Paimion Kesäteatterin tämänkesäinen näytelmä Pirtua 1
Transcription
Paimion Kesäteatterin tämänkesäinen näytelmä Pirtua 1
Paimion Kesäteatterin tämän kesäinen näytelmä Pirtua, pirtua! sai ensi-iltansa perjantaina 26.06.2015 klo 19 Museomäellä. Härkämäestä oli mukana parisen kymmentä katsojaa. Käsikirjoitus Tapio Parkkinen & Pekka Saaristo. Ohjaus Pekka Saaristo. Musiikin ohjaus Outi Ollila. Musiikin sovitus Outi Ollila & Karambo-orkesteri. Puvustus Marjo Muntola Kampaukset Miia Mäkinen. Maskeeraus Anniina Jakobsson. Lavastus Pekka Saaristo ja Ville Kotamäki. Äänisuunnittelu ja miksaus Heikki Merenkylä. Koreografia Elina Vepsäläinen Kieltolaki astui voimaan kesäkuun 1. päivänä 1919. Viinarännien sulkemisesta alkoi lähihistoriassamme jakso, joka hakee vertaistaan. Laki kumottiin virallisesti 5.4.32. klo 10. Kieltolain aikana pirtu maistui Suomen kansalle. Juomaa sai kaikkina vuorokauden aikoina ja melkein mistä tahansa. Puolen litran kanisteri oli "lahna" ja pienempi 1/4 litrainen oli "varpunen". Kun tahtoi hummata kunnolla, ravintolasta sai oikeaa ainetta tilaamalla "hopeateetä" tai "kovaa teetä", jossa oli puolet 96 -prosenttista pirtua. Kieltolain aika synnytti lukemattoman määrän legendoja salakuljettajista ja pirtukuninkaista (mm. Algot Niska), jotka vaivojaan säästämättä ja virkavaltaa kunnioittamatta sammuttivat katajaisen kansan loputonta janoa. Aika loi pohjan myös useiden sukujen varakkuudelle. Pirtun myynnistä saivat jotkut perheet merkittäviä lisätuloja. Pirtun myyjät olivat usein köyhiä työläisiä. Kaikilla oli toimintaan erilaisia vaikuttimia. Mutta riskit olivat suuria. Oli huijareita ja huijattavia. Jonnen vetäessä langoista monet joutuvat ongelmallisiin tilanteisiin. Pirtukuninkaan tyttö Sikke saa huomata miehen katselevan toisten perään, mutta myös Klaara, Jonnen uusi saa huomata tulevansa petetyksi. Eivätkä miehetkään ole turvassa. Jonnen juonet vievät Jaakko Selolta sekä kartanon, että vapauden, mutta jäähän kainaloon sentään Reetta Esteri. Oman hengen puolesta sai pelätä. Henki oli halpaa. Viranomaisia ja ilmiantajia oli myös varottava. Joka portaassa pirtun hinta moninkertaistui. Näytelmä kuvaa aidon tuntuisissa ja elämänmakuisissa kohtauksissa koskettavia kohtaloita. Näytelmä ottaa myös juonten käänteissä ja henkilökuvissa myös ongelman sosiaaliset ulottuvuudet esille. Näytelmässä tämä tulee esiin etenkin trokarin lesken Saaran (Maritta Hytönen) ja hänen kolmen pojan (Kristian, Benjamin ja Joonas Lehto) kautta Pirtua Pirtua! kuvaa oivasti salaviinan kulun rannikolta mutkaisten maanteiden kautta kaupunkien huvipaikkoihin kekseliäiden trokarien käsistä yhtä ovelille välittäjille ja loppukäyttäjille. Kyseessä on hulvaton ja sutjakka sukellus pirtutrokarien salattuun maailmaan. Näytelmässä karataan 1930-luvulle kieltolain lopun aikaan ja tarjotaan katsojille musiikillinen ilottelu trokareiden ja raittiusintoilijoiden piirileikistä. Pirtukuningas Jonne Grönberg (Boke Virran mahtava tulkinta) on saanut sovittua kaikkien aikojen pirtulastin Reposaareen, jota myös kyläläiset odottavat vesi kielellä. Meno on kuin missä tahansa gangsteriparatiisissa konsanaan. Tytöt tanssivat kasinolla, laiton viina virtaa ja miesten tukka kiiltää rasvasta. Aseet paukkuvat, ruuti savuaa ja veri roiskuu. Ohjaajana on seitsemän vuoden tauon jälkeen Pekka Saaristo. Hän on ohjannut 21 näytelmää teatterin 33 aiemmasta produktiosta. Koska toteuttajina ovat kokeneet Tapio Parkkinen ja Pekka Saaristo, niin katsojan sopii odottaa tasokasta ohjelmaa Näyttelijöitä on 36, joista osa on jo konkareita ja heidän jälkikasvuaan, osa ensikertalaisia – Näytelmä on hyvällä tavalla toimiva kesäaikaan sopiva esitys. Kieltolain hengessä