Kehosi ei ole sinun

Transcription

Kehosi ei ole sinun
030
väki ja valta
Peruste #1–2 2015
KEHOSI EI OLE
SINUN - VALTIO
JA RUUMIILLISEN
ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDEN
MONOPOLI
Yksilön itsemääräämisoikeuden rajoittaminen on
perusteltua, jos yksilö uhkaa muiden turvallisuutta.
Suomen nykyinen translaki loukkaa kuitenkin
ihmisten itsemääräämisoikeutta perusteetta ja pitää
yllä epäsuoraa väkivaltaa. Laki vaatii muun muassa
lisääntymiskyvyttömyyttä edellytyksenä juridisen
sukupuolen muuttamiselle.
riikka yrttiaho
Kehosi ei ole sinun - valtio ja ruumiillisen itsemääräämisoikeuden monopoli
äkivallasta keskusteltaessa tarkoitetaan usein nimenomaan
suoraa väkivaltaa, joka kohdistuu välittömästi johonkin ihmiseen.
Suomessa valtiollinen väkivalta ei tavallisesti ole kovin yleinen keskustelunaihe ja silloin kun on, keskustelu koskee
usein esimerkiksi asevelvollisuuden ja
armeijan oikeutusta tai poliisin puuttumista mielenosoituksiin.
Valtiollisen väkivallan käsitettä voi
kuitenkin soveltaa myös laajemmin yksilön itsemääräämisoikeuteen: siihen,
kuinka paljon valtio tai yhteiskunta sanelee, miten kukin saa käyttää kehoaan
sekä määritellä kehoaan ja identiteettiään. Yksilön itsemääräämisoikeuden
rajoittaminen on perusteltua joissain tilanteissa, kuten esimerkiksi silloin kun
yksilö uhkaa muiden turvallisuutta. Valtio rajoittaa kuitenkin itsemääräämisoikeutta myös tilanteissa, joissa ihminen
ei ole uhka muiden tai itsensä turvallisuudelle ja jossa rajoittamiselle ei ole
tarpeeksi painavia perusteita.
Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi vuonna 2005 ensimmäisen Maailman väkivalta- ja terveysraporttinsa.
Raportissa puhutaan väkivallasta ja sen
määritelmistä laaja-alaisesti. WHO:n
mukaan väkivalta määritellään fyysisen
voiman tai vallan tahalliseksi käytöksi tai sillä uhkaamiseksi, joka “kohdistuu ihmiseen itseensä, toiseen ihmiseen
tai ihmisryhmään tai yhteisöön ja joka
johtaa tai joka voi hyvin todennäköisesti johtaa kuolemaan, fyysisen tai psyykkisen vamman syntymiseen, kehityk-
sen häiriytymiseen tai perustarpeiden
tyydyttymättä jäämiseen”. Myös yhteisön harjoittama väkivalta sisältyy määritelmään, jolloin WHO:n väkivaltamääritelmä on käyttökelpoinen myös
yhteiskunnissa esiintyvän rakenteellisen väkivallan arvioinnissa.
yhteiskunnan rakenteellinen
ja epäsuora väkivalta
Rakenteellinen väkivalta sisältää epäsuoran väkivallan, jota sosiaaliset ja yhteiskunnalliset rakenteet ja asenteet ylläpitävät. Kehollisen itsemääräämisoikeuden rajaaminen tilanteissa, joissa
kanssaeläjien turvallisuus ei sitä varsinaisesti vaadi, on juuri epäsuoraa väkivaltaa. Yksi räikeimmistä tällaisen itsemääräämisoikeuden
rajoittamisen
muodoista Suomessa liittyy juridisen
sukupuolen määrittelyyn. Nykyinen
voimassaoleva laki ei anna ihmiselle oikeutta määrittää itse juridista sukupuoltaan ja laki edellyttää edelleen lisääntymiskyvyttömyyttä ehtona juridisen sukupuolen muuttamiselle.
Mikäli haluat siis korjata juridisen sukupuolesi vastaamaan sitä sukupuolta,
jota koet olevasi, kohtalosi on pakkosterilisaatio. Suomen lisäksi laki pakkosterilisaatiosta on voimassa 23 muussa Euroopan maassa.
