Tyttöjen pienryhmä toiminta, Monica Löfgren

Transcription

Tyttöjen pienryhmä toiminta, Monica Löfgren
Monica Löfgren-Kortela, Tuire Rastio, Hanna-Riikka Vesterholm
Pois Syrjästä -hankeen kirjallisuuskatsaus
Terveyden edistämisen koulutusohjelma
2015
Ohjaajat: Eila Hirvonen ja Sari Teeri
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ................................................................................................................. 3
2 SÄKYLÄN POIS-SYRJÄSTÄ HANKKEEN TOIMINTASUUNNITELMA ........... 4
3 VATA-HANKE (VAIKUTTAVAT TAVAT) ............................................................ 5
3.1
3.2
3.3
3.4
3.5
Asetettu Pico-kysymys........................................................................................ 5
Tiedon haku ........................................................................................................ 5
Yhteenveto ja tutkimustuloksia tyttökerho toiminnan toteuttamiseksi ............. 11
3.3.1 Reilut Tytöt (Pelkonen 2011) .................................................................. 11
3.3.2 Viihdytään yhdessä (Repponen 2014) ..................................................... 12
3.3.3 “Että kaikki ois kaikkien kavereita” ( Paajoki 2011) .............................. 13
3.3.4 Brändit lasten harrastuksissa – symbolien merkitykset sosiaalisen
indentiteetin kehittymisessä (Väistö 2010) ............................................ 16
3.3.5 Nuoret toimijoiksi, vaikuttajiksi ja asiantuntijoiksi liikuntaharrastusten
ja lähiliikuntapaikkojen suunnitteluun (Gretschel & Salmikangas
2010)……………………… .................................................................... 18
Tutkimusten tuloksia......................................................................................... 20
Arviointia ja yhteenvetoa tyttökerho toiminnan kehittämiseksi ja
toteuttamiseksi ....................................................................................................... 22
4 POHDINTA............................................................................................................... 22
LIITTEET
3
1 JOHDANTO
Tässä työssä toteutamme kirjallisuushaun, josta pyrimme löytämään menetelmiä ja
keinoja tyttöjen pienryhmän toiminnan tueksi. Tiimimme tekee yhteistyötä Sanna
Vähä-Vahen kanssa, joka toimii projektityöntekijänä Pois syrjästä -hankkeessa Säkylän kunnassa. Pois syrjästä -hanke on osa KASTE II, joka on sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama hanke. Pois syrjästä -hankkeen tarkoitus on lasten ja nuorten
syrjäytymisen ja ylisukupolvisten ongelmien ehkäiseminen 2014 - 2016. Hankkeen
hallinnoija on Satakunnan Sairaanhoitopiiri. Kokonaiskustannukset hankkeella on 1
781 150 € josta 75 % muodostuu valtion avustuksista, mikä kertoo yhteiskunnan tahtotilasta. Hankkeessa on mukana Rauma, Salo ja Säkylä ja Satakunnan Sairaanhoitopiiri kahdella kehittämisosiolla. Työssämme keskitymme Säkylän kunnassa toimivaan Pois syrjästä -hankkeen osioon.
Pois syrjästä -hankkeen päämääränä on ehkäistä lasten tai nuorten syrjäytymistä peruspalveluja kehittämällä. Lähtökohtina ovat ennaltaehkäisy ja keskittyminen varhaisiin interventioihin. Tämän hankkeen myötä lasten ja nuorten ongelmatilanteisiin
tartutaan mahdollisimman varhain vaikuttavilla toimintatavoilla. Hankkeessa pääteemat ovat verkostomaisen yhteistyön kehittäminen ja ylisukupolvisten ongelmien
ehkäiseminen. Säkylän keskeisimpinä tavoitteina ovat perheiden kokonaisvaltaisen
auttamisen toimintamallin kehittäminen, jossa vanhemmat nähdään keskeisinä tuen
kohteena ja verkostomaisen yhteistyön kehittäminen, jossa lapsen ja hänen perheensä
ongelmat kohdataan useamman toimijan välisenä yhteistyönä. Täten toiminta jakautuu toimintamallien kehittämiseen ja perheisiin jalkautumiseen. (Satakunnan sairaanhoitopiiri www-sivut 2014.)
4
2 SÄKYLÄN POIS-SYRJÄSTÄ HANKKEEN
TOIMINTASUUNNITELMA
Säkylän toimintasuunnitelmassa on toimintalinjoissa/tavoiteissa kaksi isoa kokonaisuutta perheiden kokonaisvaltaisten auttamisen toimintamallien kehittäminen, joissa
ennen kaikkea vanhemmat nähdään keskeisinä tuen kohteina sekä verkostomaisenyhteistyön kehittäminen, jossa lapsen ja hänen perheensä ongelmat kohdataan useamman toimijan välisenä yhteistyönä. Tässä kirjallisuushaussa keskitymme tuohon jälkimmäiseen ja toimintasuunnitelmassa mainittuun toimenpiteeseen, jossa kehitetään
erilaista ryhmätoimintaa useamman toimijan välisenä yhteistyönä. Toimintasuunnitelmassa mainitaan, että syksyllä 2014 aloitetaan liikunnallinen, ei kilpailullinen koulun jälkeinen liikuntatoiminta yhteistyössä nuorisotoimen ja koulun kanssa. (Satakunnan sairaanhoitopiiri www-sivut 2014.) Vähä-Vahen kanssa käytiin puhelinkeskustelu siitä, miten tyttöjen pienryhmätoiminta näkyy toimintasuunnitelmassa. VähäVahen mukaan poikien ryhmässä liikunta toteutuikin toimintasuunnitelman mukaisesti. Tytöt eivät olleet niin kiinnostuneita liikuntapainotteisuudesta, joten liikunta on
kyllä osana tyttöjenkin pienryhmätoimintaa, mutta se on vain yksi osa toimintaa, joten siitä oli syntynyt tyttöjen pienryhmätoiminnan toiminta-ajatus. (Vähä-Vahe
2015.)
Säkylän kunnassa ollaan aloittamassa tyttöjen kerhomuotoista toimintaa. Ryhmä ei
ole kaikille avoin, vaan siihen kutsutaan mukaan tai suositellaan ryhmää kouluissa
huoltajille, joiden lapsi voisi hyötyä tyttöryhmä toiminnasta. Projektityöntekijä on
lähettänyt esittelykirjeen toiminnasta vanhemmille. Kirjeessä kerrotaan hankkeen
tarkoituksesta, mikä on alakouluikäisten tyttöjen kerhomuotoinen pienryhmätoiminta
yhteistyössä Pois syrjästä -hankkeen ja kotihoidon perhetyön kanssa. Pienryhmä toiminnalla on tarkoitus tavoitella lasten osallisuutta yhdessä tekemällä ja uusia asioita
kokeilemalla. Muu sisältö ryhmätoimille sovitaan ryhmässä ensimmäisillä kokoontumiskerroilla tyttöjen mahdollisten toiveiden mukaan. Lisäksi ryhmässä on tarkoitus
tehdä lyhyitä harjoitteita ryhmäytymisen muodostumiseksi. Ryhmä on tarkoitus pitää pienenä jolloin jokainen saa yksilönä tulla huomioiduksi. Osallistuminen ryhmään on vapaaehtoista ja maksutonta. Projektityöntekijä on tiedustellut vanhemmilta
lupaa lasten osallistumista tyttöjen pienryhmätoimintaan. (Satakunnan sairaanhoitopiiri www-sivut 2014.)
5
3 VATA-HANKE (VAIKUTTAVAT TAVAT)
Hyvinvointiyhteiskunnassa hyvinvointipalvelujen tulee perustua näyttöön ja tutkittuun tietoon. Näyttöön perustuva tutkittu tieto edellyttää osaamista ja yhteistyötä työelämän, ammattikorkeakoulujen ja tutkimusorganisaatioiden kesken. Näyttöön perustuvaa tietoa vaikuttavuudesta voidaan analysoida menetelmiä käyttäen systemaattisesti jossa tiedon luotettavuus arvioidaan ja annetaan kehittämisehdotuksia. (Arcadan
www-sivut 2015.)
