Ennakkoraivaus on jo vakiintunut osa puunkorjuuta, tietää metsuri

METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 24. SYYSKUUTA 2015 • NRO 18 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933
Leimikko
korjuukuntoon
Ennakkoraivaus on jo vakiintunut
osa puunkorjuuta, tietää
metsuri Tommi Lindén.
Kuva Seppo Samuli
Sivut 18–19
Ajankohtaista: Energiahakkeen käyttö laski ›› sivut 10–11 Puukauppa: Korjuukisa kiristyy ›› sivut 12–13
Kokeiltua: Uutuus puunkaatoon ›› sivu 22 Lukijalta: Metsävaratietoa moneen lähtöön ›› sivu 29
2
A
J
A
S
S
A
24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18
LYHYET
Karttapalvelusta apua
kunnostusojitukseen
Suomen metsäkeskus on kehittänyt
metsäammattilaisten avuksi veden
virtausmallikarttoihin perustuvan
palvelun. Virtausmallikartat auttavat
metsätalouden vesiensuojelun suunnittelussa, niitä voidaan hyödyntää
esimerkiksi kunnostusojituksessa.
Uusi palvelu perustuu paikkatietoon maaston muodoista. Se ei
poista maastossa tapahtuvaa vesiensuojelurakenteiden suunnittelun tarvetta, mutta auttaa suuntaamaan sitä vesiensuojelun kannalta
herkille alueille.
Metsänomistajat
luottivat yhdistyksiinsä
Metsänhoitoyhdistyslain muutos ei
ole aiheuttanut yhdistyksissä suurta jäsenkatoa. Yhdistysten jäsenistä noin 80 prosenttia on pysynyt
mukana.
”Olemme erittäin tyytyväisiä.
Uhkakuvat eivät ole toteutuneet”,
MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen kertoo.
Vanhoista jäsenistä noin 10 prosenttia on eronnut yhdistyksestään.
Toiset 10 prosenttia ei ole maksanut
jäsenmaksua, mutta ei ole ilmoittanut eroavansakaan.
Stora Ensolta uusi
metsänomistajapalvelu
Stora Enso on avannut uuden palvelun metsänomistajille. Metsäpolku-palvelussa korostuvat vaihtoehdot – taloudellisen tuoton ohella
tarkastellaan luontoarvoja, virkistyskäyttöä ja maisemanhoitoa.
Palveluun on koottu ensimmäistä kertaa kaikki metsänhoitovaihtoehdot. Käytössä on myös ympäristöjärjestö WWF:n hyväksymiä
metsänkäsittelytapoja. Stora Enso ja WWF ovat solmineet yhteistyösopimuksen metsäluonnonhoidon tiimoilta.
Puurakentamiseen
professori Itävallasta
Suomen Metsäsäätiön, MTK:n säätiön ja Kouvolan kaupungin lahjoittama puurakentamisen professuuri on täytetty. Tehtävään on valittu
33-vuotias itävaltalainen tekniikan
tohtori Gerhard Fink.
Fink aloittaa työt Aalto-yliopistossa vuoden vaihteessa. Lahjoitusprofessori on viisivuotinen, lahjoituskauden jälkeen pestin on tarkoitus
siirtyä Aalto-yliopiston normaaliksi toiminnaksi.
Metsälehdellä liki
200 000 lukijaa
Kansallisen mediatutkimuksen
(KMT) mukaan Metsälehdellä (Metsälehti ja Metsälehti Makasiini) lukijamäärä on 197 000 lukijaa. Määrä
koskee syksyä 2014 ja kevättä 2015.
Avohakkuut
yleistyvät
sähkölinjoilla
Voimajohtoaukeiden reunametsiä hoidetaan yhä useammin
avohakkuun kaltaisilla ainespuuhakkuilla.
VALTTERI SKYTTÄ, teksti
JANNE ULVINEN, kuva
S
uurjännitelinjojen reunametsiin tehdään yhä useammin
avohakkuun kaltaisia ainespuuhakkuita. Voimajohtojen reunametsien tutumpi hoitomenetelmä on tähän asti ollut puunlatvojen
helikopterisahaus.
Nyt johtojen reunavyöhykkeiltä
poistetaan lähtökohtaisesti kaikki
tukki- ja kuitumittaiset puut.
”Ainespuuhakkuuta tullaan tar-
joamaan metsänomistajille vaihtoehdoksi jatkossa. Metsänomistajalla on myös yhä mahdollisuus valita
reunavyöhykkeen käsittelyvaihtoehto”, sanoo asiantuntija Mikko
Nykänen Suomen kantaverkosta
vastaavasta Fingridistä.
Helikopterisahaus
vuorottelee
Puiden rajuun kaatoon on kaksi
syytä: metsänkäsittelyn aikavälin
pidentäminen ja rahallinen hyöty
puunomistajalle. Kantaverkkoyh-
tiö on lunastanut käyttöoikeuden
johtoaukealle ja reunavyöhykkeelle, mutta maa ja puut kuuluvat yhä
metsänomistajalle.
Nykäsen mukaan metsänomistajien on ollut hankalaa saada kaupaksi reunavyöhykkeeltä poistettuja puita, jos hakkuussa on poistettu
vain sähköjohdoille vaaralliseksi
käyviä pitkiä, niin sanotun lunastusrajan ylittäviä puita.
Sähkönsiirtovarmuuden lisäksi reunametsien hoitoväli pitenee
kymmenillä vuosilla.
AJASSA
24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18
Voimajohtoaukean reunametsää
on kaadettu tänä syksynä
muun muassa Iisalmen lähellä.
Avohakkuuvaihtoehto voi olla uutta
metsänomistajalle.
”Parinkymmenen vuoden päästä
avohakkuusta on vuorossa latvojen
helikopterisahaus. Nämä toimenpiteet vuorottelevat”, Nykänen sanoo.
Puunomistaja päättää
korjuutavan
Suurjännitelinjojen reunametsiä
hoidetaan 700–800 kilometriä vuosittain. Ainespuuhakkuiden määrää
lisää myös uusi sähkömarkkinalaki,
joka on asettanut sähköverkon haltijalle tiukemmat vaatimukset kunnossapidosta.
”Metsänomistajista yli 90 prosenttia antaa valtakirjan kaikkien
puiden kaadolle. Kattava valtakirja on myös ehto järkevälle kaatotoiminnalle”, Nykänen kertoo.