Lisääntymiskyvyttömyyden todistamisen rinnalla juridisen sukupuolen
muuttaminen edellyttää lääketieteellistä selvitystä, joka todistaa henkilön
edustavan toista sukupuolta. Pelkkä
kahteen jaotellun sukupuolen edusta-
031
032
Peruste #1–2 2015
Susanna Salama
Hendrix.
Öljy pahville 2010. 100x80 cm.
033
Susanna Salama
John Coltrane.
Öljy kankaalle, 2011. 140x85cm
Kehosi ei ole sinun - valtio ja ruumiillisen itsemääräämisoikeuden monopoli
034
Peruste #1–2 2015
PAKKOSTERILISAATIO
YHDISTETÄÄN YLEENSÄ
EUGENIIKKAAN JA FASISTISIIN
YHTEISKUNTAMALLEIHIN,
MUTTA JOSTAIN SYYSTÄ
TRANSSUKUPUOLISTEN
KOHDALLA SE ON SUOMESSA
EDELLEEN HYVÄKSYTTÄVÄÄ JA
SALLITTUA.
misen määrittely on jo sinänsä ongelmallista, ja on epäselvää, mitä kaikkea
tämä lääketieteellinen selvitys pitää sisällään. Koko sukupuolen juridinen
määrittely on erittäin medikalisoitunut,
mikä syrjii erityisesti transsukupuolisia ja rajoittaa yksilöiden vapaata määrittelyä omasta kehostaan ja sukupuolestaan.
Pakkosterilisaatio yhdistetään yleensä eugeniikkaan ja fasistisiin yhteiskuntamalleihin, mutta jostain syystä
transsukupuolisten kohdalla se on Suomessa edelleen hyväksyttävää ja sallittua. Ruotsissa lakia muutettiin vuonna
2013 transjärjestöjen ja muiden aktiivitahojen pitkäaikaisen painostuksen jälkeen.
Suomessa esimerkiksi Seta, Amnesty sekä Trasek ovat aktiivisesti ajaneet
niin kutsutun translain muutosta, mutta uutta lainsäädäntöä ei olla saatu aikaan. Translain uudistusta ei edelleenkään ole käsitelty eduskunnassa, vaikka
sosiaali- ja terveysministeriö käynnisteli uudistusprosessia jo vuonna 2013. Tällä hetkellä lain käsittely on jumiutunut
ja sitä tuskin tullaan enää käsittelemään
ennen hallituksen ja eduskunnan vaihtumista, jolloin asia mahdollisesti joudutaan aloittamaan taas alusta.
Aiemmin mainittuun WHO:n väkivallan määrittelyyn sisältyy myös maininta kulttuurisesti hyväksytystä väkivallasta, mitä ei välttämättä kuitenkaan
kulttuuristen tai uskomuksellisten syiden vuoksi mielletä aina varsinaiseksi väkivallaksi. Tällaiseksi väkivallaksi
voidaan lukea esimerkiksi lasten ruumiillinen kurittaminen tai puolison lyöminen, jotka ovat olleet ja ovat edelleen
monen mielestä hyväksyttyjä väkivallan
muotoja.
Sterilisaatiovaatimus ja muut nykyisen translain ongelmat liittyvät kulttuurisesti hyväksyttyyn väkivaltaan: transsukupuolisten oikeuksien toteutumista
hidastavat vallitsevat sukupuolikäsitykset, suoranainen transfobia ja asioista
päättävien tahojen tiedonpuute. Sukupuoli mielletään edelleen varsin yleisesti biologiaan sidottuna ominaisuutena ja sukupuolijako on paitsi juridisesti,
myös yleisten käsitysten mukaan vahvasti kaksijakoinen, vaikka tuskin kukaan edustaa täysin pelkkää perinteistä
naisen tai miehen ideaa.
Tietoa sukupuoli-identiteeteistä, sukupuolten moninaisuudesta ja sukupuolivähemmistöjen vakavasta syrjinnästä on saatavilla valtavasti, mutta
tietoa ei sovelleta päätöksenteossa tarpeeksi, vaan päätöksentekijät luottavat osittain vanhentuneeseen tietoon.
Transsukupuolisuutta käsitellään medikalisoituneesta näkökulmasta, minkä lisäksi esiintyy paljon tunnepohjaista argumentointia: tämä siitäkin huolimatta,
että sukupuolentutkimus on virallinen
tieteenala, jossa tutkimusta tehdään tieteellisin menetelmin.
Kehosi ei ole sinun - valtio ja ruumiillisen itsemääräämisoikeuden monopoli
miksi epäsuora väkivalta
jää näkymättömäksi?
