10 naisrunoilijaa ja heidän virtensä

RUOTSIN KIRKON VIRSIKIRJA 10 VUOTTA
Keskustelu- ja virikeaineistoa 5
10 naisrunoilijaa ja heidän virtensä
Tomi Valjus
Virsikirjamme, Ruotsin kirkon Virsikirja täyttää kymmenen vuotta. Syksyllä 2002 Kirkolliskokous hyväksyi virsikirjamme. Se valmistui painosta vuoden 2003 lopulla ja voitiin ottaa käyttöön
1. adventtina 2003. Yhä edelleen se on monille ”uusi”, monet sen virret ovat tuntemattomia tai
harvoin käytettyjä.
Monet kirkolliset kirjat, niiden joukossa jumalanpalveluskirjat ja niiden tekstit ovat perinteisesti
olleet miesten kirjoittamia. Samoin virretkin. Vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla alkoi ilmestyä
enemmän virsiä ja hengellisiä lauluja, joiden tekijöinä olivat naisrunoilijat ja – säveltäjät. Tosin
heidän virtensä alkoivat päästä virsikirjoihin vasta 1900-luvulla. Omana aikanamme naisrunoilijoiden panos virsien tekijöinä on kasvanut merkittäväksi. Mitä suomalainen virsirunous olisi ilman Anna-Maija Raittilan tai Anna-Mari Kaskisen virsiä, tai ruotsalalainen virsiaarteisto ilman
Britt G. Hallqvistin, Ylva Eggehornin tai Lina Sandell-Bergin lauluja ja virsiä. Naissäveltäjien
teoksia virsikirjassamme on edelleen vähän, heidän määränsä jää alle kymmenen.
Ruotsin kirkon virsikirjassa on edustettuna vajaat neljäkymmentä naisrunoilijaa. Tässä vihkossa
esitellään heistä kymmenen ja heidän kirjoittamiaan virsiään eri aikakausilta.
Tiedot virsien tekijöistä ja virsistä on koottu mm. seuraavista lähteistä:
Den svenska psalmboken, volym 3. SOU 1985:18
Hallio, Kustaa: Suomalaisen virsikirjan virret Alkuperä ja kehitys 1936
Lempiäinen, Pentti: Virsitieto. Kirjapaja 1988
Lövgren, Oscar: Psalm- och sånglexikon. Gummersons 1964
Nisser, Per Olof: Ett samband att beakta – psalm, psalmbok, samhälle. Artos 2005
Nisser, Per Olof: Änglarna sjunger i himlen och andra psalmer. Verbum 2002
Nivenius, Olle: Psalmer och människor. Verbum 1991
Pajamo, Reijo, Suokunnas, Seppo: Virtemme kiitosta kantaa. WSOY 1984
Ronnås, John: Våra gemensamma psalmer. Verbum 1990
Selander, Inger: När tron blir sång. Om psalm i text och ton. Artos 2008
Väinölä, Tauno: Virsikirjamme virret. Kirjapaja 2008
Internet, esim. www.hymntime.com (Cyberhymnal)
http://evl.fi/virsikirja (Verkkovirsikirja)
Virsikirjan käännöstyöryhmässä toiminut lehtori Pekka Kivekäs on lukenut ja täydentänyt näitä
tekstejä. Kiitokset hänelle.
Tomi Valjus
2
SISÄLLYS
Sarah Adams
Maj Bylock
Elisabet Cruciger
Eleanor Farjeon
Britt G. Hallqvist
Pirkko Halonen
Julie von Hausmann
Margareta Melin
Helena Muhongi
Eva Norberg Hagberg
Christina Rossetti
271 Käyn kohti sinua
524 Jos päivä täyttyy
350 On Kristus ollut Poika
181 Aamu on tullut
313 Nyt tiedän, hän elää
744 Jumalan kämmenellä
277 Nyt tartu käteen, Herra
607 Taas turvaan tulla saan
741 Isä Jumala, nyt katso
629 Vain tuokion onnea toi maailma
428 Aikaan keskitalven
Aikaisemmin ilmestyneissä virsi-vihkoissa on esitelty useita
naisrunoilijoita ja heidän virsiään:
Vihko 1
Fanny J. Crosby van Alstyne
Elena Maquiso
Nolene Prince (säveltäjä)
252 Aina kanssani hän kulkee
339 Oi Isä taivaan
685 Pyhä, pyhä, pyhä
Vihko 2
Kirsten Dorothea Aagaad Hansen
Ylva Eggehorn
Hilja Haahti
Anna-Mari Kaskinen
Ilta Koskimies
Amanda Sandberg
Lina Sandell
232 Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja.
256 Nyt pelko pois.
727 Tule kanssani, Herra Jeesus.
738 Herra, kädelläsi
701 Soi kunniaksi Luojan (3. säk.)
323 On idästä, lännestä
190 Suojaavin siivin peitä
249 Päivä vain
Vihko 4
Pia Perkiö
Viola Renvall
646 Kosketa minua, Henki
520 Nyt käsiisi, taivaan Herra
3
4
6
7
8
10
12
13
14
15
16
17
Sarah Adams
271 Käyn kohti sinua
Virrestä on ollut useita suomennoksia. Varhaisin suomennos lienee vuodelta 1894 metodistien laulukirjassa Rauhansäveliä (Likemmäs Herra vie). Suomennoksista on
yleensä jätetty pois virren 4. säkeistö. Suomen nykyisen virsikirjan ensimmäisissä painoksissa kerrottiin, että tämän virren kirjoittaja olisi englantilainen Sarah Adams ja että
se olisi suomennettu viimeistään 1920.
Vuonna 1920 nimittäin liitettiin laulukirjaan
”Hengellisiä lauluja ja virsiä” laulu "Sua
kohti, Herrani". Se on Sarah Adamsin virren
tutuin suomennos. Virsikirjamme versio
edustaa siinä määrin toisenlaista uskonkäsitystä kuin alkuteksti, ettei ole täysin oikein
merkitä Sarah Adams sen tekijäksi. Oikeampi merkintä olisi ”Niilo Rauhala Sarah
Adamsin virren (1841, suom. 1894, Aune
Krohn 1912) pohjalta 1999”. Virsikirjamme
teksti on erilainen kuin Suomen ev. lut kirkon virsikirjassa. Syynä tähän on ennen
muuta se, että ruotsinkielinen teksti, joka on
käännöksen pohjana, on vuosien mittaan
muokkaantunut erilaiseksi.
