Lataa - Päijät-Hämeen Liitto

Transcription

Lataa - Päijät-Hämeen Liitto
Kirjoitusten toimittajat:
Hertsi Juha, rahoitussuunnittelija, Päijät-Hämeen liitto
Karila-Reponen Mirja, suunnitteluavustaja, Päijät-Hämeen liitto
Koivula Marja, kehityspäällikkö, Päijät-Hämeen liitto
Laitinen Riitta, maakuntainsinööri, Päijät-Hämeen liitto
Mälly Marko, aluekehityssuunnittelija, Päijät-Hämeen liitto
Rope Erkki, maakuntainsinööri, Päijät-Hämeen liitto
Salmi Anne-Marie, erityisasiantuntija, Päijät-Hämeen liitto
Tervonen Hannu, konsultti, HazyChain Ltd Oy
Vepsäläinen Jukka, tutkimuspäällikkö, Päijät-Hämeen liitto
Tekninen toimittaja:
Kortesaari Asta, suunnittelusihteeri, Päijät-Hämeen liitto
Päijät-Hämeen liitto
4.6.2001
2
Sisällysluettelo
1.
TIIVISTELMÄ ......................................................................................................................................................... 5
2.
JOHDANTO ............................................................................................................................................................ 12
3.
ALUEELLINEN STRATEGINEN SUUNNITTELU PÄIJÄT-HÄMEESSÄ ................................................... 14
3.1 MÄÄRITELMÄT ........................................................................................................................................................ 14
3.2 ALUEELLINEN KEHITTÄMISSTRATEGIA MAST2001................................................................................................ 17
3.2.1 MAST2001:n määrittely .................................................................................................................................. 17
3.2.2. Prosessi .......................................................................................................................................................... 19
3.2.3 Rakenne........................................................................................................................................................... 24
3.2.4 Menetelmät ..................................................................................................................................................... 30
3.2.5 Sisällön valinnat ............................................................................................................................................. 30
4.
STRATEGISET VALINNAT – MAST2001........................................................................................................ 33
4.1.
ARVIO PÄIJÄT-HÄMEEN TULEVAISUUDEN TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSISTA ............................................ 33
4.1.1.
EXODUS: Vaellukset hyvään elämään ..................................................................................................... 34
4.1.2.
LUONTOHERKKU: Ympäristön korostuva rooli ..................................................................................... 44
4.1.3.
OSAAMINEN: Ankara osaamiskilpailu .................................................................................................... 53
4.1.4.
TEKNOLOGIA: Kiihtyvän kehityksen pakon edessä ................................................................................ 60
4.1.5.
KESKITTYMINEN: Suuri on kaunista ...................................................................................................... 65
4.1.6.
NOIDANKEHÄ: Sosiaalinen turvattomuus ............................................................................................ 101
4.1.7.
ELÄMYSTEN SIRKUS: Vapaa-aika, kulttuuri ja matkailu muodostavat synteesin ................................ 111
4.2.
PÄIJÄT-HÄMEEN VISIO 2020 ............................................................................................................................ 118
4.2.1.
Vision ominaispiirteet ............................................................................................................................. 118
4.2.2.
Vision suhde toimintaympäristökuvaukseen ........................................................................................... 119
4.3.
ARVOT JA YLEISET PERIAATTEET ..................................................................................................................... 121
4.4.
PÄIJÄT-HÄMEEN STRATEGIAYDIN, PÄÄMÄÄRÄT, TAVOITTEET, OSATAVOITTEET JA KEINOT ........................... 123
4.4.1.
Päämääräkokonaisuudet......................................................................................................................... 123
4.4.2.
Strategiaydin ........................................................................................................................................... 124
4.4.3.
Eurooppalaiseen kilpailuun kykenevät dynaamiset yritykset ja yhteistyökykyiset yritysverkostot
(päämäärä G1)........................................................................................................................................ 127
4.4.4.
Osaamisen kehittäminen, hankinta ja hyödyntäminen eurooppalaiselle huipputasolle valituilla
osaamisen aloilla (päämäärä G2) .......................................................................................................... 147
4.4.5.
Onnistunein yhdistelmä ympäristön vastuullisesta huolenpidosta ja sen hyödyntämisestä Euroopassa
(päämäärä G3)........................................................................................................................................ 166
4.4.6.
Pohjoisen Euroopan turvallinen luonnonläheisen asumisen, liikunnan ja kulttuurin kohtaamispaikka
(päämäärä G4)........................................................................................................................................ 174
4.4.7.
Elävä, uskottava ja avoin maakuntahenki (päämäärä G5) ..................................................................... 184
4.4.8.
Sosiaalinen elinvoima ja turvallisuus (päämäärä G6) ........................................................................... 200
5.
TOTEUTUS .......................................................................................................................................................... 213
5.1.
PÄÄTÖKSENTEKO, ORGANISOINTI JA TYÖNJAKO .............................................................................................. 213
5.2.
VOIMAVARAT .................................................................................................................................................. 214
5.2.1.
Rahoitus .................................................................................................................................................. 215
5.3.
HANKKEISTAMINEN JA HANKEVALINTA .......................................................................................................... 233
6.
VAIKUTUKSET ................................................................................................................................................... 235
6.1.
6.2.
7.
MITÄ MERKITYS ALUEELLISELLA STRATEGIALLA ON KANSALAISELLE? .......................................................... 235
TALOUDELLISTEN, SOSIAALISTEN, EKOLOGISTEN JA MAANKÄYTÖLLISTEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI............. 235
SEURANTA JA MAAKUNTASTRATEGIAN PÄIVITTÄMINEN ............................................................... 237
7.1.
7.2.
SEURANNAN PÄÄVASTUU ................................................................................................................................ 237
TOIMINTAYMPÄRISTÖN SEURANTA .................................................................................................................. 237
3
7.3.
7.4.
STRATEGIAN TOTEUTUMISEN SEURANTA ......................................................................................................... 237
STRATEGIAN MUUTTAMINEN JA PÄIVITYS ....................................................................................................... 238
KÄSITTEITÄ ............................................................................................................................................................... 239
LÄHDELUETTELO .................................................................................................................................................... 242
LIITTEET ..................................................................................................................................................................... 254
4
Vaellukset
hyvään
elämään
• Ruoan tuotanto
• Sosiaalivaellukset
• Venäjän murros
PÄÄMÄÄRÄT
TAVOITTEET
Ympäristön
korostuva
rooli
Ankara
osaamiskilpailu
• Koko väestö koulutukseen
• Huippuosaaminen
• Opetus verkostoituu
• Tiukat ympäristöehdot
• Ekotuotteet
Teknologian
kiihtyvän kehityksen pakon
edessä
•
•
•
•
•
Osaaminen keskittyy
Uudet palvelut
Robotisoituminen
Liikenne lisääntyy
Infrasta kilpailukykyä
Suuri on
kaunista
Sosiaalinen
turvattomuus
• Väestö keskittyy
• Alueiden kilpailu
• Ikääntyvä väestö
• Julk. resurssit pienenee,
koko kasvaa
• Valta keskittyy
• Ylikansalliset instituutiot
•
•
•
•
•
Huumeet
Mielenterveysongelmat
Syrjäytyminen
Turvattomuus
Juurettomuus
Vapaa-ajan
rooli
korostuu
• Kulttuuri tuotteistuu
• Matkailualan kilpailu
• Elämyshakuisuus
Eteläsuomalainen Päijät-Häme
on vuonna 2020 ympäristövastuullisen yritystoiminnan,
muotoilun, kulttuurin ja matkailun keskus, joka turvallisella
viihtyisyydellään kokoaa Euroopan osaajat
VISIO
TOIMINTAYMPÄRISTÖ
Päijät-Hämeen strateginen kartta
Eurooppalaiseen
kilpailuun kykenevät dynaamiset
yritykset ja
yhteistyökykyiset
yritysverkostot
37 %
19% G1
Logistisen
keskusroolin
vahvistaminen
Osaamisen kehittäminen, hankinta ja
hyödyntäminen eurooppalaiselle huipputasolle valituilla
osaamisaloilla
39%
G2 25 %
Ymp.koulutuksen
ja ymp.tutkimuksen
lisääminen
Yrityksen ja sen toim.
ympäristön yhteistyön kehittäminen
Puuosaamisen
vahvistaminen
Yritysten liiketoimintakykyjen parantaminen
Kultt.liiketoim. ja
matkailua tukevan
osaamisen parant.
Muotoilun tutkimuksen ja koulutuksen
kehittäminen
Automaation, robotiikan ja tietok.ohj.
valm. koul. ja tutk.
Infostruktuurin
vahvistaminen
Onnistunein yhdistelmä ympäristön
vastuullisesta huolenpidosta ja sen
hyödyntämisestä
Euroopassa
14%
G3 14 %
Ymp.tuottokyvyn
turvaam. ja luonnontuott. kehit. ja valm.
Puuraaka-ainehuollon parantaminen
Veteen perustuvan
yritystoiminnan
kehittäminen
Pohjoisen Euroopan turvallinen
luonnonläheisen
asumisen, liikunnan ja kulttuurin
kohtaamispaikka
19%
G4 15 %
Elävä,
uskottava
ja avoin
maakuntahenki
4%
G5 4 %
Sosiaalinen
elinvoima
ja
turvallisuus
5%
G6
5%
Asuinymp. parantaminen ja hyödyntäminen
Kuntien ja muiden
julk.hall.toimijoiden
välisen yhteist.paran.
Ikääntym. aiheutuvien yhteiskunnall.
muutosten hallinta
Matkailun, kulttuurin
ja liikunnan toimintaymp. parantaminen
Alueellisen omanarvontunnon parantaminen
Syrjäytymisen
ennaltaehkäisy
Alueimagon rakentaminen ja markkinointi
Aikuisuuden uralle
ohjaaminen
Kansalaisaktiiv. kohottam. ja osallistumisen monipuolist.
Sos. ja ter.huollon
palv.tuotan. ja tuot.
uusien muotojen keh.
5
1. TIIVISTELMÄ
ARVIO PÄIJÄT-HÄMEEN TULEVAISUUDEN TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSISTA
EXODUS: Vaellukset hyvään elämään
Ruoan tuotanto jakautuu epätasaisesti, kulutus eriytyy ja maut sekoittuvat
Pula elintarvikkeista ja puhtaasta juomavedestä kärjistyy maailmanlaajuisesti
Elintarvikkeiden ylituotanto kiihtyy Euroopassa
Uudet sosiaalivaellukset alkavat
Elintasoerot kärjistyvät sekä uskonnolliset ja kulttuuriset kuilut levenevät
Suomen väestö monikulttuuristuu
Osaajien nomadismi yleistyy
Venäjän murros synnyttää sekä uhkia että mahdollisuuksia
Venäjän poliittiset, taloudelliset ja ekologiset häiriöt jatkuvat pitkään
Karjalan jälleenrakentaminen luo markkinat myös suomalaisille yrityksille
LUONTOHERKKU: Ympäristön korostuva rooli
Ympäristön suojelun ehdot muuttuvat ankarammiksi
Paheneviin ympäristöongelmiin joudutaan sekä sopeutumaan että tarttumaan toimenpitein
Ympäristöpolitiikka ja ympäristöoikeus kokevat merkittäviä muutoksia
Suomen lähialueiden vanhentunutta teknologiaa joudutaan/päästään uusimaan
Polttonesteiden ja sähkön hinta nousee
Ekotuotteiden kysyntä kasvaa
Puhtaan veden arvo lisääntyy ja eko-elintarvikkeiden kysyntä kasvaa
Ekotehokkuuden merkitys kasvaa: palvelut tärkeämmäksi kuin tavara
Eko-markkinointi, eko-brändit ja eko-tuotteistaminen lisääntyvät
Puun käyttö materiaalina yleistyy
Ympäristön merkitys asumisen osatekijänä korostuu
OSAAMINEN: Ankara osaamiskilpailu
Laajat väestöryhmät osallistuvat koulutukseen
Koulutusjärjestelmään kohdistuu laajentumis- ja tehokkuuspaineita
6
Huippuosaamisen merkitys kasvaa
Monitaitoisuus ja erikoistuminen ratkaisevat
Automaatio, robotisoituminen ja tietoteknistyminen muuttaa osaamisen ehtoja
Uusi luokkajako uhkaa
Opetus ja oppiminen verkostoituu
Koulutus muuttuu oppimateriaalin tuottamiseksi
TEKNOLOGIA: Kiihtyvän kehityksen pakon edessä
Osaaminen keskittyy
Uuden teknologian soveltaminen on vanhojen alojen elinehto
Tietoteknologia luo uusia palveluja
Sisältötuotanto on kulttuuria
Tieto pitää paikantaa
Teledemokratia uudistamaan politiikkaa
Verkostoidu tai kuole
Robotisoituminen kiihtyy
Räätälöidyt tuotteet
Liikenne lisääntyy
Suuret liikenneratkaisut muovaavat aluerakennetta
Logistiikkatoimiala keskittyy
Tietoliikenne luo mahdollisuuksia
Infrastruktuurista kilpailukykytekijä
Kierrätysteknologia kehittyy
Energiahuollon varmuutta lisätään
KESKITTYMINEN: Suuri on kaunista
Muuttoliike keskittää väestöä
Syntyy suuria kasvukeskuksia
Päijät-Häme imee muuttovoittoa
Alueiden välinen kilpailu kiristyy
Alueellinen keskittyminen jatkuu
Haja-asutusalueet ovat vaarassa kuihtua
”Alueiden Eurooppa” vahvistuu
7
Väestö ikääntyy
Eläkeläisten elinolosuhteiden turvaaminen ja rahoittaminen hankaloituu
Kulutusrakenne muuttuu
Työvoiman tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus pahenee
Ikääntyminen suistaa haja-asutusalueet supistuvan kehityksen kierteeseen
Julkiset resurssit pienenevät ja yksikkökoot kasvavat
Kuntien ylikunnallinen yhteistyötarve kasvaa
Palvelutuotannon rakenne muuttuu
Kunnallistalous joutuu kriisiin
Taloudellinen päätösvalta keskittyy
Yritystoiminta kasautuu
Yritysten kansainvälistyminen etenee
Suurten metropolien asema taloudellisen, poliittisen ja hallinnollisen vallan kasautumina korostuu
Talouden ja bisneksen etiikan merkitys nousee
Ylikansallinen päätöksenteko järjestyy instituutioiksi
Ylikansallinen sääntely lisääntyy
Laajeneva vapaakauppa lisää kilpailua
Alueiden rooli kansainvälisessä toimintaympäristössä korostuu
NOIDANKEHÄ: Sosiaalinen turvattomuus
Huumeet arkipäiväistyvät ja mielenterveysongelmat yleistyvät
Huumeongelmat lisääntyvät
Psyykkinen ja fyysinen sairastavuus lisääntyy
Medikalisoituminen etenee
Työ jäsentyy uudelleen ja luo inhimillistä turvattomuutta
Syrjäytyminen lisääntyy työttömyyden kautta
Turvattomuus valtaa alaa
Rikollisuuden kontrollointi kiristyy
Yksilöiden suojautuminen rikollisuutta vastaan yleistyy
Epävarmuus Venäjän kehityksestä kasvaa
ELÄMYSTEN SIRKUS: Vapaa-aika, kulttuuri ja matkailu muodostavat
synteesin
Matkailun tuotekehitys ja tuotteistaminen korostuu
Matkailualan kilpailu kiristyy
Venäjältä ja Kaukoidästä suuntautuva matkailu lisääntyy
Luonnon ja liikunnan rooli vapaa-ajan vietossa korostuu
Kulttuuri ja historia rikastuttavat matkailutarjontaa
Kokous- ja kongressimatkailu säilyttää asemansa
Kulttuuri kaupallistuu
Kulttuuri arkipäiväistyy ja sen merkitys yksilöiden vapaa-aikaelementtinä korostuu
Alueellinen ja paikallinen kulttuuri joutuu yhdenmukaistavan ylikansallisen kulttuuritarjonnan
puristukseen
8
VISIO
Eteläsuomalainen Päijät-Häme
on vuonna 2020 ympäristövastuullisen yritystoiminnan,
muotoilun, kulttuurin ja matkailun keskus, joka turvallisella
viihtyisyydellään kokoaa Euroopan osaajat
PÄIJÄT-HÄMEEN PÄÄMÄÄRÄT, TAVOITTEET JA OSATAVOITTEET
Eurooppalaiseen kilpailuun kykenevät dynaamiset yritykset ja yhteistyökykyiset yritysverkostot (päämäärä G1)
Logistisen keskusroolin vahvistaminen (tavoite G1a)
Lahden logistiikkakeskuksen kehittäminen (osatavoite G1a1)
Sijaintiyhteistyön tiivistäminen (osatavoite G1a2)
Saavutettavuuden parantaminen (osatavoite G1a3)
Yrityksen ja sen toimintaympäristön yhteistyön kehittäminen (tavoite G1b)
Yritysten yhteistyön edistäminen ja klustereiden synnytys (osatavoite G1b1)
Yritysmetsästys: alueellisen yritysrekrytoinnin tehostaminen ja yritysten etabloitumisen helpottaminen (osatavoite G1b2)
Ammattilaismetsästys: osaavan työvoiman hankinta (osatavoite G1b3)
Yritysten sekä koulutuksen ja tutkimuksen välisen yhteistyön parantaminen (osatavoite G1b4)
Yksityisen ja julkisen uusi suhde: yritysten ja julkisen hallinnon yhteistyön kehittäminen ( mm.
yrityspalvelut) (osatavoite G1b5)
Yritysten liiketoimintakykyjen parantaminen (tavoite G1c)
Bisnesosaamisen parantaminen (osatavoite G1c1)
Yritysten tutkimuksen, tuotekehityksen ja innovaatiotuotannon lisääminen (osatavoite G1c2)
Yritysten kansainvälistyminen (osatavoite G1c3)
Puun jalostus ja huonekaluteollisuus hyvinvointiteollisuudeksi (osatavoite G1c4)
Teollisen tuotannon kehittäminen ja automaatio (osatavoite G1c5)
Ympäristöosaamisen siirtäminen yritystoimintaan (osatavoite G1c6)
Muotoilun teollistaminen ja kaupallistaminen osana yritysten liiketoimintaa (osatavoite G1c7)
Laadun parantaminen osana liiketoiminnan kehittämistä (osatavoite G1c8)
Matkailuyritystoiminnan aktivointi (osatavoite G1c9)
9
Osaamisen kehittäminen, hankinta ja hyödyntäminen eurooppalaiselle huipputasolle valituilla osaamisen aloilla (päämäärä G2)
Ympäristökoulutuksen ja ympäristötutkimuksen lisääminen (tavoite G2a)
Ympäristöekologian tutkimuksen ja koulutuksen lisääminen (osatavoite G2a1)
Ympäristöbioteknologian osaamisen lisääminen (osatavoite G2a2)
Ympäristöteknologian osaamisen lisääminen (osatavoite G2a3)
Puuosaamisen vahvistaminen (tavoite G2b)
Mekaanisen puun jalostusasteen nostaminen (osatavoite G2b1)
Puualan tutkimuksen keskittäminen maakuntaan (osatavoite G2b2)
Markkinointiyhteistyön kehittäminen (osatavoite G2b3)
Puurakentamisen verkostoituminen (osatavoite G2b4)
Kulttuuriliiketoimintaa ja matkailua tukevan osaamisen parantaminen (tavoite G2c)
Perinnebusineksen kehittäminen (osatavoite G2C1)
Kulttuurin liiketoimintaelementtien kehittäminen (osatavoite G2C2)
Matkailun koulutuksen ja tutkimuksen lisääminen (osatavoite G2c3)
Muotoilun tutkimuksen ja koulutuksen kehittäminen (tavoite G2d)
Muotoilukoulutuksen kehittäminen (osatavoite G2d1)
Muotoilun, ekologian ja laatukonseptin luova yhdistäminen (osatavoite G2d2)
Muotoilututkimuksen vahvistaminen (osatavoite G2d3)
Automaation, robotiikan ja tietokoneohjattujen valmistusprosessien koulutuksen ja tutkimuksen vahvistaminen (tavoite G2e)
Tietokoneohjatun prosessiohjauksen ja virtuaalisten valmistusteknologioiden tutkimus ja tuotekehitys (osatavoite G2e1)
Automaatiokoulutuksen lisääminen (osatavoite G2e2)
Infostruktuurin vahvistaminen (tavoite G2f)
Innovaatioverkostojen ja T&K-toiminnan vahvistaminen (osatavoite G2f1)
Korkeakoulutuksen vahvistaminen (osatavoite G2f2)
Ammatillista osaamista tukevan koulutuksen tehostaminen (osatavoite G2f3)
Nousevien, lupaavien tuote- ja palvelukonseptien osaamisperustan vahvistaminen (osatavoite
G2f4)
Onnistunein yhdistelmä ympäristön vastuullisesta huolenpidosta ja
sen hyödyntämisestä Euroopassa (päämäärä G3)
Ympäristön tuottokyvyn turvaaminen sekä luonnosta peräisin olevien tuotteiden kehittäminen
ja valmistus (tavoite G3a)
Maakunnan kehitystä hyödyttävän luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja lisääminen
(osatavoite G3a1)
Luonnonvarojen käytön optimointi sekä luonnontuotteiden jatkojalostuksen kehittäminen ja
innovointi kestävän kehityksen periaatteilla (osatavoite G3a2)
10
Puuraaka-ainehuollon parantaminen (tavoite G3b)
Metsäympäristön hoito (osatavoite G3b1)
Laatupuun saatavuuden turvaaminen (osatavoite G3b2)
Veteen perustuvan yritystoiminnan kehittäminen ja sen toimintaedellytysten turvaaminen (tavoite G3c)
Vesiympäristön tilasta huolehtiminen (osatavoite G3c1)
Veteen toimintansa perustavan yritystoiminnan kehittäminen (osatavoite G3c2)
Pohjoisen Euroopan turvallinen luonnonläheisen asumisen, liikunnan ja kulttuurin kohtaamispaikka (päämäärä G4)
Asuinympäristön parantaminen ja hyödyntäminen (tavoite G4a)
Luonnonläheisen asumisen kehittäminen (osatavoite G4a1)
Hoidetun ja kauniin kulttuuriympäristön hyödyntäminen (osatavoite G4a2)
Pääkaupunkiseudun etätyöalue -roolin rakentaminen (osatavoite G4a3)
Vapaa-ajan asumisen vakiinnuttaminen ympärivuotiseksi soveliailla alueilla (osatavoite G4a4)
Kyläyhteisöjen elinkelpoisuuden kehittäminen (osatavoite G4a5)
Asumisen sosiaalisen ulottuvuuden parempi huomioon ottaminen (osatavoite G4a6)
Matkailun, kulttuurin ja liikunnan toimintaympäristön parantaminen (tavoite G4b)
Matkailun infrastruktuurin rakentaminen ja ylläpitäminen (osatavoite G4b1)
Kulttuurimarkkinoinnin yhteistyön parantaminen (osatavoite G4b2)
Kulttuurikasvatuksen tehostaminen (osatavoite G4b3)
Liikuntakulttuurin elinvoiman hyödyntäminen (osatavoite G4b4)
Elävä, uskottava ja avoin maakuntahenki (päämäärä G5)
Kuntien ja muiden julkisen hallinnon toimijoiden välisen yhteistyön parantaminen (tavoite
G5a)
Kuntien yhteenliittymien ja yhteistyön edistäminen (osatavoite G5a1)
Valtion aluehallinnon ja kunnallishallinnon yhteistyön tiivistäminen (osatavoite G5a2)
Ylimaakunnallinen yhteistyö ja liittoutuminen (osatavoite G5a3)
Kansainvälinen yhteistyö ja liittoutuminen (osatavoite G5a4)
Alueellisen omanarvontunnon kohottaminen (tavoite G5b)
Alueellisen perinteen ja itsetunnon vahvistaminen (osatavoite G5b1)
Maakunta- ja paikalliskulttuuriin sekä monikulttuurisuuteen liittyvän kasvatuksen ja koulutuksen tehostaminen (osatavoite G5b2)
Alueellis-hallinnollisen suvereniteetin vahvistaminen (osatavoite G5b3)
Alueimagon rakentaminen ja markkinointi (tavoite G5c)
Alueen julkisuuskuvan täsmentäminen ja aluemarkkinoinnin tehostaminen (osatavoite G5c1)
Alueen kansainvälistäminen (osatavoite G5c2)
11
Kansalaisaktiivisuuden kohottaminen ja osallistumisen monipuolistaminen (tavoite G5d)
Asukkaiden aktivointi ja tiedonkulun avoimuuden parantaminen (osatavoite G5d1)
Osallistumisjärjestelmien kehittäminen (osatavoite G5d2)
Sosiaalinen elinvoima ja turvallisuus (päämäärä G6)
Ikääntymisestä aiheutuvien yhteiskunnallisten muutosten hallinta (tavoite G6a)
Ikäbisneksen ja ikäteknologisen tuotekehityksen edistäminen (osatavoite G6a1)
Uusien asumismuotojen kehittäminen, rakennetun ympäristön parantaminen ja virikkeellisen
elämänpiirin aikaansaaminen ikääntyneille (osatavoite G6a2)
Syrjäytymiskehityksen ennaltaehkäisyn tehostaminen (tavoite G6b)
Alennetaan kynnystä työelämään siirtymisessä (osatavoite G6b1)
Erityisryhmien koulutuksen kehittäminen (osatavoite G6b2)
Maakunnan ulkomaalais- ja maahanmuuttostrategian täsmentäminen (osatavoite G6b3)
Aikuisuuden uralle ohjaaminen (tavoite G6c)
Lasten ja nuorten omaisuus- ja väkivaltarikollisuuden ennaltaehkäisy (osatavoite G6c1)
Huumeongelman pahenemisen ennaltaehkäisy (osatavoite G6c2)
Lasten ja nuorten elinympäristön virikkeellisyyden ja turvallisuuden parantaminen (osatavoite
G6c3)
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon ja tuotteiden uusien muotojen kehittäminen
(tavoite G6d)
Julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen uudistaminen (osatavoite G6d1)
Kolmannen sektorin palvelujen kehittäminen (osatavoite G6d2)
Palvelu- ja hoivayrittäjyyden kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa (osatavoite G6d3)
12
2. JOHDANTO
MAST2001 on kehittämisstrategia
Käsillä oleva Päijät-Hämeen maakuntastrategia on ensimmäinen koko maakunnan alueelle rakennettu aluepoliittinen kehittämisstrategia. MAST2001:n strategisuus tarkoittaa sitä, että se ei sisällä kattavasti, esimerkiksi kuntasuunnitelman tapaan, kaikkia julkisen hallinnon sektoreita tai lohkoja. Strategiana se keskittyy joihinkin valittuihin asioihin.
MAST2001:n tarkoituksena on osoittaa ne asiat, joihin keskittymällä Päijät-Hämeen alueella tapahtuu seuraavien 20 vuoden kuluessa merkittävä kehityshyppy. Tavoitteena on jotakin saman tapaista, mitä tapahtui
Oulun seudulla viimeisten 20 vuoden kuluessa. Tällä tarkoitetaan nimen omaan kehityksen positiivisen kierteen syntymistä, ei niinkään Oulun seudun tietoteknologiaan liittyneitä valintoja. MAST2001:n sisältö on toinen.
MAST2001 on strategia, joka kokoaa EU:n, Suomen valtion, kuntien sekä muiden tahojen aluekehittämiseen
liittyvät pyrkimykset yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tältä osin versio 1.0 kaipaa jatkossa jalostamista. Erilaiset EU:n ja valtionhallinnon kehittämisohjelmat (rakennerahasto-ohjelmat, osaamiskeskusohjelma, aluekeskuksen kehittämisohjelma, teknologiaohjelmat, jne.) ja niiden rahoitus on nivottava strategiseksi kokonaisuudeksi MAST2001:ssä.
MAST2001 maakuntasuunnitelmana
Tässä vaiheessa, versiona 1.0, MAST2001:ä voidaan pitää ensimmäisenä versiona Päijät-Hämeen maakuntasuunnitelmasta. Lainsäädäntö on tältä osin murroksessa. Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki velvoittaa maakunnissa laadittavaksi ns. maakuntasuunnitelman. Parhaillaan uudistettavana oleva aluekehityslaki tulee niin
ikään määrittelemään maakuntasuunnitelmaa. Huolimatta strategisuuden ja perinteisen yhteiskunnallisen
suunnittelun yhteensovitusongelmista lienee niin, että MAST2001:n versio 1.0 voi toimia pohjana tulevalle
maakuntasuunnitelmalle. Käsillä olevaan strategiaan tarvittaneen joitakin sekä maankäyttö ja rakennuslain
että uudistuvan aluekehityslainsäädännön mukaisia täydennyksiä. Erityisesti MAST2001 kaipaa maankäyttöön liittyvien kytkentöjen tarkastelua.
MAST2001:ä on työstettävä koko ajan
Käsillä oleva maakuntastrategia poikkeaa perinteisestä suunnitelmasta siten, että kyseessä ei ole projektin
tuloksena syntynyt paperi. MAST2001:n tavoitteena on luoda jatkuva strategisen keskustelun ja johtamisen
prosessi, jossa alueen eri osapuolet arvioivat nykyistä tilannetta ja tekevät valintoja tulevaisuuden näkymien
valossa. MAST2001 tarjoaa kommunikoinnin välineen, jonkin josta voi edes väitellä.
MAST2001:n versio 1.0 sisältää arvion alueen ulkopuolisen ympäristön tämän hetkisestä tilasta ja erityisesti
sen tulevaisuuden näkymistä. Se sisältää myös ehdotuksen alueen kehittämisen päämääristä ja tavoitteista.
Monilta osin MAST2001 on kuitenkin keskeneräinen. Siitä puuttuu suunnitelma siitä kuinka strategiaa toteutetaan; missä järjestyksessä ja millä aikataululla kukakin tekee ja mitä. Edelleen, kuinka erilaisten kansallisten tai EU-ohjelmien toteutus saatetaan tukemaan strategian toteutumista? MAST2001:stä puuttuu myös
suunnitelma seurannan järjestämisestä.
Jatkossa myös MAST2001:n resurssointia ja budjetointia on kehitettävä. On rakennettava järjestelmä, jossa
MAST2001 tarjoaa mahdollisuuden ilmaista alueen tarpeet ja strateginen tahto Suomen keskushallinnolle.
Käytännössä tämä kulminoituu valtion tulo- ja menoarvion valmisteluprosessiin. Yhdessä valtion aluehallintoviranomaisten kanssa on synkronoitava MAST2001:n toteutus ja päivitysprosessi vuosittain siten, että PäijätHäme voi ilmaista rahoitustarpeensa eri ministeriöiden kautta valtion tulo- ja menoarvioon.
MAST2001-kokonaisuus asiakirjana
Maakuntastrategia on kokonaisuutena satojen sivujen paketti. Ani harvoin sitä kuitenkin käsitellään kokonaisuudessaan kaikkineen yksityiskohtineen paksuna paperinippuna. Käytännössä MAST2001:stä tulostetaan eri
13
tyyppisiä otteita tarpeen mukaan. Toisaalta otteet ovat tarkkuustasoltaan erilaisia tiivistelmiä (1 sivusta muutamaan kymmeneen sivuun), joista voi nopeasti hahmottaa kokonaisuuden. Toisaalta otteet ovat tiettyyn aihepiiriin liittyviä tulosteita, joissa asia esitellään yksityiskohtaisemmin (esimerkiksi ”muotoilun kehittäminen”
tai ”aluemarkkinoinnin tehostaminen”). MAST2001:n sivumäärä ei ole oleellinen vaan sisältö.
14
3. ALUEELLINEN STRATEGINEN SUUNNITTELU PÄIJÄT-HÄMEESSÄ
Jukka Vepsäläinen
Yritysmaailmassa strategista ajattelua alettiin soveltaa 1960-luvun alussa Yhdysvalloissa. Alun perin strategia
on sodankäynnin käsite ja tarkoittaa taitoa voittaa sota. Yrityksen toiminta-ajatukseen tällainen kamppailun
ajatus istuu luontevasti – käyväthän ne jatkuvaa kilpailua markkinoilla. Periaatteessa strategialla on sotaisa
merkityksensä edelleen, vaikka nykyisin se on alkanut hämärtyä, kun strategista ajattelua on alettu harrastaa jo yleishyödyllisissä yhteisöissäkin. Strategian kilpailullinen luonne on kuitenkin koko käsitteen ydin, eikä
sitä pidä unohtaa. Jos on kyse julkisyhteisöjen toimintojen yleisestä suunnittelusta ja toiminta-ajatuksen toteuttamisesta (esim. kuntasuunnitelma), tulee strategian käsitettä käyttää harkitusti tai jättää se kokonaan
pois.
Julkisessa hallinnossa strategista suunnittelua on harrastettu vasta 1980-luvulta lähtien. Suomessa se on todellisuudessa alkanut yleistyä vasta viimeisten 10 vuoden kuluessa. Alku on ollut haparoivaa harjoittelua eikä
todellista strategista suunnittelua ja johtamista voi pitää kovin yleisenä ilmiönä. Syy ei ole pelkästään osaamisen ohuudessa vaan myös siinä, ettei yritysmaailman strateginen ajattelumalli siirry automaattisesti sovellettavaksi julkisissa yhteisöissä.
3.1 Määritelmät
Lähtökohta
Perinteisen käsityksen mukaan strategia on suunnitelma ja nimen omaan konkreettinen paperi. Edelleen,
strategia laaditaan jossakin ”ylhäällä” tai ”keskellä” (johtajat laativat, suunnitteluosasto laatii) ja ikään kuin
annetaan toteutettavaksi ylhäältä alas tai keskeltä reunoille. Strategian käsitteelle on perinteisesti ollut myös
ominaista vahva taistelun ja kilpailun näkökulma. Strategian tehtävänä on ollut osoittaa, kuinka armeija, yritys tai organisaatio voi voittaa tai ainakin menestyä kilpailussa. Katse on käännetty ulkoiseen kilpailuasemaan. Henry Mintzbergin (1994) strategisen suunnittelun neljän ”P”:n määritelmässä (plan, position, pattern, perspective) perinteinen ajattelu käsittää kaksi ensimmäistä ”P”:tä – suunnitelman ja kilpailuaseman.
Uudet tuulet
Uudemmissa strategisen suunnittelun ja johtamisen ajattelumalleissa edellä mainittujen piirteiden rinnalla (ei
poissulkevana vaihtoehtona) on alettu korostaa uusia näkökulmia. Strategiaa ei pidetä vain suunnitelmana,
paperina tai asiakirjana, vaan ennen kaikkea prosessina. Kaikkein keskeisintä ei olekaan se mitä suunnitelmaan on kirjoitettu ja, että noudatetaanko suunnitelmaa ja siitä tehtyjä päätöksiä yksityiskohtaisesti. Tämä
osoittaa nykyajan strategeilta realismin tajua. Ympäröivän maailman olosuhteet muuttuvat yhä nopeammin
eikä kenelläkään (edes tutkijoilla tai suunnittelijoilla) ole eikä voi olla täydellisiä taustatietoja kaikesta mahdollisesta.
Ihmisiä tai organisaatioita ei voida myöskään diktaattorimaisesti määrätä toteuttamaan strategiaa. Prosessuaalisessa strategianäkemyksessä oleellista onkin jatkuva yhteistyössä eri tahojen kanssa tehty tilanteen arviointi, jatkuva keskustelu päämääristä ja strategisista valinnoista sekä kollektiivinen oppiminen yhä uudelleen
toistuvien strategiakierrosten aikana. Oleellista on yrityksen tai organisaation sisäinen tahto ja tapa toimia.
Mintzbergin neljän ”P”:n määritelmässä uusi lähestymistapa käsittää kaksi jälkimmäistä ”P”:tä – prosessin ja
sisäisen toimintatavan. John M. Bryson (1995) toteaa jopa, että strateginen suunnittelu ei ole tärkeää vaan
strateginen ajattelu ja toiminta. Tosin strategisen suunnittelun tarjoamat tiedot ovat välttämättömiä, jotta
strateginen ajattelu ja toiminta voisi toteutua. Mutta sinänsä strategisella suunnittelulla ei ole mitään itseisarvoa.
15
Yhteiskunnallinen strategia
Strateginen suunnittelu ja johtaminen ei ole helppoa yrityksissä. Erityisen hankalaksi se kuitenkin muuttuu,
kun siirrytään yhteiskuntapolitiikan puolelle. Strategista suunnittelua harjoitetaan valtionhallinnossa ja sen
sektoriyksiköissä, valtion aluehallinnon sektoriviranomaisissa, eri kuntayhtymissä, maakuntien liitoissa sekä
itse kunnissa ja niiden laitoksissa ja yksiköissä. Strategisen ajattelun leviäminen julkisen hallinnon ja yhteisöjen tulevaisuuden hallinnan välineeksi on luonnollista, koska sielläkin halutaan menestyä ja vähintäänkin turvata oma suhteellinen asema verrattuna muihin vastaaviin toimijoihin. Strategisen ajattelun soveltaminen
julkisessa hallinnossa on kuitenkin vielä yleisesti ottaen lapsen kengissä.
Julkisella sektorilla strategia on nähty yleensä perinteisen määritelmän mukaisena paperisuunnitelmana, jossa ei toki sinänsä ole mitään pahaa. Teksti on kommunikoinnin väline. Strategian toinen tunnuspiirre, kamppailu ja kilpailuaseman vahvistaminen, sen sijaan näyttää usein jäävän sisäistämättä. Strategian kilpailullinen
luonne merkitsee sitä, että keskeiseksi nousee valintojen teko ja suuntautuminen omalta kannalta sellaisille
areenoille (esimerkiksi toimintoihin, tuotteisiin, toimialoille, jne.), joilla oma kilpailuasema voi vahvistua. Tämä ei tarkoita sitä, että esimerkiksi perinteinen kuntasuunnittelu palvelutuotannon järjestämisineen olisi jotenkin turhaa, päin vastoin. Sitä ei vain pidä kutsua strategiaksi. Voi käydä niin, että luultiin tehtävän jotakin
(strategia) vaikka tehtiinkin ihan jotakin muuta (kuntasuunnitelma).
Prosessuaalisuus on yhteiskunnallisten strategioiden yhteydessä vielä uutta. Jatkuvan suunnittelun ajatusta
ei ole sovellettu. Organisaation, kunnan tai alueen strategisen johdon olisi koko ajan seurattava ympäröivän
maailman tapahtumia ja muutostrendejä systemaattisesti. Olisi koko ajan käytävä keskustelua strategisista
valinnoista. Viimeisten kymmenen vuoden aikana suomalainen hallinto on hurahtanut projektiajatteluun.
Kaikki mahdolliset ja mahdottomat työt toteutetaan projekteina. Projekti ei kuitenkaan sovellu toimintatavaksi sellaisiin perustehtäviin, jotka ovat luonteeltaan jatkuvia ydintoimintoja – esimerkiksi strateginen johtaminen. Nykyiseen projektieuforiaan ei oikein istu ajatus siitä, että strategia ei koskaan ole valmis.
Alueellinen yhteisöstrategia - se kaikkein vaikein tapaus
Yhteiskunnallisissa orgaaneissa strateginen suunnittelu on vaikeampaa kuin yrityksessä, kuten jo todettiin.
Strategisen suunnittelun kaikkein hankalin lajityyppi on kuitenkin erilaisten alueellisten yhteisöjen strategiat.
Tällaisia yhteisöjä ovat kunnat, seutukunnat, maakunnat, valtakunnan suuralueet ja muut mahdolliset toiminnalliset ja hallinnolliset alueet. Mikä näistä sitten tekee niin vaikean strategisen suunnittelun ja johtamisen näkökulmasta?
Kuntien ja alueiden ”toimenkuvaa” leimaa yleensä tietynlainen kaiken kattavuus. Kyse ei ole sellaisesta rajatusta tehtäväsektorista kuin mikä on esimerkiksi hampurilaisravintolaketjulla (yritys) tai tiepiirillä (valtion
aluehallintoviranomainen). Esimerkiksi kunnilla on perustuslaillisessa itsehallinnossa eräänlainen totaalivastuu
asukkaiden hyvinvoinnista. Tätä kautta myös strategian sisältöön liittyvät rajaukset ja valinnat ovat hankalia.
Ongelmaksi näyttääkin muodostuneen se, että esimerkiksi kunnassa strategia nähdään usein jonkinlaisena
synonyymina kattavalle kuntasuunnitelmalle. Tällöin strategiasta puuttuu strategisuus.
Alueellisissa yhteisöstrategioissa vaikeusastetta lisää se, että toimijoiden ja osapuolten määrä moninkertaistuu verrattuna yrityksiin tai sektoriviranomaisiin. Periaatteessa strategian asianosaisia ovat kaikki mahdolliset
tahot. Lisäksi päätöksentekovalta ei ole yhdessä kädessä vaan jakautunut erilaisille itsenäisille lohkoille ja
hierarkiatasoille. Osapuolten ja päätöksentekijöiden pirstaloituminen johtaa siihen, että strategiaan kohdistuu
mitä erilaisimpia käsityksiä siitä, mihin strategiassa tulisi keskittyä. Kokonaisuuden hahmottaminen ja valintojen teko vaikeutuu. Tällaisessa asetelmassa on hyvin tarkkaan harkittava, kuka omistaa strategian? Kenelle
strategia on suunnattu? Kuka sitä toteuttaa ja kuka ei toteuta? Missä kulkevat strategia rajapinnat; kuka
toimii missäkin roolissa? Millä ja kenen resursseilla strategiaa toteutetaan? Kaikki kysymyksiä, joihin esimerkiksi yhden yksittäisen yrityksen osalta on helpompi vastata.
Alueellisella yhteisöllä ja julkisilla orgaaneilla on yleensä lainsäädännöllisiä velvoitteita ja tehtäviä. ”Toimenkuva” on ikään kuin ennalta määrätty. Yritys voi - ainakin periaatteessa - liikkua vapaammin ja tehdä toiminnassaan suunnanmuutoksia. Lakisääteisten ehtojen olemassaolo vähentää tietenkin alueellisen yhteisöstrategian vapausasteita. Kuinka tehdä valintoja, jos tarjolla on vain yksi vaihtoehto?
16
Edelleen, yritysten ja alueellisten yhteisöjen välillä on se ero, että yrityksissä päätöksen voi tehdä ääritapauksessa yksi henkilö. Valitusoikeutta ei ole. Demokraattisissa yhteisöissä päätöksenteko on tavallisesti kollegiaalista. Strateginen johtaminen, jossa herkkyys heikoille signaaleille, reagointinopeus ja kyky tehdä valintoja on ratkaisevaa, on julkisen hallinnon hidasliikkeisessä demokratiassa hankalaa. Tämä ei tarkoita sitä, että
demokratia olisi jotakin, josta pitäisi päästä eroon vaan sitä, että on kehitettävä yhteiskunnallisen strategisen
suunnittelun ja johtamisen malleja.
Kaikista edellä kuvatuista ongelmista huolimatta – tai ehkäpä juuri sen vuoksi – osallistavan prosessuaalisuuden uusia malleja on sovellettava käytäntöön juuri alueellisissa yhteisöissä. Työ ei tästä tosin helpotu.
Yhteisöstrategian prosessuaalinen rakentaminen on työlästä ja vie valtavasti aikaa. Osapuolten saaminen
mukaan työhön edellyttää roolien ja mandaattien täsmentämistä. Osapuolia ei voida käskyttää edes periaatteessa samalla tavalla kuin yrityksessä. Eri tahoja on paljon ja niillä kaikilla on demokratiassa oikeus esittää
mielipiteensä. Yrityksen strategiapöytä ei ole näin kaaosmainen. Ilman aitoa osallistumista strategian muotoiluun ja valinnoista käytävään keskusteluun ei julkisella sektorilla voi syntyä yhteistä tahtoa ja sitoutumista.
Itseohjautuvuus ja omaehtoinen pyrkimys kohti omiksi koettuja tavoitteita on kuitenkin lopulta tehokkaampi
tapa kuin mahtikäskyjen antaminen.
Taulukko 1. Yritysstrategian ja alueellisen yhteisöstrategian eroja
Alueellinen
yhteisö
Strategian lähtökohta
Yritys
Aiheiden lukumäärä,
Toimenkuvan laajuus
pieni,
toimenkuva rajattu
suuri,
toimenkuva kaiken
kattava
vähän osapuolia,
yksi valtakeskus
lukemattomia osapuolia,
monia valtakeskuksia
Lainsäädäntö ja ylhäältä
annetut tehtävät
lain noudattaminen,
ei ylhäältä annettuja
tehtäviä
lakisääteisiä tehtäviä,
tehtäväkenttä määrätty
Osapuolten oikeus
(velvollisuus) osallistua
ei osallistumisoikeutta
laaja osallistumisoikeus, lausunto- ja
kuulemismenettely
yksi tai harvat
päätäävät
kollegiaalinen
demokraattinen
päätöksenteko
Toimijoiden ja osapuolten
lukumäärä, Valtakeskusten
lukumäärä
Päätöksenteko
Lukuisten ongelmien vuoksi voidaan aivan perustellusti epäillä, voiko klassisen tulkinnan mukaista strategiaa
ylipäätään täsmentää erilaisille alueellisille yhteisöille. Yksi kunta tai alue kukoistaa ja menestyy, kun samaan
aikaa toinen taantuu. Tällaiset yhteisöt käyvät, jos ei tieten tahtoen niin ainakin tietämättään, kilpailua suhteellisesta asemastaan. On luonnollista, että aktiiviset kunnat tai alueet pyrkivät strategisen suunnittelun ja
johtamisen keinoin asemansa vahvistamiseen. Jos tähän työhön ryhtyy, on itse uskottava, että alueellinen
yhteisöstrategia on mahdollista rakentaa ja toteuttaa. Tässä työssä on kuitenkin otettava huomioon monia jo
edellä mainittuja seikkoja, jotta lopputuloksena ei olisi vain muodon vuoksi laadittu asiakirja.
17
3.2 Alueellinen kehittämisstrategia MAST2001
3.2.1 MAST2001:n määrittely
Päijät-Hämeen maakuntastrategia on alueellinen yhteisöstrategia, jossa on pyritty ottamaan huomioon edellä
kuvattuja reunaehtoja. Se on paitsi asiakirja myös ja ennen kaikkea jatkuva avoin prosessi, jossa osallistumisen kautta syntyy sitoutuminen. Se korostaa parhaan käytettävissä olevan tiedon lisäksi alueen omaa visionääristä tahtotilaa. Se tähtää ensisijaisesti alueen (Päijät-Hämeen) kilpailuaseman vahvistamiseen ja sen
edellyttämiin strategisiin valintoihin. Se ei ole kattava ”tässä ja nyt” -kuvaus vaan suuntautuu voimakkaasti
tulevaisuuteen ja ottaa huomioon alueen ulkoiset muutosvoimat. Se tähtää erittäin voimakkaasti toimintaan
ja toteutukseen, minkä vuoksi voimavarojen allokointia ja ohjelmallista hankkeistamista ei pilkota strategiasta erilleen. Seuraavassa joitakin MAST2001:tä rajaavia täsmennyksiä.
Päijät-Hämeen maakuntastrategian
MAST2001 määritelmä
Päijät-Hämeen maakuntastrategia on maakunnan
julkisen hallinnon omistama alueellisen kehittämisen keskusteluprosessi, jossa yhdessä asukkaiden,
yritysten ja yhteisöjen kanssa sovitaan alueen tulevaisuuden menestyksen edellyttämistä tavoitteista ja niiden toteuttamisesta siten, että PäijätHämeen suhteellinen asema paranee verrattuna
muihin alueisiin.
Maakuntastrategian omistaja
Maakuntastrategian omistavat alueen kunnat. Strategian muotoiluun ja valintoihin liittyvät päätökset tekee
maakuntavaltuusto operatiivisena apunaan maakuntahallitus. Maakuntavaltuusto on osa kunnallista itsehallintoa ja siten edustaa kuntia. Kunnissa päätösvaltaa käyttää edustuksellisen demokratian muodossa maakunnan asukkaat. Viimekädessä maakuntastrategian omistavat siis alueen asukkaat.
Maakuntastrategian toteuttajat
Maakuntastrategiaa toteuttavat omistajien lisäksi aluepoliittisessa aluekehitystyössä mukana olevat tahot:
valtion aluehallintoviranomaiset, etujärjestöt (AY-liike, työnantajat, tuottajat), kunnallishallintoon kuuluvat
kuntayhtymät sekä muut julkiset sektori- ja erityisorganisaatiot (mm. sairaanhoitopiiri, teknologiakeskus
jne.) sekä alueen korkeakoulut, yliopistot ja muut oppilaitokset. MAST2001:tä toteuttaa siis alueen julkinen
hallinto ja julkiset yhteisöt.
18
Maakuntastrategian edunsaajat
Maakuntastrategia laaditaan ja sitä toteutetaan ensisijaisesti asukkaiden, kansalaisten elinolosuhteiden, hyvinvoinnin ja toimeentulon parantamiseksi. Tässä tarkoituksessa edunsaajia ovat myös alueen yritykset toimiessaan asukkaiden toimeentulon ja elinolosuhteiden takaajina. Maakuntastrategia ei kuitenkaan velvoita
eikä ohjaa edunsaajia mitenkään. Se velvoittaa ja ohjaa sekä omistajia että toteuttajia. Maakuntastrategia on
julkisen viesti yksityiselle siitä, kuinka julkinen valta aikoo toimia alueen tulevaisuuteen suuntautuvassa kehittämisessä.
Maakuntastrategian laatijat
Maakuntastrategia laaditaan ja sitä muokataan yhteistyössä kaikkien edellä mainittujen tahojen kanssa jatkuvassa keskusteluprosessissa.
Kuva 1.
Maakuntastrategian omistajat, toteuttajat ja edunsaajat. Maakuntastrategian viesti sisäänpäin
ja ulospäin
Maakuntastrategia on viesti
Maakunnan sisällä maakuntastrategia on julkisen viesti yksityiselle siitä, kuinka julkinen valta aikoo toimia
alueen tulevaisuuteen suuntautuvassa kehittämisessä. Maakuntastrategia on viesti myös maakunnan sisältä
ulospäin: EU:lle, keskushallinnolle sekä muille alueille ja ylimaakunnallisille yhteenliittymille – ja viime kädessä ulkopuolisille kansalaisille ja yrityksille.
Maakuntastrategian missio, tehtävä
Maakuntastrategian tehtävänä on osoittaa sekä alueen omille toimijoille (SISÄINEN: asukkaat, yritykset, tutkimus- ja oppilaitokset, etujärjestöt ja kunnat) että alueen ulkopuolisille tahoille (ULKOINEN: Euroopan unio-
19
ni, valtion keskushallinto ja aluehallinto, ylimaakunnalliset yhteenliittymät ja muut maakunnat sekä ulkopuoliset kansalaiset ja yritykset) mihin asioihin maakunta aikoo keskittyä aluepoliittisessa aluekehitystyössä sekä
maakunnallisessa alueiden käytössä ja maankäytön suunnittelussa alueen suhteellisen aseman parantamiseksi tulevina vuosina.
Kyseessä on nimenomaan maakuntastrategian missio, ei maakunnan missio tai yksinomaan maakunnan liiton missio.
Strategisen suunnittelun ja johtamisen aihepiirit
Strateginen suunnittelu jakautuu useisiin aihepiireihin, jotka kaikki on otettava huomioon työn kuluessa. Kokonaisuus on hyödyllistä jakaa ainakin seuraaviin teemoihin:
 Prosessi
 Rakenne
 Menetelmät
 Voimavarat
 Sisältö
 Toteutus
 Vaikutukset
 Seuranta ja päivitys
Näistä seuraavassa käsitellään prosessia, rakennetta ja menetelmiä. Varsinaista sisältöä kuvataan luvussa 4.
Myöskään voimavaroja, toteutusta vaikutuksia tai seurantaa ei käsitellä tässä luvussa. Niitä esitellään myöhemmin asiakirjan luvuissa 5-7. Tämän luvun lopussa käsitellään sen sijaan sisältöä ja voimavaroja valintojen tekemisen näkökulmasta.
3.2.2. Prosessi
MAST2001:n valmistelusta ja rakentamistyön koordinoinnista vastaa operatiivisesti maakuntahallitus. Hyväksymis- ja muutospäätökset tekee maakuntahallituksen esittelystä maakuntavaltuusto. Maakuntastrategia ei
kuitenkaan ole maakunnan liiton paperi, vaan koko maakunnan julkisen hallinnon aluekehitysstrategia. Tämän vuoksi maakunnan liiton päätöksentekoelimet eivät sanele tai määrää strategiaa, vaan pikemminkin kokoavat eri intressi- ja asiantuntijatahojen näkemyksiä ja pyrkivät sulauttamaan ne jänteväksi kokonaisuudeksi. Tämä on strategista johtamista. Maakuntavaltuusto on aluekehityksen strateginen johtaja Päijät-Hämeen
alueella.
3.2.2.1 Perinteisen rationaalisen suunnitteluprosessin kritiikki
Perinteinen rationaalinen strateginen suunnittelu korostaa perusteellisen lähtökohtatiedon pohjalta tehtyjä
loogisia tavoitehierarkioita, joissa suuremmasta päämäärästä johdetaan pienemmät osatavoitteet ja keinot.
Keskeistä siinä on sisältö (suunnittelun kohteena olevat asiat). Tällainen rationaalinen, insinöörimäinen
suunnittelu ei ota huomioon sitä, että täydellisiä lähtökohtatietoja ei voi kerätä. Se epäonnistuu myös olettaessaan, että suunnittelijan laatimat tavoitteet automaattisesti toteutetaan – vaikka ne olisi muodollisesti hyväksyttykin. Käytännössä tilanne on alueellisissa yhteisöissä se, että tavoitteista ei vallitse yksimielisyyttä eikä kaikkia tavoitteita kenties edes haluta toteuttaa. Vanha rationaalinen suunnittelu sivuuttaa sosiaalipsykologiset seikat.
Perinteinen suunnittelu mielellään pilkkoo ja vaiheistaa suunnittelun aikajanalle hyvin yksityiskohtaisesti.
Syntyy päivämääräntarkkoja aikatauluja. Ensin kootaan lähtökohtatiedot, sitten suunnitellaan, suoritetaan
osapuolten kuuleminen ja pyydetään lausuntoja, sitten otetaan palaute vastaan ja tehdään tarvittavat korjaukset. Tämän jälkeen seuraa päätöksenteko, minkä jälkeen päätös pannaan toimeen. Alueellisten yhteisöjen
kohdalla tätä päätöstä pannaan sitten toimeen useita vuosia, kunnes vaalien jälkeen uusien päätöksentekoelimien on jälleen aloitettava uusi suunnittelukierros. Perinteiselle rationaaliselle suunnittelulle on lisäksi
ominaista, että tarkkuustasoltaan erilaiset suunnitteluasiakirjat laaditaan peräjälkeen. Seuraavan suunnitteluun ryhdytään kun edellinen on saatu valmiiksi.
Elävä elämä ja havaittavissa oleva todellisuus ei mitenkään taivu edellä kuvattuun sabluunaan. Aikataulut
pettävät poikkeuksetta ja seuraavaan prosessiin pitäisi ryhtyä vaikka edellinenkään ei ole valmis. Elämme
20
keskellä yllättäviä tapahtumia, joita emme millään voineet ennakoida. Se mitä ympärillämme tapahtuu ei ole
suunnittelijan käsissä. Uusi prosessuaalinen jatkuvaan keskusteluun perustuva strateginen suunnittelu tunnustaa kaikinpuolisen vajavuutensa, lähtökohtatietojen puutteellisuuden ja alituisen muutoksen. Todellisuudessa perinteisen suunnittelun peräjälkeiset vaiheet ovat kaaosmaisesti läsnä päällekkäin koko ajan. Keräämme koko ajan tietoja ympäröivästä maailmasta, otamme vastaan palautetta, suunnittelemme, seuraamme suunnitelmien ja ohjelmien toetutumista, teemme korjaavia päätöksiä ja niin edelleen. Meidän on
tunnustettava, että elämme kaaoksen keskellä. Strateginen suunnittelu on kaaoksen hallintaa.
Moderni avoimeen prosessuaalisuuteen perustuva strateginen suunnittelu ei edes yritä puristaa maailmaa
systemaattiseen matriisiin. Se korostaa strategisten aihepiirien nostamista keskusteluun ja kollektiivista oppimista. Etukäteen emme voi tietää mitä aiheita esiin nousee. Se riippuu tutkimustuloksista, maailman tapahtumista ja alueen mielipiteiden muutoksista. Keskeinen on prosessi (kuinka tärkeitä asioita valitaan strategiaan). Tällaisessa suunnittelussa ei edes oleteta, että saadaan aikaiseksi valmis strategia, jota sitten lähdetään toteuttamaan. Oleellista on toisiaan seuraavien iteraatiokierrosten aikana saavuttaa vähitellen osapuolten yhä suurempi sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin. Prosessi on myös avoin uusille ideoille ja keskustelun avauksille.
3.2.2.2 MAST2001:n avoin ja jatkuva prosessi
Uusi kulttuuri
Päijät-Hämeen maakuntastrategian rakentamisessa on yritetty muistaa edellä mainitut näkökohdat.
MAST2001 ei ole ensisijaisesti asiakirja vaan ohjattu keskustelu- ja päätöksentekoprosessi. Työssä on pyritty
rakentamaan uutta strategisen aluekehityssuunnittelun kulttuuria. Sille on ominaista aikaisempaa voimakkaampi omaehtoisuus, millä tarkoitetaan sitä, että alue ja sen toimijat itse muokkaavat tulevaisuutensa.
Vaikka on välttämätöntä olla selvillä ympäröivän maailman muutosvoimista sekä EU:n tai keskushallinnon
suunnitelmista, ne eivät pelkästään määrää maakunnan kehitystä. Maakunta voi vaikuttaa siihen itse.
Jotta tällainen omaehtoinen tulevaisuuden ja sen kehityssuuntien arviointi sekä siitä käytävä strateginen
keskustelu olisi mahdollista, tarvitaan yhteiselle pyöreälle pöydälle jokin, josta voidaan väitellä ja keskustella.
Jokin, josta voidaan olla edes erimielisiä. Tällainen omaehtoisuuden ilmentymä on strategia. Siihen on kirjattu ne näkemykset ja valinnat, joita osapuolet korostavat. Jotta kommunikointi olisi mahdollista strategia pitää kirjoittaa sekä paperille että sähköiseen muotoon internet´iin.
Keskustelu ja strategian muotoilu ei tietenkään ole mahdollista ilman osapuolten yhteistyötä pyöreän pöydän
ympärillä. Yhteistyötä ei taasen voi olla olemassa, jos osapuolet eivät osallistu prosessiin. Halu yhteistyöhön
ja osallistumiseen on ehdoton edellytys strategiselle suunnittelulle alueellisissa yhteisöissä. Jos näin tapahtuu, osallistuminen on taipuvainen johtamaan sitoutumiseen. Ja sitoutuminen yhteiseen keskusteluun ja strategian muotoiluun on itse asiassa sama asia kuin jo mainittu omaehtoisuus – halu itse rakentaa tulevaisuutensa.
Kuva 2. Alueellisen yhteisöstrategian suunnittelun
ja johtamisen uusi kulttuuri
Rakentamisvaihe ja normaali päiväjärjestys
Jos strategiaa ei ole lainkaan tai jos se on hyvin vanha ja pölyttynyt, strategia on rakennettava. Tämä on uudessa avoimuuteen ja prosessuaalisuuteen perustuvassa kulttuurissa työläs ja aikaa vievä
tehtävä. Osallistumisen ja sitoutumisen hintana on hitaus. Se ei kuitenkaan ole mikään suuri ongelma, koska
21
on parempi kuluttaa muutama vuosi strategian täsmentämiseen kuin olla kokonaan ilman. Oikotietä harkittuun strategiaan ei ole. Strategiaa ei voi ostaa, se on itse tehtävä. Strategisen johtamisen sääntö numero 1
on: Kukaan ei voi tehdä strategiaa toisen puolesta, sillä ihminen kokee omakseen vain sen minkä on itse
tehnyt. Viulunsoittotaitoakaan ei voi kaupasta ostaa, se on itse harjoittelemalla hankittava. Eikä se tapahdu
yhdessä yössä.
Rakentamisvaiheen työläys ja pitkä kesto näyttää arvelluttavan julkisia organisaatioita nykyisellä projektien
aikakaudella. Tämä johtunee pikemminkin siitä, että strategista suunnittelua ja johtamista ei pidetä ”normaalina” työnä. Strategia nähdään jonkinlaisena oheisprojektina, joka annetaan henkilön tai työryhmän tehtäväksi tietyllä aikataululla. Kun työ on valmis, se on ikään kuin pois päiväjärjestyksestä. Oleellinen oivallus
on, että strateginen suunnittelu ja johtaminen on normaalia jokapäiväistä työtä kaikissa alueellisissa yhteisöissä (kunnissa, kuntayhtymissä, maakunnissa, jne.). Se on johdon tärkeintä työtä, jota ei voi eristää irralliseksi jaksoksi aikajanalle. Toisaalta rakentamisvaihetta kritisoidaan siitä, että maailma muuttuu nopeammin
kuin strategia valmistuu. Tämä ei tietenkään ole vakavasti otettava väite, sillä strategian aikajänne on 10-30
vuotta. Kyse ei ole ensi syksyn työohjelmasta. Suuret trendit eivät heilahtele päivittäin.
Rakentamisvaihe on kertaluonteinen. Kun se on ohi, voidaan siirtyä normaaliin päiväjärjestykseen. Kuten on
todettu strateginen suunnittelu ja johtaminen on jatkuvaa eikä strategia ole koskaan valmis. Normaalilla päiväjärjestyksellä tarkoitetaan:
1. Strategian määrätietoista toteuttamista (päätöksillä, toimenpiteillä, hankkeilla, projekteilla)
2. Toimintaympäristön ja tulevaisuuden muutosten jatkuvaa tarkkailua ja seurantaa
3. Toteutuksen seurantaa
4. Seurannan pohjalta aika ajoin tehtäviä tarkistuksia strategiaan
Päätöksenteko
Vaikka strategista suunnittelua ei pidä irrottaa aikajanalle projektiksi, joka alkaa ja loppuu, prosessi tarvitsee
kuitenkin karkean ajallisen vaiheistuksen päätöksentekoa varten. Siitä on kuitenkin tarpeetonta tehdä liian
yksityiskohtainen, koska joskus tilanne vaatii nopeita tarkistuksia ja joskus taasen voi rauhallisempia jaksoja.
Oleellista kuitenkin on, että päätöksentekoelimet alueellisten yhteisöstrategioiden tapauksessa saavat säännönmukaisesti mahdollisuuden päivittää tietonsa tietystä teemasta ja käydä keskustelua strategian tietyistä
osa-alueista. Maakuntastrategian osalta merkittävän aikataulullisen reunaehdon muodostaa valtion tulo- ja
menoarvioin valmistelu. Strategian budjetointi on syytä synkronoida valtion aluehallintoviranomaisten tulosohjausprosessiin. Eräs mahdollisuus MAST2001-prosessissa on vaiheistaa päätöksenteko kahteen tai neljään kertaan vuodessa. Kevätkaudella tarkistettaisiin tulevaisuuden näkymät, toimintaympäristön muutokset
ja visio. Syyskaudella vastaavasti strategian tavoitteet, hankkeet ja budjetointi.
3.2.2.3 Tieto- ja tahtoprosessi
Perinteisessä mallissa strateginen suunnittelutehtävä luovutetaan asiantuntijoille jossakin ”ylhäällä” (ministeriössä, tutkimuslaitoksessa, tms.) tai ”keskellä” (suunnitteluosasto, strategiayksikkö). Asiantuntijat, tutkijat ja
suunnittelijat käyttävät hyväkseen parasta mahdollista tietoa laatiessaan suunnitelmaa. He käyttävät tutkimuksia, tilastoja, selvityksiä ja mietintöjä. He antavat työhön myös oman suunnittelupanoksensa – ajattelevat työkseen muiden puolesta. Tällainen perinteinen suunnittelu on välttämätöntä ja tärkeää.
Avoimessa prosessuaalisessa strategisessa suunnittelussa tämä ei kuitenkaan riitä. Asiantuntijasuunnittelun
rinnalla on toteutettava osallistavan ajattelun ja yhdessä tekemisen prosessi. Ilman strategian asianosaisten
(omistajien, toteuttajien, edunsaajien) osallistumista ei synny sitoutumista. Myöskin koko prosessin kannalta
keskeinen yhdessä oppiminen jää toteutumatta. Strategiaa ei voi ulkoistaa muiden tehtäväksi eikä ostaa tai
alihankkia ”avaimet käteen” –periaatteella asiantuntijoilta. Uudessa mallissa strategisen suunnittelijan toimenkuva muuttuu aikaisemmasta kammiotutkijan roolista prosessinhoitajan työksi. Strategiamanagerin on
koordinoitava sekä substanssiasiantuntijoiden että osallistuvien asianosaisten työskentelyä.
Strategia on prosessina kuin kolikko, jolla on kaksi puolta. MAST2001:ssä perinteistä asiantuntijasuunnittelua
kutsutaan TIETO-prosessiksi. Uutta osallistavaa tahdonmuodostusta kutsutaan vastaavasti TAHTOprosessiksi. Onnistunut strategian rakentaminen edellyttää molempien kolikon puoliskojen huomioon ottamista. MAST2001:ssä TAHTO-prosessi on edeltänyt TIETO-prosessia. Jos molempia ei resurssipulan vuoksi
22
voida tehdä samanaikaisesti, on järjestys perusteltu. On ensin nostettava esille strategiset aiheet tahtotilan
ilmentymänä ja vasta sitten haettava niille tietopohja. Muutoin ei synny sitoutumista.
TIETO-prosessissa voidaan joko turvautua perinteiseen suunnittelija- ja tutkijatyöskentelyyn tai sen rinnalla
muodostaa teemakohtaisia eksperttityöryhmiä. MAST2001:ssä tällaisia on strategian jo hahmotuttua muodostettu mm. muotoilun, liikuntakulttuurin, matkailun ja ympäristöteknologian tavoitteiden jalostamista varten. Myöhemmin olisi hyödyllistä koota jokaiselle strategian painopisteelle tai teemakohtaiselle tavoitteelle
oma asiantuntijaryhmänsä.
Tahdonmuodostus
TAHTO-prosessi on MAST2001:ssä jaettu kahdeksaan foorumiin. Lähtökohtana oli välttää alueellisten yhteisöstrategioiden valmistelussa tyypillinen tilanne, jossa koolle kutsutaan liian suuri ja liian heterogeeninen
kaiken kattava joukko sidosryhmien edustajia. Suuren seminaarin ja sen iltapäivän ryhmätöiden tulos jää
yleensä pinnalliseksi ja laihaksi. MAST2001:n foorumityöskentelyn perusajatus oli muodostaa intresseiltään
yhdenmukaisia työryhmiä, joilla kullakin on oma mandaattinsa alueen kehittämistyössä. Sivistynyt ja perusteltu edunvalvonta on tällöin sallittua. Se auttaa strategian muodostamisessa eikä vesitä työryhmän työn tulosta. Konsensuksen hakemisella on tavallisesti taipumus hioa strategialuonnoksista kaikki arvokkaat luovat
ideat ja särmät. MAST2001:n intressilähtöisessä foorumijaossa työskentelyssä säilyy luovuus ja syvyys paremmin.
Foorumit ovat:
Foorumi 1
Foorumi 2
Foorumi 3
Foorumi 4
Foorumi 5
Foorumi 6
Foorumi 7
Alueellinen poliittinen päätöksenteko
 Maakuntavaltuusto
 Maakuntahallitus
Kunnat
 Pohjoinen kuntaryhmä
 Läntinen kuntaryhmä
 Eteläinen kuntaryhmä
 Lahti ja Heinola
Valtion aluehallinto
 TE-keskus osastoineen
 Lääninhallitus (sos-ter, sivist.,liikenne)
 Ympäristökeskus
 Tiepiiri
 Metsäkeskus
 FinnVera
Etujärjestöt
 Kauppakamari, Yrittäjät, Teollisuus ja työnantajat, Palvelutyönantajat
 SAK, STTK, AKAVA
 MTK
Erityis- ja sektoriorganisaatiot
 Matkailutoimijat
 Taidetoimikunta
 Sairaanhoitopiiri
 Yrityskeskus
Tiede- ja koulutusyhteisö
 Yliopisto- ja korkeakouluyksiköt
 Ammattikorkeakoulu
 Koulutuskonserni
 Vapaan sivistystyön oppilaitokset
Yritykset

Yritysryhmät ja verkostot
23
Foorumi 8
Kansalaisjärjestöt ja kansalaiset
 Kylätoimintaliike
 Yhdistykset
Kunkin foorumin, joista joillakin jopa useita työryhmiä, oli määrä tuottaa oma ehdotuksensa Päijät-Hämeen
kehittämisstrategian painopisteistä. Näin tapahtuikin lukuun ottamatta foorumia 8, johon resurssit ja aika ei
MAST2001 Versioon 1.0 mennessä riittäneet. Prosessi on kuitenkin jatkuva ja osallistuminen tältä osin on
mahdollista toteuttaa myöhemmin. Lisäksi osallistumisprosessin jatkeena kaikilta foorumeihin kuuluneilta yksittäisiltä organisaatioilta ja yhteisöiltä pyydettiin kirjalliset lausunnot keväällä 2001. Periaatteessa kaikilla on
ollut mahdollisuus ainakin lausua mielipiteensä strategialuonnoksesta ennen sen lopullista hyväksymistä.
Foorumi 1 (Maakuntavaltuusto ja maakuntahallitus) seurasi prosessia jokaisessa kokouksessaan sen alusta
lähtien (1998/1999 vuodenvaihde). Lisäksi sekä valtuustolle että hallitukselle kummallekin pidettiin seitsemän strategiaseminaaria (a 3-6 h), joista osa oli yhteistilaisuuksia. Ryhmätöissä ja henkilökohtaisten tehtävien parissa luottamushenkilöt työskentelivät kymmeniä tunteja. Tässä, kuten muidenkin foorumien, työssä
käytettiin lukuisia strategisen työskentelyn menetelmiä.
Foorumi 2 (Kunnat) jakautui neljään kuntaryhmään (a 2-4 kuntaa), joissa strategiaryhmä muodostettiin johtavista luottamushenkilöistä ja virkamiesjohdosta. Joissakin työryhmissä oli mukana myös yritysten edustajia.
Kustakin kunnasta työhön osallistui 2-5 henkilöä. Tyypillinen työryhmän aktiivinen koko oli 5-10 henkilöä.
Kuntaryhmissä vietiin läpi TASSU-menetelmän mukainen strategian valmisteluprosessi, jossa kukin jäsen
työskenteli yhteensä noin 50 tuntia strategiaa rakentaen. Kunkin työryhmän työskentelyn tuloksena oli ehdotus maakuntastrategian painopisteistä BONSAI-puun muodossa. Lopulta kuntaryhmien esitykset yhdistettiin.
Forumin 1 ja 2 työskentely tarjosi MAST2001:lle perusrungon, johon muiden foorumien viestit myöhemmin
lisättiin.
Foorumi 3 (Valtion aluehallintoviranomaiset) edusti prosessissa valtiovaltaa ja rahoittajia. Se työskenteli
useiden seminaarien sarjana ottaen kantaa tarkentuvaan strategialuonnokseen. Työskentelyn pääpaino siirtyi
prosessin kuluessa aluekehityksen rahoituksen ja strategian budjetoinnin suunnitteluun. Työn tulos istutettiin
MAST2001:een.
Foorumi 4 (Etujärjestöt) työsti strategiaa kahdessa seminaarissa samaan tapaan kuin foorumi kolmekin. Menetelmä eteni tulevaisuuden varmuuksien ja epävarmuuksien kautta tavoitteiden määrittelyyn. Lopulta tavoitteet luokiteltiin sen mukaan oliko kyse normaaleista olemassa olevista perustoiminnoista vai uuden kehittämisestä. Tavoitteet jaettiin myös valtakunnallisiin, alueellisiin ja paikallisiin asioihin. Työn tulos istutettiin
MAST2001:een.
Foorumi 5 (Erityis- ja sektoriorganisaatiot) jakautui useampaan osioon. Matkailutoimijat työstivät useiden
seminaarien sarjassa maakunnalle matkailustrategian, joka sitten liitettiin MAST2001:een. Lääninhallituksen
alainen Taidetoimikunta työsti maakuntastrategian tausta-aineistoksi Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen kattavan kulttuuristrategian. Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin kanssa työstettiin usean kokouksen sarjassa joitakin
sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen liittyviä teemoja ja hankekokonaisuuksia liitettäväksi maakuntastrategiaan. Lahden seudun yrityskeskuksen elinkeinostrategia toimi tuoreeltaan maakuntastrategian pohjana jo hyvin aikaisessa vaiheessa ollen yksi prosessin aivan ensimmäisiä tausta-aineistoja.
Foorumi 6 (Tiede- ja koulutusyhteisö) osallistui strategian valmisteluun kahdessa seminaarissa. Työskentelyn
tuloksena syntyi kolmesivuinen kannanotto maakuntastrategian toimintaympäristöön, visioon, päämääriin ja
tavoitteisiin. Kannanotto istutettiin maakuntastrategiaan.
Foorumi 7 (Yritykset) työstettiin Teknillisen korkeakoulun Lahden keskuksen Aluetalousinstituutin projektina,
jossa 25 yrityksen työskentelyn tuloksena Aluetalousinstituutin koordinoidessa työtä syntyi raportti ”Tuotannollisen perinteen uudistaminen Päijät-Hämeessä”. Toinen sisällöllisesti merkittävä kannanotto yrityssektorilta saatiin strategiaan alueen metalli- ja mektroniikka-alan yrityksiltä. Nämä 22 yritystä muodostavat yhteistyöverkoston nimeltään ”Lahti Mecatronics Network”. Molempien ansiokkaiden raporttien sisältö istutettiin
maakuntastrategiaan.
Foorumi 8 (Kansalaisjärjestöt ja kansalaiset) osallistui strategiaprosessiin oikeastaan vain lausuntomenettelyn kautta. Kylätoiminnan osalta tosin käytettiin tausta-aineistona alueella laadittuja Leader-
24
ohjelmaluonnoksia. Kansalaisten osallistuminen keskusteluun on maakuntastrategian jatkotyössä keskeisellä
sijalla.
Mainittujen foorumien lisäksi strategiaprosessia on koko rakentamisvaiheen ajan seurattu maakunnan YVAryhmän (YVA, ympäristövaikutusten arviointi) toimesta. Ryhmä on kommentoinut strategian eri luonnosversioita ja sen kommentit on otettu huomioon. Tässä työssä on samalla käytännössä kehitetty eräänlaista
”prosessin aikaista strategia-YVA menettelyä”, josta ei liene kovinkaan runsaasti kokemuksia Suomessa ylipäätään.
Strategiaversiot
Koko rakentamisvaiheen ajan strategiasta on ollut jonkin asteinen luonnosversio maakuntahallituksen, maakuntavaltuuston ja sitä kautta tiedotusvälineiden ja sidosryhmien nähtävillä. Lisäksi itse strategialuonnos ja
koko prosessi foorumityöskentelyn tuloksineen on ollut nähtävillä internetissä, missä ehdotuksia on saanut
myös kommentoida. Luonnoksista on käytetty versionumeroita, tyypiltään: 0.2 – 0.4 – 0.7. Rakentamisvaiheen jälkeen strategia saa versionumeron 1.0, mikä seuraavassa päivityksessä tai tarkistuksessa saa versionumerokseen esimerkiksi 1.5.
3.2.3 Rakenne
Strategian rakenteella ei sinänsä ole mitään itseisarvoa eikä sille ole välttämättä tarvetta laatia mitään yksityiskohtaista ohjesääntöä. Päinvastoin, on jätettävä tilaa luoville ratkaisuille. Merkityksetön strategian rakenne ei kuitenkaan ole sillä sisältö vaikuttaa rakenteeseen ja rakenne sisältöön. Rakenteen tulee tietenkin olla
looginen, selkeä ja mahdollisimman yksinkertainen. Vain yksinkertainen viesti omaksutaan. Seuraavassa esitellään joitakin universaaleja näkökulmia, joilla on merkitystä strategian rakenteen kannalta.
2.3.1 Aika ja paikka
Alueellisen yhteisöstrategian (ja yleensäkin strategian) muodostamisessa on huomioitava kaksi perusulottuvuutta – aika ja paikka. Aikaulottuvuus tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että on oltava perillä sekä nykytilasta että yritettävä hahmottaa tulevaisuutta. Paikkaulottuvuus puolestaan tarkoittaa sitä, että on oltava perillä sekä omasta itsestä (strategian omistajan tai laatijan sisäinen) että ympäröivästä maailmasta (ulkopuolinen). Päijät-Hämeen tapauksessa on tiedettävä esim. maakunnan koulutustaso (sisäinen) ja koulutustaso
muissa maakunnissa tai Euroopassa (ulkoinen). On siis yksinkertaistettuna neljä kiinnekohtaa: nykytila – tulevaisuus, sisäinen – ulkoinen. Oheinen kuvio selkeyttää asetelmaa.
Paikka
Maailma
Eurooppa
Suomi
Etelä-Suomi
PäijätHäme
Kunta
Kylä
Perhe
Minä
Tä
n
ään
Hu
om
e
En
si
nn
a
Kuva 3. Inhimillisen toiminnan perspektiivit
En
En
20
2
si k
si v
06 015
viik
uo
esä
oll
n
nä
na
a
20
50
21
00
Aika
25
Meillä itse kullakin on taipumus ajatella sekä ajallisesti että paikallisesti hyvin lähellä olevia asioita. Paikan
suhteen arkipäivämme täyttää oman perheen tai työpaikan, oman asuinalueen tai korkeintaan oman kunnan
tai kaupungin asiat. Ajallisesti vaivaamme päätämme lähipäivien tai korkeintaan ensi kesän asioilla. Jos meidän pitää liikkua pitemmälle näillä ulottuvuuksilla, meidän on tavallisesti tieten tahtoen pakotettava itsemme
ajattelemaan laajemmin.
Strateginen suunnittelu ja johtaminen ei ole mahdollista, jos emme pysty irtautumaan sekä ajasta että paikasta. On välttämätöntä pohtia asioita hyvin pitkällä aikavälillä, jopa useita kymmeniä vuosia eteenpäin. Alueellisissa yhteisöissä (esimerkiksi kaupungissa) merkittävät muutokset eivät koskaan tapahdu muutamassa
kuukaudessa eikä edes muutamassa vuodessa. Yhtä tärkeää on suunnata katseensa muuallekin kuin peiliin.
Sulkeuduttaessa oman itsen tarkasteluun ei voida tehdä vertailuja muihin. Ja tällaiset vertailut ovat aivan
välttämättömiä, jos halutaan asemoida oma itsemme suhteessa muihin. Ilman vertailua ei voi löytää todellisia vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia eikä uhkia.
Liian usein alueellisten yhteisöstrategioiden laadinnassa sekä pitkä aikatähtäys että ulkopuolisen toimintaympäristön kartoitus jäävät pinnallisiksi – elleivät peräti unohdu kokonaan. Tämän vuoksi strategian rakenteessa olisi hyödyllistä jo alun alkaen, ennen ensimmäisenkään tilasto- tai faktatiedon kirjaamista, antaa oma
paikkansa kullekin ”esi-strategisen nelikentän” neljästä ruudusta (ks. oheinen kuvio). Tällaisessa nelikentässä
suositun SWOT-analyysinkin teko on hedelmällisempää.
SISÄINEN
ULKOINEN
Paikka
NYKYTILA
TULEVAISUUS
Aika
Kuva 4. Esi-strateginen nelikenttä
MAST2001:ssa aika- ja paikkaulottuvuudet sisältyvät strategisen kartan rakenteeseen. Strategisessa kartassa
kartoitetaan sekä maakunnan ulkoinen toimintaympäristö (yläosa) että maakunnan sisäinen tila (alaosa).
Molemmissa osioissa liikutaan aikaulottuvuudella nykytilasta tulevaisuuteen. Strateginen kartta esitetään
seuraavassa alaluvussa tarkemmin.
26
TULEVAISUUS
NYKYTILA
ULKOINEN
VISIO
SISÄINEN
Kuva 5. Strategisen kartan ulkoinen ja sisäinen sekä nykytila ja tulevaisuus
2.3.2 Strateginen kartta
Päijät-Hämeen maakuntastrategia esitetään siis ns. ”strategisen kartan” rakenteella. Termillä ”kartta” ei tässä tarkoiteta maantieteellistä karttaa vaan oheisen kuvion mukaista jäsentelyä, jossa ajan ja paikan suhteen
erilaisia ja eri tasoisia teemoja voidaan tarkastella rinnan. Strateginen kartta auttaa ”suunnistamaan” strategianmuodostajan itsensä kannalta tärkeiden ilmiöiden ja tavoitteiden kaaoksessa. Erityisesti strateginen kartta helpottaa eri tyyppisten asioiden suhteuttamista toisiinsa. Jos tulevaisuuden toimintaympäristössä PäijätHämeen maakunnan kannalta näyttää tapahtuvan merkittävä muutos (strategisen kartan yläosa), tulisi sen
jollakin tavalla näkyä sekä visiossa että päämäärissä ja tavoitteissa. Jos esimerkiksi Suomen väestö näyttää
seuraavan 20 vuoden aikana voimakkaasti ikääntyvän, tulisi Päijät-Hämeen reagoida tuohon muutokseen ja
asettaa jo nyt tarvittavat tavoitteet ja keinot, jotta ilmiö saataisiin otettua haltuun.
Kuva 6. Strateginen kartta
27
Toimintaympäristö
Strategisen kartan ylä- ja alaosa ovat monella tavoin toistensa peilikuvat. Paikkaulottuvuuden osalta kartan
yläosassa (oheisen kuvion ”toimintaympäristö”) kuvataan strategian muotoilijan ulkopuolinen todellisuus.
MAST2001:n tapauksessa hahmotetaan siis ilmiöitä Päijät-Hämeen ympäröivissä maakunnissa, EteläSuomessa, Suomessa, Skandinaviassa, Itämeren alueella, Venäjällä, Baltiassa, Euroopassa ja jopa maailmassa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole kuvata koko maailmaa kaikkine miljoonine ilmiöineen, vaan ainoastaan oleelliset asiat. Oleellisia ovat sellaiset asiat, teemat ja ilmiöt, joilla on suuri merkitys nimen omaan PäijätHämeen kannalta ja, jotka liittyvät alueen tulevaisuuden kehitykseen. Vaikka toimintaympäristökuvauksessa
painotus on ulkopuolisessa maailmassa, voidaan – ja ehkä pitääkin – päätyä analyysissa strategian omistajan
omaan tilaan (sisäiseen). MAST2001:n tapauksessa yläosan johtopäätökset päätyvät Päijät-Hämeen olosuhteisiin verrattuna ulkopuolisen maailman muutoksiin.
Aikaulottuvuuden osalta strategisen kartan yläosassa liikutaan läpi koko ulottuvuuden nykytilasta kauas tulevaisuuteen. Painotuksen tulisi olla kuitenkin tulevaisuudessa. Strategisen kartan alaosassa asetelma on päinvastainen. Jokaisen tulevaisuuskertomuksen, teeman tai ilmiön tulisi siis sisältää rakenteellisesti sekä lyhyt
nykytilakuvaus että tulevaisuuskuva.
Toimintaympäristökuvaus edustaa strategian (strategisen suunnittelun) tutkimuksellista, tieteelliseen totuuteen pyrkivää, objektiivista osuutta. Strategisen kartan yläosaan ei pitäisi sisällyttää arvolatauksia eikä tavoitteellisuutta. Toimintaympäristökuvaus ei saa sisältää tahtotiloja ja tavoitteita. Sen pitää olla rehellinen kuvaus ulkopuolisesta maailmasta ja sen muutosvoimista. Kun on kyse pyrkimyksistä ja toimenpiteistä, ne kuuluvat strategisen kartan alaosaan – varsinaiseen tavoitteistoon.
MAST2001:n toimintaympäristökuvausta voidaan strategiaversiossa 1.0 kutsua nimellä ”Seitsemän tarinaa
tulevaisuudesta”. Jokainen seitsemästä kertomuksesta sisältää useita pääteemoja, joista vastaavasti jokainen
jakautuu useisiin täsmällisempiin ilmiöihin. Teemat ja ilmiöt ovat suurelta osin foorumeiden 1 (maakuntavaltuusto ja maakuntahallitus) ja 2 (kunnat) synnyttämiä. Myös muilla foorumeilla ja YVA-ryhmällä on ollut
osuutensa toimintaympäristökuvauksen sisältöihin.
Ilmiöillä on vaikutuksia Päijät-Hämeeseen. Kunkin teeman lopussa on kuvattu kuinka muutokset tulisi ottaa
huomioon Päijät-Hämeen maakuntastrategian tavoitteistossa (alaosa). MAST2001:n versiossa 1.0 toimintaympäristökuvausten (7 kertomusta) keskinäistä yhteensopivuutta ei vielä olla tarkasteltu. Tarinoissa saattaa siis olla jopa vastakkaisuuksia.
Visio
Visio on itselle asetettu maalitaulu tulevaisuudessa, tila johon päästään tai pitäisi päästä. Kun toimintaympäristökuvaus ilmaisee strategian muodostajan ulkopuolisen ”objektiivisen” todellisuuden, visio kertoo strategian muodostajan oman sisäisen ”subjektiivisen” käsityksen tulevaisuudesta. Toimintaympäristössä tapahtuvat
muutokset eivät ole strategian omistajan omissa käsissä. Me emme Päijät-Hämeessä voi vaikuttaa ulkopuolisen maailman asioihin kuin hyvin pieniltä osin. Väestö ikääntyy Euroopassa riippumatta siitä haluammeko me
sitä vai emme.
Vision tehtävä ei ole kuvata tulevaisuutta objektiivisesti. Vision tehtävänä on päinvastoin ilmaista hyvin voimakkaasti strategian laatijan oma näkemys toivottavasta tulevaisuudesta. Toki asetelma on ongelmallinen,
jos visio (oma toive) ja toimintaympäristökuvaus (reaalitodellisuus) ovat hyvin kaukana toisistaan, tai peräti
vastakkaiset. Tällöin lienee syytä tarkistaa visiota. Yleisesti ottaen visiossa voidaan nähdä seuraavat ominaispiirteet:
Kohdentuminen:
Ainutlaatuisuus:
Väljyys:
Muutosvoima:
Kuinka selkeitä vision sisältämät valinnat ovat ?
Kuinka visio poikkeaa muiden vastaavien toimijoiden visiosta?
Kuinka hyvin visio kokoaa sisäisten toimijoiden eri intressit ja näkökulmat yhteen?
Kuinka vahvoja oletuksia ja linjauksia on tehty voimavarojen kokoamisen, käytön ja kohdentamisen suhteen?
28
Ohjausvoima:
Realistisuus:
Kuinka yhtenäistä on toimijoiden sitoutuminen vision toteutukseen?
Kuinka todennäköinen vision toteutuminen on eri oloissa ja panostetuilla voimavaroilla?
Viitteellisyys:
Kuinka olennainen kilpailu- ja/ tai yhteistyömielessä valittu viite- ja vertailuryhmä on?
Näkemyksellisyys: Kuinka paljon vision kuva poikkeaa nykyisestä tilasta ja olosuhteista?
Kompaktius:
Kuinka eri asiat ja osat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden?
Visio on strategisessa kartassa rakenteellisesti toimintaympäristökuvauksen ja operatiivisen strategian välissä. Paikka kuvaa vision luonnetta ja tehtävää. Visio on strategian keskeisin elementti. Se kytkee yhteen toisaalta toimintaympäristön ja toisaalta strategianmuodostajan oman sisäisen tilan ja tavoitteet. Visio on strategian ydin. Tässä tehtävässään sen tulee olla hyvin mielikuvallinen ja tunteita herättävä. Se ei saisi jättää
ketään kylmäksi.
Vision tehtävänä on ohjata strategian toteutumista. Sen vuoksi sen on oltava riittävän lyhyt, jotta se voisi
painua ihmisten mieleen. Vision on ilmaistava asiat voimakkaasti ja mahdollisimman ymmärrettävästi. Visiossa tulee välttää hyvin ylimalkaisia ja ympäripyöreitä ilmaisuja (esim. ”yritystoiminnan kehittäminen”, ”ihmisten hyvinvoinnin lisääminen”, ”asukkaiden hyvä elämä”). Jos visio on sarja maailmoja syleileviä latteuksia,
kukaan ei muista sitä. Ja kun kukaan ei muista sitä, ei se voi ohjata jokapäiväistä toimintaa. Strategiahan
tähtää konkreettiseen toimintaan.
Yleisesti ottaen on mahdollista luetella ominaispiirteitä, jotka tekevät visiosta onnistuneen. MAST2001:n visiossa nämä ominaisuudet on pyritty huomioimaan. Hyvä visio …

On ytimekäs ja lyhyt

On mielikuvallinen, tunteita herättävä ja ”särmikäs”. Se ei saisi olla luettelo ylimalkaisia
latteuksia ja ympäripyöreyksiä.
Tällöin visio on helppo omaksua, se syöpyy nopeasti ihmisten
mieliin ja on taipuvainen ohjaamaan jopa alitajuistesti jokapäiväistä toimintaa.
Tällöin vision viesti menee perille ja se ohjaa jokapäiväistä toimintaa.

