Kimmo Kiljunen Eläkeläisten taitettu itsetunto

Transcription

Kimmo Kiljunen Eläkeläisten taitettu itsetunto
Kimmo Kiljunen
Eläkeläisten taitettu itsetunto - Seniorikansalaisena nyky-Suomessa
Minerva, Helsinki 2015
Kirjalla embargo 4.2.2015 klo 13 tapahtuvaan julkistukseen saakka
YHTEENVETO
1. Ikäihmisten syrjäytyminen
Suomen historia ei tunne toista väestöryhmää, jolta olisi yhtä systemaattisesti heikennetty
etuuksia kuin eläkkeensaajilta viimeisen parin vuosikymmenen aikana.
1. Harjoitetun politiikan tuloksena Suomessa koetaan outo ilmiö: ikääntyminen
korreloi suoraan suhteellisen köyhtymisen kanssa. Yli 90-vuotiaista lähes 30 %
elää kansainvälisesti määritellyn köyhyysrajan alla – ja pysyvästi! (Kaavio 15, s.
196) Tällaista tilannetta ei ole muissa Länsi-Euroopan maissa.
2. Yksinäisyys on mittavin ja vakavin kansantautimme. Yksin asuvien köyhyys
Suomessa on EU-maiden toiseksi suurinta Bulgarian jälkeen. Yksin asumisella on
kasvot – vanhuksen kasvot. (Kaavio 20, s. 307) Suurin sinkkuryhmä Suomessa
ovat yli 65-vuotiaat naiset. Heidän osuutensa kaikista yksinelävistä on 25 %.
Leipäjonoissa seisovista 40 % on eläkeläisiä. (Kaavio 21, s. 317) Jok'ikinen ruokaavussa eläkeläiselle jaettu reikäleipä kertoo karua kieltä eläkejärjestelmämme
epäonnistumisesta.
3. Sen sijaan, että kantaisimme vastuumme vanhemmasta sukupolvesta, olemme
ottaneet käyttöön heitä leimaavia nimityksiä. Puhumme passiiviväestöstä,
ikääntymisen aiheuttamista uhista, huoltosuhteen heikkenemisestä, eläkepommista
ja sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Yli 75-vuotiaista 90 % asuu
edelleen omassa kodissaan ja vain joka neljäs on säännöllisten vanhuspalvelujen
piirissä. (Taulukko 8, s. 62) Valtaenemmistö ikäihmisistä tulee toimeen omin
voimin.
4. Syyllistämme ikäihmisiä sosiaali- ja terveydenhuollon karkaavista kustannuksista
ja julkisen talouden kestävyysvajeesta. Terveysmenot asukasta kohden nousevat
ikääntymisen myötä, ja hyvin voimakkaasti 80 ikävuoden jälkeen. Samasta iästä
eteenpäin vanhusväestön aiheuttamat terveyshuollon kokonaismenot kuitenkin
laskevat, ja lopulta hyvin jyrkästi. (Kaaviot 4 ja 6, s. 43 ja 52)
5. Lapset (alle 15-vuotiaat) vievät Suomen terveysmenoista 8 %, työikäinen
aikuisväestö (elinkaaren seuraavat 50 vuotta) 46 % ja ikäihmiset (viimeiset 45
vuotta) samoin 46 %. Yli 65-vuotiaiden väestöosuus on kuitenkin vain 19 %, joten
terveysmenojen osalta epäsuhta vaikuttaa ilmeiseltä.
6. Terveyskuluihin luetaan vanhusten laitoshoito, kotihoito ja omaishoito, mutta ei
vammaispalveluja, päihdehuoltoa, lastensuojelua ja päivähoitoa. Miksi
terveydenhuollon tilastoinnissa vanhuutta pidetään sairautena? Jos kaikki sosiaalija terveyspalvelut huomioidaan, niin ikäihmisten osuus kuluista on enää 34 %. Jos
tähän lisätään vielä koulutusmenot, putoaa yli 65-vuotiaiden osuus kaikista
kuluista 23 %:iin, eli vastaten heidän väestöosuuttaan. (Taulukot 6 ja 7, s. 54 ja
55)
7. Enemmistö (60 %) sopimusomaishoitajista on eläkeläisiä. Omaishoidon tukeen
kunnat käyttävät vajaan 200 miljoonaa euroa ja erilaiset tukipalvelut mukaan
luettuna 450 miljoonaa euroa. Jos omaishoidon tukea ei olisi käytössä, kunnat
olisivat joutuneet maksamaan erilaisesta korvaavasta laitos- ja muusta hoidosta 1,7
miljardia euroa. Jos kaikki omaishoitoon rinnastettava työ huomioidaan, niin
vaihtoehtoisten palvelujen kustannukset olisivat 3,4 miljardia euroa.
