12 mielivirttä hiippakunnista
Transcription
12 mielivirttä hiippakunnista
RUOTSIN KIRKON VIRSIKIRJA 10 VUOTTA Keskustelu- ja virikeaineistoa 2 12 mielivirttä hiippakunnista Tomi Valjus Virsikirjamme, Ruotisin kirkon Virsikirja täyttää kymmenen vuotta. Syksyllä 2002 Kirkolliskokous hyväksyi virsikirjamme. Se valmistui painosta vuoden 2003 lopulla ja voitiin ottaa käyttöön 1. adventtina 2003. Yhä edelleen se on monille ”uusi”, monet sen virret ovat tuntemattomia tai harvoin käytettyjä. Virsikirjaamme voi parhaiten juhlistaa käyttämällä sitä. Onhan virsikirja ennen muuta käyttökirja. Sen virret tulevat tutuiksi laulamalla. Mutta virsien sanoma voi avautua uudella tavalla, kun tietää jotain niiden synnystä, tekijästä tai tilanteesta, jossa virsi on syntynyt. Tämä vuoden aikana on tarkoitus koota muutama noin kymmenen virren paketti, joissa esitellään virsien taustoja. Näitä paketteja voi käyttää aineistona esimerkiksi virsi-illoissa, kirkkokahveilla, eri piirien kokoontumisissa. Useimpien virsien yhteydessä on muutama keskustelun virittämiseen tarkoitettu kysymys tai ajatus. Tässä paketissa esitellään 12 virttä. Ne ovat Ruotsin kirkon hiippakuntien suomenkielisten valitsemia mielivirsiä. Valitsijoina on sekä yksityisiä henkilöitä, kuoroja tai eri tilaisuuksissa koolla olleita seurakuntalaisia. Visbyn hiippakunnasta ei virttä ole, koska siellä ei ole säännöllistä suomenkielistä toimintaa. On selvää, että jollain toisella otannalla valittaessa mielivirsien lista olisi erilainen, mutta tämä lista kuvaa laulajien toiveita juuri tällä hetkellä. Tiedot virsistä on koottu mm. seuraavista lähteistä: Den svenska psalmboken, volym 3. SOU 1985:18 Fischer, Michael: Schönster Herr Jesu. Painamaton artikekkeli, 2005 Haavio, Jaakko Maunumaa, Väinö: Tutustumme Siionin virsiin. Herättäjä-Yhdistys 1993 Hansson, Karl- Johan, Bohlin, Folke, Starrup,Jörgen. Dejlig er jorden. Psalmens roll i nutida nordsikt kultur- och samhällsliv. Åbo 2001. Lempiäinen, Pentti: Virsitieto. Kirjapaja 1988 Lövgren, Oscar: Psalm- och sånglexikon. Gummersons 1964 Nisser, Per Olof: Änglarna sjunger i himlen och andra psalmer. Verbum 2002 Nivenius, Olle: Psalmer och människor. Verbum 1991 Ronnås, John: Våra gemensamma psalmer. Verbum 1990 Suokunnas, Seppo: Ilolaulu Jeesukesta. SLEY 1975 Uusia virsiä 2009 Kirjapaja 2010 Vaalas, Pauli: Laulujen lähteillä. Suomen Lähetysseura 1973 Väinölä, Tauno: Virsikirjamme virret. Kirjapaja 2008 Internet, esim. www.hymntime.com (cyberhymnal) Virsikirjan käännöstyöryhmässä toiminut lehtori Pekka Kivekäs on lukenut ja täydentänyt näitä tekstejä. Kiitokset hänelle. Tomi Valjus 2 SISÄLLYS Aamuun ja iltaan 232 Tule kanssani, Herra Jeesus 5 Isän- vai äidinsydän 249 Päivä vain 6 Heikkojen auttaja 650 Oi Jeesus, ainoa 9 Uskon sillalla 303 Nyt kutsuu meitä taivaan tie 11 Onko Jeesuksella siivet? 190 Suojaavin siivin peitä 13 Pääsiäisiloa italialaisittain 154 Sylin täydeltä kukkia kannat 15 Hääjuhla taivaassa 323 On idästä, lännestä 17 Herätysten ajan kaikuja Norjasta 232 Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja 18 Suomalaisista suomalaisin virsi 701 Soi kunniaksi Luojan 19 Suomalais-afrikkalaista soundia 738 Herra, kädelläsi 21 Salainen merkki 256 Nyt pelko pois 23 Virsi joka tilanteeseen 297 Maa on niin kaunis 25 3 4 Aamuun ja iltaan 723 Tule kanssani, Herra Jeesus Tätä lyhyttä virttä lauletaan usein aamu- tai iltarukouksena; monet suomalaiset osaavat sen ulkoa. Siinä pyydetään siunausta alkavan päivän työlle – ja paljon enempääkin: Jeesuksen läsnäoloa koko edessä olevaksi vuorokaudeksi, aamusta iltaan ja ”vielä, kun joutuu yö”. Virsi sopii siis sekä aamu- että iltavirreksi. Toinen säkeistö kurottuu vielä pitemmälle. Rukoilija toivoo, että Jeesus kulkisi hänen kanssaan joka hetki, ilman häntä ei elämää voi ajatellakaan. Loppujen lopuksi rukous tiivistyy kolmeen sanaan: ”Pysy luonani ainiaan”. ran Hilja Haahden toisessa runokokoelmassa Tuomenterttuja 1899. Lopullisen sanamuotonsa se oli saanut, kun se seuraavana vuonna Mooses Putron säveltämänä liitettiin ”Hengellisiä lauluja ja virsiä” -kokoelmaan. Virsikirjaan se tuli 1938, kun kirkolliskokouksen asettama virsikirjan tarkastajakunta ehdotti sitä virsikirjaan ja kirkolliskokous kelpuutti sen. Sävelmäkseen se sai Armas Maasalon (1885-1960) koraalin, jonka tämä oli alun perin säveltänyt yksinlauluksi (Rukous, 1913). Virren kirjoittaja Hilja Haahti (Hilja Krohn, 1874-1966) oli itse ahkera ihminen. Häntä luonnehditaan sanoilla tarmokas, määrätietoinen, aikaansaapa. Vuonna 1906 hän solmi avioliiton professori, kirkkomuusikko ja säveltäjä Ilmari Krohnin kanssa. Pitkällä kirjailijanurallaan Hilja Haahti, "Suomen kotien kirjailija", ”painosten kuningatar” tavoitti romaaneillaan suuren lukijakunnan. Nykyään niitä ei juuri kukaan tunne. Mutta lauluissaan hän yhä elää. Tämä virsi on äänestetty Upsalan hiippakunnassa mielivirreksi ja sitä on perusteltu mm. seuraavin ajatuksin: -Se on opittu koulussa, alaluokilla, ensimmäisiä virsiä joita siellä opittu. -Sitä on laulettu kerhoissa, se on lyhyt, helppo oppia ulkoa. -Usein tällainen vanha virsi kestää pitkään, ei ole päiväperhonen niin kuin jotkin uudet virret, jotka ovat hetken suosittuja, mutta eivät kestä kulutusta. Lyyrikkonakin Hilja Haahti oli tuottelias. Hänen runojaan leimaa lapsenomainen luottamus Jumalan johdatukseen ja varjelukseen. Moni niistä elää yhä hengellisenä lauluna: ”Olen Luojani pikku varpunen” (säv. Ilmari Krohn), ”Sun rauhasi anna mulle” (säv. Hugo Nyberg), ”Kun helmin heijastaapi” (säv. Ilmari Hannikainen) ja ”Niinkuin muuttolintusen tie” (säv. Ilmari Hannikainen). - Missä tilanteissa olette laulaneet tätä virttä. - Onko tämä virsi mielestänne enemmän aamu- vai iltavirsi? - Koskettaako tässä virressä teitä ensi sijaisesti sanat vai sävelmä? Pieni runo, joka alkoi sanoilla ”Tule luokseni, Herra Jeesus”, ilmestyi ensimmäisen ker- 5 Isän- vai äidinsyli? 249 Päivä vain Hengellisten herätysten aallot pyyhkivät Skandinavian maiden yli 1800-luvun loppupuolella. Ne vaikuttivat vahvasti niiden hengellisten laulujen määrään ja laatuun, joita Lina Sandell kirjoitti. Lina syntyi 3. lokakuuta 1832 Fröderydissä, Smoolannissa. Hänen isänsä oli pappi. 26-vuotiaana hän matkusti isänsä kanssa Göteborgiin. Matkalla tapahtui onnettomuus, laiva jolla he matkustivat, kallistui ja Linan isä huuhtoutui mereen ja hukkui tyttärensä silmien edessä. vain kuusi kertaa. Heiluri teki niin, mutta kertoi pohtineensa, ettei ollut kyse kuudesta eikä kuudestakymmenestä, vaan kuudesta miljoonasta kerrasta. Kellotaulu tuumi heilurille, että väsyttävää ei kenties ollutkaan itse työnteko, vaan työnteon ajatteleminen. Eihän kerrallaan tarvittu kuin vain yksi heilahdus. Heiluri ymmärsi – ja jatkoi työtään, ”hetken kerrallansa”. Todennäköisesti Sandell oli löytänyt kellotarinan jostakin englanninkielisestä lehdestä. Ainakin virren 2. säkeistön teksti ”Som din dag så skall din kraft ock vara” juontuu nimenomaan englanninkielisestä raamatunkäännöksestä: ”as thy days so shall thy strength be” (5. Moos. 32:25); lause oli Ruotsin silloisessa Raamatussa muotoiltu eri tavalla. Lina Sandell oli kirjoittanut lauluja jo ennen tuota onnettomuutta, mutta hänen murtuneesta sydämestään alkoi pulputa uusia lauluja. Niitä sävytti yksinkertainen, lapsenomainen luottamus Kristukseen ja syvä tunne Kristuksen läsnäolosta. Lina avioitui tukholmalaisen kauppiaan C. O. Bergin kanssa. Häämatkallaan Suomeen he tapasivat mm. Zachris Topeliuksen. Lina käytti lauluissaan nimimerkkiä ”L. S.” Laulut tunnettiin koko Ruotsissa. Linaa on joskus kutsuttu Ruotsin Fanny Crosbyksi (sokea yhdysvaltalainen virsirunoilija, jonka kerrotaan luoneen n. 8000 hengellistä laulua). Sandellin lauluja on käytössä yhä jopa noin 150. Virsi ”Päivä vain ja hetki” kuuluu tunnetuimpiin ja rakastetuimpiin Sandellin lauluihin. Se on 1800-luvun Ruotsin herätysten aikojen klassikko. Se välittää kristityn ihmisen kokemusta siitä, kuinka