docKsao.fi Images Webattach - Kouvolan seudun ammattiopisto
download 
Report Transcription
Ksao.fi Images Webattach - Kouvolan seudun ammattiopisto
1 9 5 0 Kauppaopetusta 50 vuotta Kouvolassa 2 0 0 0 KOUVOLAN SEUDUN AMMATTIOPISTO KOUVOLAN LIIKETALOUSINSTITUUTTI KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU LIIKETALOUDEN OSASTO, KOUVOLA 1 1 9 5 0 Kauppaopetusta 50 vuotta Kouvolassa 2 0 0 0 2 3 1 9 5 0 Kauppaopetusta 50 vuotta Kouvolassa 2 0 0 0 KOUVOLANSEUDUNAMMATTIOPISTO KOUVOLANLIIKETALOUSINSTITUUTTI KYMENLAAKSONAMMATTIKORKEAKOULU LIIKETALOUDENOSASTO,KOUVOLA 4 Teksti Salme Hintsala-Kauppi Graafinen suunnittelu ja taitto Juha Pyykkönen Valokuvat Oppilaitosten arkistot Yksityiset kokoelmat Kannen kuvat Harjoitusmyymälä Kuntotalolla 1959 Opiskelijoita atk:n parissa 1994 Paino Kirjapaino Mediatalo Oy, Koria 2000 ISBN 952-91-2538-0 5 LUKIJALLE ____________________________ Kouvolan kauppakoulu aloitti toimintansa syyskuun 15. päivänä 1950. Yhteistyössä Kouvolan kaupungin, Kouvolan seudun kuntayhtymän, Kouvolan Liikemiesyhdistyksen sekä alueen elinkeino- ja työelämän kanssa kauppakoulusta on 50 vuoden aikana kehittynyt kaksi kaupanalan yksikköä, jotka vastaavat hyvin työelämän ja opiskelijoiden odotuksia. Sekä Kouvolan liiketalousinstituutti että Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Kouvolan liiketalouden osasto ovat tasokkaita osaamisen, oppimisen ja kehittämisen keskuksia. Kouvolan kauppaopetuksen 50-vuotisjuhlan kunniaksi haluttiin koota historiikki kauppaopetuksen tärkeimmistä kehitystä ja muutosta kuvaavista asioista ja tapahtumista. Ammattikorkeakoulun Kouvolan liiketalouden osaston ja Kouvolan liiketalousinstituutin yhteinen juhlatoimikunta antoi historiikin kirjoittamisen minun tehtäväkseni. Kauppaopetuksen 50-vuotistaipaleeseen tutustuminen ja siitä kirjoittaminen on ollut hyvin mielenkiintoista. Haluan kiittää juhlatoimikuntaa saamastani tehtävästä. Erityisesti haluan kiittää haastattelemiani henkilöitä, joilta olen saanut arvokasta tietoa myös sellaisista asioista, joita ei kirjoiteta perinteisiin lähdeaineistoihin. Jaalassa heinäkuussa 2000 Salme 6 Hintsala-Kauppi 7 ESIPUHE ______________________________ 50 vuotta kauppaopetusta Kouvolassa on merkittävä virstanpylväs, jolloin on syytä pysähtyä tarkastelemaan kuluneita vuosikymmeniä. Miten tähän on tultu, mitä kehitysvaiheita on käyty läpi? Onhan vanha totuus, että nykytilaa on huomattavasti helpompi ymmärtää, kun tuntee kehityshistorian. Kauppaopetuksen mielenkiintoinen ja vaiherikas historia on nyt saatu yksiin kansiin tämän kirjan muodossa. Parhaat kiitokset historiikin kirjoittajalle tradenomi Salme Hintsala-Kaupille. Hän on tehnyt erittäin mittavan työn kerätessään tietoa eri lähteistä ja haastatellessaan entisiä opiskelijoita, nykyisiä työelämän edustajia ja pitkään kauppaopetuksen hyväksi työskennellyttä henkilökuntaa. Lämpimät kiitokset myös kaikille kauppaopetuksen hyväksi työskennelleille niin opettajille, muulle henkilökunnalle kuin elinkeinoelämän edustajille. Emme lähde tässä mainitsemaan ketään nimeltä erikseen, sillä listasta tulisi pitkä. Tämän historiikin sivuilta löytyy kauppaopetuksen kehitykseen Kouvolassa merkittävästi vaikuttaneita henkilöitä, yrityksiä ja yhteisöjä. Ilman Teidän arvokasta, ennakkoluulotonta panostanne emme olisi nyt tässä. Pienestä 34 opiskelijan opinahjosta on edetty kahteen yhteensä lähes 1200 opiskelijalle nykyaikaista kauppaopetusta antavaan oppilaitokseen. Uskomme, että 50 vuotta sitten tehty päätös kauppaopetuksen aloittamisesta Kouvolassa on vaikuttanut merkittävästi ei pelkästään Kouvolan vaan koko Pohjois-Kymenlaakson kehitykseen. Muistamme kiitollisuudella kaukokatseisia, ennakkoluulottomia henkilöitä ja yhteisöjä, joiden työpanoksen ansiosta opetus alkoi paikkakunnalla. Todettakoon vielä, että tällä hetkellä kaikki alueen kunnat kuuluvat kummankin opinahjon omistajayhteisöön. Lämpimät kiitokset myös vieressä luetelluille yrityksille, jotka ovat tukeneet tämän historiikin valmistumista. Kouvolassa 24. elokuuta 2000 Aila Pitkänen Johtaja 8 Markku Puustelli Osastonjohtaja TUKIJAT _________________________________ Tämän historiikin valmistumista ovat tukeneet Ajan Kello Asianajotoimisto, varatuomari Matti Aro Auto-Kymi Oy Autosalpa Oy E Kylmälä Oy Etelä-Karjalan Säästöpankki Expert-Backman Fysikaalinen Hoitolaitos Jukka Parikka Ky Hand Held Systems Oy Heimosen Kenkä Oy Isko Oy Kirjasavinen Kouvolan Konttorihuolto Ky Kouvolan K-Rauta Kouvolan Liikemiesyhdistys ry Kouvolan Lukko Kouvolan Pukimo Oy Kouvolan Saha Oy Kouvolan Seudun Osuuspankki Kouvolan Seudun Sähkö Oy Kouvolan Sivistys- ja Urheilutalosäätiö Kuva-Sävilä Ky Kymenlaakson Rakennus Oy Kymen Varaosahalli Oy Lakiasiaintoimisto Lehto & Lehto Oy Lakiasiaintoimisto Timo Raunu Ky Martela-keskus, Offimar Oy Merita Muotitalo Hokkanen Oy Näppäri OKA Oy Optiikka-asema Rasi Ay Osuuskauppa Ympäristö Rakennussuunnittelu Airi Penttilä Ky Ruusutarhat Arvo Suutari Oy Savkor Forest Oy (Metsätieto) Sodexho Oy Suomen Matkatoimisto Oy T. Kurki Laskentatieto Oy Vaitinen Ky Vari Oy Värimetalli Oy Arto Kokko 9 SISÄLLYS 10 Lukijalle Esipuhe Tukijat 5 6 7 Suomi sotien jälkeen Kouvolan jälleenrakentaminen Siirtolaisia ja uusia yrittäjiä Kouvola Kymen läänin pääkaupungiksi 13 13 13 14 KOUVOLAN KAUPPAKOULU 1950 - 1956 Kauppakoulun perustaminen Pääsyvaatimukset Kauppakoulun hallinto Toimitilat Kouvolan Mieskotiteollisuuskoululta Opetus kolmessa eri paikassa Opetussuunnitelma Kauppakoulun suorittaneista merkantteja Kauppakoulun päästötodistus oli kova paperi Toimipaikaksi Tornionmäen kansakoulu Opettajilta vaadittiin paljon Stipendirahastot ja lahjoitukset Yritysvierailuja ja esitelmiä Oppilasyhdistyksen toiminta Kirjasto Kauppakoulu Kuntotalon tiloihin 14 14 14 15 16 16 16 17 17 19 20 20 21 21 22 22 KOUVOLAN KAUPPAOPPILAITOS 1956 - 1975 Kouvola 1956 Kauppaopiston perustaminen Pääsyvaatimukset Opetuksen sisältö 1956 - 1975 Sisältö ja tavoitteet muuttuvat Hyvä työllisyys uudessa kaupungissa Ylioppilaspohjainen koulutus vuodesta 1961 Puute koulutetusta työvoimasta Työ tekijäänsä neuvoo Koulurakennushanke Peruskiven muuraustilaisuus Uusi koulurakennus Salpausselänkadulle Toimitilojen vihkiäistilaisuus Kehittyvä kauppaoppilaitos Viisipäiväiseen työviikkoon vuonna 1970 Rakastan tätä työtä Uuden lain ja asetuksen tuomia muutoksia Kauppaoppilaitosten linjajako Paljon oppiainenimikkeitä 23 23 24 24 24 26 26 26 27 28 29 29 30 30 32 32 32 33 33 34 Arvosteluperusteet muuttuvat Jatkoluokat ja kurssitoiminta Oppilaitoslautakunta Ensimmäinen tietokoneen etäispääte vuonna 1972 Ulkomaankaupan opetus Suomen ensimmäinen idänkaupan erikoisluokka Puute opettajista ja oppimateriaalista Opetus ulkomaankaupan linjalla Huumoria totisella naamalla Kielet osana ammattiosaamista Päivittäin tulee vielä ahaa-elämyksiä Kiltakunnan toiminta 1956 - 1975 Paperikauppa ja oma lehti Viisi toimikuntaa Rahanhankintaa Kiltakunta ja oppilasneuvosto Stipendirahastot vuonna 1975 Opetusvälineet ja kirjasto 1956 - 1975 Kirjoituskilpailut 34 34 34 34 35 35 36 36 36 38 38 40 40 40 42 42 43 43 44 KOUVOLAN LIIKETALOUDEN JA ULKOMAANKAUPAN INSTITUUTTI 1975 - 1995 Kouvola 1975 Kauppaoppilaitos 25 vuotta Kymen läänin suurimman oppilaitoksen hallinto Merkonomina firman paperit kuntoon Linjajaot ja opetus Oppilaitoksen ohjesäännön 3 § Loppukokeet Datanomikoulutus 1985 Aloituspaikat syksyllä 1986 Linjajako monipuolistuu Paljon vierailevia luennoitsijoita Kun on jollekin tielle ajautunut, se on käveltävä loppuun Henkilökunta 1975 - 1995 Linjanjohtajat ja opettajat Vahtimestarit ja siivoojat Henkilökunnan koulutus Itseään on kehitettävä jatkuvasti Kurssitoiminta vuosina1963 - 1994 Kaupan koulutuksen neuvottelukunta Lisääntyvä kurssivalikoima Kurssiosasto-oikeudet syksyllä 1984 Aikuisten laaja-alaiset koulutuspalvelut Kuusankosken kauppakoulu Oppilaanohjaus 1984 - 2000 Tukiopetus Oppilaanohjaus Oppilashuoltoryhmä Yhteistyötä iltalukion kanssa 45 45 45 46 46 47 47 48 48 48 48 49 49 50 50 52 53 53 53 54 54 54 55 56 56 56 56 57 57 11 12 Opiskelua myös englanniksi Yksityisopiskelu Projekteja Markkinointia ja tapahtumia Kaukoitä-projekti Kyky-projekti Laatu-projekti Oppilaskunnan toiminta 1975 - 2000 Kurssijulkaisu 1981 Urheilutoiminta Koulutustoiminta Juhlia valmistuneille Muu toiminta Oppilaskunta jakautuu Terveydenhuolto 1950 - 2000 Nuorille selkeitä neuvoja Oppilasruokailu 58 58 59 59 60 60 60 61 61 62 62 63 63 63 64 65 66 KOUVOLAN SEUDUN AMMATTIOPISTO 1995 Kouvolan seudun kuntayhtymä Ammattiopiston hallinto Liiketalousinstituutin henkilöstö 1995 - 1996 Kouvolan liiketalousinstituutti 1995 - 2000 Salpausselänkadulta Kymen Lukolle Kaupan ja hallinnon perustutkinto Venäjänkielinen koulutus Perustutkintoon muutoksia 1997 ja 2000 Ammattitutkinnot Valtakunnallinen koulutuspolitiikka Meillä on mukavaa täällä 66 66 66 67 68 68 68 68 69 70 71 71 AMMATTIKORKEAKOULU 1996 - 2000 Kouvolan seudun ammattikorkeakouluhanke Ammattikorkeakoulukokeilu laajenee Kymenlaakson Ammattikorkeakoulu Oy Ensimmäiset vuodet va. ammattikorkeakouluna Tradenomiopinnot Vakinaiseksi ammattikorkeakouluksi Kansainvälinen toiminta International Workshop Insider-lehti Venäjä-projektit Kirjasto ja tietopalvelu Lopuksi Lähteet Henkilöluettelot 74 74 74 74 75 75 76 77 78 78 79 80 80 82 83 13 Kauppaopetusta 50 vuotta Kouvolassa Suomi sotien jälkeen Toinen maailmansota päättyi 1945, mutta sodan vaikutukset näkyivät kaikilla elämän alueilla vielä pitkään sodan päättymisen jälkeen. Sekä aineelliset että inhimilliset menetykset olivat suuret. Suomi menetti talvi- ja jatkosodassa noin 80 000 sotilasta, tuhansia siviilejä sekä tuottavasta pintaalasta ja omaisuudesta yli 10 prosenttia. Luovutetuilta alueilta tulleet 430 000 siirtolaista oli asutettava ja sodan aiheuttamat tuhot korjattava. Tämän lisäksi oli maksettava sotakorvaukset, jotka kuuluivat määrältään maailman raskaimpiin todella maksettuihin korvauksiin. Kun Pariisin rauhansopimus allekirjoitettiin vuonna 1947, Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoi uusi kehitys: valvontakomissio poistui Suomesta ja porvariston asema vahvistui. Sotakorvaukset maksettiin vuoteen 1952 mennessä, minkä jälkeen Suomi loi kauppasuhteet Neuvostoliiton kanssa. Vähitellen muutkin sodan jälkiseuraukset selvitettiin. Suomessa alkoi liikenneyhteyksien, voimalaitosten ja teollisuuden rakentaminen sekä sosiaalisen lainsäädännön kehittäminen. Niin Kouvolassa kuin koko Suomessakin yleisenä tavoitteena oli taloudellinen kasvu ja hyvinvointi. Kouvolan jälleenrakentaminen Kouvolan keskusta vaurioitui pahoin etenkin talvisodassa. Pommituksissa tuhoutui joko kokonaan tai osittain 367 rakennusta. Tämän vuoksi rakentamattomia tontteja oli sekä Kauppalankadun että Valtakadun varrella, vaikka alueella si- 14 jaitsi Kymen Lukon läheisyyden ja torin laidan lisäksi huomattava osa Kouvolan tärkeimmistä liikkeistä. Toisen maailmansodan aikana monet yritykset olivat joko lopettaneet toimintansa, siirtyneet uusiin tiloihin tai toiselle paikkakunnalle, mutta heti sodan jälkeen useat yritykset aloittivat jälleen toimintansa. Vaikka rakennustarvikkeista oli pulaa, jälleenrakennustyö käynnistyi. Rakentaminen keskittyi pommituksissa vaurioituneiden rakennusten korjaamiseen ja omakotirakentamiseen, mutta myös uusia toimitaloja ja teollisuusrakennuksia valmistui. Lääninhallituksen virastotalon rakentaminen aloitettiin, samoin uusien asunto- ja liiketalojen rakentaminen keskustaan, jonka asemakaava oli uudistettu vuonna 1946. Kouvolan vesitorni oli rakennettu jo vuonna 1942 ja saman vuoden lokakuussa kauppalaan oli saatu myös vesijohtoverkko. Uusi posti- ja puhelintalo valmistui vuonna 1947. Kaksi vuotta myöhemmin rakenteilla olivat myös Kouvolan tyttölyseo ja Valion meijeri. Siirtolaisia ja uusia yrittäjiä Luovutetuilta alueilta siirtyi Kouvolaan noin 20 uutta yrittäjää. Uuden toimipaikan Kouvolasta sai esimerkiksi Kouvolan Uusi Apteekki, joka toimii edelleen. Vuonna 1947 myös Papulan Vesitehdas Oy muutti Kouvolaan, koska yrityksen entinen kotikaupunki Viipuri jäi rajan taakse. Papulan Vesitehdas Oy oli ollut vuodesta 1942 saakka Olkkujen sukuyritys. Erityisesti kauppaneuvos Reino Olkku tunnetaan Kouvolan seudulla henkilönä, jolle kauppaopetus ja sen kehit- täminen oli tärkeä ja läheinen asia. Myös ekonomi Pekka Olkku on tukenut kauppaoppilaitosta monin eri tavoin. Hän on mm. tehnyt lahjoituksia ja käynyt usein luennoimassa kauppaoppilaitoksessa. Nykyään Pekka Olkku toimii Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Kouvolan liiketalouden osaston tuntiopettajana. Vuoden 1941 alussa siirtolaisia oli Kouvolan seudulla kaikkiaan jo lähes 1400 henkilöä. Siirtolaiset asutettiin pääasiassa maaseudulle, joten Kouvolan väestön ammattirakenne pysyi edelleen virkamiesvaltaisena. Suurimmat työllistäjät olivat Valtionrautatiet ja Puolustuslaitos. Liikenteen, palvelujen (hallinnon) ja kaupan piirissä työskenteli vuonna 1950 reilusti yli puolet Kouvolan ammatissa toimivasta väestöstä eli 3193 henkilöä ja teollisuuden palveluksessa toimi 796 henkilöä. Kaikkiaan työpaikkoja oli yhteensä 4500. Kouvola Kymen läänin pääkaupungiksi Kouvolan asukkaita ja lähiympäristöä palvelemaan tarvittiin useiden eri alojen kauppiaita ja käsityöläisiä. Nämä muodostivatkin tärkeän osan Kouvolan liike-elämästä 40-luvulla. Kouvolan Liikemiesyhdistys ja useat muut tahot toimivat aktiivisesti saadakseen Kouvolan uuden Kymen läänin pääkaupungiksi ja myönteinen päätös saatiin 6.12.1948. Tämän seurauksena esimerkiksi rakennustoiminta Kouvolassa vilkastui. Alueellisesti Kouvolan kauppala oli pieni, mutta väestön kasvaessa ja uusien yritysten ja rakennusten lisääntyessä se alkoi saada kaupunkimaisia piirteitä. Jo vuonna 1897 Kotkan Sanomissa ollut ennustus ”Kyllä tästä vielä aikojen päästä kaupunki syntyy” oli vähitellen toteutumassa. KOUVOLAN KAUPPAKOULU 1950 - 1956 _______________ Kauppakoulun perustaminen Kouvola oli 50-luvun alussa vireästi kehittyvä kauppala, mutta säännöstely ja sen aiheuttama mustapörssi olivat muokanneet liiketapoja sodasta lähtien. Vuonna 1948 Kouvolan Liikemiesyhdistyksessä aloitettiinkin keskustelu kaupallisen koulutuksen saamisesta Kouvolaan. Kauppakoulusta tulisi paikkakunnan ensimmäinen ammattiin valmistava koulu. Liikemiesyhdistys kiirehti kaupallisen opetuksen saamista Kouvolaan, koska kehittyvässä liikekeskuksessa tarvittiin yhä enemmän kaupanalan koulutuksen saaneita osaajia. Kesäkuussa 1950 Kouvolan Kauppakillan ynnä muiden esityksestä kauppalanhallitus teki periaatepäätöksen kauppakoulun perustamisesta Kouvolaan. Sen jälkeen julistettiin kouluun opiskelemaan pyrkiville ennakkoilmoittautuminen. Uudella koululla oli selvästi kannatusta paikkakunnalla, koska hakijoiksi ilmoittautui kaikkiaan 69 henkilöä. Heistä valittiin 34 henkilöä kauppa- koulun oppilaiksi. Kouvolan kauppalanvaltuusto hyväksyi 6.9.1950 pitämässään kokouksessa kauppalanhallituksen esittämän ja valtioneuvoston hyväksymän esityksen ja kauppakoulun ohjesäännön. Kauppa- ja teollisuusministeriö hyväksyi ohjesäännön ja opetussuunnitelman 11.9.1950. Pääsyvaatimukset Kauppakoulun pääsyvaatimuksena oli 15 vuoden ikä ja suoritettu kansakoulun oppimäärä tai vastaavat tiedot. Liikealalla toimineille hakijoille annettiin etusija. Omakätisesti kirjoitetut hakemukset, oikeiksi todistetut koulu- ja harjoittelutodistusjäljennökset sekä mainetodistus (papinkirja tai siviilirekisteriote), jossa oli mainittava myös vanhempien tai holhoojan nimi, ammatti ja kotipaikka, lähetettiin osoitteella: Kouvolan Kauppakoulun rehtori, Kouvola. Lukukausimaksu oli kouvolalaisilta 2000 markkaa ja muilta 3000 markkaa. Varattomuustodistuksen perus- 15 Kauppa- ja teollisuusministeriö hyväksyi ohjesäännön ja opetussuunnitelman 11.9.1950. teella johtokunnalla oli valtuudet myöntää joko kokonaan tai osaksi vapautusta lukukausimaksuista. Uusia oppilaita sai ottaa vain lukuvuoden alussa, ellei hyväksyttävää syytä poikkeavaan menettelyyn ollut. Kauppakoulun hallinto oppilaitosta koskevia selvityksiä viranomaisille, ottaa ja erottaa oppilaitoksen rehtori, opettajat ja muut toimihenkilöt, myöntää virkavapauksia ja hyväksyä sijaisuuksia, ratkaista vapaaoppilashakemukset sekä hyväksyä koulun opetussuunnitelma, järjestyssäännöt ja päättää niistä koulun sisäisistä asioista, mitkä rehtori sen ratkaistaviksi alistaa. Kouvolan kauppakoulu aloitti toimintansa syyskuun 15. päivänä vuonna 1950. Oppilaitos oli kauppa- ja teollisuusministeriön tarkastuksen alainen. Oppilaitosta valvoi myös kauppalanvaltuuston valitsema johtokunta, jolle Kouvolan kauppakoulun ohjesäännön 4 §:n mukaan kuului oppilaitoksen lähin valvonta ja vastuu sen toiminnasta. Johtokuntaan kuului 6 varsinaista ja 2 varajäsentä sekä oppilaitoksen rehtori yhdeksäntenä itseoikeutettuna jäsenenä. Jäsenet valittiin kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Johtokunnan ensimmäisenä puheenjohtajana toimi varatuomari, kauppalanjohtaja Erkki Tuuli. Muut varsinaiset jäsenet olivat toimitusjohtaja, varapuheenjohtaja Reino Olkku, Kouvolan lyseon rehtori Helvi Honka, liikennetarkastaja Tauno Alava, toimitusjohtaja Jouko Piirainen, pankinjohtaja Toivo Salovaara ja FK, oppilaitoksen vt. rehtori, johtokunnan sihteeri Anna-Liisa Viheriälä. Kauppalanjohtaja Erkki Tuuli oli johtokunnan puheenjohtajana aina vuoteen 1963 saakka, jolloin puheenjohtajaksi valittiin kauppaneuvos Reino Olkku. Ohjesäännön 6 §:n mukaan johtokunnan tehtävänä oli lakien, asetusten ja ohjesäännön noudattamisen valvonnan lisäksi tehdä kauppalalle ja valtiolle menevät talousarviot. Johtokunta huolehti myös valtionavun ja muiden avustusten ja korvausten anomisesta sekä niiden perimisestä ja vastasi siitä, että valtionavustukset käytettiin niihin tarkoituksiin, joihin ne oli myönnetty. Johtokunnan tehtävänä oli myös antaa pyydettäessä Kouvolan kauppakoululla oli oikeus saada valtion avustusta ja oppilaitoksen ylläpidosta huolehti Kouvolan kauppala. Oppilaitoksen omistajana kauppalan velvollisuutena oli ylläpitää koulua siten, että se toimi kauppaoppilaitoksista annetun lain ja asetusten sekä kauppa- ja teollisuusministeriön antamien ohjeiden mukaisesti. 16 Tärkeä osa rahoitusta oli eri tahoilta saadut lahjoitukset. Esimerkiksi Suomalaiselta Liikesivistysrahastolta saatiin sekä ensimmäisenä että toisena toimintavuonna 50 000 vanhaa markkaa opetus- ja havaintovälineiden hankkimiseen. Muita ensimmäisten toimintavuosien merkittäviä lahjoittajia olivat Kouvolan Kauppiasyhdistys, toimitusjohtaja Teuvo Vaaramaa, Valkealan Säästöpankki, Kuusankosken Osuusliike, Kouvolan Liikemiesyhdistys ja Kouvolan Keskusauto Oy . Toimitilat Kouvolan Mieskotiteollisuuskoululta Koska omia toimitiloja ei ollut, ne vuokrattiin Kouvolan Mieskotiteollisuuskoululta. Koulu sijaitsi nykyisen Kouvolan Lyseon lukion liikuntahallin paikalla. Koulun piha oli pieni ja välitunnit Mieskotiteollisuuskoulun oppilaiden kanssa pidettiin eri aikaan. Koulussa ei ollut ruokalaa, joten oppilaat söivät omia eväitään luokassa. Koulusta puuttuivat myös konekirjoituksen opetukseen tarvittavat tilat. Oppilaat joutuivat käymään Nanny Talvitien pitämillä konekirjoitustunneilla Kouvolan konekirjoituskoulussa, joka sijaitsi torin laidassa. Koska kaikki oppilaat eivät mahtuneet kerralla pieneen luokkaan, tunneilla käytiin ryhmissä. Kauppakoululla oli käytössä yhteensä 10 kirjoituskonetta. Ensimmäisenä lukuvuonna 1950 - 1951 oppilaita oli 34. Rehtorina ja ainoana vakinaisena opetta- jana toimi FK Anna-Liisa Viheriälä. Rehtorin tehtävänä oli johtaa päivittäistä hallinto- ja opetustoimintaa. Viheriälän lisäksi kauppakoulussa työskenteli kuusi tuntiopettajaa. Kauppakoulussa ensimmäisten joukossa opiskelleen Eero Pulkin mukaan tuntiopettajat tekivät opetustyötä oman työnsä ohella ja heidän tunneillaan sai arvokasta tietoa käytännön liike-elämästä. Opetus kolmessa eri paikassa Kun vuonna 1951 ekonomi Lauri Kontkanen aloitti pitkän rehtorikautensa (1951 - 1973), opetus tapahtui jo kolmessa eri paikassa. Samaan aikaan koulu toimi täydessä laajuudessaan, kaksiluokkaisena kauppakouluna. Koska opetustiloja oli liian vähän, kauppakoulu sai käyttöönsä Kouvolan tyttölyseolta (nykyinen Kouvolan Lyseon lukio) yhden luokan, jossa ensimmäinen luokka työskenteli. Kanslia ja toinen luokka olivat Mieskotiteollisuuskoulun talossa ja konekirjoitusta opetettiin edelleen Kouvolan Konekirjoituskoulussa. Opetussuunnitelma Kauppa- ja teollisuusministeriö vahvisti 11.9.1950 kauppakoulun opetussuunnitelman. Pakollisia aineita olivat äidinkieli, kirjanpito, kauppalaskento, kauppaoppi- ja oikeus, konttorityöt, kauppakirjeenvaihto, liikkeenhoito- ja myyntioppi, kansantalous ja yhteiskuntaoppi, Kouvolan Kauppaoppilaitos toimi Kouvolan Mieskotiteollisuuskoulussa vuosina 1950 - 1952. 17 talousmaantieto, kemia ja tavaraoppi, käsialaharjoitus ja konekirjoitus. Rehtorin moniin tehtäviin kuului myös laatia lukujärjestykset opetussuunnitelman pohjalta. Vuonna 1956 uudeksi pakolliseksi aineeksi tuli myynti- ja mainosoppi, johon kuului myös käytännön harjoituksia. Valinnaisia aineita, joista yksi oli pakollinen, olivat toinen kotimainen kieli, saksa ja englanti. Vapaaehtoisia aineita olivat venäjä, pikakirjoitus sekä urheilu ja maanpuolustus. Valinnaisista aineista ylivoimaisesti suosituin oli ruotsin kieli. Kauppakoulun suorittaneista merkantteja Kouvolan kauppakoulun ohjesäännön yleisten säännösten 1 §:n mukaan Kouvolan kauppakoulun tarkoituksena oli antaa liikealalle aikoville sekä tällä alalla jo toimiville tietopuolista ja käytännöllistä liikealan opetusta sekä edistää heidän ammattitaitoaan ja –sivistystään. Kauppakoulun tavoitteena oli kouluttaa työntekijöitä myynti- ja toimistotehtäviin, mutta oppimäärän suorittaneilla oli mahdollisuus päästä muihinkin toimiin. Postilaitoksessa 1898 ja 1899 annettujen asetusten mukaan kauppakoulun suorittaneilla oli samat oikeudet kuin keskikoulun käyneillä. Tullihallinnon 1927 antaman asetuksen mukaan kauppakoulun käynyt henkilö voi päästä esim. kassanhoitajan, raja- ja tulliviskaalin, tilastokonttorin kirjurin ja puhtaaksikirjoittajan tehtäviin. Puolustuslaitoksen viroista ja toimista 1941 annetun asetuksen mukaan merkantilla oli oikeus päästä myös rahaston-, talouden- ja varastonhoitajan toimiin. Kauppakoulun ensimmäiset 26 päästötodistusta annettiin 31.5.1952 syksyllä 1950 aloittaneille oppilaille. Päästötodistus oikeutti merkantin arvoon. Koulun johtokunta myönsi neljä stipendiä lahjoituksina saaduista stipendivaroista. Rahalahjoituksia oli saatu mm. toimitusjohtaja Teuvo Vaaramaalta, Valkealan Säästöpankilta, Kuusankosken Osuusliikkeeltä ja Kouvolan Liikemiesyhdistykseltä. Valmistuneet oppilaat työllistyivät pääasiassa Kouvolassa ja sen ympäristössä sijaitseviin yrityksiin. 18 Kauppakoulun päästötodistus oli kova paperi Pankinjohtaja Eero Pulkki valmistui kauppakoulusta ensimmäisten joukossa vuonna 1952. Kaksi vuotta aikaisemmin tuleva merkantti oli nähnyt kauppakoulun ilmoituksen lehdessä, hakenut ja päässyt kouluun. ”Mitä sitä turhaan oppikoulua käydä, kun voi mennä suoraan kauppakouluun”, Pulkki totesi. Opiskelun tuoma elämänmuutos jännitti nuorta maalaispoikaa. Koulupäivät venyivät pitkiksi, koska jo koulumatka Tuohikotista Kouvolaan ja takaisin vei aikansa. Ajatus ”tästä se sitten ura urkenee” antoi puhtia aikaisiin herätyksiin. Oppilaat kauppakoulussa olivat hyvin erilaisista lähtökohdista. Pankinjohtaja Pulkin mukaan heidän ikänsä vaihteli 15 - 23 vuoteen. Osa oli jo käynyt armeijan kuten Lasse Kaitila ja joukossa oli myös jo pitempään työelämässä olleita kuten Eero Pulkin saama kirje oppilaaksi hyväksymisestä. Erkki Jääsmaa ja Martti Kähärä. Luokalla oli myös oppilaita, joiden vanhemmilla oli omat yritykset. Esimerkiksi Juhani Heikkilän vanhemmat omistivat Kouvolan Sahan, ja tuleva yrityksen jatkaja haki peruskoulutusta kauppakoulusta. Kauppakoulun ensimmäisen rehtorin AnnaLiisa Viheriälän aikaan kuri oli hyvin tiukka. Esimerkiksi tupakanpoltto koulun alueella oli ehdottomasti kielletty ja tupakoinnin seuraamuksena oli käytöksen alennus. Syksyllä 1951 rehtoriksi valittiin Lauri Kontkanen, joka oli asennoitumiseltaan aivan erilainen kuin Viheriälä. Eero Pulkki muistelee, kuinka hän kerran oli tulossa Kontkasen kanssa liikuntatunnilta urheilukentältä ja he polttivat pillitupakkaa kävellessään. Sattumalta Viheriälä tuli vastaan ja käänsi tervehtimättä päänsä toiseen suuntaan. Rehtori Kontka- nen ihmetteli: ” Mikä tuolla entisellä rehtorilla oikein on, kun ei katsokaan meihin päin?” Ilmapiiri koulussa oli innostunut, koska jokainen halusi oppia. Pieniä häiriötekijöitäkin löytyi, etenkin keväällä, kun pojat kiusasivat tyttöjä kantamalla heidän pöytälaatikoihinsa sammakoita. Eero Pulkki kertoo:” Minä olin kantanut yhden tytön pöytälaatikkoon sammakon ja kuinka ollakaan, niin se sammakko karkasi pöytälaatikon takaa ja loikki lattialla. Siihen aikaan ei tunneilla naureskeltu, mutta siitä huolimatta pyrskähdin nauramaan. Kontkanen varoitti kerran minua ja yritin olla totinen, mutta taas sammakko hyppäsi ja minua rupesi naurattamaan. ’Pulkki ulos’, Kontkanen käski. Tunnin jälkeen Kontkanen jäi luokkaan ja kutsui minut sinne. Hän kysyi, mikä se syy nauruun oli ja minä kerroin. Kouvolan Kauppakoulun II luokka 1951 - 1952. Eturivi vasemmalta: Sylvi Lassy, rehtori Lauri Kontkanen, Raija Markkanen, Raija Laine, Kaija Häkkinen ja Sirkka-Liisa Laitinen. 2. rivi: Erkki Salminen, Kauno Pessa, Väinö Laitinen, Pauli Nokkala, Martti Kähärä ja Eero Pulkki. 3. rivi: Anna-Liisa Kemppinen, Pirkko Koskela, Astrid Anttila, Aino Saaristo, Mirjam Kauppila, Seija Kalenius, Raili Juvonen ja Erkki Ylä-Rakkola. Takarivi: Juhani Heikkilä, Olavi Hilanen, Veikko Ahtiainen, Jorma Pöysä, Keijo Kami, Martti Laakso ja Lasse Kaitala. 19 Muistan kun Kontkanen sanoi: ’No, en minäkään olis voinu olla nauramatta’”. Eero Pulkille jäi Kontkasesta erittäin rehti kuva. Rehtori oli vaativa, tunneilla piti olla hiljaa ja opetusta oli seurattava. Toisaalta Kontkanen oli kaverityyppi, joka vapaa-aikanaan oli hyvinkin rento. Myös tuntiopettajien antama opetus on jäänyt Pulkille erityisesti mieleen, koska heidän tunneillaan sai tietoa käytännön työelämästä ja tunneilla saatettiin jopa keskustella. Esimerkiksi ekonomi Sakari Leskinen, joka opetti kauppaoppia ja -oikeutta, oli Leskisen tukkuliikkeen johtaja ja tunsi erittäin hyvin käytännön liikeasioita. ”Usein puhutaan, että tämä on uutta, mutta on monta sellaista asiaa, joita on jo vuosikymmenten aikana tehty. Sama bisnes pyörii, vähän eri välineillä vaan”, Pulkki toteaa. Eero Pulkki oli hyvin tyytyväinen kauppakoulun opetuksen tasoon. Opettajat yrittivät parastaan ja oppilaat tekivät myös pienimuotoisia yritysvierailuja. Yrityselämä oli vaikuttanut voimakkaasti siihen, että kauppakoulu oli saatu Kouvolaan ja se oli myös halukas sijoittamaan valmistuneet työhön. Kontakteja yritysmaailmaan luotiin myös vanhan linja-autoaseman yläkerrassa sijainneessa keilahallissa, jossa paikalliset liikemiehet kokoontuivat. Kauppakoulun oppilaat vierailivat keilahallissa ja saivat luvan käydä siellä keilaamassa. Vapaamuotoisissa olosuhteissa yrityselämän edustajien ja tulevien työntekijöiden oli helppo tutustua toisiinsa. ”Se oli Kouvolassa ihan kuin kunnia-asia, että siellä oli kauppakoulu. Eikä meidän porukan työhönsijoittuminen ollut mikään ongelma. Työpaikkoja oli suorastaan tarjolla. Se oli tietyllä tavalla kova paperi se kauppakoulun päästötodistus. Siinä ei niinkään merkinnyt se, mikä oli todistuksen keskiarvo. Pääasia oli, että koulu oli suoritettu”, Pulkki muistelee. 