Yhteenveto lausunnoista - Opetus

OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ
LAUSUNTOYHTEENVETO
OKM 60/010/2015
22.09.2015
Valtioneuvosto on päättänyt indeksikorotusten jäädyttämisestä opetus- ja kulttuuritoimen
hallinnonalalla vuosina 2016—2019 osana valtioneuvoston päättämiä valtiontalouden
sopeuttamistoimia.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt lausuntoa 3.9.2015 päivätystä luonnoksesta hallituksen
esitykseksi eduskunnalle laeiksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta
ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttamisesta yhteensä 27
keskeiseltä toimijalta.
Lausunnot on pyydetty toimittamaan sähköisesti viimeistään 18.9.2015. Lausuntoaika on ollut kaksi
viikkoa. Ministeriö on pyytänyt lausunnon antajia tiivistämään lausunnon päätteeksi lausuntoon
sisältyvän keskeisimmän sisällön lyhyesti otsikolla, joka on otettu huomioon tässä asiakirjassa
Tässä asiakirjassa lausunnot on koottu yhteen sekä tiivistetty lausuntojen keskeinen sisältö
hallituksen esityksen valmistelua varten. Pyydettyjä lausuntoja saapui 17 kappaletta.
Lausunnonantajat
Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry
Suomen Sinfoniaorkesterit oy
Suomen kesäyliopistot ry
Valtiovarainministeriö
Suomen Kuntaliitto
Opetushallitus
Elinkeinoelämän Oppilaitokset ry
Museovirasto
Suomen Museoliitto ry
Suomen Teatterit ry
Suomen teatterijärjestöjen keskusliitto ry.
Teatterikeskus
Vapaa sivistystyö ry
Kansalaisopistojen liitto – KOL
Opetusalan Ammattijärjestö ry – OAJ
Suomen rehtorit ry
Yhteiskoulujen liitto ry
Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry.
AMKE ry tuo esille lausunnossaan, että indeksijäädytysten vakinaistaminen vuosille 2016-2019 vie
pohjaa koulutuksen pitkäjänteiseltä kehittämiseltä.
Investointien takuusummien poistuminen 2016 vaikeuttaa valtion aikoinaan luovuttamien
kiinteistöjen saneerausta, koska koulutuksen järjestäjät eivät voi poistojen kautta varautua näiden
kiinteistöjen korjaustarpeisiin. AMKE esittää valtion luovuttamaan omaisuuteen kohdistuvien
rasitusten poistamista. Koulutuksen järjestäjien on voitava luopua näistä kiinteistöistä myymällä,
vuokraamalla tai purkamalla ilman luovutetun arvon takaisinperintää. Lausunnon kerrotaan
noudattavan hallitusohjelman linjauksia ammatillisen koulutuksen tehostamisesta.
Vuosien 2012 ja 2015 välisenä aikana ammatillisen koulutuksen rahoitus väheni valtion
talousarvioiden mukaan noin 140 miljoonaa euroa. Tähän kokonaisuuteen tulevat lisäksi vuodelle
2016 lakiesitysluonnoksen muutokset yhteensä runsaat 70 miljoonaa euroa. Vuodelle 2017
päätettyjen leikkausten suuruus on lisäksi 190 miljoonaa euroa. Opetus- ja kulttuuriministeriön
hallinnonalalla kaikki yhteensä 400 miljoonaa euroa.
AMKE pitää ammatilliseen koulutukseen rahoituksen leikkausten määrää ja aikataulutusta
kohtuuttomana. Suurin yksittäinen leikkaus, joka edellyttää toimintatapojen uudistamista, kohdistuu
vuodelle 2017. Päällekkäisestä toiminasta luopumisen mahdollistava lainsäädäntö on luvassa vasta
vuodelle 2018.
Toimintatapojen uudistaminen edellyttää nykyisen yksityiskohtaisen sääntelyn purkamista,
luopumista rinnakkaisista koulutuksen järjestämismuodoista ja kannustavaa rahoitusjärjestelmää.
Nämä kaikki edellyttävät lainsäädännön purkamista.
Lausunnossa esitetään, että koulutuksen järjestäjien olisi tiedettävä vuoden 2017 leikkausten
toteuttamistapa jo syksyllä 2015, jotta ne voisivat sopeuttaa omaa toimintaansa.
Suomen Sinfoniaorkesterit oy.
Hallitusohjelmassa asetetaan yhdeksi kärkihankkeeksi kulttuurin saavutettavuus. Taidelaitosten
valtionosuusjärjestelmän kehittämiskeskusteluissa ministeriö on korostanut saavutettavuuden ohella
mm. monipuolista taidelaitosten yhteistyötä, yhteistyötä vapaan kentän kanssa, vierailukonsertteja,
yleisötyötä, lasten ja muiden erityisryhmien tarpeiden huomioimista jne. Kaikki hyviä asioita.
Nyt lausunnoille lähetetyn lakiesityksen leikkausehdotukset ja indeksin jäädyttäminen merkitsevät
toteutuessaan näiden yllämainittujen tavoitteiden hylkäämistä, ja olisivat vastoin hallitusohjelmaa.
Jo vuodesta 2012 alkaneet leikkaukset ovat vaikuttaneet orkestereiden ja muiden taidelaitosten
työhön raskaasti. Nyt leikkaussuunnitelma ulottuu vuoteen 2019. Yhä pienenevällä budjetilla pitäisi
tuottaa yhä enenevästi monipuolisia palveluja. Nyt suunnitellut leikkaukset ja henkilötyövuoden
hinnan
alentaminen
vaikuttavat
suoraan
henkilökunnan
ja
freelancereiden
palkkausmahdollisuuksiin, eikä orkestereille jää yhtään liikkumavaraa toimintojen kehittämiseksi
monipuolisemmaksi ja liikkuvammaksi. Orkesteri on instrumentti, jossa jokaisella soittimella on
tarkoitus, eikä soittajia voi vähentää ilman, että se vaikuttaisi radikaalisti sekä ohjelmistoon, että
koko toimintaan. Kun noin 80 % kaikista orkestereiden kuluista on palkka- ja sosiaalikuluja, tulevat
suunnitellut leikkaukset rampauttamaan koko orkesterilaitoksen, onhan takana jo useita
leikkausvuosia, jolloin kaikki mahdolliset keinot toiminnan sopeuttamiseksi on jo tehty. Kuntien
talousongelmat tulevat näkymään myös orkestereiden budjeteissa, joten kuristusote tulee kahdelta
suunnalta.
Taidelaitosten merkitys paikkakunnan vireyteen, vetovoimaisuuteen ja talouteen on tunnustettu ja
tutkimuksilla moneen kertaan vahvistettu. Palvelutuotanto ja matkailu ovat yhteiskunnassamme
harvoja kasvavia aloja, ja ihmisillä on tarve erityisesti vaikeina aikoina osallistua kulttuurielämään,
joka subventoituna on vielä kaikkien kansalaisten saavutettavissa. Tätä todistaa mm vuoden 2014
orkestereiden uusi yleisöennätys, yli 1,2 miljoonaa kuulijaa ja lisäksi kymmeniä tuhansia
yleisötyöhön osallistuneita. Innolink Research Oy:n keväällä 2015 tekemä orkestereiden
yleisötutkimus puolestaan kertoi, että 75 % yleisöstä on erittäin tyytyväisiä ja 22 % melko
tyytyväisiä osallistumansa konsertin antiin. Konserteilla on siis kysyntää ja ne koetaan erittäin
mielekkäiksi. Taidelaitosten talouden rapauttamisella tapetaan hyvin lypsävää lehmää ja tuhotaan
vuosikymmenien rakentava työ ilman, että näin tehdyt ”säästöt” kuitenkaan voisivat valtiontalouden
ongelmia paikata, ratkaisusta puhumattakaan. Lakiesitys lisää toteutuessaan työttömyyttä, ja
muusikoiden työllistyminen muualle on ilman uudelleenkoulutusta toivotonta.
