docVirran Varrelta 2/2015
download 
Report Transcription
Virran Varrelta 2/2015
V ir r a n V a r r e l t a Päijälän kylän yhteinen äänitorvi Kannen kuva: Ulla Lahtinen 2/2015 Lehden 14. numero Tänä juhannuksena sukellamme Päijälän koivumetsiin... Tiedätkö missä tämä koivikko on? Päijälän EK kaipaa talkooväkeä sivut 34 Opettele tekemään juhannusvihta sivut 2425 Koe entisajan kirkkomatka sivu 30 Lataa lehden sähköinen versio: www.paijala.fi Arvoisa lukija! lisää panostusta. Kyläsuunnitelman toteuttaminen on noin vuoden han Kädessäsi on nyt kesän 2015 Virran ke, rallitapahtuma huipentuu heinä kuun viimeiseen päivään, jolloin Varrelta kesälehti. Sen keskeisenä odotetaan yli sadan kyläläisen yh teemana on Suomen kansallispuu, koivu. Miksi tuo puu on valittu kan teisponnistelua eri tehtävissä, jotta rallin ystävät saisivat kokea Päijälän sallispuuksi? Ehkä siksi, että se on positiivisena elämyksenä. Näistä eniten levinnyt puulaji Suomessa, mutta ehkä myös siksi, että sen val meidän mittapuissa suurhankkeista koinen runko on positiivisen elämän on lisää juttua muualla lehdessä. merkki ja sen valoisuus, kauneus ja sitkeys antaa toivoa tulevaan. Olem Mutta Päijälä tarjoaa kesän aikana mekin kansana ja kylällämme oppi sen asukkaille ja vierailijoille paljon muutakin. Kesätori sillan kupeessa neet hyödyntämään monin tavoin tuota kansallispuuta vuosisatojen ai on avoinna lauantaiaamupäivisin kana, ja vielä tänäänkin noita taitoja niin keskusteluita kahvin kera kuin ja taitureita on kylällämme olemas paikallisia tuotteita kaipaaville. Rii sa. Lehtemme teeman tarkoituksena higalleria avautuu ennen juhannusta ja juhannuspäivänä avautuu Ru onkin osaltaan pyrkiä edistämään koivuun liittyvien tietojen ja taitojen koushuone tiekirkkona. On kesätoria säilymistä kylällämme, mutta samal Pirtillä ja lauluhetkiä niin Riihigalle la myös korostaa keskikesän juhlaa, riassa kuin Rukoushuoneellakin unohtamatta perinteistä Runon ja juhannusta, johon myös koivut suven iltaa Pirtillä. Rukoushuoneen ovenpielessä perinteisesti liittyvät. kesäjuhlaan saadaan päävieraaksi piispa Joel Luhamets Viron ev.lut. Vaikka kevät ilmojensa suhteen ei jatkunutkaan yhtä hyvänä kuin edel kirkosta heinäkuun viimeisenä sun nuntaina. Päijälän koulun entiset listä pääkirjoitusta kirjoittaessani, nuoret kokoontuvat elokuussa Pirtil olen saanut tehtyä keskeisimmät vuoden kiertoon liittyvä kevään työt le ja samoin elokuussa vaelletaan kävellen ja haluttaessa osa matkaa – klapit ja peltojen kylvöt – pikku kirkkoveneellä Längelmäen kirkolta vaikeuksista huolimatta. Nuo työt Rukoushuoneelle. Tapahtumia riit ovat rasittaneet osiltaan henkisesti, mutta erityisesti fyysisesti, joskin tuo tää jokaiselle. Tule mukaan, olet ter vetullut! Tarkemmat tiedot lehden fyysinen rasitus on sinänsä ollut nautittavaa ruumiin terapiaa. Aikaa takasivulla. on kulunut myös kyläsuunnitelman Koivun hyödyntämisen perinnetai edistämiseen ja kesän rallitapahtu man suunnitteluun. Nuo kaksi koko dot ovat vaarassa kadota, tarpeetto kylää koskevaa hanketta ovat eden minako? Ei, ne ovat jaloja taitoja ja neet hyvässä yhteisymmärryksessä, jokaisen ihmisen saavutettavissa ja mutta ovat vaatineet jo nyt monelta saatavilla. Samoin on käymässä – välillä ainakin siltä tuntuu – Jumalan kyläläiseltä ponnisteluja ja tulevat kesän aikana vaatimaan vielä paljon sanalle ja sen merkitykselle. Tarpeet tomanako? Ei, sekin on ihmiselle välttämätön, muuttumaton ja ikui nen elämän perusta – vaikka aina ei sitä ajattelisikaan tai siitä välittäisi. Muuta todellista perustaa ei ole. Ju malan sana on Luojamme ilmoitus meille luoduille. Nämä ajatukset nousivat mieleeni laulaessani tänään Kuhmoisten kirkossa kansallisrunoi lijamme Runebergin sanoittamaa virttä 183 ”Ah sana kallis, iäinen, hyljätty monta kertaa! Ei mikään tie to maallinen voi sille vetää vertaa. Lujempaa turvaa meille ken voi tuo da mistään muusta kuin armon sana ikuinen! Se lähti Herran suusta.” Tuota sanan hylkäämistä pelkäsi Ru neberg jo 1800luvun puolivälissä, turhaan. Ei Jumalan sanan merkitys ole hävinnyt ihmisten elämästä, ei omastanikaan. Pidetään huoli, että koivun tietojen ja taitojen ohella myös Jumalan sanan tietoisuus ja merkitys säilyy kauttamme tuleval lekin sukupolvelle kylällämme, niin sanoissa kuin teoissakin. Luther kehotti istuttamaan omena puun, vaikka viimeisenä päivänä. Meidän omenapuumme istutus ky lällämme on nyt kyläsuunnitelman laatiminen ja rohkeus lähteä elä mään sitä todeksi tekojen kautta. Katse, suunta ja askeleet tulevaan. Emme tiedä kylämme tulevaisuutta, mutta voimme siihen osaltamme vaikuttaa. Sinä, minä, me kaikki yh dessä. Rallijärjestelyt etenevät ilmoittaudu mukaan, jos et vielä ole ehtinyt! Päijälän pikataival ajetaan viime vuotiseen tapaan kaksi kertaa 31.7. perjantaina. Ensimmäinen MMsar jan lähtö Liehuntien päästä Tampe reentieltä tapahtuu klo 10.36 ja toi nen samasta paikasta klo 15.36. Vä lissä ajetaan vetomiesluokka, johon odotetaan mukaan noin 70 autoa. Tämä tarkoittaa sitä, että merkittäviä ajotaukoja klo 10.36 ja noin klo 18.00 välillä ei ole lainkaan. Siksi koko reitti Liehuntie – Sappeentie – Päijä läntie on suljettuna kaikelta liiken teeltä ja liikkumiselta klo 7.30 – 19.00 välillä. Tämä on jokaisen normaalisti näitä teitä käyttävän otettava huo mioon miettiessään tuon päivän omaa ohjelmaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että tien käyttökielto sul kuaikana ei koske mahdollisia sai ras tai onnettumuustapauksia. Pi kataipaleen varrella päivystää koko sulkuajan ambulanssit, joka mahdol listaa myös ko. tapauksissa nopean avunsaannin. Sairastai onnetto muustapauksen sattuessa otetaan normaalisti yhteys hätäkeskukseen 112, joka ohjaa paikalle lähimmän ambulanssin. Päävastuullisena Päijälän pikataipa leella toimii Oriveden seudun urhei luautoilijat. Kylän yhdistykset vas taavat viimevuotiseen tapaan katse lualueiden, kulkureittien, parkki Jumala siunatkoon kesämme. paikkojen, myyntipaikkojen ja li punmyynnin valmisteluista ja to Hannu Lahtinen teuttamisista rallipäivänä. Kuten vii me vuonnakin, metsästysseura vas taa Pömpelin alueen hoidosta ja ky län muut yhdistykset yhdessä Sap peentien varren ja kylän keskusta alueesta. Näiden alueiden valmiste lut ja rallipäivän palveluiden onnis tunut toteuttaminen edellyttää yh teensä reilusti yli sadan talkoolaisen mukaantuloa. Jo nyt mukaan on il moittautunut lähes kaikki viimevuo tiset, mutta edelleen tarvitaan lisää uusia voimia mukaan eri tehtäviin (valmisteluihin, lipunmyyntiin, pal veluiden myyntiin, liikenteen oh jaukseen, järjestysmiehiksi reitin var relle, toimitsijoiksi jne). Ilmoittautua voi joko Mika Liehulle puh. 0500 187180 metsästysseuran osalta tai Marja Ikoselle puh. 0405247944. Heiltä tai allekirjoittaneelta saa ral liin liittyvää lisätietoa. Kyläsuunnitelman kuulumisia! Kyläsuunnitelman toteuttamisen liikkellelähtö on kevään aikana edennyt ripeästi. 