1960-luvun alkupuolella, jolloin Pulkki työskenteli Voikkaan Osuuspankissa, rehtori Kontkanen tuli pyöräretkellään tervehtimään entistä oppilastaan. He keskustelivat kauppaopetuksesta ja sen kehittämisestä. Pulkin mukaan Kontkanen puhui erikoistumisesta ja piti valitettavana sitä, ettei ollut mahdollisuuksia ja resursseja kouluttaa 20 henkilöä suoraan sille alalle, johon hän olisi halunnut päästä. ”Hän oli siinä mielessä aikaansa edellä”. Elämäntyönsä pankinjohtaja Pulkki teki Kouvolan Seudun Osuuspankissa. Pitkän työuransa aikana hänellä oli usein työharjoittelijoita Kouvolan kauppaoppilaitoksesta. Eräs näistä harjoittelijoista oli tuleva Karjaportin toimitusjohtaja Samuli Sorsa, jonka urakehitystä Pulkki seurasi sivusta. ”Minulle jäi hänestä erittäin positiivinen kuva. Myös hänen esimiehensä Haminan seudun Osuuspankista on jälkeenpäin puhunut, että hän oli ilmiömäinen kaveri”, Pulkki muistelee. Toimintapaikaksi Tornionmäen kansakoulu Syksyllä 1953 kauppakoulun toiminta siirrettiin Tornionmäen vanhaan, parakkimaiseen kansakouluun, koska sekä Kouvolan tyttölyseo että Mieskotiteollisuuskoulu tarvitsivat tilat omaan käyttöönsä. Kaikki opiskelutoiminta tapahtui nyt samassa paikassa. Toimitilat olivat huomattavasti paremmat kuin aikaisemmat, mutta eivät tyydyttäneet sijaintinsa ja kokonsa puolesta kauppaopetukselle asetettuja vaatimuksia. Kouvolan liiketalouden ja ulkomaankaupan instituutin Kiltakunnan julkaisemassa kurssijulkaisussa vuonna 1981 lehtori Kyllikki Halli kirjoittaa Jotakin ehkä muistaisin… artikkelissaan: ”Olot olivat äärimmäisen alkeelliset, mutta viihdyimme erinomaisesti. Aamuisin usein kahlasimme bussipysäkiltä Utintieltä umpihangessa kouluun peräjälkeen kuin köyhän talon porsaat. Eteiset olivat jääkylmät, pesumahdollisuudet miltein olemattomat, puuseet ulkona pihanperällä. Jos toisessa luokassa oli vaikkapa kokeet tai muuten erikoista, täytyi muiden opettajien kiertää pahvilla erotettuun opettajainhuone-kopperoon pihan kautta. Pakkasellakin oltiin välitunnit ulkona, kun luokat piti tuulettaa eikä siellä juuri sen lämpimämpää ollut. Kuitenkin kaikesta tästä huolimatta, tai ehkä osittain juuri tämän takia, olimme kuin yhtä perhettä ja tunnelma oli kodikas.” Tornionmäen vanha kansakoulu, jossa Kouvolan kauppakoulu toimi vuoden 1953 alusta maaliskuun loppuun 1955. Kuva on vuodelta 1964. Suunnitteilla olevaan Urheilu- ja sivistystaloon (Kuntotalo 1) oli kuitenkin jo varattu kauppakoulun tarvetta vastaavat tilat. Rakennushanketta varten oli myös anottu valtion apurahaa. Uusissa tiloissa olisi mahdollista tehostaa opetus käytännön vaatimusten mukaiseksi. Opettajilta vaadittiin paljon Kauppakoulun oppilasmäärä lukuvuonna 1953 - 1954 oli 60. Kymen Sanomat julkaisi vuonna 1954 ekonomi Erik Knaappilan haastattelun, jonka mukaan kauppakoulun oppilaista noin 50 % oli lähtöisin työläiskodeista, 17 - 18 % oli kotoisin maaseudulta ja saman verran oli virkamiesten, toimihenkilöiden, liike-elämän ja kaupan palveluksessa olevien henkilöiden lapsia. Luokkia oli kaksi ja vakinaisia opettajia olivat lehtori Kyllikki Halli ja rehtori Lauri Kontkanen. Heiltä vaadittiin monialaista osaamista, koska oppiaineita oli paljon. Vakituisten opettajien lisäksi kauppakoulussa opetti kolme tuntiopettajaa. Nämä tuntiopettajat, pikakirjoittaja Leo Kaksonen, urheiluohjaaja Ilmari Rinne ja konekirjoituksen opettaja Nanny Talvitie toivat opetukseen oman arvokkaan osaamisensa. Rehtori Kontkanen opetti useana lukuvuonna kirjanpitoa, kauppaoppia ja -oikeutta, kauppalaskentoa, kauppakirjeenvaihtoa, liikkeenhoito-oppia, myyntioppia sekä kemiaa ja tavaraoppia. Lehtori Halli opetti suomen, ruotsin ja englan- nin kieltä, kansantaloutta, yhteiskuntaoppia sekä talousmaantietoa. Vuonna 1981 Halli kirjoitti Kiltakunnan kurssijulkaisussa: “Nuoruuden uskolla ja innolla selvittiin, myöhemmin olisi kyllä varmaan monesti mennyt sisu kaulaan”. Vasta toimintavuonna 1955 - 1956 kauppakouluun saatiin kolmas opettaja, ekonomi Erik Knaappila. Hän opetti myynti- ja mainosoppia, tavaraoppia sekä liikkeenhoito-oppia. Myynti- ja mainosoppi sisälsi mm. tyylikkään tekstauksen opiskelua, somistamisen ja muun myymälämainonnan taitoja. Stipendirahastot ja lahjoitukset Kouvolan Liikemiesyhdistyksen 23.3.1953 pitämässä kokouksessa puheenjohtaja Reino Olkun ehdotuksesta päätettiin perustaa Kauppaoppilaitoksen stipendirahasto. Kouvolan Liikemiesyhdistyksen 40-vuotisjuhlassa 13.11.1955 luovutettiin kauppakoululle jäsenistöltä suoritettujen keräysten ja ulkopuolisten lahjoitusten tulos 275.000 markkaa stipendirahaston pohjaksi. Samassa tilaisuudessa toivottiin, että yhdistyksen viettäessä 50-, 60- ja 70-vuotisjuhliaan, mahdollisilla lahjoituksilla kartutettaisiin stipendirahastoa. Toive toteutui, sillä mainituissa vuosijuhlissa monet yhteisöt, yritykset ja yksityiset henkilöt lahjoittivat varoja Kouvolan Kauppaoppilaitoksen stipendirahastoon. 21 Vuonna 1953 myös Kouvolan kauppala perusti 50.000 markan suuruisen stipendirahaston, jonka korot jaettiin vuosittain lahjakkaille ja vähävaraisille oppilaille. Opinnoissaan hyvin menestyneiden oppilaiden stipendejä varten koulun johtokunta vastaanotti lahjoituksia vuosina 1950 1956 myös Kouvolan seudun yrityksiltä ja yksityisiltä henkilöiltä. Sosiaaliministeriö tuki kauppakoulun oppilaita myöntämällä heille vuosittain jaettavaksi ammattikasvatusapurahaa. Vuosina 1950 - 1956 sosiaaliministeriön apurahaa sai kaikkiaan 66 oppilasta, yhteensä 2001.700 vanhaa markkaa. Keskimääräinen apuraha oli 30.329 markkaa. Yritysvierailuja ja esitelmiä Opiskeluun kuului normaalin koulutyöskentelyn ohella myös yritysvierailuja, esitelmiä ja muita tilaisuuksia. Vuosien 1950 - 1956 aikana oppilaat kävivät tutustumassa mm. Papulan vesitehtaaseen ja leipomoon, Kouvolan Saha Oy:öön, Valion meijeriin, Kouvolan Villa Oy:n kehräämöön ja Karjakunta rl:n makkaratehtaaseen. He kävivät myös Virastokone Oy:n järjestämässä konttorikonenäyttelyssä, Kouvolan Messuilla ja Kouvolan Kirja- ja kivipaino Oy:ssä. Lukuvuoden päätteeksi toisen luokan oppilaat tekivät opintoretkiä Helsinkiin. He tutustuivat mm. Fazerin, Pauligin ja Arabian tehtaisiin sekä Sosiaalimuseoon. Opintoretkillä myös Pohjoismaiden Yhdyspankin pääkonttori ja Eduskuntatalo tulivat oppilaille tutuiksi. Opetusneuvos Bertel Cronhjort piti syyskuussa 1950 esitelmän kauppakoulun suorittaneiden nuorten mahdollisuuksista liikealalla. Helmikuussa 1951 pidettiin Suomen Marsalkan muistotilaisuus ja maaliskuussa lausuntataiteilija Helinä Svensson-Timari kävi lausumassa Eino Leinon runoutta. Toimintavuonna 1955 - 1956 kauppalanjohtaja Erkki Tuuli luennoi eduskuntatyöstä ja lausuntataiteilija Yrjö Jyrinkoski äänenkäytöstä. Myös useat liikelaitokset, yhdistykset ja koulut järjestivät luento- ja esittelytilaisuuksia kauppakoulun oppilaille. 22 Oppilasyhdistyksen toiminta Kauppakoulun toiminta ei ollut vain opiskelua ja opettamista, sillä työn lomassa järjestettiin kilpailuja, juhlia ja muuta toimintaa. Kauppakoulun oppilaat perustivat syksyllä 1950 oman oppilasyhdistyksensä, kiltakunnan, johon kaikki oppilaat liittyivät. Rahavarojen keräys aloitettiin jo ensimmäisenä vuonna. Keräys tuotti Kouvolan Liikemiesyhdistyksen myötämielisyyden ansiosta hyvän tuloksen. Kiltakunta liittyi jäseneksi Suomen Kiltaliitto ry:hyn ja Kouvolan Kauppakiltaan. Kiltakunta perusti urheilutoimikunnan, joka järjesti yleisurheilukilpailuja, jalka-, lento- ja koripallo-otteluja sekä hiihtokilpailuja. Vuoteen 1955 saakka kiltakunta järjesti joka vuosi oppilaiden väliset hiihtomestaruuskilpailut. Kauppaoppilaitosten välisiin talviurheilukilpailuihin kiltakunnan lähettämä hiihtojoukkue osallistui vuosina 1950 ja 1955. Merkittävin sijoitus oli toinen sija viestinhiihdossa. Myös yhteistoiminta Lappeenrannan ja Kotkan kauppaoppilaitosten välillä tapahtui tuohon aikaan yleensä erilaisten urheilutapahtumien merkeissä. Kiltakunta lähetti oppilaskunnan edustajia kaksi kertaa myös nuorison henkisiin kilpailuihin. Oppilasyhdistyksen kolmantena toimintavuonna perustettiin huvitoimikunta, joka järjesti 2 - 5 kertaa vuodessa erilaisia ohjelmallisia illanviettoja ja juhlia, joiden tunnelma oli hyvin kodikas. Niin opettajat kuin oppilaatkin osallistuivat illanviettojen suunnitteluun ja ohjelman esittämiseen. Illanviettoihin kutsuttiin usein myös Kotkan kauppaoppilaitoksen oppilaita. Kahvia myytiin talonmies-vahtimestarin pitämästä kioskista ja kahvista kertoo myös vanha pikkujoulukronikka: ”Kahvia virtaa suuhun ja hihaan ja jokainen huutaa, ett´kokeita mä vihaan. Kahvia juovat myös Halli ja Reksi. Mutt´ kukaan ei saa sitä ilmaiseksi.” Kronikan kirjoitti kauppaoppilaitoksessa vuosina 1954 - 1958 opiskellut “hovirunoilija” Erkki Mitikka. Kirjasto Kauppakoulun aloittaessa toimintansa kirjastoon hankittiin 72 teosta ja tilattiin Kauppalehti ja Merkurius. Kauppakoulun kirjastoa täydennettiin ensin 84 teoksella, sitten 74 teoksella, joten vuonna 1953 lainattavia teoksia oli yhteensä 230 ja kolme vuotta myöhemmin jo 349 teosta. Koululle tuli tilattuina lehtinä Kauppalehti, Talouselämä, Liiketaito, Iloinen Myyjä, Tehostaja ja Liiketaloustieteellinen Aikakauskirja. Lisäksi saatiin ilmaiseksi seuraavat julkaisut: Kauppias, Kuluttajan Lehti, Osuuskauppalehti, Talous ja koti, Unitas, Yhteishyvä ja Yksityisyrittäjä. Myös ensimmäinen englanninkielinen julkaisu, The Lamp, saatiin kirjastoon ilmaiseksi. Lukuvuoden 1952 – 1953 aikana koululle hankittiin levysoitin ja mm. englannin- ja ruotsinkieliset Linguaphone-levyt. Kauppakoulu Kuntotalon tiloihin Kauppaneuvos Reino Olkku toimi Kouvolan Liikemiesyhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1948 vuoteen 1955. Laajan kunnallis- ja talouselämän tuntemuksensa, pitkäaikaisen järjestökokemuksensa ja tarmokkaan luonteensa ansiosta kauppaneuvos Olkku oli erityisen sopiva henkilö Liikemiesyhdistyksen puheenjohtajaksi. Yhdistyksen toiminta keskittyi toisen maailmansodan jälkeisenä jälleenrakennusaikana voimakkaasti Kouvolan talouselämän kehittämiseen. Kauppaneuvos Olkun toimikauden näkyvin saavutus oli Sivistys- ja Urheilutalosäätiö, jonka kautta syntyivät korkeatasoiset harrastus- ja opiskelutilat Sivistys- ja Urheilutaloon eli Kuntotaloon. Sekä Kouvolan kauppala että monet järjestöt puuhasivat sivistys- ja urheilutalon rakentamista. Ekonomi Kontkanen kirjoitti vuonna 1953 kauppakoulun vuosikertomuksessa: ”Suunnitteilla olevaan Sivistys- ja urheilutaloon on varattu kauppakoulua varten täysin nykyistä tarvetta vastaavat tilat.” Kahden vuoden kuluttua, maaliskuun 21. päivänä vuonna 1955, kauppakoulu siirtyi Kouvolan Sivistys- ja Urheilutalon uusiin tiloihin. Ensimmäisen kerran oppilaitokseen saatiin oma konekirjoitusluokka, myyntiluokka, somistamo ja luentosali. Kymen Sanomissa vuonna 1954 ilmestyneessä artikkelissa Kauppa-alan opetus Kymenlaaksossa tehostuu esiteltiin Kouvolan kauppakoulun toimintaa ja uusia opetustiloja. Myymäläluokka oli lehden mukaan oppilaiden mieluisin opiskelupaikka. ”Siellä on sellainen kalusto ja tavaravarasto, että huone voidaan koska tahansa saattaa täyteen myymäläkuntoon. Alakertaan on valmisteilla somistamoluokka, jossa tulevat mainosmestarit saavat kannuksensa. Oppilailla on myös oma oleskeluhuone, jossa vapaina olevat oppilaat voivat viettää ´juoksutunnit´. Se on myös ainoa paikka laitoksessa, jossa tupakointi on sallittua”, Kymen Sanomat kirjoitti. Sivistys- ja Urheilutalo (Kuntotalo 1) valmistui vuonna 1955. Kauppalan rakennuttamaan osaan sijoittui kirjaston ja kansalaisopiston lisäksi myös kauppaoppilaitos. Kuva on vuodelta 1957. 23 KOUVOLAN KAUPPAOPPILAITOS 1956 - 1975 ___________ Kouvola 1956 Vuoden 1956 presidentinvaaleissa valittiin presidentiksi Urho Kaleva Kekkonen, jonka johdolla Suomi rakensi vuosien mittaan hyvät suhteet Neuvostoliittoon. Välittömästi vaalien jälkeen puhkesivat taloudelliset kiistat kolmen viikon yleislakoksi, jonka aikana oli levottomuuksia eri osissa Suomea. Paikallisten asukkaiden kertoman mukaan Kuusankoskella järjestettiin pari mielenosoitusta, mutta Kouvolassa oli lakon aikaan rauhallista. Lakon jälkeen Sosiaalidemokraattinen puolue alkoi hajaantua ja johtavaksi puolueeksi nousi Maalaisliitto. Kouvolan toria ympäröivät vanhat puutalot ja kauppahalli oli juuri valmistunut torin alareunaan. Radan alapuolella oli vielä vähän asutusta. Elintarvikeliikkeissä maito myytiin asiakkaiden omiin kannuihin ja jauhoja pussitettiin laareista asiakkaan haluama määrä. Hyvä asiakaspalvelu oli kauppiaille erityisen tärkeää. Yksi tätä toimintaperiaatetta noudattava liike oli Kouvolan Herkku-Aitta, joka aloitti vuonna 1956 toimintansa kiinteistössä, jossa se toimii alkuperäisillä toimintaperiaatteilla nykyisen omistajan Sami Seppälän johdolla edelleen. Liikkeenjohtaja Seppälä opiskeli Kouvolan kauppaopiston yo-luokalla vuosina 1982 - 1984. Vuotta aikaisemmin, 1955, oli avattu Asko-liiketaloon Manner-baari. Siitä kehittyi Manski, nuorison suosima kokoontumispaikka, jossa myös kauppaopiskelijat rentoutuivat opiskelunsa lomassa. Keväällä 1969 kauppaopiston yo-luokalta valmistuneen Ulla Talven mukaan 60-luvulla lähes jokainen aikaansa seuraava nuori kävi lauantai-iltaisin ainakin näyttäytymässä Manskilla. Alueliitosten yhteydessä Kouvola sai vuonna 1956 kaksi uutta lisäaluetta. Kauppalan maa-alueen rajallisuus ja tonttipula helpottui jo neljännen kerran sen historian aikana. Tämä mahdollisti pitkäjänteisemmän rakennus- ja teollisuuspolitiikan. Asemakaava oli ainoastaan keskustan alueella ja alueliitosten myötä tuli maa-alueita, joihin ensin täytyi rakentaa kunnallistekniikka ja 24 suorittaa alueiden kaavoitus. Jo vuosikymmenen alusta lähtien oli kiinnitetty suurta huomiota myös kaupallisen koulutuksen järjestämiseen ja kehittämiseen sekä puhelin- ja liikenneolojen parantamiseen. Kouvolan merkitys Pohjois-Kymenlaakson liikenteen ja hallinnon keskuspaikkana oli entisestään korostunut, kun lääninhallitus oli siirretty Kotkasta Kouvolaan vuonna 1955. Lääninhallituksen toimitalo oli rakennettu, samoin lääninhallituksen virkamiesten asuinrakennukset Sakaristonmäelle. Näiden rakennusten rakentajat tulivat pääasiassa Kouvolan ulkopuolelta, mutta vuonna 1953 perustetusta Kouvolan Rakentajat Oy:stä muodostui merkittävä Kouvolan keskustan rakentaja. Suurin osa 50 - 60-luvun rakennuksista, jotka sijaitsevat Valta- ja Kauppalankadun varrella, on Kouvolan Rakentajat Oy:n rakentamia. 1950-luvulla Kouvolaan syntyi paljon uusia vähittäiskauppoja, erityisesti elintarvikeliikkeitä. Liikepankeilla oli tärkeä osa Kouvolan kehittämisessä, koska liikepankkien johtajat olivat aktiivisesti mukana paikkakunnan kunnallisessa ja muussa toiminnassa. Esimerkiksi Kansallis-Osake-Pankin pitkäaikainen johtaja, varatuomari O. V. Wartiainen toimi kauppalanvaltuuston ja – hallituksen jäsenenä, kauppalanjohtajan varamiehenä ja seurakunnallisissa luottamustehtävissä. Hän kuului myös useiden yhtiöiden johtokuntiin, joista merkittävimpiä olivat Lehtikanta Oy ja Kouvolan Sanomalehti Oy. Kouvolan Liikemiesyhdistyksen johtokuntaan Wartiainen kuului 18 vuoden ajan. Kouvolassa toimi vuonna 1956 Oy Pohjoismaiden Yhdyspankki, jonka Kouvolan konttorin uusittuun huoneistoon kauppaoppilaitoksen toisen luokan opiskelijat kävivät tutustumassa. Kauppalassa toimivat myös Kansallis-OsakePankki, Valkealan Säästöpankki, Helsingin Osakepankki ja Suomen Maatalous-Osake-Pankki, joka 1950-luvun lopulla liitettiin Kansallis-Osake-Pankkiin. Kouvolan kauppaoppilaitoksen opiskelijoille pankit tarjosivat sekä harjoitteluettä työpaikkoja. Kauppaopiston perustaminen Kauppakoulun kasvu myötäili maan taloudellisen kehityksen ja Kouvolan kasvua. Opetuksen sisältöä muutettiin ja koulun ulkonaiset toimintamuodot seurasivat yhteiskunnallisia muutoksia. Sekä opettajien että opiskelijoiden työskentelyolosuhteet olivat kohentuneet huomattavasti Kuntotalon uusiin toimitiloihin muutettaessa, ja nyt opetusohjelman uusiminen tuli ajankohtaiseksi. Koulun johtokunta pyysi kauppa- ja teollisuusministeriötä vahvistamaan uuden opetussuunnitelman, joka sisälsi mm. myynti- ja mainosoppia ja niiden käytännön harjoituksia neljä viikkotuntia kummallakin luokalla. Tarkoituksena oli ohjata koulun toimintaa paremmin käytäntöä palvelevaan suuntaan. Oppikoulut Suomessa yleistyivät. Myös kauppaopiskelun mahdollisuuksia haluttiin laajentaa. Kauppakoulun johtokunta päätti 7.5.1955 pitämässään kokouksessa esittää, että rinnakkaisluokka perustettaisiin tilapäisesti saman vuoden syksyllä ja että kauppaopisto saisi aloittaa toimintansa vuotta myöhemmin. Kouvolan kauppalan hallintoelinten suhtautuminen kauppakoulun kehittämiseen oli erittäin suopeaa. Valtioneuvosto myönsi huhtikuun 19. päivänä 1956 kauppaopistolle perustamisluvan. Saman vuoden elokuussa kauppa- ja teollisuusministeriö vahvisti kunnallisista ja yksityisluontoisista kauppaoppilaitoksista 27. 2. 1942 annetun asetuksen 15 §:n nojalla Kouvolan kauppaoppilaitoksen uuden ohjesäännön, jonka olennaisin muutos edelliseen ohjesääntöön oli yleisten säännösten 2 §. Tämän mukaan oppilaitokseen kuuluivat kauppaopisto ja kauppakoulu, joissa kummassakin oli kaksi varsinaista luokkaa. Näiden lisäksi asianomaisella luvalla ja mikäli kauppalanvaltuusto myöntää määrärahat, oppilaitokseen voitiin perustaa rinnakkaisluokkia, kauppaopiston yhteyteen myös 1-vuotinen ylioppilasluokka ja järjestää vähintään kaksi kuukautta kestäviä liikealan erikoiskursseja. Kauppaopiston ja kauppakoulun toinen luokka voitiin jakaa yleiseen ja myyntilinjaan. Jo seuraavana syksynä vuonna 1956 kauppakouluun saatiin rinnakkaisluokat ja kauppaopisto- osastossa oli yksi ensimmäinen luokka. Samana vuonna oppilaitoksen nimi muuttui Kouvolan kauppaoppilaitokseksi. Kesällä 1956 kauppaopistoon haki 82 henkilöä, joista opiskelijoiksi otettiin 36. Kauppakouluun pyrki 123 henkilöä, joista opiskelijoiksi hyväksyttiin 35. Syyslukukauden 1956 alkaessa opiskelijoita oli yhteensä 131, vakinaisia opettajia neljä ja kolme tuntiopettajaa. Rehtorina toimi Lauri Kontkanen. Pääsyvaatimukset Kauppakoulun pääsyvaatimukset pysyivät ennallaan, mutta kaksivuotiselle kauppaopisto-osastolle otettiin keskikoulun tai kaksivuotisen kauppakoulun suorittaneita henkilöitä. Hakijoilta vaadittiin arvosanaa vähintään kahdessa vieraassa kielessä. Liikealalla toimineille annettiin etusija. Vuonna 1956 kauppaopiston lukukausimaksu oli kouvolalaisilta 5.000 ja muilta 6.000 vanhaa markkaa. Kauppakoulussa vastaavat maksut olivat 4.000 ja 5.000 markkaa. Varattomat opiskelijat voitiin vapauttaa kokonaan tai osittain lukukausimaksuista. Kirjoittautumismaksu oli kaikilta uusilta oppilailta 200 markkaa. Omakätisesti laaditut hakemukset piti lähettää ennen elokuun 10. päivää osoitteella: rehtori Lauri Kontkanen, Kouvola, Sammonkatu 10. Hakemuksien liitteenä oli lähetettävä oikeaksi todistetut jäljennökset koulu- ja työtodistuksista sekä papinkirja tai siviilirekisteriote, josta ilmeni myös vanhempain nimet ja ammatit. Opetuksen sisältö 1956 - 1975 Kauppaopiston opetussuunnitelma sisälsi lähes samat oppiaineet kuin kauppakoulussa, mutta laajempina oppimäärinä. Esimerkiksi kauppaopistossa käytettiin kauppaoppi ja -oikeus -tunneilla Huugo Ranisen Kauppaoppi ja -oikeusteosta, kun vastaava kirja kauppakoulussa oli saman tekijän Lyhyt kauppaoppi ja -oikeus. Kauppaopiston ensimmäisellä luokalla luettiin oppikirjasta kauppaoppia käsittelevä osa sekä vekselija shekkilaki. Tämän lisäksi laadittiin vekseleitä, shekkejä ja täytettiin erilaisia lomakkeita. Kauppakoulussa perehdyttiin vain kauppaoikeutta koskevaan osaan. 25 Opettajat 1956 - 1957: Vasemmalta Kyllikki Halli, Erik Knaappila, Nanny Talvitie, Lauri Kontkanen, Synnove Sammalkorpi, Reino Kajala ja Sirkka Ahtiainen. Lukuvuonna 1957 - 1958 noudatettiin kauppaja teollisuusministeriön 2.6.1956 vahvistamaa opetussuunnitelmaa. Sekä kauppaopistossa että kauppakoulussa pakollisia oppiaineita olivat kauppaoppi ja -oikeus sekä konttorityöt, kauppakirjeenvaihto, liikkeenhoito-oppi, kansantalous ja yhteiskuntaoppi, talousmaantietoa, tavaraoppi ja kemia, myynti- ja mainosoppi käytännöllisine harjoituksineen ja konekirjoitus. Kauppaopistossa pakollisia aineita olivat myös suomen kieli, kirjanpito, taseoppi ja kustannuslaskenta, kauppamatematiikka sekä käsialaharjoitus (kaunokirjoitusta mallin mukaan vihkoon) ja tekstaus. Vastaavat aineet kauppakoulussa olivat äidinkieli, kirjanpito, kauppalaskento ja käsialanharjoitus. Valinnaisia oppiaineita olivat ruotsin kieli, englannin kieli ja saksan kieli. Kauppaopistossa valinnaisista aineista kaksi oli pakollista ja kauppakoulussa yksi aine. Sekä kauppaopistossa että kauppakoulussa vapaaehtoisia aineita olivat venäjän kieli ja pikakirjoitus. Kauppakoulussa vapaaehtoisena aineena oli myös urheilu ja maanpuolustus. Kun kauppa- ja teollisuusministeriö vahvisti vuonna 1958 uuden opetussuunnitelman, vähin pakollinen tuntimäärä (ensimmäisen ja toisen luokan eri aineiden yhteenlasketut viikkotunnit) 26 oli kauppaopistossa 68 tuntia ja vastaavasti kauppakoulussa 66 tuntia. Koska ylioppilaiden lukumäärä kasvoi kasvamistaan Pohjois-Kymenlaaksossa, Kouvolan kaupunginhallitus anoi valtioneuvostolta lupaa perustaa ylioppilasluokka Kouvolan kauppaoppilaitoksen yhteyteen. Kaupunginhallitus perusteli ylioppilasluokan tarpeellisuutta myös sillä, että alueen teollisuus kasvoi voimakkaasti ja elinkeinoelämän palvelukseen tarvittiin yhä enemmän kaupallisen koulutuksen saaneita henkilöitä. Valtioneuvosto myönsi luvan vuonna 1961. Perustetulla ylioppilasluokalla opiskelu kesti yhden lukuvuoden ja vähin pakollinen tuntimäärä viikossa oli 36 tuntia. Kauppaoppilaitoksen opettajat hoitivat opettamisen myös ylioppilasluokalla. Viikkotuntimäärät pysyivät samoina vuoteen 1967 saakka, jolloin ammattikasvatushallitus vahvisti uuden opetussuunnitelman. Suunnitelmassa sekä ylioppilasluokan että kauppakoulun pakollista tuntimäärää vähennettiin tunnilla. Kauppaopiston ylioppilasluokalla vähin pakollinen tuntimäärä viikossa oli nyt 35, kauppaopiston ensimmäisellä luokalla 34 ja toisella luokalla 33 viikkotuntia. Kauppakoulussa sekä ensimmäisellä että toisella luokalla vähin pakollinen tuntimäärä viikossa oli 33. Vuonna 1970 ylioppilasosaston opiskeluaika pidennettiin kahteen ja kauppaopisto-osaston kolmeen lukuvuoteen. Kauppakoulun opiskeluaika oli edelleen kaksi vuotta. Tämän jälkeen ammattikasvatushallitus vahvisti lähes vuosittain uuden opetussuunnitelman. Samana vuonna kauppakoulun perustamisesta saakka opetussuunnitelmassa ollut vapaaehtoinen aine, urheilu ja maanpuolustus, poistettiin. Kaikille osastoille uutena pakollisena oppiaineena tuli vuonna 1971 terveyskasvatus. Sekä pojat että tytöt pelasivat terveyskasvatustunneilla lento- ja koripalloa, kävivät uimassa ja keilaamassa. Poikien oppitunteihin kuului myös kuntokävely ja tytöillä kuntoliikunto. Teoriatunteja pidettiin terveyskasvatusluontoisina. Tapa- ja työterveyskasvatuksessa noudatettiin ammattikasvatushallituksen ohjeita. Myöhemmin 70-luvulla ohjelmaan kuului myös ratsastus, kuntotestit, jalkapallo ja tennis. Oppiaineen nimi muutettiin liikunta ja terveyskasvatukseksi vuonna 1983 ja liikunta ja terveystiedoksi vuonna 1990. Sisältö ja tavoitteet muuttuvat Heinäkuun alussa 1971 voimaan tullut uusi laki ja asetus muuttivat opetuksen sisältöä ja tavoitteita. Ensimmäisten luokkien opiskelijat opiskelivat uusien ja toisten luokkien opiskelijat vanhojen opetussuunnitelmien mukaan. Tämä aiheutti lukuvuoden 1971 - 1972 aikana runsaasti suunnittelutyötä. Ammattikasvatushallitus vahvisti opintolinjat, joita kauppaoppilaitoksessa toteutettiin lukuvuoden 1972 alusta lähtien. Opetussuunnitelmia ja linjajakoa koskevissa ongelmissa turvauduttiin opiskelijoiden keskuudessa tehtyihin mielipidetiedusteluihin. Lukuvuonna 1974 - 1975 ammattikasvatushallituksen vahvistamat linjajaot olivat ylioppilasosastolla laskentatoimen linja, markkinointilinja, sihteerilinja ja ulkomaankaupan linja. Kauppaopisto-osasto jakautui laskentatoimen linjaan, markkinointilinjaan ja yhteiskunnalliseen linjaan. Kauppakouluosastolla oli yleinen linja. Kauppaoppilaitoksessa oli myös jatkokoulutusta antava idänkaupan erikoisluokka, jossa opinnot kestivät yhden lukuvuoden. Opintolinjojen nimet kuvaavat myös opintolinjojen tavoitteita, mutta todellisuutta suppeammin. Esimerkiksi kauppaopiston laskentatoimen linjan tavoitteena oli paitsi laskentatoimen ja tietojenkäsittelyopin syvällinen opetus, myös lukion matematiikan pitkän oppimäärän opetus. Kauppakouluosaston yleinen linja tähtäsi käytännön työssä tarvittavien perustietojen ja -taitojen antamiseen, mutta myös sellaisen kielellisen ja matemaattisen valmiuden antamiseen, että merkantilla olisi halutessaan hyvät valmiudet jatkaa opintojaan kauppaopistossa. Hyvä työllisyys uudessa kaupungissa Vuosi 1960 on Kouvolan historiassa merkkivuosi, koska silloin Kouvolan kauppala muuttui kaupungiksi. Uudessa kaupungissa oli asukkaita 17 868. Heti vuosikymmenen alusta lähtien Kouvolassa alkoi varsinainen teollistuminen. Etenkin tekstiili- ja konepajateollisuudesta muodostui 60-luvulla merkittäviä työnantajia. Tilastoiduista ammateista palveluammatit työllistivät vuonna 1960 Kouvolassa 25,3 % työvoimasta ja toiseksi eniten työllisti kauppa, jonka osuus oli 20,5 %. Kolmanneksi suurin työllistäjä oli teollisuus, 20,4 % työvoimasta. Seuraavina olivat liikenne, 12,1 %, ja maatalous, joka työllisti 1,5 % työvoimasta. Merkonomi-lehti julkaisi vuonna 1960 artikkelin Kouvolan kauppaoppilaitokselle suotuisat toimintamahdollisuudet. Artikkelissa todetaan, että Kymenlaakson voimakas teollisuus, laajeneva liike-elämä, pankit, valtio tai kunnat tarjoavat työtä lähes poikkeuksitta valmistuneille merkonomeille ja kauppateknikoille, myös ylioppilaspohjaisen koulutuksen saaneille löytyisi riittävästi töitä. Ylioppilaspohjainen koulutus vuodesta 1961 Kuntotalossa vuonna 1961 oppilaitoksessa aloitettiin ylioppilaspohjainen koulutus. Ylioppilasluokan opetus kesti yhden lukuvuoden. Kouvolan kauppaoppilaitoksessa oli opiskelijoita yh- 27 Kauppaoppilaitoksen johtokunta kokouksessaan 26.9.1960. Edessä vasemmalta Lauri Kontkanen, Erkki Tuuli, Helvi Honka ja Eila Uimonen, takana Olavi Taipaleenmäki, Urho Viinikainen ja Reino Olkku. Poissa olivat Jouko Piirainen ja Urho Askola. teensä jo lähes 200 ja toiminta laajeni niin, että uusien toimitilojen rakentaminen kävi välttämättömäksi. Oppilaitoksessa oli kaikkiaan seitsemän luokkaa. Kouvolan Sanomissa 2.6.1961 julkaistussa uutisessa mainitaan, että kaupunginhallitus oli perustellut valtioneuvostolle ylioppilasluokan perustamislupaa anoessaan luokan tarpeellisuutta mm. sillä, että ylioppilaiden lukumäärä PohjoisKymenlaaksossa kasvaa koko ajan. ”Alueen teollisuus on voimakkaasti laajenemassa edellyttäen yhä suurempaa elinkeinoelämän palvelukseen tarvittavien kaupallisen koulutuksen saaneiden henkilöiden lukumäärää”. Samaa teemaa käsitteli myös rehtori Kontkanen keväällä 1961 Kouvolan kauppaopiston lukuvuoden päättäjäispuheessaan. ”Nykyhetken Suomea voidaan luonnehtia kaupan, teollisuuden ja palveluammattien yhteiskunnaksi, jossa ammattitaitoisten työntekijöiden määrä lisääntyy toisaalta maa- ja metsätaloudesta tapahtuvan muuttoliikkeen johdosta ja toisaalta teollisuuden alati kasvavan automaation ja koneellistamisen johdosta”, aloitti Kontkanen puheensa. Hän korosti puheessaan myös sisäisen kehittämisen tarpeellisuutta. Puute koulutetusta työvoimasta 1960-luvun alussa Pohjois-Kymenlaakson kauppias- ja liikemieskunta oli huolestunut, koska ammattikoulutuksen saanutta henkilökuntaa tuli etenkin vähittäiskaupan palvelukseen aivan liian vähän. Kauppakoulusta ja -opistosta valmistuneilla nuorilla oli valittavanaan niin runsaasti työpaikkoja, että varsinaiseen myyntityöhön heistä ei riittänyt. Vielä vuonna 1967 oppilaitoksesta valmistuneiden merkonomien ja merkanttien työnsaantimahdollisuudet olivat hyvät. Toimihenkilövälityksen kortistossa ei enää syksyllä ollut keväällä valmistuneiden henkilöiden nimiä. Vuonna 1965 Kouvolassa laadittiin ensimmäinen liike- ja ammattitilasto. Sen mukaan elintarvikeliikkeillä oli Kouvolassa 91 toimipaikkaa, joissa työskenteli yhteensä 360 työntekijää. Vaatetus- ja asusteliikkeillä oli 52 toimipaikkaa, joissa 314 työntekijää ja sähkö-, kone- ja urheiluliikkeillä 32 toimipaikkaa, joissa työskenteli 232 työntekijää. Kirja- ja paperipaikkojen 11 toimipisteessä työskenteli 65 työntekijää ja huonekaluliikkeiden 6 toimipaikassa 65 työntekijää. Kemikalioilla oli 18 toimipaikkaa, jotka työllistivät 43 työntekijää ja kukkakauppojen 16 toimipaikassa oli yhteensä 40 työntekijää. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun opintotoimiston päällikkö Ulla Talvi kertoo, että 60-luvulla Kouvolassa vallitsi optimistinen ilmapiiri. 