MAANPUOLUSTUS

Transcription

MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU
111 • MAALISKUU 2015
HAASTATTELU
Kansanedustaja
TEEMA
MAANPUOLUSTUS
Päätoimittaja: Yksikön johtaja Janne Kuusela
Toimituskunta
Päätoimittaja Arno Ahosniemi
Päätoimittaja Päivi Anttikoski
Professori Tuomas Forsberg
Eversti Jyrki Heinonen
Viestintäjohtaja Max Arhippainen
Toimittaja Tuomo Lappalainen
Osastopäällikkö Matti Saarelainen
Tieto- ja viestintäjohtaja Marjo Timonen
Toimitussihteeri: Majuri Jarkko Pirkkalainen
Toimituksen sihteeri: Anita Pursiainen
Toimitus
postiosoite: PL 266, 00171 Helsinki
käyntiosoite: Maneesikatu 6
puhelin: +358 40 149 3649
(toimistoaika maanantai-torstai klo 10.00–14.00)
sähköposti: [email protected]
www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi
Maanpuolustus-lehdessä esitetyt mielipiteet ovat asianomaisten kirjoittajien
omia näkemyksiä eikä niiden tarvitse välttämättä edustaa lehden
toimituskunnan tai Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kantaa.
Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset
toimituksen postiosoitteella tai sähköposti:
[email protected].
Alueellisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset
alueellisille yhdistyksille, yhteystiedot lehden loppuosassa.
Maanpuolustus-lehden levikki on 12 000 kappaletta.
Ilmoitushinnat:
3. kansi (takakannen sisäpuoli) 1 200 €
kokosivu 1 000 €
½ sivu 600 €
¼ sivu 300 €
Ilmoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä
toimituksen sihteeriin.
Graafinen suunnittelu ja taitto: Riikka Haahti
ISSN 0357-2080
Edita Prima Oy, Helsinki 2015
Seuraava Maanpuolustus-lehti ilmestyy kesäkuussa 2015. Lehden ilmoitusten
tulee olla toimituksen sihteerillä ([email protected])
lehden lopussa olevan mediakortin aikataulun mukaisesti.
4041 0428
Pääkirjoitus
Terrorismin pitkä varjo
Terroristijärjestöt tukeutuvat horjuviin valtioihin ja pitkittyneisiin konflikteihin. Nyt Syyrian sisällissodasta on muodostunut väkivaltaisen jihadin
suurin liikkeelle paneva voima sen jälkeen, kun Neuvostoliitto miehitti
Afganistania 1980-luvulla. Syyrian ja Irakin rajaseuduilla on kasvamassa
kokonaan uusi jihadistien sukupolvi, jonka motivaation lähteitä ovat sunniyhteisön puolustaminen ja unelma islamilaisesta kalifaatista. Heidän
historialliseksi kokemaansa missiota leimaa vahva ”länsi vastaan islam”
narratiivi ja turvautuminen äärimmäiseen väkivaltaan.
Kyse ei ole äkillisestä ilmiöstä vaan pidemmän aikaa hautuneesta kehityskulusta. Sen juuret löytyvät Irakista, jossa maaperä oli ääriliikkeiden
kannalta hedelmällinen kahden Persian lahden sodan ja Baath-puolueen
jäseniin kohdistuneen syrjinnän jälkeen. Lisää polttoainetta tuli vastavoiman puuttumisesta arabikevään epäonnistumisen myötä.
Nyt al-Qaida ja ISIL kilpailevat johtavan globaalin jihadistiliikkeen brändistä. ISIL:n toiminta on laajentunut myös Libyaan, jossa arabikevään
jälkeinen sekasorto jatkuu. Osittain sen saaman julkisuuden varjoon on
jäänyt muun muassa Boko Haramin erittäin brutaali toiminta Nigeriassa.
Islamilaisten ääriliikkeiden harjoittamaa terrorismia ei silti voida käsitellä
yhtenä kokonaisuutena. Eri ryhmittymillä on erilaiset taustat ja tavoitteet
ja niiden välinen yhteistyö on hataraa. Lisäksi valtaosa islaminuskoisista
ei hyväksy ääriryhmien toimintaa.
Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan ohella terrorismin pitkä varjo yltää myös
Eurooppaan. Vaikka turvallisuusviranomaiset osasivat odottaa väkivaltaisia ja näyttäviä terrori-iskuja, ei se vähentänyt Pariisin ja Kööpenhaminan
tapahtumien shokkivaikutusta. Monien silmissä näissä iskuissa konkretisoitui Euroopan pahin painajainen. Samaan aikaan maahanmuutosta ja
maahanmuuttajien integraatiosta keskustellaan yhä tiukemmin äänensävyin. Tässä valossa alkuvuoden terrori-iskuilla saattaa olla monen maan
poliittiseen kulttuuriin syvällisempi vaikutus, kuin mitä ensi näkemältä
edes ymmärretään.
Janne Kuusela
Päätoimittaja
Maanpuolustus 111
1
Puheenjohtajalta
Arvoisa Maanpuolustuslehden lukija
Vuoden 2014 aikana yhdistyksellämme oli korkeatasoisia esitelmöitsijöitä
kotimaasta sekä Virosta, Yhdysvalloista ja Natosta. Lehtemme visuaalinen
ilme uudistettiin onnistuneella tavalla. Verkkosivumme ovat aiempaa informatiivisemmat. Vuosi paketoidaan kevätkokouksessa 25.3., jolloin jäsenistölle esitellään vuosikertomus taloudellisine laskelmineen hyväksyttäväksi.
Kokouksen jälkeen kuullaan ministeri Jaakko Iloniemen turvallisuuspoliittinen katsaus otsikolla ”Maantieteelle emme voi mitään”.
Kuluvan vuoden ensimmäinen esitelmätilaisuus Helsingin yliopistolla sai
vieraspuhujaksi pääjohtaja Erkki Liikasen Suomen Pankista. Pääjohtaja Liikanen toi sangen synkän, mutta realistisen arvion kansantaloutemme kehitysnäkymistä noin 650 kuulijalle:
”Suomen talous on jäämässä muiden vauhdista, teollisuuden arvonlisäys ja
teollisuuden pääomakanta ovat laskeneet jo vuosia, yksikkötyökustannukset
ovat kasvussa useimpiin kauppakumppaneihin verrattuna”. Suomen Pankki
arvioi vuosina 2014–2030 keskimääräisen talouskasvun vain noin 1 prosentiksi. Uuden kasvun aikaansaaminen ja työllisyyden parantaminen edellyttää
ennen kaikkea taloutemme kustannuskilpailukyvyn palauttamista. Se taasen
vaatii kovia, pitkäjänteisiä toimia.
Lehden ilmestyessä on enää muutama viikko eduskuntavaaleihin. Uuden
hallituksen taival alkaa yllä mainittujen talousongelmien parissa. Totuttua
haasteellisemmaksi muuttunut turvallisuusympäristömme luo paineita ylläpitää ja kehittää kokonaisturvallisuutemme edellyttämiä suorituskykyjä sekä
niiden valmiutta. Tällä on luonnollisesti hintansa. Parlamentaarisen selvitysryhmän suositus lisämäärärahoista puolustuksen suorituskykyjen säilyttämiseksi on selkeä ja se samalla toimii minimitasona. Sisäisen turvallisuuden
ylläpitämiseen kohdistuvia tarpeitakaan ei tule hevin ohittaa.
Toivottavasti uuteen hallitusohjelmaan saadaan selkeät kokonaisturvallisuutta koskevat linjaukset pitäen mielessä, että muun muassa kansalaisten
turvallisuus ja maamme puolustuskyky ovat valtion tehtäviä.
Kari Jordan
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen puheenjohtaja
2
Maanpuolustus 111
Sisältö
1
2
3
Pääkirjoitus
Puheenjohtajalta
Sisältö
HAASTATTELU
4 Kansanedustaja Pekka Haavisto
TEEMA: NELJÄ VUOTTA ARABIKEVÄÄSTÄ
12 Hannu Juusola: Arabikevät, Israel ja Palestiinan rauhanprosessi
18 Mikko Patokallio: Syyrian sisällissodalle ei näy loppua
22 Pekka Hiltunen: Irak tienhaarassa
28 Harri Kiiski: ISLAM – mitä oikeastaan pelkäämme?
34 Juha Mäkelä: Neljä vuotta Egyptin kansannoususta
40 Anssi Munkki: Malin kriisi; Ennusmerkki Sahelin alueen tulevasta kehityksestä
ARTIKKELIT
46 Sami Nurmi: Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön tiivistäminen
49 Lauri Voionmaa ja Tuomo Repo: Afganistanin turvallisuus vihdoin maan omiin käsiin?
52 Saara Jantunen: Propagandalle kompromissi ei riitä
56 Satu Huotari: Tiedonhankintalakityöryhmä ehdottaa lainsäädäntöhankkeiden aloittamista
KIRJA-ARVIOITA
57 Lillan. Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä
59 Kohtalona Tali-Ihantala. Ihmisiä Suomen ratkaisutaisteluissa
MAANPUOLUSTUSKURSSIT
60 211. Kurssin tarina
62 Puolustusvoimain komentajan puhe 212. Maanpuolustuskurssin avajaisissa
65 Puolustusministerin tervehdys 212. Maanpuolustuskurssin avajaisissa
68 212. Maanpuolustuskurssi
MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN TOIMINTA
69 Juoksu kulkee
70 Jahtikausi 2015
71 Maanpuolustusgolf
72 KURSSIEN KOKOONTUMISIA
77 ALUEELLISET YHDISTYKSET
Maanpuolustus 111
3
4
Maanpuolustus 111
Kansanedustaja
PEKKA
HAAVISTO
Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 15.1.2015
Janne Kuusela
Maanpuolustus 111
5
Haastattelu
Reports). YK:n raportit yleensä ovat korostetun
varovaisia, mutta UNDP:n raportit öljyrikkaista
arabimaista olivat poikkeuksellisen karua luettavaa nostaen esiin kysymyksen siitä, miten
näin paljolla rahalla saadaan aikaan näin vähän
kehitystä?
K
Kuinka vetäisitte yhteen tammikuussa
2011 Tunisian vallankumouksesta alkunsa
saaneen arabikevään jatkoseuraamuksia?
Varmaan monet niistä, jotka odottivat arabikevään merkitsevän laajaa demokratisaatiota
ja kansalaisvapauksia lisäävää prosessia, ovat
joutuneet pettymään. Autoritäärisesti hallituissa
maissa demokraattiset rakenteet, kuten puoluetoiminta ja muut kansalaisten osallistumisen
muodot eivät olleet päässeet kehittymään siten,
että kestävää muutosta olisi saatu aikaiseksi.
Tunisia on niitä maita, joilla on vielä niin sanotusti nenä vedenpinnan yläpuolella ja jossa
edellä mainittuja prosesseja on saatu vietyä
eteenpäin. Mutta esimerkiksi Libyan hajoaminen, ja kaikki mitä sen jälkeen on tapahtunut,
on ollut todella raskasta ja heijastaa epävakautta
naapurimaihin. Jos katsotaan laajempaa aluetta
Syyriaa myöten, niin valonpilkahduksia on ollut kovin vähän. Egyptissä presidentti Mursin
valtaan astuminen ja siirtäminen pois vallasta
ei liiemmin demokraattisia arvoja vahvistanut.
Niille egyptiläisnuorille, jotka aikoinaan Tahriraukiolle leiriytyivät, on arabikevät varmasti ollut
suuri pettymys.
Eräs silmiä avaava tekijä jo ennen arabikevättä olivat YK:n kehitysohjelman UNDP:n raportit arabimaista (Arab Human Development
6
Maanpuolustus 111
Totesitte marraskuussa 2014, että elämme
”pop-up kalifaattien” aikaa. Kuinka
luonnehtisitte uskonnollisten äärijärjestöjen toimintaa ja vaikutuksia kansainväliseen turvallisuuteen? Suomestakin
on lähtenyt vapaaehtoisia taistelijoita
Syyriaan. Kuinka tähän ilmiöön tulisi
suhtautua?
Juuri hiljattain muistelin, että milloin ensimmäistä kertaa kuulin puhuttavan kalifaatista aitona poliittisena tavoitteena. Se tapahtui vuonna
2005 tutustuessani Khalil Ibrahim nimiseen henkilöön, joka johti islamistista kapinallisliikettä
Darfurissa. Tämä Sorbonnen yliopiston käynyt
sivistynyt mies, joka kyllä osasi myös käyttää
kalashnikoviaan, kertoi taistelevansa ennen
kaikkea ”suuren kalifaatin” puolesta. Hän vertasi kalifaattia Euroopan unioniin, jossa maiden
rajoja on madallettu, ihmisillä ja tavaroilla on vapaa liikkuvuus. Yhteisen talousalueen ja valuutan ohella yhdistäviä tekijöitä olisivat uskonto
ja sharia-laki.
Tähän keskusteluun olen mielessäni palannut katsoessani sitä visuaalista materiaalia,
jolla suomalaisiakin musliminuoria nyt yritetään houkutella taisteluun kalifaatin puolesta.
Siinä on mukana hyvin vahva psykologinen
elementti, joka kiehtoo ja antaa voimaa näille
ihmisille. Nythän olemme seuranneet Boko
Haramin tai ISIL:n kaltaisten valtioiden rajoja
ylittävien ”pop-up kalifaattien” syntyä. Monet
näkevät myös Egyptin ja Sudanin raja-alueella
vastaavaa potentiaalia.
Ilmiö on kiinnostava ja vaarallinen emmekä
ole varmaan vielä nähneet ihan kaikkea tässä
näytelmässä. Kuvaavaa on, että hiljattain Afganistanissa käydessäni sain kuulla Talebanin
olevan huolissaan ISIL-liikkeestä ja sen radikaalisuudesta sekä äärimmäisestä väkivallan
käytöstä, joka saa al-Qaidankin näyttämään
maltilliselta. Islamilaisen liikkeen sisään on siis
Kansanedustaja Pekka Haavisto
”Se on erittäin
vaikea kysymys,
kuinka pitäisi
kohdella Syyriasta
kotimaahan
palaavia
taistelijoita.”
muodostumassa yhä enemmän hajontaa ainakin toimintatapojen osalta. Talebanin johto on
huolestunut oman nuorison siirtymisestä ISIL:n
riveihin ja sama huoli jaetaan monessa muussakin arabimaassa. Ja on syytäkin olla huolissaan
siitä, mihin tämä kaikki päättyy.
Se on erittäin vaikea kysymys, kuinka pitäisi
kohdella Syyriasta kotimaahan palaavia taistelijoita. Itse olen sillä tavalla lain ja järjestyksen ihminen, että ottaisin tässä kyllä aika kovan linjan.
Terroristijärjestön toimintaan osallistuminen, oli
se sitten vaikka ruuanlaitto- tai ensiaputehtävissä, on aina terrorismiin osallistumista. Sieltä
palaavien katuminen tai näkemäänsä pettyminen ei sellaisenaan riitä selitykseksi. Linjan on
oltava myös sillä tavalla kova, että se varoittaa
Suomessa automaattisesti vaikeuksiin joutumisesta niitä, jotka harkitsevat tällaiseen toimintaan osallistumista.
Syyrian pitkittynyt sisällissota ja Irakin
jatkuvasti lisääntyneet levottomuudet ovat
jättäneet kansainvälisen yhteisön koko
lailla neuvottomaksi. Mitä kenties olisi
tehtävissä?
Kyllähän tämä kokonaisuus on tavattoman vaikea ja siitä kertoo Kofi Annanin vaihtuminen
ensin Ibrahim Brahimiin ja sitten Staffan de
Misturaan. Kukaan ei toistaiseksi ole saanut
kunnollista otetta osapuoliin. Kun ajattelen Irakin tilannetta ja siellä vaikuttavia radikaaleja
voimia, niin kyllä Saddam Husseinin hallinnon
kaatuminen on jättäneet jälkensä. Ollessani YKtehtävissä Irakissa tapasin paljon Baath-puolueeseen kuuluneita sunnimuslimeita. He olivat
silloin vielä hallinnollISILsa tehtävissä, mutta
heidät työnnettiin myöhemmin kategorisesti
ulos. Tästä hyvin koulutetusta ja katkeroituneesta joukosta moni ryhtyi joko avoimesti tai
hiljaisesti tukemaan radikaaleja liikkeitä, jotka
ikään kuin kostivat heidän puolestaan.
Vastaus Irakin tilanteeseen on kenties löydettävissä maltillisten sunnien ja sunnien integraation kautta siten, että heidätkin saataisiin takaisin mukaan maan hallintoon. Olen todennut
monissa keskusteluissa, että yhteys maltillisiin
sunneihin pitäisi jotenkin löytyä, myös niillä
alueilla joilla ISIL toimii. Kyllä sielläkin raja jossain tulee vastaan ja monet jo ovat kallistuneet
sille kannalle, että ISIL:n väkivallan käyttö on
mennyt liian pitkälle.
Syyrian osalta tilanne on huomattavasti vaikeampi. Näin jälkikäteen katsoen länsimaat tekivät virheen ja loivat pohjaa maan luisumiselle
jihadistien käsiin vastustaessaan kategorisesti
Assadin hallintoa. Assadille olisi neuvottelujen
kautta pitänyt järjestää ulospääsy. Nurkkaan ahdistettuna hän valitsi taistelun. Nyt on ajauduttu
ikään kuin kahden rintaman sotaan sekä presidentti Assadin että ISIL:n kanssa. Jollain tavalla
olisi ensin kyettävä pysäyttämään ISIL ja sen
jälkeen varattava aikaa Assadin kanssa neuvottelemiseen. Assadin syntitaakka on melkoinen,
mutta ISIL on sitäkin vakavampi ongelma.
Jollain tapaa myös lännen ja Venäjän olisi
löydettävä yhteinen intressi ISIL:n pysäyttämisessä, jonka toiminta loukkaa yhtä lailla
kaikkien ihmisoikeuksia kunnioittavien arvomaailmaa. Uskon, että Pariisin tapahtumien
vauhdittama terrorismikeskustelu vie juuri
siihen suuntaan, että koetaan herätys oikeasta
ja aidosti laajenevasta uhkasta, joka pitää pysäyttää. Olemme lähestymässä sitä rajaa, jossa
niin länsimaiden kuin naapurimaidenkin toleranssi loppuu, ja kansalaismielipide toteaa että
liika on liikaa. Tämä koskee ISIL:n ohella myös
Boko Haramia.
Maanpuolustus 111
7
Haastattelu
”Kuka olisi
oikea taho
välittämään
rauhanprosessia?”
8
Maanpuolustus 111
Lähi-idän rauhanprosessi on ollut
jo pitkään umpikujassa ja säteilee
epävakautta. Kuinka neuvotteluissa
voitaisiin kenties päästä eteenpäin ja
millainen rooli EU:lla voisi olla?
EU teki virheen siinä, että se Hamasin voittamien vaalien jälkeen vuonna 2006 katkaisi välit
vaalien voittajaan todeten, ettei terroristiorganisaation kanssa neuvotella. Seurasi tilanne,
jossa ei ole voitu olla eri palestiinalaisosapuolten
kanssa aidossa yhteydessä, ja se on heikentänyt
EU:n mahdollisuuksia käydä neuvotteluja. Tämä
on tietenkin hyvin herkkä ja tulenarka asia, sillä
Hamas ei edelleenkään tunnusta Israelin valtion
olemassaolon oikeutta. Tämä tunnustamiskysymys on molemmilla puolilla fundamentti, josta
on vaikea päästä ohitse ja väkivallan kierre vain
jatkuu.
Lähi-idän rauhanneuvotteluprosessissa minua on vaivannut se, että ikään kuin tyydytään
Israelin ja Mahmud Abbasin palestiinalaishallinnon neuvotteluihin, vaikka samaan aikaan
hyvin tiedetään, että Hamasin ja Gazan kysymykset ovat täysin ratkaisematta. Se ei johda
kestävään lopputulokseen, että tehdään muka
rauhansopimus, jota joku sitten koko ajan häiriköi. Pitäisi varmasti rohkaista palestiinalaisten
sisäistä dialogia ja aidosti kuulla myös Hamasin
näkemyksiä niin, että se olisi edes jollain tavalla
mukana tavoiteltavassa rauhanratkaisussa.
Kuka olisi oikea taho välittämään rauhanprosessia? Egypti ei ollut paras mahdollinen fasilitaattori, sillä egyptiläiset olivat itse liian lähellä
ongelmaa sekä maantieteellisesti että islamilaisten ääriliikkeiden aiheuttaman pelon osalta.
Israelista katsottuna taas Yhdysvallat-suhde on
ainutlaatuinen, mutta sen sijaan luottamus Eurooppaan ja YK:hon on hyvin heikkoa. Tämä
tekee asteleman hankalaksi, sillä Israel luottaa
vain Yhdysvaltoihin kaikissa ratkaisuissa, joissa
pitäisi luoda turvallisuusrakennetta.
Yhdysvaltoja tarvitaan Israelin takaajana,
mutta dialogin mahdollistamisessa eri osapuolten välillä EU:lla voisi ihan hyvin olla roolinsa.
Samalla Hamas ja muut ääriliikkeet pitäisi laittaa erittäin koville ohjusten ampumisesta Israelin puolelle. Ymmärrän täysin israelilaisten
kokeman alituisen uhkan ja ärsytyksen. Olen
Kansanedustaja Pekka Haavisto
keskustellut tästä Gazassa, mutta kaikki radikaaliryhmät siellä eivät ole kenenkään kontrollissa
eikä niihin tunnu mitkään järkipuheet tehoavan.
En ole pessimisti, mutta kyllä tämä on harvinaisen kompleksinen kokonaisuus.
PEKKA HAAVISTO
Millaisena näette Afganistanin-tilanteen
nyt, kun Naton ISAF-operaatio on korvattu
huomattavasti pienemmällä länsimaiden
sotilaallisella läsnäololla?
Tapasin juuri Afganistanissa sekä presidentti
Ashraf Ghania että muita hallinnon edustajia,
kansainvälisiä toimijoita ja myös ihan tavallisia
kansalaisia. Paikan päällä olevat kansainväliset
toimijat olivat arvioissaan melko negatiivisia.
Presidentinvaaleista ei koskaan saatu ääntenlaskentaan perustuvaa tulosta, vaan jonkinlainen poliittinen sopimus kahteen osaan jaetusta
vallankäytöstä Ghanin ja Abdullah Abdullahin
välillä. Nyt ilmeisenä pelkona on tämän kahtiajaon ulottuminen halki valtionhallinnon.
Lisäksi on iso kysymys opposition kanssa keskustelemisesta. Presidentti Ghani viittasi harmistuneena Pakistanin suuntaan todeten, ettei
siellä ole tehty kaikkea mahdollista Afganistanin
tilanteen vakauttamiseksi. Samalla hän viittasi
hyvin optimistisesti Kiinaan, josta on käynyt
useita delegaatioita ja tarjottu fasilitaattorin palveluita. Samaa viestiä kuulin myös Talebanin
suunnalta. Tämä on kiinnostavaa, sillä tähän
mennessä Kiina ei ole kovin monessa konfliktissa toiminut välittäjän roolissa.
Käsissä on haastava tilanne, josta ei selvitä ilman poliittista ratkaisua. Aika näyttää kyetäänkö
saavuttamaan jotain sellaista, joka sitoisi Talebanin mukaan yhteistyöhön. Talebanin iskuthan
halvaannuttavat sekä talouselämää että yhteiskunnan kehittymistä. Afganistanin armeija kykenee ylläpitämään jonkinlaista turvallisuutta,
mutta ei kontrolloimaan koko maata ilman poliittista ratkaisua.
Kansanedustaja Pekka Haavisto
on toiminut aiemmin ympäristö- ja
kehitysyhteistyöministerinä ja kehitysministerinä. Haavistolla on laaja
kokemus kansainvälisistä tehtävistä.
Hän on ollut YK:n ympäristöohjelma UNEP:n edustajana, ja tuntee
kokemuksensa kautta mm. Balkanin,
Afganistanin, Palestiinan, Irakin
ja Liberian tilanteen. Haavisto
osallistui Euroopan unionin Sudanin
erityisedustajana neuvotteluihin
Darfurin rauhansopimuksen solmimisesta 2005–2007 ja tämän jälkeen
YK:n Darfurin kriisin erityisasiantuntijana. Haavisto on toiminut myös
ulkoministerin erityisedustajana
Afrikan kriiseissä, erikoisalueenaan
Sudanin ja Somalian konfliktit.
Haavisto on ollut vierailevana
tutkijana Ulkopoliittisessa Instituutissa erityisalueenaan Venäjään
liittyvät kysymykset ja uudet turvallisuusuhat.
Eduskuntatyön ohella olette toimineet
ulkoministerin erityisedustajana Afrikan
kriiseissä, erikoisalueena Sudanin ja
Somalian konfliktit. Millaisena näette
Afrikan kriisimaiden tulevaisuudennäkymät?
Maanpuolustus 111
9
Haastattelu
”Heikkoja
signaaleja
pitäisi osata
lukea ajoissa.
Kasvava
pakolaisvirta
on yksi niistä.”
10
Maanpuolustus 111
Somalia on ikuisuuskysymys, jossa on jo parin
vuosikymmenen ajan nähty lukuisia eri rauhanprosesseja. Viime aikoina on ollut vakavaa
yritystä Mogadishun rauhoittamiseksi, mutta
siitä huolimatta turvallisuustilanne on edelleen
huono. Somaliassa tarvittaisiin sekä kattavia
poliittisia neuvotteluita että terroristijärjestöjen
toiminnan tukahduttamista.
Sudan on kiinnostavassa vaiheessa. Kansallista integraatioprosessia on yritetty aloittaa
liittyen Darfuriin ja eteläisimpiin maakuntiin.
Sudanilaisten kanssa käymissäni keskusteluissa
olen havainnut, että ihan selvästi siellä on ryhdytty jo miettimään presidentti al-Bashirin jälkeistä aikaa ja miten maan asiat sitten järjestetään. Uusi mielenkiintoinen diplomaattinen
yritys, jossa myös Sudan on mukana, on niin
sanottu Khartum-prosessi. Sen tavoitteena on
padota Eurooppaan saapuvaa pakolaisten virtaa,
joka on viime aikoina karannut käsistä. Prosessi
käynnistyi joulukuussa Roomassa pidetyssä kokouksessa ja siinä kootaan EU-maita ja pakolaisten afrikkalaisia alkuperämaita keskustelemaan
pakolaispolitiikasta.
Lisäksi olen viime aikoina työskennellyt Eritrean avautumiseksi. Eritrea on yksipuoluemaa
ja vallassa on vanha sosialistinen regiimi. Jos
jotakin ei tapahdu niin kriisi on käsissä, sillä
maa tuottaa valtavasti pakolaisia. Suomi on nyt
lähtenyt edesauttamaan nuorten koulutusta.
Pyrimme fasilitoimaan erityisesti nuorille parempia tulevaisuuden näkymiä mm. Kirkon
ulkomaanavun ja Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen CIMO:n kautta. Omassa maassa
tapahtuvan koulutuksen saatavuuden ja tason
nostaminen olisi kenties yksi elementti pakolaisvirtojen hillitsemiseksi. Eritrea on sen kokoinen
maa, että Suomenkin panos on siellä näkyvää
ja vaikuttavaa, jos kaikki sujuu hyvin. Alku on
ainakin ollut rohkaisevaa ja Eritrean hallinto on
toistaiseksi sallinut toimintamme jatkuvan.
Eritrea on minulle esimerkki maasta, jossa
pitäisi toimia ennen kuin sisäisen konfliktin ja
sekasorron uhka kasvaa. Heikkoja signaaleja pitäisi osata lukea ajoissa. Kasvava pakolaisvirta
on yksi niistä. •
Mielenosoitus 14.2.2015 Arabikevään
neljäntenä vuosipäivänä Bahrainin pääkaupunkin Manaman esikaupungissa Daihissa.
Viesti banderollissa: ”ihmisten vallankumous, jotka eivät enää halua olla hiljaa!”
Maanpuolustus 111
11
Teema: Neljä vuotta arabikeväästä
KIRJOITTAJA
Professori Hannu Juusola
työskentelee Helsingin
yliopistossa maailman
kulttuurien laitoksella.
Aikaisemmin hän on mm.
johtanut Suomen Lähi-idän
instituuttia Damaskoksessa.
Hänen tutkimusalueitaan
ovat modernin Lähi-idän
yhteiskunnat ja politiikka,
kansalaisuuteen ja etnisyyteen
liittyvät kysymykset sekä Israelin
ja Palestiinan konflikti.
Arabikevät,
Israel ja
Palestiinan
rauhanprosessi
Hannu Juusola
Israelin erilaisuus
suhteessa ympäristöön
on ollut merkittävä
piirre myös
kansallisessa
identiteetissä
V
Vuoden 2010 lopulta Tunisiasta alkaneen niin
sanotun arabikevään seurauksena Lähi-itä on
ollut hyvin voimakkaan ja osin kaoottisen muutosprosessin kourissa. Kehitys eri maissa on kulkenut kovastikin eri suuntiin, ja arabikeväästä
liikkeille lähteneiden muutosten lopullinen
merkitys on vielä pitkään kaikkea muuta kuin
selvää. Joka tapauksessa kyseessä on ehdottomasti yksi suurimmista muutosprosesseista
alueen nykyhistoriassa. Poliittisen kuohunnan
12
Maanpuolustus 111
Hannu Juusola: Arabikevät, Israel ja Palestiinan rauhanprosessi
alusta asti yksi yleisesti esitetty kysymys on
ollut, kuinka muutokset vaikuttavat Israelin ja
arabimaiden välisiin suhteisiin ja ennen kaikkea
Palestiinan ikuisuuskonfliktiin.
Jerusalemissa muslimi- ja juutalaisväestön
jännitteet näkyvät katukuvassa. Kuva Al Aqsa
Moskeijan lähistöltä 15.10.2014.
ISRAEL JA ARABIKEVÄT
Niin kuin melkein kaikille muillekin, arabikevät tuli myös Israelille yllätyksenä. Israelin
suhtautuminen on luonnollisesti kehittynyt
kuluneiden neljän vuoden aikana ja maan sisällä on ollut erilaisiakin tulkintoja muutosten
merkityksestä Israelille. Hallitsevin linja erityisesti maan poliittisen johdon keskuudessa on
kuitenkin ollut se, että arabikevään mukanaan
tuomat muutokset merkitsevät Israelille ennen
kaikkea uhkaa. Arabikevään alku oli Israelille
ongelmallinen monella eri tasolla. Se oli sitä ensinnäkin Israelin ulkoisen kuvan ja identiteetin
kannalta, kuten esimerkiksi johtaviin Israelin
historian tutkijoihin kuuluva Avi Shlaim on analysoinut. Israelin virallisessa retoriikassa on aina
ollut tärkeää korostaa eroa Israelin ja muiden
alueen valtioiden välillä; epädemokraattisen
Lähi-idän keskellä Israel oli ainoa länsimainen
demokratia. Tämä sanoma on vaikuttanut siihen
vahvaan tukeen, jota Israel vuosikymmenestä
toiseen on saanut sekä Euroopasta että ennen
kaikkea Yhdysvalloista. Jokainen amerikkalainen poliitikko muistaa mainita ”yhteiset arvot”
perustellessaan Israelin saamaa tukea. Lähi-idän
potentiaalinen demokratisoituminen uhkasi
näin yhtä tärkeää komponenttia Israelin niin
sanotussa hasbarassa eli Israelin politiikan ”selittämisessä” kansainväliselle yhteisölle.