"Passiiviväestön" antama työpanos on enemmän kuin mitä kunnat käyttävät
vuodessa ikäihmisten kaikkiin sosiaali- ja terveyspalveluihin (2,8 miljardia euroa)
yhteensä.
8. Ikäsyrjintä näkyy sekä arkielämän käytänteinä, jotka eivät huomioi ikääntyvien
toimintakykyä, että eräinä ikäsidonnaisina palveluina. Tilastokeskus ja Eurostat
eivät kerää monissa kysymyksissä tilastotietoja yli 75-vuotilaista. Gallupeissa ei
kysytä heidän mielipiteitään. Kelan kuntoutustuissa on 65 vuoden yläikäraja.
Samoin vakuutusyhtiöillä on yläikärajat jatkuvissa matkavakuutuksissa sekä
henki-, tapaturma- ja sairasvakuutuksissa. (Taulukko 29, s. 301)
2. Taitetusta indeksistä luopuminen
Työeläkeindeksi on ansiosidonnainen etuus, joten ainoa perusteltu tapa ylläpitää eläkkeen
arvo on sitoa se palkkaindeksiin.
Perusteet:
1. Alun perin työeläkkeissä oli käytössä puhdas ansiotasoindeksi. Eläkemenojen
kasvun hillitsemiseksi siirryttiin ensin puoliväli-indeksiin ja sitten taitettuun
indeksiin. (Taulukko 16, s. 170)
2. Lopputuloksena on järjestelmä, jossa keskimääräinen eläke pienenee
eläkeläisen vanhetessa. Ikäluokasta toiseen suhteelliset tulot laskevat. Yli 90vuotiaana keskimääräinen eläke on kolmasosan alle eläkkeelle siirtyvän
eläkkeen. Tilanne on rakenteellinen taitetusta indeksistä johtuen. (Kaavio 11, s.
181)
3. Neljässä EU-maassa on lakisääteisissä työeläkkeissä täysi palkkaindeksi ja
useimmissa palkkapainotteinen indeksi. Kuudessa maassa on puhdas
hintaindeksi. Suomi on heikoin niistä EU-maista, joissa palkkakehitys otetaan
huomioon. (Taulukko 19, s. 209)
4. Eläkkeet ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 1995 vuoteen 2013 ollen nyt 26
miljardia euroa. Eläkerahastot ovat yli nelinkertaistuneet samana aikana
ylittäen 2014 jo 170 miljardia euroa, lähes bruttokansantuotteen suuruinen
varanto. (Kaavio 17, s. 281) Rahastojen tuotto oli 11,8 miljardia euroa 2013.
5. Alun perin tavoitteena oli rahastoida muutaman vuoden eläkemeno ja
sittemmin varauduttiin suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymiseen. Nyt
eläkevaroja on seitsenkertaisesti suhteessa vuoden eläkemenoihin ja suuret
ikäluokat ovat jo eläkkeellä. On aika alkaa hillitä eläkkeiden sijasta
eläkerahastojen kasvua.
6. Indeksitarkistuksilla on suuri merkitys eläketurvassa. Vuonna 2014 maksetussa
eläkkeessä, joka on alkanut 30 vuotta aikaisemmin, indeksin osuus on kaksi
kolmannesta ja vain kolmas osa on alkuperäistä eläkettä. (Kaavio 8, s. 165)
7. Palkkakehitykseen sidottu indeksiuudistus maksaisi vuositasolla 294 miljoonaa
euroa ja puoliväli-indeksi 110 miljoonaa euroa, jos reaalipalkat kasvavat 1,6 %
vuodessa, kuten viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Palkkaindeksin
kumulatiivinen hinta 30 vuoden kuluttua on 3 680 miljardia euroa ja puoliväliindeksin hinta 1 380 miljardia euroa. (Taulukko 20, s. 225) Edellinen on 31 %
ja jälkimmäinen 12 % eläkerahastojen tuotoista vuonna 2013.
