VAPAAVAHTI • FRIVAKT 1/2015

Transcription

VAPAAVAHTI • FRIVAKT 1/2015
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
M/S PRIMA LADY
FORMARE
M/S MIRANDA
NORDIC OPEN FLOORBALL
1/2015
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
VAPAAVAHTI 1/15
FRIVAKT 1/15
Pääkirjoitus................................................................. 3
Pohjoismainen valokuvauskilpailu............................... 4
ForMare 2015 alkoi.................................................. 10
Ruotsinlaivojen nostalgiaa......................................... 16
Prima Lady Suomen lipun alle.................................. 18
Martti Saukkonen – bittejä aalloilla........................... 26
Kofeiini jees, nikotiini nou........................................ 32
Vieraslajeja painolastissa............................................ 34
Merimieskapakka Maarianhaminassa........................ 38
Merimiesilta Salvessa................................................. 40
Sylvänne pakina........................................................ 42
Kirjastokatsaus.......................................................... 44
Liikuntaa ja merimiesurheilua................................... 50
Seafit -hanke............................................................. 60
Ristikot..................................................................... 62
Ajankohtaista............................................................ 64
Ledare......................................................................... 3
Kvinnorna tog hem nordiskt foto................................ 7
ForMare 2015........................................................... 13
Nostalgi från Sverigebåtarna...................................... 17
M/s Prima Lady under finsk flagg.............................. 23
Martti Saukkonen – med bitar på böljan................... 29
Koffein ja, nikotin nej............................................... 33
Trafis seminarium om barlastkonventionen............... 36
En sjömanskrog i Mariehamn.................................... 39
Sjömanskväll på restaurang Salve............................... 40
GE Ångare................................................................ 47
Sjömansidrott............................................................ 50
Miranda vann fartygslagens minuttävling.................. 57
Seafit......................................................................... 61
Korssord.................................................................... 63
Kannen kuva – Pärmbild: Sampsa Sihvola; M/s Prima Lady
Takakansi – Baksida: Hlynur Ágústsson, Nordic Photo
Contest, 3rd place
Harri Hongisto Prima Ladyn
messissä, s. 18
Meriturva piti suomalaiset
mitalikannassa, s. 51
Lättmatros Heidi Salmelin mottog
m/s Mirandas pris, s. 57
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
Arvoisat lukijat!
On kunnia kirjoittaa pääkirjoitus Vapaavahtiin. Aloitin Mepan uutena toimitusjohtajana vuoden alusta. Uusi jobi on aina haaste ja
ottaa oman aikansa, että oppii paikan tavoille. Onneksi minut otti vastaan vahvasti motivoitunut ja ammattitaitoinen Mepa-väki.
Suomen lipun houkuttelevuus on ilahduttavasti lisääntynyt (yhteen uuteen porvoolaiseen leidiin tutustutaan tässä lehdessä). Tonnistovero ja sekamiehityssopimukset ovat
parantaneet siniristilippumme kilpailukykyä
varustamoiden silmissä. Jatkon turvaamiseksi tulee panostaa edelleen merihenkilöstön
osaamiseen ja hyvinvointiin. Työhyvinvointiin panostaminen on myös
taloudellisesti järkevää: siihen sijoitetun rahan arvioidaan palautuvan jopa kymmenenkertaisena takaisin! Vastuu omasta elämäntavasta, terveydestä ja kunnosta on kuitenkin
viimekädessä meillä jokaisella itsellämme.
Hyvin paljon on kiinni päivittäisistä pienistä valinnoista. Tässä on suureksi avuksi
myös muiden antama opastus, rohkaisu ja
kannustus. Tätä pyrimme edistämään mm.
Formare-hankeella, josta lisää tässä lehdessä.
Oman virkistyksen kannalta myös kaikenlaiset työn oheen ja vapaa-aikaan sopivat
harrastukset ovat tärkeitä. Niihin haluamme
Mepassa edelleen kannustaa. Esimerkiksi valokuvaaminen on mukava, laivalle hyvin sopiva harrastus. Mepa on vuosittain mukana
järjestämässä pohjoismaista valokuvakilpailua (Reykjavikin loppukilpailusta lisää tässä
lehdessä). Nyt on taas kuluva vuosi aikaa
ottaa kuvia seuraavaan kilpailuun.
Oma pestini Mepan päällikkönä on
alkanut vauhdikkaasti. Mepa on monessa
mukana ja kehittää jatkuvasti toimintaansa.
Toivon, että osallistutte aktiivisesti Mepan
palveluiden parantamiseen ja ajanmukaistamiseen kommentoimalla sekä kertomalla
omia ehdotuksianne. Nykäiskää hihasta,
laittakaa viestiä postiin, sähköpostiin tai someen saa myös pirauttaa puhelimella. Me
olemme Mepassa kuulolla!
Sampsa Sihvola
ekonomisk synvinkel: man räknar med att
de investerade summorna fås tillbaks rentav
tiofalt! Ansvaret för den egna livsstilen, hälsan och i vilket skick man är ligger ändå i
sista hand på oss själva. Mycket beror på små
dagliga val. Här har vi stor hjälp också av råd
och uppmuntran som andra ger oss. Det här
försöker vi främja bland annat med hjälp av
projektet Formare, mera om det kan man
läsa i detta nummer.
För den egna rekreationen är det också
viktigt att vid sidan av arbetet ägna sig åt
olika fritidssysselsättningar. Dem vill vi på
SSB fortsätta att uppmuntra. Fotografering
är till exempel en trevlig hobby som lämpar sig ombord. Årligen är SSB med då den
nordiska fototävlingen ordnas. (Mera om
finalen i Reykjavik i detta nummer). Nu har
man innevarande år tid på sig att ta bilder
till nästa tävling.
Början på mitt jobb som befälhavare på
SSB har varit fartfylld. SSB är med i mycket
och mångt och utvecklar ständigt sin verksamhet. Jag hoppas att ni deltar aktivt för
att förbättra och modernisera SSB:s service
genom att kommentera och göra egna förslag. Ryck oss i ärmen, skicka medelanden per
post, i e-post eller some, man får också ringa.
Vi på SSB lyssnar!
Sampsa Sihvola
Bästa läsare!
Det är en ära att få skriva en ledare i Frivakt. Jag började som ny verkställande direktör på Sjömansbyrån i början av året. Ett nytt
jobb är alltid en utmaning, och det tar sin
tid att lära husets vanor. Lyckligtvis togs jag
emot av en starkt motiverad och yrkeskunnig personal på SSB.
Den finska flaggan har glädjande nog blivit mera lockande (en ny lady från Borgå lär
vi känna i detta nummer). Tonnageskatten
och avtalen om blandbesättning har förbättrat vår blåvita flaggas konkurrenskraft i rederiernas ögon. För att trygga fortsättningen
måste vi fortsätta att satsa på sjöpersonalens
kunnande och välbefinnande.
Att satsa på arbetshälsan är klokt också ur
1 / 2015
Frivakt
Vapaavahti
3
NAISET VEIVÄT
PM FOTO 2014
Ensimmäinen merinainen PM-valokuvakilpailun voittajana.
27
:nnen kerran järjestetyn
Pohjoismaisen valokuvauskilpailun voiton vei ruotsalainen matruusi Elin Johansson mainiolla kuvallaan ”Isbjörn mot
stäv”. Kuvassa utelias jääkarhu haistelee M/S
Stockholmin keulasteeviä Huippuvuorilla.
Tuomaristo kiitteli erityisesti kuvasta välittyvää jääkarhun uteliaisuutta, kuvan vitsikkyyttä sekä visuaalista tasapainoa. Kuva on
onnistunut otos harvinaisesta hetkestä, kuvaaja on turvallisesti lähellä jääkarhua. Myös
tämä voittohetki oli historiallinen, tähän asti kilpailua ovat dominoineet miehet ja nyt
voittaja on ehta merinainen. Näin kävi myös
Mepan kansallisen kilpailussa: historiallisen
voiton vei merinainen Marika West.
Pohjoismainen loppukilpailu pidettiin
merenkulun turvallisuuskoulutusaluksella - Sæbjörgilla Reykjavikissa aurinkoisena
perjantaina 13. helmikuuta. Isäntänä oli
koulutuskeskuksen johtaja kapteeni Hilmar
Snorrason. Tuomareina toimivat freelance
valokuvaaja Kristján Maack sekä lehtikuvaaja Arni Søberg. Kaikkiaan 75 loistavaa
ja mielenkiintoista valokuvaa oli arvioitavana, 15 jokaisesta pohjoismaasta. Yhteensä
kilpailuun osallistui 164 merenkulkijaa 944
valokuvalla. Suomessa oli 29 osallistujaa 183
kuvalla.
Tuomarit arvostivat kuvissa hyvää asettelua, linjojen, suuntien, valon ja hetken
hallintaa. Voittajakuvia tarkastellessa voi
huomata kuinka virkistävällä tavalla erityyppisiä ne ovat: Johanssonin jääkarhu, Magnus
Henryssonin voimakas ”action kamera”-laajakuva jossa majakka rauhoittaa ja kiinnittää
muuten vahvassa liikkeessä olevan kuvan,
Hlynur Ágústssonin klassinen 60-luvun
postikorttihenkinen maisema tasapainoisella
erittäin onnistuneella sommittelulla sekä linjoilla, Bjarne Hovlandin vahva värien, linjojen ja henkilön hallinta sekä Jörgen Språngin
dramaattinen valo.
teksti: Sampsa Sihvola
1. Elin Johansson
4
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2015
Tulokset
1. Matruusi Elin Johansson, Ruotsi, M/S Stena
Germanica
• Valokuvaustarvikkeita 5.000 DKR,
Den Danske Maritime Fond
2. Matruusi Magnus Henrysson, Ruotsi, M/S
Peter Pan
• Valokuvaustarvikkeita 5.000 NOK, Sjøfartsdirektoratet
3. Matruusi Hlynur Ágústsson, Islanti ,
F/V Brynjólfur ÁR3
• Valokuvaustarvikkeita 5.000 SKR, Sjöfartstidningen
4. Kapteeni Bjarne Hovland, Norja, AHTS KL
Sandefjord
• Valokuvaustarvikkeita 400 EUR, Eimskip
Marika West
5. Kokki Jörgen Språng, Ruotsi, M/T Bit Okland
Valokuvaustarvikkeita 300 EUR, Finnlines
SUOMEN KILPAILUN PARHAAT:
Kunniamaininnat:
Jukka Lindell, M/V Ramona (Rajala Lahjakortti 150 EUR)
Yliperämies Remigusz Piotrowski, Tanska,
M/T Selandia Swan
Aku Kaikkonen, M/S Kristiina Katarina (Rajala Lahjakortti 100 EUR)
Perämies Jonatan Svensson, Norja,
Eidesvik Offshore ASA, 2 kuvaa
Marika West, M/S Wasa Express (Rajala Lahjakortti 200 EUR)
Kunniamaininnat: Leena Numminen ja Laura Pyytövaara
2. Magnus Henrysson
1 / 2015
Frivakt
Vapaavahti
5
VALOKUVAKILPAILUN HISTORIAA
• aloitettiin tammikuussa 1989 Kööpenhaminassa, jolloin
arvosteltiin vuoden 1988 kuvia
• mukana aluksi Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Islanti tuli
mukaan myöhemmin
• Suomi voittanut vain yhden kerran, 1992 Heikki Nilanen,
joka seilasi Silja Linella. Eläkkeellä ollessaan on toiminut
Suomen esiraadissa.
• muita palkintosijoja ja tunnustuspalkintoja on tullut Suomeen runsaasti.
• Menestyneitä suomalaisia ovat olleet konepäällikkö Harri
Manninen ja merikapteeni Aku Kaikkonen useilla palkintosijoillaan. Moninkertaisia finalisteja ovat olleet myös merikapteeni Jukka Lindell, matruusi Elisa Pihkala, kylmäkkö
Juha Havutie ja monet muut.
• Kautta aikojen menestynein kuvaaja on ruotsalainen
tankkilaivamies Jörgen Språng. Hänen kuviaan on julkaistu
paljon Pohjoismaisissa merenkulkulehdissä.
KILPAILUN SÄÄNNÖT
• Kilpailuun voi osallistua Pohjoismaiden lipun alla työskentelevä merenkulkija kansalaisuudesta riippumatta korkeintaan10 kuvalla. Vuodesta 2015 lähtien myös luotsit ja
kutterihenkilökunta voivat osallistua.
• Kuvien tulisi liittyä läheisesti merenkulkijan elämään,
työhön tai vapaa-aikaan
• Kuvan koon tulisi olla vähintään yksi megatavu. Kuvat eivät
saa olla aikaisemmin julkaistuja, eivätkä muutamaa vuotta
vanhempia.
• Kussakin maassa esiraati valitsee 15 parasta kuvaa
• Vuorollaan toimiva isäntämaa järjestää lopullisen finaalin,
jossa yleensä kaksihenkinen tuomaristo valitsee voittajat
75 kuvasta.
• Viisi parasta palkitaan 300 - 670 euron palkinnoin. Lisäksi
2–3 kunniamainintaa.
• Kotimaan sarjassa palkitaan kolme parasta 200, 150 ja
100 euron lahjakortein
Kristján Maack ja Árni Sæberg
6
Vapaavahti
Frivakt
Saagojen ja
elokuvien Islanti
POHJOISEN VALON ja henkeäsalpaavien maisemien Islanti on
toiminut saagojen ohella monen elokuvan sekä televisiosarjan näyttämönä. Näissä maisemissa ovat kulkeneet mm. James Bond, Lara
Croft, Jonatan Leijonamieli, Jon Snow, Judge Dredd ja Faust.
Islanti on meille monelle jäänyt hieman kaukaiseksi muihin pohjoismaihin verrattuna, harvoinpa osuu suomalaiselle laivalle Islannin
keikka kohdalle. Islantiin pääsee Suomesta suorilla lennoilla lomalle,
mutta lyhyen visiitin voi yhdistää Pohjois-Amerikan lentojen yhteydessä. Iceland Air:in edullisten Yhdysvaltojen ja Kanadan lentojen
yhteydessä markkinoima stopover Iceland mahdollistaa lentojen
osalta muutaman päivän tutustumisen Islantiin. Jo koneenvaihdon yhteydessä ehtii käydä rentoutumassa läheisessä Blue Lagoon
-ulkokylpylässä.
Pidemmän vierailun yhteydessä suosittelen käymään Reykjavikin merimuseossa sekä hienosti museoidussa vartiolaiva Óðinn:
issa tutustumassa kalastuksen ja turskasotien historiaan. Maisemia
sekä luonnon ihmeitä pääsee tutkailemaan Kultaisella kierroksella
(Golden Circle) joko bussilla tai vuokra-autolla. Kierroksen reiluun
200 kilometriin on hyvä varata aikaa vähintään kuusi tuntia. Jylhien maisemien ohella pääsee näkemään mm. tulivuoren kraatterin,
geysirin, Golfossin putoukset (mm. Veljeni Leijonamieli-elokuva) ja
Thingvellir luonnonpuiston, jossa on muinaisten käräjien pitopaikka Amerikan ja Euroopan laatan erkanemisalueella (mm. Game of
Thrones-tv sarja).
Teksti ja kuvat: Sampsa Sihvola
1 / 2015
4. Bjarne Hovland
KVINNORNA TOG
HEM NORDISKT FOTO 2014
Första kvinnan att vinna den nordiska fototävlingen.
I
den 27:e nordiska fototävlingen tog den
svenska matrosen Elin Johansson hem
vinsten med sin härliga bild ”Isbjörn mot
stäv”. På bilden nosar en nyfiken isbjörn
på m/s Stockholms förstäv på Svalbard. Juryn
berömde särskilt att bilden förmedlar björnens nyfikenhet samt att den är humoristisk
och visuellt balanserad. Fotografen har lyckats fånga ett sällsynt ögonblick, nära björnen
men ändå i säkerhet. Själva vinstögonblicket
var också historiskt, eftersom männen hittills
har dominerat tävlingen. Likadant gick det i
SSB:s nationella tävling: den historiska vinsten togs hem av sjökvinnan Marika West.
Den nordiska finalen hölls på säkerhetsutbildningsfartyget Sæbjörg i Reykjavik en
solig fredag den 13 februari. Värden var
direktören för utbildningscentret, kapten
Hilmar Snorrason, och domarna bestod
av frilansfotografen Kristján Maack och
pressfotografen Arni Søberg. De hade 75
1 / 2015
fantastiska och intressanta foton att bedöma,
15 från varje nordiskt land. Totalt deltog 164
sjöfarare i tävlingen med 944 fotografier.
Finland hade 29 deltagare med 183 foton.
Domarna värdesatte bilder med en bra
komposition: att fotografen behärskade linjer, riktningar och ljus och lyckades fånga
ögonblicket. Om man studerar vinnarbilderna ser man hur olika de är: Johanssons
isbjörn, Magnus Henryssons kraftfulla vidbild ”action kamera” där fyren har en lugnande effekt och befäster bilden som i övrigt
är full av rörelse, Hlynur Ágústssons klassiska vykortslandskap i 60-talsanda med en
balanserad, mycket lyckad komposition och
fina linjer, Bjarne Hovlands stabila kontroll
över färger, linjer och person samt Jörgen
Språngs dramatiska ljus.
Text: Sampsa Sihvola
Frivakt
Vapaavahti
7
5. Jörgen Språng
HISTORIA
RESULTAT
Hedersomnämnanden:
• Hölls för första gången i januari 1989 i Köpenhamn, då man
bedömde fotografier från 1988.
• Inledningsvis deltog Finland, Sverige, Danmark och Norge.
Island gick med senare.
• Finland har vunnit endast en gång, 1992, representerad av
Heikki Nilanen, som seglade med Silja Line. Som pensionär har
han varit med i Finlands förjury.
• Finland har många andra- och tredjeplatser och hederspris.
• Maskinchef Harri Manninen och sjökapten Aku Kaikkonen är
två framgångsrika finländare som varit på prispallen ett flertal gånger.
Sjökapten Jukka Lindell, matros Elisa Pihkala, kallskänka Juha
Havutie är också några av dem som tagit sig till finalen flera gånger.
• Den mest framgångsrike fotografen genom tävlingens historia är
tankermannen Jörgen Språng från Sverige. Många av hans fotografier
har publicerats i de nordiska sjöfartstidningarna.
Överstyrman Remigusz Piotrowski,
Danmark, m/t Selandia Swan
TÄVLINGEN
Styrman Jonatan Svensson, Norge,
Eidesvik Offshore ASA, 2 foton
• Alla sjöfarare, oavsett nationalitet, som arbetar under nordisk
flagg kan delta i tävlingen med högst 10 fotografier. Sedan 2015
får även lotsar delta.
• Motiven ska ha ett nära samband med sjöfararens liv, arbete eller fritid.
• Bilden måste vara minst 1 MB stor. Fotografierna får inte vara
publicerade tidigare och inte äldre än några år.
• Förjuryn för respektive land väljer ut de 15 bästa fotografierna.
• Värdlandet, som byts ut för varje år, arrangerar slutfinalen där
vanligtvis en tvåmannajury utser vinnarna bland 75 fotografier.
• De fem bästa bidragen får ett pris på 300–670 euro. Dessutom
ges 2–3 hedersomnämnanden.
• I den inhemska deltävlingen belönas de tre bästa bidragen med
presentkort på 200, 150 respektive 100 euro.
Matros Elin Johansson, Sverige, m/s Stena Germanica
• Fototillbehör 5 000 DKR, Den Danske Maritime Fond
Matros Magnus Henrysson, Sverige, m/s Peter Pan
• Fototillbehör 5 000 NOK, Sjøfartsdirektoratet
Matros Hlynur Ágústsson, Island, f/v Brynjólfur ÁR3
• Fototillbehör 5 000 SKR, Sjöfartstidningen
Kapten Bjarne Hovland, Norge, AHTS KL Sandefjord
• Fototillbehör 400 EUR, Eimskip
Kock Jörgen Språng, Sverige – m/t Bit Okland
• Fototillbehör 300 EUR, Finnlines
8
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2015
M/s Ramonas befälhavare Jukka Lindell har varit
med i den nordiska finalen flera år. I år nådde tre
av hans foton sluttävlingen i Reykjavik och den
bästa av dem, ”Anywhere away from the ship”,
belönades med en andra plats i den inhemska tävlingen och ett presentkort på 150 euro hos Rajala.
Som ung fotograferade Jukka mycket med systemkameror till filmer och diabilder. Numera består
hans utrustning av två högklassiga kompaktkameror. En av dem har han nästan alltid med sig. Jukka Lindell uppskattar vidvinkeln hos en kamera
och att kameran har hög tolerans mot
fukt och damm.
Sagornas och
filmernas Island
Jukka Lindell
DE BÄSTA I FINLANDS TÄVLING:
Marika West, m/s Wasa Express
(presentkort hos Rajala 200 EUR)
Jukka Lindell, m/v Ramona
(presentkort hos Rajala 150 EUR)
Aku Kaikkonen, m/s Kristiina Katarina
(presentkort hos Rajala 100 EUR)
Hedersomnämnanden:
Leena Numminen ja Laura Pyytövaara
1 / 2015
DET NORDISKA LJUSET och de hisnande landskapen på Island har
inte bara utgjort skådeplatsen för sagorna utan också för många filmer
och tv-serier. I dessa landskap har bland andra James Bond, Lara Croft,
Jonatan Lejonhjärta, Jon Snow, Judge Dredd och Faust vandrat.
För många av oss känns Island ganska avlägset jämfört med övriga
Norden, och det är sällan ett finländskt fartyg får ett uppdrag i Island.
Det går direktflyg till Island från Finland, men man kan också göra ett
kortare besök där i samband med flygningar till Nordamerika. Icelandair erbjuder nämligen konceptet Stopover i kombination med sina
förmånliga flyg till USA och Kanada. Stopover ger resenären möjlighet
att stanna i Island några dagar och uppleva landet. Och även om du
bara ska byta flyg hinner du besöka det närliggande utomhusbadet Blå
Lagunen för en stunds avkoppling.
Vid ett längre besök rekommenderar jag ett besök på Reykjaviks
sjöfartsmuseum och bevakningsfartyget Óðinn, som gjorts om till ett
museum. Där kan du lära dig om fiskets och torskkrigens historia. Om
du vill beundra landskapen och naturens underverk ska du åka Gyllene
cirkeln med buss eller hyrbil. Rundturen är drygt 200 kilometer och
bör ägnas minst sex timmar. Turen går genom storslagna landskap och
inkluderar bl.a. en vulkankrater, en gejser, vattenfallet Gullfoss (syns
t.ex. i filmen Bröderna Lejonhjärta) och Thingvellir nationalpark, där
Alltinget hölls på forntiden i förkastningszonen mellan den amerikanska och den europeiska plattan (förekommer t.ex. i tv-serien Game of
Thrones).
Text och bilder: Sampsa Sihvola
Frivakt
Vapaavahti
9
Marko Lindholm tuli Mariellalta
MEPAn kuntosalille.
FORMARE 2015 KÄYNNISTYI
ENTISTÄ SUUREMPANA
Onnistunut pilottiprojekti toi mukanaan positiivista mainetta ja kiinnostus ForMarea kohtaan
oli suuri niin varustamoiden kuin merenkulkijoidenkin keskuudessa.
E
dellistä huomattavasti suuremman
hankkeen suunnittelu aloitettiin
hyvissä ajoin syksyllä ja osallistujien
kanssa projekti pyörähti käyntiin
tammikuussa. MEPAn lisäksi projektissa
ovat Merimieseläkekassa, vakuutusyhtiö
Alandia, liikunta- ja hyvinvointiyritys R5
Athletics and Health sekä ammattikorkeakoulu Arcada.
Syksyn hakuprosessin aikana vastaanotettiin kaikkiaan noin 200 hakemusta, joiden
joukosta valittiin projektin tavoitteiden perusteella potentiaalisimmat osallistujat. Osallistujavalinnat tehtiin yhteistyössä varustamoiden terveydenhoitohenkilöstön kanssa ja
lopulliseksi osallistujamääräksi tuli 96 merenkulkijaa. Vuoden 2015 ForMaressa mukana
olevat varustamot ovat Tallink Silja, Viking
Line, Eckerö Line sekä Godby Shipping.
10
Vapaavahti
Frivakt
Osallistujien henkilökohtaisen valmennuksen koordinoinnista ja toteutuksesta
vastaa pilottiprojektin tapaan liikunta- ja
hyvinvointiyritys R5. Yrityksen työntekijät
Mikael Paajanen ja Mari Lindström toimivat valmennuksen kenttävastaavina ja vastaavat yhdessä MEPAn Johan Treuthardtin
kanssa Arcadan kolmannen vuoden liikunnanohjaajaopiskelijoiden kanssa osallistujien koulutuksesta. Tämän lisäksi R5 -tiimiin
kuuluvat Jonas Koli ja Caroline Hietalahti,
joiden erinomainen työpanos pilottiprojektissa opiskelijaohjaajina toi valmentajapaikan tämän vuoden projektissa. Tiimiä täydentää Jyväskylän yliopistossa jatko-opintoja
valmennus- ja testausopissa suorittava Jacob
Jungell.
Jokainen projektin osallistuja saa henkilökohtaisen valmentajan ja harjoitusohjelman,
joka on räätälöity hänen omien tavoitteidensa mukaisesti. Jotta harjoittelu tulisi kuulumaan osallistujien jokapäiväiseen elämään
myös puolen vuoden aktiivijakson jälkeen,
on ensiarvoisen tärkeää, että he oppivat harjoittelun perusteet ja pystyvät toteuttamaan
niitä itsenäisesti.
– Teimme paljon töitä R5 -yrityksen kanssa ennen uuden projektin käynnistymistä.
Kävimme hankkeen tarkasti läpi myös Arcadan opettajien kanssa. Ohjaajina toimivat
opiskelunsa loppuvaiheessa olevat opiskelijat. Pystyimme hyödyntämään pilottiprojektin kokemuksia, kun valmistelimme heitä tehtäviinsä. Pilottiryhmän ohjaajilta saatu
palaute oli myös kullanarvoista, ForMaren
projektipäällikkö Johan Treuthardt selvitti.
ForMaressa laatu on kaikki – kaikessa. Yhteistyön R5 -valmentajien kanssa on oltava
1 / 2015
tiivistä, muuten homma ei toimi. Tärkeää
on myös se, että MEPA toteuttaa tämän
projektin, ulkoistaminen maksaisi maltaita
ja asiantuntemus katoaisi, Treuthardt jatkoi.
Merimiespalvelutoimistoon palkattiin
ForMare -hanketta varten myös projektiassistentti, Kati Nyman. Pilottiprojektissa Kati toimi valmentajana ja näin ollen hanke on
hänelle jo entuudestaan tuttu. Sorvin ääreen
siirtymistä helpotti myös hänen viime syksynä suorittamansa työharjoittelu MEPAssa.
Kati työskentelee MEPAssa kesäkuun loppuun asti.
vat toisensa ensimmäisen kerran alkutestien
yhteydessä ja tämän jälkeiset tapaamisensa
he ovat sopineet itselleen parhaiten sopiville
ajankohdille.
Tapaamisia terveyden
merkeissä
Kaikki innolla mukaan
projektiin
Pilottiprojektista poiketen tämän vuoden
ForMaressa hyödynnetään Helsingin lisäksi
myös Kotkaa, Turkua ja Maarianhaminaa.
