsiksi.” Raija naurahtaa: ”Jaahas, sellainenko tuo
Johanna pohanna onkin!” ja käänsi katseen Johannaan päin ja jatkoi: ”Sä taidat olla melkoinen
raiskaajapimu!” ja puisteli päätään. Johanna alkoi änkyttää tavallisella monotonisella äänellä: ”Äh, Niila
laskee vain luikuria, liioittelee.” johon Raija: ”Kuule, mä tunnen sut... Kukaties sä kohta käyt minuunkin
käsiks.” ja siirtyi hieman kauemmaksi jolloin Johanna änkytti: "Mähän en oo mikään lesbo vaan ihan
tavallinen heteroseksuaalinen nuori nainen." Raijalta pääsi räkänauru: ”Vähän lesboa sussa taitaa
olla!” ja nauroi päälle oikein räkäisen naurun.
Eräänä työpäivänä kun Niila oli jätteiden lajitteluhuoneella, joka on lastauslaiturin takana,
katselemassa jos löytäisi toimivia kyniä. Tämä on Olgan idea järjestää kesätyöläisille lisähommia
vaikka jätteiden penkominen ei kuuluisi postiteknikoiden työtehtäviin. Yhtäkkiä Niilalle tuli yllättävä
väsymys eikä jaksanut tulla pois lajitteluhuoneesta. Hän istahti huilimaan jätesäkkien päälle ja hetkeksi
torkahti. Hän näki kummallista levotonta unta jossa joku kumma olento murhaisi hänet juuri täällä
lajitteluhuoneessa ja laittaisi jätesäkkiin. Sitten hän hätkähti hereille ja meni takaisin postitusosastolle.
Ainoastaan Roopelle hän pystyi kertomaan kummallisesta nukahtamisestaan ja vieläkin kummallisesta
unesta. Olgalle ei kannata kertoa tällaisia kummallisia oikkuja koska tämä todennäköisesti ylireagoisi
ja alkaisi lässyttää. Roope kehotti Nillaa kirjoittaa kaikki kummalliset unet muistiin ja sitten koota ne
kertomukseksi. Niilastakin ideassa on munaa mutta ongelmaksi tulee se kun hänellä on dysleksia.
Roope lupasi auttaa häntä unien kirjoittamisessa. myös hän on nähnyt lukuisia kummallisia unia
menneisyydestä. Eräässä unessa Roope on nähnyt itsensä naisena joka menehtyi keuhkosyöpään.
Hän on monesti pohtinut jos uni yrittäisi auttaa häntä tupakoinnin lopettamisessa. Hän ei kykene
lopettaa tupakointia.
Eräänä kesäkuisena torstai-iltana Johanna kävi Basicin Tupaillassa siinä toivossa, että tapaisi Miltonia
ja Marttia mutta aivan turhaan. Pojista ei näkynyt jälkeäkään. Milton on lopettanut Facebook tilinsä
koska hänellä ei enää ole aikaa roikkua netissä. Skientologikirkon henkilökunta on onnistunut ylipuhua
tämän ylikiltin jätkän auttaa erilaisissa tehtävissä. Hänen pitää muun muassa auttaa Skientologikirkon
kahvilassa joka sijaitsee Skientologikirkon yhteydessä Rantakadulla Loimijoen varrella aivan Forssan
keskustassa. Forssan keskustaa on lukemattomia kertoja uudistettu ja rakennettu uudelleen.
Miltonilla ei ole enää aikaa Basic yhdistyksellekään. Hän on kuitenkin tukijäsen.
Basicin Tupaillassa oli ainoastaan Martin kihlattu, muuan Kerttu. On vain ajankysymys kuinka kauan
kihlaus kestää sillä Martti on kova flirttailemaan jokaiselle näkemälleen tytölle. Kertussakaan ei ole
kehumista sillä hänkin mielellään on innokas tarjoamaan sulojaan jätkille.
