docUUTTA KOHTI SOITTO- TOIMINTA- KAUSI PÄÄTTYI
download 
Report Transcription
UUTTA KOHTI SOITTO- TOIMINTA- KAUSI PÄÄTTYI
3 • J OULUKU U 2014 UUTTA KOHTI UUDESSA ASENNOSSA ALIUPSEERI- JA RESERVIUPSEERIKURSSIT KOULIVAT JOHTAJIA SOITTOTOIMINTAKAUSI PÄÄTTYI LOISTAVAT ESIINTYMISET SINETÖITIIN MUUTOLLA UUTEEN YKSIKKÖÖN PAROLANNUMMELLE VARUSMIESSOITTOKUNTA – MUOVAA JÄÄKÄRISTÄ ALIKERSANTIN SISÄLLYS 9 3 Alkusoitto upseerioppilas Jere Paldanius 4 Hämeen rykmentin tervehdys Hämeen rykmentin komentaja, eversti Risto Kolstela 5 Tervetuloa Panssariprikaatiin Parolan pataljoonan komentaja, everstiluutnantti Jari Virolainen ”Rakkaat musikantit” Lahden sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja Katriina Jouko 10 Raskas mutta mahtava viikko upseerioppilas Jere Paldanius 11 Brothers in Arms -kiertue veti väkeä oppilaskorpraali Valtteri Virtanen 12 Avenches Tattoo kruunasi koko vuoden oppilaskorpraali Andrei Ihanus 14 Fiilikset soittotoimintakaudesta koonnut upseerioppilas Jere Paldanius 16 Tangokuninkaalliset nousivat huipulle upseerioppilas Lauri Grünthal 6 Tervetuloa palvelukseen alokkaat Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan päälikkö, musiikkikapteeni Jarkko Aaltonen 7 Opettavainen vuosi on takanapäin Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan varapäälikkö, kapteeni Tommi Tenhu 18 Johtajakoulutus nosti alikersanteiksi oppilaskorpraali Aleksi Kuuva 8 Timantin terveiset mediatiimin kouluttaja, kersantti Antti Kauppinen 20 Reserviupseerikurssi jatkuu vielä upseerioppilas Jere Paldanius facebook.com/ varusmiessoittokunta 2 • youtube.com/ varusmiessoittokunta 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi @varusmiessoittokunta @varusmiessoittokunta ALKUSOITTO upseerioppilas jere paldanius J ytinä on siellä missä Varusmiessoittokuntakin. Tämän kirjoituksen aloitin Hämeen rykmentistä muuttamisen aikana, jolloin soittotilat sekä majoitusrakennuksemmekin todella jytisi. Ilmassa kolisi myös muulla tavalla, sillä jouduimme heittämään haikeat hyvästit valtaosalle palvelustovereitamme, jotka riensivät reservin aurinkoon syyskuun puolivälissä. Yhteinen marssimme sisälsi paljon unohtumattomia kokemuksia, joista viimeisimmät olivat elokuun Brothers in Arms -kiertue ja syyskuun Sveitsin-matka. Ensimmäinen ei olisi paljon paremmin voinut onnistuakaan, ja kiitoksen sanaa yksiköllemme on turha korostaa, sillä jokainen teki kaikkensa markkinoinnin sekä viestinnän saralla. Tähän tulokseen pyrkimisessä riittää uusille varusmiessoittokuntalaisilla haastetta. Sveitsin-reissu oli kokemus vailla vertaa, vaikka päivät venyivätkin pitkiksi. Viikon matka karaisi varmasti monia – raskas viikko kostautui usealle flunssana. Aliupseerikurssi on kehittänyt johtajia Nyt olemme Parolassa. Uusi yksikkö on saanut tulikasteensa, ja uuteen ympäristöön on totuteltu. Aliupseerikurssille jatkaneet noin 30 taistelijaa ovat pitäneet vähintään yhtä kovaa meteliä edelleen Hälvälän maastossa kuin konsanaan soittotoimintakaudella. Erilaiset aseet ovat laulaneet ja jytisseet. Ensimmäisten AUK:n viikkojen jälkeen yksikkö joutui jälleen kovan paikan eteen: oli heitettävä hyvästit muutamille tovereille, jotka etenivät sotilasurallaan Reserviupseerikoulun suuntaan hiomaan timanttia. Heillä oli edessään toinen muutto ja tutustuminen vielä kerran uusiin ihmisiin ja kesällä tutustuttuihin tiloihin. Tähän kuuden onnekkaan ryhmään ylsi myös allekirjoittanut. Pusikosta kantautunut tieto siitä, että paikka Reserviupseerikoulussa on heltynyt, yllätti positiivisessa mielessä. Toisaalta minulla, ja varmasti monella muulla sixpackin jäsenellä, heräsi tuntuja uusista haasteista. Toisaalta palava tahto ylittää itsensä voitti, ja päätin jättää katumakortin käyttämättä. Reserviupseerikouluun on mahdollista päästä vain kerran varusmiespalvelusaikana ja mahdollisesti koko elämän matkalla, joten miksei panisi nyt kaikkea likoon. Ensimmäisten Reserviupseerikoulun-viikkojeni aikana minulle iskostui heittäytymisen ja paineensiedon merkitys. Meidät kuusi tempaistiin RUK:n kaikkein raskaimmalle linjalle, panssarintorjuntalinjalle. Tutustuminen panssarintorjunnan maailmaan tuntui aluksi kuin menisi pitkän matematiikan ylioppilaskokeeseen opiskelematta matematiikkaa päivääkään. Mutta pian ukset pst:n saloihin avautuivat, ja oppia on karttunut aimo annos. Tätä tahdon alleviivata teille, uusille alokkaille, jotka luette tätä: heittäytykää ja ottakaa kaikki irti intistä. Antakaa kavereillenne mahdollisuus johtaa, olkaa hyviä alaisia. Kuunnelkaa sydämenne ääntä ja harkitkaa vakavasti johtajakoulutusta. Olette tulossa Suomen näkyvimpään – ja rohkenen subjektiivisuudesta huolimatta sanoa – parhaaseen paikkaan suorittaa asepalvelus. Olette olleet onnekkaita, kun olette Varusmiessoittokuntaan päässeet; palvelkaa siis sen mukaan. Jytinä on Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan tiedotuslehti, joka ilmestyy kolme kertaa vuodessa. Lehti käsittelee Varusmiessoittokunnan elämää sotilasmusiikin ja sotilaskoulutuksen saralla. Vastaava päätoimittaja kapteeni Tommi Tenhu puhelin 0299 446 511 sähköposti [email protected] Toimitus upseerioppilas Jere Paldanius Taitto, grafiikka reservin korpraali Jan Laine upseerioppilas Jere Paldanius Kannen kuva oppilaskorpraali Levi Pitkäniemi Painopaikka Juvenesprint Oy Tampere Painos 200 kpl Yhteystiedot vuoden 2014 loppuun Puolustusvoimien varusmiessoittokunta PL 5 15701LAHTI Yhteystiedot vuoden 2015 alusta Puolustusvoimien varusmiessoittokunta PL 5 13701PAROLANNUMMI 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi • 3 VARUSMIESSOITTOKUNNAN MENESTYSTARINA JATKUU! teksti : hämeen rykmentin komentaja , eversti risto kolstela kuva : reservin korpraali matias auramo K yykistelimme varapäällikkönne kapteeni Tommi Tenhun ja Keijo Skipparin kanssa komentajanhuoneessa tietokoneen ääressä malttamattomina. Tenhu kertoi yhteisestä tilaisuudestanne, jonka järjestitte 8,5 kuukautta palvelleiden kotiutuessa – aliupseerikurssilaiset jatkaisivat vielä palvelustaan vuoden loppuun. Olitte tehneet taas ammattitason dokumenttikoosteen, joka kattoi lähes koko palvelusajan. Muistissani olivat vahvasti edeltäjienne tekeleet, kuten Ylikersantti Kuivalainen mukaansa tempaavalla musiikilla. Silmissä vilahtelivat hienot yhteiset hetket koulutustanne tarkastaessani, toistaiseksi viimeistä kertaa Sveitsin Avenchesissa. Hämeen rykmentti on tunnettu osaamisestaan Tilaisuudessa viimeiselläkin teistä oli silmät kostuneet – henkilökunta mukaan luettuna. Näin kävi meillä tarkistusta tehneilläkin. Joukkonne hengen ja saavutukset tuntien oli helppo elää mukana. Tarinassa korostuivat musiikki ja lahjakkuus mutta lisäksi sotilaskoulutuksen tärkeys teille jokaiselle. Kiitos Varusmiessoittokunnalle henkilökunnasta viimeiseen koulutettavaan upeasta vuodesta. 