Tämä dokumentti on koostettu Kansallisarkistolta

Tämä dokumentti on koostettu Kansallisarkistolta vuonna 2008 tilatusta aineistosta, sukulaisten
muistikuvista sekä seuraavista teoksista:
Arvo Ojala ja Eino Heikkilä, 1983: Summan valtateillä ja Viipurin valleilla (kustantaja
Pirkanmaan sotaveteraanipiiri ry)
Arvo Ojala, 1972: JR27 Kärkirykmenttinä halki kannaksen
Talvisodan historia, 2. osa (Sotatieteen laitos 1978)
Jari Leskinen ja Antti Juutilainen: Talvisodan pikkujättiläinen (WSOY 1999)
Jos jokin taho kokee tekijänoikeuksiaan loukatun, kehoitan ottamaan yhteyttä sähköpostilla
kotisivuiltani http://www.jukkalamminmaki.suntuubi.com löytyvään osoitteeseen.
TALVISOTA 14.10.1939 – 25.4.1940 JR7
Paavo osallistui Talvisodassa Summan, Summanjoen ja Viipurin taisteluihin 6. Divisioonan (sittemmin 3.
divisioona) alaisuuteen määrätyn Jalkaväkirykmentti JR 17:n (sittemmin JR7) esikuntakomppaniassa
puhelinmiehenä.
Paavo astui palvelukseen 14.10.1939, ja aamuyöstä 21.10. lähtien alkoivat Tampereen ja Messukylän
asemilta junakuljetukset Kaipiaisiin, Kouvolan itäpuolelle. Sieltä jatkettiin marssien Tuhkurlammen
alueelle majoituspaikoille. Rykmentti oli määrätty päämajan reserviksi, ja toimintaan kuului koulutusta ja
linnoitustöitä Luumäen ympäristössä, kunnes 30.11. syttyi sota.
6.12. rykmentti lähti liikkeelle, ensin junalla Tienhaaraan ja Hovinmaalle, josta Lavolan kautta Nuoraan ja
vihdoin Korpelaan 9. päivänä. Joukot tekivät alueella linnoitustöitä kuuluen edelleen Päämajan reserviin.
Venäläisten hyökkäyksen pysähdyttyä 6. Divisioona alistettiin 19.12. kannaksen armeijan komentajalle,
joka päätti käyttää sitä vastahyökkäykseen ja alisti sen II armeijakunnalle. Tarkoituksena oli lyödä
Summan-Perkjärven alueella vihollinen kaksipuolisella saarrostuksella, 6. Divisioonan koukatessa
oikealta Summajoen länsipuolelta.
Joukkojen siirrot aloitettiin 22. päivänä ankarassa lumipyryssä kuuden tunnin siirtymämarssilla ja JR 17
ryhmittyi hyökkäysvalmiusasemaan Summajoen länsipuolelle aatonaaton vastaisena yönä.
Hyökkäys epäonnistui sotahistorian tuntemista syistä ja sai kunniakkaan nimen 'Hölmön tölmäys'.
Rykmentti ryhmittyi puolustukseen, muuttaen 31.12. nimensä JR 7:ksi, divisioonan numeron muuttuessa
6:sta 3:ksi.
Puolustusta suoritettiin kovassa tykistötulessa ja kireässä pakkasessa – 17.1. mitattiin sodanaikainen
pakkasennätys -48 astetta. Venäläiset keskittivät jopa 20 divisioonaa Summan asemia vastaan.
Suurhyökkäys alkoi 1. helmikuuta ja 3. divisioonan joukot, erityisesti 7. ja 8. jalkaväkirykmentti, olivat
pahimmassa paineessa. Suomalaiset kestivät kymmenen päivän ajan kunnes linjat murtuivat 11. päivänä
Lähteen tien suunnalla Summajärven itäpuolella JR8:n alueella. Pahoin kärsinyt JR 7 irrotettiin etulinjasta
13. päivänä ja siirrettiin suuria tappioita kärsineenä reserviin suoraan Viipuriin. Muut Suomen joukot
vetäytyivät pääpuolustusasemasta 15. päivänä pohjoiseen, ensin väliasemaan ja lopuksi taka-asemaan
Viipuriin 29. helmikuuta.
JR 7:n vastuulla on Viipurin ydinkaupunki, II ja III pataljoona oli puolustusryhmityksessä kaakkoisosassa
Kolikkoinmäen-Ristimäen alueella, I pataljoonan ollessa reservissä kaupungin pohjoisosissa. 12.
maaliskuuta JR 7 torjuu idästä tulleen voimakkaan hyökkäyksen ja vetäytyy patterinmäen linjalle.
Seuraavana päivänä julistetaan rauha.
Sukulaisten mukaan Paavo on ollut lomalla maaliskuun alkupäivinä – ilmeisesti sinä aikana kun JR 7 on
ollut reservissä Viipurissa - ja palasi sotatoimiin juuri ennen rauhantekoa, ehtien todennäköisesti osallistua
12. päivän taisteluihin. Olavi muisteli etttä Paavo tuli lomalle viimeisen Tampereen pommituksen aikoihin
2.3., sotadokumenteissa lomaa ei näy
25.4. Paavo on päästetty 'toistaiseksi' lomalle JR 7:stä.
Retkistään Paavo sai muistoksi Summan ristin, talvisodan muistoristin sekä talvisodan urheusmitalin.