Kuvaa jotakin sellaista mitä ei vielä ole, mutta joka ehkä voidaan saavuttaa.
Tällöin visiolla on ohjausvoimaa. Usein visioiden aikatähtäys
näyttää olevan liian lähellä nykyhetkeä. Visiossa kuvataan
enemmänkin tätä päivää kuin tulevaisuutta. Tällöin sillä ei ole
tavoitteellisuutta.

On ajoitettu päätevuodella. Siinä ilmaistaan vuosiluvulla milloin vision tulisi olla toteutunut.
Tällöin voidaan hahmottaa tarvittavien toimenpiteiden voimakkuus, mittakaava ja aikataulutus

On persoonallinen ja etsii strategisia kilpailuetuja erikoistumisen kautta
Tällöin visio on aidosti strateginen. Usein visiot ovat liian yleisluontoisia ja pyrkivät ottamaan huomioon kaiken mahdollisen.
Tämä johtaa liian avariin ja mitäänsanomattomiin sanavalintoihin, joilla ei ole ohjausvoimaa.
29

Kytkeytyy omistajaansa persoonallisuudellaan
Tällöin visio ei ole kenen tahansa visio. Usein näkee kuinka visiot
ovat toistensa kopioita. Tällöin niillä ei ole ohjausvoimaa, eivätkä
ne vedä omistajaansa mihinkään tulevaisuuteen. Muutosta ei tapahdu.

