Kannanotto Turun yliopiston henkilöstöpoliittisen ohjelman

Turun yliopiston TEK-tutkijat ry.
Kannanotto
3.6.2011
Kannanotto Turun yliopiston henkilöstöpoliittisen
ohjelman luonnoksesta
Turun yliopiston TEK-tutkijat ry. toivoo yliopiston ottavan huomioon henkilöstöpoliittisen
ohjelman luonnosasiakirjasta seuraavat havainnot:
1) Yliopiston tulee henkilöstöpolitiikassa arvioida tarkemmin miten lyhyen aikajänteen
tavoitteet, kuten vaatimukset kustannussäästöistä, yhdistetään pitkänjänteiseen henkilöstöjohtamiseen;
2) Henkilöstöpolitiikassa tulee lisäksi selventää esimerkein toimintatavat epätyypillisten
työnteon muotojen osalta; sekä
3) Yliopiston olisi lisäksi selvennettävä miten perehdyttämisen toimintatavat jalkautetaan
yksiköihin.
Edellä mainittujen yksityiskohtien lisäksi edellyttäisimme henkilöstöpolitiikan sisältävän selkeän kuvauksen siitä kenen vastuulla henkilöstöpolitiikan jalkauttaminen on ja millä mittareilla sen onnistumista seurataan.
Turun yliopiston uusi asema itsenäisenä oikeushenkilönä on muuttanut yliopiston asemaa erityisesti
työnantajana. Opetusministeriön esitellessä uuden yliopistolain muutoksen vaikutuksia henkilöstön
osalta todettiin, että
“Palvelussuhteen muutos mahdollistaa sekä yliopiston että henkilöstön näkökulmasta muodostetun oman henkilöstöpolitiikan yliopistoissa nykyisen valtiokonsernin henkilöstöpolitiikan sijaan.”
Tässä muutoksessa keskeisenä etuna todettiin, että ”...muutos antaa yliopistoille nykyistä paremmat edellytykset kannustavan ja palkitsevan henkilöstöpolitiikan harjoittamiseen” (Opetusministeriö 2009). Oletuksena oli, että tulevaisuudessa korkeakoulut joutuvat yhä aktiivisemmin kilpailemaan pätevästä henkilöstöstä ja tässä aktiivinen henkilöstöpolitiikka on keskeisenä kilpailutekijänä.
Sittemmin yliopistouudistus ja henkilöstöpolitiikka ovat joutuneet kovan kritiikin kohteeksi.
Kritiikkiä on esitetty niin henkilökohtaisella, organisatorisella kuin myös yhteiskunnallisella tasolla.
Yksilötasolla on havaittu, että lähes puolet yliopiston henkilöstöstä on harkinnut siirtymistä muun
työnantajan palvelukseen. Tämä kyseenalaistaa sen onko yliopistojen toiminta työnantajana onnistunut yliopistolain muutoksen jälkeen. Lisäksi Antero Puhakka argumentoi (HS 1.4.2011) Tiedebarometrin paljastavan myös voimakkaan yhteiskunnallisen tason kritiikin yliopistojen toimintaa kohtaan. Organisatorisella tasolla yliopistojen sisäistä tavoitteenasettelua perustutkimuksen, koulutuksen
ja talouselämän palvelemisen välillä on myös arvosteltu voimakkaasti.
Turun yliopisto pyrkii vastaamaan kritiikkiin omalla henkilöstöpolitiikallaan. Ohjelma keskittyy henkilöstöön voimavarana, palvelusuhteiden kehittämiseen, johtajuuteen, inhimillisen pääoman
kehittämiseen, kustannusvaikutuksiin ja politiikan toimeenpanoon. Valittu henkilöstöpolitiikka edustaa voimakasta muutosta aiempaan valtiokonsernin henkilöstöpolitiikkaan ja aiheuttaneen muutosvastarintaa. Tilanne on myös arka ylilyönneille.
Turun yliopiston TEK-tutkijat ry.
Kannanotto
3.6.2011
Erityisesti yksilöjohtajuuden ylikorostuminen on aiheuttanut kritiikkiä. Yliopiston henkilöstöpolitiikan rajaaman esimiestyön ”...keskeisenä tehtävänä on huolehtia johtamansa yksikön työhyvinvoinnista, tarvittavasta osaamisesta, taloudellisten resurssien vastuullisesta käytöstä, työyhteisön
tavoitteiden selkiyttämisestä sekä työyhteisön toimivuutta palvelevan palautejärjestelmän kehittämisestä.” Toisaalta henkilöstöpolitiikka rajaa esimiestyön operatiiviseksi vastuuksi toiminnan järjestämisen, kuten henkilöstöstrategian jalkauttamisesta yksiköihin. Tämä on kuitenkin ristiriidassa johtosäännön esimiehille antamien strategisten vastuiden kanssa. Henkilöstöpolitiikassa tuleekin selventää
esimiesten rooli operatiivisina tai strategisina toimijoina. Henkilöstöpolitiikkaluonnosta verrattaessa
johtosääntöön jää epäselväksi tarkoitetaanko henkilöstöjohtamisen rinnalla kehitettävällä opetus- ja
tutkimushenkilökunnan perustehtävällä esimerkiksi laajaa suunnittelu- ja päätösvaltaa koulutusohjelmien ja tutkimustoiminnan suunnittelussa. Mikäli tämä tulkinta henkilöstöpolitiikasta on oikea,
tulee johtosäännön esimiehille antamat strategiset päätöksenteon työkalut palauttaa akateemisille
luottamuselimille kuten johtokunnille ja laitosneuvostoille. Kokonaisuudessaan yliopiston tulisikin
arvioida tarkemmin miten lyhyen aikajänteen vaatimukset – kuten säästötavoitteet – yhdistetään pitkänjänteiseen henkilöstöjohtamiseen.