4 • 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi Jo vuosikymmenten ajan Lahden varuskunta on ollut valtakunnallisesti tunnettu erikoiskoulutusaloistaan. Puolustusvoimien henkilökunnan huollon, sotilasmusiikin ja liikunnan kärkiosaajat on koulutettu meillä. Vastaavasti valtakunnan parhaat nuoret muusikot ja urheilijat ovat käyneet varusmiespalveluksensa Lahdessa. Lisäksi maakuntamme omat asevelvolliset ovat saaneet huollon ja sotilaspoliisialan koulutuksen täällä ratsuväen railakkaassa hengessä. Korkeat koulutustulokset ovat puhuneet puolestaan. Menestyksekäs toiminta on rakentunut hyvän sijainnin ja toimivan koulutusympäristön mutta erityisesti kehitetyn toimintakulttuurin ja poikkeuksellisen korkean yhteishengen varaan. Jokainen joukkomme on ollut tietyllä tapaa erikoisjoukko, jossa ollaan oltu ylpeitä omasta toiminnasta ja arvostettu naapurin toimintaa. Sopivan kokoisissa joukoissa johtajista viimeiseen mieheen ja naiseen on hitsauduttu puhaltamaan yhteen hiileen. Puolustusvoimien varusmiessoittokunta on tämän kaiken näkyvin ilmentymä. Te jaksatte aina yllättää positiivisesti. Kun puhutaan varusmiespalveluksen kehittämisestä aikamme vaatimusten ja odotusten mukaisesti, voin hyvällä syyllä suositella perehtymään Varusmiessoittokunnan toimintaan. Varusmiessoittokunta on sotilaskoulutusyksikön lisäksi edustussoittokunta ja viestinnän täsmäase parhaasta päästä. Nuoret – ja mieleltään nuoret – ymmärtävät sekä kuuntelevat parhaiten nuoria. Teillä on kerrottavaa ja keinot. Haluatte tehdä parhaanne ja ylittääkin sen sekä kovan sotilaskoulutuksen että sotilasmusiikin alalla. Siinä missä Kaartin soittokunta voi puhutella Šostakovitšeillaan kuulijakuntaansa, voitte te innostaa Brothers in Arms -kiertueen kaltaisilla jutuilla nuoria kuulijoita. Samalla viestitetään, että Puolustusvoimat elää voimakkaasti ajassa mukana perinteistä marssimusiikkia unohtamatta. Muukin erikoisosaaminen voidaan kanavoida motivaatioksi ja yhteishengeksi. Kuten palvelusaikanne on teille osoittanut , ei Varusmiessoittokunnasta lähdetä koskaan pois. Innokkaimmat teistä kouluttavat tulevia varusmiessoittokuntia reserviläisenä tai henkilökuntaan kuuluvana niin sotilas- kuin musiikkitaidoissa. Reservissä sama kiinteä yhteishenki jatkuu ja tukee teitä, minkä polun elämässänne valitsettekaan. Älkää antako palon sammua ja kavereiden unohtua. Saapumiseränne on viimeinen Lahdessa. Teistä on tehty Hennalan kasvatteja punavalkoisen ilveslipun alla. Varusmiessoittokunnan menestystarina jatkuu Panssariprikaatissa. Hyvällä yhteistyöllä ja perehtymisellä on varmistettu, että vastaanottaja tietää, millaisen kultakimpaleen se saa. Uudet toimitilat ja johdon sitoutuminen lupaavat hienoa tulevaisuutta. Toivotan I/14-saapumiserälle hyvää matkaa, lykkyä siviiliin ja henkilökunnalle sekä Varusmiessoittokunnalle menestystä uudella paikkakunnalla. TERVETULOA PANSSARIPRIKAATIIN teksti: parolan pataljoonan komentaja, everstiluutnantti jari virolainen kuva: upseerioppilas jere paldanius P uolustusvoimien varusmiessoittokunta on minulle tuttu ja arvostettu yksikkö. Aiemmin Hämeen rykmentissä palvelleena olen seurannut edeltäjienne vaativia harjoituksia Hämeen rykmentin kuviomarssikentällä sekä erinomaisia esityksiä esimerkiksi MILjazzkonserttien yhteydessä. Konsertit ja esiintymiset ovat aina olleet innovatiivisia sekä ammattitaitoisesti toteutettuja, ja tiedän että Puolustusvoimien varusmiessoittokunta on valtakunnallisesti tunnustettu erikoisyksikkö. Parolan pataljoonan komentajana minulla on suuri ilo toivottaa teidät tervetulleeksi Panssariprikaatiin ja meidän pataljoonaamme. Parolan pataljoona on huoltopataljoona, joka on erikoistunut huollon joukkotuotantoon ja vastaa Panssariprikaatin joukkojen huoltamisesta. Puolustusvoimien varusmiessoittokunta sopii hienosti tähän huollon taistelijoiden joukkoon. Siinä mielessä ympyrä sulkeutuu teidän muuttaessanne tänne Parolannummelle, että prikaatimme perinnejoukon, Panssaridivisioona 42:n, huoltomuodostelmassakin oli soittokunta, ja nyt saamme soittokunnan takaisin omaan huoltomuodostelmaamme. Meidän pataljoonamme sloganina on ollut taistelureservi. Tällä tarkoitamme sitä, että huoltopataljoonan sotilaat ovat osaavia huoltomiehiä sekä hyviä taistelijoita. Odotan myös teiltä tätä samaa asennetta varusmiespalveluksenne aikana. Teidän tärkein tehtävänne on soittotoiminta ja valtakunnallisella sekä kansainvälisellä tasolla edustaa Panssariprikaatia ja Puolustusvoimia erinäisissä tilaisuuksissa. Odotan, että toteutatte sen arvokkaalla ja ammattitaitoisella, Laguksen nuolten velvoittamalla tavalla. Te olette valikoitu ja etuoikeutettu joukko, jossa palvelevat valtakunnan parhaat ja taitavimmat oman ikäluokkansa muusikot. Näin ollen odotukset niin soittotoiminnan kuin sotilaallisen toiminnankin osalta ovat todella korkealla. Toivon, että olemme kyenneet luomaan teille hyvät toimitilat ja pääsemme nauttimaan erinomaisista esityksistänne mahdollisimman pian. Tervetuloa Panssariprikaatiin! 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi • 5 VARUSMIESSOITTOKUNNAN ALOKKAAT T ervetuloa suorittamaan asevelvollisuutenne Puolustusvoimien edustusyksikköön, Suomen ja suomalaisuuden soivaan käyntikorttiin, Puolustusvoimien varusmiessoittokuntaan. Palvelusaikanne sijoittuu yksikkömme historialliseen taitekohtaan, jossa orkesterikoulumme vuosikymmenien työ on saanut arvoisensa puitteet. Puolustusvoimauudis tus on sotilasmusiikkialan osalta valmistunut. Meillä uuditus merkitsee entistä parempia edellytyksiä musiikin kehittämieen laadullisesti pidemmälle. Tehtyjen uudistusten tavoitteista oli puolustusministeriön ohjauskirjeessä lausuttu muun muassa: "Muutoksella turvataan Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan toiminta…" Tämä lupaus on nyt täytetty. Historia velvoittamina Te, uudet alokkaamme, olette avainasemassa. Edellisten vuosien Toivon myötäisiä tuulia palvelusurallenne! 