VATA - hanke on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke jonka tavoitteena
on vahvistaa osaamisperusteista kasvua ja ammattikorkeakoulujen edellytyksiä työelämälähtöiseen opetus-, tutkimus- ja kehitystyöhön erityisesti teollisuus- ja palvelusektorilla sekä hyvinvointipalveluissa. Hankkeen paikallinen tavoite on luoda hyviä
käytäntöjä, yhteistyötä ja toimintakyky-suositusta. (Arcadan www-sivut 2015.)
3.1 Asetettu Pico-kysymys
Pico-kysymyksen luominen ohjaa tiedon hakua ja rajaa tuloksia sekä vähentää virheosumien määrää. Pico kysymyksen avulla tehty tiedonhaku on tehokkaampaa sekä se
tarjoaa rakenteen. Pico-kysymyksen asettelu tulee osioista potilas (patience), intervention (interventio), vertailu (comparison), tulos (outcome). (Hirvonen 2014.) Pois
Syrjästä - hankkeen yhtenä tavoitteena on järjestää pienryhmätoimintaa tytöille. Pico-kysymyksemme on P tytöt, I pienryhmä, C yksilö, O osallisuus. Aina ei tarvitse
hakea kaikkia kysymyksen osia sillä tuloksia on paljon. Usein riittää, kun tehdään
haku P- ja I-osilla. (Isojärvi 2011.) Pico-kysymyksemme on; Millaista on tyttöjen
toimiva pienryhmätoiminta?
3.2 Tiedon haku
Kirjallisuuskatsauksen ensimmäinen vaihe tehtiin Finna -tietokannasta (taulukko1),
joka kokoaa yhteen useammat tietokannat. Finnan kautta osuvimmiksi hakusanoiksi
jäi tyttö* AND pienryhmätoiminta. Arto-tietokannassa tyttö* AND pienryhmä ei
tuottanut tuloksia, joten yritimme vielä tytöt ja pienryhmä jolla löytyi neljä jotka
kaikki olivat yli viisi vuotta vanhoja. Theseuksessa ei ole valittavana tarkennettua
6
hakua, joten rajauksessa on käytetty otsikointia sekä viimeisimpiä viiden vuoden
opinnäytteitä. Manuaalisen haun kautta otettiin mukaan yksi julkaisu.
Taulukko 1. Saadut kirjallisuushaun tulokset otsikon perusteella.
Tietokanta
Hakusana
Rajaukset
Haun
Käytetyt
tuloksia
Finna
tytöt AND syrjätyminen
9
opinnäyte
+
kirja
Finna
3
syrjäy* AND tyttö*
9
opinnäyte
+
3
kirja
Finna
ennaltaehkäis* AND
tytöt
21
opinnäyte
+
kirja
Finna
kerhotoiminta
0
AND
tytö*
opinnäyte
+
2
kirja
0
Finna
tyttö*
AND
pien-
ryhmä*
9
opinnäyte
+
kirja
Melinda
tyttö*
AND
3
pien-
ryhmä
1
opinnäyte
+
6
kirja
Arto
tyttö*
AND
pien-
0
ryhmä*
Arto
tytöt syrjäytyminen
Theseus
tyttöjen
4
pienryhmä-
14
toiminta
Ebsco
girls
group
AND
0
142
small
Cinal
46
scholarly
2010-1015
0
7
Kuntoutusportti tyttö* AND pienryhmä
Manuaalihaku
0
0
1
Kirjallisuushaun jälkeen teimme karsintaa tiivistelmien ja sisällysluettelon perusteella kaikkiaan 13 julkaisusta, näistä valittiin viisi julkaisua jatkoon (taulukko 2). Kyseiset julkaisut antoivat arvioinnin perusteella vastauksia Pico-kysymykseen.
8
Taulukko 2. Kirjallisuushaun tulokset tiivistelmän ja sisällysluettelon perusteella,
vastaako tutkimus Pico-kysymykseen: Millaista on tyttöjen toimiva pienryhmätoiminta?
Tutkimus
Vastaako Pico kysymykseen K/E
Luokkanen, S. 2012. Elämän aarrerasia: nuoren itsetuntemuksen ja
E
vuorovaikutustaitojen vahvistaminen toiminnallisessa ryhmässä Oulun
Tyttöjen Talolla.
Paajoki, E. 2011. ”Että kaikki ois kaikkien kavereita”: Tyttöjen koke-
K
muksia yhteisöllisyydestä Leppäveden koulun 6 B luokassa.
Herala, T. Menyhart, A. OLEN TÄHTI! LOISTAN, KOSKA: minä-
E
ryhmä Itä-Pasilan sosiaalisen nuorisotyön tyttöjen itsetuntoa vahvistamassa
Wiitakorpi,T. Lehtonen, E. 2013. Tytöt asialla : Suunnitelma tyttötoi-
E
minnan kehittämiseksi Kauniaisissa.
TYTTÖJEN
E
Pihlajasaari, O. 2014. Nuorten tyttöjen ryhmätoiminnan perustamisen
E
Peltoranta,
O.
2011.
KUUDESLUOKKALAISTEN
KOKEMUKSIA VERTAISRYHMÄSTÄ.
tarpeet, haasteet ja opit Pälkäneellä
Pelkonen, T. 2012. REILUT TYTÖT : Vertaistukiryhmä 6.luokkalaisille
K
Repponen, L. 2014. Viihdytään yhdessä : 4.-6.-luokkalaisten tyttöjen
K
kokemukset ryhmätoiminnasta sosiokulttuurisen innostamisen näkökulmasta
Strandell, H. 2012. Lapset iltapäivätoiminnassa : koululaisten valvottu
E
vapaa-aika
Kalliokorpi, K. 2013. Terveyden edistämisen teemaillat 5.- 6. luokkalai-
E
sille tytöille Otsolassa
Vaahtera, H. 2013. Pihlavan iltapäiväkerho lastensilmin.
E
Väistö, T. 2010. Brändit lasten harrastuksissa - symbolien merkitykset K
sosiaalisen identiteetin kehittymisessä. Nuoristutkimus 2/2010. Helsinki:
Yliopistopaino.
Gretschel, A. & Salmikangas, A. 2010. Nuoret toimijoiksi, vaikuttajiksi K
ja asiantuntijoiksi liikuntaharrastusten ja lähiliikuntapaikkojen suunnitteluun. Nuoristotutkimus 2/2010. Helsinki: Yliopistopaino.
9
Aiheeseen liittyvien julkaisujen lukemisen jälkeen jäi kolme amk -opinnäytetyötä ja
yksi artikkeli sekä yksi katsaus lähempää tutustumista ja arvioimista varten. Aiheesta
ei löydetty väitöskirjoja tai YAMK tasoisia töitä. Manuaalihaussa löytyi nuorisotutkimuksen julkaisu. Nuorisotutkimuksesta löytyy väitöskirjoja, mutta tähän kirjallisuuskatsaukseen emme ottaneet niitä mukaan, koska kirjallisuushaku suoritettiin alakoulu ja pienryhmiin kohdistaen - ei nuoriin.
Mukaan otetut opinnäytetyöt arvioitiin vielä Critical Appraisal Skills Program
(CASP) arviointikriteereillä. Kolme julkaisua arvioitiin toistamiseen ristiin arviointina. Ristiin arvioinnissa ei muodostunut ristiriitoja töiden arvion suhteen. Kokonaispisteytyksissä oli ero -1/+1 siten, että Paajoen työ arvioitiin molemmissa arvioinneissa 12/20, pisteen arvioinniksi. Pelkosen 13/20 ja 14/20 sekä Repposen 14/20 ja 15/20
arvioinneissa oli hieman eroa, mutta käytännössä saman suuntaiset arvioinnit. Mukaan otettuja artikkelia ja katsausta ei ristiin arvioitu, koska ne eivät ole suoraan tasavertaisia käytettyihin tutkimuksiin nähden.
