VAPAAVAHTI • FRIVAKT 1/2012

Transcription

VAPAAVAHTI • FRIVAKT 1/2012
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
1/2012
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
Sjömansidrottare av
alla slag på Amorella
M/t Mastera i Sköldvik
PM -valokuvakilpailussa
palkintoja Suomeen
M/s Pasilan
painolastivedet
puhtaaksi
1 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
1
VAPAAVAHTI 1/12
FRIVAKT 1/12
Pääkirjoitus: Merenkulun seminaari………………… 3
Suomeen kaksi palkintoa
Pohjoismaisessa valokuvakilpailussa………………… 4
Amorellasta löytyy
merimiesurheilijoita moneen makuun……………… 10
M/s Pasilassa painolastivedet
puhdistetaan CrystalBallast –järjestelmällä………… 16
M/V Mirva Tahkoluodossa………………………… 20
Le Havre…………………………………………… 24
Hinaajalla makeasta vedestä suolaiseen……………… 26
Viittatehdas laajentaa tuotantoaan………………… 30
Ahti ja Ukko varmistajina väylillä…………………… 34
M/t Mastera Kilpilahdessa………………………… 38
Luottamusta, kokemusta ja yhteistyötä……………… 40
Repullinen setelirahaa……………………………… 46
WIIMA - kuuman ja kylmän sodan näyttämöillä…… 48
Merenkulun teemapalkinto
Merimiespalvelutoimistolle………………………… 50
MEPAn kirjasto suosittelee………………………… 51
Kilpilahden kovakuntoiset merenkulkijat…………… 53
The Grand Sportsman of the Seven Seas…………… 54
Merenkulkijat -vanttera kansa……………………… 58
Yleisurheilu 2011…………………………………… 59
Laivajoukkueiden salibandyturnaus
Kaarinassa keräsi 110 merenkulkijaa………………… 60
Silja Serenade voitti Maarianhaminan
salibandyturnauksen………………………………… 61
Merimiestapaaminen Salvessa veti väkeä…………… 62
Ristikko…………………………………………… 63
ESL-Shippingin uusi Arkadia on liikenteessä……… 66
Nesteen merenkulkijat hyväntekijöinä……………… 67
Merenkulkijoita MEPAn kursseilla………………… 68
Tulevia kursseja…………………………………… 71
Ledare: Sjöfartens seminarium……………………… 3
I den nordiska fototävlingen
gick två pris till Finland…………………………… 5
Sjömansidrottare av alla slag på Amorella…………… 13
M/S Pasilas barlastvatten renas
med hjälp av CrystalBallast………………………… 18
Med M/V Mirva i Tahkoluoto……………………… 22
Le Havre …………………………………………… 25
Med bogserbåt från sötvatten till saltvatten………… 28
Fabriken utvidgar tillverkning av sjömärken………… 32
Ahti och Ukko tryggar säkerheten på farlederna…… 36
M/T Mastera i Sköldvik…………………………… 42
Förtroende, erfarenhet och samarbete – under
Stig Sundbergs kommando tas en last
om etthundratusen ton i hamn……………………… 44
Sjömansservicebyrån tilldelades Sjöfartens temapris… 50
”The Grand Sportsman of the Seven Seas”………… 56
Friidrott 2011……………………………………… 59
I SSB:s innebandyturnering som spelades i
S:t Karins deltog 110 sjöfarare – Rosella
fortsatte Viking Lines medaljsvit…………………… 60
Silja Serenade segrade i innebandyturneringen
Nordic Open som spelades i Mariehamn.…………… 61
Korsordet…………………………………………… 64
ESL Shippings nya Arkadia i trafik………………… 66
Kevään kursseilla kävi yli 200
merenkulkijaa, s.68
Mikko, Harri ja muut
Amorellan trimmarit, s. 10
2
Vapaavahti
Frivakt
Salibandya Kaarinassa ja
Maarianhaminassa, s. 60
Kannen kuva - Pärmbild: Kristian Donner
Takakansi - baksida: Sirpa Kittilä
1 / 2012
VAPAAVAHTI • FRIVAKT
Merenkulun seminaari
Sjöfartens seminarium
Merimiespalvelutoimisto ja Merimieseläkekassa järjestivät yhdessä Merenkulun
seminaarin kansanedustajille ja alan toimijoille. Seminaari pidettiin perinteistä
poiketen ”kuivalla maalla”.
Seminaarin alustukset käsittelivät sitä,
millä suomalainen tonnisto pärjää kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Aihe on
vakava ja hallitusohjelmiin on jo pitkän
aikaa kirjattu lausumia, että suomalaisen
merenkulun kilpailukyky pitää saada tärkeimpien kilpailijamaiden tasolle.
Paljon on toki tehtykin, mutta esimerkiksi toimivan tonnistoveron saaminen on
kestänyt ja kestänyt. Nyt se näyttää vihdoinkin tulevan maaliskuun
alusta voimaan.
Näitä päätöksiä odotellessa suomalaiset työmarkkinajärjestöt ovat
tehneet hyvää yhteistyötä kilpailukyvyn turvaamiseksi. Ne solmivat
vuonna 2009 puitesopimuksen, joka mahdollistaa tietyin edellytyksin EU:n ulkopuolisen työvoiman käytön suomalaisilla lastialuksilla.
Se, sekä vakaa usko tonnistoveron saamisesta, on rohkaissut varustamoja uusimaan vanhentunutta aluskantaa.
Suomen Varustamot ry:n puheenjohtaja ja Boren toimitusjohtaja
Thomas Franck kertoi suomalaisesta tonnistosta globaaleilla markkinoilla. Kilpailutilanne on hänen mukaansa todella haastava. Uusia
ongelmia on tulossa IMO: n päätöksen mukaisesta rikkidirektiivistä,
joka hyväksyttäneen EU:ssa. Sen mukaan vuodesta 2015 käytetään
Itä- ja Pohjanmerellä sekä Englannin kanaalissa vähärikkistä polttoainetta. Se tulee lähes kaksinkertaistamaan bunkkerikustannukset.
Franckin mukaan vaarana on, että kumipyöräliikenne kasvaa ja
teollisuus siirtyy lähemmäksi markkinoita. Tilannetta vaikeuttaa vielä uusille kauppa-aluksille tuleva energiatehokkuusindeksi (EEDI),
joka sopii huonosti hyvin jäissä kulkeville aluksille. Edelleen hän oli
huolissaan siitä onko meillä riittävästi omaa tonnistoa.
Vastaus saatiin huoltovarmuuskeskuksen johtaja Ilkka Kanaselta,
joka kertoi suomalaisen tonniston merkityksestä huoltovarmuudelle.
Hänen mukaansa viime vuonna suomalaisilla köleillä kulki enää alle
29 % rahdeista. Se on hänen mielestään aivan liian vähän huoltovarmuuden kannalta. Merikuljetuksia ei voi korvata millään muulla
kuljetusmuodolla suurten volyymien vuoksi. Hänen mukaansa uusia
laivoja tarvitaan Suomen lipun alle ja pian.
Jotta niitä saadaan, niin tarvitsemme pitkäjänteistä merenkulkupolitiikka. Kansallista rahoitusta ja takauksia, jotka mahdollistavat
uusien laivojen tilauksia ja mielellään suomalaisilta telakoilta.
Uskon, että meillä on nyt hyvät edellytykset, kaikista edellä mainituista uhkista huolimatta, saada merenkulusta jälleen kasvuala.
Sitä tukee merenkulkujärjestöjen hyvä yhteistyö ja kansanedustajien
myönteinen suhtautuminen merenkulkuun.
Martti Karlsson
Sjömansservicebyrån och Sjömanspensionskassan arrangerade tillsammans
Sjöfartsseminariet för riksdagsledamöter
och aktörer inom branschen. Avvikande
från traditionen hölls seminariet på ”torra
land”.
Seminariets föreläsningar behandlade
det finska tonnagets möjligheter att tävla
i den hårda internationella konkurrensen.
Temat är viktigt och man har redan länge
skrivit in i regeringsprogrammen att den
finska sjöfartens konkurrenskraft måste
lyftas upp till de viktigaste konkurrerande
ländernas nivå.
Mycket har visserligen gjorts, men till exempel stiftandet av en
fungerande lag om tonnageskatt har dragit ut på tiden. Nu ser det ut
som om den äntligen skulle träda ikraft från början av mars.
I väntan på de här besluten har de finländska arbetsmarknadsorganisationerna gjort ett gott samarbete för att trygga konkurrenskraften. De slöt år 2009 ett ramavtal som möjliggör att man på vissa
villkor på finska lastfartyg kan anställa arbetskraft från länder utanför
EU. Detta, kombinerat med en fast tro på att tonnageskatten kommer, har uppmuntrat rederierna att börja förnya sin föråldrade flotta.
Thomas Franck, ordförande för Rederierna i Finland rf och verkställande direktör för Bore, berättade om det finska tonnaget på
den globala marknaden. Han anser att konkurrensläget är en verklig
utmaning. Direktivet om svavelhalten, i enlighet med IMO:s beslut,
torde godkännas i EU och kommer att medföra nya problem. Enligt
det skall man på Östersjön och Nordsjön och i Engelska kanalen
använda bränsle med låg svavelhalt. Det innebär att kostnaderna för
bunkring nästan fördubblas.
Enligt Franck föreligger faran att trafiken på gummihjul växer
och att industrin flyttas närmare marknaderna. Situationen försvåras
av det nya indexvärdet för energieffektivitet för nya handelsfartyg
(EEDI), som lämpar sig illa för fartyg som skall klara av trafik i
isförhållanden. Han uttryckte också oro över vårt eget tonnages tillräcklighet.
Svaret gavs av Ilkka Kananen, verkställande direktör för Försörjningsberedskapscentralen, som berättade om det finska tonnagets
betydelse för försörjningsberedskapen. Enligt honom transporterades under senaste år endast 29 % av frakterna på finsk köl. Han anser
att det är alldeles för litet med tanke på försörjningsberedskapen. Då
det gäller stora volymer, kan man inte ersätta sjötransporterna med
någon annan form av transport. Enligt honom behöver vi snabbt
nya fartyg under finsk flagg.
För att få dem behöver vi en långsiktig sjöfartspolitik. Nationell
finansiering och garantier som möjliggör beställningar av nya fartyg
och gärna från finska varv.
Jag tror att det, trots alla här nämnda hotbilder, föreligger goda
möjligheter för en växande sjöfart. Den utvecklingen stöds av sjöfartsorganisationernas goda samarbete och riksdagsledamöternas
positiva inställning till sjöfarten.
Martti Karlsson
1 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
3
Suomeen kaksi palkintoa Pohjoismaisessa
valokuvakilpailussa – vanha konkari
Ruotsista, Jörgen Språng korjasi voiton.
Kisassa oli mukana paljon
korkeatasoisia, teräviä kuvia
hyvillä väreillä. Monen kuvan sommittelu olisi parantunut leikkaamalla. Työkuvia oli kilpailuun ilmoitettu
kohtuullisen paljon. Valitettavasti vain harvat niistä
ylsivät loppukilpailuun.
Viidestä Pohjoismaasta oli osallistunut
kaikkiaan 204 merenkulkijaa, jotka lähettivät kisaan 1268 kuvaa. Esiraadit
eri maissa valikoivat kustakin 15 parasta kuvaa loppukilpailuun. Helsingissä
kilpailutöiden paremmuutta puntaroivat tuomarit Tatu Korhonen ja Torsti Laine. Korhonen on merikapteeni
M.Sc, merivakuutusasiantuntija Willis
Oy Ab:lta. Torsti Laine on ammattivalokuvaaja ja tuttu MEPAn valokuvausja ATK -kurssien opettajana.
Parissa tunnissa saatiin 75 finalistista parhaat selville. Voiton vei aikaisemminkin hyvin menestynyt Jörgen
Språng Ruotsista, kakkoseksi tuli
Sigurbjörn Ragnarsson Islannista.
Seuraavat palkintosijat tulivatkin Suomeen. Päällikkö Aku Kaikkonen m/s
Kristina Katarinalta oli kolmas ja perämies Markus Raitio m/s Marjatalta
oli neljäs. Kumpikin lähetti kisaan vain
yhden kuvan.
Muut suomalaiset loppukilpailuun
päässeet: Daniel Friman Birka Shipperilta (2 kuvaa), Kristian Donner Birka
Carrierilta, Elisa Pihkala Norqueenilta (2 kuvaa), Lauri Sarivaara Lindalta, Pertti Raasu Silja Serenadelta,
Krista Tanhuanpää Palvalta, Tommi
Tuominen Nathalielta (2 kuvaa), Pia
Lindelöf Gabriellalta, Marjut Ikonen
Nordlandialta, Juha Havutie Kristina
Katarinalta ja Anssi Partio Finnhawkilta.
Suomen kilpailussa kunniamaininnan saivat lisäksi: Hans Tiippana Jurmolta ja Jan Berg Isabellalta. Suomesta
kilpailuun osallistui 24 merenkulkijaa,
jotka lähettivät yhteensä 163 kuvaa.
Kiitokset kaikille kuviaan kilpailuun
lähettäneille merenkulkijoille!
4
Vapaavahti
Frivakt
Jörgen Språng
Markus
Raitio
1 / 2012
Sigurbjörn
Ragnarsson
I den nordiska fototävlingen gick två pris
till Finland – veteranen Jörgen Språng
från Sverige tog hem segern
I tävlingen deltog många högklassiga, skarpa bilder med fin
färgsättning. Många bilders komposition skulle ha vunnit på
att beskäras. En rimlig mängd bilder av arbete hade skickats in.
Tyvärr klarade inte många gallringen till finalen.
Aku Kaikkonen
1 / 2012
I fem nordiska länder hade sammanlagt 204 sjöfarare deltagit och skickat in 1268 bilder. De nationella domarna hade valt ut de 15 bästa bilderna
till finalen. I Helsingfors var det Tatu Korhonen
och Torsti Laine som bedömde de tävlande bilderna. Korhonen är sjökapten och expert på sjöförsäkringsfrågor på Willis Oy Ab. Torsti Laine är
yrkesfotograf och bekant från SSB:s fotokurser och
som lärare på datorkurser.
Under ett par timmar valde man ut de bästa av
75 finalister. Segern togs hem av Sveriges Jörgen
Språng, som också tidigare varit framgångsrik. Tvåa
blev Sigurbjörn Ragnarsson från Island. De två
följande placeringarna gick till Finland. Befälhavare
Aku Kaikkonen från M/S Kristina Katarina blev
tredje och styrman Markus Raitio från M/S Marjatta blev fjärde. Båda skickade in endast en bild
till tävlingen.
Övriga finländska finalister: Daniel Friman från
Birka Shipper (2 bilder), Kristian Donner från Birka Carrier, Elisa Pihkala från Norqueen (2 bilder),
Lauri Sarivaara från Linda, Pertti Raasu från Silja
Serenade, Krista Tanhuanpää från Palva, Tommi
Tuominen från Nathalie (2 bilder), Pia Lindelöf
från Gabriella, Marjut Ikonen från Nordlandia
, Juha Havutie från Kristina Katarina och Anssi
Partio från Finnhawk.
I den finländska tävlingen fick Hans Tiippana
från Jurmo och Jan Berg från Isabella hedersomnämnanden.
Från Finland deltog 24 sjöfarare i tävlingen med
sammanlagt 163 bilder.
Ett stort tack till alla sjöfarare som skickat in bilder till tävlingen!
Frivakt
Vapaavahti
5
Lauri Sarivaara
Tommi Tuominen
Juha Havutie
6
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2012
Anssi Partio
Elisa Pihkala
Daniel
Friman
1 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
7
Daniel Friman
TULOKSET
1.
“Bulb”, Jörgen Språng, Sweden
Dynaaminen, teknisesti onnistunut toimintakuva.
Geometrisesti kiinnostavat ankkuriketjun hankaumat.
Onnistunut valaistus ja väritys.
2.
“Ravnens endested”, Sigurbjörn Ragnarsson, Iceland
Kiinnostava kohde, herättää kysymyksiä. Erittäin kaunis väritys. Tasapainoinen kokonaisuus.
3.
“Departing Greenland”, Aku Kaikkonen, Finland
Dramaattinen taivas, pelkistetyt värit antavat tilaa pilvien ja vuoren muodolle.
4.
“Hard winter at Kiel canal”, Markus Raitio, Finland
Hyvä sommittelu, klassinen maisemakuva. Sini-punasävytys on jännittävä.
5.
Øyvind Larsen, Norway
Ainutlaatuinen kuvakulma jään kehystämänä läpi.
Tarkka ja kiinnostava koko alalta.
Kunniamaininta
Benedikte Posthumus, Denmark Geometriset linjat ja
kaaret toimivat hyvin kuvassa. Hyvä syvyysvaikutelma
vaarallisesta kuvakulmasta.
“Piratbekaemperen” Eli Jacupsson, Denmark Dokumentaarinen kuva kertoo tämän päivän tilanteesta.
8
Vapaavahti
Frivakt
Pertti Raasu
1 / 2012
Tommi Tuominen
RESULTAT
1.
“Bulb”, Jörgen Språng, Sverige
En dynamisk och tekniskt lyckad handlingsbild med geometriskt intressanta märken av ankarkedjor. Belysning och
färger lyckade.
2.
“Ravnens endested”, Sigurbjörn Ragnarsson, Island
Ett unikt motiv som väcker frågor. Mycket vackra färger.
En balanserad helhet.
3.
“Departing Greenland”, Aku Kaikkonen, Finland
Dramatisk himmel, förenklad färgsättning framhäver molnens och bergets former.
4.
“Hard winter at Kiel canal”, Markus Raitio, Finland
En god komposition. Klassisk landskapsbild. Spännande
blå och röda nyanser.
5.
Øyvind Larsen, Norge
En unik vinkling genom en ram av is. Skarp och intressant.
Hedersomnämnanden:
Benedikte Posthumus, Danmark
Bildens geometriska linjer och bågar fungerar väl. En stark
djupeffekt ur en farlig bildvinkel.
“Piratbekaemperen” Eli Jacupsson, Danmark
En dokumentär bild som vittnar om sjöfarten idag.
1 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
9
Amorellasta löytyy
merimiesurheilijoita
moneen makuun
Turusta Tukholmaan liikennöivällä punaisella laivalla järjestettiin tammikuussa lämminhenkinen
palkintotilaisuus. Amorella voitti parhaan urheilulaivan palkinnon, Kekkosen Kannun. Samalla
muistettiin muitakin merimiesurheilijoita.
Varta vasten oli matkalle kutsuttu taannoin
eläkkeelle jäänyt Ilkka Heinonen, joka sai
”The Grand Sportsman of the Seven Seas” –
erikoispalkinnon. Ilkan kuulumisia voi lukea
erillisestä jutusta tässä lehdessä. Palkinto on
harvinainen, eräänlainen elämäntyöpalkinto
merimiesurheilun saralta. Vastaava annettiin
vuonna 2006 Rauni Söderlundille. Tuon
pystin nimi oli ”The Grand Lady of the Nordic
Seamen´s Sport”.
Palkintotilaisuudessa Kekkosen Kannun
vastaanotti päällikkö Tomas Karlgren. Lisäksi jaettiin kaiverretut ja kiillotetut jalkapallopalkinnot, Palloliiton kiertopalkinto sekä parhaan pelaajan pysti Marko Jaloselle.
Mepa muisti myös Amorellan ja muidenkin
merimiesurheilujoukkueiden huoltajaa Reijo Hyökkiä.
Laivan messissä oli mukana nelisenkymmentä työntekijää. ”Trimmarimiehistöstä ”
oli myös hyvä edustus; myymäläpäällikkö
10
Vapaavahti
Frivakt
Harri Lehmusto, purseri Bob Essen, keittiömestari Kari Jaakkola, myymäläpäällikkö Mikko Leino sekä ohjelmaemäntä Johanna Saarinen.
– Me olemme tavallaan trimmariryhmän
tukijengi. Edistämme laivaväen hyvinvointia ja etsimme liikuntamahdollisuuksia, Bob
Essen kertoo.
Amorellan väki on ollut monessa mukana. Laivalla harrastetaan kuntosalia, lenkkeilyä ja sählyä. Lyhyt satama-aika rajoittaa
mahdollisuuksia, mutta lomilla porukka on
Mepan liikuntatoiminnan lisäksi ollut keilaamassa, uimassa, vesijuoksussa, laskettelemassa ja ties missä.
Tax Free -osaston
liikunta-aktiivit
Mailapelien virtuoosi Mikko Leino työs-
kentelee myymäläpäällikkönä. Hänen isänsä
Risto Leino seilasi Borella stuerttina, mutta
asia ei vaikuttanut pojan ammatinvalintaan.
– Armeijan jälkeen kartoitin työmahdollisuuksia. Viking Line alkoi kiinnostaa ja aloitin varastoapulaisena. Kokemus, koulutus ja
työssä oppiminen ovat vieneet eteenpäin,
varastomestari, myymäläpäällikkö, chief
trainee, Leino luettelee.
Mikko harrasti aktiivisesti jääkiekkoa TuTon A-nuoriin asti, joka pelasi 1-divisioonassa ja SM-karsinnoissa. Vapaa-aikanaan
hän kiekkoilee yhä Chicken Wings -harrastesarjan joukkueessa. Tosin tällä hetkellä on
tauko menossa. Mikon taidot pääsevät hyvin
esille Mepan jääkiekko- ja salibandyturnauksissa, joissa mies kuuluu kärkikaartiin.
– Sählyä pelataan täällä laivalla autokansilla. Lomilla käydään kiekkoilemassa Mepan
lätkävuoroilla, joilla on aina hyvin porukkaa,
Leino kehuu.
1 / 2012
Mikko on ollut punaisilla laivoilla vuodesta 1997 ja viihtynyt hyvin. Hänen mielestään viime aikoina trimmarihenki on saanut
uutta potkua.
Pesistä ”kaikki pelaa”
-hengessä
Myymälässä työskentelee myös laivan trimmareihin kuuluva Jarno Ruohonen. Hän on
muun muassa vetänyt Amorellan pesäpalloryhmää. Vaikka onkin Suomen kansallispeli,
pesäpallo ei varsinaisesti kuulu merimiesurheilulajeihin. Mepa on kuitenkin tukenut
pienellä summalla Amorellan mailamiehiä.
Olen Nannan (Johanna Saarinen) kanssa
ollut laivan trimmarihommissa jo kolmisen
vuotta, Mepan melontakursseillakin käynyt
Jarno sanoo.
Pesäpalloa vedetään leppoisalla meiningillä firmasarjassa. Ravintolapuolen koulutuksen saanut Ruohonen on itse harrastanut
lajia pikkupojasta lähtien ja kokosi nyt pari
kesää firmapesistä pelanneen Amorellan
joukkueen. Vahinkoja ei ole sattunut, sarjassa pelataan ”tenavapallolla”. Jarnon mukaan
Amorellan pelaajat ovat kehittyneet, tosin
alku- ja loppuverryttelyt pitäisi aina muistaa.
Vesa Kuusiaho
Myymälä valmiina
palvelemaan laatutietoisia
asiakkaita
Tax freen kassoilla päivystävät aamupäivällä
Heini Akolahti-Duperval ja Pia Möller.
Parivaljakolla riittää ammattitaitoa, kokemusta ja kykyjä sen verran, että sormi tuskin
menee suuhun missään vaiheessa. Tammikuussa Amorellalla matkusti runsaasti venäläisturisteja, joita naiset kehuivat hyviksi
asiakkaiksi.
– Itse tulin töihin alun perin nimenomaan
tulkkaamaan, filosofian maisterin koulutuksen saanut Heini kertoo.
Hän työskentelee myös parfymeriassa ja
palvelee laatutietoisia venäläisasiakkaita eri
tilanteissa. Heini on työskennellyt aikaisemmin kolme vuotta Isabellalla ja Amorellallakin yli kaksi vuotta. Hän harmittelee, että
Mepan espanjan kielen kurssi jää väliin työn
takia.
– Haluaisin oppia espanjaa. Mieheni on
Kuubasta ja kielitaidosta olisi hyötyä vieraillessamme hänen kotiseuduillaan. Kaikki
eivät siellä varmaan ymmärrä englantia, Kaarinasta kotoisin oleva Heini arvelee.
Hänen mukaansa venäläisasiakkaat ovat
lisääntyneet ja heitä käy pitkin vuotta.
Jarno Ruohonen
töissä 1975. Kesätöistä tuli vähitellen päätoimi, ja hän seilasi läpi useimmat Sallyn, Sliten
ja SF-Linen alukset.
– Ajattelen vieläkin lämmöllä Sallyn aikoja. Valitettavasti yhtiö meni konkurssiin
1980 –luvun puolessa välissä, Pia kertoo.
Häntä hieman naurattaa, kun hän muistelee uransa jatkoa Rederi Ab Slitellä.
Konkurssista mentiin toiseen konkurssiin.
Mystenien varustamo ajautui vaikeuksiin
1980-1990-lukujen vaihteessa. Huomattavien investointien ja laman ahdistama Slite
joutui luopumaan Saksassa rakenteilla olevasta m/s Europasta. Ruotsin kruunu päästettiin kellumaan ja uudisrakennuksen hinta
nousi.
Pia Möller
Harrastetoiminta vaatisi
vuorotteluvapaan
Pia Möller oli ensimmäisen kerran laivalla
1 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
11
jon, ja Pia miettii vuorotteluvapaalle jäämistä päätoimestaan.
Monen toimen
energiapakkaus
Johanna Saariseen törmää melkein joka
paikassa. Nanna on opiskellut Vierumäellä
AMK liikunnanohjaajaksi ja saanut Norjassa
seikkailu- ja luontoliikunnan koulutuksen.
Hän on ollut Siljan laivoilla ja vuodesta 2008
Vikingillä. Toimenkuvaan on kuulunut asiakkaiden aktivointia, ohjelmaemäntänä toimimista ja leikinohjausta.
– Vedän lapsille ohjelmaa suomeksi ja
ruotsiksi, kesällä myös englanniksi. Houkuttelen myös laivaväkeä liikkumaan, Nanna
kertoo.
Hänet tempaistiin vuosia sitten mukaan
trimmaritoimintaan. Taivassalosta kotoisin
oleva nuori nainen on hyvä linkki eri osastojen välillä. Hän viihtyy itsekin mainiosti
työssään.
– Meillä on hyvä henki. Osastojen välillä
on helppo tehdä yhteistyötä, Nanna kehuu.
Hänen mukaansa laivan kuntosali on ahkerassa käytössä. Myös vierailevat työntekijät, kuten laivamuusikot hyödyntävät salia.
Nanna on itse toiminut myös Mepaan päin
yhteyshenkilönä, järjestellyt joukkueen asioita ja pelannut itsekin merimiesurheiluturnauksissa.