Lakiesitystä ei saa hyväksyä. Suomen Sinfoniaorkesterit ry esittää, että lakiesitystä ei tällaisenaan
hyväksytä, vaan se palautetaan uudelleen valmisteluun. Valmistelussa on huolellisesti laskettava,
minkälaisia seurauksia ja kerrannaisvaikutuksia mahdollisilla tulevilla vaihtoehtoisilla
budjettileikkausmalleilla olisi, ja valmistelussa tulee käyttää taidelaitosten asiantuntemusta ja
tilastotietoja hyväksi. Nyt tehdyn lakiesityksen mekaaninen rahoituksen leikkaus ei huomioi
lainkaan leikkauksen todellisia vaikutuksia. Hallituksen tulee osoittaa vastuullisuutta, eikä se saa
tuhota kokonaista luovan alan sektoria lyhytnäköisellä politikoinnilla.
Suomen kesäyliopisto ry
Lausunnon antaja pitää erittäin valitettavana lakiesityksen mukaista oppilaitosten keskimääräiseen
yksikköhintaan tehtävää vähennystä sekä yksikköhintojen indeksikorostusten jäädyttämistä vuosille
2016-2019. Vapaan sivistystyön rahoitusta on vähennetty vuonna 2011 ja 2015 yhteensä 20
miljoonaa euroa ja vuonna 2017 rahoitusta vähennetään edelleen 8.5 miljoonaa euroa.
Leikkaukset ovat koskettaneet eniten kesäyliopistoja, joiden valtionosuuden määrä on 45 %
alijäämäinen suhteessa niiden toteuttamaan opetuksen määrään. Millään muulla vapaan sivistystyön
oppilaitosmuodoilla ei ole vastaavaa vajetta toteutuneiden valtionosuuskelpoisten tuntien ja opetusja kulttuuriministeriön hyväksymän tuntikiintiön välillä.
Valtiovarainministeriön lausunto
Hallituksen esitysluonnos ei vastaa hallitusohjelmassa ja sen liitteessä linjattua. Julkisen talouden
tasapainottamiseen tähtäävien hallitusohjelmassa ja sen liitteessä linjattujen säästöpäätösten
vaikutukset on tarkoitettu pysyviksi. Samoin edellisellä vaalikaudella päätettyjen valtionosuuksiin
tehtyjen leikkausten rahoitusvaikutuksen tulee olla pysyvä. Indeksijäädytysten ja muiden
valtionosuussäästöjen vaikutus tulee säätää pysyväksi siten, että valtion ja kuntien välinen
kustannustenjaon tarkistus ei palauta rahoitusta säästöjä edeltävälle tasolle. Opetus- ja
kulttuuritoimen rahoituslain ja vapaasta sivistystyöstä annetun lain muutokset on valmisteltava
tämän periaatteen mukaisesti toistaiseksi voimassaoleviin pykäliin määräaikaisesti voimassaolevien
pykälien sijaan. Valtiovarainministeriö ei voi puoltaa luonnoksen mukaisen esityksen antamista,
vaikka se vastaa valtion vuoden 2016 talousarvioesityksen valmistelua.
Esitys tulee ennen sen antamista käsitellä Kunnallistalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa.
Opetusalan Ammattijärjestö - OAJ
Lausunnon keskeinen sisältö
Esitysten tavoitteena on vähentää koulutuksen resursseja perusopetuksessa, vapaassa sivistystyössä,
lukio- ja ammatillisessa koulutuksessa. OAJ vastustaa esityksiä, koska niillä on suora kielteinen
vaikutus koulutuksen laatuun. Kun määrärahat jäävät jälkeen kustannuskehityksestä, seuraa tästä
koko koulutusjärjestelmän tasainen näivettäminen. Julkista taloutta voidaan vahvistaa vain
osaamiseen ja kasvuun panostamalla, ei leikkaamalla.
Esityksessä todetaan, että opetuksen järjestäjät sekä oppilaitosten ylläpitäjät joutuvat vuosina 2016 2019 sopeuttamaan toimintaansa, koska rahoituksessa ei huomioida kustannustason muutosta.
Todellisuudessa yksikköhinnat laahaavat jo nyt jäljessä todellisista kustannuksista. Käytännössä
toiminnan sopeuttaminen yhdistettynä muihin suoraan koulutukseen kohdistettuihin leikkauksiin
tarkoittaa lomautuksia, sijaiskieltoja, yt-menettelyjä, suurempia ryhmäkokoja, pienempää
valinnaisuutta ja opetuksen määrän vähentämistä.
Viime vuosina on pyritty panostamaan nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen työurien
pidentämiseksi. Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten oppilaiden määrän kasvu on lisännyt tarvetta
kehittää valmistavaa opetusta, perusopetuksen lisäopetusta ja muille kuin oppivelvollisille
järjestettävää perusopetusta. Näiden koulutusmuotojen merkitys on suuri koulupudokkuuden ja
syrjäytymisen ehkäisemisessä ja rahoituksen vähentäminen niistä vaarantaa alueellisesti
yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet ja tavoitteen parantaa työelämään integroitumista.
Suomen Rehtorit ry
Suomen Rehtorit ry toteaa, että mahdollinen rahoituksen väheneminen lisäopetuksen
kotikuntakorvauksen perusosasta pakottaa tarkastelemaan ja kehittämään lisäopetusta, sen asemaa
ja järjestämistä kuntatasolla. Myös valtakunnallisen tason keskustelu lisäopetuksen roolista osana
suomalaista koulutusjärjestelmää tulee käynnistää. Uudenlaisten yhteistyön muotojen kehittämisellä
perusasteen ja toisen asteen välille on merkittävä rooli oppilaan opintojen ja työelämään siirtymisen
näkökulmasta ilman lisäopetusvuotta.
Perusopetukseen valmistavan opetuksen merkitystä ja siten rahoittamisperusteiden säilyttämistä
ennallaan Suomen Rehtorit ry pitää tärkeänä, jotta opetuksella voidaan tukea oppilaan kasvamista
suomalaisen kieli- ja kulttuuriyhteisön jäseneksi tukien kotoutumista. Perusopetukseen valmistavaa
opetusta osana koulun toimintakulttuuria tulee edistää.
Suomen Rehtorit ry ilmaisee huolensa johtamisesta ja opetuksen laadusta alati kiristyvässä
taloustilanteessa lukiokoulutuksessa.
Lopuksi Suomen Rehtorit ry haluaa todeta, ettei väliaikaiseksi alun perin ehdotettavaa vuosien 2016
- 2019 kustannustason muutoksen tekemättä jättämistä tehdä pysyväksi muuttamalla lakia.
Kansalaisopistojen liitto - KoL
Kansalaisopistojen liitto KoL toteaa, että kansalaisopistojen valtionosuuksien ja valtionavustusten
supistukset vuodesta 2011 lähtien ovat olleet merkittäviä.
Indeksisidonnaisuuden säilyttäminen jatkossa on välttämätöntä kansalaisopistojen pitkäjänteiselle
toiminnalle ja kehittämiselle. Kansalaisopistoilla on kasvavaa kysyntää kaikkialla Suomessa.
Säästöjen kumuloituminen vaikeuttaa ja vähentää tarjottavaa toimintaa. Kurssimaksujen on
kuitenkin samaan aikaan pysyttävä lain edellyttämällä kohtuullisella tasolla. Yhteiskunnallisesti
tärkeää olisi myös pyrkiä saamaan kansalaisopistoihin nykyisten opiskelijoiden lisäksi entistä
enemmän opiskelijoita muun muassa PIAAC-tutkimuksen esille nostamista ryhmistä (heikot
tietotekniset taidot omaavat ikääntyneet ja basic skills -tasoilla (1-2) olevat).