2.5. pidetyssä kylä kokouksessa oli mukana runsaasti kylän kehittämisestä kiinnostuneita niin vakinaisia kuin osaaikaasuk kaita. Kiitos jokaiselle osallistujalle ja kiitos kaikista niistä virikkeistä ja ideoista, joita kokouksessa tuli esiin. Tuossa kokouksessa valittiin työryh mä, jonka toimeksiantona on hanke suunnitelman valmistelu kyläsuun nitelman laatimiseksi ja henkilön palkkaamiseksi sen toteuttamiseen. Työryhmä koostuu yhdistysten edustajista (Aino Ruokola ja Marja NesteRallin pääjärjestelijä pitää Ikonen kyläyhdistys, Risto Lehto koulutustilaisuuden ti 14.7. klo 18.00 Mäkimaan Muhku, Mika Liehu met Pirtillä. Tilaisuus on tarkoitettu kai sästysseura ja Hannu Lahtinen Kris kille järjestelyihin osallistujille, mut tillinen yhdistys). Myöskin yhdis ta erityisesti järjestysmiesten läsnä tykset ovat johtokunnissaan käsitel olo on tarpeellista. Lipunmyyjille jär leet osallistumistaan hankkeeseen ja jestetään erillinen lisäkoulutus pe näyttäneet vihreää valoa. 24.7 klo 18.30 Pirtillä. Kaikki lipun myyjät mukaan. Työryhmä on valmistellut hankeha kemusta useammassa tapaamisessa Tehdään yhdessä tuosta rallipäivästä ja hakemus Vesuriryhmälle tullaan 31.7. kaikille – niin meille järjesteli jättämään vielä ennen juhannusta. jöille kuin Päijälään saapuville ralli Kun hanke on saatu vireille hake vieraille positiivisessa mielessä muksen jättämisen yhteydessä, mieleenjäävä päivä. Samalla markki käynnistyy itse työ. Loppukesän ja noimme ja teemme tunnetuksi ky alkusyksyn aikana tullaan järjestä läämme muille suomalaisille ja jopa mään kyläkokouksia, joissa edelleen ympäri maailmaa. Ole mukana ai ideoidaan ja prioirisoidaan kehitet nutlaatuisen tapahtuman toteuttami täviä asioita sekä luodaan yhdessä sessa. kuvaa – visiota Päijälästä 2020 ja 2025. Mikäli EUraha saadaan, pal Hannu Lahtinen kattu henkilö voinee aloittaa työn järjestelyryhmän vetäjä, puh. 0500 loppuvuodesta. 304769 tai [email protected] Kenelläkään ei liene ainakaan vielä sel keää kuvaa tuosta visiosta. Mutta nyt on mahdollisuus vaikuttaa sen muo dostumiseen. Tule mukaan kuvan kir kastamiseen, nyt on vaikuttamisen aika ja nyt vaikutteita tarvitaan, jotta kuva vastaisi mahdolli simman monen nä kemystä tai ainakin osia niistä. Tietoa tilaisuuksista saa il Tänä keväänä Päijälän kyläsuunnitelman teko on lähtenyt moitustaululta, ne toden teolla käyntiin. Tässä Vesuriryhmän Raisa Saarilahti tistä www.paijala.fi Kulju ja Niina Aspinmaa ohjeistavat kyläyhdistyksen, ja kaikilta suunnit teluryhmän jäsenil metsästysseuran, Muhkun ja kristillisen yhdistyksen edustajia avustusten hakemisessa. tä. Hannu Lahtinen Entisten nuorten tapaaminen: Oletko jo ilmoittautunut? Yleisön pyynnöstä me allekirjoittaneet, Marja Ikonen (o.s. Kankaanpää) ja Ulla Lahtinen (o.s. Taival) kutsumme kaikkia Päijälässä koulunsa käyneitä tapaamiseen la 22.8. klo 11. Tilaisuus alkaa keittolounaalla ja jatkuu sen jäl keen epämuodollisella muisteluohjelmalla. Mitään ikärajaa ei ole, eiköhän yhteinen sävel löydy koulunkäynnin ajankohdasta riippumatta. Ilmoittautumiset 8.8. mennessä. Jos sinulla on ruokaaineallergioita, ilmoita niistäkin. Voit myös mainita, minä vuonna aloitit koulusi (jos muistat). Jos sinulla on vanhoja valokuvia tai muita muistoja tallessa, ota mukaasi. Osal listumismaksu n. 30 euroa. Ilmoittaudu mielellään tekstiviestillä tai sähkö postitse tai Pirtillä olevaan listaan, niin että nimesi jää varmasti talteen. Marja Ikonen, 040 5247944, [email protected] Ulla Lahtinen, 050 3245532, [email protected] Nivarpäät Riihigalleriassa rukaisen taiteen palo sai alkunsa. Jouko Nivarpää syntyi Ähtärissä 1927 josta muutti perheensä mukana Pälkäneen Laitikkalaan 10vuotiaana poikasena. Lapsuus ja nuoruusvuo det Laitikkalassa siivittivät tietä koh ti taidemaalarin ammattia. Vanha hämäläinen kulttuuriseutu peltoi neen, järvineen, jokineen, kallioi neen, taloineen ja jykevine pihapui neen oli se sielunmaisema jossa nuo Jouko Nivarpää opiskeli taidemaala riksi Ateneumin taidekoulussa (nyk. Taideakatemia) Helsingissä, Raili Nivarpää oli kuvataiteisiin erikois tunut kansakoulunopettaja. Todelli seksi taidemaalariksi Raili kehittyi puolisonsa kannustamana yhteisen ateljeen rauhassa Karkjärven rannal la. Nyt nähtävänä on töitä Nivarpäi den suvun taidekokoelmasta Jouko Raili Nivarpää syntyi PohjoisPoh janmaalla Paavolassa 1930 maatalon Tänä kesänä Riihigalleria täyttyy tyttäreksi. Hän opiskeli Raahen se Jouko ja Raili Nivarpään taiteesta. minaarissa kansakoulunopettajaksi. Nivarpäät muuttivat Kuhmoisiin 1956 ja elivät täällä rikkaan ja pitkän Koko lapsuutensa ja nuoruutensa elämän. Vuonna 2011 he molemmat ajan hän oli piirtänyt ja maalannut siirtyivät tuonpuoleisiin. Paikkakun haaveillen salaa taiteilijan työstä, mutta isä oli kannustanut tytärtään nan taiteilijapariskuntaa kunnioit taakseen Kuhmoisten kunta nyt jär seminaariin ajatellen, että opettajana ollessa voisi sitten sunnuntaisin aina jestää muistonäyttelyn Riihigalleri maalailla. aan. Nivarpään taidokkaita öljyvärimaa lauksia ja Raili Nivarpään herkkiä akvarelleja sekä temperatöitä. kehitti renessanssimaalareiden in noittamana oman, vaativan tapansa maalata. La suuritekniikassa lukemattomista Kuhmoislaisille Nivarpäät tulivat pienellä pensselillä maalatuista väri vuosien varrella tutuksi paitsi taiteil kerroksista syntyy valmis taideteos. joina, myös opettajina. Kuhmoisiin Aiheiltaan näyttelyn työt ovat taitei muutettaessa 1956, kirkonkylän lijan mielenmaisemia sekä asetelmia, kansakoulussa oli avoinna sopiva joissa häntä kiehtoneet esineet ja luokanopettajan virka Raili Nivar materiaalit ovat katsojan tarkastelta päälle. Jouko Nivarpää oli vapaa tai vina. Jouko Nivarpää oli myös ar demaalari, mutta lupautui Ester Uo vostettu muotokuvamaalari. Hän tilan pyynnöstä oppikoulun kuvaa maalasi noin 150 tilausmuotokuvaa mataidon opettajaksi yhdeksi vuo niin julkisiin tiloihin kuin yksityisiin deksi, lopulta tuo vuosi venyi yh koteihinkin. Näyttelyyn olemme deksäksitoista. Jouko Nivarpään ve saaneet mukaan kaksi muotokuvaa täydyttyä koulutyöstä Raili Nivar kuhmoislaisista kodeista. pää toimi myös yläasteen ja lukion kuvaamataidon opettajana. Melkoi Raili Nivarpään akvarelleissa luonto nen joukko kuhmoislaisia oppilaita on kukkeimmillaan, juhannusruusut on istunut heidän kuvaamataidon tuoksuvat ja niittyvillat keinuvat ve tunneillaan. den