turvallista on elää Jumalan varassa. Ruotsalainen hymnologi, entinen Linköpingin tuomiorovasti P O Nisser kertoo, että Sandellin tekstillä on myös toinen, henkilökohtainen taustansa. Lina oli vastikään muuttanut Tukholmaan. Häntä sairasti keuhkotautia; kaksi hänen sisaruksistaan oli kuollut tuohon sairauteen. Huomispäivästä ei tiennyt kukaan, siksi jokaisen oli otettava vain päivä kerrallaan. Nisser kertoo Sandellin sanoneen: ”Me kannamme huolta huomisesta ennen kuin se on edes alkanut. Ja kuitenkin Herra on sanonut: Kullekin päivälle Sandellin runo ilmestyi 1866 Korsblomman -kalenterissa osana allegorista kertomusta. Siinä Sandell kertoo, miten vanha seinäkello on pysähtynyt. Kellotaulu alkaa selvittää, miksi niin on tapahtunut ja saa selville, että pysähdys johtuu heilurista. Heiluri oli tullut siihen tulokseen, että sen täytyy vuorokaudessa heilahtaa yli 86 000 kertaa ja siitä eteenpäin vuosikaudet, loputtomasti. Se ei jaksanut ajatella urakkaansa, se teki lakon. Kellotaulu esitti, että jospa heiluri heilahtaisi 6 riittävät sen omat murheet. Kuinka ajattelematon onkaan halumme lisätä tämä hetken painoa tulevalla päivällä.” syä raamatullista kuvaa äidistä, ja Lina Sandellin oli annettava periksi. Sandellin laulu suomennettiin Rauhansäveliä-kokoelmaan 1894, suomennoksen uudisti evankeliseen liikkeeseen lukeutunut pastori Julius Engström v. 1900. Uudistettuihin Hengellisiin Lauluihin ja Virsiin vuodelta 1951 Engströmin tekstiä muokkasi Lauri Pohjanpää, ja hänen versioonsa pohjautuu myös Anna-Maija Raittilan korjaama teksti mm. Suomen virsikirjaehdotuksessa 1984. Eräissä muissa kokoelmissa vielä muunlaisia suomennoksia, mikä kaikki kertoo Sandellin virren suuresta suosiosta myös Suomessa. Virsikirjamme käännös perustuu Suomen virsikirjan versioon, jota Niilo Rauhala parista kohtaa muokkasi. Lisa Sandelliin virren on säveltänyt laulajaevankelista Oscar Ahnfelt (1813-1882). Häntä pidettäisiin meidän aikanamme ”hengellisenä trubaduurina”. Ahnfelt julkaisi 12 vihkon kokoelman säveltämiään hengellisiä lauluja. Hän ei vain kirjoittanut sävelmiä, vaan hän matkusti pitkin Skandinaviaa ja lauloi laulujaan säestäen itseään omatekoisella kymmenkielisellä kitaralla. Lina Sandellin kerrotaan sanoneen, että Ahnfelt lauloi hänen laulunsa ihmisten sydämiin. Sandellin laulujen suosiota lisäsivät niiden melodiset sävelmät, joista monet ovat Oscar Ahnfeltin sepittämiä. Oscar Ahnfelt julkaisi lauluvihkonsa laulajatar Jenny Lindiltä saamansa taloudellisen tuen turvin, ja niinpä ensimmäisen, 1850 ilmestyneen vihkon nimi oli: ”Andeliga sånger med accompangement af Pianoforte eller Guitarre componerade samt Demeoiselle Jenny Lind vördsammast tillegnade af Oscar Ahnfelt”. Pohjolan satakielenä tunnettu Jenny Lind lauloi mielellään Sandellin lauluja. Hän oli kansainvälisesti tunnettu taiteilija, mutta sanoi, että istuisi mielellään tavallisten työläisten pirteissä, kovalla penkillä ja laulaisi yksinkertaisia lauluja Vapahtajasta, jota hän rakasti ja palveli. Jyrki Myöhänen, Norrköpingin pappi kertoo tämän Linköpingin hiippakunnan suosikkivirren valinnan perusteluista: ”Norrköpingissä kokoonnutaan joka toinen viikko syömään vapaaehtoisten keittämää soppaa ja vaalimaan yhteyttä. Noin 30-40 henkeä saapuu joka kerta eri puolilta Norrköpingiä. Keiton lisäksi on käsitöitä, levyjä ja kortteja myytävinä sekä kirjoja lainattaviksi. Ohjelmaakin on, etenkin yhteislaulua, ja usein laulamme nimenomaan virsiä. Sandellin laulu ”Päivä vain” painettiin Ahlfeltin ”Andeliga sånger” -kokoelmaan 1872. Kansamusiikin piirteitä sisältävä, osin romanttinen sävelmä on omalta osaltaan varmasti lisännyt virren suosiota. Sandell muokkasi tekstiään hieman, jotta se soveltuisi sävelmään, mutta samalla muuttuivat virren kielikuvatkin. Alkuperäisen version kuvat liittyivät mm. Jesaja 49:15 kohtaan ”Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda!” Sandellin alkuperäisessä runossa kohta kuului: ”Han, som har mer än modershjärta” mutta vuoden 1872 versiossa teksti olikin muutettu: ”Han som bär för mig ett fadershjärta”. Kuva äidinsydämestä on elänyt ennen muuta herrnhutismin parissa, mutta ruotsalainen, patriarkaalinen kristillisyys ei voinut hyväk- Virsi 249 on erittäin tunnettu virsi, melkein kaikki sen osaavat. Sitä toivotaan usein piirissämme. Se nousi suosikiksi, koska sen sanat antavat lohtua. Sitä ehdotettiin etenkin henkilökohtaisista syistä. Joku huomautti, kuinka meidän kaikkien tulisi muistaa, että elämä saattaa loppua millä hetkellä hyvänsä. Tällä henkilöllä onkin kokemuksia onnettomuudesta ja siitä, kuinka kuolema aina seuraa elämää. Me emme voi kuin elää päivän ja hetken kerrallaan.” 7 - Miettikää, miksi Sandellia on nimitetty Ruotsin Fanny Crosbyksi? - Etsikää Virsikirjasta muita Sandellin kirjoittamia virsiä. Mistä yhteyksistä ne ovat teille tuttuja? Mitä niistä ette kenties ole aikaisemmin laulaneet? - Fanny Crosby oli amerikkalainen hengellisten laulujen kirjoittaja (esim. virret 211 Jeesus, tietä käydessäni, 252 Aina kanssani hän kulkee, 259 Ihana varmuus). Mitä yhteisiä piirteitä löydätte Crosbyn ja Sandellin virsistä? - Mitä muita Sandellin lauluja tielle tulee mieleen? 8 Heikkojen auttaja 650 Oi Jeesus, ainoa Tämä norjalainen virsi on tullut tutuksi monille suomalaisillekin laulajille jo ennen virsikirjaan päätymistään. Se on ollut Hengellisessä laulukirjassa, Hengellisissä lauluissa ja virsissä sekä monissa muissa hengellisten laulujen kokoelmissa jo kauan ennen Suomen virsikirjaa. Virren taustalta kuuluvat Moen kokemukset pappina, erityisesti diakoniatyössä. Hän tuli tuntemaan syrjäytyneiden ihmisten oloja ja ongelmia, näki, millaista tuhoa alkoholi sai aikaan kodeissa, kohtasi ihmisiä, jotka kylmissä taloissa asuen näkivät nälkää. Hän tunsi uupuneita äitejä, joilla ei ollut varaa vaatettaa lapsiaan kunnollisesti. Kaikki he tarvitsivat apua ja toivoivat, että pappi voisi heitä auttaa. Lämminsydäminen Moe oli lujilla. Vastuun paino ahdisti: sinun täytyy tehdä jotakin näiden ihmisten auttamiseksi! Virren kirjoitti 1863-1922 elänyt norjalainen Ole Theodor Moe. Jo nuorena hän muutti Osloon ja elätti itseään erilaisissa käytännön töissä. Uskonratkaisun koettuaan hän halusi sananjulistajaksi, pääsi opiskelemaan ja valmistui papiksi 1894. Moen virressä kuvastuu myös papin yksinäisyys. Papin tehtävänä on itkeä itkevien kanssa ja iloita iloitsevien kanssa, olla aina valmis palvelemaan. Häneltä odotetaan ja vaaditaan paljon, mutta toivoessaan itse saavansa tukea, rohkaisua, ja ymmärtämystä hän voikin kokea jäävänsä yksin. Sellaisesta kokemuksesta kertoo tämä virsi, mutta myös muistuttaa Jeesuksesta, joka ei hylkää omiaan: ”Toiset jos hylkäävät, / kasvosi lempeät / puoleeni kääntyvät rohkaisemaan”. – Samoihin aikoihin kirjoitti Suomessa Wilhelmi Malmivaara omassa yksinäisen miehen virressään (630): ”Muut kaikki hylkää, vaan sinä et. / Autuuden särkyneet sydämet / sinulta saavat, / tunnethan haavat / ja kyynelet”. Toisten lähteiden mukaan Moe sai innoituksen virteensä, kun hän jonakin sunnuntaiiltapäivänä kuunteli saarnaa eräässä kappelissa Oslossa. Saattaa olla, että katolisessa virsikirjassa 1893 julkaistu Maria-laulu olisi tiedostamatta vaikuttanut Moeen. ”Du er den reneste og eneste”. Se oli vuorostaan käännös saksalaisesta kansanlaulusta. 