On viesti, jonka perillemenoa edistetään mielikuvamarkkinoinnin keinoin (vertauskuvat,
mietelauseet, metaforat, allegoriat, sloganit)
Tällöin visio omaksutaan ja se vaikuttaa jokapäiväiseen toimintaan.
Arvot ja yleiset periaatteet
Strategian rakenteessa on syytä antaa paikka arvoille ja yleisille periaatteille. On täsmennettävä, mitkä ovat
niitä arvoja ja toiminnan periaatteita, joita strategian muotoilussa ja toteutuksessa yhteisesti noudatetaan.
Tällaiset arvot ja periaatteet ovat koko strategian läpikäyviä reunaehtoja.
Operatiivinen strategia: päämäärät, tavoitteet, osatavoitteet ja keinot
Strategisen kartan alaosan, visiosta alaspäin, muodostaa varsinainen tavoitteisto. Koko alaosan tulisi edistää
vision toteutumista. Ensimmäisellä hierarkiatasolla on suuret kokoavat ”päämäärät”. Koska ne sisältävät mittakaavaltaan ja aikataulutukseltaan erilaisia alemman tason aiheita, ne voidaan ajallisesti viedä melko kauas
tulevaisuuteen. Kukin päämäärä jäsentyy valikoimaksi ”tavoitteita”, tavoitteet vastaavasti joukoksi ”osatavoitteita” ja osatavoitteet joukoksi ”keinoja”. Rakenne on rationaaliselle suunnitteluperinteelle tyypilliseen tapaan hierarkkinen.
Paikkaulottuvuudella operatiivinen strategia päämäärineen ja tavoitteineen (kartan alaosa) kuvaa strategianlaatijan omia sisäisiä asioita. Strategisen kartan alaosassa ei siis enää perusteellisesti kuvata toimintaympäristön ilmiöitä. Voi kuitenkin olla perusteltua lyhyesti viitata strategian omistajan ulkopuoliseen ympäristöön,
jotta asiayhteydet käyvät ilmi (esim: Päijät-Hämeen reagointi eurooppalaiseen väestön ikääntymiseen).
Aikaulottuvuudella kartan alaosa sisältää samaan tapaan kuin yläosakin sekä nykytilan että tulevaisuuden.
Oleellista on analysoida strategianmuotoilijan (MAST2001:n tapauksessa Päijät-Hämeen) oma nykyhetken
kyvykkyys ja toteutusvoima, omat voimavarat, omat vahvuudet ja heikkoudet. Nämä on sitten arvioitava
myös tulevaisuuden kannata, koska tavoitteen asettelu ei muuten ole mahdollista.
Toisin kuin strategisen kartan yläosa, operatiivinen alaosa saa – ja sen pitääkin – olla subjektiivinen. Strategia tarkoittaa sitä, että asetetaan itselle tavoitteita ja suunnitellaan toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Tällöin kartan alaosa osoittaa tahtotilan. Strategia on tulevaisuuden tekemistä , ei objektiivista havainnointia.
Kun asetetaan tavoitteita, ollaan mitä suurimmassa määrin tekemisissä arvojen ja poliittisten latausten kanssa. Operatiivinen strategia (kartan alaosa) on silkkaa politiikkaa.
Voimavarat, toteutus, vaikutukset, seuranta ja päivitys
Strategian rakenteessa on luonnollisesti arvioitava myös toteutuksen edellyttämät voimavarat (aineelliset, inhimilliset ja rahalliset). Strategia on budjetoitava voimavaroilla. Tähän liittyy myös eri voimavarojen merkitys,
nykytila, rooli ja niiden välinen työnjako. Strategian toteutus on myös organisoitava. Edelleen, strategialla on
monen tyyppisiä vaikutuksia; sekä toivottuja että ei-toivottuja. Strategian vaikuttavuutta on toteutuksen aikana mitattava ja pyrittävä sitä tehostamaan. Ylipäätään strategian seuranta on suunniteltava systemaattiseksi ja ilmaistava kuinka strategiaa jatkuvana prosessina päivitetään. Kaikesta tästä MAST2001 asiakirjassa
on omat kuvauksensa luvuissa 5-7, joten tässä yhteydessä ei näihin teemoihin puututa.
30
3.2.4 Menetelmät
Strategisen suunnittelun menetelmiä ei tässä yhteydessä ole mahdollista käydä seikkaperäisesti läpi. Metodeja on kymmenittäin ja sadoittain. MAST2001:n rakentamisessa käytettyjä menetelmiä ei niitäkään ole tässä
mahdollista esitellä yksityiskohtaisesti. Osittain on käytetty olemassa olevia menetelmiä, osittain on kehitetty
kokonaan uusia nimenomaisesti tähän prosessiin soveltuvia menetelmiä. Edellä on jo kuvattu ”Esistrateginen nelikenttä” ja ”strateginen kartta”, joita voidaan myös pitää eräänlaisina menetelminä.
Suosittu SWOT-analyysi jää tavallisesti hyödyntämättä julkisen hallinnon harrastamissa suunnitteluprosesseissa. Tavallisesti tyydytään vain kirjaamaan vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkat nelikenttään.
Strategiset johtopäätökset ja vaihtoehdot jätetään tekemättä. MAST2001:ssä ei myöskään tehty varsinaista
SWOT-analyysiä. Sen sijaan vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia etsittiin matkailutyöryhmän
työssä esi-strategiseen nelikenttään ja kuntien työskentelyssä TASSU-menetelmällä. Esi-strategisessa nelikentässä vahvuudet (S) ja heikkoudet (W) liittyvät vasemman sarakkeen nykytilaan, kun taas mahdollisuudet
(O) ja uhkat (T) liittyvät oikean sarakkeen tulevaisuuteen. Pystyulottuvuudella voidaan vastaavasti tehdä
vertailuja oman itsen ja ulkopuolisten tahojen kesken, mikä on välttämätöntä. Matkailutyöryhmän työssä
tehtiin myös kilpailija-analyysi vahvuuksien ja heikkouksien vertailun avulla.
MAST2001:n toimintaympäristön kartoituksessa käytettiin menetelminä mm. varmuuksien ja epävarmuuksien etsintää, mielikuvakarttoja ja tulevaisuuskertomuksia. Aivoriihi tyyppistä työskentelyä varten kehitettiin
räätälöity menetelmä, jossa ensin kartoitettiin toimintaympäristön muutosvoimia varmuuksien ja epävarmuuksien avulla. Tämän jälkeen etsittiin reagointivaihtoehtoja em. muutosvoimille ja täsmennettiin niiden
pohjalta tavoitteet. Tavoitteiden tyypittelyn pohjalta löydettiin ne tavoitteet, jotka olivat nimenomaan maakunnan kehittämiseen liittyviä. Lopulta jäljelle jääneet tavoitteet istutettiin MAST2001:n strategiseen karttaan.
Kuntaprosessissa ja matkailustrategiatyössä yksittäisten tavoitteiden jäsentely strategiaehdotukseksi tapahtui
järjestämällä asiat ns. bonsai-puun muotoon. Bonsai-allegoriassa puun juuret edustavat puitteita ja edellytyksiä , joiden on oltava kunnossa jos kehitystyössä aiotaan onnistua. Puun maanpäälliset osat taasen edustavat innovatiivisia kehittämisen kärkiasioita, ns. tulevaisuusvetureita. Puun haarautuvat juuret ja oksisto ilmaisevat tavoitteiden hierarkian.
Kuntatyöskentelyssä sovellettiin TASSU-menetelmää (Tavoitteiden ja Alueellisen Strategian Suunnittelumenetelmä). TASSU:ssa ideana on aivoriihityöryhmän toimesta ensin synnyttää ajatuksia alueen vahvuuksista,
heikkouksista, mahdollisuuksista ja uhkista (SWOT) etukäteen asetetun aihepiirijäsennyksen avulla.
MAST2001-prosessissa yksittäisiä SWOT-tekijöitä syntyi yli 2000, joista toki osa oli päällekkäisiä. Tämän jälkeen kehitystekijöitä analysoidaan ja karsitaan kahdessa vaiheessa. Lopulta tehdään synteesi bonsai-puun
muodossa.
Vision muodostamisessa käytettiin hyväksi itse kehiteltyä visiolomaketta. Ajatuksena menetelmän soveltamisessa oli taata aikaisemmin esiteltyjen hyvän vision periaatteiden huomioon ottaminen. Visiolomake on kyselykaavake, jossa pyydetään vastaajaa kohta kohdalta määrittelemään vision sisältö. Lomakkeen vastaukset
hahmoteltiin visiovaihtoehdoiksi, joita sitten ryhmätöinä pyrittiin yhdistelemään. Sama periaate leimasi itse
asiassa koko strategianmuodostusta. Strategian rakentamisen alkuvaiheessa strategiasta muokattiin vaihtoehtoisia ehdotuksia, jotka sitten prosessin kuluessa yhdistettiin. Eri foorumien työskentelyn tulokset upotettiin systemaattisesti kulloiseenkin strategiaversioon. Maakuntahallitus seurasi työtä koko ajan.
Kaiken kaikkiaan on todettava, että menetelmät ovat hyödyllisiä apuvälineitä mutta eivät itseisarvoja. Menetelmät eivät myöskään ole itsestään toimivia ihmeidentekijöitä. Osallistuva strateginen suunnittelu on ryhmätyötä. Se on ihmisten kanssa työskentelyä ja sitä kautta 80 %:sti sosiaalipsykologiaa, ei insinööritiedettä.
3.2.5 Sisällön valinnat
31
Tässä yhteydessä ei tietenkään ryhdytä kuvaamaan MAST2001:n sisältöä. Se tapahtuu seuraavassa luvussa.
Sen sijaan strategiseen suunnitteluun ja johtamiseen liittyy joitakin yleispäteviä näkökulmia, joita tässä nostetaan esiin.
Miksi valinnat?
Strategisessa suunnittelussa ei koskaan voi liikaa korostaa valintojen tärkeyttä. Erityisesti tämä koskee alueellisia yhteisöstrategioita, joissa valinnat ovat kollegiaalisesta päätöksenteosta ja intressien laajasta kirjosta
johtuen erittäin hankalia. Valintojen tekeminen on tärkeää ainakin kahdesta syystä.
1. Ensinnäkin strategian tehtävänä on osoittaa tapa, jolla menestytään kilpailussa. Tällöin
oleelliseksi muodostuu taito asemoida oma itsensä (tässä tapauksessa Päijät-Häme) ympäröivien toimijoiden (muiden alueiden) kentässä siten, että syntyy kilpailuetuja. On siis
valittava sellaisia kehittämisen kohteita, joissa voimme menestyä ja jotka tarjoavat meille
ns. suhteellisen edun. Keskittymällä kaikkeen mahdolliseen ei voida muodostaa kehittämisstrategiaa.
2. Toinen syy valintojen tekemiselle on käytännöllisempi. Maailmassa on hyvin vähän, jos
lainkaan, sellaisia strategianmuodostajia, joilla on käytössään rajattomat voimavarat. Koska resurssimme ovat hyvin rajalliset, meidän on tehtävä valintoja. Niukat resurssit pakottavat karsimaan tavoiteltavien asioiden listaa. Mitä laajempi strategian tavoitevalikoma on,
sitä vähemmän voimavaroja ja rahaa voidaan kohdistaa yhteen yksittäiseen toimenpiteeseen. Ja tunnettu tosiasia on, että jos yhden tavoitteen toteuttamiseen on varattu vain
hyvin pieni resurssi, lopputulos on todennäköisesti laiha, ellei peräti täysi nolla.
100/15 -periaate
MAST2001:ssä pyritään noudattamaan ns. 100/15 –periaatetta. Tällä tarkoitetaan sitä, että jos strategian
laatijan sisäinen kaiken kattava kokonaisuus on 100 %, strategiassa on valintojen kautta keskityttävä vain 15
%:iin. Toisin sanoen, jos Päijät-Hämeen sisällä oleva inhimillisen elämän kirjo kaikkineen päivineen on 100
% (ihmiset ja luonto / yritykset, hallinto, järjestöt / elinkeinoelämä, väestö, kulttuuri, asuminen, koulutus,
infrastruktuuri / jne. jne.), niin tästä kaikesta voidaan strategiaan poimia mukaan vain 15 % (tietyt yritystoiminnan lohkot, tietty koulutus, luonnon hyödyntäminen, asumisen viihtyvyys, alueidentiteetti ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus). Luonnollisesti prosenttiluku 15 on tässä vain viitteenomainen. On siis siirryttävä perinteisestä rationaalisesta 1970-lukulaisesta totaalisuunnittelusta aitoon strategiseen suunnitteluun.
Kuinka valintoja sitten tehdään? Kuten jo todettiin valintojen teko on yhteiskunnallisessa strategiatyössä erittäin vaikeaa. On perin inhimillistä, että kaikki intressitahot pyrkivät varmistamaan omien toimialojensa sisällyttämisen strategiaan. Tässä yhteydessä on MAST2001:n osalta muistettava, että jääminen strategian ulkopuolelle ei tarkoita jäämistä tyhjän päälle. Alueelliseen kehittämiseen tarkoitetun rahoituksen määrä on marginaalinen verrattuna yhteiskunnan normaalin toiminnan ylläpitoon varattuihin resursseihin. Ne asiat jotka
eivät sisälly maakuntastrategiaan toteutetaan aivan normaalisti niin kuin tähänkin asti. MAST2001 ei koske
kaikkia asioita. Suurin osa yhteiskunnan toiminnoista on toteutettava täysin riippumatta siitä onko PäijätHämeellä strategiaa vai ei.
Valintakriteerit
Valintojen tekoa voi helpottaa määrittelemällä kriteereitä, joiden on täytyttävä, jotta asia voidaan sisällyttää
strategiaan. Päijät-Hämeen maakuntastrategian kriteeristö ilmenee oheisesta luettelosta. Vasemman puoleisen sarakkeen kriteeristön mukaiset teemat ja kehittämiskohteet voidaan hyväksyä strategian tavoitteistoon.
Päijät-Hämeen maakuntastrategian mukaisia ovat sellaiset tavoitteet, kehittämisen kohteet, toimenpiteet tai hankkeet, jotka . . .
1. pyrkivät uuden luomiseen
eivätkä vain jatka olemassa olevaa, entisen
32
ja ovat innovatiivisia
tyyppistä ”normaalia” toimintaa
2. tavoittelevat rakenteiden
muutosta ja uudistumista
eivätkä vain säilytä ja ylläpidä nykyistä
3. ovat pitkävaikutteisia ja
tavoittelevat pysyvää muutosta
eivätkä ole vain kertaluonteisia ”palokunta
sammuttaa” –typpisiä ad-hoc -toimia
4. omaavat moninaisia kerrannaisvaikutuksia monille tahoille
eivätkä hyödytä vain yhtä tahoa ja kohdistu
yksittäiseen irralliseen saarekkeeseen
5. edistävät profiloitumista, erikoistumista ja kilpailuetujen
syntymistä
eivätkä vain toteuta standardimaisia malleja,
jotka ovat kaikkialla jo käytössä
6. omaavat korkean ”hyötysuhteen”
ja antavat suuren ”tuoton” sijoitetuille resursseille
eivätkä pelkästään toteutua sananlaskua:
”Ei kannettu vesi kaivossa pysy”
7. tuottavat hyötyjä asukkaille,
yhteisöille ja yrityksille
eivätkä jää vain hallinnon sisäisiksi
8. kuuluvat ensisijaisesti aluehallinnon
vastuun piiriin
eivätkä ole ensisijaisesti valtion keskushallinnon
tai kuntien vastuulla
9. synnyttävät uusia yrityksiä ja
uutta taloudellista toimeliaisuutta
eivät pelkästään ylläpidä nykyisä rakenteita
10. synnyttävät uusia työpaikkoja
eivät pelkästään tyydy työpaikkojen häviämisen
hidastamiseen
11. ovat energia- ja materiaalitehokkaita
eivätkä jätä huomiotta ekotehokkaita ja muutenkin ympäristön kannalta hyviä ratkaisuja
Alueellisten yhteisöstrategioiden eroja
MAST2001 on maakunnallinen yhteisöstrategia, jonka tehtävänä on osoittaa aluekehitystyön valinnat. Aluekehitystyötä varten maakunnille on osoitettu tietyt voimavarat. Aluekehitystyön tavoitteena on nimen omaan
alueen kehittäminen. Näin MAST2001:lle syntyy suhteellisen selkeä tehtäväkenttä, mikä helpottaa valintojen
tekemistä.
Kunnan strateginen suunnittelu tai vaikkapa vision muotoilu on lähtökohdaltaan vaikeampaa. Kunnalla on
perustuslaillisessa kuntaitsehallinnossa totaalivastuu asukkaittensa hyvinvoinnista. Kunnan totaalivastuu johtaa siihen, että strategiaan tai visioon joudutaan sullomaan valtavan laajalti asioita. Samalla visio kääntyy
helposti viestiksi sisään päin; viestiksi kuntaorganisaatiolta asukkaille. Maakuntatasolla mainittua totaalivastuuta ei voi löytää. Maakuntastrategian kannalta valintojen teko on paljon helpompaa.
Maakuntastrategiassa on tehty valintoja. Strategia ei ole kaikenkattava vaan rajoittuu alueen tulevaisuusorientoituneeseen kehittämiseen, uuden synnyttämiseen ja rakenteiden muuttamiseen. Oleellista on toimiminen alueiden välisen kehittymisen kilpailukentällä ja tässä kamppailussa menestyminen. Visiossa ja strategiassa tähdätään persoonallisuuteen ja alueen oman roolin löytymiseen. Tällöin viesti ei ole suunnattu pelkästään sisäänpäin vaan myös Päijät-Hämeestä ulospäin: uusille asukkaille, uusille yrityksille, kilpaileville alueille, mahdollisille yhteistyökumppaneille, keskushallinnolle ja Euroopan unionille.
33
4. STRATEGISET VALINNAT – MAST2001
4.1. Arvio Päijät-Hämeen tulevaisuuden toimintaympäristön muutoksista
Vaellukset
hyvään
elämään
• Ruoan tuotanto
• Sosiaalivaellukset
• Venäjän murros
Ympäristön
korostuva
rooli
• Tiukat ympäristöehdot
• Ekotuotteet
Ankara
osaamiskilpailu
• Koko väestö koulutukseen
• Huippuosaaminen
• Opetus verkostoituu
Teknologian
kiihtyvän kehityksen pakon
edessä
•
•
•
•
•
Osaaminen keskittyy
Uudet palvelut
Robotisoituminen
Liikenne lisääntyy
Infrasta kilpailukykyä
Suuri on
kaunista
• Väestö keskittyy
• Alueiden kilpailu
• Ikääntyvä väestö
• Julk. resurssit pienenee,
koko kasvaa
• Valta keskittyy
• Ylikansalliset instituutiot
Sosiaalinen
turvattomuus
•
•
•
•
•
Huumeet
Mielenterveysongelmat
Syrjäytyminen
Turvattomuus
Juurettomuus
Vapaa-ajan
rooli
korostuu
• Kulttuuri tuotteistuu
• Matkailualan kilpailu
• Elämyshakuisuus
Eteläsuomalainen Päijät-Häme
on vuonna 2020 ympäristövastuullisen yritystoiminnan,
muotoilun, kulttuurin ja matkailun keskus, joka turvallisella
viihtyisyydellään kokoaa Euroopan osaajat
Tässä luvussa 4.1. kuvataan Päijät-Hämeen toimintaympäristön nykytilaa ja erityisesti sen tulevaisuuden näkymiä. Kuvaus ei ole kaiken kattava, vaan kohdistuu teemoihin, jotka ovat nousseet esiin foorumityöskentelyn aikana. Aihepiirit ovat sellaisia, joilla on koettu olevan merkitystä Päijät-Hämeen tulevaisuuden kannalta.
Työnimenä tällä toimintaympäristön kuvauksella on ollut ”Seitsemän tarinaa tulevaisuudesta”. Se kuvaa tekstin ei-kaikenkattavaa luonnetta sekä sitä, että kukin tarina on eri kirjoittajan tyylillisesti persoonallinen tuotos.
34
4.1.1.
EXODUS: Vaellukset hyvään elämään
Hannu Tervonen, Juha Hertsi
Globalisaatio, väestönkasvu, yhteiskuntien avautuminen ja sosiaalinen eriarvoisuus luovat tilanteen, jossa ihmiset ja erilaiset väestöryhmät lähtevät liikkeelle entistä herkemmin paremman elämän etsintään. Vaelluksiin löytyy kolme pääsyytä. Ensiksi poliittisen,
sosiaalisen, uskonnollisen, etnisen ja/tai taloudellisen sorron aiheuttama pakolaisuus,
toiseksi laiton parempia sosiaalisia ja taloudellisia etuja tavoitteleva maahanmuutto ja
kolmanneksi eliitin ja osaajien kansainvälinen vaeltelu uran ja menestyksen tavoittelussa. Kaikkien päämääränä on siirtyä vähemmän houkuttelevista ja tukahduttavista oloista
toisaalle joko tilapäisesti tai pysyvästi.
4.1.1.1. Ruoan tuotanto jakautuu epätasaisesti, kulutus eriytyy ja maut sekoittuvat
Maapallon väestö on kuluneen vuosisadan aikana nelinkertaistunut, mutta kasvu on vähitellen hidastunut,
lähinnä syntyvyyden pienenemisen vuoksi. Maapallon väestö kasvaa edelleen, mutta on arvioitu, että kasvu
pysähtyy noin 12 miljardiin. Seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana maailman väestö lisääntyy 2,5 - 3
miljardilla. Melkein kaikki lisäys kohdistuu maailman köyhiin maihin tai köyhille alueille. Näillä runsasväkisillä
ja köyhillä alueilla sosiaaliset ongelmat kärjistyvät.
Ruoan tuotanto ja tarve ovat alueellisessa epätasapainossa. Elintarvikkeiden riittävyys on heikko köyhillä
alueilla, ja kehittyneissä maissa on ajoittain huomattavaa ylituotantoa. Ylituotanto on johtunut maatalouden
teollistamisesta ja tehoviljelystä. Maatalouden tehotuotanto on aiheuttanut joissakin kehittyneissä maissa
vakavia ympäristöongelmia. Uhkat jatkuvat, koska tuotannon täytyy kasvaa tyydyttämään kasvava ruoan kysyntä. Maatalous on vastuussa puolesta maailman typpipäästöistä, kahdesta kolmasosasta ammoniakkipäästöjä ja 40%:sta metaanipäästöistä. Tehotuotannon aiheuttamat ravinnepäästöt ovat vakava uhka myös pohjavesille.
Veden käyttö moninaistuu ja veden tuotteistaminen lisääntyy. Rentoutus ja terveyskylpylöiden käyttö lisääntyy vapaa-ajan ja terveysajattelun myötä. Ruokajätit käyttävät yhä enemmän tuotannossaan tunnettuja vesivaroja laatu- ja hygieniasyistä. Veden käyttö on muuttunut trendikkääksi. Liikkuminen ja hygienian korostaminen merkitsee pulloveden käytön kasvua. Pulloveden markkinat keskittyvät hyvinvointialueille ja ostokykyisiin asiakkaisiin. Veteen liittyvät brandit lisääntyvät, mutta paikalliset vesimerkit pärjäävät maailmanlaajuisille tuoteperheille.
Uusi teknologia, uusien arvojen korostuminen sekä kulttuurien sekoittuminen johtavat mullistuksiin ruokatottumuksissa. Fuusioruoka sekoittaa kansallisia keittiöitä, täsmäruoka parantaa terveyttä ja suorituskykyä,
tunneruoka luo uusia elämyksiä. Toisaalta antibiooteilla suojattu ja hormoneilla kasvatettu ruoka luo ristiriitoja kuluttajien keskuudessa. Kivennäisaineiden, yrttien, vitamiinien ja ravintotieteellisten elintarvikkeiden
myynti on kasvussa.
Geneettisesti muunneltujen viljakasvien käyttö on lisääntynyt nopeasti joissakin maissa. Kuluttajat ovat huolissaan pitkän aikavälin terveys- ja ympäristövaikutuksista, joita ei tunneta kovinkaan hyvin. Geeniteknologina, tehotuotannon ja erilaisten kasvi- ja eläinsairauksien vaikutukset elintarviketalouteen ovat entistä laajemmat elintarviketalouden kansainvälistymisen takia. Voikin olla, että alkutuotannossa palataan osittain yksinkertaisempaan tekniikkaan ja karjan terveysruokintaan. Samalla kansainvälistyminen merkitsee, että paikalliset akuutit elintarvikekriisit voidaan hoitaa entistä paremmin kansainvälisellä yhteistyöllä.
Tulevaisuuden massaruoassa korostuvat yhdenmukainen koko, ravintotieteellisesti oikea, miellyttävä maku ja
säilyvyys huoneenlämmössä. Tarjolla on korkealaatuista erikoisruokaa etuoikeutetuille kuluttajille seikkailumaiseen syömiseen. Luonnollisesti kasvatettu ruoka tulee olemaan äärimmäistä luksusta. Tämän saanti voi
olla syynä matkustamiseen.
35
Keinotekoisten elintarvikkeiden läpimurto on toteutunut vuoteen 2030 mennessä. Silloin synteettinen liha ja
vihannekset ovat yleisessä kulutuksessa. Vuoteen 2020 mennessä vesiviljely (aquaculture) tuottaa pääosan
kulutetusta meriravinnosta. Vuoteen 2015 mennessä täsmäviljely on yleistä. Vuoteen 2010 mennessä erilaiset hoidollinen ravinto voi lieventää sairauksia. Luomumaatalous on yhdistetty perinteiseen maatalouteen
kehittyneissä maissa. Vuoteen 2008 mennessä on tuotettu erityislajeja geenimanipulaation avulla.
Pula elintarvikkeista ja puhtaasta juomavedestä kärjistyy maailmanlaajuisesti
Ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus, tehoviljelyn tarvitsema kastelu, teollisuuden ja väestön veden lisääntyvä käyttö kehittyneissä maissa, viemäröinnin ja jätevesihuollon puutteet aiheuttavat alueellista makean ja puhtaan veden pulaa. Etenkin kehitysmaissa veden puute tai sen heikko laatu levittää sairauksia. Suurin puute on kasteluvesistä. Keinokastelujärjestelmillä on kyetty lisäämään ruoantuotantoa, mutta myös aiheutettu paikoittain vakavia vaurioita ympäristölle.
Vesipula laajenee vuoteen 2025 mennessä myös joihinkin kehittyneisiin maihin. Väestönkasvu kärjistää vesipulaa. Etenkin Saharan alueen, Koillis- Afrikan ja Aasian vesipula uhkaa pahentua. Ilmaston lämpenemisen
on arvioitu kärjistävän kuivien ja kosteiden alueiden vesitilannetta. Vuoteen 2050 mennessä on arvioitu 100
miljoonan ihmisen kärsivän ilmastonmuutoksen aiheuttamasta vesipulasta. Nopea kaupungistuminen voi aiheuttaa vakavia ongelmia puhtaan veden paikallisessa turvaamisessa. Puhtaasta vedestä tulee yhä enemmän kansainvälis-poliittinen asia ja maailmanlaajuinen kauppatavara. Etenkin puhtaiden pohjavesivarojen
arvo nousee.
Aliravitsemuksesta tai suoranaisesta nälästä kärsiviä ihmisiä on tällä hetkellä yli 800 miljoonaa. Kehitysmaiden ruokapulan arvellaan pahenevan ja niiden tuontiviljan tarpeen kasvavan yli neljänneksellä vuoteen 2020
mennessä. Väestön lisääntyminen on yhtäältä uhka, toisaalta se on joillekin maille taloudellisen kasvun ja
yleisen dynamiikan lisääjä.
Voi olla, että ruoan tuottajien väheneminen, ihmisten määrän kasvu maapallolla, viljeltävän pinta-alan väheneminen ja liika tehotuotanto johtavat ruoan ja veden laajaan niukkuuteen. Luonnon katastrofit ja sodat voivat aiheuttaa ajoittaista nälänhätää joillakin alueilla seuraavan 20 vuoden kuluessa.
Maatalouden arvostus nousee. Kesannoituja peltoja otetaan viljelykäyttöön myös pohjoisilla ja syrjäisillä alueilla Suomessa. Luomuviljely ei ole riittävän tehokasta, jotta laaturuokaa saataisiin riittämään suureen kysyntään. Etenkin puhtaiden ja laadukkaiden elintarvikkeiden ja jalosteiden hinnat nousevat. Suomessa rikkaat
syövät laatuelintarvikkeita ja puhdasta lihaa, köyhät sieniä ja kalaa.
Suomeen pyrkii lisää taloudellisia ja sosiaalisia etuja tavoittelevia pakolaisia. Jotkut ihmisryhmät pyrkivät
Suomeen itärajan kautta paetakseen Venäjän sisäistä epävarmuutta, vähemmistöjen sortoa ja heikkoa elintasoa. Myös Euroopan syrjä-alueilta tulee pakolaisryhmiä ja Välimeren ylittäneitä laittomia pakolaisryhmiä
pyrkii Suomeen yhä enemmän.
Elintarvikkeiden ylituotanto kiihtyy Euroopassa
Maatalouden ja elintarviketalouden ylituotantoon vaikuttavat maataloudesta elävien tulonmuodostusriski.
Näkymät ovat epäselvät siltä osin, mikä on julkisen tukipolitiikan ja markkinoiden rooli maatalouden tulonmuodostuksessa. Maataloustuotteiden kaupan maailmanlaajuinen uudistus on myös ollut jatkuvasti esillä,
mutta ratkaisuja ei ole saatu aikaiseksi. Kehittyneissä maissa tällaisten monenkeskisen uudistusten eteneminen riippuu järjestelyistä, joita sovelletaan etenkin ns. siirtymätalouksiin.
Suomalaisen elintarviketalouden epävarmuus johtuu sekä Suomen elintarviketuotannon rakennemuutoksista,
Venäjän tilanteesta että EU:n maatalouspolitiikasta. Voi olla, että EU:ssa kuluttajien ehdoilla toteutettavan
maatalouspolitiikan seurauksena peltoa poistuu viljelystä mittavasti.
36
Toisaalta elintarvikkeiden ylituotanto voi kiihtyä EU:n laajentumisen ja maatalouden tuottavuuden kasvun johdosta.
Tällöin ei ole varmaa, että Suomen elintarviketuotanto pystytään säilyttämään. Keskisen Itä-Euroopan liittyminen Euroopan Unioniin kasvattaisi EU:n maatalousväestön kaksinkertaiseksi ja maatalousmaa sekä viljantuotanto lisääntyisivät 50 %. Näiden maiden potentiaali on huomattavasti suurempi kuin nykyinen tuotanto. Maataloustukijärjestelmien
yhteensovittaminen, tehoviljelyyn siirtyminen myös näissä
maissa ja EU:n maataloutta koskevien WTO -sitoumusten
yhteensovittaminen vaatii sopeutusaikaa ja johtaa EU:n
maatalouspolitiikan uudistamiseen. Laajentuneella EU:n
alueella on suuret maanviljelysalat, jotka EU:n avulla voidaan saada niin tuottavaksi, että Suomi voi olla vaikeuksissa joissakin tuotteissa.
T ilo je n k e s k im ä ä rä in e n p e lto a la
s e u tu k u n n itta in 1 9 9 8
M a a k u n ta ra ja
P e lto a la (h a )
1 1 .6 - 2 0 .0
2 0 .1 - 2 3 .0
2 3 .1 - 2 6 .5
2 6 .6 - 3 9 .2
Kuva 7: Päijät-Häme kuuluu eteläisen Suomen maanviljelysalueen kylkeen, jonka tilakoot ovat suurimmat (Tilastokeskus)
L ä h d e : T K /M a a - ja m e tsä ta lo u s
AlueOnline
Uusia kilpailuvaltteja etsitään maakunnan elintarviketuotannossa. Pietarin kauppa voi auttaa elintarviketuotantoa ennen kaikkea elintarviketuotannon rakennemuutoksessa. Suomalaisten tuotteiden puhtaus pelastaa
suomalaisen elintarviketalouden, mutta korkeat myyntihinnat estävät laajan menestymisen.
Paineet maatilojen liiketoiminnan tehostamiseen lisääntyvät. Maatilojen paineet kannattavuutensa parantamiseksi lisääntyvät, mikä edellyttää maatilayrittäjiltä yhä enemmän liiketaloudellista osaamista ja tuotannon
tehokasta hallintaa. Liiketoiminnan tehostamisessa on erittäin tärkeää toimia siten, että tehomaatalouden aiheuttamat haitat vältetään. Koko elintarvikeketjun laatutyön avulla pystytään löytämään toimintatapoja, jotka varmistavat suomalaisen elintarvikeketjun laatutuotteiden tuotannon siten, että laatujärjestelmät ja niiden
käytännön soveltaminen on maatiloilla arkipäivää. Suomalaisesta maataloustuotannon mallista perheviljelmätyyppisenä tulee EU:n uudistuneen maatalouspolitiikan kulmakivi, kun tehomaatalouden haitat monine haittavaikutuksineen ovat kasvaneet suuriksi.
Maatilat toimivat liiketaloudellisesti tehokkaasti samalla kun ne toteuttavat laatujärjestelmää, jonka osana
mm. eläinten hyvinvointiin ja kestävään maataloustuotantoon kiinnitetään erityistä huomiota. Luomutuotannosta tulee liiketaloudellisesti kannattavaa yritystoimintaa.
37
Maatilatalouden velat tilaa kohti maakunnittain 1998
Varsinais-Suomi
Keski-Pohjanmaa
Kanta-Häme
Päijät-Häme
Pohjois-Pohjanmaa
Itä-Uusimaa
Lappi
Koko maa
Satakunta
Pirkanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Savo
Ahvenanmaa
Pohjanmaa
Pohjois-Savo
Keski-Suomi
Pohjois-Karjala
Kainuu
Uusimaa
Kymenlaakso
Etelä-Karjala
0
Lähde: TK/Maa- ja metsätalous
50000
100000
150000
200000
250000
300000
Velat mk /maatila
AlueO nline
Kuva 8: Päijät-Hämeen tilat ovat suhteellisen velkaantuneita (Tilastokeskus)
Tarve selkeälle ja määrätietoiselle maaseutupolitiikalle lisääntyy. Maaseutupolitiikasta tulee kokonaisvaltaista
maaseudun kehitykseen vaikuttavaa alueellista kehittämispolitiikkaa. Päästään eroon ajattelusta, että maaseutupolitiikkaan kuuluvat vain maatalouteen liittyvät asiat. Alueellisessa kehittämistyössä pystytään integroimaan eri hallinnonalat toimimaan tehokkaasti yhteen siten, että maaseutupoliittiset keinot todellakin pystyvät vaikuttamaan maaseudun kehittymiseen. Maakunnissa pystytään löytämään tehokkaat keinot vaikuttavan maaseutupolitiikan harjoittamiselle olemassa olevia resursseja ja alueen omaa kehittämispotentiaalia tehokkaasti hyödyntäen.
4.1.1.2. Uudet sosiaalivaellukset alkavat
Yhteiskunnalliset levottomuudet ja eriarvoisuus synnyttävät siirtolaisuutta ja pakolaisuutta. Sodat, luonnonmullistukset, nälänhädät ja taloudellinen piittaamattomuus seurauksista aiheuttavat pakolaisuutta ja siirtotyöläisyyttä. Köyhyys on kasvamassa joissakin maanosissa esimerkiksi Afrikassa, mikä lisää muuttopainetta.
Hyvinvoinnin tavoittelu siirtymällä kehittyneimpiin maihin on kasvanut globalisaation ja avoimuuden myötä.
Ilmiöt ovat pitkällisiä ja hyvin laajoja, joten tapahtumien kiihtymisellä voi olla dramaattisia seurauksia.
Toisaalta globaali elintason nousu, lukutaidon lisääntyminen ja lapsikuolleisuuden lasku ovat pienentäneet
tarvetta maastamuuttoon. Koulutus ja terveydenhoito nähdään yhä enemmän myös investointina inhimilliseen pääomaan, mikä vaikuttaa talouden tervehdyttämiseen pitkällä aikavälillä.
Muuttoliike ja väestöryhmien erilainen lisääntymisnopeus muuttavat rotujen välisiä suhteita. Keski- ja Kaakkois-Aasian sekä Latinalaisen Amerikan väestö lisääntyy voimakkaasti. Latinalaisperäisestä väestöstä tulee
USA:n suurin vähemmistö vuonna 2020 ja eurooppalaisperäiset amerikkalaiset jäävät vähemmistöksi v.
2050. Ihmisten ja pienryhmien arvot pikemminkin eriytyvät kuin monikulttuuristuvat.
Maahanmuuttajat elävät jo nyt monikulttuurisessa ympäristössä. Maahanmuuttajat vaikuttavat voimakkaasti
sekä isäntämaansa että kotimaansa yhteiskunnallisiin asioihin. Monikansallisuus valtaa alaa etenkin suurissa
hyvinvointivaltioissa, joihin muodostuu uusia merkittäviä vähemmistöjä.
Elintasoerot kärjistyvät sekä uskonnolliset ja kulttuuriset kuilut levenevät
Kehitysmaat köyhtyvät edelleen. Köyhtymistä lisäävät EU ja muiden menestyvien maanosien talousliitot, jos
ne sulkevat kolmannen maailman maat ulos yhteistyöstä. Laittoman työvoiman muuttopaine PohjoisAfrikasta ja Itä-Euroopasta EU:n sisälle kasvaa. Sotia käyvät alueet tuottavat edelleen pakolaisia, jotka elävät
toimeentulorajan alapuolella. Väestöräjähdys osissa maapalloa köyhdyttää ihmisiä lisää. Tietotaidosta joudutaan maksamaan kaikkialla, jolloin osaamiserot kasvavat. Vallan ja rahan merkitys korostuu. Sosiaaliset ongelmat purkautuvat ja kanavoituvat uskonnolliseksi ja etniseksi liikehdinnäksi.
38
Uskonnot ovat luonteeltaan paikallisia ja alueellisia. Uskontojen läsnäolo jatkuu maailmassa, vaikka joidenkin
valtauskontojen merkitys tulee pienenemään maallistumisen lisääntyessä. Uskonnot vaikuttavat sosiaalisiin ja
poliittisiin arvoihin ja asenteisiin sekä kanavoivat moraalisia ennakkoluuloja.
Venäjän entiset alusmaat etsivät uskonnollista identiteettiään. Afrikassa jatkuvat etniset ja uskonnollisperäiset konfliktit kristinuskon ja islamin valtataistelussa. Lähi-idässä islamilaisten suuntauksien ja ryhmäkuntien
valtataistelu kiihtyy. Israelin konfliktit naapureiden
kanssa jatkuvat. Keski-Aasian väkirikkaiden valtioiden
sisäiset uskonnolliset konfliktit kärjistyvät fanaattisten
ja maltillisten suuntausten välillä. Kiina jatkaa toimiaan
pysäyttääkseen maanalaiset uskonnolliset virtaukset.
Latinalaisessa Amerikassa vaikutusvallasta kamppailevat evankelistiset herätysliikkeet ja espanjankielisen
alueen katolilaisuus. USA joutuu uskonnolliseen risteykseen, kun latinalaisen väestön kasvun myötä katolilaisuus valtaa alaa vapaakirkoilta.
U lk o m a a la is e t s e u tu k u n n itta in
19 99
M a ak u nta raja
O su u s v ä e stö stä (% )
0.3 - 0.5
0.6 - 0.8
0.9 - 1.2
1.3 - 4.4
Kuva 9: Suomessa ulkomaalaisten osuus väestöstä on vielä
pieni moniin muihin Euroopan
maihin verrattuna (Tilastokeskus)
L äh d e: T K /V äe stö tila stot
Terrorismi ja sabotaasit yleistyvät. Uskontoja käytetään sosiaalisten ongelmien välikappaleina. Uskonnolliset
ja kulttuuriset erot kärjistävät asenteita. Itseriittoisten alaryhmien separatistiset konfliktit lisääntyvät. Hyökkäykset infrastruktuuria vastaan tulevat entistä todennäköisemmäksi.
Siirtotyöläisten ja pakolaisten määrä lisääntyy. Siirtolaisuus itärajan yli voi muodostua hallitsemattomaksi, jos
maassa ei saada elintarviketuotantoa toimimaan ja taloudellinen tuki Venäjälle pienenee. Myös levottomuudet, sorto, väkivalta tai sotatila Venäjällä voivat aiheuttaa pakolaisuutta ja siirtolaisuutta. Rajan takainen kriisi voi kasvattaa elintasokuilun liian suureksi, jolloin nälkä tuo pakolaisia Suomeen.
Suomen kyky vastaanottaa on melko rajallinen. Päijät-Hämeelle ja Suomen tulevaisuudelle hallitsemattomalla siirtolaisuudella olisi seurauksena se, että irtolaisuus lisääntyy. Tarvittaisiin lisää pakolaiskeskuksia. Pahimmillaan seurauksena olisi palvelujen alimitoitus, sekavuus turvallisuusasioissa, palvelujen tukkeutuminen
sekä resurssien hukkaantuminen. Se vaikuttaisi turvallisuustekijöihin, asumiseen, työpaikkoihin ja maan imagoon rajavaltiona. Työhön sijoittuminen ja kommunikointi vaikeutuvat, ja tyytymättömyys sekä rikollisuus lisääntyvät.
39
Ulkomaalaiset maakunnittain 1999
Ahv enanmaa
U us imaa
Vars inais -Suomi
Pohjanmaa
K oko maa
Itä-U us imaa
Päijät-H äme
Etelä-Karjala
Pirk anmaa
Ky menlaak s o
Kes k i-Suomi
Kanta-H äme
Pohjois -Karjala
Etelä-Sav o
Lappi
Pohjois -Sav o
Kes k i-Pohjanmaa
Pohjois -Pohjanmaa
Satak unta
Kainuu
Etelä-Pohjanmaa
0
1
Lähde: TK/Väes tötilas tot
2
3
4
5
O suus väestöstä (%)
AlueOnline
Kuva 10: Päijät-Hämeessä ulkomaalaisia on hieman keskimääräistä vähemmän (Tilastokeskus)
Suomen väestö monikulttuuristuu
Sosiaalivaellukset muuttavat myös Suomen väestörakennetta. Suomen väestö muuttuu monikulttuuriseksi,
vaikka väestön määrä ei juuri kasva. Syynä ovat matala syntyvyys ja työvoimapula. Suomalaisten syntyvyys
edelleen vähenee. Kun syntyvyys laskee, muualta muuttaa ihmisiä lisää. Maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään asuu pääkaupunkiseudulla 300 000 vuonna 2020. Syntyvyyden pienentyminen johtaa vanhempien
työntekijöiden merkityksen kasvuun ja eläkkeelle siirtymisen lykkäytymiseen. Nykyistä suomalaista väestöä
muuttaa jonkin verran muualle ja tilalle tulee väestöräjähdyksestä kärsivien maiden väestöä. Työn ja ihmissuhteiden mukaan liikutaan ja myös lomaillaan. Kun Suomeen tulee muualta väkeä, kansainvälisyys lisääntyy.
Muualta tuleva monikulttuurinen väestö ei käännä väestökehitystä, sillä väestön lisääntyminen ei ole täysin
välttämätöntä, vaikka suomalaisten määrä vähenee. Vähäinen muuttoliike muuttaa ainoastaan jonkin verran
kulttuuri- ja asumisrakennetta.
Paikallinen ja alueellinen identiteetti uudistuu. Monikulttuurisuus tuo jonkin verran ongelmia, mutta myös
avartaa suomalaisuutta. Tuleva väestö noudattelee aikaa myöten maan väestön tapoja ja arvoja. Oikein hoidettuna monikulttuurisuus tervehdyttää suomalaisten suhdetta eurooppalaisuuteen ja globaalisuuteen. Tällä
hetkellä Päijät-Hämeessä on kuitenkin vähän ulkomaalaisia.
Asumisrakenne muuttuu. Maahanmuuttajat saavat perhekokoa ja tulotasoa vastaavat asunnot käyttöönsä viranomaisten osoittamina eri kunnista ja eri vuokranantajilta. Vuokra-asunnot sijoitetaan siten, että maahanmuuttajia ei liiaksi keskity tiettyihin taloihin tai jollekin asuinalueelle. Toisaalta asuntojen sijoittamisella pyritään siihen, että sosiaaliset kontaktit ryhmän sisällä helpottuvat. Tavoitteena on asuntojen sijoittaminen ryppäittäin eri alueille. Käytännössä ensimmäisessä vaiheessa käytössä ovat kuntien ja muiden viranomaisten
hallinnoimat asunnot. Kun maahanmuuttajien tulotaso nousee, he siirtyvät pois arava-asunnoista vapaille
markkinoille, jolloin alkuperäiskulttuurin asumisrakennetta voidaan toteuttaa paremmin tarpeita vastaavaksi
uudisrakentamisessa. Eri kulttuurien yhdistymisliike vahvistuu, jossa maahanmuuttajien asuminen keskittyy
vapaaehtoisen muuttoliikkeen johdosta joillekin tietyille asuinalueille. Eri uskontojen mukaiset rakennelmat
kuten moskeijat ja temppelit lisääntyvät rakentamisessa.
40
Palvelujen kysyntä muuttuu. Monikulttuurisen yhteiskunnan tarpeisiin syntyy yksityistä ja julkista tarjontaa.
Julkiset palvelut moninaistuvat erikielisiin etnisiin sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluihin. Yksityiset palvelun
tuottajat voivat luoda eri kulttuuriryhmille tarkoitettuja
palveluja myös julkisten palvelujen kilpailijoina ja täydentäjinä esimerkiksi terveys- ja koulutuspalveluissa.
Pienet kulttuuripohjaiset kaupat, parturit, kahvilat, ravintolat ja taksit saavat oman etnisen ammattikuntansa
vastamaan tarjonnan ja kysynnän mukaista markkinatilannetta.
P a lv e lu to im ia loje n työ llis tä v yys
s eu tu k u n n itta in 1 9 9 8 *
O suu s s eutu k u nn a s sa a suv a s ta
työ llis e s tä työ voim a sta
M a a k u n ta ra ja
O s u u s (% )
4 5 .2 5 0 .1 5 4 .6 6 2 .6 -
5 0 .0
5 4 .5
6 2 .5
7 8 .2
Kuva 11: Palveluvaltaisuus
keskittyy tiivisti kasvukeskusten ja kaupunkien ympärille. Päijät-Häme on välimaastossa (Tilastokeskus)
Osaajien nomadismi yleistyy
L ähd e: T K /T yö ss ä kä yntitilas to
*en n ak ko tie to
Hallitsevien alueiden tai syrjäseutujen rikkaimpien osien
etuoikeutetut asukkaat muodostavat vaeltajien eliitin.
Uudet tuotteet mullistavat näiden ihmisten elinrytmin,
suhteen kulttuuriin, tietämykseen, perheeseen, isänmaahan, maailman ja itseensä. Mobiilivälineiden kehitys
mahdollistaa uudenlaisen "irtolaisuuden". Vähemmän koulutetut, vähemmän tietoa luovat työntekijät joutuvat työkaluiksi eli "irtolaistuotteiksi" ja he muuttavat alinomaa työn ja sosiaaliturvan perässä.
Väestön määrä vähenee tai pysähtyy monissa korkean elintason (esimerkiksi Japani, Saksa) maissa seuraavan 50 vuoden kuluessa. Monissa kehittyneissä maissa ikääntyminen luo paineita eläke- ja terveydenhoitojärjestelmälle ja saattaa johtaa koulutetun työvoiman pulaan. Keinona on nähty syntyvyyden lisääminen ja
koulutettujen maahanmuuton edistäminen. Monet maat ryhtyvät kilpailemaan ulkomaisesta koulutetusta
työvoimasta pitääkseen yllä kasvua. Väestörikkaiden maiden koulutetut ihmiset etsivät aktiivisesti parempaa
elintasoa, elämänlaatua, yksilöllisyyttä ja persoonallisia vaihtoehtoja.
Muuttovirtoihin vaikuttaa vapaakauppa ja alueellinen integraatio. Kansainvälisellä yhteistyöllä pyritään ohjaamaan muuttovirtoja haluttuun suuntaan. Työmarkkinatarpeista lähtevä valikoiva maahanmuutto voi johtaa ongelmiin ja ristiriitoihin, koska tarpeiden identifiointi on hankalaa ja maahanmuuttajien odotukset esimerkiksi perheasioissa poikkeavat vastaanottajavaltioista. Tässä tilanteessa vaeltavien maahanmuuttajien
entiset kotimaat alkavat vaikuttaa isäntämaan politiikkaan yhä enemmän.
Osaajien maahanmuuton johdosta tarve monipuoliseen asumisvaihtoehtojen tarjontaan kasvaa. Osaajien ja
tietoyhteiskunnan tulisi periaatteessa edistää välimatkojen merkityksen vähenemisen kautta alueellista hajauttamista. Tällaista kehitystä ei kuitenkaan tule tapahtumaan, vaan päinvastoin tietoyhteiskunnalle ominainen yritystoimintojen globaali verkottuminen johtaa osin täysin vastakkaiseen kehityssuuntaan. Osaajat ovat
keskittymässä entistä voimakkaammin informaatiotalouden ja teknologian keskeisimpiin solmukohtiin niin
maailman laajuisessa, kansallisessa kuin alueellisessakin mittakaavassa. Osaajien tarpeet ovat hyvin monipuolisia, joka lisää kaavoituksen kustannuksia. Osaajat odottavat asuinympäristöltään hyviä liikenneyhteyksiä, harrastemahdollisuuksia ja palveluja. Osaajille luodaan yksilöllisen näköisiä asumisratkaisuja sekä asuntoja, joissa on teknologian mahdollisuudet käytössä.
41
Rakennusten keskimääräinen valmistumisvuosi maakunnittain 1998
Keski-Pohjanmaa
Kainuu
Lappi
Pohjois-Pohjanmaa
Uusimaa
Ahvenanmaa
Keski-Suomi
Pohjois-Karjala
Pohjois-Savo
Koko maa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Savo
Etelä-Karjala
Pohjanmaa
Päijät-Häme
Kanta-Häme
Pirkanmaa
Kymenlaakso
Varsinais-Suomi
Itä-Uusimaa
Satakunta
1960
1962
1964
1966
1968
1970
1972
Keskimääräinen valmistumisvuosi
Lähde: TK/Kuntafakta
Kuva 12: Päijät-Hämeen rakennuskanta on suhteellisen vanhaa (Tilastokeskus)
Tarve viihtyisään asuinympäristöön kasvaa. Ihmiset
kiinnittävät entistä enemmän huomiota asuinympäristön viihtyvyyteen. Kiinnostus asuinpaikan vaihtamiseen voi syntyä paitsi työn vuoksi myös siksi, ettei
viihdytä tietyllä paikkakunnalla. Yritysten kannalta
elämisen laatuun liittyvien tekijöiden merkitys korostuu
sijaintipaikkaa valittaessa. Monipuolisesti asukkaiden
tarpeista huolehtiva alue voi menestyä kilpailtaessa
yritysten sijainnista ja osaajien houkuttelussa. Asuinympäristöön ja elämisen laatuun liittyvät asiat eivät
ole olleet määrääviä tekijöitä yritysten sijaintipäätöksiä
tehtäessä, mutta vaikutus kasvaa jatkuvasti.
Asumisympäristöstä muodostuu kilpailutekijä.
A s u n to je n p in ta -a la h e n k ilö ä k o h ti
s e u tu k u n n itta in 1 9 9 9
M a a k u n ta ra ja
P in ta -a la /h e n k ilö ,
n e liö m e t riä
3 2 .1 - 3 4 .5
3 4 .6 - 3 6 .0
3 6 .1 - 3 7 .0
3 7 .1 - 4 0 .5
Kuva 13: Päijät-Hämeessä ei
asuta erityisen väljästi
(Tilastokeskus)
L ä h d e : T K /K a u p un ki- ja s e u tu in d ika a tto rit
AlueOnline
Suomalaisia muuttaa yhä enemmän ulkomaille. Taloudelliset sekä arvostustekijät vaikuttavat siihen, että yhä
enemmän suomalaisia muuttaa ulkomaille. Muuttoaalto ei kohdistu vain yhteen maahan, kuten 1970-luvun
taitteessa Ruotsiin. EU avaa mahdollisuudet nuorille osaajille vaeltaa työn perässä eri maiden työllisyystilanteen ja palkkakehityksen mukana. USA houkuttelee parhaita osaajia korkeilla palkoilla huippuosaamisen tehtäviin mutta myös eksoottiset Afrikka ja Aasia saavat osansa muuttovirrasta. Etenkin suomalaisia tietotalouden osaajia muuttaa yhä enemmän ulkomaille. Yhä useampi vaihtaa työtä, työpaikkaa ja asuinmaata. Lisäksi
muuttoliikkeen suuri tekijä on hyvätuloisten eläkeläisten kausimuuttaminen sekä pysyvä muuttaminen mm.
Välimeren EU-maihin.
42
4.1.1.3. Venäjän murros synnyttää sekä uhkia että mahdollisuuksia
Venäjän vuosia jatkunut talouden alamäki on pysähtynyt ainakin tilapäisesti ja kansantulo on kääntynyt kasvuun. Inflaation pienentyminen, ruplan devalvoituminen ja energian kallistuminen on parantanut talouden tilaa. Talouden rakenne ei ole juurikaan uudistunut, ulkomaiset investoinnit ja kotimaiset kehittämisinvestoinnit ovat vähäiset, vero- ja hallintoreformit ovat olleet hitaita ja korruptoituneen talousoligarkian vaikutusvalta yhteiskuntaan on suuri. Hallitsematon talous, ruplan heikkous ja valuutan ”pako” Venäjältä ulkomaille ovat sumentaneet näkymiä. Presidentti Putin näyttää pyrkivän vahvan, keskushallintokeskeisen ja valtiojohtoisen markkinatalouden edistämiseen. Alueiden vastarinta vaikeuttaa keskushallinnon tavoitteita ja luo
epävarmuutta. Venäjä on edelleen epävakaassa tilassa.
Venäjän poliittiset, taloudelliset ja ekologiset häiriöt jatkuvat pitkään
Venäjän kehityksen epävarmuus aiheutuu siitä pitkästä murroksesta, kun Venäjä on pyrkinyt siirtymään keskusjohtoisesta suunnitelmataloudesta jonkin tyyppiseen markkinatalouteen. Jatkokehityksen kannalta on
keskeistä se, laajeneeko markkinareformi vai kohtaako se vaikeuksia.
Putin pyrkii leimallisesti itäisen markkinatalouden rakentamiseen jossa keskusjohtoisella, federalistisella ja
vahvalla valtiolla on merkittävä rooli. Tällainen Venäjä olisi taloudellisesti vaaraton, mutta muuten ongelmallinen yhteistyökumppani. Kaupalliset toiminnat länteen keskittyvät hyvin pitkälle suuryrityksiin ja henkilöiden
suhdeverkolla on merkittävä rooli asioiden hoidossa. Erilaiset säädökset ja tulkinnat loisivat epävarmuutta taloudellisiin suhteisiin.
Jos vanhoillinen hallitseminen jatkuu, välinpitämättömyys, laiskuus ja rikollisuus voivat lisääntyä. Ei ole varmaa, sitoutuuko presidentti Putin demokratiaan ja pyrkiikö Venäjän johto kitkemään laajan korruption. Epävarmaa on myös se, miten verojärjestelmä uusitaan ja miten ulkomaiset investoinnit sekä ulkomainen pääoma saadaan houkutelluksi Venäjälle.
Mikäli Venäjän kehitys ei kulje myönteisesti, kansan kärsivällisyys voi loppua ja valtaan nostetaan isovenäläinen vahva johtaja. Pahimmillaan Venäjä voi suistua köyhyyteen, mahdollisiin sisäisiin sotiin, ympäristö- ja
ydinkatastrofeihin. Myös liian tiukka keskushallinto voi johtaa levottomuuksiin, jolloin aluejohtajat hajottavat
Venäjän. Venäjän nöyryyttäminen, ulkomainen rahoituksen loppuminen tai kansalliskiihko voivat johtaa Venäjän häiriöiden ja aggressioiden kasvuun.
Voi olla, että Venäjän kehityksen häiriöt jatkuvat vielä pitkään ensi vuosikymmenelle, sillä Venäjän perusongelmien ratkaisu voi kestää vielä kauan. Jonkin aikaa haetaan uutta toimintamallia ja Venäjä voi pirstoutua
pienemmiksi valtioiksi. Todella myönteinen kehitys alkaa siitä, kun aikaa on kulunut riittävän pitkälti kommunismin romahtamisesta. Useamman sukupolven jälkeen valtaan tulee sukupolvi, jonka yksilöt ottavat vastuun
ensin itsestään ja sitten mahdollisesti muistakin.
Pidemmällä aikavälillä Venäjä pyrkisi demokraattisen ja dynaamisen yhteiskunnan sekä toimivan markkinatalouden rakentamiseen, sillä demokratialla on jo vankka kannatuspohja. Venäjän yhteistyömahdollisuudet
länteen ja lähialueille paranevat hallinnon avautuessa. Tällöin Venäjästä muodostuu läntisen Euroopan yhteistyökumppani ja kilpailija. Venäjä on maailmanpoliittisessa ja taloudellisessa yhteistyössä lännen kanssa,
ei niinkään kilpailun vaan sovitun työnjaon pohjalta. Vuoteen 2020 mennessä maa on saatu poliittisesti järjestykseen, ja se on jo taloudellisesti nousemassa. Uudet poliitikot saavat kansan luottamuksen sekä ulkomaat vakuuttuneiksi päätöstensä pitävyydestä.
Varovaisuus Venäjää koskevissa operaatioissa jatkuu. Länsimaat suhtautuvat varovasti sijoituksiin Venäjälle
niin kauan kuin ei ole varmuutta oikeusvaltion periaatteiden noudattamisesta, hallinnon luotettavuudesta,
lainsäädännön johdonmukaisuudesta ja taloudellisten velvoitteiden hoitamisesta. Kaupalliset operaatiot ovat
lyhytjännitteisiä, ja merkittäviä kauppoja tehdään ainoastaan luotettavia vakuuksia vastaan.
Sodanvastaisuus lisääntyy. Naton voimakkaat laajentumispyrkimykset itään herättävät ihmisissä levottomuutta ja sotilasliittoihin liittymiseen suhtaudutaan epäilevästi. Baltian maat hakeutuvat Natoon, koska ne
ovat sotilaallisesti heikkoja ja mieltävät suurimmaksi uhkaksi Venäjän. Vaikka tilanne Suomen lähialueella pysyykin todennäköisesti vakaana, sodanvastaisuus ja Nato-vastaisuus lisääntyy Suomessa. Suuremmaksi uh-
43
kaksi koetaan esim. ydinvoimaloihin mahdollisesti kohdistuvat iskut, joiden vaikutus ei rajoitu Suomen lähialueille.
Karjalan jälleenrakentaminen luo markkinat myös suomalaisille yrityksille
Voi olla, että Karjalan kysymys selkeytyy vähitellen, ja se ratkaistaan myönteisesti. Jos Venäjän hallinnollinen
ja taloudellinen alennustila jatkuu pitkään, voi olla, että helpottaakseen omaa tilannettaan Venäjä saattaa
tarvita Suomen voimavaroja Karjalan kehittämisessä. Venäjän Karjalan ongelmien pienentyessä myös Suomen välisen rajan madaltaminen on mahdollista.
Karjalan uudelleenrakentaminen tuo toimeliaisuutta Suomeen ja Päijät-Hämeeseen. Rajan madaltuminen
työllistäisi myös rakennus-, tienrakennus-, matkailualaa. Karjalan elpyminen vaikuttaisi myös nostalgisesti,
jolloin yhteistyötä voidaan laajentaa nopeasti. Yhteistyö Karjalan kysymyksessä riippuu pääosin Venäjän johdosta, ja siitä, miten Venäjän alueiden itsehallinto ja ominaispiirteet kehittyvät. Karjalan lähentyminen Suomeen rikastuttaisi kaupankäyntiä myös Päijät-Hämeessä.
Kuinka teema kytkeytyy visioon ?
Kun ihmisten sosiaalisen liikkuvuus kasvaa, se merkitsee uusia kulttuurivaikutteita, osaamiskirjon lisääntymistä, mutta samalla erilaisia sosiaalisten ja kulttuuristen ristipaineiden kasvua. Muuttovirroissa Päijät-Häme
toimii eräänlaisena Suomen välialueena, jolloin muuttoliikkeen hallinta riippuu muuttajien lukumäärästä ja
Päijät-Hämeen valmiudesta vastaanottaa tulijoita. Hallitsemattoman muuttoliikkeen seurauksena sosiaaliset
ongelmat ja turvattomuus voivat lisääntyä. Tarve oikeanlaisista ja pätevistä osaajista on kovaa, jolloin elämänlaatua ja viihtyvyyttä tarjoavilla alueilla voi olla kilpailuetuja. Uusien kulttuurivaikutteiden hyödyntäminen
ja sosiaalisten paineiden purkaminen vaatii yhteistyötä eteläisiltä maakunnilta. Venäjän murroksen jatkuessa
lähialueyhteistyössä on liittouduttava riskien minimoimiseksi ja tartuttava nopeasti tilaisuuteen mahdollisissa
Päijät-Hämeen matkailuun ja siihen liittyvän elämysteollisuuden kehittämisessä. Maakunta voi hyötyä venäläisten huippuosaajien ja uusrikkaiden houkuttelusta, mikä edellyttää hotellien, asuntojen ja kesämökkien
laatutason nostamista merkittävästi.
Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa ?
Elintarvikkeiden riittävyys ja kuluttajien tiukentuvat puhtausvaatimukset luovat maakunnalle kilpailuedun
toimia eräänlaisena puhtaiden elintarvikkeiden luotettavana tuottajana, mikäli se pystyy toteuttamaan ympäristön vastuullisen huolenpidon (G3). Olennaista on ruoan ylikansalliseen tuotantoon ja tehomaatalouteen
liittyvien uhkakuvien torjunta. Mahdollisuudet Pietarin ostokykyisen väestön "vilja-aittana" paranevat.
Venäjän murroksen aiheuttamat uhkat ja mahdollisuudet vaikuttavat sekä logistiikan rakentamiseen että
käyttöön (G1A) Pietarin suuntaan, veteen ja viihtyvyyteen liittyvään liiketoimintaan (G3C) ja puuteollisuuden
vientiin Venäjälle (G1C), venäläisten matkailuhalukkuuteen maakuntaan sekä turvallisuuden säilyttämiseen
maakunnassa (G6). Hedelmällisen yhteistyön tilaisuuteen tarttuminen edellyttää tiivistä Venäjän tapahtumien
seurantaa ja riskien minimoinnissa (esimerkiksi mahdollisessa rajan takaisen rikollisuuden leviämisessä) liittoutumista muiden kanssa. Myönteisessä näkymässä lähialueyhteistyötä voidaan tiivistää etenkin Pietarin ja
Karjalan kanssa. Voi olla myös, että Venäjän kehityksen epävarmuuden myötä venäläiset tuovat varallisuutta
rajan yli sekä ostavat mökkejä ja taloja maakunnasta.
44
4.1.2.
LUONTOHERKKU: Ympäristön korostuva rooli
Riitta Laitinen
Maapallon räjähdysmäinen kulutuksen lisääntyminen on johtanut ympäristön tilan
radikaaliin heikkenemiseen yhden sukupolven aikana. Ympäristö reagoi viiveellä ihmisen toimintojen kiihdyttämään ilmaston muutokseen, elinympäristöjen köyhtymiseen ja ympäristöntilan heikkenemiseen. Lisääntyneet luonnonkatastrofit ja eläinsekä kasvitaudit ovat merkkejä luonnon yllätyksellisistä, osittain ennustamattomista
ja tunnistamattomista voimista, joita luonnonvoimien synergia vielä monimutkaistaa.
Yksittäiset asukkaita lähellä tapahtuvat ympäristöonnettomuudet ja päästöt ilmaan, maaperään tai vesiin
havahduttavat ihmiset huomaamaan mihin suuntaan ympäristön tila on kehittymässä. Ihmisten arvomaailma
on väistämättömän muutoksen edessä ja uudet toimintatavat tasapuolisen hyvinvoinnin takaamiseksi joudutaan ottamaan käyttöön. Tulevaisuudessa vähemmistä raaka-aineista on saatava aikaan enemmän. Ihmisten
toimintaa on suunniteltava luonnon mekanismien tuntemukseen perustuen. Monimuotoisten luonnonprosessien ymmärtämistä on kasvatettava ja useat vaikutukset huomioivaa sekä jatkuvaan parantamiseen ja eri
alojen yhteistyöhön perustuvaa toimintaa on lisättävä.
MAAPALLON SIETOKYKY KOETUKSELLA
IHMINEN on nopeampi kuin LUONTO
8
Ihmisen aiheuttama
lajien tuhoutuminen
= 10.000 x
Ihmisen nopeuttama
elohopean kierto
= 80 x
Elohopean luontainen
kiertonopeus
Ihmisen aiheuttama
maaperän eroosio
= 6x
Luonnollinen
eroosionopeus
Ihmisen aiheuttama
maamassojen siirtyminen
= 2-3 x
Maamassojen luontainen
siirtymisnopeus
Ihmisen vähentämä
biosfäärin fotosynteesi
= 0,8 x
Biosfäärin luontainen
fotosynteesi
Lajien luontainen
tuhoutumisnopeus
7
6
5
4
3
2
VÄKILUKU, mrd.
1
ENERGIAN KÄYTTÖ,
mrd. Öljyekvivalenttitonnia
1850
LAJIT JA ELINYMPÄRISTÖT
1900
1950
0
1990
YMPÄRISTÖN TILA SUOMESSA
Lähde: Ympäristöministeriö
Kuva 14. Kulutuksen kasvu on väistämättä johtanut siihen, että teollisen vallankumouksen aikana maailman energiankulutus on 15-kertaistunut, vaikka väkiluku on viisinkertaistunut samassa ajassa. Ihmisten aiheuttama maamassojen siirtymä mm. on kaksin- tai jopa kolminkertainen luontaisiin massojen siirtymisiin, jota tapahtuu esim. jokien kuljettamana
(Lähde: Ympäristöministeriö, kalvosarja: Ympäristön tila Suomessa, 1993)
45
4.1.2.1. Ympäristön suojelun ehdot muuttuvat ankarammiksi
NYKYTILA
Globaali tilanne on heijastunut myös Suomeen erityisesti ilmaston muutoksen ja päästöjen aiheuttamina ongelmina. Pohjois-Euroopan karujen seutujen myös Suomen karujen järvien tila on heikentynyt maaperän
menetettyä puskukykynsä happamoitumista vastaan. Metsien harsuuntuminen oli Suomessa Ruotsiin ja Saksaan verrattuna vielä vuonna 1989 tehdyn Euroopan metsien kartoituksen mukaan vähäisempää. ItäEuroopassa, erityisesti Puolassa, tilanne oli hälyttävä.
Maapallon ohuen elokehän biologiset luonnonvarat – lajit, geenit ja toimivat ekosysteemit – ovat rikkaus ja
pääoma, jonka kestävään käyttöön ihmiskunnan olemassaolo perustuu. Biologisen monimuotoisuuden ylläpito on noussut viime vuosina yhä selvemmin ympäristönsuojelun läpikäyväksi johtoteemaksi. Biologinen
monimuotoisuus on edellytys ekosysteemien palautuvuudelle ja kyvylle sopeutua ympäristömuutoksiin.
Luonnon monimuotoisuuden ylläpito on otettu huomioon myös lainsäädännön kehitystyössä, muun muassa
uudessa metsälaissa sekä muussa luonnonvarojen käytön ohjauksessa ja neuvonnassa.
Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja luonnon sekä maiseman sirpaloituminen on edennyt maapallolla huimaa vauhtia. Ihmisten aiheuttama eliölajien tuhoutumisnopeus on 10 000-kertainen luontaiseen lajien
tuhoutumiseen nähden. Suomessa arvioitiin uhanalaiseksi 1990-luvun alussa keskimäärin joka kymmenes
kasvi- ja eläinlajeista. Suomen uhanalaisten lajien arvioinnin 2000 mukaan 37,5 % elää ensisijaisesti metsissä. Toiseksi merkittävin ensisijainen elinympäristö on perinneympäristöt (28,0 %) ja kolmanneksi merkittävin
rannat (10,8 %).
Ympäristöongelmiin maailma on reagoinut useilla ympäristösopimuksilla. YK:n ympäristöohjelma, laaja Rio
de Janeirossa allekirjoitettu ympäristöä ja kehitystä koskeva toimintaohjelma Agenda 21, erilaiset yleissopimukset kuten Wienin yläilmakehän otsonikerroksen suojelua koskeva sopimus ja EU:n ympäristöpolitiikka
ovat heijastuneet ja heijastuvat tulevaisuudessakin kansallisiin toimiin säädöksissä, verotuksessa ja erilaisissa
maksuissa sekä nykyään erityisesti omaehtoisena kehittämistyönä eri aloilla.
Ongelmat ovat vaatineet merkittäviä taloudellisia satsauksia niin yrityksiltä kuin yhteiskunnaltakin. Vuonna
1992 investoinnit olivat 1,8 miljardia markkaa. Vuonna 1998 teollisuuden panostus oli jo vajaat 3,2 miljardia
markkaa. Vuonna 1999 kunta-ala käytti ympäristömenoihin runsaat 3 miljardia markkaa. Valtion menoista
käytetään vuonna 2001 suoraan ympäristönsuojeluun vajaat 4,1 miljardia markkaa, mikä on 2 prosenttia talousarvioesityksen loppusummasta. Vuonna 2000 ympäristömenot ovat vajaat 3,9 miljardia markkaa eli 1,8
prosenttia valtion talousarvion loppusummasta. Erilaisina ympäristöön liittyvinä veroina ja maksuina oli v.
1995 talousarvioesityksessä n. 15,6 miljardia markkaa. Ympäristöön liittyviä veroja ja maksuja kerätään valtion talousarvioesityksen mukaan ensi vuonna vajaat 26 miljardia markkaa. Tämä on 12,3 prosenttia budjetin loppusummasta. Vuodesta 2000 verojen tuotto nousee vajaat 90 miljoonaa markkaa. Verojen tuoton lisääntyminen johtuu talouden yleisestä kasvusta.
TULEVAISUUS
Euroopan ympäristökeskuksen arvion mukaan kasvihuonekaasujen ja ilmastonmuutoksen osalta paineet eivät tulevaisuudessakaan helpota. Kasvihuonekaasujen ennustetaan lisääntyvän EU:ssa noin 6 % vuosina
1990-2010. Kehitysmaiden kasvihuonekaasupäästöjen arvioidaan ylittävän OECD-maiden aiheuttamat n. 50
% päästöt lähivuosikymmenien aikana, mikäli uusiin toimiin ei ryhdytä. Päästöjen aiheuttaman ilmaston
muutoksen vaikutukset kehittyneiden maiden talouteen vuosien 2050-70 paikkeilla voivat olla prosentin kahden luokkaa bruttokansantuotteesta, mutta kehitysmaissa jopa lähes kymmenen prosenttia.
Suomalaisen ilmakehänmuutosten tutkimusohjelman SILMUn yläskenaarion mukaan vuonna 2100 Rovaniemen keskilämpötila vastaisi Turun lämpöoloja ja alaskenaariossa Rovaniemi lähestyisi vasta Oulun nykyisiä
oloja. Eteläisessä Suomessa talvella ei enää kertyisi kunnon lumipeitteitä, vaan vesisateiden määrä lisääntyisi. On mahdollista, että syntyy talvitulvia ja kevättulvat väistyvät. Pohjoismainen eliölajisto köyhtyy lämpötilan nousun myötä. Ilmaston lämpenemisen jälkeen on Suomessa Golf-virran vaikutuksen lakkaamisen arvioitu aiheuttavan ilmaston kylmenemisen seuraavalla vuosisadalla.
46
Otsonikerroksen oletetaan elpyvän vasta 2030-luvun puolivälissä, joten ultaraviolettisäteily aiheuttaa edelleen ongelmia esim. ihosyöpätapausten lisääntymisenä. Ympäristömyrkkyjen päästöt, laskeumat ja pitoisuudet kasvavat edelleen osittain (esim. elohopea), osittain vaarallisten aineiden määrä puolestaan vähenee
(esim. lyijy).
Happamoitumista ja rehevöitymistä aiheuttavien päästöjen arvioidaan vähenevän. Teollisuuden ja muiden
toimijoiden aiheuttama pistekuormitus on vähentynyt ja jotakuinkin hallinnassa, mutta vesistöjen hajakuormitukseen ei ole pystytty pureutumaan yhtä voimakkaasti. Suomessa kuitenkin järvien sisäinen kuormitus on
usein sitä luokkaa, että vaikka ulkoinen kuormitus loppuu, kestää pitkään ennen kuin parannustoimet ja
kuormituksen väheneminen näkyvät vedenlaadun paranemisena.
Jätteiden volyymin (kotitalousjätteiden, paperin, pahvin, elektroniikkaromun, metallin, pakkausjätteiden ja
biojätteen) arvioidaan edelleen kasvavan. Lajittelumahdollisuudet ja jätteen hyötykäyttö lisääntyvät. Samaan
aikaan Suomessa tullaan kaatopaikkoja edelleen vähentämään. Vaarallisten aineiden haitoissa ja maaperän
pilaantumisessa on edelleen myös näköpiirissä epäsuotuisaa kehitystä.
Biologisen monimuotoisuuden arvellaan Euroopassa kohenevan jonkin verran, mutta sen tulevaisuuden kuvaan vaikuttavat vielä monet epävarmuustekijät kuten tiedon puute tai tulevaan sosioekonomiseen kehitykseen liittyvät uhkat. Biologisen monimuotoisuuden säilyminen on tulevaisuudessakin kiinni monista seikoista.
Biotooppien mekaanisten muutosten lisäksi esimerkiksi ilmaston muutoksen seurauksena kasvi- ja eläinlajien
on kyettävä siirtymään uusille ilmastoltaan sopiville alueille. Odotettavissa on myös, että luonnon monimuotoisuuden arvostus ja tilannetietous lisääntyvät. Asiaa tulee edistämään luonnon monimuotoisuus –
käsitteen sisällyttäminen luonnonhoidon lakien teksteihin. Kansallisella tasolla on myös valmisteilla erilaisia
oppaita mm. maa-ainesten ottamista ja ottamisalueiden jälkihoitoa, rantarakentamista ja perinnebiotyyppien
hoitoa varten.
Paheneviin ympäristöongelmiin joudutaan sekä sopeutumaan että tarttumaan toimenpitein
Globaalien ympäristöongelmien vaikutukset ulottuvat paikalliselle tasolle asti. Yhteiskuntien toimijat liikeelämä, poliitikot, viranomaiset, kansalaiset ja kansalaisjärjestöt joutuvat merkittävän muutospaineen alle kaikille yhteisen maapallon ongelmien ratkaisemiseksi. Yhtäällä joudutaan lisäämään erilaista sääntelyä, mutta
toisaalla näköpiirissä on uusia mahdollisuuksia avaava aika.
Ylikansalliset ja kansalliset ympäristösäädökset lisääntyvät. Kansainvälisiä ympäristöä koskevia sopimuksia on
jo allekirjoitettu useita valtion päämiesten ja korkeiden poliittisten päätöksentekijöiden toimesta. Laadinnan
alla olevan ympäristövahinkovastuuta koskevan kaltaisia ja muita direktiivejä tullaan laatimaan Euroopan
Unionin toimesta edelleen. Ne joudutaan implementoimaan kansalliseen lainsäädäntöön.
Ilmaston muutosta ryhdytään tehokkaasti ehkäisemään. Kioton vielä tässä vaiheessa ratifioimattoman sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä yhteistoimia valtioiden välillä, kansallisella tasolla
ja yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Suomen velvoite kasvihuonekaasupäästöjen osalta on niiden palauttaminen vuosina 2008-2012 vuoden 1990 tasolle. Hallinnon eri sektorien selvitysten perusteella valmisteltava
toimenpideohjelman eli kansallisen ilmasto-ohjelman tavoitteiden toteuttaminen vaatii toimia yhteiskunnasta
yksilötasolle asti. Alueellisella ja paikallisella tasolla erityisesti liikenteen aiheuttamien päästöjen vähentäminen nousee tärkeäksi myös ihmisten hyvinvoinnin ja viihtyisyyden kannalta.
Kulutuksen painopiste siirtyy aineettomien hyödykkeiden kulutukseen. Kulutuksen kasvun aiheuttamien ympäristöongelmien väistämätön ratkaisu on vähentää kulutusta kaikin keinoin. Selkeä näköpiirissä oleva trendi
on siirtyminen tuotteiden (esim. erilaiset laitteet) kulutuksesta palveluiden kulutukseen. Puhelinyhtiöt esimerkiksi tarjoavat jo tänä päivänä vastaajapalveluita, jolloin kuluttajien ei tarvitse hankkia lisälaitetta puhelimeen. Vastaavanlaisia palveluita eri aloilla tulee olemaan tarjolla yhä enenevässä määrin.
47
Ympäristöpolitiikka ja ympäristöoikeus kokevat merkittäviä muutoksia
EU-maissa voimistuu suuntaus kestävän kehityksen vastaisen toiminnan hillitsemiseksi. Monet kunnat ja yritykset pitävät kestävää kehitystä kannattavana ja tuottavana prosessina. Siitä osoituksena on omien Agenda
21 –ohjelmien laadinnan lisääntyminen paikallis- ja yritystasolla.
Ihmiset ovat valmiita panostamaan huomattavia resursseja saadakseen osan luonnosta nautittavakseen.
Suurkaupunkien ja jo luontoarvonsa menettäneiden alueiden ne asukkaat, joilla on varaa, hakevat kompensaatiota asuinympäristössään menetetyistä luonnonarvoista luonto- ja elämysmatkoilta tai hankkimalla käyttönsä toisen asunnon viihtyisästä luonnonympäristöstä. Paineet Suomen ranta-alueille ja arvokkaille luontoalueille lisääntyvät, koska ympäristöön ollaan valmiita satsaamaan isojakin summia.
Ympäristöpolitiikka siirtyy määräyksistä markkinamekanismeihin. Teollisuus on tiukentuneista säädöksistä ja
kilpailutilanteesta johtuen jo nyt investoinut enenevässä määrin ympäristönsuojeluun. Pieneen ja keskisuureen teollisuuteen sekä mikroyrityksiin tulee kohdistumaan erityisiä paineita ympäristöasioiden huomioimisessa kaikkien asiakkaiden ja yhteiskunnan taholta siitä huolimatta, että niillä on usein niukasti resursseja
ohjattavissa varsinaisen tuotantotoiminnan rinnalla kehitettäviin asioihin.
Verotuksen painopiste muuttuu työvoiman käytöstä luonnonvarojen käyttöön. Erilaisia politiikan välineitä tullaan valjastamaan lisää käyttöön kestämättömän kehityksen jarruttamiseksi. Verotuksessa ns. vihreissä veroissa jatkuu kasvava suuntaus. Osittain kestävän talouden voimistamiseksi ja osittain luonnonvarojen käytön hillitsemiseksi tullaan verotusta siirtämään työvoiman käytöstä luonnonvarojen käyttöön.
Yritysten panostaminen ympäristöasioihin ja palveluihin muuttuu kannattavammaksi. Ympäristöasioiden hallintajärjestelmiä, etenkin ISO 14001 ja EMAS ja sertifikaatteja otetaan käyttöön kiihtyvällä vauhdilla. Niillä
saavutetaan etuja säästöjen ja parantuneen kilpailukyvyn muodossa. Ympäristöjärjestelmien käyttöönoton
on arvioitu maksavan itsensä takaisin muutamassa vuodessa. Samassa yhteydessä tehdyt energian ja materiaalien kulutusta vähentävät, ongelmajätteiden ja jätteiden hyötykäyttöä sekä kierrätystä tai parhainta saatavilla olevaa tekniikkaa edustavat investoinnit tuottavat yrityksille suoraa säästöä.
Suomen lähialueiden vanhentunutta teknologiaa joudutaan/päästään uusimaan
EU:n uusien jäsenehdokkaiden ja Venäjän jäte- ja vesihuollon sekä ilmansuojelun tasossa on edelleen paljon
parannettavaa. EU:n jäsenyyttä tavoittelevien maiden ympäristönsuojelu on saatava EU:n edellyttämälle tasolle. Venäjällä ympäristöongelmien ydin on talouden rakenteissa ja taloudellisen suunnittelun laiminlyönneissä. Ympäristöä on pidetty ilmaishyödykkeenä ja luonnonvarat on alihinnoiteltu, mikä on johtanut suureen
energian ja raaka-ainevarojen tuhlailuun. Ympäristön tilan heikkenemistä on kiihdyttänyt samalla poliittisella
tasolla tehdyt päätökset, etenkin ympäristösektorin budjettivarojen voimakas vähentäminen 1990-luvulla.
Suomalaisen huippuluokkaisen ympäristöasioiden tietotaidon viemisen tarve niin Baltiaan kuin Venäjälle on
kova.
Ympäristöyritystoiminnalle syntyy uusia markkinoita. Ympäristöyritystoiminnan markkinat kasvavat sekä yleisestä tilanteesta, että Suomen lähialueiden tilanteesta johtuen. Suomen asema maantieteellisesti ja jo syntyneet suhteet lähialueilla luovat hyvät mahdollisuudet uusien markkinoiden avautumiselle. Jotta ympäristöonnettomuuksien seuraukset saadaan kääntymään laskun suuntaan, on lähialueillakin toimintatapojen painotuttava ennaltaehkäisyyn ja ympäristötietoisuuden lisäämiseen. Euroopan Unioni ja Suomen valtio suuntaavat voimavaroja ympäristöolojen kohentamiseen Suomen lähialueilla. Vuosina 1991-97 avustusten määrä oli
444 miljoonaa markkaa ja vuositasolla Suomesta apua on saanut noin 40 ympäristönsuojeluhanketta ja noin
80 teknisen avun hanketta.
Muodostuvat ympäristöalan yritysklusterit merkittäviä projektiviejiä. Ympäristömarkkinoiden kasvaessa ympäristöalan klustereiden merkitys korostuu. Markkinoiden monisyisyydestä johtuen yksittäisten yritysten sijaan klustereiden merkitys viennissä kasvaa. Venäjällä on korkeasti koulutettuja ympäristöalan tiedemiehiä ja
ympäristöosaajia, joiden osaamista on mahdollista käyttää Suomessa rakentuvien ympäristöklustereiden
voimistamiseen, mikäli Venäjällä ei tapahdu ratkaisevaa käännettä ympäristösektorin resurssoinnissa. Kielen
ja olosuhteiden tuntemus Venäjällä yhdistettynä asiantuntemukseen ovat merkittävä etu Venäjälle ja lähialueille suuntaaville ympäristöalan yrittäjille.
48
Polttonesteiden ja sähkön hinta nousee
Merkittävin osa kasvihuonekaasupäästöistä syntyy liikenteen ja energiantuotannon seurauksena. Pitkäjänteiset ja kaikille aloille ulottuvat toimenpiteet liikenteen kasvun ja energiankulutuksen hillitsemiseksi ovat väistämättä edessä.
Pitkäjänteinen energiapolitiikka tulee välttämättömäksi. Energiankulutus ei näytä pyrkimyksistä huolimatta
vähenevän. Suomessa lämmitys ja energiaintensiivinen teollisuus vaativat energian tuotannon turvaamisen
ristipaineista huolimatta. Fossiilisten polttoaineiden ja energialähteiden sijaan tarvitaan pitkällä tähtäimellä
kestäviä energiamuotoja ja poliittisia ratkaisuja. Kotimaisen puun energiakäyttö tulee voimistumaan.
Uusien energiamuotojen käyttöönotto lisääntyy. Pitkäjänteinen energiapolitiikka edellyttää myös uusien
energiamuotojen kuten vety-, tuuli- ja aurinkoenergian, kokonaan uusien energiamuotojen ja lämmön- ja
energian yhteistuotantotapojen käyttöön ottoa. Muiden energialähteiden on oltava edullisempia öljyn ja kivihiilen käytön vähentämiseksi. Suomi voi hyödyntää korkeaa teknologista osaamistaan uusien ratkaisujen
käyttöönotossa ja markkinoinnissa muille.
Materiaali- ja energiatehokkuutta ja energian säästöä kehitetään edelleen. Materiaali- ja energiatehokkuuden ja säästön parantaminen voimistuu edelleen keinona hillitä kulutuksen aiheuttamia haittoja. Uudet
ratkaisut merkitsevät kehittämistyötä ja osaamista käytön suunnittelussa ja laitetoimituksissa.
Liikenne kallistuu, paikallisuus korostuu. Liikenteen haittojen vähentämisessä otetaan käyttöön kaikki mahdolliset keinot. Verotuksen ja päästömaksujen avulla pyritään hillitsemään yksityisautoilua ja kumipyörillä
kulkevaa muutakin liikennettä. Paikallisten tuotteiden ja asutusta lähellä olevien palveluiden suosiminen vähentää liikennetarvetta.
Hallitsematon haja-asutus keskittyy tiivistyviin kyliin. Haja-asutuksen sijoittumista kyliin ohjaavat tulevaisuudessa sekä ympäristöpoliittiset että taloudelliset ratkaisut. Liittyminen keskitetyn vesihuollon piiriin ja aluelämpöjärjestelmiin tulee taloudellisesti kannattavammaksi kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin verrattuna. Kuntien
mahdollisuudet vastata palveluista hajallaan sijoittuvalle väestölle vaikeutuu entisestään, mikä sekin ohjaa
asutusta sijoittumaan olemassa olevien palveluiden läheisyyteen.
Kuinka teema kytkeytyy visioon?
Kulutuksen painopiste tulevaisuudessa siirtyy väistämättä palveluihin. Visiossa ”elämysteollisuus” sisältää
mm. muotoilun, kulttuurin ja matkailun. Samoin ”joka kokoaa turvallisella viihtyisyydellään…” vastaa näkyvillä olevaan trendiin. Päijät-Hämeen turvallisella viihtyisyydellä tulee silloin tarkoittaa sitä, että maakunnassa
osataan ennakoida ja välttää mahdolliset ympäristöriskit (esim. pohjaveden pilaantuminen), ympäristön tila
on pidetty korkeana ja viihtyisyyden perustana oleva luonnonympäristö on runsas, monimuotoinen ja asukkaiden saavutettavissa. Myös matkailuelinkeinon kehittymiselle nämä ovat tärkeitä.
Ympäristön suojelun ehtojen tiukentuminen on teema, joka tulee joka tapauksessa ohjaamaan toimintoja
maakunnassa. Se vaikuttaa taustalla samalla tavoin kaikissa maakunnissa, jolloin tärkeää on, että päämäärissä, tavoitteissa ja osatavoitteissa on varauduttu teemaan riittävästi.
Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?
Strategiassa varaudutaan ympäristöosaamisen kasvattamiseen (G2B), panostukseen ympäristöliiketoiminnan
kehittämisessä ja ympäristöklusterin vahvistamisessa (G2B). Muutoin ankaremmiksi muuttuviin ympäristöehtoihin liittyvät ilmiöt ja niiden vaikutukset sirottuvat useiden eri yritystoiminnan, osaamisen kehittämisen,
ympäristön huolenpidossa ja hyödyntämisen sekä asumisen osatavoitteisiin. Yritysten liiketoimintakykyjen
parantamisessa muotoilu-, laatu- ja ympäristöasiat liitetään yritysten liiketoimintastrategioihin (G1C). Muotoilun tutkimuksen ja koulutuksen kehittämisen yhteydessä yhdistetään luovasti muotoilu, ekologia ja laatukonsepti (G2D1). Koko onnistunein yhdistelmä ympäristön vastuullisesta huolenpidosta ja sen hyödyntämisestä (G3) nojaa teemaan.
49
4.1.2.2. Ekotuotteiden kysyntä kasvaa
NYKYTILA
Ihmisten tietämys ympäristöasioissa on lisääntynyt ja sen seurauksena ympäristön rooli jokapäiväisessä elämässä on alkanut korostua. Se näkyy myös pikkuhiljaa erilaisten ekotuotteiden kysynnän kasvuna. Suoramarkkinoinnin suosio on kasvanut sekä luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden määrä ja valikoima on
lisääntynyt. Kuluttajat ovat kiinnostuneita tuotteiden alkuperästä, puhtaudesta ja tuotteiden sekä palveluiden
ympäristövaikutuksista. Ympäristöystävällisyydestä on tullut yksi valintakriteeri hinnan, laadun ja luotettavuuden rinnalle.
Samaan aikaan kehitysmaita koettelevat vakavat talous- ja ympäristökriisit. Väestö on lisääntynyt nopeasti
niissä maissa, joissa väestön määrä on ennestään suuri (Intia, Afrikka ja Kiina). Kuivuus ja ympäristötuhot
ovat vieneet useissa kehitysmaissa maaperän viljavuuden ja aiheuttaneet Afrikan keskiosien maissa muita
mantereita enemmän nälänhätää. Useissa kehitysmaissa tilat toimivat tehottomasti ja niiden tuotanto myydään kaupunkeihin ja ulkomaille.
Eurooppa on maapallon voimaperäisimmin viljeltyä aluetta. Viljelytekniikoiden ja kasvinjalostuksen myötä
sadot ovat nousseet moninkertaisiksi. Tilanne on kotieläintuotannon osalta samanlainen. Euroopassa tehomaatalous on kuluttanut paljon ja kuluttaa kasvavassa määrin energiaa, lannoitteita, torjunta-aineita ja vettä. Samanaikaisesti maataloustyöntekijöiden määrä on vähentynyt. Lannoitteita on Alankomaissa käytetty
noin viisinkertainen määrä Suomessa käytettyyn määrään verrattuna vuosien 1970-1988 välillä. Suomessa
karjan määräkin suhteessa maapinta-alaan on vähäinen. Vuonna 1989 arvioitiin, että Suomessa oli 5 eläintä
neliökilometrillä, kun vastaava luku Alankomaissa oli 334.
Suomessa maatalous on myös koneellistunut ja tehostunut. Suomessa lihan, kananmunien ja maidon sekä
maitovalmisteiden omavaraisuusaste on ollut 1990-luvulle yli sataprosenttinen. Vehnän, rehuviljan ja rukiin
omavaraisuus kohosi 1990 luvulle tultaessa myös yli sadan prosentin. Lannoitteita ja torjunta-aineita käytettiin 90-luvulle enemmän kuin hehtaarisatojen kasvu edellytti. Vuosikymmen alkupuolen jälkeen lannoitusmäärät ovat kääntyneet laskuun.
Luonnonmukaisesti viljeltyjä tiloja oli Suomessa vuonna 1995 arviolta n. 2,5 %. Määrä on kuitenkin nopeasti
lisääntymässä. Itävallassa oli jo vuonna 1994 yli kaksinkertainen määrä luomu-tiloja Suomeen verrattuna.
TULEVAISUUS
Globaali ravinnon saanti vaikeutuu entisestään ääriolosuhteista johtuen. Hallitusten välisen ilmastopaneelin
IPCC:n raportin mukaan vuodelta 1996 maapallon keskilämpötila nousee noin 1-3,5 astetta vuoteen 2100
mennessä. Lämpötilan, sateisuuden ja maaperän kosteusolojen alueelliset muutokset aiheuttavat vaikutuksia
mm. luonnon ekosysteemeihin, vesivaroihin, ravinnon tuotantoon ja ihmisten terveyteen. Kuivuuskaudet,
tulvat ja hirmumyrskyt saattavat yleistyä ja globaalit ongelmat heijastunevat sosioekonomisia vaikutuksina
myös Suomeen. Paineet ravinnontuotanto- ja puhtaan veden ongelman ratkaisemiseksi kasvavat maapallolla.
Euroopan krooninen ylituotanto pyörii kasvavan tuontienergian varassa tulevaisuudessakin. Oletettavaa on,
että maatalous kehittyy geenitekniikan ansiosta entistä nopeammin. Tehomaatalous on sekä sosiaalinen että
poliittinen ongelma myös tulevaisuuden Euroopassa. Luonnonmukaisen viljelyn nykyisen noin seitsemän prosentin kasvattaminen 20 prosenttiin on Suomessa mahdollista lähi vuosikymmeninä.
Luonnonmukainen viljely saa kilpailijakseen tavanomaisen, mutta tieteellisen tarkasti ohjatun IP-tuotannon.
Tietotekniikan sovellutuksiin ja tarkkoihin laboratorioanalyyseihin ja jokaiselle pellolle tarkasti laskettavien
lannoite- ja torjunta-ainemäärien avulla taataan ”sertifioitu” puhdas tuote. Elintarvikkeen valmistusketju pellolta pakatuksi tuotteeksi tulee tarkan valvonnan alaiseksi.
Osittain ennustamattomien muutosten ja uhkien edessä kestävät tuotanto- ja kulutustavat muodostuvat entistä tärkeämmäksi voimavaraksi ja mahdollisuudeksi. Kulutus tulee suuntautumaan enenevässä määrin tuotteista palveluihin, tuotteiden valmistuksessa uudet materiaalit ja energia- sekä materiaalitehokkuus painottu-
50
vat. Veden, elintarvikkeiden ja lähiympäristön puhtaus korostuu. Kehittyneissä maissa suuntaus ympäristöystävällisten ja puhtaiden tuotteiden kysyntään voimistuu.
Puhtaan veden arvo lisääntyy ja eko-elintarvikkeiden kysyntä kasvaa
Ympäristöongelmien ja tehomaatalouden kuormittama makea vesi uhkaa loppua maapallolla. Suomessa pohjavedet ovat maaperän likaantumisen vuoksi vaaravyöhykkeessä. Puhdas vesi on ehdoton edellytys kaikelle
olevaiselle. Eläinten ja kasvien sairaudet sekä torjunta-ainejäämät ovat herkistäneet kuluttajat vaatimaan
puhtaasti tuotettuja elintarvikkeita.
Pohjavesien suojelutarve kasvaa. Maaperän happamoituminen, ympäristömyrkyt, teiden suolaus ja monet
muut tekijät uhkaavat pohjavesien puhtautta. Eteläinen Suomi ja varsinkin Salpausselkien alue on ristipaineessa, koska happamoittava rikki- ja typpiyhdisteiden laskeuma on täällä suurin ja vyöhyke on Suomessa
merkittävin pohjaveden lähde. Useilla paikkakunnilla uhkaa vuosittain vedensaantia pohjaveden loppuminen
sääolosuhteista johtuen.
Puhtaan veden saatavuus ohjaa elintarviketeollisuuden sijainninvalintaa. Pohjavesi on pintavettä paremmin turvassa
pilaantumiselta. Elintarvike- ja juomateollisuudelle puhdas
vesi ja varmuus sen riittävyydestä on ehdoton edellytys.
Puhtaista raaka-aineista valmistetut elintarvikkeet ja juomat
ovat entistä kysytympiä. Lähdeveteen valmistettuina markkinoitujen juomien markkina-arvo kasvaa niihin verrattuna,
joilla ei ole mielikuvayhteyttä puhtaaseen luontoon. Sille
elintarviketeollisuudelle, jolla vesi on yksi tärkeimmistä raaka-aineista sen saatavuus muodostuu tärkeäksi sijoittumisen valintakriteeriksi.
Pienimuotoinen ja erikoistunut eko-elintarvikkeiden tuotanto
muuttaa muotoaan lisääntyy. Maatalouden ja elintarviketeollisuuden maine on kärsinyt tehotuotannon ja sen seurausten takia. Kuluttajat haluavat lähellä tuotettuja, puhtaita,
maukkaita ja funktionaalisia elintarvikkeita. Suomessa vielä
suhteessa muuhun Eurooppaan on puhdas ja ravinteikas
maaperä ja kesän intensiivisestä kasvujaksosta johtuen
maukas elintarvikeraaka-aineiden makumaailma. Erikoisviljelyn uusien marjalajikkeiden, kasvien ja yrttien määrä tulee
kasvamaan.
R ik k id io k s id ip ä ä s tö t
s e u tu k u n n itta in 1 9 9 9
Ilm o itu s v e lv o llis te n
la ito s te n o s a lta
M a a k u n ta ra ja
K g /n e liö k ilo m e tri
0 ta i e i ilm o itu s ta
1 - 10
11 - 1 0 0
10 1 - 1 0 00
1 0 0 1 - 4 03 4
Kuva 15: Rikkidioksidipäästöt seutukunnittain 1999 (Tilastokeskus)
L ä h d e : T K /M a a - ja m e tsä ta lo u s
Ekotehokkuuden merkitys kasvaa: palvelut tärkeämmäksi kuin tavara
Tarve kulutuksen radikaaliin vähentämiseen johtaa tarjolla olevien palveluiden lisääntymiseen ja korostumiseen vaihtoehtona kulutustavaroiden hankkimiselle.
Ympäristöön ja hyvinvointiin perustuvat palvelualat kehittyvät. Kehittyneissä maissa ihmisten perustarpeista
huolehdittu, jolloin esille nousevat erilaiset hyvinvointiin perustuvat tarpeet. Samalla huoli ympäristöstä saa
kuluttajat hakemaan puhtaaseen ja elinvoimaiseen ympäristöön liittyviä palveluita kuten luonto- ja seikkailumatkoja, majoittumista luonnonrauhaan tai pienimuotoisiin maatilamatkailukohteisiin. Toisaalta ikääntyvä
väestökehitys ja halu terveeseen elämään tulee kasvattamaan erilaisia hyvinvointipalvelutarpeita, terveydellisiä hoitoja ja huolenpitoa.
Vanhojen toimialojen tilalle syntyy uuteen tietoon ja osaamiseen perustuvaa yritystoimintaa. Ympäristöteknologian ja ympäristön huomioon ottavan tuotannon määrä kasvaa. Vanhojen toimialojen sisällössä painot-
51
tuu ns. puhtaisiin tekniikoihin ja prosesseihin perustuvat uudet tuotteet. Tällaisia ovat esimerkiksi jäteveden
käsittelyyn ja jätteiden käsittelyyn tarvittavat laitteet ja biotekniikan sovellutukset. Ympäristövaurioita ja –
ongelmia mittaaville, ehkäiseville tai korjaaville tavaroille ja palveluille on kasvavat markkinat. Uusia ratkaisuja kehitetään ja siirretään yritystoiminnaksi. Biotekniikka valtaa alaa perinteisiltä teknisiltä ratkaisuilta.
Eko-markkinointi, eko-brändit ja eko-tuotteistaminen lisääntyvät
Palveluiden ja tuotteiden tuottajat vastaavat kuluttajien ympäristötietoisuuden kasvuun tuotteistamalla uusia
ekologisesti kestäviä tuotteita ja palveluita. Samalla myös eko-erikoistuminen yleistyy. Tuotteiden ja palveluiden tuottajat erikoistuvat enenevässä määrin omien tuotteittensa ekologisempiin versioihin.
Eko-tuotteisiin tähtäävä tutkimus- ja tuotekehitys lisääntyvät. Eko-nimikkeellä markkinoivien yritysten on lisättävä tutkimusta ja tuotekehitystä voidakseen vakuuttaa asiakkaat omien tuotteidensa ympäristöystävällisyydestä. Uusia mittareita, kuten tuotteiden materiaalikulutuksia palvelusuoritetta kohti (MIPS) tai elinkaarianalyysi (LCA), tullaan käyttämään enenevässä määrin. Ympäristöystävällisten materiaalien vaihtaminen vähemmän ekologisten tilalle ja energia- ja materiaalikulutuksen minimoiminen lisäävät tutkimuksen ja tuotekehityksen tarvetta.
Alan markkinatutkimus ja uusien markkinoiden etsintä tulee yhä tärkeämmäksi. Kuluttajien muuttuvat tottumukset edellyttävät markkinatutkimuksien tekemistä. Uudet eko-brändit ja –tuotteet tarvitsevat uusia markkinoita voidakseen tulla kilpailukykyisiksi markkinoilla jo pitkään olleiden rinnalle. Riittävän menekin aikaansaaminen turvaa tuotteiden hinnan muodostumisen sellaiseksi, että eko-tuotteita valitaan vähemmän ekologisten sijaan.
Puun käyttö materiaalina yleistyy
Ilmaston muutoksen jarruttamiseen etsitään erilaisia keinoja myös energian tuotannon ja uusiutumattomien
raaka-aineiden korvaamiseksi uusiutuvilla. Puun merkitys ja arvo uusiutuvana sekä koko elinkaareltaan hyvänä raaka-aineena kasvaa fossiilisista raaka-aineista valmistetun muovin ja hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan
betoni ja muiden kivituotteiden korvaajana.
Raaka-ainehuollon merkitys korostuu niin määrän kuin laadunkin osalta. Puun kysynnän monipuolistuessa ja
kasvaessa, tulee entistä tärkeämmäksi raaka-ainehuollon riittävyys ja laatu. Talousmetsien monimuotoisuus
ja kasvatettavien puulajien kirjo ovat entistä tärkeämmässä asemassa varauduttaessa vastaamaan tulevaisuuden puuntuotannolle asetettaviin haasteisiin. Kuusen, männyn ja koivun rinnalla haavan, lepän, vaahteran ja muiden lajien kysyntä kasvaa. Metsäekosysteemin hyvinvointi on edellytys ja imagotekijä myös puuntuotannolle. Metsien sertifiointi laajenee ja kehittyy.
Puuosaamisen merkitys kasvaa. Puukemian ja –fysiikan sekä puutuoteteknologian tutkimus ja tuotekehitys
tuovat esille uusia puun käytön mahdollisuuksia ja parantavat entisiä. Esimerkiksi ilman kosteuden aiheuttamaan elämiseen, pehmeyteen ja tuholaisherkkyyteen on kehitteillä erilaisia ratkaisuja, jotka mahdollistavat
puun käytön puupolttoaineena sen palveltua loppuun muussa käytössä. Osaamisen tasoa koko puunkäytön
ketjulle kasvatuksessa, hoidossa, korjuussa, kuljetuksessa ja jalostuksessa erilaisiksi tuotteiksi ja rakennuksiksi sekä energiaraaka-aineeksi tarvitaan nostaa ja kehittää vastaamaan kestävän puunkäytön vaatimuksia.
Rakentamisessa hyödynnetään yhä enemmän puuta. Puurakentamisen edut sekä parantuneet tekniikat ja
osaaminen kasvattavat puun käyttöä rakennusten pääasiallisena materiaalina. Puun maine julkisten rakennusten, kuten Sibeliustalon, materiaalina vaikuttaa myös yksittäisten kuluttajien halukkuuteen valita puu
asuntonsa rakennusmateriaaliksi. Omakotitalojen rinnalle tuotetaan asuntoja puukerrostaloihin.
Ympäristön merkitys asumisen osatekijänä korostuu
Luonnonympäristö, rakennetun ympäristön laatu ja kulttuuriarvot, turvallisuus ja viihtyisyys merkitsevät yhä
enemmän asuinympäristön valinnassa. Vanhoja lähiöitä ja keskusta-alueita taajamissa ja maaseudulla joudutaan uusimaan aiemman suunnittelukulttuurin vuoksi. Sykäyksittäisten suurten maassamuuttoaaltojen seurauksena kiireellä rakennetut lähiöt ja autioituneet kylät kaipaavat uusimista vetovoimaisuuden, viihtyisyyden
ja turvallisuuden parantamiseksi. Kunnallistalous asettaa raamit kehitettävien alueiden laajuudelle, jolloin
52
täydennysrakentaminen ja olemassa olevien alueiden vanhentuvien rakenteiden parantaminen tulee painottumaan.
Luonto sulkeutuu: sitä yksityistetään ja toisaalta suojellaan entistä tehokkaammin. Tiheämmin asutuilla alueilla erilaiset käyttötarpeet asettavat paineita toimintojen sijoittamiseksi myös arvokkaille luontoalueille. Paineet suojelualueiden perustamiseksi kasvavat sekä yksityisten että yhteiskunnan omistamilla alueilla. Taajamien yhä harvalukuisemmiksi käyvät luontoalueet jäävät saarekkeiksi keskelle erilaisia toimintoja ja yksityisten omistamia alueita, jolloin luonto sulkeutuu. Vapaista ja vetovoimaisimmista ranta-alueista kilpailevat virkistyskäyttäjien lisäksi matkailuyritykset ja asuntotuotanto.
Maankäytön suunnittelu joutuu uusien haasteiden eteen. Uusia neitseellisiä alueita tullaan ottamaan vähenevässä määrin käyttöön ja taloudellisista syistä kunnat joutuvat satsaamaan vanhojen alueiden kunnostamiseen ja täydentämiseen. Rakennettujen ympäristöjen kulttuuriarvot halutaan säilyttää. Yleinen suuntaus väljempiin asuntoihin johtaa kunnat ristipaineisiin uusien vetovoimaisten asuinalueiden kaavoittamiseksi.
Asutusrakenteen hajoamista kiihdyttää omalta osaltaan ilmaston muutosta liikkumistarpeen lisääntymisen ja
erillisten lämmitysratkaisujen vuoksi. Laadukkaasti suunnitellut alueet ja niihin liittyvät palvelurakenteet nousevat tärkeään asemaan hajakehityksen hidastamiseksi. Kylien kaavoittaminen toimiviksi kokonaisuuksiksi,
joissa elinkeinoelämän, asumisen, palveluiden ja yhdyskuntatekniikan ratkaisut on hyvin suunniteltu, edellyttää osaamisen ja resurssien lisäämistä maakäytönsuunnitteluun.
Kuinka teema kytkeytyy visioon?
Ekotuotteiden kysynnän kasvuun visio reagoi painottamalla ”puhdasta bisnestä”, joka sisältää niin luomuelintarvikkeet, puhtaan veden kuin muut ympäristöteknologiset ja ympäristömyönteiset tuotteet. Heikko kytkentä ekotuotteiden kysynnällä on matkailuun palvelualojen kehittymiseen. Turvallisuuteen ja viihtyvyyteen ekokysyntä liittyy lähinnä puhtaan veden arvostuksen nousuna sekä ympäristön merkityksen korostumisena.
Nämä tekijät ovat merkittäviä asumisen osatekijöitä.
Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?
Päämääräkokonaisuus "Onnistunein yhdistelmä ympäristön vastuullisesta huolenpidosta ja sen hyödyntämisestä Euroopassa" (G3) sisältää tavoitteita ja osatavoitteita, joissa ilmiöitä ja niiden vaikutuksia on huomioitu
luonnon hyödyntämisen näkökulmasta.
Ympäristön merkitykseen asumisen osatekijänä strategia vastaa päämääräkokonaisuuden G4 tavoite "Asuinympäristön parantaminen ja hyödyntäminen" (G4A). Strategia ei ota huomioon maankäytön suunnitteluun
liittyviä uusia haasteita.
Yritysten uudenlaiset liiketoimintastrategiat sekä matkailuyritystoiminnan aktivoinnin elämyksiä luonto- ja liikuntamatkailuun edistävät ekotuotteet –teeman ilmiöihin varautumista (G1C). Puuosaamisen (G2A) ja ympäristökoulutuksen ja tutkimuksen lisääminen (G2B) vastaavat myös tulevaisuuden haasteisiin.
53
4.1.3.
OSAAMINEN: Ankara osaamiskilpailu
Marja Koivula, Erkki Rope, Hannu Tervonen
Uudet teollisuuden ja palvelujen kasvualat ovat yhä enemmän tietoon ja osaamiseen
perustuvia. Samalla palvelusektorin työpaikkojen suhteellinen osuus kasvaa ja palvelujen luonne muuttuu yhä tietointensiivisempään suuntaan. Tietoyhteiskuntakehitys
ja yritysten lisääntynyt verkostoituminen vahvistavat osaltaan muutosta. Maailmalla
resursseja ohjataan koulutukseen yhä enemmän. Osaamis- ja ammattitaitovaatimusten kasvu ja nopea sisällöllinen uusiutuminen, työvoiman ikääntyminen Euroopassa
ja ikäpolvien väliset koulutuserot edellyttävät koulutustoiminnan rakentumista elinikäisen oppimisen periaatteelle.
4.1.3.1. Laajat väestöryhmät osallistuvat koulutukseen
NYKYTILA
Maailman väestöstä oli opiskelijoita 1,16 miljardia eli 20 prosenttia vuonna 1997. Aasialaisia opiskelijoista
oli 679 miljoonaa, eurooppalaisia 138 miljoonaa. Opisto- ja korkea-asteen opiskelijoita oli Aasiassa puolitoistakertaisesti Euroopan määrä.
Koulutusmenojen osuus bruttokansantuotteesta vaihteli Nigerian 0,7 prosentista Ruotsin 8,3 prosenttiin.
Suomessa koulutukseen käytettiin 7,5 prosenttia BKT:sta.
Huipputeknologian alat ovat viime vuosina luoneet eniten uusia työpaikkoja. Samalla matalaa teknologiaa
käyttävillä aloilla työpaikat ovat vähentyneet. Korkeaa koulutusta vaativat työtehtävät ovat lisääntyneet ja
erityisesti tuotekehitys- ja tutkimustehtäviin on palkattu runsaasti uutta henkilöstöä. Osaamisen kysyntä on
ylipäätään kasvanut. Suomessa korkean ja matalan teknologian alojen työllisyystilanteiden erot ovat OECD:n
keskiarvoa suuremmat.
Koulutusjärjestelmävertailussa Suomi sijoittuu kansainvälisesti hyvin sekä resurssoinnin että infrastruktuurin
tason puolesta. Tietoteollisuuden osaaminen on Suomessa tällä hetkellä kansainvälisesti kiistämätöntä huippua ja sen vaikutukset muuhun elinkeinoelämään ja koko yhteiskuntaan ovat merkittäviä.
Päijät-Hämeessä perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus väestöstä on alle maan keskiarvon.
Jälkeenjääneisyys koskee nimenomaan korkean asteen tutkinnon suorittaneita. Maakunnasta puuttuu 5400
korkean asteen koulutettua verrattaessa tilannetta koko maahan. Ero uhkaa kasvaa nopeasti, koska PäijätHämeessä on yliopisto- ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja vain 25 prosentille ikäluokasta (OPM
1998). Vain Etelä-Pohjanmaalla tilanne on huonompi. Yhdessätoista maakunnassa näitä aloituspaikkoja on
yli puolelle ikäluokasta.
TULEVAISUUS
Kehittyneet teollisuusmaat ovat mukana muutosprosessissa, jossa siirrytään resurssipohjaisesta taloudesta
innovaatio- ja osaamisperusteiseen talouteen. Tieto- ja osaaminen eri muodoissaan, niiden tehokas tuottaminen, levittäminen ja hyödyntäminen ovat yhteiskunnan kehityksen kannalta avainasemassa. Mitä pehmeämmäksi talouden kilpailukyvyn perusta muuttuu, sitä pitempi on muutoksiin sopeutumiseen kuluva viive.
Osaamisen vajeiden korjaamiseen kuluu noin 20 vuotta.
Vaikka yhä suurempi osuus ikäluokasta saa korkean asteen koulutuksen Suomessa ja myös työpaikkarakenne muuttuu korkeaa osaamista vaativaksi, kiristyy kilpailu parhaista työpaikoista. Korkean asteen koulutuksen saaneiden määrä kasvaa Aasiassa ja Afrikassa huomattavasti nopeammin kuin Euroopassa ja Amerikassa. Euroopan ja Suomen työpaikat houkuttelevat aasialaisia ja afrikkalaisia hyvin koulutettuja paremman
elintason piiriin.
54
Suomen elinkeinorakenne perustuu entistä selkeämmin tieto- ja osaamisintensiivisiin aloihin ja koko elinkeinoelämän kilpailukyky rakentuu yhä enemmän tiedon ja osaamisen varaan. Erityisesti tietoon ja osaamiseen perustuvat palvelut lisääntyvät nopeasti.
Ihmisten kiinnittyminen samalle ammattiuralle koko elämänsä ajaksi on katoamassa. Ihmisillä on monia eri
ammatteja entistä monimuotoisemmaksi kehittyvien työuriensa eri vaiheissa. Työn luonteen muutos vaatii
jatkuvaa koulutusta. Koko väestö on teollisuusmaissa laaja-alaisen yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen piirissä elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti.
Samanaikaisesti vahvistuvat individualistiset arvot; henkilökohtaiset saavutukset ja itsensä toteuttaminen
ovat tärkeitä.
Koulutusjärjestelmään kohdistuu laajentumis- ja tehokkuuspaineita
Huolehtiminen kansalaisten yksilöllisistä valmiuksista ja niiden kehittymisestä yhteiskunnan muutoksen myötä on koulutusjärjestelmän ensisijainen tehtävä. Työelämän ja opiskelun yhteydet korostuvat ammattitaitovaatimusten muuttuessa. Kansalaisilta odotetaan entistä laajempaa ammattisivistystä samalla kun ammattitaitovaatimukset kasvavat. Lisääntyvän kansallisen ja kansainvälisen verkostoyhteistyön kautta teknisen tiedon rinnalle avaintekijöiksi muodostuvat työntekijöiden sosiaaliset ja kielelliset taidot. Tiedon hyödyntämiseen liittyvät sosiaaliset ja eettiset tarpeet korostavat entisestään elinikäisen oppimisen ja jatkuvan uusien
taitojen omaksumisen merkitystä.
Korkeakouluopetus lisääntyy ja laajentuu. Uusilla tietointensiivisillä kasvualoilla käynnistetään korkea-asteen
koulutuksen erityistoimia. Suomessa näitä ovat liiketoimintaosaaminen, yrittäjyys ja innovaatiotoiminnan
vaativat asiantuntijapalvelut. Teknologinen kehitys ja tiedon nopea vanhentuminen yhdessä työelämän nopeasti muuttuvien osaamistarpeiden kanssa edellyttävät, että tutkinnon suorittaneilla on mahdollisuus palata
täydennyskoulutukseen.
Korkeakoulujen yhteistyö tiivistyy. Suomi toimii aktiivisesti Euroopan unionin koulutusyhteistyössä. Oppilaitokset ovat verkkojensa kautta kiinteässä yhteistyössä ja opiskelija voi osallistua valitsemansa laitoksen opetukseen olematta fyysisesti läsnä. Kansainvälinen koulutusyhteistyö kasvaa ja suuntautuu enenevästi Aasiaan
ja Latinalaiseen Amerikkaan, jossa korkeakouluopiskelijoiden määrä kasvaa nopeasti. Suomen korkeakoulut
vahvistavat Venäjä-yhteistyötä.
Yritysten ja koululaitosten yhteinen koulutussuunnittelu paranee. Työn ja koulutuksen muutos ovat jälkimodernissa yhteiskunnassa toisiinsa sidottuja ja toisistaan erottamattomia. Osaavat ja kokeneet työntekijät
työskentelevät opettajina ja ohjaajina. Yritysjohdon rooli muuttuu esimiehestä henkilöstön kehittäjäksi. Opettajat ovat oppimisympäristön suunnittelijoita ja rakentajia. Opintosuunnitelmat ovat joustavia, niitä tehdään
yhdessä yritysten kanssa ja räätälöidään niiden tarpeisiin. Yritykset rekrytoivat näyttävästi työntekijöitä suoraan niistä oppilaitoksista, jotka parhaiten vastaavat yrityksen osaamistarpeisiin.
Kieliopetuksen merkitys kasvaa päiväkodista lähtien. Lisääntyvän kansainvälisen verkostoyhteistyön kautta
avaintekijöiksi ovat tulleet työntekijöiden kielelliset taidot. Kansainvälistä opiskelija- ja harjoittelijavaihtoa on
tehostettu ja koulujen kansainvälisiä yhteistyöhankkeita lisätty myös perusasteen koulutuksessa. Yhteiskuntien monikulttuuristuminen asettaa vaatimuksia kieli- ja viestintätaidoille päiväkodista lähtien.
Suorittavan portaan koulutukseen joudutaan panostamaan. Nopea elinkeinorakenteen muutos ja tietoteollisuuden painottuminen edellyttävät matemaattis-luonnontieteellistä perustaa osana yleissivistystä. Tieto- ja
tietoliikenneosaamista hyödyntävät Suomessa laajasti myös metsä-, metalli- ja koneteollisuus. Arkielämässä
eteen tulevien asioiden ymmärtäminen ja hallinta vaativat perusvalmiuksia toimia tietointensiivisessä yhteiskunnassa. Samalla vahvistuu kansalaisten halu vaikuttaa omaan yhteiskuntaansa (e-demokratia).
Kuinka teema kytkeytyy visioon?
Eurooppalaiset ja Eurooppaan muista maanosista tulevat osaajat hakeutuvat mielellään Päijät-Hämeeseen,
joka tarjoaa automaation, robotiikan, ympäristöteknologian, vesiteknologian, muotoilun, kulttuurin ja mat-
55
kailun keskuksena myös nopeasti kasvavien, tietoon ja osaamiseen perustuvien palvelujen työpaikkoja. Maakunnan kilpailuvaltteina ovat erityisesti turvallisuus ja viihtyisyys.
Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?
Koulutuksen tason nousu ja jatkuva oppimisen pakko edellyttävät Päijät-Hämeeltä laajoja ja kalliita panostuksia, mutta ne ovat välttämättömiä kansainvälisessä kilpailussa. Päijät-Hämeen strategiassa osaamisen kehittäminen, hankinta ja hyödyntäminen eurooppalaiselle huipputasolle on saanut päämääristä suurimman
painoarvon, 40 prosenttia. Rajallisten resurssien vuoksi Päijät-Hämeessä keskitytään valituille osaamisaloille,
puuosaamiseen, ympäristökoulutukseen, kulttuuri- ja matkailuosaamiseen sekä muotoilukoulutukseen. Näillä
aloilla maakunta tavoittelee asukkaikseen ja yhteistyökumppaneikseen ankaran kansainvälisen osaamiskilpailun kermaa.
4.1.3.2. Huippuosaamisen merkitys kasvaa
NYKYTILA
Kehittyneiden kansakuntien kilpailukyky perustuu yhä korostetummin voimavarojen keskittämiseen, tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja huippuosaamisen hallintaan. Ns. uusi talous jatkaa laajenemistaan, ja se
tarvitsee yhä enemmän huippu- ja täsmäkoulutettuja ihmisiä. Pohjoismaiden vahva kilpailukyky perustuu siihen, että ne ovat johtavia kansakuntia telekommunikaation hyödyntämisessä, sekä tietokoneiden, mobiililaitteiden ja internetyhteyksien käytössä.
Suomen kilpailukyvyn vahvuuksina pidetään mm. tieteen ja teknologian tasoa ja koulutusjärjestelmää. Tieteen ja teknologian tasoa mittaavilla tunnusluvuilla Suomi sijoittuu noin viidenneksi kilpailuvoimassa. Koulutusjärjestelmässä Suomi on eräiden kilpailukykyarvioiden mukaan yliopisto-opetuksen tasossa maailman johtava kansakunta ja koulutusjärjestelmän kehittyneisyydessä kakkonen. Sen sijaan julkisten menojen panostuksessa koulutukseen ja korkeamman asteen tutkintojen määrässä Suomi on vasta viides.
Koulutusaste maakunnittain 1999
Uusimaa
Pohjois-Pohjanmaa
Pirkanmaa
Koko maa
Varsinais-Suomi
Keski-Suomi
Kymenlaakso
Pohjois-Savo
Lappi
Kanta-Häme
Pohjanmaa
Pohjois-Karjala
Päijät-Häme
Kainuu
Etelä-Karjala
Itä-Uusimaa
Satakunta
Ahvenanmaa
Etelä-Savo
Etelä-Pohjanmaa
Keski-Pohjanmaa
0%
20%
40%
60%
80%
100%
Osuus 15 vuotta täyttäneistä
Lähde: TK/Koulutustilastot
Korkea-aste
Keskiaste
Peruskoulun varaan jääneet
AlueOnline
Kuva 16: Päijät-Hämeen väestön koulutusaste on keskimääräistä selvästi alempi (Tilastokeskus)
56
TULEVAISUUS
Tieto ja osaaminen ratkaisevat taloudellisen kilpailukyvyn, sillä kaikilla aloilla osaamisen merkitys kasvaa.
Tämä johtuu kansainvälisen ja kansallisen kilpailun lisääntymisestä sekä kansalaisten ja yritysten vaatimustason kasvamisesta. Tulevaisuudessa tutkimuspanokset moninkertaistuvat ja tieteen tulosten hyödyntämisnopeus ja innovaatioprosessien tehokkuus on keskeinen menestystekijä.
Vanhassa teollisessa maailmassa työllisyyttä ylläpitäviä tuotantorakenteita oli kansallisilta markkinoilta ponnistava tehdasteollisuus, joka oli jakautunut johtoon ja työntekijöihin. Osaamiskorosteisessa palveluyhteiskunnassa osaamis- ja palveluyritykset kilpailevat globaaleilla markkinoilla. Osaamisesta huolehtiminen merkitsee teknologian kehityslogiikkaan sidotun elinikäisen oppimisen vahvistumista. Työn saanti on kiinni tarvittavien taitojen markkina-arvostuksesta ja kyvystä verkottumiseen.
Markkinoilla toimii laajalti pienempiä yrityksiä, osaamista välittäviä agentteja ja huippuosaamiseen ankkuroitunutta itsensä työllistämistä. Urakehityksestä ei vastaa organisaatio vaan yhä enemmän yksilö itse tavoitteena omien kykyjen ja ammattitaidon kehittäminen. Urakehitystä ohjaavat yhä enemmän pikemminkin kehitysmahdollisuudet ja työn kiinnostavuus kuin erilaiset tittelit tai edut.
Suomessa korkeakoulut ja oppilaitokset avautuvat yhä enemmän palvelemaan eri ikäisten väestöryhmien
opiskelutarpeita, niistä tulee oppimisen innovaatiokeskuksia. Tutkimuksesta muodostuu yhä enemmän korkeatasoista, kansainvälistä ja monitieteellistä ongelmien ratkaisuun pyrkivää tavoitetutkimusta.
Monitaitoisuus ja erikoistuminen ratkaisevat
On osattava tehdä oikeita asioita oikealla tavalla ja oikeaan aikaan. Ei riitä, että matkitaan toisia. Pitää myös
tehdä sellaista mitä toiset eivät ole tehneet tai osanneet tehdä.
Monitaitoisuus lisää mahdollisuuksia ja tuo joustavuutta. Tarvitaan kansainvälisyyden taitoja ja tietotekniikan
osaamista, ei pelkästään kielitaitoa. Osaamisen merkityksen kasvu merkitsee jatkuvaa kehitystyötä, kouluttautumista, innovointia ja päämäärätietoista työskentelyä, uusien asioiden oppimista sekä tiimityötä.
Ammattikoulutuksen on monipuolistuttava ja reagointikyvyn on parannuttava. Ammatilliset koulut ovat nousemassa vahvoiksi voimavaroiksi. Viime vuosikymmenellä ammatillisen korkeakoulujen aloituspaikat nousivat
rajusti ja ohittivat reippaasti yliopistojen aloituspaikkojen määrän. Korkeakouluopetus on jakautunut teoreettiseen ja käytännölliseen suuntautuneisuuteen, jossa yhä enemmän sekä ammattikorkeakoulut ja yliopistot
nostavat profiiliaan toimimalla rinnakkain tiedonmuodostuksen ja ammattikäytäntöjen asiantuntijoina, jolloin
se lisää sekä ammattikoulutuksen että yliopisto-opetuksen monipuolisuutta ja reagointikykyä.
Koulutusta on jatkuvasti kohdennettava uudelleen. Nopea toimialarakenteiden ja työn sisällön uudistuminen
edellyttää kansalaisten perussivistyksen ja ammatillisen osaamisen joustavuuden lisäämistä, kun yritysten on
saatava korkeasti koulutettua ja monitaitoista henkilökuntaa, joka pystyy toimimaan globaaleilla markkinoilla.
Koulutuksen, tutkimuksen ja kehitystyön laadun parantamiseen kiinnitetään erityistä huomiota.
Tekniikan ja liikenteen kansainvälistyvä toimintaympäristö, teknologisten innovaatioiden kehittäminen ja teknologiaprosessien ja logististen ketjujen suunnittelu edellyttää aivan uutta osaamista. Esimerkiksi tietoteollisuuden alan koulutusmäärät ovat kasvaneet voimakkaasti 1990-luvulla. Digitaalisen viestinnän ja uusmedian
koulutustarpeet kasvavat voimakkaasti tietoteollisuudessa.
Terveysalan rakenteelliset muutokset, palveluympäristön sekä ikärakenteen muutos, muuttuvat tarpeet ja
teknologisoituva ympäristö merkitsevät perinpohjaista valmiuksien uudelleenarviointia. Yritysten kansainvälistyminen edellyttää asiantuntijoilta markkina-alueiden ja kulttuurien ymmärtämisvalmiuksia ja hallinnon ja
kaupan uusien muotojen hallintaa.
Automaatio, robotisoituminen ja tietoteknistyminen muuttaa osaamisen ehtoja
Tietoyhteiskuntakehitykseen vaikuttavat vallitsevat yleismaailmalliset kehityssuunnat, kuten talouden globalisaation ja sähköisen kaupankäynnin eteneminen, tieto- ja viestintäteknologian nopea kehittyminen ja yhden-
57
tyminen, median kasvava läsnäolo, väestön kasvu ja ikääntyminen, sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntyminen, ympäristöongelmat, liikkumisen ja vuorovaikutuksen lisääntyminen, nopeasti etenevä kaupungistuminen ja muuttoliike sekä Euroopan integraatio ja alueiden vahvistuva rooli.
Suomi kulkee kehityksessään kohti tiedon ja osaamisen yhteiskuntaa. Tietoyhteiskunnassa tieto ja osaaminen ovat sivistyksen perusta ja keskeisin tuotannontekijä. Tieto- ja viestintätekniikka tukee laajasti yksilöiden, yritysten ja muiden yhteisöjen vuorovaikutusta, tiedon välittämistä ja hyödyntämistä sekä palveluiden
tarjoamista ja niiden saavuttamista.
Liukuhihna- ja rutiinityötaitojen merkitys vähenee ja innovaatio-osaamisen merkitys lisääntyy. Keinoäly, mekatroniikka, tietokoneavusteinen suunnittelu ja tuotannon robotisointi ovat johtaneet tuotannossa ihmistyön
korvautumiseen automatisoiduilla ja älykkäillä koneilla. Se on johtanut erilaisen rutiinityön vähenemiseen ja
ns. miehittämättömän tuotannon lisääntymiseen etenkin suurteollisuudessa. Automaatio vaikuttaa siten, että
monet tehtaat voivat olla lähes täysin automatisoituja.
Tuottavuuden voimakas kasvu on samalla merkinnyt suhteellista työn vähenemistä. Automaation ihmistyötä
vähentävät vaikutukset ovat levinneet nopeasti joillekin palvelualoille, esimerkiksi pankki- ja vakuutustoimintoihin. Tietotekninen penetraatio johtaa vanhojen ammattien ja niihin liittyvien taitojen häviämiseen ja uusiin
ammatteihin liittyvien kykyjen kysynnän voimakkaaseen kasvuun.
Korkean teknologian palvelujen toimipaikat maakunnittain 2000
Uusimaa
Ahvenanmaa
Pirkanmaa
Koko maa
Varsinais-Suomi
Päijät-Häme
Keski-Suomi
Pohjanmaa
Pohjois-Pohjanmaa
Etelä-Karjala
Itä-Uusimaa
Satakunta
Kymenlaakso
Pohjois-Karjala
Pohjois-Savo
Kanta-Häme
Etelä-Savo
Lappi
Etelä-Pohjanmaa
Keski-Pohjanmaa
Kainuu
0
Lähde: TK/Yritys- ja toimipaikkarekisteri
(elokuu 2000, tarkistamaton rekisteritieto)
100
200
300
400
500
Toimipaikat/100 000 asukasta
AlueOnline
Kuva 17: Korkean teknologian palvelujen työpaikoissa Päijät-Häme on vain hieman koko maata keskiarvosta jäljessä (Tilastokeskus)
Uusi luokkajako uhkaa
Tietoyhteiskuntakehityksen merkittävin uhka on eri syistä tapahtuva sosiaalinen syrjäytyminen ja alueellinen
eriarvoistuminen. Nämä työn kysyntään ristiriitaisesti vaikuttavat seuraukset ovat usein alueellisesti ja ammatillisesti epätasapainossa.
Maissa, joissa vanha teollinen rakenne ja siihen kytkeytyvä ammatillinen osaaminen ei uudistu riittävän nopeasti on edessä vakavia työllisyyteen liittyviä ongelmia sekä koulutukseen ja osaamiseen liittyviä murroksia. Syrjäiset ja tietotalouden voimavarojen puutteesta kärsivät alueet uhkaavat edelleen näivettyä. Toisaalta
58
kun osaaminen kasvaa, se synnyttää uusia työpaikkoja. Toisaalta tietotekniikka ja verkkopalvelut voivat tarjota kehittymisedellytyksiä joillekin syrjäseuduille. Kun on osaamista vaativia yrityksiä, sen myötä alueelle
muuttaa uusia asukkaita. Huipputulot kasvavat etenkin uusilla aloilla ja myös keskiluokkaa uhkaa köyhtyminen ja syrjäytyminen etenkin vanhoilla teollisilla paikoilla ja vanhoissa ammateissa.
Vaikeammin koulutettavien osuus uhkaa jäädä merkittäväksi. Tekniikan, tietotalouden johtama yhteiskunnallinen murros aiheuttaa voimakkaita sosiaalisia ristipaineita. Väestöä uhkaa jakautuminen menestyviin osaajiin
ja syrjäytyneisiin. Ikään, oppimiskykyyn ja sosiaaliseen asemaan liittyvät työllisyysongelmat kärjistyvät samanaikaisesti kun huippuosaajista on krooninen pula.
Tulevaisuudessa tietoteknisten välineiden ja tietoverkkojen käytön hallinta on edellytys joidenkin palvelujen
saatavuudelle. Oppimishaluttomuus ja varallisuuden puute voivat syrjäyttää joitakin väestöryhmiä. Meillä on
suhteellisen paljon pitkäaikaistyöttömiä ja pätkätyötä tekeviä sekä sosiaaliturvan varassa eläviä ja sosiaaliongelmaisia. Meillä on myös kielitaidottomia maahanmuuttajia.
Tuloerot kasvavat koulutuksen ja osaamisen vuoksi. Nopea kasvu on johtanut tulo- ja varallisuuserojen lisääntymisen, koska ylempien tuloryhmien varallisuuden kasvu on ollut huomattavan nopeaa. Aiemmin valtio
jättänyt huomioimatta pitkän koulutuksen ja erikoisasiantuntemuksen omaavien tulokehityksen. Nyt huippuosaajat menestyvät, pystyvät keräämään omaisuutta, ostamaan kalliita ylellisyyshyödykkeitä ja hankkimaan huomattavia summia optioiden ja pörssitoimien avulla. Ulkomaalaiset ovat pienpalkkaisia. Vanhukset,
sairaat ja monet alipalkatut ammattiryhmät kärsivät alipalkkauksesta. Parhaiten maksetaan tieto-, tekniikkaym. työstä joka tuottaa hyvin. Hyvin koulutetut yksityisen sektorin osaajat edustavat huippua ja palvelusektorin ja osin julkisen sektorin ihmiset jäävät kilpailun jalkoihin.
Kuinka teema kytkeytyy visioon ?
Koulutuksen tason nopea kohoaminen, kansainvälisen osaamisen vaihdon lisääntyminen edellyttää kansainvälisyys- ja kielikoulutuksen perinpohjaista uudistamista ja pitkäjänteistä kehittämistä. Laajojen väestöryhmien ottaminen mukaan ehkäisee maakunnan väestön jakautumista, mikä on merkittävää viihtyvyysimagon
kannalta. Tietoteknisten taitojen hallinta, monitaitoisuuden kehittäminen ja vaativat määrätietoista ja johdonmukaista toimintaa ja selkeää erikoistumista aloille (esimerkiksi ympäristöystävällinen muotoilu), joiden
avulla voitaisiin koota merkittävä osaamiskeskittymä puhtaan liiketoiminnan, elämysteollisuuden, laadun,
kulttuuriin ja matkailuun ympärille.
Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa ?
Huippuosaamisen merkityksen kasvu on kiinteässä yhteydessä maakunnan tutkimuksen ja koulutuksen verkottamiseen ja osumatarkkuuden kasvuun (G2). Tutkimuspanosten lisääminen, oikea kohdentaminen ja organisaatioiden sisäinen yhteistyö ja selkeä työnjako on välttämättömyys maakunnan kilpailukyvyn kehittymiseksi. Kohdentaminen, automatiikan, robotiikan, mallinnuksen, ympäristön, muotoilun, ja matkailun huippuosaamisen parantaminen hyödyntämällä korkeateknologiaa loisi omaperäisen ja vankan kokonaisuuden,
jonka avulla pitäisi saavuttaa vahva kilpailuasema. Huippuosaamista olisi lisättävä. Maakunnan huippuosaamista kohdistettaisiin etenkin monipuolisen vesiliiketoiminnan ja puun hyödyntämisketjun kehittämiseksi.
Syrjäytymisen ehkäisemiseksi (G6B) ja väestön jakautumisen välttämiseksi osaamisen perusteella olisi lisättävä tietotekniikan opettamista myös aikuisikäisille sekä kannustettava elinikäistä ja työssä oppimista. Ammatinvaihtoon liittyvään koulutukseen on osoitettava voimavaroja, jotta osaaminen ja elinkeinorakenteen
pullonkauloja voidaan ehkäistä.
4.1.3.3. Opetus ja oppiminen verkostoituu
NYKYTILA
Opetus on tyypillinen tietoon perustuva tuotannon muoto jossa tietoverkot on ensimmäisinä otettu käyttöön.
Suomen korkeakoulujen pieni koko ja hajasijoittuminen on edellyttänyt voimavarojen yhdistämistä verkottumalla. Samalla opetustoiminta on verkottumassa myös sisällöllisesti.
59
Suomi on tietoliikenteen kärkimaa matkapuhelinliittymillä ja internetyhteyksillä mitaten. Internetin yleisyys ei
ole kuitenkaan johtanut kotimaisen sisältö- ja palvelutarjonnan vastaavaan kasvuun. Verkko-oppiminen ja
oppimisteknologiat eivät myöskään ole laajasti käytössä, mutta markkinat kasvavat nopeasti.
TULEVAISUUS
Tulevaisuudessa koulutus organisoituu oppimateriaalien tuottamiseksi ja oppimisen ohjaamiseksi. Lähes
kaikki oppimateriaali digitalisoituu ja sitä käytetään aktiivisesti verkossa tai lähiopetukseen. Opetus muuttuu
yksilöllisen oppimisen ohjaamiseksi. Osa nykyisistä opetusinstituutioista joudutaan lopettamaan. Etäopetus
mahdollistaa kuitenkin entistä runsaamman opiskelun. Tulevaisuuden opiskelijat hankkivat opintosuorituksia
eri puolilta maailmaa ja muodostavat niistä tutkintokokonaisuuksia. Osa korkeakouluista kontrolloi opetusta
myöntämällä sertifikaatteja ja hyväksymällä osasuorituksia tutkintokokonaisuuksiin. Virtuaaliyliopistot tulevat
olemaan pääasiallinen korkeakouluopiskelumuoto. Lahdessa voi olla ranskalaisen yliopiston filiaali jossa voi
osallistua kansainväliseen koulutukseen. Eri tutkintojen vastaavuus täsmentyy ja koulutus yhtenäistyy.
Kaiken tämän mahdollistaa osaltaan toteutuva kodin viestintäkeskus, jossa yhdistyvät digitaalisen television,
internetin, sähköpostin, kalenterin ja sanomalehden mahdollisuudet.
Vanhenevalle väestölle uusien teknologioiden omaksuminen on hitaampaa ja tarvitaan uudenlaista koulutusta teknologioiden käyttöön.
Koulutus muuttuu oppimateriaalin tuottamiseksi
Uusia oppimateriaalin tuottajia syntyy nopeasti kasvavalle alalle. Oppimisympäristöihin syntyy menestystuotteita, joista muodostuu käytännössä standardeja. Oppimateriaalin tuottaminen on nopeimmin kasvava verkkosisältöjen liiketoiminta-ala.
Suomi on pieni tekijä kansainvälisessä oppimateriaalin tuottamisessa. Edelläkävijän asema elinikäisessä oppimisessa, metsäteollisuudessa ja joillakin kapeilla IT - aloilla sekä mobiilien sisältöformaattien kehittämisessä saattaa kuitenkin olla kansainvälisestikin merkittävä kilpailutekijä.
Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?
Päijät-Hämeessä on eri korkeakoulujen yksiköitä joilla on erityinen intressi vakiinnuttaa asemansa etsimällä
oma roolinsa yhteistyössä muiden yksiköiden kanssa. Lahden ammattikorkeakoulu edustaa eräillä aloilla
Suomen huippua ja on kokonaisuudessaan merkittävä resurssi ja toimija.
Kansallisten menestystuotteiden toteuttaminen edellyttää osaamisresurssien allokointia eri hankkeille ja aktiivisempaa yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Tärkeää on saattaa aikaiset kokeilijat ja kokeneet kehittäjät yhteistyöhön kehittämään eri jakelukanaviin soveltuvia oppisisällön tuotantomalleja. On muodostettava julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöverkostoja sekä osallistuttava kansallisiin ja kansainvälisiin
tutkimus ja kehittämishankkeisiin. Mielenkiintoisen yhdistelmän muodostaa päijäthämäläisen koulutuksen
vahvojen alueiden, muotoilun ja visuaalisen viestinnän opettajakoulutus ja urheilualan koulutuksen yhteistyö
verkko-opetussisältöjen tuotannossa.
60
4.1.4.
TEKNOLOGIA: Kiihtyvän kehityksen pakon edessä
Erkki Rope
Teknologialla on strategisena muutosvoimana ratkaiseva vaikutus tulevaisuuteen. Silti
on vaikea sanoa miten jo tunnetut teknologiset innovaatiot otetaan käyttöön. Teknologinen kehitys on nopeutumassa, koska osa teknologisista ratkaisuista nimenomaan parantaa tiedon kulkua ja yritysten verkostoitumista maailmanlaajuisesti.
4.1.4.1. Osaaminen keskittyy
NYKYTILA
Tietoliikenneteknologian kehittämisessä Suomi on maailman kärkimaita. Tämä luo hyvät edellytykset uusien
teknologioiden siirtoon ja käyttöönottoon muillakin aloilla. Paradoksaalista vain on, että huippuosaaminen on
keskittynyt muutamiin kasvukeskuksiin.
TULEVAISUUS
Suomen korkea teknologiaosaaminen takaa tasaisen elintason kehityksen. Panostus tutkimukseen ja kehittämiseen houkuttelee maahan myös kansainvälisiä tuotekehitysyksiköitä. Ennakkoluuloton teknologian soveltaminen on tehnyt maastamme vetovoimaisen IT laboratorion, jossa uusia sovelluksia voi testata ja kehittää.
Kärkialojen ulkopuolellakin kehitys perustuu teknologisten innovaatioiden nopeaan omaksumiseen.
Huippuosaaminen keskittyy maailmalla muutamiin keskuksiin ja niin myös Suomessa. Puhutaan kriittisestä
luovasta massasta. Suurten kansainvälisten yritysten ratkaisut heiluttavat myös Suomea.
Uuden teknologian soveltaminen on vanhojen alojen elinehto
Tietoyhteiskuntakehitys mahdollistaa ja edellyttää perinteisten käytäntöjen uudistamista ja uusien luomista.
Uuden teknologian soveltamisessa kannattaa tukeutua jo olemassa olevaan osaamiseen ja liittää siihen uusia
teknologioita. Näin syntyy ”piilaaksoja” , jotka tuottavat uusia ratkaisuja ja tuotteita soveltamalla ennakkoluulottomasti uusia teknologioita ja verkostokäytäntöjä.
Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?
Päijät-Häme voi olla entistä vahvempi osaaja muotoilun ja ympäristöteknologian aloilla. Muotoilu ja tuotteiden esteettiset ominaisuudet ovat kaikkien tuotteiden markkinoinnin edellytys. Muotoilun huippuosaamisen
kiinnittäminen maakuntaan edellyttää haastavien toimeksiantojen osoittamista alan osaajille teollisen muotoilun ja sisältötuotannon aloilla. Näin maakuntaan kehittyy muotoilun osaajien keskus, mikä vahvistaa edelleen
alan huippuopetusta.
Ympäristöteknologian edelläkävijyys voi toteutua siten, että maakunta soveltaa käytäntöön ennakoivasti teknologioita, jotka tulevat pakollisiksi myöhemmin. Ympäristöteknologian soveltaminen tukee myös luontomatkailun edellytysten säilyttämistä ja parantamista.
Tietoteknologian, luovuuden ja ympäristöteknologian vaatimusten varhainen omaksuminen synnyttää uutta
yritystoimintaa korvaamaan perinteisten alojen hidastunutta kasvua.
4.1.4.2. Tietoteknologia luo uusia palveluja
Informaatioteknologia-alan yritystoiminta lisääntyy ja kehittyy nopeasti. Kyky kehittää uusia innovaatioita lisää koko ajan etumatkaa siihen, mitä todella otetaan laajamittaisesti käyttöön. Tällöin on yhä tärkeämpää
seurata kehitystä ja osata valita lupaavat teknologiat käyttöön.
61
Jos mikrotietokonetta verrataan keksintönä kirjapainotaitoon, niin erilaisten sovellusten kehittäminen ja käyttöönotto on vastaavasti lukutaitoa. Tietotekniikka muuttuu jokamiehen lukutaidoksi ja vaikuttaa kaikkeen
koulutukseen.
TULEVAISUUS
Uuden tietoteknologian käyttöönoton nopeus ja omaksuminen nousee tärkeimmäksi uusien teknologioiden
vaikutusten selittäjäksi. Näin tietoteknologian hyödyntäminen nopeuttaa uusien sovellusten käyttöönottoa.
Erilaiset tietoyhteiskuntaohjelmat pyrkivät edistämään uusien sovellusten ja käytäntöjen käyttöönottoa.
Suomalaiset voivat ennakkoluulottomina tietotekniikan soveltajina säilyttää edelläkävijän roolinsa.
Sisältötuotanto on kulttuuria
Samoin kuin tietoteknologian soveltaminen tuotantoprosesseihin luo uusia mahdollisuuksia, niin voi julkinen
sektorikin tukea tietovarantojensa hyödyntämiseen perustuvia uusia innovaatioita. Kansallisten tietovarantojen digitalisointi julkisella rahoituksella voi olla merkittävä sisältötuotannon tuki. Sen myötä paikallinen ja
alueellinen identiteetti voi saada uutta syvyyttä sisältötuotannon monipuolistuessa.
Tieto pitää paikantaa
Paikannettavat palvelut tulevat luomaan laajat markkinat kun paikannusmenetelmät ja teknologiat ovat vakiintuneet. Yleisiä sovelluksia on logistiikkaratkaisuissa, turvapalveluissa ja kohdistettuina SMS viesteinä suoramarkkinoinnissa.
Henkilökohtaisessa navigoinnissa julkinen sektori on tärkeä tiedon ja palvelun tuottaja sekä infrastruktuurin
ylläpitäjä. Osoitejärjestelmien ja kartta-aineistojen ylläpito, julkisen liikenteen informaatiopalvelut sekä hätäpuhelujen paikantaminen kehittyvät julkisen sektorin toimesta.
Teledemokratia uudistamaan politiikkaa
Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen on kehitetty menetelmiä ja tekniikoita, mutta niiden käyttöönotto edellyttää, että edustukselliseen demokratiaan tukeutuvat päätöksentekoelimet ovat halukkaita luovuttamaan valtaa kuntalaisille.
Verkostoidu tai kuole
Verkottuva tietoverkkoja hyödyntävä yritystoiminta joutuu keskittymään ydinosaamiseensa ja erikoistumaan.
Kansainvälisen kilpailukyvyn haasteet kohtaavat myös PK-yrityksiä, jotka eivät edes toimi kansainvälisillä
markkinoilla. Toimintoja ulkoistetaan ja tuotanto sijoittuu alhaisten kokonaiskustannusten mukaan myös alueellisesti.
Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?
Maakuntaan voidaan luoda oma tietoyhteiskuntaohjelma, jolla määrätietoisesti pyritään edistämään tietoteknologiasovellusten käyttöönottoa tukemalla pilottisovelluksia.
Tietoteknologiakoulutuksen suuntaamisessa oleellista on yritysten henkilöstön valmiuksien lisääminen tietoteknologiainnovaatioiden soveltamiseen, jolla parannetaan olemassa olevan tuotannon kilpailukykyä.
Sovelletaan ennakkoluulottomasti tietoverkkoihin perustuvia osallistumiskäytäntöjä.
Muotoilun ja visuaalisen osaamisen korkeatasoista koulutusta pitää tukea ja hyödyntää osoittamalla alalta
valmistuneille työtilaisuuksia esimerkiksi julkisen sektorin vastuulla olevien sovellusten laatimisessa.
62
4.1.4.3. Robotisoituminen kiihtyy
NYKYTILA
Suomi on ollut uuden teknologian ennakkoluuloton soveltaja. Kansalliset resurssimme eivät kuitenkaan mahdollista huippututkimusta laajalla alueella. Uutta teknologiaa pitää kuitenkin soveltaa laajalla alueella, koska
kilpailijat sitä soveltavat. Avainasemassa on tällöin uuden teknologian nopea käyttöönotto ja teknologian siirto. Perinteisen tuotannon kilpailukyvyn määrittelee innovaatiokyky ja uusien teknologioiden hyödyntäminen.
Perinteiset työpaikat muuttuvat ja vähenevät automaation johdosta, mutta uusi teknologia luo myös lisää
työpaikkoja.
TULEVAISUUS
Teknologiselle kehitykselle on leimaa antavaa tietoliikenneominaisuuksien lisääminen olemassa oleviin prosesseihin ja tuotteisiin. Kulutuselektroniikassa tämä kehitys on tuonut jatkuvasti uusia laitesukupolvia markkinoille. Kehitys on osoittanut, että syntyy myös kokonaan uusia innovaatioita ja uutta kysyntää.
Räätälöidyt tuotteet
Teollisuuden uusiutumisessa on ratkaisevaa suunnittelusta valmistukseen tapahtuvan ketjun parantaminen.
Tietotekniikan avulla voidaan toteuttaa kolmiulotteinen suunnittelu ja mallinnus. Digitaalinen valmistus taas
tapahtuu robotoidun työstön ja automaattisen kokoonpanon avulla. Teollinen muotoilu ja mallinnus tulee
osaksi valmistusprosessia niin metalli, - kone kuin puutuotteidenkin valmistuksessa.
Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?
Päijät-Hämeessä kehitykseen on hyvät edellytykset kasvavan tietotekniikkakoulutuksen myötä ja lisäämällä
ennestään vahvan metalliteollisuuden ja muotoiluosaamisen yhteistyötä.
4.1.4.4. Liikenne lisääntyy
NYKYTILA
Liikenne kasvaa, koska tavaroiden tuotanto ja markkinat laajenevat. Myös verkostoituminen lisää kanssakäymistä ja ihmisten liikkumista. Nopeutuvat liikenneyhteydet ja etätyö mahdollistavat asumisen yhä etäänpänä työpaikoilta, mikä taas on kasvattanut työmatkapituuksia ja liikennettä.
Liikennemuotojen kehitykselle ovat henkilöautoliikenteen varaan rakennetut väylät ja yhdyskuntarakenne entistä määräävämpiä. Autoteknologia on näihin verrattuna joustava elementti, koska se uusiutuu kokonaan
parissakymmenessä vuodessa ympäristöverojen ja päästörajoitusten takia.
TULEVAISUUS
Kasvavat toimialat keskittyvät alueille, joilla väestön hyvä koulutustaso mahdollistaa osaavan työvoiman rekrytoinnin. Kasvualueiden kustannustason nousu ja liikenneverkkojen parantuminen lisää työssäkäyntipituuksia, vaikka etätyökin voi kasvaa. Samalla aluerakenne hajautuu verkostojen suunnassa ja henkilöauton käyttö lisääntyy. Kansainvälinen liikenne kasvaa nopeasti ja lentoliikenteen ruuhkat edistävät nopeiden rautatieyhteyksien rakentamista Euroopan keskusten välille.
Suuret liikenneratkaisut muovaavat aluerakennetta
Liikenneratkaisut vaikuttavat alue- ja yhdyskuntarakenteeseen merkittävästi. Suomen päätieverkolla kehitetään tärkeimpiä päätieyhteyksiä säteittäisesti Helsingistä. Venäjän kehityksestä riippuen myös Pietari tulee
olemaan merkitystään kasvattava keskus Suomen liikenneverkkoa ajatellen. Suurten keskusten välisiä yhteyksiä voidaan merkittävästi nopeuttaa raideliikenteellä. Tällöin kansallisia raideliikennehankkeita tarkastellaan
osana kansainvälisiä yhteyksiä Helsinki - Pietari - Moskova ja Helsinki - Pietari - Varsova.
63
Suuret keskukset vetävät väestöä puoleensa ja ne leviävät laajalle alueelle pääliikenneyhteyksien suunnassa.
Lahti sijoittuu tällaiselle potentiaaliselle kasvuvyöhykkeelle jota suuret liikenneväylät lähentävät kasvukeskuksiin Pääkaupunkiseudun hallitsematonta kasvua voidaan hajauttaa lähikaupunkeihin parantamalla raideliikenneyhteyksiä.
Logistiikkatoimiala keskittyy
EU:n liikennepolitiikka suosii raide- ja vesiliikennettä raskaissa kuljetuksissa sekä yhdistettyjä kuljetuksia tavaraliikenteessä. Tämä merkitsee sitä, että myös Suomeen muodostuu TEN-verkkoon kuuluvia logistiikkakeskuksia, jotka ovat laajan alueen jakeluliikenteen keskuksia raide- ja tieliikenteen solmukohdissa. Samalla
kun jakeluliikenteen tehokkuus kasvaa kuljetuskapasiteetin paikannusratkaisujen myötä voidaan kuljetusketjujen turvallisuutta reaaliaikaisesti seurata.
Sähköinen kaupankäynti muuttaa toteutuessaan myös jakelujärjestelmiä. City - logistiikka voi rationalisoida
jakelukuljetuksia kaupunkikeskustoissa. Yrityksille välttämättömät logistiset palvelut keskittyvät ja niiden
kansainvälisyys kuljetusmarkkinoilla lisääntyy. Kansainväliset ketjut luovat keskittyessään logistiikkakeskusten verkoston.
Tietoliikenne luo mahdollisuuksia
Yhä useampi voi valita asuinpaikkansa asuinympäristön perusteella, työpaikan sijainnin ollessa toissijainen.
Tällöin vapaa-ajan asunnot voivat muuttua ykkösasunnoiksi. Maaseutu voi elpyä ihmisten vapaa-ajan ja eläkepäivien asumisen kautta. Tietoverkot voivat tuoda vapaa-ajan asunnolle yhteyden suureen maailmaan.
Harvaan asuttujen alueiden tietoliikenneyhteydet voivat jäädä jälkeen markkinoiden ja kilpailun ohjaamasta
kehityksestä taajamissa ja muodostaen esteen etätyönteolle.
Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?
Maakunnan rooli liikenteen solmukohdassa johtaa varautumiseen logistiikkatoimialan kasvumahdollisuuksien
turvaamiseen riittävien aluevarausten ja liikenteellisesti sujuvien yhteyksien avulla.
Yhteyksien nopeutuminen suuriin kasvukeskuksiin edellyttää myös varautumista kasvun vastaanottamiseen
varautumalla kaavoituksessa tähänastista suurempaan toimitila- ja asuntotuotantoon.
Laajakaistaverkko ja uudet palvelut rajoittuvat helposti kehittyviin taajamiin ja kyliin. Kunnat ja alueet voisivat tosin parantaa kilpailukykyään tarjoamalla tasapuolisia tietoliikennepalveluja kaikille yrityksille ja asukkailleen.
4.1.4.5. Infrastruktuurista kilpailukykytekijä
Hyvä perusinfrastruktuuri, verkostot ja ympäristö on lähtökohta alueiden kehittymiselle. Suomessa perusinfrastruktuuri on suhteellisen uutta ja hyvässä kunnossa. Keskittymisen myötä taantuvien alueiden infrastruktuuri jää vajaakäytölle ja hylätään. Infrastruktuurin kuihtuminen on kansallisvarallisuuden häviämistä ja aiheuttaa myös yksityisen varallisuuden muutoksia. Yhdyskuntarakenteen hajautuminen edellyttää kunnilta
yhä suurempaa panosta infrastruktuurin ylläpitoon ilman, että maksajien määrä kasvaa. Kunnallistalouden
liikkumavaran kaventuessa mahdollisuudet kilpailukykyisen ja laadukkaan ympäristön tuottamiseen pienenee. Nopeasti kasvavilla alueilla infrastruktuurin kehittäminen edellyttää lisäksi suuria kynnysinvestointeja.
TULEVAISUUS
Yhdyskunnat jotka pystyvät ratkaisemaan sisäisen kasvunsa taloudellisesti tiivistämällä yhdyskuntarakenteen
pystyvät myös tuottamaan laadukkaampaa ympäristöä ja ylläpitämään muita palveluja. Vaihtoehtoista väljää
asumismuotoa arvostaville voidaan tarjota rakennuspaikkoja valmiista kyläympäristöistä. Loma-asumisen
ympärivuotisen käytön lisääntyessä muodostuu myös rantavyöhykkeille kunnallisteknisiä ratkaisuja jotka voivat tukeutua kylien järjestelmiin.
64
Kierrätysteknologia kehittyy
Jätehuoltoteknologia on kehittynyt kiristyneiden määräysten ja vaatimusten johdosta. Jätemaksut ovat tehokkaasti vähentäneet syntyvän jätteen määrää ja motivoinut eri jakeiden erilliskeräykseen. Loma-asuntojen
ympärivuotisen käytön yleistyessä jätteenkäsittelyjärjestelmät tulevat käyttöön kylissä ja ranta-alueilla.
Polttokelpoisen jätteen erilliskeräily ja käsittely on joutunut tiukempaan valvontaan päästövaatimusten kiristyessä. Kestokulutustavaroiden tuotannossa raaka-aineiden uusiokäyttö ja kierrätys synnyttää kokonaan uutta tuotannollista toimintaa ja uusiotuotteita.
Energiahuollon varmuutta lisätään
Energiahuollon varmuutta lisätään toteuttamalla vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä tasaamaan polttoaineiden hintavaihteluita ja saatavuutta. Lämmityssähkön käytössä on toteutetaan kulutushuippuja tasaava
kauko-ohjaus. Uusissa rakennuksissa toteutetaan pienimuotoista sähköntuotantoa ja puupolttoaineita käytetään aurinkopaneelien ja maalämmön täydennyksenä.
Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?
Kaavoituksella pyritään luomaan tiiviitä kokonaisuuksia, joiden kunnallistekninen huolto on taloudellista ratkaista. Joukkoliikenne ja palvelujärjestelmiä kehitetään siten että haja-asutusalueilla on mahdollista asua ja
toimia ilman omaa autoa.
Kehitetään teknisiä ratkaisuja ja järjestelmiä jotka vapauttavat loma-asuntopotentiaalin ja vetovoimaiset ympäristöt ympärivuotiseen asumiseen.
65
4.1.5.
KESKITTYMINEN: Suuri on kaunista
Jukka Vepsäläinen
Aluetaloustieteessä on jo 1950-luvulta lähtien käyty keskustelua aluerakenteen muutoksen mekanismeista erilaisten tasapaino-, epätasapaino- ja kasvuteorioiden muodossa. Vahvin empiirinen todistusaineisto on näihin päiviin asti tukenut ns. kasautuvan kasvun malleja,
joissa tuotanto, väestö, päätösvalta ja taloudellinen toimeliaisuus
keskittyy harvoihin keskuksiin. Tälle kehitykselle on lisäksi ominaista
se, että kasvu ruokkii kasvua ja supistuminen supistumista. Ilmiö on
yleismaailmallinen ja suhteellisen pysyvä. Kysymys ei esimerkiksi
Suomessa ole vain 1990-luvun kehityksestä vaan koko 1900-luvun
jälkipuoliskon jatkuneesta trendistä, joka tosin on ollut voimakkuudeltaan vaihteleva.
4.1.5.1. Muuttoliike keskittää väestöä
NYKYTILA
Kumulatiivisen kasvun teorioiden mukaan alueelliselle kehitykselle on ominaista epätasapainoinen kehitys.
Tämä tarkoittaa sitä, että väestö ja tuotanto keskittyvät toisiaan ruokkivasti. Vaikka keskittävällä muuttoliikkeellä on kielteisiä vaikutuksia myös muuttovoittoalueilla (ruuhkautuminen, asuntopula, asuntojen hintojen
nousu, saastuminen, sosiaaliset ongelmat, jne.), ei mikään näytä viittaavan siihen, että kaupungistuminen ja
väestön keskittyminen olisi loppumassa, tai edes merkittävästi hidastumassa.
Vuosituhannen vaihde on ollut historiallinen. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa suurempi osa ihmisistä asuu kaupungeissa kuin maaseudulla. Massiivisinta keskittävä muuttoliike on kolmannessa maailmassa.
Maailman suurimpien kaupunkien listalla on paljon uusia tulokkaita perinteisten Tokion, New Yorkin tai Lontoon lisäksi. Uusia 2000-luvun megalopoleja ovat Mumbai (Bombay), Kalkutta, Bangkok, Shanghai, Kairo,
Delhi, Dhaka, Jakarta, Johannesburg, Karachi, Lagos ja Manila. Myös Euroopassa keskittyvä kehitys on integraation edetessä tuttua monissa maissa. Markkinavoimien ja ihmisten valintakäyttäytymisen seurauksena on
tapahtunut maantieteellistä ”valumista” kohti Euroopan taloudellisia ydinalueita.
Meillä väestö on muuttanut pohjoisesta ja itäisestä Suomesta etelän kaupunkeihin koko sodan jälkeisen ajan. Erityisen
suuri muuttoaalto on koettu kahdesti: 30 vuotta sitten
(1960- ja 1970-lukujen vaihteessa) sekä nyt 1990-luvun jälkipuoliskolla. Seurauksena on ollut suurten kaupunkiseutujen kasvu ja maaseudun tyhjeneminen. Rakenteellisesti kehitys on ongelmallinen, koska väestöä luovuttavilla alueilla
ikärakenne vinoutuu. Nuorten lähtiessä jäljelle jää vanhukset, paikallinen kysyntä supistuu, infrastruktuuri jää vajaalle
käytölle, verotulot pienenevät, palvelut katoavat ja huoltosuhde heikkenee. Seurauksena on supistuva noidankehä.
Muuttovoittoalueilla kasvu ruokkii kasvua ja taloudelliset
hyödyt voittavat haitat ainakin pitkällä aikavälillä.
M u u tto ta s e s e u tu k u n n itta in 1 9 9 9
M a ak u nta raja
Pro m illea v äe s tös tä
-2 2.6 - -9 .0
-8 .9 - -4 .5
-4 .4 - 0.0
0.1 - 1 1 .6
Kuva 18. Muuttotase seutukunnittain
1999 (Tilastokeskus)
Lä h d e : T K /V äe stö tila sto
66
Viime vuosien kaupungistuminen on Suomessa ollut erityisen voimakasta. Muuttovoittokeskusten joukko on
entistäkin suppeampi ja niiden väestönlisäys entistäkin suurempi. Helsinki on 1990-luvulla ollut Euroopan
nopeimmin kasvaneita kaupunkeja. Vuonna 1998 kuusi nopeimmin kasvanutta kaupunkia ovat (suluissa
muuttovoitto):
Helsinki (7013)
Espoo (4099)
Tampere (2542)
Vantaa (2541)
Turku (2162)
Oulu (1913)
Yleisesti ottaen muuttoliikkeen keskittävä vaikutus on vain kiihtynyt koko 1990-luvun ajan; häviäjät ovat hävinneet ja voittajat voittaneet entistä enemmän. Vaikka asetelma pääpiirteittäin onkin se, että etelän suuret
keskukset menestyvät ja kehitysalueet häviävät, on seutukuntien sisällä kuntien välillä huomattavia eroja
muuttotaseessa. Myös eteläisen Suomen maakunnissa ja seutukunnissa on muuttotappioalueita.
Valtaosan muuttajista muodostavat nuoret, aktiivi-iässä olevat työ- tai opiskelupaikan hakijat. Suomalaiset
ovat 1990-luvulla olleet liikkeellä kehittyvän teknologian, osaamisen kysynnän ja kansainvälistyvän talouden
imussa. Ominaista 1990-luvun kehitykselle on se, että menestyvissä keskuksissa tieto ja osaaminen synnyttävät kasvua. Perinteisten tuotannon mittakaavaetujen lisäksi näyttää nykyiselle 2000-luvun keskittymiskehitykselle antavan vauhtia entistä enemmän myös suurissa keskuksissa tapahtuva uuden tiedon ja teknologian
sisäsyntyinen sikiäminen. Osaaminen, tutkimus, koulutus ja uuden teknologian syntyminen imee muuttovirtoja.
TULEVAISUUS
Yleisesti ottaen voisi kuvitella väestönliikkeiden pikemminkin lisääntyvän kuin hiljenevän globalisoituvassa
maailmassa. Väestön lisääntyessä, kansallisten rajojen madaltuessa, elintasoerojen ja pakolaisuuden lisääntyessä muuttoliike lisääntynee maailmanlaajuisesti. Tutkimusten mukaan 60-80 miljoonaa ihmistä (1,2 prosenttia maailman väestöstä) asuu nykyisin syntymämaansa rajojen ulkopuolella. Joukossa on pakolaisia ja
muualla opiskelevia, joista kuitenkin suuri osa palaa myöhemmin kotimaahansa.
Euroopassa väestö ja taloudellinen toiminta on vuonna 2020
keskittynyt hyvin voimakkaasti Lontoon ja Milanon välisen
”banaanin” alueelle. Oman lisävärinsä kehitykseen tuo muuttopaine Euroopan Unionin ulkopuolelta. Ilman muualta suuntautuvaa muuttovirtaa Euroopan väestö vähenee vuoteen
2050 mennessä. Potentiaalisia väestöä luovuttavia alueita Euroopan läheisyydessä ovat nopean väestön kasvun alueet Lähi-idässä (50% kasvu vuoteen 2015) ja Pohjois-Afrikassa
(30% kasvu vuoteen 2015). Eurooppa houkutteleekin väkeä,
sillä EU:n ulkopuolelta kolmansista maista suuntautuva muuttoliike on ollut vilkkaampaa kuin EU:n sisäinen muuttoliike, se
kuuluisa vapaa liikkuvuus.
Kansainvälisen vertailun perusteella Suomessa asutaan vielä
hyvin hajallaan. Muissa Pohjoismaissa kaupunkiväestön osuus
on 85 prosenttia ja yleensä teollisuusmaissa yli 80 prosenttia,
joissakin tiheän asutuksen maissa (esim. Belgia) lähellä 100
prosenttia. Suomessa keskittävä muuttoliike ei liene vielä lähellä kyllästymispistettään.
V ä e s t ö e n n u s t e s e u t u k u n n itt a in
v u o tee n 2 0 2 0
Maa kuntara ja
Muu to s vuode sta 1998 (% )
-23.0 - -9.7
-9.6 - -4.9
-4.8 - 0.0
0.1 - 19.9
Kuva 19. Väestöennuste seutukunnittain vuoteen 2020 (Tilastokeskus)
Lähde: TK/Väestötilastot
67
Syntyy suuria kasvukeskuksia
Hyvin karkealla tasolla Suomen valtakunnallinen aluerakenne muistuttaa vuonna 2020 jättiläismäistä suuren
keskusseudun ympärille muodostunutta seutukuntaa. Eräänlaisen ”Suomen keskusseudun” muodostaa suurpääkaupunkiseutu yhdessä siihen kiinnikasvaneisiin Turkuun, Tampereeseen ja Lahteen. Muualla Suomessa
on edelleenkin menestyviä, hyvän palveluvarustuksen omaavia keskusseutuja (mm. Jyväskylä, Kuopio ja Oulu). Suuri osa sellaisesta maaseudusta taajamineen, joka ei sijaitse kohtuullisen lähellä mainittuja ydinalueita, on tyhjentynyt.
Kuvatunlainen näkymä on väistämätön, jos kehitys jatkuu saman suuntaisena kuin se on jatkunut viimeiset
vuosikymmenet. Analogia keskusseudun sisäiseen kasvuun ansaitsee selityksen. Kun keskittävä muuttoliike
jatkuu riittävän kauan yhden kaupungin ja sitä ympäröivän maaseudun tapauksessa, kaupunki alkaa lopulta
ikään kuin tulvia yli äyräidensä. Väestöä alkaa muuttaa ydinkaupungista päinvastaiseen suuntaan ympäröiville alueille - tosin ei kovin kauas. Väestörakenteellisesti muuttovirrat eroavat siten, että maaseudulta ja pienistä taajamista kaupunkiin muuttaa työtä hakevia tai opiskelemaan siirtyviä perheettömiä nuoria. Vastaavasti kaupungista ympäröiville alueille siirtyy sukupolvea vanhempia, perheellisiä asumistasoaan nostavia
muuttajia.
Kun keskittävä muuttoliike Suomessa jatkuu 2000- ja
2010-luvuilla edelleen, paisuu Helsingin, Tampereen
ja Turun muodostama kolmio sisäisesti siten, että se
kasvaa ikään kuin umpeen. Tämän umpeenkasvun
toteuttavat ensisijaisesti jo aikaisemminkin eteläisen
Suomen kaupunkiseuduilla asuneet perheelliset
muuttajat, jotka haluavat puhtaampaa ja laadukkaampaa asuinympäristöä sekä halvempia tontteja ja
asuntoja. Heidän tilalleen vanhojen kaupunkiseutujen
ydinalueille muuttaa sekä kotimaista nuorisoa että
työtä hakevia maahanmuuttajia. Tätä aluerakenteen
muutoksen logiikkaa voidaan kutsua ”kahvikuppimalliksi”, jossa koko ajan kuppiin lisää kaatuva kahvi alkaa ensin tulvia aluslautaselle ja sen täytyttyä edelleen pöydälle.
Nuoria opiskelijoita,
työnhakijoita ja maahanmuuttajia
Kuva 20. Keskittävän muuttoliikkeen ”kahvikuppimalli”
Päijät-Häme imee muuttovoittoa
Kahvikuppimallin mukainen keskittyminen Suomen keskusseudulle johtaa Päijät-Hämeen osalta siihen, että vuonna 2020
alueelle kohdistuu merkittäviä muuttovoittoja. Vaikka muuttoliike ”Suomen keskusseudun” sisällä onkin vilkasta ja nuoria
muuttaa Päijät-Hämeestä myös pois, on maakunnan muuttotase kuitenkin huomattavan positiivinen. Muuttajat ovat nimenomaan suurpääkaupunkiseudulta peräisin olevia asunnonvaihtajia, joilla on lisääntynyt tilantarve sekä halu päästä nauttimaan viihtyisämmästä asuinympäristöstä edullisemmin kuin
ydinalueilla.
Kuva 21. Suomen keskusseutu 2020
Vanhempia perheellisiä asunnonvaihtajia
68
Tästä kehityksestä on heikkoja merkkejä jo havaittavissa. Pääkaupunkiseutu on paisunut hitaasti mutta jatkuvasti viimeisten vuosikymmenten ajan. Maakunnittain on mielenkiintoista havaita, että Itä-Uusimaan suuri
muuttotappio on kääntynyt 1990-luvun kuluessa muuttovoitoksi. Vuonna 1998 Itä-Uusimaan suhteellinen
muuttovoitto (muuttajia per 1000 asukasta) oli jo korkein kaikista maakunnista (8,51). Kahvi alkaa vähitellen
tulvia jo Sipoon ja Porvoon kautta kohti Loviisaa.
Kuinka teema kytkeytyy visioon?
Näyttää siltä, että Päijät-Hämeen kohtalona on integroituminen hyvin kiinteäksi osaksi ”Suomen keskusseutua” ja erityisesti pääkaupunkiseutua. Tällöin ratkaisevaksi nousee kysymys siitä, mikä on maakunnan rooli
ja asema tuon ytimen sisällä. Näyttää siltä, että rooliksi muodostuu toimiminen laadukkaan asumisen ja viihtyisän elämänmuodon tyyssijana.
Maakuntastrategian visiossa Päijät-Häme asettuu nimenomaan osaksi Etelä-Suomea. Tämä istuu tulevaisuuden toimintaympäristön muutoksiin erittäin hyvin. Vision luoma kuva puhtaiden aineettomien, pehmeiden,
elämyksellisten ja laadukkaiden asioiden maakunnasta vastaa myös erittäin hyvin alueen tulevaa roolia
”Suomen keskusseudun” viihtyisänä asuinalueena, jolla on tarjota elämyksiä, laadukasta kulttuuria ja turvallisuutta.
Vision näkemys tulevasta Päijät-Hämeestä merkitsee osittaista irtiottoa maakunnan perinteisestä industrialistisesta roolista. Aikaisemmin Päijät-Häme on edustanut nimenomaan teollisuusyhteiskunnan materialistisia ja
kouriintuntuvia asioita, massatuotantoa, massatuotteita massayhteiskunnassa. Vision Päijät-Häme menestyy
päinvastoin tulevaisuuden elementeillä, joissa siirrytään materiasta aineettomaan, tavaroista elämyksiin, kovasta pehmeään, teollisuudesta palveluihin, liukuhihnatyöstä viihteen muotoiluun. Tällainen vision antama
rooli soveltuu erinomaisesti luonnostaan, puhtaasta vedestään ja hyvistä liikenneyhteyksistään tunnetulle
alueelle osana ”Suomen keskusseudun” työnjakoa, jossa kullakin keskuksella (Helsinki, Tampere, Turku) on
oma tehtävänsä.
Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?
Päijät-Hämeen strategiaa voitaisiin väestön keskittymisen ja tulevaisuuden aluerakenteen näkökulmasta kuvata lauseella: ”Kypsä omena putoaa syliin”. Asetelma kääntyy hitaasti mutta vääjäämättömästi PäijätHämeelle edulliseksi. Strategiana on siis itse asiassa antaa ajan kulua ja samalla valmistautua vastaanottamaan tuleva muuttovoitto. Tuo muuttovoitto koostuu pääasiassa asumistasoaan parantavista suurpääkaupunkiseudun perheistä.
Tässä suhteessa MAST2001 tavoitevalikoima tuntuu oikealta. On parannettava liikenneyhteyksiä ja kytkentöjä tietoyhteiskunnan verkkoihin (G1a). Nopeat yhteydet pääkaupunkiseudulle ja ulkomaille ovat välttämättömiä, jotta tulevat asukkaat viihtyisivät maakunnassa. Matkailualueen rooli osana ”Suomen keskusseutua”
soveltuu hyvin Päijät-Hämeelle (G1c). Puhdas vesi on viihtyvyysvaltti asumisen näkökulmasta (G3c). Kulttuuritarjonta ja hyvät liikuntamahdollisuudet tukevat myös asumisen viihtyvyyttä (G4b). Kenties kaikkein keskeisin toimenpide odotettaessa ”kahvin valumista” (ks. edellä) Päijät-Hämeeseen uusien asukkaiden muodossa
on kuitenkin kaikkinainen asuinympäristön viihtyvyyden kohentaminen (G4a). Ja lopulta uudesta ylivoimaisesta asumisviihtyvyydestä ja sen edullisuudesta on tiedotettava. Markkinoinnin keskeisen osan muodostaa
imagonrakennus Suomen parhaana asuinalueena (G5c).
MAST2001:n tavoitevalikoimaan liittyy myös kysymyksiä. Strategisesti hieman ongelmallisena voidaan pitää
ajattelua, jonka mukaan Päijät-Hämeen on jatkettava teollista perinnettään itsenäisenä ja ikään kuin omavaraisena alueena, jolla on sama valikoima huippuosaamista vaativaa tuotantoa kuin vahvemmilla kilpailijoillaan. Väestön sijoittuminen Suomen kartalle vuonna 2020 luo asetelman, jossa Päijät-Hämeen on hyvin hankala irrottautua omaksi saarekkeekseen ilman tietoista – ja kenties hieman uskaliastakin – roolin valintaa.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö maakunnassa edelleenkin harjoiteta teollista yritystoimintaa ja etteikö koulutettu osaava työvoima sijoittuisi alueelle. Tuleva muuttovoitto koostuu nimenomaan koulutetuista ja
työssä kokemusta hankkineista osaavista ammattilaisista. On vain löydettävä Päijät-Hämeelle soveltuvat
omat markkinaraot osaamisen ja tuotannon kentiltä.
69
4.1.5.2. Alueiden välinen kilpailu kiristyy
NYKYTILA
Kansallisvaltioiden aseman heikkeneminen on yleismaailmallinen ilmiö. Globalisoituvassa maailmassa monija ylikansallisten instituutioiden ja suurten yhtiöiden valta on kasvanut. Tietoyhteiskunnan verkostoituminen
on johtanut siihen, että kansallisvaltioiden on yhä vaikeampaa kontrolloida yritysten, kansalaisten, paikallisyhteisöjen, etujärjestöjen, kansalaisjärjestöjen, alueiden, seutujen tai kuntien kansallista ja kansainvälistä
verkostoitumista. Tutkijat ovat alkaneet puhua kansallisvaltioiden lopusta.
Tietoyhteiskuntaguru Manuel Castells´in mielestä kansallisvaltio ei enää kykene hallitsemaan vallan ydintä;
pääomia ja taloutta. Kansallisvaltio ei myöskään enää kykene edustamaan niitä, jotka ovat sen olemassaolon
perusta; kansalaisia. Kansallisvaltio on liian pieni hoitamaan globaaleiksi muodostuneita ongelmia ja samalla
liian suuri ja etäinen edustamaan yksittäisten kansalaisten tai kansalaisryhmien identiteeteille tärkeitä asioita.
Kehitys on johtanut siihen, että esimerkiksi alueet (vaikkapa maakunnat) ovat vahvistaneet rooliaan ja muuttuneet itsenäisiksi toimijoiksi. Väistämätön seuraus tässä nollasummapelissä on, että alueet ovat joutuneet
osittain myös toisiaan vastaan. Kilpailu paikasta auringossa on kiristynyt.
Euroopan tasolla alueellisuus on huomioitu myös hallinnollis-juridisesti. Viime vuosikymmenellä alueiden
merkitys kasvoi Euroopan Unionissa. Läheisyysperiaate, jonka mukaan päätökset on tehtävä mahdollisimman
lähellä niitä ihmisiä, joita päätökset koskevat, kirjattiin EU:n perussopimukseen. Samoin perustettiin ns. Alueiden komitea. On pidetty tärkeänä sitä, että eurooppalainen demokratia toteutuu kansallisvaltioiden lisäksi
myös alue- ja paikallistasolla. Puhutaan ns. ”Alueiden Euroopasta”, millä tarkoitetaan sitä, että unioni ei
koostu ainoastaan kansallisvaltioista vaan myös paikallisista- ja alueellisista yhteisöistä. Alueiden roolin korostumisella on siis myös hallinnollinen taustansa.
Suomessa alueellistuminen on vahvistunut sitä
mukaa kun väestö ja taloudellinen toimeliaisuus
on kasautunut kaupunkiseuduille paitsi valtakunnan mittakaavassa myös maakuntien ja seutukuntien sisällä. Aikaisemmin väestö sijoittui tasaisemmin Suomen kartalle ja lähes 500:een kuntaan. Nyt olemme tulleet tilanteeseen, jossa talousalue on tosiasiallisesti merkittävämpi aluerakenteellinen kokonaisuus kuin kunta. Kaupunkiseudut
ovat alkaneet enenevässä määrin harjoittaa ylikunnallista elinkeinopolitiikkaa ja paine kunnallisten palvelujen yhteiseen järjestämiseen on kuntatalouden kiristyessä koko ajan kasvanut.
Kuva 22: Euroopan alueet
Kehitystä ovat lisäksi edesauttaneet hallinnolliset ja lainsäädännölliset muutokset. Alueellisen demokratian
vahvistamiseksi alueelliset kehittämistehtävät siirrettiin vuonna 1994 valtionhallinnolta (lääninhallituksilta)
kunnille (maakuntien liitoille). Valtiovalta on koko 1990-luvun kannustanut kuntia yhteistyöhön ja kuntaliitoksiin. Suomalaiset kunnat ovat sopivan kokoisia hoitamaan paikallisia asioita, mutta suurin osa on liian pieniä
useisiin tulevaisuuden hyvinvoinnin ja kansainvälisen kilpailun vaativiin tehtäviin.
Kaiken edellä kuvatun seurauksena alueet (maakunnat, seutukunnat, talousalueet) ovat muuttuneet yhä tietoisemmiksi itsestään ja pyrkineet kohti tietoisempaa vaikuttamista omaan kehitykseensä. Tämä on johtanut
vähitellen siihen, että alueet ovat alkaneet kilpailla keskenään.
70
TULEVAISUUS
Maapalloistuminen eli globalisaatio merkitsee sitä, että rajat menettävät merkityksensä. Yritysten ja miksei
muidenkin organisaatioiden ja instituutioiden, jopa yksilöiden toiminta irtautuu paikallisuuden tai kansallisvaltion kahleista. Maailma peittyy kansainvälisten suhdeverkostojen seitiin. Tällä hetkellä vuonna 2001 on vallalla globalisaation ideologia. Muita nimityksiä ovat uusliberalismi, vapaiden markkinoiden ideologia, yhtiövapauden ideologia tai libertarismi. Sen mukaan taloudellinen kasvu toteutuu tehokkaimmin, kun valtio ei puutu talouden mekanismeihin ja vapaan kilpailun esteet puretaan. Maailmankaupan vapauttaminen, WTO
(World Trade Organization) ja Euroopan Unioni ovat tämän ajattelutavan tuotoksia.
Valtio, joka pyrkii suojaamaan omaa kansantalouttaan pitämällä taloudellisen päätäntävallan omissa käsissään taistelee periaatteessa globalisaatiota vastaan. Tällainen valtio on itsekäs kansallisvaltio, joka toiminnan
motiivina saattaisi olla kansalaistensa tasa-arvoisen tulevaisuuden turvaaminen. Globalisaatiostahan hyötyvät
eniten rikkaat länsimaat ja niiden rikkaat jättiläis-yritykset.
Aivan samaan tapaan alue, joka pyrkii suunnittelemaan tulevaisuuttaan ja ajamaan omaa etuaan maapalloistuvassa verkostotaloudessa, taistelee myös globalisaatiota vastaan. Tämä ei vuonna 2001 ole kovin trendikästä. Alueensa asukkaiden, yritysten ja yhteisöjen etuja ajava strategia (esim. MAST2001) ei oikein istu tähän rajattomuuden maailmaan. Niinpä suomalaisten maakuntien, tai minkä tahansa muun aluetason, tietoiset pyrkimykset kehittää omaa aluettaan omista lähtökohdista omien etujensa näkökulmasta voidaan nähdä
olevan ristiriidassa nykyisten valtavirtojen kanssa. Edustaako alueiden (esim. Päijät-Hämeen) itsetietoinen
kilpailu omien kollektiivisten etujen puolesta menneisyyttä vai tulevaisuutta?
Globalisaatio ja vapaiden markkinoiden ideologia edistää taloudellista kasvua mutta samalla jakaa sen alueellisesti epätasa-arvoisesti. Vuoteen 2020 mennessä alueiden väliset kehittyneisyyserot todennäköisesti kasvavat entisestään. Jatkuva keskittyminen johtaa kaupunkien, kaupunkiseutujen ja megalopolien taloudelliseen
vahvistumiseen. Eurooppaan syntyy yhtenäisiä urbaaneja ketju- ja nauhamuodostumia; suurkaupunkiseudut
kasvavat vähitellen kiinni toisiinsa. Suomessa ”Suomen keskusseutu” (ks. luku ”Muuttoliike keskittää väestöä”) on korkean elintason alue samoin kuin muutamat muut suuret kaupunkiseudut. Muu Suomi riutuu.
Ydin alueiden ulkopuoliset seutukunnat ja maakunnat kilpailevat väestön ja yritystoiminnan rippeistä.
Globalisaation haitat on vuonna 2020 jo havaittu. Alueilla (maakunnissa, seutukunnilla) itsetietoisuus on, jos
mahdollista entisestäänkin voimistunut. Myös valtiovalta on havahtunut ja asettaa alueellisen omaehtoisuuden ja tasapuoliset kansalaistensa elinehdot arvojärjestyksessä nykyistä korkeammalle. Jos suuret syklit jatkavat aaltoliikettään, voi olla että vuonna 2020 suuri ideologinen muutos kansalaisyhteiskunnan, paikallisuuden ja alueellisen tasa-arvon puolesta on tapahtunut tai parhaillaan tapahtumassa.
Alueellinen keskittyminen jatkuu
Alueellisella keskittymisellä tarkoitetaan paitsi väestön muuttoliikettä kohti tiheämmin asuttuja alueita myös
yritystoiminnan, osaamisen, päätöksentekovallan ja kaikenlaisen taloudellisen toimeliaisuuden siirtymistä yhä
harvemmille ydinalueille. Jo tällä hetkellä 80 % eurooppalaisista asuu kaupungeissa. Maapalloistuminen, taloudellinen integraatio (esim. Euroopan unionin edustaman kehityksen syveneminen), markkinoiden vapauttaminen ja tietoteknologian kehityksen mahdollistama verkostoituminen ovat kaikki ilmiöitä, jotka tulevaisuudessa kiihdyttävät paitsi taloudellista kasvua myös alueellista keskittymistä.
71
Kuva 23: Euroopan keskusten saavutettavuus (Planning System For Sustainable Development, Interreg 2
Task description of subtask of Regional Council of Päijät-Häme: Competitive indicators in regional development, Erkki Rope, www.paijat-hame.fi/pssd/
Suomessa tämä merkitsee keskus-periferia –konfliktin kärjistymistä. Suomi jakautuu tulevien kahden vuosikymmenen aikana yhä selvemmin kahtia. Syntyy ”Suomen keskusseutu” ydinalueineen ja niitä ympäröivine
hyvinvoivine lievealueineen (Helsinki-Lahti-Tampere-Turku –nelikulmio sekä sen sisällä ja lähettyvillä sijaitsevat kunnat ja seudut). Tämän ”Suomen keskusseudun” sisällä tulee tapahtumaan paikallisesti ja seudullisesti
myös hajauttavaa kehitystä, vaikka valtakunnallisesti aluerakenne keskittyy. ”Suomen keskusseudun” lisäksi
maassamme tulee olemaan muutamia menestyviä ja hyvinvoivia pienempiä keskusseutuja.
Päijät-Häme tulee vuonna 2020 olemaan elimellinen osa ”Suomen keskusseutua”. Päijät-Hämeen rooli muistuttaa sitä, mikä esimerkiksi Hollolalla on tällä hetkellä Lahden kaupunkiseudun sisällä. Päijät-Häme on
vuonna 2020 viihtyisän asumisen ja monipuolisen pk-yritystoiminnan alue. Toisaalta siltä tulee puuttumaan
yhteiskunnallisesta rakenteestaan joitakin sellaisia toimintoja tai elementtejä, jotka 20-30 vuotta aikaisemmin
(1990-luvulla) sitten olivat itsellisen ja omavaraisen maakunnan tunnusmerkkejä. Tämä ei kuitenkaan ole
ongelma sillä ”Suomen keskusseudun” sisäisessä työnjaossa kullakin alueella on oma roolinsa.
Haja-asutusalueet ovat vaarassa kuihtua
Jo 1990-luvun kuluessa havaittiin, että Suomen lamasta nostanut taloudellinen kasvu ei koitunut kaikkien
eduksi. Kehittyneisyyden alueellinen jakauma muuttui entistä epätasapainoisemmaksi. Stakesin tuoreessa
tutkimuksessa, joka kuvaa Suomen hyvinvoinnin rakennetta vuonna 1998, nähdään kuinka matalan elintason
kuntien ja korkean elintason kuntien alueellinen jakauma alkaa muistuttaa hahmotelmaa ”Suomen keskusseudusta”. Heikoimmin näyttävät pärjäävän sekä taloudellisin että sosiaalisin mittarein keskisen, itäisen ja
pohjoisen Suomen kunnat. Merkille pantavaa on, että heikompaan neljännekseen kuuluvia kuntia on jo runsaan 100 km päässä Helsingistä.
72
Tilastokeskuksen BTV-indikaattorin (yhdistetty vertailumuuttuja BKT:sta, työllisyydestä ja väestötaseesta)
valossa Lahden seutukunnan suhteellisen asema näyttäisi pysyneen suhteellisesti ottaen samana, kun verrataan ajanjaksoa 1988-1990 ajanjaksoon 1996-1999. Sen sijaan Itä-Hämeen asema näyttää heikentyneen
vertailussa huomattavasti. Heinola lähikuntineen tulee kuitenkin hyötymään myös ”Suomen keskusseudun”
laajenemisesta. Vuonna 2020 Heinola tulee asettumaan samaan joukkoon maakunnan eteläisempien kuntien
kanssa osana ”Suomen keskusseutua” eikä vähiten hyvien liikenneyhteyksiensä ansioista.
Päijät-Hämeen maakunnan reunoilla sijaitsevat maalaiskuntien tulevaisuus on epävarma. Osa kylistä ja kuntakeskuksista ovat vuonna 2020 hyvinkin elinvoimaisia. Menestyksen ehtona on kuitenkin viihtyisä taajama
joko ”Suomen keskusseudun” sisällä tai sen välittömässä läheisyydessä sekä hyvät liikenneyhteydet. Mitä
kauempana kunta sijaitsee mainituista menestyvistä alueista, sitä välttämättömämpää on, että kunnalla on
edes yksi viihtyisä ja elinvoimainen taajama – jos ei muita niin kuntakeskus.
”Alueiden Eurooppa” vahvistuu
Alueiden itsetunto ja halu tietoiseen toimintaan oman kehityksensä suuntaamiseksi tulee voimistumaan. Toisaalta tälle kehitykselle antaa tilaa se, että globalisaatiolle on omiaan kansallisvaltioiden suhteellisen roolin
heikkeneminen. Alueet, yritykset, erilaiset yhteisöt ja organisaatiot toimivat ilman ylemmältä tasolta kohdistuvaa hierarkkista ohjausta. Toisaalta alueet alkavat toimia vapaiden markkinoiden rajatonta globalisaatiota
vastaan valvoessaan omaehtoisen aluekokonaisuuden kansalaisyhteisön etuja. Koituuhan maailmankaupan
vapauttaminen ja markkinoiden maailmanlaajuistuminen nimenomaan suurten mega-yritysten ja rikkaimpien
länsimaisten ydinalueiden hyödyksi.
73
Kuva 24. BTV-indikaattori 1988-96 (Tilastokeskus)
74
Globalisoituvassa verkostotaloudessa alueellisen identiteetin, oman tahdon ja suvereniteetin sekä sosiaalisen
yhteenkuuluvuuden merkitys kasvaa arvoon arvaamattomaan. ”Alueiden Euroopassa” alueet väistämättä
joutuvat toisiaan vastaan. Alueellinen edunvalvonta muuttuu agressiivisemmaksi. Aluemarkkinointi on vuonna 2020 hyvin aktiivista ja kohdistuu entistä tarkemmin valikoiduille segmenteille. Alueet pyrkivät erottautumaan massasta ja hakevat omaleimaisuutta kaikin keinoin.
Kilpailussa menestyminen edellyttää rohkeiden strategisten valintojen tekemistä. Alue, kaupunki tai kunta,
joka ajelehtii päivänkohtaisesta tilanteesta toiseen ilman pitkän aikavälin näkemystä oman kehityksensä
suunnasta, jää yhä enemmän jälkeen kilpailijoistaan. Elinkeinopolitiikassa on pyrittävä luotaamaan niitä lohkoja, joihin kohdistuu tulevaisuudessa kasvava kysyntä. Vaikka jokaisen alueen lähtökohta-asetelma on
omanlaisensa, voidaan yleisesti ottaen mainita joitakin kasvavan kysynnän aloja. Näitä ovat:
1. Tuottajapalvelut (koulutus, konsultointi, tutkimus, markkinointipalvelut)
2. Tietojenkäsittelypalvelut
3. Tietotekniikan ja telematiikan kehitystyö, laitteiden valmistus ja niiden myynti ja markkinointi sekä näihin
liittyvät tuottajapalvelut
4. Ympäristönhuolto ja yleisemmin ns. ekologisen modernisaatioon liittyvät kehitystyö, laitteiden valmistus
ja niiden myynti ja markkinointi sekä niihin liittyvät tuottajapalvelut
5. Virkistys-, kulttuuri ja urheilutoiminta ja yleisemmin vapaa-ajanpalvelut (pitkälle tuotteistetut palvelut, ei
perinteinen ”kioskilaatu” tai kesämökkikulttuuri)
6. Terveydenhoitopalvelut ja terveellisyyden markkinat yleisemminkin (luomutuotteet, funktionaaliset elintarvikkeet, vaihtoehtoiset elintarvikkeet, elämäntaparuoka, luontaistuotteet sekä näihin liittyvät palvelut
ja matkailu)
7. Biotekniikka ja geeniteknologia
Vaihtoehtoisesti voidaan luetella joitakin kypsän tai supistuvan kysynnän aloja yleisesti. Tällaisten alojen valinta alueen strategisen kehittämisen ytimiksi pitkällä aikavälillä tulisi olla harkittua ja perustua merkittävään
suhteelliseen etuun kilpailijoihin nähden. Tämä siitäkin huolimatta, että joukkoon mahtuu aina yksittäisiä
menestystarinoita (yrityksiä), jotka vahvistavat säännön. Taantuvia aloja ovat yleisesti ottaen:
1. Metallimalmien louhinta
2. Tekstiilien, vaatteiden ja nahkatuotteiden valmistus
3. Maatalous ja sen panoksia tarjoavat palvelut sekä maatalousväestön kysynnän varassa olevat palvelut
4. Perusteollisuus (yleisesti ottaen ominaista, että työpaikat vähenevät vaikka yritykset tuottavuuden kasvun myötä menestyisivätkin)
5. Julkinen hallinto
Alueiden kilpailun henkeen kuuluu toisaalta myös se, että alueet muodostavat tulevaisuudessa erilaisia yhteenliittymiä – samaan tapaan kuin yritykset muodostaessaan alihankinta- tai tuotekehitysalliansseja. Alueet
tulevat muodostamaan edunvalvonnallisia yhteistyövyöhykkeitä naapurialueiden kesken. Mahdollisia ovat
myös vaihtoehtoisesti tietyn erityisen ongelman poistamiseen tai tietyn idean kehittämiseen liittyvät jopa
kansainväliset renkaat. ”Alueiden Eurooppa” on nimenomaan kansainvälisten yhteistyösuhteiden ja liittoumien Eurooppa.
Kuinka teema kytkeytyy visioon?
Itsestään selvää on, että koko strateginen kehittäminen visioineen päivineen tähtää menestykseen alueiden
välisessä kilpailussa. Strategian tarkoituksena on löytää Päijät-Hämeelle omintakeinen, maakunnan omiin
lähtökohtiin tukeutuva, persoonallinen tapa menestyä tulevaisuudessa.
Visio nostaa ylimaakunnallisen liittoutumisen esiin kuvatessaan ” eteläsuomalaista” Päijät-Hämettä. ”Puhtaan
bisneksen" (ympäristöteknologia, elintarvike, vesi, jne.) sekä ”elämysteollisuuden” (muotoilu, kulttuuri, matkailu, jne.) ilmaisevat erikoistumissuuntia, joilla alueiden välisessä kilpailussa aiotaan menestyä. ” Osaajien
kokoamisessa” on jo sisään kirjoitettuna kilpailullinen ulottuvuus ja ”Euroopan osaajat” kertoo kilpailukentän
olevan Euroopan laajuinen. Alueen vahvaa identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta visio tavoittelee ” turvallisella
viihtyisyydellään”. Vision voidaan katsoa melko hyvin toteuttavan tätä kilpailullista ulottuvuutta.
75
Mitä visiosta sitten voisi puuttua? Edellä on kuvattu Alueiden Eurooppaa globalisoituvassa maailmassa. On
todettu, että tärkeää on yhtäältä alueen vahva sisäinen identiteetti ja koheesio sekä toisaalta aktiivinen verkostoituminen paitsi naapureiden myös kansainvälisten kumppaneiden kanssa. MAST2001:n visiosta näyttää
puuttuvan nämä elementit. Tai ainakin ne voisivat olla mukana korostetummin. Itsetietoinen omanarvontunto ei oikein välity vision hengestä. Samaa voidaan sanoa aktiivisesta avoimesta osallistumisesta erilaisiin verkostoihin (ellei sellaisena pidetä metaforan ”virtuaaliverkkoja”) – visio tuntuu kuvaavan jonkinlaista onnellista
saareketta tai lintukotoa.
Kuinka ilmiö otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?
Jo MAST2001 kokonaisuutena ja sen rakentaminen on vastaus alueiden kiristyvään kilpailuun. Yleisesti ottaen maakuntastrategia sisältää monia sellaisia piirteitä, jotka voidaan nähdä reaktiona alueiden kiristyvään
eurooppalaiseen ja globaaliin kilpailuun. MAST2001:ssä pyritään yritysten verkostoitumiseen ja osaajien houkutteluun eurooppalaisella tasolla. Alueen identiteettiä ja viihtyvyyttä pyritään kohottamaan, jotta PäijätHäme ei ajelehtisi muista riippuvaisena ajopuuna.
Strategista karttaa silmäiltäessä havaitaan, että MAST2001:n vastaukset globalisaatioon ja alueiden kiristyvään kilpailuun löytyvät kartan molemmilta laidoilta – päämääräkokonaisuuksista G1 ja G5/G6. Ensin mainittu vastaa verkostoitumisen haasteeseen: alue pyrkii toisaalta logististen verkostojen solmukohdaksi (G1a) ja
toisaalta kehittämään kansainvälisiä yritysverkostoja (G1b). Toisella laidalla päämääräkokonaisuus G5 taas
tähtää alueen itsetunnon, identiteetin ja yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen, jotta menestyisimme kilpailussa. Alueidentiteetti-tavoitteen (G5b) lisäksi alueen kilpailukykyä vahvistavat kunnallinen, seutukunnallinen ja
ylimaakunnallinen yhteistyö (G5a), aluemarkkinointi (G5c), osallistumisen parantaminen (G5d) sekä sosiaalinen yhteenkuuluvuus (G6).
Huomattavaa on, että myös päämääräkokonaisuus G5 palvelee verkostoitumista, jopa kansainvälistä avautumista. Kuntien ja muiden julkisen hallinnon sekä yhteisöjen yhteistyön parantaminen (tavoite G5a) sisältää
myös pyrkimyksen ylimaakunnallisten ja kansainvälisten liittoumien rakentamiseen. Samoin aito alueidentiteetti voi kasvaa vain kansainvälistymisen ja moniarvoisuuden maaperälle; tavoite G5b sisältää myös kansainvälisyyskasvatuksen.
Toisaalta verkostoitumista tukevan päämääräkokonaisuuden G1 sisällä on osatavoitteita, jotka tukevat myös
alueen yhteenkuuluvuuden tiivistymistä. Osana ”Suomen keskusseutua” Päijät-Hämeen on huolehdittava, että koko maakunta säilyttää mahdollisuutensa kiinnittyä tähän Suomen ydinalueeseen. Tavoitteessa ”Logistisen keskusroolin vahvistaminen” (G1a) on kytkettävä Heinola ja Itä-Häme toimivin liikenneyhteyksin eteläiseen maakuntaan. Sama koskee maakunnan muita reuna-alueita; alempaa tieverkkoa on kehitettävä. Maakunnan jakautumista kaupunki-maaseutu ulottuvuudella on kaikin tavoin vältettävä. Viihtyisän asumisympäristön kautta koko maakunnalla on mahdollisuus kytkeytyä osaksi ”Suomen keskusseutua”.
Strategian päämääristä tai tavoitteista ei näytä puuttuvan mitään oleellista alueiden välisen kilpailun näkökulmasta. Pikemminkin puutteita on visiossa. Edellä jo todettiin, että visiosta ei löydy vastausta toisaalta verkostojen ja toisaalta identiteetin vahvistamisen haasteisiin. Valintoja strategiassa on sen sijaan tehty. Kokonaan toinen kysymys on ovatko valinnat olleet oikeita. Sen aika näyttää.
4.1.5.3. Väestö ikääntyy
Väestön ikääntyminen on sijoitettu keskittymistä kuvaavaan tulevaisuustarinaan siksi, että monet sen seurauksista vaikuttavat yhteiskunnassa samaan suuntaan. Kasvavat vanhuspalveluiden tarpeet, kuntien taloudellisen liikkumavaran kaventuminen, haja-asutusalueiden ja ”Suomen keskusseudun” välisen kuilun leventyminen sekä julkisten palvelujen yksikkökoon kasvu ovat mitä suurimmassa määrin kytköksissä väestön ikääntymiseen ja ilmentävät yhteiskunnan keskittymiskehitystä.
NYKYTILA
Ikääntyminen ei ole mikään maailmanlaajuinen ongelma. Koko maailman väestöstä arvioidaan vuonna 2000
olevan yli 64-vuotiaita vain 6,9 %. Väheksyä ikärakenteen harmaantumista ei kuitenkaan voi, sillä taloudellisesti merkittävien OECD-maiden väestökehitykselle on ominaista, että syntyvyys on matala ja suuret sodan-
76
jälkeiset ikäluokat lähestyvät vanhuutta. Euroopassa esimerkiksi on aika yllättävää, että Välimerenmaiden
(Kreikan, Italian, Espanjan ja Portugalin) syntyvyys on alhaisinta koko EU:n alueella. Kaikissa OECD-maissa
on jo alettu enemmän tai vähemmän varautua väestön ikääntymiseen. Talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan
muutosten tavoitteena on ollut parantaa työnteon kannusteita, tukea ikääntyvien työllistyvyyttä sekä taata
vanhenevan väestön terveydenhoito ja pitkäaikaishoito.
Euroopan unionissa (EU-15) yli 64-vuotiaita oli 15,9 % vuonna 1998. Euroopan unioni on harmaantuneempi
kuin Suomi. Vain Luxemburgissa, Hollannissa ja Irlannissa vanhusten osuus on pienempi. Samoin syntyvyys
on Suomessa ja yleensä Pohjoismaissa selvästi korkeampi kuin yleensä Euroopassa. Kansainvälisesti vertaillen Suomen huoltosuhde tai vanhusten osuus ei ole tällä hetkellä erityisen huolestuttava. Tulevaisuus sen sijaan on.
Taulukko 2. Yli 64-vuotiaiden osuus sekä huoltosuhde Euroopan unionin jäsenmaissa
Lähde: Tilastokeskus
Maa
Yli 64-vuotiaiden osuus (%)
Italia
Ruotsi
Belgia
Kreikka
Espanja
Saksa
Britannia
Ranska
Itävalta
Portugali
Tanska
Suomi
Luxemburg
Alankomaat
Irlanti
1998
17,4
17,4
16,5
16,5
16,1
15,8
15,7
15,6
15,4
15,1
14,9
14,6
14,3
13,5
11,4
2000
18,0
18,0
16,0
18,0
17,0
16,0
16,0
16,0
15,0
15,0
15,0
15,0
14,0
14,0
11,3
EU-15
Koko maailma
15,9
-
6,9
Huoltosuhde (dependency ratio)*
alle 15- ja yli 64-vuotiaat/15–64-vuotiaat
1999
0,47
0,56
0,52
0,49
0,47
0,45
0,54
0,54
0,47
0,47
0,49
0,49
0,49
0,47
0,49
0,59
*) Huoltosuhde (dependency ratio): Mitä pienempi suhdeluku on, sitä enemmän on 15-64-vuotiaita elättämässä
lapsia ja vanhuksia
Huom. Vuoden 2000 tiedot perustuvat eri lähteiden arviointiin
Lähteet/sources: UN: Demographic Yearbook 1997; Eurostat: Demographic statistics 1999;
CIA: The World Factbook 2000; Euromonitor: The World Economic Factbook 1999/2000;
Population Reference Bureau: 2000 World Population Data Sheet
Suomessa väestön keski-ikä on noin 39 vuotta. Koko maan väestöstä hieman alle 15 % oli yli 64-vuotiaita
vuonna 1999. Suomen väestö on ikääntynyt koko ajan 70-luvulta lähtien mutta varsinainen nopea harmaantuminen alkaa vasta nyt uudella vuosituhannella. Suomen suurin ikäluokka (108 000 lasta) syntyi vuonna
1947. Itsenäisyyden ajan pienin ikäluokka taasen syntyi vuonna 1973 (57 000 lasta). Näiden ääripäiden eteneminen aikajanalla tuo mukanaan monenlaisia haasteita tulevaisuudessa.
77
Yli 64 -vuotiaat maakunnittain 1999
Etelä-Savo
Etelä-Karjala
Kymenlaakso
Etelä-Pohjanmaa
Pohjanmaa
Satakunta
Kanta-Häme
Pohjois-Karjala
Pohjois-Savo
Kainuu
Ahvenanmaa
Varsinais-Suomi
Pirkanmaa
Päijät-Häme
Keski-Suomi
Koko maa
Keski-Pohjanmaa
Lappi
Itä-Uusimaa
Pohjois-Pohjanmaa
Uusimaa
0
Lähde: T K/Väestötilastot
5
10
15
20
Osuus väestöstä (%)
Kuva 25. Yli 64-vuotiaat maakunnittain 1999 (Tilastokeskus)
Vanhusten osuus on keskimääräistä pienempi Lapissa, Pohjanmaalla (Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa)
ja Uudellamaalla (Itä-Uusimaa, Uusimaa). Päijät-Hämeen asema ei tässä suhteessa ole huono sillä olemme
hyvin lähellä maan keskiarvoa. Suurin osa maakunnista omaa suuremman vanhusväestön osuuden kuin Päijät-Häme. Päijät-Hämeen sisällä Lahden seutukunta ja Itä-Häme eroavat: Itä-Hämeessä vanhusten osuus on
huomattavasti suurempi.
78
Yli 64- ja alle 15-vuotiaat seutukunnittain 1999
 






































