aurinkosiipi oy hollolan miekkiön-luhdantaustan alueen

AURINKOSIIPI OY
HOLLOLAN MIEKKIÖN-LUHDANTAUSTAN ALUEEN
LINTUSELVITYS
14.5.2015.
Tuuli Laukkanen
Sisällysluettelo
1. Lähtötiedot
2. Tuulivoiman linnustovaikutukset
2.1. Törmäysvaikutukset
2.2. Elinympäristön muutokset ja häirintävaikutukset
2.3. Estevaikutukset
3. Kartoitus- ja arviointimenetelmät
3.1. Pesimälinnusto
3.2. Muuttolinnusto
3.3. Vaikutusten arviointi
4. Kartoitusten tulokset
4.1. Pesimälinnusto
4.2. Muuttolinnusto
5. Vaikutukset linnustoon
5.1. Rakentamisen aikaiset vaikutukset linnustoon
5.2. Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset vaikutukset
Lähteet
1. Lähtötiedot
Hollolan Miekkiön-Luhdantaustan tuulivoimahankealueen linnustosta laadittiin
suunnittelutarveratkaisua varten linnustoselvitys, jonka yhteydessä selvitettiin alueen kautta
muuttavaa sekä alueella pesivää linnustoa. Selvitysten tavoitteena oli selvittää suojelullisesti
merkittävien lajien esiintyminen hankealueella, jotta tuulivoimaloiden vaikutuksia niihin pystyttiin
arvioimaan. Merkittävimmiksi lajeiksi linnustonsuojelun kannalta hankealueella nähtiin erityisesti
luonnonsuojelulain 46 § ja 47 § nojalla uhanalaisiksi tai erityisesti suojeltaviksi määritellyt
lintulajit, Euroopan Unionin lintudirektiivin (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY) liitteessä I
esiintyvät lajit sekä Suomen valtakunnallisen ja alueellisen uhanalaisuusluokituksen mukaiset lajit.
Tämän lisäksi huomiota kiinnitettiin mm. petolintujen ja muiden tuulivoimalle alttiiksi tiedettyjen
lajien esiintymiseen alueella. Kanalinnuista on tehty erillinen selvitys, jonka tulokset on esitetty
liitteessä 1. Linnustoselvityksen maastotöistä vastasivat Päijät-Hämeen Lintutieteellinen yhdistys
ry:n lintuharrastajat Petri Kuhno ja Pekka Saikko, joilla on laaja asiantuntemus ja käytännön
kokemus lintuhavaintojen tekemisestä sekä kirjaamisesta.
Kuva 1. Alueelle suunnitellut tuulivoimalat
2. Tuulivoiman linnustovaikutukset
Tuulivoiman sijoitusalueen luonne määrittelee osaltaan sen, mitkä tekijät nousevat hankkeen
linnustovaikutusten kannalta merkittävimpään asemaan. Maa-alueilla tuulivoimalat sekä niiden
oheistoiminnot sijoittuvat usein suoraan lintulajien pesimäympäristöjen läheisyyteen, minkä takia
linnustovaikutusten voidaan näiden hankkeiden osalta ennakoida aiheutuvan pääasiassa
elinympäristöjen muuttumisesta sekä lisääntyvistä häiriötekijöistä lintujen pesimäalueilla.
Tuulivoimaloiden vaikutukset lintuihin ja linnustoon voidaan yleisesti jakaa kolmeen pääluokkaan:
1. tuulivoimapuiston aiheuttama törmäyskuolleisuus ja sen vaikutukset alueen linnustoon
2. elinympäristön muutokset sekä häirintävaikutukset
3. estevaikutukset
2.1 Törmäysvaikutukset
Törmäyskuolleisuutta aiheuttavat ennen kaikkea lintujen yhteentörmäykset tuulivoimaloiden
kanssa. Törmäysriskejä tarkastellessa tulee kuitenkin huomioida myös tuulivoimapuistoon kiinteästi
liittyvät muut rakenteet, kuten sähkönsiirrossa käytettävät voimajohdot. Tehtyjen tutkimusten
perusteella törmäyskuolleisuus on suurella osalla tuulivoimapuistoalueista kuitenkin suhteellisen
pieni sen käsittäessä korkeintaan yksittäisiä lintuja voimalaa kohti vuodessa. Tutkimuksissa on
havaittu, että suurin osa lintulajeista pystyy väistämään vastaantulevia tuulivoimaloita tai lentämään
riittävän etäällä niistä välttääkseen mahdolliset törmäykset. Törmäysriskeihin voidaan vaikuttaa
tuulivoimaloiden sijoituspaikan valinnalla sekä teknisellä suunnittelulla. Hankealueen tuulivoimalat
tullaan toteuttamaan ratkaisulla, jossa tuulivoimalan runko on umpinainen ja sileä. Näin ollen runko
ei tarjoa oleskelupaikkoja saalistaville tai lepääville linnuille.
