MAANPUOLUSTUS

Transcription

MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU
112 • KESÄKUU 2015
HAASTATTELU
Poliisineuvos
ANTTI
PELTTARI
Tiedustelupäällikkö
HARRI
OHRA-AHO
TEEMA
INFORMAATIOVAIKUTTAMINEN
MAANPUOLUSTUS
Päätoimittaja: Yksikön johtaja Janne Kuusela
Toimituskunta
Päätoimittaja Arno Ahosniemi
Päätoimittaja Päivi Anttikoski
Professori Tuomas Forsberg
Eversti Jyrki Heinonen
Viestintäjohtaja Max Arhippainen
Toimittaja Tuomo Lappalainen
Osastopäällikkö Matti Saarelainen
Tieto- ja viestintäjohtaja Marjo Timonen
Toimitussihteeri: Majuri Jarkko Pirkkalainen
Toimituksen sihteeri: Anita Pursiainen
Toimitus
postiosoite: PL 266, 00171 Helsinki
käyntiosoite: Maneesikatu 6
puhelin: +358 40 149 3649
(toimistoaika maanantai-torstai klo 10.00–14.00)
sähköposti: [email protected]
www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi
Maanpuolustus-lehdessä esitetyt mielipiteet ovat asianomaisten kirjoittajien
omia näkemyksiä eikä niiden tarvitse välttämättä edustaa lehden
toimituskunnan tai Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kantaa.
Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset
toimituksen postiosoitteella tai sähköposti:
[email protected].
Alueellisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset
alueellisille yhdistyksille, yhteystiedot lehden loppuosassa.
Maanpuolustus-lehden levikki on 12 000 kappaletta.
Ilmoitushinnat:
3. kansi (takakannen sisäpuoli) 1 200 €
kokosivu 1 000 €
½ sivu 600 €
¼ sivu 300 €
Ilmoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä
toimituksen sihteeriin.
Graafinen suunnittelu ja taitto: Riikka Haahti
ISSN 0357-2080
Edita Prima Oy, Helsinki 2015
Seuraava Maanpuolustus-lehti ilmestyy syyskuussa 2015. Lehden ilmoitusten
tulee olla toimituksen sihteerillä ([email protected])
lehden lopussa olevan mediakortin aikataulun mukaisesti.
4041 0428
Pääkirjoitus
Perusasiat kuntoon
EU-maiden johtajien kokoontuessa kesäkuun Eurooppa-neuvostoon
löytyy asialistalta myös puolustusulottuvuuden kehittäminen. Aihepiiriä
käsitellään tilanteessa, jossa unionin turvallisuusympäristöä leimaavat
useat vakavat kriisit Ukrainassa sekä Afrikan ja Lähi-idän alueilla. Kaikilla
näillä on omat vaikutuksensa EU-maihin.
Ukrainan tapahtumien myötä hybridisodankäynti on noussut näkyvästi
esiin. Hybridisodankäynnissä pyritään laajaa keinovalikoimaa soveltamalla heikentämään vastapuolta ja hajaannuttamaan sen reagointia.
Samalla tarkoituksena on kärjistää jo olemassa olevia ongelmia. Hybridisodankäyntiä ei julisteta alkaneeksi vaan päinvastoin sen olemukseen
kuuluu kaiken kieltäminen. Toiminta alkaa vähitellen ja huomaamatta,
ja voi paisua mittavammaksi konfliktiksi, jos ei ole keinoja vastata siihen.
Hybridisodankäynnin esiinnousu ei tee nykyisestä puolustussuunnittelusta tai sotilaallisista uhkamalleista vanhentuneita, mutta se monimutkaistaa sodan kuvaa ja siihen varautumista. Sodan ja rauhan välisen rajan
hämärtyminen vaikeuttaa ennakkovaroituksen saamista ja lyhentää puolustusvalmisteluihin käytettävissä olevaa aikaa. Tällaisissa olosuhteissa
korostuu mahdollisimman reaaliaikaisen ja oikean tilannekuvan merkitys
päätöksenteon tukena. Erityistä huomiota pitäisi kiinnittää myös strategiseen viestintään ja EU-maiden energiaturvallisuuteen.
EU:lla ja Suomella on hyvät edellytykset varautua hybridisodankäynnin
haasteisiin, mutta asian luonteen vuoksi täytyy sotilaallisten valmiuksien
ohella tarkastella laajasti yhteiskunnallisia valmiuksia. Varautuminen
edellyttää vahvaa kokonaisturvallisuusajattelua. Siinä painottuu koko
yhteiskunnan kriisinsietokyky kohtaamaan normaalioloista poikkeavia
tilanteita ja elämään pitkäänkin eräänlaisessa harmaassa vaiheessa.
Viime kädessä kyse on perusasioista. Pohjan muodostavat vakaa julkinen talous sekä keskinäinen luottamus ja yhteishenki. Mitä vahvempi ja
yhtenäisempi EU on turvallisuusyhteisönä ja Suomi yhteiskuntana, sitä
vaikeampi kohde olemme hybridisodankäynnille.
Janne Kuusela
Päätoimittaja
Maanpuolustus 112
1
Kannen kuva:
Riikka Haahti
Sisältö
1
3
Pääkirjoitus
Sisältö
HAASTATTELU
4 Poliisineuvos Antti Pelttari ja tiedustelupäällikkö Harri Ohra-Aho
TEEMA: SUOMEN PUOLUSTUKSEN TULEVAISUUS
14 Petri Korhonen: Pahan mielen peikkoja – vai ammattilaisia?
20 Jouni Mölsä: Trollin kyydissä – miten informaatiovaikuttaminen
näyttäytyy Suomessa?
26 Tero Palokangas: Puolustusvoimat ottaa informaatioympäristöä haltuun
31 Katri Pynnöniemi: Venäjän informaatiovaikuttaminen
36 Martti Kiuru: Venäjä kiristää kriittisen median toimintamahdollisuuksia
ARTIKKELIT
40 Tuomas Koskenniemi: EU totuttelee puolustusyhteistyöhön
43 Tommi Lappalainen: Ukrainan konfliktin ratkaisu kaukana
47 Olli Teirilä: Kamppailua vaikutusvallasta ja alueellisesta johtajuudesta – Jemenin konfliktin alueellinen ulottuvuus
50 Tuula Honkanen-Buzalski: Ruuantuotannon turvaaminen on osa
maanpuolustustusta
KIRJA-ARVIOITA
53 Merisota
MAANPUOLUSTUSKURSSIT
54 212. Maanpuolustuskurssin tarina
56 Puolustusvoimain komentajan tervehdys 213. Maanpuolustuskurssin avajaisissa
58 Puolustusministerin puhe 213. Maanpuolustuskurssin avajaisissa
60 Tuleva valtakunnallinen kurssitoiminta
61 213. Maanpuolustuskurssi
62 Juha Valtamo: Tutkimustuloksia
MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN TOIMINTA
68 Jaakko Iloniemi: Maantieteelle emme mahda mitään
78 Tuleva toiminta
79 Harrastusjaostot
80 KURSSIEN KOKOONTUMISIA
82 ALUEELLISET YHDISTYKSET
Maanpuolustus 112
3
Haastattelu
Poliisineuvos
ANTTI
PELTTARI
&
Tiedustelupäällikkö
HARRI
OHRA-AHO
Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 13.–14.4.2015
Janne Kuusela
K
Kuinka arvioisitte Suomen turvallisuusympäristön muutosta johtamanne organisaation toiminnan näkökulmasta?
Antti Pelttari: Suojelupoliisin perinteinen
työtaakka on ennallaan, mutta sen lisäksi on
viimeisten kahden vuoden aikana ilmaantunut
uusia tekijöitä, liittyen ennen kaikkea Syyrian ja
4
Maanpuolustus 112
Joel Maisalmi
Poliisineuvos Antti Pelttari ja tiedustelupäällikkö Harri Ohra-Aho
Ukrainan kriiseihin. Nämä ovat merkittävimpiä
toimintaympäristön muutoksia kylmän sodan
päättymisen jälkeen ja niillä tulee olemaan pitkäkestoisia vaikutuksia meidän työhömme.
Syyrian osalta konkreettisin ilmiö ovat niin
sanotut vierastaistelijat. Kyse on ensimmäisestä
kerrasta kun Suomesta lähtee isompi joukko ihmisiä taistelemaan aseelliseen konfliktiin ter-
Tiedonhankintalakityöryhmän mietintö
luovutettiin 14. tammikuuta Säätytalolla.
Eturivissä mietinnön vastaanottanut Puolustusministeri Carl Haglund, työryhmän puheenjohtaja, puolustusministeriön lainsäädäntöjohtaja Hanna Nordström, Harri Ohra-Aho sekä
Antti Pelttari.
Maanpuolustus 112
5
Haastattelu
”Suojelupoliisia
ei kiinnosta
yksittäisten
kansalaisten
sähköpostit
tai kirjoitukset
sosiaalisessa
mediassa.”
Antti Pelttari
roristijärjestön riveihin. Ukrainan tilanteella
ei ole ollut merkittäviä välittömiä vaikutuksia
Suojelupoliisin tehtäväalueella, mutta turvallisuusympäristön kokonaisuuden kannalta se on
Syyriaa merkittävämpi tekijä.
Harri Ohra-Aho: Sotilastiedustelun toimialan
näkökulmasta turvallisuusympäristön viimeaikainen muutos on ollut kaksijakoista. Toimintaympäristön tarkkaileminen ja analysoiminen
on nimenomaan ydintehtävämme, ja siinä
mielessä muutos on näkynyt työmotivaation
kannalta positiivisena läpi organisaation. Kääntöpuolena on tietenkin aika tavalla kasvanut
työmäärä. Joudumme jatkuvasti tasapainottelemaan sen kanssa, millä valmiuden tehostetulla
tasolla milloinkin toimimme muutoksen seurannassa. Lisäksi yhteistyömme Puolustusvoimien
ulkopuolisten tahojen kanssa on tiivistynyt,
joista ensimmäisinä täytyy mainita Suojelupoliisi ja ulkoministeriö.
Tiedonhankintalakityöryhmän mietin­
nössä todetaan, ettei Suomessa ole
tiedustelua koskevaa lainsäädäntöä.
Työryhmä ehdottaa harkittavaksi, että
hallitus käynnistäisi toimenpiteet säädösperustan luomiseksi. Miksi Puolustusvoimien ja Suojelupoliisin tulisi saada
oikeus toimia tietoverkoissa? Eikö
nykyinen lainsäädäntö riitä? Onko
muiden maiden viranomaisilla tällaisia
oikeuksia?
Antti Pelttari: Suomi poikkeaa meihin vertailukelpoisista EU-maista sen osalta, että suomalaisilla viranomaisilla ei ole valtuuksia toimia tietoverkoissa. Suojelupoliisin toimialalla ne ovat
välttämättömiä erityisesti terrorismin torjuntaan
liittyen. Myös Suomeen kohdistuva jatkuvasti lisääntyvä laiton tiedustelu tietoverkkojen kautta
on huolestuttava ilmiö, kuten ulkoministeriön
tapaus osoitti.
Myös ulkomaantiedustelun osalta Suomi
muodostaa poikkeuksen. Ainoa toinen pohjoiseurooppalainen maa, jolla ei ole ulkomaansiviilitiedustelua, on Islanti. Jotta voimme varmistaa
turvallisuuden ketjun kokonaisuutena, tarvitaan
mukaan sekä siviili- että sotilastoimijat. Tänä
6
Maanpuolustus 112
Poliisineuvos Antti Pelttari ja tiedustelupäällikkö Harri Ohra-Aho
päivänä ketju on valitettavasti hyvin heikko tietoverkkojen ja ulkomaantiedustelun toimivaltuuksien osalta.
Harri Ohra-Aho: Sotilastiedustelun osalta nojataan tällä hetkellä lakiin Puolustusvoimista
ja erillinen tiedustelulainsäädäntö selkeyttäisi
tilannetta. Tiedonhankintakeinojen monipuolistamisesta puhuttaessa on hyvä muistaa, että
teemme työtämme ainoastaan asiakkaitamme
varten, emme itsellemme.
Valtakunnan poliittiset päättäjät sekä Puolustusvoimien strategisen ja operatiivisen tason
päättäjät tarvitsevat mahdollisimman hyvää toimintaympäristöanalyysia päätöksenteon tueksi.
Tämä edellyttää, että tiedonkeräys ja -hankinta
ovat nykymaailman vaatimusten mukaisella
tasolla. Teknologisen kehityksen myötä analogisista järjestelmistä on siirrytty digitaalisiin tietoverkkoihin. Jotta tuottamamme analyysi olisi
laadukasta, on meidänkin kyettävä liikkumaan
tietoverkoissa ja hankkimaan tietoja niiden
kautta. Suomeen verrattavissa maissa lainsäädäntö on tältä osin kunnossa.
Kuinka tietoliikennetiedustelua toteute­
taan teknisesti? Kuinka olennainen tieto
saadaan esiin ja salaukset purettua?
Antti Pelttari: Tässä rakennetaan suomalaista
mallia meidän perusoikeusjärjestelmämme puitteissa. Lisäksi saamme hyödyllistä tietoa myös
muista vertailukelpoisista maista. Tavoitteena on
kustannustehokas järjestelmä, joka ottaa huomioon kansalaisten perusoikeudet.
Harri Ohra-Aho: Emme joudu aloittamaan aivan tyhjästä, sillä olemme harjoittaneet signaalitiedustelua vuodesta 1927 ja tunnemme signaaliympäristön. Kun puhutaan ilmarajapinnoista,
eli signaalitiedustelusta perinteisessä muodossa,
on meillä kaikki tietämys olemassa sekä elektroniseen- että kuuntelutiedusteluun liittyen.
Nyt kun siirtyminen digitaaliseen maailmaan
on meneillään, olemme laboratorio-olosuhteissa
jo useamman vuoden ajan luoneet uutta osaamista. Käytännön toimintaa sen osalta emme
ole harjoittaneet, koska lainsäädäntöä ei ole
olemassa.
Jos tietoliikennetiedustelua harjoitettaisiin,
niin käytännössä se tarkoittaisi menemistä
kiinni maan rajat ylittävään kaapeliin tai valokuituun. Merkitsevää ei aina ole se, mitä niiden
sisällä liikkuu, vaan etenkin kuka tai mikä organisaatio, missä ja milloin viestii kenen kanssa.
Tässä on jo keskeistä tietosisältöä, jota voidaan
hyödyntää analyysissa yhdessä muista tiedustelulähteistä kerätyn tiedon kanssa. Sisällön purkamisessa taas on kyse salausten murtamisesta
ja sen kanssahan tiedustelu on paininut jo vähintään 2500 vuotta.
Onko kansalaisilla aihetta olla huolissaan
perusoikeuksista ja yksityisyyden
suojasta? Luetaanko jatkossa kaikkien
suomalaisten sähköpostit ja Facebookviestit ja kuunnellaanko kaikki puhelut?
Antti Pelttari: Suojelupoliisia ei kiinnosta yksittäisten kansalaisten sähköpostit tai kirjoitukset sosiaalisessa mediassa. Työmme kohdistuu
ainoastaan vakavien uhkien torjuntaan ja sen
osalta työkalupakkimme on tällä hetkellä puutteellinen.
Harri Ohra-Aho: Meidän tehtävämme ei ole
seurata suomen kansalaisia. Kansalaisten yksityisviestit ja sosiaalinen media eivät sotilastiedustelua kiinnosta ja ovat itse asiassa rasite
kohdennetulle tiedustelutoiminnallemme. Sotilastiedustelun huomion kohteena ovat ulkomaiset sotilasviranomaiset organisaatioineen, jotka
eivät ole Suomen perustuslain suojan piirissä.
Kriisinhallintaoperaatioissa tiedustelu toki
ulottuu valtiollisten sotilastiedusteluorganisaatioiden ulkopuolelle, jotta turvallisuusympäristöä
voidaan maksimaalisesti analysoida.
Suomen tietoturvallisuuden tasoa
pidetään kansainvälisesti korkeana.
Olisiko tieto­liikennetiedustelulla
vaikutuksia yritys­toimintaan? Kärsiikö
Suomen kilpailu­kyky ja vaarantuvatko
tänne suuntautuvat investoinnit, jos
lainsäädäntöä muutetaan?
Antti Pelttari: Olemme ennen kaikkea huolissamme siitä, että suomalaisiin yrityksiin kohdisMaanpuolustus 112
7
Haastattelu
ANTTI PELTTARI
Poliisineuvos Antti Pelttari on
ollut Suojelupoliisin päällikkö
vuodesta 2011. Aikaisemmin Pelttari
on toiminut mm. sisäministeri
Anne Holmlundin poliittisena
valtiosihteerinä, sisäministeriön
kansainvälisten asioiden yksikön
ylijohtajana ja valiokuntaneuvoksena
eduskunnan ulkoasiain- ja
puolustusvaliokunnissa.
tuu yhä enemmän vakoilua, jossa on taustalla
valtiollisiakin toimijoita. Tämä on ilmiönä valitettavasti jatkuvassa kasvusuuntauksessa. Havainnointi- ja torjuntakyky olisi välttämätöntä,
mutta valitettavasti se puuttuu meiltä. Olemme
ulkomaisten viranomaisten hyväntahtoisuuden
varassa ja se on turvallisuusasioissa kestämätön
tilanne.
Harri Ohra-Aho: Lainsäädännön muuttaminen pikemminkin parantaisi investointiympäristöämme. Kun valtiolla on selkeä lainsäädäntö
tietoverkkotiedusteluun liittyen, luo se ennustettavuutta investointimahdollisuuksien analysoimiseen. Teimme työryhmän puitteissa kansainvälisen vertailun konesali-investoinneista.
Sen mukaan esimerkiksi Ruotsissa, jossa rajat
ylittävän tietoliikennetiedustelun mahdollistava
lainsäädäntö on ollut jo pitkään voimassa, ei ole
havaittu negatiivisia poikkeamia näissä investoinneissa vaan pikemmin päinvastoin.
Vuoden 2013 kyberturvallisuusstrategian
vision mukaan ”Suomi on globaali edelläkävijä kyberuhkiin varautumisessa ja
niiden aiheuttamien häiriötilanteiden
hallinnassa vuoteen 2016 mennessä”.
Kuinka arvioisitte vision toteutumista?
Kuinka strategiassa painotetut kokonaisvaltaisuus ja viranomaisyhteistyö näkyvät
teidän toiminnassanne?
Antti Pelttari: Suomella on ilman muuta hyvät
lähtökohdat olla edelläkävijä ja meillä on hyvin
toimiva viranomaisyhteistyö, jota täytyy vielä
edelleen tiivistää. Mutta, kuten jo strategian
valmisteluvaiheessa nostimme esiin, on myös
valtion turvallisuus otettava huomioon. Ja tämä
elementti lainsäädännöllisine puutteineen on
nyt heikko kohta. Eli kyllä Suomella on varmasti
mahdollisuuksia saavuttaa kyberstrategian visiossa kuvattu tavoite, mutta ilman turvallisuuden
huomioon ottamista se ei tule kuntoon.
Harri Ohra-Aho: Teknologian ja siihen liittyvän osaamisen pohjahan on Suomessa hyvä.
Yritykset ja kotitaloudet kiinnittävät huomiota
kyberturvallisuuteen, mutta valitettavasti lainsäädäntömme on puutteellinen sen suhteen,
8
Maanpuolustus 112
Poliisineuvos Antti Pelttari ja tiedustelupäällikkö Harri Ohra-Aho
kuinka viranomaiset voivat suojata valtiota ja
sitä kautta yrityksiä ja muita organisaatioita.
Mainitun vision saavuttaminen tavoiteajassa
riippuu hyvin pitkälle siitä saammeko lainsäädännön ajoissa kuntoon.
Viranomaisyhteistyöllä on Suomessa vahva
perinne ja sitä tiivistetään edelleen. Mutta tässäkin on lainsäädännössä heikko kohta, joka
pitää saattaa kuntoon. Olemme harjoituksissa
törmänneet siihen, että meillä on tiettyjä lainsäädännöllisiä esteitä luovuttaa merkityksellistä
tietoa sitä tarvitsevalle toiselle viranomaiselle.
Tämä pitäisi korjata etenkin kun koko kyberturvallisuusstrategia perustuu verkostomaiseen
toimintaan.
Ukrainan konfliktin myötä on puhuttu
paljon hybridisodankäynnistä ja -uhkista.
Niihin varauduttaessa korostuvat kyky
havaita ja analysoida irrallisia tapahtumia,
hahmottaa niiden välisiä yhteyksiä ja
tunnistaa kuka on niiden takana. Kuinka
tämä näkyy sotilas- ja siviilitiedustelun
toiminnassa ja kehittämisessä?
Antti Pelttari: Tässä puhutaan nyt hieman
uusilla termeillä sellaisista ilmiöistä, jotka
ovat jo pitkään olleet meillä seurannassa. Eli
valtiollisesta vaikuttamisesta mielipiteisiin ja
kantoihin laittoman tiedustelun keinoin, minkä
torjuminen on kuulunut Suojelupoliisin tehtäviin alusta alkaen. Myös tässä tarvitaan viranomaisten tiivistä yhteistyötä, jotta tilannekuva
olisi mahdollisimman hyvä ja osataan tunnistaa
mahdollisimman varhaisessa vaiheessa valtion
turvallisuudelle haitalliset vaikuttamispyrkimykset.
HARRI OHRA-AHO
Prikaatikenraali Harri Ohra-Aho on ollut
Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö
vuodesta 2013. Aikaisemmin hän
on toiminut mm. Puolustusvoimien
johtamisjärjestelmäpäällikkönä,
Tiedustelukeskuksen johtajana,
Pohjois-Karjalan Prikaatin komentajana.
Ohra-Aho on ollut urallaan useissa
eri tehtävissä Pääesikunnassa ja
maavoimien joukko-osastoissa.
Harri Ohra-Aho: Meidän on harkittava mitkä
hybridisodankäynnin elementeistä ovat relevantteja tiedonhankinnan kannalta. Keskeistä
on tiedon varmentaminen eri lähteiden ja eri
metodien kautta. Pelkästään yhteen lähteeseen
tai yhteen tiedonkeräysmetodiin nojaava analyysi on aina vajaa. Näin ollen tilannekuvan
muodostamiseksi yksi tärkeä elementti on saada
näkymä tiedonhankintaan myös tietoverkoissa.
Kaiken kaikkiaan hybridiuhkiin varautumisessa
on tärkeää, että yhteiskunta on vahva sen eri
Maanpuolustus 112
9
Haastattelu
”Pelkästään
yhteen lähteeseen
tai yhteen tiedonkeräysmetodiin
nojaava analyysi
on aina vajaa.”
Harri Ohra-Aho
tasoilla. Tämä korostuu hybridisodankäynnille
ominaisen disinformaation erottamisessa oikeasta informaatiosta.
Terrorismin suhteen on meneillään
murrosvaihe, jossa uskonnollisesti
radikali­soituneet henkilöt ja heidän
kytköksensä maailmanlaajuiseen jihadiin
ovat nousseet uhkakuvien keskiöön.
Kuinka arvioitte terrorismin muotoutuvan
jatkossa? Millaisena pidätte EU-alueen ja
Pohjoismaiden uhkatasoa?
Antti Pelttari: Euroopassa radikaalin islamismin muodostama terrorismiuhka on ollut
nousujohteinen jo viitisentoista vuotta. Syyrian
konflikti on tuonut mukanaan uutena ilmiönä
eri puolille Eurooppaa kotimaihinsa palaavat
taistelijat. Meilläkin tämä johti siihen, että viime
vuoden kesäkuussa Suojelupoliisi ensimmäistä
kertaa kohotti terrorismin uhka-arviota yksittäisten henkilöiden tai pienten ryhmittymien
muodostaman uhkan osalta. Kyse on pitkävaikutteisesta ilmiöstä, jonka torjumiseen joudutaan Suomessakin aivan eri tavalla panostamaan
kuin mihin meillä on aikaisemmin totuttu.
Suomen uhkataso on matalampi kuin muissa
Pohjoismaissa, mutta suunta on väärä. Verrattuna muihin Pohjoismaihin ja useimpiin EUmaihin on Suomessa myös panostettu selkeästi
vähemmän resursseja terrorismiuhkan torjuntaan.
Harri Ohra-Aho: Jos lähdetään arvioimaan,
että ketkä ovat terrorismiin taipuvaisia niin
vastaus on ennen kaikkea tyytymättömät nuoret miehet, jotka etsivät elämässään suuntaa.
Alusta, jossa terrorismia kytee, ovat niin sanotut
hauraat valtiot ja niitä on valitettavasti ilmaantunut koko ajan lisää. Valtiollisten rakenteiden
puuttuminen tai horjuminen mahdollistaa ääriliikkeiden syntymisen, varsinkin jos ne kykenevät tarjoamaan tyytymättömille nuorille
miehille houkuttelevampaa näkymää. Tietysti
Suomen kannalta on tärkeää kuinka nämä ilmiöt heijastuvat meille informaatioympäristön
kautta. •
10
Maanpuolustus 112
SUOMALAISEN TIEDUSTELULAINSÄÄDÄNNÖN SUUNTAVIIVOJA
torjuntaan. Kansallisesta turvallisuudesta vastaaville sotilas- ja siviiliviranomaisille tulisi harkita
toimivaltuuksia rajat ylittävään tietoliikenteeseen
kohdistettavaan tiedusteluun, jotta turvallisuusympäristön muutoksiin voitaisiin vastata. Tietoliikennetiedustelun tekninen suorittaminen olisi
SuomalaiSen tieduStelulainSäädännön
Suuntaviivoja
RiktlinjeR föR en finSk
undeRRättelSelagStiftning
tarkoituksenmukaista keskittää yhdelle viranomaiselle. Puolustusvoimille ja Suojelupoliisille tulisi
harkita toimivaltuuksia ulkomaan tiedusteluun,
jossa hankittaisiin tietoja henkilöiltä ja tietojärjestelmistä. Koska ulkomaan tiedusteluun liittyy
ulkopoliittisesti sensitiivisiä elementtejä, sitä koskevassa päätöksenteossa olisi otettava huomioon
tiedonhankintalakityöryhmän mietintö
Betänkande av arbetsgruppen för en informationsanskaffningslag
valtion ylimmän johdon linjaukset. Ohjaus- ja vastuusuhteet tulisi arvioida mahdollisen jatkovalmis-
Puolustusministeriö
| 2015
telun yhteydessä.
Tietoliikennetiedusteluun tulisi liittää riippumaton lupamenettely. Tietoliikennetiedustelua ja
Tiedonhankintalakityöryhmän
mietintö
ulkomaan tiedustelua varten tulisi luoda riippumaton valvontajärjestelmä. Tietoliikennetiedustelua
koskevan lainsäädännön valmistelua harkittaessa
on erityisesti otettava huomioon jokaiselle perus- ja ihmisoikeutena turvattu luottamuksellisen
viestin salaisuuden suoja. Tiedustelutarkoituksessa toteutettavasta tietoliikennetiedustelusta
Mietinnössä arvioidaan tiedustelua koskevan lain-
ei näyttäisi olevan mahdollista säätää perustuslakia
säädännön kehittämistarpeita.
muuttamatta, pelkästään vieraan valtion tietolii-
Kansallisesta turvallisuudesta vastaavien viranomaisten tiedonhankinta tietoverkkoympäristöstä
vakavien uhkien tunnistamiseksi on luonteeltaan
kenteeseen kohdistuvaa tiedustelua ehkä lukuun
ottamatta
tiedustelua. Suomessa ei ole tiedustelua koskevaa
TIEDONHANKINTALAKITYÖRYHMÄ
lainsäädäntöä. Työryhmä ehdottaa harkittavaksi,
Jäsenet
että hallitus käynnistäisi tarvittavat toimenpiteet
Hanna Nordström (puheenjohtaja)
tiedustelua koskevan säädösperustan luomiseksi.
Katriina Laitinen
Tiedustelun tarkoituksena olisi hankkia kansalli-
Mika Lundelin
sen turvallisuuden kannalta välttämätöntä tietoa
Jenni Herrala
vakavista kansainvälisistä uhista. Uhat voisivat
Jan Sjöblom
olla sotilaallisia tai siviililuontoisia. Tiedustelulla
Kosti Honkanen
varmistettaisiin valtion ylimmän johdon päätök-
Minnamaria Nurminen
senteon perustuminen oikeaan, ajantasaiseen
ja luotettavaan tietoon sekä mahdollistettaisiin
Mietintö löytyy sivulta www.defmin.fi/ajankoh-
toimivaltaisten viranomaisten ryhtyminen uhkien
taista/tiedotteet, päivätty 14.1.2015.
Maanpuolustus 112
11
12
Maanpuolustus 112
TEEMA
INFORMAATIOVAIKUTTAMINEN
Maanpuolustus 112
13
Teema: Informaatiovaikuttaminen
KIRJOITTAJA
Pahan mielen
peikkoja
– vai
ammattilaisia?
Petri Korhonen
Petri Korhonen on
informaatiovaikuttamiseen
perehtynyt Helsingin Sanomien
toimituspäällikkö. Hänen
vastuullaan ovat Helsingin
Sanomien uutistoiminta verkossa
sekä nettitelevisio HSTV.
Aiemmin hän on työskennellyt
mm. Taloussanomissa sekä
Yleisradiossa television
uutis- ja ajankohtaistoimituksissa. Korhonen on
palvellut myös rauhanturvatehtävissä Balkanilla.
Twitter-osoite: @Petri2020
14
Maanpuolustus 112
Sosiaalisen median
suodattamaton
todellisuus vaikuttaa
vääjäämättä
ainakin joidenkin
mielipiteisiin ja
ajatteluun.
Petri Korhonen: Pahan mielen peikkoja – vai ammattilaisia?
K
Kuinka paljon suomalaisessa sosiaalisessa mediassa ja tiedotusvälineiden
kommenttipalstoilla parveilee erilaisia
faktanhämärtäjiä? Paljon, mutta moni
erilaisten nimimerkkien suojissa
esiintyvä hahmo on oikeasti yksi ja
sama kotimainen ihminen. Trollien
sijaan pitäisi enemmänkin puhua
verkkohäiriköistä tai -huutelijoista.
Viime syksynä suomalaisessa
ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskustelussa havahduttiin niin sanottuun trollaamiseen, provosoivan
jyrkkien mielipiteiden tai tarkoituksellisesti faktoja vääristävien
kannanottojen levittämiseen.
Ilmiö näkyy kärjistyneimmin
kaikessa Ukrainan sodan, Venäjä-suhteiden ja Nato-aiheiden
nettikommentoinnissa. Sitä on
pidetty merkkinä informaatiotai hybridisodankäynnistä, toisinaan taas pelkkänä Suomen
median liian länsimielisen uutisoinnin aiheuttamana vastareaktiona.
Merivoimien havaittua vedenalaista toimintaa
Suomen aluevesillä lähti keskustelu välittömästi
käyntiin eri verkkomedioissa. Tyypillisesti
kansalaisten keskustelu rönsyilee, ja siinä käytetään
voimakkaitakin ilmaisuja. Kuvakaappaukset
Iltalehden verkkosivulta 29.4.2015.
Maanpuolustus 112
15
Teema: Informaatiovaikuttaminen
Yhtään niin kipeää
verkkoväitettä
ei lienekään,
ettei siihen joku
suomalainen
uskoisi.
16
Maanpuolustus 112
Kun valtamediaan ilmestyy joku uutinen
ulkopolitiikan aiheista, ensimmäiset verkkokeskustelut siitä käynnistyvät parhaimmillaan
muutamassa minuutissa. Useimmissa tiedotusvälineissä lukija pystyy kommentoimaan
jokaista juttua joko reaaliajassa tai kevyen moderoinnin jälkeen.
Nopeimpia kommentoijia tuntuvat olevan ne,
joiden mielestä kaiken sotilaallisen jännityksen
nousun takana on lännen salaliitto Venäjän heikentämiseksi. Eikä ihme, sillä tällä joukolla on
ollut jo runsas vuosi aikaa harjoitella viestinsä
esiintuomista. Krimin valtaus helmikuussa 2014
opetti suomalaiset ennennäkemättömään kotija ulkomaisen verkkoinformaation tulvaan.
Vaikka valtionhallinnossa alettiin vasta syksyllä puhua trollauksesta ilmiönä, turvallisuuspolitiikan uutisten kommenttiketjut ovat kevättalvesta 2014 asti noudattaneet samankaltaista
kaavaa. Keskustelijoissa on vuorenvarmoja Natojäsenyyden autuuteen uskovia, joiden mielestä
sotilasliitto on kaiken ratkaiseva suojelusenkeli.