Näin ollen projektin testi- ja luentotilaisuudet järjestetään näissä kaikissa kaupungeissa. Tammikuussa järjestetty alkutestikierros
aloitettiin Helsingistä ja saman viikon aikana suoritettiin testit myös Kotkassa, Turussa
ja Maarianhaminassa. Luonnollisestikaan
kaikkia osallistujia ei voitu testata yhden
päivän aikana, joten sama kaupunkikierros
uusittiin seuraavalla viikolla. Tämän lisäksi
muutamille osallistujille järjestettiin yksittäisiä rästitestitilaisuuksia. Näiden kahden
testiviikon ajan testaajat ja testilaitteisto olivat siis liikkeellä lähes tauotta. Alkutestien
yhteydessä pidettiin myös projektin ensimmäinen luento, jonka aiheena oli paljon kysymyksiä herättänyt ravinto.
– Aloitustapahtumassa oli testien ja infon lisäksi luentoja sekä tapaaminen oman
ohjaajan kanssa ja ruokailu. Ohjaajat ja oh-
ForMaren infotilaisuus Arcadassa.
jattavat saattoivat sopia yhteydenpidosta ja
aikataulusta suoraan keskenään. Tekemistä
on todella paljon, sillä muutoksia aikatauluihin tulee koko ajan, Johan Treuthardt kertoi.
Projektin aktiivijakson aikana harjoittelu
tapahtuu sekä yhdessä henkilökohtaisen valmentajan kanssa, että itsenäisesti. Valmentajan ja osallistujan tiivis vuorovaikutussuhde
ylläpitää harjoittelumotivaatiota ja harjoittelun aikaansaama kehitys kasvattaa intoa
entisestään. Pilottiprojektista kävi ilmi, että
tiivis valmennussuhde myös vähentää keskeyttämisriskiä - jokainen pilottiprojektin
20 osallistujasta suoritti projektin loppuun
asti. Valmentajat ja valmennettavat tapasi-
Aktiivijakson aikana järjestetään kuukausittainen luento- ja infotilaisuus, jossa osallistujat pääsevät tapaamaan niin toisensa kuin
myös valmennuksen kenttävastaavat. Faktatiedon lisäksi luennot tarjoavat loistavan
ympäristön kokemusten jakamiseen sekä
vertaistukeen. Luentojen osalta projekti
jatkui helmikuun alussa järjestettävällä harjoitusmuotoja ja testituloksia käsittelevällä
luennolla.
Luentokierros aloitettiin Merimieseläkekassan tiloissa pidetyllä Helsingin luennolla, jonka jälkeen sama luento pidettiin myös
Kotkassa MEPAn toimistossa, Turussa Hotel
Seaportissa ja Maarianhaminassa vakuutusyhtiö Alandian tiloissa. Saadun palautteen
mukaan hankkeen jakautuminen neljälle
paikkakunnalle on helpottanut osallistujien
mukana oloa ja siten edesauttanut sitoutumista oman terveyden hoitamiseen.
Hankkeessa on nyt mukana myös joukko
rahtilavamerenkulkijoita, joiden aikataulut
saattavat muuttua. Tapaamiset ja yhteydenpito ovat kuitenkin toteutuneet suunnitelmien mukaan. Toki viestiliikennettä syntyy,
mutta kaikki ymmärtävät, että nyt tehdään
hyvää, ja jokainen hyötyy.
Teksti: Pekka Karppanen &
Johan Treuthardt
Kuvat: Pekka Karppanen &
Sampsa Sihvola
”On hienoa olla mukana yhdessä Suomen parhaista
työhyvinvointihankkeista” Ohjaaja Mikael Paajanen
YHTENÄ FORMAREN kenttävastaavista
toimii Mikael Paajanen. Hän kuuluu MEPAn yhteistyökumppanin, R5 -yrityksen
henkilökuntaan, ja oli mukana jo viime
vuoden pilottiprojektissa.
– Edellisen hankkeen kokemusten perusteella tehtiin pientä hienosäätöä, kuten
luentojen sovittamista enemmän merenkulkijoiden maailmaan. Toisaalta tämänvuotista
hanketta voisi kokonsa puolesta kutsua myös
pilottiprojektiksi.
Hänellä ja neljällä muulla kenttävastaavalla on yhteensä 70 valmennettavaa merenkulkijaa. Arcada -oppilaitoksesta on mukana 27
opiskelijaa, joilla kullakin on yksi ohjattava.
Mikaelin mukaan motivaatio sekä ohjaajilla että ohjattavilla on korkealla. Tuloksia
1 / 2015
on syntynyt ja porukka on hyvin sitoutunutta. Kukaan ei ole miettinyt keskeyttämistä,
vaikka muutamia epäileviä ajatuksia oli aluksi havaittavissa.
– Mukaan hankkeeseen tuli henkilöitä,
jotka eivät koskaan olleet käyneet salilla, tai
olleet liikunnanohjauksessa. Kun idea selvisi,
olivat he jo toisella kerralla täysillä mukana.
Mikael kertoo tavanneensa ja pitäneensä
yhteyksiä pilottiprojektin merenkulkijoihin.
Samaa hän suunnittelee jatkossa – panostetaan siihen, että porukka jatkaa samalla terveellisellä linjalla.
– On hienoa olla mukana näin loistavassa
hankkeessa. Tämä on taatusti yksi Suomen
parhaita projekteja työhyvinvoinnin saralla.
Frivakt
Vapaavahti
11
M/s Mirandan ciiffi Jarmo Tasa ja
konekakkonen Taito Tanttu.
ForMare -mietteitä
rahtilaivalta
MIRANDA ON projektissa mukana olevan
Godby Shippingin alus, joka liikennöi pelkästään Välimerellä. Miehistö tekee matkat
kuuden, seitsemän viikon työvuoroille lentäen. ForMaren ensimmäisten hakijoiden jou-
kossa oli Mirandan konemestari Jarmo Tasa.
Luin ohjelmasta viime vuonna Vapaavahdista, ja kun Eva Mikkola- Karlström
lähetti sähköpostia, että Godby osallistuu,
niin ilmoittauduin saman tien, Tasa kertoi.
Ohjelma on tähän saakka vastannut Tasan
odotuksia.
– Aloitin oman elämäntapamuutokseni
jo ennen tämän vuoden ForMarea, mutta ohjelman avulla saan aivan uudenlaista
tietoa omasta liikkumisesta, ja miten tulisi
syödä oikein. Lihaskuntoa pitäisi lisätä, ja
aerobiseen liikuntaan lisätä hieman peruskuntoharjoittelua, tahti kuntopyörällä on
ollut kova, ja matalilla sykkeillä harjoittelu
on jäänyt vähälle, Tasa pohti.
Hän keräsi kovat pisteet Minuuttikisassa,
mutta runsas liikkuminen ja oikein liikkuminen ei aina ole sama asia.
– Henkilökohtainen valmennus on erinomainen asia, ja ohjeiden mukaan tulee
aivan uusi ulottuvuus. Vaikka on liikkunut
paljon, on todella tärkeää tehdä kaikki oikein, Tasa kertoi.
2 Konemestari Taito Tanttu kuuli ForMaresta juuri Tasan kautta.
– Jarmo kehui ohjelmaa, ja kehotti hakemaan siihen. Onnekseni minut valittiin mukaan, ja sillä tiellä nyt ollaan, Tanttu kertoo.
Sekä Tasa että Tanttu kuntoilevat projek-
tin myötä enemmän ja seuraavat tarkasti
saamaansa ohjelmaa.
– Ruokailu on muuttunut huomattavasti
varsinkin Taitolla, Jarmo kehui.
Molemmat ovat iloisia, että ForMare toteutetaan myös rahtipuolella. Hankalien
työjaksojen takia ForMaren alkujaksoa venytetään hieman rahtilaivan väelle.
– Rahtilaivoilla seilaavilla on haastavaa
ehtiä tapaamisiin aktiivisen jakson aikana,
kertoi ForMaren projektipäällikkö Johan
Treuthardt.
– Siksi päätimme venyttää hieman rahtilaivojen alkujaksolle. Suurin kiitos tälle mahdollisuudelle kuuluu R5-trainereille jotka
ymmärsivät haasteellisuuden ja suostuivat
venyttämään omia aikataulujaan, Treuthardt
jatkoi.
Rahtilaivojen osallistujat eivät välttämättä
näe ohjaajiaan työjakson aikana. Mari Lindström ja Mikael Paajanen ovat itse ehdottaneet lähtevänsä mukaan rahtilavoille vaikka
”siftauksiin”.
– Kaikki on kiinni osallistujan työkuvasta. Jos siirtomatkan aikana ehtii harjoitella,
niin lähdemme ehdottomasti mukaan, sanoi
Mikael Paajanen.
– Olisi erittäin mielenkiintoista nähdä
tilat ja harjoitella rahtilaivan kuntosalilla,
Mari Lindström jatkoi.
”Tästä hyötyvät sekä työntekijät että työnantajat” Tarja Sandström
SILJA SERENADELLA baarimestarina työskentelevä Tarja
Sandström innostui hankkeesta, kun oli kuuntelemassa Johan
Treuthardtin ForMare -infoa laivalla.
– Olin aikaisemmin Baltic Princessilla ja kuulin hankkeesta
jo työkavereilta. Heidän käsityksensä ForMaresta oli hyvin
positiivinen. Pilottiprojektissa mukana olleet kokivat hankkeen
erittäin hyväksi.
Tarja on harrastanut kuntoliikuntaa ennenkin, mutta motivaatio ja tsemppi lisääntyivät ForMaren myötä. Tammikuussa
alkaneen toiminnan ansiosta hän on alkanut voida entistä
paremmin. Nukkuminen ja työssä jaksaminen ovat myös
kohentuneet.
Tarja tapasi ForMare -ohjaajansa MEPAn salilla, kun Silja
Serenade oli satamassa Helsingin päässä.
– Pyrin hoitamaan kuntoani jokaisella päivävapaalla. Tukholman päässä kävin eilen kävelemässä, ja nyt tulin tänne salille.
Serenadella on myös kuntosali, mutta ei tällä hetkellä näin
hyvä. Sinne pitäisi saada myös naisille sopivia laitteita.
Silja Serenaden messiruokaa, ja etenkin runsaita salaattivalikoimia hän pitää loistavina. Tarja on kiinnittänyt myös ruokailuun huomiota ForMaren ravintoluentojen myötä.
– Kaiken kaikkiaan tämä on hieno ja järkevä projekti. Kaikki, sekä työntekijät, että työnantaja hyötyvät.
”Paino laskee ja motivaatio kasvaa” Marko Lindholm
AIKOINAAN TELAKALLA työskennellyt
Lindholm on ollut meripuolella nyt lähes
pari vuosikymmentä. Hän siirtyi taannoin
Viking XPRS:lta Mariellaan toiseksi konemestariksi. Mies asuu Turussa, mutta jatkaa
merenkulun insinööriopiskeluja Kotkassa.
ForMare -ohjaajatapaamiseen hän tuli Helsinkiin.
– Luin hankkeesta Vapaavahdista sekä
MEPAn nettisivuilta ja sain hyvin tietoa.
Alkoi heti tuntua, että tähän pitää mennä.
Onneksi pääsin mukaan.”
Hän ei aivan ehtinyt aloitustapahtumaan,
ja kävi alkutesteissä erikseen. ForMare -ohjelman kakkosinfoon hän pääsi osallistu12
Vapaavahti
Frivakt
maan Turussa. Marko Lindholmin mukaan
hän on onnistunut etenemään hyvin, kun
liikkeelle lähdettiin sopivalla tahdilla.
– Motivaatio on kasvanut, kun painoa on
lähtenyt ja olo on kaikin puolin virkeä. Tätä
voi vilpittömästi suositella kaikille.
Hän käy pari kertaa viikossa kuntosalilla
ja harrastaa lisäksi peruskestävyysliikuntaa.
Marko Lindholm pitää työkyvyn ylläpitoa
erittäin tärkeänä. Ala on vaativa – laivalla
pitää olla kunnossa ja lääkärintarkastukset
on läpäistävä. Hän mietti myös, voisiko
ForMarea sitoa pysyvästi merenkulkijoiden
työterveyshuoltoon.
1 / 2015
ForMares första infotillfälle hölls i Arcadas utrymmen
FORMARE 2015 ÄR IGÅNG
NU I STÖRRE OMFATTNING
Det lyckade pilotprojektet gav ForMare ett positivt rykte och intresset för projektet var
stort bland såväl rederier som sjöfarare.
P
rojektet, som är betydligt större än
tidigare, började planeras i god tid i
höstas och drog igång med deltagarna nu i januari. Förutom SSB deltar
Sjömanspensionskassan, försäkringsbolaget
Alandia, motions- och hälsoföretaget R5 Athletics and Health och yrkeshögskolan Arcada.
Under höstens ansökningsprocess kom det
in ungefär 200 ansökningar och bland dessa
valde man ut de deltagare som verkade bäst
lämpade utifrån projektmålen. Urvalet gjordes i samarbete med rederiernas hälsovårdspersonal och det slutgiltiga deltagarantalet
blev 96 sjöfarare. Rederierna som är med i
ForMare 2015 är Tallink Silja, Viking Line,
Eckerö Line och Godby Shipping.
Precis som i pilotprojektet ansvarar motions- och hälsoföretaget R5 för att koordinera och genomföra deltagarnas per1 / 2015
sonliga träning. Mikael Paajanen och
Mari Lindström från R5 är fältansvariga
för träningen och tillsammans med SSB:s
Johan Treuthardt ansvarar de för utbildningen som tredjeårsstudenterna på Arcadas
idrottsinstruktörslinje har med deltagarna. I
R5-teamet ingår dessutom Jonas Koli och
Caroline Hietalahti, vars utmärkta arbetsinsatser som instruktörer i pilotprojektet ledde till uppdraget som tränare i årets projekt.
Teamet kompletteras av Jacob Jungell, som
bedriver fortsatta studier inom tränings- och
testlära vid Jyväskylä universitet.
Alla projektdeltagare får en personlig tränare och ett individuellt träningsprogram
som är anpassat efter deltagarens egna mål.
För att träning ska bli en del av deltagarnas
vardag även efter den sex månader långa, aktiva projektperioden är det oerhört viktigt att
de lär sig grunderna inom träning och kan
tillämpa dem självständigt.
– Vi arbetade mycket med R5 innan projektet drog igång och gick igenom projektet
noga med studenterna från Arcada. Instruktörerna består av studenter som är i slutskedet av sina studier. Vi kunde dra nytta av
erfarenheterna från pilotprojektet när vi förberedde dem på sina uppgifter. Responsen
från pilotgruppens instruktörer var också
guld värd, förklarade Johan Treuthardt, projektchef för ForMare.
– Inom ForMare är kvalitet allt – oavsett
vad det gäller. Det måste finnas ett nära samarbete med tränarna från R5, annars fallerar
alltihop. Det är också viktigt att SSB själv
genomför projektet. Det skulle kosta mycket
att anlita en extern part och expertisen skulle
gå förlorad, fortsatte Treuthardt.
Frivakt
Vapaavahti
13
Sjömansservicebyrån anställde dessutom
en projektassistent till ForMare, Kati Nyman. Kati var tränare i pilotprojektet och
därför var ForMare redan bekant för henne
sedan tidigare. Arbetspraktiken som hon
gjorde hos SSB i höstas bidrog också till
att hon fick uppdraget. Kati arbetar på SSB
fram till slutet av juni.
Stor entusiasm för
projektet
Till skillnad från pilotprojektet omfattar
årets ForMare förutom Helsingfors också
Kotka, Åbo och Mariehamn. Testerna och
föreläsningarna inom projektet anordnas
därför i alla dessa städer. I januari utfördes
inledande tester först i Helsingfors och senare samma vecka i Kotka, Åbo och Mariehamn. Eftersom man inte kunde testa alla
deltagare under en dag, genomfördes samma
testrunda även veckan därpå. Utöver detta
ordnade man enskilda tillfällen för resttester för några deltagare. Under dessa två
testveckor var testarna och testutrustningen
nästan oavbrutet på språng. I samband med
de inledande testerna hölls också projektets
första föreläsning. Ämnet var kosten, som
hade väckt många frågor.
Utöver tester, information och föreläsningar
fick deltagarna vid det första tillfället träffa
sin egen instruktör. Det bjöds också på
mat. Instruktörerna och deltagarna kunde
komma överens om en tidtabell och om hur
de skulle hålla kontakten. Det är verkligen
mycket att hålla koll på, för det kommer hela
tiden ändringar i tidtabellerna, berättade Johan Treuthardt.
Under den aktiva projektperioden sker
träningen både tillsammans med den personliga tränaren och på egen hand. Ett nära
samspel mellan tränaren och deltagaren
upprätthåller träningsmotivationen och när
deltagaren utvecklas tack vare träningen
växer entusiasmen ytterligare. I pilotprojektet visade det sig att ett nära samspel även
minskar risken att deltagaren avbryter projektet – alla 20 personer som deltog i pilotprojektet fullföljde det ända till slutet. Tränarna och deltagarna träffade varandra för
första gången i samband med de inledande
testerna och har sedan kommit överens om
träffar på tidpunkter som passar dem själva.
Träffar i hälsans tecken
både varandra och de fältansvariga för träningen. Under föreläsningarna förmedlas inte bara fakta, utan de är också utmärkta tillfällen för erfarenhetsutbyte och kamratstöd.
I början av februari hölls den andra föreläsningen och då redovisade man testresultaten
och pratade om olika träningsformer.
Föreläsningsrundan började i Helsingfors
i Sjömanspensionskassans lokaler, och därefter hölls samma föreläsning i Kotka i SSB:s
lokaler, i Åbo på Hotel Seaport och i Mariehamn i försäkringsbolaget Alandias lokaler.
Utifrån feedback på projektet har det delats
upp på fyra orter, vilket gjort det enklare för
deltagarna att vara med och på så sätt hjälpt
dem att engagera sig i sin hälsa.
Nu deltar även ett gäng sjöfarare som
arbetar på fraktfartyg och de har tidtabeller som plötsligt kan ändras. Träffarna och
kontakten med instruktörerna har ändå genomförts enligt plan. Detta kräver dock en
hel del kommunikation, men de inblandade
har insett att det här en god sak som de alla
har nytta av.
Text: Pekka Karppanen & Johan Treuthardt
Bilder: Pekka Karppanen & Sampsa Sihvola
Under den aktiva perioden anordnas varje
månad ett föreläsnings- och informationstillfälle då deltagarna får möjlighet att träffa
”Det är fint att vara med i ett av de
bästa arbetshälsoprojekten i Finland”
Instruktör Mikael Paajanen
Fältansvarig Mikael Paajanen och
projektchef Johan Treuthardt
14
Vapaavahti
Frivakt
EN AV FORMARES FÄLTANSVARIGA är Mikael Paajanen. Han
är anställd hos företaget R5, som SSB samarbetar med, och var
med redan i förra årets pilotprojekt.
– Baserat på erfarenheterna från det tidigare projektet gjorde vi
små finjusteringar, som att anpassa föreläsningarna ännu mer efter
sjöfararnas värld. Årets omgång skulle också kunna ses som ett
pilotprojekt på grund av sin storlek.
Han och de fyra övriga fältansvariga ska träna sammanlagt
70 sjöfarare. Från Arcada deltar 27 studenter, som alla ska instruera en person.
Mikael säger att motivationen är hög bland såväl instruktörer
som deltagare. Man har börjat se resultat och gruppen är mycket
engagerad. Ingen har funderat på att avbryta projektet, även om
man kunde ana en viss skepsis i början.
– Personer som aldrig hade besökt ett gym eller motionerat med
en instruktör är med i projektet. Men när de fattade konceptet
satsade de för fullt redan andra gången.
Mikael berättar att han har träffat och hållit kontakten med
pilotprojektets sjöfarare. Han planerar att göra samma sak denna
gång – man strävar efter att deltagarna ska fortsätta på samma
hälsosamma linje.
– Det är verkligen roligt att vara en del av detta strålande
program. Det här är garanterat ett av Finlands bästa arbetshälso­
projekt.
1 / 2015
Tankar om ForMare från fraktfartyget
MIRANDA ÄR ETT AV projektdeltagande
Godby Shippings fartyg och trafikerar endast på Medelhavet. Besättningen flyger till
arbetsskiften som varar i sex till sju veckor.
Bland de första sökande till ForMare fanns
Mirandas maskinmästare Jarmo Tasa.
– Jag läste om programmet förra året i Frivakt och när Eva Mikkola-Karlström skickade e-post om att Godby skulle delta så anmälde jag mig i samma veva, berättade Tasa.
Hittills har programmet motsvarat Tasas
förväntningar.
– Jag började min egen livsstilsförändring
redan innan årets ForMare, men med hjälp
av programmet fick jag helt nya kunskaper
om min träning och om hur jag bör äta. Jag
bör styrketräna mer och komplettera den
aerobiska träningen med lite grundläggande
konditionsträning. Jag har hållit en hög fart
på motionscykeln och inte tränat så många
lågpulspass, sammanfattade Tasa.
Han samlade mång poäng i Minuttävlingen, men att motionera mycket och att
motionera rätt är inte alltid samma sak.
– Personlig träning är jättebra. Instruktö-
rens anvisningar ger den egna träningen en
helt ny dimension. Även om jag har motionerat mycket de senaste åren är det verkligen
viktigt att lära sig att göra saker och ting på
rätt sätt, berättade Tasa.
Andre maskinmästare Taito Tanttu hörde
talas om ForMare från just Tasa.
– Jarmo pratade gott om programmet och
rekommenderade mig att söka till det. Jag
hade tur som blev utvald och på den vägen
är det, säger Tanttu.
Både Tasa och Tanttu motionerar mera
sedan de gick med i projektet och följer sina
program noga.
– Vi båda, men framför allt Taito, har gjort
stora ändringar i kosten, berömde Jarmo.
Båda är glada att ForMare genomförs även
på fraktsidan. På grund av de besvärliga arbetsskiften förlängs den första perioden av
ForMare för besättningen på fraktfartyget.
– Det är viktigt att alla tio möten blir av,
men för dem som seglar med fraktfartyg är
det svårt att hinna med mötena inom den
aktiva perioden. Det är bra om möten kan
förläggas så att deltagaren träffar sin instruk-
tör högst en gång i veckan under sin lediga
tid, förklarade ForMares projektchef Johan
Treuthardt.
– Det är inte bra att stressa för mötenas
skull, och om mötena hålls för ofta fyller de
inte sitt syfte. Därför beslöt vi att förlänga
fraktfartygens första period något. Tränarna
från R5 ska ha ett stort tack för denna möjlighet, då de förstod problematiken och gick
med på att förlänga sina egna tidsplaner,
fortsatte Treudthardt.
Fraktfartygens deltagare träffar inte nödvändigtvis sin tränare under arbetsskiften. Det
kan man till exempel göra om skiftningen
sker inom Finlands gränser. Mari Lindström
och Mikael Paajanen har själv föreslagit att
de kan följa med ombord på fraktfartygen.
– Allt beror på deltagarens arbetsbild. Om
man hinner träna under en förflyttning så
följer vi självklart med, sade Mikael Paajanen.
– Det vore väldigt intressant att få se lokalerna och träna i gymmet på ett fraktfartyg.
De jag tränar har visat mig bilder, men det
vore roligt att också träna med dem på plats,
fortsatte Mari Lindström.
”Vikten sjunker och motivationen ökar” Marko Lindholm
LINDHOLM SOM en gång i tiden jobbade
på ett varv har nu varit på sjösidan i snart tjugo år. Han kom nyligen från Viking XPRS
och blev andre maskinmästare på Mariella. Lindholm bor i Åbo, men studerar till
sjöingenjör i Kotka. Han kom till ForMareinstruktörsträffen i Helsingfors.
– Jag läste om projektet i Frivakt och på
SSB:s webbplats, där det fanns bra information. Jag kände genast att det här är något för
mig. Som tur var blev jag uttagen.
Han hann inte till det första mötet och
gjorde de inledande testerna vid ett annat
tillfälle. ForMares andra informationsträff
var han på i Åbo. Marko Lindholm menar
att han har lyckats göra framsteg tack vare att
programmet går framåt i lagom takt.
– Motivationen har ökat när vikten har
minskat och jag känner mig pigg. Jag kan
helt ärligt rekommendera alla det här.
Han besöker gymmet ett par gånger i
veckan och utövar dessutom grundläggande
uthållighetsträning. Marko Lindholm tycker
att det är oerhört viktigt att upprätthålla arbetsförmågan. Det är en krävande bransch
– man måste vara i god form till sjöss och
klara hälsokontrollerna. Han funderar på om
inte ForMare kunde bli en permanent del av
sjöfararnas företagshälsovård.
”Både arbetstagare och arbetsgivare har nytta av det här” Tarja Sandström
TARJA SANDSTRÖM arbetar som bartender på Silja Serenade
och blev intresserad av projektet när hon var på Johan Treuthardts informationsmöte om ForMare på fartyget.
– Jag var tidigare på Baltic Princess och redan då hörde jag talas
om projektet via mina arbetskamrater. Deras åsikter om ForMare
var mycket positiva. De som hade deltagit i pilotprojektet tyckte
att det var oerhört bra.
Tarja har utövat konditionsträning även tidigare, men i och
med ForMare ökade hennes motivation och kämpaglöd. Tack
vare programmet som drog igång i januari mår hon ännu bättre
än tidigare. Hon sover dessutom bättre och orkar mera på jobbet.
1 / 2015
Tarja träffade sin ForMare-instruktör på SSB:s gym, när Silja
Serenade låg i hamn i Helsingfors.
– Jag försöker motionera så snart jag är ledig. I går tog jag en
promenad i Stockholm och nu kom jag hit till gymmet. Det finns
ett gym på Serenade också, men det är inte så bra. Det skulle
behövas utrustning som passar kvinnor bättre.
Tarja tycker att maten i mässen på Silja Serenade är utmärkt,
speciellt det stora utbudet av sallader. I och med ForMares kostföreläsningar har hon börjat tänka på vad hon äter.
– På det hela taget är det här ett bra och vettigt projekt. Det
gynnar alla, både personalen och arbetsgivaren.
Frivakt
Vapaavahti
15
RUOTSINLAIVOJEN
NOSTALGIAA
Maarianhaminan merimuseon näyttelymateriaali löytyy
Lassen Merenkulkumuseosta
A
hvenanmaan merenkulkumuseon alakerrassa
oli vuodenvaihteen molemmin puolin esillä
tavaroita ja mainosmateriaalia ruotsinlaivoilta. Pelikortteja, tulitikkuaskeja, tuhkakuppeja,
kasseja ja muuta mainostavaraa oli näyttelyssä monilta
laivoilta, pääosin 1900 -luvun puolelta.
Uuttakin materiaalia on esillä, kuten m/s Viking Gracelta saatu laivan sivuprofiilin muotoinen USB -muistitikku, kertoi Lars-Erik Eriksson, jonka runsaista kokoelmista näyttely on kasattu.
Näyttelyssä ”Muistatko tämän? Vuosikymmenien laivanostalgiaa” on mukana esineistöä kaikista Ruotsin ja
Suomen välillä liikennöineistä varustamoista. Lauttaliikenteen ”kultaisina vuosina” panostettiin mainosmateriaaliin huomattavasti nykyistä enemmän.
Konepäällikkönä seilannut Eriksson jäi muutama vuosi sitten eläkkeelle ja jatkoi jo kolme vuosikymmentä
kestänyttä keräilyharrastustaan. Hän on työskennellyt
rahtialuksilla ja tankkereilla, mutta valtaosa työurasta
kului punakylkisissä matkustajalaivoissa kuten Viking
Sally ja Cinderella.
Erikoisia esineitä
Merenkulkumuseon alakerran pienessä galleriassa oleva
näyttely toi monelle kävijälle nostalgisia muistoja mieleen. Varsinkin Ahvenanmaan asukkaille matkustaja-
16
Vapaavahti
Frivakt
autolautat ovat aina olleet tärkeä linkki Ruotsiin ja Suomen mantereelle. Lasse Eriksson oli itse useita kertoja
esittelemässä kokoelmia museolla.