6 • 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi kehitystyön tuloksena orkesterikoulumme on kysytympi ja arvostetumpi kuin koskaan. Ammattitaitoinen henkilökuntamme takaa teille mahdollisuuden kehittyä yksilöinä. Jokaisen henkilökohtainen työ on kuitenkin se, joka nostaa tämän kokonaisuuden loistavaksi timantiksi kansainvälisille areenoille. Uudet toimitilamme mahdollistavat harjoittelemisen entistä laadukkaammin ja tehokkaammin. Ottakaa annetusta mahdollisuudesta kaikki irti. Peruskoulutuskauden harjoitukset ovat ainutlaatuisia tilaisuuksia kehittää itseään niin taidollisesti kuin ihmisenäkin. Kehittyminen luo pohjan toimintakauden tärkeimmille tavoitteille, joita ovat Malmö international Tattoo Show Ruotsissa sekä suurimmat kansalliset tapahtumat Tattoo 2015 Helsingissä, MILjazz, Seinäjoen tangomarkkinat, Gymnaestrada sekä Yleisturvallisuusmessut Tampereella. Tässä on vain muutamia päätapahtumia tulevasta kaudesta, josta muodostuu uuden aikakauden ensimmäinen vuosi. Edelliset saapumiserät ovat työllään ja onnistumisellaan luoneet teille tämän mahdollisuuden näyttää osaamisenne, nyt on teidän vuoronne palvella tätä yksikköä. Toivon myötäisiä tuulia palvelusurallenne! teksti : varusmiessoittokunnan päällikkö , musiikkikapteeni jarkko aaltonen kuva : reservin jääkäri mikko lintala OPETTAVAINEN VUOSI TAKANA teksti : varusmiessoittokunnan varapäällikkö , kapteeni tommi tenhu kuva : upseerioppilas jere paldanius P uolustusvoimien varusmiessoittokunta on erikoisyksikkö, joka näkyy ja kuuluu kaikissa tilanteissa. Vuoden 2014 toiminta osoittivat kyllä hyvin, mihin kaikkeen yksikkömme kykenee: monet muutot, I/14-saapumiserän koulutus, organisaatiomuutokset, henkilöstötilanteet ja siirtyminen uuteen joukko-osastoon. Henkilöstömme on ollut kovilla tämän vuoden, mutta kaikesta on selvitty ja vielä yli odotusten. Nyt, kun I/2014 AUK:n kahdeksanpäivän johtamis- ja ampumaharjoitus on ohi, on hyvä hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä olemme saavuttaneet. Tämä vuosi ja saapumiserä jäävät mieleeni ei pelkästään sen takia, että olitte viimeinen Hennalassa koulutettu joukkomme. Erityisesti muistan teidät hyväkäytöksisenä, positiivisena, avoimena, yhteistyökykyisenä ja ammattitaitoisena joukkona. Kanssanne työskentely on ollut erittäin palkitsevaa. Uusia asioita olemme oppineet puolin ja toisin. Saavutetut tulokset ovat erinomaisia millä tahansa mittareilla mitattuna. Teidät on sijoitettu hyvillä mielin sodanajan soittokuntien kokoonpanoihin. Reserviläisemme ovat tänä vuonna aktivoituneet. Harjoituksia ja henkilöstöä on ollut ennätysmäärä, ja ensi vuosi näyttää vielä paremmalta. Oman reservimme koulutus on osa yksikkömme tehtävää. Erityinen kiitos kuuluu omalle henkilökunnallemme rankasta ja raskaasta vuodesta. Kiitän myös reserviämme sekä yhteistyökumppaneitamme aktiivisuudesta. I/14saapumiserälle toivotan hyvää matkaa reservissä, te vain siirrytte sinne hetkeksi lainaan. Kotiyksiköönne voitte aina tulla käymään, ja harjoituksissa tapaamme. Ohjelmassa seuraavaksi: ♪ Hämeen rykmentti hiljenee ja jää elämään muistoihimme 31.12.2014 jälkeen. ♪ 1. tammikuuta: Eläköön Panssariprikaati, uusi kotijoukko-osastomme. ♪ 5. tammikuuta: I/15-saapumiserä astuu palvelukseen, ja uudet haasteet ovat edessä. Odotamme innolla uutta saapumiserää. 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi • 7 TIMANTIN TERVEISET teksti : mediatiimin kouluttaja , timantti kuva : upseerioppilas jere paldanius & kersantti antti kauppinen S muutamassa kuukaudessa päästään timanttisiin tuloksiin niin sotilas- kuin soittotoiminnan osalta. Itseään paremmassa seurassa on aina riskinä, että oppii jotakin itsekin. Varusmiessoittokunta luo yhteisiä elämyksiä Meitä kaikkia yhdistää Hämeen rykmentti, joka ei valitettavasti tulevina vuosina enää yhdistä ketään. Tahtimarssi Hennalan varuskunnassa on kaikunut jo vuosisadan, kohta siellä ei askelten kaikuja enää kuulla. Jokaisen kerran poistuessani varuskunnan portista mieleni valtaa haikeus ja ajatus: ”Taas ollaan yhtä päivää lähempänä Hämeen rykmentin loppua.” Mutta vaikka tekijät ja paikat vaihtuvatkin, niin työ isänmaan hyväksi jatkuu. Ja muistoja, niitä ei kukaan voi ottaa pois. Rykmentin komentajaa, eversti Risto Kolstelaa lainatakseni: ”Kerran Hämeen rykmentin kasvatti, aina Hämeen rykmentin kasvatti.” Suomen Urheiluopiston emeritus rehtori, professori Tapani Ilkka sanoi kerran minulle: ”Muista Antti, että asenne alussa ratkaisee lopputuloksen.” Tämän olen pitänyt mielessäni ja tahdon jakaa saman viisauden myös eteenpäin. Mihin ikinä ryhdyttekin, tehkää se hyvällä asenteella, parhaansa yrittäen loppuun asti. Tämän enempää ei kukaan voi teiltä vaatia. Toivotan kaikille rauhaisaa joulunalusaikaa sekä onnea ja menestystä elämässänne, minne ikinä menettekin ja mitä ikinä teettekin. On ollut ilo kasvaa kanssanne. otilaat, ystävät, työtoverit! Sanotaan, että historia toistaa itseään. Saatellessani Jytinälehteä painoon joulukuussa 2013 kuvittelin, että urani kyseisen julkaisun parissa olisi ohi. Minulle tarjoutui kuitenkin mahdollisuus hypätä vielä kerran sen vähän rankemman sotilasmusiikkijournalismin äärelle. Olen nyt palvellut Varusmiessoittokunnassa lähes kaksi vuotta, vuoden 2013 varusmiespalvelusta suorittaen ja vuoden 2014 sopimussotilaan tehtävässä. Jos Hennalan Koivukujaa astelleelle alokas Kauppiselle olisi joku tullut kertomaan, että seuraavana vuonna aloittaisin työt kersanttina, olisin varmaankin nauranut päin naamaa. Mutta elämässä parasta onkin yllätyksellisyys ja arvoituksellisuus. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Varusmiessoittokunta on tarjonnut minulle huikeita elämyksiä. Kolme ulkomaanmatkaa, tuhansia kilometrejä kotimaassa, omien esiintymisteni kokonaislukumäärä taitaa pyöriä siellä 150:n paikkeilla. Mieleen ovat jääneet niin Punainen tori kuin ne läpimärät maihinnousukengät, jotka piti ahtaa jalkoihin marraskuisessa Hälvälässä. Mutta on yksi asia, joka peittoaa jopa Hennalan sotkun vaniljamunkit: se, että olen nämä kaksi vuotta saanut tehdä työtä lahjakkaiden ja osaavien ihmisten kanssa. Kiitos tästä kuuluu I/13-ja I/14- saapumiserille sekä henkilökunnalle. On aivan käsittämätöntä, miten 8 • 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi Yksi yhteinen ”RAKKAAT MUSIKANTIT” teksti : lahden sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja katriina jouko kuva : reservin korpraali aleksi myllylä P itkä yhteinen ja erityisen mieleinen yhteistyömme niin Sotilasmusiikkikoulun kuin Varusmiessoittokunnan kanssa on meistä riippumattomista syistä nyt päättymässä. Olemme saaneet nauttia saapumiserästä toiseen teidän valoisasta asiakkuudestanne niin sotilaskodissa kuin Hälvälän maastoissa. Usein on sotilaskodissa myös soinut pianomusiikki yläsalissa ja viihdyttänyt meitä