Ajoittain julkisuudessa esitetyt poikkeuksellisen korkeat törmäyskuolleisuusarvot on yleensä
raportoitu alueilta, joilla lintujen lentoaktiivisuus on luontaisesti korkea ja joilla suuri määrä
tuulivoimaloita on sijoitettu lintujen aktiivisten lentoalueiden läheisyyteen. Eniten
tuulivoimapuiston aiheuttaman törmäysriskin suuruuteen vaikuttavat paikalliset sääolosuhteet, maan
pinnan korkeussuhteiden vaihtelut, tuulivoimapuiston koko, rakennettavien tuulivoimaloiden koko,
rakenne ja pyörimisnopeus sekä alueen lintumäärät ja niiden lentoaktiivisuus. Isokokoiset ja
hidasliikkeiset lintulajit ovat alttiimpia yhteentörmäyksille, koska niiden mahdollisuudet nopeisiin
väistöliikkeisiin ovat rajatummat. Isojen lintujen alttiutta tuulivoimaloiden aiheuttamille
ympäristömuutoksille korostaa osaltaan niiden hidas elinkierto ja alhainen lisääntymisnopeus,
minkä takia pienikin aikuiskuolleisuuden lisäys voi vaikuttaa niiden populaatiokehitykseen alueella.
Huolimatta viime vuosina lisääntyneestä tuulivoiman rakentamisesta voidaan ihmisen toiminnan
seurauksena linnuille aiheutuvan törmäysvaaran kuitenkin katsoa olevan vähäinen. Maa-alueilla
ihmisen rakenteista merkittävimmän uhan linnuille Suomessa aiheuttavat erityisesti törmäykset
tieliikenteen sekä rakennusten kanssa, joiden on arvioitu aiheuttavan yhdessä melkein viiden
miljoonan linnun kuoleman vuosittain (Taulukko 4.2.1). Merialueilla lintukuolemia aiheuttavat
erityisesti yöaikaan valaistut majakat, joiden valo huokuttelee yömuutolla olevia lintuja.
Tuulivoimaloissa käytetyt lentoestevalot eivät kirkkaudeltaan yllä majakkavalojen tehoihin, minkä
takia majakoiden tapaisia lintujen kuolemia ei niiden osalta ole havaittu.
Taulukko 4.2.1. Lintujen arvioidut törmäyskuolleisuusmäärät ihmisten pystyttämien rakenteiden ja tieliikenteen kanssa (Koistinen 2004)
Törmäyskohde
Lintukuolemat/vuosi
Tieliikenne
Rakennukset päivällä (ml. ikkunat)
Sähköverkko
Puhelin- ja radiomastot
Rakennukset yöllä
Majakat ja valonheittimet
Suomen tuulivoimalat (n. 209 kpl)
4 300 000
500 000
200 000
100 000
10 000
10 000
209*
*) arvio päivitetty tuulivoimaloiden nykyistä lukumäärää vastaavaksi.
2.2. Elinympäristön muutokset ja häirintävaikutukset
Tuulivoimarakentamisesta voi aiheutua linnustovaikutuksia myös lintujen yleisen häiriintymisen ja
estevaikutusten kautta. Näiden seurauksena lintujen vakiintuneet käyttäytymismallit voivat muuttua
hankealueella ja sen välittömässä läheisyydessä. Häiriöllä tai häiriintymisellä tarkoitetaan tässä
yhteydessä lintujen mahdollista siirtymistä kauemmas rakennettavien tuulivoimaloiden
läheisyydestä. Tämä voi rajoittaa linnuille soveltuvien ruokailu- tai lisääntymisalueiden määrää
sekä vaikeuttaa niiden ravinnonsaantia ja pesäpaikkojen löytämistä. Tuulivoimaloista linnuille
aiheutuvia häiriötekijöitä voivat olla esimerkiksi ihmistoiminnan lisääntyminen hankealueella,
tuulivoimaloiden synnyttämä melu sekä tuulivoimarakenteiden linnuille aiheuttamat visuaaliset
vaikutukset. Näistä häiriötekijöistä kahden viimeisen voidaan ennakoida kuitenkin vakiintuvan
tuulivoimapuiston rakentamisen jälkeisten vuosien aikana.
Häiriöherkkyydessä on tutkimuksissa havaittu lintujen kohdalla suuria lajikohtaisia vaihteluita.
Käytännössä häiriöherkkyys voi vaihdella alle kymmenistä metreistä jopa 1-3 kilometriin.
Herkimpiä lajeja ovat mm. töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi ja harmaalokki. Tuulivoimaloista
aiheutuva häiriintyminen on arvioitu suurimmaksi lepäilevillä ja ruokailevilla linnuilla, jotka eivät
välttämättä ole tottuneet tuulivoimaloiden läsnäoloon alueella. Pesivän linnuston osalta vaikutukset
ovat vastaavasti olleet pääosin pienempiä.