äärellä. Taitava tekijä sai vesi värimaalauksen vaikealla tekniikalla Nivarpäät olivat aina haaveilleet vangittua luonnon kauneuden töi omasta talosta, joka olisi myös työs hinsä. Mukana näyttelyssä on myös kentely ja näyttelytila. Sininen atel muutama temperatyö. Aikanaan jeekoti nousi Karkjärven rantaan opettelemansa ikonimaalauksen tai 1970luvun taitteessa Jouko ja Raili don Raili Nivarpää sovelsi oman ai Nivarpään itse suunnittelemana ja hemaailmansa tulkintaan, kukkiin, suurelta osin myös itse rakentama vanhoihin esineisiin ja tekstiileihin. na. Talon valmistuttua siellä järjes tettiin vuosittain kymmenpäiväinen Nivarpäiden ateljeekodissa, Haapa taidenäyttely, joka saavutti nopeasti kolussa elää edelleen taiteilijaparis suuren suosion – reilusti yli kaksitu kunnan henki. Maalaustelineellä on hatta kävijää kaikkialta ympäri Suo keskeneräiseksi jäänyt työ ja väripa mea löysi tiensä Nivarpäiden Haa letti pensseleineen on siinä, mihin pakoluun. taiteilija sen jätti. Raili ja Jouko Ni varpää ovat poissa ja samalla elävät Kuhmoisiin muuttaessaan nuori tai meille kaikille taiteensa kautta. demaalari Jouko Nivarpää etsi omin ta ilmaisuaan. Vuosien kuluessa, hi Emilia NivarpääHukki taasti työskennellen ja pohtien hän Pirkon kauppaleikki tarvikkeet puuarkkuihin vintille. Sen verran niihin liittyi nostalgiaa, ettei Kauppaleikki lienee maailman suosi hän raaskinut heittää niitä poiskaan. tuimpia leikkejä. Lähes jokainen on Kun Pirkko ja Jouko Järvinen ostivat jossain elämänvaiheessa varmaan leikkinyt sitä. Pirkko LehtoJärvinen Hutalan talon toistakymmentä vuot ta sitten, talon navetta synnytti Pir leikki sitä pikkutyttönä naapurin Vuokon kanssa leikkimökissään Mä kossa idean. Hän muisti puuarkkun kimaassa. He saivat äideiltä, naapu sa, joihin ei ollut vilkaissutkaan 30 reilta ja mummoilta tyhjiksi tulleita vuoteen. Hän rupesi navetan siivot ruokapakkauksia leikkiinsä. Vähitel tuaan rakentamaan sinne jälleen kauppaleikkiä. Siskonsa MarjaLii len he keksivät ruveta keräilemään san kanssa he kuivattivat uudelleen varsinkin erilaisia kahvipaketteja. Niistä syntyi pian kilpailu, kummal kaikki keittämänsä kahvinporot ja täyttivät tyhjät kahvipaketit niillä. la on enemmän ja hienompia. Pelkästään kahvipaketteja on toista sataa , eikä yhtäkään täysin saman Mutta vuodet vierivät, ja kauppa leikki rupesi tuntumaan lapselliselta. laista. Ja tuvassa vielä lisää. Pieniä pulaajan kahvipakettejakin on Leikkimökkikin sai uusia käyttäjiä, jolloin Pirkko pakkasi kauppaleikin muutama ajalta, jolloin kahvi oli kortilla. Myös teetä, kaakaota, saippuakääreitä, karamellirasioita, kerma ja limsa pulloja ym.ym. löytyy. Ja nyky ajan erilaisia mai totölkkejä, tule vaisuuden histo riaa. Pirkko LehtoJärvinen esittelee Rositakahvia, jota heillä lapsena juotiin. Kaupan seinällä oleva Brasiliamainos muistuttaa mummusta, joka huuteli kauppaan lähtijälle: Osta vielä räysäpäätäkin yksi paketti! Pirkko muistaa vielä, mistä kau pasta sai mitäkin kahvimerkkiä, ja mitä missäkin perheessä käytet tiin. Kahvimerkki oli hyvä sosiaali sen statuksen mit tari. Johannakah vi oli halvin, Ro sita vähän kal liimpi ja Katriina kaikkein kallein. Eli perheen varal lisuuden pystyi määrittelemään kahvista, jota siel lä juotiin. Lapsena hän ei sitä toki vielä ymmärtänyt. Pirkon äiti oli tarkka kahvistaan. Lapsenlapset Enni ja Kaapo Heistaro Hän osti raakoja kaupan myyjinä mummun kaupassa. papuja, jotka en sin paahtoi itse, halunneet tulla hänen navettaansa, sitten jauhoi käsikäyttöisellä myllyl ystävien välityksellä tai muuten lä. Myöhemmin kaupasta sai erilai reissuilta. Jokaisella esineellä nave sia paahtoja ja kahvi jauhettiin kau tassa tuntuu olevan tarinansa. pan sähkömyllyllä haluttuun kar keuteen. Lapsenlapset Enni ja Kaapo Heistaro tulevat haastattelun aikana kylään ja Pirkko ei suhtaudu ”museoonsa” ko haluavat heti ruveta leikkimään vin ryppyotsaisesti. Lapsenlapsetkin mummun kanssa kauppaa. Pirkko saavat vapaasti leikkiä siellä kaup muistelee aikaa, kun Enni oli vasta paa. Tai vaikka navettaa. Sillä nave yksivuotias ja ihmetteli, kun mum tassa on kauppanurkkauksen lisäksi mu näpytteli leikkikassakoneen myös muuta mielenkiintoista. Siellä näppäimiä. Vaikkei hän osannut vie on tietenkin lehmiä, possuja, kanoja lä edes puhua, hän näytti mummul mitä mielikuvituksellisimmissa le, miten viivakoodia käytetään. muodoissa: leluina, julisteina, poslii niesineinä; separaattoreita, kirnuja, Miten nopeasti meidän mummoi tonkia, hinkkejä...Siellä on myös käisten aikana kaupankäynti onkaan melkoinen kokoelma vanhoja nukke muuttunut ostokorteista viivakoo ja ja nalleja, onpa siellä Pirkon ihanat deihin! Onneksi jossain on jäljellä puiset nukenvaunut, jotka Pirkon muistoja vanhoistakin ajoista. appiukko (ei toki vielä silloin) on hä nelle tehnyt. Pirkko kuitenkin koros Ulla Lahtinen taa, ettei hän kerää mitään (paitsi naamamukeja). Kaikki tänne pääty neet tavarat ovat tavalla tai toisella Koivulahden muumitalo Päijälässä niin kuin varmaan koko Suomessa on paljon Koivualkuisia taloja ja paikannimiä. On Koivistoa, Koivulaa, Koivurinnettä, Koivujär veä... vanhemmat. Aarni ja Kaarina Oja nen asuivat jonkin aikaa talossa yh dessä edellisen sukupolven kanssa, mutta joskus 1950luvulla vanhem mat muuttivat Väinölään. Aarnin ja Kaarinan perheeseen syn tyi kuusi lasta, joten vipinää on ollut Jos olet ajanut Päijälästä Päijäläntietä pihapiirissä silloinkin. Aarni oli maanviljelijä ja myöhemmin sahuri. (entistä Korpelantietä) muutaman kilometrin, olet varmasti ihaillut Pu Kaarina oli emännän hommien li karajärven Okslahden rannassa ole säksi innokas puutarhanhoitaja ja van Koivulahden pihapiiriä, sillä tie kankaankutoja. Hänestä kehittyi ky menee aivan pihan läpi. Rantaan is län oma tekstiilitaiteilija, joka myi tutetut koivut hivelevät ohikulkijan suunnittelemiaan tekstiileitä mm. Riihigalleriassa. Aarnin halvaannut silmää. tua aikaa ei enää jäänyt juuri taiteen Leppäkosken historian mukaan Koi tekemiselle. Nykyään Kaarina asuu kirkolla, eikä lähes 90vuotiaana vulahden rakennutti 1910luvulla enää usein jaksa Koivulahdessa käy Vihtori Leppäkoski ollessaan käy dä. mässä Amerikasta Suomessa. Läh tiessään takaisin hän myi Koivulah den kovasintehtaan omistajalle, jolta Mutta tyttäret ovat järjestäneet va sen 1930luvulla ostivat Väinö ja Til paaaikansa Koivulahdessa mielei da Ojanen, nykyisten omistajien iso sekseen. Lea ja Hannu Latokangas, heidän viisi lastaan ja seitsemän las tenlastaan hallinnoivat päätaloa. Sari Nurmi asustaa navetan yläkerrassa ja Marja Virtanen perheineen nave tan alakerrassa. Anitta Mehtosen perhe rakentaa asumustaan vanhaan