Kuntaliitto
Kuntaliitto esittää huolensa siitä, että valtio vetäytyy lakisääteisten palvelujen rahoittamisesta
ja vastuustaan rahoitusperiaatteen toteutumisen turvaamiseksi. Rahoitusperiaatteen
mukaisesti valtion tulee varmistaa kuntien tosiasialliset taloudelliset edellytykset selvitä
tehtävistään kohtuullisella vero- ja maksurasituksella.
Kuntaliitto katsoo kuitenkin, että luonnoksessa esitetty tekniikka, jossa indeksijäädytys
vaikuttaa
sekä
rahoituksen
saajan
yksikköhintarahoitukseen
että
kunnan
omarahoitusosuuteen, on hyvä tapa jäädytyksen toteuttamiseksi.
Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain muutosta koskevan luonnoksen 8 a §:ssä esitetään
säädettäväksi poikkeus lain 8 §:n 4 momentin mukaisesta kunnan omarahoitusosuuteen lisättävän
vuosittaisen euromäärän laskemisesta. Tämä johtuu ammattikorkeakoulujen kuntarahoitusosuuden
poistumisesta.
Kuntaliitto kannattaa sitä, että ammattikorkeakoulujen kuntarahoitusosuuden poistumisen johdosta
kunnan omarahoitusosuuteen vuosittain lisättävä euromäärä pysyy samansuuruisena vuosina 2016 2019.
Kuntaliitto kiinnittää huomiota siihen, että ammatillisen koulutuksen rahoitus vähenee merkittävästi
sekä edellisen hallituksen että nykyisen hallituksen tekemien säästöpäätösten johdosta.
Ammatillisen koulutuksen järjestäjät joutuvat muuttamaan toimintatapojaan ja saneeraamaan
koulutukseen tarkoitettujen kiinteistöjen verkkoa. Lisäksi takuukorotuksen päättyminen heikentää
ammatillisen koulutuksen järjestäjien mahdollisuuksia kiinteistöjen korjauksiin. Tässä tilanteessa
valtio voisi helpottaa huomattavasti tilannetta siten, että ammatillisen koulutuksen järjestäjät
voisivat realisoida näitä kiinteistöjä ilman valtionosuuksien takaisin palautusvelvollisuutta. Valtion
kannalta tämä valtionosuuksien takaisinpalautusvelvollisuus ei vaadi lisärahoitusta.
Kuntaliitto esittää, että valtio luopuu ammatillisen koulutuksen säästöpäätösten vuoksi tyhjenevien
kiinteistöjen
rakentamiseen
tai
korjauksiin
saatujen
valtionosuuksien
takaisinpalautusvelvollisuudesta. Lisäksi 1990-luvulla valtion lahjoittamien kiinteistöjen
luovutussopimukset tulee purkaa siten, että niiden päättämisestä ei aiheudu kunnille kustannuksia.
Museoille, teattereille ja orkestereille kohdistetut aikaisemmat säästöt ja indeksijäädytys esitetään
muutettavan pysyviksi. Tämän lisäksi toteutettaisiin vuosien 2016 - 2019 kehyspäätöksen mukainen
säästö vuodelle 2016 ja vuoden 2016 indeksitarkistusta vastaavat vähennykset.
Kuntaliitto huomauttaa, että taidelaitosten osalta indeksin jäädytys sekä muut vähennykset
valtionosuuksissa on vakava asia, joka selkeästi tulee näkymään taidelaitosten toiminnassa. Kunnat
eivät pysty kompensoimaan vajetta. Kuntaliitto ei hyväksy väliaikaisena säädettyjen säästöjen
muuttamista pysyväksi museoiden, teattereiden ja orkestereiden yksikköhintoihin.
Vapaa Sivistystyö ry
Vapaa Sivistystyö ry toteaa, että vapaan sivistystyön valtionosuuksien ja valtionavustusten
supistukset vuodesta 2011 lähtien ovat olleet tuntuvia. Indeksisidonnaisuuden säilyttäminen
jatkossa on välttämätöntä oppilaitosten pitkäjänteiselle toiminnalle, jotta kustannuskehitykseen
voidaan vastata supistamatta koulutustarjontaa, jolle on laajaa kysyntää koko maan alueella.
Vapaa Sivistystyö ry toteaa lisäksi, että arvio taloudellisista vaikutuksista on esitetty arviona yhden
vuoden osalta, vaikka vuotta 2016 vastaavat säästötoimet on tarkoitettu toimeenpantavaksi vuosina
2016–2019. Säästöjen kumuloituminen on omiaan vaikeuttamaan vapaan sivistystyön oppilaitosten
ylläpitäjien toimintaa pitkällä tähtäimellä.
Opetushallitus
Opetushallituksen näkemyksen mukaan esitysluonnoksessa pykäläehdotukset ja perustelut on
kirjoitettu vaikeaselkoisesti ja niihin sisältyy tulkinnanvaraisuutta. Opetushallitus pitää tärkeänä,
että lakiesitys ehditään tarkastuttaa oikeusministeriön laintarkastuksessa.
Opetushallitus kiinnittää huomiota siihen, että säästöjen taloudelliset vaikutukset on hallituksen
esitysluonnoksen taloudellisia vaikutuksia arvioivassa luvussa esitetty varsin yleisellä tasolla. Arvio
taloudellisista vaikutuksista on esitetty arviona yhden vuoden osalta. Vuotta 2016 vastaavat
säästötoimet on tarkoitettu toimeenpantavaksi osittain kuitenkin koko ajanjaksolla 2016–2019.
Opetushallituksen näkemyksen mukaan esityksessä olisi perusteltua esittää arvio vaikutuksista
myös vuosien 2017 - 2019 rahoitukseen. Lisäksi kuntien ja muiden koulutuksen järjestäjien
rahoitukseen ja toimintaan kohdistuvien vaikutusten sekä sopeuttamiskeinojen laajempi ja
syvällisempi analysointi edesauttaisi koulutuksen järjestäjien varautumista muutokseen.
Useana vuonna jatkuvat säästöt lisäävät niiden kielteistä vaikutusta koulutuksen järjestämiseen, sen
laatuun ja saavutettavuuteen.
Lukiokoulutus
Luonnos hallituksen esitykseksi vähentää lukiokoulutuksen rahoitusta jo aikaisemmin päätettyjen
merkittävien rahoitusleikkausten lisäksi. Esitysluonnoksen vaikutusten arvioinnissa (luku 4.2)
lähdetään siitä, että kuntien ja koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten ylläpitäjien tulee sopeuttaa
toimintaansa käytettävissä olevien resurssein määrään, tehostaa toimintaa ja alentaa kustannuksia.
Mahdollisuus toimintojen sopeuttamiseen ja toiminnan tehostamiseen on varsin rajallinen ilman
merkittäviä muutoksia lukioverkossa ja opetuksen järjestämisessä. Lisäsäästöt aikaisemmin tehtyjen
säästöjen ohella heikentävät edellytyksiä järjestää lukiokoulutusta ja turvata lukiokoulutuksen
laatua ja saavutettavuutta eri puolilla maata.
Esitysluonnokseen sisältyy esitys lukiokoulutuksen vuoden 2016 keskimääräiseen yksikköhintaan
tehtävästä vähennyksestä. Vuoden 2016 keskimääräiset yksikköhinnat lasketaan vuoden 2013
kustannusten perusteella, jolloin kustannustason muutoksesta johtuvat indeksitarkastukset
huomioiden lukiokoulutuksen keskimääräinen yksikköhinta vuonna 2016 olisi 7160,39 euroa.