Häirinnän ja habitaattimuutosten vaikutusta on tutkittu lähinnä avoimissa habitaateissa, kun taas
metsähabitaateista tutkittua tietoa ei juuri ole. Häirintävaikutuksia on vaikea ennustaa, ja vaikutus
on vahvasti riippuvainen esimerkiksi lajista sekä vuodenajasta. Pääasiassa häirintävyöhykkeen
katsotaan kuitenkin olevan alle 500 m. Metsäalueiden linnustosta esimerkiksi kanalintuja pidetään
herkästi häiriintyvinä.
Tuulivoimapuiston aiheuttamat suorat elinympäristömuutokset ovat yleensä melko pieniä johtuen
tuulivoimaloiden vaatimasta pienestä maapinta-alan tarpeesta. Aluekohtaisesti välittömien
elinympäristömuutosten merkitys alueen linnuston kannalta voi kuitenkin korostua
poikkeustilanteissa:
1) rakennustoimet kohdistuvat erityisen herkkiin tai alueen kannalta harvinaisiin elinympäristöihin,
2) rakennustoimien muutokset ulottuvat myös varsinaisten rakennusalojen ulkopuolelle esimerkiksi
muuttuneiden hydrologisten olosuhteiden kautta,
3) tuulivoimarakenteet tarjoavat elinympäristöjä uusille tai alueella muuten harvalukuisille lajeille,
mikä siten mahdollistaa näiden lajien runsastumisen,
4) tuulivoimarakentamisesta aiheutuva elinympäristöjen pirstoutuminen. Erityisesti uusien teiden ja
voimalinjojen aiheuttama muutos, jota tuulivoimaloiden aiheuttamat häiriö- ja estevaikutukset
voivat osaltaan korostaa.
2.3. Estevaikutukset
Tuulivoimapuistot voivat synnyttää myös niin kutsuttuja estevaikutuksia, joissa voimalat tai
laajemmat voimala-alueet estävät lintuja käyttämästä niille vakiintuneita muutto- tai
ruokailulentoreittejä. Estevaikutuksen takia linnut voivat joutua kiertämään niiden reitille tulevan
esteen, millä voi erityisesti suurien tuulivoimapuistojen ja lintujen säännöllisten lentoreittien
kohdalla olla merkitystä lintujen vuorokausittaisen energiantarpeen ja tätä kautta edelleen yleisen
elinkyvyn kannalta. Muuttolintujen osalta yksittäisestä tuulivoimapuistoalueesta ja sen
väistämisestä aiheutuvan matkanlisäyksen merkitys lintujen muutonaikaiseen energiankulutukseen
on kokonaisuudessaan arvioitu varsin pieneksi, joskin myös tämän vaikutuksen suuruus voi
korostua lintujen muuttoreitille osuvien tuulivoimapuistoalueiden määrän kasvaessa.
3. Kartoitus- ja arvointimenetelmät
3.1. Pesimälinnusto
Pesimälinnuston kartoitus tehtiin vuoden 2013 touko-heinäkuun välisenä aikana. Pesimälinnusto
laskettiin soveltuvin osin käyttäen pistelaskentamenetelmää. Pistelaskenta on lintukantojen
seurantamenetelmä, jossa kartoittaja suunnittelee reitin, jonka varrella on 20 pysähdyspaikkaa eri
maastotyypeillä. Kussakin pisteessä havainnoidaan lintuja viiden minuutin ajan, ja kaikki havaitut
yksilöt kirjataan.
Pistelaskentaa käyttämällä saatiin yksityiskohtaista tietoa suunniteltujen tuulivoimaloiden ja niiden
edellyttämien voimalinjojen sekä huoltoteiden rakentamisalueilta. Kullakin tuulivoimalan
sijoitusalueella tehtiin pistelaskenta, jossa kirjattiin ylös tarkastellulla pisteellä havaitut lintulajit
sekä niiden reviirit. Laskennoissa painopiste oli erityisesti voimaloiden suunniteltujen
sijoitusalueiden ympäristössä, mutta myös uhanalaisten lajien potentiaaliset pesimäympäristöt,
kuten varttuneet kuusimetsät ja avosuot, tarkistettiin maastossa mahdollisesti esiintyvien
uhanalaisten lajien kartoittamiseksi. Laskentojen ja kartoitusten yhteydessä tehtiin lisäksi
yleispiirteisiä havaintoja alueiden luonnonympäristöstä ja kasvillisuudesta.
3.2. Muuttolinnusto
Hankealueen kautta muuttava linnusto laskettiin lintujen kevät- ja syysmuuttokausien aikana
tehdyin muutontarkkailuin. Tarkkailupaikkana oli Lahden Rälssinkallion maankaatopaikan mäki.
Rälssinkallio on sijaintinsa puolesta hyvä muutonseurantapaikka, josta on laaja näkemäsektori kohti
suunniteltua hankealuetta.