8. Mutta eläkkeiden tavoin myös palkat, kansantuote, eläkerahastot ja niiden
tuotot kasvavat korkoa korolle kumulatiivisesti. Jos ne eivät nouse reaalisesti,
eivät nouse indeksillä palkkoihin sidotut eläkkeetkään. Toisin sanoen varat,
joista eläkkeet maksetaan kasvavat vähintään samaa rataa kuin itse eläkkeet.
9. Eläkerahastojen tuotto on viimeisen 15 vuoden aikana ollut keskimäärin 5,5 %
vuodessa. Samalla kasvulla rahastot ovat 30 vuoden kuluttua paisuneet yli 800
miljardin euron jättikeskittymäksi. Niiden pelkkä tuotto olisi silloin 44,5
miljardia euroa. Tästä summasta palkkaindeksin hinta on 8 %. Nykyeläkkeensaajat eivät ole eläkkeidensä korotusvaatimuksilla ”syömässä
pikkulasten pöydästä”, kuten elinkeinoelämän edustajat niin herkästi väittävät.
10. Taitetusta indeksistä luopuminen paikkaisi valtion kassaa eläkkeensaajien
asumis- ja toimeentulotukien vähentyessä. Vuonna 2013 eläkeläisten
asumistukeen käytettiin 445 miljoonaa euroa ja toimeentulotukeen 15
miljoonaa euroa (summa olisi huomattavasti suurempi, jos kaikki 11.
oikeutetut vanhukset sitä hakisivat). Verotuloissa valtio hyötyisi
palkkaindeksistä vuositasolla lähemmäs 100 miljoonaa euroa – 30 vuoden
päässä verotulojen lisäys olisi miljardin euron verran.
11. Taitetun indeksin purku voidaan maksaa eläkerahastojen tuotoista nipistämällä.
Ei tarvitse koskea eläkevarantoihin tai nostaa eläkemaksuja.
3. Uudistusehdotuksia
Useimmat kirjassa ehdotetut ikäihmisten elinoloja parantavat uudistusehdotukset eivät
edellytä määrärahojen kasvattamista, vaan olemassa olevien voimavarojen käyttöä toisin.
Sitä paitsi ennaltaehkäisy on aina kaikkien halvinta. (Taulukko 34, s. 329)
1. Suomessa tarvitaan valtakunnallista vanhusasiavaltuutettua ikäihmisten
puolestapuhujana aivan samoin kuin meillä on lapsiasiavaltuutettu, tasaarvovaltuutettu ja vähemmistövaltuutettu.
2. Ikäihmisten neuvola on yhtä tarpeellinen ennaltaehkäisevän terveydenhuollon
väline kuin äitiysneuvola. Kaikille ikäihmisille tarjottaisiin määräaikainen,
vähintään kerran viidessä vuodessa tehtävä terveyden ja elämäntilanteen
seuranta.
3. Kaikille yli 85-vuotiaille olisi taattava subjektiivinen oikeus viikoittaiseen
kotipalveluun, samalla tavoin kuin lapsilla on subjektiivinen oikeus
päivähoitoon.
4. Vanhusten hoivabisnestä tehdään sosiaali- ja terveyspalveluissa julkisin
varoin, mutta veroparatiiseissa operoivien kansainvälisten pääomasijoittajien
omistamien yritysten toimesta. Olisi perustettava eettinen rekisteri, johon
hyväksytyistä yrityksistä julkinen sektori voi ainoastaan hankkia sotepalveluja.
5. Työeläke on ansiosidonnainen etuus, joten ainoa perusteltu tapa ylläpitää
eläkkeen arvo on sitoa se palkkaindeksiin.
6. Eläkerahastojen tavoitellessa maksimituottoja ovat riskit kasvaneet ja
sijoituksia on kasvavassa määrin tehty osakkeisiin ja jopa julkisuutta ja
valvontaa karttaviin hedge-rahastoihin. Eläkerahastoille olisi luotava
vastuullisen sijoittamisen säännöstö.
7. Työeläkkeet pitäisi antaa yhden julkisen eläkeyhtiön hoidettavaksi. Sen ei
kuitenkaan pitäisi toimia osana valtionhallintoa. Eläkevarat ovat
työntekijöiden säästöön pistettyä palkkaa eivätkä valtion budjetin osia tai
muuhun kuin eläkkeisiin tarkoitettuja.