Velkajärjestelylain muutos 2015

Transcription

VELKAJÄRJESTELYLAIN
MUUTOS 2015
MARKO NIIRANEN
MARKO NIIRANEN
VELKAJÄRJESTELYLAIN
MUUTOS 2015
TALOUS- JA VELKANEUVONNAN OHJEITA
3
SISÄLLYS
JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
1 ELINKEINONHARJOITTAJAT VELKAJÄRJESTELYYN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
1.1Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
1.2 Kuka on elinkeinonharjoittaja? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
1.3 Yksityistalouden, elinkeinotoiminnan vai molempien velkojen järjestely . . . . . . . . . . . . . . . . 11
1.3.1 Velan käyttötarkoitus eriteltävä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
1.3.2 Elinkeinonharjoittajan järjestelyvaihtoehdot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
1.4 Yrityssaneeraus ja velkajärjestely ovat vaihtoehtoisia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
1.5 Elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyn edellytykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
1.5.1 Yleiset edellytykset ja esteet koskevat myös yrittäjiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
1.5.1.1 Edellytykset, että hakemus otetaan tuomioistuimessa tutkittavaksi . . . . . . . . . 14
1.5.1.2 Edellytykset velkajärjestelyn myöntämiselle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
1.5.1.3 Velkajärjestelylle ei saa olla estettä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
1.5.1.4 Velkajärjestely painavilla syillä esteestä huolimatta . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
1.5.2 Elinkeinonharjoittajia koskevien edellytysten tutkiminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
1.5.3 Jokaista elinkeinonharjoittajaa koskevat lisäedellytykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
1.5.3.1 Maksuvarasta kertyy enemmän kuin varallisuuden myynnistä . . . . . . . . . . . . 18
1.5.3.2 Yritys selviytyy veloistaan tai myös yrityksen velat järjestellään . . . . . . . . . . . 19
1.5.3.3 Vaadittavat liitteet ja selvitykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
1.5.4 Vain yksityistä elinkeinonharjoittajaa koskeva lisäedellytys: maksuvara . . . . . . . . . . . 20
1.5.5 Elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyä koskevat lisäedellytykset . . . . . . . . . . . . . . .22
1.5.5.1 Yksityinen elinkeinonharjoittaja, ei yhtiömuoto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
1.5.5.2 Myös yksityistalouden velat on järjesteltävä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .22
1.5.5.3 Elinkeinotoiminta on melko pienimuotoista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .22
1.5.5.4 Tervehdyttäminen ei edellytä yritystoimintaa koskevia järjestelyitä . . . . . . . . .23
1.5.5.5 Yritystoiminta on kannattavaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .24
1.5.5.6 Elinkeinotoiminta ei tarvitse olennaisesti lisävelkaa . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
1.5.5.7 Hakemuksen päätarkoituksena ei ole perintätoimien estäminen . . . . . . . . . . 25
1.5.5.8 Maksuohjelmalla kertyy enemmän kuin konkurssissa . . . . . . . . . . . . . . . . 25
1.5.5.9 Vaadittavat liitteet ja lisäselvitykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
1.5.6 Täsmennys aikaisemman yritystoiminnan veloista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
1.6 Elinkeinonharjoittajista johtuvia muita velkajärjestelylain muutoksia . . . . . . . . . . . . . . . . 28
1.6.1 Velkajärjestelyn aloittamisen oikeusvaikutukset ja perintäkiellot . . . . . . . . . . . . . . . 28
1.6.1.1 Muutokset kaikkia velallisia koskien . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
1.6.1.2 Muutokset, jotka koskevat vain elinkeinonharjoittajia . . . . . . . . . . . . . . . . 29
1.6.2 Muutosten vaikutukset maksuohjelman laadintaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
1.6.2.1 Selvittäjän saatavan maksamiseen kuusi kuukautta . . . . . . . . . . . . . . . . . .32
1.6.2.2 Maksuvaran laskeminen ja varojen jakaminen ennallaan . . . . . . . . . . . . . . . 32
1.6.2.3 Toimet maksukyvyn parantamiseksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .33
1.6.3 Ilmoitukset patentti- ja rekisterihallitukselle sekä kaupparekisteriin . . . . . . . . . . . . . .33
1.6.4 Selvittäjän tehtävät ja asema . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
1.6.5 Maksuohjelman vahvistamisen jälkeen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
1.6.5.1 Lisävelkaantuminen velkajärjestelyn aikana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
1.6.5.2 Maksuvaikeudet maksuohjelman aikana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34
1.6.5.3Lisäsuoritusvelvollisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34
1.7 Yrittäjän asiakkuuden prosessi ja eri osapuolten rooli . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
1.7.1Asiakkaaksi hakeutuminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
1.7.1.1
Jos asiakas soittaa ensin Talousapuun . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
1.7.1.2 Jos asiakas soittaa ensin Talous- ja velkaneuvontaan . . . . . . . . . . . . . . . . 36
5
1.7.2 Asiakkuus talousja velkaneuvonnassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .37
1.7.2.1 Talousavusta talousja velkaneuvontaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .37
1.7.2.2 Talous- ja velkaneuvonnasta asiantuntijaselvitykseen . . . . . . . . . . . . . . . . 39
1.7.2.3 Asiantuntijaselvityksestä talousja velkaneuvontaan . . . . . . . . . . . . . . . . 40
1.7.2.4 Velkajärjestelyhakemuksen laadinta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40
1.7.2.5 Maksuohjelman laadinta ja vahvistaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40
1.7.3 Velkajärjestelylle on este tai ei edellytyksiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
1.7.3.1 Yrityksen lopettaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
1.7.3.2 Elinkeinotoiminnan tervehdyttäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42
1.7.3.3Yrityssaneeraus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42
1.7.3.4 Yritystoiminnan jatkaminen maksuvaikeuksista huolimatta . . . . . . . . . . . . . 42
1.7.3.5 Maksusopimukset velkojien kanssa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42
1.8 Esite yrittäjäasiakkaille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42
2 TARKENNUKSIA ESTEISIIN JA EDELLYTYKSIIN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45
2.1Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45
2.2 Väliaikaisen esteen täsmentäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45
2.2.1 Mitä muuttui ja miksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45
2.2.2 VJL 9 a §:ää ei enää sovelleta yksityiseen elinkeinonharjoittajaan . . . . . . . . . . . . . . 45
2.2.3 Työttömät ja velkajärjestely . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45
2.2.3.1 Ei harkinnanvaraista, kun työttömyys on kestänyt yli 18 kuukautta . . . . . . . . . 45
2.2.3.2 Yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46
2.2.3.3 Työttömyyden määritelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46
2.2.3.4 Myöntäminen silloin, kun työttömyys on kestänyt alle 18 kuukautta . . . . . . . . 47
2.2.4 Aikaisemman oikeuskäytännön merkitys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
2.2.5 Lakimuutoksesta tiedottaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
2.3 Kevytmielisyydestä piittaamattomaan ja vastuuttomaan velkaantumiseen . . . . . . . . . . . . . 48
2.3.2 Kieliasun nykyaikaistaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
2.3.3 Velallisen iän vaikutus harkintakykyyn . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
2.3.4 Luotonantajan vastuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49
2.3.5 Aikaisemmat perustelut ja oikeuskäytäntö pysyy pääosin voimassa . . . . . . . . . . . . . 51
2.3.6Yhteenveto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
2.4 Muutokset muissa esteperusteissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52
2.4.1 Epäiltynä rikoksesta -sanamuodon tarkistaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52
2.4.2 Lakisääteisten maksujen laiminlyönti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52
2.4.3 Aikaisemmin myönnetty velkajärjestely -sanamuodon tarkistaminen . . . . . . . . . . . . 52
2.4.4 Uusi esteperuste yksityishenkilön aseman parantamiseksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
2.5 Painavien syiden täsmennys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
2.5.2 Muutokset painavien syiden soveltamiseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
2.5.3 Uusi velkajärjestely painavilla syillä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
2.6 Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
3 VELKAJÄRJESTELYMENETTELYN TEHOSTAMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
3.1Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
3.2 Sovintoneuvottelujen tehostaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
3.2.1 Sovintoneuvotteluita ei ole aina pakko käydä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
3.2.2 Velkojan velvollisuus myötävaikuttaa sovinnon syntymiseen . . . . . . . . . . . . . . . . .
3.3 Yksinkertaistettu menettely . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
3.3.1 Mitä muuttui ja miksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
6
57
57
57
57
58
58
58
3.3.2 Edellytykset vahvistamiselle yksinkertaistetussa menettelyssä . . . . . . . . . . . . . . . . 58
3.3.2.1 Velkajärjestelylain yleiset edellytykset täyttyvät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58
3.3.2.2 Vähintään 80 %:a tai 5 prosentin osuudella olevat hyväksyvät . . . . . . . . . . . 59
3.3.2.3 Ehdotus on velkojien yhdenvertaisen kohtelun mukainen . . . . . . . . . . . . . . 59
3.3.2.4 Velkojia ja velallista on kuultu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60
3.3.3 Sovintoehdotus ja yksinkertaistettu menettely . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
3.3.3.1 Sovintoehdotuksen laatiminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
3.3.3.2 Velallinen kuulee velkojia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
3.3.3.3 Toimittaminen käräjäoikeuteen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
3.3.3.4 Vahvistaminen velkojia kuulematta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
3.3.4 Yksinkertaistettu menettely muutoin kuin sovintoehdotuksen yhteydessä . . . . . . . . . 64
3.3.5 Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64
3.4 Velkaselvittely ja saldopäivän käyttöönotto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64
3.4.2 Velkojan velvollisuus ilmoittaa pyydetyt tiedot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64
3.4.2.1 Velan määrä eriteltynä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65
3.4.2.2 Velan asianumero . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65
3.4.2.3 Velan lopullinen vanhentuminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65
3.4.2.4 Vakuusvelka ja vakuudet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65
3.4.2.5 Velan yhteisvastuulliset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66
3.4.2.6Tilinumero . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66
3.4.2.7Puhelinnumero . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66
3.4.2.8Prosessiosoite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66
3.4.2.9 Muut mahdolliset tarpeelliset tiedot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66
3.4.2.10 Velkoja ei ilmoita pyydettyjä tietoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .67
3.4.3 Menettely velkasaldojen pyytämiseksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .67
3.4.3.1 Onko saldopäivän käyttäminen pakollista? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .67
3.4.3.2 Velkajärjestelyä vai velkatilanteen selvittämistä varten . . . . . . . . . . . . . . . 68
3.4.3.3 Saldopyynnön muoto ja sisältö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69
3.4.3.4 Saldopäivän ja saldojen pyytämisen ajankohta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70
3.4.4 Velan huomioiminen saldopäivästä poikkeavasti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71
3.4.5 Menettely tuomioistuimessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .72
3.4.5.1 Saldopäivän tarkistaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .72
3.4.5.2 Vapaaehtoinen sovinto ja yksinkertaistettu menettely . . . . . . . . . . . . . . . . 73
3.4.5.3 Ehdotus maksuohjelmaksi on hakemuksen liitteenä . . . . . . . . . . . . . . . . . .73
3.4.5.4 Hakemuksen liitteenä ei ole ehdotusta maksuohjelmaksi . . . . . . . . . . . . . . .73
3.4.5.5 Velka maksetaan pois ennen aloittamista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .74
3.4.5.6 Velka ilmenee maksuohjelman vahvistamisen jälkeen . . . . . . . . . . . . . . . . .74
3.4.6 Lakimuutos vaikuttaa viimesijaisiin velkoihin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .74
3.4.7 Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .74
3.5 Talous- ja velkaneuvojat laativat maksuohjelmaehdotuksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74
3.5.2 Muutos on talousja velkaneuvojille mahdollisuus, ei velvollisuus . . . . . . . . . . . . . . .75
3.5.3 Maksuohjelman laatimisessa lakimuutoksen jälkeen huomioitavaa . . . . . . . . . . . . . . 76
3.5.4 Velkojien kuuleminen, jos liitteenä on ehdotus maksuohjelmaksi . . . . . . . . . . . . . . . 76
3.5.4.1 Menettely velkojien kuulemiseksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76
3.5.4.2 Kukaan velkojista ei vastusta: velkajärjestelyn aloittaminen . . . . . . . . . . . . . 77
3.5.4.3 Velkojat vastustavat hakemusta, mutta eivät maksuohjelmaa . . . . . . . . . . . .78
3.5.4.4 Velkojat vastustavat maksuohjelmaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78
3.5.5 Hakemuksen liitteenä ei ole ehdotusta, mutta ei määrätä selvittäjääkään . . . . . . . . . 79
3.5.6 Perusteet selvittäjän määräämiselle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79
3.5.7 Talous- ja velkaneuvojan rooli ehdotuksen laatijana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79
7
3.6 Tiedoksiannot sähköpostitse . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80
3.6.1 Tiedoksiannot velkojille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80
3.6.2 Tiedoksiannot velalliselle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81
3.6.3 Yhteystietojen merkitseminen hakemukseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81
3.6.4 Arkaluonteisten ja salassa pidettävien tietojen lähettäminen sähköpostilla . . . . . . . . . 81
3.7 Lisäsuoritusvelvollisuuden lieventäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82
3.7.2 Lisäsuorituksen tilitysraja nousee . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83
3.7.3 Lisäsuoritusvelvollisuutta ei tarvitse vahvistaa kaikkiin maksuohjelmiin . . . . . . . . . . 83
3.7.4 Uusi lisäsuorituslaskuri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84
3.7.5 Lisäsuoritukset voi tilittää myöhemmin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84
3.7.6 Velallisen osuuden määrittely selvittäjän saatavasta muuttuu . . . . . . . . . . . . . . . . 85
3.7.7 Ennakkopäätös lisäsuoritusten maksuvelvollisuudesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85
3.7.8Voimaantulosäännökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86
4 MUUT VELKAJÄRJESTELYLAIN MUUTOKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
4.1 Omistusasunnon säilyttäminen raskaammaksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
4.2 Muutokset maksujen lykkäämisessä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
4.2.1 Lisää vapaakuukausia yli kolmen vuoden maksuohjelmiin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
4.2.2 Ilmoitus ilman perusteluita riittää . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
4.2.3Lykkäyslomake . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
4.3 Mahdollisuus sopimusten irtisanomiseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90
4.4 Tuomioistuimen on ilmoitettava raukeamisesta velkojille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90
4.5 Velkajärjestelylain muuttamiseen liittyvät muut muutokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91
4.5.1Hakemuslomake . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91
4.5.2Asetukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91
4.5.3 Laki talousja velkaneuvonnasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91
5 ERÄPÄIVÄSTÄ LASKETTAVA VANHENTUMINEN . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
5.1 Mitä muuttui ja miksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
5.2Soveltamisala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
5.3 Vanhentumisaika alkaa eräpäivästä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
5.4 Vanhentumisaika 20 tai 25 vuotta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
5.5 Varallisuuden ulosmittaus, kuittaus ja pantti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
5.6 Lopullisen vanhentumisen suhde ulosottoperusteen määräaikaan . . . . . . . . . . . . . . . . . .
5.7 Ulosottomies ei viran puolesta huomioi lopullista vanhentumista . . . . . . . . . . . . . . . . . .
5.8 Määräajan pidentäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
5.9 Vaikutus maksuohjelman laatimiseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
5.10 Velkojan pitää ilmoittaa vanhentumisajankohta saldotodistuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . .
5.11 Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
93
93
93
93
93
93
94
94
95
95
95
95
6LÄHTEET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97
7 VELKAJÄRJESTELYLAIN JA ASETUSTEN SÄÄDÖSTEKSTIT SEKÄ VOIMAANTULOSÄÄNNÖKSET . . 99
8
JOHDANTO
Yksityishenkilön velkajärjestelystä annettua lakia muutettiin 1.1.2015. Kirjassa on käsitelty kaikki muutetut
asiat, mutta ennallaan pysyneitä seikkoja ei ole käsitelty tai on sivuttu vain lyhyesti.
Kirjan on kirjoittanut kilpailuja kuluttajaviraston erikoissuunnittelija Marko Niiranen, joka on työskennellyt velkajärjestelyjen parissa yli 20 vuotta. Sisältöä on muokattu kilpailuja kuluttajaviraston lakimies
Juha Jokisen – jolla on myös yli 20 vuoden kokemus velkajärjestelylain soveltamisesta – palautteen perusteella.
Aineisto on alun perin laadittu koulutustilaisuuksia varten, eivätkä kirjassa esitetyt näkemykset ole kilpailuja kuluttajaviraston linjauksia, vaan kirjoittajan henkilökohtaisia tulkintoja ja ehdotuksia käytännön menettelytavoiksi.
Mahdollista virheistä, erilaisista tulkinnoista tai kysymyksistä, joita ei ole kirjassa käsitelty, voit lähettää
palautetta kirjoittajalle (marko piste niiranen ät kkv piste fi) 31.5.2015 saakka. Tarvittaessa kirjaa vielä täydennetään palautteen perusteella. Mahdolliset täydennykset tai oikaisut julkaistaan KKV:n internetsivuilla.
9
1 ELINKEINONHARJOITTAJAT VELKAJÄRJESTELYYN
1.1
Johdanto
Velkajärjestelylain suurin muutos oli mahdollistaa yksityisten elinkeinonharjoittajien elinkeinotoiminnan
velkojen järjestely yksityishenkilön velkajärjestelylain puitteissa1. Aikaisemmin elinkeinonharjoittajan piti
joko lopettaa yritystoimintansa velkajärjestelyyn päästäkseen tai harkita yrityssaneerauksen hakemista. Yrityssaneeraus on kuitenkin usein pienyrittäjälle liian raskas ja kallis menettely, joten velkajärjestely tarjoaa
edullisemman ja kevyemmän vaihtoehdon.2
1.2 Kuka on elinkeinonharjoittaja?
Velkajärjestelyn elinkeinonharjoittajia koskevia säännöksiä sovelletaan niihin velallisiin, jotka parhaillaan eli
velkajärjestelyä hakiessaan harjoittavat elinkeinotoimintaa joko päätoimisesti tai osa-aikaisesti3. Esimerkiksi eläkeläiseen, joka harjoittaa sivutoimisesti pienimuotoistakin elinkeinotoimintaa, sovelletaan elinkeinonharjoittajia koskevia säännöksiä4. Elinkeinonharjoittajia koskevia säännöksiä ei sovelleta velalliseen, jonka elinkeinotoiminta on tosiasiallisesti päättynyt, vaikka hänellä olisi vielä Y-tunnus eli yritys olisi rekistereissä voimassa5.
Joissakin tapauksissa sellainen velallinen, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa vain sivutoimisesti,
joutuu harkitsemaan elinkeinotoiminnan lopettamista, koska velkajärjestely voi estyä esimerkiksi
maksuvaraedellytyksen vuoksi ja hakemisen kustannukset ovat suuremmat.
1.3 Yksityistalouden, elinkeinotoiminnan vai molempien velkojen järjestely
1.3.1 Velan käyttötarkoitus eriteltävä
Yksityinen elinkeinonharjoittaja vastaa elinkeinotoiminnankin veloista henkilökohtaisesti niin kuin myös
avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömies. Velkajärjestelyssä
joudutaan kuitenkin erottelemaan kunkin velan osalta, onko kyseessä yksityistalouden vai elinkeinotoiminnan velka, koska niitä koskevat eri säännökset6.
Nykyiseen hakemuslomakkeeseen ei kirjata lainkaan elinkeinotoiminnan velkoja7. Velkajärjestelyhakemusta tullaan todennäköisesti muuttamaan niin, että jatkossa eritellään, mitkä ovat yksityistalouden ja mitkä elinkeinotoiminnan velkoja.
Lakiin ei tullut muutoksia sen osalta, miten määritellään elinkeinotoiminnan tai yksityistalouden velka,
joten aikaisemmat soveltamisohjeet ovat voimassa. Yrityksen nimissä otettu velka on yleensä elinkeinotoiminnan velkaa, mutta yksityishenkilönä otettu velka ei automaattisesti ole aina yksityistalouden velkaa,
koska velka on voitu käyttää elinkeinotoimintaan. Velkajärjestelyssä jokainen velka on pystyttävä luokittelemaan kokonaisuudessaan jompaankumpaan ryhmään.8 Rajanvetotilanteissa ratkaisevaa on velan pääasiallinen käyttötarkoitus9.
Elinkeinonharjoittajan verovelat ovat pääsääntöisesti elinkeinotoiminnan velkaa, koska yritys ei maksa
tuloveroa, vaan yksityinen elinkeinonharjoittaja ja avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiömies
1
2
3
4
5
6
7
8
9
Velkajärjestelyn mahdollistaminen pienyrittäjille oli ensisijaisesti poliittinen päätös, mutta lain esitöissä on tarkempia perusteluja
(mm. HE 83/2014, 19–21, 27–28)
HE 83/2014, 1, 19–21, 27–28, 31–35, 66–71. LaVM 12/2014, 3–4
HE 83/2014, 67. VJL 2 § 2 mom. HE 183/1992 VJL 45 §:n yksityiskohtaiset perustelut. LaVM 14/1992 VJL 7 luvun otsikon
yksityiskohtaiset perustelut. Koskelo & Lehtimäki, 303–304
Koskelo & Lehtimäki, 304
HE 83/2014, 68. Niemi-Kiesiläinen, 63
VJL 45 § ja 45 a §
Hakemuksen laatimisohjeet, 7
Niemi-Kiesiläinen, 65–66. Koskelo & Lehtimäki, 314
11
maksavat yrityksen tuloksesta ennakkoveroja10. Jos ennakkoverot ovat maksamatta, ne ovat siten elinkeinotoiminnan velkaa, vaikka niitä peritäänkin velalliselta. Tilanne on monimutkaisempi, jos velallinen harjoittaa elinkeinotoimintaa vain sivutoimisesti, jolloin verot voivat liittyä sekä yksityistalouteen että elinkeinotoimintaan.11
1.3.2 Elinkeinonharjoittajan järjestelyvaihtoehdot
Lakimuutoksen jälkeen velallinen, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa, voi hakea velkajärjestelyä kahdessa
vaihtoehtoisessa tilanteessa:
1.
2.
Vain yksityistalouden velat järjestellään ja kaikki elinkeinotoiminnan velat jäävät ennalleen. Edellytyksenä tällöin on, että elinkeinotoiminnan velat tulevat hoidettua elinkeinotoiminnasta saatavilla
varoilla tai avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö on yrityssaneerauksessa.12 Vaihtoehto on ollut aikaisemminkin mahdollinen, mutta käytännössä kohtalaisen harvinainen tilanne.
Sekä yksityistalouden että elinkeinotoiminnan velat järjestellään, minkä lakimuutos nyt mahdollistaa, mutta vain jos velallinen on yksityinen elinkeinonharjoittaja13.
Yksityishenkilön velkajärjestelyä ei voi edelleenkään saada pelkästään elinkeinotoiminnan veloille, mitä on
käsitelty tarkemmin jäljempänä 1.5.5.2 jaksossa sivulla 22
1.4 Yrityssaneeraus ja velkajärjestely ovat vaihtoehtoisia
Yrityssaneeraus on edelleen vaihtoehto yksityisen elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyyn, joten elinkeinotoimintaa harjoittava velallinen voi itse valita, että yrittääkö hän hakea yksityishenkilön velkajärjestelyä vai yrityssaneerausta. Lain esitöiden mukaan yrityssaneeraus tulisi kyseeseen erityisesti
silloin, kun ei ole enää kyse pienimuotoisesta yritystoiminnasta tai tarvitaan myös yritystoimintaa koskevia
järjestelyitä eli pelkkä velkojen järjestely ei riittäisi.14 Talous- ja velkaneuvoja ei voi asiakkaan puolesta päättää,
kumpi vaihtoehto voisi olla parempi. Yrityssaneerauslakiin ei tullut muutoksia velkajärjestelylain muutosten
vuoksi15.
Velalliset saattavat helposti sekoittaa käsitteet yrityssaneeraus ja velkajärjestely, joten välillä on syytä
tarkistaa, että asiakas ymmärtää, mistä puhutaan tai mitä ollaan suunnittelemassa.
Yksityishenkilön velkajärjestely voi tulla kyseeseen myös niille velallisille, jotka harjoittavat elinkeinotoimintaa AY:n tai KY:n vastuunalaisena yhtiömiehenä16.
Elinkeinonharjoittajan kannalta keskeisimmät erot velkajärjestelyn ja yrityssaneerauksen välillä voisi tiivistää
seuraavasti:
yy Jos velallinen on yksityinen elinkeinonharjoittaja, velkajärjestelyssä järjestellään aina yksityistalouden
velat, mutta lisäksi voidaan järjestellä myös yrityksen velat17. Yrityssaneerauksessa järjestellään aina
kaikki velat18.
yy Jos velallinen toimii yrittäjänä yhtiömuodossa, yrityssaneerauksessa voidaan järjestellä vain yrityksen
velat19. Velkajärjestelyssä voidaan puolestaan järjestellä vain yksityistalouden velat20.
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
12
Tuloverolaki 16 §. KKO:2003:41. KKO:2005:110
Niemi-Kiesiläinen, 65
VJL 45 § 1 ja 2 mom. HE 83/2014, 67
VJL 45 a §
HE 83/2014, 20, 27, 31, 69. LaVM 12/2014, 4
HE 83/2014, 31
VJL 45 § 2 mom 2 kohta ja VJL 45 a § 2 mom
VJL 45 ja 45 a §
HE 182/1992 jakso 4.5.1.1. ja 4.7. HE 83/2014, 20
YSL 4 § 1 mom. HE 182/1992 YSL 4 § yksityiskohtaiset perustelut sekä jakso 4.5.1.1. ja 4.7.
VJL 45 a § 3 mom
yy Menettelyn kustannukset ovat yrityssaneerauksessa yleensä vähintään 10 000 euroa21. Velkajärjesteyy
yy
yy
yy
lyssä velallinen maksaa noin 1 000 euroa asiantuntijan lausunnosta sekä kuusi kuukautta selvittäjälle
maksuvaransa mukaan.
Maksuohjelman kesto on yleensä yrityssaneerauksessa pidempi kuin velkajärjestelyssä22.
Yritystoimintaa voidaan tervehdyttää erilaisin järjestelyin yrityssaneerauksessa23. Sen sijaan velkajärjestelyä ei voi saada, jos yritystoiminta ei ole kannattavaa eli vaatisi tervehdyttämistä24. Mahdollinen
yritystoiminnan tervehdyttäminen onkin pyrittävä tekemään ennen velkajärjestelyn hakemista.
Omistusasunnon säilyttäminen velkajärjestelyssä on todennäköisempää kuin yrityssaneerauksessa25.
Talous- ja velkaneuvoja auttaa maksutta velkajärjestelyn hakemisessa, mutta ei voi auttaa yrityssaneerauksen hakemisessa26.
Oikeusministeriö laati lakivaliokunnalle seuraavan yhteenvedon yrityssaneerauksen ja velkajärjestelyn eroista:27
Tavoite. Sekä velkajärjestelyn että yrityssaneerauksen tarkoituksena on korjata velallisen taloudellinen
tilanne ja mahdollistaa velalliselle velaton uusi alku. Velkajärjestelyssä vahvistetaan maksuohjelma
ja yrityssaneerauksessa saneerausohjelma, jonka päättymisen jälkeen velallinen vapautuu lopuista
menettelyn piiriin kuuluvista veloistaan.
Kesto. Velkajärjestelyn normaalikesto on kolme vuotta. Jos velkajärjestely on myönnetty painavien
syiden nojalla yleisestä esteestä huolimatta, on velkajärjestelyn kesto viisi vuotta. Yrityssaneerauslaissa
ei määrätä saneerausohjelman kestosta, mutta käytännössä se on usein velkajärjestelyä pidempi.
Velkojien asema. Yrityssaneerauksessa velkojat jaetaan ryhmiin ja he äänestävät ohjelmaehdotuksesta,
mikä käytännössä vaikuttaa ohjelman sisältöön ja velkojille tulevien kertymien määrään. Yksinkertaistetussa saneerausmenettelyssä velkojia ei kuitenkaan jaeta ryhmiin.
Velkajärjestelyssä velkojien vastustuksella ei ole samaa merkitystä kuin yrityssaneerauksessa, sillä tuomioistuin voi laissa mainittujen edellytysten täyttyessä vahvistaa maksuohjelman velkojien vastustuksesta huolimatta. Velkojien kertymille ei ole säädetty vähimmäismäärää. Elinkeinonharjoittajien
osalta nollaohjelma ei lakiehdotuksen mukaan kuitenkaan olisi mahdollinen, vaan velkojille pitäisi
tulla jonkin verran kertymiä.
Menettelyn piiriin kuuluva velka. Velkajärjestelyn piiriin kuuluu velka, joka on syntynyt ennen velkajärjestelyn aloittamista. Yrityssaneerauksessa menettelyn piiriin kuuluu velka, joka on syntynyt ennen
hakemuksen vireilletuloa.
Ohjelman sisältö. Velkajärjestelyssä voidaan käyttää vain velkajärjestelyn keinoja, kun taas yrityssaneerauksessa pyritään yritystoiminnan tervehdyttämiseen myös yritystoimintaa koskevin järjestelyin.
Asunnon säilyttäminen. Omistusasunto kuuluu velkajärjestelyssä velallisen perusturvaan ja velallisella
on tietyin edellytyksin mahdollisuus säilyttää asunto. Omistusasumisen suoja on korkea. Yrityssaneerauksessa velallisen omistusasunto ei nauti erityistä suojaa.
Menettelyn kustannukset. Yrityssaneerauksessa velallinen vastaa menettelyn aiheuttamista kustannuksista itse. Menettelyn kustannukset ovat usein vähintään 10 000 euroa. Velkajärjestelyssä velallinen
saa apua velkajärjestelyhakemuksen tekemiseen talousja velkaneuvonnasta, joka on velalliselle maksutonta. Jos asiassa määrätään selvittäjä, velallinen vastaa tämän palkkiosta enintään neljän ja lakiehdotuksen mukaan elinkeinotoiminnan velkoja järjesteltäessä vähintään kuuden kuukauden maksuvaraansa vastaavalla määrällä. Loppuosan korvaa valtio selvittäjälle.
21
22
23
24
25
26
27
HE 83/2014, 20, 45.
Aalto 2014a, 13
YSL 42 § 1 mom
VJL 45 a § 1 mom 2 kohta
HE 83/2014, 18, 30–31, 46
Laki talousja velkaneuvonnasta 1 §
Aalto 2014a, 13
13
1.5 Elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyn edellytykset
Seuraavassa tarkastellaan kaikki ne ehdot, jotka velallisen ja hänen elinkeinotoiminnan on täytettävä, jotta
elinkeinotoiminnan velkojen järjestely olisi mahdollista. Osa ehdoista koskee myös niitä elinkeinotoimintaa
harjoittavia velallisia, jotka hakevat velkajärjestelyä vain yksityistalouden veloilleen.
Koska kyseessä ovat velkajärjestelyn edellytykset, niiden puuttumista ei voi kumota painavilla syillä
niin kuin velkajärjestely voidaan esteestä huolimatta myöntää painavilla syillä.
1.5.1 Yleiset edellytykset ja esteet koskevat myös yrittäjiä
Yhtä jäljempänä mainittua poikkeusta (VJL 9 a §) lukuun ottamatta kaikkien elinkeinotoimintaa harjoittavien velallisen on täytettävä kaikki velkajärjestelyn yleiset edellytykset eikä velkajärjestelylle saa olla VJL
10 §:n estettä28. Edellytykset ja esteet koskevat kaikkia riippumatta siitä, hakeeko elinkeinonharjoittaja vain
yksityistalouden vai myös elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyä sekä riippumatta siitä, onko kyseessä yksityinen elinkeinonharjoittaja vai yhtiömuodossa elinkeinotoimintaa harjoittava. Jos yksikin edellytyksistä jää
täyttymättä, velkajärjestely on hylättävä29.
Suurin osa yleisistä esteistä ja edellytyksistä on käsitelty tässä aineistossa vain viitteellisesti, koska niiltä
osin laki ei ole olennaisesti muuttunut.
1.5.1.1
Edellytykset, että hakemus otetaan tuomioistuimessa tutkittavaksi
Hakemus ei saa olla puutteellinen
Tuomioistuin voi jättää velkajärjestelyhakemuksen tutkimatta, jos se ei noudata vahvistettua kaavaa tai on
puutteellinen30. Siten esimerkiksi kaikki sekä yksityistaloudesta että elinkeinotoiminnasta edellytetyt asiakirjat pitää olla liitteenä ja vastaavasti hakemuksen kohdat pitää olla täytettyinä yksityistalouden ja elinkeinotoiminnan osalta.
Velallisen kotipaikka on Suomessa
Velkajärjestely voidaan myöntää vain henkilölle, jonka kotipaikka on Suomessa31. Yrityksen kotipaikalla ei
ole merkitystä.
Velallinen ei saa olla konkurssissa
Velkajärjestelyhakemusta ei oteta tutkittavaksi, jos velallinen on asetettu konkurssiin eikä pesäluetteloa
ole vahvistettu32. Kun pesäluettelo on vahvistettu tai konkurssiin asettaminen muutoin päättyy, hakemus
voidaan tutkia. Edellytys koskee siis velallista henkilökohtaisesti, eikä velallisen henkilöyritystä.
Hakemus on toimitettu toimivaltaiseen tuomioistuimeen
Velallisen on jätettävä velkajärjestelyhakemus kotipaikkakuntansa tuomioistuimeen, mutta tästä pääsäännöstä on ollut useita poikkeuksia ja joitakin poikkeuksia tuli lisää lakimuutoksen myötä33.
28
29
30
31
32
33
14
HE 83/2014, 68. HE 183/1992 VJL 2 § 2 mom yksityiskohtaiset perustelut
VJL 54 § 1 mom
VJL 50 § 1 mom
VJL 2 § 1 mom
VJL 20 § 3 mom
VJL 49 § 3 mom, 49 § 3 mom ja 50 § 1 mom
1.5.1.2
Edellytykset velkajärjestelyn myöntämiselle
Velallinen on selvittänyt mahdollisuuden sovintoratkaisuun
Lähtökohtaisesti velallisen on ensin selvitettävä mahdollisuus päästä sovintoon velkojen järjestelystä vapaaehtoisesti velkojien kanssa, ennen kuin voi hakea velkajärjestelyä tuomioistuimessa. Sovintomahdollisuus
voidaan kuitenkin jättää selvittämättä jäljempänä 3.2.1 jaksossa sivulla 57 käsitellyissä tilanteissa.
Velallinen on maksukyvytön
Velkajärjestelyn saamisen edellytyksenä on, että velallinen on maksukyvytön34. Maksukyvyttömyyttä on
vaikea määritellä lyhyesti, mutta sillä lähtökohtaisesti tarkoitetaan sitä, että velallinen on muuten kuin
tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan35. Määritelmän tulkinnassa huomioidaan myös velallisen
ansaintamahdollisuudet jatkossa sekä perusturvaan kuulumattoman omaisuuden mahdollisesta myynnistä
saatavat varat. Maksukyvyttömällä ei siis ole odotettavissakaan niin huomattavaa maksukyvyn parantumista tai perusturvaan kuulumattomien omaisuuksien myynnistä saatava tuottoa, että hän pystyisi riittävästi
lyhentämään velkoja. Perusturvaan kuuluvan omaisuuden mahdollisesta myynnistä saatavia varoja ei tarkastella.36 Velkojen määrällä ei ole suoranaista merkitystä tai alarajaa eli pienetkin velat voivat oikeuttaa velkajärjestelyyn, mikäli velallinen on maksukyvytön suhteessa niiden määrään37.
Maksukyvyttömyyden arvioinnissa otetaan huomioon myös mahdollinen sellainen elinkeinotoimintaan liittyvä varallisuus, joka ei ole tarpeellista toiminnan jatkamiseksi38. Erikseen tarkastellaan
lisäksi, kertyisikö koko elinkeinotoiminnan varallisuuden myynnistä enemmän kuin maksuvarasta,
mitä on käsitelty tarkemmin 1.5.3.1 jaksossa sivulla 18.
Maksukyvyttömyysedellytys ei täyty, jos maksukyky tulee nousemaan niin paljon, että velallinen ei
enää silloin ole maksukyvytön. Siten juuri elinkeinotoiminnan aloittaneen velalliselta osalta saattaisi
poikkeuksellisesti tulla kyseeseen, että jos elinkeinotoiminnan tuloksen riittävä nousu on odotettavissa, maksukyvyttömyysedellytys ei täyttyisikään, vaikka maksuvaraedellytys täyttäisi.39
Jos elinkeinonharjoittaja hakee velkajärjestelyä vain yksityistalouden veloilleen, silloin tarkastellaan maksukyvyttömyyttä vain yksityistalouden velkoihin nähden40. Mutta jos velallinen hakee velkajärjestelyä myös
elinkeinotoiminnan veloille, silloin tarkastellaan lain esitöiden mukaan maksukyvyttömyys erikseen sekä
yksityistalouden että elinkeinotoiminnan velkoihin nähden. Maksukykyisen elinkeinotoiminnan velkoja ei
voida järjestellä, vaikka velallinen olisi maksukyvytön yksityistaloudessaan41.
Jos maksukyvyttömyys tarkastellaan erikseen kumpaankin velkaryhmään nähden, on poikkeuksellisesti mahdollista, että elinkeinonharjoittaja on maksukyvytön elinkeinotoiminnan velkoihin nähden,
mutta yksityistalouden velkoja ei ole lainkaan tai niitä on niin vähän, ettei maksukyvyttömyysedellytys
täyty. Tällöin velkajärjestelyä ei voitaisi myöntää, vaan pitäisi harkita esimerkiksi yrityssaneerausta.
Maksukyky heikentynyt tai muuten painavat perusteet
Velkajärjestelyyn päästäkseen velallisen maksukyvyn tulee olla heikentynyt ilman omaa syytä tai velkajärjestelyyn tulee olla muuten painavat perusteet suhteessa velkamäärään42. Koska kysymys on vaihtoehtoisista
velkajärjestelyn edellytyksistä, yleensä käytännössä jompikumpi täyttyy.
34
35
36
37
38
39
40
41
42
VJL 1 § 1 mom ja 9 §
VJL 3 § 1 mom 2 kohta
Koskelo & Lehtimäki, 38–40
Niemi-Kiesiläinen, 136–137
VJL 46 § 2 mom. HE 183/1992 VJL 9 § 1 momentin sekä 46 § 2 momentin yksityiskohtaiset perustelut
Niemi-Kiesiläinen, 135–136. Koskelo & Lehtimäki, 39
HE 83/2014, 67
HE 83/2014, 68–70
VJL 9 §
15
Ensiksi velallisen maksukyky voi olla olennaisesti heikentynyt eli on tapahtunut maksukyvyssä jokin selvä
muutos huonompaan. Olosuhdemuutoksen on tullut tapahtua pääsiassa ilman velallisen omaa syytä. Käytännössä tällaisia hyväksyttäviä olosuhdemuutoksia ovat esimerkiksi työttömyys, sairaus, työkyvyttömyys,
yritystoiminnan epäonnistuminen, avioero tai takausvastuiden lankeaminen. Kyseessä on siis tavallaan sosiaalinen suorituseste.
Vaihtoehtoisena edellytyksenä voi tulla kysymykseen se, että velkajärjestelyyn on olemassa muuten painavat
perusteet43. Tällöin tarkastellaan lähinnä velallisen vastuiden suhdetta hänen maksukykyynsä eikä olosuhteiden
muutoksella tai muuttumattomuudella ole merkitystä. Edellytys esimerkiksi täyttyy, mikäli velallinen ei pysty
pidemmänkään ajan kuluessa lyhentämään velkojaan tai kykenee siihen vain osaksi. Kyseessä on tavallaan maksukyvyttömyyden täydennetty määrittely eli jos on maksukyvytön, todennäköisesti myös tämä edellytys täyttyy.
Lain esitöissä ei ole täsmennetty, pitääkö tämäkin edellytys harkita erikseen yksityistalouden ja elinkeinotoiminnan osalta. Käytännössä sillä ei liene suurempaa merkitystä, koska jos velallinen todetaan
maksukyvyttömäksi sekä yksityistalouden että elinkeinotoiminnan velkojen suhteen, edellytyksistä
jälkimmäinen eli VJL 9 §:n 2 kohdan mukaiset painavat perusteet yleensä täyttävät.
Maksukyky ei ole heikentynyt väliaikaisesta syystä
Mikäli velallisen maksukyvyssä – erityisesti tuloissa – on odotettavissa lähiaikoina eli muutaman vuoden
kuluessa muutosta parempaan, velkajärjestelylle ei ole edellytyksiä44. Tarkoituksena siis on, että velkajärjestely sijoittuisi velkojan kannalta optimaaliseen aikaan. Velkajärjestely voidaan kuitenkin aloittaa tällaisesta väliaikaisesta syystä huolimatta, mikäli a) velalliselle ei silloinkaan muodostuisi maksuvaraa tai b) ero
ei ole merkittävä tai c) velallinen sitoutuu maksamaan jo nyt saman tai merkittävän määrän velkojaan.
Olosuhteiden ei muutoin tarvitse välttämättä olla vakiintuneita, esimerkiksi asunnottomuus ei ole este velkajärjestelyn myöntämiselle. Maksuvaran vähäisyyttä väliaikaisesta syystä johtuen on käsitelty tarkemmin
2.2 jaksossa sivulla 45.
VJL 9 a §:n mukaista velkajärjestelyn estymistä väliaikaisena pidettävästä syystä ei arvioida lainkaan yksityisenä elinkeinotoimintana toimivan velallisen kohdalla, vaan häneen sovelletaan maksuvaraedellytystä,
mitä käsitellään tarkemmin 1.5.4 jaksossa sivulla 20. Jos velallinen harjoittaa elinkeinotoimintaa avoimen
yhtiön tai kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä tai osakeyhtiön johtoon
kuuluvana osakkeenomistajana, hänen kohdalla arvioidaan VJL 9 a §:n mukainen mahdollinen maksukyvyn
vähäisyyden väliaikaisuus esimerkiksi yritystoiminnan vakiintumattomuuden tai muun tilapäisen syyn vuoksi.
1.5.1.3 Velkajärjestelylle ei saa olla estettä
Jos velallinen hakee velkajärjestelyä sekä yksityistalouden että elinkeinotoiminnan veloille, velkoja (tai tuomioistuin45 tai selvittäjä46 tai ulosottoviranomainen47) voi vedota velkajärjestelyn esteperusteisiin, jotka
ilmenevät joko yksityistalouden tai elinkeinotoiminnan tai molempien veloista tai velallisen toiminnasta
yksityistaloudessa tai elinkeinotoiminnassa.
Jos velallinen hakee velkajärjestelyä vain yksityistalouden veloilleen, periaatteessa myös silloin voitaisiin
vedota elinkeinotoiminnan tai sen velkojen moitittavuuteen. Mutta koska velkajärjestelyn voi lähtökohtaisesti saada pelkästään yksitalouden veloille vain, jos elinkeinotoiminnasta ei ole velkaa tai sitä on vain
vähän, silloin elinkeinotoiminnasta on tuskin aiheutunut sellaista velkaa, joka viittaisi esteperusteeseen.
Jos todetaan yksikin seuraavista esteistä eikä ole jäljempänä mainittuja painavia syitä, velkajärjestely on
hylättävä48.
43 Käsitteet sekoittuvat helposti, kun edellytysten yhteydessä VJL 9 §:ssä käytetään ilmaisua ”painavat perusteet”, mutta esteiden
yhteydessä VJL 10 a §:ssä ”painavat syyt”
44 VJL 9 a §
45 VJL 53 § 1 mom
46 VJL 66 § 4 mom
47 VJL 53 § 2 mom
48 VJL 54 § 1 mom
16
Maksuvelvollisuus rikoksen perusteella
Velkajärjestelylle on este, mikäli velalliselle on määrätty rikoksen perusteella maksuvelvollisuus tai hän on
epäiltynä tai syytteessä rikoksesta, josta voisi tulla maksuvelvollisuus49. Esteperustetta arvioitaessa huomioidaan kuitenkin velan määrä, rikoksen laatu, vahingon kärsineen asema ja muut seikat. Rikos sinällään ei
ole este, jos rikoksesta ei ole maksuvelvollisuutta.
Velat moitittavasta elinkeinotoiminnasta
Velkajärjestelylle on este, mikäli velallisella on merkittävästi velkaa elinkeinotoiminnasta, jossa on joko
menetelty törkeästi velkojia kohtaan tai laiminlyöty olennaisesti lakisääteisiä velvollisuuksia tai toiminta on
ollut keinottelunluonteista50. Lakisääteisten maksujen laiminlyöntiä esteperusteena on käsitelty tarkemmin
2.4.2 jaksossa sivulla 52.
Nykyisen elinkeinotoiminnan lakisääteisten maksujen laiminlyönti voi lain esitöiden mukaan olla
mahdollisen esteperusteena lisäksi osoitus siitä, ettei elinkeinotoiminta ole kannattavaa, mitä on
käsitelty tarkemmin 1.5.5.5 jaksossa sivulla 24.
Taloudellisen aseman järjestely
Esteeksi katsotaan, jos velallinen on järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoksi51. Sillä ei ole merkitystä, miten kauan taloudellisen aseman järjestelystä on kulunut, vaan sillä, onko teko vallinneissa olosuhteissa ollut osan tai kaikkien velkojien vahingoksi. Este ei poistu edes sillä, että velallinen olisi sittemmin
hyvittänyt velkojilleen tekemänsä vahingon52.
Ulosoton välttely
Esteeksi muodostuu ulosoton pakoilu tai ulosottoviranomaiselle väärien tietojen antaminen53. Käytännössä tätä
estekohtaa on sovellettu harvoin.
Väärät tiedot luoton hakemisessa
Velkajärjestelylle on este, mikäli velallinen on tarkoituksellisesti antanut velkojalle vääriä tietoja, joilla on ollut
vaikutusta luoton myöntämiseen54. Velallisen menettelyn on kuitenkin oltava erityisen moitittavaa ennen
kuin kysymyksessä on este, joten käytännössä kyseinen seikka on ollut este vain harvoin.
Piittaamaton ja vastuuton velkaantuminen
Esteperustetta on käsitelty tarkemmin 2.3 jaksossa sivulla 48.
Velkajärjestelyn vaikeuttaminen
Velkajärjestelylle on este, mikäli velallinen on laiminlyönnillään tai menettelyllään vaikeuttanut velkajärjestelyä55.
Maksuohjelman noudattaminen olisi epätodennäköistä
Velkajärjestelyn esteeksi muodostuu, mikäli velallinen ei todennäköisesti tulisi noudattamaan maksuohjelmaa56.
Aikaisempi velkajärjestely
Velalliselle aikaisemmin vahvistettu velkajärjestelyn maksuohjelma on este57.
Yksityishenkilön korvauksen järjesteleminen olisi kohtuutonta
Esteperustetta on käsitelty tarkemmin 2.4.4 jaksossa sivulla 53.
49 VJL 10 § 1–2 kohdat
50 VJL 10 § 3 kohta
52KKO:1997:15
17
1.5.1.4 Velkajärjestely painavilla syillä esteestä huolimatta
Esteestä huolimatta velkajärjestely voidaan kuitenkin myöntää, mikäli on olemassa painavia syitä58.
Ketään ei ole lopullisesti suljettu velkajärjestelyn ulkopuolelle. Painavia syitä on käsitelty tarkemmin
1.5.2 Elinkeinonharjoittajia koskevien edellytysten tutkiminen
Velallisella on ”sekä vetoamistaakka ja todistustaakka” siitä, että velkajärjestelyn myöntämisen edellytykset
täyttävät. Velallisen velkajärjestelyhakemuksen tulee olla siis niin perusteellisesti laadittu, että hakemuksesta on nähtävissä edellytysten täyttyminen.59 Tuomioistuimen on aina viran puolesta tutkittava, että velkajärjestelyn edellytykset täyttävät, mutta myös velkojilla on oikeus vedota edellytysten puuttumiseen60. On
pidettävä selvänä, että tuomioistuimen olisi viran puolesta tutkittava myös elinkeinonharjoittajia koskevien
lisäedellytysten täyttyminen61. Asiaan mahdollisesti määrätyllä selvittäjällä on velvollisuus ilmoittaa tuomioistuimelle, jos hänen tietoonsa tulee tai hän huomaa, ettei velkajärjestelyn myöntämiselle mahdollisesti ole
edellytyksiä62.
1.5.3 Jokaista elinkeinonharjoittajaa koskevat lisäedellytykset
Kaikkien elinkeinonharjoittajien on täytettävä seuraavat velkajärjestelyn lisäedellytykset riippumatta yhtiömuodosta ja siitä, hakeeko velallinen vain yksityistalouden vai myös elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyä.63 Myöskään sillä ei ole merkitystä, harjoittaako velallinen elinkeinotoimintaa pää- vai sivutoimisesti.
Edellytyksistä kaikkien on täytyttävä, muuten velkajärjestelyä ei voida myöntää.
1.5.3.1 Maksuvarasta kertyy enemmän kuin varallisuuden myynnistä
Säännös koskee lähinnä maksuohjelman laadintaa ja se koskee sekä yhtiömuodossa elinkeinotoimintaa harjoittavia että yksityisiä elinkeinonharjoittajia, mutta se on tiukempi yksityisen elinkeinonharjoittajan osalta.
Säännöstä ei ole tarkistettu lakimuutoksen yhteydessä, joten tässä aineistossa ei käsitellä ehtoa yhtiömuodossa elinkeinotoimintaa harjoittavan velallisen osalta. Velkajärjestelylakia tarkennettiin kuitenkin yksityisten elinkeinonharjoittajien osalta niin, ettei elinkeinotoiminnan velkojen järjestelylle ole edellytyksiä,
jos varallisuuden myyminen tuottaa paremman kertymän kuin maksuvarakertymä eikä elinkeinotoiminnan
varallisuuden myynnin jälkeen olisi enää mahdollista jatkaa elinkeinotoimintaa64.
Ensinnäkin säännöksen nojalla elinkeinonharjoittaja on velvollinen myymään omaisuuden, joka ei ole elinkeinotoiminnan kannalta tarpeen, esimerkiksi tarpeettoman kalliin auton65. Silloin elinkeinotoiminta voi
jatkua myynnin jälkeenkin, eikä velkajärjestelyn myöntämiselle ole estettä. Tältä osin säännös koskee lähinnä
maksuohjelman laatimista.
Toisekseen velalliselta edellytetään kuitenkin myös elinkeinotoiminnan kannalta tarpeellisen varallisuuden
myyntiä, jos ”toiminnan jatkaminen on tarkoituksenmukaista ottaen huomioon siitä velalliselle kertyvä tulo”.
Konkreettisesti säännös tarkoittaa, että varallisuus olisi myytävä, jos velkajärjestelyn maksuohjelma – varallisuus säilyttäen – tuottaisi velkojille huomattavasti vähemmän kuin varallisuuden myynnistä saatavat
tuotot66. Tältä osin lakia ei ole muutettu eli aikaisemmat periaatteet ovat edelleen voimassa. Tiukasta euromääräisestä vertailusta voidaan poiketa esimerkiksi, jos ero varallisuuden myynnin ja säilyttämisen välillä ei
ole velkojien kannalta olennainen tai omaisuuden arvo on vähäinen67. Toisekseen arviointia ei välttämättä
58 VJL 10 § ja 10 a §
59 HE 83/2014, 33, 69. Niemi-Kiesiläinen, 112
60 VJL 38 § 1 mom. HE 183/1992 VJL 38 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut. Koskelo & Lehtimäki, 101. Niemi-Kiesiläinen,
112
61 Koskelo & Lehtimäki, 135
62 VJL 66 § 4 mom. HE 83/2014, 33
63 VJL 2 § 2 mom ja 7 luku
64 HE 83/2014, 66–67. VJL 45 § 1 mom ja 46 § 2 mom
65 Koskelo & Lehtimäki, 311. HE 83/2014, 34
66 HE 83/2014, 34, 67. VJL 46 § 2 mom. Koskelo & Lehtimäki, 310. LaVM 12/2014, 4
67 HE 83/2014, 34
18
rajoiteta vain maksuohjelman aikana kertyvään tuloon, vaan tapauskohtaisesti voitaisiin ottaa huomioon myös
mahdollinen tulevaisuudessa elinkeinotoiminnasta saatava tulo68.
Varallisuuden myynnistä saatavaa tuottoa arvioitaessa huomioidaan luonnollisesti vain nettotuotto eli
myyntikulujen ja mahdollisten verojen jälkeen käteen jäävä osuus.
Velkojien suostumuksella on mahdollista, että velallinen hyvittää velkojille varallisuuden myynnistä
kertyvän erotuksen maksamalla velkojaan pidempään eli velallisen ja velkojien suostumuksella maksuohjelma voi olla laissa asetettua pidempi. Tällöin osapuolten suostumuksella varallisuus voisi säilyä
ja elinkeinotoiminta jatkua. Poikkeuksellisesti myös elinkustannuksista tinkimällä velallinen voi kyetä
maksamaan enemmän.
Säännöksestä ei käy selvästi esille, tehdäänkö vertailu niin, että kerralla myytäisiin kaikki yritystoiminnan kannalta tarpeellinen omaisuus, vai tehdäänkö vertailu jokaisen omaisuuserän kohdalla erikseen.
Jälkimmäinenkin tulkinta lienee säännöksen mukaan mahdollinen, mutta johtaisi erittäin monimutkaisiin, työläisiin ja tulkinnanvaraisiin laskelmiin.
Varallisuuden myynnistä huolimatta elinkeinotoiminnan jatkaminen voisi joissakin hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa olla pienimuotoisempana edelleen mahdollista.
Varallisuuden myynnin arvioimista koskevaa säännöstä sovelletaan kaikkiin yksityisiin elinkeinonharjoittajiin
eli myös sivutoimisiin ja heihin, joilla ei ole tarvetta elinkeinotoiminnan velkojen järjestelylle.
Velallisen pitää esittää elinkeinotoiminnan varallisuus velkajärjestelyhakemuksessa, mutta pääasiallinen näyttötaakka varallisuuden myynnin ensisijaisuudesta on velkojalla69. Lisäksi, jos asiaan on määrätty selvittäjä,
tämän pitäisi arvioida realisointitarvetta70. Voitaneen myös edellyttää, että velkajärjestelyasetuksen mukainen
asiantuntija ottaisi asiaan selvityksessään kantaa71.
Velkajärjestelyhakemukseen ei merkitä elinkeinotoiminnan varallisuutta, vaan se pitäisi laatimisohjeiden mukaan ilmoittaa erillisessä liitteessä ”elinkeinonharjoittajan tuloselvitys”72. Kyseisessä liitteessä
tietoa ei kuitenkaan tällä hetkellä kysytä, joten todennäköisesti liitelomaketta tullaan muuttamaan.
1.5.3.2 Yritys selviytyy veloistaan tai myös yrityksen velat järjestellään
Elinkeinonharjoittaja voi saada velkajärjestelyn yksityistalouden veloilleen vain, jos elinkeinotoiminnan velat
tulevat hoidettua elinkeinotoiminnasta saatavilla varoilla tai jos avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö on yrityssaneerauksessa tai jos yksityisen elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminnan velat järjestellään samanaikaisesti
VJL:n mukaan.73 Tässä kirjassa ei käsitellä kahta ensimmäistä vaihtoehtoa, koska niihin ei ole tullut muutoksia.
1.5.3.3 Vaadittavat liitteet ja selvitykset
Nykyisiltä elinkeinonharjoittajilta vaadittaviin perusliitteisiin ei tilinpäätösasiakirjojen tarkentamisesta lukuun
tullut säädösmuutoksia, mutta hakemuslomaketta ja tuloselvitysliitettä tullaan tarkentamaan.
Yksityisen elinkeinonharjoittajan on liitettävä hakemukseen:
yy oikeusministeriön vahvistaman kaavan mukaiselle lomakkeelle laadittu elinkeinonharjoittajan tuloselvitys74
yy jäljennös elinkeinotoiminnan aloittamista koskevasta ilmoituksesta75
yy jäljennökset viimeisistä tilinpäätösasiakirjoista (ks. tarkennus jäljempänä)76.
68
69
70
71
72
73
74
75
76
Koskelo & Lehtimäki, 310. LaVM 12/2014, 10
Niemi-Kiesiläinen, 239
HE 83/2014, 34
VJA 3 a § 2–3 kohdat
VJL 45 § 1 ja 2 mom. HE 83/2014, 67
VJA 2 § 1 mom 4 kohta. Hakemuksen laatimisohjeet, 6
VJA 3 § 1 mom
VJA 3 § 1 mom ja 4 mom
19
Avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen on liitettävä hakemukseensa:
yy jäljennös yhtiön kaupparekisteriotteesta78
yy jäljennökset viimeisistä tilinpäätösasiakirjoista (ks. tarkennus jäljempänä)79
yy tilintarkastajan selvitys yhtiön taloudellisesta tilanteesta80.
Velallisen, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa osakeyhtiön johtoon kuuluvana osakkeenomistajana on liitettävä hakemukseensa:
yy jäljennös yhtiön kaupparekisteriotteesta82
yy jäljennökset viimeisistä tilinpäätösasiakirjoista (ks. tarkennus jäljempänä)83.
Tilinpäätösasiakirjoja koskien asetukseen tuli seuraava täydennys84:
”Jos velallisella ei ole kirjanpitolain (1336/1997) mukaan velvollisuutta laatia tilinpäätöstä, hakemukseen voidaan liittää tilinpäätösasiakirjojen sijasta selvitys toimitetusta verotuksesta tai siltä osin
kuin verotusta ei vielä ole toimitettu, veroilmoituksesta liitteineen.”
1.5.4 Vain yksityistä elinkeinonharjoittajaa koskeva lisäedellytys: maksuvara
VJL 9 a §:n mahdollisesta väliaikaisesta syystä johtuvaa maksukyvyn vähäisyyttä ei lakimuutoksen jälkeen
tutkita niiden velallisten kohdalla lainkaan, jotka harjoittavat elinkeinotoimintaa yksityisinä elinkeinonharjoittajina85. Yksityisen elinkeinonharjoittajan edellytys velkajärjestelyn saamiselle ei enää ole elinkeinotoiminnan vakiintuminen86, vaan maksuvaran muodostuminen87. Maksuvaraedellytystä ei ole yhtiömuodossa elinkeinotoimintaa harjoittavilla velallisilla, vaan heidän kohdallaan sovelletaan edelleen VJL 9 a §:n
1 momenttia88. Maksuvaraedellytystä sovelletaan nyt kaikkiin yksityisiin elinkeinonharjoittajiin eli myös
heihin, joilla ei ole tarvetta elinkeinotoiminnan velkojen järjestelylle.
Joissakin poikkeustilanteissa velallisen voi olla parempi lopettaa elinkeinotoiminta, jos maksuvaraa
ei muodostu, jotta hänen kohdalla arvioitaisiin tilanteen väliaikaisuutta eikä maksuvaraedellytystä.
Esimerkiksi eläkeläinen tai työtönkin voi harjoittaa vähäistä, mutta kannattavaa ja yleensä pienimuotoista, elinkeinotoimintaa, josta ei ole velkaa tai sitä on vain vähän. Jos maksuvaraa ei kuitenkaan
muodostu, velkajärjestelyä ei voitaisi myöntää, vaikka muut edellytykset yksitalouden velkojen järjestelylle täyttyisivät.
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
VJA 3 § 1 mom
VJA 3 § 1 mom
VJA 3 § 1 mom
VJA 3 § 4 mom
HE 83/2014, 51, 66. VJL 9 a § 2 mom
Jos elinkeinotoiminta on vasta alkanut tai toiminnan jatko on muutoin hyvin epävarmaa, ei voitane soveltaa myöskään VJL 10
§ 9 kohdan mukaista estettä eli sitä, että olisi todennäköisestä, ettei velallinen tulisi noudattamaan maksuohjelmaa. Oikeuskirjallisuuden (Koskelo & Lehtimäki, 92) ja lain esitöiden (HE 183/1992) mukaan esteperusteella tarkoitetaan nimenomaan velallisen toiminnasta (esim. päihdeongelma) johtuvaa epäluotettavuutta maksuohjelman noudattamiseen. Siten esimerkiksi määräaikainen työsuhde tai asumistilanteen epävarmuus eivät ole laissa tarkoitettuja esteperusteita, joten yritystoiminnan epävarmuus
lienee rinnastettavissa edellä mainittuihin.
87 HE 83/2014, 12, 51–52, 66. VJL 45 § 1 mom
88 HE 83/2014, 52
20
Säännöksessä on täsmennetty, että maksuvaraa pitää olla nimenomaan tavallisten velkojen maksamiseen eli
jos maksuvara menee kokonaisuudessaan vakuusvelkojen maksamiseen, edellytys ei täyty. Muutoin maksuvaran muodostumiselle ei ole asetettu tarkempia ehtoja eli riittää, että maksuvara ei ole negatiivinen eikä se
ole nolla89.
Maksuvara lasketaan täysin samalla tavalla kuin velkajärjestelylain ja maksukykyasetuksen mukaan muillekin
velallisille eli elinkeinonharjoittajia varten ei ole erilaisia säännöksiä maksuvaran laskelmista varten90.
Säännöksessä ei ole myöskään määritelty, että pitääkö maksuvaraa olla koko maksuohjelman ajan
vai riittääkö, että maksuvaraa on vain osan aikaa. Asia jää oikeuskäytännön varaan, mutta yhden
tulkinnan mukaan voisi riittää lyhytkin maksuvaraa muodostava jakso – maksuvarahan voi nousta tai
laskea maksuohjelman aikana esimerkiksi tiedossa olevista elatusvelvollisuuksissa tapahtuvissa muutoksista johtuen. Lainsäätäjän tarkoituksena näyttää kuitenkin olleen, että maksuvaraedellytys on
peruste kannattavuuden arvioinnille, joten lähtökohta lienee maksuvaran muodostuminen koko tai
lähes koko maksuohjelman ajalta, jolloin muutama kuukausi ei täyttäisi tarkoitusta.
Säännöksistä tai esitöistä ei myöskään käy ilmi, voiko velallinen elinkustannuksistaan tinkimällä
saada aikaiseksi sellaista maksuvaraa, minkä perusteella velkajärjestely voitaisiin myöntää elinkeinonharjoittajalle. Maksukykyasetuksen mukaan on mahdollista huomioida elinkustannukset asetusta
alhaisempina, jos velallinen arvioi tulevansa toimeen vähemmillä kustannuksilla91. Siten maksukykyasetuksen mukaan velallinen voisi nostaa maksuvaransa suuruutta elinkustannuksista tinkimällä
ja siten saada elinkeinonharjoittajana velkajärjestelyn, vaikka täysillä elinkustannusnormeilla laskettuna maksuvaraa ei muodostuisikaan. Samoin korkeimman oikeuden ratkaisuissa on hyväksytty
elinkustannuksista tinkiminen esimerkiksi asunnon säilyttämiseksi, mutta toisaalta niissä on tehty
terminologinen ero ”laskennallisen” ja ”tingityn” maksuvaran välillä92. Koska säännös ei ole esimerkiksi muodossa, että edellytettäisiin ”laskennallista” maksuvaraa, tinkiminen voisi olla mahdollista.
Toisaalta, jos hyväksytään maksuvaran muodostaminen elinkustannuksista tinkimällä, jokainen velallinenhan voi ilmoittaa, että kyllä hän pystyy maksamaan esimerkiksi viisi euroa kuukaudessa – siihen
varmasti jokainen velallinen on valmis velkajärjestelyn saadakseen. Vastaava periaate käy ilmi myös
maksuohjelman kestoa koskevan säännöksen soveltamisesta eli tiettävästi käytännössä ei ole hyväksytty, että maksuohjelman kesto lyhentyisi viidestä vuodesta kolmeen vuoteen, jos velallinen ilmoittaa
tinkimällä kykenevänsä maksamaan muutaman euron kuukaudessa, vaan ratkaisevaa on laskennallinen maksuvara, vaikka sitä ei ole säännöksessä todettukaan.
Säännöksen sanamuoto on erilainen kuin VJL 30 § 4 momentissa, joten sitä koskevat ennakkopäätökset eivät ole sovellettavissa VJL 45 §:n 1 momenttiin. Siten ei riitä, että velkojille tulisi suorituksia
vain menettelyajan kertymästä tai varallisuuden rahaksimuutosta.
Säännös on siinä mielessä ehdoton, että vaikka elinkeinotoiminta olisi kannattavaa, velkajärjestelyä ei
voida myöntää, jos ei ole maksuvaraa. Esimerkiksi jos velallisen elinkeinotoiminnasta saama tulo on
muuten hyvä, mutta esimerkiksi puolisolla ei ole tuloja lainkaan tai vain vähän tai muuten elatusvelvollisuuksista johtuen menot ovat niin suuret, ettei maksuvaraa muodostu.
Velkajärjestelyasetuksessa edellytetty asiantuntija tullee selvityksessään muodostamaan käsityksensä elinkeinotoiminnasta saatavasta tulosta93. Talous- ja velkaneuvoja laskee maksuvaran hakemukseen velallisen