Esitysluonnoksessa on lukiokoulutuksen keskimääräiseen yksikköhintaan tehty 1012,89 euron
suuruinen vähennys lukiokoulutukseen suunniteltujen säästöjen vuoksi ja lisäksi vielä
indeksikorotuksen suuruinen säästö 35,63 euroa. Yhteensä lukiokoulutukseen keskimääräisen
yksikköhinnan kautta tehtävä säästö vuonna 2016 on esitetty 1048,52 euron suuruiseksi.
Lukiokoulutuksen säästö on lukiokoulutuksen rahoitustaso huomioiden erittäin suuri. Kustannusten
mukaan laskettuun yksikköhintaan esitetään 15 prosentin suuruista säästöä. Huomioitava on myös
edellisvuosien taso. Lukiokoulutuksen yksikköhintaan ei ole säästötoimenpiteiden vuoksi tehty
indeksikorotusta vuodelle 2013 eikä vuodelle 2014. Lisäksi keskimääräistä yksikköhintaa on
alennettu lukiokoulutukseen kohdennettujen säästöjen vuoksi jo vuonna 2014 ja 2015.
Leikkausten suuruuden havaitsemiseksi hallituksen esityksessä olisi syytä kuvata kustannusten ja
yksikköhintojen kehitys eri vuosina.
Vapaa sivistystyö
Vapaan sivistystyön rakenteiden ja rahoituksen uudistamista koskeva laki (579/2015) ja
valtioneuvoston asetus (611/2015) tulevat voimaan 1.1.2016. Lain mukaan yksikköhinnat vapaassa
sivistystyössä lasketaan varainhoitovuodesta 2016 lukien edeltävää vuotta edeltäneen vuoden
toteutuneiden kustannusten pohjalta vuosittain jakamalla oppilaitosten toiminnasta aiheutuneet
käyttökustannukset asianomaisen kalenterivuoden toteutuneiden suoritteiden määrällä.
Aikaisempien vuosien määrärahasupistukset ovat olleet vapaan sivistystyön oppilaitosten
ylläpitäjille tuntuvia. Indeksisidonnaisuuden säilyttäminen olisi tärkeää käytössä olevan
laskennallisen valtionosuusjärjestelmän nojautuessa toteutuneisiin kustannuksiin. Tällöin
oppilaitosten koulutustarjonta voisi kehittyä linjassa kustannuskehitykseen.
Opetushallituksen
näkemyksen
mukaan
indeksikorotuksien
jäädyttäminen
alkavaksi
hallituskaudeksi on jo aikaisemmin toimeenpantujen säästötoimien jälkeen vapaan sivistystyön
koulutuksen järjestäjille vähiten haittaa tuottava sekä lievimmin koulutustarjontaa leikkaava
toimenpide. Näin menetellen koulutusta voitaneen tuottaa lähes aiempi suoritemäärä tarjonnan
olennaisesti kaventumatta.
Säästöjen kumuloituminen vaikeuttaa vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjien toimintaa
pitkällä tähtäimellä. Pidempään jatkuvana vapaan sivistystyön aleneva määrärahakehitys voi
heijastua toimintamahdollisuuksiin sekä koulutuksen laatuun ja saavutettavuuteen kielteisesti.
Koulutustarjonnan hinnoitteluun syntyvät korotuspaineet näyttäytyvät ristiriitaisina väestörakenteen
monipuolistumisen ja erilaistumisen kanssa etenkin maahanmuutto- ja kasvualueilla ja kielteisinä
aliedustettujen väestöryhmien koulutusmahdollisuuksien kannalta koko maassa. Säästöjen
kumuloituminen vaikeuttaa niiden valtion talousarvioesitysten tuloksellisuustavoitteiden
toteutumista, joiden mukaan aikuiskoulutuksen osaamispohja laajenee ja aikuisista osallistuu
koulutukseen vuosittain 60 %.
Leikkausten suuruuden havaitsemiseksi hallituksen esityksessä olisi syytä kuvata kustannusten ja
yksikköhintojen kehitys eri vuosina.
Ammatillinen koulutus
Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain säännös, joka koskee ammatillisen
koulutuksen investointien ns. takuukorotusta, ehdotetaan kumottavaksi, koska säännöksen
siirtymäkausi päättyy tämän vuoden lopussa. Rahoituslakia esitetään muutettavaksi siten, että
ammatillisen peruskoulutuksen poistojen takuukorotuksen päättymisen vaikutus yksikköhintaan
toteutuu vuodesta 2016 alkaen. Hallituksen esityksessä tämän johdosta keskimääräiseen
yksikköhintaan on tehty 826,73 euron suuruinen vähennys. Esityksessä vuoden 2015
vähimmäistasoa koskevaa säännöstöä ehdotetaan muutettavaksi siten, että ko. vuoden
yksikköhinnasta vähennetään kyseisenä vuonna toteutunut poistojen takuukorotuksen
euromääräinen vaikutus 426,78 euroa (yksikköhinta 10 782,42 – 426,78 = 10 355,64). Ilman
vähennystä kustannustason muutoksesta johtuvat indeksi-tarkastukset huomioiden keskimääräinen
yksikköhinta vuonna 2016 olisi 11 292,05 euroa. Tällöin ammatilliseen koulutukseen kohdistuva
säästö vuoden 2016 leikkaamattomaan indeksitarkistettuun yksikköhintaan on noin 8 prosenttia.
Lisäksi huomioitavaa on, että esitetty alennettu keskimääräinen yksikköhinta on 4 prosenttia vuoden
2015 keskimääräistä yksikköhintaa alempi. Huomioitavaa on myös se, että keskimääräiseen
yksikköhintaan ei ole säästötoimenpiteiden vuoksi tehty indeksikorotusta vuosille 2013 ja 2014.
Lisäksi keskimääräistä yksikköhintaa on alennettu säästöjen vuoksi jo vuonna 2014 ja 2015.
Kun vuoden 2015 yksikköhintaa vähennetään edelleen 426,78 €, tämä aiheuttaa koulutuksen
järjestäjille varsin merkittäviä sopeutustoimia erittäin lyhyellä aikavälillä. Varsinkin kun järjestäjät
ovat luottaneet vuoden 2015 minimitason säilyvän. Esityksessä todetaan, että takuukorotuksen
poistuminen lisää merkittävästi sopeuttamistarvetta ja erityisesti se vaikuttaa tekniikan ja liikenteen
alan sekä luonnonvara-alan koulutuksen järjestäjien yksikköhintaan ja sitä kautta niiden tulee
sopeuttaa toimintojaan merkittävästi. Esityksessä ei kuitenkaan pyritä arvioimaan sitä, miten em.
toimet vaikuttavat laajemmin eri järjestäjien toimintaan ja siten koko järjestäjäkenttään, ts.
minkälaiset vaikutukset näillä on erilaisten järjestäjien toimintaan. Esimerkiksi miten nämä
vaikuttavat pienten yksialaisten järjestäjien toimintaan tai järjestäjiin, jotka vapaan sivistystyön
lisäksi järjestävät ammatillista peruskoulutusta.
Tämän seurauksena joillakin aloilla ja
järjestäjäkentässä saattaa aiheutua muutoksia, jotka eivät olekaan toivottavia. Tämän vuoksi myös
aikaisempaa useampi järjestäjä saattaa tulla hakemaan harkinnanvaraista avustusta.
Leikkausten suuruuden havaitsemiseksi hallituksen esityksessä olisi syytä kuvata kustannusten sekä
yksikköhintojen ja niihin liittyvien takuukorotuksen kehitys eri vuosina.