Israelin erilaisuus suhteessa ympäristöön
Maanpuolustus 111
13
Teema: Neljä vuotta arabikeväästä
Demokratia
arabimaailmassa johtaisi
väistämättä
radikaalien
islamistien
valtaan.
14
Maanpuolustus 111
on ollut merkittävä piirre myös kansallisessa
identiteetissä, jossa on ollut keskeistä Israelin
länsimaisuus. Erityisesti arabimaailma on ymmärretty orientalistisen perinteen mukaisesti
takapajuisena ”itänä”. ”Me olemme luoneet modernin yhteiskunnan…keskiaikaisen maailman
keskelle” julisti Israelin ensimmäinen pääministeri David Ben-Gurion. Kuvaavaa on, että jopa
arabimaista Israeliin maan itsenäistymisen alkuvuosina tulleita juutalaisia siirtolaisia pidettiin uhkana maan länsimaiselle identiteetille.
Siirtolaisleirillä vieraillut lehtimies kirjoitti huolestuneena siitä, mitä maalle tapahtuu, jos tällaisista tulee sen kansalaisia. Nykyään tällaiset
asenteet liittyvät tietenkin ensisijaisesti palestiinalaisiin ja muihin arabeihin. Nykypoliitikoista
pääministeri Benjamin Netanyahu on ollut niitä,
jotka ovat korostaneet voimakkaimmin arabien
luontaista väkivaltaisuutta ja kyvyttömyyttä
muuttua. Marraskuussa 2011 Netanyahu piti
puheen, jossa hän ennusti että arabikeväästä
tulisi lopulta Israelin, lännen, demokratian ja
liberalismin vastainen ”islamilainen aalto”. On
selvää, että radikaali muutos ympäristössä koettiin varsinkin aluksi uhkaavaksi myös Israelin
identiteetille. Se, että arabikevät johti useissa
maissa varsin pian kaaokseen ja sisällissotaan,
helpotti selvästi Israelin hämmennystä, sillä se
vastasi paremmin israelilaisten enemmistön
mielikuvaa naapurustostaan. Israelissa on toki
esiintynyt myös sellaisia tulkintoja, joiden mukaan demokratisoituva arabimaailma olisi pidemmän päälle Israelin etu, sillä demokratiat
eivät yleensä sodi toisiaan vastaan. Tällainen
positiivinen ja luottava asenne on kuitenkin ollut selvässä vähemmistössä. Israelin osalta kiinnostus arabikevättä kohtaan on luonnollisesti
kohdistunut ennen kaikkea Egyptin ja Syyrian
tapahtumiin.
Virallisella poliittisella tasolla Israelin asenne
muistutti alusta alkaen paljon Saudi-Arabian kaltaisten konservatiivisten valtioiden asennetta.
Tälle politiikalle on olennaista ajatus, jonka
mukaan status quo on parempi kuin muutokset. Demokratia arabimaailmassa johtaisi väistämättä radikaalien islamistien valtaan. SaudiArabian johdon tavoin pääministeri Netanyahu
syytti länttä naiiviudesta, kun se ei tukenut tarpeeksi Egyptin presidentti Hosni Mubarakia. Is-
Hannu Juusola: Arabikevät, Israel ja Palestiinan rauhanprosessi
raelin poliittisella johdolla oli ollut varsin hyvät
suhteet Mubarakiin ja vaikutusvaltaiseen tiedustelupäällikköön Omar Suleimaniin. Mubarakin
regiimiä ja Israelia yhdisti yhteinen vihollinen,
islamismi. Egyptin suhtautuminen Hamasiin
ei juuri ollut sen positiivisempaa kuin Israelin. Erityisen huolestuttavana tilanne koettiin
Israelissa Muslimiveljeskuntaa edustavan Muhammad Mursin presidenttikaudella kesäkuusta
2012 seuraavan vuoden heinäkuuhun, vaikka
Mursi ei pyrkinytkään sanoutumaan irti maiden
välisestä rauhansopimuksesta kuten oli pelätty.
Muslimiveljeskunnan syrjäyttäminen ja sotilaiden paluu valtaan kesällä 2013 koettiin Israelin
johdossa positiivisena paluuna tuttuun ja turvalliseen. Tätä kokemusta on luonnollisesti myöhemmin vahvistanut lisää se, että Abd al-Fattah
al-Sisin johtama regiimi ryhtyi koviin otteisiin
Siinain islamisteja vastaan ja julisti virallisesti
Hamasin terroristijärjestöksi. Israel on sallinut
Egyptin käyttää raskaita aseita Siinailla, vaikka
maiden välinen rauhansopimus periaatteessa
kieltää sen.
Syyrian kehityksen suhteen asenne Israelissa
on ollut ambivalentti. Merkittävistä arabimaista
Syyria on pitkään ollut se, joka suhtautuu Israeliin kaikkein kielteisimmin ja tukee avoimesti
Hamasia ja Hizbollahia. Siten Bashar al-Assadin
regiimin kaatumisen olisi periaatteessa kuvitellut sopivan Israelille hyvin semminkin, kun se
olisi ollut myös tappio Assadia tukevalle Iranille
ja vaikeuttanut selvästi Hizbollahin asemaa Libanonissa. Myös Israelin poliittisen ja sotilaallisen eliitin keskuudessa uskottiin vuonna 2011
yleisesti, että Assad kaatuisi nopeasti. Israelissa
onkin kuulunut äänenpainoja, jotka ovat vaatineet Syyrian ”maltillisen” opposition voimakkaampaa tukemista. Toisaalta Israel on myös
Syyrian kohdalla pelännyt, että muutos saattaisi
kuitenkin olla vaarallisempi kuin status quo.
Assadin regiimi oli vihamielisyydestään huolimatta ollut varovainen, ja maiden välinen aseleporaja Golanilla oli käytännössä ollut 1970-luvun
puolivälistä lähtien Israelin rauhallisin raja. Jo
pitempään YK-lähteet ovat raportoineet kontakteista, joita Israelin armeijalla ja Syyrian
kapinallisilla on Golanilla. Näiden yhteyksien
todellisesta merkityksestä on monenlaista spekulaatiota. Assadin regiimi syyttää Israelia al-
Qaida-verkostoon kuuluvan al-Nusra-järjestön
tukemisesta. Vähintäänkin lienee selvää, että
Israel pyrkii estämään Hizbollahia saamasta asemaa Golanilla sekä varmistumaan muutenkin
siitä, että Golanilla valtaa pitävät ryhmät eivät
kääntyisi Israelia vastaan. Sekä Egyptin että
Syyrian suhteen Israel on seurannut kehitystä
ennen kaikkea rajojen turvallisuuden kannalta.
Etelässä tärkeintä on Siinai ja Gaza, pohjoisessa
Golan.
ARABIKEVÄT PALESTIINALAISALUEILLA
Palestiinalaisalueiden tilanne ennen arabikevättä oli monin tavoin vähemmän otollinen
demokratiaa vaativalle kansannousulle kuin
muualla. Ensinnäkin vuonna 2000 alkanut ja
monta vuotta jatkunut niin sanottu toinen intifada oli johtanut useamman tuhannen palestiinalaisen kuolemaan ja vähensi ilman muuta
halukkuutta nousta jälleen kerran Israelin
miehitystä vastaan. Toiseksi kansainvälinen
yhteisö oli käytännössä rangaissut palestiinalaisia Hamasin demokraattisilla vaaleilla saavuttamasta vaalivoitosta vuonna 2006. Tämä
kokemus ei mitenkään vahvistanut uskoa
demokratian tarjoamiin mahdollisuuksiin palestiinalaisten osalta. Kolmas tärkeä tekijä oli
ilman muuta palestiinalaisten hajanaisuus, joka
oli vahvistunut entisestään kesäkuussa 2007,
kun Hamas otti vallan Gazassa ja karkotti Palestiinalaishallinnon sieltä. Palestiinalaisalueilla
arabikevään ensisijainen vaatimus oli kansallinen yhtenäisyys. Pääpuolueiden, presidentti
Mahmud Abbasin johtaman Fatahin ja Hamasin, tuli lopettaa keskinäinen vihanpito ja luoda
yhteishallitus. Miehityksestä huolimatta useimmat arabikevään teemat, kuten korruption ja
yksinvallan vastustaminen, taloudellinen epätasa-arvo ja yleinen vaikutusmahdollisuuksien
puute olivat hyvin tuttuja myös palestiinalaisille. Vuonna 2012 palestiinalaisalueilla olikin
jonkin verran laajoja mielenosoituksia, jotka
kohdistuivat sekä Israelia että palestiinalaishallintoa kohtaan. Vastineena mielenosoituksille
pääministeri Salam Fayyad erosi. Vastaavasti
Gazassa oli jonkin verran Hamasia vastaan
kohdistuneita mielenosoituksia. Alhaalta päin
tullut paine on yksi tekijä, joka on vaikuttanut
siihen, että Fatah ja Hamas sopivat jo keväällä
Maanpuolustus 111
15
Teema: Neljä vuotta arabikeväästä
Pyrkimys aloittaa
rauhanneuvottelut
liittyy kiinteästi
Yhdysvaltojen
ulkoministeriin
John Kerryyn.
2011 periaatteessa yhteishallituksesta. Tässä
ei kuitenkaan päästy konkreettisesti eteenpäin. Lopulta vuoden 2014 keväällä sovittiin
teknokraattien yhteishallituksesta ja uusista
vaaleista. Uusi hallitus aloitti toimintansa kesäkuussa, mutta sen mandaatista puhumattakaan
vaalien ajankohdasta ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä. Viime kesän Gazan sota vaikutti myös
siihen, että yhteishallitus menetti käytännössä
merkityksensä.
RAUHANPROSESSI
Ei ole ihan helppoa sanoa, mikä on ollut arabikevään ja siitä liikkeelle lähteneiden voimien
vaikutus Israelin ja PLO:n väliseen rauhanprosessiin. Kuluneiden vuosien aikana on ollut
lyhyitä toivoa sisältäviä jaksoja, mutta suurimmaksi osaksi rauhanprosessi on polkenut paikallaan. Toivottomimpia jaksoja ovat olleet kaksi
Gazan sotaa, jotka käytiin loppuvuodesta 2012 ja
kesällä 2014. Suurin piirtein vastaava tilanne on
kuitenkin vallinnut Israelin ja palestiinalaisten
välisissä suhteissa 1990-luvun lopulta lähtien.
Ajoittaiset ja lyhyeksi jääneet neuvotteluvaiheet ovat vaihdelleet yleisen pysähtyneisyyden
ja toistuvien väkivaltaisten purkausten välillä.
Mistään oikeista rauhanneuvotteluista ei ole
voitu puhua 1990-luvun jälkeen, vaikka kansainvälinen yhteisö toistaakin jatkuvasti kehotusta
aloittaa uudelleen rauhanprosessi. Arabikevät
ja sen jälkeiset tapahtumat mukaan lukien kaksi
sotaa eivät ole toistaiseksi muuttaneet konfliktin laajempaa strategista peruskuvaa. Tälle on
tyypillistä Israelin kääntyminen poliittisesti selvästi oikealle ja pyrkimys lisätä jatkuvasti miehitettyjen alueiden asuttamista sekä vastaavasti
palestiinalaisten sisäinen hajaannus ja heikko
neuvotteluasema. Muslimiveljeskunnan lyhyt
valtakausi Egyptissä vahvisti Hamasin asemaa
hetkellisesti, mutta Mursin syrjäyttämisen jälkeen Hamas on jäänyt jälleen lähinnä Iranin
tuen varaan.
Kuluneiden neljän vuoden aikana merkittävin pyrkimys aloittaa rauhanneuvottelut liittyy
kiinteästi Yhdysvaltojen ulkoministeriin John
Kerryyn. Kerryn voimakkaasti ajamien neuvottelujen tarkoitus oli päästä sopimukseen yhdeksässä kuukaudessa vuoden 2014 puoleenväliin
mennessä. Neuvottelut kuitenkin päätyivät
16
Maanpuolustus 111
Hannu Juusola: Arabikevät, Israel ja Palestiinan rauhanprosessi
umpikujaan keväällä 2014. Anonyymit lähteet
Yhdysvaltain hallinnossa syyttivät epäonnistumisesta Israelin siirtokuntapolitiikkaa. Prosessin
katkeaminen alkuunsa vahvisti palestiinalaisten
halukkuutta siirtyä konfliktin ratkaisussa neuvotteluista kansainvälistä oikeutta ja multilateralismia korostavalle linjalle.
Merkittävin yksittäinen muutos viime vuosina onkin ollut PLO:n pyrkimys kansainvälistää konfliktin ratkaisu. Jo syyskuussa 2011
presidentti Abbas haki palestiinalaisille YK:n
jäsenvaltion asemaa. Tämä ei kuitenkaan edennyt, sillä jäsenvaltioksi pääseminen olisi edellyttänyt turvallisuusneuvoston hyväksyntää.
Hyväksyminen olisi luonnollisesti kaatunut Yhdysvaltojen veto-oikeuteen. Seuraavana vuonna
Palestiina sai kuitenkin yleiskokouksen päätöksellä tarkkailijajäsenen (Observer non-member
state) aseman. Myöhemmin palestiinalaiset ovat
lisänneet panoksia hakemalla Israelin ja Yhdysvaltojen vastustuksesta huolimatta useiden YKjärjestöjen jäsenyyttä sekä hyväksymällä Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) pohjana
olevaan Rooman perussäännön, mikä periaatteessa voisi mahdollistaa israelilaisten sotilaiden
ja poliitikkojen syyttämisen sotarikoksista Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Palestiinan jäsenyys astuu voimaan tulevan huhtikuun
alussa. Periaatteessa kyseessä on suuri muutos,
sillä 1990-luvun alusta alkaen lähtökohtana ovat
olleet osapuolten (Israel ja PLO) väliset kahdenväliset neuvottelut, joita on käyty Yhdysvaltojen
johdolla. Tämän prosessin hyödyttömyys palestiinalaisten kannalta on muodostunut enemmän
ja enemmän taakaksi presidentti Abbasille, jota
on syytetty voimakkaasti Israelin turvallisuuden
alihankkijana toimimisesta sekä kasvavasta yksivaltaisuudesta. On todennäköistä, että myös
yleiset alueelliset paineet muutokseen ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että palestiinalaisten
johto pyrkii nyt rikkomaan pitkään jatkuneen
status quon viemällä konfliktin kansainvälisille
areenoille. Huomion kiinnittäminen konfliktin
ratkaisuun vähentää mahdollisuutta myös siihen, että palestiinalaiset vaatisivat jo pitkään
siirrettyjen parlamentti- ja presidentin vaalien
pitämistä. Vaikka johdon suuttumus Israelin
haluttomuuteen käydä vakavia neuvotteluja on
varmasti aitoa, valitulle strategialle on siis myös
ilmeisiä sisäpoliittisia syitä. Tätä kirjoittaessa
näyttää kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä,
että myöskään palestiinalaisjohdon yksipuoliset
toimet pystyisivät muuttamaan sen kannalta hyvin epäedullista tilannetta. Tilannetta vaikeuttaa
vielä Israelissa meneillään oleva vaalikampanja
ja mahdollisesti edessä olevat vaikeat hallitusneuvottelut. Sen sijaan on mahdollista, että Mahmud Abbas onnistuu valitsemallaan politiikalla
ainakin lyhyellä tähtäimellä hillitsemään hallintoa kohtaan esitettyä kritiikkiä. Pitemmällä
tähtäimellä sekä palestiinalaisten sisäinen hajaannus että Israelin ja palestiinalaisten välinen
umpikuja voivat muuttua vain, jos vallitseva tilanne järkkyy pahasti. Sellainen tekijä voisi olla
täysimittainen kansannousu, joka yhdistäisi Gazan ja Länsirannan ja ulottuisi ehkä jopa Israelin
palestiinalaiskansalaisten pariin. Tällaisesta oli
pieniä viitteitä viime kesän ja alkusyksyn levottomuuksissa Jerusalemissa ja muualla, mutta
aika ei ollut vielä kypsä ”kevääseen”. •
Maanpuolustus 111
17
Teema: Neljä vuotta arabikeväästä
KIRJOITTAJA
Syyrian
sisällissodalle
ei näy loppua
Mikko Patokallio
toimii analyytikkona
konfliktinratkaisujärjestö
Crisis Management
Initiative:ssä Methods and
Tools -yksikössä.
Aikaisemmin hän on
toiminut tutkijana CMI:n
Lähi-Idän ohjelmassa,
Ulkopoliittisessa
Instituutissa sekä Natotehtävissä Brysselissä.
Hänen erikoisaluettaan on
ollut Lähi-Idän kysymykset
ja erityisesti Libanon.
Patokallio on opiskellut
Lontoon School of
Economics:sa ja McGill:n
yliopistossa.
18
Maanpuolustus 111
Mikko Patokallio
Juuri kukaan
ei enää puhu Syyriasta
kansannousuna.
M
Maaliskuussa 2015 Syyrian konfliktin alusta on
kulunut neljä toinen toistaan synkempää vuotta.
Valitettavasti nyt alkava viides vuosi ei näytä
jäävän viimeiseksi. Syyrian sisällissota, joka on
vaatinut yli 220 000 henkeä, on jo nyt yksi Lähiidän verisimmistä ja tuhoisimmista konflikteista.
Myös suhtautuminen Syyrian konfliktiin on kehittynyt itse konfliktin rinnalla. Muutos näkyy
termistössä – juuri kukaan ei enää puhu Syyriasta kansannousuna – mutta myös siinä, minkä
koetaan olevan konfliktin ytimessä. Tällä saralla
viime vuoden suurin muutos on Islamilainen
valtio -järjestön (tutummalta nimeltään ISIL)
voimakas nousu. Konfliktin kokonaisuudessa
jihadismi on edelleen rajallinen tekijä, mutta
ISIL:n vahvistuminen on aiheuttanut merkittäviä muutoksia Syyrian sodan toimijoiden ja
kansainvälisen yhteisön keskuudessa.
Mikko Patokallio: Syyrian sisällissodalle ei näy loppua
Syyrian sisällissodan ytimessä on taistelu Bashar al-Assadin hallinnon ja sitä vastustamaan
syntyneiden oppositioryhmien välillä. Alkuvuodesta 2014 Syyriassa on kuitenkin ollut kolme
erillistä leiriä, sen jälkeen kun ISIL erottautui
muista oppositioryhmistä ja lujitti otteensa itäSyyriasta. ISIL kuitenkin poikkeaa merkittävästi
muista sisällissodan osapuolista siinä, että sen
tavoitteena ei ole valta Damaskoksessa vaan
oman islamilaisen valtionsa toteuttaminen.
Ryhmä keskittyy valtioprojektinsa vaalimiseen
ja opportunistiseen laajentumiseen Irakin ja
Syyrian maaperällä, ei niinkään Assadin syrjäyttämiseen.
Syyrian oppositiolle ”toisen rintaman” syttyminen ISIL:ä vastaan on ollut sille kova isku.
Oppositio on pitkälti menettänyt otteensa itäSyyriassa ja hallinnan sen öljytuloista. Jatkuva
Libanonin väestöstä jo noin neljännes on
syyrialaispakolaisia. Talvi on entisestään
vaikeuttanut pakolaisten oloja.
puolustautuminen ISIL:n hyökkäyksiltä on
heikentänyt opposition kykyä vastustaa hallinnon iskuja Aleppossa, jonka kontrolli on symbolisesti hyvin tärkeää. Toisaalta, ISIL:n nousu
on vaikuttanut aseellisen opposition sisäiseen
dynamiikkaan, ja etenkin jihadistisen Jabhat alNusran (JAN) asemaan. JAN on pysynyt osana
oppositiorintamaa ISIL:ä vastaan, mutta ryhmä
on pyrkinyt luomaan oman valtakeskittymänsä
Idlibin seudulla muiden oppositioryhmien kustannuksella.
Maanpuolustus 111
19
Teema: Neljä vuotta arabikeväästä
Syyrialaisäiti Souad, 38, aviomiehensä ja
tyttäriensä kanssa Bekaan laaksossa varastorakennuksessa, joka toimii heidän kotinaan.
Souad perheineen odottaa pääsyä NRC -järjestön
(National Rehabilitation Center) suojaan.
20
Maanpuolustus 111
Oppositiossa harva enää uskoo sotilaallisen
voittoon, vaikka halu vastustaa Assadin hallintoa ja sen hirmutekoja elää edelleen vahvana
Syyriassa. Yhä useammin vahvimmat hallintoa
vastustavat ryhmät ovat joko jihadistisia tai vahvasti islamistisia. Tilanteen vastenmielisyyttä
ei-islamistiselle oppositiolle lisää kansainvälisen
yhteisön valmius toimiin ISIL:ä vastaan samalla
kun se on korostuneesti haluton vastaavanlaiseen interventioon Syyrian opposition tueksi.
ISIL:n ja JAN:n puristuksessa opposition ideologinen moninaisuus supistuu samalla, kun
hallinto pystyy iskemään entistä kovemmin eijihadistista oppositiota kohtaan.
Konfliktin puhkeaminen opposition ja ISIL:n
välillä on vahvistanut Assadin hallintoa ja sen
edistämää tulkintaa sodasta taisteluna Syyrian
hallinnon ja terrorismin välillä. Hallinto onkin
pyrkinyt esittämään itsensä luontevana liittolaisena ISIL:n vastaisessa taistelussa, vaikka se
Mikko Patokallio: Syyrian sisällissodalle ei näy loppua
ei ole juurikaan pyrkinyt taistelemaan ISIL:ä
vastaan ennen kesää 2014. Hallinto edelleen
keskittää sotilaallisen voimansa ei-jihadistisen
opposition murskaamiseen. Tämä heijastelee
regiimin pitkäaikaisia arvioita siitä, että aika
on otollinen. Hallinto luottaa siihen, että Assadin liittolaisten tuki on lujempaa kuin opposition ja ajan myötä ISIL:n kaltaiset ryhmät
koetaan lopulta suuremmaksi uhkaksi kuin
Assad. Kansainvälisen yhteisön interventio
ISIL:ä vastaan Syyriassa – olkoonkin Syyrian
hallinnon lupaa kysymättä – vahvistaa regiimin oletuksia siitä, että ainoa uhka, joka sen
täytyy selättää on muu oppositio. Niin kauan
kuin hallinto uskoo päihittävänsä opposition,
se ei koe tarvetta tehdä myönnytyksiä.
Syyrian tilanne on edelleen äärimäisen vaikea, sillä kumpikaan osapuoli ei pysty voittamaan konfliktia yksin, vaan on jumittunut
uuvutustaisteluun joka nojaa ulkoisten liittolaisten jatkuvaan tukeen. Jihadistien nousu
on kuitenkin sekoittanut kuvioita, vähintäänkin tuhoamalla kansainvälisen yhteisön toiveet siitä, että Syyrian sisällissota voitaisiin
onnistuneesti padota. ISIL:n vastustaminen
yhdistää hyvin erilaisia toimijoita, myös entisiä vihollisia, mutta järjestön täysvaltainen
tuhokaan ei ratkaise Syyrian konfliktia. Edelleen, ainoa realistinen tapa lopettaa Syyrian
tuhoisa konflikti on neuvotellun ratkaisun
kautta, joka voi onnistua vain merkittävän
kansainvälisen painostuksen avulla.
Tätä odotellessa riski on, että ISIL:in viedessä kansainvälisen yhteisön huomion muualle, Syyrian konflikti laajenee muilla urilla.
Tammikuun 2015 välikohtaukset Libanonin
Hizbollahin ja Israelin välillä muistuttavat
Etelä-Libanonin kasvavasta räjähdysalttiudesta, ja myös Irakin sisäisessä konfliktissa
on ainekset uuteen sektaarisen väkivallan
kierrokseen. Syyrian konfliktin tuottama
humanitaarinen katastrofi ja sen synnyttämä
pakolaiskriisi on jo muuttanut naapurimaiden
demografiaa: Libanonissa noin neljännes ja
Jordaniassa noin viidennes väestöstä on syyrialaispakolaisia. On vain ajan kysymys siitä,
milloin tämä tulee epävakauttamaan näitä
maita ja laajentamaan Syyrian konfliktia entisestään. •
SUOMEN OSALLISTUMINEN
SYYRIAN KEMIALLISEN ASEEN
HÄVITTÄMISMISSIOON
OPCW-UN Joint Mission for the Elimination of the
Chemical Weapons Programme of the Syrian Arab
Republic
• Syyriassa käytettiin elokuussa 2013 kemiallisia
aseita ja tämä johti YK:n tutkintaan.
• Syyria liittyi kemiallisen aseen kieltosopimukseen
syyskuussa 2013.
• Kemiallisen
aseen
kieltosopimuksen
valvontajärjestö OPCW ja YK perustivat yhteisen
Syyrian kemiallisen aseen hävittämismission
16.10.2013.
•Syyrian kemiallisen aseen ohjelma tuli olla
hävitettynä 30.6.2014 mennessä.
• Vaaralliset kemikaalit päätettiin kuljettaa ulos
Syyriasta hävitettäväksi Yhdysvalloissa, IsossaBritanniassa, Saksassa ja Suomessa.
• Monikansallinen maakoalitio vastasi kemikaalien
pois kuljettamisesta ja hävittämisestä.
Suomi osallistui Syyrian kemiallisen aseen
hävittämismission eri vaiheisiin:
• Kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutti
VERIFIN analysoi YK:n tutkimusmission Syyriassa
keräämää aineistoa kemiallisen aseen käytöstä.
• Suomi rahoitti mission tueksi perustettuja
OPCW:n rahastoja yhteensä 650 000 eurolla.
Suomi osallistui hävittämismissioon myös
kahdella sotilasosastolla:
• Suojeluosasto (CBRN-osasto) osallistui Tanskan ja
Norjan johtamaan merikuljetusoperaatioon, joka
varmisti kemikaalien turvallisen merikuljetuksen.
• Merivoimien alustarkastusosasto osallistui
Välimerellä kemikaaleja neutralisoineen
yhdysvaltalaisalus M/V Cape Rayn suojaamiseen
osana monikansallista laivasto-osastoa. • Suomalainen jätteenkäsittelylaitos EKOKEM
osallistuu kemikaalien hävittämiseen.
• OPCW-YK yhteismissio päättyi 30.9.2014.
Teksti: Tiina Raijas
Maanpuolustus 111
21
Teema: Neljä vuotta arabikeväästä
KIRJOITTAJA
Irak
tienhaarassa
Tutkija Pekka
Hiltunen on filosofian
maisteri. Hän
työskentelee Suojelupoliisissa strategisen
analyysin tehtävissä
pääasiallisina
vastuualueinaan
radikaali-islamismi
ja terrorismi.
Aikaisemmin
hän on työskennellyt kansainvälisissä tehtävissä
Lähi-idässä ja
Afrikassa.
Pekka Hiltunen
Irakin kahtia jakanut
konflikti on syvästi
sidoksissa Syyrian
sisällissotaan.
I
Irak on ollut viimeisen vuoden ajan kansainvälisen uutisoinnin keskiössä. Maa on ajautunut syvään konfliktiin, joka uhkaa sen tulevaisuutta ja
samalla koko Lähi-idän tasapainoa. Tämä maan
kahtia jakanut konflikti on syvästi sidoksissa
Syyrian sisällissotaan sekä alueelliseen valtakamppailuun.
ISIL:N SALAMASOTA
Vuoden 2014 kevään ja kesän aikana Irakissa ja
Syyriassa toimiva radikaali-islamistinen terroristijärjestö ISIL, joka kutsuu itseään islamilaiseksi
valtioksi, eteni valtavalla nopeudella Irakissa.
22
Maanpuolustus 111
Pekka Hiltunen: Irak tienhaarassa
Huolimatta miesalivoimastaan ja heikommasta
varustelutasostaan järjestö valloitti merkittäviä
maa-alueita, huomattavimpana niistä Mosulin
kaupungin. ISIL:n joukot, toimien yhdessä paikallisten ääriainesten kanssa, etenivät nopeasti
vallaten alueita, joita Irakin turvallisuusjoukot
eivät edes yrittäneet puolustaa. Tapahtumat herättivät huolta sekä alueellisesti että globaalisti
ja ISIL:n pelättiin jopa valloittavan Baghdadin.
Vaikka tämä pelko osoittautui aiheettomaksi,
Irakin keskushallinto menetti järjestölle laajoja
alueita, myös suurkaupunkeja. On huomioitavaa, että valloituksilla ISIL ei ainoastaan saanut
haltuunsa alueita, vaan myös valtavia määriä
sotilaskalustoa, joka on suurimmaksi osaksi
amerikkalaisperäistä. Tämä kalusto toimitettiin
aikanaan Irakiin tukena kehittämään maan turvallisuusjoukkojen toimintakykyä. ISIL:n saatua
haltuunsa kyseisen materiaalin se kykeni varustamaan omat joukkonsa Irakin turvallisuusjoukkojen tasoa vastaavasti.
Kurdistanin Komala Islamy -ryhmän
taistelijoita aamun rukoushetkessä Ahmad
Abadissa Irakissa.
Maanpuolustus 111
23
Teema: Neljä vuotta arabikeväästä
Isil on hyvin
varustettu, suuri
osa sen joukoista
on kokeneita
ja järjestön
rahoituspohja
on vakaa.
ISIL kyennee toistaiseksi säilyttämään merkittävän aseman Irakissa ja pitämään hallussaan
huomattavia alueita. Järjestö on hyvin varustettu, suuri osa sen joukoista on kokeneita ja
järjestön rahoituspohja on vakaa. ISIL on kuitenkin jatkuvan paineen alla useista eri suunnista. Keskeisimmät haasteet voidaan erotella
kolmeen osaan. Irakin hallinnon, Kurdistanin
ja ennen kaikkea kansainvälisen koalition vastatoimet aiheuttavat sille jatkuvia tappioita. Tämä
vaikeuttaa perinteisten sotilasoperaatioiden
toteuttamista ja pakottaa järjestön toimimaan
asymmetrisesti. Toiseksi, ISIL:n kannatus on
suuressa määrin sidottu sen kykyyn varmistaa
hallitulla alueella asuvien ihmisten peruselintarvikkeiden ja muiden välttämättömyyksien
saanti. Tämä muodostuu jatkuvasti haastavammaksi konfliktin pitkittyessä ja järjestön oman
toiminnan vaatiessa resursseja. Kolmanneksi,
ISIL:n suosio perustuu Irakissa suuressa määrin
siihen, mitä se ei ole. Järjestö ei ole suosittu
sen edustaman radikaalin islamintulkinnan tai
kansainvälisen luonteen takia, vaan siksi, että
se toimii tehokkaana vastavoiman Bagdadin
vahvasti shiialaiseksi ja eksklusiiviseksi mielletylle hallinnolle. ISIL:n pyrkiessä lujittamaan
asemiaan vallatuilla alueilla sen autoritaarinen
ja väkivaltainen hallintotyyli tulee aiheuttamaan
paikallisväestössä vastareaktioita, jotka puolestaan sitovat järjestön voimavaroja järjestyksen
ylläpitämiseen.