Näitä vastassa on hajanaisempi joukko, josta
erottuu pari-kolme ryhmää. Osa keskustelijoista,
yleensä miehet, puhuvat kansanomaisella kielellä Suomen herrojen sodanlietsonnasta ja
Nato-kiimasta. Akateemisempia sanamuotoja
viljelevät vetoavat Yhdysvaltain kiistattomiin sotarikoksiin ja lennokki-iskuihin. Jos kansainvälinen yhteisö pitää esimerkiksi Kosovon pakkolunastusta Serbialta oikeutettuna, miksi Venäjä
ei saisi samalla tavalla liittää venäläismielistä
Krimiä itseensä? Aktiivisimmat naiset tai sellaisina esiintyvät keskustelijat vetoavat sotimisen
yleiseen kauhistuttavuuteen: lastemme ei pidä
joutua EU:n vastuuttoman laajentumishalun
maksajiksi.
Tänä keväänä näiden keskustelijoiden pääviestinä on ollut, että Venäjä ei Krimistä enää
luovu. Kaikki toimet maan painostamiseksi
johtavat vain turhaan yhteenottoon, ja vahingoittavat muutenkin lamassa olevaa Suomen
taloutta. Suomen pitäisi hakeutua konfliktien
ulkopuolelle ja välttää kaikkea idän ja lännen
kiistoihin osallistumista. Kun hallitus ei tätä tee,
eli pysyy EU:n linjoilla, se ajaa väkisin Suomea
konfliktiin järkähtämättömän rauhantahtoisen
Venäjän kanssa. Tänä keväänä ennen eduskuntavaaleja Paasikivestä tuli muotisana: monissa
Petri Korhonen: Pahan mielen peikkoja – vai ammattilaisia?
keskusteluissa vedottiin Juho Kustin viisauteen
ja geopoliittisen pienuutemme tunnustamiseen.
SOSIAALISEN MEDIAN
SUODATTAMATON TODELLISUUS
Median kommenttipalstoille päätyvät jyrkätkin
keskustelunavaukset ovat yleensä pysyneet
suhteellisen järkevinä, kiitos moderoinnin. Sen
sijaan perinteinen kylähulluus tai muuten vain
originellit teoriat lännen ja Venäjän keskinäisestä maailmanjärjestyksestä näkyvät suodattamattomina sosiaalisen median sivustoilla.
Pelottavin pimeys löytyy Twitteristä, Facebookryhmistä ja avoimilta blogipalstoilta, joille palavasieluisimmat nettiaktivistit ja suoranaiset
hörhöt pystyvät kirjoittamaan ilman oikolukua,
estoja ja käytöstapojen pidäkkeitä.
Kuluneen vuoden aikana olemme saaneet
näiltä sivustoilta lukea muun muassa siitä, miten
Ukrainassa alasammutun MH17-lennon matkustajien ruumiit olivat oikeasti ennakolta pakastettuja ja turmapaikalle tuotuja harhautusvainajia. Oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murha
Moskovassa oli CIA:n salajuoni presidentti Vladimir Putinin mustamaalaamiseksi. Ukrainan
nykyjohtajat ihannoivat natseja, ja pukeutuvat
salaisissa orgioissaan SS-univormuihin. Useimmat huhuista ovat lähteneet alun perin liikkeelle
Venäjän mediasta tai Venäjän nykyjohdon tavoitteita tukevilta kansainvälisiltä nettifoorumeilta.
Kotimaisista huhuista suosituimpia on väite
siitä, että Nato-isäntämaasopimus pakottaa Suomen perustamaan alueelleen amerikkalaisia
ydinasetukikohtia. Ja että tänä keväänä Puolustusvoimien lähettämä reserviläiskirje tarkoittaa
käytännössä Suomen armeijan liikekannallepanon valmistelua.
Monet näiden kaunasivustojen väitteet päätyvät usein ”varmoina totuuksina” eteenpäin
yleiseen verkkokeskusteluun. Samanmieliset
ihmiset toistavat niitä muilla foorumeilla ja vetoavat esimerkinomaisesti toisiinsa vallanpitäjien
vääryyksiä kauhistellessaan.
Näiden aiheiden ympärille on myös syntynyt
omaa liiketoimintaansa, kaupallisia tai ainakin
kernaasti tukilahjoituksia kaipaavia verkkouutissivustoja. Viime vuoden keväällä tällaista tietoa
levisi vain parilla Finnbayn tai Verkkomedian
kaltaisella netin vaihtoehtoisella uutissivustolla,
nyt jakelu on laajempaa. Mukana on uusnatsien
antisemitistisiä verkkolehtiä sekä muun muassa
rasististen maahanmuuttajahuhujen hehkuttamiseen erikoistunut MV-sivusto. Se, miksi nämä
äärioikeistolaisiksi profiloituneet toimijat kierrättävät nyt sivuillaan niin paljon Venäjän valtiollista informaatiota, on yhä mysteeri.
Vaikka useimmat salaliittohuhut kuulostaisivat kuinka sekopäisiltä, yhtään niin kipeää
verkkoväitettä ei lienekään, ettei siihen joku
suomalainen uskoisi. Ja tämä onkin runsaan
vuoden ajan jatkuneen verkkohöyryämisen suurin yhteiskunnassa aiheuttama muutos. Ihmisten halu uskoa tai epäillä voittaa terveen järjen
ja logiikan.
Tällaisten tarinoiden levittäminen ei vaikuttane suoraan suomalaiseen poliittiseen päätöksentekoon, mutta äänestäjien käyttäytymiseen
ja yhteiskunnan ilmapiiriin niillä varmasti on
vaikutusta. Kaikki osapuolet valehtelevat – epäluulo on jo yleinen käsite.
KETKÄ MEILLE PUHUVAT NIMIMERKKIEN TAKAA
Lohduttavaa – tai surullista – on, että höyrypäisintä lännen tai idän disinformaatiota jakavien
verkkoaktivistien joukko näyttäisi koostuvan
supisuomalaisista huutelijoista eikä salaisista
agenteista. Ulkomaisia tiedonlähteitä tarvitaan
lähinnä huhujen liikkeellepanemiseen – levityksen hoitavat kotimaiset voimat.
Omilla nimillään esiintyvissä keskustelijoissa
on huomattavan paljon elämäänsä tai työhönsä
katkeroituneita jankuttajia sekä aidosti viranomaisten ja median pahantahtoisuuteen uskovia ihmisiä. Monia yhdistänee epäluulo EU:ta,
kasvotonta valtakoneistoa ja yleistä maailman
muuttumista vastaan, sekä teksteistä välittyvä
oma pahan olon tunne. Jotkut tuntuvat hakevan
henkilökohtaista julkisuutta, joitain kiehtonee
maine ”vallanpitäjien vastustajana”. Hyvin edustettuina ovat myös niin sanotut ammattivalittajat, jotka tehtailevat eri oikeusasteisiin valituksia
viranomaisten päätöksistä.
Aidosti Ukrainan tilanteesta ja ulkopolitiikan toteutuksesta huolestuneet ihmiset erottuvat verkkokeskustelijoiden joukosta nopeasti
edukseen. Heidän argumenttinsakin perustuvat
useimmiten johonkin muuhun kuin ”USA on
paha” tai ”Putin on sekaisin” – mantroihin.
Maanpuolustus 112
17
Teema: Informaatiovaikuttaminen
18
Maanpuolustus 112
Petri Korhonen: Pahan mielen peikkoja – vai ammattilaisia?
Nimettömät puskistahuutelijat ovat motiiveiltaan vaikeammin tulkittava ryhmä, osittain
siksi, että Suomessakin monen nimimerkkihahmon takaa löytyy yksiä ja samoja ihmisiä.
Niissä tiedotusvälineissä, joissa juttujen
kommentointi edellyttää rekisteröitymistä, on
huomattu monen innokkaan keskustelijan rekisteröityneen hyvin samankaltaisilla sähköpostiosoitteilla. Ei ole tavatonta, että joku keskustelija
ilmoittaa yhteystiedokseen vaikka [email protected], ja toinen lähes samoja lauseita
toisteleva hahmo taas sanoo osoitteekseen
[email protected].
Siinä vaiheessa, kun saman tunnuksen johdannaisia löytyy parikymmentä, sinisilmäisinkin kansalaiskeskustelun rehellisyyteen uskova
alkaa epäillä näiden aitoutta. Varsinkin kun samantapaiset nimimerkit esiintyvät monella eri
foorumilla, välillä toisiaan innostaen ja ilmeisesti jopa itsensä kanssa väitellen.
Jokaisella ihmisellä on tietysti oikeus varjella
yksityisyyttään, ja käyttää sananvapauttaan nimimerkkien ja useidenkin keksittyjen identiteettien suojassa, ajankulukseen ja huvikseen.
Jos joku haluaa pilailla liian tosissaan itsensä
ottavien turvallisuuspolitiikan nojatuolistrategien kanssa, siitä vaan.
Tätä toimintaa arvioidessa tärkeää onkin erottaa trollaamisen ja trollin käsitteet. Moni yhteiskunnallisessa keskustelussa jaettu epämääräinen
valetieto ja puolueellinen info on huvin vuoksi
tai häiriköiden tehtyä trollausta. Silti esimerkiksi
kaikki Krimin valtauksen puolustajat eivät missään nimessä ole palkkatrolleja, vaan mukana on
aidosti mielipiteidensä takana seisovia ihmisiä.
En ihmettelisi, jos median keskustelupalstoilla pyörisi myös maksettuja mielipidevaikuttajia, aatteiden ja näkemysten markkinoijia, jotka
käyttävät meitä yhtenä suurvaltojen informaatiosodan tantereena. Trolli- tai trollaus -nimitys
on tämän ammattikunnan toiminnasta kuitenkin väärä. Kuvaavampi olisi verkkovaikuttamisen keskeinen käsite astroturfing, joka tarkoittaa
maksettua tai muuten lähettäjäänsä palkitsevaa,
kansalaismielipiteeksi naamioitua kommentointia. Mutta ehkä ”Washingtonin/Brysselin/Kremlin turffaajista” puhuminen sekoittaisi määritelmiä liikaa – menihän meiltä trolli-ilmiönkin
oppimiseen aivan liian pitkä aika. •
SANASTOA
INFORMAATIOSODANKÄYNTI
Vihamielinen vaikuttaminen valitun kohteen
päätöksentekoon, toimintakykyyn ja mielipiteisiin informaatioympäristön kautta sekä
suojautuminen toisten vastaavilta vaikuttamisyrityksiltä. Informaatiosodankäyntiä voi
tapahtua yhteiskunnallisin, poliittisin, viestinnällisin, psykologisin, sosiaalisin, taloudellisin
ja sotilaallisin keinoin kaikilla sodankäynnin
tasoilla. Informaatiosodankäynnin keskeiset
vaikuttamis- ja suojautumiskeinot ovat tietoverkkosodankäynti, elektroninen sodankäynti,
psykologinen sodankäynti, fyysinen vaikuttaminen tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmään, operaatioturvallisuus ja harhauttaminen.
Informaatiosotaa voidaan käydä esimerkiksi
valtioiden tai organisaatioiden välillä. Informaatiosodankäynti voi vaikuttaa varsinaisen
suunnitellun kohteen ulkopuolellakin, kuten
sivullisten henkilöiden tai organisaatioiden
tietojenkäsittelyjärjestelmissä. Informaatiosodankäyntiin voi kuulua esimerkiksi informaatiooperaatioiden suorittaminen.
INFORMAATIO-OPERAATIO
Sarja toimintoja, joilla tuetaan ja koordinoidaan
vaikuttamista informaatioon ja informaatiojärjestelmiin määritetyn tavoitteen saavuttamiseksi. Informaatio-operaation päämääränä
on tuottaa hallittuja suoria tai epäsuoria
vaikutuksia informaatioympäristöön. Informaatio-operaatioilla tuetaan puolustusvoimien
operaatioita suojaamalla oman päätöksen teon
edellytykset ja heikentämällä vastustajan tilannetietoisuutta ja tahtoa. Tarvittaessa vaikutetaan vastustajan suorituskykyihin, jotka tukevat
päätöksentekoa.
TROLLAAMINEN
Provosoivan jyrkkien mielipiteiden tai tarkoituksellisesti faktoja vääristävien kannanottojen
levittäminen.
ASTROTURFING
Maksettu tai muuten lähettäjäänsä palkitseva,
kansalaismielipiteeksi naamioitu kommentti.
Lähteet: Kokonaisturvallisuuden sanasto, Sanastokeskus
TSK ry ja Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEK,
2014 ja Petri Korhosen artikkeli.
Maanpuolustus 112
19
Teema: Informaatiovaikuttaminen
KIRJOITTAJA
Trollin
kyydissä
Jouni Mölsä on ulkoasiainministeriön viestintäjohtaja.
Aikaisemmin hän on toiminut
ulkoministeriössä Suomen
Lontoon suurlähetystön
lehdistöneuvoksena, Helsingin
Sanomien politiikan toimittajana
ja mm. BBC World Servicessä
radiotuottajana Lontoossa.
Näkemykset ovat kirjoittajan
henkilökohtaisia.
20
Maanpuolustus 112
Miten informaatiovaikuttaminen
näkyy Suomessa?
Jouni Mölsä
Informaatiolla voidaan
vaikuttaa yksilöön,
mutta se voi olla
myös taloudellisten,
sotilaallisten,
poliittisten,
diplomaattisten
ja psykologisten
painostuskeinojen
yhdistelmä.
Lehtikuva
Jouni Mölsä: Trollin kyydissä
P
Propaganda ei enää tule lentolehtisenä pihalle
vaan jokaiseen kotiin sosiaalisen median ja
muun digitaalisen tietovirran kautta. Joka päivä.
Nykyaikainen informaatiovaikuttaminen on
teollisen mittakaavan toimintaa, jolla pyritään
informaatiotilan hallintaan. Väärennetty uutinen
voi levitä muutamassa tunnissa maailmanlaajuisesti tai saada avainhenkilön epäröimään tärkeällä hetkellä. Eikä maksa käytännössä mitään.
Niin kutsuttu hybridisota, ja siihen osana
kuuluva informaatiovaikuttaminen, eivät sinänsä ole uutta. Valheellisia väittämiä on esitetty, kauppasaartoja asetettu ja sivilisaatioita
hävitetty kautta historian. Uutuus on laaja-alainen strateginen koordinointi. Kyse on muun
Venäjän uutistoimisto Tass kertoi STT:n
uutista lainaten, että tasavallan presidentti
Sauli Niinistö ei osallistu Moskovan
voitonpäivän paraatiin Punaisella torilla
9. toukokuuta. Kuva on rajaus Tassin
www-sivuilta löytyvästä kyseisestä uutisesta,
tehty 25. maaliskuuta 2015.
muassa taloudellisten, sotilaallisten, poliittisten, diplomaattisten ja psykologisten painostuskeinojen yhdistelmästä, jolla vastustaja
pyritään masentamaan.
Maanpuolustus 112
21
Teema: Informaatiovaikuttaminen
TROLLIT EIVÄT OLE YDINKYSYMYS
Suomessa on viimeksi kuluneen vuoden aikana
erityisesti keskusteltu sosiaalisessa mediassa
toimivista trollaajista. Trollaajille sananvapaus
tarkoittaa mahdollisuutta pilkata, leimata, painostaa ja levittää muunneltua totuutta. Trollin
tehtävä on vääristää yhteiskunnallista keskustelua tukahduttamalla heihin arvioivasti suhtautuvia ääniä ja ohjaamalla keskustelua epäolennaisuuksiin.
Suomessa lähdetään useimmiten siitä, että
jos joku jotain sanoo, on se totta. Päin naamaa
valehtelemista paheksutaan. Informaatio-psykologisissa operaatioissa keksittyjä juttuja ei
kaihdeta. Edes suoranaisesta valheesta kiinni
jääminen ei haittaa, sillä informaatioammus on
jo osunut. Haluttu tunnereaktio on syntynyt.
Sotaretoriikka on trollaajille ja muille infosotureille tärkeää. Se on tapa luoda uhkakuvia
ja painostavaa ilmapiiriä. Se on tärkeää myös
heidän mielenrauhansa kannalta. Kun selittää
itselleen olevansa infosotilas, voi liirumlaarumia
levittää hyvällä omalla tunnolla. Sehän on sotaa
ja sodassa tapahtuu kaikenlaista.
Informaatiovaikuttamisen kokonaisuudessa
he ovat kuin tuulen väre merellä. Meren voima ei
kuitenkaan ole vihurissa vaan pinnan alla liikkuvassa aallossa. Trollaaminen näkyy, mutta olennainen itse asiassa on sen taustalla oleva rakenne.
MIKÄ SITTEN ON VAKAVAA?
Vakavampien kysymysten ääreen jouduttaisiin,
jos Suomen itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus
asetettaisiin kyseenalaiseksi.
Suomen valtiollinen itsenäisyys täyttää pian
100 vuotta. Suomalaisuus toki on tätäkin vanhempaa perua. Suomalaiset ovat joukko – tai
psykologikielellä lauma – ihmisiä, joita yhdistävät yhteiset kokemukset ja uskomukset. Juhana Torkki kirjoittaa teoksessaan Tarinan valta
joukkosymboleista. Joukkosymboli on laumalle
vastaava asia kuin yksilölle oma nimi. Kokemus
minuudesta. Ilman sitä ei ole laumaa, vain yksilöitä, jotka hapuilevat epävarmuudessa yksin
eteenpäin.
Kansakunnalla voi olla useita tärkeitä symboleja. Niistä yksi nousee usein yli muiden.
Torkin siteeraaman tutkija Elias Canettin mu22
Maanpuolustus 112
kaan ranskalaisille tällainen symboli on vallankumous. Yhdysvalloissa se on perustuslaki ja
siihen liittyvä käsitys vapaudesta ja tasa-arvosta.
Britanniassa meri. Tapa jolla kansakunta viettää kansallista juhlapäiväänsä liittyy usein tähän
keskeiseen symboliin.
Torkin analyysin mukaan Suomen joukkosymboli on sota. Olemme olleet uhreja. Tulkinta
näyttää pitävän paikkansa, jos ajatellaan suomalaista itsenäisyyspäivää. Sota ja sen kautta
itsenäisyydestä maksettu hinta ovat keskeisessä
asemassa.
Tutkimusten mukaan suomalaisille tärkeitä
symboleja ovat juuri itsenäisyyden ja Talvisodan
lisäksi muun muassa lippu, Maamme-laulu ja
presidenttien kuvat. Sisäistä eripuraa, epäluottamusta ja turvattomuuden tunnetta on yksinkertaisinta luoda horjuttamalla näitä uskomuksia.
Se mikä yhdistää täytyy rikkoa.
Ajatus itsenäisyydestä tuntuu minusta usein
kulkevan näin: Sodasta selviäminen ja itsenäisyydestä sodan uhreina maksettu hinta osoittaa
Suomen ansainneen itsenäisyytensä. Hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu suomalaisella työllä,
jolla on selvitty muistakin vaikeuksista. Ja koska
Suomi on rakentanut menestyksensä itse, emme
ole itsenäisyydestä velkaa kenellekään.
Tässä valossa on ollut mielenkiintoista seurata
Suomen johtavan totuusfoobikon Johan Bäckmanin blogia. Hänen mukaansa Suomi ei oikeastaan
ole itsenäistynyt, koska Suomessa 1918 valtaa
käytti vieraan vallan eli Saksan tuella toiminut
hallitus, jolla ei ollut kansan mandaattia. Bäckmanin mielestä Suomi on itsenäisyyden velkaa
Stalinille. Stalin tuki Suomen itsenäistymistä ja
myöhemmin – toisen maailmansodan jälkeen –
päätti, että Suomesta ei tehdä kansandemokratiaa
vaan että siitä rakennetaan hyvinvointivaltio.
MITÄ MERKITYSTÄ TÄLLÄ ON?
Venäjä on liittänyt Krimin laittomasti itseensä.
Tämän toimen puolustajat käyttävät argumenttina muun muassa sitä, että bolševikeilla – Neuvostoliitolla – ei ollut 1954 oikeutta luovuttaa
Krimiä Ukrainalle, koska luovuttaminen oli Neuvostoliiton perustuslain vastaista.
Suomen itsenäistymisjulistuksen vahvisti
Neuvosto-Venäjä. Samat bolševikit, joilla ei siis
ollut oikeutta luovuttaa Krimiä. Oliko heillä oi-
Jussi Nukari/Lehtikuva
Jouni Mölsä: Trollin kyydissä
MYÖS MUUT OSAAVAT
Suomalaisille tärkeä symboli on itsenäisen Suomen
lippu, minkä taustalla on sota ja itsenäisyydestä
maksettu hinta. Kuva on jääkiekon MM-kisoista
Venäjä-Suomi ottelusta vuodelta 2009.
keus luovuttaa Suomi pois Venäjän yhteydestä?
Informaatio-operaatioilla voi onnistuessaan
olla haitallisia vaikutuksia yhteiskunnan elintärkeille toiminnoille. Ne saattavat myös vaikuttaa
valtion johtamiseen ja henkiseen kriisinsietokykyyn. Mitä tapahtuisi, jos Suomen itsenäisyyttä
alettaisiin kyseenalaistaa samalla perusteella
jota käytettiin Krimillä? Arvioni on, että suomalaisuuden perusytimeen kohdistuva hyökkäys
aiheuttaisi kansalaisten piirissä voimakkaan
reaktion. Ahdistus purkautuisi median kautta
paineena, joka luultavasti vaikeuttaisi tilanteen
hahmottamista ja heikentäisi päätösten laatua.
Millaisia päätöksiä tällaisessa tilanteessa tehtäisiin?
Muutkin kuin Venäjä käyttävät informaatiovaikuttamista. Esimerkiksi ennen ensimmäistä Persianlahden sotaa syksyllä 1990 kansainväliseen
levitykseen ilmestynyt uutinen, jossa kerrottiin
irakilaisten sotilaiden repineen Kuwait Cityssä
vauvat pois keskoskaapeista ja vieneen kaapit
Bagdadiin. Näin ei tapahtunut. Kyse oli viestintätoimiston kehittämästä operaatiosta, jonka
tarkoitus oli kääntää USA:n kansalaiset myötämielisemmäksi pian alkaneelle maahyökkäykselle Irakiin.
Korealaisen matkustajalentokoneen alas ampuminen 1983 johti YK-käsittelyyn. Yhdysvallat
esitti siellä nauhoituksen neuvostoliittolaisen
hävittäjälentäjän ja häntä ohjanneen lennonjohdon keskustelusta. Nauhoituksesta oli poistettu
viiden minuutin verran materiaalia, joka osoitti
hävittäjälentäjän pyrkineen varoittamaan matkustajakonetta.
Kylmän sodan aikana useat maat pyrkivät
vaikuttamaan vastaleirin asukkaisiin tukemalla
Maanpuolustus 112
23
Teema: Informaatiovaikuttaminen
ulkomaankielisiä radiolähetyksiä. Suomen kannalta ajatellen vapauden, demokratian ja itsemääräämisoikeuden korostaminen ei olisi ongelma, vaikka tähän tähtääviä info-operaatioita
kohdistettaisiin Suomeen. Jos Suomeen kohdistettaisiin esimerkiksi sen itsemääräämisoikeuteen tai kansallisen yhtenäisyyden rikkomiseen
tarkoitettuja operaatioita, tämä olisi ongelma.
KUINKA PILATA HYVÄN MAAN MAINE?
Mielipidemittausten mukaan Venäjän kansalaiset eivät koe Suomea uhkaksi. Suomi on osoittanut olevansa rakentava naapuri niin itään kuin
länteenkin päin. Ketä siis palvelee toiminta, jolla
Suomesta keinotekoisten kiistojen avulla pyritään luomaan kuvaa Venäjän vihollisena?
Olipa vastaus mikä tahansa, selvää on, että tämän työn seurauksena Suomesta on synnytetty
venäjänkieliseen sosiaaliseen mediaan kielteinen digitaalinen jälki.
Jälki syntyy helposti. Yksi tapa on ottaa käsittelyyn tavalliseen elämään kuuluva parisuhdekiista ja ryhtyä käyttämään sitä niin sanottuna
todisteena venäläisvihasta. Suomalaisissa järjestelmissä on parantamisen varaa, mutta tämä on
eri asia kuin järjestelmällinen vaino. Suomessa
pysyvästi asuvia ulkomaalaisia kohdellaan tasavertaisesti Suomen kansalaisten kanssa. Tätä ei
trollijutuissa mainita.
Sama tekniikka oli käytössä Itä-Helsingissä tapahtuneen henkirikoksen yhteydessä, jossa nuorehko suomalaismies surmasi venäläisiä juuria
omaavan naapurinsa. Mies oli ollut aktiivinen
nuorisopoliitikko. Vaikka kyse poliisitutkinnan
mukaan oli naapurien kiistana alkaneesta, mutta
traagisin seurauksin käsistä riistäytyneestä tapahtumaketjusta, tapauksen avulla on pyritty
osoittamaan, että yksi Suomen suurimmista
puolueista hyväksyy tai jopa kannustaa surmaamaan venäläisiä. Kyseisen kirjoituksen kuvituksessa surmaajan taustalla liehuu Suomen lippu.
Tämän työn seurauksena Suomi näyttäytyy venäjänkielisissä hakukoneissa ja uutissivustoilla kielteisessä valossa. Tiedonhakija saa
eteensä listan, jonka perusteella näyttää, että
Suomen viranomaiset ovat vuosikausia varastaneet lapsia venäläisiltä äideiltä ja järjestelmällisesti sortaneet venäläisiä.
24
Maanpuolustus 112
MIKSI TÄSTÄ PITÄISI PIITATA?
Kerran syntynyt tai synnytetty mielikuva pyrkii
helpommin vahvistumaan kuin muuttumaan.
Tunteisiin perustuvat käsitykset syntyvät nopeammin kuin tietoon perustuvat käsitykset. Tunteella ladatut asiat myös muistetaan paremmin
kuin tietoon perustuvat. Asiasta voidaan jopa
pitää tai inhota tunnistamatta miksi näin on.
Tunnepohjalta muotoutuneita asenteita on
helppo vahvistaa. Tästä syystä ei ole yhdentekevää mitä Suomesta esimerkiksi Venäjällä tai
Euroopan unionin jäsenmaissa uutisoidaan. Suomesta vuosikausia venäläiseen mediatajuntaan
saatetut kielteiset mielikuvat on helposti aktivoitavissa, jos tällainen tarve tulee.
Kolikon toinen puoli on suomalainen yleisö.
Miten meidän tulee suhtautua tiedotusvälineiden välittämiin tietoihin, joissa venäläiset luulevat suomalaisten vainoavan venäläisiä? Miksi
nämä väärät tiedot toistuvat vuodesta toiseen?
Mihin tällä toiminnalla pyritään? Jos tällä ei
muuta saavuteta, niin ainakin totuusfoobikot
pilaavat Venäjän mainetta Suomessa. Kenen
etu se on?
ONKO SYYTÄ HUOLESTUA?
Tiedotusvälineiden asema informaatiovaikuttamisen myllytyksessä on vaikea. Toisaalta uutisoinnin on oltava nopeaa – suorastaan välitöntä
– toisaalta ei saisi joutua hyväksikäytetyksi. Tilanteessa korostuvat journalismin perusarvot.
Lukijoilla, katselijoilla ja kuuntelijoilla on oikeus mahdollisimman tarkkaan ja oikeelliseen
tietoon. Journalistisen työn ydin on hankkia ja
arvioida tietoa kansalaisten puolesta ja laittaa
sitä mittakaavaan.
Mielestäni tämä tarkoittaa sitä, että uutisiin
mahdollisesti liittyvät epävarmuudet kirjoitetaan auki. Näin taataan kansalaisille mahdollisuus muodostaa kantansa itse. Tavoite on siis
täsmälleen päinvastainen kuin itsensä infosotureiksi korottaneilla toimijoilla.
Pitemmällä aikavälillä voi tietysti pohtia, mitä
hämäykseen ja keinotekoiseen todellisuuteen
nojaavalla strategialla voi saavuttaa. Kaikkia voi
hämätä jonkin aikaa, joitakuita koko ajan, mutta
kaikkia ei voi hämätä koko ajan. Vapauksiin perustuvassa yhteiskunnassa vallanpitäjillä menee
vähemmän voimavaroja järjestelmän ylläpitä-
Jouni Mölsä: Trollin kyydissä
miseen, kun yhteiskunnassa, jossa ajan mittaan
yhä monimutkaisemmaksi käyvää ajatusrakennelmaa pitää pitää yllä yhä monimutkaisemmalla valvonnalla ja manipuloinnilla..
MITÄ TÄSSÄ VOI TEHDÄ?
Erityisesti päättäjiltä vaaditaan malttia erottaa
tosistaan tosiasiallisesti tiedetty ja asiaan liittyvä
oma arviointi. Hyviä kysymyksiä ovat, miksi
ajattelen jostakin uutisesta tai ilmiöstä niin kuin
ajattelen? Mitä itse asiassa tiedän asiasta ja mistä
sen tiedän? Mitkä itse asiassa ovat tosiasiat?
Suomessa kansan mielipide vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Kuinka tämä ”kentän ääni” on
muodostunut? Perustuuko keskustelu epämääräisiin mielikuviin? Mistä päättäjä itse asiassa
tietää että ”asiat nyt vain ovat niin kuin ne ovat”?
Onko nettikeskustelun 20 keskustelijaa riittävä
pohja ryhtyä lausumaan jostain asiasta julkisuuteen? Mitä tämä tarkoittaa muiden 5,4 miljoonan
suomalaisen kannalta? Mistä asia ylipäätään on
noussut keskusteluun?
Myös hybridisodan aikana olennaista on mitä
tehdään, ei mitä ajatellaan. Tällä tiellä trolli kartanlukijana on väärä valinta. •
HYVIÄ KYSYMYKSIÄ
• Miksi ajattelen jostakin uutisesta tai
ilmiöstä niin kuin ajattelen?
• Mitä itse asiassa tiedän asiasta ja mistä
sen tiedän?
• Mitkä itse asiassa ovat tosiasiat?
• Kuinka kansan mielipide, ”kentän ääni”
on muodostunut?
• Perustuuko keskustelu epämääräisiin
mielikuviin?
• Mistä päättäjä itse asiassa tietää että
”asiat nyt vain ovat niin kuin ne ovat”?
• Onko nettikeskustelun 20 keskustelijaa
riittävä pohja ryhtyä lausumaan jostain
asiasta julkisuuteen?
• Mitä tämä tarkoittaa muiden 5,4
miljoonan suomalaisen kannalta?
• Mistä asia ylipäätään on noussut
keskusteluun?
Mielipiteisiin vaikuttaminen viestinnän keinoin
ei ole uutta, ja sillä on ollut erilaisia muotoja.
Vasemmalla sota-ajan venäläispropagandaa,
oikealla Johan Bäckmanin Twitter-kirjoittelua.
Maanpuolustus 112
25
Teema: Informaatiovaikuttaminen
KIRJOITTAJA
Informaatioympäristö
haltuun
Yleisesikuntamajuri
Tero Palokangas palvelee
Pääesikunnassa. Hän on
peruskoulutukseltaan viestimies,
joka on viime vuosina
erikoistunut informaatiooperaatioihin. Palokangas
koordinoi Puolustusvoimissa
informaatio-operaatioihin
liittyvän kokonaisuuden eri
keinojen käytön osalta, mukaan
lukien kyberpuolustus.
Tero Palokangas
Kriiseissä perinteisten
fyysisten toimintaypäristöjen rinnalle
on merkittäväksi
ulottuvuudeksi noussut
informaatioympäristö.
H
Hybridisodaksikin nimitetty kokonaisvaltainen
lähestyminen sodankäyntiin ja operaatioihin
haastaa myös Puolustusvoimat osana muuta
yhteiskuntaa tarkastelemaan uudelleen omia
toimintojaan ja suorituskykyjään. Nykyaikaisiin
hybridiuhkiin vastaamisessa on informaatiooperoinnilla oma keskeinen roolinsa, jota ei voi
mitenkään pelkästään muissa toimintaympäristöissä toimintaa tehostamalla kompensoida.
26
Maanpuolustus 112
Tero Palokangas: Informaatioympäristö haltuun
Toiminnassa otetaan samalla huomioon muu
yhteiskunnan toiminta ja valtionhallinnon strategisen viestinnän ohjaus.