antamien tietojen, mutta myös asiantuntijan selvityksen perusteella. Asiaan mahdollisesti määrätty selvittäjä
tarkistaa myös maksuvaran määräytymisen perusteet94. Maksuvara perustuu luonnollisesti toteutuneeseen
tuloon, paitsi jos tulevat muutokset ovat varmuudella tiedossa, mutta maksuvaraa ei voi muodostaa tulevien
epävarmojen positiivisten näkymien varaan.
89
90
91
92
93
94
HE 83/2014, 66
HE 83/2014, 32
Maksukykyasetus 4 § 3 mom
KKO:1996:3 ja KKO:2014:16
HE 83/2014, 33
21
1.5.5 Elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyä koskevat lisäedellytykset
Seuraavat lisäedellytykset koskevat vain velallista, joka hakee yksityistalouden velkojen lisäksi myös elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyä eli nämä lisäedellytykset eivät koske niitä elinkeinonharjoittajia, jotka
hakevat velkajärjestelyä vain yksityistalouden veloilleen95. Edellytyksistä kaikkien on täytyttävä, muuten velkajärjestelyä ei voida myöntää.
1.5.5.1 Yksityinen elinkeinonharjoittaja, ei yhtiömuoto
Yksityishenkilön velkajärjestelyssä ei voida järjestellä yhtiön (Ay, Ky, Oy) velkoja96. Mutta velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat voidaan järjestellä, jos velallinen harjoittaa elinkeinotoimintaa yksityisenä elinkeinontai ammatinharjoittajana97. Määritelmä kattaa myös muut elinkeinonharjoittajat, jotka eivät harjoita elinkeinotoimintaa yhtiömuodossa, kuten yksityiset liikkeenharjoittajat, maatilatalouden harjoittajat, porotalouden
harjoittajat ja kalastuksen harjoittajat sekä velalliset, jotka harjoittavat yritystoimintaa toiminimenä (Tmi).
Yksinkertaisuussyistä käytän vain termiä ”yksityinen elinkeinonharjoittaja”, joka tässä aineistossa
kattaa kaikki edellä mainitut tilanteet.
Yhtä harvinaista poikkeuksesta lukuun ottamatta säännös tarkoittaa sitä, ettei avoimen yhtiön tai
kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä harjoittavan velallisen elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja voida järjestellä. Velkajärjestelylakiin tuli kuitenkin poikkeussäännös,
jonka mukaan myös henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä harjoittavan velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat voitaisiin järjestellä. Tämän hyvin harvinaisen tilanteen edellytyksenä on,
että yhtiön osalta on vireillä yrityssaneeraus, mutta yrityssaneerauksen vaikutukset eivät ulotu yhtiömieheen eli kyseessä on yhtiömiehen eikä yhtiön velka. Säännös on otettu varmistamaan, ettei velkajärjestelylain ja yrityssaneerauslain välille jää aukkoa. Säännös liittyy ennakkopäätöksen KKO:2005:110
kaltaisiin tilanteisiin.98
1.5.5.2 Myös yksityistalouden velat on järjesteltävä
Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi saada velkajärjestelyä pelkästään elinkeinotoiminnan veloille, vaan
edellytyksenä on, että myös yksityistalouden velat järjestetään samanaikaisesti99. Elinkeinonharjoittaja ei siis
voi valita – niin kuin eivät muutkaan velkajärjestelyn hakijat – mille veloille hakee velkajärjestelyä. Velallisen
on ilmoitettava kaikki velat, myös ne, joissa on esimerkiksi takaajia tai pantinantajia, ja kaikki velat järjestellään riippumatta siitä, ovatko ne hoidossa vai perinnässä. Edellytyksenä myös on, että elinkeinonharjoittajan on täytettävä kaikki velkajärjestelyn yleiset edellytykset eikä saa olla velkajärjestelyn yleistä estettä, joita
on käsitelty tarkemmin 1.5.1 jaksossa sivulla 14.
1.5.5.3 Elinkeinotoiminta on melko pienimuotoista
Velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat voidaan järjestellä vain, jos elinkeinotoiminta on ”melko
pienimuotoista”100. Koska määritelmä ei ole vain pienimuotoista, vaan melko pienimuotoista, toiminta voi
olla aavistuksen pienimuotoista laajempaa. Pienimuotoisuutta ei ole määritelty tarkemmin, vaan tuomioistuimille on tarkoituksellisesti jätetty tapauskohtainen harkintavalta101. Yrityssaneeraus on tarkoitettu laajempimuotoisen elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyyn102.
Lain esitöiden mukaan pienimuotoisuuden harkinnassa voi ottaa huomioon esimerkiksi seuraavia seikkoja:103
1.
95
96
97
98
99
100
101
102
103
22
Pienimuotoisella elinkeinotoiminnalla ei ole olennaista eroa palkansaajan toimintaan.
VJL 2 § 2 mom ja 7 luku
HE 83/2014, 70. VJL 45 a § 3 mom
HE 83/2014, 67, 70. VJL 45 a § 1 mom
HE 83/2014, 70. VJL 45 a § 2 mom
HE 83/2014, 68. VJL 45 § 1 mom 3 kohta ja 45 a § 1 mom 1 kohta
HE 83/2014, 31, 68–69. VJL 45 a § 1 mom 2 kohta. LaVM 12/2014, 4
HE 83/2014, 69. LaVM 12/2014, 4
HE 83/2014, 31, 68–69. LaVM 12/2014, 4
HE 83/2014, 19, 68–69. LaVM 12/2014, 4
2.
3.
Yrityksen liikevaihdon ja taseen suuruus, joille ei ole kuitenkaan asetettu euromääräistä rajaa, koska
yrityksen toimiala vaikuttaa merkittävästi liikevaihdon suuruuteen. Esimerkkinä on mainittu tavarakauppa, jossa liikevaihto voi olla suurikin, vaikka olisi kyseessä niin sanottu yhden miehen yritys ja
siten täyttää pienimuotoisuuden edellytyksen.
Onko elinkeinonharjoittajalla muita henkilöitä palveluksessaan? Lähtökohtana on, että yritystoiminta voi olla melko pienimuotoista vain, jos elinkeinonharjoittajan itsensä työpanos on ratkaiseva eli niin sanottu yhden miehen yritys. Tarkempana arviointikriteerinä voi käyttää esimerkiksi
kysymystä: ”voisiko yritystoiminta jatkua, jos elinkeinonharjoittaja jäisi pois”. Jos elinkeinonharjoittaja käyttää esimerkiksi kausiapulaisia, osa-aikaisia työntekijöitä tai avustavaa henkilökuntaa,
toiminta voisi olla vielä melko pienimuotoista. Mutta jos elinkeinonharjoittaja käyttää säännöllisesti
ulkopuolista työvoimaa, elinkeinotoimintaa saatettaisiin pystyä jatkamaan ilman elinkeinonharjoittajaakin, eikä toiminta olisi enää pienimuotoista, koska se ei olisi elinkeinonharjoittajan työpanoksesta riippuvainen. Harkintakriteeri ei ole kuitenkaan yksinään ratkaiseva, koska esimerkiksi ohjelmointityössä yhden henkilön työpanos voi olla ratkaiseva, vaikka on kyse laajamittaisestakin toiminnasta. Siten ei voi esimerkiksi voi ehdottomasti tulkinta, että jos velallisella on yksi säännöllinen
ja kokoaikainen työntekijä, että yritystoiminta ei olisi enää melko pienimuotoista – yksi vakituinen
työntekijä ei välttämättä sulje elinkeinonharjoittajaa velkajärjestelyn ulkopuolelle, vaan kyse on pienimuotoisuuden kokonaisarvioinnista104.
Yritys-Suomi Talousapu -neuvonnan puhelinpalvelussa tehdään usein ensimmäinen arvio siitä, onko elinkeinotoiminta pienimuotoista, jonka jälkeen myös talousja velkaneuvoja voi osaltaan myös arvioida edellytyksen
täyttymistä105. Velkajärjestelyn hakemuksen elinkeinotoimintaa koskevat liitteet pitää olla niin huolellisesti
laadittu, että niiden perusteella on mahdollista ottaa kantaa yritystoiminnan pienimuotoisuuteen106. Nähtävästi myös velkajärjestelyasetuksen mukainen asiantuntija tulee ottamaan asiaan kantaa selvityksessään107.
1.5.5.4 Tervehdyttäminen ei edellytä yritystoimintaa koskevia järjestelyitä
Velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat voidaan järjestellä vain, jos elinkeinotoiminta on sillä tavalla
kannattavaa, ettei yritystoimintaa tarvitse järjestellä uudelleen, vaan riittää elinkeinotoiminnan velkojen järjestely. Jos elinkeinotoiminta ei ole elinkelpoista eikä kannattavaa seuraavassa kohdassa mainitulla tavalla,
vaan tarvittaisiin toimenpiteitä yritystoiminnan tervehdyttämiseksi, yksityishenkilön velkajärjestely ei tule
kyseeseen, vaan mahdollisesti yrityssaneeraus.108
Jos tervehdyttämistä kuitenkin tarvitaan, mutta toimenpiteet ovat sellaisia, että elinkeinonharjoittaja voi ne
itse vapaaehtoisesti ja helposti toteuttaa ja ne ovat riittäviä, velkajärjestely olisi mahdollinen109. Esimerkkinä
tällaisesta velallisen itsensä toteuttamasta tervehdyttämistoimenpiteestä on mainittu pienempiin tiloihin
muuttaminen110 sekä yritystoiminnan kannattamattoman osan lopettaminen111. Lähtökohtaisesti tällaisetkin
toimenpiteet pitäisi olla toteutettuna jo ennen velkajärjestelyn hakemista, vaikka se ei ole välttämätöntä112.
Lain esitöiden mukaan, jos selvittäjä esimerkki havaitsee, että osa toiminnasta on kannattavaa ja osa ei, selvittäjä ei voi velvoittaa velallista lopettamaan kannattamatonta elinkeinotoiminnan osaa, mutta voi suositella
sitä – jos velallinen pystyy toteuttamaan järjestelyt vapaaehtoisesti, velkajärjestely voi jatkua.
Yksi vaihtoehto on, että velkajärjestelyssä voitaisiin kuitenkin määrätä velkojien suostumuksella yritystoimintaa koskevista järjestelyistä. Koska kyse on kuitenkin velkajärjestelyn edellytyksestä, siitä ei
voisi sopia samalla tavalla kuin maksuohjelman sisällöstä. Mutta ei ole mitään estettä sille, että esimer104
105
106
107
108
109
110
111
112
Lainsäädäntöneuvos Mari Aallon suullinen kommentti Mikkelin kesäyliopiston koulutustilaisuudessa 2.2.2015
HE 83/2014, 21, 32–33
VJA 3 § 2 kohta
HE 83/2014, 20, 28, 31, 33–34, 68–69. VJL 45 a § 1 mom 2 kohta
HE 83/2014, 31, 33–34
Käräjätuomari Tero Uiton suullinen kommentti talousja velkaneuvojien koulutuksessa 22.5.2014
HE 83/2014, 21
HE 83/2014, 21
23
kiksi lausunnon antava asiantuntija suosittelee toimenpiteitä, joiden avulla yritystoiminnan tulosta
voi parantaa entuudestaan, vaikka yritystoiminta olisi jo muutenkin velkajärjestelylain edellyttämällä
tavalla kannattavaa. Tällöin tervehdyttämistoimenpiteet tulevat velkojien hyväksi lisäsuoritusvelvollisuuden kautta.
Tavoitteena onkin, että velallinen suorittaa mahdolliset tarvittavat tervehdyttämistoimenpiteet jo ennen velkajärjestelyn hakemista. Jos yrittäjä ennen velkajärjestelyn hakemista on yhteydessä Talousapu-palveluun,
siellä pyritään ohjeistamaan toimenpiteisiin yrityksen tuloksen parantamiseksi.
Näytön esittämistä ja arvioimista tämän edellytyksen osalta on käsitelty tarkemmin seuraavan jakson yhteydessä.
1.5.5.5 Yritystoiminta on kannattavaa
Velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat voidaan järjestellä vain, jos elinkeinotoiminta on sillä tavalla
kannattavaa, että velallinen kykenee hoitamaan elinkeinotoiminnasta syntyvät uudet velat. Käytännössä
säännös tarkoittaa, ettei toiminta ei saa olla tappiollista, vaan juoksevat kulut on pystyttävä maksamaan
elinkeinotoiminnasta saatavilla tuloilla. Vastaavasti, jos on oletettavissa, että toiminta muuttuu tappiolliseksi
maksuohjelman aikana, velkajärjestelyä ei voida myöntää.113
Koska elinkeinotulon ulosmittaus ei automaattisesti pääty hakemuksen vireilletuloon tai edes velkajärjestelyn aloittamiseen, usein voi olla syytä hakea täytäntöönpanon keskeyttämistä hakemuksen yhteydessä114.
Yhdistettynä tarkemmin 1.5.4 jaksossa (sivu 20) käsiteltyyn maksuvaraedellytykseen kannattavuusvaatimus on käytännössä kuitenkin edellä mainittua suurempi, koska juoksevien kulujen lisäksi elinkeinotoiminnan tulee tuottaa niin paljon nettotuloa velalliselle, että muodostuu maksuvaraa.115
Kannattavuus-ehdon täyttyminen tarkoittaa yleensä sitä, että elinkeinotoiminnassa on ollut jokin tilapäinen
notkahdus, esimerkiksi henkilökohtaisen työkyvyn alentuminen tai asiakkaan tilapäinen menettäminen
tai muu ongelma, joka on kuitenkin korjaantunut ja elinkeinotoiminta on muuttunut uudelleen kannattavaksi116. Jos sen sijaan yrityksen tulos on pysyvästi heikentynyt niin paljon tai tulos on velkajärjestelyn
hakemisen aikaan edelleen niin heikko, ettei siitä tule riittäviä tuloja, velkajärjestelyä ei voida myöntää. Velkajärjestelyllä ei korjata tai järjestellä kannattamatonta elinkeinotoimintaa tai huonoa liikeideaa vaan ylivoimaista velkatilannetta. Hovioikeudenneuvos Jussi Heiskanen on tiivistänyt säännöksen soveltamisen hyvin:
”Koska velkojen leikkaus ainoa ’saneerauskeino’, käytännössä hakijan tulisi pystyä osoittamaan, että toiminnan
kannattavuus on ollut hakemispäivää välittömästi edeltäneiden kuukausien aikana sellaisella tasolla, että velalliselle jää maksuvaraa” 117.
Lain esitöissä on mainittu esimerkkinä, että velkajärjestelyhakemuksen vireilletulon jälkeen syntyneet
velat tai lakisääteisten maksujen laiminlyönnit voivat myös osoittaa, ettei yritystoiminta ole riittävän
kannattavaa118. Laiminlyönnit eivät kuitenkaan voine olla este, jos ne ovat johtuneet tulojen ulosmittauksesta tai muiden velkojen maksamisesta.
Kannattavuutta arvioidaan myös VJL 46 § 1 momentin perusteella, jos elinkeinotoimintaan liittyy
varallisuutta, mitä on käsitelty tarkemmin 1.5.3.1 jaksossa sivulla 18.
Kuten maksuvaraedellytyksen yhteydessä jaksossa 1.5.4 (sivu 20) on todettu, kannattavuusarviointi
luonnollisesti perustuu toteutuneeseen ja vallitsevaan yritykseen tulokseen, eikä oletettuun tai toivottuun
tulokseen119. Kirjanpidosta, maksuvaralaskelmasta ja asiantuntijan lausunnosta tulee olla nähtävissä, että
velallisen tulot riittävät yrityksen ja yksityistalouden velvoitteiden hoitamiseen heti aloittamispäivästä lähtien.
113
114
115
116
117
118
119
24
HE 83/2014, 28, 31, 69–70. VJL 45 a § 1 mom 3 kohta. LaVM 12/2014, 4
VJL 17 § 2 mom ja 21 § 1 mom
HE 83/2014, 28, 52, 66, 69
HE 83/2014, 19, 31, 69–70
Heiskanen 2015, 8
HE 83/2014, 32–33. Aalto 2014a, 4
HE 32/2014, 32
Yleensä Yritys-Suomi Talousapu -neuvonnan puhelinpalvelussa tehdään ensimmäinen arvio siitä, onko elinkeinotoiminta kannattavaa ja tarvitaanko tervehdyttämistoimenpiteistä, jonka jälkeen myös talousja velkaneuvoja osaltaan arvioi edellytyksen täyttymistä120. Velallinen esittää velkajärjestelyhakemuksessa oman
arvionsa elinkeinotoiminnan tuloksesta ja kannattavuudesta121, minkä lisäksi hakemukseen on liitettävä asiantuntijan selvitys, jossa otetaan kantaa elinkeinotoiminnan jatkamiskelpoisuuteen122. Mahdollisesti asiaan
määrätty selvittäjä arvioi myös elinkeinotoiminnan tulosta ja jatkamisen edellytyksiä123. Jos selvittäjä huomaa
aloittamispäätöksen jälkeen, ettei yritystoiminta olekaan kannattavaa, hänen tulee ilmoittaa siitä tuomioistuimelle124.
1.5.5.6 Elinkeinotoiminta ei tarvitse olennaisesti lisävelkaa
Velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat voidaan järjestellä vain, jos elinkeinotoiminnasta ei aiheudu
velallisille lisävelkaantumisen riskiä eli elinkeinotoimintaan ei tarvitse ottaa olennaisesti uutta luottoa. Hyväksyttävän velkaantumisen osalta säännöksessä on viitattu 46 § 1 momenttiin, jota on käsitelty tarkemmin
1.6.5.1 jaksossa sivulla 33.125
Näytön esittämistä ja arvioimista tämän edellytyksen osalta on käsitelty tarkemmin edellisen 1.5.5.5 jakson
yhteydessä sivulla 24.
1.5.5.7 Hakemuksen päätarkoituksena ei ole perintätoimien estäminen
Velkajärjestelylakiin otettiin yrityssaneerauslain kaltainen säännös126, jonka mukaan velkajärjestelylle on
erityinen este, jos ”hakemuksen pääasiallisena tarkoituksena on velkojien perintätoimien estäminen tai muu
velkojan oikeuden loukkaaminen”. Säännöksen tarkoituksena on estää väärinkäytökset, jossa yritetään lähinnä
vain estää tai pitkittää perintätoimia tai esimerkiksi konkurssiin asettamista. Arviointi tehtäisiin lähinnä
velallisen aikaisemman käyttäytymisen perusteella eli esimerkiksi aikaisempi velkojia vahingoittava toiminta
tai aikaisemmat velkajärjestely- tai yrityssaneeraushakemukset. Esteeksi riittää, jos on ”perusteltua syytä
olettaa” velallisen tavoittelevan ensisijaisesti velkojien oikeuden loukkaamista.127
Velkajärjestelylakiin lisättiin myös säännös, jonka mukaan tuomioistuin voi hylätä hakemuksen velkojia
kuulematta, jos on todennäköistä, että hakemuksen tarkoituksena on konkurssiin asettamisen viivästyttäminen128.
1.5.5.8 Maksuohjelmalla kertyy enemmän kuin konkurssissa
Velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat voidaan järjestellä vain, jos velkajärjestelyn maksuohjelmalla
velkojat saisivat enemmän suorituksia kuin velallisen konkurssissa. Uusi ”maksuohjelman vahvistamisen este”
lisättiin lakivaliokunnassa. Vertailussa ei oteta huomioon:129
yy velallisen omistusasuntoa
yy velallisen tavanomaista koti-irtaimistoa eikä kohtuullisen tarpeen mukaisia henkilökohtaisia
tavaroita
yy VJL 20 a §:ää eli velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen syntyneitä velkoja.
120
121
122
123
124
125
126
127
128
129
HE 83/2014, 21, 32–33
HE 83/2014, 69. VJA 3 § 3 mom 2 kohta
VJA 3 § 3 mom 3 kohta ja 3 a § 2 kohta
HE 83/2014, 33–34
VJL66 § 4 mom
HE 83/2014, 70. VJL 45 a § 1 mom 4 kohta ja 46 § 1 mom
YSL 7 § 1 mom 4 kohta ja HE 182/1992
HE 83/2014, 32, 70–71. VJL 45 b §
HE 83/2014, 32, 72. VJL 42 § 3 mom
LaVM 12/2014, 10–11. VJL 46 a §. Säännös vastaa omistusasuntoa lukuun ottamatta pitkälti yrityssaneerauslain 53 § 1
momentin 5 kohtaa, joten tulkintaohjeita voi soveltuvin etsiä myös kyseistä säännöstä koskevista esitöistä (HE 182/1992) ja
oikeuskirjallisuudesta.
25
Ensisijainen näyttötaakka ”maksuohjelman vahvistamisen esteestä” on velkojalla130, mutta myös velkajärjestelyasetuksen mukaisen asiantuntijan on vertailtava selvityksessään todennäköistä maksuohjelmakertymää
konkurssiin131. Lisäksi, jos asiaan on määrätty selvittäjä, voitaneen edellyttää, että selvittäjäkin huomioi
konkurssivertailun, koska selvittäjän pitäisi arvioida myös 46 § 2 momentin mukaista realisointitarvetta132.
Kyseessä on siis este, eikä edellytys, joten tuomioistuin ei tee konkurssivertailua viran puolesta.
Säännöksen sanamuodon perusteella esteeksi riittää, että yksikin velkoja osoittaa, että heille kertyisi
maksuohjelmalla vähemmän suorituksia kuin konkurssissa.
Velkojien suostumuksella on toki poikkeuksellisesti mahdollista, että velallinen hyvittää erotuksen
velkojille maksamalla velkojaan pidempään eli velallisen ja velkojien suostumuksella maksuohjelma
voi olla laissa asetettua pidempi, jolloin velkajärjestelyn myöntäminen olisi mahdollista.
Käytännössä säännöksellä on merkitystä lähinnä vain, jos velallisella on perusturvaan kuuluvaa yksityistä tai
elinkeinotoiminnan kannalta tarpeellista omaisuutta, jossa on vapaata arvoa. Esimerkiksi maatalousyrittäjällä
voi olla paljon koneita, jotka ole eivät velan vakuutena eli niiden myynnistä konkurssin yhteydessä kertyisi
velkojille suorituksia enemmän kuin velkajärjestelyssä, jossa velallinen voisi säilyttää kyseisen omaisuuden.
Vaikka kyseessä on ”maksuohjelman vahvistamisen este”, tarkoituksenmukaista olisi, että jo velkajärjestelyhakemus voitaisiin hylätä tällä perusteella, eikä tarvitsisi odottaa maksuohjelman käsittelyä.
Koska edellä mainituin tavoin asiantuntijan olisi lausunnossaan otettava kantaa konkurssivertailuun,
todennäköisesti hakemusta ei edes tehdä, jos lausunnon perusteella on selvää, että velkojat saisivat
konkurssissa enemmän. Oikeusministeriöhän katsoi asian eduskuntakäsittelyssä, että erillistä konkurssivertailupykälää ei olisi ollut edes tarvetta lisätä, koska VJL 46 § 2 :n momentti johtaisi samaan
tulokseen133. Jos tuomioistuin velkajärjestelyn aloittamisesta päättäessään katsoo, että velkojat saisivat
konkurssissa enemmän, hakemus voidaan mahdollisesti hylätä myös VJL 45 § 1 mom ja 46 § 2
momentin perusteella.
1.5.5.9 Vaadittavat liitteet ja lisäselvitykset
Edellä 1.5.3.3 jaksossa (sivu 19) eriteltyjen perusliitteiden lisäksi velkajärjestelyasetukseen lisättiin
seuraavat liitevaatimukset niille yksityisille elinkeinonharjoittajille, jotka hakevat velkajärjestelyä myös yritystalouden veloille134:
yy jäljennös tilinpäätösasiakirjoista kahdelta viimeisimmältä tilikaudelta (ks. tarkennus jäljempänä)
yy jäljennös enintään kolme kuukautta vanhasta välitilinpäätöksestä, jos viimeisimmän tilikauden
päättmisestä on kulunut yli neljä kuukautta (ks. tarkennus jäljempänä)
yy velallisen oma kirjallinen selvitys toiminnan laajuudesta, taloudellisesta tuloksesta ja taloudellisten
vaikeuksien keskeisistä syistä sekä selvitys yksityisottojen määrästä ja velalliselle ja hänen perheenjäsenilleen maksetusta palkasta (mahdollisesti nämä yhdistetään uudistettavan hakemuksen liitteeseen
”elinkeinonharjoittajan tuloselvitys”)
yy kauppakamarin hyväksymän tilintarkastajan tai muun luotettavan asiantuntijan antama selvitys,
jonkatulee sisältää135:
;; lausunto hakemukseen liitetystä viimeisimmästä tilinpäätöksestä tai sen korvaavista verotustiedoista, sekä välitilinpäätöksestä
;; lausunto elinkeinotoiminnan jatkamiskelpoisuudesta ja seikoista, jotka on otettava huomioon
arvioitaessa velallisen taloudellista asemaa
;; tarpeellisessa laajuudessa tiedot muista seikoista, joilla saattaa olla merkitystä arvioitaessa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 45 ja 45 a §:ssä tarkoitettuja velkajärjestelyn aloittamisen lisäedellytyksiä sekä 46 a §:ssä tarkoitettua maksuohjelman vahvistamisen estettä.
130
131
132
133
134
135
26
VJL 46 a §
VJA 3 § 3 mom 3 kohta ja 3 a § 2 kohta
HE 83/2014, 34
Aalto 2014a, 3–4
VJA 3 § 3 mom. HE 83/2014, 70
VJA 3 a §. HE 83/2014, 21, 33
Talousapu-palvelu on selvittänyt ja selvittää edelleen halukkaita henkilöitä lausuntojen laatijoiksi ja heidän
on ohjeistettu rekisteröitymään yrityssuomi-verkkopalvelun asiantuntijahaku -palveluun (www.yrityssuomi.
fi/asiantuntijahaku). Palvelusta voi hakea asiantuntijoita hakusanalla ”velkajärjestely”. Velallinen voi joka
tapauksessa hankkia selvityksen muultakin haluamaltaan – asetuksen vaatimukset täyttävät – taholta. Velkajärjestelyasetuksen pohjalta Talousavussa on luonnosteltu tarkempaa selvityksen kaavaa, joka tullee yleiseen
käyttöön vuoden 2015 alussa. Alustavasti asiantuntijoita on ohjeistettu seuraavasti136:
Asiantuntijan arvioinnin tulisi sisältää seuraavat toimenpiteet:
Toimeksianto elinkeinonharjoittajalta
2. Yhteydenotto asiakkaaseen puhelimitse
3. alustava haastattelu ja tilanteen kartoitus
4. Asiantuntijalle ennakkoon toimitettavasta materiaalista sopiminen: tilinpäätökset, verotustiedot ym.
5. Tapaamisajankohdasta sopiminen
6. Toimitetusta materiaalista alustavat analyysit ja laskelmat (mm kassavirtalaskelma 4-6 kk), joita täydennetään tapaamisen yhteydessä
7. Alustava lausunto elinkeino/liiketoiminnasta ja kehityssuunnitelma/toimenpidelistaus yrittäjälle
8. Tapaaminen asiakkaan kanssa, jossa käydään tilanne tarkemmin läpi ja täydennetään lausunto ja kehittämissuunnitelma tarvittavilta osilta
9. Lausunto laskelmineen talousja velkaneuvontaa varten sekä kehittämissuunnitelma asiakkaalle
1.
Tilinpäätösasiakirjoja koskien asetukseen tuli seuraava täydennys137:
”Jos velallisella ei ole kirjanpitolain (1336/1997) mukaan velvollisuutta laatia tilinpäätöstä, hakemukseen voidaan liittää tilinpäätösasiakirjojen sijasta selvitys toimitetusta verotuksesta tai siltä osin
kuin verotusta ei vielä ole toimitettu, veroilmoituksesta liitteineen. Välitilinpäätöksen sijasta velallinen
voi liittää hakemukseen kirjanpitoon perustuvan selvityksen elinkeinotoiminnan tuloista ja menoista
toimitetun verotuksen tai veroilmoituksen antamisen jälkeiseltä ajalta.”
Vaadittujen selvitysten esittäminen sekä monen lisäedellytyksen tutkiminen vaatii, että velallisen kirjanpito
on kunnossa ja ajan tasalla. Siten käytännössä velkajärjestelyn hakeminen voi estyä jo siihen, jos velallisella ei
ole varaa teetättää kirjanpitoa eikä välitilinpäätöstä tai vastaavaa selvitystä eikä hän itse kykene siihen138. Vastaavasti velallisen tulee itse kyetä maksamaan velkajärjestelyasetuksen mukaisen asiantuntijan palkkio, joka
tullee olemaan noin 1 000 euron tienoilla, jos velallinen ei saa hankittua sitä halvemmalla. Asiantuntija saattaa
myös vaatia etumaksun saamisensa varmistamiseksi, koska kyseessä on maksuvaikeuksissa oleva asiakas.
Asiantuntijan palkkiota ei ole rinnastettu selvittäjän palkkioon, eikä sitä voida myöskään ottaa menettelyajan kertymästä, vaan jos palkkio on maksamatta, se on velkajärjestelyn piiriin kuuluva velka.
Käytännössä osittain samat henkilöt laativat sekä lausuntoja että toimivat velkajärjestelyasioissa selvittäjinä. Todennäköisesti piakkoin tulee oikeuskäytäntöä siitä, että asiantuntijalausunnon laatinut
esteellinen toimimaan selvittäjänä saman velallisen asiassa. Velkajärjestelylain mukaan selvittäjän tulee
olla riippumaton velalliseen nähden. Asiantuntija toimimiseen samassa asiassa selvittäjänä lienee suhtauduttava pidättyvästi, koska jos asiantuntija on esimerkiksi arvioinut elinkeinotoiminnan kannattavaksi, hänen voi olla selvittäjänä vaikea arvioida kantaansa uudelleen.
1.5.6 Täsmennys aikaisemman yritystoiminnan veloista
Lakiin lisättiin uusi säännös, jolla vahvistetaan ja täsmennetään korkeimman oikeuden ennakkopäätöksistä
KKO:2000:80 ja KKO:2003:56 ilmenevät periaatteet. Uuden säännöksen mukaan velallisen aikaisemman
elinkeinotoiminnan velkoja pidetään yksityistalouden velkoina, jos ”kyseinen elinkeinotoiminta on lopetettu ja
136 Leskinen 2015, 13
137 VJA 3 § 4 mom
138 Velkajärjestelyasetuksessa ei edellytetä, että kirjanpidon, tilinpäätöksen tai vastaavan selvityksen pitäisi olla kirjanpitäjän laatima,
vaan luonnollisesti velallinen voi laatia ne itse.
27
velallisen velkavastuut on selvitetty”.139 Arvioinnilla on vaikutusta sen suhteen, mitkä lisäedellytykset koskevat
velallista. Säännös koskee kaikkea velallisen aikaisemmin harjoittamaa elinkeinotoimintaa yritysmuodosta
sekä nykyisestä elinkeinotoiminnasta riippumatta.
Velallinen saattaa edellisen elinkeinotoiminnan epäonnistumisen jälkeen aloittaa elinkeinotoiminnan samalla
alalla ja joskus samoissa toimitiloissakin. Aikaisemman elinkeinotoiminnan velat katsotaan kuitenkin yksityistalouden, eikä toimintaa jatkavan elinkeinotoiminnan veloiksi, jos seuraavat kaksi edellytystä täyttyvät:140
Aikaisempi elinkeinotoiminta on tosiasiallisesti lopetettu. Arviointiperuste on sama kuin ylipäätään siinä, kuka katsotaan elinkeinonharjoittajaksi ja kuka yksityishenkilöksi, mitä on käsitelty
tarkemmin 1.2 jaksossa sivulla 11. Rekistereistä poistaminen ei siis ole ehdoton edellytys, vaikka
se selkeästi todistaisikin lopettamisen, vaan se, että toiminta tosiasiallisesti loppui kokonaan.
Aikaisemmasta elinkeinotoiminnasta velalliselle aiheutuvat vastuut on selvitetty. Lain esitöiden
mukaan vastuiden selvittäminen on selvää ainakin silloin, kun elinkeinotoiminnan omaisuus on
myyty tai lopputilitys on tehty konkurssissa.
1.
2.
Arvioinnilla on suuri merkitys niille velallisille, jotka harjoittavat elinkeinotoimintaa yhtiömuodossa, koska
jos edelliset aikaisempaa elinkeinotoimintaa koskevat ehdot täyttävät, siihen liittyneet velat katsotaan yksityistalouden veloiksi ja yhtiömuodossakin elinkeinotoimintaan harjoittava velallinen voi tietyin ehdoin saada
velkajärjestelyn.141 Sen sijaan arvioinnilla ei ole ihan niin suurta merkitystä velallisille, jotka harjoittavat tällä
hetkellä elinkeinotoimintaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana, koska velallinen voi saada velkajärjestelyn
sekä yksityistalouden että elinkeinotoiminnan veloille.
Jos edellä mainitut ehdot eivät täyty eli toiminta on esimerkiksi ollut vain tilapäisesti keskeytyksissä tai uusi
yritys jatkoi suoraan aikaisemman yrityksen toimintaa, aikaisemman elinkeinotoiminnan velat katsotaan
velallisen nykyiseen elinkeinotoimintaan liittyviksi. Silloin yhtiömuodossa elinkeinotoimintaa harjoittavan
velallisen elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja ei voida järjestellä, eikä velkajärjestelylle ole yleensä edellytyksiä142. Vastaavasti yksityisen elinkeinonharjoittajan on tällöin täytettävä myös elinkeinotoiminnan
velkojen järjestelyä koskevat lisäedellytykset.
Jos velallinen on harjoittanut aikaisemmin elinkeinotoimintaa, josta on velkaa enemmän kuin vähän ja velallinen katsoo elinkeinotoiminnan mielestään päättyneeksi, hänen on liitettävä hakemukseen aikaisempaa
yritystoimintaan koskevat selvitykset143. Laatimisohjeissa vähäisyyden rajana on esimerkkinä mainittu 2 000
euroa, mutta vaadittaessa liite olisi täytettävä aina144. Liitteessä velallisen on muun muassa selostettava,
miten yritystoiminta lopetettiin ja miten omaisuus realisoitiin. Tältä osin asetukseen tai selvitykseen ei tullut
muutoksia.
1.6 Elinkeinonharjoittajista johtuvia muita velkajärjestelylain muutoksia
1.6.1 Velkajärjestelyn aloittamisen oikeusvaikutukset ja perintäkiellot
Yksinkertaisuussyistä käytän tässä aineistossa termejä ”menettely” ja ”menettelyaika”, jotka tarkoittavat velkajärjestelyn aloittamisen ja maksuohjelman vahvistamisen välistä aikaa.
1.6.1.1
Muutokset kaikkia velallisia koskien
Perintäkieltoihin lisättiin haitallisen hallinnollisen päätöksen tekeminen
Perintäkieltoa laajennettiin lisäämällä yksi kohta, jonka mukaan velkoja ei saa tehdä sellaista velalliselle haitallista hallinnollista päätöstä, joka johtuu velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan laiminlyömisestä. Koska
139
140
141
142
143
144
28
HE 83/2014, 20, 31, 67–68. VJL 45 § 3 mom
HE 83/2014, 68
HE 83/2014, 68
HE 83/2014, 68
VJA 3 § 2 mom
kyse on hallinnollisesta päätöksestä, säännös koskee lähinnä viranomaisvelkojia. Uusi säännös koskee kaikkia
velallisia, mutta se on lisätty lähinnä elinkeinonharjoittajien vuoksi, ettei elinkeinonharjoittajaa voida esimerkiksi poistaa ennakkoperintärekisteristä.145 Esitöissä on mainittu muina esimerkkeinä liikenneluvan tai
anniskeluluvan peruuttaminen. Ennen perintäkiellon alkamista tehty hallinnollinen toimenpide ei kumoudu
velkajärjestelyn aloittamisen perusteella, mutta esimerkiksi verovirasto voi itse harkita ennakkoperintärekisteriin uudelleen merkitsemistä.146
1.6.1.2 Muutokset, jotka koskevat vain elinkeinonharjoittajia
Lähtökohtaisesti kaikki velkajärjestelylain 4 luvun säännökset velkajärjestelyn vireilletulon aloittamisen oikeusvaikutuksista koskevat myös elinkeinonharjoittajia riippumatta siitä, missä yritysmuodossa elinkeinotoimintaa harjoitetaan sekä riippumatta siitä, hakeeko velallinen vain yksityistalouden vai myös elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyä. Lakimuutoksessa näitä oikeusvaikutuksia tarkennettiin säätämällä alla mainitut
poikkeukset, jotka koskevat kaikkia elinkeinonharjoittajia, ellei toisin ole mainittu.
Vakuusvelkojalla on oikeus saada maksu koroille
Pääsäännön mukaan velallinen voi maksaa vakuusvelan korot menettelyaikana, mutta hänen ei ole pakko
maksaa147. Lakiin tuli kuitenkin poikkeussäännös, jonka mukaan elinkeinonharjoittajan on maksettava
vakuusvelan korot ja muut luottokustannukset menettelyaikana.148
Koronmaksuvelvollisuutta ei ole rajoitettu vain elinkeinotoiminnan velkoihin, vaan elinkeinonharjoittajan pitäisi maksaa myös yksityistalouteen liittyvien vakuusvelkojen korot.
Velkajärjestelyn hakeminen tai aloittaminen ei automaattisesti keskeytä elinkeinotulon niin kuin ei
muunkaan toistuvaistulon ulosmittausta. Tarvittaessa velallisen onkin haettava täytäntöönpanon keskeyttämistä, jotta velallisen tulot riittävät vakuusvelkojen korkojen maksamiseen.149
Työntekijöiden palkat on maksettava kolmelta kuukaudelta ennen aloittamista
Elinkeinonharjoittajan on maksettava työntekijöiden palkat ja muut työhön liittyvät korvaukset, jotka työntekijä on ansainnut kolmelta kuukaudelta ennen velkajärjestelyn aloittamista, mutta ovat vielä velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen maksamatta.150 Aloittamisen jälkeiset palkat on luonnollisesti maksettava kokonaisuudessaan elinkeinotoiminnan kuluina151.
Jos hakemuksen liitteenä on ehdotus maksuohjelmaksi, tuomioistuin voi 3.5.4 jaksossa sivulla 76
käsitellyin ehdoin samanaikaisesti aloittaa velkajärjestelyn ja vahvistaa maksuohjelman. Koska edellä
mainittu säännös on luvussa alkamisen oikeusvaikutukset, jotka päättyvät maksuohjelman vahvistamiseen152, tarkasti ottaen säännöstä ei sovellettaisi, jos maksuohjelma vahvistetaan samaan aikaan
aloittamispäätöksen kanssa. Näin ei kuitenkaan liene ollut tarkoitus, vaan näissäkin poikkeustilanteissa todennäköisesti edellytettäisiin kolmen kuukauden palkkojen maksamista, vaikka siitä ei
nimenomaista säännöstä olekaan.
145 HE 83/2014, 60. VJL 13 § 1 mom 4 kohta. Säännös on vastaava kuin YSL 19 § 1 mom 4 kohdassa, jota koskevasta hallituksen
esityksestä HE 152/2006 ja oikeuskirjallisuudesta löytyy lisää soveltamisohjeita
146 HE 152/2006, 22–23, 39–40
147 VJL 12 § 2 mom
148 HE 83/2014, 32, 59. VJL 12 a § 1 mom. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 18 § 1 momenttia, joten soveltamisohjeita löytyy myös HE 182/1992
149 VJL 17 § 2 mom ja 21 § 1 mom
150 HE 83/2014, 59. VJL 12 a § 2 mom 1 kohta. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 18 § 2 momentin 1
kohtaa, joten soveltamisohjeita löytyy myös HE 182/1992
151 VJL 45 a 1 § 3 kohta. HE 152/2006, 55
152 VJL 22 § 1 mom
29
Työntekijöiden maksamatta oleva lomapalkat ja -kertymät on maksettava
Elinkeinonharjoittajan on maksettava työntekijöiden kaikki lomapalkat ja -kertymät, jotka ovat kertyneet
ennen velkajärjestely aloittamista, mutta ovat vielä velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen maksamatta.153
Ks. edellisestä kohdasta poikkeustilanne, jos samanaikaisesti aloitetaan velkajärjestely ja vahvistetaan
maksuohjelma.
Pankissa olevaa luotollista tiliä saa käyttää
Elinkeinonharjoittaja saa jatkaa pankissa olevan luotollisen tilin käyttämistä ja lyhentämistä. Tilille tulevat
maksut kohdistetaan vain kyseisen luottosaatavan lyhennykseksi, eikä jaeta muille veloille.154
Säännöstä ei ole rajattu koskemaan vain elinkeinotoimintaan liittyvää luotollista tiliä, vaikka se
lieneekin ollut lähtökohtainen tarkoitus. Toisaalta yksityinen elinkeinonharjoittaja voi käyttää yksityishenkilönä ottamaansa tiliä elinkeinotoiminnassakin, joten siinä mielessä laajempi soveltamisala on
perusteltu. Vain yksityistalouden käytössä olevat pankin luotolliset tilit ovat nykyisin jo harvinaisia –
säännös ei koske muiden rahalaitosten limiittimuotoisia luottoja.
Velallisen on korvattava käytöstä johtunut vakuuden arvon alentuminen
Elinkeinonharjoittajan on korvattava vakuusvelkojalle vakuuden arvon alentuminen, jos alentuminen on
johtunut siitä, että velallinen on käyttänyt vakuutena olevaa omaisuutta elinkeinotoiminnassa menettelyn
aikana tai väliaikaisen kiellon alkamisen jälkeen.155
Vakuutena oleva omaisuus on pidettävä vakuutettuna
Elinkeinonharjoittajan on pidettävä vakuutettuna omaisuus, jota käytetään elinkeinotoiminnassa ja joka on
sellaisen velan vakuutena, joka kuuluu velkajärjestelyn piiriin. Säännös koskee siis vain niitä tilanteita, kun
kyseistä vakuutta käytetään elinkeinotoiminnassa ja velalle, josta omaisuus on vakuutena, haetaan velkajärjestelyä.156
Säännös sisältyy lukuun velkajärjestelyn alkamisen oikeusvaikutukset eli tarkasti ottaen vakuuttamisvelvollisuus päättyisi, kun alkamisen oikeusvaikutukset päättyvät maksuohjelman vahvistamiseen157.
Kuitenkin vastaava säännös on yrityssaneerauslaissa koko menettelyn aikaisissa säännöksissä, eikä vain
alkamisen oikeusvaikutuksissa158. Siten lienee tarkoitettu, että velkajärjestelyssäkin vakuuttamisvelvollisuus säilyisi koko velkajärjestelyn ajan, vaikka siitä ei ole erillistä mainintaa.
Elinkeinotoiminnan omaisuuteen kohdistava turvaamistoimenpide perutaan
Lähtökohtaisesti velallisen omaisuuteen kohdistuva turvaamistoimenpide pysyy menettelyn alkamisesta huolimatta voimassa, ellei tuomioistuin toisin määrää. Pykälään lisättiin kaikkia elinkeinonharjoittajia koskeva
poikkeusäännös. Viranomaisen päätökseen perustuvat ennen velkajärjestelyn alkamista määrätyt turvaamistoimenpiteet lakkaavat, eikä velallisen omaisuuteen saa kohdistaa aloittamisen jälkeen turvaamistoimenpiteitä, jos omaisuutta käytetään elinkeinotoiminnassa ja jos turvaamistoimenpide johtuu velkajärjestelyn
piiriin kuuluvasta velasta.159
153 HE 83/2014, 59. VJL 12 a § 2 mom 2 kohta. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 18 § 2 momentin 2 kohtaa, joten
soveltamisohjeita löytyy myös HE 182/1992
154 HE 83/2014, 59. VJL 12 a § 2 mom 3 kohta. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 18 § 2 momentin 5 kohtaa, joten
soveltamisohjeita löytyy myös HE 182/1992
155 HE 83/2014, 59. VJL 12 b § 1 mom. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 33 § 1 momenttia, joten soveltamisohjeita
löytyy myös HE 182/1992
156 HE 83/2014, 59. VJL 12 b § 2 mom. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 33 § 2 momenttia, joten soveltamisohjeita
löytyy myös HE 182/1992
157 VJL 22 § 1 mom
158 YSL 33 § 2 mom
159 HE 83/2014, 60. VJL 13 § 3–4 mom. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 23 §:ää, joten soveltamisoh-
jeita löytyy myös HE 182/1992
30
Poikkeukset vakuuden myyntikiellosta
Poikkeuksellisesti tuomioistuin voi antaa perintäkiellosta poiketen vakuusvelkojalle oikeuden myydä
vakuutena olevaa omaisuutta, jos se ei kuulu perusturvaan tai velallinen ei kykenisi maksamaan vakuusvelkaosuutta. Säännöstä laajennettiin siten, että myyntioikeuden myöntämisen estää myös se, jos velallinen tarvitsee kyseistä omaisuutta elinkeinotoiminnassaan. Lisäksi tuomioistuin voisi antaa luvan myydä
vakuutena olevaa velallisen omaisuutta, jos velallinen on tehnyt jonkin seuraavista laiminlyönneistä, eikä
laiminlyönti ole vähäinen:160
1.
2.
3.
Elinkeinonharjoittaja ei ole maksanut vakuusvelan korkoja menettelyaikana.
Velallinen ei ole korvannut vakuusvelkojalle menettelyn aikana tapahtunutta elinkeinotoiminnassa
käytetyn vakuuden arvon alentumista.
Velallinen on jättänyt elinkeinotoiminnassa käytetyn vakuuden vakuuttamatta.
Elinkeinotoimintaan liittyvän omaisuuden myynti voidaan peruuttaa
Tuomioistuimen määräyksellä ulosmitatun omaisuuden, jonka myynnistä on jo kuulutettu, myynti voidaan
peruttaa, jos omaisuus kuuluu perusturvaan ja velallinen saisi säilyttää sen velkajärjestelyssä. Säännöstä laajennettiin niin, että vastaavat periaatteet koskevat myös elinkeinotoiminnassa käytettävää omaisuutta.161
Elinkeinotoimintaan käytettävästä huoneistosta ei saa häätää
Velallista ei saa häätää huoneistostaan, jos häädön perusteena ovat maksamattomat vuokrat tai vastikkeet ja
velallinen kykenee maksamaan ne jatkossa. Säännöstä laajennettiin niin, että vastaavat periaatteet koskevat
myös pääasiallisesti elinkeinotoiminnassa käytettävää huoneistoa.162
Elinkeinotoiminnan kannalta tarpeellista tavaraa ei saa tilittää tai takaisinottaa
Osamaksukaupassa tarkoitettu tavaran takaisinotto tai tilitys on keskeytettävä, jos tavara kuuluu velallisen
perusturvaan. Säännöstä laajennettiin niin, että vastaavat periaatteet koskevat myös tavaraa, jota velallinen
tarvitsee elinkeinotoiminnassaan. Säännös on harkinnanvaraisempi kuin yrityssaneerauslaissa eli tapauskohtaisesti on selvitettävä, onko tavara elinkeinotoiminnan kannalta tarpeen vai ei, tai kuuluuko tavara muuten
perusturvaan.163
Uusi velkajärjestelyyn piiriin kuuluva korvausvelka, jos irtisanoo vuokrasopimuksen ennenaikaisesti
Jos elinkeinonharjoittaja irtisanoo elinkeinotoimintaan käyttämänsä huoneiston vuokrasopimuksen velkajärjestelylain nojalla ja vuokranantajalle koituisi ennenaikaisen irtisanomisen perusteella ylimääräisiä kustannuksia, velalliselle muodostuu korvauksista uusi velkajärjestelyn piiriin kuuluva velka.164
Maksukiellon estämättä elinkeinonharjoittaja voisi maksaa maksun ennen menettelyä sovitusta suorituksesta
Elinkeinotoiminnan jatkamisen helpottamiseksi lisättiin uusi säännös: ”Se, joka on ennen velkajärjestelyn
alkamista tehdyllä sopimuksella sitoutunut suoritukseen elinkeinotoimintaa harjoittavalle velalliselle mutta jonka
suoritus on velkajärjestelyn alkaessa täyttämättä, on 12 §:n estämättä oikeutettu saamaan maksun suorituksestaan, jos suoritusta voidaan pitää velallisen toiminnan kannalta tavanomaisena.”165
160 HE 83/2014, 60. VJL 15 § 1 mom. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 20 § 2 kohtaa, joten soveltamis161
162
163
164
ohjeita löytyy myös HE 182/1992.
HE 83/2014, 60–61. VJL 17 § 3 mom 1 kohta
HE 83/2014, 61. VJL 18 § 1 mom. Säännös vastaa myös YSL 21 § 2 momenttia, ks. HE 182/1992
HE 83/2014, 61. VJL 18 § 2 mom
HE 83/2014, 61. VJL 19 § 2 mom. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 27 § 1 ja 4 momenttia, joten
soveltamisohjeita löytyy myös HE 182/1992 ja HE 68/1998 sekä oikeuskirjallisuudesta.
165 HE 83/2014, 61–62. VJL 19 § 4 mom. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 27 § 2 momenttia, joten soveltamisohjeita löytyy myös HE 182/1992 ja oikeuskirjallisuudesta.
31
Jos hakemuksen liitteenä on ehdotus maksuohjelmaksi, tuomioistuin voi jaksossa 3.5.4 (sivu 76)
käsitellyin ehdoin samanaikaisesti aloittaa velkajärjestelyn ja vahvistaa maksuohjelman. Koska edellä
mainittu säännös on luvussa alkamisen oikeusvaikutukset, jotka päättyvät maksuohjelman vahvistamiseen166, tarkasti ottaen säännöstä ei sovellettaisi, jos maksuohjelma vahvistetaan samaan aikaan
aloittamispäätöksen kanssa. Näin ei kuitenkaan liene ollut tarkoitus, vaikka siitä ei nimenomaista
säännöstä olekaan.
Velkajärjestelyn suhde konkurssiin
Velkajärjestelylakiin otettiin yksityiskohtaiset säännökset siitä, jos konkurssihakemus ja velkajärjestely ovat
yhtä aikaa vireillä.167
Samalla lisättiin säännös, että jos velallinen asetetaan konkurssiin ennen maksuohjelman päättymistä, menettelyn aikana syntyneillä veloilla olisi etuoikeusasema konkurssissa.168
Samoin lakiin tuli tarkentavia säännöksiä siitä, jos konkurssi- ja velkajärjestelyhakemus ovat samaan aikaan
vireillä eri tuomioistuimissa169.
Muutoksenhakumahdollisuus väliaikaiseen kieltoon, jos elinkeinotoiminnassa tarvittava
omaisuus
Väliaikaista kieltoa koskevaan päätökseen saa hakea muutosta vain, jos kieltoa on haettu perusturvaan
kuuluvan omaisuuden myynnin estämiseksi. Säännöstä laajennettiin niin, että muutoksenhakuoikeus koskee
myös, jos kieltoa on haettu elinkeinotoiminnassa tarvittavan omaisuuden myynnin estämiseksi.170
1.6.2 Muutosten vaikutukset maksuohjelman laadintaan
1.6.2.1 Selvittäjän saatavan maksamiseen kuusi kuukautta
Normaalisti velallinen maksaa itse selvittäjän saatavasta korkeintaan neljän kuukauden maksuvaraa vastaavan
määrän. Lakia muutettiin elinkeinonharjoittajien osalta niin, että velallisen on maksettava enintään kuuden
kuukauden maksuvaraa vastaavaa määrä, jos velallisen elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja järjestellään.171
Pidempi aika koskee tilanteita, joissa selvittäjä on määrätty maksuohjelman laatimiseen tai muuttamiseen,
mutta ei lisäsuoritusten laskemista, jolloin aika olisi normaali neljä kuukautta172. Samoin, jos järjestellään
vain elinkeinonharjoittajan yksityistalouden velkoja, velallinen maksaa pääsäännön mukaisesti enintään
neljä kuukautta. Muilta osin vallitsevia periaatteita ei muutettu.
1.6.2.2 Maksuvaran laskeminen ja varojen jakaminen ennallaan
Elinkeinonharjoittajan maksuvara lasketaan samalla tavalla kuin ennenkin toteutuneen tuloksen perusteella
verotuspäätöksestä ja kirjanpidosta173. Muutenkin elinkeinonharjoittajan maksuvara lasketaan täysin samalla
tavalla kuin velkajärjestelylain ja maksukykyasetuksen mukaan muillekin velallisille eli elinkeinonharjoittajia
varten ei ole erilaisia säännöksiä maksuvaran laskelmista varten.
Maksuvaran ja omaisuuden myyntituoton jakamisesta ei tullut uusi säännöksiä, joten ne jaetaan aikaisempaan
tapaan. Myöskään velkajärjestelyn piiriin kuuluvien velkojen osalta ei tullut muutoksia eli yrityssaneerauk-
166 VJL 22 § 1 mom
167 HE 83/2014, 62. VJL 20 a §. VJL 20 § 3 momentti on sama kuin aikaisempi VJL 50 § 3 momentti. Uudet 20 § 1–2 ja 4
momentit vastaavat pitkälti yrityssaneerauslain 24 § 1–2 ja 4 momenttia, joten soveltamisohjeita löytyy myös HE 152/2006, HE
182/1992 ja 1 momentin osalta myös HE 79/1993 sekä oikeuskirjallisuudesta.
168 HE 83/2014, 32, 62. VJL 20 §. Uusi säännös vastaa pitkälti yrityssaneerauslain 32 § 2 momenttia, joten soveltamisohjeita löytyy
myös HE 182/1992
169 HE 83/2014, 71. VJL 49 a §
170 HE 83/2014, 62. VJL 21 § 2 mom
171 HE 83/2014, 35, 62. VJL 30 § 5 mom
172 HE 83/2014, 75–76. VJL 70 § 2 mom
173 HE 83/2014, 32
32
sesta poiketen velkajärjestelyn piiriin kuuluvat ennen aloittamispäätöstä syntyneet velat174. Kaikki velat ovat
samassa asemassa riippumatta siitä ovatko ne yksityistalouden vai elinkeinotoiminnan velkoja. Maksuvara
jaetaan aikaisempaan tapaan ensin vakuusveloille ja sen jälkeen tavallisten velkojen kesken. Samoin varallisuuden myynnistä kertyneet varat jaetaan vakuusvelkojen jälkeen tavallisten velkojen kesken riippumatta
siitä, onko kyseessä yksityistaloudessa tai elinkeinotoiminnassa käytetty varallisuus.
1.6.2.3 Toimet maksukyvyn parantamiseksi
Maksuohjelmassa voidaan määrätä toimenpiteistä, joihin velallisen on myötävaikutusvelvollisuutensa nojalla
ryhdyttävä maksukykynsä parantamiseksi175. Lain esitöiden mukaan olisi mahdollisuus puuttua esimerkiksi
elinkeinotoiminnan kulurakenteeseen176.
1.6.3 Ilmoitukset patentti- ja rekisterihallitukselle sekä kaupparekisteriin
Jos velallisen elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja järjestellään, tuomioistuimen on ilmoitettava muun
muassa velkajärjestelyn aloittamisesta patentti- ja rekisterihallitukselle, jonka on puolestaan ilmoitettava
tiedot kaupparekisteriin. Jos yksityinen elinkeinonharjoittaja ei ole rekisteröitynyt kaupparekisteriin,
myöskään merkintää velkajärjestelystä ei tehdä.177
1.6.4 Selvittäjän tehtävät ja asema
Selvittäjän tehtäviä laajennettiin niin, että selvittäjän on ilmoitettava velkojille, jos hänen tietoonsa tulee
peruste takaisinsaannille178.
Jos velallinen asetetaan konkurssiin, mahdollinen selvittäjän saatavasta maksamatta oleva osuus on konkurssissa parhaalla etuoikeudella179.
1.6.5 Maksuohjelman vahvistamisen jälkeen
1.6.5.1 Lisävelkaantuminen velkajärjestelyn aikana
Aikaisemmankin lain mukaan elinkeinonharjoittaja sai ottaa myötävaikutusvelvollisuutta rikkomatta velkajärjestelyn aikana uutta velkaa, joka on elinkeinotoiminnan kannalta tarpeellista eikä velka ole määrältään
tai ehdoiltaan epätavallista. Siten velallinen saa ottaa lainaa, joka on tarpeellista yrityksen hankintoihin ja
muuhun rahoitukseen. Säännöstä tarkennettiin siltä osin, että se koskee edelleen kaikkia elinkeinonharjoittajia eli myös niitä, joiden elinkeinotoimintaan liittyvät velat järjestellään. Muutoin perusteet eivät muutu.180
Säännökseen tehtiin kuitenkin lisäys, jonka mukaan velallinen saa ottaa suuremmankin luoton, jos se on
tarkoituksenmukaista ottaen huomioon maksuohjelman aikana kertyvä tulo. Käytännössä arviointiperusteena on se, että lisääkö luoton ottaminen velkojien saamaa kertymää tai pienentyisikö velkojien saama
kertymä, jos velallinen ei ottaisi luottoa. Luoton ottamista arvioidaan siis velkojien näkökulmasta ja nimenomaan luoton vaikutusta yritystoiminnan tulokseen maksuohjelman aikana. Velallinen ei saisi siten ajoittaa
maksuohjelman aikaan lainarahoituksella tehtäviä hankintoja, jotka hyödyttäisivät tuloksellisesti vasta maksuohjelman päättymisen jälkeen. Mutta jos kyseessä on puolestaan hankinta, jota ilman yrityksen toiminta
loppuisi tai tulos laskisi maksuohjelman aikana, lisävelkaantuminen olisi sallittua.181
Käytännössä säännöksen merkitys lienee aika vähäinen, koska maksuhäiriömerkinnästä johtuen merkittävän lisävelan saaminen voi olla epätodennäköistä.
174
175
176
177
178
179
180
181
HE 83/2014, 32, 33, 59. Aalto 2014a, 4
VJL 7 § 2 mom ja 36 § 6 kohta
HE 83/2014, 34, 51
HE 83/2014, 76. VJL 87 a § ja 87 b §. Ilmoituksen antamisesta säädettiin tarkemmin oikeusministeriön asetuksella ilmoituksesta kaupparekisteriin yksityishenkilön velkajärjestelyasiassa (19.12.2014/1382)
HE 83/2014, 75. VJL 66 § 4 mom
HE 83/2014, 76. VJL 70 § 5 mom
HE 83/2014, 71. VJL 46 § 1 mom. VJL 46 § 1 mom HE 183/1992 yksityiskohtaiset perustelut
HE 83/2014, 71. VJL 46 § 1 mom.
33
1.6.5.2 Maksuvaikeudet maksuohjelman aikana
Myöskään maksuohjelman muuttamista tai raukeamista koskeviin säännöksiin ei tullut muutoksia, joten
elinkeinonharjoittajia kohdellaan samalla tavalla kuin muitakin velallisia. Jos elinkeinotoiminta päättyy ja
velallinen jää esimerkiksi työttömäksi, maksuohjelmaa voidaan muuttaa maksukyvyn heikentymisen perusteella niin kuin tähänkin asti. Vastaavasti, jos elinkeinotoiminnan tulos heikkenee, eikä velallinen kykene
maksamaan maksuohjelman mukaisia suorituksia, se ei todennäköisesti ole raukeamisperuste, koska on
yleensä kyse hyväksyttävästä syystä.
Hovioikeudenneuvos Jussi Heiskanen on pohtinut mahdollisena tulkintavaihtoehtona, että maksuohjelma voitaisiin määrätä raukeamaan sellaisen seikan perusteella, joka olisi estänyt velkajärjestelyn, jos se olisi ollut tiedossa velkajärjestelystä päätettäessä182. Tällöin olisi ollut kyse tilanteesta, että
yritys on arvioitu kannattavaksi, mutta sitten arvio on osoittanut vääräksi. Mielestäni tällöinkään ei
voi olla kyse raukeamisperusteesta, koska yrityksen tulos ja maksuvara pitää laskea maksuohjelmaan
toteutuneen, eikä ennakoidun, tuloksen perusteella.
Jos elinkeinotoiminta päättyy ja siitä jää maksamatonta velkaa, joka on syntynyt aloittamispäätöksen jälkeen,
se ei kuulu velkajärjestelyn piiriin eli se on maksettava kokonaisuudessaan. Jos velkajärjestelyn piiriin kuulumaton velka ei ole kovin suuri, voi olla mahdollista, että velallinen suoriutuu sekä maksuohjelmasta (mahdollisesti sitä muuttamalla) että uusista veloista.
Turun HO 23.9.97 nro 2487, diaari S 97/703
Tapaustiivistelmä: Velallinen haki maksuohjelman muuttamista, koska asumiskustannukset olivat
pysyvästi nousseet ja oli tullut kannattamattomasta yritystoiminnasta lisäveroja yli 40 000 markkaa.
Nyt hakijan maksuvara olisi noin 260 mk. Velallisen maksukyvyn katsottiin pitkäaikaisesti heikentyneen, mutta koska hänet oli määrätty maksamaan vain 29 400 markkaa velkajärjestelyveloistaan
(alunperäin lähes 900 000), ei katsottu kohtuuttomaksi suoritusvelvollisuuden täyttämistä (kokonaisvelkamäärä nyt noin 74 119 – eli maksuohjelman mukaiset suoritukset ja uudet velat). Huomioiden
myös että ei koronmaksuvelvollisuutta ja on mahdollista, että maksukyky vielä paranee. Velallinen
ollut myös velvollinen huolehtimaan siitä, että veroilmoitukset annetaan ajallaan.
Jos velkajärjestelyn piiriin kuulumattomien velkojen määrä on niin suuri, ettei velallinen tule niistä kohtuudella selviytymään, yksi vaihtoehto on hakea maksuohjelma raukeamaan ja yrittää hakea velkajärjestelyä
uudelleen183. Toinen vaihtoehto on yrittää suorittaa nykyinen velkajärjestely loppuun, jonka päättymisen
jälkeen yrittää hakea velkajärjestelyä vain uusille veloille. Velkajärjestelyn uudelleen myöntämistä ei luonnollisesti voi taata, mitä on käsitelty tarkemmin 2.5.3 jaksossa sivulla 55. Jos velallinen asetetaan konkurssiin
maksuohjelman aikana, maksuohjelma raukeaa yleensä joka tapauksessa muutenkin184.
Yksi vaihtoehto on lakimuutosta edeltävään tapaan hakea yrityssaneerausta, jolloin yksityishenkilön velkajärjestely pääsääntöisesti raukeaa ja yrityssaneerauksen piiriin kuuluvat sekä yksityistalouden että elinkeinotoiminnan velat185.
Elinkeinotoiminnan ajautuessa maksuvaikeuksiin yrittäjän kannattanee yleensä ottaa yhteyttä Talousapupalveluun, joka tarvittaessa ohjaa vastaavasti kuin on käsitelty jaksossa 1.7.3 jaksossa sivulla 41.
1.6.5.3 Lisäsuoritusvelvollisuus
Elinkeinonharjoittajan lisäsuoritusvelvollisuus määräytyy samalla tavoin kuin aikaisemminkin.
182
183
184
185
34
Heiskanen 2015, 15. VJL 42 § 4 mom 2 kohta
VJL 43 §
VJL 47 §. Ks. tarkemmin esim. Koskelo & Lehtimäki, 314
1.7 Yrittäjän asiakkuuden prosessi ja eri osapuolten rooli
1.7.1 Asiakkaaksi hakeutuminen
Velkajärjestelyä hakeakseen yrittäjäasiakas voi oman valintansa mukaan ottaa yhteyttä ensin joko Yritys
Suomi Talousapu-palveluun tai talousja velkaneuvontaan.
Yritys Suomen Talousapu-palvelu on vakinaistettu valtakunnallinen palvelu, joka on osa työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskusta. Talousavun neuvojiksi on kilpailutettu asiantuntijoita, jotka
antavat maksutonta puhelinneuvontaa, mutta Talousavun neuvojina toimivat henkilöt ovat samalla
myös yksityisiä yrittäjiä. Siten samat Talousavun neuvojina toimivat henkilöt voivat yrittäjinä tarjota
myös maksullisia palveluja, kuten yrityssaneerauksen hakemisessa avustamista.
1.7.1.1
Jos asiakas soittaa ensin Talousapuun186
Kun velkajärjestelystä kiinnostunut yrittäjäasiakas soittaa ensimmäisenä Talousapuun, siellä tehdään puhelimessa arvio siitä, täyttyvätkö velkajärjestelyn elinkeinotoimintaa koskevat lisäedellytykset eli alustava arvio
elinkeinotoiminnan kannattavuudesta. Arvioitaessa elinkeinotoimintaa ja sen kannattavuutta Talousavussa
pyritään ottamaan huomioon esimerkiksi seuraavia asioita:187
1.
2.
Yksityiset elinkeinonharjoittajat ovat haasteellisia arvioitavia siksikin, että heillä on sekä taloudellisesti että toiminnallisesti niin vahvasti yksityisasiat ja elinkeinoasiat keskenään naimisissa. Käytännössä tämä tarkoittaa seuraavia asioita:
yrittäjän terveys ja jaksaminen vaikuttavat huomattavasti tulevaisuuden onnistumiseen (tai
elinkeinotoiminnan elinkelpoisuuteen)
talous ja talouden ongelmat kummassa tahansa elämän osassa vaikuttavat selviytymiseen
henkilökohtaiset vastuut erilaisista velvoitteista (sopimuksista, takuista, jne.) vaikuttavat kuormittavuuteen hyvin paljon.
Jotta elinkeinonharjoittaja tulisi jatkossa selviämään velvoitteistaan, niin hänellä pitää olla
myytävänä tuote tai palvelu jolle on ostajia. Jos ostajia ei ole aikaisemminkaan ollut, niin vaikeassa
tilanteessa niiden hankkiminen on kovin hankalaa.
3.
Elinkeinonharjoittaja ei voi olla (tai asiaan täytyy saada muutos) sidottu sellaisiin sopimuksiin, jotka estävät
selviytymisen. Esim. vuokra, franchising, lisenssi yms. sopimukset
4.
Jotta yrittäjä selviytyisi, niin pitää olla realistiset laskelmat ja realistiset odotukset mm. omasta palkastaan.
Pelkällä nälkävyön kiristämisellä ei kukaan loputtomiin jaksa.
5.
Selviytyminen vaatii myös rahaa. Eli pitää olla rahaa ostaa raaka-aineita, varastoa tai muuta, jotta voisi
myydä jotakin. Eli tämä ns. käyttöpääoma tai kassa pitää olla turvattu niin, että selviytyminen on mahdollista.
6.
Juuri koskaan ei ole tulossa aidosti ”ulkoista” lisärahaa. Jos jotain rahaa saa huonosti menevän elinkeinotoiminnan paikkaamiseen, niin se tulee omasta tai läheisten lompakosta. Rahoituslaitokset yms. yleensä vain
parhaassa tapauksessakin voivat järjestellä velkoja, eivät anna lisää.
7.
Henkilön pitää olla luotettava ja luotettu, jotta jatko onnistuisi. Jos on ”vilunki peliä” tai vaikka jaksamattomuudesta johtuen menettänyt luottamuksensa tärkeiden toimijoiden: asiakkaat, toimittajat, pankki, verottaja
yms. suhteen niin selviytyminen voi olla hyvin hankalaa.
Talousavussa ei pääsääntöisesti arvioida muita velkajärjestelyn yleisiä edellytyksiä tai esteitä, koska se
on talousja velkaneuvonnan asiantuntemusta. Vaikka este olisi selvä, on asiakkaalla kuitenkin halutessaan oikeus ottaa yhteyttä talousja velkaneuvontaan ja tulkinnanvaraisissa tilanteissa asiakas pitäisi
joka tapauksessa ohjata talousja velkaneuvontaan.
186 Jakson tekstiä on kirjoittanut ja muokannut myös Yritys Suomi Talousapu -palvelun kehityspäällikkö Jari Leskinen.
187 Suora lainaus Talousavun 2.1.2015 luonnostelemasta sisäisestä ohjeesta: ”Ohjeistusta elinkeinotoimintaa ja sen kannattavuutta
koskeviin selvityksiin”
35
Talousavussa tehdään haastattelusta ja arvioinnista yhteenveto, jos elinkeinotoiminta todetaan kannattavaksi
tai kyseessä on niin sanotusti rajatapaus, että onko kannattavaa vai ei – yhteenvetolausuntoa ei tehdä, jos
elinkeinotoiminta arvioidaan kannattamattomaksi. Talous- ja velkaneuvoja ei voi saada yhteenvetoa käyttöönsä ilman asiakkaan suostumusta, mutta Talousapu lähettää yhteenvedon sähköpostilla asiakkaalle ja
hänet ohjeistetaan ottamaan yhteenveto mukaansa, kun hän menee tapaamaan talousja velkaneuvojaa.
Jos arvion perusteella elinkeinotoiminnan lisäedellytykset täyttyvät tai ne ovat toimenpiteiden jälkeen täyttyneet, asiakas ohjataan soittamaan oman alueensa talousja velkaneuvontaan. Yrittäjää ei ohjata talousja
velkaneuvontaan, ennen kuin on varmistettu, että on hän tehnyt vaaditut toimenpiteet ja niiden vaikutus
on ollut riittävä.
Asiakkaalle ei voida missään vaiheessa varmasti luvata, että hän saa velkajärjestelyn. Sen sijaan
kerrotaan, että hänellä voisi olla mahdollisuus tietyin edellytyksin velkajärjestelyyn.
Kun asiakas ohjataan talousja velkaneuvontaan, ainakin seuraavat seikat voisi olla tarpeen kertoa asiakkaalle:
yy
yy
yy
yy
talousja velkaneuvonta on maksutonta
talousja velkaneuvonta on lakisääteistä eli kaikkien saatavilla
talousja velkaneuvonnan yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.kkv.fi/velkaneuvonta
talousja velkaneuvonnassa selvitetään velat ja maksukyky, arvioidaan mahdollisuudet velkajärjestelyyn ja avustetaan velkajärjestelyn hakemisessa, mutta ei puututa tai neuvota yritystoimintaan liittyvissä asioissa
yy velkajärjestelyä varten tullaan tarvitsemaan erillinen ja maksullinen asiantuntijalausunto, jota ei
tehdä talousja velkaneuvonnassa.
Jos elinkeinonharjoittajan lisäedellytykset eivät täyty, Talousapu pyrkii ohjeistamaan asiakasta toimimaan
niin, että:
yy edellytykset saadaan täytettyä tai
yy ohjaa lopettamaan toiminnan tai
yy ohjaa jollekin muulle toimijalle kuin talousja velkaneuvontaan.
Vaihtoehtoja käsitellään tarkemmin jäljempänä 1.7.3 jaksossa sivulla 41.
1.7.1.2 Jos asiakas soittaa ensin Talous- ja velkaneuvontaan
Jotta asiakas saisi nopeimmin tarvitsevansa palvelun, talousja velkaneuvonnan puhelinpalvelussa on välttämätöntä aluksi selvittää, onko kyse yrittäjästä. Kun asiakas soittaa ensin talousja velkaneuvontaan ja
ilmenee, että kyseessä on yrittäjä, pääsääntöisesti talousja velkaneuvojan kannattaa elinkeinotoiminnan
