Kesälemmikki ei ole urbaani legenda

Transcription

Kesälemmikki ei ole urbaani legenda
2
Oulu-lehti
Mitä&missä?
Juttuvinkki? [email protected]fi / 044 737 0210
www.oululehti.fi
Kesälemmikki ei ole urbaani legenda
Eläinsuojeluyhdistys kaipaa uusia sijaiskoteja
Susanna Eksymä
Oulu
Puolen vuoden ikäinen maatiaiskissa värjöttelee nälissään kesämökin terassilla.
Kuistin nurkkaan jätetty ruokakuppi on tyhjä, pohjaan on
liimautunut vain muutama
keltainen koivunlehti. Kylmä
pohjoistuuli nostattaa vaahtopäitä järvenselälle ja vettä sataa vaakasuorassa. Kissa hyppää toiveikkaana ikkunalaudalle, mutta kukaan ei
enää avaa ovea.
Syksyn tullen kesämökille
oman onnensa nojaan jätetty lemmikki kuulostaa urbaanilta legendalta, mutta ilmiö
on edelleen olemassa, vuosikymmenien valistustyöstä
huolimatta, sanoo Suvi Ponnikas Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksestä. Ongelma laajenee, kun heitteillejätetyt eläimet lisääntyvät luonnossa.
Hän kertoo, että etenkin
syksyisin eläinsuojeluyhdistykselle tulee runsaasti kyselyjä, miten pihapiiriin ilmestyneen kissan kanssa tulisi
toimia.
– Eläinsuojeluyhdistys tarjoaa neuvontaa ja meiltä saa
lainaksi myös loukkuja eläimen pyydystämiseen, mutta
eläinsuojaa meillä ei ole. Löytöeläimet on aina toimitettava löytöeläinkotiin, Ponnikas
neuvoo.
Löytöeläinten sijaan Oulun
seudun eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoisia työllistävät huostaanotetut ja muista sosiaalisista syistä kodittomiksi jääneet eläimet, joiden
määrä on valtakunnallisestikin kasvussa.
– Eläimiä tulee meille monta eri reittiä. Yksi ryhmä ovat
omistajiltaan laiminlyönnin
vuoksi viranomaisen toimesta pois otetut eläimet. Eläimiä jää vaille omaa ihmistä
myös esimerkiksi omistajien
kuolemantapausten, sairastumisten ja vankilatuomioiden myötä, Suvi Ponnikas luettelee.
Oulun seudun eläinsuojeluyhdistykselle tulleet eläimet
sirutetaan, rokotetaan ja steriloidaan. Uutta kotia ja elämää ne siirtyvät etsimään sijaiskoteihin.
– Uusista sijaiskodeista on
huutava pula, etenkin osaavista koirakodeista, Suvi Pon-
nikas sanoo.
Hän kertoo sijaiskotitoiminnan olevan oiva ja konkreettinen konsti lähteä mukaan eläinsuojelutyöhön. Aivan ketä tahansa sijaiskodiksi ei kuitenkaan kelpuuteta.
Syyni on tiukka ja sopivaksi
osottautuvien sijaiskotien perehdytys perusteellista.
– Tärkeintä on luonnollisesti eläinrakkaus, halu auttaa, vastuuntuntoisuus ja kokemus eläinten hoidosta. Tilat on oltava eläinystävälliset
ja sijaiskodin on sitouduttava
uuden kodin etsintään, Ponnikas kertoo.
Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksellä on tällä hetkellä parikymmentä aktiivista sijaiskotia. Valtaosa sijaiskodeissa uutta kotia etsivistä eläimistä on kissoja. Koiria
on tällä hetkellä kaksi.
– Autettavia on enemmän
kuin auttajia, Suvi Ponnikas
summaa.
Vaille omaa ihmistä jääneiden eläinten, joita Oulun seudun eläinsuojeluyhdistys ei
resurssien puutteen vuoksi voi ottaa vastaan, tarina ei
usein pääty onnellisesti.
Suvi Ponnikas kertoo, että
Oulun seudun eläinsuojeluyhdistykselle tarjotaan säännöllisesti eläimiä myös huolestuttavan kevein perustein.