Taulukko 3. Valitut tutkimukset, mitkä vastaavat Pico-kysymykseen.
N
Tekijä, julkaisu vuosi,
o
nimi
1.
Pelkonen 2012
REILUT TYTÖT :
Vertaistukiryhmä
6.luokkalaisille
Tutkimustehtävä
Tutkia nuorten tyttöjen
syrjäytymistä sekä sen
ennaltaehkäisemistä vertaistukiryhmätoiminnan
kautta. Tutkimuksen kohteena oli erään Uudellamaalla sijaitsevan koulun
syrjäytymisvaarassa olevat
ja kasvussaan tukea tarvitsevat tytöt, yhteistyössä
seurakunnan ja tyttöjen
koulun kesken.
Mene-
Aineis-
telmä
to
Toimintatutkimus:
teoriatieto ja
havainnointi
Kuudes
luokkalaisia
tyttöjä
(N=5)
Päätulokset
Tytöt pystyivät
luomaan uusia kaverisuhteita, ja ”me
– henki” vallitsi
tyttöjen keskuudessa. Ryhmä onnistui
olemaan miellyttävä ja innostava
kokemus tytöille, ja
he ovat kokeneet
toisensa osaksi
ryhmää. Ryhmä
pääsi tavoitteeseensa ja edisti tyttöjen
itsetuntoa ja omantunnonarvoa laadukkaasti. Tyttöyttä ja naiseutta tukeva ryhmä antaa
nuorelle positiivisella tavalla mahdollisuuden tarkastella itseään ja
omaa kehitystään
turvallisessa ympäristössä, ja käsitellä
sen muutoksia vertaistuen kautta.
10
2.
Repponen, 2014.
Viihdytään yhdessä:
4.-6.-luokkalaisten
tyttöjen kokemukset
ryhmätoiminnasta
sosiokulttuurisen
innostamisen näkökulmasta
Toiminnallinen opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Hämeenlinnan Setlementti ry:n kanssa osana
Monikulttuurisen ja osallistavan harrastustoiminnan kehittämishanketta.
Tavoitteena järjestää tytöille suunnattua toimintaa, jossa ideana yhdessä
tekeminen ja ajatusten
jakaminen tyttöryhmässä.
Osallistuva
havainnointi
sekä
ryhmäkeskustelu ja
palautelomake
Alakoulun
4.-6.luokan
tyttöjä
3.
Paajoki, 2011.
”Että kaikki ois
kaikkien kavereita”
Tyttöjen kokemuksia yhteisöllisyydestä
Leppäveden koulun
6B-luokassa
Tutkimuksen tarkoitus
herättää miettimään, kuinka kouluyhteisöä ja sen
perinteisiä toimintamalleja
voitaisiin kehittää kohti
laajoja ja kokonaisvaltaisia
yhteisöllisiä toimintamalleja. Opinnäytetyön kohderyhmänä oli Leppäveden koulun 6B-luokan
tytöt. Havainnoimalla
luokkaa sekä haastattelemalla tyttöjä tavoitteena
oli tarkastella luokan yhteisöllisyyttä ja löytää
mahdollisia ongelmatekijöitä sekä saada tyttöjen
ääni kuuluviin. Leppäveden koulu on mukana Uusiutuva koulu ja nuorisotyö –hankkeessa, joten
tutkimus oli myös osana
kyseistä hanketta.
Ryhmä
12vuotiaita lapsia,
alaluokalta 6
B.
4.
Väistö, 2010.
Brändit lasten harrastuksissa - symbolien merkitykset
sosiaalisen identiteetin kehittymisessä
Tutkimuksessa tarkastellaan brändien merkitystä
lasten vapaa-ajalla ja harrastuksissa.
Laadullinen
tutkimus:
jossa
aineistonkeruumenetelminä ovat
havannointi,
josta oli
pidetty
havannointpäiväkirjaa
( ylös
tilanteita, tunteita,
havaintoja,
ihmetyksen
aiheita
ja kuultuja
juttuja)
sekä
teemahaastattelu.
Ryhmäkeskustelut,
joiden
aiheena
oli
brändit
harras-
Espoon
alakoulu, toisen
luokan
oppilaita
(N=23)
Tytöt pitivät kerhon toimintaan
tärkeänä ja olivat
saaneet kerhosta
uutta sisältöä elämäänsä. Oppinäytetyö osoitti myös,
että kerhotoiminta
vahvisti tyttöjen
itsetuntoa, edisti
heidän tutustumista
toisiinsa ja antoi
heille onnistumisen
kokemuksia. Sosiaaliset taidot lisääntyivät ja tytöt
saivat rohkeutta
toimia ryhmän jäsenenä.
Osa-alueina tutkimuksessa
olivat:
turvallisuus, sosiaaliset suhteet ja roolit, osallisuus sekä
ilo. Tutkimuksesta
käy ilmi, mitkä
ovat yhteisöllisyyttä vahvistavia ja
murentavia tekijöitä sekä miten ne
vaikuttavat
niin
yksilöön kuin koko
luokkayhteisöön.
Tutkimus osoittaakin, kuinka merkittävä asia yhteisöllisyys on niin yksittäisen oppilaan
kuin koko luokan
kokonaisvaltaisen
hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi oli
havaittu, että koulussa tehtävä nuorisotyö ei kuulu vain
yläkouluihin, vaan
sille on paikkansa
myös alakouluissa.
Tutkimuksen näkökulma korostaa
lapsen sosiaalisen
identiteetin kehittymistä.
Lapset
nähdään aktiivisina
oman sosiaalisen
ympäristönsä
ra-
11
tuksissa,
mediassa, koulussa ja
leikissä.
5.
Gretschel & Salmikangas.2010. Nuoret toimijoiksi, vaikuttajiksi ja asiantuntijoiksi liikuntaharrastusten ja lähiliikuntapaikkojen
suunnitteluun.
Tässä katsauksessa tarkastellaan liikunta- ja urheiluseurojen sekä lähiliikuntapaikkojen tarjoamia mahdollisuuksia lasten ja nuorten osallistumiseen
Katsaus
aiheesta
3-18vuotiaita nuoria
kentajina, he toimivat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ja
tuottavat sen avulla
sosiaalista identiteettiään.
Nuorten vaikutus
mahdollisuudet
seuratoimintaan on
vähäistä. Nuorten
halukkuus osallistua vaikuttamiseen
on korkea. Nuorien
on mahdollistettava
vaikuttaa
omiin
liikuntaa koskeviin
asioihin.
Vaikutusmahdollisuuksien lisääminen lisää
seuratoiminnan
mielekkyyttä
ja
sitoutumista
toimintaan.
3.3 Yhteenveto ja tutkimustuloksia tyttökerho toiminnan toteuttamiseksi
Kirjallisuuskatsauksesta saatiin esille kolme tutkimusta, artikkeli ja katsaus aiheesta,
mitkä auttavat hahmottamaan tyttökerhon toiminnan kokonaisuutta. Näiden tutkimusten sisältöä tarkastellaan seuraavaksi perusteellisemmin.