Mikko Leino
Yökerhosta aamulenkille
Johanna Saarinen, Ilkka Heinonen ja Bob Essen
– Saimme laivalle faxin, jossa Myrsten
totesi ”Vi har förlorat Europa”. Pian tämän
jälkeen koko varustamo ajautui konkurssiin,
Pia kertoo.
Europa meni Siljalle, ja liikennöi Amorellan tavoin Turku-Maarianhamina-Tukholma
-linjalla.
Pia Möller on kuitenkin jatkanut punai-
silla laivoilla. Vapaa-aika kuluu koiraharrastuksen merkeissä. Pialla ja hänen miehellään
on kolmetoista snautseria Möllerhaus –kennelissään.
– Minulla on hyvä aviomies, joka samalla
on kelpo ”kepo” eli kennelpoika.
Ralf Möller jäi taannoin eläkkeelle Silja
Symphonylta ja hoitaa koiria. Työtä on pal-
”Nana” vastaanotti myös Marko Jalosen pystin
12
Vapaavahti
Frivakt
Tuttu näky turnauksista on myös Vesa Kuusiaho. Salskea mies kiittelee heti kättelyssä
Mepaa hyvistä liikuntavuoroista Turussa.
– Pyrin käymään lomilla kaikilla Mepan
liikuntavuoroilla. Aina niillä on paljon merenkulkijoita, Vesa toteaa.
Vesan mukaan nuoria näkyy vuoroilla ihmeen vähän ja samat vanhat parrat käyvät
potkimassa palloa ja leipomassa kiekkoa.
Koko ajan kuitenkin tulee uusi työntekijöitä laivaan.
Mies on ottanut työkyvyn ylläpidon tosissaan. Pubin ja yökerhon baaritiskillä asiakkaiden palvelu on rankkaa työtä. Vesan
mukaan se vaatii rankat harrastukset.
– 28 vuotta on työuraa takana ja maileja
mittarissa. Ei tätä jaksa, jollei pidä kunnostaan huolta, Kuusiaho tykittää
Hän on ollut koko työuransa Viking Linella. Turun linja on hyvin kiireinen, mutta
Vesan mukaan kunnosta huolehtiminen on
välttämätöntä. Niinpä Tukholman pään reilun tunnin satama-aika kuluu usein lenkin
tai pihafutiksen merkeissä.
– Lepoa ja liikuntaa tämä työ vaatii. Vain
siten homma sujuu, Vesa muistuttaa.
Vesa ja Amorellan muu joukkue ovat mukana kaikissa merimiesurheilun joukkuelajeissa. Ja hyvällä menestyksellä – siitähän se
Kekkosen Kannukin tuli.
1 / 2012
Sjömansidrottare av alla
slag på Amorella
På den röda båten som går mellan Åbo och Stockholm arrangerades i januari en prisutdelningsfest med
varm stämning. Amorella hade vunnit priset som det bästa idrottsfartyget, Kekkonens Kanna. Man
uppmärksammade också andra sjömansidrottare.
Enkom för tillfället hade man inbjudit nyligen pensionerade Ilkka Heinonen, som fick
motta specialpriset ”The Grand Sportsman of
the Seven Seas”. Om Ilkka kan man också läsa
mera i det här numret. Utmärkelsen utdelas sällan, och är ett pris för ett helt livsverk
inom sjömansidrotten. Ett motsvarande pris
utdelades år 2006 till Rauni Söderlund. Statyettens namn var då ”The Grand Lady of the
Nordic Seamen’s Sport”.
Kekkonens Kanna överräcktes vid ceremonin åt befälhavaren Tomas Karlgren. Därtill
delade man ut de polerade och ingraverade
fotbollsprisen; Bollförbundets vandringspris och åt Marko Jalonen priset till bäste
spelare. SSB uppmärksammade också Reijo
Hyökki, materialförvaltare för Amorella och
andra sjömansidrottslag.
Ett fyrtiotal andra anställda var med i
mässen. ”Trimmarmanskapet” var också
väl representerat; butikschefen Harri Lehmusto, pursern Bob Essen, köksmästaren
Kari Jaakkola, butikschefen Mikko Leino
och programvärdinnan Johanna Saarinen.
1 / 2012
Vesa Kuusiaho
Frivakt
Vapaavahti
13
tid mycket flitigt besökta, berömmer Leino.
Mikko har jobbat på de röda båtarna sedan 1997 och trivts bra. Han tycker att trimmarandan under de senaste tiderna har fått
ny fart.
”Alla med” i boboll
Heini Akolahti-Duperval och Pia Möller
– Vi är på sätt och vis kärntruppen inom
trimmargruppen. Vi jobbar för att främja
besättningens välbefinnande och söker möjligheter till motion, berättar Bob Essen.
Amorellas folk har deltagit i mycket. Ombord går man på konditionssal, jobbar och
spelar innebandy. Korta tider i hamn begränsar möjligheterna, men under ledigheterna
sysslar man utöver SSB:s motionsverksamhet med bowling, simning, vattenlöpning,
slalom och mycket annat.
Aktiva motionsutövare på
Tax Free-avdelningen
Klubbspelens virtuos Mikko Leino jobbar
som butikschef. Hans far Risto Leino seg-
Jarno Ruohonen
lade som stuert på Bore, men det inverkade
inte på sonens yrkesval.
– Efter värnplikten kartlade jag sysselsättningsmöjligheterna. Viking Line började
intressera och jag började som lagerbiträde.
Erfarenhet, utbildning och lära i arbetet har
fört vidare till lagerföreståndare, butikschef,
chief trainee, räknar Leino upp.
Mikko spelade aktivt ishockey ända upp
i TuTos A-juniorlag, som spelade i division
1 och FM-kval. Under fritiden spelar han
ännu i laget Chicken Wings i amatörserien.
Nu är det visserligen paus i spelet. Mikkos
talanger kan man se i SSB:s ishockey- och
innebandyturneringar, där han hör till eliten.
– Här spelar vi innebandy på fartygets bildäck. Under ledigheterna spelar vi hockey på
träningstiderna som SSB reserverat, de är all-
I butiken arbetar också Jarno Ruohonen
som är en av fartygets trimmare. Bland annat har han varit ledare för bobollsgruppen
på Amorella. Trots att det är Finlands nationalidrottsgren, hör boboll egentligen inte till
sjömansidrottsgrenarna. SSB har ändå stött
Amorellas spelare med en mindre summa.
– Med Johanna ”Nanna” Saarinen har jag
nu jobbat som trimmare i tre år, berättar
Jarmo som också deltagit i SSB:s paddlingskurser.
Man spelar boboll i en lättsam stil i firmaserien. Ruohonen, som är utbildad i
restaurangbranschen, har själv spelat sedan
han var liten pojke, och samlade nu ett lag
på Amorella som ett par år spelat boboll i
firmaserien. I serien spelar man med juniorboll, inga skador har inträffat. Jarmo tycker
att Amorellas spelare har utvecklats. Det är
ändå viktigt att alltid minnas uppvärmning
före och efter spelet.
Butiken betjänar
kvalitetsmedvetna kunder
I Tax Free-avdelninges kassor dejourerar under förmiddagen Heini Akolahti-Duperval
och Pia Möller. De är båda så professionella,
erfarna och kunniga, att de knappast står
rådlösa i någon situation. Under januari reste
ett stort antal ryska turister med Amorella,
och de båda damerna berömmer dem som
goda kunder.
– Jag kom själv ursprungligen hit för att
tolka, berättar Heini som har avlagt filosofie
magisters examen.
Hon jobbar också på parfymeriet och betjänar kvalitetsmedvetna ryska kunder i olika
situationer. Heini har tidigare arbetat på Isabella i tre år och nu över två år på Amorella.
Det harmar henne att inte kunna gå på SSB:s
kurs i spanska på grund av arbetsskiften.
– Jag skulle vilja lära mig spanska. Min
man är från Kuba och jag skulle ha nytta
av den då vi besöker hans hemtrakter. Där
förstår säkert inte alla engelska, gissar Heidi
som är hemma från S:t Karins.
Hon berättar att de ryska kunderna ökat
och att de reser under hela året.
Hobbyverksamheten
skulle kräva
alterneringsledighet
Pia Möller jobbade första gången ombord
år 1975. Så småningom blev sommarjobbet
14
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2012
stadigvarande och hon seglade på de flesta av
Sallys, Slites och SF-Lines fartyg.
– Jag minns ännu tiderna på Sally med
värme. Tyvärr gick rederiet i konkurs i mitten av 1980-talet, berättar Pia.
Hon minns litet road, hur hennes karriär fortsatte på Rederi Ab Slite. Konkurs
följde konkurs. Familjen Myrstens rederi
hamnade i svårigheter vid 1980-90 talens
skifte. Trängd av betydande investeringar
och lågkonjunkturen tvingades Slite avstå
från M/S Europa vars bygge pågick i Tyskland. Svenska kronan fick flyta och priset på
nybygget steg.
– Vi fick ett fax till fartyget, Myrsten
konstaterade ”Vi har förlorat Europa”. Kort
därefter gick hela rederiet i konkurs, berättar Pia.
Europa blev Siljas, och trafikerar liksom
Amorella på linjen Åbo-Mariehamn- Stockholm.
Men Pia Möller har fortsatt på de röda båtarna. Fritiden går i hundskötselns tecken.
Pia och hennes man har tretton hundar av
rasen schnauzer i sin kennel Möllerhaus.
– Jag har en bra man, som samtidigt är en
duktig kennelpojke.
Ralf Möller gick nyligen i pension från
Silja Symphony och sköter nu hundar. Det
är jobbigt och Pia funderar på att ta alterneringsledigt från sitt arbete.
Ett mångsysslande
energiknippe
Man stöter på Johanna Saarinen nästan överallt. Nanna har studerat till idrottsinstruktör
i yrkeshögskolan i Vierumäki och i Norge
har hon fått vildmarks- och äventyrsutbildning. Hon har jobbat på Siljas båtar och
sedan år 2008 på Viking. Till uppgifterna
hör att aktivera kunderna, fungera som programvärdinna och leda lekar.
– Jag leder program för barn på finska och
svenska, under sommaren också på engelska.
Jag lockar också fartygets anställda att röra på
sig, berättar Nanna.
För flera år sedan drog man henne med
i trimmarverksamheten. Den unga damen
är hemma från Tövsala, hon är en bra länk
mellan olika avdelningar. Själv trivs hon förträffligt i sitt arbete.
– Vi har en god atmosfär. Avdelningarna
samarbetar smidigt, berömmer Nanna.
Hon berättar att fartygets konditionssal är
i flitig användning. Också gästande personal,
liksom musikerna, utnyttjar salen. Nanna
har själv fungerat som kontaktperson till
SSB, ordnat lagets ärenden och själv deltagit
i sjömansidrottsturneringar.
Mikko Leino
ringarna. Den gänglige mannen börjar med
att tacka SSB för de utmärkta möjligheterna
till motion i Åbo.
– Under ledigheterna försöker jag gå på
alla träningstider som SSB har reserverat,
konstaterar Vesa.
Vesa tycker att man ser väldigt få unga
under träningspassen, samma gamla stofiler
sparkar boll och lirar hockey. Ändå kommer
det hela tiden ny personal ombord.
Han har gått in för att upprätthålla sin
arbetsförmåga. Arbetet i puben och bakom
nattklubbens disk är krävande. Vesa tycker
att det behövs lika krävande fritidssysselsättning.
– Jag har jobbat 28 år och är i gott skick.
Det här orkar man inte med om man inte
sköter sin kondition, fastslår Kuusiaho.
Han har jobbat för Viking Line under hela
sin arbetskarriär. Åbolinjen är mycket hektisk, men Vesa tycker att det är nödvändigt
att sköta konditionen. Därför går den dryga
timmen i Stockholm ofta i joggningens eller
gårdsfotbollens tecken.
– Det här arbetet kräver motion och vila.
Bara så kan det fungera, påminner Vesa.
Vesa och Amorellas övriga lag deltar i alla
laggrenar i sjömansidrotten. Och med god
framgång – därför fick man ju Kekkonens
Kanna.
Martti Karlsson och Tomas Karlgren
Morgonjoggar
efter nattklubben
Vesa Kuusiaho är också bekant från turne1 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
15
M/s Pasilassa painolastivedet
puhdistetaan CrystalBallast
–järjestelmällä
ESL- Shippingin alus oli ensimmäinen suomalaislaiva, johon painolastivesien käsittelyjärjestelmä asennettiin. Pasila liikennöi paljon
Itämerellä, jonka Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on
luokitellut hyvin herkäksi haavoittuvaksi merialueeksi.
Tammikuussa m/s Pasila oli telakassa Naantalin Luonnonmaalla, jossa alukselle tehtiin
rutiininomaisia huolto- ja korjaustöitä.
– CrystalBallast asennettiin jo reilu vuosi
sitten Landskronan telakalla, vuodesta 1979
ESL -Shippingilla seilannut päällikkö Kai
Terimaa kertoo
Vuodenvaihteessa Mepan hallitukseen
nimitetty Terimaa on tyytyväinen, että varustamo toimii edelläkävijänä ympäristön ja
Itämeren suojelussa. Painolastivesien mukana tulevat vieraslajit voivat aiheuttaa ongelmia alueen ekosysteemille. Näin on käynyt
esimerkiksi Suurilla järvillä.
IMO: n ajamien säädösten (BWM, Convention for the Control and Management
of Ships’ Ballast Water and Sediments) ratifiointi on viivästynyt, koska riittävästi jäsenvaltioiden tonnistoa ei ole vielä mukana.
BWM -sopimus astuu voimaan 12 kuukauden kuluttua sen jälkeen, kun sen on ratifioinut 30 valtiota, jotka edustavat vähintään
35:tä prosenttia maailman kauppalaivatonnistosta. Odotellessa on tehty vapaaehtoisia
16
Vapaavahti
Frivakt
ohjeistuksia, joissa Helcom (Helsingin komissio) ja PSAP (Baltic Sea Action Plan) ovat
olleet aktiivisia.
– Laivat voivat estää eliöiden leviämistä painolastivesiä vaihtamalla, Kai Terimaa
kertoo.
Suurilla tankkereilla tai irtolastialuksilla
vesiä vaihdettaessa pitää huomioida vakavuusongelmat. Tankit on yksi tai kaksi kerrallaan tyhjennettävä vanhasta painolastivedestä ja täytettävä sitten uudestaan. Toinen
vaihtoehto on pumpata uutta vettä kaikkiin
tankkeihin niin kauan, että vanha vesi on
poistunut. Huuhtelussa lasketaan kuluvan
vettä kolminkertaisesti painolastikapasiteetin verran.
– Sopimuksissa on määritelty merialueet,
joilla alukset voivat suorittaa painolastiveden
vaihdon. Varsinkin norjalaiset ovat tarkkoja,
siellä tuleva yleissopimus on jo viety kansalliseen lainsäädäntöön, Terimaa toteaa.
CrystalBallast perustuu
veden suodatukseen ja
UV-käsittelyyn
Ensimmäinen perämies Kalle Inkinen
esitteli laitteistoa konehuoneessa
Turkulaisen Auramarine Oy:n kehittämä
järjestelmä ei käytä kemikaaleja veden puhdistukseen. Painolastia otettaessa merivesi
1 / 2012
Yliperämies Kalle Hietaniemi on nimitetty ”reaktorinkäyttäjäksi”
menee ensin suodattimen läpi. Sedimentit,
eläinplankton ja suuremmat organismit
ohjautuvat takaisin mereen. Seuraavaksi vesi menee yksikköön, jossa ultraviolettivalo
tuhoaa haitalliset eliöt. UV-säteily tuhoaa
eliöiden DNA-rakenteen.
– Yksikköä sanotaan meillä reaktoriksi, ja
meikäläinen on nimitetty ”reaktorinkäyttäjäksi”, yliperämies Kalle Hietaniemi kertoo.
Nimitys on lähtöisin Auramarinen asentajilta. CrystalBallast on integroitu m/s Pasilan painolastin hallintajärjestelmään. Laivan
toimiston painolastimonitorista järjestelmän
näkee pienenä laatikkona ruudun oikeassa
alareunassa.
– Koneen näytölle systeemi tuli nätisti,
mutta reaktorin asennus ja nostotyöt konehuoneeseen olivat kova savotta, Hietaniemi
ja konepäällikkö Niilo Karjalainen muistelevat.
Puhdistusjärjestelmät
kaikkiin aluksiin
Reaktorinkäyttäjä Hietaniemi lähtee ruokatunnille ja lukemaan Aamulehden sähköistä
versiota iPad -laitteella. Päällikkö Terimaa
saa lukea rauhassa Mepan tuomasta painetusta lehdestä Tampereen kuulumiset. Ensimmäinen perämies Kalle Inkinen lähtee
näyttämään itse reaktoria konehuoneeseen.
– Auramarinen väki ja luokituslaitoksen
edustajat ovat tämän tästä käyneet tutustumassa ja tarkkailemassa, Inkinen kertoo.
Laivaporukan mukaan Auramarine on
hyvin ollut tukemassa järjestelmän käytössä.
– Heille onnistuminen on tietenkin tärkeää, että saavat järjestelmiä myytyä, päällikkö
Kai Terimaa toteaa.
Markkinat ovat valtavat. Lloyd´s List -lehden mukaan painolastin puhdistusjärjestelmä on asennettava vuosikymmenen loppuun
mennessä 68.000 alukseen. Järjestelmän
asennuskustannukset riippuvat käsiteltävän
painolastiveden määrästä ja pumppausnopeudesta. Lehti arvioi laitteiston hinnan
1 / 2012
vaihtelevan 1-5 miljoonan US-dollarin välillä.
Taannoin julkisuutta saivat paljon meduusan näköiset kampamaneetit, jotka levisivät
Suomenlahdelle ja Ahvenanmerelle. Arveltiin, että laji pystyy lisääntymään Itämerellä
ja vahingoittamaan kalakantaa.
– Laivan liikennöidessä talvisin kylmillä
vesillä monet eliöt kuolevat, Terimaa kertoo
Laivamadot ja
kampamaneetit saavat
kyytiä
Viimeisten tutkimusten mukaan Suomen
vesiltä tavatut lajit olivatkin vaarattomia arktisia kampamaneetteja. Painolastiveden mukana kulkee paljon muita haitallisia eliöitä,
simpukoita, petovesikirppuja ja laivamatoja.
Eteläisellä Itämerellä lisääntynyt laivamato
on puuta tuhoava simpukkalaji, jota nimitetään merien termiitiksi. Itämerellä on paljon
arvokkaita puisia laivahylkyjä, jotka muuten
säilyisivät hyvin vähäisen suolapitoisuuden
takia.
Suomalaisvarustamot ja laitetoimittajat
ovat varsin ennakkoluulottomasti lähteneet
mukaan ympäristötalkoisiin. Painolastivesien ja pakokaasujen puhdistusjärjestelmiä
Konepäällikkö Niilo Karjalainen
asennetaan koko ajan suomalaisaluksiin.
Itämeren hyvinvointi on yhteinen asia.
EU:n komission ajama laivapolttoaineiden rikkipitoisuutta alentava lainsäädäntö
ja sen lobbaus ovat monissa yhteyksissä saaneet yleisön mieltämään, että merenkulku
olisi merkittävä ympäristön saastuttaja. Pitää
muistaa, että Itämerta rasittavat vielä enemmän maatalous, metsätalous, teollisuus ja
asutus.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
Lähteet:
Lloyd´s List
Suomen Varustamot Ry
IMO
Antti Helenius & Mikko Holm:
ITÄMEREN TULOKASLAJIT JA MENETELMÄT NIIDEN LEVIÄMISEN ESTÄMISEKSI, Opinnäytetyö 2010 KYAMK
ESL- Shipping on asentanut painolastin puhdistusjärjestelmät myös uuteen Arkadiaan ja tämän myöhemmin
valmistuvaan sisaralukseen. Boren
uudisrakennuksiin Bore Sea ja Bore
Song on asennettu Hyde Guardian
painolastiveden käsittelylaitteistot.
Päällikkö
Kai Terimaa
Frivakt
Vapaavahti
17
M/S Pasilas barlastvatten
renas med hjälp av
CrystalBallast
tankar i gången och sedan fylla dem igen.
Ett annat alternativ är att pumpa nytt vatten
i alla tankar tills det gamla vattnet tömts ut.
Man räknar med att det vid sköljning går
åt tre gånger så mycket vatten som lastkapaciteten.
– I konventionerna har man nämnt de
områden där man får byta barlastvatten.
Norrmännen är speciellt noggranna, de har
redan tagit in konventionen i sin nationella
lagstiftning, konstaterar Terimaa.
CrystalBallast baserar sig
på filtrering av vattnet
och behandling med UVstrålning
ESL Shippings båt var det första
finska fartyget, på vilket man
installerade reningssystem för
barlastvatten. Pasila trafikerar
mycket på Östersjön, som av
Internationella sjöfartsorganisationen IMO klassificerats som ett
mycket sårbart havsområde.
I januari var M/S Pasila i docka i Nådendal,
där man gjorde rutinmässiga service- och reparationsarbeten.
– Man installerade CrystalBallast redan för
mera än ett år sedan på dockan i Landskrona,
berättar befälhavare Kai Terimaa som seglat
hos ESL Shipping sedan år 1979.
Terimaa, som sedan årsskiftet är utnämnd
till medlem i SSB:s styrelse, är nöjd med
att rederiet är en föregångare då det gäller
18
Vapaavahti
Frivakt
att skydda miljön och Östersjön. De främmande arterna som sprids med barlastvatten
kan förorsaka problem för områdets ekosystem. Detta har skett till exempel på de Stora
sjöarna.
Ratificeringen av IMO:s konvention
(BWM, Convention for the Control and
Management of Ships’ Ballast Water and Sediments) har dragit ut på tiden, då medlemsstaternas tonnage ännu inte är tillräckligt.
Konventionen BWM träder i kraft 12 månader efter att den ratificerats av 30 stater som
representerar minst 35 procent av tonnaget i
världens handelsflotta. Under tiden har man
utfärdat frivilliga anvisningar, där bl.a. HELCOM (Helsingforskommissionen) deltagit
aktivt genom BSAP (Baltic Sea Action Plan).
– Fartygen kan hindra organismernas
spridning genom att byta barlastvatten, berättar Kai Terimaa.
Vid bytet av barlastvatten måste man på
stora tankfartyg och bulklastfartyg beakta
stabiliteten. Man måste tömma en eller två
I det system som utvecklats av Åboföretaget
Auramarine Oy använder man inga kemikalier för att rena vattnet. Då man pumpar in
barlastvatten går det först genom ett filter. Sediment, djurplankton och större organismer
leds tillbaks till havet. Därefter leds vattnet
till en enhet där ultravioletta strålar förstör
de skadliga organismerna. UV-strålningen
förstör organismernas DNA-struktur.
– Enheten kallar vi reaktor, och jag är
utnämnd till ”reaktoranvändare”, berättar
överstyrman Kalle Hietaniemi.
Auramarines installatörer står för benämningen. CrystalBallast är integrerat i M/S
Pasilas system för hantering av barlast. I fartygets kontor kan man på barlastmonitorn
se systemet som en liten låda nere till höger.
– Det var lätt att få in systemet på bildskärmen, men att installera reaktorn och lyfta
in den i maskinrummet var ett hårt jobb,
minns Hietaniemi och maskinchefen Niilo
Karjalainen.
Reningsutrustning
till alla fartyg
Reaktoranvändare Hietaniemi börjar sin
lunchtimme för att också läsa Aamulehtis
elektroniska version på sin iPad. Befälhavare
Terimaa får i lugn och ro läsa nyheter från
Tammerfors i den pappersversion som SSB
haft med sig. Förste styrman Kalle Inkinen
kommer med för att visa själva reaktorn i
maskinrummet.
– Auramarines folk och klassificeringssäll1 / 2012
skapets representanter har allt emellan varit
här för att granska funktionen, berättar Inkinen.
Enligt besättningen har Auramarine gett
ett bra stöd vid användningen av systemet.
– Det är förstås viktigt för dem att det
lyckas, så att de kan sälja sitt system, konstaterar Kai Terimaa.
Marknaden är enorm. Enligt tidningen
Lloyd’s List borde man före utgången av
årtiondet installera system för rening av barlastvatten på 68 000 fartyg. Kostnaderna
för installationen beror på mängden barlastvatten och hur snabbt det pumpas. Tidningen uppskattar att priset för utrustningen
rör sig mellan 1 och 5 miljoner US-dollar.
Nyligen fick kammaneten, som liknar medusan, mycket publicitet då den spriddes till
Finska viken och Ålands hav. Man förmodade att arten kunde föröka sig i Östersjön
och skada fiskstammen.
– Många organismer dör då fartyget vintertid trafikerar i kalla havsområden, berättar
Terimaa.
Skeppsmaskar och
kammaneter silas bort
Enligt de senaste forskningsrönen var den
senast anträffade arten ofarliga arktiska kammaneter. Med barlastvattnet kommer många
andra skadliga organismer, musslor, rovvattenloppor och skeppsmaskar. Skeppsmasken
som spritts i södra delen av Östersjön är en
mussla som förstör trä, den kallas också havets termit. Inom Östersjöns område finns
ett stort antal värdefulla vrak, som annars
bevarats väl på grund av del låga salthalten.
De finska rederierna och deras leverantörer har synnerligen fördomsfritt gått med i
arbetet för miljön. Man installerar hela tiden
reningsutrustningar för barlastvatten och avgaser på finska fartyg. Östersjöns välbefinnande är en gemensam sak.
Lagstiftningsarbetet och lobbandet för att
sänka svavelhalten i fartygsbränslet i linje
med EU:s strävanden, har i många sammanhang gett allmänheten ett intryck av att
sjöfarten skulle vara en betydande förorenare
Överstyrman Kalle Hietaniemi
1 / 2012
Förste styrman Kalle Inkinen kom med för att visa själva reaktorn i maskinrummet.
av miljön. Man bör minnas att Östersjön
belastas ännu mera av jordbruk, skogsbruk,
industri och utsläpp från bosättning.
text och bild: Pekka Karppanen
Källor:
Lloyd´s List
Rederierna i Finland rf
IMO
Antti Helenius & Mikko Holm: ITÄMEREN TULOKASLAJIT JA MENETELMÄT NIIDEN LEVIÄMISEN ESTÄMISEKSI, Opinnäytetyö 2010 KYAMK
Befälhavare Kai Terimaa
Maskinchefen Niilo Karjalainen.