Tavarat herättivät paljon mielenkiintoa museon vierailijoissa. Omissa kokoelmissani on runsaasti materiaalia,
josta yhdessä museon kanssa kasasimme esillä olevan
valikoiman, viittasi Lasse oman merenkulkumuseonsa
kokoelmiin.
Ahvenanmaan Vårdössä sijaitsevan Lasses Sjöfartsmuseumin esineistöä esiteltiin Vapaavahdissa 1/2014.
Lassen harrastus alkoi aikoinaan merenkulkuaiheisten
kirjojen keräilyllä. Hän hankki niitä aluksi antikvariaateista, ja mukaan tuppasi tarttumaan myös muuta meriaiheista esineistöä.
Eriksson ajatteli omaa kokoelmaa kartuttaessaan keskittyvänsä konekäyttöisiin aluksiin. Purjelaivoista riittää
materiaalia varsinaisessa merenkulkumuseossa, jonka
kanssa häntoki tekee paljon yhteistyötä. Matkoilla hän
kiertää tietenkin alan liikkeitä ja antikvariaatteja. Lasse
pitää arvokkaimpina kuitenkin ahvenanmaalaisista ja
suomalaisista aluksista peräisin olevia esineitä, joiden
tarinaa hän voi kertoa museon vierailijoille.
Maarianhaminan näyttelymateriaali ja paljon muuta
mielenkiintoista löytyy Vårdösta, missä kannattaa ehdottomasti poiketa Ahvenanmaan reissulla. Lassen yhteystiedot saa MEPAsta.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
1 / 2015
NOSTALGI FRÅN
SVERIGEBÅTARNA
R
Materialet från utställningen på sjöfartsmuseet i Mariehamn finns
på Lasses Sjöfartsmuseum
unt årsskiftet hölls en utställning med föremål
och reklammaterial från Sverigebåtarna på nedre plan i Ålands sjöfartsmuseum. Kortlekar,
tändsticksaskar, askkoppar, påsar och andra reklamartiklar från olika fartyg visades upp. Det mesta av
materialet var från 1900-talet.
Det finns en del nyare saker också. Till exempel ett
USB-minne från m/s Viking Grace, formad som fartyget i profil, berättade Lars-Erik Eriksson, vars stora
samlingar utställningen byggde på.
Utställningen ”Minns du den här? Fem decenniers färjenostalgi” innehåller föremål från alla rederier som trafikerat mellan Sverige och Finland. Under färjetrafikens
”guldålder” satsade man mycket mer på reklammaterial
än vad man gör i dag.
Den forne maskinchefen Eriksson gick i pension för
några år sedan och fortsatte då med sitt samlande, som
han redan hållit på med i trettio år. Han har arbetat på
fraktfartyg och tankfartyg, men större delen av karriären
höll han sig till de röda passagerarfartygen, till exempel
Viking Sally och Cinderella.
Speciella föremål
Utställningen i det lilla galleriet på Sjöfartsmuseets nedre
plan väckte nostalgiska minnen hos många besökare. För
de bosatta på Åland har passagerar- och bilfärjorna alltid
1 / 2015
varit en viktig länk till fastlandet i Sverige och i Finland.
Lasse Eriksson själv var på museet flera gånger för att
berätta om samlingarna.
Sakerna väckte stort intresse bland museibesökarna.
Mina egna samlingar innehåller mycket material och
utställningen är ett urval från dem som jag och museet
plockat ihop, sade Lasse med hänvisning till sitt eget
sjöfartsmuseum.
Föremålen på Lasses Sjöfartsmuseum, som ligger på
åländska Vårdö, beskrevs i Frivakt 1/2014. Lasse började en gång i tiden sin hobby med att samla på böcker
med sjöfartstema. Han köpte dem från antikvariat, och
råkade ibland få med sig andra marina föremål.
Eriksson bestämde sig för att hans samling skulle
fokusera på maskindrivna fartyg. Det fanns redan tillräckligt med material om segelfartyg på det ordinarie
sjöfartsmuseet, vilket han emellertid samarbetar mycket
med. Ute på resande fot besöker han givetvis affärer och
antikvariat som är inriktade på sjöfart. Föremålen från
åländska och finländska fartyg är dock de värdefullaste
för Lasse, eftersom han kan berätta historien bakom dem
för museibesökarna.
Utställningsmaterialet i Mariehamn och mycket annat
intressant finns på Vårdö, dit man definitivt bör göra
en avstickare under Ålandsresan. Vänd dig till SSB för
kontaktuppgifter till Lasse.
text och bilder: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
17
Inkoo, Helmikuu 2015.
18
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2015
M/S PRIMA LADY
SUOMEN LIPUN ALLE
Prima Shippingin laivastoon tuli vuodenvaihteen molemmin puolin useita
muutoksia. Kalustoa päivitettiin uudempaan, mitä edustaa maaliskuun
alussa Haminaan saapunut 3200 -tonninen Prima Lady.
V
apaavahti vieraili aluksella, joka
oli juuri purkanut Lakulahden
satamassa Gdanskissa lastattua
soodatuhkaa ja odotti siirtymistä
seuraavaan laituriin. Ruuman puhdistustyöt
olivat käynnissä ja karveleita spuulattiin merivedellä.
Lastitilat kuivataan sen jälkeen maista tulevilla suurilla dieselkäyttöisillä puhaltimilla, ja ruumaan laitetaan pohjapaperit ennen
seuraavaa lastia, laivan päällikkö Joakim
Grönqvist selvitti.
Aluksen oli määrä siirtyä Hiirenkarin laituriin ja lastata 2700 tonnia paperia ja sellua Karlstadiin, Ruotsiin. Grönqvistille ja
konepäällikkö Kenneth Edlundille paikka
on tuttu entuudestaan.
Karlstad on ”Ruotsin Järvillä”, eli Vänernin perällä. Sinne kuljetaan Göteborgin ja
Trollhättanin kanavan kautta. Parhaimmillaan on kolme slussia peräkkäin ja 20 metriä
korkeuseroa, Kenneth Edlund kertoi.
Trollhättanin kanava ulottuu Göteborgista Vänersborgiin ja yhdistää Vänernin järven Kattegattiin. Kaikkiaan pudotus meren
tasoon on 44 metriä. Prima Lady mahtuu
pituutensa puolesta juuri ja juuri sulkuihin.
1 / 2015
Priman laivoihin monen
varustamon kautta
Porvoosta lähtöisin oleva mutta nykyisin Paraisilla asuva ciiffi Kenneth esitteli siistiä konehuonetta, jossa pääkoneena on Caterpillar 3606 TA. Edlund on varsin tyytyväinen
siihen, että konehuoneessa on tilaa moniin
hänen aikaisempiin aluksiinsa verrattuna.
Pienistä laivoista ja niiden konehuoneista minulla on paljon kokemuksia. Aloitin
merimiesurani Gustaf Eriksonin reefereissä,
Edlund muisteli.
LASTEINA
SOODATUHKAA,
PAPERIA JA
SELLUA
GE -varustamon pienet kylmälaivat olivat
hakuliikenteessä ja maailmaa tuli nähtyä.
Kenneth Edlund oli myös yhdessä GE:n irtolastialuksessa, Balderössä, jonka huonoja
kansinostureita hän manaili vieläkin.
Ennen merimiesuraa koneteknikon koulutuksen saanut Edlund pätevöityi nope-
asti moottorimiehestä dunkiksi ja lopulta
konepäälliköksi. Useita vuosia meni välillä
maapuolella, mutta ennen pitkää meri veti miestä puoleensa. Hän on seilannut nyt
Priman aluksissa ja välillä Birka Shipperissä,
jossa tapasi myös entisiä GE -varustamon
merimiehiä.
Prima Ladyn koneistosta hän vastaa yksin, joskus apuna on harjoittelija tai muuta
laivaväkeä.
Välillä on sellaisia töitä, että kaksi kättä ei
riitä. Harjoittelijoista on apua, mutta heidän koulutukseensa ja valvomiseensa menee
aluksi aikaa. Kun kaveri on oppinut, lähtee
hän pois, Edlund pohdiskeli.
Vapaa-aikoina Kennethin harrastuksiin
kuuluvat VPK -toiminta ja Porvoon Meripelastusseuran vapaaehtoistyöt. Niissä hänellä
on varsin laaja toimenkuva - hälytyksiäkin
sattuu tämän tästä.
Gibraltarilaiselta alukselta
Suomen lipun alle
Prima Ladyn porvoolainen päällikkö Joakim
Grönqvist on seilannut muun muassa Bror
Husellilla ja Dennis Maritimella. Turussa
Frivakt
Vapaavahti
19
Konepäällikkö Kenneth Edlund kehui tilavaa
konehuonetta ja muisteli Eriksonin Rannö
–reeferiä, jolla hän lähti seilaamaan vuonna
1978. Pisimmät törnit olivat vuoden
mittaisia.
Maskinchef Kenneth Edlund talade gott
om det rymliga maskinrummet och mindes
tillbaka till Eriksons reefer Rannö, som han
mönstrade ombord på 1978. De längsta törnarna var ett år långa.
Ruumat huuhdeltiin merivedellä soodatuhkalastin jälkeen. Välikannet jätettiin taannoin
Inkooseen. Gantry crane -nosturin päältä on
hyvä ”spuulata” karveleita
Efter lasten av sodaaska sköljdes lastrummen
med havsvatten. Mellandäcken lämnades för
en tid sedan i Ingå. Från gantrykranen kan
man lätt spola lastluckornas karmar.
Tallinnassa asuva kokkistuertti Erik Viisalu
työskentelee EU -sopimuksella. Hän on maksanut Suomeen lähdeveroa, minkä hyvä puoli
on veronpalautukset jouluksi.
Kocksteward Erik Viisalu som bor i Tallinn
omfattas av EU:s avtal. Han har betalat
finländsk källskatt, vilket har sina fördelar:
till julen kommer skatteåterbäringen.
Matruusi Miika Tani ja harjoittelija Harri
Hongisto tulivat messiin pikaiselle kahville ja
lähtivät viimeistelemän ruuman puhdistusta.
Matros Miika Tani och praktikant Harri
Hongisto kom till mässen för en snabb kaffe
och försvann sedan för att slutföra rengöringen av lastrummet.
20
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2015
Päällikkö Joakim Grönqvist tekee vaihtokaverinsa kanssa kolmen, neljän viikon törnejä. Vapaa-ajat kuluvat perheen luona, sekä
Alexandra -jahdin parissa. Skutbyggarna
– Jaalanrakentajat -yhdistys ylläpitää v. 2003
valmistunutta perinteiden mukaisesti rakennettua jaalaa.
opiskellut Grönqvist tuli vuonna 2008 Prima Shippingille. Hän on ollut monella varustamon aluksella, viimeksi aikarahdatulla
M/s Rochefortilla päällikkönä.
3175 -tonninen alus purjehti Gibraltarin
lipun alla kahdeksan hengen miehistön voimin. Porukka tuli Ukrainasta, Indonesiasta,
Filippiineiltä ja Venäjältä, Grönqvist muisteli.
Aluksen aikarahtaus päättyi ja Grönqvist
pääsi jouluksi kotiin. Seuraava jobi odotti
heti pyhien jälkeen. Prima Shipping oli ostanut vuonna 1995 Hollannissa rakennetun
m/s Lady Kirstenin. Aluksen luovutus oli
8. päivä tammikuuta Eemshavenissa, jonne
Grönqvist matkusti muun miehistön ja Trafin tarkastajan kanssa.
Vaihto sujui ongelmitta, varustamo oli
tehnyt hyvät etukäteisvalmistelut. Aamulla
tultiin ja illalla lähdettiin Prima Lady -nimellä ja Suomen lippu ahterissa liehuen
kohti Hampuria, Joakim Grönqvist kertoi.
Ensimmäinen lasti oli soijarouhetta Naantaliin.
Prima Lady on sen jälkeen liikennöinyt
Itämeren maissa, kuten Puolassa, Saksassa,
Liettuassa, Ruotsissa ja Venäjän Kaliningradissa. Joakim oli välillä muutaman viikon
lomalla, ja vaihtokaveri Jan Wikström hoiti
päällikkyyttä.
Suurin osa miehistöstämme on EU-sopimuksella, ja vuorotteluväli on kolme, neljä
viikkoa. Kokonaismiehitys meillä on seitsemän, lisäksi on yksi harjoittelija, Grönqvist
totesi.
Toimiva komentosilta
Päällikkö pitää hyvänä asiana avoimia komentosillan siipiä, sekä sitä, että sillalle kuljetaan ulkokautta – raitis ilma tekee aina
hyvää. Aluksella on vahtia ajava päällikkö ja
kaksi perämiestä, joten riittävä lepo saadaan
kyllä järjestettyä.
Uuden omistajan myötä myös komentosillan varustelua on uudistettu. Vanhoista
1 / 2015
paperikartoista luovuttiin ja käyttöön otettiin elektroninen karttajärjestelmä ECDIS.
Järjestelmien hinnat ovat tulleet alaspäin ja
tekniikka on kehittynyt. Paperikarttojen organisointiin ja korjauksiin kuluneen ajan voi
nyt käyttää muuhun.
Tässä käytetään Admiraltyn elektronisia
karttoja. Ne ja niiden korjaukset päivitetään
internetin välityksellä ja siirretään muistitikulla laitteistoon, Joakim Grönqvist selvitti.
Komentosillan lisäksi on tulossa muitakin
uudistuksia. Varustamolta tulleet televisiot
odottivat vielä messin lattialla miehistön
hytteihin menoa. Saunan rakentaminen on
myös suunnitelmissa, samoin jonkinlainen
kuntoilutila. Laiva on ollut suomalaisilla
vasta pari kuukautta, kaikkea ei vielä ollut
ehditty tehdä.
Hernekeittopäivää
odotellaan
Kokkistuertti Erik Viisalu on monen muun
ohella varustamon monivuotinen merenkulkija. Hän on käynyt maapuolen kokkikoulun
Tallinnassa ja lähti sitten suomalaislaivoihin
seilaamaan. Mies on nuoren näköinen, mutta kertoo silti käyneensä koulua Neuvostoliiton aikoina ja oppineensa suomea televisios-
ERIK OPPI
SUOMEN
TELEVISIOSTA
JA VENÄJÄN
KOULUSSA.
ta. Siitä, ja koulussa opitusta venäjän kielestä
on ollut paljon hyötyä.
Aloitin suomalaislaivoissa kymmenisen
vuotta sitten. Tuli seilattua muun muassa
Casandrassa, Celinassa ja Celiassa. Enimmäkseen olen ollutkin Priman aluksilla, Erik
kertoi.
Viisalu järjesteli jutustelun lomassa Laivamuonitusliike Ivar Ekiltä tullutta provianttia. Hänen mukaansa tilaa on sopivasti – tavaraa mahtuu varastoihin sen verran, ettei
joka viikko tarvita täydennystä. Hän pitää
pienen tauon ja katselee MEPAn tuomasta
eestiläisestä sanomalehdestä kotimaansa parlamenttivaalien tuloksia.
Netistä jo katsoin, että hyvin vaalit menivät. Netissä myös äänestin, kertoi Erik ja
selvitti miten järjestelmä toimi ID -kortin ja
kortinlukijan kanssa.
Hän suoritti internet -äänestyksen kotona,
mutta se olisi onnistunut myös laivalta käsin.
Erik ei tiennyt, oliko tallinnalainen vaihtokaveri Ivo Steinberg äänestänyt laivalla. Hän
on myös varustamon vakioporukkaa ja oli
Erikin vaihtokaveri jo edellisessä laivassa,
Cleopatrassa.
Pitää pikkuhiljaa alkaa valmistella huomista hernekeittoa. Viimeisen vuoden aikana olenkin keitellyt rokkaa neljässä eri Prima
Shippingin laivassa, naureskeli Viisalu ja jatkoi töitään.
Erikin vapaa-aika laivalla kuluu elokuvia
katsellen. Ennen hän myös kalasti, mutta
valitteli saaliiden nykyisin hiipuneen.
Harjoittelumyllystä
laivoille
Joakim Grönqvistin mukaan Priman laivoilla on aina ollut harjoittelijoita kaikista
kouluista. Jonkun kerran harjoittelijoita on
tullut Ruotsistakin. He ovat olleet Maarianhaminan koulusta. Tällä kerralla harjoittelijana toimi Harri Hongisto, joka tuli hetkeksi pitämään taukoa ruumajobista yhdessä
matruusi Miika Tanin kanssa.
Kyllä tämä hyvältä hommalta tuntuu. En
usko, että olen tehnyt väärän uravalinnan,
paimiolainen Hongisto arveli.
Hän opiskelee Satakunnan Ammattikorkeakoulussa merikapteeniksi, ja ajaa päivittäin sadan kilometrin koulumatkan. Hän sai
ajatuksen merenkulkijan ammatista suorittaessaan varusmiespalvelustaan sotilaspoliisina. Harjoitteluun kuului alustarkastuksia
armeijan ja kauppalaivaston aluksilla.
Kotkalainen Miika Tani on seilannut varustamossa kolmen, neljän vuoden ajan.
Olin merikoulussa vuonna 2011 ja pääsin
töiden, hyvien lomien ja säännöllisten tulojen makuun m/s Celinalla. Koulu jäi sillä
kertaa siihen, mutta nyt on vakaa aikomus
jatkaa, totesi Tani päättäväisesti.
Hän aikoo mennä syksyllä kouluun, lukea
ensin konekorjausmieheksi ja jatkaa myöhemmin opintoja merenkulun insinööriksi.
Miehet lähtivät muiden mukana viimeistelemään ruumajobia. Satamalle oli ilmoitettu, että laivan siftaus on kahden tunnin
kuluttua.
Teksti: Pekka Karppanen
Kuvat: Sampsa Sihvola, Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
21
Ingå, Februari 2015.
22
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2014
4
2015
M/S PRIMA LADY
UNDER FINSK FLAGG
På båda sidor om årsskiftet skedde flera förändringar i Prima
Shippings flotta. Till exempel uppgraderades flottan med den 3 200 ton
tunga Prima Lady, som kom till Fredrikshamn i början av mars.
F
rivakt besökte fartyget när hon precis
hade lossat natriumkarbonatlasten
från Gdansk i Lakulahti och väntade
på att flyttas till nästa kaj. Rengöringen av lastrummet pågick.
Efter rengöringen torkas lastutrymmena
med stora dieseldrivna fläktar som kommer
från land, och så lägger vi papper i botten av
lastrummet före nästa last, förklarade fartygets befälhavare Joakim Grönqvist.
Fartyget skulle flyttas till Hiirenkari kaj
och lasta 2 700 ton papper och cellulosa som
var på väg till Karlstad i Sverige. Grönqvist
och maskinchefen Kenneth Edlund känner
till staden sedan tidigare.
Karlstad ligger vid norra änden av Sveriges största sjö, Vänern. Dit åker man via
Göteborg och Trollhätte kanal. Som mest
är det tre slussportar på rad och 20 meters
höjdskillnad, berättade Kenneth Edlund.
Trollhätte kanal går från Göteborg till
Vänersborg och förenar Vänern med Kattegatt. Fallhöjden till havsnivån är totalt
44 meter. På längden ryms Prima Lady precis
mellan slussarna.
Till Primas fartyg via
många rederier
Maskinchefen Kenneth, som kommer från
Borgå men numera bor i Pargas, visade upp
det prydliga maskinrummet där huvudmaskinen är en Caterpillar 3606 TA. Edlund
är särskilt nöjd med att maskinrummet är
rymligt jämfört med dem på många av hans
tidigare fartyg.
Jag har stor erfarenhet av små fartyg och
deras maskinrum. Jag började min sjömanskarriär på Gustaf Eriksons kylfartyg, erinrade sig Edlund.
GE-rederiets små kylfartyg gick i trampfart och tog Edlund världen runt. Han
jobbade också på ett av GE:s bulkfartyg,
1 / 2015
Balderö, och svor fortfarande över fartygets
lyftanordningar på däck.
Edlund, som utbildat sig till maskintekniker innan han gav sig av till sjöss, meriterade
sig snabbt från maskinman till maskinreparatör och till sist maskinchef. Emellanåt var
han i land i flera år, men snart kallade havet
på honom igen. Nu har han seglat med Primas fartyg och ibland med Birka Shipper,
där han träffade sjömän som också tidigare
arbetat på GE-rederiet.
INTERNETRÖSTNING KAN
GÖRAS OCKSÅ
FRÅN FARTYGET
Han ansvarar själv för Prima Ladys maskineri, men ibland har han en praktikant eller
annat fartygsfolk till hjälp.
Ibland har jag sådana jobb att det inte
räcker med två händer. Praktikanter är till
hjälp, men till en början går tiden åt att utbilda och övervaka dem. Och när min medhjälpare har lärt sig jobbet försvinner han,
sade Edlund.
På fritiden ägnar sig Kenneth åt frivillig
brandkårsverksamhet och Borgå Sjöräddningssällskaps frivilligarbete. Inom dessa
verksamheter har han en väldigt bred arbetsbeskrivning – då och då går också larmet.
Till finsk flagg från ett
gibraltiskt fartyg
Prima Ladys befälhavare Joakim Grönqvist
från Borgå har seglat med bland andra Bror
Husell och Dennis Maritime. Grönqvist studerade i Åbo och kom till Prima Shipping
Lastrummen sköljdes med havsvatten
före nästa lastning.
2008. Han har varit på många av rederiets
fartyg, senast som befälhavare på tidsbefraktade m/s Rochefort.
Fartyget på 3 175 ton seglade under gibraltisk flagg med en åttamannabesättning.
Mannarna kom från Ukraina, Indonesien,
Filippinerna och Ryssland, mindes Grönqvist.
Fartygets tidsbefraktning upphörde och
Grönqvist fick komma hem till julen. Nästa
jobb väntade dock direkt efter helgerna. Prima Shipping hade köpt m/s Lady Kirsten,
som byggdes i Holland 1995. Fartyget skulle överlåtas den 8 januari i Eemshaven, dit
Grönqvist reste tillsammans med den övriga
besättningen och en inspektör från Trafi.
Bytet förlöpte problemfritt, rederiet hade
förberett sig väl. Vi kom på morgonen och
Frivakt
Vapaavahti
23
Befälhavare Joakim Grönqvist gör törnar
på tre till fyra veckor med sin avlösare.
Fritiden ägnas åt familjen och jakten
Alexandra. Föreningen SkutbyggarnaJaalanrakentajat äger och sköter den
traditionellt byggda skutan som färdigställdes 2003.
på kvällen åkte vi mot Hamburg under
namnet Prima Lady och med en finsk flagga
vajande i aktern, berättade Joakim Grönqvist.
Den första lasten bestod av sojafärs till
Nådendal.
Sedan dess har Prima Lady trafikerat
till länderna kring Östersjön såsom Polen,
Tyskland, Litauen och Sverige och till Kaliningrad i Ryssland. När Joakim är på semester emellanåt tar avlösaren Jan Wikström
över befälet.
De flesta i besättningen omfattas av EUavtal och rotation sker efter tre, fyra veckor.
Totalt är vi sju personer i besättningen och
en praktikant, sade Grönqvist.
En fungerande
kommandobrygga
Befälhavaren gillar kommandobryggans öppna vingar och att man måste gå ut för att ta
sig till bryggan – lite frisk luft gör alltid gott.
Fartyget har en befälhavare som går vakt och
två styrmän, så det är inga problem att få
tillräckligt lång vila.
I och med ägarbytet har också utrustningen på kommandobryggan uppgraderats.
De gamla papperskartorna har fått ge plats
för det elektroniska kartsystemet ECDIS.
Systemen kostar inte längre lika mycket och
tekniken har utvecklats. Tiden som man förr
ägnade åt att organisera och korrigera pap24
Vapaavahti
Frivakt
perskartorna kan nu användas till annat.
Här använder vi Admiraltys elektroniska
kartor. Kartorna uppdateras och korrigeras
via internet och överförs till anläggningen
med ett USB-minne, förklarade Joakim
Grönqvist.
Andra förändringar är också på gång. Tvapparaterna från rederiet stod fortfarande på
golvet i mässen i väntan på att installeras i
besättningens hytter. Man planerar också att
bygga en bastu och någon slags motionslokal. Fartyget har bara varit i finländsk ägo
i ett par månader, så allt har inte hunnits
med ännu.
Efterlängtad ärtsoppa
Precis som flera av de andra är kocksteward
Erik Viisalu en av rederiets mångåriga sjöfarare. Han gick en kockutbildning för landsidan i Tallinn och började sedan segla med
Finlandsbåtarna. Erik ser ung ut, men berättar att han gick i skolan under sovjettiden
och att han lärde sig finska från tv:n. Dessa
PAPPER OCH
CELLU TILL
KARLSTAD VIA
TROLLHÄTTE
KANAL
språkkunskaper och den ryska som han lärde
sig i skolan har varit till stor nytta.
Jag började på Finlandsbåtarna för ungefär
tio år sedan. Jag seglade med bland andra
Casandra, Celina och Celia. Till största del
har jag jobbat på Primas fartyg, berättade
Erik.
Medan vi pratade tog Viisalu hand om
proviant från Laivamuonitusliike Ivar Ek.
Han tycker att lagerutrymmet är alldeles
lagom – förråden rymmer så pass mycket
varor att man inte behöver fylla på dem varje vecka. Han tar en kort rast och läser om
resultaten i hemlandets parlamentsval i den
estniska tidningen som SSB kommit med.
Jag har redan sett på nätet att det gick bra
i valet. Jag röstade via nätet också, berättade
Erik och förklarade hur systemet fungerar
med ID-kort och kortläsare.
Han internetröstade hemma, men kunde
också ha gjort det från fartyget. Erik visste
inte om hans avlösare Ivo Steinberg från
Tallinn hade röstat från fartyget. Ivo tillhör också rederiets ordinarie personal och
var Eriks avlösare även på hans förra fartyg
Cleopatra.
Nu måste jag börja förbereda ärtsoppan
till i morgon. De senaste åren har jag kokat
ärtsoppa på fyra olika Prima Shipping-fartyg,
skrattade Viisalu och återgick till sina sysslor.
Fritiden på fartyget ägnar Erik åt att titta
på film. Förut fiskade han också, men beklagade sig över att fångsterna blivit allt mindre.
Från Praktikkvarnen till
fartygen
Joakim Grönqvist säger att det alltid har funnits praktikanter från olika skolor på Primas
fartyg. Någon gång har de tagit emot praktikanter även från Sverige. De har kommit
från skolan i Mariehamn. Den här gången
heter praktikanten Harri Hongisto, som
kom till mässen för att ta en paus från jobbet i lastrummet tillsammans med matros
Miika Tani.
Det känns som ett bra jobb. Jag tror inte
att jag har gjort fel karriärsval, sade Pemarbon Hongisto.
Han studerar till sjökapten vid Satakunta
yrkeshögskola, och åker de 10 milen till skolan varje dag. Han började fundera på sjöfararyrket när han gjorde värnplikten som
militärpolis. I tjänstgöringen ingick fartygskontroller på försvarsmaktens och handelsflottans fartyg.
Kotkabon Miika Tani har seglat med rederiet i tre, fyra år.
Jag gick en sjöfartsutbildning 2011 men
fick smak för jobb, långa semestrar och regelbundna inkomster på m/s Celina. Det
blev inga fler studier den gången, men nu
har jag bestämt mig för att fortsätta, sade
Tani beslutsamt.
Han tänker börja skolan till hösten och
först läsa till maskinreparatör och senare
fortsätta studera till sjöingenjör.
De båda männen gav sig av med sina kolleger för att slutföra jobbet i lastrummet.