3.3.1 Reilut Tytöt (Pelkonen 2011)
Reilut Tytöt tyttökerho kokoontui kahdeksan kertaa. Kesto oli kaksi tuntia ja kokoontuminen tapahtui heti koulun jälkeen. Jokaisella kerhokerralla ryhmällä oli sama
perustoteutuskaava, jossa toistuivat samat asiat kuten yhteinen aloitus ja lopetus. Jokainen kerta koostui erilaisesta teemasta. Aiheena oli muun muassa ryhmäytyminen,
minä itse, nuorisokulttuuri ja elämän kipeät kysymykset, perhe, ystävät jne. Tutkimuksen lopusta löytyy kattava toimintapaketti. Kerhokerran runko koostui seuraavasti: 1. välipala (tyttöjen toiveiden mukainen), 2. aloitus ja kuulumiskierros, tunnetilan ilmaisu eri tavoin, 3. päivän teeman mukainen toiminta, mukana aina fyysisyys ja
itse tekeminen, 4. toiminnan purkaminen ja oppimispäiväkirja, 5. hiljentyminen ja 6.
siivoaminen, jatkosta tiedottaminen ja kotiin lähtö. Kerho kerroilla tarkoituksena oli
12
mahdollistaa tyttöjen erilaisten tunteiden välittyminen ja tunnistaminen toiminnan
kautta. Tämän mahdollisuuden avasi teemojen jatkumo. Jatkumon tavoitteena oli,
että nuori tarkastelisi omaa itseään ja tunnistaisi oman elämänsä vahvuudet ja heikkoudet sekä hyväksyisi ne osana persoonaansa ja elämäänsä.
Pelkosen tutkimuksesta nousi esille, että kerhoryhmästä muodostui tytöille turvallinen ympäristö, jossa pystyi puhumaan vaikeistakin asioista. Tytöt saivat yhdessä
keksiä kerhotoiminnan alkutaipaleella ryhmälle nimen, ja he nimesivät ryhmän Reiluiksi Tytöiksi, koska he kokivat olevansa sellaisia toinen toisilleen. Tämä kuvastaa
hyvin ryhmässä muodostunutta tunnesidettä, joka kantoi läpi prosessin. Tytöillä syntyi luottamussuhde toisiinsa sekä ohjaajiin. Tämän vuoksi tytöt avautuivat tuntemuksistaan tuntematta itseään millään tavalla uhatuksi tai naurettavaksi, koska muilla oli
samankaltaisia kokemuksia elämässään. Kerhoryhmä onnistui olemaan miellyttävä ja
innostava kokemus tytöille, ja he kokivat toisensa sekä ohjaajat osaksi ryhmää. Kerho toiminta pääsi tavoitteeseen eli se edisti tyttöjen itsetuntoa ja omantunnonarvoa
laadukkaasti.
Kerhoryhmän ohjaajalta vaaditaan rauhallisuutta, kykyä kuunnella ja asettua toisen
näkökulmaan sekä taitoa olla oma itsensä kuitenkaan tuomatta itseään liian vahvasti
esille, koska ryhmässä ryhmäläiset ovat kaiken toiminnan keskipiste.
Tutkimus toi hyvin esille, että kyseistä kerhotoimintaa tarvitaan ja se on tärkeä.
Ryhmää voisi kehittää jatkossa niin, että se olisi pitkäkestoisempi, esimerkiksi vuoden pituinen prosessi, jolloin nuoria voisi olla tukemassa esimerkiksi ala- ja yläkoulun siirtymävaiheessa ja sen jälkeen.
3.3.2 Viihdytään yhdessä (Repponen 2014)
Repposen tutkimuksessa kerhotoimintaa järjestettiin yhdeksän kertaa. Ryhmän kesto
oli 1,5 tuntia ja toimintaa oli järjestetty kerran viikossa. Ryhmän kesto eli 1,5 tuntia,
koettiin kuitenkin riittämättömäksi. Kerhon kokoontumiskerrat koostuivat eri teemat
muun muassa leivonnasta, parityöskentelystä ja tunne itsesi ja muut jne. Kerhossa
tarjottiin välipala järjestäjän taholta. Tutkimuksesta tuli esille, että harrastustoiminta
13
olisi tärkeää järjestää lähellä lasten koteja, varsinkin jos välimatka muihin harrastustoimintoihin on pitkä.
Repposen mukaan kerhotoiminta olisi hyvä suunnitella joustavasti, koska tyttöryhmät toimivat aktiivisemmin kuin saavat itse päättää toiminnan sisällöstä. Tutkijan
mukaan tytöt pitivät kuvakorttitutustumisleikistä, jossa erilaisia kuvakortteja oli levitetty pöydälle, joista tytöt valitsivat itselleen sellaiset kortit, mitkä kuvaavat heidän
tunnetilaa sillä hetkellä ja he saivat kertoa itse omista tuntemuksistaan kaikille.
Tutkijan havainnoinnin ja ryhmäläisten omiin kokemuksiin perustuvat seuraavat asia
kokonaisuudet kerhotoiminnasta: Tytöt kokivat, että he ovat liittyneet johonkin, kokivat kuuluvansa johonkin ja ovat tulleet hyväksytyksi ryhmän myötä, on paikka mihin tulla ja siellä on valvonta – ei tarvitse olla yksin kotona. Tyttökerhon ilmapiiriä
kuvattiin kodinomaiseksi ja turvalliseksi, yhteisöllisyys ilmeni toiminnassa yhdessä
tekemisen ja toiminnan kautta. Ryhmäläiset olivat keskenään vuorovaikutuksessa ja
jokainen tyttö sitoutui ryhmään omalla tavallaan.
Tyttökerho on auttanut tyttöjä luomaan uusia kaverisuhteita ja he kokivat, että kerhoon oli helppo ja turvallista tulla. Tyttöjen erimielisyyksistä huolimatta yhteisöllisyys koettiin hyvinkin tärkeäksi. Kerhotoiminta vaikutti tyttöjen elämään positiivisesti ja kerhosta tuli tytöille tärkeä paikka, jossa tytöt voi tuntea itsensä merkitykselliseksi. Tutkimuksesta tullut palaute osoitti toiminnan tarpeelliseksi ja mielekkääksi.
3.3.3 “Että kaikki ois kaikkien kavereita” (Paajoki 2011)
Paajoki aloitti tutkimuksen havainnoinnilla Leppäveden koulun 6B-luokan keskuudessa kerran viikossa, kevätlukukauden kolmen kuukauden aikana 2011. Luokka tiesi tutkijan roolin luokassa; mitä ja miksi tutkija osallistui koulupäivään ja hyväksyivät asian. Tutkija piti havainnointipäiväkirjaa, johon kirjattiin ylös tilanteita, tunteita,
havainnointeja, ihmetyksen aiheita ja kuultuja juttuja. Tutkijan rooli oli luokassa aktiivinen ja se antoi mahdollisuuden tutustua luokkaan ja sen oppilaisiin ja keskustella
heidän kanssa monista asioista, jotka toimivat hyvin oleellisessa roolissa havainnointiprosessia samoin tilanteet, joissa keskityttiin vain seuraamaan ja tarkkailemaan tapahtumia. Erityisen antoisana havainnointikohtana Paajoki toteaa olleen tyttöjen
14
tekstiilityön tuplatunnit, jolloin paikalla olivat vain luokan tytöt ja luokan tunnelma
oli otollinen rennolle ja luovalle keskustelulle. Tutkija kuunteli ja havainnoi myös
sivusta monia keskusteluja, joista myöhemmin tehtiin tulkintoja siitä, mitä tytöille
kuuluu ja missä niin sanotusti mennään.
Toisena aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu, joka suoritettiin havainnoinnin jälkeen. Käytössä oli puolistrukturoitu haastattelu, eli kaikille tytöille oli esitetty samat kysymykset, joihin he saivat vastata omin sanoin. Itse haastattelussa kysymysten järjestys ja muoto saattoi vaihdella sen mukaan, mitä tytöt vastasivat.
Haastattelu eteni teemahaastattelulle tyypilliseen tapaan tiettyjen teemojen varassa,
jättäen paljon tilaa myös tyttöjen omille mielipiteille ja ajatuksille. Kysymykset oli
hiottu mahdollisimman ymmärrettäviksi ja selkeiksi 12 -vuotiaan näkökulmaan sopiviksi. Luokan kymmenestä kahdeksan tyttöä oli halukkaita osallistumaan haastatteluun, heidän vanhempansa antoivat myös suostumuksensa.