Sarah Fuller Flower Adams (1805-1848) oli
englantilainen samoamalehden kustantajan
tytär. Omana aikanaan hänet tunnettiin dramaattisten runojen ja balladien kirjoittajana
ja hän on kirjoittanut useita virsiä. Hän kuoli
tuberkuloosiin 43-vuotiaana. Uskonnolliselta
vakaumukseltaan hän oli unitaari. Heidän
oppiaan sävyttää se, että he eivät hyväksy
kolminaisuusoppia, koska se rikkoo Jumalan
ykseyden. Siksi Sarah Adamskaan ei käyttänyt virressään Jumalasta muuta nimeä kuin
”God”. Virren kuvakieli on peräisin 1. Mooseksen kirjan 28 luvun kertomuksesta, jossa
Jakob joutui painimaan Jumalan kanssa.
Virren vanhin ruotsinkielinen käännös on
vuodelta. Moniin muihin käännöksiin poiketen on virren ruotsintaja Emanuel Linderholm säilyttänyt 2-4. säkeistöjen liittymät
Jaakobin uneen Betelissä (1. Moos. 28: 1022) ja on jopa lisännyt tekstiin Jaakobin
unessaan näkemät taivaan tikapuut. Tikapuut
taivaaseen, ”scala sacra” oli etenkin keskiajan mystiikassa tavallinen kuva tiestä Jumalan luo.
Virren säveltäjä Lowell Mason (1792-1872
oli amerikkalainen itseoppinut säveltäjä Bostonista. Hän julkaisi useita laulukokoelmia.
Hän oli perustanut 1832 Bostonin musiikkiakatemian. Hänelle myönnettiin myös musiikin tohtorin arvo.
Virsi on kirjoitettu minä-mutoon. Viimeinen
säkeistö kertoo matkan päättymisestä taivaaseen. Siksipä virttä käytetään paljon hautajaisissa. 1. säkeistön risti ei ole Jeesuksen
risti, vaan tarkoittaa Jumalan lähettämämää
koettelemukseksi koettua kärsimystä, vaivaa,
ahdistusta. Sana ”Herra” tarkoittaa nyt Jeesusta, jonka risti on veisaajan tienviittana.
Todellisen läpimurron virsi koki 1912. Se
liittyi koko maailmaa järkyttäneeseen matkustajalaiva Titanicin haaksirikkoon. Onnet4
tomuudesta kertovien uutisten mukaan laivan soittokunta soitti tätä virttä ennen laivan
uppoamista. Suomessa mm. eräät sanomalehdet julkaisivat virrestä omia käännöksiään, ja pian virttä oli saatavissa myös erillisjulkaisuina otsikkonaan esimerkiksi "Titanicin kuolinhymni".
jo varhain tulleesta suosiosta nimittäin kertoo sekin, että siihen on tehty yhä uusia sävelmiä. Amerikkalaiset lehtimiehet, joille
pelastuneet kertoivat kokemuksiaan, tuskin
tulivat kysyneeksi, minkä sävelmän he kuulivat. Heille tuttu oli amerikkalaisen Masonin sävellys, jolla virsi meilläkin tunnetaan.
Mutta Titanic oli englantilainen laiva ja sen
soittajien enemmistö brittejä. Todennäköistä
on, että he olivat valinneet englantilaisen J.
B. Dykesin sävelmän. Joka tapauksessa Titanic-tarina lienee lisännyt laulun suosiota.
Ei lopultakaan varmasti tiedetä, mitä Titanicin seitsemän urheaa muusikkoa lopuksi
soittivat. Jos se oli tämä virsi, se ei vielä
sano kaikkea. Sarah Adamsin virren osaksi
5
Maj Bylock
524 Jos päivä täyttyy
noma voisi tavoittaa kaikki, suoraan heidän
elämäntilanteessaan. Hän koki vaikeaksi
puhua Pyhästä Hengestä kunnes oivalsi, että
Pyhä Henki on Jumalan voima. Jumalan
Henki avautui hänelle voimana, jonka hän
saattoi tuntea oman voimattomuuden keskellä. Ja silloin - perunoiden kuoriminen sai
jäädä, radio-ohjelma, jossa kerrottiin meneillään olevasta virsikirjatyöstä sai jäädä. Virren sanat alkoivat muotoutua hänen päässään. Siten tämä virsi on syntynyt arkisen
aherruksen keskellä, että sitä tarvitsi korjailla
vain muutamien sanojen osalta. Se oli eräänlainen osoitus Jumalan jatkuvasta luomisprosessista.
Virsi 523 on tehty stressin ja kiireen keskelle. Kiireessäkin ja päivän huolten hälinää
voit pysähtyä hetkeksi ja silloin, juuri silloin
saatat aavistaa: Jokaisessa meissä on Herran
henki, hiljaa uutta luomassa. ”Voit silloin
seisahtaa ja kuulostella”. Sanat toistuvat
virren jokaisessa säkeistössä. Jokainen säkeistö alkaa kysellen ”Jos” ja sen jälkeen
seuraa kehotus seisahtua ja kuulostella. Aivan kuin kaksi ihmistä keskustelisi vai olisiko kyseessä ihmisen oma, sisäinen dialogi?
Syvyys huutaa syvyydelle, kokemus neuvoo
toista. Kysymyksen jälkeen seuraa virren
varsinainen asia. Sekin esitetään lähes hienovaraisesti, varovasti ja hiljaa, kuitenkin
innokkaasti ja vakuuttavasti: ”saatat aavistaa: sinussa Herran Henki asuu”.
Jotkut ovat kyselleet, voiko virressä toistua
sana ”ehkä”, peräti kaksi kertaa. Eihän seurakunta voi laulaa noin epävarmaa ajatusta.
Mutta - jokainen voi kokea: Jumalan Henki
on läsnä, mutta ehkä sitä pitää etsiä kerta
kerran jälkeen ennen kuin se löytyy.
Virren on suomentanut Anna-Maija Raittila.
Melodian on tehnyt norjalainen urkuri ja
musiikkipedagogi Anfinn Öien (s. 1922).