PIRSTOUTUNUT IRAK
Irakin nykyinen tilanne ei ole ainoastaan sotilaallinen ongelma, vaan oire maan syvistä haasteista. ISIL:n menestys Irakissa rakentuu keskeisesti yhden tekijän varaan; Irakin pirstoutuneen
tilanteen luomien jakolinjojen hyödyntämiseen.
Vaikka Irakin eri väestöryhmien väliset jännitteet ovat rakentuneet pitkäaikaisten kehityskulkujen ja muutosten seurauksena, on nykyisen tilanteen kulminoituminen nähtävissä
viimeisten vuosien kehityksen jatkumona.
Maan edellisen pääministerin Nuri al-Malikin
valtakautta (2006−2014), jonka loppukaneettina
ISIL:n nousu Irakissa toimi, voidaan kuvata polarisoitumisen ja pirstoutumisen aikana. Al-Malikin hallinnon aikana turvallisuusviranomaisten
kollektiiviset vastatoimet sunniväestöä vastaan,
24
Maanpuolustus 111
Pekka Hiltunen: Irak tienhaarassa
sekä taloudellisten resurssien epätasainen jakautuminen yhdessä valta-asemista syrjäyttämisen
kanssa johtivat lisääntyvään turhautumiseen.
Vähitellen turhautuminen ilmeni uskontoryhmien välisenä jännitteiden kiristymisenä ja uskonnon roolin jatkuvana korostumisena. Väestöryhmät alkoivat kasvavassa määrin identifioitua
uskontoryhmiensä perusteella. Lisäksi maan tilanteeseen heijastuivat ulkoisten toimijoiden ja
alueellisen valtapolitiikan aiheuttamat jännitteet
ja pyrkimykset.
Turhautunut ja jakautunut Irak muodosti otollisen kohteen jo valmiiksi shiiojen ja sunnien
välisiä jakolinjoja hyödyntävälle ja ruokkivalle
ISIL:le. Sunnalaisen islamin esitaistelijana esiintymään pyrkinyt järjestö nojasi vahvasti retoriikkaan, joka hyödynsi al-Malikin hallinnon
epäsuosiota, sekä shiialaisen hallinnon ja Iranin
yhteyksiä. ISIL:n etenemisen aikana ilmennyt
turvallisuusjoukkojen kyvyttömyys taistella alueista, joista suuri osa on sunnienemmistöisiä,
kasvatti väestön etäisyyttä ja epäluottamusta
keskushallintoa kohtaan.
Irakin kurdin, asekauppias Bakhtryar
Sadr-Aldeenin liiketoimet ovat lisääntyneet
räjähdysmäisesti viime kesäkuun jälkeen,
jolloin ISIL otti Pohjois-Irakissa Mosulin
haltuunsa. Sunniryhmittymän ja Peshmergan
toimet ovat pitäneet Aldeenin kiireisenä.
Aldeen ja hänen perheensä kuvissa aseiden
keskellä. Kuva helmikuulta 2015.
Maanpuolustus 111
25
Teema: Neljä vuotta arabikeväästä
On selvää, että
vaikka ilmaiskut
eivät yksin kykene
kukistamaan
ISIL:a, on niiden
avulla kyetty
merkittävästi
rajoittamaan
järjestön
etenemistä.
Al-Maliki syrjäytettiin pääministerin paikalta,
koska hänen ei uskottu kykenevän muodostamaan hallitusta, joka yhdistäisi maan väestöryhmät taistelemaan ISIL:a vastaan. Uudeksi
pääministeriksi valitun Haider al-Abadin hallinto onkin pyrkinyt luomaan yhtenäisyyttä
uudistamalla hallintoa, osallistamalla sunniväestöä ja etsimällä sopua keskushallinnon ja
kurdialueiden väliseen öljy- ja budjettikiistaan.
Toistaiseksi voidaan kuitenkin puhua ainoastaan
varovaisesta toiveikkuudesta väestöryhmien välisten jännitteiden liennyttämiseksi. Al-Abadin
hallinnolla on edessään vielä pitkä matka luottamuksen lisäämiseksi ennen kuin se voi keskittyä
aseellisen operaatiokapasiteetin rakentamiseen,
jotta Irakin turvallisuusjoukot kykenisivät menestyksekkäästi taistelemaan ISIL:a vastaan.
Merkittävän ongelman muodostaa myös turvallisuusjoukkojen riippuvuus väkivaltaisiin
ylilyönteihin syyllistyneiden shiiamilitioiden
tuesta. Hallinnon olisikin kyettävä esittämään
sekä armeija että poliisivoimat huomattavasti
nykyistä puolueettomampina toimijoina, jotta
ne saisivat taakseen vaadittavan tuen.
TULEVAISUUDEN HAASTE
Irakin konfliktiin ei ole näkyvissä ratkaisua
lähitulevaisuudessa. Konfliktia ruokkivien kehityskulkujen muutokset vaativat aikaa, eikä
tarpeeksi jyrkkiä suunnanmuutoksia ole vielä
tapahtunut. Niin kauan kuin osa Irakin väestöstä
näkee ISIL:n pienempänä pahana kuin Bagdadin keskushallinnon, tulee järjestö säilyttämään
huomattavan toimintakyvyn ja kannatuksen Irakin alueella. Lisäksi keskushallinnon kannalta
olennainen alueiden takaisinvaltaaminen ei
toistaiseksi ole vielä mahdollista. Irakin turvallisuusjoukot kykenevät tehokkaaseen laajamittaiseen operatiiviseen toimintaan vasta kun ne
on koulutettu ja useissa tapauksissa varusteltu
uudelleen. Haasteena on myös laaja motivaatioongelma, erityisesti käytettäessä joukkoja kaukana niiden koti- ja väestöryhmäalueilta. Onkin
todennäköistä, että lyhyellä aikavälillä ISIL tulee
kohtaamaan suurempia haasteita rakentaessaan
hallintojärjestelmää ja yrittäessään varmistaa
hallittujen alueiden toimeentulon, kuin sotilaallisesta uhasta Irakin keskushallinnon taholta.
Sekä Irakin hallinto että kansainvälinen
26
Maanpuolustus 111
Pekka Hiltunen: Irak tienhaarassa
ISIL:n vastainen koalitio ovat ryhtyneet toimiin
lievittääkseen väestöryhmien välisiä jännitteitä
ja luodakseen Irakille ulkovaltojen tukemaa kansallista toimintakykyä. Irakin hallinto on pyrkinyt erityisesti lähestymään sunniheimoja, joita
on pidetty nykyisen konfliktin vaa’ankielenä.
Toistaiseksi heimot ovat jakaantuneet osan tukiessa ISIL:a, osan pyrkiessä neutraaliuteen ja
osan asetuttua keskushallinnon puolelle. Bagdad
on pyrkinyt hyödyntämään tätä perustamalla
niin sanottuja heimojoukkoja tai alueellisia kansalliskaarteja. Tällä toimintamallilla on pyritty
kopioimaan amerikkalaisjoukkojen käyttämää
”Sahwa-joukkojen” formaattia, joka auttoi merkittävästi taistelussa Irakin al-Qaidaa vastaan.
Aloite ei kuitenkaan ole saavuttanut huomattavaa menestystä, eivätkä hallintoa aiemmin
vastustaneet heimot ole osoittaneet halukkuutta
toimia sen rinnalla ISIL:a vastaan.
Kansainvälinen ISIL:n vastainen koalitio
keskittyy puolestaan Irakin alueella kahteen
toimintatapaan: ilmaiskujen toteuttamiseen ja
Irakin Kurdistanin puolustusvoimien, eli Peshmergan, sekä Irakin turvallisuusjoukkojen kapasiteetin rakentamiseen. Vaikka on selvää,
etteivät ilmaiskut yksin kykene kukistamaan
ISIL:a, on niiden avulla kyetty merkittävästi
rajoittamaan järjestön etenemistä. Lisäksi ilmatuen vaikutus maajoukkojen taistelutahdolle on
huomattava. Kapasiteetinrakennuksen ongelmat
ovat kaksitahoisia. Ensinnäkin työtä on valtavasti. Irakin turvallisuusjoukot kärsivät sekä
motivaatio- että koulutusvajeesta. Myös ISIL:le
kärsityt tappiot, jatkuvat terrori-iskut ja järjestön
väkivaltainen propaganda toimivat tehokkaana
psykologisena sodankäyntinä. Peshmergan joukot puolestaan ovat historiallisesti soveltuneet
paremmin vuoristoalueiden sissisotaan kuin
nykyisen kaltaiseen konfliktiin. Lisäksi Peshmerga on logistisesti täysin ulkopuolisen tuen
varassa. Ongelmana on myös, että on äärimmäisen epätodennäköistä, että Irakin keskushallinto
olisi halukas suostumaan peshmerga-joukkojen
operaatioihin Kurdistanin alueen välittömän läheisyyden ulkopuolella. Kurdijoukkojen läsnäolo Pohjois-Irakin kiistellyillä alueilla on jo nyt
vaikea kysymys Bagdadille.
Vaikka on todennäköistä, että keskipitkällä
aikavälillä turvallisuusjoukot kansainvälisen
koalition voimakkaan tuen avulla kykenevät
etenemään merkittävästi, ei ISIL:n tukialueiden
valtaaminen takaisin hallinnolle ja järjestön toimintakyvyn merkittävä rajoittaminen ratkaise
Irakin ongelmia. Nykyisen operaation aikana
sekä kurdeja, shiioja että sunneja aseistetaan
ja koulutetaan toimimaan yhteistä vihollista
vastaan. Väestöryhmät eivät kuitenkaan osallistu taisteluun yhteisen johdon, koordinaation
tai edes lipun alla. Negatiivisimmissa arvioissa
kehityskuluista tämä johtaa ainoastaan kolmen
kilpailevan aseellisen ryhmittymän muodostumiseen samalle maantieteelliselle alueelle.
Irakin yhtenäisen tulevaisuuden kannalta
nykyinen konflikti ja sen mahdollinen ratkaisu
ovat äärimmäisen haastavia. Ratkaisussa ei ole
kyse ainoastaan ulkoisen vihollisen kukistamiseen johtavasta kamppailusta, vaan samanaikaisesti prosessista, jossa määritellään konfliktin
jälkeiset voimatekijät ja valta-asemat. Tästä johtuen eri osapuolet ovat äärimmäisen varovaisia
neuvotellessaan tehtävien ja resurssien jaosta.
Osapuolten ajamat agendat eivät myöskään ole
täysin yhteneviä, vaan ne pyrkivät ennen kaikkea varmistamaan omat asemansa myös ISIL:n
jälkeisessä Irakissa. Lisäksi konflikti on jatkuvasti kasvattanut Irakin riippuvuutta ulkovalloista. Tässä ovat olleet keskeisessä roolissa Iran
ja Yhdysvallat, joiden strategiset intressit maan
tulevaisuudelle ovat hyvin erilaiset.
Tulevaisuuden kannalta onkin huolestuttavaa
pohtia, mitä tapahtuu ulkoisen vihollisen poistuessa kuvasta? Pahimmassa tapauksessa jopa
laajamittainen sisällissota ja valtiollisen yhtenäisyyden hajoaminen on todellinen mahdollisuus.
Ainoat nähtävillä olevat ratkaisut vaatisivat kaikkien väestöryhmien osallistamista maan hallintoon, sekä erityisesti kurdien tapauksessa neuvotteluratkaisua Kurdistanin alueen tulevaan
asemaan. Tällä hetkellä kyseisen kaltainen ratkaisu, johon kaikki osapuolet voisivat suostua,
näyttää valitettavan etäiseltä. Irak on tienhaarassa, jossa sen valinnat tulevat heijastumaan
useiden vuosien päähän myös alueellisesti. •
Maanpuolustus 111
27
Teema: Neljä vuotta arabikeväästä
KIRJOITTAJA
ISLAM
– mitä
oikeastaan
pelkäämme?
Harri Kiiski siirtyi
keväällä 2014 SaudiArabiaan maailman
toiseksi suurimman
kemian alan yrityksen
Saudi Basic Industries
SABIC lannoiteryhmän
teknologiaohjelmista
vastaavaksi.
Suomessa Kiiski toimi
huoltovarmuusorganisaation
kemian poolin jäsenenä ja
puheenjohtajana.
Harri Kiiski
Miltä islam näyttää
Saudi-Arabiasta
käsin? Harri Kiisken
kokemuksia
vuoden ajalta.
M
Muutettuani Saudi-Arabiaan keväällä 2014 olen
huomannut ennakkokäsitysteni olleen täysin
erilaiset kuin todellisuus. Missä ovatkaan ne
pelottavat vihaiset arabimiehet? Missä onkaan
se väkivaltainen ja vihamielinen uskonto? Missä
on se kammottava diktatuuri kuolemanrangaistuksineen? Saudi-Arabiassa sunnalaisen (Wahhabismi) uskonnon vaikutus näkyy voimakkaasti
jokaisella elämänalueella.
MUUTTUVA SAUDI-ARABIA
Tätä kirjoitettaessani kuningas Abdullah kuoli
23. tammikuuta 2015. Hänen seuraajansa kuningas Salman bin Abdul Aziz vannoi ensimmäisessä puheessaan jatkavansa edellisen ku28
Maanpuolustus 111
Harri Kiiski: Islam – mitä oikeastaan pelkäämme?
ninkaan linjaa. Terrori-iskujen jälkeen 2001
Saudi-Arabia on tehnyt lukuisia muutoksia.
Arabikevään kuohunnat onnistuttiin tukahduttamaan ja kaikille annettiin kahden kuukauden
ylimääräinen palkka. Heti alkuvuodesta 2011 kuningas Abdullah ilmoitti lisäävänsä hyvinvointipalveluihin käytettäviä rahoja. Saudin hallitsijaperheessä järkeiltiin, että olojen kohennus pitää
kansan ruodussa. Infrastuktuuriin, rautateihin ja
metroon on tehty massiiviset investoinnit.
Kuningas Fahd (k. 2005) antoi luvan ensimmäisiin kunnallisvaaleihin 2005. Vuodesta 2003
neuvoa-antava kokous (Majlis al-Sura) sai oikeuden tehdä lakiehdotuksia sekä muuttaa hallituksen esityksiä. Naiset ovat vuodesta 2005 saaneet
työskennellä säädyllisissä ammateissa ja kansainvälisissä yrityksissä on viime vuosien aikana
lisätty naisten määrää. Ensimmäinen naisministeri nimitettiin 2009 ja vuodesta 2011 naisille
myönnettiin äänioikeus paikallisvaaleissa sekä
oikeus asettua ehdolle tai tulla valituksi neuvoa-antavan Shuria neuvoston jäseniksi. Nais- ja
Koraani tuomitsee henkirikokset, huumausaineiden salakuljetuksen, valmistamisen ja
myynnin sekä homoseksuaalit. Seuraamuksena
voi olla kuolemanrangaistus.
miesopiskelijat voivat osallistua samoille luennoille King Abdullahin yliopistossa. Prinsessa
Noran yliopisto on ainoastaan naisille. Koulutusta on lisätty valtavasti ja puolet opiskelijoista
on naisia. Koulutusjärjestelmää on muokattu
myös terrorismin ennaltaehkäisyä silmälläpitäen.
Kuolemanrangaistuksia säädetään edelleen
henkirikoksista ja huumeiden salakuljetuksesta.
Uhrin omaiset voivat antaa armahduksen tai
vaatia verirahan. Homoseksuaalisuus on kielletty kuolemanrangaistuksen uhalla. Koraanin
mukaan tuomitsemiseksi tarvitaan neljä todisMaanpuolustus 111
29
Teema: Neljä vuotta arabikeväästä
Kuolemanrangaistuksia
säädetään
edelleen
henkirikoksista
ja huumeiden
salakuljetuksesta.
30
Maanpuolustus 111
tajaa, kuten myös aviorikoksen todistamiseen.
Tuomiot ovat harvinaisia. Huumeiden salakuljetus, myynti tai valmistus johtaa kuolemanrangaistukseen. Tämä ei tule yllätyksenä, sillä sekä
viisumia haettaessa että maahan tultaessa allekirjoituksella kuitataan saaneensa tieto seuraamuksista. Silti esimerkiksi vuoden 2014 toisella
puoliskolla 1 197 salakuljettajaa pidätettiin ja
huumeita takavarikoitiin 0,5 miljardin dollarin
edestä.
TERRORISMI TUOMITAAN SELKEÄN JYRKÄSTI
Terroristijärjestöön kuulumisesta langetetaan
kovat tuomiot. Kesän aikana on uutisoitu värväreiden pidätyksistä. Terrorismi tuomitaan
selkeästi, ja yllättäen kesäkuussa 2014 täällä
uutisoitiin lehtien etusivulla kristittyjen kirkkojen polttamisesta Irakissa. Uutista ei yllättäen
eurooppalaisissa tiedotusvälineissä näkynyt.
Saudi Arabia toimi aktiivisesti ISIL-järjestön
vastaisen koalition kokoamisessa. Sairas kuningas matkusti kesäkuussa kokoamaan koalitioon
jäseniä. Koalition suorittamassa ensimmäisessä
ilmaiskussa oli Arabiemiraateista tulleen naislentäjän johtamassa laivueessa mukana myös
saudiprinssi. Kuninkaan kuoltua perimysjärjestyksessä kolmantena oleva Muhammed bin
Nayef vastaa terrorismin vastaisesta työstä ja on
läheinen ystävä CIA:n johtajan kanssa.
Lokakuussa 2014 yli 120 islaminoppinutta
tuomitsi avoimessa kirjeessään ISIL-järjestön
islamin yksinkertaistamisesta että jihad on
puolustussotaa: ”Se ei ole luvallista ilman oikeata syytä, oikeata tarkoitusta ja ilman toimintasääntöjä. Oppineet muistuttivat, että islamin
mukaan kristittyjä tai ketään ”kirjan kansoja” ei
saa vahingoittaa millään tavalla. Terroristien ja
murhamiesten kutsuminen jihadisteiksi tuntuu
paikallisia ärsyttävän. Jihad (pyrkimys, taistelu,
kilvoittelu) tarkoittaa islamin puolustamista
fyysisesti sekä henkistä kilvoittelua ihmisen
sisäistä pahuutta vastaan, joka on muslimin
velvollisuus. Jihad on ennen kaikkea henkistä
puhdistumista ja valmistautumista valaistumiselle. Koraanissa sanotaan: Taistelkaa Jumalan
tiellä niitä vastaan, jotka taistelevat teitä vastaan,
mutta älkää sortuko tekemään väärin: Jumala ei
rakasta väärintekijöitä. Sodankäynti kaikkiaan
suuntautuu monijumalaisia vastaan ja liittyy
Harri Kiiski: Islam – mitä oikeastaan pelkäämme?
puolustautumiseen. Taistelkaa heitä vastaan,
kunnes epäjumalia ei enään palvota vaan yksin
Jumalaa, mutta jos he herkeävät, teidän tulee
ahdistaa vain pahantekijöitä.
Ranskan tapahtumat tuomittiin jyrkästi, tosin
pilapiirrosten uudelleenjulkaisua ei ymmärretty
ja se koettiin loukkaavana. Samankaltaista tunteikkuutta koettiin ehkä aikoinaan Suomessa
Hannu Salaman Juhannustanssit-kirjasta. On
huomattava, että Saudi Arabiassa on tapahtunut valtavan nopea muutos. 1950-luvulla 40 %
väestöstä asui maaseudulla, nyt jo 80 % asuu
kaupungeissa. Beduiinikulttuurista moderniin
hyväksyvään kulttuuriin on vielä paljon tehtävää. Ihmisoikeuksien ja sananvapauden osalta
ollaan kuitenkin edetty:, korruptioindeksi antaa
sijoituksen 55, YK:n inhimillisen kehityksen indeksi sijan 34.
RADIKALISMIN SYNTY
Radikalismin synty alkanee ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä ajasta. Osmaanien valtakunta romahti ja alue pirstottiin useiksi eri valtioiksi. Samalle kaudelle ajoittuu myös Israelin
perustaminen. Radikalistit kokevat länsivaltojen
pitävän edelleen ylivaltaa alueella tukemalla tai
hyväksymällä arabidiktatuurit. Lisäksi ongel­
mana nähdään öljyyn liittyvä valtapeli ja Isra-
Saudiaktivistien kuvakaappaus YouTube
-videolta lokakuussa 2013, jolloin oli kansallinen
päivä naisten ajo-oikeuden vastustamiseksi.
Ainoastaan harvat uhmasivat tuolloin rangaistuksia ja uskaltautuivat ratin taakse... heidän
mukaan kampanja jatkuu.
elin valtion tukeminen. Afganistanin vuoden
1979 sodan radikaaleja osallistui 1990-luvulla
taisteluihin Balkanilla ja Algeriassa, 2000-luvulta
jälleen Afganistanissa ja edelleen Irakissa, Libyassa, Egyptissä ja Syyriassa. Viimeaikaiseen
radikalismiin kuuluu myös toisten muslimien
tuomitseminen harhauskoisina, luopioina. Vihollinen ei enää ole ulkoinen vaan sisäinen.
Shiiat ovat jopa vääräuskoisempia kuin kristityt ja juutalaiset, jotka hyväksytään kirjojen
uskontoina. Kristittyihin viitataan Koraanissa;
Olet huomaava, että eniten vihaavat uskovia
juutalaiset ja monijumalaiset, ja olet myös huomaava, että eniten rakastavat uskovia ne, jotka
sanovat itseään kristityiksi. Näin on siksi, että
heidän joukossaan on pappeja ja munkkeja, ja
että kristityt eivät ole ylpeitä.
Radikalismi vetoaa Euroopassa maahanmuuttajanuoriin ja käännynnäisiin. Radikalismi on
muuntunut globaaliksi internetiä ja sosiaalista
Maanpuolustus 111
31
Teema: Neljä vuotta arabikeväästä
SAUDI-ARABIA
Heinäkuussa 2014 Saudi-Arabian Tadawal-pörssi
tiedotti avaavansa osakesijoitukset ulkomaisille
sijoittajille vuoden 2015 alussa. Saudi-Arabia on
maailman suurin öljynviejä ja sen osakemarkkinat
yhdet kehittyvien markkinoiden suurimmista, arvoltaan noin 530 mrd $. Talous kasvoi vielä 2014
yli 4 % vuosivauhtia.
Saudi-Arabiassa on ilmainen koulutus, terveydenhuolto ja nyt myös työttömyyskorvaus (530
$/kk, 2011). Myös oman talon rakentamiseen tai
asunnon hankkimiseen tarjotaan rahoitusta. Joka
vuosi yli 100 000 lähetetään opiskelijaa ympäri
maailmaa opiskelemaan ja tuomaan oppia takaisin.
Arabikevään jälkeen on erityisesti kiinnitetty
huomiota nuorisotyöttömyyteen. Työttömyysaste vuonna 2013 oli 11,7 % (yhteensä 622 000
henkeä), naisten osalta 33,2 %. On huomattava,
että puolet Saudi-Arabian (21 miljoonaa, lisäksi
9 miljoonaa vierastyöläistä) väestöstä on alle
25-vuotiaita.
32
Maanpuolustus 111
mediaa hyödyntäväksi vastarintaliikkeeksi. Monilla nuorilla ei ole todellista kuvaa uskonnosta.
Ranskan iskujen tekijöillä kerrottiin olevan mielenterveysongelmia. Kun Euroopassa tapahtuu
koulusurma tai perhemurha, on surmaajalla
mielenterveysongelmia. Kun kyseessä on muslimi, leimataan heidät jihadisteiksi. Itsemurha
on Koraanin säkein tuomittu; Uskovaiset, älkää
käyttäkö omaisuuttanne turhuuteen, vaan käykää yhteisestä sopimuksesta kauppaa. Älkää
tappako itseänne. Älkää tappako / tuhotko /
toisianne.
Todelliset syyt lienevät nuorison työttömyydessä, seksuaalisuudessa, sukupolvien välisessä
taistelussa, kadoksissa olevassa vanhemmuudessa, huonossa itsetunnossa, mielenterveysongelmissa, puutteellisessa koulutuksessa ja
yleisessä tietämättömyydessä. Nuori hakee itseänsä vanhan ja uuden maailman murroksessa.
Ratkaisut löytynevät ennaltaehkäisevästä työstä
ja koulutuksesta.
Olen omakohtaisesti kokenut asioiden täällä
hoituvan. Sinällään uskomaton kokemus on
tuntea kaikki tunne-elämän kirjot yhden päivän aikana. Asiat hoituvat täällä eri tavalla,
johon tuskastuminen, epätoivo, raivo tai itku
eivät auta. Oloa ei tarvitse tuntea turvattomaksi
ja ihmiset ovat erittäin ystävällisiä. Monet asiat
ovat osoittautuneet tabuiksi. Uskonnosta puhumista ei tarvitse välttää – päinvastoin. Yhteinen arvomaailma lähtee Abrahamista ja yhtäläisyyksiä löytyykin paljon. Niitä uskovista
sekä juutalaisista, kristityistä ja saabilaisista,
jotka uskovat Jumalaan ja viimeiseen päivään, odottaa palkka heidän Herransa luona.
Ei heidän tarvitse pelätä, eivätkä he joudu suremaan. Häpeäkseni on tunnustettava, kuinka
puutteellisin tiedoin islamin ja muslimit tuomitsemme. Miksi uskonnon tunteja ei käytetä
ymmärtämään uskontojen yhtäläisyyksiä? Kesällä 2014 julkaistiin Suomen olevan maailman
viidenneksi islamilaisin valtio kun tarkasteltiin,
miten eri valtiot toimivat koraanin oppien mukaisti. Paikalliset sanovatkin ”Lähi-idässä näkyy
islam, mutteivät muslimit”. Suomessa suvivirren ympärillä käytyä keskustelua on erittäin
vaikea enää ymmärtää. •
FAKTALAATIKKO
Tunisia
Marokko
Libanon
Israel
Länsi-Sahara
Algeria
Libya
Syyria
Iran
Irak
Jordan
Egypti
Kuwait
Saudi-Arabia
Omar
Mauritania
Mali
Jemen
Sudan
Djibouti
Somalia
Hallitus syösty vallasta
Hallinnollisia muutoksia johtuen laajoista mielenosoituksista
Hallinnollisia muutoksia johtuen vähäisistä mielenosoituksista
Käynnissä oleva sisällissota
Laajoja mielenosoituksia
Vähäisiä mielenosoituksia
Arabimaailman ulkopuolella olevat valtiot, joissa samankaltaisia ongelmia
ARABIKEVÄT
(al-Thawrāt al-ʻArabiyyah)
Arabikevät oli mielenosoitusten, kansannousujen ja väkivaltaisuuksien aalto,
joka alkoi Tunisian vallankumouksesta alkuvuodesta 2011. Arabikevään
pohjimmaisena syynä olivat tavallisen kansan huonot elinolot, korruptio ja
mielivalta. Viha valtaapitävää eliittiä kohtaan yhdisti kansaa, ja arabikevät oli
vastareaktio paikoilleen pysähtyneille ja itsevaltaisille hallituksille.
Arabikevättä nopeutti nykyaikainen tiedonvälitys: matkapuhelimet, televisio ja
internet. Arabikevät levisi nopeasti maasta toiseen. Monet uskoivat länsimaisen
demokratian nopeaan leviämiseen alueelle. Arabikevään vaikutukset jäivät
pettymykseksi, eivätkä useinkaan tuoneet parempaa yhteiskuntaa, ainoastaan
pysyvän levottomuuden. Uudet hallitukset ja poliittinen johto eivät ole kyenneet
täyttämään kansalaisten tarpeita, ja tyhjiötä ovat täyttäneet monet ääriliikkeet,
kuten al-Qaida ja ISIS.
Arabikevään liikehdintä levisi Tunisiasta muun muassa Egyptiin, Libyaan,
Jemeniin, Algeriaan ja Syyriaan.
Maanpuolustus 111
33
Teema: Neljä vuotta arabikeväästä
KIRJOITTAJA
Komentaja Juha Mäkelä
toimii Tammisaaren rannikkopataljoonan komentajana
Uudenmaan Prikaatissa.
Aiemmin hän on toiminut
mm. vanhempana tutkijana
Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksella
valmistellen jatko-opintoja.
Tuleva väitöskirja on
aiheesta “Securitocrats in
the Shadows: A Case Study
on Egyptian and Jordanian
Securitocracies’ Role for
Middle Eastern Regional
Order in the Aftermath of
the Arab Spring”. Opintoihin
liittyen Mäkelä oli vuoden
2011 vierailevana tutkijana
Egyptissä al Ahram Center
for Political and Strategic
Studies -keskuksessa sekä
opettajana Cairo Center for
Training on Conflict Resolution and Peacekeeping in
Africa -keskuksessa.
34
Maanpuolustus 111
Kairon Tahrir-aukio Arabikevään
vuosipäivänä 25.1.2014.
Juha Mäkelä: Neljä vuotta Egyptin kansannoususta
Neljä vuotta
Egyptin
kansannoususta
Juha Mäkelä
Mitään ”kevättä” ei koskaan tullut
– ei myöskään demokratiaa.
Maanpuolustus 111
35
Teema: Neljä vuotta arabikeväästä
Yli 600 everstija kenraalitason
upseeria
erotettiin.
E
JOHDANTO
Egyptin arabikevään kansannousun alkamisesta
tuli 25.1.2015 kuluneeksi neljä vuotta. Mitään
”kevättä” ei koskaan tullut – ei myöskään demokratiaa, eikä parannusta sosiaaliseen tasavertaisuuteen. Tämä artikkeli jatkaa Maanpuolustuslehden numerossa 3/2011 julkaistua kirjoitusta
”Egyptin uusi suunta?”, jossa käsiteltiin Egyptin
kansannousun ensimmäistä puolta vuotta. Nyt
vuorossa olevan artikkelin kronologinen tarkastelu alkaa kesästä 2011 ja päättyy helmikuuhun
2015. Artikkeli keskittyy turvallisuusaspektiin ja
maan sisäisten intressiryhmien eli turvallisuuseliittien sisäiseen ja ulkoiseen valtapoliittiseen
kamppailuun, mikä on kirjoittajan tulevan sotatieteiden tohtorin väitöskirjan pääteema.
SOTILASJUNTAN 16 KUUKAUTTA MAAN JOHDOSSA
Egyptin asevoimien 25 ylimmästä kenraalista
koostunut korkein sotilasneuvosto hallitsi maata
väliaikaisena siirtymähallintona helmikuusta
2011 aina kesäkuun loppuun 2012. Kenraalit
käyttivät aikansa tehokkaasti ja onnistuivat
saamaan läpi lakimuutokset, jotka sinetöivät
asevoimille täydellisen riippumattomuuden
poliittisesta kontrollista, taaten sotilasjuntalle
oikeuden valita ja nimittää puolustusministeri
ilman presidentin hyväksyntää.
Sotilasjuntan hallinnon suurin virhe puolestaan oli, etteivät kenraalit luottaneet asevoimien ulkopuolisiin asiantuntijoihin muilla
yhteiskunnan sektoreilla. Juntan palkkaamat
neuvonantajat olivat itsekin entisiä kenraaleita
– jopa talousneuvonantajat. Ei siis ihme, että
Egyptin talous ajautui yhä pahempaan umpikujaan. Mediassa esitettyä kritiikkiä hallinto ei
sietänyt ollenkaan, vaan vangitutti epälojaalit
toimittajat. Poliittinen ilmasto oli pedattu valmiiksi Muslimiveljeskunnalle ja sen perustamalle Vapaus- ja oikeuspuolueen vaalivoitolle.