Informaatio-operaatioiden keinovalikoimaan
voivat kuulua tapauskohtaisesti elektroninen
sodankäynti, kyberoperaatiot, psykologiset
operaatiot sekä harhauttaminen ja operaatioturvallisuus. Liittyviä keinoja ja siten yhteistoimintatahoja voivat olla viestintä, johtaminen ja
fyysinen vaikuttaminen. Keskeistä informaatiooperoinnissa on kyetä koordinoimaan käytössä
olevaa keinovalikoimaa siten, että varmistetaan
tavoiteltavien informaatiovaikutusten saavuttaminen halutuissa kohdejärjestelmissä ja -ryhmissä. Samalla pyritään ehkäisemään vastustajan toimien vaikutukset omaan toimintaan sekä
omien informaatio-operaatioiden ei-tavoiteltavat
haittavaikutukset kokonaisoperaatioille.
Tero Palokangas
Informaatio-operaatiot onkin nähty Puolustusvoimissa tärkeänä osa-alueena, jonka kehittämiseen tullaan jatkossa keskittymään ja suuntaamaan lisää resursseja.
Informaatioympäristö on Puolustusvoimissa
nähty olevan rinnasteinen sotilaallinen toimintaympäristö perinteisille fyysisille toimintaympäristöille (maa-, meri- ja ilma). Informaatioympäristö muodostuu informaatiojärjestelmistä,
informaatiosta ja niiden käyttäjistä, ja se on tapauskohtaisesti tarkasteltavissa niin paikallisesti
(esimerkkinä pääkaupunkiseutu), alueellisesti
(esimerkkinä Suomi) kuin maailmanlaajuisestikin. Informaatiosodankäynti on yhteiskuntaan
ja päätöksentekoon vaikuttamista ja siltä suojautumista informaatioympäristössä. Puolustusvoimat toteuttaa suunnitelmallista informaatiosodankäyntiä omilla informaatio-operaatioillaan.
INFORMAATIOYMPÄRISTÖN ERI ULOTTUVUUDET
Maanpuolustus 112
27
Teema: Informaatiovaikuttaminen
Paremmin
informaatioympäristön ratkaisukohdat ja erityispiirteet huomioiva
osapuoli on
kiistatta etulyöntiasemassa.
28
Maanpuolustus 112
INFORMAATIOTAISTELUIDEN PERUSTEISTA
Informaatioympäristössä toimittaessa keskeisessä roolissa on ajallisen ja paikallisen informaatioylivoiman hankkiminen, jolla varmistetaan onnistumisen edellytykset informaatiotaisteluille sekä kokonaisoperaation tukemiselle.
Nykyaikana täydellisen informaatioylivoiman
saavuttaminen edes rajatulla alueella on enemmänkin teoreettinen mahdollisuus muun
muassa sosiaalisen median ennakoimattomuuden johdosta, mutta paremmin informaatioympäristön ratkaisukohdat ja erityispiirteet huomioiva osapuoli on kiistatta etulyöntiasemassa.
Tämän ovat osoittaneet viimeaikaiset sodat ja
konfliktit, joissa informaatio-, media- ja kyberoperaatioilla on saatu aikaiseksi merkittäviä, ja
konfliktin lopputuloksen kannalta jopa ratkaisevia tuloksia.
Informaatio-operoinnissa tulee perinteisten
toimintaympäristöjen tapaan kiinnittää huomiota suojautumiseen kuin tiedusteluun ja vaikuttamiseenkin. Viimeistään Ukrainan kriisi
opetti, että informaatiotyhjiöt täyttyvät, ja pelkästään reaktiivisilla informaatio-operaatioilla
on vain hopeamitaleita jaossa, jos niitäkään. Krimin valtausta ennen ja sen aikana Venäjä kykeni
suunnitelmallisilla ja proaktiivisilla informaatiooperaatioillaan muun muassa johdattelemaan
yleistä keskustelua ja mielipiteitä suuntaan,
mikä tuki täydellisesti kokonaisoperaatiota
tavoitteineen ja loppuasetelmineen. Samoin
erikoisjoukkojen asymmetrinen käyttö ilman
fyysistä voimankäyttöä Krimin valtauksen yhteydessä oli ennen kaikkea informaatio-operaatioita tukevaa toimintaa, jolla saatiin niemimaan
puolustajia vastaan luotua psykologisesti erittäin
painostava tilanne. Krimin valtausoperaatiossa
informaatioympäristö oli kiistatta taisteluiden
pääulottuvuus, jota tuettiin kokonaistavoitteita
parhaiten tukevilla toimenpiteillä muissa toimintaympäristöissä.
Täysipainoisen informaatio-operoinnin keskeinen edellytys on toimintaympäristötietoisuus
informaatioympäristöstä. Jos ei ole tietoa kuka,
mitä, missä, milloin ja miksi informaatioympäristössä toimii ja vaikuttaa, ei edellytyksiä menestyksekkäille informaatio-operaatioille kyetä
turvaamaan. Niin ennakkovaroituksen, uhka-
Tero Palokangas: Informaatioympäristö haltuun
arvion kuin myös maalittamisen tuen osalta on
informaatioympäristössä kyettävä yhtä systemaattiseen ja perusteelliseen toimintaan, kuin
perinteisissä toimintaympäristöissäkin. Nykyaikana ei yksinkertaisesti riitä, että kyetään seuraaman ja analysoimaan mahdollisen vastustajan toimia pelkästään maalla, merellä ja ilmassa.
Toimintaympäristötietoisuuden kehittämisen ja
näkökulman laajentamisen eteen tehdäänkin
Puolustusvoimissa tällä hetkellä systemaattista
kehitystyötä.
OSAAMINEN RATKAISEE
Operointi informaatioympäristössä on erittäin
kustannustehokasta saavutettavissa oleviin
hyötyihin ja mahdollisuuksiin nähden. Keskeinen pääoma on osaaminen, jota täytyy jatkossa
löytyä sekä informaatio-operointiin erikoistuneelta, että operaatiokokonaisuuksia suunnittelevalta ja koordinoivalta henkilöstöltä. Tässä
suhteessa keskiöön nousee palkatun henkilöstön perus-, jatko- ja täydennyskoulutus sekä
asevelvollisten osaamisen täysimääräinen hyödyntäminen ja harjoituttaminen. Ymmärrystä
informaatioympäristöstä ja informaatio-operointia ollaankin parhaillaan nostamassa koulutus- ja harjoitustoiminnan keskiöön perinteisten painotusten rinnalle. Perusvaatimuksena
on jatkossa riittävän osaamisen varmistaminen
informaatio-operaatioiden suunnitteluun, toimeenpanoon ja arviointiin liittyen. Informaatioympäristö on erityislaatuinen ja monimuotoinen toimintaympäristö, jossa menestyksekästä toimintaa on turha kuvitella tekevänsä
oman toimensa ohella asioita harrastelevalla
henkilöstöllä.
Osin Ukrainan kriisin oppien ja havaintojen
johdosta informaatio-operaatioihin kohdistuu
parhaillaan suuria odotuksia. Edellä kuvattujen osakokonaisuuksien kuntoon laittaminen
on edellytys toiminnan kehittymiselle. Systemaattisesti tutkimuksen ja sen analysoinnin
perusteella valikoituja osa-alueita kehittämällä
on informaatioympäristössä jatkossa mahdollista entistä tehokkaammin toimia keskeisenä
operaatioiden taistelukertoimena perinteisten
maa-, meri- ja ilmaoperaatioiden rinnalla. Kehittäminen on tehtävä kokonaisuus hahmottamalla
ja osasuorituskykyjä tasapuolisesti kehittämällä.
Esimerkiksi satsaamalla pelkästään viime aikoina paljon julkisuutta saaneeseen kyberpuolustukseen ei ole saavutettavissa samaa hyötyä
kuin koko informaatio-operaatioiden keinovalikoimaa kehittämällä ja käyttämällä. Tämä on
huomattu myös Puolustusvoimissa keskeisenä
puolustusjärjestelmäkokonaisuuden kehittämistä ohjaavana tekijänä.
Informaatio-operaatiot ovat olennainen osa
nykyaikaista sotataitoa, jotka ovat kokonaisoperaatioiden vaikuttavuuden ja menestysmahdollisuuksien näkökulmasta hallittava. Yhdelläkään
toimijalla ei ole varaa luovuttaa toimintavapautta
vastustajalle yhä keskeisemmän informaatioympäristön ja siellä operoinnin osalta. Pääesikunta
valmistelee parhaillaan informaatio-operaatioiden kokonaiskehittämisen suunnittelua. Keskeistä on etenkin yhteinen sitoutuminen asetettujen kokonaistavoitteiden saavuttamiseen.
Lähivuosina tuleekin mitä todennäköisimmin
jokainen operatiiviseen harjoitustoimintaan
osallistuva henkilöstö törmäämään yhä enemmän informaatio-operaatioihin liittyviin asiakokonaisuuksiin. Tämä on keskeinen osa valittua
kehityspolkua, jossa asioita yhdessä tekemällä
ja kehittämällä saadaan samalla rakennettua
Puolustusvoimiin tarvittava tulevaisuuden kokonaisnäkemys ja osaamispohja.
KOKONAISMAANPUOLUSTUSTA TARVITAAN
Informaatio-operaatioissa ja etenkin sen mahdollisen keinovalikoiman eri tehtävissä ei sotilasperuskoulutus välttämättä anna aina parhaita valmiuksia. Esimerkiksi psykologisten
operaatioiden kokonaisuudessa korostuvat
psykologisen ”silmän” lisäksi erilaiset media-,
viestintä- ja markkinointitaidot. Varusmiesten ja
reserviläisten osaamisella onkin palkatun henkilöstön lisäksi merkittävä osuutensa informaatiooperaatioiden kehittämisessä. Kriisiajan organisaatioihin ollaankin parhaillaan lisäämässä informaatioympäristön puolustamisesta vastaavia
joukkoja ja johtoportaita. Tässä on samalla erinomainen tilaisuus kaikille asiakokonaisuudesta
kiinnostuneille reservin ammattilaisille. Omalla
aktiivisuudella on jatkossa mahdollista vaikuttaa
siihen, että kykenemme yhdessä varmistamaan
ainutlaatuisen osaamisen siirtymisen myös kokonaismaanpuolustuksen käyttöön.
Maanpuolustus 112
29
Teema: Informaatiovaikuttaminen
Informaatio-operaatioita käydään jatkuvasti
osana päivittäistä toimintaa vaikka sitä emme
aina tiedostakaan. Kyseisen näkökulman huomioiminen on keskeinen osa informaatioympäristön normaaliolojen valmistelua ja informaatio-operaatioiden toimintaedellytysten luontia.
Tässä toiminnassa vastuu ja velvollisuus on kaikilla, koska informaatioympäristö ulottaa lonkeronsa kaikkialle jokapäiväisessä elämässämme.
Niin valtionhallinnon, yksityissektorin kuin jokaisen kansalaisen tuleekin kantaa jo normaalioloissa kortensa kekoon informaatioympäristön
käytettävyyden varmistamisessa. Konkreettisina
toimina voitaneen mainita muun muassa terveen lähdekritiikin käyttö median seurannassa
sekä osallistuminen aktiivisesti sosiaalisessa
mediassa vellovaan keskusteluun kansamme
selkeän enemmistön näkökulmien tukemiseksi sekä mahdolliseen disinformaatioon vastaamiseksi. Toimintavapauden turvaaminen
informaatioympäristössä on jo normaalioloissa
tapahtuvaa systemaattista yhteistoimintaa, jossa
osavastuunsa on kaikilla yhteiskuntamme eri
toimijoilla. •
30
Maanpuolustus 112
KIRJOITTAJA
Katri Pynnöniemi toimii
vanhempana tutkijana
Ulkopoliittisessa instituutissa.
Hänen erityisalaansa
on Venäjän ulko- ja
turvallisuuspolitiikka ja
aiemmissa tutkimuksissa
on mm. tarkastellut
kriittisen infrastruktuurin
problematisointia Venäjällä.
Kremlin.ru
Katri Pynnöniemi: Venäjän informaatiovaikuttaminen
Vladimir Putinin lähes kolme tuntia kestänyt massiivinen tiedotustilaisuus 18. joulukuuta 2014 Moskovassa.
Puhe televisioitiin laajalti venäläismediassa ja myös länsimaiset tiedotusvälineet seurasivat tilaisuutta tiiviisti.
Venäjän informaatiovaikuttaminen
Katri Pynnöniemi
V
Keskeiset väitteet
muistuttavat
monin tavoin
neuvostopropagandaa.
Venäjän informaatiovaikuttamisen keinovalikoima ja keskeiset väitteet muistuttavat monin
tavoin neuvostopropagandaa. Krimin valtauksen
yhteydessä tavoitteena oli Venäjän aggression
peittäminen ja siitä puhumisen tekeminen mahdottomaksi.
Viime vuosina Venäjällä on julkaistu useita
informaatiosodankäyntiä käsitteleviä teoksia.
Ne voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan.
Ensimmäiseen kuuluvat pamfletit, joissa informaatiosodankäyntiä tarkastellaan yhtenä geopoliittisen valtataistelun ilmentymänä. Vahvasti
popularisoiduissa teoksissa osoitetaan Neuvostoliiton hajoamisen olleen seurausta informaaMaanpuolustus 112
31
Michael Klimentyev/RIA Novosti/Lehtikuva
Teema: Informaatiovaikuttaminen
tiosodankäynnistä ja kuvaillaan miten eri tavoin
länsi yrittää rikkoa yhteiskuntarauhan Venäjällä.
Samaan kategoriaan voi lukea kuuluvaksi myös
monet viime vuoden aikana julkaistut teokset,
joissa kirjoitetaan Krimin ja Itä-Ukrainan historia uudelleen.1
Toisenlaisen joukon muodostavat informaatiosodankäynnin teoriaa käsittelevät teokset
ja artikkelit. Ne lähestyvät aihetta korostetun
tieteellisestä näkökulmasta, josta kuitenkin välittyy myös tämän problematiikan hyvin laajaalainen ymmärrys.2 Informaatiosodankäynnin
teoriaa käsittelevistä kirjoista ja artikkeleista
yksi kiinnostavimmista on informaatio-psykologisen sodan käsikirja. Vuonna 2005 julkaistu
”lyhyt ensyklopedia” jatkaa neuvostoaikaista
käytäntöä, jonka mukaisesti yhteiskunnallisia
ilmiöitä, tässä tapauksessa informaatiosotaa, tarkastellaan valmiiksi määriteltyjen käsitteiden
kautta.3 Tämän artikkelin tarpeisiin kuitenkin
riittää sanakirjasta löytyvä yksinkertaistus,
32
Maanpuolustus 112
Presidentti Putin vastaili kansalaisten
kysymyksiin huhtikuun 16. päivänä järjestetyssä
vuosittaisessa ”suora linja” –tilaisuudessa.
Ohjelma lähetettiin radiossa ja televisiossa.
Vasemalla Kirill Kleimenov, Channel One
-kanavan uutispäällikkö ja oikealla Rossiya
TV-kanavan toimittaja Maria Sittel.
jonka mukaan informaatiosota jaetaan ”perinteiseen” ja ”strategiseen”.
Perinteisellä informaatiosodankäynnillä tarkoitetaan toimia, joiden päämääränä on tehdä
olemassa olevasta reaalimaailman objektista
ikään kuin näkymätön. Esimerkiksi Krimin
miehityksen ensimmäisinä päivinä Venäjän erikoisjoukkojen sotilaat esiintyivät kaikkien nähtävillä, mutta olivat kuitenkin näkymättömiä.
Käsikirjan ”strategiseksi” määrittelemä infor-
Katri Pynnöniemi: Venäjän informaatiovaikuttaminen
VENÄJÄN TAVOITTEISTA UKRAINASSA
Yksi totalitarististen järjestelmien erityispiirteistä on niiden kyky luoda ”fiktiivisiä maailmoja” järjestelmällisen valehtelun keinoin.4
Vaikka nyky-Venäjää ei voi verrata Neuvostoliittoon, informaatiovaikuttamisen keinovalikoima
ja keskeiset väitteet muistuttavat monin tavoin
neuvostopropagandaa. Lähtökohtaisesti voidaan
ajatella, että Venäjän poliittinen järjestelmä on
keinotekoisesti saatettu eräänlaiseen ”hätätilannetta” vastaavaan tilaan. Venäläinen sosiologi,
Lev Gudkov on selittänyt tätä ilmiötä niin, että
yhteiskunta on hyvin lyhyen ajan kuluessa viritetty taajuudelle, jossa se on erityisen herkkä
Lehtikuva
Interfax raportoi helmikuussa presidentti Sauli
Niinistön kannanotoista Munchenin turvallisuuskokouksessa otsikolla: Suomen presidentti
ehdotti Venäjän täydellistä eristämistä.
Uutisesta jäi puuttumaan kieltosana “ei”, ja
Niinistön puheen sanoma muuttui totaalisesti.
Suomen Moskovan suurlähetystö vaati asiasta
oikaisupyyntöä, ja myöhemmin Interfax muutti
vaivihkaa sisällön oikeaksi.
kuntarauhan. Ukrainan sodan yhteydessä esimerkiksi ”Donetskin kansantasavaltaa” voidaan
teoreettisessa mielessä tarkastella eräänlaisena
performanssina. ”Kansantasavalta” on samanaikaisesti keinotekoinen luomus ’keskuspankkeineen’, ’parlamentteineen’ ja ’asevoimineen’,
ja hyvin konkreettinen väline kamppailussa
Ukrainasta.
maatiosota on tavoitteenasettelultaan edellistä
laaja-alaisempaa. Venäjän propagandaa ja epäsuoria menetelmiä Ukrainan konfliktin aikana
tutkineen Peter Pomerantsevin sanoin strategisessa mielessä informaatio-psykologisen vaikuttamisen tavoitteena on ”rationaalisen ajattelun
rakenteiden kielellinen sabotaasi”.
Kyse on eräänlaisesta performanssista, jossa
täysin tai osittain keksittyjen ilmiöiden, tapahtumien ja toimijoiden avulla luotu keinotodellisuus ottaa ylivallan ihmisten mielissä, ja sitä
kautta rikkoo, ehkä jo valmiiksi hauraan yhteis-
Maanpuolustus 112
33
Teema: Informaatiovaikuttaminen
Keskeinen tavoite
on Venäjän
aggression
peittäminen ja
siitä puhumisen
tekeminen
mahdottomaksi.
34
Maanpuolustus 112
vastaanottamaan alitajuntaan iskostuneita neuvostoajan symboleita ja myyttejä. Tärkein media
tässä työssä on Venäjän televisio, joka on vuoroin nostanut esiin ilmiöitä ja tapahtumia, vuoroin taas häivyttänyt niitä näkyvistä. Toinen keskeinen toimija on Venäjän presidentinhallinto,
jota voi verrata laboratorioon jonka tehtävänä on
tuottaa yhteiskunnallisia ilmiöitä ja toimijoita
sekä sitä kautta ohjata tilannetta haluttuun suuntaan.5 Tässä tapauksessa sen tärkein tehtävä on
luoda ”Putinin enemmistö”, joka tukee Venäjän
linjaa Ukrainassa.
Jos tarkastellaan Venäjän Ukrainan konfliktin
aikana esiin nostamia argumentteja ja väitteitä
lähemmin, huomataan että keskeinen tavoite on
Venäjän aggression peittäminen ja siitä puhumisen tekeminen mahdottomaksi. Ero neuvostoaikaiseen propagandaan on siinä, ettei Kremlin
tarinalla ole ideologista sisältöä. Presidentti Vladimir Putinin lehdistösihteerin, Dmitri Peskovin mukaan oman viestin välittäminen ei edes
ole tärkein tehtävä. Olennaisempaa on saada
ihmiset (lännessä) epäilemään Ukrainan sodasta saamaansa informaatiota. Venäjän valtion
televisiokanava RT:n ohjenuorana on läntiselle
uutistenvälitykselle ”vaihtoehtoisen” informaation tuottaminen, kirjoittaa Peskovia haastatellut
toimittaja Jill Dougherty.6 Tällä tavoin Venäjä
pyrkii saavuttamaan minimitavoitteensa eli
luomaan ”kaikukopan”, jossa valheet ja todelliset tapahtumat sekoittuvat. Näin heikennetään
vastaanottajan kykyä muodostaa kokonaiskuva
tilanteesta ja sitä kautta hidastetaan lännen reagointia tapahtumiin.
Venäjä on myös johdonmukaisesti pyrkinyt
kääntämään asetelman päälaelleen ja osoittamaan, että se on lännen aggression todellinen
kohde. Venäjän tuottamalle propagandalle on
ominaista monikerroksisuus ja esitettyjen väitteiden keskinäinen ristiriitaisuus. Tutkimusanalyyttisesti tätä kokonaisuutta voidaan lähestyä
kahden limittäisen kehyksen kautta. Ensinnäkin, Venäjä on Ukrainan konfliktin aikana hyödyntänyt kylmän sodan ajalta peräisin olevia ja
yleisesti tunnettuja väitteitä ja kliseitä Venäjän
ja lännen välisistä suhteista. Nimitän tätä kehystä interaktiiviseksi, koska Venäjän argumentaatioon kuuluvat väitteet Naton laajentumisesta, laittoman vallankaappauksen Ukrainassa
aiheuttamasta kaaoksesta ja lännen etupiiripolitiikasta, hyödyntävät sopimuksenvaraisia, ja
siten siis periaatteessa kaikkien osapuolien ymmärrettävissä olevia tapoja puhua kylmän sodan
jälkeisestä Euroopan turvallisuusjärjestelmästä.
Näin Ukrainan konfliktin merkitys liitetään ensisijassa kylmän sodan päättymiseen ja Venäjän
kokemukseen siitä, sen sijaan että puhuttaisiin
Venäjän aggressiosta Ukrainaa kohtaan.
Toinen viitekehys, jota voidaan kutsua performatiiviseksi, toimii keksityn ja reaalimaailman
rajapinnassa. Informaatiovaikuttamisen keinoin
todellisia tapahtumia häivytetään näkyvistä tai
keksitään tyhjästä. Tältä osin keskeisin väite on,
että Euromaidan muodostaa uhan Ukrainan venäjänkieliselle väestölle, ja jonka vuoksi Venäjä
on oman politiikkansa mukaisesti oikeutettu
puolustamaan tätä väestönosaa. Myös Ukrainan
valtion suvereniteetin kyseenalaistaminen voidaan ymmärtää eräänlaisena performatiivina.
Kyse on sekä retoriikasta että konkreettisista toimenpiteistä, jotka yhdessä vahvistavat käsitystä
Ukrainasta Venäjän politiikan objektina, ei itsenäisenä kansainvälisen politiikan subjektina. •
Viitteet:
1 Panarin, Igor (2010), Pervaja mirovaja
informatsionnaja voina. [Ensimmäinen
mailman informaatiosota] Moskva: Piter;
Plehanov, S.N. (2014), Novorossija: Vosstavshaja
iz pepla, Moskva: Knizhnyi mir.
2 Kattava läpileikkaus venäläisestä informaatiosodankäynnin teoriasta: Saarelainen, Jorma
(1999), Näkemyksiä Venäjän informaatiosodankäynnistä. Taktiikan tutkimuksia, Julkaisusarja
I, No.1. Maanpuolustuskorkeakoulu.
3 Manoilo, A.V. et. all. (2011), Operatsii
informatsionno-psihologitseskoi voiny.
Kratkii entsiklopeditseskii slovar-spravotsnik.
[Informaatio-psykologisen sodan operaatiot.
Lyhyt ensyklopedia sanakirja] 2. edition,
Moskva: Gorjatsaja linija-Telekom. Ensimmäinen
painos on julkaistu vuonna 2005.
4 Arendt, Hanna (1962), The Origins of
Totalitarianism. NY: Meridian Books.
5 Gudkov, Lev, ”The Technology of Negative
Mobilization”, 10.1.2014, URL: http://www.
eurozine.com/articles/2014-10-01-gudkov-en.html;
Andrei Aškerov (2013), “Surkovskaja Propaganda”
[Surkovin Propaganda], Moskva: Skimen.
6 Dougherty, Jill, ”How the Media Became
One of Vladimir Putin’s most powerful
Weapons”, April 21, 2015, The Atlantic.
Varmista liiketoimintasi
jatkuvuus
Varmista yrityksesi tuotannon ja tulovirran
katkeamaton jatkuminen. Parannamme valmiuttanne häiriöiden varalle ja luomme kriisijohtamisen ja kriisiviestinnän toimintamallit.
Toteutamme valmiusharjoituksen yrityksellenne.
Työhön voi sisältyä esimerkiksi nykytilan
auditointi, kypsyysanalyysit sekä valmiustai jatkuvuussuunnitelma kehitystoimenpiteineen.
Ole yhteydessä niin kerromme lisää!
Jatkuvuuskonsultointi Oy
Eteläranta 10, 00130 HELSINKI
Petri Lonka, p. 045-155 5460
Sami Aarnio, p. 040-820 1544
[email protected]
Maanpuolustus 112
35
Teema: Informaatiovaikuttaminen
KIRJOITTAJA
Venäjä kiristää
kriittisen
median toimintamahdollisuuksia
Toimittaja Martti Kiuru
on toiminut Kauppalehden
kirjeenvaihtajana Pietarissa
vuodesta 2008. Tätä ennen
hän toimi Venäjällä STT:n
kirjeenvaihtajana. Kiuru on
asunut vakituisesti Pietarissa
noin kymmenen vuotta.
Työssään Kiuru on erikoistunut
Venäjän talouskehitykseen,
Suomen ja Venäjän
välisiin kauppasuhteisiin
ja suomalaisyritysten
toimintaan itänaapurissa.
36
Maanpuolustus 112
Martti Kiuru
Venäjällä toimivat
tiedotusvälineet
voidaan jakaa
hallitukselle
lojaaleihin,
tasapainoilijoihin
ja kriittiseen
mediaan.
Martti Kiuru: Venäjä kiristää kriittisen median toimintamahdollisuuksia
V
Venäjällä toimivan laajan median hahmottaminen on asiantuntijoillekin hankalaa. Joukossa
on myös osin riippumatonta mediaa, ja karkeasti
ottaen Venäjällä toimivat tiedotusvälineet voidaan jakaa kolmeen ryhmään; hallitukselle
lojaaleihin, tasapainoilijoihin ja kriittiseen mediaan.
tarkoituksena on rajoittaa mielipiteenvapautta
ja kyseessä on vain uusi askel Venäjän omaksumassa eristäytymispolitiikassa. Ulkomaalaisista
mediataloista Venäjällä ovat läsnä esimerkiksi
suomalainen Sanoma, ruotsalaiset Bonnier ja
Modern Times Group, yhdysvaltalaiset Conde
Nast ja Hearst sekä saksalaiset Burda ja Axel
Springer. Sanoma ehti ilmoittaa jo ennen uuden
lain säätämistä luopuvansa vähitellen omistuksistaan Venäjällä. Myös monet muut ulkomaalaiset mediajätit ovat jo ryhtyneet omistustensa
uudelleen järjestelyyn.
Talouskriisin ja Internetin aiheuttamien
haasteiden myötä venäläismedialla on kautta
linjan suuria talousvaikeuksia, ja ulkomaalaisten
poistuminen vie alalta runsaasti pääomia. Valtiorahoitteisen median asema siis korostunee lähivuosina, mikä lienee lainsäätäjien tavoitekin.
INFORMAATIOSOTAA KÄYDÄÄN
VAIHTELEVALLA MENESTYKSELLÄ SEKÄ
KOTIMAASSA ETTÄ ULKOMAILLA
Venäjän parlamentin alahuone eli duuma hyväksyi viime syksynä lain, jonka mukaan ulkomaalaisomistus maassa toimivissa mediayrityksissä saa jatkossa olla korkeintaan 20 prosenttia.
Vuoden 2017 alkuun mennessä mediayritysten
on järjesteltävä uudelleen omistuksensa tältä
pohjalta. Laki ulkomaalaisomistuksen rajoittamisesta hyväksyttiin duumassa lähes yksimielisesti. Lainsäätäjien mukaan laki on välttämätön,
koska ulkomaalaisen median laaja läsnäolo tekee siitä poliittisen vallankäyttäjän ja vääristää
mediakenttää. Länsimedia nähdään siis ”ulkomaisena agenttina”, joka pyrkii vaikuttamaan
yleiseen mielipideilmastoon Venäjällä.
Lännessä duuman hyväksymää lakia on sen
sijaan kritisoitu. Yleisesti on arvioitu, että lain
VASTASSA LÄNNEN MEDIAVOIMA
VENÄJÄN PROPAGANDAN VAIKUTTAVUUS UKRAINAN MAKROALUEILLA
19
28
29
Kerson & Mikolaivin alue
19
Kiova
12
18
Pohjois-Ukraina
10 -
Länsi-Ukraina
20 -
Keski-Ukraina
30 -
Dnipropetrovski & Zapor
40 -
Odessan alue
43
46
Donetsin allas
50 -
50
Harkovan alue
60 -
Lähde: www.stopfake.org
Ulkomaisen median savustaminen maasta voidaan nähdä osana informaatiosodankäyntiä, jota
Venäjä on ryhtynyt tehostamaan Krimin miehityksen ja Ukrainan kriisin myötä. Ainakin
omien kansalaistensa osalta virallinen Venäjä
näyttäisi onnistuneen mielipiteenmuokkauksessa. Valtaosa venäläisistä on tukenut presi-
Maanpuolustus 112
37
Teema: Informaatiovaikuttaminen
Hallitukselle lojaalia mediaa edustaa Pravda.
www.pravda.ru
dentti Vladimir Putinin politiikkaa Krimillä ja
Ukrainassa ja presidentin kansansuosio hipoo
huippulukemia. Tietysti Venäjä pyrkii vaikuttamaan mielialoihin myös lännessä, mutta tässä
suhteessa tulokset ovat olleet vaatimattomia.
Lännen ja erityisesti Yhdysvaltojen musertavan mediavoiman haastamiseen eivät Venäjän
resurssit yksinkertaisesti riitä.
Lännessäkin on kirjoitettu paljon Venäjällä
toimivista trollitehtaista, mutta niiden merkitys
on ainakin toistaiseksi jäänyt marginaaliseksi.
Myös esimerkiksi valtiollisen TV-kanava Russia
Todayn kykyyn vaikuttaa kansalaismielipiteisiin
länsimaissa voi suhtautua epäillen.
LOJAALIT, TASAPAINOILIJAT JA KRIITTISET
Venäjällä toimivan laajan median hahmottaminen on asiantuntijoillekin hankalaa. Lännessä
usein esitetty näkemys, ettei Venäjällä ole lainkaan riippumatonta lehdistöä, on kuitenkin ste38
Maanpuolustus 112
reotypia. Karkeasti ottaen Venäjällä toimivat tiedotusvälineet voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
1. Hallitukselle lojaalit. 2. Tasapainoilijat. 3.
Kriittinen media.
Hallituksen näkökantoja myötäilevä media
tuottaa avoimen propagandistista aineistoa.
Kyse ei ole journalismista, vaan enemmänkin
mahtavasta tiedotusapparaatista. Tähän ryhmään kuuluvat television pääkanavat, johtavat
uutistoimistot sekä osa valtakunnallisista sanomalehdistä ja Internetin uutisportaaleista. Propagandakoneiston toiminta ei ole kuitenkaan
täysin aukotonta, vaan sekaan saattaa putkahtaa yllättävääkin materiaalia. Venäjällä kyse on
usein myös rivien välistä lukemisesta ja joskus
vaikuttaa siltä, etteivät lojaalia mediaa edustavat
päätoimittajat jaksa aina pysyä propagandistin
roolissaan.
Tasapainoilijat-ryhmä sisältää osan pienemmistä TV-kanavista ja uutistoimistoista sekä laajan joukon printti- ja verkkomediaa. Toiminta on
ainakin päällisin puolin läpinäkyvää, eikä hallituksen kannalta epämieluisankaan materiaalin
esittämistä yleensä kaihdeta. Tähän ryhmään
kuuluvat esimerkiksi sanomalehdet Nezavisimaja gazeta ja Kommersant sekä verkkolehdet
Gazeta, Lenta ja Newsru. Tasapainoilija-median
ongelmana on, että se käy varovaiseksi, jos aihepiiri koskettelee korkeimman poliittisen eliitin
mahdollisia väärinkäytöksiä. Watergate-tyyliseen paljastusjuttuun kyseistä mediaryhmää
edustava päätoimittaja tuskin uskaltaisi kajota.