Tänä illalla Tupaillassa on paikallislehden valokuvaaja tekemässä pientä artikkelia kyseisestä
yhdistyksestä koska se on perustettu vuosi sitten. Perustamisen syynä ovat erimielisyydet
valtakunnallisen Toimintarajoitteiset Nuoret ja Aikuiset yhdistyksen kanssa. TNA on
vanhempainyhdistys johon moni isä ja äiti laittavat lapsensa jäseneksi jotta nämä olisi kaltaisensa
seurassa. Basic on toimintarajoitteisten itsensä perustama yhdistys. Perustajat kuten Pirjo Jussila
kyllästyi TNA:n kukkahattutätien määräilyihin. Näin Pirjo kertoi paikallislehden toimittajalle. Haastattelu
meni suoraan lehden netti-televisioon videokuvan kera. Toimittaja filmasi myös yhdistyksen toimintaa.
Tänään tupaillassa kilpaillaan, että kuka saa ensimmäisenä housun vyötäröltä roikkuvan kynän
lasketuksi pulloon. Johanna päätti osallistua kilpailuun jotta pääsisi netti-televisioon mutta harmi vaan
kun ei voittanut. Muuan Lissu voitti jolla on paksut pullonpohjasilmälasit. Lehtikuvassa hän ja Johanna
näyttivät hassuilta; ihan kuin olisivat kakalla. Johanna oli etualalla ja hänen oljenvaalea tukka roikkui
sivuilla ja silmälasit olivat hiukan vinossa kuten tavallista. Videokuva näkyi suuresta kuvaruudusta joka
oli yhdistyksen seinällä. Videokuvan alla rullasi teksti; Sinä tiedät, että se on vaikeaa mutta sinä
osaat...
Raija Lillukka sattui juuri silloin käymään nettilehden kotisivulla ja näki Johannan kilpailemassa
kynänlaskemiskilpailussa.
Seuraavana päivänä töissä hän kysyi naurahtaen: ”Mitä kummaa sä duunasit eilen Basic
yhdistyksessä? Kynä roikkui perseestä.” ja nauroi räkäisen naurun niin, että rinnat hytkyivät.
Johanna vastasi: "Joo, eilen illalla piipahdin vapaa-ajan yhdistys Basicin Tupaillassa hieman
kilpailemassa, mutten voittanut.” Hän ei iljennyt paljastaa, että kyseessä oli
toimintarajoitteistenyhdistys mutta artikkelista näkee selvästi, että minkä tyyppisestä yhdistyksestä on
kysymys. Johannan onneksi Raija ei hoksannut tallentaa videokuvaa omalle palvelimelle jolloin tämä
olisi aivan varmasti alkanut sillä kiusaamaan. Johanna itse tallensi kyseisen videon omalle kotisivulle.
Heinäkuussa Johannalla oli koko kuukauden pituinen kesäloma viimekesäiseen tapaan.
Päivää ennen Vattulan matkaa Kiviset kävivät Turussa ostoksilla.
Liedossa on tätä nykyään suuri kauppakeskus jossa on kaksi suurmyymälää Coop Huom! sekä
K Kvantum sekä paljon pienempiä liikkeitä.
Pois lähtiessä sattui peräänajo; valkoinen Ford Extra rysäytti Kivisten Rollsin perään. Onneksi ei tullut
isompia henkilövahinkoja kuin Annan selkä hieman kipeytyi joka muutaman kuukauden kuluttua
parani. Ford Extran automaattiohjaus oli mennyt epäkuntoon ja sen kuljettaja, keski-ikäinen nainen oli
kolari hetkellä takapenkillä rupattelemassa ystävättärensä kanssa. Kolari tuli heille yllätyksenä kun
olivat keskittyneitä rupatteluun. Kun kuului rysäys, niin silloin heistä vaaleakiharainen kysyi
ystävättäreltään Rusaselta: "Rusanen, mikä rusahti?" jolloin Rusanen huudahti:
"Voihan visvilä, sattui kolari!” Naiset tulivat ulos autosta vapisevin polvin.