 
 
 











 








 
K ärkikuntien
Föglö
Juvan
S ydösterbottens kustregion
P ohjois-P irkanmaan
Ilomantsin
K aakkoisen K eski-S uomen
S isä-S avon
Joroisten
K oillis-S avon
Länsi-S aimaan
Å boland-Turunmaan
K aakkois-P irkanmaan
Itä-P irkanmaan
Loimaan
P ielisen K arjalan
K aakkois-S atakunnan
Torniolaakson
S aarijärven
P ohjois-S atakunnan
K uusiokuntien
Loviisan
Lounais-P irkanmaan
K eski-K arjalan
K euruun
S uupohjan
V iitasaaren
P ieksämäen
Jämsän
Y lä-S avon
Outokummun
K oillis-P irkanmaan
Imatran
Järviseudun
Härmänmaan
K ehys-K ainuun
Itä-Hämeen
E teläisten seinänaapurien
Luoteis-P irkanmaan
K otkan-Haminan
K oillis-Lapin
S alon
S avonlinnan
Tammisaaren
Forssan
E telä-P irkanmaan
Mikkelin
V arkauden
Hämeenlinnan
K yrönmaan
K ouvolan
S iikalatvan
V akka-S uomen
Jakobstadsregionen
K austisen
V aasan
Rauman
P orin
Nivala-Haapajärven
Iin
Ä änekosken
Riihimäen
Lappeenrannan
Mariehamns
Tunturi-Lapin
Lahden
K ajaanin
Turun
KOKO MAA
Y livieskan
K emi-Tornion
K oillismaan
K okkolan
Tampereen
P ohjoisten seinänaapurien
Joensuun
Lakeuden
P ohjois-Lapin
Lohjan
K uopion
P orvoon
Raahen
Rovaniemen
Jyväskylän
Helsingin
Oulun
0
5
10
15
20
O suus väestöstä (%)
Yli 64-vuotiaat
Alle 15-vuotiaat

Lähde: T K/Väestötilastot
Kuva 26. Yli 64- ja alle 15 -vuotiaat seutukunnittain 1999 (Tilastokeskus)
25

30
79
Kuva 27. Väestö siviilisäädyn, iän ja sukupuolen mukaan koko maassa 1999 (Tilastokeskus)
TULEVAISUUS
Ikääntyminen on koko teollistuneen maailman ongelma. Yhdysvalloissa yli 65 -vuotiaiden määrä tulee yli
kaksinkertaistumaan vuoteen 2050 mennessä. Samana ajanjaksona yli 85 -vuotiaiden määrä nelinkertaistuu.
Monet Euroopan maat ovat ikääntyneempiä kuin Suomi. Me olemme vasta lähestymässä muun Euroopan
väestön ikärakennetta. Ikääntymisvauhti on kuitenkin Suomessa poikkeuksellisen nopea. Suomessa 60 vuotta täyttäneiden määrä lisääntyy aikavälillä 1995-2020 peräti 58 %. Muita nopeasti ikääntyviä maita ovat Hollanti, Luxemburg, Irlanti ja Ranska. Suomi kirii tässä kilpailussa kuitenkin ykköseksi. Meillä tulee olemaan lopulta vuonna 2035 kaikkien OECD-maiden kurjin huoltosuhde (hyvin pienen työssä olevan joukon on elätettävä hyvin suuri joukko vanhuksia).
Suomi tulee siis kokemaan seuraavien 30 vuoden kuluessa järisyttävän väestörakenteen muutoksen. Sodanjälkeen syntyneet suuret ikäluokat poistuvat ensin eläkkeelle ja myöhemmin entistä pitemmän vanhuuden
jälkeen ajasta ikuisuuteen. Jos mitään ei tehdä, Suomi ajautuu vakavaan vanhuusongelmaan, jossa palvelujärjestelmä romahtaa.
Tällä hetkellä Suomessa on 100 työikäistä kohden 50 huollettavaa. Vuonna 2030 huollettavien luku nousee
71:een. Ja kun muistetaan, että kaikki työikäisetkään eivät ole työssä (opiskelijat, työttömät, jne.), nousee
huollettavien määrä tulevaisuudessa jo suuremmaksi kuin huoltajien määrä. Tämä on huolestuttavaa.
80
Taulukko 3. Väestöennuste 1997-2050
Lähde: Tilastokeskus 1998
Ikäryhmä
65-74
75-84
85-
Yhteensä
1997
2010
2020
2030
2040
2050
438068
502743
709324
658990
583982
600940
241706
301556
369423
536758
522811
475117
72714
96145
114349
152754
226979
237645
752488
900444
1193096
1348502
1333772
1313702
Tilastokeskuksen ennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa aina vuoteen 2045 asti. Lisäys tulee
olemaan noin 70 % - 750 000:sta 1 300 000:een. Tämän jälkeen kasvu pysähtyy. Ensin, vuoteen 2020 mennessä lisääntyy 65-75 -vuotiaiden (ns. seniorit) määrä. Myöhemmin, vuoden 2020 jälkeen lisääntyy hyvin
iäkkäiden ihmisten (yli 75-vuotiaat) määrä. Suuri ikäluokka siis etenee aikajanalla ja aiheuttaa sen, että
ikääntymisen luonne ja ongelmat muuttuvat vuosikymmenten kuluessa.
Kuva 28. Väestöennuste 1997 – 2050 (Tilastokeskus)
81
Tällä hetkellä vanhukset ovat voittopuolisesti naisia. Yli 75-vuotiaissa naisten osuus on monikertainen ja yli
85-vuotiaiden ryhmässä naisten osuus on jo kolminkertainen miehiin nähden. Tulevaisuudessa miehet elävät
nykyistä pitempään. Ikääntyvässä Suomessa nimenomaan miesten osuus tulee kasvamaan nopeasti. Tämä
tuo mukanaan mm. enemmän vanhuspariskuntia, millä on vaikutusta esimerkiksi asumisrakenteeseen ja
asuntomarkkinoihin.
Syntyneet ja kuolleet koko maassa 1975 - 1999
sekä ennuste vuoteen 2030
Kuolleet/syntyneet
70000
65000
kuolleet
60000
55000
syntyneet
50000
45000
40000
1975
1980
1985
1990
1995
2000
2005
2010
2015
2020
2025
2030
Vuosi
Lähde: TK/Väestötilastot
Kuva 29. Syntyneet ja kuolleet koko maassa 1975 – 1999 sekä ennuste vuoteen 2030 (Tilastokeskus)
Tulevaisuudessa vanhojen ihmisten tähän saakka suhteellisen yhtenäinen ryhmä tulee jakaantumaan useisiin
paitsi ikävuosiltaan myös elämäntavoiltaan ja tarpeiltaan erilaisiin alaryhmiin. Ylimalkaisesti ikäihmiset voidaan jakaa tulevaisuudessa seuraavaan kahteen ryhmään:


Seniorit
Vanhukset
65-80-vuotiaat aktiiviset, itsenäiset ja terveet ihmiset
yli 80-vuotiaat ihmiset, jotka tarvitsevat erityispalveluja ja tukea
Tulevaisuudessa ihminen alkaakin elää entisen vanhuuden sijasta ”kolmatta” ja ”neljättä” ikää. Kolmannella
iällä tarkoitetaan seniorivaihetta ja neljännellä iällä varsinaista vanhuutta. Perinteisen eläkeläisen ja vanhuksen roolin tilalle kehittyy tulevaisuudessa harrastusten, terveydentilan, taloudellisen aseman ja elämäntapojen suhteen erilaisia ryhmiä, joilla on hyvinkin poikkeavia tarpeita ja odotuksia. Yhdysvalloissa puhutaan
kahden ikääntymisvaiheen sijasta kolmesta: ”Go Go”, ”Slow Go” ja ”No Go” jaksoista.
Seniorit muistuttavat elämäntavaltaan nuorempia sukupolvia. He ovat kasvaneet kulutus- ja hyvinvointiyhteiskuntaan. He tulevat hyvin pitkälle toimeen ilman erityisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. He ovat
aktiivisia kansalaisia kuten nuoremmat sukupolvet ja kaipaavat monenlaisia vapaa-aika- ja hemmottelupalveluja. Kauppojen, kahvila- ja ravintolapalvelujen, kuntosalien, terveys- ja kauneuspalvelujen sekä kulttuuritarjonnan on oltava helposti saavutettavissa. Yleisesti ottaen seniorit muodostavat ensimmäistä kertaa ihmisryhmän, jolla on yht´aikaa käytettävissään kaikki kolme resurssia: terveys, aika ja raha.
82
Seniorit ovat todennäköisesti aktiivisia myös yhteiskunnallisesti? Yhdysvalloissa on havaittu yli 65 -vuotiaiden
olevan merkittävästi aktiivisempia äänestäjiä kuin 25-44 -vuotiaat. Ikääntyneet ovat myös hyvin perillä ajankohtaisista asioista ja seuraavat tiedostusvälineiden uutisia aktiivisesti. Ikääntyneet tulevat olemaan entistä
kiinnostuneempia turvaamaan vanhuspalvelujen riittävän määrän ja laadun paitsi itselleen myös omille vanhemmilleen.
Kun aktiivisesti äänestävien ja usein perinteeseen nojaavien eläkeläisten määrä ja sitä kautta poliittinen voima kasvaa, saattaa sukupolvien välinen konflikti syttyä ilmiliekkeihin. Eläkeikään tulevat suuret ikäluokat
ovat eläneet nousujohteisilla ja hyvin vakailla 1960, 1970 ja 1980-luvuilla. He ovat tottuneet laskemaan sosiaalietuuksia ja niiden eri vaihtoehtoja. He katsovat ansainneensa taloudellisesti turvatun vanhuuden ja uskovat, että on olemassa jotakin sellaista, jota voidaan kutsua ”saavutetuiksi eduiksi”.
Aikuisikään ja työelämään 1980-luvun loppupuolella ja 1990-luvulla tulleet nuoremmat ikäluokat eivät ymmärrä mitä tarkoittavat ”saavutetut edut”. Kaikki on jatkuvassa muutoksessa, kaikki on tilapäistä ja kaikki voi
hävitä yhdessä yössä. Vanhemmat ikäluokat kutsuvat nuorisoa ”minulle-kaikki-heti” –sukupolveksi. Nimitys
on oikea, mutta ymmärrettävä. Ei ole mitään vakaata ja pysyvää.
”Sodan” siemenet ovat olemassa. Pystyykö yhteiskunta huolehtimaan siitä, ettei synny nuorempien työssäkäyvien ja eläkeläisten, huoltajien ja huollettavien vastakkain asettelua? Tulemmeko usean yrityksen jälkeen
Suomessakin näkemään poliittista voimaa omaavan seniori- ja vanhuspuolueen? Entä ”nuorisopuolueen”?
Tulevaisuudessa mielenkiintoisen ilmiön muodostaa ns. ”kerrosvoileipäsukupolvi”. Tällä tarkoitetaan ikäluokkaa 25-45 -vuotiaat, joilla on huolehdittavanaan sekä omat lapset että omat vanhemmat. Vuonna 2020 on
jopa erittäin yleistä, että lapsiperheillä on elämänpiirissään tavalla tai toisella kaksi sukupolvea vanhuksia:
perheen vanhempien isovanhemmat ja perheen lasten isovanhemmat. Mitä tämä tulee merkitsemään perheen elämäntapojen ja talouden näkökulmasta?
Eläkeläisten elinolosuhteiden turvaaminen ja rahoittaminen hankaloituu
Tulevaisuudessa Suomessa elää suuri, entistä terveempi ja aktiivisempi seniori- ja vanhusväestö. Vaikka seniorit (65-75-vuotiaat) eivät tarvitse julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja niin paljon kuin nykyisin,
palvelujen tarve kuitenkin absoluuttisesti lisääntyy, koska kysyntä kaikkein vanhimmissa (yli 75-vuotiaat) ikäryhmissä lisääntyy. Tämä asetelma muuttaa palvelujen kysynnän rakennetta ja aiheuttaa paineita muuttaa
myös palvelutuotannon sisältöjä.
Palvelujen määrä ja laatu
Eri laskelmien (mm. Stakes, STM, KTL) mukaan esimerkiksi pitkäaikaishoidon laitospaikkojen tarve kasvaa
vuoteen 2030 noin 20 000 – 25 000:lla, mikäli nykyinen palvelurakenne säilyy. Samanaikaisesti kasvaa palvelutalo- ja senioritaloasuntojen määrä useilla kymmenillä tuhansilla. Päijät-Hämeessä mainittu pitkäaikaishoidon laitospaikkojen tarve merkitsisi mekaanisesti väestöosuudella kerrottuna 30 uuden laitospaikan perustamista joka vuosi seuraavan 30 vuoden ajan.
Kuinka palvelutarpeen lisäyksestä selvitään? Mikäli laitospaikkojen määrää joudutaan julkisen sektorin voimin
lisäämään trendiennusteen mukaisesti, törmätään vakaviin kunnallistalouden ongelmiin ja työvoimapulaan
sosiaali- ja terveydenhuollossa. Myös ikäihmisten elämänlaatu joutuu uhatuksi. Palvelujen tuotanto- ja jakelujärjestelmään kohdistuu näin ollen voimakkaita rationalisointi ja tehostamistarpeita.
Tällä hetkellä vallitseva vanhuspolitiikka rakentuu ajatukselle, että julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto hallinnonalana tai sektorina yksin vastaa palvelujen massatuotannosta ja -jakelusta. Tästä lähestymistapaa on
tarkistettava. Vanhuspalvelujen järjestämiseen tarvitaan kaikkien julkishallinnon sektoreiden yhteistyötä lisättynä alan kehittyvän yritystoiminnan ja 3. sektorin tarjonnalla.
Palvelutarjonnan rakenteeseen tulee vaikuttamaan myös se, että vanhusväestö eriytyy ja segmentoituu voimakkaasti tulevaisuudessa. Seniorit ja vanhukset muodostavat mosaiikkimaisen elämäntyylien ja preferenssien kirjon. Siirtyminen ns. ”massayhteiskunnasta” (massatuotanto, liukuhihnapalvelut suurille joukoille) ja
standardituotteista jälkiteolliseen mosaiikkiyhteiskuntaan” (aatteiden ja arvojen moninaisuus, elämäntapojen
83
ja tarpeiden kirjo, monenlaiset kulutustottumukset) merkitsee sitä, että syntyy tarve kehittää yhä yksilöllisempiä ja räätälöidympiä palveluja. Suurille joukoille suunnattu liukuhihnojen ja massatuotannon aika on ohi.
Kehittyneiden länsimaiden ihmiset ovat sivistystason ja vaurauden noustessa yhä vaativampia - arvot ja aatteet eriytyvät, elämäntavat ja kulutustottumukset moninaistuvat. Tämä kaikki koskee myös vanhimpia ikäluokkia. Vuonna 2020 seitsemänkymmenvuotispäiviään viettävä seniori on entinen Beatles-nuori, joka kasvoi
kulutusyhteiskuntaan jo nuoruudessaan 60- ja 70-luvuilla. Ne, jotka ovat nuorena tottuneet kuluttamaan, kuluttavat myös jatkossa. Ikää selvemmin ihmisten kulutuskäyttäytymistä ohjaa tulotaso ja elämäntapa.
Aktiiviset ja maksukykyiset seniorit tyydyttävät osin itsenäisesti palvelujensa tarpeen, mikä helpottaa julkisen
sosiaali- ja terveydenhuollon painetta. Samaan aikaan voi kuitenkin syntyä vaara, että osa iäkkäistä, sairaista, taloudellisesti heikossa asemassa olevista ja elämäntyyliltään passiivisista senioreista syrjäytyy, kun julkisen hallinnon päähuomio kohdistuu iäkkäämpiin vanhuksiin.
Uusi palvelurakenne
Kuntien lukumäärä laskee vuoteen 2020 mennessä. Tämän lisäksi erilaiset allianssit ja yhteenliittymät palvelutuotannossa yleistyvät. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuolto yhdistettäneen tulevaisuudessa yhdeksi organisaatioksi ja henkilömäärää pienennetään alihankkimalla palveluja 3. sektorilta ja yrityksiltä. Kuntien rooli
muuttuu palvelujen tuottajasta niiden järjestäjäksi. Tästä huolimatta kunnat tulevat lisäämään erilaisia kotija avohoitopalveluja sekä samaan aikaan myös pitkäaikaishoidon laitospaikkoja. Kuntoutus- ja dementiakoteja perustetaan paljon lisää.
Yksityiset yritykset ja yleishyödylliset yhteisöt tuottavat yhä suuremman osan palveluista. Markkinoilla toimii
sekä suuria että pieniä yrityksiä. Tietoyhteiskunnan verkostojen myötä palveluille on ylipäätään syntymässä
samanlaiset maailmanlaajuiset massamarkkinat, jotka teollinen vallankumous loi tavaroille. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen osalta tämä tarkoittaa sitä, että suljetut markkinat avautuvat kilpailulle ja alalle ilmestyy jopa monikansallisia suuryrityksiä Suomessakin. Samaan aikaan avautuu markkinoita myös mikroyrityksille. Sosiaali- ja terveysalan yritystoiminta luo mahdollisuuksia myös maaseudun kylien elinkeinojen monipuolistamiselle. Paitsi maaseudulla myös kaupunkiseuduilla syntyy palvelujen tuottajaverkostoja sekä toimittaja- ja jakeluverkostoja.
Kolmannen sektorin (ei julkiseen hallintoon tai yrityssektorille kuuluvat yleishyödylliset yhteisöt) rooli korostuu niin ikään. EU:ssa kolmannella sektorilla on merkittävä asema ns. sosiaalisen ulottuvuuden kehittämisessä. Tulevaisuudessa 3. sektori tuottaa Suomessakin nykyistä suuremman osan seniorien ja vanhusten tarvitsemista palveluista. Voi olla, että julkinen hallinto ei kykene reagoimaan kaikkeen mosaiikkimaisen kysynnän
piirteisiin. Tämä avaa mahdollisuuden 3. sektorille. Sen rooli kasvaa erityisesti uusien välimuotoisten palvelujen tuotannossa. Näitä palveluja tuotetaan, myydään ja ostetaan asiakkaiden, yksityisen sektorin, julkisen
hallinnon ja kolmannen sektorin yhteistyönä paikallisissa verkostoissa sähköisesti ja langattomasti. Tulevaisuudessa 3. sektori saakin suurimman osan tuloistaan suorasta palvelujen myynnistä käyttäjille. Vapaaehtoinen kansalaistoiminta keskittyy erityisesti niiden ihmisten hoitamiseen, jotka jäävät kunnallisten peruspalvelujen ulottumattomiin.
Rahoitus
Perusennuste on se, että yhteiskunnan varoista kustannettujen palvelujen osuus vähenee tulevaisuudessa
pitkällä aikavälillä ja palvelujen käyttäjien oma rahoitusvastuu kasvaa. Vuonna 2020 uusien rahoitusmallien
osuus on merkittävä (mm. PP eli public-private partnership, julkinen-yksityinen yhteisrahoitus). Seniorien ja
vanhusten palvelujen rahoitusmallit eriytyvät siten, että seniorit rahoittavat yhä suuremman osan palveluistaan itse. Vanhusten palveluja tuotetaan enemmän julkisilla varoilla. Rahoituksen ja palvelutuotannon vaihtoehtoja voidaan hahmottaa kolmen mallin avulla:
1. Julkisen tuotannon ja rahoituksen malli




Julkinen sektori palvelujen tuottajana on edelleen vahva
Julkinen rahoitus säilyy suunnilleen ennallaan
Kolmas sektori kehittyy RAY:n ansiosta
Yksityinen sektori kehittyy täydentäväksi palveluntuottajaksi joissakin kunnissa mutta säilyy kokonaisuudessa marginaalisena
84
2. Kustannusvastuun malli





Kuntien talousongelmat jatkuvat (tosin kuntien välillä eroja)
Palvelujen tarveharkinta on tiukka
Palvelujen käyttäjien kustannusvastuu lisääntyy (tosin myös valinnanvapaus)
Markkinat kehittyvät ja segmentoituvat yksilöllisten tarpeiden mukaan
Palvelut muuttuvat enemmän kulutus- ja asiantuntijapalveluiksi nykyisten massa- ja standardipalvelujen
sijaan
3. Kilpailuttamismalli




Syntyy uusia mahdollisuuksia yksityiselle ja 3. sektorille
Oikean hinta-laatu –suhteen merkitys kasvaa
Aidommat markkina- ja kilpailuolosuhteet kehittyvät
Sektorien työnjako ja yhteistyö kehittyy verkottumisen kautta
Kulutusrakenne muuttuu
Väestön ikääntyminen ei voi olla vaikuttamatta markkinoiden kulutuksen rakenteeseen. Tämä koskee sekä
kaupallisia että julkisia palveluja. Sosiaali-, terveys- ja asumispalvelujen kysyntä lisääntyy ja muuttuu kuten
jo edellä on kuvattu. Yksityisen sektorin palveluyrityksille syntyy aivan uudet markkinat.
Tulevaisuuden seniorit ovat aktiivinen ja maksukykyinen joukko. Elämäntyyliltään seniorit eriytyvät erilaisiksi
alaryhmiksi ja kuluttajasegmenteiksi. Taloudellisen painoarvon kasvun myötä kauppa ja palvelut tulevat väistämättä kiinnostumaan tästä asiakasryhmästä. Tuotekehityksen myötä seniorituotteiden tarjonta lisääntyy ja
monipuolistuu. Myös itse seniorit harjoittavat yritystoimintaa tarjoamalla palveluja omalle ikäryhmälleen (Sto-S, senior-to-senior business).
Nykyisen julkisvetoisen palvelutarjonnan sijaan kehittyy tulevaisuudessa moninainen kuntien, valtion, kolmannen sektorin ja yksityisten yritysten muodostama ”ikäklusteri”. Tämän ikäklusterin muodostavat päivittäistavarakauppa, kaupalliset hoiva-, terveys- ja kauneuspalvelut, kiinteistösijoittajat, kaavoitus ja kaupunkisuunnittelu, sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajat ja jakelijat, kolmannen sektorin toimijat, matkailuyritykset, kirjastot ja kirjakaupat, viihdeteollisuus, harrastuskerhot, senioriklubit ja niin edelleen. Erityisesti hoito-,
hoiva-, turva- ja kiinteistöalojen yritystoiminta kehittyy lisääntyvän kysynnän myötä. Syntyy nykyistä monipuolisempi palvelutuotannon verkosto.
Työvoiman tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus pahenee
Väestörakenteen muutoksella on luonnollisesti suuri vaikutus työmarkkinoihin. Ennustukset työvoimapulasta
ja vaatimukset maahanmuuton lisäämisestä eivät olleet harvinaisia Suomessa 1970-luvun alkupuolella. Seurasi sotien jälkeisen ajan suurin työttömyys. Sama toistui 1980-luvun lopulla. Esitettiin jopa puolen miljoonan
maahanmuuttajan lisäystarvetta. Seurasi puolen miljoonan työttömyys. Tänä päivänä puhutaan jälleen tulevasta työvoimapulasta ja ulkomaalaisrekrytoinnista. Toistaako historia itseään?
Ei toista, sillä tilanne on nyt toinen kuin aikaisemmin. Syy löytyy ikärakenteesta. Muutaman vuoden kuluessa
syntyy Suomessa ennenkuulumaton tilanne: työmarkkinoille tulevat nuoret ikäluokat kutistuvat pienemmiksi
kuin työmarkkinoilta eläkkeelle poistuvat ikäluokat. Työvoiman määrällinen ja laadullinen riittävyys muodostuu lähivuosina entistä suuremmaksi ongelmaksi useimmissa teollistuneissa maissa. Suomi ei ole yksin.
85
Kuva 30. Työvoimaan tulevan ja sieltä poistuvien ikäluokkien määrän kehitys vuosina 1950-2050 (Lähde:
Nieminen Mauri (1999): Kohti vanhusten yhteiskuntaa. Teoksessa: Metsä Maija (toim.): Tuleva tuhat. Tilastokeskus. Jyväskylä 1999.)
Suurten ikäluokkien eteneminen aikajanalla jääden ensin eläkkeelle ja sitten seniorivaiheen kautta vanhuuteen aiheuttaa paitsi suuren lisätarpeen vanhuspalveluihin myös valtaisan poistuman seurauksena määrällisen vajeen työvoimaan. Määrällisen riittävyyden ohella työvoimapoliittisena ongelmana on se, kuinka työvoiman kysyntä ja tarjonta saadaan tulevaisuudessa laadullisesti vastaamaan toisiaan. Toisin sanoen toisella
alalla työvoimaa saattaa olla jopa yli tarpeen, kun samaan aikaan toisella alalla työntekijöistä on huutava pula. Nämä ilmiöt ovat yhteisiä kaikille läntisille teollisuusmaille.
Työpaikkojen lisäys
Seuraavassa työministeriön analyysissa (Tiainen, 2001) taloudellisena perusoletuksena on, että kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena ilman mitään suuria odottamattomia muutoksia. Kehityksestä on laadittu myös nopeamman ja hitaamman taloudellisen kasvun laskelmat, mutta niihin ei tässä puututa. Työvoiman kysyntään
vaikuttaa työpaikkojen lukumäärän muutos (syntyvät tai poistuvat työpaikat) sekä poistuvien työntekijöiden
määrä (esim. eläkkeelle poistuvat). Kun työpaikkojen lisäykseen (siis tulevaisuudessa kasvun tuloksena syntyvät uudet työpaikat) lisätään poistuma saadaan tulokseksi uuden työvoiman tarve (työpaikka-avaukset).
Työpaikkojen määrä lisääntyy vuosina 2000-2015 yhteensä 49 000. Suurin uusien työpaikkojen tarve on hoitotyössä, palvelutyössä sekä tuotannon, liikenteen, talouden ja hallinnon johto- ja asiantuntijatyössä. Supistuviin ryhmiin kuuluvat maa- ja metsätaloustyö, toimistotyö, posti- ja teleliikennetyö sekä rakennustyö.
Poistuma
Vuosina 2000-2015 työvoimasta poistuu 980 000 henkeä (melkein puolet tämän hetkisestä työvoimasta).
Aluksi poistuma on verkkaisempaa mutta kiihtyy jakson loppua kohden ja jatkuu suurena pitkälle sen jälkeenkin. Ammattiryhmittäin poistuma vaihtelee melkoisesti riippuen kunkin ammattiryhmän ikärakenteesta.
Suurin poistuma kohdistuu ikääntyneimpiin ammattiryhmiin rakennustyöhön (poistuma 70 %) ja maa- ja
metsätaloustyöhön (poistuma 66 %). Poistuma on suurta aloilla, jotka kasvoivat voimakkaasti 1960- ja 1970luvuilla, mutta ovat lisänneet työvoimaa vähän sen jälkeen ja joissa vaihtuvuus on vähäistä.
86
Taulukko 4. Työvoimatarve ammattiryhmittäin 2000-2015
Lähde: Tiainen Pekka (2001): Työpaikkoja avautuu suurten ikäluokkien poistuessa työelämästä
Ammattiryhmä
1. Maa- metsätaloustyö
2. Teollinen työ
3. Rakennustyö
4. Liikennetyö
5. Posti- ja teleliikennetyö
6. Tuotannon ja liikenteen
johto- ja asiantuntijatyö
7. Palvelutyö
8. Toimistotyö
9. Talouden ja hallinnon
johto- ja asiantuntijatyö
10. Hoitotyö
11. Opetus- ja kulttuurityö
12. Suojelualan työ
13. Tuntematon
Yhteensä
Työlliset Työllisyyden
2000
muutos
Poistuma
TyövoimaOsuus
tarve, työvoimasta
Yhteensä v. 2000 (%)
97 187
372 284
74 777
80 965
25 019
205 661
-17 533
-9 490
-3 877
-866
-2 682
6 652
64 464
181 824
51 884
38 867
13 188
76 375
46 931
172 334
48 007
38 001
10 506
83 027
48
46
64
47
42
40
344 366
200 293
186 627
14 596
-11 764
14 426
151 658
95 020
71 082
166 254
83 256
85 508
48
42
46
296 615
156 268
36 214
26 424
62 311
865
-2 390
-1 048
128 756
63 452
22 875
20 584
191 067
64 317
20 485
19 536
64
41
57
74
2 102 700
49 200
980 029
1 029 229
49
Julkisella sektorilla poistuma on valtion palveluksesta 75 % vuoteen 2015 mennessä (53 000 henkilöä). Kunnissa 1990-luvun lama pakotti leikkausten kautta sulkemaan ovet uusilta työntekijöiltä. Laman jälkeen ovat
yleistyneet tilapäiset ja määräaikaiset työsuhteet. Vanhempi vakinainen väki pysyi viroissaan ja kuntasektorin
henkilökunnan keski-ikä kohosi vuosittain. Kunnat ovat 1990-luvulla jättäneet juniorityön tekemättä. Tämä
aiheuttaa ongelmia jatkossa.
Kuntasektorin 410 000 työntekijästä poistuu vuoteen 2010 mennessä 130 000 henkilöä. Melkein joka kolmas
kunnan työntekijä jää eläkkeelle. Samana ajanjaksona tarvittaisiin pelkästään vanhusten sosiaali- ja terveyspalveluihin 11 000 täysin uutta työntekijää (siis nykyisten lisäksi). Kokonaisuutena kuntien rekrytointitarve
vuoteen 2010 mennessä on jopa 150 000 palkattavaa henkilöä. Suuri rysäys on tulossa.
Työvoiman tarve
Kun työllisyyden muutos (työpaikkojen syntyminen/lakkaaminen) ja poistuma lasketaan yhteen, saadaan uuden työvoiman tarve (työpaikka-avaukset, työvoiman kysyntä). Tämä työvoiman tarve on vuosina 2000-2015
yhteensä 1 030 000 henkilöä – keskimäärin 70 000 – 75 000 avautuvaa työpaikkaa vuodessa.
Tulevaisuudessa työvoiman kysyntä on suurempi kuin sen tarjonta. Demografisesti tarkastellen (vertailemalla
ikäluokkia, joissa kaikki ei tosin kuulu työvoimaan) ajanjaksolla 2005-2017 työvoimaan tulevien ikäluokkien
koko on vuosittain 10 000 – 20 000 henkilöä pienempi kuin työvoimasta toisessa päästä poistuvien ikäluokkien koko. Työmarkkinoille tulee nykyisellään noin 65 000 nuorta ja vuosikymmenen lopulla noin 60 000 uutta
työntekijää.
Työvoimavaje
Riippuen talouden kasvuvauhdista työvoiman tarjonnassa on 10 000 – 20 000 henkilön vaje vuosittain seuraavien kymmenen viidentoista vuoden aikana. Kuinka aukko täytetään? Periaatteessa 2000- ja 2010-luvun
taitteessa olisi Suomessa mahdollista saavuttaa täystyöllisyys. Tämä edellyttäisi kuitenkin mittavaa työvoimapoliittista koulutusta eikä täystyöllisyyttä liene rakenteellisesti mahdollista täysin saavuttaa. Todennäköinen on tilanne, jossa ammattialasta ja maantieteellisestä alueesta riippuen Suomessa esiintyy sekä työttömyyttä että työvoimapulaa saman aikaisesti.
87
On huomattava, että työvoimapula ei tule koskemaan vain kehittyneen teknologian aloja tai huippuosaamista
vaan myös monia aivan tavallisia ammatteja. Tämä tulee merkitsemään suurta haastetta toisen asteen koulutusjärjestelmälle. Korkea-asteen koulutus saattaa olla tällä hetkellä NOKIA-Suomessa liiankin korostuneesti
esillä keskustelussa. Elinkeinoelämän valtuuskunta esittää tuoreessa raportissaan koulutuksen painopisteen
siirtämistä piirun verran ”maisterilinjalta mestarilinjalle.”
On perusteltua väittää, että koulutusjärjestelmämme nykykapasiteetti ei tule riittämään työvoima-aukon
täyttämiseen. Ongelmia tulee olemaan erityisesti kone- ja metalli-, auto- ja kuljetus-, sähkö- sekä rakennusaloilla. Myös paperi- ja kemianteollisuudessa ja liikenteessä tarvittaisiin koulutettua työvoimaa. Teollisuuden
kannalta kriittisimpinä pidetään tekniikan ja liikenteen koulutusaloja sekä tietoteollisuuden tarpeisiin kouluttavia aloja.
Vajeen täyttäminen
Mitä keinoja voisi olla käytettävissä tuon 10 000 – 20 000 henkilön työvoima-aukon täyttämiseksi? Ensiksikin
on pyrittävä nostamaan työhön osallistumisen astetta. Eli saamaan ei-työssäolevat (työttömät, eläkeläiset,
kotirouvat, nuoret, opiskelijat) töihin. Toinen keino on nostaa tuottavuutta esimerkiksi teknologian ja automaation avulla. Tällöin pienemmällä työntekijämäärällä saadaan enemmän aikaiseksi. Kolmas keino on ulkomaalaisten aktiivinen rekrytointi Suomeen tekemään työtä. Keinot ovat siis:
1. Työllisyysasteen (työhön osallistumisasteen) nostaminen saamalla työttömät, eläkeläiset, kotirouvat ja
opiskelijat mukaan tekemään työtä.
2. Automaation ja robotiikan edistäminen, jotta tuottavuus nousisi.
3. Suomeen suuntautuvan siirtolaisuuden edistäminen ja ulkomaalaisten aktiivinen rekrytointi Suomeen
työhön.
Jos työllisyysaste saadaan nousemaan lähemmäs 80 %:ia, ihmiset saadaan tekemään töitä 75-vuotiaiksi sekä samalla saadaan nostettua tuottavuutta 2 % vuosittain, ei maahanmuuttajien apua ehkä tarvita lainkaan.
1.
Työllisyysasteen (työhön osallistumisasteen) nostaminen saamalla työttömät, eläkeläiset,
kotirouvat ja opiskelijat mukaan tekemään työtä.
Vaikka Suomen työllisyysaste (67 % työikäisistä on työssä) on kohonnut laman notkosta ja on tätä nykyä jo
yli EU:n keskiarvon, on se vielä kaukana vaikkapa Islannin (84 %) , Norjan (78 %) ja Tanskan (77 %) lukemista. Tässä suhteessa varaa parantamiseen siis on. Työhön osallistuvuuden nostaminen on pitkälti valtakunnallisen työvoima-, koulutus- ja sosiaalipolitiikan tehtäväkenttää, jossa yksi alue tai maakunta ei voi paljonkaan tehdä. Tältä osin Päijät-Hämeessä on syytä tukea valtakunnallisia toimenpiteitä kaikin keinoin.