Kriittisen median piiriin kuuluvat monet ulkomaalaisomisteiset julkaisut, kuten talouslehti
Vedomosti ja Sanoman vielä toistaiseksi omistama englanninkielinen Moscow Times. Kriittisten ryhmään kuuluu myös useita verkkolehtiä,
kuten Novaja Gazeta, Meduza sekä TV-kanava
Dozhd. Kyseiset kolme julkaisua ovat myös
avoimen oppositiohenkisiä. Vaihtoehtomedian
kärkevä uutisointi ei vallanpitäjiä luonnollisestikaan miellytä, ja nämä ovat ottaneet sen kannan, että kyseisten tiedotusvälineiden rahoitus
tulee lähinnä läntisiltä tiedustelupalveluilta.
TOIMINTAA ULKOMAILTA KÄSIN
Venäläisyleisöstä valtaosa seuraa TV:n pääkanavia ja hallituksen näkökantoja myötäileviä laajalevikkisiä päivälehtiä, kuten Komsomolskaja
Martti Kiuru: Venäjä kiristää kriittisen median toimintamahdollisuuksia
Pravdaa. Tässä suhteessa hallitus on siis onnistunut hyvin päätavoitteessaan, eli vaihtoehtoisen
uutisoinnin lakaisemisessa maton alle.
Toisaalta varsinkin valistunut ja hyvin koulutettu yleisö on kyllästynyt yksipuoliseen
propagandarummutukseen ja etsii toisenlaista
uutisointia. Kriittistä mediaa seuraavien kansalaisten lukumäärä lienee kasvussa, ja tilanne
huolestuttaa poliittista eliittiä. Vaihtoehtomedian suurena ongelmana on rahoitus. Vaikka
lukijoita riittäisikin, niin ilmoitustulot ovat vähäisiä. Mainostajat eivät halua leimautua opposition kannattajiksi, mikä voisi jatkossa johtaa
ongelmiin viranomaisten kanssa.
Internet välineenä on myös vaikeuttanut
viranomaisten mahdollisuuksia kontrolloida
tiedotusvälineitä. Ainakaan tässä vaiheessa Venäjän johto ei ole rohjennut puuttua vapaaseen
tiedonkulkuun verkossa, vaikka huhuja sensuuritoimista on jatkuvasti liikkeellä.
Timtšenko perusti verkkolehti Meduzan, jonka
toimitus sijaitsee Latviassa.
Verkkolehtin Lentan päätoimittaja Galina
Timtšenko erotettiin syksyllä 2014.
Kriittinen media on myös etsinyt ja löytänytkin uusia keinoja suojautua viranomaisilta. Esimerkiksi venäjäksi ja englanniksi julkaistavan
Meduza-sivuston toimitus sijaitsee Latviassa.
Meduzan tarina kertoo myös siitä minkälaiseen
paineeseen päätoimittajat Venäjällä saattavat
joutua.
Kokenut ja arvostettu venäläisjournalisti Galina Timtšenko päätoimitti Venäjällä 10 vuoden
ajan erittäin suosittua ja melko riippumatonta
Lenta-verkkolehteä. Viime syksynä Lenta julkaisi artikkelin, jossa oli linkitys ukrainalaiselle nationalistisivustolle. Venäjän federaation
valvontaviranomainen Roskomnadzor puuttui
asiaan, minkä seurauksena Lentan omistaja,
oligarkki Aleksandr Mamut erotti Timtšenkon.
Timtšenko muutti Latviaan, palkkasi avukseen
osan Lentan entisistä toimittajista ja perusti
Meduza-verkkolehden. Timtšenko on ollut varsin vaitonainen Meduzan rahoittajatahoista,
koska sanoo haluavansa suojella kyseisiä henkilöitä. Entinen oligarkki ja 10 vuotta vankilassa
istunut Mihail Hodorkovski ei Timtšenkon mukaan kuitenkaan ole mukana Meduzan toiminnassa rahoittajana. •
Maanpuolustus 112
39
Artikkelit
KIRJOITTAJA
EU totuttelee
puolustusyhteistyöhön
Tuomas Koskenniemi työskentelee
erityisasiantuntijana Suomen
pysyvässä edustustossa
Brysselissä. Hänen vastuullaan
on EU:n yhteinen turvallisuusja puolustuspolitiikka.
40
Maanpuolustus 112
Tuomas Koskenniemi
Sanktioihin ja
energiaunioniin
keskittynyt unioni
tarkistanee pian
turvallisuusstrategiaansa.
Keskiöön on
nousemassa
kriisinhallinta, nopean
toiminnan kyky ja
puolustusyhteistyön
kytkeminen unionin
muuhun toimintaan.
Ludovic Suttor-Sorel/www.grip.org
Tuomas Koskenniemi: EU totuttelee puolustusyhteistyöhön
D
”
”Defence matters.” Näin kuului Eurooppa-neuvoston päätelmien ensimmäinen lause joulukuussa 2013. EU-johtajien kynästä tämä on
tärisyttävää tekstiä. Kriisinhallinnasta oli tosin
tullut 2000-luvulla tärkeä osa unionin ulkoista
toimintaa, mutta puolustuksesta ei ollut totuttu
puhumaan.
Eurooppa-neuvostolla oli painavat syyt käsitellä puolustuskysymyksiä ensimmäistä kertaa
vuosiin. Etelässä kuohui. Iskut Libyaa vastaan
vuonna 2011 olivat osoittaneet, että tiukan
paikan tullen suuretkin EU-maat joutuvat turvautumaan Yhdysvaltoihin. Washingtonin tähytessä Aasiaan, apua ei olisi luvassa ikuisesti.
Omien kykyjensä kehittämisen sijaan talousku-
EU:n puolustusyhteistyössä piilee valtava
potentiaali, jota talouskriisin ja muuttuneen
turvallisuusympäristön vaikutuksia pohtivilla
jäsenmailla ei ole varaa jättää lunastamatta.
Brysselissä sijaitsevan Group for Research and
Information on Peace and security -järjestön
manipuloima kuva symboloi EU:n puolustusyhteistyön mahdollisuuksia.
Maanpuolustus 112
41
Artikkelit
rimuksessa kamppailevat EU-maat leikkasivat
puolustusbudjettejaan koordinoimattomasti.
Samalla kelkasta uhkasi pudota eurooppalainen
puolustusteollisuus satoine tuhansine työpaikkoineen.
Eurooppa-neuvosto linjasikin, että EU:n uskottavuus ja maailmanlaajuiset intressit vaativat vahvaa puolustusyhteistyötä. Työkalupakkia
ryhdyttiin kehittämään kymmenillä tehtävänannoilla, ja päämiehet sopivat palaavansa asiaan
kesäkuussa 2015.
Tällä välin Venäjä ja ISIL ovat lietsoneet EU:n
naapuruston liekkeihin. Puolustus on noussut
uudella tavalla otsikoihin. Sanktioihin ja energiaunioniin keskittyneen unionin on kuitenkin
ollut vaikea löytää ajankohtaisiin kriiseihin
puolustuspoliittista tulokulmaa. EU-puolustusministerien kokoontuessa Milanoon syyskuussa
2014 Ukrainan tilanne nousi asialistalle vasta
jäsenmaiden protestoitua: millaisen kuvan välittäisivät puolustusministerit, jotka luotien vielä
lentäessä eivät edes keskustele viime vuosien
suurimmasta turvallisuuspoliittisesta mullistuksesta?
Milanossa asia ratkaistiin sekavahkolla ajatustenvaihdolla turvallisuusympäristön muutoksista. Sittemmin keskustelu on jalostunut. On
palattu joulukuun 2013 päätökseen pyytää korkeaa edustajaa arvioimaan ”kansainvälisessä ympäristössä tapahtuvien muutosten vaikutuksia”.
Vielä tuolloin vain muutama jäsenmaa kannatti
kymmenen vuotta vanhan Euroopan turvallisuusstrategian päivittämistä, vaikka sen kuuluisa
ensimmäinen virke julistaa, että ”Eurooppa ei ole
koskaan aikaisemmin ollut yhtä vauras, turvallinen ja vapaa”. Nyt kesäkuulta odotetaan toimeksiantoa uuden strategian laatimiseksi.
Joulukuun 2013 Eurooppa-neuvoston päätökset ovat sittemmin hallinneet EU-puolustusministerien agendaa. Kyseessä on mullistus:
enää puolustus ei EU:ssakaan ole vain ulkoista
toimintaa, vaan kriisinhallinnan ohella kyse on
sisämarkkinoista, teollisuudesta, työpaikoista,
tutkimuksesta ja investoinneista. Puolustuksen näkökulmat tulee huomioida laajoissa EUhankkeissa, kuten yhtenäisen ilmatilan valmistelussa, minkä lisäksi esimerkiksi merellisellä
turvallisuudella tai avaruuskysymyksillä on yhteydet puolustukseen. Lopulta Ukrainan kriisi ja
42
Maanpuolustus 112
eteläisen naapuruston levottomuudet ovat peruuttamattomasti muuttaneet puolustusyhteistyön kehyksen. Myös EU:n ja Naton suhde on
valinkauhassa, vaikka molemmille riittää töitä.
Tästä näkökulmasta kesäkuun huippukokouksen alla on yllättävän hiljaista. Vaikuttaa siltä,
että jäsenmaat eivät ole vielä kyenneet sulattamaan aiempia päätöksiä ja jalostamaan niitä
toiminnaksi. Ehkä nälkä ei ole ehtinyt kasvaa
uusiin aloitteisiin. Tilastot kertovat karua kieltä
siitä, että odotuksien vastaisesti talouskriisi on
jopa vähentänyt yhteistyötä jäsenmaiden kääntyessä sisäänpäin.
Suomen kaltaisen EU:n puolustusyhteistyön
kehittäjän näkökulmasta tämä on huolestuttavaa. Tavoitteemme kesäkuun Eurooppa-neuvostoon ovatkin selvät: Turvallisuusstrategia on
uusittava ja sen on ohjattava myös puolustusyhteistyötä. Suorituskykyjen kehittäminen on
saatettava järjestelmälliselle pohjalle. Kriisinhallintaa ja erityisesti nopean toiminnan kykyä on
yhä tehostettava. Ennen kaikkea puolustusyhteistyö tulee entistä paremmin kytkeä unionin
muuhun toimintaan.
Vaikka liike on hidasta, sen suunta on selvä.
Kiinnostavaa keskustelua käydään esimerkiksi
puolustuksen linkeistä EU:n kasvuagendaan. Komissio näkee puolustussektorilla mahdollisuuksia päällekkäisyyksien purkamiseen. Samalla
”hybridiuhat” ovat muuttaneet myös puolustuskeskustelun sävyä – esimerkiksi aiemmin lähinnä Nato-yhteistyötä korostaneet Baltian maat
ja Puola liputtavat aiempaa vahvemmin EU:n
sotilaallisten kykyjen kehittämisen puolesta.
Brysselissä esiin on astunut uusi puolustusmyönteisten EU-päättäjien kaarti Mogherinista
Junckeriin. Saattaakin olla, että EU-instituutiot
ottavat yhä vahvempaa roolia yhteistyön moottorina. Jäsenmaiden on kuitenkin pysyttävä
vauhdissa, sillä yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa päätöksiä tehdään yksimielisesti. EU:n puolustusyhteistyössä piilee valtava
potentiaali, jota talouskriisin ja muuttuneen
turvallisuusympäristön vaikutuksia pohtivilla
jäsenmailla ei ole varaa jättää lunastamatta. Turvallisuusstrategian uudistaminen antaa osviittaa
siitä, millä tavoin EU tälle tielle lähtee. •
Tommi Lappalainen: Ukrainan konfliktin ratkaisu kaukana
KIRJOITTAJA
Ukrainan
konfliktin
ratkaisu
kaukana
Yleisesikuntamajuri
Tommi Lappalainen toimii
Maanpuolustuskorkeakoulun
Sotataidon laitoksella strategian
ja turvallisuuspolitiikan
pääopettajana. Kirjoittaja
on työssään perehtynyt
Venäjän ja Itä-Euroopan
turvallisuuskysymyksiin.
Tommi Lappalainen
Ukrainassa avoin
sotilaallinen
konflikti näyttää
jatkuvan. Konfliktin
eskaloitumisen
pidäkkeenä toimii
lännen uhkaus antaa
Ukrainalle aseapua,
mikäli separatistit
eivät sitoudu
rauhanprosessiin.
Maanpuolustus 112
43
Artikkelit
vaiheita, joilla hyödynnetään lännen sovitteluhakuisuutta ja heikennetään vastareaktioita.
MITEN LÄNSI REAGOI SEURAAVAKSI?
L
Laukaustenvaihto on ollut lähes päivittäistä,
ja tulitauon asiakohtien täytäntöönpano on
ontunut. Jatkuva epävakauden ylläpitäminen
kuluttaa Ukrainan asevoimia ja syventää maan
sisäisiä ongelmia. Konfliktin ratkaisu ja sotatoimien päättyminen näyttää olevan valitettavan
kaukana.
Yli vuoden kestäneen Ukrainan kriisin sotatoimet ovat kevään aikana ajoittain kiihtyneet,
ja asutuskeskuksessa on käyty taisteluita myös
raskain asein. Tulitaukosopimuksen asiakohtien
täytäntöönpano on varovaisista toiveista huolimatta jäänyt varsin vaatimattomaksi. Tulitaukosopimuksen keskeinen asiakohta, Itä-Ukrainan
erillishallinnollisen aseman määrittely, on edelleen kesken uudessa peruslakineuvostossa.
Ukrainan tilanne jatkuu tulevina kuukausina
epävakaana. Tilanteen eskaloitumisen pidäkkeenä toimii lännen uhkaus osoittaa Ukrainalle
aseapua, mikäli Venäjän tukemien separatistien
taistelutoimet uhkaavat kiihtyä. On todennäköistä, että taisteluiden ajoittaista kiihtymistä
seuraa rauhallisempia tilannetta liennyttäviä
44
Maanpuolustus 112
Länsimaissa koetaan turhauttavana, että toistuvasti erittäin korkealla tasolla neuvotteluissa
sovitut asiat eivät pidä. Tulitaukosopimuksen
epäonnistuminen ja erityisesti taisteluiden mahdollinen kiihtyminen ja levittäytyminen uusille
aluille kasvattaisi lännessä vaatimuksia uusista
vastatoimista. Avoimen sotilaallisen konfliktin
jatkuminen lisää vaatimuksia siitä, että asetettujen talouspakotteiden lisäksi vastatoimia on
tehostettava osoittamalla Ukrainalle myös suoraa aseellista tukea.
Lännen sotilaalliseen materiaalitukeen liittyy
paljon epävarmuustekijöitä. Sen seurauksena
konflikti saattaa alueellisesti laajentua ja pitkittyä. Konfliktin intensiteetti voi mahdollisesti
kiihtyä Yhdysvaltojen ja Venäjän kummankin
vahvistaessa asteittain sotilaallisesti tukemaansa
osapuolta. Aseavun seurauksena länsi sitoutuisi
Ukrainan kriisiin pitkäksi aikaa.
Tällä hetkellä läntisessä leirissä on hyvin erimielisiä näkemyksiä suoran sotilaallisen tuen
hyödyistä ja seurauksista. Ei ole varmaankaan
realistista olettaa, että Ukrainan asevoimien
materiaalinen ja koulutuksellinen tuki voisi nopeasti kääntää tilanteen Ukrainan hyväksi, ja
näin mahdollistaa sotilaallisen ratkaisun kautta
pääsyn poliittiseen ratkaisuun. On vaikea kuvitella, että voimasuhteiden mahdollinen kääntyminen operatiivis-taktisella tasalla asevoimien
hyväksi saisi Venäjän ja separatistit suostumaan
sellaisiin ehtoihin, joita ne eivät ole tähänkään
asti hyväksyneet. Aseapu voisi taktisella tasolla
tasoittaa asetelmia, mutta se ei todennäköisesti
poliittisella tasolla muuttaisi tai kääntäisi kriisin
kokonaiskuvaa.
Pakotepäätökset ja mahdollinen Ukrainan
sotilaallinen tukeminen eivät ratkaise kriisiä.
Sitä ei ratkaista taistelukentän tasolla, eikä lännen materiaalinen tuki takaa Ukrainalle voiton
avaimia. Jos näin todellakin on, herää kysymys,
mitä lännen mahdollisella sotilaallisella tuella
tavoitellaan. Mikä on sen merkitys?
Sotilaallisen tuen keskeinen tavoite on nostaa
hintaa, jonka Venäjä joutuu Ukrainan epävakauttamisesta maksamaan. Lännen sotilaallinen apu
Genya Savilov/AFP/Lehtikuva
Tommi Lappalainen: Ukrainan konfliktin ratkaisu kaukana
kuluttaisi entisestään Venäjän voimavaroja. Venäjälle halutaan osoittaa, että läntinen yhteisö
ei hyväksy sitä, että tämän päivän Euroopassa
ulkopoliittisia tavoitteita edistetään voimapolitiikalla. Kuvainnollisesti Venäjä halutaan pysäyttää, ja sen valtapyrkimykset halutaan padota
Ukrainaan. Ukrainan suora sotilaallinen tukeminen olisi myös päättäväisyyden ja jämäkkyyden
demonstrointia sekä rajojen vetämistä.
UKRAINAN TALOUSAHDINKO SYVENEE
Venäjän strategisista tavoitteista esitetään varsin vaihtelevia arvioita. Joidenkin näkemysten
mukaan Venäjä on parhaillaan palauttamassa
entistä imperiumia ja sillä on Ukrainassa vielä
merkittäviä sotilaallisia tavoitteita. Kuitenkin
voidaan epäillä, riittävätkö Venäjän kokonaisvoimavarat ja kyky kestää sotatoimien laajentamisen aiheuttamia läntisiä vastareaktioita. Ehkä
todennäköisempi vaihtoehto on se, että Venäjän
keskeinen pyrkimys on olla jatkossakin vaikuttamassa Ukrainan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen
päätöksentekoon ja valintoihin. Tälle luodaan
Ukrainan ja Yhdysvaltojen sotilaat maiden
välisen yhteisharjoituksen avajaisseremoniassa
Yavorivn harjoitusalueella, Lvivin lähettyvillä
20.4.2015. Yhdysvaltalaiset laskuvarjosotilaat
aloittivat Ukrainan hallituksen joukkojen kouluttamisen separatistien vastaisessa kamppailussa-
edellytyksiä pitämällä Itä-Ukrainan tilanne epävakaana.
Sotilaallisen konfliktin ylläpitäminen Itä-Ukrainan alueella on ikään kuin vipuvarsi, jolla voidaan puuttua Ukrainan sisäiseen tilanteeseen,
vähentää maan ulkopoliittista liikkumatilaa ja
entisestään syvennetään Ukrainan talousahdinkoa. Jatkuva sotilaallisen konfliktin ylläpitäminen ei pelkästään kuluta Ukrainan asevoimia,
vaan se vaikeuttaa oleellisesti välttämättömien
sisäisten uudistusten toimeenpanoa. Toistaiseksi
presidentti Porošenkolla on vankka kannatus,
mutta jatkuva epävarmuus vaikeuttaa pitkällä
Maanpuolustus 112
45
Artikkelit
aikavälillä hallinnon asemaa. Jo vallitsevassa
tilanteessa Venäjällä on käytännössä merkittävästi vaikutusvaltaa Ukrainan sisäisiin asioihin.
Venäjä on vähintäänkin varmistanut sen, että
sitä ei voi sivuuttaa Ukrainan kehitystä ja asemaa arvioitaessa.
KIRJOITTAJA
RAKOILEEKO LÄNTINEN YHTENÄISYYS?
Eräänä Venäjän tavoitteena on myös vähintäänkin pyrkimys heikentää yhteistä läntistä rintamaa. Venäjä pyrkii luomaan eripuraa Euroopan
unionin jäsenmaiden välillä ja vaikeuttamaan
Yhdysvaltojen ja Euroopan johtavien valtioiden
yhteisen ymmärryksen löytymistä tarvittavista
jatkotoimista.
EU päättää talouspakotteiden jatkosta kesällä
ja niiden uusimiseen tarvitaan kaikkien EU-maiden yksimielisyys. EU on jo tällä hetkellä tilanteessa, jossa unionin yhtenäisyys alkaa rakoilla,
mikäli pakotelinjaa edelleen kiristetään. Joidenkin arvioiden mukaan erityisesti Unkari, Italia,
Kreikka, Slovakia, Itävalta ja Tšekki kannattavat ”liennytyspolitiikkaa”, ja saattavat haluta
lieventää pakotteita. Viime kuukausien aikana
on ollut nähtävissä, että Venäjä pyrkii luomaan
näihin maihin erityisiä suhteita, jolloin unionin on entistä vaikeampi muodostaa yhtenäistä
kantaa pakotteista päätettäessä. Pakoterintaman
hajoamisen myötä EU:n ulkopoliittinen uskottavuus saisi kovan kolauksen ja osoittaisi voimattomuutta vastata Venäjän Ukrainaa horjuttaviin
sotatoimiin.
RATKAISUVAIHTOEHDOT VÄHISSÄ
Lienee perusteltua kysyä, voiko Venäjän jatkuvasti heikkenevä talous luoda rajat sotilaalliselle
voimankäytölle. Ainakin toistaiseksi yleisesti
kuitenkin arvioidaan, että talouden täydellistä
romahdusta ennakoivat uhkakuvat ovat vahvasti
liioiteltuja. Nopeaa ja kohtalokasta talouden romahdusta ei ole näköpiirissä, eikä taloustilanteesta näytä muodostuvan aggressiivista ulkopolitiikkaa rajoittavaa tekijää.
On vaarana, että neuvotteluteitse ei saada
aikaan haluttuja tuloksia ja Ukrainan avoin
sotilaallinen konflikti edelleen jatkuu. Silloin
länsivallat ovat helposti tilanteessa, että jotain
pitää tehdä, ja pöydällä on vain huonoja vaihtoehtoja. •
46
Maanpuolustus 112
Kapteeni Olli Teirilä palvelee
Maanpuolustuskorkeakoulun
Sotataidon laitoksella strategian
opettajana. Hän on erikoistunut
alueellisen turvallisuuden
kysymyksiin ja valmistelee
strategian oppiaineen
väitöskirjaa Irakin 2003
vuoden sotaan sekä Edward
Snowdenin paljastuksiin
liittyvistä julkisista diskursseista.
Aiemmin Teirilä on palvellut
Kaartin Jääkärirykmentissä,
Maasotakoulussa sekä
Porin Prikaatissa.
Khaled Abdullah/Reuters/Lehtikuva
Olli Teirilä: Kamppailua vaikutusvallasta ja alueellisesta johtajuudesta
Houthi-ryhmän kannattajat osoittelevat aseillaan Jemenin presidentti Abd-Rabbu Mansour Haidin kuvaa
Saudijohtoisen koalition vastaisessa mielenosoituksessa. Taustalla on vastustus ilmaiskuja kohtaan, jotka
Saudi-Arabian lupauksesta huolimatta ovat jatkuneet. Sanaa 27.4.2015.
Kamppailua vaikutusvallasta
ja alueellisesta johtajuudesta
Olli Teirilä
Jemenin
konfliktin
alueellinen
ulottuvuus.
J
Jemen on taas noussut sekä tutkijoiden että
median erityisen mielenkiinnon kohteeksi. Sen
ajautuminen sisällissotaa lähenevän kaaoksen
tilaan on ollut yksi Lähi-idän merkittävimmistä
tapahtumista kevään 2015 aikana. Presidentti
pakeni maasta ja huthi-kapinalliset jatkoivat
voitokasta etenemistään, kunnes naapurimaa
Saudi-Arabia ryhtyi käyttämään sotilaallista voimaana tilanteen muuttamiseksi. Jemenin sisäiset tapahtumat ja ulkopuolisten puuttuminen
niihin ovat kuitenkin vain ilmentymiä suuremmista alueellisista haasteista.
Maanpuolustus 112
47
Artikkelit
Alueen tapahtumia
ja politiikkaa
värittää kilpailu
vaikutusvallasta.
VASTAKKAINASETTELUITA
JA KÄRJISTYVIÄ KRIISEJÄ
Lähi-itä näyttäytyy meille uutisten välityksellä
usein vastakohtien ja kärjistyvien kriisien alueena. Yritys rakentaa rauhaa Syyriaan ja neuvottelut Iranin ydinohjelmasta ovat säännöllisesti
kilpistyneet ratkaisemattomien kysymysten
edessä, vaikka välillä on nähty edistysaskeleitakin. Alueen tapahtumia ja politiikkaa värittää jatkuva valtioiden ja hallitsijoiden välinen
kilpailu vaikutusvallasta sekä alueellisesta
johtajuudesta. Viime vuosina tämä on näkynyt esimerkiksi Saudi-Arabian ja Qatarin asettumisena tukemaan Egyptin vallanvaihdosten
eri osapuolia. Samoin se on näkynyt myös eri
maiden kannanotoissa Syyrian sisällissotaan ja
sen eri osapuoliin. Myös suhtautumisessa Irakin
viimeaikaisiin tapahtumiin, Islamilaisen valtion
nousu mukaan lukien, on ollut eroja. Kuluvan
kevään aikana tämä on näkynyt yhä selvemmin
myös Jemenissä.
Saudi-Arabia koki huthi-kapinallisten etenemisen tilanteen omalta kannaltaan uhkaavaksi,
muutenkin kuin naapurimaansa syvemmän
epävakauden tilan takia. Sen tulkinnan mukaan
huthien valtaan pääseminen vahvistaisi heitä
tukevan Iranin jalansijaa alueella. Vaikka sektarianismi eli lahkojen väliset ristiriidat eivät olisikaan alkuperäisenä syynä Lähi-idän konflikteihin tai edes ilmentyisi konfliktien alkuaikoina,
on edellä kuvatun mukainen vastakkainasettelu aiemminkin johtanut juuri sunni- ja shiiamuslimien välien kiristymiseen. Monet alueen
konfliktit saavat pitkittyessään sektarianistisia
piirteitä, kuten esimerkiksi Irakissa on käynyt
viimeisen kahden vuoden aikana. Tällä on usein
kriisejä kärjistävä vaikutus, joka pahimmillaan
on johtanut laajamittaisiin väkivallan aaltoihin
kansanryhmien välillä.
SOTILAALLINEN VASTAUS
NOUSEVAAN UHKAAN
Saudi-Arabia kokosi kymmenen maan koalition
vahvistaakseen sotilaallisia iskujaan Jemenin
puolelle. Huolimatta YK:n kehotuksista lopettaa
iskut ja Iranin varoituksista niiden mahdollisista
seuraamuksista, ne jatkuivat useiden viikkojen
ajan ja vasta huhtikuun loppupuolella saudit
48
Maanpuolustus 112
Olli Teirilä: Kamppailua vaikutusvallasta ja alueellisesta johtajuudesta
ilmoittivat iskujen saavuttaneen sotilaalliset tavoitteensa. Niiden lopettaminen ei kuitenkaan
ensimmäisten päivien havaintojen perusteella
ollut vielä varmaa.
Sotilaallisten vastatoimien ollessa käynnissä
nousi vanha idea arabimaiden yhteisistä joukoista jälleen esille. Aiheesta oli keskusteltu
viimeksi vuoden 2014 syksyllä Arabiliiton etsiessä keinoja Islamilaisen valtion kukistamiseksi Irakin ja Syyrian alueella. Näyttää siltä,
että jo 1960-luvulta alkunsa saaneen idean ja
vuosikymmeniä kestäneen keskustelun jälkeen
vasta pelko iranilaisvaikutuksen alaisesta vahvasta toimijasta Arabian niemimaalla sai aikaan
päätöksiä. Luonnollisesti Saudi-Arabia ja Egypti
ottivat vetovastuun idean eteenpäin viemisestä.
Niiden vahvasta vaikutuksesta kertoo se, että toteutuessaan noin 40 000 sotilaan vahvuisia monikansallisia joukkoja johdettaisiin todennäköisesti jommankumman maan pääkaupungista,
joko Riadista tai Kairosta.
Maa-, meri- ja ilmakomponenteista koostuvat
joukot ovat suunnitelmasta saatavan ensivaikutelman perusteella todennäköisesti sopivimpia
taisteluun huthi-kapinallisia kuin Islamilaista
valtiota vastaan. Ainakin lähtökohtaisen periaatteen mukaisesti joukkojen käyttö vaatisi
oikeutuksekseen kohdemaan avunpyynnön.
Kysymykseksi Jemenin suhteen jää, kuka kenenkin toimesta mielletään maan viralliseksi
edustajaksi ja mahdolliseksi avunpyynnön oikeutetuksi esittäjäksi.
telutiedoilla sekä myöhemmin lähettämällä
laivastonsa aluksia Jemenin lähelle. Toisaalta
Yhdysvallat on myös ilmaissut huolensa muiden
toimijoiden, kuten Arabian niemimaan al-Qaidan mahdollisuuksista hyödyntää ilmaiskujen
aikaansaamaa kaaosta omien etujensa ajamiseen. Jemenin naapurimaa Oman on pysynyt
ilmaiskuja tehneen koalition ulkopuolella ja
samalla pyrkinyt toimimaan rauhanvälittäjänä
konfliktissa.
HAASTEITA USEALLA
ERI TASOLLA
Kansainvälisen turvallisuuden näkökulmasta Jemenin konfliktin taltuttamisella pyritään estämään alueen käyttäminen terrorismin tukeutumisalueena sekä meriliikenteen vaarantuminen
Adeninlahdella. Paikallisella tasolla on kyse pitkään jatkuneen epävakauden ja väkivallan kierteen katkaisemisesta. Mutta Jemenin tilanne
näyttäytyy nyt yhä enemmän kamppailuna
vaikutusvallasta sekä alueellisesta johtajuudesta.
Arabimaat Saudi-Arabian ja Egyptin johtamina pyrkivät rajoittamaan Iranin vaikutusvallan sen nykyisiin liittolaisiin Lähi-idässä. Tällä
vastakkainasettelulla on luonnollisesti vaikutuksensa myös alueen muiden konfliktien ratkaisemiseen. Neuvottelut ja ratkaisuesitykset
kantavat painavaa poliittista riippakiveä, jonka
poistamiseen ei oman vaikutusvallan vähenemisen pelossa ole eri osapuolilla nähtäviä haluja. •
ULKOPUOLISTEN TOIMIJOIDEN
VAIKUTUS
Länsimaiden, erityisesti Yhdysvaltojen, lämmenneet suhteet Iraniin ovat jo pidempään
olleet saudien huolenaihe. Kansainvälisen yhteisön neuvotellessa Iranin kanssa sen ydinohjelmasta on Saudi-Arabia aktiivisesti esittänyt epäilynsä niin neuvotteluiden kuin niiden
mahdollisten lopputulostenkin mielekkyydestä. Myös tämä on ollut yksi keino osoittaa
alueellista johtajuutta. Iran tuskin kuitenkaan
riskeeraa neuvottelutuloksia ja tämänhetkistä
tilannetta reagoimalla ainakaan näkyvästi uusiin
avauksiin tai tapahtumiin Jemenissä.
Neuvotteluiden ollessa käynnissä Yhdysvallat on tukenut Saudi-Arabian ilmaiskuja tiedusMaanpuolustus 112
49
Artikkelit
KIRJOITTAJA
Ruuantuotannon
turvaaminen
on osa maanpuolustusta
Eläinlääketieteen tohtori Tuula
Honkanen-Buzalski konsultoi
elintarviketurvallisuuskysymyksiä ja pyrkii edistämään
kotimaisen elintarvikeketjun
menestymistä. Aiemmin
hän toimi Eläinlääke- ja
elintarviketutkimuslaitos EELAn
ylijohtajana. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran perustamisen
jälkeen hän johti sen tutkimus-ja
laboratorio-osastoa, joka
vastasi eläin- ja kasvitautien
sekä elintarviketurvallisuustutkimuksista sekä niihin
liittyvistä riskinarvioinneista.
Honkanen-Buzalski on eri
kansainvälisissä työryhmissä
vaikuttanut erityisesti
liiallisen antibioottien käytön
vähentämiseen eläintuotannossa.
50
Maanpuolustus 112
Tuula Honkanen-Buzalski
Kotimaisen ruuan
ja elintarvikkeiden
kysynnän
vahvistaminen ja
houkuttelevuuden
lisääminen
varmistaa tuotannon
riittävyyden ja pitää
sen kilpailukykyisenä.
Soili Jussila/Lehtikuva
Tuula Honkanen-Buzalski: Ruuantuotannon turvaaminen on osa maanpuolustusta
R
Ruuantuotannosta puhutaan arkikeskusteluissa melko kevyesti ja usein vähättelevään sävyyn. Helposti keskustelu kiertyy maataloustukiin tai ruuan hintavertailuun kotimaisen ja ulkomaisen ruuan välillä. Näissä keskusteluissa ei
huomioida huoltovarmuuden näkökulmaa, joka
maanpuolustuksen kannalta on varsin keskeistä.