– Lemmikkiin on kyllästytty tai sille ei ole enää aikaa
muuttuneen elämäntilanteen, kuten muuton, eron tai
uuden työpaikan myötä.
– Tilanteissa, joissa omistaja on itse kykeneväinen etsimään lemmikilleen uuden
kodin, autamme ainoastaan
neuvonnan ja valistuksen tasolla.
Ponnikas peräänkuuluttaa
pitkää ja harrasta harkintaa
lemmikin hankkimisessa.
– Kaikkea elämässä ei tietenkään voi ennakoida,
mutta lähtökohta lemmikin
hankkimiselle täytyy aina olla se, että siihen sitoudutaan
koko sen eliniäksi. Esimerkiksi kissan tapauksessa se
saattaa tarkoittaa jopa kahtakymmentä vuotta, Ponni-
TANJA LOUKUSA
Kodittomaksi jääneellä sekarotuisella Enskalla kävi
tuuri, se löysi uuden rakastavan kodin Oulun seudun
eläinsuojeluyhdistyksen aktiivien avulla.
Sijaiskotitoiminnasta tuli sydämen asia
TANJA LOUKUSA
Susanna Eksymä
Jääli
– Sijaiskotitoiminnasta on tul-
lut meille sydämen asia, sanovat jääliläiset Tanja Loukusa
ja Mikko Gussander.
Vuoden 2014 lopulla Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan mukaan lähteneen pariskunnan
luona kotia on etsinyt jo viisi
Osey:n sijoittamaa koiraa.
– Minulla on ollut aina halu auttaa kodittomia eläimiä.
Olen lapsesta saakka keräillyt
vaeltelijat teiden varsilta ja etsinyt niille koteja, Tanja Loukusa taustoittaa ja jatkaa:
– Järjestäytyneeseen eläinsuojelutoimintaan mukaan
lähteminen alkoi kummitella
mielessä omakotitalon oston
jälkeen. Samaan aikaan kiersi
ilmoitus sijaiskotien tarpeesta.
Eipä siihen muuta tarvinnut.
Vaikka pariskunnan kokemukset sijaiskotina toimimisesta ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia, ongelmiakin
on riittänyt ratkottavaksi. Loukusan vahva koiraharrastustausta, johon kuuluu laaja repertuaari niin pelastus- kuin
palveluskoiralajejakin on helpottanut yhteistyötä uusien
tulokkaiden kanssa.
– Koirat ovat usein täysin
kouluttamattomia. Perustottelevaisuuden rakentaminen
joudutaan usein aloittamaan
luoksetulon ja normaalien hoitotoimenpiteiden harjoittelusta, Tanja Loukusa kertoo.
Luottamuksen vahvistumisen myötä hoitolaiset ovat
paljastuneet toinen toistaan
hurmaavimmiksi koirapersooniksi riippumatta siitä, mitä koira on joutunut entisessä
elämässään kokemaan.
– Jokaiseen koiraan on ihastunut todella lujaa ja jokaisen
haluaisi ottaa itselle. Mutta
koska kaikkia ei voi itselle jättää, koitetaan auttaa koiraa etsimällä sille parasta mahdollista kotia. Sen ne ovat ansainneet, Loukusa sanoo.
Hän tähdentää, ettei sijaiskodiksi kannata ilmoittautua
hetken mielijohteesta, sillä se
vaatii paljon.
– Eläimet saattavat tulla todella lyhellä varoitusajalla ja
sopivan uuden kodin löytyminen voi kestää pitkäänkin.
– Jos hommaan on kuitenkin valmis sitoutumaan täydellä sydämellä, se myös antaa
valtavan paljon. Haikeuden ja
onnenkyyneleet ovat silmissä
joka kerta, kun hyvä koti löytyy sitä tarvitsevalle!
Tanja Loukusa ja Mikko Gussander ovat mukana Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskotitoiminnassa. Kuvassa pariskunnan omat koirat belgianpaimenkoira malinois Ylva ja broholminkoira Chevy.