Tutkimuksen tulokset analysoinnin jälkeen osoittavat, että turvallisuudella, sosiaalisilla suhteilla, osallisuudella ja ilolla on tärkeä tehtävä yhteisöllisyyden luomisessa ja
ylläpitämisessä. Huomioin arvoista on, että kuinka kaikilla näillä osa-alueilla muutamat asiat nousivat ylitse muiden. Hyvät sosiaaliset suhteet, itsensä kokeminen hyväksytyksi, arvostetuksi ja tasavertaiseksi sekä kokemus ryhmään kuulumisesta koettiin kaikkein tärkeimpinä tekijöinä yhteisöllisyyden kannalta. Näillä asioilla voi katsoa olevan myös selkeä yhteys terveen itsetunnon sekä yksilön ja yhteisön hyvinvoinnin kannalta. Kiteytettynä on tullut tutuksi lause, joka on joskus lausuttu ”suurin
tarve ihmisellä on rakastaa ja tulla rakastetuksi”, joka voidaan ymmärtää koulumaailmassa siten, että jokaisella lapsella on tarve kokea olevansa tärkeä ja pitää joitakin
ihmisiä itselleen tärkeinä eli kokea yhteenkuuluvuutta.
Tutkimuksessa ilmitulleet kokemukset kiusaamisesta ja hyväksynnän puutteesta viestivät voimakkaasti siitä, että luokan yhteisöllisyyden tunne ei ole tarpeeksi vahva.
Toimivan yhteisön yksi tunnusmerkeistä on erilaisuuden sietäminen ja kääntäminen
rikkaudeksi ja voimavaraksi. Yhteinen tekeminen ja osallisuuden lisääminen ovat
siten avainasemassa. Näitä elementtejä voidaankin lähteä opettelemaan esimerkiksi
yhteistoiminnallisten ryhmien avulla tai käymällä yhteistä keskustelua turvallisuuskasvatuksesta. Oleellista kuitenkin on, että tehdään jotain yhdessä ja oppilailla on
15
siinä aktiivinen rooli. Tekeminen ja yhdessä vaikuttaminen muiden kanssa antaa kokemuksen omasta merkityksellisyydestä sekä vahvistaa yksilön yhteisöllisyyden tunnetta. Yhteiset kivat ja vaikeatkin kokemukset auttavat luokkaa hitsaantumaan yhteen tehokkaasti.
Paajoki otti esille tutkimuksen yhteenvedossa sen miten haasteellista luokkatoiminnassa oli saada luokka toimimaan yhdessä, vaikka tytöt kokivat yhteisen tekemisen
mielekkäänä ja antoisana. Yhteistä tekemistä kaivattiin jopa lisää ja yhdessä toimimista tulisi harjoitella ja lisätä. Kaverit ja yhdessä tekeminen koettiin myös merkittävänä ilon tuottajana tyttöjen elämään.
Loppupäätelmänä tutkimuksesta voidaan todeta, että nuoret eivät välttämättä kuulu
muihin yhteisöihin, joten koulu ja oma luokka ovat keskeisessä asemassa. Omassa
luokassa on mahdollisuus kokea ja oppia sellaisia asioita, jotka eivät ole mahdollisia
muualla: hyviä vuorovaikutustaitoja, yhteisöllisiä menetelmiä ja toimintatapoja,
työskentelemistä erilaisissa ryhmissä erilaisten yksilöiden kanssa kokien sekä hyviä
että haastavia hetkiä, ja ylipäätään kokea yhteenkuuluvuutta. Tulevaisuuden haasteena on miettiä, mitä tulisi muuttaa ja mihin suuntaan, että yksilön perustarpeet tulisivat täytetyiksi ja jotta koulu, ja ennen kaikkea oma luokka, olisi paikka, jossa hän
viihtyisi ja johon kokisi kuuluvansa.
Koulussa ja kunnassa olisi hyvä miettiä, millaisia edellytyksiä heillä on yhteisöllisyyden eri osa-alueiden huomioimiselle. Kuten esimerkiksi tutkimuksesta käy ilmi,
että opettajilla ei aina ole aikaa, halua tai resursseja suunnitella ja toteuttaa uudenlaisia malleja, jotka tukisivat kokonaisvaltaista oppimista ja sitä kautta kouluviihtyvyyttä ja kaikkien hyvinvointia.
Yksi kehittämisen paikka olisi miettiä uusia yhteistyön muotoja esimerkiksi nuorisoalan ammattilaisten, kuten yhteisöpedagogien kanssa. Heillä on sellaista sosiaalisiin taitoihin liittyvää käytännön ja teoriaan perustuvaa osaamista, jota tarvitaan niin
koulumaailmassa kuin muuallakin. Mahdollisuuksia on monia, jos vain halukkuutta
yhteistyöhön koulun ja kunnan puolelta paikkakunnalla löytyy. Yhteistyöhalukkuutta
ja motivaatiota mietittäessä on hyvä muistaa, että sekä tytöillä että pojilla on samat
16
perustarpeet: kuulua johonkin, kokea olevansa hyväksytty ja arvostettu, kokea osallisuutta sekä tehdä yhdessä jotain ja kokea sitä kautta iloa elämässään.
Tutkimuksesta nousee vahvasti ilmi, että vuorovaikutustaitojen sekä minäkuvan
merkitys kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta on merkittävä. Tulevaisuuden
työelämässä hyvät vuorovaikutussuhteet korostuvat entisestään, koulumaailman tulisikin muuttua vastaamaan myös tulevaisuuden työelämän tarpeita. Yksilön hyvinvointi heijastuu koko ryhmän hyvinvointiin, joten ne ovat sidoksissa toisiinsa.
3.3.4 Brändit lasten harrastuksissa – symbolien merkitykset sosiaalisen indentiteetin
kehittymisessä (Väistö 2010)
Tässä artikkelissa Väistö esittelee 2009 tehtyä tutkimusta brändien merkityksestä lasten vapaa-ajalla ja harrastuksissa. Väistö pitää lähtökohtana sitä, että lapset rakentavat sosiaalista identiteettiään suhteessa muiden ryhmien kautta. Ryhmille on ominaista symbolien, kuten brändien käyttö ryhmän identiteetin esille tuomisessa ja
muista ryhmistä erottumisessa.
Väistö suoritti tutkimuksen Espoolaisessa alakoulussa toukokuussa 2009. Lapset olivat iältään 9-10-vuotiaita alakouluoppilaita, tytöt ja pojat olivat eritelty omiin keskusteluryhmiin. Vanhemmilta saatiin lupa tutkimukseen osallistumiseksi. Osallistujia
ryhmäkeskusteluihin oli 23 ja ryhmänkoot vaihtelivat 3-4 oppilasta. Keskustelut kestivät 30 – 45 minuuttia, riippuen lasten innostuksesta ja mielenkiinnosta. Aiheena
keskusteluissa olivat lapsia kiinnostavat asiat kuten tavarat ja harrastukset. Lapset
saivat esittää kirjoittaen lempiasioitaan kartongille, joista sitten valittiin aiheita tarkempaan keskusteluun. Lapset myös piirsivät unelmiensa huoneen ja jakoivat sen
muille, kertoen huoneesta. Oli huomattavaa, että erilaisten osioiden avulla lasten oli
helpompi keskittyä, niiden antaessa mahdollisuuden ottaa aktiivisesti osaa ryhmäkeskustelutilanteeseen. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että projektiiviset
tekniikat kuten piirtäminen ovat hyödyllisiä puheen tuottamisessa ryhmäkeskustelutilanteissa. (Väistö 2010, 41.)
Väistö arvioi, että suurin osa tutkimukseen osallistuneista lapsista osallistui myös
keskusteluun innokkaasti ja pitivät käsiteltyjä aiheita mukavina. Ne ryhmät, joissa
17
lapset eivät jaksaneet keskittyä, olivat kestoltaan lyhyempiä kuin innostuneempien
lasten ryhmät. (Väistö 2010, 41.)