Frivakt
Vapaavahti
19
M/V Mirva Tahkoluodossa
Aurinkoinen tammikuun lopun
sunnuntaipäivä Porin Tahkoluodossa. Satamassa on vain yksi
alus: Meriauran rahtauksessa
oleva Mirva. Laiva on saapunut
perjantaina Uudestakaupungista lastaamaan romua Tornioon
vietäväksi. Päivä on hiljainen;
lastaus jatkuu vasta maanantaiaamuna, joten aamupäivän
paloharjoitusten jälkeen miehistöllä on normaalia paremmin aikaa ottaa vastaan kävijä
Mepasta.
20
Vapaavahti
Frivakt
Kokki Gennadij Kononov ja päällikkö Klaus Ketto
Hollannin Delfzijlissä vuonna 1986 valmistuneella Mirvalla on miehistöä yhdeksän
henkilöä sekä yksi harjoittelija. Laiva on tällä
hetkellä hakurahtiliikenteessä enimmäkseen
Itämeren alueella.
John Karlsson istuu viihtyisässä messissä
katsomassa tv:tä. John on ensimmäisen vuoden kansipuolen opiskelija, joka on Mirvalla
suorittamassa vahtimiehen harjoittelua.
– Kuukauden olen ollut ja toinen kuukausi on vielä jäljellä. Sitten saan puolikkaan kirjat, Raumalla opiskeleva John kertoo. Har1 / 2012
joitteluni aikana olemme käyneet Tanskassa
ja Ruotsissa ja tätä Suomen rannikkoa on
ajettu myös.
– Olen viihtynyt tosi hyvin, täällä on otettu hyvin vastaan ja autettu tarvittaessa. Ala
kiinnosti, koska tilanteet muuttuu ja on liikkuvaa hommaa. Hyvää on se, että on tietty
aika töitä ja tietty aika vapaata.
Mepan olemassaolosta John ei ollut aiemmin kuullut.
Byssan puolella Gennadij Kononov valmistelee sunnuntaipäivällistä.
– Olen tykännyt olla Mirvalla. Työolot
ovat tosi hyvät, täältä ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Toivon, että työt jatkuvat ja
että tulevaisuuteni on tässä yhtiössä, Klaipedasta kotoisin oleva ja siellä edelleen asuva
Gennadij sanoo.
– Seilannut olen vuodesta 1997, ensimmäiset kuusi vuotta konehuoneen puolella
moottorimiehenä, mutta vaihdoin kun byssa
ja kokin työ tuntui olevan enemmän oma
juttuni. Aiemmin seilasin mm. kalastusaluksella, jossa oli 55 hengen miehistö ja kalaa tuli jopa 300 tonnia päivässä. Ja sitten kahdeksan vuotta Sillanpään varustamon laivoilla.
Työt Mirvalla pari päivää aiemmin aloittanut päällikkö Klaus Ketto seilasi myös
pitkään Sillanpään kivilaivoilla. Gennadij
ilahtui sattumasta, että miehet ovat jälleen
samalla laivalla.
– Klaus on elämäni parhaita kapteeneita,
olen tosi iloinen että hän on nyt täällä. Hän
on todella positiivinen eikä hermostu ikinä
mistään, Gennadij kehuu.
Puolimatruusi Tapio Peltola on Mirvalla
ensimmäistä törniä. Aiemmin hän on seilannut ESL:n, Finnlinesin ja Birkan laivoilla
sekä Saimaalla merenmittausaluksella.
– Alku oli täällä vähän erilainen, kun on
kansainvälistä miehistöä ja työkieli englantipainotteinen. Nyt on tarkoitus saada meripäivät täyteen ja perämiehenkirjat ulos,
Etelä-Savosta kotoisin oleva ja Jyväskylässä
asuva Tapio kertoo.
Syy Tapion merille lähtöön on yksi niitä
perinteisiä: isä Kari Peltola oli merillä. Isä
seilasi matruusina Suomen lipun alla ympäri
John Karlsson
Konepäällikkö Viktoras Butkus
Tapio Peltola
Gennadij Kononov valmistelee sunnuntaipäivällistä
maailmaa silloin kun se oli vielä mahdollista
ja nyt viimeiset kymmen vuotta merenmittausalus Suunnalla.
Myös konepäällikkö Viktoras Butkus halusi merimieheksi, koska isäkin seilasi.
– Olin viisivuotiaana ensimmäistä kertaa
seilaamassa isäni kanssa, joka oli puosu.
– Mirvan Mak 6M 35 on hyvä ja yksinkertainen kone, Viktoras esittelee konehuonetta. Hyvin on toiminut. Työ täällä
on rauhallista, olin aiemmin konttilaivoissa
ja siellä oli kiireisempää, sillä siftauksia oli
usein. Kalalaivoilla olen ollut myös ja harrastan kalastusta itsekin. Vaimo ei tosin tykkää
siitä, kun joutuu perkaamaan kaloja.
Kirsi Vallenius
1 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
21
Med M/V Mirva i Tahkoluoto
Det är en solig söndag i slutet av januari i Tahkoluoto utanför Björneborg. I
hamnen ligger bara ett fartyg: Mirva som är i Meriauras befraktning. Båten
har anlänt från Nystad på fredagen för att lasta skrot på väg till Torneå. Dagen
är lugn; lastningen fortsätter först måndag morgon, så efter brandövningen på
morgonen har besättningen mera tid än normalt att ta emot besök från SSB.
Gennadij Kononov och Klaus Ketto
22
Vapaavahti
Frivakt
Mirva, som byggdes i Delfzijl år 1986, har
en besättning på nio personer och en praktikant. Fartyget går nu i trampfart, mest på
Östersjön.
John Karlsson ser på TV i den trivsamma
mässen. John är första årets studerande på
däck, och han praktiserar som vaktman på
Mirva.
– Jag har varit här en månad och har ännu
en månad kvar. Sen får jag lättmatrosbrevet,
berättar John som studerar i Raumo. Under
min praktiktid har vi seglat till Danmark och
Sverige och här längs Finlands kust.
– Jag har trivts verkligt bra, här har man
blivit väl mottagen och fått hjälp vid behov.
Jag blev intresserad av branschen som bjuder på rörelse och omväxling. Och det är
bra med en viss tid i arbete och en viss tid
ledighet.
John hade inte hört om SSB tidigare.
I byssan förbereder Gennadij Kononov
söndagsmiddagen.
– Jag har tyckt om att jobba på Mirva.
Arbetsförhållandena är verkligen goda, det
1 / 2012
finns ingenting negativt att säga. Jag hoppas arbetet fortsätter och att min framtid är
hos det här rederiet, säger Gennadij, som är
hemma från Klaipeda där han fortfarande
bor.
– Jag har seglat sedan år 1997, de första sex
åren som maskinman, men bytte då byssan
och kockandet mera kändes som min grej.
Jag seglade tidigare bl.a. på ett fiskefartyg
med en besättning om 55 man, fisk tog vi
upp ibland 300 ton om dagen. Och sedan
åtta år på rederiet Sillanpääs fartyg.
Befälhavaren Klaus Ketto har börjat på
Mirva ett par dagar tidigare, han seglade
också länge på Sillanpääs fartyg. Gennadij
blev glad över att slumpen igen fört dem till
samma båt.
– Klaus är den bästa kapten jag haft, jag är
verkligen glad över att han nu är här. Han är
verkligen positiv, blir aldrig nervös, berömmer Gennadij.
Lättmatros Tapio Peltola är första törnen
på Mirva. Han har tidigare seglat på ESL:s,
Finnlines och Birkas båtar och på ett sjömätningsfartyg på Saimen.
– I början var det litet annorlunda, då
manskapet är internationellt och engelskan
arbetsspråk. Nu har jag tänkt göra sjötjänsten som krävs för styrmansbrevet, berättar
Tapio som är hemma från Södra Savolax och
bosatt i Jyväskylä.
Orsaken till att Tapio gick till sjöss är en
av de traditionella: fadern Kari Peltola var
sjöman. Han seglade jorden runt som matros
under finsk flagg då det ännu var möjligt,
och nu de senaste tio åren på sjömätningsfartyget Suunta.
Maskinchef Viktoras Butkus ville också
bli sjöman för att fadern var på sjön.
– Jag var på sjön första gången som femåring, med min far som var båtsman.
– Mirvas MAK 6M 35 är en bra och enkel
maskin, Viktoras förevisar maskinrummet.
Den har fungerat bra. Arbetet här är lugnt,
jag var tidigare på containerfartyg, det var
mera jäktigt då man skiftade kaj ofta. Jag har
också jobbat på fiskefartyg, och fiskar också
själv. Frun är inte så förtjust, då hon måste
rensa fisk.
Kirsi Vallenius
Viktoras Butkus
Lättmatros Tapio Peltola
John Karlsson
Gennadij Kononov
1 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
23
Hotellin takapihalta pääsee
merimiesklubille
Le
Le Havren ranta on keskustasta
kävelymatkan päässä
Le Havre on vähän kuin Rotterdam: ei mitenkään romanttinen tai charmikas, mutta
satamakaupunkina merkittävä.
Kaupungin nimi on ranskaa ja
tarkoittaa satamaa.
Sadepäivänä Le Havren keskusta laatikonmallisine taloineen on ehkä vielä harmaampi
kuin Rotterdam. Mutta auringossa tai iltavalaistuksessa vaikutelma on jo toinen. Toisessa maailmansodassa Le Havrea pommittivat
vuorollaan saksalaiset ja britit ja lopputulos
oli, että noin 80 prosenttia kaupungista
tuhoutui. Le Havren nykyisen keskustan
rakentaminen oli sodanjälkeisen jälleenrakentamisen laajimpia hankkeita Ranskassa.
Moderniksi rakennettu keskusta otettiin
Unescon maailmaperintöluetteloon vuonna
2005.
Le Havre on Ranskan toiseksi suurin satama Marseillesin jälkeen ja Pohjois-Euroopan
viidenneksi suurin.
24
Vapaavahti
Frivakt
Tavaraa Le Havren sataman läpi kulki
vuonna 2010 noin 70 miljoonaa tonnia.
Pituutta satamalla on itä-länsisuunnassa
27 kilometriä ja etelä-pohjoissuunnassa leveimmillään 5 kilometriä. Sataman sijainti
on strategisesti hyvä: se on Atlantilta Eurooppaan tultaessa ensimmäinen iso satama
ja maantieteelliset olosuhteet ovat suotuisat,
se voi ottaa vastaan kaikentyyppiset alukset
kellon ympäri läpi vuoden ilman vuoroveden
aiheuttamia rajoituksia. Ranskan kaikesta
raakaöljystä 40% kulkee Le Havren kautta
ja se on merkittävä konttisatamana.
Suomalaisia laivoja Le Havren satamassa
käy toisinaan, muun muassa Nesteen tankkereita. Sillanpään varustamon laivat Jopi,
Topi ja Ville makaavat usein kiviurakoiden
välissä Herman Quai Hermann du Pasquierissa.
Suomalaisten laivojen vähyyden vuoksi
Mepalla ei ole toimintaa Le Havressa. Suomen Merimieskirkolla oli aiemmin asema
Rouenissa, mutta se lakkautettiin vuosia
sitten kuten moni muu ulkomaan toimi-
piste. Merimiesklubi eli Association Havraise
d’Accueil des Marins sijaitsee rue Voltairella
hotelli Les Gens de Mer:in takapihalla.
-Ihan merimiesystävällinen paikka, merikapteeni Ahti Markkanen muistelee käyntejään Le Havressa. Asiat hoitui yleensä ihan
ok, paremmin ja helpommin kuin esimerkiksi Cherbourgissa.
Oma kokemukseni Le Havresta ja sen satamasta rajoittuu varaosien toimittamiseen
laivoille. Kieliongelmia ei ole ollut oikeastaan kertaakaan. Itse asiassa muutaman kerran on käynyt niin, että joku ranskalainen
on tullut kysymään englanniksi tarvitsenko
apua tai olenko eksyksissä. Ehkä blondi ja
iso Hollannin rekkarissa oleva pakettiauto
antaa yhdistelmänä avuttoman vaikutelman.
Ranskalaisissa on mukava piirre, että he ovat
aina ymmärtäneet ne vähät ranskankieliset
sanani vaikka ääntäminen todennäköisesti
on korkeintaan sinne päin. Pohjana kielitaidolle kun on vain vuosi Turun työväenopistossa. Siksi olin yllättynyt kun ranskaa
jo pidempään opiskellut merimiestuttuni
kertoi omasta kokemuksestaan hoitaa laivan
asioita Le Havressa. Hän aloitti asian selvittämisen ranskaksi, mutta vastapuoli vaihtoi
kielen englanniksi. Merimies sanoi, ettei
osaa englantia, ruotsia sen sijaan kyllä, joten voidaanko jatkaa ranskaksi tai ruotsiksi.
Huonoksi onneksi paikasta löytyi ruotsalainen työntekijä.
Tietty viehätyksensä Ranskassa ja Le Havressa on. Ja tyylinsä: puistossa puliukot näyttivät juovan kuohuviiniä.
Kirsi Vallenius
1 / 2012
Havre
Kapteeni Klaus Ketolle Le Havre on
tuttu paikka
Le Havren
keskustaa
Le Havre påminner litet om
Rotterdam: inte alls romantisk
eller charmig, men en betydande
hamnstad. Stadens namn är
franska och betyder hamnen.
En regning dag är Le Havres centrum med
sina lådformade hus kanske ännu gråare än
Rotterdam. Men i solsken och kvällsbelysning är intrycket redan ett annat. Under
andra världskriget bombade både tyskarna
och britterna Le Havre och resultatet var
att ungefär 80 procent av staden förstördes.
Le Havres nuvarande centrums byggande
var efter kriget ett av de största projekten i
Frankrikes återuppbyggnadsarbete. Det moderna centrumområdet togs med i Unescos
lista över världsarv år 2005.
Le Havre är Frankrikes näst största hamn
efter Marseilles och i norra Europa den femte
största.
Ungefär 70 miljoner ton gods fraktades
via hamnen i Le Havre år 2010. I öst-västlig
riktning är hamnen 27 kilometer lång och i
syd-nordlig riktning som bredast 5 kilome1 / 2012
ter. Hamnens läge är strategiskt sett gynnsamt: den är den första stora hamnen då man
reser över Atlanten till Europa. De geografiska förhållandena är goda, man kan ta emot
alla typer av fartyg, dygnet runt och året om
utan begränsningar på grund av tidvatten.
Frankrikes råolja går till 40 % via Le Havre,
som också är en betydande containerhamn.
Ibland ser man finska fartyg i hamnen i Le
Havre, bland andra Nestes tankfartyg. Rederiet Sillanpääs fartyg Jopi, Topi och Ville
ligger ofta mellan stenlasterna på Quai Hermann du Pasquier.
Då finska fartyg sällan anlöper Le Havre,
har SSB ingen service där. Finlands Sjömanskyrka hade tidigare en station i Rouen, men
den lades ned för många år sedan, liksom
så mången annan verksamhetspunkt i utlandet. Sjömansklubben Association Havraise
d’Accueil des Marins ligger på rue Voltaire på
hotell Les Gens de Mer:s bakgård.
– En riktigt sjömansvänlig plats, minns
sjökapten Ahti Markkanen från sina besök
i Le Havre. Man kunde sköta ärenden riktigt
bra där, bättre och lättare än till exempel i
Cherbourg.
Mina egna erfarenheter av Le Havre och
dess hamn begränsar sig till leveranser av reservdelar till fartygen. Några problem med
Le Havren merimiesklubia
ei sattumalta löydä. Se sijaitsee ho
telli Les
Gens de Merin takapihalla
.
språket hade jag egentligen aldrig. I själva
verket hände det några gånger att någon
fransman på engelska frågade om jag behöver hjälp eller har gått vilse. Kanske en blondin bakom ratten på en stor paketbil med
holländska registerplåtar är en kombination
som ger ett hjälplöst intryck. Fransmännen
har det sympatiska draget att de alltid förstått
mina få franska ord, trots att uttalet sannolikt är långt ifrån riktigt. Grunden för mina
kunskaper är bara ett år i arbetarinstitutet i
Åbo. Därför blev jag förvånad då en bekant
sjöman som studerat franska en längre tid
berättade om hur han skötte fartygets ärenden i Le Havre. Han började förklara saken
på franska men motparten bytte till engelska. Han svarade att han tyvärr inte talar
engelska, däremot svenska och föreslog att
man skulle fortsätta på franska eller svenska.
Han hade otur, det råkade finnas en svensk
arbetstagare på plats.
En viss charm har nog Frankrike och Le
Havre. Och egen stil: i parkerna tycktes polityrgubbarna dricka skumvin.
Kirsi Vallenius
Frivakt
Vapaavahti
25
Hinaajalla
makeasta vedestä suolaiseen
S/S Saimaan tekniikkaa aletaan ylöslämmittämään jo pari vuorokautta ennen liikkeelle lähtöä. Ja kun
palataan satamaan on paineet hallitusti laskettava. Kuva: Jukka Riikonen
Hinaajan päällikkö Jukka Riikonen laskee
nopeasti yhteen vuodet valtion palveluksessa
ja muutaman viime vuoden Meritaito Oy:n
leivissä.
– Nyt keväällä tulee 32 vuotta tulee täyteen. Ura on niin sanotusti hyvällä alulla,
nauraa Riikonen.
Hän myöntää, että valtiolla töissä ollessa
oli kynnys edes ajatella työpaikan vaihtoa
korkea. Kun entisen Merenkulkulaitoksen
tuotantopuoli siirtyi Meritaidolle on työn
sisältö muuttunut jonkin verran.
– Jos ennen oli niin sanottuja omia hommia, niin nyt kilpailemme muiden kanssa
niistä ’omista hommista’. Koska toiminta
on niin sanotusti tehostettu, teemme sanoja
töitä kuin ennen, mutta pienemmällä miehistöllä.
Alkukeväästä käytiin Meritaidolla YT26
Vapaavahti
Frivakt
neuvottelut, joiden seurauksena yhtiöstä
irtisanottiin 28 henkilöä, mikä on noin 10
prosenttia kokonaisvahvuudesta.
Luottamusmiehenä ja ammattiyhdistysaktiivina Laivapäällystöliitossa toimiva Riikonen harmittelee, että markkinatalouden
lakeja on nyt harjoiteltava kantapään kautta.
Merenkulkija Joensuusta
Työnkuva on Meritaidon hinaajilla moninainen.
– Siirrämme työlauttoja paikasta toiseen.
Lautta voi olla vaikka sukellus- tai ruoppauskäytössä, tai kuten syksyllä Saaristomerellä,
kun tehtiin pohjan tutkimuksia.
– Viime kesänä ruoppasimme Joensuun
tuloväylää, kertoo Riikonen työtehtävästä,
joka osui kerrankin kotikulmille.
Riikonen asuu perheineen Joensuussa.
Vaikka työ on vienyt miestä viikoiksi pois
kotoa, ovat kotijoukot sen hyvin kestäneet.
Keskimmäinen hänen kolmesta tyttärestään,
Essi Riikonen, on valinnut merenkulkijan
uran ja opiskelee parhaillaan Kotkassa merikapteeniksi.
Jos hinaajan päällikön työnkuva vaihtelee,
niin vaihtelee myös maisema, jossa työ suoritetaan.
– Järvialueista tutuin on tietysti Saimaa.
Merialueilla tehtävien sijainti vaihtelee etelärannikolta aina Saaristomerelle, Turun ja
Kustavin maisemiin, Riikonen kertoo.
Työtehtävän laadusta riippuu myös hinaajan miehistön määrä.
- Pienimmät siirtokuljetukset selvitään parin hengen miehistöllä. Joskus tarvitaan jopa
kahdeksan hengen miehistö.
1 / 2012
Jukka Riikonen kiittelee työnsä parhaaksi
puoleksi vaihtelevuutta.
Kuva: Aapo Väänänen
Savonlinnasta
Saaristomerelle
Sydäntalvea sai Riikonen tänä talvena viettää
Savonlinnassa, jossa matkustajasataman rakennusyö vei pari viikkoa. Keväällä on puolestaan esillä tehtävä Saaristomerellä ja Turun
kaupungin venelaitureiden purku-urakkaa.
Välillä hinausprojekteissa saatetaan matkaa taittaa makeasta vedestä suolaiseen.
– Lieksasta olemme hinanneet ponttoonitehtaalta Hiittisten merivartioasemalle huoltohallilaitureita.
Työn luonne vaihtelee myös vuosittain ja
vuodenajoittainkin.
– Vesirakentaminen keskittyy syksyyn.
Ruoppauksia tehdään vasta kalastuskauden
loputtua.
Työn vaihtelevan luonteen takia on työaika periaatteessa arkiviikot työtä ja viikonloput vapaata.
– Käytännössä työaikoja voi järjestellä, jos
merellä tehdään pidempää päivää, otetaan
sitten vähän pitempi vapaakin.
Meritaidolla on tällä hetkellä kuusi hinaajaa, joten Riikosella on viisi kollegaa samalla
nimikkeellä.
– Olemme semmoisia vesiteiden sekatyömiehiä, Riikonen naurahtaa.
1 / 2012
Saimaalla S/S Saimaalla
Viime kesänä sai Jukka Riikonen erikoislaatuisen tehtävän, jonka hän myöntää kokeneensa kunniatehtäväksikin. Valtion vanha
edustusalus, höyrylaiva Saimaa sai Riikosesta
päällikön.
S/S Saimaa on vuonna 1893 rakennettu
höyryalus, jonka tekniikka on edelleen peräisin sen syntyajoilta.
Miehistöä Saimaa-laivassa on yhteensä viisi, joista kaksi koneessa ja kolme kannella.
Päällikön lisäksi kaksi matruusia. Kun aluksella on vieraita, tuo pitopalvelu tarjoilijat
mukanaan.
– Koneessa on lämmittäjä, mutta kun otetaan halkotäydennystä niin koko miehistö
on samassa letkassa.
Aluksella kävi viime kesänä pääasiassa Liikenneviraston vieraita ja yhteistyökumppaneita, merenkulkualan ammattilaisia.
Käskyt telegramilla
– On niin erilainen kokemus päästä tuon
kaltaiseen alukseen. Se vaatii luonnollisesti tosi pätevän konemestarin, joka hallitsee
tekniikan. Päällikön tehtävissä vaati aluksen
hallintalaitteisto alussa oman harjoittelunsa.
Se kun toimii myös oman aikakautensa tavoin.
– Käskyt konehuoneeseen annetaan telegrammilla.
Viime kesänä S/S Saimaa vieraili höyrylaivaregatassa Pietarissa.
Kuva: Jukka Riikonen
S/S Saimaa on perinteisesti kuljettanut
valtion arvovieraita. Laivalla ovat seilanneet
niin Ruotsin kuninkaalliset kuin Bobrikovkin aikoinaan.
– Viime kesä oli aluksella kiireinen, koska
heti kevätkunnostuksen jälkeen läksimme
Pietariin. Keikka kesti kolme viikkoa.
Toukokuussa oli neljätoista suomalaista
höyrylaivaa kutsuttu juhlistamaan kaupungin syntymäpäivää.
– Siitä kun Saimaa-laiva viimeksi oli käynyt Pietarissa, olikin kulunut aikaa jo 97
vuotta.
Laivan omistaa Liikennevirasto ja Meritaito miehittää sitä vielä kuluvan vuoden,
ennen seuraavaa kilpailutusta. Riikonen
odottelee parhaillaan varmistusta tulevan
kesän Saimaan päällikönpestistä.
Sirpa Sutinen
Frivakt
Vapaavahti
27
Med bogserbåt från
sötvatten till saltvatten
Bogserbåtens befälhavare Jukka Riikonen
räknar snabbt ihop de år ha varit anställd av
staten och de senaste åren av Meritaito Oy.
– Nu under våren blir det fulla 32 år.
Man kan säga att yrkesbanan har kommit
väl igång, skrattar Riikonen.
Han medger, att man då man arbetat hos
staten haft en hög tröskel för att ens tänka sig
att byta arbetsplats. Då det tidigare Sjöfartsverkets produktion övergick till Meritaito,
innebar det att arbetets innehåll förändrades
litet.
– Om man förr hade så kallade ”egna jobb”
så tävlar vi du med andra om de här ”egna
jobben”. Då verksamheten är så att säga effektiverad, betyder det att vi gör samma jobb
som tidigare, men med mindre arbetskraft.
Under början av våren hade man samarbetsförhandlingar på Meritaito, som en följd
av dem sades 28 personer upp, det innebar
ungefär 10 % av hela arbetsstyrkan.
Riikonen som är förtroendeman och
fackföreningsaktiv i Skeppsbefälsförbundet,
är förargad över att man nu måste lära sig
marknadsekonomins lagar genom bitter erfarenhet.
En sjöfarare från Joensuu
Arbetet på Meritaitos bogserbåtar är mångsidigt.
28
Vapaavahti
Frivakt
Jukka Riikonen tycker att omväxlingen
är den bästa sidan av arbetet. Bild: Aapo
Väänänen
– Vi flyttar arbetsflottar från en plats till en
annan. Flotten kan användas för till exempel
dykning eller muddring, eller som senaste
höst i Skärgårdshavet, bas för undersökningar av bottnen.
– Senaste sommar muddrade vi farleden
in till Joensuu, berättar Riikonen. Arbetet
skedde den gången för en gångs skull i hemknutarna.
Riikonen bor med sin familj i Joensuu.
Trots att arbetet för honom hemifrån för
veckor, har familjen klarat av det bra. Den
mellersta av hans tre döttrar, Essi Riikonen,
har valt sjöfararyrket och studerar som bäst
i Kotka för att bli sjökapten.
Om bogserbåtens befälhavares arbetsbild
är varierande, så växlar också landskapen där
arbetet utförs.
– Saimen är naturligtvis bäst bekant i insjöområdet. På havsområdet sköts uppdrag
från södra kusten ända till Skärgårdshavet,
trakterna kring Åbo och Gustavs, berättar
Riikonen.
Beroende på uppgifterna växlar också antalet mannar ombord på bogserbåten.
– För de mindre transporterna klarar vi oss
med ett par mannar. Ibland behövs till och
med åtta man ombord.
1 / 2012
Senaste sommar besökte S/S
Saimaa ångfartygsregattan i S:t
Petersburg. Bild:
Jukka Riikonen
Från Nyslott till
Skärgårdshavet
Midvintern fick Riikonen senast tillbringa
i Nyslott, där man under ett par veckor
byggde passagerarfartygshamnen. I vår blir
det igen uppdrag i Skärgårdshavet och för
Åbo stad ett ackordarbete med rivning av
båtbryggor.
Ibland kommer man att färdas från sötvatten till saltvatten i bogseringsuppdragen.
– Vi har bogserat servicehallbryggor från
pontonfabriken i Lieksa till Sjöbevakningsstationen i Hitis.