Kevätmuuttoa seurattiin linnustovaikutusten arvioinnin yhteydessä kaikkiaan 6 päivänä (noin 36
tuntia) 21.– 26.4.2013 välisenä aikana. Muutontarkkailussa kirjattiin ylös kaikki suunnittelualueen
kautta muuttavat lintulajit, mahdollisuuksien mukaan niiden yksilömäärät ja muuttosuunnat sekä
lintujen arvioidut muuttokorkeudet ja -etäisyydet hankealueesta. Pääsääntöisesti muuttoa seurattiin
auringonnoususta puoleenpäivään. Joinakin havaintopäivinä muutonseurantaa toteutettiin lisäksi
iltapäivällä petolintujen muuttoreittien arvioimiseksi. Havainnointi pyrittiin ajoittamaan hanhien ja
päiväpetolintujen muuton pääasialliseen ajankohtaan. Yleisenä huomiona voidaan todeta, että kevät
2013 oli merikotkan esiintymisen kannalta heikko, joten ainakaan sen osalta ei voitu tehdä
johtopäätöksiä varsinaisista muuttoreiteistä. Lisäksi on huomioitava, että pienempien lintujen
muutto tapahtuu laajalla rintamalla, johon vaikuttavat suurelta osin kulloinkin vallitsevat tuuliolot.
Syysmuuttoa seurattiin syksyllä 2013 kaikkiaan kolmena päivänä ajalla 23 - 25.9.2013. Kaiken
kaikkiaan havaintojen tekoon käytettiin noin 20 tuntia. Muutontarkkailu pyrittiin ajoittamaan
erityisesti kurjen ja hanhien päämuuton ajankohtaan, jotta niiden muuttajamääristä hankealueella
pystyttiin saamaan mahdollisimman paljon tietoa. Yleishuomiona voidaan todeta, että
Rälssinkalliolta havaittava Lahden eteläpuolen muuttoreitti ei ole syksyisin läheskään yhtä
merkittävä kuin keväisin.
3.3. Vaikutusten arviointi
Suunnitelmissa olevan tuulivoima-alueen vaikutuksia linnustoon arvioitiin tuulivoimaloiden
linnustovaikutuksista tehtyjen, pääsääntöisesti ulkomaisten tutkimusten, perusteella. Viime vuosina
maa-alueille rakennettujen tuulivoimaloiden vaikutuksia linnustoon on tutkittu erityisesti
Yhdysvalloissa sekä Keski-Euroopassa. Suomesta tutkimustietoa on sen sijaan toistaiseksi
vähemmän, koska vuoden 2013 loppuun mennessä Suomeen oli rakennettu vain 209 tuulivoimalaa.
Tuulivoimahankkeen mahdollisia vaikutuksia tarkasteltiin erikseen pesivän ja muuttavan linnuston
osalta. Pesivän linnuston kannalta vaikutuksia arvioitiin ennen kaikkea tuulivoimaloiden ja niiden
rakentamisen aiheuttamien häiriövaikutusten osalta. Lisäksi alueella pesivien yksilöiden
mahdolliset törmäysriskit arvioitiin kirjallisuudesta kerätyn tiedon perusteella. Vastaavasti
muuttolintujen osalta arvioinnissa tarkasteltiin erityisesti alueen kautta muuttavien lajien
muuttoreittien sijoittumista suhteessa hankealueeseen. Tämän avulla tehtiin arviot kunkin lintulajin
törmäysriskeistä ja niiden todennäköisyyksistä.
4. Kartoitusten tulokset
4.1. Pesimälinnusto
Suunnittelualuetta hallitsevat Tuohijärvenkallion (+147,5 m mpy), Lakikallion (+157,5 m mpy) ja
Mäyränkallion (145,0 m mpy) laajat kallioalueet. Tuohijärvenkallion kaakkoispuolella sijaitsee
Tuohijärvi (+104,7 m mpy) ja eteläpuolella Hanisuon ympäröimä pienialainen Hanijärvi (+108,6 m
mpy). Maaston painanteet ovat pääosin soistuneita ja ojittamattomia. Suunnittelualueen metsiköt
ovat valtaosin metsätaloustoimin käsiteltyjä nuoria sekapuumetsiä, eikä suunnitelluilla
rakentamisalueilla sijaitse uhanalaisia tai luonnonsuojelulain mukaisia luonto-tyyppejä.
Tuulivoimaloiden rakentamisalueet sijaitsevat Lakikalliota lukuun ottamatta alueilla, joilla ei
esiinny erityisiä luontoarvoja. Lakikallion metsiköissä on nähtävissä luonnontilaisen
kalliomännikön piirteitä, joten rakentamistoimet suositellaan toteutettavan lakialueita
mahdollisimman säästävällä tavalla. Muut metsälain 10 §:n mukaiset elinympäristöt ja paikallisesti
arvokkaat luontokohteet sijaitsevat rakentamisalueiden ulkopuolella ja ne suositellaan otettavan
huomioon hankkeen jatkosuunnittelussa.