28 Kauppaopiston II luokka 1965 - 1966. Samuli Sorsa takarivissä toinen vasemmalta. Työ tekijäänsä neuvoo ”Asiat menevät eteenpäin”. Televisiota ei ollut vielä jokaisessa kouvolalaisessa kodissa, joten nuoriso kävi vapaa-aikanaan ahkerasti elokuvissa. Kouvolassa oli useita elokuvateattereita, joissa näytettiin paljon uusia, kokeellisia ranskalaisia ja venäläisiä elokuvia. Ulla Talven mukaan älyllisyys oli muotia. Elinkeinoelämän järjestöt yrittivät parantaa työvoimapulatilannetta järjestämällä myyntikursseja. Kauppaoppilaitos sai järjestää vain rajoitetusti kursseja ja myyjäkoulutusta. Syynä olivat vanhentuneet, jo vuonna 1942 kauppaoppilaitoksista annetut säädökset. Vasta vuonna 1971 kauppaoppilaitoksista annettu uusi laki ja asetus suorastaan velvoittivat järjestämään perus-, täydennys-, jatkokoulutus- ja uudelleenkoulutuskursseja. Vähitellen työmarkkinoille saatiin lisää koulutettuja henkilöitä. Toimitusjohtaja Samuli Sorsa valmistui luokkansa priimuksena kauppaopistosta vuonna 1966. Yleensä todistus kelpoisuudesta harjoittaa opintoja kauppakorkeakoulussa annettiin vain luokan parhaalle opiskelijalle, mutta kyseisenä vuonna myös Marja-Terttu Vainiolla oli erittäin hyvä todistus, joten poikkeuksellisesti kelpoisuuksia myönnettiin kaksi. Merkonomi Vainio jatkoi opintojaan Turun kauppakorkeakoulussa, jonne pääsi ilman pääsykokeita, kun taas merkonomi Sorsaa kiehtoi enemmän työelämä. Jo 11-vuotiaana ensimmäisen kerran ansiotyössä ollut Sorsa kertoo, että hän on niin sanottu pitkän linjan merkonomi, ensin kauppakoulu, sitten kauppaopisto. Kauppakouluun meno oli jo vuosia työelämässä olleelle ja sotaväen käyneelle 22-vuotiaalle nuorelle miehelle jännittävä kokemus, sillä hän ei ollut moneen vuoteen avannut minkäänlaisia koulukirjoja. Kun kaksivuotinen kauppakoulu päättyi, rehtori Kontkanen kutsui hyvin opintonsa suorittaneen Sorsan luokseen ja kysyi, kiinnostaisiko häntä 29 vakituinen työpaikka Kouvolan Seudun Osuuspankissa vai aikoiko hän jatkaa kauppaopistossa. Kontkanen suositteli Sorsalle kauppaopistoa ja sanoi: ”Yleensä en koskaan ilmoita etukäteen, kuka pääsee kauppaopistoon, kuka ei, mutta teille voin sanoa, että te pääsette, jos haluatte”. Jo opiskeluaikanaan Sorsa oli hyvin systemaattinen. Hän kulki päivittäin junalla kotoaan Kaipiaisista Kouvolaan ja iltapäivisin koulun jälkeen jäi yleensä pari tuntia aikaa ennen junan lähtöä. Opettajilta luvan saatuaan Sorsa teki odotusaikana koululla kaikki kirjalliset työt, jotta kotiin ei jäänyt kuin lukemiset. Opiskeluajan Sorsa muistaa elämänsä parhaina vuosina, eikä pelkästään siksi, että koulusta löytyi hyvän opetuksen lisäksi tuleva vaimokin. ”En ollut vastuussa kuin itsestäni. Nautin oppimisesta, kuuntelin mielelläni opetusta ja pärjäsin hyvin opettajien kanssa. Olin tyytyväinen opetuksen tasoon, etenkin Erik Knaappila oli erinomainen opettaja. Myös Eino Pehkonen muistuu asiallisena ja innostavana opettajana mieleen. Kauppakoulusta ja opistosta sai työelämään valmiudet, mutta jokainen työ on omaa työtänsä, joten työssä se on sitten taas yhtä opiskelua”, Sorsa sanoo. Valmistumisensa jälkeen Samuli Sorsa pääsi töihin Kouvolan Seudun Osuuspankkiin, jossa oli työskennellyt jo opiskeluaikana. Vähitellen työtehtävät vaihtuivat yhä vaativammiksi: Sorsa toimi konttoripäällikkönä kaksi vuotta Haminan Seudun Osuuspankissa ja kahdeksan vuotta Mikkelin Osuusmeijerissä. Vuonna 1976 Sorsaa pyydettiin Osuusteurastamo Karjaportin hallintojohtajaksi ja vuonna 1992 toimitusjohtajaksi. Karjaportti on Suomen neljänneksi suurin elintarvikealan yritys. Vuonna 1998 eläkkeelle jäänyt toimitusjohtaja Sorsa luopui myös useista luottamustehtävistään. Samuli Sorsa on nähnyt toimistoalan muuttumisen ja sanoo, että etenkin tietojenkäsittelyn kehitys on ollut aivan uskomatonta. ”Tämän päivän kauppaopetusta ei voi verrata minun opiskeluaikaani, sillä varmaankin opetuksen painopiste on nyt tietojenkäsittelyssä. Itse bisnes ei kuitenkaan ole miksikään muuttunut, ainoastaan apuvälineet, joilla sitä tehdään. Nyt on kännykät ja nopeat kulkuvälineet, siksi on kumma juttu, että 30 kaikilla on kiire. Tuntuu, että siinä on paljon ihmisten omatekoista kiirettä. Kun kiire lisääntyy koko ajan ja ihmisille asetetaan aina vain enemmän tavoitteita ja velvollisuuksia, niin silloin on tärkeää, että osaa katkaista työputken”, sanoo toimitusjohtaja Sorsa, jolle luontoharrastus on aina ollut olennainen osa elämää. Työn ja vapaa-ajan suhteen tasapainottamisen lisäksi Sorsa korostaa itsensä kehittämistä sekä työssä että vapaa-aikana. On seurattava muuttuvaa yhteiskuntaa. Karjaportin hallituksen toimintakertomuksen toimitusjohtajan katsauksessa vuonna 1994 Sorsa kirjoittaa: ”Kertomusvuosi oli viimeinen vuosi ennen EU:ta. Nyt on syntynyt aivan uudenlainen tilanne. Entiset menettelytavat ja toimintamallit eivät enää päde muuttuneissa olosuhteissa. Euroopan Unioniin liittyminen vaikuttaa kaikkein voimakkaimmin juuri elintarviketuotantoketjuun – alkutuotannosta vähittäiskauppaan saakka. Jokainen ketjun osa joutuu muuttamaan toimintaansa tilanteen vaatimalla tavalla. Se, joka ei muuta, putoaa pelistä”. Koulurakennushanke Koulurakennushankkeen käynnisti vuonna 1963 kauppaoppilaitoksen johtokunnan uusi puheenjohtaja, kauppaneuvos Reino Olkku. Kaupunginhallitus varasi tontin ja valtuusto nimesi rakennustoimikunnan, jonka puheenjohtajana toimi kaupunginjohtaja Eino Brofeldt. Arkkitehti Väinö Vuoriselle annettiin tehtäväksi rakennuksen suunnittelutyö. Rakennushanke eteni nopeasti. Ammattikasvatushallitus hyväksyi rakennuspiirustukset 24.4.1968 ja urakkasopimus rakentamisesta allekirjoitettiin Kouvolan Rakentajat Oy:n kanssa saman vuoden heinäkuussa. Rakennustyöt aloitettiin jo elokuun alussa Hallituskadun ja Salpausselänkadun kulmaukseen, kortteliin nro 1010. Peruskiven muuraustilaisuus Uuden oppilaitoksen peruskivi muurattiin elokuun 29. päivänä 1968. Muuraustilaisuudessa ammattikasvatushallituksen pääjohtaja Viljo Kuuskoski korosti Kouvolan kehityksen perus- Uusi koulurakennus Salpausselänkadulle Salpausselänkadun koulurakennus valmistui 1969. Lattiapinta-alaa oli n. 5200 m2 ja rakennuskustannukset olivat olleet noin 3,2 miljoonaa markkaa. Toiminta uudessa koulurakennuksessa aloitettiin 1.9.1969. Oppilaitosrakennuksen kaikki opetustilat varustettiin piirtoheittimillä ja rakennus sisälsi runsaasti erikoisopetustiloja. Tällaisia olivat esim. auditorio ja kielistudio. Nämä tilat mahdollistivat käytännöllisen opetuksen laajentamisen ja tehostamisen. Rakennuksen suunnittelu oli erittäin onnistunut, sillä tiloja voitiin käyttää koulutoimen lisäksi esim. näyttely- ja messutiloina sekä julkisia tilaisuuksia järjestettäessä. ” Olkoon tässä rakennuksessa annettava opetus korkeatasoista, monipuolista ja alati uudistuvaa.” edellytyksiä. Puheessaan hän sanoi mm. seuraavaa: ”Kouvola on Kymen läänin pääkaupunkina ja yhtenä maamme suurimpana liikekeskuksena myös Kymenlaakson kaupan keskus. Kaupunki sijaitsee vauraan maatalousalueen keskellä ja sen lähistöllä sijaitsee runsaasti myös suurteollisuutta. Kun kaupunki on jatkuvasti luonut kehitykselle tarpeellisia perusedellytyksiä, on ymmärrettävää, että se on nopeasti kasvanut ja vaurastunut.” Yksi näistä perusedellytyksistä oli uuden kauppaoppilaitoksen rakentaminen, joka tulisi täyttämään Kymenlaakson talous- ja teollisuusalueen asettamat vaatimukset. Kouvolan Sanomien 30.8.1968 julkaiseman artikkelin mukaan Kouvolassa oli noin sata teollista yritystä, joiden palveluksessa oli yli 2000 henkilöä, 300 vähittäiskauppaa ja noin kymmenen tukkuliikettä. Kaupallisen koulutuksen saaneista henkilöistä oli edelleen puute. Hakijoita kaupalliseen koulutukseen oli kuitenkin noin kolme kertaa enemmän kuin opiskelijoiksi oli voitu hyväksyä. Rakennuksen 500 hengen juhlasalia voitiin käyttää myös voimistelu- ja urheilutiloina. Juhlasalin viereinen aulatila suunniteltiin tupakointitilaksi, mutta tiettävästi aulaa ei tähän tarkoitukseen ole käytetty. Myös opiskelijat pääsivät vaikuttamaan sisustamiseen, sillä rehtori Kontkanen antoi opiskelijoiden tehtäväksi valita uuden koulutalon tuolien värit. Uudessa oppilaitoksessa oli 11 luokkaa, oppilaita 350, opettajia 18 ja muuta henkilökuntaa 8. Ulkonaiset työskentelyolosuhteet olivat erinomaiset, mutta opettajilta vaadittiin paljon työtä, ennen kuin kaikki huonetilat ja opetusvälineet olivat tehokkaassa käytössä. Toimitilojen vihkiäistilaisuus Vihkiäisjuhlan ohjelma: ALKUSOITTO Kouvolan Orkesteri johtaa Aimo Ritaluoto Verdi: Juhlamarssi oopperasta ”Aida” TERVEHDYSSANAT Johtokunnan puheenjohtaja Reino Olkku KVARTETTIESITYS Kouvolan Orkesterin kvartetti Tšaikovski: Andante cantabile jousikvartetosta JUHLAPUHE Pääjohtaja Viljo Kuuskoski 31 KUOROLAULUA Kouvolan Laulu johtaa Jouko Törmälä Armas Maasalo (sov.) Suomalainen kansansävelmä ”Läksin minä kesäyönä käymään” Edvard Oja Kangakudumise laul Leevi Madetoja Syntymää HISTORIIKKI Lauri Kontkanen ORKESTERINSOITTOA Kouvolan Orkesteri Tšaikovski: Kolme osaa baletista ”Joutsenlampi” Samassa tilaisuudessa Kouvolan kauppaoppilaitoksen johtokunnan puheenjohtaja, kauppaneuvos Reino Olkku esitti tervehdyssanoissaan kiitokset kaikille niille henkilöille ja tahoille, joiden taidon ja hyvän yhteistyön tulos uusi koulurakennus oli. Puheessaan kauppaneuvos Olkku toi esille myös toiveen saada Kouvolaan kauppakorkeakoulu, jonka pääasiallisena tehtävänä olisi kouluttaa tehokkaita henkilöitä niin Venäjän vientiä kuin myös läntisten massamarkkinoiden – Yhdysvaltain ja Kanadan – valloitusta varten. PÄÄTÖSSANAT Kaupunginjohtaja Eino Brofeldt MAAMME Kouvolan kauppaoppilaitoksen uudet toimitilat vihittiin käyttöön 21.11.1969. Vihkiäistilaisuudessa oli ammattikasvatushallituksen edustajien lisäksi lääninhallinnon, Kouvolan kaupungin, varuskunnan, seurakunnan ja kaupungin julkisen elämän eri alojen edustajia. Vihkiäisten juhlapuheen piti ammattikasvatushallituksen pääjohtaja Viljo Kuuskoski. Puheen keskeisenä teemana oli kauppaopetuksen kehittämiskysymykset, erityisesti opetuksen kehittäminen. Kuuskosken mukaan oppilaitoksen arvon määräävät ne tiedot ja taidot, joita oppilailla on, kun he siirtyvät koulusta työelämään. Salpausselänkadun ja Hallituskadun kulmauksessa toimii nykyään ammattikorkeakoulun liiketalouden osasto. Vuonna 2000 rakennuksessa tehdään perusteellinen korjaus- ja muutostyö, esimerkiksi juhlasali muuttuu kahdeksi nykyaikaiseksi auditorioksi. Kuva on vuodelta 1978. 32 ”Vientikoulutus on yhtä välttämätöntä kuin itse vientikin.” Tervehdyssanoissaan kauppaneuvos Olkku ilmaisi kiitollisuutensa myös aikaisempien sukupolvien uhrautuvalle työlle: ”Olkoon tässä rakennuksessa suoritettu työ omalta osaltaan tukemassa vapaana liehuvaa siniristilippua, rakentamassa sitä henkistä kivijalkaa, jolla kansakunnan itsenäisyys lepää.” Kehittyvä kauppaoppilaitos Kun uusi koulurakennus otettiin käyttöön, monet ulkopuoliset tahot pitivät sitä ylimitoitettuna. Edellisen vastapainoksi rehtori Kontkanen kuitenkin tyytyväisenä totesi: ”Muutos on suorastaan vallankumouksellinen: ennen oli ahdasta, nyt on väljää, ennen ei ollut erikoistiloja, nyt niitä on riittämiin.” Kauppalehdessä 21.11.1969 ilmestyneessä artikkelissa ”Pohjois-Kymenlaakso: Kaupallisen alan opetusolot paranevat” mainitaan, että uudet opetustilat mahdollistavat opetuksen tason nostamisen ja koulutuksen tehostamisen. Samassa artikkelissa rehtori Kontkanen kertoo, että kielten opetuksessa lisätään keskustelutunteja, koska liike-elämä edellyttää merkonomeilta ja merkanteilta enemmän suullista kuin kirjallista taitoa. Kontkanen piti sujuvaa suullista ilmaisua tärkeänä. ”Myyntiluokissa puolestaan opetetaan nykyaikaisten koneiden käytön lisäksi puhelimen oikeata hallintaa ja asennoitumista toiseen ihmiseen. Niinpä näissä luokissa oppilaat kuulevat puhelinkeskustelun kovaäänisestä, minkä lisäksi opettaja voi omalla puhelimellaan ohjata tilanteen kehittymistä”, Kontkanen sanoi Kauppalehdelle antamassaan haastattelussa. Viisipäiväiseen työviikkoon vuonna 1970 Kouvolan kauppaoppilaitoksen avajaisissa 20.8.1970, rehtori Kontkanen ilmoitti, että jatkossa koulutyössä noudatetaan viisipäiväistä työviikkoa. Lyhennetyllä työviikolla pyrittiin noudattamaan virastojen, liike-elämän ja muun työ- elämän työaikaa. Opiskelijoilla oli nyt mahdollisuus työskennellä lauantaisin yrityksissä. Uuden järjestelmän toteuttaminen vaati ns. liukuvan työjärjestyksen, jonka Porin kauppaoppilaitos oli ensimmäisenä Suomessa ottanut käyttöön. Lukujärjestys laadittiin kuten ennenkin kuudelle päivälle, jotka numeroitiin yhdestä kuuteen. Jos viikko alkoi ensimmäisen päivän lukujärjestyksellä, niin se päättyi perjantaina viidennen päivän ohjelmaan. Seuraavan viikon maanantaina noudatettiin kuudennen päivän lukujärjestystä, sitä seuraavan viikon maanantaina viidennen päivän lukujärjestystä jne. Jokaisella opettajalla ja opiskelijalla oli käytössä koulukalenteri, johon oli merkitty mm. kaikkien työpäivien järjestysnumerot. Lehtori Norkamon mukaan liukuva työjärjestys toimi oikein hyvin ja työrasitus jakautui tasaisesti. Rakastan tätä työtä Kauppatiet. ylioppilas Kirsti Norkamo tuli Kouvolan kauppaoppilaitoksen tavaraopin tuntiopettajaksi tammikuussa 1968. Ekonomiksi valmistumisensa jälkeen vuonna 1970 Norkamo jatkoi talousmaantiedon ja kirjanpidon opettajana. 80-luvun alussa hän opetti talousmaantiedon lisäksi tavaraoppia ja liiketoimintaa. Syksystä 1984 kevääseen 1996 Norkamo opetti myös fysiikkaa ja kemiaa sekä vuodesta 1986 lähtien yritystaloutta ja hallintoa. Kymenlaakson va ammattikorkeakoulun ensimmäisenä toimintavuonna 1996 - 1997 KTM, lehtori Kirsti Norkamo opetti yritystaloutta. Lukuvuonna 1999 - 2000 Norkamon opetusohjelmaan kuuluivat seuraavat opintojaksot: logistiikan perusteet, tuloksellinen työskentely, henkilöstöresurssien hallinta, ideasta tuotteeksi, organisaatiokäyttäytyminen ja johtaminen. Lehtori Norkamon luovuus ja vahva persoonallisuus heijastuvat myös opettamiseen. Oppituntien mielenkiintoisessa, rentouttavassa, mutta vaativassa ilmapiirissä oppii muitakin kuin oppiaineeseen liittyviä asioita. Norkamon mielestä on tärkeää, että osaa selviytyä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa niin yksityis- kuin työelämässä- 33 Opettajia 1973 - 1974: eturivi vasemmalta Raili Heinäjoki, Arja Sarola, Larissa Davidila, Pirkko Muir, Arja Tirronen ja Kirsti Norkamo. Keskirivi: Hilkka Kesiö, Terttu Siirilä, Asta Partti, Synnove Sammalkorpi, Paula Ahava ja Kyllikki Halli. Takarivi: Kirsti Pöllänen, Markku Tuominen, Eino Pehkonen Erik Knaappila, Olli Kääriäinen ja Aila Pitkänen. kin. Esimerkiksi syksyllä 1996 Norkamon oppitunneilla keskusteltiin mm. itsetuntemuksen merkityksestä liike-elämässä ja opeteltiin yleisiä käyttäytymiseen liittyviä asioita kuten kättelemistä. Ammatinvalintansa Norkamo teki jo 3-vuotiaana. Hän oli ilmoittanut, että hänestä tulee isona opettaja. Suvussa oli jo ennestään paljon opettajia. Norkamo arvelee opettajuuden olevan jo geeneissä; hän rakastaa työtään. Työvuosiensa aikana Norkamo on kehittänyt itseään. Hän on käynyt erilaisilla kursseilla, opiskellut psykologiaa ja lukenut paljon erilaista kirjallisuutta. Myös hänen harrastuksensa, ammattiyhdistystoiminta, on antanut paljon virikkeitä. Pääasiallisin syy työssä viihtymiseen on kuitenkin ollut opiskelijoiden antamassa palautteessa. ”Ei mikään ole ihanampaa, kun näkee opiskelijan silmistä, että nyt mä hiffaan jotain. Ainoa ongelma on se, että kun itse tulee vanhemmaksi, on aika rankkaa, kun persoona on koko ajan pelissä”, Norkamo toteaa. 34 Uuden lain ja asetuksen tuomia muutoksia Kauppaoppilaitosten linjajako Kauppaoppilaitossäädäntö uudistui vuonna 1971. Uusi laki ja asetus antoi mahdollisuuden entistä suurempaan linjajakoon ja oppiaineiden valintaan. Opetussuunnitelmat voitiin laatia siten, että niissä oli paremmat mahdollisuudet kuin ennen ottaa huomioon oppilaitosta ympäröivän talousalueen vaatimukset. Linjajaon myötä myös opiskelijoiden valinnan mahdollisuudet lisääntyivät. Uutta linjajakoa noudatettiin syksystä 1972 alkaen. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen opiskelijat jatkoivat opintojaan ylioppilasluokilla laskentatoimen linjalla, markkinointi- tai sihteerilinjalla. Kauppaopisto-osastolla oli mahdollisuus valita markkinointilinja, laskentatoimen linja tai yhteiskunnallinen linja. Kauppakouluosastolla oli yleinen linja ja toimistolinja. Paljon oppiainenimikkeitä Vuonna 1971 rehtori Kontkanen kirjoitti Kymen Sanomissa, että kauppaoppilaitoksista annettu uusi laki ja asetus, jotka tulivat voimaan 1.7.1971, muuttivat monta asiaa. Muiden kuin kauppakouluosaston opiskeluaika piteni ja ammattikasvatushallitus vahvisti vain oppilaitoksen ensimmäisten luokkien opetussuunnitelmat. Oppilaitoksen hallintoelimet vahvistivat muiden luokkien opetussuunnitelmat ja päätökset linjajaoista. Myös oppiaineiden nimitykset kokivat melko perusteellisia muutoksia. Uusia oppiainenimikkeitä olivat esimerkiksi laskentatoimi, liiketoiminta ja yhteiskuntatalous. Kontkasen mielestä järkevän suunnitelman toteuttamiseksi oppiainenimikkeitä oli liian paljon. Esimerkiksi kauppaopiston ylioppilasluokalla oli lukuvuonna 1970 – 1971 yhdeksän pakollista oppiainetta, kolme valinnaista ja kaksi vapaaehtoista ainetta. Seuraavana vuonna pakollisia oppiaineita oli 16 ja vapaaehtoisia aineita yksi, venäjän kieli. Arvosteluperusteet muuttuvat Uuden lain ja asetuksen myötä arvosteluperusteet kokivat täydellisen muutoksen. Vastuu opiskelusta siirrettiin opettajalta opiskelijalle. Ketään ei enää voinut jättää luokalleen, eikä ehtoja voinut antaa. Numeroihin perustunut arvosteluasteikko korvattiin arvosanoilla kiitettävä, hyvä ja tyydyttävä. Arvosanat käytöksessä, huolellisuudessa ja tarkkaavaisuudessa poistettiin. Näiden tilalle tulivat arvosanat vireydessä ja täsmällisyydessä. Päästötodistusta ei kuitenkaan voinut antaa opiskelijalle, jolla oli runsaasti poissaoloja tai hän ei ollut saanut hyväksyttävää arvosanaa jokaisessa oppiaineessa. Uudessa asetuksessa oli myös säännös, joka salli arvosanojen myöhemmin tapahtuvan korotuksen. Jatkoluokat ja kurssitoiminta Aikaisempina vuosina valtiovallan suhtautuminen kurssitoimintaa kohtaan oli ollut penseä, mutta kauppaoppilaitoksista annettu uusi asetus suorastaan velvoitti järjestämään perus-, täydennys-, jatkokoulutus- ja uudelleenkoulutuskursseja. Kauppaoppilaitoksen tuli toimia oman vaikutusalueensa kurssikeskuksena. Koska lainsäädännöllisiä esteitä ei enää ollut johonkin erikoisalaan tähtäävän koulutuksen järjestämiselle, voitiin perustaa lukuvuoden kestäviä merkonomipohjaisia jatkoluokkia esimerkiksi tietojenkäsittelyopin, ulkomaankaupan ja matkailun erikoiskysymysten opiskelua varten. Oppilaitoslautakunta Kauppaoppilaitoksen opettajien ja oppilaiden sekä eri eturyhmien välisen yhteistyön edistämiseksi perustettiin syksyllä 1972 asetuksen (339/ 71) mukainen oppilaitoslautakunta. Lautakuntaan kuului kolme opettajien keskuudestaan valitsemaa edustajaa, yhtä monta opiskelijoiden keskuudestaan valitsemaa edustajaa ja kaksi oppilaitoksen johtokunnan nimeämää edustajaa. Ensimmäisen oppilaitoslautakunnan kokoonpanon johtokunnan edustajina toimivat ekonomi Seppo Mikkola ja opiskelija Risto Kuisma. Opettajakunnan edustajia olivat lehtori Eino Pehkonen, ekonomi Helena Selin ja lehtori Silja Dahlbo. Opiskelijoita edustivat Seppo Kalenius, Leena Sipiläinen ja Hannu Hyvärinen. Ensimmäisen toimintavuoden kokousten keskeisimmät aiheet olivat lomapäivien vahvistaminen, oppilaiden poissaolot, järjestäjän tehtävät, tupakanpoltto oppilasruokalassa ja oppilaiden opintolinjoille sijoittaminen. Oppilaitoslautakunnalla oli oikeus käyttää rankaisuvaltaa opiskelijoihin nähden. Lukuvuonna 1972 - 1973 käsiteltävänä oli vain yksi käyttäytymisrikkomus. Ensimmäinen tietokoneen etäispääte vuonna 1972 Kouvolan kauppaoppilaitokseen hankittu tietokoneen etäispääte paransi ratkaisevasti ATK:n opetusta, koska opiskelijoilla oli nyt mahdollisuus oppia tietokonekielen termien käyttö käytännössä. Kauppatieteiden maisteri Jukka Vesèn kertoi Kouvolan Sanomissa 18.2.1972 julkaistussa haastattelussa, että tietojenkäsittelyn opiskelu 35 Idänkaupan ensimmäinen erikoisluokka VOSTOK 1973 - 1974. Ulkomaankaupan opetus käytännössä on erityisen tärkeää siksi, että tietokoneet yleistyvät ja tulevien merkonomien ja merkanttien on syytä jo valmistuessaan omata tietokoneen käytön perustiedot. Kouvolan Sanomat kirjoitti tietokoneen käytön olevan suhteellisen yksinkertaista. Oppilaiden mielestä APL-kieli, jota kone käytti, oli helppo oppia. Kauppaoppilaitoksen oppilaat olivat jo ehtineet pelata nk. päätöksentekopeliä, jossa oppilaat toimivat yrityksen päättävinä eliminä. ”Peliin kuului kolme yritystä, jotka valmistavat ja markkinoivat samoja tuotteita. Oppilaiden tuli ottaa huomioon investoinnit, nousu- ja laskusuhdanteet, tuotekehittely, markkinointi ja hinnat. Saadut tulokset muodostuivat erittäin positiivisiksi.” Kirjanpitoa, kustannuslaskentaa ja tietojenkäsittelyoppia opettanut Vesén näki hyvin tulevaisuuden työelämän vaatimukset. Yli 30 vuotta myöhemmin, kun lehtori Vesén työskenteli ammattikorkeakoulussa laskentatoimen lehtorina, hän oli yksi niistä opettajista, jotka vetivät kaikille yhteisiin ammattiopintoihin kuuluvaa viiden opintoviikon laajuista Yrityssimulaatiota. Tämän sisältö: reaali-, raha- ja informaatiovirtojen kokonaisuus integroidun taloushallinnon ohjelmiston avulla, työskentely simulaatioyrityksessä, Business Plan ja yrityspeli. 36 Suomen ensimmäinen idänkaupan erikoisluokka Kouvolan kauppaoppilaitos aloitti ulkomaankaupan opetuksen vuonna 1973. Samana vuonna perustettiin ensimmäisenä Suomessa idänkaupan erikoisluokka. Oppilailta vaadittiin ylioppilas- ja merkonomitutkintoa pohjakoulutuksena sekä venäjän kielen arvosanaa. Kouvolan kaupungin sijainti ja nykyaikainen kauppaoppilaitos loivat hyvät ulkoiset olosuhteet idänkaupan opetukselle. Idänlinjan ensimmäisenä johtajana toimi lehtori Eino Pehkonen. Idänkaupan opetuksen tavoitteena oli antaa oppilaille yleisen ulkomaankaupan tiedon lisäksi idänkaupassa tarvittavia tietoja ja taitoja, erityisesti sosialistisen talouden päätöksentekoon, organisaatioihin, maantieteeseen ja kieleen liittyviä asioita. Venäjän kieltä opetettiin 12 tuntia viikossa. Sen lisäksi opetettiin venäjänkielistä konekirjoitusta ja kauppakirjeenvaihtoa. 1,5 vuoden opiskelu sisälsi paljon asiantuntijaluentoja ja opiskeluun kuului ulkomailla tapahtuva työharjoittelu. Opiskelijat suorittivat harjoittelunsa esim. Moskovassa, Budapestissä, Varsovassa, Sofiassa ja Bukarestissa. Opetuksen tavoite saavutettiin erinomaisesti, sillä valmistuttuaan idänkaupan opiskelijat sijoittuivat hyvin koulutustaan vastaaviin tehtäviin idänkauppaa harjoittavissa yrityksissä. Ulkomaankaupan opetus oli alkuaikoina hyvin näkyvää. Sanomalehdissä, esimerkiksi Kouvolan Sanomissa ja Helsingin Sanomissa, oli aiheesta runsaasti artikkeleita. Alkuaikoina lehtori Pehkonen oli mielestään liian paljon esillä ja hän sanoikin rehtori Knaappilalle, ettei hänen nimeään saa tuoda esille enää missään yhteyksissä. ”Uskon, että muut ammattiaineitten opettajat tunsivat jäävänsä taka-alalle esimerkiksi koulutuksessa. Teimme myös paljon opintomatkoja ulkomaille”, Pehkonen kertoo. Kauppaoppilaitoksen johtokunta anoi erikoisluokan vakinaistamista. Kahden kokeiluvuoden jälkeen ammattikasvatushallitus hyväksyi 21.05.1975 tekemällään päätöksellä opetuksen vakinaistamisen. Opiskeluaika pidentyi yhdellä lukukaudella. Ensimmäiset idänkaupan erikoisluokan päästötodistukset jaettiin keväällä 1974. Kolme idänkaupan erikoisluokan opiskelijaa sai stipendin: Tukkuliike M. Paavola Oy myönsi 100 markan stipendin Matti Lyytikäiselle, Vakuutusyhtiöiden Tiedotuskeskus 200 markan stipendin Marjatta Leppäselle ja Liikesivistysrahasto 150 markkaa Aija Longalle. Puute opettajista ja oppimateriaalista Opetuksen tarkoituksena oli antaa opiskelijoille valmiudet sijoittua idänkaupan myynti- ja ostotehtäviin. Päteviä idänkauppaa tuntevia opettajia oli kuitenkin vähän ja valmiista oppimateriaalista oli puute. Opetuksessa käytettiinkin Kouvolan kauppaoppilaitoksen omien opettajien lisäksi asiantuntijoita idänkauppaa harjoittavista yrityksistä, ministeriöistä sekä eri laitoksista ja järjestöistä. Yhtenä lukuvuonna saattoi idänkaupan luokilla olla noin 100 tuntia luentoja, joilla luennoi 40 eri asiantuntijaa. Oppimateriaalia kerättiin monista eri lähteistä: järjestöiltä, viranomaisilta, yrityksiltä ja kirjakaupoista. Opettajat toivat oppimateriaalia opintomatkojen yhteydessä ulkomailta ja myös sanoma- ja aikakausilehtiä käytettiin oppimateriaalina. Opetus ulkomaankaupan linjalla Idänkaupan erikoisluokan lisäksi Kouvolan kauppaoppilaitos sai vuonna 1974 luvan perustaa ulkomaankaupan idänkaupan linjan ja vuotta myöhemmin länsikaupan linjan. Opiskelijat siirtyivät näille linjoille ylioppilaslinjan ensimmäiseltä luokalta. Koulutustavoitteena oli ylioppilasmerkonomitutkinto. Opetuksen yleisenä tavoitteena oli, että ulkomaankaupan linjan suoritettuaan merkonomilla pitäisi olla valmiudet suoriutua ulkomaankaupan tekniikkaan ja toimistotöihin kuuluvista tehtävistä sekä vientimarkkinoinnin suoritus-, toteutusja suunnittelutason tehtävistä. Opetuksessa pyrittiin antamaan käytännönläheistä ja ajankohtaista tietoa myös vienti- ja tuontitoimintaan liittyvistä tapahtumista ja asiakirjoista, oikeudellista kysymyksistä, kansainvälisen talouden ja kansantalouden toiminnasta sekä Suomen ulkomaankaupan edellytyksistä, rakenteesta ja ongelmista. Huumoria totisella naamalla KTM, lehtori Eino Pehkonen osallistui merkittävällä tavalla kauppaoppilaitoksen kehittämiseen. Ulkomaankauppakoulutuksen kehittämisen lisäksi hänen tehtäviinsä kuului sen johtaminen ja vienti- ja tuontitoiminnan opettaminen. Lehtori Pehkonen oli kauppaoppilaitoksen palveluksessa vuosina 1960 – 1993. Ekonomiksi valmistuttuaan Iisalmesta kotoisin oleva Pehkonen työskenteli yhden kesän Suomen Pankissa. Hän ei kuitenkaan halunnut jäädä sinne pitemmäksi aikaa, koska halusi opiskella lisää. Kauppatieteen maisterin paperit Pehkonen sai vuonna 1960 ja saman vuoden syksyllä hän aloitti työt Kouvolan kauppaoppilaitoksessa. Ensimmäisenä työpäivänä lehtori Kyllikki Halli opetti uudelle kollegalleen spriimonistuskoneen käyttöä. KTM Eino Pehkonen opetti uransa alkuaikoina 36 tuntia viikossa. Kauppaopin ja -oikeuden lisäksi hän opetti liikkeenhoito-oppia ja joinakin vuosina myös saksaa. ”Siihen aikaan olin aika kypsä opettamiseen, koska opetustuntien lisäksi 37 misesta. Minulla ei ollut kurinpidollisia ongelmia oppilaiden kanssa, paitsi yhden ainoan kerran, jolloin pillastuin kokeiden jakotilaisuudessa, koska oppilaat vaan puhu ja puhu. Silloin sanoin, että painukaa pojat pihalle!” Muistoksi Einolle lukuvuoden 1978 - 1978 1979 - 1979 Muistoksi Einolle lukuvuoden idänlinjalta: idänlinjalta: LAULU EINOLLE (Pieni nokipoika) Pieni Eino poika vaan Taasen luokkaan kiiruhtaa Tunnin koettaa aloittaa, pitää aina painaa vaan. Lehtori Eino Pehkonen oli kauppaoppilaitoksen palveluksessa vuosina 1960 -1993. oli tuntien valmistelut, tenttien korjaukset jne. Myös lauantai oli työpäivä. Mutta sitten kun ulkomaankaupan homma tuli, työ muuttui niin monipuoliseksi, että se vei mukanaan. Samaan aikaan myös opetusvelvollisuutta laskettiin kahdeksalla tunnilla, mutta ei palkkaa”, Pehkonen muistelee. Uudet tehtävät toivat mukanaan myös uusia velvollisuuksia. Lehtori Pehkonen kävi paljon erilaisilla kursseilla hankkimassa lisätietoa ja ulkomaankaupan opetusta täydennettiin myös ulkopuolisten asiantuntijoiden avulla. Pehkosen vastuulla oli hankkia kaksikin luennoitsijaa viikossa, yleensä Helsingistä. Esimerkiksi Suomen pankista kävi vuorotellen ainakin viisi ihmistä pitämässä alaansa kuuluvia luentoja. ”Se oli varsinainen työ järjestää luennoitsijat joka viikolle, mutta opetus ilman asiantuntijaluentoja ei olisi ollut kunnollista. Huolehdin asiantuntijavieraista muutenkin. Hain heidät asemalta ja kävin heidän kanssaan syömässä”, Pehkonen kertoo. Pehkosella oli hyvät välit opiskelijoiden kanssa, koska hän on luonteeltaan huumorintajuinen. Huumoria Pehkonen käytti apuna myös opetuksessa: ”Oppilaat tykkäsivät, kun käytin huumoria totisella naamalla. Osasin myös vastata, kun oppilaat heittivät minulle juttuja. En muista, että olisin koskaan suuttunut oppilaille jostain sano- 38 Einon kanssa ollut on Meillä oikein mukavaa monet reissut reissattiin sekä paljon opittiin. Esitykset pidettiin mitään tuskin kuunneltiin tunti päättyi huomattiin rillit pöydälle taas jäi. Vai niin!! Vuosi meni kiiruhtain Einon jutut muistan ain Eino säilyy mielessäin elon tietä kulkeissain!! Kun opiskelijoille annettiin numerot huolellisuudessa ja tarkkaavaisuudessa, jokainen luokanvalvoja ja opettaja antoi numeron ja näistä laskettiin keskiarvo. Yleensä kuitenkin joku halusi, että jollekin opiskelijalle annetaan pienempi numero kuin keskiarvo. ” Se oli kuin huutokauppaa. Jos minä olin antanut vaikka yhdeksikön, joku sanoi, että kyseisen opiskelijan kohdalla seitsemän riittäisi. Niin sitten numero saatettiin laittaa seitsikoksi. Ainenumerot jokainen opettaja tietysti antoi itse”, Pehkonen muistelee. Opettajainhuone oli pieni, mutta ilmapiiri hyvä, vaikka joskus opettajain kokouksissa kiisteltiin, koska jokainen opettaja piti omaa puoltaan jossakin asiassa, esim. mihin sitä rahaa laitetaan… Opetustyönsä ohessa Pehkonen kirjoitti ensin Editalle itäkauppaa koskevia kirjoja ja sen jäl- keen WSOY:lle useita Vienti ja tuonti –nimisiä kirjoja. WSOY on Pehkosen mukaan reilu kustantaja, sillä se lupasi maksaa ensimmäisestä kirjasta siinäkin tapauksessa, että sitä ei julkaistaisi. Vuonna 1987 allekirjoitettu sopimus on voimassa edelleen. Idean kirjojen kirjoittamiseen lehtori Pehkonen sai vuosia sitten ulkomaankauppalinjalta valmistuvilta opiskelijoilta, jotka luovuttivat hänelle Avoin kirja -teoksen. Kirjan kansilehdessä luki opiskelijoiden tekstaamana Export & Import, kirjoittanut Eino Pehkonen. Kansilehteen oli kirjoitettu myös Franz Kafkan mietelause ”kirjoja, jotka tekevät meidät onnelliseksi, voi tarpeen tullen kirjoittaa itse”. Muuta tekstiä ei kaksisataa sivuisessa kirjassa ollut. Sivut oli jätetty Pehkosen täytettäväksi. Ensin hän täytti nuo tyhjät sivut luentomonisteeksi ja myöhemmin oppikirjoiksi. Uusimman vuonna 1998 julkaistun kirjan nimi on ”EU-Suomen vienti- ja tuontitoiminta”. Uusi painos kirjasta ilmestyy syksyllä 2000. Vienti- ja tuontitoiminnan lehtorina Pehkonen toimi vuoteen 1993 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. ”En osannut lähteä pois, minua viehätti tämä ulkomaankauppa jotenkin. Kävin paljon erilaisilla kursseilla ja suoritin 70-luvun loppupuolella cumun kansainvälisestä ulkomaankaupasta. Etenkin silloin, kun hallitsin hyvin jonkun alueen, opettaminen oli erityisen mieluisaa. Opettajalle on ehdottoman tärkeää koko ajan kehittää itseään. On käytävä säännöllisesti seminaareissa ja etsittävä uutta tietoa. Se on välttämättömyys, ei siitä muuten mitään tämmöisellä alalla tule”, Pehkonen kertoo. Kielet osana ammattiosaamista Ulkomaankaupanopetus synnytti runsasta ja monipuolista kansainvälistä toimintaa. Opettajat osallistuivat kursseille ja seminaareihin ulkomailla. Ulkomaiset vierailijat tai luennoitsijat vierailivat koululla ja opiskelijat tekivät harjoittelumatkoja ulkomaille. Vuodesta 1975 lähtien muutama opiskelija oli joka kesä Hagenissa Länsi-Saksassa harjoittelijoina yrityksissä ja samalla kieltä oppimassa. Useana keväänä parikymmentä opiskeli- jaa pääsi työvoimaministeriön myötävaikutuksella myös kahden viikon seminaariin Itä-Berliiniin lehtori Raili Heinäjoen johdolla. Kielet olivatkin tärkeä osa opetusta molemmilla ulkomaankaupan linjoilla. Idänkaupan linjalla pääkielenä oli venäjä (8 vh) ja muina kielinä saksa (3 vh) ja englanti (3 vh). Länsikaupan linjalla opetettiin englantia 6, ruotsia 5 ja saksaa 3 tuntia viikossa. Kielitaitoa kohennettiin ulkomaille suuntautuneen työharjoittelun avulla, mutta harjoittelupaikoista oli puute. Osa opiskelijoista lähtikin omalla kustannuksellaan opintomatkalle: itälinja Moskovaan ja länsilinja Lontooseen. Länsikaupan opetussuunnan opiskelijat kävivät myös opinto- ja tutustumismatkoilla Saksan liittotasavallassa, jossa sijaitsee Kouvolan kummikaupunki Hagen. Esimerkiksi vuonna 1979 tehdyn matkan tarkoituksena oli noin viikon ajan tutustua sikäläisiin kouluihin, kauppakamariin, pankkeihin ja niihin yrityksiin, joista opiskelijoilla olisi opintojensa päätyttyä mahdollisuus saada harjoittelupaikkoja. Matkaa tukivat Kouvolan Kauppakamariosasto, Kouvolan kaupunki ja Suomen Yhdyspankki. Matkan johtajana toimi lehtori Raili Heinäjoki. Päivittäin tulee vielä ahaa-elämyksiä Vuodesta 1967 lähtien Kouvolan kauppaoppilaitoksessa pääasiallisesti saksan kieltä opettanut lehtori Raili Heinäjoki toimii nykyisin Kymenlaakson ammattikorkeakoulun saksan kielen opettajana. Siirtyminen ammattikorkeakouluun on Heinäjoen mielestä ollut mielenkiintoinen, koska useiden Saksaan suuntautuneiden opintomatkojen ajalta ammattikorkeakoulu oppilaitoksena oli jo tullut tutuksi. ”Kauppaopiston aikaan verrattuna ammattikorkeakoulussa ei enää ehdi juurikaan tehdä yritysvierailuja käytännön kentälle. Kontaktit työelämään ovat kuitenkin sekä omalta että opiskelijoiden kannalta aina kehittämisen arvoisia. Kun oli sihteeri- ja ulkomaankaupan linja, olivat nämä kielellisesti vahvat linjat. Ammattikorkeakoulussa saksan kieli on vapaavalintainen aine ja 39 Berliinin ulkomaankaupan kurssilaiset tutustumassa kaupungin keskustaan. Kurssi järjestettiin ulkomaankaupan ja sihteerilinjan saksan kielen opiskelijoille 20. - 28.9.1993. Lehtori Raili Heinäjoki toinen oikealta. kontaktituntimäärät pieniä, mutta oppimateriaalien, opetusmenetelmien ja kielen muuttuminen pitävät kielenopettajan työssään sopivan valppaana. Useana vuonna olen myös voinut työssäni käyttää aisaparina syntyperäistä kielenopettajaa. Opettajat saatiin Goethe-instituutin kautta”, Heinäjoki kertoo. Koko työuransa ajan Heinäjoki on kehittänyt ammattitaitoaan aktiivisesti. Hän on seurannut saksan kielen uusia virtauksia, osallistunut erilaisille kursseille ja jatkokoulutukseen. Motivaatio opettamiseen on säilynyt. Heinäjoki kirjoittaa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Koskinenjulkaisun 18/99 numerossa, että todennäköisesti hän kuuluu jo veteraaniluokkaan, mutta päivittäin tulee vielä ihan tarpeeksi ahaa-elämyksiä. ”Iloa tuottavat tiedon- ja opinhaluiset opiskelijat. On myös mukava kuulla, kun joku entinen opiskelija kertoo käyttävänsä saksan kieltä työssään tai harrastuksissaan”. Kielten opettajat ovat olleet Heinäjoen läheisimpiä työtovereita, koska heidän kanssaan on yleensä jaettu myös sama työskentelytila. Erityisesti Heinäjoki muistaa KTM Synnöve Sammalkorven, joka vuosina 1955 - 1978 opetti kauppaoppilaitoksessa pääasiassa englannin kieltä. ”Meillä oli aika läheiset välit. Synnöve Sammalkorpi oli vakaa opettaja, mutta hyvin huumorintajuinen. Usein tuli kielistä ja sen opettamisesta tilannekomiikkaa”, Heinäjoki muistelee. 