kannattavuuden arvioimiseksi ohjata asiakas soittamaan Talousapuun188. Ohjaamisen yhteydessä asiakkaalle
on ”pompottelutunteen” välttämiseksi perusteltava, miksi häntä pyydetään soittamaan Talousapuun sekä
valmennettava siihen, mitä hänen on osattava kertoa puhelimessa. Asiakasta voidaan ohjata esimerkiksi seuraavasti:
”Koska olet yrittäjä, sinun pitää soittaa ensin Talousapu-palveluun ennen kuin varaamme aikaa talousja velkaneuvontaan. Talousapu on maksuton palvelu ja heillä on paras asiantuntemus alustavasti
arvioida, onko yritystoimintasi sellaista, että voisit hakea velkajärjestelyä. Sinne ei sovita tapaamista,
vaan he tekevät arvion puhelimessa, joten varaudu kertomaan kaikki tarpeelliset luvut yritystoiminnastasi. Varaudu noin puolen tunnin puheluun. Jos he arvioivat, että sinulla voisi olla mahdollisuus
hakea velkajärjestelyä, soita sitten meille velkaneuvontaan uudestaan, niin varaamme sinulle ajan.
Talousavun puhelinnumero on 029 502 4880189. Puhelinnumerossa päivystetään maanantaista perjantaihin yhdeksästä neljään.
188 HE 83/2014, 21, 33–34
189 Ruotsinkielistä neuvontaa saa torstaisin numerosta 029 502 4881
36
Ennen Talousapuun soittamista ota esille ja selvitä valmiiksi:
yy
yy
yy
yy
yy
yy
tilinpäätös
verotuspäätös
liikevaihto
elinkeinotoiminnan tulos ja sen kehitys
varallisuus
velat.”
Asiakasta ei välttämättä ole tarvetta ohjata ensin Talousapuun, jos:
yy Asiakas on ollut jo yhteydessä Talousapuun
yy Talous- ja velkaneuvoja kykenee itse arvioimaan elinkeinotoiminnan lisäedellytykset
yy Alustavassa keskustelussa ilmenee, että velkajärjestelylle on selvä este tai ei ole edellytyksiä.
Luonnollisesti on mahdollista, että talousja velkaneuvoja ei ohjaa Talousapuun, jos hän itse katsoo kykenevänsä arvioimaan elinkeinotoiminnan edellytykset. Tällöin voi kuitenkin olla riskinä, että talousja velkaneuvoja myöhemmin huomaakin, ettei hänen ammattitaitonsa riitäkään ja joutuu kuitenkin ohjaamaan
Talousapuun190. Toisekseen on riskinä jonojen liiallinen kasvaminen, jos suuri osa talousja velkaneuvontaan
vastaanotetuista yrittäjistä on sellaisia, jotka eivät täytä elinkeinonharjoittajan lisäedellytyksiä. Sen sijaan, jos
talousja velkaneuvojan ammattitaito riittää arvioinnin tekemiseen, asiakkaan kannalta menettely on siinä
mielessä hyvä, että hän ei koe tulevansa pompotelluksi luukulta toiselle.
Velkajärjestelyn yleisten edellytysten ja esteiden selvittämiseksi talousja velkaneuvojalla on kaksi vaihtoehtoa:
yy Ohjata asiakas sen enempää asiaa selvittämättä Talousapuun, jos ilmenee, että soittaja on yrittäjä.
yy Selvittää ensin alustavasti, että velkajärjestelylle on edellytykset eikä ole estettä ja vasta sen jälkeen
ohjata osoittamaan Talousapuun.
Molemmissa menettelytavoissa on ongelmansa, joten järkevintä voisi olla tapauskohtainen menettely tai
pyrkiä selvittämään ainakin sen verran, että ilmeisimmät esteet tai edellytysten puutteet nousisivat esille.
Väistämättä joidenkin asiakkaiden kohdalla käy siten, että heidät ohjataan Talousapuun, joka ohjaa
takaisin talousja velkaneuvontaan, jossa sitten tarkemman perehtymisen perusteella huomataan,
ettei velkajärjestelylle ole muita edellytyksiä. Vastaavasti jos tehdään toisin päin eli ensin selvitetään
talousja velkaneuvonnassa perusteellisesti velkajärjestelyn yleiset esteet ja edellytykset ja ohjataan
Talousapuun, jossa huomataan, etteivät elinkeinonharjoittajan lisäedellytykset täyty. Talous- ja velkaneuvontayksiköt voivat kuitenkin kokeilla molempia tapoja (eli ohjaamista suoraan Talousapuun tai
edellytysten ja esteiden ensikartoitusta puhelimessa), jolloin kokemuksen myötä nähdään, mikä olisi
paras toimintamalli.
Ei ole tarkoituksenmukaista, eikä tarpeen, varata samanaikaisesti aikaa talousja velkaneuvontaan ja
ohjata asiakasta Talousapuun, koska Talousapu pystyy vastaamaan puheluihin kohtuullisen nopeasti,
eikä asiakas siten joudu jonottamaan kahteen kertaan. On myös mahdollista, että monetkaan kyselijöistä eivät tule täyttämään elinkeinonharjoittajalle asetettuja lisäedellytyksiä, joten alustava kartoitus
on parempi tehdä Talousavussa.
1.7.2 Asiakkuus talousja velkaneuvonnassa
1.7.2.1 Talousavusta talousja velkaneuvontaan
Kun yritystoiminnan edellytykset velkajärjestelyn kannalta on selvitetty Talousavussa (tai talousja velkaneuvonnassa), asiakkuus siirtyy talousja velkaneuvontaan. Asiakkaalle on Talousavusta lähetetty 1.7.1.1
jaksossa (sivu 35) mainittu yhteenveto, jonka talousja velkaneuvoja voi pyytää asiakkaalta nähtäväkseen.
Jos asiakas ei ole saanut yhteenvetoa, se yleensä tarkoittaa, ettei yritystoimintaan ole arvioitu kannattavaksi,
190 Ks. LaVM 12/2014, 5
37
koska silloin yhteenvetoa ei tehdä. Jos talousja velkaneuvojan käsityksen mukaan yritystoiminta ei täytä
velkajärjestelyn edellytyksiä, vaikka Talousavussa olisi niin arvioitu puhelinkeskustelun perusteella, talousja
velkaneuvoja voi myös itse soittaa Talousapuun.
Talousavussa ei voida välttämättä jälkikäteen löytää asiakkaasta tehtyä yhteenvetoa eikä sitä voitaisi
myöskään antaa ilman asiakkaan suostumusta. Talous- ja velkaneuvoja voi soittaa yksin tai yhdessä
asiakkaan kanssa ja selostaa tilanteen uudelleen. Talousapu tullee avaamaan niin sanotun viranomaisnumeron.
Vastaavasti talousja velkaneuvonnassa voi ilmetä muu yritystoimintaa liittyvä seikka, joka estäisi velkajärjestelyn saaminen – esimerkiksi kirjanpitoa ei ole tehty. Tällöin talousja velkaneuvoja ohjeistaa korjaamaan
puutteet tai ohjaa soittamaan uudelleen Talousapuun.
Talous- ja velkaneuvojan on ennen lakimuutostakin pitänyt ottaa vastaan elinkeinonharjoittaja ja toteuttaa
kaikkia talousja velkaneuvontalain 1 §:ssä mainittuja tehtäviä, jos on ollut kyse elinkeinonharjoittajan yksityistaloudesta ja yksityistalouteen liittyvistä veloista. Talous- ja velkaneuvonnasta annettua lakia muutettiin
lisäämällä 1 §:ään uusi 2 momentti: ”Talous- ja velkaneuvonnassa avustetaan yksityistä elinkeinontai ammatinharjoittajaa 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitetuissa asioissa myös elinkeinotoimintaan liittyvien velkojen
osalta.” Muutos tarkoittaa, että talousja velkaneuvojan tulee avustaa yksityistä elinkeinonharjoittajaa myös
elinkeinotoiminnan velkoihin liittyvissä asioissa eli esimerkiksi:191
yy elinkeinotoimintaan liittyvän velkatilanteen selvittämisessä
yy sovintoneuvotteluissa myös elinkeinotoiminnan velkojen osalta
yy velkajärjestelyhakemuksen laadinnassa ja muutonkin velkajärjestelyn hakemisessa, vaikka velkajärjestelyä haettaisiin myös elinkeinotoiminnan veloille.
Talous- ja velkaneuvontaan ei ole tulossa erillisiä yrittäjiin erikoistuneita neuvojia, vaan kaikkien
talousja velkaneuvojien on otettava vastaan yrittäjäasiakkaita ja opeteltava elinkeinotoimintaan
koskevat velkajärjestelyn säännökset.
Lakimuutos koskee yksityistä elinkeinonharjoittajaa eli edelleenkään talousja velkaneuvoja ei voisi avustaa
yhtiömuodossa elinkeinotoimintaa harjoittavaa velallista muuten kuin yksityistalouden osalta. Vastaavasti
muutoksenkaan jälkeen talousja velkaneuvoja ei voi neuvoa tai avustaa yrityksen toimintaan ja talouteen
liittyvissä asioissa, eikä yrityssaneerauksen hakemisessa. Siten esimerkiksi yritystoiminnan tervehdyttämiseen
tai kirjanpitoon liittyvät tehtävät eivät kuulu talousja velkaneuvojalle, vaan asiakas on ohjattava muualle.192
Talousneuvonta ja velkaneuvonta ovat tähän saakka ainakin teoriassa kuuluneet yhteen. Lakimuutoksen jälkeen yrittäjäasiakkaille annetaan velkaneuvontaa, mutta ei saa antaa yrityksen talousneuvontaa. Asiakkaat voivat luonnollisesti vaatia kaikki palvelut yhdeltä ”luukulta”. Vastaavasti talousja
velkaneuvojat ovat tottuneet auttamaan lähes asiassa kuin asiassa, mutta yritystalouteen liittyvissä
asioissa ei lain mukaan saisi auttaa, vaan joutuu ohjaamaan toisaalle. Siksi prosessin alussa asiakkaalle
tuleekin selvittää, kuka tekee mitäkin, missä voi käyttää apuna esitettä ”Milloin yrittäjä voi päästä
velkajärjestelyyn”193.
Velkajärjestelyhakemuksen vireilletulo estää velallisen asettamisen konkurssiin194. Neuvontayksiköt joutuvatkin pohtimaan, pääsevätkö sellaiset asiakkaat ohi jonon, joilla on konkurssiuhka päällä. Vastaavasti elinkeinotoiminnan pyörittäminen voi muutenkin olla perinnän vuoksi vaikeuksissa eli yrittäjä haluaisi mahdollisimman nopeaa asian käsittelyä, jotta elinkeinotoiminta ei kaatuisi jonotusaikana. Asiakkaiden priorisointiin on kuitenkin suhtauduttava pidättyvästi, koska myös monella muulla asiakkaalla olisi perusteet
priorisointiin. Toisekseen elinkeinotoiminnan on joka tapauksessa osoitettava olevan kannattavaa ja vel191 HE 83/2014, 33
192 HE 83/2014, 33
193 Esite löytyy osoitteesta www.kkv.fi > tietoa ja ohjeita > maksut, laskut ja perintä > maksuviivästykset ja perintä > velkajärjestely >
yrittäjän velkajärjestely
194 VJL 20 §
38
kajärjestelyn esteperusteena voi myös olla, jos hakemuksen pääasiallisena tarkoituksena on perintätoimien
estäminen, mitä on käsitelty tarkemmin 1.5.5.7 jaksossa sivulla 25.
1.7.2.2 Talous- ja velkaneuvonnasta asiantuntijaselvitykseen
Velkajärjestelyhakemuksen liitteeksi tarvitaan tilitarkastajan tai muun luotettavan asiantuntijan selvitys velkajärjestelyn edellytysten arvioimiseksi195. Kirjallista selvitystä ei voida laatia Talousavussa eikä talousja velkaneuvonnassa, joten asiakas ohjataan hankkimaan se muualta. Talousapu on selvittänyt ja selvittää edelleen
tehtävään halukkaita henkilöitä ja heidän on ohjeistettu rekisteröitymään yrityssuomi-verkkopalvelun asiantuntijahaku -palveluun (www.yrityssuomi.fi/asiantuntijahaku). Palvelusta voi hakea asiantuntijoita hakusanalla ”velkajärjestely”. Asiakas voi joka tapauksessa hankkia selvityksen muultakin haluamaltaan – asetuksen
vaatimukset täyttävät – taholta. Jos asiakas aikoo hankkia selvityksen muulta kuin Talousavun selvittämältä
taholta, asiakkaalle on annettava ohjeistus siitä, mitä selvityksen tulee sisältää (mitä on käsitelty tarkemmin
1.5.5.9 jaksossa sivulla 26)
Asiantuntijaselvityksen hankkimisessa on tiettyjä haasteita, edetään kummassa seuraavassa järjestyksessä
tahansa:
1.
2.
Jos ensin selvitetään velkajärjestelyn yleiset edellytykset ja esteet, tulisi muun muassa tehdä velkaselvitys ja laskea maksuvara. Jos kuitenkin asiantuntijaselvityksestä ilmenee, ettei elinkeinotoiminta
täytä velkajärjestelyn edellytyksiä, talousja velkaneuvonnassa on tehty ainakin osittain turhaa työtä.
Samoin saldopäivä saattaisi ehtiä vanhentua.
Jos asiakas ohjataan ensin asiantuntijaselvityksen hankkimiseen, voi käydä, että asiakas hankkii ja
maksaa asiantuntijaselvityksestä, jota sitten ei tarvitakaan. Näin voi käydä, kun tarkemman selvityksen jälkeen ilmenee, ettei velkajärjestelylle ole muita edellytyksiä.
Toisaalta yrittäjälle on joka tapauksessa hyödyllistä saada asiantuntija-arvio, vaikka hän ei saisikaan
velkajärjestelyä. Yrittäjäasiakkaan kohdalla voi olla vaikea päästä siihen, että voitaisiin aina varmistaa
ennen asiantuntija-arvion teettämistä, että hän voi todella saada velkajärjestelyn. Asiantuntija-arvion
hankkimisen kustannus on riski, joka yrittäjäasiakkaan ehkä täytyy vain ottaa – se on hänen oma
valintansa, ja riskistä pitää osata selkeästi hänelle kertoa.
Edellä olevan perusteella hyvä menettelytapa voisi olla, että talousja velkaneuvonnassa selvitetään alustavasti velkajärjestelyn muut edellytykset ja esteet sekä tehdään alustava velkaselvittely ja maksuvaralaskelma
asiakkaan toimittamien asiakirjojen perusteella. Talous- ja velkaneuvoja ei siten välttämättä hankkisi tai
ohjaisi hankkimaan vielä muita puuttuvia asiakirjoja, eikä yrittäisi määrittää yritystuloa kovin tarkasti. Myös
velkajärjestelyhakemuksen laatimista ei vielä muilta osin aloitettaisi. Joka tapauksessa velkajärjestelyn perusasiat tulee käydä asiakkaan kanssa läpi ennen asiantuntijalle ohjaamista. Siinä on käyttää apuna esitettä
”Milloin yrittäjä voi päästä velkajärjestelyyn”196.
Vaikka elinkeinontoiminnan edellytykset on alustavasti puhelimitse arvioitu Talousavussa, on hyvin
todennäköistä, että välillä tarkemman kirjallisen selvityksen perusteella paljastuu, ettei velkajärjestelylle ole edellytyksiä. Siten talousja velkaneuvonnan kannalta voisi teoriassa olla tehokkainta, että
asiakas ohjattaisiin suoraan Talousavusta hankkimaan selvitys. Koska selvityksen hankkiminen on
kuitenkin asiakkaalle maksullista, on välttämätöntä talousja velkaneuvojan selvittää ensin ainakin
alustavasti, onko velkajärjestelylle muutoin edellytyksiä. Muutenkin, kun talousja velkaneuvonta
kantaa päävastuun velkajärjestelyn hakuprosessista, ohjaaminen asiantuntijaselvityksen hankkimiseksi edellyttää talousja velkaneuvonnan asiakkuutta. Siksi asiakas pitää ohjata Talousavusta talousja velkaneuvontaan ennen asiantuntijalausunnon pyytämistä.
Ulkopuoliselle ohjaamisen yhteydessä voidaan joko varata uusi aika talousja velkaneuvontaan tai sopia
muuten yhteydenpidosta. Koska asiantuntijaselvityksestä voi ilmetä, ettei velkajärjestelyyn ole mahdolli195 VJA 3 § 3 mom ja VJA 3 a §
39
suuksia tai selvityksen hankkiminen tulee viemään aikaa, paras vaihtoehto lienee, että asiakasta kehotetaan
soittamaan talousja velkaneuvojalle, kun hän on saanut lausunnon. Kun asiakas on saanut asiantuntijaselvityksen ja sovitaan uutta tapaamista talousja velkaneuvontaan, asiakasta voidaan myös tarvittaessa muistuttaa ja ohjeistaa puuttuvien liitteiden hankinnassa.
Talous- ja velkaneuvoja voi ohjata asiakkaan asiantuntijaselvityksen hankkimiseen esimerkiksi seuraavasti:
”Velkajärjestelyhakemuksen liitteeksi vaaditaan ulkopuolisen henkilön laatima selvitys siitä, onko
yrityksen talous siinä kunnossa, että velkajärjestely olisi mahdollinen. Tässä on luettelo henkilöistä,
jotka on kilpailutettu tähän tehtävään. Heiltä selvityksen hankkiminen maksaa noin 1.000 euroa +
ALV. Voit hankkia selvityksen myös muualta, mutta sen pitää sisältää kaikki samat vaadittavat tiedot.
Selvityksen hinnan joudut maksamaan itse ja on mahdollista, että korvaus tai osa siitä pyydetään
maksamaan etukäteen.
Kun olet saanut selvityksen, soita minulle välittömästi tähän puhelinnumeroon. Jos lausunnon perusteella ei ole mahdollisuuksia velkajärjestelyyn, sitten todennäköisesti ohjaan sinut uudestaan soittamaan
Talousapuun. Jos lausunnon perusteella velkajärjestely olisi mahdollinen, sovitaan uusi tapaaminen
tänne talousja velkaneuvontaan ja aloitetaan velkajärjestelyhakemuksen laatiminen. Silloin sinun tulee
hankkia myös seuraavat asiakirjat, jotka myös vaaditaan velkajärjestelyhakemuksen liitteeksi.”
Arvioitu asiantuntijan palkkio on 1 000 euroa (+ALV). Kaikilla yrittäjillä ei välttämättä ole varaa asiantuntijan palkkion maksamiseen. Tällä hetkellä ei ole tiedossa tahoa, josta siihen voisi saada taloudellista
apua. Silloin asiakkaalle todetaan, että hänen on järjesteltävä maksunsa niin, että hän kykenee maksamaan
palkkion, jos hän haluaa jatkaa velkajärjestelyn hakemista.
1.7.2.3 Asiantuntijaselvityksestä talousja velkaneuvontaan
Ulkopuolisella asiantuntijalla ei ole vastuuta prosessista, mutta listalla olevat asiantuntijat todennäköisesti ohjeistetaan ohjaamaan asiakas eteenpäin. Asiakkaalle voi siis olla sovittuna tapaamisaika valmiiksi tai
asiakasta kehotettiin ottamaan uudestaan yhteyttä talousja velkaneuvontaan.
Jos lausunnon perusteella velkajärjestely näyttäisi mahdolliselta, asiakkaalle sovitaan tapaamisaika talousja
velkaneuvontaan sekä ohjeistetaan puuttuvien liitteiden hankintaan. Myös puuttuvat velkasaldot tilataan
– tai todennäköisesti kaikki velkasaldot tilataan saldopäivälle vasta tässä vaiheessa.
Jos lausunnon perusteella velkajärjestely ei näytä mahdolliselta, pääsääntöisesti asiakas ohjataan soittamaan
uudelleen Talousapuun.
1.7.2.4 Velkajärjestelyhakemuksen laadinta
Velkajärjestelyhakemuksen laadinta yrittäjäasiakkaalle menee tästä eteenpäin pääsääntöisesti samalla tavalla
kuin muillakin asiakkailla. Maksuvara voidaan yleensä laskea asiantuntijaselvityksessä arvioidun tulon
mukaan.
Elinkeinotulon ulosmittaus ei automaattisesti pääty hakemuksen vireilletuloon tai edes velkajärjestelyn aloittamiseen197. Jotta velallinen selviytyisi elinkeinotoimintaan liittyvistä velvollisuuksistaan,
saattaa olla tarve hakea täytäntöönpanon keskeyttämistä hakemuksen yhteydessä198.
Jos prosessin aikana ilmenee, ettei velkajärjestelyä kannata hakea, asiakas voidaan ohjata soittamaan uudelleen
Talousapuun muita toimenpiteitä varten.
1.7.2.5 Maksuohjelman laadinta ja vahvistaminen
Vastaavasti maksuohjelman laadinta ja menettely käräjäoikeudessa menee pääsääntöisesti samalla tavoin
kuin muillakin asiakkailla.
197 VJL 17 § 2 mom
198 VJL 21 § 1 mom
40
On oletettavaa, että selvittäjä tullaan määräämään yrittäjätapauksissa useammin kuin muulloin, vaikka
talousja velkaneuvoja voi halutessaan laatia maksuohjelman myös yrittäjäasiakkaalle. Selvittäjä voi myös
omalta osaltaan arvioida yritystoimintaa niin, että täyttyvätkö velkajärjestelyn edellytykset.
Jos velkajärjestely hylätään, asiakas voidaan ohjata soittamaan uudelleen Talousapuun.
1.7.3 Velkajärjestelylle on este tai ei edellytyksiä
Koska useat tahot eri vaiheissa tarkastelevat yrittäjäasiakkaan tilannetta, velkajärjestelyn este tai edellytysten
puuttuminen voidaan huomata:
yy
yy
yy
yy
yy
yy
yy
Talousavun puhelinneuvonnassa
Talous- ja velkaneuvonnan puhelinneuvonnassa
Talous- ja velkaneuvojan tapaamisella
Asiantuntijan lausunnosta
Tuomioistuimen päättäessä velkajärjestelyn aloittamisesta
Selvittäjän laatiessa maksuohjelmaa tai
Maksuohjelmaa vahvistettaessa.
Velkajärjestelyn estyessä, vaikka tilapäisestikin, pitää kuitenkin huolehtia, että yrittäjäasiakas ohjataan joka
tapauksessa eteenpäin.
Jos velallinen aikoo hakea muutosta velkajärjestelyn hylkäyspäätökseen, hän voi vaatia mahdollisen
konkurssiin asettamista koskevan päätöksen lykkäämistä siihen saakka, kunnes ratkaisu velkajärjestelyasiassa annetaan199.
Vaikka osa talousja velkaneuvojista kykeneekin opastamaan yrittäjää jatkotoimiin, talousja velkaneuvonnasta annetun lain mukaan yrityksen talousasioissa neuvominen ei kuulu talousja velkaneuvojan
tehtäviin200. Velkajärjestelyn estyessä asiakas ohjataan pääsääntöisesti soittamaan Talousapuun.
Talousavun puhelinpalvelussa voidaan esimerkiksi:
yy Antaa riittävät valmiudet yritystoiminnan tervehdyttämiseen
yy Antaa ohjeet yritystoiminnan lopettamiseen
yy Ohjata seuraavalle taholle, jos yritystoiminnan tervehdyttämiseen tai velkajärjestelyn edellytysten
täyttämiseen tarvitaan toimenpiteitä, jotka eivät ole mahdollisia Talousavun puhelinneuvonnassa
(kuten kirjanpidon saaminen ajan tasalle, yrityssaneerauksen hakeminen tai sellaiset tervehdyttämistoimenpiteet, jotka vaativat tapaamista ja/tai tarkempaa perehtymistä). Talousapu voi ohjata esimerkiksi seuraaville tahoille:
ELY-keskus
seudullinen yrityspalvelu
Uusyrityskeskus
paikallinen yrittäjäjärjestö
Yrityskummit
maksullinen yritysneuvoja/konsultti.
1.7.3.1 Yrityksen lopettaminen
Jos elinkeinotoiminta ei ole kannattavaa, velkajärjestely saattaa tulla mahdolliseksi, kun yritystoiminta lopetetaan. Tällöin velallinen voi hakea velkajärjestelyä – muista velkajärjestelyn esteistä ja edellytyksistä riippuen
– heti tai myöhemmin.
199 VJL 20 § 2 mom
200 HE 83/2014, s. 77
41
Olennaista on korostaa asiakkaalle, ettei yritystoiminnan lopettaminen ole automaatti velkajärjestelyn
saamiseen, koska:
yy Velkajärjestelylle voi olla muu este tai
yy Velkajärjestelylle ei ole muuten edellytyksiä. Tyypillisin tilanne yritystoimintansa lopettavalla on VJL
9 a §:n mukainen väliaikainen este eli jos velallinen ei saa heti palkkatöitä tai aloita uutta kannattavaa yritystoimintaa ja maksukyvyn parantuminen on mahdollista.
Lain esitöiden mukaan on myös mahdollista, että jos velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen huomataan,
etteivät edellytykset täyty, velallinen voi lopettaa elinkeinotoiminnan ja velkajärjestelyä voidaan jatkaa yksityishenkilölle, jos edellytykset muuten täyttyvät (pystyy esimerkiksi siirtymään välittömästi palkkatyöhön
yritystoiminnan päättymisen jälkeen)201
1.7.3.2 Elinkeinotoiminnan tervehdyttäminen
Velkajärjestely voi tulla mahdolliseksi, kun yritystoiminta saadaan kannattavaksi tai muuten tilanne saadaan
korjattua niin, että velkajärjestely olisi mahdollista. Esimerkiksi tekemättä ollut kirjanpito saadaan ajan
tasalle tai elinkeinonharjoittaja vapaaehtoisesti tekee muut tarvittavat toimenpiteet, kuten lopettaa kannattamattoman osan toimintaansa.
Jos tervehdyttämistoimenpiteet ovat onnistuneet Talousavun puitteissa, asiakas voidaan ohjata talousja
velkaneuvontaan. Jos toimenpiteissä avustaa muu taho, niin tarvittaessa asiakasta suositellaan ottamaan
uudestaan yhteyttä Talousapuun, joka tarkistaa tilanteen ennen kuin asiakas ohjataan talousja velkaneuvontaan.
On myös mahdollista, että tervehdyttämistoimenpiteiden myötä talous korjautuu niin hyvin, ettei velkajärjestelyyn ole enää tarvetta. Voi myös olla mahdollista, että elinkeinotoiminta tulee kannattavaksi ja yrittäjä
selviytyy näistä veloistaan, mutta edelleen on tarve järjestellä yksityistalouden velat. Tällöin on mahdollista
hakea velkajärjestelyä vain yksityistalouden veloille202.
1.7.3.3 Yrityssaneeraus
Yksi vaihtoehto voi olla yrityssaneerauksen hakeminen, mitä on käsitelty tarkemmin1.4 jaksossa sivulla 12.
1.7.3.4 Yritystoiminnan jatkaminen maksuvaikeuksista huolimatta
Asiakas voi myös tehdä ratkaisun, että hän yrittää jatkaa elinkeinotoimintaansa ilman järjestelyitä maksuvaikeuksista huolimatta – mikä ei todennäköisesti yleensä onnistu ainakaan kovin kauan, jos ei sitten tule
esimerkiksi lisärahoitusta.
1.7.3.5 Maksusopimukset velkojien kanssa
Jos lakisääteinen velkajärjestely ei ole mahdollinen, elinkeinonharjoittaja voi yrittää tehdä vapaaehtoisia
maksusopimuksia velkojien kanssa – toki tämä mahdollisuus pitäisi olla selvitetty jo ennen velkajärjestelyn
hakemista.
1.8 Esite yrittäjäasiakkaille
Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tehnyt yrittäjäasiakkaille tarkoitetun esitteen, joka on maksutta ladattavissa203.
Kyseessä on koekäyttöversio, joten esitettä tullaan vielä päivittämään palautteen perusteella.
201 HE 83/2014, 34
202 VJL 45 § 1 mom 1–2 kohdat
42
43
2 TARKENNUKSIA ESTEISIIN JA EDELLYTYKSIIN
2.1 Johdanto
Velkajärjestelyn edellytyksiä ja esteitä koskeviin säännöksiin tehtiin muutoksia, joilla on tarkoitus tietyissä
tilanteissa hieman nopeuttaa ja helpottaa velkajärjestelyyn pääsemistä204. Kyse on toisaalta sanamuotojen tarkistamisesta niin, että ohjataan ja yhtenäistetään oikeuskäytäntöä siihen suuntaan, mitä lainsäätäjä on alun
perinkin tarkoittanut.
2.2 Väliaikaisen esteen täsmentäminen
2.2.1 Mitä muuttui ja miksi
Aikaisemman lain mukaan tuomioistuin joutui tapauskohtaisesti harkitsemaan, onko velallisen työttömyys
väliaikaista vai pysyvää. Käytännössä säännöstä sovellettiin sen harkinnanvaraisuudesta huolimatta liian kaavamaisesti ja edellytettiin esimerkiksi vähintään 24 kuukauden työttömyyttä. Lakimuutoksessa asetettiin
aikaraja, 18 kuukautta, jonka jälkeen työttömyys pitää viimeistään katsoa vakiintuneeksi eli sen jälkeen
velkajärjestely ei voi estyä velallisen työttömyydestä johtuvan maksuvaran vähäisyyden perusteella. Muutos
nopeuttaa tiettyjen velallisen pääsyä velkajärjestelyyn ja vähentänee pykälään soveltamiseen liittyviä tulkinnanvaraisuuksia ja riitaisuuksia.205 Muutos ei vaikuta muutoin väliaikaisen esteen soveltamiseen eli esimerkiksi opiskelijoiden tai vanhempain- tai hoitovapaalla olevien velallisten tilanteen arviointiin.
Sinällään säännöksen tavoite ja tarkoitus eivät muutu, vaan VJL 9 a §:ää olisi pitänyt jo tähänkin
saakka soveltaa niin kuin mitä siihen nyt kirjataan206.
2.2.2VJL 9 a §:ää ei enää sovelleta yksityiseen elinkeinonharjoittajaan
Samalla säännöstä muutettiin niin, että velkajärjestelylain 9 a §:ää ei koskaan sovelleta velalliseen, joka on
velkajärjestelyä hakiessaan harjoittaa elinkeinotoimintaa yksityisenä elinkeinontai ammatinharjoittajana,
vaan hänellä pitää olla maksuvaraa, mitä on käsitelty tarkemmin1.5.4 jaksossa sivulla 20. Elinkeinotoiminnan osalta ei siis enää arvioida, onko toiminta ja tulos vakiintunut. Elinkeinotoiminnan lopettaneisiin ja
elinkeinotoimintaa yhtiömuodossa harjoittaviin VJL 9 a §:ää sovelletaan edelleen.207
Joskus työttömällä saattaa olla edelleen Y-tunnus, vaikka hänellä ei tosiasiallisesti ole mitään yritystoimintaa.
Tällöin sovelletaan VJL 9 a §:ää, koska velallinen ei harjoita elinkeinotoimintaa, vaikka rekistereiden mukaan
hän on yksityinen elinkeinonharjoittaja. Säännöksen soveltamisen edellytyksenä ei siis ole yrityksen poistaminen rekisteristä.208
2.2.3Työttömät ja velkajärjestely
2.2.3.1 Ei harkinnanvaraista, kun työttömyys on kestänyt yli 18 kuukautta
Työttömyyden väliaikaisuuden arviointi ei lakimuutoksen jälkeen ole enää harkinnanvaraista, koska velkajärjestely ei voi eikä saa estyä velallisen työttömyydestä johtuvan maksuvaran vähäisyyden perusteella, jos työttömyys on kestänyt vähintään 18 kuukautta209. Velkajärjestelyn myöntäminen on kuitenkin edelleen mahdollista, mutta harkinnanvaraista, jos työttömyys on kestänyt alle 18 kuukautta, mitä käsitellään tarkemmin
2.2.3.4 jaksossa sivulla 47.
204
205
206
207
208
209
HE 83/2014, 26–27
HE 83/2014, 10–12, 28, 43, 51–52. LaVM 12/2014, 5–6. VJL 9 a § 1 mom
HE 83/2014, 11
HE 83/2014, 12, 28, 51–52. VJL 9 a § 2 mom
HE 83/2014, 52, 68. Niemi-Kiesiläinen, 63
HE 83/2014, 51. VJL 9 a § 1 mom
45
Työttömyyden pitää olla kestänyt 18 kuukautta siihen mennessä, kun velkajärjestely aloitetaan eli hakemuksen valmistelun voi aloittaa aikaisemmin sekä ainakin teoriassa myös lähettää oikeuteen aikaisemmin210.
Velkajärjestelyhakemuksessa ei ole tällä hetkellä kohtaa, johon selvästi laitettaisiin työttömyyden alkamisen
ajankohta, mutta sellainen mahdollisesti lisätään.
2.2.3.2 Yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti
Lakivaliokunnassa pykälään lisättiin täsmennys, jonka mukaan työttömyyden on pitänyt kestää ”yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin” yli 18 kuukautta. Esitöissä on mainittu esimerkkinä, että lyhyet muutaman
päivän yhtämittaiset työskentelyjaksot eivät estäisi velkajärjestelyn myöntämistä.211 Muutamaa päivää voi
pitää aika varovaisena ilmauksena, koska todennäköisesti viikon tai parinkin viikon keskeytys katsottaneen
vähäiseksi. Velkajärjestelyn myöntäminen on kuitenkin mahdollista, mutta harkinnanvaraista, jos keskeytykset ovat olleet pidempiä, mitä käsitellään tarkemmin 2.2.3.4 jaksossa sivulla 47.
2.2.3.3 Työttömyyden määritelmä
Velkajärjestelylaissa ei ole määritelty, mitä tarkoitetaan työttömyydellä.212 Lain esitöiden mukaan riittää, että
velallinen on ollut ”työmarkkinoiden käytettävissä” eli ei ole ollut estettä työn vastaanottamiselle213. Lähtökohtana voidaan siis pitää, että velallinen ei ole ollut työsuhteessa, päätoiminen opiskelija, vanhempainvapaalla tai työllistänyt itseään yrittäjänä. Lomautusaika voitaneen rinnastaa työttömyyteen214. Vastaavasti jos
velallisella on tai on ollut yritys, velallista voidaan pitää työttömänä siltä ajalta, jolloin hän ei ole enää tosiasiallisesti harjoittanut mitään yritystoimintaa. Samoin työttömyyden aikana ollut sairausloma tai työttömyyttä välittömästi seurannut hakemushetkellä oleva sairausloma ei estä velkajärjestelyn myöntämistä työttömyyden perusteella.
Velallinen on voinut olla työtön yli 18 kuukautta, mutta ei ole ollut koko aikaa ilmoittautuneena
työnhakijaksi työ- ja elinkeinotoimistoon. Velkajärjestelyhakemuksessa ei tarvitse eritellä, onko velallinen ollut ilmoittautuneena työnhakijaksi vai ei, vaan riittää velallisen oma ilmoitus (ja käsitys) työttömyydestä.215 Edellytyksenä ei ole siis työnhakijaksi ilmoittautuminen, vaan se, ettei ole estettä työn
vastaanottamiselle, kuten palkkatyö, elinkeinotoiminta, päätoiminen opiskelu tms.
Yhteiskunta (työ- ja elinkeinopalvelut) tarjoaa useita vaihtoehtoja työllistymisen tukemiseen. Tällä hetkellä
olevia palvelumuotoja ovat esimerkiksi:216
yy
yy
yy
yy
ura- ja työnhakuvalmennus
työvoimakoulutus
työkokeilu
kuntouttava työtoiminta
Näissä työllistymisen edistämiseksi tarkoitetuissa palveluissa ei ole kyse työsuhteesta, joten ne eivät katkaise
18 kuukauden työttömyysajan täyttymistä217. Ainoana poikkeuksena saattaisi olla työvoimakoulutus, jos se
estää kokoaikaisen työn vastaanottamisen eli on pitkäkestoista ja johtaa ammattitutkintoon218.
Velallisen onkin näissä tilanteissa oltava tarkkana, mitä kirjoittaa velkajärjestelyhakemukseen, ettei
vahingossa ilmaise työvoimapoliittisia toimenpiteitä niin, että niiden voitaisiin tulkita katkaisseen
työttömänä olemisen.
210
211
212
213
214
215
HE 83/2014, 51
HE 83/2014, 51. LaVM 12/2014, 9
Aalto 2014b, 2
HE 83/2014, 51. Aalto 2014b, 2
Työttömyysturvalaki 2 luku 1 § 2 mom
Velkoja voi, kun maksuohjelma on vahvistettu, VJL 84 § 1 momentin nojalla tarkistaa työvoimaviranomaisilta, onko velallinen ilmoittautunut työnhakijaksi. Velkoja ei siten voi itse tarkistaa tietoja ennen maksuohjelman vahvistamista, mutta voi toki
pyytää velalliselta itseltään selvityksen (VJL 6 §).
216 Työttömyysturvalaki 1 luku 1 § 1 mom 15 kohta. www.te-palvelut.fi
217 HE 83/2014, 51
218 Työttömyysturvalaki 2 luku 10 § 2 mom
46
Sen sijaan palkkatukityö tapahtuu työsuhteessa219, joten velallinen ei ole työtön palkkatukityön ajalla. Koska
kyse on kuitenkin työllistämistoimenpiteestä, velkajärjestelyn myöntäminen on kuitenkin mahdollista,
mutta harkinnanvaraista, mitä käsitellään tarkemmin seuraavana.
2.2.3.4 Myöntäminen silloin, kun työttömyys on kestänyt alle 18 kuukautta
Tarkistetun VJL 9 a §:n soveltamisen suurin riski on, että säännöstä tulkitaan liian kaavamaisesti alle 18
kuukautta työttöminä olleiden osalta tai edellytetään aina vähintään 18 kuukauden työttömyyttä. Lain
esitöistä käy kuitenkin selvästi ilmi, että kyse on enimmäisajasta. Tarkoitus ei ole kiristää lainsäädäntöä eli
velkajärjestely ei voi estyä alle 18 kuukauden työttömyydelläkään, jos se ei ole väliaikaista tai maksukykyä ei
senkään jälkeen muodostuisi enempää kuin vähän:
”Kuten nykyisinkin, velkajärjestelyn myöntäminen työttömälle velalliselle olisi mahdollista heti työttömyyden alkaessa, jos työttömyydestä johtuvaa maksuvaran puutetta tai vähäisyyttä ei pidettäisi väliaikaisena. Kysymys olisi siten enimmäismääräajasta.”220
”Estettä velkajärjestelyn myöntämiselle ennen edellä mainitun työttömyysjakson umpeen kulumista
ei edelleenkään ole, jos velallisen työllistyminen ei johtaisi siihen, että hänellä olisi enemmän kuin
vähän maksuvaraa tavallisten velkojen maksamiseen. Jos työllistymisestä huolimatta velallisella ei olisi
maksuvaraa tai sitä olisi vain vähäisenä pidettävä määrä, kysymys ei ole pykälässä tarkoitetusta syystä
evätä velkajärjestely.”221
”On kuitenkin huomattava, että työttömälle velalliselle voidaan – kuten nykyisin – myöntää velkajärjestely jo
aikaisemminkin, jopa heti työttömyyden alettua, jos jo velkajärjestelyn myöntämistä harkittaessa arvioidaan,
ettei maksuvaran puute tai vähäisyys ole väliaikainen, vaan pysyvä olotila, ja ettei velallisella tule olemaan
vähäistä enempää maksuvaraa, vaikka hän työllistyisi.”222
Alla on esimerkkejä tilanteista, joissa velkajärjestelyn aloittaminen voisi tulla kysymykseen, vaikka työttömyys ei ole kestänyt vielä 18 kuukautta. Esimerkit ovat pelkistettyjä eli kun alle 18 kuukauden työttömyydessä on kyse tapauskohtaisesta harkinnasta, pitää jokainen tapaus arvioida erikseen kokonaisuutena.
Useimmissa on siis kyse tilanteista, joissa velkajärjestely olisi myönnetty jo aikaisemminkin voimassa olleen
lain perusteella:223
yy Velallisella on viimeisen 18 kuukauden aikana lyhyt, mutta pidempi kuin säännöksessä tarkoitettu
yy
yy
yy
yy
työsuhde, esimerkiksi pari kuukautta. Jos velallinen on kuitenkin jo muutoin ollut 18 kuukautta
työttömänä, ei velkajärjestelyn pitäisi estyä.
Velallinen on nyt tai on ollut viimeisen 18 kuukauden aikana palkkatukityössä. Palkkatukityö on
kuitenkin työvoimapoliittinen toimenpide, joten kyseessä on yleensä heikot työllistymismahdollisuudet omaava henkilö. Siten velkajärjestelyn myöntäminen voisi olla mahdollista.
Velallinen on ollut viimeisen 18 kuukauden aikana päätoiminen opiskelija tai vanhempain- tai hoitovapaalla, mutta muuten ollut ennen sitä ja sen jälkeen työttömänä.
Velalliselle ei muodostuisi maksuvaraa tai sitä muodostuisi vain vähän esimerkiksi pienipalkkaisuudesta tai elatusvelvollisuuksista johtuen, vaikka velallinen työllistyisi. Tällöin hakemuksen liitteenä
pitäisi olla laskelma, josta ilmenee hakijan todennäköinen maksuvara oletetun työllistymisen
jälkeen.
Velallisella on ollut toistuvia pätkätöitä eli vakituinen työllistyminen ei vaikuta todennäköiseltä.
Helsingin HO 18.6.2014 nro 1281 dnro S 14/679:
”A:n loppututkinnon suorittamisesta on kulunut pitkä, noin kahdeksan vuoden aika. Hänellä on
sen jälkeen ollut seitsemän määräaikaista työsuhdetta, joiden välillä on ollut eri pituisia hänen mak219
220
221
222
223
Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta 7 luku
HE 83/2014, 28
HE 83/2014, 51
LaVM 12/2014, 5
HE 83/2014, 11, 51
47
sukykyään alentavia työttömyysjaksoja. Työsuhteiden lukumäärä osoittaa A:n pyrkineen aktiivisesti
hakeutumaan työelämään. Hänen ansiotulonsa ovat vuosilta 2010–2012 esitettyjen verotuspäätösten
mukaan olleet vuodesta toiseen samansuuruiset. Hovioikeus katsoo, että näissä olosuhteissa A:n työsuhteiden määräaikaisuutta ja siitä johtuvaa maksuvaran vähäisyyttä ei voida pitää velkajärjestelylain
9 a §:ssä tarkoitettuna väliaikaisena syynä.”
yy Velallinen on ollut vain vähän aikaa työtön, mutta työllistyminen on epätodennäköisestä esimerkiksi:
velallisen terveydentilasta johtuen
velallisen korkeasta iästä johtuen
velallisen huonosta koulutustasosta tai vähäisestä työkokemuksesta johtuen
kyseisellä alalla ja kyseisellä alueella ei ole vastaavia töitä tai sellaisia, joihin hakija tulisi
valituksi.
2.2.4Aikaisemman oikeuskäytännön merkitys
Aikaisempi VJL 9 a §:n soveltamista koskeva oikeuskäytäntö säilyttää täysin merkityksensä niissä tapauksissa, kun ollut kyse muista kuin työttömistä. Mutta työttömiäkin koskeva oikeuskäytäntö säilyttää täysin
merkityksensä, jos on ollut kyse maksuvaran vähäisyyden arvioinnista. Samoin työttömiä koskeva oikeuskäytäntö säilyttää osittain merkityksensä, kun on kyse tilanteen väliaikaisuuden arvioimisesta niissä tilanteissa,
kun työttömyys on kestänyt alle 18 kuukautta.
2.2.5Lakimuutoksesta tiedottaminen
Vieläkin, varsinkin työttömien itsensä piirissä, elää vuoden 1997 harhaanjohtavan tiedottamisen seurauksena
myytti, ettei työtön pääse velkajärjestelyyn. Viranomaiset ovat tiedottaneet työttömiä koskevasta lakimuutoksesta, mutta se ei riitä korjaamaan vääriä käsityksiä. Talous- ja velkaneuvojien kannattaisi tuoda asia esille
ollessaan yhteydessä oman alueen TE-toimiston ja työvoiman palvelukeskuksen kanssa, jotta viesti lakimuutoksesta ja työttömien mahdollisuudesta – myös alle 18 kuukauden työttömyydellä – menisi varmasti perille.
2.3 Kevytmielisyydestä piittaamattomaan ja vastuuttomaan velkaantumiseen
Kaikkein eniten vedottu esteperuste, kevytmielinen velkaantuminen, alkoi olla terminä kielellisesti vanhahtava ja osa velallisista on kokenut sen loukkaavana. Ilmaisua modernisoitiin, mikä ei kuitenkaan vaikuta
esteperusteen soveltamiseen. Yhteiskunnasta on tullut kulutusyhteiskunnan lisäksi luottoyhteiskunta, joten
lisäksi säännökseen tehdään muita vähäisiä tarkistuksia – luotonantajan vastuu ja velallisen iän huomioiminen – joiden tarkoitus on aavistus helpottaa joidenkin velallisten pääsyä velkajärjestelyyn.224 Kysymys on
kokonaisuudessaan siis hyvin vähäisistä muutoksista, vaikka sanamuodot muuttuivat paljonkin. Pykälän
alkuosa eli velkaantuminen velkajärjestelyä silmällä pitäen säilyi esteperusteena täysin ennallaan.
2.3.2Kieliasun nykyaikaistaminen
Aikaisempi esteperusteen termi ”velkaantunut ilmeisen kevytmielisesti” vaihdettiin ilmaisuun ”velallisen velkaantumiseen johtaneita toimia voidaan kokonaisuutena arvioiden pitää piittaamattomina ja vastuuttomina”.
Lain esitöiden mukaan muutos on pelkästään terminologinen eli kieliasu nykyaikaistetaan, eikä muutoksella
ole tarkoitus nostaa tai laskea esteperusteen soveltamiskynnystä.225
2.3.3Velallisen iän vaikutus harkintakykyyn
Aikaisemmin säännöksessä mainittiin kaksi seikkaa, jotka erityisesti piti ottaa huomioon arvioitaessa velallisen velkaantumista: velallisen asema ja olosuhteet. Nyt lakiin lisättiin kolmas arviointiperuste eli velallisen
224 HE 83/2014, 9, 12–13, 27, 29, 43, 52–54. LaVM 12/2014, 3, 5. VJL 10 § 7 kohta
225 HE 83/2014, 52–53. VJL 10 § 7 kohta
48
ikä. Edelleen, kuten aikaisemminkin, on kysy kokonaisarvioinnista eli luettelo huomioitavista seikoista ei
ole ollut aikaisemmin tyhjentävä, eikä ole nytkään, vaan edelleen huomioidaan myös ”muut olosuhteet”.226
Täsmennyksen tarkoituksena on helpottaa nuorten pääsemistä velkajärjestelyyn, koska nuoren harkintakyky
velan takaisinmaksusta selviytymiseen ei yleensä ole samalla tasolla kuin aikuisen227. Yksi velkajärjestelylain
tarkistamisen tavoite on kaiken kaikkiaan nuorten velkajärjestelyyn pääsemisen helpottaminen228. Samalla
täsmennys helpottaa myös ikääntyneiden asemaa, koska myös korkea ikä saattaa heikentää kykyä arvioida
mahdollisuutta selviytyä velkojen takaisinmaksusta. Iän lisääminen säädöstekstiin ei kuitenkaan tarkoita sitä,
että nuoren pääseminen velkajärjestelyyn olisi automaattista tai nuorten velkaantuminen ei pääsääntöisesti
olisi piittaamatonta. Kyse on aina, myös nuorten ja ikääntyneiden kohdalla, tapauskohtaisesta kokonaisharkinnasta, jossa ikä on vain yksi peruste arvioitaessa velallisen harkintakykyä suhteessa velkaantumiseen ja
takaisinmaksuun.229
Ikäkriteerin lisääminen ei tarkasti ottaen muuta estekynnystä, koska jo tähänkin saakka velallisen ikä
on pitänyt ottaa kokonaisarvioinnissa huomioon230. Enemmän lieneekin kyse siitä, että lainsäätäjä
haluaa ohjata ja yhtenäistää oikeuskäytäntöä siihen, mitä alun perinkin on tarkoitettu.
2.3.4Luotonantajan vastuu
Toinen lisäys, mikä erityisesti pitää esteperusteen kokonaisarvioinnissa ottaa jatkossa huomioon, on luotonantajan toiminnan vastuullisuus. Laissa ei ole tarkempia määritelmiä, miten vastuullisuutta määriteltäisiin, mutta lain esitöissä painotetaan erityisesti luottojen markkinoinnin vaikutusta velkaantumiseen ja
velallisen maksukyvyn selvittämisen huolellisuutta, joissa molemmissa varsinkin pikavippien kohdalla on
ollut arvosteltavaa. Lisäksi esitöiden mukaan arviointiin sovellettaisiin luotonantohetkellä vallinnutta lainsäädäntöä.231
Säännöksen tarkentamisen taustalla on ollut nähtävästi pikavipeistä johtunut poliittinen tahtotila,
mutta luonnollisesti säännös koskee kaikkia muitakin velkoja.
Ensinnäkin lain esitöissä viitataan siihen, että velkojan olisi pitänyt toimia hyvän luotonantotavan mukaisesti, jota koskeva 13 § lisättiin kuluttajasuojalain 7 lukuun 1.12.2010 voimaantulleella lakimuutoksella.
Hyvää luotonantotapaa koskevaa säännöstä on sen jälkeen hieman tarkennettu ja siinä korostuu markkinoinnin vaikutus velallisen harkintakykyyn:
”Luotonantajan on luotonannossa meneteltävä vastuullisesti.
Erityisesti edellytetään, että luotonantaja:
1.
2.
3.
4.
5.
ei markkinoi luottoa siten, että markkinointi on omiaan selvästi heikentämään kuluttajan
kykyä harkita luoton ottamista huolellisesti;
ei käytä luoton myöntämistä pääasiallisena markkinointikeinona markkinoidessaan muita
kulutushyödykkeitä;
ei käytä luottoa markkinoitaessa, sitä myönnettäessä eikä muussa luottosuhteeseen liittyvässä
asioinnissa lisämaksullista tekstiviestipalvelua tai muuta vastaavaa viestipalvelua;
antaa kuluttajalle ennen luottosopimuksen tekemistä riittävät ja selkeät selvitykset sen arvioimiseksi, soveltuuko luotto kuluttajan tarpeisiin ja hänen taloudelliseen tilanteeseensa;
antaa kuluttajalle maksuviivästystilanteissa tietoa ja neuvoja maksuvaikeuksien syntymisen tai
syvenemisen estämiseksi ja maksukyvyttömyystilanteiden hoitamiseksi sekä suhtautuu vastuullisesti maksujärjestelyihin.”
226
227
228
229
230
HE 83/2014, 9–11, 29, 43, 52–53. LaVM 12/2014, 5. VJL 10 § 7 kohta
HE 83/2014, 27, 53. LaVM 12/2014, 5
HE 83/2014, 1, 9–10, 43
HE 83/2014, 53
HE 183/1992 yksityiskohtaiset perustelut VJL 10 § 7 kohdalle. HE 180/1996 yleisperustelut, 1.2 käytäntö, velkajärjestelyn
esteet. HE 98/2002, 6. Koskelo & Lehtimäki, 87
231 HE 83/2014, 13, 29, 43, 53
49
Toisekseen lain esitöissä viitataan velkojan velvollisuuteen selvittää velallisen luottokelpoisuus, mitä koskeva
14 § lisättiin kuluttajasuojalain 7 lukuun 1.12.2010 voimaantulleella lakimuutoksella ja säännös laajennettiin koskemaan myös pienluottoja 1.6.2013 voimaantulleella lailla.
”Luotonantajan on ennen luottosopimuksen tekemistä arvioitava, kykeneekö kuluttaja täyttämään
luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa (kuluttajanluottokelpoisuus). Arviointi on tehtävä kuluttajan tuloja ja muita taloudellisia olosuhteita koskevien riittävien tietojen perusteella.
Jos osapuolet sopivat myöhemmin luoton määrän tai luottorajan korottamisesta, luotonantajan on
varmistettava kuluttajaa koskevien tietojen ajantasaisuus ja, jos luoton määrää tai luottorajaa merkittävästi korotetaan, arvioitava kuluttajan luottokelpoisuus uudelleen ennen korotuksesta sopimista.”
Tarkempia soveltamisohjeita edellä mainituista kuluttajasuojalain 13 ja 14 §:n edellytyksistä löytyy lain
esitöistä ja niistä erityisesti HE 24/2010, HE 78/2012 ja TaVM 15/2012. Luonnollisesti luontoantajan vastuullisuutta voidaan tapauskohtaisesti arvioida muillakin kriteereillä, kuten jäljempänä olevista ennakkopäätöksistä ilmenee.
Kuluttajasuojalain säännökset koskevat vain kuluttajana tehty velkasopimuksia. Jos velallinen on
ottanut velan elinkeinonharjoittajana, silloin velkojan vastuullisuutta ei voida suoranaisesti arvioida
kuluttajasuojalaissa olevilla kriteereillä.232
Luotonantajan vastuun lisääminen säädöstekstiin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että velkojan vastuuton toiminta
automaattisesti vapauttaisi velallisen vastuustaan ja velkajärjestely olisi myönnettävä. Kyse on jälleen tapauskohtaisesta kokonaisharkinnasta, jossa luotonantajan vastuu on vain yksi peruste. Muutoksella pyritään
korostamaan vastuun jakamista velkaongelmista – vastuu ei ole yksin velallisella eikä velkojalla, vaan molemmilla233. Merkitystä on myös sillä, kuinka suuri osa velkojista on toiminut vastuuttomasti eli mitä useamman
velkojan katsotaan toimineen vastuuttomasti, sitä hyväksyttävämpää velallisen velkaantuminen on.234
Lakimuutoksen myötä esteperustetta ei ole tarkoitus tulkita käänteisesti niin, että jos luotonantajien
katsotaan selvittäneen velanmaksukyky ja toimineen muutoinkin vastuullisesti, velallisen velkaantuminen olisi automaattisesti moitittavaa ja vastuutonta235. Kysymys on edelleen kokonaisharkinnasta,
jossa velkojien toiminta on yksi kriteeri.
Luotonantajan vastuun lisääminen ei tarkasti ottaen muuta paljoakaan estekynnystä, koska jo tähänkin
saakka ”kevytmielinen velananto” olisi pitänyt ottaa kokonaisarvioinnissa huomioon236. Osittain on myös
tämän tarkennuksen osalta kyse siitä, että lainsäätäjä haluaa ohjata ja yhtenäistää oikeuskäytäntöä siihen,
mitä alun perinkin on tarkoitettu237. Seuraavassa on lainauksia lain esitöistä ja ennakkopäätöksistä:
”Luottojen tehokas markkinointi ja luoton myöntäminen ilman velallisen maksukyvyn selvittämistä
tai ilman minkäänlaisia vakuuksia, on kokemusten mukaan johtanut joissakin tapauksissa siihen, että
luotto on otettu hätiköiden ilman riittävää harkintaa.”238
”Myös luotonantajan vastuulla voi olla merkitystä. Jos esimerkiksi asuntolainan myöntänyt pankki tietoisena velallisen maksukyvystä on myöntänyt lisää luottoa esimerkiksi asuntolainan korkojen maksamiseen, luotonotto ei ole estänyt velkajärjestelyä. – – Myös luotonantajan vastuuta on korostettu.”239
232
233
234
235
236
237
238
239
50
HE 83/2014, 27, 54
HE 83/2014, 13, 29, 43
HE 83/2014, 54
Hallituksen esityksessä (s. 54) on hieman yksioikoisesti todettu: ”Jos tuntuva osa luotoista on sellaisia, että velallista voidaan
pitää pääasiassa yksin ’syyllisenä’ tilanteeseensa, velkajärjestelylle olisi olemassa este.” Asiayhteydestä ilmenee, että siinä on yritetty
selventää, ettei vain yhden tai muutaman yksittäisen velkojan toiminta tee kaikkien velkojen toimintaa vastuuttomaksi, vaan
kyse on kokonaisharkinnasta. Asiayhteydessä irrotettuna lausetta voidaan kuitenkin käyttää väärin. Vaikka velallinen olisi ”yksin
syyllinen”, silti arvioidaan hänen toimiaan kokonaisuutena ikään, asemaan ja muihin olosuhteisiin nähden, jolloin velkaantuminen ei välttämättä ole vastuutonta ja piittaamatonta, eikä ole estettä.
HE 83/2014, 13. Katso esimerkkinä aikaisemmista soveltamisohjeista: HE 183/1992 yksityiskohtaiset perustelut VJL 10 § 7
kohdalle. HE 180/1996 yleisperustelut, 1.2 käytäntö, velkajärjestelyn esteet. HE 98/2002, 6. Koskelo & Lehtimäki, 87
Aalto 2014a, 6
HE 183/1992 yksityiskohtaiset perustelut VJL 10 § 7 kohdalle
HE 180/1996 yleisperustelut 1.2 käytäntö velkajärjestelyn esteet
”Arvioinnissa on annettu merkitystä myös luotonantajan menettelylle, muun muassa tietoisuudelle
velallisen maksukyvystä.”240
KKO:1995:18 ”Kiinteistöjen hintojen jatkuvasti kohotessa he ovat lisäksi saattaneet laskea viime
kädessä selviävänsä velastaan myymällä kiinteistön. Näin lienee asiaa arvioinut myös puolisoita rahoittanut pankki.”
KKO:1997:142 ”A:n sitoutuminen vastuuseen miehensä yrityksen luotoista on ollut silloisen pankkikäytännön mukaista ja pankki on hyväksyessään A:n takaajaksi tuntenut hänen maksukykynsä.”
KKO:2001:99 ”Pankki, joka oli rahoittanut heidän aikaisempaa liiketoimintaansa, oli hyväksynyt
heidän suunnitelmansa ja myöntänyt uuden liiketoiminnan käynnistämiseen 200 000 markan luoton.
– – Uusi liiketoiminta on käynnistetty A:n ja B:n liiketoimintaa aikaisemminkin rahoittaneen pankin
rahoituksella. Uuden toiminnan käynnistämiseksi otetun rahoituksen määrää ei voida sinänsä pitää
huomattavana. On ilmeistä, että pankki on katsonut uuden liiketoiminnan voivan muodostua kannattavaksi. Tähän nähden ja kun toiminnasta aiheutunut lisävelkaantuminen on pääasiallisesti kohdistunut sanottuun pankkiin, A:n ja B:n uuden yritystoiminnan aloittamisesta johtuvaa lisävelkaantumistakaan ei voida pitää ilmeisen kevytmielisenä.”
2.3.5Aikaisemmat perustelut ja oikeuskäytäntö pysyy pääosin voimassa
Vaikka säännöksen teksti muuttui erittäin paljon, sisältö pysyy lähes samana eli aikaisemmat lain esityöt eivät
menetä merkitystään, eikä myöskään pääosa oikeuskäytännöstä. Siten lakimuutos ei kumoa oikeuskäytäntöä
ainakaan niissä tapauksissa, joissa velkaantumista ei ole katsottu kevytmieliseksi. Mutta niissä tapauksissa,
joissa velkaantuminen on katsottu kevytmieliseksi, nyt velkajärjestelyn myöntäminen saattaisi olla mahdollista, jos on kyse nuoresta tai iäkkäästä velallisesta tai velkojien toiminta ei ole ollut vastuullista241.
2.3.6Yhteenveto
”Vastuuton ja piittaamaton velkaantuminen” -esteperusteen perusajatus säilyy ennallaan, mikä tiivistettiin
lain esitöissä ilmaisuun:
”Tässä arvioinnissa tärkeää olisi se, miten velallinen on suhtautunut velkojen takaisinmaksuun. Vähättelevä tai välinpitämätön suhtautuminen luottojen takaisin maksamiseen kertoisi piittaamattomasta
ja vastuuttomasta velkaantumisesta.”242
Sama periaate on ilmaistu myös aikaisemmin toisin sanoin aiemmissa esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa:
yy
yy
yy
yy
kevytmielisyydellä tarkoitetaan ennen muuta piittaamattomuutta velkojen takaisinmaksusta”243
”velallisen on täytynyt tietää, ettei hänellä ole mahdollisuuksia maksaa velkaa takaisin”244
”velallisen on täytynyt ymmärtää olevansa jo olemassa oleviin velkoihinsa nähden maksukyvytön”245
huomioita on kiinnitettävä ensisijaisesti siihen, oliko lainansaajalla lainaa ottaessa perusteltua syytä
odottaa selviytyvänsä lainamäärästä”246
Mahdollisen vastuuttomuuden ja piittaamattomuuden saakin monesti parhaiten selville kysymällä, uskoiko
velallinen itse selviytyvänsä velkojen takaisinmaksusta velkaa ottaessaan ja jos uskoi, niin miksi.
240
241
242
243
244
245
246
HE 98/2002, 6
HE 83/2014, 53
HE 83/2014, 54
HE 180/1996 yleisperustelu, 1.2 käytäntö, velkajärjestelyn esteet. HE 98/2002, 6
HE 183/1992 yksityiskohtaiset perustelut VJL 10 § 7 kohdalle. Niemi-Kiesiläinen, 197, 214. Koskelo & Lehtimäki, 84
HE 180/1996 yleisperustelu, 1.2 Käytäntö, velkajärjestelyn esteet
HE 83/1993 yleisperustelut, 3. esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset, velkajärjestelyjen toteuttaminen. Kyseinen hallituksen
esitys ei siis ole suoraan sovellettavissa velkajärjestelylain oikeuslähteeksi, mutta siinä on sama idea ilmaistu hyvin toisin sanoin.
51
2.4 Muutokset muissa esteperusteissa
2.4.1 Epäiltynä rikoksesta -sanamuodon tarkistaminen
VJL 10 § 2 kohtaa muutettiin niin, että siinä toistetaan 1 kohdassa mainitut perusteet. Säännöksen sisältö ei
muutu, vaan kyse on säännöksen selkiyttämisestä, koska sitä on pidetty vaikeaselkoisena.247
Lain esitöissä on kuitenkin täsmennetty, että esitutkinta tai syytteeseen asettaminen eivät estä velkajärjestelyn myöntämistä, jos on selvää, ettei rikoksesta seuraa maksuvelvollisuutta tai se on esimerkiksi niin pieni, ettei 1 kohtaa vastaavalla kokonaisharkinnalla estettä muodostu. Poikkeuksellisesti
on myös ollut tilanteita, joissa haitantekotarkoituksessa on tehty rikosilmoitus. Samoin lain esitöissä
on todettu, ettei käytännössä velkajärjestelyhakemusta edes tehdä, jos on esitutkinta vireillä asiasta,
josta voi tulla este.248
2.4.2Lakisääteisten maksujen laiminlyönti
VJL 10 §:n 3 kohdan mukaista estettä tarkistettiin ja lievennettiin hieman niin, että lakisääteisten maksujen
olennainenkaan laiminlyönti ei ole esteperuste, jos maksujen laiminlyönti on johtunut maksukyvyttömyydestä. Muilta osin säännös pysyy ennallaan.249 Tavoitteena on, etteivät normaalin yrittäjäriskin seurauksena
maksamatta jääneet maksut muodosta estettä velkajärjestelylle250.
Esteperusteen ensimmäinen kriteeri on edelleen laiminlyönnin olennaisuus. Velallisen ei siis tarvitsisi
osoittaa, että laiminlyönnit ovat johtuneet maksukyvyttömyydestä, jos laiminlyönnit eivät ole olleet olennaisia. Käytännössä velallinen joutuu kuitenkin yleensä esittämään näyttöä sekä siitä, että laiminlyönnit eivät
ole olleet olennaisia että siitä, että laiminlyönnit ovat johtuneet maksukyvyttömyydestä, jos niiden katsottaisiin olleen olennaisia.
Muutoksen myötä esteen todentaminen tulee todennäköisesti hieman työläämmäksi251. Vaikeutena on maksukyvyttömyyden osoittaminen, jos elinkeinotoiminnan päättymisestä on kulunut pitkä aika tai jos kirjanpitoaineisto ei ole tallessa. Silloin velallinen voi yrittää muulla tavoin näyttää maksukyvyttömyyden toteen:
esimerkiksi, ettei yritystoiminta ollut enää kannattavaa tai myös muut kuin lakisääteiset maksut jätettiin
hoitamatta, mikä osoittaa maksukyvyttömyyden252.
Estesäännöstä koskeva oikeuskäytäntö pysyy ainakin siltä osin voimassa, että jos aikaisemmin voimassa
olleen lain perusteella on myönnetty velkajärjestely eli lakisääteisten maksujen laiminlyöntiä ei ole katsottu
olennaisesti, ei muutetunkaan lain perusteella laiminlyöntiä voi katsoa olennaiseksi. Sen sijaan ne oikeustapaukset, joissa velkajärjestely on aikaisemmin voimassa olleen lain nojalla lakisääteisten maksujen laiminlyöntien perusteella hylätty, eivät enää päde muuta kuin olennaisuuden arvioinnin osalta, mutta eivät hylkäyksen osalta, koska niissä ei ole voitu vedota maksukyvyttömyydestä johtuvaan laiminlyöntiin.
2.4.3Aikaisemmin myönnetty velkajärjestely -sanamuodon tarkistaminen
VJL 10 § 10 kohtaa muutettiin niin, että esteperusteena on aikaisempi maksuohjelman vahvistaminen eikä
enää velkajärjestelyn myöntäminen. Kyse on pelkästään säännöksen selkiyttämisestä, koska velkajärjestely
myönnetään, kun maksuohjelma vahvistetaan, mutta monesti velkajärjestelyn aloittamisen on virheellisesti
tulkittu tarkoittavan velkajärjestelyn myöntämistä.253
247
248
249
250
251
252
253
52
HE 83/2014, 52
HE 83/2014, 52
HE 83/2014, 13, 29, 52
HE 83/2014, 13, 29, 52. Aalto 2014a, 6
Aalto 2014a, 6
HE 83/2014, 52
HE 83/2014, 55
2.4.4Uusi esteperuste yksityishenkilön aseman parantamiseksi
VJL 10 §:ään lisättiin kokonaan uusi 11 kohdan mukainen este eli ”yksityishenkilöiden välisen merkittävän
vahingonkorvauksen, kauppahinnanpalautuksen tai muun vastaavan velan järjesteleminen olisi kokonaisuutena
arvioiden kohtuutonta”. Tyypillisimpänä esimerkkinä ovat olleet omistusasunnot, joista on paljastunut esimerkiksi homevaurioita ja myyjä on tuomittu palauttamaan kauppahinta tai maksamaan huomattavia korvauksia. Koska kyse ei ole ollut rikosperusteisista veloista, myyjä on voinut saada velkajärjestelyn, vaikka se
ei ole ollut yleisen oikeustajun mukaista. Jatkossa velkajärjestely voisi tällaisissa tilanteissa estyä. Ensinnäkin
säännös soveltuu vain yksityishenkilöiden välisiin velkoihin. Toisekseen kyse tulee olla vahingonkorvauksesta, kauppahinnan palautuksesta tai vastaavasta eli esimerkiksi takaajana velkaa maksanut ei voi vedota
tähän esteperusteeseen. Kolmanneksi esteperuste arvioidaan kokonaisuutena, eikä pelkästään vahingon
kärsineen asemaan mukaan.254 Siten arvioinnissa voidaan ottaa huomioon esimerkiksi velan suuruus, syntyperusteesta kulunut aika, velkojan taloudellinen tilanne sekä velallisen asema.
Kyse voi periaatteessa olla myös 1-kohdan mukaisesta rikosperusteisesta vahingonkorvauksesta, jolloin velkoja
voi vedota sekä 1- että 11-kohdan mukaiseen esteperusteeseen. Mutta koska myös 1-kohdassa otetaan huomioon
muun muassa vahingon kärsineen asema, tuskin juurikaan tulee tilanteita, joissa rikosperusteinen vahingonkorvaus ei olisi 1-kohdan mukainen este, mutta olisi 11-kohdan mukainen este.
2.5 Painavien syiden täsmennys
Kun VJL 10 a §:ssä aikoinaan säädettiin velkajärjestelyn myöntämisestä esteestä huolimatta, mielessä oli
erityisesti 1990-luvun alun laman vuoksi velkaantuneiden tilanteen parantaminen, joten velkaantumisesta
kuluneen ajan merkitystä painotettiin painavissa syissä. Sen jälkeen pitkään velkaongelmissa olleiden asiakkaiden suhteellinen osuus on huomattavasti vähentynyt. Siksi lakimuutoksella pyritään vähentämään velkaantumisesta kuluneen ajan merkitystä painavien syiden soveltamisessa muutamalla lauserakennetta niin,
että pykälässä mainitaan ensin velallisen toimet velkojen maksamiseksi ja vasta sen jälkeen velkaantumisesta
kulunut aika.255 Pykälästä ei siis poistettu mitään eli yhtenä perusteena säilyy velkaantumisesta kulunut aika,
eikä lisätty mitään, ainoastaan muutettiin järjestystä.
2.5.2Muutokset painavien syiden soveltamiseen
Lakimuutos ei tarkasti ottaen muuta painavien syiden soveltamista, koska pykälässä oleva sanamuoto ”ottaen
erityisesti huomioon” ei viittaa ensimmäisenä mainittuun seikkaan vaan kaikkiin neljään seikkaan. Kyse on
siis ollut alusta lähtien kokonaisharkinnasta, mikä ilmenee pykälän säätämiseen johtaneista lain esitöistä256:
”Pykälässä luetellaan seikkoja, jotka tässä harkinnassa tulee erityisesti ottaa huomioon – – Säännöksessä ei edellytetä, että kaikkien siinä tarkoitettujen seikkojen pitäisi samanlaisella painokkuudella puhua velkajärjestelyn
puolesta. – – Koska kyse on kokonaisharkinnasta, huomiota olisi tällöinkin kiinnitettävä myös siihen, ettei
jokin muu säännöksessä tarkoitettu seikka ole voimakkaasti velkajärjestelyn myöntämistä vastaan.”
Sama kokonaisvaltaisuutta korostetaan voimakkaasti myös uudessa hallituksen esityksessä:257
”Säännöksen soveltaminen perustuu aina kokonaisharkintaan. Kaikkien säännöksessä mainittujen
seikkojen ei tarvitse puoltaa velkajärjestelyn myöntämistä. Joissain tilanteissa voi riittää, että yksi
seikka puoltaa vahvasti velkajärjestelyn myöntämistä, kun taas toisissa saattaa usean puoltavan seikan
lisäksi jokin merkittävä seikka olla voimakkaasti sitä vastaan ja estää velkajärjestelyn. Kysymys on aina
tapauskohtaisesta kokonaisharkinnasta, jossa tuomioistuin punnitsee kunkin säännöksessä tarkoitetun
osatekijän ja kokonaisarvion perusteella ratkaisee, onko velkajärjestelyn myöntämiselle painavia syitä.”
254
255
256
257
HE 83/2014, 29, 55
HE 83/2014, 13, 28–29, 55–56. VJL 10 a §
HE 98/2002, 31–32. Niiranen & Jokinen, 10, 17–18
HE 83/2014, 56
53
Lausejärjestyksen muuttaminen ei muuta säännöksen edellyttämää kokonaisharkintaa, eikä velkaantumisesta kuluneen ajan painoarvo teknisesti muutu suuntaan tai toiseen. Enemmän lieneekin kyse siitä, että
lainsäätäjä haluaa vaikuttaa oikeuskäytäntöön ja alentaa soveltamiskynnystä niin, ettei velkaantumisesta
kuluneelle ajalle annettaisi liikaa merkitystä, kun sitä ei enää mainita ensimmäisenä258. Taustalla lienee käsitys
siitä, että pykälää on oikeuskäytännössä sovellettu liian suppeasti kiinnittäen arvioinnissa huomioita yksittäisiin tekijöihin. Näin totesi myös Koskelo selvityksessään:259
”Sinänsä tuomioistuinten käytännössä on varmaankin toisinaan esiintynyt ratkaisuja, joissa esteperusteita on saatettu soveltaa ankarammin kuin oikeastaan olisi perusteltua. Eräissä Korkeimman oikeuden
ratkaisuissa tilannetta onkin pyritty tässä suhteessa korjaamaan ja ohjaamaan vastaista oikeuskäytäntöä. Esimerkkeinä voidaan mainita ratkaisut KKO 2001:21 ja 2001:99. Vaikka esteperusteiden