1900-luvun alussa Moe toimi Oslon kaupunkilähetyksen palveluksessa. Hänen tyttärensä on muistellut, miten isä eräänä iltana 1904 tuli kotiin väsyneenä ja järkyttyneenä pitkän työpäivän jälkeen. Hän oli kotikäynneillään nähnyt paljon hätää ja kurjuutta. Kykenemättä syömäänkään hän vetäytyi työhuoneeseensa. Siellä syntyi sinä iltana laulu, josta hänet tunnetaan. Moen Kristus-hymni ”Jesus, det eneste, helligste, reneste” julkaistiin lehdessä Bymissionæren. Virsi on myös Norjassa suosittu ja paljon laulettu virsi. Tämä virsi on ainoa Moen kirjoittama virsi virsikirjassamme. Aune Krohn on tehnyt siitä ensimmäisen suomennoksen 1928. Vir9 Skaran hiippakunnasta tulleita ajatuksia tästä virrestä: sikirjassamme oleva suomennos on AnnaMaija Raittilan käännös jota Niilo Rauhala on muokannut. Muokkausten tarkoituksena oli saada kielellisesti ja sisällöllisesti ehjä ja melodiaan hyvin sopiva suomennos. Lohdulliset sanat kertovat miten Jeesus on heikkojen ja sortuneiden auttaja. Kauniin melodian kanssa sanat ovat saaneet aikaan, että tämä virsi on yksi meidän suosituimmista virsistämme. - Mitä eroa mielestänne on virrellä ja hengellisellä laululla? Virren sävelmä on myös norjalainen, Caroline Volla Sørlien sävellys (1869-1953). Hän toimi Oslon eri kirkoissa sekä Norjan krematorioyhdistyksen kirkkokuorossa kuoromuusikkona ja sepitti hengellisiä laulusävellyksiä. - Joidenkin mielestä tämä on ennen muuta hengellinen laulu. Mikä tekee virrestä virren? - Miettikää, onko jokin hengellinen laulu sellainen, jota ei voi nimittää virreksi, entä päinvastoin? - Tekstissä mainitaan Wilhhelmi Malmivaaran virsi, joka on virsikirjassamme virsi 650. Onko niissä mielestänne jotain yhteistä? 10 Uskon sillalla 303 Nyt kutsuu meitä taivaan tie Tie taivaaseen. Se on monen virren sanomaa. Niin tässäkin virressä, josta on tullut Ruotsin kirkon vuoden 1986 virsikirjan suosituimmista uusista virsistä Raamattu kuvaa tietä kolmella tavalla. Yksi on varoittava, tie on täynnä vaaroja ja vaarat, houkutukset saattavat kohdata myös kaidan tien kulkijan. Toinen kuva on tie, jonka Jeesus on viitoittanut (Joh. 14: 1-6: Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.) Setterlindin virsi liittyy jälkimmäiseen kuvaan. Luota Jumalaan, niin pääset perille, siinä on virren viesti. Kolmas Raamatun tie-kuvista löytyy sekin samasta Johanneksen evankeliumin jakeesta, yksi Jeesuksen ”minä olen” -lauseista: – Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani (Joh. 14:6). Sekin kuva peilautuu Setterlindin virteen: opetuslapset tuntevat tien, koska he tuntevat Jeesuksen. kauneudesta, Jumalan lahjasta. Monissa Setterlindin runoissa on yhtenä aiheena Jumalan kaikkivaltias läsnäolo, mutta hän ei kaihtanut ihmiselämän syviäkään kysymyksiä. Hän kirjoitti myös useita kirkkonäytelmiä. Hänen virsiään on virsikirjassamme kymmenkunta. Setterlind on itse kuvannut virttä: ”Se on kansanomainen, niin tekstiltään kuin sävelmältään. Sen hartaus on yksinkertaista, josta minä pidän. Kansankoraalien määränpää on aina kirkas, taivas.” Monet ruotsalaiset kansankoraalit ovat kotoisin Taalainmaalta. Tämän virren sävelmä on Södermanlannista, Sköldingestä, pieneltä paikkakunnalta Flenin ja Katrineholmin välillä. Siten tämä virsi on aivan erityisesti Strängnäsin hiippakunnan virsi. Peräkkäiset virret 302 ja 303 sisältävät hauskasti lähes saman melodisen kuvion, Nils Frykmanin säveltämä 302 duurissa, kansansävelmä 303 mollissa. Tie onkin yksi käytetyimpiä kuvauksia uskosta, aina Augustinuksen päivistä saakka. Jotkut ovat arvostelleet Setterlindin virttä siitä, että se väittää kaikkien mutkaistenkin teiden johtavan taivaaseen. Vaikka tie ”alkaa täältä alhaalta, sen määränpää on Jumala”. Kaikki mutkaiset tiet eivät ole Jumalan teitä. Jospa sittenkin virsi puhuu kaidasta tiestä? Joskus siinä on helppoja jaksoja, joskus vaikeita kohtia, mutta missä se kulkeekin, sen määränpää on Jumala. Virren kolmas säkeistö kiteyttää uskon sisällön. Etenkin ruotsiksi sitä on lainattu monissa eri tilanteissa ”det går en bro från tro till ro”. Suomennosta voimakkaammin alkuteksti korostaa, että on vain yksi tie. Strängnäsin hiippakunnassa tämän virren valintaa perustellaan sanoin: *kaunis sävel ja sisältö *arkipäivässä, kutsuu tien päälle *pyhiinvaellus-osastossa, arkielämä on pyhiinvaellusta *Strängnäsin hiippakunnan ”kotiseutuvirsi”, kansansävelmä Sköldingestä, ”Strängnäsin poika” Bo Setterlind kirjoittanut sanat. - Tie on monissa virsissä esiintyvä kuva. Etsikää virsikirjastamme muita virsiä, jotka puhuvat tiestä. Keskustelkaa siitä, miten niiden kuvaus tiestä eroaa tämän virren 303 kuvauksesta. Bo Setterlind (1923-1991) syntyi Växjössä mutta eli suurimman osan elämästään Strängnäsissä. Hän oli monipuolinen kirjailija ja on kirjoittanut n. 70 kirjaa, romaaneja, novelleja, matkakuvauksia, lastenkirjoja, joista n. 40 on runokirjoja. 1948 hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa. Hänet tunnetaankin lyyrikkona ja etenkin uskonnollisena runoilijana; hän kirjoitti paljon luonnon - Verratkaa virsien 302 ja 303 sävelmiä toisiinsa, miten ne muistuttavat toisiaan. 11 teet, soikaa!” Virsi on kuultavissa Sisuradion ja Ruotsin kirkon virsilevyllä 3 ”Nyt kaikki kielet, mur- 12 Onko Jeesuksella siivet? 190 Suojaavin siivin peitä Tämä virsi on yksi tunnetuimmista Ruotsin ja Suomen virsikirjoissa. Monet ovat osanneet sen ulkoa. Kun Lina Sandellin (18321903) iltavirsi ensi kerran julkaistiin vuoden 1866 Korsblomman-kalenterissa, sen otsikkona oli ”Lapsen iltarukous”. Korsblommanvihkossa oli lastenlauluja ja kertomuksia ja tulot vihkon myynnistä oli tarkoitettu Tukholman Kaupunkilähetyksen lastenkodin hyväksi. Mistä Lina Sandell on saanut virteensä kuvan Jeesuksen siivistä? Liekö sen pohjalla edellä mainittu vertaus kanaemosta. Saksalaisen virsirunoilija Paul Gerhardtin iltavirressä ”Nun ruhen alle Wälder”, virsikirjassamme 186, on myös Jeesuksella siivet. Virrens 8 säkeistö kuluu: „Breit aus die Flügel beide, / O Jesu, meine Freude, /Und nimm dein Küchlein ein! / Will Satan mich verschlingen, /So laß die Englein singen: /Dies Kind soll unverletzet sein!“ Suomen vuoden 1939 virsikirjassa Jeesuksen siivet olivat vielä mukana virren 5. säkeistössä: Oi Jeesus, avuntuoja, Levitä siipeis suoja, Niin olen turvassa.” Joidenkin hymnologien mukaan Sandell on tästä virrestä lainannut siivet omaan virteensä, ja siten hän on tuntenut Gerhardtin saksankelinen teksti, nimittäin virren ruotsinnos, joka oli vuoden 1694 virsikirjassa ei sisältänyt tätä säkeistöä, koska virren ruotsintaja, arkkipiispa Haquin Spegel käänsi sen melko vapaasti, erityisesti 8-9. säkeistöt. Laulun toisessa säkeistössä oli sanat: ”Välsigna fader, moder, /och mina syskon små/ och låt i frid oss åter/ till nattens vila gå”. Myöhemmin Lina muutti tekstiä siten, että se soveltuisi myös aikuisten laulettavaksi. Virren kuvakieli puhuu turvasta, Jumalan varaan jättäytymisestä ja levosta. Virrestä voi, jos niin haluaa, päätyä käsitykseen, että Jeesuksella olisi siivet. Matt. 23: 37 kertoo Jeesuksen sanoneen: ”Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan”. Tässä ja samoin Päivä vain -virren (249) vanhimmassa kieliasussa Sandell käyttää Jumalasta äiti-kuvaa. Siipiensä alle poikasensa kokoava kanaemo on myös kuva kristillisestä seurakunnasta, jonka tehtävänä on koota ihmisiä ja tukea ja suojata heitä heidän ahdingossaan. Toinen virteen liittyvä raamatunkohta on Ps. 91:4 ”Hän (Herra) levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.” Virsi ilmestyi suomeksi ensimmäistä kertaa 1900 Hengellisiä ja lauluja ja virsiä kokoelmassa, ja siitä on tehty useita suomennoksia. Sitä on siis laulettu suomeksikin toista sataa vuotta. Joillekin on tutuin Julius Engströmin suomennos vanhassa Siionin Kanteleessa: ”Sun siivilläsi suojaa, oi Jeesus, minua”. Joillekin taas on tuttu ja läheinen Wilhelmi Malmivaaran Siionin virsiin tekemä suomennos vuodelta 1901: ”Suojaavat siipes, Jeesus, mun päällen’ levitä”. Kun voimakkaat mielenliikutukset, yhtä lailla 13 murheelliset kuin iloisetkin, saattavat hyvinkin vaikeuttaa uneen pääsemistä, niin on ihan paikallaan rukoilla: ”Luo sydämee- laulamme kärsimysvirttä ”Oi rakkain Jeesukseni”. Runomittaan se sopii, mutta... ni rauha, kun olen väsynyt.” Västeråsin hiippakunnassa tätä virttä on kuvattu sanoin: turvaa luova, ruotsalainen, tuttu mutta kuitenkin uusin tuorein sanoin. Virsikirjatyöryhmä pyrki muokkaamaan virren tekstiä varovasti, kuitenkin siten, että se täyttäisi kielelliset ja runolliset vaatimukset. Virren alun teksti ”Suojaavin siivin peitä, oi Jeesus, minut nyt” antaa