Hän on toiminut Oslon musiikkikonservatorion opettajana. Sävelmä on alun perin tarkoitettu tiettyyn virteen ja se on Suomen
kirkon virsikirjassa 165 ”On suuri ihme seurakunta Herran”. Ruotsin kirkon virsikirjassa
sitä ei ole. Melodia on uudentyyppinen koraali. Kuusisäkeisen sävelmän melodinen
lakipiste on kolmannessa säkeessä. Sävelmän oppimista helpottaa luonnollisesti se,
että kaikissa säkeissä on sama perusrytmi.
Sävelmä on ilmestynyt Norjan kokeiluvirsikirjassa Salmer -73 vuonna 1973.
Karlstadilainen kirjailija Maj Bylock (s.
1931). Bylock on tuottelias kirjailija, hän on
kirjoittanut oppikirjoja, lastenkirjoja ja nuorisoromaaneja ja hänen kirjojaan on käännetty eri kielille.
Tämä virsi on kirjoitettu keittiön pöydän
ääressä, taloustöiden lomassa. Bylock on
kertonut halunneensa kirjoittaa virren, ilmaisemaan hänen omaa uskoaan siten, että sa-
Virsi on kuultavissa Ruotsin kirkon ja Sisuradion levyllä 3 ”Nyt kaikki kielet, murteet,
soikaa”.
6
Elisabet Cruciger
350 On Kristus ollut Poika
”On Kristus ollut Poika” on vanhin evankelinen Jeesus-virsi. Se on myös ensimmäinen
naisen kirjoittama luterilainen virsi, samalta
ajalta kuin Martin Lutherin virsiesikoiset.
Virren tekijä oli Elisabeth Cruciger (o.s. von
Meseritz 1500- 1535). Hänen elämänvaiheensa olivat samankaltaiset kuin Lutherin
puolison Katharina von Boran. Kumpikin oli
aatelista syntyperää ja kumpikin oli ollut
nunna. Naiset ystävystyivät läheisesti, Elisabeth von Meseritz solmi näet avioliiton Lutherin oppilaan ja työtoverin Caspar Crucigerin kanssa, josta sitten tuli Wittenbergin yliopiston professori. Caspar C. auttoi Lutheria
mm. raamatun kirjojen saksantamisessa.
Ensimmäisen kerran evankelisen kirkon virressä Kristuksen kirkkautta verrataan tässä
aamutähteen: "Hän, taivaan kirkkain tähti, /
ilmestyi, yöhön lähti aamusta kertomaan”.
Kirkas aamutähti puolestaan kuuluu loppiaisvirsien kuvakieleen. Saksan evankelisten
kirkkojen virsikirjassa Cruzigerin virsi aloittaakin yhä loppiaisvirsien osaston.
Ruotsin kirkon virsikirjassa Crucigerin virrestä on kaksi versiota, tämän virren lisäksi
virsi 36 ”Suo, Kristus, armo meille” on saman alkutekstin mukaan tehty kolmisäkeistöinen virsi.
Virren 350 suomensi Olov Hartmanin uuden
ruotsinnoksen mukaan pohjalta Pekka Kivekäs. Olov Hartman on itse kertoillut virrestä
ja sen kääntämisestä mm.: ”Alkutekstiä leimaavat reformatooriset uskonnäkemykset on
tässä virressä liitetty Kristus-mystiikkaan,
joka muuten on harvinaista Lutherin omissa
kirjoituksissa. On merkittävää, että tällainen
luterilaisen uskon ja mystiikan syvällisyys
on syntynyt Lutherin omassa lähiystäväpiirissä. Sille on luonteenomaista 3. säkeistön
rukous, jossa pyyntö uskossa säilymisestä
liittyy kaipaukseen kokea Kristuksen suloisuutta. Saksankielinen teksti sanoo sen suorasanaisesti käännettynä: ’Anna meidän kasvaa rakkaudessa ja tiedossa, siten että pysymme uskossa ja palvelemme Hengessä,
jotta me jo täällä maistaisimme sydämessämme suloisuutta ja aina janoaisimme sinua’ ”.
Kerrotaan, että nuori Elisabeth näki kerran
unta, jossa hän saarnasi Wittenbergin kirkossa. Hänen miehensä liitti unen puolisonsa
lauluihin ja arveli sen merkitsevän, että joitakin niistä vielä tullaan laulamaan jumalanpalveluksissa. Tarinan mukaan Elisabeth
Cruciger olisi siis sepittänyt useitakin lauluja, mutta vain tämä yksi tunnetaan.
Mystiikan syvällisyys ei pääse esiin käännöksissä, mutta jotakin siitä on toki mukana.
Toinen virrelle erityinen piirre on 4. säkeistön tulkinta Kolminaisuudesta: siinä Kristus,
luova Sana, edustaa Jumalan luomisvoimaa.
”Sinä, joka olet kaiken luoja, sinä, joka olet
Isän voimassa”. Samassa säkeistössä pyydetään myös, että me pääsisimme takaisin
”vääriksi vääntyneiltä” teiltä takaisin Kristuksen luo, ajatus, joka ei ole vieras mystiikalle.
Alkusäkeistöjensä vuoksi virsi on hyvin jouluinen kertoessaan, mitä Kristus meille merkitsee. Kirkkovuodessa virren kaari ulottuu
adventista pääsiäiseen: hän koittaa meille
Isästä, hän syntyi ihmiseksi, hän voitti kuoleman vallan.
7
Eleanor Farjeon
181 Aamu on tullut
linnunlaulua ja aaltojen pauhinaa. Jokainen
aamu on uuden luomisen aamu (vrt. englanninkielisen tekstin sanoja: Praise every morning, God's re-creation). Ihmeellinen päivä
ei ole vain ihana kesäpäivä, kesäaamu, uuden luomisen ihme, vaan se on samalla meille käsittämätön, ihmeellinen uuden elämän
päivä ja sen koitto paratiisissa.
Virren on runoillut englantilainen lasten kirjojen, runojen ja näytelmien tekijä Eleanor
Farjeon (1881-1965). Alkuperäisessä virressä oli kuusi säkeistöä, ja sen yhteydessä viitataan usein Valitusvirsien 3: 22-23 kohtaan: ”Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka
aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen
uskollisuutensa”.