Metsänomistajan on hyvä tietää,
että jos ei ole kyse sähköjohdolle
vaarallisesti puusta, puun kaatamisesta päättää puunomistaja.
Fingridin kantaverkon reunametsien puunkorjuusta huolehtivat eri puunkorjaajat. Esimerkiksi
UPM Silvesta tarjoaa reunametsien puunomistajille kolme vaihtoehtoa: ainespuukorjuun ja puun
yhteismyynnin, ainespuukorjuun
ja puiden jäämisen metsänomistajan myytäväksi tai pelkkien ylipitkien puiden korjuun.
”Ainespuun korjuu tulee olemaan
se malli, jolla voimalinjojen reunametsiä hoidetaan jatkossa. Latvojen
sahaaminen helikopterilla aiheuttaa puuaineksen pilaantumista”, sanoo UPM:n Silvestan toimitusjohtaja Jukka Koivumäki.
Puista hankintahinta
Suurin osa metsänomistajista osallistuu Koivumäen mukaan reunametsäpuiden yhteismyyntiin. Metsänomistaja saa reunametsäpuista
hankintahinnan, sillä Fingrid maksaa puunkorjuun.
Koivumäen mukaan hankinta- eli
tienvarsihinta näkyy etenkin kuitupuun hinnassa.
Reunametsien kohdalla metsänomistajan tulee siis seurata hankintahintoja kun päättää, osallistuuko
yhteismyyntiin vai myykö puut itse. Tukkia reunametsistä ei metsänomistajalle juuri kerry sähkölinjasta
johtuvan pituusrajoituksen vuoksi.
Avohakkuun kaltainen ainespuukeruu on yleistynyt myös pienempijännitteisten sähkölinjojen
vierimetsissä. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistyksellä on käynnissä noin 1 000
kilometrin mittainen keskijännitteisten sähkölinjojen hoitourakka.
”Ihmisillä on yhä muistissa viime uudenvuoden sähkökatkot, joten nyt on hyvä aika hoitaa linjojen vierimetsiä. Avohakkuusta on
se hyöty, että metsänomistajat saavat hakkuista pientä hintaporkkanaa ja sähköyhtiö saa pidemmäksi
aikaa varmuuden, ettei puita kaadu
linjoille”, kertoo Vesa Vänttinen
Pohjois-Karjalan mhy:stä.
MTK:
Kemeran
leikkaukset
valitettavia
Kemeratuet kutistuvat
ensi vuonna 15 miljoonalla
eurolla. Suunnitelmissa on
muun muassa juurikäävän
torjunnan tuen lopetus.
JUSSI COLLIN
KEMERATUKEA ollaan leikkaamassa 15 miljoonalla eurolla, mikä laittaa vasta kesällä
käynnistyneen uudenkin kemeran uusiksi.
MTK pitää leikkauksia valitettavina, mutta väistämättöminä.
Maa- ja metsätalousministeriön kaavailuissa juurikäävän torjunnan ja terveyslannoitusten tuet lopetettaisiin kokonaan, lisäksi muun muassa nuoren metsän hoidon,
suometsien hoidon ja metsäteiden tukiehtoja kiristämällä. Ennalleen jäisi vain taimikon varhaishoidon tuki.
Leikkaukset painottuvat Etelä-Suomeen.
”Se on oikein. Kemeran uudistushan kur-
Sahoilla
näkyi
valoa
Vapon ja Junnikkalan
tulokset paranivat.
motti Pohjois-Suomea kunnolla”, MTK:n
metsäasiantuntija Lea Jylhä totesi.
Tukea turhan järeisiin kohteisiin
Järjestö on löytänyt uudesta kemerasta jo
ongelmiakin. Nuoren metsän hoidon ja rankojen keräilyn tuki näyttäisi ohjautuvan
turhan järeisiin kohteisiin, jolloin tuesta
tulee kuitupuun hintatukea. Tähän viittaisi sekin, että ensiharvennusten kuitupuun
hinta putosi yllättäen keväällä. MTK esittää, että läpimittaa laskettaisiin 14 senttiin,
jolloin tuen piiristä karsiutuisivat muutenkin kannattavat ensiharvennusleimikot.
Harmillista on sekin, että muutosvuosi
on tuonut runsaasti kemerahakemuksia ja
”MELKEIN PUOLET ENSI
VUODEN KEMERARAHOISTA
ON JO KÄYTETTY.”
ruuhkauttanut Metsäkeskuksen. Keväällä
päättyneen vanhan kemeran aikaisia tukihakemuksia tuli odotettua enemmän ja niitä
siirtyy korvattavaksi ensi vuodelle noin 20
miljoonan euron edestä. Nykyisen kemeran maksatuksia ennakoidaan siirtyvän ensi vuodelle viiden miljoonan euron edestä.
”Tämä tarkoittaa, että melkein puolet
ensi vuoden kemerarahoista on jo käytetty”, Jylhä toteaa.
Lakiesitystä uusitusta kemerasta odotetaan lausuntokierrokselle loppusyksystä. Voimaan uusi laki voisi tulla ensi vuoden alkupuolella.
Ylä-Sahran mukaan niiden liikevaihto on
pysynyt edellisvuosien tasolla ja parantuneen tuloksen takana ovat voimakkaat tehostamistoimet.
Tulosta ei pysty suoraan vertaamaan
edeltäneeseen tilikauteen, joka oli poikkeuksellisesti 16 kuukauden mittainen.
Vapo on pääosin energiakonserni ja vuoden vaihteessa katkeava tilikausi katkeaa
kesken lämmityskauden, minkä vuoksi koko konsernin tilikausi muutettiin mittaamaan lämmityskautta.
MIKKO HÄYRYNEN
Kalajoella sahaus
kannatti hyvin
VAPO-KONSERNIN sahayhtiö Vapo Timber nousi huhtikuun lopussa päättyneellä
tilikaudellaan niukasti positiiviseen tulokseen monien tappiollisten vuosien jälkeen.
Yhtiön omavaraisuusaste on laskenut
vuodesta toiseen, mutta on vieläkin sahayhtiöksi huomattavan korkea, lähes 40
prosenttia.
Vapo Timber myi suurimman yksikkönsä, Hankasalmen sahan toissa vuonna Versowoodille, minkä vuoksi liikevaihto on laskenut selvästi. Vapo Timberillä on
edelleen sahat Pielisen itäpuolella Lieksassa ja Nurmeksessa. Toimitusjohtaja Juhani
Kalajokisen perheyhtiö Junnikkala Oy:n
viime vuosi oli hyvä, sillä liikevaihto kasvoi miljoonan, mutta tulos yli kaksi miljoonaa euroa.