kuvan enkeleiden siivistä, jotka Jeesus lähettää seuraajiensa suojaksi. Toisen säkeistön päätös ”yö rauhallinen anna, turvaksi enkeli” on samanlainen kuin Suomen kirkon vuoden 1984 virsikirjaehdotuksessa. Samalla toisen säkeistön loppu liittyy virren alkuun, antamalla viitteen siihen, että suojaavat siivet eivät välttämättä ole Jeesuksen, vaan enkelin (suojelusenkelin?) siivet. - Virrestä on äänite virsilevyllä 2 ” Tuhansin kielin”, jossa sen laulaa ruotsinsuomalainen laulaja Gabriel Suovanen. - Moni saattaa tuntea tämän virren eri käännöksenä kuin virsikirjamme käännös. Jos teillä on niitä käytössänne, vertailkaa niitä, miten ne eroavat toisistaan. Virren sävelmänä tunnetaan yleisimmin skoonelainen kansansävelmä. Muillakin sävelmillä virttä on laulettu, mutta ne ovat unohtuneet. Suomen kirkon edellisessä virsikirjassa virteen liittyi Suvivirren sävelmän muunnos, jolla laulamme lähetysvirttä ”Oi Herra valtakuntas”. Ehkä erikoisin sävelmä oli 1900 ilmestyneessä Suomen Lähetysseuran kustantamassa ruotsinkielisessä Hengellisten laulujen ja virsien kokoelmassa, nimittäin Hans Leo Hasslerin sävelmän, jolla me - Tällä virrellä ja Hilja Haahden virrellä ”Tule kanssani Herra Jeesus” (723) on yhteisiä piirteitä: ne ovat kaksisäkeistöisiä ja naisrunoilijan kirjoittamia. Miten niiden kielikuvissa näkyy mielestänne naisen kädenjälki? Millä tavalla virret eroavat toisistaan? Entä mikä niitä yhdistää? 14 Pääsiäisiloa italialaisittain 154 Sylin täydeltä kukkia kannat Pääsiäistä värittävät meillä usein keltaiset pääsiäisliljat. Liekö niin Italiassakin, josta tämä iloinen pääsiäisvirsi on kotoisin? Sen tekijä on Roomassa 1930 syntynyt urkuri Marcello Giombini. Virsi on vuodelta 1970. Virren taustalla näkyvät Vatikaanin II konsiilin tekemät uudistukset Katolisen kirkon jumalanpalveluselämään. Tuli mm. mahdolliseksi käyttää jumalanpalvelusmusiikissa oman aikamme musiikin tyylikeinoja. ”Ensimmäisen kokeiluinnostuksen aikaan katoliset kirkot kaikuivat säveliä, jollaisia niiden seinien sisällä ei koskaan aikaisemmin ollut kuultu”, on joku muistellut. Uusissa olosuhteissa pääsivät myös Giombinin kyvyt esille. Hän on kirjoittanut useita messuja ja kirkollista musiikkia, jotka seuraavat konsiilin antamia ohjeita, mutta ammentavat vaikutteita oman aikansa musiikista. Giombini on menestynyt myös elokuvamusiikin säveltäjänä. avaisi silmämme tajuamaan toisten ihmisten kärsimyksen ja hädän ja että me avaisimme kätemme Herran käyttöön, auttamaan toisiamme.” Lundberg on kuvannut toisella yhteydessä virttä edelleen: ”Laulu on muodoltaan dialogia, eikä se ole tavallista virsissä. Kysymyksillään se tulkitsee omaa epävarmuuttamme odottamattoman edessä tai silloin, kun näemme jonkun tutun kokeneen jonkin muutoksen. ’Kuka saa nuo kukat? Miksi olet niin iloinen? Miksi silmäsi loistavat?’ Niin – miksi. Vastaukset seuraavat kysymyksiä: Koska hauta on tyhjä. Se tarkoittaa, että valo on voittanut pimeyden, elämä kuoleman, halleluja on vaimentanut huokaukset. Nelinkertainen halleluja säkeistöjen lopussa on suggestiivinen nousu, joka on aivan kuin kunkin säkeistön yhteenveto. Giombinin laulu ”Le tue mani son pieni di fiori” esiteltiin Ruotsissa Ljungskilessä 1970 pidetyssä NMKY:n maailmaliiton konferenssissa, jossa aiheena oli kristillinen musiikki. Pappi ja kirjailija Lars-Åke Lundberg innostui virrestä ja käänsi sen ruotsiksi 1972. Virren kolme alkusäkeistöä koostuvat kysymyksistä ja vastauksista. Ne voidaan laulaa siten, että osa kuoroa tai seurakuntaa (miehet) kysyy, toinen ryhmä (naiset) vastaa ja koko seurakunta yhtyy hallelujaan säkeistön lopussa sekä viimeiseen säkeistöön. Neljäs säkeistö virsikirjassamme on Lundbergin kirjoittama, sitä ei ole italiankielisessä virressä. Tällainen ylipursuava ilo saattaa jonkun mielestä jäädä pinnalliseksi, väkinäiseksi hallelujan toisteluksi, koska kristityn on oltava iloinen. Ehkä pääsiäisen sanoma jää helposti taaksepäin katselevaksi. Pääsiäisusko muuttuu helposti yksityiseksi. Virren viimeinen säkeistö pyrkii murtamaan tätä näkemystä. Tyhjä hauta tarkoittaa, että Kristus elää meidänkin keskellämme, osallistuu meidänkin iloomme ja kärsimykseemme. Kolmannen säkeistön ’ilon täyttämät silmät’ on harjoitettava näkemään Kristus siinä, mitä tapahtuu lähellämme, toisissa ihmisissä, jumalanpalveluksessa … Emme saa ummistaa silmiämme Kristuksen läsnäololle tässä hetkessä tai yllätyksille. Meidän on nähtävä lähimmäinen Kristuksen silmin. Kukankantajan kädet ensimmäisessä säkeistössä on ohjattava palveluun ja rukoukseen. Se saa Kristuksen näkymään omassa ajassamme. Silmät ja kädet, palvelemaan – leikin keskelle kuuluvat todellisuus ja vastuu.” Lars- Åke Lundberg kuvaa virttä: ”Kädet täynnä kukkia, nauravat silmät, laulava suu. Ne liittyvät leikkiin. Leikki ja aito tosi eivät ole vastakohtia. Ne ovat elämän rinnalla kuolemaa vastaan. Ja Jeesus. Hän on käsissä, jotka ovat täynnä kukkia, hymyssä ja nauravissa silmissä, aivan niin kuin hän on kärsimyksessäkin mukana. Jeesus elää ylösnousseena keskellämme ja kärsii tänään ihmisten kärsimyksessä. Me pyydämme, että hän 15 Joku on huomannut virren muistuttavan sisällöltään vanhaa pohjoismaista uskomusta, että pääsiäisaamuna aurinko tanssii noustessaan. Jokin tanssin keveydestä virttä sävyttää, aivan kuin laulaja vapautuisi jostakin painavasta ja ahdistavasta. - Virrestä on äänite virsilevyllä 6 ”Vapaana vaellat” - Pääsiäinen on kirkkovuoden suurin juhla. Virsikirjassamme on useita pääsiäisvirsiä, joissa kuvataan pääsiäisaamun tapahtumia. Etsikää niitä ja vertailkaa, miten ne kuvaavat Jeesuksen ylösnousemusta ja opetuslasten kokemuksia. (Esim. virsi 470 Vapauteen ja elämään, 462 Maria, ethän itke, 462 Jospa joku huomaa meidät, 149 Nyt se suuri päivä koitti, 146 On aurinko noussut) Virsi oli aikanaan myös Suomen virsikirjakomitean pöydällä, mutta ei edennyt virsikirjaan. Virren suomensi ensimmäisenä 1975i Mika Viljanen. Virsikirjassamme on AnnaMari Kaskisen suomennos. Växjön hiippakunnan Gislavedin lauluryhmä perustelee, miksi se valitsi "Sylin täydeltä kukkia kannat"-virren suosikikseen: - Virren syntyyn on tavallaan vaikuttanut ns. Vatikaanin toinen konsiili (kirkolliskokous). Ottakaa selville, mitä siinä kokouksessa päätettiin, ennen muuta katolisen kirkon jumalanpalveluselämästä? "Tämä virsi on iloinen, reipas. Tulee keväinen tunne, kun tätä laulaa. Ja sen sanoma on toivoa herättävä." 16 Hääjuhla taivaassa 323 On idästä, lännestä Tämä virsi on Pelastusarmeijan antia virsikirjaamme ja kuuluu myös eniten laulettuihin. Norrlantilainen Amanda Sandbergh (1873-1961) oli Pelastusarmeijan majuri ja kitarakuoron johtaja. Hän kirjoitti tämän laulun kesällä 1914 ollessaan Pelastusarmeijan lepokodissa. Hän on itse kertonut laulun synnystä. ”Olimme pelaamassa krokettia, minä ja muutamat lapset. Sain silloin innoituksen, jonka tuloksena tämä laulu syntyi. Jätin krokettimailan siihen paikaan, menin huoneeseeni, kirjoitin laulun ja postitin sen Sotahuuto-lehteen. Sen tehtyäni aloin katua, jopa pyysin, että saisin sen takaisin, se oli niin naiivi, mutta - tehty mitä tehty. Suureksi yllätyksekseni se julkaistiin samana syksynä ilmestyneessä Päämajan lauluvihkossa, se tuli suosituksi ja sillä tiellä se on”. rinne tulkinnut siten, että Kristus on sulhanen, morsian taas milloin yksittäinen kristitty, milloin seurakunta tai kirkko. Tämä virsi edustaa jälkimmäistä tulkintaa: kirkko on morsian, joka kokoontuu kaikilta maan ääriltä ja ajoilta taivaan suureen hääjuhlaan. Virren toinen säkeistö oli alkuaan kertosäe, se toistettiin muiden säkeistöjen välissä, mutta myöhemmin sitä on alettu laulaa itsenäisenä säkeistönä, koska se on runomitaltaan muiden säkeistöjen kaltainen ja sitä on laulettu samalla sävelmällä. Virrestä on aiemmin laadittu parikin suomennosta; virsikirjamme käännös on Pekka Kivekkään tekemä. Virren on valinnut Lundin hiippakunnan virreksi Helsingborgin pappi Jaakko Punta. Hän kirjoittaa: Amanda Sandbergh