kaikkia paikalla olleita. Jäätte lähtemättömästi sydämiimme monipuolisilla soitoillanne ja marsseillanne. Mieliimme jäävät tattoot, MILjazzit, rokkikonsertit sekä kaikki ne varuskunnan juhlat, jotka ilman teidän ammattitaitoista esiintymistänne olisivat jääneet kovin vajavaisiksi. Myös ikimuistoiset joulukonsertit Joutjärven kirkossa, joissa reserviläisistä koottu soittokunta on esiintynyt ja valloittanut satapäisen yleisön sydämet omikseen. Sotilaskotityö on vapaaehtoista maanpuolustustyötä parhaimmillaan. Työstä saatu palkka, varusmiesasiakkaan kohtaaminen ja hymy eri tilanteissa pitävät meidät sisaret kiinni tässä rakkaassa harrastuksessamme vuodesta toiseen. On toki hyvä muistaa, ettei sotilaskoti ilman ammattitaitoista vakituista henkilökuntaa pystyisi tuottamaan kaikkea sotilaskodissa tarjottavaa palvelua, kuten esimerkiksi herkullisia ja suosittuja vaniljamunkkeja. Lahden varuskunnan toiminnan loppuessa olemme me sisaret uuden edessä – mutta jaksamme kuitenkin uskoa tulevaisuuteen. Olemme jo tiivistäneet yhteistyötä lähivaruskuntien sotilaskotiyhdistysten kanssa. Osa meistä jatkaa varusmiesten palvelemista Riihimäellä, Parolannummella, sotaharjoituksissa sekä leireillä eri puolilla Suomea. Lahdessa tukeudumme aluetoimistoon sekä alueelliseen vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Olemme hankkineet yhdistykselle oman toimitilan Lahden keskustasta. Uskomme, että näin saamme taattua mahdollisimman monen sisaren jatkavan työtä varusmiehen parhaaksi. 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi • 9 RASKAS MUTTA MAHTAVA VIIKKO teksti : upseerioppilas jere paldanius kuva : reservin korpraali lauri viljavuori Varusmiessoittokunta muutti elokuun alkuviikoksi Reserviupseerikouluun. Hamina Tattoo -viikon aikana esiintymisiä kertyi lukemattomia, ja kilpeä kiillotettiin monella alalla. H amina Tattoo on kansainvälinen sotilasmusiikkifestivaali. Se järjestetään joka toinen vuosi. Suomalaiset sotilassoittokunnat ovat festivaalin vakioesiintyjiä. Tänä vuonna Haminassa nähtiin ensi kertaa puolustusvoimauudistuksen jälkeiset uudet sotilassoittokunnat. Varusmiessoittokunnan osalta Haminanviikko alkoi maanantaina 28. heinäkuuta, jolloin esitettiin kuviomarssia erilaisina versioina Haminan lähiseuduilla. Alkuviikosta poikettiin myös Helsingin Senaatintorilla Minitattoossa vetämässä typistetty malli lopullisesta marssishow’sta. Arvovieraita katsomassa Tiistaina Hamina Bastionissa harjoiteltiin viimeistä kertaa – yleisössä seurasi jo sotilassoittajien omaisia. Lähes jokainen istuin oli varattu. Kenraaliharjoitus meni kaikilta osin mallikkaasti, ja keskiviikkona päästiin viihdyttämään kutsuvierasnäytöksessä, jossa viihtyi muiden muassa puolustusministeri Carl Haglund, jonka mediatiimi sai videohaastatteluunsa. Kehitysministeri Pekka Haavisto tarkasti 10 • kuviomarssiesityksen lauantaina. Hän kehui vuolaasti Varusmiessoittokunnan esitystä. Mies suorastaan innostui sotilasmusiikista ja lupasi tulla uudelleen keikoille. – Varusmiessoittokunnalla oli ehdottomasti mieleenpainuvin ja jopa riehakkain veto, erittäin hyvä, Haavisto totesi lauantain finaaliesityksen päätteeksi. Marssiesityksiä nähtiin keskiviikosta lauantaihin, ja viimeiseen show’hun oli ladattu kaikki. Kaikki viikon näytökset olivat loppuunmyytyjä. Ylikersantti Justus Kuivalaisen jyhkeät pyroefektit maustoivat esityksen todella viihdyttäväksi cocktailiksi. Heritagen loihtija tykkäsi Jousiorkesteri ja Showband viihdyttivät yleisöä erilaisissa oheistapahtumissa. Marssishow’ta oli keskiviikon kutsuvierasnäytöksessä seuraamassa Heritagekappaleen säveltäjä Ilari Hylkilä. Hän valotti teoksen syntyhistoriaa. – Kappaleen aihio putkahti runsas vuosi sitten. Sävelsin omaan sukukokoukseeni kolmiosaista sävellystä pianolle. Tekeleen 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi viimeisestä kappaleesta syntyi Heritagen aihio. Koin, että tämä biisi voisi olla sopiva kuviomarssiin. Kappale on kehittynyt kuukausien edessä. – Silloin kun sain tietää, että Heritagesta voisi tulla Varusmiessoittokunnan kuviomarssiteos, aloin muokata sitä sopivaksi puhallinorkesterille sekä marssikokoonpanolle. Sitten Henry Perälä lisäsi, että teokseen voisi sovittaa vielä komppiryhmän. Soittokunta itse on jalostanut kappaletta. Hylkilä näki Varusmiessoittokunnan esityksen ensimmäistä kertaa Haminassa. Hänestä se näytti varsin hyvältä. – Varusmiessoittokunta esittää kaiken aina satanen lasissa, mikä on säveltäjälle todella kiitollista. Itse kuvioon hän ei säveltäjänä ennätä kiinnittää paljon huomiota. – Näin ensimmäisessä esityksessä keskityin pääasiassa soitannolliseen puoleen. Mutta aion katsoa Varusmiessoittokunnan vedon vielä uudestaan, joten silloin satsaan entistä enemmän liikkeen tarkasteluun, Hylkilä kommentoi keskiviikon esityksen jälkeen. BROTHERS IN ARMS VETI VÄKEÄ teksti : oppilaskorpraali valtteri virtanen kuvat : reservin korpraalit jan laine & lauri viljavuori T imo Kotipellon siivittämä Brothers in Arms -kiertue alkoi Lahdesta, Sibeliustalosta 25. elokuuta. Lahden-konsertti oli viimeinen kotimaan esiintyminen, joka tehtiin Hämeen rykmentin lipun alla. Entisessä kotikaupungissamme saimme ensimakua kiertueen kulusta täpötäyden tuvan hurratessa. Tietenkin Lahdessa meillä oli kotikenttäetu, ja viimeistä Varusmiessoittokunnan esitystä Lahdessa oli katsomassa muitakin kuin vain hevimusiikista kiinnostuneita. Ensihaparoinin jälkeen saimme yleisön mukaan, ja lopussa kiitos seisoi – niin kuin koko yleisökin. Seuraava etappi oli Hämeenlinna, jossa meininkiä tehostivat ylikersantti Justus Kuivalaisen järjestämät ja hoitamat tuli- sekä hiilidioksidiefektit, jotka toivat lisäpotkua esitykseen, ja lavashow näytti huomattavasti paremmalta kuin missään muualla. Esitys oli jälleen loppuunmyyty, ja yleisö oli vahvasti mukana koko keikan ajan. Keikka toi vahvasti Varusmiessoittokunnan hämeenlinnalaisten mieliin. Uuden kotiseudun valtaaminen onnistui, ja meidät toivottettiin tervetulleeksi Parolaan, Panssariprikaatin yhteyteen. Hämeenlinnan-konsertti taltioitiin mediatiimin toimesta. Paikalla oli myös MTV:n toimittaja, joka teki mainion jutun kymppiuutisiin Varusmiessoittokunnasta sekä kiertueesta. Hämeenlinnasta siirryimme isolle kirkolle pääkaupunkiin, johon haastetta toi esiintymispaikan kehnoksi huomattu akustiikka. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, ja Varusmiessoittokunta veti läpi erinomaisen setin Kotipeltoa ja omia solisteja säestäen. Keikan teki tärkeäksi sen sijainti Suomen pääkaupungissa ja monien tärkeiden vieraiden paikallaolo. Viimeinen keikka vedettiin Kuopiossa tuttuun tapaan täydelle salille. Rankan kiertueen aiheuttamasta väsymyksestä ei ollut tietoakaan, ja keikassa oli hyvää riehakkuutta. Viimeisen kappaleen ajan koko yleisö seisoi taputtaen, ja varusmiehet näyttivät parastaan vahvalla soitollaan ja lavaesiintymisellä. Artisti Timo Kotipelto oli erittäin tyytyväinen kiertueeseen. – Tämä oli minulle erittäin raikas kokemus. Nautin siitä, kun yleisöllä oli keikoilla yhtä hauskaa kuin meillä lavalla, Kotipelto kommentoi konsertin historiallisuutta. Raskaan rockin soittaminen oli uutta sotilassoittokunnille ja ensimmäinen kerta Varusmiessoittokunnalle. – Tämä rutistus oli aivan mahtava. Minusta oli huikeaa päästä esiintymään rockmaailman ykkösnimen kanssa loppuunmyydyille saleille, kiertueen solisti, Levi Pitkäniemi fiilisteli viimeisen keikan jälkimainingeissa. 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi • 11 AVENCEHS TATTOO KRUUNASI KOKO YHTEISEN SOITTOTAIPALEEN M aanantai, 1. syyskuuta Kello on jotain kolmen ja viiden välillä aamuyöllä, istumme bussissa. Tunnelma on sellainen kuin 77 parikymppisen kolmelta herättämisen jälkeen, paitsi että ärtymykseen liitty myös häivähdys innostusta. Bussimatkamme päättyy Helsinki-Vantaan lentokentälle, josta jatkamme Sveitsiin Avenches Tattooseen. Tämä olisi se reissu, joka on soittotoimintakautemme ehdoton kliimaksi ja syy siihen, miksi tulimme Puolustusvoimien varusmiessoittokuntaan. Kahvi ja muut virvokkeet saavat kolmelta nousseet taistelijat heräämään, PVVMSK:n hyvä pöhinä surahtaa käyntiin. Lento sujuu joutuisasti ja sitä seuraava bussimatka myös. Jylhät vuoret ja laaksot niiden välissä vaikuttavat allekkirjoittaneeseen syvästi. Tätä ei Suomessa näe. Ensimmäinen päivä on melkeinpä pelkkää lepoa ja tutustumista paikalliseen kasarmiin. Tiistai, 2. syyskuuta Seuraavana päivänä pääsemme jo harjoittelemaan kuviomarssia. Pahempia virheitä ei tule, ovathan liikkeet lukemattomien tuntien harjoituksen jälkeen kairautuneet selkäytimiimme. Ruokailut ovat meluisia mutta silti erittäin miellyttäviä. Sveitsiläinen ruoka oli hyvää, eritoten kasarmin aamupala jättää varjoonsa monien hotellien aamiaiset. Keskiviikko, 3. syyskuuta Keskiviikkona harjoitellaan lisää, illalla koittaa kenraaliharjoitus paraatipuvuilla. Tunnelma on jännittynyt, etenkin kantahenkilökunnan keskuudessa. Illan kenraali menee silti hyvin. Kasarmille on yli tunnin bussimatka, niihinkin olemme saanet hyvän koulutuksen. Toisinaan jopa kammottava sisäpiirihuumori ja päättömät jutut ovat se, mikä käytännössä on bussimatkalla viihdyttävintä ja toisinaan myös rasittavinta. Torstai, 4. syyskuuta Esityksiä on yhteensä viisi. Ensi-ilta koittaa torstaina – sitten kaksi esitystä illassa seuraavaan kahden päivän aikana. Kahden esityksen illat ovat raskaita, ja nukkumaan päästään vasta yhden aikoihin yöllä. Esitykset kehittyvät hyvästä ensi-illasta huikeaan viimeiseen teksti : oppilaskorpraali andrei ihanus kuvat : reservin korpraalit jan laine , lauri viljavuori , aleksi myllylä sekä upseerioppilas jere paldanius 12 • 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi esitykseen. Aplodeja sataa jokaisen show’n jälkeen. Huolimatta siitä, että illat olivat rankkoja, huumorilla teimme illoista viihtyisiä. Perjantai, 5. syyskuuta Käväisemme perjantain aikana Caillerin suklaatehtaassa ja sieltä jatkamme Mountain Molesón -vuorelle. Tehdas on viihtyisä sekä mielenkiintoinen paikka, suklaa on hyvää ja sitä saa myös dramatisoidun kiertoajelun jälkeen maistella niin paljoin kuin tahtoo. Nousemme tämän jälkeen kondolihissillä reilun kahden kilometrin korkeuteen Mountain Molesónille. Näköalat ovat jo ennestään upeisiin verrattuina erityisen vaikuttavat. Noissa maisemissa vietämme hetken, kunnes palaamme takaisin maan kamaralle. Lauantai–sunnuntai, 6.–7. syyskuuta Sunnuntaina on haikea aika lähteä takaisin Suomeen. Zürich tulee entistä tutummaksi kolmen tunnin vapaa-ajalla, ja sitten on aika siirtyä lentokoneeseen. Tavallaan ilmassa on jo helpottuneisuutta, työt on tehty, kotiuttamisprosessi alkanut ja pian koittaisi reservin ansaittu vapaus yhdeksän kuukauden miehille. Korpraali Aapo Wikstén järjestää lentokoneessa loppukiitokset ja pahoittelut soittokunnan ulkopuolisille kanssamatkaajille. Vielä ei ole kuitenkaan puhe haikeudesta. Kotiutuminen ja mitättömältä tuntuvat aamut iskevät Sveitsin-reissun jälkeisten lomien päätyttyä kasvoille. Tämä kaikki olisi pian ohi. Viimeisinä päivinä ero palvelusta jatkavien kuin kotiutuvienkin varusmiesten välillä on tapahtunut, aliupseerikurssin oppilaat viihtyvät oppitunneilla ja tetsaavat samalla, kun kotiutuvat siivoavat yksikköä ja järjestelevät kotiutumistaan. Kotiutumispäivänä ei oikeastaan huudella enää aamuja, sillä sotilaalliset kyyneleet sekä kiitokset kuluneesta ajasta korvaavat ne. 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi • 13 VUOSI ON PAKETISSA – FIILIKSET SOITTOTOIMINTAKAUDELTA KONSERTTISOITTOKUNNAN VUODEN SALDO "Konserttisoittokunnan tämän vuoden tuloksesta on jäänyt hyvä fiilis. Orkesteri on muodostunut yhtenäiseksi ja kuulostaa hyvältä. Olemme päässet esiintymään monissa hienoissa tilaisuuksissa eri solistien kanssa, mikä on ollut ainutkertaista kaikille soittajille. Orkesterissa soittaminen on ollut mielenkiintoista. Vaikka nuoteista soitamme, on omallekin luovuudelle annettu sijaa. Keikat ovat olleet ympäri Suomea, ja soittimien roudaamista on harrastettu lähes poikkeuksetta. Mutta se jos mikä on ollut kehittävää myöhempää keikkailuelämää varten. Soitettiin ulkona tai sisällä, marsseja tai ikivihreitä viihdekappaleita, aina on ollut hyvä meininki!" –RESERVIN JÄÄKÄRI JESSE KUUSISTO, LYÖMÄSOITTAJA VIIHDEORKESTERI YLITTI ODOTUKSENSA "Vuosi on ollut aivan mahtava ja sisältänyt monia hienoja keikkoja. Pääsimme soittamaan pitkin Suomea kuten Kotkan meripäivillä. Keikkoja oli moneen lähtöön osa perinteisiä tanssikeikkoja – välillä puhtaasti bilekeikkoja. Treenimotivaatio säilyi läpi vuoden, kiitos Sotilaskodin tuotteiden, hyvin palvelleen kahvinkeittimen ja huonojen vitsien. Mieleenpainuvin reissu oli Eukonkannon MM-kisoihin, joissa vietimme yhden viikonlopun. Pääsimme soittamaan ja viettämään yhden kesän parhaista viikonlopuista. Välillä keikat venyivät aamuyöhön, mutta silti on tsempattu ja hoidettu hommat kunnialla loppuun. Ei olisi tammikuussa arvannut, kuinka mahtavaan juttuun on päässyt mukaan. Viihdeorkesteri 2014 kiittää ja kuittaa! Ainakin