Aluetaidemuseoiden, maakuntamuseoiden ja

Transcription

Aluetaidemuseoiden, maakuntamuseoiden ja
Aluetaidemuseoiden, maakuntamuseoiden ja valtakunnallisten erikoismuseoiden johtajien tapaaminen
Helsingissä 18.3.2015
Päivän avaus, Juhani Kostet
Juhani Kostet toivotti osallistujat tervetulleiksi aluetaidemuseoiden, maakuntamuseoiden ja
valtakunnallisten erikoismuseoiden johtajien tapaamiseen. Hän esitteli ajankohtaisia kuulumisia
Museovirastosta. Kansallismuseosta on tarkoitus tehdä Suomen ykkösmuseo. Uudistukseen liittyy uusi
tilankäyttösuunnitelma, perusnäyttelyjen uudistaminen, Kulttuurien museolle omat näyttelytilat 2016
loppuun mennessä, maanalaisen näyttelytilan suunnittelu ja pihojen kattamissuunnitelmat.
Kokoelma- ja konservointikeskukselle saadaan uudet tilat 2016 loppuun mennessä.
Museoviraston kansainvälisen toiminnan suunnitelma on työn alla. Unescon maailmanperintökomitean
työskentelyyn osallistutaan vuoden 2017 loppuun saakka (Juhani Kostet, Stefan Wessman ja Wiktoriina
Hurskainen yhteistyössä Metsähallituksen kanssa), Haagin sopimuksen toimeenpano on työn alla,
Aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen toimeenpano valmistelussa (Leena Marsio) ja Faron
sopimuksen ratifiointia valmistellaan. Sopimusten rinnalla myös pohjoismaista (NHHF) ja eurooppalaista
yhteistyötä (EHHF).
Muinaismuistolain uudistaminen lähtee toivottavasti liikkeelle, tavoitteena laajempi kulttuuriperintölaki
kuten muissakin pohjoismaissa ja Virossa. Uutta museopoliittista ohjelmaa valmistellaan opetus- ja
kulttuuriministeriössä. Museovirasto on työssä mukana ja toivoo alueellista näkökulmaa käsittelyyn.
Maailmaperintöstrategia valmis ja on nyt lausuntokierroksella, toimeenpano-ohjeistus seuraa (kuka vastaa
kohteista, kenellä on viranomaisvastuu).
Ajankohtaista ministeriöstä, Mirva Mattila
Mirva Mattila esitteli Kulttuuri- ja taidepolitiikan osaston virkamiesvalmistelun ehdotuksia hallitusohjelman
linjauksiksi uuden hallituksen käyttöön. Ehdotuksia ovat mm. seuraavat: laaditaan museo- ja
kulttuuriperintöpoliittinen ohjelma, uudistetaan muinaismuistolaki ja arvioidaan tarve laajemmalle
kulttuuriperintölainsäädännön kokonaisuudistukselle.
Rahoitukseen liittyviä toimenpide-ehdotuksia ovat puolestaan seuraavat: arvioidaan toimialan
rahoitusjärjestelmän uudistustarpeet ja toteutetaan tarvittavat lainsäädäntö- ja mahdolliset muut
muutokset. Alueellisen ja tasa-arvoisen saatavuuden turvaamiseksi kehitetään valtionosuusjärjestelmää
siten, että se kannustaa palvelujen ja toimintojen kehittämiseen ja erilaisten yleisöjen tavoittamiseen.
Otetaan käyttöön Kulttuuripassi, jota Kulttuuria kaikille –palvelu valmistelee (taloudellisen
saavutettavuuden edistäminen).
Valtakunnallisen erikoismuseon kriteerit kirjattiin museolakiin (1.3. 2015 3 a §). Nykyiset valtakunnalliset
erikoismuseot osoittavat 31.12.2018 mennessä täyttävänsä neljä kriteeriä: museo edustaa
valtakunnallisesti merkittävää toimialaa, museo on toimialan kannalta tarpeellinen, museolla on omalla
toimialallaan valtakunnallisesti merkittävä kokoelma ja museolla on edellytykset suoriutua asetuksen 4.
pykälässä säädetyistä tehtävistä.