Arbetets karaktär varierar också från år till
år och beroende på årstid.
– Vattenbyggandet koncentreras till hösten. Muddring görs först då fiskesäsongen
är slut.
På grund av arbetets varierande karaktär
infaller arbetstiden i princip under vardagar
och veckosluten är lediga.
– I praktiken kan man arrangera arbetstiden så att man kan ta litet längre tid ledigt
om man gör längre dagar på sjön.
Meritaito har för närvarande sex bogserbåtar, så Riikonen har fem kolleger med samma
titel.
– Vi är ett slags vattenvägarnas diversearbetare, skrattar Riikonen.
1 / 2012
Med S/S Saimaa på Saimen
Senaste sommar fick Jukka Riikonen ett
ovanligt uppdrag, som han medger att han
upplevt som ett hedersuppdrag. Riikonen
blev befälhavare på statens gamla representationsfartyg, ångbåten Saimaa. Ångbåten
S/S Saimaa är byggd år 1883, och tekniken
ombord är fortfarande ursprunglig.
Besättningen ombord på Saimaa består av
fem personer, av vilka två vid maskin och tre
på däck, två matroser utöver befälhavaren.
Då man har gäster ombord kommer cateringfirmans servitriser med.
– En eldare jobbar vid maskinen, men
då vi fyller på ved bildar hela besättningen
kedja.
Senaste sommar var besökarna huvudsakligen Trafikverkets gäster och samarbetspartners, yrkesfolk från sjöfartsbranschen.
Order per maskintelegraf
– Det är en speciell upplevelse att få gå ombord på ett sådant fartyg. Det kräver naturligtvis en verkligt kompetent maskinmästare,
som behärskar tekniken. I början krävs det
en viss träning av befälhavaren för att behärska utrustningen. Den fungerar också
som under sin egen tidsperiod.
– Order till maskinrummet ges med maskintelegrafen.
S/S Saimaa har traditionellt haft prominenta statsgäster som passagerare, både med-
Bildtext: På S/S Saimaa börjar man
med att värma upp tekniken redan ett
par dygn innan avfärden. Och då man
kommer tillbaka i hamn måste man
ha kontroll över trycket då det minskas.
Bild: Jukka Riikonen
lemmar av Sveriges kungafamilj och i tiden
Bobrikov.
– Senaste sommar var jäktig ombord, genast då vi på våren fått fartyget i skick, reste
vi till S:t Petersburg. Resan räckte tre veckor.
I maj var fjorton finska ångfartyg inbjudna
dit för att fira stadens födelsedag.
– Det hade gått 97 år sedan Saimaa senast
besökte S:t Petersburg. Trafikverket äger fartyget och Meritaito sköter ännu bemanningen under innevarande år, tills nästa runda av
anbudsbegäran. Riikonen väntar som bäst på
besked om jobbet som befälhavare på Saimaa
för inkommande sommar.
Text: Sirpa Sutinen
Frivakt
Vapaavahti
29
Viittatehdas laajentaa
tuotantoaan
Viitan materiaali on sääolosuhteita kestävää, läpivärjättyä polyeteeni-paineputkea.
Meritaidon viittatehdas sijaitsee Joensuussa
Pielisjoen rannalla. Tehtaan sijaintiin sisämaassa on hyvä syy.
– Tuote on keksitty täällä, sanoo tehdaspäällikkö Jyrki–Pekka Ollaranta ja kertoo
rakennusmestari Teuvo Raassinasta, joka
vuonna 1976 kehitti läpivärjätyn muovisen
Tehdaspäällikkö Jyrki-Pekka Ollaranta
uskoo tehtaan tuotteiden menekkiin.
30
Vapaavahti
Frivakt
viitan valmistusmenetelmän.
– Patenttisuoja tuotteella oli vuoteen
1996, mutta senkään jälkeen ei ihan samalla
menetelmällä ole tehty näitä tuotteita missään muualla.
Viittoja valmistettu
jo 35 vuotta
Muoviputkiviittoja, poijuja sekä erikoisviittoja on valmistettu Joensuussa nyt yli
35 vuotta. Vuosituotanto on nykyisin noin
Viittatehtaan nykyinen tehdashalli on käynyt liian pieneksi
suurviitan valmistukseen.
1 / 2012
1000-1200 viittaa, joista pääosa jää Suomeen
mutta Venäjä ja Kanada ovat vahvoja vientiasiakkaita. Tehtaan perusvalikoima ulottuu
parin metrin mittaisista veneväyläpoijuista
jopa 10-metrisiin suurpoijuihin.
Suomen vesialueilla on noin 16000 kelluvaa turvalaitetta. Vuosittain niistä joudutaan
uusimaan muutama sata.
Älyviitat ja
ympäristöpoijut
Arsi Wallius sorvaa mittatilauksena
tarvittavaa metallikappaletta.
Uusimpia tehtaan tuotekehityksen tuloksia ovat älyviitat ja ympäristöpoijut, joissa
viittarungon sisään on koteloitu ympäristön
olosuhteita havainnoivat anturit.
– Jonkilaista älyä sisältävät, väylää merkitsevät viitat, lateraalit vihreä ja punainen
sekä neljä kardinaalimerkkiä ovat älyviittoja,
jotka yleensä ilmoittavat sijaintinsa, mutta
mittaavat myös ympäristötietoja Ollaranta
kertoo.
Älyviitan anturit keräävät tietoa muun
muassa vedenpinnan korkeudesta, aallonkorkeudesta, veden virtauksesta sekä viitan
sijainnista ja sen valolaitteen tilasta ja pariston kunnosta.
– Ympäristöpoiju on käytännössä ympäristötietoja mittaava keltainen erikoismerkki, joka ei ole varsinaisen väylän merkkinä,
Ollaranta muistuttaa.
Ympäristöpoiju havainnoi vesistön tilaa
reaaliaikaisesti esimerkiksi ruoppauskoh-
teissa ja uimarannoilla. Anturit voivat havainnoida muun muassa veden lämpötilaa,
suolapitoisuutta, sinilevän määrää ja veden
sameutta.
Tieto käyttäjille verkossa
Älyviitta ja ympäristöpoiju lähettävät havaintotiedot GSM-verkon kautta web-palvelimelle, jossa tieto varmennetaan, tulkitaan
ja muokataan luettavaan muotoon.
– Sen jälkeen tieto on asiakkaamme käytettävissä, Ollaranta toteaa.
Älyviitat ja ympäristöpoijut tulivat markkinoille viime vuonna. Ensimmäinen älyväylä lähtee Eurajoen satamasta ja ensimmäinen
ympäristöpoiju vietiin Turkuun Airistolle
viime keväänä.
– Nyt Utö-Naantali –väylällä on kolme
kappaletta älyviittoja koekäytössä. Uudet
älyviitat ovat herättäneet jo kansainvälistä
kiinnostusta, kertoo Ollaranta.
Suurviitan tuotanto alkaa
– Uusi tuotteemme on myös suurviitta, joka
on halkaisijaltaan 800 milliä. Niillä on tarkoitus korvata muun muassa Suomenlahdella olevia metallipoijuja, joita on noin 600.
Uuden tuotteen valmistus vaatii kuitenkin
aiempaa enemmän tilaa.
Lähes tuhannen neliön uudisrakennus
valmistuu tuotantoon tulevana syksynä ja
tuplaa nykyiset tuotantotilat, jotka on rakennettu vuonna 1978. Myös työntekijöitä
tarvitaan nykyisen viiden hengen rinnalle
muutama lisää.
Ollarannan mukaan viittatehtaan tuotteilla riittää kysyntää. Suurviittojen markkinoiden hän uskoo löytyvän kovien jääolojen
merialueilta.
Tuotekehitystä koko ajan
Viennissä ja tuotekehitystyössä tehdas tekee
yhteistyötä valolaitteita ja kaukovalvontalaitteita valmistavan Sabik Oy:n sekä älyviittojen ja ympäristöpoijujen mittausantureita
toimittavan Luode Consultingin kanssa..
Tuotekehitystä tehdään myös käytännön
työssä tehtaalla.
– Tehtaalla on hyvä porukka, semmoisia
pohjoiskarjalaisia keksijöitä, jotka ratkaisevat ongelman kuin ongelman, tehdaspäällikkö kiittelee tiimiään.
Ollaranta esittää kuitenkin toivomuksen
tuotekehityksen merkeissä myös väylien
käyttäjille.
-Haluamme tietää, jos joku tietty viittatyyppi tai poiju ei toimi käytännössä. Jos
vääriä tuotteita on väärässä paikassa, olisi
hyvä jos se kerrottaisiin meille. Minuun voi
ottaa suoraan yhteyttä vaikkapa sähköpostilla, rohkaisee Ollaranta.
Harri Mäenpää vastaa isojen viittojen
valmistuksesta.
Fakta: Viitat
Materiaalipolyeteeni-paineputki
Seinämävahvuus 6-30mm Täytteenä polystyreeniä
Ankkurointikenkä kuumasinkittyä
terästä
Valolaitteena MPV-Led tai VP-Led
lyhty
Älyviittojen keräämää tietoa voi seurata osoitteessa: luodedata.fi/fairway
1 / 2012
Viitan tekeminen vaatii edelleen paljon
käsityötä.
Teksti: Sirpa Sutinen
kuvat: Aapo Väänänen
Frivakt
Vapaavahti
31
Fabriken utvidgar
tillverkning av sjömärken
Text: Sirpa Sutinen
bild: Aapo Väänänen
På Finlands vattenområden finns ungefär
16 000 flytande säkerhetsanordningar. Man
måste årligen förnya några hundra av dem.
Smartbojar och miljöbojar
Smartbojarna och miljöbojarna hör till de
nyaste resultaten av fabrikens produktutveckling. I bojens stomme har man kapslat
in sensorer som inregistrerar miljöförhållanden.
– De gröna och röda lateralmärkena som
märker ut farleden och de fyra kardinalmärkena som i allmänhet anger sin position,
men också information om miljön, är exempel på smartbojar, berättar Ollaranta.
Smartbojens sensor samlar in information
om bland annat vattenytans höjd, våghöjden, vattnets strömning, bojens position och
ljusutrustningens tillstånd och batteriernas
skick.
– Miljöbojen är i praktiken ett gult specialmärke som samlar information om mil-
I monumentet på fabrikens gård
står sjömärkena i sin helhet på torra
land. Vid farlederna är hälften av
märkets längd under vattenytan.
Meritaitos fabrik ligger vid stranden till Pielisjoki i Joensuu. Att fabriken ligger i inlandet har en god förklaring.
– Produkten är utvecklad här, säger fabrikschefen Jyrki-Pekka Ollaranta, och
berättar om byggmästare Teuvo Raassina,
som år 1976 utvecklade framställningen av
genomfärgade plaströr.
– Produkten skyddades av patent fram
till år 1996, men man har inte heller efter
det tillverkat sådana produkter med riktigt
samma metod någon annanstans.
32
Vapaavahti
Frivakt
Tillverkning av
sjömärken redan i 35 år
Man har nu tillverkat både plaströr, bojar
och specialmärken mera än 35 år i Joensuu.
Den årliga produktionen är numera ungefär
1000 – 1200 märken, av vilka lejonparten
stannar i Finland, men Ryssland och Kanada
är betydande kunder. I fabrikens grundsortiment finns allt från båtledsbojar på ett par
meter till storbojar på upp till 10 meter.
Reijo Laakkonen fräser räfflorna för
reflektorerna i prickens topp.
1 / 2012
jön, den är inte ett egentligt farledsmärke,
påminner Ollaranta.
Miljöbojen inregistrerar vattnets tillstånd
i realtid, till exempel vid en muddringsplats
eller vid simstränder. Sensorerna kan till
exempel mäta vattnets temperatur, salthalt,
mängden blågrönalger och vattnets siktdjup.
Uppgifterna är tillgängliga i internet.
Från smartbojen och miljöbojen går uppgifterna via GSM-nätet till en webbserver,
där uppgifterna kontrolleras, tolkas och bearbetas i en läslig form.
– Därefter står uppgifterna till våra kunders förfogande, konstaterar Ollaranta.
Smartbojarna och miljöbojarna kom ut
på marknaden senaste år. Den första farleden som utmärktes med smartbojar var
utfarten från Eurajoki hamn och den första
miljöbojen levererades till Erstan utanför
Åbo senaste vår. Nu har man tre smartbojar
utsatta på prov på farleden mellan Utö och
Nådendal. De nya smartbojarna har redan
väckt uppmärksamhet internationellt, berättar Ollaranta.
Produktionen av
storbojar börjar
– En ny produkt är också vår storboj, som
har en diameter om 800 millimeter. Det är
meningen att med dem ersätta bland annat
de ca 600 bojarna av metall på Finska viken.
Tillverkningen av den nya produkten kräver
mera utrymme än tidigare.
Nybygget på nästan ettusen kvadratmeter blir klart för produktionen under kommande höst och innebär en fördubbling av
de nuvarande utrymmena för produktion.
De är byggda år 1978. Man kommer också
att behöva flera arbetstagare, utöver de nuvarande fem personerna.
Enligt Ollaranta har fabriken tillräckligt
beställningar. Han tror att marknaden för
storbojarna kommer att finnas på de isbelagda havsområdena.
Ständig produktutveckling
Då det gäller produktutveckling och export
samarbetar vi med Sabik Oy, som tillverkar
lanternor och fjärrstyrsystem och med Luode
Consulting som levererar sensorer för smart-
Arsi Wallius svarvar ett måttbeställt
metallstycke.
bojar och miljöbojar.
Produktutveckling görs också i den egna
verksamheten i fabriken.
– Vi har ett bra gäng som jobbar på fabriken, sådana nordkarelska uppfinnare, som
löser vilket problem som helst, berömmer
fabrikschefen sitt arbetslag.
Ollaranta önskar ändå att också farledernas användare skall ge respons på märkena
för produktutvecklingen.
– Vi vill veta om någon viss typ av prick
eller boj inte fungerar i praktiken. Om fel
produkt är på fel plats skulle det vara bra att
man berättar det för oss. Man kan ta direkt
kontakt med mig till exempel per el-post,
uppmanar Ollaranta.
Harri Mäenpää ansvarar för tillverkningen av storbojar.
Fabrikschef Jyrki-Pekka Ollaranta
litar på att fabrikens produkter
har åtgång.
Fakta: Prickar och bojar
Material: Tryckrör av polyeten
Tjocklek: 6 – 30 mm
Fyllnad: polystyren
Bas: varmgalvaniserat stål
Ljusutrustning: MPV-LED- eller VPLED-ljus
Man kan följa med uppgifter som inregistrerats av smartbojar på adressen
luodedata.fi/fairway
1 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
33
Ahti ja Ukko
varmistajina väylillä
kuva: Neste
Saattohinaus on pakollinen kaikille Porvoon öljysatamaan saapuville lastatuille yli 40.000 dwt:n tankkereille. Väylälle tultaessa
saattohinaaja Ahti kiinnittyy tankkerin perään Kalbådagrundin
luona samalla, kun luotsi nousee laivaan. Toiminta on yhteispeliä,
joka on muotoutunut käytännön kokemuksista ja koulutuksesta.
Tankkeri kulkee 20 mailin luotsimatkan
siten, että hinaaja Ahti on kiinni ja seuraa
valmiudessa mahdollisen häiriön sattuessa.
Saattohinaustoiminta alkoi Yhdysvalloissa jo
1975 ja laajeni Exxon Valdezin vuoden 1989
onnettomuuden jälkeen. Neste aloitti saattohinaukset Naantalin väylällä 1990-luvun
alkupuolella ja Porvoon väylällä m/t Naturan
saaman ohjaushäiriön jälkeen vuosikymmenen lopulla.
Neste suunnitteli uudentyyppiset hinaajat, jotka valmistuivat espanjalaiselta telakalta 2002. Ahdin ja Ukon paaluveto on 70
tonnia.
34
Vapaavahti
Frivakt
– Meillä on propulsiona kaksi Aquamasteria säätölapapotkureineen, Ahdin päällikkö
Esa Ikävalko kertoo.
Pääkoneina on kaksi Wärtsilän 6R32 konetta, joista kumpikin antaa 2370 kW:n tehon. Ahdin nopeus on 14 solmua, mutta
saattohinauksessa liikutaan tankkerin kanssa
noin kymmenen solmun vauhdilla.
Laiva kiinni vahvalla
köydellä
Ahdin etukannella on valtava vinssi, jossa on
ankkuripelit ja kaksi köysirumpua. Toinen
köysi on tarkoitettu satamahinauksiin ja toinen saattoon.
– Saattohinausköysi on valmistettu dyneema -nimisestä materiaalista ja kestää 300
tonnin vedon, Ikävalko selvittää.
Köysi vedetään tankkerin panamaklyyssisä
läpi ja kiinnitetään pollariin tai varta vasten
tehtyyn ”strongpointtiin”. Ahti seuraa väylällä etenevää tankkeria ajaen itsekin keula
menosuuntaan.
– Kommunikointi tapahtuu VHF -radiolla tankkerin päällikön tai luotsin kanssa, Esa
toteaa.
Neste kouluttaa hinaajien ja tankkereiden
päällystöä simulaattoreissa Turun Aboa Maressa ja Hollannissa. Myös Emäsalon luotsit
saavat koulutusta saattohinaustoimintaan.
Laituriin tultaessa Ahti toimii normaalin satamahinaajan tavoin. Jos sataman sääntöjen
mukaan tankkeri tarvitsee kaksi hinaajaa,
tulee Esko toiseksi.
1 / 2012
Ahdin komentosilta on toimiva ja sieltä on hyvä näkyvyys joka suuntaan.
Jäänmurtoa ja
miehistönvaihtoja
Toimiva laiva – porukka
omissa ruuissa
Ahdissa on normaalisti kolmen hengen
miehitys. Päällikön lisäksi työvuorossa olivat maaliskuun alussa konepäällikkö Marko Taskinen ja YT-mies Petri Laukkanen.
Siistiä konehuonetta ja toimivaa verstasta
esitellyt Taskinen on tyytyväinen laivan ominaisuuksiin.
– Ajossa ollessamme valvon koneiden
toimintaa komentosillalta käsin, Taskinen
kertoo
Ahdille voi majoittua kahdeksan henkilöä
viiteen eri hyttiin. Oman porukan lisäksi
majoittujia on harvoin. Välillä luotsi tulee
Ahdin mukana hakemaan laivaa ankkuripaikalta. Joskus tehdään miehistönvaihtoja
ankkurissa oleviin tai ohi kulkeviin aluksiin.
– Ne menevät nopeasti, matka-ajan vaihtoporukka viettää messissä lehtiä lukien ja
tarinoiden. Sitä paitsi miehistönvaihdot
Pietarissa ja Primorskyssä ovat helpottuneet,
joten meille keikka osuu enää harvoin, Ikävalko toteaa.
Ahdin peräkansi on tilava ja siellä on oma
nosturi. Konseptia on hyödynnetty muun
muassa tavaran kuljetuksissa laivoille. Talvisaikaan hinaajia työllistää myös väylien auki
pito ja laiturien edustojen jäänmurto.
Seitsemän vuotta Ahdissa työskennellyt YTmies Petri Laukkanen on muiden tavoin tyytyväinen työhönsä ja laivaansa.
– Järjestelmän ja hinaajien suunnittelijat
ovat tehneet todella hyvää työtä, Laukkanen
kehuu.
Ahdin porukka kiittelee suunnittelijoina
ja valvojina toimineita Jarkko Toivolaa, Viljasen Kurrea ja Daniel Anderssonia.
1 / 2012
– Nesteen väeltä tämä on ollut hieno toteutus ja meriturvallisuus on parantunut,
Esa Ikävalko luonnehtii.
Laivoista puhuttaessa mielletään, että siinä on ainakin kippari ja kokki. Mitenkä on
Ahdissa?
– Itse laitellaan se mitä syödään. Joskus
käydään maissa ruokailemassa, ciiffi Taskinen kertoo.
Hinaajamiehet ovat sutjakassa kunnossa.
Siihen ei ole syynä ruuan puute vaan liikuntaharrastukset, joista kerrotaan toisaalla tässä
Vapaavahdissa.
Ukko Naantalissa,
kuva: Juha Toivanen
Frivakt
Vapaavahti
35
Ahti och Ukko tryggar
säkerheten på farlederna
Esa Ikävalko och ATmannen Petri Laukkanen
ser små ut vid den stora
vinschen i fören
Eskortbogsering är obligatorisk för alla tankfartyg över 40 000 dwt
som anländer i last till oljehamnen i Borgå. Då man kommer till
farleden förtöjer man Ahti vid tankerns akter vid Kalbådagrund,
samtidigt som lotsen stiger ombord. Det handlar om ett samarbete
som utformats av praktisk erfarenhet och skolning.
Den 20 sjömil långa lotsfärden går tankern
med bogserbåten Ahti förtöjd i beredskap
för möjliga störningar. Eskortbogsering togs
i bruk redan år 1975 i USA och utvidgades
efter att Exxon Valdez gått på grund år 1989.
Neste inledde verksamheten med eskortbogsering på farleden till Nådendal under första
hälften av 1990-talet och i slutet av årtiondet
också på farleden till Borgå efter att M/T
Natura haft problem med styrsystemet.
Neste planerade bogserbåtarna av ny typ,
och de blev färdiga på en docka i Spanien år
36
Vapaavahti
Frivakt
kuva:
Elisa
Pihkala
2002. Ahti och Ukko har en dragkraft på
70 ton.
– Som propulsionssystem har vi två roderpropellrar av märket Aquamaster, förklarar
Ahtis befälhavare Esa Ikävalko.
Huvudmaskiner är två Wärtsilä 6R32,
som båda har en effekt på 2370 kWh. Ahti
går 14 knop, men vid eskortbogsering av en
tanker är farten ungefär tio knop.
Fartyget förtöjs med
en kraftig tross
Få Ahtis fördäck står en väldig vinsch, försedd med ankarspel och två reptrummor.
Den ena trossen är avsedd bör bogsering i
hamn och den andra för eskort.
– Trossen för eskortbogsering är gjord av
ett material som heter dyneema och klarar av
att dra 300 ton, förklarar Ikävalko.
1 / 2012
Marko Taskinen, Esa Ikävalko och Petri Laukkanen
Trossen dras till tankern genom ett panamagatt och fästs vid en pollare eller en för
ändamålet gjord ”strongpoint”.
– Kommunikationen med befälhavare eller lots sker via VHF, konstaterar Esa.
Neste utbildar befälet på bogserbåtar och
tankfartyg i simulatorer vid Aboa Mare i Åbo
och i Holland. Också lotsarna på Emsalö
skolas för eskortbogsering. Då man kommer
till kajen fungerar Ahti som en vanlig hamnbogserbåt. Om hamnens regler kräver två
bogserbåtar, rycker Esko in som den andra.
Isbrytning och
manskapsbyten
Ahti har normalt en besättning om tre man.
Utöver befälhavaren träffade vi i början av
mars maskinchefen Marko Taskinen och
AT-mannen Petri Laukkanen. Taskinen,
som förevisade det snygga maskinrummet
och den fungerande verkstaden, är nöjd med
fartygets egenskaper.
– Under gång övervakar jag maskinernas
verksamhet från kommandobryggan, berättar Taskinen.
Ombord på Ahti kan man inkvartera åtta
personer i fem olika hytter. Man har sällan
någon som skall inkvarteras utöver det egna
gänget. Ibland kommer lotsen ombord för
att avhämta Ahti från ankarplatsen. Ibland
byter man manskap för ankar eller med fartyg som passerar.
– Det går snabbt, under resan läser bytesmanskapet tidningar i mässen och pratar.
Dessutom har manskapsbytena nu underlät1 / 2012
tats i S:t Petersburg och Primorsk, så de sker
nu mera sällan hos oss, konstaterar Ikävalko.
Ahtis akterdäck är rymligt och har en egen
lyftkran. Konceptet har utnyttjats bland annat då man transporterar varor till fartygen.
Vintertid är bogserbåtarna också sysselsatta
av att hålla farlederna öppna
På en fungerande båt
kockar man själv
AT-mannen Petri Laukkanen har jobbat sju
år på Ahti och är i likhet med de andra nöjd
med sitt jobb och sin båt.
– De som planerat systemet och bogserbåtarna har verkligen gjort ett bra jobb, beröm-
mer Laukkanen.
Ahtis mannar tackar Jarkko Toivola,
Kurre Viljanen och Daniel Andersson, som
fungerat som planerare och övervakare.
– Nestes folk har förverkligat det här fint
och sjösäkerheten har förbättrats, menar Esa
Ikävalko.
Då man talar om fartyg föreställer man sig
att där finns åtminstone en skeppare och en
kock. Hur är det på Ahti?
– Vi lagar själva det vi äter. Ibland äter vi
iland, berättar maskinchef Taskinen.
Bogserbåtens mannar är spänstig form.
Det beror inte på brist på mat, utan på motionsverksamheten, som vi berättar mera om
i detta nummer av Frivakt.
Maskinchefen Marko Taskinen
Frivakt
Vapaavahti
37
M/t Mastera Kilpilahdessa
kuva: Elisa Pihkala
Saattohinaaja Ahti avusti Nesteen tankkerin Masteran Porvoon
öljysataman tammikuun loppupuolella. Meri ei vielä ollut jäässä,
mutta laituri ja kansirakennelmat olivat lumen peitossa, kun Mastera toi 11.500 rekka-autollista raakaöljyä Primorskysta.
Kristiinankaupungista kotoisin olevalla
toisella päälliköllä, Jan Henrikssonilla on
kokemusta saattohinauksesta jo Naturan
ajoilta.
– 1990 -luvulla hinaaja Esko hoiti tehtävää Naantalissa ja myöhemmin myös Kilpilahdessa, Henriksson kertoo.
Saattohinaus alkoi Naantalin väylällä, kun
Natura ja Futura tulivat liikenteeseen. Naantaliin tultaessa saattohinaaja kiinnitetään
aluksen perään Utössä. Nykyisin hinaaja
Ukko operoi Utön väylällä.
Jan Henriksson kävi koulut Maarianhaminassa. 1980 -luvun puolen välin jälkeen
Suomessa oli huono jobitilanne merenkulun
taantuman ja ulosliputusten vuoksi.
– Perämiehen paikka löytyi svenskeistä.
1990-luvulla ujuttauduin Nesteelle, Henriksson muistelee.
Hän seilasi m/t Coppeliassa, 5.800 tonnin
38
Vapaavahti
Frivakt
kemikaalitankkerissa, joka siirtyi yrityskaupoilla Nesteen vaikutuspiiriin. Laiva ajoi
Porvooseen ja Henriksson pääsi tutustumaan
Neste Shippingin toimintaympäristöön.