Vanha sanonta ”armeija marssii vatsallaan” on
edelleen totta. Kriisiaikoihin varautuminen on
välttämätöntä myös ruuantuotannossa. Kriisit
eivät todennäköisesti koskisi vain Suomea, mikä
automaattisesti merkitsee tuontielintarvikkeiden kallistumista ja myös saatavuuden heikkenemistä. Islannin tuhkapilvi muutama vuosi
sitten osoitti lentokuljetusten haavoittuvuuden.
Samoin merikuljetusten häiritseminen Itäme-
Ruuantuotanto on maataloutta, kasvinviljelyä
ja kotieläintuotantoa.
rellä aiheuttaisi vakavaa haittaa sekä tuonnille
että viennille. Kotimaisen elintarviketuotannon
keskeinen merkitys kriisitilanteessa tuntuu heti,
ja erityisesti kriisien pitkittyessä.
Ruuantuotanto on maataloutta, kasvinviljelyä
ja kotieläintuotantoa. Karkeasti arvioiden peltomme riittävät koko peruselintarviketuotantoon. Elintarvikeketjuun kuuluu myös elintarviketeollisuus, kuljetus ja kauppa, ja siinä työskentelee noin 300 000 ihmistä. Suomen liityttyä
Maanpuolustus 112
51
Artikkelit
Euroopan unioniin ruuantuotannossa tapahtui
suuria muutoksia. Muutokset jatkuvat edelleen,
tilakoot suurenevat ja pienet yksiköt häviävät,
mikä lisää tilojen tuottavuutta ja tehokkuutta.
Elintarvikkeiden tuontimäärä ja valikoima on
kasvanut valtavasti, mihin kuluttajat ovat olleet
pääasiassa tyytyväisiä.
Tuontielintarvikkeet ovat yleensä vastaavia
kotimaisia tuotteita halvempia, mikä on vaikuttanut selkeästi kuluttajan valintoihin. Elintarvikeviennin osuus on kokonaistuotannosta
vain prosentteja ja elintarviketuonnin osuus on
koko EU-ajan kasvanut tasaisesti viime vuoteen
asti. Tuonnin pysähtymisenkin on arveltu olevan vain seurausta huonosta taloustilanteesta.
Joka tapauksessa vaihtotase elintarvikkeissa on
negatiivinen 2,7 miljardia euroa vuonna 2013.
Kansantalouden näkökulmasta elintarvikkeiden vientiä pitää kasvattaa. Huoltovarmuuden
näkökulmasta on tärkeää turvata kotimainen
elintarviketuotanto ja pystyä pitämään se kilpailukykyisenä.
Elintarviketuotannon uhkakuva on, että
kuluttaja muuttuu välinpitämättömäksi ruuan
alkuperästä ja siirtyy ostamaan halvempia tuontielintarvikkeita niin paljon, että kotimainen
tuotanto ei käy kaupaksi. Tämä on jo totta, kun
tarkastellaan eri laitosruokien ja ravintolaruokien peruselintarvikkeiden alkuperää, puolustusvoimien ruokahuolto mukaan lukien. Samoin
elintarviketeollisuus käyttää halpaa tuontiraakaainetta. Kotimaisuutta ei useinkaan pidetä ostoa ohjaavana kriteerinä. On kuitenkin kuntia,
jotka ostavat paikallisia elintarvikkeita kun ne
haluavat tukea paikallista ruuantuotantoa. Suurissa keskitetyissä hankinnoissa usein vedotaan
hankintalain sitovuuteen ja vapaaseen kilpailuun, mistä vääjäämättä seuraa ulkomaalaisen
halvan raaka-aineen osto. Tämän muuttamiseksi
tulisikin pohtia koko hankintaprosessia ja siinä
painotettavia seikkoja. Laki sinänsä ei edellytä
hintaa ainoaksi määrääväksi tekijäksi.
Kotimaisen kysynnän tyrehtymisestä seuraisi, että osa pelloista jätettäisiin viljelemättä.
Koska Suomi on ns. metsävyöhykkeellä, jo
muutamassa vuodessa pellot muuttuisivat pensaikoiksi tai niille istutettaisiin metsää. Silloin
peltopinta-ala ei enää riittäisikään kriisiaikana
tarvittavaan tuotantoon. Samalla osa maanvil52
Maanpuolustus 112
jelijöistä luopuisi viljelystä ja eläintuotannosta,
mikä olisi erittäin haitallista kriisiaikojen varautumista ajatellen. Peltojen raivaaminen ja uudelleen käyttöönotto veisi vuosia. Viljellyt pellot
ovat ruuantuotannon selkäranka.
KOTIMAISTEN ELINTARVIKKEIDEN KYSYNNÄN
KASVUSTA TULEE HUOLEHTIA, MUTTA MITEN?
Kotimaisessa elintarviketuotannossa on vahvuuksia, joiden tunnistaminen tekee sen kilpailukykyiseksi ja houkuttelevaksi. Yksi selvä
kilpailuetu on elintarvikkeiden turvallisuus, joka
on maailman huippuluokkaa. Suomessa käytetään viljan viljelyssä kansainvälisesti vertaillen
vähän kasvinsuojeluaineita. Samoin kotieläinten
lääkinnässä antibioottien käytön tarve on EUmaista vähäisimpiä. Sellaisten ruokamyrkytyksiä aiheuttavien bakteerien kuten salmonellojen,
esiintyminen lihassa on alle yhden prosentin
luokkaa, kun useissa Etelä- ja Keski-Euroopan
maissa vastaavat prosentit ovat korkeimmillaan
yli 50. Suomalainen raakamaito on ollut EU-maiden parasta yli kymmenen vuotta. Kolmansista
maista ei ole helposti saatavilla vertailukelpoisia
lukuja ruuan turvallisuudesta, mutta laajat ruokaskandaalit puhuvat puolestaan.
Ihmiset ovat kiinnostuneita ruuasta ja myös
sen alkuperästä, ja tätä kiinnostusta täytyy
hyödyntää. Edellä mainittu turvallisuus tulee
brändätä kuvaamaan suomalaista elintarviketta
ja erityisesti sen alkutuotannon korkeaa tasoa.
Kotimainen teollisuus ja nyt kauppakin on ottanut turvallisuuden yhdeksi vahvuudekseen. Keskustelua kannattaa jatkaa, sillä saadaan kuluttaja
valitsemaan myös muilla kuin hintakriteereillä.
Monet kuluttajat haluavat lähiruokaa. Vaikka
lähiruualle ei ole varsinaista määritelmää, sitä
voi hyvin käyttää vauhdittamaan kotimaista kysyntää. Varmistamalla normaaliaikoina riittävä
kotimainen ruuantuotanto ja kysyntä, ollaan samalla varautuneita myös kriisiaikoihin. •
Kirja-arvio
Merisodan koko kuva
suomalaisen meriupseerin silmin
Ville Vänskä: Merisota – historia, teoria ja nykypäivä. Docendo 2015.
Yleisesikuntakomentajakapteeni Ville
Vänskän tuoreen kirjan otsikointi lupaa paljon. Merisota, sen historia, teoria ja nykypäivä enteilevät laajaa ja
perusteellista käsittelyä merisotaan.
Suomessa on julkaistu paljon tarinoita
merellisistä taisteluista, mutta edellisistä merisodan teoriaa käsittelevistä
kotimaisista julkaisuista on kulunut
jo lähes sata vuotta. Komentajakapteeni Kauko Ikonen julkaisi teoksen
Merisotataito vuonna 1928, ja 1926
julkaistiin Suojeluskuntalaivaston Merisotataidon perusteet pääpiirteittäin
esitettynä. Tässäkin valossa Vänskän
kirjalle on tilausta.
Vänskä käsittelee merisodankäynnin kehitystä aloittaen tuhansien
vuosien takaa Egyptistä ja kuvaa
monipuolisesti eri aikakausia, sisällyttäen teokseen luonnollisesti myös
I ja II maailmansotien vaiheet. Varhaisempien esimerkkien lisäksi kirjassa
tuodaan esiin mm. maihinnoususotatoimi Falklandilta, rannikkopuolustusta, ja nykyaikaista merisotaa
Somalian rannikolta, kuitenkaan
unohtamatta merellisen komponentin roolia nykyaikaisessa yhteisoperaatioissa. Kirjan lukeminen avaa
myös hyvin suomalaisen merisota-
taidon kehitystä eri vuosikymmenillä ja merisodankäynnin merkitystä
meille tärkeällä Itämerellä. Syvyyttä
antavat lukuisten merisodan teoreetikkojen (mm. Castex, Mahan,
Corbett) esittelyt ja merisotateorian
liittäminen nykyaikaisten sotateoreetikkojen James Boydin ja John
Wardenin ajatuksiin.
Kirjasta välittyy Vänskän perehtyneisyys aiheeseen. Taustalla on
varmasti satoja luettuja kirjoja, teorioita ja tarinoita, joita omakohtaiset
kokemukset eri tehtävistä merisodan
parissa täydentävät. Tähän sisältyy
riski liian laajasta käsittelystä, mutta
kirja on onnistuttu pitämään tiiviinä
ja informatiivisena.
Kirjan jäsentely on luonteva, ja taitollisesti luettavuutta lisäävät ytimekkäät katsaukset käytyihin meritaisteluihin, niiden komentajiin sekä tekstiä
täydentävä monipuolinen kuvitus.
Kirjan avaaminen houkuttelee lukijaa uppoutumaan yhä syvemmälle
merisodan kiehtoviin tarinoihin. Kirjan kuvitus on poikkeuksellisen upea.
Joukossa on historiallisia maalauksia,
henkilökuvia, mustavalkoisia sotakuvia ja Vänskän itsensä ottamaa kuvitusta mm. Normandiasta.
Merisota on oiva teos kokeneellekin skönärille, mutta myös niille, joille
merisota ei ole ennestään tuttua. Kirja
kestää hyvin aikaa. Kokonaisvaltaisesta teoksesta jää kaipaamaan ainoastaan meristrategian laajempaa
käsittelyä. Mielenkiintoisia alueita olisivat tykkivenediplomatia ja merivoimien merkitys suurvaltapolitiikassa.
Sukellusvenesodasta Vänskällä olisi
varmasti enemmänkin kerrottavaa,
ja tulevaisuutta hän raottaa vajaan
kymmenen sivun verran. Toivottavasti kirjalle on tulossa jatkoa.
Kirjan tekstiä täydentävät käsitteet
ja määritelmät -osio sekä laaja kirjallisuusluettelo.
Jarkko Pirkkalainen
Maanpuolustus 112
53
Maanpuolustuskurssit
212. MPK vierailulla Eduskunnassa.
Kylmän sodan varjossa
Hyytävä turvallisuuspoliittinen
tilanne sytytti
Kurssimme oli hitaammin lämpiävää sorttia, mutta vauhtiin päästyään 212 syttyi palavasti sekä maanpuolustuskurssin loistavasta sisällöstä että toistensa seurasta.
Vaikka valtakunnalliset maanpuolustuskurssit ovat aina vetäneet puoleensa huippuosallistujia
ja -alustajia, ovat ne nyt ajankohtaisempia kuin vuosikymmeniin. Kansainvälinen turvallisuuspoliittinen
tilanne heijastui voimakkaasti myös
meidän kurssimme tunnelmaan.
Oltermanni Olli Lehtilä kiteytti
asian osuvasti matrikkeliimme:
”Ukrainan kriisi on muuttanut koko
maailman turvallisuuspoliittista ti-
54
Maanpuolustus 112
lannetta ja kuvaa Venäjästä tavalla,
jota ei osattu kuvitellakaan. Syyrian
sota jatkuu, terroristijärjestö ISIL:in
vaikutus kasvaa ja Länsi-Afrikassa
riehuu ebola-epidemia. Lisäksi Euroopan taloudellinen tilanne jatkuu yhä poikkeuksellisen heikkona
ja Suomi elää pitkittynyttä taantumaa, jolle ei näy loppua. Konteksti
on poikkeuksellinen.”
212 aloitti kurssinsa tilanteessa,
jossa Ukrainan konflikti oli jälleen
kärjistynyt ja tilanne eli päivittäin
niin voimakkaasti, että aiheesta
kurssilla alustanut virkamies käytti
ainoastaan karttaa esitysaineistona
todeten muun aineiston ”vanhene-
Maanpuolustuskurssit
van tunnissa”. Kurssimme päättäjäistilaisuudessa helmikuussa Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtaja Ilkka Kanerva
alleviivasi onnistumisen pakkoa
Minskin-neuvotteluissa, jotka olivat alkamassa seuraavana päivänä
11. helmikuuta.
Jännittynyt geopoliittinen tilanne, Suomen rapautuva talous ja
lähestyvät eduskuntavaalit antoivat potkua soveltavaan harjoitukseemme. Kun kurssin ensimmäisen
hallituksen luottamusta testattiin,
oli 212 eläytymisessään lämmennyt jo huippusuorituksiin. Ominaista kurssillemme olivat myös
vahvat valtiovarainministerit, joiden vakuuttava ja asiantunteva
esiintyminen toi mieleen Iiro Viinasen ja Sauli Niinistön.
Taloudelliset realiteetit osaltaan
myötävaikuttivat siihen, että lisäbudjettia ja valmiuslain käyttöönottoa koskevista keskustelusta
muodostui todellakin kaikki yhteiskunnan elintärkeät toiminnot huomioivaa. Tässä tuli konkretisoitua
yksi merkittävä oppi: Talous on osa
kokonaisturvallisuutta – jos talous
on kuralla, myös puolustuspoliittinen liikkumatila kapenee.
Internaattijaksomme Kainuun prikaatissa osui keskitalveen. Meille
etelän talvettomille ihmisille Kainuu
tarjosi upeat lumiset puitteet ja onneksemme pääsimme tästä nauttimaan myös ladulle. Kainuussa konkretisoitui toinen merkittävä oppi: nykyajan varusmiespalvelus. Mieleenpainuvinta oli se kypsyys ja varmuus,
millä nuoret varusmiehet ja -naiset
esittelivät kalustoa ja taitojaan.
Illanvietot Kainuussa hitsasivat
meidät entistä tiiviimmin yhteen ja
tästä iso kiitos isännällemme Tatu
Tuomiselle ja hupitoimikunnan puheenjohtajalle Timo Elolle, joista
jälkimmäinen näytti mallisuorituksen karaoke-esiintymisestä. Elvis lives!
Kurssistamme kertoo jotain kai
sekin, että siteeraan tarinassamme
Emännät kokoontuivat
Maneesilla
Maneesi sai hienoja vieraita
7. toukokuuta, kun 73 eri kurssien
emäntää kokoontui päivittämään
tietojaan ja tapaamaan toisiaan
mukavassa ilmapiirissä.
Edellisen kerran pelkät emännät kokoontuivat vuonna 2009.
Tällä kertaa varhaisinta kurssia
edusti emäntä kurssilta 44,
puolustusvoimain komentajan ja
puolustusministerin sijasta oltermanniamme, joka puki sanoiksi
kurssin kaikkein tärkeimmän elementin:
”Eri puolilta Suomea, erilaisilla
taustoilla, erilaisista vaativista tehtävistä olevat ihmiset kerätään yhteen kaikille tärkeän teeman, turvallisuuden ääreen opiskelemaan, keskustelemaan, vaihtamaan ajatuksia sekä verkottumaan. Kurssi antaa
mitä parhaimman kuvan maamme
kokonaisturvallisuudesta eri osaalueineen. Eri toimijoiden rooli täsmentyy ja poliittinen päätöksenteko konkretisoituu uudella tavalla.
Tärkeintä kurssilla ovat kuitenkin
ihmiset; kurssin järjestäjät, kouluttajat, luennoitsijat, alustajat eri vierailuilla ja tietenkin itse kurssilaiset.
ja tuoreinta kurssilta 212. Maneesilla ohjelmassa oli ajankohtaiskatsaus Puolustusvoimista sekä
ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilannekatsaus.
Päivä huipentui mielenkiintoiseen vierailuun Yleisradiossa. Ohjelma oli tiivis, ja keskustelua olisi
varmasti riittänyt pidempäänkin.
Me yhdessä luomme sen, mitä tulemme saamaan.”
Tärkeintä kurssilla on ihmiset
ja sen voimavaran maanpuolustuskurssin organisaatio eli johtaja,
eversti Heikki Välivehmas joukkoineen on osannut upeasti hyödyntää luotsatessaan kurssilaisia turvallisuuskysymysten äärelle ryhmätöiden, kiitospuheiden ja illanviettojen muodossa.
Kurssimme päätöstä juhlittiin
ylevissä puitteissa kadettikoululla
Santahaminassa kurssitoverimme
kadettikoulun johtajan Pertti Postin
isännöimänä. Ja luonnollisesti ilta
huipentui karaokeen.
Kuten jo vakiintunut sanonta
MPK:sta kuuluu: On elämää ennen
kurssia ja on elämää kurssin jälkeen.
Veera Heinonen
Maanpuolustus 112
55
Puolustusvoimat
Maanpuolustuskurssit
213. Maanpuolustuskurssin avajaistilaisuus
Säätytalolla 2.3.2015
Puolustusvoimain komentajan
tervehdyssanat
Herra ministeri,
Kurssin 213 osanottajat,
Hyvät naiset ja herrat,
Paljon esillä olleen puolustusvoimauudistuksen sisään ja oheen mahtuu todella merkittäviä muutoksia. Logistiikkauudistus on yhteiskunnalliselta vaikuttavuudeltaan
näistä kenties näkyvin. Laajimmin
sodan ajan puolustusvoimia koskettaa kuitenkin se operatiivis-taktinen muutos, josta käytämme nimitystä maavoimien uusi taistelutapa.
Koko Suomen maa-alueen puolustamiseksi maavoimilla oli tarve kehittää taistelukonseptiaan kolmesta
syystä.
56
Maanpuolustus 112
Ensimmäisenä tekijänä voidaan
pitää taistelun kuvan muuttumista
ja aseteknologian kehittymistä.
Asejärjestelmien tulen teho ja tarkkuus on kasvanut voimakkaasti. Tiedustelun ja tulenkäytön johtamisen
kyky on kehittynyt satelliittien, lentokoneiden, lennokkien ja elektronisen tiedustelun ansiosta. Integroivien tietojärjestelmien käytöllä taistelutilan kokonaisvaltainen hallinta
ja tulenkäytön optimointi ovat arkipäivää kehittyneille järjestelmille.
Erityisen hankalassa tilanteessa tätä
suorituskykyä vastaan ovat paikalleen puolustukseen ryhmittyneet
joukot. Lisäksi puolustukselliset ryhmitykset voidaan laajalla alueella
Maanpuolustuskurssit
kiertää tai ohittaa maahanlaskuin
suoraan kohdealueelle.
Toisena syynä maavoimien uuden taistelutavan käyttöönottoon
on kehittyneen sotateknologian jatkuva kallistuminen. Maavoimien
joukkojen määrä ja laatu on optimoitava suhteessa tehtäviin, käytettävissä olevaan sotamateriaaliin ja
henkilöstön koulutustasoon. Omat
vahvuudet on käytettävä maksimaalisesti hyödyksi. Nousevia materiaalisia kustannuksia on kaikin
keinoin pyrittävä kompensoimaan
johtamiseen ja henkilöstöön perustuvalla osaamisella.
Kolmantena tekijänä maavoimien sodan ajan toiminta-ajatuksen uudistuksessa on ollut se tosiasia, että joukkorakenne pienenee.
Samalla suorituskykyisimpien joukkojen valmiutta kehitetään.
Maavoimien taistelu 2015 -konseptia on kehitetty laajan karttaharjoituksia, tietokoneavusteisia sotapelejä sekä kokeiluharjoituksia sisältäneen tutkimushankkeen ja kouluttajakuntaan kohdistuneen täydennyskoulutuksen avulla. Uutta
aktiivista ja kaikkia taistelulajeja sisältävää konseptia koulutetaan tänään kaikissa maavoimien joukkoosastoissa, ja sen kehittämistä jatketaan edelleen. Konsepti on kokeiluharjoituksissa osoittautunut tehokkaaksi, kunhan joukolla on tehtäviensä edellyttämä johtamis-, liikkumis-, pimeätoiminta- ja tulenkäyttökyky.
Lennokkijärjestelmät mahdollistavat hajautettujen joukkojemme
tiedustelun ja tulenkäytön johtamisen suomalaisessa maastossa. Johtajat tarvitsevat toimintavarmat
kenttäradiot. Maastokelpoiset ajoneuvot tuovat tarvittavat liikkuvuuden ja huoltokyvyn. Taistelijan varustuksen tulee mahdollistaa toiminta kaikissa sää- ja näkyvyysoloissa. Tulivoiman parantaminen
on välttämätöntä. Tarvitaan paremman läpäisykyvyn omaavia panssarintorjunta-aseita, pidemmälle kan-
tavia ampumatarvikkeita, raskaita
raketinheittimiä ja kuorma-ammuksia tykistölle. Käytössä olevien ampumatarvikkeiden ja muun sotavarustuksen määrän on mahdollistettava tehokas koulutus ja harjoittelu.
Tässä asetelmassa piileekin lähivuosien haaste Suomen puolustuksen järjestelyille. Puolustusvoimat on sopeuttanut toimintaansa
resurssien mukaiseksi, ja kehittäviä
muutoksia on samalla tehty aidon
tehostamisen hengessä. Monessa
asiassa on onnistuttu, ja kustannustehokkuus on parantunut. Nykyresursseilla maavoimien kyky kouluttaa ja toteuttaa uutta konseptiaan
on kuitenkin rapautumassa. Merkittävä osa maavoimien tarvitsemasta
sotamateriaalista joko vanhenee lopullisesti lähivuosina tai sitä ei ole
lainkaan. Parlamentaarisen selvitysryhmän esittämälle materiaalirahoitukselle on välttämätön ja konkreettinen tarve, jotta Maavoimien
taistelu 2015 voidaan laadukkaasti
kouluttaa ja ottaa käyttöön sodan
ajan maavoimien joukkojen taistelutavaksi.
Ärade åhörare!
För det här året satsade vi våra
resurser för att återinföra verksamhetsnivån, vars synligaste del är att
återställa utbildningen av reserven
till den nivå som krävs. Av vår krigstida styrka består 95 % av reservister. Lyckligtvis är vi inte ensamma
om det stora arbetet med utbildningen, utan Försvarsutbildningsföreningen samt andra reservist- och
försvarsorganisationer stöder på ett
betydande sätt vår utbildningsuppgift. Vi arbetar för en gemensam
sak. Vår plan för att utveckla utbildningen av reserven är omfattande.
De första åtgärderna har redan
vidtagits.
Jokainen asevelvollinen on meille
tärkeä. Varusmieskoulutus perustuu
joukkotuotantoon, ja ensimmäiset vuotensa koulutettu reserviläinen on sidottu omaan joukkoonsa
ja sen tehtäviin. Jossakin vaiheessa
tuoreempi joukko korvaa vanhemman, ja tällöin yksittäisen reserviläisen sodan ajan tehtävä muuttuu.
Tästä vaiheesta alkaa tiiviimmän
yhteydenpidon ja jopa yksilöllisen
suunnittelun vaihe ja tarve. Reserviläisillä on paljon osaamista ja motivaatiota käyttää sitä. Sodan ajan
joukoissa on suuri tarve monenlaiselle osaamiselle, jota reservistä löytyy. Tarvitaan järjestelmä, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat aiempaa paremmin. Vapaaehtoisia sitoumuksia valmistellaan käytettävän
valmiudellisista syistä. Työnimenä
tälle kehitettävälle järjestelmälle on
”reserviläisen tehtäväpolku”.
Arvoisat kurssilaiset,
Sota on taas Euroopassa, eikä
kovin kaukana meistä. Erään viisaan sanonnan mukaan onni on
sen puolella, joka on parhaiten varautunut. Älkäämme kääntäkö onnelle selkäämme, vaan varautukaamme. Samalla luomme vakautta
omaan toimintaympäristöömme.
Toivon teille erinomaisen kiinnostavaa ja antoisaa kurssiaikaa. Panoksenne on arvokas, ja sitä arvostetaan. Te ette tule unohtamaan tätä
kokemusta, joka nyt on vielä edessänne. Siihen voitte itsekin kurssin
aikana vaikuttaa, miten elämyksellinen tämä kokemus tulee olemaan.
Ottakaa tästä mahdollisuudesta
kaikki irti. Kiitos.
Maanpuolustus 112
57
Puolustusvoimat
Maanpuolustuskurssit
213. Maanpuolustuskurssin avajaistilaisuus
Säätytalolla 2.3.2015
Puolustusministeri
Carl Haglundin puhe
Arvoisat maanpuolustuskurssille
osallistujat, kummikurssilaiset,
herra Puolustusvoimain komentaja,
hyvät naiset ja herrat, bästa kursdeltagare, mina damer och herrar!
Kuluneen vuoden aikana olemme
saaneet todistaa turvallisuusympäristömme muuttuvan entistä arvaamattomammaksi. Kylmän sodan päättymisen ja Jugoslavian hajoamissotien jälkeen moni jo uskoi
pysyvän rauhan laskeutuneen Eurooppaan. Valitettavasti viimeaikainen kehitys ja Itä-Ukrainassa käytävä sota todistavat päinvastaista.
Edes Minskissä viime kuussa solmittu tulitaukosopimus ei ole saanut aseita täysin vaikenemaan.
Venäjän toimet Krimin niemimaalla, selkeä osallisuus Itä-Ukrai-
58
Maanpuolustus 112
nan taisteluihin ja lisääntynyt sotilaallinen uhmakkuus ovat lännessä johtaneet Venäjän vastaisiin
pakotteisiin ja monien vuosien jälkeen palauttaneet Naton fokuksen puolustusliiton ydintehtävään
– yhteiseen puolustukseen. On
selvää, että kaikki tämä vaikuttaa
myös meidän turvallisuuteemme.
Olemmehan EU-jäsenenä osa
länttä ja samalla myös Venäjän rajanaapuri.
Det är klart att kriget i Ukraina
och Rysslands åtgärder påverkar
vår säkerhetsläge och försvarspolitik. En del av krigets verkningar
kan ses redan nu, en del kanske
först om flera år. Konfliktens effekter återspeglas även regionalt på
olika håll i Europa, inklusive Östersjöområdet.
Maanpuolustuskurssit
Muuttuneessa tilanteessa on entistäkin tärkeämpää, että pidämme
huolen omasta puolustuskyvystämme ja kehitämme sitä pitkäjänteisesti.
Tavoitteena on, että puolustuskykymme kaikissa oloissa muodostaa
sellaisen ennaltaehkäisevän kynnyksen, että hyökkäys Suomea vastaan on kannattamatonta. Tähän
saakka olemme siinä onnistuneet.
Ukraina sodan yhteydessä käytetyt menetelmät; laajamittainen propaganda, informaatiosodankäynti
ja toisen valtion sisällä tapahtuva
vaikuttaminen ”pienine vihreine
miehineen”, ovat saaneet meidät
Suomessakin tarkastelemaan monia
asioita uudella tavalla. Esimerkkinä
vaikkapa suhtautuminen ulkomaisiin kiinteistöomistuksiin, joihin liittyvät epäselvyydet ovat aika ajoin
kiinnittäneet mediankin huomion.
Asiaa pohdittuani olen tullut siihen johtopäätökseen, että asialle on tehtävä jotakin. Ei voi olla
niin, että valtiolla ei ole mahdollisuutta puuttua omistuksiin strategisesti merkittävien kohteiden ympäristössä.
Hyvät kuulijat
Puolustusvoimauudistuksen ja
sodan ajan organisaation tarkistamisen myötä meidän puolustuksemme on tällä hetkellä hyvässä
kunnossa. Jotta näin olisi jatkossakin, on meidän kuitenkin lähivuosina panostettava puolustusvoimien materiaaliseen kehittämiseen.
2020-luvulle siirryttäessä merkittävä osa kaikkien puolustushaarojen keskeisestä materiaalista vanhenee ja ellei mitään tehdä rapautuu puolustusvoimiemme suorituskyky ja laskee alle tehtävien vaatiman tason. 2020-luvun puoliväliin
mennessä myös meripuolustuksen
ja 2020-luvun loppuun mennessä ilmapuolustuksen suorituskykyjen ylläpito muodostuvat erittäin merkittäväksi haasteeksi.
Asettamani ja viime vuonna
työnsä päättänyt parlamentaarinen selvitysryhmä onkin raportissaan todennut, että materiaalisten
suorituskykypuutteiden korjaamiseen tulee osoittaa vähintään valtioneuvoston selonteossa esitetty
lisärahoitus. Seuraavan hallituksen
ja eduskunnan tehtäviksi jää myös
päättää merivoimien taistelualusten uusimisesta ja käynnistää valmistelut nykyisen Hornet-kaluston
suorituskyvyn korvaamiseksi.
Hyvät kuulijat
Sotilasliittoon kuulumattomana
maana meidän on varauduttava sotilaallisten uhkien torjumiseen ilman ulkopuolista tukea ja kansallisesti ylläpidettävä puolustusjärjestelmän kaikkia suorituskykyalueita.
Tänä päivänä se ei kuitenkaan ole
mahdollista ilman kansainvälistä
yhteistyötä.
Verkottumista, kumppanuuksia
ja kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan, sillä kenelläkään ei ole kaikkia
tarvittavia resursseja itsellään. Turvallisuus- ja puolustusyhteistyö –
niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin – on edellytys Suomen puolustukselle.
Miltä kansainvälinen yhteistyömme siis kaksi vuotta selonteon
valmistumisen jälkeen näyttää? Lyhyesti sanottuna; paremmalta kuin
koskaan.
Euroopan Unionissa olemme toimineet aktiivisesti yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan
liittyvissä kysymyksissä. Olemme
osallistuneet lukuisiin EU-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin ja
olleet alusta saakka mukana EU:n
taisteluosastojen kehittämisessä.
Venäjän vastaisten pakotteiden
valmistelussa olemme pysyneet
yhteisessä EU-rintamassa ja samalla kuitenkin varmistaneet, ettei
asetettavista pakotteista aiheudu
meille kohtuuttomia taloudellisia
seuraamuksia.
Yksi EU:n vahvuuksista on sen
laaja-alaisuus, mikä tarjoaa käyttöön suuren kirjon kokonaisturvallisuutta edistäviä työkaluja. Lissabonin sopimukseen kuuluva yhteisvastuulauseke ja keskinäistä
avunantoa koskeva velvoite vahvistavat omalta osaltaan unionin luonnetta turvallisuusyhteisönä. Puhtaasti sotilaalliseen turvallisuuteen
liittyvissä asioissa EU ei kuitenkaan
ole mikään ”sateentekijä”.
Suuri osa EU:n jäsenvaltioista on
myös Naton jäseniä ja niiden tärkein sotilaallisen turvallisuuden
tuottaja on Nato. Siksi Nato on tärkeä myös meille, vaikka emme jäseniä olekaan.
Hyvät kuulijat
Naton keskittyminen artikla 5:n
mukaisiin toimiin ja ISAF-operaation päättyminen viime vuoden lopussa olivat haaste myös meille
suomalaisille. Vuodesta 1994 jatkunut Nato-kumppanuus on ollut meille tärkeä yhteistyön väline.
Kumppanuusohjelman puitteissa
olemme voineet kehittää omaa
kansallista puolustustamme niin
henkilöstön osaamisen kuin materiaalisen valmiudenkin osalta. Riskinä
oli, että syntyneessä uudessa tilanteessa kumppanuuksien merkitys
vähenisi Naton silmissä.
Syyskuinen Walesin huippukokous kuitenkin hälvensi tätä huolta.
Walesissa Suomi kutsuttiin mukaan
tärkeimmille ja edistyneimmille
kumppanimaille tarkoitettuun ”Enhanced Opportunities” ohjelmaan,
joka entisestään vahventaa Suomen ja Naton välistä suhdetta olematta kuitenkaan askel jäsenyyden
suuntaan.
Ohjelman myötä Suomella on
edelleen käytössään kaikki ne
kumppanuustyökalut, joita kansallisen puolustuskykymme kehittämiseen tarvitsemme. Ohjelma mahdollistaa myös entistä aikaisemman
osallistumisen uusien kriisinhallintaoperaatioiden suunnitteluun
sekä poliittisen tason yhteydenpi-
Maanpuolustus 112
59
Maanpuolustuskurssit
TULEVA TOIMINTA
VALTAKUNNALLISET MAANPUOLUSTUSKURSSIT
• 47. Erikoiskurssi 9.–12.6.2015
• 97. Jatkokurssi 25.–26.8.2015
• 214. Maanpuolustuskurssi 21.9.–14.10.2015
• 215. Maanpuolustuskurssi 9.11.–2.12.2015
• 48. Erikoiskurssi 7.–9.12.2015
don, mikä aiemmin oli mahdollista
vain ISAF-operaatioon osallistumisemme ansioista.