Väistö havaitsee, että syyt eroihin lasten ryhmäytymisen välillä saattavat johtua sekä
toisaalta liittyä kotiympäristöön ja perheen arvoihin. Tutkimukseen osallistuneet lapset ovat siinä iässä, että vanhempien mielipiteitä kunnioitetaan ja kuunnellaan, kapinointi vanhempia kohtaan on vähäistä. Vanhemmilla on vahva rooli lasten vaatevalinnoissa, jolloin ajatukset saattoivat poiketa lasten toiveista siitä, minkälaisia vaatteita he halusivat käyttää. (Väistö 2010, 42.)
Tutkimuksessa todettiin, että tyttöjen mielenkiinto keskittyy vaatteisiin, leluihin ja
suuren suosion saavuttaneeseen Stardoll-yhteisöön. Kaikki lapset eivät ole kiinnostuneita brändeistä lainkaan, mutta lapset tunnistavat brändejä ja tiesivät mitkä olivat
ryhmissä hyväksyttyjä ja mitkä eivät. (Väistö 2010, 42.) Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että lapset pitivät urheilubrändeistä, koska ne saavat heidät tuntemaan
itsensä vahvemmiksi ja muotitietoisiksi. (Väistö 2010, 42.)
Esimerkiksi urheilujoukkueissa muodostui sisäryhmiä, joista ulkopuolelle jäämisen
uhka saattoi johtua väärän brändin käyttämisestä. Todettava kuitenkin on, etteivät
brändit ole ainoastaan niiden symbolisten merkitysten vuoksi merkityksellisiä, vaan
lapset myös luottavat niiden olevan merkki laadusta. (Väistö 2010, 43.)
Nyky-yhteiskunnassamme lapset kohtaavat ja tunnistavat brändejä enemmän kuin
yksikään sukupolvi ennen heitä. Perheiden lapset, jotka kuuluvat keskiluokkaan on
hyvät edellytykset rakentaa identiteettiään muotivaatteilla ja erilaisilla tavaroilla.
Vaatteita ei kuluteta pelkästään niiden tarpeellisuuden vuoksi, vaan myös niiden
tuoman symbolisen arvon takia.
Artikkelissa pohditaan myös sitä, miten brändit ovat lasten sisä- ja ulkoryhmien
muodostamisessa vapaa-ajalla ja harrastuksissa sekä miten lapset rakentavat sosiaalista identiteettiään niiden avustuksella. Tutkimuksen näkökulmassa korostetaan lapsen sosiaalisen identiteetin kehittymistä tietyssä kontekstissa tiettynä aikana. Sosiaalisen ympäristön rakentumisessa, lapset nähdään aktiivisina toimijoina ollen vuorovaikutteessa ympäristön kanssa rakentaen sen avulla sosiaalista identiteettiään. Väis-
18
tön tutkimuksessa brändit toimivat symbolisten merkitysten kantajina, jotka määrittelevät sisä- ja ulkoryhmien rajoja ja ovat siten apuna identiteetin rakentamisessa.
Väistön pyrkimys oli löytää vastauksia kysymyksiin, miten brändit vaikuttavat lasten
sosiaalisen identiteetin muodostukseen ja miten ne ovat mukana lasten sisä- ja ulkoryhmien muodostumisessa.
Tajfelin (1982) ajatusten mukaan stereotypiointi ja ennakkoluulot ovat seurauksia
ihmisten jakamisesta sisä- ja ulkoryhmiin, joten brändit ja niiden symboliset vaikututukset toimivat ryhmien muodostumisen ja ennakkoluulojen syntymistä tukevana.
(Väistö 2010, 44.). Yksi Väistön tutkimukseen osallistuneista tytöistä kertoi harrastavansa telinevoimistelua, jolloin lajissa olivat varusteet tärkeässä roolissa, joilla on
vaikutusta joukkueen sisäryhmän muodostumiseen. Yhtenäinen asu luo yhtenäisyyttä
joukkueen sisällä erottuen siten muista ryhmistä sybolisesti sisäryhmäksi.
Identiteetti ei ole muuttumaton kokonaisuus vaan se rakentuu jatkuvasti uudelleen
suhteessa muihin henkilökohtaisella ja ryhmän tasolla. Sosiaalinen identiteetin katsotaan olevan sitä, että miten ihmiset käyttäytyvät sosiaalisissa tilanteissa ja ymmärtävät kuuluvansa erilaisiin ryhmiin. Henkilökohtainen identiteetti jää usein ryhmätilanteissa taka-alalle, jolloin ryhmän identiteetti ja etu nousevat tärkeämmäksi. Stetsin ja
Burken (2000) toteavat, että sosiaalinen ryhmä on joukko yksilöitä, jotka haluavat
samaistua toisiinsa ja näkevät itsensä osaksi tiettyä sosiaalista kategoriaa tai sisäryhmää. Jäsenet jotka kuuluvat sisäryhmään tekevät positiivisia arvioita ryhmästään, jolloin ryhmän jäsenet arvioidaan itsensä kaltaiseksi. Ulkoryhmään kuuluvia pidetään
erilaisina. (Väistö 2010, 37-38.)
3.3.5 Nuoret toimijoiksi, vaikuttajiksi ja asiantuntijoiksi liikuntaharrastusten ja lähiliikuntapaikkojen suunnitteluun (Gretschel & Salmikangas 2010)
Gretschel ja Salmikangas käsittelevät katsauksessaan aihetta nuorten osallisuudesta
liikuntaharrastusten ja lähiliikuntapaikkojen toimijoina, vaikuttajina ja asiantuntijoina. He ovat katsauksessaan käyttäneet kansallista liikuntatutkimusta, jonka mukaan
seuraurheilun aloittaa nykyään yhä nuoremmat. 14-ikävuoden jälkeen lopettaminen
seuroissa alkaa kiihtyä. Viimeisen 10-vuoden aikana 13 % on 15 - 30-vuotiaiden
osuus laskenut seuratoiminnassa Nuorten vapaa-aikatutkimuksen 2009 mukaan.
19
Nuorten vaikutusmahdollisuudet ovat seuratoimintaan vähäistä kun taas muussa vapaa-ajan ympäristöissä vaikuttamismahdollisuudet ovat korkeammat. Tämä kertoo
siitä, että liikunta- ja urheiluseurat eivät näyttäydy nuorten elämässä yhteisöinä joihin
nuoret pystyvät osallistumaan ja jotka reagoivat heidän odotuksiin ja tarpeisiin.
Nuorten halukkuus osallistua vaikuttamiseen on kuitenkin korkealla tasolla. Päätelmänä todetaan, että nuorten omia mahdollisuuksia vaikuttaa omiin liikuntaa koskeviin asioihin on lisättävä. Nuorille ja lapsille saattaa nyt välittyä kuva että kaikki on
valmiiksi tehty ja joku ulkopuolinen aina valmistaa asiat heille. Tämän vuoksi nuoret
ja lapset eivät löydä rooliaan yhteiskunnassa vaan luottavat systeemiin ja markkinoihin.
Palvelut, joita heille suunnitellaan ilman heitä, eivät vastaa nuorien ja lapsien tarpeita. Päättäjät ovat vuodesta 1995 asti säätäneet lakeja sekä kansallisia ohjelmia jotka
lisäsivät nuorten osallisuutta. Tästä esimerkkinä nuorisolaki (72/2006), joka edellyttää ottamaan nuoret mukaan nuorisotyöhön ja politiikkaan sekä varmistaa että nuoria
kuullaan näihin liittyvissä asioissa. Liikuntalain (1054/1998) 2§ mukaan kunnan tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle tukemalla muun muassa kansalaistoimintaa. Otetaanko tällä hetkellä nuoret ja lapset tarpeeksi mukaan liikuntaa koskevissa asioissa? Esimerkiksi alakoulujen koulupihoilla on huonot olosuhteet, joka johtuu
siitä, ettei yhteisöllisyyttä ole tarpeeksi huomioitu koska käyttäjiä ei ole kuultu Koulupihojen ja liikuntaolosuhteet tutkimuksen mukaan.