toistaiseksi." – RESERVIN KORPRAALI VILLE-VEIKKO AIRANIEMI, KITARISTI SHOWBAND REISSASI PALJON "Showband-pesti oli mielessäni palveluksen alusta asti. Kyseisessä pumpussa soitto oli haave, jonka toteutumiseen en liian optimistisesti uskonut. Onni oli myötä, ja toisen kiipparistin paikka oli plakkarissa. Tiesin jossakin määrin, mitä odottaa, olihan moni kaveri aiemmin soittanut juuri Showbandissa. Kesän Provinssirock-keikka kutkutti, mutta odotin raskaita harjoituksia. Moni idea ja tuhoontuomittu ajatus otettiin lopulta käyttöön. Isossa bändissä harjoituspäivien lomassa ei toki voitu tunteiden kuumenemiselta välttyä, mutta olen todennut sen olevan pitkällä aikavälillä terveellistä. Odotusteni mukaisesti keikat olivat toinen toistaan upeampia. Harvoin siviilissä pääsee kahdelle festarikeikalle kesässä. Matkat olivat pitkiä mutta kuten siviilissäkin paras tapa tutustua ihmisiin pohjia myöten. Bänditoiminnasta jäi käteen korvaamattomat kontaktit lahjakkaisiin soittajiin. Intin jälkeinen yhteistyö on jo vireillä kuten perinteisiin kuuluu!" – RESERVIN JÄÄKÄRI ANTTI VUORENMAA, KOSKETINSOITTAJA 14 • 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi TEKNIIKKARYHMÄN VUOSI OLI TYÖNTÄYTEINEN "Peruskoulutuskauden jälkeen meillä oli äänitiimin kanssa aikaa käydä kalusto läpi ennen kuin keikat alkoivat. Saimme yhteistyön pelaamaan, ja tehtävät jakautuivat helposti. Keikkoja teimme ympäri Suomea Haminasta Kajaaniin. Kiertueiden aikataulut olivat tosi rankkoja, mutta silti en vaihtaisi niitä mihinkään, etenkään Brothers in Armsia, jossa toimin monitoriteknikkona. Äänitiimi pääsi myös näyttämään kyntensä kiväärinpyörittelyssä soittokuntamme kuviomarssissa, jota treenasimme suuren osan ajastamme kasarmilla. Muistot palveluksesta ovat jo kultaisia. Sain todella paljon uusia kokemuksia ja pääsin tekemään asioita, joita tuskin ikinä pääsisin muuten tekemään. Tämä kaikki on mahtavan yksikkömme ja henkilökuntamme ansiota." – RESERVIN KORPRAALI HEIKKI TANTTU, ÄÄNENTEKNIKKO MEDIATIIMIN TILINPÄÄTÖS "Palvelusaika oli oikeastaan yhtä vauhdikasta aina peruskoulutuskauden alusta erikouiskoulutuskauden loppuun saakka. Minulla oli ilo suorittaa E-kausi mediatiimissä. Aikani kului valo- ja videokuvauksen merkeissä, mutta kirjurin tehtävätkin tulivat tutuiksi. Moni tuttu on tiennyt kertoa, että palvelusaikani oli helppoa, suoritinhan sen soittokunnassa. Totta on, että olimme etuoikeutetussa asemassa, kun pääsimme hyödyntämään erikoistaitojamme palveluksessa. Lähtökohtana yleisesti on, että jollet osaa jotakin, Puolustusvoimat kouluttaa. Tämä ei tehnyt omasta palvelusajastani helpompaa, päinvastoin. Olen varma, että jos haluaa choco-homman, kannattaa sitä etsiä jostain muualta kuin Varusmiessoittokunnasta. Tämän sanottuani olen kuitenkin onnellinen, että sain suorittaa palvelukseni juuri Varusmiessoittokunnassa. Pitkät ja raskaat päivät ovat muuttuneet mielessä iloisiksi kokemuksiksi. On vaikeaa ajatella, että siellä tuli vietettyä lähes yhdeksän kuukautta." – RESERVIN KORPRAALI ALEKSI MYLLYLÄ, MEDIAMIES JOUSIYHTYEEN SOITTOTOIMINTAKAUSI "Alusta asti oli selvää, että erikoiskoulutuskaudella matkani taittuisi Jousiorkesterissa. Joukkueessani oli peruskoulutuskaudella lisäkseni vain yksi jousisoittaja, minkä takia tutustuminen muihin soittajiin vei hieman aikaa. Onneksi yhtye hitsautui heti yhteen. Kouluttajamme sekä kapellimestarimme Aino Koskelan rooli oli korvaamaton, kun ensiesiintymiset painoivat päälle. Parhaiten ensimmäisistä viikoista jäi mieleen aamuinen huojennuksen tunne, kun Konserttisoittokunta lähti L a h d e n ko n s e r va to r i o l l e harjoittelemaan. Jousien tarvitsi vain siirtyä yksikön kuudenteen kerrokseen. Toisaalta vanhan aliupseerikoulun taukotila ei ollut akustisesti miellyttävä harjoitustila. Koska jousiyhtye on tuore kokoonpano, ei meillä soittajilla ollut soittokauden koittaessa paljoakaan tietoa siitä, minkälaisia esiintymisiä olisi tiedossa. Tärkeimmät marssit tulivat meille tutuiksi. Lisäksi ohjelmistoomme kuului elokuva- ja viihdemusiikkia, jota soitimme sekä taustamusiikkina että konserttikappaleina. Astor Piazzollan tangot soivat lähes joka keikalla. Jousiyhtye kasvaa tango-orkesteriksi lisäämällä vielä lyömäsoittimet ja pianon. Tälläkin kokoonpanolla riitti esiintymisisä esimerkiksi Espan lavalla sekä RUK:n tansseissa. Ehkä tutuinta ohjelmistoa jousille on klassinen, joka kuului parhaiten orkesterin omissa k y n t t i l ä ko n s e r te i s s a . N i i tä järjestettin ympäri Suomea. Loppukevään Elegia-kiertue sekä alkusyksyn Brothers in Arms -turnee toimivat Konserttisoittokunnan ja jousten yhteiskiertueina, joista jälkimmäisessä mukana olivat vielä bändi ja laulusolistit. Pääsimme soittamaan sekä klassista että heviä. Monipuolisuus jääkin parhaimpana asiana mieleen jousiyhtyeestä. Lopuksi on myös hyvä muistaa, että taisimme me hieman kivääreitäkin heitellä. Soittamisen ohella jokaiselle jäi varmasti mukaan muistot kuviomarsseista Hamina Tattoossa ja Sveitsin Avenchesissä." – RESERVIN JÄÄKÄRI VEIKKO MARJAMÄKI, VIULISTI 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi • 15 RESERVIN KUNINKAALLISET teksti : upseerioppilas lauri grünthal kuva : reservin korpraali aleksi myllylä V iime heinäkuussa Varusmiessoittokunnan reserviläisten riveihin saatiin kertarysäyksellä kaksi uutta kuninkaallista, kun tangokuninkaaksi kruunattiin Teemu Roivainen ja kuningattareksi Maria Tyyster, molemmat vanhoja varusmiessoittokuntalaisia. Roivainen palveli Hennalassa vuonna 2006 ja Tyyster vuonna 2013. Kumpikin muistelee omaa varusmiesaikaansa lämmöllä. Lappeenrannasta kotoisin oleva Tyyster aloitti musiikkiharrastuksen jo pienenä kanteleen- ja pianonsoitolla, ja yksinlaulusta hän innostui lukiossa laulettuaan ensin erilaisissa kuoroissa. Tangoon hän tutustui yksinlaulukurssilla, jossa laulettiin suureksi osaksi tangoja, ja päätti sitten osallistua tangomarkkinoille. Muutaman kerran jälkeen yritys palkittiin, kun Tyyster heinäkuussa voitti tangokuningattaruuden. Tangokuningas Roivainen on lähtöisin Haukiputaalta ja Tyysterin tapaan aloitti pienenä pianonsoiton. Vähitellen hän alkoi laulaa samalla, ja musiikkilukiossa tutuksi tuli myös bändin soololaulajan tontti. Lukion jälkeen hän aloitti opiskelun Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatuksen osastolla, josta valmistui viime keväänä musiikin maisteriksi. Kiväärikonstit tuoreessa muistissa Musiikki kulkee elämän matkalla Tango on luonnollisesti yksi kummankin kuninkaallisen suosikkityylilaji, mutta