harkinnassa joudutaan kiinnittämään huomiota ns. yleisestäviin näkökohtiin, on yksittäistapauksissa
samalla aiheellista tarkastella kokonaistilannetta sekä velallisen että velkojien kannalta. Velkajärjestelyn epääminen ei suinkaan yleisesti merkitse sitä, että velkojien tosiasialliset mahdollisuudet saada
rahansa takaisin olisivat paremmat. Hakemuksen hylkääminen ei käytännössä välttämättä hyödytä
lopulta ketään. Uudessa velkajärjestelylain 10 a §:ssä onkin pyritty itse lain tasolla nimenomaisesti
ohjaamaan käytäntöä niiden vastasyiden osalta, jotka voivat syrjäyttää 10 §:ssä luetellut esteperusteet.”
Lain esitöissä mainitaan esimerkkeinä, että muutoksen myötä velkajärjestelyn myöntäminen painavilla syillä
voisi olla mahdollista, vaikka velat eivät olisi vanhoja, jos muut seikat puoltavat velkajärjestelyn myöntämistä.
Vastaavasti velkaantumisesta kulunut aika puoltaa velkajärjestelyn myöntämistä, jos aika on huomattavan
pitkä, vaikka muut seikat olisivat myöntämistä vastaan. Jos taas esteperuste on hyvin moitittava, voitaneen
edellyttää pidempää velkaantumisesta kulunutta aikaa.260 Vastaavasti korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä on edellytetty hyvin pitkää (noin 10 vuotta) velkaantumisesta kulunutta aikaa, jos velkajärjestely on
estynyt rikosperusteisten velkojen vuoksi, ennen kuin velkajärjestely on painavilla syillä myönnetty261.
Lakimuutoksen – ja seuraavan ennakkopäätöksen – myötä lyhyemmänkin ajan pitäisi siten jatkossa omalta
osaltaan muodostaa painavat syyt.
Lakimuutos ei siten kumoa oikeuskäytäntöä ainakaan niissä tapauksissa, joissa velkajärjestely on myönnetty
painavien syiden perusteella. Mutta niissä tapauksissa, joissa velkajärjestely on hylätty painottamalla velkaantumisesta kulunutta vähäistä aikaa, nyt velkajärjestelyn myöntäminen saattaisi olla mahdollista kokonaisharkinnan perusteella.
Lakia ei välttämättä olisi edes tarvinnut ehdottaa muutettavaksi, jos seuraava korkeimman oikeuden ennakkopäätös olisi tullut aikaisemmin. Ennakkopäätöksessä sovellettiin painavia syitä niin kuin lainsäätäjä on tarkoittanut eli arvioidaan kunkin seikan vaikutus suhteessa kokonaisuuteen. Velkajärjestely myönnettiin painavilla syillä, vaikka velkaantumisesta oli kulunut vasta noin kolme vuotta ennen velkajärjestelyn hakemista
ja noin viisi vuotta ennen KKO:n käsittelyä:
KKO:2014:52 ”Kokonaisarvostelu. A:n toimenpiteet velkojen maksamiseksi puoltavat velkajärjestelyn myöntämistä. Lisäksi velkajärjestelyllä on huomattava merkitys A:lle ja toisaalta velkajärjestelyllä ei ole velkojille suurta merkitystä. Tähän nähden ja velkajärjestelyn esteen laadusta lausutun
perusteella myöskään yleinen yhteiskunta- ja maksumoraali ei käsillä olevassa tapauksessa edellytä
velkajärjestelyhakemuksen hylkäämistä. Kokonaisuutena arvostellen velkajärjestelyn myöntämiselle
on velkajärjestelylain 10 a §:n tarkoittamat painavat syyt siitä huolimatta, että velkaantumisesta ei ole
kulunut pitkää aikaa.”
Lakimuutos helpottanee myös nuorten velkaantuneiden asemaa, kun velkaantumisesta kuluneelle ajalle ei
anneta niin suurta painoarvo ja yksi velkajärjestelylain tarkistamisen tavoite on ollut nuorten velkajärjestelyyn pääsemisen helpottaminen.262
258
259
260
261
262
54
HE 83/2014, 13, 29, 55
Koskelo, 32–33
HE 83/2014, 55
KKO:2012:42; KKO:2011:9
HE 83/2014, 1, 9–10, 43
2.5.3Uusi velkajärjestely painavilla syillä
Lakimuutos ei olennaisesti vaikuta niiden velallisten asemaan, joiden aikaisempi velkajärjestely on päättynyt,
mutta hakevat uutta järjestelyä. Lain esitöissä on kuitenkin otettu asiaan kantaa ehkä siksi, että uudelleen
hakijoita on ollut yllättävänkin paljon. Hallituksen esityksen mukaan uuden velkajärjestelyn myöntämisen
pitäisi olla poikkeuksellista ja siihen pitäisi suhtautua pidättyvästi. Jos edellisestä velkajärjestelystä on jäänyt
maksamatonta lisäsuoritusvelvollisuutta tai muuta maksuvelvollisuutta, uusi velkajärjestely saattaisi olla
mahdollinen, jos lisäsuoritusten maksamatta jättäminen on johtunut ennalta arvaamattomasta syystä eli
niin sanotusta sosiaalisesta suoritusesteestä, kuten sairastumisesta tai velat olisivat vanhentuneet lopullisesti,
mutta velallinen ei ole ymmärtänyt hakea maksuohjelman raukeamista.263
2.6 Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
Uusia ja muutettuja esteitä ja edellytyksiä koskevia säännöksiä sovelletaan niihin velkajärjestelyasioihin,
jotka tulivat vireille 1.1.2015 jälkeen. Lisäksi säännöstä sovelletaan myös kaikkiin niihin aikaisemmin vireille
tulleisiin velkajärjestelyasioihin, joissa käräjäoikeus ei ole ilmoittanut aloittamista koskevan päätöksen antamispäivää ennen 1.1.2015. Kuitenkin jos käräjäoikeus on ratkaissut asian aikaisemmin voimassa olleiden
säännösten mukaisesti eli ennen 1.1.2015, muutoksenhakutuomioistuimessa eli hovioikeudessa tai korkeimmassa oikeudessa sovelletaan esteitä ja edellytyksiä koskevia säännöksiä aikaisemmassa muodossaan.
Silloinkin kun hovioikeus tai korkein oikeus palauttaa tällaisen asian takaisin käräjäoikeuteen, sovelletaan
aikaisempia säännöksiä.264
Vaikka muutokset esteperusteisiin ovat vähäisiä, silti voi olla tilanteita, että hakijan velkajärjestely
on aikaisemmin voimassa olleen lain perusteella hylätty, mutta nyt esteperustetta ei välttämättä enää
olisikaan. Lakimuutoksen jälkeen on mietitty esimerkiksi sitä, pitääkö esteperuste arvioida uudelleen
muutetun lain mukaan, jos velallinen hakee uudelleen velkajärjestelyä, vai harkitaanko vain painavia
syitä, koska este on kuitenkin lainvoimaisesti todettu. Lähtökohtana lienee pidettävä aikaisemman
päätöksen oikeusvoimavaikutusta eli muutetulla lailla ei ole taannehtivia vaikutuksia ennen lainmuutosta tehtyihin päätöksiin eli ei voitaisi avata esteperustetta uudelleen arvioitavaksi ja ”kumota” aikaisempaa hylkypäätöstä, koska lainsäätäjä ei ole nimenomaan niin säätänyt. Lisäksi kuten edellä on
käynyt ilmi, kyse on kuitenkin kohtuullisen pienistä muutoksista eli oikeuskäytäntöä ei pääsääntöisesti ole ollut tarkoitus kumota, vaan täsmentää lakia ja ohjata tarkemmin oikeuskäytäntöä. Siinä
mielessä ei olisi tarkoituksenmukaista pohtia esteen olemassa oloa uudelleen, mutta toki jälkeenpäin
tarkasteluna aikaisemmalla mahdollisesti ”kevyellä” tai ”tulkinnanvaraisella” esteellä on merkitystä
harkittaessa velkajärjestelyn myöntämistä painavilla syillä.
Vastaavasti, jos velallinen on hakenut velkajärjestelyä painavilla syillä ja aikaisemmassa päätöksessä
on katsottu, ettei aikaa ole kulunut riittävästi, velallinen voisi ehkä nyt lakimuutoksen jälkeen yrittää
velkajärjestelyä painavilla syillä uudelleen, kun velkaantumisesta kuluneen ajan merkitystä on pienennetty, vaikka edellisestä päätöksestä ei olisi vielä kulunut pitkää aikaa.
263 HE 83/2014, 56
264 Voimaantulosäännös 2 mom
55
3 VELKAJÄRJESTELYMENETTELYN TEHOSTAMINEN
3.1 Johdanto
Velkajärjestelylain tarkistamisen yhtenä tavoitteena on ollut tehostaa menettelyjä, vähentää työmäärää ja
pienentää kustannuksia, mihin on pyritty erityisesti tässä luvussa kuvatuilla muutoksilla265. Muutoksista
huolimatta lausuntojen antajat ja valiokunnat ovat nähneet velkajärjestelyssä edelleen tehostamisen ja kustannusten pienentämisen tarvetta266.
3.2 Sovintoneuvottelujen tehostaminen
Sovintojen lisäämiseksi tarkoitettua yksinkertaistettua menettelyä on käsitelty erikseen 3.3 jaksossa sivulla 58.
3.2.1 Sovintoneuvotteluita ei ole aina pakko käydä
Aikaisemmin ennen velkajärjestelyn hakemista oli ensin selvitettävä mahdollisuus sovintoon, vaikka
etukäteen olisi selvää, ettei sovintoon ole mahdollisuuksia. Lakimuutoksessa tehostettiin talousja velkaneuvonnan työtä jättämättä pois turhia sovintoneuvotteluita.267
Ensinnäkin VJL 10 §:ää muutettiin niin, ettei sovintomahdollisuuden selvittämättä jättäminen ole enää
esteperuste. Toisekseen VJL 11 §:ää tarkennettiin siten, että vaikka sovintomahdollisuuksien selvittäminen
säilyy pääsääntönä, sovintoneuvotteluita ei kuitenkaan tarvitse käydä, jos se on ilmeisen tarpeetonta jonkin
seuraavan syyn vuoksi:268
1.
2.
3.
4.
Velallisen maksukyky on vähäinen. Jos velallisella ei ole maksavaraa tai sitä on vain vähän, tunnetusti velkojat eivät suostu vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn.
Velkoja on paljon. Tunnetusti, jos velkoja on paljon, todennäköisemmin joku velkojista vastustaa
velkajärjestelyn myöntämistä. Varsinkin pienvelkojien osuudet jäävät tällöin monesti niin pieneksi,
etteivät he halua suostua ehdotukseen.
Osa velkojista on tuntemattomia. Lain esitöissä on tarkennettu esimerkkinä, ettei velallinen tiedä,
kenen kanssa hänen pitäisi neuvotella sovinnon mahdollisuudesta.
Muu syy. Lain esitöissä on mainittu esimerkkinä, että velallisella on kiire hakea väliaikaista kieltoa,
jolloin ei ole aikaa selvittää sovintomahdollisuutta. Eri velkojilla on myös erilaisia periaatteita sovintoihin suostumisesta, joten velkajärjestelylain mukainen ehdotus ei välttämättä kelpaa kaikille velkojille.
Käytännössä talousja velkaneuvoja voi siten itse kokemuksensa perusteella arvioida, onko sovintoon mahdollisuuksia ja selvittää hakemukseen, minkä edellä mainitun syyn perusteella sovintoneuvotteluita ei ole
käyty269. Hakemukseen voi siten esimerkiksi lyhyesti kirjoittaa: ”Mahdollisuutta päästä sovintoon velkojien
kanssa ei ole sovinnon epätodennäköisyyden vuoksi selvitetty, koska velallisella ei ole maksuvaraa / velallisen
maksuvara on hyvin pieni / velallisella on yli 40 velkaa…”
Lakimuutosten jälkeen sovintoneuvotteluiden käymättä jättäminen ei enää voi olla este. Sen sijaan
tuomioistuin voi edelleen edellyttää neuvotteluiden käymistä, jos sovintoa ei ole yritetty sellaisissa
tilanteissa, joissa sovintoon olisi todennäköisesti mahdollisuus. Todennäköisesti käytäntö kuitenkin
muuttuu niin, ettei sovintoneuvotteluiden käymättä jättämiseen enää juurikaan vedota.
VJL 11 §:stä ei ole voimaantulo- tai siirtymäsäännöstä, joten sovintomahdollisuuden selvittäminen huomioidaan uuden pykälän mukaan kaikissa velkajärjestelyhakemuksissa 1.1.2015 lähtien. VJL 10 §:n
8 kohdan mukaisen esteen soveltamisen siirtymäsäännökset on käsitelty muiden esteiden kohdalla
265
266
267
268
269
HE 83/2014, 27. LaVM 12/2014, 6
LaVM 12/2014, 7. TaVL 33/2014, 2
HE 83/2014, 23–24, 54–56. VJL 10 § 8 kohta ja 11 § 1 mom
HE 83/2014, 24, 54–56. VJL 10 § 8 kohta ja 11 § 1 mom
HE 83/2014, 56
57
3.2.2Velkojan velvollisuus myötävaikuttaa sovinnon syntymiseen
Välillä tietyt velkojat säännönmukaisesti ja perusteetta kieltäytyvät sovintoehdotuksista. Siksi lakiin lisättiin
erillinen säännös siitä, että velkojan tulee hyvän luotonanto- ja perintätavan mukaisesti myötävaikuttaa
sovinnon syntymiseen. Säännös tarkoittaa, ettei velkoja voisi järjestelmällisesti kieltäytyä sovinnoista, vaan
velkojan pitäisi jokaisessa yksittäistapauksessa pyrkiä myötävaikuttamaan sovinnon syntymiseen.270
Uuden säännöksen ongelmana on vain se, ettei sen rikkomisesta ole uhkaa velkojille. Siksi talousja velkaneuvojien kannattaa aloittaa tietojen vaihtaminen velkojista, jotka lakimuutoksen jälkeen edelleen järjestelmällisesti kieltäytyvät sovinnoista. Sen jälkeen kuluttaja-asiamiehelle voi tehdä ilmoituksen hyvän perintätavan noudattamatta jättämisestä271.
3.3 Yksinkertaistettu menettely
Käytännön ongelmana on ollut, kun yhden pienenkin velkojan vastustus on voinut kaataa hyvän ja pitkään
valmistellun sovintoesityksen. Samoin maksuohjelmien pieniäkin ratkaisuja on jouduttu purkamaan auki
yhdenkin velkojan riitautuksen perusteella. Sovintojen edistämiseksi ja maksuohjelmien pienten riitaisuuksien karsimiseksi velkajärjestelylakiin lisättiin kokonaan uusi 38 a pykälä, jonka nojalla sovintoesitys ja
maksuohjelma voidaan vahvistaa sellaisenaan pienvelkojien vastustuksesta huolimatta.272
Yksinkertaistettu menettely tarkoittaa sitä, että velkajärjestelylain 55–57 pykäliä ei sovelleta, jos seuraavissa
jaksoissa mainitut yksinkertaistetun menettelyn ehdot täyttyvät. Maksuohjelmaa koskevat väitteet jätetään
tällöin huomiotta, eli velkojien lausumista ei pyydetä vastineita, ei järjestä istuntoa, eikä muuteta maksuohjelmaehdotusta. Väitteitä ei huomioida myöskään, vaikka maksuohjelman sisältö olisi lain vastainen, paitsi
jo velkojien yhdenvertaista kohtelua loukataan.273
3.3.2Edellytykset vahvistamiselle yksinkertaistetussa menettelyssä
3.3.2.1 Velkajärjestelylain yleiset edellytykset täyttyvät
Yksinkertaistettu menettely tarkoittaa maksuohjelmaa koskevien riitaisuuksien vähentämistä, mutta ei
vaikuta edellytyksiin tai esteisiin. Uuden säännöksen sanamuoto on edellytysten ja esteiden osalta samanlainen kuin aikaisempi VJL 38 § 1 momentti eli kaikkien velkajärjestelyn edellytysten on täytyttävä, eikä
velkajärjestelylle saa olla estettä274. Siten tuomioistuimen on tutkittava aina kaikki esteitä ja edellytyksiä
koskevat väitteet275. Lisäksi tuomioistuimen on aikaisempaan tapaan tutkittava, että velkajärjestelyn edellytykset täyttävät, vaikka kukaan velkojista ei ole lausunut edellytyksistä276. Vastaavasti tuomioistuin voi myös
poikkeuksellisesti ottaa omasta aloitteistaan mahdollisen esteperusteen tutkittavaksi277.
Yksinkertaistettu menettely koskee myös elinkeinonharjoittajia. Siten myös elinkeinonharjoittajia koskevien
lisäedellytysten on täytyttävä samoin kuin muutenkin velkajärjestelyissä, vaikka siitä koskeva nimenomainen
säännös on jäänyt muutetustakin laista pois278.
270
271
272
273
274
275
276
HE 83/2014, 24, 27, 36, 55–57. VJL 11 § 2 mom.
HE 83/2014, 57. Laki saatavien perinnästä 12 §
HE 83/2014, 24, 27, 36, 64–65, 72. VJL 38 a § ja 52 a § 2 mom.
HE 83/2014, 64–65. VJL 38 §, 38 a § 1mom ja 55–57 §
VJL 38 § 1 mom ja 38 a § 1 mom
HE 83/2014, 65
VJL 38 § 1 mom. HE 183/1992 VJL 38 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut. Koskelo & Lehtimäki, 101. Niemi-Kiesiläinen,
112
277 VJL 53 § 1 mom. HE 180/1996 VJL 53 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut. LaVM 19/1996 VJL 53 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut. KKO:1998:62. Koskelo & Lehtimäki, 100–101
278 Koskelo & Lehtimäki, 135
58
3.3.2.2 Vähintään 80 %:a tai 5 prosentin osuudella olevat hyväksyvät
Maksuohjelman vahvistaminen yksinkertaistetussa menettelyssä edellyttää, että:
1.
2.
Velkojat, joiden saatavien yhteenlaskettu määrä on vähintään 80 prosenttia ja
kaikki velkojat, joiden saatava on vähintään viisi prosenttia kaikkien velkojen kokonaismäärästä
ovat hyväksyneet maksuohjelmaehdotuksen tai eivät ole sitä vastustaneet279.
Yksinkertaisuussyitä käytän jäljempänä termejä velkojien ”vähemmistö” tai ”enemmistö”, joilla
tarkoitan tilanteita, joissa edellä mainitut prosentuaaliset ehdot täyttävät, enkä sitä, mitä yleensä tarkoitetaan enemmistöön tai vähemmistöön kuulumisella.
Esimerkkejä:
yy Maksuohjelma voidaan vahvistaa, jos maksuohjelmaa vastustaa vain yksi velkoja, jonka osuus kokonaisvelkamäärästä on 4,9 prosenttia
yy Maksuohjelma voidaan vahvistaa, jos maksuohjelmaa vastustaa neljä velkojaa, joista kunkin osuus kokoyy
yy
naisvelkamäärästä on 4 prosenttia, koska heidän yhteenlaskettu osuus on 16 prosenttia
Maksuohjelmaa ei voida vahvistaa, jos vain yksi velkoja vastustaa, mutta velkojan osuus on 5,0 prosenttia
kokonaisvelkamäärästä
Maksuohjelmaa ei voida vahvistaa, jos maksuohjelmaa vastustaa viisi velkojaa, joiden yhteenlaskettu
osuus on 20,05 prosenttia kokonaisvelkamäärästä.
Velkojen osuudet huomioidaan sen mukaan, mitä ne ovat maksuohjelmaehdotuksessa eli tilanteesta riippuen
saldopäivän tai aloittamispäivän mukaan280. Jako-osuuksissa huomioidaan kaikki velat eli tavallisten velkojen
lisäksi myös vakuusvelat281. Jos vakuusvelkoja ei ole, velkojen prosenttiosuudet on yleensä nähtävissä suoraan
maksuohjelmaehdotuksesta, koska parempi- tai viimesijaisia velkoja on vain poikkeuksellisesti (tai viimesijaisten euromäärää ei ole merkitty). Jos on myös vakuusvelkoja, tuomioistuin (tai selvittäjä) joutuu itse
laskemaan vastustaneiden velkojen prosenttiosuudet maksuohjelman perusteella – mikään ei kuitenkaan
estä tuomioistuimen työn helpottamiseksi liittämästä maksuohjelmaan erillistä laskentataulukkoa, johon on
yhdistetty sekä tavalliset velat että vakuusvelat ja niiden prosenttiosuudet.
Säännöksen mukaan velkojien ei tarvitse antaa tuomioistuimelle nimenomaista suostumusta ehdotukselle,
vaan velkojan suostumukseksi katsotaan myös, jos velkoja ei ole esittänyt ehdotusta koskevia väitteitä. Siten
myös passiiviset velkojat rinnastetaan suostumuksen antaneisiin velkojiin.282
Jos säädetty enemmistö velkojista vastustaa ehdotusta, maksuohjelmaehdotusta koskevat väitteet on käsiteltävä normaalisti. Samoin jos velallinen itse vastustaa ehdotusta, maksuohjelmaa ei voida vahvistaa yksinkertaistetussa menettelyssä, vaikka kukaan velkojista ei vastustaisi.
3.3.2.3 Ehdotus on velkojien yhdenvertaisen kohtelun mukainen
Tuomioistuimen on kuitenkin aina käytävä läpi kaikki, myös vähemmistöön jääneiden velkojien väitteet283.
Tuomioistuimen on varmistettava, että velkojia on kohdeltu yhdenvertaisesti velkajärjestelylain mukaan,
jolloin on tarkistettava, sisältävätkö väitteet erityisesti jotain seuraavista:
yy VJL 25 §: Velkaan käytetyt järjestelykeinot ovat lain mukaisia
yy VJL 26 §: Vakuusvelan järjestelykeinot ovat lain mukaisia, eikä esinevakuusoikeuden pysyvyyteen
tai sisältöön ole kajottu
yy VJL 29 §: Maksuvara on kohdennettu ensin vakuusvelalle, nykyarvo on turvattu ja vakuuden säilyttämisen ehdot täyttyvät
279
280
281
282
283
HE 83/2014, 64–65. VJL 38 a § 1 mom 2 kohta
HE 83/2014, 64–65
HE 83/2014, 64. Aalto 2014a, 9
HE 83/2014, 65. VJL 38 a § 1 mom 2 kohta
HE 83/2014, 36, 65. VJL 38 a § 3 mom
59
yy VJL 31 §: Suoritukset on jaettu jako-osuuksien mukaan, parempi- ja viimesijaiset velat on
huomioitu lain mukaan, maksut on jaksotettu lain mukaan, velkojen lopulliset vanhentumiset on
huomioitu
yy VJL 31 a §: Yksityisvelkojen maksuohjelman kestoa koskeva vaatimus on tutkittava
yy VJL 46 A §: Maksuohjelmalla tuleva kertymä on suurempi kuin velallisen konkurssissa284.
Vähemmistöön jäävän velkojan väite saattaa myös koskea velallisen antamia vääriä tai puutteellisia
tietoja, esimerkiksi jokin etuus on jätetty maksuvaralaskelmassa ilmoittamatta. Vaikka tällaista virheellistä tietoa koskevaa väitettä ei välttämättä voitaisikaan tulkita velkojien yhdenvertaista kohtelua
koskevaksi, lienee pidettävä selvänä, että väitteen johdosta maksuohjelmaa ei voida vahvistaa sellaisenaan yksinkertaistetussa menettelyssä. Lakimuutoksen tavoitteena on vähentää turhia riitaisuuksia,
mutta väärissä vai puutteellisissa tiedoissa ei ole kyse tulkinnanvaraisuudesta tai riitaisuudesta, vaan
velallisen tiedonantovelvollisuudesta, jonka laiminlyöminen voi olla poikkeuksellisesti jopa esteperuste285.
Tuomioistuimen on tutkittava myös vähemmistöön jääneiden väitteet, jos niistä ilmenee jotain velkojien
yhdenvertaisuutta loukkaavaa. Jos maksuohjelma ei täytä velkojien yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksia,
jotka ilmenevät erityisesti edellä mainituista pykälistä, maksuohjelmaehdotusta ei voida vahvistaa yksinkertaistetussa menettelyssä, vaikka enemmistö olisi sen hyväksynytkin286. Maksuohjelmaehdotusta on silloin
muutettava. Lähinnä yksinkertaistettu menettely tältä osin tarkoittaa, etteivät velallisen maksuvaraa tai varallisuuden säilyttämistä (paitsi jos se on velan vakuutena) koskevat vähemmistöön jääneiden velkojien väitteet
estä maksuohjelman vahvistamista287.
Lain esitöistä ei ilmene, miten tuomioistuimen on meneteltävä, jos maksuohjelmaehdotus ei ole esimerkiksi yhden velkojan osalta lain yhdenvertaisuuden mukainen. Riittääkö, että korjataan ohjelmaehdotusta vain kyseisen velkojan osalta, jonka jälkeen ohjelma voidaan vahvistaa yksinkertaistetussa
menettelyssä tai pitääkö tuomioistuimen käsitellä silloin kaikki muutkin väitteet ja käsitellä maksuohjelmaehdotus normaalisti. Tuomioistuimen harkintaan jää sen arvioiminen, mikä merkitys tehdyllä
muutoksella on muiden velkojien asemaan, kuinka selvä muutoksen perusteena olevat tosiseikka on
ja onko ehdotusta tarpeen lausuttaa enää uudestaan. Esimerkiksi tarkoituksenmukaista olisi, jos esimerkiksi yhden velkojan velan määrä on virheellinen, vain se korjattaisiin ja vahvistettaisiin ohjelma,
vaikka tämä vaikuttaa myös muiden velkojien kertymiin.
Säännös on muodossa ”maksuohjelmaehdotus voidaan – – vahvistaa”. Siten tuomioistuimen ei ole pakko
vahvistaa maksuohjelmaa yksinkertaistetussa menettelyssä, vaikka edellytykset olisivatkin. Varsinkin, jos
velkojan väite on tulkinnanvarainen sinä mielessä, koskeeko se velkojien yhdenvertaista kohtelua, on syytä
käsitellä väitteet normaalisti.
3.3.2.4 Velkojia ja velallista on kuultu
Tuomioistuimen tulee varmistaa, että kaikkia velkojia on kuultu, joten tuomioistuimelle tulee toimittaa
maksuohjelmaehdotuksen yhteydessä288:
1.
284
285
286
287
288
289
60
Selvitys siitä, miten ja milloin niille velkojille, jotka eivät ole hyväksyneet ehdotusta, on annettu
tieto ehdotuksesta ja varattu tilaisuus lausua siitä. Selvitykseksi riittänee kopio esimerkiksi velkojille
lähetetystä sovintoehdotuksesta tai sen saatteesta sekä maininta, että se on lähetetty kaikille velkojaluettelossa näkyville. Sanamuoto ”eivät ole hyväksyneet ehdotusta” tarkoittaa tässä yhteydessä sitä,
että velkojalta ei ole kirjallista ilmoitusta ehdotuksen hyväksymisestä. Tuomioistuimen on nimenomaan varmistuttava siitä, että myös niitä velkojia on kuultu, jotka eivät ole vastanneet mitään.289
Lisättiin lakivaliokunnassa – LaVM 12/2014, 10
VJL 6 §, 7 § ja 10 § 8 kohta
HE 83/2014, 65. VJL 38 a § 3 mom
HE 83/2014, 65. VJL 38 a § 3 mom
HE 83/2014, 65. VJL 38 a § 2 mom
HE 83/2014, 72
2.
3.
Ehdotusta vastustaneiden velkojien kirjalliset lausumat. Tuomioistuimelle toimitettaisiin vain vastustaneiden lausumat, koska tuomioistuimen on tutkittava väitteistä, onko velkojia kohdeltu yhdenvertaisesti. Huom.! Jäljempänä 3.3.3.4 jaksossa (sivu 63) on käsitelty tarkemmin tilannetta, jossa
sovintoehdotus voidaan vahvistaa maksuohjelmaksi velkojia kuulematta – silloin velallisen on toimitettava tuomioistuimelle myös suostumuksen antaneiden velkojien vastaukset.
Velallisen lausuma kirjallisena. Jos velallinen on laatinut ehdotuksen maksuohjelmaksi, velalliselta
ei tarvita lausumaa, koska oletuksena on, että velallinen kannattaa omaa ehdotustaan. Ainoastaan,
jos selvittäjä on laatinut maksuohjelmaehdotuksen, selvittäjän tulee toimittaa aina tuomioistuimelle
velallisen kanta ehdotukseen. Selvyyden vuoksi velallisen on hyvä ilmoittaa selvittäjälle hyväksyvänsä
ehdotuksen, vaikka ei olisi lausuttavaakaan.
Jos on kyse sovintoehdotuksen vahvistamisesta ja tuomioistuimelle on toimitettu enemmistön kirjalliset
hyväksynnät, tuomioistuimen on varmistuttava, että kaikkia muitakin velkojia on kuultu. Jos esitetyn selvityksen perusteella jotain velkojaa ei ole kuultu, tuomioistuin on kuultava kyseistä velkojaa vielä erikseen
ennen kuin maksuohjelma voidaan vahvistaa.290
3.3.3Sovintoehdotus ja yksinkertaistettu menettely
3.3.3.1 Sovintoehdotuksen laatiminen
Lakimuutoksen jälkeen myös sovintoehdotuksia laadittaessa velkojilta on syytä pyytää saldot VJL 11
b §:n mukaisesti niin, että velkojien prosessiosoite kysytään ja tiedot pyydetään ilmoittamaan määrätylle
saldopäivälle, jotta ehdotus voidaan vahvistaa tuomioistuimessa. Velkaselvittelyä on käsitelty tarkemmin
Jotta sovintoehdotusten mukaisia maksuohjelmia voitaisiin vahvistaa tuomioistuimessa vähemmistövelkojien
vastustuksesta huolimatta, sovintoehdotusten pitää olla mahdollisimman pitkälle saman sisältöisiä kuin mitä
velkajärjestelylaki edellyttää. Tietyin edellytyksin yksinkertaistetussa menettelyssä voidaan vahvistaa myös
velkajärjestelylain säännöksistä poikkeava ehdotus, mutta velkajärjestelylain mukaista velkojien keskinäistä
asemaa ei voida vastoin velkojan tahtoa loukata. Muutenkin on selvää, että velkojat suostuvat paremmin,
jos ehdotus on sisällöltään kaikilta osin velkajärjestelylain mukainen. Siten sovinnoissakin maksuohjelmaehdotukset kannattaa laatia VJL 36 §:n vaatimusten mukaan sisältäen myös lisäsuoritusmääräykset. Samoin
ei kannata esittää velkajärjestelylaista poikkeavia jakoesityksiä, vaan maksuvara pitäisi jakaa aivan samalla
tavalla vakuusvelkojen ja tavallisten – myös viime- ja parempisijaisten – velkojen kesken kuin lakisääteisessä
velkajärjestelyssä.
Luonnollisesti sovintoehdotuksissa voi edelleen aikaisempaan tapaan esittää ”mitä tahansa”, koska
sovinnoissa kaikki on mahdollista. Mutta jos esittää velkajärjestelylaista poikkeavia ratkaisuja, silloin
maksuehdotusta ei välttämättä voida vahvistaa tuomioistuimessa, jos velkoja siihen vetoaa.
Joskus velkojille tarjotaan sovintoehdotuksilla enemmän eli pidempää maksuaikataulua kuin lakisääteisessä velkajärjestelyssä. Voidaan tarjota jopa täysimääräistä suoritusta, jolloin kyse on vain maksuaikataulun muuttamisesta, mutta silti osa velkojista ei suostu ehdotukseen. Tällaisen pidemmän maksuaikataulun vahvistamiseen tuomioistuimessa ei ole estettä, jos vain määrävähemmistö vastustaa, koska
VJL 25 §:ssä ei aseta enimmäisaikaa velan maksuajalle.
3.3.3.2 Velallinen kuulee velkojia
Todennäköisesti sovintoehdotukseen on liitettävä myös kaikki velkajärjestelyasetuksen vaatimat liitteet, jotta
velkojalla on ollut tarvittaessa mahdollisuus perehtyä niihin, koska tuomioistuin ei anna siihen enää mahdollisuutta, jos edellytykset maksuohjelman vahvistamiselle yksinkertaistetussa menettelyssä täyttyvät.
290 HE 83/2014, 72. VJL 52 a § 2 mom
61
Sovintoehdotus on lähetettävä kaikille velkojille joko postitse tai sähköpostitse291. Velallisen ei tarvitse
yksilöidä tarkemmin, mistä kaikesta velkojan on lausuttava. Aikaisempaan tapaan lähtökohtaisesti riittäisi,
että velkojalta kysytään, hyväksyvätkö he velallisen ehdotuksen vai ei. Velallisen ei siten tarvitse kehottaa
velkojia ottamaan kantaa velkajärjestelyn edellytyksiin tai esteisiin tai yksilöimään maksuohjelmaa koskevia
väitteitä. Lain esitöiden mukaan oletuksena on, että velkoja tarvittaessa vetoaa jo sovintoehdotusta käsitellessään myös velkajärjestelyn edellytyksiin tai esteisiin.292
Käytännössä velkojat eivät ole sovintoehdotuksissa aikaisemmin ottaneet kantaa velkajärjestelyn esteisiin tai
edellytyksiin, koska siihen ei ole ollut tarvetta. Velkojat eivät myöskään ole eritelleet vastauksissaan, miksi he
eivät hyväksy ehdotusta. Nyt siis velkojilta edellytettäisiin, että he ymmärtävät vedota myös velkajärjestelyn
esteisiin ja edellytyksiin sekä vetoavat myös mahdolliseen velkojien yhdenvertaisuuden loukkaamiseen, jos
eivät hyväksy sovintoehdotusta. Koska varsinkaan pienja yksityisvelkojat eivät voi olla tästä aina tietoisia,
kannattanee täydentää sovintoehdotuspohjia niin, että niissä tuotaisiin ilmi mahdollisuus sovintoehdotuksen vahvistamiseen yksinkertaistetussa menettelyssä. Toisaalta, jos ehdotuksiin lisätään kehotus vedota
tarvittaessa velkajärjestelyn esteisiin tai edellytyksiin, velkoja voi kieltäytyessään aina antaa perusteluksi esimerkiksi velkajärjestelyn esteen, minkä tuomioistuin joutuu tutkimaan
Jos velkoja vastaa perinteisiin tapaan vain, että ”emme hyväksy velallisen ehdotusta velkojen vapaaehtoisesta järjestelystä”, tuomioistuin todennäköisesti tulkitsee, että velkoja ei ole hyväksynyt maksuohjelmaehdotusta, mutta ei vastusta velkajärjestelyn myöntämistä. Tulkinnanvaraista on, että pitääkö
tuomioistuimen velkojan ympäripyöreän vastauksen perusteella viran puolesta tutkia, että onko maksuohjelmaehdotus laadittu vastustaneen velkojan osalta asianmukaisesti293.
Vastaavasti velallisen ei myöskään tarvitse kehottaa yksityisvelkojia vaatimaan maksuohjelman keston pidentämistä hyväkseen. Koska yksityisvelkojat eivät yleensä tiedä oikeudestaan vielä sovintoesityksen yhteydessä, yksityisvelkojan aseman turvaamiseksi voisi olla syytä lisätä sovintoehdotuspohjiin kyseinen maininta.
Toisaalta tällöin ongelmaksi muodostunee se, että yksityisvelkoja vaatii aina keston jatkamista hyväkseen,
mihin velallinen ei suostu, jolloin sopimusta ei synny.
Samoin velkojalla on mahdollisuus esittää, jos velan määrää on korjattava tai ehdotuksesta puuttuu velka.
Voisi olettaa sen olevan niin itsestään selvää, ettei sitä tarvitse mainita sovintoehdotuksessa. Mutta jos pienvelkoja vain hylkää sovintoesityksen, ehdotus voidaan vahvistaa enemmistön suostumuksella, eikä velkoja
saakaan enää mahdollisuutta päivittää saatavaansa. Siksi myös velan määrän tarkistamisesta on oltava
maininta.
Jos velkojan vastauksen perusteella velkojen määrää on korjattava, jää harkittavaksi, pitääkö velkojaa
kuulla uudelleen korjatusta ehdotuksesta. Uudelleen kuuleminen voi olla tarpeen esimerkiksi, jos
muutos muuttaa velkojien enemmistö/vähemmistö-asemaa. Käräjäoikeuden harkintaan jää, voiko se
hyväksyä yksinkertaistetussa menettelyssä ehdotuksen, jota on muutettu sen jälkeen, kun velkojilla
on ollut siitä mahdollisuus lausua.
Jos velkojille ehdotetaan velkajärjestelylain mukaista sovintoa ja ohjelmaehdotuksen halutaan tarvittaessa
olevan vahvistamiskelpoinen oikeudessa, sovintopohjiin voidaan lisätä esimerkiksi seuraavanlainen kehotus
vastata ehdotukseen myös tuomioistuinmenettelyä varten:
Ehdotuksen vahvistaminen tuomioistuimessa
Tuomioistuin voi vahvistaa tässä ehdotetun maksuohjelman velkajärjestelylain 38 a §:n nojalla pienten
velkojien vastustuksesta huolimatta, ellei velkoja ole tähän ehdotukseen antamassaan vastauksessa vedonnut
velkajärjestelylaissa mainittuihin esteisiin, edellytysten puuttumiseen tai siihen, ettei velkajärjestelylain
mukainen velkojien yhdenvertainen kohtelu toteudu.
291 HE 83/2014, 65. VJL 62 a § 2 mom
292 HE 83/2014, 65. Aalto 2014a, 9
293 HE 83/2014, 65
62
Yksityisvelkojalla on oikeus esittää velkajärjestelylain 31 a §:n mukaisesti maksuohjelman keston jatkamista hyväkseen enintään kaksi vuotta esittämällä selvitys taloudellisesta asemastaan vaatimuksensa tueksi.
Velkojan saatavan määrä
Velkojien saatavat on huomioitu ehdotuksessa velkajärjestelylain 11 b § 1 kohdan saldopäivän mukaisesti.
Jos velkojalla on huomautettavaa velan määrästä, velkojan tulee ilmoittaa siitä velalliselle, vaikka velkoja
ei hyväksyisikään ehdotusta, koska tuomioistuin voi edellä mainituin tavoin vahvistaa maksuohjelmaehdotuksen sellaisenaan pienvelkojien vastustuksesta huolimatta. Saldopäivän jälkeen kertyneitä korkoja tai
perimis- tai täytäntöönpanokuluja ei tule ilmoittaa, koska kaikkien velkojien saatavat huomioidaan edellä
mainitun saldopäivän mukaan.
3.3.3.3 Toimittaminen käräjäoikeuteen
Nykyisessä velkajärjestelyhakemuksen kaavassa ei ole kohtaa, jossa voisi pyytää maksuohjelman vahvistamista yksinkertaistetussa menettelyssä. Sinällään sellainen ei ole välttämätönkään, koska tuomioistuin voi
tutkia sen itse hakemuksen liitteistä. Kuitenkin tuomioistuimen kannalta on varmasti selvempää, jos hakemukseen liitetään esimerkiksi seuraava pyyntö tai selvitys:
Maksuohjelman vahvistaminen yksinkertaistetussa menettelyssä
Pyydän, että käräjäoikeus vahvistaa liitteenä olevan ehdotuksen VJL 38 a §:n ja 52 a § 2 momentin
nojalla velallisen maksuohjelmaksi velkojia kuulematta.
Velallinen on kuullut liitteenä olevasta maksuohjelmaehdotuksesta kaikkia velkojia lähettämällä oheisen
xx.xx.201x päivätyn sovintoehdotuksen kaikille velkojille. Velkojilla on ollut xx.xx.201x saakka aikaa
vastata ehdotukseen.
Ohessa ovat kaikki velkojien antamat vastaukset. Ohjelmaehdotukseen eivät ole vastanneet tai ohjelmaehdotusta ovat vastustaneet velkojat A, B ja C, joiden saatavien yhteenlaskettu määrä on x prosenttia eli alle
20 prosenttia ja joista jokaisen osuus on alle viisi prosenttia kaikkien velkojen kokonaismäärästä.
3.3.3.4 Vahvistaminen velkojia kuulematta
Tuomioistuimen ei tarvitse enää kuulla velkojia uudelleen, jos velallinen osoittaa, että kaikkia velkojia on
kuultu sovintoehdotuksesta ja ehdotukseen ovat kirjallisesti antaneet hyväksyntänsä velkojat, joiden saatavien
yhteenlaskettu määrä on vähintään 80 prosenttia ja sekä kaikki velkojat, joiden osuus on vähintään viisi prosenttia kaikkien velkojen kokonaismäärästä. Tuomioistuin katsoo ehdotuksen hyväksyneiksi vain ne velkojat,
jotka ovat antaneet nimenomaisen ja kirjallisen suostumuksen velallisen ehdotukseen. Tuomioistuin ei siten
katso velallisen ehdotukseen vastaamatta jättäneitä eli passiivisia velkojia suostumuksen antaneiksi.294
Säännös passiivisten kohtelusta on siis erilainen VJL 52 a §:n 2 momentissa ja VJL 38 a §:n 1 momentin 2
kohdassa. Tuomioistuin voi jättää velkojat kuulematta, jos tuomioistuin voi varmistua kirjallisista eli aktiivisten velkojien vastauksista, että riittävä enemmistö suostuu ohjelmaehdotukseen. Mutta kun on kysymys maksuohjelman sisältöä koskevien väitteiden tutkimatta jättämisestä, silloin tuomioistuin rinnastaa passiivisetkin
velkojen maksuohjelman hyväksyneisiin.
Jos muut 3.3.2 jaksossa (sivu 58) mainitut ehdot yksinkertaistetulle menettelylle täyttyvät, tuomioistuimen ei tarvitse enää kuulla velkojia ja voi samanaikaisesti aloittaa velkajärjestelyn ja vahvistaa maksuohjelmaehdotuksen yksinkertaistetussa menettelyssä. Jos velallinen ei ole kuullut kaikkia velkojia tai kirjallisia
suostumuksia ei ole saatu tarpeeksi monelta tai suurilta velkojilta, silloin tuomioistuin kuulee velkojia ja jos
3.3.2 jaksossa (sivu 58) mainitut ehdot yksinkertaistetulle menettelylle täyttyvät, tuomioistuin voi kuulemisen jälkeen samanaikaisesti aloittaa velkajärjestelyn ja vahvistaa maksuohjelmaehdotuksen yksinkertaistetussa menettelyssä.295
294 HE 83/2014, 36, 72. VJL 52 a § 2 mom
295 HE 83/2014, 36, 72. VJL 38 a § ja 52 a § 2 mom
63
3.3.4Yksinkertaistettu menettely muutoin kuin sovintoehdotuksen yhteydessä
Jos velallinen ei ole kuullut velkojia eli ei ole tehnyt sovintoehdotusta tai sovintoehdotukseen ei ole tullut
riittävää hyväksyntää, tuomioistuin kuulee velkojia normaalisti296. Jos kuulemisen jälkeen 3.3.2 jaksossa (sivu
58) mainitut ehdot yksinkertaistetulle menettelylle täyttyvät, tuomioistuin voi vahvistaa maksuohjelmaehdotuksen yksinkertaistetussa menettelyssä. Sama koskee tilannetta, jos selvittäjä on kuullut velkojia maksuohjelmaehdotuksesta. Maksuohjelman vahvistaminen yksinkertaistetussa menettelyssä ei siten ole riippuvainen siitä, kuka on kuullut velkojia, onko tehty sovintoehdotusta tai onko hakemuksen liitteenä ollut
ehdotusta maksuohjelmaksi.
Säännöksissä ei ole erikseen todettu, voiko selvittäjä jättää väitteet tutkimatta tai pitääkö selvittäjän
perusteella, miksi hän on tutkinut tai jättänyt tutkimatta väitteet. Tarkoituksenmukaisinta voisi olla
menettely, että selvittäjä jättää väitteet tutkimatta samoin perustein kuin tuomioistuimella on mahdollisuus vahvistaa maksuohjelma yksinkertaistetussa menettelyssä. Selvittäjän on kuitenkin tiivistelmässä tuotava selvästi ilmi, mitkä velkojien väitteet on jätetty tutkimatta ja millä perusteella (kuuluu
määrävähemmistöön, eikä väite koske esteitä, edellytyksiä eikä velkojien yhdenvertaista kohtelua).
3.3.5Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
Jos hakemuksen liitteenä on sekä ohjelmaehdotus että velkojien suostumukset, tuomioistuimen ei tarvitse
kuulla velkojia niissä velkajärjestelyasioissa, jotka ovat tulleet vireille eli velkajärjestelyhakemus on jätetty
käräjäoikeuteen 1.1.2015 tai sen jälkeen297
Yksinkertaistetusta menettelystä ei ole voimaantulo- tai siirtymäsäännöstä, joten maksuohjelman vahvistaminen yksinkertaistetussa menettelyssä on mahdollista kaikissa velkajärjestelyasioissa lain voimaantulon
jälkeen.
3.4 Velkaselvittely ja saldopäivän käyttöönotto
Velkaselvittely (tai velkojen kartoitus) on ollut alusta lähtien talousja velkaneuvojien keskeisimpiä tehtäviä.
Vasta nyt siitä otettiin lakiin nimenomainen säännös, mikä ei kuitenkaan olennaisesti muuta talousja velkaneuvonnan perustyötä. Uusi säännös tuo lähinnä kolme merkittävämpää muutosta:
yy velkoja on velvollinen ilmoittamaan tietyt pyydetyt tiedot
yy prosessiosoite, ensisijaisesti sähköpostisoite, kysytään jo velkaselvittelyssä
yy jos velkaselvittelyssä tiedot pyydetään tietylle päivälle, saldopäivälle, ja velkajärjestely aloitetaan viimeistään kuuden kuukauden kuluttua saldopäivästä, menettely tehostuu, kun velkojen saldoja ei
tarvitse enää päivittää erikseen maksuohjelmaan.298
Velkaselvittelyn voi luonnollisesti aikaisempaan tehdä velallinen itsekin tai muu velallisen avustaja kuin
talousja velkaneuvoja299.
3.4.2Velkojan velvollisuus ilmoittaa pyydetyt tiedot
Lakimuutoksen jälkeen velkoja on velvollinen ilmoittamaan kirjallisesti (ns. saldotodistus tai saldoilmoitus)
seuraavat pykälässä mainitut tiedot, jos velallinen pyytää niitä velkajärjestelyn hakemista varten300:
296
297
298
299
300
64
VJL 52 § ja 52 a §
Voimaantulosäännös 4 mom
HE 83/2014, 22, 27, 35, 57–58, 63, 73. VJL 11 b §, 54 § 5 mom. LaVM 12/2014, 6 ja 9
HE 83/2014, 57
HE 83/2014, 35, 57. VJL 11 b §
3.4.2.1 Velan määrä eriteltynä
VJL 11 b § 1 kohta: ”saatavan peruste, eräpäivä ja määrä pääomaan, korkoon ja velkojen perimis- ja täytäntöönpanokuluihin eriteltynä velallisen pyytämälle päivämäärälle laskettuna (saldopäivä)”
Velkojat ovat tähänkin saakka yleensä ongelmitta ilmoittaneet saatavansa määrän eriteltyinä pääomaan,
korkoihin ja kuluihin. Samoin saatavan peruste (esim. vuokravelka, päivähoitomaksut, kulutusluotto) on
pääsääntöisesti ilmoitettu, vaikka se ei olekaan aina täysin välttämätön tieto. Eräpäivä on lakimuutoksen
jälkeen tärkeä tieto velan lopullisen vanhentumisen kannalta, mutta toisaalta jäljempänä velkojan on ilmoitettava joka tapauksessa erikseen velan vanhentumisajankohta.
Uutta on se, että velkojan pitää ilmoittaa saatavan määrä laskettuna velallisen pyytämälle yksittäiselle päivälle
eli niin sanotulle saldopäivälle, mitä käsitellään tarkemmin 3.4.3 jaksossa sivulla 67.301
Periaatteessa velkojan pitäisi ilmoittaa, jos heillä ei ole saatavia lainkaan eli jos ne on esimerkiksi maksettu
loppuun, myyty toiselle velkojalle tai vanhentuneet. Osa velkojista ei ole kuitenkaan aina niin tehnyt, joten
siitä olisi hyvä mainita saldopyynnössä erikseen.
Velkoja voi myös aina ilmoittaa luopuvansa saatavastaan, mutta monet velkojat ovat luopuneet vasta, kun
velkajärjestely on aloitettu302.
3.4.2.2 Velan asianumero
VJL 11 b § 2 kohta: ”jos velkojalla on useita saatavia, niitä koskeva tunnistetieto”
Velkojat ja perintätoimistot ovat yleensä ilmoittaneet velan alkuperäisen sekä perintätoimiston asianumeron.
3.4.2.3 Velan lopullinen vanhentuminen
VJL 11 b § 3 kohta: ”velan lopullisen vanhentumisen päivämäärä ja peruste”
Täysin uutta on, että velkojan pitää ilmoittaa, milloin velka vanhentuu lopullisesti. Tähän saakka velkojat
ovat saattaneet ilmoittaa ulosottoperusteen päivämäärän eli mistä vanhentumisen laskeminen alkaa, mutta
nyt heidän on itse laskettava ja ilmoitettava päivämäärä, jolloin velka tosiasiallisesti vanhentuu. Lisäksi
velkojan tulee itse selvittää ja ilmoittaa se ajankohta, kumman mukaan laskettuna velka vanhentuu ensin:
ulosottoperusteen määräajan umpeutumisen vai velan erääntymisestä laskettavan lopullisen vanhentumisen
perusteella.303
Tiedon saaminen suoraan velkojalta helpottaa huomattavasti maksuohjelman laatijan työtä. Tiedon
ilmoittamisen ei pitäisi myöskään olla vaikeaa suurimmille velkojille ja perintätoimistoille, koska
tietokonejärjestelmät voidaan ohjelmoida laskemaan vanhentumisajankohta automaattisesti. Pienja yksityisvelkojilta tietoa ei välttämättä aina saada, jolloin maksuohjelman laatijan pitää muistaa
huomioida niiden vanhentumisajat erikseen.
Velkajärjestelyhakemuksen kaavassa ei ole vielä kohtaa tälle tiedolle, joten hakemusta tultaneen muuttamaan niin, että ulosottoperusteen kohtaan vaihdetaan tieto lopullisen vanhentumisen ajankohdasta.
3.4.2.4 Vakuusvelka ja vakuudet
VJL 11 b § 4 kohta: ”vakuusvelan määrä ja annetut vakuudet”
Vakuuksien ilmoittamisessa on välillä ollut puutteita, mutta jatkossa velkojien pitäisi aina ilmoittaa mahdolliset esinevakuudet.
301 HE 83/2014, 57
302 HE 83/2014, 57
303 HE 83/2014, 58
65
Uutta on se, että säännöksen mukaan pitäisi ilmoittaa määrä, jonka vakuus kattaa eli velkajärjestelylain
mukainen vakuusvelan määrä, ei siis pelkkää velan saldoa304. Kaikki velkojat eivät välttämättä huomaa, mitä
tässä kohdassa on tarkoitettu, joten ne ilmoittanevat vain velan koko määrän. Siksi saattaa olla syytä ilmaista
saldopyynnössä asia tarkemmin. Käytännössä velkoja ottaa ilmoituksellaan kantaa myös varallisuuden
arvoon, mikä on tuotava esille maksuohjelmaa laadittaessa, jos velallisen arvio poikkeaa velkojan ilmoittamasta vakuusvelan määrästä.
3.4.2.5 Velan yhteisvastuulliset
VJL 11 b § 5 kohta: ”velallisen lisäksi mahdolliset muut velasta vastuussa olevat”
Osa perintätoimistoista ja velkojista on erittäin huonosti ilmoittanut veloissa olevat yhteisvastuulliset, mikä
toivottavasti lakimuutoksen myötä korjaantuu, koska se on välttämätön tieto.
3.4.2.6 Tilinumero
VJL 11 b § 6 kohta: ”maksuyhteystiedot”
Tiliyhteystietojen ilmoittaminen jo saldotodistuksessa on lakimuutoksen jälkeen oleellista, koska maksuohjelma voidaan laatia ja vahvistaa useammin jo hakemuksen tietojen perusteella. Osa velkojista tuskin tulee
jatkossakaan ilmoittamaan maksuyhteystietojaan, koska he lähettävät erilliset tilisiirtolomakkeet tai maksuohjeet sen jälkeen, kun maksuohjelma on vahvistettu.
Hakemuksessa ei ole kohtaa maksuyhteystiedoille, mutta ei tarvitsekaan, koska tieto tarvitaan vain
maksuohjelmaan, jolloin mahdollisesti määrätty selvittäjä löytää tiedon liitteistä.
3.4.2.7 Puhelinnumero
VJL 11 b § 7 kohta: ”puhelinnumero”
Puhelinnumero ei ole välttämätön tieto, mutta se ilmenee muutenkin yleensä jo automaattisesti ilmoituksen
vakioteksteistä.
3.4.2.8 Prosessiosoite
VJL 11 b § 8 kohta: ”sähköpostiosoite tai muu sähköisen tiedonsiirron osoite, johon tässä laissa tarkoitetut
tiedoksiannot ja ilmoitukset toimitetaan (prosessiosoite) tai postiosoite, jos velkoja ilmoittaa haluavansa
käyttää postiosoitetta prosessiosoitteena”
Velkojan on ilmoitettava ensisijaisesti sähköpostiosoitteensa, jotka käytetään jatkossa prosessiosoitteena,
johon tiedoksiannot ja ilmoitukset osoitetaan. Sähköpostisoitteen sijaan velkoja voi ilmoittaa postiosoitteensa ja samalla ilmoittaa, että haluaa, että postiosoitetta käytetään prosessiosoitteena.305 Velkojaa pitää
saldopyynnössä nimenomaan kehottaa ilmoittamaan, mitä yhteystietoa haluaa käytettävän prosessiosoitteena306.
Prosessiosoitteen merkitsemistä hakemukseen on käsitelty tarkemmin 3.6.3 jaksossa sivulla 81 ja tulkintaa
siitä, mitä käytetään prosessiosoitteena, on käsitelty tarkemmin 3.6.1 jaksossa sivulla 80.
3.4.2.9 Muut mahdolliset tarpeelliset tiedot
VJL 11 b § 9 kohta: ”muut velallisen pyytämät tiedot, jotka ovat tarpeen velkajärjestelyhakemuksen tai maksuohjelmaehdotuksen laatimista varten”
304 HE 53/2014, 58. VJL 3 § 1 mom 5 kohta
305 HE 83/2014, 22, 35, 57–58, 73–74. VJL 62 a § 2 mom ja 11 b § 8 kohta
306 HE 83/2014, 74
66
Lain esitöissä ei ole tarkemmin yksilöity, mitä nämä muut tarpeelliset tiedot voisivat olla, vaan ainoastaan on
maininta ”esimerkiksi velallisen ottamiin lainoihin tai hänen omistamiinsa varallisuuseriin liittyvät tiedot”307.
Hakemuksen laadinnan kannalta tärkeitä tietoja ovat velan käyttötarkoitus ja syntyajankohta. Niiden selvittäminen on kuitenkin ensisijaisesti velallisen vastuulla, eikä velkojalta voida välttämättä edellyttää niiden
ilmoittamista. Käytännön yhtenäistämisen vuoksi talousja velkaneuvojien kuitenkin kannattaa säännönmukaisesti pyytää tietoa velan syntyajankohdasta, koska osa velkojista sen ilmoittaa ja se on mahdollista
kirjata tietojärjestelmiin.
Jos velkoja on vaihtunut, alkuperäisen velkojan nimi on tarpeellinen tieto velkaselvittelyn kannalta, koska
velallisen on usein aika mahdotonta yksilöidä velkaa sen ostaneen yhtiön nimen perusteella. Yleensä tieto
onkin kirjattu velkoja tai perintätoimiston tietojärjestelmään niin, että se tulee automaattisesti saldotodistukseen.
Edellä velkojaa pyydettiin ilmoittamaan yhteisvastuullisina olevien henkilöiden nimet. Usein yhteisvastuullisen ajantasaisten osoitetietojen selvittäminen hakemuksen velkojaluetteloon on vaikeaa. Velkojalla yhteystieto on rekistereissään, joten helpointa olisi, että velkoja ilmoittaisi osoitteet saldoilmoituksessaan tai edes
henkilötunnuksen, jonka perusteella tiedon saa varmemmin osoitepalvelusta.
Kun velkojan pitää nykyisin ilmoittaa tieto velan lopullisesta vanhentumisesta, tieto täytäntöönpanoperusteesta ei ole enää aivan välttämätön. Toisaalta täytäntöönpanoperuste voi olla olennainen tieto velkatilanteen
selvittämisen kannalta, koska täytäntöönpanoperusteen avulla voi verrata saldotodistuksen tietoja velallisen
ulosottoasiat -tulosteeseen.
Mahdollisten regressisaatavien selvittämiseksi tapana on ollut pyytää velkojaa myös ilmoittamaan, jos
yhteisvastuulliset ovat lyhentäneet velkaa. Vain muutamalla velkojalla tai perintätoimistolla on ollut tapana
vastata tiedusteluun. Koska useat regressivelkojat eivät ole laittaneet saatavaansa ulosottoperintään, varsinkin
vapaaehtoisissa velkajärjestelyissä yhteisvastuullisten suorittamien maksujen selvittäminen olisi tärkeää.
3.4.2.10 Velkoja ei ilmoita pyydettyjä tietoja
Velkojien ja perintätoimistojen tietojärjestelmien päivittäminen tulee varmasti kestämään kauan, joten
kaikkia vaadittuja tietoja ei todennäköisesti – ainakaan vielä vuonna 2015 – tulla ilmoittamaan. Käytännössä osa velkojista ei välttämättä anna minkäänlaista vastausta pyynnöstä huolimatta.
Velkajärjestelyssä ei ole asetettu velkojalle kuitenkaan uhkaa seuraamuksista, jos velkoja ei toimita velkajärjestelylain vaatimusten mukaisia tietoja. Jos varsinkaan suurimpien velkojien ja perintätoimistojen käytännöt
eivät ala muuttua lain mukaiseksi, talousja velkaneuvojien on harkittava kuluttaja-asiamiehen pyytämistä
selvittämään, toimivatko velkojat hyvän perintätavan mukaisesti308. Velkajärjestelymenettelyt eivät kuulu
perintälain piiriin, mutta velkojien on kuitenkin noudatettava hyvää perintätapaa.
Jos velkoja ei vastaa saldopyyntöön, velasta merkitään hakemukseen ja maksuohjelmaan velallisen käsityksen
mukainen määrä, joka voi ilmetä esimerkiksi laskusta, perintäkirjeestä, haastehakemuksesta tai velallisen
ulosottoasiat -tulosteesta309.
3.4.3Menettely velkasaldojen pyytämiseksi
3.4.3.1 Onko saldopäivän käyttäminen pakollista?
Velkajärjestelylaissa ei ole säännöstä sen varalle, että hakemus olisi laadittu niin, ettei velkojen tietoja ole
pyydetty saldopäivälle. Monet seikat puoltavat sitä, ettei saldopäivän käyttäminen olisi velvollisuus, vaan
mahdollisuus:
307 HE 83/2014, 58
308 Laki saatavien perinnästä 12 §
309 HE 83/2014, 57
67
yy Kaikki velkojat eivät ilmoita saatavaansa lainkaan.
yy Kaikki velkojat eivät ilmoita saatavansa määrää pyydetylle saldopäivälle.
yy Joskus on kiire hakea esimerkiksi väliaikaista kieltoa, eikä silloin välttämättä ehditä hankkia kaikkia
velkatietoja saldopäivälle pyydettynä, kun joillakin velkojilla toimittaminen kestää viikkoja tai jopa
kuukausia.
yy Hakemuksen voi tehdä myös velallinen itse, mutta ilman avustajaa hän tuskin ymmärtää pyytää velkatietoja saldopäivälle.
yy Joskus talousja velkaneuvonnassa velkaselvittely voi tapahtua vaiheittain tai asiakkaalle ei ole
alun perin edes harkittu velkajärjestelyn hakemista, vaan selvitelty muutoin velkojan tiedot, jolloin
talousja velkaneuvonta joutuisi uudelleen kysymään saldot.
yy Jos lain mukaan saldopäivän käyttäminen olisi pakollista, silloin laki ja asetus ovat ristiriidassa,
koska asetuksen mukaan hakemuksen liitteeksi riittää mikä tahansa tosite velan määrästä (ei siis
vaadita saldopäivää), eikä edes alle 340 euron veloista tarvita tositetta ollenkaan310.
Jos saldopäivän käyttäminen olisi aina pakollista, silloin talousja velkaneuvonnan työ lisääntyisi ja hakemuksia jouduttaisiin hylkäämään niiden puutteellisuuden vuoksi. Käytännön syyt siten puoltaisivat, että
jos saldopäivää ei ole hakemuksessa käytetty, silloin tuomioistuin ”perinteiseen” tapaan asettaa VJL 54 §
2 momentin 2 kohdan perusteella määräpäivän, johon mennessä velkojat ilmoittavat saatavansa määrän
aloittamispäivälle laskettuna. Mikäli kuitenkin tuomioistuimet tulevat vaatimaan, että hakemuksen liitteenä
olevat velkatositteet on pyydettävä saldopäivälle, tarkoituksenmukaisuussyistä pitänee riittää, että velkojalta
on pyydetty tietoja saldopäivälle, vaikka velkoja ei ole vastannut lainkaan tai on vastannut väärälle päivälle.
Koska saldoja on voinut pyytää saldopäivälle vasta 1.1.2015 jälkeen, mutta tuomioistuimen tulee tarkistaa
saldopäivä 1.1.2015 jälkeen vireille tulevissa hakemuksissa, on selvää, että tuomioistuimiin tulee alkuvuodesta 2015 paljon hakemuksia, joissa ei ole käytetty saldopäivää. Jos näitä hakemuksia pitäisi täydentää, on
kyse niin merkittävästä määrästä, että se olisi huomioitu voimaantulosäännöksissä, mikä puoltaa tulkintaa
siitä, ettei saldopäivän käyttäminen ole pakollista. Nähtävästi ne käräjäoikeudet, jotka edellyttävät velkatietojen olevan saldopäivälle pyydettyjä, ovat antaneet oma-aloitteisen siirtymäajan vanhojen tietojen perusteella laadittujen hakemusten toimittamiseen.
Vaikka tulkittaisiin, ettei velkasaldojen tilaaminen saldopäivälle ei ole velvollisuus, vaan mahdollisuus
eli saldoja ei olisi pakko tilata saldopäivälle ja hakemuksen voisi silti lähettää oikeuteen, saldopäivän
käyttäminen voi kuitenkin olennaisesti säästää osapuolten työtä, joten sen käyttämiseen kannattaa
ensisijaisesti pyrkiä.
3.4.3.2 Velkajärjestelyä vai velkatilanteen selvittämistä varten
Velkojan on annettava edellä mainitut VJL 11 b §:n mukaiset tiedot vain, jos tietoja pyydetään ”velkajärjestelyn hakemista ja velkatilanteen selvittämistä varten” – säännöksessä ei siis ole tai-sanaa. Jos talousja velkaneuvonta haluaa vain muutoin selvittää velallisen velkatilanteen tai hakea Takuu-Säätiön takausta, velkoja
ei olisi velvollinen antamaan edellä mainittuja tietoja, eikä esimerkiksi saldopäivän tai prosessiosoitteen pyytäminen olisi tarpeellistakaan. Sen sijaan tietojen pyytäminen vapaaehtoista velkajärjestelyä varten voitaneen
rinnastaa lakisääteisen velkajärjestelyn hakemiseen, koska vapaaehtoinen velkajärjestelykin voidaan vahvistaa
yksinkertaistetussa menettelyssä311.
Velkasaldoja pyydettäessä ei voi aina vielä tietää, mitä ratkaisuvaihtoehtoa asiakas haluaa yrittää. Joskus taas
haetaan velkajärjestelyä, mutta hakemus hylätään, kun joskus puolestaan haetaan Takuu-Säätiön takausta,
mutta se ei onnistu, minkä jälkeen yritetään velkajärjestelyä. Talous- ja velkaneuvojilla onkin kaksi menettelyvaihtoehtoa käytettävissään:
1.
Saldot pyydetään aina varmuuden vuoksi ”velkajärjestelyn hakemista varten” eli käytetään vain yhtä
saldopyyntömallia.
310 VJA 2 § 1 mom 8 kohta
311 VJL 38 a §
68
2.
Käytetään sekä aikaisempaa saldopyyntömallia että uutta VJL 11 b §:n sisällön mukaista mallia. Jos
on varmaa, ettei velkajärjestely tule kysymykseen tai saldopäivä ehtisi joka tapauksessa vanhentua
esimerkiksi Takuu-Säätiön hakemuksen käsittelyaikana, saldot voi tilata suppeammalla, perinteisellä
pohjalla.
Ennen kuin velkojien uudesta saldoilmoituskäytännöstä saadaan tarkempia kokemuksia vuoden 2015
aikana, jokainen yksikkö päättää itse toimintatapansa. Itse pitäisin tällä hetkellä ensimmäistä vaihtoehtoa parempana, koska tyypillisimmät velkojat ja perintätoimistot joka tapauksessa lähettävät aina
samanlaisen saldoilmoituksen riippumatta siitä, mitä tietoja pyydetään. Toisekseen velkojille tulee
vuosittain kymmeniä tuhansia saldopyyntöjä, joten velkojien kannalta on aika turhauttavaa, jos pitää
tarkistaa jokaisen saldopyynnön sisältö erikseen, mitä siinä on vaadittu ilmoitettavaksi.
3.4.3.3 Saldopyynnön muoto ja sisältö
Uuteen VJL 11 b §:n mukaiseen saldopyyntöön on kaksi vaihtoehtoista tapaa. Ensimmäinen vaihtoehto on
pyytää tiedot hyvin yksinkertaisella pohjalla ja vain viitata pyynnössä velkajärjestelylain vaatimuksiin.
Menettelytapaa puoltaa muun muassa se, että koska velkojille tulee niin paljon saldopyyntöjä, ei tarvitsisi perehtyä jokaisen pitkän pyynnön sisältöön. Toisekseen velkojat yleensä kuitenkin lähettävät
samanlaisen ilmoituksen pyynnön sisällöstä huolimatta.
Toinen vaihtoehto on pyytää tiedot niin, että kaikki VJL 11 b §:ssä vaaditut tiedot on toistettu saldopyynnössä.
Menettelytapaa puoltaa useampikin seikka. Ensinnäkin velkojien saldoilmoitusten sisältö ehkä
laajenee ja vakiintuu nopeammin lain edellyttämälle tasolle, kun pyynnöt ovat yksilöidympiä. Toisekseen yksityis- ja pienvelkojat eivät tunne velkajärjestelylakia, joten heidän kannalta on selkeämpää
yksilöidä tarvittavat tiedot. Lisäksi lain esitöissä on katsottu, että velallisen tulisi kehottaa velkojaa
antamaan velkajärjestelyn kannalta tarpeelliset tiedot312.
Laajempi malli voisi olla seuraavanlainen:
Tiedot velkaselvittelyä varten
Velkajärjestelyn hakemista ja velkatilanteen selvittämistä varten pyydän lähettämään yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) 11 b §:ssä vaaditut alla eritellyt tiedot kaikista veloista, joissa on
osallisena:
Velallinen, Ville (000000-0000)
tai Velallinen, Puoliso (000000-0000)
tai yritys tmi Velallisen Firma (Y-tunnus 1111111-1)
(tai velallisen alaikäinen lapsi Sukunimi, Etunimi (000000-), hakija huoltajana)
Velan peruste, epäpäivä ja määrä laskettuna päivälle ??.??.201? (velkajärjestelyn saldopäivä), eriteltynä pääomaan, korkoon ja velkojen perimis- ja täytäntöönpanokuluihin;
2. Velan asianumero tai muu tunnistetieto;
3. Velan lopullisen vanhentumisen päivämäärä ja peruste;
4. Velan vakuudet ja käsityksenne niiden arvosta sekä vakuusvelan korkoperuste, kuukausierä ja lainaajan päättymisajankohta;
5. Velan kanssavelallisten, takaajien ja vakuuden antajien nimet sekä heidän osoitteensa tai henkilötunnuksensa;
6. Maksuyhteystietonne;
7. Puhelinnumeronne;
1.
312 HE 83/2014, 74
69
Sähköpostiosoitteenne, johon tiedoksiannot jatkossa lähetetään (prosessiosoite). Jos haluatte tiedoksiannot kirjeitse, pyydän ilmoittamaan sähköpostin sijaan postiosoitteenne sekä ilmoittamaan, että
vaaditte sen käyttämistä prosessiosoitteena;
9. Muut tarpeelliset tiedot velkajärjestelyhakemuksen ja maksuohjelmaehdotuksen laatimista varten:
Jos teillä ei ole lainkaan saatavaa velalliselta tai luovutte saatavastanne tai jos olette siirtäneet
saatavianne toiselle velkojalle;
Ajankohta, jolloin velka on myönnetty tai syntynyt;
Alkuperäisen velkojan nimi, jos velkoja on vaihtunut;
Yksilöity tieto mahdollisesta täytäntöönpanoperusteesta;
Regressisaatavien selvittämiseksi tieto, jos muu velasta vastuussa oleva on maksanut saatavianne.
Pyydän lähettämään velkaerittelyn velalliselle/talousja velkaneuvojalle osoitteella/sähköpostilla...
8.
Ehkä, ainakin aluksi, voisi olla järkevämpää käyttää pidempää mallia. Joka tapauksessa tavoitteena on, että
jokainen talousja velkaneuvoja käyttäisi yhteisesti hyväksyttyä pohjaa, jotta velkojien työ helpottuu ja saldotodistusten sisältö muuttuu nopeammin yhtenäiseksi ja velkajärjestelylain vaatimusten mukaisesti.
3.4.3.4 Saldopäivän ja saldojen pyytämisen ajankohta
Velkajärjestelylain mukaan saldopäivän pitää olla yksi yksittäinen päivä eli saldot pitää pyytää kaikilta velkojilta samalle tietylle päivälle313. Jos jokin velkoja ei vastaa tai ilmoittaa saldon muulle kuin pyydetylle päivälle,
ei ole tarkoituksenmukaista alkaa pyytää puuttuvia tai virheellisen päivän saldoja uudelleen. Jäljempänä
3.4.4 jaksossa sivulla 71 on käsitelty tarkemmin, miten tuomioistuin voisi menetellä poikkeavien saldoilmoitusten osalta.
Aikaisemmin on ollut mahdollista, että kaikilta velkojilta ei ole pyydetty saldoilmoitusta velkajärjestelyn
hakemista varten, jos on ollut varmaa, ettei velkojalla ole muita saatavia ja velan ajantasainen määrä on
ilmennyt esimerkiksi viimeisimmästä laskusta, perintäkirjeestä tai velallisen ulosottoasiat -tulosteesta. Lakimuutoksen jälkeen saldot olisi pyydettävä kaikilta velkojilta, jotta saldopäivän kriteerit täyttyisivät ja velkojilla olisi mahdollisuus ilmoittaa prosessiosoitteensa314.
Saldopäivän käyttöönotto säästää kustannuksia ja nopeuttaa menettelyä, jos käytännön menettelytavat
saadaan toimimaan niin, ettei saldoja tarvitse pyytää kahteen kertaa eli kuuden kuukauden aika riittää.
Jotta asiakkaan kanssa voitaisiin talousja velkaneuvonnassa arvioida, mitkä vaihtoehdot tulisivat kyseeseen
asiakkaan taloudellisen tilanteen ratkaisemiseksi, pitäisi velkatilanne ja velkojen vanhentuminen saada suhteellisen tarkkaan ensin selville. Siksi osa talousja velkaneuvontayksiköistä onkin tilannut velkojen saldot
jo etukäteen tai asiakas on ohjeistettu itse tilamaan saldot tyypillisimmiltä velkojilta ja perintätoimistoilta
ennen ensitapaamista. Mutta, jotta saldopäivä ei ehtisi vanhentua, velkajärjestelyhakemus pitäisi saada ensin
mahdollisimman pitkälle valmiiksi, ennen kuin voi pyytää saldot velkajärjestelyä varten. Jokainen talousja
velkaneuvontayksikkö päättää itse oman toimintamallinsa muun muassa jonotilanteensa ja alueensa käräjäoikeuden käsittelyaikojen mukaan, mutta ainakin kaksi vaihtoehtoa voisi olla mahdollisia:
1.
2.
Saldot tilataan vasta ensikäynnin jälkeen. Asiakas ohjeistetaan ottamaan ensikäynnille mukaan
kaikki tositteet ja perintäkirjeet veloistaan sekä velallisen ulosottoasiat -tuloste. Näiden velkatositteiden avulla yleensä pystytään arvioimaan eri vaihtoehtojen soveltuvuus asiakkaan tilanteessa.