Toimitusjohtaja Kalle Junnikkalan mukaan taustalla oli lähinnä perussahauksen
hyvä alkuvuosi ja merkittävään kokoon kasvanut oma jatkojalostus. Junnikkala valmistaa etenkin talojen ulkoverhousten pohjamaalattuja panelilautoja.
”Viime vuoden kesällä tilanne kääntyi
heikommaksi, ja sama kehitys jatkuu edelleen. Tälle vuodelle on tulossa huonommat
tulosnumerot.”
Molemmat voiton puolella
Junnikkala
Liikevaihto Liiketulos Liiketulos-% Omavaraisuusaste Sijoitetun pääoman tuotto, %
69,1
4,5
6,5
33,8
16,3
(tilikausi kalenterivuosi 2014)
Vapo Timber
Liikevaihto Liiketulos Liiketulos-% Omavaraisuusaste Sijoitetun pääoman tuotto, %
89
0,8
0,9
38,7
4,6
(tilikausi päättyi huhtikuun loppuun 2015)
3
TÄSSÄ N U M E ROSSA
AJASSA
Helsinkiin nousee
puinen asuinalue
Sivu 5
Valtakuntaan uusi
ykkösmetsävirkamies
Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston uusi johtaja löytyi
ely-keskuksesta.
Sivu 6
Lappiin mahtuu
hyvin sellutehdas
Sivu 8
Metsänomistajat eivät
ole yhdestä puusta
Sivu 9
METSÄSTÄ
4,4 kilogrammaa
uiton historiaa
Sivut 16-17
Saaressa pitää
olla moniosaaja
Lilja Järviseltä onnistuu
niin lossin ajaminen,
metsänhoito kuin pettuleivän
paistaminenkin.
Sivut 18–19
Halla muotoilee
kapean kuusenlatvan
Sivu 19
Poikaoksaa ei
pidä säästellä
Sivu 23
PILKKEITÄ
Kylmä kesä pani
männyn koville
Erityisesti Ylä-Lapin mäntyjen
kasvaimet jäivät ohuiksi ja
neulaset lyhyiksi.
Sivu 24
Kummitusvaara
peurajahdissa
Sivu 25
Kastanjat tuovat
tasa-arvoa Keniaan
Sivu 26
Kanadan kataja ei
juuri maasta nouse
Sivu 30
4
AJASSA
24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18
ME TSALEHTI.FI
”Jopa asiaa tutkailtuna on
hoitosopimus tuottava malli
metsänhoitoon. Metsä Groupin
ja Luonnonvarakeskuksen
vertailussa todettua on, että
sopimusasiakas tekee 25
prosenttia parempaa tulosta
metsillään.” Jees H-valta
”Syy siihen, että yhtiö
pystyy teettämään hoitotyöt
edullisemmin, lienee siinä,
että niillä on huippumetsurit
hommissa. Metsänviljelyja taimikonhoitotyöt
tapahtuvat niin tehokkaasti
ja ammattitaidolla, että
vaikka urakkataksa on
poljettu alas, kaverit
tienaavat riittävän hyvin.”
Jätkät Pätkät
”Eiköhän tuo 25 prosenttia
selity ihan sillä, että
niissä metsissä tehdään
kukin toimenpide juuri
oikeaan aikaan.”
Korpituvan Taneli
”Käsittääkseni tämä
vertailuryhmä on siis kaikki
metsänomistajat. Joista suuri
osa ei edes pyri aktiivisesti
tuottavaan metsätalouteen,
tuskin myy puuta kerran
kymmeneen vuoteen. Oikea
vertailuryhmä olisi muut
aktiivista metsätaloutta
harjoittavat metsänomistajat.”
Rane
”25 prosenttia on niin
suuri luku, että missään
koko metsänhakkuu- ja
muokkausketjussa ei ole kate
tuota luokkaa. Kate pyörii 5–10
prosentin välillä. Voi olla, että
puunhinnoissa sopimusasiakas
saattaa jonkin provikan saada.”
Metsuri Motokuski
”Myös näitä kantaasiakassopimuksia kannattaa
kilpailuttaa. Puuntuottajat
osaavat yleensä laskea ja
valita itselleen sopivimmat
kumppanit, joita voi olla myös
useampia.” Puun takaa
PÄÄK IRJ OIT US
Metsähakkeen kulutus hiipuu
Energiapuu käy tänä syksynä
nihkeästi kaupaksi. Laimeaa kysyntää
selittää viime talven leuto sää, minkä
ansiosta puuta on jäänyt paljon varastoon, mutta teiden varsilla odottavat
kasat kertovat myös isommasta polttoainemarkkinoiden murroksesta.
Sähköstä on ylitarjontaa, öljy on
halventunut, kivihiili pysynyt edullisena ja päästöoikeuksien hinta matalana. Ensimmäisenä tiukentuvassa
energiapelissä häviää hakkuualoilta
ja nuorista metsistä haketettu polttoaine.
Viime vuonna metsähakkeen käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa kääntyi pitkästä aikaa laskuun.
♦♦♦
Vielä muutama vuosi sitten uusia
puuenergiaa hyödyntäviä laitoksia
rakennettiin paljon, ja metsähakkeen poltto kaksinkertaistui lyhyessä
ajassa. Käyttömäärä ylsi jo kahdeksaan miljoonaan kuutiometriin 2013,
mutta viime vuonna kulutus väheni
kuusi prosenttia.
Sama suunta jatkui myös viime
talvena, eikä uutta kasvua metsähakkeen poltossa ole näkyvissä. Bioenergia ry:n tekemän kyselyn mukaan energiayhtiöt eivät usko, että
puun käyttö lähivuosina lisääntyisi energiantuotannossa. Yhdeksi
syyksi ne mainitsevat tempoilevat
tukijärjestelmät. Poliitikkojen hyvistä aikeista huolimatta tuloksena
on ollut politiikkaa, joka ei rohkaise investoimaan.
♦♦♦
Myös Sipilän hallitus kirjoitti ohjelmaansa kunnianhimoiset tavoitteet
uusiutuvalle energialle, mutta vielä ei
tiedetä, miten se aikoo ne toteuttaa.
Käytännön toimina hallitus on
pannut alulle energia- ja ilmastostrategian sekä uusiutuvan energian tukijärjestelmän valmistelun. Fossiilisia polttoaineita on tarkoitus
NÄKÖKUL MA
ELIISA
KALLIONIEMI
päätoimittaja
eliisa.kallioniemi@
metsalehti.fi
S I TAAT T I
Tuhkaa vai tuulta?