Yliopiston henkilöstöpolitiikkaa määrittää korostuneesti myös epätyypilliset työnteon muodot,
joiksi luetaan mm. määräaikaiset työsuhteet, työaikajoustot sekä osa-aikatyö. Keskeisenä huomiona
epätyypillisissä työmuodoissa, riippumatta niiden yleisyydestä, on velvollisuus noudattaa työlainsäädäntöä. Turun yliopistolle luonnosteltu henkilöstöpolitiikka puuttuu pintapuolisesti määräaikaisuuden perusteeseen, mutta jättää kuitenkin useat epätyypillisen työnteon muodot sekä niiden vaikutukset henkilöstöön arvioimatta. Esimerkkeinä ovat kokonaistyöajan loma-ajan määräytyminen määräaikaisissa työsuhteissa sekä työn määräaikaisuuden perusteet. Kokonaistyöajan loma-ajan määräytyminen on erityisen haasteellista lyhyissä määräaikaisuuksissa. Määräaikaisuuden perusteen osalta
tulisi yliopiston selventää omia käytäntöjään konkreettisin esimerkein, vaikka vuonna 2001 voimaan
tulleeseen työaikalakiin ei enää kirjattu selventävää luetteloa määräaikaisuuden perusteista.
Osaltaan yliopiston runsaasta epätyypillisten työsuhteiden määrästä johtuen, myös perehdyttämiselle on asetettava selkeitä vaatimuksia. Henkilöstöpoliittisessa luonnoksessa on todettu, että ”Yksiköiden toimintakäsikirjoja päivitetään ja käytetään henkilöstön perehdytyksessä” sekä ”Yksiköt
huolehtivat yksikkökohtaisen perehdyttämisen järjestämisestä” yliopistopalvelujen tuottaessa tukipalvelua perehdyttämistoimintaan. Työntekijöille pyritään myös nimeämään henkilökohtainen vastuuhenkilö. Olisi kuitenkin arvioitava tulisiko perehdytyksen toimintamallit ohjeistaa selkeämmin
sekä miten lähiesimiestä voidaan tukea uuden työntekijän opastamisessa työtehtäviin. Ongelmaa
voidaan lähestyä esimerkiksi kouluttamalla perehdytyksestä vastuussa olevia henkilöitä yksikkötasolle, sekä selkeyttämällä rekrytointivalta ja päätöksenteko muissa työsuhdeasioissa – kuten palkkauksesta – samalle organisaatiotasolle.
Perehdytyksen lisäksi työhyvinvoinnin edistäminen on hyvän henkilöstöpolitiikan kulmakiviä.
Työhyvinvointiin liittyy keskeisesti asiantuntijaorganisaation usein helposti kriisiytyvät henkilösuhteet. Työyhteisön henkilöstöpolitiikan tasolle kirjattu ’nollatoleranssi’ syrjintää ja työpaikkakiusaamista kohtaan olisi selkeä viesti koko yhteisölle työantajan päättäväisyydestä ylläpitää tervettä työyhteisöä. Tässä paitsi yksilön rooli, joka on kirjattu henkilöstöpolitiikka luonnokseen, myös esimiesten vastuu tulisi kirjata selkeästi osaksi henkilöstöpolitiikkaa.
Yliopiston tavoite luoda selkeä ja johdonmukainen henkilöstöpoliittinen ohjelma on toivottavaa. Luonnoksen valossa on kuitenkin kriittisesti arvioitava miten yliopiston henkilöstöstrategia ja
henkilöstöpolitiikka on erotettavissa toisistaan. Olisi toivottavaa, että yliopiston henkilöstöstrategia,
Turun yliopiston TEK-tutkijat ry.
Kannanotto
3.6.2011
eli suuntaviivat strategian onnistumiseksi vaadittavista henkilöstöön kohdistuvista toimenpiteistä,
erotetaan selkeästi henkilöstöpolitiikasta, joka määrittelee käytännön toimenpiteet. Käytännön toimenpiteet – vaikkakin ovat yleisellä tasolla kuvattuna luonnoksessa – vaativat terävöittämistä. On
lisäksi huomioitava, että henkilöstöpolitiikan toteuttamisen seurannalle ja valvonnalle ei ole luonnoksessa nimetty vastuuhenkilöä. Voidaankin kyseenalaistaa miten henkilöstöpoliittisen ohjelman
toteutumista kyetään seuraamaan ja valvomaan luonnoksen toimeenpano-osan puitteissa. Käytännönläheisemmät ja avoimemmat menetelmät kuten vuosittain julkaistavat henkilöstövahvuusindikaattorit
tai henkilöstötilinpäätös olisivat toteuttamiskelpoisia ratkaisuja varmistua henkilöstöpolitiikan aidosta jalkautumisesta yksiköihin. Edellä mainitut indikaattorit mahdollistavat henkilöstöpolitiikan seurannan myös yliopistolle tärkeiden sidosryhmien toimesta.
Turussa 3.6.2011,
Turun yliopiston TEK-tutkijat ry:n puolesta,
Arho Suominen
Hallituksen puheenjohtaja
Turun yliopiston TEK-tutkijat ry.
[email protected]
050 5050 354
TEK-tutkijat ry. on Turun yliopistossa toimiva Tekniikan Akateemisten Liiton (TEK) paikallisyhdistys. Tavoitteenamme on olla yhdyssiteenä Turun yliopiston piirissä toimivien tekniikan alan tutkijoiden välillä, edistää ja
tukea heidän asemaansa työyhteisössä ja yhteiskunnassa sekä valvoa heidän etujaan.