oli jo aikaisemmin saanut vaikutteita virteensä, nimittäin Lontoossa, Pelastusarmeijan kansainvälisessä kokouksessa. Kokousta varjosti suru: sinne matkalla olleet Kanadan 133 edustajaa hukkuivat, kun laiva jolla he matkustivat ”Empress of Ireland” upposi törmättyään toiseen laivaan. Heidän muistokseen järjestetyssä tilaisuudessa Lontoon Albert Hallissa oli yhtä monta tyhjää tuolia kuin hukkuneita kanadalaisia pelastussotilaita. Amerikkalainen pelastussotilaiden ryhmä lauloi kokousta varten kirjoitettua laulua. Tilaisuus ei kuitenkaan ollut surujuhla, vaan ilojuhla kirkkauteen ylennettyjen muistoksi. Sieltä Sandbergh sai laulunsa alkusanat ja sävelmän. Virsi 323 ’On idästä lännestä’ voisi olla meidän hiippakunnan virsi. Ehkä kuitenkin jo moni ehdotetuista virsistä on täälläkin suositumpi, mutta virren 323 laulamme aina silloin, kun itse pääsen ehdottamaan. Minulla on tapana sanoa, että jos joku pitää virsiä ikävinä ja raskaina, niin tervetuloa kirkkoon laulamaan tätä virttä. Löytyykö virsikirjastamme melodisesti ja sanallisesti iloisempaa virttä? - Virrestä on äänite virsilevyllä 2, ”Kielin tuhansin”. Siinä virren säestyksenä soivat suuret urut. Minkälainen säestys ja laulutapa sopivat teidän mielestänne tälle virrelle? Virren kuva häistä, morsiamesta ja sulhasesta on alkuaan peräsin Vanhasta testamentista, Laulujen laulusta. Kuva toistuu Uudessa Testamentissa, Ilmestyskirjassa lopunajallisena: ”Näin kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhastaan varten” (Ilm. 21: 2). Evankeliumeissa taas Jeesus vertaa omaa olemistaan oppilaidensa parissa iloiseen hääjuhlaan, jolloin häävieraat eivät voi paastota (esim. Mark. 2: 18-19). Raamatun hääkuvia kristillinen pe- - Hääjuhla on monien virsien käyttämä kuva taivaan riemusta, (esim. 516 Pois sammuu päivän kulta, 632 Kuulkaa huuto vartijoiden, 640 Jerusalem kaupungeista, 633 On verrattu kymmeneen neitsyehen.) Millä tavalla em. virsien sävelmät ja ajatukset poikkeavat virren 323 ajatuksista ja sävystä? 17 Herätysten ajan kaikuja Norjasta 232 Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja Herätysten ajan sananjulistusta leimasi ja leimaa yleensä voimakas parannusvaatimus. Saarnoja sävyttävät monesti voimakas, värikäs, jopa kova kieli ja kuvat. Monet herätysten ajan julistajat onkin tunnettu parannussaarnaajina. Sellainen oli myös norjalainen Lars Ofterdal. Saarnatessaan Vikedalenissa hän sai liikkeelle voimakkaan hengellisen herätyksen. joka pohjautuu Britt G. Hallqvistin ruotsinnokseen, on tehnyt Anna-Maija Raittila. Ruotsissa virttä lauletaan Oskar Lindbergin 1938 sepittämällä sävelmällä. Suomenkieliseen virsikirjaan lisättiin vaihtoehtoiseksi sävelmäksi Suomessa käytetty mollisävelmä. Sen alakuloinen tunnelma liittyy hyvin virren sanomaan. Sävelmän tekijää ei tiedetä, vaikka arvoitusta on yritetty ratkaista – tiedetään vain nimimerkki ”E. G. O.”, ja sävellysvuosi, 1923. Kirsten Dorothea Aagard Hansen (18501902) oli Vikedalin kirkkoherran tytär. Kirsten oli lahjakas ja pääsi opiskelemaan Englantiin ja Ranskaan. Sieltä palattuaan hän koki herätysten vaikutuksen kotiseudullaan ja liittyi heräämisen kokeneiden joukkoon, jonka piirissä Lars Ofterdalin julistus vaikutti. Virren on Göteborgin hiippakunnan virreksi valinnut Göteborgin suomalainen kirkkokuoro Kuoron valintaan liittyi b-sävelmä. Perusteluina on sanottu että ”se on hieno ja kuvastaa hyvin göteborginsuomalaisten sielunmaisemaa.” Vuodesta 1876 alkaen Kirsten Dorothea Aagard Hansen asui Oslossa ja käänsi teologista kirjallisuutta sekä elämäkertoja. Häntä vaivasi kuitenkin monesti masennus ja hän joutui oleskelemaan usein sairaalassa. Entistäkin todemmaksi tuli se, mitä hän tässä virressään vuodelta 1877 oli kirjoittanut tappioista ja ahdistuksista. Mutta muuttumattomana pysyi myös: ”Saan ahdistuksen yössä sinuun luottaa / ja ääneen huutaa: Herra, armahda!" Kirstenin isän kuoltua iski hänen vaikea raskasmielisyys; hänen jo aikaisemmin kirjoittamansa säkeet tappioista ja ahdistuksista kävivät silloin hyvin todellisiksi. Hänen virtensä ”Vain sinä tunnet minut” tulvii herätysten ja parannussaarnan voimakkaita kuvia. - Suomenkielisissä tilanteissa tätä virttä lauletaan todennäköisesti b-sävelmällä. Laulakaa sitä myös Oskar Lindbergin sävelmällä. Kumpi niistä teidän mielestänne sopii paremmin tämän virren sävyyn? - Missä tilanteissa olette laulaneet tätä virttä? Sitä on joskus käytetty ns. virsimessuissa synnintunnustus-rukouksena. Oletteko olleet mukana? Miltä synnintunnustuksen laulaminen tämän virren sanoin on tuntunut? - Kirsten Aagaard Hansenin toinen virsi virsikirjassamme on virsi 301 ”Oi riemua taivaan tiellä”. Se on kirjoitettu muutamaa vuotta aikaisemmin (1871) kuin virsi 232. Se kuvaa kristittyjen yhteyttä ja ja sen luomaa iloa. Verratkaa näitä saman kirjoittajan kahta virttä, ja miettikää, voivatko ne kertoa jotain kirjoittajan elämänkokemuksista ja vaiheista? Aagaard Hansenin virsi on ollut suomeksi vuodesta 1921 Hengellisiä lauluja ja virsiä kokoelmassa, lääketieteen tohtori Ensio Kurki-Suonion suomentamana. Se alkoi sanoilla ”Sä yksin, Jeesus, täytä elämäni”. 65 vuotta myöhemmin virsi otettiin virsikirjaan, mutta Kurki-Suonion suomennos oli kielellisesti jo vanhentunut. Uuden suomennoksen, 18 Suomalaisista suomalaisin? 701 Soi kunniaksi Luojan Soi kunniaksi Luojan on yksi suomalaisten vahvimmista virsisuosikeista. Vuonna 2001 julkaistun pohjoismaisen hymnologisen tutkimuksen mukaan se sijoittui Suomen virsikirjan suosikkilistalla kuudenneksi. 2. Hän säät ja ilmat säätää/ Ja aallot tainnuttaa,/ Ja hyisen hallan häätää/ Ja viljan vartuttaa./ Hän onneen meidät ohjaa,/ Jos joutuu johdantaan; / Tuon lemmen äärtä, pohjaa,/ Ken pystyy tuota tutkimaan Kaksisäkeistöisenä Sibeliuksen-Koskimiehen laulu kelpuutettiin Hengellisten Laulujen ja Virsien 2. osaan v. 1920 lähes täsmälleen runoilijan luomassa kieliasussa, vain 1. säkeistön sana ”sa” oli muutettu muotoon ”sä”. Lalua ehdotettiin jo 1900-luvun alkupuolella virsikirjaan, mutta ehdotus aiheutti kriittisiä kysymyksiä: voisiko virsikirjaan ottaa tekstin, joka on kuulunut maalliseen kantaattiin, eihän siinä edes kertaakaan mainittu Jumalan nimeä! Suomalaiset tietävät aika yleisesti, että virren sävelsi Jean Sibelius (1865-1957). Mutta Sibelius ei tarkoittanut sitä virreksi. Hän sävelsi sen osaksi Helsingin yliopiston vuoden 1897 promootiokantaattia, jonka sanat oli laatinut A. W. Forsman, vuodesta 1906 Koskimies (1856-1929), kielitieteilijä, Helsingin normaalilyseon opettaja ja professori. Sibelius julkaisi yhdeksän kantaatin osaa sekakuorosovituksina. Koraalin kaltainen ”Soi kiitokseksi Luojan” kuului niihin, ja siitä tuli eräs säveltäjämestarin suosituimmista yhteislauluista. Sibelius-tutkija Erik Tawaststjerna luonnehti laulua: ”Vaikka Sibelius on merkinnyt sen esitettäväksi ’kansanlaulun tapaan, reippaasti’, sävelmää kantaa uskonnollinen hartaus ja innoitus” Virsi kelpasi kuitenkin virsikirjan lisävihkoehdotukseen, joka esiteltiin kirkolliskokoukselle 1923. Se löytyi Elovirsiä-osastosta. Tekijäksi oli edelleen merkitty A. W. Koskimies, mutta toiseen säkeistöön oli ilmaantunut uutta: ”Hän vuoden vaiheet ohjaa, / Maan ruokkii lahjoillaan / - Tuon rakkauden pohjaa / ken pystyy tuota tutkimaan!” Virteen oli syntynyt myös kokonaan uusi, kolmas säkeistö: ”Lauluja sekaköörille 1897 vuoden promotioonikantaatista” on opus 23 Sibeliuksen teosluettelossa. Tämän virren lisäksi kantaatista ei nykyisin kuule laulettavan juuri muuta kuin ”Tuule tuuli leppämmin” – laulua. Siis kiitos, Herra taivaan,/ Kun aarteet soit, Joit´armostasi aivan / Taas pöytähämme toit! Suo että alttiin mielin / Myös köyhää holhoomme Ja sydämin ja kielin /Sua lakkaamatta kiitämme! Kantaatissa lauluun ”Soi kiitokseksi Luojan” kuului vain kaksi säkeistöä. Laulu alkoi säkeellä ”Soi kiitokseksi luojan /Sa laulu hentoinen.” Sa-sana paljastaa, että sanoittaja tarkoitti laulunsa alun imperatiiviksi: hän kehottaa laulua soimaan. Virren nykykielinen alku pitää ymmärtää samoin, ”Soi kunniaksi Luojan” – säe on imperatiivi, käskymuoto, joten soi- ja kunniaksi – sanojen väliin pitää laulaa aspiraatio, loppuhenkonen: Soik kunniaksi. Lisävihkon tekijäluettelo ei ilmoita, että kolmannen säkeistön on kirjoittanut A. V. Koskimiehen puoliso Ilta Koskimies. Hänen muita tekstejään kyllä julkaistiin samaisessa lisävihkoehdotuksessa. Hauska yksityiskohta tekijäluettelossa: A. W. Koskimiehestä mainitaan mm. fil. tohtorin arvo ja kerrotaan hänen toimineen opettajana, mutta Ilta Koskimiehen titteliksi on merkitty: ”lehtorin rouva Helsingissä”. Sibeliuksen kantaatin kaksi säkeistöä kulkivat näin: Kolmisäkeistöisenä Sibeliuksen-Koskimiehen virsi otettiin vuoden 1938 virsikirjaan, jälleen sanoiltaan muokattuna. Muutoksen olivat vastoin Sibeliuksen tahtoa, eikä hänen Ainolassa 1. Soi kiitokseksi Luojan/ Sa laulu hentoinen,/ Tään kaikkeuden tuojan/ Ja suojan ainaisen!