Tammikuun 2012 parlamenttivaalien tuloksena
aiemmin kielletyt islamistipuolueet saivat 65 %
kaikista äänistä. Egyptiä johtaneissa kenraaleissa
”väärä vaalitulos” sai aikaan suojautumisreaktion. Sotilasjuntta liittoutui Muslimiveljeskunnan kanssa sallimalla veljeskunnan nousun poliittiseen valtaan, säilyttäen kuitenkin itsellään
koskemattomuuden ja veto-oikeuden turvallisuuspoliittisiin linjauksiin.
36
Maanpuolustus 111
Juha Mäkelä: Neljä vuotta Egyptin kansannoususta
MUSLIMIVELJESKUNNAN PRESIDENTTI
MOHAMMED MURSIN AIKAKAUSI
HEINÄKUUSTA 2012 KESÄKUUHUN 2013
Kesäkuun 2012 presidentin vaaleissa Mohammed Mursi voitti täpärästi sotilasjuntan oman
ehdokkaan, entisen ilmavoimien komentajan,
kenraali Ahmed Shafiqin tuloksella 51.73 % ääniosuudella. Egypti sai ensimmäistä kertaa historiassaan siviilipresidentin. Lyhyeksi jäänyt
valtakausi osoitti todeksi hypoteesin Egyptin
valtarakenteesta: se on pyramidi ja Egyptiä johdetaan ylhäältä periaatteella ”The Winner Takes
It All”!
Mursi vahvisti asemaansa keskittämällä
tietoisesti valtaa Muslimiveljeskunnan käsiin.
Uusi suunta päätettiin nyt Muslimiveljeskunnan
Shura-neuvoston jäsenten keskuudessa. Neuvoston jäsenistä valtaosa oli Mubarakin valtakauden
poliittisia vankeja. Vanhalle vallalle uskolliset
kuvernöörit vaihdettiin Veljeskunnan jäseniin.
Turvallisuuskoneistossa Mursi liittoutui asevoimien kanssa ja jatkoi sisäministeriön korkeimpien upseerien puhdistuksia. Yli 600 eversti- ja
kenraalitason upseeria erotettiin.
Asevoimien komentajaksi presidentti Mursi
nosti hartaana muslimina tunnetun sotilastiedustelun päällikön kenraali Abdel Fattah al-Sisin
(s. 1954). Nimityksellä Sisi ohitti virkaiässä 70
häntä vanhempaa kenraalia.
Äkillinen suunnanmuutos kohti Muslimiveljeskunnan teokratiaa ei miellyttänyt kaikkia.
Veljeskunnan toimistoja vastaan alettiin tehdä
polttopulloiskuja. Joulukuussa 2012 presidentin Ittihadyaa-palatsin ympärille kokoontunut
väkijoukko pääsi palatsia vartioineen tasavaltalaiskaartin ja poliisin mellakantorjuntajoukkojen läsnäolosta huolimatta tunkeutumaan
palatsin alueelle ja halventamaan presidentin
iskulauseillaan. Turvallisuusjoukkojen epälojaalisuus johti puolisotilaallisten aseellisten
ryhmittymien kilpavarusteluun, samalla kun
valtion monopoli aseellisen voimankäytön
instrumenttina mureni. Muslimiveljeskunta
ja salafistit perustivat aseellisia ryhmittymiä
suojaamaan omaa toimintaansa. Mubarakin ja
maallisen vallan kannattajat vastasivat asymmetrisin menetelmin. Vastavoimana veljeskunnan aseelliselle siivelle, Pataljoona 95:lle,
ja salafistien Hazemoon-liikkeelle syntyi anar-
kistinen Black Bloc -liike, jonka iskuja eräiden
tietojen mukaan johdettiin Arabiemiraateista
ja jonne vaalit hävinnyt kenraali Ahmed Shafiq
oli siirtynyt maanpakoon.
Mellakat kärjistyivät vuoden 2012–2013 vaihteessa. Useilla paikkakunnilla kansa nousi kapinaan ja asevoimat määrättiin rauhoittamaan
tilanne. Tammikuun 2013 lopussa kenraali Sisi
varoitti julkisesti, että asevoimien on pakko
puuttua tilanteeseen, mikäli Egypti uhkaa sortua
kaaokseen. Hän sai tuekseen toisen merkittävän instituution – lakimiehet. Egyptin korkein
hallintotuomioistuin haastoi presidentin vallan
keskittämisyritykset toteamalla ne laittomiksi.
Arabikadulle syntyi samalla uusi kansanliike,
Tamarod. Se tuki asevoimien ja poliisin pikaista
interventiota ”Mursin terrorismin” lopettamiseksi. Liike myös vastusti Yhdysvaltojen taloudellista tukea Egyptille sekä kannatti Egyptin ja
Israelin välisen 1979 rauhansopimuksen peruuttamista. Jälkeenpäin on selvinnyt että yhtenä
liikkeen taustarahoittajana toimi sotilastiedustelu.
Kesäkuun loppuun mennessä Tamarod oli
kerännyt 22 miljoonaa allekirjoitusta adressiin,
jossa vaadittiin uusia presidentin vaaleja. Kun
Mursi kieltäytyi eroamasta, otti asevoimat seuraavan askeleen hänen syrjäyttämisekseen. Sisi
antoi 48 tunnin ultimaatumin presidentille ratkaista pattitilanne tai erota.
PRESIDENTTI MURSIN SYRJÄYTTÄMINEN
3. HEINÄKUUTA 2013
Määräajan umpeuduttua asevoimat pidätti presidentin, mitätöi tilapäisesti perustuslain sekä
asetti presidentin tehtäviä hoitamaan maan korkeimman oikeuden tuomarin Adly Mansourin.
Mansourin oli suunniteltu jatkavan väliaikaisena
presidenttinä kunnes presidentin vaalit saadaan
järjestettyä ja uusi perustuslaki vahvistettua.
Muslimiveljeskunnan ja Mursin tukijat eivät
myöntäneet tappiotaan, vaan kerääntyivät omiin
vastamielenosoituksiinsa al-Nahda ja Rabaa alAdawiya aukioille. Sotilashallinto sieti vastamielenosoituksia kuusi viikkoa. Kun niitä ei saatu
loppumaan, ne lopulta hajotettiin voimalla. Elokuun 14. päivä jää historiaan yhtenä Egyptin
kansannousun verisimmistä päivistä, sillä asevoimat ja poliisi käyttivät aseita lopettaakseen
Maanpuolustus 111
37
Teema: Neljä vuotta arabikeväästä
”Siinailla
kyse ei ole
hearts and minds
-operaatiosta.”
mielenosoitukset. Arvioiden mukaan 2 000 ihmistä kuoli ja yli 4 000 haavoittui. Joulukuussa
Muslimiveljeskunnan toiminta kiellettiin lopullisesti ja se julistettiin terroristiorganisaatioksi.
Sisi nousi egyptiläisten sankariksi ja häneen
kohdistunut kansanpalvonta oli verrattavissa
Nasserin kansansuosioon tämän presidenttikaudella vuosina 1956–1970. Sisistä tehtiin ylistyslauluja, verrattiin ”teräsmieheen” ja hänen
rohkeuttaan leijonaan. Egyptiläisten valtaosa
alkoi vaatia Sisiä asettumaan ehdolle presidentiksi. Toukokuussa pidetyissä vaaleissa sotamarsalkaksi kohonnut ja asevoimat jättänyt entinen
kenraali sai murskavoiton.
SIINAIN NIEMIMAA
Siinailla neljä vuotta kestänyt matalan intensiteetin sissisota on entisestään pahentunut ja
Siinain vastarintaryhmät ovat kyenneet luomaan yhteyksiä kansainväliseen terrorismiin.
Marraskuussa 2014 Siinailla toimiva sunniterroristijärjestö Ansar Beit al-Maqdis vannoi
uskollisuutta ISIL-järjestölle ja ilmoitti tavoitteekseen muuttaa Siinain niemimaa kalifaatin
osaksi. Ryhmittymä on ottanut käyttöön uusia
menetelmiä, kuten UHF-radioiden herätteellä
laukaistavia tienvarsipommeja Irakin vastarinnan oppeihin pohjautuen. Egyptin asevoimat
puolestaan käyttää Siinailla poltetun maan
taktiikka. Alueet, joilta vastaan sitä isketään,
pyritään tuhoamaan maan tasalle välittämättä
sivullisten tappioista. Kyse ei siis ole ”Hearts
& Minds”-operaatiosta.
Siinain kaasuputkiverkoston suojauksen täydellinen epäonnistuminen ei vahvista myöskään asevoimien suorituskyvyn uskottavuutta.
Kaasuputki on räjäytetty kaikkiaan 27 kertaa ja
kaasutoimituksista riippuvaiset Israel, Jordania
ja Libanon ovat luopuneet yhteistyöstä Egyptin
kanssa ja neuvottelevat jo uusista kaasusopimuksista Kyproksen kanssa.
Siinain terrorismi on kuitenkin myös tiivistänyt Egyptin ja Israelin sotilasyhteistyötä
rajan pinnassa. Egypti on antanut hiljaisen hyväksyntänsä Israelin lennokki-iskuille rajan yli
Siinain jihadisteja vastaan. Hamas antoi Muslimiveljeskunnan hallinnolle sotilaallista tukea,
mutta Sisin noustua valtaan suhteet Hamasiin
on katkaistu, Rafahin rajanylityspaikka suljettu
38
Maanpuolustus 111
Juha Mäkelä: Neljä vuotta Egyptin kansannoususta
ja Egyptistä Gazaan johtaneet huoltotunnelit on
tuhottu. Sympatiaa annetaan vain retoriikassa
arabisolidaarisuuden nimissä.
PRESIDENTTI AL-SISI JA EGYPTIN ULKOSUHTEET
Egyptin vahvimmat tukijat löytyvät Persianlahden arabivaltioista. Saudi-Arabia, Arabiemiraatit ja Kuwait olivat voimakkaita taustatukijoita
Mursin syrjäyttämiseen tähtäävässä kampanjassa. Monarkit näkivät Muslimiveljeskunnan
pyrkimyksen perustaa kalifaatti uhkana valtioilleen. Sen sijaan suhteet Yhdysvaltoihin kylmenivät ”Egyptin kenraalien suorittaman vallankaappauksen” jälkeen. Yhdysvallat jäädytti
vuosittaisen 1,3 miljardin dollarin sotilasapunsa. Asevoimia ärsytti erityisesti päätös lopettaa paraatikaluston, kuten tankkien, hävittäjien
ja Apache-taisteluhelikopterien toimitukset.
Valtiojohtoinen media on sotilasavun jäädyttämisestä lähtien tietoisesti mustamaalannut
Obaman hallintoa syyttäen sitä Muslimiveljeskunnan liittolaiseksi.
Tällä hetkellä Egyptin talous pyörii velkarahalla, jota rahoittavat Persianlahden valtiot.
Niiden taloudellinen tuki on ylittänyt jo 20
miljardin dollarin rajan – siis moninkertaisesti
Yhdysvaltojen myöntämän avun. Myös asekaupoissa on valoa näkyvissä. Putin ja Sisi tapasivat
elokuussa 2014 Sotshissa ja sopivat alustavasti
3,5 miljardin arvoisista asekaupoista sisältäen
mm. MIG-35-hävittäjiä ja S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän. Mielenkiintoiseksi kaupan tekee se, että Egyptin asehankintojen maksajina
toimivat saudit ja Arabiemiraatit.
Egyptin ”velan maksu” Persianlahden maille
näyttää hoituvan sotilasapuna. Asevoimat on
perustanut 10 000 kommandosotilaan vahvuisen ilmakuljetteisen nopean toiminnan joukon,
jonka se on luvannut lähettää tarvittaessa öljysheikkien avuksi. Arabiliiton jäsenmaat allekirjoittivat Kairon huippukokouksessa 7. syyskuuta
Arabiliiton keskinäisen puolustuksen ja talousyhteistyön sopimuksen, jolla sotilasavun anto
herätettiin henkiin.
Haasteeksi Egyptin kommandojen käyttöön
saattaa nousta Siinain alue, jossa käynnissä on
keskeneräinen missio. Libyan hajoaminen pienimpiin osiin on muodostamassa Egyptin länsirajalle uhan, johon se varautuu sotilaallisesti.
AJANKOHTAINEN TILANNE
Mubarakin eliittien johtamasta valtiosta on neljässä vuodessa siirrytty kohti johtajuutta, jossa
taustalla vaikuttava sotilasjuntta päättää Egyptin
ulko- ja turvallisuuspoliittisen suunnan keulakuvanaan siviilipresidentti Abdel Fattah al-Sisi. Sisäpoliittisesti maa on entistä polarisoituneempi
ja turvallisuustilanne erittäin hauras.
Ulkopolitiikassa tähdätään alueellisen hegemonian palauttamiseen. Egypti on muuttamassa
ulkosuhteitaan entistä laaja-alaisemmaksi mm.
tiivistämällä yhteistyötään Venäjän ja Kiinan
kanssa, ja kutsuu tätä tasapainottavaksi ulkopolitiikaksi. Toisaalta Lähi-idän alueellisessa kontekstissa on jo nähtävissä hegemoniakamppailua
Egyptin tavoitellessa johtoasemaa.
Yhdysvaltojen yli 30 vuotta kestänyt erityissuhde sotilaallisen yhteistyön ja terrorismin torjunnan alalla näyttää myös päättyvän – siitäkin
huolimatta, että presidentti Sisi on US Army War
Collegen kasvatti vuodelta 2006. Tiukka linja Yhdysvaltoja vastaan on tuonut hänelle lisää sisäpoliittista kannatusta.
Sisin aloittamat suurprojektit ovat jo kohottaneet egyptiläisten itsetuntoa ja kansallishenkeä.
Suezin kanava -hanke, jossa kanava on laajennettu 72 km matkalta valmistuu elokuussa 2015.
Toinen hanke – uuden hallinnollisen pääkaupungin rakentaminen keskelle aavikkoa Kairon
kaakkoispuolelle – tähtää hallintokorttelien ja
suurlähetystöjen turvallisuuden parantamiseen.
Aika näyttää miten projekti etenee. Ainoastaan
pyramidien rakennus on ollut yhtä mahtipontinen hanke ja siitäkin on aikaa jo noin 4 500
vuotta. •
Maanpuolustus 111
39
Teema: Neljä vuotta arabikeväästä
KIRJOITTAJA
MALIN KRIISI
Komentajakapteeni Anssi
Munkki on palvellut elokuusta 2014 lähtien Malissa
YK:n MINUSMA-mission
esikunnassa sotilastiedustelutoimistossa. Aikaisemmin
Munkki on toiminut mm.
puolustusministerin adjutanttina sekä esikuntatehtävissä Pääesikunnassa ja
Merivoimien esikunnassa.
Ennusmerkki
Sahelin
alueen
tulevasta
kehityksestä?
Anssi Munkki
M
Malia pidettiin pitkään Afrikan esimerkkimaana
useiden etnisyyksien yhdistämisessä ja sisäisten
konfliktien sovittelussa. Vuonna 2012 käynnistyneessä kriisissä jotain on mennyt kuitenkin
pahasti pieleen. Malissa MINUSMA-missiolla yritetään kääntää YK:n kriisinhallinnan uusi lehti
Pohjois-Malin väestö on viimeisen sadan vuoden
aikana useasti kapinoinnut Etelä-Malin keskushallintoa vastaan. Keskeisin syy kapinoinnille on
Pohjois-Malin köyhyys ja jyrkät yhteiskunnaliset
erot etelän ja pohjoisen välillä.
Kapinoiden katalysaattorina on aina ollut jokin ulkopuolinen poliittinen kehitys, joka on herättänyt pohjoisen väestön toiveita muutoksesta.
Ensimmäinen maailmansota, siirtomaavallan
päättyminen, Neuvostoliiton ja kommunististen
valtioiden kaatuminen ja viimeisimpänä 2010
alkanut Arabikevät ja erityisesti Libyan valtion
kaatuminen.
40
Maanpuolustus 111
Anssi Munkki: Malin kriisi
Nykyisen Malin kriisin alkuna pidetään
tammikuussa 2012 käynnistynyttä viidettä tuaregien kapinaa. Malin valtio oli tuolloin suurissa taloudellisissa ja poliittisissa vaikeuksissa.
Loppuvuonna 2010 käynnistynyt Arabikevät
nostatti muslimimaailmassa toiveita monenlaisista muutoksista ja uudistuksista. Näin tapahtui
myös Pohjois-Malissa, jonka väestö osaltaan näki
tuolloin jälleen tilaisuuden hankkia itselleen laajemman itsemäärämisoikeuden. Lisäksi Arabikevät nostatti islaminuskon roolia poliittisena
toimijana Pohjois-Afrikan arabivaltioissa. Kaikki
nämä tekijät yhdessä saivat Pohjois-Malin väestön yhdentymään aseelliseen kapinaan yhteisen
tavoitteen taakse.
On kuitenkin virheellistä ajatella, että Pohjois-Malin väestön motiivit ja pyrkimykset kapinoinnin tavoitteista olisivat olleet yhtenevät.
Osalla kapinallisista oli vain yksinkertaisia taloudellisia vaikuttimia, osalla yhteiskunnallisia tai
poliittisia, ja osalla taas vahvasti uskonnollisia
tavoitteita. Ainoa yhteinen nimittäjä kapinallisilla oli pyrkimys irtautua Malista ja itsenäisen
Azawad-alueen luominen.
Kapinallisten sotatoimia voidaan pitää erittäin
menestyksekkäinä; noin kolmessa kuukaudessa
Tshadilainen partio lähdössä tehtävään.
Länsimaisten standardeihin verrattuna afrikkalaisilta kriisinhallintajoukoilta puuttuu ennen
kaikkea suojaa ja viestivälineitä.
muutama tuhat aseistautunutta kapinallista
oli vallannut käytännössä koko Pohjois-Malin
alueen ja Malin asevoimat oli lyöty pohjoisilta
alueilta. Kapinalliset julistivat 6.4.2012 hallitsemansa alueet itsenäiseksi Azawadiksi.
Kesäkuussa 2012 kapinallisten keskinäiset
erimielisyydet Azawadin tulevaisuudesta puhkesivat sekulaariryhmien ja jihadistiryhmien
välisiksi taisteluiksi. AQIM (Al-Qaeda in the Islamic Maghreb, Ansar Dine), uskon puolustajat,
ja MUJAO (Movement pour l´Unite et le Jihad en
Afrique de l´Ouest) jihadistiryhmät valtasivat
Pohjois-Malin kaupunkeja ja aloittivat islamistisen yhteiskunnan luomisen.
Kesän 2012 tapahtumat kuvaavat hyvin kriisin monimutkaisuutta ja moniulotteisuutta. Kriisissä on lukuisia osapuolia, joiden keskinäisen
dynamiikan ymmärtäminen on ulkopuoliselle
erittäin vaikeaa.
Maanpuolustus 111
41
Teema: Neljä vuotta arabikeväästä
Alkukesästä 2013
kehityskulku
näytti Malin
osalta valoisalta.
KANSAINVÄLINEN YHTEISÖ PUUTTUU KRIISIIN
Loppuvuonna 2012 jihadistiryhmät käynnistivät
uudet hyökkäykset pohjoisilta alueilta kohti uusia alueita etelässä. Malin asevoimat eivät edelleenkään kyenneet pysäyttämään jihadistien
etenemistä, ja Ranska päätti tammikuussa 2013
puuttua tilanteseen sotilaallisesti.
Rankalaiset joukot yhdessä Malin asevoimien
kanssa etenivät nopeasti ja menestyksekkäästi
Malin pohjoisosiin. Kapinan alulle pannut
MNLA-ryhmä liittyi myös jihadistien vastaiseen ryhmittymään. Kriisi muuntui nopeasti
asymmetriseksi terrorismin vastaiseksi sodaksi.
Jihadistiryhmät piiloutuivat Saharan vuoristoihin tai soluttautuivat väestön sekaan ja jatkoivat
taistelua tekemällä terrori-iskuja kansainvälisiä
joukkoja ja virallista hallintoa vastaan.
Alkukesästä 2013 kehityskulku näytti Malin
osalta valoisalta. Tuareg-kapinallisten ja Malin
hallituksen välillä solmittiin rauhansopimus
18.6.2013 ja YK:n MINUSMA-vakauttamismissio
aloitti toimintansa 1.7.2013.
MONIULOTTEINEN INTEGROITU MISSIO – MINUSMA
Panssaroitu ajoneuvo ajoi miinaan: Laajoilla
alueilla Pohjois-Malissa miina/IED-uhka on
jatkuva. Panssaroitu YK:n siviili ajoneuvo ajoi
miinaan 150 metriä MINUSMA-tukikohdan
portin etupuolella.
42
Maanpuolustus 111
Malin kriisin ongelmien monimutkaisuus oli
hyvin tiedossa kevättalvella 2013, kun kansainvälinen yhteisö päätti käynnistää YK-johtoisen
MINUSMA-mission (The United Nations Multidimensional Integrated Stabilization Mission in Mali).
MINUSMA on kokonaisvaltainen integroitu
vakauttamismissio. Mandaattinsa mukaisesti
MINUSMA:n tarkoituksena on tukea Malin poliittista ja yhteiskunnallista kehitystä ja vakauttaa Malin turvallisuustilanne sekä tukea valtion
hallinnon palauttamista Pohjois-Malin kriisialueille. Vakauttamismissioina MINUSMA etenee
siviili- ja poliittinen kärki edellä ja sotilakomponentti on lähtökohtaisesti tukeva elementti.
Mandaatti on YK-operaatiolle mielenkiintoinen kahdesta syystä: 1) voimankäytön säännökset antavat operaatiolle erittain vahvan toimivallan ja 2) MINUSMA ei ole operaatiossa puolueeton, vaan mandaatti nimenomaan edellyttää
Malin hallinnon palauttamista ja yhteistyötä
hallituksen kanssa. Mandaatti kuitenkin rajaa
yksiselitteisesti terrorisminvastaiset operaatiot
toiminnan ulkopuolelle.
Keskeisimmät haasteet laajassa kokonais-
Anssi Munkki: Malin kriisi
FAKTOJA MALISTA
Mali on yksi maailman köyhimmistä ja
heikoimmin kehittyneistä maista.
• Pinta-ala 1240192 km2 (noin 4 x
Suomi)
• Väkiluku 14,5 milj (arvio vuodelta
2011), väestön kasvu on yksi maailman
nopeimmista
• BKT 10,3 Mrd$, 631$/asukas
(Suomi 276 Mrd$, 50450 $/asukas)
• Etninen jakauma: 50 % Mande, 17 % Fulani, 12 % Volta, 10 % Tuareg, 6 % Songhai ja 4 % muut
• Uskonnollinen jakauma:
90 % muslimeja (pääosin sunneja),
5 % kristittyjä ja 5 % muita
• Kehitysmaaindeksi HDI 0,407 (vuonna
2013) 176 maa (Afganistan 0,468/169
maa ja Suomi 0,879/24)
valtaisessa missiossa ovat itsestäänselviä koordinointi- ja integrointi haasteita. Organisaation
tehokkuus on täysin riippuvainen johdon kyvystä asettaa yhteisiä selkeitä ja ymmärrettäviä tavoitteita ja toiseksi yksittäisten ihmisten
halusta tehdä työtään yhdessä muiden kanssa
siiloutumisen sijasta.
Kaikkinensa MINUSMA on YK:n kunnianhimoinen pyrkimys osoittaa kokonaisvaltaisen kriisinhallintakonseptin toimivuus moniulotteisen
kriisin ratkaisemiseksi. Omasta mielestäni YK:lla
on hyvät edellytykset osoittaa kyvykkyytensä
verrattuna esimerkiksi vahvemmin yksinomaan
sotilaallisiin kykyihin nojaavaan Natoon. YK:n
lähestymistapa pyrkii pureutumaan kriisin oireiden, aseellisen konfliktin, lisäksi ennen kaikkea
kriisin syihin eli yhteiskunnallisiin ongelmiin.
MINUSMA:lle laadittu konsepti on länsimaisen kriisinhallinta-ajattelun tuote ja osa konseptin mukaisista vaatimuksista perustuu länsimaalaisten asettamiin standardeihin. On selvää,
että näitä perusteita ymmärretään ja tulkitaan
operaation osallistuvien maiden välillä hyvin
LÄNSIMAINEN KONSEPTI, AFRIKKALAINEN TOTEUTUS
MINUSMA on afrikkalaisten johtama ja toteuttama missio. Keskeiset johtohenkilöt, pääosa
sotilaallisesta voimasta ja poliisihenkilöstöstä
on afrikkalaisia. Tämä pohjautuu perusajatukseen; afrikkalainen kriisi, afrikkalainen ratkaisu,
mutta myös käytännön realitetteihin maiden
halukkuudesta sitoutua kriisinhallintamissioon.
Armed Group: Rauhansopimuksettomassa
tilassa Malissa ei ole myöskään aseistariisuntaprosessia tai sääntöjä aseelliselle toiminnalle.
Käytännössä valta Pohjois-Malissa on lukuisilla
eri aseistautuneilla ryhmillä..
Maanpuolustus 111
43
Teema: Neljä vuotta arabikeväästä
Ongelma
konkretisoituu
toistuvasti
operaatioesikunnan ja
joukkojen välisinä
väärinymmärryksinä tai jopa
suoranaisina
ristiriitoina.
kirjavasti jos niitä edes huomioidaan kansallisia
osallistumispäätöksiä tehtäessä.
MINUSMA:n aloittaessa toimintaansa oli ennakoitavissa, ettei perinteinen rauhanturvaaminen valvonnalla ja läsnäololla tule riittämään
Malin turvallisuustilanteen vakauttamiseksi.
Tämä haaste on tunnistettu jo mandaatissa. Valitettavasti vaatimusta ei ole ymmärretty samalla
tavalla kaikissa joukkoja luovuttavissa maissa,
sillä joukkojen varustus ja suorituskyvyt eivät
yksinkertaisesti vastaa konseptin asettamiin
vaatimuksiin. Pääosa joukoista ei ole myöskään
valmis toteuttamaan aloitteellisia ja aktiivisia
operaatioita vaan joukkojen toiminta keskittyy
omien toimintojen suojaamiseen ja kiinteiden
valvontapisteiden ylläpitämiseen.
YK pyrkii korjaamaan joukkojen puutteita
materiaalihankinnoilla ja kouluttamalla henkilöstöä operaatioalueella. Materiaali- ja kalustohankintojen realisoituminen suorituskyvyiksi
kentällä on äärimmäisen pitkä prosessi. Operaatioalueella annettavalla koulutuksella voidaan kehittää yksittäisiä osaamisalueita, mutta
joukkojen toimintatapojen ja operatiivisen ajattelun kehittäminen ja muuttaminen on paljon
pidempi ja vaativampi prosessi.
Ongelma konkretisoituu toistuvasti operaatioesikunnan ja joukkojen välisinä väärinymmärryksinä tai jopa suoranaisina ristiriitoina.
Länsimaalainen suunnittelukoneisto ei yksinkertaisesti tunne käytössä olevien joukkojen
suorituskykyä ja toimintamalleja. Sisäisiä ristiriitoja syntyy myös kulttuurien ja ajattelutapojen
välillä ja toisen osaamisen ja ajattelun arvostamisesta tai arvostamisen puutteesta.
Lisäksi kieliristiriidat tuottavat joka päivä
haasteita. Missio on virallisesti englanninkielinen, mutta yli 80%:lle henkilöstöstä ranska
on ensimmäinen ja usein ainoa vieras kieli.
Yläjohtoportaissa laaditut käskyt ja ohjeet ovat
englanninkielisiä ja alajohtoportaat työskentelevät ja raportoivat ranskaksi. Tietämättömyys
ja ymmärtämättömyys organisaation sisällä on
väistämätöntä.
KUN OPERATIIVISELTA KONSEPTILTA
PUTOAA POHJA POIS
Malin kriisi ajautui kulminaatiopisteeseen toukokuussa 2014. YK:n vastustuksesta huolimatta
44
Maanpuolustus 111
Anssi Munkki: Malin kriisi
Minusma-memorial: MINUSMA on kärsinyt
tappioina 44 kaatunutta. 3.10.2014 yhdeksän
nigeriläistä sotilasta sai surmansa väijytyksessä.
Malin hallitus käynnisti 17.5. sotilasoperaation
vahvistaakseen hallintaansa Pohjois-Malissa ja
lyödäkseen kapinallisryhmien aseellisen voiman. Samalla voidan katsoa kesäkuun 2013 rauhansopimuksen lopullisesti päättyneen.
Lopputulosta voi pitää sotilaallisena ja poliittisena katastrofina. Hallituksen joukot lyötiin
kapinnallisten toimesta täydellisesti, ja Malin
hallitus pakotettiin jälleen vetäytymään laajoilta
alueilta Pohjois-Malissa. Taisteluiden jälkeen solmittu hauras tulitaukosopimus takaa kapinallisille hallinnon laajoilla alueilla.
Monella tavalla vallitseva tilanne on kriisin
osapuolille tyydyttävä. Kapinallisilla on de facto
halussaan alue, jossa Malin hallinto ei ole lainkaan läsnä. Toisin sanoen heillä on hallussaan
tavoittelemansa Azawad. Vastaavasti Malin hallitus tietää olevansa liian heikko hallinnoidakseen
kapinallisalueita. Hallitus onkin valinnut strategiakseen näännytyksen. Turvallisuusjoukot
ja ennen kaikkea hallitusta tukevat aseelliset
puolisotilaalliset ryhmittymät pyrkivät näännyttämään kapinalliset sulkemalla kauppa- ja
salakuljetusreittejä ja yrittävät luoda poliittista
hajaannusta kapinallisten riveihin.
Tulitauko on erittäin hauras ja paikallisia
aseellisia yhteenottoja on säännöllisesti. Eniten
vallitsevasta tilanteesta hyötyvät kuitenkin ter-
roristit, joille vallitseva tilanne jättää runsaasti
toiminnanvapautta laajoilla alueilla PohjoisMalissa.
Käytännössä kehityskulku on johtanut tilanteeseen, jossa MINUSMA on läsnä laajoilla
alueilla yksin ilman mandaatissa tarkoitettua
tuettavaa kumppania, Malin hallitusta. Eli mandaattiin perustuva konsepti on vailla pohjaa.
Sotilaallisesti tarkasteltuna MINUSMA:sta
on tullut laajoilla alueilla kapinallisten ja terroristien ainoa vastustaja ja seurauksena on,
että MINUSMA on toistuvien hyökkäysten kohteena. MINUSMA:n käyttämiä teitä miinoitetaan ja niille asetetaan väijytyksiä, MINUSMA.n
huoltokuljetuksia ryöstetään ja tuhotaan ja
MINUSMA:n tukikohtia tulitetaan epäsuoralla
tulella. MINUSMA kärsii tappioita viikoittain.