Gretschelin mukaan nuorten osallistaminen liikuntarakentamiseen on muutamien innokkaiden varassa eikä kunta anna riittävästi resursseja sen todelliseen toteuttamiseen. Koskisen mukaan lasten ja nuorten osallistuminen ei ole niveltynyt osaksi koulujen eikä suunnitteluorganisaatioiden arkeen. Tarvitaan sallivaa ja kaikenlaisen liikunnan ja avoimenympäristön liikuntapaikkoja. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä liikunnan edistämisen linjoista (2008) nähdään tärkeäksi liikuntapaikkojen käyttöasteen nosto. Turussa on esimerkiksi Koulut liikkeelle – hanke jonka tavoitteena on
luoda liikuntaa yhteisten pihaprojektien ja hyötyliikunnan avulla. Turussa on tehty
paljon uudistuksia ympäristöön lasten ja nuorten näkökulmasta. Turun malli laajennettiin valtakunnalliseksi hankkeeksi vuonna 2010. Lasten ja nuorten liikkumista ei
voida lisätä ulkoapäin, mutta tarjoamalla mahdollisuuksia siihen voidaan edistää
omatoimiseen lähiliikuntaan. Jokaiseen suunniteltavaan asiaan tulee merkitä ketä nii-
20
den suunnitteluun toivotaan osallistuvan. Vaikutusmahdollisuuksien lisääminen lisää
seuratoiminnan mielekkyyttä sekä lisäämällä muita eri vaihtoehtoja toimia esim.
valmentajana, erotuomarina, kannattajana jne. tuo mielekkyyttä nuorten toimintaan
seuroissa sekä sitouttaa heitä.
Tutkimatta on vielä, miten lasten ja nuorten kasvu ja kehitys liikunnan avulla voi
suuntautua myös aktiiviseen toimijuuteen niin oman elämän kuin yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna. Selkeät rajaukset ja tavoitteet helpottavat kokeilujen käynnistämistä kunnissa. Seuratyö saattaa määrittää nuoren identiteettiä. Identiteetit luovat
erilaisia rooleja joita pääsee kokeilemaan seuratoiminnassa. Kilpaurheilu ei välttämättä anna mahdollisuutta toimia eri rooleissa. Onko siis urheilu- ja seuratoiminta
liika kilpailu-keskeistä? Tulisiko luopua yhden urheilulajin käsitteestä, jossa keskitytään olemaan huipulla yhdessä lajissa. Huippu urheilussakin on tosin todettu kilpaurheilijoiden motivaatioin kasvavan ja suoritusten parantuvan kun asioihin pääsee vaikuttamaan. (Gretschell & Salmikangas 2010, 96–100.)
3.4 Tutkimusten tuloksia
Kirjallisuuskatsauksessa vastattiin Pico-kysymykseen: Millaista on tyttöjen toimiva
pienryhmätoiminta? Vahvaa tutkimusnäyttöä ei löytynyt, mutta hyvin toimivia käytäntöjä. Kaikki kolme tutkimusta, yksi artikkeli ja yksi katsaus antoivat vastauksia
asetettuun Pico-kysymykseen. Eri tavoin ja eri menetelmin toteutettujen tutkimusten
tuloksista tuli esille, että miten hyvänä pienryhmätoiminta voidaan pitää. Pienryhmätoiminta lisäsi tai tuki tyttöjen hyvinvointia ja osallisuutta yksilötasolla. Yhteenvetona voidaankin todeta, että edellä olevat tutkimukset täydensivät toisiaan tuomalla
huomioon otettavia näkökulmia pienryhmään suunniteltaessa ja auttoivat ymmärtämään sitä kokonaisuutta, josta on apua ryhmätoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Ymmärrys lisääntyi myös siitä, mitä hyötyjä pienryhmätoiminnalla mahdollisesti saavutetaan tyttöjen elämään. Ryhmätoiminnan aloittaminen vaatii monien
seikkojen ja näkökulmien huomioimista. Yhteenvetotaulukko pienryhmätoimintaan
vaikuttavista
(TAULUKKO 4)
toimivan käytännön tunnuspiirteistä
on taulukossa neljä.
21
TAULUKKO 4. Yhteenvetoa toimivan käytännön tunnuspiirteistä perustuen Pelkosen, Repposen ja Paajoen tutkimuksiin sekä Väistön laatimaan artikkeliin ja Gretschel & Salmikankaan katsaukseen.
KÄYTETYT LÄHTEET
TEKIJÄT
Ryhmän suunnittelussa huomioitava
Kerhorunko etukä teen (s uunni ttel u; ta voi tteet,
s el keä t toi mi nta ra ja t)
Ympä ri s tön ja yhtei s ön turva l l i s uus (koti , ryhmä )
Suunni tel l a jous ta va ks i toi mi nna ks i
Os a l l i s tuja s uunni ttel us s a muka na
Projekti i vi s ten tekni i koi den kä yttä mi nen(l a s ten
kes ki ttymi nen +)
Kerhotoi mi nta l ä hel l ä koti a s uota va a
Vetäjältä odotetaan
Ra uha l l i s uutta
Kykyä kuunnel l a
Kykyä a s ettua toi s en nä kökul ma a n
Ta s a -a rvoi nen kohta a mi nen(brä ndi t, koti ta us ta t)
Ta i toa ol l a oma i ts ens ä
Ryhmätyön onnistumisen edellytykset
Turva l l i s uuden kokemi nen
Sos i a a l i s et s uhtei den kehi ttymi nen
Os a l l i s uus
Hyvä ks ytyks i tul emi nen
Si toutunei s uus
Os a l l i s tumi s en va i va ttomuus
Yksilön saama hyöty ryhmätoiminnasta
Vuorova i kutus ta i tojen l i s ä ä ntymi nen
Yhtei s öl l i s et menetel mä t ja toi mi nta ta va t
Ryhmä työs kentel y, yhtei s työ
Yhteenkuul uvuus
Tuntei den i l ma i s u
Its etuntemus
Ma hdol l i s uus puhua va i kei s ta ki n a s i oi s ta
Luotta mus ryhmä s s ä
Vuorova i kutus , kokemus ten ja ka mi nen
Mi el l yttä vä ja i nnos tuva kokemus
Os a l l i s uus
Yhtei s öl l i s yys
Uudet ka veri s uhteet
Toi mi nta ta rpeel l i s ta ja mi el ekä s tä
Pos i ti i vi nen va i kutus
Toi mi nna n merki tyks el l i s yys
Koettu i l o
Identi teeti n va hvi s tumi nen ja ra kentumi nen
Kokemus ten ja ka mi nen
Tulevaisuudessa kiinnitettäviä asioita
Yhtei s työ mui den ta hojen ka ns s a (es i m.kunta ,
koul u, jä rjes töt)
Vuorova i kutus ta i tojen pa ra nemi nen, edi s tä mi nen
Mi nä kuva n hyvä ä n s uunta a n kehi ttymi nen
Yhteensä
Rei l ut
tytöt
Vi i hdyt
Että
Brä ndi t
Nuoret
Yht.
ä ä n ka i kki oi s l a s ten toi mi joi ks i
yhdes - ka i kki en ha rra s tuk- ja va i kutta sä
ka verei ta s i s s a jne. ji ks i jne.