/ Hän taitavasti toimii/ Ja vaalii luontoaan/ Ja hellämielin hoimii/ Maailmaa tuolta taivaastaan. 19 ties.” Slangintaja korostaa tehneensä muunnelman täysin vakavissaan, vailla vähintäkään rienaamisen tarkoitusta. koskaan saanut laulaa virren kolmatta säkeistöä, ”Jos virttä halutaan laulaa Ainolassa, laulettakoon sitä vain alkuperäisessä kaksisäkeistöisessä muodossa!” Joskus kuulee irvailua, että Sibelius on sävelmänsä alkuun plagioinut Säkkijärven polkkaa. Alkurepliikin sävelkulku on toisiaan molemmissa yhtä pientä poikkeamaa lukuun ottamatta aivan sama. Säkkijärven polkka tunnettiin kyllä Karjalan kannaksen pelimannipiireissä jo 1800-luvulla, sieltä se tarttui monien harmonikansoittajien ohjelmistoon, ja Säkkijärven kanttori, mm. hengellisten laulujen säveltäjä Primus Leppänen jopa nuotitti sen orkesterikappaleeksi, mutta tuskin se silloin kulkeutui Sibeliukselle saakka. Vasta harmonikkataituri Vili Vesterisen levytyksen 1903-40 luvuilta, oikeastaan yhdistelmä kolmesta polkkasävelmästä, tekivät polkasta suositun, ja legendaksi muodostui yhden levytyksen käyttö torjunta-aseena venäläisten kolmisointumiinoja vastaan. Mutta polkan levytysten akana Sibeliuksen sävelmä oli elänyt suomalaisten sielussa jo vuosikymmeniä. Vuoden 1938 virsikirjaan vielä sopi jotenkin ”elovirren” sävy – maatalous oli yhä Suomen – niin kuin Ruotsinkin pääelinkeino, vaikka teollisuustyöväestön määrä koko ajan kasvoi. Nyt maamme ovat pitkälle teollistuneet, viljelijäväestö vähentynyt – ja Koskimiehen tekstiin on siitä syystä jälleen tehty muutoksia. ”ja päivän työhön, vaivaan / taas puhtaan leivät soit” ja: ”Suo, että ilomielin myös jaamme leipämme.” Näin virsi nyt kutsuu yhteisvastuuseen. On sanottu ettei ”Soi kunniaksi Luojan” ole Kristus-virsi, vaan liittyy vain Luojasta puhuvaan ensimmäiseen uskonkappaleeseen. Virsihän on sävyltään neutraali, Jumalasta puhutaan vain Luojana, se soveltuu lähes kaikille. Asian voi nähdä niinkin, mutta Uuden Testamentin mukaan kaikki luotiin Sanalla, ja se Sana on Kristus: ”Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. (Joh. 11: 2-3) ja ”Hänen välityksellään luotiin kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä. - - Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.” (Kol. 1: 16). Karlstadin hiippakunnassa tätä suosikkivirttä on valittu monilla eri paikkakunnilla. Leila Mänttäri kirjoittaa valinnasta mm: Kun valintaa tehtiin seurakunnissa, valintaperusteena nousi useimmiten esille se, että virsi tuo mieleen kauniita muistoja lapsuudesta ja kansakouluajoilta, jolloin sitä koulussa laulettiin. Virren 3. säkeistö saa aivan uuden ulottuvuuden, maistuu Kristus – virreltä, jos sitä lauletaan ylistysvirtenä ehtoollisen vieton jälkeen. Ilman kolmatta säkeistöä virsi olisi jäänyt yli yleisuskonnolliseksi runoksi. Nytkin sitä voi laulaa sellainen, joka ei ole tunnustava kristitty, vaan joka luottaa ylempään voimaan. -Koskimiehen runon alku ”Soi kiitokseksi Luojan/ Sa laulu hentoinen,/ Tään kaikkeuden tuojan/ Ja suojan ainaisen!” on imperatiivi, käskymuoto. Me miellämme nykyisen tekstin alun useammin toteamuksena: ” Soi kunniaksi Luojan nyt virsi kiitoksen”. Onko mielestänne eroa siinä, miten tämä lause mielletään, kehotuksena vai toteamuksena? Virren ruotsinkielinen käännös on vuodelta 1927 ja kääntäjä oli Alfons Takolander. Virren suosioon vaikutta varmasti se, että se on Sibeliuksen säveltämä, antaahan säveltäjän nimi sille jotain loistetta. Virren suosiota kuvaa sekin, että siitä on tehty käännös Helsingin slangille. Erkki Johannes Kauhasen slanginnoksesssa virren 1. säkeistö kulkee näin: ”Täl biisil, Taivaan Äijä sua diggaan kybällä. Sä safkat meille järkkäät ja tuet ain hyvällä. Sä niinku muutkin faijat ain jeesaat skidejäs, ja keissit kaikki fiksaat, mestoistas, takaa täh- -Sibeliuksen kenteis tunnetuin sävellys on Finlandia-hymni. Esim. Amerikassa se on suosittu virren / hengellisen laulun sävelmä (Be still, my soul: the Lord is on thy side). Soveltuisiko se virren sävelmäksi myös meillä? 20 Suomalais-afrikkalalaista soundia 738 Herra, kädelläsi laulaa sitä. Sävel on kaunis ja korviin tarttuva. Soi vielä jälkeenpäin päässä ja huulilla. Myös sanoissa on voimakas hengellinen sanoma ”Onneni on olla Herraa lähellä jne”. Teksti kannattaa lukea hitaastikin, syventyen! Virren ”Herra kädelläsi” syntyaikoina Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen yhteistyö oli alkamassa. Kun Simojoki kerran esitteli säveltämäänsä uutta melodiaa AnnaMari Kaskiselle, tämä otti esille juuri sepittämänsä runon. He yllättyivät huomatessaan, että ne sopivat yhteen. Pekka Simojoen ehdotuksesta laulun kertosäkeeksi tuli psalmin jae ”Minun onneni on olla Jumalaa lähellä” (Ps. 73:28). Kun kumppanukset sitten suunnittelivat ”Afrikkalaista gospelmessua” Kotkassa 1981 vietetyn Suomen Lähetysseuran vuosijuhlan nuorisojumalanpalvelukseksi, tästä laulusta tuli messun saarnalaulu. * Kaunis virsi. Paljon sanomaa. * Sävel kaunis ja jää korvaan soimaan. Helppo laulaa. * Kauniit sanat, jotka jäävät helposti mieleen. Tämä laulu onkin varhaisin Anna-Mari Kaskisen teksti, josta tuli yhteislaulu. Siinä oli aluksi kolme säkeistöä, neljäs säkeistö syntyi halusta sisällyttää tekstiin ihmisen koko elämänkaari. Se säkeistö laulettiin ensimmäisen kerran Anna-Mari Kaskisen silloisen vuokraemännän Lempi Hellaakosken – runoilija Aaro Hellaakosken lesken – hautajaisissa kesällä 1984. * En psalm om enkelhet, trygghet och förtröstan. Text och melodi samverkar och förstärker varandra. De uttrycker varje människas, ung eller gammal, djupa behov av närhet och trygghet. Jag vandrar med någon som håller sin hand för evigt trofast och tröstande. Text och melodi samverkar till en innerlig upplevelse av barnaskap hos Gud. Anna-Mari Kaskisen (1958-) ja Pekka Simojoen (1958-) yhteistyö on jatkunut hedelmällisenä. Sen tuloksiin kuuluu muun muassa musikaaleja sekä lasten- ja nuortenmessuja. * Tämä virsi tuo mieleen erään surullisen hetken elämässäni, muutama vuosi sitten. Olimme siskoni ja veljeni kanssa oman äitimme kuolinvuoteella. Se vain alkoi soida minun sisälläni ja saattaessamme hänet arkkuun lauloimme sen viimeisen säkeistön: Herra, kädelläsi, uneen painan pään jne. Virren ruotsinkielinen käännös on Per Harlingin tekemä. Virsi onkin päässyt mukaan vuonna 2002 ilmestyneeseen Verbumkustantamon julkaisemaan ruotsinkieliseen virsikirjaan ”Den svenska psalmboken med tillägg” * Olen laulanut tämän virren yksin kirkossa hautajaistilaisuudessa. Liikuttava virsi. Virsi on Härnösandin hiippakunnan, Sundsvallissa toimivan lauluryhmän mielivirsi. Ryhmän jäsenet ovat perustelleet virren valintaa mm. seuraavasti: * Virsi, joka koskettavalla tavalla kuvaa sitä turvaa, joka meillä on Jumalan luona. Hän kantaa meitä jokaista kädellään. Ihastuin virteen jo teiniikäisenä Suomessa ja on mukava, että sitä nyt lauletaan paljon täällä Ruotsissakin, sekä suomeksi että ruotsiksi. *Se on kaunis virsi! Meillä on hartaus Suomiseuralla kerran kuussa. Monesti lopuksi on kysytty toivevirttä. Minä olen toivonut tätä ja kaikki tykkäävät 21 messun äänite, kuunnelkaa sitä. Miten ”Herra, kädelläsi” -laulu liittyy messuun? – Afrikkalainen gospelessu on lähes käsite suomenkielisessä ns. nuorten hengellisessä musiikissa. Jos teillä on käytettävissänne - Mitä muita Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen tekemiä lauluja olette laulaneet? 