MINUSMA:n mandaatti ei salli terrorismin
vastaisia operaatioita, joten MINUSMA:lla ei
ole edellytyksiä ennalta ehkäistä itseensä kohdistuvaa uhkaa. Sotilaallisesti mielipuolinen
asetelma, mutta politikoinnin raadollinen lopputulema.
KUKAAN EI HALUA RAUHAA – RAUHAN
TURVAMISEN MAHDOTTOMUUS
Mihin Malin kriisi on sitten menossa? Positiivisimmat arviot näkevät edelleen rauhanneuvotteluprosessissa mahdollisuuden. Olisi siis olemassa ratkaisu, johon kaikki osapuolet voisivat
olla tyytyväisiä.
On perusteltua väittää, että useat kriisin osapuolet kamppailevat käytännössä omasta olemassaolostaan. Osa pohjoisen väestöstä kokee
puolustavansa omaa yhteiskuntajärjestystään
ja omaa asemaansa. Osalle pohjoisen väestöä
kansainvälisen yhteisön tarjoama muutos toisi
mahdollisuuden vapautua vanhanaikaisesta feodaaliyhteiskunnasta. Jotkut taas näkevät nykyisessä kriisissä mahdollisuuden luoda alueelle
islamistisen valtion. Yhteistä kaikille tahoille on
että he eivät luota toisiinsa ja lähes kaikilla on
halu taistella aseellisesti omien pyrkimyksiensä
saavuttamiseksi.
Pessimistisimpien arvioiden mukaan vallitsevassa tilanteessa kriisille ei ole nähtävissä pysyvää ratkaisua, sillä mikään osapuoli ei ole valmis
rauhaan. YK:lla ei siis ole käsissään rauhaa mitä
turvata. Mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? •
Maanpuolustus 111
45
Artikkelit
KIRJOITTAJA
Everstiluutnantti Sami
Nurmi työskentelee puolustusministeriössä strategisen
suunnittelun tehtävissä.
Aikaisemmin hän on
työskennellyt Uudenmaan
Prikaatissa, toiminut
puolustusasiamiestehtävissä
Yhdysvalloissa, kriisinhallintaoperaatiossa Balkanilla, Pääesikunnassa sekä
puolustusministerin
adjutanttina.
SUOMEN JA
RUOTSIN
VÄLISEN
PUOLUSTUSYHTEISTYÖN
TIIVISTÄMINEN
Sami Nurmi
K
Kansainvälinen yhteistyö tukee yhä tiiviimmin
Suomen kansallisen puolustuksen järjestelyjä.
Olemme jo tänä päivänä riippuvaisia yhteistyökumppaneista muun muassa huoltovarmuuteen
liittyvissä kysymyksissä. Suomi tekee yhteistyötä monenkeskisesti, kuten Pohjoismaiden,
Naton ja EU:n kanssa, mutta myös kahdenvälisesti, kuten esimerkiksi Yhdysvaltojen kanssa.
Viime aikoina on erityisesti ollut esillä kahdenvälisen puolustusyhteistyön tiivistäminen Ruotsin kanssa.
Puolustusministeri Carl Haglund ja Ruotsin
silloinen puolustusministeri Karin Enström olivat loppuvuodesta 2013 tutustumassa Suomen
ja Ruotsin väliseen merivoimaharjoitukseen
Tukholman edustalla. Harjoitusesittelyn yhtey-
46
Maanpuolustus 111
Sami Nurmi: Suomen ja Ruotsin välisen puolustus-yhteistyön tiivistäminen
dessä merivoimien komentajat kertoivat varsin
pitkälle menevistä ajatuksistaan merivoimien
yhteistyön kehittämisestä. Tämän keskustelun
jälkeen puolustusministerit päättivät, että tulisi
yhdessä laajemmin tarkastella mahdollisuuksia
kahdenvälisen puolustusyhteistyön tiivistämiseen. Puolustusministereiden aloite sai sekä tasavallan presidentin että Ruotsin pääministerin
tuen tammikuussa 2014 Ruotsin Sälenissä järjestetyssä Folk & Försvar -konferenssissa.
Kevään 2014 aikana Suomen ja Ruotsin
puolustusministeriöt valmistelivat toimintasuunnitelman, jonka ministerit allekirjoittivat
Helsingissä toukokuussa 2014. Toimintasuunnitelmassa puolustusministeriöille ja puolustusvoimille annettiin tammikuun 2015 loppuun
mennessä tehtäväksi yhdessä selvittää Suomen
ja Ruotsin välisen rauhan ajan puolustusyhteistyön tiivistämisedellytyksiä. Tehtävänanto
piti sisällään kaikkien puolustushaarojen ja
puolustusvoimien yhteisten toimintojen, kuten
esimerkiksi logistiikan, tarkastelun. Tavoitteiksi
asetettiin saavuttaa sekä taloudellinen että toiminnallinen tehokkuus. Lähtökohtana myös oli,
että Ruotsin kanssa tehtävä yhteistyö ei korvaa
Suomen muita puolustusyhteistyötarpeita vaan
täydentää niitä. Yhteistyön tiivistämisedellytyksiä tarkasteleva loppuraportti luovutettiin puolustusministereille 31.1.2015.
Puolustusministerit Carl Haglund ja Peter
Hultqvist kertoivat raportin tuloksista julkisuuteen 17.2. Tukholmassa järjestetyssä tilaisuudessa. Loppuraportti on erittäin kunnianhimoinen ja eteenpäin katsova. Siinä on tunnistettu
useita yhteistyömahdollisuuksia sekä lyhyellä
että pitkällä aikavälillä. Toteutuessaan tiivistetty
puolustusyhteistyö vaikuttaisi olennaisesti puolustusvoimien toimintaan ja pitkän aika välin
kehittämiseen. Loppuraportin julkinen versio
löytyy puolustusministeriön kotisivuilta.
Yksi välitön ja yhteistyön tiivistämistä edellyttävä toimenpide olisi tietoturvattujen viestiyhteyksien muodostaminen Suomen ja Ruotsin
välille. Yhteyksiä tarvittaisiin mahdollisimman
pian strategiselle, operatiiviselle ja taktiselle
tasoille eli niin puolustusministeriöiden kuin
puolustusvoimien esikuntien välille. Yhteistyön
tiivistäminen edellyttää myös eri puolustushaarojen joukkojen johtamisjärjestelmien pidem-
mälle menevää yhteensopivuutta. Tietoturvattuja viestiyhteyksiä voidaan pitää tiivistetyn
yhteistyön mahdollistajana.
Lyhyellä aikavälillä on hyvät mahdollisuudet
tiivistää yhteistyötä erityisesti koulutus- ja harjoitustoiminnassa sekä tilannekuvayhteistyön
osalta. Olemme jo pitkään tehneet harjoituksiin
liittyvää yhteistyötä Ruotsin kanssa, mutta arvion mukaan voisimme olla tässä vielä parempia. Voisimme esimerkiksi tehostaa toistemme
harjoitusalueiden hyödyntämistä ja arkipäiväistää harjoituksiin liittyvää eri puolustushaarojen
joukkojen liikkumista toistemme rajojen yli. Raportissa esitetään, että kaikkiin puolustushaaroihin muodostettaisiin yhteisiä joukkorakenteita,
joissa joukkoja voitaisiin tehokkaasti kouluttaa
ja harjoittaa. Yhteisiä joukkoja voitaisiin käyttää
kriisihallinoperaatiossa, mutta pidemmällä aikavälillä myös kansallisten puolustuksien tukena,
jos näin halutaan.
Tilannekuvayhteistyön tiivistäminen koskisi
lyhyellä aikavälillä tiedonvaihdon lisäämistä
esimerkiksi meri- ja ilmavalvontaan liittyen.
Vaihdamme jo tänä päivänä merivalvontatietoa
Ruotsin kanssa, mutta tätä yhteistyötä voitaisiin
syventää. Ajatuksena myös on, että voisimme
tulevaisuudessa käynnistää vastaavanlaisen
kahdenvälisen yhteistyön ilmavalvonnan osalta.
Pidemmällä aikavälillä voisimme myös tarkastella muita mahdollisuuksia antaa toisillemme
konkreettista tukea toistemme meri- ja ilmavalvonnassa.
Osa loppuraportissa esille nostetuista yhteistyöalueista ovat sellaisia, jotka tulevat edellyttämään jatkoselvityksiä ja -toimenpiteitä. Tarkastelun kohteena tulevat olemaan maittemme
lainsäädännöt ja niihin liittyvät mahdolliset
muutostarpeet. Myös sopimuskysymykset on
tärkeä selvitettävä kokonaisuus.
Kuten monikansalliseen puolustusyhteistyöhön yleensä, liittyy myös Suomen ja Ruotsin
kahdenväliseen yhteistyöhön haasteita. Yksi
haaste liittyy resursseihin. Joidenkin mielestä
yhteistyön lähtökohtana pitää olla taloudellisten säästöjen saavuttaminen. Tärkeä yhteinen
lähtökohtamme on, että voimme saavuttaa operatiivista ja taloudellista tehokkuutta. Tämän
hetkisten arvioiden mukaan mahdollisia säästöjä voidaan kuitenkin saavuttaa vasta pitkällä
Maanpuolustus 111
47
Artikkelit
Mahdollinen
operatiivinen
yhteistyö avaisi
aivan uusia ulottuvuuksia ja olisi
samalla vahva
signaali myös
lähiympäristöllemme.
48
Maanpuolustus 111
aikavälillä. Oletettavaa on, että alkuvaiheessa
yhteistyö tulee aiheuttamaan lisäkustannuksia
ja vaatiman henkilöstön osalta lisäpanostusta.
Myös maidemme erilaisuudet tuovat omat
haasteensa yhteistyöhön. Toimimme eri kielillä,
minkä lisäksi puolustusvoimien toimintakulttuuri on joiltakin osin erilainen. Myös se, että
Suomen puolustus perustuu asevelvollisuuteen
ja Ruotsi nojaa ammattiarmeijaan, vaikuttaa yhteistyöhömme. Haasteet eivät estä yhteistyön
syventämistä, mutta on hyvin tärkeää, että mahdolliset hidasteet tunnistetaan.
Seuraavassa vaiheessa Suomen ja Ruotsin
puolustusministeriöt tekevät kansallisesti ja
yhdessä huolellisen arvion loppuraportin tuloksista. Tavoitteena on, että päätökset puolustusyhteistyön jatkosta voidaan tehdä vuoden 2015
aikana.
Edellä kuvatut esimerkit liittyvät Suomen
ja Ruotsin puolustusvoimien rauhan ajan yhteistyön tiivistämiseen. Puolustusministerit
kertoivat 17.2. Tukholmassa, että nyt tehdyn
rauhan ajan yhteistyöselvityksen lisäksi Suomen ja Ruotsin välillä on puolustusministeriöiden johdolla vuodesta 2009 alkaen selvitetty
mahdollisuuksia myös operatiivisen yhteistyön
syventämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi
Suomen ja Ruotsin puolustusvoimien joukkojen yhteistyötä myös kriisitilanteissa. Kyse ei
kuitenkaan ole puolustusliitosta.
Yhteistyön syventäminen edelleen antaisi
huomattavasti paremmat edellytykset operatiivisten hyötyjen saavuttamiselle. Mahdollinen
operatiivinen yhteistyö avaisi aivan uusia ulottuvuuksia ja olisi samalla vahva signaali myös
lähiympäristöllemme. Kuten puolustusministerimme Tukholmassa totesivat: ”Meillä on nyt
historiallinen mahdollisuus kehittää Suomen ja
Ruotsin välistä puolustusyhteistyötä”. •
Voionmaa, Repo: Afganistanin turvallisuus vihdoin maan omiin käsiin?
KIRJOITTAJAT
Ulkoasianneuvos Lauri
Voionmaa toimii Suomen
erityisedustustossa Natossa
ulkoasiainministeriön
lähettämänä virkamiehenä
vastuualueinaan Suomen
kumppanuuspolitiikka ja
Naton operaatiot Afganistanin osalta. Ennen nykyistä
tehtäväänsä hän oli Suomen
Nigerian suurlähetystön
kakkosvirkamiehenä.
Eversti Tuomo Repo toimii
Suomen erityisedustustossa
Natossa apulaissotilasedustajana yhtenä vastuualueenaan Naton operaatiot.
Ennen nykyistä tehtäväänsä
hän opiskeli Nato Defence
Collegessa Roomassa.
AFGANISTANIN
TURVALLISUUS
VIHDOIN
MAAN OMIIN
KÄSIIN?
Lauri Voionmaa ja Tuomo Repo
V
Viime vuodenvaihde oli Afganistanille virstapylväs. Nato-johtoinen ISAF-operaatio päättyi
ja Afganistanin hallitus sai takaisin täyden vastuun maan turvallisuudesta. Yhteensä 352 000
vahvuiset afgaanijoukot on peruskoulutettu kantamaan vastuun maan turvallisuudesta. Kysymys on kuitenkin pitkäjänteisestä työstä. Joukot
rakennettiin heikolta ja pirstaleiselta, miltei olemattomalta pohjalta. Niin ikään Nato-johtoinen
Resolute Support -operaatio jatkoi vuodenvaihteessa siitä, mihin ISAF jäi.
RESOLUTE SUPPORT -OPERAATIO –
KOULUTUSTA, TUKEA JA NEUVONTAA
Osana laajaa ja pitkäjänteistä kansainvälistä
toimintaa Resolute Support -operaatio tukee
Afganistanin hallitusta, jotta vakauttaminen,
jälleenrakentaminen ja kehitys mahdollistuvat.
Operaation tavoite on, että Afganistanin turMaanpuolustus 111
49
Artikkelit
Nykyinen
kokonaisvahvuus on alle
10 prosenttia
ISAF-operaation
vahvuudesta.
vallisuusjoukot pystyvät pitämään maan turvallisuustilanteen vakaana. Kokonaisvaltaisen
lähestymistavan mukaisesti hyvän hallinnon
periaatteet ja ihmisoikeuksien kunnioitus ovat
osa pyrkimyksiä.
Operaatioon osallistuu Naton jäsenmaiden
lisäksi 14 operaatiokumppanimaata. Operaation
vahvuus on noin 12 000 sotilasta. Jos maan olosuhteet sallivat, alustavien arvioiden mukaan
vahvuus pienenee vuonna 2016 noin 8 000 sotilaaseen. Nykyinen kokonaisvahvuus on alle
10 prosenttia ISAF-operaation vahvuudesta.
Suurin joukkoja luovuttanut maa on Yhdysvallat (7 000). Myös Suomen noin 80 sotilaan
vahvuinen osasto on merkittävä. Ruotsalaisia
operaatiossa on noin 30.
Kuten ISAF-operaation päättyessä pääosa suomalaisista joukoista toimii kehysvaltio Saksan
johtamalla toiminta-alueella Mazar-e-Sharifissa
Pohjois-Afganistanissa. Pieni osa suomalaisista
palvelee pääkaupungissa Kabulissa. Suunnittelun lähtökohtana on, että suomalaisjoukkojen
määrää vähennetään. Toiminta pohjoisessa
päätetään ja suomalaiset keskittyvät toimimaan
Kabulissa koulutus- ja mentorointitehtävissä, mikäli olosuhteet tämän mahdollistavat.
Resolute Support -operaation johto ja painopiste on ensimmäisessä vaiheessa Kabulissa. Sen
alaisuudessa operaatio toimii lisäksi neljässä
maakunnassa. Operaation seuraavassa vaiheessa
maakunnista luovutaan ja keskitytään Kabuliin.
Vaiheesta toiseen siirrytään kuitenkin olosuhdeperusteisesti. Nato peräänkuuluttaa osallistujamailta joustavuutta ja kestävää tukea operaatiolle. Resolute Support -operaatioon pätee
kirjoittamaton periaate ”yhdessä sisään, yhdessä
ulos”, kattaen piiriinsä niin Nato-jäsenmaat kuin
operaatiokumppanit.
KOKONAISVALTAINEN TUKI
TURVALLISUUDELLE ON TARPEEN
Operaatio on yksi kolmesta Naton tukitoimista
Afganistanissa. Muita ovat rahoitustuki afgaanijoukoille ja Nato-Afganistan kumppanuus. Nämä
tukitoimet ovat toisiaan täydentäviä. Suomi osallistuu operaation lisäksi rahoitukseen.
Rahoitustuki tarkoittaa tukea Afganistanin
armeijalle Afghan National Army Trust Fund
–rahaston kautta. Kansainvälisen rahoituksen
50
Maanpuolustus 111
Voionmaa, Repo: Afganistanin turvallisuus vihdoin maan omiin käsiin?
on määrä loppua vuonna 2024. Tarkkoja sitoumuksia Nato ja sen kumppanit ovat kuitenkin
tehneet vain vuoteen 2017 asti, Suomi vuosittaisen 1,5 miljoonan euron edestä. Turvallisuusjoukkojen kokoa pyritään supistamaan, mutta
rahoitustarve jää. Polttava kysymys onkin, sitoutuuko kansainvälinen yhteisö rahoittamaan
turvallisuusjoukkoja sen jälkeen, kun Resolute
Support -operaatio on päättynyt?
Nato päätti Walesin huippukokouksessaan
syyskuussa 2014 vahvistaa kumppanuussuhdettaan Afganistanin kanssa (Enduring Partnership). Se on puite tuleville maan turvallisuuden
rakennustoimille. Nämä toimet jatkaisivat siitä,
mihin operaatio jäisi. Kumppanimaita, kuten
Suomea, ei ole vielä kutsuttu mukaan toimien
hahmotteluun. Suomella on kansainvälisesti
tunnustettua erityisosaamista turvallisuusjoukkojen kouluttamisessa. Tällä osaamiselle voisi
olla Afganistanissa jatkossakin tilausta.
Operaation loppuvaiheissa onkin edessä vaikeita
poliittisia päätöksiä.
Afganistanin vuosi 2015 alkoi ristiriitaisissa
tunnelmissa. Presidentti Ghaniin kohdistuu valtavat myönteiset odotukset. Sovintoprosessin
onnistumisen mahdollisuudet ovat paremmat
kuin pitkään aikaan. Turvallisuus- ja talousepävarmuus sekä poliittinen muutos on kokonaisuus, jossa olisi pikaisesti edistyttävä. Vaikka
edistysaskelia on otettu, on maan turvallisuustilanne silti heikentynyt. Naton koulutus-, tukija neuvontaoperaatio osana kokonaisvaltaista
kansainvälistä toimintaa ovat välttämätöntä,
mutta lopullisesti asian ratkaisee afgaanikansa
itse. Vaikka muodollinen turvallisuusvastuu siirtyi vuodenvaihteessa nähtäväksi jää, miten ja
milloin maa kykenee ottamaan turvallisuutensa
kokonaan omiin käsiinsä. •
HAASTEET YMMÄRRETTÄVÄ
Kansainvälisen yhteisön läsnäolo on muuttunut
ISAF:n päättymisen myötä. Naton jalanjälki Afganistanissa on nyt pienempi ja kevyempi. Jo
pelkkä tiedonsaanti Afganistanin turvallisuustilanteesta, afgaanijoukkojen toimista puhumattakaan, on vaikeutunut. Kokonaiskuva on kaventunut maantieteellisen läsnäolon supistumisen
myötä. Miten tämä vaikuttaa muuhun kansainväliseen toimintaan maassa jää nähtäväksi.
Resolute Support -operaation kestoa ei ole
päätetty. Operaation eteneminen tulee riippumaan erityisesti Yhdysvaltojen aikeista. Mikäli
presidentti Obaman esittämä aikataulu pitää, tarkoittaa se vetäytymisvalmisteluja aikaisin vuoden 2015 toisella puoliskolla eli ehkä ennen tämän vuoden taistelukauden päättymistä. Lyhyt
perspektiivi tuo haasteita toiminnoille, joiden
tuloksellisuus alkaa vaikuttaa vasta pidemmällä
aikajänteellä. Taleban puolestaan arvioinee tarkoin, milloin se asettaa painetta afgaanijoukoille
saavuttaakseen otteen taistelukentällä ja kansalaisten mielissä.
Siitä, miten esitetty aikataulu kohtaa afgaaniodotukset, on saatu jo vihiä Afganistanin
uuden presidentin Ghanin lausunnoista. Presidentti Ghani toivoisi pidempää joukkojen läsnäoloa. On varmaa, että asiasta vielä keskustellaan.
Maanpuolustus 111
51
Artikkelit
KIRJOITTAJA
PROPAGANDALLE
KOMPROMISSI
EI RIITÄ
Sotatieteiden tohtori Saara
Jantunen työskentelee
tutkijana Puolustusvoimien Tutkimuslaitoksen
doktriiniosastolla. Hänen
tutkimusalueeseensa kuuluu
informaatioympäristön
analyysi. Jantunen väitteli
Maanpuolustuskorkeakoulusta vuonna 2013, ja hänen
väitöstutkimuksensa käsitteli Yhdysvaltain strategisen
viestinnän haasteita.
Saara Jantunen
S
Suomessa informaatiosodankäynti yhdistetään
yleensä epävarmuuteen tiedon oikeellisuudesta.
Se on yksi informaatiosodankäynnin tärkeimmistä tavoitteista. Valheet ja puolitotuudet, eli
disinformaatio, ovat oleellinen osa informaation
avulla sotimista. Venäjän informaatiosodankäynti on kohdistunut näkyvästi myös suomalaiseen yhteiskuntaan.
VALHE ON KEINO SIINÄ MISSÄ MUUTKIN
Disinformaatio on ollut Ukrainan sodan aikana
hyvin leimallinen piirre venäläisessä informaatiosodankäynnissä. Suomen osalta lapsiasiamies Pavel Astahovin perättömät syytökset
venäläislasten huostaanotoista ja suomalaisviranomaisten ”terrorismista” lienevät tästä paras
esimerkki. Emme ole yksin. Samaan aikaan venäläismediassa on esitetty väitteitä vastaavista
huostaanotoista Alankomaissa. Venäläisten mukaan nämä lapset olisi sijoitettu samaa sukupuolta olevien vanhempien perheisiin.
52
Maanpuolustus 111
Saara Jantunen: Propagandalle kompromissi ei riitä
Tällaiset julkisuudessa esitetyt väitteet ovat
sekä informaatiovaikuttamista, että psykologinen operaatio. Ne toimivat informaatio-operaationa, jonka kohteena oleva venäläisyleisö
saa systemaattisesti väärää tietoa siitä, kuinka
länsimaisissa yhteiskunnissa vainotaan venäläisvähemmistöjä. Psykologinen vaikutus saadaan
aikaan vetoamalla Putinin Venäjän retoriikalle
tyypillisiin homofobisiin ja lännenvastaisiin
stereotyyppeihin. Tarkoitus on ensisijaisesti venäläisen kohdeyleisön tunteisiin vetoaminen.
Alankomaat on tässä tarinassa oivallinen kohde.
Pitäähän moni sen arvoliberaalia yhteiskuntaa
länsimaalaisuuden ilmentymänä.
OPERAATIOLLA PAINOSTETAAN
Lapsikaappausvalheet ovat psykologinen operaatio suomalaisyleisöä kohtaan. Väitettyjen
väärinkäytösten perusteella Venäjä on vaatinut
esimerkiksi lapsiasiakomission perustamista
Suomeen venäläislasten etua valvomaan. Suomea on painostettu muun muassa hyväksymään
Suomeen venäläinen, lapsiasioita valvova komissio. Suomea on siis ajettu tilanteeseen, jossa
venäläinen komissio saisi poliittista painoarvoa
ja sananvaltaa suomalaisviranomaisten päätöksenteossa. Lisäksi väitteet lasten kohtelusta ovat
sitouttaneet tähän informaatiosodankäyntiin
virkamiehiä, joilla ei ole poliittista päätöksentekovaltaa, ja joihin informaatiosodankäynti ei
perinteisesti ole ulottunut.
Erikoiseksi asian tekee se, että nämä valheet
eivät ole suomalaisyleisön näkökulmasta millään tavalla uskottavia. Vaikka röyhkeä valehtelu on keino painostaa ja manipuloida, ei sen
tarkoituksena ole saada suomalaisia uskomaan
itse tarinaan. Suomalaiset eivät siis kaikesta
huolimatta ole lapsiasiakeskustelun pääyleisö,
vaan toisenlaista totuutta rakennetaan venäläistä politiikantekoa varten. Venäläismediassa
valheet muuttuvat informaationpalasiksi, jotka
asettuvat osaksi pitkää kertomusta uhkaavasta,
petollisesta lännestä.
Usein ajatellaan disinformaatiota levittävien
ihmisten menettävän uskottavuutensa ja todellisen vaikuttavuutensa. Näin Suomessa usein
onkin. On kuitenkin muistettava, että disinformaatiota käytetään koska se toimii. Esimerkiksi
venäläisessä tavassa hämätä ja harhauttaa, val-
heella on tärkeä rooli. Sen tehtävänä ei ole luoda
uskottavuutta, vaan perustella omaa toimintaa.
VASTAUKSENA STRATEGINEN
VIESTINTÄ – EI PROPAGANDA
Propaganda on perinteisesti luokiteltu valkoiseen, harmaaseen ja mustaan propagandaan.
Propaganda on käsitteenä poliittinen, sillä sille
ei sen historian aikana ole kyetty rakentamaan
selkeää arviointijärjestelmää tai mittaristoa.
Niinpä se, onko jokin sisältö propagandaa, on
subjektiivinen arvio. Tämän takia propagandasana ilmestyy nopeasti poliittiseen keskusteluun
silloin, kun kansainvälinen poliittinen ilmapiiri
on jännittynyt, tai kun informaatiosodankäynnin voidaan katsoa jo alkaneen.
Tyypillistä on, että mikä tahansa analyysi,
arvio tai muu informaatio leimataan propagandaksi, mikäli se ottaa kantaa sen hetken poliittiseen tilanteeseen. Propaganda on nykyaikana
poliittinen yleiskäsite, joka kuvaa tilannetta,
jossa yleisöä manipuloidaan. Kuitenkin se käsitteenä helposti hämärtää informaatiovaikuttamisen keinovalikoimaa tilanteissa, joissa olisi tärkeää tunnistaa eri vaikuttamisen tapoja ja kyetä
keskustelemaan niistä ilman, että niitä yliyksinkertaistetaan propaganda-käsitteen avulla
Strateginen viestintä puolestaan kuuluu demokraattiseen yhteiskuntaan, ja sitä tarvitaan
niin rauhan kuin poikkeusolojen aikana. Strategisen viestinnän avulla pyritään varmistamaan
toimintakyky esimerkiksi tilanteissa, joissa valtio joutuu tehostamaan tapaa kansalaisilleen
viestimiseksi. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi valheelliset mediaoperaatiot, valtioon
kohdistuva painostaminen tai muu poliittinen
manipulointi. Näihin tilanteisiin ei kyetä vastaamaan perinteisellä kriisiviestinnällä. Strateginen viestintä on siis valtion keino rakentaa
ja ylläpitää yhteiskunnan henkistä kriisinsietokykyä.
Strategisen viestinnän tehtävänä on vastata
luotettavan tiedon jakamisen ja siten yhteiskunnan johtamisen haasteisiin. Suomalaisen yhteiskunnan kannalta on erityisen tärkeää, että strateginen viestintä pidetään erillään siitä, millä
viitataan sodankäyntiin ja propagandaan. Jos
viestintään liittyy valheellista tietoa ja tahallista
disinformaatiota, kyse ei enää ole strategisesta
Maanpuolustus 111
53
Artikkelit
Strategisen
viestinnän
periaatteiden
mukainen tapa
vastata viestinnän
kentän epäsymmetriaan ei
siis ole muiden
keskustelijoiden
hiljentäminen,
vaan oman
viestinnän
terävöittäminen.
54
Maanpuolustus 111
viestinnästä, vaan psykologisista ja informaatiooperaatioista.
TAISTELU SIELUISTA
Informaatiosodankäynnin tehtävänä on voittaa yleisö omalle puolelle, tai ainakin vahvistaa ristiriitoja ja erimielisyyttä kohdeyleisössä.
Kummassakin tapauksessa yleisöt jakautuvat
eri leireihin. Argumentoiva viestintä ja keskustelu jäävät toiseksi sille, että arviot, analyysit
ja näkemykset nähdään poliittisina ja puolueellisina, propagandaksi leimattuina kannanottoina. Näin tilannekuvan muodostamisen kannalta tärkeiden asiantuntijoiden uskottavuus
voidaan haastaa. Tällä pyritään tilanteeseen,
jossa kohdeyleisö kyseenalaistaa saamansa
tiedon.
Tällöin kohdeyleisöstä tulee hyvin haavoittuvainen. Esimerkiksi Ukrainan sodan aikana
monet tilannekuvan kannalta kriittiset tiedot
ovat sellaisia, joiden todenperäisyyden arviointiin tarvitaan asiantuntijoita. Tutkatiedot,
ukrainalaishävittäjien käyttöominaisuudet,
BUK-ohjuslavetin ja itse ohjuksen käytettävyys
ja ominaisuudet ja kranaattitulen suunta ovat
kaikki tietoja, joista on helppo esittää valheellisia näkemyksiä. Yleisö ei välttämättä kykene
arvioimaan tietojen uskottavuutta muuten,
kuin sen esittäjän maineen ja luotettavuuden
perusteella.
Strateginen viestintä on lähtökohtaisesti ideologista, mikä aiheuttaa kiusauksen kutsua sitä
propagandaksi. Se perustuu aina yhteiskunnan
tai valtion käsitykseen itsestään. Niistä perusarvoista joihin se tukeutuu ja joita se edistää, ja
siihen ymmärrykseen, joka sillä on oikeasta ja
väärästä tavasta toimia. Kuka, mitä ja miksi ovat
aina ideologisesti esitettyjä ja tulkittuja.
Tämä ideologisuus toteutuu käytännössä siten, että Suomella on yhteiskuntana tiettyjä arvoja ja päämääriä, joita se pyrkii toteuttamaan.
Päämääriin ja tavoitteisiin pääseminen puolestaan vaativat suunnittelua ja strategiaa. Vaihtoehtona ideologisuudelle on ideologiattomuus
– siis tilanne, jossa yhteiskuntana luopuisimme
kaikista päämääristämme ja hyväksyisimme
maailman tilan sellaisena kuin se on. Emme
edes pyrkisi muuttamaan asioita mihinkään
tiettyyn suuntaan – edes omaksi eduksemme.
Saara Jantunen: Propagandalle kompromissi ei riitä
LÄPINÄKYVYYTTÄ JA KOMPROMISSEJA
Yksi tärkeimmistä periaatteellisista eroista strategisen viestinnän ja propagandan välillä on
strategisen viestinnän yhteiskunnallinen merkitys ja tehtävä. Strateginen viestintä on jokaisen valtion ja sen johdon oikeus ja velvollisuus.
Valtion johto on velvollinen huolehtimaan yhteiskunnan etujen ja oikeuksien toteutumisesta.
Kansalaisilla puolestaan on oikeus tietoon, ja valtion johdolla ja virkamiehillä velvollisuus sitä
jakaa. Voidaan siis sanoa, että ilman strategista
viestintää myöskään länsimaiselle yhteiskunnalle tärkeä läpinäkyvyyden periaate ei voi toteutua. Jos sen johto ei viesti, se ei voi myöskään
olla läpinäkyvä.