molemmat pitävät monipuolisuutta tärkeänä valttina muusikoiden työmarkkinoilla. Tyyster haluaisi tulevaisuudessa myös sekoittaa musiikkia ja teatteria sekä tehdä mahdollisesti jonkun roolin jossakin musikaalissa. Roivaisella pianonsoittotaito tuo myös osaltaan monipuolisuutta, kun voi tarvittaessa säestää itseään. Tangossa häntä sykähdyttää erityisesti sen suuruus ja sanojen vahva merkitys, ja hän esittää mielellään myös muuta tyylirajoja rikkovaa ”suurta musiikkia”. Jännittäminen ei kuulu kummankaan kuninkaallisen ohjelmistoon, ja he viihtyvät lavalla erittäin hyvin. – Ajattelin tangofinaaliakin vain yhtenä tavallisena keikkana, Tyyster kertoo. Molemmat suorastaan huokuvat runsasta lavakarismaa, ja Varusmiessoittokuntakin ja erityisesti sen Jousiorkesteri saivat kokea sen, kun kuninkaalliset lauloivat muutaman kappaleen tango-orkesterin eli lyömäsoittimilla, pianolla ja haitarilla vahvistetun jousiyhtyeen solistina Esplanadin puiston lavalla elokuussa. Puhetta on ollut muistakin yhteiskonserteista tangokuninkaallisten kanssa, ja voi olla, että Roivaista ja Tyysteriä kuullaan uudelleenkin Varusmiessoittokunnan solisteina. – Ajattelin tangofinaaliakin vain yhtenä tavallisena keikkana. Varusmiessoittokunta oli Roivaiselle helppo valinta ja luonnollinen tapa suorittaa asepalvelus. Hän palveli yhdeksän kuukautta Showbandin kosketinsoittajana ja palasi syksyllä kotiuduttuaan takaisin opiskelujen pariin. Bändisoittajana hän oli myös osa kivääriryhmää, ja kiväärinpyörittely olikin Roivaiselle yksi palvelusajan mieleenpainuvimpia kokemuksia, sillä sitä ei missään muualla pääse tekemään. Edelleen hänen muistissaan ovat kivääriryhmän uhkarohkeat heitot kuviomarssissa ja se, kuinka ne lopulta onnistuivat Hamina Tattoossa. Lauluosuudet ottivat koville tai toisesta viime metreillä, mutta viimein vuoden 2013 tammikuussa hän aloitti palveluksensa Hennalassa. Tie jatkui aina RUK:hon saakka, mutta jalan murtumisen takia se jäi kesken. Tarkoituksena on kuitenkin lähteä takaisin Haminaan, kunhan keikkakalenteri antaa periksi. Varusmiessoittokunnassa Tyyster urakoi sekä Viihdeorkesterin että Showbandin laulajana, ja keikkoja oli kesän aikana paljon eri puolella Suomea. Hänelle asetettiin erilaisia haasteita viemällä kappaleiden äänialat ja genret pois omalta mukavuusalueelta, mikä oli loppujen lopuksi erittäin kehittävää ja palkitsevaa. – Ääneni oli viime vuonna paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin, hän sanoo. Tyyster oli vuonna 2005 Varusmiessoittokunnan keikalla Lahdessa ja päätti heti, että sinne hän haluaa. Monta kertaa hakeminen jäi syystä Puhetta on ollut muistakin yhteiskonserteista tangokuninkaallisten kanssa, ja voi olla, että Roivaista ja Tyysteriä kuullaan jälleen Varusmiessoittokunnan solisteina. 16 • 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi • 17 KUN MIKÄÄN EI MENE, KUTEN SUUNNITELTIIN A ivan kuin mikä tahansa leiriyö: sissiteltta on täyteen ahdettu nuokkuvia varusmiehiä, jotka ovat väsyneitä parista edellisestä päivästä. Aiemmin alueelle siirryttiin vajaan kahdenkymmenen kilometrin suunnistusmarssilla ja sen päätteeksi jonossa jäiseen järveen hypotermiatestiä suorittamaan. Ensimmäiset unen tuhinat rikkoo rynnäkkökiväärien laukaukset ja hälytyksen huudot. Taistelijat ryntäsivät teltoista pihalle, ja ryhmien johtajat ottavat täysin yllättävän tilanteen parhaansa mukaan haltuun. Vihollinen on tullut päälle ennakkotietoja nopeammin ja vaikuttaa hyvin aggressiiviselta. Innokkuus ei ole mikään yllätys, koska vihollisena on Varusmiessoittokunnan ja Päijät-Hämeen maakuntakomppanian reserviläiset. Heidän tarkoituksenaan on viikonlopun kestävän johtajaharjoituksen ajan mitata aliupseerikurssimme kykyä toimia taistelutilanteessa ja asettaa ryhmänjohtajaoppilaamme paineen alle. Vihollisjoukkojen koko on noin seitsemänkymmentä, ja oma kolmen jääkäriryhmän kokoinen joukkomme saa reservistä vahvistukseksi joukkueen johdon sekä panssarintorjuntapartion. Rikkonaisen yön jälkeen joukkueemme herää lauantaiaamuun valmistautumaan puolustustaisteluun. Vihollisen hyökkäysuralle tehdään puista murroste, ja ryhmänjohtajat asettavat ryhmänsä taistelijaparit tuliasemiin. Odottelun jälkeen ensimmäinen Panssari-Sisu jyrähtää paikalle ja seisahtuu tielle asetetun esteen vuoksi. Yhteensä neljä vaunua pysähtyy ja joutuu jalkauttamaan miehistönsä maastoon. Tuli vapaa, ja mäen päälle ryhmittynyt joukkueemme alkaa katkaista etenemistä yrittävien vihollisten syöksyjä. Vaikutettuamme viholliseen saamme irtautumiskäskyn ja vetäydymme nopeasti takaisin suoja-asemaan seuraavaa vaihetta varten. Johtajaharjoituksessa käytettiin KASI-simulaattoria. Aseilla ammuttiin paukkupatruunoita, mutta jokaisella taistelijalla oli aseessaan suunnattu laserlähetin, joka lähettää signaalin aina, kun ase laukaistaan. Signaalin vastaanottaa taisteluliiveissä sekä kypärässä olevat prismat, ja liivi osaa kertoa vihollisen kuvitteellisesta luodista aiheutuvat vammat. Liivi toi tiettyä aitouden tuntua, ja muutaman kerran huomasin selkeästi, kuinka vihollinen putosi pelistä tarkasti tähdätyn laukauksen jälkeen. Selvästi huomasi myös omat virheensä tuijottaessa eteen ilmestynyttä vihollisen ryhmitystä ja liivin ilmoittaessa tuhottu. Taistelun vaiheiden välillä tuhotut taistelijat ohjelmoitiin takaisin eloon, ja he pääsivät taas osallistu- 18 • 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi Johtamistaidot punnittiin Hälvälässä johtajakokeessa teksti : oppilaskorpraali aleksi kuuva kuvat: reservin vänrikki santtu suvitaival maan seuraavaan koitokseen. Saatuamme joukon kasaan lähdimme kohti läheistä risteystä, jossa oli tarkoitus aloittaa viivytystaistelu äsken jo kolauksen saanutta vihollista vastaan. Ryhmänjohtajat asettivat joukkueenjohtajan käskystä ryhmänsä asemiin, ja pian vihollinen puski taas päälle. Viivytyksessä ryhmät irtautuivat ja tukivat, mutta ryhmityksemme levisi kovin laajalle vahvan vihollisen edetessä. Viivytystaistelua jatkui noin kilometri, ja lopulta vihollinen pääsi tavoitteeseensa, mutta nimenomaisesti viivytystä saimme ainakin toteutettua. Harjoituksessa arvioitiin ryhmien ja erityisesti ryhmänjohtajien toimintaa. Ryhmänjohtajan, ryhmän varajohtajan ja konekivääritaistelijan pesti vaihtui ryhmän sisällä aina taistelun eri vaiheissa, jotta mahdollisimman monelta saatiin pitävää näyttöä ryhmän sisällä toimimisesta. Ryhmänjohtajan mukana kulki aina reserviläinen, joka tarkkaili kulloisenkin johtajan toimintaa ja antoi taisteluvaiheen lopussa