22 Salainen merkki 256 Nyt pelko pois Ylva Eggehorn on kirjoittanut tämän virren erikoislaatuisessa tilanteessa. 1972 hän työskenteli Sigtunassa, Sigtunasäätiön vieraskodissa, jossa on työskentelytiloja kirjailijoille. Niin laulun teksti syntyi. Ylva kirjoitti sen muistiin, eikä hänen ole tarvinnut muuttaa sanaakaan siinä. Virsi on siten hyvin henkilökohtainen, vaikka se kuvaa monien ihmisten yhteisiä kokemuksia. ”Vanha laivan salonkia muistuttavan salongin ruokapöydän äärellä tungeksimme me, tanskalainen teologi, nuori ruotsalainen sosiologi, erikoinen puolalainen pari ja minä. Puolalainen pari, isä ja tytär, keskustelivat hiljaa, mutta heidän välitsensä kommunikaatio oli lämmintä ja elävää. Heillä oli omanlaisensa huumori, he olivat avoimia toisia kohtaan, mikä on paljon kärsimyksen tulosta. He olivat todennäköisesti juutalaisia. He kertoivat pakomatkastaan. He kertoivat äidistä, joka oli merkinnyt paljon, mutta joka oli kuollut kun aika oli valkeaa (toisen maailmansodan aikana). Lopulta kertoi tytär – ja silloin vasta tajusin, että hän oli pukeutunut mustiin - veljestään, joka oli ollut hyvin masentunut monta vuotta äidin kuoleman jälkeen ja tehnyt lopulta itsemurhan. ’Hän kysyi aina: miksi? – enkä minä osannut vastata. Nyt minä kannan samaa kysymystä’ hän sanoi. Yksinkertaisesti, vailla katkeruutta.’ Teksti on hyvin avoin, eihän alkuperäisessä tekstissä mainita Jumalan nimeä tai Jeesusta. Siinä puhutaan vain "Hänestä" (suomennoksessa on mukana kerran Herra). Kuvakieli liittyy pakolaisperheen kokemuksiin (pako pimeyden turvin, meren yli toivon satamaan). Jumalan rakkaus on meidän salainen suojamme. Jumala itse voi olla kätkeytynyt. Me emme näe häntä, mutta hän on – aivan kuin pimennetty satama. Teksti on täynnä symboleja. Siinä puhutaan Jumalasta, joka on pimeyden kätkössä, joka ilmoittaa itsensä salaisen merkin kautta. Tie, jota ihminen joutuu kulkemaan, on viitoitettu. Joku on kulkenut sen jo ennen ihmistä, hänen tarvitsee seurata rannan hiekkaan jääneitä jälkiä. Jumalan rakkaus on se ”merkki salainen”, joka on suojaa meitä, sama Kainin merkki, joka Eggehornin mielestä oli ristinmerkki. Neljännen säkeistön kirkkaaksi muuttuva yö voidaan löytää Psalmien kirjan psalmista 139:12 "sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo”. Merkki on nimi, mutta voiko se olla jokin muu, kuin Jumalan nimi? (vrt. Ps. 20:2: ”suojatkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi!”) Tiesin, että minun oli matkustettava pois seuraavana päivänä. Illalla, omassa huoneessani, rukoilin Herraa, jotta saisin runon annettavaksi avuksi tuolle pienelle, jäljelle jääneelle perheelle. Pyysin jotakin, minkä tiesin olevan omien mahdollisuuksikseni ulkopuolella. Jotakin, joka voisi olla yhtä arvokasta kuin hänen epätavallisen kypsä tapansa käsitellä elämänsä miksi-kysymyksiä. Ylva Eggehorn (s. 1950) on Ruotsin tämän hetken merkittävimpiä lyyrikkoja. Virren teksti on julkaistu hänen runokokoelmassaan "Jesus älskar dig". 1970-luvulla Eggehorn kuului ns. Jeesus-liikkeeseen, radikaaliin karismaattiseen herätykseen. Muutama Eggehornin runokokoelma on myös suomennettu. Virren suomennos on Niilo Rauhalan käsialaa. Rukoilin ja luulen, että sain sanat Herralta, joka elää, Messiaalta, jota hän – tyttö – ei tuntenut, mutta jota hän odotti, ja joka tunsi ihmiset ja seurasi heitä aina siitä lähtien, kun Kainin ja Abelin synkät kohtalot kirjoittivat ensimmäisen miksi-kysymyksen historiaamme. Siksi raamatunkohta Kainista liittyy virteen 'Nyt pelko pois'. Uskon, että Jumala merkitsi Kainin otsaan ristinmerkin”. Ylva Eggehorn on itse kertonut useissa yhteyksissä virren vaiheiden lisäksi omista virsirunoilija-vaiheistaan. Hän ei pidä itseään 23 varsinaisesti virsirunoilijana, vaan lyyrikkona yleensä, samalla tavalla kuin J. O. Wallin, virsirunoilija, arkkipiispa vastahakoisesti otti itselleen virsirunoilijan aseman 1800-luvun alussa, olihan hän nuoruudessaan kirjoittanut rakkausrunoja ja snapsilauluja. Tässä virressä on toinenkin yhtymäkohta J. O. Walliniin ja erityisesti hänen virteensä 305. Niillä on samantapainen runomitta, melko harvinainen, antiikin sapfolaista mittaa seuraileva runomitta. Myös virressä 305 ei mainita Jumalaa nimeltä, hänestä puhutaan Ystävänä. Meidän keskuudessa virsi numero 256, ”Nyt pelko pois”, nousi kiistämättä suosikiksi – oikeastaan ennen kuin pappimme oli edes ehtinyt esittää tehtävämme. ”Se menee sydämeen”, joku sanoi, ”ja antaa toivoa elämälle ja sen jälkeen”. Yhteinen mielipide oli, että se en erittäin kaunis ja koskettava virsi. Siinä on kauniit sanat ja lisäksi kaunis melodia, joka jää mieleen loppupäiväksi, kun sen on laulettu. Sävelmä on helppo oppia, myös heille jotka eivät usein laula virsiä. Se yksinkertaisesti tarttuu mieleen. Kaikki (tai melkein kaikki) osaavat sen ja se on usein kysytty toivevirsi. Se kertoo elämän matkasta ja siitä, että elämällä – ja näin myös kuolemalla – on määränpää, ja että se on lohduttavaa eikä pelottavaa.” Säveltäjä Lars Moberg (s. 1933) on toiminut kirkkomuusikkona mm. Avestassa ja Borlängessä. Hän on säveltänyt paljon lauluja. Virsikirjassa on kaksi muuta hänen sävellystään. On selvää, että tämä melodia on lisännyt Eggehornin virren suosiota. Teksti ja sävelmä liittyvät läheisesti toisiinsa. Luulajan hiippakunnan piispa Hans Stiglund valitsi tämä virren. Hän kirjoittaa: -Virsilevyllä 5 ”Suojassa enkelvartion” on tästä virrestä äänite. ”Tämä virsi muistuttaa minua siitä että Jumala on elämässäni mukana niin surussa kuin ilossa. Meidän ei tarvitse pelätä, joku kulkee vierellä koko elämän ajan. Virren sanat luovat toivoa ja runokieli koskettaa. ” - Virressä 549 ”Oi Herra, murhe painaa” lauletaan myös jalanjäljestä ”Kulkisin suorin mielin ja yksinkertaisin, vaan askeltesi jäljet hukkuvat jonnekin.” Voivatko näiden kahden virren jalanjälki-kuvat jollain tavoin olla vastausta toisilleen? Myös Linköpingin hiippakunnasta tätä virttä esitettiin hiippakunnan ykkösvirreksi. Norrköpingin pappi Jyrki Myöhnen kirjoitti virren valinnasta: ”Norrköpingissä kokoonnutaan joka toinen viikko syömään vapaaehtoisten keittämää soppaa ja jakamaan yhteyttä. Noin 30-40 henkeä kokoontuu joka kerta eri puolilta Norrköpingiä. 24 Virsi joka tilanteeseen 297 Maa on niin kaunis Etenkin Kauneimpien joululaulujen yhteydessä kuulee usein sanottavan, että Maa on niin kaunis -virren sävelmä on keskiaikainen pyhiinvaeltajien käyttämä sävelmä, jopa laulu, jota pyhiinvaeltajat ovat laulaneet. Anna-Mari Kaskisen kääntämänä sanoilla ”Oi pyhä Jeesus”. 