Man hade meddelat hamnen att skiftningen
skulle ske om två timmar.
Text: Pekka Karppanen
Bilder: Sampsa Sihvola, Pekka Karppanen
1 / 2015
Kun mentiin syömään satamaruokalaan, huomattiin, että Masan viimeinen
laiva, Silja Symphony, oli satamassa
26
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2015
BITTEJÄ
AALLOILLA
Takana on seilausta neljällä eri vuosikymmenellä alkaen
M/t Preston salonkivillestä päättyen Silja Symphonyn ATK
-päällikköön. Väliin mahtuvat työskentelyt radiosähköttäjänä ja
MEPAn ATK -tukihenkilönä.
1 / 2015
Frivakt
Vapaavahti
27
Masa yllättyi lahjapaketista
löytyneestä norjalaisneuleesta
ja alkoi tapailla Juice
Leskisen laulun sanoja
”Mies tuli vuonolta näyttäen
huonolta…”
M
artti Saukkonen suoritti varusmiespalvelun 1960 -luvulla laivastossa, jossa hän kävi ensimmäisen sodan jälkeisen pitkän
sähkötyskurssin. Radiosähköttäjäksi hän
pätevöityi Lauttasaaren puolentoista vuoden
koulutuksen jälkeen. Ensimmäinen kipinän
jobi oli M/t Siroccossa, mutta merikokemusta oli tullut jo aikaisemmin.
Börje Carlberg antoi jobin Turretin tankkilaivaan Prestoon, jonka miehitystä Suomen
Höyrylaiva Oy hoiti. Menin laivaan Helsingin Herttoniemen öljysatamassa, Saukkonen
muisteli.
Tuohon aikaan merimiehet vitsailivat, että ”Carlberg antaa jobin ja Tuborg lemput”.
Saukkosen Masalla jobia riitti eläkkeelle asti,
vaikka välillä piti miehen omien puheiden
mukaan hieman painiskella pullon hengen
kanssa.
Nielsenillä Masa seilasi monessa laivassa,
muun muassa White Rosessa, josta hän päästi Vapaavahdin pitkäaikaisen pakinoitsijan,
Timo Sylvänteen lomille. Sen jälkeen tie vei
jäänmurtajille ja Finnlinesille, joista tuurausten myötä löytyi vakituinen paikka.
Tietokoneet alkavat
kiinnostaa
Saukkonen siirtyi Finnoakin jälkeen Juliana -luokan laivoihin, joissa oli 1970 - 80
-lukujen vaihteen uusinta tekniikkaa. Hän
siirtyi Finnoceaniksista uudisrakennukseen,
Finnarctisiin.
Uudessa laivassa suunnittelin konepäällikölle varaosaohjelman. Oli melkoinen näppäileminen, kun datalauseilla koodattiin
Canonin omalla Basic -kielellä. Se poikkesi
hieman tuon ajan yleisistä koneista, kuten
Commodore 64:sta tai VIC 20:sta, Saukkonen kertoi.
Hän laati Finnarctikselle myös palkkalaskentaohjelman ja kortisto-ohjelman. Tieto
miehen taidoista kantautui myös konttorin
korviin ja Masan maine ATK -guruna alkoi
kasvaa. Sitten MEPAn opintosihteeri Eija
Parikka otti yhteyttä.
Vuonna 1984 pidettiin ensimmäinen MEPAn tietokonekurssi. Canonilta vuokrattiin
CX-1 koneet, joille jokaiselle tuli kolme oppilasta. Se oli vähän liikaa, Saukkonen pohti.
Seuraavana vuonna järjestettiin kolme
kurssia ja vuonna 1986 viisi kurssia, joille
osallistui 87 merenkulkijaa. Ajan mittaan
tekniikka, ohjelmat ja koneet kehittyivät.
Aluksi käytettiin MS-DOS -käyttöjärjestelmän ohjelmia, kuten WordPerfect -tekstinkäsittelyä ja Lotus -taulukkolaskentaa.
Seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa
harpattiin eteenpäin, kun jokainen oppilas
sai oman koneen, jossa oli Windows 3.1.
-käyttöjärjestelmä. Yhden koneen hinta oli
tuolloin reilut 36.000 markkaa eli nykyrahassa lähes 9.000 euroa. Jäänmurtajamiehet
nikkaroivat koneille kätevät kuljetuslaatikot,
joilla niitä voitiin siirtää vaikka Turun ja Kotkan toimistoille. Saukkosen mukaan MEPA
oli aina tietokonekursseilla ajan tasalla.
Oppia tuhansille
merenkulkijoille
Martti Saukkonen opetti itse MEPAn kursseilla työvuorojensa välissä. Koneita vietiin
MEPA -kursseja varten myös aluksille, kuten Silja Serenadelle ja Vaasanlaivoille, joilla
Masa seilasi 1990 -luvulla. Hän opetti sekä
suomeksi että ruotsiksi. Toinen kotimainen
taipui myös, koska mies asui Ruotsissa.
Välillä kävin tuurailemassa jäänmurtajilla,
joilla piti olla kaksi radiosähköttäjää. MEPAan sitten tarvittiin toinenkin opettaja ja
sellainen löytyi kotiseudulta Heinävedeltä
Markku Prättälän muodossa, Saukkonen
kertoi.
Hän kertoo viimeisimmän kipinän jobinsa olleen jäänmurtaja Avussa 1991. Radiosähköttäjien työt alkoivat loppua – monet
siirtyivät muuntokoulutuksen myötä perämiehiksi. Masa oli käynyt omaa, pitkää
muuntokoulutustaan vuosien ajan ja siirtyi
luontevasti matkustaja-alusten ATK -puolelle. Tosin yksi kesä meni Vaasanlaivoilla varastopäällikkönä. Moni muukin tietokoneista
perillä oleva kipinä päätyi samankaltaisiin
töihin.
MEPAn ATK -tukihenkilönä
Internetin ja sähköpostien yleistyttyä hankittiin kaikille lopuillekin Merimiespalvelutoimiston työntekijöille omat tietokoneet.
Aikaisemmin koneita oli vain kirjanpidossa,
hallinnossa ja tiedotuksessa. Martti Saukkonen oli perustanut alan firman, jota pystyi pyörittämään vastikelomilla. Hän hoiti
MEPAn konttori- ja kurssikonejärjestelmiä
sekä suunnitteli ohjelmistot ja koulutukset.
Opettajat tulivat jo muualta.
MEPAN ATK -KOULUTUS VUOSIEN VARRELLA
1984 MEPAn ensimmäinen ATK -kurssi
Canon CX-1
1986 WP-tekstinkäsittely, Lotus -taulukkolaskenta
28
Vapaavahti
Frivakt
1993 Windows 3.1.
-käyttöjärjestelmä,
myös grafiikkaohjelmia
1997 Vuosittain n.
500 merenkulkijaa
MEPAn ATK –kursseilla
1995 Pentium
–prosessorit,
Windows 95
1 / 2015
Kipinä vaihtui M/s White Rosessa
Tärkeimmät merenkulkijoille järjestettävät kurssit olivat peruskursseja ja Microsoft Officen ohjelmien koulutuksia. Digikameroiden yleistyttyä kasvoi kuvankäsittelykurssien suosio. Parhaimmillaan koulutettiin vuosittain viisisataa merenkulkijaa eri
ATK -kursseilla.
2000 -luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla alkoi MEPAn tietokonekursseilla jo näkyä hiipumisen merkkejä. Laivoille
tuli nuorempaa väkeä, joilla oli tuoreen
koulutuksen myötä melko hyvät valmiudet
käyttää laivojen tietojärjestelmiä.
Kiinnostavia kursseja olivat enää excel
-taulukkolaskenta, kuvankäsittely-, ja peruskurssit, sekä eräänlaiset yleiskurssit, joiden sisältö määriteltiin osallistujien taitojen
mukaan. 2010 -luvulle tultaessa kurssilaisten
määrä pysyi parina ensimmäisenä vuonna sadan tuntumassa, mutta lähti sitten nopeaan
laskuun. Viime vuonna järjestettiin enää neljä ATK -kurssia, joille osallistui 24 merenkulkijaa. Tälle vuodelle ei ohjelmassa enää
ole tietokonekursseja.
Martti Saukkonen poikkesi helmikuun
lopulla Merimiespalvelutoimiston Helsingin konttorilla. Yhdessä juotiin kakkukahvit
ja muisteltiin Masan seilauksia ja kolmen
vuosikymmenen MEPA -yhteistyötä. ATK
-tuki siirtyi jo paikalliselle yritykselle, mutta
Masan kanssa liikesuhde on vielä voimassa
ohjelmistolisenssien muodossa. Kiitoksia
Masa hienosta työstäsi! Kiitoksiin varmaan
yhtyvät monet ATK:n saloihin tutustuneet
merenkulkijatkin.
teksti: Pekka Karppanen
kuvat: Sampsa Sihvola, Timo Sylvänne, MEPAn arkisto, Suomen Varustamot ry
2004 Corel Draw,
2009 Photoshop
Front Page ja Paint
Shop Pro
2002 Windows
XP –käyttöjärjestelmä
1 / 2015
MARRASKUUSSA 1972 M/s White Rose oli Venetsiassa. Radiosähköttäjä Timo Sylvänteen työtörni tuli täyteen ja Masa Saukkonen tuli tilalle. Sylvänne ei heti päässyt lähtemään – aikaa kulutettiin kaupungilla. Alkoholia ei saanut viedä maihin, joten kollegalle
tarjottiin Hennessyn XO -konjakkia ja sen loputtua kiinalaista
”Punainen Kuolema” -riisiviinaa. Kumpikin kipinä muistelee sen
olleen niin pahaa, ettei juotavaksi kelvannut.
Sylvänne pääsi lopulta kotimatkalle, mutta tultaessa Milanoon
koneen vaihtoon oli kenttähenkilökunta lakossa. Lentokoneelta
terminaaliin oli matkaa satoja metrejä. Terminaalissa piti tavarat
kuljettaa ylös toiseen kerroksen, läpi tyhjän tullin, takaisin alas
kentälle ja edelleen satojen metrien matka lähtevään koneeseen.
Rivakasti homman organisoi koneykkönen, sotiinkin osallistunut
veteraani. Hän tosin itse kantoi pelkästään omaa agenttisalkkuaan,
mutta hyvin tavarat kulkivat nuorempien voimin.
Saukkosen Masan matka jatkui M/s White Rosen mukana
Italiasta Albaniaan Turkkiin ja sieltä Kaukoitään. Matka olisi ollut
lyhyt Suezin kanavan kautta, mutta tuolloin jouduttiin kiertämään
Afrikan ympäri. Kanava kun oli edelleen kiinni Israelin ja arabimaiden käymän kuuden päivän sodan vuoksi. Shanghaista White
Rose lastasi sementtisäkkejä Somaliaan. Seuraavaksi laiva otti
fosfaattilastin Punaisenmeren Port Safagasta Kiinaan, mutta Masa
jäi pois Singaporessa.
Elements –kuvankäsittely
2014 MEPAn
toistaiseksi viimeiset
ATK –kurssit
2007 Windows Vista
kannettavat kurssikoneet MEPAlle
Frivakt
Vapaavahti
29
MARTTI SAUKKONEN
MED BITAR PÅ BÖLJAN
Bakom sig har han 40 års segling: först som mässkalle på
m/t Presto och avslutningsvis som IT-chef på Silja Symphony.
Däremellan ryms jobben som radiotelegrafist och som SSB:s
IT-support.
P
å 1960-talet gjorde Martti Saukkonen värnplikten i flottan och där
gick han den första långa telegrafikursen efter kriget. Behörighet som
radiotelegrafist skaffade han sig i Drumsö
efter en utbildning på 1,5 år. Hans första radiotelegrafistjobb var på m/t Sicrocco, men
arbete till sjöss hade han erfarenhet av redan
tidigare.
Börje Carlberg gav mig jobb på Turrets
tanker Presto, vars bemanning sköttes av
Finska Ångfartygs AB. Jag mönstrade på
fartyget i Hertonäs oljehamn i Helsingfors,
minns Saukkonen.
På den tiden skämtade sjömännen om att
”man fick jobbet av Carlberg och sparken
av Tuborg”. Masa hade tillräckligt med jobb
ända fram till pensionen, även om han emellanåt kämpade för sitt liv mot flaskan, som
han själv uttrycker det.
Hos Nielsen seglade Masa med många fartyg, bland annat White Rose, varifrån han
släppte i väg Frivakts långvarige kåsör Timo
Sylvänne på semester. Därefter bar det av
mot isbrytarna och Finnlines, där han till
slut fick en fast anställning efter alla vikariat.
Intresset för datorer tar fart
Efter Finnoak övergick Saukkonen till
Juliana-klassens fartyg, som hade den senaste tekniken som fanns i decennieskiftet
1970–1980. Från Finnoceanic gick han till
det nybyggda Finnarctis.
På det nya fartyget konstruerade jag ett
reservdelsprogram åt maskinchefen. Det
blev en hel del knappande då vi kodade med
Canons eget Basic-språk. Canon skiljde sig
lite från den tidens vanligaste datorer såsom
Commodore 64 och VIC 20, berättar Saukkonen.
30
Vapaavahti
Frivakt
Han skapade även ett löneberäkningsprogram och ett digitalt kartotek åt Finnarctis.
Kännedomen om Masas färdigheter nådde
kontoret och hans rykte som IT-guru började
sprida sig. I denna veva tog SSB:s studiesekreterare Eija Parikka kontakt med honom.
1984 höll SSB sin första datakurs. Man
hyrde in CX-1:or från Canon och varje dator
delades mellan tre kursdeltagare. Det var lite
för mycket, konstaterar Saukkonen.
Året därpå anordnade man tre kurser och
1986 höll man fem kurser, som sammanlagt
87 sjöfarare anmälde sig till. Med tiden utvecklades tekniken, programmen och datorerna. I början använde man programmen
i operativsystemet MS-DOS, till exempel
ordbehandlingsprogrammet WordPerfect
och kalkylprogrammet Lotus.
Under nästa årtionde tog man ett stort
kliv framåt när alla kursdeltagare fick en
egen dator med operativsystemet Windows 3.1 . På den tiden kostade en dator
drygt 36 000 mark, vilket motsvarar nästan
9 000 euro i dagens penningvärde. Besättningen på isbrytarna snickrade ihop praktiska transportlådor till datorerna, så att de
kunde flyttas exempelvis till kontoren i Åbo
och Kotka. Saukkonen säger att SSB:s datakurser alltid följde med utvecklingen.
Sjöfarare på ADB-kurs på SSB:s byrå i Åbo på 1990-talet
1 / 2015
Undervisning åt tusentals
sjöfarare
Martti Saukkonen undervisade själv på SSB:s
kurser mellan sina arbetspass. För SSB:s kurser transporterade man datorer även till fartygen, såsom Silja Serenade och Vasabåtarna,
som Masa seglade med på 1990-talet. Han
undervisade på både finska och svenska. Det
andra inhemska språket flöt bra för Masa eftersom han bodde i Sverige.
Ibland vikarierade jag på isbrytarna eftersom man måste vara två radiotelegrafister på
dem. Då behövde SSB en annan lärare och
den hittade man i hemtrakterna i Heinävesi i
form av Markku Prättälä, säger Saukkonen.
Han berättar att hans sista jobb som radiotelegrafist var på isbrytaren Apu 1991.
Behovet av radiotelegrafister började sina
– många fortbildade sig till styrmän. Masa
hade genom åren fortbildat sig själv och det
var naturligt för honom att gå över till ITsidan på passagerarfartygen. En sommar arbetade han dock som lagerchef på Vasabåtarna. Många andra radiotelegrafister som var
hemmastadda med datorer övergick också
till liknande jobb.
SSB:s IT-support
I takt med att internet och e-post blev allt
vanligare införskaffades egna datorer åt alla
Sjömansservicebyråns anställda. Tidigare
hade man bara använt datorer till bokföring,
administration och information. Martti
Saukkonen hade startat en IT-firma som
han kunde driva under sin kompledighet.
Han skötte datasystemen för SSB:s kontorsoch kursverksamhet, samt konstruerade
programmen och planerade utbildningarna.
Lärarna kom från annat håll.
De viktigaste kurserna som hölls för sjöfarare var grundkurserna och utbildningarna i
Microsoft Office-programmen. I takt med
att digitalkamerorna blev vanligare växte
bildbehandlingskursernas popularitet. Som
mest utbildade man årligen femhundra sjöfarare i olika IT-kurser.
I slutet av 2000-talets första årtionde kunde man skönja ett falnande intresse för SSB:s
1 / 2015
Radiotelegrafisten byttes ut
på m/s White Rose
I november 1972 var m/s White Rose i Venedig. Radiotelegrafisten Timo Sylvännes arbetstörn var slut och
han ersattes av Masa Saukkonen. Sylvänne kunde inte
åka hemåt på en gång och fördrev tiden på stan.
Till slut var det dags för hemresan, men när han
mellanlandade för flygbyte i Milano hade flygplatspersonalen gått i strejk. På terminalen var han tvungen att
gå med sitt bagage upp på andra våningen, genom den
tomma tullen, tillbaka ner till markplan och ytterligare flera hundra meter till flygplanet.
Masa Saukkonens resa fortsatte med m/s White
Rose från Italien till Albanien och Turkiet och vidare
till Östasien. Resan hade blivit mycket kortare via
Suezkanalen, men på den tiden var man tvungen att
runda Afrika.
datakurser. Fartygen bemannades av yngre
generationer som redan under sin utbildning
fått lära sig att använda fartygens datasystem.
Intresset bestod dock för kurserna i Excel
och bildbehandling, grundkurserna samt
vissa allmänna kurser vars innehåll bestämdes utifrån deltagarnas färdigheter. Det två
första åren på 2010-talet drog kurserna omkring hundra deltagare, men därefter sjönk
deltagarantalet snabbt. Förra året anordnades endast fyra IT-kurser, som 24 sjöfarare
deltog i. I år står det inga datakurser på programmet.
I slutet av februari tittade Martti Saukkonen in på Sjömansservicebyråns Helsingforskontor. Vi tog oss en kopp kaffe och kaka
medan vi mindes tillbaka på Masas seglingar
och trettio år långa samarbete med SSB. ITsupporten har överlämnats till ett lokalt företag, men SSB gör fortfarande affärer med
Masa gällande programlicenser. Tack Masa
för dina goda arbetsinsatser! Säkerligen är
det många av sjöfararna som blivit bevandrade i IT-världen som instämmer i tacket.
Text: Pekka Karppanen
Bilder: Sampsa Sihvola, Timo Sylvänne,
Frivakt
Vapaavahti
31
Rederibolaget Trident -varustamon s/s Herakles
miehistöineen oli oikea sankarilaiva, kun se toi
Suomen Turkuun ensimmäisen sodanjälkeisen
kahvilastin. Jo vuonna 1910 Glasgow´ssa
rakennettu alus seilasi vielä vanhoilla päivilläänkin AL:n Etelä-Amerikan linjaa. Kuvan
taulun omistaa Vapaavahdissakin esitelty
laivapostikorttien guru, telakkainsinööri Juhani
Merasvuo. Hän myy ja ostaa edelleenkin
laivapostikortteja. Ota yhteys:
juhani.merasvuo(at)pp.inet.fi
Te rvey st ie to is ku
KOFEIINI JEES, NIKOTIINI NOU
Harva yksittäinen tekijä on herättänyt Suomen kansassa sympatioita merenkulkua ja -kulkijoita
kohtaan niin paljon kuin kahvi. Tosin vain välillisesti, mutta kuitenkin: kun
s/s Herakles vuonna 1946 toi Turun satamaan ensimmäisen sodanjälkeisen kahvilastin, se oli
valtakunnallinen ykkösuutinen. Valokuvien ja filminpätkien lisäksi tapahtuma tallentui jopa
taidemaalarin tauluun.
S
uomi on asukasta kohden juodun
kahvin määrässä edelleenkin maailman ykkönen. Valtaosa kahvinjuojista ilmoittaa päivittäiseksi annokseksi 3 – 4 kupillista. Se on hyvä uutinen,
sillä juuri tuolla kahvimäärällä on parhaat
terveysvaikutukset. Sellaiseen johtopäätökseen on päädytty yli 10 vuotta kestäneessä
kansainvälisessä Kahvi ja terveys -tutkimusprojektissa.
Pari mielenkiintoista faktaa ennen lääketiedettä:
— Suomessa kulutetaan kahvia vuodessa
eniten koko maailmassa eli 12 kg henkeä
kohden. Kakkossijasta kilpailevissa Itävallassa, Tanskassa ja Ruotsissa päästään vain
8½ kiloon.
— Ruokavalion juomalista kertoo, että veden
jälkeen kahvi on kakkonen. Ei liene yllätys,
että miesten kohdalla olut jää vain niukasti
kolmoseksi.
— Yllätys taitaa olla se, että miehet juovat
kahvia enemmän kuin naiset: lähes 550
grammaa/vrk < > 400 grammaa. Yksi syy:
kahviabsolutisteja on naisista 20 %, miehistä
alle 15 %.
— Suomalaisittain paahdettu kahvi on ulkosuomalaisten kaipuulistalla viidentenä ruisleivän, kermakastikelihapullien, salmiakin ja
lenkkimakkaran jälkeen
Annoksittain mitattuna suomalainen vaaleapaahtoinen suodatinkahvi sisältää kofeiinia 100 mg/1,25 dl:n kuppi. Pikakahvissa
on 65 mg ja 0,3 dl:n espressoannoksessa 60
mg. Toisin sanoen pitää juoda tuplaespresso,
32
Vapaavahti
Frivakt
jotta saa kutakuinkin saman kofeiinimäärän
kuin suomalaisesta suodatinkahvikupista.
3,3 dl:n energiajuomassa on kofeiinia 80 mg,
1,5 dl:n teekupissa 20 – 45 mg, 3,3 dl:n jääteessä 40 mg, 30 gramman suklaapatukassa
20, maitosuklaassa 6 ja tummassa suklaassa
60. HUOM! Kaikissa arvoissa on tuotteiden
keskinäisiä vaihteluvälejä. Niinpä esim. suodatinkahvin vaihteluväli on 60 – 135 ja espresson 35 – 100. Mutta annetut keskiarvot
antavat selvän suunnan.
Entä kofeiinin vaikutukset ylipäänsä? Kun
nauttii kahvikupillisen tai kaksi, niin tulok-
KAHVI­NUUSKIJAT
JAHTASIVAT
KAHVITTELIJOITA
sena on hyvänolon tunne sekä energian,
vireyden ja keskittymiskyvyn kohoaminen.
Siis kaikkien tiedossa olevia positiivisia seikkoja. Mutta jos juo kerralla neljä kupillista
ja enemmän, vaikutus menee miinukselle:
hermostuneisuutta, levottomuutta, aggressiivisuutta, unettomuutta, paniikkihäiriöitä,
sydämen pikasykintää ja vapinaa. Tuttua
sekin.
Kahvi – joka muuten on maailman vaihdetuin hyödyke heti öljyn jälkeen – oli joskus Ruotsi-Suomessakin niin kielletty, että
valtio palkkasi erityisiä kahvinnuuskijoita
paljastamaan kielletyn juoman nauttijoita.
Eipä silloin tiedetty, mitä nykytiede on saanut selville. Kofeiini esimerkiksi:
— lievittää lähes kaikkia särkyjä lukuun ottamatta leikkausten jälkeisiä kipuja
— pienentää onnettomuusriskiä ja vähentää
ajoväsymystä (vrt. vahtivuoro) yhtä paljon
kuin 15 minuutin nokoset (joita ei tietenkään vahdissa suositeta)
— parantaa visuaalista havaintokykyä
— nopeuttaa saadun informaation käsittelyä
— vähentää 25 %:lla riskiä sairastua Parkinsonin tautiin ja 16 %:lla riskiä sairastua Alzheimerin tautiin
— parantaa urheilussa kestävyyslajien suorituksia
— hidastaa iäkkäiden henkilöiden älyllisen
suorituskyvyn heikkenemistä
— eturauhas-, iho-, suolisto- ja maksasyövän
riski alenee nimenomaan niillä, jotka päivittäin nauttivat tuon suositettavan 3 – 4 kuppia päivässä.
Tulipa mieleeni juttu menneiltä ajoilta.
Kun kahvilla rikastunut J.W.Paulig ryhtyi
laivanvarustajaksi, hän maalautti laivojensa
korsteeniin alkukirjaimensa eli JWP. Skönarit lukivat sen merkitsevän lyhennystä
lauseesta Juokaa Wiinaa, Pojat! Jos Herra
Pauligilla olisi ollut tiedossa kahvin terveysvaikutukset, niin ehkä hän olisikin komistanut korsteenit kirjaimilla JKP.
Mutta miksi otsikossa mainitaan nikotiini?
Siksi, että senkin vaikutuksista saadaan koko
ajan uutta tutkimustietoa. Mutta se onkin jo
sitten uuden terveystietoiskun paikka.
Sakari Karttunen
1 / 2015
Hä ls oi nfo
KOFFEIN JA, NIKOTIN NEJ
Sällan har något väckt finländarnas sympati för sjöfarten och sjöfararna så
mycket som kaffet. Visserligen bara indirekt, men ändå. När s/s Herakles
anlände till Åbo hamn 1946 med den första kaffelasten efter kriget, blev
det en nationell förstanyhet. Händelsen finns bevarad på fotografier och
filmklipp, men också i en målning.
F
inland är fortfarande det land i världen där man dricker mest kaffe per
invånare. De flesta kaffedrickare säger
sig dricka 3–4 koppar om dagen. Det
är en god nyhet, eftersom just denna mängd
kaffe har de bästa hälsoeffekterna. Denna
slutsats har man kommit fram till i ett internationellt forskningsprojekt om kaffet och
hälsan, som pågått i över 10 år.
Några intressanta fakta innan vi går vidare
till det vetenskapliga.
— I Finland konsumeras årligen 12 kg kaffe
per person, vilket är mest i hela världen. I
Österrike, Danmark och Sverige, som tävlar
om andraplatsen, kommer man bara upp i
8,5 kg.
— På listan över de drycker vi väljer till maten hamnar kaffe på andra plats efter vatten.
Föga överraskande kommer öl strax därefter
på männens dryckesmeny.
— Vad som däremot överraskar är att männen dricker mer kaffe än kvinnorna: nästan
550 gram/dygn jämfört med kvinnornas 400
gram. En orsak till detta är att 20 % av kvinnorna är kaffeabsolutister, medan mindre än
15 % av männen är det.
— På listan över vad utlandsfinländare saknar
mest är kaffe rostat på finskt sätt nummer
fem efter rågbröd, köttbullar i gräddsås, salmiak och länkkorv.
Mätt per portion innehåller finskt ljusrostat bryggkaffe 100 mg koffein/1,25 dl kaffe.
Snabbkaffe innehåller 65 mg och en espressoportion på 0,3 dl innehåller 60 mg. Med
andra ord måste man dricka en dubbelespresso för att få i sig nästan samma mängd
koffein som från en kopp finskt bryggkaffe.
I 3,3 dl energidryck finns det 80 mg koffein,
i 1,5 del te 20–45 mg och i 3,3 dl iste 40 mg.
En chokladbar på 30 g innehåller 20 mg koffein, ljus choklad innehåller 6 mg och mörk
choklad 60 mg. OBS! Mängderna varierar
mellan olika produkter. Koffeinet i t.ex.
bryggkaffe varierar mellan 60 och 135 mg
och i espresso mellan 35 och 100 mg. Medel1 / 2015
värdena dock en tydlig fingervisning.