palautetta ryhmälle ja sen johtajalle. Nopean muonituksen jälkeen seuraava vaihe taistelussa oli viholliselle järjestettävä tuliylläkkö. Ryhmät asettuivat aukean laidalle metsän suojiin odottamaan lähestyviä vaunuja. Vaunujen ohittaessa avasimme tulen ja aggressiivisen tulituksen jälkeen pikainen vetäytyminen suojaan oli tarpeen, sillä vaunusta purkautuneet miehet eivät tyytyneet taivastelemaan tiellä. Seurasi jälleen vihollisen voimallinen hyökkäys, ja joukkueemme vastasi taistelemalla ja irtautumalla. Taistelu taukosi rakennuksen pihamaalle, ja tuloksena oli tappioita omissa joukoissa mutta sitäkin suuremmat vihollisen keskuudessa. Taistelualueilla kuvattiin epäsuoraa tulta maahan asennetuilla räjähteillä, ja jysäykset olivat omiaan luomaan taistelun tuntua. Viikonlopun aikana rynnäkkökiväärien patruunaa oli käytettävissä varsin riittävästi, eikä viholliseen vaikuttaminen jäänyt ainakaan siitä kiinni. Seuraavaksi siirryimme uudelle alueelle ja pystytimme leirin. Yö kului valonvahvistimien avulla vihollisen ryhmitystä tiedustellessa sekä puolin ja toisin nopeita häirintäiskuja tehdessä. Aamulla tiedustelupartioiden johtajat toimittivat joukkueenjohtajalle luonnoksensa vastapuolen ryhmityksestä, ja tietojen perusteella suunniteltiin hyökkäys. Kaksi ryhmää pääsivät hyökkäämään Paseilla, kaksi ryhmää kiiruhti jalkaisin vihollisen selustaan ollakseen valmiina H-hetkeä varten. Taistelu oli heti alusta asti melko toivotonta vastapuolen puolustusryhmityksen vahvuuden takia, mutta viimeisetkin sissit jatkoivat tulittamista, kunnes tilanne keskeytettiin. Tiukka 34 tunnin sovellettu taistelu oli ohi, ja nyt sai hyvillä mielin paiskata kättä vihollisjoukkojen kanssa. Reserviläiset passitettiin sotkuauton kautta kotiin, ja varusmiehet jäivät harjoitusalueelle jäähdyttelemään neljän päivän ajaksi ampumaleirin merkeissä. Koko johtajaharjoitus oli erinomaisesti järjestetty. Koska joukkueemme johto koostui reserviläisistä, olivat kurssimme varusmiehet hyvin vähän tekemisissä Varusmiessoittokunnan henkilökunnan kanssa. Tämä toi erilaisen toimintakulttuurin joukkueeseen ja loi ryhmänjohtajien tekemiseen uuden ulottuvuuden poistaen ”normiharjoituksen” tuntua. Harjoituksen osat olivat jaettu selkeästi, vaikka tilanne oli jatkuvasti päällä. Arvioitsija kerkesi nopeasti käymään läpi toimintaa, ja puikkoihin hyppäävä uusi ryhmänjohtaja sai arvokkaita vinkkejä omaa toimintaansa ajatellen. Tärkein oppi harjoituksesta oli, että taistelukentällä harvoin mikään menee suunnitelmien mukaan. Eikä se välttämättä ole huono asia. Kaikki riippuu täysin kentällä tapahtuvista ratkaisuista. Kun mikään ei mene kuten suunniteltiin, on ryhmänjohtajan mukauduttava tilanteeseen, kommunikoitava ja tehtävä päätös, usein hyvin nopeasti. Tämän vastuullisen tehtävän jokainen johtajaharjoitukseen osallistunut kurssilainen oli valmis ottamaan vastaan, ja ottaa vastaan myös jatkossa. Tulevia tapaamisia seuraavien saapumiserien harjoituksiin on jo suunniteltu. 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi • 19 TUULAHDUS RESERVIUPSEERIKOULUSTA teksti : upseerioppilas jere paldanius kuvat : upseerioppilas thomas liljestrand (ruk ) M atka Varusmiessoittokunnan aliupseerikurssilla loppui lokakuun puolivälissä kuudelta soittokunnan aliupseerioppilaalta. Aliupseerikurssin keskeyttäminen ei johtunut kuitenkaan huonon opintomenestyksen takia vaan Haminaan, 245:nnelle reserviupseerikurssille pääsyn takia. Aliupseerikurssin johtajamme, kapteeni Tommi Tenhu varoitteli, ettei soittokunnan poikia katsottaisi Haminassa yhtä hyvällä kuin kotijoukko-osastossamme. Tämä piti alkuun osin paikkansa. Mutta pian meikäläiset kohosivat majoitusyksikkömme tuloslistojen kärkeen esimerkiksi taktiikassa sekä urheilussa. Myöhemmin kurssin mittaan meidät otettiin yhä paremmin varteen. Jutellessa useiden muiden yksikössämme asuvien varusmiesten kanssa heidän huomionsa on kiinnittynyt Varusmiessoittokunnan kasvattien itsekuriin ja -hillintään. Tätä taitoa olimme tietenkin opetelleet esimerkiksi lukuisissa kuviomarssiharjoituksissa. Koska armeijassa ei rankaista, jos joku tekee jonkin asian väärin, Puolustusvoimissa sen sijaan harjoitellaan. Vaikka meidän itsekuriamme arvostettiin, eivät muualta tulleet omaksuneet sitä, vaan joinakin marraskuun iltoina harjoittelimme järjestymistä. Kun aliupseerikurssilla meille muutamalle ilmoitettiin pääsyn RUK:hon olevan enää itsestä kiinni, käväisi mielessä kysymys, mihinkä on ryhtymässä. Omaa päätöstä ei ainakaan helpottanut tieto siitä, että tulevat 20 • kolme kuukautta kulutettaisiin panssarintorjunnan saloihin tutustuessa. Asekäsittelyyn taikka ampumiseen ei RUK:ssa kiinnitetä paljon huomiota, vaan pääpaino on joukkueenjohtajakoulutuksessa. Aihe sinänsä oli meille jääkärikoulutusta nauttineille täysi uutuus, mutta hyvin nopeasti pääsimme selville kupletin juonesta. Toisaalta päätöstä maustoi myös se, kestääkö oma kunto: pst-linjalla kun seurana ovat alati toista- ja kolmattakymmentä kiloa painavat panssarintorjuntaohjukset sekä kevyet että raskaat kertasingot. Panssarintorjuntalinjalla pärjääminen ei ole ollut kuitenkaan ylitsepääsemätöntä. Täällä RUK:ssakin pätee sama sääntö kuin armeijassa yleensä. Tekemällä ja antamalla sekä kaikkensa että parhaansa pärjää pitkälle. Palvelustoverit nousevat arvoon arvaamattomaan, kun itseä ei aina jaksa napata lähteä verkkareissa loskan sekaan ryömimään. Ryhmäkiinteyttä kasvattaa myös se, että yhdessä joudutaan tekemään ei-niin-mukavia asioita. Jälkikäteen ajateltuna kaikkein kamalimmat kokemukset muodostuvat antoisimmiksi ja ennen kaikkea kultaisimmiksi, kun asioita ja tekemisiä muistelee viikkojen, kuukausien – jopa vuosien jälkeenkin. Omiin, empirian kautta saamiin tuumauksiini vetoamalla voin suositella kaikkien mahdollisten haasteiden kahmimista itselleen. Varusmiespalvelus on lyhyt pyrähdys koko elämän matkaan suhteutettuna. Tuon ajanjakson seisoo vaikka päällään. Varusmiessoittokunnassa aika kuluu kuin siivillä. Ota siitä kaikki irti ja hakeudu AUK:n kautta RUK:hon, vaikka palvelusaika venähtääkin 383:een. Tavataan tammikuun 22. päivä, kun piipahdamme kotiyksikössä yhden yön ja jatkamme reserviin. Silloin jokaisella teillä on mahdollisuus kysyä kaikki mieltänne askarruttavat kysymykset selviksi. Tehkää työtä, jolla on tarkoitus – vaikka aina ei siltä tunnukaan! Terveisin RUK:n PVVMSK-edustus, eli upseerioppilaat Karhi, Koivunen, Savolainen, Hautakangas, Grünthal ja Paldanius. 3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