Hallitus aikoo nostaa uusiutuvan
energian osuutta liikenteessä,
puolittaa tuontiöljyn käytön ja
luopua kokonaan hiilestä. Tavoitetta vauhditetaan rukkaamalla
energiatuet uuteen uskoon.
Kun tuulivoima takuuhintoineen
maksaa maltaita ja ydinvoimaloiden rakentaminen kestää ja kestää,
luonnollisimmin uusiutuva energia
löytyy metsästä. Silti puuenergian
tukijärjestelmien luominen on ollut yhtä tervanjuontia. Osaksi syy-
korvata varsinkin puusta saatavalla energialla.
Toivottavasti myös nuorista metsistä kerättävä puu säilyy vahvasti
mukana uusiutuvan energian raaka-ainevalikoimassa. Pienpuuta metsissä on yllin kyllin, mutta ilman tukea sen korjuu ei kannata. Toisaalta
valtion kannalta rankapuulle ohjattu tuki on tehokas. Polttoaineen lisäksi sillä saa muitakin hyötyjä, kuten työpaikkoja sekä vauhtia nuoriin
metsiin kertyneiden harvennusrästien purkamiseen.
nä ovat olleet EU-säädökset, mutta taustalla on vaikuttanut myös
metsäteollisuuden huoli puun riittävyydestä.
Jos hallitus haluaa päästä tavoitteeseensa, puuenergialle ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa. Tukiporkkanatkin jäävät vaatimattomiksi
ainakin verrattuna siihen, kuinka paljon euroja on jo nyt kylvetty tuuleen.
EERO SALA
Valmistaudumme parhaillaan kehitystyöhön talousmetsien luonnonhoidon tason parantamiseksi sekä vaikuttavuuden
vahvistamiseksi. Tähän tärkeään
työhön toivomme sidosryhmiä mukaan. Nyt tarvitaan yhteistyötä metsiemme monimuotoisuuden parantamiseksi osana luonnonvarojemme
kestävää ja kasvavaa käyttöä.”
Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja
Tomi Salo Metson retkeilypäivässä
Lahdessa.
LUK IJAKUVA
Raita ja koira
GALLUP
Oletko ennakkoraivannut itse?
318
ajia
sta
va
Ei
15%
Kyllä
85%
Uusi kysymys:
Oletko maksanut vapaaehtoisen
menekinedistämismaksun?
Osallistu kyselyyn osoitteessa
www.metsalehti.fi
”Kaadoin peltopohjalta tällaisen raidan. Tyveltä paksuus noin 38 ja latvalta noin 28 senttiä. Pituudeksi tuli
noin 3,5 metriä. Tarkoitus olisi sahauttaa leppien kanssa kenttäsahalla.”
Leikkuri
Lukijoiden kuvat osoitteessa
metsalehti.fi/Metsalehti/
Lukijoiden-kuvat.
Voit myös lähettää kuvasi
sähköpostilla osoitteeseen
[email protected].
Julkaistuista kuvista maksamme
50 euroa.
Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio
p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: [email protected] www.metsalehti.fi
AJASSA
24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18
5
AJA N KOHTA I N EN
Helsinki rakentaa puusta
Helsingin Honkasuolle
nousee asuinalue, jonka
asemakaava määrää talot
puurakenteisiksi.
VALTTERI SKYTTÄ, teksti
MARKKU OJALA, kuva
P
uurakentaminen on lyömässä läpi. Tai ainakin tämän juhlapuhetoiveen kannattajilla on uusi käytännön ilonaihe Suomen suurimmassa
kaupungissa.
Helsingin Honkasuolle rakennetaan
asuinalue, jonka rakennukset on asemakaavassa määrätty kaikki puurakenteiseksi.
Päätös on poikkeuksellinen. Honkasuon asemakaavaan merkityn puurakennevaatimuksen laillisuus on vahvistettu korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
”Tämä antaa kaupungeille ja kunnille
mahdollisuuden määrätä alueiden rakentamistapaa ja edistää esimerkiksi puurakentamista suosivaa kaavoitusta”, sanoo
Honkasuosta vastaava projektinjohtaja
Kimmo Kuisma Helsingin kaupungilta.
Pääkaupunkiseudulla rakentaminen
on vilkkainta Suomessa, joten ei ole ihme, että puurakennevaatimuksen vei oikeuteen betoniteollisuus.
”Kilpailukyky osoitettava”
Kuisman mukaan pallo on nyt puurakentajilla. Puurakentamiseen pitää saada jatkuvuutta kertaprojektien sijaan, ja ketju
suunnittelijasta materiaalien toimittajaan
sekä itse talon rakentajaan pitää olla yhtä toimiva kuin betonirakentamisessa.
”Puurakentamiselle tulee tarjota mahdollisuuksia, mutta toisaalta toimialan tu-
lee osoittaa kilpailukykynsä.”
Honkasuon kaltaisten hankkeiden
myötä kaupungin suunnittelijat ja rakentajat saavat tietoa puurakentamisen
mahdollisuuksista.
”Pohjoisen puurakentajat ovat selvästi kiinnostuneet pääkaupunkiseudusta.
Helsingin tavoitteena on lisätä kilpailua
rakentamisessa ja saada uusia toimijoita mukaan.”
Käytännön tietoa
Helsingissä on alkamassa myös vertailuseuranta puu- ja betonirakentamisen
eroista. Honkasuon tavoin Luoteis-Helsingissä sijaitsevalle Kuninkaantammen
uudelle asuinalueelle rakennetaan viereisille tonteille puu- ja betonikerrostalot.
”Rakentajat ovat sanoneet, että puukerrostalon rakentaminen on nopeampaa, koska puurakenteiden ei tarvitse
kuivua samalla tavalla kuin betonitaloissa. Rakentaminen täytyy tosin tehdä suojateltan alla. Uudessa vertailukohteessa saamme tästä puolueetonta tietoa”,
Kuisma kertoo.
FAKTA
Honkasuon asuinalue
»»Rakennetaan Helsingin ja Vantaan
rajalle.
»»Omakotitaloja, pientaloja ja kerrostaloja 1 600 asukkaalle.
»»Kaikkien rakennusten oltava puurakenteisia.
»»Ensimmäisten, kainuulaista puuta
olevien talojen rakennus alkanut.