Asiakas ohjeistetaan tilaamaan saldot etukäteen tai talousja velkaneuvontayksikkö tilaa saldot
asiakkaan puolesta etukäteen. Saldojen tilaaminen ajoitetaan niin, että ne saapuvat vain vähän ennen
ensitapaamista. Samalla talousja velkaneuvoja aikatauluttaa työnsä niin, että ensikäynnillä olleen
asiakkaan velkajärjestelyhakemus saadaan mahdollisimman nopeasti valmiiksi.
Koska molemmissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa, talousja velkaneuvonnassa kannattanee
kokeilla molempia, joten näkee käytännössä niiden toimivuuden.
313 VJL 11 b § 1 kohta, 31 § 3 mom ja 54 § 5 mom. Aalto 2014a, 7–8
314 VJL 11 b § 8 kohta
70
Talous- ja velkaneuvonnan työtä on olennaisesti tehostanut, kun velallinen on itse tilannut etukäteen ainakin
suurimman osa velkatiedoista. Koska nyt saldopyynnöllä on tietyt muotoedellytykset ja saldot on osattava
pyytää oikealle päivälle, talousja velkaneuvonnan työ on vaarassa lisääntyä. Jotta asiakkaan pyytämät saldot
olisivat käyttökelpoisia velkajärjestelymenettelyssä, talousja velkaneuvojan kannattaa lähettää asiakkaalle
esimerkiksi sähköpostitse valmiiksi täytetty saldopyyntö, jossa myös saldopäivä on valmiina. Asiakas ohjeistetaan lähettämään kyseinen saldopyyntö sellaisenaan velkojilleen ja asiakkaalle lähetetään tyypillisimpien
velkojien ja perintätoimistojen yhteystietoluettelo.
Toinen vaihtoehto olisi opastaa asiakas tilamaan vain ylipäätään tiedot veloistaan, jotta alustava velkatilanne saataisiin ensikäynnillä selville. Jos asiassa päädyttäisiin hakemaan velkajärjestelyä, talousja
velkaneuvoja tilaa samat saldot uudelleen niin, että ne täyttävät velkajärjestelymenettelyn muotosäännökset. Tällainen toimintapa työllistäisi kuitenkin turhaan velkojia ja perintätoimistoja, eikä siksi ole
suositeltava.
Velallinen – eli käytännössä talousja velkaneuvoja – voi itse päättää, mikä päivämäärä on saldopäivä315.
Vastaavasti saldopäivä voidaan asettaa niin, että velkojaa pyydetään ilmoittamaan saatavansa määrä joko
tulevalle päivälle tai takautuvasti. Lain esitöissä on mainittu esimerkkinä, että saldot voisi pyytää päivälle,
joka on kahden tai kolmen viikon kuluttua saldopyynnön lähettämisestä316. Tulevalle päivälle pyytäminen
on suositeltavaa, jottei kuuden kuukauden aika ehdi umpeutua. Käytännössä asiakkaan unohtamia velkoja
ilmenee usein vasta vähitellen eli myös saldopäivän jälkeen, jolloin ilmaantuneita velkojia pyydetään ilmoittamaan saatavansa määrä takautuvasti samalle saldopäivälle. Vastaavasti jos velkoja ei ole ehtinyt tulostamaan
saldoja pyydettyyn saldopäivään mennessä, silloin velkojan tulee laskea velkojen määrät takautuvasti velallisen pyytämälle saldopäivälle.
Isoimmille velkojille tai perintätoimistoille ei pitäisi olla ongelmaa, ilmoittavatko he tulevan tai
takautuvan saldon, koska he ovat tottuneet ilmoittamaan velkajärjestelyä varten takautuvan saldon ja
toisaalta ovat myös tottuneet ilmoittamaan niin sanotun lopetussaldon esimerkiksi Takuu-Säätiön tai
sosiaalisen luoton avulla tapahtuvaa velkojen poismaksua varten tiettynä tulevana eräpäivänä. Pienja yksityisvelkojille saldon ilmoittaminen muulle kuin saldon tulostuspäivälle voi olla hankalampaa.
Ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista, että saldo pyydettäisiin enemmän kuin muutama viikko
eteenpäin, koska muutoksia ehtii tapahtua liian paljon. Vastaavasti, jos velkojille on hankalaa saldon
ilmoittaminen kaksikin viikkoa eteenpäin, kyseessä on kuitenkin menettelyn kannalta niin lyhyt aika,
että kannattaa harkita saldojen pyytämistä takautuvalle päivälle.
Käytännössä ainakin alkuvuodesta 2015 osa velkojista ja perintätoimistoista on kieltänyt ilmoittamasta saldoa tulevalle päivälle. Saldopäivän asettaminen pari viikkoa eteenpäin perustuu hallitukseen
esitykseen, joka perustuu työryhmän mietintöön, joka oli yksimielinen ja työryhmässä olivat mukana
Perimistoimistojen liiton ja Finanssialan keskusliiton edustajat, mihin nähden velkojien kieltäytyminen vaikuttaa erikoiselta. Mutta jos velkoja ei pyynnöstä huolimatta laske korkoa tulevalle päivälle,
se on velkojan menetys, eikä velallisen tarvitse pyytää saldoilmoituksen korjaamista, eikä tuomioistuimen hakemuksen velkaliitteiden täydentämistä. Velkajärjestelyissä on kuitenkin yleensä kyse niin
vähäisistä kertymistä, että jos velkojalle on tulevan päivän sijaan helpompaa ilmoittaa saldot tulostuspäivälle, menettelylle ei ole estettä.
3.4.4Velan huomioiminen saldopäivästä poikkeavasti
Kun velkojaa kuullaan maksuohjelmaehdotuksesta tai sovintoehdotuksesta, velkojalla on oikeus – ja olisi
syytäkin muun muassa maksuohjelman muutosten välttämiseksi – ilmoittaa, jos esimerkiksi:
yy Maksuohjelmaehdotuksesta puuttuu jokin velka kokonaan, jolloin velkoja ilmoittaa sen määrän saldopäivälle laskettuna317.
315 VJL 11 b § 1 kohta
316 HE 83/2014, 57
317 HE 83/2014, 57, 73
71
yy Maksuohjelmaehdotukseen on merkitty velka, jota velkojalla ei enää ole eli velka on esimerkiksi
maksettu pois tai se on vanhentunut.
yy Saldopäivän jälkeen on syntynyt uusi velka, jolloin velkoja ilmoittaa sen määrän pääoman suuruisena318. Huom.! Velkaan liittyvät saldopäivän jälkeen syntyneet perimis- tai täytäntöönpanokulut
eivät ole uutta velkaa319.
yy Velka on lyhentynyt saldopäivän jälkeen, joko velallisen tai yhteisvastuullisen maksun perusteella,
jolloin velkoja ilmoittaa sen määrän, mitä velka oli sinä päivänä sen jälkeen, kun maksu suoritettiin320.
yy Kyseessä on limiittimuotoinen luotto, jolloin velkoja voi ilmoittaa saldopäivää suuremman määrän,
jos velan pääoma on noussut, jos velallinen on käyttänyt luottoa saldopäivän jälkeen321.
Velan korkojen tai kulujen nouseminen saldopäivän jälkeen ei ole peruste vastustaa maksuohjelmaehdotusta
eli niiden vuoksi velan saldoa ei päivitetä322.
Velallinen saattaa jättää saldopäivän jälkeen maksamatta pysyvään sopimussuhteeseen perustuvia
saatavia, kuten elatusmaksuja, päivähoitomaksuja, vuokria, sähkölaskuja jne. Nämä eivät ole limiittimuotoisia luottoja, vaan uusia velkoja, vaikka yksittäiset maksamattomat laskut käsitelläänkin velkajärjestelyssä yhtenä velkana. Siten velkojan tulee ilmoittaa, kun sovintoesitys tai maksuohjelmaehdotus
tulee lausuttavaksi, että tällaisia uusia laskuja on syntynyt. Luonnollisesti velallista tulisi ohjeistaa niin,
ettei uusia velkoja enää syntyisi saldopäivän jälkeen, mutta joskus tulojen vähäisyydestä tai ulosotosta
johtuen niiden muodostuminen on väistämätöntä.
3.4.5Menettely tuomioistuimessa
3.4.5.1 Saldopäivän tarkistaminen
Saldopäivällä on lakimuutoksen jälkeen oikeudellinen merkitys323. Tuomioistuimen on aina ennen velkajärjestely aloittamista tarkistettava, tuleeko aloittamispäivä olemaan yli vai alle kuusi kuukautta saldopäivästä324.
Nykyisessä velkajärjestelyhakemuksen kaavassa ei ole kohtaa saldopäivälle, joten se saatettaneen lisätä lomakkeeseen tai muussa tapauksessa hakemuksen liitteeksi voidaan laittaa esimerkiksi kopio saldopyynnöstä, josta
saldopäivä ilmenee.
Saldopäivän pitäisi edellä mainitulla tavalla olla lähtökohtaisesti sama kaikille veloille (ks.
3.4.3.4 jaksossa sivulla 70). Tietenkään ei ole tarkoituksenmukaista, että tuomioistuin selvittäisi
hakemuksen liitteistä, poikkeaako jonkin yksittäisen velan päiväys saldopäivästä. Lähtökohtana täytyy
olla, että jos velallinen on pyytänyt tietoja yhdelle saldopäivälle, velkojan velvollisuutena on ollut
ilmoittaa saatavansa määrä sille päivälle. Jos velkoja ei ole vastannut saldopyyntöön, jolloin hakemuksessa on käytetty aikaisempaa saldoa, tai velkoja on laskenut saldon väärälle päivälle, saldopäivän määritelmä täyttyisi, kun sitä on kuitenkin pyydetty samalle päivälle.
Jos velkajärjestely aloitetaan yli kuusi kuukautta saldopäivän jälkeen tai saldoja ei ole pyydetty tietylle saldopäivälle, maksuohjelmaa ei voida vahvistaa samanaikaisesti aloittamispäätöksen kanssa, vaan aloittamispäätöksen yhteydessä velkojalle varataan perinteiseen tapaan mahdollisuus päivittää saatavien määrät saldopäivän sijaan velkajärjestelyn aloittamispäivälle. Maksuohjelma vahvistettaisiin myöhemmin erikseen saldojen
päivittämisen jälkeen.325
318
319
320
321
322
323
324
HE 83/2014, 73
VJL 3 § 1 mom 3 kohta. HE 83/2014, 35, 63
HE 83/2014, 35, 57, 73
HE 83/2014, 57
HE 83/2014, 22, 35, 58, 63, 73
HE 83/2014, 57
VJL 31 § 3 mom ja 54 § 5 mom. LaVM 12/2014, 9 ja 11 – lakivaliokunta pidensi aikaa neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen.
325 VJL 54 § 2 mom 2 kohta ja 5 mom. HE 83/2014, 35, 57, 73.
72
Aikaisempaan tapaan velkojien ei ole tällöinkään pakko päivittää saataviensa määrää, vaan se on
mahdollisuus326. Koska saldojen päivittäminen on lähes poikkeuksetta turhaa työtä, kun velkojien
keskinäiset osuudet muuttuisivat vain marginaalisesti, olisi erittäin toivottavaa, että velkojat päättäisivät luopua velkojen päivittämisestä aloittamispäivälle327. Jos maksuohjelma raukeaa, velkojat saavat
kuitenkin periä velkaansa alkuperäisten ehtojen mukaan.328
Jos velkajärjestely aloitetaan enintään kuusi kuukautta saldopäivän jälkeen, aloittamispäätöksessä ei pääsääntöisesti annettaisi velkojille mahdollisuutta päivittää velkojensa määrä, vaan maksuohjelmassa käytettäisiin
hakemuksessa olleita velkojen määriä.329 Tällöin myös maksuohjelma olisi mahdollista vahvistaa samanaikaisesti aloittamispäätöksen kanssa niillä ehdoilla, mitä on käsitelty tarkemmin jaksoissa 3.3 (sivu 58) ja
3.5.4 (sivu 76).
Jos hakemuksen liitteenä on ehdotus maksuohjelmaksi, tuomioistuimella on kuitenkin poikkeuksellisesti mahdollisuus antaa velkojille tilaisuus aloittamispäätöksen yhteydessä tarkistaa saataviensa
määrät, vaikka saldopäivästä olisi enintään kuusi kuukautta330. Kyseeseen voisivat tulla esimerkiksi
tilanteet, joissa on ilmennyt, että maksuohjelmasta puuttuu velka, limiittimuotoisen velan määrä on
noussut tai velka on lyhentynyt, mutta velkoja ei ole kuitenkaan lausumassaan tuonut esille velan
tarkkaa määrää. Menettelyn tehostamiseksi velkojan pitäisikin samalla, kun lausuu maksuohjelmaehdotuksesta, ilmoittaa velan tarkka määrä, jos asiassa on perusteet poiketa saldopäivän määrästä.
Jos maksuohjelmaa ei vahvisteta samanaikaisesti aloittamispäätöksen kanssa, mutta saldopäivästä on kulunut
enintään kuusi kuukautta, tuomioistuin voi todennäköisesti antaa lyhyemmän määräajan maksuohjelman
laatimiseen, koska ei tarvitse käyttää aikaa päivitettyjen saldojen odottamiseen.
3.4.5.2 Vapaaehtoinen sovinto ja yksinkertaistettu menettely
Jos velallinen on kuullut kaikkia velkojia sovintoesityksestä ja yksinkertaistetun menettelyn ehdot täyttyvät,
velkojia ei kuulla hakemuksesta eikä myöskään maksuohjelmaehdotuksesta, eikä siitä, olisiko velkojilla ollut
vielä huomautettavaa velan määrästä331. Velkoja on voinut huomauttaa velan määrästä jo sovintoehdotuksesta kuultaessa.
Nähtävästi velkojien kuulemista koskeva VJL 52 a §:n 2 momentti ei kuitenkaan mitätöi aloittamispäätöstä
koskevaa VJL 54 § 5 momenttia. Vaikka yksinkertaistetun menettelyn ehdot täyttäisivätkin, tuomioistuimen on
tarkistettava, onko saldopäivästä kulunut enintään kuusi kuukautta, kun velkajärjestely aloitetaan.
3.4.5.3 Ehdotus maksuohjelmaksi on hakemuksen liitteenä
Jos ehdotus maksuohjelmaksi on velkajärjestelyhakemuksen liitteenä, tuomioistuimen on kuultava velkojia
samanaikaisesti sekä hakemuksesta että maksuohjelmasta. Kuulemisen yhteydessä velkojille ei kuitenkaan
voida asettaa mahdollisuutta päivittää saataviensa määrää.332 Velkojalla on kuitenkin oikeus – ja ehkä velvollisuuskin – ilmoittaa, jos velan määrä on esimerkiksi lyhentynyt tai limiittimuotoinen luotto kasvanut tai on
tullut uutta velkaa, mitä on käsitelty tarkemmin 3.4.4 jaksossa sivulla 71.
3.4.5.4 Hakemuksen liitteenä ei ole ehdotusta maksuohjelmaksi
Jos hakemuksen liitteenä ei ole maksuohjelmaehdotusta, sitä ei voi myöskään vahvistaa samanaikaisesti
aloittamispäätöksen kanssa, vaan aloittamispäätöksen yhteydessä aikaisempaan tapaan asetetaan määräaika,
johon mennessä maksuohjelmaehdotus on toimitettava ja mihin mennessä velkojien on siitä lausuttava.
326
327
328
329
330
331
332
HE 83/2014, 35, 57, 73
HE 83/2014, 22, 58. Koskelo & Lehtimäki, 136
VJL 42 § 6 mom. Koskelo & Lehtimäki, 136
VJL 54 § 2 mom 2 kohta ja 5 mom. HE 83/2014, 58, 73.
VJL 54 § 5 mom
VJL 38 a § ja 52 a § 2 mom
VJL 52 a § 1 mom
73
Lain esitöiden mukaan maksuohjelmaehdotus laadittaisiin tällöinkin saldopäivän tilanteen mukaan, eikä
velkojille annettaisi tilaisuutta päivittää velkojensa määrää333. Koska hakemuksen liitteenä ei ole ollut maksuohjelmaa, tuomioistuimen on kuitenkin asetettava VJL 54 § 2 momentin 2 kohdan mukaan määräpäivä, johon mennessä on ilmoitettava saatavansa määrä, jos se poikkeaa hakemuksesta, vaikka saldot eivät
olisi yli kuutta kuukautta vanhoja334. Koska tavallisten velkojen korot ovat kuitenkin viimesijaisia saldopäivän jälkeiseltä ajalta, jos aloittamispäivä on annettu kuuden kuukauden kuluessa saldopäivästä, velkojilla ei ole syytä ilmoittaa koroissa ja kuluissa tapahtuneita muutoksia. Velkoja voi kuitenkin ilmoittaa, jos
velan määrä on esimerkiksi lyhentynyt tai limiittimuotoinen luotto kasvanut, mitä on käsitelty tarkemmin
3.4.4 jaksossa sivulla 71.
3.4.5.5 Velka maksetaan pois ennen aloittamista
Jos maksuohjelma vahvistetaan yhtä aikaa aloittamispäätöksen kanssa, mahdollista on, että jokin velka on
maksettu pois tai velkoja on luopunut tai velka lyhentynyt velkojien kuulemisen jälkeen ennen aloittamispäätöstä. Jos poismaksu tulee ilmi ennen aloittamispäätöstä, velallisen (tai velkojan) tulisi ilmoittaa siitä
välittömästi tuomioistuimelle. Jos maksuohjelma on ehditty jo vahvistaa, silloin velallisen pitäisi hakea maksuohjelman muuttamisesta tai yksinkertaisemmin jakaa poismaksetun velan osuudet muille velkojille335.
3.4.5.6 Velka ilmenee maksuohjelman vahvistamisen jälkeen
Jos velka on jäänyt pois maksuohjelmasta, maksuohjelmaa muutetaan velan lisäämiseksi niin kuin ennen
lakimuutostakin336, mikä tehdään yleensä vapaaehtoisesti. Velan määrän huomioimisesta muutoksen yhteydessä ei ole erikseen säädetty, mutta selvää on ollut, että velkoja on ilmoittanut velkajärjestelyn aloittamispäivän saldon. Jatkossa, jos saldopäivä ei ole ollut kuutta kuukautta vanhempi eli velkojen määrät on
huomioitu saldopäivän mukaan, selvää on velkojien yhdenvertaisuuden perusteella, että myös poisjäänyt
velka huomioidaan muutoksessa saldopäivän mukaan.
3.4.6Lakimuutos vaikuttaa viimesijaisiin velkoihin
Tavallisten velkojen korot ovat viimesijaisia velkoja aloittamispäätöksen ja maksuohjelman vahvistamisen
väliseltä ajalta, jos saldopäivä oli yli kuusi kuukautta vanhempi, koska velkojen saldot päivitetään tällöin aloittamispäivälle. Sen sijaan jos velkajärjestelyn aloittamispäivä on enintään kuusi kautta saldopäivän jälkeen,
tavallisten velkojen korot ovat viimesijaisia saldopäivän ja maksuohjelman vahvistamisen väliseltä ajalta.337
Tavallisten velkojen korkojen viimesijaisuutta koskevia säännöksiä sovelletaan niissä velkajärjestelyasioissa,
jotka ovat tulleet vireille eli velkajärjestelyhakemus on jätetty käräjäoikeuteen 1.1.2015 tai sen jälkeen338
Samoin tuomioistuimen tulee tarkistaa saldopäivä niissä velkajärjestelyasioissa, jotka ovat tulleet vireille
1.1.2015 tai sen jälkeen339 Käytännössä velkojilta voi pyytää VJL 11 b §:n mukaisia tietoja velkaselvittelyä
varten vasta 1.1.2015 jälkeen, joten alkuvuodesta 2015 tuomioistuin ei voi vielä samanaikaisesti vahvistaa
maksuohjelmaa aloittamispäätöksen kanssa, koska velkojille pitää aloittamispäätöksessä antaa mahdollisuus
päivittää velkojensa määrä.
3.5 Talous- ja velkaneuvojat laativat maksuohjelmaehdotuksia
333 HE 83/2014, 35, 58
334 VJL 54 §:n mukaan tuomioistuin voi jättää määräpäivän asettamatta vain, jos hakemuksen liitteenä on ollut maksuohjelmaehdotus.
335 VJL 44 § 1 mom 4 kohta
336 VJL 44 § 1 mom 3 kohta
337 HE 83/2014, 63. VJL 31 § 3 mom
74
Ehdotuksen maksuohjelmaksi voi laatia joko selvittäjä tai velallinen, joista jälkimmäisessä tilanteessa käytännössä talousja velkaneuvoja laatii ehdotuksen velallisen puolesta340. Kuitenkin ennen lakimuutosta, vaikka
velallinen oli liittänyt jo hakemukseensa ehdotuksen maksuohjelmaksi, käytännössä monet käräjäoikeudet
– lähinnä oman työnsä helpottamiseksi – säännönmukaisesti määräsivät selvittäjän laatimaan ehdotuksen
uudelleen. Lakimuutoksessa velkajärjestelymenettelyä tehostetaan ja yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia
vähennetään niin, että käräjäoikeus voisi vain poikkeuksellisesti määrätä selvittäjän, jos velallinen on laatinut
maksuohjelmaehdotuksen. Menettely tehostuu, kun tuomioistuin voi kuulla velkojia samanaikaisesti sekä hakemuksesta että maksuohjelmasta ja usein vahvistaa maksuohjelman jo samalla, kun annetaan päätös velkajärjestelyn aloittamisesta.341 Muutos lisää jonkin verran käräjäoikeuksien sekä talousja velkaneuvonnan työmäärää.
3.5.2Muutos on talousja velkaneuvojille mahdollisuus, ei velvollisuus
Velallisen ei ole pakko laatia ehdotusta maksuohjelmaksi. Vastaavasti käräjäoikeuden mahdollisuus selvittäjän
määräämiseen säilyy ennallaan, jos hakemukseen ei ole liitetty maksuohjelmaehdotusta.342 Siten talousja
velkaneuvojan ei ole välttämättä pakko laatia koskaan maksuohjelmia, eikä talousja velkaneuvojan tarvitse
vastoin tahtoaan muuttaa aikaisempia käytäntöjä. Talous- ja velkaneuvonnan pitkä jonotilanne, kunnollisten laskentatyövälineiden puuttuminen tai kokemattomuus ohjelmien laadinnasta voivat esimerkiksi olla
syitä siihen, miksi ohjelmia ei jatkossakaan laadittaisi. Valintaoikeus on talousja velkaneuvojalla.343
Lakimuutos on kuitenkin mahdollisuus erityisesti niille talousja velkaneuvojille, jotka olisivat jo aikaisemmin halunneet laatia maksuohjelmia, mutta käräjäoikeus ei ole ollut suostuvainen. Jokainen talousja
velkaneuvontayksikkö päättää itsenäisesti omista käytännöistään, mutta enemmän kuin suositeltavaa olisi,
että vähitellen kaikki talousja velkaneuvojat alkaisivat opetella maksuohjelmaehdotusten laatimista muun
muassa seuraavista syistä:
Yhteiskunnan varoja säästyy, kun selvittäjiä ei määrätä niin usein344.
2. Velallisten varoja säästyy, kun heidän ei tarvitse maksaa selvittäjän palkkiota ja lisäksi maksuohjelman kesto voi olla neljä tai jopa kuusi kuukautta lyhyempi345. Velalliselle ei tule myöskään menettelyajan kertymää maksettavaksi, koska usein maksuohjelma voi alkaa yhtä aikaa aloittamispäätöksen kanssa.
3. Menettely tehostuu ja nopeutuu, kun maksuohjelma voidaan laatia jo talousja velkaneuvojan syöttämien tietojen pohjalta, eikä selvittäjän tarvitse käsitellä samoja tietoja uudelleen346.
4. Jokaisen talousja velkaneuvojan pitää osata laatia maksuohjelma pelkästään vapaaehtoisia velkajärjestelyjä ajatellen. Kun lakimuutoksen myötä yksinkertaistettu menettely tulee käyttöön ja sovinnot
todennäköisesti lisääntyvät, talousja velkaneuvojan laatima sovintoehdotus pitää olla niin hyvin
laadittu, että se voidaan sellaisenaan vahvistaa maksuohjelmaksi.
5. Aluksi maksuohjelmien laatiminen vie vähän enemmän työaikaa, mutta kun rutiinia tulee
enemmän, aikaa menee yllättävän vähän. Toisekseen talousja velkaneuvojan ei tarvitse enää
tarkistaa selvittäjän laatimia ohjelmia, eikä laatia niistä lausumia. Lopputulos voi olla se, että aikaa
menee kaiken kaikkiaan joskus jopa vähemmän.
6. Maksuohjelmien laatimiseen tarkoitetuissa ATK-ohjelmissa ja laskentapohjissa on puutteita, mutta
todennäköisesti kehitystyö nopeutuu palautteen myötä, kun maksuohjelmia laaditaan enemmän.
7. Velallisen asema ja oikeusturva parantuu, kun velallinen (talousja velkaneuvoja) laatii ehdotuksen.
Käytännössä osa selvittäjistä on oma-aloitteisesti muuttanut ja riitauttanut velallisen esityksiä esimerkiksi maksuvarasta ja varallisuuden säilyttämisestä, vaikka velkojat ovat hyväksyneet vastaavat
seikat, kun ehdotus on tullut suoraan talousja velkaneuvonnasta.
1.
340
341
342
343
344
345
346
VJL 23 § 3 mom
HE 83/2014, 21–23, 27, 35–36, 72–73, 75. LaVM 12/2014, 6. VJL 64 § 1 mom
VJL 64 § 1 mom, 23 § 3 mom ja 51 § 1 mom. HE 83/2014, 36
LaVM 12/2014, 7
HE 83/2014, 23, 36. LaVM 12/2014, 6
HE 83/2014, 23, 36
HE 83/2014, 23, 36
75
Maksuohjelmaehdotusten laatiminen vaatii taitoa, mutta se karttuu nopeasti harjoittelun myötä.
9. Velalliset joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan, jos velalliselle ”sattuu” talousja velkaneuvoja,
joka ei laadi maksuohjelmia.
8.
Jos talousja velkaneuvoja ei ole aikaisemmin laatinut maksuohjelmia, mutta haluaisi aloittaa, ei kannata heti
laatia ehdotusta jokaisen hakemuksen liitteeksi. Kannattaa aloittaa helpoista ja jättää vaikeammat tapaukset
selvittäjälle. Helpoistakaan ohjelmista ei heti aluksi välttämättä kannata laatia jokaista, vaan aloittaa muutamalla tapauksella. Ensin voi laatia maksuohjelmat, joissa ei varmuudella muodostu maksuvaraa, eikä ole
myytävää omaisuutta. Sen jälkeen voi laatia maksuohjelmia, joissa on maksuvaraa, mutta ei myytävää varallisuutta, eikä omistusasuntoa. Jos taito tuntuu riittävän ja riittävien tietojen saaminen on mahdollista ilman
selvittäjää, sen jälkeen voi laatia ehdotuksia myös niille velallisille, joilla on omistusasunto tai myytävää varallisuutta tai jotka ovat elinkeinonharjoittajia347.
Lain esitöiden mukaan maksuohjelmaehdotuksen laatiminen ei ole suositeltavaa, jos tiedossa on, että maksuohjelmasta tulee hyvin riitainen, vaikeasti laadittava tai siinä on muutoin jotain epäselvää348. Talous- ja velkaneuvonnan tehokkuuden vuoksi maksuohjelmaehdotusta ei aina välttämättä kannata laatia hakemuksen
liitteeksi, jos velkajärjestelyn myöntäminen olisi hyvin epävarmaa – sen voi laatia myös aloittamispäätöksen
jälkeen, mitkä käsitellään tarkemmin 3.5.5 jaksossa sivulla 79. Maksuohjelmaehdotuksen laatiminen ei
aina ole suositeltavaa myöskään silloin, jos talousja velkaneuvoja katsoo toimivansa vastoin asemaansa, mitä
käsitellään tarkemmin 3.5.7 jaksossa sivulla 79.
3.5.3Maksuohjelman laatimisessa lakimuutoksen jälkeen huomioitavaa
Jotta ehdotus maksuohjelmaksi voitaisiin käräjäoikeudessa vahvistaa mahdollisimman usein sellaisenaan,
maksuohjelman alkamisajankohta kannattaa arvioida riittävän pitkälle. Toki alkamisajankohtaa voidaan
muuttaa, jos arvio on osoittautunut vääräksi.
Kun lakimuutos mahdollistaa maksuohjelman vahvistamisen yhtä aikaa aloittamispäätöksen kanssa, velallisen laatimiin ohjelmiin ei enää lasketa menettelyajan, eli niin sanotun rauhoitusajan, kertymää lainkaan.
3.5.4Velkojien kuuleminen, jos liitteenä on ehdotus maksuohjelmaksi
3.5.4.1 Menettely velkojien kuulemiseksi
Käytäntö vaihteli aikaisemmin käräjäoikeuksittain siinä, kuultiinko velkojia samanaikaisesti sekä hakemuksesta että maksuohjelmaehdotuksesta, vai kuultiinko ensin vain hakemuksesta ja sitten erikseen päivitetystä
maksuohjelmaehdotuksesta. Menettely muutettiin yhtenäiseksi ja tehokkaammaksi lisäämällä lakiin uusi
52 a §, jonka mukaan tuomioistuimen on aina kuultava kaikkia velkojia samanaikaisesti sekä hakemuksesta
että maksuohjelmasta, jos hakemuksen liitteenä on ehdotus maksuohjelmaksi.349
Tuomioistuin ei siis enää voi valita menettelytapaansa, vaan säännös on ehdoton. Tuomioistuin ei voi
myöskään enää harkita selvittäjän määräämistä, vaan velkojia pitää kuulla ensin350. Hakemus ja maksuohjelmaehdotus on toimitettava kaikille velkojille – myös kanssavelallisille, takaajille ja vakuuden antajille – eli
tuomioistuin ei myöskään voi aikaisempaan tapaan valita, keitä velkojia kuullaan hakemuksesta351.
Poikkeuksellisesti joissakin tuomioistuimissa on ennen lakimuutosta saatettu tehdä aloittamispäätös
jopa ilman velkojien kuulemista, jos hakemuksen perusteella on selvästi näyttänyt, että velkajärjestelylle on edellytykset eikä ole estettä. Jatkossa tällainen menettely ei enää ole mahdollista, jos hakemuksen liitteenä on maksuohjelmaehdotus, vaan kaikkia velkojia on aina kuultava.
347
348
349
350
351
76
HE 83/2014, 23
HE 83/2014, 23
HE 83/2014, 21–22, 35, 72–73. VJL 52 a §.
HE 83/2014, 75
VJL 52 a § 1 mom 1 kohta ja 3 mom
Tuomioistuin lähettää sekä hakemuksen että maksuohjelmaehdotuksen tiedoksi kaikille velkojille ja samalla
asettaa määräpäivän, mihin mennessä velkojien on esitettävä352:
yy lausuma velkajärjestelyhakemuksesta (eli velkajärjestelyn edellytyksistä ja esteistä353) ja
yy lausuma maksuohjelmaehdotuksesta ja
yy mahdolliset väitteet maksuohjelmaehdotukseen sisältyvistä veloista (eli lähinnä, jos velan saldoa on
muutettava, mitä on käsitelty tarkemmin 3.4 jaksossa sivulla 64)
Lisäksi tuomioistuimen on annettava yksityisvelkojalle selvitys mahdollisuudesta vaatia ohjelman jatkamista
hyväkseen354.
Velkojien on lausuttava samanaikaisesti molemmista eli velkoja ei esimerkiksi voi vastustaa velkajärjestelyä ja
varata oikeutta lausua maksuohjelmasta vasta myöhemmin siltä varalta, jos velkajärjestely aloitetaan.
Ainoa poikkeus velkojien kuulemiseen on yksinkertaistettu menettely, jota käsitellään tarkemmin
3.3 jaksossa sivulla 58355. Jos velkojille on tehty sovintoehdotus ja ehdot yksinkertaistetulle menettelylle
täyttyvät, tuomioistuimen ei tarvitse kuulla velkojia lainkaan, vaan maksuohjelmaehdotus vahvistetaan sellaisenaan.356
Yksinkertaistettua menettelyä koskeva säännös ei ole täysin ehdoton, koska sanamuoto on ”vahvistaminen voidaan tehdä”, eikä ”vahvistettava”. Kyseeseen tulee lähinnä tilanne, jossa velallinen ei ole
kuullut kaikkia velkojia tai kuuleminen ei ole tapahtunut lain mukaisesti. Tällöin on yksinkertaisinta,
että tuomioistuin kuulee vain ne velkojat, joita ei ole kuultu aikaisemmin.357
3.5.4.2 Kukaan velkojista ei vastusta: velkajärjestelyn aloittaminen
Jos yksikään velkojista ei vastusta hakemusta eikä maksuohjelmaa, eikä esitä velkoja koskevia väitteitä, tuomioistuin voi samanaikaisesti sekä aloittaa velkajärjestelyn että vahvistaa maksuohjelman358.
Maksuohjelma vahvistetaan sellaisenaan velallisen ehdotuksen mukaisesti. Joskus hakemuksen
käsittely on kuitenkin voinut kestää sen verran kauan, että velallisen ehdotuksen mukaan maksuohjelman olisi jo pitänyt alkaa. Tällöin voidaan yksikertaisesti menetellä siten, että tuomioistuin pyytää
velallista muuttamaan maksuohjelmaa siten, että se alkaa vasta vahvistamispäätöksen jälkeen. Velkojia
ei ole tarvetta kuulla muutoksesta, vaan siitä riittää maininta vahvistamispäätöksessä.
Velkojen määrää ei enää nykyiseen tapaan päivitetä aloittamispäivälle, jos saldopäivä ei ole kuutta kuukautta
vanhempi359. Tällöin tuomioistuimen ei myöskään enää tarvitse lähettää uudelleen hakemusta eikä maksuohjelmaa velkojille360. Jos saldopäivä on yli kuusi kuukautta aloittamispäivää vanhempi, tuomioistuin ei voi
vahvistaa maksuohjelmaa yhtä aikaa aloittamispäätöksen kanssa, vaan tuomioistuimen on varattava velkojille
mahdollisuus päivittää velkojen saldot aloittamispäivälle361. Saldopäivää ja velkojen päivittämistä on käsitelty
tarkemmin 3.4.5 jaksossa sivulla 72.
Jos saldopäivästä on kulunut yli kuusi kuukautta velkajärjestelyn aloittamishetkellä, tarkasti ottaen
tuomioistuimen pitäisi samalla asettaa uudelleen määräpäivä maksuohjelmaehdotuksesta lausumiseksi. VJL 54 §:ssä ei ole mainintaa niitä tilanteita varten, joissa velkojia on kuultu samanaikaisesti
sekä hakemuksesta että maksuohjelmasta, mutta saldopäivä on yli kuuden kuukauden takaa. Lain352
353
354
355
356
357
358
359
360
361
HE 83/2014, 72. VJL 52 a § 1 mom. Uusi säännös vastaa sisällöltään nykyistä VJL 54 § 2 mom 3 kohtaa.
HE 183/1992 VJL 52 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut
VJL 52 a § 1 mom 3 kohta
VJL 52 a § 2 mom
VJL 52 a § 2 mom
HE 83/2014, 72
HE 83/2014, 73. VJL 54 § 1 mom. VJL 38 § 1 mom.
HE 83/2014, 73. VJL 54 § 5 mom
HE 83/2014, 73. VJL 54 § 4 ja 5 mom
HE 83/2014, 22, 73. VJL 54 § 5 mom
77
säätäjän tarkoitus on kuitenkin varmaan ollut, ettei maksuohjelmaehdotusta lausuteta enää uudelleen
pelkkien saldojen päivittämisen jälkeen, jos kukaan ei ole vastustanut ehdotusta. Jos tuomioistuin
kuitenkin asettaa velkojille mahdollisuuden lausua vain saldojen tarkistamisen perusteella muutetusta
maksuohjelmaehdotuksesta, vakiintunut käytäntö on, ettei lausumassa voi vedota seikkaan, johon
olisi voinut vedota edellisen ehdotuksen yhteydessä.
Tuomioistuimen on kuitenkin samoin kuin aikaisemmin tutkittava, että velkajärjestelyn edellytykset
täyttävät, vaikka kukaan velkojista ei ole lausunut edellytyksistä362. Vastaavasti tuomioistuin voi nykyiseen
tapaan edelleen poikkeuksellisesti ottaa omasta aloitteistaan mahdollisen esteperusteen tutkittavaksi363.
3.5.4.3 Velkojat vastustavat hakemusta, mutta eivät maksuohjelmaa
Jos velkojat vastustavat velkajärjestelyn myöntämistä, mutta eivät maksuohjelmaehdotusta tai eivät esitä
velkoja koskevia väitteitä, tuomioistuin tutkii väitteet normaaliin tapaan. Jos velkajärjestelyn myöntämiselle
on edellytykset, eikä estettä ole, tuomioistuin voi samanaikaisesti sekä aloittaa velkajärjestelyn että vahvistaa
maksuohjelman, mitä käsitellään tarkemmin 3.5.4.2 jaksossa sivulla 77.364 Velkojia ei enää kuulla erikseen
maksuohjelmaehdotuksesta, koska heillä oli mahdollisuus lausua siitä jo aikaisemmin.
3.5.4.4 Velkojat vastustavat maksuohjelmaa
Jos velkojat vastustavat maksuohjelmaa tai esittävät velkoja koskevia väitteitä, eikä ole edellytyksiä vahvistaa
maksuohjelmaa yksinkertaistetussa menettelyssä, tuomioistuimella on kaksi vaihtoehtoa.
Ensisijaisesti tuomioistuin pyytää velalliselta vastinetta velkojen väitteistä tai pyytää täydentämään tai
muuttamaan maksuohjelmaa. Esimerkiksi jos maksuohjelmasta puuttuu velka tai velkoja haluaa päivittää
velan määrän, tuomioistuin toimittaa velkojan lausuman velalliselle ja pyytää toimittamaan määräpäivään
mennessä muutetun maksuohjelmaehdotuksen. Jos kysymys on riitaisuudesta, tuomioistuin pyytää velalliselta vastineen velkojan väitteestä, jonka jälkeen tuomioistuin päättää, onko velkojan lausuman perusteella
tarvetta muuttaa ehdotusta vai ei.365
Velkojien ja tuomioistuimen kannalta on selkeintä, että talousja velkaneuvoja tekee muutettuun maksuohjelmaehdotukseen saatteen, jossa on kerrottu, miltä osin uusi ehdotus on muuttunut edellisestä366. Tarvittaessa tuomioistuin lausuttaa vielä muutetun maksuohjelman kaikilla tai vain lausuman antaneilla velkojilla. Sähköpostitiedoksiantoihin siirtymisen myötä olisi suositeltavaa, että muutettu ehdotus lausutettaisiin
kaikilla velkojilla, jolloin velkojan ei tarvitse erikseen pyytää lopullista vahvistettua ohjelmaa itselleen.
Maksuohjelman mahdollisesti tehtyjen muutosten jälkeen tuomioistuin voi samanaikaisesti sekä aloittaa velkajärjestelyn että vahvistaa maksuohjelman, mitä käsitellään tarkemmin 3.5.4.2 jaksossa sivulla 77.
Toissijainen vaihtoehto on, että tuomioistuin perinteiseen tapaan aloittaa vain velkajärjestelyn, mutta ei
vahvista maksuohjelmaa, vaan määrää selvittäjän laatimaan ehdotuksen maksuohjelmaksi, mitä on käsitelty
tarkemmin 3.5.5 jaksossa sivulla 79.
On myös kolmas vaihtoehto, että tuomioistuin aloittaa velkajärjestelyn, mutta riitautusten vuoksi ei
vahvista maksuohjelmaa, mutta ei myöskään määrää selvittäjää, vaan velallinen toimittaa korjatun
ehdotuksen maksuohjelmaksi aloittamispäätöksen jälkeen. Tällainen tilanne saattaisi tulla kyseeseen,
jos saldopäivästä alkaa olla lähes kuusi kuukautta tai velkajärjestelyn aloittamiselle ei ole estettä, mutta
jonkin maksuohjelman laatimiselle olennaisen seikan selvittäminen tai varmistuminen kestäisi vielä
pidempään.
362 VJL 38 § 1 mom. HE 183/1992 VJL 38 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut. Koskelo & Lehtimäki, 101. Niemi-Kiesiläinen,
112
363 VJL 53 § 1 mom. HE 180/1996 VJL 53 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut. LaVM 19/1996 VJL 53 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut. KKO:1998:62. Koskelo & Lehtimäki, 100–101
364 HE 83/2014, 73. VJL 54 § 1 mom. VJL 38 § 1 mom.
365 HE 83/2014, 73
366 HE 83/2014, 73
78
3.5.5Hakemuksen liitteenä ei ole ehdotusta, mutta ei määrätä selvittäjääkään
Lakimuutoksesta huolimatta myös aikaisempi kolmas vaihtoehto säilyi mahdollisena. Vaikka hakemuksen
liitteenä ei olisi maksuohjelmaehdotusta, tuomioistuin voi aloittamispäätöksen yhteydessä jättää selvittäjän
määräämättä. Tuomioistuin asettaa velalliselle määräpäivän, mihin mennessä hänen on toimitettava ehdotus
maksuohjelmaksi.367 Talous- ja velkaneuvoja voi esimerkiksi kirjoittaa hakemuksen liitteeksi vapaamuotoisen
pyynnön, että asiassa ei määrättäisi selvittäjää, koska talousja velkaneuvonta tulee laatimaan maksuohjelmaehdotuksen velallisen puolesta ja samalla kertoo syyn, miksi ehdotusta ei ole voitu liittää vielä hakemukseen. Maksuohjelmaehdotuksen laatiminen vasta aloittamispäätöksen jälkeen voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun
yy Maksuohjelmaehdotusta ei ole ehditty laatimaan hakemuksen liitteeksi, koska joskus velallisella voi
olla kiire – esimerkiksi väliaikaisen kiellon hakemiseksi – jättää hakemus käräjäoikeuteen368.
yy Jokin olennainen maksuohjelmaan laatimiseen vaikuttava seikka ei ole vielä varmistunut.
yy Velkajärjestelyn myöntäminen olisi hyvin epävarmaa.
3.5.6Perusteet selvittäjän määräämiselle
Selvittäjä voidaan määrätä entiseen tapaan laatimaan maksuohjelma, jos hakemukseen ei ole liitetty ehdotusta
maksuohjelmaksi369. Silloinkaan tuomioistuimen ei ole pakko määrätä aloittamispäätöksen yhteydessä selvittäjää, vaan tuomioistuin voi antaa velalliselle mahdollisuuden toimittaa maksuohjelmaehdotus myöhemmin,
mitä käsiteltiin edellisessä kappaleessa.
Jos hakemuksen liitteenä on maksuohjelmaehdotus, tuomioistuin ei saa koskaan määrätä selvittää, ennen
kuin velkojia on kuultu sekä hakemuksesta että maksuohjelmaehdotuksesta370. Velkojien kuulemisen jälkeen
selvittäjä ”voidaan määrätä vain, jos se on asian riitaisuuden tai epäselvyyden vuoksi tarpeen”371. Lähtökohta on,
että jos hakemuksen liitteenä on maksuohjelma, selvittäjää ei ole yleensä tarpeen määrätä lainkaan372. Siten
tuomioistuin ei voi määrätä selvittäjää vain sen vuoksi, että tiedoksiantojen toimittaminen siirrettäisiin tuomioistuimelta selvittäjälle.373 Lain esitöiden mukaan maksuohjelmaehdotuksessa oleva puute ei ole riittävä
peruste selvittäjän määräämiseen, vaan silloin tuomioistuin varaa velalliselle tilaisuuden määräpäivään
mennessä laatia uuden ehdotuksen374. Myöskään pelkkä velkojan riitautus ei ole peruste selvittäjän määräämiselle, vaan jos riitautuksen perusteella tulee esille niin riitainen tai epäselvä seikka, jonka selvittämiseen
tarvitaan selvittäjää375. Kyseessä on siis niin poikkeuksellinen tilanne, että tuomioistuin ei voi tehdä ratkaisua
asiassa esitetyn aineiston perusteella, eikä selviäisi, vaikka velalliselta tai velkojalta pyytäisi täydennystä tai
mahdollisesti järjestettäisiin suullinen kuuleminen. Asiassa on siis jotain lisäselvitettävää, johon tarvitaan
ulkopuolista selvittäjää376. Esimerkiksi maksuvaran laskemista tai varallisuuden säilyttämistä koskeva tulkintaerimielisyys ei ole peruste määrätä selvittäjää, vaan tuomioistuin voi itse ratkaista riitaisuuden lausumien
perusteella. Samoin erimielisyys varallisuuden arvosta ei yleensä ole peruste selvittäjän määräämiseen, vaan
tuomioistuin kykenee ratkaisemaan asian esitetyn näytön perusteella.
3.5.7Talous- ja velkaneuvojan rooli ehdotuksen laatijana
Ehdotuksen maksuohjelmaksi voi laatia vain selvittäjä tai velallinen377. Siten talousja velkaneuvoja voi
laatia ehdotuksen vain velallisen puolesta ja hänen hyväksynnällään. Talous- ja velkaneuvojan laatima mak367
368
369
370
371
372
373
374
375
376
377
VJL 54 § 2 mom 1 ja 3 kohta
Koskelo & Lehtimäki, 124. HE 183/1992 VJL 21 § 1 mom yksityiskohtaiset perustelut.
HE 83/2014, 35. VJL 64 § 1 mom
HE 83/2014, 35, 75. VJL 52 a § 1 mom.
HE 83/2014, 35, 73, 75. VJL 64 § 1 mom
HE 83/2014, 75
HE 83/2014, 75
HE 83/2014, 75. VJL 58 § 1 mom
HE 83/2014, 22–23, 75
HE 83/2014, 22
VJL 23 § 3 mom
79
suohjelma on aina velallisen ehdotus maksuohjelmaksi.378 Talous- ja velkaneuvojan on käytävä laatimansa
ehdotus asiakkaan kanssa läpi ja asiakkaan on se hyväksyttävä.
Talous- ja velkaneuvoja ei ole puolueeton taho niin kuin selvittäjä, vaan velallisen avustaja379. Uuden yksinkertaistetun menettelyn mukaan tuomioistuimelle on toimitettava kirjallisena velallisen lausuma maksuohjelmaehdotuksesta – jos talousja velkaneuvoja laatii ehdotuksen velallisen puolesta, velalliselta ei tarvita
erillistä lausumaa, koska oletetaan, että itse ehdotus on velallisen näkemys maksuohjelman sisällöstä380.
Vaikka talousja velkaneuvoja on velallisen avustaja, neuvojien laatimien ohjelmien on oltava laadukkaita,
uskottavia ja luotettavia – muutoin ohjelmien riitautus työllistää turhaan ja selvittäjien määrääminen yleistyy
uudelleen. Talous- ja velkaneuvojan on varmistettava maksuohjelman tietojen oikeellisuus hakemuksen liiteasiakirjoista. Talous- ja velkaneuvojan on laadittava ohjelma lain säännösten, ennakkopäätösten sekä yleisesti
vakiintuneen oikeuskäytännön ja oikeusohjeiden mukaan.381 Jos jokin maksuohjelman seikka on selvästi
tulkinnanvarainen eli käytäntö ei ole vakiintunut tai siitä on perustellusti myös eriäviä näkemyksiä, silloin
talousja velkaneuvoja luonnollisesti laatii velallisen etua puoltavan tulkinnan mukaisen ehdotuksen.
Joissakin tilanteissa voi olla parempi, ettei talousja velkaneuvoja laadi maksuohjelmaehdotusta, jotta talousja velkaneuvonnan uskottavuus säilyy. Sellaisia tilanteita saattaisivat olla esimerkiksi:382
yy talousja velkaneuvoja ei ole varma velallisen antaman tiedon oikeellisuudesta
yy velallinen vaatii ehdotuksen laatimista tavalla, joka on lain tai vakiintuneen käytännön vastainen
yy hakemus tultaisiin hyvin todennäköisesti hylkäämään edellytysten puuttumisen tai velkajärjestelyn
esteen vuoksi
yy velallinen ei hyväksy talousja velkaneuvojan tekemää ehdotusta.
Uusia säännöksiä selvittäjän määräämisestä, velkojien kuulemisesta ja velkajärjestelyn aloittamisesta, kun
hakemukseen on liitetty ehdotus maksuohjelmasta, sovelletaan niissä velkajärjestelyasioissa, joissa asia on
tullut vireille eli velkajärjestelyhakemus on jätetty käräjäoikeuteen 1.1.2015 tai sen jälkeen383. Aikaisemmin
vireille tulleissa asioissa selvittäjä voidaan määrätä aikaisempaan tapaan, vaikka hakemukseen olisi liitetty
ehdotus maksuohjelmaksi.
3.6 Tiedoksiannot sähköpostitse
3.6.1 Tiedoksiannot velkojille
Velkajärjestelyhakemuksessa voi olla kymmeniä velkoja, jolloin postitse lähetettävät tiedoksiannot työllistävät tuomioistuinta ja aiheuttavat postitus- ja kopiointikustannuksia. Lakia muutettiin niin, että nyt tiedoksiannot toimitetaan velkojille ensisijaisesti sähköpostitse tai muulla mahdollisella sähköisellä tiedonsiirtomenetelmällä, ellei velkoja ilmoita prosessiosoitteekseen postiosoitetta.384
Talous- ja velkaneuvoja voisi helpottaa tuomioistuimen työtä vielä enemmän lähettämällä tuomioistuimen käyttöön hakemuksen liitteineen valmiiksi skannattuna. Samalla asiakirjat tulisivat skannattua myös talousja velkaneuvonnan arkistoon. Toisaalta, jos talousja velkaneuvontayksikössä
ei ole luvallista lähettää velkajärjestelyasioita suojaamattomassa sähköpostissa, vaan skannatut hakemukset pitäisi toimittaa esimerkiksi muistitikulla, ei saavuteta olennaista työn säästöä.
378
379
380
381
382
383
384
80
Koskelo & Lehtimäki, 354–355
LaVM 12/2014, 7
VJL 38 a § 2 mom. HE 83/2014, 65
HE 83/2014, 23
HE 83/2014, 23
HE 83/2014, 22, 27, 35, 58, 73–74. VJL 62 a § 2 mom ja 11 b § 8 kohta
Velkojan haluama prosessiosoite selvitetään velkaselvittelyn yhteydessä, mitä on käsitelty tarkemmin
3.4.2.8 jaksossa sivulla 66. Velkojaa pyydetään ilmoittamaan prosessiosoitteekseen sähköpostiosoite
tai postiosoite eli velkoja saa itse valita, kumpaan haluaa tiedoksiannot385. Tehokkuus- ja kustannussyistä
olisi erittäin tärkeää, etteivät ainakaan yleisimmät velkojat tai perintätoimistot ilmoittaisi postiosoitetta,
koska muuten lain tarkoitus vesittyy. Velkoja on luonnollisesti velvollinen ilmoittamaan, jos prosessiosoite
muuttuu.386
Lain esitöissä on tulkittu, että jos velkoja ei erikseen ilmoita postiosoitetta prosessiosoitteeksi, silloin voidaan
käyttää sähköpostiosoitetta387. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi jos:
yy velkoja ei ole vastannut saldopyyntöön eli ei ole lähettänyt saldoilmoitusta
yy velkoja ilmoittaa saldon, mutta ei yhteystietoja
yy velkojan saldoilmoituksessa on osoite, mutta ilmoituksessa ei ole erikseen mainittu, että kyseessä on
prosessiosoite, johon velkoja haluaa tiedoksiannot.
Jos velkoja ei vastaa saldopyyntöön ja kyseessä on pienvelkoja tai yksityisvelkoja, sähköpostiosoite ei
välttämättä ole yleisesti tiedossa tai internetistä löytyvä osoite ei välttämättä ole ajan tasalla. Silloin
saattaakin olla turvallisempaa laittaa prosessiosoitteeksi postiosoite, vaikka velkoja ei ole sitä erikseen
vaatinut.
3.6.2Tiedoksiannot velalliselle
Myös tiedoksiannot velalliselle ja velallista avustavalle talousja velkaneuvojalle voidaan lakimuutoksen
jälkeen toimittaa sähköpostitse388. Lakiin ei tullut vastaavaa säännöstä kuin velkojille, että velallisen pitäisi
erikseen ilmoittaa, haluaako hän tiedoksiannot postiosoitteeseen vai sähköpostiosoitteeseen. Jos velallinen tai
talousja velkaneuvoja ei halua tiedoksiantoja sähköpostisoitteeseen, silloin hakemuksessa ei pidä ilmoittaa
sähköpostiosoitetta lainkaan. Menettelyn tehostamisen vuoksi talousja velkaneuvonnan kannattaisi vastaanottaa tiedoksiannot sähköpostilla.
Osa velallisista saattaa lukea vain erittäin harvoin sähköpostinsa tai maksamattomien laskujen vuoksi nettiyhteys on poikki. Siksi talousja velkaneuvojan tulisikin varmistaa asiakkaalta hakemuksen yhteystietokohtaa täytettäessä, että lukeeko asiakas sähköpostinsa varmuudella niin usein, että siihen voi lähettää postia,
johon on reagoitava määräajan kuluessa.
3.6.3Yhteystietojen merkitseminen hakemukseen
Velkajärjestelyhakemuksen kaavassa ei ole vielä kohtaa velkojan sähköpostiosoitteelle, mutta lomaketta
tullaan varmasti muuttamaan. Velkojaluetteloon ei nähtävästi tarvitse kirjata velkojan muita yhteistietoja,
jos prosessiosoitteena on sähköpostiosoite. Jos osoitteistoon kirjataan sekä postiosoite että sähköpostiosoite,
tuomioistuin ei voi tietää ilman saldoilmoitusten läpiselaamista, kumman velkoja on halunnut prosessiosoitteeksi. Siten osoitteistoon tulee kirjata vain jompikumpi yhteystieto.
3.6.4Arkaluonteisten ja salassa pidettävien tietojen lähettäminen sähköpostilla
Eri tahoilla on hyvin erilaiset käsitykset siitä, millaisia asiakasta koskevia tietoja saa lähettää suojaamattomassa sähköpostiyhteydessä. Esimerkiksi useimmissa talousja velkaneuvontayksikössä on ohje, ettei sähköpostitse saa lähettää mitään asiakasta koskevia tietoja, joista asiakas voisi olla tunnistettavissa – ei edes nimeä
tai syntymäaikaa. Siten monessa yksikössä ei saa käyttää sähköpostia edes saldotietojen tilaamiseen ja sovintoehdotukset on lähetettävä postitse. Velkajärjestelylain mukaiset sähköpostitse tapahtuvat tiedoksiannot
385
386
387
388
HE 83/2014, 73–74. VJL 11 b § 8 kohta.
HE 83/2014, 58, 74
HE 83/2014, 58
VJL 62 a § 2 mom
81
eivät ole kuitenkaan ongelma talousja velkaneuvontayksiköille, koska heidän tarvitsee vain vastaanottaa
tiedoksiantoja. Siitä, voiko talousja velkaneuvoja lähettää täydennyksiä, vastineita ja lausumia suojaamattomassa sähköpostissa tuomioistuimelle, velkojalle tai selvittäjälle, päättää jokaisen talousja velkaneuvojan
työnantaja erikseen.
Kuitenkin velkajärjestelyhakemus on tuomioistuimessa julkinen asiakirja389. Ainoastaan osa hakemuksen
asiakirjoista, kuten ne, jotka sisältävät arkaluonteisia tietoja henkilön yksityiselämästä, terveydentilasta, vammaisuudesta tai sosiaalihuoltoon liittyvistä seikoista, olisivat salassa pidettäviä390. Kuitenkaan lain esitöiden
mukaan esimerkiksi lääkärintodistus ei ole aina salassa pidettävä, vaan esimerkiksi silloin, jos kyse on mielenterveyteen liittyvistä sairauksista391.
Lain esitöiden mukaan useimmat velkajärjestelyyn liittyvät asiakirjat ovat julkisia ja ne voidaan lähettää
suojaamattomassa sähköpostiyhteydessä. Tuomioistuimen on lähetettävä tiedot suojatussa sähköpostissa,
jos velkaantumisselvitys sisältää salassa pidettäviä tietoja tai velkoja haluaa nähtäväkseen esimerkiksi salassa
pidettävän lääkärintodistuksen. Suojatun sähköpostin lähettämisessä tai vastaanottamisessa ei ole ongelmaa,
koska tuomioistuimilla on mahdollisuus suojatun sähköpostin käyttämiseen ja jokainen vastaanottaja pystyy
avaamaan sen.392
Selvittäjillä ei yleensä ole mahdollisuutta lähettää sähköpostia suojatussa yhteydessä, joten heidän on lähetettävä salassa pidettäviä tietoja sisältävät asiakirjat postitse tai sähköpostitse niin, että asiakirja suojataan
salasanalla ja salasana ilmoitetaan velkojalle erikseen. Pääsääntöisesti selvittäjät lähettävät velkajärjestelyasioissa vain julkisia asiakirjoja, joten ne voidaan lähettää suojaamattomassa sähköpostissa.393
Tiedoksiannot voidaan lähettää sähköpostitse niissä velkajärjestelyasioissa, jotka ovat tulleet vireille 1.1.2015
tai sen jälkeen394. Kyseessä voi olla velkajärjestelyhakemus, maksuohjelman muutoshakemus, lisäsuorituksen
vahvistamishakemus tai raukeamishakemus.
Jos haetaan maksuohjelman muuttamista, raukeamista tai lisäsuoritusten vahvistamista, ainakaan
ennen vuotta 2015 aloitetuissa velkajärjestelyissä velkojaa ei ole pyydetty ilmoittamaan VJL 11 b §:n
mukaisessa velkaselvittelyssä prosessiosoitetta, johon VJL 62 a §:ssä viitataan. Tarkoituksenmukaista
kuitenkin on, jos sähköpostiosoitteet ovat helposti selvitettävissä tai päivitettävissä, niitä voitaisiin
käyttää.
3.7 Lisäsuoritusvelvollisuuden lieventäminen
Lisäsuoritusvelvollisuuden on koettu työllistävän liikaa talousja velkaneuvontaa. Toisekseen ongelmana
on niiden velallisten tilanne, jotka eivät ole säästäneet tai tilittäneet ajoissa lisäsuorituksia, vaan joutuvat
maksamaan niitä vielä maksuohjelman päättymisen jälkeenkin. Seuraavilla lisäsuoritusvelvollisuutta koskevilla lakimuutoksilla pyritään vähentämään edellä mainittuja ongelmia kuitenkin niin, ettei velkojien asema
heikkene liikaa.395 Samalla kannustetaan velallisia tulonhankintaan ja pyritään ehkäisemään ongelmia, jotka
aiheutuvat tiukasta taloudesta maksuohjelman aikana396.
389
390
391
392
393
394
395
396
82
Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 1 §, 7–8 §. HE 83/2014, 74
Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 9 §.
HE 13/2006, 40
HE 83/2014, 74
HE 83/2014, 74
HE 83/2014, 13–17, 27, 29–30, 43, 63–64
HE 83/2014, 27, 43
Lisäsuoritusten säästäminen ja tilittäminen on edelleen selvästi velallisen vastuulla, joten asiakkaille
kannattaisi edelleen korostaa, että lisäsuoritukset olisi hyvä tarkistaa vuosittain397. Jatkuva tarkistaminen luonnollisesti lisää talousja velkaneuvonnan työtä, mutta monesti työtä on enemmän siitä,
kun laskelmat lasketaan takautuvasti kerralla koko maksuohjelman ajalta vasta maksuohjelman päättymisen jälkeen. Oma kokemukseni myös on, että vaikka olen korostanut jokaiselle asiakkaalle vuosittaisen tarkistamisen tärkeyttä, käytännössä vain osa ottaa yhteyttä.
3.7.2 Lisäsuorituksen tilitysraja nousee
Lisäsuoritusvelvollisuutta lievennettiin hieman, kun lisäsuoritusvelvollisuuteen johtava raja nouse vuonna
2015 nykyisestä 970 eurosta 2 000 euroon, jota tarkistetaan jatkossakin vuosittain kansaneläkeindeksin
mukaisesti398.
3.7.3Lisäsuoritusvelvollisuutta ei tarvitse vahvistaa kaikkiin maksuohjelmiin
Aikaisemmankin lain mukaan oli mahdollista, ettei aina vahvistettaisi lisäsuoritusvelvollisuutta, mutta niin
on kuitenkin kaavamaisesti lähes poikkeuksetta tehty399. Nyt lakiin otettiin asiasta nimenomainen ja ehdottomampi määräys, jottei lisäsuoritusvelvollisuutta määrättäisi tarpeettomasti, mikä vähentäisi sekä talousja
velkaneuvojien että velkojien työtä. Tulojen nousuun perustuvaa lisäsuoritusvelvollisuutta ei määrätä, jos on
todennäköistä, että velallisen tulot eivät tule nousemaan yhtenäkään maksuohjelman aikaisena vuotena laissa
mainittua määrää enempää (2 000 euroa vuonna 2015). Lähinnä säännös koskisi eläkkeellä olevia tai pian
eläkkeelle siirtyviä.400 Sen sijaan pitkäaikaistyöttömälle lisäsuoritusvelvollisuus tulee vahvistaa, koska tulojen
olennainen nouseminen on mahdollista. Eläkkeellä olevallekin pitää vahvistaa lisäsuoritusvelvollisuus, jos
hänellä on tai todennäköisesti tulee rajan ylittäviä työ- tai elinkeinotuloja401.
Säännös on nimenomaan ehdottomassa muodossa ”ei vahvisteta”, eikä esimerkiksi ”voidaan jättää”
vahvistamatta. Hallituksen esityksessä suositellaan, että epäselvissä tilanteissa lisäsuoritusvelvollisuus
olisi syytä vahvistaa.402 Pelkkä velkojan vaatimus lisäsuoritusvelvollisuuden vahvistamisesta ei ole kuitenkaan riittävä peruste.
Lain esitöissä on hieman harhaanjohtavasti todettu, että lisäsuoritusvelvollisuus pitäisi kuitenkin
vahvistaa nuorille eläkkeensaajille. Asiayhteydestä voi kuitenkin päätellä, että jos on myönnetty määräaikainen työkyvyttömyyseläke eli kuntoutustuki, silloin lisäsuoritusvelvollisuus pitäisi vahvistaa,
mutta jos työkyvyttömyyseläke on myönnetty nuorelle toistaiseksi, silloin lisäsuoritusvelvollisuutta
ei vahvistettaisi.403
Uudella säännöksellä ei ole vaikutusta kertaluonteisiin suorituksiin perustuvaan lisäsuoritusvelvollisuutteen
eli se vahvistetaan kaikki maksuohjelmiin, vaikka osapuolten suostumuksella sekin voidaan jättää pois404.
Lisäsuoritusvelvollisuus jätetään maksuohjelmista yksinkertaisesti pois siten, ettei maksuohjelmaan laiteta
tulojen nousuun perustuvia määräyksiä lisäsuoritusvelvollisuudesta. Selkeämpää kuitenkin on, että lisäksi
maksuohjelmassa erikseen mainitaan, ettei velallisella ole lisäsuoritusvelvollisuutta405.
Lain esitöissä on aika erikoisesti todettu, että vaikka lisäsuoritusvelvollisuutta ei olisi sisällytetty maksuohjelmaan, lisäsuoritusvelvollisuus voitaisiin vahvistaa raukeamisen sijaan406. Tulkintaa voi kriti397 HE 83/2014, 15–16, 27, 29
398 LaVM 12/2014, 6 ja 9 – lakivaliokunta korotti hallituksen esityksessä ehdotettua rajaa vielä 1.500 eurosta 2.000 euroon. HE
83/2014, 16, 29, 64. VJL 35 a § 5 mom
399 HE 98/2002, 35–36. HE 83/2014, 16
400 HE 83/2014, 16, 29–30, 63–64. LaVM 12/2014, 6. VJL 35 a § 1 mom
401 HE 83/2014, 63
402 HE 83/2014, 63
403 HE 83/2014, 63
404 HE 83/2014, 30
405 HE 98/2002, 40. Niiranen & Jokinen, sivun 67 alaviite
406 HE 83/2014, 63. VJL 42 § 5 mom
83
soida, koska lisäsuorituksen vahvistamisen edellytyksenä on, että maksuohjelman raukeamiselle on
peruste. Maksuohjelma voidaan puolestaan määrätä raukeamaan, jos velallinen on laiminlyönyt maksuohjelman noudattamisen407. Mutta jos maksuohjelmassa ei ole määräystä lisäsuoritusvelvollisuudesta, velallinen ei ole laiminlyönyt maksuohjelman noudattamista, vaikka tulot olivat parantuneet
olennaisestikin. Myöskään myötävaikutusvelvollisuus ei nykyisin edellytä ilmoittamaan parantuneesta maksukyvystä408. Eli koska velallinen ei ole laiminlyönyt maksuohjelmaa eikä myötävaikutusvelvollisuutta, maksuohjelmaa ei voida määrätä raukeamaan, eikä silloin myöskään vahvistaa lisäsuoritusvelvollisuutta.409
Velkoja ei myöskään voisi pyytää selvitystä lisäsuoritusvelvollisuudesta, jos ei ole määrätty lisäsuoritusvelvollisuutta410.
3.7.4Uusi lisäsuorituslaskuri
Päivitetty lisäsuorituslaskuri on ladattavissa maksutta kilpailuja kuluttajaviraston sivuilta411.
3.7.5 Lisäsuoritukset voi tilittää myöhemmin
Aikaisemman lain mukaan lisäsuoritukset piti tilittää velkojille kalenterivuotta seuraavan maaliskuun loppuun
mennessä. Lakimuutoksen jälkeen riittää, että velallinen tilittää lisäsuoritukset viimeistään seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä. Tällöin lisäsuoritukset voidaan selvittää yksinkertaisemmin verotuspäätöksen
perusteella, eikä tietoa tarvitse etsiä erilaisista tai useita tulotositteista. Jos maksuohjelma päättyy kesken
vuoden eli muulloin kuin joulukuun lopussa, viimeisen vuoden lisäsuoritukset on kuitenkin tilitettävä joko
päättymisvuoden joulukuun loppuun mennessä tai kuuden kuukauden kuluttua maksuohjelman päättymisestä riippuen siitä, kumpi ajankohta on myöhäisempi.412
Yhtenä ongelmana on ollut, että asiakas ei ole säästänyt lisäsuorituksia, jolloin niiden tilittäminen
pitkittyy. Lakimuutos saattaa osaltaan pahentaa tilannetta, joten asiakkaille pitää entistäkin enemmän
korostaa lisäsuoritusten säästämistä. Vaikka lisäsuoritukset lasketaan ja tilitetään jälkikäteen, erittäin
hyödyllistä olisi tehdä asiakkaalle etukäteen arviolaskelma siitä, kuinka paljon asiakkaan suurin
piirtein pitäisi varautua säästämään, vaikka se lisääkin talousja velkaneuvojan työtä. Arviolaskelman
tekemiseksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilla on asiakkaille tarkoitettu laskuri413.
Säännöksessä annetaan myös mahdollisuus määrätä tilitysajankohta maksuohjelmassa toisin, jos
siihen on jokin erityinen syy. Yleensä poikkeavaan tilitysmääräykseen ei liene tarvetta.
Osa asiakkaista haluaa selvittää ja tilittää lisäsuoritusvelvollisuutensa mahdollisimman nopeasti eli esimerkiksi heti vuoden viimeisen palkkatositteen perusteella. Asiakkaan aktiivisuutta kannattaa tukea, eikä talousja velkaneuvonnan pitäisi kieltäytyä lisäsuoritusten laskemisesta sillä perusteella, ettei verotustietoja ole vielä
käytettävissä.414 Vastaavasti hyvin suurelle osalle asiakkaista lisäsuoritusvelvollisuus voidaan laskea jo esitäytetyn veroilmoituksen liitteenä olevan verotuspäätöksen perusteella, eikä tarvitse odottaa verotuksen valmistumista415. Kun on kolme ajankohdallisesti vaihtoehtoista tositetta lisäsuoritusten laskemiselle, lisäsuoritusasiakkaat myös jakautuvat nykyistä tasaisemmin koko vuoden ajalle.
407
408
409
410
411
412
413
414
415
84
VJL 42 § 4 mom 1 kohta
VJL 7 §
Niiranen & Jokinen, 70–74
HE 83/2014, 63–64. VJL 7 § 3 mom
Laskuri löytyy osoitteesta www.kkv.fi > tietoa ja ohjeita > maksut, laskut ja perintä > maksuviivästykset ja perintä > velkajärjestely > maksuohjelma > lisäsuoritusvelvollisuus
LaVM 12/2014, 9 – lakivaliokunta lisäsi mahdollisuuden maksaa kuusi kuukautta päättymisen jälkeen, jos maksuohjelma
päättyy loppuvuodesta. HE 83/2014, 16–17, 30, 64. VJL 35 a § 5 mom
Laskuri löytyy osoitteesta www.kkv.fi > tietoa ja ohjeita > maksut, laskut ja perintä > maksuviivästykset ja perintä > velkajärjestely > maksuohjelma > lisäsuoritusvelvollisuus
HE 83/2014, 16–17, 30, 64
HE 83/2014, 30
Verotuspäätöksestä eivät ilmene ainakaan seuraavat tulolajit, joten ne on muistettava selvittää muista tositteista:
yy luontoisedut
yy verottomat tulot, kuten
sosiaalietuudet, esimerkiksi asumistuki
kilometrikorvaukset
päivärahat.
3.7.6 Velallisen osuuden määrittely selvittäjän saatavasta muuttuu
Velkajärjestelylakia tarkennetaan siltä osin, että jos lisäsuoritusasiassa määrätään selvittäjä, velallinen maksaa
maksuohjelmassa viimeksi vahvistetun maksuvaransa mukaisen osuuden selvittäjän saatavasta, jolloin velallisen sen hetkistä maksuvaraa ei tarvitse laskea. Velallinen voi kuitenkin tarvittaessa erikseen osoittaa, että
hänen maksuvaransa on selvästi heikentynyt maksuohjelmassa vahvistetusta määrästä, jolloin lasketaan aikaisempaan tapaan velallisen maksuvara lisäsuoritusvelvollisuuden vahvistamishetkellä.416
3.7.7 Ennakkopäätös lisäsuoritusten maksuvelvollisuudesta
Seuraava korkeimman oikeuden tuoreehko ennakkopäätös ei suoranaisesti liity lakimuutokseen, vaikka
sivuaa velan lopullista vanhentumista:
KKO:2014:62 ”Pankki ja velallinen olivat vuonna 2004 tehneet sopimuksen vapaaehtoisesta velkojen
järjestelystä. Sopimuksen kohteena olevia velkoja koskeva ulosottoperuste oli annettu 11.8.1992.
Maksuohjelman päätyttyä 30.4.2009 pankki vaati velalliselta sopimuksen perusteella lisäsuorituksia
vedoten siihen, että velallisen tulot olivat maksuohjelman aikana lisääntyneet. Kun sopimuksessa tarkoitettujen velkojen ulosottokaaren 2 luvun 24 §:ssä säädetty ulosottoperusteen määräaika oli kulunut
umpeen 1.3.2008, velat olivat vanhentuneet. Velkojalla ei ollut oikeutta saada uutta täytäntöönpanoperustetta sopimukseen perustuvista lisäsuorituksista.”
Jos velallinen ei pääse yksimielisyyteen velkojan kanssa vapaaehtoiseen velkajärjestelysopimukseen perustuvista lisäsuorituksista, velkojalla ei ole ollut samaa mahdollisuutta kuin velkajärjestelylain perusteella tehdä
lisäsuoritusvelvollisuuden vahvistamishakemusta oikeuteen417. Siten velkojat ovat saattaneet vaatia kanteella
tuomioistuimessa sopimukseen perustuvan lisäsuorituksen vahvistamista418. Ennakkopäätös tarkoittaa sitä,
ettei velkoja voi saada maksutuomiota sopimukseen perustuvan lisäsuoritusvelvollisuuden laiminlyömisestä,
koska alkuperäistä vanhentumisaikaa ei voida sopimuksin pidentää:
KKO:2014:62 ”Aikaisemman ulosottoperusteen olemassaolo ja sen määräajan umpeen kuluminen
johtavat siihen, ettei velasta ole sopimuksesta huolimatta mahdollista saada suoritustuomiota, josta
alkaisi uusi 15 vuoden ulosottoperusteen määräaika.”
Näin ollen velkojan vaihtoehto on uhata koko velkajärjestelysopimuksen raukeamisella, jos lisäsuorituksista
ei päästä sopimukseen419. Lisäsuoritusten laiminlyönti johtanee kuitenkin vain harvoin sopimuksen raukeamiseen. Ennakkopäätös saattaakin heikentää velkojien halukkuutta vapaaehtoisiin sovintoihin.