riiheen. suuden uinneista. Sari nuorimpana seurasi sisaruksiaan ja yritti pysyä perässä, lisäksi hänelle on jäänyt mieleen kirjojen lukeminen pirtin ison uunin päällä lämpimässä. Jokaiselle heistä Koivulahdella on myös eri merkitys. Marja sanoo ul Haastatteluhetkellä paikalla ovat koilun ja puutarhanhoidon olevan Marja, Lea ja Sari. Jokaisella heillä on vastapainoa istumatyöläiselle ja ta oikeastaan aika erilaiset lapsuus vallaan myös paluuta lapsuuteen. muistot, eriikäisiä ja eriluonteisia Lealle Koivulahti on ennen kaikkea kun ovat. Marja muistaa vanhimpa perheen ja ystävien kokoontumis na parhaiten isonsiskon roolinsa, jol paikka, siellä on ihana olla yhdessä loin joutui huolehtimaan pienem ja jakaa kauneutta muillekin. Myös mistä sisaruksista monin tavoin. Sii miehelle se on henkireikä. Lea per täkö lienee jäänyt velvollisuuden heineen on asunutkin jonkin aikaa tunne luonteeseen. Lean lapsuudes Koivulahdessa lasten ollessa pieniä. sa paistoi aina aurinko, uitiin, otet Sari sanoo olevansa maalaisihminen tiin aurinkoa, leikittiin. Varsinkin henkeen ja vereen, luonto ja vaelta Heikkiveljen kanssa puuhailimme minen ovat hänelle tärkeitä. Koivu paljon yhdessä. Vieläkin muistan, lahti on lapsuudenkoti ja vapaa miten seurasimme sateen etenemistä ajanpaikka. Hartteveli huolehtii ta järven yli tai katselimme kaukoput lon metsistä. kella tähtiä. Kerran lennätimme ka tolta lennokkia, mitä äiti ja isä eivät Miten tällainen ”kolhoosi” sitten toi onneksi huomanneet, Lea muistelee. mii? Puutarhanhoitoa päivitellessä Anittan mielestä kesällä asuttiin jär ni Lea ja Sari vakuuttivat, että äiti oli vessä, hän näkee vieläkin unia lap laittanut puutarhan niin hienoon kuntoon, ettei sen hoitoa halua lai minlyödä. Ja vuosi vuodelta puutar harutiinit ovat helpottuneet. Suulli sesti on sovittu kunkin vastuualueis ta ja reviireistä ja hyvin on sopu säi lynyt, kertoo Lea. Pihapiirissä on kolmisenkymmentä linnunpönttöä ja yksi lepakonpönttö, joten luonto on ainakin koivulahte laisten sydäntä lähellä. Äiti ja isä oli vat kiinnostuneita luonnosta, lin nuista ja kasveista. Jo lapsuudessa opimme odottamaan taivaanvuohta kesän merkkinä. Vielä nytkin juok semme huutamaan ”taivaanvuohi, taivaanvuohi” kuullessamme sen en simmäistä kertaa kesällä. Monipuolinen koivu Kesäisin järjestämme aina lastenta pahtuman lapsenlapsille jonkin tee man ympärille. Tämän vuoden tee ma on vielä salaisuus, mutta viime vuonna ilmapallot kylän sillan kai teesta alkaen johdattivat tapahtu maan. Milloin on rakennettu majoja, milloin järjestetty urheilu tai piirus tuskilpailuja tai pukujuhlia ja muoti näytöksiä kirpputorilöydöillä, joskus tehty retki Isojärven kansallispuis toon. Ja aitassa on yhteen huonee seen sisustettu pysyvä Pink Beauty, kauneussalonki, jossa lapsenlapset antavat meille kasvo ja jalkahoitoja. Miesten mielestä hankkeet menevät välillä vähän överiksi, mutta yhdes sä on niin hauska puuhailla. Ja lap sille jää varmasti hauskoja muistoja. Heille melkein satavuotias Koivulah ti onkin kuin muumitalo, missä mikä tahansa on mahdollista. Yleisin koivun käyttötapa on ollut saunavihta. Sen tuoksun hengittämi nen tekee hyvää keuhkoille. Vihto minen avaa ihohuokoset, ja sitä kautta poistuu kuonaaineita kuten suoloja ja virtsahappoja. Lehtikäärei tä ja istumakylpyjä on käytetty mm. reumaan ja munuaistautiin. Ulkoi sessa käytössä on myös koivunsil muviinaa sivelty kipeisiin niveliin. Haavoihin ja muihin ihoongelmiin on tehty koivuntervavoidetta. Lehtiä voi hauduttaa hiustenpesuveteen. Ulla Lahtinen Koivu on oleellinen osa Suomen luontoa, ja sen käyttöarvo on moni nainen. Koivuista isokasvuiset ovat raudus ja hieskoivut. Vaivaiskoivu on pensasmainen ja matala. Näiden välimuotona kokonsa puolesta on Lapissa kasvava tunturikoivu. Metsikössä koivu on ”metsän nai nen”, hoitajatar, jonka eteeriset öljyt tervehdyttävät havupuita. Kansan lääkinnässä on kautta aikojen käy tetty myös koivua. Se on jälleen tul lut muotiin luontaishoidoissa. Sen käytössä ei voi tulla hoitovirheitä. Lääkkeenä koivua käytetään nestettä poistavana rohtona. Se lisää virtsan, hien ja sapen eritystä sekä alentaa verenpainetta. Se on antiseptinen ja hoitaa tulehduksia. Sopii reumaan ja kihtiin sisäisesti ja ulkoisesti. Koi vuntuhkalipeä on tunnettu syöpä lääkkeenä, samoin myös koivun pa kurikääpäkeite. Sisäisesti voidaan nauttia koivunsil muteetä tai koivunkerkkäsiirappia. Silmuja voi käyttää myös salaateissa. Koivunmahlaa voi juoda. Siinä on runsaasti Cvitamiinia. Sitä voi käyt tää myös leipätaikinan liemenä. Koivuntuohesta on tehty ruokaas tioita, esim. tuokkoset, roveet ja rop poset. Niissä on paistettu uunissa puurot ja mämmit. Tuore tuohinen marjatuokkonen säilyttää esim. met sämansikat hyvinä koko päivän. Joh tuisiko koivun xylitolista? Ja tietysti myös tuohilippi muotoillaan lähteen reunalle. Varpuvispiläineet kuori taan alkukesästä siroista koivunok sista. Keittiössä käytetyt puuastiat on aikoinaan valmistettu usein myös koivusta. Karjanrehussa lehtikerput ovat olleet varsinkin kevättalvella tärkeitä lää ke ja ravintolähteitä kaikelle karjal le. Koivu ei ole ”hokkuspokkus”lääke sairauksiin. Se on ennen kaikkea ter veyttä hoitava ja siten sairauksia es tävä, mutta usein myös parantava. Aino Ruokola Päijälän suurin koivu? Tämä koivu todettiin Päijälän suurimmaksi jo vuonna 1998 Päikkärin kyselyssä. Silloin sen ympärysmitta oli rinnan korkeu delta 224 cm. Koivu on edelleen pystyssä, ja nyt sen ympärysmit ta on 280 cm. Melkoinen kasvu. Tarinan mukaan joku oli laskenut suksilla puun yli 1900luvun alussa, niin että puun latva kat kesi. Se on leveyteensä nähden matala. Puulla on ikää arviolta 110114 vuotta. Koivu on Suntti lan talon pihassa. Tiedätkö sinä kylällämme kenties vielä suurem man koivun? Pari otetta loman vietosta Otteleella Savustettua lammaskaalia? Keväällä kun ensimmäisiä kertoja talven taakasta vapautuvalle maa mökille saavutaan, niin työrupeama yleensä alkaa tulenteolla hellaan. Niin minäkin tein ja ennen puiden syöttämistä kokeilin hormin vetä vyyttä paperinpaloilla ja tuohen käppyröillä. Veto oli voimissaan, jo ten lisäsin muutaman puukalikan pesään ja lähdin pihahommiin. To vin kuluttua havahduin kuulostele maan etäistä piipitystä ja todettuani sen tulevan pirtin palohälyttimestä, olin hetkessä paikalla tempaisemas sa auki savun täyttämän tuvan ovea. Hellan veto olikin loppunut ja sank ka savu täytti pirtin. Ikkunat, ovi ja räppänät; kaikki ne heti auki ja sen lisäksi vielä kesähelteitä varten va rattu viiletin puhaltamaan raikasta ulkoilmaa sisään ikkunaaukosta. Monta tuntia kului, mutta kitkerä savuaromi oli tiukasti tarttunut