Työttömien työllistäminen on luonnollisesti ensimmäinen ja kiireellisin tavoite, josta työvoimavajeen täyttäminen on aloitettava. Jos työttömien edustama ammatillinen osaaminen vastaisi täydellisesti markkinoiden kysyntää, työttömyys häviäisi Suomesta muutamassa vuodessa.
Työvoiman tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuudella on alueellinen ulottuvuutensa. Työvoimapula ja
erityisesti kasvualojen osaajien tarve on suuri ”Suomen keskusseudulla” ja muutamassa muussa kasvukeskuksessa. Täällä kuitenkin työllisyysaste on jo korkeampi kuin maassa keskimäärin. Toisin sanoen eityössäoleva reservi on pienempi. Sen sijaan pohjoisessa, itäisessä ja keskisessä Suomessa olisi runsaat
käyttämättömät työvoimavarannot.
Työttömyyden arvioidaan laskevan Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa noin 6 prosenttiin sekä Pirkanmaalla noin 8 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Pohjois-Pohjanmaan työttömyys säilyy kysynnän kasvusta huolimatta suhteellisen korkeana (12 %). Korkeimmat työttömyysluvut näyttävät olevan vuonna
2010 Itä-Suomessa ja Lapissa. Päijät-Hämeen asemassa ei tapahdu vuoteen 2010 mennessä dramaattisia muutoksia suhteessa muihin maakuntiin. Olemme edelleen keskikastia, joskin yli maan keskiarvon.
Työttömyysaste painuu Päijät-Hämeessäkin vuoteen 2010 mennessä alle 10 %:n.
88

Kun tavoitteena on ei-työssäolevien saaminen mukaan työmarkkinoille, Suomella on eräässä suhteessa
vähemmän keinoja käytettävissään kuin useimmilla muilla länsimailla. Naisten työhön osallistuvuuden
nostaminen on ongelmallista. Naisten työssäkäyntiaste on nimittäin Suomessa jo nykyisellään lähes sama kuin miesten.

Sen sijaan nuorten työhön osallistuvuutta voidaan nostaa lyhentämällä kouluttautumisaikoja. Opiskelun
kestoa ja tutkintojen rakennetta on tiivistettävä ilman, että laatu kärsii.

Politiikka, jossa suositaan aikaista eläkkeelle jäämistä, on viime vuosina asetettu laajalti kyseenalaiseksi.
Aikaisemmin tällaista politiikkaa pidettiin hyvänä asiana, koska sen toivottiin lieventävän työttömyyttä.
Tulevaisuutta ajatellen on pyrittävä pikemminkin pidentämään ihmisten elinikäistä kokonaistyöaikaa.
Työelämässä jatkaminen nykyisen eläkeikärajan jälkeen on tehtävä taloudellisesti houkuttelevaksi ja
kannattavaksi vaihtoehdoksi.
Monissa maissa on jo nostettu vanhuuseläkkeen ikärajaa ja pyritty luopumaan erilaisista varhaiseläkkeistä. Toisaalta eläkkeelle siirtyminen tulee jatkossa olemaan joustavampaa erilaisten osa-aikatyön muotojen turvin. Hyväkuntoiset ja aktiiviset seniorit voivat jatkaa työelämässä pitempään, kun taas työkyvyltään heikommat voivat siirtyä eläkkeelle aiemmin.
Ikääntyneiden työllistyvyyttä voidaan edistää esimerkiksi huolehtimalla heidän terveydestään, työkyvystään ja työolosuhteista paremmin. Asennemuokkaus ikääntyvien työkokemuksen arvostuksen nostamiseksi ja ikääntyneiden työttömien työhön paluun helpottaminen kuuluvat myös keinovalikoimaan.
2.
Automaation ja robotiikan edistäminen, jotta tuottavuus nousisi.
Tuottavuutta saadaan nostettua investoimalla kehittyneempiin koneisiin ja laitteisiin. Uuden teknologian, automaation, robotiikan ja tietotekniikan kehittämistä ja käyttöönottoa on yrityksissä ja julkisessa hallinnossa
vauhditettava. Investoinnit voivat olla paitsi kovia koneita myös pehmeää osaamista. Tuottavuutta on omiaan nostamaan siten myös henkilöstön koulutus.
Palvelualoilla tuottavuuden nousukehitys on hidasta, joten jos talouskasvu jatkuu, seurauksena on voimakas
työvoiman kysyntä. Teollisuudessa työvoiman kysyntä jäänee vähäisemmäksi, jopa alenevaksi, tuottavuuden
nousun vuoksi. Tosin avainosaajista on teollisuudessakin pulaa. Poistuma sinänsä voi tietyillä kypsillä teollisuuden aloilla muodostua suureksi ja nopeasti tapahtuvaksi.
3.
Suomeen suuntautuvan siirtolaisuuden edistäminen ja ulkomaalaisten aktiivinen rekrytointi
Suomeen työhön.
Voi olla että emme selviä tulevasta ikärakennepommista ilman ulkomaalaisia. Maahanmuuton lisäys näyttää
välttämättömältä erityisesti siinä tapauksessa, että Suomen teknologiavetoinen talouskasvu jatkuu. Kysymys
on tällöin aktiivisesta maahanmuuttopolitiikasta, jossa tarkkaan kohdennettujen toimien avulla turvataan
kansalliset ja alueelliset edut.
Suomen ulkomaalaisväestö moninkertaistui 1990-luvulla, vaikka onkin edelleen pienin EU:ssa. Tällä hetkellä
ulkomailla syntyneitä asuu Suomessa noin 130 000 (ulkomaalaisia on runsaat 85 000). Ulkomaalaisten osuus
on vain 1,7 % koko väestöstä. Tulevaisuudessa osuus varmastikin kasvanee.
EU:n laajenemisen uskotaan lisäävän muuttovirtoja Keski- ja Itä-Euroopan uusista jäsenmaista nykyisiin EUmaihin. Periaatteessa näin pitäisikin käydä: työvoima liikkuu matalan tulotason alueelta korkeiden palkkojen
alueelle, pääoman pitäisi teorian mukaan tehdä päinvastoin. Aikaisemmat kokemukset Saksan yhdistymisestä, Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen NAFTA:n muodostumisesta sekä EU:n edellisistä laajentumiskierroksista (siis jäsenyyksien toteuduttua) eivät välttämättä viittaa dramaattisiin väestönliikkeisiin. Melko nopeasti jäsenyyden toteuduttua pääomien ja tavaroiden vapaa liike aiheuttanee se, että paine väestövirtoihin tasaantuu; olot kohenevat rakkaassa kotimaassa eikä ihmisten tarvitse enää muuttaa.
89
Lähialueet (Viro ja Venäjä) ovat Suomen potentiaalisimmat
siirtolaislähteet. EU-jäsenyyden toteutuessa Itä-Euroopan
kaikki maat ovat mahdollisia siirtolaisten luovuttajia. Erityisen potentiaalinen lähtöalue on Puola, jossa työttömyys on
korkea (14 %) ja maataloudessa työskentelee paljon ihmisiä (23 %). On arvioitu, että KIE-maista muuttaisi vanhoihin EU-maihin ensimmäisinä jäsenyysvuosina noin 335 000
henkeä vuosittain. Myöhemmin 2000- ja 2010-lukujen
vaihteessa virta puolittuisi.
Suomeen tulisi EU:n laajentumisen jälkeen aluksi vuosittain noin 5000 henkilöä ”normaalin” muuttoliikkeen lisäksi.
Pääosin muuttajat olisivat peräisin Virosta. Nopeasti tulovirta kuitenkin kuihtuisi siten, että 30 vuoden aikana
(2000-2030) Suomeen siirtyisi noin 43 000 henkilöä nykyisistä hakijamaista. Työllisinä henkilöinä tämä tarkoittaisi
15 000 - 20 000 työntekijää. Kokonaan oma tarinansa on
Venäjä, josta muuttajia saattaa olla tulossa huomattavasti
enemmän. Venäjältä (kuten myös Virosta) on mahdollista
myös väliaikainen työssäkäynti tai jopa päivittäinen pendelöinti.
Kuva 31. Ulkomaalaiset seutukunnittain
1999 (Tilastokeskus)
U lk o m a a la is e t s e u tu k u n n itta in
19 99
M a ak u nta raja
O su u s v ä e stö stä (% )
0.3 - 0 .5
0.6 - 0 .8
0.9 - 1 .2
1.3 - 4 .4
L ä h d e : T K /V ä e stö tila sto t
Pitäisikö Suomessa alkaa harrastaa aktiivista ulkomaalaisen työvoiman hankintaa? Euroopassa aktiivinen ulkomaalaisrekrytointi ei ole mikään uniikki ajatus. Kaikki
valtiot ja alueet kilpailevat eurooppalaista osaajista. Eräät valtiot ovat viime vuosina helpottaneet avainosaajien maahanmuuttoa ja EU on alkanut selvittää mahdollisuuksia yhtenäistää jäsenmaiden maahanmuuttopolitiikan perusteita. Tähän toden totta onkin syytä sillä YK:n laskemien mukaan EU-maiden väkiluvun pysyminen nykyisellä tasolla tulevina vuosikymmeninä edellyttäisi vuosittain 900 000 siirtolaisen muuttovoittoa Euroopalle.
Suomi on perinteisesti ollut syrjäinen ja kylmä maa, jonka vetovoima ei ole ollut kovin korkea. Nokia ja Suomen tietoyhteiskuntamaine on kuitenkin houkutellut maahamme lisääntyvässä määrin ulkomaalaisia viime
vuosina. Suomi on mm. Manuel Castellsin myötä saanut mainetta kovan teknologian piilaaksona, jossa on
säilytetty pehmeä pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta.
Yritykset ovat esittäneet ulkomaalaisen työvoiman maahanmuuttosäädösten helpottamista niin, että erikoiskoulutettujen muuttokiintiöitä lisättäisiin. Näin on toimittu mm. Yhdysvalloissa ja Saksassa. Ulkomaalaisväestön lisääminen ei tuottane suuria taloudellis-sosiaalisia ongelmia. Jos ulkomaalaisväestön osuus on pieni (niin
kuin Suomessa) uusien maahanmuuttajien palkat asettuvat tutkimusten mukaan lähes aina samalle tasolle
kuin alkuperäisväestöllä on. Erityisesti Suomessa tapahtunee näin, koska järjestäytymisaste on korkea ja
työehtosopimukset yleissitovia.
Mahdolliset lisääntyvän maahanmuuton ongelmat saattavat olla pikemminkin kulttuuris-asenteellisia kuin taloudellisia tai sosiaalisia. Oma kysymyksensä on kansainvälinen etiikka. Onko oikein, että kehittyneet EUmaat vikittelevät omissa kotimaissaan tarpeelliset osaajat pois? Ulkomaalaisten menestyksellinen houkuttelu
edellyttää maahanmuuttajaystävällistä ja monikulttuurista ilmapiiriä. Maahanmuuttajien tulee tuntea olevansa hyväksyttyjä.
90
Hyväksynnän syntymiselle on Suomessa hyvät edellytykset. Vain 12 % suomalaisista oli vuonna 1997 sitä
mieltä, että ”rodultaan, uskonnoltaan ja kulttuuriltaan erilaisten ihmisten määrä on jo nyt liian suuri”. Saksassa tätä mieltä oli joka toinen ja Ruotsissa joka kolmas. EU:n keskiarvo oli 41 %. Suomessa vähemmistöjen kasvulle nähdään enemmän tilaa kuin yhdessäkään muussa EU-maassa. Tämä ilmentänee kuitenkin sitä,
että Suomessa ulkomaalaisia ei ole juurikaan ollut aikaisemmin. Asenteet saattavat muuttua, jos siirtolaisia
saapuu Suomeen paljon.
Myös koulutuksen kansainvälistyminen on ajankohtainen kysymys. Eräät yliopistot ja korkeakoulut ovat ryhtyneet houkuttelemaan lisää ulkomaisia opiskelijoita. On jopa esitetty ajatus kansainvälisen IT-yliopiston perustamisesta Suomeen. Joka tapauksessa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulisi verkostoitua kansainvälisesti ja rekrytoida aktiivisesti eturivin opiskelijoita ja tutkijoita ulkomailta. Koulutuksen on kansainvälistyttävä niin kuin tekee teollisuus.
Päijät-Hämeessä 10 000 – 20 000 työvoima-aukko vuosittain tulevaisuudessa merkitsee väkilukuun suhteutettuna 400 – 800 työntekijän puutetta joka vuosi. Eräs keino pyrkiä täyttämään työvoimavaje on hankkia
se ulkomailta. Päijät-Hämeessä tulisi täsmentää maakunnan ulkomaalaispolitiikka ja aloittaa aktiivinen osaajien kansainvälinen rekrytointi. Koulutussektorilla kehitykseen voitaisiin tarttua tekemällä Lahden yliopistokeskuksesta nimen omaan kansainvälinen yliopistokeskus. Tässä voisi olla tarpeen säädösten muuttaminen
niin, että perustutkinto-opiskelun maksujärjestelyt tulisivat mahdollisiksi.
Ikääntyminen suistaa haja-asutusalueet supistuvan kehityksen kierteeseen
Tämän hetkisen tilanteen perustella voi päätellä, että pohjoisen ja itäisen Suomen alueet ikääntyvät muuta
maata nopeammin. Väestön keski-ikä nousee nopeimmin ydin-Suomen ulkopuolella. Julkisessa keskustelussa
onkin usein esillä se, että haja-asutusalueiden kuntien ikärakenne harmaantuu. Tämä on totta. Kysymys on
kuitenkin vanhusten suhteellisesta osuudesta kunnan väkiluvussa.
Sen sijaan absoluuttisina määrinä ja sitä kautta vanhuspalvelujen kysyntänä ikäihmiset kasautuvat keskuksiin. Vuonna 1997 25 % kaikista yli 65-vuotiaista asui seitsemässä suuressa kaupungissa. Vuonna 2030 vastaava osuus asuu kuudessa kunnassa. Samalla absoluuttinen määrä lisääntyy 85 %. Vastaava kehitys tapahtuu yli 74- ja yli 84-vuotiaiden ikäryhmissä.
Ongelmaksi muodostuu se, että muuttotappiokunnissa suhteellisesti suuri vanhuspalvelujen tarve yhdistyy pieneen verokertymään. Sisäasiainministeriön ja Työministeriön ”Työvoima 2017” tutkimuksen alueraportissa ennakoidaan, että
maatalouteen tukeutuvat seudut, joissa julkisten palvelujen
osuus on suuri, ovat ison rakennemuutoksen edessä. Palvelut uhkaavat hävitä. Maaseudulla sosiaali- ja terveydenhuollon hoivayrittäjyys tosin tarjoaa myös mahdollisuuksia monipuolistaa kylien elinkeinoja.
V ä e s tö n k e s k i-iä n m u u to s
s e u tu k u n n itta in
19 97 - 1 99 9
M a a k u n ta ra ja
Samaan aikaan muuttovoittokunnissa lisääntyy kuitenkin
sekä vanhuspalvelujen tarve (absoluuttisesti) että lapsiperheiden tarpeet. Kasvukeskuksissa saattaa syntyä ristiriitoja
tärkeysjärjestyksestä; vanhukset vai lapset?
K e s k i- iä n m u u t o s
n o u s s u t 0 .2
n o u s s u t 0 .6
n o u s s u t 0 .7
n o u s s u t 1 .0
- 0 .5 v u o tt a
v u o t ta
- 0 .9 v u o tt a
- 1 .4 v u o tt a
Kuva 32. Väestön keski-iän muutos
seutukunnittain 1997-1999 (Tilastokeskus)
L ä h d e : T K / V ä e s t ö tila s t o t
AlueOnline
91
Vaikka seniorit ja vanhukset asuvatkin vakituisesti palvelujen lähellä keskuksissa, saattavat he tulevaisuudessa jakaa aikansa kahden tai jopa kolmen asunnon kesken vuodenajoista riippuen. Heidän juurensa ovat
usein maaseudulla. Tämän vuoksi suuri osa keväästä, kesästä ja syksystä tullaan viettämään talviasuttavissa
ja hyvin varustelluissa kesämökeissä tai ns. kakkosasunnoissa. Jotkut aktiiviset ja hyväkuntoiset seniorit viettävät kylmimmät talvikuukaudet jossakin toisessa EU-maassa. Tämä toistuva asuinpaikan vaihtaminen saattaa aiheuttaa muuttopaineita kunnallisten palvelujen nautintaoikeuksissa ja verotuksessa.
Taulukko 5. Yli 84-vuotiaiden kasautuminen eräisiin Suomen kuntiin 1997 ja 2030
Lähde: Tilastokeskus 1998
1997
Kunta
2030
Lkm.
Kumul.
Kunta
Lkm.
Kumul.
Helsinki
9 018
Turku
3 065
Tampere
2 877
Lahti
1 307
Espoo
1 282
Pori
1 229
25 % yli 84-vuotiaista
9 018
12 083
14 960
16 267
17 549
18 778
18 778
Helsinki
15 966
Tampere
5 740
Turku
5 410
Espoo
5 270
Vantaa
4 730
25 % yli 84-vuotiaista
15 966
21 706
27 116
32 386
37 116
37 116
Oulu
1 044
Kuopio
997
Kotka
976
Vaasa
973
Vantaa
904
Jyväskylä
897
Lappeenranta
814
Hämeenlinna
752
Joensuu
604
Porvoo
592
Imatra
547
Rauma
503
Mikkeli
497
Kouvola
472
Hyvinkää
463
Kokkola
410
Riihimäki
400
Lohja
372
Savonlinna
371
Tammisaari
369
Pietarsaari
368
Salo
366
Forssa
365
Kajaani
355
Rovaniemi
337
Närpiö
321
Varkaus
314
Iisalmi
312
Vammala
312
Kuusankoski
303
Valkeakoski
299
Nokia
287
Anjalankoski
287
Kangasala
286
50 % yli 84-vuotiaista
19 822
20 819
21 795
22 768
23 672
24 569
25 383
26 135
26 739
27 331
27 878
28 381
28 878
29 350
29 813
30 223
30 623
30 995
31 366
31 735
32 103
32 469
32 834
33 189
33 526
33 847
34 161
34 473
34 785
35 088
35 387
35 674
35 961
36 247
36 427
Lahti
3 233
Oulu
2 676
Pori
2 477
Kuopio
2 298
Jyväskylä
2 034
Kotka
1 719
Lappeenranta
1 693
Vaasa
1 574
Hämeenlinna
1 520
Joensuu
1 462
Porvoo
1 398
Hyvinkää
1 282
Rauma
1 151
Kokkola
1 108
Lohja
1 062
Kouvola
1 027
Mikkeli
1 015
Imatra
1 002
Järvenpää
964
Kajaani
948
Seinäjoki
905
Savonlinna
900
Nurmijärvi
899
Rovaniemi
873
Jyväskylän mlk
839
Kerava
810
Salo
800
Heinola
776
Riihimäki
771
50 % yli 84-vuotiaista
40 349
43 025
45 502
47 800
49 834
51 553
53 246
54 820
56 340
57 802
59 200
60 482
61 633
62 741
63 803
64 830
65 845
66 847
67 811
68 759
69 664
70 564
71 463
72 336
73 175
73 985
73 985
75 561
76 332
76 332
92
Kuinka teema kytkeytyy visioon?
Vision aineeton elämyksiä, viihtymistä ja kulttuuria korostava leima vastannee hyvin tulevaisuuden aktiivisten
ja maksukykyisten seniorien tarpeisiin. Senioreille ja vanhuksille myös maakunnan turvallisuus on tärkeää.
Tulevaisuuden odotettavissa oleva työvoimavaje edellyttää maakunnalta aktiivisia toimia osaavan työvoiman
riittävyyden turvaamiseksi. Visio korostaa erittäin vahvasti ulkomaalaisten osaajien kokoamista PäijätHämeeseen.
Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?
Vanhustenhuollon palvelujen lisääntyvä tarve ja uusien palvelutuotannon tapojen kehittäminen on huomioitu
strategian päämääräkokonaisuudessa G6, sen tavoitteissa G6a (ikääntymisen hallinta) ja G6d (palvelutuottajien verkostot). Seniorien ja vanhusten tarpeisiin vastaava tuotekehitys, asumisen uudet muodot ja ikäteknologia ovat myös strategian asialistalla sen eri tavoitteissa ja osatavoitteissa.
Työvoiman riittävyys on kysymys, joka työvoima-, koulutus- ja sosiaalipolitiikan osalta on koko valtakuntaa
koskeva ongelma. Esimerkiksi eläkeiän nostaminen tai koulutusaikojen lyhentäminen ovat teemoja, jotka tulee ratkaista keskushallinnon, valtioneuvoston ja eduskunnan tasolla. Niiden suhteen Päijät-Hämeen on syytä
tukea valtakunnallisia pyrkimyksiä kaikin keinoin.
Sen sijaan tuottavuuden nostaminen ja ulkomaalaisten rekrytointi ovat teemoja, joissa maakuntastrategialla
on roolinsa. Tuottavuuden nostamiseksi päämääräkokonaisuuksissa G1 ja G2 on tavoitteita, jotka tähtäävät
automaation, robotiikan ja tietotekniikan kehittämiseen erityisesti alueen teollisuudessa. Ulkomaalaisen työvoiman ja osaamisen aktiivinen hankinta on sisällytetty strategian päämääräkokonaisuuteen G1. Kansainvälisyys, monikulttuurinen suvaitsevaisuus ja ulkomaalaisten syrjäytymisen ehkäisy huomioidaan vastaavasti
päämääräkokonaisuuksissa G5 (G5b Alueidentiteetti) ja G6 (G6b Syrjäytyminen).
4.1.5.4. Julkiset resurssit pienenevät ja yksikkökoot kasvavat
NYKYTILA
Julkista taloutta on 1990-luvun leimannut niukkuus. Lamassa jouduttiin leikkausten tielle niin valtion kuin
kuntienkin budjeteissa. Tehokkuuden ja tuottavuuden lisääminen on ollut ominaista julkiselle taloudelle vuosituhannen vaihtuessa. Tässä työssä keskittäminen ja yksikkökokojen kasvattaminen on ollut keskeisellä sijalla. Valtion aluehallinnon henkilökuntamäärä on vähentynyt 1990-luvulla 37 000:stä 30 000:een. Varuskuntia on lakkautettu, lääninhallintoa rationalisoitu ja monet hallintorajojen muutokset ovat johtaneet verkoston
silmäkoon kasvuun. Keskittyminen näkyy siis myös hallintorakenteissa. Ajankohtainen valtionhallinnon hajauttaminen Helsingistä muualle Suomeen ei sinänsä suurta trendiä miksikään muuta sillä uudet sijoituspaikat tulevat sijaitsemaan muutamassa suurimmassa keskuksessa.
Kunnallishallinnossa kehitys on ollut saman suuntaista. Palvelutuotannon yksikkökokojen kasvu on näkynyt
mm. kouluverkoston harvenemisena. Tuorein pyrkimys on palo- ja pelastustoimen yksikkökokojen kasvattaminen. Paitsi, että kunnallisten palvelujen sektorikohtainen yksikkökoko on kasvanut kunnan sisällä, myös
kokonaisuutena kuntien johdon pöytälaatikoissa piileskelee julkilausumattomia ajatuksia kuntaliittoumista ja
jopa kuntaliitoksista. Kiristyneen talouden ja kasvaneiden velvollisuuksien paineessa kunnat ovat lähteneet
verkostoitumaan ja hakemaan erilaisia alliansseja muiden kuntien kanssa. Seutukuntaistuminen on 1990luvun kuluessa edennyt ripeästi.
TULEVAISUUS
Kehitys näyttää jatkuvan: toiminnot kasautuvat ja yksikkökoot kasvavat. Suomi keskittyy ”Suomen keskusseudulle”, mikä pakottaa syrjäseudut rationalisoimaan toimintojaan verotulojen supistuessa. Samalla palvelujen kysyntä maaseudulla hiipuu. Ratkaisuvaihtoehtoja ovat erilaiset verkostomaiset yhteistyörenkaat palvelujen tuotannossa tai sitten totaalisemmat kunta-allianssit tai kuntaliitokset. ”Suomen keskusseudulla” päinvastoin palvelujen kysyntä kasvaa ja niiden tuotanto joudutaan keskittämään suurempiin yksiköihin tehokkuuden parantamiseksi.
93
Kuntien ylikunnallinen yhteistyötarve kasvaa
Kuntien taloudellisten reunaehtojen kiristyminen sekä taloudellisen aktiviteetin ja väestön keskittyminen johtaa Suomessa seutuistumiseen. Keskusseutujen aluerakenteellista dynamiikkaa (ns. ”kahvikuppimalli”) on jo
kuvattu tämän tulevaisuuskertomuksen ensimmäisessä osiossa. Samaan suuntaan kehitystä vie kuntien velvoitteiden lisääntyminen sekä strategisen ”toimenkuvan” muuttuminen haasteellisemmaksi. Kunnan on tulevaisuudessa avauduttava sekä kansallisiin että kansainvälisiin verkostoihin. Jatkossa nykyisen kokoluokan
kunta ei enää kykene yksin selviytymään menestyksekkäästi tehtävistään.
Kuntien lukumäärä tulee merkittävästi vähenemään tulevaisuudessa. Vuonna 2020 Suomessa on n. 150 pääosin nykyisten seutukuntien tai niiden osien muodostamaa kuntaa. Myöskin erilaiset hallintosovellukset nykyisen asetelman ja täydellisten kuntaliitosten välimuotoina ovat yleisiä. Yhteistyön kohteesta ja alueesta
riippuen esiintyy ”liittokuntia” ja ”kuntaliittoja”, ”kuntayhtiöitä” tai ”kuntayhtymiä”. Samaan aikaan nykymuotoisten kuntayhtymien status on taipuvainen heikkenemään, mikä johtaa maakuntien välisten yhteenliittymien roolin vahvistumiseen. Kun paikallis- ja aluehallinnon silmäkoko näin suurenee, syntyy tilaa lähidemokratialle. Erilaisten asuinaluetta sekä nykyisiä kunnan- ja kaupunginosia koskevat itsehallintomallit yleistyvät.
Kiristyneen kilpailun olosuhteissa kunnan strategisen suunnittelun ja kehittämisen rooli tulee korostumaan.
Ilman määrätietoista, pitkäjänteistä ja suunnitelmallista strategista johtamista kunta jää kilpailijoiden jalkoihin ja taantuu suhteellisesti. Kunnan strategisessa kehittämisessä painopiste siirtyy kunnan lyhyen aikavälin
budjetti- ja organisointikeskeisestä palvelutuotannon järjestämisestä pitkän aikavälin kilpailuetujen etsintään
ja verkostomaisen seutukuntayhteistyön parantamiseen. Yhteistyön laatuun ja sosiaali-psykologisiin seikkoihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota
Palvelutuotannon rakenne muuttuu
Palvelutuotanto on vuonna 2020 uudelleen järjestäytynyt erilaisten kuntien allianssien ja suurempien seutukuntaisten yksiköiden perustalle. Nykyinen monopolistinen palvelutuotanto on hajonnut verkostoiksi, joissa
palveluja tuotetaan paitsi kuntien myös yritysten ja 3. sektorin yhteistyönä. Standardipalveluista on siirrytty
joustavampaan ja monipuolisempia mahdollisuuksia tarjoavaan palvelupalettiin. Palveluyrittäjyys lisääntyy
merkittävästi. Markkinoille ilmaantuu suuria, jopa monikansallisia palveluyrityksiä. Samaan aikaan syntyy tilaa myös paikalliselle mikroyrittäjyydelle. Näitä kysymyksiä on jo käsitelty edellä ikääntymisen aiheuttamien
muutosten yhteydessä.
Palvelutuotannon rakenne muuttuu keskittyneemmäksi. Tuoreeksi esimerkiksi rohkeasta strategisesta linjauksesta voidaan nostaa uusi vuoden 2001 alusta yhdistynyt Mikkeli (ent. Anttola, Mikkeli ja Mikkelin mlk).
Hallinnollisesti yhteen kootussa yksikössä yhdistymisen suurimmat hyödyt saadaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudelleenjärjestelyissä. Myös kuntien logistiikka järkiperäistyy, kun koululaiset voidaan kuljettaa lähimpään kouluun. Sama koskee päivähoitoa ja montaa muuta palvelukonseptia.
Toisena esimerkkinä kehityksen suunnasta voidaan nostaa esiin koulutoimi. Jo tutuksi käyneiden kyläkoulukuolemien rinnalle on nyt astumassa pelko lukioiden lakkautuksista. Suomen lukioverkko on kansainvälisessä
vertailussa poikkeuksellisen tiheä. Maassa vuoden 2001 alussa aloittaneista 441 lukiosta 73 on hyvin pieniä
alle 110 oppilaan kouluja, jotka todennäköisesti häviävät tulevaisuudessa. Kehityksen trendi on tuhannen
oppilaan suurlukiot. Seinäjoella toimii jo tällainen jättilukio ja lisää on suunnitteilla mm. Järvenpäähän, Tampereelle ja Tikkurilaan. Suuri koulu on taloudellisempi ratkaisu kuin sarja pieniä. Vaikka sinänsä pienellä opetusyksiköllä on monia etuja opetuksen laadun ja yksilöllisyyden suhteen, talouden kovat realiteetit yhdistettynä jatkuvaan keskittymiskehitykseen luovat synkkiä pilviä koulujen ylle.
Kunnallistalous joutuu kriisiin
Kuntien talous on sidoksissa yleiseen kansantalouden kehitykseen. Kuntien tulonmuodostus riippuu asukkaiden tulokehityksestä ja yhteisöveron tuotosta. Kun asukkailla ja yrityksillä menee hyvin, menee kunnallakin.
Toisaalta kuntien talous riippuu valtion ratkaisuista. Tämän vuoksi kuntien taloudesta on hyvin vaikeaa hahmottaa mitään yleispätevää tulevaisuudenkuvaa. Kysymys on puhtaasti poliittisista ratkaisuista. Tulevaisuus
on sellainen millaiseksi se tehdään.
94
Viime vuosina on pelätty kunnallistalouden joutuvan kriisiin. Ennusteista poiketen Suomeen ei kuitenkaan ole
muodostunut sellaisten kuntien joukkoa, joiden talous olisi vuodesta toiseen kriisissä. Tässä keskittymisestä
kertovassa tulevaisuustarinassa on kuitenkin monia sellaisia trendejä, jotka antavat aiheen olettaa, että kuntien taloudellinen asema ei ainakaan tule automaattisesti vahvistumaan jatkossa. Yhteisöveron tuoton näkymät ovat tällä hetkellä heikommat kuin muutamana viime vuonna. Keskittyminen johtaa verotulojen supistumiseen maaseudulla ja palvelutarpeen kasvuun keskusseuduilla. Maalaiskuntien talous joutuu entistä ahtaammalle, jos hallintoa ei supisteta. Kaksinkertaistuva vanhusten määrä aiheuttaa investointitarpeita ja palvelutuotannon painopisteen siirtoja sektorilta toiselle. Samaan aikaan alueiden ja kuntien kilpailu entisestään
kiristyy.
Päijät-Hämeen kuntien talous on heilahdellut ylös-alas koko 1990-luvun. Vuosikymmenen alussa Lahti ja ympärillä oleva lähiseutu oli taloudeltaan vahva, kun taas maaseutukunnat olivat heikompia. Laman ja yhteisöverotulojen jakoperusteen vuoksi asetelma kääntyi 1990-luvun jälkipuoliskolla päinvastaiseksi. Yleisesti ottaen Päijät-Hämeen kunnallistalous ei ole vuosituhannen alussa ollut paras mahdollinen. Päijät-Hämeen kuntien vuosikate (mk/as) oli vuonna 1999 maakuntien joukossa kolmanneksi heikoin.
Kuntien vuosikate maakunnittain 1999
Ahvenanmaa
Uus imaa
Pirkanmaa
Pohjois -Pohjanmaa
Etelä-Karjala
Koko maa
Vars inais -Suomi
Kes ki-Pohjanmaa
Itä-Uus imaa
Kymenlaaks o
Pohjois -Savo
Pohjanmaa
Satakunta
Kes ki-Suomi
Pohjois -Karjala
Kanta-Häme
Kainuu
Lappi
Päijät-Häme
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Savo
0
1000
Lähde: T K/J ulkinen talous
2000
3000
4000
5000
Markkaa/asukas
AlueOnline
Kuva 33. Kuntien vuosikate maakunnittain 1999 (Tilastokeskus, Alue On-line)
Kuinka teema kytkeytyy visioon?
Koko strategia visioineen tähtää voimakkaasti maakunnan kilpailuaseman parantamiseen ja tätä kautta luonnollisesti kuntien talouden vahvistamiseen. Strategian sisällön mukaisin toimin alueelle syntyy uusia työpaikkoja ja uusia yrityksiä, mikä paitsi lisää olemassa olevien asukkaiden tuloja myös kokoaa alueelle uusia veronmaksajia. Verotulojen määrä kasvaa ja palvelujen laatu paranee. Päijät-Hämeen asemoiminen nimenomaan osaksi Etelä-Suomea ennakoi aluehallinnossa tapahtuvia muutoksia, joissa maakunnat liittyvät suuremmiksi alliansseiksi.
Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?
Seutuistuminen sekä siihen kytkeytyvä kunnallis- ja aluehallinnon uudelleenjärjestäytyminen on huomioitu
hyvin selkeästi strategian tavoitteessa G5a, missä tavoitteena on kuntien ja muiden julkisen hallinnon toimijoiden yhteistyön kehittäminen sekä ylimaakunnallinen ja kansainvälinen liittoutuminen. Palvelutuotannon
uusia malleja vastaavasti tavoitellaan päämääräkokonaisuudessa G6 ja erityisesti sen tavoitteissa G6a
95
(Ikääntyminen) ja G6d (Uusien palvelutuotteiden ja palvelutuotantomallien kehittämien). Kuntien talouden
ahdinkoa ei sinänsä ole strategiassa missään erityisessä kohdassa eritelty, koska koko strategia tähtää kuntien talouden vahvistamiseen ja tulonmuodostuksen lisäykseen.
4.1.5.5. Taloudellinen päätösvalta keskittyy
NYKYTILA
Edellä on kuvattu ihmisten keskittymistä muuttovirtojen suuntautuessa jatkuvasti periferiasta kohti suuria
keskuksia. Samaan tapaan näyttävät keskittyvän myös pääoma ja valta. Yritysten on kasvettava tai liityttävä
yhteen jotta ne menestyisivät kilpailussa. Samaan ovat pakotetut myös valtiot, alueet ja kansat.
Maailmankaupan vapautuminen ja globalisaatio on lisännyt suurten yritysten valtaa ohi valtioiden ja hallitusten. Suurista monikansallisista (tai pitäisikö sanoa ei-kansallisista) yrityksistä on tullut kuin itsenäisiä valtioita,
joilla on lonkeronsa kaikissa maailman maissa. Monet niistä ovat rikkaampia ja vahvempia kuin useimmat oikeat valtiot. Esimerkiksi autojättien Ford´in ja General Motors´in yhteen laskettu liikevaihto ylittää koko Saharan eteläpuolisen Afrikan bruttokansantuotteen.
On tultu tilanteeseen, jossa kansallisvaltioiden ja kansainvälisten valtioliittoumien poliittisia tavoitteita ja toimintaa ohjaavat pikemminkin yhtiöiden kuin ihmisten tarpeet. Pitää kysyä, kuuluuko valta kansalaisille vai
persoonattomille yrityksille? Suuryritysten ja markkinoiden vapautta julistavalla ideologialla on monta nimeä:
uusklassinen talousteoria, uusliberalismi, libertaristinen talousoppi, markkinakapitalismi, markkinaliberalismi
tai talousrationalismi. Ne korostavat sitä, että markkinoiden tulee toimia vapaasti. Tavaroiden, ihmisten, palvelujen ja pääoman pitää saada liikkua yli valtioiden rajojen ilman julkista ohjausta. Uusliberalismi antaa yhtiöille autonomista institutionalista valtaa ohi kansalaisten. Yrityksellä on sitä enemmän valtaa mitä enemmän sillä on voimavaroja ja rikkautta. Yrityksistä tulee yhä riippumattomampia ihmisistä ja paikoista.
Ehkä kaikkein raadollisimmillaan taloudellisen vallan tavoittelu ja ihmisoikeudet törmäävät lääkebisneksessä.
Länsimaiden suuret lääketehtaat (ns. Big Pharma) pyörittävät miljardiluokan liiketoimintaa, joka periaatteessa on eettisesti kaiken arvostelun ulottumattomissa. Uusien lääkkeiden kehittäminen ja maailmanlaajuinen
jakelu on luonnollisesti erittäin arvokasta työtä (sekä hyväksyttävää että kallista). Tähän toimintaan kuitenkin
kätkeytyy ristiriita. Samalla kun toimitaan ihmiskunnan hyväksi voidaan saavuttaa suuria taloudellisia voittoja. Ansaintamahdollisuudet ovat aina taipuvaisia ohjaamaan kehitystyön sinne, mistä irtoavat suurimmat voitot.
Länsimaiden lääkejätit ovat kehittäneet lääkkeitä esimerkiksi sydän- ja Alzheimerin tautiin sekä mahahaavaan. Tällaisten ”elintasosairauksien” lääkkeiden myynti tuottaa parhaat voitot. Kuitenkin vuosina 1975-1995
kehitetyistä 1200 lääkkeestä ainoastaan 11 kpl (0,9 %) oli tarkoitettu trooppisten tautien hoitoon – siis kehitysmaiden köyhien alueiden ihmisten hyväksi.
Kehitysmailla ei ole varaa kalliisiin länsilääkkeisiin. Niinpä ne ovat sallineet lainsäädännössään halpojen kopiolääkkeiden valmistuksen ja myynnin. Valtiot ovat toimineet kansalaistensa edun mukaisesti, eivät jättiyritysten patenttioikeuksien puolesta. Brasiliassa on tuotettu ns. rekisteröimättömiä aids-kopiolääkkeitä, jotka
maksavat 3500 mk vuodessa per henkilö. Lääkejättien patentoitujen lääkkeiden vastaava hinta on 50 000
mk. Tuorein esimerkki lääketehtaiden ja sairaiden ihmisten etujen vastakkaisuudesta nähtiin Etelä-Afrikassa.
Kiistan aiheena oli Etelä-Afrikan valtion vuonna 1997 säätämä laki, joka antaa luvan valmistaa ja tuoda maahan halpoja patenttituotteista kopioituja aids-lääkkeitä. Maailman johtavat 39 lääkeyhtiötä haastoivat EteläAfrikan valtion oikeuteen, mutta maailmanlaajuisen julkisen kohun myötä vetäytyivät lopulta oikeusprosessista. Ihmiset voittivat yhtiöt.
Suomen asema valtaa keskittävässä globalisaatiossa on toistaiseksi ollut auvoinen. Suomessa toki toimii monikansallisia yritysjättejä, mutta yhteiskunnalliset olot pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa ovat vakaat ja
suhteellisen säännellyt verrattuna moniin muihin maihin. Toisaalta meillä ei pienenä kansantaloutena ole
maailmantaloudessa ollut omia suomalaisia jättiyrityksiä. Vuosituhannen vaihteessa tilanne on muuttunut.
Nokia on täysiverinen yritysjätti, jonka moraalinen omatunto on suomalainen. Nokiaa ei tietenkään suomalaisen osaa moittia, koska se on tuonut elintasoa ja elämänlaatua lähes jokaiseen perhepiiriin tavalla tai toisel-
96
la, välittömästi tai välillisesti. Kenties kuitenkin kannattaa pohtia onko meillä Suomi-Nokia vai Nokia-Suomi?
Päijät-Hämeen asema maailmantalouden valtaverkoissa on kenties vieläkin etäämmällä kuin konsanaan
Suomen. Meillä ei ole edes Nokiaa. Pienemmässä mittakaavassa maakunnan historiaa ja nykytilaakin leimaa
suuryritysvaltaisuus verrattuna moneen muuhun suomalaiseen alueeseen.
TULEVAISUUS
Rajat menettävät merkityksensä. Maailma on järjestymässä siten, että tuotanto sijoittuu sinne missä kustannukset ovat pienimmät, myynti sinne missä ostovoimaa on eniten ja voitot sinne missä verotus on alhaisin.
Ei-kansalliset yritysjättiläiset eivät tunnusta maata tai aluetta. Niille kotipaikalla ei ole juuri mitään merkitystä. Kun talous on maailmanlaajuisena irti paikasta ja valtiot kansalaisineen vastaavasti kiinni maassa, alueessa ja paikassa, ainekset yhteentörmäykseen ovat olemassa. Valta on taipuvainen siirtymään kansallisvaltioilta
suuryrityksille.
Kuinka tässä käy pienen Suomen? Onko meidän talvisodan hengessä taisteltava identiteettimme ja itsemääräämisoikeutemme puolesta? Vai onko valittava kokonaan päinvastainen vaihtoehto: Nokiasuomen strategia.
Lippulaivamme ja tulevien lippulaivojen avulla Suomella on mahdollisuus heittäytyä globalisaation pelikentälle avainpelaajana. Jälkimmäinen vaihtoehto näyttää 1990-luvun ja vuosituhannen alun toteutuneen kehityksen valossa jo valitulta. Suomi on EU:n aktiivijäseniä ja kulkee yritysmaailman maapalloistumisen kärkijoukossa.
Päijät-Hämeen asema vallan virroissa on kaksipiippuinen. Toisaalta maakunnan on pyrittävä kytkeytymään
integroituvan suuryritysvetoisen talouden verkostoihin esimerkiksi toimimalla teollisena alihankkijana tai houkuttelemalla alueelle joku tai joitakin monikansallisia jättiläisiä. Toisaalta maakunnan edun mukaista tuskin
on nielaista globalisaation ideologiaa karvoineen päivineen. Tällöin vaarana on totaalinen identiteetin menetys. Voi olla, että päijäthämäläisen kansalaisen – ihmisen ja perheen – elämä ja itseisarvo hukkuu globaalien
verkostojen taustakohinaan.
Yritystoiminta kasautuu
Maailman sadasta suurimmasta taloudellisesta instituutiosta 50 on yhtiöitä. General Motors´in vuoden 1992
myyntitulot (133 miljardia dollaria) vastasi Tansanian, Etiopian, Nepalin, Bangladeshin, Zairen, Ugandan, Nigerian, Kenian ja Pakistanin yhteenlaskettua bruttokansantuotetta. Näissä maissa asuu 550 miljoonaa ihmistä, kymmenes osa koko maailman väestöstä. Maailman 500 suurinta teollisuusyhtiötä työllistävät 0,0005 %
maailman väestöstä, mutta hallitsevat 25 % maailman taloudellisesta kokonaistuotannosta.
Maailman 300 suurinta ylikansallista yhtiötä (pois lukien rahoitusyhtiöt) omistavat noin 25 % maailman tuottavasta varallisuudesta. Maailman 50 suurimman kaupallisen pankin ja monialaistuneen rahoitusyhtiön yhteenlaskettu varallisuus yltää lähes 60 %:iin maailman yhteenlasketusta tuottavasta varallisuudesta. Maailmanlaajuinen suuntaus on kohti markkinoiden kontrollin ja tuottavan varallisuuden keskittymistä muutaman
yhtiön käsiin.
Ekonomistit pitävät markkinoiden monopolisoitumisen astetta korkeana, jos 5 yritystä hallitsee yli puolta
markkinoista. Tällaisista toimialoista keskittynein on kestokulutustavaroiden valmistus: viisi suurinta alan yritystä hallitsevat lähes 70 % koko maailman markkinoista. Yli 50 % maailmanmarkkinoista on 5 suurimman
hallussa automaatioteollisuudessa, lentoliikenteessä, avaruusteknologiassa, sähkökomponenttien valmistuksessa, sähkötekniikassa, elektroniikassa ja terästeollisuudessa. Öljy-, tietokone- ja mediateollisuudessa 5
suurinta yritystä hallitsee markkinoista yli 40 %. Globalisaatio ja talouden ylikansallistuminen näyttää johtavan monopolisoitumiseen – vallan keskittymiseen.
Yritysten kansainvälistyminen etenee
Yritystoiminta irtautuu tulevaisuudessa yhä enemmän paikan kahleista. Yritykset pyrkivät vahvistamaan
markkina-asemiaan ulkoistamalla tuotantoaan alihankintaverkostoille, muodostamalla yhteisyrityksiä ja strategisia liittoumia. Tämä kaikki tapahtuu entistä enemmän kansainvälisillä foorumeilla. Verkostoitumalla yritykset yhdistävät erikoisosaamisensa, teknologiansa, tuotantovälineensä ja markkinansa, jakavat tutkimuksen ja tuotekehityksen riskit ja kustannukset. Näin on mahdollista vahvistaa asemaa kilpailijoihin nähden.
97
Tosin nuo kilpailijat pyrkivät luomaan samanlaisia alliansseja. Syntyy yhä suurempia toisiaan vastaan kamppailevia liittoumia.
Edellä kuvattu vahvistaa entisestään yritystoiminnan keskittymiskehitystä. Syntyy kansainvälisiä yksittäisen
yrityksen tavoin käyttäytyviä, eri teollisuuden aloja ja valtiota yhdistäviä strategisia liittoumia. Tällaisten tulevaisuuden mega-jättiläis-verkostojen rinnalla nykyiset monikansalliset suuryritykset näyttävät kääpiöiltä. Kun
nykyiset suuryritykset ovat pienten valtioiden kokoisia, tulevaisuudessa jättiläisverkostot kasvavat jo yhtä
suuriksi kuin maailman suurimmat kansantaloudet.
Suurten metropolien asema taloudellisen, poliittisen ja hallinnollisen vallan kasautumina korostuu
Samoin kuin tuotannossa ja kaupassa valta keskittyy yhä suuremmille yrityksille tai yritysverkoille, keskittyy
valta myös alueellisesti ja institutionaalisesti. Talousjärjestelmän globalisoituminen tulee koko ajan siirtämään valtaa ihmisiltä ja yhteisöiltä jättiläismäisille maailmanlaajuisille instituutioille, joilla ei ole enää yhteyttä
inhimillisiin perustarpeisiin tai arvoihin.
Globalisoituvan talouden solmukohtia ovat tiedon ja pääoman risteysasemat. Suomessa valta keskittyy yhä
selvemmin Helsinkiin, Euroopassa vastaavasti Brysseliin, Pariisiin, Berliiniin ja Lontooseen. Pienempien paikkakuntien ja alueiden tulevaisuus riippuu niiden kyvystä linkittyä talouden ja hallinnon valtavirtoihin ja verkostoihin. Pienikin toimija voi viisaalla erikoistumisen ja verkostoitumisen strategialla hankkia elinvoimaisen
aseman osana kokonaisuutta. Perinteisin keinoin jatkamalla ”entisiä hyviä aikoja” se ei kuitenkaan onnistu.
Päijät-Hämeen tulevaisuus maapalloistuvassa maailmassa riippuu pitkälti siitä kuinka alue onnistuu kiinnittymään erilaisiin verkostoihin. Toisaalta kyse on yritysten bisnesverkoista, toisaalta kansalaisyhteiskunnan ja
hallinnon edunvalvonnallisista ja poliittisista alliansseista. Tällaiset kumppanuussuhteet ja liittoumat voivat
olla sekä kotimaisia että kansainvälisiä.
Päijät-Hämeen sisällä Lahden asema tulee entisestään korostumaan nimenomaan sellaisena solmukohtana,
jonka kautta koko maakunta voi kytkeytyä edellä kuvattuihin globaaleihin vallan verkkoihin. Tässä ei pidä
nähdä arvovalta-asetelmia, koska Lahti ei tule toimeen ilman maakuntaansa eikä maakunta ilman Lahtea.
Globaaleissa verkoissa paikallisuudella on sitä paitsi tilauksensa. Se tarjoaa ihmisille identiteetin rakennuspuita ja ilman identiteettiä globalisaation kilpakentillä ei voi menestyä.
Talouden ja bisneksen etiikan merkitys nousee
Yhdysvalloissa syntyi jo 1970-luvulla käsite corporate citizenship, yrityskansalaisuus. Sillä tarkoitetaan yritysten (käytännössä suuryritysten) eettisempää toimintaa. Yrityksen ei pitäisi pyrkiä vain maksimoimaan voittoaan vaan myös toimimaan yhteiskunnallisen vastuunsa kantavana kansalaisena. Sosiaalisen vastuun kantaminen onkin yritysmaailmassa lisääntynyt. Jokaisella itseään kunnioittavalla suuryrityksellä on nykyisin jonkinlainen sosiaalisen etiikan ohjelma toimenpidevalikoimassaan. Yritykset pyrkivät toimimaan aktiivisesti ympäristön, ihmisoikeuksien, työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden sekä laajemmin koko yhteiskunnan hyvinvoinnin hyväksi.
Yritysten soveltamat toimenpiteet voivat liittyä sitoumuksiin tai sopimuksiin, joissa yritys lupautuu noudattamaan ihmisoikeuksia, olemaan käyttämättä lapsityövoimaa, sallimaan kokoontumisvapauden tai maksamaan
suurempaa palkkaa kuin maan yleinen palkkataso. Yritykset harrastavat myös hyväntekeväisyyttä. Amerikkalainen hampurilaisketju on perustanut ympäri maailmaa lasten potilaskoteja, myös Helsinkiin. Yritykset laativat itselleen ja alihankkijoilleen erilaisia toimintaohjeita, joissa on ehtoja työntekijöiden kohtelusta, toiminnasta kehitysmaissa ja ympäristön huomioon ottamisesta. Edelleen, yritykset pyrkivät raportoimaan toiminnastaan avoimemmin ja jopa luovuttamaan toiminnan tarkastuksen ulkopuoliselle taholle.
Yrityskansalaisuutta myös kritisoidaan. Sitä pidetään uusliberalistisena ”eettisenä pesuna”, jossa on kysymys
pikemminkin bisneksen teosta kuin yhteiskunnallisen vastuun kantamisesta. Yrityksiä ei kriitikoiden mielestä
pitäisi ylipäätään nostaa kansalaisen asemaan. Viime kädessä suurten pörssiyhtiöiden toimintaa ohjaa osakkeenomistajien etu. Kaikki toiminta tähtää bisneksen kasvattamiseen ja voiton tavoitteluun. Toisaalta yrityk-
98
sen ja yhteiskunnan edut yhtyvät, koska yritys hyötyy siitä, että toimintaympäristö on rauhallinen, turvallinen
ja tarjoaa ammattitaitoista työvoimaa.
Tästä huolimatta yrityksen yhteiskunnallinen osallistuminen nähdään usein eettisten irtopisteiden keruuna.
Kuuluisa esimerkki suuryritysten eettisyydestä on urheilutossujen valmistajan NIKEn ja koripallotähti Michael
Jordanin yhteistyö 1990-luvun alussa. NIKE maksoi Jordanille suuremman summan palkaksi markkinoinnista
kuin niille 30 000 indonesialaiselle naiselle, jotka tossut valmisti. Ongelmana yritysten sosiaalisen vastuun
ohjelmissa on se, ettei kukaan valvo ohjelmien noudattamista. Jos yritys ilmoituksestaan huolimatta toimii
toisin, ei välttämättä tapahdu mitään, jos asia pysyy salassa. On esitetty, että pitäisi luoda juridisesti sitovat
kansainväliset säädökset valvonnasta ja päästää puolueettomat tarkkailijat arvioimaan yritysten toimintaa.
Yrityskansalaisuuden tematiikka liittyy ensisijaisesti globaaleihin markkinoihin, rikkaiden teollisuusmaiden ja
köyhien kehitysmaiden väliseen kuiluun sekä jättiläismäisten monikansallisten yritysten toimintaan. Suomessa – puhumattakaan Päijät-Hämeestä – ei tällaisia jättiyrityksiä kovin montaa ole. Suomen työlainsäädäntö ja
työehtojärjestelmä on myös hyvin tasa-arvoinen ja vakaa kansainvälisessä vertailussa. Toisaalta yritysten
eettinen vastuu on trendi, jonka päijäthämäläiset yrityksetkin tavalla tai toisella tulevat jatkossa kohtaamaan.
On toki toivottavaa, jos yritykset Päijät-Hämeessä ottavat omaehtoisesti esimerkiksi ympäristöasiat paremmin huomioon.
Kuinka teema kytkeytyy visioon?
Visiossa Päijät-Häme avautuu voimakkaasti ulospäin, toisaalta Etelä-Suomeen toisaalta Eurooppaan. Koko
strategia itse asiassa tähtää erikoistumisen kautta menestykseen globalisaation keskittävässä ja kiristyvässä
kilpailussa. Sinänsä visio ei ota kantaa suuryritysten roolin vahvistumiseen.
Hallinnollis-poliittiseen verkostoitumiseen visio reagoi nostamalla esiin eteläsuomalaisuuden ja sen mahdolliset liittoumat. Sen sijaan visio ei kerro kuinka alue verkostoituu kansainvälisillä foorumeilla, ellei sellaisena
pidetä tavoitetta virtuaaliverkoista.
Yrityskansalaisuuden edistäminen tai yritysten eettisen toiminnan tukeminen ei tosi asiallisesti sisälly visioon
ellei sellaiseksi tulkita sanaparia ”puhtaan bisneksen”. Eettisesti, yhteiskunnallista vastuuta omaehtoisesti
kantava ja korkealla moraalilla toimiva yritys jos joku, on PUHDASTA bisnestä.
Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?
Päämääräkokonaisuudessa G1 tavoitteessa G1b tavoitellaan mm. yritysten etabloitumista Päijät-Hämeeseen.
Tavoitteena on, että myös kansainväliset suuryritykset sijoittavat toimintojaan Päijät-Hämeeseen. Ylipäätään
yritysverkot ovat keskeisessä roolissa strategiassa.
Institutionaalista verkostoitumista tavoitellaan päämääräkokonaisuudessa G5 ja sen tavoitteessa G5a, jossa
pyritään nimenomaan etsimään maakunnalle kumppaneita niin kotimaasta kuin kansainvälisiltäkin areenoilta.
Myös kuntien verkostoituminen nähdään tärkeänä.
Strategiassa ei ole asetettu tavoitteita yritysten eettisen yrityskansalaisuuden edistämiseksi. Kysymys on arvoista. Strategiassa on tällä hetkellä valittu näkemys, ettei yrityksen pidä olla samassa asemassa kuin kansalaisen. Kansalainen, ihminen, on strategian lopullinen edunsaaja. Kaikki muu palvelee tätä tavoitetta.
4.1.5.6. Ylikansallinen päätöksenteko järjestyy instituutioiksi
Kansainvälisten organisaatioiden ja ylikansallisten instituutioiden rooli tulee tulevaisuudessa entisestään korostumaan vapaakaupan lisääntyessä ja avoimen poliittisen yhteistyön vahvistuessa kansainvälisissä suhteissa. Kansainvälisen yhteistoiminnan myötä perinteinen kansallisvaltiomalli menettää merkitystään kansainvälisten yhteistyömuotojen omaksuessa perinteisesti valtioiden väliseen yhteistyöhön kuuluneita tehtäviä.
Euroopan unioni on esimerkki päätöksentekojärjestelmästä, joka on kehittymässä kohti liittovaltiollista mallia,
jonka toiminta tulee tulevaisuudessa perustumaan eurooppalaiseen perustuslakiin.
99
NYKYTILA
Toisen maailmansodan jälkeen rauhan tilan ylläpitämiseksi ja taloudellisten suhteiden edistämiseksi on syntynyt useita merkittäviä alueellisia ja globaalisia instituutioita. Osalla näistä instituutioista oli edeltäjänsä jo
ennen maailmaa ravistanutta toista suursotaa, mutta merkittävimmät näistä instituutioista on vakiinnuttanut
oman roolinsa vasta toisen maailman sodan jälkeen. Globaaleista organisaatioista merkittävin eli Yhdistyneet
Kansakunnat hakee omaa paikkaansa kylmän sodan jälkeisessä maailmassa, jossa erityisesti taloudellisista
intresseistä kasvaneet organisaatiot ovat näkyvässä asemassa. Puolustuspoliittiset järjestelmät hakevat muotojaan. Euroopan unionin ja NATO:n keskinäistä roolia Euroopassa ollaan selkiyttämässä.
Euroopan unionin kehitystie alkoi Euroopan rauhan vakiinnuttamisesta saattamalla Saksan ja Ranskan hiili- ja
teräsvarat ylikansalliseen hallintaan teräs- ja hiiliyhteisössä. Euroopan yhteisön kautta tämä ylikansallinen
järjestely on kasvanut useiden sopimusjärjestelyjen kautta Euroopan unioniksi, jonka toimintakenttä on laajentunut kaikille yhteiskunnan osa-alueille taloudellisiin, poliittisiin, sosiaalisiin ja oikeudellisiin kysymyksiin.
Euroopan unionin hallintoa ja päätöksentekojärjestelmää odottaa Ranskan puheenjohtajuuskauden ja Nizzan
sopimuksen jälkeen mittavat uudistukset. Euroopan unioni ei voi jatkaa laajentumista keskiseen ja itäiseen
Eurooppaan ilman että se luopuu tai merkittävästi kehittää tähänastista päätöksentekojärjestelmäänsä, joka
on eräänlainen liittovaltion ja perinteisen kansainvälisen järjestön välimuoto.
TULEVAISUUS
Ylikansallinen sääntely lisääntyy
Ylikansallinen päätöksenteko, sääntely ja järjestelmät lisääntyvät merkittävästi tulevaisuudessa. Uusia merkittäviä vapaakauppa-alueita on syntymässä ja jo olemassa olevat taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset yhteenliittymät vahvistuvat ja lisäävät entisestään merkitystä. Näin tapahtuu kaikilla suurilla mantereilla: Euroopassa, Afrikassa, Amerikassa ja Aasiassa. Laajat alueelliset liittoutumat lisäävät keskinäistä kilpailua, mikä
merkitsee, että taloudellisten ja poliittisten yhteistyömuotojen on oltava entistä vahvempia selviytyäkseen
globaalisessa kilpailussa.
Euroopan unionin laajentuminen keskiseen ja itäiseen Eurooppaan lisää ylikansallista sääntelyä uusissa ja
vanhoissa jäsenvaltioissa mm. lainsäädännön harmonisoinnin kautta. Jäsenvaltioilta edellytetään yhdenmukaisuutta lainsäädännössä ja hallinnossa, jotta Euroopan unioni voi vastata sille asetettuihin globaalisiin
haasteisiin. Euroopan unionin on merkittävästi uudistettava päätöksentekojärjestelmäänsä pystyäkseen luotsaamaan 25 –30 jäsenvaltion liittoumaa. Euroopan unionille luodaan perustuslaki, mikä vauhdittaa unionin
kehittymistä ylikansallisempaan ja liittovaltiollisempaan suuntaan. Perinteisten kansallisvaltioiden merkitys
Euroopassa tulee entisestään kaventumaan. Euroopan unionin on pystyttävä uudistumaan aidoksi demokraattiseksi ylikansalliseksi järjestelmäksi perustuen joko vahvaan eurooppalaiseen parlamentaariseen tai
presidenttivetoiseen järjestelmään. Euroopan unionin tulevaisuuden eurooppalaisten osavaltioiden liittouman
hallinnollisia esikuvia voisivat olla saksalainen tai yhdysvaltainen federalistinen järjestelmä.
Laajeneva vapaakauppa lisää kilpailua
Laajeneva vapaakauppa Euroopassa ja muissa maanosissa lisää olennaisesti kilpailua yritystoiminnassa. Yritykset siirtävät tuotantoaan kustannussyistä halvempiin maihin ja vanhoissa perinteisissä teollisuusmaissa
korkean teknologian ja suunnittelun merkitys korostuu. Ylikansalliset taloudelliset ja poliittiset liittoumat karsivat ja keskittävät tuotantoaan, jonka seurauksena esimerkiksi maatalous keskittyy Euroopan viljaville alueille, jossa elintarviketuotanto on kannattavinta. Liittoumien sisällä panostetaan yhä enemmän erikoistumiseen.
Alueiden rooli kansainvälisessä toimintaympäristössä korostuu
Vapaakaupan lisääntyessä kilpailu kiristyy, mutta kansainvälisessä toimintaympäristössä taloudellisten ja poliittisten liittoumien suomat vapaudet lisäävät alueiden toimintamahdollisuuksia yli rajojen. Alueiden yrityselämän ja hallinnollisten toimijoiden toiminta-alue kasvaa sekä mahdollisuudet liittoutua ja etsiä kumppaneita lisäävät toimintamahdollisuuksia.
100
Euroopan unionissa korostuu tulevaisuudessa tehokkaiden, avoimien ja yhteistyökykyisten alueiden ja alueellisten liittoumien rooli ohi perinteisen kansallisen viitekehyksen. Alueiden keskinäinen kilpailu ja yhteistyö rikastuttaa ja tehostaa alueiden Eurooppaa.
Euroopassa unionin luoma läheisyysperiaate saa konkreettisen sisällön. Päätöksenteon on tulevaisuudessa
tapahduttava yhä lähempänä kansalaista.
101
4.1.6.
NOIDANKEHÄ: Sosiaalinen turvattomuus
Mirja Karila-Reponen
Turvattomuus – ja näin ollen myös turvallisuus – liittyy ihmisen kaikkiin elämänalueisiin. Voidaan puhua sosiaali- ja hyvinvointivaltiollisesta, perinteisestä valtiollisesta, kulttuurisesta ja humanistisesta sekä modernista ja ekologisesta turvallisuuskäsityksestä.
Tässä tulevaisuuskertomuksessa esitetään eräänlaisia mahdollisuuksien karikatyyrejä, kuvauksia siitä, minkälaisia asioita tulevaisuudessa voisi tapahtua. Annetut
otsikot ovat pessimistisiä, ja kuin ’viivoitinmiesten’ vetämiä nykyhetkestä suoraan
synkkään tulevaisuuteen. Tulevaisuus ehkä voisikin jatkua niiden mukaisesti. Pelkkien synkkien lumipallojen kierittämien ei kuitenkaan antaisi sellaista uutta tietoa,
josta lukuisissa tutkimuksissa on heikkoja merkkejä. Valoa on näkyvissä.
Tulevaisuuskertomus on signaalien pohjalta hahmoteltu mahdollinen, joka toteutuu tietyin edellytyksin. Tässä kertomuksessa on otettu oletuksiksi seuraavat asiat:

Huumeiden käyttö lisääntyy vielä jonkin aikaa. Valistuksen, yleisen koulutustason nousun ja ongelmien
paranevan ratkaisukyvyn ansiosta huumeiden käyttö saadaan kuitenkin laskemaan. Ongelmakäyttäjiä ja
huumerikollisuutta on kaikesta huolimatta edelleen paljon.

Teknologian kehittyminen ja sen sovellukset alkavat todella vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan ja ihmisten elämäntapaan. Samoin seurannan avulla saatu palaute voidaan hyödyntää entistä paremmin.

Yksilökeskeisen kauden jälkeen siirrytään yhteisöllisyyteen ja yhteisvastuuseen.