Vuonna 1925 ilmestyi Englannissa pieni
laulukirja ”Songs of Praise”, joka sisälsi
lauluja koko englanninkielisestä maailmasta.
Kirjasta tuli suosittu, ja siitä otettiin laajennettu painos 1931. Kirjan toimittaja otti yhteyttä Eleanor Farjeoniin, joka oli kiinnostunut uskonnollisista asioista ja pyysi häneltä
laulua, joka liittyisi luontoon ja luomisihmeeseen. Joidenkin tietojen mukaan Farejon oli kiinnostunut myös spiritismistä ja
jälleensyntymisopista. 70-vuotiaana, 40
vuotta kestäneen vaelluksen jälkeen, hän
löysi hengellisen kotinsa katolisesta kirkosta.
Tämän virren sanoihin voinee lähes jokainen
yhtyä etenkin kevät- tai kesäaamuna. Virren
tekijä ei silti ole innoittunut runolleen yksinomaan luonnosta. Johanneksen evankeliumin
alkusanat, prologi on yhtä lailla toiminut
virren innoittajana: "Alussa oli Sana. Sana
oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala. Jo
alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi
Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli
elämä ja elämä oli ihmisten valo”. (Joh. 1:14) 1. säkeistön loppu "Valoksi saapui hän
maailmaan" liittyy tähän kohtaan. Edelleen
"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan,
kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta”. (Joh. 1:
14) on antanut taustaa virren 3. säkeistölle:
”Vieläkin kuljet luonamme, Herra, maallemme annat sovituksen. Kuolleista nousit,
elämää kannat, lahjoitat päivän ihmeellisen”.
Farjeon sai innostuksen lauluunsa sävelmästä, jota skotlantilainen ylämaalainen, kiertelevä trubaduuri oli aikanaan laulanut ja joka
oli merkitty muistiin gaelinkieliseen laulukirjaan 1800-luvun lopulla joululaulun sävelmänä.
Anglosaksisessa
maailmassa
useimmilla sävelmillä on nimi, tämä sävelmä
tunnetaan nimellä ”Bunessan”. Siihen Songs
of Praisen toimittaja halusi tekstin, jossa
kiitettäisiin uudesta päivästä ja luomisen
ihmeestä. Niin syntyi laulu ”Morning has
broken”.
Virressä punoutuvat toisiinsa ensimmäinen
ja toinen uskonkappale. Virsi on täynnä teologiaa, vaikka onkin kevyt, vaikka sitä valaisee auringonnousu ja vaikka siinä kuullaan
8
Virteen on olemassa myös vanhempia suomennoksia, esimerkiksi Nuoren seurakunnan
veisukirjassa on vuosien varrella ollut kaksikin erilaista suomennosta. Ruotsiksi virrestä
tunnetaan vanha käännös ”Tänk att få vakna
tidigt en morgon”. Virsikirjamme tekstin on
Anders Frostensonin uudistamasta ruotsalaisesta tekstistä ”Nu är det morgon” suomentanut Anna-Mari Kaskinen.
Virsi on yksi tunnetuimmista hengellisistä
lauluista, ja Cat Stevensin tulkinta siitä oli
1970-luvun alkupuolella pitkän aikaa USA:n
pop-listoilla kymmenen suosituimman laulun joukossa.
Virsi on kuultavissa Ruotsin kirkon ja Sisuradion levyllä 4 ”Riemuitsee taivas ja maa”.
9
Britt G. Hallqvist
313 Nyt tiedän, hän elää
Oman aikamme virret saavat kertoa tyhjyydestä, etsimisestä, väsymisestä ja hädästä,
mutta samalla myös ilosta, toivosta ja uskonvarmuudesta tavalla, joka ei aikaisemmin
käynyt päinsä. Johtuneeko tämä siitä, että
virsien kirjoittajat uskaltavat entistä enemmän tuoda esille omia kokemuksiaan pyrkimättä täyttämään joitakin opillisia ennakkoehtoja? Ihminen ja hänen uskonsa eivät
ole muuttumattomia. Yhdenkin ihmisen
elämänvaiheissa usko voi saada erilaisen
tulkinnan.
Nämä piirteet näkyvät selvinä Britt G. Hallqvistin virsissä. Hän on kirjoittanut virsiä,
jotka kuvaavat sielun tyhjyyttä ja hylätyksi
jäämisen tunnetta (esimerkiksi virsi 532 "Tulin kirkkoon jotain etsimään"). Mutta hän on
myös kirjoittanut virren, joka täyttyy konkretiasta, ilosta ja odotuksen täyttämästä uskosta tulevaisuuteen ja kuoleman jälkeiseen
elämään.
Britt G. Hallqvistin (1914-1997) kirjailijanuraa on kuvattu erääksi kaikkien monivivahteisimmista ja moniulotteisimmista Ruotsin nykykirjallisuudessa. Hän aloitti lastenkirjoilla – niitä kertyi nelisenkymmentä,
käänsi ruotsiksi kirjallisuuden klassikoita,
mm. Goethen teoksen Faust ja Shakespearen
Hamlet-näytelmän sekä musiikkinäytelmiä.
Hän oli myös vuoden 1986 Kirkkokäsikirjakomitean jäsen. Elokuvaohjaaja Ingmar
Bergman tilasi Britt G.ltä useita käännöksiä,
nimitti tätä velhoksi ja väitti, että runoilijan
toisesta etunimestään käyttämä lyhenne G.
tarkoittaa sanaa genial, nerokas, vaikka se
onkin nimestä Gerda.
Virsi ”Nyt tiedän, hän elää, hän, Herrani
elää” on tällainen virsi. Britt G. Hallqvist on
itse sanonut, että hänen virsistään juuri tämä
tuo eniten esiin uskonvarmuutta. Virteen
liittyy kaksi raamatunkohtaa, Jobin kirjan
19. luvun sanat "Minä tiedän, että lunastajani
elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. - - minä saan nähdä Jumalan. Saan katsella häntä omin silmin ja silmäni näkevät että
hän ei ole minulle outo!" sekä Room. 8. luku: "Olen varma, ettei kuolema eikä elämä,
eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä
mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei
korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi
erottaa meitä Jumalan rakkaudesta”. 1. Kor.
13. luvun lause "silloin näemme kasvoista
kasvoihin" liittyy sekin tähän virteen. Silti
kaikki nämä juhlavat raamatunsanat on puettu lähes arkipäiväisiin kuviin.