Rusanen sanoi Axelille, että hän on auton omistaja ja kysyi, että mitä nyt tehdään. Axel otti esiin
kannettavan tietokoneen ja teki vakuutusyhtiön liikennevahinkoilmoituksen jonka hän näytti Rusaselle
ja sitten hänkin lähetti oman vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiö Province Insuranceen.
Rusanen tunnusti, että kolarin syy on yksinomaan hänen koska oli luottanut liikaa
automaattiohjaukseen ja toiseksi aina peräänajaja on syyllinen. Hän kysyi kohteliaasti, että tuliko
henkilövahinkoja. Axel ja Anna vastasivat, ettei käynyt lainkaan. Heti kolari hetkellä Anna ei tuntenut
selkäkipuja vaan ne tulivat myöhemmin. Hän kävi Vironmäen terveyskeskuksella näyttämässä
selkäänsä ja sai särkytabletteja sekä tukiliivit.
Kiviset pystyivät ajamaan kotiin ja seuraavana päivänä Axel vei auton Rollsin merkkikorjaamolle joka
sijaitsee Jokioisissa Onnelan kaupunginosan laidalla.
Seuraavaksi Axel kävi autoromuttamolla katselemassa väliaikaisia kesäautoja. Hän löysi vanhan
kuluneen Ford Mondeon joka oli todella halpa. Auto on monta vuosi sataa vanha. Se on ollut monta
vuotta erään maalaistalon ladossa heinien alla. Kun latoa alettiin purkaa, niin silloin autovanhus
löydettiin ja vietiin romuttamolle koska ajan hammas oli nakertanut sitä. Nyt Mondeo sai muutaman
kuukauden elinaikaa. Auto rekisteröitiin muutamaksi kuukaudeksi ja sitten sen pitää palauttaa takaisin
romuttamolle.
Kerta auto on näin vanha, niin he eivät tohtineet lähteä Vattulan matkalle. Sen sijaan he menivät
lentäen. Johannan koulumatka innosti Axelia ja Annaa lentämään.
Vattulassa he yöpyivät Eekan luona joka oli odottamassa Vattulan lentokentällä vanhan kuluneen
Hayosiko Rixin kanssa.
Hayosiko Rix on japanilainen pikkuauto jotka olivat 2970-luvulla hyvin suosittuja työläisten
keskuudessa juuri sen halvan hinnan takia. Niitä vielä näkee Pohjois-Suomessa sekä PohjoisSkandinaviassa.
Hayosiko autoissa on erittäin huono jousitus niin, että kyyti tuntuu kuin istuisi jäniksen selässä. Kaiken
kukkuraksi Virtalehdon kadut ovat sorapintaisia kun Vattulan kunnalla ei ole vara niitä päällystää.
Vattulassa Kiviset olivat vain muutaman päivän koska eivät iljenneet olla pitempään toisten nurkissa.
Alun perin oli tarkoitus lähteä Viktorin ja Astan kanssa Nordkappin matkalle mutta kolarin takia tuli
suunnitelmiin muutos. Viktor ja Asta lähtivät omin porukoin Nordkappiin ihmettelemään keskiyön
aurinkoa.
Silloin tällöin Johanna on ihmetellyt kummisedän nimeä, että kirjoitetaanko se c-kirjaimella vai
k-kirjaimella. Axelkaan ei tiedä veljensä nimestä ja on joskus kysynyt sitä äidiltään, että miten on
asianlaita. Hilda vastasi, että ihan sama miten pojan nimi kirjoitetaan. Syntymätodistuksessa nimi
lukee k-kirjaimella. Monesti Viktor kirjoittaa nimensä c-kirjaimella jotta saisi kansainvälisen
vaikutelman. Hänhän on kova liikemies.