Vilka är då de vanligaste effekterna av koffein? När du njuter av en kopp kaffe eller två
får du en känsla av välbefinnande samtidigt
som du får mer energi, blir piggare och höjer
din koncentrationsförmåga. Positiva effekter
som gemene man känner till. Men om du på
en och samma gång dricker fyra koppar kaffe
eller mer, blir effekten negativ: nervositet,
rastlöshet, aggressivitet, sömnlöshet, panik­
attacker, hjärtklappning och darrningar.
Även det är bekant.
Kaffe – som för övrigt är den handelsvara
som omsätter mest i världen näst efter olja
– var en gång i tiden förbjudet i SverigeFinland och staten anställde särskilda kaffespioner för att avslöja dem som avnjöt den
förbjudna drycken. Då visste man inte vad
den moderna vetenskapen har kommit fram
till i dag. Till exempel vet man att kaffe
— lindrar nästan alla former av värk
förutom smärtan efter operationer
— minskar olycksrisken och trötthet vid körning (jfr med ett vaktpass) lika mycket som
en tupplur på 15 minuter (vilket såklart inte
rekommenderas under ett vaktpass)
— förbättrar den visuella iakttagelse­förmågan
— gör att du snabbare kan hantera mottagen
information
— minskar risken att drabbas av Parkinsons
sjukdom med 25 % och Alzheimers sjukdom
med 16 %
— förbättrar idrottsprestationen i uthållighetsgrenar
— gör att den intellektuella kapaciteten hos
äldre inte försämras lika snabbt
— minskar risken för prostata-, hud-, tarmoch levercancer särskilt hos personer som
dricker den rekommenderade mängden på
3–4 koppar om dagen.
Det här fick mig att tänka på en händelse
från förr. När J.W.Paulig, som skapat sig en
förmögenhet på kaffe, blev redare lät han måla sina initialer JWP på fartygens skorstenar.
Sjömännen tolkade det som en förkortning
av ”Juokaa Wiinaa, Pojat!” (Drick brännvin,
pojkar!). Om herr Paulig skulle ha känt till
kaffets hälsoeffekter skulle han kanske ha
prytt skorstenarna med bokstäverna JKP –
Juokaa Kahvia, Pojat (Drick kaffe, pojkar).
Men varför nämndes nikotin i rubriken?
Jo, för att det hela tiden kommer nya forskningsrön även om nikotinets effekter. De
kräver dock en egen hälsoinfospalt.
Sakari Karttunen
Frivakt
Vapaavahti
33
Irtolastialus Genco Spirit purki painolastia ja otti täyden lannoitelastin
Kotkan Mussalon satamasta
TRAFIN SEMINAARI:
PAINOLASTIVESIYLEISSOPIMUS
Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMOssa hyväksytty sopimus tulee kansainvälisesti
voimaan 12 kuukautta sen jälkeen, kun 30 maata, jotka edustavat vähintään 35 prosenttia
maailman kauppalaivaston tonnistosta, on sen ratifioinut. Arvion mukaan sopimus tulee voimaan
vuoden 2016 aikana. Trafi järjesti helmikuun lopulla yhdessä liikenne- ja viestintäministeriön,
ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen Varustamot ry:n kanssa merenkulun
toimijoille infotilaisuuden.
P
urjelaivojen aikaan painolastina käytettiin muun muassa kiviä, mutta
tänä päivänä maailmalla kuljetetaan
vuosittain jopa 4 miljardia tonnia
painolastivettä laivojen mukana - Itämerelläkin liikkuu joka hetki 2000 alusta.
Itämerelle on saapunut noin 120 vieraslajia, joista noin 80 on asettunut alueelle
pysyvästi. Näistä yli 60 prosentin arvellaan
tulleen painolastivesien mukana, kertoi
Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija
Maiju Lehtiniemi.
Vieraslajit aiheuttavat taloudellisia menetyksiä esimerkiksi kalastukselle. Varoittavana
esimerkkinä esiteltiin kehitystä Mustallamerellä, jossa pelkästään turkkilaisten kalastajien kärsimät menetykset ovat jo 250 miljoonan dollarin luokkaa vuodessa. Alueelle
levinnyt amerikankampamaneetti kilpailee
ravinnosta kalojen kanssa ja syö niiden munat ja poikaset.
34
Vapaavahti
Frivakt
Laji on levinnyt myös Itämerelle, joskin
sen haittavaikutukset ovat jääneet lievemmiksi. Maiju Lehtiniemi luetteli muita
esimerkkejä: koukkuvesikirppu, liejuputkimato, liejutaskurapu ja mustatäplätokko.
Nämä eivät vielä aiheuta suuria vahinkoja
– tosin koukkuvesikirppu sotkee kalastajien
pyydyksiä.
Painolastiveden
vaihtaminen tai käsittely
Seminaarissa moderaattorina toimineen Trafin johtavan asiantuntijan Anita Mäkisen
mukaan tuleva yleissopimus sisältää useita
painolastiveden käsittelyyn liittyviä vaatimuksia, joiden aluskohtaisesta toteutuksesta
kerrotaan aluksen painolastivesien hallintasuunnitelmassa.
Vieraslajien leviämistä voi toki ehkäistä
1 / 2015
Ylitarkastaja Ville-Veikko Intovuori Trafilta kertoi myös
Pohjanmerellä olevasta painolastivesien vaihtoalueesta
Vanha, hyvä konsti: painolasti- ym tankkien nestemäärät selviävät
yhdellä silmäyksellä, jos peilaukset ovat ajan tasalla.
sillä, ettei vaihda painolastivettä lainkaan,
tai vesi jätetään maihin. Mikäli tämä ei ole
mahdollista, ja jos on kyseessä suuri tankkitai irtolastialus, voi olla varminta asentaa painolastiveden käsittelylaitteisto, joka tuhoaa
vieraslajit, Anita Mäkinen totesi.
Seminaarivieraat osallistuivat aktiivisesti
keskusteluun ja monia ideoita esitettiin ongelmien ratkaisuksi painolastivesiproomusta
ja - laivasta lähtien. Varustamopuoli oli huolissaan käsittelylaitteistojen toimivuudesta.
Monissa suomalaislaivoissa on ollut laitteistoja jo käytössä, mutta niiden käytössä
on ilmennyt teknisiä ongelmia, kertoi toimitusjohtaja Olof Widen Suomen Varustamot
ry:stä.
Saatavilla on jo 50 eri laitteistoa, mutta
niiden toimivuutta talviolosuhteissa ei välttämättä ole testattu tarpeeksi. Asiantuntija
Bengt Bergman Suomen Varustamot ry:stä
muistutti, että esimerkiksi suodattimiin voi
muodostua jääsohjoa.
Vapautuksen voi saada enintään viideksi
vuodeksi esimerkiksi alus, joka on säännöllisessä linjaliikenteessä yksinomaan tiettyjen
satamien välillä, Intovuori kertoi.
Vapautusta myönnettäessä suoritetaan riskiarviointi, jossa verrataan lajien esiintymistä
ja arvioidaan todennäköisyyttä haitallisten
lajien leviämiselle aluksen käyntisatamissa.
Alukset tarvitsevat vapautuksen heti yleissopimuksen voimaantullessa tai viimeistään
kun alukselle tulee asentaa käsittelylaitteisto
IMO:n päätöslauselman aikataulun mukaisesti.
Poikkeuslupa on myös oltava joka alukselle erikseen, vaikka saman varustamon laivat
ajaisivat täsmälleen samalla reitillä, täsmensi
Intovuori asiaa tiedustelleille.
Tanska on esittänyt että kansainvälisesti
otettaisiin käyttöön uusi termi ”Same Risk
Area”, jonka sisällä alus voisi saada vapautuksen ilman riskiarviointia tai kevyemmillä
kriteereillä.
Sopimus sallii myös
vapautuksia
Vastuuhenkilöt ja valvonta
Ylitarkastaja Ville-Veikko Intovuori Trafilta
valotti omassa esityksessään yleissopimuksen
sallimia vapautuksia.
1 / 2015
Intovuoren mukaan jokaisella aluksella tulee olla perehdytetty ballast -vastaava, joka
koordinoi painolastivesien hallintaa. Tämä
henkilö voisi olla joku aluksen kansipäällystöstä. Hänen tulee hoitaa painolastivesi-
suunnitelmaa ja päiväkirjaa sekä huolehtia
mahdollisesta sedimentistä tankeissa.
Trafi tulee suorittamaan valvontaa omien
resurssien ja mahdollisuuksien mukaan.
Aivan kaikki ei vielä ole valmiina. IMO:ssa
asiaa viimeistellään, ja ensin valvontaan tulee
parin, kolmen vuoden koeaika. Sen aikana
pelkästään näytteenoton perusteella ei ryhdytä rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin alusta vastaan, Intovuori arvioi.
Valvonnan periaatteiden mukaisesti tullaan tarkastamaan todistuskirja (BWM Certificate) ja painolastipäiväkirja, sekä otetaan
tarvittaessa näyte painolastivedestä.
Suomessa, kuten suurimmassa osassa EUmaita, sopimuksen ratifiointi alkaa olla loppusuoralla. Naapurimaista Norja, Ruotsi,
Saksa, Tanska ja Venäjä ovat sen jo ratifioineet. Sopimuksen on nyt saattanut voimaan
yhteensä 44 valtiota, joiden kauppalaivaston
osuus koko maailman tonnistosta on 32,86
prosenttia.
Asia oli ensimmäisen kerran esillä IMO:ssa
jo 1980 -luvun lopulla, ja kansainvälinen
yleissopimus hyväksyttiin vuonna 2004.
Seminaarissa ollut Åbo Akademin emeritusprofessori Erkki Leppäkoski totesikin
tämän olleen yksi IMO:n historian monimutkaisimmista asioista.
Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
35
BARLASTKONVENTIONEN
PRESENTERADES PÅ TRAFIS
SEMINARIUM
Konventionen som godkänts av den internationella sjöfartsorganisationen IMO
träder i kraft 12 månader efter det att den har ratificerats av 30 länder, vars
handelsflottor representerar minst 35 procent av världstonnaget. Uppskattningsvis
kommer konventionen att träda i kraft under 2016. I slutet av februari
arrangerade Trafi ett informationsmöte för aktörer inom sjöfarten tillsammans med
kommunikationsministeriet, miljöministeriet, Finlands miljöcentral och Rederierna
i Finland rf.
P
å segelfartygens tid användes bland
annat sten som barlast, men i dag
transporterar fartygen varje år upp
till 4 miljarder ton barlastvatten världen över – bara på Östersjön rör sig konstant
2 000 fartyg.
Ungefär 120 främmande arter har kommit
till Östersjön och av dessa har omkring 80
arter etablerat sig i området permanent. Troligtvis har över 60 procent av dessa kommit
med barlastvatten, berättade specialforskare
Maiju Lehtiniemi från Finlands miljöcentral.
De främmande arterna orsakar ekonomiska förluster för till exempel fiskerinäringen.
Som ett varnande exempel tog man upp
utvecklingen i Svarta havet, där enbart de
turkiska fiskarnas förluster redan är uppe i
250 miljoner dollar per år. Den amerikanska kammaneten som spridit sig i området
konkurrerar om födan med fiskarna och äter
deras ägg och yngel.
Arten har spridit sig även till Östersjön,
36
Vapaavahti
Frivakt
men där har de skadliga konsekvenserna
inte vuxit sig lika stora. Maiju Lehtiniemi
tog upp flera andra exempel: rovvattenloppa,
nordamerikansk havsborstmask, vitfingrad
brackvattenskrabba och svartmunnad smörbult. Än så länge vållar dessa arter inga större
skador, men rovvattenloppan förstör fiskeredskapen.
Byte eller hantering av
barlastvatten
Trafis ledande sakkunnig Anita Mäkinen,
som var moderator för seminariet, sade att
den kommande konventionen innehåller
flera krav på hanteringen av barlastvatten.
Hur dessa krav tillämpas på respektive fartyg beskrivs i fartygets plan för hantering av
barlastvatten.
Spridningen av främmande arter kan förhindras genom att man inte byter barlastvatten över huvud taget eller lämnar vattnet
i land. Om detta inte är möjligt, och om det
gäller ett stort tank- eller bulkfartyg, kan det
vara säkrast att installera för hantering av
barlastvatten ett system som minskar antalet
främmande arter, förklarade Anita Mäkinen.
Seminariedeltagarna var aktiva i diskussionen och lade fram många idéer på hur problemen kunde lösas med allt från pråmar och
fartyg för barlastvatten. Rederisidan var bekymrad över hanteringssystemens funktion.
Många finländska fartyg har redan installerat ett system, men systemen har visat sig
ha tekniska problem, berättade Olof Widén,
verkställande direktör för Rederierna i Finland rf.
Det finns redan 50 olika system på marknaden, men de har kanske inte testats tillräckligt i vinterförhållanden. Sakkunnig
Bengt Bergman från Rederierna i Finland
rf påminde om att det till exempel kan bildas
issörja i filtren.
1 / 2015
Sjöfartsdirektör Tuomas Routa sade att Trafi ville
hålla aktörerna i branschen underrättade om
kommande bestämmelser för sjöfarten och hur de
påverkar sjöfartsnäringen och hela samhället
Konventionen medger
dispens
Överinspektör Ville-Veikko Intovuori från
Trafi informerade i sitt föredrag om att konventionen medger vissa dispenser.
Dispens kan ges i högst fem år till bland
annat fartyg som bara kör i reguljär linjetrafik mellan bestämda hamnar, berättade
Intovuori.
När dispensen beviljas görs en riskbedömning, där man jämför arternas förekomst och
beräknar hur troligt det är att de skadliga
arterna sprider sig i hamnarna som fartyget
besöker. Fartygen måste ha fått dispens när
konventionen träder i kraft eller senast när
fartyget enligt tidsplanen i IMO:s resolution
ska ha installerat ett hanteringssystem.
Ville Kataja från Auramarine hade tagit med sig luftfyllda demoutrustningar för att visa hur systemen för hantering av barlastvatten fungerar. Han
menade att efterfrågan hittills har varit måttlig, men att de redan hade
levererat ett tiotal system.
Man måste ha en dispens för varje fartyg,
även om fartygen från samma rederi kör exakt samma rutt, preciserade Intovuori för
dem som frågade om saken.
Danmark har föreslagit att ”Same Risk
Area” börjar tillämpas internationellt. Inom
detta område ska ett fartyg kunna få dispens
utan riskbedömning eller med lägre kriterier.
Ansvariga personer och
övervakning
Intovuori förklarade att alla fartyg ska ha
en utbildad barlastansvarig som samordnar
hanteringen av barlastvatten. Denna person
kan vara någon av fartygets däcksbefäl. Personen ska utarbeta en barlastvattenplan och
föra journal samt ta hand om eventuella sediment i tankarna.
Trafi kommer att genomföra övervakning
i den mån resurserna och möjligheterna til�låter.
Allt är inte helt klart ännu. Ärendet ska behandlas färdigt i IMO och därefter ska övervakningen genomföras på försök i ett par, tre
år. Under den tiden vidtas inga straffrättsliga åtgärder mot ett fartyg enbart baserat på
provtagning, var Intovuoris bedömning.
I enlighet med principerna för övervakningen kommer man att kontrollera certifikatet (BWM Certificate) och barlastjournalen, och vid behov tar man ett prov från
barlastvattnet.
I Finland liksom i de flesta EU-länder är
ratificeringen av konventionen på sluttampen. Bland annat Norge, Sverige, Tyskland,
Danmark och Ryssland har redan ratificerat
den. I dagsläget är konventionen undertecknad av 44 länder, vars handelsflotta utgör
32,86 procent av världstonnaget.
Frågan togs upp av IMO för första gången
i slutet av 1980-talet, och den internationella
konventionen godkändes 2004. Professor
emeritus Erkki Leppäkoski från Åbo Akademi som var på seminariet bekräftade att
detta varit en av de mest komplicerade frågorna i IMO:s historia.
Text och bilder: Pekka Karppanen
Koukkuvesikirppu, rovvattenloppa. Foto: vieraslajit.fi
1 / 2015
Frivakt
Vapaavahti
37
MERIMIESKAPAKKA
MAARIANHAMINASSA
Pub Ettan on auki joka päivä ympäri vuoden
T
orggatanin alkupäässä oleva pubi vetää puoleensa merenkulkijoita maakunnasta ja mantereelta. Heitä on keskimäärin 70 prosenttia asiakaskunnasta ja omistaja itsekin on
seilannut 27 vuotta ennen siirtymistään ravintoloitsijaksi.
Håkan Helén lähti merille 15 -vuotiaana vuonna 1967.
– Laiva oli Slite -varustamon ensimmäinen Apollo, joka liikennöi
Ruotsin lipun alla Maarianhaminasta muun muassa Paraisille, Kapellskäriin ja Naantaliin. Varastokallen (spritkalle) jobista palkka oli
tuhat kruunua kuukaudessa, Håkan muisteli.
Summa oli Suomen rahassa noin 600 markkaa, mikä oli reilusti
enemmän, kuin siihen aikaan sai maissa. Asuminen
ei kuitenkaan ollut kovin loisteliasta. Pienessä hytissä oli neljä miestä – kun yksi puki vaatteita päälle,
piti muiden mennä ulos tai maata kapeissa punkissa.
Suihkut ja vessat olivat kollektiivikäytössä kongilla.
Töitä kuitenkin riitti ja palkka tuli ajallaan.
Koulun kautta baarimikoksi
Vuosikymmenen 1969–70 vaihteessa Håkan opiskeli Maarianhaminassa ravintola-alaa, mutta palasi uudelleen merille. Varustamo oli edelleen Carl
Bertil Myrstenin johtama Slite. Jobi tosin vaihtui
baariin tarjoilijaksi.
– Pääsin tuolloin seilaamaan jopa höyrylaivalla.
Slite oli hankkinut vanhan Svea Jarlin, joka punakylkisenä Viking Linen lauttana kulki nimellä Apollo
III, Håkan Helen kertoi.
Hän muistelee vanhan höyryaluksen olleen etenkin konepuolen suosiossa. Konemestareiden pätevyyksiin tarvittiin höyrypraktiikkaa, ja 70 -luku oli
jo dieselkäyttöisten laivojen aikaa. Hän kertoo myös
tavanneensa myöhemmin pubissaan monta tuon aikaista puolimatruusia, jotka nyt ovat kippareita.
Mystenin laivoilla vierähti aikaa. Ei ihme, muutkin merenkulkijat
muistavat vanhaa varustajaa hyvällä. Valitettavasti vain tuulet kääntyivät 90 -luvulle tultaessa. Varustamo meni konkurssiin vuonna
1993. Håkanin viimeiseksi laivaksi jäi m/s Kalypso.
Meriaiheista rekvisiittaa pubissa
Häkan oli baarimikkona ammattilainen, joka ei kauan halunnut
ihmetellä laivayhtiön konkurssin jälkeen. Pub Ettanin hän perusti
nykyiselle paikalleen taloon, jonka Rederi Ab Sallyn edesmennyt
toimitusjohtaja Algot Johansson on joskus omistanut.
38
Vapaavahti
Frivakt
†Kerran täällä oli moottoripyöräjengiläisiä, jotka kysyivät,
mitä teen rähinän sattuessa.
Otin esiin kärpäslätkän ja
sanoin, että alan vetelemään
porukkaa päin näköä tällä,
Håkan naureskeli.
†En gång var det ett mc-gäng
här, som frågade vad jag gör om
det blir bråk. Jag tog fram en
flugsmälla och sade att bråkstakarna får sig några omgångar
med den här.
Kun asiakas astuu sisään, huomaa hän heti tulleensa merimieskapakkaan. Seinillä on kuvia menneiden aikojen laivoista, merenkulun
esineistöä ja kanta-asiakkailta saatuja lahjoja.
– Tuolla ylhäällä on päällystön virkapäähineitä. Esimerkiksi tämän sain kapteeni Arto Kovaselta, Håkan esitteli erästä valkoista
koppalakkia.
Baaritiskin takana oleva hylly on kuin suoraan meriantikvariaatista tuotu. Ikkunan vieressä on myös aidon näköinen revolveri, joka
kuitenkin osoittautui deaktivoiduksi koriste-esineeksi.
Ei sitä ole tarvittu edes pelotteena. Kerran täällä oli moottoripyöräjengiläisiä, jotka kysyivät, mitä teen rähinän
sattuessa. Otin esiin kärpäslätkän ja sanoin, että
alan vetelemään porukkaa päin näköä tällä, Håkan naureskeli.
Håkan on kartuttanut kokoelmiaan vaihtokaupoilla ja ulkomaan matkoillaan, joita hän
tekee harvoilla lomillaan. Pubissa on hänen lisäkseen vain yksi työntekijä.
Håkan tuntee
kanta-asiakkaansa
Tammi-helmikuun vaihteessa Pub Ettan oli arkiaamuna hiljainen, mutta edellisellä Vapaavahdin vierailulla elokuussa oli tupa ja terassi täynnä
– alakerran biljardihuoneessakin oli porukkaa.
Paikalla oli elävä esiintyjä, ja rahaa kerättiin hyväntekeväisyyteen, mihin pubin kanta-asiakkaat
mielellään muutenkin osallistuvat. Tiskillä on
rahalipas, johon jokainen voi pudottaa ylimääräisiä kolikoita.
– Rahaa kerätään milloin mihinkin avustuskohteisiin. Useimmiten kohde liittyy jotenkin lapsiin, Håkan kertoi
asiakkaitaan kehuen.
Hän esittelee myös valokuva-albumia, jossa on muistoja Pub Ettanissa vietetyistä hilpeistä hetkistä. Sivuilta löytyy monta tuttua
merenkulkijaa, ystävää ja kylänmiestä.
Håkanilla alkaa olla jo melkoinen työura takana, mutta väsymystä
ei näy miehen olemuksesta. Viimeksi hän oli kunnon lomalla vuonna
2009, jolloin teki matkan Meksikoon. Eläkkeelle jäänti ei ole vielä
käynyt mielessä, vaikka Ruotsista tienattu merimieseläke alkaakin
juosta parin vuoden kuluttua.
Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
1 / 2015
EN SJÖMANSKROG
I MARIEHAMN
Pub Ettan håller öppet varje dag året om
Dessvärre vände vindarna på 90-talet och rederiet gick i konkurs
1993. Håkans sista fartyg blev m/s Kalypso.
Marin rekvisita på puben
P
uben i början av Torggatan lockar sjöfarare från Åland och
fastlandet. De utgör i genomsnitt 70 procent av kundkretsen och ägaren själv har också seglat i 27 år innan han
blev restaurangägare. Håkan Helén gav sig av till sjöss som
15-åring år 1967.
– Fartyget var Slite-rederiets första Apollo, som trafikerade under
svensk flagg från Mariehamn till bland annat Pargas, Kapellskär
och Nådendal. Lönen för jobbet som spritkalle var tusen kronor i
månaden, minns Håkan.
I finsk valuta motsvarade summan ungefär 600 mark, vilket var
betydligt mycket mer än vad man fick i land på den tiden. Boendet var däremot inte så flott. Fyra man trängdes i en liten hytt
– när en klädde på sig var de andra tvungna att gå ut eller ligga
ner i de smala slafarna. Duschar och toaletter var gemensamma
och fanns ute i korridoren. Det var dock gott om jobb och lönen
betalades i tid.
Via skolan till bartender
Vid decennieskiftet 1969–70 bedrev Håkan studier inom restaurangbranschen i Mariehamn, men återvände till sjöss igen.
Rederiet var ännu en gång Carl Bertil Myrstens Slite, men jobbet
var ett annat: som servitör i baren.
Då fick jag till och med segla med ett ångfartyg. Slite hade köpt
Svea Jarl, som gick under namnet Apollo III när hon blev en av
Viking Lines röda färjor, berättar Håkan Helén.
Han minns att det gamla ångfartyget var populärt framför allt
på maskinsidan. För att få behörighet som maskinmästare krävdes
praktik på ångfartyg, och på 70-talet var de dieseldrivna fartygens
tid redan här. Håkan berättar att han senare på sin pub har träffat
många av den tidens halvmatroser, som numera är skeppare.
Tiden gick och Håkan stannade på Myrstens fartyg. Inte undra
på det – andra sjöfarare talar också gott om den gamle redaren.
1 / 2015
Håkan var en professionell bartender som inte ville stå och fundera
särskilt länge efter fartygsbolagets konkurs. Han startade Pub Ettan i de nuvarande lokalerna i huset som en gång ägts av Rederi
Ab Sallys framlidne vd Algot
Johansson.
Den som kliver in på
puben märker direkt att han
kommit till en sjömanskrog.
Väggarna pryds av fotografier på svunna tiders fartyg,
sjöfartsföremål och gåvor från
stamkunder.
– Där uppe ligger det befälsmössor. Den här till exempel fick
jag av kapten Arto Kovanen, berättar Håkan och visar upp en vit
skärmmössa.
Hyllan bakom bardisken är som tagen direkt från ett marint
antikvariat och bredvid fönstret finns en revolver som ser autentisk
ut. Den visar sig dock vara ett deaktiverat prydnadsföremål.
– Jag har inte ens behövt använda den för att skrämmas. En
gång var det ett mc-gäng här, som frågade vad jag gör om det blir
bråk. Jag tog fram en flugsmälla och sade att bråkstakarna får sig
några omgångar med den här, skrattar Håkan.
Håkan har utökat sina samlingar genom byteshandel och på
sina resor utomlands, som han gör de få gånger han tar semester.
Förutom han själv är det bara en person till som jobbar på puben.
Håkan känner sina stamkunder
En vardagsmorgon som denna i månadsskiftet januari–februari
är det lugnt på Pub Ettan. Men vid Frivakts förra besök i augusti
var det fullt både inne och ute på terrassen, liksom i biljardrummet en trappa ner. Då spelades livemusik och man samlade in
pengar till välgörenhet, som pubens stamkunder gärna bidrar till
annars också. På disken står ett kassaskrin där man kan lägga sina
växelmynt.
– Vi samlar in pengar till olika biståndsprojekt. Oftast är projekten på något sätt relaterade till barn, berättar Håkan och berömmer sina kunder.
Han visar mig ett fotoalbum med glada minnen från Pub Ettan.
På bilderna finns många bekanta sjöfarare, vänner och ortsbor.
Håkan har redan en ganska lång karriär bakom sig, men visar
inga tecken på trötthet. Senast han hade en ordentlig semester var
2009, då han reste till Mexiko. Än har han inte ens tänkt tanken
på att pensionera sig, även om han om ett par år kan börja ta ut
sjömanspensionen som han tjänat in i Sverige.
Text och bilder: Pekka Karppanen
Frivakt
Vapaavahti
39
RAVINTOLA SALVEN
MERIMIESILTA
Tupa oli täynnä entisiä ja nykyisiä merenkulkijoita
H
elsingin maineikas merimiesravintola Salve järjesti 24. helmikuuta
perinneillan vanhoille merimiesasiakkailleen. Talo tarjosi maukasta lohikeittoa, juomia ja hienon ilmapiirin
merellisessä miljöössä. Puheensorina oli jo
viiden aikoihin melkoinen, kun ravintolapäällikkö Antti Riihioja kumautti katosta
roikkuvaa laivakelloa ja toivotti vieraat tervetulleiksi.
Merimiesiltaan osallistui lähes 80 henkilöä. Kuulumisia vaihdettiin, tarinoita
kerrottiin ja menneitä muisteltiin. Vanho-
ja tuttuja tietenkin tavattiin – eräs asiakas
kohtasi seilauskaverinsa neljän vuosikymmenen takaa. Vaikka merimiesillan väkimäärä
on kasvanut, oli jälleen todettava muutaman
seilauskaverin siirtyneen merten yllä liitävien
albatrossien joukkoon.