Jos Museopoliittinen ohjelma ei tule hallitusohjelmaan, se toteutetaan ministeriön omana hankkeena 201517. Kulttuurin rahoitusjärjestelmien toimivuuden arviointi ja lainsäädännön uudistaminen käynnistyy nyt
keväällä. Tässä yhteydessä ratkaistaan myös kannustavuusjärjestelmän käyttöönotto.
Lisäksi Mirva Mattila esitteli kuinka opetus- ja kulttuuriministeriö on edistänyt taiteen prosenttiperiaatetta:
Selvitys 2013: ”Taidetta arkeen – ehdotus valtion keinoiksi edistää prosenttiperiaatetta osana julkista
rakentamista”, pilotointi 2012-2013, Taiteen edistämiskeskuksen avustukset 2014 "Prosentti
rakennuskustannuksista taiteeseen" –hankkeille, RT-kortti ”Taide rakennushankkeessa” rakennuttajille
ilmestyi 2014. Lisäksi ministeriö on asettanut poikkihallinnollisen ohjausryhmän selvittämään julkisen
rakentamisen prosentti taiteesta -periaatteen edistämistä.
Mirva Mattila kertoi Taiteilijan näyttelypalkkiosta ja –korvauksista. Tavoitteena luoda yhtenäisiä käytäntöjä
palkkioista ja korvauksista sopimiseksi taiteilijoiden ja näyttelynjärjestäjien välillä. Ministeriö on
asettamassa työryhmää selvittämään asiaa. Työryhmään kutsutaan edustajat taiteilijajärjestöistä,
museoalalta ja gallerioista sekä Kuvastosta.
Kansallisen maailmanperintöstrategian päälinjaukset on tarkoitus viedä valtioneuvoston käsittelyyn vielä
tämän hallituskauden aikana, huhtikuussa. Kulttuuriympäristöstrategiassa haastetaan museoita toimimaan
aktiivisesti kulttuuriympäristön asiantuntijoina ja kulttuuriympäristökasvattajina. Opetus- ja
kulttuuriministeriö selvittää yhdessä ympäristöministeriön kanssa ympäristökasvatuksen nykytilaa ja
kehittämistarpeita, valmistuu maaliskuun lopussa, Mirva mukana ko. työryhmässä.
Yhteinen perintömme –hanke ja museoiden yhteistyö Kimmo Levän ja Elina Anttilan alustamina.
Kimmo Levä esitteli Yhteinen perintömme –hankkeen kuulumisia. Hanke on yksi Itsenäisyyden juhlavuoden
projekti, osana valtioneuvoston koordinoivaa ohjelmaa. Hankkeen tavoitteena on osallistaa lähtökohtaisesti
kaikki suomalaiset Suomessa ja suomen rajojen ulkopuolella, myös kansainvälinen ulottuvuus huomioidaan.
Ohjausryhmässä on Museoliiton ja Museoviraston lisäksi Kansallisgalleria, Kansallismuseo,
Luonnontieteellinen museo ja Suomen kotiseutuliitto. Rahoitusta on saatu ministeriöstä, tuottajana Salla
Hänninen. Osahankkeet ovat seuraavat: Suuri suomalainen museo, Avoin historiadata, Suomi100 –
historiapalvelu ja Suomen historian Road Movie. Tulossa hankesivusto ja näyttely- ja tapahtumakysely
museoille. Viritteillä museoviikonloppu loppiaiseksi 2017. Toivotaan avajaisten ja tapahtumien
keskittämistä tammi-maaliskuu ja heinäkuulle 2017.
Tämä hanke on fokusoitunut viestintään ja markkinointiin, sisältö tulee museoilta. Museoiden
näkökulmasta on monia yhteistyötarjouksia ilmassa eri toimijoiden kanssa vuodelle 2017.
Keskustelua:
•
•
•
Oman toiminta-alueen museot olisi hyvä saada mukaan.
Verkkosovelluksissa kannattaa olla yhteydessä avoimen datan toimijoihin, joilla voi olla
vastaavanlaisia projekteja jo työn alla.