kiin ni kevätkosteisiin pintoihin ja val mistauduin jo siirtämään yömajani raikkaampiin olosuhteisiin. Viikonloppumuonaksi olin varannut kaalinkerän ja lampaan rintapaloja, jotka laitoin liedelle pataan porisemaan seuraavan päivän apetta ajatellen. Jä tin ne rauhassa muhimaan ja kun parin tunnin kulut tua tupaan taas us kalsin, niin pirtin täytti ihana lam maskaalin tuoksu, mutta savuaromista ei ollut enää häi vääkään. Uusi tuoksu on vanhan tuoksun surma. Ryttylän isäntä ja renki klapipinoineen. Kuolematon kansanviisaus Otteleelta: Mökkimaisemasta yhden puun kaataminen ottaa aikaa yhden vuoden, yhden päivän, yhden tunnin ja yhden minuutin. Puu kaatuu minuutissa, sen karsiminen ja pätkiminen vie tunnin, jälkien siivous ottaa yhden päivän ja päättäminen, mikä puu kaadetaan, vaatii ainakin vuoden harkintaa. Punkkipihdit Nyt kun punkkeja on kohta jo enem män kuin hyttysiä, niin palautui mieleeni koominen väärinkäsitys vuosien takaa. Kesälomalla kerran ollessamme huo masimme, että poikamme ihon oli lävistänyt punkki ja nyt se lihotti it seään meidän eväillämme. Silloin meillä ei vielä mökillä punkkipihtejä ollut, mutta oletimme sellaiset löyty vän naapurista, jossa oli koira ja luultavasti myös kokemusta punk kien häätämisestä. Laitoimme pojan asialle. Naapuri kuunteli pyyntöä punkkipihdeistä ja myönsi kyllä sel laiset löytyvänkin autotallista. Sinne mentiin yhdessä, isäntä laittoi valot päälle ja kurkotti kätensä ottaakseen naulasta isot putkipihdit. Silloin poi ka joutui korjaamaan kommunikaa tioerhettä ja toteamaan, että kyllähän se punkki iso on, mutta ei kuiten kaan niin iso, että sen pois ottami seen järeitä putkitonkia tarvittaisiin. Harjunjärvi kiertäen Jokisaaren kautta lähtöpaikalle Pirtille. Kun polut monestakin syystä vähi tellen umpeutuivat, on juostu maan tiellä eniten Sappeen suuntaan. Pi simmillään kääntöpaikka on ollut Passun tienhaarassa. Viime vuonna NesteRallin järjeste lyihin liittynyt Ainonsillan rakenta minen herätti heti ajatuksia uuden reitin valinnastaa myös Muhkun juoksulle. Niinpä tämän vuoden ki san pisin reitti merkittiin siten, että Pirtiltä lähdettiin Mäkimaan suun taan, käännyttiin Riihigalleriantielle, jatkettiin Huhtilahden tietä ja sitten vasemmalle huvilatietä rantaan saakka. Sieltä reitti jatkui käytössä olevaa, rantaa seurailevaa polkua Riihigallerialle sekä siitä edelleen Leppäkosken pellon yli Ainonsillal le ja takaisin Pirtille. Väen määrän suhteen kivan reitin Matti Santanen tarjous ei saanut hirmuista vastakai kua. Vain miesten sarja Jari Palomä ki ja tyttöjen 8v. Margit Palomäki Muhku ja Päijälän kiersivät pisimmän radan aikaan 26.54. Tyttöjen 12v. Alma Karevesi Äitienpäivä juoksi lyhimmän reitin ajassa 14.45 ja Pojat 4 v. Patrick Palomäki aikaan Muhku aloitti jo tutuiksi käyneet 18.02 Kuntoilijoina Ainonsillan tai Päijälän Äitienpäiväjuoksut 13.5.1973. Heti alussa sovittiin kou muun matkan liikkujina kirjattiin Anu Karevesi, Ilpo Karevesi, Chris lun kanssa, että tapahtuma aloite tina Palomäki, Matti Åkerlind, Jouko taan kello 15, jotta koulun juhlaan mm. ohjelman esittäjinä osallistuvat Ikonen, Hely Lehto, Heikki Åker nuoret ehtivät mukaan Pirtin ympä lind, Jorma Åkerlind ja Risto Lehto. ristössä järjestettävään maastojuok Risto Lehto suun. Sittemmin pidennettiin reittiä niin, juostiin Letonperästä polkuja Päijälässä sattunutta ja tapahtunutta.. Lauantaitori sillan kupeessa n. klo 911 (tai niin kauan kuin ta varaa riittää) on taas aloittanut toimintansa. Se on kaikenikäisten kokoontumispaikka, josta saa ai nakin kahvia ja Marjatta Koski sen leivonnaisia. Lisää erilaisten tuotteiden myyjiä kaivataan! HUOM: juhannusaattona perjantaitori. Jouko Ikonen kerää kyläyhdistyksen jäsenmaksuja kevättorilla. Jos et ole vielä maksanut omaasi tai haluat liittyä kyläyhdistykseen, voit maksaa 10 e/hlö Päijälän kyläyhdistyksen tilille FI 4551 7604 4002 1787. Muista laittaa viestitietoihin oma nimesi ja jäsenmaksu 2015. Sen voi maksaa myös kylän tilaisuuksissa. Hyötykasvikerho teki retken Lepaa puutarhatilalle. Kuvassa oikealla k Ruokola. Matkalla poikettiin puuta toiseenkin. Seuraava kokoontumin .. an viini ja kerhon vetäjä Aino arhaan jos nen 2.7. Vintturissa. Kyläkokouksessa valitettiin kylän postilaatikkori vistön huonoa kuntoa. Kyläaktiivit Jouko Ikonen ja Seppo Pohja ryhtyivät heti tuumasta toimeen ja rakensivat uuden postilaatikkotelineen ja jakelu laatikon. Kiitos heille! Kevättorilla Leena Bragge myi kasveja kyläyhdistyksen hyväksi. Onnittelut Leenalle; hän kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi! Pajapäivä Ollin pajalla järjestettiin perinteisesti toukokuun viimeisenä lauantaina pajapäivät. Ollin perhe järjestää puitteet ja murkinaa, suomalaisen puukonrakennuksen lähetyssaarnaaja Taisto Kuortti toimii opettaja na. Paikalla oli taas 10 15 eriikäistä ihmistä, jotka halusivat oppia sepän töitä. Nuorin oli tällä kertaa Sääksmäeltä kotoisin ole va 9vuotias Riku Pirkkanen, joka te ki isänsä kanssa taskupuukon itsel leen. Ensin metallia kuumennetaan, sitten taotaan sopivan muotoiseksi alasi men päällä. Tätä toistetaan lukemat tomia kertoja. Sitten karkaistaan ve dessä ja vielä päästetään (mikä jäi toimittajalle mysteeriksi), sitten hio taan ja teroitetaan. Ei mikään kärsi mättömän ihmisen homma! PS. Jos sinulla on nurkissa tarpeetto maksi jäänyt alasin, sille olisi käyttöä Ollin pajan pajapäi villä! Taisto Kuortti vihki vierailijat puukonteon saloihin. Entisajan eliksiiri Pitkän talven jälkeen suomalaisilla oli tapana hakea kunnonkohen nusainetta koivun tuohen alta. Puun kylkeen tehtiin reikiä ja ryhdyttiin odottamaan mahlan valumista asti aan tai pulloon. Äite puhui terveysvaikutuksista. Kai mahlassa on jotakin vitamiineja tai mineraaleja, sanoo Heikki Åker lind. la, jottei mahlan joukkoon menisi purua. Parhaassa tapauksessa kymmenen litran pönikkä täyttyy vuorokaudes sa. Toinen puu antaa paremmin mahlaa kuin toinen, tietää Heikki Åkerlind kokemuksesta. ( Kirjatieto jen mukaan hieskoivu antaa mahlaa enemmän kuin rauduskoivu.) Hei kin mukaan mahla säilyy jääkaapissa juomakelpoisena korkeintaan viikon. Mahlaa voi myös pakastaa tai kie hauttaa sitruunahapon kanssa kesä juomaksi. Mahla on niin makeeta, ettei sitä voi hirveesti juoda. Janojuomana mi Tämän vuoden mahlakausi on jo ohi. nä sitä otan. Parhaiten koivun neste kulkee, kun puu on hiirenkorvalla tai jo vähän Heikki Åkerlind valikoi mahlakoi aiemmin. Mahlankeruu ei kuulu jo vuksi ison, jonka tuohi ei ole vielä muuttunut rosoiseksi. Halkaisija saa kamiehenoikeuksiin. Reikien teke olla parikymmentä senttiä; pienem minen puun kylkeen vaatii siis maa nomistajan luvan, ellei