Uusimuotoisen merimiesillan vietto alkoi
vuonna 2010, jolloin porukkaa riitti hädin
tuskin ylätason pöytien täydeltä. Joka vuosi
on väkimäärä hieman lisääntynyt ja parina
edellisvuonna iltaa istuttiin suuressa salissa.
Nyt väkeä riitti lähes ravintolan täydeltä –
vieraisiin pöytiin saatettiin huudella ja men-
nä istumaankin.
Ilta onnistui kaikin puolin loistavasti.
Viimeiset vieraat istuivat entiseen malliin
valomerkkiin asti. Salven henkilökuntakin
palveli mielellään iloisia asiakkaita ja lupasi järjestää perinneillan myös ensi vuonna.
Vanhat merimiesasiakkaat olivat tyytyväisiä
ja arvostivat Ravintola Salven tarjoamaa merimiesiltaa hienona perinteenä ja kunnioituksen osoituksena ammattikunnalle.
PK
Salven merimiesiltaan osallistui lähes 80 henkilöä. Kuulumisia vaihdettiin, tarinoita kerrottiin ja menneitä muisteltiin.
Närmare 80 personer deltog i sjömanskvällen. Man utbytte senaste nytt, berättade historier och mindes gamla tider.
40
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2015
ˆRavintolapäällikkö Antti
Riihioja kumautti laivakelloa
ja toivotti vieraat tervetulleiksi.
ˆRestaurangchef Antti
Riihioja hälsade gästerna välkommen med skeppsklockans
klang.
†Jussi Puonti och Erkki
Karjalainen mindes tiderna
på Finnjet
†Jussi Puonti ja Erkki Karjalainen muistelivat Finnjetin
aikoja
SJÖMANSKVÄLL
PÅ RESTAURANG SALVE
‡Harry Välilä ja Markku Knuutinen ovat osallistuneet moniin
MEPAn turnauksiin
‡Harry Välilä och Markku Knuutinen har deltagit i många av SSB:s
turneringar
Det var fullt hus då gamla och aktiva sjöfarare mötte upp.
D
en legendariska sjömansrestaurangen Salve arrangerade den 24
februari en traditionskväll för sina
gamla sjömanskunder. Det bjöds
på smaklig soppa på lax och drycker i maritim miljö. Redan vid femtiden stod sorlet
av röster högt i tak då restaurangchef Antti
Riihioja hälsade gästerna välkommen med
skeppsklockans klang.
Närmare 80 personer deltog i sjömanskvällen. Man utbytte senaste nytt, berättade
historier och mindes gamla tider. Man träffade förstås gamla bekanta – en kund träf-
1 / 2015
fade en seglingskamrat från fyrtio år tillbaks
i tiden. Också om sjömanskvällarnas publik
har vuxit, måste man igen konstatera att några seglingskamrater anslutit sig till skaran av
albatrosser som seglar över haven.
Traditionen att hålla sjömanskvällar i ny
form började år 2010, då räckte publiken
knappt till för att fylla borden i den övre våningen. Varje år har antalet deltagare ökat
litet och de två senaste åren har man fyllt
den stora salen. Nu fyllde man nästan hela
restaurangen - man kunde ropa till närmaste
bord eller gå och sätta sig.
Kvällen lyckades strålande i alla avseenden. De sista gästerna satt som vanligt kvar
till ljussignalen. Salves personal betjänade
gärna de gladlynta kunderna och lovade ordna traditionskvällen också nästa år. De gamla
sjömanskunderna var nöjda. De värdesätter
Restaurang Salves sjömanskväll som en fin
tradition och hedersbetygelse åt yrkeskåren.
PK
Frivakt
Vapaavahti
41
MAAKALJOILLA
GÖTEBORGIN REDILLÄ oltiin bunkraamassa tammikuun puolivälissä. Sähkeellä
tuli konttorista orderi ajaa Skotlannin länsikustille, Faslaneen. Parin vuorokauden matkan jälkeen ankkuroitiin yöksi Greenockin
edustalle. Aamulla luotsi opasti laituriin ja
alkoi Naton lentokonebensan lastaus.
Laiturin eteläpuolella on ydinsukellusveneiden tukikohta. Luotsi jutteli tuoneensa
joskus samaa reittiä sirpin ja vasaran laivan.
Koko laivaväki oli lukittu ikkunattomaan
tilaan ja britit olivat ajaneet ohi sukellusveneiden. Faslanehan pääsi myöhemmin
Suomessakin lehtiotsikoihin. Rauhanaatetta edustavat olivat pitäneet mielenosoitusta
ydinaseita vastaan sukellusvenesataman rajoilla. Suomalaisiakin oli paikalla ja olivat
onnistuneet pääsemään tukikohdan alueelle
ja jopa sisälle sukellusveneeseen. Eivät sentään onnistuneet saamaan paattia sukeltamaan.
Gare Loch vuonon pohjukasta löytyy kylä
nimeltään Garelochead. Kylästä navigeerattiin muutama pubi. Sunnuntai-iltana istuttiin jommassa kummassa pienellä porukalla.
Tiskillä tilasin ”one draft beer”. Hanasta laskettiin lasi täyteen, mutta sen lisäksi pullosta kaadettiin toiseen lasiin mustaa tököttiä.
Kun illan mittaan kävin tiskillä tilaamassa
toisen kerran painotin etusormea näyttäen
sanaa ”one”. Jälleen täyttyi hanasta lasi ja
pullosta toinen lasi. Kolmannella tilauksella
oli jo rohkeutta ensin kysellä, miksi yhden
oluen sijaan tulee kaksi. Baarimikko töksäytti niinkuin kersantti alokkaalle, että hanasta
tulee draft ja pullosta beer.
Tuli maailmalla muuallakin yllätyksiä
olutta tilattaessa: Syyriassa tilauksen jälkeen
kannettiin pöytään kippoja sisältönään suolapähkinöitä, porkkanan ja paprikan paloja,
suolakurkkua ja muuta vihannesta. Lopulta
piti kattausta tiivistää, että pienehkö olutlasi
saatiin pöydälle mahtumaan. Jos oltiin isommalla porukalla liikkeellä, kuppeja ja vihanneksia tuotiin sama määrä, kuin yksinäiselle.
Olimme kierrelleet Lattakian sataman lähikatuja ja poikenneet vihannespöytäoluelle. Pyssäporukkaakin oli mukana. Nurkan
taakse poiketessani ilmaantui samalle asialle
joku paikkakunnan poika. Jotain asiaakin oli
42
Vapaavahti
Frivakt
ja vähitellen käsitin hänen puhuvan englantia. Tosin varsin erilaista, kuin mihin oltiin
muualla totuttu. Asiankin luulin vähitellen ymmärtäneeni: syyrialainen yritti hieroa kauppoja eräästä pyssämme tyttärestä.
Vauhdittaakseen kaupanteon edistymistä
kaiveli pikkutakkinsa taskusta pistoolin.
Onneksi neuvottelu keskeytyi, kun nurkan
taakse ilmaantui muitakin keventäjiä. Kuin
henkivartiokaarti ikään ryhmityimme kallisarvoisen kauppatavaran ympärille ja poistuimme baarista koko laivaporukka arvokkaasti ja hengissä.
LENINGRADIN REDILLÄ oli huhtikuussa melkoinen laivajoukko laituripaikkaa
jonottamassa. Monia suomalaisiakin laivoja
kylmäruumat tupaten täynnä appelsiineja.
Mepä olimme Vaasa Linen rahtauksessa ja
ajoimme suoraan laituriin. Ravintoloiden
pöydät oli koristeltu appelsiinikeoilla. Niin
Nevski Prospektin kivijalkabaarissakin,
minne räntäsateesta poikkesimme konemestarin kanssa. Baarissa nurkkapöydässä
istuskeli vain yksi asiakas. Jossain vaiheessa
tämä asioi tiskillä ja kohta kantoi pöytäämme kaksi suurta hölskyvää maljaa. Kohotti
sitten meille omaansa ja palasi jälleen nurkkapöytäänsä. Arvelimme juoman olevan
HANASTA DRAFT
JA PULLOSTA
BEER
konjakin ja samppanjan sekoitusta ja jokunen viinirypälekin siinä kellui. Paikalliseen
pivoon verrattuna maku oli melkoisen kitkerä. Niinpä oli kupit vajuneet vasta puoleen,
kun nurkkapöydän toveri kävi kippistämässä
pöytäämme jo uudet astialliset samaa ainetta samoin seremonioin. Ehkäpä tuhti maku turrutti makuaistejakin ja tarjoomukset
alkoivat kadota kurkkuihimme. Toverin
lähtiessä kolmannelle matkalleen tiskille
oli astiamme tyhjät ja äänekkäitä spasiiboja
kajautellen karautimme pakoon loskaiselle
kadulle.
Vapaavahdin pakinoitsija Timo
Sylvänne on seilannut radiosähköttäjänä 1970- ja 80 -luvuilla
ja tehnyt aktiivista yhteistyötä
MEPAn kanssa aina merimiesslangisanojen keräilystä lähtien. Hän
tallentaa merenkulun lähihistoriaa
ylläpitämälleen www.aanimeri.fi
-sivustolle. Timo Sylvänne on myös
toimittanut kaksi merenkulkuaiheista kirjaa, Ääniä mereltä, ja
Allright -taas mennään.
Kun viikkoja ja kuukausiakin tehtiin
matkaa tropiikin kuumudessa muisteltiin
useinkin, miltä maistuisi kylmä olut. Ei
ollut laivoissa ilmastointia. Jos sisällä oli
liian kuuma, siirryttiin vapaa-ajoiksi ulos,
vaikka kuuma oli kannellakin. Pienet vanhat jääkaapit messeissä vetivät viimeisiään.
Ei niihin leikkelelautasen, milkkipurkin ja
peltilehmäkannun lisäksi paljoa muuta mahtunutkaan.
Erittäin janottava rahtaus oli Persianlahdelta Karachiin. Kaikkein kuumimpaan
tuulettomaan kesäaikaan ajeltiin edestakaisin tuota muutaman vuorokauden matkaa.
Jebel Dhannan edustalla lastatiin poijusta
raakaöljyä ja kuorma purettiin Karachissa.
Molemmissa päissä saattoi vierähtää ankkurissa viikko, parikin. Jebel Dhannan rannat
olivat pelkkää hiekkaa. Karachissa pääsi
öljysatamasta muutaman kilometrin jalkamatkan jälkeen hienojen hotellien baareihin,
missä olut oli kylmää.
Ensimmäisellä vierailulla jotkut vaihtoivat
sellaisiin juomiin, missä jäät kilisivät laseissa.
Erityisesti pantiin merkille, kun baarimikko
kilkutteli vasaralla isosta jäälohkareesta palasia laseihin: on varmasti tuoretta luonnonjäätä. Poistuessamme hikiseen yöhön pantiin
myös merkille juuri silloin tapahtunut jäiden
1 / 2015
jds fkljsdölkfj ölkdsjg
lkjfldkjgkljdfslkghjöldfjshölkjfdsöhkjölkdfjshökljöfdlksjhlökjfd ölhkjölkdfjh kjfsdökl
Henry Nielsenin hoidossa
ollut Pauligin omistama m/t
Paola Skotlannissa, Garelocheadin laiturissa vuonna
1981. Laiva oli rakennettu
Raumalla 1975 ja näki italialaisomistuksessa vielä vuosituhanteen vaihteen, kunnes
päätyi Alangin romurannalle
v. 2001.
Henry Nielsenin (Oy Banship
Ltd) 40200 dwt:n tankkeri
Meltemi kulki Panaman
kanavan läpi ja saapui
Meksikon länsirannikolle
vuonna 1978. Uudenkarheassa laivassa oli viihtyisät
tilat, mutta miehistöllä oli
maihin meno mielessä, kun
keula lähestyi Manzanillon
satamaa.
bunkraus: aasi kärryineen oli peruutettu baarin takaovelle. Aasikuski jääsaksilla tempoi
lavalta kuraiseen maahan jäälohkareen ja
alkoi laahata sitä baarin jäävarastoon. Sen
jälkeen jäi tuoreet luonnonjäät muiden asiakkaiden nautittaviksi.
JOS OLI LYHYT LINJA Persianlahdelta Karachiin, oli vielä lyhyempi Maracaibolahden
La Salinasta Arubaan: vuorokausi lastausta,
reilut puoli vuorokautta matkaa pohjoiseen
ja vuorokausi öljyn pumppausta San Nicolasin jalostamoon. Lähellä satamaa oli viihtyisä
hollantilainen baari. Tiskin katossa roikkui
näyttävä vellikello. Ensimmäisellä käynnillään joku sitä kilistelikin. Hämmästelimme,
kun ilman tilausta jokaiselle tiskillä istuvalle tarjoiltiin uudet lasilliset. Kilistäjällekin
1 / 2015
HÄMMÄSTYIMME,
KUN KAIKILLE
BAARISSA TUOTIIN
UUDET JUOMAT
tarjoiltiin lasillinen ja näistä kaikista tarjoomuksista lasku. Keskellä salia oli suurempi
vellikello ja kävihän senkin sointia joku kokeilemassa. Silloin tarjoiltiin kaikkille baarissa olleille samanlaiset ja näistä lasku kilistäjälle. Maksajan onneksi iltapäivä-aikaan ei
vielä ollut paljoa asiakkaita.
Niin, alkuun palataksemme Faslanesta
lentokonebensaa ajettiin jokunen kuorma
Pentlandin salmen kautta Humber joen
rannoille. Siiffin kanssa käytiin kävelylenkillä ja alue oli pelkkää kumpuilevaa autiota
nummea. Isoja öljysäiliöitä oli jokunen ja
laiturin tyvessä vanha pubirakennus. Ihmeteltiin, mistä mahtavat asiakkaat tulla, kun ei
asutusta näkynyt lähimainkaan.
Illalla väkeä oli jo runsaasti ja tiskillä jono.
Skotlannin opeista viisastuneena osasin tilata
”one draft, no beer”. Nytpä oli voimassa toisenlaiset tavat. Kuin kersantti alokkaalle baarimikko kehoitti menemään ulos tekemään
päätöstä, ottaako vaiko eikö ota. Jonossa kun
oli semmoistakin väkeä, jotka tiesivät, mitä
haluavat.
Timo Sylvänne
www.aanimeri.fi
Frivakt
Vapaavahti
43
KIRJAT
MEPAN KIRJASTOKATSAUS
Milja Nitovuori Pekka Karppanen
Alkuvuodesta kirjoja julkaistaan vähemmän, mutta MEPAn kokoelmia on
tietenkin täydennetty. Viimevuotisen muuton ja helmikuussa sattuneen
vesivahingon johdosta on kirjojen parissa riittänytkin työtä. Samalla on
rakennettu digitaalista tietokantaa, joka antaa merenkulkijoille mahdollisuuden
kirjojen selailuun ja varauksiin netissä. Tästä enemmän seuraavassa
Vapaavahdissa.
DRAAMAN JA ROMANTIIKAN lukijoille on Danielle Steelin
romaaneja suomennettu jo seitsemänkymmentä. Osa kirjoista
on vauhdikkaita ja mielenkiintoisia, toisten ollessa siirappisen
itkettäviä ” kauniita ja rohkeita”. Viimeisin kirja, Veren perintö on
mielenkiintoinen tarina mitä voi tapahtua tarttumisesta sukututkimukseen.
Brigitte Nicholsonin elämältä ja elämäntyöltä putoaa pohja vuorokauden aikana. Seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Äitinsä yllytyksestä hän vastahakoisesti lupautuu auttamaan sukututkimuksessa.
Arkistoista löytyviin muistioihin ja päiväkirjoihin pohjautuen
Brigitte tutustuu 1700- luvulla syntyneeseen Sioux-heimoon
kuuluvaan intiaanityttöön, sukulaiseensa. Intiaanitytön, Wachiwin
tarina alkaa muotoutua ja elää. Lukija saa seurata mielenkiintoista historiallista tarinaa samalla, kun Brigitten elämä saa uuden
suunnan.
ROMAANI SAA
LUKIJAN
YMMÄRTÄMÄÄN
PAKOLAISIA
44
Vapaavahti
Frivakt
ANNAMARI MARTTINEN on kirjoittanut ajankohtaisen romaanin nimeltä Vapaa. Tarina kertoo pakolaisten vastaanottokeskuksesta entisessä vankilassa Konnunsuolla. Kirjailija toimii suomenkielen opettajan Konnunsuolla, joten hän on perehtynyt asiaan.
Kirja on Marttisen seitsemäs teos, hän on aiemminkin kirjoittanut
ihmisten kipeistä asioista.
Pitkällä bussimatkalla Konnunsuolle pakolaiset pelkäävät joutuvansa vankilaan Venäjälle. Vaikka portit ovat avoimet, niin ihmiset
– pakolaiset eivät ole vapaita muistoista, eikä ajatuksia pääse
pakoon. Turvapaikan hakija odottaa kuukausi kaupalla päätöksiä
ja tietämättömyys kuluttaa, samoin kuin ikävä entistä kotia sekä
omaisia.
Päähenkilö Mahdi on paennut poliisin kidutussellistä Bagdadista
Turkin kautta Suomeen. Mahdi kertoo, kuinka on kuollut sisältä
ja elossa ulkoapäin. ”Hymyilen, nauran kurssilla, se pitää ulkoisen
minäni hengissä. Jokaisena odotuksen päivänä kuolen sisältä lisää.
Jokaisen vuorokauden vaihtuessa ymmärrän, että yksi päivä on taas
lopullisesti menetetty, ilman että mitään on tapahtunut. Jokainen
päivä kasvattaa erossaolon ikävää”, hän kertoo.
Entisen vangin Patun kirjoitukset sängyn pohjassa ja seinissä
antavat lohtua Mahdille. Sattumalta kirjahyllyn alta löytynyt Patun
muistivihko askarruttaa häntä. Suomenkielen opettaja on tärkeä
henkilö Mahdille ja hän lupautuu auttamaan muistivihon tekstin
kääntämisessä.
Marttinen käyttää sanoja taitavasti, mutta välillä on vaikeuksia
tietää missä nyt mennään. Teksti lipuu unenomaisesti eteenpäin ja
lukija joutuu miettimään ollaanko tässä hetkessä, menneessä, unessa vai kuvitelmissa. Romaani saa lukijan ymmärtämään paremmin
pakolaisia ja sitä kuinka vaikea tämä ratkaisu on monelle.
1 / 2015
JÄNNITYSTÄ JA
RIPAUS EKSOTIIKKAA
TAMMIKUUSSA ei uusia kirjoja juurikaan ilmesty, joten katselin
kirjahyllyäni.
Olin lukenut 70- luvulla kaikki suomennetut Evelyn Anthonin
kirjat ja juonen käänteet unohtuneet, joten aloitin lukemisen. Viisi
kirjaa peräkkäin ja totesin niiden olevan yhtä hyviä, kuin muistin.
Tarinat eivät tuntuneet vanhanaikaisilta, lukuun ottamatta, että
apua ei tietenkään saanut kännykällä. Vauhtia ja jännitystä riitti
viimeisille sivulle asti. Mepastakin löytyy vielä Anthonyn kirjoja ja
niistä on myös tehty pokkaripainoksia vielä viime aikoinakin.
ELÄMÄ TUNTUU
LATTEALTA
INTIAN MATKALTA
PALATTUA
MIKAEL BERGSTRAND on malmölainen toimittaja ja kirjailija.
Hän on toiminut Sydsvenskan -lehdessä ja työskennellyt vuosia
New Delhissä. Ruotsissa valmistuu kolmiosainen TV-sarjan hänen
teksteistään. Viimeisin kirja Sumua Darjeelingissa ja teetä on juuri
ilmestynyt Bazar kustannukselta. Odotin pääseväni lukemaan
romaani muotoista matkakertomusta Intiasta, mutta erehdyin.
Ruotsalaismies Göran Borgin elämä, hienon Intian matkan
jälkeen ei ala sujua kotimaassa. Kaikki tuntuu lattealta, eikä elämässä ole minkäänlaista iloa. Kirjan ensimmäiset sata sivua olikin
melkoisen tylsää luettavaa, kun päähenkilöllä ei tuntunut olevan
minkäänlaista puhtia elämässään. Aitoa iloa hän sai ainoastaan,
kun jalkapallo-ottelussa Malmö FF voitti Helsingborg IF:n.
Jotta surkeudelle tulisi jokin raja, hän päättää matkustaa uudelleen Intiaan. Päästyään perille hän huomaa, ettei tämäkään asia
suju. Hän oli ilmoittanut intialaiselle ystävälleen väärän tuloajan.
Löydettyään vihdoin ystävänsä Göran saa kuulla hänen katastrofaalisesta kaupastaan Darjeelingissa. Ystävästä tulee yhdellä iskulla
rutiköyhän ja hänen häänsä peruutettiin. Göran aikoo palata kotiin yhtä apaattisena, kun oli lähtiessäänkin. Mutta sitten alkaa tapahtua ja hän oivaltaa, että ollutta ei voi muuttaa, tulevaisuudesta
ei tiedä, mutta voi elää tässä hetkessä ja auttaa ystävää. Välinpitämättömässä, itsekeskeisessä ruotsalaismiehessä heräsi suojeluvaisto
ja elämänkipinä. Tarina sai aivan uuden, mielenkiintoisen vauhdin
ja oli vihdoin todella viihdyttävää luettavaa.
JUSSI SEPPÄSEN esikoisteos Kymmenottelu on kaunokirjallinen
mittelö. Kymmenottelun muotoon rakennettu tarinakokoelma
kertoo urheilusta, kavereista, hulluudesta ja urheiluhulluudesta.
Elämän ironiaa on vaikkapa tappelu yöllä nakkikioskilla. Kuulantyöntäjä Elinan on vaikea saada sponsoria urheilulleen, mutta osaa
pistää riitelijät hiljaiseksi.
Kaverukset ovat miettineet, että vaarallisimmat urheilulajit ovat
seiväshyppy ja aitajuoksu. Sitten täytetään neljäkymmentä ja vaarallisin laji on sadan metrin juoksu. Jotta kaikki kymmenotteluun
kuuluvat lajit käydään läpi, on edessä 1500metrin juoksu.
Yksi kavereista tuupertuu matkalla ja ambulanssi kiidättää hänet
pallonlaajennukseen. Miehet miettivät juostaanko kuitenkin kisa
loppuun, koska sairaalasta ei varmaan kuulu mitään ennen sitä.
1 / 2015
Frivakt
Vapaavahti
45
KIRJAT
GUSTAF ERIKSONIN HÖYRYLAIVAT
Purjelaivoistaan ja myöhemmin myös kylmäaluksistaan tunnetun
maineikkaan varustamon tonnistoon kuuluneet 22 höyryalusta ovat
jääneet vähemmälle huomiolle, Asia korjattiin kerralla, kun säätiö
Stiftelsen Hilda och Gustaf Eriksons samt Gustaf Adolf Eriksons
understödsfond julkaisi kirjan Gustaf Erksons ångare.
VARUSTAMOSSA AKTIIVIURALLAAN
työskennelleet Bo Limnell ja Ralph E. Sjöholm ovat tehneet todellisen kulttuuriteon
kerättyään kansien väliin tietoja ja tarinoita
höyrylaivoista vielä, kun se on mahdollista.
Höyrylaivamiehet alkavat olla iäkkäitä, mutta sitkeä kaksikko onnistui saamaan kuvia
sekä materiaalia varustamon ja merimuseon
arkistojen lisäksi myös kotialbumeista ja jopa
GE -merenkulkijoiden Facebook -ryhmältä.
Eriksonin ”ångareista” saatiin esimakua
viime elokuussa, kun Per-Martin Brunnsberg kävi läpi legendaarisen yhtiön laivoja
Vuosaaren merimieskeskuksessa. GE -nostalgiaillassa ei osattu aavistaa, että saataisiin
näinkin komea teos valottamaan lisää höyrylaivojen häviävää historiaa.
Varustamolla oli purjealuksia aina 40-luvun loppuun asti, mutta ensimmäinen höyrylaiva, s/s Rigel hankittiin jo vuonna 1919.
Vaatimaton 280 hevosvoiman hörykone
viitoitti kuitenkin varustamon tien kohti
konekäyttöisiä aluksia. Eriksonilla oli kaksi
höyrykoneella varustettua bukseeria ja 20
rahtialusta, joista 18 oli ”kolistimmejä” ja
kaksi ”öljystimmejä”.
Kivihiilikäyttöinen s/s Kungsö muutettiin
myöhemmin öljykäyttöiseksi. Saksalaiset tilasivat laivan sota-aikana ja se oli tarkoitus
antaa Neuvostoliitolle osana sotakorvauksia.
Laiva oli luokitettu Germanischer Lloydin
säännöillä eikä siten kelvannutkaan itänaapurille.
Sota, ja sen lieveilmiöt vaativat veronsa
myös GE -varustamolta. Kirjassa on käyty
läpi laivojen vaiheita seikkaperäisesti. Saksa
oli valloittanut Tanskan ja Norjan ja asetti
miinasulun Skakerrakiin. Monet GE:n höy46
Vapaavahti
Frivakt
rylaivoista jäivät liikennöimään Itämerelle.
Jatkosodan sytyttyä Neuvostoliiton sukellusveneet toimivat aktiivisesti Itämerellä. Vuonna 1942 varustamo menetti torpedoituna
Argon, Agnesin ja Bondenin.
Argon mukana hukkui 9 merimiestä, joukossa varustajan poika Gustaf Adolf Erikson
(1920-1942). Laivan torpedoi Neuvostoliiton sukellusvene SC 317, joka koki oman
kohtalonsa pari viikon päästä Kallbodagrundetin kaakkoispuolella, jossa Suomen ilmavoimat ja laivasto tekivät siitä selvän.
Varustamon höyrylaivoista Yhdysvallat takavarikoi s/s Olivian jatkosodan aikana kahdeksan muun suomalaislaivan lisäksi. Alus
liikennöi panamalaisena San Jorge´na, kunnes palautettiin sodan jälkeen Eriksonille.
Kirjassa kerrotaan myös, kuinka GE -varustamon tonnistoon päätyi sotasaalislaiva.
Neuvostoliitto oli ottanut laivastonsa käyttöön virolaisen s/s Hilden, joka vaurioitui
Hangon kahakoiden yhteydessä. Päämajan
sotasaalistoimisto myi laivan GE:lle, joka
rekonstruoi aluksen dieselkäyttöiseksi m/s
Styrsöksi Uudenkaupungin telakalla.
Kunniaa merimiehille ja
laivoille
Limnell ja Sjöholm ovat onnistuneet luomaan todella mielenkiintoisen kokonaisuuden. Laivoista ja niiden vaiheista on todella
paljon tietoja; lehtileikkeitä, kuvia, karttoja,
lasteja, matkoja, miehistöluetteloita. Monet
laivat lastasivat Suomesta puuta ulkomaille.
Jäiden tultua esimerkiksi s/s Hamnö siirtyi
liikennöimään Kanadasta Espanjaan ja Väli-
merelle. Nova Scotian vuorovesivaihtelu oli
niin voimakas, että laskuveden aikana alus
makasi ”kuivilla”.
Kirjasta huokuu kunnioitus höyrylaivaaikojen merenkulkijoiden ja varustamoväen
työhön. Teksti on helppolukuista myös meille kouluruotsin taitajille - ei turhaa kaunokirjallista kiertelyä vaan asiaa merenkulusta
merenkulkijoille.
teksti: Pekka Karppanen
Gustaf Eriksons Ångare
ISBN 978-952-5705-70-6
kovakantinen, 284 sivua
hinta 30 euroa+postilut.
Tilaukset: [email protected]
1 / 2015
GUSTAV ERIKSONS ÅNGFARTYG
Rederiet som är känt för sina segelfartyg och sedermera även sina kylfartyg,
har inte fått mycket uppmärksamhet för de 22 ångfartygen i sitt tonnage.