Käytiin lävitse eri museoiden (mm. Turku, Helsinki, Seinäjoki, Tampere, Vaasa) juhlavuosihankkeita
Museoiden arviointimallin uudistaminen, Eeva Teräsvirta
Museoviraston Kehittämispalvelut on käynnistänyt museoiden arviointitoiminnan kehittämishankkeen ja
järjestänyt eilen ensimmäisen museokentälle suunnatun avoimen työpaja otsikolla Mihin menet museoala:
tavoitteet ja toiminta puntariin, johon on osallistunut 60 henkeä. Museoiden nykyisen arviointimallin
sisällöt, rakenne sekä ulkoisen arvioinnin prosessi ja käytännöt tullaan uudistamaan. Samalla arvioidaan
arviointitoiminnan kokonaisuus ja osa-alueet. Tarve uudistukselle on syntynyt toimintaympäristön
muutoksesta, vaikuttavuuden näkökulman vahvistumisesta ja saadun palautteen ja arviointimallin käytön
perustellaan.
Uudistuksella tavoitellaan tarjottavaksi museoille työkalu oman toiminnan asemointiin ja sitä kautta
yhteiskunnallisen painoarvon vahvistamiseksi. Työ tehdään 3-4 työpajassa, joihin kutsutaan alan
ammattilaisia. Seuraava työpaja järjestetään Tampereella 27.5. Kehittämistyötä voi seurata myös
Museoviraston verkkosivuston ja Facebook –ryhmän kautta.
Eeva Teräsvirta oli pyytänyt etukäteen seuraavat kolme puheenvuoroa kysymyksillä: mikä on
parasta/hyödyllisintä mitä arviointitoiminta on museoille tarjonnut?
Marjo Mikkola: Itsearvioinnit ja niitä seuranneet ulkoiset arvioinnit vuosina 2008 ja 2010 toivat museolle
suuren hyödyn. Sisäinen ja ulkoinen arviointi nosti esiin kehittämiskohteet ja sen missä asiat sujuvat tosi
hyvin. Ulkoinen arviointi tuotti voimaannuttavan positiivisen perspektiivin ja mittakaavan. Uudella
kierroksella itsearviointi oli toisenlainen, museohenkilökunta pystyi miettimään vaikuttavuutta. Uusia
itsearviointeja ei ole. Nykyinen malli on sangen työläs toteuttaa arjessa. Uudistuksen toivotaan tuovan
malliin notkeutta ja joustavuutta. Oleellista on löytää ne asiat, jotka nousevat tämänhetkisestä
toimintaympäristöstä ja keskittyä niiden arviointiin. Toiveena on että talousasiat nousisivat vahvemmin
esille. Parhaimmillaan malli tukee strategiatyöskentelyä ja rohkeaa verkostoitumista alan ulkopuolelle.
Juhani Ruohonen: Satakunnan museo on tehnyt itsearvioinnit ja kokemukset ovat yleisellä tasolla
positiiviset, hyvä tarkastella oman museon toimintaa kriittisesti. Malli toimii työkaluna museotoiminnan
kehittämisessä. Nykyisellään varsin kattava, taloutta, asiakkaita ja vaikuttavuutta voisi pitää vahvemmin
esillä. Itsearvioinnista ristiriitaisia kommentteja henkilöstöltä: tärkeyskertoimen käytön ohjeistuksessa
parantamisen vaaraa ja vaikea yhdistää eri yksikköjen painotuksia ja priorisointeja. Kokemus ulkoisena
arvioijana positiivinen ja arvokas, kannattaa sitä myös jatkossa varsinkin kun keskitytään vaikuttavuuteen.
Molemmat arvioinnit työläitä ja vaativat hyvää perehtymistä. Tuleva malli pohjaa nykyiseen, mukaan uusia
painotuksia, kevennetään niin että toimii modulaarisesti. Näyttöön perustuva arviointi voisi
päätöksenteossa laadunarviointina kannustavuuden suhteen, asiaa tulee ainakin pohtia työryhmässä.