Keulalastausta
Pohjanmerelle
Vuonna 1993 mies aloitti m/t Naturassa,
joka oli juuri valmistunut Turun telakalta.
95,468 dwt:n tankkeri oli kaksoisrunkoinen,
jonka erikoisuus oli keulan lastausjärjestelmä.
– Öljyä lastattiin Pohjanmerellä offshore
-terminaaleista, missä laiva oli pidettävä paikallaan ja oikeassa suunnassa omilla koneilla,
Henriksson selvittää
Menetelmää kutsutaan dynaamiseksi paikannukseksi. Vahdissa olevalla kansipäällys-
Jan Henriksson
töllä on DP-operaattorin koulutus. Neste
lähetti väkeä alan koulutuskeskuksiin.
Jan Henriksson työskenteli myös sisaralus Futurassa, johon oli rakennettu pohjalastausjärjestelmä. Natura ja Futura olivat
kaksoisrunkoaluksia, jotka myytiin 2000
-luvulla ulkomaille. Henriksson siirtyi jo
ennen myyntejä Terviin, josta tie vei uusiin
DAT -tankkereihin (double acting tanker).
– Tulin tänne Masteraan Temperan kautta,
jossa tosin olin vain pari törniä, Jan kertoo.
Henriksson on toiminut päällikkönä Nesteellä vuodesta 2002 lähtien.
Lastia menee tuhansia
tonneja tunnissa
Lastitoimistossa purkausta valvoo ensimmäinen perämies Tuomo Jousala. Laivalla on
1 / 2012
päiväyliperämies ja kolme perämiestä. Kokonaismiehitys on 23 henkilöä, mukana on
yksi harjoittelija.
– Normaali kuorma Primorskysta on
100.000 tonnia. Siellä lastia tulee 12.000
kuutiota tunnissa. Purkausnopeus on 8.000
kuutiota tunnissa, Jousala kertaa
Masteran tulosyväys Sköldvikiin oli 15,2
metriä. Kun laiva lähtee painolasti päällä
ulos, on syväys kymmenen metriä. Laiva on
paljon suurempi, kuin esimerkiksi Crystal
Poolin laivat, joissa Tuomo aloitteli merimiesuraansa.
– Niissä oli sekamiehitys, suomalaisia, filippiiniläisiä ja belgialaisia merimiehiä, Tuomo muistelee
Jousala asuu Kotkassa, työvuorot Masteralla ovat noin kuuden viikon mittaisia. Laivalla on hyvät vapaa-ajanviettomahdollisuudet, internet -yhteydet ja satelliittitelevisio.
– Suuri osa porukasta käy säännöllisesti
kuntosalilla, joka on välillä täynnä väkeä,
Tuomo toteaa.
Suuressa tankkilaivassa riittää tilaa miehistöllekin.
Konepuolella normaalit
kotimaan kiireet
Satamassa, ja vielä Suomessa kun ollaan,
eivät konemiehet ehdi turhia jutustella.
Hyväntuulisilla konepäälliköillä Rauno Pousilla ja Reijo Ojalla on vaihtopäivä. Reijo
on aloittanut Nesteen Tiirassa moottorimiehenä.
– Seilasin kaikki lintulaivat läpi ja olin
jonkin aikaa tämän sisarlaivassa Temperassa,
Oja kertoo.
Hän on kotoisin Ylitorniosta, mutta asuu
nykyisin Liedossa. Haminan mies Rauno
Pousi puolestaan on ollut Nesteellä nelisen
vuotta. Hän seilasi aikaisemmin muun muassa Borella ja Containerships 7:lla.
Konemestari Harri Piispanen kuuluu
Mepan hallitukseen. Laivalle oli juuri saatu
Mepan kirjoja, elokuvia ja lehtiä. Piispanen
ei niitä vähään aikaan pääse vilkaisemaan.
Satamapäivä kuluu pääosin mutterilaaksossa.
– Wärtsilän miehet ovat mukana, kun
teemme huoltotöitä. Hommia on paiskittu,
piti välillä tulla hakemaan juotavaa, Harri
heitti ja paineli takaisin cokiskeissi käsissään.
Masteran konehuone on melkoinen laitos;
diesel-sähköinen pääkoneisto tuottaa 20.000
kilowatin tehot. Kunnossapitotyötä riittää,
mutta kun lasti on purettu, on laivan taas
lähdettävä. Koneporukan tueksi olivat varustamosta saapuneet konetarkastaja Antti Kettunen ja sähkötarkastaja Jarmo Paajanen.
1 / 2012
Harri Piispanen tuli hakemaan juotavaa konehuoneeseen.
Stuertti Tiina Kyyhkynen
Frivakt
Vapaavahti
39
M/t Mastera Kilpilahdessa 15.3.2012,
kuvattu komentosillalta
Luottamusta, kokemusta ja
yhteistyötä
– Sadantuhannen tonnin lasti
Stig Sundbergin komennossa
laituriin
M/t Mastera purki edellisen lasti KeskiEuroopassa ja toi Kilpilahteen kuorman
Gdanskista. Laiva kiinnittyi laituriin 15.3.
klo 07.50.
– Turvallinen satamaan tulo on monen tekijän summa. Luotsit, saattohinaajat ja laivaporukka toimivat sovittujen työskentelytapojen mukaan, päällikkö Sundberg kertoo.
Vapaavahdin vierailuaamuna on sumuinen sää ja meri jäässä. Rutiinit ovat hioutuneet ja kehittyneet, joten pimeys, heikko
näkyvyys tai jäät eivät saapumista hidasta.
Toisin voi olla silloin, kun on kova tuuli, tai
vesi miinuksella.
Mastera kuuluu maailmalla vielä harvalukuisiin DAT- aluksiin, jotka tarvittaessa
40
Vapaavahti
Frivakt
murtavat jäätä kulkemalla perä edellä. 1990
-luvulla Neste ja Masa Yards Arctic NEMARC ja asensivat Lunniin ja Uikkuun Azipodit mutta ne evät olleet DAT-tankkereita.
– Uikun ja Lunnin päälliköt huomasivat kuitenkin aikoinaan, että Azipodilla
varustettuina alukset liikkuvat jäissä hyvin
takaperin kun olivat jääneet kiinni jäihin,
Sundberg sanoo.
Masa Yardsin kehitystyön tuloksena valmistuivat Tempera ja Mastera japanilaiselta
Sumimoton telakalta vuonna 2002. Double
acting tanker -konsepti on osoittautunut hyvin toimivaksi. Tankkerit joutuivat jo ensimmäisenä talvenaan tositoimiin ja mursivat
jäätä takaperin Primorskyn väylällä. Tänä
talvena jäätilanne on ollut helppo, kahtena
edellisvuonna Tempera ja Mastera liikkuivat
usein DAT -menetelmällä.
Azipod -ruoripotkuri
helpottaa myös laituriin
ajoa
Väylällä saattohinaajana toimiva Ahti avustaa laivoja laituriin kiinnitettäessä. Jäät pitää
rikkoa ja alusta yleensä työnnetään laituria
vasten. Masteran 360 astetta kääntyvä potkuriyksikkö ja kaksi keulapotkuria helpottavat laituriin ajoa.
– Laivan on oltava aivan suorassa ja kiinni
laiturissa oikeassa paikassa lastiputkistojen
sijainnin vuoksi. Jossain voi kulua aikaa
tuntitolkulla, täällä Porvoossa homma menee joutuisasti, Stig kehuu.
Hän viittaa hyvään yhteistyöhön tuttujen
luotsien ja Ahdin miehistön kanssa. Laituriin tulo sujuu vankalla kokemuksella, tarvittaessa kommunikoidaan VHF -radiolla. Primorskyn satama toimii myös täsmällisesti.
1 / 2012
Stig Sundberg on ollut muiden tavoin
saattohinauksen simulaattorikoulutuksessa.
Hän oli mukana jo testaamassa, kun ohjelmia käytiin läpi. Koulutuksen ensimmäinen
vaihe on Turussa, toinen käydään Hollannissa.
”DAT-soutua” jatketaan
yksilötasolla
Stig muistelee Jani Santalan ideoimaa soutuviestiä, jossa Temperan ja Masteran miehistöt kilpailivat. Nelimiehiset joukkueet
kävivät pari kertaa MEPAn salillakin soutamassa concept 2 –laitteella 4x20 min viestin.
– Kuntosalilla käydään edelleen paljon.
Meillä on försti Lauri Hornborgin kanssa
pientä kilpailua MEPAn minuuttikisassa,
Sundberg kertoo
Maaliskuussa kisassa on jo yli sata merenkulkijaa mukana. Top 20:ssa on Masteralta
mukana lisäksi Harri Piispanen.
Sundberg on pitänyt kunnostaan huolta
koko ajan siitä lähtien, kun hän aloitti merimiesuran m/t Wipusessa 1972. Töitä on
tehty enimmäkseen tankkilaivoissa.
– Siirryin 1973 Henry Nielsenin m/t
Mistraliin. Nielsenin aikana seilasin myös
”jauholaivoissa” eli Sevillassa tehdyissä irtolastialuksissa, Sundberg muistelee.
Hän jatkoi Nielsenillä vielä päästyään
1982 Turusta kippariluokalta. Kun varustamon toiminta alkoi alusmyyntien ja ulosliputusten myötä hiipua, mies löysi töitä
Nesteeltä.
– Menin m/t Rankkiin 1986 ja olin ensimmäistä kertaa päällikkönä 1989 Palvassa,
Sundberg kertoo.
Stig oli vuonna 2002 hakemassa m/t Temperaa Japanista. Ennen DAT -tankkereiden
aikaa hän työskenteli Naturassa ja Futurassa
ja vanhassa Masterassa.
252 metriä pitkässä ja 44 metriä leveässä
Masterassa on avarat sisätilat ja toimiva kuntosali. Stig käy esittelemässä salin monipuolista kalustoa. Samalla käydään läpi uusinta
rankingia MEPAn minuuttikisasta.
– Jaaha, täytyypä pitää yliperämies sopivasti työllistettynä, ettei jää aikaa kuroa etumatkaa kiinni, heittää Stigu leikkimielisesti
lastitoimistoon menevälle Lauri Hornborgille.
Stigulla oli kasassa 51 tuntia 25 minuuttia,
Laurin saldo maaliskuun puolivälissä oli 38
h 30 min.
teksti ja kuvat: Pekka Karppanen
1 / 2012
Stig Sundbergin mukaan kahtena edellisvuonna Tempera ja Mastera liikkuivat usein DAT -menetelmällä.
Tuomo Jousala
JÄÄTÄ MURTAVIA IRTOLASTIALUKSIA?
Merenkulkualan teemapäivän yleiskeskusteluissa emeritusprofessori Jorma Taina heitti ilmaan mielenkiintoisen idean. Vilkkaalla Raahe – Luulaja –välillä voitaisiin säästää
jäänmurtokustannuksia rakentamalla double acting ship –aluksia. DAT –tankkerien
tapaan ne murtaisivat jäätä perä edellä kulkiessaan. Merenkulkualan koulutus- ja
keskuksen järjestämä Merenkulkualan XXVII teemapäivä oli 21.3. M/s Gabriellalla.
Frivakt
Vapaavahti
41
M/T Mastera i Sköldvik
Jan Henriksson
Eskortbogseraren Ahti assisterade Nestes tanker Mastera vid infarten till oljehamnen i Borgå i slutet av januari. Havet svallade ännu
öppet, men kajen och däckskonstruktionerna var täckta av snö, då
Mastera anlöpte hamnen med 11 500 långtradarlaster råolja från
Primorsk.
Andre befälhavare, Jan Henriksson är hemma från Kristinestad. Han har erfarenhet av
eskortbogsering redan från Naturas tid.
– På 1990-talet skötte Esko uppgiften i
Nådendal och senare också i Sköldvik, berättar Henriksson.
Eskortbogseringen började på farleden till
Nådendal, då Natura och Futura sattes i trafik. Vid infarten till Nådendal förtöjer man
vid Utö eskortbogseraren vid aktern. Nuförtiden är det Ukko som opererar vid Utö.
Jan Henriksson gick skolan i Mariehamn.
Under senare hälften av 1980-talet var det
ont om jobb efter utflaggningarna och lågkonjunkturen inom sjöfarten.
– Jag hittade styrmansjobb på en svensk
båt. På 1990-talet lyckades jag komma in hos
Neste, minns Henriksson.
Han seglade på M/T Coppelia, en kemikalietanker på 5800 ton, som genom företagsköp kom inom Nestes inflytelsesfär.
42
Vapaavahti
Frivakt
Båten gick till Borgå, och Henriksson fick
tillfälle att bekanta sig med Neste Shippings
verksamhet.
Lastning via
fören på Nordsjön
Han började år 1993 jobba på M/T Natura
som just hade blivit färdig på Åbovarvet.
Tankern på 95,468 dwt hade dubbelt skrov,
och en specialitet var lastningssystemet i fören.
– Man lastade olja på offshoreterminalerna
på Nordsjön, där fartyget måste hållas på
plats i rätt riktning för egen maskin, förklarar Henriksson.
Metoden kallas dynamisk positionering.
Däcksbefälet i vakten har utbildning som
DP operator. Neste skickade de anställda till
branschens utbildningscentraler.
Jan Henriksson jobbade också på systerfartyget Futura, som hade ett bottenlastningssystem. Natura och Futura hade båda
dubbelt skrov, och såldes på 2000-talet utomlands. Redan före försäljningen flyttade
Henriksson till Tervi, därifrån gick hans väg
vidare till de nya DAT-fartygen (double acting tanker).
– Jag kom hit till Mastera via Tempera,
där jag faktiskt hann vara bara ett par törnar,
berättar Jan.
Henriksson har varit befälhavare hos Neste
sedan år 2002.
Tusentals ton
lastas i timmen
Förste styrman Tuomo Jousala övervakar
lossningen i lastkontoret. Ombord har man
en dagöverstyrman och tre styrmän. Hela
1 / 2012
besättningen består av 23 personer, man har
en praktikant ombord.
– Den normala lasten från Primorsk är
100 000 ton. Där lastar man 12 000 kubik i
timmen. Man lossar 8 000 kubik i timmen,
räknar Jousala upp.
Då Mastera anlöper Sköldvik ligger fartyget 15,2 meter djupt. Vid avgången med barlast är djupet tio meter. Fartyget är mycket
större än Chrystal Pools båtar, där Tuomo
började sin sjömansbana.
– De hade blandbesättning, finländska,
filippinska och belgiska sjömän, minns
Tuomo.
Jousala bor i Kotka, arbetsskiften är ungefär sex veckor långa. Man har goda möjligheter till fritidssysselsättning ombord, internetförbindelse och satellittelevision.
– Största delen av gänget går regelbundet
på konditionssalen, ibland är den alldeles
full, konstaterar Tuomo.
På ett stort tankfartyg har också manskapet gott om utrymme.
Vid maskinerna normal
brådska i hemlandet
I hamnen hinner inte maskinmännen prata i
onödan, man är ju ännu i Finland. Maskincheferna Rauno Pousi och Reijo Oja är på
gott humör, de har avlösningsdag. Reijo har
börjat som maskinman på Nestes Tiira.
– Jag seglade igenom alla fartyg döpta efter
fåglar och var en tid på systerfartyget Tempera, berättar Oja.
Han är hemma från Övertorneå, men
bor numera i Lundo. Rauno Pousi är från
Jan Henriksson och Tuomo Jousala
Maskincheferna Rauno Pousi och Reijo Oja samt maskininspektör Antti Kettunen
och el-inspektör Jarmo Paajanen
Fredrikshamn och har varit hos Neste i fyra
år. Han seglade tidigare bland annat hos
Bore och på Containerships 7.
Maskinmästare Harri Piispanen är medlem av SSB:s styrelse. Man har just fått
böcker, filmer och tidningar ombord från
SSB. Piispanen får nog vänta en tid med att
bekanta sig med dem. Dagen i hamnen är
han mest fullt sysselsatt i maskinrummet.
– Wärtsiläs mannar är med då vi gör servicearbeten. Vi har jobbat i ett kör, måste få
någonting att dricka, säger Harri och försvinner med en låda cokis.
Maskinrummet på Mastera är en stor anläggning; huvudmaskineriet som drivs med
diesel och elektricitet ger en effekt på 20 000
kilowatt. Underhållsjobben förslår, men då
lasten är lossad, är det tid för fartyget att igen
avgå. Från rederiet har maskininspektör Antti Kettunen och el-inspektör Jarmo Paajanen kommit för att stöda maskinmännen,
text: Pekka Karppanen
bild: Pekka Karppanen, Elisa Pihkala,
Neste
ISBRYTANDE BULKFARTYG?
Under Sjöfartens temadag kastade
emeritusprofessor Jorma Taina under
diskussionen fram en intressant idé.
På den livliga rutten mellan Brahestad
och Luleå kunde man spara kostnader
för isbrytning om man byggde double
acting ship-fartyg. De skulle i likhet
med DAT-tankfartygen bryta is då de
backar. Sjöfartens XXVII temadag arrangerades av Sjöfartsbranschens utbildnings- och forskningscentral vid
Åbo Universitet den 21 mars ombord
på M/S Gabriella .
1 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
43
Förtroende, erfarenhet
och samarbete – under Stig
Sundbergs kommando tas en
last om etthundratusen ton
i hamn
Mastera i Sköldvik den 18 januari 2012,
bilden tagen från lastkontrollrummet
M/T Mastera lossade den förra lasten i Mellaneuropa och kom till Sköldvik med en last
från Gdansk. Fartyget förtöjdes vid kajen
den 15 mars kl. 07.50.
– Det är en summa av många faktorer, att
anlöpa en hamn säkert. Lotsar, eskortbogserare och besättning fungerar enligt överenskomna arbetsmetoder, berättar befälhavare
Sundberg.
Vid Frivakts besök är morgonen disig och
havet ligger fruset. Rutinerna är slipade och
utvecklade, så varken mörker, dålig sikt eller
is försenar ankomsten. Om det är hård vind,
eller lågvatten, kan det vara helt annorlunda.
Mastera är ett av de ännu fåtaliga DATfartygen, som vid behov backar och bryter
is. På 1990-talet installerade Neste och Masa
Yard Arctic NEMARC Azipodpropellrar på
Lunni och Uikku, men de var inte DATfartyg.
44
Vapaavahti
Frivakt
– Uikku Och Lunnis befälhavare märkte
ändå på sin tid att fartyg försedda med Azipod backade bra då de fastnat i isen, säger
Sundberg.
Som ett resultat av Masa Yards utvecklingsarbete blev Tempera och Mastera färdiga på det japanska varvet Sumimoto år 2002.
Konceptet Double Acting Tanker har visat
sig vara välfungerande. Redan den första
vintern fick de visa vad de dög till då de på
farleden till Primorsk bröt is backande. Den
här vintern har isläget varit lätt, under de två
tidigare gick Tempera och Mastera ofta med
DAT-funktionen.
Roderpropellern Azipod
underlättar också då man
lägger till vid kaj
Ahti, som på farleden fungerar som eskortbogserare, assisterar då man lägger till vid
kajen. Isen måste brytas sönder och vanligen skjuter man fartyget mot kajen. Masteras
propellerenhet som kan vridas 360 grader
och två bogpropellrar underlättar att lägga
till vid kajen.
– Fartyget måste ligga alldeles rakt och förtöjt vid kajen vid rätt plats i förhållande till
lastningsrörens position. Ibland tar det timmar i anspråk, här i Borgå går det smidigt,
säger Stig berömmande.
Han avser det goda samarbetet med de
bekanta lotsarna och besättningen på Ahti.
1 / 2012
Man lägger till vid kajen med erfaren rutin,
vid behov kommunicerar man via VHFradion. Hamnen i Primorsk fungerar också
punktligt.
Stig Sundberg har i likhet med de andra
gått igenom simulatorutbildning för eskortbogsering. Har var redan med och testade då
man gick igenom programmen. Det första
skedet av utbildningen sker i Åbo, det andra
i Holland.
”DAT-rodd” fortsätter
på individuell nivå
Stig Sundberg
Befälhavare Stig Sundberg demonstrerade den fina konditionssalen
på Mastera för Johan Treuthardt från SSB
Stig kommer ihåg roddstafetten, där Temperas och Masteras besättningar tävlade. Den
var Jani Santalas idé. Fyrmannalagen kom
ett par gånger till SSB:s konditionssal för
att ro stafetten 4 x 20 min. med Concept
2-roddmaskiner.
– Man går nog fortfarande flitigt på konditionssal. Med försten Lauri Hornborg har vi
en liten tävling i SSB:s minuttävling, berättar Sundberg.
I mars är redan över etthundra sjöfarare
med i tävlingen. Från Mastera hittar vi också
Harri Piispanen i Top 20.
Sundberg har skött sin kondition hela tiden sedan han började sin sjömansbana år
1972 på M/T Wipunen. Mest har han jobbat på tankfartyg.
– År 1973 flyttade jag till Henry Nielsens
M/T Mistral. Under Nielsens tid seglade jag
också på ”mjölbåtarna”, bulkfartygen byggda
i Sevilla, minns Sundberg.
Han fortsatte hos Nielsen ännu efter att
han år 1982 gått ut kaptensklassen i Åbo.
Då rederiets verksamhet började falna i takt
med fartygsförsäljningar och utflaggningar,
hittade han jobb hos Neste.
– Jag började på M/T Rankki år 1986
och var befälhavare första gången på Palva
år 1989, berättar Sundberg.
År 2002 avhämtade Stig M/T Tempera
från Japan. Före DAT-fartygens tid jobbade
han på Natura och Futura och på gamla
Mastera.
Den 252 meter långa och 44 meter breda
Mastera har stora utrymmen och en fungerande konditionssal. Stig demonstrerar salens mångsidiga utrustning. Samtidigt går vi
igenom de senaste resultaten i SSB:s minuttävling.
– Jaha, måste hålla överstyrmannen lagom
sysselsatt, så han inte har tid att ta igen försprånget, skämtar Stigu med Lauri Hornborg som är på väg till lastkontoret.
Stigu har fått ihop 51 timmar 25 minuter, Lauris saldo var i mitten av mars 38 h
30min.
text och bild: Pekka Karppanen
Lauri Hornborg
1 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
45
Repullinen setelirahaa
radiosähköttäjä Jouni Saarenkylä jakelee YIT:n BURAIDAHssa dollareita
Jos onnistuttiin saamaan laivajobi ja pätevyys-, terveys- ja ammattiyhdistysasiat olivat
klaarit, marssittiin merimieskatselmusmiehen vastaanotolle. Jos uusi työpaikka olikin
sattunut saapumaan Suomen satamaan, tuli
mönsträysmies laivaan hoitamaan pestausasiat. Työsopimuksen vahvistukseksi täytettiin ruskeaan muovikantiseen A5-kokoiseen
35 sivuiseen vastakirjaan tiedot työntekijästä ja laivasta. Kontrahti oli Mml. 13§
muk., palkka oli Tariffi. Lopuksi signeerasivat Aluksen päällikkö, Vastakirjan haltija
ja Merimieskatselmusmies. Leima lyötiin
kaiken alle. 70-luvun vastakirjojen alussa oli
”Ote merimieslaista 30 päivältä kesäkuuta
1955”. Suomeksi ja ruotsiksi oli räntätty työsopimusta, palkkaa ja riita-asioita koskevat
lakipykälät. Lopussa oli tiliaukeamat seitsemän kuukauden palkkalaskelmille. Noihin
aikoihin alkoivat varustamot siirtyä erillisiin
palkkakuitteihin, joista yksi kopio lyötiin
nitojalla kiinni vastakirjan sivulle.
Kuukauden vaihtuessa kipinä laski palkat
– pienissä radiosähköttäjättömissä aluksissa
vastakirjojen kanssa tuskailivat päällikkö tai
perämiehistä jompikumpi. Täkkärien tuntikirjanpidosta huolehti väliperämies, konepuolella konekakkonen. Stuju kirjasi pyssä46
Vapaavahti
Frivakt
porukan tunnit, kipinä omansa. Kipparilla ja
siiffillä ei tuntikirjanpitoa ollut, koska heillä
oli aina työaika.
Jokaisen neljän ammattijärjestön työntekijöillä oli omat työehtosopimuksensa,
mitkä palkanlaskijan tuli osata. Peruspalkan
lisäksi oli ikälisää, minkä saamiseksi uuden
työntekijän piti esittää palkanlaskijalle dokumentit aiemmista seilauksistaan. Arki- ja
pyhäylitöiden ja stopparien (stoptörn) lisäksi
rahtilaivoissa olivat tankki-, valtameri-, korotettu valtameri-, jääkone- ja kirjoituslisät.
Verovapaita lisiä olivat työkalukorvaus ja
päällystön virkapukulisä.
Mutkikas kuin poliitikon puhe oli ulosmaksun laskeminen. Jos tankkilaiva telakoinnin jälkeen oli kuljettanut vesilastin Euroopassa ja sen jälkeen suunnannut tyhjänä
Atlantin yli, alkoi juosta valtamerilisä. Kun
oli öljylasti päällä, maksettiin tankkilisää. Jos
jäätiin liikenteeseen Amerikan satamien välille ansaittiin valtamerilisä korotettuna. Nämä kaikki tuli ulosmaksussa jyvittää loma- ja
vastikelomapalkkoihin sekä molempien välipyhiin. Helposti yhdessä laskelmassa tunti
vierähti. Ja jos porukanvaihto lykkääntyi, oli
kaikki laskettava uudelleen.
Laivan lähestyessä satamaa jakeli kipinä
messeihin rahalistat, joihin oli kirjoitettu
tiedot maan valuutasta, laivaväen nimet ja
ajankohta, mihin mennessä rahatilaukset
oli listaan piirreltävä. Tilaukset piti tarkistaa, että itse kullakin saldo riitti. Suurin osa
laivaväestä osasi arvioida omat tienestinsä,
mutta aina oli sellaisiakin, jotka yrittivät elää
yli varojensa. Jo ensimmäisessä laivassa tuli
tästä hyvä opetus. Eräs uusista miehistä kävi
perustelemassa suurta rahatilaustaan, että on
tiedossa paljon pyhäylitöitä ja varmasti saldo
riittää. Seuraavana päivänä kippari käski laskea samaiselle ylityöntekijälle ulosmaksun.
Kun menot olivat suuremmat kuin tulot,
maksoi palkanlaskija erotuksen. Vieläkin
muistan lempatun häpeilevän ilmeen, kun
hän radiohytistä dokumenttejaan hakiessaan
vakuutti joskus maksavansa velkansa takaisin. Harvinainen sattuma oli, että puolen
vuoden kuluttua palasimme samaan kotimaan satamaan. Ensimmäisiä laivaan kiipeäjiä oli tämä velkaansa maksamaan tuleva
merenkulkija.