EU:n ja Naton rinnalla myös Pohjoismaat ovat meille tärkeä viiteryhmä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa yhteistyössä.
Pohjoismaisen yhteistyön taustalla ovat yhteiset, samasta toimintaympäristöstä ja supistuvista määrärahoista johtuvat intressit. Pohjoismaisen yhteistyön avulla siihen
osallistuvien maiden puolustusvoimia voidaan kehittää, ylläpitää ja
käyttää tehokkaammin sekä taloudellisemmin.
Det finns en fast beställning på
nordiskt samarbete och alla de möjligheter detta medför har vi ännu
inte upptäckt. Samarbetet idkas utgående från behovsprövning pragmatiskt och flexibelt och alla nordiska länder är inte tvungna att
delta i alla gemensamma projekt.
I en del frågor kan vi också framskrida bilateralt, vilket Finlands och
Sveriges intensifierade samarbete
är ett gott exempel på. I vissa frågor, som de andra nordiska länderna sköter inom ramen för Nato,
är det naturligt att vi tillsammans
med Sverige idkar ett djupare bilateralt samarbete.
Arvoisat kurssilaiset
Yhteistyö Ruotsin kanssa ei ole
60
Maanpuolustus 112
uusi asia, vaan sitä on tehty jo
useita vuosia. Kuluneen vuoden aikana olemme kuitenkin ottaneet
siinä aimo harppauksen eteenpäin.
Vuonna 2014 päätimme ruotsalaisen kollegani kanssa, että maittemme välistä puolustusyhteistyötä
voidaan entisestään tiivistää. Niinpä
laadimme työsuunnitelman, jonka
pohjalta maittemme puolustusvoimat ovat kartoittaneet mahdollisia
yhteistyöalueita, jotka hyödyttäisivät molempia osapuolia. Tavoitteena ei ole ollut saavuttaa kustannussäästöjä vaan ensisijaisesti parempaa tehokkuutta olemassa olevilla resursseilla.
Tammikuun lopussa puolustusvoimat ja -ministeriöt raportoivat
yhdessä laaditun selvityksen tuloksista ja raportin pääkohdat julkistettiin Tukholmassa järjestetyssä seminaarissa 17. päivänä helmikuuta.
Voin ilokseni todeta, että selvitystyö
on tehty perusteellisesti ja kunnianhimoisesti.
Raportti sisältää useita sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä toteutettavissa olevia konkreettisia ehdotuksia, jotka toteutuessaan mahdollistavat yhteistyön ulottamisen rauhan ajan harjoitus- ja materiaaliyhteistyöstä myös operatiiviseen ja kriisiajan toimintaan. Ennen sitä meidän on kuitenkin raivat-
tava joitain nykyisestä lainsäädännöstämme johtuvia esteitä ja rajoitteita. Tätä edellyttää myös Lissabonin sopimuksesta meille aiheutuvat
velvoitteet.
Kansainvälisen puolustusyhteistyön kehittyessä on tärkeää, että
yhteistyömahdollisuuksien hyödyntämiselle on olemassa riittävä lainsäädännöllinen perusta.
Se, miten pitkälle selvityksessä
esiin nostettuja mahdollisuuksia ollaan valmiita viemään, on poliittinen valinta, joka meidän on tehtävä.
Nyt tarkastelussa olleet yhteistyömahdollisuudet kunnioittavat
maittemme suvereniteettia eivätkä
siis tähtää puolustusliittoon. Selvää
kuitenkin on, että tulevaisuudessa
syvenevä yhteistyö Ruotsin kanssa
on entistä tärkeämpi osa Suomen
puolustusyhteistyön kokonaisuutta.
Se täydentää muiden Pohjoismaiden, EU:n ja Naton kanssa tehtävää
yhteistyötä.
Bästa kursdeltagare
Under kursens gång har ni en
enastående möjlighet att diskutera
de faktorer som påverkar vår säkerhet, inklusive internationell försvarssamarbete men också inhemsk
samarbete myndigheterna sinsemellan. Utnyttja till fullo det tillfället ni har fått.
Onnittelen teitä, arvoisat kurssilaiset siitä, että olette tulleet valituiksi tälle halutulle kurssille ja toivotan teille antoisia viikkoja kokonaisturvallisuuteen ja maanpuolustukseen liittyvien kysymysten parissa. Jag önskar er en givande försvarskurs.
Tack ska ni ha, kiitos tarkkaavaisuudesta!
Maanpuolustuskurssit
2.–25.3.2015
Eturivi vasemmalta:
Hallintoneuvos Eija Siitari Korkein
hallinto-oikeus, divisioonajohtaja
Päivi Minkkinen VR-Yhtymä Oy,
yksikönjohtaja Tuija Pirttilä Nordea
Pankki Suomi Oyj, suurlähettiläs
Kirsti Narinen Ulkoasiainministeriö,
sidosryhmäjohtaja Pirkko
Harrela UPM-Kymmene Oyj,
toimitusjohtaja Tuomas Timonen
Kemijoki Oy, toimitusjohtaja
Pekka Ojanpää Lassila & Tikanoja
Oyj, tutkimusjohtaja Laura Höijer
Ympäristöministeriö, pääsihteeri
Terhi Suominen Suomen AtlanttiSeura, ICT-johtaja Anna-Maija
Karjalainen Valtiovarainministeriö,
rehtori Tuula Teeri Aalto-yliopisto.
Keskirivi vasemmalta:
Varapäätoimittaja Lena Skogberg
Hufvudstadsbladet, johtaja
Mikko Laavainen Raisio Oyj,
poliisipäällikkö Ossi Lähdesmäki
Kaakkois-Suomen poliisilaitos,
toiminnanjohtaja Jukka Keronen
Hiv-tukikeskus, toimitusjohtaja
Petri Hepola Patria Aerostructures
Oy, päätoimittaja Toni Viljanmaa
I-Mediat Oy Pohjalainen, talousja rahoitusjohtaja Jyrki MäkiKala Neste Oil Oyj, eversti Pasi
Jokinen Ilmavoimien esikunta,
kansanedustaja Mika Raatikainen
Eduskunta/PS, päätoimittaja Alberto
Claramunt Anttila Nykypäivä, johtaja
Antti Ollila, Rautakesko Oy, johtaja
Marko Rauhala Accenture Oy,
valtiosihteeri Ulla-Maija Rajakangas
Sosiaali- ja terveysministeriö, eversti
Heikki Taavitsainen Kainuun Prikaati,
tutkija Hanna Smith Aleksanteriinstituutti, puheenjohtaja Esa
Kiiskinen Kesko Oyj, toimitusjohtaja
Jarmo Kuisma OP-Henkivakuutus Oy.
Takarivi vasemmalta:
Logistiikkajohtaja Jari Voutilainen
Metsä Group, johtaja Kimmo
Kääriäinen Kirkkohallitus, johtaja
Marko Nieminen Hätäkeskuslaitos,
päällikkö Olli Sipilä Yleisradio Oy,
1. varapuheenjohtaja Kari Kinnunen
Opetusalan Ammattijärjestö,
ylijohtaja Pekka Henttu
Liikenteen turvallisuusvirasto,
varatoimitusjohtaja Topi
Manner Nordea Pankki Suomi
Oyj, toimituspäällikkö Jyrki
Huotari MTV Oy, professori
Hannu Kuusela Tampereen
yliopisto, työmarkkinajohtaja Mika
Lallo Elintarviteollisuusliitto ry,
talousjohtaja Jari Mäntylä Skanska
Oy, ulkoasianneuvos Mikko Kinnunen
Ulkoasiainministeriö, osastopäällikkö
Veli-Mikko Niemi Sosiaali- ja
terveysministeriö, valmiuspäällikkö
Ralf Sontag Huoltovarmuuskeskus ja
eversti Timo Saarinen Puolustusvoimien
Logistiikkalaitoksen Esikunta. Kuvasta
puuttuu professori Jarno Limnéll, Aalto
Yliopisto.
Luottamusjohto:
Oltermanni; toimitusjohtaja
Tuomas Timonen, Emäntä;
sidosryhmäjohtaja Pirkko Harrela,
Isäntä; toimitusjohtaja Pekka
Ojanpää
Maanpuolustus 112
61
Maanpuolustuskurssit
KIRJOITTAJA
Kurssille tullaan
oikeassa vaiheessa
Kyselytutkimus valtakunnallisen
maanpuolustuskurssin suorittaneista
Juha Valtamo toimi
2014 korkeakouluharjoittelijana Maanpuolustuskursseilla ja tämän
jälkeen maaliskuuhun
2015 tutkimusavustajana.
Kyselytutkimus
toteutettiin alkuvuodesta
2015 ja kohderyhmänä
olivat valtakunnallisen
maanpuolustuskurssin
ennen vuotta 2000
käyneet, yhteensä lähes
5000 henkilöä. Vastauksia
saatiin noin 1300.
Kiitos kaikille kyselytutkimukseen osallistuneille!
62
Maanpuolustus 112
Merkittävä osa maanpuolustuskurssien vaikuttavuudesta syntyy onnistuneesta osanottajavalinnasta –
niin kurssiaikana kuin sen jälkeen.
Maanpuolustuskurssit päätti selvittää, missä tehtävissä valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille osallistuneet ovat toimineet ja miten
he arvioivat maanpuolustuskurssin
olleen hyödyksi näissä tehtävissä.
Kutsu sähköiseen kyselyyn lähetettiin kaikille Suomessa asuville valtakunnallisen maanpuolustuskurssin
ennen vuotta 2010 suorittaneille eli
yhteensä 4861 maanpuolustuskurssilaiselle. Kyselyyn vastasi yhteensä
1310 henkilöä.
Kyselyn tarkoitus oli kartoittaa
mahdollisimman kattavasti ja tarkasti kurssilaisten työ- ja luottamustehtäviä sekä tehtäväkohtaisia arvioita maanpuolustuskursseista. Näin
osanottajavalintaa voidaan tarkastella aiempaa laajemmin ja pe-
rusteellisemmin, sekä pohtia valitaanko henkilöt kurssille tehtäväkehityksensä oikeassa vaiheessa.
SUURIN HYÖTY KURSSIAIKAISESSA
TEHTÄVÄSSÄ
Vastaajia pyydettiin arvioimaan
maanpuolustuskurssilla saatujen tietojen ja kontaktien käytettävyyttä sekä kurssin yleistä hyödyllisyyttä tehtäväkohtaisesti välillä ”ei
lainkaan” – ”erittäin paljon”. Lisäksi
kysyttiin, kuinka läheisesti kussakin työtehtävässä oltiin tekemisissä
maanpuolustuskurssilla käsiteltyjen
teemojen kanssa. Vastaajia pyydettiin myös arvioimaan, olisiko maanpuolustuskurssista ollut hyötyä jo
edellisessä tehtävässä ennen kurssin aloittamista.
Saadut vastaukset (Kuvio 1) viittaavat siihen, että vastaajat ovat
tulleet valituiksi kurssille sopivassa
vaiheessa tehtäväkehitystään. Kurs-
KUVIO 1. MAANPUOLUSTUSKURSSIN HYÖDYLLISYYDESTÄ
ANNETTUJEN ARVIOIDEN KESKIARVOT TEHTÄVÄKOHTAISESTI
(s = 0,89–1,11)
Maanpuolustuskurssit
TAULUKKO 1. VASTAAJIEN KÄSITYKSIÄ KURSSIN OIKEA-AIKAISUUDESTA
silla syntyvien kontaktien hyödyllisyys ei vaikuta olevan yhtä tehtäväsidonnaista kuin kurssin yleinen hyöty tai tietojen käytettävyys.
Silti kontakteistakin arvioitiin olleen
suurin hyöty kurssiaikaisessa tehtävässä, ja toiseksi eniten tätä seuraavissa tehtävissä.
Pääosa vastaajista arvioi tul-
leensa kutsutuksi kurssille oikeassa
vaiheessa tehtäväkehitystään. Vielä
suurempi osa koki, että kurssille
kutsutaan nykyisin keskimäärin sopivassa vaiheessa tehtäväkehitystä,
mutta myös kannatusta kevyelle aikaistamiselle löytyi.
Arviot maanpuolustuskurssin
yleisestä hyödyllisyydestä (Kuvio 2)
eri taustamuuttujien kautta tarkasteltuna osoittavat, että maanpuolustuskurssista on keskimäärin ollut
hyötyä melko paljon, sillä keskiarvo
nousee lähelle vastausvaihtoa 4,
”paljon”. Nais- ja miesvastaajien välillä arvioissa ei ollut eroa lainkaan,
eikä myöskään asuinpaikalla ollut
suurta vaikutusta.
KUVIO 2. ARVIOITA MAANPUOLUSTUSKURSSIN HYÖDYLLISYYDESTÄ
Maanpuolustus 112
63
Maanpuolustuskurssit
Merkittävimmät vaihtelut löytyvät eri sektorien väliltä. Eduskunta
ja puolueet sektorilta kurssille valitut antoivat parhaat arviot kurssin
hyödyllisyydestä kurssiaikaisessa
tehtävässä. Myöhempien tehtävien
kannalta kurssin hyödyllisyys laskee kuitenkin samalle tasolle muiden sektoreiden kanssa. Tiede, korkeakoulut ja kulttuuri -sektorilta valitut arvioivat kurssin hyödyllisyyden tehtävissään selvästi pienemmäksi kuin muut.
Kurssille keskimääräistä nuorempana valitut arvioivat kurssista saamansa hyödyn suuremmaksi kuin muut niin kurssiaikaisessa kuin myöhemmissäkin tehtävissä. Kurssiaikainen ikä selittää
myös kurssin vuosina 1961–1970
suorittaneiden keskimääräistä parempia arvioita.
Keskeinen tekijä arvioissa kurs-
siaikaisen tehtävän osalta vaikuttaa olevan viive kurssin alun ja silloisen tehtävän alun välillä. Mitä
nopeammin uuden työtehtävän
jälkeen henkilö on valittu maanpuolustuskurssille, sitä enemmän
kurssista on hyötyä työtehtävässä.
Kurssin jälkeisten työtehtävien kannalta viiveellä on selvästi vähemmän merkitystä.
PUOLET KURSSILLE ALLE KOLMEN
VUODEN VIIVEELLÄ
Koska kurssiviiveellä on vaikutusta
arvioihin kurssin hyödyllisyydestä,
on syytä tarkastella viivettä eri tekijöiden kautta (Kuvio 3). Jälleen
mies- ja naisvastaajien välinen ero
on olematon ja keskeisimmät erot
liittyvät kurssiaikaiseen sektoriin
ja ikään. Kurssiajankohdan osalta
vaihtelut selittyvät jälleen pitkälti
kurssiaikaisella iällä. Asuinpaikan
KUVIO 3. VIIVE KURSSIAIKAISEN TYÖTEHTÄVÄN ALUN JA KURSSIN VÄLILLÄ
64
Maanpuolustus 112
osalta merkille pantavaa on, että
Etelä-Suomessa asuvien kurssiviiveen keskiarvo on yli puoli vuotta
pienempi kuin muualla Suomessa
asuvien.
Puolustushallinnon sekä eduskunta ja puolueet -sektorin viiveen keskiarvo on muita sektoreita lyhempi reilusti yli vuodella.
Lyhyttä viivettä selittänee molempien osalta osallistujaehdokkaiden pienehkö määrä esimerkiksi
verrattuna talouselämään. Lisäksi
taustalla vaikuttanevat sektorikohtaiset erityispiirteet, kuten upseerien nopea tehtäväkierto ja eduskunnan vaalikauden pituus. Huomioitavaa on, että nämä kaksi lyhimmän viiveen sektoria antoivat muita paremmat arviot maanpuolustuskurssin hyödyllisyydestä.
Vastaavasti tiede, korkeakoulut
ja kulttuuri -sektori, jossa viiveen
Maanpuolustuskurssit
KUVIO 4. TYÖTEHTÄVÄN ALUN JA KURSSIN VÄLINEN VIIVE VUOSINA KUMULATIIVISESTI SEKTOREITTAIN
keskiarvo on yli kuusi vuotta, antoi
heikoimmat arviot.
Tarkasteltaessa viivettä sektoreittain tarkemmin (Kuvio 4) selviää, että kaikista vastaajista puolet
on aloittanut kurssin alle kolmen
vuoden viiveellä. Puolustushallinto saavuttaa saman puolenvälin
rajapyykin selvästi aiemmin, puolentoista vuoden kohdalla, eduskunta ja puolueet kahden vuoden
kohdalla. Hallinto ja julkiset palvelut noudattelevat kaikkien sektoreiden kuvaajaa, mutta muilla sektoreilla viive on yli neljä vuotta noin
puolelle vastaajista. Huomioitavaa
myös on, että tiede, korkeakoulut ja kulttuuri -sektorin edustajista
20 prosenttia on valittu kurssille oltuaan kurssiaikaisessa tehtävässään
yli 10 vuotta.
UUSIA NÄKÖKULMIA
OSANOTTAJAVALINNAN
YLLÄPITOON JA KEHITTÄMISELLE
Maanpuolustuskurssilaisten tässä
ja aiemmissa tutkimuksissa antamien vastausten perusteella on
selvää, että kurssilaiset arvostavat kurssilla syntyviä uusia kon-
takteja eri yhteiskunnan sektoreilta. Tämän tutkimuksen mukaan
nämä kontaktit vaikuttavat kestävän myös myöhemmissä tehtävissä. Kurssilla saatavat tiedot saattavat ajan kuluessa vanhentua,
mutta kontaktien avulla ajantasainen tieto eri aloilta on saatavilla.
Kurssille nuorena valitut kokevat kurssista olleen hieman enemmän hyötyä ja he ehtivät soveltaa kurssilla saatuja taitoja työtehtävissä vielä muita kauemmin. On
kuitenkin selvää, että kurssilaisten joukosta löytyvä pitkäaikainen
työkokemus yhteiskunnan eri sektoreilta on tärkeää niin yksittäisen
kurssin kuin yleisemminkin maanpuolustuskurssien onnistumisen
kannalta.
Yhtälailla onnistumisen kannalta
keskeistä on, että kurssin suorittaneet ehtivät hyötyä kurssin annista
työelämässään riittävän kauan.
Osanottajavalinta vaikuttaa onnistuneen verrattain hyvin (kuvio 5),
sillä yli 70 prosenttia kyselyyn vastanneista oli täydennyskurssin aikana, 10 vuotta pääkurssin jälkeen,
yhä mukana työelämässä tavalla tai
toisella. Lisäksi kyselyssä kartoitetut luottamustoimet ovat monella
jatkuneet pitkään eläkeiän ylittymisen jälkeen.
Kyselyn vastaukset viittaavat siihen, että maanpuolustuskurssille
kutsutaan keskimäärin sopivassa
vaiheessa tehtäväkehitystä. Kyselyyn vastanneet olivat läheisimmin
tekemisissä maanpuolustuskurssin
teemojen kanssa ja pystyivät parhaiten hyödyntämään kurssin antia
juuri kurssiaikaisessa tehtävässään.
Suuri osa vastaajista koki kurssikutsun tulevan sekä omalla kohdalla
että yleisesti sopivassa vaiheessa
tehtäväkehitystä. Kyselyaineiston
pohjalta on selvitettävissä, millaiset
kurssilaiset olisivat toivoneet päässeensä kurssille aikaisemmassa vaiheessa, ja pitääkö osanottajavalintaa kehittää tältä pohjalta.
Tätä hienosäätöä tärkeämpää
sekä kurssilaisten että maanpuolustuskurssin vaikuttavuuden kannalta olisi etsiä keinoja viiveen pienentämiseen. Kurssille pääsemisen
viiveen lyhentäminen olisi mahdollista erityisesti tiede, korkeakoulut
ja kulttuuri sektorilla, mutta myös
Maanpuolustus 112
65
Maanpuolustuskurssit
talouselämän sekä tiedotuksen, järjestöjen ja hengellisen työn piirissä.
Oikeiden valintojen lisäksi on siis
kiinnitettävä huomiota valintojen
oikea-aikaisuuteen kurssin myönteisten vaikutusten lisäämiseksi entisestään.
Osanottajavalinnan laadun ylläpitämisen ja kehittämisen tueksi
julkaistaan syksyllä tutkimus, jossa
esitellään tarkemmin tässä artikkelissa käsiteltyä kyselytutkimusta yhdessä maanpuolustuskurssien kurssirekisteristä koottujen tilastotie-
tojen kanssa. Samalla luodaan valmiudet kerätä jatko- ja täydennyskurssien yhteydessä seurantatietoja tämän kyselytutkimuksen teemoista.
KUVIO 5. TYÖELÄMÄSSÄ OLEVIEN OSUUS TÄYDENNYSKURSSILLE KUTSUTTAESSA
66
Maanpuolustus 112
Maanpuolustuskurssit
MÄNTÄSSÄ
ASUU VIISAUS
Se on nyt piilotettu vessapaperirullaan.
Satunnaisiin rulliin on piilotettu viestejä.
Jos löydät viestin, jaa se Serlan Facebookryhmässä ja saat palkinnon! www.serla.fi
Maanpuolustus 112
67
Maanpuolustuskurssiyhdistys
Maanpuolustukurssiyhdistyksen kevätkokous
25.3.2015 Helsingin yliopiston juhlasalissa.
Jaakko Iloniemi:
Maantieteelle emme mahda mitään
Kaikki Suomen historiaa harrastavat
tuntevat Josef Stalinin Talvisodan
kynnyksellä lausumat sanat: ”Maantieteelle emme voi mitään. Ettekä
te voi mitään”. Usein kuvitellaan,
että J.K.Paasikivi olisi näin sanonut,
mutta ei – näin sanoi Stalin Paasikivelle 14. lokakuuta 1939.
Maantieteellä Stalin tarkoitti Leningradin eli Pietarin läheisyyttä.
Stalin selitti, että kaupunki on Suomesta 16 tuuman tykin kantaman
68
Maanpuolustus 112
päässä. Ilmeisesti tämä tykin kantama oli Stalinille tärkeä asia, koska
hän vuonna 1944 halusi tukikohdan
Porkkalaan, joka oli sekin tykin kantaman päässä – nyt Helsingistä.
Pietarin Suuren vuonna 1703 perustama ja Pyhän Pietarin mukaan
nimensä saanut kaupunki onkin ollut se, jonka olemassaolo on vaikuttanut Suomen geostrategiseen asemaan olennaisella tavalla. Vuonna
1942 näytti siltä, että Saksa valloit-
taisi Pietarin ja hävittäisi sen. Asia
näytti niin ilmeiseltä, että Yleisradio
tilasi valtioneuvos J.K.Paasikiveltä
radiopuheen pidettäväksi heti kaupungin valloituksen jälkeen. Puhe
jäi pitämättä, mutta sen teksti on
säilynyt mm. sotasyyllisyysoikeudenkäynnin pöytäkirjojen liitteenä.
En mene siihen puheeseen sen syvemmälle.
Totta tietysti on, että fyysiselle
maantieteelle ei mitään voida,
Juhani Kandell/Puolustusvoimat
Maanpuolustuskurssiyhdistys
mutta on muutakin maantiedettä.
On talousmaantiedettä, kulttuurimaantiedettä, sotilasmaantiedettä
ja paljon muuta. Poliittista maantiedettä voidaan muuttaa – Suomi
luovutti sodan päättyessä ne alueet, joilla Neuvostoliitto katsoi olevan sille olennaista sotilaallista merkitystä Leningradin turvallisuudelle. Tältä osin Stalinin tarkoittama
maantiede muuttui.
Eräs aikamme johtavista geopoliittisista ajattelijoista on tohtori Zbigniew Brzezinski, presidentti
Jimmy Carterin ulkopoliittinen lähin
avustaja. Hän toteaa, että geostrategista ajattelua ohjaa yhtäältä maantiede, toisaalta siihen vaikuttavat
historialliset kokemukset. Ne eivät
ole muuttumattomia merkityksel-
tään. Teknologia muuttaa maantieteen merkitystä ja historialliset kokemukset haalistuvat ajan mittaan.
Euroopan unioni on vastaus Euroopan sisäisten sotien kokemuksiin,
on tri Brzezinski todennut.
Myös uudet asejärjestelmät
muuttavat sotilasmaantiedettä. Modernit ohjusaseet ovat lähes riippumattomia maantieteellisistä etäisyyksistä. Se mitä aikoinaan kutsuttiin ”tykkivenediplomatiaksi” voidaan tänään korvata ohjusdiplomatialla. Siitä lienee kysymys kun Venäjä harjoittelee demonstratiivisesti taktisten ydinaseiden käyttöä
nimeltä mainittuja läntisiä maaleja
kohtaan. Varsova oli sellaisen hyökkäysharjoituksen kohteena syksyllä 2009 ensimmäisessä Zapad, eli
Länsi nimisessä harjoituksessa – siis
paljon ennen Ukrainan kriisiä.
Poliittinen maantiede muuttuu tavan takaa. Ukrainan kriisi on
yksi esimerkki siitä miten poliittisen maantieteen muutokset saattava laukaista sodan. Ukrainan tapauksessa meneillään oli poliittinen
muutosprosessi – Ukraina oli lähestymässä Euroopan Unionia ja ehkä
Natoakin. Lähestymässä, ei liittymässä. Se ei ole Venäjälle sopinut,
se kun toimii edelleen samoin periaattein kuin vuonna 1939 – se antaa maantieteelle suuren turvallisuuspoliittisen merkityksen.
Venäjän politiikka sen naapureita
kohtaan – sellaisia, joita kutsutaan
”lähiulkomaiksi” – on ollut viime
vuosina vaihtelevaa. On niitä, joi-
Maanpuolustus 112
69
Maanpuolustuskurssiyhdistys
den olemassaolon oikeus kyseenalaistetaan. Ukraina kuuluu niihin.
Presidentti Putin on itse todennut,
että ei oikeastaan ole olemassakaan
mitään erillistä Ukrainan kansakuntaa. Samoin hän on kyseenalaistanut Ukrainan maantieteellisen
alueen koskemattomuuden liittämällä Krimin Venäjään. Se oli teko,
jolla on paljon enemmän kuin vain
alueellista merkitystä. Tällä teolla ja
siihen liittyneillä julkisilla kannanotoilla on kyseenalaistettu se puolivirallinen järjestelmä, joka syntyi
Eurooppaan ”kylmän sodan” päättyessä. Samalla on rikottu useita
kansainvälisiä sopimuksia aina YK:n
peruskirjasta ja ETYK:n päätösasiakirjasta Ukrainalle annettuihin sen
alueen koskemattomuutta vakuuttaviin julkilausumiin saakka. Ukrainahan luopui vuonna 1994 sen alueelle jääneistä Neuvostoliiton ydinaseista kun Britannia, Yhdysvallat ja
Venäjä vakuuttivat sille, että ne tulevat kunnioittamaan Ukrainan alueellista koskemattomuutta eivätkä
käytä mitään pakkokeinoja sen suvereniteettia vastaan.
Nyt monessa maassa kysytään
onko valmistauduttava sellaiseen
Eurooppaan, jossa se mitä rajoista
on sovittu ja sopimuksin vahvistettu, ei enää pädekään. Ollaanko
siirtymässä samankaltaiseen etupiiripolitiikkaan, joka vallitsi toisen
maailmansodan jälkeisinä ”kylmän
sodan” vuosina.
Se mitä tapahtuu tällä yleisellä,
enemmän tai vähemmän periaatteellisella tasolla Euroopassa vaikuttaa kaikkialla. Erityisen suuri syy
tarkkaavaisuuteen on niissä maissa,
jotka kuuluvat venäläisen määritelmän mukaan ”lähiulkomaihin.”
Vaikka määritelmä ei ole kovinkaan
tarkka, sillä on tarkoitettu niitä entisen Neuvostoliiton maita, jotka itsenäistyivät Neuvostoliiton purkautuessa. Suomi ei siis näin asian määritellen ole mikään ”lähiulkomaa.”
Venäjän historia on ollut – ”kylmän sodan” vaiheeseen saakka –
70
Maanpuolustus 112
sarja uusia valloituksia. Usein on tapana sanoa, että Venäjällä ei ole
sellaisia maantieteellisiä luonnollisia rajoja, jotka rajaisivat sen alueen
pohjoista lukuun ottamatta. Se
on aina ollut vailla edullisia rajoja
puolustusta ajatellen. Tällöin Venäjällä viitataan Ruotsin valloitussotiin - valloittihan ruotsalainen
Laiska Jaakko eli Jakob de la Gardie vuonna 1610 Moskovankin, samoin Napoleon kaksisataa vuottaa
myöhemmin ja Saksakin pääsi sen
porteille toisessa maailmansodassa.
Ehkä sentään osassa itäistä Venäjää
Tyynimeri kuuluu luonnollisiin rajoihin. Euroopassa sitä vastoin sellaista
rajaa ei ole. Tosin maailmansodan
aikana Neuvosto-Venäjä, kuten presidentti J.K. Paasikivi tuota maata
nimitti, ei ainoastaan laajentanut
aluettaan lännessä, vaan hankki
vielä itselleen turvallisuusvyöhykkeen perustamalla Varsovan liiton.
Kun ”kylmä sota” päättyi ja Varsovan liitto purkautui, Neuvostoliiton
15 valtiota saavuttivat kukin itsenäisyyden, eräät uudestaan, eräät ensi
kertaa ja tilanne muuttui radikaalisti. Erityisen merkittävä oli muutos
meille läheisellä ja tärkeällä Itämeren alueella kun Venäjän alue pieneni. Pietari Suuren päivistä saakka
Venäjälle kuulunut Itämeren itäinen
ranta on supistunut Suomenlahden
pohjukaksi. Perinteisen ajattelun
mukaan Pietarin suurkaupunki on
jälleen kovin lähellä Venäjän länsirajaa, eli tuon ajattelutavan mukaan
vaaroille alttiina.
Vaikka Pietari kieltämättä on lähellä rajaa ja venäläisen ajattelutavan mukaan vieläpä Venäjälle vihamieliseen Natoon kuuluvan maan
rajaa- eli Viron aluetta - tuskin kukaan lännessä ajattelee, että venäläisten turvallisuushuolet olisivat näiltä osin perusteltuja. Vuonna
1939 lännessä oli laajentumishaluinen sotilaallinen suurvalta, jolla oli
halu ja – niin uskottiin – kyky vallata
itselleen idästä uusia alueita, uutta
”elintilaa.” Nyt yksikään läntisen Eu-
roopan maa ei sellaista tavoittele
eikä siihen edes kykenisikään. Koko
ajatus ”elintilasta” on tämän päivän
Euroopassa historiallinen kummitus. Millään eurooppalaisella maalla
ei ole sellaisia asevoimia, että ne
riittäisivät mihinkään vastaavaan
kuin mitä näimme Saksan tekevän
toisen maailmansodan alkuvuosina.
Miten hyvänsä Venäjän sotilaallisia
voimia arvioidaankin ratkaisevana
tosiasiana pysyy, että se on edelleen merkittävä ydinasevaltio.
Toinen suuri, lähes odottamaton
muutos, jolla on merkitystä Suomen geostrategiselle asemalle liittyy pohjoiseen. Ajatus meritiestä
Pohjois-Atlantilta Tyynellemerelle ei
ole uusi. Ensimmäisenä sen purjehti
suomalaissyntyinen Adolf Erik Nordenskiöld jo vuosina 1878–79. Kesti
35 vuotta ennen kun sama purjehdus onnistui uudelleen, koska jäätön purjehduskausi on ollut lyhyt ja
epävarma. Nyt – ilmaston muutoksen mukana – purjehduskausi on
jonkin verran entistä pitempi ja varsinkin jäämurtajien avustamana jo
riittävän pitkä, jotta reitillä on taloudellista merkitystä. Mikään vilkas reitti ei se vielä ole – vuosittain
sen läpi purjehtii vain joitakin satoja
aluksia. Toissa vuonna Venäjä antoi
reitille 477 purjehduslupaa, mutta
kaikkia ei liene käytetty.
Reitti lyhentää nykyisessä käytössä olevaa matkaa Japanista läntiseen Eurooppaan olennaisesti –
noin 21 000 kilometristä noin 12
800 kilometriin, joka merkitsee päivissä noin kahden viikon säästöä.