»»Alueen määrä valmistua vuoteen
2020 mennessä.
Kaavoittamisella kaupunki ohjaa, mitä uusille alueille rakennetaan, sanoo Kimmo
Kuisma. Honkasuon puurakennekaavan taustalla on tavoite ekologisesta kestävyydestä:
etenkin massiivipuurakenteisiin sitoutuu hiiltä.
KOLU MN I
Puun käytön
lisäystä odotellessa
Viimeviikkoisen kauppamatkani tein metsien kautta
kahta eri reittiä. Uteliaisuuteni piiriin kuuluu metsien
tilan tutkiminen ja varsinkin ihmistoiminnan jälkien
seuranta. Kauppamatkani pituus oli noin 70 kilometriä,
ja matkan varrella näin vain yhdessä paikassa kuluvana
vuonna tehtyä taimikonhoitoa. Matkalla oli myös
kauniita harvennushakkuita, joiden onnistumisen
edellytys on oikeaan aikaan tehty taimikonhoito.
Onneksi yhtään hullua hakkuuta ei vastaani tullut.
Kesällä autoillessani sen sijaan vastaan tuli muutama
sellainen energiapuuhakkuu, joissa ei mieli mettä
keittänyt. Mieleen tuli kysymys: kenen toimesta ja
kenen vastuulla ja haluaako metsänomistaja todella
metsänsä tähän tilaan?
Luin ministeri Kimmo Tiilikaisen haastattelun, jossa
hän yksiselitteisesti siirsi vastuun metsänhoidosta vain
metsänomistajien harteille. ”Voi taivahan jumala”,
sanoi Herkko Päätalo, kun vaimonsa Riitu puhui
hänen mielestään asian vierestä. Kai vastuu Suomen
metsien tilasta sentään hieman laajemmalle jakaantuu.
Eihän lääkärin vastaanotolle menevä potilaskaan itse
tautiaan ja hoitoaan tiedä ja määrittele. Maa- ja metsätalousministeriön tehtävänä on johtaa valtakunnan
metsäpolitiikkaa, kai siihen tehtävään kuuluu myös
vastuu Suomen metsien tilasta.
♦♦♦
Viimeisimmät tulokset valtakunnan metsien tilasta
kertoivat karua kieltä taimikoiden laadusta ja taimikonhoidon puutteista. On helppo rehvastella nykyisillä
hakkuumahdollisuuksilla ja aikaisempien vuosien
työllä. Lienee varsin selvää, että jos hyvien taimikoiden
määrä jatkuvasti vähenee ja huonojen lisääntyy, niin
seuraukset tulevaisuudessa ovat vakavat. Mahtaako
kukaan tutkia vakavissaan miten nykyinen taimikonhoidon laiminlyönti vaikuttaa hakkuumahdollisuuksiin
jo parin vuosikymmenen kuluessa?
Parin vuoden kuluttua tapahtunee metsähistorian
suurin puun käytön lisäys Suomessa. Usko puuhun ja
suomalaiseen osaamiseen ei sittenkään ole kadonnut,
vaikka alalle on auringonlaskua odotettu ainakin 30
vuotta. Kysyntähyppy on odotettavissa; mielenkiintoista
on nähdä tuleeko samaan aikaan myös tarjontahyppy.
Viestintä aiheesta on mielenkiintoista – metsänomistajajärjestö vakuuttaa puuta tulevan markkinoille.
Tässä viestissä on kuitenkin vahva taka-ajatus: puuta
tulee markkinoille jos kuitupuun hinta nousee. Toinen
ääripää on Metsäteollisuus ry, joka ruikuttaa ainaisesta
puupulasta ja kurjuudesta puumarkkinoilla.
♦♦♦
Jännityksellä odotan, valmistellaanko tarjontahyppyä
millään tavalla. Tieinfran parantamiseen on jo luvattu
varoja ja metsäkoneenkuljettajien koulutusta lisätään.
Metsänomistajien palveluiden lisäämisestä on ole vielä
nähnyt merkkejä. Metsäkeskusten resursseja on leikattu
ja metsänhoitoyhdistykset hakevat uutta tasapainoa
talouteensa metsänhoitomaksun loputtua. Toivoisin
metsäpolitiikan johdon vakavasti hakevan ratkaisua
metsäverotuksen kehittämiseen, tilakoon kasvattamiseen
ja ammattimaisen metsänomistuksen edistämiseen.
Nykyinen hallitus on valtakunnan talousvaikeuksien
kanssa niin syvällä suon turpeessa, että toivoisin metsäalan löytävän ratkaisut tarjontahypyn aikaansaamiseksi
omin päin.
KAARLO OUNI
Kirjoittaja on
metsänhoitaja ja
metsätalousyrittäjä.
10 AJASSA
24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18
Metsähakkeen
kohtalonhetki
Kuvaaja
Metsähakkeen käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa kääntyi
viime vuonna laskuun. Jatkoon vaikuttavat niin ensi
talven sää, kivihiilen hinta kuin poliittiset päätöksetkin.
Metsähakkeen kasvu katkesi
Energiapuukaupassa laskua
Metsähakkeen käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa 2000–2014.
Energiapuun pysty- ja hankintakauppojen kauppamäärät.
milj. m³
10
milj. m³
1,2
1,0
8
0,8
6
4
0,4
2
0,2
0
Rankapuu
Kokopuu
Latvusmassa
Kannot
0,6
0
2000
-02
-04
-06
-08
-10
-12
2014
2014/1
2014/2
2014/3
2014/4
2015/1
Lähde: Luke
Rankapuusta paras hinta
Energiapuusta pysty- ja hankintakaupoissa maksetut hinnat ilman valtion tukea.
Pystykaupat, €/m³
5
Hankintakaupat, €/m³
30
4
25
3
20
Rankapuu
Kokopuu
15
Latvusmassa
10
Kannot
2
1
0
-1
2014/1
2014/2
2014/3
2014/4
2015/1
5
2014/1
2014/2
2014/3
2014/4
2015/1
AJASSA
24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18
LIINA KJELLBERG, teksti
JOHANNA KOKKOLAKETTUNEN, kuvat
M
etsähaketta mahtuu 5,3 miljoonaan kuutiometriin paljon.
Näillä näkymin
liian paljon. Sen
verran metsähakkeen vuotuista
käyttöä pitäisi lisätä, jotta Suomi yltäisi tavoitteeseensa nostaa metsähakkeen käyttö 13,5
miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2020 mennessä.