Pelkonen Repponen
Paajoki
x
x
x
x
x
Väistö
Gretschel,
Salmikangas
x
x
x
x
x
x
1
1
1
1
1
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
14
14
2
1
3
1
1
x
x
x
x
x
x
x
x
x
x
3
1
1
2
1
3
1
1
2
2
1
1
1
1
1
3
2
3
2
1
3
1
1
1
2
1
x
1
x
x
12
1
1
58
7
11
22
3.5 Arviointia ja yhteenvetoa tyttökerho toiminnan kehittämiseksi ja toteuttamiseksi
Pienryhmän vetäjältä vaaditaan ominaisuuksia, jotka tukevat positiivisia vaikutuksia
osallistujille ryhmässä. Tasavertaisesti kohdelluksi tuleminen on ihmisen perustarpeita, joten ohjaajan tulee huomioida tämä tyttöjen kanssa ollessaan, esimerkiksi kotitausta ei saa olla vaikuttamassa ulkoryhmään joutumiseksi. Samoin ohjaajan on osattava huomioida ryhmän mahdolliset pienryhmät ryhmän keskuudessa ja kitkeä ne
pois. Tätä kautta ohjaaja luo kaikille ryhmäläisille tunteen, että jokainen on tervetullut ryhmään ja kokee turvallisuutta kerhotoiminnassa.
Luottamus ja vuorovaikutus antavat mahdollisuuden puhua vaikeistakin asioista. Yhteisöllisyyden kokemus, kuuluminen joukkoon ja yhdessä tekeminen auttavat lisäämään vuorovaikutustaitoja ja tätä kautta antaa mahdollisuuden oman identiteetin
kasvulle. Ryhmätoiminnan vahvana pohjana on hyvä suunnittelu, jotta toiminta on
sujuvaa ja kaikilla on hyvä olla. Suunnittelussa tulisi huomioida ryhmätoiminnan
toiminnan rajat sekä tavoitteet toiminnalle pienryhmässä. Pienryhmän toiminnan sujumiseksi kannattaa hyödyntää erilaisia tekniikoita muun muassa projektiivisten tekniikoiden käyttöä, joiden avulla voidaan lisätä lasten keskittymistä tekemiseen ja tukea innostumista yhdessä tekemisestä pienryhmässä, toiminnan ollessa tarpeellista ja
mielekästä.
Tulevaisuudessa olisi hyvä asia jos aihetta tutkittaisiin vielä syvemmin ja pitkällä
aikavälillä, jotta olisi käytettävissä lisätietoa pysyvistä vaikutuksista pienryhmätoiminnasta. Tämä kirjallisuushaku antaa jo viitteitä pienryhmätoiminnan suunnittelemiseen ja toteuttamiseen.
4 POHDINTA
Pico- kysymyksen asettelu auttaa tiedonhaussa. Tehtävänanto ja tulokset osoittavat
hyvin sen miksi tietoa pitää arvioida onko se todellista ja paikkansa pitävää. Aluksi
tiedonhaut olivat epämääräisempiä, lopuksi osattiin nopeammin hakea tarvittavat tiedot. Pico kysymys nopeuttaa tätä prosessia. Aiheestamme ei ole tehty yliopistotason
töitä vaan aihepiiri oli luonteeltaan sen kaltainen, että sitä oli toteutettu ja tutkittu
23
ammattikorkeakoulu tasolla. Hakuja tarkistettaessa oli havaittavissa hakukoneiden
toimivuudessa epätarkkuuksia. Samojen hakusanojen ja rajauksien kanssa joku työ
saattoi jäädä hakutuloksista pois, jonka tosin saattoi löytää jonkin muun hakukoneen
kautta. Loppuraporttia kootessamme tarkistimme hakuja uudelleen, sillä tehtävän
alussa hakujen tulokset oli epämääräisesti merkattu.
Aluksi tuntui siltä, että oli vaikea löytää sitä tietoa aiheesta. Julkaisuja piti lukea moneen kertaan ennen kuin sai otteen jäsentelystä, kaikki tieto oli kätkettynä tekstiin,
otsikoinnit olivat siis pettäneet. Kun saatu tieto alkoi jäsentyä, hahmottui sen linkittäminen toiseen julkaisuun, jotta siitä syntyisi kokonaisuus. Nyt kun saatua aineistoa
tarkastelee, niin mukaan otetuista julkaisuista jokainen täydensi toistansa. Näin toimien saatiin vastaustauksia asetettuun Pico-kysymykseen. Käytetyistä julkaisuista
saa selvän käsityksen, miten vahvana ryhmätyöskentely näyttäytyy tyttöjen elämässä
ja on siten tarpeellista.
24
LÄHTEET
Arcada. 2015. Vaikuttavat tavat (VATA). Viitattu 25.1.2015.
http://rdi.arcada.fi/vata/fi/
Gretschel, A. & Salmikangas, A. 2010. Nuoret toimijoiksi, vaikuttajiksi ja asiantuntijoiksi liikuntaharrastusten ja lähiliikuntapaikkojen suunnitteluun. Nuoristotutkimus
2/2010. Helsinki: Yliopistopaino.
Hirvonen, E. 2014. Terveyden edistämisen arviointi ja näyttöön perustuva toiminta.
Luento Satakunnan ammattikorkeakoulun Ylemmän ammattikorkeakoulun terveyden
edistämisen linja 12.9.2014.
Isojärvi, J. 2011. Tutkimuskysymyksestä hakustrategiaksi PICO-asetelma informaatikon työkaluna. Viitattu 22.1.2015. http://www.bmf.fi/file/view/PICOasetelma+informaatikon+ty%C3%B6kaluna.pdf
Paajoki, E. 2011. ”Että kaikki ois kaikkien kavereita”. Tyttöjen kokemuksia yhteisöllisyydestä
Leppäveden
koulun
6B-luokassa.
HUMANISTINEN
AMMATTIKORKEAKOULU OPINNÄYTETYÖ. Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön
koulutusohjelma
210
op.
11/2011.
Viitattu
18.1.2015.
http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/34832/Paajoki_Eeva.pdf?sequenc
e=1
Pelkonen, T. 2011. REILUT TYTÖT – vertaistukiryhmä 6.luokkalaisille. Diakoniaammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, kristillisen lapsi- ja nuorisotyön
suuntautumisvaihtoehto sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaaja. Järvenpää.
Viitattu 18.1.2015.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/35758/Pelkonen_Tiia.pdf?sequence=
1
Repponen, L. 2014. Viihdytään yhdessä : 4.-6.-luokkalaisten tyttöjen kokemukset
ryhmätoiminnasta sosiokulttuurisen innostamisen näkökulmasta. Hämeen ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. Ohjaustoiminnan koulutusohjelma. Viitattu 18.1.2015.
http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/78116/Repponen_Lilia1.pdf?sequence=1
Satakunnan sairaanhoitopiiri. Yhteisvoimin kotona- ja Pois syrjästä –
Kaste –hankkeet Satakunnan alueella. Viitattu 22.1.2015.
http://www.satshp.fi/tutkijoille/tutkimus-ja-kehittamistoiminta/kaynnissa-olevathankkeet/poissyrjasta/Hankesuunnitelmat/Hankkeen%20viestint%C3%A4suunnitelma%2
029.9.2014.pdf
Satakunnan sairaanhoitopiiri. Kaste – hanke 2014–2016. Pois syrjästä –hanke. Toimintasuunnitelma. Viitattu 22.1.2015. http://www.satshp.fi/tutkijoille/tutkimus-jakehittamistoiminta/kaynnissa-olevathankkeet/poissyrjasta/Skyl/S%C3%A4kyl%C3%A4,%20tarkennettu%20toimintasuunnite
lmataulukko.pdf
25
Väistö, T. 2010. Brändit lasten harrastuksissa - symbolien merkitykset sosiaalisen
identiteetin kehittymisessä. Nuoristutkimus 2/2010. Helsinki: Yliopistopaino.
Vähä-Vahe, S. 2015. Hanketyöntekijä. Puhelinkeskustelu. Säkylän kunta.
26
LIITE
1/5
27
LIITE
2/5
28
LIITE
3/5
29
LIITE
4/5
30
LIITE
5/5