40 Raili Heinäjoki vuonna 1997 Mitä osaan? Puhua saksaa, ääntää kauniisti ruotsia, tunnen psykologiaa (cl), olen empaattinen, olen perehtynyt kasvatustieteeseen (cl), olen hyvä opettaja (auskultoinnin arviointi), luoda toimivia ja luottamuksellisia suhteita esim. firmoihin, muihin oppilaitoksiin, pitää kiinni arvoista ja periaatteista, synnyttää lapsia, hoivata lapsia, kuunnella nuoria (3 omaa), olla omapäinen, mutta tehdä kompromissejakin, kuunnella ja katsella luontoa, myös käyttää sitä kohtuullisella tavalla hyväksi (marjastus esim. hillat, kalastus, puiden kaato, savotta, saunavastojen teko, lankojen värjäys luonnonkasveilla ja sienillä, samoilu metsissä, hyötypuutarha ja siilit), tulla toimeen kissojen kanssa, käyttää neulekonetta (neuleasut), ja ompelukonetta (lasten vaatteet), tietokonetta (Windows), ja oksasilppuria ja puutarhajyrsintä. Mitä haluan tehdä? pitää kunnossa ruumiillisen ja henkisen terveyden, oppia delegoimaan tehtäviä toisille (opiskelijoille, kollegoille, perheenjäsenille), hankkia ammattiin liittyvää lisäkoulutusta (kurssit, ulkomaanoleskelu esim. Sveitsissä, firmat), toimia kansainvälisissä projekteissa (Keski-Eurooppa), hoitaa pedagogisia ja omaan aineeseen liittyviä tehtäviä, ei niinkään yleisiä hallinnollisia tehtäviä. Kiltakunnan toiminta 1956 - 1975 Paperikauppa ja oma lehti Kiltakunta perusti vuonna 1956 oppilaskunnan paperikaupan, jossa myytiin opiskelijoille erilaisia koulutarvikkeita. Samana vuonna perustettiin myös lehtitoimikunta, jonka julkaisema Kiltasanomat ilmestyi vuosina 1956 - 1960 kaksi kertaa. Lehden ensimmäisenä päätoimittajana toimi kauppakoulun opiskelija Marja Alho. Kiltakunnan uusiutunut ja tyylikäs lehti Rentonomi ilmestyi keväällä 1970. Kaksi vuotta myöhemmin oli julkaistu jo kolme kertaa Kanttinoomi-lehteä, jonka päätoimittajana toimi opiskelija Hannu Hyvärinen. Monistettuun Kiltasanomiin ei kerätty ilmoituksia, vaan se kustannettiin irtonumeroiden myynnistä saaduilla tuloilla. Kiltakunta ei halunnut rasittaa ilmoitushankinnalla paikkakunnan liikeja teollisuuslaitoksia, jotka muuten tukivat kauppaoppilaitoksen opintorahastoa, järjestivät opintoretkiä ja yritysvierailuja. Ennen kaikkea yritykset antoivat opiskelijoille kesäisiä työ- ja harjoittelupaikkoja sekä kauppaoppilaitoksen päästötodistuksen saaneille vakituisia työpaikkoja. Päätoimittaja Päätoimittaja Tellervo Tellervo Parkkisen Parkkisen kirjoituskirjoitus Kiltasanomissa 6/62: Kiltasanomissa 6/62: Hyvät lukijat! Kiitos siitä, että olette uhranneet tälle lehdellemme viisikymppisenne. Teistä saattaa tuntua ettei se täytä vaatimuksianne. Voi olla niinkin. – On kuitenkin otettava huomioon se seikka, että ne jotka ovat tämän tehneet, eivät ole koskaan aikaisemmin olleet lehdentekopuuhissa. Seuraavalla kerralla me jo varmasti osaamme paljon paremmin. Tarkoituksenamme on saada lehti ilmestymään kaksi kertaa vuodessa. Ja jos oikein hyvin edistymme, voimme varmasti omalla vaatimattomalla panoksellamme kartuttaa oppilasrahastoa, josta sitten joku vähävaraisempi oppilas voisi saada avustuksen saadakseen opiskella täällä. Hartain toiveemme on tietysti nähdä kaikki entiset ja uudet oppilaat sitten joskus tämän lehtemme ympärillä muistelemassa menneitä ja suunnittelemassa tulevaisuutta. Sitten vielä viimeiseksi lopuksi haluan antaa kaikille ja varsinkin teille, jotka tänä keväänä jätätte koulumme, aimo onnenpotkun tulevan elämän varalle. PPäätoimittaja äätoimittaja Viisi toimikuntaa 50-luvun lopussa toimikuntia oli neljä, kun kiltakunta perusti urheilu-, huvi- ja lehtitoimikunnan lisäksi ravintolatoimikunnan. Oppilaskunnan ylläpitämästä ruokalasta sai 60-luvun lopussa lämpimän ruuan lisäksi myös kahvia ja virvokkeita. Lukuvuonna 1972 - 1973 toimi jo viisi toimikuntaa: klubi-, julkaisu-, urheilu-, ravintola- ja sääntötoimikunta. Kiltakunnan järjestämissä illanvietoissa, kuten pikkujouluissa ja naamiaisissa, oli innokasta yleisöä salin täydeltä. Lehtori Eino Pehkonen kertoo, että joulujuhlassa jokainen opettaja käsiteltiin ja opettajat odottivat hyvin jännittyneinä riimiään. Seuraava opiskelijoiden kirjoittama kronikka esitettiin pikkujouluna 13.12.1963. 41 KRONIKAT Kohta käymme oppimaan Lauri tietävi sen kirjanpitoa kopsimaan ken nyt antaa sen ken? Itserakkauskin kai meille tuttua lie vaikka kirjanpitohai meitä viisauteen vie. Lai lai lai... Miss´ on kaino Kyllikki, Verhon takana kai, missä kasvaa bataatti tiedät sinä sen kai. Loppulauseen kokeissa aivan varmaan sen saan runomitta tiedossa auttaa ain´ parempaan. Lai lai lai... Ken on tuolla tukeva kas nyt huomasinkin Reiska itse ohjissa. Monin menetelmin. Elokuvat hobbyna Kajalallakin on “kokkeet” tiedon merkkinä epäilemättä on. Lai lai lai... Nanny joskus hymyilee linssit välkähtävät usein myöskin kiukkuilee kaikki säikähtävät. Konekirjoituksen tuon hyvin tarpeellisen Nanny-tyttö meille suo sitä epäile en. Lai lai lai... Ken on viekkain ovelin kaikki tietävät sen katsein veikein, iloisin antaa kurituksen. Eerikki on nimi tuon joka fiksuinkin lie, hän se mainoksetkin luo jotka pylväisiin vie. Lai lai lai... Eeva pieni pimpula hajamielinen on Monet viivat taululla taaskin sekaisin on. Kirjanpidon alkeita päihin pänttäellään Vaikk´ on joskus vaikeeta silti myös hymyillään. Lai lai lai... Itse Eino Pehkonen potra poika on “nuin” on sormi oikoinen “maalimassaan” kun on. Joskus vitsin murjaisee kaikki kikattavat sekä tytöil´ keljuilee jotka hullaantuvat. Lai lai lai... Stilisointi tärkeää Sinikalle on kirjeen yläosa tää otsaketta kai on. Kaino puna poskillaan luokkaan astuvi hän kirjan sanat tankataan Nekin osaapi hän. Lai lai lai... Viel´ on Tapsa Toijonen, kansa kertovi niin maikka saksan kielen sen läksyt kaikk´ maksimiin Mutta surut haipuvat tähdet kauas ne vie kaikki saksan oppivat elämää kai se lie. Lai lai lai... Ken nyt Kuuseen kurkottaa tähdet kertovat sen ruotsia kun bamlataan viisaat kääntävät sen. Collini on valttia usko huoleti se rillit lyöpi tahtia Voi, nyt muistakaa se´ Lai lai lai... Synnove on ankara huhu kertovi niin professorin oppeja panee päihin ahtaisiin. Morriksella kun ajelee rapa roiskahtelee pojat varokaahan ain´ hänkin on nainen vain. Lai lai lai... 42 Kiltakunnan illanvietto (naamiaiset) keväällä 1964. Keskellä yo-luokalla opiskellut neiti Eeva Mynttinen, pukukilvan voittaja. Pikkujouluohjelmaa 1963 Kouvolan Yhteiskoululla. Syksyllä 1971 kiltakunta järjesti puheita ja laulua sisältäneen illanvieton päätteeksi Kouvolan kauppaoppilaitoksen ensimmäisen discon. Myös urheilutoiminta oli vilkasta. Esimerkiksi syksyllä 1961 järjestettiin yleisurheilukilpailut Kotkan kauppaoppilaitosta vastaan. Kilpailujen päätteeksi kiltakunta järjesti tilausnäytännön Kouvolan Teatterissa, jossa esitettiin Hamiltonin kirjoittama näytelmä Kaasuvalo. Seuraavina vuosina oppilaskunnan jäsenet kävivät innokkaasti Kouvolan Teatterin tilausnäytännöissä ja vierailivat myös Kotkan kaupunginteatterissa. Rahanhankintaa Kouvolan kauppakoulun Kiltakunta osallistui useana vuonna Liikesivistysrahaston järjestämään joulukorttien myyntikilpailuun. Kiltakunta voitti ensimmäisen palkinnon neljä kertaa. Oppilaskunnan jäsenet osallistuivat myös erilaisiin keräyksiin. Esimerkiksi 1960-luvulla kiltakunta osallistui kansalliseen Sibelius-monumentti -keräykseen ja Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien Liiton järjestämään Auttavat kädet -keräykseen. Kiltakunta aloitti syksyllä 1971 yhteistyön Suomen Punaisen Ristin paikallisosaston kanssa. Koulussa järjestettiin keräyksiä ja kaikille oppilaille esitettiin SPR:n toimintaa käsittelevä elokuva. Kiltakunta osallistui lukuisiin valtakunnallisiin kampanjoihin, joissa kerättiin rahaa hädänalaisille kansalaisille. Kiltakunta ja oppilasneuvosto Viikoittaisten kokousten lisäksi kiltakunnan edustajat osallistuivat Kauppaopiskelijain Kilta ry:n ja Kaakkois-Suomen Kilta Ry:n järjestämille koulutuspäiville sekä erilaisiin tilaisuuksiin ja vuosikokouksiin. Kiltakunta pyrki myös saamaan pysyviä kontakteja valtakunnalliseen kiltahallitukseen, Merkonomiliittoon ja eri kauppaoppilaitosten kiltakuntiin. Opiskelijoiden osallistuminen kiltakunnan järjestämiin tilaisuuksiin ja kampanjoihin oli innokasta, mutta kiinnostus kokouksia kohtaan oli vähäistä. Syksyllä 1969 perustettiin rehtori Kontkasen aloitteesta oppilasneuvosto, jonka tehtävänä oli käsitellä opiskelijoiden ja opettajien välisiä asioi- 43 ta. Oppilasneuvoston tehtävänä oli myös informoida opiskelijoita kouluun liittyvissä asioissa sekä antaa lausuntoja opettajille. Oppilasneuvostoon valittiin yksi opiskelija jokaiselta luokalta. Ensimmäisenä toimintavuonna oppilasneuvostolla oli seitsemän kokousta. Edellä mainittujen tehtävien lisäksi oppilasneuvosto järjesti mielipidetiedusteluja ja teki useita aloitteita. Oppilasneuvosto lakkautettiin syksyllä 1972, koska opintodemokratiaa toteuttamaan perustettiin lakisääteinen oppilaitoslautakunta. Kiltakunnan edustajat osallistuivat Suomen Kauppaopiskelijoiden Liiton (SKOL) kokouksiin ja kiltakunnan hallituksen tärkeäksi tehtäväksi muodostui tutkia mahdollista liittymistä SKOL:n jäseneksi. Jäsenyyden vahvistuessa vuonna 1974 kiltakunta muuttui jäsenpohjaiseksi. Stipendirahastot vuonna 1975 Jo 50-luvulla perustettujen Kouvolan Liikemiesyhdistys ry:n stipendirahaston ja Kouvolan kauppakoulun stipendirahaston lisäksi Kouvolan kauppaoppilaitoksessa olivat vuonna 1975 Kouvolan Kauppiasyhdistys ry:n stipendirahasto, Kouvolan kauppaoppilaitoksen stipendirahasto ja Kouvolan kauppaoppilaitoksen Pohjois-Kymenlaakson stipendirahasto. Lukuvuoden 1974 1975 päätteeksi stipendirahastoista ja saaduista stipendilahjoituksista myönnettiin stipendit 37 opiskelijalle, yhteensä 5.790 markkaa. Stipendien koko vaihteli 40 - 500 markkaan. Opetusvälineet ja kirjasto 1956 - 1975 Uusista opetusvälineistä tärkeimmät hankinnat olivat kauppaoppilaitoksen aikana sanelukone, spriimonistuskone, kertolasku-, yhteenlasku- ja sähkökirjoituskoneet, elokuvaprojektori ja piirtoheittimet. Myös lahjoituksena saatiin paljon opetusvälineitä. Liikesivistysrahasto lahjoitti esim. kirjoitus- ja laskukoneita, magnetofonin, episkoopin, jolla pystyttiin heijastamaan tasopinnalta kuvia seinälle sekä sähkökäyttöisen monistuskoneen. Kauppaoppilaitoksen harjoitusmyymälään SOK lahjoitti vaatetelineen, Kesko Oy:n Kotkan konttorin neuvottelukunta myymälävaa´an ja Liikesivistysrahasto Nationalmerkkisen kassakoneen. Tmi E. Kylmälä lahjoitti matkakirjoituskoneen ja lukuvuonna 1963 1964 Kymin Osakeyhtiö lahjoitti käytetyn kirjanpitokoneen. Jo lähes 50 vuoden ajan useat eri tahot ovat myöntäneet stipendejä hyvin opintonsa suorittaneille opiskelijoille. Sihteeriyhdistyksen Kymenlaakson jaoston viettäessä kansainvälistä sihteeripäivää huhtikuussa 1991 puheenjohtaja Seija Kivelä luovutti stipendin sihteeriopiskelija Ritva Jokelalle. 44 PYP:n järjestämän kirjoituskilpailun palkintojenjakotilaisuus 25.5.1962. Useat liikelaitokset lahjoittivat myös tavaranäytteitä, lomakkeita, mainosmateriaalia ja kirjoja. Vuonna 1966 kirjastoon tuli joko tilattuina tai ilmaiskappaleina jo 59 lehteä, esim. Abacus, Kauppalehti, Kouvolan Sanomat, Mainostaja, National Geographic, Das Schaufenster ja Yrittäjä. Kirjastoa täydennettiin vuosittain, joten vuonna 1970 kirjasto käsitti jo yli tuhat teosta. Sekä kirjasto että lehtien lukupaikka olivat niin opiskelijoiden kuin opettajienkin ahkerassa käytössä. Kirjoituskilpailut Kouvolan kauppaoppilaitoksen historian ensimmäinen kirjoituskilpailu järjestettiin talvella 1954. Kouvolan Rotaryklubin järjestämän kilpailun voitti ensimmäisen luokan opiskelija Sirpa Gardemeister. Seuraavana vuonna Rotaryklubin li- säksi Pohjoismaiden Yhdyspankki järjesti kirjoituskilpailun. PYP jatkoi kilpailujen järjestämistä joka vuosi aina lukuvuoteen 1971 - 1972 saakka, jolloin Kauppaoppilaitosten Kilta ry:n järjestämä kirjoituskilpailu pidettiin ensimmäisen kerran. Vakuutusosakeyhtiö Fennia-patria järjesti kauppaoppilaitoksen opiskelijoille kirjoituskilpailun seitsemän kertaa ja Suomen Sähköteollisuusyhdistys ry kaksi kertaa. Kun oppilaitoksen nimi muuttui Kouvolan liiketalouden ja ulkomaankaupan instituutiksi, kirjoituskilpailuja ei järjestetty tai niihin ei osallistuttu moneen vuoteen. Mutta lukuvuonna 1994 1995 laskentatoimen linjan opiskelija Outi Väisänen menestyi erinomaisesti valtakunnallisessa kirjoituskilpailussa ”Suomi ja lähialueet”. Hänen kirjoituksensa ”Ystäväni Natalie” valittiin parhaaksi kirjoitukseksi ja palkintona oli Pariisinmatka. 45 KOUVOLANLIIKETALOUDENJAULKOMAANKAUPAN INSTITUUTTI 1975 - 1995 __________________________ Kouvola 1975 Kouvolassa oli 60-luvun alusta saakka vallinnut nousukausi, mutta 70-luvun alusta lähtien esimerkiksi Kouvolan väestönkasvu oli alkanut hidastua. Aikavälillä 1970 - 1975 kasvu oli keskimäärin 711 henkilöä vuodessa, mutta jo vuosivälillä 1975 - 1980 kasvu oli pienentynyt 295 henkeen vuodessa. Myös kaupungin asuntotuotanto hidastui. Vuosina 1975 - 1979 rakennettiin 485 asuntoa vuodessa, kun edellisen 5-vuotiskauden aikana valmistui vuosittain keskimäärin 644 asuntoa. Toisaalta julkinen rakentaminen oli vilkasta vuosina 1975 - 1979, jolloin rakennettiin tai laajennettiin 3 - 4 rakennusta vuodessa. Esimerkiksi Kotitalousoppilaitos valmistui vuonna 1978 ja vuotta myöhemmin Haanojan Haali. Päivittäistavaroita myyvät liikkeet keskittyivät yhä suurempiin yksiköihin. Valintamyymälät yleistyivät. Jo 60-luvulla kauppias Veimo Laaksonen oli lukenut amerikkalaisista supermarketeista ja Pohjois-Kymenlaakson ensimmäinen supermarket, Säästövalinta Laaksonen, avattiin vuonna 1966 valtavan etukäteismainonnan saattamana. Vuonna 1974 rakennettiin Suomen ensimmäisiin kuulunut automarketluokan SokosMarket, jonka nimi muutettiin myöhemmin Prismaksi. Suurimmat automarketit rakennettiin kaupungin ulkopuolelle, kun taas erikoisliikkeet jäivät kaupungin keskustan alueelle. Kauppaoppilaitos 25 vuotta Vuonna 1975 Kouvolan kauppaoppilaitoksen nimi vaihdettiin Kouvolan liiketalouden ja ulkomaankaupan instituutiksi. Samana vuonna Kouvolan kauppaoppilaitos oli toiminut jo 25 vuotta ja tapahtumaa juhlittiin monin tavoin. Juhlaviikon tapahtumissa oli mukana koko oppilaitos: opettajat, opiskelijat, henkilökunta, johtokunta ja myös entisiä opiskelijoita. Lehdistölle ja muille tiedottajille pidettiin tiedotustilaisuus, kutsuvieraille ja onnittelijoille järjestettiin vastaanotto. 46 Opiskelijoilla oli päivällä 27.9.1975 oma juhlatilaisuutensa, pääjuhla yleisölle oli illalla ja juhlapäivä päätettiin yhteisillä illallisilla. 25-vuotisjuhlien pääjuhlan ohjelma KUOROLAULUA Kouvolan Mieskuoro, johtaja Pekka Suomalainen Lüdig: Aamunkoitto Madetoja: Hämärän ääniä ja Kaunehin maa TERVEHDYSSANAT Kauppaneuvos Reino Olkku HISTORIIKKI Kouvolan kauppaoppilaitos 1950 – 1975, Rehtori Lauri Kontkanen YKSINLAULUA Taiteilija Auvo Nuotio, säestäjä Uuno Kuparinen Sonninen: Laulu onnesta, Kaski: Olis vierellä hän, Althén: Siunattu maa ja Denza: Funiculi funicula JUHLAESITELMÄ Kauppaoppilaitokset koulutuksen kentässä, ammattikasvatusneuvos Simo Raasio ENTISEN OPPILAAN PUHEENVUORO Rehtori Jaakko Juura KUOROLAULUA Kouvolan Mieskuoro, johtaja Pekka Suomalainen, soolo Auvo Nuotio Merikanto: Vallinkorvan laulu Klemetti: Luonto ponteva Pohjanmaan PÄÄTÖSSANAT Pääjohtaja Erkki Tuuli MAAMME Yhdessä Keskuskauppakamarin kanssa järjestettiin erikseen tilaisuus, jossa luovutettiin ansiomerkit kauan oppilaitoksen palveluksessa olleille. Lehtori Kyllikki Halli sai ansiomerkin 25 vuoden palveluksesta. Lehtori Synnöve Sammalkorpi ja rehtori Erik Knaappila saivat ansiomerkin 20 vuoden palveluksesta. Ansiomerkit 15 vuoden palveluksesta luovutettiin lehtori Eino Pehkoselle ja siivooja Taimi Tommolalle. Merkkipäivänään oppilaitos sai vastaanottaa lahjoituksia seuraavilta tahoilta: Valkealan Säästöpankki, Soku, Suomen Työväen Säästöpankki, Suomen Yhdyspankki, Kouvolan Seudun Osuuspankki, Helsingin Osakepankki, KansallisOsake-Pankki, vuoden 1950 - 1952 oppilaat, Kouvolan Seudun Merkonomit ry., Kouvolan Myyntimiehet ry., Kesko Oy, Suomi-Neuvostoliitto Seura, Kouvolan kieli-instituutti, Valkealan kunta, Elimäen kunta, Jaalan kunta, kauppaneuvos Reino Olkku, Kouvolan kauppiasyhdistys, Kouvolan kauppakamari ja kauppaneuvos Viljo Lairila. Lahjoitusten lisäksi oppilaitos sai kukkalaitteita sekä sähkeitä ja onnitteluja. Kuusi vuotta myöhemmin lehtori Halli kirjoitti kiltakunnan kurssijulkaisussa seuraavasti: ”Ja vuodesta 1975 on oppilaitoksen nimenä ollut komealta kalskahtava Kouvolan Liiketalouden ja Ulkomaankaupan Instituutti. Kuinkahan monta vuotta vielä kestää, kunnes ns. suuri yleisökin oppii sitä käyttämään? Pieni esimerkki. Armon vuonna 1980 paikallisliikenteen autossa erään rouvan pohtiessa, missä hänen olisi jäätävä pois bussista, kuljettaja esitti, että kyllä kauppakoulun pysäkki olisi sopivin. Ja tuohon komean koulumme kupeeseenhan rouva sitten jätettiin.” Kymen läänin suurimman kauppaoppilaitoksen hallinto Oppilaitos oli opiskelijamääränsä (n. 600) perusteella Kymen läänin viidestä kauppaoppilaitoksesta suurin ja se kuului koko maan oppilaitoksistakin kymmenen suurimman joukkoon. Vuonna 1975 Suomessa oli 70 kauppaoppilaitosta. Lähes kolmannes opiskelijoista oli Kouvolasta ja noin puolet lähiympäristön kunnista. Kymmenen prosenttia opiskelijoista tuli muualta Suomesta. Kaupunginvaltuusto hyväksyi 7. 4. 1975 pitämässään kokouksessa Kouvolan liiketalouden ja ulkomaankaupan instituutin ohjesäännön, jonka ammattikasvatushallitus vahvisti kesäkuun 18. päivänä. Kauppaoppilaitoksen omisti ja sitä ylläpiti Kouvolan kaupunki. Se oli ammattikasvatushallituksen tarkastuksen alainen ja se sai valtionapua. Ohjesäännön 9 §:n mukaan oppilaitoksen hallintoa hoitivat johtokunta, oppilaitoslautakunta, rehtori, apulaisrehtori, kurssiosaston johtaja, erikoisluokkien johtaja ja opettajakunta sen mukaan kuin asetuksessa säädettiin ja ohjesäännössä määrättiin. Hallinnosta vastasi johtokunta, johon kaupunginvaltuusto valitsi neljäksi vuodeksi kerrallaan kuusi varsinaista ja kuusi henkilökohtaista varajäsentä sekä kaksi varajäsentä. Lukuvuoden 1975 1976 johtokunnan varsinaiset jäsenet olivat puheenjohtaja, kauppaneuvos Reino Olkku, varapuheenjohtaja, myyntijohtaja Arto Levänen, ekonomi Kalevi Himanen, erityisopettaja Kerttu Metsäranta, diplomikauppias Pekka Solapuro ja merkonomi Unto Wahlgren. Varajäseniä olivat merkonomi Arto Kokko ja toimistoapulainen Anna-Liisa Lahtinen. Opettajakunnan edustajana toimi lehtori Paula Ahava ja johtokunnan sihteerinä rehtori Erik Knaappila. Merkonomina firman paperit kuntoon Liikkeenharjoittaja Arto Kokko valmistui merkonomiksi Kouvolan kauppaoppilaitoksesta vuonna 1969. Alun perin Kokosta piti tulla ravintoloitsija, mutta koska hänen isällään oli yritys, hänestä tuntui luontevalle hankkia myös kaupallinen koulutus. Merkonomiksi valmistuttuaan Kokko meni isänsä yritykseen, Teollisuuspurku Oy:n, töihin. ”Koska opiskeluaikanani ei ollut suuntautumisia, vaan piti osallistua kaikkeen, sain erittäin vahvan ja hyvän pohjan. Siitä olen kiitollinen kaikille opettajilleni. Käytännössä yritin ensin muuttaa maailmaa, mutta merkonomin papereilla sitä ei tehdä. Niillä sai ja osasi kuitenkin laittaa firman paperit kuntoon”, Kokko toteaa. 47 Jonkin asian yhteydessä opettajat tulevat Kokolle vieläkin mieleen. ”Erityisesti Eino Pehkosen puhetekniikka ja menetelmät olivat aivan omaa luokkaansa. Muistan hänen sanontansa, kun oletti meidän tulevaisuudessa olevan sihteerien esimiehinä: ’Ja sitten kun punakyntinen sihteeri kirjoittaa nämä ylös, te ymmärrätte’. Nanny Talvitie oli vaativa, hyvä opettaja, jolla oli sana hallussa. Minulle hän sanoi: ’Arto, minä luovutan sinun kohdallasi kaiken, tee miten haluat.’ Kirjanpidonopettaja Reijo Nevalalla oli tapana kysyä: ’Miksi aktivoidaan? Koska tulevaisuus on epävarmuuden sävyttämä’. Opettajat pitivät meitä aikuisopiskelijoina, vaikka suurin osa tuli suoraan koulunpenkiltä”, Kokko muistelee. Politiikasta kiinnostunut Kokko valittiin johtokunnan varajäseneksi vuonna 1973. Vuodesta 1977 alkaen hän toimi energisen puheenjohtajan, Reino Olkun henkilökohtaisena varajäsenenä. Seudullinen kehitys ja kauppaopetus olivat Olkulle tärkeitä asioita ja jos joku asia oli epäselvä, Kokon kertoman mukaan Olkku lähti vaikka paikanpäälle henkilökohtaisesti selvittämään asioita, jotta saisi vietyä niitä eteenpäin. Oikealla Arto Kokko vieressään lehtori Tuula Orrela ja opiskelija Kari Hildén Kymen Lukon ruokalassa avointen ovien päivänä syyskuussa 1997. Arto Kokko osallistui aktiivisesti kokouksiin ja kertoo, että Erik Knaappila oli esittelijänä ja sihteerinä vertaansa vailla. ”Erik oli hyvin vaikuttava persoona. Hän valmisteli, järjesti ja alusti todella hyvin kokoukset. Kokouksissa tehtiin pitkälti ammattikasvatushallituksen puitteissa tehtyjä päätöksiä. Myös Risto Kuisma oli erittäin aktiivinen, erityisesti ammattiyhdistysasioissa. Johtohahmo kokouksissa oli kuitenkin Reino Olkku, jolla oli usein tapana sanoa: ’Sittenhän myö tehäkkii tälleen’”. ”Oppilaitoksen tarkoituksena on antaa kunnallisista ja yksityisistä kauppaoppilaitoksista annetun lain (234/70) ja asetuksen (339/71) tarkoittamaa liike- ja toimistoalan sekä näihin verrattavien alojen ammattiopetusta kuten ulkomaankaupan opetusta. Oppilaitoksen tarkoituksena on edelleen edistää taloudellisen alan ammattitaitoa ja –sivistystä sen mukaan kuin laissa ja asetuksessa säädetään sekä tässä ohjesäännössä ja Ammattikasvatushallituksen ohjeissa tarkemmin määrätään. Oppilaitoksen opetuskieli on suomi.” Kun politiikka ei enää innostanut Kokkoa vuonna 1983, hän luopui myös johtokunnan tehtävistä. Itsenäisyys työssä ja ennen kaikkea romujen kiehtova maailma kiinnostivat yhä enemmän. Vuonna 2000, yli 30 vuoden kokemuksella, liikkeenharjoittaja Kokko voi myhäillä tyytyväisenä. Värimetalli Oy:n liikeidea, romun hankinta, lajittelu, jalostus ja myynti alan tukkukauppiaiden kautta valimo-, teräs- ja jaloterästehtaille toimii hyvin ja yritys täyttää kaikki ympäristölain vaatimukset romun käsittelyn ja varastoalueen osalta. 48 Linjajaot ja opetus Oppilaitoksen ohjesäännön 3 § Opiskelu tapahtui vuonna 1975 neljällä eri osastolla: kauppakoulussa (2 luokkaa), kauppaopistossa (9 luokkaa), ylioppilasluokilla (6 luokkaa) ja idänkaupan erikoisluokalla (1 luokka). Toisena opiskeluvuonna oli mahdollisuus erikoistua valittavissa oleville laskenta-, markkinointi- tai sihteerilinjoille sekä yhteiskunnalliselle ja ulkomaankauppalinjalle. Linjajaon tavoitteena oli syventää opiskelijoiden valitseman suuntautumisaiheen tietoja ja taitoja. Loppukokeet Aloituspaikat syksyllä 1986 Vuoteen 1984 saakka keväisin pidettiin loppukokeet, joissa opiskelijat tenttivät 2 - 3 vuoden tiedot yhdellä kerralla. Loppukoe oli tärkeä asia, sillä se osoitti, mikä oli valmistuvan opiskelijan lopullinen osaamisen taso. Jokaisella linjalla kerrattiin huhtikuussa keskeiset asiat ja toukokuussa oli varsinainen loppukokeiden kausi. Loppukokeet olivat lehtori Norkamon mukaan myös opettajalle näytön paikka – osaavatko opiskelijat opetetut asiat? ”Lääninhallitus on oppilaitoksen esityksestä hyväksynyt keskiasteen koulutuksen kehittämisestä annetun asetuksen (931/82) 4 §:n 2 momentin nojalla ja valtioneuvoston 3.5.1985 hyväksymän keskiasteen koulutuksen kehittämisohjelman vuosille 1986 - 88 sekä ammattikasvatushallituksen 3.5.1985 antamien tarkempien ohjeiden perusteella oheisessa liitteessä mainitut oppilaitoskohtaiset aloituspaikkatavoitteet.” Datanomikoulutus 1985 Kevätlukukauden 1985 alussa oppilaitos sai luvan datanomikoulutukseen. Ensimmäisenä vuonna luokalle pyrki yli viisisataa ylioppilasta, joista opiskelupaikan sai 18 hakijaa. Kaksi ja puolivuotisella datanomilinjalla koulutettiin tietotekniikan ammattilaisia tietojenkäsittelyn kehittämistehtäviin. Johtokunta valitsi datanomilinjan johtajaksi lehtori Markku Puustellin, joka toimi tehtävässään vuodesta 1985 vuoteen 1990, jolloin linjanjohtajaksi valittiin FK Eliina Kantola. Ensimmäiset datanomit valmistuivat jouluna 1987. Ennen kuin datanomien koulutus päättyi vuonna 1997 ehti kaikkiaan 11 ryhmää saada datanomi-tutkintotodistuksen. Atk-ammattilaisten koulutus kuitenkin jatkui Kouvolassa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun liiketalouden osastolla. Syksyllä 1997 aloitetussa liiketalouden ja hallinnon koulutusohjelmassa oli tietotekniikan suuntautumisvaihtoehto. Vuotta myöhemmin tietotekniikan koulutus vahvistui entisestään, kun aloitettiin alan koulutus omana tietojenkäsittelyn koulutusohjelmana. Ammattikorkeakoulun liiketalouden osastolta valmistuu tradenomeja. Tulevaisuudessa Kouvolasta valmistuu uudelleen myös datanomeja, sillä syksyllä 2000 liiketalousinstituutissa aloitetaan tietojenkäsittelyn perustutkintoon johtava koulutus. Aloituspaikkoja kaupan ja hallinnon yleisjaksolla oli 144. Muut aloituspaikat: myyntilinja 32 (koulu), toimistotekniikan linja 32 (koulu), markkinointilinja (opisto) 16, laskentatoimenlinja (opisto) 16, julkishallinnon linja (opisto) 16, idänkaupan linja (opisto) 16, ulkomaankauppalinja (yo) 32, laskentatoimen linja (yo) 32, idänkaupan linja (yo) 16, sihteerilinja (yo) 16 ja myyntilinja (yo) 32. Linjajako monipuolistuu Lukuvuoden 1994 - 1995 alkaessa linjajako oli laajentunut entisestään. Peruskoulupohjaisen, yhden vuoden kestävän yleisjakson jälkeen oli mahdollista valita ulkomaankaupanlinjan idänkaupan suunta, julkishallinnon linja, laskentatoimen linja, toimistotekniikan linja ja markkinointi- tai myyntilinja. Peruskoulupohjaisella iltalinjalla oli vaihtoehtona joko markkinointilinja (4 vuotta) tai merkantista merkonomiksi (2 vuotta). Yo-pohjaisen perusjakson erikoistumisjakso valittiin jo ennen koulutusta. Valittavana oli ulkomaankaupan linja tai sen idänkaupan suunta, laskentatoimen linja, sihteerilinja ja kansainvälisen markkinoinnin linja. Yo-pohjaisessa koulutuksessa oli valittavana myös vieraskielinen ulkomaankaupan linja Foreign Trade Program sekä myyntilinja tai sen tietoliikenteen suuntautumisvaihtoehto. 2,5-vuotinen datanomilinja oli erillinen yo-pohjainen koulutus. Yo-pohjaisella iltalinjalla oli mahdollista opiskella 3-vuotisella markkinointilinjalla. 49 Paljon vierailevia luennoitsijoita Osa markkinointiopin ja idänkaupan sekä vientija tuontiopin opetuksesta tapahtui jo lukuvuonna 1974 - 1975 ulkomaisten asiantuntijoiden toimesta. Kyseisenä vuonna vieraili yhdeksän ulkomaista ja 33 kotimaista asiantuntijaa. Seuraavana lukuvuonna vieraili 24 idänkaupan eri alojen asiantuntijaa. Yksi näistä asiantuntijoista oli tuolloin Veljekset Suutarin myyntipäällikkönä toiminut Yrjö Heinonen. Vierailevien asiantuntijoiden luennot olivat hyvin suosittuja. Lukuvuonna 1981 - 1982 yli kolmekymmentä eri alojen kotimaista asiantuntijaa vieraili luennoimassa eri luokkien oppitunneilla. Samana vuonna vierailleet ulkomaiset luennoitsijat edustivat Englannin, Yhdysvaltain, Saksan liittotasavallan ja Saksan demokraattisen tasavallan suurlähetystöjä sekä Neuvostoliiton kaupallista edustustoa, Ruotsin Pohjola-Nordenia, Tukholman Frans Schartau -lukiota ja Moskovan Ulkomaankauppa-akatemiaa. Sekä ulkomaiset että kotimaiset asiantuntijaluennot olivat myös tulevina vuosina tärkeä osa opetusta. Lukuvuoden 1994 - 1995 aikana ammatillisessa koulutuksessa oli meneillään suuri muutos- ja kehittämisvaihe. Ammattikorkeakouluhanke edistyi, samoin koulutusrakennemuutokseen liittyvä kaupan ja hallinnon alan perustutkinnon opetussuunnitelmatyö. Opetusta ja koko oppilaitoksen toiminnan laatua kehitettiin. Myös sekä ulkomaisia että kotimaisia vierailijoita ja luennoitsijoita kävi oppilaitoksessa kyseisenä vuonna erityisen paljon. Kun on jollekin tielle ajautunut, se on käveltävä loppuun Lehtori Eino Pehkonen muistaa kauppaopiston ylioppilasluokalta tomeran ja jämptin opiskelijan, joka valmistui yo-merkonomiksi vuonna 1969. ”Minä kysyin aina Yrjö Heinoselta, koska hänellä oli hyvä ja kuuluva ääni, kun hän vastasi”, Pehkonen kertoo. Viherpeukaloiden toimitusjohtaja Yrjö Heinonen taas muistaa Pehkosen kauppaopin opettajana, joka osasi keventää nuorelle opiskelijalle muuten kuivan aineen niin hyvin, että aineesta tuli opetuksen vuoksi miellyttävä. ”Olin hyvinkin tyytyväinen opetuksen tasoon. Pidin erityisesti kirjanpidosta, koska pärjäsin siinä hyvin. Olin yksi niitä harvoja, joille Kontka- Ylioppilasluokka Kuntotalolla 1969. Yrjö Heinonen kolmannessa rivissä 3. vasemmalta. 