Ennakkopäätöstä saatetaan osittain laajentaa koskemaan myös tuomioistuimen vahvistamia velkajärjestelyjä. Yleinen käytäntö on, että lisäsuoritusten maksamisesta päästään velallisen ja velkojan kesken
sopimukseen, eikä ole tarvetta hakea lisäsuoritusten vahvistamista oikeudesta. Jos velallinen kuitenkin
jättää sopimuksen noudattamatta, velkoja on voinut vaatia kanteella suorituksia lisäsuoritussopimukseen perustuen sen jälkeen kun, on kulunut yli kaksi vuotta maksuohjelman päättymisestä, koska
silloin ei ole enää mahdollisuutta vaatia lisäsuoritusten vahvistamista oikeudessa. Nähtävästi tällaisestakaan sopimuksesta ei voisi vaatia kanteella suorituksia, mikä voi tarkoittaa lisäsuoritusten vahvista416
417
418
419
HE 83/2014, 75–76. VJL 70 § 2 mom
VJL 61 a §
Niiranen & Jokinen, 68
VJL 85 § 1 mom. VJL 42 § 4 mom 1 kohta. Niiranen & Jokinen, 71–72
85
mishakemusten lisääntymistä tai velkojat eivät ole halukkaita tekemään lisäsuorituksista sopimuksia,
jotka kestävät pidempään kuin kaksi vuotta ohjelman päättymisestä.
3.7.8 Voimaantulosäännökset
Uutta 2 000 euron rajaa sovelletaan myös ennen lakimuutosta vahvistettuihin maksuohjelmiin, vaikka niissä
olisi määrätty alemmasta rajasta420.
Voimaantulosäännöksissä ei ole mainintaa sopimusperusteisista velkajärjestelyistä, mutta aikaisempien
lakimuutosten perusteella pitäisi olla selvää, että rajan nostaminen koskisi myös vapaaehtoisia velkajärjestelyjä421. Lisäksi VJL 85 pykälässä on joka tapauksessa maininta, että vapaaehtoisissa velkajärjestelyissä maksuohjelman muuttamiseen ja raukeamiseen sovelletaan velkajärjestelylain säännöksiä ja
lakimuutoksen 1273/2002 voimaantulosäännöksen 5 momentissa lisäsuoritusvelvollisuus tavallaan
rinnastettiin muuttamiseen.
Koska mahdollisuudesta jättää lisäsuoritusvelvollisuus kokonaan vahvistamatta ei ole voimaantulosäännöksissä erillistä mainintaa, säännöstä sovelletaan maksuohjelmiin, jotka vahvistetaan 1.1.2015 jälkeen.
Uutta tilitysajankohtaa sovelletaan myös ennen lakimuutosta vahvistettuihin maksuohjelmiin eli myös
niihin, joiden määräyksissä on tilitysajankohtana maaliskuu422. Siten vuoden 2014 lisäsuoritusten tilittämiseen on aikaa 31.12.2015 saakka.
Koska maksuvaran määrittämisestä selvittäjän saatavan maksamiseksi ei voimaantulosäännöksissä ole erillistä
mainintaa, säännöstä sovelletaan, jos lisäsuoritusvelvollisuus vahvistetaan 1.1.2015 jälkeen.
421 Esimerkiksi lain 8.12.2006/1088 voimaantulosäännöksen 2 mom
86
4 MUUT VELKAJÄRJESTELYLAIN MUUTOKSET
4.1 Omistusasunnon säilyttäminen raskaammaksi
Velkajärjestelylaissa omaksuttu ratkaisu omistusasunnon säilyttämisen turvaamiseksi on saatettu kokea
velkojien kannalta epäoikeudenmukaiseksi, kun asunnossa on velatonta arvoa, jolloin velallisen ei tarvitse
tilittää velkojille asumissuojaosuutta vastaavaa määrää. Velkojien asemaa parannettiin siten, että lakimuutoksen jälkeen vähimmäiskertymä lasketaan aina viiden vuoden maksuvarakertymän mukaan, kun aikaisemman lain mukaan se on laskettu kolmen tai viiden vuoden mukaan.423 Koska vähimmäiskertymän laskenta-aika on aina viisi vuotta, samoin lisäsuoritusvelvollisuus tavallisille veloille on viiden vuoden ajalta424.
Lakimuutos koskee kaikkia niitä velallisia, joilla on omistusasunto eli myös niitä, joille ei muodostuisi
asumissuojaosuutta.
Velkajärjestelystä tuli jonkin verran raskaampi niille velallisille, joilla ei ole estettä velkajärjestelylle. Vaikka
asiakkaat tyypillisesti eivät haluaisi luopua omistusasunnostaan, joskus on talousja velkaneuvonnassa syytä
tehdä asiakkaalle vertailulaskelmia siitä, kuinka kauan he joutuvat maksamaan velkojaan – ja luottotiedoissa
on maksuhäiriömerkintä – jos asunto säilyy ja kuinka nopeasti voisi aloittaa uudelleen puhtaalta pöydältä,
jos möisi asunnon ja saisi kolmen vuoden maksuohjelman. Varsinkin, jos asunto on täydestä arvosta velkojen
vakuutena eli asumissuojaosuutta ei muodostu tai sitä muodostuu vain hyvin vähän, kolmen vuoden maksuohjelma vuokralla asuen voi olla houkutteleva vaihtoehto425.
Velkajärjestelyssä velallisen on maksettava tavallisia velkojaan vähimmäiskertymää vastaava määrä riippumatta siitä, saako velallinen pitää asuntonsa vai määrätäänkö se myytäväksi426. Siten velallinen joutuisi lähtökohtaisesti aina maksamaan viiden vuoden kertymää vastaavan määrän, vaikka velkajärjestelylle ei olisi
estettä ja velallinen joutuisi luopumaan omistusasunnostaan. Lakiin on kuitenkin jäänyt mahdollinen ristiriita, koska VJL 30 § 2 momentin mukaan maksuohjelman kesto on kolme vuotta, mutta 3 momentin
mukaan asunnon säilyessä ohjelman kesto voi olla kolmea vuotta pidempi. Pykälässä ei ole mainintaa, että
kun asunto myydään, ohjelman kesto voi olla normaalia pidempi. Velallinen ei kuitenkaan pysty maksamaan
vuokralla asuen viiden vuoden kertymään kolmessa vuodessa, joten sen lähtökohdan mukaan, että velallisen
on maksettava tavallisia velkojaan vähimmäiskertymää vastaava määrä riippumatta siitä, saako velallinen
pitää asuntonsa vai määrätäänkö se myytäväksi, ohjelman kesto olisi nähtävästi viisi vuotta, vaikka velallinen
joutuisi myymään asunnon.
Asia jää oikeuskäytännössä ratkaistavaksi, koska on nimittäin mahdollista tulkita myös niin, että jos
velallinen joutuu myymään asunnon, kesto on normaali kolme vuotta. Tulkintaa puoltaa se, että
vähimmäiskertymän laskenta-aikaa pidennettiin viiteen vuoteen muun muassa siksi, että velallinen
saa pitää itsellään asunnon velatonta arvoa, mitä tavallaan hyvitetään velkojille pidemmällä maksuohjelmalla. Kun velallisen asunto myydään, pääsääntöisesti velaton arvo eli asumissuojaosuus tilitetään velkojille. Lain esitöissä on todettu hieman harhaanjohtavasti, että asumissuojaosuus tulisi
velallisen hyväksy myös silloin, kun asunto myydään427. Ensisijainen lähtökohta kuitenkin on, että
myynnistä saadut varat – myös asumissuojaosuus – käytetään tavallisten velkojen maksamiseen ja käytännössä vain poikkeuksellisesti tuomioistuin määrää, että velallinen saa käyttää asumissuojaosuutta
esimerkiksi asumisen turvaamiseksi428. Alun perin oikeuskirjallisuudessa katsottiin, että asumissuojaosuus tulisi asunnon myyntitilanteessa velallisen hyväksi siten, että maksuohjelman kesto vastaavasti
lyhenee eli riittäisi, että velallinen maksaa vain vähimmäiskertymää vastaavan määrän429. Myöhemmin
oikeuskirjallisuudessa tulkintaa kuitenkin muutettiin, koska katsottiin, että vähimmäiskertymässä on
423
424
425
426
427
428
429
HE 83/2014, 17–18, 30, 44 ja 63. VJL 32 § 2 mom 2 kohta
HE 83/2014, 63
Velalliselle ei tietenkään voi luvata kolmen vuoden ohjelmaa, koska jos todetaan este, kesto on viisi vuotta.
VJL 32 § 1 mom ja 30 § 3 mom
HE 83/2014, 17
VJL 34 §
Koskelo & Lehtimäki 1993, s. 222 ja 224
87
kyse vähimmäismäärästä eikä enimmäismäärästä. Siksi maksuohjelman kesto olisi aina sama kuin
muissakin tilanteissa, vaikka velallinen joutuisikin maksamaan enemmän kuin vähimmäiskertymää
vastaavan määrän. Ainoastaan, jos maksuohjelman kestolle olisi ollut muita lyhentämisperusteita,
kesto olisi voinut olla lyhyempi.430 Sittemmin maksuohjelman lyhentämisperusteita on lakimuutoksella olennaisesti vähennetty, eikä lyhentäminen käytännössä olisi enää mahdollista asunnon myynnin
perusteella. Nyt muutetun lain perusteella näyttäisi olevan uudelleen mahdollista, että jos asumissuojaosuutta käytetään tavallisten velkojen maksamiseen eli viiden vuoden vähimmäiskertymää vastaava
määrä tulee maksettua alle viidessä vuodessa, silloin maksuohjelman kesto on alle viisi vuotta, mutta
kuitenkin vähintään kolme vuotta.
Edellä mainituilla perusteilla, jos velallinen joutuu myymään asuntonsa, oikeudenmukaisemmalta
saattaisi tuntua, että kesto olisikin silloin normaali kolme vuotta. Toisekseen velalliset olisivat erilaisessa ja osittain sattumanvaraisessa asemassa riippuen siitä, onko velallinen myynyt asunnon ennen
velkajärjestelyn aloittamista vai aloittamispäivän jälkeen, koska edellisessä tapauksessa maksuohjelman kesto on kolme vuotta, mutta jälkimmäisessä saattaa olla viisi vuotta.
Yleensä velallisia on ohjeistettua, että omistusasuntoa ei välttämättä kannata myydä ennen velkajärjestelyä,
koska asunnon säilyttäminen velkajärjestelyssä voi olla mahdollista, velallinen saa hyväkseen asumissuojaosuuden ja velkojia kohdellaan tasapuolisesti. Jos hyväksytään edellä mainittu tulkinta viiden vuoden ohjelmasta myös silloin, kun asunto myydään, lakimuutoksen jälkeen velalliselle onkin edullisempaa myydä
asunto ennen velkajärjestelyn aloittamista, jos on täysin varmaa, että:
yy omistusasunto määrätään velkajärjestelyssä myytäväksi tai velallinen haluaa joka tapauksessa luopua
omistusasunnosta.
yy velkajärjestelylle ei olisi estettä eli ohjelman kesto olisi ilman asuntoa kolme vuotta
yy asumissuojaosuutta ei muodostu ainakaan olennaisesti.
Jos velallinen myy asunnon ennen velkajärjestelyn aloittamista, velkajärjestelyn lähtökohtainen kesto on
kolme vuotta, mutta jos vasta aloittamispäätöksen jälkeen, kesto voikin olla viisi vuotta.
Vähimmäiskertymä lasketaan viiden vuoden mukaan niissä maksuohjelmissa, joissa asia on tullut vireille eli
velkajärjestelyhakemus on jätetty käräjäoikeuteen 1.1.2015 tai sen jälkeen431. Aikaisemmin vireille tulleissa
asioissa vähimmäiskertymä lasketaan voimassa olevien säännösten eli kolmen tai viiden vuoden mukaan.
4.2 Muutokset maksujen lykkäämisessä
4.2.1 Lisää vapaakuukausia432 yli kolmen vuoden maksuohjelmiin
Aikaisemman lain mukaan velallinen saattoi lykätä enintään kolmen kuukauden maksusuoritusten maksamista. Lakimuutoksella helpotettiin yli kolmen vuoden maksuohjelmista suoriutumista niin, että velallinen
voi lykätä enintään viiden kuukauden suorituksia433.
Samalla lakiin otettiin tarkennus, että mahdollisuus viiden kuukauden lykkäyksiin on vain silloin, kun
”maksuohjelman kesto tavallisten velkojen osalta on kolmea vuotta pidempi”. Ilmaisulla tarkoitetaan sitä, että
selvittäjän saatavan maksamiseen käytettyä aikaa ei oteta huomioon434. Jos maksuohjelman kesto on kolme
vuotta neljä kuukautta selvittäjän saatavan maksamisen vuoksi, velallisella on nykyiseen tapaan vain kolme
vapaakuukautta käytettävissään.
430 Koskelo & Lehtimäki 1997, 289
432 ”Vapaakuukausi” ei ole virallinen velkajärjestelyn termi, eikä sitä ole käytetty velkajärjestelylaissa, vaan uudessa hallituksen esityksessä.
433 HE 83/2014, 18–19, 27, 44, 65. VJL 41 § 2 mom
434 HE 83/2014, 65–66
88
Lykätyt maksut eivät ole maksuohjelman laiminlyömistä, joten ne eivät voi olla perusteena maksuohjelmakertymien täytäntöönpanoon. Maksuohjelmakertymiä voidaan pyytää täytäntöönpantavaksi, jos muut kuin
velallisen lykkäämäksi ilmoittamat suoritukset ovat yli kolme kuukautta myöhässä. Jos muita laiminlyöntejä
ei ole, lykättyjä maksuja voidaan periä ulosoton kautta, jos maksuohjelman päättymisestä on yli kolme
kuukautta ja suorituksia on edelleen maksamatta.435
Jos velkoja kuitenkin laittaa maksuohjelman ulosottoon, vaikka ei ole VJL 42 § 1 momentin mukaisia
täytäntöönpanoperusteita, lain esitöiden mukaan velallisella on mahdollisuus vastustaa sitä vedoten
lykkäysoikeuteensa436.
Tarkasti ottaen velallisen pitäisi siis maksaa esimerkiksi viideltä kuukaudelta lykkäämänsä suoritukset
viimeistään kolmen kuukaudessa kuluessa maksuohjelman päättymisestä, mutta velkojat todennäköisesti suostuvat odottamaan viisikin kuukautta. Velallista voi olla kuitenkin syytä informoida, että
viisi vapaakuukautta ei tarkoita automaattista viiden kuukauden pidennystä maksuaikaan ja velkojalla
on maksuohjelman päätyttyä täytäntöönpanomahdollisuus kolmen kuukauden viivästyksen jälkeen
lykättyjen maksujen osalta – eli velallisen lykkäämä maksu erääntyy maksuohjelman päättyessä ja jos
velallinen ei sitä tuolloin kykene maksamaan, suositeltavaa on, että velallinen sopii velkojan kanssa
maksamatta olevan määrän maksuaikataulusta.
Uuden säännöksen perusteella on tulkinnanvaraista, jos maksuohjelman kestoa on jatkettu yksityisvelkojan hyväksi, mutta muiden velkojien osalta kesto on kolme vuotta, saako velallinen lykätä suorituksia kaikkien velkojen osalta viisi kuukautta vai vain yksityisvelkojan osalta. Koska muutoksen
tarkoituksena on ollut helpottaa pitkässä maksuohjelmassa olevien velallisten asemaa, perustellumpaa
olisi velallismyönteinen tulkinta eli lykkäys olisi mahdollista kaikki velkojen osalta. Toki velallisen
voi olla hyvin vaikeaa selviytyä viiden kuukauden lykkäyksestä, kun maksuohjelman kesto päättyy
muiden kuin yksityisvelkojan osalta, koska maksuvara menee kokonaisuudessaan yksityisvelkojen
maksamiseen.
4.2.2Ilmoitus ilman perusteluita riittää
Aikaisemman lain mukaan velallisen piti ilmoittaa velkojilleen lykkäämiseen syy, mikä on käytännössä
katsottu tarpeettomaksi. Velallisen ei enää tarvitse perustella lykkäystään, vaan riittää pelkkä ilmoitus velkojille siitä, minkä kuukausien maksuja lykätään.437
Velkojilla on kuitenkin halutessaan mahdollisuus tiedustella syytä lykkäykseen, jolloin velallinen on tiedonanto- ja myötävaikutusvelvollisuutensa perusteella velvollinen vastamaan velkojan tiedusteluun438.
4.2.3Lykkäyslomake
Ilmoituksen velkojille voi tehdä vapaamuotoisesti, mutta kilpailuja kuluttajaviraston sivuilta on ladattavissa
myös valmis lomake439.
Lykkäysmahdollisuus koskee kaikkia velallisia eli myös niitä, joiden maksuohjelma on vahvistettu ennen
lakimuutosta440.
435
436
437
438
439
HE 98/2002, 41. HE 83/2014, 66. Niiranen & Jokinen, 95. VJL 42 § 1 mom.
HE 83/2014, 66
HE 83/2014, 66. VJL 41 § 2 mom
VJL 6 ja 7 §. HE 83/2014, 66
Lomake löytyy osoitteesta www.kkv.fi > tietoa ja ohjeita > maksut, laskut ja perintä > maksuviivästykset ja perintä > velkajärjestely > maksuohjelma > maksuohjelman muuttaminen
89
4.3 Mahdollisuus sopimusten irtisanomiseen
Aikaisemman lain mukaan velallinen saattoi irtisanoa velkajärjestelyn aloittamisen perusteella vuokrasopimuksen, mutta ei esimerkiksi määräaikaisia kuntosalisopimuksia tai teleliittymiä, mikä on saattanut johtaa
velallisen velkaantumiseen vielä aloittamispäätöksen jälkeenkin. Ongelma korjattiin muuttamalla lakia siten,
että velallinen voi irtisanoa muunkin sopimuksen päättymään kahden kuukauden kuluttua irtisanomisehtojen estämättä. Pykälää tarkennettiin tältä osin siten, että irtisanomisoikeus koskee vain niitä sopimuksia,
jotka velallinen on tehnyt kuluttajan ominaisuudessa.441
Vuokrasopimuksen irtisanomista koskeva kohta pysyy ennallaan, joten vuokrasopimuksen irtisanomisoikeus on muista sopimuksista poiketen myös elinkeinonharjoittajalla442. Yksityistä elinkeinonharjoittajaa koskevia aloittamisen oikeusvaikutuksia on käsitelty tarkemmin 1.6.1 jaksossa sivulla 28.
Sopimuksen luonteelle tai velallisen kyvylle sopimuksesta suoriutumiseen ei ole asetettu ehtoja, kuten
maksuvaikeudet tai sosiaalinen suorituseste, vaan velkajärjestely itsessään on riittävä peruste. Velallinen saa siten itse täysin vapaasti päättää, minkä sopimuksen hän irtisanoo tai jättää voimaan. Velallisen ei tarvitse perustella irtisanomista muulla kuin velkajärjestelyn aloittamispäätöksellä, josta hän
lienee velvollinen pyydettäessä toimittamaan kopion sopijapuolelle, vaikka aloittamispäätös näkyy
kyllä luottotiedoissakin.
Irtisanomisoikeus on sidottu velkajärjestelyn aloittamiseen. Kun talousja velkaneuvoja käy asiakkaan kanssa
aloittamisen oikeusvaikutuksia läpi, asiakkaalta tulee kysyä, onko mahdollisia sopimuksia, jotka olisi tarvetta
irtisanoa eli joita asiakas ei ole kyennyt noudattamaan tai joiden noudattaminen voi vaarantaa velkajärjestelystä selviytymisen.
Sopimuksia ei voi irtisanoa vielä hakemuksen vireilletulon perusteella, koska väliaikaisen kiellon
hakeminen ei koske VJL 19 §:ää443.
Irtisanomisoikeutta koskeva VJL 19 § kuuluu aloittamisen oikeusvaikutuksiin, jotka tarkasti ottaen
päättyvät maksuohjelman vahvistamiseen444. Siten irtisanominen velkajärjestelylakiin vedoten ei
tarkasti ottaen olisi enää mahdollista maksuohjelman vahvistamisen jälkeen. Tämän tiukan tulkinnan
mukaan irtisanomisoikeutta ei olisi lainkaan, jos maksuohjelma vahvistetaan samaan aikaan aloittamispäätöksen kanssa, mikä tuskin on ollut lainsäätäjän tarkoitus.
Muutettavasta pykälästä ei ole voimaantulo- tai siirtymäsäännöstä, joten velalliset voivat vedota irtisanomisoikeuteen lain voimaantulon jälkeen riippumatta siitä, onko velkajärjestely aloitettu ennen vai jälkeen lakimuutoksen.
4.4 Tuomioistuimen on ilmoitettava raukeamisesta velkojille
Aikaisemman lain mukaan tuomioistuimella ei ollut velvollisuutta ilmoittaa kaikille velkojille, jos maksuohjelma määrätään raukeamaan, joten välttämättä velkojat eivät ole aina tienneet maksuohjelman raukeamisesta. Ongelma korjattiin muuttamalla lakia siten, että jatkossa tuomioistuimen on ilmoitettava velallisen ja
ulosottoviranomaisen lisäksi kaikille velkojille, jos maksuohjelma raukeaa445.
Tuomioistuin käyttää ilmoittamiseen maksuohjelman mukaista velkojien osoitteistoa, joka ei välttämättä ole aina ajan tasalla. Osoitteiden päivittäminen ilmoitusten tekemiseksi ei olisi kuitenkaan mielekästä eikä tarpeellistakaan.
Myös raukeamisesta voidaan jatkossa ilmoittaa sähköisesti446.
441
442
443
444
445
446
90
HE 83/2014, 61. VJL 19 § 1 mom
VJL 19 § 12 mom
VJL 21 § 1 mom
VJL 22 § 1 mom
HE 83/2014, 73. VJL 62 a § 1 mom
HE 83/2014, 73–74 ja 76
Raukeamishakemuksen hylkäämisestä ei tarvitse ilmoittaa velkojille, joten on mahdollista, että toinen
velkoja hakee raukeamista myöhemmin samasta syystä, koska ei ole tiennyt aikaisemmasta raukeamishakemuksesta.
Muutettavasta pykälästä ei ole voimaantulo- tai siirtymäsäännöstä, joten laajempaa ilmoitusvelvollisuutta
sovelletaan aina, jos velkajärjestely määrätään raukeamaan lain voimaantulon jälkeen.
4.5 Velkajärjestelylain muuttamiseen liittyvät muut muutokset
4.5.1 Hakemuslomake
Oikeusministeriö tullee muuttamaan velkajärjestelyhakemuksen kaavaa lakimuutoksen johdosta kevään
2015 aikana.
4.5.2Asetukset
Asetuksiin tehtiin seuraavat muutokset:
• Velkajärjestelyhakemuksen liitteeksi tarvittavat verotustodistukset säädettiin maksuttomiksi asetustasolla (aikaisemmin ollut verohallinnon sisäinen ohje)447.
• Vähäinen jako-osuus, joka voidaan jättää tilittämättä velkojille maksuohjelmassa ja maksuohjelman
muutoksessa, nostettiin 50 euroon448.
• Säädettiin, mitä tietoja tuomioistuimen tulee ilmoittaa kaupparekisteriin velkajärjestelyn saavasta
elinkeinonharjoittajasta449.
• Selvittäjän palkkion määräytymistä täydennettiin tilanteella, kun järjestellään elinkeinotoiminnan
velkoja450.
• Selvittäjän kulujen määräytymistä täsmennettiin niin, että sähköisestä tiedoksiannosta aiheutuvat
kulut sisältyvät selvittäjän palkkioon451.
Elinkeinonharjoittajalta vaadittavia liitteitä ja selvityksiä koskevat asetuksiin tehtävät muutokset on käsitelty
1.5.3.3 jaksossa sivulla 19.
4.5.3Laki talousja velkaneuvonnasta
Talous- ja velkaneuvontalakiin tulevaa muutosta on käsitelty tarkemmin elinkeinonharjoittajien yhteydessä
447
448
449
450
VJA 2 § 2 mom. LaVM 12/2014, 7
VJA 6 a §
VJA 10 a §
Oikeusministeriön asetus yksityishenkilön velkajärjestelyasiassa määrätyn selvittäjän palkkioista ja kulukorvauksesta
(1212/2001) 1 § 1 mom 3 kohta
451 Oikeusministeriön asetus yksityishenkilön velkajärjestelyasiassa määrätyn selvittäjän palkkioista ja kulukorvauksesta
(1212/2001) 6 § 2 mom
91
5 ERÄPÄIVÄSTÄ LASKETTAVA VANHENTUMINEN
5.1 Mitä muuttui ja miksi
Velat, joihin sovelletaan vanhentumislakia, mutta joista ei ole täytäntöönpanokelpoista ulosottoperustetta,
eivät ole vanhentuneet lopullisesti, vaan niiden vanhentumisen pystyi katkaisemaan uudelleen ja uudelleen.
Siten perinnässä on edelleen 1980-luvulla syntyneitä velkoja. Ulosottokaarta ja vanhentumislakia muutettiin
niin, että lähes kaikki vanhentumislain soveltamisalaan kuuluvat velat vanhentuvat lopullisesti viimeistään
20 tai 25 vuodessa velan erääntymisestä.452
5.2 Soveltamisala
Velan lopullinen vanhentuminen lasketaan velan erääntymisestä, jos:
1.
2.
3.
Velkaan sovelletaan vanhentumislakia. Ulkopuolelle jäävät siten esimerkiksi verot, joiden vanhentumisaika on muutenkin lyhyempi.453
Kyseessä on sopimukseen perustuva rahavelka. Ulkopuolelle jäävät siten esimerkiksi vahingonkorvausvelat, joista on yleensä ulosottoperuste, jolloin ne vanhentuvat lopullisesti ulosottokaaren perusteella 15 tai 20 vuodessa maksutuomiosta.454
Velallisena on luonnollinen henkilö eli yksityishenkilö tai yksityinen elinkeinon-, liikkeen- tai
ammatinharjoittaja.455
5.3 Vanhentumisaika alkaa eräpäivästä
Velan lopullinen vanhentuminen alkaa kulua erääntymisestä samoin kuin ennallaan pysynyt velan yleinen
kolmen vuoden vanhentumisaika456. Erääntymisen jälkeen tehty maksusopimus ei pidennä vanhentumisaikaa, joka lasketaan aina ensimmäisestä erääntymisestä. Mutta jos velan erääntymisajankohtaa on siirretty
sopimuksella ennen velan erääntymistä, silloin vanhentuminen lasketaan uudelleen sovitusta eräpäivästä.457
Jos velan eräpäivästä ei ole sovittu, hallituksen esityksen mukaan tällöin sovelletaan velkakirjalain
säännöstä eli velka katsotaan erääntyneeksi, kun velkoja vaatii suoritusta458.
5.4 Vanhentumisaika 20 tai 25 vuotta
Erääntymisestä laskettava velan lopullinen vanhentumisaika on 20 vuotta. Vanhentumisaika on lopullinen
eli sitä ei voi katkaista, eikä pidentää. Vanhentumisaika on kuitenkin pidempi eli 25 vuotta, jos velkojana on
luonnollinen henkilö.459
5.5 Varallisuuden ulosmittaus, kuittaus ja pantti
Ulosottokaaren mukaan ennen ulosottoperusteen määräajan umpeutumista tehty varallisuuden ulosmittaus
pysyy voimassa eli velkoja voi saada suorituksia kyseisen ulosmitatun varallisuuden myynnistä vielä ulosottoperusteen määräajan jälkeen460. Tähän periaatteeseen ei tullut muutoksia vanhentumislain myötä461.
452
453
454
455
456
457
458
459
460
461
HE 83/2014, 24–26, 36–37, 44 ja 77–80. LaVM 12/2014, 7–9, Vanhentumislaki 13 a §. Ulosottokaari 2 luku 1 § 2 mom
Vanhentumislaki 1 §
HE 83/2014, 26, 37 ja 79. Vanhentumislaki 13 a § 1 mom
HE 83/2014, 79. Vanhentumislaki 13 a § 1 mom
Vanhentumislaki 5 § ja 13 a § 1 mom. HE 83/2014, 79
HE 83/2014, 78, 80
HE 83/2014, 79. Velkakirjalaki 5 §
HE 83/2014, 79–80. Vanhentumislaki 13 a § 1 mom
Ulosottokaari 2 luku 24 § 3 mom
Korkein oikeus on antanut ennakkopäätöksen KKO:2014:79 ”Edellä lausutun perusteella ulosottokaaren 2 luvun 24 §:n 3
93
Vanhentumislain säännösten mukaisesti velkoja voi käyttää kuittausoikeuttaan lopullisesta vanhentumisesta huolimatta sekä saada suorituksen panttioikeuden nojalla462.
5.6 Lopullisen vanhentumisen suhde ulosottoperusteen määräaikaan
Velan perintä ja ulosmittaus päättyy sen mukaan, kumpi päivämäärä saavutetaan ensin: ulosottokaaren
mukainen ulosottoperusteen määräaika vai vanhentumislain mukainen velan erääntymisestä laskettava velan
lopullinen vanhentuminen. Velan erääntymisestä laskettava vanhentuminen koskee myös velkoja, joista on
ulosottoperuste.463 Velkoja ei siten voi pitkittää velan lopullista vanhentumista esimerkiksi tekemällä sopimuksia tai pitkittämällä täytäntöönpanoperusteen hakemista.
Esimerkki. Velka on erääntynyt 1.1.2000 ja siitä haettu ulosottoperuste 1.1.2010. Velka vanhentuu
lopullisesti eräpäivästä laskettuna 1.1.2020 ja ulosottoperusteen määräaika kuluisi umpeen vasta
1.1.2025. Velka vanhentuu lopullisesti varhaisempana päivänä eli 1.1.2020.
Esimerkki. Velka on erääntynyt 1.1.2000 ja siitä haettu ulosottoperuste 1.1.2001. Velka vanhentuu
lopullisesti eräpäivästä laskettuna 1.1.2020 ja ulosottoperusteen määräaika kuluu umpeen 1.1.2016.
Velka vanhentuu lopullisesti varhaisempana päivänä eli 1.1.2016.
5.7 Ulosottomies ei viran puolesta huomioi lopullista vanhentumista
Voimassa olevan lain mukaan ulosottomiehen on tarkistettava, ettei saatava ole vanhentunut. Lakiin tuli
kuitenkin poikkeus, ettei ulosottomiehen ole tarkistettava oma-aloitteisesti, onko velka mahdollisesti vanhentunut lopullisesti vanhentumislain mukaan velan erääntymisestä laskien464. Erääntymisen säännönmukainen selvittäminen olisi ulosotolle liian työllistävää, joten vanhentumislain mukainen lopullinen vanhentuminen otetaan huomioon vain velallisen väitteen perusteella. Väitteen jälkeen ulosottomies käyttää lähtökohtaisesti erääntymisajankohtana ulosottoperusteesta ilmenevää eräpäivää. Jos velallinen katsoo, että velka
on erääntynyt aikaisemmin kuin mitä ulosottoperusteesta ilmenee, velallisen tulee selvittää ja osoittaa se.465
Ulosottoperusteesta yleensä ilmenee, mistä lähtien velalle on laskettu viivästyskorkoa eli ainakin silloin velka
on ollut erääntyneenä466.
Ulosottomiehellä on kuitenkin neuvontavelvollisuus eli hänen pitäisi neuvontavelvollisuutensa nojalla
kertoa asiakkaalle, jos hän huomaa, että velan erääntymisestä laskettava vanhentuminen tulee aikaisemmin kuin ulosottoperusteen määräaika467.
Lain esitöissä on katsottu, ettei velkojaa voida vaatia esittämään näyttöä kovin vanhoista saatavista,
eikä velkojalla olisi välttämättä yli 10 vuotta vanhoja asiakirjoja enää tallessa468. Erittäin harvoin velallinen kuitenkaan itse säilyttää yli 15 vuoden ajan asiakirjoja, joista ilmenisi velan erääntyminen. Siten
käytännössä selvityksen velan erääntymispäivästä voi saada vain velkojalta. Jo tällä hetkellä perintätoimistot ja velkojat ilmoittavat aika hyvin erääntymisajankohdan saldotodistuksissaan ja velkajärjestelylain uuden 11 b pykälän perusteella velkojan tulee pyynnöstä ilmoittaa velan lopullisen vanhentumisajankohta sekä peruste469.
462
463
464
465
466
467
468
469
94
momentin säännöksen, joka koskee täytäntöönpanoa ulosotossa, ei voida katsoa oikeuttavan velkojaa saamaan ulosmitatuista
varoista maksua aineellisesti vanhentuneesta saatavasta aineellisesti vanhentunutta saatavaa koskevan takauksen perusteella.
Tämän vuoksi ulosottotäytäntöönpanoa ei voida jatkaa A:n ulosmitattujen kiinteistöjen osalta, vaan yhtiön ulosottovalitus on
hylättävä”.
HE 83/2014, 80. Vanhentumislaki 15–16 §
HE 83/2014, 25, 36–37, 58, 78. Ulosottokaari 2 luku 1 §
Ulosottokaari 2 luku 1 § 1–2 mom. HE 83/2014, 77–78
HE 83/2014, 26, 37, 77–78. Ulosottokaari 2 luku 1 § 2 mom
HE 83/2014, 78
HE 83/2014, 78. Ulosottokaari 1 luku 20 §
HE 83/2014, 78
VJL 11 b § 3 kohta
Teoriassa on mahdollista, että tulee tilanteita, joissa velka on jo vanhentunut lopullisesti, mutta velkoja
hakee silti ulosottoperustetta oikeudessa. Hallituksen esityksen mukaan velallisen pitäisi itse osata
tällöin vastustaa velkomushakemusta.470 Jos velallinen huomaa vasta ulosottoperusteen antamisen
jälkeen, että velka oli jo oikeudenkäyntihetkellä vanhentunut, mikään ei estä esittämästä näyttöä
velan erääntymisestä ulosottomiehelle.
5.8 Määräajan pidentäminen
Poikkeuksellisesti ulosottoperusteen määräaikaa voidaan jatkaa 10 vuotta, mikä on edelleenkin mahdollista471. Määräajan pidentämistä on haettava ja sitä jatketaan siitä lähtien, kumpi ajankohta saavutetaan
ensin: vanhentumislain mukainen velan lopullinen vanhentuminen vai ulosottokaaren mukainen ulosottoperusteen määräajan umpeutuminen.472
5.9 Vaikutus maksuohjelman laatimiseen
Vanhentumislain mukainen velan lopullinen vanhentuminen huomioidaan maksuohjelmien laadinnassa
samalla tavalla kuin ulosottoperusteen määräajan umpeutuminen eli vanhentumisen jälkeisen kuukauden
alusta varat ja lisäsuoritukset jaetaan muiden velkojen kesken.473 Maksuohjelman laatijan on oma-aloitteisesti huomioitava velkojen vanhentumisajat, jotta maksuohjelmaa ei tarvitsisi myöhemmin muuttaa474.
5.10 Velkojan pitää ilmoittaa vanhentumisajankohta saldotodistuksessa
Velkajärjestelylakia muutettiin niin, että velkojan on velallisen pyynnöstä tehtävässä velkaselvittelyssä ilmoitettava velkajärjestelyä tai velkaselvittelyä varten myös velan vanhentumisajankohta sekä vanhentumisen
peruste475.
5.11 Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
Velan erääntymisestä laskettava lopullinen vanhentuminen ehdotetaan tulemaan osittain takautuvasti
voimaan niin, että vanhentumisajasta on kulunut ennen lain voimaantuloa enintään 15 vuotta.476 Siten
ennen 1.1.2000 erääntyneet velat vanhentuvat kerralla 1.1.2020 ja sen jälkeen erääntyneet vanhentuvat
20 vuoden kuluttua epäpäivästä – paitsi jos velkojana on luonnollinen henkilö, silloin ajat ovat 5 vuotta
pidempiä.477
Erääntymisestä laskettavan vanhentumisen huomioimisesta maksuohjelmissa ei ole voimaantulosäännöstä,
koska velat alkavat vanhentua lopullisesti vasta viiden vuoden siirtymäajan jälkeen. Jos maksuohjelman kesto
on omistusasunnon säilyttämisen vuoksi viittä vuotta pidempi, erääntymisestä laskettava vanhentumisaika
voi tulla huomioitavaksi jo heti vuoden 2015 alussa vahvistettavissa maksuohjelmissa. Vastaavasti, jos maksuohjelman kesto on viisi vuotta, vanhentumisajat tulevat vähitellen huomioitavaksi jo vuoden 2015 alkupuolella laadittavissa maksuohjelmissa. Jos maksuohjelman kesto on vain kolme vuotta, silloin erääntymisestä laskettavalla vanhentumisajalla on vaikutusta maksuohjelmien laatimiseen vasta vuoden 2017 alusta
lähtien.
Nähtävästi pitkän siirtymäajan vuoksi voimaantulosäännöksissä ei ole huomioitu tilannetta, jos velan
erääntymisestä laskettava vanhentuminen täyttyy, ennen kuin maksuohjelma on päättynyt. Käytän470
471
472
473
474
475
476
477
HE 83/2014, 78
Ulosottokaari 2 luku 26 §
HE 83/2014, 78–79. Vanhentumislaki 13 a § 3 mom. Ulosottokaari 2 luku 26 § ja 27 § 2–4 mom
HE 83/2014, 63. VJL 31 § 5 mom
HE 178/2007, 22
HE 83/2014, 58. VJL 11 b § 3 kohta
Velan vanhentumisen annetun lain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen 2 mom
HE 83/2014, 26, 37, 80
95
nössä tällaisia maksuohjelmia voisivat olla ne, joissa omistusasunto on säilytetty tai velallinen on
tehnyt viittä vuotta pidemmän sopimuksen. Koska ei ole ehdotettu samanlaista voimaantulosäännöstä kuin velkajärjestelylain muutoksen 29.2.2008/117 yhteydessä, teoriassa on mahdollista hakea
maksuohjelman muuttamista 1.1.2020 jälkeen niihin maksuohjelmiin, joissa velka vanhentuu lopullisesti ennen maksuohjelman päättymistä478. Koska tällaisten velkojen osuus on todennäköisesti marginaalinen, eikä niillä siten ole vaikutusta velallisen maksuvelvollisuutteen, muutoksen hakeminen ei
olisi suositeltavaa.
478 HE 178/2007, 13
96
6 LÄHTEET
Lakeja, asetuksia, hallituksen esityksiä tai valiokuntien mietintöjä ei ole erikseen mainittu lähdeluettelossa paitsi,
jos niistä on käytetty viitteissä muuta termiä tai lyhennettä kuin virallisessa säädöskokoelmassa.
Aalto, M. 2014a. Oikeusministeriön vastine lakivaliokunnalle annettujen kirjallisten huomautusten johdosta (HE 83/2014 vp).
Oikeusministeriö, lainvalmisteluosasto, 8.10.2014.
Aalto, M. 2014b. Oikeusministeriön vastine talousvaliokunnalle annettujen kirjallisten huomautusten johdosta (HE 83/2014 vp).
Oikeusministeriö, lainvalmisteluosasto, 17.9.2014.
Hakemuksen laatimisohjeet. Oikeusministeriön 25.3.2004 vahvistaman kaavan mukaisen velkajärjestelyhakemuksen täyttöohjeet
Heiskanen, J. 2015. Velkajärjestelylain muutokset tuomioistuimen näkökulmasta. Velkaneuvonta ry:n koulutuspäivä 15.1.2015.
Julkaisematon koulutusaineisto.
Koskelo, P. 2004. Henkilökohtainen velkavastuu ja insolvenssimenettelyt. Lausuntoja ja selvityksiä 2004:16. Helsinki 2004:
Oikeusministeriö
Koskelo, P. & Lehtimäki, L. 1993. Yksityishenkilön velkajärjestely.
Koskelo, P. & Lehtimäki, L. 1997. Yksityishenkilön velkajärjestely. Toinen, uudistettu painos. Kauppakaari Oy. Lakimiesliiton
kustannus. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Leskinen, J. 2015. Yritys-Suomi Talousapu neuvontapalvelu. Porin Kesäyliopiston koulutuspäivä 26.1.2015. Julkaisematon
koulutusaineisto.
Niemi-Kiesiläinen, J. 1995. Luonnollisen henkilön velkavastuu insolvenssioikeudessa. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja,
A-sarja n:o 202. Vammala: Vammalan kirjapaino.
Niiranen, M. & Jokinen, J. 2003. Velkajärjestelylain muutos 2003. Velkaneuvonta ry. Helsinki: Hakapaino Oy.
Vanhentumislaki. Laki (728/2003) velan vanhentumisesta.
VJA. Asetus (58/1993) yksityishenkilön velkajärjestelystä
VJL. Laki (57/1993) yksityishenkilön velkajärjestelystä.
Voimaantulosäännös. Hallituksen esityksessä 83/2014 ehdotettu voimaantulosäännös, laki yksityishenkilön velkajärjestelystä
annetun lain muuttamisesta.
YSL. Laki (47/1993) yrityksen saneerauksesta
97
98
7 VELKAJÄRJESTELYLAIN JA ASETUSTEN
SÄÄDÖSTEKSTIT SEKÄ VOIMAANTULOSÄÄNNÖKSET
LAKI YKSITYISHENKILÖN VELKAJÄRJESTELYSTÄ 25.1.1993/57
1 luku. Yleiset säännökset
1 §. Lain tarkoitus ja suhde muuhun lainsäädäntöön.
Maksukyvyttömän yksityishenkilön (velallisen) taloudellisen tilanteen korjaamiseksi voi tuomioistuin määrätä
hänen velkojaan koskevista järjestelyistä (velkajärjestely)
ja vahvistaa hänelle hänen maksukykyään vastaavan
maksuohjelman niin kuin tässä laissa säädetään.
Takaus‑ ja vakuusvastuun järjestelystä ilman
velkajärjestelyä säädetään 10 luvussa.
Tämän lain säännöksiä sovelletaan sen estämättä,
mitä muualla laissa säädetään velkojan oikeudesta maksuun, velan perimistoimiin tai
toimiin velan maksun turvaamiseksi.
2 §. Soveltamisala. Velkajärjestely sekä takaus‑ ja
vakuusvastuun järjestely voidaan myöntää henkilölle, jolla on kotipaikka Suomessa.
Tämän lain soveltamisesta velalliseen, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa, säädetään 7 luvussa.
3 §. Määritelmiä. Tässä laissa tarkoitetaan:
1) velkajärjestelyn alkamisella sitä ajankohtaa, jona tuomioistuin on tehnyt päätöksen velkajärjestelyn aloittamisesta;
2) maksukyvyttömyydellä sitä, että velallinen muuten
kuin tilapäisesti on kykenemätön maksamaan
velkojaan niiden erääntyessä;
3) velkajärjestelyn piiriin kuuluvalla velalla kaikkia velallisen velkoja, jotka ovat syntyneet ennen velkajärjestelyn alkamista, mukaan luettuina vakuusvelat
ja velat, joiden peruste tai määrä on ehdollinen tai
riitainen taikka muusta syystä epäselvä, sekä edellä
tarkoitetuille veloille velkajärjestelyn alkamisen
ja maksuohjelman vahvistamisen välisenä aikana
kertyvää korkoa ja velallisen maksettavaksi määrättyjä tällaisten velkojen perimis‑ ja täytäntöönpanokuluja;
4) 4) esinevakuusoikeudella omistuksenpidätystä ja
muuta omistukseen perustuvaa vakuutta, panttioikeutta irtaimeen tai kiinteään omaisuuteen sekä
takaisinotto‑oikeutta ja kohteeseensa etuoikeuden
tuottavaa pidätysoikeutta;
5) 5) vakuusvelalla sellaista velkajärjestelyn piiriin
kuuluvaa velkaa, jonka vakuudeksi velkojalla on kol-
mansiin nähden tehokas esinevakuusoikeus velalliselle kuuluvaan tai velallisen hallinnassa olevaan
omaisuuteen, siltä osin kuin vakuuden arvo velkajärjestelyn alkaessa olisi riittänyt kattamaan velkojan
saatavan määrän rahaksimuuttokustannusten ja
paremmalla etuoikeudella suoritettavien saatavien
vähentämisen jälkeen;
6) vakuusvelkojalla vakuusvelan velkojaa;
7) tavallisella velalla muuta kuin vakuusvelkaa;
8) velallisen omistusasunnolla velallisen tai hänen
perheensä vakituisena asuntona käyttämää huoneistoa, jonka hallintaan oikeuttavat osakkeet tai
osuudet velallinen omistaa yksin tai yhdessä toisen
henkilön kanssa tai jonka hallinta perustuu asumisoikeussopimukseen, taikka velallisen yksin tai yhdessä
toisen henkilön kanssa omistamaa kiinteistöä tai
vuokramaalla olevaa rakennusta, jolla velallinen tai
hänen perheensä vakituisesti asuu;
9) etuoikeutetulla elatusapuvelalla velallisen lapselle suoritettavaa viimeisen vuoden aikana ennen velkajärjestelyn alkamista erääntynyttä elatusapuvelkaa, lukuun
ottamatta lapselle maksetun elatustuen takaisinperintään perustuvaa velkaa, sekä sanottuna aikana
erääntynyttä velkaa, jota velallinen on velvollinen
suorittamaan lapselle vahingonkorvauslain (412/74)
5 luvun 4 §:n perusteella.
Jos velallisen omistusasunto on velkajärjestelyn
alkaessa vakuutena kolmannen henkilön velasta,
tästä aiheutuvaan vastuuseen sovelletaan vastaavasti, mitä velallisen vakuusvelasta säädetään.
Sakko ja muu sakon täytäntöönpanosta annetun lain
(672/2002) 1 §:ssä tarkoitettu rahamääräinen seuraamus
kuuluvat velkajärjestelyn piiriin, jos sellainen on
määrätty teosta, johon velallinen on syyllistynyt ennen
velkajärjestelyn alkamista. Yhteinen sakkorangaistus
kuuluu velkajärjestelyn piiriin, jos joku teoista on tehty
ennen velkajärjestelyn alkamista. (8.12.2006/1088)
2 luku. Velkajärjestelyä koskevia yleisiä säännöksiä
4 §. Maksukyvyn arviointi. Velallisen maksukykyä arvioitaessa on otettava huomioon:
1) velallisen varallisuuden rahaksi muuttamisesta
saatavat varat;
2) velallisen tulot sekä hänen ansaintamahdollisuutensa
ottaen huomioon hänen ikänsä, työkykynsä ja muut
olosuhteet;
99
3) velallisen välttämättömät elinkustannukset;
4) velallisen elatusvelvollisuus; sekä
5) muut velallisen taloudelliseen asemaan vaikuttavat
seikat.
Oikeusministeriön asetuksessa säädetään tarkemmin
velallisen maksukykyä arvioitaessa huomioon otettavista seikoista. Asetuksen rahamääriä velallisen
välttämättömistä elinkustannuksista tarkistetaan
siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa
(456/2001) säädetään. Tarkistetut rahamäärät pyöristetään ylöspäin lähimpään euroon ja julkaistaan
vuosittain marraskuun aikana säädöskokoelmassa
oikeusministeriön asetuksella. (8.12.2006/1088)
5 §. Tulojen ja varallisuuden käyttäminen velkojen suoritukseksi. Velkajärjestelyssä velallisen on käytettävä
velkojensa suoritukseksi kaikki ne tulot, joita hän ei
tarvitse välttämättömiin elinkustannuksiinsa ja elatusvelvollisuudesta aiheutuviin menoihin (maksuvara).
Velallisen perusturvaan kuuluva varallisuus voidaan
muuttaa rahaksi vain 15, 29 ja 33 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa. Perusturvaan kuuluvaan varallisuuteen luetaan velallisen omistusasunto, hänen
ja hänen perheensä kohtuullinen asuntoirtaimisto
ja kohtuullisen tarpeen mukaiset henkilökohtaiset tavarat sekä työvälineet ja niihin rinnastettavat esineet, joita velallinen tarvitsee toimeentulonsa turvaamiseen. Jos velallisella on muuta varallisuutta, se on aina käytettävä velkojen suoritukseksi.
Velallisen on luovuttava muusta kuin perusturvaansa kuuluvasta omaisuudesta, joka on luovutettu hänen hallintaansa osamaksu‑ tai
vuokrausluottosopimuksen nojalla.
6 §. Velallisen tietojenantovelvollisuus. Velallinen on velvollinen antamaan tuomioistuimelle
ja velkojille sekä selvittäjälle, jos sellainen on
määrätty, kaikki tarpeelliset tiedot velkajärjestelyn kannalta merkityksellisistä seikoista.
7 §. Velallisen myötävaikutusvelvollisuus. Velkajärjestelyä haettuaan ennen maksuohjelman vahvistamista velallinen saa käyttää varojaan vain välttämättömiin elinkustannuksiin ja niihin menoihin, jotka
hän on oikeutettu suorittamaan 12 §:n 2 momentin
nojalla. Velallinen ei myöskään saa tehdä uutta velkaa,
ellei se ole hänen toimeentulonsa turvaamiseksi välttämätöntä tai 25 §:n 2 momentista johdu muuta.
Ennen velkajärjestelyn alkamista velallinen voi tämän
pykälän estämättä käyttää varojaan myös niihin
100
menoihin, jotka hän on velvollinen suorittamaan.
Velallinen on velvollinen myötävaikuttamaan siihen,
että velkajärjestely voidaan asianmukaisesti toteuttaa
ja että selvittäjä voi asianmukaisesti hoitaa tehtävänsä.
Velkajärjestelyä haettuaan velallisen tulee pyrkiä ylläpitämään maksukykyään ja ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin maksukykynsä parantamiseksi, joita häneltä
kohtuudella voidaan edellyttää. (24.1.1997/63)
Maksuohjelman aikana velallisen on velkojan pyynnöstä
esitettävä selvitys 35 a §:ssä tarkoitetun lisäsuoritusvelvollisuuden perusteena olevista seikoista.
Maksuohjelman keston päätyttyä selvitys on esitettävä vielä pyynnöstä, joka on tehty ennen kuin
ohjelman keston päättymisestä on kulunut kolme
kuukautta. Velallisen on esitettävä selvityksensä
ilman aiheetonta viivytystä. (30.12.2002/1273)
8 §. Hakija. Velkajärjestely tulee
vireille velallisen hakemuksesta.
Aviopuolisot, yhteisvastuulliset kanssavelalliset sekä
velallinen ja takaaja voivat hakea velkajärjestelyä yhdessä.
Velkajärjestelyn hakemisesta säädetään 8 luvussa.
3 luku. Velkajärjestelyn aloittaminen
9 §. Edellytykset. Velkajärjestely voidaan myöntää velalliselle, joka on maksukyvytön, jos:
1) maksukyvyttömyyden pääasiallisena syynä on
velallisen maksukyvyn olennainen heikentyminen
sairauden, työkyvyttömyyden, työttömyyden tai
muun olosuhteiden muutoksen vuoksi pääasiassa
ilman velallisen omaa syytä; tai
2) velkajärjestelyyn on muuten painavat perusteet
ottaen huomioon velkojen ja niihin liittyvien velvoitteiden määrä suhteessa velallisen maksukykyyn,
eikä velallinen kohtuudella kykene parantamaan maksukykyään voidakseen selviytyä
veloistaan aiheutuvista menoista.
9 a §. (19.12.2014/1123) Velkajärjestelyn estyminen väliaikaisesta syystä. Jos velallisella ei väliaikaisena pidettävästä syystä ole maksuvaraa tai velallinen ei sellaisen
syyn vuoksi kykene maksuvarallaan maksamaan tavallisia
velkojaan vähäisenä pidettävää määrää enempää, velkajärjestelyä ei voida myöntää. Syyn väliaikaisuutta ja maksuvaran määrää arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti velallisen ansaintamahdollisuudet. Syytä ei voida
pitää väliaikaisena, jos maksuvaran puuttuminen tai
vähäisyys johtuu työttömyydestä, joka on yhtäjaksoisesti
tai vähäisin keskeytyksin kestänyt yli 18 kuukautta.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta yksityisenä elinkeinontai ammatinharjoittajana elinkeinotoimintaa harjoittavaan velalliseen. Elinkeinotoimintaa harjoittavaa velallista koskevista velkajärjestelyn lisäedellytyksistä säädetään 7 luvussa.
Lain 1123/2014, joka tuli voimaan 1.1.2015,
voimaantulosäännöksen 2 mom. kuuluu:
Tämän lain 9 a §:n 1 momenttia, 10 §:n 2, 3, 7, 8 ja
11 kohtaa sekä 10 a §:ää sovelletaan, jos velkajärjestelyhakemus tai muu velkajärjestelyä koskeva asia on
vireillä käräjäoikeudessa tämän lain voimaan tullessa eikä
päätöksen antamispäivää ole ilmoitettu, tai jos asia tulee
vireille lain tultua voimaan. Muutoksenhakutuomioistuimessa sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa
olleita säännöksiä, jos asia on ennen tämän lain voimaantuloa ratkaistu alemmassa tuomioistuimessa ja sellaisessa
asiassa myös käräjäoikeudessa, jos asia on muutoksenhakutuomioistuimesta palautettu käräjäoikeuteen.
10 §. Velkajärjestelyn yleiset esteet. Jollei 10
a §:stä muuta johdu, velkajärjestelyä ei voida
myöntää, jos: (30.12.2002/1273)
1) velalliselle on määrätty rikoksen perusteella maksuvelvollisuus eikä velkajärjestelyn myöntämistä
voida pitää perusteltuna velan määrä, rikoksen laatu,
vahingon kärsineen asema ja muut seikat huomioon
ottaen; (24.1.1997/63)
2) velallinen on epäiltynä esitutkinnassa tai syytteessä
rikoksesta taikka hänen syykseen on luettu rikos, ja
hänelle voidaan määrätä rikoksen perusteella maksuvelvollisuus, eikä velkajärjestelyn myöntämistä
voida pitää perusteltuna velan määrä, rikoksen laatu,
vahingon kärsineen asema ja muut seikat huomioon
ottaen; (19.12.2014/1123)
3) merkittävänä pidettävää velkaa on syntynyt elinkeinotoiminnassa, jossa on menetelty törkeän
sopimattomasti velkojia kohtaan tai laiminlyöty
olennaisesti muusta kuin maksukyvyttömyydestä
johtuvasta syystä lakisääteisiä velvollisuuksia tai
joka on ollut pääasiallisesti keinottelunluonteista;
(19.12.2014/1123)
4) velallinen on olemassa olevien tai odotettavien
taloudellisten vaikeuksiensa vuoksi sopimattomasti
heikentänyt taloudellista asemaansa tai suosinut
jotakuta velkojaa taikka muutoin järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoittamiseksi, tai
on todennäköisiä syitä epäillä velallisen menetelleen
näin; (24.1.1997/63)
5) velallinen on ulosottomenettelyssä pakoillut,
salannut tulojaan tai varojaan taikka antanut niistä
vääriä tai harhaanjohtavia tietoja;
6) velallinen on tahallaan antanut velkojalle taloudel-
lisesta asemastaan vääriä tai harhaanjohtavia tietoja,
jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet luoton myöntämiseen, ja velallisen menettelyä on luoton määrä ja
muut olosuhteet huomioon ottaen pidettävä erityisen
moitittavana;
7) velkojen perusteesta ja syntyolosuhteista, velallisen tavasta hoitaa talouttaan tai muista seikoista
voidaan päätellä olevan todennäköistä, että velallinen on velkaantunut harkitusti velkajärjestelyä
silmällä pitäen tai velallisen velkaantumiseen johtaneita toimia voidaan kokonaisuutena arvioiden
pitää piittaamattomina ja vastuuttomina ottaen
huomioon velallisen ikä, asema ja muut olosuhteet
sekä se, ovatko luotonantajat toimineet vastuullisesti;
(19.12.2014/1123)
8) velallinen on velkajärjestelyä varten antanut taloudellisesta asemastaan vääriä tai harhaanjohtavia tietoja,
laiminlyönyt 6 §:ssä säädetyn tietojenantovelvollisuutensa tai 7 §:ssä säädetyn myötävaikutusvelvollisuutensa, rikkonut 12 §:ssä säädetyn maksu‑ ja vakuudenasettamiskiellon tai muutoin menettelyllään
tai laiminlyönnillään vaikeuttanut velkajärjestelyä;
(19.12.2014/1123)
9) on perusteltua syytä olettaa, että velallinen ei tulisi
noudattamaan maksuohjelmaa;
10)velalliselle on aikaisemmin vahvistettu maksuohjelma; tai (19.12.2014/1123)
11) yksityishenkilöiden välisen merkittävän vahingonkorvauksen, kauppahinnanpalautuksen tai muun
vastaavan velan järjesteleminen olisi kokonaisuutena
arvioiden kohtuutonta. (19.12.2014/1123)
10 a §. (19.12.2014/1123) Velkajärjestelyn myöntäminen yleisestä esteestä huolimatta. Velkajärjestely voidaan
10 §:ssä säädetystä esteestä huolimatta myöntää, jos
siihen on painavia syitä ottaen erityisesti huomioon
velallisen toimet velkojen maksamiseksi, velkaantumisesta kulunut aika ja muut velallisen olosuhteet sekä
velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta.
101
11 §. (19.12.2014/1123) Velvollisuus selvittää mahdollisuus sovintoon ja velkojien myötävaikutusvelvollisuus. Ennen velkajärjestelyn hakemista velallisen on selvitettävä mahdollisuudet päästä velkojien
kanssa sovintoratkaisuun velkojensa järjestelemisestä,
jollei se ole ilmeisen tarpeetonta velallisen vähäisen
maksukyvyn, velkojien suuren lukumäärän, tuntemattomien velkojien tai muun syyn vuoksi.
Velkojan tulee hyvän luotonanto- ja perintätavan
mukaisesti myötävaikuttaa sovinnon syntymiseen.
11 a §. (24.1.1997/63) Velkaantumiseen liittyvä selvitys.
Velkajärjestelyä hakiessaan velallisen on esitettävä
selvitys velan ottamisen syistä sekä tuloista ja varoista,
joilla velat oli tarkoitus maksaa takaisin, sekä seikoista,
jotka ovat aiheuttaneet hänen maksukyvyttömyytensä.
11 b §. (19.12.2014/1123) Velkaselvittely. Velkajärjestelyn hakemista ja velkatilanteen selvittämistä varten velkojan tulee kirjallisesti
ilmoittaa velalliselle tämän pyynnöstä:
1) saatavan peruste, eräpäivä ja määrä pääomaan,
korkoon ja velkojen perimis- ja täytäntöönpanokuluihin eriteltynä velallisen pyytämälle päivämäärälle
laskettuna (saldopäivä);
2) jos velkojalla on useita saatavia, niitä koskeva tunnistetieto;
3) velan lopullisen vanhentumisen päivämäärä ja
peruste;
4) vakuusvelan määrä ja annetut vakuudet;
5) velallisen lisäksi mahdolliset muut velasta vastuussa
olevat;
6) maksuyhteystiedot;
7) puhelinnumero;
8) sähköpostiosoite tai muu sähköisen tiedonsiirron
osoite, johon tässä laissa tarkoitetut tiedoksiannot ja
ilmoitukset toimitetaan (prosessiosoite) tai postiosoite, jos velkoja ilmoittaa haluavansa käyttää postiosoitetta prosessiosoitteena; ja
9) muut velallisen pyytämät tiedot, jotka ovat tarpeen
velkajärjestelyhakemuksen tai maksuohjelmaehdotuksen laatimista varten.
102
4 luku. Velkajärjestelyn hakemisen ja alkamisen
oikeusvaikutukset
12 §. Maksu‑ ja vakuudenasettamiskielto. Velkajärjestelyn alettua velallinen ei saa maksaa velkajärjestelyn
piiriin kuuluvaa velkaansa eikä asettaa siitä vakuutta.
Edellä 1 momentissa säädetty maksukielto ei koske
etuoikeutettua elatusapuvelkaa. Velallinen voi myös
kiellon estämättä suorittaa vakuusvelkojalle maksun
velan ehtojen mukaisista, velkajärjestelyn alkamisen
jälkeen erääntyvistä koroista ja muista luottokustannuksista. Velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saaduista
varoista voidaan maksaa rahaksimuuttokustannukset
ja velat, joista varallisuus on vakuutena. Tuomioistuin
tai selvittäjä voi määrätä, että velallinen saa maksukiellon estämättä maksaa määrältään vähäiset, tietyn
markkamäärän alittavat velat, mikäli se on menettelyn
kannalta tarkoituksenmukaista. (31.1.1995/113)
Vastoin 1 momentissa säädettyä kieltoa suoritettu maksu
on palautettava. Vekselin ja shekin maksun palauttamisesta, maksun palauttamisesta, jos velkoja on maksun
vuoksi palauttanut kolmannen asettaman vakuuden
tai jos velasta oli takaus, kiellon vastaisesta panttauksesta ja muun vakuuden asettamistoimesta sekä velkajärjestelyn alettua tehdystä kiinnityshakemuksesta
on voimassa mitä yrityksen saneerauksesta annetun
lain (47/93) 17 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.
12 a §. (19.12.2014/1123) Elinkeinonharjoittajia
koskevat poikkeukset maksukieltoon. Vakuusvelkojalla on
12 §:ssä säädetyn kiellon estämättä oikeus saada maksu
velan ehtojen mukaisista, velkajärjestelyn alkamisen
jälkeen erääntyvistä koroista ja muista luottokustannuksista. Velkoja ei voi saattaa voimaan ehtoa luottokustannusten ennenaikaisesta maksamisesta.
Edellä 12 §:ssä säädetyn kiellon estämättä elinkeinotoimintaa harjoittavan velallisen:
1) o n maksettava työntekijöiden palkat ja työstä aiheutuneiden kustannusten korvaukset velkajärjestelyn
alkamista edeltäneiltä kolmelta kuukaudelta;
2) on maksettava ennen velkajärjestelyn alkamista
kertyneet työntekijöiden lomapalkat ja -korvaukset;
3) pankissa olevan luotollisen maksuliikennetilin tilisuhdetta ja velalliselle tulevien maksujen ohjaamista tällaiselle tilille voidaan jatkaa sekä lukea tilille
kertyvät suoritukset pankin tiliin liittyvän luottosaatavan lyhennykseksi.
12 b §. (19.12.2014/1123) Vakuuden arvon suojaaminen
velallisen harjoittaessa elinkeinotoimintaa. Vakuusvelkojalla on oikeus korvaukseen sellaisesta vakuusomaisuuden
arvon alenemisesta velkojan vahingoksi, joka johtuu
omaisuuden käyttämisestä velallisen elinkeinotoiminnassa 13 §:ssä tarkoitetun perintäkiellon tai 21 §:ssä tarkoitetun väliaikaisen perintäkiellon voimassaoloaikana.
Suoritettu korvaus luetaan vakuusvelan lyhennykseksi.
nassa käyttämään omaisuuteen ei saa velkajärjestelyn
piiriin kuluvan velan perusteella kohdistaa viranomaisen päätökseen perustuvaa turvaamistoimenpidettä. Ennen velkajärjestelyn alkamista määrätty turvaamistoimenpide lakkaa velkajärjestelyn alkaessa.
Velallisen on pidettävä velkajärjestelyn piiriin kuuluvan
velan vakuutena oleva, velallisen elinkeinotoiminnassa käytettävä perintäkiellon alainen omaisuus
asianmukaisesti vakuutettuna vahingon varalta.
14 §. (24.1.1997/63) Velkojan oikeus periä saatava
kolmannen asettamasta vakuudesta. Velkajärjestelyn
alkaminen ei estä velkojaa perimästä velkaa takaajalta taikka kolmannen henkilön asettaman vakuuden
arvosta eikä irtisanomasta tai muuten eräännyttämästä velkaa takaajan tai edellä tarkoitetun vakuuden
asettajan osalta. Suorituksen vaatiminen takaajalta ei
edellytä velalliseen kohdistettua eräännyttämistointa.
13 §. (19.12.2014/1123) Perintäkielto ja turvaamistoimet. Velkajärjestelyn alettua velalliseen ei saa
kohdistaa toimenpiteitä maksukiellon piiriin kuuluvan
velan perimiseksi tai sen suorittamisen turvaamiseksi.
Jo aloitettuja toimenpiteitä ei saa jatkaa. Velalliseen
ei tällaisen velan osalta myöskään saa kohdistaa maksuviivästyksen seuraamuksia. Tässä säädetyn kiellon
piiriin kuuluvat muun muassa seuraavat toimenpiteet:
1) esinevakuusoikeuteen perustuvien rahaksimuutto‑
tai takaisinotto‑oikeuksien käyttäminen tai muu
vakuuden hyödyntäminen maksun saamiseksi;
2) velan irtisanominen ja velan perustana olevan sopimuksen irtisanominen tai purkaminen maksuviivästyksen vuoksi, lukuun ottamatta tililuottoa koskevan
sopimuksen irtisanomista tai purkamista uuden velan
epäämiseksi;
3) velallisella velkojalta olevan saatavan käyttäminen
velkojan saatavan kuittaamiseen lukuun ottamatta
veronkantolaissa (609/2005) tarkoitettua kuittausta.
4) velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan maksun laiminlyöntiin perustuvan velalliselle haitallisen hallinnollisen päätöksen tekeminen.
Kiellon vastainen toimi on tehoton. Jos vakuutena olevaa
omaisuutta on kiellon vastaisesti luovutettu, luovutuksensaaja voi kuitenkin saada vilpittömän mielen suojan
sen mukaan kuin erikseen säädetään. Kielto ei estä
velkojaa panemasta vireille oikeudenkäyntiä tai muuta
menettelyä oikeuden säilyttämiseksi tai täytäntöönpanoperusteen hankkimiseksi. Kielto ei myöskään estä
velkojaa hakemasta velallisen omaisuutta koskevaa viranomaisen päätöstä turvaamistoimenpiteestä ja päätöksen
täytäntöönpanoa, ellei 4 momentista muuta johdu.
Velallisen omaisuutta koskeva, ennen velkajärjestelyn
alkamista määrätty turvaamistoimi pysyy voimassa,
jollei tuomioistuin toisin määrää tai 4 momentista muuta johdu. Ennen turvaamistoimen peruuttamista tai rajoittamista on toimenpidettä hakeneelle velkojalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi.
Velkajärjestelyn alettua velallisen elinkeinotoimin-
15 §. (19.12.2014/1123) Poikkeuksen myöntäminen
perintäkiellosta. Tuomioistuin voi vakuusvelkojan vaatimuksesta myöntää velkojalle luvan 13 §:n 1 momentin
1 kohdassa tarkoitettujen oikeuksien käyttämiseen, jos:
1) vakuutena oleva omaisuus ei kuulu velallisen perusturvaan eikä velallinen tarvitse sitä elinkeinotoiminnassaan, paitsi jos on ilmeistä, että velallinen ei
kykene maksamaan velkojalle 29 §:n mukaan määräytyvää vakuusvelkaosuutta; tai
2) vaatimuksen perusteena on 12 a §:n 1 momentissa
tai 12 b §:n 1 momentissa tarkoitettujen suoritusten
taikka 12 b §:n 2 momentissa säädetyn vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönti, joka ei ole merkitykseltään vähäinen.
Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei tuomioistuin toisin määrää. Omistusasunnon rahaksimuuttoa voidaan vakuusvelkojan edellä tarkoitetusta vaatimuksesta huolimatta lykätä 35 §:ssä säädetyin edellytyksin.
16 §. Viivästyskoron kertyminen. Velkajärjestelyn alkaminen keskeyttää viivästyskoron kertymisen velkajärjestelyn piiriin kuuluvalle velalle.
Sama koskee muunlaisia maksuviivästyksen seuraamuksia, jotka riippuvat viivästyksen kestosta.
17 §. Ulosmittauskielto. Velkajärjestelyn alettua velallisen omaisuutta ei saa ulosmitata velkajärjestelyn
piiriin kuuluvasta velasta lukuun ottamatta etuoikeutettua elatusapuvelkaa. Kiellon vastainen ulosmittaus
on tehoton. Ulosmittaushakemuksen käsittely keskeytetään. Jos ulosmittaus on jo toimitettu, täytäntöönpano on keskeytettävä ja ulosottomiehen on säilytettävä haltuun ottamansa omaisuus. Jos ulosmitatun
omaisuuden myynnistä on kuulutettu ennen velkajärjestelyn alkamista, omaisuus voidaan myydä ulosottolaissa säädetyssä järjestyksessä, jollei 3 momentista
103
johdu muuta. Ulosottomiehen on säilytettävä ulosmittauksesta kertyneet tai kertyvät rahavarat, kunnes
maksuohjelma vahvistetaan tai toisin määrätään.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, maksukielto velallisen palkan, eläkkeen, elinkeinotulon tai muun toistuvaissuorituksen ulosmittaamiseksi on voimassa sen mukaan kuin ulosottolaissa
säädetään, jollei tuomioistuin toisin määrää. Ulosottomiehen on lapselle suoritettavaa elatusapua
lukuun ottamatta säilytettävä rahavarat, kunnes
maksuohjelma vahvistetaan tai toisin määrätään.
Jos velalliselta ulosmitatun omaisuuden myynnistä
on kuulutettu ennen velkajärjestelyn alkamista,
tuomioistuin voi määrätä täytäntöönpanon keskeytettäväksi ja myynnin peruutettavaksi, jos:
1) omaisuus kuuluu velallisen perusturvaan tai velallinen tarvitsee sitä elinkeinotoiminnassaan; ja
2) on ilmeistä, että omaisuutta ei velkajärjestelyssä ole
käytettävä velkojen suoritukseksi. (19.12.2014/1123)
Jos täytäntöönpanoviranomaiselle on ennen velkajärjestelyn alkamista asetettu muutoksenhaun
vuoksi vakuus ulosmittauksen tai muun täytäntöönpanon keskeyttämiseksi, ulosottomiehen on säilytettävä vakuus, kunnes maksuohjelma vahvistetaan
tai toisin määrätään tai, jos vakuus on sivullisen
asettama, vaadittaessa palautettava vakuus tälle.
18 §. Muu täytäntöönpano ja virka‑apu. Velkajärjestelyn alettua ei saa panna täytäntöön päätöstä velallisen häätämisestä hallinnassaan olevasta huoneistosta, jota velallinen käyttää asuntonaan tai jota
pääasiallisesti käytetään velallisen elinkeinotoiminnassa, jos häädön perusteena on huoneistosta suoritettavan, ennen velkajärjestelyn alkamista erääntyneen
vuokran tai muun vastikkeen suorittamatta jättäminen.
Sama koskee asunto-osakeyhtiölain (1599/2009)
nojalla tehtyä päätöstä velallisen asunnon ottamisesta yhtiön hallintaan. Tuomioistuin voi kuitenkin
velkojan vaatimuksesta sallia täytäntöönpanon, jos sen
estyminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon toimenpiteet, joihin velkoja on ryhtynyt huoneiston
osalta, tai jos on ilmeistä, että velallinen ei kykene
maksamaan velkajärjestelyn alkamisen jälkeen erääntyviä vuokria tai muita vastikkeita. (19.12.2014/1123)
Velkajärjestelyn alettua osamaksukaupasta annetussa
laissa (91/1966) tarkoitettuun tavaran takaisinottoon tai tilitykseen saa antaa virka-apua vain, jos
tavara ei kuulu velallisen perusturvaan eikä velallinen
104
tarvitse sitä elinkeinotoiminnassaan tai jos velkojalle on annettu tämän lain 15 §:ssä säädetty oikeus
käyttää 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja
oikeuksiaan. Vastaavasti vireillä oleva takaisinotto ja
tilitys on keskeytettävä, kunnes maksuohjelma vahvistetaan tai toisin määrätään. (19.12.2014/1123)
Velkajärjestelyn alettua ei saa ryhtyä sakon
muuntorangaistuksen täytäntöönpanoon.