Monet aikamme virret yrittävät välittää viestiään siten, että virren laulaja tai lukija voisi
samaistua virteen. Siksi pyritään käyttämään
konkreettisia kuvia, joita kukin voi tunnistaa
omasta elämästään ja ympäristöstään. Aikaisemmin virsiä sävytti uskon ja opin korostaminen eri tavoin kuin nykyään. Esimerkiksi epäilystä ei saanut käsitellä, ellei sitä pystytty voittamaan viimeistään virren lopussa.
Virsi on lohdullinen. Se puhuu yhteydestä
Kristukseen iankaikkisuudessa. ”Saan kohdata Vapahtajan, kun ruumiini jätän kuin
virttyneen vaatteen ja köyhyyden ahdista10
van”. Ihmisruumis on kuin sitova vaate, josta ihmisen on joskus vapauduttava. Mutta
virsi ei puhu vain siitä, mikä on joskus tuleva, vaan on vahvasti sidoksissa juuri nyt
elettävään hetkeen. Ihminen voi aavistaa
Jumalan jo täällä, vaikka lopullinen, lämmin
kohtaaminen tapahtuu vasta ”kun viimeinkin
saapuisi kaivatuin, kallein taas vierelle vaeltamaan”. Lause kertoo, että minä tunnen
hänet, tulijan, jo entuudestaan. Vasta kun
”vain rakkaus kuihtumaton” ympäröi meitä
ja ”aavistus täyttyy”, tapahtuu todellinen,
lopullinen vapahdus. Toiveet maan päällisen
ystävän tapaamisesta katoavat, tärkeintä ja
tarpeeksi on se, että saa tavata Vapahtajan.
olet sama ja sinä olet minun ystäväni, sinä
olit ihminen niin kuin minäkin”. P. O. Nisser
lausuu, että virsi on "huuto", todistus, joka
voittaa epäilyksen ja Jumalan olemassa olon
kieltämisen.
Virren melodia, joka on borlängeläisen kirkkomuusikko Lars Mobergin tuotantoa, tukee
hyvin tekstin sanomaa. Norjalainen Egil
Hovland, joka sävelsi useita Hallqvistin tekstejä, sanoi toivovansa, että tämäkin melodia
olisi hänen säveltämänsä, niin hyvä se on.
Virren on suomentanut Pekka Kivekäs.
Muita Hallqvistin kirjoittamia virsiä on: 21,
41, 67, 90, 172, 214, 255, 285, 313, 337,
411, 442, 532, 592, 613, 614, 617, 626. Sen
lisäksi hän on kääntänyt lukuisia virsiä.
Ruotsin virsikomitean sihteeri P O Nisser
kirjoittaa kirjassaan Ӏnglarna sjunger i
himlen” tämän virren sanomasta: ”Minä olen
sama, entinen, nyt vapahdettu, aivan kuin
silloin kun kohtasin sinut ja aavistelin sinun
olemassa oloasi eri hahmoissa, Kristus. Sinä
Virsi on äänitetty Ruotsin kirkon ja Sisuradion levyllä 6 ”Vapaana vaellat”.
11
Pirkko Halonen
744 Jumalan kämmenellä
”Ei turvaa ole kellään, / ei kellään milloinkaan, / jos Herra kämmenellään / ei suojaa
lintuaan”. Sitaatti on Aale Tynnin runosta
”Saana-tunturi”. Saman kuvan tapaamme
virsikirjastakin. Pirkko Halosen voisi jopa
ajatella saaneen lastenvirteensä ”Jumalan
kämmenellä ei pelkää lintunen” kimmokkeen juuri Tynnin säkeistä. Virsi jatkaa:
”Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen
eikä kukaan ole turvaton.”
Monet vanhat lastenvirret heijastavat aikuisten kirjoittajien uskonnollisia kokemuksia
lapsiin. Suomen virsikirjakomitea pyrki etsimään lastenvirsiä, jotka todella vastaisivat
lapsen maailmaa. Pirkko Halosen teksti ja
sävelmä kuuluvat sellaisten virsien parhaimmistoon.
Halosen yksinkertainen ja viehättävä lastenvirsi tuli nopeasti laajalti tunnetuksi Suomen
seurakuntien lapsityössä. Se on viestinyt
turvallisuutta ja lasten kaltaista Jumalaan
luottamista myös vanhemmille.
Lähes kaikkiin lauluihinsa Pirkko Halonen
sepitti myös sävelmän. Lapsille säveltäessään hän piti tärkeänä mm., ettei virren sävelala (ambitus) ollut liian laaja, että melodia oli yksinkertainen, mutta silti musikaalisesti kiehtova ja että sävelmä toisti samoja
sävelaiheita. Hänen ihanteensa kuuluvat
myös tämän virren sävelmässä.
1968 kirjoitetussa virressä oli aluksi vain
yksi säkeistö. Suomen virsikirjakomitean
pyynnöstä virren tekijä kirjoitti siihen lisäsäkeistön, ja sen julkaistiin ensimmäistä
kertaa Virsikirjaehdotuksessa 1984. Laulun
kirjoittaja on kertonut, että yksisäkeistöistä
tekstiä käytettiin aluksi lapsityön ohella
myös kehitysvammaistyössä ja vanhusten
keskuudessa. Etiopiassa sitä on tiettävästi
laulettu myös englanninkielisenä.
Virren ruotsinkielinen teksti julkaistiin alkuaan Kotien rukouskirjan ruotsinkielisessä
laitoksessa ”Hemmets bönbok”. Sen oli laatinut teologi ja laulaja Barbro Näse. Opiskeluaikanaan 1970-luvulla Näse kuului suosittuun Treklangen-yhtyeeseen. Hän on toiminut kauan Karjaalla Lärkkullan kansankorkeakoulun opettajana ja sen jälkeen perheneuvojana. Ruotsinkielinen teksti vaati
muuttamaan virren melodian rytmiä hieman.
12
Julie von Hausmann
277 Nyt tartu käteen, Herra
Lieder einer Stillen im lande”. Hänen runonsa on koottu 1902 julkaistuun kirjaan ”Blumen aus Gottes Garten. Lieder und Gedichte”.