50 sen Late antoi kympin. Late oli säntillinen ja hänestä sai vähän aristokraattisen kuvan; semmoinen johtaja, joka seisoi sanojensa takana. Myös Erik Knaappila oli ihan hyvä ja asiallinen opettaja. Mutta kielten opetus oli ihan kirjasta lukemista, koska ei ollut keskusteluharjoituksia. Se oli iso puute, koska puhuminen jäi niin vähälle. Kaikissa kouluissa pitäisi opettaa ihmiset ilmaisemaan asioita, eikä keskittyä siihen, että asiat ilmaistaan kieliopillisesti oikein. Myöhemmin, kun olin jo viitisen vuotta hoitanut ulkomaankauppaa, Erik pyysi minua koululle luennoimaan. Minä kävin sitten kertomassa, mitä se ulkomaankaupan tekeminen on”, Heinonen muistelee. 70-luvun alussa Yrjö Heinonen toimi myyntipäällikön tehtävissä Arvo Suutarin Ruusutarhoilla. Työssään Heinonen rakensi Suutarin yrityksen tukku- ja tuontisysteemiä, mutta vapaa-aikanaan hän kehitti Heinosen perheyritystä, jota hänen veljensä Risto Heinonen hoiti täysipainoisesti. Vuonna 1979 yritys rekisteröitiin Yrjö Heinosen nimiin ja vuotta myöhemmin hän lopetti työt vieraan palveluksessa. Sekä katettua pinta-alaa että lajivalikoimaa lisättiin. Vuosien kuluessa yritys laajeni edelleen. Vuonna 1988 perustettiin vähittäiskauppatoimintaa varten Valkealan Viherpeukalot Oy. Yrityskokonaisuuden nimi tästä lähtien oli Viherpeukalot. Yrityksen päätuotteeksi oli noussut inkalilja, jonka vienti Ruotsiin oli aloitettu joulukuussa 1987. Viherpeukaloiden postimyyntitoiminta aloitettiin 90-luvulla. Postimyynnin kautta Suomeen on rakennettu pihaliljakulttuuria, jota ollaan Heinosen johdolla rakentamassa myös Ruotsin, Viron ja Venäjän markkinoille. Postimyynti on yrityksen tärkeä toimintamuoto, sillä se kattaa yli kolmannen osan n. 40 milj. mk:n liikevaihdosta. Vuonna 1996 perustetussa Viherpeukalo-kerhossa on tällä hetkellä jäseniä noin 100 000 kpl. Internet–myynti, joka on integroitu postimyyntiohjelmaan, aloitettiin vuonna 1998. Viherpeukaloilla on vähittäiskukkakauppoja Jyväskylässä, Lahdessa, Vantaalla, Lappeenrannassa ja Kouvolassa. Viherpeukaloilla on myös Suutarin Ruusutarhojen kanssa yhteinen vuonna 1988 Mäntsälään perustettu sisaryritys Finnplant Oy, jonka toimitusjohtajana Yrjö Heinonen on toiminut vuodesta 1992 alkaen. Tänä päivänä Viherpeukalot-yhtiöiden palveluksessa on kaikkiaan noin 50 - 60 henkilöä. Toimitusjohtaja Yrjö Heinosen alkuvuosien unelma toimivasta yrityskokonaisuudesta on toteutunut ja toteutuu edelleen. ”Minä olin poikalyseon aikaan hyvin arka, mutta jo kauppaopiston aikaan etsin omaa linjaani. Olisi minulla ollut uravalinnassa paljon muitakin vaihtoehtoja, mutta usein uravalinta tapahtuu sattuman kautta. Sitä ikään kuin ajautuu johonkin. Työssä oleminen on ollut koko ajan oppimista. Joka vuosi on kehitetty jotain uutta, mutta siitä huolimatta minulla on aina ollut harrastuksille aikaa. Hiihdän kilpaa ja joka vuosi harjoittelen vähintään 7000 km. Tulevaisuudessa yritystoimintaa luultavasti jatkaa poikani Jari, joka on myös saman kauppaopiston kasvatteja. Hän valmistui merkonomiksi vuonna 1992”, Heinonen kertoo. Henkilökunta 1975 - 1995 Linjanjohtajat ja opettajat Lukuvuonna 1975 - 1976 Kouvolan liiketalouden ja ulkomaankaupan instituutin rehtorina toimi ekonomi Erik Knaappila, joka oli Kouvolan liiketalousinstituutin palveluksessa vuosina 1955 - 1992. Tuona aikana hän vaikutti merkittävästi kauppaopetuksen kehittämiseen. Knaappilan lisäksi kyseisenä lukuvuonna henkilökuntaan kuului 17 vakinaista opettajaa, 28 tuntiopettajaa ja yhteensä 13 muuta toimihenkilöä. Ensimmäiset linjanjohtajat olivat lehtori Eino Pehkonen (ulkomaankauppalinjat) ja KTM, lehtori Jukka Vesén (laskentatoimenlinja). Vuosina 1979 - 1984 idänkaupan erikoisluokan linjanjohtajana toimi lehtori Marjatta Pasanen. Koska idänlinjan oppimateriaalista oli edelleen puute, Pasanen teroitti kynänsä ja kirjoitti itse useita oppikirjoja. WSOY julkaisi vuonna 1984 venäläis-suomalaisen kauppasanakirjan, joka oli ensimmäinen Suomessa tehty tällainen sanakirja. Sitä käytetään edelleen. Muita Pasasen kirjoittamia kirjoja ovat mm. 4-osainen Idänkaupan lukemistoja, Soveltavan kielentutkimuksen keskuk- 51 sen Jyväskylässä 1998 julkaisema 400 venäjän verbiä ja Kouvolan liiketalousinstituutin 1995 julkaisemat Liikekirjeitä 1 ja 2. tori Kaija Liski (toimistotekniikka), myyntilinjan johtajana toimi opettaja Pirkko Peiponen (palvelutoiminnat) ja datanomilinjaa johti lehtori Markku Puustelli (tietojenkäsittely). Pasasen sijaisena toimi kahtena lukuvuonna lehtori Yrjö Rautanen ja lukuvuonna 1982 - 1983 lehtori Soili Lehto-Kylmänen, joka vuonna 1984 valittiin idänkaupan erikoislinjan uudeksi johtajaksi. Kun lehtori Pasanen (venäjän kieli) jatkoi erikoislinjan johtajana vuonna 1986, linjanjohtajia oli kaikkiaan jo yhdeksän. Vakituisia opettajia oli 18, päätoimisia tuntiopettajia 19 ja sivutoimisia tuntiopettajia 10. Kun rehtori Erik Knaappila jäi eläkkeelle 1.12.1992, liiketalousinstituutin rehtoriksi valittiin TTM Olli Mikkilä. Uuden rehtorin aloittaessa tehtävänsä 1.1.1993, liiketalousinstituutissa työskenteli 27 vakinaista lehtoria, 2 va. lehtoria, 11 päätoimista tuntiopettajaa ja 2 sivutoimista tuntiopettajaa. Oppilaitoksen muissa tehtävissä työskenteli 8 henkilöä. Ulkomaankauppalinjan johtaja oli lehtori Paula Zetterström (ruotsin kieli), laskentatoimen linjan johtajana toimi lehtori Pellervo Ukkola (laskentatoimi) ja markkinointilinjaa johti opettaja Leena Suurla (markkinointi). Lehtori Eino Pehkonen, joka opetti oikeusoppia, vientiä ja tuontioppia, oli idänlinjan johtaja ja yhteiskunnallisen linjan johtaja oli lehtori Matti Liski (yhteiskuntatalous). Toimistotekniikan linjan johtaja oli leh- Lukuvuonna 1993 - 1994 linjanjohtajina toimi seitsemän henkilöä. Lehtori Paula HyttinenHart (ulkomaankaupan linja), lehtori Aila Pitkänen (julkishallinnon linja), lehtori Eliina Kantola (datanomilinja), lehtori Hannele Lappalainen (sihteerilinja ja toimistotekniikan linja), lehtori Ulla Pietilä (markkinointilinja), opettaja Asta Juvonen (myyntilinja) ja lehtori Pellervo Ukkola (laskentatoimen linja). Opettajia vuonna 1990. Eturivi vasemmalta: Kyösti Korppi, Aapo Surakka, Pentti Pitkänen, rehtori Erik Knaappila, Kaija Liski, Markku Puustelli ja Heikki Eskelinen. Keskirivi: Maritta Pimiä, Ulla Talvi, Eliina Kantola, Pirkko Kalmari, Pirkko Muir, Hilkka Kesiö-Lairila, Tuija Junkkari, Soili Lehto-Kylmänen, Inkeri Niemi, Hannele Lappalainen ja Liisa Hartikainen. Takarivi: Pirjo Saarinen, Marita Mäkelä, Niilo Kuokkanen, Jukka Vesén, Saku Purontaus, Kirsti Norkamo, Elsi Pellinen, Pellervo Ukkola, Tuulikki Haimi, Helena Ukkola ja Eeva Kuisma. 52 Vahtimestarit ja siivoojat Vahtimestarien ja siivoojien työ on aina ollut olennainen osa sitä kokonaisuutta, jolla oppilaitokseen on luotu toimivuutta ja viihtyisyyttä. Talonmies-vahtimestarien toimenkuvaan on kuulunut hyvin monenlaisia tehtäviä esim. yleinen järjestys ja kunnossapito, kiinteistönhoito, sisäisen postin hoito jne. Nykyisin Kymenlaakson ammattikorkeakoulun liiketalouden osaston toimipisteessä vahtimestarina toimivan Erkki Korhosen mukaan vahtimestarin työ on monipuolista, koska tehtäviin kuuluu hyvin erilaisten asioiden hoito; jos jotain puuttuu, vahtimestari hoitaa asian. Vahtimestari myös korjaa tai tarvittaessa toimittaa huoltoon esim. monistuskoneet. Kauppaoppilaitoksen historian ensimmäisenä vahtimestarina toimi rouva Martta Havaste vuosina 1950 - 1955. Talonmiehen tehtävien ohessa Havaste leipoi joka aamu tuoreet pullat. Ruokatunniksi hän keitti valtavan kattilallisen puuroa, jota sekä oppilaat että opettajat jonottivat pienessä keittiössä. Havasteen jälkeen talonmiehen tehtäviä jatkoi Kalle Rajamäki. Hän toimi tehtävässään lukuvuoteen 1957 - 1958, jolloin vahtimestariksi tuli Väinö Linnavesi. Hän oli kauppaoppilaitoksen palveluksessa vuoteen 1963 saakka. Hänen jälkeensä vahtimestarina toimi Urho Majoranta. 70-luvun alussa vahtimestariksi valittiin Taisto Lihvonen, jonka ammattinimike muuttui vuonna 1975 talonmies-vahtimestariksi. Lihvonen toimi tehtävässään lukuvuoteen 1989 - 1990 saakka. Erkki Korhonen aloitti työnsä Kouvolan liiketalousinstituutin palveluksessa 1.2.1990. Korhosen jälkeen, lukuvuonna 1996 - 1997, liiketalousinstituutin vahtimestarina toimi Ritva Myllymäki ja sen jälkeen Sanna Piensalmi, joka toimii tehtävässään edelleen. Talonmies-vahtimestari Taisto Lihvonen ensimmäisenä eläkepäivänään syyskuussa 1989. Erkki Korhonen toimii ammattikorkeakoulun liiketalouden osaston vahtimestarina. Kauppaoppilaitoksen ensimmäisinä vuosina vahtimestari hoiti myös siivoojan tehtäviä, mutta opetustilojen kasvaessa lisääntyi siivoojienkin tarve. Vuonna 1960 työnsä aloittanut Taimi Tommola toimi tehtävässään vuoteen 1978 saakka, jolloin oppilaitoksessa työskenteli jo neljä kokopäiväsiivoojaa ja viisi osapäiväsiivoojaa. Vuoden 1985 alusta lähtien siivoojat siirtyivät kaupungin keskitetyn siivoustoimen alaisuuteen. 53 Henkilökunnan koulutus Kauppaoppilaitosten ulkomaankaupan koulutustoimikunnan mietinnön pohjalta keskuskauppakamari antoi vuonna 1974 opetusministeriölle lausunnon, jossa ulkomaankaupan koulutuksen tehostamisen lisäksi tähdennettiin opettajien jatkokoulutusta. Kauppaoppilaitoksen henkilökunta onkin 70-luvulta lähtien osallistunut aktiivisesti erilaisiin koulutustilaisuuksiin: kursseille, koulutuspäiville ja seminaareihin. Opettajien lisäksi myös muun henkilökunnan koulutus on ollut tärkeä osa kauppaoppilaitoksen kehittämistä. Itseään on kehitettävä jatkuvasti Kanslisti Arja Laine valmistui Kouvolan kauppaoppilaitoksen yo-luokalta merkonomiksi vuonna 1971. Jo seuraavana vuonna hän tuli samaan oppilaitokseen töihin. Ennen varsinaisen työn alkamista Laine kävi puoli päivää tutustumassa tulevaan työhönsä. ”Siihen aikaan oli rehtorina Lauri Kontkanen. Hän sanoi minulle, että tutustu nyt noihin mappeihin ja kudo sitten vaikka villasukkaa, jos aika tulee pitkäksi. Ensimmäisiä työtehtäviä olivat opettajien palkat. Alkuaikoina meillä oli hajautettu järjestelmä, kaikki teki kaikkia tehtäviä, niin opintotoimiston opiskelija-asioita kuin talousasioitakin ja yleishallintoon liittyviä asioita”, Laine muistelee. Kun Laine aloitti työnsä, työskentelyolosuhteet olivat aikaan nähden hyvät. Toimistossa oli mekaaniset kirjoituskoneet, monistuskoneet olivat joko vahas- tai spriimonistuskoneita ja jos kirjeistä tarvittiin itselle jäljennös, kirjeet kirjoitettiin kalkkeerin läpi. Oli oltava huolellinen, koska jos kirjettä kirjoittaessa teki virheen, se oli kirjoitettava alusta saakka uudestaan. Kauppaoppilaitokselle oli tärkeää, minkälaisen kuvan toimistosta lähteneet kirjeet antoivat oppilaitoksesta ulospäin. Laatua arvostettiin. Konekirjoituksen opettaja huolehti siitä, että kirjeet kirjoitettiin aina uusimpien standardien mukaan. Sen jälkeen kun tietotekniikka tuli, on Laineen mukaan ollut jokaisen omalla vastuulla, missä muodossa kirje lähtee. ”Ei ole yhdentekevää, minkälaisia papereita me täältä ulos lähetetään ja minkälaisen kuvan annamme itsestämme.” 54 Nykyisin taloussihteerinä ammattikorkeakoulun toimistossa työskentelevä Laine on kehittänyt itseään jatkuvasti. Hän on osallistunut aktiivisesti henkilökunnan koulutukseen esim. täydennyskoulutus- ja kanslistikursseille, toimistotyön jatkokursseille, arkistonhoidon kurssille ja tekstinkäsittelykursseille. Laine on osallistunut myös erilaisille koulutuspäiville ja seminaareihin. ”Työssäni minulla on ollut mahdollisuus kehittää itseäni tai helpottaa työtehtäviä koulutuksen avulla. Olen aina päässyt jonnekin kurssille, jos olen halunnut. Tietokoneitten aikaan on tullut uudet ohjelmat ja niiden hyödyntäminen vastaan. Vuoteen 1995 toimimme Kouvolan kaupungin ohjeilla ja sitten tuli kuntayhtymävaihe, jolloin uudistui niin kirjanpito-ohjelmat kuin palkkalaskenta. Olimme koulutuksessa ja opeteltiin uudet ohjelmat. Ehdittiin käyttää niitä vuosi, kun mentiin ammattikorkeakouluun ja hankittiin taas uudet ohjelmat”, Laine kertoo. Työnsä raskaimmaksi asiaksi Laine mainitsee kiireen ja että koko ajan on jonkinlainen paine. ”Varmasti ei kaikkiin asioihin ja kokouksiin, joita on nykyisin niin paljon, ehkä pitäisi niin monen henkilön osallistua kuin nyt tapahtuu. Niistä ei välttämättä tule niin paljon villoja kuin voisi tulla, jos ajattelee, kuinka monta henkilöä istuu saman pöydän ääressä”. Ennen oli Laineen mukaan työilmapiirissä lämminhenkisyyttä, koska töiden lomassa oli joskus aikaa irrottautua arjen rutiineista ja viettää toimistoporukan kanssa vaikka pienimuotoinen juhlatilaisuus. ”Työilmapiiri on mennyt nyt jotenkin semmoiseksi, että pyöritään enemmän rahan ympärillä. Mutta tällainen bisnes-ajattelu on varmasti sellainen yleismaailmallinen ilmiö tai sitä ei ole aikaisemmin näytetty”, liikuntaa ja lukemista harrastava Laine kertoo. Kurssitoiminta vuosina 1963 - 1994 Ensimmäiset vähittäiskaupan myyjille ja harjoittelijoille tarkoitetut 200 oppituntia käsittävät iltapäiväkurssit järjestettiin vuosina 1963 - 1964. Muuta kurssitoimintaa ei 60-luvulla järjestetty. Tähän vaikuttivat mm. opettajavoimien vähyys, Keväällä 1964 järjestetyllä myyjäkurssilla opetettiin asiakaspalvelun lisäksi mm. tekstausta. opetuspalkkioiden alhaisuus ja kurssitoiminnan johtajan viran puuttuminen. Uuden koulurakennuksen valmistumisen jälkeen 1970-luvun alussa kurssitoiminta kuitenkin vilkastui. Opettajaresurssien lisäys, pahimpien palkkausepäkohtien korjaus ja paremmat ulkoiset puitteet vaikuttivat olennaisesti kurssien järjestämiseen. Kaupan koulutuksen neuvottelukunta Kurssitoiminnan elpymiseen vaikutti myös se, että syksyllä 1973 maan eri alueille perustettiin kaupan keskusjärjestöjen ja ammattikasvatushallituksen tekemän päätöksen pohjalta erityisiä kaupan koulutuksen neuvottelukuntia. Niiden tarkoituksena oli kauppaoppilaitosten kurssitoiminnan kehittäminen ja suuntaaminen. Neuvottelukuntien tehtävänä oli mm. alan koulutustarpeen selvittäminen ja koulutustilaisuuksien järjestäminen yhteistyössä kauppaoppilaitosten kanssa sekä oppilaitosten ja elinkeinoelämän yhteistyön edistäminen. Kouvolan kauppaoppilaitoksen ensimmäisenä edustajana Kymenlaakson kaupan koulutuksen neuvottelukunnassa toimi lehtori Jukka Vesén. Neuvottelukunnan aloitteesta järjestettiin esim. sihteerin tehtäviin valmentavia kursseja ja työsuhdeasiain kursseja. Edellisten lisäksi suosituimpia kursseja vuosina 1971 - 1975 olivat systemaattisen konekirjoituksen jatkokurssi, automaattisen tietojenkäsittelyn johdanto- ja jatkokurssi sekä myymälämainonnan peruskurssi. Vuonna 1977 järjestettiin ensimmäiset työllisyyskurssit. Kaikki kurssit pidettiin pääasiassa iltaisin ja opettajat olivat yleensä oman oppilaitoksen opettajia. Lisääntyvä kurssivalikoima Kurssivalikoima seurasi yhteiskunnan ja työtehtävien muutosta sekä tekniikan kehitystä. Kun 1970-luvun puolivälin jälkeen ilmestyivät ensimmäiset kotikäyttöön tarkoitetut mikrotietokoneet, arvioitiin, että tietotekniikkapohjainen tietojenkäsittely tulee syrjäyttämään tulevaisuudessa eri organisaatioiden (laitosten, yritysten yms.) käyttämät manuaaliset järjestelmät. Tietokoneiden yleistymisen seurauksena järjestettiin ensimmäinen tietojenkäsittelyn ohjelmoinnin ja päätelaitteiston käytön alkeiskurssi vuonna 1979. Vuosina 1975 - 1980 järjestettiin myös mm. kielikursseja ja toimistotyön kursseja. Kurssiosasto-oikeudet syksyllä 1984 Aikuiskoulutusosasto sai perustamisluvan vuonna 1984. Oppilaitokseen perustettiin kurssiosasto, jonka tehtävänä oli järjestää elinkeinoelämän ja julkishallinnon tarvitsemaa jatko- ja täydennyskoulutusta sekä työllisyyskoulutusta. Aikuiskoulutusosasto järjesti myös yksityisopiskelua. Kurssit pidettiin tarpeen mukaan joko päivisin, iltaisin tai viikonloppuisin. Aikuiskoulutusosaston johtajana toimi vuodesta 1985 alkaen TTM 55 Reijo Heikkinen vuoteen 1995 saakka, jolloin aikuiskoulutusvastaavana toimi päätoiminen tuntiopettaja Sinikka Pulli. Aikuisten laaja-alaiset koulutuspalvelut Jo ensimmäisenä toimintavuonna 1984 - 1985 kurssiosasto järjesti neljä ATK-peruskurssia, kaksi pkt-yritysten tietojenkäsittelykurssia ja sihteerikurssia, puhelinpalvelun kurssin sekä matkailuenglannin kurssin. Työllisyyskursseja pidettiin kaksi, merkonomien atk- ja laskentatoimen kurssi. Kurssiosaston aloitusvuonna kursseille osallistui pääasiassa henkilöitä, jotka halusivat täydentää ammattitaitoaan: Kouvolan kaupungin ja lähikaupunkien henkilökuntaa, Kouvolan rautatiepiirin henkilökuntaa, yrittäjiä, kaupan henkilökuntaa, apteekkihenkilökuntaa sekä teollisuushenkilöitä. Kurssit olivat yleensä 14 - 78 tunnin pituisia ns. lyhytkursseja. Kurssimaksut olivat 30 - 200 mk/ osanottaja. Lyhytkurssien lisäksi järjestettiin yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa työvoimakursseja. Kurssitoiminnan toteuttamisen ongelmana kahden ensimmäisen vuoden aikana oli kurssiosaston johtajan puuttuminen. Virka oli avoinna lukuvuoteen 1985 - 1986 saakka, jolloin TTM Reijo Heikkinen aloitti tehtävänsä kurssiosastonjohtajana. Jo seuraavana lukuvuonna järjestettiin 23 kurssia, joilla opiskeli kaikkiaan 358 opiskelijaa. Opettajina kursseilla oli kahdeksan oman oppilaitoksen opettajaa sekä 14 ulkopuolista asiantuntijaa. Kurssitoimintaa kehitettiin koko ajan. Vuonna 1990 se oli jakaantunut työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen, ammatillisiin lyhytkursseihin ja henkilöstökoulutukseen. Rehtori Olli Mikkilä kirjoitti vuosikertomuksessa 1993 - 1994 niistä muutoksista, joita suomalainen yhteiskunta koki 90-luvun ensimmäisinä vuosina. ”Enää ei ole olemassa pysyviä ulkonaisia olosuhteita, vakaata taloudellista kehitystä, vanhoja ammattikuvia eikä edes pysyvää visiota tulevasta. Elämme muutoksen aikaa, jolloin itse omia tekemisiään kehittämällä voi löytää tien parempaan tulevaisuuteen.” Liiketalousinstituu- 56 Rehtori Olli Mikkilä. tilla on kaupan koulutuksen alalla pitkät perinteet, joten tältä vankalta pohjalta on hyvä kehittää uusia koulutuspalveluja. Lukuvuonna 1994 - 1995 aikuisten koulutuspalvelut olivat jo hyvin monipuoliset. Jatkolinjoilla oli mahdollista opiskella ulkomaankauppaa, visuaalista markkinointia, laskentatoimen ja markkinointisihteerin tehtäviä ja markkinointia. Iltaopetuksessa oli ylioppilas- ja peruskoulupohjainen linja sekä merkantista merkonomiksi -linja. Yksityisopetuksessa oli mahdollista suorittaa merkonomin tutkinto ja oppimäärätutkinnot. Omaehtoisessa täydennyskoulutuksessa järjestettiin 15 tietotekniikkakurssia, viisi kielikurssia ja yhdeksän muuta kurssia. Vuotta myöhemmin Tietotekniikan kehittämiskeskus ry. Tekes myönsi Kouvolan liiketalousinstituutille Tietokoneen ajokortti –tutkintojen järjestämisluvan. Tutkintovaatimukset on tarkkaan määritelty ja kaikissa tutkintojen järjestämisluvan saaneissa oppilaitoksessa käytetään yhteisiä koetehtäviä. Jo ensimmäisenä lukuvuonna luvan saannin jälkeen järjestettiin useita valtakunnallisia tietokoneen ajokorttiin tähtääviä atkkoulutuksia. Keväällä 1998 koko ajokorttitutkinnon suoritti 18 henkilöä. Nykyisin tutkinnon suorittamismahdollisuus on jokaisella oppilaitoksen opiskelijalla, sillä merkonomitutkinnon opetussuunnitelma sisältää kaikki Tietokoneen ajokortti –tutkintoon sisältyvät osiot. Kuusankosken kauppakoulu Vuonna 1966 Kuusankosken ja Voikkaan liikemiesyhdistykset sekä Kymin Osakeyhtiö (nyk. UPM-Kymmene Oy) tekivät aloitteen Kuusankosken kauppakoulun perustamisesta. Kauppalanvaltuusto käsitteli asiaa kauppalanhallituksen esityksestä, joka pohjautui taloudenhoitaja Einari Aron suorittamiin koulun tarpeellisuutta koskeviin tutkimuksiin. Etelä-Suomen 15.5.1966 julkaiseman artikkelin Kauppakoulu myös Kuusankoskelle? mukaan kuusankoskelaiset halusivat kauppakoulun, koska kaikki paikkakunnan nuoret, joilla olisi halua ja mahdollisuuksia, eivät mahdu lähiympäristön kouluihin. Kauppakoulu perustettiin vuonna 1968. Rehtori Kaija Liskin mukaan kauppakoulu toimi Kuusankosken pienteollisuustalossa kaksiluokkaisena kauppakouluna. Kauppakoulussa oli yleinen linja ja toimistolinja. Rehtorina toimi VTM Matti Liski, opettajina KTM Pirkko Kalmari, VTM Kaija Liski ja kirjeenvaihtaja Irene Varpama. Kuusankosken kauppakoulu yhdistettiin Kouvolan liiketalouden ja ulkomaankaupan instituuttiin 1.8.1982. Oppilaanohjaus 1984 - 2000 Tukiopetus Lukuvuodesta 1984 - 1985 lähtien tukiopetusta annettiin ammattikasvatushallituksen ohjeiden mukaisesti. Tavoitteena oli, että koulun omat opettajat toimisivat myös tukiopettajina. Lukuvuonna 1988 - 1989 tukiopetusta annettiin yhteensä 302 tuntia: vieraat kielet 232 tuntia, laskennalliset aineet 60 tuntia ja muut aineet 10 tuntia. Vuotta myöhemmin tukiopetusta annettiin yhteensä 408 tuntia ja lukuvuonna 1990 1991 307 tuntia. Myös tulevina vuosina tukiopetuksen tarve kohdistui pääasiassa vieraisiin kieliin ja laskennallisiin aineisiin. Oppilaanohjaus Oppilaanohjaus aloitettiin syksyllä 1985. Ohjaajana toimi opettaja Ulla Talvi, jolla oli viikoittain kuusi vastaanottotuntia. Tuntien aikana kaikkien luokkien opiskelijoilla oli mahdollisuus tulla henkilökohtaiseen ohjaukseen. Yleisjakson luokkien opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen osallistuivat myös luokkien luokanvalvojat. Oppilaanohjauksen luokkatunteja pitivät sekä luokanvalvojat että oppilaanohjaaja Talvi. Yleisjakson luokilla toteutettiin työelämään tutustuttavat ja linjavalintaa selkeyttävät TET-jaksot, joiden aikana jokainen oppilas oli työelämässä viiden päivän ajan. Yleensä tutustumiskohde valittiin omalta kotipaikkakunnalta. Muiden koulujen ohella oppilaanohjauksen tärkeänä yhteistyötahona oli työvoimatoimisto. Liiketalousinstituutti osallistui mm. ennen kevään 1989 yhteishakua kurssikokeiluun, jossa perehdytettiin aikuiskoulutuksesta kiinnostuneita henkilöitä keskiasteen ammatilliseen koulutukseen. Päättävillä luokilla vieraili oppilaanohjaustunneilla työelämän, työvoimahallinnon, työmarkkinajärjestöjen ja jatkokoulutusta tarjoavien oppilaitosten edustajia. Myös ammatinvalinnan psykologit olivat tutustumiskäynnillä, jonka aikana perehdyttiin aikuisopiskelijoiden erityiskysymyksiin. Vuosikymmenen vaihteessa oppilaanohjaajina toimivat lehtorit Tellervo Haapaniemi ja Ulla Talvi. Opiskelijoiden henkilökohtaisen ohjauksen lisäksi nuorisoasteen koulutuksessa oli opetussuunnitelman mukaisesti luokkaohjaustunteja: yleisjaksolla 19 tuntia ja muilla 10 oppituntia lukuvuodessa. Syksystä 1992 lähtien iltalinjalla oli vastaanotto oppilaanohjaukseen liittyvissä asioissa kerran viikossa. Kouvolan seudun ammattiopiston ensimmäisenä toimintavuonna 1995 - 1996 oppilaanohjaajanimike muuttui opinto-ohjaajaksi. Kaupan ja hallinnon perustutkinnon ammatillisiin perusopintoihin sisällytettiin myös yhden opintoviikon laajuinen opinto-ohjaus. Ulla Talvi ja Tellervo Haapaniemi toimivat liiketalousinstituutin opinto-ohjaajina lukuvuoden 1995 - 1996 loppuun saakka, jolloin he siirtyivät Kymenlaakson ammattikorkeakoulun palvelukseen. Vuodesta 1996 lähtien liiketalousinstituutin opinto-ohjaajana on toiminut FM Maija Gerlander. 57 Molemmat oppilaanohjaajat, sekä Ulla Talvi että Tellervo Haapaniemi, osallistuivat oppilasvalintajaoston ja oppilashuoltoryhmän kokouksien lisäksi erilaisiin seminaareihin ja koulutuspäiville. Esimerkiksi oppilaanohjaaja Talvi osallistui vuonna 1983 Espoossa järjestettyyn Mannerheimin Lastensuojeluliiton tukioppilasseminaariin ja ammatinvalinnanohjauksen seminaariin Kotkassa. Seuraavana vuonna hän osallistui oppilaanohjausseminaariin ja opinto-ohjaajien koulutuspäiville Kuusankoskella. Edellisten lisäksi Talvi on osallistunut mm. yhteisvalintaseminaariin, Työelämän muutosseminaariin, työnohjaajakoulutukseen ja ammattikorkeakoulukokeiluja koskeviin koulutustilaisuuksiin. Oppilashuoltoryhmä Lukuvuonna 1989 - 1990 oppilaitoksessa toimi ensimmäistä vuotta oppilashuoltoryhmä, johon kuuluivat apulaisrehtori Kaija Liski, terveydenhoitaja Heljä Mattinen, oppilaanohjaaja Ulla Talvi ja vaihdellen eri luokanvalvojia. Ensimmäisenä toimintavuonna oppilashuoltoryhmä kokoontui neljä kertaa, seuraavana vuonna kaksi kertaa. Oppilashuoltoryhmä toimi vuoteen 1996 saakka, jolloin se lakkautettiin. Liiketalousinstituutissa oppilashuoltoryhmä jatkaa edelleen, mutta ammattikorkeakoulussa ei ole lainsäädännöllistä pohjaa vastaavanlaisen ryhmän perustamiselle. Nykyisin Kymenlaakson ammattikorkeakoulun opintotoimiston päällikkönä toimiva Talvi sanoo, että oppilashuoltoryhmää tarvittaisiin myös ammattikorkeakouluun. Oppilashuoltoryhmän tehtävänä on käsitellä opiskelijan luvalla sellaisia opiskeluun liittyviä vaikeuksia, joita ei voida käsitellä opettajainkokouksessa. Opiskelija on yleensä mukana oppilashuoltoryhmän tapaamisissa, etenkin jos kysymyksessä on oppimisvaikeuksiin, sairauteen tai opiskelun keskeyttämiseen liittyvä asia. Alunperin oppilashuoltoryhmä perustettiin nuoria opiskelijoita varten, mutta yllättävän usein myös aikuisopiskelijat ovat tarvinneet ryhmän tukea ongelmissaan. 58 Luokanvalvojan rooli ryhmässä on tärkeä. Kun ryhmässä on päästy sopimukseen, miten kysymyksessä olevassa asiassa edetään, niin sekä opiskelija että luokanvalvoja sitoutuvat suunnitelman toteuttamiseen. Yleensä asia saadaan ratkaistua, vaikka joskus ei löydy realistisempaa vaihtoehtoa kuin opiskelun keskeyttäminen. Usein opiskelijat ovat moniongelmaisia, joten oppilashuoltoryhmän työ ei ole helppoa, mutta sitäkin tärkeämpää. Yhteistyötä iltalukion kanssa Syksystä 1991 alkaen Kouvolassa on ollut mahdollisuus opiskella samaan aikaan sekä kauppaoppilaitoksessa että lukiossa. Lukio-opetuksen toteuttajana on ollut Kouvolan iltalukio ja opiskelu on tapahtunut päiväsaikaan kauppaoppilaitoksen tiloissa. Kolme vuotta kestäneen merkonomiksi opiskelemisen aikana laskentatoimen tai markkinointilinjan valinneet opiskelijat valitsivat ammattiopintojen ohella lukioaineita. Lukion normaalivaatimusten mukaan oli suoritettava seuraavien aineiden yleiset oppimäärät: äidinkieli, ruotsi, englanti ja matematiikka. Lukion tunnit sisältyivät opiskelijoiden viikkolukujärjestykseen. Lukio-opiskelun osuus oli lukuvuoden aikana 8 tuntia viikossa. Muilla kuin laskentatoimen ja markkinointilinjan valinneilla lukion viikkotuntimäärä saattoi olla pienempi, mutta vastaavasti suoritusaika pitempi. Opiskelu saattoi osittain sijoittua myös iltaan. Ennen ylioppilaskirjoituksiin osallistumista opiskelija voi halutessaan suorittaa myös lukion päästötodistukseen vaadittavat kurssit, joista osa kertyi jo kauppaoppilaitoksen opintosuorituksista. Ensimmäiset kauppislukiolaiset valmistuivat merkonomeiksi ja osallistuivat ylioppilaskirjoituksiin vuonna 1994. Kauppislukiolaiset osallistuivat vuonna 1996 iltalukion opiskelijoiden järjestämiin penkinpainajaisiin. Pukeutuminen oli vapaata, mutta toiveena oli, että naiset pukeutuisivat miehiksi ja päinvastoin. Yhteisen kaupunkikiertoajelun jälkeen seurasi ohjelmallinen illanvietto, jonka lähes kaksi tuntia kestänyt ohjelmaosuus sisälsi mm. lau- luja ja lahjoja opettajille sekä näytelmän, johon myös osa opettajista osallistui. Kouvolan iltalukion rehtorille, Markku Tuomiselle opiskelijat lauloivat juhlan päätteeksi serenadin. Ilta huipentui Donna K:ssa pidettyihin bileisiin. jeenvaihtoa. Kouvolan Sanomissa 18. helmikuuta 1999 julkaistussa haastattelussa Opettaja ja kirjantekijä lehtori Junkkari kertoo, että hänen työnsä on ollut koko ajan erittäin vaihtelevaa, joten tarvetta ammatinvaihtamiseen ei ole ollut. Yhteistyö Kouvolan iltalukion kanssa jatkuu edelleen. Vuosittain noin 20 liiketalouden perustutkintoa tavoittelevaa opiskelijaa voi aloittaa ylioppilaskirjoituksiin tähtäävän linjan. Ohjelmaan kuuluvat kurssit hyväksytään myös ammatillisen merkonomitutkinnon kursseiksi. Lukiokursseista ja ylioppilaskirjoituksista vastaa Kouvolan iltalukio, mutta kurssit on kuitenkin pidetty päivällä liiketalousinstituutin tiloissa. Keväällä 1999 yhdeksän merkonomiksi valmistunutta opiskelijaa sai myös ylioppilastutkintotodistuksen ja keväällä 2000 kymmenen merkonomia. Lehtori Junkkarin mielestä työssä viihtymisen tärkein syy on ollut aina uudet ihmiset. ”Ne ihanat nuoret opiskelijat ja iltaisin innostuneet aikuiset pitävät pirteänä”, Junkkari kertoo. Lehtori Junkkarin energisyys ei heijastu vain opetustyöhön, sillä Junkkari on kirjoittanut päivätyön ohessa yhdessä hollolalaisen Pirkko Airaksisen kanssa kahdeksan liike-englannin oppikirjaa. Ensimmäinen oppikirja, Business Friend, ilmestyi vuonna 1991. Oppikirjoihin kuuluu myös kuuntelukasetit ja opettajanopukset. Yksityisopiskelu Opiskelua myös englanniksi Vuodesta 1993 lähtien Kouvolassa on voinut opiskella kaupan alaa myös englanniksi. Liiketalousinstituutti oli ensimmäisten oppilaitosten joukossa Suomessa, jotka tarjosivat mahdollisuuden opiskella merkonomin tutkintoon johtavan ohjelman (Foreign Trade Programme) englanniksi. Samana vuonna kymmenkunta opettajaa osallistui opettajien Teaching Content in English -koulutukseen Jyväskylän yliopistossa. Tämä mahdollisti kansainvälisen koulutusyhteistyön, lähinnä opiskelija- ja opettajavaihdon aloittamisen eri maiden yhteistyöoppilaitosten välillä. Yhteistyöoppilaitokset sijaitsivat Britanniassa, Espanjassa, Israelissa, Itävallassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Lukuvuonna 1993 - 1994 Kouvolan liiketalousinstituutissa opiskeli yhteensä 715 opiskelijaa, joista vieraskielisellä ulkomaankaupan linjalla 18 oppilasta. Luokanvalvojana toimi KTM Tuija Junkkari. Nykyisin Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa englantia opettava lehtori Tuija Junkkari tuli oppilaitoksen palvelukseen vuonna 1978. Silloin hän opetti sekä englannin kieltä että kauppakir- Kouvolassa on kauppakoulun ensimmäisistä vuosista saakka ollut mahdollista suorittaa merkantin tai merkonomin tutkinto myös yksityisopiskelijana niillä opintolinjoilla, joilla oppilaitoksessa annetaan pysyväisluonteista opetusta. Yksityisopiskelijat eivät osallistu opetukseen. Oppilaitos laatii yksityisopiskelijoille suoritusaikataulun, jossa on määrätty tenttikerrat lukuvuoden aikana. Suoritetun oppimäärän arvosana määräytyy kuulustelujen ja vaadittujen tehtäväsuoritusten mukaan. Ulla Talven mukaan yksityisopiskelijat ovat olleet ”sisukkaita sissejä”. Useilla yksityisopiskelijoilla on jo aikaisemmin suoritettu muu ammattitutkinto, joten opiskelu itsessään on tuttua, mutta vaaditaan paljon määrätietoisuutta ja hyvää motiivia opiskella ilman opetusta. Oppilaitoksen historian ensimmäisen merkantin tutkinnon yksityisoppilaana suoritti lukuvuonna 1954 1955 Martti Mikkonen. Lukuvuonna 1999 2000 liiketalousinstituutin kirjoilla ei ollut yhtään yksityisopiskelijaa, mutta yksityisopiskelu oppilaitoksessa on edelleen mahdollista. 