Tämä luku on laskettu Tokion ja
Hampurin välinä. On selvää, että jos
tai kun reitti saadaan tehokkaaseen
käyttöön, se tulee syrjäyttämään
Suezin kanavan reitin monessa tapauksessa. Tämä edellyttää kuitenkin ranta-alueelle rakennettua tukiverkostoa pelastusasemineen, jäänmurtajasatamineen ja tukiasemineen. Koska kaikki tämä tulisi käytännössä olemaan Venäjän valtion
maa-alueella on itsestään selvää,
Maanpuolustuskurssiyhdistys
Iloniemi muistutti meitä: ”Usein kuvitellaan, että J.K.Paasikivi olisi näin sanonut, mutta ei – näin sanoi Stalin
Paasikivelle 14. lokakuuta 1939.”
että reitin kehittäminen ja käyttö
tulee olemaan hyvin riippuvaista
Venäjän politiikasta.
Jo nyt voidaan nähdä se, että Venäjä valmistautuu myös sotilaallisesti aikaan, jolloin reitti saavuttaa olennaisen taloudellisen merkityksen. Se muuttaa tärkeällä tavalla
Suomeakin lähellä olevien merialueiden geostrategista merkitystä.
Toinen muutos, jolla silläkin on
Suomen kannalta geostrategisia
vaikutuksia on mannermaajalustalla ja syvemmälläkin olevien luonnonvarojen hyödyntämisellä. Pohjoisilla ja Suomesta katsoen koillisilla merialueilla on aivan olennaisia
hiilivetylöytöjä, kaasua, öljyä ja hydraattimuodossa olevia hiilivetyjä.
Myös erilaisia metalleja arvellaan
voitavan hyödyntää tavalla, jolla on
olennaista taloudellista merkitystä.
Vuodesta 1920 eli Tarton rauhansopimuksesta aina vuoteen 1944 eli
Moskovan rauhasopimukseen Suomeen on liitetty Petsamon alue. Sitä
kautta Suomella oli pääsy Atlantille
ja käytössään satama, joka oli avoin
kesät talvet. Tällä oli suuri merkitys varsinkin silloin kun Itämeri oli
toisen maailmansodan aikana aika
ajoin hyvin vaarallinen väylä.
Kaikki tämä on herättänyt suuria
toiveita ja odotuksia. Olemassa olevien luonnonvarojen hyödyntäminen vaikeissa olosuhteissa on kuitenkin varsin kallista. Se edellyttäisi
kaasun ja öljyn nykyistä selvästi korkeampaa hintatasoa ollakseen kannattavaa. Näin ollen monet hankkeet, joiden arveltiin jo lähiaikoina
olevan taloudellisesti hyödynnettävissä on lykätty epämääräiseen
tulevaisuuteen. Tutkimustointa ja
koeporaukset ovat jatkuneet, mutta
laajamittainen taloudellinen toiminta on vielä tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Kuolan niemimaan satamilla oli
toisen maailmansodan aikana erittäin suuri merkitys Neuvostoliiton ja
Yhdysvaltojen sekä Britannian väliselle huoltoliikenteelle. Murmanskin
ja Arkangelin satamien kautta Neuvostoliitto sai olennaisen osan siitä
materiaalituesta, jonka Yhdysvallat lähetti liittolaiselleen Neuvostoliitolle. Toinen reitti – eteläinen – kulki
Persian, kuten nykyisin sanotaan Iranin – kautta Neuvostoliittoon. Toimitetut tavaramäärät jakautuivat lähes
tasan näiden kahden reitin välillä.
Niihin kuului mm. 11 700 lentokonetta, 3000 panssarivaunua yli 1000
rautatieveturia jne., yhteensä noin
kahdeksan miljoonaa tonnia. Pohjoisen reitin kautta kuljetetusta rahdista noin 93 prosenttia läpäisi Saksan sukellusveneiden muodostaman
saarron. Osa kaikesta tästä materiaalista päätyi käyttöön Suomen vastaiselle rintamalle.
Maanpuolustus 112
71
Maanpuolustuskurssiyhdistys
Tämä on syytä mainita siitä
syystä, että tavaratoimitukset tapahtuivat rautateitse ja osa kuljetuksista tapahtui alueella, jonne
saakka suomalaisten sissioperaatiot
ulottuivat. Lapissa olleet saksalaisjoukot yrittivät estää tätä huoltoa
katkaisemalla Murmanskin reitin,
mutta eivät siinä onnistuneet. Arkangelin reitti oli etäämmällä, eikä
siihen ollut helppo vaikuttaa Suomen valtion alueelta.
Tänä päivänä Murmansk on Venäjän kannalta erittäin tärkeä tukikohtiensa vuoksi, samoin kuin monet muut Kuolan niemimaan tukikohdat. ”Kylmän sodan” aikana ja
sen jälkeenkin näiden satamien tukikohdista ovat operoineet ja edelleen operoivat ydinsukellusveneet,
joiden aseistuksena on mannertenvälisiä ydinkärkiohjuksia. Näin
alueella on olennainen merkitys
strategisen tasapainon kannalta.
Samalla kun voidaan todeta, että
Murmanskin reitillä ja radalla ei ole
samanlaista merkitystä kuin toisen
maailmansodan aikana, on sillä uusi
merkityksensä sekä edellä mainittujen tukikohtien että pohjoisten merialueiden luonnonvarojen hyödyntämisen kannalta.
Kun en ole ammattisotilas, en yritäkään arvioida kaiken tämän sotilaallista merkitystä. Sen olen kuitenkin huomannut, että Suomessa käydyssä maallikkokeskustelussa viitataan aika ajoin siihen, että juuri
edellä kuvatut rautatieyhteydet
sekä kysymys Pietarin turvallisuudesta ovat olennaisia asioita. Ne
ovat olennaisia siinä mielessä, että
niillä Venäjä perustelee huoltaan
Suomen turvallisuuspoliittisista valinnoista. Silloin palataan kysymykseen Suomen alueen ajateltavissa
olevasta käytöstä näitä kohteita
vastaan jos Suomi liittyisi Natoon ja
jos syntyisi aseellinen konflikti Naton ja Venäjän välillä.
Kuten sanoin en ole ammattisotilas. Riskeeraan kuitenkin sen, että
väitän mahdottomaksi – mielikuvi-
72
Maanpuolustus 112
tukseni ulkopuolelle jääväksi asiaksi
– ajatusta, jonka mukaan Suomen
valtioalueelta voisi Suomi tai sen
potentiaaliset liittolaiset suunnata
perinteisiä sotatoimia joko Muurmanskia tai sen liikenneyhteyksiä
tai Pietaria vastaan. On olemassa
paljon tehokkaampia muita tapoja
sellaisiin sotatoimiin kuin marssi
halki Karjalan korpien tai Kaakkois-Suomen ja Karjalan kannaksen, jos kohteena ovat joko Muurmanskin rata tai Pietari. Sellaisten
voimien mobilisoiminen, jotka tähän kykenisivät ovat ymmärtääkseni sanalla sanoen mahdoton ajatus. Niille, jotka panevat paljon painoa kansainvälisille sopimuksille voi
vielä lisätä, että Suomen ja Venäjän välinen ystävyyssopimus vuodelta 1992 on yhä voimassa. Se seurasi vanhentunutta YYA-sopimista.
Useimmat meistä olemme jo unohtaneet koko sopimuksen. Tuossa
sopimuksessa osapuolet ilmoittavat, että ne eivät hyökkää eivätkä
salli alueeltaan hyökättävän toista
osapuolta vastaan. Jotkut ovat tässä
nähneet Suomen sitoumuksen olla
liittymättä Natoon. Silloin ei ole annettu mitään arvoa sille, että Nato
on omien sääntöjensä mukaan
puolustusliitto, ei hyökkäykseen
valmistautuva koalitio.
Niihin käänteen tekeviin muutoksiin, joita on tapahtunut viime vuosina kuuluu Baltian maiden, Puolan
ja Itäisen Saksan siirtyminen Naton
puolustamaan alueeseen. Vuonna
2002 päätti Naton Prahassa pidetty
huippukokous kutsua uusia maita
neuvottelemaan jäsenyydestä. Neuvotteluprosessi johti vuonna 2004
myös Baltian maiden Nato-jäsenyyteen. Lähinaapurimme Viro on siis
ollut 11 vuotta Nato-maa. Näiden
maiden välisessä työnjaossa Viro on
se maa, joka toimii Suomelle eräänlaisena poliittisena kummina pitäen
meidät ajan tasalla silloin kun se
nähdään tarpeelliseksi.
Naton laajentuminen aina Hampurin tuntumasta Ivangorodin por-
teille oli tietysti niille venäläisille todellinen shokki, jotka ajattelevat
geopolitiikan näkökulmasta Euroopan karttaa. Heidän aiemmin kovin vahva asemansa Itämerellä –
jota neuvostovallan aikana kutsuttiin rauhan mereksi – oli nyt menneisyyttä. Nyt Venäjä on muuttunut
maaksi, joka on sangen riippuvainen Itämerestä päävientituotteensa
eli öljyn kuljetuksien kannalta,
mutta jonka meren sotilaallinen
kontrolli on mennyttä aikaa. Nord
Stream -kaasuputkikin on sangen
haavoittuvainen eikä sen strateginen merkitys ole enää yhtä suuri
kuin se oli silloin kun putken rakentamisesta päätettiin. Silloin voitiin
Venäjällä laskea, että putken kautta
länteen – ennen muuta Saksaan –
toimitettu kaasu loi aidon keskinäisriippuvuuden. Eihän se nytkään kadonnut ole, mutta vähentynyt kyllä
kun kaasun saatavuus muista lähteistä on parantunut.
Ne huolet tai spekulaatiot, joita
viime aikoina pohjoisessa Euroopassa ovat keskustelua hallinneet,
ovat liittyneet Baltian maiden turvallisuuteen ja Kaliningradin asemaan. Sekä Virossa että Latviassa
on huomattava venäjänkielinen
vähemmistö, Virossa noin neljännes, Latviassa hieman enemmän.
Suhdeluku on Latviassa ollut aikaisemmin hieman korkeampi, mutta
maastamuuton mukana se on jossain määrin vähentynyt. Tämä väestönosa on kummassakin maassa
ollut paljon spekulaation kohteena. Voisiko sillä olla samanlainen rooli kuin on ollut Krimin venäläisväestöllä, on usein esitetty kysymys. En käy tässä tätä spekuloimaan. Totean vain, että kummassakaan maassa niiden oma poliittinen
johto ei näytä olevan tästä erityisen
huolissaan. Vaikka sellaisia mielenilmaisuja aika ajoin onkin ollut, jotka
ovat tukeneet joitain Venäjän poliittisia toimia, niillä ei ole tähän mennessä ollut ratkaisevaa merkitystä.
Se seikka, että Venäjä on viime
Maanpuolustuskurssiyhdistys
päiviin saakka viivytellyt Viron
kanssa jo allekirjoitetun rajasopimuksen ratifioimista, on eräs levottomuuden aihe. On myös ollut
eräitä sangen huolestuttavia rajavälikohtauksia ja ilmatilan loukkauksia, tahallisia tai tahattomia. Kaikki
tämä on nostanut huolta Baltian
maissa. Meidän huomiomme kohdistuu luonnollisesti lähimpään ja
meille läheisimpään eli Viroon.
Kun Suomen ja Ruotsin välinen
rauhanajan puolustusyhteistyö on
viime aikoina saanut osakseen paljon kiinnostusta, jopa innostusta,
arvelin että sen taustoja kannattaisi tässä yhteydessä hieman valottaa. Viime syksynä valmistui Ruotsissa maan edellisen hallituksen toimeksiannosta laadittu turvallisuuspoliittinen raportti, jossa pohdiskeltiin paljon muun ohessa Itämeren alueen muuttunutta geostrategista tilannetta. Raportin luvussa,
jossa pohditaan turvallisuuspoliittisen tilanteen lähtökohtia sanotaan
seuraavaa – tämä on sitaatti ja oma
käännökseni ruotsinkielisestä alkutekstistä:
”Venäjän toiminta on heikentänyt olennaisesti Euroopan turvallisuusjärjestystä. Käymme kohti kylmempää kautta Venäjän ja LänsiEuroopan sekä Yhdysvaltojen suhteissa. ….Alueen maat kohtaavat
samankaltaisia turvallisuuspoliittisia haasteita kuin Ruotsi ja niiden
edut ovat yhteisiä. Ruotsilla on sekä
mahdollisuus että velvollisuus vaikuttaa Itämeren alueen kehitykseen. Ruotsin tulee edistää lähempää poliittista, taloudellista ja sotilaallista yhteistyötä pohjoismaiden
ja Baltian maiden sekä Saksan ja
Puolan kanssa…
Venäjän harjoittama politiikka on
arvaamatonta ja aiheuttaa epätasapainoa. Ei ole kuviteltavissa, että
jos alueella tapahtuu sotilaallinen
konflikti, se koski vain yhtä maata.
Erillinen aseellinen hyökkäys Ruotsia vastaan on edelleen epätodennäköistä.
Tämä turvallisuuspoliittisesta raportista otettu sitaatti on itsekin sitaatti. Se on sitaatti Ruotsin hallituksen viime vuoden toukokuussa hyväksymästä turvallisuuspoliittisesta
katsauksesta.
Huomio kiinnittyy sanoin ” ei ole
kuviteltavissa, että jos alueella tapahtuu sotilaallinen konflikti se koskisi vain yhtä maata.” Selkokielellä
sanottuna: jos vaikkapa Viro joutuisi osapuoleksi sotilaalliseen konfliktiin, sen vaikutukset – välilliset ja
ehkä myös välittömät – tuntuisivat
myös meillä.
Ruotsissa on pohdittu myös paljon sitä voisiko Ruotsi pysytellä sellaisen sotilaallisen konfliktin ulkopuolella, jossa joku Itämeren itärannikon maista – siis Baltian maista –
joutuisi sotilaalliseen konfliktiin Venäjän kanssa. Silloin kysymys operaatiosta Itämerellä ja Itämeren ilmatilassa olisivat todennäköisiä.
Huomio kiintyy tällöin Gotlannin lähes varustamattomaan saareen.
”Kylmän sodan” aikana saari oli vahvasti varusteltu, koska arveltiin, että
jos se joutuisi Ruotsille vihamielisen
maan haltuun, sieltä käsin voitaisiin iskeä Ruotsin ydinalueille. Saarella on myös suuri merkitys eteläisen Itämeren merioperaatioiden
kannalta.
Samat asiat ovat askarruttaneet
poliittisen johtomme mieltä aiemminkin. Euroopan turvallisuus- ja
yhteistyökonferenssin eli ETYK:in aikainen työtoverini ja ystäväni Paavo
Keisalo kiinnitti huomiota siihen,
mitä presidentti J.K.Paasikivi ajatteli
näistä asioista jokseenkin päivälleen
kuusikymmentä vuotta sitten. Tässä
seuraa pieni sitaatti Paasikiven päiväkirjasta 30.3.1955:
”Ruotsi tietää, että jos Ruotsi ei
voi säilyttää neutraalia asemaansa,
vaan Venäjä hyökkää sen päälle,
niin länsi tulee Ruotsin apuun, sillä
Ruotsi on länsiblokille yhtä tärkeä
kuin Norja. Meidän täytyy tulla Venäjän kanssa toimeen omalla politiikallamme.”
Niin siellä moni tänäkin päivänä taitaa ajatella sama pätee
Suomeen. Se on kuitenkin enemmän olettamus kuin tietoa. Onhan
Itämeren alueen geostrateginen
asema nyt toinen eivätkä ruotsi tai
Suomi ole enää Paasikiven tarkoittamassa mielessä neutraaleja.
Toisin kuin meillä, Ruotsissa pohdiskellaan tällaisia asioita avoimesti
hallitustasolla. Näin on ollut myös
”kylmän sodan” aikana. Eikä se mikään ihme ole. Ruotsissa on toisenlainen poliittinen kulttuuri tällaisissa asioissa ja onhan myös Ruotsin kaksisatavuotinen sangen menestyksellinen puolueettomuuspolitiikka antamassa maalle erityistä
itseluottamusta. Jopa niin suurta,
että Ruotsi on toteuttanut viimeksi
kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana melkoisen oma-aloitteisen aseriisunnan. Nyt tilannearviot
ovat alkaneet muuttua, mutta ei
mitenkään radikaalisti. Lokakuussa
muodostettu Stefan Löfvenin hallitus ilmoittaa jatkavansa maan liittoutumatonta ulkopolitiikkaa ja toteaa, että se ei aio hakea jäsenyyttä
Natossa. Maan uusi ulkoministeri
Margot Wahlström on ilmoittanut,
että hän haluaa Ruotsin toteuttavan ”feminististä ulkopolitiikkaa”,
koska se hänen näkemyksensä mukaan on varmin tie kohti rauhaa.
Toisin kuin edellä sanotusta saattaisi kuvitella, Ruotsissa on melkoinen valmius tiivistää turvallisuusja puolustuspoliittista rauhanajan
yhteistyötä Suomen kanssa. Sana
”rauhanajan yhteistyö” on tarpeen,
jotta ei syntyisi harhaista mielikuvaa mistään puolustusliitosta. Puolustusliitto sanan täydessä merkityksessä edellyttäisi yhteistä puolustussuunnittelua, yhteisiä johtamisjärjestelmiä ja yhteistä sotilaallisten resurssien käyttösuunnitelmaa. Tästä ei siis ole kysymys. Tähän voi kyllä lisätä, että jos rauhanajan yhteistyö on ollut laaja-alaista
ja intensiivistä se saattaa helpottaa
Maanpuolustus 112
73
Maanpuolustuskurssiyhdistys
sotilaallista yhteistoimintaa myös
todellisen sotilaallisen konfliktin
oloissa. Tämä ei ole ennuste – vain
arkijärjen johtopäätös. Äsken päättyneeseen Ruotsin kuninkaan valtiovierailuun osallistunut ulkoministeri Wallström on ainakin sanomalehtitietojen mukaan todennut
myös seuraavaa: ”Viestimme Venäjälle on, että olemme valmistautuneet kaikenlaisiin mahdollisuuksiin yhdessä ja toimimme myös yhdessä”. Jos tämä on Ruotsin hallituksen aito poliittinen linjaus niin
se on askel kohti entistä paljon läheisempää puolustuspoliittista yhteistyötä.
Mitkä sitten mahtavat olla Venäjän poliittiset tavoitteet? Ollessaan Preussin Pietarin lähettiläs
1860-luvun alussa totesi Otto von
Bismarck: Venäjä ei ole koskaan
niin vahva kuin miltä se saattaa vaikuttaa, mutta ei liioin niin heikkokaan kuin joskus luullaan. Siis mitkä
ovat Kremlin poliittiset tavoitteet?
On ilmiselvää, että Venäjällä on laajoja kansalaispiirejä, jotka kaipaavat
maansa suurvalta-aikaa ja soisivat
sen palaavan. Aina kun Venäjä on
ollut vahva se on ollut vahva juuri
sotilaallisesti. Juuri vahvaa Venäjää
venäläisten suuri enemmistö lämpimästi kannattaa. En panisi kovin
Yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden
suurtapahtuma
Järjestöt ja viranomaiset
Kyberturvallisuus
ja tulevaisuus
Maanpuolustus ja
taistelunäytökset
Luonnonkatastrofit
ja uhkakuvat
Turvallisuusteknologiat
STURVAL
AI
UUS
LIS
KOKON
kuva: Jarno Riipinen
Arjen turvallisuus
2015
Kokonaisturvallisuus 2015 -messut
Kokonaisturvallisuus –
Yhteiskunta yhdessä
Arjen turvallisuudesta maanpuolustukseen
4.-6.9.2015
Tampereen Messuja Urheilukeskus
www.kokonaisturvallisuus.fi
74
Maanpuolustus 112
paljon painoa sille, että yksittäiset
kansanedustajat ovat Venäjän valtionduumassa vaatineet Venäjälle
vuoden 1914 rajojen palauttamista
tai Saksan yhdistymisen peruuttamista. Tällaiset – meidän mittapuullamme – edesvastuuttomat lausunnot – ovat venäläisessä retoriikassa
enemmän tyylikeinoja kuin todellisia poliittisia tavoitteita.
Viittasin edellä Suomen ja Ruotsin poliittisen kulttuurin eroihin
sellaisena kuin se ilmenee virallisissa lausunnoissa. Kun Ruotsissa
on pohdiskeltu aseellisen konfliktin vaikutuksia Ruotsiin Itämeren
alueella ja päädytty synkkiin päätelmiin sen suhteen mitkä ovat Ruotsin mahdollisuudet pysytellä sellaisen konfliktin ulkopuolella, niin
Suomessa suhtaudutaan muutoksiin sittenkin luottavaisin mielin. Ulkoasiainministeriön hallituksen toimeksiannosta laatiman viime vuoden lopulla valmistuneen tulevaisuuskatsauksen otsikkona on: Suomen asema, turvallisuus ja hyvinvointi monimutkaistuvassa maailmassa. Ei Suomen asemaa miksikään lintukodoksi luonnehdita kuten seuraavasta sitaatista käy ilmi:
”Venäjältä kahdenkymmenen vuoden ajan odoteltu lähentyminen
kohti Eurooppaa on tullut vakavaan
taitekohtaan, jonka merkitys Suomelle on suuri. Omassa naapurustossaan kasvavaa epävakautta aiheuttava Venäjä on paitsi vakavasti
rikkonut kansainvälistä oikeutta,
myös sanoutumassa irti eurooppalaisesta arvopohjasta. Vaikka Venäjän politiikan suunta on huolestuttava, on Suomella poliittisesti ja taloudellisesti välttämätöntä pitää
yllä mahdollisimman toimivia suhteita Venäjään – sekä osana EU:ta
ja kansainvälistä yhteisöä että kahdenvälisesti. Tässä onnistuminen ilman Suomen kansainväliselle asemalle aiheutuvaa haittaa on ulkopolitiikkamme tärkeimpiä tehtäviä.”
Tässä Suomen hallituksen kannanotossa huomio kohdistuu sii-
Maanpuolustuskurssiyhdistys
hen, että yhtäältä todetaan Venäjän toimien aiheuttavan naapuristossa ”kasvavaa epävakautta” sekä
kansainvälisen oikeuden rikkomus, mutta samalla halutaan ylläpitää ”mahdollisimman toimivia suhteita Venäjään”. Teksti on kirjoitettu
kieli keskellä suuta, kuten suomalaiseen ulkopolitiikan perinteeseen
kuuluukin.
Ymmärrän hyvin sen, että Venäjän toimien ankara moraalinen tuomitseminen on hyödytöntä. Se ei
ukrainalaisia auttaisi. Olisi kuitenkin paikallaan, että tällainen katsaus
sekä ne puolustuspoliittiset käytännön toimet, joihin nykytilanne on jo
antanut aiheen, olisivat hieman lähempänä toisiaan.
Suomen tilanne on todella aivan
uudenlainen verrattuna koko toisen
maailmansodan jälkeiseen aikaan.
EU-jäsenyys on tuonut meille velvoittavan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Suomi on ainoa EUmaa, joka ei ole Nato-maa mutta
kylläkin Venäjän naapurimaa. Tästä
huolimatta Suomi toteuttaa yhdessä muiden kanssa samaa sanktio- eli pakotepolitiikka Venäjää vastaan pyrkien näillä voimakeinoilla
vaikuttamaan suuren naapurinsa
Ukraina-politiikkaan. On selvää, että
rajanaapurin – sotilaallisen suurvallan – pakottamisyrityksiin liittyy omat riskinsä. Ne Suomi on kuitenkin valmis kohtaamaan yksinkin
luottaen siihen, että onnistumme
ylläpitämään ”toimivat suhteet” Venäjään, kuten etumme edellyttävät.
”Kylmän sodan” jälkeisinä vuosina
lakattiin puhumasta idästä ja lännestä poliittisina käsitteinä. Se oli
suomalaistenkin kannalta mukavaa,
kun ei enää tarvinnut ottaa kantaa
siihen oltiinko lännessä vaiko jossain idän ja lännen välissä. Nyt käsite ”länsi” on taas arkikieltä. Nyt se
tarkoittaa Pohjois-Amerikkaa ja läntistä Eurooppaa, Euroopassa varsinkin Euroopan Unionin jäseniä.
Tuon unionin jäsenenä Suomenkin
asema on selkiintynyt. Emme enää
ole missään puolueettomassa välimaastossa – emme turvallisuuspoliittisesti ”ei kenenkään maalla” –
vaan osa länttä, vieläpä osa läntistä
poliittista liittoutumaa, Euroopan
Unionia. Tästä johtuu se, että meillä
on sekä vaikutusvaltaa unionissa
että omalta osaltamme vastuu sen
yhteisen politiikan toteuttamisessa.
Hyötyineen ja haittoineen.
Pohjoismaat muodostavat turvallisuuspoliittisessa mielessä yhtäältä
kokonaisuuden, toisaalta kaksi erilaista aluetta. Ensimmäinen – eli Islanti, Norja ja Tanska – kuuluvat Natoon , toinen Suomi ja Ruotsi ei.
Tästä huolimatta näiden maiden ja
varsinkin Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä on paljon sotilaallista rauhanajan yhteistyötä. Oman lisänsä
tällä alueella käytyyn turvallisuuspoliittiseen debattiin tuo Ruotsin
valtiopäivien antama turvallisuuspoliittinen julkilausuma, joka annettiin 16.6.2009 – toisin sanoen olennaisesti erilaisessa tilanteessa kuin
mikä tänään vallitsee. Ruotsissa –
ja jossain määrin Suomessakin – on
mietitty mikä on tuon julkilausuman merkitys. Siteeraan sitä tässä
oman käännökseni pohjalta:
”Ruotsi ei tule jäämään passiiviseksi, jos johonkin muuhun (EU) jäsenmaahan tai pohjoismaahan kohdistuisi katastrofi tai hyökkäys. Odotamme, että nämä maat toimisivat samalla tavoin jos sama kohtaisi
Ruotsia. Siksi Ruotsin tulee voida
sekä antaa että vastaanottaa sotilaallista apua.”
Kuten totesin tämä lausunto annettiin vuoden 2009 oloissa. Nyt
se kuulostaa paljon ajankohtaisemmalta ja monen mielestä myös
konkreettisemmalta. Ruotsin puolustusvoimien komentaja on täydentänyt edellä sanottua viime
keväänä viittaamalla siihen, että
Ruotsi voisi antaa apua Baltiaan vaikuttaen meri- ja ilmavoimin etäältä
(”på avstånd”) . Mitä se tarkemmin
merkitsee, sitä hän ei täsmentänyt.
Edellä sanotusta käy ilmi, että ainakin julkisen debatin tasolla Ruotsi
suhtautuu Baltian maiden puolustukseen asteen verran aktiivisemmin kuin Suomi. Molemmat maat
ovat ennen Ukrainan kriisiä osallistuneet Baltian maiden – Suomi varsinkin Viron – maanpuolustuksen
kehittämiseen. Se on kannanotto ja
käytännön toimia, mutta ei sitä pitemmälle menevä sitoumus.
Ruotsissa on keskusteltu paljon
siitä, voisiko Ruotsi kieltää oman ilmatilansa tai merialueiden käytön
jos Nato tarvitsisi niiden käyttöä
puolustaakseen liittolaisiaan Baltiassa. Kun Ruotsi ei enää ole puolueeton – joskin liittoutumaton –
sillä on tässä asiassa vapaa kansallinen päätöksenteko-oikeus mitään
olemassa olevaa normia rikkomatta.
Suomessa – varovaista perinnettämme seuraten – olemme välttäneet tällaista spekulaatiota. Asia ei
kuitenkaan ole yhdentekevä. Lissabonin sopimus sisältää kyllä velvoituksen EU-maille auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta, mutta miten, se jää kansalliseen harkintaan.
Milloin apu olisi niin merkittävää,
että hyökkäävä osapuoli katsoisi
sen tekevän Suomesta sotilaallisen
kriisin osapuolen, se on kokonaan
tilannekohtaisen harkinnan varassa.
Maaliskuun yhdeksäntenä esitti
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ajatuksen,
jonka mukaan Euroopalla tulisi olla
omat yhteiset asevoimat. Ajatus ei
hänen esittämänään ollut uusi. Tähän hän viittasi jo silloin kun hän
selosti omaa linjaansa odottaessaan
Euroopan parlamentin hyväksymistä hänen valinnalleen komission
puheenjohtajaksi. Aloite, jota hän
nyt on täsmentänyt ei merkitse sitä,
että EU-maiden puolustusvoimat
voitaisiin hänen mielestään muitta
mutkitta yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi saman lipun alle. Kysymys
on pikemminkin puolustuspolitiikan yhdistämisestä tukemaan yhteistä ulko- ja puolustuspolitiikkaa.
Maanpuolustus 112
75
Maanpuolustuskurssiyhdistys
Presidentti Junckerin edustaja on
ilmoittanut, että resursseja yhdistämällä voisivat EU-maat saavuttaa
hyvin huomattavia kustannussäästöjä samalla tehoa lisäten. Summa,
johon komission virkamiehet ovat
laskelmissaan päättyneet on 120
mrd euroa vuodessa.
Saksasta ehdotus on saanut selvää vastakaikua, mutta Britanniassa
nämä ajatukset on torjuttu selvin sanoin. Se ei yllätä. Britanniassa
valmistaudutaan parlamenttivaaleihin ja silloin kaikki sellaiset ehdotukset, jotka voidaan tulkita federalistista kehitystä edistäviksi sopivat huonosti pääministeri Cameronin konservatiivien ohjelmiin. Vastustus ei ole pelkkää vaalitaktiikkaa.
Britanniassa halutaan paljon suuremmassa määrin kuin Saksassa pitää Yhdysvallat tiiviisti mukana Euroopan puolustuksessa.
Junckerin aloite on täysin sopusoinnussa Lissabonin sopimusten pitkän aikavälin tavoitteiden
kanssa. Hän näyttää ajattelevan,
että tiiviimpi puolustuspoliittinen
yhteistyö tiivistäisi myös ulko- ja
turvallisuuspoliittista yhteistyötä.
Tässä on eräänlainen ”muna vai
kana” -ongelma. Kumpi tulee ensin
– poliittinen yhteistyö vai puolustusyhteistyö? Juncker sanoo suoraan, että hänen aloitteensa liittyy
heikentyneeseen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen Ukrainan kriisin
johdosta. Hän etsii EU-maiden yhteistä vastausta Venäjän toimille.
EU:n rivien koossa pitäminen on
hänen tehtävänsä – eikä se ole kovinkaan helppo tehtävä.
Tärkeä ja merkittävä amerikkalainen strategian analyytikko tohtori Herman Khan julkaisi vuonna
1960 suurta huomiota herättäneen
kirjan ydinasesodan vaikutuksista.
Siinä hän totesi, että meidän tulee
”to think about the unthinkable.”
Meidän on pohdittava sellaisiakin
asioita, joita ei voi edes ajatella, eli
täysimittaista ydinasesotaa. Silloin
puhuttiin paljon lämpöydinaseista
76
Maanpuolustus 112
eli arkikielellä vetypommeista.
Sota Itämeren alueella kuuluu meidän kannaltamme ja meidän ajassamme niihin, joita ei voi edes ajatella. Kuitenkin sitä on ajateltava.
Sitten ”kylmän sodan” Itämeren alueella ja sen lähiympäristössä
on pidetty entistä enemmän suuria sotilaallisia harjoituksia, joissa
on jopa harjoiteltu taktisten ydinaseiden käyttöä. Ulkomaisia harjoitusmaalejakin on nimetty. Kuten
jo aiemmin totesin vuoden 2009
syksyllä Varsova oli ydinohjuksen
harjoitusmaaliksi nimetty kohde.
Viime aikoina on joukkoja lisätty,
uusia tukikohtia rakennettu, uusia
asejärjestelmiä sijoitettu.
On vain luonnollista, että kaikki
tämä herättää levottomuutta ja
jopa sodan pelkoa. Tämä ilmenee
erityisen selvästi Saksassa. Mielipidetiedustelut osoittavat, että noin
joka toinen saksalainen pelkää
avointa konfliktia Venäjän kanssa.
Siksi hyvin monet saksalaiset vaativat hallitukseltaan sovittelevia toimia avoimen kriisin välttämiseksi.
Tämä lienee sen taustalla, että
kansleri Angela Merkel on viime aikoina toiminut sangen tarmokkaasti Ukrainan kriisin purkamiseksi. Asian ymmärtää kun muistaa
myös sen, että Saksa on supistanut
asevoimiaan ehkä enemmän kuin
mikään muu suuri EU-maa.