Strategiseen viestintään liitetään läpinäkyvyyden lisäksi myös muita itseisarvoja, kuten
vuorovaikutus yleisön kanssa sekä kaksisuuntaiseen viestintään oleellisesti kuuluva kyky
vastaanottaa palautetta. Tämä johtuu siitä, että
viestinnän on oltava vuorovaikutteista ollakseen
uskottavaa. Uskottavuutta on vaikea saavuttaa,
mikäli viestijä ei kykene vastaanottamaan palautetta omasta toiminnastaan ja muuttamaan
sitä palautteen perusteella. Jos esimerkkejä
etsitään markkinoinnin maailmasta, niin vuorovaikutteisuudesta kertoo esimerkiksi se, että
yleisön loukkaaviksi tai sopimattomiksi kokemat
mainoskampanjat keskeytetään heti, kun niiden saama palaute muuttuu kielteissävyiseksi.
Viestinnällä harvoin saavutetaan puhtaasti omaa
etua palveleva lopputulos, mutta sitäkin useammin kompromissi.
OIKEASSA VIESTINNÄSSÄ KAIKKI VOITTAVAT
Propagandalle puolestaan kompromissi ei riitä.
Sen tavoitteena on tuottaa haluttu vaikutus, ja
yleisön edun toteutuminen on sen kannalta
yhdentekevää. Vaikka vuorovaikutusta käytettäisiin tavoitteiden saavuttamisen keinona, on
sen motiivina vain omien intressien ajaminen,
ei yleisön oikeuksien, tarpeiden ja toiveiden
huomioiminen. Propagandisti ei ole vastuussa
yleisöstään, ja yleisön etujen ja oikeuksien turvaaminen on hyvin harvoin propagandistin intressien mukaista.
Viestinnän ja propagandan eroa voidaan siis
luonnehtia myös tästä näkökulmasta. Propagan-
dan eri lajit tyypillisesti toteutetaan viestinnän
avulla, mutta vuorovaikutus ei ole propagandassa itse tavoite, vain keino päästä tavoitteeseen. Vaikka sekä viestintä että propaganda
pyrkivät edistämään omaa asiaansa, ei strateginen viestintä pyri päämääriinsä hinnalla millä
hyvänsä.
Kaikki viestintä on omalla tavallaan epäsymmetristä, mutta esimerkiksi PR-teoreetikko James E. Grunig on kuvannut yksi- ja kaksisuuntaisen viestinnän eroja. Propagandaa kuvaa yksisuuntaisen epäsymmetrian malli, jossa yleisö
huomioidaan hyödyn vuoksi. Kaksisuuntainen
epäsymmetria pyrkii puolestaan löytämään
jonkinlaisen symmetrisen ”win-win” -tilanteen
yleisön ja itse viestijän välillä. Kaksisuuntaisuus
johtaakin useammin yhteistyöhön kuin puhtaaseen oman asian ajamiseen.
OMA VIESTINTÄ TERÄVÄKSI
Strateginen viestintä, toisin kuin propaganda,
sallii moniäänisyyden ja niin sanotun ”vapaan
markkinatorin” toteutumisen. Tämä metafora
kuvaa toria, jossa kukin torikauppias tarjoaa ajatuksiaan ja saa ne kaupaksi, jos niille riittää kysyntää. Vapaa markkinatori lakkaa toimimasta,
mikäli jonkun kauppiaan kaupantekoon puututaan. Median sensuuri, mediakentän yksipuolistaminen lainsäädännöllä, toimittajien ja asiantuntijoiden ahdistelu ja häirintä sekä muut vastaavat keinot ovat tyypillisiä propagandaa harjoittaville valtioille. Sen sijaan jokaisella valtiolla
ja yhteiskunnalla on oikeus puhua arvoistaan ja
edistää intressejään, tai jopa dominoida omaa
”markkinatoriaan”. Propagandasta niitä voidaan
syyttää vain, jos ne sortuvat valheellisuuteen
tai moniäänisyyteen puuttuminen. Strategisen
viestinnän periaatteiden mukainen tapa vastata
viestinnän kentän epäsymmetriaan ei siis ole
muiden keskustelijoiden hiljentäminen, vaan
oman viestinnän terävöittäminen. •
Maanpuolustus 111
55
Uutisia
Tiedonhankintalakityöryhmäehdottaa
lainsäädäntöhankkeidenaloittamista
Tiedonhankintalakityöryhmä luovutti turvallisuusviranomaisten tiedonhankinnan lainsäädännön kehittämistä koskevan mietintönsä puolustusministeri Haglundille 14.1.2015. Vuoden 2014
alusta työskennellyt työryhmä ehdottaa mietinnössään lainsäädäntöhankkeiden aloittamista
tiedustelua koskevan säädösperustan luomiseksi.
Työryhmän mietinnössä eri tiedustelukeinot
muodostavat kokonaisuuden, joista keskeisinä
keinoina erottuvat ulkomaan tiedustelu ja tietoliikennetiedustelu. Tiedustelun tarkoituksena
on hankkia tietoa mahdollisista vakavista kansainvälisistä uhista ja tukea päätöksentekoa.
Työryhmän mukaan tiedustelua olisi valvottava
parlamentaarisesti sekä oikeudellisesti. Ulkomaan tiedustelua koskevan lainsäädännön val-
”
mistelussa voitaisiin työryhmän mukaan harkita
vastuun jakamista sisäministeriön ja puolustusministeriön välillä.
Tietoliikennetiedustelun osalta työryhmä ehdottaa tiedustelun suorittamisen keskittämistä
yhdelle viranomaiselle ja sitä koskevan lain säätämistä erillislakina, vaikka se on alana tarpeellinen sisä- ja puolustusministeriölle. Lainsäädäntöhankkeita valmistellessa tulisi työryhmän
mukaan kiinnittää erityistä huomiota perus- ja
ihmisoikeutena turvattuun luottamuksellisen
viestin salaisuuden suojaan sekä elinkeinoelämään kohdistuviin mahdollisiin vaikutuksiin.
Mietintö löytyy puolustusministeriön verkkosivuilta osoitteesta www.defmin.fi/mietinnot.
Satu Huotari
Menestys ei ole lopullista,
epäonnistuminen ei ole
kohtalokasta: rohkeus jatkaa
on se, millä on merkitystä.
56
www.taaleritehdas.fi
Maanpuolustus 111
Winston Churchill
Kirja-arvio
Elisabeth Rehn kertoo oma tarinansa
Johanna Vesikallio: Lillan Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä. Otava 2014 (myös ruotsiksi).
Johanna Vesikallion kirjottaman elämänkerran nimi on osuva. Elisabeth
Rehnin elämä on ollut epätavallinen. Hän oli elänyt suurelle yleisölle tuntemattomana, hieman kunnallispolitiikassa mukana olleena kotiäitinä
Kauniaisissa, kun hän ”naisena oikealta” yllätti puoleensa johtoeliitin ja
valittiin eduskuntaan 43-vuotiaana.
Sen jälkeisellä uskomattomalla
uralla – johon sisältyy pitkäaikainen
kansanedustajuus, ensimmäinen
naispuolustusministeriys, EU-parlamentin jäsenyys, ja vielä normaalieläkeiän jälkeinen uhrautuva ura
kansainvälisenä rauhanrakentajana
– Rehn on joka käänteessä saanut
taistella epäilijöitä ja vähättelijöitä
vastaan lunastaakseen paikkaansa.
Tämä, Rehnin taistelu tullakseen otetuksi vakavasti ja saada menestyä, onkin kirjan punainen lanka.
Vesikallio on tehnyt huolellisen
taustatyön. Laajan lähdeaineiston ja
Rehnin haastattelujen lisäksi hän on
syvähaastatellut nelisenkymmentä
Rehnin entistä kollegaa, ystävää,
perheenjäsentä ja muuten hänen
uraansa seuranneita. Kirjan juoni
hakee, ja saa, vahvaa tukea suorista
lainauksista haastatteluista.
Elisabeth Rehn kuvataan hurmaavaksi. Kaikki me Lillania tuntevat yhtynemme tähän. Hän on myös onnistunut hurmaamaan elämänkertaajansa,
kriittisen STT-journalistin Johanna
Vesikallion. Vesikallio kertoo Lillanin
tarinan ajoittain ihaillen. Uran ja elämän ongelmakohtia ja Elisabethiin
kohdistettua kritiikkiä ei ole kuitenkaan yritetty piilottaa. Päinvastoin.
Oman perheen arviot äidistään ja
isoäidistään ovat yllättävän purevia.
Oman puolueen entisten johtohahmojen kielteisille arvioille annetaan
paljon tilaa. Heidän ajoittain ylimielinen sävy antaa kuitenkin pikemmin
uskottavuutta Rehnin ja Vesikallion
narratiiville kuin heidän omalle kritiikille.
Rehnin ajasta maamme ensimmäisenä naispuolustusministerinä ja jopa
maailman ensimmäisenä, laskentatavasta riippuen, kerrotaan monta
mielenkiintoista tarinaa. Rehnin nimityksestä oletetuksi pätkäministeriksi vuonna 1990 yhdeksäksi kuukaudeksi ennen eduskuntavaaleja 1991,
ja nimityksen saamasta valtavasta
julkisesta keskustelusta on kerrottu
monta kertaa aikaisemmin. Sen sijaan
kertomus hänen ministerikautensa
alkuvaiheen määrätietoisesta paneutumisesta uuteen vastuualueeseensa
ei ole ehkä yhtä tunnettu. Hän joutui
vähitellen voittamaan luottamuksen.
Kertomus on menestystarina, mutta
siinä ei piiloteta Lillanille noloja tapahtumiakaan, kuten hän ei eräällä
illallisella erottanut haulia hylsystä
sorsa-annoksessaan.
Rehnin ihmisläheinen spontaanisuus paljastuu tarinassa, jossa hän
saatuaan murhauhkauksen kävi itse
tapaamassa mielisairaalassa tutkittavana olevaa uhkaajansa. Keskustelun
jälkeen tämä maanpuolustushenkinen mies totesi, ettei enää ollut tarve
tappaa ministeriä. Rehn kertoi adjutantilleen, että oli hän oli tarjonnut
uhkaajalleen mahdollisuuden jatkaa
keskustelua ministeriössä. Adjutantin
mielestä ”ministeri se pitäisi teljetä
mielisairaalaan”. Rehnin puolustusministeriuran
huippusaavutus oli päätös Hornethävittäjien hankinnasta. Suomen
suurin asekauppa saa kirjassa ansaitsemansa tilan. Rehnin osuus päätöksen läpiajamisesta syvän laman alussa
saa puolustushallinnon ja muiden
haastateltujen varauksettoman tunnustuksen. Mutta myös tapaukset,
joissa Rehn joutui napit vastakkain
sotilasjohdon kanssa, käydään läpi,
kuten Rehnin yritys avata ministeriön
kansliapäällikön paikkaa myös siviilille. Myös taustaa Rehnin välirikosta
presidentti Mauno Koiviston kanssa
Balkanin pakolaisista valotetaan. On
mielenkiintoista, että Rehn sittemmin uhrasi vuosikausia yrityksissään
auttaa juuri samoja ihmisiä, joista
kiistassa presidentin kanssa oli kyse.
Kirjan viimeistely jäi ilmeisesti hieman kiireelliseksi. Vesikallion huolellisesta taustatyöstä huolimatta kirjaan
on lipsahtanut yllättäviä pikkuvirheitä
yksityiskohdissa. Mutta ne eivät vaikuta suuren juoneen eivätkä vähennä
kirjan arvoa, vaan antavat päinvastoin besserwisserille ilon saada löytää
niitä.
Kirjassa kerrotaan mielenkiintoisella, luettavalla ja asiantuntevalla,
mutta myös kriittisellä tavalla kiehtova tarina kiehtovasta ihmisestä. Max Arhippainen
Maanpuolustus 111
57
NÄE METSÄ UUDESSA VALOSSA
Puun merkitys maailmassa kasvaa jatkuvasti. Metsä Group valmistaa
maailman parhaasta uusiutuvasta raaka-aineesta, pohjoisesta
puusta, kierrätettäviä tuotteita vastuullisesti ja tehokkaasti.
Katso miten Metsä hyödyntää metsän mahdollisuudet.
tree.metsagroup.fi
58
Maanpuolustus 111
Kirja-arvio
Ihmisiä Tali-Ihantalan ratkaisutaistelussa
Mika Kulju: Kohtalona Tali-Ihantala – Ihmisiä Suomen ratkaisutaistelussa, Gummerus, 2014, 247 s.
Viime kesänä tuli kuluneeksi 70
vuotta Suomen kohtaloon keskeisesti
vaikuttaneista torjuntataisteluista kesällä 1944. Vaikka aihetta on tutkittu
ammattilaisvoimin perusteellisesti
menneinä vuosikymmeninä, sen
tiimoilta julkaistaan edelleen uutta
mielenkiintoista kirjallisuutta. Mika Kuilu (s. 1969) kuuluu tämän
alan tuotteliaimpiin tietokirjailijoihin.
Hänen teostaan Kohtalona Tali-Ihantala – Ihmisiä Suomen ratkaisutaistelussa voidaan lämpimästi suositella.
Kirjan jäsentely on näppärä. TalinIhantalan taistelun aktiivisin vaihe,
jolloin Puna-armeija yritti tosissaan
läpimurtoa, katsotaan kestäneen 13
vuorokautta (25.6.–7.7.1944). Kirjassa
on jokaisen päivän kohdalla sivun
mittainen tilannekatsaus ja tietylle
henkilölle omistettu luku. Henkilögallerian kokoaminen on tekijän
mielivaltainen valinta, mutta Kulju
on onnistunut siinähyvin. Joukossa
on tunnettuja ja vähemmän tunnettuja suomalaisia sotilaita, kuten
Suomen pelastajaksi mainittu ken-
raaliluutnantti Lennart Oesch ja Ihantalan taistelun tulisieluinen johtaja
kenraalimajuri Einar Vihma. Kirjassa
tuodaan esiin myös Laguksen joukoissa palvellut panssarikersantti sekä
Vihman joukoissa kunnostautuneita
tykistön tulenjohtajia ja panssarintorjuntamiehiä. Radiotiedustelun nokkahahmo everstiluutnantti Reino Hallamaa on myös saanut oman lukunsa.
Kulju kirjoittaa asiallisen toteavasti,
mutta usein myös empaattisesti.
Varsin koskettavat ovat erityisesti
sotamies Eino Henttua ja lotta Kirsti
Haavistoa käsittelevät kertomukset.
Sodan järkyttämä Henttu oli henkisesti niin uupunut, ettei enää jaksanut tai halunnut taistella, vaan karkasi
toistuvasti ja tuli lopulta omien teloittamaksi. Viranomaisten kylmäkiskoisuus hänen tuskastuneita vanhempiaan kohtaan tuntuu nykymittapuulla
järkyttävältä ja nöyryyttävältä.
Haavisto puolestaan palveli Laguksen Panssaridivisioonan Kenttäsairaala 2:ssa. Siellä ja muissa kenttäsairaaloissa vallinneita oloja on harvemmin kuvattu, mutta siellä jos missään
nähtiin minkä hinnan Suomi sai itsenäisyyden säilyttämisestä maksaa. Jos
etulinjan miehet joutuivat venymään
inhimillisen kestokyvyn rajoille, niin
samaa voidaan sanoa myös lääkintäja sairaalahenkilöstöstä.
Kirjassa esitellään myös ulkomaalaisia, kuten Puna-armeijan joukkoja
Suomen suunnalla komentanutta
marsalkka Govorovia ja saksalaisten
everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyta,
maineikkaan lento-osaston päällikköä. On ilahduttavaa, että Kulju myös
mainitsee urheasti taistelleen pienen
vapaaehtoisista ruotsalaisista muodostetun komppanian. Eversti Vilho
Tervasmäki, joka näki ruotsalaiset läheltä, hämmästeli näiden aseveljien
asennetta. He kun eivät osoittaneet
mitään pelkoa vihollista kohtaan,
mutta joita suomalainen kesäsade
näytti häiritsevän sitäkin enemmän.
Tali-Ihantalan taistelua Kulju pitää
Suomen ratkaisutaisteluna. Oikeasti
käytiin useita ratkaisutaisteluja. Jo juhannuksena oli Suomen puolustus
veitsen terällä erityisesti Tienhaarassa. ”Tuntui siltä kuin olisi päästävä
yli vesistön hinnalla millä hyvänsä”,
kenraali Oesch kirjoitti. ”Oli tärkeää,
että VKT-asema Kivisillansalmella
kesti, sillä murtuminen olisi tiennyt
taistelujen siirtymistä arveluttavan
kauas Karjalan kannaksen ulkopuolelle”. Joukkojen siirrot Itä-Karjalasta
olivat tuolloin pahasti kesken. Ilman
Tienhaaran torjuntavoittoa TaliIhantalaa ei olisi syntynyt. Hiljattain
tammikuun alussa edesmenneelle
alikersantti Allan Finholmille olisi
siten hyvin voinut omistaa oman
lukunsa. Hänen roolinsa nousi aivan
keskeiseksi, kun sillanpääasemaan
Tienhaaran niemenkärkeen päässyt
viholliskomppania tuhottiin vastaiskussa aamupäivällä 23.6.1944. Tällöin noin kahden joukkueen verran
vihollissotilaita kaatui yksinomaan
Finholmin konepistoolitulessa.
Kuljun kirja on kirjoitettu veteraaneja kunnioittaen, ja ne jotka
ovat väheksyneet torjuntavoiton
merkitystä, saavat perusteellisen tukistuksen.
Stefan Forss
Maanpuolustus 111
59
Maanpuolustuskurssit
Työryhmässä oli kattavasti edustettu maanpuolustuskurssien osallistujarakenne: eduskunta (Elina Lepomäki,
kansanedustaja), yliopisto (Pertti Panula, Helsingin yliopisto), järjestöt ja liitot (Mika Mäkilä, Linja-autoliitto),
teollisuus ja yritykset (Kristian Pullola, Nokia), puolustusvoimat (Vesa Nissinen, Pääesikunta) ja tiedotusvälineet
(Kaj Färm, Yle).
Kylmän sodan varjossa
MPK 211 alkoi kohtalokkaasti, sillä
jo avajaisissa lausuttiin legendaarinen sananparsi, jota media toisteli
koko loppuvuoden. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti avajaispuheen, jossa hän muistutti opettavaisesta venäläisestä sananlaskusta:
“Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni.”
“Tätä epäilemättä kokemukseen
perustuvaa huushollinpito-oppia
kannattaa kuunnella. On pidettävä
huolta asioistaan, pidettävä kiinni.
Ellei pidä, voi alkaa tapahtua. Tämä
koskee kaikkea, turvallisuudesta talouteen”, Niinistö jatkoi.
Vielä lopuksi hän muistutti: “Sotilaallinen maanpuolustus ei saa olla
huonosti kiinni.” 60
Maanpuolustus 111
Ensimmäisenä kurssipäivänä heitettiin tittelit nurkkaan. Eipä niille
käyttöä ollutkaan, kun kurssin soveltava harjoitus toi meistä jokaiselle uuden työtehtävän, aseman ja
haasteet. Isänmaamme ja ympäröivän maailman visaisia ongelmia ratkaistessamme parahti muuan kurssilainen: “Alan vähitellen tuntea
empatiaa poliitikkoja kohtaan.” Jos jotakuta aiempaa kurssia oli
mainittu hiljaiseksi, ei meitä päässyt samasta asiasta syyttämään. Kysymyksiä luentojen jälkeen oli aina
enemmän kuin aikaa niiden vastaamiseen. Moni asia muuttui kurssiviikoilla.
Aloimme mitata aikaa kurssinjohtajan tavoin. Eversti Välivehmaan mit-
Maanpuolustuskurssit
tayksikkönä oli Marianne-karkki. Me
armeijaa käymättömät naisetkin solahdimme kuin huomaamattamme
tarkoin suunniteltuihin ja toteutettuihin päivärytmeihin. Kurssin lopulla huomasimme olevamme laitostuneita ja päivittelimme hiukan
haikeina, miten lainkaan sopeutuisimme takaisin siviilielämäämme. Ylen toimittaja seurasi vierailuamme Upinniemessä, kun tutustuimme meripuolustukseen ja Suomenlahden meripuolustusalueeseen. Meistä tehtiin reportaasi AStudioon. Se tuli ulos kurssimme
puolivälin juhlailtana, keskiviikkona
19. marraskuuta. Tähän asti olimme
olleet vain oman elämämme sankareita, nyt olimme A-Studion mukaan kansakunnan eliittiä. Tutustumisen, ryhmäytymisen ja
verkottumisen helppous yllätti monen kurssilaisen. Vastaanotettavan
tiedon laajuus oli sekin lievä yllätys.
Kun kurssi loppui, olivat presidentin avajaispuheen sanat muuttuneet todeksi: “Kurssin tehtävänä on
antaa teille laaja-alainen kuva siitä,
miten Suomi turvallisuuttaan hoitaa niin normaalioloissa kuin poikkeusaikanakin. Kurssin pääviesti on
se, että vastuu turvallisuudesta koskee meitä kaikkia – niin viranomaisia, yrityksiä kuin järjestöjäkin, sinua
ja minua.” Olimme vuoden 2014 neljäs eli
viimeinen maanpuolustuskurssi. Me
muistamme oman kurssimme läpi
loppuelämämme. Mutta tähän dramaattiseen vuoteen 2014 mahtuu
myös monta ikävää muistoa. Venäjä
vei Krimin, Ukraina syöksyi sotaan,
lentokoneita katosi ja pommitettiin
maahan. Suomen talous ei lähtenyt
nousuun. Ensimmäisen maailmansodan alkamisesta tuli 100 vuotta,
viimeisimmän Suomen sodan loppumisesta 70 vuotta. Kurssimme ai-
kana hiljennyimme kunnioittamaan
sotaveteraaneja ja talvisodan alkamisen 75-vuotismuistopäivää. 34 miestä ja 10 naista, suurimmalta osaltaan toisilleen ennestään vieraita. Heitettynä samaan tilaan neljän viikon ajaksi. Kahtatoista
kurssipäivää maneesissa maustoivat lukuisat mielenkiintoiset vierailut. Kolmen vuorokauden internaattijakson vietimme Karjalan Prikaatin
hellässä huomassa Vekaranjärvellä.
Tämä kaikki oli melkoinen ihmiskoe,
josta me selvisimme suurenmoisen yhteisen kokemuksen rikastuttamina. Maanpuolustuskurssiyhdistyksen puheenjohtaja Kari Jordan
muistutti kurssin päätösjuhlassa
Santahaminassa ajanlaskun peruuttamattomasta muuttumisesta: “On
elämä ennen maanpuolustuskurssia, on elämä maanpuolustuskurssin jälkeen.” Kristiina Kunnas
Internaattijakso Karjalan Prikaatissa Vekaranjärvellä sisälsi ankaran määrän työskentelyä, urheilua ja
hauskanpitoa. Ampumaharjoituksen seuraaminen veti kuitenkin ilmeet vakaviksi.
Maanpuolustus 111
61
Maanpuolustuskurssit
Puolustusvoimain
komentajan puhe
valtakunnallisen
Maanpuolustuskurssin avajaisissa
19.1.2015
Herra ministeri,
Arvoisat Maanpuolustuskurssin
osanottajat,
Hyvät naiset ja herrat
62
Maanpuolustus 111
Herr Minister,
Ärade deltagare i försvarskursen,
Mina damer och herrar,
tua, on valmistauduttava ja harjoiteltava. Kriisitilanteessa erityisesti
viranomaisyhteistyön ja ylimmän
johdon päätöksenteon on toimittava. Nämä tavoitteet ovat myös
tänään avattavan 212. Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin ohjelman ytimessä.
Puolustusvoimat on nyt uudessa
asennossa. Aivan kaikki ei ole kuitenkaan muuttunut, on asioita
jotka ovat ja pysyvät. Valtakunnallinen maanpuolustuskurssi on instituutio, joka on lunastanut paikkansa niin puolustusvoimissa kuin
koko yhteiskunnassa vaikuttavuudellaan. Suomessa on ymmärretty jo kauan sitten, että yhteiskunnan turvallisuudesta huolehtiminen on yhteinen tehtävä. Mikäli
tässä tehtävässä halutaan onnis-
Hyvät kuulijat,
Puolustusvoimien johtamista
voidaan tarkastella monella eri tasolla ja monesta eri suunnasta. Käsittelen tässä puheeni alkuosassa
johtamisen näkökulmasta puolustusvoimien uudistettuja toimintamalleja ja lähitulevaisuuden haasteita. Puheeni toinen osa käsittelee
yhteispohjoismaista näkökulmaa
muuttuneeseen toimintaympäristöön ja tuleviin haasteisiimme.
Toimintaympäristölähtöinen val-
Maanpuolustuskurssit
miutemme perustuu siihen, että
päätöksenteon tukena kaikilla tasoilla on tarkoituksenmukainen tilannekuva maalta, mereltä ja ilmasta. Operaatiokeskusten toimintaa on keskitetty ja tehostettu. Tilannekuvayhteistyö ylittää tänään
myös viranomais- ja valtakunnanrajat, sillä tietoa vaihdetaan systemaattisesti sekä viranomaisten että
useiden kumppanimaiden kanssa.
Vuodenvaihteessa maavoimien
johtamistasoja vähennettiin yhdellä, kun sotilasläänit lakkautettiin.
Niiden päätehtävänä on ollut asevelvollisuusasioiden hoitaminen ja
yhteydenpito reserviin. Nämä tehtävät ovat siirtyneet perustetuille
12:lle aluetoimistoille, jotka on liitetty maavoimien joukko-osastojen kokoonpanoihin. Itsenäisten
joukko-osastojen määrä lakkautusten ja yhdistämisten jälkeen puolittui Maavoimissa ja väheni selvästi
myös Meri- ja Ilmavoimissa.
Puolustusvoimien johtamis- ja
toimintatapoja on uudistettu. Yhtenä esimerkkinä voin mainita ne
muutokset, joita on tehty strategisen johtamisen ja pitkän aikavälin
suunnittelun selkiyttämiseksi. Tällä
hetkellä strateginen suunnittelu on
kiinnitetty prosessiin, jonka nimi on
tavoitetila 2030. Kaikki kehittämisja hankeohjelmat integroituvat tähän tavoitetilaan. Suunnittelua johdetaan prosessiohjausmallin mukaisesti.
Puolustusvoimien logistiikan toimintamalli on mittaluokaltaan merkittävin toiminnallinen muutos
tässä uudistuksessa. Lähtökohtana
on ollut tarve parantaa kustannustehokkuutta, kumppanuuksia, huollon toimivuutta, materiaalin hallinnan elinkaarta ja myös palvelutoimintaa. Sekä organisaatio että toimintamalli uudistettiin. Maa-, Merija Ilmavoimien materiaalilaitokset
yhdistettiin muodostaen Puolustusvoimien logistiikkalaitos.
Logistiikkalaitos tekee keskitetysti sen, mikä aiemmin toimi hajal-
laan. Materiaalihallinto, hankinnat,
terveydenhuolto, ympäristöasiat ja
tilahallinta sujuvat jatkossa yhtenäisellä tavalla. Kytkeytyminen kansalliseen ja kansainväliseen logistiikkaverkostoon tapahtuu nyt johdonmukaisella tavalla. Sama yhtenäisyyden periaate koskee puolustusvoimien sisäisiä palveluita. Hallintoyksikkömme saavat tästä eteenpäin puolustusvoimien palvelukeskukselta keskitetysti ja yhden luukun periaatteella ammattimaista
henkilöstö-, talous-, matka-, tiedonhallinta-, kuva- ja oppimisympäristöpalvelua.
Vielä 2000-luvulle tultaessa Puolustusvoimat pyrki olemaan omavarainen ja tuottamaan itse palvelunsa. Tästä eteenpäin asteittain kehittynyt kumppanuustoiminta on
muuttanut merkittävästi toimintatapojamme, koska tiettyjen palvelujen omatuotannosta on kokonaan
luovuttu. Asialla on myös laajempi,
kokonaismaanpuolustukseen liittyvä viitekehyksensä. Kumppanuudet auttavat Puolustusvoimia
keskittymään omaan ydintoimintaansa. Samalla strategiset kumppanit sitoutetaan vahvasti myös
poikkeusoloihin varautumiseen. Yhteistyö ja verkottuminen kehittävät koko yhteiskunnan kriisinkestävyyttä.
Kumppanuustoiminnan kehittymistä on seurattu, ja monia hyviä oppeja on viimeisen kymmenen
vuoden aikana saatu. Tilaaja-tuottaja -mallin toimivuus, aito kustannustietoisuus, sopimusosaaminen
ja yhteinen asioiden kehittäminen
asiakassuhteessa ovat tällä listalla.
Henkilöstön aseman turvaamiseen
on kiinnitetty erityistä huomiota
muutostilanteissa. Ajantasaisen ja
ennakoivan riskienhallinnan merkitys on kumppanuusaloilla kasvanut,
esimerkiksi toimitusriippuvuuden
näkökulmasta. Puolustusvoimat on
myös joutunut alusta alkaen opettelemaan, kuinka olla hyvä asiakas.
Ärade åhörare,
I Sälen i Sverige arrangerades
förra veckan en säkerhets- och försvarskonferens kallad Rikskonferensen. Evenemanget arrangeras årligen av organisationen Folk
och Försvar, och traditionen inleddes redan år 1946. I Evenemanget
har tidigare deltagit främst svenska
myndigheter och organisationer. I
år hade arrangörerna lyckats samla
flera nordiska personer som uppträdde, och även publiken var rekordstor. Evenemanget sändes delvis direkt i radio och TV i Sveriges
viktigaste media. Från Finland var
bland annat utrikesminister Erkki
Tuomioja och försvarsminister Carl
Haglund med medarbetare på
plats. Även försvarsmaktens högsta
ledning från Danmark, Norge, Sverige och Finland sågs tillsammans
på arenan, i samma paneldiskussion. De nordiska försvarscheferna
har i stor utsträckning samma slags
bekymmer, men dock finns det
även klara skillnader.
Tanskan puolustusvoimien komentaja, kenraali Peter Bartram,
katselee tilannetta NATO-maan
perspektiivistä. Näkökulmana ei ole
Tanskan maaperän välitön puolustaminen. Hänen tilannekartassaan
nähtiin koko pohjoinen pallonpuolisko eli NATO:n koillinen puolustussuunta ja pohjoisnapa ympäristöineen. Osana NATO:a Tanska on reagoinut Venäjän toimiin hyvin konkreettisinkin tavoin, perustamalla
muun muassa 1 000 miehen vahvuisen valmiusjoukon harjoittelemaan Baltiassa ja lisäämällä F-16
lentokalustonsa käyttöä Baltian ilmavalvontaan.
Tanskassa kyberturvallisuuteen
panostetaan paljon. Pelkästään kyberhyökkäyskyvyn rakentamiseen
on päätetty käyttää 465 miljoonaa
Tanskan kruunua. Yhdessä Saksan
ja Puolan kanssa Tanska tulee johtamaan Puolan Stettiniin perustetusta esikunnastaan NATO:n operatiivista suunnittelua ja harjoittelua
Maanpuolustus 111
63
Maanpuolustuskurssit
koillisella suunnalla. Kolmas iso kysymys Tanskalle on arktisen alueen
kehitys.