Tavoitteeseen tuskin päästään: lämpö- ja voimalaitoksissa käytetyn metsähakkeen määrä
kääntyi viime vuonna laskuun.
”Tavoite ei ole enää realistinen. Sen edellytyksenä oli, että metsähakkeen käyttömäärät
kasvaisivat vuosittain”, sanoo
Bioenergia ry:n toimialapäällikkö Tage Fredriksson.
Mistä on kyse? Onko metsähakkeen käyttö saavuttanut lakipisteensä? Onko edessä sama
kehitys kuin Ruotsissa: kun huippu on saavutettu, alkaa alamäki?
Voi olla – tai sitten ei.
giapuun hakkuiden kannalta
haastavat. Taustalla ovat muun
muassa leudot talvet. Niiden takia energiapuun kauppa seisoo
tälläkin hetkellä, eikä tilanteen
odoteta paranevan ainakaan tänä syksynä.
”Energiapuuta on vielä hyvin
varastossa”, sanoo Luonnonvarakeskus Luken professori Antti Asikainen.
Koneyrittäjien liiton varatoimitusjohtajan Simo Jaakkolan mukaan tilanne on haastava
erityisesti hakeyrittäjille. Puunkorjuun puolella hakkuukalustoa voidaan siirtää ainespuun
korjuuseen mutta hakepuolella koneet seisovat, jos hakkeella ei ole kysyntää.
Pelkät leudot talvet eivät kuitenkaan kääntäneet metsähakkeen käyttöä laskuun. Energiapuukauppaa lukuun ottamatta
puukaupassa on ollut melko hyvä
vire, joten energiantuotantoon
on tarjolla paljon metsäteolli-
Ensin faktat. Metsähake on
puusta tehtyä polttoainetta, jota käytetään niin lämpö- ja voimalaitoksissa kuin maatilojen
lämmityksessäkin.
Metsähaketta tehdään energiapuusta. Energiapuuksi taas
lasketaan pääasiassa sellainen
puu, joka ei kelpaa puunjalostukseen: uudistushakkuualoilta
kerätyt kannot ja latvusmassa sekä esimerkiksi harvennettavista
nuorista metsistä korjattavat rungot, oksista karsittuina rankapuina tai karsimattomina kokopuina.
Viime vuosina metsähakkeen
raaka-aineena on tosin käytetty
myös varttuneemmista metsistä korjattuja järeämpiä runkoja. Fredrikssonin mukaan kuitupuulle ei kaikkialla ole muuta
käyttöä kuin energiakäyttö.
Suomessa käytetty energiapuu
on pääosin kotimaista. Metsähakkeeksi energiapuu muuttuu,
kun se haketetaan joko metsätien varressa, välivarastolla tai
käyttöpaikassa.
Varastot täynnä
Pari viime vuotta ovat olleet metsähakkeen ja siten myös ener-
ko maassa seitsemän euroa kuutiometrille. Uuden kemeralain
mukaan nuoren metsän hoidon
yhteydessä tehtävään pienpuun
korjuuseen voidaan myöntää tukea 220 euroa hehtaarille. Se tarkoittaa Fredrikssonin mukaan
noin viittä euroa kuutiometrille.
Käytännössä tukimäärä on siis
pienentynyt. Lisäksi uusi kemera mahdollistaa tuen myöntämisen myös kuitupuulle.
Suomen metsäkeskuksen bioenergian ja biotalouden asiantuntija Urpo Hassinen on huolissaan hallituksen kemeratukiin
suunnittelemista leikkauksista.
Hänen mukaansa uudet energiainvestoinnit edellyttävät tuilta
jatkuvuutta ja ennustettavuutta.
… ja sähkön
tuotantotukeen
Sähköntuotannossa metsähake alkoi Fredrikssonin mukaan
menettää asemiaan kivihiilelle
jo vuonna 2013. Viimeinen niitti oli hänen mukaansa eduskunnan maaliskuinen päätös hyväksyä lakiesitys metsähakkeella
tuotetun sähkön tuesta.
Esityksen mukaan metsähakkeella tuotetun sähkön tuki kyllä
nousee, mutta jos hake tehdään
järeän puun hakkuukohteelta saadusta jalostuskelpoisesta
tukki- tai kuitupuusta, maksetaan tuesta vain 60 prosenttia.
Lakiesitys odottaa nyt Euroopan komission hyväksyntää. Näillä näkymin laki tulee
voimaan loppuvuodesta. Uuden lain mukaista tuotantotukea maksettaisiin silloin sähköstä, joka on tuotettu vuonna 2018.
Energiavirastossa valmistellaan
parhaillaan ohjeita sähköntuottajille energiapuun hankintaan.
”Ohjeet on saatava valmiiksi
ensi vuodeksi, jotta niitä voidaan
alkaa soveltaa energiapuun hankinnassa. Ensi vuonna korjattava
energiapuu voi päätyä voimalaitoksille vasta vuonna 2018”, sanoo Energiaviraston ylitarkastaja Olli Mäki.
”MAAILMA ALKAA
EHKÄ OLLA
METSÄHAKKEEN
OSALTA VALMIS.”
Kotimaista energiaa
suuden sivutuotteita, esimerkiksi kuorta ja purua. Ne menevät
energiantuotannossa metsähakkeen edelle.
”Kuorta ja purua tulee markkinoille joka tapauksessa, ja niistä halutaan päästä eroon. Metsähaketta ostetaan vain, jos sitä
todella tarvitaan”, Fredriksson
sanoo.
Vaikutusta on myös sillä, että
fossiilisiin polttoaineisiin kuuluvan kivihiilen hinta on laskenut. Se taas johtuu siitä, että kivihiiltä on tarjolla käyttömääriä
enemmän. Fredrikssonin mukaan taustalla on myös päästökauppa.
”Päästöyksikön hinta on laskenut niin alhaiseksi, että kivihiilen käyttö on muuttunut kannattavammaksi”, hän sanoo.
Puuta riittää
Muutoksia kemeraan…
Miltä metsähakkeen tulevaisuus
siis näyttää? Raaka-aineesta ei
ainakaan ole pulaa. Suomessa käytettiin viime vuonna 8,2
miljoonaa kuutiometriä metsähaketta, mutta määrä voitaisiin
Luken Asikaisen mukaan nostaa
15–16 miljoonaan kuutiometriin.
Syytön metsähakkeen tai ainakaan energiapuukaupan tilanteeseen ei ole uusi kestävän metsätalouden rahoituslakikaan,
tuttavallisemmin kemera.