Juuri kansleri Angela Merkel on
se länsieurooppalainen poliittinen
johtaja, jolla on parhaat edellytykset ymmärtää nykyistä Venäjän voimapolitiikkaa. Itä-Saksassa varttuneena ja opiskelleena sekä venäjänkielen taitoisena hän on varmaankin saanut suorimman mahdollisin kontaktin Venäjän johtoon.
The New York Times kertoi vuosi
sitten, että kansleri Merkel kommentoi avustajilleen presidentti
Putinin kanssa käymäänsä pitkää
puhelinkeskustelua sanoen: ”Hän
elää aivan muissa maailmoissa.”
Tämä ei ole vain turhautuneen
kanslerin huudahdus vaan myös
ajattelemisen arvoinen havainto.
Saattaa todella olla niin, että Venäjän johtajalla ja hyvin monella venäläiselläkin on aivan toisenlainen
mielikuva kuin meillä siitä mitkä
ovat oman aikamme poliittiset tosiasiat ja mihin eri maat pyrkivät.
Ei näinollen ole ihme jos ”muissa
maailmoissa” vallitsevat toisenlaiset arvot, toisenlainen käsitys totuudesta ja oma tulkintansa siitä,
mitä viimeksi kuluneen vuoden aikana on tapahtunut. Elleivät nämä
maailmat olennaisesti lähene toisiaan ei liioin voida saavuttaa järkevää ja oikeudenmukaista ratkaisua
meneillään olevalle kriisille. Eräs
edellytys sille on se, että vuoropuhelu ei katkea vaan jatkuu eri muodoissaan vaikeinakin aikoina. Tutun sanonnan mukaan diplomaattiset suhteet katkaistaan yleensä
silloin kun niitä eniten tarvitaan.
Niin pitkällä ei vielä olla eikä toivottavasti sellaiseen tilanteeseen päädytäkään.
Tarkoitukseni ei ole tässä lietsoa
sodanpelkoa – yritän vain tuoda
esille ”hankalan totuuden”, kuten
Yhdysvaltojen varapresidentti Al
Gore sanoi puhuessaan ilmaston
muutoksesta. Hankalien totuuksien
kertojille ei yleensä kiitosta liikene,
mutta totuuksien vältteleminen on
vaarallisempaa kuin niiden vakava
pohdinta.
Vuoden 2001 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa luonnehdittiin tapahtuneita muutoksia syvällisiksi ja pysyviksi. Samanlaisia arvioita esitettiin ympäri Eurooppaa. Tässä ilmapiirissä monet
maat luopuivat yleisestä asevelvollisuudesta ja organisoivat puolustusvoimansa lähinnä kriisien hallintaan pikemminkin kuin maanpuolustuksen tarpeisiin. Suomi ei tehnyt
tuosta toiverikkaasta lausumasta
huolimatta kovin radikaaleja muutoksia puolustusvoimiensa tehtäviin tai puolustuskyvyn tasoon. Perustehtävä, maanpuolustus, säilyi
ennallaan. Monet ihmettelivät suo-
Maanpuolustuskurssiyhdistys
malaisten haluttomuutta tunnustaa
uusia tosiasioita. Suomalaiset osoittivat olevansa juuri sellaisia jääräpäitä, joiksi ulkoministeri Molotov
meitä luonnehti todetessaan ettei
sodan jälkeen Suomea kannattanut
miehittää.
Suomen geopoliittinen asema
on muuttunut melko lyhyessä
ajassa, ehkä noin runsaassa vuosikymmenessä sekä pohjoisessa että
etelässä, niin Jäämeren tuntumassa
kuin Itämerenkin alueella. Muuttumattomia tekijöitä ovat geopoliittisen asemamme kannalta naapuruussuhteemme. Tiivis yhteistyömme Ruotsin kanssa eri elämänaloilla jatkuu ja se on kansan
suuren enemmistön mielestä myös
poliittisesti hyväksyttävää. Tiiviit,
luottamukselliset ja ajan mittaan
aitoon ystävyyssuhteisiin johtavat kontaktit toteutuvat luontevim-
min jos suomalaiset tulevaisuudessakin hoitavat suhteensa Ruotsiin
samalla kielellä kun menneet 700
vuotta eli sillä toisella kotimaisella.
Sillä on suuri merkitys yhteenkuuluvuuden rakentamisessa.
Vielä tässä vaiheessa on mahdotonta esittää hyvin perusteltua arviota siitä, mitä seurauksia edellä
kuvatuilla poliittisilla muutoksilla
ajan mittaan on. 2000-luvun alun
iloinen optimismi on kokonaan kadonnut. Silloinhan – kylmän sodan päätyttyä – suotuisat muutokset todettiin syvällisiksi ja kestäviksi. Eräs perinteinen ero, joka ohjaa sotilaallista ja poliittista ajattelua eri suuntiin on siinä, että sotilailla on tapana tehdä johtopäätöksiä eri lähtökohdista. Sotilaat arvioivat tulevaisuutta sen perusteella
mihin muut pystyvät, mihin niiden voimat riittävät. Poliitikot taas
arvioivat tulevaisuutta sen perusteella mitä muut aikovat, millaisia
todennäköisiä suunnitelmia niillä
on. Olennaista on, että puolustuskyky rakentuu hitaasti, poliittiset
tavoitteet voivat muuttua nopeastikin. Onneksi voimme sanoa ilman
turhaa omakehua, että Suomessa
– toisin kuin monessa muussa läntisessä demokratiassa – maanpuolustuksen kestävä merkitys on ymmärretty – eikä vain korkean poliittisen johdon piirissä vaan myös
kansalaisten keskuudessa. Ellei näin
olisi, ei meillä liioin olisi yleistä asevelvollisuutta. Nyt on, ja kansa on
selkeästi osoittanut, että näin se on
myös valmis jatkamaan. Ei mikään
muu ole yhtä vakuuttava osoitus
maanpuolustustahdon aitoudesta
kuin sen koetellun perinteen jatkaminen, joka on ollut turvanamme
koko itsenäisyyden ajan.
Maanpuolustus 112
77
Maanpuolustuskurssiyhdistys
MPKY:N TULEVA
TOIMINTA
MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYS.FI
• 4.8. Turvallisuuspolitiikan
ilta (varaus)
• 15.–16.9. Turvallisuuspolitiikan matka, Bryssel
• 24.9. Maanpuolustus-lehti
numero 113 ilmestyy
• 28.10. Syyskokous
ja esitelmätilaisuus,
Helsingin yliopisto
• 3.12. Maanpuolustus-lehti
numero 114 ilmestyy
Pyydämme jäseniä
esittämään kutsukirjeensä
esitelmätilaisuuksiin
saavuttaessa. Jatkossa
liitämme kutsuihin
viivakoodin.
MPKY verkossa
Yhdistyksen internetsivusto (www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi)
palvelee jäsenistöään entistä paremmin. Löydät sivuilta mielenkiintoisia
katsauksia Maanpuolustus-lehden arkistosta menneiltä vuosikymmeniltä.
Viimeisimmät artikkelit ovat:
• Keijo Korhonen: Näkymiä kansainvälispoliittisesta tilanteesta (Nro 23,
joulukuu 1977)
• Kommodori Sakari Visa: Itämeri – sotilaallisia heijastumia Suomen
puolustukselle (Nro 42, kesäkuu 1987)
Sivuilla julkaistaan myös Juha Valtamon toteuttaman kyselytutkimuksen
(sivu 62) laajempi aineisto.
JÄSENILLE
Tyyliä daameille
Voit täydentää asuasi ja osoittaa
kuuluvasi Maanpuolustuskurssi­
yhdistykseen käyttämällä arvokkaita, vain jäsenille tarkoitettuja
tunnuksia.
Riipus on valmistettu hopeasta
(Ag925) ja tämän jälkeen kullattu
78
Maanpuolustus 112
hienokullalla. Merkin sininen pohja
on emaloitu aidolla emalilla. Ketju
on hopeaa.
Kaulakorun hinta on 60 €, ja on
saatavissa ottamalla yhteyttä yhdistyksen assistenttiin tai noutamalla Maneesilta.
Maanpuolustuskurssiyhdistys
MP-METSÄSTÄJÄT
METSÄSTYSKAUSI
2015–2016 ALOITETAAN
18.8.2015 SANTAHAMINAN
PERINNETALOSSA
Tilaisuus alkaa klo 15.00, ja ohjelmassa on mm. tietoa jahtikauden
tapahtumista, aseiden kohdistus,
ampumakoe ja väline-esittelyitä.
Ilmoittautumiset [email protected], yhteyshenkilönä on Vesa Virtanen,
[email protected].
MAANPUOLUSTUSMETSÄSTÄJÄT
KÄVIVÄT PERINTEISESSÄ
RIEKKOJAHDISSA
Maanpuolustusmetsästäjät ovat
vaivihkaa tehneet maaliskuisesta
riekkojahdista perinteen: tänä
vuonna erällä oltiin jo kolmatta kertaa. Paikkakin oli tuttu, metsähallituksen Hammastunturin alueen
länsilaita.
Mukana oli 11 metsästäjää, joita
tukivat, huolisivat, opastivat ja kannustivat jahtivouti Anssi Saarikoski
sekä toimelias joukko Ilmavoimien
Lapinmajasäätiön puuhanaisia ja
-miehiä. ”Sithetki oli sukshin laitettu valahmiksi ko tulthin”, kehui
kiitospuheen pitänyt Hannu Aikio.
Tukikohtana oli säätiön maja
Lemmenjoen rannalla. ”Ruuat syöthin majalla, ei voi pelkästhän moittia.”
Varsinaiset jahtipäivät olivat
maaliskuun viimeinen perjantai ja
lauantai, mutta osa kävi kairassa
jo torstaina ja muutamat jatkoivat
vielä sunnuntaina.
Torstaina oli retken paras sää,
aurinko paistoi ja tuuli oli etelässä.
Perjantaina tuuli yltyi kovaksi ja
lauantaina jo pyrytti. Koiria oli mukana kolme, kaikki lyhytkarvaisia
saksanseisojanarttuja ja vieläpä sa-
maa sukua. Eeva-Liisa Inkeroisen
Raita ja Teuvo Arolaisen Lara ovat
sisaruksia ja Eeva-Liisan vanhempi
koira Ruska näiden täti. Hanki kantoi koiria melko hyvin. Tilanteita ja
riekkojakin saatiin, vaikka lintuja oli
odotuksia vähemmän. Hannun sanoin ”riekkoja ohi ammuthin, ne
jokka ampu.
Toivotimme hyvää matkaa”. Saaliiksi tuli kuitenkin yhteensä kuusi
lintua. Ruskan ja Raidan ansioksi
voi laskea neljä, niistä kolme sunnuntaina hyvistä seisonnoista. Lara
oli ensi kertaa talvisessa riekkojahdissa ja keräsi hyvää kokemusta.
Seisontoja tuli sillekin, mutta perjantaina ja lauantaina linnut olivat
todella arkoja.
Muut kaksi lintua pudotettiin jälkiä seuraamalla ja pompusta ampumalla.
Illat menivät rattoisasti, ja oli seassa asiaakin: Eeva-Liisa piti Teknologiateollisuuden, Jorma Ala-Sankila puolustusvoimien ja Kii Korhonen metsähallituksen asioista pienen ajankohtaiskatsauksen. Kaikille
taputettiin. Muuten ”saunothin ja
parannethin maailmaa. Seki on parempi ko alakuviikosta”.
Teuvo Arolainen
MP-JUOKSIJAT
MP-juoksijoilla on jo monta yhteislenkkiä takana. Kesän omatoimisen
harjoittelun ohessa tapahtumat jatkuvat:
9.6. Finavia
20.8. SRV
9.9. Veikkaus
29.9. Rannikkoprikaati, Upinniemi
Tarkemmat tiedot tulevat sähköpostilla mukaan liittyneille.
Mukaan voi ilmoittautua juoksuklubin yhteyshenkilöille:
Jyrki Heinonen: [email protected]
Timo Anttila: [email protected]
Hyviä lenkkejä kaikille yhdistyksen jäsenille!
Maanpuolustus 112
79
Kurssien kokoontumisia
KURSSIEN
KOKOONTUMISIA
Talvi- ja kevätkauden aikana
toimituksen tietoon on tullut
seuraavat kurssitapaamiset ja
-kokoukset, jotka on pidetty
23.4.2.2015 mennessä. Toimitus
on päättänyt, että tapaamisista
julkaistaan vain ajankohta
ja paikka mikäli kurssi ei ole
toimittanut toimitukselle
tapahtumasta erillistä
kertomusta.
• Kertomus tulee
lähettää osoitteeseen
maanpuolustuskurssiyhdistys@
gmail.com.
• Tekstin enimmäispituus 1500
merkkiä, max. 1 kuva/juttu,
kuvakoko: leveys vähintään
1600 pikseliä.
• Toimitus pidättää oikeuden
muokata tekstiä tarvittaessa.
• Seuraavaan Maanpuolustuslehteen nro 113 aineiston pitää
olla toimituksella 13.8.2015
mennessä.
”100 kurssin traditio”: 113. Maanpuolustuskurssin edustajat osallistuivat 213. Maanpuolustuskurssin
avajaisiin 2.3.2015 Säätytalossa.
”50 kurssin traditio”: 163. Maanpuolustuskurssin edustajat seurasivat
”kummikurssina” 213. Maanpuolustuskurssin opetusta 24.3.2015 Kruununhaan Maneesissa.
Maanpuolustuksen Eliittikurssi 122
kokoontui perinteisesti Runebergin päivänä, tällä kertaa 14 hengen
voimin. Patsaalta siirryimme eduskuntaan kansanedustaja, eliittiveli
Markku Rossin vieraaksi. Erityisteemana oli eduskuntatalon taide, jota
esitteli intendentti Liisa Lindgren.
Kurssikahveilla keskustelimme lennokkaasti, kyselytunnilla yritimme
olla hiljaa. Kurssiviestinnässä päätimme siirtyä suoriin sähköpostiyhteyksiin, joten puuttuvat (14)
tai muuttuneet sähköpostiosoitteet pyydetään ilmoittamaan pääsihteerille. Tapaamme ensi vuonna
taas patsaalla klo 12. ”Suomi on
hyvä maa, sitä kannattaa puolustaa! (Adolf Ehrnrooth)
Pääsihteeri Matti Mäkinen
132. MPK juhlistamassa 20-vuotista taivaltaan Lampan talossa
Maanpuolustuskurssi 132 kokoontui Kruununhaan Maneesille
122. MPK Runebergin patsaalla
16.10.2014 oltermanninsa Hannu
Vornamon johdolla juhlistamaan
20-vuotista taivaltaan. Jälleennäkemisen riemun lomassa kuulimme
eversti Sakari Wallinmaan erinomaisen esityksen Ukrainan kriisistä. Ilta jatkui historiallisessa Lampan talossa kurssiveli Henrik Hartwallin isännyydessä. Ainutlaatuisen
hienosti restauroitu miljöö tarjosi
meille loistavat puitteet verestää
20-vuoden takaisia muistoja kurssiltamme, kuin myös sattumuksia
kurssimme vuosien varrella tekemiltä matkoilta. Illan kruunasi juhlapäivällinen Lampan talossa toimi-
132. MPK juhlistamassa 20-vuotista taivaltaan Lampan talossa
80
Maanpuolustus 112
Kurssien kokoontumisia
150. MPK matkalla Virossa
vassa Olo-ravintolassa. Ilta oli meille
jälleen kerran vahva osoitus maanpuolustuskurssijärjestelmän vahvuudesta. Meitä oli mukana kaikkiaan 18 kurssilaista. Runsas osanotto ja tilaisuudessa läsnä ollut
vahva kurssihenki antavat meillä
hyvät perusteet jatkaa seuraavat 20
vuotta uusia maanpuolustustahtoa
vahvistavia kokoontumisiamme.
Hyvästä yhteistyöstä tässäkin
asiassa kiittäen!
Pääsihteeri Timo Junttila
150. Maanpuolustuskurssin
matka suuntautui Tallinnaan 23.–
24.5.2015. Matkalla saatiin erinomaiset katsaukset sekä Viron puolustusministeriössä että Suomen
suurlähetystössä. Erityiskiitokset
komentaja Jussi Voutilaiselle sekä
Pauli Järvenpäälle. Ravintola Ö sekä
Lennusadama museo olivat myös
tutustumisen arvoisia ja mielenkiintoisia kohteita.
Pääsihteeri Sakari Honkamaa
viestintäjohtaja Marjo Timosen (kuvassa 4. oikealta) vieraana.
Eduskunnan pääsihteeri Seppo
Tiitinen (kuvassa keskellä) kertoi
eduskunnan toiminnasta ja esitteli
puhemiehen edustustilassa olevia
entisten puhemiesten muotokuvia.
Kurssilaiset järjestäytyivät kuvattavaksi tasavallan presidentti Sauli
Niinistön kuvan edessä. Niinistö
toimi puhemiehenä vuosina 2007–
2011. Muotokuvan on maalannut
sysmäläistaiteilija Marjatta Tapiola.
MPK 170 sopi, että kurssi pyrkii järjestämään seuraavan tapaamisen
mahdollisesti pääkaupunkiseudun
ulkopuolella.
Teksti ja kuva: Olli Kemppainen
176. Maanpuolustuskurssi kokoontui sankoin joukoin kurssin luottamusjohdon johdolla 14.4.2014 Valtioneuvoston kansliassa. Tapaamistamme isännöi kurssiveljemme,
valtioneuvoston viestintäjohtaja
Markku Mantila. Illan teemat olivat
erinomaisen ajankohtaisia. Saimme
viestintäjohtajan ”hands on” -alustuksen informaatio-operaatioista
ja kriisiviestinnästä. Ajankohta oli
myös varsin otollinen vaalitulos- ja
hallituspohjaspekuloinnille, joka olikin varsin aktiivista. Sovittiin alustavasti, että seuraava kurssitapaaminen järjestetään alkusyksystä ulkoasiainministeriössä.
Pääsihteeri Sami Nurmi
Maanpuolustuskurssi 210 teki
14 rohkean osallistujan voimin
erinomaisen vierailun Turkuun
22.3.2015 tutustuen Merivoimiin,
erityisesti Rannikkolaivastoon Pansiossa ja tavaten Turun kaupunginjohtajan saaden tietoa talousalueen
tilanteesta. Kuitenkin matkan kohokohtana oli live-kokemus, miten
Logomolla ”Voice Of Finland”-konsepti toteutetaan käytännössä.
Pääsihteeri Pertti Kuokkanen
159. Maanpuolustuskurssi kokoontui 4.3.2015 kurssitoveri peruspalveluministeri Susanna Huovisen kutsumana sosiaali- ja terveysministeriössä.
170. Maanpuolustuskurssi vieraili
tiistaina 24.2. Eduskunnassa kurssin emännän, eduskunnan tieto- ja
170. MPK vierailulla Eduskunnassa
Maanpuolustus 112
81
Alueelliset yhdistykset
Kymen läänin
Maanpuolustusyhdistys ry
Professori
Kari Liuhto
vieraili
”painopistesuunnassa”
Professori Kari Liuhto ja puheenjohtaja Kari Soininen Haminassa
RUK:n Maneesissa valmistautuvat
esitelmään.
Etelä-Suomen 94. alueellinen
maanpuolustuskurssi järjestettiin Haminassa 23.–27.3.2015. Päätöspäivän ohjelmaan kuului RUK:n
Maneesissa muun muassa Turun
Kauppakorkeakoulun professori
Kari Liuhton esitelmä aiheesta ”Venäjän nykytila, arvailua tulevaisuudesta”. Esitelmää olivat kuuntelemassa sekä kurssilaiset [57], kurssin
johto [7] että Kymen läänin Maanpuolustusyhdistyksen jäseniä [7].
Esitelmän jälkeen yhdistys piti vuosikokouksensa.
Professori Kari Liuhto mainitsi,
että Ukrainan kriisi on nostanut
esiin iankaikkisen taistelun valheen
ja totuuden välillä.
Professori Kari Liuhton huomioita Venäjän nykytilasta:
- väkiluvun kehitys 1991: 149 –
nyt 144 miljoonaa
- väestönlasku pysähtynyt; väkiluku on jopa hieman kasvanut
vuodesta 2005
- Krimin vaikutus +2,5 milj. – tilastoharha tulevissa tilastoissa
- väestörakenteen vanheneminen
(YK: 2067 – 111 milj.)
- muslimiväestö (nyt 6 %. Osuus
kasvaa – ei kuitenkaan dramaattista)
- vain noin viidennes Venäjän väestöstä asuu Uralin länsipuolella
- kansa ei välitä politiikasta eikä
edes korruptiosta niin kauan
kuin oma talous kasvaa
- ihmisten maastamuutto (venäläinen keskiluokka aloitti maastamuuton – nyt lähtevät myös
Keski-Aasian työntekijät)
- työttömyys alhainen (alle 5 %) –
tulee lisääntymään – alueelliset
erot suuria
- 74 Venäjän 83 alueesta ei pysty
kattamaan omilla tuloillaan menojaan
- 2015: reaalipalkat -10 % ja inflaatio yli 15 % (vodkan vähimmäishinta -16 %)
- Nemtsovin murha (ammattimainen – Ukraina – tutkimukset?)
- murhattu myös toimittajia, jotka
ovat tutkineet armeijan touhuja
liian tehokkaasti
- tutkimustulokset 15 vuoden
ajalta osoittavat, että taloudellisen hyvinvoinnin kehitys heijastuu johtajan poliittiseen kannatukseen pienellä viiveellä
- Putinin kannatus ennätyskorkea
55–88 % (riippuen mitä kysytään)
- Putinin terveysongelmana on
selkä, ei pää (neuvonantajat geopolitiikan pelaajia – ei talousihmisiä)
- nationalismia ja länsivastaisuutta
nostetaan tietoisesti
- kannattaa seurata lähialueita
(Karjala, Murmansk), Kaliningrad,
82
Maanpuolustus 112
Kaukasus ja Kaukoitä
- Putinin hallinto ei kestä luontaisesti yhtenäisenä, jos öljyn hinta
pysyy nykytasolla kevääseen
2018 (silloin pitäisi järjestää seuraavat presidentinvaalit)
- Venäjä muodostaa 2–3 % maailmantaloudesta, sillä ei yksinkertaisesti ole resursseja nousta
suurvallaksi
- puolustusbudjetti 4 % BKT:sta.
n. 40–50 mrd (Suomi 1,3 % – 2,5
mrd eur)
- ydinaseilla halutaan pelotella
länttä neuvottelupöytään
- Venäjä on kolmanneksi tärkein
Suomen vientimaa Saksan ja
Ruotsin jälkeen
- ylivoimaisesti tärkein turismitulojen lähde (40 % venäläisistä:
1,5 mrd eur; vienti Venäjälle 4,5
mrd eur)
- 10 % Suomen viennistä on öljytuotteita (jalostamme venäläistä
öljyä)
- venäläisellä keskiluokalla tulee
olemaan vaikeuksia pitää kiinteistö-/maaomistuksensa Suomessa, jos hankittu velkarahalla
– jo nyt vastikkeita rästissä
- Venäjällä menee tänään huonommin kuin eilen, mutta huomattavasti paremmin kuin huomenna
Vuosikokouksessa Kymen läänin
Maanpuolustusyhdistyksen hallitukseen valittiin puheenjohtajaksi
edelleen lääkintöneuvos Kari Soininen (Kouvola), varapuheenjohtajaksi Paavo Aho (Koria), sihteeri/
taloudenhoitajaksi Paavo Mikkonen (Myllykoski) ja muut hallitukseen kuuluvat Esa Hyytiäinen (uusi;
Kouvola), Kaarlo Luotola (Lappeenranta), Jaakko Permi (uusi; Vehkataipale), Pekka Reponen (Anjala)
ja Pekka Tynkkynen (Kouvola). Toiminnantarkastajana jatkaa tohtori
Pertti Hartikainen (Kouvola), jonka
varahenkilöksi valittiin talousneuvos Vesa Valtonen (uusi; Kouvola).
Teksti ja kuva Paavo Mikkonen
Alueelliset yhdistykset
Vaasan läänin
Maanpuolustusyhdistys ry
Yhdistys juhli
näyttävästi
Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry – Vasa läns Försvarsförening rf juhli 18.4.2015 Vaasan kaupungintalossa 50-vuotista taivaltaan. Juhla aloitettiin seppeleenlaskulla Suomen Vapaudenpatsaalle
Vaasan kauppatorilla. Juhlapuheen
piti Porin prikaatin apulaiskomentaja eversti Petri Kosonen. Kouluneuvos Jussi Hietikko tulkitsi Yrjö
Jylhän Kiirastuli-runokokoelmaa.
Juhlan musiikista vastasi Laivaston
vaskisekstetti Turusta.
Maanpuolustusyhdistys on
alueellisen maanpuolustuskurssin
käyneiden tärkeä yhdyslenkki.
Aluehallintovirasto järjestää ylijohtajan johdolla ja puolustusvoimien tuella alueellisia viikon kestäviä maanpuolustuskursseja. Alueellisen maanpuolustuskurssin tavoitteena on antaa yleiskuva Suomen
turvallisuuspolitiikan perusteista,
maanpuolustuksen järjestelyistä ja
eri alojen varautumisesta sekä kehittää maanpuolustuksen ja muun
yhteiskunnan eri alojen yhteistoimintaa ja valmiutta. Maanpuolustusyhdistys levittää kokonaisvaltaista tietoa maanpuolustuksesta
ja ylläpitää sekä kehittää maanpuolustushenkeä. Kursseille kutsutaan
alueellisesti keskeisiä valtion, kuntien ja muun julkishallinnon sekä
talouselämän, tiedotusvälineiden
ja eri yhteisöjen edustajia.
Vaasan lääniin perustettiin toisena lääninä Suomessa 14.10.1965
oma maanpuolustusyhdistys. Myöhemmin ensimmäisen ruotsinkielisen kurssin innoittamina muutettiin yhdistyksen sääntöjä ja nimeen
liitettiin Vasa läns Försvarsförening
rf. Yhdistyksen alkuperäinen nimi
on haluttu säilyttää tänä päivänäkin. Yhdistyksen toimialue käsittää
kaikki kolme Pohjanmaan maakuntaa. Yhdistyksessä on tällä hetkellä
284 jäsentä. Vaasan läänin alueella
järjestetyillä maanpuolustuskursseilla on koulutettu yli 3 000 naista
ja miestä. Yhdistys järjestää vuosittain eri puolilla aluettaan kokouksia
ja tutustumismatkoja.
Kaksikielisyyttä korostaneen juhlan puheenvuoroissa sivuttiin Suo-
men turvallisuustilannetta, joka
maassamme on hyvä moneen
muuhun Euroopan valtioon verrattuna. Kuitenkin turvallisuusympäristössämme tapahtuu jatkuvasti.
Siksi maanpuolustustoiminnalla on
tärkeä rooli myös tulevaisuudessa.
Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistyksen puheenjohtajina ovat
toimineet: kaupunkineuvos Tor Erik
Teir, kouluneuvos Martti Ulkuniemi,
diplomi-insinööri Paavo Karttunen, kansliapäällikkö Henrik Palomäki, toimitusjohtaja Heikki Niemiaho, toimitusjohtaja Jouko Perttunen, toimitusjohtaja Rauno Hakkila,
toimitusjohtaja Kalle Suominen,
toimitusjohtaja Martti Ehrnrooth ja
insinööri Alpo Koivuniemi. Nykyinen puheenjohtaja on yritystutkija
Mauri Volama.
Juhlan lopuksi muistettiin yhdistyksen toiminnassa eri tavoin mukana olleita henkilöitä luovuttamalla heille yhdistyksen standaari.
Vuosipäivää muistivat monet puolustusvoimissa ja maanpuolustustyössä mukana olleet organisaatiot
ja henkilöt. Yhdistys lausuu vastaanottamistaan onnitteluista ja
muistamisista lämpimät kiitokset.
Teksti Marja-Liisa Tenhunen
Kuva Raimo Latvala
Maanpuolustus 112
83
Alueelliset yhdistykset
Alueellisten yhdistysten sihteerit
Etelä-Savon Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Anneli Niskanen
Purolantie 3
50350 NOROLA
+358 (0)40 519 0881
[email protected]
Kanta-Hämeen Maanpuolustusyhdistys ry
www.khmpy.net
Sihteeri Ilpo Heporauta
Halmekatu 3 B
13130 HÄMEENLINNA
+358 (0)500 367 150
[email protected]
Keski-Suomen Henkisen Maanpuolustuksen Liitto ry
www.kshmpl.fi
Sihteeri Sirkku Laurila
Kolikkotie 5 A 10
40320 JYVÄSKYLÄ
+358 (0)50 68 186
[email protected]
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun
maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri, pelastusylitarkastaja Tom Tallberg
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
PL 293
90101 OULU
+358 (0)400 159 789
[email protected]
Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Eero Heikkinen
Hiihtäjäntie 15 B 19
70200 KUOPIO
+358 (0)50 490 5711
[email protected]
Päijät-Hämeen alueen Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Tuija Nummela
Suojalantie 21
12130 MOMMILA
+358 (0)50 544 8682
[email protected]
Kymen läänin Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Paavo Mikkonen
Keskikoskentie 4 A 3
46800 MYLLYKOSKI
+358 (0)44 550 9375
[email protected]
Satakunnan Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Hannu Aho
Peltopyyntie 22
28200 PORI
+358 (0)44 788 3100
[email protected]
Lapin Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri, johtaja Jari Aalto
Lapin aluehallintovirasto
PL 8002
96101 ROVANIEMI
+358 (0)295 017 356
[email protected]
Uudenmaan Maanpuolustusyhdistys ry
www.umpy.fi
Sihteeri Kaarina Kuisma
Kuismakuja 1 J 9
00720 Helsinki
+358 (0)40 199 0755
[email protected]
Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Kristina Alho
Arkkitehdinkatu 18 A 10
33720 TAMPERE
+358 (0)40 833 8490
[email protected]
Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry –
Vasa läns Försvarsförening rf
Sihteeri Marja-Liisa Tenhunen
Ajurintie 6
67100 KOKKOLA
+358 (0)40 7544 113
[email protected]
Pohjois-Karjalan Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri, toimistosihteeri Marko Jalkanen
Pohjois-Karjalan aluetoimisto
PL 28
80101 JOENSUU
+358 (0)299 434 161
[email protected]
84
Maanpuolustus 112
Varsinais-Suomen Maanpuolustusyhdistys ry
www.vsmpy.com
Sihteeri, pelastustarkastaja Pirjo Tuominen
Lounais-Suomen aluehallintovirasto
PL 22
20801 TURKU
+358 (0)40 539 1024
[email protected]
Oikotie yhteiskunnan huipulle
MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU
MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU
111 • MAALISKUU 2015
NUMERO 111
JOULUKUU 2015
HAASTATTELU
Kansanedustaja
PEKKA
HAAVISTO
TEEMA
NELJÄ VUOTTA
ARABIKEVÄÄSTÄ
Maanpuolustus on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti,
jonka jakeluun kuuluvat muun muassa kaikki valtakunnallisen
maanpuolustuskurssin käyneet. Lehden levikki on 12 000
kappaletta. Maanpuolustus on kokonaisturvallisuuden ajankohtaisiin aiheisiin teemanumeroittain syventyvä julkaisu,
joka tarjoaa yritykselle kanavan antaa täsmätietoa korkealaatuisista tuotteistaan ja palveluistaan suoraan yhteiskunnallisille vaikuttajille. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1966.
AIKATAULU 2015
Numero 111 ilmestyy 19.3.
Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 5.2.
Numero 112 ilmestyy 3.6.
Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 23.4.
1/1
Numero 113 ilmestyy 24.9.
Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 13.8.
Numero 114 ilmestyy 3.12.
Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 22.10.
TEEMAT
Neljä vuotta arabikeväästä
Informaatiovaikuttaminen
Energiaturvallisuus
Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne
Kyberturvallisuus
1/2
pysty
1/2
vaaka
ILMOITUSKOOT JA HINNAT
3. kansi (takakannen sisäpuoli) 170 x 250 mm 1/1 sivu 170 x 250 mm
1/2 sivu vaaka
170 x 125 mm
1/2 sivu pysty
85 x 250 mm
1/4 sivu 85 x 125 mm
1 200 €
1 000 €
600 €
600 €
300 €
Huom! Muista lisätä leikkausvara 3 mm
ILMOITUSTILAN VARAUKSET JA TIEDUSTELUT
Toimituksen sihteeri Anita Pursiainen
puh. 040 149 3649
[email protected]
1/4