1863 ilmestyneessä katolisessa laulukirjassa laulu ”Schönster Herr Jesu” oli ja sen kerrotaan olevan ”aus dem 12. Jahrhudert” ja tekstin osalta ”Lied der Kreuzfahrer im 12. Jahrhundert.” Ajatus keskiaikaisesta pyhiinvaeltajien käyttämästä sävelmästä on kenties tämän kautta syntynyt ja jäänyt elämään. Sen luulon otti todesta mm. unkarilainen säveltäjä Franz Liszt, jonka oratoriossa Pyhän Elisabetin legenda sävelmä kaikuu 1200-luvun ristiretkeläisten marssina. Niin ei kuitenkaan taida olla. Sävelmän keskiaikaisuudelle ei ole näyttöä, vaan sen juuret johtavat saksalaisen virren julkaisijaan ja kustantajaan Hoffmann von Fallerslebeniin, joka oli kansallismielinen kirjailija. Fallersleben julkaisi Leipzigissa vuonna 1842 kokoamiaan saksalaisia tai oikeammin schleesialaisia kansanlauluja sisältävän kokoelman "Schlesische Volkslieder mit ihren Melodien". Fallersleben mainitsee siinä että tämä melodia, joka liittyi lauluun ”Schönster Herr Jesu” , otsikolla ”Jesus über Alles”, on kotoisin Glatzin kreivikunnasta, Schleesiassa, joka nykyään on eteläistä Puolaa. Siten virsikirjamme tieto, että sävelmä on sleesialainen kansanlaulu, joka on merkitty muistiin Wroclawissa, nykyisen Puolan alueella, entiseltä nimeltään Breslaussa, on hyvin lähellä totuutta. Tosin sävelmässä on aineksia, joita voidaan pitää keskiaikaisina, mutta se lienee kuitenkin peräisin aikaisintaan 1500-luvulta. Schönster Herr Jesu- virsi on kulkenut eri puolille, myös erilaisina toisintoina. Englanninkielisessä maailmassa lauletaan tekstin käännöksiä ”Fairest Lord Jesus, Ruler of all nature” tai ”Beautiful Savior Lord of all nations” ja sävelmä tunnetaan nimillä ”St. Elisabeth” ja ”Crusader’s hymn”. Useimmat saksankieliset kirjat ilmoittavat sävelmän olevan peräisin Scheesiasta 1700-luvulta. Pohjolassa mm. Johan Helmich Romanin kuninkaallisia häitä 1775 varten kirjoittamamassa Drottningsholms-musiken sarjassa on menuetti, jossa on tämän Fallerslebenin julkaiseman sävelmän muunnelma. Romanin sävelmä on vuorostaan innoittanut CarlMikael Bellmannia, hänen juomalaulussaan ”Käraste bröder, systrar” on tämä sävelmä selvästi kuultavissa. Roman lienee tutustunut sävelmään opiskellessaan Saksassa. Näin ruotsalainen professori Folke Bohlin on todennut. Laulun ”Schönster Herr Jesu” teksti on julkaistu painettuna ensimmäisen kerran 1677 eräässä katolisessa laulukirjassa Münsterissä. Se on Kristuksen ruumiin juhlan prosessiolaulu ja se on liittynyt ennen muuta jesuiittahurskauteen. Virressä lauletaan mm: ”Kaunis on niitty, kaunis on myös metsä kauniin kevään aikana. Kauniimmin loistaa, puhtaampana loistaa hän, joka voi antaa rauhan sielulle”. Tämä katolinen laulu pääsi 1915 ensimmäistä kertaa viralliseen saksalaiseen evankeliseen virsikirjaan. Se on edelleen Saksan luterilaisten kirkkojen virsikirjassa, Evangelisches Gesangbuch. Maa on niin kaunis syntyy Schönster Herr Jesu- laulu, joka on elänyt niin katolisessa hurskaudessa kuin saksalaisuutta kokoavana kansanlauluna, liittyy Maa on niin kaunis virren taustaan. Tanskalainen pappi Ferdinand Fenger näki eräässä saksalaisessa lähetyslehdessä ”Schönster, Herr Jesu” -kansanlaulun. Hän mieltyi sävelmään ja pyysi B. S. Ingemannia kirjoittamaan sä- Schönster Herr Jesu - tekstistä on olemassa myös ruotsinkielinen käännös ”Skönaste Jesus, konung över alla” Vanhin ruotsinnos lienee jo vuodelta 1852. Suomeksi laulu on ilmestynyt ”Uusia virsiä 2009” kokoelmassa, 25 velmään uudet sanat. Ne julkaistiin ensimmäisen kerran Dansk Kirketidene-lehdessä 1850. Näin syntyi laulu "sielujen toiviotiestä", sukupolvesta toiseen jatkuvasta vaelluksesta kohti taivasta. Enkäpä Fengeriikin vaikutti käsitys, että tämä virsi olisi paljon vanhempi kuin mitä se oli. mikä on se laulu, joka vie kohti taivasta. Se on enkelien kiitosvirsi jouluyönä. Siitä ”Maa on niin kaunis” saa hengellisen sisältönsä ja sen vuoksi siitä on tullut nimenomaan joululaulu. Laulun kolmas säkeistöhän liittyy jouluevankeliumiin, voidaan sanoa, että pyhiinvaeltajien laulu sai alkunsa jo siellä. Bernhard Sverin Ingemann oli Sorön akatemian, kansanopiston lehtori ja kirjailija. Ingemann kirjoitti paljon runoja, näytelmiä ja romaaneja aikansa romanttisessa hengessä. Hän ei ottanut koskaan pappisvihkimystä, vaikka hänen isänsä oli pappi. Hän kävi elämässään läpi vaikean kriisin ja koki hengellisen murroksen. Ingemann kirjoitti virttä Tanskan ja Saksan välisen sodan päättymisen jälkeen. Rauha oli jo solmittu, mutta Schleswigissä oli vielä rauhatonta. Siksi virren kolmas säkeistö päättyy rauhan toivomukseen, jouluyön enkellaulun sanoin. Virsi onkin Suomessa, Tanskassa ja Norjassa jouluvirsien joukossa, mutta Ruotsissa se on virsikirjan osastossa Pyhiinvaellus. Maa on niin kaunis on Pohjolan pidetyimpiä virsiä, mutta sitä ei juurikaan ole käännetty muille kuin pohjoismaisille kielille. Englanninkielinen käännös on kanandantanskalaisessa luterilaisessa ”Grant me, God, the Gift of Singing” nimisessä virsikirjassa (Beauty is ’round us), saksankielien käännös on tehty Tanskassa, saksankielisten seurakuntien käyttöön. (Schön ist die Erde, prächtig Gottes Himmel). Maa on niin kaunis on etenkin Ruotsissa yleinen hautajaisvirsi; jonkin verran sitä käytetään myös kastevirtenä. Se ei ole hautajaiseikä kastevirsikään, mutta soveltuu kumpaankin käyttöön Se on virsi elämästä, toivosta ja uskosta ja meidän kaikkien pyhiinvaelluksesta kastemaljan ääreltä paratiisiin. Ingemannin sanat kiteyttävät vanhan, kirkkoisä Augustinuksen esittämän käsityksen maanpäällisestä elämästä: se on vain välivaihe, peregrinaatio eli pyhiinvaellus kohti Jumalan taivaallista valtakuntaa. Tanskankielisessä tekstissä vaikutelma on vahva: siinä esiintyvät sanat pilgrimsgang ja pilgrimssang. Tämä paljon laulettu laulu ei silti päässyt Suomessa virsikirjaan ennen kuin 1986. Sen suomensi Hilja Haahti 1900 Hengellisten Laulujen ja Virsien ensimmäiseen vihkoon. Hänen suomennostaan on vuosien varrella muokattu jonkin verran, ja siitä on esiintynyt hieman toisistaan poikkeavia muunnoksia. Pyhiinvaellukset ovat omana aikanamme kokeneet renessanssin. Siksi tällä virrellä ja sen pyhiinvaellus-motiivilla on voimakkaat liittymät omaan aikaammekin. Mutta Maa on niin kaunis ei ole vain jouluvirsi eikä pyhiinvaellus- tai hautajaisvirsi, se on myös Jumalan suurien luomistekojen, luonnon ylistystä; Siksi se on suosittu yhteislaulu kauniina kesäiltana luonnon keskellä. Laulu on Suomessa vanhastaan eli 1900 luvun alusta tunnettu nimellä Toivioretkellä. Hilja Haahti lienee itse keksinyt sanan toiviotie. Mutta alkuperäisen pyhiinvaellusta merkitsevän sanan suomen kieleen kehitti Mikael Agricola, ja se kuului: toiviojuoni. Juoni -sana on siis alunperin tarkoittanut matkaa. Virren 1. säkeistön ”sielujen toiviotie” on herättänyt aika ajoin keskustelua, mitä se merkitsee. Joidenkin mielestä se vahvistaa käsitystä siitä, että koko ihmiskunta kulkee paratiisia kohti. Kaikkien pelastuksesta virressä ei kuitenkaan puhuta. Kyseessä on Jumalan seurakunta, joka kulkee kohti iäisyyttä. ”Miespolvet vaihtuvat vuorollaan”, syntyvät ja kuolevat, mutta pyhiinvaeltajien laulu ei katkea. Vasta virren lopussa selviää, Suomen nykyistä virsikirjaa tehtäessä Maa on niin kaunis -virrestä esitettiin uutta, kielellisesti varovasti korjattua tekstiä, mutta Suomen kirkolliskokous ei hyväksynyt sitä. Ruotsin virsikirjan suomentanut työryhmä halusi kuitenkin saada virrelle kielellisesti ja sisällöllisesti mahdollisimman korkeatasoisen asun, onhan edellinen teksti jo noin sata vuotta vanha. Siten vanhoissa suomennoksissa olevat sanalyhenteet on poistettu. Teks26 - opin jo koulussa 70 v sitten - kotona laulettiin jouluaattona moniäänisesti - rippivirsi vuodelta 52, jolloin konfirmoidut menivät alttarin eteen kynttilät käsissä laulaen tätä virttä - sopii joka vuodenaikaan - korostaa tulevaisuutta ja toivoa - koulussa noustiin seisomaan viimeisen säkeistön kohdalla, se oli juhlavaa - monipuolinen virsi, sopii myös hautajaisiin tiä on muokattu Virsikirjaehdotus -84:n tekstin pohjalta ja pyritty löytämään ensimmäiseen säkeistöön alkutekstin tapainen ”kohoava” adjektiivien sarja. Dejlig er jorden, prægtig er Guds himmel, skøn er sjælenes pilgrimsgang! Toisen säkeistön ”miespolvet vaipuvat unholaan“ muutettiin Suomen Virsikirjaehdotuksen tapaan ”miespolvet vaihtuvat vuorollaan”. Menneet sukupolvet eivät vaivu unohduksiin, vaikka sukupolvet vaihtuvat, toiviolaulu jatkaa kulkuaan ”kirkkaana”, ei ”kirkasna”. Kolmannen säkeistön vanhentunut muoto ”sieluhun” on muuttunut muotoon ”sielusta sieluun sen kaiku soi”. - Jos teillä on käytössänne Uusia virsiä 2009- kirja, laulakaa ”Oi pyhä Jeesus” virsi, Miten sen ajatukset liittyvät Maa on niin kaunis-virren ajatuksiin? Tukholman hiippakunnan Botkyrkan ystävän tuvassa tämä virsi on siellä mukana olleiden äänestyksessä valittu mielivirreksi ja virsi herätti siellä mm. seuraavia muistoja: - Missä erilaisissa yhteyksissä olette laulaneet Maa on niin kaunis- virttä. 27