Kunskapsluckorna fylldes dock rejält när Stiftelsen Hilda och Gustaf Eriksons samt
Gustaf Adolf Eriksons understödsfond gav ut boken Gustaf Eriksons ångare.
REDERIET SOM är känt för sina segelfartyg
och sedermera även sina kylfartyg, har inte
fått mycket uppmärksamhet för de 22 ångfartygen i sitt tonnage. Kunskapsluckorna
fylldes dock rejält när Stiftelsen Hilda och
Gustaf Eriksons samt Gustaf Adolf Eriksons
understödsfond gav ut boken Gustaf Eriksons ångare.
Bo Limnell och Ralph E. Sjöholm, som
båda arbetat på rederiet, har gjort en sann
kulturgärning genom att samla information
och historier om ångfartygen i två pärmar
innan det varit för sent. Ångfartygens besättningar börjar bli till åren komna, men det
envisa paret har lyckats få ihop fotografier
och material inte bara från rederiets och sjöfartsmuseets arkiv, utan också från privata
album och GE-sjöfararnas Facebookgrupp.
Redan i augusti förra året fick vi en försmak av Eriksons ångfartyg när Per-Martin
Brunnsberg höll en presentation om bolagets
fartyg på Nordsjö sjömanscenter. Under GEnostalgikvällen kunde vi däremot inte ana
att ångfartygens historia, som var på väg att
falla i glömska, skulle belysas av ett sådant
här praktverk.
Rederiet trafikerade med segelfartyg ända
till slutet av 40-talet men det första ångfartyget, s/s Rigel, köptes in redan 1919. Den anspråkslösa ångmaskinen på 280 hästkrafter
visade dock rederiet vägen mot de maskindrivna fartygen. Erikson hade två bogserare
och 20 fraktfartyg försedda med ångmaskiner, och de sista av dessa eldades redan med
olja i sina pannor.
1 / 2015
Koleldade s/s Kungsö började senare eldas
med olja. Tyskarna beställde fartyget under
krigstiden, och därför skulle det överlåtas till
Sovjetunionen som en del av krigsskadeståndet. Fartyget var klassat enligt Germanischer
Lloyds regler och därför dög det trots allt
inte åt grannen i öst.
Kriget och dess verkningar krävde sin
tribut även av GE-rederiet. Tyskland hade
ockuperat Danmark och Norge, och spärrat Skagerrak med minor. Många av GE:s
ångfartyg blev därför kvar på Östersjön. När
fortsättningskriget hade brutit ut var Sovjetunionens ubåtar aktiva på Östersjön. År
1942 förlorade rederiet de torpederade Argo,
Agnes och Bonden.
Nio sjömän, däribland redarens son Gustaf Adolf Erikson (1920–1942), följde med
Argo ner i djupet och drunknade. Fartyget
torpederades av den sovjetiska ubåten SC
317, som mötte sitt eget öde ett par veckor
senare sydost om Kallbodagrund, där Finlands flygvapen och flotta sänkte ubåten.
Under fortsättningskriget beslagtog USA
rederiets ångfartyg s/s Olivia, utöver åtta
andra finländska fartyg. Fartyget trafikerade
som det panamanska San Jorge, innan det
återlämnades till Erikson efter krigslutet.
I boken berättas också hur ett fartyg som
tagits som krigsbyte hamnade i GE-rederiets
tonnage. Den sovjetiska flottan hade tagit i
bruk estländska s/s Hilde, som skadades vid
sammandrabbningar i Hangö. Krigsbytesbyrån vid Högkvarterets krigsekonomistab
sålde fartyget till GE, som rekonstruerade
henne till dieseldrivna m/s Styrsö på Nystads varv.
Sjömännen och fartygen
hyllas
Limnell och Sjöholm har lyckats skapa ett
verk som är mycket intressant från början
till slut. Det innehåller mängder av fakta om
fartygen och deras historia: tidningsurklipp,
fotografier, kartor, laster, resor och mönstringsrullor. Många av fartygen lastade virke
från Finland till andra länder. När isarna
kom övergick exempelvis s/s Hamnö till att
trafikera från Kanada till Spanien och Medelhavet. Tidvattenvariationen utanför Nova
Scotia var så kraftig att fartyget låg på havsbotten vid ebb.
Boken utstrålar respekt för sjöfararnas och
rederifolkets arbete under ångfartygstiden.
Som tur är hinner många av dem avnjuta
denna läckerbit. Bokens layout håller hög
klass och texten är ändamålsenlig – inga
onödiga skönlitterära omskrivningar, utan
rena fakta om sjöfart för sjöfarare.
Text: Pekka Karppanen
Gustaf Eriksons Ångare
ISBN 978-952-5705-70-6
inbunden, 284 sidor,
pris 30 euro + frakt Beställningar: gun.
[email protected]
Frivakt
Vapaavahti
47
KIRJAT
Herkkuja rippeistä
Helena Lylyharju, Kari Martiala,
Ulla Liukkonen: Ajatusta Arkiruokaan!
Herkkuja rippeistä
Kovakantinen, 119 sivua,
ISBN 978-951-23-5855-7
Kustantaja: Karisto,
hintaluokka 19 euroa
M/S FINNMILL -ALUKSEN kokkistuertti Helena Lylyharju ja
toimittajamiehensä Kari Martiala ovat tiedostaneet ruokakirjojen
visuaalisen puolen. Loistava layout ja komeat kuvat ovat tavaramerkkinä myös uusimmassa teoksessa, jossa jälleen on mukana myös keittiömestari Ulla Liukkonen.
Vanhemmalle väelle ruokien valmistus tähteistä on luontevaa
edellisten sukupolvien perinteinä, mutta nuorille tässä kirjassa on
todella hyviä reseptejä. Karjalanpaistin tai poronkäristyksen tähteistä voi valmistaa maukkaan keiton, monia rippeitä voi käyttää
munakkaisiin tai patoihin. Salaatteja, pikkulämpimiä, jälkiruokia ja
leivonnaisia on myös esitelty. Niin, ja onhan kirjassa mukana myös
se Pappilan hätävara.
Jokaista suomalaista kohti päätyy roskiin 24 kiloa ruokaa. Kirjassa on reseptien lisäksi hyviä vinkkejä järkevään ruokatalouden
pitoon. Ostosten ja ruokailujen suunnittelu, järkevät määrät ja oikea säilytys vähentävät hävikkiä. Kirjassa on myös loistavia niksejä
eri ruoka-aineiden käytöstä, sekä yleisimpien yrttien sopivuus eri
ruokien kanssa.
Teksti: Pekka Karppanen
Timo Haipukselta uusi meriromaani
Timo Haipus: Konemestari
Hautala ja Etelän risti
Kustantaja: Haipeli Oy
ISBN 978-952-68311-0-7, 256 sivua,
pehmytkantinen.
Kirjan hinta 24 €, + postimaksu 2 €
Suomeen, myynti:
www.merimieskuvia.fi
48
Vapaavahti
Frivakt
KIRJA ON JATKOA EDELLISESTÄ, ”Elon mainingit” -teoksesta,
mikä kannattaa lukea ennen kun avaa uuden kirjan komean kannen. Kansikuva on lupaava, ja myös pitää lupauksensa. Konemestari
Henkka lähtee naisystävänsä kanssa purjehtimaan ja alkaa kertoa
tarinoita 1960 -luvun seilauksistaan. Hän aloitti merimiehen työt
koneoppilaana s/s Cruxissa.
Höyrylaivassa on vanha ajan meininki. Töitä tehdään, mutta tärkeää on myös vapaa-aika ja etenkin maissa käynnit. Jossain vaiheessa
Cruxin merimiehet itsekin ihastelevat ammatin etuja ikään kuin
tietäen, että noihin aikoihin eräs kansanedustaja todella suunnitteli
huviveroa merenkulkijoille.
Laiva käy Euroopan, Välimeren ja Afrikan satamissa. Sen verran
tarkkaa on paikkojen ja tapahtumien kuvaus, että voi arvata niiden
olevan kirjailijalle tuttuja, vaikka tarina onkin kuvitteellinen. Nuoret, ja vähän vanhemmatkin merimiehet ottavat kaiken irti pitkistä
satama-ajoista.
Teksti: Pekka Karppanen
1 / 2015
1 / 2015
Frivakt
Vapaavahti
49
VUODEN 2014
MINUUTTIKISAN
TULOKSET
H
enkilökohtaisen kokonaiskilpailun voitti Pekka Juntunen
Gabriellalta (776 pistettä). Toiseksi tuli Sven-Olof Sjöqvist
m/s Finnfellowilta (754) ja kolmanneksi niin ikään Gabriellalta
Stefan Sundström (713). Naisista paras oli m/t Jurmon Noora
Juurela (532). M/s Pasilan Kata Mankinen (428) oli toinen ja
Silja Serenaden Tytti Saarela oli kolmas (365). Kilpailussa oli
aktiivisesti mukana 447 merenkulkijaa.
Laivajoukkueiden kokonaiskilpailun voitti Godby Shippingin
m/s Miranda (162). Toiseksi tuli pienellä erolla Bore Sea (125)
ennen ESL-Shippingin Pasilaa (120). Varustamo/järjestösarjan
paras oli Godby Shippingin toimisto, joka saavutti kokonaiskilpailussakin kymmenennen sijan yhteensä 74 joukkueen sarjassa.
Tulosten ja arpaonnen perusteella sai palkintoja 64 henkilöä,
joihin on jo otettu yhteyttä.
MEPA kiittää kaikkia osallistujia ja kannustaa jatkamaan liikuntaharrastusta ja minuuttikisaa myös vuonna 2015!
Paras matkustajalaiva (yhteensä 16)
Bästa passagerarfartyg
(sammanlagt 16)
1. Finnstar, 62
2. Finnlady, 60
3. Finnfellow, 58
MINUTTÄVLINGEN 2014
Rahtilaivat top 6 (yhteensä 43)
Lastfartygens top 6 (sammanlagt 43)
1. Miranda, 126,20
2. Bore Sea, 125,77
3. Pasila, 120,53
4. Jurmo, 98,62
5. Mastera, 93,58
6. Eira, 68,80
I
den individuella tävlingen segrade Pekka Juntunen från Gabriella (776 poäng). På andra plats kom Sven-Olof Sjöqvist från
m/s Finnfellow (754) och trea blev Stefan Sundström (713),
också han från Gabriella. Av damerna var Noora Juurela från
m/t Jurmo bäst (532). Tvåa blev Kata Mankinen (428) från m/s
Pasila och trea Tytti Saarela (365) från Silja Serenade. I tävlingen
deltog aktivt 447 sjöfarare.
I fartygslagen tävling segrade Godby Shippings m/s Miranda
(162). Tvåa blev Bore Sea (125) med ett knappt avstånd från
ESL Shippings Pasila (120). I serien för rederier/organisationer
var Godby Shippings kontor bäst med en placering som tionde
i helhetstävlingen med sammanlagt 74 deltagande lag.
På basen av resultat eller lottdragning fick 64 personer priser,
de har redan kontaktats.
SSB tackar varmt alla deltagare och hoppas på fortsatt deltagande i motionsverksamheten och minuttävlingen också år
2015!
50
Vapaavahti
Frivakt
Paras hinaaja/murtaja (yhteensä 7)
Bästa bogserfartyg/isbrytare
(sammanlagt 7)
1. Ahti, 111
2. Ukko, 91
3. Otso, 25
Muut (yhteensä 8)
Övriga (sammanlagt 8)
1. Godby Shippingin toimisto, 67
2. Mta Aranda, 50
3. Rederienheten ÅLR, 46
Henkilökohtainen kilpailu top 10
(yhteensä 447)
Individuella tävlingens top 10
(sammanlagt 447)
1. Pekka Juntunen Gabriella 776,83
2. Sven-Olof Sjöqvist Finnfellow 754,21
3. Stefan Sundström Gabriella 713,62
4. Joni Menna Pasila 686,33
5. Esa Leppänen Finnmaid 682,29
6. Ymär Bedretdin Aura 654,33
7. Tuomo Lindell Otso 622,08
8. Marko Iltola Mastera 603,29
9. Hannu Simola Silja Serenade 580,46
10. Jaakko Helanto Aranda 571,21
1 / 2015
NORDIC OPEN
FLOORBALL 2015
Ahvenanmaalla vedettiin läpi tasokas turnaus, johon osallistui vanhojen tuttujen
mailavirtuoosien lisäksi myös uusia pelimiehiä ja -naisia. Tunnelma ja tsemppi
olivat korkealla.
1 / 2015
Frivakt
u
Vapaavahti
51
L
umipyryn riivaamassa Maarianhaminassa oli liikkeellä parisensataa merenkulkijaa, kun vuotuinen
salibandyturnaus pelattiin tammikuun lopulla.
Kuudentoista joukkueen turnaus buukattiin täyteen jo hyvissä ajoin. Ruotsista tuli neljä joukkuetta, Suomesta kymmenen ja Ahvenanmaalta kaksi joukkuetta –
toki maakunnan väkeä pelasi myös mantereelta tulleissa
ryhmissä.
Suuresta suosiosta kertoi sekin, että odotuslistalla oli
viisi joukkuetta. Valitettavasti ainoa peruutus tuli liian
myöhään jonotuspaikkoja ajatellen. Kovan tuulen vuoksi
Silja Serenaden joukkueen pääryhmä ei päässyt rantautumaan Silja Symphonylta. Kolme perille päässyttä pelaajaa
sijoittuivat muihin joukkueisiin.
Tänä vuonna majoitukset olivat hotelli Arkipelagissa,
josta pelaajat kuljetettiin MEPAn ja Ruotsin Merimiespalvelun pikkubusseilla pelipaikalle. Turnaus järjestettiin
jo neljännen kerran Baltichallenissa, joka sopii loistavasti
tapahtumapaikaksi.
Viime vuoden tapaan oli tarjolla syötävää ja juotavaa
ME Groupin ylläpitämässä kahvilassa, jota hoitivat Kimi
Eriksson ja Kari Rakkolainen. Mukana oli myös OSM
Ship Management Finlandin merenkulkijoista koostunut
ensiapuryhmä, joka onneksi sai katsella pelejä melko rauhassa. Vain muutamia laastareita tarvittiin.
Tutut joukkueet kärjessä
Neljässä alkulohkossa pelatun sarjan jälkeen alkoivat pudotuspelit. Kolmen edellisvuoden mestarit, Birka Stockholm ja Silja Serenade eivät voineet osallistua, joten areena oli avoin haastajille. Ensimmäistä kertaa mukana ollut
Amorella ja paikallisjoukkue Rosella pitivät Viking Linen
lippua korkealla yhdessä Viking Gracen kanssa. Myös
Dream Teamin naisisto koostui Viking Linen, lähinnä
Amorellan merenkulkijoista.
QUALIFYING ROUND
ENÅ- Polfors
2–0
Meriturva-Vaparit1–0
Rosella-Galaxy2–1
Wasa Express-Dickson
1–7
Amorella-Grace1–0
Michael Sars-Dream Team 3–0
KYAMK-SAMK1–5
Serenade-Symphony0–3
52
Vapaavahti
Frivakt
Wasa Express oli myös saanut joukkueen jalkeille, samoin meriopiskelijat Turusta, Raumalta, Kotkasta ja
Maarianhaminasta. Tallink Siljaa edustivat Galaxy ja Silja
Symphony. Finaalipeleihin ylsi lopulta kaksi joukkuetta
Ruotsista, yksi Suomesta ja yksi Ahvenanmaalta.
Välierät pelattiin pienen hengähdystauon jälkeen,
mutta tiukkojen otteluiden jälkeen jouduttiin heti ryhmittymään ratkaiseviin mitalipeleihin. Pronssipelissä Silja
Symphony löi Michael Sarsin 4-2. Loppuottelussa kohtasivat kaikissa aikaisemmissakin Nordic Open -turnauksissa pelanneet Meriturva ja Dickson, joista jälkimmäinen
vei kullan varsin tehokkaalla pelillä.
Jälkipelit Arkenissa
Pudotuspelien käynnistyttyä aloitettiin lopettaneiden
joukkueiden kuljetus vähitellen Hotelli Arkipelagia, jossa
oli mahdollisuus saunoa ja viettää aikaa baarissa, ravintolassa, kasinolla tai rauhallisemmissa paikoissa. Ruokailuun
kokoonnuttiin toisen kerroksen ravintolasaliin, jossa jaettiin myös palkinnot turnausvoittajille.
Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin viime
vuoden tapaan Oliver Lidmalm Bengtsson Dickson IF
-joukkueesta. Pelintekijä -palkinnon sai Marko Aalto Meriturvasta. Maria Pettersson Silja Symphonylta
valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi, minkä
kunnian hän sai myös kaksi vuotta sitten. Alandia –
yhtiön ”Spelglädje” -palkinto myönnettiin Dream Teamille ja PAF Fair Play -joukkueeksi valittiin Viking
Grace.
MEPA ja Sjömansservice Sverige kiittävät kaikkia mukana olleita, halli- ja EA -henkilökuntaa sekä turnauksen
tukijoita: PAF, ME Group ja Alandia.
Teksti: Pekka Karppanen
Kuvat: Sampsa Sihvola, Pekka Karppanen
QUARTER FINALS
ENÅ-Michael Sars
2–3 ot
Meriturva-Amorella2–1
Rosella-Symphony2–5
Dickson-SAMK5–1
SEMIFINALS
Michael Sars-Meriturva
1–2
Symphony-DIckson2–5
BRONZE
Michael Sars-Symphony 2–4
FINAL
Meriturva-Dickson0–5
1 / 2015
Maria Pettersson
Dickson
Erikoispalkinnot:
MVP: Oliver Lidmalm Bengtsson,
Dickson
Playmaker: Marko Aalto, Meriturva
Best Goalie: Maria Pettersson,
Silja Symphony
Alandia Prize ”Spelglädje”: Dream Team
PAF Fair Play Team: Viking Grace
Loppupelien jälkeen pidettiin lyhyt
palkintoseremonia Baltichallenilla. Illalla
kokoonnuttiin saunomaan ja ruokailemaan Hotel Arkipelagiin, jossa jaettiin
lisäksi erikoispalkinnot.
Efter slutmatcherna hölls en kort pris­
utdelningsceremoni i Baltichallen. På
kvällen samlades man för att bada bastu
och äta middag på Hotel Arkipelag, där
ytterligare några specialpris delades ut.
Silja Sym phony
1 / 2015
Meriturva
Dream Team
Frivakt
Vapaavahti
53
SVENSKARNA
SEGRADE I ÅRETS
INNEBANDYTURNERING
Några hundra sjöfarare befann sig i ett snöstormigt Mariehamn ,där den årliga
sjöfartsinnebandyn spelades. Av sexton tillgängliga platser, bokades alla
i god tid. Från Sverige deltog fyra lag, Finland tio, och Åland två- visserligen spelade
även flera ålänningar i lag från fastlandet.
E
tt tecken på turneringens populäritet är det
faktum att fem lag fick vänta på turneringsplats
på reservlistan. Tyvärr kom den sista inhiberingen
för sent med tanke på reservplatser. På grund
av hård vind anlände Silja Symphony aldrig till Åland.
Bland besvikna passagerade fanns även Silja Serenades
lag förutom tre spelare som placerades i rederiets övriga
deltagarlag.
I år arrangerades inkvarteringen på Hotell Arkipelag,
varifrån spelarna transporterades till spelplatsen med
SSB:s och Svenska sjömansservices minibussar. Turneringen arrangerades redan för fjärde gången i Baltic hallen
som lämpar sig som evenemangsplats.
Liksom tidigare år stod ME Group för caféverksamheten, som sköttes av Kim Eriksson och Kari Rakkolainen.
Första hjälpgruppen bestod av sjöfarare från OSM Ship
Management Finland, som lyckligtvis fick följa med evenemanget ganska lugnt. Endast några plåster och ispåsar
behövdes.
Bekanta lag i toppen
Deltagarlagen var indelade i fyra grupper, som spelade
gruppserien från vilken gruppvinnarna kvalificerade direkt till kvartsfinaler. De övriga lagen spelade kvalmatcher
om kvartsfinalsplatser. De tre tidigare årens mästare, Silja
Serenade och Birka Stockholm deltog inte, vilket gav utrymme för nya utmanare. Amorella som deltog för första
gången, och det lokala Rosella höll Viking Lines flagga
uppe tillsammans med Viking Grace, som även deltog
för första gången. Även DreamTeam damlaget, bestod av
Viking Lines, närmast Amorellas sjöfarare.
Wasa Express hade även lyckats mobilisera ett lag, liksom sjöfartsstuderanden från Åbo, Raumo, Kotka och
Mariehamn. TallinkSilja representerades av Galaxy och
54
Vapaavahti
Frivakt
Silja Symphony. Till finalspelen nådde två lag från Sverige
samt ett lag från finländskt fastland och ett från Åland.
Kvartsfinalerna spelades efter en kort vilopaus, medan
final- och bronsmatchlagen fick återhämta sig snabbt efter de tuffa kvartsfinalsdusterna. I bronsmatchen var Silja
Symphony steget före Michael Sars och tog hem bronsmedaljerna med slutsifforna 4-2. I finalen möttes Meriturva,
som deltagit i alla tidigare Nordic Open turneringar den
stentuffa Göteborgsskolan Dickson som tidigare år varit
nära seger, men alltid blivit utan den klaraste medaljen.
I år var det äntligen Dicksons tur, som med sitt effektiva
samspel tog en seger med slutsiffrorna 5-0.
Efterspelen på Arken
Då de första kvalmatcherna var spelade, började man
transportera de första lagen till Hotell Arkipelag, där det
bjöds på bastu och möjlighet till mingel i baren, restaurangen, kasinon eller lugnare platser. Festmiddagen hölls
i restaurangsalen på andra våningen, där även specialpriserna och vandringspokalen delades ut.
Till turneringens mest värdefulla spelare (MVP)valdes
andra åren i rad Oliver Lidmalm Bengtsson från Dickson
IF. Marko Aalto från Meriturva valdes till turneringens
bästa spelfördelare. Turneringens bästa målvakt var Maria
Pettersson från Silja Symphony, som även fick samma
ära för två år sedan. Alandia bolagets ”Spelglädje” priset
fick damlaget DreamTeam och PAF Fair Play laget blev
Viking Grace.
SSB och Sjömansservice Sverige tackar alla deltagare,
hall- och förstahjälppersonal och turneringens sponsorer:
PAF, ME Group och Alandia
Text: Pekka Karppanen
Foton: Sampsa Sihvola, Pekka Karppanen
1 / 2015
Baltichallenissa pelattiin turnausotteluita
aamusta myöhäiseen iltapäivään. Koko
ajan oli käynnissä kaksi ottelua, joten
liikettä riitti. Kahden vahvan joukkueen,
Silja Serenaden ja Birka Stockholmin
poisjäänti antoi hyvät mahdollisuudet
muille. Toki finalistit Dickson ja Meriturva olivat menestyneet hyvin aikaisemmissakin turnauksissa.
Turneringsmatcher spelades i Baltichallen
från morgonen till sen eftermiddag. Två
matcher spelades hela tiden, så det var liv
och rörelse. Att de två starka lagen från
Silja Serenade och Birka Stockholm fallit
bort, öppnade goda möjligheter för de
andra. Visserligen hade finalisterna Dickson och Meriturva klarat sig bra också i
tidigare turneringar.
1 / 2015
Frivakt
Vapaavahti
55
MIRANDA VOITTI
MINUUTTIKISAN
P
alkinnoksi laivaporukalle luovutettiin komea kahvakuulasetti, joka
lopulta löysi tiensä Valencian satamaan. Godby Shippingin laiva
liikennöi läntisellä Välimerellä manner -Espanjan ja Baleaarien saarten välillä.
Miranda on suhteellisen uusi tuttavuus
Minuuttikisassa, mutta sitäkin menestyneempi. Kaiken takana on oman elämäntaparemontin aloittanut konemestari Jarmo
Tasa.
Yritän rohkaista kaikkia mukaan. Meillä
päätavoite ei ole kilpailla keskenämme, vaan
yritämme kaikki kerätä pisteitä laivalle. Viime vuosi näytti että yhdessä kun jokainen
kerää pisteitä niin tulee tulosta, Tasa kertoi.
Porukka on innostunut kuntoilemaan entistä enemmän. Kaikki eivät edes ole rekisteröineet tuloksiaan Minuuttikisaan.
Nyt nämä henkilöt ovat luvanneet käyttävänsä ohjelmaa, jotta Mirandan menestys
jatkuisi. Hyvänä porkkanana toimii osallistumispalkinto, eli jokainen joka kirjaa jotain
saa myös jotain, Jarmo Tasa jatkoi.
Tasa on myös saanut mukaan seilaustuttuja muilta laivoilta. Tulevaisuudessa Minuuttikisassa voi luoda omia sisäisiä kilpailuja.
Tämä varmasti lisää mielenkiintoa, kun voi
luoda kilpailuja vaikkapa juuri vanhojen seilauskavereiden kesken.
Kilpailu oli kova ja Miranda selvisi voittajaksi vasta viime metreillä. Heillä vahvuutena oli monen osallistujan lisäksi pari moottoria jotka keräsivät kovia minuutteja. Jarmo
Tasan lisäksi 2. konemestari Taito Tanttu
sijoittui hyvin kisassa.
Jarmon ”kehotuksesta” lähdin mukaan.
Hän jaksaa piiskata, ja meillä on kova keskinäinen kilpailu. Kuntopyörän lisäksi juoksumatto on kovassa käytössä, Tanttu kertoi.
56
Vapaavahti
Frivakt
Koko laivan kuntosali on huomattavasti
kovemmassa käytössä kun aikaisemmin, ja
Minuuttikisan voiton myötä saadut Godby
Shippingin ja MEPAn sponsoroimat kahvakuulat tuovat varmasti monipuolisuutta harjoitteluun. Miehistöltä riittää myös kiitosta
varustamon tuesta liikuntatarvikkeisiin.
Laivoilla tilat ovat aina haastavia, mutta
tärkeintä on, että saleilla pystyy harrastamaan ylläpitävää liikuntaa ja harjoittaa kaikkia isoja lihasryhmiä – kaikki muu on sitten
plussaa. Kehotamme kaikkia jotka miettivät
salin rakentamista ottamaan yhteyttä MEPAan, jotta voimme auttaa suunnittelussa.
On paljon tekijöitä mitä ei aina tule mieleen
vaikka olisikin kokenut kuntosalin käyttäjä.
sivat tietysti toimia hieman nopeammin. Jos
saisi lehtipaketteja useammin tulemaan, niin
olisi loistavaa, totesi Nuuti.
Lähes kaikki Mirandan merenkulkijat
olivat lehtipalveluista samaa mieltä. Niitä
toivotaan lisää, ja useammin.
Monesti yövahdista tulleena on hieman
ongelmia saada unenpäästä kiinni, mutta
jotain raskasta kirjaa ei aina jaksa aloittaa.
Silloin lehdet ovat pelastus, tosin kaikki lehdet on jo koluttu läpi monet kerrat, ja täältä
Espanjasta on hankalaa päästä käsiksi kotimaisiin lehtiin, kertoi Kenneth
Vierailun jälkeen sovittiin tarkemmin
siitä, miten Mirandan palveluita voidaan
tehostaa.
Teksti ja kuvat: Johan Treuthardt
MEPA -palveluita ulkona
seilaaville
Miranda on ollut jo yli vuoden pois
kotimaan satamista, joihin MEPAn
videot, kirjat ja lehdet saatiin helposti toimitettua. Turun saaristosta
kotoisin oleva päällikkö Erik Koskinen esitteli laivaa ja avasi MEPAn
palveluiden toimivuutta ulkomailla
seilaavalla laivalla.