59 Moottoripyöränäyttely valmistumassa toukokuussa 1995. Näyttely saavutti suuren suosion, kahden päivän aikana kävijöitä oli 6500. Projekteja Markkinointia ja tapahtumia Oppilaitos on toteuttanut yhteistyötä yrityselämän kanssa mm. järjestämällä erilaisia projekteja. Lukuvuonna 1991 - 1992 Valio järjesti asiakkailleen jäätelömyyntinäyttelyn, jonka suunnittelusta ja pystytyksestä vastasi Y2B-markkinointiluokka. Tietoliikenteen opiskelijat järjestivät yhteistyössä postitoimipaikkojen kanssa Kirjeen päivän 9.10.1991. Opiskelijat toteuttivat tapahtumaan liittyvän tiedotuksen, somistuksen ja tuote-esittelyn. Opiskelijat hoitivat myös 4. - 8.5.1992 järjestetyn telenäyttelyyn liittyvän markkinoinnin, tiedotuksen, somistuksen, reittisuunnittelun ja laite-esittelyn. Vuotta myöhemmin ylioppilaspohjaisen myyntilinjan tietoliikenteeseen suuntautuneet opiskelijat hoitivat puhelinmarkkinoinnin ja somistuksen sekä toimivat tuote-esittelijöinä Toimivan työhuoneen tekniikka -näyttelyssä. Projekti järjestettiin yhteistyössä postin ja TeleRing-myymälän kanssa. Kohderyhminä olivat Kouvolan ja Kuusankosken pk-yritykset ja oppilaitokset. Lukuvuonna 1993 - 1994 foppilaiset eli vieraskielisen ulkomaankaupanlinjan opiskelijat osallistuivat paikallisen autoliikkeen myynninedistämiskampanjaan. Seuraavana vuonna markkinointisihteerien jatkolinja järjesti 2-päiväisen näyttelytapahtuman “Moottoripyörät kautta aikojen”. Näyttelyyn tutustui 6500 kävijää. Ylioppilaspohjaisen myyntilinjan tietoliikenteen opiskelijat järjestivät Yhteyksiä-tietoliikennenäyttelyn toukokuussa 1990. Telen pääjohtaja Pekka Vennamo tervehti näyttelyä kuvapuhelimen välityksellä, tervehdyksen vastaanotti rehtori Erik Knaappila. 60 Kaukoitä-projekti KYKY-projekti Kouvolan liiketalouden ja ulkomaankaupan instituutti oli vuosina 1994 - 1995 mukana valtakunnallisessa Kaukoitä-projektissa. Projektin tavoitteena oli lisätä yritysten ja oppilaitosten yhteistyötä sekä edistää Kaukoitään suuntautuvaa vientiä, koska Kaakkois-Aasian kansantaloudet olivat jo vuosia kasvaneet lähes kaksinkertaisesti Euroopan maiden talouskasvuun verrattuna. Tavoitteena oli myös etsiä yhteistyöoppilaitosta, jotta opiskelijavaihto Kaukoitään olisi mahdollista. Syksyllä 1995 päättyi jo edellisenä lukuvuonna alkanut yritysten ja oppilaitosten välisen yhteistyön kehittämisen pilottiprojekti. Hankkeen tavoitteena oli käynnistää oppilaitoksissa jatkuva oman henkilökunnan kouluttaminen osaamisen kehittämiskonsulteiksi ja opintoneuvojiksi alueensa yritysten tarpeeseen. Projektin koordinaattorina toimi Teknillisen korkeakoulun Koulutuskeskus Dipoli ja mukana oli myös konsulttiyritys sekä kolme yritystä ja Kouvolan kaupunki. Kouvolan liiketalousinstituutista projektiin osallistuivat opettajat Asta Juvonen, Kirsti Norkamo, Ulla Pietilä, Mervi Silvennoinen, Elina Turunen, Pellervo Ukkola ja Eeva Voima. Hanke sai rahoituksen opetusministeriöltä. Kaukoitä-projektin toteuttivat opetushallituksen kansainvälinen yksikkö FTP, Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus sekä 16 korkeakoulun ja Suomen ulkomaankauppaliiton omistama yritys Uniscience. Hankkeessa olivat mukana Suomen Ulkomaankauppaliiton lisäksi mm. opetus-, työ- ja ulkoministeriö sekä kauppa- ja teollisuusministeriö. Osa Kaukoitä-projektia oli Kaukoitä – mahdollisuuksien markkinat –yritysseminaari. Sen lisäksi järjestettiin opiskelijaseminaari, jossa käsiteltiin mm. Kaukoidän suomia mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille myös käytännön esimerkkien kautta. Kaukoitä-projektin vetäjänä toimi KTM Ulla Pietilä. Lehtori Kirsti Norkamo kirjoittaa liiketalousinstituutin vuosikertomuksessa 1995 - 1996, että projektin avulla saatiin aikaan elävä vuorovaikutus yritysten ja oppilaitosten kesken. Yritysten osaamis- ja kehittämistarpeita kartoitettiin ja analysoinnin perusteella oppilaitokset tekivät tarjouksia palveluistaan. Projektissa mukana olleet yritykset tilasivatkin Kouvolan liiketalousinstituutilta mm. koulutusta, asiakastilaisuuksien järjestämistä ja markkinointitutkimusta. Palveluiden tuottamisessa olivat liiketalousinstituutin opiskelijat tiiviisti mukana. Laatu-projekti Liiketalousinstituutin laaturyhmään kuuluivat lukuvuonna 1995 - 1996 opettajakunnasta Markku Nikkanen, Kirsti Norkamo ja Ulla Pietilä. Opiskelijoita edusti Simo-Pekka Patrikainen. Laaturyhmä kokoontui lähes viikoittain ja lukuvuonna saatiin valmiiksi ISO 9004-2 -standardiin pohjautuva toimintokartta laatuvaatimuksineen ja prosessikuvauksia. Henkilöstölle laaturyhmä järjesti kolme laatupäivää. Työtä ohjasi konsulttiyritys Management Systems Oy. 61 “Kauppaopiston naiset, ne todella kääntää mun pään!” Kiltakunnan naamiaiset Ravintola Kultaisessa Kannuksessa 1981. Vasemmalla juuri valittu Miss Kauppaoppilaitos, oikealla naamiaisväkeä. Oppilaskunnan toiminta 1975 - 2000 Kurssijulkaisu 1981 Kiltakunta ry:n toiminta-ajatuksena oli järjestää opiskelijoille erilaista vapaa-ajan toimintaa ja kursseja sekä lisätä opiskelijoiden yleistä viihtyvyyttä. Kiltakunnan tehtävänä oli myös edustaa opiskelijoita opettajakuntaan ja koulun hallintoelimiin nähden sekä tehdä koulua tunnetuksi oppilaitoksen ulkopuolella. Toiminta rahoitettiin kahviosta ja kirjakioskista saaduilla tuloilla sekä järjestämällä erilaisia tilaisuuksia. Kiltakunta oli Suomen kauppaopiskelijain liiton (SKOL) jäsen ja liiton kautta kiltakunta pyrki valvomaan opiskelijoiden etuja. Oppilaitoksen 50-vuotisen historian ensimmäinen ja tiettävästi ainoa Kouvolan liiketalouden ja ulkomaankaupan instituutin kiltakunnan julkaisema kurssijulkaisu ilmestyi vuonna 1981. Kiltakunnan puheenjohtajana toimi Jussi Lehtinen, jolle kauppaopiskelijoiden oppilaskunnan kehittäminen oli tärkeä asia. Kurssijulkaisun toimittivat Markku Syrjälä, joka hoiti rutiiniasiat, valokuvauksen ja layoutin ja Lauri J. Asplund, jonka kynästä ovat lähtöisin tekstit ja mainoshankintojen organisointi. Heidän lisäkseen toimitukseen kuului Kari Pekkanen, joka toimi avustajana. Vuonna 1975 kiltakunta osallistui Annansilmäkeräykseen sekä haastoi Kieli-instituutin verenluovutuskampanjaan. Kuten aikaisempinakin vuosina opiskelijoiden osallistuminen kiltakunnan järjestämiin tilaisuuksiin ja illanviettoihin oli innokasta, mutta kiinnostus kokouksia kohtaan oli vähäistä. Kiltakunnan toimintaa kuitenkin kehitettiin jatkuvasti. Rehtori Erik Knaappila kirjoittaa kurssijulkaisun Rehtorin puheenvuorossa, että kurssijulkaisu on kiitettävä näyttö oppilaiden aloitteellisuudesta ja yritteliäisyydestä. Kurssijulkaisun julkaiseminen oli taloudellisesti mahdollista yritysten kannatusilmoituksilla, joita julkaisussa on runsaasti. Mainosten lisäksi kurssijulkaisussa on mm. kommentteja ja lausumia, Kyllikki Hallin kirjoitus Jotakin ehkä muistaisin… sekä valokuvat ja kronikat oppilaitoksessa keväällä 1981 opiskelleista henkilöistä. Yksi heistä on ylioppilasosaston sihteerilinjalla opiskellut Päivi Virén. ”Pikkujoulumme viehättävä pikku emäntä. Syö terveellisesti: ei juo kahvia – muutoin kuin välitunnilla. Punaisella pökötillä hurjasteli kouluun. ’Olipas taas keli!’.” Vuoden 1986 alussa killan oikeudellinen asema parani merkittävästi, kun se hyväksyttiin rekisteröidyksi yhdistykseksi. Kiltakunta liittyi keväällä 1987 toimintansa aloittaneen Kaakkois-Suomen Kiltapiirin jäseneksi. Jäsenyyden kautta opiskelijoiden edunvalvonta lisääntyi. Koulun sisäistä viestintää hoidettiin yhteysoppilastoiminnan, tiedotustilaisuuksien ja Tuutti-lehden avulla. 62 Kommentteja ja lausumia Eino Pehkonen: Kun Knaappilan Eerikki oli Moskovassa käymässä, niin olinhan minäkin tälläsenä oppipoikana mukana. Siis aivan työmatkalla vain, eihän sitä meikäläinen muuten... Helena Selin: Päivää porukka, eiks täällä ole taaskaan patterit auki, MITÄ. Ei näitä King Kong (halpatuonti) –maita enää jaksa lukea, joten porukat heit päperölle. Jukka Vesén: Ei kai me enää jakseta, vai mitä? Ei ne kokeet huomiseksi ehdi, kun on niin hyvää ohjelmaa telvisiossa tänään. Nyt asiaan, ettei tunnit mene paikan hakemiseksi vain, kuten… Erik Knaappila: Nythän on lähdettävä siitä mitä AKH asiasta sanoo. Ei minulla henkilökohtaisesti ole mitään asiaa vastaan, mutta kun AKH sanoo, että… Huomenta taloon, olis taas parit tiedotukset. naukseen ja voitti Suomen mestaruuden. Lukuvuonna 1984 -1985 tyttöjen jalkapallojoukkue voitti kauppaopistojen välisen jalkapalloturnauksen Suomen mestaruuden. Poikien jääkiekkojoukkue voitti hopeaa OLL:n jääkiekon Suomen mestaruuskisoissa lukuvuonna 1987 - 1988. Samana vuonna tyttöjen jalkapallojoukkue voitti SKOL:n Suomen mestaruuden jalkapallossa. Syksyisin kiltakunta järjesti yhdessä kotiteollisuus- ja kielenkääntäjäopiskelijoiden kanssa urheiluiltapäivän pesäpallostadionilla. Koulun omaa urheilupäivää vietettiin keväisin Mielakan laskettelukeskuksessa. Lukuvuonna 1990 - 1991 koulun kaukalopallojoukkue voitti hopeaa Suomen mestaruuskisoissa ja oppilaskunnan hallitus toi parhaan joukkueen pokaalin sählyssä, josta vuosien mittaan kehittyi kauppaopiskelijoiden suosituin urheilulaji. Koulutustoiminta Helena Santala: Täällä on jo kerran hengitetty ilma ja minä olen vanha rouva Santala. Marjatta Herrala: Tässä laskussa on kompa, mehän voisimmekin laskea sen ja niinhän me teemmekin. Onko teillä jotakin ongelmia, kuten te ette laske? Asta Partti: 7 kertaa 7 ei aina ole 48! (Oppitunnin aiheena kahdeksanjärjestelmän laskutoimitukset). Tuija Junkkari: Kuvan kaunis englannin opettajamme, jonka mies haki Kanadasta asti melkein Minin kokoisen Pontiacin. Luokkamme vanhin lapsi. Urheilutoiminta Lentopallon ystävyysotteluja käytiin lähipaikkakuntien koulujen kanssa pitkin vuotta. Lukuvuonna 1981 - 1982 tyttöjen lentopallojoukkue voitti Kaakkois-Suomen kauppaopistojen lentopalloturnauksen ja pääsi jatkoon SM-lopputurnaukseen. Seuraavana vuonna tyttöjen lentopallojoukkue osallistui SKOL:n lentopallotur- Kiltakunnan hallituksen edustajat osallistuivat aktiivisesti SKOL:n neuvottelupäiville ja seminaareihin. Kiltakunta osallistui SKOL:n neuvottelupäivien yhteydessä pidetylle tiedottajakurssille, TVK:n kokoustekniikka- ja sihteerikurssille. SKOL:n, Merkonomiliiton ja TVK:n edustajat pitivät myös luentotilaisuuksia liiketalousinstituutin opiskelijoille. Vuonna 1981 kiltakunta aloitti kurssijulkaisutoiminnan. Kiltakunta tuki ja ylläpiti myös erilaisia kerhoja, kuten valokuvaus-, näytelmä- ja liikuntakerhoa. Lukuvuonna 19851986 kiltakunta järjesti myös jazz- ja vakiotanssikurssit. Kaksi vuotta myöhemmin toimi viikoittain myös aerobic-kerho. Syksyllä 1985 Kilta oli mukana järjestämässä ”Miekö juntti?” –teemaviikkoa, johon kaikilla opiskelijoilla oli mahdollisuus osallistua. Teemaviikolla käsiteltiin etenkin tapakasvatukseen liittyviä asioita. Vuonna 1987 kiltakunta osallistui Yrittäjyys ja Kauppa -teemapäivien järjestelyihin. 90-luvun alkupuolella Killan hallituksen edustajana puheenjohtaja oli mukana laivaseminaareissa, joissa jaettiin tietoa mm. kansainvälisyydestä ja lukuvuonna 1992 - 1993 uudesta opiskelijajärjestöstä Skaalasta. 63 Ammattikorkeakoulun liiketalouden koripallojoukkue voittoisalla ystävyysottelumatkalla Tukholmassa syksyllä 1997. Juhlia valmistuneille Huhtikuussa 1982 kiltakunta järjesti Havaji-juhlan päättävien luokkien kunniaksi, seuraavana vuonna vastaava juhla oli Drag-show. Syksyisin kiltakunta järjesti jo perinteeksi muodostuneet tervetuliaisjuhlat kaikille opiskelijoille. Syyslukukauden päätteeksi kiltakunnan hallituksen vastuulla oli joulujuhlajärjestelyt. Keväällä 1988 Kilta isännöi Covenent Players –teatteriryhmän vierailua koululla. Lukuvuonna 1991 - 1992 päättävät luokat keksivät idean järjestää näyttävä gaalailta valmistuneille. Illan suunnitteluun paneuduttiin innolla ja juhlan järjestämiseen osallistui useita päättävien luokkien opiskelijoita. Kutsuihin kirjattiin pukeutumiskehotukseksi ”tumma puku”. Gaalajuhla pidettiin koululla ja jatkot järjestettiin ravintola Rubinissa. Koulun johtokunta tuki juhlaideaa, koska juhlasta aiottiin tehdä perinne koulussa. Seuraavana vuonna juhla oli yhtä onnistunut kuin aikaisemminkin, mutta sen jälkeen samantyylisiä valmistujaisjuhlia ei enää järjestetty. Muu toiminta Lukuvuonna 1976 - 1977 kiltakunta otti yhdessä kieli-instituutin kanssa osaa valtakunnallisiin opintolakkoihin, joiden syynä oli opintolainojen supistukset. Lukuvuoden 1978 - 1979 aikana kiltakunnan hallitus piti viisi kokousta. Toimi- 64 kauden tärkeimmät päätökset olivat liittyminen Kaakkois-Suomen kauppaopiskelijat ry:een ja osallistuminen muutaman vuoden tauon jälkeen SKOL:n toimintaan. Samana lukuvuonna kiltakunta hoiti myös opiskelukorttien hankkimisen koulun oppilaille. Opiskelukorteilla voi mm. saada alennuksia sopimusliikkeistä. Lukuvuonna 1981 - 1982 hankittiin monistuskone koulun oppilaiden käyttöön. Kahvila- ja kirjakioskipalvelujen lisäksi oppilaskunta kustansi toimintaansa kopiointipalvelulla, josta tuli pysyvä käytäntö. Oppilaskunta jakaantuu Lukuvuonna 1993 - 1994 kiltakunta sai käyttöönsä uudet toimitilat, joissa Kilta ry:n hallitus kokoontui 11 kertaa. Sääntömääräiset syys- ja kevätkokoukset pidettiin edelleen koulun auditoriossa. Kun ammattikorkeakoulu aloitti vuonna 1996, oppilaskunnan toiminta jakaantui kuten koulutuskin kahtia. Kilta ry:n toiminta hiljeni pariksi vuodeksi, mutta liiketalousinstituutissa opiskelijayhdistys rekisteröitiin uudelleen. Lukuvuonna 1999 - 2000 Kilta ry:n puheenjohtajana on toiminut Timo Pyykkönen. Oppilaskunta kerää varoja kahviotoiminnalla ja huolehtii juoma-automaatista sekä jakaa stipendejä. Kilta ry:n aktiivijäseniä on vain parikymmentä, koska Pyykkösen mukaan opiskelijoita on hankala aktivoida Kilta ry:n toimintaan mukaan. Mailan kahviosta sai helpotuksen niin janoon kuin pikku nälkäänkin, vasemmalla Eila Porvari ja Maila Puranen. Kahvion toiminta loppui keväällä 1999. Kymenlaakson ammattikorkeakouluun perustettiin opiskelijayhdistys Klaani, jonka tavoitteena oli saada mm. yhteydet eri toimialojen opiskelijakuntiin toimimaan rutiinilla esim. sähköpostin kautta ja tutor-toiminnan kehittäminen. Tutorit ovat opiskelijoita, jotka auttavat sekä uusia että vanhoja opiskelijoita käytännön asioissa. Lukuvuonna 1998 - 1999 tutoreita koulutettiinkin ennätysmäärä, yhteensä noin 110 tutorille järjestettiin koulutus ohjaustyön sisällöstä. Tutor-toimintaa suunnitellaan yhdessä Suomen ammattikorkeaopiskelijakuntien liiton Samokin kanssa. Lukuvuonna 1997 Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Kouvolan liiketaloudenosastolle perustettiin opiskelijayhdistys, Kapita ry. Yhdistyksen tarkoituksena on toimia jäsenistönsä etujärjestönä sekä edistää ja valvoa liiketaloutta opiskelevien yhteisiä etuja. Jäsenmaksu on 20 markkaa vuodessa ja jäsenyydestä hyötyy mm. kirjaja kopiokorttiostoissa. Kapita ry:n puheenjohtajana toimi ensin Jyrki Luumi. Nykyinen puheenjohtaja on Janna Hartonen. Terveydenhuolto 1950 - 2000 Kauppaoppilaitoksen ensimmäisinä toimintavuosina ei koulussa suoritettu keuhkojen läpivalaisua, koska Kouvolassa järjestettiin yleisiä tuberkuloositarkastuksia. Lukuvuonna 1955 - 1956 suoritettiin kaikkien opiskelijoiden läpivalaisu Kuusankosken parantolassa. Sairauksista johtuvat poissaolot olivat suhteellisen vähäisiä 50-luvulla, paitsi syksyllä 1957, jolloin ns. aasialainen influenssa aiheutti niin paljon poissaoloja, että koulutyö keskeytettiin neljäksi päiväksi. 1960-luvun alkuvuosina lääninlääkäri Paavo Parjanen suoritti kaikkien ensimmäisten luokkien opiskelijoiden läpivalaisun ja tarkastuksen. Tarkastuksia jatkettiin seuraavina vuosina eri lääkärien toimesta. Vasta lukuvuonna 1977 - 1978 oppilaitokseen saatiin hyvin toimivat terveyspalvelut, jotka järjestettiin Kouvolan-Valkealan kansanterveystyön kuntainliiton terveyskeskuksen kautta. Terveydenhoitajana syyslukukaudella toimi sairaanhoitaja Marja-Liisa Heinänen ja kevätlukukaudella terveydenhoitaja Heljä Mattinen, joka on vastannut kauppaopiskelijoiden vastaanotosta ja terveydenhuollosta lukuvuotta 1979 1980 lukuun ottamatta aina vuoteen 2000 saakka. Mattinen toimii tehtävässään edelleen. Poliklinikkavastaanotto oli avoinna kolme kertaa viikossa syksyyn 1982 saakka, jolloin vastaanotto oli avoinna joka päivä. Avovastaanotto aamuisin oli tarkoitettu opiskelijoiden oma-aloitteisia käyntejä varten. Koululääkärillä oli vastaanotto joko kerran tai kaksi kertaa viikossa lääkäritalolla. Opiskelijat varasivat ajan vastaanotolle terveydenhoitajan kautta. Kaikille ensimmäisten luokkien ja opiston päättävien luokkien opiskelijoille suoritettiin terveys- 65 ja lääkärintarkastus. Rokotuksia tehostettiin sekä terveystarkastusten yhteydessä että keväällä rokotustilaisuuksissa. Opiskelijaterveydenhuollon tavoitteena on ollut opiskelijan terveyden tukeminen ja edistäminen. Tavoitteeseen pyrittiin turvaamalla asianmukainen terveyden- ja sairaanhoito, lääkinnällinen kuntoutus ja hammashuolto. Opiskelijoilla oli mahdollisuus käyttää pääterveysaseman hammashoitolaa. Terveystarkastuksissa pyrittiin terveyskyselyn ja seulontatutkimusten avulla kartoittamaan jokaisen opiskelijan terveydentila, sairaudet, terveystottumukset ja terveysongelmat. Tarkastuksissa annettiin myös yksilöllistä terveysneuvontaa. Terveydenhoitajan tehtäviin kuului myös tiedotustilaisuudet opiskelijaterveydenhuollosta ja terveyspalvelujen käytöstä Kouvolassa. Lukuvuonna 1987 - 1988 suunnattiin kaikille luokille ”Pidä pöpöt loitolla” -kampanja, jonka tarkoituksena oli sukupuolitautien ennaltaehkäisy. Vuonna 1993 järjestettiin yhteistyössä raittiustoimiston kanssa huumevalistustilaisuus. Nuorille selkeitä neuvoja Terveydenhoitaja Heljä Mattinen on ollut yli 20 vuotta opiskelijaterveydenhuollossa töissä. Hän aloitti työnsä talvella 1978. Alkuajat olivat Mattisen mukaan yhtä kaaosta: ”Meillä oli vastaanottotilana pieni huone, josta ei saanut edes ikkunaa auki. Koululla tehtiin ensimmäisinä vuosina kaikille terveystarkastus. Terveydenhoitajan tutkimuksen jälkeen lääkäri tutki jokaisen opiskelijan; joskus kävi neljäkymmentäkin opiskelijaa kahdessa tunnissa vastaanotolla. Se oli läpijuoksua. Nykyisin ei enää tehdä tarkastuksia kaikille rutiinisti, koska isot ihmiset osaavat jo sanoa, jos heillä on jotain. Se on tärkeää, että vastaanotolle on matala kynnys tulla hankalienkin kysymysten kanssa. Terveydenhoitajan on myös osattava kuunnella ja tarvittaessa annettava selkeitä neuvoja ja ohjeita”. Sen kunnan, jonka alueella oppilaitos sijaitsee, tulee järjestää terveydenhuolto opiskelijoille. Kouvolan-Valkealan kansanterveystyön ky. mak- 66 saa terveydenhoitaja Mattisen palkan ja terveyskeskuksen ylihoitaja on hänen lähin esimiehensä. Mattinen vastaa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Kouvolassa toimivien osastojen lisäksi liiketalousinstituutin terveydenhuollosta. Oppilaitoksissa opiskelevien ulkomaalaisten kanssa Mattinen puhuu englantia. Muut kouluterveydenhoitajat ovat hänen lähimpiä työkavereita, joiden kanssa soitellaan ja pidetään yhteisiä palavereita. Syksyisin kaikille opiskelijoille tarjotaan terveystarkastusta. Mattinen kiertää kaikki uudet luokat ja kertoo, miten opiskelijaterveydenhuolto toimii ja milloin voi tulla varaamaan aikaa. Kouluterveydenhoitaja on opiskelijalle tavanomaisten terveyspalvelujen lisäksi sekä tuki- että yhdyshenkilö. Useat opiskelijat käyvät terveydenhoitajan luona kertomassa mitä kuuluu ja kysymässä neuvoja hyvinkin henkilökohtaisiin ongelmiin. ”Nämä terveet, nuoret ihmiset ovat ilon aihe. Heille voi antaa jopa terveyskasvatusta: joku on ryhtynyt laihduttamaan ja joku lopettanut tupakanpolton, koska terveydenhoitaja on sitä ehdottanut. Joistakin opiskelijoista tulee kuin ystäviä ja se on vapauden lisäksi tämän työn parhaimpia puolia. Ikävimpiä asioita ovat lisääntyneet mielenterveysoireilut ja huumeet. Niihin menee nykyisin paljon ai- Tarvitsetko ammattiauttajaa? Pätevä sijainen, soita! Kuvassa kauppis-lukioryhmästä keväällä 1996 merkonomiksi valmistunut Jarkko Kilpinen ja terveydenhoitaja Heljä Mattinen. kaa. Opiskelijoilla on paineita enemmän kuin ennen, myös työpaikan saanti valmistumisen jälkeen on epävarmaa. Näillä asioilla on vaikutuksensa nuorten terveydentilaan. Ihmisten herkkyys ei häviä mihinkään, vaikka olisi kuinka koulutettu”, liikuntaa ja Italian-matkailua harrastava Mattinen sanoo. Oppilasruokailu Kun kauppaoppilaitoksen uusi koulurakennus valmistui vuonna 1969, kiltakunta aloitti ruokalatoiminnan. Lämpimän ruuan lisäksi myytiin myös kahvia ja virvokkeita. Vuoden 1981 alusta tilanne muuttui. Kouvolalaiset opis- kelijat saivat päivittäin ilmaisen lämpimän aterian, mutta jos opiskelijan kotipaikka oli joku muu kuin Kouvola, ruokailuun sai osallistua kohtuullista korvausta vastaan. Vuodesta 1988 lähtien kaikki opiskelijat saivat maksuttoman aterian. Kouvolan liiketalousinstituutin opiskelijat saavat edelleen yhden maksuttoman aterian päivässä. Samoin saivat Kymenlaakson va. ammattikorkeakoulun opiskelijat ennen kuin ammattikorkeakoulu vakinaistettiin. Syksystä 1999 lähtien ammattikorkeakoulun liiketalouden osaston maksullista ruokailutoimintaa on hoitanut Pohjoismaiden suurin catering-alan yritys Sodexho, jonka yhtenä toimintamuotona ovat opetusalan ruokailupalvelut. KOUVOLANSEUDUNAMMATTIOPISTO1995_____________ Kouvolan seudun ammattiopisto aloitti toimintansa 1.7.1995. Oppilaitos muodostettiin yhdistämällä Pohjois-Kymenlaaksossa toimivat opistoasteen oppilaitokset: kaupan ja hallinnon, muotoilun sekä sosiaali- ja terveysalan koulutus. Näin muodostui noin 2000 opiskelijan yhdistetty oppilaitos, johon kuuluu Kouvolan liiketalousinstituutti, Kouvolan muotoiluinstituutti, Kuusankosken terveysalan instituutti ja Elimäen sosiaalialan instituutti. Kukin koulutusyksikkö toimii tulosvastuullisena instituuttina. Samalla käynnistettiin myös tutkimus- ja kehitysyksikön toiminta. Ammattiopistoa ylläpitää Kouvolan seudun kuntayhtymä, jonka omistukseen siirtyi koko ammatillinen koulutus. Ammattiopisto oli kuntayhtymän ensimmäisiä hankkeita. Kouvolan seudun kuntayhtymä Vuonna 1994 perustetun Kouvolan seudun kuntayhtymän toiminta-ajatuksena on yhtenäinen ja kilpailukykyinen Kouvolan seutu, jossa kuntayhteistyötä tehdään kuntalaisten hyväksi eri sidosryhmien tarpeet huomioon ottaen. Vapaaehtoisilla päätöksillä perustetun kuntayhtymän jäsenkuntia ovat Anjalankoski, Elimäki, Iitti, Jaala, Kouvola, Kuusankoski ja Valkeala. Nämä seitsemän kuntaa ovat antaneet kuntayhtymän tehtäväksi mm. seudullisen edunvalvonnan, elinkeinopolitiikan ja ammatillisen ja oppisopimuskoulutuksen. Kuntayhtymän menestys perustuu moniin eri tekijöihin ja yksi tärkeä menestystekijä muiden joukossa on seudun ammatillisten ja muiden koulutuspalvelujen monipuolisuus ja kilpailukykyisyys. Keväällä 2000 ammatillisessa ja oppisopimuskoulutuksessa opiskeli noin 3000 opiskelijaa. Ammattiopiston hallinto Kouvolan seudun ammattiopiston hallintoa ja suunnittelua hoitivat ammattiopiston johtokunta, rehtori, instituutin johtaja, johtoryhmä ja opettajat. Ammattiopiston johtokuntaan kuului puheenjohtajan lisäksi yhdeksän jäsentä. Jokaisella instituutilla on oma johtajansa, mutta yhteinen rehtori. Kun ammattiopisto aloitti toimintansa 1.7.1995, sen johtokunnan puheenjohtajana toimi Jarmo Koivisto. Muita jäseniä olivat Tuure Ainikkamäki, Jorma Vainonen, Auli Tanhua, Marja Huovinen, Liisa Saari ja Keijo Hulkkonen. Opettaja- 67 edustajaksi oli valittu Marjatta Vilkki, muun henkilökunnan edustajaksi Iiris Kuusinen ja opiskelijaedustajaksi Patrik Lampén. Lukuvuonna 1996 - 1997 johtokunta säilyi muuten ennallaan, mutta opettajaedustajaksi valittiin Katriina Kari, muun henkilökunnan edustajaksi Leena Räisänen ja opiskelijaedustajaksi Mikko Kulmala. 1997 - 1998 johtokuntaan kuuluivat puheenjohtaja Irma Larimo, jäsenet Tuure Ainikkamäki, Riitta Immonen, Auli Tanhua, Pertti Toukkari, Jorma Vainonen ja Kaija Vesala. Opettajaedustaja oli edelleen Katriina Kari, muun henkilökunnan edustaja Leena Räisänen ja opiskelijaedustaja Mikko Kulmala. Lukuvuodesta 1998 - 1999 lähtien ammattiopiston hallinto-organisaatiossa tapahtui nimellisiä muutoksia. Johtokunnan paikalla toimii koulutuslautakunta, jonka puheenjohtajana oli lukuvuonna 1999 - 2000 Ari Häkkinen. Muita koulutuslautakunnan jäseniä olivat Tuure Ainikkamäki, Tiina Haavisto, Raimo Hannula, Arja Lahti, Auli Tanhua ja Esa Vigrén. Liiketalousinstituutin henkilöstö 1995 - 1996 Ammattiopiston ensimmäisenä rehtorina toimi TTM Olli Mikkilä 30.4.1995 saakka, jonka jäl- keen vs. rehtorina oli VTM Kaija Liski. Hän toimi myös instituutin johtajana 1.7.1995 alkaen. Lukuvuonna 1995 - 1996 koulutusvastaavina toimivat FK Markku Puustelli (ylioppilaspohjainen koulutus), FK Eliina Kantola (peruskoulupohjainen koulutus), merkonomi Sinikka Pulli (aikuiskoulutus, maksullinen palvelutoiminta) ja KTM Kirsti Norkamo (iltaopetus). Lehtoreita liiketalousinstituutin palveluksessa oli 27, päätoimisia tuntiopettajia 19 ja sivutoimisia tuntiopettajia seitsemän. Muuta henkilökuntaa olivat kolme kanslistia, Sirkka Heikkilä, Irmeli Kyrö ja Kirsi Laine. Talouspäällikkönä toimi Marja Jurttila, toimistovirkailijana Sirpa Nevalainen ja vahtimestarina Erkki Korhonen. Muita talossa työskenteleviä olivat mm. vastaava ruoanjakaja Anja Pätäri, keittiöapulainen Anu Pylvänäinen ja terveydenhoitaja Heljä Mattinen. Seuraavan lukuvuoden alusta kanslistit Heikkilä ja Kyrö sekä vahtimestari Korhonen siirtyivät Kymenlaakson ammattikorkeakoulun aloittamisen myötä sen liiketalouden osaston palvelukseen. Heikkilä toimi taloustoimistossa toimistosihteerinä ja opiskelijoiden keskuudessa ystävällisyydestä ja palvelualttiudesta tunnettu Irmeli Kyrö opintotoimistossa. Mitä tahansa opiskelija kysyykin, Kyröltä saa aina ohjeita, neuvoja, vinkkejä ja virikkeitä. Liiketalousinstituutti muutti vuonna 1996 keskelle kaupunkia Kymen Lukkoon. 