Elinkeinoelämän oppilaitokset ELO ry
Elinkeinoelämän oppilaitokset ELO ry on ammatillisten ja valtakunnallisten erikoisoppilaitosten
verkosto, jonka aikuiskoulutuksen tarjonta kattaa koko elinkeinoelämän. ELOn oppilaitokset
rakentavat elinkeinoelämän kilpailukykyä sekä parantavat työvoiman kysynnän ja tarjonnan
kohtaamista tarjoamalla työelämälähtöistä lisä- ja täydennyskoulutusta.
ELO ry kiittää mahdollisuudesta ottaa kantaa hallituksen esitykseen eduskunnalle opetus- ja
kulttuuritoimen rahoituksesta.
Vuosien 2016 – 2019 indeksikorotuksista luopuminen merkitsee ennakoitavaa ja tasaista
säästämisen vaihtoehtoa, mikä mahdollistaa myös toiminnan vähittäisen sopeuttamisen. On
kuitenkin huomattava, että erikoisoppilaitoksiin on kohdistunut säästöjä jo monen vuoden ajan ja
moneen otteeseen. Siksi on kohtuullista, että mahdollisella indeksikorotusten jäädyttämisellä
aikaansaatavat säästöt vähentävät vastaavasti 2017 loppuun mennessä tavoiteltavia säästötavoitetta.
Yksityiskoulujen liitto ry
Yksityiskoulujen Liitto ja sen jäsenkoulut ymmärtävät säästöjen välttämättömyyden Suomen
taloudellisen tilan kohentamiseksi. Liitto pitää kuitenkin tärkeänä, että koulutuksen järjestäjille
voidaan taata jatkossakin riittävä opiskelijakohtainen rahoitus lukiokoulutuksen järjestämistä
varten.
Lakiesitysluonnoksen mukaan lukion ja ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmiä kehitetään
hallituskaudella. Yksityiskoulujen Liitto ry toivoo, että koulutuksen järjestäjiä kuullaan hyvissä
ajoin ennen uusien rahoitusmallien periaatteiden kiinnittämistä.
Erityisesti aikuislukioiden opiskelijoiden erityispiirteet tulisi huomioida lukion rahoitusmallia
suunniteltaessa. Edellisellä hallituskaudella esillä ollut rahoitusmalli ei taannut aikuislukioille
riittävää rahoitusta, koska rahoituksen perustana olleet mittarit eivät soveltuneet aikuislukioihin
samalla tavoin kuin nuorten lukiokoulutuksen järjestäjiin.
Teatterikeskus ry
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain
muuttamiseksi ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä vapaasta sivistystyöstä annetun lain
muuttamiseksi sisältää ehdotuksia, jotka vaikuttavat teatterikentän toimintaan laajasti ja heikentävät
merkittävästi erityisesti yksittäisten, pienipalkkaisten ja jo ennestään heikossa asemassa olevien
freelancer-taiteilijoiden asemaa ja elämänlaatua.
Teatterikentällä toimii noin 1 600 freelanceria. Vos-teatterit työllistivät 1 032 henkilötyövuoden
verran tilapäistä henkilöstöä vuonna 2014. Edelliset vuodet ovat osoittaneet, että leikkaukset
vaikuttavat juuri taiteellisen henkilökunnan määrään. Suurilla ja keskisuurilla teattereilla
henkilötyövuosien määrä on vuodesta 2013 vähentynyt vuoden 2014 tilastoihin verrattuna 70
henkilötyövuotta, ryhmillä ja pienteattereilla 11 henkilötyövuotta. Tämä tarkoittaa 8 % vuosittaista
vähennystä vierailijoiden työtehtäviin.
Ehdotetuilla leikkauksilla on myös suuri vaikutus erityisesti pienten ryhmämuotoisten teattereiden
toimintaan. Niiden toteutuneet henkilötyövuodet ovat lähes samat kuin vos-perusteena käytetyt
henkilötyövuodet. Tuen leikkaaminen heiltä merkitsee työntekijöiden vähentämistä ja siten vuonna
2016 henkilötyövuosien määrän laskua niin, etteivät teatterit saavuta vos-perusteena käytettyjen
henkilötyövuosien määrää. Tämä johtaa siihen, että teattereiden henkilötyövuodet laskevat vuonna
2018, ja teatterin talouden syöksykierre on valmis. Pienten ryhmämuotoisten ammattiteattereiden
omarahoitusosuudet ovat jo nyt poikkeuksellisen suuria muihin vos-teattereihin verrattuna ja siksi
leikatun rahan kompensoiminen on lähes mahdotonta.
Pienet, ryhmämuotoiset teatterit toimivat jo nyt minimihenkilöstöllä. Jos teattereiden
henkilökuntamäärä laskee nykyisestä tasostaan, ne eivät enää voi tuottaa kuin 1-3 esiintyjän teoksia.
Ryhmämuotoisuus on juuri ryhmän läsnäoloa, ensemble-työskentelyä, jota esim. monologien
tuottaminen ei ole. Lakimuutokset vaikuttavat siis tietynlaisen teatterimuodon kuoleentumiseen
suhteellisen lyhyellä aikajänteellä.
Rahoituslain ulkopuolinen kenttä kasvaa koko ajan. Se ei pysty työllistämään niitä taiteilijoita, jotka
jäävät ehdotettujen leikkausten myötä ilman vierailutehtäviä vos-teattereissa. Lisäksi
Veikkausvoittovarojen jakaminen yhä kasvavan edunsaajajoukon kesken on heikentänyt
rahoituslain ulkopuolisten toimijoiden taloudellista tilannetta radikaalisti määrärahojen pysyessä
vuodesta toiseen samana, mutta tuotantokustannusten kasvaessa.
Vos-teattereiden ja rahoituslain ulkopuolisten ammattiteattereiden yhteistyö ei myöskään ole enää
näiden leikkausten jälkeen mahdollista. Ehdotetut leikkaukset heikentävät siis myös tällä tavoin
rahoituslain ulkopuolisen kentän toimintamahdollisuuksia entisestään.
Lausunnon keskeinen sisältö:
Ehdotetut lainmuutokset heikentävät pienten, ryhmämuotoisten puheteattereiden toimintaresursseja
niin, että ne menettävät toimintaprofiiliinsa ja nykyisen toimintamallinsa. Siksi lakimuutosta ei tule
toteuttaa.
Suomen museoliitto
Lakiesitys ajaa museoiden toimintaa alas ja tekee pysyvät vahingot kulttuuriperinnön
säilymiselle
Museoiden rahoitus leikkautunut vuodesta 2012 alkaen
Museoalan valtionosuusrahoitukseen on kohdistettu leikkaustoimenpiteitä vuodesta 2012 alkaen.
Leikkaukset on toteutettu sekä laskemalla valtionosuusrahoituksen tasoa että jättämällä
toteuttamatta lakisääteisiä indeksikorotuksia. Tämän seurauksena valtionosuuden perusteena oleva
yksikköhinta on jo vuonna 2015 alemmalla tasolla kuin vuonna 2012.
Yksikköhinnan ja siihen liittyvällä valtionavustusten laskulla on ollut huomattavan negatiiviset
vaikutukset museoiden toimintaan erityisesti sen vuoksi, että samaan aikaan museoiden kulut ovat
nousseet merkittävästi. Kasvu on painottunut kiinteistömenoihin, jotka ovat nousseet vuodesta 2012
vuoteen 2015 yhteensä 26 %. Myös henkilöstömenot ovat nousseet, mutta maltillisemmin eli 2 %.
Kiinteiden kulujen kasvu on vuositasolla ollut 3,7 %.