Peruspalvelut, kuten elokuvat ja
lehdet toimivat ihan hyvin lentokentän palvelun kautta, mutta kirjastonvaihdot ovat haastavia, kertoi Koskinen.
E- kirjojen tulo MEPAn kirjastopalveluun
auttaisi paljon, mutta silloin on hyvä jos voi
ladata kirjat kotosalla missä on toimivat
nettiyhteydet, hän jatkoi.
Samalla linjoilla oli Hämeenkyröstä kotoisin oleva moottorimies Timo Nuuti.
Peruspalvelut ovat hyviä, mutta ne voi1 / 2015
MIRANDA VANN
FARTYGSLAGENS
MINUTTÄVLING
F
artygsbesättningen belönades med ett
snyggt set med kettlebells, som till
slut hittade fram till Valencia hamn.
Godby Shippings fartyg trafikerar i
västra Medelhavet mellan spanska fastlandet
och Balearerna.
Miranda är en relativt ny bekantskap i Minuttävlingen, men desto mer framgångsrik.
Bakom framgångarna ligger maskinmästare
Jarmo Tasa, som har påbörjat en livsstilsförändring.
Jag försöker locka alla att vara med. Vårt
främsta mål är inte att tävla sinsemellan,
utan vi försöker plocka poäng åt fartyget.
Förra året visade att de poäng som var och
en samlar in ger resultat när de räknas samman, berättade Tasa.
Besättningen har blivit inspirerad att motionera mer än tidigare. Alla har inte ens registrerat sina resultat i Minuttävlingen.
Nu har dessa personer lovat att använda
sig av programmet, så att Mirandas framgångar fortsätter. Deltagarbelöningen, det
vill säga att alla som registrerar motionstid
får en gåva, fungerar också som en bra morot, fortsatte Jarmo Tasa.
Tasa har även fått med sig seglande kollegor från andra fartyg. I framtiden kommer
man att kunna skapa egna interna tävlingar
inom Minuttävlingen. Detta ökar säkert intresset när till exempel gamla seglingskamrater kan tävla sinsemellan.
Det var hård konkurrens i förra årets tävling och Miranda kunde koras till vinnare
först på målrakan. Deras styrka var dels det
stora deltagarantalet, dels ett par motorer
som samlade in många minuter. Utöver Jarmo Tasa placerade sig andre maskinmästare
Taito Tanttu bra i tävlingen.
Jarmo uppmanade mig att gå med. Han
orkar driva på mig och tävlingen mellan oss
är hård. Både motionscykeln och löpbandet
används flitigt, berättade Tanttu.
Hela fartygsgymmet används betydligt
flitigare än tidigare och vinsten i Minuttävlingen – kettlebellsen sponsrade av Godby
Shipping och SSB – gör nog träningen mer
1 / 2015
Mirandas besättning i Valencia: Erik Koskinen, Santeri Vikki, Jussi Sopanen,
Adrian Back, Johan Söderholm, Kenneth Matsson, Heidi Salmelin, Simon Salmela,
Jarmo Tasa, Toni Koivisto, Taito Tanttu, Timo Nuuti, Anne Vajesoja och Tea Rihu.
varierad. Besättningen tackar också för rederiets bidrag till träningsredskapen.
Utrymmet är alltid problematiskt på fartygen, men det viktigaste är att man kan
underhålla sin träning i gymmet och träna
alla stora muskelgrupper – allt annat är ett
plus. Vi uppmanar alla som funderar på att
inrätta ett gym att kontakta SSB, så att vi kan
hjälpa till med planeringen. Det finns många
faktorer som man inte alltid tänker på även
om man är en erfaren gymmare.
SSB:s tjänster för
utomlandsseglare
I över ett år har Miranda varit borta från de
inhemska hamnarna, dit SSB enkelt kunde
leverera filmer, böcker och tidningar. Befälhavaren Erik Koskinen, som är hemmahörande i Åbo skärgård, visade mig runt på
fartyget och gav mig en inblick i hur SSB:s
tjänster fungerar på ett fartyg som seglar utomlands.
Bastjänsterna såsom filmer och tidningar
fungerar bra via flygplatsservicen, men det är
svårare att byta ut böckerna på biblioteket,
förklarade Koskinen. Det skulle vara till stor
hjälp om det fanns e-böcker i SSB:s bibliotekstjänst, men då skulle man vilja ladda ner
böckerna hemma där man har en fungerande
internetförbindelse, fortsatte han.
Maskinmannen Timo Nuuti från Tavastkyro var inne på samma linje.
Bastjänsterna är bra, men de kunde förstås
fungera lite snabbare. Det vore toppen om
tidningspaketen kunde komma oftare, konstaterade Nuuti.
Nästan alla sjöfarare på Miranda var av
samma åsikt gällande tidningstjänsterna.
Man ville ha flera tidningar och oftare.
När jag kommer från nattvakten har jag
ofta svårt att somna, men orkar inte börja
läsa någon tjock bok. Då är tidningarna
räddningen. Jag har dock läst alla tidningar
utan och innan flera gånger, och här i Spanien är det svårt att få tag på tidningar från
hemlandet, sade Kenneth.
Efter mitt besök kom vi överens mer i
detalj om hur tjänsterna på Miranda kan
förbättras.
Text och bilder: Johan Treuthardt
Frivakt
Vapaavahti
57
Cross country skiing,
from left: AB Andres
Tropicales, Capt.
Tomas Barck, 1st Off
Jose Lavezares, 2nd OFF
Larry Olmedo
Messwoman
Elenita Arrogante
TALVILIIKUNTAA M/V FINNPULPIN MALLIIN
Laivan telakoinnin yhteydessä osa miehistöstä kävi tutustumassa talviliikuntaan.
RYHMÄ FINNPULPIN merenkulkijoita oli sunnuntaina 7. helmikuuta Liedon Ilmaristen koulun luistinradalla kokeilemassa luistelua. Oli tuulinen talvipäivä,
mutta silti emme meinanneet saada laivamme 1.
perämiestä Jose Lavezaresta olleenkaan pois. Hän kun
ihastui täysin tähän lajiin ja jäi opettelemaan luistelun
saloja Joonas Barckin opastuksella. 2. perämies Larry
Olmedo osoitti myös kykyjä luistelussa ja teki vauhdikkaita käännöksiä. Luistelun jälkeen osa kokeili
myös koulun pulkkamäkeä.
Isoimmat naurut taisi tulla tällöin, kun pulkka sai
vauhtia jäiseltä rinteeltä koulun pihalla ja miehistö innostui kisailemaan keskenään ja haastamaan toisiaan.
Tässä voiton taisi viedä Finnpulp laivan messityttömme
Elenita Arrogante, joka pesi tukka hulmuten vauhdillaan muut pulkkakisassa.
Tästä siirryimme Ilmaristen Metsäpirtille, jossa
oli vuorossa hiihtoretki Metsäpirtin laduilla. Matruusimme Anders Tropicales oli kyvykkäin suksien
kanssa ja välttyi pahemmilta kaatumisilta. Tämän
kolmituntisen urheilupyrähdyksen jälkeen kaikilla
riitti juteltavaa keskenään uusista kokemuksista. Tosin messityttömme taisi torkahtaa hetimiten paluumatkalla iso hymy huulillaan ja rankan pulkkakisan
voitto taskussaan.
M/v Finnpulp oli telakalla Turun Korjaustelakalla Naantalissa. Turun MEPA järjesti kuljetuksen ja
ideoi tapahtuman, pojat kävivät vielä Saunaparonissa
saunomassa MEPAn kyydillä.
teksti ja kuvat: Tomas Barck, master m/v Finnpulp
EXERCISING IN WINTER À LA M/V FINNPULP
In connection with the docking of the vessel, part of the crew had the opportunity
to test various winter sports.
ON SUNDAY 7 TH FEBRUARY a group of seafarers from
the Finnpulp tried skating on ice rink of the Ilmarinen
school in Lieto, 30 km off Turku. The particular winter
day was windy, but it was still difficult to get the 1st Officer Jose Lavezares off the skating rink. He fell totally
in love with the sport and stayed and learnt the secrets of
skating with the guidance of Joonas Barck. The 2nd Officer Larry Olmedo also demonstrated his skating skills
and made quick turns. After skating some of the crew
also tested the sledging on the slope next to the school.
A lot of laugher was heard when the icy slope made
the sledge slide faster and the crew started to compete
and challenge each other. Elenita Arrogante, the messwoman of the Finnpulp, was probably the winner when
she raced down the slope her hair blowing in the wind.
The following stop after this was Ilmaristen Metsäpirt58
Vapaavahti
Frivakt
ti, where the crew went on a skiing trip on the
Metsäpirtti ski tracks. Our Able Seaman Anders
Tropicales was the most skilled person on skies and
avoided worst falls. After this three-hour-long spurt
of sport everybody had plenty to discuss with each
other about the new experiences. Our messwoman
did, however, fall asleep immediately on the way back
with a big smile on her lips after winning the tough
sledge competition.
M/v Finnpulp was docked at the Turku Repair
Yard in Naantali. Finnish Seamen’s Service of Turku
stood for the transport and came with ideas regarding what to do during the day. The boys even went
to Saunaparoni and went to sauna using a transfer
arranged by Finnish Seamen’s Service.
Text and photos: Tomas Barck, Master of the m/v Finnpulp
1 / 2015
Laiturilla Finnmillin
yliperämies Jarmo Mettälä
ja vedessä konepäällikkö
Neeme Rahn.
The Finnmill’s Chief Officer Jarmo Mettälä on the
pier and Chief Engineer
Neeme Rahn in the water.
Kylmä vesi ei merenkulkijoita haitannut.
Cold water did not bother
the seafarers
photos: Helena Lylyharju/Kari Martiala
SAVUSAUNAA JA AVANTOUINTIA
ENJOYING SMOKE SAUNA AND ICE
SWIMMING
M/S FINNMILl oli alkutalvesta Naantalissa telakalla. Huoltotöiden ohella osa porukasta ehti osallistua Turun MEPAn järjestämälle
reissulle Maskun Saunaparoniin. Monelle merenkulkijalle retki oli
varsin eksoottinen. Holvisaunarakennuksessa sijaitseva Savusauna
Marski tarjosi pehmeät mutta kuumat löylyt, joiden päälle porukka
kävi vilvoittelemassa viereisen lammen avannossa.
M/S FINNMILL was docked in Naantali in early winter. In addition
to maintenance work, part of the crew had time to participate on a
trip arranged by the Finnish Seamen’s Service to Maskun Saunaparoni. For many of the seafarers the trip was rather exotic. Smoke
sauna Marski, which is located in a vaulted sauna building, offered
smooth but hot sauna heat, after which the gang cooled off by trying
ice swimming in the adjacent pond.
MONITOIMIMURTAJIEN KEILAKISA
17.1.15
KOMBIISBRYTARNAS BOWLINGTÄVLING
17.1.15
RAUMAN KEILAHALLISSA miteltiin tammikuussa Fennican
ja Nordican miehistöjen paremmuutta keilauksessa. Yhteensä 15
merenkulkijaa oli keiloja kaatamassa ja toimitsijat päälle. Parhaasta yksittäisestä sarjasta vastasi Juha-Matti Ahokas Fennicalta 147
pisteellä.
Kahden kierroksen perusteella laskettiin pisteitä Fennicalle 1572
ja Nordicalle 1481. Näin turnausvoitto meni monitoimimurtajista
vanhemmalle, Fennicalle.
Niin kuin pitikin, totesi tulokset ja kuvan lähettänyt msv Fennican
1. perämies Kalle Honka.
FENNICAS OCH Nordicas manskap tog i januari mått på varandra
i en tävling i bowlinghallen i Raumo. Sammanlagt 15 sjöfarare plus
funktionärer deltog. För bästa individuella resultat stod Juha-Matti
Ahokas från Fennica med 147 poäng.
Efter två omgångar kunde Fennica räkna in 1572 poäng och Nordica 1481. Turneringens seger gick alltså till den äldre kombiisbrytaren, Fennica.
Just som det skulle gå, konstaterade msv Fennicas förste styrman Kalle Honka, som sände in bilden.
1 / 2015
Frivakt
Vapaavahti
59
SEAFIT -HANKKEEN
PÄÄTÖSSEMINAARI
Laivalla työskentelevien kunto joutuu kovalle koetukselle
poikkeustilanteissa kuten karilleajossa, tulipalossa
tai törmäyksessä. SeaFit -tutkimuksessa selvitettiin
hätätilannetehtävissä kuormittumista todellisia olosuhteita
simuloivissa harjoituksissa.
S
eaFit -tutkimuksen mukaan merenkulkijoilla
on hyvä kehonhallinta, nivelten liikkuvuus
ja tasapaino, joista on etua tehtävistä selviytymisessä.
Kuntotestien ja terveydentilan arvioinnin ensisijainen tehtävä olisi motivoida ja tukea merenkulkijaa
pitämään huolta itsestään, sanoi ylilääkäri Päivi Miilunpalo Työterveyslaitoksesta.
Vaativimpia tehtäviä, joihin merenkulkijat saattaa
hätätilanteissa joutua, on savusukellus.
Laivalla tapahtuva savusukellus edellyttää erittäin
hyvää aerobista kestävyyttä, lihaskuntoa ja kehonhallintaa. Erityisvaatimuksia asettaa uhrien kantaminen
ahtaissa rappukäytävissä joskus rajustikin keinuvassa
laivassa, muistutti tiimipäällikkö Sirpa Lusa Työterveyslaitoksesta.
Merimieslääkärien tekemissä työterveystarkastuksissa on tärkeää panostaa ennaltaehkäisevään toimintaan nykyistä enemmän. Mahdollisuudet liikunnan
harrastamiseen laivajaksoilla tulisi turvata. Erityistä
huomiota on kiinnitettävä painonhallintakeinoihin.
Kunnosta huolehtiminen on syytä aloittaa jo
nuorena. Kuntotestit osana merenkulkuopintojen
60
Vapaavahti
Frivakt
Testejä ja kuormittavuusmittauksia Meriturvan
altaalla ja palokoulutuskeskuksessa.
Inför Seafit skapade man
tester och be lastningsmätningar för sjöfarare
i Meriturvas bassäng i
Lojo, i samband med en
övning i sjökatastrofer samt
i samband med en brand
utbildningskurs. Foto:TTL
liikuntakasvatusta voisivat kannustaa nuoria liikkumaan, ehdotti Miilunpalo.
Suomessa merimiesammateissa työskenteli 9 813
henkilöä vuonna 2013, joista 2 733 oli naisia. Eniten
suomalaisia merenkulkijoita työllistävät matkustajavarustamot.
SeaFit- hankkeessa selvitettiin laivojen hätätilannetehtävien fyysistä kuormittavuutta ja näiden tehtävien edellyttämää fyysistä toimintakykyä. Samalla
tuotettiin tietoa merimieslääkäreille tehtäväkohtaisen soveltuvuuden ja kuntoutustarpeen arvioinnin
tueksi. SeaFit-hanketta rahoittivat Työsuojelurahasto, Työterveyslaitos, Liikenteen turvallisuusvirasto
Trafi ja Merimieseläkekassa. MEPA oli mukana
hankkeen ohjausryhmässä.
Päätösseminaari järjestettiin Helsingissä 18. maaliskuuta.
1 / 2015
SEAFIT -PROJEKTETS
SLUTSEMINARIUM
Seafit -seminaari: Päivi
Miilunpalo/TTL, Leif
Johansson/Meriturva,
Katarina Hildén/Bore,
Sanna Sonninen/Trafi.
Foto: Sampsa Sihvola
Konditionen hos fartygsanställda sätts på hårda prov i nödsituationer till
sjöss, bl.a. grundstötningar, kollisioner och eldsvådor. I Arbetshälsoinstitutets
SeaFit- undersökning testades belastningen i nödsituationer under
verklighetsliknande förhållanden.
T
estresultaten visade att många av försökspersonerna hade god kondition och klarade
uppgifterna bra. Resultaten av SeaFit-undersökningen visar att fartygsanställda har
god kroppshantering, bra ledrörlighet och balans,
vilket är en fördel när det gäller att utföra räddningsuppdrag till sjöss.
Det viktigaste syftet med konditionstesten och
hälsoundersökningarna är att uppmuntra de anställda att ta vara på sin hälsa, sade överläkare Päivi
Miilunpalo vid Arbetshälsoinstitutet.
Av alla de uppgifter som sjöanställda kan bli
tvungna att utföra i en nödsituation hör rökdykning
till de mest krävande.
Rökdykning ombord på ett fartyg kräver mycket
god aerobisk uthållighet, muskelkondition och
kroppshantering. Det krävs specialfärdigheter för att
ta sig fram i trånga trappgångar bärande på olycksoffer medan fartyget kränger våldsamt i hård sjö,
konstaterade teamchef Sirpa Lusa vid Arbetshälsoinstitutet.
Det är viktigt att sjömansläkarna vid hälsoundersökningar av sjöanställda börjar ägna mer tid åt fö1 / 2015
rebyggande arbete. Det är viktigt att de anställda har
möjlighet att motionera under perioder till sjöss. Det
är också viktigt att lära ut metoder för viktkontroll.
Det gäller att börja sköta konditionen redan i unga
år. Ett sätt att uppmuntra unga sjöfartsstuderande till
fysisk aktivitet är att göra konditionstestning till ett
led i den fysiska fostran som ges vid sjöfartsläroverken, föreslog Miilunpalo.
År 2013 arbetade 9 813 personer i sjömansyrken,
och av dem var 2 733 kvinnor. Av sjöfolket i Finland
arbetar de flesta på passagerarfartyg.
Inom SeaFit-projektet utreddes den fysiska belastningsnivån vid utförande av nödsituationsuppgifter på fartyg och den fysiska funktionsförmåga
som krävs för att utföra dessa uppgifter. Samtidigt
tog man fram ny kunskap som sjömansläkarna kan
använda som stöd för lämplighetsbedömning och
bedömning av anställdas rehabiliteringsbehov. SeaFit-projektet finansierades av Arbetarskyddsfonden,
Arbetshälsoinstitutet, Trafiksäkerhetsverket Trafi
och Sjömanspensionskassan. SSB deltog i projektets styrgrupp.
Frivakt
Vapaavahti
61
Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto.
Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki
Nimi:
Osoite:
Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.
Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors
Namn:
Adress:
AJANKOHTAISTA
Palkittu
Merenkulun teemapalkinto 2015 on myönnetty
Boren pitkäaikaiselle toimitusjohtajalle Thomas
Franckille. Thomas Franck on toiminnallaan
parantanut merenkulun toimintaedellytyksiä ja
erityisesti kehittänyt yhteistyötä. Pitkälti hänen
ansiostaan kolme varustamoyhdistystä – Suomen
Varustamoyhdistys, Ålands Redarförening sekä
Rahtialusyhdistys – yhdistyivät Suomen Varustamoiksi.
Ystävänpäivän kahvit
Suomen Laivanpäällystöliitossa vuoden vaihteessa komennon ottanut Petri Suominen tarjosi
kahvit yhteistyökumppaneilleen. Vieraiden joukossa oli myös Suomen Merimieskirkko ry:n uusi
pääsihteeri Hannu Suihkonen.
Pajulahti
Kevään liikuntakursseille on ollut tunkua. Pajulahdessa maaliskuussa ehdittiin välillä kuunnella
luentoakin. Muuten ohjelma vaihtelee vuodenaikojen ja kelien mukaan. Huhtikuun kurssi Pajulahteen buukattiin myös täyteen hyvissä ajoin.
64
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2015
AJANKOHTAISTA
Keramiikka
Keramiikkaa valmistui entiseen tapaan taiteilija
Johanna Rytkölän ateljeessa Vantaalla. Työssä
on monia vaiheita polttamisesta maalaukseen ja
lasitukseen, ennen kuin savesta saadaan kauniita keramiikkaesineitä. Kurssilla aikaisemmin
käyneet ovat jo lähes taiteilijoita itsekin.
Köydenpunontaa
Pursimies Seppo Turunen on jo vuosien ajan
vetänyt suosittuja köysityökursseja MEPAssa.
Monet tekevät köysimattoja Arvo Kinnusen kirjan mukaan, mutta myös fendarit, avaimenperät
ja hedelmäkorit ovat suosittuja. Turun kurssi
vedettiin MEPAn tiloissa.
Lasityökurssi
Talvella toteutui Helsingissä kaksi lasikurssia,
jotka järjestettiin Lasitusliike Karhisen tiloissa,
joissa raaka-aineet ja valmistusvälineet olivat
kätevästi käsillä. Myynnissä olevista töistä saattoi
myös ottaa mallia. Hanna Haapanen toimi
kurssien kouluttajana. Kurssilaiset valmistivat
koriste-esineitä ja koruja.
1 / 2015
Frivakt
Vapaavahti
65
RISTIKON RATKAISU
Vapaavahdin 4/2014 ristikon oikein ratkaisseista
kirjapalkinto osui Riitta Sillalle
MEPA GOLF
18.5.2015
Kevään golfkisa pelataan Hyvinkäällä
HyviGolfin kentällä
maanantaina 18.5. klo 10.30 alkaen!
Lähdöt 10 minuutin välein neljän
pelaajan ryhmissä.
Pelimuodot: Scratch & Pistebogey
info: www.mepa.fi
MEPA GOLF
18.5.2015
Välkommen och spela till HyviGolfs
intressanta bana på måndagen den
18.5 från och med klockan 10.30!
Starterna med 10 minuters intervaller
i grupper på fyra spelare.
Spelformer: Scratch & Poängbogey
info: www.mepa.fi
66
Vapaavahti
Frivakt
MEPA-MAJOJA MYYTÄVÄNÄ
Ylläsjärvellä sijaitsevista lomahuoneistoista myydään 1–2
huoneistoa kevätsesongin jälkeen.
Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä
Merimiespalvelutoimistoon.
Lisätietoja: www.mepa.fi/yllasmajat
SSB SÄLJER FRITIDLÄGENHETER
Av fritidslägenheterna vid Ylläsjärvi säljer vi 1–2 lägenheter
efter vårsäsongen.
Intresserade kan ta kontakt till Sjömansservicebyrån.
Närmare information: www.mepa.fi/yllasmajat
1 / 2015
HENRY NIELSEN
NOSTALGIA V
Lähtö 5.5.2015 Helsinki klo 17.30–10.00 Tukholma
6.5.15 Gabriella
Paluu 6.5.2015 Tukholma klo 16.30–10.10
Helsinki 7.5.14 Gabriella
Matkan varaukset pikaisesti:
Rovaniemen Matka-Vekka puh. 020-120 4650 tai
e-mail: [email protected]
VUOKRATTAVANA
Ahvenanmaalla AY-väen 130m2 mökki.
Mukavuudet: suihku, wc, avotakka, TV, sauna
ja soutuvene.
Autotie perille. Vuokra 490€/viikko.
Tiedustelut puh 040-534 666
Aland Maritime Day Thursday 21 May 2015
at Alandica kultur & kongress,
Mariehamn, Åland
Meet FINNISH SEAMEN´S
SERVICE here!
UTHYRES
Fackets stuga på Åland 130m2.
Bekvämligheter: dusch, wc, öppen spis, TV,
bastu och roddbåt.
Bilväg fram. Hyra 490€/vecka.
Förfrågningar tel 040-534 666
TULEVIA KURSSEJA
MEPA
FUTIS
13.08.2015
SONERA STADIUM, HELSINKI
info:www.mepa.fi
1 / 2015
Huhtikuu
Ruotsin kurssi
15.–17.4. Turku
Tutustu kehosi kuntoon
24.4. Turku
Espanjan jatkokurssi
27.–29.4. Turku
Toukokuu
Saaristolaivurikurssi
4.–7.5.Turku
Ratsastuskurssi
7.–9.5.Valkeakoski
Hopeaketjukurssi
7.–8.5.Helsinki
Golf-alkeet
11.–12.5.Turku
Golf-alkeet
18.–19.5.Kotka
Tutustu Islannin hevoseen
19.5. Vantaa
Golf-alkeet
21–22.5.Nurmijärvi
Digikuvauskurssi
25.–26.5.Kiljava
Golf-jatkokurssi
25.–26.5.Turku
Golf-jatkokurssi
28.–29.5.Nurmijärvi
Kesäkuu
Iloa ja terveyttä kasveista
4.–5.6. Kaarina
Purjehduskurssi
11.–12.6.Turku
Elokuu
Purjehduskurssi
27–28.8.Turku
Syyskuu
Ratsastuskurssi
3.–5.9.Valkeakoski
Ikebana kukka-asetelma kurssi
8.9. Helsinki
Ylläsvaellus
10–17.9.Ylläs
Tutustu sieniin
24.9. Espoo
Tutustu keilailuun
25.9. Turku
Italian alkeet
30.9.–2.10. Helsinki
Frivakt
Vapaavahti
67
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
Olympiaranta 1, 00140 H:ki
Olympiastranden 1, 00140 H:fors
P./Tel (09) 668 9000,
E-mail: [email protected]
www.mepa.fi
Toimitusjohtaja
Verkställande direktör
Sampsa Sihvola
p/tel 040 168 4155
[email protected]
Opintoasiat/
Studieärenden
[email protected]
Talous ja toimisto
Ekonomi och kontor
Gerd Grabber
[email protected]
Tiedotus/Information
Pekka Karppanen
p/tel 0400 879 733
[email protected]
Työhyvinvointi ja liikunta/
Arbetshälsa och motion
Johan Treuthardt
p/tel 0400 709 491
[email protected]
Vapaavahti
Asiamiehet/Ombud
Jaakko Aarninsalo
p./tel. 040 504 3761
[email protected]
Niklas Peltola
p./tel. 0400 419 687
[email protected]
AV-sihteeri
AV-sekreterare
Heli Myllykangas
p./tel. 6689 0012
[email protected]
68
Kirjasto/Bibliotek
[email protected]
Frivakt
Paula Suhonen
Toimisto ja Ylläsmajat
Kontor och Ylläs-stugor
p./tel. (09) 6689 0011
[email protected]
HELSINKI SEAFERER’S
CENTRE
Provianttik. 4, Helsinki
Proviantg. 4, Helsingfors
p/tel (09) 5844 8200
[email protected]
SIVUTOIMISTOT-FILIALER
KOTKA
Kirkkokatu 18 A
48100 Kotka
Risto Nikula
p/tel 0400 605 187
[email protected]
TURKU/ÅBO
Linnankatu 93
Slottsgatan 93
20100 Turku/Åbo
p./tel. (02) 230 4995
Juha Toivanen
p./tel. 040 507 1140
[email protected]
YHTEYSHENKILÖT/
KONTAKTPERSONER
RAUMA/RAUMO
Eija Tuorila
p/tel 0400 538 366
OULU/ULEÅBORG
Antti Härö
p/tel 0400 371 574
Markku Lauriala
p./tel. 0400 875 633
KEMI
Tommi Lehtola
p/tel 040 567 0938
RAAHE/BRAHESTAD
Petri Leskelä
p./tel. 040 546 8516
JULKAISIJA:
Merimiespalvelutoimisto
UTGIVARE:
Sjömansservicebyrån
PÄÄTOIMITTAJA/
CHEFREDAKTÖR
Sampsa Sihvola
Toimitussihteeri/
Redaktionssekreterare
Pekka Karppanen
p./tel. 0400 879 733
[email protected]
Översättningar till svenska
av B2B Translations
Gerd Grabber, Johan Treuthardt
Kirjapaino/Tryckeri
MIKTOR
Taitto/Layout
Kaisa Manner
VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 €
ISSN 0789-8231 (Painettu)
ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu)
M - Itella Oyj
KASKINEN/KASKÖ
Jarmo Nordback
p./tel. 040 848 8855
1 / 2015
Aikakauslehtien Liiton Jäsen