Selma Green: Ei kokemusta arviointimallin käyttämisestä. Nykyistä mallia voi käyttää tavoitteiden
asettamiseen ja museoalan oman arviointimallin olemassaolo on tärkeää. Uudistetulta mallilta toivotaan
käyttökelpoisuutta, kevennystä, modulaarisuutta, fokus tekemiseen. Hyvä pohtia mallin suhdetta
Museotilastoon ja valtionosuuden seurantaan. Mallin tulee vastata toimintaympäristön muutoksiin.
Tärkeää, että luonnontieteelliset museot ovat mukana.
Muita keskustelussa esille tulleita näkökohtia:
•
•
Arviointisyklit mietittävä osana strategiaprosesseja ja esimerkiksi 10+ museoiden
nelivuotisneuvotteluja.
Raportointi ja rahoittajakuvio menneisyyden tarkastelua. Kehittämisnäkökulma tärkeämpi museon
oman profiilin näkökulmasta.
•
•
•
•
Kehittäminen keskiöön, osana nelivuotisneuvottelua.
Miten osio ulkoisesta arvioinnista voisi olla kansainvälinen?
Mitkä kysymyksenasettelut ovat relevantit koko alan kehittämisen kannalta? Onko
kannustavuusmittarit mukana?
Pitää suhtautua varovasti siihen että malli sidottaisiin rahoitukseen, vaarana se että esitetään että
asiat ovat kunnossa sen sijaan että pohditaan kriittisemmin ja syvällisemmin.
Todettiin, että Museovirasto selvittää kansainvälisen tilanteen museoiden arviointimallien suhteen.
Museovirasto on lisäksi tilannut Cuporelta selvityksen, kulttuuriperintöalan kansainvälisestä toiminnasta.
Selvitys julkaistaan Cuporen julkaisusarjassa ja saadaan koko kentän käyttöön.
Keskustelun avauksia ja tilannekatsauksia:
Kulttuuriperintötyön alueittain vaihtelevat resurssit ja niiden vaikutus kulttuuriympäristön suojeluun ja
kansalaisten yhdenvertaisuuteen, Selma Green:
Maakuntamuseoiden sopimuksissa ei määritellä alueellisia eroja, resursseja ja mitoituksia, kukin painottaa
ja resursoi tavallaan. Kunnilla on vaihtelua vielä enemmän valvonnassa ja kaavoituksessa. Miten alueellinen
yhdenvertaisuus toteutuu kansalaisille (tiedon saatavuus, ohjeistus, neuvonta, käsittelyaikataulut)? Kuinka
hyvin saadaan apua käytännössä, päästäänkö kentälle tai maastoon ja tunnetaanko maakuntaa?
Miten vahvistaa läpinäkyvyyttä, ennakoitavuutta, tarvitaanko valtakunnallinen standardi? Resursointi
vaikuttaa kulttuuriympäristötyön laatuun, nykyisessä tilanteessa ei ole mahdollisuutta erikoistua tai
syventää asiantuntijuutta. Miten todellista on Museoviraston tutkijoiden mahdollisuudet jalkautua
maastoon ja onko heillä riittävää paikallistuntemusta? Miten varmistetaan kulttuuriperintötyön
tasalaatuisuus ja paikallistuntemus.
Ovatko vaihtoehdot valistunut arvaus vai syventävä tutkimus? Onko nykyresursointi suunnattu
vaikuttavuuden vai historiallisten rakenteiden mukaan? Maakunnan arki ei näy päätöksenteossa,
paikallistasolle kaivataan lisää ohjeita. Rakenteellinen muutos olisi ratkaisu, resurssit pitäisi tasata toisella
tasolla: paikallistuntemusta on korostettava, maakunnallisia pooleja, yhtenäiset ohjeistukset, jotka toisivat
tasalaatuisuutta ja vähimmäistason määrittely.
Juhani Kostetin mukaan maakuntamuseoiden rooli ja kysymys siitä, mihin korotetun valtionosuuden
resurssit kohdennetaan ovat tärkeitä.
Mirva Mattilan mukaan museopoliittinen ohjelma ja muinaismuistolain uudistus ovat nyt mahdollisuuksina
kiinnittää asiaan huomiota.