68 KOUVOLAN LIIKETALOUSINSTITUUTTI 1996 - 2000 Salpausselänkadulta Kymen Lukolle Kouvolan seudun ammattiopistoon kuuluvan liiketalousinstituutin toiminta siirtyi johtokunnan päätöksellä 19.6.1996 Kymen Lukkoon, entiseen suojeluskuntataloon. Salpausselänkadun opetustilat jäivät Kymenlaakson va. ammattikorkeakoulun käyttöön. Kymenlaakson Terveyden Turva ry:ltä vuokratut tilat muutettiin opetustiloiksi. Jo saman lukuvuoden aikana vuokrattiin lisätilaa. Näin saatiin paremmat ulkoiset puitteet: atk-luokkia, somistamo ja oma opiskelijaruokala. Lukuvuonna 1998 - 1999 liiketalousinstituutille saneerattiin lisätilaa Kymen Lukosta kasvaneen opiskelijamäärän vuoksi. Tiloja oli edelleen käytössä myös Kuntotalolta ja niiden tarve todennäköisesti tulevina vuosina lisääntyy. Saneerauksen lisäksi tehtiin investointeja tietotekniikan ja muun opetuksessa tarvittavan konekannan ajanmukaistamiseen. Lukuvuonna 1996 - 1997 rehtorina toimi Marja Kero ja liiketalousinstituutin johtajana KTM Aila Pitkänen, joka toimii tehtävässään edelleen. Seuraavana lukuvuonna rehtori jälleen vaihtui. Rehtoriksi valittiin koulutusjohtaja Pirkko Nygren. Lukuvuonna 1999 - 2000 johtavana rehtorina toimi koulutusjohtaja Pirkko Laukkanen (ent. Nygren). Keväällä 1999 liiketalousinstituutissa työskenteli yhdeksän lehtoria ja 26 tuntiopettajaa. Talouspäällikkö Jurttila ja terveydenhoitaja Mattinen toimivat edelleen tehtävissään. Toimistovirkailijoina työskentelivät Johanna Ranta ja Katri Roitto, toimistotyöntekijänä oli Sanna Piensalmi ja atk-tukihenkilön tehtäviä hoiti Urpo Kuokka. Vastaava ruuan jakaja oli Ulla Kivinen ja talonmiehen tehtäviä hoiti Eeva Mallat. Heidän lisäkseen talossa työskenteli siistijä Eila Hassinen. Kaikki mainitut henkilöt jatkavat edelleen tehtävissään. Keväällä 2000 liiketalousinstituutissa oli lehtoreita yhtä paljon kuin edellisenäkin lukuvuonna, mutta tuntiopettajia kaksi enemmän ja muu henkilökunta oli lisääntynyt yhdellä henkilöllä. Kaupan ja hallinnon perustutkinto Syksyllä 1995 kaupan ja hallinnon perustutkinto oli laajuudeltaan 80 ov. Käytännössä tutkinnon suorittaminen kesti noin kaksi vuotta. Lukuvuonna 1995 - 1996 merkanttiopinnot peruskoulupohjalta aloitti suomenkielisessä opetuksessa yli sata opiskelijaa. Samaa perustutkintoa tavoittelevia ylioppilaita oli kolmekymmentä ja heidän suorittamistaan lukio-opinnoista hyvitettiin 40 ov. Perustutkintoon sisältyvät ammatilliset opinnot opiskeltiin opintokokonaisuuksina, joita olivat asiakaspalvelu, toimistopalvelut, taloushallinto, yritystoiminta ja toimintaympäristöt. Tutkintoon sisältyi kieliä ja matematiikkaa 20 ov, ellei opiskelija valinnut niitä enemmän. Suuntautumisvaihtoehtoja oli kolme: asiakaspalvelu ja markkinointi, toimistopalvelut ja tietohallinto sekä taloushallinto. Pakollinen työharjoittelu oli neljä opintoviikkoa ja opintoihin kuului myös päättötyö. Se oli esimerkiksi yrityksen tai muun tilaajan toimeksiantona toteutettava projekti. Venäjänkielinen koulutus Kaupan ja hallinnon perustutkinto on mahdollista suorittaa myös englannin ja venäjän kielellä. Liiketalousinstituutin johtaja Aila Pitkänen kirjoitti oppilaitoksen vuosikertomuksessa 1996 1997: ”Kouvolan liiketalousinstituutti on EU:n alueella ensimmäinen oppilaitos, joka antaa suomalaiseen ammatilliseen tutkintoon johtavaa koulutusta venäjän kielellä”. Venäjänkielinen, perustutkintoon johtava koulutus on tarkoitettu Suomessa asuville venäjän kieltä riittävästi osaaville henkilöille. Lukuvuonna 1998 - 1999 oppilaitoksessa oli viisi venäjänkielistä luokkaa ja seuraavana lukuvuonna jo kuusi luokkaa. Tutkinnon rakenne on sama kuin suomenkielisillä luokilla, mutta ohjelmaan on lisätty suomen kielen ja suomalaisen yhteiskunnan tuntemuksen kursseja. Kokeiluna alkanut venäjänkielinen koulutus vakinaistettiin opetusministeriön päätöksellä kyseisen lukuvuoden aikana. Tuolloin liiketalousinstituutissa opiskeli noin 440 opiskelijaa, joista venäjänkielisessä kou- 69 Liiketalousinstituutin opettajia 1999 - 2000. Eturivi vasemmalta: Elena Aleksandrova, Sirpa Lättilä, Olga Partanen, Anna Liukkonen, Hilkka Kesiö-Lairila ja Katriina Kari. Keskirivi: Lempi Kokkonen, Elena Vinogradova, Pirkko Tapanen, Mervi Halme, Elsi Pellinen ja Aila Pitkänen. Takarivi: Reijo Heikkinen, Juhani Jokinen, Eeva Kuisma, David Smith, Jelena Karhu ja Markku Savimäki. lutuksessa kolmannes. Lukuvuonna 1999 - 2000 venäjänkielisellä linjalla opiskeli noin 150 opiskelijaa. Perustutkintoon muutoksia 1997 ja 2000 Lukuvuoden 1997 - 1998 alussa liiketalousinstituuttiin tulleet opiskelijat aloittivat kolmivuotisen, ylioppilaat kaksivuotisen, liiketalouden perustutkintoon tähtäävän koulutuksen. Toisen asteen koulutus muuttui kolmivuotiseksi, ja siihen sisällytettiin puolen vuoden työssäoppimisjakso. Lukuvuoden lopussa valmistuivat viimeiset merkantit ja samalla myös ensimmäiset uuden tutkinnon merkonomit. Keväällä 1998 valmistuivat myös viimeiset opistomerkonomit. Tammikuussa 2000 aloitti 30 opiskelijan ryhmä merkantista merkonomiksi -koulutuksen iltaopiskeluna. Lukuvuoden aikana opiskeli kaksi ryhmää ja molemmissa ryhmissä tutkinto suoritetaan näyttökokein. ”Iltaisin opiskeleville aikuisille annetaan täällä valmentavaa koulutusta joissain aineissa. Näyttötutkinto on yhdestä isosta 70 alueesta näyttö, joka kestää päivän tai kaksi. Siihen kuuluu tehtäviä, mutta jos opiskelija on työssä, niin hän voi näyttää työssä, että osaa tietyn asian. Näyttötutkinnossa näytetään, että osataan ne asiat, jotka merkonomin tarvitsee osata”, Aila Pitkänen kertoo. Tammikuun alussa alkoi myös 17 markkinoinnin opiskelijan valmentaminen kansainvälisen markkinoinnin ja liike-englannin opintoihin, jotka toteutettiin monimuoto-opiskeluna skotlantilaisen Stevenson Collegen kanssa. Osa opinnoista suoritettiin Edinburghissa: ryhmä liiketalousinstituutin opiskelijoita oli parin viikon opinto- ja tutustumismatkalla siellä. Yhteistyö oppilaitoksen kanssa jatkuu edelleen. Syksyllä 2000 liiketalouden perustutkinnon, merkonomi, rinnalle on kaupan ja hallinnon alalle tulossa tietojenkäsittelyn perustutkinto, datanomi. Molempien tutkintojen uusia opetussuunnitelmia on noudatettava 1.8.2000 lukien. Sekä liiketalouden että tietojenkäsittelyn perustutkinnon laajuus on 120 ov, joka muodostuu yhteisistä opinnoista (20 ov), ammatillista opinnoista (90 ov) ja vapaasti valittavista opinnoista (10 ov). Ammatillisiin opintoihin liittyy työssäoppimista vähintään 20 ov. Tutkinnon muuttuminen kolmivuotiseksi sekä iltaryhmien aloittaminen lisäsivät liiketalousinstituutin opiskelija- ja opettajamääriä. Tätä kirjoitettaessa syksyllä 2000 on liiketalousinstituutissa lähes 600 opiskelijaa ja yli 40 opettajaa. Opetushallituksen antama opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteet on määräys (22/ 011/2000), joka määrittelee ammatillisen perustutkinnon ja siihen kuuluvien koulutusohjelmien opintojen tavoitteet sekä arvioinnin perusteet. Määräys sisältää myös määräyksiä opetuksen ja ohjauksen sekä näyttötutkintojen järjestämisestä. Määräyksen pohjalta koulutuksen järjestäjä päättää koulutuksen opetussuunnitelmasta sekä näyttötutkintoihin valmistavan koulutuksen sisällöstä. Tutkintotoimikunnan tehtävänä on vastata näyttötutkintojen toiminnasta maassamme. Ammattitutkinnot Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot ovat osa ammatillista aikuiskoulutusta. Näyttötutkintoihin valmentautumalla ja niissä menestymällä voi saada itselleen pätevyyden ammattiin. Kouvolan liiketalousinstituutilla on yrittäjän ja somistajan ammattitutkintojen anto-oikeus sekä tietokoneen ajokorttitutkinnon antooikeus. Erityisesti somistajatutkinnon suorittamiseen osallistujat ovat lehtori Asta Juvosen johdolla menestyneet valtakunnallisestikin loistavasti. Asta Juvonen (istumassa) ja somistajan ammattitutkintoon tähtäävät opiskelijat keväällä 2000. Ryhmä toteutti osana näyttötutkintoaan näyttelyn, jossa esiteltiin somistusalan uusimpia tuotteita ja niiden käyttöä. 71 Gmündin ja Kouvolan JEP-projektiryhmäläiset toukokuussa 1997. Valtakunnallinen koulutuspolitiikka Kouvolan liiketalousinstituutti on pyrkinyt vastaamaan valtakunnallisen koulutuspolitiikan haasteisiin, kuten laaja-alaisuuteen, valinnaisuuteen, aikuiskoulutukseen, kansainvälisyyteen ja työssäoppimiseen. Uudet opetussuunnitelmat ovat antaneet mahdollisuuden laaja-alaiseen koulutukseen. Käytännössä tämä on tarkoittanut runsasta valinnanvaraisuutta, monipuolista ammattitaitoa ja yhteyksiä työelämään. Yleissivistävien opintojen ansiosta opiskelijoilla on ollut mahdollisuus kirjoittaa ylioppilaaksi opiskeluaikana; kahden tutkinnon mallista on tullut pysyvä käytäntö. Kansainvälistä toimintaa on kehitetty edelleen. Vuonna 1997 käynnistettiin opettajien ja henkilökunnan kielikoulutus ja samana vuonna aloitettiin myös opiskelijavaihto. Liiketalousinstituutti on ollut opiskelijavaihdossa mm. Venäjän, Kreikan, Itävallan, Saksan, Ranskan, Hollannin, Espanjan, Britannian, Irlannin, Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa. Kansainvälisyys on näkynyt myös venäjänkielisen opetuksen jatkumisena ja erityisissä projekteissa. Kouvolan liiketalousinstituutin yksitoista opiskelijaa ja kolme opettajaa vierailivat Gmündissa Itävallassa Euroopan Unionin Lingua-ohjelman merkeissä keväällä 1997. JEP – Joint Educational Project – oli Sokrates-rahoitteinen pro- 72 jekti kahden eri maissa sijaitsevan oppilaitoksen välillä. Ohjelman tarkoituksena oli edistää Euroopan Unionin alueella asuvien eri kieltä äidinkielenään puhuvien kansalaisten välistä kanssakäymistä ja käytännön kielitaitoa. Projektin aiheena oli jäteongelma ja kierrätys. Jo seuraavana syksynä 17 itävaltalaista opiskelijaa ja neljä opettajaa vierailivat Kouvolassa. He tutustuivat oppilaitoksen ja Kouvolan lisäksi lähiympäristöön. Vierailun ohjelma sisälsi oppituntien seuraamista, suomen kielen opiskelua ja yritysvierailuja. Suomen luontoon, kulttuuriin ja suomalaiseen elämänmuotoon gmündiläiset tutustuivat viikonloppuretkillä ja perhemajoituksen ansiosta. Meillä on mukavaa täällä Kun KTM Aila Pitkänen aloitti työnsä oppilaitoksen palveluksessa vuonna 1971, hän oli saavuttanut ammattitoiveensa, opettajaksi kauppaoppilaitokseen. Tuohon aikaan opettajan tullessa luokkaan opiskelijat nousivat ylös ja kun vastattiin, noustiin seisomaan. Alkuaikoina Pitkänen istui iltaisin Norkamon kanssa valmistelemassa tunteja. Myös Helena Selin oli hänen läheinen työtoverinsa. Juhlasalissa ei vielä urheiltu eikä pelattu, koska rehtori Lauri Kontkanen oli sanonut: ”Vain minun ruumiini yli juhlasalissa urheillaan”. Keväällä 1999 järjestettiin opettajille ja henkilökunnalle työ- ja virkistysmatka Saariselälle. Tukikohtana toimi Vahtamapään maja. Mutta vähitellen koripallokentän kaaret ja viirut otettiin käyttöön, teitittely muuttui sinutteluksi ja opiskelijat vastasivat istualtaan. ”Silloin oli pari opettajaa, jotka lupaa kysymättä alkoivat sinutella opiskelijoita ja siitä se lähti. Ennen se oli aina ollut herra, rouva ja neiti. Mutta se oli aivan kauheaa, kun opiskelijat alkoivat vastata istualtaan”, nykyisin liiketalousinstituutin johtajana työskentelevä Pitkänen muistelee. Opettajan työ on vuosien mittaan muuttunut. Se ei enää ole ohjaamista ja opettamista vaan siihen on tullut enemmän paperisotaa mukaan. Opetussuunnitelmien lisäksi tilastoja ja kirjeitä tulee usein, samoin kyselyjä. Pitkänen kertoo, että aina tulee jotain uutta. ”Monet opetussuunnitelmat tässä on tehty ja paljon uusia asioita. Mutta opetushallituksesta ei enää osata tulla tänne maan tasalle. Asetetut tavoitteet ovat pilviä hipovia. Jos ajatellaan edellistä opetussuunnitelmaa, niin jos merkonomi saavuttaa kaikki asetetut tavoitteet, hänestä tulee suurin piirtein kauppatieteitten tohtori”. Pitkäsen mukaan opetushallituksesta tulee myös turhaa paperia, jotka työllistävät paljon enemmän kuin ennen ja kaikella on kiire. ”Esimerkiksi nyt kun kauppa ja hallinto arvioidaan ulkoisesti 2000 – 2001, toukokuussa tuli paksu nivaska kyselylomakkeita. Joko rasti ruutuun, kyllä tai ei ja sitten vielä perustelut. Uudet opetussuun- nitelmat painoivat päälle, arvioinnit ja koulun loppuminen sekä muut asiat. Vetelin rastia ruutuun, mutta perusteluihin ei juuri ollut aikaa”. Toisaalta opettajan tehtävä on muuttunut kasvatustehtäväksi. Pitkäsen mielestä niin ei enää ammatillisella puolella tarvitsisi olla. ”Kotien kasvattava merkitys on vähentynyt ja opiskelija-aines muuttunut. Uusien opiskelijoiden kanssa menee aina ensimmäinen puoli vuotta ennen kuin he tottuvat talon tavoille. Opiskelijat tulevat suurimmaksi osaksi peruskoulusta ja he kokeilevat alussa kaikki konstit ja metkut. Ennen he olivat aikuisempia”. Kun kaupanalan opetus Kouvolassa jakaantui kahtia, kaikilta opettajilta kysyttiin, haluavatko he ammattikorkeakoulun vai liiketalousinstituutin palvelukseen. Tietysti siinä katsottiin pätevyyttäkin, mutta jos jäi ammattikorkeakoulun palvelukseen, oli mahdollista pätevöityä sen jälkeen. Neljä vuotta liiketalousinstituutin johtajana ollut Pitkänen kertoo: ”Jakautuminen oli aika rajua touhua, mutta en ole kokenut jakoa negatiivisena, vaikka joskus niin ajatellaan. Kun ammattiopisto perustettiin, neljä oppilaitosta laitettiin saman hallinnon alle. Muuten ne jatkoivat ihan entisellään. Ainoat muutokset ovat olleet tämä fyysinen muuttaminen ja uudet opetussuunnitelmat. Ammattiopisto perustettiin kehittämään ammattikorkeakoulua ja tällä 73 seutukunnalla kaikki panostettiin siihen. Me jäimme taustalle. Aloitimme ihan kaikki alusta. Esimerkiksi kaikki projektit, mitä oppilaitoksessa oli aloitettu, jäi sinne”. Ensimmäinen puoli vuotta muuton jälkeen meni sisustamiseen ja kalustamiseen. Monet kaapistot ostettiin realisointikeskuksesta, mutta kaikki opiskelijatyöpöydät hankittiin uudet. Työpöydät ovat olleet käytössä neljä vuotta, eikä niihin ole piirretty merkkiäkään. Joitain opettajien kalustoja jaettiin, samoin tietokoneet, mutta kaikki muu jouduttiin suunnittelemaan ja hankkimaan uuteen toimipaikkaan. Koko kirjasto, niin kirjat, videokasetit kuin nauhatkin, jäivät ammattikorkeakoulun omistukseen. Kaikki lehdet, jotka oppilaitokseen tulee, jouduttiin tilaamaan alusta asti. Myös kirjojen hankinta aloitettiin. Nyt liiketalousinstituutilla on pieni kirjasto lähinnä opettajia varten. Kunnolliselle kirjastolle ei ole tilaakaan. Oppilaitoksessa ei ole muuta isoa yhteistä tilaa kuin ruokala, jonne mahtuu sata ihmistä. Liiketalousinstituutilla ja ammattikorkeakoululla ei ole varsinaista yhteistyötä, paitsi henkilökohtaisella tasolla. Myöskään yhtään yhteistä opettajaa ei ole, koska jakautumisen tapahtuessa rehtorina ollut Erkki Ojanen oli sitä mieltä, että oppilaitoksilla tulee olla selkeä ero. ”Täällä on kuitenkin ihan samanlaisia lehtoreita kuin ammattikorkeakoulussakin. Miksi se yhdessä yössä muuttuu”, Pitkänen toteaa. Markkinointilinjalaiset Terhi Valve (vas.), Sanna Suoniitty ja Anni Häyrynen International Marketing -kurssia opiskelemassa Stevenson Collegessa Edinburghissa tammikuussa 2000. 74 Heinäkuun 4. päivänä vuonna 2000 kaikkien hopsattujen (opiskelijat, jotka roikkuvat tai muuten ovat koulun kirjoilla) lukumäärä oli 595. Tilat ovat käyneet ahtaiksi. Liiketalousinstituutti on vuokrannut lisää tilaa: Kuntotalon toisen kerroksen lukuun ottamatta auditoriota ja paria pientä huonetta. Pitkänen tekee pitkää päivää, koska apulaisjohtajaa ei ole, mutta viihtyy työssään. ”Meidän talo on aina ollut rauhallinen. Mitään semmoista skismaa tai klikkiytymistä ei ole opettajainhuoneessa. Meillä on hyvä henki ja mukavaa täällä. Se on varmaan vaikuttanut siihen, että jokainen panostaa viimeisen päälle opetukseen. Onhan tietysti asioita, joista tulee sanomista, mutta me pystymme puhumaan ne asiat. Asiat riitelevät, ei ihmiset. Henkilökunnan kesken toimii tasa-arvo. Olemme kaikki samalla viivalla ammatista riippumatta. Minuakin on yritetty teititellä ja puhua johtajasta, mutta sanoin, että nyt lopetatte, minä olen Aila. Olen tottunut lapsesta saakka ihmisten kanssa olemiseen ja tulen toimeen kaikkien kanssa. Meillä on hyvät suhteet myös kiinteistön omistajaan, Kymenlaakson Terveyden Turvaan, ja sen hallitukseen”, pesäpalloa harrastava Pitkänen kertoo. AMMATTIKORKEAKOULU 1996 - 2000 _________________ Kouvolan seudun ammattikorkeakouluhanke Ammattikorkeakoulukokeilut alkoivat Suomessa syksyllä 1991. Kymenlaaksossa mukana kokeilussa olivat Kotkan ammattikorkeakoulussa tekniikan, metsä- ja puutalouden ja merenkulun alat. Kouvolassa suunniteltiin usean vuoden ajan omaa Kouvolan seudun ammattikorkeakouluhanketta. Kouvolan seudun ammattiopiston rehtori Olli Mikkilä sanoi 24.5.1995 liiketalousinstituutin päättäjäisten juhlapuheessaan asiasta mm. seuraavasti: ”Tärkeä syy ammattiopiston käynnistämiseen on ammattikorkeakouluhanke. Valtiovalta on edellyttänyt ammattikorkeakoulun olevan yhden omistajan yksi oppilaitos. Kouvolan seudun AMK-hanke on pyrkinyt juuri tähän. Olemme tehneet kuluneen lukuvuoden aikana merkittävää kehitystyötä AMK-sektorilla. Siitä kiitos kaikille monissa kehittämisprojekteissa mukana olleille niin tässä instituutissa kuin muotoilualalla, sosiaalialalla kuin terveysalalla sekä kuntayhtymän palveluksessa olleille. Samoin kiitos kuntayhtymän johtoryhmälle sekä hallitukselle nopeista ja oikeansuuntaisista päätöksistä”. Sekä Kotka että Kouvolan seutu hakivat erillisillä hakemuksilla ammattikorkeakoulua, mutta molemmat liittivät mukaan lausuman yhteistyön mahdollisuudesta toistensa kanssa. Keväällä 1995 Kouvolan seudun ammattikorkeakouluhanketta ei löytynyt opetusministeriön arviointiryhmän laatimalta vakinaistettavien ammattikorkeakoulujen listalta. Arviointiryhmä suositteli, että molemmat ammattikorkeakoulua hakeneet kehittäisivät Kymenlaakson alueella keskinäistä yhteistyötä. Kouvolan ja Kotkan seutu jättivät yhteiseen ammattikorkeakoulutoimintaan tähtäävän hakemuksen 1. elokuuta 1996 alkaen. Ammattikorkeakoulukokeilu laajenee Lukuvuoden 1996 - 1997 alussa ammattikorkeakokeilu käsitti myös sosiaali- ja terveysalan, liike- talouden, muotoilun ja viestinnän koulutuksen. Virallisesti Kymenlaakson ammattikorkeakoulu aloitti toimintansa 1.8.1996, joten lukuvuosi 1996 - 1997 oli Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ensimmäinen toimintavuosi. Kymenlaakson alueella ammattikorkeakoulu antaa korkeakouluopetusta Kotkassa, Kouvolassa, Kuusankoskella ja Elimäellä. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu on uusi oppilaitos, vaikka osa sen kantaoppilaitoksista perustettiin jo yli sata vuotta sitten. Merenkulku on Kymenlaakson ammattikorkeakoulun vanhin koulutusala: Wiipurin merikoulu perustettiin vuonna 1868. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun toimintaajatuksena on tuottaa yhteistyössä alueen elinkeino- ja työelämän kanssa kansainvälisesti kilpailukykyistä osaamista, asiantuntijuutta ja ammatillista uudistumista. Ammattikorkeakoulun tavoitteena on kouluttaa työelämässä menestyviä asiantuntijoita, joilla on valmiudet jatkuvaan oppimiseen ja järjestää ammatillista erikoistumis- ja täydennyskoulutusta. Ammattikorkeakoulu osallistuu maakunnan ja sen elinkeinoelämän kehittämiseen monin eri tavoin esim. kehittämällä uutta yrittäjyyttä ja erityisesti maakunnan pkyritystoimintaa sekä harjoittamalla kaikilla toimialoilla koulutusta palvelevaa ja työelämää tukevaa tutkimus- ja kehittämistyötä. Kymenlaakson Ammattikorkeakoulu Oy Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ylläpitäjäksi perustettiin osakeyhtiö, josta Kotkan kaupunki omistaa 51 prosenttia ja Kouvolan seudun kuntayhtymä 49 prosenttia. Osakeyhtiön kotipaikka on Kotkan kaupunki. Yhtiön liikevaihto on noin 130 miljoonaa markkaa vuodessa. Esimerkiksi vuonna 1998 yhtiön tilinpäätös oli 3,8 miljoonaa markkaa voitollinen. Voitto käytettiin seuraavan vuoden investointien rahoittamiseen mm. atk-laitteisiin. Kymenlaakson Ammattikorkeakoulu Oy:n ensimmäisenä johtavana rehtorina ja toimitusjohtajana toimi Erkki Ojanen. 75 Liiketalouden osaston henkilökuntaa syksyllä 1998: Vasemmalta Arja Laine, Sirpa Nevalainen, Maarit Kannelniemi, Sari Mäkelä, Ulla Talvi, Irmeli Kyrö, Tarja Vesala ja Sirkka Heikkilä. Rehtori Ojanen sanoo Kouvolan Sanomille 30. kesäkuuta 1996 antamassaan haastattelussa, että osakeyhtiömalli soveltuu hyvin perustaksi, koska ammattikorkeakoulun tehtävänä on palvella nimenomaan talous- ja työelämää. ”Tarvitsemme nopeaa reagointikykyä. Sama organisaatiomuoto kuin asiakkailla on silloin paikallaan”, kertoo Ojanen, jonka mukaan rahoitus tulee yhä samasta paikasta kuin ennenkin. Kuntasektori maksaa 40 ja valtio 60 prosenttia kustannuksista. Rehtori Ojanen jäi eläkkeelle 1.4.1998 alkaen, jolloin hänen tehtäviään jatkoi VTT Pertti Vuorela. Hän toimii ammattikorkeakoulun rehtorina edelleen. Ensimmäiset vuodet va. ammattikorkeakouluna Elokuun alussa vuonna 1996 aloitti Salpausselänkadun tiloissa toimintansa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun liiketalouden osasto. Syyskuussa liiketalousinstituutti siirtyi Kymen Lukon tiloihin, jossa se jatkaa entisellä nimellään. Lukuvuonna 1996 - 1997 ammattikorkeakoulun Kouvolan liiketalouden osaston johtajana oli VTM Kaija Liski. Seuraavasta lukuvuodesta lähtien osaston johtajana on toiminut FK Markku Puustelli ja palvelusektorin rehtorina Kaija Liski. Koska ammattikorkeakoulu haluttiin vakinaiseksi ammattikorkeakouluksi, sitä kehitettiin voi- 76 makkaasti kaikilla niillä alueilla, joita käytettiin vakinaistamislupahakemuksen arvioinnissa. Vakinaistamisen arviointikriteereinä käytettiin mm. koulutusohjelmien ajanmukaisuutta ja tarpeellisuutta, eri koulutusalojen yhdistelmien toimivuutta, suhteita työelämään, kansainvälistä yhteistyötä sekä oppimis- ja työympäristöjä. Vakinaistamislupaa myönnettäessä arvioitiin myös opettajien koulutustasoa, yhteistyötä muiden yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa, laatu- ja arviointijärjestelmää sekä kirjasto- ja informaatiopalveluja. Tradenomiopinnot Ammattikorkeakoulusta hallinnon ja kaupan alalta valmistuu tradenomeja. Liiketalouden koulutusyksiköt valmentavat opiskelijoista liiketalouden ammattilaisia asiantuntija-, suunnittelu- ja esimiestehtäviin. Opintojen laajuus on 140 opintoviikkoa ja keskimääräinen valmistumisaika on noin 3,5 vuotta. Lukuvuonna 1998 - 1999 Kouvolan liiketalouden osastolla opiskelijoita oli noin 450 ja syksyllä 1999 lähes 600. Perusopinnot sisältävät mm. markkinointia, tietohallintoa, kieliä, taloushallintoa, yritystoimintaa ja toimintaympäristöön liittyviä asioita. Opinnoissa erikoistutaan opiskelijan valitsemalle alalle koulutusohjelman ja suuntautumisen avul- la. Syksyllä 1998 liiketalouden osastolla alkoi kaksi uutta koulutusohjelmaa, idänkauppa ja tietojenkäsittely, joita oli ennestään opiskeltu suuntautumisvaihtoehtoina. Ammattikorkeakoulussa oltiin innostuneita ja ylpeitä etenkin uudesta idänkaupan koulutusohjelmasta. Kuten kaikki muutkin ohjelmat, se rakennettiin yhteistyössä yrityselämän edustajien kanssa. Koulutusohjelmaa suunniteltaessa tiimissä oli mukana myös oppilaitoksen entisiä opiskelijoita. Ammattikorkeakoulu tarjoaa elinkeinoelämälle mahdollisuuden teettää näitä projekti- ja opinnäytetöitä opiskelijoilla. Toimeksiannot opinnäytetyössä voivat olla yhden opiskelijan osalta 3 kuukauden työpanosta vastaavia töitä. Tradenomien opintoihin kuuluu myös kolmen kuukauden perusharjoittelu ja kolmen kuukauden alakohtainen harjoittelu. Ensimmäiset tradenomit Kouvolan liiketalouden osastolta valmistuivat vuonna 1999. Vuonna 2000 Kouvolan liiketalouden ja hallinnon koulutusohjelman suuntautumisvaihtoehdot ovat kansainvälinen assistentti, kansainvälistyvä julkishallinto, markkinointi ja taloushallinto. Kouvolassa on myös idänkaupan koulutusohjelma ja tietojenkäsittelyn koulutusohjelma sekä kokonaan englanniksi opetettava International Business -koulutusohjelma, jonka suuntautumisvaihtoehtona on International Trade. Kouvolan liiketalouden osaston toinen vuosi AMK:ssa oli opetuksen suunnittelun ja kehittämisen aikaa. Erityisinä kehittämiskohteina olivat opetuksen kehittämishankkeet, tiedottaminen ja kirjasto. Opiskelijat perehtyivät mm. yrityksen perustamiseen ja laativat ryhmissä yrityksen liiketoimintasuunnitelman. Samana vuonna otettiin käyttöön kulunvalvontajärjestelmä, joka mahdollisti opiskelijoiden ilta- ja viikonlopputyöskentelyn osaston atk-tiloissa. Osastonjohtaja Markku Puustellin mukaan tavanomaisen opiskelun lisäksi ammattikorkeakoulussa järjestetään useilla kursseilla seminaareja, tutustutaan paikallisiin yrityksiin vierailujen, projektitöiden ja harjoittelun muodossa. Useita kursseja voi opiskella myös englannin kielellä. Opiskeluun sisältyy yrityksille ja yhteisöille tehtäviä suunnittelu-, kehitys- ja tutkimustöitä, esimerkiksi Kouvolan keskustan kehittämistutkimus (tulokset esitetty Kaupan tutkimuspäivillä 1999). Vakinaiseksi ammattikorkeakouluksi Valtioneuvosto myönsi Kymenlaakson ammattikorkeakoululle vakinaisen ammattikorkeakoulun toimiluvan huhtikuussa 1998. Vakinainen ammattikorkeakoulu aloitti toimintansa 1.8.1999, joten tradenomit, jotka valmistuivat Kouvolan liiketalouden osastolta syksyllä 1999, saivat tutkintotodistuksensa vakinaisesta ammattikorkeakoulusta. Ensimmäiset tradenomit saivat todistuksensa 26.5.1999. Vasemmalla Tanja Pajunen, oikealla Merja Pelli, keskellä myhäilee lehtori Pellervo Ukkola. 77 Ammattikorkeakoulun 14 kansainvälistyvän julkishallinnon opiskelijaa ja kaksi opettajaa tekivät tutustumis- ja opintomatkan Brysseliin keväällä 1999. Kuvassa vasemmalta tradenomiopiskelijat Katja Laine, Salme HintsalaKauppi ja Katja Mettinen Euroopan parlamentissa. Vakinaistaminen antoi luvan toimia itsenäisenä korkeakouluna, jonka monipuolisen toiminnan olennainen osa on jatkuva kehitystyö ja itsetarkkailu. Lukuvuonna 1998 - 1999 Kymenlaakson ammattikorkeakoulun atk-keskus hankki uusia tietokoneita ja niiden oheislaitteita noin 2 miljoonalla markalla. Uusi opiskelijahallintojärjestelmä, WinhaPro, saatiin käyttöön. Syksystä 1999 lähtien opiskelijat ovat ilmoittautuneet opintojaksoille ja läsnäoleviksi Internetin kautta. Myös sisäisiä verkkoja ja tietoturvaa parannettiin kaikilla tasoilla. Seuraavana lukuvuonna atk-keskus keskittyi mm. verkko-opetusprojektin kehittämiseen yhdessä yrityspalvelun ja opetusosastojen kanssa. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun yrityspalvelun tehtävänä on tukea alueen yritysten toimintaa niiden perustamisesta henkilöstön lisäkoulutukseen asti. Vuonna 1998 yrittäjäpaja- ja yrityshautomotoiminta loivat 43 uutta yritystä maakuntaan. AMK:n yrityspalvelu on maakunnan suurin aikuisten lisä-, jatko- ja täydennyskoulutuksen tuottaja tällä alalla. Yrityspalvelulla on tärkeä rooli myös tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Syksyllä 1999 alkoi avoin ammattikorkeakouluopetus ja erikoistumisopintojen tarjonta, joiden tuottamisesta vastaavat yrityspalveluosastot yhdessä opetusosastojen kanssa. 78 Opiskelijoiden ja työelämän kohtaamisen helpottamiseksi aloitettiin ura- ja rekrytointipalvelu. Tavoitteena on opiskelijoiden työllistymisen edistäminen. Lehtori Hannele Lappalainen hoitaa liiketalouden osaston infopistettä KURREA. Kansainvälinen toiminta Keväällä 1998 Kymenlaakson ammattikorkeakoululla oli 31 Sokrates/Erasmus-partnerioppilaitosta, NORDPLUS- ja kahdenvälisiä partnereita yli 40 sekä yhteistyötä yli 20 maassa. Opiskelija- ja opettajavaihdon sekä koulutusyhteistyöprojektien pääkohdealueet olivat EU ja siihen assosioituneet maat, lähialue ja Kiina. Seuraavana lukuvuonna AMK laajensi Sokratessopimustaan. Syksyllä 99 tehtiin sopimukset opiskelija- ja opettajavaihdon aloittamisesta puolalaisen, unkarilaisen ja virolaisen korkeakoulun kanssa. Lukuvuonna 1999 - 2000 ammattikorkeakoulun kansainvälistä toimintaa hoiti kansainvälisten asiain koordinaattori Ritva Nyman assistenttinsa Arja Sinkon kanssa. Tämän lisäksi jokaisessa koulutusyksikössä on kansainvälisten asiain yhdyshenkilö. Kouvolan liiketalouden osaston KVvastaavana toimii lehtori Tuija Junkkari. Kouvolan liiketalouden osastolla on vieraillut useita luennoitsijoita esim. Itävallasta, Japanista, Malesiasta ja Venäjältä. Tradenomiopiskelija Heidi Blomfelt (oikealla) yrityspeliin syventyneenä Kiinassa keväällä 2000. International Workshop Opiskelija- ja opettajavaihdon lisäksi Kouvolan liiketaloudenosaston opiskelijoita osallistui vuonna 1998 Belgiassa järjestettyyn kansainväliseen yrityspeliin (International Workshop), jonka osanottajat tulivat kuuden eri maan yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Kouvolasta tähän ensimmäiseen yrityspeliin osallistui kuusi trade-nomiopiskelijaa. Yksi heistä oli Katja Mettinen, jonka mukaan kansainvälinen toiminta ja eri kulttuurien kohtaaminen avartavat näkemyksiä. ”Mahdollisuus päästä mukaan kansainväliseen toimintaan oli yksi opiskelun kohokohtia. Jo ollessani työharjoittelussa Kaliforniassa tutustuin eri kulttuurien edustajiin, samoin myös Belgiassa, koska yrityspeliin osallistui opiskelijoita ympäri maailmaa. Pelissä yhden maan edustaja hoiti aina yhden roolin yrityksessä, esimerkiksi markkinoinnin. Minun roolini oli tuotekehitys. Yrityspeliin kuului yritysstimulaation toteuttamisen lisäksi yritysvierailuja mm. Pariisissa. Mielestäni on tärkeää omaksua eri kulttuurien tuoma erilaisuus ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa”. Seuraavana vuonna yrityspeli järjestettiin Englannissa ja vuonna 2000 Kiinassa. Pääosin englanninkielisen International Business -koulutus- ohjelman opiskelijoista koostuvan suomalaisryhmän lisäksi yrityspelin osanottajia Kiinassa oli seitsemästä eri maasta. Kouvolasta yrityspeleihin on osallistunut 6 - 7 liiketaloudenosaston opiskelijaa lehtori Ulla Pietilän johdolla. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu toimii jokavuotisen yrityspelin järjestäjänä vuonna 2003. Insider-lehti Vuonna 1999 International Business –koulutusohjelman opiskelija Hugh Clack sijoittui toiseksi Pietarissa järjestetyssä liiketalouden kilpailussa (Management Olympiad). Sekä vuonna 1998 että 1999 kolme opiskelijaa osallistuivat lehtori Ulla Pietilän (1998) ja opettaja Riitta Savolaisen (1999) johdolla kilpailuun. Hyvin kilpailussa menestynyt Clack kunnostautui muutenkin kyseisenä vuonna, sillä helmikuussa 1999 ilmestyi hänen aloitteestaan ensimmäinen englanninkielinen Insider-lehti. Lehdellä haluttiin parantaa tiedotuksen kulkua. Clack toimittaa lehteä opiskelijakollegoidensa kanssa. Lehteen kirjoittavat opiskelijat vaihtuvat usein, koska osa heistä on ollut ulkomaisia vaihto-opiskelijoita. Lehteä lukevat niin vieraskieliset kuin suomalaisetkin opiskelijat. Insider ilmestyy viikoittain ja se on rekisteröity; Helsingin yliopiston antama ISSN numero on 1457 - 1587. 79 Liiketalouden osaston opettajia ja henkilökuntaa 1999 - 2000: Edessä vasemmalta Lea Ljungkvist, Raili Heinäjoki, Tuija Junkkari, Markku Puustelli, Tiina Huovinen,Colleen Rains, Eliina Kantola ja Marjatta Pasanen. Takana Sirpa Nevalainen, Leila Häkkinen, Juha Pyykkönen, Helena Ukkola, Pellervo Ukkola, Ilpo Salmela, Ulla Pietilä, Kai Kepsu, José Lugue (kouluavustaja) ja Hannu Ahonen. Venäjä-projektit Suomen liityttyä Euroopan unioniin maastamme haluttiin saada yhä enemmän asiantuntijoita toimimaan erilaisissa eurooppalaisissa Itä-Euroopan kehitysprojekteissa. Opetusministeriön aloitteesta perustettu ohjausryhmä laati muistion, jonka perusteella opetusministeriö suunnitteli Venäjää koskevaa opetusta ja tutkimusta käsittelevän tavoiteohjelman. Pilottioppilaitoksiksi valituille oppilaitoksille opetusministeriö asetti tavoitteeksi Venäjä-strategian luomisen, venäjän kielen opettamisen aloittamisen, henkilöstön koulutuksen ja oppilaitoksissa annettavan perusja täydennyskoulutuksen kehittämisen pysyvän Venäjä-tietouden varmistamiseksi. Kouvolan seudun ammattiopisto oli yksi Venäjä-pilottiprojektiin valituista kahdeksasta konsortiosta. Ammattiopiston koordinaattorina toimi lehtori Soili Lehto-Kylmänen. Venäjä-pilottiprojekti käynnistettiin syksyllä 1995 ja se päättyi kesäkuussa 1998. Hankkeen tuloksena perustettiin yksi Venäjä-osaamiskeskus, Barentsin osaamiskeskus Rovaniemelle. Opetusministeriö päätti jatkaa hanketta niin, että päävastuun kantaisivat ammattikorkeakoulut. 