Norjaa seminaarissa edusti heidän pääesikuntansa päällikkö, kenraaliluutnantti Erik Gustavson. Norjan huomio keskittyy vahvasti Barentsin merelle ja pohjoiseen suuntaan. Rajat ylittävä viranomaisyhteistyö myös Venäjän kanssa on
toiminut tähän saakka kohtuullisen hyvin. Venäjän intressit arktisen
alueen suuntaan on pantu Norjassa
merkille, samoin kuin sotilaallisen
voiman lisääminen ja päivittäminen
Kuolassa ja sen itäpuolella. Alakurtin moottoroidun jalkaväkiprikaatin
ylösajo Sallan itäpuolella vaikuttaa
myös Norjassa.
Barentsinmerellä venäläisjoukkojen kalusto on uudempaa ja harjoitusten laatu on parantunut. Jännittyneessä tilanteessa kenraali Gustavson korosti kuitenkin sitä, että
auki oleva yhteys osapuolien välillä
on tärkeä, jotta väärinymmärryksiltä
nopeissa tilanteissa vältytään. Norjan puolustusvoimien kehittämistä
koskeva laaja selvitys tulee valmistumaan lokakuussa 2015.
Ruotsin puolustusvoimien komentaja, kenraali Sverker Göranson piti seminaarissa erillisen alustuksen oman puolustusministerinsä
Peter Hultqvistin jälkeen. Paneelissa
kenraali Göranson korosti muuttuneen turvallisuustilanteen jatkuvan pitkään. Suoraa sotilaallista uhkaa ei ole, mutta jännite ja sen lieveilmiöt tulevat näkymään. Hybridisodankäynnin merkitys ja huomioiminen on lähtökohtana niin kansallisen puolustuksen kuin kansainvälisen yhteistoiminnankin kehittämiselle.
Komentaja Göransonin mukaan
talous ei saa olla esteenä sille, että
Ruotsin operatiivinen puolustuskyky ja valmius nostetaan tilanteen
vaatimalle tasolle. Pohjoismainen
yhteistyö, kahdenvälinen RuotsiSuomi yhteistyö ja NATO:n Enhanced Opportunities -ohjelman mah-
64
Maanpuolustus 111
dollisuudet ovat keskeisiä Ruotsin
puolustukselle.
Ruotsi valmistelee parhaillaan
laajaa puolustusselvitystä, jonka on
määrä valmistua huhtikuun loppuun mennessä. Puolustusvoimien
tehtävien tärkeysjärjestystä mietitään ja osittaista asevelvollisuuden palauttamista harkitaan yhtenä
vaihtoehtona, kuten puolustusministeri Hultqvist omassa esityksessään toi esiin.
Pohdittuani seminaarin antia
olen tullut siihen tulokseen, että tilannekuvamme eri pohjoismaissa
on hyvin samanlainen. Luonnollisista syistä kiinnitämme ehkä huomiota hiukan eri yksityiskohtiin,
mutta kokonaisuutena näemme
muuttuneen turvallisuusympäristömme samoin. Myös paikalla ollut
poliittinen johto tuntuu pääosin jakavan nämä johtopäätökset.
Kolmen kuukauden kuluttua
Suomessa pidetään eduskuntavaalit. Vaalien jälkeisen hallitusohjelman merkitys on luonnollisesti
suuri puolustusvoimille. Puolustuspolitiikasta maassamme vallitsee
suhteellisen laaja yhteisymmärrys,
mutta vallitsevassa taloudellisessa
tilanteessa kysymys puolustusvoimien lähiajan rahoituksesta on keskeinen. Olemme tehneet toimintakuluihimme vaaditut säästöt, mutta
materiaalin osalta tilanne on haasteellinen.
Erityisesti maavoimien vanhenevan johtamisvälineistön ja panssarintorjunta-aseistuksen sekä muun
materiaalin korvaaminen uudella
edellyttää lähitulevaisuudessa puolustusbudjettimme materiaalirahoituksen palauttamista, jota lokakuussa 2014 selvityksensä luovuttanut parlamentaarinen selvitysryhmä toki esittikin. Ensi vuosikymmenellä vastaamme tulee ensin
merivoimien kovimman kärjen eli
taistelualusten uusiminen. Tämän
jälkeen päättyy nykyisen Hornet-kalustomme elinkaari. Esiselvitystyöt
on käynnistetty, jotta näitä mitta-
luokaltaan suuria hankkeita voidaan
realistisesti arvioida. Kumpaankin
kokonaisuuteen tarvitaan aikanaan
erillisrahoitus 2020-luvulla.
Meillä on puolustuspolitiikassamme, nykyisessäkin tilanteessa,
monia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Yksi tosiasia, maantieteen
lisäksi, on kuitenkin hyvä pitää mielessä. Suomen puolustuksesta vastaa aina Suomi itse. Kun olemme
tehneet kaiken voitavamme oman
uskottavan puolustuksemme eteen,
voimme varmasti tukea ja täydentää sitä monin tavoin. Mutta ytimestä vastaamme itse, nyt ja tulevaisuudessa.
Arvoisat maanpuolustuskurssin
osanottajat,
Tiedän että seuraavat kolme
ja puoli viikkoa tulevat olemaan
teille unohtumaton kokemus, taustastanne riippumatta. Tähän on
syynsä. Sen kokemuksen ja motivaation mikä tässä lyhyessä ajassa
syntyy, pitää kantaa teitä yksilönä ja
kurssina hamaan tulevaisuuteen. Kipinä ei saa sammua. Toivotan teille
erinomaista aikaa kokonaisturvallisuutemme ydinkysymysten parissa!
Maanpuolustuskurssit
Puolustusministeri
Carl Haglundin
tervehdys
212. Maanpuolustuskurssin avajaisissa
Hyvät maanpuolustuskurssille kutsutut, kummikurssilaiset, herra
Puolustusvoimain komentaja, hyvät naiset ja herrat, bästa kursdeltagare, mina damer och herrar!
Kuka meistä olisi pari vuotta sitten
uskonut, että Euroopassa soditaan
vuonna 2014? Ei kovinkaan moni.
Vaikka konflikteja on jatkuvasti
esiintynyt eri puolilla maailmaa, on
Eurooppa sotilaallisten uhkakuvien
osalta tuntunut suhteellisen turvalliselta alueelta. Kylmän sodan päättymisen jälkeen monet Länsi-Euroopan maat ovatkin leikanneet
puolustusmenojaan ja supistaneet
kansalliseen puolustukseen tarkoitettuja kykyjään. Fokus on ollut Euroopan ulkopuolella toteutetussa
kriisinhallinnassa.
Onneksi me Suomessa olemme
kulkeneet valtavirtaa vastaan.
Meillä puolustussuunnittelun lähtökohtana on koko ajan ollut oma
kansallinen puolustus.
Hyvät kuulijat,
Ukrainan konfliktin seurauksena
idän ja lännen väliset jännitteet
ovat lisääntyneet ja sotilaallinen aktiviteetti myös meidän lähialueellamme on kasvanut.
Itäisiä jäsenmaitaan tukeakseen
NATO on lisännyt läsnäoloaan Baltiassa muun muassa vahventamalla
Baltian maiden ilmavalvonnasta
vastaavaa hävittäjäosastoa sekä lisäämällä harjoitustoimintaansa.
Vastaavasti Venäjän harjoitus- ja
lentotoiminta lähialueillamme on
ollut selvästi aktiivisempaa kuin aikaisempina vuosina.
Muuttunut tilanne ei sinällään
muodosta meille välitöntä uhkaa,
mutta korostaa tilanteen seurannan ja aluevalvonnan merkitystä.
Bästa åhörare,
Den europeiska säkerhetspolitiska omgivningen är i kraftig förändring. Dessa ändringar och vår
geostrategiska ställning är viktiga
faktorer när vi bedömer vad som
krävs av vårt försvar. Förändringen
Maanpuolustus 111
65
Maanpuolustuskurssit
är särskilt stark i våra närområden.
Rysslands militära aktivitet har ökat,
de baltiska länderna satsar finansiellt mera på försvaret än tidigare
och Nato har förskjutit sin tyngdpunkt till vårt grannskap. Man kan
inte undgå att märka att spänningen i Östersjöområdet har ökat.
Krisen i Ukraina har fått oss att
debattera naturen av krigsföring
och användning av beväpnade styrkor i modern tid. Den har också visat oss att även ett enstaka land kan
bli utsatt för en intervention utan
en bredare europeisk militär konflikt.
För närvarande riktar sig inget
omedelbart militärt hot mot oss,
men också snabba förändringar är
möjliga. Vårt läge som grannland
både till en regional stormakt och
en militärallians måste alltid beaktas när slutsatser dras om hur vårt
försvar ska dimensioneras och utvecklas.
Arvoisat kuulijat,
Kuten kaikki tiedämme; lähivuosina valtion talous on mittavien
haasteiden edessä. Puolustushallinnossa näihin haasteisiin on vastattu
jo parin vuoden ajan toteuttamalla
puolustusvoimauudistus, jossa tehdyillä rakenteellisilla muutoksilla arvioidaan saavutettavan noin 130
miljoonan euron vuotuiset säästöt
ensi vuodesta alkaen.
Toisin kuin useat muut julkishallinnon uudistamishankkeet, puolustusvoimauudistus on alusta alkaen
edennyt suunnitelman mukaisesti
ja viimeisetkin organisaatiomuutokset tehtiin aikataulun mukaan
viime vuoden vaihteessa. Tästä haluan osoittaa parhaimmat kiitokseni
puolustusvoimien koko henkilökunnalle, joka on tehnyt hyvää työtä
uudistuksen eteenpäin viemiseksi.
Valtion taloudelle uudistuksen tuottamat säästöt ovat luonnollisesti eduksi. Sitäkin tärkeämpää on kuitenkin se, että uudistuksen myötä meillä säilyy edellytyk-
66
Maanpuolustus 111
set koko maan puolustamiseksi tarvittavan itsenäisen puolustuskyvyn
ylläpitoon.
Uudistuksen jäljiltä puolustusvoimamme ovat hyvässä kunnossa
ja tilapäisesti laskettu toiminnan
taso esimerkiksi kertausharjoitusten osalta saadaan tämän vuoden
aikana palautettua uudistusta edeltäneelle tasolle. Materiaalisen valmiuden ylläpito vaatii lähivuosina
kuitenkin selvää lisäpanostusta,
joka on pakko tehdä.
Ilman materiaalimäärärahoihin
tehtävää tasokorotusta puolustuskykymme rapautuu nykyisin käytössä olevan materiaalin poistuessa vanhentuneena käytöstä. Tähän johtopäätökseen tuli myös
asettamani parlamentaarinen selvitysryhmä viime syksynä ja sen takana on myös nykyisen eduskunnan suuri enemmistö.
Hyvät kuulijat,
Yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisesti meillä Suomessa
käytössä on kokonaisturvallisuuteen pohjautuva varautumismalli,
joka vastaa hyvin viime aikoina turvallisuusympäristössämme tapahtunutta kehitystä. Aikaisemmat jaottelut sisäisiin ja ulkoisiin tai siviilija sotilasuhkiin eivät enää kaikilta
osiltaan päde.
Tänä päivänä voimapolitiikkaa harjoitetaan yhä moninaisimmin keinoin ja toimenpiteistä vastuussa olevat valtiot, organisaatiot
tai ryhmittymät ovat usein myös vaikeasti yksilöitävissä. Puhutaan niin
sanotusta hybridisodankäynnistä.
Aseellisen voimankäytön lisäksi käytössä ovat taloudelliset ja diplomatian piiriin kuuluvat keinot sekä informaatio-operaatiot ja tietoverkkojen avulla toteutettavat hyökkäykset.
Sotilaallista voimaa käytetään peiteja erikoisoperaatioihin sekä painostukseen osana informaatiovaikuttamista. Aseellisen voiman laajamittaiseen käyttöön turvaudutaan vasta
kriisin myöhäisessä vaiheessa.
Puolustusvoimille ja myös muille
turvallisuusviranomaisille nykyinen kehitys on osin haasteellinen.
Sodan ja rauhan välisen rajan hämärtyminen vaikeuttaa ennakkovaroituksen saamista ja lyhentää
näin puolustusvalmisteluihin käytettävissä olevaa aikaa. Ennakkovaroituksen saaminen on entistä vaikeampaa myös hyökkäysvalmisteluihin liittyvän tiedon ja hyökkäyksellisten keinojen siirtyessä enenevässä määrin digitalisoituihin tietoverkkoihin.
Hyvät kuulijat,
Runsas vuosi sitten asetin laajaalaisen työryhmän kehittämään
lainsäädäntöä, jotta kansallinen turvallisuus kyettäisiin varmistamaan
myös silloin kun meihin kohdistuu
vakavia uhkia tietoverkkojen kautta.
Tällöin kyse ei ole tavanomaisista
haittaohjelmista, joita vastaan voidaan suojautua tietoturvaa parantavin teknisin ratkaisuin eikä yksittäisiä yrityksiä, virastoja tai laitoksia
vastaan suunnatuista palvelunestohyökkäyksistä.
Viimeisin esimerkkihän tällaisesta
nähtiin vuoden alussa kun suomalaiset pankit joutuivat palvelunestohyökkäysten kohteeksi. Tilapäinen
verkkopankin toimimattomuus ja
käteisnostojen mahdottomuus ovat
toki kiusallisia ja haitallisia ilmiöitä,
mutta vain laajamittaisina ja pitkäkestoisina ne muodostavat todellisen uhkan yhteiskunnan toimintakyvylle.
Kansallisen turvallisuuden kannalta vakavampia uhkia ovat valtiojohtoon ja sotilaalliseen puolustuskykyymme tai muuhun kansalliseen
etuun tietoverkoissa kohdistuva vakoilu, terrorismi sekä infrastruktuuriin tietoverkkojen välityksellä kohdennettavat hyökkäykset osana sotilaallisia operaatioita.
Jotta näiltä voitaisiin suojautua ja
mahdolliset hyökkäykset saada estettyä, on turvallisuusviranomaisilla
oltava mahdollisuus valtiojohdon
Maanpuolustuskurssit
päätöksentekoa tukevan ja ulkoisia turvallisuusuhkia koskevan tiedon hankintaan. Asettamani työryhmä olikin mietinnössään yksimielinen siitä, että tiedustelutoimintaa koskevaa lainsäädäntöä on kehitettävä sekä puolustusvoimien että suojelupoliisin tarpeisiin.
Vaikeimpana kysymyksenä työryhmässä nähtiin tietoliikennetiedustelu, joka sekin kuitenkin nähtiin tarpeellisena. Tästä työryhmä
ei kuitenkaan ollut yksimielinen.
Esiin nousi muun muassa huoli
tarvittavien toimivaltuuksien vaikutuksista elinkeinoelämään ja
luottamuksellisen viestinnän suojaan. On selvää, että näihin huoliin
on jatkotyöskentelyn yhteydessä
suhtauduttava vakavasti.
Seuraavaksi vasta viime viikolla
minulle luovutettu mietintö jaetaan lausuntokierrokselle, jonka
tulokset on niin ikään huomioitava
tulevissa lainsäädäntöhankkeissa.
Päätökset asiassa jäävät seuraavalle hallitukselle. Myös sellainen
päätös, että mitään ei tehdä, on
päätös, jonka seurauksista on kannettava vastuu.
För att trygga en tillräcklig förhandskunskap om eventuella hot
måste säkerhetsmyndigheterna
ha nödvändiga befogenheter att
inhämta information också om
hot som riktas mot Finland genom
informationsnätverk.
Bästa kursdeltagare
Ni har några intressanta veckor
framför er. Utnyttja det tillfälle ni
har fått för att fördjupa er kunskap
om säkerhetens alla aspekter. On
etuoikeus saada osallistua maanpuolustuskurssille tässä turvallisuuspoliittisesti mielenkiintoisessa
tilanteessa.
Toivotan teille antoisaa maanpuolustuskurssia. Jag önskar er en
givande försvarskurs.
Tack ska ni ha, Kiitos tarkkaavaisuudesta!
TULEVA TOIMINTA
VALTAKUNNALLISET MAANPUOLUSTUSKURSSIT
• 213. Maanpuolustuskurssi 2.–25.3.2015
• 57. Täydennyskurssi 25.5.2015
• 96. Jatkokurssi 26.–27.5.2015
• 47. Erikoiskurssi 9.–11.6.2015
• 97. Jatkokurssi 25.–26.8.2015
• 214. Maanpuolustuskurssi 21.9.–14.10.2015
• 215. Maanpuolustuskurssi 9.11.–2.12.2015
• 48. Erikoiskurssi 7.–9.12.2015
Kiitos tutkimukseen
osallistujille!
Tutkimusavustaja Juha Valtamo
ja Maanpuolustuskurssit kiittää kaikkia teitä, jotka osallistuitte kyselytutkimukseen helmikuussa 2015.
Vastauksia saimme noin 1 300.
Kyselyn kohderyhmänä olivat valtakunnallisen maanpuolustuskurssin ennen vuotta 2010 käyneet, yhteensä siis lähes 5 000
henkilöä.
Tutkimuksessa selvitetään valJuha Valtamo
takunnallisten maanpuolustuskurssien tavoitteiden toteutumista osanottajavalinnassa. Julkaisemme kesäkuun numerossa tiivistetysti tutkimustulokset.
Maanpuolustus 111
67
Maanpuolustuskurssit
19.1.–11.2.2015
Eturivi vasemmalta:
Toimituspäällikkö Erja Yläjärvi,
viestintäjohtaja Kirsti Lehmusto,
professori Vilma Luomaaho, yksikön päällikkö Marjut
Akola, viestintäjohtaja Veera
Heinonen, liiketoimintajohtaja
Olli Lehtilä, viestintä- ja
yhteiskuntasuhdejohtaja
Tatu Tuominen, pääsihteeri
Hannele Varsa, myynti- ja
markkinointijohtaja Päivi Leppänen,
työllisyysasioiden päällikkö Pirjo
Väänänen ja toimitusjohtaja Pekka
Luukkanen.
68
Maanpuolustus 111
Keskirivi vasemmalta: Johtaja
Jussi Kaurola, toimitusjohtaja Pasi
Tolppanen, eversti Pertti Posti,
johtokunnan 2. puheenjohtaja
Mauno Ylinen, operatiivinen johtaja
Juha Lemström, toiminnanjohtaja
Jouni Parkkonen, eduskuntasihteeri
Antti Valpas, hallintopäällikkö
Timo Elo, liiketoimintajohtaja
Pasi Koivisto, yleissihteeri Markus
Kinkku, Vice President Markus
Ala-Hautala, kirkkoherra Markku
Salminen, johtaja Martti Syrjälä,
professori Antti Asikainen,
toimintaympäristöjohtaja Pentti
Aspila, toimitusjohtaja Pekka Ahola,
päätoimittaja Antti Marttinen,
kaupallinen neuvos Tomi Lounema,
toimitusjohtaja Reko Suojanen.
Takarivi vasemmalta:
Toimitusjohtaja Olli Vormisto,
turvallisuuspäällikkö Marko
Lavikkala, toimitusjohtaja Jarmo
Vinkvist, toimitusjohtaja Ulf
Sjöblom, eversti Mikko Kauppala,
Senior Vice President Thomas
Hietto, Senior Vice President
Hannu Tuominen, kansainvälisten
asiain sihteeri Jari Haapiainen,
turvallisuus- ja alueyksikön
päällikkö Kari Harju, eversti Ali
Mättölä, osastopäällikkö Jarno
Syrjälä, majuri Pasi Seppälä,
tutkimusjohtaja Markku
Kangaspuro, johtaja Ilkka Haataja,
toimitusjohtaja Tommie Jern ja
puheenjohtaja Niko Aaltonen.
Oltermanni; liiketoimintajohtaja
Olli Lehtilä, Emäntä; viestintäjohtaja
Veera Heinonen, Isäntä; viestintäja yhteiskuntasuhdejohtaja Tatu
Tuominen
Maanpuolustuskurssiyhdistys
MP-JUOKSIJAT
MPKY:N TULEVA TOIMINTA
Juoksu
kulkee
• 25.3. Kevätkokous ja esitelmätilaisuus,
ministeri Jaakko Iloniemi, Helsingin yliopisto
MP-juoksun matka jatkuu suotuisissa merkeissä. Yhteislenkkejä on
tarjolla enemmän kuin koskaan, kiitos aktiivisten isäntien. Jo vahvistettuja päivämääriä ovat:
24.3.
23.4.
27.5.
20.8.
9.9.
29.9.
Maanpuolustuskorkeakoulu
Valo
Haikon kartano
SRV
Veikkaus
Rannikkoprikaati, Upinniemi
Ainakin kesä-ja lokakuulle on myös
tulossa yhteislenkki, kunhan päivämäärät vahvistuvat. Tästä tiedotamme myöhemmin.
Ilmoittautumis- ja muut ohjeet
tulevat sähköpostirinkiin kuuluville.
• 15.–16.9. Turvallisuuspolitiikan matka, Bryssel
• 15.10. Syyskokous ja esitelmätilaisuus, Helsingin yliopisto
Pyydämme jäseniä esittämään kutsukirjeensä esitelmätilaisuuksiin
saavuttaessa. Jatkossa liitämme kutsuihin viivakoodin.
Siihen liittyminen on todella helppoa – yhteydenotto allekirjoittaneisiin riittää! Samoin yhdistyksen nettisivuilla on oma palstamme.
Juoksukauden huipentaa lokakuun 25. päivänä juostavat Lausannen maraton ja puolimaraton,
jonne myös avecit ovat tervetulleita.
Juoksuklubin yhteyshenkilöt
Jyrki Heinonen
([email protected])
Timo Anttila
([email protected])
Tervetuloa juoksemaan!
MPKY verkossa
Yhdistyksen internetsivusto (www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi) palvelee
jäsenistöään entistä paremmin. Löydät sivuilta mielenkiintoisia katsauksia
Maanpuolustus-lehden arkistosta menneiltä vuosikymmeniltä.
Viimeisimmät artikkelit ovat:
• Niilo Riuttala: Viisi vuotta maanpuolustuskursseja (Nro 2/1967)
• Jaakko Valtanen: Kymmenen vuotta yleistä maanpuolustusopetusta (Nro 10/1971)
• 25 vuotta maanpuolustuskursseja – kahdeksan kurssien johtajaa (Nro 40/1986)
Maanpuolustus 111
69
Maanpuolustuskurssiyhdistys
MP-METSÄSTÄJÄT
Jahtikausi
2015
Toiminnan tavoitteina on edistää
valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden maanpuolustustahtoa, metsästystaitojen ja -perinteiden tuntemusta, ampumataitoa erilaisilla metsästysaseilla sekä
luoda yhdistyksen metsästävien jäsenten verkosto. Tavoitteiden saavuttamiseksi järjestetään laadukkaita ja mielenkiintoisia metsästystapahtumia, ampumatilaisuuksia ja muita erähenkisiä
tapahtumia sekä edistetään metsästyskoiratoimintaa. Tapahtumissa
käsitellään myös maanpuolustuksen ajankohtaisia asioita. Maanpuolustusmetsästys toimii
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen
yhteydessä noudattaen sen sääntöjä ja periaatteita. Toimintaan voivat osallistua Maanpuolustuskurssiyhdistyksen jäsenet, jotka ovat suorittaneet metsästäjäntutkinnon.
Toimintaa johtaa vapaamuotoinen
työvaliokunta, jonka puheenjohta-
jana on Ilmo Kolehmainen. Jahdeissa toimitaan metsästyksen ehdoilla. Tämä tarkoittaa
sitä, että tarjoilu ei ole aina edustustasoa, mutta sen sijaan maisemat ja seura ovat tasokasta. Toimintaan pääsee mukaan ilmoittamalla yhteystietonsa (sähköpostiosoite) maanpuolustuskurssiyhdistyksen toimistoon, [email protected] . Toimintasuunnitelma kaudelle 2015–2016
julkaistaan ennen kesää, ja se lähetetään jäsenille sähköpostitse. Metsästyskausi 2015–2016 aloitetaan 18.8.2015. Tilaisuus alkaa
JÄSENILLE
Tyyliä herroille
Voit täydentää asuasi ja osoittaa kuuluvasi
Maanpuolustuskurssiyhdistykseen käyttämällä
arvokkaita, vain jäsenille tarkoitettuja tunnuksia.
Kalvosinnapit ja solmionpidin on valmistettu
hopeasta (Ag925) ja tämän jälkeen tuotteet kullattu
hienokullalla. Merkin sininen pohja on emaloitu aidolla
emalilla. Hinta sarjalla on 120 €, ja saatavilla ottamalla
yhteyttä yhdistyksen assistenttiin tai noutamalla Maneesilta.
70
Maanpuolustus 111
Santahaminan Perinnetalossa (entinen Jääkäritalo) kello 15.00, jossa
on lyhyt infotilaisuus tulevan jahtikauden tapahtumista ja riistatilanteesta. Tämän jälkeen on mahdollisuus kohdistaa aseet jahtikautta
varten, suorittaa ampumakoe sekä
harjoitella haulikkoammuntaa. Tilaisuudessa on myös ase- ja kiikari­
esittely sekä neuvontaa aseasioissa. Ilmoittautumiset:
maanpuolustuskurssiyhdistys@
gmail.com, yhteyshenkilönä on
Vesa Virtanen, [email protected]
Maanpuolustuskurssiyhdistys
MP-GOLFAAJAT
Kutsu Maanpuolustusgolfiin 2015
Vuoden 2015 Maanpuolustusgolf pelataan
tiistaina 26.5. Hirsala Golfissa.
Maanpuolustusgolf on Valtakunnallisten Maanpuolustuskurssin käyneiden golffareiden yhteinen tapahtuma, joka järjestetään nyt kolmannentoista kerran. Päivän tapahtumiin kuuluvat
itse kilpailun lisäksi Maanpuolustusgolf-seuran
vuosikokous ja puolustushallinnon ajankohtaiskatsaus.
Tapahtuman pääyhteistyökumppani on tänä
vuonna Talentum Oyj. Puolustusvoimien logistiikkalaitos, Kauppahuone Pesonen ja Hämeenlinnan Kultakeskus ovat tukeneet tapahtumaa
palkintojen osalta.
Pelimuotona on sovellettu scramble nelihenkisin joukkuein. Joukkuevoiton lisäksi palkitaan
erikoiskilpailujen voittajat; pisin draivi ja lähimmäksi lippua.
Tavoitteena on, että joukkueet muodostetaan
maanpuolustuskursseittain, mutta myös yhdistelmäjoukkueet eri kursseilta ovat mahdollisia. Työvaliokunta täydentää joukkueita tarvittaessa asettamalla niihin esimerkiksi korkea-arvoisen maanpuolustuskurssin käyneen upseerin.
Etusijalla ovat kursseittain ilmoitetut joukkueet,
mutta myös yksittäisilmoittautumiset ovat mahdollisia ja toivottavia.
Ilmoittautumiset kisaan ainoastaan sähköpostitse 5.5.2015 mennessä osoitteeseen [email protected]. Ilmoittautumisen yhteydessä tulee ilmoittaa joukkueen kustakin pelaajasta nimi, maanpuolustuskurssin numero, kotiseura ja voimassaoleva tasoitus.
Osallistumisen varmistamiseksi kilpailumaksu
tulee maksaa 5.5.2015 mennessä Golf-tapah-
tuman järjestäjän tilille (Kauppahuone Pesonen Oy, OP Pankki FI68 5790 4320 012433, ”viestikenttään” PELAAJAN NIMI). Kilpailumaksu on
60 euroa. Mikäli kilpailumaksua ei ole maksettu
määräpäivään mennessä, siirtää työvaliokunta
kilpailuoikeuden seuraavana jonossa olevalle.
Kilpailumaksu kattaa pelimaksun, aamukahvin
ja kilpailun jälkeisen päivällisen. Samalla se toimii Maanpuolustusgolf-seuran muodollisena
jäsenmaksuna.
Kilpailukutsu, pelimuodon tarkennukset ja vuosikokousaineisto ovat nähtävissä Maanpuolustuskurssiyhdistyksen uusituilla kotisivuilla www.
maanpuolustuskurssiyhdistys.fi. Lisätietoja kilpailusta saa tarvittaessa työvaliokunnan sihteeriltä Sami Nurmelta (0295 140 336 tai sami.
[email protected]) ja Hirsalan caddiemasterilta
(0207 412 369).
Tarkempi aikataulu:
•aamukahvi tarjolla klo 07.30 alkaen
• tervetulosanat klo 08.30, jolloin kaikkien toivotaan olevan paikalla
• yhteislähtö klo 09.15
• kilpailun päätyttyä sauna, päivällinen ja puolustushallinnon ajankohtaiskatsaus, palkintojenjako ja seuran vuosikokous, jossa käsitellään sääntömääräiset asiat
• tapahtuma päättyy noin klo 18.00 mennessä.
Jaostoon voi liittyä lähettämällä yhteystiedot
(nimi ja sähköpostiosoite) osoitteeseen [email protected].
Nähdään Hirsalassa tiistaina 26.5.2015
klo 07.30 alkaen. Tervetuloa!
Maanpuolustus 111
71
Kurssien kokoontumisia
KURSSIEN
KOKOONTUMISIA
Kesä- ja syyskauden aikana
toimituksen tietoon on tullut
seuraavat kurssitapaamiset ja
-kokoukset, jotka on pidetty
10.2.2015 mennessä. Toimitus
on päättänyt, että tapaamisista
julkaistaan vain ajankohta
ja paikka mikäli kurssi ei ole
toimittanut toimitukselle
tapahtumasta erillistä
kertomusta.
• Kertomus tulee
lähettää osoitteeseen
maanpuolustuskurssiyhdistys@
gmail.com.
• Tekstin enimmäispituus 1500
merkkiä, max. 1 kuva/juttu,
kuvakoko: leveys vähintään 1600
pikseliä.
• Toimituskunta pidättää
oikeuden muokata tekstiä
tarvittaessa.
• Seuraavaan Maanpuolustus-
lehteen nro 112 aineiston pitää
olla toimituksella 23.4.2015
mennessä.
72
Maanpuolustus 111
”100 kurssin traditio”: 111. Maanpuolustuskurssin edustajat osallistuivat 211. Maanpuolustuskurssin
avajaisiin 10.11.2014 Säätytalossa.
112. Maanpuolustuskurssin edustajat osallistuivat 212.
Maanpuolustuskurssin avajaisiin
19.1.2015 Säätytalossa.
101. Maanpuolustuskurssi kokoontui 23.10.2014 iltapäivällä Bottan Jääkärihuoneessa ja osallistui illalla Maanpuolustuskurssiyhdistyksen syyskokoukseen.
Perinteinen talvilounastilaisuus
pidettiin 10.2.2015 Suomalaisella
Klubilla.
”50 kurssin traditio”: 161. Maanpuolustuskurssin edustajat seurasivat ”kummikurssina” 211.
Maanpuolustuskurssin opetusta
2.12.2015 Kruununhaan Maneesissa.
162. Maanpuolustuskurssin
edustajat seurasivat 212. Maanpuolustuskurssin opetusta 10.2.2015
Kruununhaan Maneesissa.