Pienimmät ja kaupunkikeskusten ulkopuolella olevat museot ahdinkoon
Museoille kehitys tarkoittaa kaikilla museoilla joko sitä, että valtionosuudella katetaan yhä
pienempi osa kustannuksista tai kustannustasoa lasketaan henkilöstöä, kiinteistöjä ja toimintaa
vähentämällä. Käytännössä vaikutukset näkyvät ensimmäisenä vähennyksenä toiminnassa ja
henkilöstön määrässä. Kiinteistöistä luopuminen on monissa tapauksissa mahdotonta ja kaikissa
tapauksissa hidasta. Vuoden 2016 leikkausten aiheuttamassa sopeutuksessa käytännössä ainoa
vaihtoehto on toiminnan vähentäminen.
Koska museoiden talous on jo tehtyjen leikkausten vuoksi äärimmäisen tiukalla, on etenkin
pienempien ja kaupunkikeskusten ulkopuolella olevien museoiden käytännössä mahdoton sopeuttaa
toimintaansa uudelle rahoituksen tasolle. Tästä on seurauksena toiminnan hiipuminen ja jopa
sulkeminen. Tämän mukana näiden paikkakuntien tai alojen historiamateriaalia ja kulttuuriperintöä
tuhoutuu eikä tilannetta voida korjata, jos taloudellinen tilanne myöhempinä vuosina paranee.
Museoalan kehittämisen näkökulmasta yksikköhinnan kiinteä euromääräinen leikkuri on myös
epämotivoiva. Jos museot onnistuvat kehittämistoimillaan vähentämään kiinteistö-, henkilöstö- ja
muita toimintakuluja, kehittämistoimien positiiviset vaikutukset museoiden reaalitalouteen
vesittyvät. Kuluissa saavutetut säästöt näkyvät museoiden tuloihin vaikuttavan valtionosuuden
yksikköhinnan ja siihen sidotun valtionosuuden laskuna.
Valtio ei hyödynnä museoiden mahdollisuuksia
Lausunnolla oleva lakiuudistus osoittaa, että hallitus ei ole hyödyntämässä sitä taloudellisen kasvun
mahdollisuutta, joka museoiden toimintaan investoiminen sisältää. Lakiehdotuksessa esitetyllä
aikajänteellä ainoita positiivisessa vireessä olevia aloja on matkailu, jossa koko 2000-luvun jatkunut
kasvu ennustetaan jatkuvan seuraavat vuodet vahvana. Alan uskotaan palkkaavan seuraavina
vuosina noin 10 000 uutta työntekijää vuosittain.
Museot ovat matkailun peruspalveluja. Ne toimivat täydentävänä palveluna muille
matkailutoimijoille, mutta huomattavalle osalle myös ensisijaisen syynä matkalle lähtöön.
Hallitus ei esityksensä perusteella ole myöskään hyödyntämässä sitä voimavaraa, joka museoilla on
sosiaalisen tasa-arvoisuuden ja kulttuurisen kanssakäymisen edistämisessä. Tämä on nousemassa
meneillään olevan pakolaiskriisin yhteydessä entistä tärkeämpään asemaan.
Lakiesitys uudelleen valmisteluun
Suomen museoliitto ja suomalainen museoala on tietoinen valtion ja koko julkisen talouden
vaikeasta tilanteesta. Samalla on kuitenkin vaikea ymmärtää päätöksiä, joilla vaarannetaan
museoala ja sen mukana kiistatta tulevat myönteiset talousvaikutukset. On myös selvää, että
museotoiminnan rahoitusleikkauksilla ei korjata niitä julkisen talouden rakenteita, joilla leikkauksia
perustellaan. On luonnollisesti perusteltua osoittaa leikkauksia solidaarisuussyistä myös
museoalalle, mutta tässä logiikassa solidaarisuutta voi odottaa myös muissa yhteyksissä esimerkiksi
tulevaisuutta ja rakennemuutoksia tavoittelevissa hallituksen kärkihankkeissa tai muissa
investoinneissa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtumassa.
Suomen museoliiton näkemyksien mukaan näiden lakien kautta Suomen hallitus on tekemässä
päätöstä, jolla aiheutetaan peruuttamatonta vahinkoa suomalaisen kulttuuriperinnön säilymiselle
jälkipolville. Tämän hallitus aiheuttaa tietoisena siitä, että lakiesityksessä olevilla
leikkauspäätöksillä ei ole leikkauksen perusteena olevan tavoitteen saavuttamiseksi mitään
käytännön merkitystä.
Suomen museoliitto esittää, että laki otetaan uudelleen valmisteluun esityksen sisältämien
rakenteellisten ongelmien korjaamiseksi ja vaikutusten arvioimiseksi. Museoliiton on myös vaikea
ymmärtää leikkausten kohdistamista erityisesti museoalaan, jossa leikkaustasoksi on määritelty 13
000 euroa. Tavoite on kaksi kertaa enemmän kuin kulttuurialalla keskimäärin. Lisäksi Suomen
museoliitto edellyttää, että hallitus päätöksissään osoittaisi ymmärtävänsä leikkausten
peruttamattomat vahingot kulttuuriperinnölle, museo- ja kulttuuripalvelujen positiiviset
talousvaikutukset ja muistavansa lupauksensa siitä, että kulttuuriin ei kohdisteta uusia leikkauksia.
Uusia leikkauksia tässä Suomen museoliito mukaan ollaan selkeästi tekemässä.
Suomen teatterit ry.
Valtionosuusjärjestelmän piiriin kuuluvien ammattiteattereiden kehitys ja nykytilanne
Vuonna 2008 alkanut yleinen ja pitkittynyt taloustaantuma on iskenyt teatterialaan pienellä
viiveellä, koska vuosien 2008-2010 valtionosuuksien indeksikorjausohjelma vahvisti taidelaitosten
rahoitusasemaa. Lisärahasta suuri osa kului tuon ajanjakson voimakkaan palkkakehityksen
lisäkustannusten kattamiseen, mutta samalla se vahvisti alaa niin, että jo vuonna 2012 alkaneet
valtionosuuksien leikkaukset ja indeksien jäädytykset eivät välittömästi olennaisesti vähentäneet
alan työllisyyttä tai tuotantovolyymia.
Valtionosuuksien lisäksi teattereita rahoittavat niiden sijaintikunnat. Ammattiteattereiden
kuntarahoitus ei ole juurikaan kehittynyt vuoden 2008 jälkeen, palkkojen ja kiinteistöjen
kustannuskehitystä kuntatuen taso ei ole vuosiin seurannut käytännössä enää ollenkaan, ja vuodesta
2013 eteenpäin teattereiden tuki kunnilta ja kaupungeilta on yhä useammalla paikkakunnalla
voimakkaassa laskusuhdanteessa.
Näyttämötaiteen tulonmuodostuksen kolmas kivijalka on oma tulonhankinta, josta lipunmyynti
muodostaa muun yritysyhteistyön ohella valtaosan. Lipputulojen merkitys osana teattereiden
tulonmuodostusta vaihtelee runsaasti, ja on lisäksi altis välillä voimakkaallekin kausivaihtelulle.
Vuosina 2013 ja 2014 teatterilippujen kokonaismyynnissä on ollut laskeva jakso. Samanaikainen
laskeva trendi on pitkittyneen laman myötä ollut nähtävissä monilla muillakin yleisön vapaa-ajasta
kilpailevilla aloilla, joiden on ollut vaikea päästä yleisötavoitteisiinsa lukuisten kuluttajien
käyttäessä tiukkoina aikoina vähemmän rahaa pääsylippuihin.