Satamissa yleensä meklari toi tilatut rahat
laivaan klaarauksen yhteydessä. Oli länsimaitten satamia, missä iltaisin ja öisin ei
rahoja kuljetettu ryöstöjen pelossa. Maon
Kiinassa oli tämäkin erilaista: Porukka kävi
1 / 2012
kyselemässä milloin tulee rahaa. Kippari oli
mennyt maihin, joten ei ollut tietoa. Nojailimme miidsipin reelinkiin, kun päällikkö
palasi kävellen laivalle. Kyselin rahansaannista ja vastaus oli:”Sinä katsoa mite minä
tuoda tässä käsissä”! Päällikö kantoi sylillistä
rahanippuja kuin saunapuita ikään. Hidasta
oli rahojen jako. Jokainen nippu oli nyöritetty paksulla narulla. Setelit olivat ohuita
ja repaleisia kuin vessapaperi. Kaikkien arvoista ei tiedetty varmaksi. Kuvien mukaan
lappuja nimitettiin. Ainakin oli pato, sorvi
ja traktori.
Kaikissa maissa ei tilattu paikallista valuuttaa, vaan Amerikan dollareita. Näin
oli Bangkokissakin. Viiden taalan seteleitä
jakaessani jonon jatkoksi liittyi maista laivaan kiivennyt paikallinen tytär. Eihän hän
ollut rahaa tilannut, mutta halusi vaihtaa
20 taalan viitosiksi. Joku laivaporukasta sai
tämän kaksikymppisen ja oli vähällä joutua
maissa pidätetyksi väärennetyn rahan levityksestä. Perussakin käytettiin Amerikan
taaloja. Maissa illalla sotapoliisi ratsasi rantakuppiloita ja asiakkaiden taskuja. Jos löytyi
kymmeniä dollareita, kärrättiin kummempia
kyselemättä vankilaan murhamiesten joukkoon.
Villin linjan laivoissa tilattiin laivaan valuuttaa se määrä, mikä miehistön rahalistoista kertyi. Niinpä porukka yleensä oppi,
että oli turhaa tulla kipinän hytin ovelle aamuyöllä kolkuttelemaan ylimääräistä. Näin
ei ollut kotimaan satamissa. Kassalippaassa
oli reilusti jaettavaa yli arvioidun tarpeen
ulosmaksuja ja muita äkillisiä menoja var-
1 / 2012
ten. Niinpä pitkin yötä saattoi olla jatkuvasti
koputtelijoita lisärahan toivossa.
Vetoseteli eli dragsedel oli käytössä tienattujen palkkojen lähettämiseksi maihin kotiväelle tai pankkiin. Messeihin vietiin lappu
tiedoksi, milloin vetoseteleitä radiohytissä
kirjoitetaan. Rahanlähettäjät kertoivat vastaanottajan tiedot, mitkä hakattiin lomakkeelle kirjoituskoneella rahamäärän lisäksi.
Lopuksi lähettäjän signeeraus. Näitten maksumääräysten mukaan varustamo siirteli rahoja kahdesti kuukaudessa. Kun oli tiedossa kuukauden, parin merimatka, saatettiin
kirjoitella usean maksupäivän vetosetelit
samalla kertaa. Jos ilmeni, ettei posti ollut
kuljettanut ajoissa maksumääräyksiä varustamoon, lähetettiin tilitiedot sähkeinä. Jos
vetosetelien maksu oli usein myöhässä, tiesi
laivaporukka alkaa fundeeraamaan varustamon vaihtoa.
Telakalla ollessamme eräälle vetosetelin
lähettäjälle jouduin toteamaan, ettei saldo
riitä. Rahaa oli mennyt paljon maissa. Liikaakin, kun saldo oli jo miinuksella. Eikäpä ihmekään, niin näyttävän näköinen
nuori alkuasukas hänellä oli seuralaisenaan.
Nousi huuto ja meteli kuin suurituloisten
veronkorotuksesta:”Meinaako kipinä tappaa
nälkään kotimaassa rahaa odottavan perheen”. Kun jonkin ajan päästä oli rauhoituttu, toteutettiin kotimaanrakkaiden nälänhädän ehkäisemiseksi tilinpidollisia siirtoja.
Vetoseteli lähetettiin. Liiat satamanostot
siirrettiin kipinän kontolle myöhemmin
maksettavaksi takaisin. Kuinka rahattoman
merimiehen seurassa sen jälkeen paikallinen
lempi leiskui, lienee toisen tarinan aihe.
Sellainen erikoisuus merenkulkijoilla oli,
että palkkarahoja sai lähettää pankkiin valuuttatilille. Saksanmarkkatili oli yleisin.
Kun Suomessa tehtiin 30 prosentin devalvaatio, kasvoi tilin arvo yhtä paljon. Devalvaatioita taidettiin tehdä useitakin. Tosin
varallisuuden kasvattamiseksi niille, joilla
ennestään jo oli yllin kyllin.
Osa laivaväestä käytti palkkaansa vain satamissa ulosottoina. Vetoseteleitä ei lähetetty
ja vastakirjalla saldo kasvoi. Pitkien linjojen
tankkilaivoilla vahtia-ajava oli työssä vähintäin kahdeksan tuntia joka päivä, mikä kerrytti vastikelomapäiviä. Niinpä säästäväisesti
vuoden seilanneella saattoi olla ulosmaksuna parin vuoden palkka. Jos sen oli tilannut
maksettavaksi käteisenä rahana ei ollut ihmekään, että maissa kadehdittiin merenkulkijoiden suuria ansioita:”Se kun tuli laivasta
kotiin, sillä oli repullinen setelirahaa”.
PS. Tiedoksi tulevalle sukupolvelle, joka
”joutuu maksamaan suurten ikäluokkien
eläkkeet”. Merimieseläkettä maksettiin kuusi
prosenttia bruttopalkasta, minkä päälle oli
lisätty luontoisetujen verotusarvo. Kalenterivuotena oli tienattu puolentoista – jopa
kahden vuoden palkka, mistä maksettiin
eläkemaksu, mutta se kartutti maksajan
eläkettä vain 12 kuukaudella. Ylimenevät
eläkemaksut kohensivat Merimieseläkekassan varallisuutta ja toivottavasti ovat vielä
tuottavasti tallessa.
Timo Sylvänne
www.aanimeri.fi
Frivakt
Vapaavahti
47
WIIMA - kuuman ja kylmän
sodan näyttämöillä
Berättelsen om Wiima publicerades på
svenska i Frivakt 4/2011. Tidningen
hittar man i internet på
http://www.mepa.fi/vv4+2011.pdf
Taistelu Pohjois-Atlantista riehui kuumana
sotakeväällä 1941. Liittoutuneiden kauppaalussaattue OB293 oli matkalla Liverpoolista Pohjois-Amerikkaan Skotlannin ja Islannin välisillä vesillä. Yöllä 7. maaliskuuta
saksalainen sukellusvene U-70 oli torpedoinut englantilaista 6423 tonnin höyrylaivaa DELILIANia, joka kuitenkin pysyi
pinnalla. Laivansa jättänyttä miehistöä pysähtyi avustamaan alankomaalainen 11000
dwt:n tankkilaiva MIJDRECHT. Saksalaiset laukaisivat torpedon kohti pelastustöihin
pysähtynyttä tankkeria ja osuivat ahterissa
olleen konehuoneen eteen tyhjään lastisäiliöön styyrpuurin puolelle. Suuresta ulkosivun repeämästä huolimatta MIJDRECHT
pysyi pinnalla. Laivaväki oli pelastustyössä
kannella. Brygällä försti huomasi U-70 periskoopin, komensi laivan liikkeelle ja ruorissa
seissyt kipinä ohjasi yli sukellusveneen. Englantilaiset saattokorvetit syvyyspommittivat
vahingoittunutta sukellusvenettä, mikä lopulta nousi pintaan. Saksalaisia pelastettiin
25, 20 hukkui. U-70 torpedoimat DELILIAN ja MIJDRECHT eivät uponneet ja pystyivät palaamaan korjattaviksi Skotlantiin.
Myöhemmin MIJDRECHT ja sen miehistö saivat monenlaista kunnianosoitusta
urotyöstään. Brittien pääministeri Winston
Churchillkin lähetti kiitoksensa.
Kymmenkunta vuotta myöhemmin
MIJDRECHT joutui julkisuuteen nimellä
WIIMA (OFQX) purjehtimalla kylmän sodan näyttämölle. Antti Wihuri oli ostanut
48
Vapaavahti
Frivakt
itsenäisyyspäivän aikoihin 1950 van Ommeren sotasankaritankkerin ja nimennyt sen
perinteisellä WI-alkuisella nimellä. Kyseessä oli jo toinen WIIMA. Ensimmäinen oli
1897 rakennettu 5000 dwt:n kuivarahtihöyry. Kolmas WIIMA rakennettiin Raumalla
1968.
WIIMA oli lastannut helmikuun alussa
1953 Constanzassa Romaniassa lentokonebensiiniä vietäväksi Kiinaan. Syy miksi
noin 11000 tonnin lastin kuljetus vanhalla
tankkipaatilla nousi uutiseksi ja arvovaltaky-
symykseksi ympäri maailmaa, johtui toisen
maailmansodan jälkeisestä kehityksestä. Kylmän sodan alkuvuosina länsivallat perustivat
COCOM-organisaation rajoittamaan vientiä Neuvostoliittoon ja sen vallassa oleviin
maihin. Koreassa sodittiin 1950- 1953:
Pohjois-Korea ja Kiina hyökkäsivät EteläKoreaan saaden vastaansa Yhdysvaltojen
johtamat YK:n joukot. YK:n turvallisuusneuvoston päätös 18.5.1951 julisti Kiinan
strategisten tuotteiden kauppasaartoon. Kolmantena kokkina sopassa oli 1949 päättynyt
Kiinan sisällissota. Sodan hävinnyt osapuoli
Tšiang Kai-šekin johdolla oli linnoittautunut Taiwanin saarelle. YK:ssa Kiinaa edusti
tämä Taiwanin Kiinan tasavalta.
Ensimmäiset lehtiuutiset WIIMAN lastista ovat Washingtonista 6.2.1953 aluksen
ollessa Suezin kanavassa. Yhdysvallat on vedonnut Turkin hallitukseen jo matkan alussa
pyytäen estämään laivan kulun Bosporin tai
Dardanellien salmien läpi. Turkki kieltäytyy
vedoten kansainväliseen sopimukseen vapaasta liikenteestä. Samaa perustetta esittävät britit Suezilla. Suomen hallitus kieltäytyy
puuttumasta yksityisen liikeyrityksen toimiin mutta USA:lle luvataan, ettei suomalaisilla köleillä ei enää vastaisuudessa kuljeteta
öljytuotteita Kiinaan. Laivan omistaja Antti
Wihuri kiistää laivan kuljettavan lentokonepolttoainetta: ”Lasti on kokonaisuudessaan
kotitalouskäyttöön tarkoitettua lamppuöl-
kuva: H-M. Kaitila Rauman
Merimuseo
1 / 2012
jyä. Niin sanotaan kontrahdissa!”
WIIMAn pysäyttämiseksi USA:n presidentti Eisenhower on valmis harkitsemaan
Kiinan rannikolle merisaartoa. Kiinan tasavallan laivasto on valmiina pysäyttämään
öljylastin viennin joko upottamalla tai kaappaamalla laivan.
Perjantaina 13. helmikuuta uutiset kertovat, että edellisenä päivänä WIIMA on ankkuroitunut Singaporen vesialueen ulkopuolelle.Päällikkö Ilmari Merimaa on kertonut
saaneensa orderin pysähtyä odottamaan lisäohjeita. Kapteeni kiistää, että ohjeet tulisivat
Neuvostoliitosta ja vakuuttaa noudattavansa
pelkästään varustamon ohjeita. Aluksessa on
41 hengen miehistö.
Maanantaina 23.2. WIIMA ankkuroituu
Singaporen vesialueelle. Aiemmin viranomaiset ovat lain uhalla kieltäneet viemästä
alukselle maista mitään tarvikkeita. Uutiset
myös kertovat, että Washingtonin ja Helsingin välillä neuvoteltaisiin laivan myynnistä ja
lastin palauttamisesta Romaniaan.
Maaliskuun 14. WIIMA pidätetään.
Kuninkaallisen laivaston fregatti ALERT
ankkuroi muutaman sadan jaardin päähän
tankkerista. Viranomaiset pyrkivät käyttämään kaikkia laillisia keinoja estääkseen
matkan jatkumisen Kiinaan. Myöhemmin
tilalle vaihdetaan miinanraivaaja MICHAEL, joka poistuu vahtipaikaltaan 23. maaliskuuta enää palaamatta. Arvellaan Lontoossa
uskottavan, ettei alus pyri pakenemaan ankkuripaikaltaan.
Keskiviikkona 13.5. Washingtonista ilmoitetaan, että WIIMAn lasti siirretään laivaston CAHABA-tankkeriin. USA:n valtion
varoista suoritetaan maksu lastista. Iltahämärässä otettu ilmakuva todistaa, että kansainvälisille vesille ankkuroituneet WIIMA ja
CAHABA on yhdistetty letkulla toisiinsa.
WIIMA on ollut Singaporen vesillä kolme
kuukautta.
Toukokuun 16. perjantaina lastinsiirto
loppuu ja WIIMA suuntaa paluumatkalle
kohti Constanzaa, mistä kuuluisa matka oli
alkanut. Laivan kyydissä jättää Singaporen
myös Ensio Tiira. Hän oli karannut Ranskan
muukalaislegioonalaisia Vietnamiin kuljettaneesta laivasta. Ajelehdittuaan lautalla 32
vuorokautta Intian valtamerellä Tiira pelastettiin brittiläiseen laivaan ALENDI HILL.
Tiira kirjoitti karkumatkastaan kirjan Epätoivon lautta. WIIMAn lähtöuutisessaan
The Straits Times kertoo asioista perillä
olevista lähteistä saamastaan tiedosta puolalaisen rahtaajan mahdollisesta oikeusjutusta
sopimusrikkomuksesta:”multi-millionaire
Autti Wihural might be sued by the Polish
charterers of the vessel for breach of contract.” Mahdollinen rahtaaja voisi olla 1951
perustettu puolalais-kiinalainen yhteisyritus
Chipolbrok.
Uutisissa lastitiedot vaihtelevat 7000 tonnin ja 10400 tonnin luvuissa. WIIMAN koko bruttorekisteritonneina oli 7717, joten
toimittajille erilaisissa tonneissa lienee tullut
1 / 2012
kuva: H-M. Kaitila Rauman Merimuseo
sekaannusta. Ehkä lähinnä oikeaa on erään
uutisen 10400 tonnia. Myös tiedetään, että
laivan lastilla kommunistien MIG-suihkuhävittäjät pystyvät lentämään Koreassa 5000
tuntia amerikkalaisia vastaan.
WIIMAN viimeinen matka suuntautui
Kemiin. Marraskuun alussa 1957 (joko 6. tai
8.) alus löysi tiensä karille Ajoksen edustalla,
Inakarin länsipuolella. Lasti saatiin tyhjennetyksi toiseen tankkeriin. Pelastusalukset
ASSISTANS ja POSEIDON saivan laivan
pysymään pinnalla ja WIIMA tuotiin Turkuun 23. marraskuuta. Tarkastuksessa alus
todettiin korjauskelvottomaksi ja myytiin
romutettavaksi Mathildedalissa, WihuriYhtymän Teijon tehtailla. Romutusajankohdaksi Teijon arkistot ilmoittavat 1957
– 1959. Purjehduksensa päätepisteessäkin
WIIMA teki historiaa: Mathildedal oli Suo-
kuva:
Markku Säyrinen, Mathildedal 1958
men ensimmäinen romutustelakka ja WIIMA ensimmäinen siellä romutettu alus.
Omalla kölillään WIIMA ei aikanaan
päässyt Singaporen ohi. Vieraalla kölillä ohitus onnistui: romurauta laivattiin Japaniin.
1931.2:MIJDRECHT, NV Phs. van
Ommeren´s Scheepvaartbedrijf, Rotterdam.
1950.12:WIIMA, Suomen Tankkilaiva
Oy
RAKENNETTU: Rotterdam, NV Rotterdamsche Droogdok Mij. KONETEHO:
3330 ihv, DWT: 11040, PITUUS: 139.13
m, LEVEYS: 17.92 m, SYVÄYS: 8.32 m,
Lähteet:
www.aanimeri.fi
Jari Savolainen
Krzysztof Brzoza
Pentti Poukka: Antti Wihuri - kapteeni
laivassa
Hannu Vapalahti: Suomalaisia laivaonnettomuuksia 1953 - 1973
http://en.wikipedia.org/wiki/German_
submarine_U-70_%281940%29
http://eeuwen.home.xs4all.nl/mijdrecht.htm
http://trove.nla.gov.au/newspaper/
result?q=wiima
http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,817931,00.html?iid=chix...
http://www.time.com/time/printout/0,8816,936349,00.html
http://newspapers.nl.sg/Digitised/Article/
straitstimes19530514.2.7.aspx
Frivakt
Vapaavahti
49
Merenkulun
teemapalkinto Merimiespalvelutoimistolle
Sjömansservicebyrån
tilldelades Sjöfartens
temapris
Man vill med priset uppmärksamma aktörer som förbättrat
sjöfartens verksamhetsförutsättningar.
Palkinnolla huomioidaan taho,
joka on parantanut merenkulun
toimintaedellytyksiä.
Turun yliopiston Merenkulkualan koulutusja tutkimuskeskus on mukana myöntämässä
vuosittain teemapalkintoa henkilölle tai taholle, joka on lisännyt merenkulun arvostusta, näkyvyyttä ja kehittänyt yhteistyötä.
Vuoden 2012 palkinto myönnettiin keskiviikkona 21.3. Merimiespalvelutoimistolle
(MEPA).
Merimiespalvelutoimisto on lähes neljänkymmenen vuoden ajan tehnyt aktiivisesti
työtä merimiesten hyvinvoinnin edistämiseksi. Palkintoraadin perustelujen mukaan
MEPAlla on myös merkittävä rooli maamme
merenkulun eri osapuolten yhteistyön kehittäjänä. Raati haluaa tunnustuksellaan lisäksi
kiinnittää huomiota siihen, että tärkeä toiminta jatkuisi ja sen rahoitus olisi turvattu.
– Merenkulkijan hyvinvointi sekä laivalla
että maissa on MEPAn keskeinen tavoite.
Turvallisuuden, työkyvyn ja motivaation
ylläpito ovat tärkeitä lenkkejä merenkulun
ketjussa, totesi suuresti palkintoa arvostanut
toimitusjohtaja Martti Karlsson.
Palkinnon myöntämisestä päättävät Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen ohella Viking Line Abp, Tallink Silja Oy,
Suomen Varustamot ry, Suomen MerimiesUnioni SMU ry , Suomen Laivanpäällystöliitto ja Suomen Konepäällystöliitto.
Vuonna 2011 palkintoa ei jaettu. Edellisinä vuosina merenkulun teemapalkinnon
saivat professori Juhani Vainio (2010), satamajohtaja Heikki Nissinen (2009) ja Ahvenanmaan maakuntapäivien jäsen Roger
Jansson (2008)
50
Vapaavahti
Frivakt
Sjöfartsbranschens utbildnings- och forskningscentral vid Åbo Universitet är med om
att årligen dela ut ett temapris till en person
eller organisation som medverkat till att öka
sjöfartens anseende och synlighet i samhället
och främjat samarbetet inom näringen.
Priset för år 2012 överräcktes onsdagen
den 21 mars till Sjömansservicebyrån (SSB).
Sjömansservicebyrån har under närmare
fyrtio år aktivt verkat för att främja sjömännens välbefinnande. Enligt prisjuryns motivering har SSB också en betydande roll vid
utvecklandet av samarbetet mellan sjöfartsorganisationerna i vårt land. Juryn vill med
sitt erkännande också fästa uppmärksamhet
vid betydelsen av att den viktiga verksamheten fortsätter och att dess finansiering tryggas.
– Sjöfararens välbefinnande både ombord
och i land är den centrala målsättningen för
SSB. Att upprätthålla säkerheten, arbetsförmågan och motivationen är viktiga länkar i
sjöfartens kedja, konstaterade verkställande
direktören Martti Karlsson, som satte stort
värde på priset.
Om utdelandet av priset besluter utöver
Sjöfartsbranschen utbildnings- och forskningscentral Viking Line Abp, Tallink Silja
Oy, Rederierna i Finland rf, Finlands Sjömans-Union rf, Finlands Skeppsbefälsförbund och Finlands Maskinbefälsförbund.
År 2011 delades priset inte ut. Under de
föregående åren har temapriset tilldelats professor Juhani Vainio (2010), hamndirektör
Heikki Nissinen (2009) och ledamoten i
Ålands lagting Roger Jansson (2008)
1 / 2012
MEPAn
kirjasto
suosittelee:
Milja Nitovuori
Tamara McKinley syntyi Australiassa, Tasmaniassa, mutta muutti Englantiin kouluikään tultuaan.
Kirjailijan ura alkoi verrattain myöhään
hänen toimittuaan ensin sihteerinä sitten
perheyrityksessä.
Varhainen muutto pois lapsuuden juurilta
on varmaankin vaikuttanut, että hänen kertomuksensa aina palaavat Australiaan.
Dekkaristina aloittanut McKinley tuli
yleisön tietoon romaanilla Matildan viimeinen valssi.
Trilogia, mihin kuuluu romaanit Merten
taa, Pelottomien maa ja Perintöosa ovat mielestäni kirjailijan parhaat teokset. Kirjoista
saa aimo annoksen historian tietoutta vauhdikkaiden ja jännittävien tarinoiden lomassa.
Kymmeniä tuhansia vuosia Australiaa olivat asuttaneet mantereen luontoa ymmärtävät aboriginaalit. Vuonna 1768 täydet laivat
saapuivat tuoden mukanaan vankeja ja uutta
elämää etsiviä seikkailijoita.
Alkuasukkaat eivät voineet aavistaa, että
valkoiset ihmiset toivat mukanaan myös kulkutauteja sekä väkivaltaa ja alistamista.
Kolmen sukupolven tarinaa kerrotaan
niin alkuasukkaiden, kuin maahan tulleiden
kautta tässä karussa, kesyttömässä, mutta
kauniissa maassa.
Kenialaisen Nais Masonin elämänkerrallinen tarina Toivo kertoo ihmisen voimasta
mahdottomassa elämäntilanteessa. Lähtökohtina äidin kuolema, isän hylkääminen ja
pahoinpitelevä puoliso, joka lopuksi tartuttaa vaimoonsa aidsin.
1 / 2012
Leskeksi jäätyään ja kahden pienen lapsen
yksinhuoltajana hän ei antanut periksi, vaan
jatkoi elämää lannistumatta.
Kirja on kirjoitettu rankasta aiheesta, mutta on samalla kuvaus ihmisen voimasta olla
nujertumatta mahdottomien olosuhteiden
painosta.
Mason päätti taistella elämästään ja huolehtia lapsistaan. Nykyään hän työskentelee
WHO:n ja UNICEFIN palveluksessa ja on
tunnettu AIDS- asiantuntija.
”Toivo antoi minulle hillittömät voimat ja
haluan auttaa läheisiäni sekä apua tarvitsevia
naisia kaikin tavoin”, kertoo Mason
Tämä on Masonin tarina, mutta saman
elämäntarinan jakavat lukemattomat naiset
Keniassa sekä muualla maailmassa.
Katja Kettu on laaja-alainen taiteilija, joka
kertoo tarinoita sanoin tai kuvin.
Läpimurto romaani Kätilö on kauden puheenaihe ja kirja on käännetty jo 11 kielelle.
Kätilö on lapin murteella kirjoitettu tarina vaietusta historiasta vankileirien ja saksalaisten sotamorsiamien suomesta. Arka
aihe käsitellään roisin myötäelävästi. Kieli
on paikoin kaunista, paikoin rumaa, joskus
maagista.
Neljän kuukauden tapahtumat mahdottomasta rakkaudesta sodan melskeessä imevät
lukijan mukaansa vastustamattomasti. Juoniverkko pysyy hyvin koossa ja on kaikessa
satuttavaisuudessakin kaunista luettavaa.
Manuela Bosco on suomalais-italialainen
näyttelijä ja entinen huippu-urheilija. Ylitys
on hänen esikoisteoksensa.
Manuela syntyi savolais-sisilialaiseen perheeseen ja hänen isänsä oli maailmankuulu
liikuntafysiologi Carmelo Bosco. Isän tunnistaessa tyttärensä kyvyt urheiluun alkoi
valmennus ja elämä n täytti harjoittelu. Manuelasta kehittyi huippulahjakas aitajuoksija
ja hänet valittiin Sydneyn olympialaisiin jo
18-vuotiaana. Hän nautti aitajuoksun yksinäisyydestä, vallasta, tekemisen ja tulosten
konkreettisuudesta.
Elämä kahden maan välillä toi rikkautta,
mutta myös ristiriitoja. Riittämättömyyden
tunne johti loppuun palamiseen ja itsemurhayritykseen.
Alkoi jälleen uusi kuntoutuminen urheiluun ja elämän palaset järjestäytyivät paikoilleen.
Suhde isään oli kiinteä vaikka haastetta kertyi vanhempien erosta, isän uudesta
avioliitosta ja pikkuveljestä. Elämä tuli jälleen risteyskohtaan isän sairastuttua ja menehdyttyä.
Manuelan oli löydettävä uusi suunta elämälleen.
Frivakt
Vapaavahti
51
Mönsträtyt
– töissä merellä
Johanna Pakola lienee suunnannut kirjansa laivamatkustajille. Silja Europasta ja Silja
Serenadesta kertova teos on mielenkiintoista
luettavaa myös merenkulkijoille ja kaikille
laivoista kiinnostuneille. Pakola on itse työskennellyt hotelli- ja ravintola-alalla, joista
kirjassakin kerrotaan eniten.
Serenaden ja Europan merenkulkijoiden
haastattelut kantavat tekstiä hienosti eteenpäin. Monet kertovat uransa alkuaikojen
aluksista, sekä rahti- että matkustajalaivoista.
Muutamat tarinat ovat pitkiä ja mielenkiintoisia. Kiehtovaa oli lukea esimerkiksi kapteeni Antti Rossin merelle lähdöstä Nesteen
Purhalla tai yliperämies Juha Rautavirran
kokemukset Estonian uppoamisyöstä ja selostus Finnjetin vaiheista.