132. Maanpuolustuskurssi kokoontui 20-vuotistapaamiseen
16.10.2014 Kruununhaan Maneesilla. Juhlapäivällinen ja illanvietto
olivat Lampan talossa.
58. Maanpuolustuskurssi kokoontui joululounaalle 10.12.2014.
Pöytäkeskustelut viipyivät neljän vuosikymmenen takaisen kurssimme tapahtumissa ja kurssille
osallistuneiden muistelemisessa,
mutta siirtyivät joutuisasti myös
maamme ja maailmanpolitiikan nykytilan arviointiin.
Euroopan parivuosikymmentä
jatkunut suotuisa yhteistyön kehitys on rikkoutunut. Ukraina-Venäjä-EU-Nato oli keskustelijoillekin
vyyhti, jonka selvittämiseen ei löytynyt helppoja ratkaisuja. Aiottu
oman maanpuolustuksemme vahvistaminen, taloustilanteemme ahdingosta huolimatta, sai yhteisen
kannatuksemme.
Kun paikalla olleiden kurssilaisten
keski-ikä hipoo jo kahdeksaakymmentä vuotta, saatoimme antaa toisillemme vertaistukea ja kokemusten tuomia neuvoja esimerkiksi senioriasumisesta ja terveydenhuollosta. Olkoon tällainenkin maanpuolustuksellista yhteisöllisyyttä
tunnuslauseella ”Veljeä ei jätetä”.
Tapaamisessa oli mukana 5 kurssilaista. Päätimme kokoontua seuraavalle joululounaalle keskiviikkona 9.12.2015.
Oltermanni Pekka Malinen
152. Maanpuolustuskurssin toiminta vuonna 2014:
• Perinteinen alkukesän ulkomaan
matka suuntautui tällä kertaa 2.7.6. Baijeriin ja Itävaltaan kurssiveli
Matti Heinäsen järjestämänä. Tutustumiskohteina olivat sotia edeltävän ajan tapahtumat, tapahtumapaikat, ja muistomerkit
• Golf-turnaus. Kurssin golfaajat tapasivat kesällä kahdesti. Pelit käytiin Tawast Golfin ja Kytäjä Golfin
kentillä.
• Syksyn tapaaminen. Kurssiveli,
hallitusneuvos Jari Kajavirran kutsumana vierailimme 22.10. puolustusministeriössä. Meille oli valmisteltu todella asiapainotteinen iltapäivä ajankohtaisista aiheista. Esitelmöitsijätkin selvästi edustivat aiheensa parasta asiantuntemusta:
Esitykset käsittelivät seuraavia aiheita:
– Katsaus ilmavoimien kaluston
uusimiseen.
– Kurssiaikaisten 15 vuotta vanhojen kokonaisturvallisuutta koskevien tietojemme päivitys (meillähän nimike oli kokonaismaanpuolustus).
– Esitelmöitsijän omakohtaisiin kokemuksiin perustuva analyysi Lähi-idästä historian, nykyisyyden ja arvioidun tulevaisuuden
pohjalta.
– Ukrainan tilanne
– Kyberturvallisuusstrategia
Viimeisen erityksen aikana tar-
Kurssien kokoontumisia
Kurssi 180 tutustui Keski-Suomen ilmailumuseoon museonjohtaja Kai Mecklinin opastuksella. Vasemmalla
Jyväskylän vierailun isännät Kim Jäämeri ja Tomi Yli-Kyyny.
jottiin maukas buffet-ateria.
Esitysten pohjalta keskusteltiin
vilkkaasti, joten istunto jatkui virkaajan päättymisen yli. Pidimme kuitenkin vielä lyhyen kurssikokouksen ensi vuoden ohjelmasta.
Vierailumme oli todella täysosuma, suurkiitos siitä isännille ylijohtaja Jukka Juustille ja kurssiveli
Jari Kajavirralle. Luovutimme muistoksi käynnistämme ministeriölle
kurssimme mitalin, jonka ylijohtaja
Juusti vastaanotti.
Ainoa miinus vierailussamme oli
se, että yhteiskuva Kaartin kasarmin sisäpihalla sijaitsevalla Gornyi
Dubnjakin taistelussa kaatuneiden
Suomen kaartin sotilaiden muistomerkillä jäi ottamatta. Sekään ei ollut isäntien, vaan meidän vieraiden
unohdus.
Oltermanni Kari Airaksinen
158. Maanpuolustuskurssin vuositapaaminen järjestettiin
27.11.2014 Uudenmaan Prikaatissa.
180. MPK on aina ajan hermolla.
Niin nytkin. Vierailimme Ilmavoimien esikunnassa Jyväskylän kupeessa Tikkakoskella tammikuussa
juuri silloin, kun kohu Viron harjoituksista oli kuumimmillaan. Kenraalimajuri Kim Jäämeri osoitti jo
kurssilla sellaista johtajuutta, ettei meille muille ollut suurikaan yllätys, kun hänet nimitettiin aikanaan Ilmavoimien komentajaksi.
Nyt saimme erittäin kattavan taustoituksen siitä, mistä harjoituksissa
on kysymys.
Ajankohtaiseen, uuteen kuvioon pääsimme kiinni myös Ilmasotakoulun johtajan, eversti Pasi Hakalan esityksessä. Kauhava on nyt
jäänyt taakse ja uudet lentäjäpolvet koulutetaan Keski-Suomessa.
Tämän kirjoittajan oli pakko muistuttaa, kuinka Pohjalaisen päätoimittajana taistelin viimeiseen kirjaimeen saakka Kauhavan puolesta, mutta kun päätös oli tehty,
niin sitten pulinat pois. Semmoista
elämä on.
Tikkakoskelle on rakennettu hyvät tilat lentokoulutukselle.
Historian siivet puolestaan havisivat kirjaimellisesti Keski-Suomen Ilmailumuseossa, jonka esitteli vauhdikkaasti ja asiantuntevasti
museon johtaja, everstiluutnantti
evp. Kai Mecklin.
Vapon ja firman toimitusjohtajan, kurssimme oltermannin Tomi
Yli-Kyynyn vieraana olimme sitten
jalat tiukasti maassa eli turpeessa.
Tämäkin aihe on hyvin polttava. Iso
kysymys nimittäin on, miksi ulkomailta tuodaan laivalasti toisensa
jälkeen kivihiiltä, kun Suomessa riittäisi turvesoita monin verroin nykyiseen verrattuna. Keskustelu teemasta käy kuumana ja varmasti jatkuu.
Joukkomme puolesta lämmin
kiitos isännille. Pitäkää pintanne
molemmilla rintamilla.
Kalle Heiskanen
Maanpuolustus 111
73
Kurssien kokoontumisia
189. MPK:n kurssilaiset yhteiskuvassa ruostuneen, 62 vuotta vanhan rajapyykin edessä. Kuva: Anders Gardberg
189. MPK MAAILMAN VAHVIMMIN ASEISTETULLA RAJALLA
189. MPK tutustui Koreaan neljän päivän ajan, 4-8. helmikuuta
yhteensä 16 kurssilaisen ja puolison voimin. Virikkeen vierailulle antoi kurssiveljemme, edellinen Ruotsin puolustusasiamies eversti Ingemar Adolfsson, joka nykyisessä tehtävässään on Korean sodan aseleposopimuksen valvontaan asetetun Neutral Nations Supervisory
Comission (NNSC) varajohtaja, eli
virallisesti Alternate Member.
Ingemar ja hänen puolisonsa
Anneli isännöivät vierailun tarkasti
vartioidulle rajavyöhykkeelle. Kansanedustajamme Sampsa Katajan
mukanaolon ansiosta saimme VIPtason ohjelman aina neljän tähden kenraalin bussikilpeä myöten, joka vastaavasti herätti pohjoiskorealaisten vartioiden erityisen huomion. Näin ollen matkaan
osallistujien valokuvat lienevät nykyään suuren johtajan valokuva-ar-
74
Maanpuolustus 111
kistoissa. Pääsimme jopa käymään
muutaman metrin Pohjoisen Korean alueelle, rajan yli ulottuvassa
neuvotteluhuoneessa, tuimailmeisten pohjoiskorealaisten tarkkaillessa meitä ikkunasta. Varmuuden
vuoksi isännät olivat asettaneet
taekwondo-alkuasennossa seisovia
sotilaspoliiseja oville, siltä varalta
että pohjoiskorealaiset olisivat tulleet sisälle rakennukseen.
Jotta vierailu ei olisi keskittynyt pelkästään sotilaalliseen toimintaan, tutustuimme sekä paikallisin nähtävyyksiin että Etelä-Korean talous- ja teollisuustilanteeseen sekä kurssilaisten järjestämillä
tapaamisissa että Suomen suurlähettilään Matti Heimosen kattavassa maakatsauksessa. Yhtäläisyydet Suomeen olivat monin paikoin
hämmästyttävät suuret. Etelä-Korean talous on sodan jälkeen kasvanut kohisten kovan työn ansiosta, mutta kasvu on osoittamassa
hiipumisen merkkejä hyvinvoin-
nin lisääntyessä. Väestön ikärakenne on kääntymässä epäedulliseksi ja maan kilpailukyky on heikkenemässä. Tilanteen muuttaminen vaatisi rakenteellisia muutoksia lähivuosina.
Jotta aikaa olisi myös omatoimiselle tutustumiselle, oli lauantai
”vapaa”. Tällöin saatoimme omatoimisesti täydentää opastetulla
kierroksella saamaamme rautaisannosta Korean historiasta tai kiertää
Soulin kaupungin lukuisia markkinoita. Sunnuntaina, kun kehomme juuri
oli tottunut seitsemän tunnin aikaeroon, olikin sitten aika palata takaisin Suomeen. Yhteinen näkemys
oli se, että reissu ehdottomasti kannatti. Puolisot olivat erityisen vaikuttuneita kaikkien matkalle osallistuneiden täsmällisyydestä, mikä tekikin järjestelyt helpoiksi niin isännille,
oppaille kuin pääsihteerille. Kellonajoissa tunnetusti ”jokainen numero on merkitsevä”. Kurssien kokoontumisia
Jatkoa seuraa, ensi vuonna saatamme suunnistaa johonkin läheisempään, Itämeren alueen maahan.
Pääsihteeri Anders Gardberg 190. Maanpuolustuskurssi kokoontui 26.11.2015 Helsingissä.
Johtaja Jaakko Kiander järjesti korkealuokkaisen seminaarin Ilmarisen pääkonttorissa. Parikymmentä
190. MPK:n kurssikaveria sai tuhdin
annoksen talous- ja turvallisuuspolitiikkaa, sekä ajankohtaisella että
historiallisella mausteella.
Jaakko itse antoi tarkkanäköisen
kuvan päivän taloustilanteesta. Nopeita käännöksiä huomattavasti
parempaan taloustilanteeseen ei
ole näköpiirissä, mutta alhaisista
koroista saamme nauttia mahdollisesti vielä pitkään.
Maanpuolustuskorkeakoulun
strategian laitoksen pääopettaja,
majuri Tommi Lappalainen antoi
asiantuntevan katsauksen Ukrainan
tilanteesta ja Suomen turvallisuuspoliittisesta keskustelusta.
Kurssimme oma historioitsija
Kimmo Rentola tarkasteli Ukrainan
nykytilannetta historiallisesta näkökulmasta. Hän muun muassa totesi, että hän oli löytänyt Suomen
ensimmäisen Ukrainan suurlähettilään Herman Gummeruksen kirjassa Ukrainan murrosajoilta huomattavan paljon yhteneväisyyttä
tämän päivän ja 1918–19 ajan Ukrainan välillä.
Kuten tavallista, tässäkin kurssitapaamisessa syntyi vilkas keskustelu. Taloutta, turvallisuuspolitiikkaa ja paljon muuta käytiin läpi
mukavan illan aikana Ilmarisen
upeissa tiloissa.
Pääsihteeri Tero Ylitalo
194. Maanpuolustuskurssi kokoontui jouluglögeille Kruununhaan Maneesiin, jossa iltaa isännöi
tällä kertaa kurssin pääsihteeri. Tilaisuudessa verestettiin vanhoja
muistoja, keskusteltiin ajankohtaisista asioista sekä suunniteltiin tulevaa toimintaa. Paikalla oli noin 20
kurssilaista. Tilaisuudessa todettiin,
että alkavana vuonna on edessä
Maanpuolustuksen jatkokurssi.
Pääsihteeri Heikki Välivehmas
Maanpuolustuskurssi 202 vieraili
kurssi-isäntä Ilkka Ahtiaisen kutsumana MTV Uutisiin kuulemaan viimeisimmät kuulumiset uutistoimittamisen saralta. Pienen iltapalan
jälkeen videojournalisti Aino Huilaja kertoi hektisistä reportaasimatkoista maailman kriisipesäkkeissä.
Illan kohokohtana pääsimme seuraamaan MTV:n klo 19 uutisten valmistelua, itse lähetystä ohjaamosta
202. MPK:n vierailijat kokoontuneena uutishuoneella. Kuva Keijo Leppänen
Maanpuolustus 111
75
Kurssien kokoontumisia
ja vielä lähetyksen palautepalaveria. Uutisankkurit Maija Lehmusvirta ja Keijo Leppänen sekä tuottaja Heikki Piuhola vastailivat lukuisiin kurssilaisten kysymyksiin
antaen samalla erinomaisen kuvan nykypäivän uutisten toimittamisesta.
Teksti Ismo Soukola
209. Maanpuolustuskurssi kokoontui 15.1.2015 iltapäivällä Fortumin pääkonttorilla, jossa mielenkiintoista tilaisuutta isännöi johtaja
Markus Rauramo. Muutamassa tunnissa saimme kattavan päivityksen
maailman energiakaupasta, sen dynaamisuudesta sekä Fortumin strategiasta. Mukana oli kaikkiaan 17
kurssilaista. Keilaniemestä jatkettiin Maanpuolustusyhdistyksen turvallisuuspolitiikan iltaan ja yliopistolla joukkoon liittyi muitakin kurssin jäseniä. Iltapäivän ytimekäs tilaisuus koettiin mukavaksi tapahtumaksi, ja seuraava kokoontuminen
onkin sovittu 25.3. kevätkokouksen
yhteyteen.
Pääsihteeri Jarkko Pirkkalainen
”Illaksi kotiin” – 210. MPK vieraili
Finnairilla
Maanpuolustuskurssi 210 piti
ensi tapaamisensa sitten syksyn
vierailemalla 15.1.2015 Finnairilla
ja osallistumalla illan päätteeksi
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen luentotilaisuuteen talouspoli-
Yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden
suurtapahtuma
Järjestöt ja viranomaiset
Kyberturvallisuus
ja tulevaisuus
Maanpuolustus ja
taistelunäytökset
Luonnonkatastrofit
ja uhkakuvat
Turvallisuusteknologiat
STURVAL
AI
UUS
LIS
KOKON
kuva: Jarno Riipinen
Arjen turvallisuus
2015
Kokonaisturvallisuus 2015 -messut
Kokonaisturvallisuus –
Yhteiskunta yhdessä
Arjen turvallisuudesta maanpuolustukseen
4.-6.9.2015
Tampereen Messuja Urheilukeskus
www.kokonaisturvallisuus.fi
76
Maanpuolustus 111
tiikasta, jota kuulijoille valotti Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.
Finnairilla meitä isännöi kurssikollegamme, talon operatiivinen
johtaja Ville Iho tiiminsä kanssa.
Kuulimme esityksissä miten lentoliikennepalveluiden tarjoaminen
vaatii tuhansien yhteyksien yhtäaikaista hallintaa ja saumatonta yhteistyötä mm. muiden lentoyhtiöiden, matkanjärjestäjien ja rahtitoimittajien kanssa.
Operatiivinen keskus, jossa pääsimme vierailemaan, on 24/7-periaatteella jatkuvasti yhteydessä laivastoonsa, laatii lento- ja miehistösuunnitelmat ja vastaa kaiken sujuvuudesta silloinkin kun sääolosuhteet tai henkilökunnan sairastuminen tuo yllätyksiä. Kuulimme myös
Klausin ja Johannan kertomana
lentäjän ja lentoemännän työstä,
haasteellisista tilanteista ja niistä
selviämisestä. Terroriuutisista huolimatta päihtynyt ja/tai aggressiivinen matkustaja on edelleen suurin
yksittäinen turvallisuusriski.
Ville kertoi meille, kuinka lentoliikenne on kaiken kaikkiaan erittäin
kilpailtu toimiala, joka sitoo valtavasti pääomia ja jossa tuloksen tekeminen on haasteellista. Finnairin strategian ytimessä on Aasian
ja Euroopan välisen lentoliikenteen
kasvunäkymät. Yhtiö on käynyt läpi
mittavat rakenneuudistukset, karsinut rönsyt ja keskittyy ydinliiketoimintaansa.
Valtion omistaessa enemmistön osakekannasta Finnair koetaan
”omaksi”, jolloin odotukset ja julkisuus ovat sen mukaisia. Toisaalta
strategisen omistajuuden tärkeys
on tullut esille mm. luonnonkatastrofien yhteydessä, kuten Kaakkois-Aasian tsunamin erikois- ja
evakuointilennot osoittivat. Turvallisuus ja luotettavuus ovat edelleen
Finnairiin yhdistettäviä ominaisuuksia, joten toivotaan kantoa siipien alle jatkossakin!
Oltermanni Sari Essayah
Alueelliset yhdistykset
Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys ry
Ensimmäinen uhri
on totuus
Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys piti sääntömääräisen syyskokouksensa 3.11.2014. Siinä ei ollut
suurempia jännitteitä kokouksen
hyväksyessä hallituksen esityksen toimintasuunnitelmaksi vuodelle 2015, sekä siihen pohjaavan
talousarvion. Henkilövalinnoissakin se päätyi nimeämään nykyisen
hallituksen jatkamaan puheenjohtajansa kenraalimajuri Kalervo Sipin johdolla seuraavat kaksi vuotta
eteenpäin. Suurin mielenkiinto ilmeisesti kohdistuikin kokouksen
jälkeen tulevaan esitelmään. Yhdistyksemme oli saanut esitelmöitsijäkseen Maanpuolustuskorkeakoulusta everstiluutnantti Pentti Forsströmin. Hänen esitelmänsä käsit-
teli hyvinkin ajankohtaista lähiympäristöämme käsittelevää asiaa, nimittäin Itä-Ukrainan tilannetta otsikolla ”Venäjä–Ukraina; sotilasstrateginen katsaus”.
Aluksi Forsström toi kriiseistä
esiin pari yleistystä, jotka sopivat
myös Ukrainan tilanteeseen: ”Ensimmäinen uhri on totuus” ja ”ymmärtämisen ja hyväksymisen välillä on eroa”. Ensin mainitussa toteamuksessa vääristeltyä tietoa on
mm. Ukrainan osalta välitetty paljon ja monella tavalla eikä todellista tilannekuvaa ole ollut helppo
rakentaa. Sosiaalinen mediakin uudempana elementtinä on tässä tapauksessa valjastettu tehokkaasti
tarkoitukseen. Jälkimmäisellä hän
tarkoitti sitä, että tapahtumia ei tarvitse hyväksyä, mutta on tärkeätä
ymmärtää, mitä asioita on ollut vaikuttamassa syntyneeseen tilanteeseen. Näin hänen esityksensäkin
lähtee tarkastelemaan erityisesti
juuri näitä taustoja.
Mikä on Krimin ja Ukrainan merkitys Venäjälle? Kiovan Venäjä oli
valtakunta 1000-luvun vaihteessa
ja sitä voidaan pitää Venäjän,
Valko-Venäjän ja Ukrainan edeltäjänä – Kiovasta muodostui sen
keskus. Ukrainan historiaan liittyy myös keskiseen Ukrainaan sijoittunut Pultavan taistelu 1709,
jossa venäläiset saivat voiton tuhoamalla perusteellisesti Kaarle
XII:n joukot. Strategisesti merkittävää Venäjälle on pääsy Ukrainan
kautta Mustalle merelle ja sieltä
Välimerelle. Tutkimuksissaan Forsström on todennut, että aina kun
maailmalla on tapahtunut Naton tai Yhdysvaltojen toimesta jotain sotilasstrategisia toimia, on
Neuvostoliitto/Venäjä vastannut
omilla toimillaan tai sotilasdoktriinin muutoksilla. Esimerkkinä mm.
Jugoslavian hajoamisen 1999 jälkeen Tshetsenian sota. Kosovon
sodan 2008 jälkeen Venäjä toimi
Georgiassa ja laati 2010 uuden sotilasdoktriininsa. Tosin vastakkainasettelusta huolimatta hän totesi
tapahtuneen myös hyviä asioita
esim. erilaisina keskinäisinä sopi-
Maanpuolustus 111
77
Alueelliset yhdistykset
muksina, eli keskusteluyhteys on
ollut olemassa.
Ukrainan ja Krimin suhteen tekijöistä esitelmöitsijä totesi Ukrainan poliittisen epävakauden
1999 alkaen. Taloudessa erityisesti
energiavarat ovat liukumassa lännen ja Kiinan haltuun. Lisäksi Ukraina lähti poliittisesti suuntautumaan voimakkaasti läntisiin rakenteisiin. Olivatko sitten Maidanin aukean tapahtumat ja presidentti Janukovytšin vallasta syökseminen Venäjälle se lopullinen kipinä toimia?
Miksi Venäjä vastustaa Ukrainan
sotilaspoliittista lähentymistä läntisiin rakenteisiin ja erityisesti Krimin
alueesta luopumista? 1. Psykologisina tekijöinä ovat vaikuttamassa
historiallinen ja uskonnollinen yhteenkuuluvuus. 2. Taloudellisena
tekijänä Venäjän suunnittelema
78
Maanpuolustus 111
Euraasian Unioni (eikä vain kauppaliittona) – Venäjä, Valko-Venäjä
ja Kazakstan - ilman Ukrainaa olisi
merkitykseltään aika tyhjän päällä.
3. Venäjä haluaa suojaavaa sotilaallista puskurialuetta erityisesti
Moskovasta länteen päin. Vyöhykkeen Valko-Venäjä – Ukraina - Kazakstan välistä puskurivaltio Ukrainan putoaminen pois jättää siihen
vakavan aukon. 4. Venäjän Mustan
meren laivastolla on tukikohta Krimillä. Vaikea kuvitella, että Venäjä
olisi valmis olemaan vuokralaisena
Natossa tai vielä vähemmän, että
siellä olisi Naton laivastotukikohta.
5. Mikä olisi Venäjän ja Ukrainan sotateknisen yhteistyön jatkokuvio?
Ukrainallahan on ollut merkittävä
rooli mm. Venäjän lentokonevalmistuksessa. On siis monen tasoisia tekijöitä, miksi Venäjälle on tärkeätä pysyminen hallinnassaan.
Miksi sitten Venäjän onnistui ottaa haltuunsa Krim ilman laukaustakaan? Venäjän toiminta ottamalla strateginen aloite yllätti täysin Kiovan. Venäläiset sekä Itä-Ukrainan ja erityisesti Krimin väki tuntevat läheistä yhteenkuuluvuutta
eikä sen vuoksi asetta ”veljeä” kohtaan suunnata. Krimiläisillä oli sekä
valmiutta että halua liittyä Venäjään. Kiovan kannalta sotilaalliset
kyvyt ja valmius olivat hyvin alhaisella tasolla ja voimasuhteet epätasapainossa puolustautumista ajatellen. Kun vielä Kiova siinä vaiheessa lisäksi uskoi vahvasti rauhanomaiseen ratkaisun, oli venäläisillä portti valmiina auki Krimin haltuunottoon.
Jatkossa Ukrainan sisäiset ongelmat tulevat jatkumaan. Hallituksella
on vastassaan erityisesti separatistit
ja talous. Ukrainan ja Venäjän välille
jää hiertämään kaasutoimitusten
jatkuvuus sekä Krimin kohtalo ja ItäUkrainan tilanteen jähmettyminen.
Lännen ja Venäjän välisissä suhteissa herää kysymys, onko luottamus hukkunut. Epäilys jää elämään.
Keskinäinen asesääntely (TAE, ydinaseet, ABM) on tällä hetkellä umpikujassa. Onko Venäjä onnistunut
rikkomaan EU:n yhtenäisyyden? Esitelmöitsijän mielestä entiseen ei ole
enää paluuta. Venäjä ei anna helpolla periksi jos ollenkaan.
Vielä lopuksi, mitä todella tapahtui? Krimillä tapahtui ennakoiva,
varoittava isku à la Venäjä. Strateginen puolustusoperaatio sotilasstrategisten intressien turvaamiseksi
käyttämällä pehmeää voimaa, jota
tuettiin valmiudella kovan turvallisuuden välineiden käyttöön. Tuloksena syntyi alueliitos Venäjään. Ukrainan osalta tapahtui ”Neuvostoliiton hajoaminen” Ukrainan irtautuessa Venäjän otteesta. Sen seurauksena poliittinen levottomuus
muuttui sisällissodaksi, paikallisesta
tapahtumasta levisi globaaliksi, ja
Venäjän ja Lännen välillä syntyi eriävien intressien yhteentörmäys.
Kokonaisuudessaan suhteissa Venäjään Forsström näki uuden ajan
alkaneen Euroopan, tai ehkä koko
maailman järjestyksessä.
Esitelmä pani kuulijat todella
ajattelemaan aihetta ennen kaikkea laajemmasta vinkkelistä. Se herätti paljon kysymyksiä, joihin saatiin useimmiten myös selkeät perustelut. Ennustaminen ei ole kuitenkaan niitä helpoimpia lajeja, ja
siksi myöskään esitelmöitsijämme
ei ruvennut niitä kovin herkästi jakamaan. Tämä tilaisuus opetti kuitenkin meille kuulijoille, että monia tapahtumia ymmärtää huomattavasti paremmin, kun pyrkii selvittämään niiden taustalla olevia selittäviä tekijöitä. Kuten esitelmöitsijä
alussa totesi, tapahtumia ei tarvitse
hyväksyä, mutta on hyvä ymmärtää miksi ne ovat tapahtuneet.
Teksti ja kuva Pasi Alho
Uutuus
Kokonaisturvallisuuden sanasto
Suomalaisen yhteiskunnan varautuminen
on kahden viime vuosikymmenen aikana
kehittynyt suuresti. Tämä on tuonut uusia
käsitteitä ja muuttanut vanhojen merkityksiä.
Mitä sanastossa käsitellään?
Kokonaisturvallisuuden sanastoon on koottu yhteiskunnan varautumisen kannalta
keskeisiä käsitteitä, kuvattu niiden keskinäisiä suhteita sekä annettu suomenkieliset
termisuositukset ja näille ruotsin- ja englanninkieliset vastineet.
Mihin sanasto on tarkoitettu?
Sanasto on tarkoitettu käytettäväksi niin
opetustyössä, alan kansainvälisissä yhteyksissä kuin käytännön varautumistyössäkin.
SPEK ja Sanastokeskus TSK, 142 sivua, 2014
Hinta • 17 € (sis. alv)
Tilaa:
verkkokauppa.spek.fi
Puh. 09 4761 1300
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö
SPEK • www.spek.fi
Maanpuolustus
111
79
Alueelliset yhdistykset
Alueellisten yhdistysten sihteerit
Etelä-Savon Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Anneli Niskanen
Purolantie 3
50350 NOROLA
+358 (0)40 519 0881
[email protected]
Kanta-Hämeen Maanpuolustusyhdistys ry
www.khmpy.net
Sihteeri Ilpo Heporauta
Halmekatu 3 B
13130 HÄMEENLINNA
+358 (0)500 367 150
[email protected]
Keski-Suomen Henkisen Maanpuolustuksen Liitto ry
www.kshmpl.fi
Sihteeri Sirkku Laurila
Kolikkotie 5 A 10
40320 JYVÄSKYLÄ
+358 (0)50 68 186
[email protected]
Kymen läänin Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Paavo Mikkonen
Keskikoskentie 4 A 3
46800 MYLLYKOSKI
+358 (0)44 550 9375
[email protected]
Lapin Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri, johtaja Jari Aalto
Lapin aluehallintovirasto
PL 8002
96101 ROVANIEMI
+358 (0)295 017 356
[email protected]
Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Kristina Alho
Arkkitehdinkatu 18 A 10
33720 TAMPERE
+358 (0)40 833 8490
[email protected]
Pohjois-Karjalan Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri, toimistosihteeri Marko Jalkanen
Pohjois-Karjalan aluetoimisto
PL 28
80101 JOENSUU
+358 (0)299 434 161
[email protected]
80
Maanpuolustus 111
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri, pelastusylitarkastaja Tom Tallberg
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
PL 293
90101 OULU
+358 (0)400 159 789
[email protected]
Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Eero Heikkinen
Hiihtäjäntie 15 B 19
70200 KUOPIO
+358 (0)50 490 5711
[email protected]
Päijät-Hämeen alueen Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Tuija Nummela
Suojalantie 21
12130 MOMMILA
+358 (0)50 544 8682
[email protected]
Satakunnan Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Hannu Aho
Peltopyyntie 22
28200 PORI
+358 (0)44 788 3100
[email protected]
Uudenmaan Maanpuolustusyhdistys ry
www.umpy.fi
Sihteeri Kaarina Kuisma
Kuismakuja 1 J 9
00720 Helsinki
+358 (0)40 199 0755
[email protected]
Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry - Vasa läns
Försvarsförening rf
Sihteeri Marja-Liisa Tenhunen
Ajurintie 6
67100 KOKKOLA
+358 (0)40 7544 113
[email protected]
Varsinais-Suomen Maanpuolustusyhdistys ry
www.vsmpy.com
Sihteeri, pelastustarkastaja Pirjo Tuominen
Lounais-Suomen aluehallintovirasto
PL 22
20801 TURKU
+358 (0)40 539 1024
[email protected]
Oikotie yhteiskunnan huipulle
MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU
Maanpuolustus on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti,
jonka jakeluun kuuluvat muun muassa kaikki valtakunnallisen
maanpuolustuskurssin käyneet. Lehden levikki on 12 000
kappaletta. Maanpuolustus on kokonaisturvallisuuden ajankohtaisiin aiheisiin teemanumeroittain syventyvä julkaisu,
joka tarjoaa yritykselle kanavan antaa täsmätietoa korkealaatuisista tuotteistaan ja palveluistaan suoraan yhteiskunnallisille vaikuttajille. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1966.
AIKATAULU 2015
Numero 111 ilmestyy 19.3.
Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 5.2.
Numero 112 ilmestyy 3.6.
Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 23.4.
1/1
Numero 113 ilmestyy 24.9.
Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 13.8.
Numero 114 ilmestyy 3.12.
Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 22.10.
TEEMAT
Energiaturvallisuus
Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne
Kyberturvallisuus
informaatiovaikuttaminen
1/2
pysty
1/2
vaaka
ILMOITUSKOOT JA HINNAT
3. kansi (takakannen sisäpuoli)
1/1 sivu
1/2 sivu vaaka
1/2 sivu pysty
1/4 sivu
170 x 250 mm
170 x 250 mm
170 x 125 mm
85 x 250 mm
85 x 125 mm
1 200 €
1 000 €
600 €
600 €
300 €
Huom! Muista lisätä leikkausvara 3 mm
ILMOITUSTILAN VARAUKSET JA TIEDUSTELUT
Toimituksen sihteeri Anita Pursiainen
puh. 040 149 3649
[email protected]
1/4