80 Jatkohanke sai nimen ammattikorkeakoulujen Venäjä-verkosto (syksy 1998 - kesä 2000). Kymenlaakson ammattikorkeakoulun koordinaattorina toimi Soili Lehto-Kylmänen. Hankkeen keskeisenä yleistavoitteena oli mukana olevien ammattikorkeakoulujen yhteistyön lisääminen Venäjään liittyvissä hankkeissa. Opetusministeriön projektille asettamat päätavoitteet olivat osallistuminen yhteisesti verkostona kansainvälisiin ja kansallisiin Venäjään liittyviin hankkeisiin, valtakunnallisten ala-kohtaisten Venäjä-opintojen käynnistäminen syksyllä 1999 ja opettajien Venäjä-osaamisen tason nostaminen. Opetusministeriön alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti projektin lopputuloksena piti olla joukko Venäjä-osaamiskeskuksia amk-paikkakunnilla. Kymenlaaksossa on kehitelty ainakin kolmea erilaista jollakin tavoin Venäjää sivuavaa ’osaamiskeskusta’. Ensimmäinen perustui Venäjä-pilottiprojektin tuloksiin, jossa Kouvolan seudun ammattiopisto arvioitiin parhaimmaksi konsortioksi. Toinen on Kaakkois-Suomen logistiikkakeskus, johon Venäjä-pilottiprojektissa mukana olleet oppilaitokset tekivät hakuvaiheessa Venäjä-toimintoja koskevan osion. Kolmas ’osaamiskeskushanke’ on Kasarminmäen toimintakeskus (Kouvola), jossa ainakin suunnitteluvaiheessa Venäjä-painotus on ollut hyvin voimakas. Kirjasto ja tietopalvelut Pienestä 72 teosta sisältävästä kauppakoulun kirjastosta on kehittynyt vuosien mittaan monipuolinen ja hyvin toimiva kokonaisuus, joka tukee sekä opettajien että opiskelijoiden työskentelyä. Vuonna 2000 liiketalouden kirjaston kokoelma Kouvolassa koostuu kirjallisuudesta, lehdistä ja AV -aineistosta. Niteitä kokoelmassa on noin 8000 ja aikakauslehtiä kirjastoon tulee 50. Kirjastossa työskentelevät kirjastosihteeri Taina Rautiainen ja 1.8.2000 alkaen informaatikko Anu Hakkarainen-Kiri. Liiketalouden osaston kirjaston asiakkaat voivat käyttää kirjaston tiloissa olevia tietokoneita. Tarvittaessa henkilökunta opastaa asiakkaita tiedonlähteiden ja tietokantojen käytössä. Kirjastossa järjestetään vuosittain kaikille uusille opiskelijoille mahdollisuus osallistua tiedonhallinnan ope- tukseen. Kirjastossa on käytössä lainausautomaatti ja valvontaportti. Kirjasto perii varaus-, yliaika-, tietopalvelu- ja kaukopalvelumaksuja. Syksyllä 1998 korkeakoulujen arviointineuvosto hyväksyi Kymenlaakson AMK:n kirjaston benchmarking-hankkeen yhdeksi arviointihankkeekseen. Yhteistyökumppaneina olivat Helsingin kauppakorkeakoulun kirjasto ja Leeds Metropolitan Universityn kirjasto. Projektin tavoitteena oli arvioida ja analysoida Kymenlaakson AMK:n kirjaston asiakaspalvelun vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Kyselyt tehtiin keväällä 1999. Informaatikko Maria Nurmisen ja Kymenlaakson AMK:n kirjastonjohtaja Iiris Kuusisen laatima raportti julkaistiin OPM:n raporttisarjassa syksyllä 1999. Raportin tekijöiden mukaan AMK:n kirjaston vahvuudet löytyvät neuvonnasta, lainaustoiminnasta sekä aineiston käyttöä helpottavien ohjeiden ja opasteiden toimivuudesta. Parantamisen ja kehittämisen varaa löydettiin tiedonhallinnan opetuksessa ja myös kokoelman lisäämistä pidettiin tärkeänä. LOPUKSI _________________________ Opiskeleminen ja opettaminen Kouvolan liiketalousinstituutissa ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulun liiketalouden osastolla on hyvin erilaista kuin se oli aikoinaan Kouvolan kauppakoulussa, mutta kauppaopetuksen merkitys ei ole vähentynyt kuluneen 50 vuoden aikana. Yhteiskunnassa tarvitaan edelleen kaupanalan osaajia. Kauppaneuvos Reino Olkulle oli elinkeinoelämän tarpeet huomioon ottaen koulun, opettajien ja oppilaiden ”paras” aina tärkeä asia. Toivottavasti uuden vuosituhannen kokouksissa muistetaan kauppaneuvos Olkun sanat: ”Myöhä päätetää niinko opettajii ja oppilaie kannalt paras on”. 81 82 LÄHTEET _______________________________________ 1. Painamattomat lähteet Kurssijulkaisut Kouvolan kaupungin keskusarkisto Kauppaoppilaitoksen johtokunnan pöytäkirjat 1951 - 73 Liiketalouden ja ulkomaankaupan instituutin pöytäkirjat 1974 - 92 Haastattelut Yrjö Heinonen Raili Heinäjoki Arto Kokko Arja Laine Heljä Mattinen Katja Mettinen Kirsti Norkamo Eino Pehkonen Aila Pitkänen Eero Pulkki Markku Puustelli Samuli Sorsa Ulla Talvi 3. Kirjallisuus Haimi, Urpo 1990. Kouvolan Liikemiesyhdistys 1915 - 1990. Kouvola. 22.5.2000. 25.5.2000. 25.5. ja 26.7.2000. 8.6.2000. 8.6.2000. 16.8.2000. 21.6.2000. 23.5.2000. 4.8.2000. 20.5.2000. 12.7. ja 18.8.2000. 9.6.2000. 21.6.2000. Puhelinhaastattelut Soili Lehto-Kylmänen Kaija Liski Marjatta Pasanen Kouvolan liiketalouden ja ulkomaankaupan instituutti 1981. Kouvolan liiketalouden ja ulkomaankaupan instituutin Kiltakunta. 17.8.2000. 19.8.2000. 3.9.2000 2. Painetut lähteet Kouvolan Kauppakoulun ohjesäännöt 1950 – 1984. Kouvolan kaupungin arkisto. Opetushallitus, määräys 21/011/2000 Opetushallitus, määräys 22/011/2000 Vuosikertomukset Kouvolan Kauppaoppilaitos 1950 - 60 Kouvolan Kauppaoppilaitos 1960 - 70 Kouvolan Kauppaoppilaitos 1970 - 75 Kouvolan liiketalouden ja ulkomaankaupan instituutti 1975 - 80, 1981 - 87, 1987 - 88, 1988 - 89, 1989 - 90, 1990 - 91, 1991 - 92, 1992 - 93, 1993 - 94 ja 1994 - 95 Kouvolan seudun ammattiopisto, Kouvolan liiketalousinstituutti 1995 - 96 ja 1996 - 97 Kouvolan seudun ammattiopisto 1997 - 98, 1998 - 99 ja 1999 - 2000 Kymenlaakson Ammattikorkeakoulu 1997 - 98 ja 1998 - 99 Kouvolan liike-elämän juhlakirja. 120 vuotta yrittäjyyttä Kouvolassa. Kouvolan Liike miesyhdistys ry, Kouvolan Kauppakamariosasto, Kouvolan Yrittäjät ry. 1997. Pieksämäki: Kirjapaino Raamattutalo. Tairamo, Eero 1965. Kouvolan Liikemies yhdistys 1915 - 1965. Kouvola: Lehtikanta Oy. 4. Lehdistö Etelä-Suomi Kauppalehti Kiltasanomat Kotkan Sanomat Kouvolan Sanomat Kymen Sanomat Merkonomi 1966 1969 1962 1897 1961, 1968, 1972, 1999 1954, 1971 1960 5. Muut http://www.kyamk.fi/organisaatio/ perustiedot.htm http://www.kouvolaregion.fi/suomi/yleinen/ yleista.htm http://www.kyamk.fi/kirjasto/liiketalous.htm 83 HENKILÖLUETTELOT ______________________________ JOHTOKUNTA Johtokunnan puheenjohtajat Tuuli Erkki Olkku Reino Rantala Vilho 1950 - 1963 1963 - 1984 1985 - 1992 Björklund Paula Vuorela Matti J. Honkanen Pentti Kajaste Paula Taipaleenmäki Olavi Viinikainen Urho Tonteri Eino Solapuro A. J. Mannonen Onni Kajala Reino Anttila Keijo Uimonen Eila Lehtonen Urho Koponen Seppo Reunala Sulo Mikkola Seppo Wahlgren Unto Heinonen Alpo Kärppä Olavi Kuisma Risto Levänen Arto Himanen Kalevi Solapuro Pekka Knaappila Erik Metsäranta Kerttu Karppinen Antero Toivanen Urho Keinänen Ahti Suni Marianna Mäkinen Jorma Rantala Vilho Hasu Heikki Mattila Anneli Suntioinen Juhani 84 1950 1950 1950 1950 1950 1950 1950 1951 1963 1954 1954 1956 1955 1957 1957 1965 1960 1960 1960 1962 1963 1964 1965 1965 1969 1969 1978 1969 1969 1969 1971 1973 1973 1973 1989 1974 1976 1978 1979 1981 1981 1981 1985 1985 1985 1985 - 1963 1984 1960 1953 1968 1953 1961, 1973 1955 1956 1956 1960 1960, 1968 1963 1968 1964 1964 1965 1968 1968 1972 1972, 1980 1977 1972 1971 1975 1980 1977 1984, 1992 1992 1978 1980 1984 1988 1984 1986 1992 1988 1992 1988 1987 1989 1989 1989 1990 - 1988 1992 1992 1992 1992 Varajäsenet Uimonen Eila Johtokunnan jäsenet Tuuli Erkki Olkku Reino Honka Helvi Alava Tauno Piirainen Jouko Salovaara Toivo Viheriälä Anna-Liisa Kontkanen Lauri Jääskeläinen Osmo Kilpisaari Esa Kainlauri Tiina Majander Risto Tirronen-Huotari Päivikki Tonteri Eino Askola Urho Taipaleenmäki Olavi Lehtonen Urho Tairamo Eero Korpela Tauno Kokko Arto Metsäranta Kerttu Lahtinen Anna-Liisa Kautiainen Helvi Koskinen Heikki Makkonen Tuomo Siiropää Solveig Alho Kari Lahtinen Riitta Niemi Niko Suntioinen Juhani Paronen Timo Hiltunen Liisa Amper Leena Sahanen Jyrki Solapuro Pekka Hiltunen Asko Lohenoja Pekka Kainlauri Tiina Jääskeläinen Osmo Kanniainen Kalervo Venäläinen Maisa Immonen Ulla Mänttäri Esa Keinänen Ahti Makkonen Tuomo Hedman Pirjo Huuhka Sanna 1950 - 1963, 1965 - 1968 1950 - 1956 1957 - 1960, 1965 - 1972 1961 - 1961 1961 - 1964 1963 - 1964 1969 - 1972 1973 - 1984 1973 - 1975 1976 - 1977 1978 - 1980 1978 - 1980 1978 - 1980 1978 - 1980 1978 - 1980 1980 1981 - 1984 1981 - 1984, 1989 - 1992 1981 - 1988 1981 1984 1981 - 1984 1985 - 1990 1985 - 1988 1985 - 1988 1985 1985 - 1988 1985 - 1986 1987 - 1988 1989 - 1992 1989 - 1990 1989 - 1992 1989 - 1992 1990 - 1992 1991 - 1992 1991 - 1992 Kaupunginhallituksen edustajat Tuuli Erkki Brofeldt Eino Olkku Reino Puusa Aatto Suokko Kalervo Kuisma Risto Himanen Kalevi 1950 - 1963 1963 - 1967 1968 - 1969 1970, 1972 1971 1973 1978 - 1979 Palve Tuomas Kuosmanen Pekka Rantala Vilho Soininen Kari 1980 1981 - 1984 1985 - 1988 1989 - 1992 Kaupunginhallituksen varaedustaja Larimo Irma 1989 - 1990 Opettajakunnan edustajat Pehkonen Eino Ahava Paula Tirronen Arja Partti Asta Herrala Marjatta Pitkänen Aila 1973 - 1974 1975 - 1978 1977 - 1984 (vara) 1979 1984 1985 1985 (vara) 1986 1986 (vara), 1987 - 1988 1987 (vara) 1989 1990 - 1992 Puustelli Markku Ukkola Pellervo Lehto-Kylmänen Soili Talvi Ulla Henkilöstön edustajat Heikkilä Sirkka Laine Arja 1988 1989 - 1992 Oppilasedustajat Paajanen Satu Toivonen Jarko Solapuro Antti Solje Tuula Räty Veikko Kaarniemi Nina Kaistinen Marko Kivimaa Pasi Silventoinen Nina Mouhu Tytti 1988 1988 1989 1989 1990 1990 1991 1991 1992 1992 Kouvolan seudun ammattiopiston johtokunta 1995 - 1996 Koivisto Jarmo Ainikkamäki Tuure Vainonen Jorma Tanhua Auli Huovinen Marja Saari Liisa Hulkkonen Keijo Vilkki Marjatta Kuusinen Iiris Lampén Patrik pj. 1996 - 1997 Koivisto Jarmo Ainikkamäki Tuure Hulkkonen Keijo Huovinen Marja Saari Liisa Tanhua Auli Vainonen Jorma Kari Katriina Räisänen Leena Kulmala Mikko pj. opettajaedustaja henkilökunnan edustaja opiskelijaedustaja 1997 - 1998 Larimo Irma Ainikkamäki Tuure Immonen Riitta Tanhua Auli Toukkari Pertti Vainonen Jorma Vesala Kaija Kari Katriina Räisänen Leena Kulmala Mikko pj. opettajaedustaja henkilökunnan edustaja opiskelijaedustaja Koulutuslautakunta 1998 - 2000 Häkkinen Ari Ainikkamäki Tuure Haavisto Tiina Hannula Raimo Lahti Arja Tanhua Auli Vigrén Esa pj. varapj. Varajäsenet Nöjd Jorma Rantanen Kalevi Piepponen Topi Lehtomäki Jarmo Seppänen Raija Kivinen Mirja Räntilä Kari REHTORIT 1950 - 1996 Rehtori Viheriälä Anna-Liisa FK, vt.rehtori opettajaedustaja henkilökunnan edustaja opiskelijaedustaja Kontkanen Lauri Knaappila Erik Mikkilä Olli 1950 - 1951 KTM, hovioikeuden auskultantti, lehtori 1951 - 1973 ekonomi, mainoshoitaja, opettaja 1973 - 1992 TTM 1993 - 1995 85 Viransijaiset Kajala Reino Hietikko Pirkko FM, lehtori 1961 - 1962, 1966, 1969 Vararehtori/ Apulaisrehtori Knaappila Erik Pehkonen Eino Partti Asta Ukkola Pellervo Liski Kaija ekonomi, mainoshoitaja, opettaja 1971 - 1972 KTK, lehtori 1974 - 1977 FM, lehtori 1977 - 1983, 1985 - 1988 KTK, lehtori 1983 - 1984 VTM 1987 - 1988 (sij.), 1988 - 1995 Kurssiosaston johtaja/ aikuiskoulutusosaston johtaja Heikkinen Reijo TTM 1985 - 1995 Koulutusvastaavat Puustelli Markku Kantola Eliina Pulli Sinikka Norkamo Kirsti ylioppilaspohjainen koulutus toisen asteen koulutus aikuiskoulutus, maksullinen palvelutoiminta iltaopetus Kouvolan seudun ammattiopiston liiketalousinstituutin johtaja Liski Kaija VTM 1995 - 1996 OPETTAJAT 1950 - 1996 Vakinaiset opettajat 1950 - 1996 Viheriälä Anna-Liisa FK, vt.rehtori 1950 Halli Kyllikki FM, lehtori 1951 - 1981 Kontkanen Lauri KTM, hovioikeuden auskultantti, lehtori 1951 - 1973 Knaappila Erik ekonomi, mainoshoitaja, opettaja 1956, 1960 - 1973 rehtori 1973 - 1992 Kajala Reino FK, vanhempi lehtori 1956 - 1971 Sammalkorpi Synnöve KTM, lehtori 1956 - 1978 Kuusi Inkeri HuK, v.a. nuorempi lehtori 1960 - 1969 Pehkonen Eino KTM, lehtori 1960 - 1993 Haikala Hannes ekonomi, v.t. vanhempi lehtori 1961 - 1962 Heltola Seppo HuK, v.t. vanhempi lehtori 1964 - 1969 86 FM, v.a. vanhempi lehtori 1966 - 1967 Nevala Reijo KTM, vanhempi lehtori 1966 - 1968 Heinäjoki Raili FM, lehtori 1967 - 1996 Muir Pirkko kirjeenvaihtaja, lehtori 1968 - 1992 Vierula Pentti ekonomi, v.a. vanhempi lehtori 1968 - 1970 Zetterström (Ahava) Paula FK, lehtori 1969 - 1994 Kesiö-Lairila Hilkka HuK, opettaja 1969 - 1996 Röyskö Kaarina maat. ja metsät.kand., v.a. vanh. lehtori 1969 - 1971 Siirilä Terttu FK, lehtori 1969 - 1993 Dahlbo Silja FK, lehtori 1970 - 1974 Vesén Jukka KTM, lehtori 1970 - 1996 Tomppo Erkki FM, lehtori 1971 - 1975 Partti Asta FM, lehtori 1972 - 1989 Pitkänen Aila KTM, lehtori 1972 - 1996 Kääriäinen Olli KTK, lehtori 1974 - 1976 Strang Jan DE, vt.lehtori 1974 - 1979 Tirronen Arja FM, lehtori 1974 - 1990 Herrala Marjatta FM, lehtori 1975 - 1985 Hyttinen (Hyttinen-Hart) Paula KTK, lehtori 1975 - 1996 Pasanen (Ryynänen) Marjatta FK, lehtori 1975 - 1996 Junkkari Tuija KTM, lehtori 1978 - 1996 Lehto-Kylmänen Soili FK (Kiev, SNTL), lehtori 1979 - 1996 Santala Helena KTM, lehtori 1979 - 1982 Kalmari Pirkko KTM, lehtori 1982 - 1993 Liski Matti VTM, lehtori 1982 - 1991 Ukkola Pellervo KTM, lehtori 1982 - 1996 Puustelli Markku FK, lehtori 1985 - 1996 Haapaniemi Tellervo FM 1987 - 1996 Kantola Eliina FK 1987 - 1996 Liski Kaija VTM 1987 - 1996 Niemi Inkeri VO 1987 - 1993 Norkamo Kirsti KTM 1987 - 1996 Talvi Ulla yo-merkonomi, somistaja 1988 - 1996 Hurri Päivi FK 1989 - 1996 Lappalainen Hannele KTM 1990 - 1996 Marko Sirpa FK 1990 - 1996 Pellinen Elsi KTM 1990 - 1996 Saarinen Pirjo FK 1990 - 1996 Surakka Aapo OTK 1991 - 1996 Juvonen Asta merkonomi, somistaja, MKT 1992 - 1996 Kari Katriina FM 1991 - 1996 Gerlander Maija FM, OPO 1993 - 1996 Orrela Tuula yo-merkonomi 1993 - 1996 Pietilä Ulla KTM 1993 - 1996 Heikkinen Reijo TTM 1995 - 1996 Opettajien viransijaiset 1950 - 1996 Saavilainen Maija Korolainen Lasse Hattunen Raija ekonomi johtaja HuK 1956 1956 1963, 1966, 1968 - 1969 1964 1966 1966 1967 Eskola Ritva rouva Kalmari Pirkko ekonomi Puhakka Sirkka-Liisa HuK Siitonen Kaarina fil.ylioppilas Raussi-Tihula Helena fil.ylioppilas 1967 Kelonen Marja-Leena sihteeri 1969 Hortling Elisabeth kirjeenvaihtaja 1970 Norkamo Kirsti ekonomi 1969 - 1970 Rantanen Anne ylioppilasmerkonomi 1971 Talvi-Niinikoski Ulla merkonomi 1972 Sydänmaanlakka Sirkka merkonomi 1978 Helenius Matti ekonomi MKT, MAT1977 - 1978 Puustelli Markku FM 1977 - 1978 Pärttö Liisa FK 1977 Suuronen Heljä FK 1978 - 1979 Hyytiäinen Kari kauppat.yo, vs.lehtori 1980 - 1981 Autio Helena FK 1981 - 1982 Junttila Merja HuK 1981 - 1982 Orrela Tuula ylioppilasmerkonomi 1981 - 1982 Saarinen Pirjo HuK 1981 - 1983, 1985 Pennanen-Sihver Liisa HuK 1982 - 1983 Immonen Leena FK 1983 - 1985 Lehtonen Pertti opiskelija 1983 - 1984 Rautanen Yrjö ekonomi 1983 - 1984 Villikka Aija FK 1983 - 1984 Minkkinen Sirpa FK 1984 - 1987 Spolander Eila M.A. 1984 - 1985 Kapiainen Päivi DKK 1985 Tuntiopettajat 1950 - 1996 Haikala Saima Kaksonen Leo Karttunen Eino Leskinen Sakari Talvitie Nanny Rinne Ilmari Knaappila Erik rouva 1950 - 1951 pikakirjoittaja 1950 - 1954 ekonomi 1950 - 1951 ekonomi 1950 - 1951 rouva 1950 - 1968 urheiluohjaaja 1951 - 1955 ekonomi, mainoshoitaja 1955 - 1960 Sammalkorpi Synnöve ekonomi 1955 Ahtiainen Sirkka rouva 1956 - 1957 Pesari Raili FK 1957 Reini Kaisa ekonomi 1957 - 1959 Kymäläinen Eeva-Liisa ekonomi 1958 - 1960, 1962 - 1964 Haikala Hannes ekonomi 1959 - 1961 Hietanen Sinikka Kalmari Pirkko Roinila Pauli Toijonen Tapani Heikkilä Anssi Kettunen Taru Soininen Irma Karlsson Pirkko ekonomi 1961 - 1965 ekonomi 1961 - 1962 FK 1961 - 1962 FM 1962 - 1965 ekonomi 1964 - 1969 kirjeenvaihtaja 1965 - 1969 FM 1965 - 1966 merkonomi, farmaseutti 1966 - 1968 Saksi Ritva HuK 1966 - 1974, 1982 - 1988 Norkamo (Norkamo-Niemi) Kirsti KTK 1967 - 1987 Berg Ethel ekonomi 1969 - 1985 Jokinen Raina HuK 1969 - 1980 Selin Helena ekonomi 1969 - 1990 Weekes Rosemary miss 1969 - 1970 Kylliäinen Kari somistaja 1970 - 1971 Harlow Elisabet miss 1970 Pöllänen Kirsti KTM 1970 - 1974 Rantanen Anne ylioppilasmerkonomi 1970 - 1973 Talvi-Tirronen (Talvi-Niinikoski) Ulla merkonomi, somistaja 1970 - 1988 Tomppo Erkki FM 1970 - 1971 Davidila Larissa FK 1971 - 1996 Kääriäinen Olli KTK 1971 - 1974, 1977 - 1978 Könönen Saara opettaja 1971 - 1988 Linnalampi Anna-Liisa kirjeenvaihtaja 1971 - 1976 Myllymäki Risto voimistelunopettaja 1971 - 1984 Pitkänen Aila KTK 1971 - 1972 Poutiainen Valerie B.A. Hons 1971 - 1981 Tikka Ritva MAT 1972 - 1976 Wallin Satu ylioppilas 1972 - 1973 Feodoroff Marina fil.yo 1973 (sij.) Huuskonen Anneli kauppat.yo 1973 (sij.) Kuronen Jouko LuK 1973 - 1976 Käppi Maire FK 1973 - 1974 Mäki-Jouppila Leena FM 1973 - 1979 Sarola Arja ekonomi 1973 (sij.) Silvennoinen Mervi TTM 1973 - 1978, 1995 - 1996 Tirronen Arja FK 1973 - 1974 Walsh Andrew B.A. Hons 1973 - 1974 Virtanen Markku hall.kand. 1973 - 1974 Haapaniemi (Virolainen) Tellervo FM 1974 - 1987 Haikonen Juhani tal.kand. 1974 (sij.) Jaakkola Maili LiK 1974 - 1975 Karjalainen Marja tal.tiet.yo 1974 - 1975 (sij.) Lehti Heli ekonomi 1974 - 1975 (sij.) Niemi Inkeri LiK 1974 - 1987 Stein Paul B.A. Hons 1974 - 1976 Tarkkonen Liisa KTM 1974 - 1975 Urlass Stefan peruskoulunopettaja 1974 - 1976 Vilasvuo Marja FM 1974 - 1975 87 Yli-Luoma Pertti FM Hulkkonen Markus FM Kivenheimo Jouko ekonomi Lappalainen Anna-Maija FM 1974 (sij.) 1975 1989 1975 - 1975 - 1976, - 1990 (sij.) 1975 - 1976 (sij.) Lindén Reijo voimistelunopettaja 1975 - 1980 Santala Helena ekonomi 1975 - 1979 Wilkko Esko FK 1975 Fredrikson Pirkko HuK 1976 (sij.) Hyytiäinen Anne ylioppilas 1976 - 1977 Kettula Kaija dipl.kielenkääntäjä 1976 (sij.) Lang Ian B.A. Hons. 1976 - 1978 Lehtonen Hannele kirjeenvaihtaja 1976 (sij.) Löfman Markku ekonomi 1976 - 1977 Nuutila Leeni ekonomi 1976 - 1977 Orjatsalo Seppo ekonomi 1976 - 1977 Pimiä Maritta merkonomi 1976 - 1981, 1987 - 1996 Sipinen Margareta FM 1976 (sij.) Sobek Birgitteylioppilas 1976 - 1977 Tuominen Markku LuK 1976 - 1977 Holopainen Jorma FK 1977 - 1978 Iivari Jukka ekonomi 1977 - 1978 Pekarik Vladimir FM 1977 - 1979 Puustijärvi Matti TTM 1977 - 1986 Wehnert Birgit kielitieteen ylioppilas 1977 - 1978 Haapavirta Riitta kirjeenvaihtaja 1978 - 1979 (sij.) Harvey Jane B.A. Hons 1978 - 1980 Helenius Matti ekonomi, MKT, MA 1978 - 1979 Korppi Kyösti DI 1978 - 1980, 1988 - 1996 Krieger Gero opettaja 1978 - 1979 Ojansuu Arja KTM 1978 Pellinen Elsi KTM 1978 - 1990 Forssel Terja tal.yo 1979 (sij.) Karabak Olga FM (SNTL) 1979 - 1980 Koivu Saini kirjeenvaihtaja 1979 - 1981 Kuzmina Ljubov FM (SNTL) 1979 - 1980 Lindeman Seppo KTM 1979 - 1980 Scholz Jürgen opettaja 1979 - 1980 Hart Peter B.A. Hons 1980 - 1981, 1983 - 1984 Heinonen Tommi opiskelija 1980 - 1981 Karppinen Merja kauppat.yo 1980 - 1981 Lehtinen Silvia 1980 - 1981, 1989 - 1992 Rantalainen Sirkku KTK 1980 - 1981 Savage RobertB.A. Hons 1980 - 1982 Sorakivi Sirkka FK 1980 - 1981 (sij.) Švatšenko Olga FM (SNTL) 1980 - 1982 Hachfeld Marianne opettaja 1981 - 1989 Hyppänen Kirsti FM 1981 - 1982 (sij.) Kauppi Juhani VO 1981 - 1982 88 Lunkka Jaakko Mikkilä Olli Puranen Antero Salminen Pirkko Suurla Leena Söderholm Eila opettaja TTM VO kauppat.yo KTM ekonomi Tigerstedt (Varpama) Irene kirjeenvaihtaja Wiren Ari ylioppilas Hakanen Jouni opettaja Korhonen Toivo liikunnanohjaaja Kuosmanen Pirjo merkonomi Lehtikari Pekka ekonomi Liski Kaija VTM Puustelli Markku FK Trick (Trick-Torniainen) Helen opettaja Lindeman Kimmo opiskelija Orrela Tuula yo-merkonomi Plummer Gary opettaja Ukkola Helena KTM Lehtonen Pertti FK 1981 1981 1981 1982 1981 1981 (sij.) - 1982 - 1982 - 1982 (sij.) - 1989 - 1982 1981 1981 1982 1982 1982 1982 1982 1983 - 1996 1982 1983 1985 1986 1987 1985 1982 - 1985 1983 - 1985 1983 - 1993 1983 - 1984 1983 - 1996 1984 - 1985, 1986 - 1987, 1993 - 1994 Mikkonen Ossi voimistelunopettaja 1984 - 1986 Peiponen Pirkko merkonomi 1984 - 1988 Sahanen Anna DKK 1984 - 1987 Immonen Leena FK 1985 - 1987 Kantola Eliina FK 1985 - 1987 Kekki Kalevi LuK 1985 - 1986 Purontaus Saku tal.tiet.yo 1985 - 1996 Saarinen Pirjo FM 1985 - 1990 Tiainen Monica DKK 1985 - 1992 Tontti Ilkka DI 1985 - 1990 Korpi Constance opettaja 1986 - 1987 Minkkinen Sirpa FK 1986 – 1988 Roiha Irma opiskelija 1986 - 1987 Voima Eeva tekn.yo 1986 - 1996 Ahokas Eija ekonomi 1987 - 1988 (sij.) Hurri Päivi FK 1987 - 1989 Huuhka Satu HuK 1987 - 1990 Kallström Jim merkonomi 1987 - 1991 Laitila Kauko FK 1987 - 1988 Pulli Sinikka merkonomi, MAT 1987 - 1996 Sydänmaanlakka Sirkka yo-merkonomi 1987 - 1988 Taskula Leila hallintonotaari 1987 - 1988 Todd John M.A. 1987 - 1988 Hartikainen Liisa HuK 1988 - 1996 Hämäläinen Isabella dipl.kirj.vaiht. 1988 - 1989 Juvonen Asta MKT, somistaja 1988 - 1991 Korpi Natalia VTK (Leningrad) 1988 - 1992 Lintilä Ritva FK 1988 - 1990 Mänttäri Raili FK 1988 - 1989 Nykänen Leena liikunnan opettaja 1988 - 1989 Pietilä Ulla KTM 1988 - 1993 Ahvo-Lehtinen Sirkku ekonomi 1989 - 1990 Kantinkoski Markku Kuisma Eeva kirj.vaihtaja Lappalainen Hannele KTK Mäkelä Marita VO Savimäki Markku FK Surakka Aapo OTK Tapiovaara Kaisu FK Watson Gordon Carnegie-Brown Sean Eskelinen Heikki LuK Haimi Tuulikki ekonomi (yl.) Koistinen Petri Kuokkanen Niilo Lieko Jouko Mäkelä Martti Nikkanen Markku Partti Asta Peltonen Ari Pohjola Matti Kaaro Nina KTM Saukkonen Minna KTM FK ekonomi KTM FM KM Grön Jan-Erik DI Janhunen Jaakko hallintot. maisteri Karjalainen Jaroslava FK Kilpeläinen Osmo Lättilä Sirpa merkonomi Pakkala Kati kauppat.yo Trick Helen Kajo Eila VTK Turunen Elina FM Havukainen Mirja yht.yo Josephson Rodney Järviranta-Sipakko Anna-Maija kirj.vaihtaja Rautanen Yrjö ekonomi Rintamäki Jarmo datanomi Sottinen Tommi fil.yo Tevanlinna Mervi mainoshoitaja 1989 - 1990 1989 - 1992, 1995 - 1996 1989 - 1990 1989 - 1996 1989 - 1990, 1995 - 1996 1989 - 1991 1989 - 1992 1989 - 1990 1990 - 1992 1990 - 1992 1990 - 1993, 1994 - 1995 1990 - 1991 1990 - 1991 1990 - 1991 1990 - 1995 1990 - 1996 1990 - 1992 1990 - 1992 1990 - 1992 1991 - 1992 (sij.) 1991 (sij.), 1993 - 1995 1993 - 1995 1993 1993 - 1996 1993 - 1994 1993 - 1996 1993 - 1996 1993 - 1994 1994 - 1996 1994 - 1996 1995 - 1996 1995 - 1996 1995 - 1996 1995 - 1996 1995 - 1996 1995 - 1996 1995 - 1996 Muut toimihenkilöt 1950 - 1996 Havaste Martta Rajamäki Kalle Linnavesi Väinö Jalonen Raija Soininen Pirkko Ristolainen Irja Marjoranta Urho Kilkki Leena Hakkarainen Pirkko Kujala Pirkko Sundell Sirkka Heikkilä Sirkka vahtimestari vahtimestari vahtimestari kanslisti kanslisti kanslisti vahtimestari kanslisti kanslisti toimistovirkailija toimistovirkailija toimistosihteeri Lihvonen Taisto Laine Arja Kyrö Irmeli Ahola Elvi Halme Raili Kainlauri Lilja Mikkola Marjatta Nuutinen Paula Paavilainen Sirkka Pallasmäki Saima Qvick Aira Tommola Taimi Korja Terttu Uusimäki Anne Inkilä Maire Salmi Reetta Puranen Eila Pätäri Anja Harmanen Eeva Lallukka Pirjo Niinimäki Arja Sorsa Varpu Suutarinen Elvi Reiman Pia Ekroth Päivi Martikainen Ritva Nevalainen Sirpa talonmies-vahtimestari 1969 - 1989 toimistonhoitaja 1972 - 1996 kanslisti 1974 - 1996 siivooja 1975 - 1984 siivooja 1975 - 1984 osa-aikasiivooja 1975 - 1984 osa-aikasiivooja 1975 - 1984 siivooja 1975 - 1983 siivooja 1975 - 1983 siivooja 1975 - 1979 osapäiväsiivooja 1975 - 1979 siivooja 1975 - 1977 virastotyöntekijä 1978 virastotyöntekijä 1978 - 1979 siivooja 1979 - 1984 osa-aikasiivooja 1979 - 1984 keittiöapulainen 1980 - 1989 vastaava ruuanjakaja 1980 - 1999 toimistovirkailija 1982 - 1985 (sij.) siivooja 1983 - 1984 virastotyöntekijä 1983 - 1984 siivooja 1983 - 1984 keittiöapulainen 1983 - 1984 (sij.) virastotyöntekijä 1984 virastotyöntekijä 1985, 1991 - 1992 (sij.) virastotyöntekijä 1986 - 1987 kurssisihteeri 1987 - 1996 Savinainen Anu toimistovirkailijan sij.1988 - 1989 Hyyryläinen Teuvo vahtimestari 1989 - 1990 Korhonen Erkki talonmies-vahtimestari 1990 - 1996 Mattinen Heljä terveydenhoitaja 1989 - 1996 Puranen Seija keittiöapulainen 1989 - 1992 Pylvänäinen Anu keittiöapulainen 1989 - 1998 Larimo Terhi toimistovirkailija 1990 - 1992 (sij.) Jurttila Marja talouspäällikkö 1995 - 1996 Vuoden 1984 jälkeen siivoojat siirtyneet kaupungin keskitetyn siivoustoimen alaisuuteen. 1950 1955 1957 1958 1960 1962 1963 1964 1965 1966 1968 1969 - 1955 1956 1963 1960 1962 1964 1969 1966 1968 1972 1996 89 SYYSLUKUKAUDESTA 1996 LÄHTIEN: KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU LIIKETALOUDENOSASTO,KOUVOLA Sektorirehtori Mikkilä Olli Liski Kaija TTM VTM 1996 - 1997 1997 - VTM FM 1996 - 1997 1997 - Osastonjohtaja Liski Kaija Puustelli Markku Lehtorit Cederberg-Kola Sylvia OTK Haapaniemi Tellervo FM Heinonen-Salakka Johanna ekonomi Heinäjoki Raili FM Hurri Päivi FK Hyttinen (Hyttinen-Hart) Paula KTK Janhunen Jaakko HTM Junkkari Tuija KTM Kantola Eliina FK Lappalainen Hannele KTM Lehto-Kylmänen Soili FK (Kiev, SNTL) Marko Sirpa FK Norkamo Kirsti KTM Pasanen Marjatta FK Pietilä Ulla KTM Puustelli Markku FM Saarinen Pirjo FK Surakka Aapo OTK Ukkola Helena KTM Ukkola Pellervo KTM Vesén Jukka KTM 1998 1996 1999 1996 1996 1996 1999 1996 1996 1996 - 1996 1996 1996 1996 1996 1996 1996 - 1997 1996 - 1997 1998 1996 1996 - Tuntiopettajat Ahonen Hannu FM 1997 Ai Kang 1996 Aleksandrova Jelena FK 1997 Ansamäki Jarkko DI 1999 Ansamäki Pia kauppat. yo 1999 Asunmaa Päivi datanomi 1999 Cederberg-Kola Sylvia OTK 1997 Dargel Erich merkonomi 1999 Davidila Larissa FM 1996 Harjula Jari videoalan taidejohtaja 1998 Heinonen Johanna ekonomi 1998 90 - 1999 - 1999 - 1998 - 1998 - 1999 Henttu Joni Huovinen Tiina Iiskola Terttu Janhunen Jaakko Jokelainen Kristiina Josephson Rodney Juvonen Asta Kajo Eila Keller Teija Kepsu Kai upseeri YTM sosionomi HTM 1998 - 1999 1999 - 2000 1999 1998 - 1999 1998 B.S.c. 1998 merkonomi, somistaja, MKT 1997 VTK 1996 - 1998 FM 1999 - 2000 yo-merkonomi, ATK-mekaanikko 1997 Kesiö-Lairila Hilkka HuK 1996 - 1997 Korppi Kyösti DI 1996 Koskelainen Jouko merkonomi 1998 Kreuzeder Johann 1998 - 1999 Kriger Mika 1998 - 1999 Kukkasniemi Sanna FM 1998 Larjavaara Ilmari 1998 Lehtinen Leena KTT 1998 - 2000 Lieko Jouko VTK 1999 - 2000 Liikkanen Teuvo graafinen suunnittelija 1997 - 1999 Ljungkvist Lea datanomi 1997 Markkanen Kimmo 1999 Muuronen Riitta FM 1998 Niinimäki Katri HuK 1998 - 1999 Nikkanen Markku KTM 1996 Nysten-Haarala Soili OTT 1998 - 1999 Oksanen Reijo DI 2000 Okuogume Alex KTM 1999 Olkku Pekka ekonomi 1999 Orrela Tuula yo-merkonomi 1996 - 1997 Packalén Tanja FK 1998 - 1999 Pakkala Kati kauppat. yo 1996 - 1997 Perilä-Jankola Tuula 1998 - 2000 Putkuri-Lappalainen Lea TTK 1998 - 1999 Pimiä Maritta merkonomi 1996 - 1997 Päivinen Simo 1999 - 2000 Guo Hai FM 1999 Rains Colleen B.S.c. 1998 Rautava Jouko VTM 1999 - 2000 Salmela Ilpo ekonomi 1998 Sandell Pirkko dipl. ekonomi 1999 - 2000 Savimäki Markku FK 1996 - 1997 Savolainen Anna-Riitta fil. yo 1999 Silvennoinen Kirsti liikunnanohjaaja 1996 – 1997 Silvennoinen Mervi TTM 1996 - 1997 Sottinen Tommi fil. yo 1996 - 1997 Talvi Ulla merkonomi 1996 Tapanen Pirkko merkonomi, datanomi 1999 Tevanlinna Mervi mainoshoitaja 1998 Tigerstedt Irene kirjeenvaihtaja 1996 - 2000 Turunen Elina FM 1996 - 1997 Ukkola Helena KTM 1996 - 1998 Voima Eeva tekn. yo 1996 - 1997 Muu henkilökunta Arolainen-Peltola Päivi koordinaattori 1999 Heikkilä Sirkka toimistosihteeri 1996 Häkkinen Leila toimistovirkailija 1999 Kannelniemi Maarit toimistosihteeri 1998 Kepsu Kai mikrotukihenkilö 1996 Korhonen Erkki talonmies-vahtimestari 1996 Kyrö Irmeli opintosihteeri 1996 Laine Arja taloussihteeri 1996 Mattinen Heljä terveydenhoitaja 1996 Mäkelä Sari toimistovirkailija 1996 Nevalainen Sirpa kurssisihteeri 1996 Pulli Sinikka koulutuspäällikkö 1996 Pyykkönen Juha projektityöntekijä 1996 Rautiainen Taina kirjastosihteeri 1996 Talvi Ulla toimistopäällikkö 1996 Vesala Tarja toimistosihteeri 1998 - 2000 - KOUVOLANSEUDUNAMMATTIOPISTO KOUVOLANLIIKETALOUSINSTITUUTTI Johtaja Pitkänen Aila KTM 1996 - Lehtorit Gerlander Maija FM, OPO 1996 Halme (Silvennoinen) Mervi TTM 1997 Heikkinen Reijo TTM 1996 Juvonen Asta merkonomi, somistaja, MKT 1996 Kari Katriina FM 1996 Kesiö-Lairila Hilkka HuK, opettaja 1996 Orrela Tuula yo-merkonomi 1996 Pellinen Elsi KTM 1996 Saarinen Pirjo FK 1997 Tuntiopettajat Aleksandrova Elena Davidila Larissa Gedige Irina Haapajärvi Auli Haavisto Maarit Haimi Tuulikki Harjula Jari Havukainen Mirja Jakushev Valeri Juvonen Katja Juvonen Venla FK, Venäjä 1998 FK 1996 psykologi 1999 FK 1998 merkonomi, fil. yo 1997 ekonomi 1997 videoalan taidejohtaja 1998 yht.yo 1996 KTL 1996 yo-merkonomi 1996 yo-merkonomi 1997 - 1998 - 1998 - 1997 - 1997 - Järviranta-Sipakko Anna-Maija kirjeenvaihtaja 1996 - 1998 Karhu Jelena oik.kand., NL 1997 Karjalainen Jaroslawa FK 1997 - 1998 Keisala Heini terveydenhoitaja 1996 - 1997 Kivimaa Terho TTK 1998 - 1999 Kokkonen Lempi FK 1996 Korppi Kyösti DI 1996 - 1997 Korte Arja FK 1997 Kuisma Eeva dipl.kirjeenvaihtaja 1996 Kumpusalo Hanna opiskelija 1999Laiho Liisa käsityönopettaja 1999Lakka Mari FM 1996 - 1997 Lehto-Kylmänen Soili FK (Kiev, SNTL) 1997 - 1998 Liukkonen Anna kauppateknikko, 1999 Lättilä Sirpa yo-merk., HuK 1999 Niemi Riitta myyntineuvottelija 1996 - 1997 Nikkanen Markku KTM 1996 - 1997 Nupponen Seija ekonomi 1997 - 1998 Olkanen Johanna TTK 1997 - 1998 Ollikainen Anna-Leena FM 1999 Pakkala Kati kauppat. yo 1996 Partanen Olga FK Venäjä 1997 Pimiä Maritta merkonomi 1996 Pitkänen Eero yo 1996 - 1997 Purontaus Saku tal.tiet. yo 1996 Rautaniemi Risto FM 1996 - 1997 Rintamäki Jarmo datanomi 1996 - 1997 Sahanen Anna Katariina dipl.kielenkääntäjä 1997 - 1998 Savimäki Markku FK 1996 Silvennoinen Kirsti liikunnanohjaaja 1996 - 1997 Smith David engl.kesk. opettaja 1998 Souvijenko Andrei FK, Venäjä 1999 Tapanen Pirkko merkonomi, datanomi 1997 Tatti Nina opettaja, Venäjä 1996 - 1997 Tervonen Veijo toimittaja 1998 - 1999 Tevanlinna Mervi mainoshoitaja 1996 - 1998 Tiainen Saku teknikko 1999 Tigerstedt Irene kirjeenvaihtaja 1996 Toijala Jukka yo-merkonomi 1996 - 1997 Turunen Elina FM 1996 - 1998 Urb Hilda FK 1996 - 1999 Venäläinen Inka-Riitta fil. yo 1996 - 1997 Vinogradova Elena FM, Venäjä 1996 Voima Eeva tekn. yo 1996 Väkevä Leena liik.kasv.kand. 1998 Muu henkilökunta Hassinen Eila Hölttä Pekka Ikonen Minna siistijä 1997 atk-tukihenkilö 1999 järjestelmäasiantuntija 1999 - 91 Jurttila Marja toimistosihteeri 1996 Jääskleläinen Vesa atk-tukihenkilö 1999 Kemppi (Roitto) Katri toimistosihteeri 1996 Kivinen Ulla vastaava ruuan jakaja 1997 Kuokka Urpo atk-tukihenkilö 1997 - 1999 Laine Kirsti toimistovirkailija 1996 - 1998 Mallat Eeva talonmies 1997 Mattinen Heljä terveydenhoitaja 1996 Myllymäki Ritva vahtimestari 1996 - 1997 Piensalmi Sanna vahtimestari, toimistotyöntekijä 1997 Ranta Johanna opintosihteeri 1998 - 92 93 ISBN 952-91-2538-0 94 Kauppaopetusta 50 vuotta Kouvolassa Merkuriuksen sauva on kauppaopetuksen tunnus