Eri maiden ja metropolien turvallisuuteen liittyvät ongelmat ovat keskenään erilaisia, eikä niitä voida samaistaa sellaisenaan Suomeen.
4.1.6.1. Huumeet arkipäiväistyvät ja mielenterveysongelmat yleistyvät
NYKYTILA
Huumeongelma on maailmanlaajuistunut tiedonkulun ja yleisen liikkuvuuden myötä. Huumeongelma tuo
mukanaan erilaista rikollisuutta, yleistä turvattomuutta, sosiaalisia ongelmia ja terveysriskejä (tartuntataudit). Huumeet ovat levinneet maailmassa eri aikaisesti eri maissa ja käytön korkein lakipiste näyttää olevan
saavutettu useissa maissa. USA:ssa huumeiden käyttö on vähentynyt (erityisesti kokaiini). Saksassa heroiinin
käytön lisääntyminen on pysähtynyt. Italiassa ja Espanjassa heroiinin käyttö on jopa laskenut. Huumekuolemat ovat vähentyneet Ranskassa, Espanjassa, Saksassa, Italiassa, Itävallassa, Luxenburgissa ja Sveitsissä.
Erilaiset kehitysohjelmat ovat vähentäneet huumeviljelmiä Boliviassa, Pakistanissa, Lao PDR:ssa ja Thaimaassa. Huumeiden käytön ehkäisyyn, tutkimuksiin ja terveyskysymyksiin on myös käytetty enemmän rahaa
kuin aikaisemmin.
Koko EU:n alueella huumeiden ongelmakäyttäjiä arvioidaan olevan 1,5 miljoonaa. Joka viides eurooppalainen
eli 45 miljoonaa ihmistä on kokeillut kannabista. Kokeilijoiden määrä on kasvanut viidellä miljoonalla vuodesta 1998. Maiden huumepolitiikalla ja ongelmakäyttäytyjien määrällä ei näytä olevan suoraa yhteyttä. Ongelmakäytön luvut ovat samankaltaisia huolimatta siitä, onko maiden huumepolitiikka rajoittavaa vai liberaalia. Enemmänkin käyttöön saattaa vaikuttaa se, onko maa huumeiden kuljetusreittien varrella.
Euroopassa Espanja, Ranska, Portugali ja Yhdistynyt kuningaskunta sekä Euroopan unioni ovat hyväksyneet yhteisen huumausainestrategian. Euroopassa huumeongelma nähdään osana laajaa sosiaalista kokonaisuutta. Yhteisiä tavoitteita ovat muun muassa ehkäisevä päihdetyö, huumehaittojen vähentäminen ja rikosten ehkäiseminen. Huumepolitiikassa pyritään tasapainoiseen lähestymistapaan, jossa yhtäläinen painoarvo annetaan sekä kysynnän että tarjonnan vähentämiselle. Rangaistavuuden poistaminen huumeiden käy-
102
töltä on yleistymässä, mutta huumeiden välittäminen ja levittäminen nähdään rikollisena toimintana. Huumeiden käytön kehitys on ollut noususuunnassa niissä maissa, joissa huumeiden käyttö oli vähäisempää
1990-luvun alussa (esim. Kreikka, Suomi ja Ruotsi).
Suomen kannalta suuri uhka on Venäjältä ja Itä-Baltiasta suuntautuva huumeiden salakuljetus. Katukaupan
tuotto Suomessa on moninkertainen verrattuna siihen hintaan, jolla huumeet maahan ostetaan. Suomalaisista kannabista on kokeillut 350 000 henkilöä. Suomessa noin 30 000 ihmistä käyttää huumeita jossain määrin
säännöllisesti. Suomessa huumeiden kokeilu ja käyttö on kuitenkin vähäistä verrattuna muihin EU-maihin,
vaikka ilmiö on meilläkin noususuunnassa. Huumausainerikosten määrä Suomessa on viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana suunnilleen kaksinkertaistunut. Tutkimusten johtopäätösten tekoa vaikeuttaa muun muassa se, että mitä enemmän tutkimuksiin käytetään resursseja, sitä enemmän käyttöä ja rikoksia tulee ilmi.
Resurssien ja tutkimusmenetelmien erilaisuus eri maissa vaikeuttaa vertailtavuutta.
Suomalaisten nuorten humalajuominen on edelleen Euroopan kärkitasoa. Humalahakuisuus istuu syvällä
suomalaisessa kulttuurissa ja siirtyy sukupolvelta toiselle. Vaikkakin varsinaisten huumausaineiden käyttö on
melko vähäistä Suomessa, niin yhdessä huumeiden käyttö, alkoholinkäytön humalahakuisuus ja lääkeaineiden lisääntyvä ”trippi” -käyttö johtaa sekakäytön yleistymiseen.
Päihteiden käyttö yhdistettynä suomalaiseen agressiivisuuteen ja sulkeutuneisuuteen on arvaamaton yhdistelmä. Nuoret käyttäjät ovat lisäksi kokemattomia erilaisten päihteiden vaikutustavoista ja altistuvat siksi vielä muita enemmän myrkytyksille, paleltumille ja hukkumisille. Lisäksi nuoret syyllistyvät päihteiden alaisina
erilaisiin ilkivaltatekoihin ja irrallisiin seksisuhteisiin vahingoittaen tulevaisuuttaan. Päihteiden vaikutuksen
alaisena joudutaan helpommin myös väkivaltarikosten uhreiksi.
TULEVAISUUS
Koko ihmiskunnan olemassa olon ajan on pyritty eri menetelmin psyyketilan muuttamiseen. Kreikassa asustanut kuuluisa Delfoin oraakkeli viritti itsensä ennustustilaan salaisten reseptien avulla. Luonnonkansojen
shamaanit ’lankesivat loveen’ riittien ja uutteiden avulla. Alkuasukasheimot ovat syöneet kokapensaan lehtiä
ja sotilaat nostattaneet taistelutahtoa muiden huumeiden puutteessa myrkkysienillä. Huumeet eivät ole uusi
asia. Huumeita eri muodoissaan on aina ollut ja on oleva myös vuonna 2020.
Huumeiden käyttäjät ovat jakaantuneet kahteen ryhmään; toisaalta on yhteiskunnalle ongelmallinen, huumeista riippuvainen, rikollinen ja tavallisesta elämästä syrjäytynyt käyttäjäjoukko. Toisaalta on hyväosainen,
huumeita nautintoaineinaan käyttävä ihmisryhmä, joka hallitse tilanteen ja tietää terveysriskit, ja joille kelpaa
vain puhtaimmat aineet.
Aktiivinen kampanjointi ja ihmisten yhteinen huoli huumeiden ja päihteiden vaaroista pysäyttää entistä nuorempien ihmisten huumekokeilut jo hyvinkin nopealla aikataululla vuoteen 2008 mennessä. YK:n, EU:n ja
muiden kansainvälisten organisaatioiden strategiat ovat alkaneet tuottaa tulosta ja huumeiden käytön hallinta paranee.
Tietämys huumeiden haittavaikutuksista ihmiskehoon lisääntyy. Kampanjoinnissa aletaan vedota huumeiden
kauneutta rumentaviin ominaisuuksiin; iho harmaantuu ja menettää kimmoisuutensa, hiukset heikkenevät.
Tutkimuksissa huumeiden käyttö yhdistetään entistä enemmän huonompiin geeneihin ja heikentyneeseen
suvunjatkamiskykyyn. Huumeita käyttävät miehet ovat jälkeläisten kannalta terveydellinen riski. Huumeiden
käytön muoti-ilmiömäisyys alkaa purkaantua myös asennemuutosten kautta pois.
Huumeiden kokeilu tulee siirtymään myöhempään ikään, jolloin entistä parempi koulutustaso ja valistuneisuus sivistysmaissa aiheuttavat sen, että kaikista päihteistä aletaan etsiä turvallisempia ja vähemmän haitallisia vaihtoehtoja. Alkoholi ja tupakka koetaan vanhanaikaisiksi vuonna 2010. Vuonna 2020 huumeet ovat ottaneet paikkansa nautintoaineena ja virkistyskäytössä. On tullut yksi nautintoaine lisää. Yhteiskuntamoraali
hyväksyy hallitun huumeiden käytön ja medikalisoitumisen paremmin kuin tupakan ja humaltumisen. Psyyken mekanismi tunnetaan paremmin ja tilalle tulee uusia aineettomia ”huumeita” äänien ja visuaalisten ärsykkeiden sekä meditaation kautta.
103
Eri uskonnot alkavat tuoda entistä enemmän esille suhdettaan huumeiden käyttöön ja tuovat huumekeskusteluun vakaumuksellisia arvoja. Kirkolliset piirit jakavat vastuuta muiden yhteiskunnan tahojen kanssa omien
toimintatapojensa kautta lähetystyössä, kansainvälisessä seurakuntayhteistyössä, katulapsityössä, lapsi- ja
nuorityössä sekä arvokeskustelussa.
Ihmisten arvomaailma on muuttunut välinpitämättömästä välittämiseen ja yhteisvastuuseen. Yhteinen epävarmuus ja inhimillinen turvattomuus puhuttaa kaikkialla maailmassa. Etsitään yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuullisuutta, uutta välittämistä. Huumeiden ja päihteiden vapaalle käytölle on kyllä annettu rajat, joita valvotaan. Rangaistusten sijasta pyritään ennaltaehkäisevään elämäntapaan ja elinolosuhteisiin.
Huumeongelmat lisääntyvät
Huumeet ovat suhteellisen edullisia verrattuna alkoholiin. Huumeita voi tulevaisuudessa ostaa laillisista paikoista, vaikkakin käytölle on ikäraja. Hallittu huumeiden käyttö ryöstäytyy kuitenkin helposti ihmisiltä käsistä.
Huumeet tuottavat sitä kautta kosolti päänvaivaa myös filosofeille; missä kulkee yksilön vapauden ja itsemääräämisoikeuden raja? Yhteiskunta joutuu tekemään päätökset siitä miten yksilönvapaudet jakaantuvat.
Yhteiskunta joutuu ottamaan kantaa hyväksyykö se huumeet ja miten siitä aiheutuvat seuraukset hoidetaan
vai suhtaudutaanko kielteisesti tiukan linjan periaatteella ja kovilla rangaistuksilla. Huumeongelmaan liittyy
oleellisesti järjestäytynyt rikollisuus.
Niissä maissa joissa huumeiden käyttö ei ole saavuttanut lakipistettään (kuten Suomi), kokeilut ja käyttö lisääntyvät. Huumeongelma leviää kaupungeista pienemmille paikkakunnille ja yhä pienempiin yhteisöihin.
Huumeiden käytön hallinnan menettäneiden ihmisten maailma on vaarallinen terveysriskeineen, rikollisuuksineen ja sosiaalisine- sekä yhteiskunnallisine ongelmineen. Tämä heijastuu yleisenä turvattomuutena jokapäiväiseen elämään kaikkialla maailmassa, oli sitten itse huumeiden käyttäjä tai ei.
Yleiseksi keskustelun aiheeksi on myös noussut ikääntyvät huumekäyttäjät ja heidän vanhuutensa järjestäminen. Huumekäyttäjän ikääntyminen antaa uutta aikaperspektiiviä huumeongelmien laajuuteen. Ikääntyvien huumeenkäyttäjien elämäntilanteeseen liittyy erityisesti alamaailman ongelmia
Väkivalta lisääntyy tulevaisuudessa. Huumeet ja päihteet lisäävät riskiä tulla väkivallan uhriksi tai tekijäksi.
Huumemaailmaan liittyvä raaka rahanteko ei välitä keinoista eikä uhreista. Kaikkia huumeita on paremmin
saatavilla, hinnat ovat halvemmat ja huumeiden markkinoijat tekevät parhaansa markkinoiden kasvattamiseksi. Huumausainerikollisuuteen liittyy lähes aina muuta rikollisuutta; varkauksia, varastetun omaisuuden
kätkentää, prostituutiota, kiristystä, pakottamista, ryöstöjä ja väkivaltaa. Terrorismi ja sabotaasit saavat käytännön toteuttajia huumemaailmasta. Rahan vuoksi ollaan valmiita palkkaterrorismiin ja sabotaasityöntekijöiksi. Huumeenkäyttäjät joutuvat silti useimmiten keskenään aseellisiin selkkauksiin, ja aseistautuvatkin
pääasiassa toinen toisiaan vastaan. Rahantarve pakottaa kuitenkin tekemään liigojen ulkopuolelle kohdistuvia ”keikkoja”.
Nuorisotyön tarve tulee kasvamaan. Nuorison keskuudessa yleinen asenne huumeita kohtaan on edelleenkin
tulevaisuudessa salakavalan hyväksyvä ja salliva. Yksilönvapaus kääntyy helposti itseä vastaan. Maailma
koetaan kaoottisena ja katastrofiin päättyvänä; huumeiden ja päihteiden avulla on helppo paeta todellisuutta. Aiempina vuosina tehty yksilökeskeisyyden ja äärimmäisten kokemusten markkinointi ovat hämärtäneet
kykyä arvioida omaa suhdetta huumeisiin ja siihen liittyviä eettisiä ongelmia.
Nuorisotyö on noussut tärkeäksi ennaltaehkäiseväksi muodoksi taistelussa päihde- ja huumeongelmia vastaan. Vuonna 2000 tehtyjen tutkimusten tulokset ovat osoittautuneet todeksi: tärkein ennaltaehkäisy alkaa
vanhempien ja nuorison valistamisesta. Koululaitoksella on opetustoimintansa lisäksi yhä tärkeämpi merkitys
tiedon jakelussa ja kasvatuksessa. Kaikki lasten elinpiiriin kuuluvat tahot osallistuvat kasvatukseen. Tilanne
pakottaa eri organisaatiot yhteistyöhön. Myös nuoret ovat itse mukana aktiivisesti etsimässä vaihtoehtoja
vapaa-ajan vietolle. Kuntien ja kaupunkien lisäksi kirkolla olla on merkittävä rooli lapsi- ja nuorisotyössä. Urheiluseurat, harrastusyhteisöt, eri taiteisiin liittyvät oppilaitokset, partiojärjestöt ym. saavat tulevaisuuden
nuorisotyössä enemmän sijaa. Kolmas sektori ottaa vastuuta nuorten, lasten ja vanhusten hyvinvoinnista.
Tulevaisuuden nuoriso on nähnyt enemmän maailmaa matkustellessaan ja on valistunutta. Nuoriso osaa
vaatia enemmän laatua ja vaihtoehtoja elämänsä puitteille, joissa yhä vähenevää opiskelulta ja koululta jäävää vapaa-aikaa vietetään.
104
Psyykkinen ja fyysinen sairastavuus lisääntyy
Elämän rytmin kiihkeys, jatkuva muutos, valtava tietopaljous ja vaihtoehtojen määrä pakottavat koko ajan
tekemään kauaskantoisia valintoja ja päätöksiä. Menestymisen pakko, rahalla voi ostaa kaiken –mentaliteetti
sekä epävarmuus tulevaisuuden kehityksestä kuluttavat psyykkistä ja fyysistä kestävyyttä. Ihmisen on vaikea
sopeutua uuteen tilanteeseen - ihminen ja ympäröivä maailma eivät kehity tasatahtia. Yhden elämän ja sukupolven aikana on vaadittu lähes geneettinen muutos. Valtava muutospaine ilmenee henkisenä pahoinvointina. Geeniteknologia kehittyy koko ajan ja vuonna 2020 geeniterapia onkin yleisesti käytössä.
Asenteet psyykkistä ja fyysistä sairastavuutta kohtaan ovat muuttumassa hyväksyvimmiksi. Lääketiede löytää koko ajan uusia syitä sairauksille. Ihmisten syyllisyys omista sairauksistaan vähenee. Jo tapahtuneena
esimerkkinä tiedon tuomasta asennemuutoksesta mainittakoon perinnöllisen kaatumataudin avioliiton esteellisyyden poistaminen avioliittolaista 1980 –luvulla.
Tulevaisuudessa yksilökohtaisten arvojen ja elämänsisällön etsimisen tarve kasvaa. Ihmiset hakevat jotakin
omaa ja pysyvää, omia arvoja ja omaa ohjenuoraa sekä merkitystä elämälle. Elämänsisältö, elämäntehtävä
ja odotukset elämälle annetaan tulevaisuudessa valmiiksi ulkoapäin. Täydellisyyttä palvova markkinayhteiskunta sysää tuottamattomat ihmiset syrjään. Ihmiset alkavat etsiä yhteisöjä, joissa heidät hyväksytään sellaisinaan ja joissa heillekin löytyy oma tarpeellinen paikkansa.
Ihmisestä uhkaa tulla järjestelmän ratas tulevaisuudessa. On hyvinkin mahdollista, että menetämme arvoamme yksilöinä ja laitostumme. Ihmiset muuttuvat tiettyä tarkoitusta varten valmistetuiksi massatuotteiksi.
Tarpeelliset ominaisuudet varmistetaan jo ennen syntymää sopivilla geeneillä. Laitostumisen maailmaan saa
ensikosketuksen jo synnytyslaitoksella. Ihminen kasvaa eri aloille suuntautuneissa täsmäpäivähoidoissa ja kouluissa tiettyyn tehtävään. Sisäoppilaitokset nähdään ratkaisuna vanhempien vapaammalle ajankäytölle.
Ne koetaan turvallisina kasvuympäristöinä, joissa löytyy vaihtoehtoja sopivan seurankin suhteen.
Erilaiset elämän ongelmat pyritään tulevaisuudessa ratkaisemaan ryhmässä klubiasunnoissa, terapiakodeissa
ja muissa valvotuissa hoitopalvelulaitoksissa. Jos rahat eivät riitä tavanomaiseen asuntoon tai, jos ei ole varaa yksilöllisiin palvelujen ostoon, asia hoidetaan laitosmaisesti. Fyysisten ja psyykkisten sairauksien hoito
suosii elämäntapamuutoksia, joita opetellaan erilaisissa terapiahoitoloissa. Laitosmainen asuminen on ratkaisu moneen ongelmaan. Kolmas sektori täydennettynä työttömien ja syrjäytettyjen joukoilla antaa lisäpalveluja. Kuinka suurten ikäluokkien vanhushoito järjestetään? Millainen vanhuus odottaa köyhiä? Joko uusien vaivaistalojen arkkitehtipiirustuksia luonnostellaan pöytälaatikkoon? Laitostaminen on pikaratkaisu, silloin kun
asioiden kulkuun ei ole varauduttu ajoissa. Laitoksista tulee kuin kaupunkeja kaupunkien keskellä, omia tehokkaita ja erillisiä yhdyskuntia. Laitoksissa yksilöllisyys poltetaan tehokkuuden roviolla. Kuolema on laitostunut.
Medikalisoituminen etenee
Ihmisten arkielämä on viime aikoina medikalisoitunut eli lääkeellistynyt. Lääketiede on tunkeutunut alueille,
jotka eivät sille aiemmin kuuluneet; ihmisen lisääntymiseen, kasvuun, vanhenemiseen, kauneuteen ja ylipäänsä ihmisten käyttäytymiseen. Lääketiede löytää yhä uusia tauteja ja oireistoja. Yhä useampia ihmisen
fysiologisista tai psyykkisistä muutoksista aletaan kutsua sairaudeksi. Sairauksien esiintyvyys lisääntyy ja samalla hoitokulut kasvavat. Sairauden, oireiden ja vaivojen sietokynnys on myös alentunut. Ihmisten oma
huolenpito ja vastuu terveydestään on siirtynyt lääkäreille ja pillereille.
Työ jäsentyy uudelleen ja luo inhimillistä turvattomuutta
Varmoja vakituisia työpaikkoja ei enää ole vuonna 2020. Työ jakaantuu kolmeen osaan: aivotyöhön, palvelutyöhön ja rutiinityöhön. Työtä tehdään osa-aikatyönä, vuokratyönä, uusyrittäjinä, etätyönä, kotiansiotyönä,
suhdannetyönä, minityönä tai alihankintatyönä. Työ voidaan tilata keneltä tahansa internetin kautta. Tekijä
voi olla kuka tahansa, joka on osannut markkinoida itsensä. Epävarmuudesta on tullut pysyvä tila. Uusilla
työmarkkinoilla työntekijät ovat vapaasti vaihdettavissa. Etuoikeutettujen aivotyöntekijöiden pieni joukko tulee olemaan varmassa työsuhteessa. Muiden työntekijöiden työsuhteet on rajattu määräaikaisiksi ja usein
vielä osa-aikaisiksi. Lisäksi on vielä yritysten ulkopuoliset tuottajat ja toimittajat sekä alihankkijat. Useimmat
105
ihmiset työllistävät itse itsensä. Työelämän joustomarkkinat saattavat heikentää naisten asemaa työelämässä. Vakituisten työsuhteiden luonne suosii enemmän miehiä, vaikka naisilla olisi hyväkin koulutus.
Työelämä on täynnä epävarmuustekijöitä. Yhä useampaa kalvaa pelko työsuhteen katkeamisesta, mikä merkitsee taloudellista epävarmuutta. Ikäsyrjintä kohdistuu etenkin naisiin. Jatkuva kilpailu uuvuttaa ja kiristää
ihmissuhteita. Työ on muuttunut vain välineeksi ansaita toimeentulo. Ihmiset ovat leipääntyneitä. Vanhat
työtehtävät häviävät tai ainakin muuttavat luonnettaan. Ja samaan aikaan syntyy uuden tyyppisiä ammatteja. Ihmisten on epävarmuudessa heittäydyttävä tilanteisiin, ripustauduttava vastaantulevaan ja pyrittävä
olemaan ajattelematta tulevaisuutta. Työn epävarmuus ja siitä aiheutuva inhimillinen turvattomuus on suurin
ahdistuksen aiheuttaja. Työn loppuminen heijastuu koko työttömän elinpiiriin ja kaventaa läheistenkin tulevaisuuden mahdollisuuksia. Kun työ loppuu, ihmisarvo on lunastettava erilaisin vapaaehtois- ja järjestötoiminnan keinoin.
Työpaikkojen ilmapiiriä ja henkilöstön olosuhteita ryhdytään parantamaan. Työntekijät viettävät lähitulevaisuudessakin päivittäisestä valveillaolo ajastaan työympäristössä suurimman osan. Rakennuskanta ja tehdyt
investoinnit high-tech -puistoihin ja toimistokolosseihin eivät puolla ajatusta etätyöskentelyyn siirtymisestä.
Etätyö tulee kuitenkin tarjoamaan katkoja työympäristöön ja osalle ihmisistä se voi olla pidempiaikainen
vaihtoehto. Työtovereita ja kollegoja ei voi yleensä valita, mutta erilaiset viestimisvälineet antavat mahdollisuuden valita henkilöiden välille sopivimman kommunikointitavan.
Työssä jaksaminen on edelleen vaikeaa. Työympäristöllä ja työtovereilla on tulevaisuudessakin suuri merkitys ihmisen hyvinvointiin. Työpaikkojen ilmapiirin parantaminen avoimiksi ja henkisesti turvallisiksi on edelleenkin vaikeaa. Kilpailu työpaikoista ja asemista vaikeuttaa luottamuksellisten suhteiden syntymistä. Positiivista on se, että vaikea tilanne on tiedostettu - keinoja parempaan jaksamiseen haetaan. Esimerkiksi etätyöja työskentely tietoverkkojen välityksellä on taipuvainen vähentämään ikäsyrjintää.
Syrjäytyminen lisääntyy työttömyyden seurauksena
Yhä suurempi osa työstä robotisoidaan ja tehdään ilman ihmistä. Loppuko työ sitten kokonaan? Tietokoneiden ja automaation kapasiteetti ylittää moninkertaisesti ihmisen suorituskyvyn ja työskentelyn kannattavuuden. Palkkatyöstä tulee yhä harvempien etuoikeus. Korkea työttömyysaste ja työelämän vaatimukset jakavat
ihmiset kahteen ryhmään. Toisaalta muodostuu yksilöllistä elämää elävien, työssäkäyvien ihmisten kerma.
Toisaalle taas separoituu työttömien ja syrjäytyneiden ohut elämänpiiri erilaisine elämäntyyleineen ja elämyksineen.
Työn tulevaisuudessa onkin pelottavia piirteitä. Työtä on tarjolla vain kaikkein nuorimmalle, koulutetuimmalle
ja työhistorialtaan katkottomimmalle työvoimalle. Loput ihmiset jätetään syrjään tai pudotetaan matalapalkkaiseen työhön, jolla ei tule toimeen ilman sosiaaliapua.
Tarve työttömyyttä vähentävien toimien tehostamiseen tulee entisestään kasvamaan. Työn tekeminen ja
työn teettäminen pyritään saamaan kannattavaksi niin työntekijän kuin työnantajankin kannalta. Saatavilla
olevan työvoiman osaamistaso pyritään hyödyntämään tulevaisuudessa paremmin. Yritykset kiinnittävät entistä enemmän huomiota sopivan työvoiman tasaiseen ja varmaan saatavuuteen. Pienten ja keskisuurten yritysten kansantaloudelliseen ja aluetaloudelliseen merkitykseen kiinnitetään enemmän huomiota ja niiden arvostus nousee. Yksittäisen ammatinharjoittajan ja yksityisyrittäjän sosiaalinen perusturva on saatettu kilpailukykyiseksi palkkatyöläisen kanssa. Yrittäjyyskynnys on saatu matalammaksi. Tulevaisuuden työelämässä
ihmisten elinkaari, työmahdollisuuksien monipuolisuus ja osaamisen koko kirjo otetaan paremmin huomioon.
Tarve rakenteellisen syrjäytymisen hidastamiseen ja poistamiseen tulee lisääntymään. On lisättävä ennakoivaa ja joustavaa koulutusta. Työvoimakoulutuksessa on mahdollistettava paremmin yliopisto- tai korkeakoulutasoinen koulutus. Toisaalta on myös kiinnitettävä huomiota korkeakoulutasoa alempien ammattitutkintojen merkitykseen. Suorittavan työn tekijöistä ja tavallisista ammatti-ihmisistä on tulevaisuudessa pulaa.
Ratkaisuja löydetään myös palvelualojen työllisyysmahdollisuuksista. Tulevaisuudessa Suomessa yleistyvät
Yhdysvalloissa, Ranskassa ja monissa muissa maissa sovelletut mallit, joissa virallisesti tuottamaton työ saadaan tekijälleen kannattavaksi. Työvoiman ja avoimien työpaikkojen kohtaamiseksi kokeillaan eri maiden
malleja, joista on saatu hyviä kokemuksia. Aivotyötä tekevä rikastunut eliitti tarvitsee viihtyäkseen ostopalve-
106
luja, joiden saatavilla oloon yhteiskuntakin osallistuu. Palvelualoilla voi syntyä uutta tuottoisaa yritystoimintaa, jonka kautta rikkaamman väestön ostovoima jakautuu laajemmalle väestönosalle.
M
A
LLI LA
A
JE
N
E
V
A
NT
U
R
V
A
LLIS
U
U
S
K
Ä
S
IT
Y
K
S
E
NT
A
R
K
A
S
T
E
LU
K
E
H
IK
O
K
S
I
P
E
R
IN
T
E
IN
E
NV
A
L
T
IO
LLIN
E
N
T
U
R
V
A
LLIS
U
U
S
K
Ä
S
IT
Y
S
(koskem
attom
uus, vapaus)
S
O
S
IA
A
LI-JAH
Y
V
IN
V
O
IN
T
IV
A
L
T
IO
LLIN
E
N
T
U
R
V
A
LLIS
U
U
S
K
Ä
S
IT
Y
S
(selviytym
inen, tasa-arvo)
T
aloudellinen
P
oliittinen
T
aloudellinen
turvallisuus,
varallisuus,
toim
eentulo
(köyhyys)
K
ansallinen
turvallisuus
(m
aailm
an)
rauha,sodat
jne.
S
osiaalipoliittinen
turvallisuus
(sosiaaliturva,
palvelut jne.)
A
ineellinen
S
O
S
IA
A
LIN
E
N
(yhteisöllinen)
T
U
R
V
A
LLIS
U
U
S
K
Ä
S
IT
Y
S
(osallisuus/syrjäytym
inen)
V
altionsisäinen
turvallisuus
(poikkeava
käyttäytym
inen,
rikollisuus)
P
erinteinen
T
yönjatyöyhteisön
P
erheenja
turvallisuus
läheistenihm
is(työttöm
yysjne.) T
E
R
V
E
Y
D
E
LLIN
E
N suhteidenturvallisuus
T
U
R
V
A
LLIS
U
U
S
- (vä
kivaltajne.)
K
Ä
S
IT
Y
S
O
lem
assaolo
Itseturvallisuus
T
oim
intakyky
K
oulunjaharrastusyhteisönturvallisuus
(kiusaam
inenjne.)
H
enkinen
A
sum
isenjaasuinym
päristön
turvallisuus
M
oderni
R
akennetun,
teknologisen
infrastruktuurin
turvallisuusja
varm
uus(liikenne/
tuotanto, teollisuusjne.)
T
iedollinenturvallisuus
javarm
uus
(tietotuotanto,
tiedonvälitysjne.)
K
ulttuurin
arvot jaaatteet
(välittäm
inen,
välinpitäm
ättöm
yysjne.)
E
kologinen
turvallisuus
E
ettinen
K
U
L
T
T
U
U
R
IN
E
N
/H
U
M
A
N
IS
T
IN
E
N
T
U
R
V
A
LLIS
U
U
S
K
Ä
S
IT
Y
S
(autonom
ia,kasvu)
T
ekninen
M
O
D
E
R
N
IE
K
O
LO
G
IN
E
N
T
U
R
V
A
LLIS
U
U
S
K
Ä
S
IT
Y
S
(säilym
inen, elinkelpoisuus)
Lähdekirja:Inhim
illinenturvallisuus,P
auli N
iem
eläjaA
njaR
iittaLahikainen(toim
.)
Kuva 34: Malli laajenevan turvallisuuskäsityksen tarkastelukehikoksi
Tulevaisuudessa maakunnan ”ulkomaalaispolitiikan” ja monikulttuurisuuden hallinnan tarve kasvaa. Vaikeassa työttömyystilanteessa kansalaiset kokevat ulkomaalaisten vastaanoton uhkana omalle toimeentulolle ja
työmahdollisuuksille. Maahanmuuttajien uskotaan myös muodostuvan taloudelliseksi rasitteeksi. Ulkomaalaispolitiikassa on huomioitava maakunnan vastaanotto- ja ylläpitokyky. Kansainvälistymisen ai anneta tapahtua pakolaisuuden ja siirtolaisuuden kautta. Monikulttuurisilla etnisten vähemmistöjen alueilla on yleensä
helpommin ilmaantunut sosiaalisia ongelmia ja levottomuuksia. Monikulttuurisuuden saapuminen osaksi
asukkaiden jokapäiväistä arkielämää edellyttää asenteiden muutoksia ja avarakatseisuutta. Ei riitä, että ulkomaalaisia vain suvaitaan tai turvataan heidän oikeutensa. On ratkaistava vaikea kysymys: missä määrin
ulkomaalaisten koko oma kulttuuri hyväksytään? Käytännön esimerkkinä mainittakoon moniavioisuus tai
pienten tyttöjen ympärileikkaus. Entä pitäisikö naisten saada vain naislääkäreiden hoitoa? Monikulttuurisessa
tilanteessa joudutaan uusien kysymysten eteen kaikilla elämänalueilla eikä niitä voida ratkaista vuoteen 2020
107
mennessä. Miten asunto-olot järjestetään laajassa perhekäsityksessä kun ydinperheen rajausta ei ole? Mistä
löytyy tarpeeksi isoja asuntoja klaaneille?
Alueidentiteetin, historian ja juurten tunnistamisen ja vahvistamisen tarve tulee kasvamaan tulevaisuudessa.
Työelämän ja teknologian kehitys paikkasidonnaisuudesta riippumattomaan suuntaan saattaa lisätä yleistä irrallisuuden ja juurettomuuden tunnetta. Yksilötasolla alueidentiteetin, historian ja juurien tunnistaminen motivoi ponnistelemaan vaikeimmissakin työelämän ja taloudellisten suhdanteiden tilanteissa. Oletettavasti ihmiset tulevat liikkumaan omassa maassaan, Euroopassa ja muissa maanosissa yhä enenevässä määrin. Eri
alueet kilpailevat siitä, kuka pystyy tarjoamaan parhaan identiteetin tunteen. Viihtyisällä atmosfäärillä on
mahdollista saada ihmiset sitoutumaan alueeseen. Yksilöllisen kauden jälkeen etsitään yhteisöllisyyttä ja
eräänlaista heimottumista.
Yksilöiden oman elämän suunnittelu käy tulevaisuudessa yhä vaikeammaksi. Identiteetin puute löyhentää siteitä oman elämän hallintaan ja lisää turvattomuutta. Ihminen on altis tarrautumaan mihin tahansa, kuhan
se vain on pysyvää. Tilapäisyyden ja satunnaisuuden tuntemukset ovat yleistymässä, kun ihmisen omat ponnistelut kohtalonsa ohjaamiseen ovat kärsineet inflaation. Alueidentiteetin ohella myös uskonnollinen identiteetti tulee kokemaan renessanssin.
Kuinka teema kytkeytyy visioon?
Turvallisuus on vision avainsanoja ja kytkeytyy läheisesti viihtyisyyteen. Vision turvallisuuskäsite on laajempi
kuin tässä tulevaisuuskertomuksessa esitetty turvallisuus. Vision turvallisuuskäsitettä tulisi vielä tarkentaa,
jotta päämäärä ja tavoitetasoilla päästäisiin täsmällisimpiin ilmaisuihin. Tässä tulevaisuuskertomuksessa esitetty turvallisuuskäsite liittyy nimenomaan henkisesti turvalliseksi koettuun ilmapiiriin ja ympäristöön.
Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?
Huumeongelmiin strategia vastaa päämääräkokonaisuuden G6 tavoitteilla. Identiteettiä vastaavasti vahvistetaan päämääräkokonaisuudessa G5. Työttömyyden ja syrjäytymisen torjuntaan etsitään rakenteita korjaavia
vaihtoehtoja erilaisten koulutusjärjestelmien ja osaamisen kautta päämääräkokonaisuudessa G6, sen tavoitteessa G6b. Osaaminen vähentää yleisesti ottaen riskiä joutua työttömäksi tai muutoin syrjäytyneeksi. Maakuntastrategiassa osaamista vahvistetaan päämääräkokonaisuudessa G2. Pohdittavaksi jää, tulisiko strategiassa painottaa vahvemmin tekijälleen tuottamattoman työn tuottavaksi saamista esimerkiksi muualla maailmassa hyväksi koettujen toimintatapojen soveltamisella? Sosiaalista palvelutuotantoa tarvitaan tulevaisuudessakin. Niiden tarjonta on myös pitkälti viihtyisyys- ja vetovoimatekijä houkuteltaessa maakuntaan uusia
asukkaita. Tarvitaan toimenpiteitä uuden tyyppisten kannattavien sosiaalipalveluiden kehittämiseksi (tavoite
G6d).
Strategiaan tulisi lisätä tavoitteet ja keinot, joilla voidaan estää naisten parantuneen tasa-arvoaseman taantuminen. Naisia ei saa jättää kotiin hoitamaan lapsia, sairaita ja vanhuksia ilman palkkaa. Olisi tutkittava
maakunnallisia ratkaisuja, joissa nimenomaan Päijät-Häme olisi edelläkävijä ja innovatiivinen vaihtoehtojen
tarjoaja. Myös kotiäitiyden on oltava arvostettu ja taloudellisesti kannattava vaihtoehto. Naiset ovat olleet
joustava yhteiskunnallinen ratkaisu sosiaalisen hoivatyön pulmiin. Naisten tilalle tarvitaan uusi ”ilmaistyöntekijöiden” joukko, joka näyttää löytyvän kolmannen sektorin suunnalta. Toisaalta on olemassa vaara, että
uusi ”ilmaistyöntekijöiden” joukko alkaa taas muodostua naisista, tosin hieman iäkkäimmistä. Tarvitaan toimenpiteitä jotta kuvatunlainen tasa-arvotaantuma ei pääse käyntiin Päijät-Hämeessä.
Työttömyyden ja syrjäytymisen ongelmiin strategia vastaa erityisesti päämääräkokonaisuuden G6 tavoitteilla.
Tosin koko strategia tavoittelee työllisyyden parantumista. Ongelmia voi toki muodostua, jos syrjäytyneiden
ja työttömien osaaminen puretaan kolmannen sektorin kautta ilman varsinaista palkkaa, korkeintaan työttömyyskorvausta vastaan? Jos hoivatyö ja yhteiskunnan peruspalvelut lasketaan kolmannen sektorin varaan,
turvallisuus katoaa. Ei ole takeita vapaaehtoistyön jatkuvuudesta. Toiminta saattaa muotoutua sattumanvaraiseksi.
108
4.1.6.2. Turvattomuus valtaa alaa
NYKYTILA
Joka puolelta maailmaa kantautuu tietoja yhteiskuntarauhan ja yleisen turvallisuuden järkkymisestä: lisääntyneistä sodista, väkivaltarikoksista, terrori-iskuista, ääriryhmien ja etnisten ryhmien yhteenotoista, omaisuusrikoksista, talousrikoksista, kaappauksista, panttivangeista ja aseistautumisesta. Järjestäytynyt rikollisuus on levittäytynyt maailmanlaajuiseksi. Mafia-organisaatioiden rikolliset toimet herättävät pelkoa ja levottomuutta.
Turvattomuus on lisääntynyt kaikkialla ja kaikilla osa-alueilla. Avoimet rajat Euroopassa helpottavat huumeiden ja rikollisten liikkuvuutta maasta toiseen. Syventyneet sosiaaliset erot ovat nostattaneet väkivaltaa ja rikollisuutta. Etnisten vähemmistöjen alueilla on yhä enenevässä määrin levottomuuksia. Yhteisön sosiaalisen
vastuun väheneminen luo turvattomuutta. Myös tietoyhteiskunta aiheuttaa epävarmuutta yhteisö- ja yksilötasolla. Yksilötasolla on vaikea valvoa omia henkilökohtaisia tietojaan, niiden ajantasaisuutta ja käyttäjiä sekä
käyttötarkoitusta. Turvallisuudesta on tullut suurta bisnestä.
TULEVAISUUS
Järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan on taisteltu yhteisvoimin maailmanlaajuisesti ja sen toimintaedellytykset
ovatkin kaventuneet. Rikollisuus on hakenut uusia muotoja tietoliikennejärjestelmien sekä sähköisen rahan
piiristä ja pyrkii yhä suurempivaikutteisiin rikoksiin. Rikollisuus ja turvajärjestelyt ovat joutuneet noidankehään – kun toinen kasvaa, on toisenkin vastattava kasvuun.
Rikollisuuden kontrollointi kiristyy
Mitä laajemmiksi ja väkirikkaimmiksi yhdyskunnat käyvät, sitä enemmän syntyy tarvetta rikollisuuden kontrollointiin. Yhdyskunnissa, joissa sosiaalinen kontrolli on mahdotonta, yleinen rikollisuuden torjunta jää yhteiskunnalle ja yksityisille turvallisuuspalveluyrityksille. Poliisivaltuudet antavat kuitenkin yhteiskunnalle erityisen aseman ja auktoriteetin. Rikostutkinnan vahvistuva osaaminen ja tekninen kehitys mahdollistavat kiristyvän kontrollin. Rikollisuudelle alttiit riskiryhmät osataan ennakoida paremmin, mikä tarjoaa mahdollisuuden
heikentää rikollisuuden toimintaedellytyksiä.
Poliisivalvonta lisääntyy tulevaisuudessa. Kontrollin yhteistyöalueeksi muodostuu mm. tullien ja rajaliikenteen
valvontatehtävät. Vapaasta liikkumisesta maasta toiseen on saatu kokemusta. Erilaisia käytäntöjä on vertailtu kansainvälisesti ja parhaimpia järjestelmiä on otettu käyttöön. Rajojen valvonta on tiukentunut, mutta se
hyväksytään yleisen turvallisuuden kannalta välttämättömänä. Rajoilla tapahtuva poliisivalvonta puree huumeliigojen välitystoimintaan ja tavaran kauttakulkuun. Huumeiden tuonti maahan pyritään estämään mahdollisimman tehokkaasti. Poliisivalvonnan lisääminen on niukkojen taloudellisten resurssien vuoksi hankalaa.
Poliisivalvonnan tarve on lisääntynyt valtaväestön arkisessa toimintaympäristössä. Yrityksillä ja varakkailla
henkilöillä on paremmat mahdollisuudet ostaa yksityisiä turvapalveluja ja varmempia turvajärjestelmiä.
Perheisiin, lapsiin ja nuoriin kohdistuvan sosiaalityön tarve tulee kasvamaan. Uuden vuosituhannen alussa tilanne oli Päijät-Hämeessä ankea. Perhe, lapset ja nuoret eivät ainakaan tilastollisesti voineet kovin hyvin.
Päijät-Häme oli kärjessä itsemurhien lukumäärässä. Huumausainerikokset olivat keskimääräistä korkeammalla tasolla. Alkoholi- ja huumesairauksien hoitopäivät sairaaloissa olivat niin ikään keskitason yläpuolella. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten sekä avohuollon piirissä olleiden lasten ja nuorten suhteellinen määrä oli
vuoden 1998 tilaston mukaan maan toiseksi korkein. Tilastojen mukaan sosiaalityön tarve on kasvusuunnassa. Rikollisuustilastot olivat myös vuosituhannen alussa synkkiä.
Tulevaisuudessa tiedostetaan paremmin, että perheiden tukeminen on koko yhteiskunnan kannalta tärkeää.
Toimiva perheyhteisö on yhteiskunnalle edullinen yksikkö. Perheillä on hallussaan taikasauva, jolla noidankehää murretaan: aito välittäminen. Humaani yhteiskunta arvostaa yhteenkuuluvuutta ja sitoutumista. Naisen
asemaa perheessä tuetaan ja arvostetaan enemmän. Tulevaisuudessa myös lisätään joustavia vaihtoehtoja
kodin- ja lastenhoidollisiin ratkaisuihin. Sosiaalisissa perhe-, lapsi- ja nuoriso-ongelmissa ratkaisuja etsitään
rohkeammin tukemalla perheiden naisia ja vedotaan naisten luontaisiin sosiaalisiin taitoihin ja humanismiin.
Naisten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus miesten kanssa joutuu sekin noidankehämäisesti koetukselle. Huomio
109
tulee myös kääntymään tytöistä poikiin. Esille nousee huoli pienten poikien sosiaalikasvatuksesta ja hyvinvoinnista. Hyvät isät ja hyvät miehenmallit ovat muodissa.
Yksilöiden suojautuminen rikollisuutta vastaan yleistyy
Kansalaiset voivat edistää omaa turvallisuuttaan parhaiten suojautumalla rikoksilta. Turvallisuus ei enää ole
itsestään selvä oikeus. Tietyt alueet ovat leimautuneet turvattomiksi ja niillä suojaamattomana liikkuminen
on uhkarohkeaa. Naisten yksinliikkuminen on yhä riskialtista. Omaisuusrikoksiin on varaudutaan erilaisilla vakuutuksilla. Pelkoa aiheuttavat myös ne rikokset, joita vastaan ei voi suojautua, kuten rattijuopumusrikokset.
Vartiointipalvelujen ja suojajärjestelmien kysyntä lisääntyy. Hälytyslaitteita, kulunvalvontakortteja ja metallinpaljastimia on kaikkialla. Tärkeimmät kuljetukset suoritetaan vartioituina ja tarkan seurannan alla. Pienempiinkin yrityksiin hankitaan hälytyslaitteet, koteihin asennetaan erilasia hälyttymiä ja varoittimia. Pihoja
ja rakennuksia aidataan, ikkunoista ja ovista sisäänpääsyä vaikeutetaan, hankitaan vartiokoiria, hankitaan
henkilökohtaisia hälyttymiä ja turvaseuraa. Perusvalvontajärjestelmät ovat itsestään selviä asioita satunnaisrikollisuutta vastaan.
Aseistautuminen tulee yleistymään. Erityisesti se lisääntyy rikollisten keskuudessa liigojen sisällä toinen toistaan vastaan. Aseistus raaistaa rikollisjärjestöjen ulkopuolelle suunnattuja rikoksia. Kansalaisten osalta ei ole
odotettavissa aseiden lisääntyvää hallussapitoa. Aseenkantoa koskeva lainsäädäntö pidetään edelleenkin
tiukkana. Kiihtyvä kansalaisten aseistautuminen vain lisäisi turvattomuutta.
Epävarmuus Venäjän kehityksestä kasvaa
Venäjän levottomimmat rajat tulevat todennäköisesti olemaan etelässä eikä sen Euroopan puoleisessa osassa. Silti Venäjä on johdonmukaisesti vastustanut Baltian maiden (ja Georgian) liittymistä Natoon ja on ilmoittanut ryhtyvänsä turvallisuuttaan parantaviin toimenpiteisiin, jos liittyminen toteutuu. Tsetsenian sodassa on
menossa asemasotavaihe eikä tämän katastrofin loppumista ole näkyvissä lähitulevaisuudessa. Venäjän talouselämä on suurelta osin 20 :n suunnattoman rikkaan ns. oligarkkiperheen (suom. oligarkki = `harvainvalta’) hallussa ja kuilu eri väestönosien kesken kasvaa jatkuvasti. Korruptio ja rikollisuus rehottavat edelleen.
Venäjän valtavat raaka-ainevarat on jaettu vuoden 1998 talouskriisin seurauksena eikä uusjakoa ole nopeasti
odotettavissa. Samalla kuitenkin valtion talous on kääntynyt nousuun ja investoinnit kasvavat. Ensimmäisen
kerran sitten Neuvostoliiton aikojen on Venäjä pystynyt tekemään ylijäämäisen budjetin ja lyhentämään
hieman velkojaan länsimaille. Venäjä ei myöskään ole palaamassa totalitaariseksi valtioksi Putinin kurinpitokampanjoista huolimatta. Nykyisillä kasvuluvuilla Venäjä ei kuro umpeen sen ja EU-maiden välistä tavatonta
elintasokuilua. Venäjän ennustamattomuus ja ristiriitaiset kehitysnäkymät herättävät kuitenkin levottomuutta.
Naton voimakkaat laajentumispyrkimykset itään herättävät ihmisissä levottomuutta ja sotilasliittoihin liittymiseen suhtaudutaan epäilevästi. Baltian maat hakeutuvat Natoon, koska ne ovat sotilaallisesti heikkoja ja
mieltävät suurimmaksi uhkaksi Venäjän. Vaikka tilanne Suomen lähialueella pysyykin todennäköisesti vakaana, sodanvastaisuus ja Nato-vastaisuus lisääntyy Suomessa. Suuremmaksi uhkaksi koetaan esim. ydinvoimaloihin mahdollisesti kohdistuvat iskut, joiden vaikutus ei rajoitu Suomen lähialueille.
Kuinka teema kytkeytyy visioon?
Turvallisuutta määrittää sekä koettu kuva todellisuudesta että tosiasiallinen riski joutua rikoksen uhriksi.
Turvattomuuden kokemukselliseen osaan (rikoksen pelkoon) voidaan perinteisen valvonnan ohella vaikuttaa
lähinnä muuttamalla rakennettua elinympäristöä. Turvallisuuskysymykset kytkeytyvät visioon turvallisen ja
luonnonläheisen asumisen kautta. Asuinympäristö on merkittävä viihtyisyystekijä.
Kuinka ilmiöt otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?
110
Päämääräkokonaisuudessa G6 pyritään poistamaan sosiaalista turvattomuutta kiinnittämällä huomio riskialttiisiin ihmisryhmiin ja elinympäristöihin. Tavoitteessa G4a keskitytään asuinympäristöjen suunnitteluun käyttäen hyväksi laajaa asiantuntemusta.
111
4.1.7. ELÄMYSTEN SIRKUS: Vapaa-aika, kulttuuri ja matkailu
muodostavat synteesin
Anne-Marie Salmi ja Marko Mälly
Viime vuosisadan kuluessa kokonaistyöaikamme on vähentynyt, työnteolle asetetut tehokkuusvaatimukset ovat pakottaneet työaikamme intensiivisempään käyttöön, mutta toisaalta vapaa-aikamme myös työviikolla on
lisääntynyt. Työntekijät siirtyvät käytännössä myöhemmin työelämään ja
eläköityvät yhä aikaisemmin vaikka ihmisten odotettava elinikä on pidentynyt. Yleinen hyvinvoinnin lisääntyminen on lisännyt myös vapaa-aikaa.
Toki hyvinvointi ja vapaa-aika länsimaisella mittapuulla mitattuna jakaantuu globaalisti hyvin epätasaisesti. Vapaa-aika on moderneissa yhteiskunnissa lisääntynyt selkeästi senioreiden (50+) parissa, kun taas nuoremmat ikäluokat useissa sosiaalisissa rooleissa (työntekijänä, vanhempina, aviopuolisoina) tarvitsevat enemmän
aikaa päivittäisiin rutiineihin. Seniorit ovat nyky-yhteiskunnassamme myös väestön parhaiten toimeentulevin
osa.
Lisääntyvä vapaa-aika asettaa ihmiset valintojen eteen. Vapaa-ajan käyttö edellyttää suunnittelua tarjolla
olevien vaihtoehtojen viidakossa. Sen sijaan että käytämme vapaa-aikaamme television katseluun, voimme
hoitaa terveyttämme, kouluttautua ja etsiä elämyksiä. Vapaa-aika ja hyvinvointi ovat myös perusta kulutusja palveluyhteiskunnalle, mikä ylläpitää ja luo työpaikkoja useille yhteiskunnan sektoreille mahdollistaen yhä
kasvavan erilaisten hyödykkeiden ja palveluiden kulutuksen. Vapaa-ajan merkitys ei olekaan keskeisen tärkeä vain yksilöiden vaan myös talouden näkökulmasta.
NYKYTILA
Elämysten aktiivinen etsiminen on seurausta lisääntyvästä hyvinvoinnista ja vapaa-ajasta. Toisaalta uusi teknologia on lisännyt vapaa-aikaamme uusien innovaatioiden helpottaessa elämäämme, mutta toisaalta uusi
teknologia on luonut myös uusia tuotteita, joilla voimme kuluttaa vapaa-aikaamme. Teknologia luo puolestamme myös valmiita ratkaisuja ja malleja, joiden avulla ihmisten jokapäiväistä elämää yksinkertaistetaan.
Vapaa-aika ja matkailun kulutus ovat demokratisoituneet moderneissa teollisissa yhteiskunnissa - läntisestä
Euroopasta on tullut vapaa-ajan manner. Hyvinvoinnin lisääntyminen on luonut myös voimakkaan kysynnän
vapaa-ajan tuotteille ja elämyksille. Tämä megatrendi nousee markkinoihin pohjautuvasta ideologiasta, joka
tosin luo myös eriarvoisuutta asiakasryhmien välille niiden kulutuspotentiaalista riippuen. Ihmiset jakautuvat
yhä voimakkaammin aktiivisiin ja passiivisiin ryhmiin. Toisaalta edellä mainitun kehityksen myötä myös kuluttajien arvomaailma on muuttunut. Kuluttajat ovat kiinnostuneempia materian kartuttamisesta ja lisääntyvästä kuluttamisesta - tavasta käyttää vapaa-aikaa. Uudet sukupolvet ovat kiinnostuneita post-materiaalisista
arvoista ja elämänlaadusta kuten henkilökohtaisesta itsensä kehittämisestä, yhteisestä vaikuttamisesta ja
ympäristökysymyksistä. Korkea materialistinen hyvinvointi ei kuitenkaan välttämättä vähennä kiinnostusta
materialistiseen omistamiseen. Suuret tulot eivät toisaalta lisää lukumääräisesti esimerkiksi matkojen määrää
vaan suurituloiset valitsevat arvokkaampia tuotteita.
Vapaa-ajan lisäännyttyä ja elämyshakuisen elämäntavan tultua yhä yleisemmäksi on kulttuurin ja liikunnan
merkitys huomattu terveyden, hyvinvoinnin, työssä jaksamisen sekä elämysteollisuuden ja matkailun osana.
Kulttuurin ja liikunnan liiketaloudellinen merkitys osana elämysteollisuutta on kasvanut maailmanlaajuisesti
matkailun vanavedessä. Kulttuuri- ja liikuntapalveluiden odotetaan vastaavan varsin paljon jo nyt matkailun
sisältötuotannosta.
Sisältötuotanto-, viestintäinfrastruktuuri ja informaatioteknologiatoimialat ovat digitalisoitumisen myötä lähentyneet toisiaan ja muodostavat maailmantaloudessa ns. infocom-klusterin. Infocomia hyödyntävät matkailu-, kulttuuri-, kauppa-, rahoitus-, kuljetusalan yritykset. Infocomin merkittäviä toimijoita ovat matkailu- ja
mediayritykset, kustantamot ja sisällöntuottajat, logistiikkayritykset, tietotekniikka- ja ohjelmistotalot sekä tele- ja televisiokanavaoperaattorit.
112
Kulttuurin markkinat ovat kasvaneet lisääntyneen kysynnän, matkailun kasvun ja digitaalisten jakelukanavien
käyttöönoton myötä. Kulttuurituotannon etenemisellä on merkittävä taloudellinen ja kulttuurialan työllisyyttä
edistävä vaikutus. Kulttuurialan menestys työllistää myös muiden alojen toimijoita.
Vuonna 1999 matkailun kasvu Suomessa oli poikkeuksellisen suuri verrattuna muihin Pohjoismaihin, sekä kotimaanmatkailu että ulkomailta Suomeen suuntautuva matkailu kasvoi majoitusten määrällä mitattuna 2,2
prosenttia. Kokonaisuutena kasvu painottui kotimaiseen matkailuun ulkomaalaisten yöpymisten määrän
kasvun jäädessä Euroopan unionin maiden 4,1 prosentin kasvua vaatimattomammaksi.
Pääosa Suomeen saapuvista matkailijoista on lähtöisin Euroopan maista, etenkin Suomen naapurimaista,
joista tuli lähes 2/3 kaikista ulkomaisista matkailijoista. Suomen matkailun kaksi suurta ovat Ruotsi ja Venäjä, joiden yhteenlaskettu osuus Suomeen saapuneista matkailijoista oli lähes puolet (46%). Keskisuuriksi
matkailumaiksi voisi puolestaan luokitella Viron, Saksan, Norjan, Iso-Britannian ja Yhdysvallat, joiden osuus
saapuneista ulkomaalaisista oli yhteensä 31 %.
Suomen matkailun selkärangan muodostaa kotimaan matkailu. Suomi poikkeaa kotimaisten matkailijoiden
suurella osuudella Euroopan unionin maiden yleisestä linjasta, missä ulkomaalaisten osuus yöpymisistä on 42
%. Suomessa ulkomaalaisten osuus yöpymisistä on keskimäärin 24 prosenttia, mikä on Euroopan unionin
maiden kolmanneksi pienin Saksan 14 prosentin ja Ruotsin 21 prosentin jälkeen. Suomi ei ole ollut perhematkailumaa ja Suomen perhematkailukohteiden mahdollisuudet lähimarkkinoilla ovat vielä hyödyntämättä.
Vaikka Suomessa korostetaan luontoa vetovoimatekijänä ja luontomatkailua kehittämiskohteena, ja vaikka
monelle matkustajalle luontoaktiviteetit ovat olleet matkan ohjelmanumeroita, vain erittäin harvat ilmoittavat
luontoaktiviteetit ja järjestetyt luontomatkat matkan pääasialliseksi syyksi. Tässä vertailussa kulttuuri- ja urheilutapahtumat ja ostokset houkuttelevat jopa kymmenkertaisen määrän ulkomaisia matkailijoita.
TULEVAISUUS
Tulevaisuudessa elämysteollisuus tulee luomaan tai palauttamaan vapaa-aikaan älyllistä ratkaisujen etsimistä
ja selviytymistä, jonka teknologia on vuosikymmenten saatossa poistanut arkirutiineistamme. Ihmiset joutuvat yhä enemmän huolehtimaan siitä, että he eivät syrjäydy laadukkaista ja kehittävistä vapaa-ajan käyttötavoista ja trendeistä.
Markkinatalouteen perustuvissa yhteiskunnissa kilpailulliset tekijät maailman taloudessa tulevat todennäköisesti katkaisemaan vapaa-ajan kasvavan kehityksen. Ikääntyvien kasvava määrä pakottanee jälleen nostamaan eläköitymisikää ja jarruttamaan vapaa-ajan lisääntymistä esimerkiksi lisäämällä viikoittaisia työtunteja.
Kasvavien tulojen ja ehkä supistuvan vapaa-ajan seurauksena ihmiset hakevat lyhyempiä ja intensiivisempiä
elämyksellisiä kokemuksia vapaa-aikanaan ja lomallaan.
Elämysteollisuuden ja matkailun kasvunäkymät liittyvätkin yleiseen tulotason nousuun, jossa tällä hetkellä
heikkotuloisemmilla on mahdollisuus matkustuksen lisääntymiseen. Pohjoisessa ja keskisessä Euroopassa
henkilöiden vapaa-ajan käyttöön ja matkustamiseen liittyvien resurssien käytön ja kysynnän kasvupotentiaalit tulevat mahdollisesti kaventumaan seuraavina vuosina kun taas eteläisen Euroopan ja itäisen Euroopan
maiden asukkaiden osalta matkustuksen ennustetaan kasvavan vielä seuraavien vuosien ajan mm. Euroopan
unionin säädettyä jäsenmaihinsa vuosittaisen minimiloman pituudeksi neljä viikkoa. Itäisen Euroopan maiden
osalta on arvioitu kestävän jopa 30-40 vuotta kunnes näiden maiden asukkaat saavuttavat yleisesti länsieurooppalaisen vapaa-aikaan ja matkailuun liittyvän kysynnän tason.
Matkailulla tulee olemaan yhä suurempi rooli elämysten aktiivisessa etsinnässä. Maailman matkailujärjestön
(WTO) mukaan matkailu on maailman suurin tuotannonala ja siitä saadut valuuttatulot ylittävät kaikista
muista tuote- tai palvelualoista saatavien vientitulojen määrän. Vuoteen 2020 mennessä kansainvälinen matkailu kasvaa määrällisesti (saapumiset) kolminkertaiseksi ja sen taloudellinen merkitys (matkailutulot) viisinkertaiseksi vuoteen 1995 verrattuna. Suuresta volyymin kasvusta huolimatta vuotuisen kasvuvauhdin (nykyisin noin 10% tulojen osalta ja noin 8 % matkailijoiden määrän osalta) ennustetaan kuitenkin hidastuvan.
Maailman kymmeneen eniten matkustavan kansakunnan joukkoon ennustetaan vuonna 2020 kuuluvan
Suomen matkailun kannalta keskeiset kansat: mm. yhdysvaltalaiset, saksalaiset, japanilaiset, kiinalaiset, britit, ranskalaiset, hollantilaiset ja venäläiset. Siltikin ulkomaanmatkailu tulee matkailun kasvusta huolimatta
säilymään harvojen mahdollisuutena.
113
Lyhyet lomat ja luonto- ja kulttuurimatkailu lisääntyy tottumusten, asenteiden ja arvojen kehityksen seurauksena. Hiljaisuus nousee tärkeimpien tavoiteltavien asioiden joukkoon. Matkailun kannalta pyrkimys hiljaisuuteen ja rauhaan lisää erityisesti luontomatkailua. Päijät-Hämeen etuna on pääkaupunkiseudun ja Pietarin
läheisyys, joista omaavat potentiaalisia asiakassegmenttejä. Päijät-Häme kilpailee tulevina vuosikymmeninä
kasvavista Kaukoidän matkailijavirroista.
Elämysmatkailu on yksi matkailun kasvavia osa-alueita. Elämysmatkailu voidaan jakaa eri tyyppeihin keveämmistä vaativiin elämys- ja seikkailupaketteihin. Tähän asti elämysmatkailun kohderyhmänä eivät ole olleet perheet, mutta matkanjärjestäjät ovat jatkossa keskittymässä selkeämmin myös perheisiin ja senioriikää lähestyviin (50+) matkailijoihin elämysmatkailun mahdollisena asiakassegmenttinä. Tyypillinen elämysmatkailija on hyvin koulutettu, hyvin toimeentuleva keski-iässä oleva henkilö, joka on kiinnostunut ympäristöasioista, perinteisistä kulttuureista ja kaukaisista tai vaikeasti saavutettavista kohteista. Tulevaisuudessa
elämys- ja seikkailumatkailu muuttuu todennäköisesti yhä enemmän valtavirtamatkailuksi tarjoten laajemmille asiakassegmenteille sopivia matkailupaketteja.
Suomessa kulttuuriteollisuus seuraa maailmanlaajuista kehitystä pienellä viiveellä. Elokuva, musiikkiteollisuus
ja kirjakustannus vahvoina kulttuurin tuotteistamisen aloina vetävät mukaansa uusia kulttuurialoja tuotteistamisen piiriin ja yhteistyö matkailualan kanssa laajenee nykyisestään. Monipuolisten kulttuuripalveluiden ja
kulttuurielämystuotteiden kysyntä kasvaa erityisesti hyvin koulutetun väestön keskuudessa. Korkea- ja matalakulttuuri eivät tulevaisuudessa ole itsenäisiä toisensa poissulkevia saarekkeita.
Muutamassa vuodessa tietoverkko on taiteen tuottamisen ja kuluttamisen väylä eri kulttuurialoilla, vaikkei se
ei ehkä koskaan pysty korvaamaan paikan päällä koettua kulttuurielämystä. Samalla kulttuurin kaupallistumisen myötä alkaa vallita uudenlainen kulttuurivetoisuus, ympäristön estetisoituminen ja ”kulttuurin nousukausi”.
Matkailun tuotekehitys ja tuotteistaminen korostuu
Uusien matkailupakettien tarve lisääntyy tulevaisuudessa. Potentiaalisten kotimaan matkailijoiden määrä ei
enää juuri kasva väestökehityksen pysähtyessä. Sisäinen muuttoliike keskittää väkeä suuriin kaupunkeihin ja
niiden läheisyyteen, jolloin päivä- ja viikonloppumatkailun paine kasvaa. Kotimaan matkailussa ns. suburbaaninen matkailu vahvistuu ja suurten asutuskeskusten läheisyyteen syntyy uusia matkailukeskuksia, joissa talviturismin tarpeita pyritään tyydyttämään jopa teknologisin ratkaisuin. Samanaikaisesti markkinoita avautuu
uusille teemapuistoille ja niihin liittyville virtuaalimatkailuhankkeille.
Palvelun merkitys tulee korostumaan. Esimerkiksi väestömuutosten myötä eläkeläisten määrä kasvaa Suomessa kaksinkertaiseksi vuoteen 2030 mennessä, jolloin yli 65-vuotiaita Suomessa on noin 1,8 miljoonaa
henkeä. Väestön ikääntyminen on yksi matkailuelinkeinon suurimmista haasteista, minkä pitäisi näkyä fyysisinä ja sisällöllisinä toteutusratkaisuina sekä markkinoinnin suuntauksena. Seniorimatkailu nousee keskeiseen
asemaan, mihin palvelutarjonta sopeutuu näkyvällä tavalla.
Seuraavien vuosikymmenien kuluessa internetin käyttö tulee arkipäiväistymään kaikissa ikäryhmissä. Informaatioteknologiaan pohjautuva viestintäteknologia muodostuu yhä merkittävämmäksi kanavaksi matkailuinformaation välittämisessä ja matkailutuotteiden varauksissa ja myynnissä. Jotta varausten ja ostosten tekeminen on-line lisääntyisi internetissä, on panostettava tuotekehitykseen, jolla taataan kuluttajien luottokorttiturvallisuus, mahdollisuus riittävin tiedoin varmistaa tuotteen laatu sekä vakuuttaa kuluttajille on-line ostosten edut vaihtoehtona paikallisesti tehdyille ostoksille. Vaikka informaatioteknologia tulee tulevaisuudessa tarjoamaan yhä enemmän mahdollisuuksia kaupankäynnille, on todennäköistä, ettei se kuitenkaan tule
kokonaisuudessaan korvaamaan perinteistä matkailutuotteiden myyntiä, johon olennaisena osana kuuluu sosiaalinen vuorovaikutus. Vaativien matkapakettien kuten liikematkojen myynti tapahtuu todennäköisesti tulevaisuudessakin perinteisten myyntikanavien kautta, myös vapaa-aikamatkojen myynti on-line tulee kasvamaan hitaasti, mutta on ennustettu, että jopa kolmannes yksittäisistä matkatuotteista (kuten lentoliput ja
hotellivaraukset) tullaan tekemään vuoteen 2010 mennessä on-line. Informaatioteknologian kehittyminen lisää voimakkaasti matkanjärjestäjien ja matkatoimistojen välistä kilpailua. Kuluttajien on entistä helpompi
saada informaatiota matkailutuotteista ja –hinnoista, toisaalta informaatioteknologia auttaa matkailutuotteiden myyntiorganisaatioita kehittämään ja monipuolistamaan palveluitaan kuluttajien eduksi.
114
Vapaa-ajan yksilölliseen kysyntään vastaaminen asettaa merkittäviä vaatimuksia myös matkailun infrastruktuurin kehittämiselle. Demografiset muutokset, erityisesti ikääntyvien lukumäärän kasvaminen, edellyttävät
sopeutumista myös vapaa-ajan ja matkailun infrastruktuurilta. Toisaalta matkailupaketeilta vaaditaan yhä
enemmän yksilöllisyyttä ja monipuolisuutta, esimerkiksi perinteisiin luonto- ja liikuntalomiin kaivataan yhä
enemmän terveydenhoidollisia palveluja, joiden korkeasta laadusta vauraalla senioreiden asiakassegmentillä
on valmiutta maksaa.
Matkailualan kilpailu kiristyy
Matkailualan verkostoituminen ja yhteistyö etenee. Matkailun kehittäminen ja markkinointi edellyttää yhä
monimuotoisempaa yhteistyötä eri matkailutoimijoiden välillä. Yhteistyötä on kehitettävä erityisesti matkailua
tukevien julkishallinnon toimijoiden (valtio, maakuntien liitot, kunnat) ja matkailuelinkeinon välillä. Alueellisesti yhteistyö tulee tapahtumaan yhä laajempien teemakokonaisuuksien sisällä eikä maakunta- tai kuntajakoa noudattaen. Yritysten ja matkailualueisiin perustuvien matkailuorganisaatioiden keskinäinen ja välinen
yhteistyötarve matkailutuotteiden tarjonnassa ja markkinoinnissa kasvaa. Matkailun toimialan verkostoituminen ylittää laajemmalti raja-aitoja. Matkailutoimialan yhteistyö tulee hakemaan ylimaakunnallisia ja kansainvälisiä toiminnan muotoja matkailualueisiin pohjautuen. Matkailuelinkeino muuttuu yhä yrityslähtöisemmäksi,
jossa organisatorinen erityisesti kunnallinen matkailutoiminta menettää merkitystään. Matkailualueisiin perustuvat matkailuorganisaatiot omaksuvat itselleen toimialaa koordinoivan edunvalvonnallisen roolin.
Matkailumarkkinoiden eriytyminen ja demografiset muutokset avaavat uusia mahdollisuuksia matkailuyritystoiminnalle. Vapaa-ajan roolin kasvaessa syntyy uusia ja eriytyneempiä asiakassegmenttejä. Jotta matkailuelinkeino voi kehittyä muutostrendien myötä, tutkimuksen rooli on ratkaisevassa asemassa syntyvien mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Markkinoiden on pystyttävä vastaamaan yhä eriytyneempään kysyntään
markkinatutkimuksen ja segmentoinnin avulla.
Matkailumarkkinoiden fragmentoituessa voimakkaammin sekä elämysten kysynnän ja individualistisen matkailun lisääntyessä matkailuyritysten liiketoimintaosaamiselta vaaditaan yhä enemmän. Markkinoiden fragmentoitumisen uskotaan hyödyttävän erityisesti pk-yrityksiä, jotka eivät pyri osaksi massaturismin markkinoita tai omaa siihen pääomaa. Yhä tiedostavammat asiakkaat tarjoavat mahdollisuuksia erikoistuneimmille
matkailupalveluille. Pienet yritykset voivat kuitenkin kilpailla tulevaisuudessa yhä helpommin suurten yritysten markkinoilla informaatioteknologian avulla esimerkiksi internetissä. IT-teknologian sekä individualistisemman matkailun ja vapaa-ajan käytön kasvava rooli edellyttää myös yrityssektorin henkilöstön jatkuvaa
kouluttautumista ja tietoisuutta tulevaisuuden trendien mukanaan tuomista vaatimuksista. Kysynnän fragmentoituminen asettaa haasteita myös esimerkiksi varausjärjestelmien toimivuudelle, erilaisille palveluista
perittäville maksuille ja yleisesti informaation jakelulle. Markkinointi muuttuu yhä tehokkaammaksi ja erikoistuneemmaksi. Muuttuvat markkinat edellyttävät yhä enemmän yhteistyötä yritysten johdon ja tutkijoiden välillä onnistuneiden vapaa-ajan elämyspakettien rakentamiseksi.
Venäjältä ja Kaukoidästä suuntautuva matkailu lisääntyy
Kansainvälinen matkailu jatkaa ilmeisesti suhteellisen voimakasta kasvuaan vielä lähivuosikymmeninäkin.
Alueellinen painopiste on jossakin määrin siirtymässä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta Itä- ja KaakkoisAasiaan ja yleensäkin Tyynenmeren alueelle. WTO:n mukaan saapuneiden kansainvälisten matkailijoiden
määrä kaksinkertaistuu maailmassa 1990-luvun alusta vuoteen 2010 mennessä. Suomen matkailun määrällisen kasvun voidaan olettaa olevan paremman kuin Euroopan keskimäärin, mikä johtuu useista seikoista.
Muun Euroopan ruuhkautuminen ja kaukomatkailun kasvutrendi johdattelevat matkailijoita Euroopan suhteellisen väljille reuna-alueille. Suomi hyötyy Venäjän läheisyydestä lähimatkailussa.
Useat Venäjän kehitystä koskevat ennusteet ennakoivat maidemme välisen matkailun ja lähialueyhteistyön
vahvistumista. Siten on perusteltua nähdä Itämeren ja Barentsin alueiden matkailun kehitys myönteisessä
valossa. Venäjän yhteiskunnallisen ja taloudellisen tilanteen vakiintuessa matkailu Venäjältä tulee lisääntymään voimakkaasti. Suomen etuna on sijaita lähellä Venäjää, ja Päijät-Häme tulee tässä kehityksessä saamaan oman osansa.
115
Venäläisille tarjottavien matkailutuotteiden kysyntä kasvaa merkittävästi, mikä edellyttää venäläisille suunnatun matkailun tuotteistamista ja markkinoinnin tarvetta. Venäläisten matkailijapotentiaalin kasvaessa markkinoinnin rooli muodostuu yhä keskeisemmäksi
Venäjän kielen ja kulttuurin osaamisen merkitys korostuu kulttuuri- ja matkailupalveluissa. Palvelun tarjoajan
kielen ja kulttuurin tuntemus muuttuu yhä olennaisemmin osaksi kulttuuri- ja matkailutuotteen laatua.
Luonnon ja liikunnan rooli vapaa-ajan vietossa korostuu
Suomi on tunnettu avarasta ja varsin puhtaasta luonnostaan, erämaistaan, runsaista järvistään, pitkästä
rannikosta ja suurista saaristoista, joiden ulkoinen olemus muuttuu vuodenaikojen myötä. Suomen matkailun
keskeisempänä vetovoimatekijänä pidetään luontoa. Luonto ja liikuntamatkailu lisääntyykin ja sen tuotekehitys tulee tehostumaan. Päijät-Häme kuuluu Järvi-Suomen matkailullisesti merkittävään suuralueeseen. Koko
matkailukehityksemme kannalta tärkeää luontomatkailua kehitetään aktiiviseen suuntaan pyrkimällä sekä
ympärivuotiseen tarjontaan että monipuolisiin aktiviteetteihin käyttämällä sekä kovaa että pehmeää teknologiaa edellyttäviä palveluja.
Suomi muuttuu seuraavina vuosikymmeninä yhä selvemmin luontopainotteisen ja erikoistuneen aktiivilomailun kohdemaaksi. Matkailumaa-imagon pohja, luonto, on muuttumassa siten, että erikoistuneen harrastematkailun ydinalueeksi kehittyvät Pohjois- ja Itä-Suomi. Etelä- ja Länsirannikon matkailuyritykset tulevat
toimimaan osana Itämeren aluetta. Vastaavasti Pohjois- ja Itä-Suomessa hakeudutaan laajaan alueelliseen
yhteistyöhön sekä länsi- että itärajan yli.
Mökkimatkailun muodon piiriin kuuluu noin kaksi kolmannesta kaikista suomalaisten tekemistä matkoista.
Varta vasten rakennetut yksityiset lomamökit ovat Suomelle tyypillinen erikoisuus. Tulevaisuudessa matkailussa pyritään painottamaan enemmän yksilöllisyyttä ja perhekeskeisyyttä. Mökkimatkailu näyttäisi tarjoavan
sekä yksilöllistä että perhekeskeistä matkailua.
Urheilun ja lähiliikunnan merkitys tulee korostumaan alueellisena kilpailutekijänä. Päijät-Hämeessä Lahden
seutu on profiloitunut selkeästi liikuntatapahtumien järjestäjäksi. Tulevaisuudessa Päijät-Häme tarvitsee profiloitumista monipuolisemmin toistuvien tapahtumien näyttämöksi, sillä kilpailu urheilukeskusroolista kiristyy.
Urheilukeskusroolin monipuolistamista koko alueen liikuntakeskuksena tulee jatkaa järjestämällä yleisöliikuntatapahtumia erilaisille kohderyhmille kuten lapsille, erityisryhmille, ikääntyneille, perheille jne. vaikkapa
Luonnossa Liikkuen -teemalla perinteisten kilpaurheilutapahtumien rinnalle.
Liikuntatapahtumien ohella kulttuuritapahtumat kiinnostavat suurta yleisöä. Liikunnan ja kulttuurin yhteistyöllä alueen profiilia ja imagoa voidaan uudistaa ja monipuolistaa. Tapahtumien vetovoimaisuus on yhä
enemmän kiinni monipuolisesta ja tasokkaasta oheisohjelmasta – oli sitten kyseessä liikunta- kulttuuri- tai
jokin muu ala.
Kulttuuri ja historia rikastuttavat matkailutarjontaa
Suomalainen kulttuuri sisältää eräitä erikoisuuksia, joita matkailussa voidaan hyödyntää nykyistä enemmän
ja jotka voivat johtaa kulttuuriin rakentuvan matkailun kasvuun Suomessa. Tärkeinä matkailua lisäävinä erikoisuuksina voidaan pitää suomalaista maaseutukulttuuria, saamelaiskulttuuria, saaristolaiskulttuuria, suomenruotsalaisuutta, ortodoksisuutta ja tsaarin ajan kulttuurin jäänteitä. Matkailijoiden kiinnostuksen kasvua
kulttuurimme erityispiirteisiin voidaan pitää hyvin todennäköisenä.
Historiamatkailun rooli alueellisena kilpailutekijänä kasvaa, senkin myötä että kiinnostus keskiajan historiaan
lisääntyy tulevaisuudessa. Päijät-Häme on kartanoiden maakunta, joihin liittyvän ohjelmatarjonnan kehittämisellä maakunta voi kilpailla kartanohistoriasta kiinnostuneista matkailijoista.
Kokous- ja kongressimatkailu säilyttää asemansa
Varauskanta vuosille 2001-2004 osoittaa, että Lahdessa tullaan järjestämään kongresseja kolmanneksi eniten Helsingin ja Tampereen jälkeen. Liike- ja kongressimatkailussa Suomi tulee säilyttämään väkilukuunsa
nähden vahvan asemansa. Päijät-Hämeessä Lahden seutu vakiinnuttaa asemansa yhä vahvemmin pääkau-
116
punkiseudun vaikutuspiirissä kokouksien ja kongressien järjestäjänä. Lahden seudulla on myös hyvät edellytykset oheisohjelmien järjestämiselle. Kokous- ja kongressimatkailussa Lahden seudun etuja ovat ennen
kaikkea saavutettavuus, toimiva kaupunkirakenne, monipuoliset kokous- ja kongressitilat, hyvä hintalaatusuhde kuin myös luonnonläheisyys. Matkailu- ja oheisohjelmapalvelut edellyttävät kuitenkin voimakasta
kehittämistä ja tällä hetkellä oheisohjelmakysyntään ei pystytä vastaamaan riittävällä tavalla.
Kulttuuri kaupallistuu
Kulttuuri ja liiketoiminta lähentyvät toisiaan ja hyödyntävät toisiaan. Vaikka kulttuurin kaupallisuus ei ole uusi
ilmiö, käsite nähdään jatkuvasti ongelmana luovuutta ja taloudellisia näkökulmia yhdistettäessä. Kulttuurin
kaupallistumisen taloudellinen merkittävyys maakunnalle ja kulttuurin mahdollinen nousukausi tulee riippumaan siitä, pystytäänkö ajoissa näkemään alan kehitys, lisäämään alan koulutusta, tukemaan taidetta ja luovaa toimintaa ja tukemaan alan tuotteistamista, sillä kulttuurituotanto perustuu kuitenkin aina ensisijaisesti
luovuuteen. Vahvan kulttuurituotannon perusta on luovuuden edellytysten tukeminen.
Kulttuurin tuotteistaminen jakaantuu ja verkottuu, sillä samalla syntyy yhtaikainen tarve ruohonjuuritason
laaja-alaiseen kulttuuritarjontaan huipputuotteiden ohella. Kulttuurin tuottaminen on myös kumulatiivinen
prosessi: mitä enemmän kulttuurista merkitystä on käytössä, sitä enemmän kasvaa mahdollisuudet kulttuurin tuotteistamiseen. Toisaalta kulttuuriasiakkaan odottama ja kokema lisäarvo ratkaisee, muodostuuko jostakin huipputuote. Siksi yhteistyö hyödyttää kaikkia kulttuuritasoja.
Kulttuuri arkipäiväistyy ja sen merkitys yksilöiden vapaa-aikaelementtinä korostuu
Kulttuurin keskuksiksi muodostuvat suuret kaupunkiyhteisöt, joissa on mahdollisuus tuottaa laajaa kulttuuritarjontaa. Päijät-Hämeen houkuttelevuus lisääntyy. Lahti toimii maakunnan kulttuurikeskuksena, mutta onnistuminen tehtävässä riippuu paljolti myös yhteistyöstä muiden kuntien kanssa. Kulttuurimatkailun kehittäminen onnistuu vain alueen kuntien, yritysten sekä matkailu- ja kulttuuritoimijoiden yhteistyöllä. Ruohonjuuritason aloitteellisuus muodostuu yhteistyön perustaksi.
Kulttuurista muodostuu alueellinen kilpailutekijä. Kulttuurin tuotteistaminen merkitsee alueelle samaa kuin
tuotteelle: huipputuotteet sisältävät aina paljon symboliarvoa, olivat ne sitten aineettomia hyödykkeitä tai
kulutustavaroita. Alueen vetovoimaisuuden arvosta tulee ratkaiseva tekijä alueen kilpailukyvylle ja kulttuuri
muodostaa siitä merkittävän osan oli sitten kyseessä alueen asukkaat, sinne houkuteltavat yritykset, huippuosaajat jne.
Samalla kulttuurialan yhteistyötarve kasvaa julkisen sektorin, yksityisen sektorin ja kolmannen sektorin välillä. Tuotteistamisen kehittämiseksi muodostuu eri sektoreiden yhteistyötä esim. yrityshautomoiden, kulttuuriosuuskuntien ja pilottiprojekteiden muodossa.
Alueellinen ja paikallinen kulttuuri joutuu yhdenmukaistavan ylikansallisen kulttuuritarjonnan puristukseen
Ylikansallinen kulttuurituotannon asema pysyy hallitsevana elokuva- ja musiikkiteollisuudessa. Myös internetissä valtaosa suomalaisista kuluttaa yhä ylikansallista tuotantoa. Eri kulttuurialojen ylikansallisen tarjonnan
positiivisena puolena on maiden välisen ja maailmanlaajuisen yhteistyön kehittyminen. Suomessa esim. kotimaisten tv-ohjelmien kysyntä ja merkitys kasvavat. Paikallisella kulttuurilla on kuitenkin myös mahdollisuus
tuotteistaa omaperäistä sisältöään ja käyttää hyväkseen paikallista osaamista ja siten toimia alueen vetovoimaisuuden ja matkailijoiden houkuttimena.
Voidaan kuitenkin pitää varmana, että tarve kulttuuriperinteiden vaalimiseen kasvaa ja erityisesti nuoret ovat
siinä keskeisessä osassa. Oman kulttuuritaustan vaaliminen ja säilyttäminen luovat pohjaa kansainväliselle
yhteistyö- ja kilpailukyvylle. Oma vahva kulttuuriperinne ja -identiteetti ovat välttämättömiä luovuuden säilyttämisessä ja innovaatioiden lähteenä tuotteistamiselle.
117
Kuinka tulevaisuuskertomus tai teema kytkeytyy visioon?
Kulttuurin ja matkailun tuotteistuminen on kehityssuunta, jonka Päijät-Häme voi kääntää edukseen ja osaksi
kilpailukykyään, sillä muotoilu sekä kulttuuri ja matkailu osana ”elämysteollisuuden keskusta, joka kokoaa
turvallisella viihtyisyydellään Euroopan osaajat” edellyttää mm. vahvaa panostusta kulttuuriin ja matkailuun,
mikä ei ole kuitenkaan mahdollista toteuttaa pelkästään julkisen sektorin tuella, vaan siihen tarvitaan yhä
enenevässä määrin yritysmaailman mukaantuloa. Lisäksi monipuolinen kulttuuri- ja matkailutarjonta luo viihtyisyyttä sekä jo alueella asuville ihmisille että myös auttaa houkuttelemaan osaamista alueelle.
Kuinka ilmiöt ja niiden vaikutukset otetaan huomioon strategisissa tavoitteissa?
Kulttuurin arkipäiväistyminen ja kulttuurin merkityksen nousu vapaa-ajan elementtinä, kulttuurin kaupallistuminen ja ylikansallisen kulttuurin paine ovat ilmiöitä, jotka voidaan kielteisten puolien osalta kääntää
myönteisiksi ja käyttää alueen kilpailukykyä ja viihtyisyyttä lisäämään. Kulttuurin tuotteistuminen ja elämysten aktiivinen etsiminen otetaan huomioon useissa strategisissa tavoitteissa ja osatavoitteissa: osatavoite
matkailuyritystoiminnan aktivointi (G1c8) ja sen keinot Kulttuuri- ja historiamatkailun kehittäminen, Elämyksiä luonto- ja liikuntamatkailuun, Kokous- ja kongressimatkailun kehittäminen, Tapahtumien maakunta sekä
Päijät-Hämeen tunnetuksi tekeminen turvallisena laatumaakuntana; tavoite Kulttuuriliiketoimintaa ja matkailua tukevan osaamisen parantaminen (tavoite G2C) siihen liittyen osatavoitteissa: Perinnebusineksen kehittäminen (G2C.1), Kulttuurin liiketoimintaelementtien kehittäminen (G2C.2) sekä Matkailun koulutus ja tutkimus (G2c3). Laajemmin eri tahoja koskevia strateginen tavoite on Matkailun, kulttuurin ja liikunnan toimintaympäristön parantaminen (G4B) ja siihen liittyvät osatavoitteet: Matkailun infrastruktuurin rakentaminen ja
ylläpitäminen (G4b1), Kulttuurimarkkinoinnin yhteistyön parantaminen (G4b2), Kulttuurikasvatus (G4b3) ja
liikuntakulttuurin elinvoiman hyödyntäminen (G4b4).
118
4.2. Päijät-Hämeen visio 2020
4.2.1.
Vision ominaispiirteet
Visio muodostaa maakuntastrategian keskeisen tavoitteellisen kokonaisnäkymän tulevaisuuteen pitkällä aikavälillä. Se on tiivis ilmaisu maakunnan julkisen hallinnon eri toimijoiden yhteisestä tavoiteltavasta tahtotilasta. Visio määrittää maakunnan strategisen kokonaisuuden tulevaisuudessa ja asemoi maakuntaa suhteessa
muihin maakuntiin ja vertailualueisiin. Visio kokoaa yhteen ja pelkistää keskeiset strategiset valinnat sekä
pitkän aikavälin päämäärät. Kaikkien strategisten tavoitteiden ja osatavoitteiden on kiinnityttävä visioon tai
visiossa ilmaistujen osatekijöiden yhdistelmään.
Eteläsuomalainen Päijät-Häme
on vuonna 2020 ympäristövastuullisen yritystoiminnan,
muotoilun, kulttuurin ja matkailun keskus, joka turvallisella
viihtyisyydellään kokoaa Euroopan osaajat
Ajallinen kerroksellisuus
Päijät-Hämeen vision edellyttämä strategia on ajallisesti kerroksellinen. Suhteellisen lyhyellä aikavälillä pyritään maakunnasta kehittämään eteläisen Suomen paras ja arvostettu asumis-, liikunta ja luontomatkailukeskus sekä aktiivisten ihmisten ja yritysten toimipaikka. Välitavoitteena Päijät-Hämeen on pyrittävä tulemaan
toimeen omillaan ja olemaan esimerkillinen yhteistyön maakunta.
Keskipitkällä aikavälillä Päijät-Hämeestä muodostuu eteläisen Suomen logistinen keskus sekä ympäristöteknologian ja ympäristöosaamisen alue. Edelleen, maakunta on yhdessä eteläisen Suomen kanssa johtavia
elämyksiin, kulttuuriin, kongresseihin, urheiluun ja luontomatkailuun keskittyviä alueita Itämeren piirissä.
Eurooppa -tasoista muotoilun ja elämysteollisuuden keskusta ja houkuttelevinta asuinpaikkaa tavoitellaan 20
vuoden aikavälillä. Välitavoitteena tässä on, että 10 vuoden kuluttua Päijät-Häme on muotoilun ja elämysteollisuuden kärkeä joillakin valikoiduilla erikoisaloilla. Päijät-Hämeen asumisviihtyvyys on parantunut merkittävästi kymmenen vuoden päästä ja Päijät-Häme on liittynyt melko saumattomasti pääkaupunkiseudun vaikutuspiiriin.
Näkemyksellisyys ja tavoitteellisuus
Visio on tavoitteellinen, koska siinä määritellään selvästi sellainen tavoitetila joka ei ole liikaa nykyisen kaltainen. Sen sijaan toimintaympäristön kehitysarvioihin verrattuna visio tavoitteita voidaan pitää osittain jopa
alimitoitettuna. Ei ole mitenkään varmaa, että Päijät-Häme olisi mitenkään menestynyt edelläkävijä vision
toteutuessa.
Ainutlaatuisuus ja kompaktius
Visio on erittäin omaperäinen, sillä millään suomalaisella maakunnalla visio ei muodostu elämysteollisuutta,
muotoilua, kulttuuria ja matkailua yhdistävistä tekijöistä. Ylimaakunnalliseen yhteistyöhön perustuvaa viittausta ei liene muilla suomalaisilla maakunnilla. Sen sijaan logistiikkaa, puu-, liikunta ja ympäristöosaamista
on runsaasti muilla maakunnilla. Kokonaisvaltaista viihtyvyyttä ei liene monilla maakunnilla. Vettä kokonaisvaltaisesti hyödyntävä on ainoastaan Päijät-Häme. Matkailu kehittäminen tavoitetasolla sen sijaan on
119
useimmilla maakunnilla. Kansainvälisen tason osaajien houkuttelu on ilmeisen harvinaista. Vision osat ovat
laaja-alaisia ja kokonaisvaltaisia. Elämysteollisuuden taustalla olevien muotoilun, kulttuurin, matkailun, luontoympäristön ja uusmedian muodostama kokonaisuus voidaan kuvitella melko yhtenäiseksi. Päijät-Hämeen
visio on melko kuluttaja, kansalais- ja asiakaslähtöinen.
Kilpailukyky
Viihtyvyyden olennaiset tekijät elämyksellisyys ja virikkeellisyys ovat Päijät-Hämeessä vain joidenkin harvojen
huipputekijöiden varassa. Luonnonympäristön liittyviä vetovoimatekijöitä on runsaasti muillakin maakunnilla,
jos kohta Päijät-Hämeen sijainti nostaa maakunnan etulyöntiasemaan. Rakennettu ympäristö on ainoastaan
vähäiseltä osin eurooppalaista huipputasoa. Eurooppalaisten osaajien houkuttelussa Päijät-Hämeen kilpailukyky on vielä hyvin heikko.
Realistisuus
Visio on vaadittavien resurssien määrän kannalta ylipäätään kunnianhimoinen. Vision haasteellisuutta lisää
vielä se, että valtion tulo- ja menoarvion rahoitusvälineet eivät välttämättä kohtaa strategian esille nostamia
tarpeita. Tämä johtaa sekä tarpeeseen tarkistaa strategian valintoja että tarpeeseen vaikuttaa valtion ja
EU:n rahoituksen kohdentamiseen.
Yhteistyömahdollisuudet
Ensi sijaiset yhteistyömahdollisuudet liittyvät yhteistyöhön pääkaupunkiseudulla ja etenkin eurooppalaisella
foorumeilla tiiviisti eteläisen Suomen kanssa. Olennaista on löytää selkeät yhteistyömuodot ja luonteva työnjako logistiikkaan, ympäristöbisnekseen, muotoiluun, kulttuuriin ja matkailuun liittyvissä asioissa.
4.2.2.
Vision suhde toimintaympäristökuvaukseen
EXODUS – Vaellukset hyvään elämään
Kun ihmisten sosiaalisen liikkuvuus kasvaa, se merkitsee uusia kulttuurivaikutteita, osaamiskirjon lisääntymistä, mutta samalla erilaisia sosiaalisten ja kulttuuristen ristipaineiden kasvua. Muuttovirroissa Päijät-Häme
toimii ”Suomen keskusseudun” osana väkeä vastaan ottavana alueena. Strategisesti ratkaisevaa on PäijätHämeen valmius vastaanottaa tulijoita. Hallitsemattoman muuttoliikkeen seurauksena sosiaaliset ongelmat ja
turvattomuus voivat lisääntyä. Tarve oikeanlaisista ja pätevistä osaajista on kovaa, jolloin elämänlaatua ja
viihtyvyyttä tarjoavat alueilla voi olla kilpailuetuja. Uusien kulttuurivaikutteiden hyödyntäminen ja sosiaalisten
paineiden purkaminen vaatii yhteistyötä eteläisiltä maakunnilta.
Venäjä murroksen jatkuessa lähialueyhteistyössä on liittouduttava riskien minimoimiseksi ja tartuttava nopeasti tilaisuuteen mahdollisissa Päijät-Hämeen matkailuun ja siihen liittyvän liiketoiminnan kehittämisessä.
Maakunta voi hyötyä venäläisten huippuosaajien ja uusrikkaiden houkuttelusta, mikä edellyttää, että hotellien, asuntojen ja kesämökkien laatutasoa on nostettava merkittävästi.
LUONTOHERKKU – Ympäristön korostuva rooli
Arvostusten muuttuessa ”vihreämmiksi” ekologiaan tähtäävä tuotekehitys lisääntyy. Ekotehokkuus korostaa
palvelujen merkityksen kasvua. Päijät-Hämeellä on edellytykset ekologisesti kestäviä, laadukkaita elämyspalveluiden tuottamiseen sekä ekologisella täsmäviljelyllä valikoitujen ”laatu” ja luomu elintarvikkeiden tuottamiseen. Puhtaan veden ympärille muodostettava ekomaakunta voisi houkutella matkailijoita ja kulttuuriälymystöä. Korkeatasoisella ja modernilla muotoilulla yhdistettynä puun ekologisiin ja monipuolisiin materiaaliominaisuuksiin olisi mahdollista laajentaa puuhun perustuvan liiketoiminnan ja puupohjaisten tuotteiden
markkinaosuuksia parantaa tuotteiden tasoa.
Pahenevat ympäristöongelmat saattavat merkitä kulutuksessa yhä nopeampaa siirtymistä aineettomien hyödykkeiden käyttöön, jolloin Päijät-Hämeen asiakas ja palvelulähtöinen visiolla voi olla merkittävä imagoetu.
Maakunnan viihtyisyyden kasvattaminen voi edellyttää uusien ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottoa
120
muita nopeammin. Mikäli verotuksen painopiste siirtyy luonnonvarojen käytön verottamiseen laatu ja palvelukonsepteilla on mahdollista saada aikaan kilpailukykyistä arvonlisää.
OSAAMINEN – Ankara osaamiskilpailu
Koulutuksen tason nopea kohoaminen sekä kansainvälisen osaamisen vaihdon lisääntyminen edellyttävät
kansainvälisyys- ja kielikoulutuksen perinpohjaista uudistamista ja pitkäjänteistä kehittämistä. Laajojen väestöryhmien ottaminen mukaan ehkäisee maakunnan väestön jakautumista, mikä on merkittävää paitsi viihtyvyysimagon myös sosiaalisen koheesion ja sitä kautta alueen kilpailukyvyn kannalta. Tietoteknisten taitojen
hallinta, monitaitoisuuden kehittäminen ja vaativat määrätietoista ja johdonmukaista toimintaa ja selkeää
erikoistumista aloille (esimerkiksi ympäristöystävällinen muotoilu), joiden avulla voitaisiin koota merkittävä
osaamiskeskittymä laadun, kulttuuriin ja matkailuun ympärille.
TEKNOLOGIA – Kiihtyvän kehityksen pakon edessä
Globaali alueellinen erikoistuminen edellyttää Päijät-Hämeeltä selkeitä valintoja ja määrätietoisia ja pitkäjänteisiä toimia, jotta maakuntaan syntyy riittävän vahva ja laadukas keskittymä muotoilu- ja ympäristöteknologian ympärille. Etenkin logistiikkaan liittyvän uuden ajattelun ja teknologian hallinta on avaintekijöitä, mikäli
maakunnan roolia teknologiakeskuksena aiotaan kehittää ja turvata paikkariippumattomuuden ja etätyön
kasvusta johtuva ja uuden elämäntavan edellyttämä perustuotteiden ja -palvelujen joustava tarjonta. Vapaaajan lisääntyminen tuo turismia virikkeellisille ja elämyksiä tarjoaville seuduille.
KESKITTYMINEN – Suuri on kaunista
Väestö keskittyminen Etelä-Suomeen merkitsee ennen pitkää myös kasvupaineiden laajentumista PäijätHämeeseen ”kahvikuppimallin” mukaisesti. Yhdessä ikärakenteen muutoksen kanssa se voi merkitä merkittävää sosiaali-, terveys- ja asumispalvelujen tarvetta paitsi määrällisesti myös laadullisesti. Kaupallisten palvelujen osalta senioreille suunnattu elämysteollisuus voi luoda uusia mahdollisuuksia. Kasvavaan kysyntään
on myös vastattava, mikäli maakunnan viihtyvyydestä halutaan pitää kiinni. Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen vaatii harkintaa, jotta tehokkuus- ja toimivuusedut eivät joutuisi ristiriitaan viihtyvyyden kehittämisen
kanssa. Euroopan ”alueellistuminen”, kilpailu huippuälystä ja osaamisesta sekä menestyvistä yrityksistä merkitsee, että maakunnalle on luotava vahva vision ympärille rakentuva identiteetti ja markkinoitava sitä ammattimaisesti. Pääkaupunkiseudun laajentuminen, julkisten resurssien pienentyminen ja yksikkökoon kasvun
merkitsee sekä ylimaakunnallisen yhteistyön lisääntymistarvetta sekä työnjaon selkeyttämistä EteläSuomessa. Helsingin metropolin ruuhkautuminen vahvistaa voimakkaasti Päijät-Hämeen kilpailuetua asuin ja
työpaikkana, mikäli viihtyvyyteen liittyvät tekijöitä pystytään kehittämään.
NOIDANKEHÄ – Huumeinen turvattomuus
Vision tavoittelema ”turvallinen viihtyisyys” liittyy mitä suurimmassa määrin kuuden teen tulevaisuuskertomukseen. Sosiaalisen vastuun väheneminen, tuloerojen kasvu, huumeet ja syrjäytyminen uhkaavat viihtyvyyskehitystä, mikäli syrjäytyneiden koulutukseen, työpaikkojen ilmapiiriin sekä perheisiin ja lapsiin liittyvään
sosiaalityöhön ei kiinnitetä vakavaa huomiota. Myös kansainvälisten yritysten ja osaajien houkuttelu voi
osoittautua hankalaksi, jos maakunnasta annettava kuva ja todellisuus eivät vastaa toisiaan tai etääntyvät
liian kauaksi. Vahva sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja kansalaisyhteiskunnan identiteetti muodostavat välttämättömän perustan alueen kilpailukyvylle.
ELÄMYSTEN SIRKUS – Vapaa-aika, kulttuuri ja matkailu muodostavat synteesin
Kun kulttuuri muodostuu yhä vahvemmaksi kilpailutekijäksi ja kulttuuri arkipäiväistyy, kaupallistuu ja tuotteistuu, vain ne alueet menestyvät, jotka pystyvät omaperäiseen, laadukkaaseen ja kokonaisvaltaisten kulttuurielämysten tarjontaan. Maakunnan korkeatasoinen musiikki-, taide- ja talviurheiluperinne olisi liitettävä
kiinteäksi osaksi elämysteollisuuden kokonaisuutta. Matkailun kilpailun kiristyminen merkitsee sitä, että
markkinoinnissa ja merkittävien turistivirtojen ohjailussa tarvitaan yhteistyötä lähimaakuntien ja pääkaupunkiseudun kanssa.
121
4.3. Arvot ja yleiset periaatteet
Työllisyyden edistämisen periaate
Maakunnan kehittämisessä pyritään työpaikkojen lisäämiseen ja työttömyyden poistamiseen. MAST2001:ssä
pyrkimys työpaikkojen lisäämiseen on kaiken läpäisevä lähtökohta – niin kattavammissa tavoitteissa kuin yksityiskohtaisissa keinoissa ja hankkeissa. Tämän vuoksi maakuntastrategian rakenteeseen ei ole perustettu
erillistä, irrallista työttömyyden tai työvoimapolitiikan tavoitelokeroa.
Kestävän kehityksen periaate
Maakunnan kehittämisessä pyritään ekologisesti, yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja pitkäjänteisesti kestävään kehitykseen. Toiminnat maakunnan alueella sopeutetaan niin, että luonnon sietokykyä ei ylitetä eikä
luonnon monimuotoisuutta vaaranneta ja luonnonvaroja käytetään säästeliäästi. Luonnon itseisarvoa kunnioitetaan. Ympäristön arvoja varjellaan niin, että luonnon kannalta arvokkaiksi todetuille alueille ei osoiteta
muita käyttömuotoja. Kasvullista ja tuottavaa maata, maa-aineksia ja energiaa säästetään rajoittamalla taajamien kasvua sekä pitämällä asukastiheys vähintään nykyisellä tasolla. Toiminnoille ja tuotteille haetaan
energiatehokkaita ja jätteitä vähentäviä ratkaisuja. Pyritään vähentämään ihmisten syrjäytymistä ja lisätään
tasa-arvoa sekä viihtyvyyttä.
Tasa-arvon periaate
Maakunnan kehittämisessä pyritään tasa-arvon turvaamiseen sosio-ekonomisten luokkien, sukupuolten, sukupolvien, etnisten ryhmien ja uskonnollisten ryhmien välillä. Strategian toteutus ei saa johtaa syrjäytymiseen minkään mainitun kriteerin osalta.
Yhteistyön ja kumppanuuden periaate
Maakunnan kehittämisessä pyritään eri toimijoiden keskinäiseen yhteistyöhön ja kumppanuuteen yhteisen
vision saavuttamiseksi ja Päijät-Häme –hengen nostamiseksi. Todellisia alueellisia yhteistyökumppaneita tarvitaan myös maakunnan ulkopuolelta. Pääkaupunkiseutu pyritään saamaan verkostokumppaniksi.
Maakunnallisuuden periaate
Maakunnan kehittämisessä asioita tarkastellaan koko Päijät-Hämeen alueen edun näkökulmasta. Tällainen
alueellinen ajattelu on tärkeää nimenomaan Päijät-Hämeessä – alueella, jonka identiteetti on kehittymätön
verrattuna useimpiin muihin maakuntiin sekä Suomessa että kansainvälisesti. Maakunnallisuuden periaatteen
noudattaminen nostaa koko alueen edun yksittäisten kuntien tai seutukuntien edun yläpuolelle.
Osallisuuden, avoimuuden ja luottamuksen periaate
Maakunnan kehittämisessä kunnioitetaan ja edistetään kansalaisten osallisuutta alueen kehittämisessä. Käytännössä tämä tarkoittaa paitsi asukkaiden myös yritysten ja eri organisaatioiden – olivatpa ne sitten virallisia tai epävirallisia ” oikeutta osallistua strategisten valintojen ja päätösten valmisteluun. Aluekehitystyössä
siis noudatetaan EU:ssa tuttuja läpinäkyvyyden ja läheisyyden –periaatteita. Kaiken kehittämistoiminnan ja
valmistelun on oltava avointa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Samoin tiedonvälityksen on oltava salailematonta, tehokasta ja kaksisuuntaista. Näin toiminnan arviointi ja valvonta on kaikille helppoa. Avoimuus
edellyttää luottamusta. Myös luottamus lisääntyy, kun yhteistyökumppanit toimivat yhteisesti sovittujen pelisääntöjen ja etenemistavan mukaisesti.
Kokonaislaadun toteuttamisen periaate
Maakunnan kehittämisessä noudatetaan kokonaislaadun toteuttamisen periaatetta. Tavoitteiden asettaminen, prosessien hallinta ja tehokkuus ovat osa laatua. Laatu on pitkän aikavälin kilpailukyvyn edellytysten
luomista. Kokonaislaatu perustuu maakunnan eri sidosryhmien kykyyn yhteen sovittaa oma toimintansa.
122
Sivistyksen ja elinikäisen oppimisen periaate
Maakunnan kaikessa kehittämisessä pyritään laaja-alaiseen väestön sivistystason nostamiseen. Asukkaiden
yleissivistys on aluekehityksen perusedellytys. Lasten ja nuorten kasvatus sekä koulutus ei saa muodostua
liian sektoroituneeksi. Yleissivistyksen perustan luovan koulutuksen tulee tarjota laaja-alaiset eväät luovalle,
kriittiselle ja omaehtoiselle ajattelulle sekä yksilön itsensä kehittämiselle. Koulutuksen tulee olla tasa-arvon
hengessä kaikkien ihmisryhmien saavutettavissa. Lasten ja nuorten sivistyksen lisäksi on noudatettava elinikäisen oppimisen periaatetta, jossa asukkailla (myös aikuisilla ikään katsomatta) on koko elämänsä ajan oltava mahdollisuus kehittää itseään. Jotta korkean sivistyksen ja elinikäisen oppimisen periaate toteutuisi tulee maakunnan kaikessa kehittämisessä pyrkiä tukemaan riittävän ja laadukkaan opetuksen, oppimismenetelmien, oppimateriaalin ja koulutuksen infrastruktuurin kehittämistä. Vain korkea sivistystaso mahdollistaa
päijäthämäläisen kansalaisyhteiskunnan kehittymisen, alueen kilpailukyvyn vahvistumisen, yksilön työkyvyn
ja hyvinvoinnin paranemisen sekä työttömyys- ja syrjäytymiskehityksen ehkäisemisen.
123
4.4. Päijät-Hämeen strategiaydin, päämäärät, tavoitteet,
osatavoitteet ja keinot
Tässä luvussa esitellään maakuntastrategian visiota toteuttavat päämääräkokonaisuudet, tavoitteet, osatavoitteet ja keinot. Ennen yksityiskohtaista erittelyä kuvataan seuraavissa kahdessa alaluvussa (4.4.1 ja 4.4.2)
strategian operatiivista kokonaisuutta, sen painotuksia ja kehittämisen ajoitettuja polkuja.
Eteläsuomalainen Päijät-Häme
on vuonna 2020 ympäristövastuullisen yritystoiminnan,
muotoilun, kulttuurin ja matkailun keskus, joka turvallisella
viihtyisyydellään kokoaa Euroopan osaajat
Eurooppalaiseen
kilpailuun kykenevät dynaamiset
yritykset ja
yhteistyökykyiset
yritysverkostot
37 %
19% G1
Logistisen
keskusroolin
vahvistaminen
Osaamisen kehittäminen, hankinta ja
hyödyntäminen eurooppalaiselle huipputasolle valituilla
osaamisaloilla
39%
G2 25 %
Ymp.koulutuksen
ja ymp.tutkimuksen
lisääminen
Yrityksen ja sen toim.
ympäristön yhteistyön kehittäminen
Puuosaamisen
vahvistaminen
Yritysten liiketoimintakykyjen parantaminen
Kultt.liiketoim. ja
matkailua tukevan
osaamisen parant.
Onnistunein yhdistelmä ympäristön
vastuullisesta huolenpidosta ja sen
hyödyntämisestä
Euroopassa
14%
G3 14 %
Ymp.tuottokyvyn
turvaam. ja luonnontuott. kehit. ja valm.
Puuraaka-ainehuollon parantaminen
Veteen perustuvan
yritystoiminnan
kehittäminen
Muotoilun tutkimuksen ja koulutuksen
kehittäminen
Pohjoisen Euroopan turvallinen
luonnonläheisen
asumisen, liikunnan ja kulttuurin
kohtaamispaikka
19%
G4 15 %
Elävä,
uskottava
ja avoin
maakuntahenki
4%
G5 4 %
Sosiaalinen
elinvoima
ja
turvallisuus
5%
G6
5%
Asuinymp. parantaminen ja hyödyntäminen
Kuntien ja muiden
julk.hall.toimijoiden
välisen yhteist.paran.
Ikääntym. aiheutuvien yhteiskunnall.
muutosten hallinta
Matkailun, kulttuurin
ja liikunnan toimintaymp. parantaminen
Alueellisen omanarvontunnon parantaminen
Syrjäytymisen
ennaltaehkäisy
Alueimagon rakentaminen ja markkinointi
Aikuisuuden uralle
ohjaaminen
Kansalaisaktiiv. kohottam. ja osallistumisen monipuolist.
Sos. ja ter.huollon
palv.tuotan. ja tuot.
uusien muotojen keh.
Automaation, robotiikan ja tietok.ohj.
valm. koul. ja tutk.
Infostruktuurin
vahvistaminen
4.4.1.
Päämääräkokonaisuudet
MAST2001 jakautuu kuuteen päämääräkokonaisuuteen, joiden viitteenomainen painotus ilmenee seuraavalla
sivulla olevasta kuviosta (suuri pinta-ala päämääräkokonaisuudessa merkitsee suurta painoarvoa). Strategia
pyrkii palvelemaan niin asukkaita, luontoa kuin yrityksiäkin. Oleellista on oikean tasapainon löytyminen näiden välille.
Päämääräkokonaisuuksien on kuvastettava sekä maakunnan nykytilaa (vahvuuksien hyödyntämistä ja heikkouksien poistamista) että tavoiteltavaa tulevaisuutta. Menestyksen keskeisin väline MAST2001:ssä on kohdennettu osaamisen kehittäminen (päämääräkokonaisuus G2). Vision toteutuminen saavutetaan määrätietoisella ja pitkäjänteisellä osaamisen kehittämisellä, hankinnalla ja hyödyntämisellä. Tältä osin Päijät-Hämeen
kilpailuasema on tällä hetkellä heikko ja suuntautuminen epäselvä. Toisaalta panostus osaamiseen on välttämättömyys alueen aseman kohentamiseksi ja vision toteuttamiseksi. Houkuttelevuuden edellytys on, että
Päijät-Hämeeseen muodostuu miellyttävä ja virikkeellinen toiminta- ja asuinympäristö. Luonnonympäristöstä
on pidettävä huolta ja hyödynnettävä sitä vastuullisesti (päämääräkokonaisuus G3). Yritysten on toimittava
innovatiivisesti, tehokkaasti ja yhteistyökykyisesti. Erityisen tärkeää on avautua verkostoihin aina maailmanlaajuisesti (päämääräkokonaisuus G1). On myös luotava lisää uskottavaa ja avaraa maakuntahenkeä sisäisen
ja ulkoisen yhteistyön kehittämiseksi (päämääräkokonaisuus G5). Ehdoton edellytys kehittämistyön onnistumiselle on alueen sisäinen sosiaalinen yhteenkuuluvuus (päämääräkokonaisuus G6).
124
Kuva 35. Maakuntastrategian viitteenomainen kohdistuminen
4.4.2.
Strategiaydin
Strategiaytimellä tarkoitetaan tässä hyvin tiivistettyä esitystapaa, jossa koko strategian tärkeimmät toimenpiteet on ajoitettu ja vaiheistettu teemoittain. Strategiaydin ilmaisee karkean etenemispolun vuodesta 2001
vuoteen 2020.
AIKA
KEHITYSVAIHE
2001
Rakennusvaihe
STRATEGINEN ROOLI
STRATEGIAN PAINOPISTE
Ydintoiminnot
Laatu
Muotoilu
Laaduntuottokykyä parannetaan avaintoimialoilla
Muotoilusaamista jalostetaan ja tuotteistetaan
Kehittyvät toiminnot
Ekologia
Matkailu
Kulttuuri
Tukitoiminnot
Osaaminen
Tietoteknologia
Logistiikka
Rakennettua ympäristöä parannetaan ja luodaan merkittävää ympäristöliiketoimintaa
Matkailun perustuotteita jalostetaan ja vahvistetaan sisäistä yhteistoimintaa
Kulttuuriosaajia rekrytoidaan lisää ja vahvistetaan markkinointia
Vahvistetaan omaa perusosaamista ja tiivistetään valikoitua huippuosaamista ja koulutusyhteistyötä
Etsitään perusosaamiseen liittyviä vahvuuksia,
valitaan sovellusalueita, rakennetaan infrastruktuuria ja kootaan IT-osaamista
Parannetaan sisäisiä liikennejärjestelyjä ja parannetaan kuljetusväyliä, kootaan logistisia
solmukohtia sekä vaikutetaan ulkoisen lähilogistiikan tehostamiseksi
125
AIKA
KEHITYSVAIHE
STRATEGINEN ROOLI
2006
Kohdentaminen Ydintoiminnot
ja syventäminen
Laatu
Muotoilu
Ekologia
Kehittyvät toiminnot
Matkailu
Kulttuuri
Tukitoiminnot
Osaaminen
Tietoteknologia
Logistiikka
2013
Laajentaminen
Ydintoiminnot
ja vuorovaikutus
Laatu
Muotoilu
Ekologia
Matkailu
Kehittyvät toiminnot
Kulttuuri
Tietoteknologia
Logistiikka
STRATEGIAN PAINOPISTE
Saavutetaan merkittäviä laatupalkintoja ja
saadaan aikaan runsaasti menestyneitä laatutuotteita
Muotoilu kansainvälisenä kilpailutekijänä on
vahvistunut
Ympäristön kokonaisviihtyvyys lähentelee
kansallista huippua. Kehitetään kansainvälisesti merkittäviä ympäristötuotteita
Ylimaakunnallinen matkailuyhteistyö ja kansainvälinen markkinointi on tehostunut
Maakunta tunnetaan kansainvälisesti tunnettuna kulttuuritapahtumien pitopaikkana
Kansainvälistä tunnustusta koulutukselle. Verkotetaan valittujen alojen huippuosaamista ja
kehitetään vaihtoa
Kehitetään valittujen tietoteknologia-alueiden
teollisia ja kaupallisia innovaatioita
Maakunnan logistisen rooli selkeytyy, vahvistuu ja integroituu eteläsuomalaiseen järjestelmään
Laadun ja muotoilun yhdistelmä saumaton osa
kaikkea maakunnallista toimintaa.
Kansainvälinen yritystoiminta sijoittuu maakuntaan laatu- ja muotoilumaineen takia.
Kestävän kehityksen periaate läpäisee koko
toiminnan. Maakunta pääkaupunkiseudun
elämys- ja ekolähiöksi. Ekologiainnovaatiot
houkuttelevat kansainvälisiä yrityksiä.
Kansainvälisesti tunnettu elämys- ja bisnesmatkailumaakunta pääkaupunkiseudun kupeessa osana selkeää eteläsuomalaista matkailubrandia
Uuden eurooppalaisen ja perinteisen kulttuurin luova ja kuuluisa kohtauspaikka
Tietoteknologisia ja –teollisia sovelluksia on
integroitu ja laajennettu. Vienti on kansallisesti merkittävää
Maakunnalla luonteva ja toimiva rooli eteläisen Suomen logistisen järjestelmän ytimessä
osana pohjoiseurooppalaista siltaa Venäjän ja
muun Euroopan välillä
126
AIKA
KEHITYSVAIHE
STRATEGINEN ROOLI
2020
Kokoaminen
Ydintoiminnot
ja liittoutuminen
Plastinen laatua, muotoilua
ekologiaa, matkailua ja
kulttuuria yhdistävä rypäs
STRATEGIAN PAINOPISTE
Elämyksiin, viihtyvyyteen kansainväliseen vuotovaikutukseen perustuva, dynaaminen eurooppalainen tieto- ja osaamisyhteisö
127
4.4.3. Eurooppalaiseen kilpailuun kykenevät dynaamiset yritykset
ja yhteistyökykyiset yritysverkostot (päämäärä G1)
Yleismaailmalliset kehityssuunnat, kuten talouden globalisaatio ja sähköisen kaupankäynnin eteneminen, tieto- ja viestintäteknologian nopea kehittyminen, ympäristöongelmat ja Euroopan integraatio vaikuttavat vahvasti kehitykseen kaikkialla. Vanhassa teollisessa maailmassa tehdasteollisuus ponnisti pitkälti kansallisilta
markkinoilta. Tulevaisuuden yritykset kilpailevat globaaleilla markkinoilla. Päijät-Häme ei voi jäädä sivuun ylikansallisista verkostoista ja niiden tuomasta kilpailuedusta.
Kartalla Päijät-Häme on Suomen liikennevirtojen ja logistiikan solmukohta. Tuotantorakenteessa on vahva
teollinen perinne. Suomen maakunnista teollisuuden merkitys on työllistäjänä kaikkein suurin juuri PäijätHämeessä. Noin joka kolmas palkansaaja työskentelee teollisuudessa. Tulevaisuuden menestyksen eväät on
keitettävä toisaalta alueen teollisesta perinteestä ja teollisesta roolista, toisaalta uusien mahdollisuuksien
hyödyntämisestä. Maakunnan teollinen tuotantorakenne on luovalla tavalla uudistettava. Tämä edellyttää
rohkeita valintoja ja suuntautumista uuteen, kuitenkin teollisen perinteen hyvät puolet säilyttäen.
Lahden seudun logistista keskusroolia vahvistamalla tarjotaan sijaintietuja yrityksille, ja alueen saavutettavuutta parantamalla lisätään yhteistyömahdollisuuksia pääkaupunkiseudun kanssa. Alueellista kilpailukykyä
kehittämällä maakunnasta luodaan entistä houkuttelevampi sijaintipaikka yrityksille. Yritysten kilpailukyvyn
parantamisen kannalta yritysverkostojen kehittäminen on Päijät-Hämeessä erityisen tärkeää, koska maakunnan yritykset ovat suhteellisen pieniä eivätkä yksin pärjää kansainvälisillä markkinoilla. Synnyttämällä yritystoimintaa uusille toimialoille lisätään dynaamisuutta, jolloin yritys- ja toimialarakenne tulee joustavammaksi.
4.4.3.1. Logistisen keskusroolin vahvistaminen (tavoite G1a)
Erkki Rope (toim.)
Logistiikka on materiaalivirran ja siihen liittyvän informaatiovirran suunnitelmallista ohjausta ja valvontaa sekä materiaalivirtojen siirtämistä toimittajilta kuluttajille.
Logistiikka muodostaa kehittyneessä yhteiskunnassa yritysten keskeisen kilpailutekijän, koska logististen ketjujen lyhentyminen alentaa kustannuksia. Alue, joka voi tarjota yrityksille tavaran hankintaan, tuotantoon ja
jakeluun liittyviä sijaintietuja houkuttelee yrityksiä, joille logistiset ratkaisut ovat strategisia valintoja.
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Lahden logistinen asema on Suomessa ja Itämeren alueella hyvä. Päijät-Hämeen saavutettavuus on parantunut nopeasti. Lahden työssäkäyntialue ja samalla vaikutusalue on laajentunut. Vahvat valtakunnalliset kuljetusvirrat risteilevät Lahdessa. Nopeutuvat päätieverkon ja rataverkon yhteydet parantavat logistista asemaa edelleen koska samalla potentiaalinen Lahdesta operoivan logistiikkakeskuksen jakelualue laajenee.
Lahti on luonnollinen paikka koko Etelä-Suomea palvelevaksi jakelukeskukseksi. Tavaravirrat ovat suuret ja
eri liikennemuotojen yhteistyö toimii.
Venäjän kehitys on epävarmaa. Kysyntää ja potentiaalia on. Suomi ei pysty pitkään kilpailemaan kuljetusten
hinnoilla Baltian maiden kanssa. Pienten ja arvokkaiden kuljetusten varmuus voi olla se laatutekijä jolla kilpailukykyä mitataan jatkossa. Lahdessa on myös hyvät mahdollisuudet yhdistettyjen kuljetusten ja Venäjän
kuljetuspotentiaalin hyödyntämiseen. Konttikuljetukset Venäjälle ovat vientivoittoisia ja kontit palaavat
enimmäkseen tyhjinä Suomeen ja edelleen muualle Eurooppaan. Paluukuljetusten hyödyntäminen on logistinen haaste Lahdelle.
Suomen kilpailukyky perinteisen kuljetuksen alalla heikkenee. Logistisia lisäarvopalveluja kehittämällä logistiikka-ala säilyy kilpailukykyisenä. Tietoteknologia tulee voimakkaasti vaikuttamaan kuljetusten järjestämiseen. Kehitys vaatii suuria panoksia. Kuljetusala onkin keskittymässä ja innovatiiviset logistiikkayritykset ovat
yritysostojen kohteena.
128
Logistiikkaklusteri muodostuu paitsi alueelliselta pohjalta, myös osaamisen ja uusien palvelujen verkottumisen pohjalta. Logistiikkayritysten sijaintiin perustuva yhteistyö on siksi ollut vaatimatonta, vaikka Lahden hyvä logistinen sijainti houkutteleekin logistiikkayrityksiä.
Liikenne- ja viestintäministeriöllä ei ole valtakunnallista logistiikkakeskusten kehittämisohjelmaa. Liikenneministeriön ehdotuksessa oli esitetty Lahtea EU:n TEN - verkostoon kuuluvaksi logistiikkakeskukseksi. Määrätietoinen logistiikkakeskusten verkoston kehittäminen voisi olla myös osa aluekeskuspolitiikkaa.
Lahden logistiikkayritykset ovat hajallaan kaupunkirakenteessa, mutta halukkuutta laajentamiseen ja keskittymiseen samalle alueelle Kujalaan on. Suuren 200 ha logistiikkakeskuksen aluevaraus on osoitettu seutukaavassa Ämmälään. Kujalan Logistiikkakeskuksen suunnittelu on jo käynnissä. Logistiikkakeskuksen suunnittelussa on tähdättävä suuren kansainvälisen kuljetusketjun sijoittumiseen. Varmuus investointien kannattavuudesta tulee kuitenkin perustella Etelä-Suomea palvelevan logistiikkakeskuksen toiminnoilla.
Nykyisten tavaraliikennealueiden maankäytön kehittäminen antaa mahdollisuuksia maankäytön tehostamiseen ja olevien palveluiden hyväksikäyttöön.
Lahden logistiikkakeskuksen kehittäminen (osatavoite G1a1)
Koko Etelä-Suomea palveleva jakelukeskus ja kansainvälinen logistiikkakeskus on suunnitteilla Lahteen 4 ja
12 tien liittymän läheisyyteen Helsinki - Pietari radan varteen. Hankkeen tarkoituksena on logistisia lisäarvopalveluja tuottavien yritysten hankinta alueelle siten että alue mahdollistaa keskeiseen sijaintiin perustuvan
kilpailuedun hyödyntämisen Päijät-Hämeen muita strategioita tukevalla tavalla. Visiona on toteuttaa sellainen
logististen palvelujen verkosto ja osaamisen taso, joka houkuttelee lisää logistiikkapalvelujen tuottajia ja yritystoimintaa alueelle. Samalla varaudutaan myös kansainvälisen logistiikka-alan suuryrityksen sijoittumiseen
Lahden seudulle.
Logistiikkakeskuksen kehittäminen voidaan nähdä kahtena toisiaan tukevana toimintalinjana. Paikallisesti
tärkein tehtävä on saada erilliset logistiikkayritykset yhteistoimintaan ja sitoutumaan Kujalan logistiikkakeskuksen kehittämishankkeisiin. Samanaikaisesti on luotava edellytyksiä kansainvälisen logistiikkaketjun sijoittumiselle Ämmälään jossa on riittävästi laajentamisvaraa.
Lahden logistiikkabrandin kehittäminen (keino). Uskottavuutta lahtelaiselle logistiikkakeskukselle
muodostaisi nykyisten kuljetusyritysten liputtaminen avoimesti Lahden logistiikkakeskuksen puolesta. Tämä
voisi tapahtua esimerkiksi franchising - konseptin tai virtuaalilogistiikkakeskuksen periaatteella. Näin Lahti
saisi tarpeellista näkyvyyttä ja herättäisi kiinnostusta myös suurissa logistiikka-alan toimijoissa.
Virtuaalilogistiikkaan tietotekniikan hyväksikäyttöä tehostamalla (keino). Perinteiseen kuljetukseen suomalainen työ ja polttoaine alkaa olla liian kallista. Logistiikan tuottavuus ja lisäarvot syntyvät uusissa
palveluissa jotka parantavat kuljetusten varmuutta, turvallisuutta ja kaluston käytön tehokkuutta. Tietotekniikan kärkimaana Suomi on myös edelläkävijä kuljetusten ja tavaroiden paikannuksen soveltamisessa.
Suunnittelu- ja toteuttamisvalmiutta lisättävä lisäämällä alan koulutusta
Puuosaamisen ja logistiikan yhdistäminen (keino). Erilaisten puutuotteiden kokoaminen nettiin kauppapaikaksi puurakentamisen CAD- suunnittelua palvelevine rakennepiirustuksineen ja ominaisuustietoineen
mahdollistaisi puutuotteiden yhteismarkkinoinnin maailmanlaajuisesti. Puualan logistiikkakeskus voisi koota
eri työmaille menevät tavaralajitelmat kontteihin ja varmistaa niiden turvallisen ja aikataulun mukaisen perillemenon.
Logistiikkatoimialoilta vapautuvien tilojen kehittäminen - Lahden ratapihan suunnittelu (keino). Oikoradan toteuttaminen ja yritysten kiinnostus sijoittua rautatieaseman läheisyyteen mahdollistaa
Lahden ratapiha-alueen kehittämisen eri osapuolien yhteishankkeena. Alue mahdollistaa korkealuokkaisen