Vuonna 2014 kaikki edellä mainittu kehitys yhdessä johti nykytilanteeseen, jossa teattereiden
rahoitus ei enää riitä tähänastisen toiminnan tason ylläpitämiseen. Samaan aikaan kun alan
vakituiset työpaikat edelleen tuntuvasti vähenivät, tilapäiset työsuhteet putosivat yhdessä
vuodessa yli 10 prosentilla. Vuoden 2015 tilastoja ei vielä ole käytettävissä, mutta
kokonaisrahoitustilanteen ollessa vielä tiukempi kuin vuonna 2014, on perusteltua olettaa, että alan
työllisyystilanne on edelleen edellisvuotta huonompi.
Ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla rahoituslain muutosesityksen negatiivisiin vaikutuksiin alan
työllisyyteen ja kehitykseen on mahdollista vaikuttaa
1) Valtiontalouden kehyksissä suunniteltujen välttämättömien säästötoimenpiteiden toteutusta
harkittaessa olisi uudelleen arvioitava leikkausten voimakkuus ja toteuttamisaikataulu.
Jo nyt tiedossa olevan alan työllisyyskehityksen valossa on selvää, että kohdistamalla näin
voimakkaita säästötoimenpiteitä toimialalle, jonka työllisyys on jo tähän mennessä toteutettujen
säästöjen johdosta voimakkaassa laskussa, lisäsäästöt tulevat nopeasti vähentämään
koulutetuilta taiteilijoilta sekä teatterialan tekniikan ja muilta ammattiryhmiltä useita satoja
työpaikkoja teatterialalla. Massiiviset yhdellä kertaa toteutettavat tasoleikkaukset antavat
työnantajille heikosti aikaa valmistautua uuteen tilanteeseen, ja vaikeuttavat olennaisesti näiden
mahdollisuuksia vaikuttaa erilaisin joustavin järjestelyin työvoiman sovittamiseen uuteen
matalampaan rahoitustasoon.
Valtionosuusrahoitteinen kenttä on ollut kulttuurialan valtakunnallisesti kattavin ja merkittävin
alueellinen työllistäjä. Valtionosuusteattereista työttömäksi jäävät taiteilijat ja teatterialan
muiden ammattiryhmien työntekijät tulevat erittäin epätodennäköisesti työllistetyiksi taiteen
harkinnanvaraisilla tuilla ja apurahoilla toimivalla ns vapaalla kentällä, jonka rahoitus ei ole
kehittynyt vuosiin eikä edes nykyisellään riitä työehtosopimusten hyvin alhaisten minimipalkkojen
maksuun.
2) Tehokkaisin tapa torjua valtionosuusleikkausten vahinkoja työllisyydelle on toteuttaa
valtionosuuslaitoksille vuodelle 2016 veikkausvoittovarojen vararahastosta rahoitettava
työllisyyshankeraha samalla tavalla kuin vuonna 2015.
Veikkausvoittovarojen vararahaston keskeinen tarkoitus on turvata veikkausvoittovaroin
rahoitettavien kohteiden rahoitus tilanteessa, jossa vuosittain jaettavissa olevat voittovarat eivät
tarkoitukseen riitä. Pitkälti tästä syystä valtionosuuksin rahoitetuilla kulttuurialoilla oli haettavissa
vuodelle 2015 työllistämishankeraha, jonka turvin edistettiin alan työllisyyttä tilanteessa, jossa
valtionosuusrahoitteisen kentän määrärahoja leikattiin vastaavalla tavalla kuin nyt käsillä olevassa
rahoituslain muutosesityksessä, joskin leikkausten taso oli vuodelle 2015 lievempi kuin mitä
esitetään vuodelle 2016.
Suomen Teatterit ry on tietoinen siitä, että vararahaston käytettävissä olevien jakovarojen
kokonaismäärä on viime vuosina vähentynyt, mutta leikkausten välittömiin ja voimakkaisiin
negatiivisiin vaikutuksiin viitaten on aivan ilmeistä, että tarve työllistämishankerahalle vuodelle
2016 on vielä tuntuvasti aikaisempaa suurempi.
3) Lainsäädäntötekniikan näkökulmasta rahoituslain nyt käsillä olevan muutosehdotuksen
pitkäaikaiset vaikutukset on vielä tarkasteltava huolellisesti uudestaan ennen lain
toimeenpanoa. Rahoituslain muutos on säädösteknisesti toteutettava niin, että uudet
säästötoimenpiteet eivät tulevaisuudessa johda valtionosuuksien kumuloituvaan
leikkautumiseen. Euromääräisesti samansuuruisten säästöjen systemaattinen leikkaaminen
vuosittain pienenevästä kokonaistuesta johtaisi syöksykierteeseen, jossa täysin elinkelpoinen,
työvoimakustannuksiltaan halpa, voimakkaasti työvoimavaltainen ja aluepoliittisesti tärkeä ala
ajettaisiin lyhyessä ajassa alas.
Suomen teatterijärjestöjen keskusliitto ry
1) Säästötoimenpiteiden toteutusta harkittaessa olisi uudelleen arvioitava leikkausten
voimakkuus ja toteuttamisaikataulu. Säästöt tulevat nopeasti useita satoja työpaikkoja
teatterialalla.
2) Tehokkain tapa torjua valtionosuusleikkausten vahinkoja työllisyydelle on toteuttaa
valtionosuuslaitoksille vuodelle 2016 veikkausvoittovarojen vararahastosta rahoitettava
työllisyyshankeraha samalla tavalla kuin vuonna 2015. Valtionosuusjärjestelmän piiriin
kuuluvien ammattiteattereiden kehitys ja nykytilanne
Ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla rahoituslain muutosesityksen negatiivisiin vaikutuksiin alan
työllisyyteen ja kehitykseen on mahdollista vaikuttaa
1) Valtiontalouden säästötoimenpiteiden toteutusta harkittaessa olisi uudelleen arvioitava
leikkausten voimakkuus ja toteuttamisaikataulu. Jo nyt tiedossa olevan alan
työllisyyskehityksen valossa on selvää, että kohdistamalla näin voimakkaita säästötoimenpiteitä
toimialalle, jonka työllisyys on jo tähän mennessä toteutettujen säästöjen johdosta voimakkaassa
laskussa, lisäsäästöt tulevat nopeasti vähentämään koulutetuilta taiteilijoilta sekä teatterialan
tekniikan ja muilta ammattiryhmiltä useita satoja työpaikkoja teatterialalla.
Valtionosuusrahoitteinen kenttä on ollut kulttuurialan valtakunnallisesti kattavin ja vakain
työllistäjä. Valtionosuusteattereista työttömäksi jäävät taiteilijat tulevat erittäin
epätodennäköisesti työllistetyiksi taiteen harkinnanvaraisilla tuilla ja apurahoilla toimivalla ns.
vapaalla kentällä, jonka rahoitus ei ole kehittynyt vuosiin eikä edes nykyisellään riitä
työehtosopimusten hyvin alhaisten minimipalkkojen maksuun.
2) Tehokkain tapa torjua valtionosuusleikkausten vahinkoja työllisyydelle on toteuttaa
valtionosuuslaitoksille vuodelle 2016 veikkausvoittovarojen vararahastosta rahoitettava
työllisyyshankeraha samalla tavalla kuin vuonna 2015. Veikkausvoittovarojen vararahaston
keskeinen tarkoitus on turvata veikkausvoittovaroin rahoitettavien kohteiden rahoitus tilanteessa,
jossa vuosittain jaettavissa olevat voittovarat eivät tarkoitukseen riitä. Pitkälti tästä syystä
valtionosuuksin rahoitetuilla kulttuurialoilla oli haettavissa vuodelle 2015 työllistämishankeraha,
jonka turvin edistettiin alan työllisyyttä tilanteessa, jossa valtionosuusrahoitteisen kentän
määrärahoja leikattiin vastaavalla tavalla kuin nyt käsillä olevassa rahoituslain muutosesityksessä,
joskin leikkausten taso oli vuodelle 2015 lievempi kuin mitä esitetään vuodelle 2016.