sopivaa puu mistä ei mahlaa oikein irtoa. ta löydy omalta tontilta. Puut eivät Mahlan hakuun Heikki varaa kolme kärsi nesteenpoistooperaatiosta. tärkeää tavaraa: porakoneen ja noin Tiedetään koivuja, joista on otettu mahlaa 50 vuoden ajan. sentin levyisen terän, muoviletkun sekä muovikanisterin. Poralla teh Merja Åkerlind, Heikin käly dään koivun kyl keen noin kolme senttiä syvä reikä. Mahla juoksee kyllä pinnemmalla, tuo hen alla, mutta put ki ei pysy paikallaan ihan matalassa reiässä. Ennen put ken asentamista rei kä puhdistetaan vaikkapa puhalta malla tai vesiletkul Laurin klapikoulu Lauri Liehu on pilkkonut klapeja kirvesvarren mittaisesta ilman haa vereita. Tällä hetkellä hän tekee polt topuita muidenkin tarpeisiin, niin et tä apuna ovat vähän järeämmät ko neet kuin kirves: metsäkone, mootto risaha, sirkkeli ja halkaisukone. Noin sata mottia puuta on aina kuivumas sa. Maallikko voisi kuvitella, että puita voi kaataa ja pilkkoa milloin huvit taa ja aikaa on. Mutta ei; polttopui den teossakin on vuosisataiset hy väksi koetut sääntönsä. Koivu pitää kaataa keväällä, viimeis tään ennen kuin puuhun tulee lehti, koska puun solukko on talvella tiu kempi; keväällä kaadettaessa vesi lentää. Sitten rangat karsitaan ja pät kitään metrisiksi. Sen jälkeen ne ha lotaan tai ohuemmat ”aisataan” kuo rimaveitsellä kahta puolta, että pää sevät kuivumaan. Sitten pinotaan tuohipuoli alaspäin aurinkoiseen ja tuuliseen paikkaan tukipuiden pääl le ja syksymmällä kuivan sään jäl keen peitetään ilmavasti esim. pel leillä. Jos taas olet kaatanut vain pari puu ta, voit pätkiä ne suoraan uuniin so pivan pituisiksi. Juhannukseen men nessä ne on pilkottava, muuten ne homehtuvat. Parhaiten ne halkeavat kevättalvella vielä vähän jäisinä. Puut voivat kuivua pihalla kasassa kin aurinkoisessa paikassa jonkin alusrakenteen päällä (niin että ilma kiertää alapuolitse). Niitä voi pikku hiljaa siirtää kerros kerrallaan liite riin, niin että päällimmäiset kuivuvat vielä ulkona. Heinäkuuhun asti kesä kuivaa puita, elokuun alussa puiden pitäisi olla liiterissä ilmavissa pi noissa. Palaakseen kunnolla puiden pitää olla ylivuotisia eli kahden kesän yli kuivuneita; puut säilyvät oikein säi lytettyinä hyvinä kolmekin vuotta. Ainoa ongelma on, että pinojen päät tummuvat, jolloin niistä pitää ottaa siivu pois. ”Nykyään kun klapitkin ovat huonekaluja”, Lauri Liehu my häilee. Koivu on Suomen oloissa erinomai nen lämmitysmateriaali. Se on ollut ensimmäinen ja on varmaan viimei nenkin lämmityskeino, puhutaan sen saastuttavuudesta mitä tahansa. Kun kuiva puu on aseteltu uuniin il mavasti ja palaa kunnolla eikä kitu malla, ei pitäisi tulla pahoja päästöjä. Sitten pölli tyvipuoli alaspäin pys tyyn pölkylle. Jokaisessa puussa on sydänhalkeama, siihen kun saa osu maan kirveensä, puu halkeaa hel posti. Puun paksuudesta riippuen siitä voi saada kymmenenkin klapia. Pilkkominen ei ole voima vaan tek niikkalaji. Moni saattaa pelätä lämmityksessä häkää ja päästää lämmöt harakoille. Mutta kun pari pesällistä on palanut kunnon hiillokseksi, sekoitettu kun nolla, niin ettei enää näy sinistä liek kiä, ja sen jälkeen uunin luukku tii viisti kiinni, niin hetken päästä voi turvallisesti sulkea pellit. Nykyään Kun itse tekee polttopuut alusta läh pelleissä on myös huomioitu häkä tien, ne lämmittävät tekijänsä mo turvallisuus sahaamalla pieni kulma neen kertaan: kaadettaessa, pilkot pellistä pois. Lisäksi on olemassa taessa, sisään kannettaessa ja vielä hyviä häkävaroittimia, jos ei luota it poltettaessa. Lisäksi varsinkin pilk seensä. kominen on varsin terapeuttista ja mukavaa puuhaa. Puilla lämmittäminen on helppoa ja mukavaa puhdetyötä. Tuli uunissa Lauri Liehu kehottaa kyllä ensikerta on ikiaikainen tunnelman luoja. laista pilkkojaa varovaisuuteen. Pi tää olla tukeva hakkuupölkky, au Ulla Lahtinen tonrenkaankin voi panna pölkyn päälle, jotta pilkkeet eivät lentele. Ylhäältäpäinhän se kuulemma pi täisi sytyttää, mutta kyllä se minulla tuppaa syttymään alhaaltapäin, Lau ri tuumaa. Kun välillä polttaa pesäl lisen kuusta uunissa, koivun tuohes ta tullut nokikerros palaa pois. ”Rikkaruohosta” energiapuuksi Muutama vuosikymmenen sitten koivua kohdeltiin metsän rikkaruo hona, mutta nyt koivut säästetään energiapuuksi, luonnehtii Kuhmois ten Lämpö Oy:n toimitusjohtaja Las si Ruokola konehallissaan Päijälässä. Ruokolan mukaan kirkonkylän läm pölaitoksen energiapuusta on koi vua noin 40 prosenttia. Suurin osa poltettavasta puusta tu lee nuorten metsien harvennustyö mailta. Koivut ja muut lehtipuuthan hakkuuaukkoon ensin nousevat, vaikka mäntyä ja kuusta istutettai siin. rään. Paikallisessa energiapuukau passakin olemme pikkutekijä, koska polttoainetta menee täältä paljon Jämsään. Kysyntä ja tarjonta määrit televät hinnan. Isommat koivut Lassi Ruokola näkisi mieluiten vientituotteissa, vaikkapa vanerissa. Vaalea puu on etelämpänä poik keus. Omalle pellolleen Lassi Ruokola kyl vi kolmisen vuotta sitten visakoivua. Saman on tehnyt myös Kurjosen Heikki naapurissa. Visa alkaa olla kallista. Hyvin ovat kelvanneet tuotantoon, kun olen motokuskina sellaisen tunnistanut ja Koivulle on Päijälässäkin istutettu entisiä peltoja; valkokylki käyttää ra ottanut erilleen. vinteet hyväkseen ja kasvaa nopeas ti. Lassi Ruokolan mukaan koivu on Vielä en tiedä, kasvaako omille energiapuuna parhaasta päästä. Kor mailleni visaa. Onnistumisprosentti juussa hän suosii sulan maan aikaa, on kylväen heikompi kuin kloona tuilla taimilla. koska silloin metsätyökone raapii pintaa ja kuivuminen sujuu nopeam min. Kuhmoisten lämpölaitokseen koivut hankitaan pääasiassa kotipi täjästä, mutta pol tettavaa kuljete taan myös naapu rikunnista. Teemme nappi kauppaa verrattu na Kuhmoisten kokonaispuumää Koivua huonekaluihin hin. Metalliosat, verhoilu ja kasaus hoidettiin muualla. Puuseppä Vesa Ruokola sanoo polt Tehtiin maailman parhaita, narise tavansa koivua kotona pannussa mattomia istuimia pianisteille, mutta enemmän kuin mitä hän käyttää raa ei niille oikein ole markkinoita, kun kaaineena verstaallaan. hintaa kertyi kymmenen kertaa enemmän kuin italialaiselle kilpaili Hyvää puuta koivu on, mutta siitä jalle. Taitaa niitä vielä olla myynnis ei kannata tehdä ikkunoita ja ovia. sä Helsingissä Fazerin musiikkikau Mänty kestää pihkapuuna parem passa. min. Koivulankkua toki löytyy päijäläläi sen puusepän varastohyllystä. Siihen tartutaan, kun tulee huonekaluti lauksia tai kun Sannatytär ryhtyy lomillaan valmistamaan käyttöesi neitä. Vesa Ruokola on tehnyt koivusta lä hinnä tuoleja. Viime vuonna tuli vä hän erikoisempi istuintilaus: puuso sia Bentemerkkisiin pianonpenkkei Vesa