19 §. (19.12.2014/1123) Eräiden sopimusten asema.
Velkajärjestelyn alettua velallinen voi irtisanoa vuokrasopimuksen tai muun sopimuksen, jossa velallinen
on vuokralaisena tai jonka velallinen on kuluttajana
tehnyt, päättymään kahden kuukauden kuluttua
irtisanomisesta sopimuksen kestoa tai irtisanomista
koskevien ehtojen estämättä. Velallinen ei irtisanomisaikaan kohdistuvan vuokran tai muun vastikkeen
lisäksi ole velvollinen suorittamaan muuta korvausta
sopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi.
Edellä 1 momentista poiketen elinkeinotoimintaa harjoittavan velallisen vuokraaman pääasiallisesti elinkeinotoiminnassa käytettävän huoneiston vuokranantajalla on
oikeus korvaukseen sopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi. Korvaus käsittää omaisuuden hallinnan
palauttamisesta aiheutuneet välttämättömät kustannukset sekä kohtuullisen korvauksen muusta vahingosta, jonka vuokranantaja osoittaa hänelle aiheutuvan.
Korvaus on velkajärjestelyn piiriin kuuluvaa velkaa.
Vuokrausluottosopimuksen osalta noudatetaan mitä
yrityksen saneerauksesta annetun lain 27 §:ssä säädetään.
Se, joka on ennen velkajärjestelyn alkamista tehdyllä
sopimuksella sitoutunut suoritukseen elinkeinotoimintaa harjoittavalle velalliselle mutta jonka
suoritus on velkajärjestelyn alkaessa täyttämättä, on
12 §:n estämättä oikeutettu saamaan maksun suorituksestaan, jos suoritusta voidaan pitää velallisen toiminnan kannalta tavanomaisena.
20 §. (19.12.2014/1123) Suhde konkurssiin. Jos
silloin, kun hakemus velkajärjestelystä tehdään, on
vireillä myös hakemus velallisen asettamisesta konkurssiin, konkurssihakemusta ei saa ratkaista ennen
kuin päätös velkajärjestelyn aloittamisesta on tehty.
Samoin on meneteltävä, jos velkajärjestelyä koskevan
hakemuksen tultua vireille, mutta ennen asian ratkaisemista, tehdään hakemus velallisen asettamisesta
konkurssiin. Jos velkajärjestely aloitetaan, konkurssihakemus raukeaa maksuohjelman tultua vahviste-
tuksi. Jos hakemus velkajärjestelystä hylätään tai asian
käsittely päättyy muutoin kuin maksuohjelman vahvistamiseen, konkurssihakemuksen käsittelyä on jatkettava.
Muutoksenhaun vaikutuksesta konkurssiin säädetään
tämän pykälän 2 momentissa ja 63 §:n 2 momentissa.
Jos velallinen on hakenut tai ilmoittaa hakevansa
muutosta päätökseen, jolla hakemus velkajärjestelystä
on hylätty, 1 momentissa tarkoitettua tai myöhemmin
vireille tullutta velallisen konkurssiin asettamista
koskevaa hakemusta käsittelevä tuomioistuin voi velallisen vaatimuksesta lykätä päätöksen antamista konkurssiin asettamisesta siihen saakka, kunnes valitus on
ratkaistu muutoksenhakutuomioistuimessa tai asian
käsittely muusta syystä lakkaa. Edellytyksenä on, että
lykkäämiseen on erityisen painava syy ottaen huomioon
erityisesti ne perusteet, joihin velallinen on valituksessaan
vedonnut tai joihin hän ilmoittaa vetoavansa. Lykkäämistä koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta.
Jos velallinen asetetaan konkurssiin, tuomioistuin voi
velallisen vaatimuksesta määrätä, että konkurssipesä
ei saa myydä omaisuutta enempää kuin on välttämätöntä tappioiden välttämiseksi tai konkurssipesän hallinnosta ja omaisuuden hoidosta aiheutuvien kustannusten maksamiseksi ennen kuin velkajärjestelyä koskeva
päätös on lainvoimainen tai asiassa toisin määrätään.
Konkurssissa olevan velallisen hakemusta velkajärjestelystä ei voida ottaa tutkittavaksi ennen
kuin konkurssissa on vahvistettu pesäluettelo.
Velkajärjestelyn alettua velallinen voidaan velkojan
hakemuksesta asettaa konkurssiin vain, jos konkurssihakemus perustuu velkajärjestelyn alkamisen jälkeen
syntyneen velan maksun laiminlyöntiin. Tällöin konkurssiin asettamista voidaan velallisen vaatimuksesta
lykätä enintään kuukaudella, jos siihen on velkajärjestelyn jatkamisen kannalta erityisen painava syy. Lykkäämistä koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta. Jos
velallinen asetetaan konkurssiin, velkajärjestely raukeaa.
20 a §. (19.12.2014/1123) Velkajärjestelyn alkamisen
jälkeen syntynyt velka. Jos velallinen asetetaan konkurssiin hakemuksesta, joka on tehty ennen maksuohjelman päättymistä, velkajärjestelyn aloittamisen ja
maksuohjelman vahvistamisen välisenä aikana syntyneet
saatavat ja niille varojen tilittämiseen kertyvä korko
maksetaan konkurssissa velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain (1578/1992) 3 §:ssä tarkoitettujen saatavien jälkeen parhaalla etuoikeudella. Jos asian
käsittely päättyy muutoin kuin maksuohjelman vahvistamiseen, edellä mainittu etuoikeus on velkajärjestelyn
aloittamisen ja asian käsittelyn päättymisen välisenä
aikana syntyneillä saatavilla ja niille varojen tilittämiseen
kertyvällä korolla, jos hakemus konkurssiin asettamisesta on ollut vireillä velkajärjestelyn aloittamispäätöksen ja asian käsittelyn päättymisen välisenä aikana
tai tehty kolmen kuukauden kuluessa asian käsittelyn
päättymisestä. Maksamatta oleva velallisen maksuosuus
selvittäjän palkkiosta ja korvauksesta sekä niille varojen
tilittämiseen kertyvä korko maksetaan kuitenkin ensin.
Tämä n lain 20 a §:ää ja 70 §:n 5 momenttia sovelletaan, jos velkajärjestely on aloitettu tämän lain tultua
voimaan.
21 §. Väliaikainen kielto. Tuomioistuin voi velallisen hakemuksen tultua vireille velallisen vaatimuksesta määrätä 12, 13, 17 tai 18 §:ssä tarkoitetun
kiellon olemaan väliaikaisena voimassa jo ennen velkajärjestelyn alkamista, jos siihen harkitaan olevan
tarvetta. Määräys voidaan antaa velkojia kuulematta,
jos asian kiireellisyyden katsotaan sitä vaativan.
Päätökseen, jolla on määrätty 1 momentissa tarkoitettu
väliaikainen kielto, ei saa erikseen hakea muutosta. Jos
tuomioistuin on hylännyt väliaikaista kieltoa koskevan
vaatimuksen, päätökseen saa hakea erikseen muutosta
vain, jos kieltoa on haettu velallisen perusturvaan
kuuluvan tai velallisen elinkeinotoiminnassa tarvitseman
omaisuuden rahaksimuuton estämiseksi. Velallisen muutoksenhakemus on toimitettava muutoksenhakemuksen
käsittelevälle tuomioistuimelle viipymättä, ja valitus on
otettava tuomioistuimessa tutkittavaksi kiireellisesti.
Tuomioistuimen on, milloin aihetta on, varattava velkojille tilaisuus vastata valitukseen. (19.12.2014/1123)
Tuomioistuimen on viipymättä ilmoitettava ulosottoa
koskevan väliaikaisen kiellon määräämisestä velallisen kotipaikan ja velallisen kiinteistön sijaintipaikan ulosottoviranomaiselle. (4.8.2000/714)
22 §. Oikeusvaikutusten lakkaaminen. Velkajärjestelyn alkamisen oikeusvaikutukset ovat voimassa,
kunnes maksuohjelma vahvistetaan. Jos velkajärjestelyä
koskeva hakemus hylätään, velkajärjestelyn alkamisen
oikeusvaikutukset lakkaavat, kun tuomioistuimen
päätös on annettu, jollei tuomioistuin erityisistä syistä
määrää, että oikeusvaikutukset ovat voimassa, kunnes
päätös on lainvoimainen tai asiassa toisin määrätään.
Velkajärjestelyn oikeusvaikutusten lakattua hake-
105
muksen hylkäämisen vuoksi 17 tai 18 §:n nojalla
estynyttä tai keskeytynyttä täytäntöönpanoa tai
virka‑apua voidaan jatkaa aikaisemman täytäntöönpano‑ tai virka‑apuhakemuksen perusteella.
4) alentaa maksamatta olevan velan määrää;
5) poistaa velan maksuvelvollisuus kokonaan.
Velkajärjestely voi sisältää velan maksamisen
kokonaan tai osaksi kertasuorituksena tätä tarkoitusta varten otettavalla uudella velalla.
5 luku. Velkajärjestelyn sisältö
23 §. Maksuohjelma. Velkajärjestelyssä velalliselle on vahvistettava hänen maksukykyään
vastaava maksuohjelma. Velallisen velvollisuudesta maksaa velkojaan lisää (lisäsuoritusvelvollisuus) säädetään 35 a §:ssä. (30.12.2002/1273)
Maksuohjelma vahvistetaan kullekin velalliselle
erikseen, jollei 24 §:n 1 momentista muuta johdu.
Ehdotuksen maksuohjelmaksi laatii
velallinen tai selvittäjä.
24 §. Kanssavelallisten maksuohjelma. Kanssavelallisille, jotka ovat yhteisvastuullisessa velkasuhteessa vakuusvelasta ja jotka ovat hakeneet velkajärjestelyä yhdessä, voidaan vahvistaa vakuusvelan osalta yhteinen maksuohjelma.
Milloin kanssavelalliset, jotka ovat yhteisvastuullisessa velkasuhteessa muusta kuin vakuusvelasta, ovat
hakeneet velkajärjestelyä yhdessä, kunkin maksuohjelmassa otetaan huomioon se osa velasta, joka hänen
osalleen tulee, kun velka jaetaan velallisten taloudellisen aseman mukaisessa suhteessa. Velallisen taloudellisella asemalla tarkoitetaan velallisen varojen ja
viiden vuoden maksuohjelmalla saatavan kertymän
suhdetta velallisen velkoihin. Mitä edellä säädetään,
sovelletaan vastaavasti, kun velallinen ja takaaja ovat
yhdessä hakeneet velkajärjestelyä. (24.1.1997/63)
Kanssavelallisten ja takaajan takautumisoikeuteen perustuva velka on 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa velkajärjestelyssä samanlaisessa viimesijaisessa asemassa kuin 31 §:n 3
momentissa tarkoitetut velat. (24.1.1997/63)
25 §. Velkajärjestelyn keinot. Velkajärjestelyssä voidaan, jäljempänä säädettävin rajoituksin, sen piiriin kuuluvien velkojen osalta:
1) muuttaa velan maksuaikataulua;
2) määrätä, että velallisen maksusuoritukset on luettava
ensin velan pääoman ja vasta sen jälkeen luottokustannusten lyhennykseksi;
3) alentaa jäljellä olevaan luottoaikaan kohdistuvien
luottokustannusten maksuvelvollisuutta;
106
Velkaan on sovellettava velkojan kannalta lievintä
keinoa, joka riittää korjaamaan velallisen taloudellisen tilanteen. Velan määrää voidaan alentaa tai
velan maksuvelvollisuus poistaa kokonaan vain,
jos velkajärjestelyä ei muuten voida toteuttaa.
26 §. Vakuusvelkojen asema velkajärjestelyssä. Vakuusvelkaan voidaan soveltaa vain 25 §:n 1 momentin
1‑3 kohdassa ja 2 momentissa mainittuja järjestelyjä.
Vakuusvelan erääntynyttä viivästyskorkoa voidaan
myös alentaa tai poistaa se kokonaan. Kun 25 §:n 1
momentin 2 kohtaa sovelletaan vakuusvelkaan, lykkäytyville luottokustannuksille tulee määrätä maksettavaksi
niiden nykyarvon turvaava korko. Alennettaessa luottokustannuksia 25 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla
on lisäksi otettava huomioon jäljelle jäävän luottoajan
pituus niin, että luottokustannusten alennus on suhteellisesti sitä pienempi, mitä pitempi mainittu aika on.
Nykyarvon turvaava korko määrätään tarkoitukseen
soveltuvan indeksin mukaan niin, että kultakin vuosineljännekseltä suoritettava korko vastaa viimeistä
edelliseltä vuosineljännekseltä todettua indeksin
muutosta vuotuiseksi koroksi muunnettuna.
Velkajärjestely ei vaikuta velkojan esinevakuusoikeuden
pysyvyyteen tai sisältöön. Velkajärjestelyssä voidaan
kuitenkin muuttaa velkaa koskevia vakuusjärjestelyjä
korvaamalla vakuus toisella velan turvaavalla vakuudella.
27 §. Koron pääomitusta sisältävät lainat velkajärjestelyssä. Jos valtion myöntämien asuntolainojen tai muiden
lainojen ehtojen mukaan velkaa takaisin maksettaessa
pääomitetaan korkoa, tätä koskevat ehdot voidaan
velkajärjestelyssä syrjäyttää ja käsitellä velkajärjestelyn
alkaessa maksamatta olevaa määrää samalla tavoin kuin
sellaista velkaa, johon ei sisälly koron pääomittamista.
Kun velkajärjestelyn piiriin kuuluu velka, joka kunnan
on maksettava asuntotuotantolain 9 §:n 2 momentin
mukaan valtiolle, kunnan on suoritettava saamansa laina
valtiolle sen suuruisena ja sitä mukaa kuin velallisen on
maksuohjelman mukaan suoritettava velkaansa kunnalle.
Jos velkajärjestely määrätään raukeamaan, velkojalla on oikeus vaatia maksua velalliselta koron pää-
omittamista koskevaa ehtoa huomioon ottamatta.
28 §. Epäselvien velkojen asema. Jos velka on määrältään tai perusteeltaan epäselvä, tuomioistuimen
on määrättävä, minkä suuruisena velka otetaan
huomioon maksuohjelmassa. Sama koskee vastaavasti muuta velkojan oikeuteen liittyvää epäselvyyttä.
Päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta.
28 a §. (24.1.1997/63) Tavoittamattomien velkojien
asema. Jos velkajärjestelyn piiriin kuuluu asetuksella säädettävän markkamäärän alittava velka elinkeinonharjoittajalle, jota ei ole voitu tavoittaa,
velka voidaan jättää maksuohjelmassa huomioon
ottamatta. Edellä sanottu ei estä tällaisen velan
velkojaa hakemasta maksuohjelman muuttamista.
29 §. Maksuohjelman sisältö ja kesto vakuusvelkojen osalta. Jos velallisella on velkaa, josta hänen
perusturvaansa kuuluva omaisuus on vakuutena,
tulee velallisen maksuvarasta ensin osoittaa tarpeellinen osuus tällaista velkaa varten (vakuusvelkaosuus).
Tämä vakuusvelkaosuus on määrättävä niin suureksi,
että vähintään vakuusvelan nykyarvo tulee maksetuksi kohtuullisen ajan kuluessa. Ilman erityistä syytä
tämä aika ei saa olla olennaisesti pitempi kuin jäljellä
oleva alkuperäinen luottoaika. (24.1.1997/63)
Jos velallinen ei kykene suorittamaan 1
momentin mukaista vakuusvelkaosuutta,
omaisuus on muutettava rahaksi.
30 §. (24.6.2010/632) Yleissäännös maksuohjelmasta tavallisten velkojen osalta. Velallisen maksuvara
mahdollisen vakuusvelkaosuuden vähentämisen
jälkeen ja velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saadut varat on käytettävä tavallisten velkojen
maksamiseen siten kuin 34 §:ssä säädetään.
massa kokonaan poistettu tai velkajärjestely on
myönnetty 10 a §:n nojalla, maksuohjelman kesto
on viisi vuotta, jollei 31 a §:stä johdu muuta. Silloin
kun maksuvelvollisuus on kokonaan poistettu, maksuohjelma voi kuitenkin olla viittä vuotta lyhyempi,
jos velalliselta puuttuu pysyvästi maksuvara
sairauden, iän tai muun vastaavan syyn vuoksi.
Jos velallisen on 70 §:n nojalla suoritettava selvittäjän saatava, maksuohjelman kesto pitenee neljä
kuukautta. Maksuohjelman kesto pitenee kuitenkin
kuusi kuukautta, jos velallisen elinkeinotoiminnan
velat järjestellään 45 a §:n nojalla. Jos velallisen
osuus selvittäjän saatavasta kertyy hänen maksuvarastaan maksuohjelman vahvistamisen jälkeen edellä
mainittua lyhyemmässä ajassa, maksuohjelman kesto
pitenee vain tämän ajan. (19.12.2014/1123)
31 §. Tavallisten velkojen keskinäinen asema. Tavallisille veloille on kullekin osoitettava yhtäläinen suhteellinen osuus velallisen maksuvarasta ja varallisuuden
rahaksimuutosta saaduista varoista, jollei 2–5 momentista tai 31 a §:stä muuta johdu. (29.2.2008/117)
Maksuvara ja varat on ensin osoitettava etuoikeutetun elatusapuvelan suoritukseksi. Sen jälkeen ne
voidaan osoittaa sellaisten velkojen suoritukseksi, jotka
liittyvät velallisen välttämättömiin elinkustannuksiin
tai ovat velallisen välttämättömiä asumiskuluja.
Viimesijaisesti maksuvara ja varat on osoitettava saldopäivän ja maksuohjelman vahvistamisen välisenä
aikana kertyneille koroille sekä sellaisille veloille, jotka
konkurssissa ovat viimeiseksi suoritettavia. Jos saldopäivä on aikaisempi kuin kuusi kuukautta ennen velkajärjestelyn aloittamista, viimesijaisia ovat velkajärjestelyn aloittamisen ja maksuohjelman vahvistamisen
välisenä aikana kertyneet korot. (19.12.2014/1123)
Jos velallisella on omistusasunto, velallisen on suoritettava tavallisia velkojaan vähintään 32 §:ssä tarkoitettu määrä. Jos velallinen säilyttää omistusasuntonsa, maksuohjelman kesto voi olla kolmea vuotta
pitempi. Maksuohjelman kesto ei kuitenkaan saa
tavallisten velkojen osalta ylittää kymmentä vuotta.
Maksuohjelma voidaan laatia niin, että velkojille tulevat
määrältään vähäiset jako-osuudet määrätään maksettavaksi ensin, ja myös niin, että velalliselle määräajoin
kertyvä maksuvara käytetään vuorotellen eri velkojille tuleviin suorituksiin, mikäli se on maksuohjelman
toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaista eivätkä
muiden velkojien mahdollisuudet maksun saantiin sen
vuoksi ilmeisesti vaarannu. Jos velkojia on useampi kuin
yksi, maksuohjelmassa voidaan jättää ilman suoritusta
velkoja, jolle kertyisi vähäinen, asetuksella säädettävää
markkamäärää pienempi jako‑osuus. (24.1.1997/63)
Jos velallisen maksuvelvollisuus on maksuohjel-
Jos velkajärjestelyn piiriin kuuluva velka vanhentuisi
Tavallisten velkojen osalta velkajärjestelyn ja maksuohjelman sisältö on määrättävä niin, että maksuohjelman
kesto on kolme vuotta, jollei 31 a §:stä johdu muuta.
107
ulosottokaaren (705/2007) 2 luvun 27 §:n tai velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 13 a §:n nojalla
maksuohjelman aikana, velalle tuleva osuus maksuvarasta ja varoista on velan lopullista vanhentumista
seuraavan kalenterikuukauden alusta lukien osoitettava
muille velkojille. Maksuohjelmassa otetaan vastaavasti
huomioon sellaisen velan vanhentuminen, josta velkajärjestelyvelallinen yhdessä jonkun toisen kanssa vastaa
takauksen tai muun syyn perusteella. (19.12.2014/1123)
Lain 117/2008, joka tuli voimaan 1.3.2008, voimaantulosäännöksen 2 mom. kuuluu:
Jos velkajärjestely perustuu ennen tämän lain voimaantuloa vahvistettuun maksuohjelmaan, velkojan oikeutta
saada maksu saatavalleen maksuohjelman mukaisesti ei
estä se, että velka muutoin vanhentuisi ulosottokaaren
2 luvun 27 §:n nojalla. Velkojalla on vastaavasti oikeus
saada ennen tämän lain voimaantuloa vahvistetun maksuohjelman mukaisesti maksu myös silloin, kun vanhentuminen koskee sellaista velkaa, josta velallinen tai
hänen vakuudeksi antamansa omaisuus vastaa takauksen,
panttauksen tai muun syyn perusteella. Mitä tässä
momentissa säädetään, sovelletaan myös, jos maksuohjelmaehdotus on toimitettu asiaan osallisille ennen lain
voimaantuloa.
Tämän lain 31 §:n 3 momenttia, 32 §:n 2 momentin 2
kohtaa, 49 a §:ää, 52 §:n 3 momenttia, 52 a §:ää, 54 §:n
2 momentin johdantokappaletta sekä 4 ja 5 momenttia,
62 a §:n 2 momenttia ja 64 §:n 1 momenttia sovelletaan,
jos velkajärjestelyä koskeva asia tulee vireille käräjäoikeudessa tämän lain tultua voimaan.
31 a §. (24.1.1997/63) Maksuohjelman keston jatkaminen yksityisvelkojan hyväksi. Jos velkojana on yksityishenkilö (yksityisvelkoja), maksuohjelman kesto
voidaan hänen vaatimuksestaan määrätä jatkumaan
enintään kaksi vuotta sen jälkeen, kun maksuohjelma
on muiden tavallisten velkojen osalta päättynyt. Jos
velallinen säilyttää omistusasuntonsa, tämä kahden
vuoden aika voidaan määrätä alkamaan myöhemmästäkin ajankohdasta kuin siitä, kun maksuohjelma on tavallisten velkojen osalta päättynyt. Edellytyksenä ohjelman jatkamiselle on, että sitä voidaan
pitää kohtuullisena ottaen huomioon yksityisvelkojan saatavan peruste ja määrä, hänen taloudellinen
asemansa sekä velallisen olosuhteet. (24.6.2010/632)
Päätös maksuohjelman jatkamisesta voidaan tehdä maksuohjelman keston aikana, jos asiaa ei ole voitu päättää
maksuohjelmaa vahvistettaessa yksityisvelkojan saatavan
108
määrän epäselvyyden tai muun erityisen syyn vuoksi.
Lain 632/2010, joka tuli voimaan 1.8.2010, voimaantulosäännöksen mukaan ennen tämän lain voimaantuloa
vahvistettuihin maksuohjelmiin ja maksuohjelmiin, joita
koskeva maksuohjelmaehdotus on toimitettu asiaan
osallisille ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan
tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
32 §. Tavallisten velkojen vähimmäiskertymä velallisen omistaessa asuntonsa. Kun velallisella on omistusasunto, velallisen on suoritettava tavallisia
velkojaan 2 momentin mukaista laskennallista
kertymää vastaava määrä (tavallisten velkojen vähimmäiskertymä) riippumatta siitä, saako velallinen
pitää asuntonsa vai onko se muutettava rahaksi.
Tavallisten velkojen vähimmäiskertymään luetaan:
1) mahdollinen ylijäämäarvo, joka saadaan, kun velallisen omistusasunnon todennäköisestä myyntihinnasta vähennetään rahaksimuuttokustannukset,
niiden velkojen määrä, joista asunto on vakuutena,
sekä sellainen pääomamäärä, jonka turvin velallisen
ja hänen perheensä asuminen edullisimman saatavilla
olevan vaihtoehdon mukaan tulisi turvatuksi (asumissuojaosuus); sekä
2) se kertymä, jonka viisi vuotta kestävä maksuohjelma
tuottaisi tavallisille velkojille, jos velallisen asumiskustannukset arvioidaan sen mukaan, että hänen
ja hänen perheensä asuminen järjestetään edullisimman saatavilla olevan vaihtoehdon mukaan.
(19.12.2014/1123)
62 a §:n 2 momenttia ja 64 §:n 1 momenttia sovelletaan, jos velkajärjestelyä koskeva asia tulee vireille
käräjäoikeudessa tämän lain tultua voimaan.
33 §. Velallisen omistusasunnon rahaksimuutto tavallisten velkojen suoritukseksi. Jos havaitaan, että velallinen, jolla on omistusasunto, ei kykenisi enintään
10 vuotta kestävän maksuohjelman avulla omistusasuntonsa säilyttäen suorittamaan tavallisia velkojaan
32 §:ssä tarkoitettua vähimmäiskertymää, on asunto
muutettava rahaksi. Velallisen omistusasuntoa ei kuitenkaan ole muutettava rahaksi, jos se lisäisi tavallisille
veloille tulevaa kertymää tai jako‑osuutta vain vähän
taikka jos kohtuullista muuta asuntoa ei ole saatavissa.
34 §. Velallisen varallisuuden rahaksimuutosta
saatujen varojen käyttäminen. Velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saatavat varat, jotka jäävät
jäljelle, kun rahaksimuuttokustannukset ja velat,
joista varallisuus on vakuutena, on maksettu, on
käytettävä tavallisten velkojen maksamiseen.
Velallisen omistusasunnon rahaksimuutosta saaduista
varoista käytetään tavallisten velkojen maksuun
kuitenkin enintään tavallisten velkojen vähimmäiskertymää vastaava määrä. Tuomioistuin voi määrätä, että
velallinen saa maksaa tavallisille veloille tulevaa osuutta
maksuohjelman mukaan kertyvillä suorituksilla kertasuorituksen sijasta, jos se on kohtuullista velallisen
asumisen järjestämiseksi. Tuomioistuin voi määrätä
velallisen omistusasunnon rahaksimuutosta velalliselle jäävien varojen käyttämisestä velallisen asumisen
järjestämiseksi tai maksuohjelman mukaisten suoritusten turvaamiseksi. Jos velallinen laiminlyö määräyksen, maksuohjelma voidaan määrätä raukeamaan.
35 §. (31.1.1995/113) Omistusasunnon rahaksimuuton lykkääminen. Jos velallisen omistusasunto on 15, 29 tai 33 §:n mukaan muutettava
rahaksi, tuomioistuin voi velallisen vaatimuksesta
määrätä, että rahaksimuuttoon saadaan ryhtyä vasta
tietyn, enintään yhden vuoden pituisen määräajan
kuluttua, jos sitä velallisen ja hänen perheensä olosuhteet huomioon ottaen on pidettävä kohtuullisena ja jos velallinen kykenee suorittamaan omistusasuntoa rasittavalle vakuusvelalle juoksevan koron,
joka kertyy mainitulta ajalta. Jos velallinen laiminlyö
tämän koron maksun, velkoja saa käyttää 13 §:n 1
momentin 1 kohdassa tarkoitettuja oikeuksiaan.
35 a §. (30.12.2002/1273) Lisäsuoritusvelvollisuus.
Velalliselle vahvistetaan maksuohjelmassa velvollisuus maksaa lisäsuorituksina velkojilleen maksuohjelman aikana saamistaan tuloista ja varoista tässä
pykälässä säädetty määrä. Jäljempänä 3 momentissa
tarkoitettua lisäsuoritusvelvollisuutta ei kuitenkaan
vahvisteta velalliselle, jonka tulojen ei voida olettaa
kasvavan maksuohjelman aikana 3 momentissa tarkoitettua määrää enempää. (19.12.2014/1123)
Jos velallinen saa maksukykyään parantavan
perinnön, lahjan tai muun kertaluonteisen suorituksen, jonka määrä yksin tai yhdessä muiden suoritusten kanssa ylittää 1 000 euroa, velallisen on
maksettava velkojille 1 000 euron ylittävä osa tällaisten suoritusten yhteenlasketusta määrästä.
Jos velallisen tulot vähennettyinä lisääntyneillä työmatkakustannuksilla ja muilla tulojen hankkimisesta velalliselle aiheutuneilla välittömillä lisämenoilla kasvavat
maksuohjelmaan merkittyihin tuloihin verrattuna
kalenterivuoden aikana vähintään 2 000 euroa, velallisen on käytettävä velkojensa suoritukseksi puolet 2
000 euroa ylittävästä osasta. Näin laskettua määrää
ei kuitenkaan tarvitse käyttää velkojen suoritukseksi
siltä osin kuin velallinen on tarvinnut sitä muihin
välttämättömiin menoihinsa. (19.12.2014/1123)
Velallisen tuloilla tarkoitetaan 3 momentissa nettotuloa, joka lasketaan vähentämällä velallisen tuloista
ennakonpidätyksen tai ennakonkannon mukainen
vero ja siihen liittyvät työntekijän lakisääteiset maksut.
Tuloihin perustuvat veronpalautus ja verovelka otetaan
huomioon tulojen lisäyksenä tai vähennyksenä siltä
vuodelta, jona ne on maksettu tai olisi pitänyt maksaa.
Kertaluonteiseen suoritukseen perustuva maksuvelvollisuus on täytettävä kolmen kuukauden kuluessa siitä,
kun velallinen sai varat haltuunsa. Muilta osin lisäsuoritusvelvollisuus on täytettävä seuraavan kalenterivuoden aikana. Maksuohjelman päättymisvuodelta
lisäsuoritukset on kuitenkin maksettava samaan aikaan
kuin viimeisen kokonaisen kalenterivuoden lisäsuoritukset tai ohjelman päättymistä seuraavien kuuden
kuukauden aikana riippuen siitä, kumman määräajan
perusteella lisäsuoritukset tulevat myöhemmin maksettaviksi. Maksuajankohdasta voidaan määrätä toisin, jos
se on tarkoituksenmukaista lisäsuoritusten vähäisyyden
tai muun erityisen syyn vuoksi (19.12.2014/1123)
Tuomioistuin voi hakemuksesta vahvistaa ja
määrätä maksettavaksi velkojalle maksettavan lisäsuorituksen määrän. Hakemuksesta ja vaatimuksen esittämisestä säädetään 61 a §:ssä.
Edellä 3 momentissa tarkoitettua rahamäärää tarkistetaan siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa
laissa säädetään. Tarkistetut rahamäärät pyöristetään ylöspäin lähimpään euroon ja julkaistaan
vuosittain marraskuun aikana säädöskokoelmassa
oikeusministeriön asetuksella. (8.12.2006/1088)
Jos velalliselle on vahvistettu lisäsuoritusvelvollisuus
tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla, lisäsuoritusvelvollisuuteen sovelletaan 1
päivästä tammikuuta 2015 tämän lain 35 a §:n 3 ja 5
momenttia.
109
36 §. Maksuohjelmaan sisällytettävät tiedot.
Maksuohjelmasta tulee käydä ilmi riittävästi eriteltyinä seuraavat seikat:
1) velallisen varallisuus, jota ei ole muutettava rahaksi;
2) varallisuuden rahaksimuutosta saadut tai saataviksi
arvioidut tuotot sekä muut varallisuutta koskevat
määräykset;
3) velallisen tulot sekä arvio tulojen odotettavissa
olevasta kehityksestä;
4) velallisen välttämättömistä elinkustannuksista ja
velallisen elatusvelvollisuudesta aiheutuvat menot
sekä muut hänen taloudelliseen asemaansa vaikuttavat seikat;
5) velallisen maksuvara kuukautta tai muuta sopivaa
ajanjaksoa kohti laskettuna;
6) toimenpiteet, joihin velallisen on ryhdyttävä maksukykynsä parantamiseksi;
7) vakuusvelat ja vakuutena oleva omaisuus;
8) vakuusvelkaosuus, velkajärjestelyn sisältö, maksuaikataulu ja maksuohjelman kesto vakuusvelkojen osalta;
9) tavalliset velat ja niiden suorittamiseen käytettävä
maksuvara ja varat;
10)velkajärjestelyn sisältö, maksuaikataulu ja maksuohjelman kesto tavallisten velkojen osalta;
11) määräykset 13 ja 18 §:ssä tarkoitetuista täytäntöönpanoa, virka‑apua ja turvaamistoimia koskevista toimenpiteistä;
12)lisäsuoritusvelvollisuuden perusteita ja täyttämistä
koskevat määräykset; (30.12.2002/1273)
13)oikeudenkäyntikuluja sekä selvittäjän palkkiota ja
kustannuksia koskevat ratkaisut.
37 §. Rahaksimuuton toimittaminen. Selvittäjän on huolehdittava maksuohjelmassa määrätystä varallisuuden
rahaksimuutosta ja varojen tilittämisestä, jollei tuomioistuin toisin määrää. Jos selvittäjää ei ole määrätty
tai muutoin on tarkoituksenmukaista, tuomioistuin
voi määrätä ulosottomiehen, velallisen tai vakuusvelkojan huolehtimaan rahaksimuutosta ja varojen tilittämisestä. Vakuusvelkojan vaatimuksesta tuomioistuin
voi erityisistä syistä määrätä, että rahaksimuutto toimitetaan ulosottolain mukaisessa järjestyksessä vaatimuksen tehneen vakuusvelkojan ollessa hakijana.
Velallisen varallisuuden rahaksimuutto, joka toimitetaan velkajärjestelyn yhteydessä, on toimitettava
huolella ja tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että
omaisuudesta saadaan mahdollisimman korkea hinta
mahdollisimman pienin kustannuksin. Rahaksimuuttokustannukset otetaan rahaksimuutosta kertyvistä
varoista. Ennen rahaksimuuton toimittamista on velallista kuultava. Rahaksimuutosta ja varojen tilittämisestä on annettava velalliselle kirjallinen selvitys.
110
38 §. (31.1.1995/113) Maksuohjelman vahvistaminen. Maksuohjelma voidaan vahvistaa, jos velkajärjestelyyn on 9–11 §:n mukaan edellytykset ja ohjelma
vastaa tämän lain säännöksiä. Maksuohjelman poikkeaminen tämän lain säännöksistä ei estä ohjelman vahvistamista, ellei velkoja tai velallinen ole siihen vedonnut
maksuohjelmaehdotuksesta antamassaan lausumassa.
Vahvistettua maksuohjelmaa on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei ylempi tuomioistuin
toisin määrää. Maksuohjelman vahvistaessaan tuomioistuin voi määrätä, että velallisen varallisuuden rahaksimuuttoa koskevia määräyksiä on noudatettava vasta,
kun päätös on lainvoimainen tai toisin määrätään.
38 a §. (19.12.2014/1123) Maksuohjelman vahvistaminen yksinkertaistetussa menettelyssä. Jollei 3 momentissa tarkoitettua estettä ole, maksuohjelmaehdotus
voidaan 38 §:n 1 momenttia sekä 55–57 §:n säännöksiä noudattamatta vahvistaa maksuohjelmaksi, jos:
1) velkajärjestelyyn on 9, 9 a, 10, 10 a ja 11 §:n
mukaan edellytykset; ja
2) kaikki sellaiset tunnetut velkojat, joiden saatavat
ovat velkojien saatavien kokonaismäärästä yhteensä
vähintään 80 prosenttia, ja jokainen velkoja, jonka
saatavan määrä on vähintään 5 prosenttia velkojien
saatavien kokonaismäärästä, on antanut hyväksyntänsä maksuohjelmaehdotukselle tai ei ole esittänyt
sitä koskevaa väitettä.
Tuomioistuimelle on ohjelmaehdotuksen yhteydessä toimitettava selvitys siitä, miten ja milloin niille
velkojille, jotka eivät ole hyväksyneet ehdotusta,
on annettu tieto ehdotuksesta ja varattu tilaisuus
lausua siitä sekä ehdotusta vastustaneiden velkojien
kirjalliset lausumat. Tuomioistuimelle on toimitettava myös velallisen lausuma kirjallisena.
Ehdotusta maksuohjelmaksi ei voida vahvistaa, ellei
ehdotus ole sitä vastustaneen velkojan osalta 25, 26, 29,
31 ja 46 a §:n mukainen, tai jos se muutoin poikkeaa
siitä, mitä velkojien yhdenvertaisesta kohtelusta tässä
laissa säädetään. Lisäksi tuomioistuimen on aina tutkittava yksityisvelkojan 31 a §:n mukainen vaatimus.
39 §. Kaavat ja laatimisohjeet. Oikeusministeriö vahvistaa kaavan velkajärjestelyä koskevaa
hakemusta ja maksuohjelmaehdotusta varten
sekä antaa niiden laatimista koskevat ohjeet.
6 luku. Vahvistettua maksuohjelmaa koskevat
säännökset
40 §. Maksuohjelman oikeusvaikutukset. Kun maksuohjelma on vahvistettu, velkajärjestelyn piiriin
kuuluvien velkojen ja muiden maksuohjelmassa säänneltyjen oikeussuhteiden ehdot määräytyvät ohjelman
mukaisesti. Ohjelman keston päättymisestä huolimatta velallisen maksuohjelmassa määrätty maksuvelvollisuus säilyy siltä osin kuin sitä ei ole täytetty.
Maksuohjelmassa määrätyille suorituksille ei viivästyksen vuoksi kerry korkoa. Velallisen omaisuuteen
kohdistuva, velkajärjestelyn piiriin kuuluvaan velkaan
perustuva ulosmittaus raukeaa, kun maksuohjelma on
lainvoimaisesti vahvistettu. Sama koskee muuta sellaiseen velkaan perustuvaa täytäntöönpanoa. Sakon
muuntorangaistuksen täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä
maksuohjelman keston aikana. (30.12.2002/1273)
Maksuohjelman vahvistaminen ei estä velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan perustetta tai määrää
taikka velkaan liittyvän vakuusoikeuden pätevyyttä
tai sisältöä koskevan väitteen tutkimista, jos velka
tai oikeus on velkajärjestelyn yhteydessä riitautettu ja asia on 57 §:n 2 momentin nojalla osoitettu
ratkaistavaksi erillisessä oikeudenkäynnissä.
Sitoumus tai sopimus, jonka mukaan velallisen on tehtävä velkajärjestelyn piiriin kuuluvaan
velkaan perustuva tai siihen liittyvä suoritus, on
mitätön, jollei suoritusvelvollisuus perustu vahvistettuun maksuohjelmaan tai tämän lain säännöksiin. Maksuohjelman päätyttyä velallinen voi
kuitenkin vapaaehtoisesti suorittaa velkajärjestelyn piiriin kuuluvia velkoja. (24.1.1997/63)
voimaantuloa.
40 a §. (24.1.1997/63) Tuntemattomien velkojien
asema. Jos vasta maksuohjelman päätyttyä ilmenee
velkajärjestelyn piiriin kuuluva velka, jonka perus-
teella maksuohjelmaa olisi voitu muuttaa, velallisen on suoritettava velasta määrä, jonka velkoja olisi
saanut, jos velka olisi sisältynyt maksuohjelmaan.
41 §. (24.1.1997/63) Maksuohjelman noudattaminen.
Velallisen on suoritettava maksuohjelman mukaiset
maksut kullekin velkojalle ohjelmassa määrättyä maksuaikataulua noudattaen. Tuomioistuin voi, milloin
harkitaan tarkoituksenmukaiseksi, määrätä, että velallisen on suoritettava maksut osaksi tai kokonaan ulosottomiehelle velkojille tilitettäväksi. Ulosottomies
voi antaa ulosottolaissa tarkoitetun maksukiellon
maksuohjelman mukaisten suoritusten pidättämiseksi velallisen palkasta, eläkkeestä, elinkeinotulosta
tai muusta toistuvaissuorituksesta noudattaen soveltuvin osin mitä maksukiellosta säädetään ulosottolaissa.
Määräys raukeaa, jos ulosottomies katsoo, että edellytyksiä maksuohjelman toteuttamiselle ei ole. Ulosottomiehen on ilmoitettava raukeamisesta velalliselle.
Velallisella, jonka maksukyky on heikentynyt, on 1
momentin estämättä oikeus lykätä kullekin velkojalle
tulevan maksun suorittamista maksuohjelman keston
aikana yhteismäärältään enintään kolmen kuukauden
maksuvelvollisuutta vastaavan, tai jos maksuohjelman
kesto tavallisten velkojen osalta on kolmea vuotta
pidempi, enintään viiden kuukauden maksuvelvollisuutta vastaavan määrän osalta ilmoittamalla velkojalle lykkäyksestä. Velallisen lykkäämä maksu erääntyy
maksuohjelman päättyessä. (19.12.2014/1123)
Tämän lain 41 §:n 2 momenttia sovelletaan, vaikka maksuohjelma on vahvistettu ennen tämän lain voimaantuloa.
42 §. (24.1.1997/63) Maksuohjelman laiminlyönnin
seuraamukset ja maksuohjelman raukeaminen. Jos velallinen laiminlyö maksuohjelman mukaisen suorituksen
velkojalle, jolla on esinevakuusoikeus velallisen omaisuuteen, velkoja saa käyttää 13 §:n 1 momentin 1
kohdassa tarkoitettuja oikeuksiaan, kun suorituksen
laiminlyönnistä on kulunut enemmän kuin kolme
kuukautta ja suoritus on edelleen maksamatta. Rahaksimuutossa sovelletaan lisäksi, mitä 34 §:ssä säädetään.
Jos velallinen laiminlyö maksuohjelman mukaisen
suorituksen muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle
velkojalle, velkoja voi maksuohjelman nojalla vaatia
täytäntöönpanoa niin kuin ulosottolaissa säädetään,
kun suorituksen laiminlyönnistä on kulunut enemmän
111
kuin kolme kuukautta ja suoritus on edelleen maksamatta. Velkoja voi tällöin vaatia koko ohjelmalla tulevan
kertymän perimistä. Täytäntöönpano jatkuu, kunnes
velkoja pyytää ulosmittauksen peruuttamista tai velallinen on suorittanut maksuohjelman mukaan erääntyneet suoritukset velkojalle ja saattaa uskottavaksi,
että hän vastaisuudessa noudattaa maksuohjelmaa. Jos
velalliselta ulosmitatun omaisuuden myynnistä on kuulutettu, omaisuus voidaan myydä, jollei velkoja pyydä
ulosmittauksen peruuttamista. (30.12.2002/1273)
Ulosottomiehen on säilytettävä 1 tai 2 momentin
nojalla ulosmitatun omaisuuden myynnistä
saadut varat, jos on syytä olettaa, että varat
voidaan käyttää velallisen muun kuin täytäntöönpanoa hakeneen velkojan velan suoritukseksi.
Tuomioistuimen on määrättävä maksuohjelma
raukeamaan velallisen hakemuksesta. Maksuohjelma voidaan määrätä raukeamaan velkojan
hakemuksesta, jos: (29.2.2008/117)
1) velallinen on olennaisesti laiminlyönyt maksuohjelman noudattamisen ilman hyväksyttävää syytä;
2) maksuohjelman vahvistamisen jälkeen ilmenee
seikkoja, jotka olisivat estäneet velkajärjestelyn, jos
ne olisivat olleet tiedossa velkajärjestelystä päätettäessä; tai
3) velallinen on vaarantanut maksuohjelman toteutumisen velkaantumalla ilman välttämättömään
toimeentuloonsa liittyvää tai siihen rinnastettavaa
perustetta taikka laiminlyömällä muulla tavoin myötävaikutusvelvollisuutensa.
Maksuohjelman raukeamisen sijasta tuomioistuin voi
vahvistaa velallisen vaatimuksen esittäneelle velkojalle
maksettavan lisäsuorituksen ja määrätä sen maksettavaksi viivästyskorkoineen, jos ohjelman raukeamista
olisi pidettävä kohtuuttomana seuraamuksena ottaen
huomioon velkojalle maksuohjelman nojalla maksettava
kertymä, lisäsuorituksen määrä, maksuohjelman laiminlyönnin syy ja muut olosuhteet. (30.12.2002/1273)
Jos maksuohjelma on määrätty raukeamaan, velkojilla on oikeus vaatia maksua saatavastaan velalliselta niiden ehtojen mukaan, joita olisi ollut noudatettava ilman velkajärjestelyä. Velallisen ei kuitenkaan
ole suoritettava velalle viivästyskorkoa maksuohjelman keston ajalta, jollei tuomioistuin maksuohjelman raukeamisen syyn vuoksi toisin määrää.
Päätöstä, jolla maksuohjelma on määrätty raukeamaan, on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei tuomioistuin erityisistä syistä määrää,
112
että päätöstä on noudatettava vasta, kun se on
lainvoimainen tai asiassa toisin määrätään.
43 §. Konkurssin vaikutus maksuohjelmaan. Jos
velallinen asetetaan konkurssiin ennen maksuohjelman päättymistä, maksuohjelma raukeaa. Velkojan
oikeus konkurssissa määräytyy tällöin samoin
kuin jos maksuohjelmaa ei olisi vahvistettu.
Tuomioistuin voi 1 momentin estämättä velallisen vaatimuksesta määrätä, että maksuohjelma ei konkurssin vuoksi raukea, jos tähän on
erityinen syy sen vuoksi, että pääosa veloista on
jo maksuohjelman mukaisesti maksettu.
43 a §. (8.12.2006/1088) Velallisen kuolema. Jos
velallinen kuolee, velat on vainajan jälkeen otettava
huomioon maksuohjelmassa säänneltyjen ehtojen
mukaisesti. Velkojat ovat oikeutettuja niihin lisäsuorituksiin, jotka velallisen olisi maksuohjelman
mukaan ollut maksettava. Jos velallisen maksuohjelman mukaan säilyttämä, vakuutena oleva omaisuus
muutetaan rahaksi ennen kuin maksuohjelmaan
perustuva maksuvelvollisuus on täytetty, omaisuuden
myyntihinnasta maksetaan rahaksimuuttokustannusten jälkeen velat, joista omaisuus on vakuutena.
44 §. (30.12.2002/1273) Maksuohjelman
muuttaminen. Maksuohjelmaa voidaan velallisen tai velkojan hakemuksesta muuttaa, jos:
1) velallisen maksukyky on heikentynyt niin olennaisesti, että häneltä ei voida kohtuudella edellyttää
maksuohjelmassa määrätyn maksuvelvollisuuden
täyttämistä ottaen erityisesti huomioon maksuvelvollisuuden täyttämiseen tarvittava aika velallisen
muuttuneissa olosuhteissa, tai jos muissa velkajärjestelyn kannalta merkityksellisissä olosuhteissa on
ohjelman vahvistamisen jälkeen tapahtunut olennainen muutos;
2) ohjelman vahvistamisen jälkeen on ilmennyt sellaisia
seikkoja, joilla olisi ollut olennainen merkitys velkajärjestelyn kannalta, jos ne olisivat olleet tiedossa
velkajärjestelystä päätettäessä;
3) ohjelman vahvistamisen jälkeen ilmenee velkajärjestelyn piiriin kuuluva velka, joka ei ollut
tiedossa maksuohjelmaa vahvistettaessa tai joka on
28 a §:n nojalla jätetty maksuohjelmassa huomioon
ottamatta; tai
4) maksuohjelman muuttamiseen on aihetta takaisinsaannin vuoksi taikka sen vuoksi, että 28 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa velan määrä tai velkojan oikeus
muuten vahvistetaan toisenlaiseksi kuin millaisena se
on maksuohjelmassa otettu huomioon.
Muutos, joka maksuohjelmaan tehdään velkojien
hyväksi, koskee kaikkia velkojia. Velkoja, jolle kertyisi
vähäinen asetuksella säädettävää euromäärää pienempi
osuus, voidaan kuitenkin jättää ilman suoritusta.
Muutos velkojien vahingoksi koskee niitä velkojia,
joille ohjelman mukaan vielä tulisi suoritus. Jos
ohjelmaa muutetaan 1 momentin 3 kohdan nojalla,
muutoksen on oltava sisällöltään sellainen, että velallisen on maksuohjelman kestoa koskevien säännösten
estämättä suoritettava velkojalle yhtä suuri osuus velasta
kuin muille samassa asemassa oleville velkojille, jollei
se ole kohtuutonta ottaen huomioon velan määrä ja
peruste sekä suorituksen taloudellinen merkitys velallisen olosuhteissa. Maksuohjelman kestoa voidaan
pidentää selvittäjän saatavan maksamista varten.
Muutettua maksuohjelmaa on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei ylempi tuomioistuin toisin
määrää. Päättäessään maksuohjelman muuttamisesta
tuomioistuin voi määrätä, että velallisen varallisuuden
rahaksimuuttoa koskevia määräyksiä on noudatettava
vasta, kun päätös on lainvoimainen tai toisin määrätään.
voimaantuloa.
7 luku. Elinkeinotoimintaa harjoittavaa velallista
koskevat erityissäännökset
45 §. (19.12.2014/1123) Yksityistalouden velkojen
järjestelyä koskevat lisäedellytykset. Yksityisenä elinkeinontai ammatinharjoittajana toimivan velallisen yksityistalouden velat voidaan järjestellä tämän
lain mukaan vain, jos hänellä on maksuvaraa tavallisten velkojen maksamiseen eikä 46 §:n 2 momentista aiheudu estettä toiminnan jatkamiselle ja:
1) velallisella ei ole kyseisestä elinkeinotoiminnasta
aiheutuneita velkoja tai niitä on vähän;
2) kyseiseen elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja on
enemmän kuin vähän mutta niitä ei ole erääntyneinä
maksamatta ja velallinen kykenee maksamaan elin-
keinotoimintaan liittyvät velat toiminnasta saatavilla
tuloilla sitä mukaa kuin ne erääntyvät; tai
3) velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat järjestellään tämän lain mukaisesti.
Jos velallinen harjoittaa elinkeinotoimintaa avoimen
yhtiön tai kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä, hänen yksityistalouden
velkansa voidaan järjestellä tämän lain mukaan vain, jos:
1) yhtiö on maksukykyinen eikä sitä uhkaa maksukyvyttömyys; tai
2) yhtiön osalta on vireillä yrityksen saneerauksesta
annetussa laissa tarkoitettu menettely.
Velallisen aiemmin harjoittamaan elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja pidetään yksityistalouden velkoina, jos kyseinen elinkeinotoiminta on
lopetettu ja velallisen velkavastuut on selvitetty.
45 a §. (19.12.2014/1123) Elinkeinotoiminnan
velkojen järjestelyä koskevat lisäedellytykset. Yksityisenä elinkeinontai ammatinharjoittajana
toimivan velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät velat
voidaan järjestellä tämän lain mukaan vain, jos:
1) v elallisen yksityistalouden velat järjestellään tämän
lain mukaisesti;
2) velallisen elinkeinotoiminta on melko pienimuotoista eikä sen tervehdyttäminen edellytä yritystoimintaa koskevia järjestelyjä;
3) velallinen kykenee maksamaan menettelyn alkamisen
jälkeen syntyvät elinkeinotoimintaan liittyvät
velkansa toiminnasta saatavilla tuloilla sitä mukaa
kuin ne erääntyvät; ja
4) toiminnan jatkaminen ei aiheuta 46 §:n 1 momentissa tarkoitettua luoton ottoa laajempaa velkaantumista.
Elinkeinotoimintaa avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä
harjoittavan velallisen elinkeinotoimintaan liittyvät
velat voidaan järjestellä tämän lain mukaan vain, jos:
1) yhtiön osalta on vireillä yrityksen saneerauksesta
annetussa laissa tarkoitettu menettely; ja
2) kysymys on yhtiömiehen velasta, eivätkä 1 kohdassa
tarkoitetussa menettelyssä tehdyt toimenpiteet ulota
vaikutuksiaan yhtiömieheen.
Tämän lain mukaan ei voida järjestellä yhtiön velkaa.
45 b §. (19.12.2014/1123) Elinkeinotoiminnan velkojen
järjestelyä koskeva erityinen este. Elinkeinotoimintaan
liittyviä velkoja ei voida järjestellä tämän lain mukaisesti, jos on perusteltua syytä olettaa, että hakemuksen
pääasiallisena tarkoituksena on velkojien perintätoimien
113
estäminen tai muu velkojan oikeuden loukkaaminen.
46 §. Luoton ottaminen elinkeinotoiminnassa ja varallisuuden säilyttäminen. (19.12.2014/1123) Edellä 45 §:ssä
ja 45 a §:ssä tarkoitetussa tapauksessa velallinen voi 7 §:n
1 momentissa säädetyn kiellon estämättä ottaa kyseisen
elinkeinotoiminnan kannalta tarpeellista luottoa, jos se ei
ole määrältään tai ehdoiltaan epätavallista. Velallinen voi
kuitenkin ottaa määrältään tavallista suuremman luoton,
jos luoton ottaminen on tarkoituksenmukaista ottaen
huomioon toiminnasta maksuohjelman aikana velalliselle odotettavissa oleva kertyvä tulo. (19.12.2014/1123)
Yksityinen elinkeinon‑ tai ammatinharjoittaja ei ole
velkajärjestelyssä velvollinen muuttamaan rahaksi
elinkeinotoimintaan liittyvää varallisuuttaan sikäli
kuin varallisuus on tarpeellista toiminnan jatkamiseksi ja toiminnan jatkaminen on tarkoituksenmukaista ottaen huomioon siitä velalliselle kertyvä tulo.
Avoimen tai kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies ei ole velkajärjestelyssä
velvollinen muuttamaan rahaksi osuuttaan yhtiössä,
paitsi jos joku velkojista sitä vaatii ja on todennäköistä, että tämä johtaisi velkojan kannalta parempaan
tulokseen kuin yhtiöosuuden säilyminen velallisella.
46 a §. (19.12.2014/1123) Maksuohjelman vahvistamisen este. Edellä 45 a §:ssä tarkoitetussa tapauksessa
maksuohjelmaa ei voida vahvistaa, jos velkoja saattaa
todennäköiseksi, että hänelle maksuohjelman mukaan
tuleva kertymä on arvoltaan pienempi kuin mitä hän
saisi velallisen konkurssissa ilman velallisen omistusasunnon huomioon ottamista ja 20 a §:n soveltamista.
47 §. Maksuohjelman raukeamista koskeva erityissäännös.
Jos velallinen on yksityinen elinkeinon‑ tai ammatinharjoittaja ja maksuohjelman aikana tehdään päätös
velallista koskevan, yrityksen saneerauksesta annetussa
laissa tarkoitetun menettelyn aloittamisesta, tämän lain
nojalla vahvistettu maksuohjelma raukeaa. Tuomioistuin
voi kuitenkin määrätä, että maksuohjelma ei yrityksen
saneerausmenettelystä huolimatta raukea, jos tähän on
erityinen syy sen vuoksi, että pääosa maksuohjelmaan
sisältyvistä veloista on ohjelman mukaisesti suoritettu.
48 §. Osakkeenomistajaa koskeva erityissäännös. Jos
velallinen harjoittaa elinkeinotoimintaa osakeyhtiön
johtoon kuuluvana osakkeenomistajana, velkajärjestelyn
piiriin kuuluvana velkana ei pidetä velallisen takaussitoumukseen perustuvaa velkaa, mikäli takaus on
annettu mainitun yhtiön velasta. Tällaiseen velalliseen
114
ei sovelleta, mitä 3 §:n 2 momentissa säädetään, mikäli
vakuus on annettu edellä tarkoitetun yhtiön velasta.
Edellä 1 momentissa tarkoitetut velat kuuluvat
kuitenkin velkajärjestelyn piiriin, jos yhtiön osalta
on aloitettu yrityksen saneerauksesta annetussa
laissa tarkoitettu menettely tai yhtiölle on vahvistettu saneerausohjelma. (24.1.1997/63)
Mitä edellä 46 §:n 3 momentissa säädetään,
koskee vastaavasti velallista, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa osakeyhtiön johtoon kuuluvana
osakkeenomistajana. (24.1.1997/63)
8 luku. Menettely tuomioistuimessa
49 §. Käsittelyjärjestys ja toimivaltaisuus
(30.12.2002/1273). Tässä laissa tarkoitetun asian
käsittelyssä noudatetaan hakemusasioiden käsittelyä
koskevia oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännöksiä,
jollei tästä laista muuta johdu. (30.8.2002/772)
Asia voidaan aina käsitellä istunnossa, kun siinä
on yksin puheenjohtaja. (31.1.1995/113)
Velkajärjestelystä päättää se tuomioistuin, joka on velallisen yleinen oikeuspaikka tai, jos velalliset hakevat
velkajärjestelyä yhdessä, se tuomioistuin, joka on
heistä jonkun yleinen oikeuspaikka. Edellä 45 §:n
2 momentin 2 kohdassa, 45 a §:n 2 momentissa ja
48 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa velkajärjestelystä voi päättää se tuomioistuin, jossa saneerausmenettely on vireillä. (19.12.2014/1123)
Maksuohjelman raukeamisesta ja muuttamisesta sekä
muusta velkajärjestelyä koskevasta asiasta päättää
3 momentissa tarkoitettu tuomioistuin tai se tuomioistuin, joka on ratkaissut maksuohjelman vahvistamista koskevan asian. (30.12.2002/1273)
49 a §. (19.12.2014/1123) Toimivaltainen tuomioistuin konkurssiin asettamista koskevassa asiassa. Jos
velallista koskeva konkurssihakemus on vireillä, kun
velkajärjestelyä koskeva hakemus tulee vireille tai jos
konkurssihakemus tulee vireille ennen kuin päätös velkajärjestelyn aloittamisesta on tehty, konkurssihakemus
käsitellään siinä käräjäoikeudessa, jossa velkajärjestelyhakemus on vireillä tai joka on käsitellyt velkajärjestelyn aloittamista koskevan asian. Sen käräjäoikeuden,
jonne konkurssihakemus on tehty, on siirrettävä konkurssihakemus velkajärjestelyhakemusta käsittelevän
tai sitä käsitelleen käräjäoikeuden ratkaistavaksi.
Velkajärjestelyn aloittamisen ja maksuohjelman vahvistamisen välisenä aikana tehtävä hakemus velallisen
asettamisesta konkurssiin käsitellään siinä käräjäoikeudessa, joka on päättänyt velkajärjestelyn aloittamisesta.
Jos velallinen asetetaan konkurssiin, 1 tai 2 momentissa
tarkoitettu käräjäoikeus voi siirtää asian siihen käräjäoikeuteen, joka muutoin on toimivaltainen käsittelemään
velallisen konkurssia, jos se on tarkoituksenmukaista.
Käräjäoikeuden on samalla määrättävä pesänhoitaja.
50 §. Velkajärjestelyn hakeminen. Velkajärjestelyä koskeva hakemus on laadittava vahvistetun kaavan mukaisesti uhalla, että hakemus
muutoin voidaan jättää tutkimatta. Hakemus
toimitetaan tuomioistuimen kansliaan.
Jos velalliset hakevat velkajärjestelyä yhdessä,
kunkin velallisen hakemuksesta tulee käydä
ilmi, miksi velkajärjestelyä haetaan yhdessä.
3 momentti on kumottu L:lla 19.12.2014/1123.
51 §. Hakemuksen liitteet. Hakemukseen on liitettävä
tarpeellinen selvitys velallisen maksukykyyn vaikuttavista
seikoista ja muista velkajärjestelyn kannalta merkityksellisistä seikoista. Hakemukseen voidaan liittää velallisen
ehdotus maksuohjelmaksi sekä ehdotus selvittäjäksi.
Hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja vaadittavasta selvityksestä säädetään tarkemmin asetuksella.
52 §. Velkojien kuuleminen hakemuksesta. Tuomioistuin
voi ennen kuin se päättää velkajärjestelyn aloittamisesta varata yhdelle tai useammalle velkojalle tilaisuuden määräajassa lausua kirjallisesti hakemuksesta.
Velkoja voidaan myös kutsua istuntoon kuultavaksi.
Mitä 1 momentissa säädetään velkojasta, koskee
myös velallisen velasta takauksen antanutta,
vakuuden asettanutta sekä kanssavelallista.
Tuomioistuin voi hylätä hakemuksen velkojia kuulematta, jos on ilmeistä, että hakemuksen tarkoituksena on velallisen konkurssiin asettamisen viivästyttäminen. (19.12.2014/1123)
52 a §. (19.12.2014/1123) Velkojien kuuleminen
hakemuksesta ja maksuohjelmaehdotuksesta. Jos hakemukseen on liitetty ehdotus maksuohjelmaksi eikä
2 momentista muuta johdu, tuomioistuimen on:
1) annettava hakemus ja maksuohjelmaehdotus tiedoksi
velkojille;
2) asetettava määräpäivä, johon mennessä velkojien on
toimitettava tuomioistuimelle kirjallinen lausuma
velallisen hakemuksesta ja maksuohjelmaehdotuksesta sekä mahdolliset väitteet ehdotukseen sisältyvistä veloista uhalla, että lausumat ja väitteet muuten
voidaan jättää huomioon ottamatta; ja
3) annettava yksityisvelkojalle selvitys 31 a §:ssä tarkoitetusta mahdollisuudesta vaatia maksuohjelman
keston jatkamista.
Jos 38 a §:n 1 momentissa tarkoitetut hyväksynnät
maksuohjelmaehdotukselle on annettu kirjallisesti ja
velallinen on kuullut kaikkia velkojia, päätös velkajärjestelyn aloittamisesta ja maksuohjelman vahvistamisesta voidaan tehdä velkojia enempää kuulematta.
Mitä tässä pykälässä säädetään velkojasta, koskee myös velallisen velan takaajaa,
vakuuden asettajaa ja kanssavelallista.
53 §. Selvityksen hankkiminen. Tuomioistuimen
on, milloin aihetta on, velkojan esittämästä vaatimuksesta hankittava tarpeellinen selvitys siitä,
onko olemassa sellaisia seikkoja, jotka voivat
115
aiheuttaa hakemuksen hylkäämisen 10 §:ssä mainituilla perusteilla. Tuomioistuin voi hankkia selvitystä myös omasta aloitteestaan. (24.1.1997/63)
Jos selvityksen saamiseksi on tarpeen, tuomioistuin voi
omasta aloitteestaan tai velkojan hakemuksesta pyytää
ulosottomiestä tekemään velallisesta ulosottolain 3 luvun
57–63 §:ssä tarkoitetun ulosottoselvityksen tai antamaan
muita hakemuksen ratkaisemiseksi tarpeellisia tietoja.
Tuomioistuin voi samalla määrätä, että ulosottomiehellä
on salassapitosäännösten estämättä sama oikeus kuin
velallisella saada tietoja velallisen pankkitileistä, maksuliikkeestä, sopimuksista ja sitoumuksista sekä velallisen
varallisuudesta, verotuksesta ja muista velallisen taloudellista asemaa koskevista seikoista. Ulosottomies voidaan
kutsua myös asiassa kuultavaksi. (27.6.2003/691)
54 §. Päätös velkajärjestelyn aloittamisesta. Päätös velkajärjestelyn aloittamisesta on tehtävä, jos esitetyn
selvityksen perusteella velkajärjestelyyn on edellytykset eikä estettä ole. Päätökseen, jolla velkajärjestely
on aloitettu, ei saa hakea muutosta. (31.1.1995/113)
Jollei 5 momentista muuta johdu, tuomioistuimen tulee päättäessään velkajärjestelyn aloittamisesta: (19.12.2014/1123)
1) asettaa määräpäivä, johon mennessä ehdotus maksuohjelmaksi on toimitettava tuomioistuimelle, jollei
ehdotusta ole toimitettu hakemuksen yhteydessä;
2) asettaa määräpäivä, johon mennessä velkojien on
kirjallisesti ilmoitettava selvittäjälle tai muulle maksuohjelmaehdotuksen laatijalle taikka tuomioistuimelle, sen mukaan kuin tuomioistuin määrää, velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan määrä, mikäli se
poikkeaa velallisen ilmoittamasta, uhalla, että velallisen ilmoituksen ylittävä vaatimus voidaan muuten
jättää maksuohjelmassa huomioon ottamatta;
3) asettaa, jollei selvittäjää määrätä, määräpäivä, johon
mennessä velkojien on toimitettava tuomioistuimelle
kirjallinen lausuma velallisen hakemuksesta ja maksuohjelmaehdotuksesta sekä mahdolliset väitteet
ehdotukseen sisältyvistä veloista uhalla, että lausumat
ja väitteet muuten voidaan jättää huomioon
ottamatta; ja
4) määrätä selvittäjä, jos siihen on 64 §:n mukaan
aihetta. (31.1.1995/113)
Tuomioistuimen tulee lisäksi:
1) ilmoittaa velalliselle 6 §:ssä säädetystä tietojenantovelvollisuudesta, 7 §:ssä säädetystä myötävaikutusvelvollisuudesta ja 12 §:ssä säädetystä maksu‑ ja vakuudenasettamiskiellosta sekä niiden laiminlyönnin ja
rikkomisen seuraamuksista;
2) ilmoittaa velkajärjestelyn alkamisesta velallisen koti-
116
paikan ja velallisen kiinteistön sijaintipaikkakunnan
ulosottoviranomaiselle; ja
3) merkitä päätökseen sen antamisen tai julistamisen
kellonaika.
Tuomioistuimen on, jollei 66 §:stä muuta johdu eikä
asiassa ole sovellettu 52 a §:ää, viipymättä lähetettävä
velkojille sekä takaajille, vakuuden asettajille ja kanssavelallisille jäljennös päätöksestä, hakemuksesta ja
velallisen ehdotuksesta maksuohjelmaksi sekä selvitys
31 a §:ssä tarkoitetusta mahdollisuudesta vaatia maksuohjelman keston jatkamista. (19.12.2014/1123)
Jos hakemukseen on liitetty ehdotus maksuohjelmaksi ja päätös velkajärjestelyn aloittamisesta on
tehty enintään kuusi kuukautta maksuohjelmaehdotuksessa käytetyn saldopäivän jälkeen, tuomioistuin
asettaa 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun määräpäivän vain, jos se on tarpeellista maksuohjelmaehdotuksen tarkistamiseksi. (19.12.2014/1123)
55 §. Istunnon toimittaminen ennen maksuohjelman
vahvistamista. Jos velkojien kirjallisten lausumien
tai selvittäjän maksuohjelmaehdotukseen sisällytetyn tiivistelmän taikka selvittäjän 66 §:n 4 momentissa tarkoitetun ilmoituksen vuoksi on tarpeen,
tuomioistuin voi määrätä asian käsiteltäväksi istunnossa. Tuomioistuimen on ilmoitettava istunnon
aika ja paikka velalliselle, velkojille ja selvittäjälle.
56 §. Velkojen riitauttaminen. Velkojat voivat kirjallisesti tuomioistuimen määräämässä ajassa tai
istunnossa, jos sellainen toimitetaan, suullisesti
esittää maksuohjelmaehdotukseen sisältyviä velkoja
koskevat väitteet. Jos ehdotuksen laatii selvittäjä,
väitteen voi esittää myös velallinen. Väitteet on esitettävä selvittäjälle, joka saattaa ne maksuohjelmaehdotuksen yhteydessä tuomioistuimen tietoon.
57 §. Väitteiden käsittely. Edellä 56 §:ssä tarkoitetut väitteet käsitellään velkajärjestelyn käsittelyn yhteydessä ja ratkaistaan maksuohjelmassa,
jos se vaadittava todistelu ja muut seikat huomioon
ottaen on mahdollista aiheuttamatta olennaista viivästystä tai muuta haittaa velkajärjestelylle.
Jos asiaa ei 1 momentin mukaan voida käsitellä
ja ratkaista velkajärjestelyn yhteydessä, tuomioistuimen on osoitettava se osapuoli, jolla on asiassa
näyttövelvollisuus, määräajassa saattamaan asia
tutkittavaksi eri oikeudenkäynnissä tai muussa
menettelyssä. Kyseisen saatavan huomioon ottamisesta maksuohjelmassa säädetään 28 §:ssä.
58 §. Asian lykkääminen ja raukeaminen eräissä
tapauksissa. Jos ehdotusta maksuohjelmaksi ei
voida 38 §:n mukaan vahvistaa, tuomioistuin voi
varata velalliselle tai selvittäjälle tilaisuuden määräpäivään mennessä laatia uuden ehdotuksen. Asiaan
osallisilta on pyydettävä määräpäivään mennessä
lausuma uudesta ehdotuksesta siltä osin kuin tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena aikaisempaan ehdotukseen tehtävien muutosten merkitys ja annettujen
lausumien sisältö huomioon ottaen. (24.1.1997/63)
Jos velallinen ennen maksuohjelman vahvistamista kuolee, hakemus raukeaa.
59 §. Tuomioistuimen selonantovelvollisuus. Vahvistaessaan maksuohjelman tuomioistuimen on selostettava velalliselle velkajärjestelyn merkitys ja maksuohjelman laiminlyönnin seuraamukset sekä kiinnitettävä velallisen huomiota siihen, että sellaisen
uuden velan ottaminen, jota ei edellytetä maksuohjelmassa, voi vaarantaa velkajärjestelyn toteutumisen.
60 §. Takaisinsaanti velkajärjestelyssä. Oikeustoimi,
joka voisi peräytyä, jos velkajärjestelyn sijasta olisi
haettu konkurssia, voidaan velkojan vaatimuksesta
peräyttää velkajärjestelyn yhteydessä vastaavin perustein
kuin takaisinsaannista konkurssipesään annetussa
laissa (758/91) säädetään ja noudattaen myös, mitä
sanotussa laissa säädetään kolmannen asemasta.
Määräpäivänä pidetään 1 momentissa tarkoitetuissa
tapauksissa päivää, jona hakemus velkajärjestelystä
tehtiin tai, jos tuolloin oli vireillä hakemus velallisen asettamisesta konkurssiin, päivää, jona konkurssihakemus tehtiin. Jos vireillä oli useita konkurssia
koskevia hakemuksia, määräpäivänä pidetään sitä
päivää, jona ensiksi vireille pantu hakemus tehtiin.
Takaisinsaannista on soveltuvin osin voimassa, mitä
ulosottolain 3 luvun 84, 89 ja 90 §:ssä säädetään. Se,
mitä velkojan kanteen johdosta määrätään luovutettavaksi tai korvattavaksi, voidaan tämän lain säännösten estämättä käyttää kantajan saatavan suorittamiseksi. Takaisinsaantikanne on pantava vireille
kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun velkoja sai
tiedon velkajärjestelyn alkamisesta. (27.6.2003/691)
Saatava, joka maksun takaisinsaannin vuoksi syntyy
uudelleen vastaajana olleelle velkojalle, on otettava
huomioon velkajärjestelyn piiriin kuuluvana velkana.
61 §. Maksuohjelman raukeamista ja muuttamista
koskeva hakemus (24.1.1997/63). Maksuohjelman raukeamista tai muuttamista koskeva hakemus on tehtävä
tuomioistuimelle kirjallisesti. Hakemus on tehtävä ilman
aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun peruste siihen on
tullut velallisen tai velkojan tietoon. Hakemusta maksuohjelman muuttamiseksi ei voida tehdä sen jälkeen,
kun maksuohjelman kesto on päättynyt. Velallisen
hakemus maksuohjelman raukeamisesta on tehtävä
maksuohjelman aikana ja velkojan hakemus viimeistään
kahden vuoden kuluessa siitä, kun maksuohjelmassa
määrätty suoritusvelvollisuus on täytetty. Jos hakemuksen perusteena on rikoslain (39/1889) 39 luvun
2 tai 3 §:ssä tarkoitettu velallisen menettely, velkojan
hakemus voidaan kuitenkin tehdä ennen kuin syyteoikeus rikoksesta on vanhentunut. (29.2.2008/117)
Jos velallinen hakee maksuohjelman muuttamista,
hänen on liitettävä hakemukseen ehdotus uudeksi maksuohjelmaksi. Niille velkojille, joita asia koskee, on
varattava tilaisuus tulla kuulluksi ehdotuksen johdosta.
Velkojan hakemuksesta on varattava velalliselle ja niille
velkojille, joiden kuulemista tuomioistuin pitää tarpeellisena, tilaisuus tulla kuulluiksi. Jos velkoja on
vaatinut maksuohjelman raukeamista, muille velkojille on varattava tilaisuus esittää vaatimuksensa, jos
siihen on 42 §:n 5 momentista johtuva syy. Jos tuomioistuin katsoo, että maksuohjelman muuttamiseen
on aihetta, se voi asettaa määräpäivän, johon mennessä
velallisen on toimitettava tuomioistuimelle ehdotus
maksuohjelmaksi. Ehdotuksen käsittelystä on voimassa,
mitä siitä edellä säädetään.(30.12.2002/1273)
61 a § (30.12.2002/1273) Lisäsuoritusten vahvistamista
koskeva hakemus. Velkojan hakemus velallisen lisäsuoritusten vahvistamiseksi ja maksuvelvollisuuden määräämiseksi voidaan tutkia vasta, kun maksuohjelma on
päättynyt. Hakemus on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun maksuohjelman kesto on päättynyt
tai kun peruste lisäsuoritusvelvollisuudelle on tullut
velkojan tietoon. Hakemusta ei voida tehdä enää sen
jälkeen, kun maksuohjelman päättymisestä on kulunut
kaksi vuotta. Ennen hakemuksen tekemistä velkojan
on esitettävä velalliselle kirjallinen vaatimuksensa ja
varattava velalliselle tilaisuus vastata vaatimukseen.
Hakemuksen saa kuitenkin vaatimusta esittämättä
tehdä, jos tuomioistuinkäsittelyn siirtyminen saattaa
aiheuttaa velkojalle oikeudenmenetyksen tai jos käsittelyn aloittamiseen viivytyksettä on muu painava syy.
Hakemuksesta on varattava velalliselle tilaisuus
tulla kuulluksi sekä niille velkojille, joita asia
117
koskee, tilaisuus esittää vaatimuksensa.
Lisäsuoritukset voidaan vahvistaa ja määrätä
maksettaviksi myös velallisen hakemuksesta. Mitä edellä säädetään velkojan hakemuksesta, koskee myös velallisen hakemusta.
62 §. (30.12.2002/1273) Oikeudenkäyntikulut. Asiaan
osalliset vastaavat itse menettelyyn osallistumisesta
aiheutuvista kustannuksista. Edellä 57 §:n 1 momentissa tarkoitetussa väitteiden käsittelyssä ja jos erityistä
syytä on, maksuohjelman raukeamista ja lisäsuoritusten vahvistamista koskevan hakemuksen käsittelyssä, sovelletaan kuitenkin vastaavasti, mitä oikeudenkäyntikuluista riita‑asiassa säädetään. Velallisen
velvollisuudesta maksaa selvittäjälle palkkio ja korvaus
kustannuksista säädetään 70 §:n 1 momentissa.
62 a §. (19.12.2014/1123) Ilmoitukset ja tiedoksiantotapa. Maksuohjelmaa koskevan päätöksen antamispäivä on ilmoitettava velalliselle, kaikille velkojille, velallisen kotipaikan ulosottoviranomaiselle ja selvittäjälle,
jos sellainen on määrätty. Ilmoituksessa on mainittava,
onko maksuohjelmaehdotusta muutettu sen jälkeen, kun
ehdotus on toimitettu asiaan osallisille. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä velkojalle, jonka saatava velalliselta
on vähäinen ja joka ei ole toimittanut lausumaa maksuohjelmaehdotuksesta. Maksuohjelman muuttamista
koskevan päätöksen antamispäivä on ilmoitettava velalliselle ja niille velkojille, joille asiassa on varattu tilaisuus
tulla kuulluksi. Maksuohjelman raukeamisesta on ilmoitettava velalliselle, velallisen kotipaikan ulosottoviranomaiselle sekä velkojille. Muutoksenhakutuomioistuin
voi antaa ilmoittamisen käräjäoikeuden tehtäväksi.
Tässä laissa tarkoitetut ilmoitukset ja tiedoksiannot
voidaan toimittaa sähköisellä tiedonsiirtomenetelmällä tai postitse tavallisella kirjeellä, jollei tiedoksiantoa ole tarpeen toimittaa vastaanottotodistusta
tai saantitodistusta vastaan taikka muuta riita‑asioita
varten säädettyä tiedoksiantotapaa käyttäen. Velkojan
prosessiosoitteena voidaan käyttää sähköpostiosoitetta tai muuta sähköisen tiedonsiirron osoitetta
taikka postiosoitetta, jonka velkoja on 11 b §:ssä
tarkoitetussa velkaselvittelyssä ilmoittanut velalliselle. Ilmoitus velkajärjestelyn aloittamisesta voidaan
tehdä ulosottoviranomaiselle myös puhelimitse.
118
63 §. Muutoksenhaku. Tuomioistuimen päätökseen
velkajärjestelyä koskevassa asiassa saa hakea muutosta,
jollei muutoksenhakua ole erikseen kielletty tai
kysymys ole asian käsittelyä koskevasta ratkaisusta.
Jos päätökseen, jolla velkajärjestelyä koskeva hakemus on
hylätty, on haettu muutosta ja velallinen on asetettu konkurssiin ennen asian ratkaisemista muutoksenhakutuomioistuimessa, konkurssi raukeaa, jos velkajärjestely aloitetaan. Jos velkajärjestely aloitetaan muutoksenhakutuomioistuimen päätöksellä ja tällöin on vireillä hakemus
velallisen asettamisesta konkurssiin, hakemus raukeaa
maksuohjelman tultua vahvistetuksi. (19.12.2014/1123)
9 luku. Selvittäjää koskevat säännökset
64 §. Selvittäjän määrääminen. Velkajärjestelyssä
voidaan määrätä selvittäjä, jos se on velallisen taloudellisen aseman selvittämiseksi, omaisuuden rahaksimuuton vuoksi tai muuten velkajärjestelyn toteuttamiseksi tarpeen. Jos velallisen hakemukseen on liitetty
ehdotus maksuohjelmaksi, selvittäjä voidaan määrätä
vain, jos se on asian riitaisuuden tai epäselvyyden vuoksi
tarpeen. Selvittäjä voidaan määrätä myös takaus- ja
vakuusvastuun järjestelyssä. Lisäsuoritusten vahvistamista koskevassa asiassa selvittäjä voidaan määrätä, jos
se on asian riitaisuuden tai epäselvyyden vuoksi taikka
muusta erityisestä syystä tarpeen. (19.12.2014/1123)
Tuomioistuin määrää selvittäjän velkajärjestelyn aloittamisesta päätettäessä. Selvittäjä voidaan määrätä
muunakin ajankohtana, jos siihen on aihetta. Selvittäjä voidaan määrätä myös laatimaan ehdotus
maksuohjelman muuttamiseksi. (31.1.1995/113)
Päätökseen, jolla selvittäjä on määrätty,
ei saa erikseen hakea muutosta.
65 §. Selvittäjän kelpoisuus. Selvittäjäksi on määrättävä
täysi-ikäinen ja rehelliseksi tunnettu henkilö, joka ei ole
konkurssissa, jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu ja joka suostuu tehtävään. Selvittäjällä on oltava
tehtävän edellyttämä kyky, taito ja kokemus. Hän ei
saa olla velalliseen tai keneenkään velkojaan sellaisessa
suhteessa, joka voi olla omiaan vaarantamaan hänen
riippumattomuuttaan velalliseen nähden tai hänen
tasapuolisuuttaan velkojiin nähden. (1.4.1999/462)
Selvittäjäksi voidaan 1 momentissa säädetyin edellytyksin määrätä ulosottomies tai avustava ulosottomies.
66 §. Selvittäjän tehtävät. Selvittäjän tehtävänä on
laatia ehdotus maksuohjelmaksi tuomioistuimen asettamassa määräajassa sekä suorittaa muut tuomioistuimen selvittäjälle määräämät tehtävät. Maksuohjelmaehdotusta laatiessaan selvittäjän on neuvoteltava
velallisen ja velkojien kanssa ja annettava heille tarpeelliset tiedot velkajärjestelyn kannalta merkityksellisistä
seikoista sekä varattava heille tilaisuus lausua hakemuksesta ja ehdotuksesta. Selvittäjä voi pyytää velallisen ja
velkojien lausumat ja väitteet määräpäivään mennessä
uhalla, että lausumat ja väitteet voidaan muuten jättää
huomioon ottamatta. Määräpäivä on asetettava niin,
että asiaan osallisille jää kohtuullinen aika lausuman
antamiseen. Maksuohjelmaehdotukseen on liitettävä
selvittäjän tiivistelmä velallisen ja velkojien hakemusta
ja ehdotusta koskevista lausumista. (31.1.1995/113)
Tuomioistuin voi määrätä selvittäjän toimittamaan 54
ja 55 §:ssä sekä 62 a §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedoksiannot velalliselle ja velkojille. (31.1.1995/113)
Selvittäjälle voidaan antaa tehtäväksi huolehtia velallisen varallisuuden rahaksimuutosta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä ja järjestelyistä sekä rahaksimuutosta kertyvien varojen tilittämisestä.
Jos selvittäjän tietoon tulee seikka, joka saattaa
aiheuttaa velallisen hakemuksen hylkäämisen, selvittäjän on saatettava asia tuomioistuimen ratkaistavaksi. Jos selvittäjän tietoon tulee 60 §:ssä tarkoitettu takaisinsaannin peruste, hänen on ilmoitettava siitä velkojille. (19.12.2014/1123)
67 §. Selvittäjän oikeudet. Selvittäjällä on salassapitosäännösten estämättä tehtävänsä suorittamiseksi sama
oikeus kuin velallisella saada tietoja velallisen pankkitileistä, maksuliikenteestä, sopimuksista ja sitoumuksista
sekä velallisen varallisuudesta, verotuksesta ja muista
velallisen taloudellista asemaa koskevista seikoista.
68 §. Valvonta ja pakkokeinot. Jos selvittäjä
laiminlyö hänelle tämän lain mukaan kuuluvan
tehtävän tai velvollisuuden, tuomioistuin voi velvoittaa hänet suorittamaan sen määräajassa ja
asettaa velvoitteen tehosteeksi uhkasakon.
69 §. Selvittäjän vapauttaminen toimestaan. Tuomioistuin voi omasta aloitteestaan taikka velkojan tai
velallisen vaatimuksesta sekä varattuaan selvittäjälle
tilaisuuden tulla kuulluksi vapauttaa selvittäjän toimestaan, jos hän olennaisesti laiminlyö velvollisuuksiaan tai vapauttamiseen on muu painava syy. Tuomioistuin voi pätevästä syystä vapauttaa selvittäjän
toimestaan, jos selvittäjä sitä pyytää. Tuomioistuin
voi määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei tuomioistuin, jossa asia
on muutoksenhaun vuoksi vireillä, määrää toisin.
70 §. (19.12.2014/1123) Selvittäjän palkkio ja kustannusten korvaaminen. Selvittäjällä on oikeus saada
tehtävästään kohtuullinen palkkio sekä korvaus
hänelle aiheutuneista tehtävän kannalta tarpeellisista kustannuksista. Jos selvittäjänä on toiminut
julkinen oikeusavustaja, palkkio ja korvaus suoritetaan valtion oikeusaputoimistolle.
Velallisen on maksettava selvittäjän saatavasta määrä,
joka vastaa velallisen maksuvaraa enintään maksuohjelman vahvistamisen tai muuttamisen jälkeen seuraavien
neljän kuukauden ajalta. Tämä maksuvelvollisuus on
myös silloin, kun selvittäjä on määrätty lisäsuoritusten
vahvistamista varten, jollei velallinen osoita, että hänen
maksuvaransa on selvästi heikentynyt maksuohjelman
vahvistamisen tai muuttamisen yhteydessä lasketusta
maksuvarasta. Tällöin velallisen on maksettava selvittäjän saatavasta määrä, joka vastaa velallisen maksuvaraa lisäsuorituksen vahvistamisen jälkeen seuraavien
neljän kuukauden ajalta. Jos velalliseen sovelletaan
45 a §:ää, hänen on kuitenkin maksettava selvittäjän
saatavasta määrä, joka vastaa velallisen maksuvaraa
enintään maksuohjelman vahvistamisen tai muuttamisen jälkeen seuraavien kuuden kuukauden ajalta.
Velallisen maksuosuus voidaan ottaa myös velalliselle
velkajärjestelyn alkamisen jälkeen kertyneistä varoista.
Velallisen maksuosuuden ylittävä määrä selvittäjän
saatavasta määrätään maksettavaksi valtion varoista.
Jos hakemus hylätään, saatava määrätään kokonaisuudessaan maksettavaksi valtion varoista. Velallisen on
tällöin korvattava valtiolle sen varoista maksettu saatava,
jos hakemuksen hylkääminen on perustunut siihen,
että velallinen on laiminlyönyt menettelyyn liittyviä
119
velvollisuuksiaan. Lisäsuoritusten vahvistamista koskevassa asiassa voidaan hakemuksen tehnyt velkoja
määrätä korvaamaan valtiolle sen varoista maksettu
saatava, jos hakemus on ollut ilmeisen perusteeton.
Jos selvittäjä on määrätty huolehtimaan maksuohjelmassa vahvistetusta rahaksimuutosta,
palkkio ja kustannukset tästä tehtävästä otetaan
kuitenkin omaisuuden myyntihinnasta.
Jos velallinen asetetaan konkurssiin, 2 momentissa tarkoitettu, maksamatta oleva palkkio ja korvaus sekä niille
varojen tilittämiseen kertyvä korko maksetaan konkurssissa velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun
lain 3 §:ssä tarkoitettujen saatavien jälkeen parhaalla
etuoikeudella ja ennen 20 a §:ssä tarkoitettuja saatavia.
Tarkempia säännöksiä selvittäjän palkkiosta ja kustannusten korvauksesta annetaan
oikeusministeriön asetuksella.
Palkkion ja korvauksen maksatukseen sovelletaan,
mitä tuomioistuimessa kuullulle todistajalle valtion
varoista maksettavista korvauksista säädetään.
Tämän lain 20 a §:ää ja 70 §:n 5 momenttia sovelletaan,
jos velkajärjestely on aloitettu tämän lain tultua voimaan.
71 §. Selvittäjän korvausvelvollisuus. Selvittäjä
on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka
hän on tehtäväänsä hoitaessaan virheellä tai laiminlyönnillä aiheuttanut velalliselle tai velkojalle taikka takaajalle tai vakuuden asettajalle.
Jos selvittäjänä on yleinen oikeusavustaja, vastaavat
valtio ja yleinen oikeusavustaja vahingosta sen
mukaan kuin vahingonkorvauslain (412/1974)
3 ja 4 luvussa säädetään. (4.8.2000/714)
10 luku. Takaus‑ ja vakuusvastuun järjestely ilman
velkajärjestelyä
72 §. Takausvastuun järjestely. Jos yksityishenkilö on
muuten kuin liiketoiminnassa tai siihen rinnastettavassa toiminnassa antanut takaussitoumuksen velasta
ja hän on tullut sen perusteella maksuvelvolliseksi eikä
hän kykene maksamaan velkaa viivytyksettä ilman, että
hänen olisi muutettava rahaksi kohtuullista tarvetta
vastaava omistusasuntonsa tai muuta perusturvaansa
kuuluvaa omaisuutta, voidaan hänelle hänen hake-
120
muksestaan vahvistaa takausvelkaa koskeva 75 §:n
mukainen maksuohjelma. Maksuohjelman vahvistamisen edellytyksenä on, että velka tulee sen avulla
kokonaisuudessaan suoritetuksi sille 75 §:n 1 momentin
mukaan laskettuine korkoineen eikä maksuohjelma
vaaranna takaajan muiden sitoumusten täyttämistä.
Takausvastuun järjestelyä ei voida myöntää
ilman erityisen painavaa syytä, jos:
1) takaaja on tuomittu rikoslain 39 luvun 1–3 §:ssä tai
6 §:ssä tarkoitetusta velallisen rikoksesta taikka on
syytteessä tai epäiltynä tällaisesta rikoksesta;
2) hänet on määrätty liiketoimintakieltoon tai liiketoimintakieltoon määräämistä koskeva asia tai sen esitutkinta on vireillä;
3) hän on laiminlyönyt 74 §:ssä säädetyn tietojenantovelvollisuutensa; tai
4) on perusteltua aihetta olettaa, ettei hän tule noudattamaan maksuohjelmaa.
Mitä tässä luvussa säädetään takaajasta, sovelletaan vastaavasti myös kanssavelalliseen, jonka asema velkasuhteessa on takaajaan rinnastettava ja jolta on vaadittu
maksua velan koko maksamatta olevasta määrästä.
73 §. Vakuusvastuun järjestely. Jos yksityishenkilö on
muuten kuin liiketoiminnassa tai siihen rinnastettavassa
toiminnassa antanut kohtuullista tarvettaan vastaavan
omistusasuntonsa vakuudeksi toisen velasta ja velka on
erääntynyt maksettavaksi eikä vakuuden asettajalla ole
muuta hänen perusturvaansa kuulumatonta omaisuutta,
jonka hän voisi muuttaa viivytyksettä rahaksi velan
maksamiseksi, voidaan hänelle hänen hakemuksestaan
vastaavin edellytyksin kuin 72 §:ssä säädetään vahvistaa
75 §:n mukainen maksuohjelma siitä osasta velan
määrää, jonka vakuuden arvo järjestelyn alkaessa kattaa.
Jos vakuuden asettajalle vahvistetaan tässä luvussa tarkoitettu maksuohjelma, ei vakuutena olevaa omistusasuntoa saa velkojan vaatimuksesta muuttaa rahaksi,
jollei 42 §:stä johdu muuta. Maksuohjelman vahvistamisesta huolimatta vakuusoikeus säilyy velkojalla,
kunnes vakuuden asettaja on täyttänyt hänelle tämän
lain mukaan vahvistetun maksuvelvollisuuden tai
velkoja on muutoin saanut täyden suorituksen velasta,
siltä osin kuin omistusasunto on siitä vakuutena.
74 §. Takaajan ja vakuuden asettajan tietojenantovelvollisuus. Takaaja ja vakuuden asettaja on velvollinen antamaan tuomioistuimelle ja velkojalle
kaikki tarpeelliset tiedot takaus‑ tai vakuusvastuun
järjestelyn kannalta merkityksellisistä seikoista.
75 §. Takaus‑ tai vakuusvastuuta koskevan maksuohjelman sisältö. Maksuohjelmassa takaajan tai vakuuden
asettajan muusta kuin perusturvaan kuuluvasta varallisuudesta samoin kuin 5 §:n 1 momentissa tarkoitetusta
maksuvarasta on osoitettava 72 tai 73 §:ssä tarkoitetun
velan suorittamiseen se osuus, jota ei tarvita muiden
sitoumusten täyttämiseen niin, että velka sille järjestelyn
alkamisesta lukien laskettuine korkolain (633/82) 3 §:n
2 momentin mukaisine korkoineen tulee suoritetuksi
enintään viiden vuoden aikana tai, jos velan jäljellä oleva
alkuperäinen luottoaika on tätä pitempi, sinä aikana.
Jos velalliselle, jonka velasta takaussitoumus on annettu
tai vakuus asetettu, on vahvistettu tämän lain tai
yrityksen saneerauksesta annetun lain mukainen maksuohjelma, vahvistetaan tämän pykälän mukainen maksuohjelma sille osalle velkaa, jolle ei kerry suoritusta
velalliselle vahvistetun maksuohjelman perusteella.
Takaajan tai vakuuden asettajan on laadittava ehdotus maksuohjelmaksi.
Tässä pykälässä tarkoitetusta maksuohjelmasta on
soveltuvin osin voimassa, mitä 36, 38, 40, 41, 42, 43
ja 44 §:ssä säädetään. Tuomioistuin voi määrätä, että
takausvastuun järjestelyn myöntäminen edellyttää,
että takaaja myöntää takausvelkojalle perusturvaan
kuuluvaan omaisuuteen kohdistuvan vakuusoikeuden.
Takausvelkaa koskevan maksuohjelman mukainen
suoritusvelvollisuus voidaan panna täytäntöön niin
kuin suoritukseen velvoittava tuomio. Jos vakuuden
asettaja laiminlyö maksuohjelmaan perustuvan suoritusvelvollisuuden, voi vakuusvelkoja käyttää 13 §:n
1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja oikeuksiaan.
76 §. Takaus‑ tai vakuusvastuun järjestelyn aloittamisen oikeusvaikutukset. Kun päätös takaus‑ tai vakuusvastuun järjestelyn aloittamisesta on tehty, ei takaajaan
tai vakuutena olevaan omaisuuteen saa tämän vastuun
perusteella kohdistaa 13 ja 17 §:ssä tarkoitetun perintä‑
ja ulosmittauskiellon piiriin kuuluvia toimenpiteitä.
Takaajan tai vakuuden asettajan vaatimuksesta kielto
voidaan määrätä olemaan voimassa väliaikaisena jo
ennen järjestelyn aloittamista. Määräys voidaan antaa
velkojaa kuulematta, jos asian kiireellisyys sitä vaatii.
Järjestelyn alkamisen jälkeiseltä ajalta takaaja
ei ole velvollinen maksamaan eikä vakuuden
arvosta voida periä muuta kuin korkolain
3 §:n 2 momentin mukainen korko.
Jos takaus‑ tai vakuusvelan järjestelyä koskeva
hakemus hylätään, järjestelyn oikeusvaikutusten lakkaamisen osalta on soveltuvin osin
voimassa, mitä 22 §:ssä säädetään.
77 §. Menettely tuomioistuimessa. Takaus‑ tai vakuusvastuun järjestelyä koskevasta menettelystä tuomioistuimessa on soveltuvin osin voimassa, mitä velkajärjestelyä koskevan hakemuksen käsittelystä
säädetään 8 luvussa. Jos se, jonka velasta takaussitoumus on annettu tai vakuus asetettu, on hakenut
tämän lain mukaista velkajärjestelyä tai yrityksen
saneerauksesta annetun lain mukaista saneerausmenettelyä, hakemus tehdään sille tuomioistuimelle,
jossa velallista koskeva hakemus on vireillä.
11 luku. Erinäiset säännökset
78 §. Julkisoikeudellisen velkojan asema velkajärjestelyssä. Julkisoikeudellisen saatavan haltijalla on
oikeus muun lain estämättä suostua tässä laissa tarkoitettuun velkajärjestelyyn taikka sellaiseen vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn, joka sisällöltään vastaa
tässä laissa säädettyjä periaatteita. Suostumuksesta saa
päättää se viranomainen, jolla on toimivalta saatavan
perimiseen. Sama koskee vastaavasti julkisyhteisöä,
jolla on velalliselta yksityisoikeudellinen saatava.
79 §. Vanhentumisajan ja perimismääräajan suhde
velkajärjestelyyn (15.8.2003/745). Vanhentumis- ja
kanneajan katkeamisesta ja sen vaikutuksesta maksuohjelmassa huomioon otettavaan saatavaan on
voimassa, mitä velan vanhentumisesta annetun lain
(728/2003) 11 ja 17 §:ssä säädetään. (15.8.2003/745)
Jos velkojan on oikeuden menettämisen uhalla perittävä
saatava laissa erikseen säädetyn ajan kuluessa eikä
velkaan sovelleta velan vanhentumisesta annettua
lakia, tämän ajan umpeen kuluminen velkajärjestelyn
tai 21 §:ssä tarkoitetun väliaikaisen kiellon alettua
ei estä maksun saamista maksuohjelman nojalla. Jos
tähän lakiin perustuva perintä- tai täytäntöönpanokielto lakkaa ilman maksuohjelman vahvistamista tai
maksuohjelma raukeaa, tässä momentissa tarkoitettua
määräaikaa laskettaessa ei oteta huomioon sitä kalenterivuotta, jonka aikana perintä- tai täytäntöönpanokielto alkoi, eikä sen jälkeistä aikaa sen kalenterivuoden loppuun, jona kielto edellä tarkoitetulla tavalla
lakkasi tai maksuohjelma raukesi. (15.8.2003/745)
Jos velkojan on laissa säädetyn etuoikeuden säilyttämiseksi haettava ulosmittausta määrätyn
ajan kuluessa, etuoikeuden voimaan saatta-
121
miseen sovelletaan vastaavasti, mitä 1 momentissa säädetään oikeudesta maksun saantiin.
Jos tähän lakiin perustuva perintä‑ tai täytäntöönpanokielto lakkaa ilman maksuohjelman vahvistamista
tai maksuohjelma raukeaa, 3 momentissa tarkoitettua
määräaikaa laskettaessa ei oteta huomioon täytäntöönpanokiellon alkamisen ja lakkaamisen tai velkajärjestelyn
raukeamisen välistä aikaa. Jos ulosottoperintä keskeytyy
tähän lakiin perustuvan täytäntöönpanokiellon tai maksuohjelman vuoksi, mainittu aika jätetään vastaavasti
ottamatta huomioon etuoikeuden säilymistä arvioitaessa.
79 a §. (15.8.2003/745) Vanhentumisajan ja perimismääräajan suhde vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn.
Jos velallisen kanssa sovitaan sellaisesta vapaaehtoisesta velkajärjestelystä, joka sisällöltään vastaa tässä
laissa säädettyjä periaatteita, velkojalla on 79 §:ssä
tarkoitettujen aikojen umpeen kulumisen estämättä
oikeus saada maksu velkajärjestelyn ehtojen mukaisesti. Jos kysymys on 79 §:n 2 momentissa tarkoitetusta saatavasta, velkojan on oikeuden menettämisen uhalla perittävä saatavansa viimeistään velkajärjestelyn ehtojen mukaisen maksuajan päättymistä
seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä, jollei
alkuperäinen määräaika saatavan perimiselle pääty
sitä myöhemmin. Muussa tapauksessa vanhentumistai kanneajan katsotaan katkenneen, kun velkajärjestelyn ehtojen mukainen maksuaika on päättynyt.
80 §. Salassapitovelvollisuus. Velkoja tai selvittäjä
ei saa ilman velallisen suostumusta ilmaista eikä
käyttää yksityiseksi hyödykseen velallisen taloudellista asemaa tai henkilökohtaisia oloja koskevia tietoja,
jotka hän on saanut tietoonsa velkajärjestelyn yhteydessä taikka siinä yhteydessä, kun velallinen on selvittänyt mahdollisuuksiaan sovintoon. Säännös ei
estä velkojaa neuvottelemasta toisten velkojien kanssa
velkajärjestelyyn liittyvistä kysymyksistä eikä rajoita
velkojan toimenpiteitä velan perimiseksi, jos velkajärjestely hylätään tai maksuohjelma raukeaa.
Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös henkilöä,
joka on osallistunut neuvotteluun, jonka tarkoituksena
on ollut sovintoratkaisun aikaansaaminen velallisen taloudellisen tilanteen korjaamiseksi ilman velkajärjestelyä.
81 §. Oikeudenkäyntiasiakirjojen käyttö tutkimustarkoituksiin. Jos tässä laissa tarkoitettuun asiaan kuuluvia
oikeudenkäyntiasiakirjoja on oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain (945/1984) tai oikeudenkäynnin
julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain
122
(370/2007) nojalla määrätty salassa pidettäviksi, tuomioistuin, jossa asia on ollut vireillä, voi tämän estämättä
antaa luvan tietojen saamiseen tällaisesta asiakirjasta
tieteellistä tutkimusta varten, jos on ilmeistä, ettei
tiedon antaminen loukkaa niitä etuja, joiden suojaksi
salassapitomääräys on annettu. (30.3.2007/377)
Sillä, joka on tämän pykälän nojalla saanut
salassa pidettäviä tietoja, on sama salassapitovelvollisuus kuin asiaan osallisella.
82 §. (21.4.1995/627) Rangaistus salassapitovelvollisuuden rikkomisesta. Rangaistus 80 §:ssä
ja 81 §:n 2 momentissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38
luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teosta muualla
laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.
83 §. Korvausvelvollisuus salassapitovelvollisuuden
rikkomisesta. Se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo 80 §:ssä tai 81 §:n 2 momentissa säädetyn
salassapitovelvollisuuden, on velvollinen korvaamaan
velalliselle tämän vuoksi aiheutuneen vahingon.
84 §. (24.1.1997/63) Velkojan oikeus eräiden
tietojen saamiseen. Maksuohjelman nojalla velkojalla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada
veroviranomaiselta velkajärjestelyn kannalta tarpeelliset velallisen verotusta koskevat tiedot sekä
tiedot työvoimaviranomaiselta siitä, onko velallinen
ilmoittautunut työvoimatoimistoon, onko hänelle
tarjottu työtä ja onko hän kieltäytynyt työstä.
Ulosottomies voi, jos siihen on erityistä syytä, velkojan
vaatimuksesta maksuohjelman aikana selvittää velallisen taloudellista asemaa noudattaen soveltuvin
osin, mitä ulosottolain 3 luvussa säädetään.
85 §. Sopimukseen perustuvan velkajärjestelyn laiminlyönti ja muuttaminen. Mitä 42 §:ssä säädetään maksuohjelman raukeamisen edellytyksistä ja vaikutuksista,
koskee soveltuvin osin sellaisen vapaaehtoisen velkajärjestelyn purkamista, joka sisällöltään vastaa tässä laissa
säädettyjä periaatteita. Sopimusehto, jonka mukaan
velallisen laiminlyönnin seuraamukset taikka vapaaehtoisen velkajärjestelyn purkamisen edellytykset tai vaikutukset olisivat velallisen kannalta ankarammat kuin
42 §:n mukaan, on mitätön. Sama koskee vastaavasti
sopimusta takausvastuun järjestelystä. (29.2.2008/117)
Jos tässä laissa tarkoitetun velallisen ja velkojan
kesken on sovittu velkajärjestelystä eikä sopimuk-
sessa ole muuta määrätty, sopimusta voidaan velallisen tai velkojan vaatimuksesta muuttaa vastaavin
perustein kuin maksuohjelmaa voidaan 44 §:n 1–3
momentin mukaan muuttaa. Jolleivät osapuolet
pääse muutoksesta sopimukseen kahden kuukauden
kuluessa siitä, kun muutosvaatimus on saatettu toisen
osapuolen tietoon, sopimuksen muuttamista vaatinut
osapuoli saa kanteella vaatia tuomioistuimelta päätöstä
sopimuksen muuttamisesta. (24.1.1997/63)
Lain 1273/2002, joka tuli voimaan 1.1.2003, voimaantulosäännöksen 5 mom. mukaan jos velalliselle
on maksuohjelmassa vahvistettu lisäsuoritusvelvollisuus
tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla, lisäsuoritusvelvollisuudesta on voimassa
kertaluonteisten suoritusten osalta tämän lain voimaantulosta alkaen ja muilta osin 1 päivästä tammikuuta
2003 alkaen, mitä tämän lain 35 a §:ssä säädetään.
Kertaluonteisiin suorituksiin perustuvaa lisäsuoritusvelvollisuutta laskettaessa on otettava huomioon myös
sellaiset suoritukset, jotka velallinen on saanut ennen
tämän lain voimaantuloa, mutta joita ei maksuohjelman
mukaan ollut vielä tilitettävä velkojille. Mitä edellä
säädetään maksuohjelmassa vahvistetusta lisäsuoritusvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti, jos velallisen
ja velkojan välisessä, yksityishenkilön velkajärjestelystä
annetun lain 85 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa on
sovittu tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden
säännösten mukaisesta lisäsuoritusvelvollisuudesta.
Saman voimaantulosäännöksen 9 mom. kuuluu:
Jos velallinen ja velkoja ovat ennen tämän lain voimaantuloa tehneet yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun
lain 85 §:ssä tarkoitetun sopimuksen eikä sopimuksessa
ole muuta määrätty, velalliselle voidaan velallisen maksukyvyn parantumisen vuoksi maksuohjelman muuttamisen sijasta määrätä tämän lain 35 a §:n mukaan
lisäsuoritusvelvollisuus. Menettelystä on voimassa, mitä
mainitun 85 §:n 2 momentissa säädetään.
Jos velalliselle on vahvistettu lisäsuoritusvelvollisuus
tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla, lisäsuoritusvelvollisuudesta on voimassa
1 päivästä tammikuuta 2006 alkaen, mitä tämän lain
35 a §:n 3 momentissa säädetään. Mitä edellä säädetään
maksuohjelmassa vahvistetusta lisäsuoritusvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti, jos velallisen ja velkojan
välisessä lain 85 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa on
sovittu tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden
säännösten mukaisesta lisäsuoritusvelvollisuudesta.
Lain 117/2008, joka tuli voimaan 1.3.2008, voimaantulosäännöksen 2–3 ja 5 mom. kuuluvat:
voimaantuloa.
Mitä 2 momentissa säädetään, koskee myös sellaista
ennen lain voimaantuloa sovittua vapaaehtoista velkajärjestelyä, joka sisällöltään vastaa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa säädettyjä periaatteita.
Mitä 85 §:n 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös
ennen lain voimaantuloa tehdyn vapaaehtoisen velkajärjestelyn purkamisen edellytyksiin ja vaikutuksiin.
86 § on kumottu lailla 4.8.2000/714
87 §. Velkajärjestelyrekisteri. Oikeusrekisterikeskus pitää rekisteriä yksityishenkilöiden velkajärjestelyä koskevista asioista. (21.5.1999/648)
Jokaisella on oikeus saada tietoja rekisteriin merkityistä seikoista.
Velkajärjestelyrekisteristä poistetut tiedot on
pidettävä salassa. Tietoja saa kuitenkin antaa tuomioistuimelle velkajärjestelyn myöntämisen edellytysten selvittämiseksi. (21.5.1999/648)
87 a §. (14.5.2010/385) Tuomioistuimen ilmoitusvelvollisuus. Tuomioistuimen on ilmoitettava velkajärjestelyrekisterin pitämistä varten velkajärjestelyasiassa tekemästään ratkaisusta tiedot Oikeusrekisterikeskukselle.
Tuomioistuimen velvollisuudesta tehdä ilmoitus merkitsemällä ratkaisusta tieto oikeushallinnon valtakunnallisen tietojärjestelmän ratkaisuja päätösilmoitusjärjestelmään säädetään tarvittaessa oikeusministeriön
asetuksella. Merkinnän tekemiseen sovelletaan, mitä
oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä
annetussa laissa (372/2010) ja sen nojalla säädetään.
Silloin kun asiassa sovelletaan 45 a §:ää, tuomiois-
123
tuimen on viipymättä ilmoitettava Patentti- ja rekisterihallitukselle kaupparekisteriin merkitsemistä varten
21 §:ssä tarkoitetun väliaikaisen kiellon määräämisestä
ja velkajärjestelyn aloittamisesta sekä maksuohjelman
vahvistamisesta ja asian käsittelyn päättymisestä muun
syyn vuoksi. Ilmoituksesta annetaan tarkempia säännöksiä oikeusministeriön asetuksella.(19.12.2014/1123)
87 b §. (19.12.2014/1123) Merkintä kaupparekisteriin
elinkeinotoiminnan velkojen järjestelystä. Jos elinkeinontai ammatinharjoittaja on merkitty kaupparekisteriin,
Patentti- ja rekisterihallituksen on 87 a §:ssä tarkoitetun
ilmoituksen perusteella tehtävä viipymättä kaupparekisteriin merkintä väliaikaisen kiellon määräämisestä
ja velkajärjestelyn aloittamisesta sekä maksuohjelman
vahvistamisesta ja asian käsittelyn päättymisestä muun
syyn vuoksi. Merkinnästä tulee ilmetä päätöksen tehnyt
tuomioistuin sekä ajankohta, jolloin päätös tehtiin.
88 §. Tarkemmat säännökset. Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja velkajärjestelyä koskevista asioista pidettävästä rekisteristä annetaan asetuksella.
12 luku. Voimaantulosäännökset
89 §. Voimaantulo.
Tämä laki tulee voimaan 8 päivänä helmikuuta 1993.
Toimenpiteisiin lain täytäntöönpanemiseksi
voidaan ryhtyä jo ennen lain voimaantuloa.
Ennen tämän lain voimaantuloa syntyneen vakuusvelan
osalta ei voida alentaa maksuohjelman vahvistamisen
jälkeiseen velan luottoaikaan kohdistuvia luottokustannuksia siltä osin kuin vakuuden arvo olisi velkajärjestelyn
alkaessa riittänyt kattamaan velan pääoman sekä mainittujen luottokustannusten kokonaismäärän nykyarvon.
ASETUS YKSITYISHENKILÖN
VELKAJÄRJESTELYSTÄ 25.1.1993/58
1 §. Hakemuslomakkeet. Yleisten alioikeuksien on pidettävä oikeusministeriön vahvistaman kaavan mukaisia lomakkeita velkajärjestelyn hakemista ja maksuohjelmaehdotusta
varten maksutta niitä tarvitsevien saatavissa
2 §. Hakemuksen liitteet. Velallisen hakemukseen velkajärjestelystä tulee liittää:
124
1) jäljennökset velallisen ja samassa taloudessa asuvien
täysi-ikäisten henkilöiden verotustodistuksista
kolmelta viimeiseltä vuodelta;
2) velallisen ja hänen aviopuolisonsa työnantajan palkkatodistus, josta ilmenee palkkakertymä edelliseltä ja
kuluvalta kalenterivuodelta sekä palkka viimeiseltä
palkanmaksukuukaudelta;
3) jäljennös päätöksestä tai muusta asiakirjasta, josta
ilmenee velallisen ja hänen aviopuolisonsa eläke,
työttömyyspäiväraha tai koulutustuki, sairausvakuutuksen päiväraha, äitiysraha tai muu päiväraha, lasten
kotihoidontuki, asumistuki, opintotuki tai muu
etuus sekä sellaisen etuuden kesto;
4) vahvistetun kaavan mukaiselle lomakkeelle laadittu
elinkeinonharjoittajan tuloselvitys velallisen ja hänen
aviopuolisonsa maatalousyrittäjätulosta ja muusta
yrittäjätulosta;
5) maksajan antama kirjallinen selvitys tai muu
asiakirja, josta ilmenevät velallisen ja hänen aviopuolisonsa muut kuin 2-4 kohdassa tarkoitetut tulot;
6) jäljennös vuokran, vastikkeen ja muiden asumiskulujen määrän osoittavista asiakirjoista;
7) jäljennös tuomioistuimen päätöksestä tai sopimuksesta joka koskee velallisen lapselle suoritettavaa elatusapua, sekä selvitys elatusavun määrästä;
8) jäljennös tositteesta tai muusta asiakirjasta, josta
ilmenee velan jäljellä oleva määrä, ei kuitenkaan
alle 340 euron suuruisista veloista, sekä jäljennökset panttausta koskevista sitoumuksista;
(22.11.2001/1029)
9) huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden
osuuksien ja asumisoikeuden sekä muun merkittävän varallisuuden osalta jäljennös asiakirjasta, josta
ilmenee velallisen omistusosuus;
10)kirjallinen selvitys siitä, mihin velallisen hakemukseen sisältyvät arviot varallisuuden arvoista
perustuvat; sekä
11) kirjallinen selvitys sairaudesta, työttömyydestä, työkyvyttömyydestä tai muusta olosuhteiden muutoksesta, jolla on merkitystä hakemuksen kannalta.
Velallisella on oikeus saada 1 momentin 1 kohdassa
tarkoitetut verotustodistukset maksutta velkajärjestelyhakemukseen liittämistä varten. (30.12.2014/1379)
3 §. (24.1.1997/64) Elinkeinotoimintaa koskevat selvitykset. Elinkeinotoimintaa harjoittavan yksityisen
elinkeinontai ammatinharjoittajan tulee lisäksi liittää
hakemukseensa jäljennökset elinkeinotoiminnan aloittamista koskevasta ilmoituksesta ja viimeisistä tilinpäätösasiakirjoista. Avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön
henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen tulee
liittää hakemukseensa jäljennökset yhtiön kaupparekisteriotteesta ja viimeisistä tilinpäätösasiakirjoista sekä
tilintarkastajan selvitys yhtiön taloudellisesta tilanteesta. Velallisen, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa
osakeyhtiön johtoon kuuluvana osakkeenomistajana
tulee liittää hakemukseensa jäljennökset yhtiön kaupparekisteriotteesta ja viimeisistä tilinpäätösasiakirjoista.
Velallisen, joka on harjoittanut elinkeinotoimintaa ja
jolla on velkajärjestelyn piiriin kuuluvia elinkeinotoiminnassa syntyneitä velkoja enemmän kuin vähän,
tulee liittää hakemukseensa seuraavat selvitykset:
1) kirjallinen selvitys yritysmuodosta, toimialasta ja
toiminnan laajuudesta sekä yrityksen omistussuhteista viimeisten kolmen toimintavuoden ajalta;
2) kirjallinen selvitys elinkeinotoiminnan päättymisestä
ja siihen johtaneista syistä;
3) toiminnan päättymistä edeltäneiltä kolmelta
vuodelta jäljennökset tilinpäätösasiakirjoista, kirjallinen selvitys toiminnan taloudellisesta tuloksesta
sekä selvitys yksityisottojen määrästä ja velalliselle ja
hänen perheenjäsenilleen maksetusta palkasta tai, jos
selvitystä ei joltain osin voida esittää, syy siihen; sekä
4) kirjallinen selvitys siitä, kuinka paljon velallisen
vastuulla olevia elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja
on toiminnan päättymisen jälkeen suoritettu ja minä
ajanjaksona suoritukset on tehty.
Elinkeinotoimintaa harjoittavan yksityisen elinkeinontai ammatinharjoittajan, joka hakee elinkeinotoimintaan liittyvien velkojensa järjestelyä, tulee 1 momentissa mainittujen selvitysten lisäksi liittää hakemukseensa seuraavat selvitykset tai, jos selvitystä ei joltain
osin voida esittää, syy siihen: (30.12.2014/1379)
1) jäljennös tilinpäätösasiakirjoista kahdelta viimeisimmältä tilikaudelta sekä, jos viimeisimmän tilikauden päättymisestä on kulunut yli neljä kuukautta,
jäljennös välitilinpäätöksestä, joka ei saa olla kolmea
kuukautta vanhempi;
2) kirjallinen selvitys toiminnan laajuudesta, taloudellisesta tuloksesta ja taloudellisten vaikeuksien keskeisistä syistä sekä selvitys yksityisottojen määrästä ja
velalliselle ja hänen perheenjäsenilleen maksetusta
palkasta; sekä
3) kauppakamarin hyväksymän tilintarkastajan tai
muun luotettavan asiantuntijan antama selvitys
3 a §:ssä tarkoitetuista seikoista.
Jos velallisella ei ole kirjanpitolain (1336/1997) mukaan
velvollisuutta laatia tilinpäätöstä, hakemukseen voidaan
liittää tilinpäätösasiakirjojen sijasta selvitys toimitetusta verotuksesta tai siltä osin kuin verotusta ei vielä
ole toimitettu, veroilmoituksesta liitteineen. Välitilinpäätöksen sijasta velallinen voi liittää hakemukseen
kirjanpitoon perustuvan selvityksen elinkeinotoiminnan tuloista ja menoista toimitetun verotuksen
tai veroilmoituksen antamisen jälkeiseltä ajalta.
3 a §. (30.12.2014/1379) Asiantuntijan
selvitys. Edellä 3 §:n 3 momentin 3 kohdassa
tarkoitetun selvityksen tulee sisältää:
1) lausunto hakemukseen liitetystä viimeisimmästä
tilinpäätöksestä tai sen korvaavista verotustiedoista,
sekä välitilinpäätöksestä;
2) lausunto elinkeinotoiminnan jatkamiskelpoisuudesta
ja seikoista, jotka on otettava huomioon arvioitaessa
velallisen taloudellista asemaa; sekä
3) tarpeellisessa laajuudessa tiedot muista seikoista,
joilla saattaa olla merkitystä arvioitaessa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 45 ja 45 a §:ssä
tarkoitettuja velkajärjestelyn aloittamisen lisäedellytyksiä sekä 46 a §:ssä tarkoitettua maksuohjelman
vahvistamisen estettä.
4 §. Kiinteistöä koskevat selvitykset. Tuomioistuimen on
hankittava velallisen omistaman kiinteistön osalta rasitustodistus ja lainhuutotodistus tai oikeaksi todistettu
jäljennös lainhuutorekisterikortista. Vastaavat tiedot
on hankittava toisen kiinteistöön kohdistuvasta velallisen vuokraoikeudesta tai muusta käyttöoikeudesta.
5 §. Hakemuksen liitteiden toimittaminen velkojalle. Velkojan pyynnöstä tuomioistuimen
on toimitettava velkojalle jäljennökset velallisen hakemukseen liitetyistä asiakirjoista.
6 §. Ulosottoa koskevat säännökset. Kun maksuohjelma on vahvistettu, ulosottomiehen on
ilmoitettava ulosmittauksen raukeamisesta asianomaiselle rekisteriviranomaiselle.
Jos velallinen on yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/93) 41 §:n nojalla määrätty
suorittamaan velkojille tulevat maksut kokonaan
tai osaksi ulosottomiehelle, ulosottomiehen tulee
tilittää maksut velkojille noudattaen soveltuvin osin,
mitä ulosottolaissa ja -asetuksessa säädetään. Ulosottomies voi kuitenkin lykätä maksujen tilittämisen velkojille enintään kolmeksi kuukaudeksi.
Velallisen rahasuorituksista on annettava velalliselle valtion perimiskuitista annetun asetuksen
(468/78) 1 §:ssä tarkoitettu velallisen kuitti.
Velallinen ei ole velvollinen suorittamaan ulosottomaksuista annetussa asetuksessa (161/85) tarkoitettua ulosottomaksua ulosottomiehelle tekemistään suorituksista.
6 a §. Vähäisen jako‑osuuden jättäminen huomiotta.
Jos velkojia on useampi kuin yksi, maksuohjelmassa
voidaan jättää ilman suoritusta velkoja, jolle kertyvä
jako-osuus olisi pienempi kuin 50 euroa. Tällainen
125
velkoja voidaan jättää ilman suoritusta myös, kun
maksuohjelmaa muutetaan. (30.12.2014/1379)
6 b §. (22.11.2001/1029) Tavoittamattoman velkojan
jättäminen huomiotta. Jos velkajärjestelyn piiriin kuuluu
yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 28 a §:ssä
tarkoitettu velka elinkeinonharjoittajalle, jota ei ole
voitu tavoittaa, velka voidaan jättää maksuohjelmassa
huomioon ottamatta, jos velan määrä alittaa 1 700 euroa.
6 c § on kumottu asetuksella 30.12.2002/1275
7 §. Velkajärjestelyrekisteri ja sen käyttötarkoitus. Oikeusrekisterikeskus ylläpitää velkajärjestelyrekisteriä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla velallisen maksuohjelman toteuttamisen turvaamiseksi ja hänen maksukykynsä ylittävän vastaisen velkaantumisen estämiseksi,
velkajärjestelyn myöntämisen edellytysten selvittämiseksi
sekä tilasto- ja tutkimustoimintaa varten. (24.1.1997/64)
Tuomioistuin tallettaa suorakäyttöisesti rekisteriin
tietoja siten kuin oikeusministeriö tarkemmin määrää.
8 §. (24.1.1997/64) Velkajärjestelyrekisterin tietosisältö. Asian ratkaisseen tuomioistuimen on
viivytyksettä merkittävä rekisteriin siten kuin
oikeusministeriö tarkemmin määrää:
1) velallisen nimi, henkilötunnus, yhteystiedot ja kotipaikka;
2) tuomioistuin ja sen yhteystiedot sekä asian tunnistetiedot;
3) hakemuksen tekijä ja hänen yhteystietonsa;
4) velkajärjestelyasian käsittelystä;
a) hakemuksen vireilletulopäivä;
b) hakemuksen hylkääminen tai muu ratkaisu, jolla
asian käsittely tuomioistuimessa on päättynyt;
c) velkajärjestelyn alkaminen;
d) maksuohjelman vahvistaminen sekä ohjelman
alkamis- ja päättymispäivä tarvittaessa erikseen
tavallisten velkojen ja vakuusvelkojen osalta;
e) maksuohjelman raukeaminen;
f) maksuohjelman muuttaminen ja ohjelman päättymispäivä;
g) muutoksenhakua koskevat tiedot;
h) selvittäjän nimi ja yhteystiedot; sekä
i) muu asiaan liittyvä tieto sen mukaan kuin
oikeusministeriö määrää.
Jos maksuohjelma raukeaa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 47 §:n
nojalla, merkinnän tekee se tuomioistuin, jossa
yrityksen saneerausmenettely on vireillä
126
9 §. (24.1.1997/64) Tietojen poistaminen rekisteristä. Rekisteristä poistetaan rekisteröityä ja velkajärjestelyä koskevat tiedot sen jälkeen, kun:
1) maksuohjelman kesto on päättynyt;
2) on kulunut enintään kuusi kuukautta siitä, kun velkajärjestelyasian käsittely on muun kuin hakemuksen
hylkäämisen vuoksi tuomioistuimessa päättynyt; tai
3) on kulunut kaksi vuotta siitä, kun hakemus on
hylätty tai maksuohjelma on määrätty raukeamaan.
Virheen oikaisuun sovelletaan, mitä henkilörekisterilain (471/1987) 15 §:ssä säädetään.
Oikeusrekisterikeskuksen on arkistoitava velkajärjestelyrekisteristä poistetut tiedot
10 §. (24.1.1997/64) Henkilötietojen massaluovutus.
Velkajärjestelyrekisterissä olevista merkinnöistä saa
luovuttaa henkilötietoja teknisen käyttöyhteyden välityksellä tai muuna henkilörekisterilaissa tarkoitettuna
massaluovutuksena. Lupa voidaan antaa tuomioistuimille velkajärjestelyyn liittyviä tehtäviä, ulosottovero-, poliisi-, tai muulle viranomaiselle perintä- ja
täytäntöönpanotehtäviä sekä luottotietotoiminnan
harjoittajille luottotietorekisterin pitämistä varten.
Lupa saada tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla
voidaan lisäksi antaa sille, joka tarvitsee tietoja
luoton myöntämistä ja valvontaa varten.
10 a §. (30.12.2014/1379) Ilmoitus kaupparekisteriin.
Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 87 a §:n
3 momentin mukaisessa ilmoituksessa on mainittava:
1) velallisen nimi, toiminimi, kotipaikka ja Y-tunnus;
2) ajankohta, jolloin väliaikainen kielto määrättiin, velkajärjestely aloitettiin, maksuohjelma vahvistettiin tai
asian käsittely päättyi muun syyn vuoksi sekä asian
tunnistetiedot;
3) asian käsittelyn päättymisen osalta se, onko perusteena maksuohjelman vahvistaminen, velallisen asettaminen konkurssiin vai muu seikka.
Ilmoitukset voidaan tehdä postitse tai sähköisellä tiedonsiirtomenetelmällä.
11 §. Voimaantulo. Tämä asetus tulee
voimaan 8 päivänä helmikuuta 1993.
OIKEUSMINISTERIÖN ASETUS VELALLISEN
MAKSUKYVYN ARVIOINNIN PERUSTEISTA
YKSITYISHENKILÖN VELKAJÄRJESTELYSSÄ
30.3.2001/322
1 §. Tulot. Velallisen maksukykyä yksityishenkilön velkajärjestelyssä arvioitaessa otetaan huomioon kaikki
velallisen tulot, velallisen ansaintamahdollisuudet ja
arvio tulojen odotettavissa olevasta kehityksestä.
Velallisen tuloilla tarkoitetaan muun muassa palkkaa,
palkkiota sekä muuta etuutta, joka maksetaan työstä
tai palveluksesta. Työstä maksettavan etuuden, kuten
päivärahan tai kilometrikorvauksen vähennyksenä
otetaan kuitenkin huomioon ne välttämättömät kustannukset, jotka etuus on tarkoitettu kattamaan.
Tuloilla tarkoitetaan myös yritystoiminnasta ja ammatinharjoittamisesta saatavia tuloja, pääomatuloja, eläkkeitä,
työttömyyden vuoksi maksettavaa päivärahaa sekä avustuksia ja sosiaalisia etuuksia. Avustuksen tai etuuden
vähennyksenä otetaan huomioon ne menot, jotka
avustuksella tai etuudella on tarkoitettu korvattaviksi.
Lapsilisää ja lapselle maksettavaa elatusapua tai
-tukea ei lueta velallisen tuloihin. Ne otetaan
huomioon lapsen elatuksesta aiheutuvan menon
vähennyksenä siten kuin 6 §:ssä säädetään.
2 §. Vähennykset. Laskettaessa velallisen maksuvaraa velallisen tuloista vähennetään velallisen
esittämän selvityksen perusteella välttämättöminä
elinkustannuksina asumismenot, lapsen päivähoitomenot, 18-vuotta täyttäneen lapsen koulutusmenot, velallisen maksama elatusapu sekä muut
velallisen toimeentuloa varten tarvittavat varat noudattaen, mitä 3–6 §:ssä tarkemmin säädetään.
3 §. Asumiskustannukset. Asumiskustannuksiin
luetaan vuokra, asunto-osakeyhtiössä hoito- ja rahoitusvastike, ja asumisoikeusasunnossa huoneistosta
perittävä käyttövastike. Asumismenoina otetaan
lisäksi huomioon asumiseen liittyvät välttämättömät menot, kuten vesi-, sähkö-, kaasu-, lämmitys-,
sauna- ja jätehuoltomaksut, maan- tai tontinvuokra,
kiinteistövero samoin kuin muut kiinteistöstä mahdollisesti perittävät maksut sekä tavanomaisen
koti- tai kiinteistövakuutuksen vakuutusmaksut.
Velallisen asumiskustannukset otetaan huomioon sen
suuruisina kuin velallinen niitä maksaa. Jos kuitenkin
velallisen maksamat kustannukset ylittävät selvästi
paikkakunnalla kohtuullisina pidettävien asumiskustannusten määrän, velallisen asumiskustannuksina
otetaan huomioon kohtuullisina pidettävät menot.
4 §. Muut välttämättömät elinkustannukset. Muihin
välttämättömiin elinkustannuksiin luetaan velallisen
ja hänen perheensä ravintomenot, vaatemenot, tavanomaisen suuruiset terveydenhoitomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, kodin ylläpidosta,
paikallisliikenteen käytöstä, sanomalehden tilauksesta,
televisiomaksusta, puhelimen käytöstä ja harrastusja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä muut
vastaavat menot. Näistä kustannuksista velallisen
ei tarvitse esittää erillistä selvitystä, vaan ne otetaan
huomioon kuukautta kohden seuraavan suuruisina:
1) yksin asuva velallinen tai velallinen, joka on yksinhuoltaja, 538 euroa;
2) avioliitossa tai avioliitonomaisessa suhteessa asuva
velallinen taikka velallinen, joka asuu yhteistaloudessa toisen täysi-ikäisen kanssa, 452 euroa;
3) kaksi vanhinta velallisen kanssa samassa taloudessa
asuvaa alle 17-vuotiasta lasta 344 euroa kumpikin,
kolmanneksi vanhin ja häntä nuoremmat lapset 321
euroa kukin;
4) velallisen kanssa samassa taloudessa asuva 17 vuotta
täyttänyt lapsi 381 euroa. (18.11.2014/962)
Edellä 1 momentissa tarkoitetuista markkamääristä
voidaan poiketa, jos siihen on erityisiä perusteita.
Tällaisia perusteita voivat olla erityisesti paikallisliikenteen maksun ylittävät työmatkakustannukset ja
velallisen itse maksettavat, tavanomaista suuremmat
säännölliset terveydenhoitomenot tai poikkeuksellisen
suuri kertaluonteinen sairaudesta aiheutuva meno. Jos
velallinen käyttää työmatkaansa omaa autoa, työmatkakustannukset voidaan ottaa huomioon samoin perustein
kuin ne voidaan hyväksyä vähennykseksi verotuksessa.
Kuukausittaiset elinkustannukset voidaan ottaa
huomioon 1 momentissa tarkoitettua alhaisempina, kun velallinen itse arvioi tulevansa
toimeen vähemmillä kustannuksilla.
Asetuksen 962/2014, joka tuli voimaan 1.1.2015,
voimaantulosäännöksen mukaan asetusta sovelletaan myös sen voimaan tullessa käräjäoikeudessa
vireillä olevassa velkajärjestelyasiassa, jossa maksuohjelmaa ei ole vahvistettu tai jossa velallisen maksuvara
lasketaan uudelleen maksuohjelmaa muutettaessa. Jos
käräjäoikeus on vahvistanut maksuohjelman ennen
tämän asetuksen voimaantuloa ja muutoksenhakutuomioistuin palauttaa asian käräjäoikeuteen tämän
asetuksen tultua voimaan, asetusta sovelletaan, jos
velallisen maksuvara on laskettava uudelleen.
5 §. Kustannukset 18-vuotta täyttäneen lapsen koulutuksesta. Lapsen täytettyä 18 vuotta hänen koulu-
127
tuksestaan aiheutuvat välttämättömät kustannukset
voidaan ottaa huomioon velallisen menoina 4 §:n
4 kohdan mukaisesti. Nämä kustannukset voidaan
ottaa huomioon siihen saakka, kunnes lapsen opiskelu
lukiossa päättyy, tai muusta peruskoulun jälkeen aloitetusta koulutuksesta enintään kahdelta vuodelta.
6 §. Lapsesta aiheutuvista kustannuksista tehtävät vähennykset. Lapsilisä ja velallisen kanssa asuvalle lapselle
maksettava elatusapu tai -tuki vähennetään 4 §:n 1
momentin 3 ja 4 kohdan mukaisista lapsen välttämättömistä menoista. Yksinhuoltajalle maksettavaa
lapsilisän korotusta ei kuitenkaan oteta huomioon.
18-vuotta täyttäneen lapsen koulutuskustannuksista
vähennetään hänen saamansa avustukset ja etuudet.
Velallisen kustannuksina ei oteta huomioon lapsen
menoja siltä osin kuin lapsi voi itse tuloillaan tai
varallisuudellaan vastata niistä. Lapsen tulona
ei tällöin pidetä lapsilisää ja elatusapua.
6 a §. (19.12.2014/1381) Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 35 a §:n mukainen
indeksitarkistus. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) 35 a §:n 3 momentissa tarkoitettu velallisen lisäsuoritusvelvollisuuden
perusteena oleva rahamäärä on 2 000 euroa.
7 §. Voimaantulo. Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä
huhtikuuta 2001.
Asetusta sovelletaan myös sen voimaan tullessa käräjäoikeudessa vireillä olevassa velkajärjestelyasiassa,
jossa maksuohjelmaa ei ole vahvistettu tai jossa velallisen maksuvara lasketaan uudelleen maksuohjelmaa
muutettaessa. Jos käräjäoikeus on vahvistanut maksuohjelman ja muutoksenhakutuomioistuin palauttaa
asian käräjäoikeuteen, asetusta sovelletaan, jos velallisen maksuvara on tuolloin laskettava uudelleen.
OIKEUSMINISTERIÖN ASETUS YKSITYISHENKI‑
LÖN VELKAJÄRJESTELYASIASSA MÄÄRÄTYN
SELVITTÄJÄN PALKKIOISTA JA KULUKORVAUK‑
SESTA 27.11.2001/1212
1 §. Yksityishenkilön velkajärjestelyasiassa määrätyllä selvittäjällä on oikeus palkkioon suorittamastaan tehtävästä
siten kuin yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun
lain (57/1993) 70 §:ssä ja tässä asetuksessa säädetään.
Siltä osin kuin velallinen on suoritusvelvollinen palkkiosta, selvittäjällä on oikeus vaatia velalliselta ennakkoa.
Palkkiot selvittäjän tehtävästä ovat:
128
1) 380 euroa, kun velkojia on vähemmän kuin viisi;
2) 480 euroa, kun velkojia on viisi tai enemmän, mutta
vähemmän kuin viisitoista;
3) 670 euroa, kun velkojia on viisitoista tai enemmän
tai velallisen omistusasunto ehdotetaan maksuohjelmassa säilytettäväksi, järjestellään velallisen elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja tai kun asia muusta
syystä on erityisen vaikea; (19.12.2014/1380)
4) 280–380 euroa asian vaikeudesta riippuen, kun selvittäjä määrätään takaus- tai vakuusvastuun järjestelyssä.
Jos aviopuolisot tai avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät hakevat velkajärjestelyä ja heille
määrätään sama selvittäjä, selvittäjän palkkiota
alennetaan 25 prosenttia molempien osalta.
2 §. Jos asia on erityisen vaikea tai työmäärältään
erityisen laaja, selvitystehtävästä 1 §:n mukaan määrättävää palkkiota voidaan tuomioistuimen harkinnan
mukaan korottaa. Palkkiota voidaan korottaa enintään
50 prosentilla tai erityisen painavasta syystä enemmän.
Palkkion korottaminen on erikseen perusteltava.
3 §. Palkkio selvitystehtävästä määrätään enintään 50
prosentin suuruisena 1 §:n mukaisista määristä, jos asia
on työmäärältään poikkeuksellisen vähäinen esimerkiksi
sen vuoksi, että ehdotusta maksuohjelmaksi ei laadita tai
velallisella ei ole maksuvaraa, tai sen vuoksi, että hakemukseen on liitetty maksuohjelma, joka lähes sellaisenaan
voidaan vahvistaa.
Palkkio selvitystehtävästä määrätään enintään 50
prosentin suuruisena 1 §:n mukaisista määristä
myös, jos selvittäjä ei ole asianajaja tai muuten selvittäjän tointa ammattimaisesti harjoittava henkilö.
Palkkion alentaminen on erikseen perusteltava.
4 §. Kun selvittäjä määrätään ennen velkajärjestelyn aloittamista, hänen palkkionsa tältä osin on enintään 200 euroa.
Kun selvittäjä on läsnä tuomioistuimen istunnossa
velkajärjestelyasiassa, hän saa istuntokäsittelystä
erikseen palkkion ja kulukorvauksen siten kuin yleisen
oikeusavun ja maksuttoman oikeudenkäynnin palkkioperusteista annetussa asetuksessa (359/1998) säädetään.
5 §. Jos selvittäjä huolehtii omaisuuden rahaksimuutosta, varojen tilittämisestä ja muista rahaksimuuttoon
liittyvistä tehtävistä, hän saa tästä tehtävästä periä
palkkiona yhden prosentin omaisuuden myynnistä
saadusta rahamäärästä, kuitenkin vähintään 100 euroa.
Jos selvittäjä antaa rahaksimuuttamisen tehtäväksi
toiselle, selvittäjä saa periä rahojen tilittämisestä ja
muusta hänelle kuuluvista rahaksimuuttamiseen liittyvistä tehtävistä palkkiona 100 euroa, jos omaisuuden myyntihinta on enintään 35 000 euroa, ja
200 euroa, jos myyntihinta ylittää 35 000 euroa.
selvittäjälle ja mikä osa suoritetaan valtion varoista.
Palkkiot sekä suoranaiset kulut omaisuuden rahaksimuuttamisesta ja tilittämisestä otetaan omaisuuden myyntihinnasta.
11 §. Tuomioistuin ilmoittaa valtion varoista maksettavan palkkion ja kulukorvauksen määrän oikeusministeriön Hämeenlinnan maksukeskukselle.
6 §. Selvittäjän yleiskulut sisältyvät palkkioihin. Yleiskuluiksi katsotaan muun muassa toimistohenkilökunnan palkat sosiaalikuluineen, toimiston vuokra- ja
hoitokulut, tavanomaiset vakuutusmaksut mukaan
lukien eläkevakuutusmaksut, kulut toimiston koneista,
laitteista ja tarvikkeista sekä toimistoon ja toimintaan
sidotun pääoman vaatimat kulut ja muut kiinteät
kuluerät. Myös tavanomaiset posti-, puhelin-, kopiointija muut vastaavat kulut ovat toimiston yleiskuluja.
Jos maksun saaja on merkitty ennakkoperintärekisteriin, hänen on toimitettava maksukeskukselle voimassa
oleva ennakkoperintärekisterin ote tai verokortti.
Erikseen korvattavia kuluja ovat matkakulut ja muut
asiaan liittyvät suoranaiset kulut, kuten muutoin
kuin sähköistä tiedonsiirtomenetelmää käyttäen toimitetut tiedoksiannot velkojille. Muusta kuin sähköisellä tiedonsiirtomenetelmällä tai postitse tavallisella kirjeellä hoidetusta tiedoksiantotavasta johtuvat
kulut korvataan ainoastaan silloin, kun tiedoksianto muulla tavoin on ollut tarpeellista. Tavanomaista suuremmista kopiointikuluista korvataan
enintään 20 senttiä kopiolta. (19.12.2014/1380)
7 §. Tässä asetuksessa säädetyt palkkiot eivät sisällä
arvonlisäveroa. Jos selvittäjä on arvonlisäverovelvollinen, määriin lisätään arvonlisäveron määrä.
8 §. Palkkioiden ja kulukorvausten määräämiseksi korvauksen saajan on annettava kahtena
kappaleena lasku, jossa on selvitettävä:
1) palkkioperuste 1–4 §:n mukaisesti eriteltynä;
2) vaaditut kulukorvaukset;
3) suoritettavan arvonlisäveron markkamäärä ja erittely
arvonlisäverottomista eristä;
4) velallisen itse maksettava osuus ja valtion osuus; sekä
5) selvittäjän ja elinkeinonharjoittajan nimi, osoite ja
pankkiyhteys tai, jos palkkio suoritetaan selvittäjälle
henkilökohtaisesti, selvittäjän henkilötunnus, osoite,
verotuskunta ja pankkiyhteys.
10 §. Päätöksessä tuomioistuimen on vahvistettava erikseen palkkio ja kulujen korvaukseksi suoritettava määrä sekä selvittäjälle suoritettavan arvonlisäveron määrä.
12 §. Tämä asetus tulee voimaan 1
päivänä tammikuuta 2002.
Asetusta sovelletaan palkkioihin ja kulukorvauksiin, joista esitetään lasku tuomioistuimelle
asetuksen voimaan tulemisen jälkeen.
OIKEUSMINISTERIÖN ASETUS ILMOITUKSESTA
KAUPPAREKISTERIIN YKSITYISHENKILÖN VEL‑
KAJÄRJESTELYASIASSA 19.12.2014/1382
1 §. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun
lain (57/1993) 87 a §:n 3 momentin mukaisessa ilmoituksessa on mainittava:
1) velallisen nimi, toiminimi, kotipaikka sekä yritys- ja
yhteisötunnus;
2) ajankohta, jolloin väliaikainen kielto määrättiin, velkajärjestely aloitettiin, maksuohjelma vahvistettiin tai
asian käsittely päättyi muun syyn vuoksi, sekä asian
tunnistetiedot;
3) asian käsittelyn päättymisen osalta se, onko perusteena maksuohjelman vahvistaminen, velallisen asettaminen konkurssiin vai muu seikka.
2 §. Edellä 1 §:ssä tarkoitettu ilmoitus voidaan tehdä
postitse tai sähköisellä tiedonsiirtomenetelmällä.
3 §. Tämä asetus tulee voimaan 1
päivänä tammikuuta 2015
9 §. Tuomioistuin määrää selvittäjälle suoritettavan korvauksen määrän. Samalla tuomioistuin määrää, mikä osa
palkkiosta ja kulukorvauksesta velallisen on suoritettava
129

Velkajärjestelylain muutos 2015

Transcription

Similar documents

PERINTÄLAIN UUDISTUKSET 16.3.2013

Opinnäytetyön asettelumalli

Avaa tiedosto

Paikallinen virkaehtosopimus perusopetuksen opettajien

Julkaisu pdf-muodossa

Hakemuksen täyttöohje

sopimusehdot

KVTES:n JAKSOTYÖAIKAMÄÄRÄYSTEN SOVELTAMINEN

Kirjanpitolain tulkinta kuudessa Korkeimman oikeuden

Turse Kysymyksia ja vastauksia

Summaaristen riita-asioiden käsittelyn kehittäminen