Alueen pesimälinnusto on määrällisesti melko vähäistä, mitä selittävät osaltaan alueella tehdyt
metsätaloustoimet sekä alueen karuus. Maastolaskennoissa sekä päivä- että yöaikaisia havaintoja
kehrääjistä tehtiin yksi kappale. Vaikka yleisesti kehrääjälle soveltuvien elinympäristöjen määrä on
Etelä- ja Keski-Suomen alueella melko rajallinen, koko hankealueelle sijoittuu kuitenkin vain yksi
reviiri. Kehrääjän ohella hankealueella esiintyvien kallioalueiden tyyppilajeihin lukeutuvat myös
mm. valoisia mäntymetsiä suosivat käki ja leppälintu, joiden havaitut reviirit painottuivat selkeästi
edellä mainitulle alueelle. Petolinnuista hankealueella tehtiin havainto ainoastaan yhdestä
Viirupöllöstä Hanijärven tien varressa. Lähistöllä sijaitsee myös Viirupöllön vanha reviiri. Muista
petolinnuista ei alueella tehty havaintoja. Hankealueella tai sen läheisyydessä ei WWF:n
merikotkatyöryhmän mukaan sijaitse tunnettuja merikotkareviirejä tai lajin tiedossa olevia
pesäpuita. Hankealueella ja sen lähiympäristössä sijaitsee useita pieniä vesistöalueita, joiden
linnustoa kartoitettiin yleisellä tasolla linnustoselvitysten yhteydessä. Järvistä hankealueelle
sijoittuvat Tuohijärvi ja Hanijärvi, kun taas hankealueella sijaitsevista suoalueista linnuston
kannalta merkittävin on Hanijärveä ympäröivä Hanisuo. Hankealueen vesistöt ovat
kasvillisuudeltaan pääasiassa varsin karuja, eivätkä ne siksi muodosta vesilintujen kannalta erityisen
merkittävää elinympäristöä. Suojelullisesti huomionarvoisista lajeista EU:n lintudirektiivin liitteen I
lajeista laulujoutsenpari esiintyi Hanijärvellä. Tämän lisäksi Hanijärven pesimälinnustoon kuuluvat
tehtyjen maastokäyntien mukaan vesi- ja rantalinnuista ainakin telkkä ja tavi. Tuohijärven
pesimälinnusto muodostuu laulujoutsenta lukuun ottamatta vastaavista lajeista ollen kuitenkin
kokonaisuudessaan hieman karumpi. Ojittamattomat suoalueet ja soistuneet maaston painanteet
eivät pienimuotoisuutensa takia muodosta pesimälinnustolle otollisia pesäpaikkoja eikä niillä ole
suolinnuston kannalta paikallista ja alueellista arvoa.
Taulukko 4.1.1. Hankealueella ja sen lähiympäristössä havaitut, suojelullisesti merkittävät lajit.
Lajin uhanalaisuus = lajin uhanalaisuusluokitus Suomessa
NT = silmälläpidettävä laji
RT = Eteläboreaalinen vyöhyke, Lounaismaa ja Pohjanmaan rannikko (2a) alueellisesti uhanalainen laji
Luonnonsuojelulaki = Luonnonsuojelulain 46 § ja 47 § nojalla uhanalaiset ja erityisesti suojellut lajit,
U = uhanalainen laji
Lintudirektiivi = EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji
Laji
Uhanalaisuus
Luonnonsuojelulaki Lintudirektiivi
Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix)
Pyy (Bonasa bonasia)
Teeri (Tetrao tetrix)
Metso (T. urogallus)
Viirupöllö (Strix uralensis)
Kehrääjä (Caprimulgus europaeus)
Palokärki (Dryocopus martius)
Laulujoutsen (Cygnus cygnus)
NT
NT
NT,RT
-
-
x
x
x
x
x
x
x
4.2. Muuttolinnusto
Hollolan Miekkiön-Luhdantaustan alue ei muodosta keväisin eikä syksyisin merkittäviä
muuttoreittejä muille muuttolinnuille kuin hanhille. Miekkiön-Luhdantaustan alue on maastoltaan
hyvin tavallista metsävaltaista aluetta eikä siinä ole lintujen muuttoa ohjaavia johtolinjoja, kuten
harjanteet, leveät joenuomat tai laajat ja alavat peltoalueet. Lintujen muuttoreittejä ei yleensä
kuitenkaan ole mahdollista määritellä selkeinä linjoina, vaan ne jakautuvat usein leveiksi
käytäviksi, joiden sisällä yksittäisten lintujen ja parvien muuttoreitit voivat vaihdella esim. lintulajin
tai sääolosuhteiden mukaan.
Muuttoa ohjaavien maastonmuotojen puuttumisen vuoksi myös lintujen muutto on hankealueella
pääosin hajanaista pikkulintujen ja rastaiden muodostaessa yksilömäärillä mitattuna suurimman
lajiryhmän. Muutonseurannassa on kuitenkin pääsääntöisesti keskitytty suurten lintulajien
kirjaamiseen, johtuen niiden suuremmasta törmäysriskistä. Suurista lintulajeista hankealueen kautta
muuttaa vuosittain pieniä määriä mm. laulujoutsenia ja metsähanhia, joiden muutto kulkee
havaintojen vuoden 2013 perusteella pääosin hankealueen länsireunaa sivuten. Joutsenien ja
hanhien ohella hankealueen kautta muuttaa suoritettujen havainnointien perusteella myös pieniä
määriä peltoympäristölle ominaisia lajeja (mm. sepelkyyhkyjä ja töyhtöhyyppiä). Näidenkin lajien
muutto on joutsenien ja hanhien tapaan painottunut hankealueen länsipuolelle.