Ruokolan mukaan hyvää taval lista koivua kyllä löytyy tarvittaessa raakaaineeksi. Visakoivua on vai keampi saada, jos asiakas sellaista haluaisi. Tekstit ja kuvat: Merja Åkerlind Vihta vai vasta? tule liian paksu. Kaikkia näitä Reijo Koskinen tekee kylätorille myyntiin. Olipa hän teh nyt malliksi myös tuohesta kauniita tuokkosia. Eikä pärekopan tekokaan ole outo asia. Vihta tehdään raudus koivusta ja paras ajankohta on ju hannuksen jälkeen, silloin lehti on vahvimmillaan. Silloin kaadan ison koivun ja teen vihdoiksi. Noin 30 vihtaa ehtii tehdä päivässä, jos on ahkera. taimi, joka kierretään siteeksi. Tyvi pannaan jalan alle ja aletaan kiertää sitä latvapäästä loivassa mutkassa, ettei oksa katkea. Näin edetään mel kein tyveen asti. Sen jälkeen tyvi kuoritaan ja teroitetaan. (kuvat 1 ja 2) Reijo Koskinen on kylän vihta, luu Sitten otetaan reilun metrin pituinen ta ja vispilämestari. Parhaana vuon mahdollisimman oksaton hieskoivun na hänen vaimonsa Marjatta on myynyt kylän torilla tai kotoa 150 vihtaa. Koivun hyötykäyttö on lap suudesta asti tuttua puuhaa. Silloin äiti teki talvivihdat ja isä sitoi ne. Vispilän varvuiksi kuorittiin lapsena paimenessa ollessa pieniä koivun oksia. Varpuluudan ainekset otetaan koivuista sitten kun lehdet ovat läh teneet. Sidotut vihdat säilyvät pi meässä aitassa roikku massa. Käyttöön otettaes sa vihta pannaan haaleaan veteen heräämään. Jotkut pakastavatkin vihtoja, mutta sitä Reijo Koskinen ei ole kokeillut. Vihtaa tehdessä ensin ke rätään kaunis nippu koi vun oksia, sivuhaarat karsitaan pois. Sen jälkeen vihtakimppu ladotaan Kahvaosassa oksia kannattaa ohen uudelleen tasaisesti, ja siteen teroi tettu pää työnnetään vihdan sisään taa tai halkaista, ettei kädensijasta kohti vartta, ja se ve detään ulos varresta vihtaosan läheltä. (kuva 3) Kierretään varren ympäri pari tiukkaa kierrosta ja työnne tään solmuun kiertei den alitse. Siteen pää työnnetään kädensi jaan ja noin 10 sentin päästä ulos. Pyöräy tetään side vielä var ren ympäri ja kier teen alitse pari kertaa ja kiristetään lujaa. (kuva 4) Kädensijan päät tasataan puukolla ja muutenkin kaikki käteen sattuvat oksanpäät poistetaan. Siteen pää työnnetään takaisin varren sisään, niin että siihen jää pieni ripustus lenkki. (kuva 5) Rentouttavaa juhannussaunaa! Pentti Liehu haki pitkään ääntä tuohitorviinsa tiin hänen mökkimaisemissaan Pel tovuoressa, Pitkänveden eteläpäässä, pitämään tuohitorvikonsertti. Tam Liehun Pentti on toimittanut tuohi perelaisen soittokunnan sekä kylän oman muusikon Katri Mattilan set korvakorut KatriHelenalle ja monelle muulle taiteilijalle. Sibelius esiintymisestä kertoo valokuvakirja, Akatemiaan hän kiikutti tuohitorven jonka Pentinkulman isäntä sai muis toksi ainutlaatuisesta tilaisuudesta. soitinkokoelmien täydennykseksi. Hämeenlinnalainen säveltäjä Tau no Marttinen oli kirjoittanut teok seensa tuohitorven, mutta olivat jou tuneet levytyksessä käyttämään me tallista. Eihän se ole sama. Pentti Liehu on tehnyt tuohitorvia vuodesta 1981, siis liki 25 vuotta, mutta tunnustaa saaneensa perinne soittimeen äänen vasta viime aikoi na. Alkuvuosina syntyi siis lähinnä koristeesineitä, mutta 2012 pystyt Olen oppinut, että suukappale on tärkeä. Soimiseen liittyy sellainenkin juju, että torven alkupään pitää olla käyrä. Lisäksi tuohen tulee olla kyl lin ohut – liian vahva tuohi ei lähde värisemään puhaltajan käsissä. Liehun Pentti on mitannut, että tuo hitorven ääni kantautuu jopa kah deksan kilometrin päähän. – Kaiku vastaa järven takaa, kun täl Kun torven pituus on 2,73 metriä, tarvitaan tuohta noin 20metrinen nauha. Sel laisen sai isosta koivusta tikapuiden avulla. lä mäellä soittelen. Tuohet Pentti hakee yleensä suometsästä. Siellä koivun pintakerros kasvaa ohuem pana, hieskoivussa vielä ohuempana kuin rauduskoi vussa. Paras aika tuohien ke räämiseen on juuri juhannuk sen aikoihin. – Puun kasvaessa tuohi kiris tyy niin, että puukon viiltojen jälkeen se tulee itsestään alas. Mahlaaikaan ei Liehua näh dä tuohestamassa. Silloin väri menee huonoksi, tuohi tum muu. Ennen tuohitöiden pu nontaa tai liimausta Pentti Liehu halkaisee tuohen. Esi merkiksi torvi syntyy pinta puolesta; loppu menee sytyk si tulipesiin. Ohuista ja tai puisista tuohista Liehu nä Tuohitorvia syntyy 1015 päivässä, kunhan tuo pertelee koruja, tuohikukkia het ja suukappaleet ovat valmiina. Suukappale on korviin, kaulanauhaan tai sekin koivua. rintaan. Yhtenä talvena syn antiikkikauppaan. tyy 500 paria korvakoruja, laskee tuohimestari. Liehun Pentti on vie Japanilaiset kuulemma veivät ne. nyt tuohikorujaan myytäväksikin Kyselivät myyjältä, kuinka usein suomalainen koivu tekee tällai sen kukan. Arvattavissa on, että Pentti kerää tuohiesineillään kiitoksia vielä monesta suunnasta. Mökin ka tossa roikkuu sadoittain pieniä korvakoruja ja yli 50 torvea. Pentti Liehun tuohikukkia Teksti ja kuvat: Merja Åkerlind Sormus tuohesta Vaikkapa isomman polttopuun kyljestä irtoaa kylliksi tuohta sormukseen. Tuohesta leikataan liuska, jonka pituus on 1015 senttiä ja leveys tavallisesti puo len sentin vaiheilla. Tuohen saa taipuisammaksi kuorimalla ker roksia. 1. Taita suikaleen yläpää noin kolmen sentin päästä suorakul maisesti tuohen toisen pään alle. Käännä vuorostaan toinen pää suorakulmaisesti em. tuohen al le. (Oikea kohta löytyy sormeen sovittamalla.) 2. Pujottele kumpikin pää ”it sensä alle” ja kiristä solmu. 3. Leikkaa ylimenevät päät pois saksilla. 4. Ellet onnistu, kysy neuvoa Liehun Pentiltä tai hae tuohisor muksen tekoohje netistä. Koivuniemen herra Koivukierroksillamme olemme ky selleet myös haastateltaviltamme muistoja Koivuniemen herrasta. Eh kä tilanteet ovat olleet niin noloja tai aktiivinen unohtaminen on toiminut, niin että vaikka useimmat ovat tu tustuneet kyseiseen herraan, tarkem mat muistikuvat ovat haalistuneet. Vihtamestari Reijo Koskisen vaimo Marjatta sen sijaan tunnusti saaneen sa piiskaa kintuille. Hän oli hyvin pienenä isän kanssa istuttamassa kessuntaimia (siihen aikaan joka huushollissa oli kessumaa), minkä jälkeen hän oli jostain syystä repinyt taimet pois. Siitä tuli vitsaa. Mutta traumoja ei ole jäänyt ja rikoskin on jo vanhentunut. Ulla Lahtinen Reijo Koskisen tekemiä tuokkosia. Orivedeltä Päijälään päin tultaessa Vinkiän tiehaarassa oli vain Kuhmoisten kyltti. Kyläyhdistys anoi siihen myös Päijälään osoittavaa kylttiä. Elykeskus ja Oriveden kaupunki järjestivät sen nopeasti. Pieni pyhiinvaellus 23. elokuuta räillen voi osallistua. Seuralaiseksi voi ottaa koiran, kunhan se pysyy omistajansa hallinnassa. Jokainen ot Oriveden seurakunta on kolmena takoon omat eväät mukaansa, erityi vuotena järjestänyt pienen pyhiin vaelluksen Eräjärven, Oriveden, Juu sesti jotain suolaista ja juomapullo pajoen ja Längelmäen kirkkojen vä on tärkeä. Päähän hattu ja pukeutu minen sään mukaan. Koska entisa lillä. Tänä vuonna on tarkoitus jär jestää pyhiinvaellus Päijälän kristil jan pyhiinvaeltajatkaan eivät voineet lisen yhdistyksen kanssa välillä Län valita säätä, pyhiinvaellus toteute taan ilman säävarauksia. gelmäen kirkko – Päijälän rukous huone. Reitti on pituudeltaan n. Mukaan voi ilmoittautua Sarille puh. 15km, mikä on sopiva päivämatka 0458760779 tai Terhille puh. 050 pidemmilläkin pyhiinvaellusmat 3451961 (tekstiviesti riittää). Ilmoit koilla. tautuminen on tärkeää nimenomaan Päivä alkaa Längelmäen kirkossa klo kirkkovenesoutamiseen haluaville. 