Sivu sotapäiväkirjan liitteestä: luettelo JR 7:stä 25.4.1940 toistaiseksi lomalle päästetyistä
reserviläisistä. II erä.
3. Divisioonan ryhmitys Summassa 10. helmikuuta 1940
Karttapiirros teoksesta Talvisodan historia, osa 2, Copyright sotatieteen laitos 1978
Viipurin tilanne sodan viimeisenä päivänä 13.2. rintaman murruttua Talin-Ihantalan suunnassa
Karttapiirros teoksesta Talvisodan historia, osa 2, Copyright sotatieteen laitos 1978
JATKOSOTA 18.6.1941 – 13.8.1941 JR27
Liikekannallepano
toteutettiin
ylimääräisenä
kertausharjoituksena
kesällä
1941.
Jalkaväkirykmentti 27 perustettiin 18.6.1941 Kangasalle ja sen I pataljoona koottiin Pirkkalan,
Kangasalan, Sahalahden, Kuhmalahden, Teiskon ja Aitolahden pitäjistä. Rykmentin komentajana
toimi everstiluutnantti Haanterä. 18. divisioonan vaiheista jatkosodassa löytyy aineistoa
Wikipedian sivulta http://fi.wikipedia.org/wiki/18._divisioona_%28jatkosota%29.
Paavo määrätään I pataljoonan esikuntakomppaniaan.
Kutsun käydessä kertausharjoitukseen Paavo oli Tampereella proomun purkutöissä ja sai kuulla
asiasta vasta palattuaan kotiin. Hän käveli Kämmenniemeen kokoontumispaikalle, josta
marssittiin Kangasalle.
Kangasalta junakuljetus lähtee 21.6. klo 11:45 Jyväskylän ja Pieksämäen kautta Kallislahteen,
Savonlinnan länsipuolelle, jonne saavutaan seuraavana aamuna. Asemalta jatketaan
Pihlajalahteen, mistä matka jatkuu vesistökuljetuksena lotjilla Särkilahden Lokalahteen. Täältä
jatketaan marssimalla Ruokolahteen, jonne saavutaan 23.6.
Rykmentti suorittaa kuukauden ajan puolustus- ja tiedustelutoimintaa asemapaikallaan, kunnes
28.7. antaa 18. divisioonan komentaja eversti Pajari hyökkäyskäskyn, jossa JR27 muodostaa
hyökkäysryhmä 'Terän' ja 30.7. saadaan rykmentin hyökkäyskäsky. Hyökkäysryhmä Terän
vastuulla oli leikata aukko vihollisen puolustukseen ja vallata tiestön risteysasemassa oleva Ilmeen
alue, ollen täten ensimmäisiä rajan ylittäneitä joukko-osastoja.
Ilmeen kirkonkylään hyökätään puolenpäivän aikaan 4.8., ja saman päivän aikana vallataan
kirkonkylä ja tienristeys. 6. päivänä I pataljoonan hyökkäys jatkuu etelään Rätykylän suuntaan,
jonka jälkeen Kirvun miehityksestä ilmoitettiin 8.8..
I pataljoona jää 10.8. rykmentin reserviin Kirvun eteläpuolella Mömmölän maastoon muiden
pataljoonien edetessä etelään Sairalaan, jossa vihollinen puolusti sitkeästi irtautuen 12.8. aamulla.
13.8. aamulla I pataljoona määrätään pitämään Huopatehtaan-Vehkapään maaston Kirvun
lounaispuolella Kirvu-Mertjärvi -tien varressa. Siirtymämarssin tauolla (mukana olleen
teiskolaisen mukaan) Vehkapään maastossa kranaattikeskityksessä Paavo saa sirpaleen
keuhkoihinsa ja kuolee myöhemmin matkalla kenttäsairaalaan. Haavoittumiskortti on päivätty
13.8. klo 08:45 ja kuolinajaksi on merkitty klo 14:00. Paikalla ollut Järvisen 'Jaska' Teiskosta on
kertonut tapahtumasta: Paavo oli tauolla vattuja poimimassa kun keskitys osui. Paavo pyysi ettei
heti ilmoitettaisi omaisille haavoittumisesta.
Rykmentin hyökkäys jatkuu Antreaan, I pataljoona koukkaa Paalijärven eteläpuolitse Liikolaan.
Paavon ruumis lähetetään edelleen Rautjärven kaatuneiden evakuoimiskeskukseen 15.8.
Kaatumisilmoitus kirkkoherranvirastosta on päivätty 14.8.
Paavo siunataan Teiskon kirkon sankarihautaan 31.8.
Rykmentin päiväkäsky hyökkäyspäivänä
Pataljoonan käsky liittyen operaatioon, jossa Paavo kaatui
Sotapäiväkirjan liite liittyen operaatioon, jonka aikana Paavo kaatui
Ote pataljoonan sotapäiväkirjasta Paavon kuolinpäivänä
Taistelutoimintakartta 13.8. ja arvioitu alue Paavon haavoittumispaikasta
Haavoittumiseen ja kaatumiseen liittyvät dokumentit