Kevätmuuton seurannassa hanhista tehtiin kappalemääräisesti eniten havaintoja, noin 1300
merkintää. Kriittistä reittiä kohteen yli muutti kokonaismäärästä 310 hanhea, joista metsähanhia oli
230 kappaletta. Kriittiseksi reitiksi on määritelty ohessa olevaan karttaan (kuva 1) merkityt
ympyrät, jotka kuvaavat tullimyllyjen sijoituspaikkoja. Pääsääntöisesti suurimmat hanhiparvet
ohittivat hankealueen kaukaa itä- ja länsipuolelta. Hiirihaukoista tehtiin kahdeksan merkintää hyvin
korkealta. Hanhien lisäksi merkinnöiltään huomioitava laji oli kurki, josta merkintöjä kertyi
yhteensä 400 kappaletta, joista kriittistä reittiä pitkin 120 merkintää. Pääosa kriittistä reittiäkin
muuttaneista hanhista lensi hyvin korkealla, reilusti yli suunniteltujen voimaloiden yläpuolelta.
Valtaosa kurjista ohitti hankealueen kaukaa länsi- tai itäpuolelta. Laulujoutsenesta havaintoja kertyi
kevätmuuton aikana 21, joista 8 kriittistä reittiä. Merikotkasta tehty yksi havainto oli hyvin kaukana
hankealueesta ja kriittisestä reitistä.
Syysmuuton kannalta hankealueen merkittävin laji on hanhi, josta kevätmuuton tavoin tehtiin
lukumääräisesti eniten havaintoja muuttolaskennoissa. Kriittistä reittiä muuttavia hanhia havaittiin
vuoden 2013 syksyllä 71 kappaletta. Lahden Teivaanrannasta laskettiin yli 18 000 hanhen muutto,
joista valtaosa oli valkoposkihanhia ja joiden muuttosuunta oli lounas. Kurjet hyödyntävät
muutollaan voimakkaasti maanpinnassa syntyviä nousevia ilmavirtauksia, termiikkejä, minkä takia
ne muuttavat usein mielellään maa-alueiden yläpuolella. Syksyn 2013 ainoat merkittävät
kurkimmuuttopäivät olivat 23. ja 24.9. Näiden päivien aikana toteutetussa syysmuutonseurannassa
ei tällä kertaa havaittu kriittisellä reitillä kurkia vaan niiden muutto meni pääosin Lahden
länsipuolelta ohi. Tuulet vaikuttavat usein selkeästi myös kurkien muuttoreitteihin, minkä takia
kurkien määrät voivat hankealueella vaihdella voimakkaasti eri vuosien ja päivien välillä.
Mantereen päällä sekä kurjet että päiväpetolinnut lentävät yleensä hyvin korkealla nousevien
ilmavirtausten eli termiikkien kannattamina, jolloin ne muuttavat usein selkeästi tuulivoimaloiden
toimintakorkeuksien yläpuolella. Merikotkia ei havaittu syksyllä 2013 hankealueella lainkaan.
Miekkiön-Luhdantaustan alue ei muodosta normaalista poikkeavaa muutonaikaista ruokailu- tai
lepäilyaluetta, koska maasto on metsäistä, kallioista ja kosteikkoja on vähän. Hankealueella
sijaitsevat Hanijärvi ja Tuohijärvi eivät muutontarkkailun aikana tehtyjen laskentojen perusteella
muodosta vesilintujen kannalta merkittävää kerääntymäaluetta, vaan alueilla havaitut
vesilintumäärät jäävät kokonaisuudessaan vaatimattomiksi. Hankealueen välittömässä
läheisyydessä ei myöskään sijaitse pelto- tai vesialueita, jotka muodostaisivat kerääntymä- ja
ruokailualueen erityisesti alueen kautta muuttaville laulujoutsenille, metsähanhille tai sorsalinnuille.
5. Vaikutukset linnustoon
5.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset linnustoon
Tuulivoimaloiden rakentamisen aikana ihmistoiminta alueella luonnollisesti lisääntyy, mikä
aiheuttaa häiriötekijöitä, kuten melua. Tällä voi olla haitallisia vaikutuksia alueella pesiviin
lintulajeihin, etenkin jos häiriötekijöiden esiintyminen sijoittuu vilkkaimpaan pesimäaikaan. Joka
tapauksessa häiriötekijät kohdistuvat tuulivoimaloiden ja niiden oheisrakenteiden
rakentamisalueille, minkä takia niistä aiheutuvien vaikutusten voidaan arvioida jäävän pääasiassa
rakentamisalueiden läheisyyteen. Poikkeuksen tähän tekevät lähinnä rakentamisen mahdollisesti
edellyttämät junttaus- ja louhintatyöt, joista aiheutuva melu voi ulottua laajemmallekin alueelle.