Sairastaminen ei estänyt Julie v. Hausmannia
matkustamasta eri puolilla Eurooppaa. Vanhempiensa kuoleman jälkeen hän asui mm.
Saksassa, Sveitsissä ja Ranskassa. 1870 hän
muutti Pietariin sisarensa luo, mutta vietti
viimeiset vuotensa Virossa, Wössossa, jossa
myös kuoli.
Julie v. Hausmannin elämän taustaa vasten
voimme syvemmin ymmärtäen laulaa säkeistön sanoja ”Suo sydämeni rauhaa jo tuntea,
luo luottamusta, voimaa myös murheessa”.
v. Hausmann kirjoitti virren 1862. Koko
virsi rukoilee, että Jumala johdattaisi laulajan elämää. Virren sisältöön ovat vaikuttanut
Ruutin kirjan (1: 16) sanat: ”Minne sinä
menet, sinne minäkin menen ja minne sinä
jäät, sinne minäkin jään.” Virkkeen voi tunnistaa varsinkin virren saksankielisessä alkutekstissä.
Julie v. Hausmannin virsi on tyypillinen ns.
hengellinen laulu, jonka moni tuntee vapaitten suuntien Hengellisestä laulukirjasta tai
Suomen Lähetysseuran julkaisemasta Hengellisistä lauluista ja Virsistä. Virrestä on
useita suomennoksia – ainakin viisi – ja jotakin niistä moni pitää ”ainoana oikeana”.
Virren suomensi ruotsinkielisen tekstin pohjalta Niilo Rauhala. Julie v. Hausmannin
virttä on jo kauan laulettu myös suomeksi,
tuntemattoman säveltäjänimimerkin "A. Lk” melodialla. Ruotsin kirkon virsikirjassa
sävelmänä on saksalaisen Friedrich Silcherin
(1789-1860) melodia, jonka hän on sepittänyt erääseen kansanlauluun. Silcherin sävelmä on myös Suomen vapaitten suuntien
laulukirjassa "Hengellinen laulukirja" sekä
suomenruotsalaisessa virsikirjassa. Myös
virttä 65 virsikirjassamme lauletaan tällä
sävelmällä.
Virsiin liittyy monesti ihmiskohtaloita, tähän
virteen niistä yksi. Julie Katharina von
Hausmann (1825-1901) syntyi Riiassa, Latviassa, jossa hänen isänsä oli lukion rehtori.
Juliaa kuvailtiin sivuun vetäytyväksi, hiljaiseksi henkilöksi. Hän toimi aika-ajoin yksityisopettajana, mutta joutui keskeyttämään
työteon, koska sairasti paljon. Kerrotaan, että
hän kirjoitti virsiä öisin, kun ei saanut nukutuksi. Hän julkaisi muutamia runokirjoja
joista tunnetuin oli nimeltään ”Maiblumen,
13
Margareta Melin
607 Taas turvaan tulla saan
Margareta Melin (s. 1935) on Jönköpingissä
asuva teologi ja kirjailija. Hän on kertonut
tämän laulun taustasta seuraavaa:
paikka. Vauva on äitinsä turvissa, lintu pesässään, siinä kaksi kuvaa, jotka selittävät
suhdettamme Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa. Nämä kuvat ovat tämän rukouksen
sisältö.”
- Kirjoitin sen kuusivuotiaalle, pimeää pelkäävälle pojalleni halutessani välittää hänelle
kokemuksen Jumalan läheisyydestä ja huolenpidosta. En sanonut hänelle koskaan ”Ei
sinun tarvitse pelätä, Jumala (tai enkelit)
ovat sinun suojanasi”. Ei – en puhunut mitään Jumalasta. Tiedostamatta ymmärsin,
että en saanut asettaa vastakkain Jumalan
näkymätöntä läsnäoloa ja omaa, käsinkin
kosketeltavaa läsnäoloa. Minunhan piti olla
hänen vuoteensa vierellä kun hän nukahti, ei
kenenkään muun. Paljon useammin kuin me
luulemme on meidän tärkein tehtävämme
olla läsnä, ei puhua. Niinpä istuin lattialla
hänen sänkynsä vierellä ja pidin häntä kiinni
kädestä. Useina iltoina en sanonut mitään, en
edes yrittänyt muotoilla sanottavaa. Mutta
kuitenkin ’tein’ jotain. Koin Jumalan läheisyyden. Istuin ja tiesin, että Jumala suojasi
meitä joka puolelta ja että kaikkien pimeyden kauhukuvien oli väistyttävä. Miten minä
voisin pukea sanoiksi tämän Jumalan läheisyyden, jotta poikanikin voisi kokea sen.
Päätin, että en käyttäisi mitään abstrakteja
käsitteitä kuten turvallisuus, läheisyys, turvattomuus, pelko. Niiden sijaan päätin käyttää Vanhan testamentin todenmukaisia, arkipäivästä lähteviä kuvia.
Melin kutsuu tekstiään rukoukseksi. Eräässä
kirjassaan hän jatkaa ajatuksiaan: ”Jumala
on lähellämme kuin ilma. Ihminen voi elää
ajattelematta, että ilma on. Ihminen voi elää
ajattelematta, että Jumala on. Mutta kun ihminen tajuaa, että Jumalan on lähellä kuin
ilma, hän tahtoo puhua Jumalasta ja olla hänen kanssaan.” – Tämän rukouksen, joka on
myös virsi, Melin on kirjoittanut avuksi niille, jotka tahtovat puhua Jumalan kanssa.
Teksti julkaistiin 1971 ilmestyneessä runokirjassa. Lars Åke Lundbergin sävelmällä
varustettuna se ilmestyi laulukirjassa ”Vi
sätter oss i ringen”.
Muita Melinin kirjoittamia virsiä on 549,
605, 607, 608, 609, 612 Laulukirja ”Kärnord” jossa on kirkkovuoden jokaiselle sunnuntaille lyhyt Taizé-laulujen tyyppinen laulu on hänen tuotantoaan. Hän on toiminut
myös retriittiohjaajana.
- Ajattelin lasta, joka imee äitinsä rintaa.