Edellisen kemeralain mukaan
energiapuun korjuutuki oli ko-
Metsähakkeen kasvu katkesi
”On energiapuukaupassa parempiakin aikoja nähty”, toteaa Enon
Energialle karsittua rankaa syyskuussa hakettanut yrittäjä Tero
Liimatta. Haketettavaa on hänen mukaansa silti riittänyt.
Asikaisen mukaan lämmön- ja
sähköntuotannossa olisi teknisesti täysin mahdollista käyttää
sen verran metsähaketta. Mutta ongelma ei olekaan raaka-aineen saatavuus vaan sen kysyntä.
Entä Ruotsi? Siellä metsähakkeen käyttömäärät saavuttivat huippunsa kolme vuotta
”AINA PUHUTAAN SIITÄ,
ETTÄ VIENTIÄ PITÄÄ
EDISTÄÄ. VÄHINTÄÄN
YHTÄ TÄRKEÄÄ
ON SÄÄSTÄÄ
TUONNISSA.”
sitten ja kääntyivät sen jälkeen
laskuun. Metsähakkeen sijasta
ryhdyttiin yhä enemmän polttamaan jätteitä. Asikaisen mukaan vastaava tilanne voi olla
edessä Suomessakin.
”Maailma alkaa ehkä olla metsähakkeen osalta valmis. Ensi
Energiapuukaupassa laskua
Metsähakkeen käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa 2000–2014.
Energiapuun pysty- ja hankintakauppojen kauppamäärät.
milj. m³
10
milj. m³
1,2
1,0
8
0,8
6
Rankapuu
Kokopuu
Latvusmassa
Kannot
0,6
4
0,4
2
0,2
0
0
2000
-02
-04
-06
-08
-10
-12
2014
11
2014/1
2014/2
2014/3
2014/4
2015/1
Lähde: Luke
vuosi näyttää, onko lasku pysyvä”, hän sanoo.
Asikainen muistuttaa myös,
että vaikka lämpö- ja voimalaitoksissa käytetyn metsähakkeen
määrä kääntyi viime vuonna laskuun, oli vuosi puupolttoaineiden osalta kokonaisuudessaan
hyvä. Kuori ja puru korvasivat
metsähaketta, ja kaikkiaan puupolttoaineiden käyttö kasvoi.
Tahdon asia
Bioenergia ry:n Fredrikssonin
mielestä metsähakkeen käytön
lisäämisessä on puhtaasti kyse
poliittisesta tahdosta. Jos tahtoa on, saadaan käyttömäärät nopeastikin kasvuun. Se edellyttäisi kuitenkin uusia investointeja.
Samaa mieltä on Suomen metsäkeskuksen Hassinen.
”Jos kaikki kotimainen bioenergia hyödynnettäisiin, säästettäisiin tuontienergiasta kolmesta neljään miljardia euroa.
Aina puhutaan siitä, että vientiä pitää edistää. Vähintään yhtä tärkeää on säästää tuonnissa.”
Biotalouden nosto yhdeksi hallituksen kärkihankkeista saa kiitosta kaikilta artikkelissa esiintyneiltä. Se, miten
biotaloustavoitteet vaikuttavat
esimerkiksi metsähakkeen käyttöön, jää kuitenkin nähtäväksi.
”Ehkä metsähake saadaan uuteen nousuun liikenteen polttoaineiden raaka-aineena. Kärkihankkeiden vaikutukset näkyvät
kuitenkin vasta vuosien päästä.
Kysymys on, kenellä on aikaa
odottaa”, sanoo Koneyrittäjien
liiton Jaakkola.
16 METSÄSTÄ
24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18
Esko Pakkanen kirjoitti monella tavalla mittavan historian Suomen uitosta.
kuten sanomalehtiä, mutta Pakkasen kokemuksen mukaan lehdissä
on usein ainoa tieto mitä jostakin
asiasta löytyy.
Arkistojen alkuperäislähteet ovat
periaatteessa luotettavinta tietoa,
mutta niistä puuttuu ”miltä tuntui”,
joka välittyy muista kirjoituksista.
”Usein kun arkistoon meni hakemaan jotain, niin löysi ihan jotain
muuta, joka vei mennessään. Päivä
muuttui viikoksi.”
Viimeiset vuodet aihe vei vähintään kahdeksan tuntia päivästä. Ja
eläkeläinenhän ei pidä lomia.
”Päivä, jolloin ei saanut kirjoitetuksi mitään, tuntui oudolta.”
MIKKO HÄYRYNEN
1040
sivua asiasta,
josta on julkaistu ennestään kasapäin kaunokirjallisuutta,
historiatietoa, lauluja, näytelmiä,
elokuvia. Miksi ja mitä uutta uittohistoriasta?
Ehkäpä juuri siksi, että uitto on
yhteinen, lähes jokaista koskettava
tarina. Esko Pakkanen sanoo vaatimattomasti, että Ankravee! on kansankirja uitosta.
”Kirja perustuu aiemmin kirjoitettuun ja julkaistuun, ja olen laittanut omia havaintoja lisäksi.”
Syntysanat lausuttiin helmikuussa 1999, jolloin Metsämiesten säätiö
pyysi kirjoittajaksi.
”Sanoin, että en pysty. Sen verran
jäi vaivaamaan, että bussista soitin
takaisin, että yritän.”
Aihe imaisi, materiaalia kertyi ja
välillä tuli tehtyä muutamia muita kirjoja. Joskus kannet pitää laittaa kiinni.
”Aika iso tuli, vaikka paljon piti
jättää pois.”
Ulkopuolisen katseella
Pakkanen ei itse ole sen enempää
uittolainen kuin mitä nyt yksi oppikoulun kesä.
Rahaa ja romantiikkaa
”Kun tulee ulkopuolelta, niin aihetta pystyy katsomaan vapaammin. Uitto ei ollut kaiken autuaaksi
tekevää, vaan siihen liittyi monenlaista vastoinkäymistä ja ristiriitaa.”
Olematta koulutettu historiankirjoittajakaan. ”Oikeat” historioijat karttavat toisen käden lähteitä,
Ennen oli rankempaa, on historiateosten tavallinen viesti, mutta vanhat uittomiehet muistavat
senkin, kun kaikki meni hyvin,
pölkky ja palkka juoksi. Kaiken
lisäksi kylien tytöt olivat huomattavan kiinnostuneita uusista vieraista.