Jokainen rakentamisprosessi on oma kokonaisuutensa, johon voi tulla aikataulullisia muutoksia
mm. maaperästä johtuen vielä rakentamisen aikanakin. Rakentamisen päättymisen jälkeen
ihmistoiminta alueella vähenee, minkä takia myös siitä aiheutuvat häiriötekijät hankealueella
vähenevät. Varsinaisen rakentamisen jälkeen ihmistoimintaa alueella muodostuu vain yksittäisistä
tuulivoimaloiden huolto- ja tarkistustoimista.
Tavallisimpien metsälajien, kuten varpuslajien ja tikkojen, on tutkimuksissa havaittu sietävän varsin
hyvin ihmistoiminnasta aiheutuvaa häirintää, mikäli rakentamistoiminta ei kohdistu suoraan niiden
pesimäympäristöön, vaan niiden pesäpaikan ympärille jää vielä lisääntymiseen soveltuvia alueita.
Hankealueella pesivistä lajeista kehrääjän ja metson tiedetään sen sijaan välttelevän aktiivisen
ihmistoiminnan alueita. Tämän vuoksi rakentamistoimet voivat aiheuttaa tämän lajin
soidinpaikkojen siirtymistä kauemmas voimakkaimman rakentamisen alueilta. Alueen
kanalinnustoa ja sen huomioimista hankkeen suunnittelussa käsitellään tarkemmin liitteessä 1.
Hankealueella ei toisaalta pesi suurikokoisia päiväpetolintuja, joiden tiedetään olevan alttiita
ihmistoiminnasta johtuville häiriöille. Tuulivoimarakentamisen yhteydessä tehtävät mahdolliset
metsätaloustoimet voivat olla omalta osaltaan merkittävä linnustoon vaikuttava tekijä. Mikäli
pesäpaikkojen ympäristöön kohdistuu erityisesti lajien pesimäkauden aikana voimakasta
metsätaloudesta aiheutuvaa häirintää, on pesien autioituminen ja lajien siirtyminen pesimään
etäämmälle aktiivisimman rakentamistoimien alueesta mahdollista. Linnustovaikutusten laajuuteen
vaikuttavat kuitenkin merkittävällä tavalla rakentamistoimien käytännön suunnittelu ja niiden
ajoittaminen. Hankealueen pesimälinnusto tulisikin osaltaan pyrkiä ottamaan hankkeen käytännön
toteutuksen yhteydessä huomioon kohdentamalla rakennustyöt lintujen aktiivisimman
pesimäkauden (toukokuun alku-heinäkuun puoliväli) ulkopuolelle ja välttää voimakkaita
rakennustoimia erityisesti uhanalaisten ja häiriöherkkien lajien pesimäpaikkojen lähiympäristössä.
Kehrääjän osalta vaikutuksille herkin aika sijoittuu lajin muninta-ajankohtaa, tavallisesti kesäkuun
puoliväliin.
5.2. Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset vaikutukset linnustoon
Tuulivoimaloiden ja tuulivoimapuistojen rakentamisen jälkeisiä vaikutuksia pesimälinnustoon on
viime vuosina tutkittu erityisesti Yhdysvalloissa. Maa-alueelle sijoitettujen tuulivoimaloiden
vaikutuksia alueiden pesimälinnustoon on pidetty melko pieninä ja niitä on yleisesti verrattu
nykyaikaisen metsätalouden aiheuttamiin linnustomuutoksiin. Tutkimuksessa havaitut muutokset
aiheutuivat tuulivoimaloiden sijaan ensisijaisesti metsäympäristön yleisestä pirstoutumisesta, joka
näkyi erityisesti metsäalueiden reunoja suosivien lajien runsastumisena ja vastaavasti yhtenäisiä
metsä- ja erämaa-alueita suosivien lajien vähentymisenä. Tasalaatuisessa ympäristössä näitä
vaikutuksia voidaan yleisesti verrata normaalien metsätaloustoimien aiheuttamiin
linnustomuutoksiin. Metsätalous on Suomessa monin paikoin vähentänyt erämaa-alueita suosivien
sekä ihmistoimintaa välttelevien lajien lisääntymismahdollisuuksia, minkä takia monet niistä
luetaankin maassa nykyisin silmälläpidettäviin lajeihin, kuten metsäkanalinnut ja kuukkeli.
Miekkiön-Luhdantaustan hankealueella ihmiskäytössä olevia alueita vältteleviä lajeja ovat
erityisesti alueella esiintyvät metso, teeri ja kehrääjä. Miekkiön-Luhdantaustan hankealueen metsät
eivät ole laajalti aktiivisessa metsätalouskäytössä, minkä takia alueen metsäkuviorakenne on monin
paikoin melko yhtenäinen. Hankesuunnitelmassa tuulivoimalat on pyritty sijoittamaan linnuston
kannalta vähäarvoisille alueille. Lisäksi suunnitelmassa pyritään mahdollisimman tehokkaasti
hyödyntämään alueen nykyistä metsäautotieverkostoa, kun huoltoteitä ja rakentamisen aikaisia teitä
hahmotellaan suunnitelmaan.