Rakenteellinen, epäsuora väkivalta ja
sen seuraukset eivät nouse poliittisen
keskustelun keskiöön, koska se ei välttämättä kosketa niitä, joilla on eniten
valtaa. Toisin sanoen vallan keskittymissä ovat jo valmiiksi etuoikeutettujen
ihmisryhmien edustajat, jotka sulautuvat ympäröivän yhteiskunnan normeihin ja hegemoniaan.
Rakenteellinen väkivalta ja sorto sen
sijaan koskettavat jo valmiiksi yhteiskunnallisesti epäedullisemmassa asemassa olevia ryhmiä, jotka ovat keskenään hyvin heterogeenisiä: perinteisesti
esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, etnisiä ryhmiä, taloudellisesti ahtaalla olevia ihmisiä ja vammaisia. Näiden ihmisten on vaikea saada
ääntään kuuluviin.
Valta-asetelmissa ylempänä olevat yksilöt ja ryhmät eivät välttämättä edes
tiedosta rakenteellisen väkivallan ja
sorron olemassaoloa, koska he eivät itse
siitä kärsi. Kulttuurilliset normit ja käsitykset otetaan annettuina, koska valtahierarkiassa korkealla oleva yksilö ei
niistä poikkea.
Esimerkiksi aiemmin mainitut muutospyrkimykset translaissa eivät ole
edenneet lainsäädäntöelimissä, koska ne koskettavat päätöksentekijöiden mielestä liian marginaalista ihmisryhmää verrattuna valtaväestöön.
Tämän ei tietenkään pitäisi olla demokraattisen oikeusvaltion kannalta perusteltu syy jättää lakimuutoksia tekemättä ja keskustelua käymättä, koska
demokraattisessa oikeusvaltiossa myös
vähemmistöjen oikeudet tulee yhdenvertaisuuslakien ja ihmisoikeussopimuksien nojalla huomioida. Lisäksi
hyvinvointivaltiolla on velvollisuus ja
keinoja suojella ihmisiä väkivallalta ja
syrjinnältä – toisin sanoen velvollisuus
taata jokaiselle yksilölle oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja oman identiteetin hyväksyntään.
pois marginaalista
Marginaalisuuden retoriikkaa käytetään ja on käytetty järjestään eri vähemmistöryhmien oikeuksia koskevassa poliittisessa keskustelussa. Vähemmistöjen edustajat eivät usein pääse mukaan
näihin keskusteluihin.
Valtasuhde on aina väkivallassa olennaista, koska juuri yhteiskunnan valtarakenteet ja ihmisten erilaiset valtaasemat mahdollistavat heikommassa
asemassa olevien sortamisen, oli kyse
sitten valtion rakenteellisesta väkivallasta tai yksittäisten ihmisten harjoittamasta väkivallasta. Marginaalisuuden
retoriikka vahvistaa olemassa olevaa
käsitystä ongelmien merkityksettömyydestä ja kasvattaa samanaikaisesti entisestään syrjityn ryhmän jäsenten
käsitystä omasta arvottomuudestaan.
Sukupuolivähemmistöjen kohdalla tämä on kierre, jossa lainsäädäntöä ei uudisteta, koska sitä ei ihmisryhmän oletetun pienuuden vuoksi koeta tärkeäksi.
Näin sukupuolivähemmistöt asetetaan ulkopuolisiksi toisiksi ja arvotetaan
alemmalle tasolle kuin muut, tärkeämmät ja suuremmat ihmisryhmät. Sen sijaan että vähemmistöjen edustajien kokemuksia ja mielipiteitä kuultaisiin,
vallitsevien käytäntöjen ja epäoikeudenmukaisuuden annetaan jatkua kaikessa hiljaisuudessa.
Vähemmistöjen ja heikommassa asemassa olevien kokema epäsuora väki-
035
036
Peruste #1–2 2015
Susanna Salama
King for a Day, Fool for a Lifetime.