3) Muutosehdotuksen pitkäaikaiset vaikutukset on vielä tarkasteltava huolellisesti uudestaan
ennen lain toimeenpanoa. Rahoituslain muutos on säädösteknisesti toteutettava niin, että uudet
säästötoimenpiteet eivät tulevaisuudessa johda valtionosuuksien kumuloituvaan
leikkautumiseen. Euromääräisesti samansuuruisten säästöjen systemaattinen leikkaaminen
vuosittain pienenevästä kokonaistuesta johtaisi syöksykierteeseen, jossa täysin elinkelpoinen,
työvoimakustannuksiltaan halpa ja voimakkaasti työvoimavaltainen ala ajettaisiin lyhyessä ajassa
alas.
Suomen Museovirasto
Museovirasto kommentoi lakiesitystä erityisesti museoiden osalta, mutta samat kommentit
koskevat yleisesti myös muita saman pykälän ja rahoituksen puitteissa olevia taidelaitoksia.
Esityksen mukaan museoille, teattereille ja orkestereille kohdistetut vuosien 2012 ja 2015 säästöt
sekä vuoden 2014 indeksijäädytys muutettaisiin pysyviksi. Lisäksi toteutettaisiin vuosien 2016 –
2019 kehyspäätöksen mukainen säästö vuodelle 2016 ja vuoden 2016 indeksitarkistusta vastaavat
vähennykset.
Lausunnossa pyritään sen sijaan arvioimaan lain vaikutuksia. Itse lain
perusteluissa on huomioitu vain lain välittömät, säästötavoitteisiin liittyvät eurovaikutukset ja
suppeasti eräiden opetusalaan kuuluvien toimijoiden toimintaan liittyviä vaikutuksia.
Museoiden osalta muita vaikutuksia ei ole arvioitu.
Museoiden valtionosuuden yksikköhintaan on kohdistunut säästöjä jo vuosina 2012 ja 2015.
Valtionosuusjärjestelmän uudistuksen seurauksena vuosina 2008—2010 museoiden valtionosuudet
kyllä lähes kaksinkertaistuivat noin 25 miljoonasta eurosta lähes 37 miljoonaan euroon (+ 46 %).
Vaikka yksikköhintaa saatiin korotettua tässä yhteydessä, lisäykset kuitenkin tarkoituksellisesti
kompensoivat kasvaneita ja todellisia toiminnan kustannuksia, jotka olivat jo kauan nousseet yli
toiminnan laskennallisten kustannusten. Säästötavoitteen ja lakimuutoksen tuoma yksikköhinnan
pienennys siis kääntää kehityksen suunnan takaisin ja kasvattaa uudestaan laskennallisten ja
todellisten kulujen eroa. Samaan aikaan museoiden käytössä oleva henkilötyövuosimäärä on
pysynyt pitkään samana, 1183 henkilötyövuodessa, vaikka yleisesti ottaen museoiden todellisten
henkilötyövuosien määrä on ollut kasvusuunnassa ja toimiala laajentunut.
Valtionosuusjärjestelmän piiriin on jo useana vuonna voitu ottaa uusia museoita vain jakamalla
uudelleen jo allokoituja henkilötyövuosia, ellei henkilötyövuosia muuten ole vapautunut.
Riittämätön henkilötyövuosimäärä yhdessä yksikköhinnan laskun kanssa johtaa huonosti
kestettävissä olevaan tilanteeseen toimialalla, joissa toimijoiden keskikoko on pieni (keskimäärin
12,6 henkilötyövuotta / ammatillinen museo vuonna 2014), ja jonka henkilöstön määrä on ollut
laskusuunnassa kahtena viime vuonna (Museotilasto 2014). Samaan aikaan museoiden
kiinteistömenot jatkavat kiihtyvää nousua. Vuonna 2014 näissä oli jo 18,8 % nousu edelliseen
vuoteen verrattuna (Museotilasto 2014). Indikaattorit viittaavat selkeästi siihen, että museoiden on
ollut yhä vaikeampi saada toimintamääräraha riittämään toiminnan kuluihin, ja resurssisäästöä on
haettu helpommin realisoitavasta osasta kulurakennetta, henkilöstöstä. Henkilöstön supistaminen
puolestaan johtaa suoraan toiminnan kaventumiseen, joka voi tarkoittaa esimerkiksi
avoinnaoloaikojen supistumista, yleisötoiminnan kaventumista ja toiminnan kääntymistä
sisäänpäin. Laki tulisi voimaan tullessaan vakavasti pahentamaan jo nyt nähtävissä olevaa kehitystä
kohti toiminnan supistumista.
Museoviraston kannalta säästöjen ja lakiesityksen suora vaikutus näkyy eniten alueellisen
kulttuuriperintötoiminnan puitteissa. Korotettua valtionosuutta saavat museot, erityisesti
maakuntamuseot, mutta myös aluetaidemuseot ja valtakunnalliset erikoismuseot, vastaavat
tällä hetkellä merkittävistä alueellisista kulttuuriperinnön vaalimis-, suojelu- ja
kehittämistehtävistä, joita Museolaki ja –asetus niiltä edellyttävät ja joista on sovittu Museoviraston
kanssa joko Museoasetuksen mukaisten nelivuotisneuvottelujen puitteissa tai erillisillä
kahdenvälisillä yhteistyösopimuksilla. Edellisten sopimusten puitteissa toteutetaan laajaa alueellista
museokentän ohjaamis- ja kehittämistyötä, jonka hyötyjät ovat sekä maakuntien muut ammatilliset
museot että Suomen yli 700 paikallis- ja pientä erikoismuseota. Jälkimmäisen sopimuksen
puitteissa tehdään laajamittaista kulttuuriympäristön suojelutyötä alueellisella ja paikallisella
tasolla, jonne Museoviraston on omien resurssiensa puitteissa mahdoton ulottaa työtään. Korotettua
valtionosuutta saavat museot, maakuntamuseot, alueelliset taidemuseot ja valtakunnalliset
erikoismuseot tekevät kulttuuriperinnön vaalimisen kannalta korvaamatonta työtä omilla alueillaan.
Tätä työtä, joka nyt lakiesityksen toteutuessa vähintään supistuu, ei ole mahdollista korvata
Museoviraston voimavaroin. Lakiesityksen konkreettisena vaikutuksena on kulttuuriperinnön
alueellisen vaalimisen toimintaedellytysten merkittävä heikentyminen.
Yleisellä tasolla voidaan todeta, että museot ovat kirjastojen ohella Suomen kattavin
valtakunnallinen ja alueellinen kulttuuripalvelu. Museotoiminnalla on tutkitusti laaja ja suuri
taloudellinen merkitys omalla alueellaan, joka ei näy suoraan tulona museotoiminnassa mutta on
välillisesti merkittävä taloudellinen moottori. Samoin pienillä kulttuuripalveluihin käytettävillä
rahasummilla voidaan tuottaa merkittäviä hyvinvointivaikutuksia. Lakiesityksen mukanaan tuomat
toimialakohtaiset säästöt ovat euromäärissä valtiontaloudessa pieniä, mutta yksittäisten toimijoiden
näkökulmasta merkittävä isoja tilanteessa jossa toiminnan edellytykset ovat jo valmiiksi
kaventuneet. Lakiesitys ei edistä kulttuuripoliittisia tavoitteita tai hallitusohjelman kirjauksia
kulttuurin saavutettavuuden edistämisestä, alueellisten palveluiden tukemisesta tai kulttuurin
merkityksestä yhteiskunnan kehityksen tukena.