Taulukko 5.2.1.. Lajikohtainen arviointi hankkeen vaikutuksista alueella havaittuihin, suojelullisesti merkittäviin lajeihin.
Laji
Esiintyminen
Vaikutukset
Pyy
Säännöllinen pesimälaji hankealueen
rehevämmillä alueilla ja kuusikoissa.
Lajin keskeisiin pesimäalueisiin ei kohdistu
rakentamista, minkä takia lajiin kohdistuvat
vaikutukset voidaan arvioida vähäisiksi.
Laji ei myöskään käytännössä koskaan
lennä tuulivoimaloiden toimintakorkeuksilla,
minkä takia törmäysriski on vähäinen.
Säännöllinen pesimälaji hankealueella
Teeri lentää kanalinnuista usein myös
puiden latvojen yläpuolella, minkä takia
ne voivat lentää välillä myös tuulivoimaloiden
toimintakorkeuksissa. Törmäysriski kuitenkin todennäköisesti
pieni tai korkeintaan kohtalainen.
Varsin runsaslukuinen laji hankealueella.
Soidinpaikka Tuohijärvenkalliolla.
Hankkeen aiheuttama metsien pirstoutuminen, ihmistoiminnan
lisääntyminen sekä tuulivoimaloista aiheutuvat häiriötekijät voivat
vaikuttaa lajin esiintymiseen alueella.
Säännöllinen pesimälaji
Tuulivoimaloiden sijoittamisella hankealueen valoisissa
kalliomänniköissä hankealueen kallioalueille voi olla
paikallisesti vaikutusta käen esiintymiseen alueella. Alueen
maankäytön vähyydestä johtuen vaikutukset eivät kuitenkaan
todennäköisesti ole merkittäviä. Käki lentää vain harvoin
tuulivoimaloiden toimintakorkeuksilla, minkä takia lajin
törmäysriski todennäköisesti pieni.
Harvalukuinen pesimälaji hankealueen
valoisissa kalliomänniköissä
Hankkeen toteuttamisella voi olla vaikutusta
lajin esiintymiseen alueella lähinnä lisääntyneiden
häiriötekijöiden ja ihmistoiminnan lisääntymisen myötä.
Törmäysriski todennäköisesti vähäinen lajin saalistaessa pääosin
puiden latvojen alapuolella.
Yksi lintu Hanijärvellä
Lajin havaitut lisääntymisalueet sijoittuvat tuulivoimala-alueelle,
minkä takia hankkeen vaikutukset lajiin todennäköisesti
kohtalaisia. Reviirejä alueella havainnointihetkellä kuitenkin vain
yksi.
(Tetrastes bonasia)
Teeri
(Lyrurus tetrix)
Metso
(T. urogallus)
Käki
(Cuculus canorus)
Kehrääjä
(Caprimulgus
europaeus)
Viirupöllö
(Strix uralensis)
Palokärki
(Dryocopus martius )
Säännöllinen,mutta harvalukuinen pesimälaji
Palokärjelle soveltuvien elinympäristöjen määrä ei hankealuella
merkittävästi vähene, minkä takia vaikutukset todennäköisesti
vähäisiä. Liikkuu pesimäaikanaan vain harvoin tuulivoimaloiden
toimintakorkeuksilla, minkä takia törmäysriski vähäinen.
Pesimälaji alueen mänty- ja kuusimetsissä
Lajin pääasiallisiin pesimäalueisiin(varttuneet kuusi- ja
mäntymetsät) ei hankkeen yhteydessä kohdistu rakentamista,
minkä takia hankkeen vaikutukset tiltalttiin voidaan arvioida
pääosin vähäisiksi. Laji ei pesimäaikanaan lennä tuulivoimaloiden
toimintakorkeuksilla, minkä takia törmäysriski vähäinen.
Tiltaltti
(Phylloscopus
collybita)
Lähteet
Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset.
Liley, D. & Clarke, R. 2003: The impact of urban development and human disturbance on the
numbers of nightjar Caprimulgus europaeus on heathlands in Dorset, England. - Biological
conservation 114 (2): 219 – 230.
Murison, G. 2002: The impact of human disturbance on the breeding success of nightjar
Caprimulgus europaeus on heathlands in south Dorset, England. - English nature.
Percival, S. 2005: Birds and windfarms: what are the real issues? - British birds 98: 194 – 204.
Rydell, J., Engström, H., Hedenström, A., Larsen, J. K., Pettersson, J. & Green, M. 2011:
Vindkraftens effekter på fåglar och fladdermöss – en syntesrapport. Naturvårdsverket.
Summers, R. W., McFarlane, J. & Pearce-Higgins, J.W. 2007: Measuring avoidance by capercaillies
Tetrao urogallus of woodland close to tracks. - Wildlife Biology 13 (1): 19-27.
Liitteet
Liite 1: Hollolan Miekkiön-Luhdantaustan alueen kanalintuselvitys