Mikko Härön mukaan tilanne on tiedossa ja tarpeisiin pyritty vastaamaan, esim. arkeologisten kenttätöiden
laatuohjeilla. Asiaan vaikuttaa myös, että osa tehtävistä on ympäristöhallinnon alla. Museovirasto on
panostanut neuvottelupäiviin, jotta omat toimintatavat olisivat yhtenäiset. Resurssit tulee jakaa tasaisesti
aluetasolla ja selkeyttää maakuntamuseoiden ja Museoviraston työnjakoa. On myös mahdollista katsoa,
tarvitaanko joillekin alueille erityisjärjestelyjä.
Museo 2015 –tilannekatsaus, Vesa Hongisto
Järjestelmäksi valitun MuseumPlus RIA –järjestelmä mappaus- ja toiminnallisuusmäärittelyt on saatu
päätökseen helmikuun aikana. Järjestelmän toiminnallisuuksien ja tiedon siirron testaaminen alkaa kesällä.
Järjestelmä on valmis loppuvuodesta, ja lopullinen datamigraatio alkaa. Tämän hetkisen aikataulun mukaan
pilottimuseot saavat MuseumPlusRIA-järjestelmän käyttöönsä maaliskuussa 2016.
Uusien museoiden ottaminen mukaan järjestelmään aloitetaan keväällä 2016. Etusijalla ovat
aiesopimuksen allekirjoittaneet museot, joista ensimmäisinä ovat Kansallisgalleria ja Museovirasto.
Todennäköisimmin työskentely seuraavien museoiden kanssa voidaan aloittaa syksyllä 2016. Pilotointivaihe
datamigraatioineen antaa suuntaa tarkemmalle aikatauluarviolle.
Museoiden siirtyminen MuseumPlusRIA:nsisältää useita työvaiheita, joista yksi haastavimmista on tietojen
siirtäminen vanhasta järjestelmästä uuteen järjestelmään. Museo 2015 –hanke on laatinut
esivalmistelutöitä varten tietopaketintietojen siirrosta kaikille järjestelmän käyttöönotosta kiinnostuneille,
osoitteessa:
http://www.nba.fi/fi/museoalan_kehittaminen/museo_2015/kokoelmahallintajarjestelma/infoa-tietojensiirrosta-jarjestelmaan
Seuraava tapaaminen
Seuraava VOS 10+ -museoiden tapaaminen sovittiin pidettäväksi 23.9., ennen 24.9.-25.9. järjestettäviä
Museoalan teemapäiviä.
Rinnakkaissessiot
Yhteisen osuuden jälkeen aluetaidemuseot, maakuntamuseot ja valtakunnalliset erikoismuseot
jakaantuivat omiin työryhmiinsä.
Aluetaidemuseoiden johtajien tapaamisessa Kiasmassa keskusteltiin Kansallisgallerian museoiden
ajankohtaisista asioista, aiemmin päivällä esillä olleesta museoiden arviointimallista sekä tulevien
tapaamisten kannalta kiinnostavista asioista: taiteilijapalkka, prosenttitaide, julkisen taiteen strategiat.
Maakuntamuseoiden johtajien tapaamisen aiheena oli alueellisen kulttuuriympäristötyön tulevaisuus.
Session vetivät Mikko Härö ja Ulla Salmela ja keskusteltiin aiheesta Olli Immosen, Kristina Ahmaksen ja
Ditte Winqvistin alustusten pohjalta.
Valtakunnallisten erikoismuseoiden johtajien tapaamisen aiheena oli Carina Jaatisen ja Janne Tielisen
alustamina neuvottelukierroksen kooste (suunnitelmakauden 2015-2017 isot kysymykset, museoiden
antama palaute) sekä käytiin yhteistä keskustelua.
Lisäys muistioon tilaisuuden jälkeen:
Museoviraston kehittämispalveluissa on sovittu koordinointivastuista museoryhmittäin. Aluetaidemuseoita
koskevissa asioissa ensisijaiset yhteyshenkilöt ovat Eija Liukkonen ja Aura Kivilaakso, maakuntamuseoita
koskevissa asioissa Marianne Koski ja Tapani Sainio ja valtakunnallisia erikoismuseoita koskevissa asioissa
Janne Tielinen ja Eeva Teräsvirta.