Merenkulkijat kehuvat olosuhteiden ja
hyttien kehitystä. Ennen asuttiin autokannen alla ja mentiin käytävälle kylpytakki
päällä suihkuun ja vessaan. Nyt on omat
hytit kylpyhuoneineen ja ikkunasta näkee
merelle. Mennyttä ovat myös miehistöbaarit ja -diskot. Pitkään työskennelleet Siljan
ammattilaiset ovat havainneet kulttuurimuutokset myös matkustajissa.
Pakola on hyvinkin asiantuntevasti selostanut laivojen työskentelytapoja ja sitä valtavaa työtä, mikä matkustajilta jää näkemättä.
Kirjassa käydään läpi eri osastojen vastuualueita ja henkilöitä. Kesällä esimerkiksi
Silja Europalla kuluu kuukaudessa 12 tonnia perunaa, 5 tonnia porsaanlihaa ja sama
määrä naudanlihaa. Suosituinta olutmerkkiä menee puolessa vuodessa noin 100.000
tuoppia.
Merimiesslangia
ja - urheilua
nollista muistaa merimiesurheilu. ”Sere” on
yksi kaikkien aikojen menestyksekkäimpiä
urheilulaivoja. Kirjassa on ansaitusti oma
kappaleensa Serenaden urheilusta, joka tosin painottuu jalkapalloon. Mutta täydestä
syystä; Silja Serenade voitti kahdeksan kertaa
matkustajalaivojen maailmanmestaruuden.
Lyömätön suoritus, sillä Seven Seas Football
Series on lopetettu.
Kirja koostuu loistavista aineksista. Hyvä
värikuvitus, luettavuus ja ulkoasu antavat
miellyttävän lukukokemuksen, josta hauskimpiin kuuluvat matkustajien kommentit
ja kommellukset.
teksti: Pekka Karppanen
Mönsträtyt -töissä merellä (Johanna Pakola)
nidottu, pehmeäkantinen, 144 sivua
Kustantaja: Merimaanikko
ISBN: 9789529300792
hinta: 31 euroa, jokaisesta myydystä kirjasta
menee 50c Saaristomeren Suojelurahastoon
Kai Korhonen ja Pekka Niemi vastaanottavat Silja Serenaden
jalkapallojoukkueen voittopokaalia
Itse laivat saavat kirjassa omat osansa. Serenaden ja Europan vaiheita käydään läpi
rakennustelakoilta nykyisiin reitteihin asti.
Lukijalle annetaan tarkat tekniset tiedot ja
kuvaukset alusten tiloista ja ravintoloista.
Lisäksi Pakola on kerännyt mielenkiintoista tilastotietoa esimerkiksi matkustajien
kansallisuuksista. Tärkeää oli myös selostus
ympäristöystävällisyydestä, vähärikkisestä
polttoaineesta, jätehuollosta.
Johanna Pakola ei ole vältellyt merenkulkualan ammattisanastoa kirjoittaessaan.
Hän on koonnut tärkeimmät slangisanat
erilliseen luetteloon. Monien sanojen merkitykset selitetään omassa yhteydessään. Hän
käy lyhyesti läpi myös merialan koulutuksia
ja alan vaatimuksia.
Silja Serenadesta puhuttaessa on luon52
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2012
Kilpilahden kovakuntoiset
merenkulkijat
Kun saattohinaaja Ahti kiinnittyy keikan jälkeen laituriin, pysäytetään pääkoneet, mutta liike jatkuu.
Henkilökunta kuntoilee keskenään tai kilpailee satamahinaaja Eskon porukan kanssa. Näiden miesten
nimet ovat Mepan minuuttikisan kärkikymmenikössä.
Ahdin porukan mukaan suurin osa liikunnasta tapahtuu lomilla. Hinaajien ja miehistöjen on oltava kahden tunnin lähtövalmiudessa.
– Työvuorolla ollessamme käytämme paljon sataman kuntosalia. Siellä on perusvarustus ja useimmiten se on tyhjä, YT-mies Petri
Laukkanen kertoo.
Kuntosali sijaitsee portin läheisyydessä
olevassa satamarakennuksessa. Sieltä löytyy
muun muassa, painot, penkki, jalkaprässi ja
suosittu Concept 2 –soutulaite.
Petrin suoritukset tallentuvat älypuhelimeen ladattuun Sports tracker –sovellutukseen, joka kerää dataa sykemittarin vyöstä ja
GPS –järjestelmästä. Perustietojen pohjalta
laite laskee myös henkilön energiakulutuksen. Näytölle saa myös kuljetun reitin karttakuvan.
Maratonia ja triathlonia
Ahdin messissä on komea pokaali. Se on
kiertopalkinto, johon on kertynyt useita
nimiä.
– Kunakin vuonna nopeimman maratonin juossut hinaajamies saa nimensä pystiin,
kertoo konepäällikkö Markku Nykänen,
joka odotteli Wärtsilän miehiä m/s Eskoon.
Nykänen on osallistunut hyvällä menestyksellä Mepan penkkipunnerruskisoihin.
Kilpilahden hinaajamiehet ovat innostuneet
maratonin lisäksi triathlonista ja muista
kestävyyslajeista. Hiihto on suosittua, ja YTmies Jari Leppämäki harrastaa maratonin
ohella pitkän matkan suunnistusta.
Porukka on käynyt useampia kertoja Tukholman ja Helsingin maratoneilla. Vapaavahdin vierailun aikana lomavuorossa ollut
Mikko Hassinen toimii eräänlaisena liikuntasihteerinä ja sai kerättyä Nesteen merenkulkijoista eniten minuutteja Mepan kisan
ensimmäiseen noteeraukseen.
– Vuotta on vielä jäljellä, toteaa tilanteeseen Ahdin ciiffi Marko Taskinen.
Nesteen merenkulkijat käyttävät kuntosaleja kiitettävästi ja varustamo on tukenut
harraste ja liikuntatoimintaa. Ahdin väki
käytti harrastebudjetin varat viime vuonna
kahteen kajakkiin. Niillä voi lähteä melomaan läheiseltä Nesteen venekerholta.
kuvat: Marko Taskinen,
Pekka Karppanen
1 / 2012
Minuuttikisa ranking maaliskuu
Rank. 1
2
3
4
5
Ship M/s Ahti M/s Aila M/t Mastera M/s Tali M/s Ukko h
32 27 15 7
5
min
12
12
58
6
33
Henkilökohtaiset - Individuella
Minuuttikisaan
kannattaa vielä tulla
mukaan. Arvomme palkintoja myös
kaikkien osallistujien
kesken.
Rank 1
2
3
4
5
6
7
8
9
10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Name Eija Vesala Marko Taskinen Mikko Hassinen Stefan Sundström Petri Laukkanen Tapani Saarinen Timo Kortessalo Tomas Hoffman Erkki Näsi Antti Piirainen Stig Sundberg Henry Helenius Vuokko Saari Henry Nukari Jankke Rajahalme Mikko Aulanko Hannu Välilä Kai Kostiainen Lauri Hornberg Tapani Outinen Ship M/S Gabriella M/S Ahti M/S Ahti M/S Gabriella M/S Ahti M/S Finnhawk M/S Gabriella M/S Ahti M/S Ukko M/S Aila M/T Mastera M/S Mariella M/S Gabriella M/S Aila M/S Tali M/S Aila M/S Aila M/S Gabriella M/T Mastera M/S Gabriella h Min
90 55
85 30
81 6
69 41
67 11
64 12
63 11
58 50
55 30
52 0
51 25
48 40
46 20
45 30
45 10
44 26
42 0
41 56
38 30
37
59
tuloksia päivitetään: www.mepa.fi
Frivakt
Vapaavahti
53
Ilkka Heinoselle merimiesurheilun tunnustuspalkinto
The Grand Sportsman
of the Seven Seas
Vuodesta 1973 merimiesurheilua harrastanut Heinonen pelasi Amorellan mestarijoukkueessa, joka voitti Mepan syksyn jalkapalloturnauksen. Mies oli mukana, kun Kekkosen Kannu ja muita pokaaleita
jaettiin matkalla Turusta Tukholmaan.
Aurellan jalkapallojoukkue
Finlandiatalolla 1979. Ilkka
alarivissä oikealla.
Vuoden 2011 Amorellan joukkueessa Ilkka
oli maalivahtina.
– Olen pelannut kaikilla paikoilla, patakallena merimiesuransa aloittanut Ilkka
toteaa.
Hän aloitti Viking I:n keittiössä ja liittyi
saman tien laivan jalkapallojoukkueeseen.
1970 –luku oli monessa mielessä merimiesurheilun kulta-aikaa. Kaikilla pohjoismailla
oli vielä kansalliset miehistöt laivoissa ja urheiluhenki oli kova.
– Tuolloin Ruotsin lipun alla seilannut
Apollo 3 oli jalkapallossa yksi parhaita, Ilkka muistelee.
Vuosien varrella laivat ja jobit vaihtuivat.
Ilkka seilasi pääkokkina ja tuurasi keittiömestareita.
Kekkosta kättelemässä
Vuonna 1979 Mepa järjesti suuren merimiesurheilugaalan Finlandiatalolla. Ilkka
oli siirtynyt m/s Aurellaan edellisvuonna ja
pelasi laivan kovassa jalkapallojoukkueessa. Aurella oli kautta aikojen ensimmäinen
54
Vapaavahti
Frivakt
suomalaisalus, joka voitti matkustajalaivojen
maailmanmestaruuden. Heinonen oli voittamassa sitä ja muulla urheilupanoksellaan
vaikutti Aurellan urheilumenestykseen. Laiva nappasi Kekkosen Kannun edellisvuosia
hallinneelta Tebonialta.
– Finlandiatalon tilaisuus oli juhlava, pääsin kättelemään Tasavallan presidenttiä Urho Kekkosta, Heinonen muistelee.
Kekkosen Kannun sekä jalkapallon Suomen- ja maailmanmestaruuden voittaminen
oli tuolloin kovan työn takana. Merimiesurheilu oli suosittua, ja kilpailua ankaraa.
Aurellan merenkulkijat saivat pisteitä myös
uinnissa, viestijuoksuissa ja lentopallossa.
– Laivalla oli kova urheiluhenki. Yksi tuona ajan trimmareista oli futisjoukkueessakin
pelannut kipinä Karl-Erik Erik Eriksson,
Ilkka kertoo.
Eriksson eli KEE valittiin vuoden 1978
merimiesurheilijaksi ja palkittiin samassa
gaalassa.
Viikinkihenkeä
laivasta laivaan
Vapaavahdin 1/1979 haastattelussa Ilkka
ja muut aurellalaiset mainitsivat yhtiön ja
laivan urheiluhengen vaikuttaneen menestykseen.
– Vuosien varrella on muodostunut eräänlainen viikinkihenki, jota olen kuljettanut
mukanani, Ilkka tuumii.
Harvalla merenkulkijalla on kolmea jalkapallon maailmanmestaruutta. Vielä harvemmassa ovat sellaiset, joilla ne ovat eri laivoista.
Ilkka Heinonen on voittanut mestaruuden
Aurellan, Rosellan ja Amorellan joukkueissa.
– Suomen mestaruuksia on eri laivoista
kertynyt nyt 15 kappaletta ja viideltä eri
vuosikymmeneltä, Ilkka toteaa kuin ohimennen.
Takana taitaa olla muutakin kuin pihapelejä.
– Kyllä, pelasin nuorempana Raision Ryhdissä IV -divaria. Harrastan lajia edelleen FC
Ruskon viisikymppisissä.
1 / 2012
Ilkka Heinonen
Amorellan byssassa
Ruskon veteraaneissa Ilkka pelaa myös
sählyä talvisaikaan ja käy paljon Mepan vuoroilla Kaarinassa.
Viking Linen laivoilla on Ilkan mukaan
edelleen kova urheiluinnostus. Uusilta työntekijöiltä udellaan, harrastavatko nämä jotain joukkuelajia. Muutamana kesänä on pelattu pesäpalloa, missä Ilkkakin oli mukana.
Kotona aika kuluu vaimon
ja koiraharrastuksen
parissa
Ilkka ja vaimonsa Saila Heinonen ovat kasvattaneet neljä rottweiler -sukupolvea 25
vuoden aikana. Koirilla, ”Henkalla” ja ”Fantolla” on hyvät oltavat Liedon omakotitalossa, jonka takapiha on aidattu heitä varten.
– Rottweilerit ovat kyllä mukavia perhekoiria ja viihtyvät sisällä, mutta varkaille ne
eivät ole ystävällisiä, Ilkka naureskelee.
Heinoset ovat kokeneita koiraihmisiä.
Saila on Suomen Rottweileryhdistyksen Turun osaston koulutusvastaava. Ilkka myös
kouluttaa koiria kilpailemaan maastossa ja
etsinnässä, mistä rottweilerit voivat edetä
pelastuskoiratoimintaan.
Heinosilla on mökki Paraisilla, vieläkö aikaa jää johonkin muuhun?
– Kyllähän se tuntuu, kun laivalta jää
maihin ja aikaa on enemmän. Viime kesänä
uskalsin aloittaa golfin harrastamisen, Ilkka
tunnustaa.
Hän kävi kurssit Harjattulassa, jossa sadat
muutkin merimiehet ovat ensimmäiset golfpallonsa lyöneet.
1 / 2012
Liikuntaa voi aina
harrastaa laivalla
Ilkka Heinonen muistuttaa nuorempia, että
laivatyö ei ole este liikunnan aktiiviharrastajalle. Paikkoja ja mahdollisuuksia löytyy,
vaikka laiva olisikin lähes koko ajan liikkeessä.
– Amorellalla pelataan varsinkin talvisaikaan vitoskannella sählyä, Ilkka kertoo.
Hän itse harrasti kuntosalilla myös kuntopyöräilyä ja puntteja. Urheiluhenkiset
löytävät nopeasti toisensa. Joukkuelajit ovat
suosittuja ja henki tiivistyy muun muassa
Mepan liikuntavuoroilla Turussa.
– Kun urheillaan joukkueessa, ollaan kaikki samaa porukkaa jobista riippumatta, Heinonen miettii.
Hänen mukaansa tällä on selkeä vaikutus
työntekoon.
Heinonen toivoo, että Amorellan porukka saisi sponsoreita kasaan Göteborgin 24h
-futisturnauksen matkaa varten. Vapaa-ajan
kassasta ei voi enää ottaa rahaa entiseen
malliin. Amorella on turnauksen kerran
voittanut ja matka olisi porukalle loistavaa
tyhy -toimintaa. Syntyjään raisiolainen Ilkka
haluaakin omistaa saamansa palkinnon kaikille joukkuetovereille, joidenka kanssa hän
on pelannut.
Ilkka pelasi myös Rosellan mestarijoukkueessa
Frivakt
Vapaavahti
55
Ilkka Heinonen belönades med sjömansidrottens hederstitel
”The Grand Sportsman
of the Seven Seas”
Ilkka Heinonen i
byssan på Amorella
Heinonen som utövat sjömansidrott sedan år 1973 spelade i Amorellas mästarlag som vann SSB:s fotbollsturnering senaste höst. Han
var på plats då man delade ut Kekkonens Kanna och andra pokaler
på resan från Åbo till Stockholm
År 2011 var Ilkka målvakt i Amorellas lag.
– Jag har spelat på alla positioner, konstaterar Ilkka som börjat sin sjömansbana som
kökshjälp.
Han började i köket på Viking I, och gick
genast med i fartygets fotbollslag. 1970-talet
var i många avseenden sjömansidrottens gyllene tider. Alla nordiska länder hade ännu
sina nationella manskap och sportsmannaandan var hög.
– På den tiden var svenskflaggade Apollo 3
en av de bästa i fotboll, minns Ilkka.
Under årens lopp har fartygen och jobben
växlat. Ilkka seglade som huvudkock och vikarierade köksmästare.
56
Vapaavahti
Frivakt
Handslag med Kekkonen
SSB arrangerade år 1979 en stor sjömansidrottsgala på Finlandiahuset. Ilkka hade föregående år flyttat till M/S Aurella och spelade i fartygets tuffa fotbollslag. Aurella var
det första finska fartyg som vann världsmästerskapet för passagerarfartyg. Heinonen var
med om att vinna det och med sina övriga
idrottsinsatser medverkade han till Aurellas
framgångar inom sjömansidrotten. Fartyget
nappade Kekkonens Kanna från föregående
års mästare Tebonia.
– Evenemanget på Finlandiahuset var
högtidligt, jag fick skaka hand med Repu-
blikens president Urho Kekkonen, minns
Heinonen.
Att vinna Kekkonens Kanna och FM och
VM i sjömansfotboll var på den tiden ett
resultat av hårt arbete. Sjömansidrotten var
populär och tävlingen hård. Aurellas sjöfolk
tog poäng också i simning, stafettlöpning
och volleyboll.
– Sportsmannaandan ombord var hög.
Telegrafisten Karl-Erik Eriksson var en av
den tidens trimmare, han spelade också i fotbollslaget, berättar Ilkka.
Eriksson, kallad KEE, valdes år 1978 till
Årets Sjömansidrottare och mottog priset vid
samma gala.
Vikingaanda från
fartyg till fartyg
I en intervju i Frivakt 1/1979 berättar Ilkka
och andra sjömän från Aurella hur rederiet
1 / 2012
spaningar, där rottweilern kan skolas vidare
till räddningshund.
Familjen Heinonen har stuga i Pargas,
räcker tiden till för någonting annat?
– Nog känns de ju så, då man går iland och
har mera tid. Senaste sommar vågade jag mig
på att börja spela golf, erkänner Ilkka.
Han gick på kurser i Harjattula, där hundratals andra sjömän har slagit sin första golfboll.
Man kan alltid
idrotta ombord
Martti Karlsson överräckte priset till Ilkka Heinonen på M/S Amorella
och fartygets sportsmannaanda inverkat på
framgången.
– Under årens lopp har det uppstått en
slags vikingaanda, som jag burit med mig,
funderar Ilkka.
Få sjöfarare har tre världsmästerskap i fotboll. Ännu färre är de som har det från olika
båtar. Ilkka Heinonen har vunnit mästerskapen i Aurellas, Rosellas och Amorellas lag.
– Jag har nu sammanlagt 15 finska mästerskap, från olika båtar och under fem olika
årtionden, konstaterar Ilkka, liksom i förbifarten.
– Du tycks ha erfarenhet av mera än spel
på gården.
– Javisst, som yngre spelade jag i föreningen Raision Ryhti, i division IV. Jag spelar
ännu i FC Ruskos seniorlag.
Ilkka spelar också innebandy med Ruskos
veteraner vintertid och utnyttjar flitigt SSB:s
träningstider i S:t Karins.
Enligt Ilkka är man på Viking Lines båtar
fortfarande ivrigt med i idrottsverksamheten. Man frågar av de nya arbetstagarna om
de sysslar med några laggrenar. Några somrar
har man spelat boboll, där har Ilkka också
varit med.
Hemmaliv med
hustru och hundar
Ilkka och hans hustru Saila Heinonen har
under 25 års tid fött upp fyra generationer
av rottweilerhundar. Hundarna ”Henkka”
och ”Fantto” har det bra i egnahemshuset
i Lundo, bakgården är inhägnad för dem.
– Rottweilerhunden är nog trevlig familjehund som trivs bra inomhus, men mot inbrottstjuvar är den inte vänlig, skrattar Ilkka.
Familjen Heinonen är erfarna hundmänniskor. Saila är skolningsansvarig i Finlands
Rottweilerförenings avdelning i Åbo. Ilkka
skolar också hundar att tävla i terräng och
Ilkka Heinonen vill påminna de yngre om
att arbetet ombord inte är ett hinder för aktiv
utövning av motion. Det finns utrymmen
och möjligheter, också om fartyget är i rörelse nästan hela tiden.
– På Amorella spelar vi innebandy på femte däck särskilt om vintern, berättar Ilkka.
Själv sysslade han i konditionssalen också
med att lyfta tyngder och konditionscykla. De idrottsintresserade hittar varandra
snabbt. Laggrenarna är populära och lagandan växer bland annat på SSB:s träningstider
i Åbo.
– Då man idrottar i ett lag, är man en i
gänget, oberoende vilket jobb man har, funderar Heinonen.
Han tycker att det har en klar effekt på
arbetet.
Heinonen hoppas, att Amorellas lag lyckas
hitta sponsorer för resan till fotbollsturneringen Göteborg 24h. Fritidskassan kan inte
ta emot pengar på samma sätt som tidigare.
Amorella har en gång vunnit tävlingen och
resan skulle vara lysande arbetshälsofrämjande verksamhet. Ilkka är född i Reso. Han
vill tillägna priset han mottagit till alla lagkamrater under åren.
Ilkka spelade i Aurellas mästarlag
1 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
57
Merenkulkijat -vanttera
kansa
Leena Niemi, Heikki Saarni,
Susanna Visuri, Jouko Jokinen
Työterveyslaitos, Turku
Merenkulkijalle kertyy työvuosien lisäksi
lisäpainoa, pahimmalla jopa 50 kg parin
merityövuosikymmenen aikana. Työterveyslaitos selvitti merimiehen lääkärintarkastustodistuksien satunnaisotoksen perusteella
merimiehen painoa ja sen muuttumista merivuosien mukana
Paino on pahaksi
Painoindeksi (BMI = henkilön paino jaettuna pituuden (m) neliöllä) kuvaa hyvin
henkilön sairastumisriskiä (taulukko 1)
painoindeksi kg/m2
terveysvaikutus
< 20.0 suurentunut kuolleisuus
20.0-24.9 pieni kuolleisuus ja sairastuvuus
25.0-29.9 hieman suurentunut sairastuvuus
30.0-34.9 suurentunut sairastuvuus ja kuolleisuus
35.0-39.9 kaksinkertainen kuolleisuus ja moninkertainen sairastuvuus
>40 moninkertainen kuolleisuus ja sairastuvuus
Lihavuuden lisääntyminen on maailman
laajuinen ongelma. Lihavuus kuormittaa
sydäntä ja hengityselimistöä ja lisää riskiä
tuleviin tuki- ja liikuntaelinoireisiin, verenpaine- ja sokeritautiin sekä sydänongelmiin.
Ylipainoisilla vireydentilan lasku, uniapnea,
on yleistä. Ylipaino lisää henkilön äkillistä
sairastumisriskiä. Painoa kertyy iän mukana
lähes jokaiselle, olipa hän sitten merenkulkija tai ei. Ylipainoisten osuus jokaisessa ikäluokassa kasvaa koko ajan.
Lääkärintodistuksien perusteella merenkulkijoiden painoindeksi oli noussut tasaisesti 20 merityövuoden aikana normaalipainosta lievään ylipainoon (BMI 24,3 ->27,6).
Suurin ilmoitettu painoindeksi oli 48 ja pienin 16,8. Joka neljännen painoindeksi oli 30
tai sen yli kun vastaava luku koko väestössä
on hieman alle 20 %.
evakuoinnissa ja muissa pelastustehtävissä
ylipaino lisää tehtävän kuormittavuutta. Ylipainoinen on yleensä kookas, sopiiko hän
kulkemaan laivan pelastuskäytävissä, mahtuuko hän luukkujen läpi? Löytyykö laivalta
riittävän isokokoinen pelastautumispuku?
Sopiiko hän istumaan ahtaaseen, free-fallpelastusveneeseen? Kuka jaksaa siirtää hänet
sairastilanteessa turvaan?
Painon muutos 20
merityövuoden jälkeen
(% merenkulkijoista).
Ole itsesi kaveri,
tartu toimeen painon
pudottamiseksi
Naisista 45.1% ja miehistä 39.9 oli lihonut
yli 10 kg kahdenkymmenen merityövuoden
aikana. Naisilla suurin yksilökohtainen painonlisäys oli ollut 49 kg (70 kg ->119 kg) ja
miehillä 39 kg ( 81 kg ->120 kg ). Ruoan parissa työskentely laivalla ei tuntunut olevan
riskitekijä painon nousulle, ylipainoisimmat
ryhmät eivät olleet suoranaisesti ruoan valmistustehtävissä.
Messissä on nykyisin tarjolla kevyempiäkin
vaihtoehtoja, oma valinta ratkaisee energiasaannin määrän ja laadun. Laivatyö on fyysisesti keskinkertaisesti kuormittavaa, joten
normaalia suuremmat energiatankkaukset
johtavat helposti painon kertymiseen. Liikunnan lisääminen on terveellistä, ryhti,
kunto ja mieliala paranevat. Ruokahalun
kasvu tuhoaa kuitenkin usein liikunnan
laihduttavan vaikutuksen.
Jo pienelläkin painonlaskulla veren rasva-arvot ja verenpaine alenevat. Jos veren
sokeriarvot ovat olleet koholla ja aikuisiän
diabetes on uhkaamassa, painon normalisoiminen estää lähes aina taudin puhkeamisen.
Liikunta sujuu helpommin ja olo kevenee
kaikin puolin. Painon normalisoituminen
parantaa elämisen laatua.