asumisen, toimitilojen ja kaupan sijoittamisen aivan Lahden keskustaan valtatien 12 varrelle.
Yksityisrahoitusmallien toteutusmahdollisuuksien tutkiminen (keino). Logistiikka-alan kasvunäkymät kiinnostavat myös kansainvälisiä rahoittajia. Kehittämishankkeista on siksi mahdollista luoda public-
129
privat- partnership periaatteella toimivia toteutusratkaisuja logistiikkakeskuksen perusinfrastruktuurin rahoitusongelmaan.
Sijaintiyhteistyön tiivistäminen (osatavoite G1a2)
Alueen logistiikkayritysten pyrkimys yhteiseen Logistiikkakeskukseen on ilmeinen ja yhteistyö on viriämässä.
Eräs yhteistyön muoto on virtuaalinen logistiikkakeskus jollaisia kehitetään Kotkassa ja Turussa. Suuren logistiikkakeskusalueen rakentamisessa tarvitaan panostusta myös alueen ulkopuolelta. Toisaalta kehitys voi
viedä kohti toimialakohtaisia logistiikkakeskuksia ja logistisia jalostuspalveluja.
Kansainvälinen logistiikkakeskus voi syntyä vain sijaintietuun tukeutuen. Lahden edullinen sijainti on hyödynnettävä luomalla kaavallinen valmius kansainvälisten logistiikkatoimijoiden sijoittumiselle alueelle.
Yhteistyö Vuosaaren, Lahden ja Loviisan logistiikkakeskusten välillä toimivaksi (keino). Lahdessa voisi toimia Vuosaaren sataman konttienkäsittelyalue. Yhteistyössä muiden lähialueen logistiikkakeskusten
kanssa voidaan logistiikkaetuja markkinoida tehokkaammin. Aluksi tarvitaan sopivien yhteistyömuotojen kartoittamista ja yhteisten tiedotteiden tuottamista valmiuksista kansainväliseen levitykseen.
Moottoritie yritystoiminnan mahdollisuutena (keino). Lahden moottoritie mahdollistaa hyvää logistista sijaintia edellyttävien yritysten sijoittumisen pääteiden liittymien tuntumaan Renkomäkeen, Karistoon ja
Kujalaan. Mahdollinen Nikkilän eritasoliittymä loisi uuden mahdollisuuden kehittää maankäyttöä Lahden itäosissa. Kaavallisesti olisi varauduttava Ämmälän logistiikkakeskuksen ja sen liikenneyhteyksien toteuttamiseen.
Pääkaupunkiseudun kasvun hyödyntäminen yritystoiminnassa (keino). Lahden työvoimareservejä
ja edullista hintatasoa tulisi markkinoida niille pääkaupunkiseudun yrityksille, joille työvoiman saatavuus ja
toimitilojen korkea hinta on syy siirtää toimintaansa halvemmille alueille.
Lähialueyhteistyön syventäminen Pietariin ja Baltiaan (keino). Lahdella on kansainvälisesti katsottuna loistava logistinen asema lähellä suurta potentiaalista kulutuskeskittymää Pietaria. Kansainväliset jakeluketjut voivat hyödyntää Lahden logistista asemaa Etelä-Suomessa ja varautua samalla Venäjän kaupan
kasvuun. Lahden sijaintiedun ja vastaanottovalmiuksien esittely kansainvälisille yritysketjuille on lähiajan tehtävä.
Kuva 36: Itämeren alueen keskusten saavutettavuuspotentiaali (Lähde PSSD)
130
Saavutettavuuden parantaminen (osatavoite G1a3)
Maakunnan kehitys on aina saanut vauhtia liikenneverkostojen muutoksista. Pääkaupungin läheisyys aiheuttaa runsaasti liikennettä ja kapasiteettiongelmia, jotka on hoidettu rakentamalla mm. moottoriväylä Lahden
kautta ja tulevaisuudessa oikorata ja nopea yhteys Pietariin. Kolmen tunnin matka-ajan päässä Lahdesta on
kohta yli 5 milj. asukkaan keskittymä.
Oikoradan ja Savonradan rakentaminen (keino). Lähiajan tärkein Lahden tulevaisuuteen vaikuttava
hanke on Kerava - Lahti oikorata. Sen tarve on perusteltu ruuhkautuvan ja nopeutuvan rataverkon kapasiteettiongelmilla. Radan toteuttamiseen on poliittista tahtoa ja sen rahoitukseen etsitään ratkaisuja. Kerava Lahti oikorata on myös ratkaisu Itä-Suomen yhteyksien kehittämiseen johon kuuluu myös Heinola - Mikkeli
rataoikaisu.
Kuva 37: Nopeimmat yhteydet Helsingistä eri liikennevälineitä käyttäen, Savonrata toteutettu
Määrätietoista tiedottamista ja vaikuttamista oikoradan toteutumisen varmistamiseksi jatketaan (keino). Tuotetaan selvityksiä yksityisrahoitusmallien soveltamisesta oikoradan toteuttamiseen ja osallistutaan myös muihin selvityksiin joilla on vaikutusta rataverkkoa ja aluekeskuspolitiikkaa koskeviin päätöksiin.
Pietarin radan parantaminen (keino). Nykyisen rataverkon parantaminen nopeiden junien käyttöön soveltuviksi on käynnissä. Tasoristeysten poistaminen on osa tätä työtä. Nopeustason nosto Riihimäki - Lahti
Viipuri rataosuudella edistää myös oikoradan toteuttamista ja läntisen Suomen yhteyksiä Pietariin.
Lahti - Lusi- moottoritien rakentaminen (keino). Valtatie 4 on rakennettu moottoritienä Lahteen, mutta sen liikennemäärät vähenevät oleellisesti vasta Lusissa, jossa se haarautuu 5-tieksi Savoon. Lahti - Heino-
131
la moottoritein rakentaminen poistaisi palvelutasopuutteen kokonaan E75 tieltä ja parantaisi samalla ItäSuomen yhteyksiä ja kiinteyttäisi Lahden ja Heinolan toiminnallista yhteistyötä.
Tieverkoston ylläpito maaseudulla (keino). Tiepiirien ja muiden aluekehitykseen vaikuttavien viranomaisten toimenpiteet tulee kohdistaa maakunnan hyväksymien maankäyttötavoitteiden mukaan. Maaseudun kylärakenne on osoitettu vahvistetussa seutukaavassa. Eri viranomaisten tuki on tärkeää valitun kylärakenteen säilyttämiselle.
Tietoyhteiskunnan tietoliikenneinfran parantaminen (keino). Ilman toimivia verkkoja ei esimerkiksi
etätyö ole mahdollista. Tulevaisuudessa verkkoon liitettävien palveluiden vaatima siirtokapasiteetti rajaa sijaintipaikat tärkeimpiin asutuskeskuksiin, joissa hyvän palvelutason takaa operaattoreiden välinen kilpailu.
Alueellisesti olisi mahdollista tukea laajakaistayhteyksien toteuttamista esimerkiksi kehitettäviin kyliin. Operaattoreiden tarjonta tulee perustumaan kannattavaan kysyntään, mikä taas ei rohkaise yrittäjiä sijoittumaan
maaseudulle.
Matkakeskus parantaa sisäistä logistiikkaa (keino). Työssäkäyntietäisyydet kasvavat ja edellyttävät
useimmiten henkilöauton käyttöä. Matkaketjujen yhdisteleminen terminaalien sijoittamisella ja joukkoliikenteen yhdistelmälippuja tukemalla voi hidastaa yhdyskuntarakenteen hajautumisesta johtuvaa liikenteen kasvua. Samalla kuntien verotulot kasvavat kun työmatkavähennys määräytyy joukkoliikenteen tuetun kustannuksen mukaan.
Citylogistiikan kehittäminen (keino). Sisäisten jakelukuljetusten järkevöittäminen on mahdollista yhdistämällä tietotekniikan ja logistiikkakeskuksen mahdollisuuksia jakelualuekohtaisten reittien suunniteluun,
toimittaja- tai tavaralajitteisen jakelujärjestelmän sijaan.
4.4.3.2. Yrityksen ja sen toimintaympäristön yhteistyön kehittäminen
(tavoite G1b)
Marja Koivula (toim.)
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Yrityksen kilpailukykyyn vaikuttaa myös ympäristö, jossa yritys toimii, ja erityisesti yrityksen ja sen toimintaympäristön yhteistyöstä saatava tuki liiketoiminnalle. Myös yritysten keskinäinen vuorovaikutus tuottaa selvästi osoitettavissa olevia hyötyjä. Yritysten ja niiden toimintaympäristön hyvä yhteistyö parantaa samalla
koko alueen kilpailukykyä ja houkuttelevuutta sijaintipaikkana. Päijät-Hämeessä toimijat ovat toistaiseksi liian
hajallaan. Yritysten keskinäinen verkottuminen etenee toimialojen sisällä, mutta liian usein potentiaaliset yhteistyökumppanit nähdään yhä kilpailijoina.
Keskuskauppakamarin selvityksen mukaan yrityksen sijaintipaikkapäätökseen vaikuttavat eniten keskuksen
kasvu, liikenneyhteydet ja yritykselle sopivan työvoiman saatavuus. Osaavat työntekijät ovat tärkeitä erityisesti kansainvälistyville yrityksille. Työntekijöiden osaamisen kehittäminen ei onnistu ilman yritysten ja oppilaitosten yhteistyötä.
Verkottuva tietoverkkoja käyttävä yritystoiminta keskittyy ydinosaamiseensa. Toimintoja ulkoistetaan, jonka
myötä yhteistyön tarve kasvaa. Myös Pk-yritykset joutuvat toimimaan kansainvälisen kilpailun ehdoilla, vaikka eivät toimisikaan kansainvälisesti. Globalisaatio ja vapaat markkinat luovat lähes rajattomat mahdollisuudet yrityksen taloudelliselle kasvulle.
Yritysten yhteistyön edistäminen ja klustereiden synnytys (osatavoite G1b1)
Tietoyhteiskunnan kehityksen keskeinen piirre on toimintojen siirtyminen suurelta osin näkymättömissä toimiviin verkostoihin. Verkostoitunut määrätietoinen yhteistyö ja strategiset allianssit ovat hyvän tuloksenteon
perusta. Verkostomaisesti toimivat pienten yritysten yhteenliittymät haastavat suuret vanhan ajan dinosaurukset. Yritykset pyrkivät laajentamaan toimintaansa pelkästä tuotannosta kokonaisvaltaisiksi järjestelmätuottajiksi ja myymään kuluttajille asiakastyytyväisyyttä, hyvää palvelua.
132
Päijät-Hämeestä ei löydy selkeitä klustereita. Päijät-Häme on maan huonekaluteollisuuden suurin keskittymä,
mutta omaa klusteria se ei nykyisellään muodosta. Puutuoteteollisuus on osa metsäklusteria. Puutuoteteollisuus on kuitenkin mahdollisuusalue, vaikkakin edustaa ns. matalaa teknologiaa. Muovialan kehittämiskeskus
Muovipoli sekä ympäristöalan teknologiakeskus Neopoli ovat alkuja mahdollisille kehittyville klustereille.
Yritysten yhteishankkeet ja maakunnalliset alihankintaketjut ovat toistaiseksi vähälukuisia. Alueen laajan yrityspohjan vuoksi yritysten yhteistyön ja alihankinnan kehittämiseen on hyvät mahdollisuudet ja ne ovat tukipolitiikan ja yrityspalvelujen kohdealueita. Hyvinvointiteollisuuden markkinoille kehitetään alueellisia liikeideoita. Mm. puuta, metallia ja muovia sekä ympäristöteknologiaa käytetään hyvinvointiin liittyvissä tuotteissa
esim. älykkääseen asumiseen. Yritysten yksittäisiä tuotteita ja palveluja kootaan laadukkaiksi ja inhimillistä
hyvinvointia lisääviksi tuoteperheiksi ja palvelukokonaisuuksiksi.
Alueellisten liikeideoiden syntyminen edellyttää eri toimijoiden verkottumista ja yhteistoimintaa. Toimialakohtaiset yritysten, tutkimuslaitosten ja koulutusorganisaatioiden muodostamat yhteistyöympäristöt muodostavat innovatiivisia teknologia- ja kehittämiskeskuksia, joita tukevat erilaiset tuki- ja kehittämisorganisaatiot
kuten TE-keskus.
Kone-, laite- ja muu metalliteollisuus verkottuu toisiin toimialoihin (keino). Kone- ja laiteteollisuus
verkottuu metsä-, metalli-, telekommunikaatio-, energia-, ympäristö-, kuljetus-, hyvinvointi- ja rakennusteollisuuteen. Metallialan verkottuminen laajenee erityisesti telekommunikaatio-, ympäristö-, kuljetus- ja hyvinvointiteollisuuteen. Metalli- ja kokoonpanoyritykset ovat perustaneet yhteistyöverkoston Mechatronics Network koordinoimaan metallialan yritysten yhteistyötä ja kehittämishankkeita. Päijät-Hämeessä on tilaa osaaville, omaan tuoteryhmäänsä erikoistuneille järjestelmätoimittajille. Järjestelmätoimittaja toimittaa lopputuotteen asiakkaalleen ja vastaa suunnittelusta ja tuotekehityksestä. Järjestelmätoimittajat koordinoivat koko arvoketjua ja työllistävät alueella lukuisia alihankkijoita. Järjestelmätoimittajat pyrkivät vähentämään alihankkijoiden määrää ja kiinteyttävät suhteitaan valittuihin yhteistyökumppaneihin. Tavoitteena on pysyvät partnerisuhteet, jotka perustuvat yhteisiin laatustandardeihin. Metalli- ja kokoonpanoalan yritykset organisoivat
portaalin, joka kokoaa metallialan yritykset yhteen ja esittelee niiden tuotantoa ja tuotteita. Portaalia voidaan
käyttää apuna alihankintayritysten rekrytoinnissa.
Muovialan merkittävimmän klusterin perustaminen Päijät-Hämeeseen (keino). Uudella muovituoteteollisuudella on tilausta lasikuituteollisuudessa, muoviprofiili- ja komponenttiteollisuudessa, sähkö- ja
elektroniikkamuoviteollisuudessa, kovien kierrätyspakkausten teollisuudessa, kuituteknologiateollisuudessa
sekä muovijäte- ja uusiomuoviteollisuudessa. Muovituoteteollisuus laajennetaan yksittäisten tuoteryhmien
valmistuksesta tuotesysteemien hallintaan, jossa muovituotteet yhdessä muodostavat kokonaisuuden ja jossa ne liittävät tuoteosia toisiinsa. Muovituoteteollisuuden ja Muovipolin tueksi luodaan yksikkö tai yritys, joka
tarjoaa tietokoneavusteista muottisuunnittelu- ja valmistusosaamista. Muoviyritykset pyrkivät aktiivisesti varhaiseen yhteistyöhön tuotekehityksessä päähankkijan kanssa. Hyvä yhteistyö päähankkijan kanssa on erityisen tärkeää, koska muoviyritysten toimituksista keskimäärin 80% on alihankintatoimituksia.
Ympäristöklusterin kehittäminen (keino). Maakunnassa toimii jo noin sata ympäristöalan yritystä ja
organisaatiota. Ympäristönäkökohdat mullistavat teollisuutta tulevaisuudessa samalla tavalla kuin informaatiotekniikka. Materiaalien kierrätysteknologiaa kehitetään ympäristöteknologiakeskus Neopolin, korkeakoulujen ja ympäristöalan yritysten yhteistyönä. Ympäristöliiketoimintaa kansainvälistetään ja luodaan toimintamalleja mm. jätehuollon järjestelmien uusimiseen ensivaiheessa lähialueilla. Helsingin yliopiston ympäristöekologian laitoksen perustutkimuksen ja opetuksen avulla synnytetään huippuosaamista ja tuotetaan asiantuntijoita yritysten tarpeisiin.
Maatilojen nivominen tuotantoverkoiksi (keino). Maatilojen ja teollisuuden sopimustuotantoa kehitetään voimakkaasti. Edellytyksenä on tilojen saaminen laatujärjestelmän piiriin. Tilojen välistä yhteistyötä lisätään kehittämis- ja koulutushankkeilla. Panostetaan tuotantonsa kehittämiseen investoivien, 1000-2000 maatilan ja maaseutuyrityksen kilpailukyvyn ja kannattavuuden parantamiseen ja erityisesti nuorten maatalousyrittäjien aktivointiin (koulutus, kehittämishankkeet, investointituet). Kehityskelpoisten tilojen kilpailukykyä
kehitetään ja vahvistetaan yksiköitä kasvattamalla, tilojen yhteistyötä kehittämällä, tilojen ja jalostavan teollisuuden yhteistyötä sopimustuotannossa lisäämällä sekä saattamalla toiminta ja tuotteet laatujärjestelmien
piiriin. Toimenpiteistä vastaa TE-keskuksen maaseutuosasto.
133
Yritysmetsästys: alueellisen yritysrekrytoinnin tehostaminen ja yritysten etabloitumisen helpottaminen (osatavoite G1b2)
Nopeimmin kasvavat alat kuten informaatioteknologia-ala on toistaiseksi kehittymätön ala maakunnassa.
Viime vuosina tietotekniikka ja tietoliikenne ovat nousseet Suomen kolmanneksi tukijalaksi metsä- ja metalliteollisuuden rinnalle. IT-alan osuus Päijät-Hämeen työpaikoista on 3%. Alan työpaikkoja on viidenneksen
vähemmän kuin viisi vuotta sitten, vaikka muualla maassa toimialan työpaikat ovat lisääntyneet lähes 30%.
IT-alan koulutusta maakunnassa tarjotaan sekä ammattikorkeakoulussa että Teknillisen korkeakoulun yksikössä (750 tietotekniikan opiskelijaa).
Informaatioteknologian nopeasta kasvusta haluttaisiin osa Päijät-Hämeeseen pääkaupunkiseudun työvoimakapeikkoihin vetoamalla. Päijät-Hämeen edullinen logistinen sijainti lähellä pääkaupunkiseutua antaa hyvät
edellytykset yritystoiminnalle. Maakunnassa keskitytään tietotekniikan sovellutusten hyväksikäyttöön teollisen
osaamisen, mallinnuksen ja virtuaalisen osaamisen ja infrastruktuurin kehittämisessä. IT-alan yritysten lisäksi
alueelle halutaan puutuotealalle kehitettävää klusteria vahvistavia yrityksiä sekä ympäristöteknologian yrityksiä.
Yritysten uudelleensijoittumispalvelujen kehittäminen (keino). Kootaan tiedot yrityksille tarjottavista palveluista ja rahoituksesta sekä työvoiman saatavuudesta. Tiedotetaan Lahden korkeakoulupalvelujen
tarjonnasta ja korkean asteen koulutuksen saaneesta työvoimasta. Toimitaan yhteistyössä yli kuntarajojen ja
tarjotaan palvelut keskitetysti yrityksille. Renkomäkeen rakennetaan kuntien yhteinen yrityspuisto. Yritysten
siirtymistä alueelle helpotetaan tontti- ja toimitilaesittelyillä sekä neuvonnalla. Yhteistyössä HTC Lahden ja
koulutusorganisaatioiden kanssa parannetaan pääkaupunkiseudun IT- ja elektroniikkayritysten edellytyksiä
perustaa uusia yksiköitä tai siirtää toimintojaan Päijät-Hämeeseen.
Yritysten tieto- ja viestintäteknisen toimintaympäristön parantaminen (keino). Alueen tehokas
verkkojärjestelmä on yksi parhaita markkinavaltteja IT-yritysten houkuttelemiseksi maakuntaan. Tietotekniset valmiudet nostetaan Päijät-Hämeessä samalle tasolle kuin maan kasvukeskuksissa. Alueelle rakennetaan
IT-verkko, jonka osapuolina ovat kokonaisjärjestelmätoimittajat ja pienet ATK-yritykset sekä koulutus- ja
tutkimusorganisaatiot. IT-verkko koostuu isoista teleoperaattoreista, IT-taloista, pienyrityksistä sekä tutkimus- ja koulutusorganisaatioista. Pk-yritykset ostavat ohjelmistot suoraan verkosta, joten niiden ei tarvitse
perustaa ja pitää yllä kalliita tiedonhallintajärjestelmiä. Tietotekniikan tutkimuskeskus toimii kehitysalustana
edustamillaan aloilla ja tekee tiivistä yhteistyötä yritysten kanssa. Päijät-Hämeeseen ja Lahden seudulle rakennetaan laajakaistaverkko. Alueella tarvitaan myös suurikapasiteettinen ISP (Internet Service Provider) –
palvelin. Lahden kaupunki sopii yhteisestä IT-standardista, johon rakentuu tietotekniikan infrastruktuuri.
Ammattilaismetsästys: osaavan työvoiman hankinta (osatavoite G1b3)
Päijät-Hämeessä on puute huippuosaajista. Korkean asteen koulutuksen saaneita asuu maakunnassa keskimääräistä vähemmän. Korkean asteen aloituspaikkojen vähyys hidastaa vajeen täyttämistä. Oikorata parantaisi olennaisesti osaavan työvoiman mahdollisuuksia asua ja käydä työssä Päijät-Hämeessä.
Maakunnan markkinointia tehostetaan (keino). Kunnat markkinoivat yhdessä alueen korkeatasoisia
asumismahdollisuuksia ja luontoarvoja. Maankäytön suunnittelussa otetaan huomioon alueen vetovoimatekijät suhteessa pääkaupunkiseutuun ja tarjotaan houkuttelevan kokoisia omakotitontteja.
Verkkojärjestelmän hyödyntäminen (keino). Tehokas verkkojärjestelmä on yksi parhaita markkinavaltteja IT-osaajien houkuttelemiseksi Päijät-Hämeeseen. Ilman toimivia verkkoja ei esimerkiksi etätyö ole mahdollista.
Aktiivisen maahanmuuttajapolitiikan täsmentäminen ja toteutus (keino). Päijät-Hämeessä on ryhdyttävä harjoittamaan aktiivista ulkomaalaisten työntekijöiden ja opiskelijoiden rekrytointia, jotta 2010luvulla uhkaava työvoimavaje saadaan täytetyksi. Koko Suomessa tarvitaan vuosittain seuraavien 10-15 vuoden aikana 10 000 – 20 000 sellaista uutta työtekijää, joita ei löydy uusista työmarkkinoille saapuvista sukupolvista. Periaatteessa aukko voidaan täyttää myös nostamalla eläkeikää tai lisäämällä naisten ja opiskelijoiden työhönosallistumista. Todennäköisesti kuitenkin kaikkia keinoja tarvitaan - myös ulkomaalaisen työvoi-
134
man aktiivista rekrytointia. Korkean asteen koulutuksen saaneiden määrä kasvaa nopeimmin Aasiassa ja Afrikassa. Aasiassa on jo nyt enemmän huippuosaajia kuin Euroopassa. Nopeimmin osaajien vajetta saadaan
täytettyä tarjoamalla ulkomaisille osaajille suomalaiseen yritystoimintaan, kulttuuriin ja kieleen perehdyttävää tietoutta ja markkinoimalla heille alueen työpaikkoja.
Maakuntaan on ensin täsmennettävä ulkomaalaisohjelma ja ryhdyttävä sitä tämän jälkeen toteuttamaan.
Vastaavaan työhön ovat itäisen Suomen maakunnat jo ryhtyneet. Samoin Ulkomaalaisvirastossa on käynnissä maahanmuuttopolitiikkaa täsmentävä työ.
Yritysten sekä koulutuksen ja tutkimuksen välisen yhteistyön parantaminen (osatavoite G1b4)
Tietoyhteiskunnassa korostuu opiskeltuun tietoon perustuvan osaamisen merkitys. Yritysten kilpailukyky riippuu niiden kyvystä hyödyntää uutta tutkimusperäistä tietoa. Uuden tiedon menestyksekäs soveltaminen
edellyttää osallistumista tiedon luomiseen, jossa korkea-asteen koulutus ja elinkeinoelämää palveleva tutkimustoiminta ovat tärkeitä. Alhaiset koulutus- ja tutkimuspanostukset estävät maakunnan kehittymistä. Helsingin yliopiston, Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun Lahden yksikköjen varaan kehittyvä verkkoyliopisto, ympäristöteknologiakeskus Neopoli ja Osaamiskeskus luovat hyvät edellytykset koulutuksen ja tutkimuksen sekä yritysten väliselle yhteistyölle. Lahden osaamiskeskuksen DQE-konsepti
soveltuu erinomaisesti yritysten kehittämiseen.
Yritykset hyödyntävät korkeakouluopiskelijoita (keino). Yritysten tiivistynyt yhteistyö opiskelijoiden
kanssa lisäisi nuorten kiinnostusta jäädä työskentelemään opiskelupaikkakunnalle ja perustaa yrityksiä maakuntaan. Esimerkiksi Lahden ammattikorkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun Lahden keskuksen 750 tietotekniikan opiskelijaa ovat suuri ja paljolti yhä käyttämätön voimavara alueen yrityksille.
Koulutusorganisaatiot ja tutkimuslaitokset kehittävät yrityspalveluja (keino). Alueen yrityksille
luodaan riittävät palvelut sekä korkeakoulupalveluja että tiedepuistokonseptia kehittämällä. Yritykset osallistuvat koulutussuunnitteluun ja koulutus viedään yrityksen sisään, jos vain mahdollista.
Innovaatioprosesseja varten tehdään vahvat kehityskeskukset (Keino). Kehittämistoimintoja varten synnytetään Lahden seudun tiedepuisto, joka sisältää 12 painopistealan teknologia- ja osaamiskeskukset.
Painopistealat ovat: bioteknologia, hyvinvointiteollisuus, laatu, liiketalous, matkailu, muotoilu, muoviteknologia, puuteknologia, tietotekniikka, tuotantotalous, ympäristöekologia, verkkoviestintä. Teknologiakeskuksiin
perustetaan myös yrityshautomot.
Yksilöllisten koulutusohjelmien luominen maahanmuuttajille (keino). Suomen tieto- ja osaamisintensiiviset työpaikat houkuttelevat etenkin aasialaisia ja venäläisiä hyvin koulutettuja paremman elintason
piiriin. Päijät-Hämeessä toimivat korkeakoulut ovat kiinteässä yhteistyössä sekä Euroopan että muiden
maanosien yliopistojen kanssa ja suunnittelevat yksilöllisiä koulutusohjelmia maahanmuuttajille yhdessä
maakunnan yritysten kanssa.
Yksityisen ja julkisen uusi suhde: yritysten ja julkisen hallinnon yhteistyön kehittäminen (osatavoite G1b5)
Julkisen sektorin resurssit ovat tiukoilla. Palveluja ostetaan jo nyt yksityisiltä. Yksityisten palvelujen tarjonnassa on kuitenkin puutteita kuten myös julkisten palvelujen tarjonnassa. Julkisten palvelujen tuotantoon
saadaan kilpailun kautta uusia toimintatapoja.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntä mullistuu suurten ikäluokkien vanhentuessa. Avopalvelut ja sosiaalibisnes lisääntyvät. Kasvuvauhti riippuu sekä kyvystä että halusta maksaa palveluista. Myös teleterveydenhuolto
muuttaa palvelujen tarjontatapoja.
Yrityspalvelujen kehittäminen (keino). TE-keskuksen palvelua kehitetään toimialapohjaisesti yhdessä
yritysten kanssa. Alueen yrityspalvelujen palveluverkkoa laajennetaan. Selvitetään mahdollisuudet palvelualan yritysten kehittämiskeskuksen perustamiseksi. Ammatillista koulutusta suunnattaessa tukeudutaan nykyistä enemmän viranomaisten, koulutusorganisaatioiden ja yritysten väliseen tietojen vaihtoon.
135
4.4.3.3. Yritysten liiketoimintakykyjen parantaminen (tavoite G1c)
Marja Koivula, Mirja Karila-Reponen, Marko Mälly, Erkki Rope, Hannu Tervonen (toim.)
Suuret yritykset ulkoistavat toimintojaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Varsinaista tuotantoa siirretään alihankkijoille ja suurten yritysten tuotoista suurin osa syntyy tulevaisuudessa palveluista. Kehittyneiden teollisuusmaiden yrityksistä valtaosa on kuitenkin pieniä. Suomi sijoittuu pienyritysvaltaisuudellaan Euroopan
maiden kärkeen. Suomessa alle kymmenen henkeä työllistäviä yrityksiä on yli 94 prosenttia kaikista yrityksistä. Pienyritysten liiketoimintakykyjä parantamalla lisätään nopeimmin eurooppalaiseen kilpailuun kykeneviä
dynaamisia yrityksiä maakunnassa. Pienten palveluyritysten merkitystä korostaa se, että tulevaisuudessa
palveluilla tulee olemaan suurin vaikutus bruttokansantuotteen kasvuun.
Yrittämiseen tarvittavat laajemmat valmiudet ja näkemykset puuttuvat usein pienyrittäjiltä. Pienyrittäjät hallitsevat heikosti liiketoiminnan perusteita ja yritystoiminnan taloudellisia seikkoja. Toisaalta pienyrityksiin liittyy usein kyky sopeutua suuryrityksiä nopeammin muuttuviin olosuhteisiin. Pienyrityksissä voi olla varsin taitavia toimijoita, jotka pystyvät nopeasti hyödyntämään patentteja ja keksintöjä. Tulevaisuus on uusissa palveluissa, ympäristöystävällisyydessä ja laadussa.
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Päijät-Hämeen tuotantorakenne on yhä kotimarkkinapainotteinen. Maakunnassa bruttokansantuote per asukas on kehittynyt maan keskiarvoa heikommin ja kehityskuva on lievästi laskeva. Kasvu on edelleen pitkälti
teollisuuden varassa. Teollisuus työllistää edelleen yli kolmanneksen työllisistä.
Päijät-Hämeessä on heikossa kunnossa olevia yrityksiä suhteessa enemmän kuin missään muussa maakunnassa. Rakennusalan yritykset esimerkiksi ovat keskimäärin melko huonossa kunnossa. Maakunnassa on
kuitenkin paljon myös taloudellisesti menestyviä yrityksiä. Alueen kehittymisen kannalta edelleen tärkeät teollisuusyritykset ovat Päijät-Hämeessä muuta maata paremmassa kunnossa.
Tulevaisuudessa yhä suurempi osa uusista työpaikoista syntyy pienyrityksissä. Yritystoiminta painottuu yhä
enemmän palveluyrittäjyyteen, kuten matkailuyritystoimintaan. Valtaosa bruttoaluetuotteen kasvusta PäijätHämeessä tulee muodostumaan palvelualoilta ETLA:n selvitysten perusteella. Nykyisten pienyritysten sukupolvenvaihdokset edellyttävät lähivuosina useiden tuhansien nuorien ryhtymistä yrittäjiksi. Laajentavat ja
aloittavat yritykset tarvitsevat manageriaalista osaamista. Palveluja tarvitaan suhdetoiminnan kehittämiseen,
markkina-analyysien tekoon sekä aineettoman pääoman hallinnan osaamiseen ja kehittämiseen.
Bisnesosaamisen parantaminen (osatavoite G1c1)
Vuodesta 1995 päijäthämäläisten yritysten sekä kasvu että kannattavuus ovat ylittäneet hieman maan keskiarvon. Pääoman tuotto on kuitenkin ollut hiukan keskiarvon alapuolella. Omavaraisuusaste (noin 35%
vuonna 1999) vastaa maan keskitasoa.
Lahden koko ajan parantuvien korkeakoulupalvelujen ja teknologiakeskusten laajamittainen hyödyntäminen
alueen yritystoiminnan kehittämisessä ja yrittäjien osaamisen lisäämisessä antaa hyvät edellytykset pärjätä
kilpailussa paitsi koti- myös kansainvälisillä markkinoilla vastaisuudessa.
Tarjotaan pk-yrityksille liiketoimintakykyjen parantamisohjelma (keino). Pk-yritysten kasvun turvaamiseksi ja kilpailukyvyn lisäämiseksi niille järjestetään liikkeenjohdollista koulutusta ja konsultointia. Yritysten nykytila määritetään ja niille laaditaan kehittämisohjelma. Yritysjohdon ja avainhenkilöiden osaamistasoa parannetaan kasvua tukevalle ja siihen rohkaisevalle tasolle. TE-keskuksen yritysosasto rahoittaa kehittämistoimia yhdessä työvoimaosaston kanssa hyödyntäen alueen korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten palveluja, erityisesti liiketaloustieteen ja tuotantotalouden ylempää korkeakoulutusta ja täydennyskoulutusta sekä
tutkimusta. Yrityksen sisäiseen kouluttamiseen ja perehdyttämiseen luodaan laatujärjestelmä.
Uuden yritystoiminnan käynnistymisedellytykset turvataan (keino). Luodaan kattava palveluverkko
alkaville yrittäjille ja osuuskunnille. Alkavia yrityksiä konsultoidaan strategiaprosesseissa, toiminta- ja kehitys-
136
suunnitelmien laadinnassa ja rahoituskysymyksissä. Yritysideat testataan TE-keskuksen avustuksella. Nuorten yrittäjyyskasvatusta tehostetaan. High-Tech –Centeriin varataan tiloja nuorten aloitteleville yrityksille erityisesti sisältötuotanto- ja uusmedia-aloilla. Uusien yrityshautomojen liikkeelle lähtöä tuetaan. Uusien yritysten perustamista aktivoidaan ja yrittäjiä neuvotaan TE-keskuksen ja kunnallisten elinkeinoviranomaisten yhteistyöllä. Julkisen tuen ja neuvonnan ehdoksi asetetaan esim. ”yrittäjä-ajokortin” tai ”yrittäjäsertifikaatin”
suorittaminen.
Parannetaan palvelu- ja palveluttamisosaamista (keino). TE-keskus kohdentaa palvelujaan uudelleen lisätäkseen maakunnan palveluyrittäjyyttä. Erityisinä painopisteinä ovat teollista tuotantoa tukevat palvelut, matkailu- ja kulttuuripalvelut sekä hoivapalvelut. Perustetaan palvelualan yritysten kehittämiskeskus.
Vauhditetaan maaseudun pienyritysten käynnistämistä ja kehittämistä (keino). Perusmaatalouden rinnalle tarvitaan lisää korvaavia tulolähteitä. Erityisinä painopisteinä ovat mekaaninen puunjalostus,
puun energiakäyttö, elintarvikkeiden jatkojalostus ja matkailu. Maataloudesta vapautuvia tiloja muunnetaan
pienyritystoiminnan tarpeisiin. Maakunnassa käynnistetään pk- ja maaseutuyritysten välistä alihankintayhteistyötä edistäviä hankkeita.
Yritysten tutkimuksen, tuotekehityksen ja innovaatiotuotannon lisääminen (osatavoite
G1c2)
Päijät-Hämeessä käytettiin vuonna 1998 alle yksi prosentti Suomen tutkimus- ja kehityspanostuksista. Maakunnassa on vähän korkeaa teknologiaa ja uusia innovaatioita hyödyntävillä aloilla toimivia yrityksiä. Yritysten kiinnostus uuden teknologian hyödyntämiseen on vähäistä.
Tutkimus- ja kehitysosaamista maakunnassa on Lahden ammattikorkeakoulussa, Teknillisen korkeakoulun ja
Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun Lahden yksiköissä, Helsingin yliopiston Lahden yksiköissä, ympäristöteknologiakeskus Neopolissa ja Nastolan Muovipolissa.
Alueella on syntynyt tiedepuistosuunnitelma ”Osaamiskaupunki Lahti”. Tiedepuiston pohjan muodostavat
viisi teknologiakeskusta; Neopoli, jonka kehitysalat ovat ympäristöala, materiaaliteknologia ja puutuoteteknologia, IT-keskus (informaatioteknologia-ala konepajasta uusmediaan), Muovipoli, Muotoilukeskus sekä laatuneuvontakeskus. Menestyksellinen tulevaisuus edellyttää uusia innovaatioita, jotka syntyvät tieteellisen ja
soveltavan tutkimuksen tuloksista, joita käytetään hyväksi tuotekehityksessä. Tiedepuiston toteuttaminen on
maakunnan kehittämisen avainasioita.
Pk-yritysten tutkimuspalvelujen lisääminen (keino). Tutkimuslaitosten, tiede- ja ammattikorkeakoulujen sekä osaamiskeskuksen palveluresurssit suunnataan yritystoimintaa tukeviksi, ja teknologian siirtoa pkyrityksille parannetaan. Tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen kykyä ja halua palvella pk-yrityksiä lisätään. Yritysten teknologialähtöiset liikeideat kartoitetaan ja yrityksiä konsultoidaan kehityssuunnitelmien laadinnassa
sekä rahoituskysymyksissä. TE-keskuksen teknologiayksikkö aktivoi sekä tutkimuslaitoksia ja korkeakouluja
että yrityksiä yhteishankkeisiin. Päijät-Hämeen osaamiskeskuksen tutkimushankkeilla parannetaan yritysten
laatu-, muotoilu- ja ympäristöteknologiaa.
Kehittämisyksiköiden luominen päätoimialoille (keino). Kehittämisyksiköissä yhdistyvät korkeakoulujen tutkimus ja koulutus sekä yritysten kehittämissuunnitelmat ja kehitysprojektit. Keskuksiin perustetaan
myös yrityshautomoja. Kehittämisyksiköt, innovaatiokeskukset, käynnistävät innovaatioprosesseja yrityksissä.
Tietotekniikan tutkimuksen lisääminen (keino). Tietotekniikan keskukseen (IT-keskus) perustetaan
yksikkö, joka keskittyy tuotantoautomatiikan kehittämiseen mekatroniikkateollisuudessa. Maakunnan yritykset kehittävät langattomia palveluja isoille teleoperaattoreille. Painopiste on sisällöntuotannossa ja palveluissa, mm. matkapuhelimen kautta käytettävissä lisäarvopalveluissa. Pidemmällä aikavälillä IT-teknologiassa
otetaan haltuun kokonaiskehittäminen mekaanisessa puunjalostuksessa ja metalliteollisuudessa. Erikoistuneet pientoimittajat verkottuvat keskenään (esim. yrityksen A ohjausjärjestelmä, yrityksen B koodaus, yrityksen C taloushallinto ja elektroninen kaupankäynti).
137
Maatilojen tuotekehitystoimintaa lisätään (keino). Tuotekehitysapua kohdennetaan erityisesti erikoiskasvien jatkojalostukseen perustuvaan yritystoimintaan, puutuotteiden valmistukseen ja matkailupalvelujen
kehittämiseen. Uudistamiskykyiset nuoret ohjataan yrittäjyysvalmennukseen ja TE-keskuksen muiden palvelujen piiriin.
Yritysten kansainvälistyminen (osatavoite G1c3)
Kansainvälistymisen taso maakunnan yrityksissä on alhainen. Päijät-Hämeen tuotannosta menee vientiin
merkittävästi alhaisempi osuus (36,7% vuonna 1998) kuin maassa keskimäärin (50%). Informaatio ja kommunikaatioteknologia ovat avanneet yrityksille globaalit markkinat myydä palveluitaan. Toimiminen globaalilla tasolla avaa markkinoiden suuruuden kautta uusia mahdollisuuksia myös palveluyrityksille.
Lisätään yritysten valmiuksia kansainvälistymiseen (keino). Rahoitustoiminnassa priorisoidaan kansainvälistymistä ja vientiä. Vientiyritysten määrän kasvattamiseksi ja viennin määrän lisäämiseksi yrityksiä
viedään TE-keskuksen yritysosaston toimesta kansainvälisiin yrityskontaktitapahtumiin, järjestetään kohdemarkkinainfotilaisuuksia yhdessä Finpron kanssa, kootaan markkinakatsauksia yritysten käyttöön ja luodaan
eri kehitysvaiheissa oleville yrityksille kansainvälistymispalvelukonsepti. Yritysosaston henkilöstö tehostaa
vientineuvontaa ja avustaa vientitekniikkaan liittyvissä asioissa, vientisuunnitelmien teossa ja kontaktien etsimisessä esim. Eurolink-konsulttiverkoston avulla. Analysoidaan, onko yrityksillä resursseja viennin aloittamiseen ja valmennetaan ne kansainväliseen toimintaan. Erityisesti pieniä kotimarkkinoilla menestyneitä yrityksiä valmennetaan vientitoimintaan siirtymistä varten. Keskisuurten vientiyritysten tuotekehitystä vahvistetaan kilpailukyvyn parantamiseksi varsinkin maakunnalle tärkeillä toimialoilla puu-, metalli-, muovi- ja elintarviketeollisuudessa. Lisäksi käynnistetään erikoisten maaseututuotteiden vienti. Tuotemarkkinointi ja suunnittelu tehdään kohdemaan mukaan. Erityisesti pyritään Pietarin kaupan lisäämiseen ja kehittämiseen. Se edellyttää Venäjän tuntemuksen ja kielitaidon parantamista. Tavoitteena on pysyvä kaupallinen edustusto Pietarissa. Maahanmuuttajien kieli- ja kansainvälisyystaitoja sekä eri kulttuurien tuntemusta hyödynnetään laajasti. TE-keskuksen yritysosasto organisoi kehittämistoimet.
Puun jalostus ja huonekaluteollisuus hyvinvointiteollisuudeksi (osatavoite G1c4)
Integroidaan huonekaluteollisuus kansainvälisiin jakeluketjuihin ja alan yritykset perustavat
kauppahuoneen (keino). Huonekalukauppa on entistä enemmän kokonaissisustamista. Huonekalut valmistetaan tiettyyn sisustuskonseptiin ja huonekaluja ostetaan osana sisustuskokonaisuutta. Mallistosuunnittelu toteutetaan isojen sisustustavarataloketjujen kanssa. Kussakin maassa on erilaisia sisustuskulttuureja,
jotka pitää ottaa huomioon suunnittelussa. Huonekalualan yritykset erikoistuvat huonekalukomponenttien tai
erikoiskoneita edellyttävien työvaiheiden valmistamiseen. Yritykset muodostavat yhdessä verkottuneen tuotantoketjun. Tuotannollisia yksiköitä voidaan vahvistaa syvemmällä yritysyhteistyöllä. Yhteistyötä voidaan tiivistää johtavien veturiyritysten kanssa ja perustamalla huonekaluteollisuuden yhteinen kauppahuone. PäijätHämeen huonekaluteollisuuden on välttämätöntä integroitua sekä kansallisten että kansainvälisten jakeluketjujen kanssa. Kansainväliset jakeluketjut hallitsevat huonekalumallistoja ja huonekalujen vähittäismyyntiä.
Huonekaluteollisuus tiivistää kytköksiään huonekalukauppaan, sillä suunnittelu- ja tilauspalvelut edellyttävät
tiiviimpää ja nopeampaa yhteistyötä huonekalukaupan kanssa.
Parannetaan huonekaluteollisuuden markkinointi- ja vientiosaamista (keino). Huonekaluteollisuus
on Päijät-Hämeen teollisuuden suurin työllistäjä. Harvat huonekalut ovat kuitenkaan kansainvälisesti tunnettuja. Huonekalusuunnittelun pitää täyttää kansainvälisen sisustussuunnittelun odotukset. Kussakin maassa
on erilaisia sisustuskulttuureja, jotka pitää ottaa huomioon suunnittelussa. Tuotantoteknologiaa on kehitettävä kilpailijamaiden Tanskan ja Italian tasolle. Kansainväliset jakeluketjut hallitsevat käytännössä huonekalumallistoja ja huonekalujen vähittäismyyntiä. Suunnittelu- ja tilauspalvelut edellyttävät tiiviimpää ja nopeampaa yhteistyötä huonekalukaupan kanssa. Huonekaluvienti on mahdollista vain yhteistyössä kansainvälisten
jakeluketjujen kanssa. Päijät-Hämeessä se edellyttää markkinointi- ja vientikoulutuksen lisäämistä. Mahdollisesti tarvitaan myös yhteinen kauppahuone. Sähköisen liiketoiminnan tukipilari tulee olemaan sisustus- ja
huonekaluportaali. Portaali avaa pääsyn huonekaluteollisuuden koko suunnittelu-, tuotanto- ja jakeluverkkoon. Myös sähköinen liiketoiminta voidaan hoitaa portaalin tuella. Portaali yhdistäisi myös Suomen muun
huonekaluteollisuuden kansainvälisessä kaupassa.
138
Sijoitetaan huonekaluteollisuuden kriittinen osaamismassa Lahden seudulle (keino). Huonekaluteollisuuden koulutus ja tutkimus sijoitetaan maakuntaan, jolloin tuottavuus ja innovatiivisuus saadaan nousuun. Päijät-Hämeen osaamiskeskusohjelmalla käynnistetään maakunnan huonekaluteollisuuden nostaminen
Euroopan huipputasolle. Kaakkois-Suomen alueella toimivat tutkimus- ja kehitysyksiköt lisäävät mahdollisuuksia mekaanisen puunjalostuksen uudistamiseen. Huonekaluteollisuudessa teknologinen uusiutuminen
tarkoittaa tietotekniikan hyödyntämistä, automaation lisäämistä ja kehittynyttä logistiikkaa. Teknologinen uusiutuminen koskee nopeaa puun kuivatusteknologiaa, liimapuun lisääntynyttä käyttöä, tuotantoteknologian
automatisointia ja ympäristöystävällistä pintakäsittelyä.
Rakennetaan koko mekaanisen puunjalostusteollisuuden ja metalliteollisuuden kattava tuotantoverkko Päijät-Hämeeseen (keino). Laaja ja monipuolinen tuotantoverkko tukee puurakentamista.
Tuotantoverkko sitoutuu puuelementtien valmistukseen ja se hyödyntää yhteisiä järjestelmäratkaisuja. Suuret sahaus- ja höyläystuotantoa harjoittavat yritykset ovat osa kansainvälistä metsäteollisuusintegraatiota.
Alihankintasahat ja –höyläämöt erikoistuvat puuelementtien avaintuotteiden valmistukseen. Erikoistuminen
edellyttää sitä, että pk-yritykset verkostoituvat osaksi laajempaa tuotantoketjua, mikä takaa niille säännöllisiä
toimeksiantoja.
Puurakentamiseen etsitään uusia ratkaisuja (keino). Modernit puuelementit edellyttävät uusien puuratkaisujen kehittämistä, jotka standardoidaan myyntituotteiksi (esim. parvekkeet, portaat, kylpyhuoneet,
välipohjat, väliseinät). Moderneihin puuelementteihin kehitetään älykkäitä liitoksia, jotka uudistavat koko
puutalorakentamisen suunnittelua ja logistiikkaa. Älykkäillä liitoksilla voidaan eri puuelementtejä liittää talopaketteihin ja kerrostaloihin.
Puutalonvalmistajat markkinoivat yhteistyössä (keino). Päijät-Hämeen puutalo- ja elementtivalmistajien on välttämätöntä yhdistää markkinointiponnistuksensa kansainvälisessä kaupassa. Päijät-Hämeessä tulee selvittää mahdollisuudet markkinoinnissa yhteisen kauppahuoneen perustamiseksi.
Puun käytön logistiikkaketjuja kehitetään (keino). Logistiikkaketjun parantaminen on keskeisin puurakentamisen kehittämiskohde. Logistiikkaketju kulminoituu lähtökohtiin "oikea tuote, oikeat määrät, oikeaan
aikaan ja oikeassa paikassa". Laatujärjestelmä tulee ottaa käyttöön puutalorakentamisen koko prosessissa.
Puurakentamisen järjestelmäratkaisuja kehitetään (keino) edistää myös alan yritysten muodostumista tuotantoketjuiksi, joissa standardikomponenteista voidaan koota suurten kansainvälisten tilausten
edellyttämiä volyymejä. Virtuaalisia puualan komponenttikirjastoja hyödyntämällä voidaan suunnittelu ja
valmistus kytkeä, jolloin logistisia ratkaisuja kehittämällä voidaan koota räätälöityjä talopaketteja täydellisinä
toimituksina ja sarjatyöhön perustuvina toteuttamispalveluina.
Teollisen tuotannon kehittäminen ja automaatio (osatavoite G1c5)
Päijät-Hämeen voimakas teollinen elinkeinoperinne merkitsee sitä, että mekaanisen teollisuuden kilpailukyky
ratkaisee lähivuosien työllisyyskehityksen alueella. Siksi panostuksia on lisättävä olemassa olevan teollisuuden tuottavuuden kehittämiseksi. Teollisen työvoiman määrän lasku on ollut selvä jo pitkän aikaa, ja on todennäköistä, että ikääntyminen poistaa työpaikkoja. Työpaikkoja korvataan automaatiolla, jolloin työvoima ei
kasva.
Tietotekniikan ja muotoilun hyväksikäyttö tuotannon kehittämisessä voi turvata vahvan päijäthämäläisen
huonekalu- ja metalliteollisuuden kilpailukyvyn. Tulevaisuudessa tietoteknologia vaikuttaa tavaran valmistukseen yhtä mullistavasti kuin se on vaikuttanut informaation käsittelyyn. Automaattinen valmistus mahdollistaa pienyrityksille asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden mukaisten tuotteiden valmistuksen. Samalla asiakkaat
osallistuvat tuotesuunnitteluun ja prototyyppien testaamiseen. Tällainen kehitys tuo takaisin kyläsepät ja
paikallisen tuotannon.
Tuotekehitystä edistettävä (keino). Päijät-Hämeessä käytetään vähemmän resursseja tuotekehitykseen
kuin muissa maakunnissa. Tuotekehitykseen sijoittaminen on aina riski johon pienyrityksillä ei ole varaa.
Suuremmilla yrityksillä on omaa tuotekehitystä, jolla ne turvaavat kilpailukykynsä. Yrityslähtöisten kehittämishankkeiden tuottaminen on välttämätöntä teollisuuden uusiutumisen varmistamiseksi. PK-yrityksille tulisi
139
luoda mahdollisuus käyttää tuotekehitysmahdollisuuksia ideoidensa toteuttamiseen. PK-yritysten kehittämishankkeiden tukemiseen tulee luoda menettely joka tuottaa nopeita päätöksiä.
Kuva 38: Tutkimus ja kehittämispanostusten saavutettavuus (PSSD)
Tuottavuutta parannettava automaatiolla (keino). Uusien tietoteknisten sovellusten käyttöönotto parantaa tuottavuutta. Olemassa olevan yrityspohjan perehdyttäminen tietoteknologian mahdollisuuksiin auttaa
löytämään uudet sovelluskohteet joissa voi parantaa tuottavuutta. Koulutusjärjestelmillä on tässä vaativa
tehtävä jakaa uusinta tietoa. Päijät-Hämeessä on potentiaalia uusien teknologioiden käyttöönottoon. Uusien
teknologioiden siirto ja soveltaminen luo myös oman teknologioiden kehittäjien toimialan, joka korvaa automaation vähentämiä työpaikkoja.
Teollisuuden imagoa parannettava (keino). Teollisuuden vetovoimaisuus edellyttää että työpaikkojen
ergonomiaan kiinnitetään huomiota kehitys- ja tutkimuspanoksia suuntaamalla. Uusien teknologioiden soveltaminen parantaa teollisuuden imagoa mutta edellyttää myös osaavan työvoiman saantia ja säilyttämistä.
Ympäristöosaamisen siirtäminen yritystoimintaan (osatavoite G1c6)
Ympäristöosaajat ja yrityselämä eivät nykyisellään kohtaa riittävästi. Syy on osittain yrityselämää palvelevien
ympäristöosaajien vähäinen määrä. Toisaalta pienten yritysten resurssit on sidottu varsinaiseen tuotantotoimintaan eikä yrittäjillä itsellään tai heidän henkilökunnallaan ole aikaa koulutukseen. Ympäristöalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja yrittäjien välistä yhteyttä tarvitaan.
Parannetaan ympäristöteknologiakeskus Neopolin mahdollisuuksia kehittyä merkittäväksi teknologiakeskukseksi (keino). Neopolin rooliin kuuluvat ympäristöalan (ympäristöbioteknologian, ekologian ja –johtamisen), materiaaliteknologian sekä puutuoteteknologian koordinointi ja hautomo- sekä
teknologian siirtotoiminnot. Neopolilla on tärkeä tehtävä Päijät-Hämeen ympäristöklusterin vahvistamisessa
sekä kehitettäessä yliopisto- ja korkeakoulujen tutkimustiedon siirtoa käytännön toteutuksiksi Lahden ammattikorkeakoulun, Ympäristöteknologiakeskus Neopolin, yrityselämän ja julkishallinnon yhteistyönä.
Ekotehokkuuden liittäminen yritysten liiketoimintastrategioihin (keino). Ekologinen elinkaariajattelu juurrutetaan yrityksiin. Koko tuotantoketju raaka-aineesta kuluttajalle suunnitellaan ympäristöystävälliseksi. Ekokertoimilla tai –mittareilla määritellään tuotteiden ympäristötase ja –laatu. Varmistetaan, että tuot-
140
teiden materiaalit ovat terveydelle ja ympäristölle haitattomia ja että ne ovat ekologisesti kestäviä; tuotteiden korjaus, jälleenkäyttö tai entisöinti, varaosat ja huoltopalvelut pelaavat. Tuotteiden materiaalin ja energian kulutus minimoidaan koko elinkaaren ajalta.
Huonekaluteollisuudessa painotutaan laatuhuonekalujen valmistukseen, kunnostamiseen ja kierrätykseen.
Entisöityjen ja laatuhuonekalujen kauppa ulotetaan sähköisen liiketoiminnan välityksellä koko maahan. Uudet
logistiikkayritykset hoitavat huonekalujen jakelua.
Teollisuuden jätemääriä vähennetään materiaalin käyttöä tehostamalla. Jätteiden kuten kemikaalien, metallien, lasin ja muovin kierrätystä mekaanisesti tai kemiallisesti lisätään. Biologisesti hajoavat muovit saavat läpimurtonsa lähivuosina. Metalliteollisuudessa kierrätyksen osuus tulee kasvamaan 50 % vuoteen 2006 mennessä. Suurin osa konepajojen metalliromusta syntyy levynleikkauksessa, ja tietokoneavusteisella suunnittelulla päästään parempiin leikkauksiin.
Ympäristöosaamisen viennin lisääminen ( keino). Ympäristöosaamiselle on tänä päivänä kysyntää erityisesti lähialueilla, mutta myös uusien EU:n jäsenyyttä hakevien maiden keskuudessa. Vientiä lisätään yritysten itsensä toteuttamien vientihankkeiden avulla. Useat yritykset ovat kuitenkin kokoluokaltaan sellaisia,
että tarvitaan Neopolin kansainvälistymisyksikön kautta tapahtuvia yritysten etabloitumista helpottavia toimenpiteitä kuten suhteiden luomista kohdealueelle ja partnereiden hakua. Hankkiudutaan partnerina mukaan yhteistyöhön muiden maiden projektien kanssa.
Neopolin kansainvälistymisyksikön toimintaa lisätään (keino). Useimmilla maakunnan pk- ja mikroyrityksillä ei ole resursseja laajentaa markkinoitaan ulkomaille, koska resurssit on käytettävä tarkkaan yrityksen tuotantotoimintaan. Yrityksille kansainvälistyminen merkitsisi usein kuitenkin kasvusykäystä ja mahdollisuutta työllistää uusia työntekijöitä. Yritysten etabloituminen omin avuin vaatii luottamuksellisten henkilö- ja yrityssuhteiden luomista ja kyseisen maan toimintakulttuurien tuntemusta. Neopolin kansainvälistymisyksikkö on avannut yhteyksiä lähialueilla mm. Pietariin, Unkariin, Viroon ja muihin EU.n jäsenyyttä hakeviin maihin. Neopolilla on valmiita verkostoja ja alueiden tuntemusta, joka voidaan hyödyntää useampien yritysten kansainvälistymisen helpottamiseen ja mahdollisuuksiksi olla mukana tarjoamassa päijäthämäläistä
osaamista mm. EU:n tukemissa kehittämis- ja investointihankkeissa Venäjällä ja uusissa jäsenyyttä hakevissa
maissa.
Muotoilun teollistaminen ja kaupallistaminen osana yritysten liiketoimintaa (osatavoite G1c7)
Tuotantoteknologian nopea kehitys on lisännyt muotoilun merkitystä. Monien menestyneiden yritysten salaisuus on se, että ne ovat hankkineet kilpailukykynsä muotoiluinvestoinneilla. Muihin kehityspanoksiin verrattuna sijoitukset muotoiluun ovat pieniä mutta tuottoisia. Muotoiluosaaminen (design know-how) on viimeisen
kymmenen vuoden aikana noussut keskeiseksi kilpailutekijäksi johtavissa teollisuusmaissa. Japanissa, Pohjois-Koreassa, Italiassa, Hollannissa ja Tanskassa muotoilu on merkittävä osa maiden kilpailustrategiaa. Myös
Suomessa valtioneuvosto hyväksyi kesäkuussa erillisen muotoilupoliittinen ohjelman (Muotoilu 2005!), jossa
Suomeen ehdotettiin kolmea muotoiluosaamisen keskittymää: Helsinkiä, Lahtea ja Rovaniemeä.
Muotoilun merkitystä arvioitaessa on huomattava, että muotoilu ei ole pelkästään yksittäisen esineen tai esinekokonaisuuden suunnittelua. Muotoilun asema yrityksen koko tuotantoprosessissa on keskeinen. Sillä on
yhteys markkinointiin, käyttötutkimukseen, tekniseen tutkimukseen, kehitystyöhön, rakennesuunnitteluun ja
tuotantoprosessiin. Strategista muotoilua voidaan hyödyntää yrityksen pitkän aikavälin päätöksenteon tukena. Muotoilu liittyy tulevaisuudessa yhä enemmän tuotteiden, tuotannon ja toimintatavan laatuun, projektihallintaan ja ekologiseen näkökulmaan.
Tällä hetkellä Päijät-Hämeessä toimii vain muutamia yrityksiä, joka hyödyntävät teollista muotoilua yksittäisissä tuotekehitysprojekteissa. Graafista suunnittelua alueen yrityksiin ostetaan pääasiassa Helsingin seudulta. Toistaiseksi vain harvat päijäthämäläiset yritykset näkevät muotoilun liittyvän kiinteästi yrityksen strategiseen johtamiseen, hajautetun tuotekehitysprosessin hallintaan, laatujohtamiseen ja yrityskuvan rakentamiseen. Kuitenkin Päijät-Hämeessä on runsaasti esim. muovi ja metalliteollisuutta, jotka voisivat toimia asiassa
esimerkillisinä suunnannäyttäjinä jopa kansainvälisellä tasolla.
141
Tulevaisuudessa on tavoiteltava tilannetta, jossa muotoilusta saadaan maakuntaan kannattavaa liiketoimintaa. Teollistaminen ja kaupallistaminen vaatii eri tahojen yhteistoimintaa ja osaamista sekä näkemyksien yhteensovittamista. Teknisen muotoiluosaamisen lisäksi teollistaminen ja kaupallistaminen vaatii tuotantotaloudellista ja kauppatieteellistä osaamista, joiden kytkennät muotoiluun tulee huomioida tutkimuksessa ja koulutuksessa. Vastavuoroisesti teollisuuden ja kaupan alan koulutusohjelmiin tulee ottaa mukaan muotoiluun
liittyvää opetusta. Yliopistojen, korkeakoulujen, ammattikorkeakoulujen ja muotoilun tutkimukseen liittyvien
tahojen tulee kehittää yhteistyötään muotoilun businessajattelun pohjalta.
Muotoilun merkityksen lisääminen yritysten sisäisissä liiketoiminta- ja tuotantoprosesseissa
(keino). Muotoilussa on hallittava yrityksen strategiset tavoitteet, yrityskuva, tekniset ja tuotannolliset mahdollisuudet, markkinat, käyttäjien toimintatavat, kulttuuriympäristö, arvomaailma ja odotukset (trendit) sekä
yhteiskunnan asettamat vaatimukset ja rajoitteet. Muotoilussa yrityksen tietämys, osaaminen ja projektinhallinta kiteytyy kolmiulotteiseen muotoon aistittavaksi tuotteeksi, joka viestii voimakkaasti. Tuote on keskeinen
asiakastyytyväisyyden ja yrityksen mielikuvan luoja. Muotoiluun tehdyt sijoitukset saadaan takaisin myös
tuottavuuden parantumisena. Tutkimuksen avulla saadaan tietoa tuotteen valmistamiseen ja käyttöön liittyvistä ongelmista. Muotoilun tutkimuksella voidaan saavuttaa kestäviä ja pitkävaikutteisia tuoteratkaisuja, jolloin myös yrityksen pitkän aikavälin tuotepaletin hallintaa voidaan selkeyttää. Myös tuotteiden elinkaarta voidaan pidentää. Muotoilun tutkimuksella eliminoidaan virheratkaisuja, vähennetään riskejä ja nopeutetaan
tuotekehitysvaihetta. Samalla parannetaan tuotteen juurevuutta elinympäristössään. Yritys voi myös lisätä
herkkyyttään trendien aistimiseen, mahdollisuuksiaan uuden markkinapotentiaalin löytämiseen ja innovatiivisten tuoteratkaisujen luomiseen.
Käyttäjälähtöisen tiedon hankinnan tehostaminen (keino). Kauneus on katsojan silmässä. Tuotteen
loppukäyttäjän tuntemuksista riippuu onko muotoilu onnistunutta. Eikä kysymys ole vain tuotteen ulkonäostä
vaan myös monista muista ominaisuuksista. Muotoilun tutkimus strategisena työkaluna on vakiintunut käytäntö vasta harvoissa suomalaisissa suuryrityksissä. Sitä vastoin useissa kansainvälisissä, etenkin japanilaisissa yrityksissä sitä on käytetty jo vuosia. Suomessa teollinen muotoilu on perinteisesti keskittynyt ensisijaisesti yrityslähtöisen tuotetiedon, teknisten näkökohtien ja joskus myös yrityskuvan - usein valitettavan näennäiseen - hallintaan. Muotoilussa käyttäjätieto on lähinnä markkinatutkimusten, kuluttajapalautteen ja
demografisten tietojen tasolla, jotka eivät riitä luomaan riittävää pohjaa muotoilun tarpeisiin. Sitä vastoin syvempi kulttuuri-, arvo-, piilotarve- ja käyttöympäristötuntemus empaattisen käyttäjäymmärryksen luomisessa
on jäänyt lähes huomiotta. Yritysten käytäntönä ei myöskään ole tuoteviestinnän oikeellisuuden varmistaminen käyttäjätestauksilla. Yritysviestinnän rakentuminen on siis useimmiten sattumanvaraista. On välttämätöntä saada käyttäjälähtöistä tietoa tuotteista. Yrityksissä toimivien muotoilun suunnittelijoiden yhteistyötä
eri ikäluokkien ja käyttäjäryhmien kanssa tulisi edelleen parantaa. Esimerkiksi ikääntyvä väestö on hyvin potentiaalinen uuden muotoilun käyttäjätaho. Tulevaisuudessa ikääntyvät ihmiset osaavat vaatia enemmän laatua ja sopivia käyttäjäominaisuuksia. Ikämuotoiluun erikoistuminen olisi MAST2001:n muiden valintojen
kanssa sopusoinnussa. Toisen vähän huomioidun käyttäjäryhmän muodostavat lapset. Muotoilussa on välttämätöntä seurata käyttäjäkunnan arvostuksia ja makumieltymyksiä. Koska arvot ja trendit ovat jatkuvassa
muutostilassa, on tulevaisuuden tutkimuksella merkittävä rooli muotoilun kehittämisessä. Asioita on pystyttävä ennakoimaan, koska tuotekehitysprosessit ovat hitaita. Tuotekehitysprosessissa asiakaslähtöisyyden arviointia helpottaa tuotekonseptointi.
Ekologisen muotoilun lisääminen yrityksissä (keino). Ympäristövastuullisuus ja myönteinen ekologinen yritys- ja tuoteimago ovat tulevaisuudessa kilpailutekijöitä. Toisaalta kiristyvät ympäristöehdot nostavat
esiin uusia vaatimuksia tuotteiden suunnitteluun. Päijät-Hämeen on erikoistuttava ekologisen muotoilun
osaamiseen ja hankittava alalla maailman johtava asema. Tätä tehtävää ei voi langettaa pelkästään tutkimus- ja oppilaitosten vastuulle. Päijät-Hämeen on oltava maailmanlaajuisesti tunnettu ekologisesti muotoilluista tuotteista ja niitä valmistavista yrityksistä. Ekologinen muotoilu nostaa esille uusia tuotekehittämis- ja
teknologiatarpeita. Myös ekologisten materiaalien käyttöönotolla on muotoiluun vaikuttavat erityispiirteensä.
Huonekalujen muotoilun kehittäminen (keino) Vuosikymmenen vaihteessa on huonekalualaa tutkittu
muotoilun näkökulmasta. On kartoitettu suomalaisten huonekalujen muotoiluun kohdistuvien asiakkaiden
tarpeita ja toiveita asiakasarvioinnilla. On tutkittu jakeluketjujen vaikutusta huonekalujen muotoiluun toimiala-analyysillä ja –tutkimuksella. Tarkoituksena oli selvittää johtavien huonekalukaupan myyntiketjujen vaikutus huonekalujen muotoiluun. On sovellettu ja testattu ennakoivan muotoilututkimuksen hankkeiden tuloksia kalusteteollisuuden pk-yrityksissä tavoitteena vientimalliston muotoilukonseptin luominen. On tutkittu
muotoilu- ja muovialan tuotantosarjojen standardisointia, jotta selvitettäisiin muotoilun mahdollisuudet tuo-
142
tannon tehostamisessa. Tulevaisuudessa korkeatasoinen design on ehdoton edellytys kansainvälisillä markkinoilla. Huonekaluvalmistajien on tunnettava paremmin kansainvälisiä designkulttuureja ja pyrittävä rohkeasti erikoistumaan omaan ydinosaamiseensa valituissa kulttuureissa. Ei voida puhua yleisesti vain huonekalumuotoilusta vaan myös erilaisten materiaalien muotoilusta huonekaluissa. Päijät-Hämeen koulutuskonsernin projekti Puulinkki suuntautuu seuraavien vuosien aikana edistämään juuri huonekalualan vientiä ja muotoilua.
Muovituotteiden muotoilun kehittäminen (keino). Muovipoli on järjestänyt paikallisille yrityksille muotoiluun liittyvää koulutusta. Toimintaa pitää laajentaa. Jatkossa on tutkittava mm. muovialan materiaaleihin
liittyviä erityiskysymyksiä. Muotoilun näkökulmasta muovi on erityisen mielenkiintoinen materiaali, koska se
on tyypillinen yhdistelmämateriaali tuotteessa. Toisaalta muovin merkitys mm. pakkausmuotoilussa on oleellinen. Muovin ominaisuuksiin ja muotoiluun liittyvä problematiikka on Muotoiluinstituutin koulutuksessa ja
tekniikan laitoksen koulutuksessa varsin voimakkaasti esillä.
Puutuotteiden muotoilun kehittäminen (keino). Vuodesta 1998 alueella on tehty mekaanisen puuteollisuuden muotoiluteknologian tutkimusta. Tavoitteena on ollut selvittää puuteollisuuden tuotekehityksen konseptisuunnittelun muutoksia muotoilun osalta sovellettavaksi alan pk-teollisuudessa. Toimintaa pitää jatkaa
ja syventää.
Metallituotteiden muotoilun kehittäminen (keino). Viime aikoina merkittävin perusteollisuuteen kohdistuva muotoilututkimus liittyy metalliteollisuuden tuotesuunnittelun toimintamallien kehittämiseen. Tästä
ovat esimerkkinä mm. Neopolin koordinoima TEEMU –projekti sekä Muotoilun tutkimuslaitoksen toteuttama
Muotoilu yrityksen strategiassa – projekti Raute Wood:lle. Toimintaa pitää jatkaa ja syventää edelleen.
Muotoiluklusterin pitkäjänteinen rakentaminen (keino). Toimialoittain tapahtuva yritys- tai hankekohtainen kehittämistyö ei johda muotoiluosaamisen merkittävään kasautumiseen Päijät-Hämeessä pitkällä
aikavälillä. On pyrittävä julkisen hallinnon, oppi- ja tutkimuslaitosten sekä muotoiluyritysten ja tuotannollisten yritysten tiiviiseen integraatioon. Tällaisen klusterin yhteen nivova tekijä on muotoilu. Klusteri ei synny
yhdessä yössä, minkä vuoksi on edettävä vaiheittain mutta määrätietoisesti. Ensiksi on koottava olemassa
olevat muotoilupalvelujen tarjoajat yhteen. Näin on jo tapahtunut muotoiluosaajien yhteistyöverkosto MORA:n myötä. MORA:ssa ovat mukana Tekes, TE–keskus, Muotoiluinstituutti, Muotoilun tutkimuslaitos ja muotoilutoimistot. Palveluverkosto ei kuitenkaan vielä riitä. Oleellista on huippututkimuksen ja korkea-asteen
koulutuksen kytkeminen muotoiluklusteriin. Tältä osin Päijät-Hämeen on liittouduttava erityisesti Helsingin
muotoilutoimijoiden kanssa – ja miksei myös Lapin yliopiston kanssa. Lopulta muotoiluklusteri on tyhjä kuori,
mikäli sen ytimessä ei ole yritysten liiketoiminnallista hyötyä. Mukaan on saatava myös yritykset – paitsi
muotoilualan konsulttiyritykset myös ja ennen kaikkea tuotannolliset yritykset ja valmistava teollisuus. Klusterin tuotannollisten ja liiketoiminnallisten hyötyjen ohella alueelle rakentuisi vahva muotoiluimago. Vahvaa
muotoiluosaamista heijastaisivat tunnetut päijäthämäläiset yritykset, jotka erottuvat kilpailijoistaan laadukkaiden tuotteiden ja selkeän yrityskuvan avulla. Muotoilijoiden näkökulmasta Päijät-Hämeen tulisi erottautua
merkittävänä muotoilijoiden työllistäjänä. Näin klusteri kokoaisi alan osaajia maakuntaan.
Laadun parantaminen osana liiketoiminnan kehittämistä (osatavoite G1c8)
Laatu käsitetään nykyisin laajana kokonaisuutena. Suomessa laatu tarkoittanee yleisimmin tuotteiden tai palveluiden tasoa tai toiminnan ominaisuuksia. Joidenkin lähteiden mukaan asiakas määrittää laadun, mutta
tämä määrittely ei riitä liiketoiminnan kriteeriksi. Yksi perusta laadun mittaamiseksi on vertailullinen tuotantoarvo, joka ei myöskään yksinään toimi liiketoiminnan parantamisen välineenä. Tuotannollisten yritysten liikevaihdosta on yli 20% laaduttomuudesta aiheutuneita kustannuksia. Palvelualoilla laatukustannukset voivat
olla jopa 40%. Näiden laatukustannusten vähentäminen nostaa liiketoiminnan kilpailukykyä. Laadun jatkuvaa
parantamista on tehty monissa yrityksissä systemaattisesti jo vuosia ja avuksi on kehitelty joukko yhteisiä
standardeja laatujärjestelmien kehittämiseksi. Osa Päijät-Hämeen yrityksistä on kulkenut jo pitkään maan
laatuyritysten huipulla ja Teknillisen korkeakoulun Lahden yksikkö on kouluttanut maakuntaan jo satoja laatualan erikoisosaajia. Yrityselämä ja koulutusyksiköt tekevät jatkuvaa yhteistyötä laadun parantamiseksi eri
organisaatioissa.
143
Laadun parantaminen luodaan osaksi jokaista liiketoimintaprosessia (keino). Laatujärjestelmien
rakentamisessa avustetaan kaikkia toimialoja, joissa toimintaympäristö vaatii laatujärjestelmän. Etenkin laadun parantamista viedään uusille aloille, kuten maatiloille, palvelualalle ja kolmannen sektorin toimintoihin.
Laatutyökalujen opetusta pienyrittäjille sekä oppilaitoksiin (keino). Laadun parantaminen on systemaattista työtä, jossa jo suppea menetelmien tunteminen voi hyödyntää oleellisesti liiketoimintaprosessin
kehittämistä, esim. tilastollinen seuranta ja mittaaminen sekä ongelmaratkaisun työkalut.
Matkailuyritystoiminnan aktivointi (osatavoite G1c9)
Päijäthämäläisen muotoilun, kulttuurin ja laatukeskuksen toteutumisen edellytyksenä on matkailuyritystoiminnan dynaamisuuden säilyttäminen ja kehittäminen sekä yhteistyökykyisten yritysverkostojen luominen
matkailun toimialalle.
Matkailuelinkeinossa on kasvupotentiaalia. Se on työvoimavaltainen, vahvaa osaamista vaativa elinkeino, jolle leimaa-antavia piirteitä ovat korkea kotimaisuusaste ja pk-yrittäjyys. Matkailun myönteisen kehityksen lähtökohta on matkailuyrittäjä ja matkailun kehittämisessä on panostettava yrityslähtöisiin ja yritysvetoisiin toimiin. Yksityisen ja julkisen sektorin kesken on entisestään tehostettava yhteistyötä ja sovitettava yhteen tarpeita matkailun kehittämisessä sekä tehostettava tiedonvaihtoa. Julkinen sektori eri hallinnonaloilla sitoutuu
toteuttamaan ja tukemaan toimenpiteitä, jotka edistävät matkailuelinkeinon kehitystä. Tavoitteet, osatavoitteet ja keinot toteutetaan yhteistyössä matkailuelinkeinon kanssa.
Matkailun kehittämisen tavoitteena on kysyntälähtöinen, taloudellisesti tuottava ja itsekannattava matkailuelinkeino, joka on entistä kilpailukykyisempi sekä kotimaisilla että kansainvälisillä markkinoilla.
Matkailu toimialana Päijät-Hämeessä on murrosvaiheessa. Matkailun kehittämisen tila Päijät-Hämeessä heijastelee valtakunnallista tilannetta, jossa maakunnalliset matkailusuunnitelmat ja ohjelmat ovat olleet yleisiä
ja keskenään samankaltaisia. Luonto on ollut keskeisin vetovoimatekijä ja alueelliset erityispiirteet sekä profiilit ovat jääneet määrittelemättä ja jalostamatta. Matkailuyrittäjät ja muut alan toimijat toimivat itsenäisesti
tai kunta-/seutukuntalähtöisesti, ja yhteistyö eri toimijoiden välillä on melko kehittymätöntä. PäijätHämeessä ei ole ollut maakunnallista matkailustrategiaa, jonka avulla toimialan kehittymistä olisi voitu hallita
ja voimavaroja kohdentaa tehokkaasti. Matkailun kehittämisestä ei ole vallinnut yksimielisyyttä.
Päijät-Hämeellä on vahvat edellytykset kehittää matkailua ja tunnettuuttaan matkailumaakuntana. Kulttuurin
ja matkailun palveluiden kysyntä tulee kasvamaan tulevaisuudessa ja samalla tuotteistamisen tarve kasvaa.
Tulevaisuudessa matkailijat etsivät lisääntyvissä määrin elämyksiä, mikä tulee avaamaan uusia mahdollisuuksia matkailuyrityksille ja tuotekehitykselle. Maakunnan sijainti lähellä pääkaupunkiseutua, maakuntakeskus Lahden kulttuuri- ja liikuntatarjonta, tapahtumat, konsertti- ja kongressikeskus Sibeliustalo sekä ympäröivän maakunnan kuntien rikas luonto matkailupalveluineen muodostavat raamit, jossa Päijät-Hämeen on
löydettävä omat vahvuutensa. Laadukkaiden tuotteiden ja palvelujen kehittyminen edellyttää kuitenkin strategisia valintoja sekä määrätietoisia ponnisteluja yhteistyökulttuurin kehittämisessä, tuotekehityksessä, laadun parantamisessa sekä koulutuksessa ja tutkimuksessa. Matkailun kehittäminen edellyttää maakunnan
matkailun vahvuuksien tunnistamista ja toimivien ylimaakunnallisten yhteistyöratkaisujen löytämistä kilpailevien maakuntien kanssa markkinoinnissa ja imagon rakentamisessa.
Seniorimatkailijoiden määrän huomattava kasvaminen tulevaisuudessa ja ympäristöarvojen huomioiminen
ovat läpikäyviä periaatteita, jotka on huomioitava matkailun toimialan kehittämisessä myös Päijät-Hämeessä.
Toisaalta myös perhematkailun mahdollisuudet ovat hyödyntämättä Suomessa ja lähialueilla, josta PäijätHäme voi hyötyä. Tehostuva vapaa-ajan käyttö sekä lisääntyvä elämysten etsiminen liikunnasta ja kulttuurista luo matkailun kehittämiselle uusia mahdollisuuksia. Eri ikäryhmät otetaan huomioon omana segmenttinä
matkailuimagossa, -profiloinnissa ja –markkinoinnissa. Päijät-Hämeeseen syntyy nuoriso-, perhe- ja seniorikohderyhmiin erikoistuvia laadukkaita matkailuyrityksiä, -kohteita ja –tuotteita.
Ensisijaisesti keskitytään nykyisten matkailukohteiden ja palvelutarjonnan parantamiseen ja tuetaan vain perustelluista syistä uusien matkailukohteiden rakentamista. Tuotekehityksessä keskitytään kysyntälähtöisyyteen painopisteinä erikoistuminen ja teematuotteiden rakentaminen, kärkituotteiden rakentaminen sekä sesonkien ulkopuolelle sijoittuvien matkailutuotteiden kehittäminen ja lanseeraaminen.
144
Kehitetään kulttuuri- ja historiamatkailua (keino). Päijät-Häme tarjoaa monipuolista kulttuuritarjontaa maakuntakeskus Lahdessa ja useissa Päijät-Hämeen kunnissa. Historiamatkailulle Päijät-Hämeellä on
luontaisia edellytyksiä – onhan Suomen vanhin asuinpaikkakin löydetty maakunnasta. Hollola on jo profiloitunut keskiaika-tuotteellaan. Arkeologisten, kivikautisten paikkojen ja kaivausten tietoja voidaan koota ja
tuotteistaa matkailutarkoitukseen. Hollolan ja Sysmän historiallinen ympäristö tarjoavat hedelmällisen maaperän historiamatkailun jatkokehittämiselle. Yleisesti lisätään tietoa historian hyödyntämisestä matkailussa.
Selkeä imagon ja tuotteiston luomiseksi tuotteistetaan innovatiivisia ohjelmapaketteja ja -kierroksia, tehostetaan yhteistyötä sekä tuotteiden koordinointia (laadukkaita oheisohjelmapalveluja, konsertteja, kansainvälisiä
musiikkitapahtumia ja ennakkoluulotonta huipputuotteiden kehittämistä). Kulttuuri- ja historiamatkailua kehitettäessä huomioidaan vauraat matkailun asiakasryhmät (seniorit ja ulkomaiset kohderyhmät esim. Venäjältä
ja Kaukoidästä).
Kartanokulttuuri
Kartanoille luodaan keskeinen rooli. Kartanokulttuurin tuotteistaminen avaa monia tulevaisuuden mahdollisuuksia matkailulle maakunnassa. Pito- ja museokartanotoimintaa vahvistetaan ja tarjontaa monipuolistetaan
muutamalla luksuskartanolla. Kartanoiden ohella Päijät-Hämeessä tulee käyttää hyväksi myös vanhojen puurakennusten, -kaupunkien ja puurakennuskulttuurin miljöitä elämyksiä etsivien matkailijoiden houkuttelussa.
Luonto- ja liikuntamatkailuun luodaan elämyksiä (keino). Luonto- ja liikuntamatkailulla on PäijätHämeessä pitkät perinteet. Maakunnassa on useita tunnettuja luonto- ja liikuntakohteita kuten liikunta- ja
laskettelukeskukset, Päijänteen kansallispuisto ja Paistjärven alue. Eri matkailutoimijoiden, esimerkiksi ohjelmapalvelutarjoajien yhteistyö lisää palvelujen laatua ja monimuotoisuutta luonto- ja liikuntamatkailussa.
Urheiluun ja liikuntaan liittyvä matkailu on yksi nopeimmin kasvavista matkailun osa-alueista. Liikuntaan ja
urheiluun liittyvä turismi jakautuu kolmeen laajempaan kategoriaan: tapahtumakävijöihin, urheilun tapahtumapaikoilla vieraileviin matkailijoihin ja kolmanneksi tapahtumiin osallistuviin aktiiviurheilijoihin sekä harrastusliikkujiin. Päijät-Hämeessä voidaan tehokkaasti hyödyntää kaikkia näitä kolmea segmenttiä.
Maakuntaan luodaan elämyksellisiä liikuntamatkailupaketteja. Päijät-Hämeen liikuntareitistöjä kehitetään
niin, että maakunnassa asuvat ihmiset ja matkailijat entistä enemmän innostuvat tutustumaan maakuntaan
liikkumalla luonnossa. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. ylikunnallisten reittien rakentamista, opasteiden parantamista, karttojen painatusta ja palvelutarjonnan kehittämistä reiteille. Ulkomaisille kohderyhmille kehitetään yksilöllisiä ja turvallisia perustalvituotteita (esim. avantouinti, pilkki, potkukelkkailu jäällä) ja opastetaan
matkailijoita eri talvilajeihin. Liikuntareittien suunnittelussa huomioidaan myös uusia kehittyviä urheilu- ja liikuntamuotoja.
Luontomatkailua tuotteistetaan ja kehitetään uusia innovaatioita palveleviksi hyödyntämällä luonnon tarjoamia mahdollisuuksia kuten suota, metsää sekä vuodenaikaelämyksiä ja –toimintoja. Keruutuotteet kuten
marjat, sienet, yrtit sekä maaperäainesten mahdollisuudet tarjoavat puhtaaseen luontoon yhdistettynä matkailun kehittämiselle mahdollisuuksia kuten turvehoitolat ja kylvyt, savihoidot jne. Luonnonmarjojen, viljeltyjen marjojen ja viljan osalta, yhdistettynä maakunnan puhtaaseen veteen, löytyy lähtökohtia viinitilojen ja
pienpanimoiden syntyyn. Yhteistyö ja verkottuminen matkailukohteiden kanssa avaa markkinointikanavia.
Erä- ja kalastusmatkailu
Maakuntaan luodaan toiminnallisia erä- ja kalastusmatkailupaketteja. Pidentynyt vesiliikenteen kausi tarjoaa
enemmän mahdollisuuksia ravustus-, nuotanveto-, troolaus- tai tuulastusretkien järjestämiseen, joiden päätteeksi elvytetään saaliin valmistusta ja ohjelmatarjontaa (esim. rapujuhlaperinteet). Esimerkiksi maakunnan
kokonaiskalasaaliista vapaa-ajankalastajat pyytävät yli 90 %, joten tämä luo kehittämis- ja yritystoimintamahdollisuuksia kalastusmatkailuun. Saaliin käsittelymahdollisuuksia erilaisiksi purkki- ja vakuumipakkaustuotteiksi tulisi kehittää niin, että myös pidemmällä kalastus- tai eräretkellä oleva matkailija saisi vietyä saaliinsa jalostetussa muodossa mukanaan kotiinsa.
Järvimatkailu
145
Päijänteen vesistö tarjoaa järvimatkailulle erinomaiset mahdollisuudet, joita ei ole maakunnassa tehokkaasti
hyödynnetty. Toimivan järvimatkailun kehittäminen edellyttää kuntien ennakkoluulotonta yhteistyötä. Laadukkaita järvimatkailutuotteita oheisaktiviteetteineen luodaan houkuttelemaan mm. yksilömatkailijoita, pienryhmiä, Venäjän ja Kaukoidän matkailijoita Järvi-Suomeen. Kokonaisia vesistöjä voidaan myös tuotteistaa
hyvän ja laajemman yhteistoiminnan kautta. Vesistöjen ympärille voidaan luoda suuremmille aluksille pidempiä laiva- ja veneilyreittejä, jotka ulottuvat maakunnan ulkopuolelle.
Säännöllinen ja pitkän matkan vesiliikenne avaa uusia mahdollisuuksia vesitien varrelle sijoittuneille yrityksille
houkutella asiakkaita esim. majoittumaan ja viettämään päivä kylpylässä tai hotellissa, ostoksilla, golfkentällä, teatterissa jne. ja jatkamaan matkaa seuraavana päivänä uuteen kohteeseen. Satamiin tulee luoda laadukkaita, esimerkiksi yhdestä kolmeen päivään kestäviä palvelu- ja lomapaketteja, joilla täydennetään ja rikastetaan laajempaa vesistöreittikokonaisuutta.
Vesistöjen reitittämistä voidaan kehittää myös pienempien sisäjärvien välisten jokiyhteyksien avulla. Reittejä
voisi luoda vesistöjen vahvuuksien pohjalta, esim. kalastusreitit, maisemareitit, historialliset reitit, luontoreitit, saunareitit, uittoreitit jne. Reitistöjen tulisi saada tukipalveluja esim. maatilamatkailusta, joka tarjoaisi
majoituspalveluja, kalamajoja ja tavaroiden siirtopalveluja, jotta varsinainen matka, melonta tai pienveneily
voitaisiin tehdä kevyin varustein. Pienempien järvien reitistöt tulisi verkottaa pidempiin vesistöjen välisiin laiva- ja veneilyreitteihin, jolloin satamien välejä voidaan matkata omatoimisesti esim. soutamalla ja melomalla,
pyöräilemällä, patikoimalla, yö erämaamökissä tai maatilalla viettäen, osallistumalla kalastuskilpailuihin, sorsastaen jne. Vesistöjen tuotteistaminen vaatii joka tapauksessa toimivan palveluverkoston tuekseen.
Kokous- ja kongressimatkailun kehittäminen (keino). Päijät-Hämeen maakunnan keskus Lahti tarjoaa monimuotoisia ja korkeatasoisia kokous- ja kongressipalveluja unohtamatta ympäröivän maakunnan lukuisia kohteita (kartanot, luonto- ja liikuntakeskukset jne.) pienemmille kokouksille. Lahden seutu on jo vakiinnuttanut maineensa kongressien järjestäjänä, mutta Päijät-Hämeen on vastattava kiristyvään kilpailuun
kongressi- ja kokousmatkailijoista matkailu- ja kongressipalvelujen jatkuvalla tuotekehityksellä ja laadunvarmistuksella. Markkinoinnin avulla lisätään tunnettavuutta ja aikaansa seuraten houkutellaan myös uusia potentiaalisia asiakasryhmiä.
Päijät-Hämeen imago vakiinnutetaan parhaana kokouksien, kongressien ja messujen järjestäjänä. PäijätHämeessä kehitetään jakeluteitä palvelemaan kokousmatkailua. Maakunnan kilpailuetuja kokous- ja kongressimatkailulle ovat korkeatasoiset ja monimuotoiset kokous-, kongressi- ja messutilat, luonnonläheisyys,
saavutettavuus, hyvä hinta-laatusuhde, toimiva kaupunkirakenne ja edellytykset monimuotoiselle matkailupalvelujen tarjonnalle. Kokousmatkailijoille tarjotaan erityisiä kokouspaketteja sisältäen mm. pre- ja post
congress –tourseja esimerkiksi Pietariin. Maakuntaa markkinoidaan erityisesti 500-600 hengen kongressien
järjestämispaikkana.
Päijät-Hämeestä luodaan tapahtumien maakunta (keino). Päijät-Hämeen imago vakiinnutetaan ympärivuotisena toistuvien kulttuuri-, liikunta- ja urheilutapahtumien maakuntana – Päijät-Hämeessä tapahtuu
aina. Päijät-Hämeen tapahtumien kirjo on monipuolinen kansainvälisesti tunnetuista kulttuurin ja urheilun
suurtapahtumista ja festivaaleista kansallisesti ja paikallisesti merkittäviin massaliikuntapahtumiin ja kulttuurielämyksiin. Samalla tapahtumien sisältöä monipuolistetaan elämyksillä ja tuotteistamisella sekä tapahtumien laatutasoa korotetaan. Urheilu- ja liikuntatapahtumien vetovoimaisuutta lisätään yhteistyöllä eri kulttuurilaitosten kanssa ja päinvastoin. Päijät-Hämeeseen luodaan myös kesäkaudelle kansainvälisesti merkittäviä
tapahtumia talvikauden vastapainoksi sekä jo olemassa olevien tapahtumien profiilia kirkastetaan ja tunnettuutta lisätään kansainvälisellekin kohderyhmille. Yhteiseen päämäärään pääseminen edellyttää saumatonta
yhteistyötä jo niukkojen taloudellisten resurssienkin vuoksi. Oheisohjelmien kehittelyssä tulisi huomioida
vahvemmin osanottajia ja vierailijoita yhdistävät asiat – heitä yhdistävä yhteinen identiteetti osallistua tietyn
urheilulajin tai kulttuurin osa-alueen tapahtumaan.
Päijät-Hämeessä on monimuotoisia kesä- ja talvitapahtumia kulttuurin ja urheilun saralla. Maakunta on tunnettu erityisesti suurtapahtumien näyttämönä, mutta pienemmät urheilu- ja kulttuuritapahtumat omaavat
myös runsaasti kehittämispotentiaalia. Mittasuhteiltaan pienempiin tapahtumiin liittyvät taloudelliset riskit
ovat pienempiä, ja kuitenkin kokonaisvaltaisen matkailun kehittämisen kannalta ne saavat liikkeelle merkittäviäkin matkailijavirtoja sekä maakunnan sisällä että maakunnan ulkopuolelta. Tapahtumat lisäävät myös
merkittävästi maakunnan tunnettuutta.
146
Tehdään Päijät-Häme tunnetuksi laadukkaana ja turvallisena matkailumaakuntana (keino). Päijät-Hämeen imago matkailumaakuntana on kehittymätön. Matkailuimagon rakentaminen, profilointi ja markkinointi on ollut kunta-/seutukuntalähtöistä, eikä matkailutoimijoiden välille ole syntynyt rakentavaa yhteistyökulttuuria laajemmassa mittakaavassa. Matkailumarkkinoinnissa informaatioteknologian käyttäminen on
vasta alkuvaiheessaan, ja sen roolia korostetaan huomattavasti seuraavina vuosikymmeninä.
Päijät-Hämeestä luodaan turvallinen matkailun laatumaakunta. Päijät-Hämeestä muodostuu laatukeskus,
jossa yhdistyy innovatiivisesti muotoilu, kulttuuri ja matkailu. Maakunnassa kehitetään ja sovelletaan matkailun laatujärjestelmiä ja –luokitteluja, joihin sitoudutaan yhdessä. Laadun avulla lisätään matkailupalvelujen
vetovoimaa. Turvallisuus tulee olemaan yksi ulottuvuus päijäthämäläisen matkailun toimialan edistyksellistä
laatuimagoa. Matkailupalvelujen turvallisuuden parantaminen merkitsee turvallisuuteen liittyvien riskien hallintaa (mm. elintarvikkeet, rajojen avautuminen, tuoteturvallisuus, epidemiat).
Matkailumarkkinointi
Tulevaisuudessa päijäthämäläiset matkailutoimijat korostavat yhteistyökulttuurin merkitystä, ja maakunnassa
syntyy uusia innovaatioita yhteistyön ja yritysverkkojen kautta. Markkinointitoimenpiteitä tehostetaan yhteisillä ponnistuksilla. Jatkossa eri matkailutoimijat hakevat aktiivisesti teemalähtöisesti yhteistyökumppaneita
myös muista maakunnista ja lähialueilta.
Markkinoinnissa korostetaan maakunnan antiurbaanisuutta, päijäthämäläisyyttä, matkailupalvelujen laatua,
turvallisuutta, saasteettomuutta ja saavutettavuutta. Markkinoinnista ja informaatiomateriaalin kehittämisestä huolehditaan yhdessä maakunnallisesti.
Uusmedia ja informaatioteknologia
Matkailumarkkinointia ja -myyntiä tehostetaan ja selkiytetään uusmedian ja informaatioteknologian avulla –
luodaan Päijät-Hämeen matkailuportaali. Päijät-Häme profiloituu toimivilla uusmediaratkaisuillaan matkailun
toimialalla. Keskitetty uusmediapohjainen tietoverkko palvelee mm. matkailun innovaatiotoimintaa, uusyritysperustantaa, matkailuyritysten yhteistyötä, verkottumista, laadunparantamista, koulutusta ja tutkimusta,
alentaa kustannuksia, välittää reaaliaikaista tietoa ja samalla parantaa matkailuyritysten kapasiteettia ja
käyttöastetta. Matkailupalvelujen sähköisten jakelukanavien kehittäminen edellyttää monitoimialaista yhteistyötä matkailuelinkeinon, teknologiayritysten ja median välille.
Tietoverkon tarjonta palvelee kaikkia päijäthämäläisiä. Matkailuinformaation välittäminen ja matkailutuotteiden online-varaus ja -myynti edellyttävät selkeän ja asiakasystävällisen järjestelmän rakentamista, mutta
myös sellaisen asiantuntemuksen hankkimista, jolla informaatioteknologia otetaan tehokkaaseen käyttöön
asiakaslähtöisesti. Päijät-Hämeessä toteutetaan asteittain yhtenäinen matkailuportaali, johon on koottu keskitetysti maakunnan matkailupalvelut sekä niitä palveleva varausjärjestelmä.
Matkailun kohderyhmät
Valikoiduille kohderyhmille nuorista ikääntyviin suunnataan keskitettyjä ja yhteisiä Päijät-Hämeen alueen
markkinointitoimenpiteitä. Informaatioteknologia luo uusia mahdollisuuksia markkinointitoimenpiteiden suuntaamiselle tarkoin valituille kohderyhmille. Markkinointitoimenpiteitä kohdistetaan Venäjälle ja Kaukoitään
esimerkiksi hyvin toimeentulevalle keskiluokalle. Kansainvälistymisen matkailumarkkinoinnissa tulee olla kuitenkin päämäärähakuista ja kysyntää vastaavaa.
Matkailun kehittämisessä on toki huomioitava kaikki ikäryhmät, mutta suhteellisesti seuraavina vuosikymmeninä ikääntyneiden osuus matkailijoista kasvaa sekä kotimaisten että ulkomaisten matkailijoiden osalta huomattavasti. Päijät-Häme nousee edelläkävijän asemaan ikääntyneiden huomioimisessa kaikessa matkailun
kehittämisessä. Nuoriso-, perhe- ja seniorimatkailulle rakennetaan oma segmentti matkailuimagossa, profiloinnissa ja –markkinoinnissa.
147
4.4.4. Osaamisen kehittäminen, hankinta ja hyödyntäminen eurooppalaiselle huipputasolle valituilla osaamisen aloilla (päämäärä
G2)
Osaamisen strategiset valinnat
Vision toteutumisen keskeisimpiä ehtoja on esille nostettuihin teemoihin liittyvän tietämyksen, ammattitaidon
ja kokemuksen mukanaan tuoman osaamisen olemassaolo. Ilman vision edellyttämää tutkimusta, koulutusta
ja osaamista ei kehitystä tapahdu. Päämääräkokonaisuus G2 osoittaa maakunnan tutkimus- ja koulutuspoliittiset valinnat. Päijät-Hämeessä keskitytään julkisen hallinnon ponnistuksin kehittämään olosuhteet, joissa
alue on kansallista ja kansainvälistä huipputasoa seuraavilla aloilla:
 Puuosaaminen
 Ympäristöteknologian ja ympäristöliiketoiminnan osaaminen
 Kulttuuriliiketoiminnan ja matkailun osaaminen
 Muotoiluosaaminen
 Tietokoneavusteisen prosessinohjauksen, mallinnuksen ja automaation osaaminen
Näiden painopisteiden lisäksi ylläpidetään valmiutta antaa nopeasti sekä koulutuksellista tukea että T&Kpalveluita (Tiedepuisto, yrityshautomot, jne.) uusien liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämiseksi (mm.
sellaisilla aloilla kuin muovi, tietotekniikka, terveys- ja hyvinvointi). Osaamisen vahvistamisessa keskeisintä
on luonnollisesti kasvattaa Päijät-Hämeessä omaehtoisesti valittujen alojen osaajia alueen omissa oppilaitoksissa. Tämä lisäksi tarvitaan määrätietoista osaajien hankintaa alueen ulkopuolelta. Avautuvassa ja verkostoituvassa maailmassa, jossa kilpailu koko ajan kiristyy, on äärimmäisen hidasta ja kallista hankkia ylivoimainen osaamispotentiaali pelkästään omaehtoisella ”juniorityöllä”. On luotava olosuhteet, jotka vetävät puoleensa valittujen alojen osaajia ulkopuolisesta maailmasta.
Valintoja tukeva infostruktuuri
Strategisten sisältövalintojen lisäksi maakunnan osaamisperustan vahvistaminen edellyttää luonnollisesti koko kasvatus-, koulutus- ja T&K-järjestelmän hyvää kuntoa. Toisin sanoen Päijät-Hämeessä tulee edellä mainittujen kärkialojen rinnalla olla toimiva koulutuksen ja työvoiman ammattitaidon ylläpito- ja tukijärjestelmä
(mm. T&K-toiminta, yrittäjyyskasvatus, kansainvälisyystaidot, kielikoulutus, laatukoulutus, työllisyyskoulutus,
oppisopimuskoulutus, henkilöstön koulutus, yritysten ja oppilaitosten yhteistyö, oppilaitosten ja tutkimuslaitosten yhteistyöverkot, järjestelmien organisointi, jne.). Koulutusväyliä on monipuolistettava ja avoimia oppimisympäristöjä kehitettävä koulutuksen ja kansalaisyhteiskunnan yhteyksiä vahvistamalla. Kansainväliä
viestintä ja vuorovaikutusvalmiuksia on kehitettävä mm. kieli- ja kulttuuriopetuksen avulla. Ammatillisen koulutuksen on reagoitava nopeasti laadullisesti ja määrällisesti muuttuvien työmarkkinoiden tarpeisiin sekä kyettävä ottamaan käyttöön kaikki työvoimareservit. Yleissivistävää ja ammatillista koulutusta on yhdisteltävä
keskenään.
Alueen menestyksen näkökulmasta oleellista kuitenkin on, että tutkimuksen, koulutuksen ja osaamisen sisällölliset valinnat ovat selvillä ennen järjestelmien organisointia. On ensin päätettävä, mihin Päijät-Hämeen ylivoima Suomessa perustuu ja millä lohkoilla tai aloilla kilpailuetuun pyritään. Vasta tämän jälkeen nousevat
esiin toteutukseen liittyvät seikat: T&K-rahoitus, organisointi, infrastruktuuri, opetustilat ja muut toteutusvälineet. Kaikkein oleellisinta ei ole aloituspaikkojen tai professuurien lukumäärä vaan se, mitä opetetaan ja
minkä alan professuureja perustetaan.
Laaja sivistys kaiken perustana
Sanomattakin on selvää, että maakunnan strategisten osaamisalojen vahvistaminen edellyttää vahvaa yleissivistyksen kivijalkaa. Tämä on eräs koko strategian perusarvo ja yleinen periaate (ks. luku 4.3). Maakunnassa on oltava määrällisesti riittävä, laadullisesti korkeatasoinen ja toimiva varhaiskasvatuksen, peruskoulutuksen, lukioiden, vapaan sivistystyön ja aikuiskoulutuksen järjestelmä. Laaja-alainen yleissivistävä koulutus on
oltava kaikkien lasten, nuorten ja aikuisten (työikäisten, seniorien ja vanhusten) saavutettavissa.
148
Päijät-Hämeen hieman jälkeen jäänyt koulutustaso on nostettava vähintään Etelä-Suomen läänin keskiarvoon. Koulutus vaikuttaa osaltaan kansalaisyhteiskunnan edellytysten kehittämiseen, osaamis- ja sivistystason nostamiseen, yksilön työkyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä työttömyys- ja syrjäytymiskehityksen
ehkäisemiseen. Koulutustasoa on nostettava tarjoamalla monipuolista yleissivistävää ja ammatillista koulutusta kaikilla tasoilla sekä nuorisolle että aikuisille. Periaatteena on elinikäisen oppimisen ajatus. Kaikki koulutettavien reservit on otettava käyttöön. Erityisesti pyritään estämään koulutuksesta syrjäytyminen. Erityishuomiota on kiinnitettävä matemaattis- luonnontieteellisen osaamisen nostamiseen.
4.4.4.1. Ympäristökoulutuksen ja ympäristötutkimuksen lisääminen (tavoite
G2a)
Riitta Laitinen (toim.)
Ympäristöosaaminen on toisaalta väistämätön edellytys maakunnan kehittymiselle, mutta Päijät-Hämeessä
se on myös mahdollisuus ympäristöbioteknologian ja ympäristöteknologian niillä osa-aluilla, joissa maakuntamme on vahva. Maakunnan viihtyisyys, turvallisuus ja vetovoima riippuu pitkälti taidoista estää ympäristöhaittoja, parantaa ympäristön tilaa ja kunnostaa jo syntyneitä vaurioita. Osaaminen ympäristön laadun korkeana pitämisessä voidaan tuotteistaa yritystoiminnaksi, kunhan vain tutkimus- ja koulutustoiminnan, julkishallinnon ja yrityselämän välille saadaan syntymään aito ja toimiva yhteistyö ja panostetaan strategisesti
tärkeänä ja yhteisenä intressinä koettuun alueeseen.
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Ympäristöosaamisen, -koulutuksen ja -tutkimuksen merkitys on korostunut kaikilla yhteiskunnan sektoreilla.
Se on seurausta yleisestä tietoisuudesta ja huolesta maapallon tulevaisuuden suhteen sekä niistä käytännön
toimista, joihin poliittisella ja elinkeinoelämän sektorilla on tästä johtuen ryhdytty.
Tulevaisuudessa maakunnan merkittävien vetovoimatekijöiden ja luonnonvarojen harjujen, järvien, jokien ja
pohjavesien pysyminen puhtaina edellyttää kasvavassa määrin osaamista vesistöjen ja maaperän kunnostuksessa sekä vesi- ja jätehuollon teknisissä ratkaisuissa.
EU:n vesipuitedirektiivi linjaa ja yhtenäistää vesiensuojelutoimia jäsenmaissa vuosikymmeniksi eteenpäin ja
sen tarkoituksena on turvata vesien koko eliöstön hyvinvointi sekä erilaisten vesien käyttömahdollisuudet.
Vesiensuojelutoimet suunnitellaan ja toteutetaan aina koko vesistöalueelle, ja kaikkien vesistöalueen tilaa
muuttavien tekijöiden tarkastelu yhtenäisesti tulee asettamaan lisäpaineita ympäristöosaamiselle. Puhdas vesi ja maaperä ei ole jatkossa itsestäänselvyys Päijät-Hämeessä eikä varsinkaan muualla maailmassa.
Eri toimialat joutuvat omaksumaan oman varsinaisen toimintansa lisäksi osaamista ympäristösektorilta. Uusia
ratkaisuja erilaisiin ympäristöongelmiin joudutaan etsimään kaikilla tasoilla. Ympäristön kannalta kestävä
elämäntapa ja asenne kuuluvat kasvamis- ja oppimisprosesseihin päiväkodista aikuisikään asti. Ympäristö ei
tulevaisuudessa ole irrallinen linnake, jota on erikseen puolustettava, vaan se integroituu osaksi kaikkiin toimiin ihmisten arvomaailman muutoksen myötä.
Ympäristöosaaminen on tuotteistettavissa ja muodostettavissa liiketoiminnaksi ihan kuten mikä tahansa muu
toimiala. Julkishallinnon resursseja ei tultane lisäämään ympäristöhallinnossa, joten maakunnan on itse satsattava hyvään ympäristöön.
Ympäristöekologian tutkimuksen ja koulutuksen lisääminen (osatavoite G2a1)
Maakuntakeskuksessa Lahdessa on toiminut v. 1996 lähtien Helsingin yliopiston matemaattisluonnontieteelliseen tiedekuntaan kuuluva ympäristöekologian laitos. Vuosittain laitoksella aloittaa viisitoista
filosofian maisterin tutkintoon tähtäävää uutta opiskelijaa. Laitoksella oli seitsemän tohtorin tutkintoa suorittavaa jatko-opiskelijaa ensimmäisen toimintavuoden aikana.
Ympäristöekologian keskeisiä tutkimus- ja opetusalueita ovat ihmistoimintojen seurauksena syntyvät ympäristömuutokset pintavesissä, maaperässä ja pohjavesissä sekä kunnostamis- ja palauttamiskeinot.
149
Tarve vesien ja maaperän ekologian tuntemukseen ja kunnostuskeinojen ja puhtaana säilymisen tietämykseen lisääntyvät ihmistoiminnan aiheuttamien ympäristöriskien (esim. öljyt ja muut kemikaalit maaperässä)
ja luonnon omien alkuaineiden esim. arseenin takia.
Ympäristöekologian maaperän ja vesistöjen suojeluun erikoistuvaa opiskelija- ja tutkimusmäärää lisätään (keino). Vesijärvi-projekti on esimerkki pilottiprojektista, jolla on saatu levitettyä tietoa PäijätHämeen osaamisesta maakunnan sisällä ja ulkopuolelle. Nykyinen aloituspaikkojen määrä on sekä kiinnostukseen että tarpeeseen nähden vähäinen. Opiskelijamäärän kasvattamisen ja eri toimijatahojen yhteistyön
avulla voi halu lisensiaatti- ja väitöskirjatutkimuksien tekemiseen Päijät-Hämeessä lisääntyä. Tutkimushankkeiden eteenpäin vieminen edellyttää voimakasta panostusta rahoituksen järjestämiseen.
Kehitetään avoimia oppimisympäristöjä ympäristöosaamisen alalla (keino). Lisätään koulutuksen
alueellista yhteistyötä. Kehittämistoimet toteutetaan yhteistyössä Helsingin yliopiston ympäristöekologian laitoksen, Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun Lahden keskuksen yhteistyönä.
Ympäristöekologian kytkeminen poikkitieteellisesti muihin tutkimusaloihin luo uusia mahdollisuuksia opiskelijoille ja kaupallisen ympäristöliiketoiminnan kehittämiseen.
Painotutaan tutkimuksessa kaupallisten ympäristöliiketoiminnan sovellusten ja tuotteiden kehittämiseen (keino). Perustutkimuksesta saadaan tietoa, jota voidaan jatkotutkimuksilla viedä lähemmäksi
käytännön vesistöjen ja maaperän kunnostus- ja suojelutoimenpiteitä. Enenevässä määrin tutkimustuloksista
saadaan siirrettyä suoraan tuotekehitykseen ja siten ympäristöliiketoiminnaksi.
Ympäristöbioteknologian osaamisen lisääminen (osatavoite G2a2)
Bioteknologia on laaja alue erilaisista jätehuollon liete- ja kaatopaikkakaasujen hyödyntämisestä, agrobiotekniikan, elintarviketeollisuuden ja lääketeollisuuden sekä geenitekniikan ratkaisuihin. Päijät-Hämeessä on
mahdollista erikoistua niihin sovellutuksiin, joista tämän päivän osaaminen on vahvimmillaan eli jätehuollossa
sekä maaperän ja vesiekosysteemien hoidossa ja puhdistuksessa sekä biohajoavissa materiaaleissa terveydenhuollon alueella. Ympäristöterveydenhuoltoon liittyvän kemikalisoitumisen, ilman ja veden laadun sekä
jätehuollon ratkaisuissa Päijät-Hämeen on mahdollista kehittyä johtavaan asemaan.
Syvennetään ympäristöbioteknologian tutkimustuloksia (keino). Kehitetään haitallisten aineiden
vaikutustutkimuksia ja käytetään maaperän, pohjavesien ja vesistöjen molekyylibiologisia, bioteknisiä, biologisia ja ekotoksikologisia menetelmiä sekä bioremedaatiota niin, että niistä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää vesistöjen ja saastuneiden maa-alueiden in-situ –kunnostuksessa. Tutkitaan uusia jätehuollon bioteknologisia ratkaisuja eri jätteentuottajien lajikkeille (esim. sairaalajäte).
Parannetaan ammattikorkeakoulun mahdollisuuksia kohottaa ympäristönhoidon ja –
teknologian koulutusta ja yhteistyötä yrityselämän kanssa (keino). Lahden ammattikorkeakoulun
ympäristöalan opetusta ympäristötekniikan ja miljöösuunnittelun alueilla lisätään ja kehitetään saastuneiden
maa-alueiden näytteenotto-, ympäristömittaus- ja analyysipalveluiden avulla. Painotutaan yrityslähtöisten
ratkaisujen löytämiseen elinympäristöjen toiminnan tuntemuksen, biohoidon ja bioremedaation ja ympäristötutkimuksen saamiseksi pk-yritysten ja muiden toimijoiden käyttöön.
Ympäristöteknologian osaamisen lisääminen (osatavoite G2a3)
Suomen ympäristöteknologiamarkkinat ovat noin 10 miljardia markkaa vuodessa ja kasvuvauhdiksi maailmalla on arvioitu n. 5,5 % vuodessa. Vedenkäsittelytekniikat ovat suurin markkina-alue, sitä seuraavat jätteenkäsittely ja ilmansuojelu ja viimeisenä mittaus-, säätö- ja analyysilaitteet. Ympäristöpalvelusektorin eli konsulttitoimistojen, ympäristökonsultoinnin ja liikkeenjohdon konsultoinnin arvioidaan kasvavan jatkossa 10 %
vuosivauhdilla.
Ympäristöala Päijät-Hämeessä on kasvussa ja sen tuoma liikevaihto on 2000-luvun taitteessa 1,8 miljardia
markkaa vuodessa. Kasvumahdollisuuksia on edelleen ympäristöteknologiassa ja –liiketoiminnassa. Koulutuksen ja tutkimuksen hyödyntäminen esimerkiksi jätehuollon ammatillisten koulutuksen lisääminen vähentää Suomessa uuteen teknologiaan ja laitosmaiseen jätteiden käsittelyyn erikoistuneiden osaajien puutetta.
150
Erilaiset ympäristönhoito, puhdistus-, suodatin-, jätehuolto- sekä energiantuotanto- ja energiatehokkaat tekniikat perustuvat pitkälti teknisiin laitteisiin ja ratkaisuihin. Ympäristöpalvelusektorilla perinteisten konsulttitoimeksiantojen lisäksi kysyntää on ympäristöjohtamisen, ekotehokkuuden ja ympäristönhallintajärjestelmien
osaamisessa.
Osaamisen määrää ja tasoa nostetaan (keino). Päijät-Hämeessä on mm. jäte- ja vesihuollon osaamista
yrityssektorilla. Ympäristöteknologiayritysten henkilöstön osaamista lisätään ja ympäristöteknologia-alan koulutusta kehitetään. Ammatillista koulutusta lisätään vastaamaan laitetoimittajien tarpeita ja ympäristölaatuvaatimuksia.
Ympäristöteknologiakeskus Neopolin tutkimus- ja kehittämistoimintaa voimistetaan (keino).
Neopoli Oy:n tutkimus- ja kehittämistoiminta on profiloitunut ympäristöteknologiaan, materiaali- ja rakennusteknologiaan. Neopolin tutkimus- ja kehittämisyksiköllä on erityisesti osaamista materiaalien hyötykäytön,
ympäristömyötäisen tuotesuunnittelun, urheilutapahtumien ympäristökysymysten ja pk-yritysten ympäristöasioiden hallinnassa. Näitä tutkimus- ja kehittämistoiminnan osa-alueita tulee vahvistaa edelleen.
4.4.4.2. Puuosaamisen vahvistaminen (tavoite G2b)
Erkki Rope (toim.)
Puuosaamisella tarkoitetaan puutuotteiden valmistusta, suunnittelua ja tutkimusta sekä niiden vahvistamista
tarkoittavien tukitoimenpiteiden kuten puun käsittelylaitteiden ja logististen ratkaisujen kehittämistä. Puurakentaminen käsittää puutalot ja puukerrostalot ja niiden komponentit, piha- ja ympäristörakentamisen sekä
muut puurakenteet, kuten sillat.
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Suomen mekaanisen puuosaamisen koulutuskeskittymä on Päijät-Hämeessä. Perustutkimusta on alueella
kuitenkin niukasti. Puualan liikevaihto on kehittynyt myönteisesti vaikka työpaikkamäärät ovat laskeneet.
Samalla kuitenkin toimipaikkojen määrä on kasvanut eli ala on pk-valtaistumassa. Pienyritysvaltaisuus merkitsee pienempiä kehittämisresursseja ja tarvetta verkottua tuotantoketjuiksi.
Huonekaluteollisuuden uusiutuminen tapahtuu tietotekniikkaa ja automaatiota hyödyntäen sekä logistiikkaa
kehittäen. Valmistus eriytyy huonekalukomponenttien valmistamiseen. Huonekalujen valikoima laajenee,
elektroniikka lisääntyy, muodot ja materiaalien moninaisuus lisääntyvät.
Puutuotealan visio on, että Päijät-Häme on alan merkittävin maakunta Suomessa. Tämä edellyttää puualan
erikois- ja jatkokoulutuksen lisäämistä ja tutkimustoiminnan saamista alueelle. Näin Päijät-Hämeen ja Lahden seudun koulutuslaitokset tarjoavat maan johtavaa puurakentamisen ja –käsittelyn koulutusta.
Puun käyttö rakentamisessa lisääntyy. Rakennuspuusepänteollisuus on pääsääntöisesti pk-teollisuutta. Puurakentamisen tuotantoverkko kattaa mekaanisen puunjalostusteollisuuden sekä koneiden ja laitteiden valmistuksen. Tuotantoverkko sitoutuu puuelementtien valmistukseen ja hyödyntää yhteisiä järjestelmäratkaisuja. Suuret kansainväliset yritykset voivat erikoistua myös kestävien materiaalien kuten koivun käsittelyyn.
Teknologian kehityksen myötä tulevat muuttuva-asenteiset sahalinjat. Puun pikakuivaus ja lajittelu tulee
keskittymään erikoisosaamista hallitseviin yrityksiin. Puun käsittelyn sivutuotteet jalostetaan edelleen materiaaleiksi ja raaka-aineiksi energiantuotantoon.
Puurakentamisen visiossa puutalorakenteiden ja –rakentamisen jalostusarvo nousee Päijät-Hämeessä maan
keskiarvoa paremmaksi vuoteen 2010 mennessä. Puurakentamisen asiantuntemus perustuu standardoitujen
puuelementtien, -liitosten ja puutalorakentamisen suunnittelun ja logistiikan osaamiseen.
Mekaanisen puun jalostusasteen nostaminen (osatavoite G2b1)
Suunnittelu ja valmistusteknologia muodostaa yhä suuremman osuuden valmiin puutuotteen jalostusarvosta.
Tämä teknologia voi hyvin hyödyntää tietoverkkoja. Suunnittelu- ja valmistusteknologia voidaan siirtää raaka-aineen luo ja säästää raskaan raaka-aineen kuljetuskustannukset. Korkeatasoista suunnittelua ja uusinta
valmistusteknologiaa soveltamalla voidaan puutuotteiden jalostusastetta nostaa.
151
Jalostusastetta voidaan nostaa kehittämällä maakunnallisia verkostoja sekä perustamalla uusia yrityksiä (jatkojalostusketjut).
Puurakentamisen osaamisen kehittäminen (keino). Puurakentamisen osaamista voidaan kehittää ennakkoluulottomalla kokeilutoiminnalla ja puurakentamisjärjestelmiä luomalla. Puukerrostalojen rakentamisessa suunnitellaan tuotantoprosessin mallit, joissa yhdistetään samanaikaisesti useita työvaiheita ja työtehtäviä
(teoreettiset laskentamallit). Tuotantoprosessien kehittyneet mallit mahdollistavat tehokkaan ja kustannuksiltaan edullisen rakentamisen. Rakentamisjärjestelmän hallinta korostuu puun käsittelytaitojen rinnalla.
Puurakentamisen ympäristöajattelu alkaa metsänkaadosta ja päätyy valmiiksi tuotteeksi, rakennuskomponentiksi ja puumateriaalien ja –sivutuotteiden uusiokäyttöön. Puurakentaminen suunnitellaan ympäristöystävälliseksi (ekokertoimien käyttöönotto ja markkinointi). Ekokertoimilla määritellään puutalojen ympäristötase ja –laatu.
Puurakentamisen muita keskeisiä kehittämiskohteita ovat puumateriaalin määräennusteet ja tehokas sahaus.
Puurakentamisen tuotekehityskoulutuksen tehostaminen (keino) tulee kehittää lisäämällä kansainvälistä kokemustenvaihtoa ja soveltamalla eri alojen asiantuntijoiden synergiaa. Modernit puuelementit
edellyttävät uusien puuratkaisujen kehittämistä, jotka standardoidaan myyntituotteiksi (esimerkiksi parvekkeet, portaat, kylpyhuoneet, välipohjat, väliseinät). Perinteisiä tuotteita ovat esimerkiksi paneelit, listat, profiilit ja aihiot. Kyseiset välituotteet tulisi suunnitella myös osaksi moderneja puuelementtejä. Moderneihin
puuelementteihin kehitetään ”älykkäitä liitoksia”, jotka uudistavat koko puutalorakentamisen suunnittelua ja
logistiikkaa. Älykkäillä liitoksilla voidaan eri puuelementtejä liittää talopaketteihin ja kerrostaloihin. Informaatioteknologiaa voidaan suunnitella ja upottaa lisääntyvässä määrin kodinomaiseen ympäristöön, esimerkiksi
puutaloon. Lisäksi puutaloihin voidaan systemaattisesti kehittää myös muita lisäarvotuotteita.
Puualan ammattikoulutuksen monipuolistaminen (keino) edellyttää tutkimuksen, tuotekehityksen ja
valmistusteknologioiden innovaatioiden nopeaa omaksumista. Puualan erikois- ja jatkokoulutusta tulee lisätä
sekä opetusta ja tutkimusta tulee täydentää lähitieteillä, kuten muotoilun tutkimuksella, rakennus- ja sisustusarkkitehtuurilla sekä markkinointi- ja vientikoulutuksella. Oppilaitosten tulisi organisoida yhteistyössä harjoittelu- ja työssäoppimispaikkoja alueen yritysten kanssa. Alueelle tulisi järjestää keskitetty puualan harjoittelu- ja työvälitys.
Perinteisen puuseppäosaamisen siirto (keino). Perinteisen osaamisen siirto uusille sukupolville on tärkeä osa kulttuurimme säilyttämistä. Rakennetun ympäristön säilyttäminen edellyttää perinteisten työtapojen
ja materiaalien tuntemusta, joka voidaan säilyttää tukemalla perinnerakentamisen kokeilukohteita ja laatimalla rekistereitä perinteisten taitojen osaajista.
Puualan tutkimuksen keskittäminen maakuntaan (osatavoite G2b2)
Kaikkeen puun käyttöön perustuvan tutkimuslaitoksen perustaminen edellyttää alan toimijoiden yhteistyötä
ja voimakasta panostusta. Puuteknologiaan pitää panostaa voimakkaasti jotta syntyisi uskottava ja alan kehittäjiä kiinnostava kokonaisuus. Puuteknologiakeskuksen tulee koordinoida alan tutkimusta ja hankkia tarvittava rahoitus EU-ohjelmista. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulee tukea yhdensuuntaisesti koko toimialaa.
Puuteknologiakeskus Puulaakson perustaminen (keino). Puuteknologiakeskus on alueellinen keskus
joka kokoaa erilaisen puuinnovaatiopotentiaalin kriittiseksi massaksi, joka synnyttää uusia yrityksiä, menetelmiä ja tuotekehitys- ja suunnittelupalveluita. Puuteknologiakeskus olisi samalla Euroopan johtavia puurakentamisen tieto- ja palvelukeskuksia. Tämä edellyttää puualan erikois- ja jatkokoulutuksen lisäämistä ja tutkimustoiminnan saamista alueelle. VTT:n puulaboratorion toimipiste edistäisi uuden teknologian siirtoa ja
käyttöönottoa. Sen osia voisivat olla:
 Hienopuuseppäkoulutus
 Yrityshautomo
 Huonekalualan muotoilun keskus
 Koulutus
 Tutkimus
152