Öljy kankaalle, 2011. 85x90 cm.
valta ja kehollisen itsemääräämisoikeuden rajoittaminen johtavat monenlaisiin
ongelmiin, jotka näkyvät yhteiskuntarakenteissa. Euroopan Unionin perusoikeusviraston laatiman transsukupuolisten syrjintäkokemuksia kartoittavan
tutkimuksen mukaan lähes 90 prosent-
tia tutkimukseen osallistuneista oli sitä mieltä, että heidän elämänsä helpottuisi huomattavasti, mikäli sukupuolen
juridinen vahvistaminen perustuisi yksilön omaan ilmoitukseen. Nyt juridista
sukupuoltaan korjaavaa vaaditaan steriloitavaksi, psykiatrin ja muiden lääkä-
037
Kehosi ei ole sinun - valtio ja ruumiillisen itsemääräämisoikeuden monopoli
rien konsultoitavaksi, vastaanottamaan
hormonihoitoja ja olemaan vuosikausia
jumissa prosessissa, joka ei välttämättä koskaan johda haluttuun lopputulokseen.
Juridisen sukupuolen korjaamisprosessin kesto ja vaikeus hankaloittavat yksilön jokapäiväistä elämää ja liikkumisvapautta; mikäli esimerkiksi transmies
ja ulkopuolisen silmissä mieheksi lukeutuva henkilö ei saa asianmukaista henkilöllisyystodistusta, esimerkiksi liikkuminen eri maiden välillä ei onnistu.
Kaikkein dramaattisimmin sukupuolivähemmistöjen
systemaattisen
syrjinnän seuraukset ovat nähtävissä
itsemurhatilastoissa, joissa sukupuolivähemmistöt ovat lähes järjestään yliedustettuna. Yhdysvalloissa American
Foundation for Suicide Prevention on
raportoinut transsukupuolisten olevan
huomattavasti keskimääräistä todennäköisemmin alttiita itsetuhoisille ajatuksille sekä itsemurhan toteuttamiselle ja
se on vaatinut erityistä keskittymistä
transsukupuolisten itsemurhien estämiseen terveydenhuollon ja ennaltaehkäisyn avulla.
loppu ihmisoikeusrikkomuksille
ja rakenteelliselle väkivallalle
Suomen valtio toimii lainsäädännössään tällä hetkellä ristiriitaisella tavalla,
koska yhtäläiset oikeudet ruumiilliseen
koskemattomuuteen eivät koske tasaisesti kaikkia sukupuolia. Se, että Suomessa edelleen vaaditaan lisääntymiskyvyttömyyttä edellytyksenä juridisen
sukupuolen muuttamiselle, on ihmisoikeuksia kunnioittamatonta eugeniikkapolitiikkaa, joka laittaa sukupuolivähemmistöt erittäin epätasa-arvoiseen
asemaan enemmistöön verrattuna.
SE, ETTÄ SUOMESSA EDELLEEN
VAADITAAN LISÄÄNTYMIS­
KYVYTTÖMYYTTÄ EDELLYTYKSENÄ
JURIDISEN SUKUPUOLEN
MUUTTAMISELLE, ON IHMISOIKEUKSIA
KUNNIOITTAMATONTA EUGENIIKKA­
POLITIIKKAA, JOKA LAITTAA
SUKUPUOLIVÄHEMMISTÖT ERITTÄIN
EPÄTASA-ARVOISEEN ASEMAAN
ENEMMISTÖÖN VERRATTUNA.
Transsukupuolisten lisäksi on muitakin ryhmiä, joiden itsemääräämisoikeutta ei suojella lailla: intersukupuolisia
eli henkilöitä, joiden fyysiset sukupuolta määrittävät ominaisuudet eivät ole
yksiselitteisesti kumpaankaan sukupuoleen kuuluvia, leikataan edelleen
syntymän jälkeen vastaamaan keholtaan jompaa kumpaa sukupuolta. Nykyisen lain mukaan alaikäraja juridisen
sukupuolen vahvistamiseksi koetun sukupuolen mukaiseksi on 18 vuotta, mikä
myös hankaloittaa intersukupuolisina
syntyvien lasten ja nuorten hyvinvointia ja kehitystä.
Intersukupuolisten lasten ruumiillisen koskemattomuuden loukkaamisen
voi katsoa olevan ristiriidassa Suomen
ratifioiman YK:n Lasten oikeuksien sopimuksen kanssa, joka velvoittaa valtiot
tarjoamaan “kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti”.
Lapsen sukupuoli-identiteetin tulisi antaa muodostua rauhassa ja ilman ulkoista painetta.
Kirjoittaja on kansainvälisten suhteiden
ja valtio-opin opiskelija Tukholman
yliopistossa ja toimii vapaana
kirjoittajana.