toteutettavaa näytelmää piristävät lisäksi 1930-luvun iskusävelmät mukavasti sovitettuina ja live-bändin, säestyksellä. Karambo-orkesteri johtajanaan Outi Ollila iskut osuvat kohdilleen niin kapellimestarina kuin heitellessään hersyviä repliikkejään. Pirtua, pirtua! -näytelmä on poikkeuksellinen valinta, sillä Paimion Kesäteatteri tuo sen näyttämölle nyt kolmatta kertaa. Edellisistä kerroista on tosin aikaa. Näytelmä nähtiin ensimmäisen kerran Paimion kesäteatterissa kesinä 1988 ja 1989. – Viime kesän Täällä Pohjantähden alla oli sen verran raskas kesänäytelmä, että nyt kesäteatteri halusi jotain aidosti kevyempää, näytelmän uudestaan Paimioon ohjaava Pekka Saaristo kertoo. Suomen kesä on täynnä kansan makuun musikaaleja ja muuta musiikkiteatteria. Kansa haluaa musikaaleja ja sitä he todella saavat. On kai niin, että kesällä otetaan kevyemmin ja esitykset ovat siksi harmittomia Näytelmässä tarjoillaan runsaan parinkymmenen laulun valikoima. Laulujen sanat tuon tuostakin, jatkavat tarinaa. Välillä sidonta oli onnistuneen jämäkkä, paikoin se jää löysänlaiseksi. Jäin vähän ihmettelemään miksei yleisö päässyt osallistumaan laulujen esityksiin. Kyllähän nuo kappaleet loppujen lopuksi olivat kaikille tuttuja. Interaktiivisuus sopisi hyvin kesäteattereihin. Runsaasti musiikkia ja vauhdikasta menoa sisältävä näytelmä on toteutuksena haasteellinen, mutta nuorekas paimiolaisten harrastajanäyttelijöiden joukko onnistuu kokonaisuudessaan suhteellisen hyvin. Juoni piti otteessaan kaatosateesta huolimatta ja näyttelijät suoriutuivat tehtävistään pääsääntöisesti hienosti. Koska katsojat viihtyivät rankkasateessa, ei esitys voinut olla huono. Näytelmän jokaisella roolihenkilöllä on tärkeä osa tehtävä kokonaisuudessa. Kaikki näyttelijät hoitavat leiviskänsä hyvin. Osin kyllä henkilöt jäivät pinnallisiksi ja sekaviksi kuten Kiviholman osa ”pirtupoliisina”. Viinan kavalasta basillista mesoava raittiusintoilija, opettaja Kiviholma (Jani Hytönen) on näytelmän tähti. Remakassa roolissa vaarana on ylinäytteleminen, mutta siihen ei Hytönen lankea, vaan hoitaa osansa uskottavasti ja nauruhermoja kutkuttavsti Janne Rantasen ja Salla Järvisen osissa näytelmän rakastavaisina oli luonnetta. Jannen osa pirtukuninkaan autonkuljettajana on vallan mainio. Mies valloittaa selkeällä mutta vivahteikkaalla suorituksellaan sekä yleisön että parturi Esterin sydämen. Esityksen hepsankeikka on pirtukuninkaan alkoholisoitunut tyttöystävä (Kirsi Elo). Osansa Elo tekee huolellisesti ja uskottavasti. Lastenvaunuissa pirtukanistereita kuljettava Lehdon Saara (Maritta Hytönen) on topakka leski, joka joutuu huolehtimaan kolmesta pojastaan. Pojat ovat melkoisia velikultia ja keksivät äitinsä puolustukseksi jos jonkinlaiset tekosyyt. Ville Ketomäki tosikkomaisena ja keikaroivana parturina tekee mainion tyypin karrikoimalla, muttei yli lyöden. En tiedä oliko kyse ensi-illan luomasta jännityksestä vai mistä, kun jossain kohtauksissa dialogi olisi voinut sujua paremmin ja siirtymät kohtauksesta toiseen olisi voimut tapahtua sujuvammin. Kohtauksesta toiseen mentiin sellaisella vauhdilla, ettei yleisölle jäänyt tilaa spontaaneille aplodeille. Tanssinumerotkin olivat alakuloisia ja kankeita. Mutta nämä oli kuitenkin pieniä puitteita muuten niin mainiossa esityksessä. Vm 1929 Graham Paige säväytti joka kerta näyttämölle ilmestyessään. Katsojia aina jännitti lähteekö se enää ollenkaan käyntiin. Kuulemma varaosia ei enää löydy. Paimion kesäteatteria tehdään vuosien kokemuksella ja se näkyy. Ohjaaja Pekka Saaristo on tehnyt hienoa työtä. "Pirtua, pirtua!" on viihdyttävä, vauhdikas ja dynaaminen kokonaisuus, jolle soisi mielellään auringonpaistetta ja täysiä katsomoita loppukesäksi