Sylivauva kuuluu äidille, on kokonaan äidistään riippuvainen ja hänen suojaamansa –
yhtälailla me kuulumme yhteen Jumalan
kanssa. Mutta koska tämä kuva on emotionaalinen ja koska kuusivuotiaan kuva äidistä
ei välttämättä ole positiivinen, tarvitsin jotakin muuta tasapainottamaan kuvaa. Jotakin
asiallista, objektiivista. Niinpä päädyin lintuun. Mikä suojaa lintua pedoilta, missä se
lepuuttaa siipiään? Pesä on linnun turva-
14
Helena Muhongi
741 Isä, Jumala, nyt katso maamme puoleen
Monet Namibiassa toimineet Suomen Lähetysseuran lähetit tai siellä 1970- ja 1980 luvuilla vierailleet kertoivat, että Helena
Muhongin virttä laulettiin paljon sikäläisissä
seurakunnissa. Maan itsenäisyystaistelun
aikana virsi puhutteli laulajia kenties enemmän kuin muu jumalanpalveluksissa, mutta
totta se puhuu edelleenkin eikä ole menettänyt merkitystään. Siksi sitä voidaan jatkuvasti käyttää rukousvirtenä.
seuran kautta. Lähetysseuran musiikkisihteeri Gunvor Helander oli kuulonvaraisesti nuotintanut laulun, koska Helena Muhongi ei
tuntenut nuotteja. Aluksi sävelmä oletettiin
Muhongin sävellykseksi, eikä sen alkuperää
kukaan tullut häneltä kysyneeksi. 1979 sävelmä kuitenkin löytyi Ira D. Sankeyn julkaisemasta kokoelmasta ”Sacred Songs and
Solos”, ja sen tekijäksi osoittautui Bliss.
Sävelmä lienee kulkeutunut Afrikkaan amerikkalaisten tai englantilaisten lähetystyöntekijöiden välityksellä. Virsi on epäilemättä
afrikkalainen ja Afrikassa ensiksi laulettu,
mutta angloamerikkalaisen sävelmän vuoksi
sen sävy erilainen kuin muiden virsikirjassamme olevien afrikkalaisten virsien sävy tai
tunnelma (vrt. 89 tai 360).
Helena Muhongi, s. Shuuladu (1925-2001)
oli tavallinen perheenemäntä Namibiasta.
Hän toimi mm. Namibian luterilaisen kirkon
musiikkitoimikunnassa. 1972 hän kirjoitti
virren ”Tate kalunga” (”Isä Jumala”), joka
lyhyessä ajassa saavutti suuren suosion seurakunnissa. Erityisesti kirkkorukoukseen
yhdistettynä siitä tuli jumalanpalveluksen
keskeinen virsi, ahdistuksien ja rauhattomuuksien keskellä eläneelle Namibian kansalle puhutteleva rauhanrukous.
Ph. P. Bliss tuli tunnetuksi hengellisten laulujen kirjoittajana, säveltäjänä ja laulajaevankelistana. Hän toimi evankelioimistyössä mm. Ira D. Sankeyn kanssa ja julkaisi
useita laulukokoelmia. Bliss sai surmansa
junaonnettomuudessa Ohiossa ollessaan vasta 38-vuotias. Toinen Blissin melodia on
virsikirjamme virrellä 148 (Jeesus nousi
haudastansa), ja myös kaksi hänen tekstiään
on virsikirjassamme.
Helena Muhongi kirjoitti virtensä tietenkin
ndongan kielellä, josta sen 1979 suomensi
lähetystyöntekijä Aune Hirvonen. Tämä on
kertonut, kuinka Muhongin virsi tosiaankin
on Namibian kansan omien, ei sortajakansojen, syntien tunnustus. Anna-Maija Raittilan
muokkaus avarsi rukouksen koko maanpiirin
laajuiseksi: ”Isä, pyyhi pois maanpiirin syntivelka”. Vahvimmin namibialaisnaisen kirjoittamassa virressä puhuttelee sen asiallisuus ja realismi. Shuuladun virttä ei ole tarkoitettu yksinomaan namibialaisille, se koskee ihmisiä kaikkialla maailmassa ja sopii
tällä hetkellä hätähuudoksi mihin maailman
kolkkaan tahansa: ”Isä, täällä on / niin paljon väkivaltaa, / paljon taisteluita. / Herra,
armahda meitä”.
Helena Muhongi kirjoitti virtensä sävelmään, jonka on sepittänyt amerikkalainen
Philip Paul Bliss (1838-76) viimeistään
1876. Suomen virsikirjakomitea sai sävelmän suoraan Namibiasta Suomen Lähetys15
Eva Norberg Hagberg
629 Vain tuokion onnea toi maailma
”On ainoa auttaja Herra” – ”Minä saan
avun Herralta” ja 3. säk. ”Hän valmis on
tietäni johdattamaan, kun matkani alkaa ja
päättyy” – Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina”.
Eva Norberg Hagbergin virsi sai virikkeen
melodiastaan. Se on esimerkki niistä monista
kansantoisinnoista, joista yhden tunnemme
Oskar Lindbergin urkukappaleesta ”Vanha
virsi Taalainmaan karjamajoilta”. Virsikomitea toivoi melodiaan sopivaa tekstiä, ”lohdutuksen ja toivon virttä”.
Virressä on myös Laulujen laulun tunnelmaa
ja jossain määrin samaa sävyä, kuin Roseniuksen virressä 251 (Metsän, laakson, vuorten
halki), Jeesuksen läsnäolo muuttaa kaipauksen iloksi. Sitä sävyttää virsissä harvinainen
naisnäkökulma, lähes sensuelli ystävän ja
rakastetun kaipuu. Norberg onkin lähes ainoa virsirunoilija, joka on kertonut kirjoittaneensa virsiään naisnäkökulmasta.
Eva Norberg Hagberg kirjoitti komitean toivoman tekstin. Sen päällekirjoituksessa hän
kertoo virren syntyneen kesällä 1984 Bastbergetin edelleen toimivilla karjamajoilla
kotiseudullaan Grangärdessä. Älvdalenilainen kansanmelodia oli soinut hänen ajatuksissaan, ja hänen mieleensä oli noussut kaksi
raamatunkohtaa, Jesajan kirjan 52:7 ja psalmin 121 sanat. Siten se lienee virsikirjamme
kirjoitusajaltaan nuorin virsi.
Komitean mielestä virsikirjaan valittu melodian toisinto Älvdalenista, Taalainmaalta,
Morasta luoteeseen, soveltuu parhaiten seurakuntavirren sävelmäksi. Se kuvioi vähemmän kuin Oskar Lindbergin muunnelma.