Paino ja merityö
Kansainvälisen meriorganisaatio IMO:n uusi STCW-ohjeistus korostaa, että jokaisen
merenkulkijan on pystyttävä suoriutumaan
paitsi päivittäisistä työtehtävistään myös
mahdollisista poikkeustilanteista. Tulipalon sammutuksessa, savusukellustehtävissä,
58
Vapaavahti
Frivakt
• Syö säännöllisesti ja rauhallisesti,
älä napostele
• Puolet lautasesta kasviksille, toinen
puoli muulle, yksi lautasellinen aterialla riittää
• Väriä välipalaan - lisää kasviksia ja
hedelmiä, pullat ja kakut pois
• Voita ja rasvaa valikoiden - öljykin
on kaloripommi
• Kuiduilla kylläisenä - valitse yli 6%
kuituja sisältäviä tuotteita
• Vettä viisaalle - virvoitusjuomissa ja
alkoholissa kalorit kisaavat
• Askelia arkeen - lihaksilla liikkeelle
1 / 2012
YLEISURHEILU/FRIIDROTT 2011
Mitalit/Medaljer
Miehet/Herrar
Pituus/Längdhopp
1 Turunen Seppo 4,06 Kontio
Pituus ilman vauhtia/Längdhopp utan ansats
1 Lehto Tapio 2,5 Swegard
2 Wickholm Leif 2,3 Klenoden
3 Matikainen Eero 2,28 Klenoden
3 Turunen Seppo 2,28 Kontio
Luokka/Klass 1
60 m
1 Lindberg Hans-Erik 7,6 Finnbreeze
2 Johnsson Daniel 7,8 Seagard
3 Vuorinen Jaakko 7,9 Finnbreeze
Kuula/Kula
1 Johnsson Daniel 12,38 Seagard
2 Sippola Mikko 12,32
Klenoden
3 Nordlund Tommy 12,25 Seagard
Pituus ilman vauhtia/Längdhopp utan ansats
1 Johnsson Daniel 2,77 Seagard
2 Ingman Markus 2,61 Swegard
3 Hindreku Eero 2,59 Seagard
Luokka/Klass 2
60 m
1 Sarivaara Lauri 7,9 Klenoden
2 Alarcio Roel 8,2 Finnbreeze
2 Dahlström Kim 8,2 Seagard
2 Hänninen Jussi 8,2 Klenoden
Kuula/Kula
1 Toivonen Mikko 14,07 Kontio
2 Grönroos Chris 13,9 Seagard
3 Seema Kristo 13,7 Klenoden Pituus ilman vauhtia/Längdhopp utan ansats
1 Seema Kristo 2,76 Klenoden
2 Hänninen Jussi 2,75 Klenoden
3 Manigos Danilo 2,71 Swegard
Naiset/Damer
PM/NM3
PM/NM1
PM/NM2
PM/NM3
Luokka/Klass 3
60 m
1 Stenman Jyrki 7,7 Finnbreeze
2 Nerman Timo 8,2 Finnbreeze
3 Estante Jorge 8,3 Finnbreeze
Kuula/Kula
1 Yli-Rajala Veikko 14,44 Kontio
PM/NM1
2 Stenman Jyrki 12,16 Finnbreeze PM/NM2
3 Borg Henrik 11,83 Seagard
Pituus ilman vauhtia/Längdhopp utan ansats
1 Stenman Jyrki 2,62 Finnbreeze
2 Kaikkonen Tapio 2,49 Klenoden
3 Borg Henrik 2,46 Seagard
Luokka/Klass 4
60 m
1 Lehto Tapio 2 Wickholm Leif 3 Matikainen Eero 3 Pineda Vila Pancho 3 Turunen Seppo Kuula/Kula
1 Matikainen Eero 2 Lindell Peter 3 Laitinen Ari 1 / 2012
9,2 9,6 9,8 9,8 9,8 Swegard
Klenoden
Klenoden
Swegard
Kontio
10,99 10,10 10,06 Klenoden
Seagard
Finnhawk
PM/NM1
PM/NM2
Luokka/Klass 1
60 m
1 Kettunen Rosalyn 9,9 Kristina Katarina
2 Lindblom Ellinor 11,9 Seagard
3 Paron Kristine 12,00 Finnbreeze
Kuula/Kula
1 Lindblom Ellinor 6,03 Seagard
2 Kettunen Rosalyn 5,6 Kristina Katarina
3 Paron Kristine 5,4 Finnbreeze
Pituus ilman vauhtia/Längdhopp utan ansats
1 Kettunen Rosalyn 2,05 Kristina Katarina
2 Lindblom Ellinor 1,75 Seagard
3 Salo Satu 1,70 Kristina Katarina
Luokka/Klass 2
60 m
1 Friman Susanne 11,8 Seagard
Kuula/Kula
1 Alajoki Tiina 8,47 Mariella
2 Suonpää Hanna 6,47 Mariella
3 Friman Susanne 5,62 Seagard
Pituus ilman vauhtia/Längdhopp utan ansats
1 Suonpää Hanna 1,68 Mariella
2 Alajoki Tiina 1,66 Mariella
3 Friman Susanne 1,51 Seagard
PM/NM2
PM/NM1
Luokka/Klass 4
60 m
1 Ahonen Arja 11,1 Silja SerenadeP M/NM
1
2 Manner Soili 11,9 Mariella
PM/NM2
3 Söderlund Rauni 13,6 Botnica
Kuula/Kula
1 Ahonen Arja 5,53 Silja SerenadeP M/NM
1
2 Manner Soili 5,45 Mariella
PM/NM2
3 Söderlund Rauni 5,16 Botnica
PM/NM3
Pituus/Längdhopp
1 Ahonen Arja 3,04 Silja SerenadeP M/NM
1
2 Söderlund Rauni 1,72 Botnica
PM/NM2
Pituus ilman vauhtia/Längdhopp utan ansats
1 Ahonen Arja 2,08 Silja Serenade
2 Manner Soili 1,98 Mariella
3 Söderlund Rauni 1,5 Botnica
Frivakt
Vapaavahti
59
Laivajoukkueiden I SSB:s innebandysalibandyturnaus turnering som
Kaarinassa keräsi
spelades i S:t
110 merenkulkijaa Karins deltog 110
sjöfarare – Rosella fortsatte
Viking Lines
medaljsvit.
Kymmenen joukkueen turnauksessa edellisvuosien mestarit Birka
Paradise ja Gabriella putosivat mitaleilta. Paradise oli vähällä yllättää
alkusarjaansa dominoineen Rosellan, joka selvitti tiensä mitalipeleihin vasta rangaistuslaukauskilpailun jälkeen.
Toisesta alkulohkosta loppuotteluun eteni Silja Serenade voitettuaan puolivälierässä Langh Shipin ja välierässä Gabriellan, tosin
niukasti 3-2.
Pronssiottelussa kohtasivat Gabriella ja Neste Shippingin Stena
Poseidon, joka kiersi syksyllä Koillisväylän matkalla Kaukoitään ja
Etelä-Amerikkaan. Montevideosta ja Rio de Janeirosta lomalle lentäneet merenkulkijat olivat vedossa, ja louhivat pronssia luvuin 4-3
Gabriellan jäädessä neljänneksi.
Rosella piti Viking Linen värit mitalikannassa. Loppuottelussa
Silja Serenaden vahva joukkue oli kovempi; loppunumerot 6-2.
Serenaden riveistä valittiin myös turnauksen paras pelaaja: Lasse
Lundström.
Kiitoksia kaikille!
pelitulokset http://www.mepa.fi/result.pdf
Av de tio lag som deltog i årets turnering blev tidigare årens vinnare
Birka Paradise och Gabriella utan medalj.
Paradise var nära en skräll då de låg nära segern med en tremålsledning, med en minut kvarstående mot Rosella som dominerade
grundserien. Rosella hade dock andra planer, och reducerade först
snabbt två gånger och utjämnade med endast fem sekunder kvar i
alla tiders thriller. De fortsatte till medaljspel till slut genom att vinna
matchen i straffslag.
I år spelades till skillnad från tidigare år kvartsfinaler. Det var
där som både Amorellas och Isabellas väg tog slut, medan Gabriella
och Isabella fortsatte till semifinalerna. Silja Serenade, som liksom
Rosella dominerade sin egen grupp, tog sig till finalerna genom att
fälla Langh Ship och Gabriella på vägen. Gabriella gav dock ett tufft
motstånd och Silja fick kämpa ända till slutsignalen, då de slet sig
vinsten med 3-2.
I bronsmatchen mötte Gabriella, Neste Shippings Stena Poseidon.
Åskådarna bjöds under turneringen på flera klassiker, och bronsmatchen var inget undantag. De flesta hade säkert hjärtat i halsgropen
under hela matchen. Till slut var det Nestes lag som knep bronsmedaljerna efter ett sista sekunds mål och lämnade därmed Gabriella
på en fjärdeplats.
Rosella höll Viking Lines färger kvar i medaljtronen. I finalen var
Silja Senerade det klart tuffare laget, och tog en välförtjänt 6-2 seger.
Turneringens spelare Lasse Lundström var en av huvudarkitekterna
i Silja Serenades guldtrupp.
Loppusijoitukset:
sija 1
2
3
4
5-10 60
Vapaavahti
joukkue Silja Serenade Rosella Stena Poseidon Gabriella Birka Paradise Amorella Isabella Langh Jurmo Sailors Frivakt
tsempparipelaaja
Nico Torvela
Joakim Johansson
Pekka Karjalainen
Topi Rantala
Natalie Söderström
Titti Laurin
Marko Suomalainen
Petri Lehtonen
Peter Nyfors
Berndt Lindell
1 / 2012
Silja Serenade segrade i
innebandyturneringen Nordic
Open som spelades i Mariehamn.
Finlands samt Sveriges Sjömansservice arrangerade med
stöd av PAF sjöfararnas innebandyturnering. I den första
Nordiska innebandyturneringen deltog 11 lag från Finland, Åland och Sverige. Matcherna spelades i Baltic hallen,
vars faciliteter på all vis var optimala för en turnering som
denna.
De finländska lagen Neste Shipping som tog brons i
innebandy FM- turneringen samt regerande finska mästarna Silja Serenade möttes i finalen. En spännande och
jämn final slutade efter händelserika stunder 4-2 till Silja
Serenades fördel. Det betydde att de finska mästarna tog
hem en ny titel i sin framgångsrika svit, då de kröntes som
Nordiska mästare.
Turneringens bästa spelare Ville Mäkinen samt bästa
målvakt Juha Pöntinen spelade för silverlaget Neste Shipping. Turneringens bästa spelfördelare eller ”playmaker”
Annika Korsbo spelade för det svenska laget Dickson IF.
Totalt medverkade över 120 spelare och funktionärer i
turneringen. Efter turneringen var det efterspel i form av
bastu och simning på Hotel Cikada samt festmiddag på
Adlons Pizzeria & Sportsbar.
Silja Serenade voitti
Maarianhaminan
salibandyturnauksen
Merimiespalvelutoimisto ja Sjömansservice Sverige järjestivät PAF:in tuella laivajoukkueiden salibandyturnauksen. Mukana
oli 11 joukkuetta Suomesta, Ahvenanmaalta
ja Ruotsista. Pelaajia oli 120, lisäksi seuraamassa kävi jonkin verran yleisöä. Ottelut
pelattiin Baltichallenissa, jonka järjestelyitä
ja olosuhteita kaikki kiittelivät.
Pelaajat saapuivat perjantain ja lauantain
vastaisena yönä laivoilla Maarianhaminaan
tai Långnäsiin, josta oli bussikuljetus Hotel
Cikadaan. Aamupalan jälkeen siirryttiin yhteiskuljetuksilla pelipaikalle, jossa turnaus
päästiin aloittamaan aikataulun mukaan
09.30.
Alkusarjat pelattiin kolmessa lohkossa.
Otteluiden kestot olivat 15 minuuttia ja
jokaiselle tuli vähintään neljä peliä. Neljännesvälierissä Neste pudotti Seagardin ja
turnauksessa kehittynyt Dickson voitti
Rosellan. Odotettu Siljan laivojen kohtaaminen päättyi Symphonyn tappioon. Meriturva yllätti Birka Paradisen tiiviillä puolustuksella ja vastahyökkäyksillä.
Välierissä ei enää suuria maalijuhlia nähty.
Neste oli tiukoilla Chalmersin opiskelijoista
koostuvan Dicksonin kanssa. Ottelu ratkesi
jatkoajalla Nesteen eduksi. Meriturva jou1 / 2012
tui tunnustamaan Silja Serenaden paremmuuden, tosin vain 0-2 tappioluvuin.
Pronssiottelussa Meriturva löi Dicksonin
4-0. Joukkueen pelaajavalmentajana ahkeroinut Translandian ex-försti Mika Lappi
oli tulomatkalla ”shangaiannut” Mariellan
Jaakko Alihangan pelaajaksi, joka olikin hyvä
vahvistus. Yhtään vaihtomiestä ei Meriturvalla ollut, joten pronssi oli kova saavutus.
Neste Shippingin ja Silja Serenaden tasainen loppuottelu ratkesi viimeisillä minuuteilla Serenaden 4-2 voittoon. Turnauksen arvokkain pelaaja Ville Mäkinen ja paras
maalivahti Juha Pöntinen pelasivat Neste
Shippingin joukkueessa. Paras pelintekijä
oli Annika Korsbo Dickson If –joukkueesta. ESL-Shippingin Credossakin seilannut
Annika kilpaili Villen kanssa MVP-palkinnosta, joten direktoraatti myönsi hänelle
erikoispalkinnon.
Turnauksen jälkeen pelaajille tarjottiin
sauna ja uintimahdollisuus Hotel Cikadassa. Ruokailut ja jälkipelit hoidettiin Adlon
Pizzeria&Sportbar´ssa.
Kiitoksia kaikille!
Tarkemmat tulokset: www.mepa.fi
Frivakt
Vapaavahti
61
Merimiestapaaminen Salvessa
veti väkeä
Helsingin Hietalahdenrannan legendaarisessa merimiesravintolassa järjestetään vuosittain skönetapaaminen, jossa nautitaan
lohisoppaa ja ruisleipää sekä tavataan seilauskavereita vuosien varrelta. Maanantaina
20.2. oli talo täynnä jo puoli kuuden aikaan.
Meno oli sentään hillitympää kuin Salven
hurjimpina vuosina, vaikka monet vieraista
ne muistivatkin.
Tarinaa riitti muualtakin maailmasta, kun
tutut ja tuntemattomat kertoivat merimiesjuttuja vuosien varrelta. Puomeja rikattiin,
kolia lempattiin ja provianttia kannettiin
milloin Tiiskeriin, milloin Tivanoon.
Väkeä oli nyt enemmän, kuin parina edellisenä vuonna. Tapahtuman yhtenä organisoijana toiminut Martti Heitto laskeskeli
merenkulkijoita olevan reilut 50. Monet kyselivät jo ensi kesän nostalgiatapahtumista.
Kiitoksia ravintola Salvelle ja ystävälliselle
henkilökunnalle.
SJÖMANSTRÄFF PÅ ÅLAND
26.4.2012 klo 13:00
Plats: Konferensrum Saggö, Alandica
Culture and Congress, Mariehamn
• Musik
• Historik över Lundqvist Rederierna
• Visning av filmen ”Lång resa till möte”
(m/s Degerös resor)
• Laxsoppa
• Fotoutställning (Nordiska fototävlingen för sjöfolk 2011)
Info & anmälning: www.mepa.fi
62
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2012
Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto.
Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki
Nimi:
Osoite:
Vapaavahti
163
/ 2012
Frivakt
Frivakt
Vapaavahti
63
Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.
Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors
Namn:
Adress:
64 Vapaavahti
Frivakt
2012
31//2010
RISTIKOIDEN RATKAISUT
Ristikon 4/2011 oikein ratkaisseista kirjapalkinto menee Tuomo Talviolle Kotkaan
MEPA FUTIS 14.8.2012
SONERA STADIUM
Laivajoukkueet, pelimiehet ja naiset!
Tulkaa mukaan nauttimaan huippujalkapallosta
parhaissa olosuhteissa!
Fartygslag och spelare!
Kom med och upplev toppfotboll i högklassiga faciliteter!
Info:
www.mepa.fi Johan Treuthardt, 0400 709 491 [email protected]
1 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
65
ESL-Shippingin uusi
Arkadia on liikenteessä
ESL Shippings nya
Arkadia i trafik
kuva: Jukka Koskimies
Alus lähti alkuvuodesta Vietnamista Vancouveriin, josta jatkoi Panaman kanavan kautta
Raaheen. Seuraava lasti oli Ust-Lugasta Inkooseen, jossa alusta esiteltiin yhteistyökumppaneille. 1A –jääluokkaan rakennetun 56.000
–tonnisen irtolastialuksen perässä liehuu Suomen lippu. Arkadia on 197,08 metriä pitkä ja
32,26 metriä leveä. Aluksessa on viisi ruumaa
ja neljä 27,5 tonnin kansinosturia.
Fartyget avgick i början av året från Vietnam
till Vancouver och fortsatte genom Panamakanalen till Brahestad. Följande last gick från
Ust-Luga till Ingå, där fartyget presenterades
för ett antal samarbetskumpaner. Finska flaggan vajar i aktern på bulkfartyget på 56 000
ton, isklassen är 1A. Arkadia är 197,08 meter
lång och 32,26 meter bred. Fartyget har fem
lastrum och fyra 27,5 tons lyftkranar på däck.
Päällikkö Kjell Hellström ja konepäällikkö
Jouko Ruohomäki (kuva: Martti Karlsson)
66
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2012
Nesteen merenkulkijat
hyväntekijöinä
Neste Shippingin merihenkilöstöryhmät lahjoittivat 1.000 euroa ensi- ja
turvakotiyhdistyksen Baby blues –työhön. Olli Kauranen ja Harri Piispanen
kävivät luovuttamassa lahjoituksen
Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistykselle.
NÄYTTELY
Marja-Terttu
Saarikosken
muistonäyttely ja
runokirjan esittely.
Tervetuloa avajaisiin
Hotel Skattan aulaan
20.5.2012 klo 14.00!
Näyttely avoinna
20.5. – 31.5.2012
klo 12:00 – 20:00
Hotel Skatta,
Linnankatu 3,
00160 Helsinki
1 / 2012
MEPA GOLF
21.5.2012
Oy Sea Golf Ab/ Sea Golf Rönnäs ry
Ruukinrannantie 4 07750 Isnäs
Info & anmälning/ilmoittautuminen:
www.mepa.fi
Frivakt
Vapaavahti
67
Merenkulkijoita MEPAn
kursseilla
Hot joogassa lämpötila oli yli 35 astetta
Hopeaketjukurssilla innostuttiin tekemään koruja
Köysikurssi Turussa
68
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2012
Itsepuolustusta Viking Linen väelle Turussa
Pajutöitä väännettiin Kaarinassa
Itsepuolustuskurssin merenkulkijoita Helsingin
Mepan kuntosalilla
Köysiä punottiin myös
Helsingin Mepassa
1 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
69
Kahvakuulat
kiinnostivat
Rantalentistä Salmisaaressa
Birka Carrierin Kristian Donnerin
kilpailukuva on Vapaavahdin kannessa
Hamza Buga kunton
yrkkeilykurssilla
Keilat kaatuivat
70
Vapaavahti
Frivakt
1 / 2012
Huhtikuu
Tulevia kursseja
Kuntonyrkkeily, Helsinki Itsepuolustus, Helsinki Viron alkeiskurssi, Helsinki Saaristolaivurikurssi, Turku Atk-internetin tehokäyttö, Helsinki Kuntonyrkkeily, Turku Atk-excel, Helsinki Itsepuolustus, Turku Kesäksi kuntoon, Pajulahti Facebook perusteet, Helsinki Syyskuu
12.04.
13.04.
16.04. – 18.04.
16.04. – 19.04.
19.04. – 20.04.
23.04.
23.04. – 25.04.
24.04.
25.04. – 27.04.
26.04. – 27.04.
Toukokuu
Atk-word, Helsinki Digikuvaus ja kuvankäsittely, Helsinki Atk-hyöty ja viihde, Helsinki Golf-kurssi, Turku Golf-kurssi, Kotka Vesivärikurssi, Helsinki Ratsastus, Valkeakoski Golf-kurssi, Nurmijärvi Golf-kurssi, Maarianhamina Melonta, Maarianhamina Jousiammunta ulkona, Helsinki 03.05. – 04.05.
07.05. – 09.05.
10.05. – 11.05.
10.05. – 11.05.
14.05. – 15.05.
15.05. – 16.05.
17.05. – 19.05.
24.05. – 25.05.
24.05. – 25.05.
26.05.
29.05.
Atk-perusteet, Helsinki Atk-kotisivut ja blogin, Helsinki Atk-publishing, Helsinki Sykettä syksyyn, Pajulahti Facebook perusteet, Helsinki Atk-hyöty ja viihde, Helsinki Köysityökurssi, Turku Venäjän alkeet, Helsinki Huovutus, Helsinki Atk-perusteet, Turku Atk-internetin tehokäyttö, Turku Puikot heilumaan, Helsinki Atk-word, Turku 01.06.
07.06. – 08.06.
08.06.
09.06.
11.06.
12.06.
16.06.
Marraskuu
Heinäkuu
Perhekurssi, Pajulahti 23.07. – 25.07.
Elokuu
Tutustu melontaan, Turun seutu Tutustu melontaan, Pääkaupunkiseutu Ratsastuskurssi, Valkeakoski Haulikkokurssi, Pajulahti Tutustu purjehdukseen, Naantali 06.09. – 13.09.
07.09.
10.09.
11.09.
13.09. – 14.09.
17.09. – 18.09.
18.09.
19.09. – 21.09.
24.09. – 25.09.
26.09. – 28.09.
Lokakuu
Kesäkuu
Frisbeegolf, Helsinki Ilo irti puutarhasta, Kaarina Frisbeegolf, Helsinki Tutustu purjehdukseen, Naantali Tutustu melontaan, Turun seutu Tutustu melontaan, Pääkaupunkiseutu Tutustu purjehdukseen, Naantali Ylläsvaellus, Ylläsjärvi Frisbeegolf, Turku Frisbeegolf, Helsinki Tutustu sieniin, Pääkaupunkiseutu Ilo irti puutarhasta, sadonkorjuu, Kaarina Atk-perusteet, Helsinki Tutustu sieniin, Pääkaupunkiseutu Digikuvaus ja kuvankäsittely, Helsinki Atk-internetin tehokäyttö, Helsinki Atk-excel, Helsinki 13.08.
14.08.
16.08. – 18.08.
22.08. - 23.08.
25.08.
01.10. – 02.10.
03.10. – 05.10.
08.10. – 10.10.
08.10. – 10.10.
11.10. – 12.10.
15.10. – 17.10.
15.10. – 17.10.
22.10. – 24.10.
25.10. – 26.10.
25.10. – 26.10.
29.10. – 30.10.
29.10. – 31.10.
31.10. – 02.11.
Tyylikurssi, Helsinki Atk-kotisivut ja blogit, Turku Keramiikkakurssi, Vantaa Facebook perusteet, Turku Atk-excel, Turku Kyytiä kaamokselle, Pajulahti Beachvolley, Helsinki Atk-word, Turku Beachvolley, Helsinki Jouluaskartelu, Helsinki 01.11. – 02.11.
05.11. – 07.11.
07.11. – 09.11.
08.11. – 09.11.
12.11. – 14.11.
12.11. – 14.11.
15.11.
15.11. – 16.11.
23.11.
26.11. – 27.11.
Joulukuu
Jouluaskartelu, Turku Jouluaskartelu, Turku 10.12. – 11.12.
13.12. – 14.12.
Stugor på Åland!
Lomamökkejä Ahvenanmaalla!
STORSTUGAN, 100 m²: vardagsrum med öppen spis, kök,
2 sovrum med vardera 4 bäddar.
Två stugor 25 m²: inkl. kök, för fyra personer.
Två småstugor 10 m²: fyra bäddplatser och minikök.
Gemensam bastu. Bra fiskemöjligheter, roddbåtar och
simstrand.
Välkommen att fira stugsemester på Åland!
Iso mökki 100 m2: olohuone takalla, keittiö, 2 makuuhuonetta,
kummassakin 4 vuodepaikkaa.
Kaksi 25 m2 mökkiä: vuodepaikat 4 hengelle ja keittiö.
Kaksi 10 m2 mökkiä: vuodepaikat 4 hengelle ja minikeittiö.
Alueella yhteinen sauna, hyvät kalastusmahdollisuudet,
soutuveneitä ja uimaranta.
Tervetuloa lomailemaan Ahvenanmaalle!
Fackföreningarnas Örastugor
Hammarland, Öra
Bokning och prisuppgifter 040–5345666
Ay-väen Öran-mökit
Hammarland, Öra
varaukset 040–5345666
1 / 2012
Frivakt
Vapaavahti
71
MERIMIESPALVELUTOIMISTO
SJÖMANSSERVICEBYRÅN
Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI)
Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors)
00160 HELSINKI/HELSINGFORS
P./Tel (09) 668 9000,
telefax (09) 622 1808
E-mail: [email protected]
www.mepa.fi
Toimitusjohtaja
Verkställande direktör
Martti Karlsson
p./tel. 6689 0015
[email protected]
Kirjastosihteeri
Bibliotekssekreterare
Milja Nitovuori
p./tel. 6689 0023
[email protected]
Yleissihteeri/opintoasiat
Allmänsekreterare
/studieärenden
Sirpa Kittilä
p./tel. 6689 0016
GSM 040 521 2055
[email protected]
[email protected]
Asiamiehet/Ombud
Jaakko Aarninsalo
p./tel. 040 504 3761
[email protected]
AV-sihteeri
AV-sekreterare
Heli Myllykangas
p./tel. 6689 0012
[email protected]
Talous ja toimisto
Ekonomi och kontor
Gerd Grabber
[email protected]
Niklas Peltola
p./tel. 0400 419 687
[email protected]
Tiedotus/Information
Pekka Karppanen
p/tel 0400 879 733
[email protected]
Paula Suhonen
Toimisto ja Ylläsmajat
Kontor och Ylläs-stugor
p./tel. (09) 6689 0011
[email protected]
Liikunta-asiat/
Idrottsärenden
Johan Treuthardt
p/tel 0400 709 491
[email protected]
MERIMIESKLUBI/
SJÖMANSKLUBBEN
Linnank. 3 Helsinki
Slottsg. 3 Helsingfors
p./tel. (09) 659 233
72
Vapaavahti
Frivakt
VUOSAAREN
MERIMIESKESKUS/
NORDSJÖ
SJÖMANSCENTRUM
Provianttik. 4, Helsinki
Proviantg. 4, Helsingfors
p/tel (09) 5844 8200
SIVUTOIMISTOT-FILIALER
KOTKA
Kirkkokatu 18 A
48100 Kotka
Asiamies/Ombud
Risto Nikula
p/tel 0400 605 187
fax (05) 218 2860
[email protected]
TURKU/ÅBO
Linnankatu 93
Slottsgatan 93
20100 Turku/Åbo
p./tel. (02) 230 4995
fax (02) 234 3597
MEPALA Ruissalo/Runsala
p./tel. (02) 258 9150
Asiamies-Ombud
Juha Toivanen
p./tel. 040 507 1140
[email protected]
YHTEYSHENKILÖT/
KONTAKTPERSONER
RAUMA/RAUMO
Yhdysmies/kontaktperson
Sanna Siivonen
p/tel 040 7431 039
OULU/ULEÅBORG
Antti Härö
p./tel. 0400 371 574
Markku Lauriala
p./tel. 0400 875 633
KEMI
Yhdysmies/kontaktperson
Tommi Lehtola
p/tel 040 567 0938
RAAHE/BRAHESTAD
Yhdysmies/kontaktperson
Petri Leskelä
p./tel. 040 546 8516
KASKINEN/KASKÖ
Yhdysmies/kontaktperson
Jarmo Nordback
p./tel. 040 848 8855
JULKAISIJA:
Merimiespalvelutoimisto
UTGIVARE:
Sjömansservicebyrån
PÄÄTOIMITTAJA/
HUVUDREDAKTÖR
Martti Karlsson
Toimitussihteeri/
Redaktionssekreterare
Pekka Karppanen
p./tel. 6689 0020
[email protected]
Översättningar till svenska
Gerd Grabber
Kirjapaino/Tryckeri
MIKTOR
Taitto/Layout
MarkoVuorio
VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e
ISSN 0789-8231
M - Itella Oyj
1 / 2012