Pakkanen ei korosta uiton sosiaalisia vaikutuksia, mutta niitä kuitenkin oli. Liikkuvat tukkilaiset lavensivat kylien geeniperimää, vaikka
saarnastuoleista asia esitettiin toisin sanoin.
Kuka tietää kuinka usein todella,
mutta varmasti uittotyöt saattoivat
nuoria ihmisiä kontakteihin. Uittoväylillä pysyvien suhteiden muodostamiseen ei oikein ollut aikaa, mutta hinaajilla oli hyvinkin tavallista,
että laivaemäntä purjehti avioliiton
satamaan miehistön jäsenen kanssa.
Lehdet kirjoittivat lieveilmiöistä
– kiroilusta, viinanjuonnista, tappeluista, puukotuksista. Vaikka tukkilaiset eivät välttämättä olleet juuri
naapuripitäjää kauempaa, niin talonpoikaispiireissä rempseää elämäntyyliä ja hulvatonta rahankäyttöä paheksuttiin.
Päällimmäinen asia oli kuitenkin
raha, jota uitto toi muuten pitkälti
luontaistaloudessa elävälle maaseudulle. Uitolla tienasi vähintään kaksi kertaa sen mitä renki
maatöissä.
Politiikka pysyi
poissa
Vaikka uitto työllisti, sen
kautta ei kanavoitunut
yhteiskunnan rakenteita
muuttavaa voimaa. Pakkanen näkee syyksi uittotyön
luonteen eli lyhyiden työsuhteiden vuoksi ei yksinkertaisesti ehditty.
”Erottelut olivat ainoa
työvaihe, jossa järjestäytymistä jonkin verran tapahtui.”
Eeva Räisäsen albumi
”ANKRAVEE
TARKOITTAA, ETTÄ
VARPPAUSANKKURI ON
VEDESSÄ JA VARPPAUS
VOI ALKAA.”
‹ Uittolaisiin on liitetty monenlaisia
mielikuvia, mutta keskeisintä oli
työmahdollisuudet ja sitä myötä raha.
Ahlströmin tukkilaisia Kuopiossa vuonna
1914.
maan, jota ennen sotia sai suhtkoht
helposti. Muutamia tapauksia on,
että sitkeän lakon vuoksi puut jäivät jokivarteen.”
Riitaa ja byrokratiaa
Sotien jälkeen uittopuroja perattiin
innokkaasti katepillareilla –
nykykatsannossa liiankin innokkaasti.
Uoma avautuu Kannonkosken
Hilmonkoskella vielä vuonna 1961.
Etenkin lyhyt, tulva-ajan kestänyt purouitto olisi ollut otollinen
palkkaväännöille, mutta lakkoja oli vähemmän kuin teollisuuden puolella.
”Ne tapasivat loppua työnantajan joustamiseen tai rikkurityövoi-
Pakkasta hämmästyttää, kuinka
pienissä ojissa on uitettu ja kuinka
paljon uittopurojen perkaaminen
ja väylien rakentaminen on vaatinut työtä.
”Miten on voinut kannattaa niillä puumäärillä? Mutta kun muutakaan tapaa ei ollut.”
Toinen hämmästyksen aihe on
byrokratian määrä. Vesiasioiden
lupakäsittely on ollut hidasta ja toraisaa aina.
Vähänkin isomman mittakaavan
uitto vaati uittosäännön. Kaikkia
asianosaisia piti kuulla, ja heitä oli
paljon, kuten myös valituksia. Prosessi saattoi viedä vuosia.
Oikeusjuttuja on tuhansittain, ja
pääsääntöisesti uitto joutui maksamaan. Kalastuselinkeino oli kovin vastustaja kun kyse oli isojen
jokien lohi- ja siikapadoista. Kaiken lisäksi uittajat riitelivät myös
keskenään.
Vieläkin ui
Kun paljon tehtiin, tehtiin myös pöljyyksiä. Pispalan nippu-uittotunne-
li, Keiteleen kanava, Mäntyharjun
nippu-uittoväylä, Pakkanen luettelee uiton kalliita muistomerkkejä.
”Sotien jälkeinen perkausinto katepillareilla meni liiallisuuksiin, ja
niitä jälkiä korjataan pitkään.”
Uitto loppui kustannuksiin. Palkat alkoivat nousta, tuli työaikasäädöksiä, palkan sivukuluja. Uittaminen alkoi hiipua kalleimmasta
päästä, purouitoista. Ensiksi tulivat
autot, sitten metsätiet. Vaikka uiton
määrällinen huippu osuu vuoteen
1964, niin kuljetusmuotona se ohitti suhteellisen huippunsa 1950-luvun alussa.
Osansa oli silläkin, että puutavaran laatu ei uitossa parantunut. Sahatavarasta ei tullut ihan parasta ja
kuusipaperipuun pintaan tuli tummaa. Uitto myös sitoi pääomia, koska pisimmillään tukin matka sahalle saattoi kestää neljä vuotta.
Viimeinen irtouitto oli Kemijoella 1991. Saimaalla, Kallavedellä
ja Pielisellä hinataan vieläkin puolisen miljoonaa kuutiometriä, lähinnä mäntykuitua ja vanerikuusta.
”Turha haikailla, mutta toivoisin,
että Saimaalla uitto säilyisi ja määrät voisivat noustakin.”
Mutta Äänekosken sellutehdas
kääntää puuvirtojen suuntaa, eikä
suinkaan vesikuljetuksen eduksi.
Anna Back
› Uitto jatkuu nippuhinauksena Saimaan
vesistössä edelleen. Tarakka aloittamassa
Savonlinnan ohitusta.
Järvi-Suomen Uittoyhdistys
Ivar Ekström, Varkauden museo
Kesäpäivät hinaajalla ja ripaus romantiikkaa. Suomi-filmien uittokuvalle on
katettakin.
Esko Pakkanen
»»Metsänhoitaja, syntynyt 1944.
»»Työura Pöyryllä, Tehdaspuulla
ja UPM:llä.
»»Kirjoittanut noin 15
kirjaa metsätalouden ja
höyrylaivojen historiasta.
»»Ankravee! -kirjan tekoa ovat
tukeneet Metsämiesten säätiö,
Järvi-Suomen uittoyhdistys ja
useat metsäalan yhtiöt.
»»Kirja on lähes loppuunmyyty,
kirjoittajalla on vielä
muutamia kappaleita.
Järvi-Suomen Uittoyhdistys
METSÄSTÄ 17
24. SYYSKUUTA 2015 u NRO 18