Sävelmän alakuloisuus korostaa tekstin kaipaus-teemaa. Norberg on kertonut ajatelleensa karjapiikaa, joka kesän päättyessä
odotteli ystäväänsä noutamaan hänet karjamajalta kotiin. Mielikuva liittyy Jeesuksen
odotukseen, siihen, että hän noutaa omansa
kotiin. Virren ajatukset siis tosiaan liittyvät
karjamaja-sävelmään. Siitä huokuu myös
Pohjolan lyhyen kesän haikeus, kaipaus,
joka usein hallitsee pohjoismaisia kansansävelmiä.
Kirjailija ja kääntäjä Eva Norberg Hagberg
(1915-2004) oli kotoisin Ludvikasta, eteläiseltä Taalainmaalta. Virren suomensi AnnaMari Kaskinen.
Muita Norbergin kirjoittamia virsiä ovat
mm. 129, 360, 437, 472, 479, 606, 625, 629.
Virrestä on äänite Virsilevyllä 5 ”Suojassa
enkelvartion”.
Jokainen säkeistö päättyy psalmin 121 ajatuksiin. 1. säk. ”katseeni vuorille nostan” –
”Minä kohotan katseeni vuoria kohti”. 2:
16
Christina Rossetti
428 Aikaan keskitalven
nimittää inkulturaatioksi, alkuperäisten tapahtumien siirtämiseksi uuteen ympäristöön:
”Aikaan keskitalven saapui myrskysää,
Maan jo lumi peitti, meret kattoi jää”, suorasanaisesti käännettynä: Kolean keskitalven
aikaan / pakkasviima valitti, / maa oli kova
kuin rauta, / vesi kuin kivi, / oli satanut lunta, lumen päälle, lunta, lunta, / kolean keskitalven aikaan, / kauan sitten”. Vastaavanlainen inkulturaatio on tutussa suomalaisessa
joululaulussa: ”laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu”, vaikka hyvin tiedämme, että Betlehemissä lumi ei liene peittänyt maata eikä
merta kattanut jää.
Kaikkivaltias löytää tiensä ja saa suojan talissa. Lapsi, jolle taivas laulaa kiitosta, syntyy matalaan talliin. Luoja, jota taivaan joukot kumartavat, saavat ensimmäiseksi katselijoikseen härän ja aasin. Alkutekstin mukaan siellä oli ”ox and ass and camel”, härkä, aasi ja kameli. Nehän kuvataan usein
Betlehemin seimen äärelle, suomennokseen
ei kuitenkaan kamelia saatu mahtumaan.
Christina Rossettin (1830-1894) jouluvirsi
on englanninkielisessä maailmassa hyvin
suosittu, mutta jäänyt meille pohjolan asukkaille tuntemattomaksi. Englannissa siitä on
muokattu jopa kännykän soittoääni.
Toisaalta aasi ja härkä seimen äärellä on
vuosisatojen aikana tulkittu kirkon ”antisemiittisenä piikkinä”. Jesajan kirjan 1.
luvussa sanotaan: ”Minä kasvatin lapsia,
saatoin heidät täyteen mittaan, mutta uhmaten he ovat nousseet minua vastaan. Härkä
tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen,
mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua”. Kuvaamalla aasi ja härkä seisomaan
seimen ääreen on haluttu sanoa, että tyhmimmät luontokappaleetkin tuntevat Herransa, mutta juutalainen kansa ei tuntenut.
Tätä kuvaa juutalaisista ovat siis meille tähdentäneet niin jouluvirret kuin taideteoksetkin. Tosin omana aikanamme emme välttämättä enää ymmärrä tätä allegoriaa.
Virren kirjoittajan on englantilainen, kotoisin Lontoosta, mutta juuriltaan italialainen
Christina Rossetti. Hänen isänsä oli professori, joka oli joutunut poliittisten mielipiteittensä takia lähtemään Italiasta. Hän toimi
Kings Collagessa italian kielen professorina.
Christina Rossetti aloitti kirjoittamisen nuorella iällä, mutta ensimmäinen runokokoelma ”Goblin Market and Other Poems” julkaistiin vasta 1862, jolloin runoilija oli 31vuotias Hän julkaisi useita runokokoelmia.
Jouluvirtensä hän kirjoitti joululehteen 1872.
Hänen runonsa "Love Came Down at
Christmas" on myös laajalti tunnettu caroltyyppinen joululaulu. Anglikaanisen kirkon
liturgisessa kalenterissa on Rossettin muistopäivä 27. hutikuuta.
Virren alkutekstin 4. säkeistö on ruotsinnoksesta jäänyt pois. Siinä enkelit, arkkienkelit,
kerubit ja serafit ylistävät vastasyntynyttä,
mutta - lapsi saa suukon vain äidiltään.:
Rossettiin virsi kuvaa joulun tapahtumia
vastakohtia käyttäen. 1. säkeistöä voidaan
17
Angels and Archangels
May have gathered there,
Cherubim and Seraphim
Thronged in air –
But only his mother
In her maiden bliss
Worshipped the Belovèd
With a kiss.
Virren tarttuva sävelmä on tunnetun englantilaisen säveltäjän Gustav Holstin sävellys
vuodelta 1906. Holst tunnetaan myös klassisen musiikin säveltäjänä. Hän syntyi Ruotsissa, mutta vaikutti Englannissa säveltäjänä
ja kapellimestarina. Alun perin hän oli maalaiskanttori ja kuoronjohtaja, mutta tuli
eräällä operetillaan niin kuuluisaksi, että
ovet sävellysopintoihin aukesivat. Holstista
tuli huomattava sinfonikko, jonka tunnetuinta teosta ”Planeetat” vuosilta 1913-17 esitetään yhä.
Virren viimeinen säkeistö kysyy laulajalta
itseltään, mitäs minä annan, ja vastaa: minä
olen köyhä, jos olisin paimen, antaisinko
lampaan, jos olisi rikas mies, toisinko aarteen, minulla ei ole mitään muuta kuin sydämeni. Sen minä annan lahjaksi keskitalveen syntyneelle Jeesukselle.
Virren suomennos on Anna-Mari Kaskisen
tekemä.
18