10 pidettävällä pyhiinvaeltajan har Veneeseen mahtuu 14 soutajaa ja toivottavaa on, että paikat täyttyvät, taudella, jonka jälkeen yhdessä kä vellen lähdemme kohti Päijälää. Tä jotta vene lähtee liikkeelle. Kyydi nä vuonna erikoisuutena on mahdol tyksistä me myös tarvitsemme tie don etukäteen. Mukaan ovat terve lisuus soutaa noin puolet matkasta kirkkoveneellä Vinkiältä Pitkäävettä tulleita kaikenikäiset, kävelytahti kiireetön ja leppoisa, pääpaino on pitkin Päijälään. Oppaina matkalla matkanteossa ei perillepääsyssä. toimivat rov. Soili Juntumaa, lähe tyssihteeri Sari Valkeajoki ja diakoni Terhi Ratalahti. Matkalla pidetään pari lyhyttä hartautta ja päivä päät tyy yhteiseen, kaikille avoimeen messuun klo 18 Päijälän rukoushuo neessa. Päijälässä on mahdollisuus uimiseen ja makkaranpaistoon. (Srk tarjoaa makkarat). Mikä pyhiinvaellus on? Pyhiinvaellus on matka, joka teh dään yleensä jonnekin merkittävälle paikalle. Euroopassa vanhin tunnet tu pyhiinvaellusreitti (camino) kul kee Espanjan Santiago de Compos telaan, jonka kirkossa uskotaan apostoli Jaakobin luiden lepäävän. Pyhiinvaelluksen voi tehdä myös lä Taipaleella kulkee mukana huol toauto, joka varmistaa kaikkien pää heiseen kirkkoon. Tärkeintä pyhiin vaelluksessa on tehdä matkaa sydän syn turvallisesti perille ja josta saa mm. tankata vesipulloa. Kuljetuksia avoinna Jumalalle. Lisätietoa pyhiin vaelluksista antaa Suomessa Jaakon järjestetään aamulla Päijälästä Län tien Ystävät (www.jaakontie.fi). gelmäen kirkolle ja illalla takaisin. Pyhiinvaellusmatka kuljetaan perin Terhi Ratalahti teisesti kävellen, mutta myös pyö Tiekirkkokesästä rotellen kesä kesältä pitää oman Päijälän rukoushuone on tänä kesä näyttelynsä. Riippumatta siitä, onko nä kolmannen kerran auki tiekirkko kukin taiteilija/käsityöläinen kylä na. Kaksi edellistä kesää olivat hyviä läinen tai täältä peräisin, vapaaajan asukas, kristillisen yhdistyksen jäsen ”sisäänajovuosia” autoiljoiden tau kopaikkana, kyläläisten, vapaaaja tai muuten vaan Päijälän ystävä, ovat tiekirkon ovet auki näyttelyä nasukkaiden ja heidän kesävierai varten. Tänä vuonna asettaa Anita densa kohtaamispaikkana. Kolmas Ojala töitään näytteille. kerta toden sanoo! Viime vuonna pitämämme kyläläis ten taidenäyttely tiekirkossa palveli myös Riihigalleriassa kävijöitä ”lisä mausteena”, kun kylässä oli toinen kin taidenäyttely. Yleensä ovat muu alta tulleet vierailijat olleet ihastuk sissaan sekä itse rukoushuoneraken nuksen että jokimaiseman kauneu desta. Viime vuonna joku sanoikin, että ”rukoushuone on koko kylän helmi.” Jos sinulla on kotonasi jokin hengel lisaiheinen taideteos, jonka raaskit luovuttaa lainaan tiekirkon ajaksi, voisimme tänä vuonna esitellä lisäk si myös tällaisia töitä. Tuo ne tiekir kon avajaisiin mennessä varustettu na taiteilijan ja omalla nimelläsi, sekä mielellään jollain tarinalla tai raama tunkohdalla. Tervetuloa poikkeamaan tiekirkossa siis tänä kesänä yksin tai ystävinesi! Ovet ovat auki 21.62.8 tiistaista sun Taidenäyttely saa jatkonsa. Viime nuntaihin klo 1318. Paikalla on vuoden ”yleiskatsauksen” jälkeen, jolloin oli esillä yhdeksän taiteilijan opas. Avajaistilaisuus on 21.6. klo 13. Olkoon tämäkin tiekirkkokesä link ”näytteitä”, on tästedes ajatus, että vanhat ja uudet taiteilijat saavat vuo kinä taivaan ja maan välillä! Tom Riska VIRRAN VARRELTA Päijälän kylän äänenkannattaja, juhannus 2015 ilmestyy neljä kertaa vuodessa jaetaan lähiseudun postilaatikoihin ladattavissa www.paijala.fisivustolta julkaisijat: Päijälän kristillinen yhdistys ja Päijälän seudun kyläyhdistys toimitus: Hannu Lahtinen, Ulla Lahtinen, Risto Lehto, Terhi Ratalahti, Tom Riska, Aino Ruokola, Matti Santanen, Merja Åkerlind taitto: Juha Mäkinen yhteystiedot: Päijälän kristillisen yhdistyksen puheenjohtaja Hannu Lahtinen, 0500 304 769 [email protected] Päijälän seudun kyläyhdistyksen puheenjohtaja Aino Ruokola, 040 535 9041 Päijälän tapahtumat kesällä 2015 Kesälauantaisin klo 9-11 tori sillan kupeessa (paitsi juhannusaattona perjantaina) klo 1 0-1 3 kirjasto ja kahvio Pirtillä (juhannusaattona klo 1 0-1 2) Ke 1 7.6. klo 1 8 Riihigallerian avajaiset: Nivarpäiden muistonäyttely Avoinna ti-su 1 7.6. -1 6.8. klo 1 2-1 7 ; liput 5 e, alle 1 5-v. ilmaiseksi, kahvio Su 21 .6. klo 1 3 Tiekirkon avajaiset (tiekirkko avoinna ti-su 21 .6. -2.8. klo 1 3-1 8) Anita Ojalan taidenäyttely La 27.6 klo 1 5 Kirjapiiri Riihigallerialla; luettavana osin paikallishistoriasta kertova Osmo Kailan Seitsemän nuoruuden vuotta -kirja Su 28.6. klo 1 8 Yhteislaulutilaisuus Riihigallerialla Heinäkuussa lauantaisin klo 11 Lasten kerho Rukoushuoneella To 2.7. klo 1 8 Hyötykasvikerho kompostoinnin merkeissä Vintturissa. Lähtö Pirtiltä varttia vaille. Su 5.7. klo 1 8 Viisikielisen lauluilta Rukoushuoneella Ma 6.7. klo 1 8 Runon ja suven ilta Pirtillä La 1 8.7. klo 9-1 3 Kesätori Pirtillä Su 26.7. Kesäjuhla Rukoushuoneella klo 1 0 Messu: Auni Kaipia ja Joel Luhamets; ruokailu klo 1 3 Kesäjuhla: pääpuhujana piispa Joel Luhamets Tartosta Pe 31 .7. Nesteralli 2015, Päijälän pikataival HUOM! Myynti- ym. tehtäviin kaivataan lisää talkoolaisia! La 22.8. klo 11 Päijälässä koulua käyneiden tapaaminen; ilmoittautumiset 8.8 mennessä Marja Ikoselle (040 5247944), Ulla Lahtiselle (050 3245532) tai kirjastoon. Tilaisuus alkaa ruokailulla. Ota mukaan vanhoja valokuvia ym. Osallistumismaksu n. 30 euroa. Su 23.8. Pyhiinvaellustapahtuma Längelmäen kirkosta Päijälän rukoushuoneelle klo 1 0 hartaushetki Längelmäen kirkossa, josta kävellen tai osittain kirkkoveneellä Päijälän rukoushuoneelle ehtoollishetkeen klo 1 8. Tied. Hannu Lahtinen 0500 304769 La 1 9.9. klo 9-1 3 Syystori Pirtillä Su 4.1 0. Elojuhla ja myyjäiset Rukoushuoneella Osallistumalla toimintaan edistät kylän palveluiden säilymistä ja kehittämistä. Lisätietoa: www.paijala.fi, Facebookin Päijäläryhmä, kylän ilmoitustaulu