Näyttelyt
Messut / Yritysnäyttelyt
Museo
Puulajipuisto / Arboretum
Talojen saneeraus ja kunnostus puuteknologiaa hyödyntäen
Vanhojen rakennusosien talteenotto ja uudelleenkäyttö
Hirsirakentamisen kehittäminen
Ekorakentamisen kehittäminen
Vanhojen puurakennusten ja rakennusosien kunnostaminen ja hyödyntäminen
Markkinointiyhteistyön kehittäminen (osatavoite G2b3)
Puutuotealan yhteinen virtuaalinen kauppahuone (keino). Virtuaalinen kauppahuone voisi olla sisustus- ja huonekaluportaali, joka integroisi huonekaluteollisuuden suunnittelu-, tuotanto- ja jakeluverkon. Portaali kokoaisi Suomen huonekaluteollisuuden toimituskykyiseksi verkostoksi toimittamaan myös kansainvälisiä suurtilauksia.
Puutuotealan markkinointiyhteistyö (keino). Päijät-Hämeen puutalo- ja elementtivalmistajien on välttämätöntä yhdistää markkinointiponnistuksensa kansainvälisessä kaupassa. Päijät-Hämeessä tulee selvittää
mahdollisuudet markkinoinnissa yhteisen kauppahuoneen perustamiseksi.
Puun käytön logistiikkaketjujen kehittäminen (keino). Logistiikkaketjun parantaminen on keskeisin
puurakentamisen kehittämiskohde. Logistiikkaketju kulminoituu lähtökohtiin "oikea tuote, oikeat määrät, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa". Laatujärjestelmä tulee ottaa käyttöön puutalorakentamisen koko prosessissa.
Puurakentamisen verkostoituminen (osatavoite G2b4)
Puurakentamisen järjestelmäratkaisujen kehittäminen (keino) edistää myös alan yritysten muodostumista tuotantoketjuiksi, joissa standardikomponenteista voidaan koota suurten kansainvälisten tilausten
edellyttämiä volyymejä. Virtuaalisia puualan komponenttikirjastoja hyödyntämällä voidaan suunnittelu ja
valmistus kytkeä yhteen, jolloin logistisia ratkaisuja kehittämällä voidaan koota räätälöityjä talopaketteja täydellisinä toimituksina ja sarjatyöhön perustuvina toteuttamispalveluina.
Laajan ja monipuolisen tuotantoverkon nivominen puurakentamisen alalle (keino). Tuotantoverkko kattaa koko mekaanisen puunjalostusteollisuuden ja metalliteollisuuden Päijät-Hämeessä. Tuotantoverkko sitoutuu puuelementtien valmistukseen ja se hyödyntää yhteisiä järjestelmäratkaisuja. Suuret sahausja höyläystuotantoa harjoittavat yritykset ovat osa kansainvälistä metsäteollisuusintegraatiota. Alihankintasahat ja -höyläämöt erikoistuvat puuelementtien avaintuotteiden valmistukseen. Erikoistuminen edellyttää
sitä, että pk-yritykset verkostoituvat osaksi laajempaa tuotantoketjua, mikä takaa niille säännöllisiä toimeksiantoja.
4.4.4.3. Kulttuuriliiketoimintaa ja matkailua tukevan osaamisen parantaminen
(tavoite G2c)
Anne-Marie Salmi ja Marko Mälly (toim.)
NYKYTILA
Matkailu on nyky-yhteiskunnan elinkeinoelämän työvoimavaltaisimpia aloja ja siksi sen merkitys uusien työpaikkojen synnyttäjänä on kiistaton. Matkailu on ennen kaikkea pk-yrittäjyyttä ja usein myös perheyrittäjyyttä. Matkailusektorin kasvaessa myös alalla toimivien koulutustarpeet ovat kasvaneet sekä laadullisesti että
määrällisesti.
Julkinen kulttuuripolitiikka kannustaa tai suorastaan pakottaa kulttuurialan organisaatioita ja toimijoita järjestämään toimintansa yhä enenevässä määrin matkailualaa seuraten kaupallisen yrityksen tavoin. Julkisen rahoituksen osuus on pienentynyt ja omarahoituksen osuus kasvanut. Taide- ja kulttuurilaitokset joutuvat etsimään yksityistä sponsoritukea ja hankkeistamaan toimintaansa. Henkilökunta joutuu hankkimaan yhä
153
enemmän yritysmaailmassa tarvittavia taitoja. Kulttuurialan perusopintojen suunnittelussa otetaan vähitellen
huomioon tuotteistamis-, liiketoiminta- ja projektikoulutus. Samalla myös jo alalla toimivan aikuisväestön
täydennyskoulutuksen tarve kasvaa koko ajan.
Maakunta tunnetaan ennen kaikkea erilaisista tapahtumistaan – urheilukilpailuista, kongresseista, massatapahtumista. Nämä tapahtumat ovat merkittävä tulonlähde maakunnan elinkeinoelämälle. Tapahtumien järjestäjien osaamista on ylläpidettävä ja lisättävä niin, että heidän ammattitaitonsa vastaa ajan vaatimuksia.
Osaamisen lisääntymisen myötä matkailusta ja kulttuurista kehittyy 20 vuodessa Päijät-Hämeeseen alueellinen kilpailutekijä, jota leimaa tavoitteellisuus, rohkeus, joustavuus ja riskinottokyky. Matkailua ja kulttuuria
hyödynnetään yhdessä osana elinkeinotoimintaa ja sen menestys perustuu aitoon vuorovaikutukseen, monipuoliseen yhteistyöhön ja verkottumiseen sekä alueellisesti että kansainvälisesti. Tavoitteen saavuttaminen
edellyttää rohkeita ratkaisuja, yhteistyötä eri toimijoiden kesken sekä alan koulutuksen ja tutkimuksen toteuttamista.
Perinnebusineksen kehittäminen (osatavoite G2C.1)
Perinnebusiness on lähes olematon käsite maakunnan kulttuuriliiketoiminnassa tai perinnebusiness on ymmärretty muulla tavoin kuin alueen omien tuotteiden ja omaleimaisuuden kehittämisellä. Esim. suomalainen
joulu on toki jo vuosikymmenet ollut tuote, jolla matkailijoita on pyritty houkuttelemaan, mutta aivan omien
ideoiden hyödyntäminen ei ole saavuttanut ainakaan laajaa tunnettuutta. Alueella on myös omaa matkamuistotuotantoa, mutta kärkituotteet puuttuvat.
Alueen matkamuistotuotannon tukeminen (keino). Maakunnassa toimii muotoilun, taideteollisuuden
ja käsityön ammattilaisia itsenäisinä yrittäjinä. Erilaisten yhteisten taidepajojen tukeminen toimitiloja tarjoamalla edistää alan yrittäjien verkottumista, osaamisen kasvua ja alan yleistä kehittymistä. Alueen omien
matkamuistotuotteiden esille tuomista tulisi suosia erilaisten suurten alueella järjestettävien urheilu- ja kulttuuritapahtumien yhteydessä. Ratkaisevaksi muodostuu yhteistyön onnistuminen matkailualan kanssa.
Alueen ruokaperinteen kehittäminen ja säilyttäminen (keino). Ruokaperinteen kehittäminen edellyttää ravintolayritysten, matkailualan ja perinnekulttuurin parissa toimivien tutkijoiden ja yhdistysten ennakkoluulotonta yhteistyötä. Ruokaperinteeseen liittyvä tiedonkeruu, jo olemassa olevien tietojen tallentaminen,
aineiston digitalisoiminen, ruokaperinteen tunnetuksi tekeminen ja kanavoiminen alueen ravitsemus- ja matkailuyritysten käyttöön edellyttää eri sektoreiden ja erityyppisten organisaatioiden yhteistyötä.
Kulttuurin liiketoimintaelementtien kehittäminen (osatavoite G2C.2)
Kulttuurin odotetaan tukevan matkailua ja vastaavan osaksi matkailun sisältötuotannosta. Kulttuurin perusopetukseen ei vielä juurikaan ole sisällytetty liiketoimintakoulutusta. Sen sijaan täydennyskoulutus- ja työllistämishankkeita on jo jonkin verran alueella ollut.
Kulttuurin tuotteistamis- liiketoiminta- ja projektikoulutus on järjestettävä (keino) eli luotava
siihen mahdollisuudet sekä ammatillisessa perusopetuksessa että täydennyskoulutuksessa. Koulutuksen tulee
sisältää seuraavat osa-alueet: tuottajakoulutus, kulttuurin sisällöllinen kehittäminen, osaamisen tason ja laadun nostaminen, laajapohjaisen verkottumisen edistäminen erityisesti matkailu- ja liikunta-alan kanssa, uusien yhteistyörenkaiden luominen, kulttuurin työllistävien mahdollisuuksien kehittäminen, kulttuurin ja elinkeinoelämän yhteistyön lisääminen ja uuden toimintamallin luominen tälle yhteistyölle, kulttuurituotteiden
markkinointi, kulttuurin kehittämishankkeiden tuottaminen ja koordinointi, tietoliikennepalveluiden kehittäminen kulttuurin osalta, kulttuurin toimijoiden kansainvälistymisen edistäminen sekä kansainvälisten kontaktien ja yhteistyön lisääminen. Em. asiat koskevat myös urheilu- ja liikuntasektorilla toimivia.
Kulttuurialalla toimivat ja alalle aikovat tulee yleensäkin ulottaa yrittäjyyskoulutuksen ja elinkeinojen kehittämisprojektien kohteeksi (keino). Päijät-Hämeen kulttuuri ja kulttuuriliiketoiminta profiloituu luontevasti musiikkiin, teatteriin, muotoiluun, sana- ja lausuntataiteeseen, kuvataiteeseen sekä urheilun, liikunnan ja luonnonympäristön hyödyntämiseen osana alueen kulttuuria. Myös tavoitteet elokuvatuotannon houkuttelemiseksi alueelle tulee nähdä osana alueen elinkeinoelämän monipuolistamista ja kulttuurin
154
liiketoimintaelementtien vahvistamista. Mm. nämä kulttuurin osa-alueet ovat sellaisia, joihin yrityshautomotoimintaa tulee kohdistaa.
Matkailun koulutuksen ja tutkimuksen lisääminen (osatavoite G2c3)
Julkisen sektorin tulee kehittää koulutusyhteistyötä matkailuelinkeinon kanssa alan osaamistarpeiden mukaisesti. Erityistä huomiota tulee kiinnittää matkailualan peruskoulutuksen laatuun ja määrään. Matkailuelinkeinon tarpeita vastaavaa tutkimustoimintaa kehitetään suunnittelun ja markkinoinnin tueksi. Päijät-Hämeen
koulutustarjonta on keskittynyt tällä hetkellä matkailu-, ravitsemis- ja talousalaan liittyvään koulutukseen.
Koulutuksessa tulee keskittyä matkailualan strategisiin kehittämisen painopistealueisiin hotelli- ja ravintolapalveluiden lisäksi.
Panostetaan työvoiman paikalliskoulutukseen, asiakaslähtöisyyteen, palvelun ja laadun parantamiseen (keino). Koko Päijät-Hämeen matkailuteollisuuden laatutasoa korotetaan koulutuksen avulla.
Koulutuksessa ja sopivan materiaalin etsimisessä hyödynnetään tietotekniikan mahdollisuuksia (etäkoulutus).
Toteutetaan koulutusta ja neuvontaa yrityskohtaisesti (keino) mm. laadunparantamisesta osana
muuta yrityspalveluneuvontaa. Matkailualan yrityksille järjestetään yhteistapaamisia, mikä luo yhteistyötä yritysten välille. Koulutusta kehitetään palvelemaan matkailun innovaatiotoimintaa, uusyritysperustantaa ja
matkailun yrityshautomoja.
Korostetaan asenne-, kulttuuri- ja kielikoulutusta (keino), turvallisuuskoulutusta ja ongelmista tiedottamista matkailualan koulutuksessa ja tutkimuksessa matkailijavirtojen lisääntyessä Kaukoidästä ja Venäjältä. Päijät-Hämeessä on nostettava erityisesti Venäjän kielen ja kulttuurin koulutus sille tasolle, että koulutus palvelee myös laadukkaiden matkailu- ja kulttuuripalvelujen asettamia vaatimuksia.
Korostetaan matkailukoulutuksen laatua ja imagoa (keino). Alueen matkailuoppilaitokset tutkivat
kriittisesti opetustaan ja imagoaan vaadittavan tason toteuttamiseksi, millä turvataan laadukkaan opetuksen
taso. Päijäthämäläisten koulutusorganisaatioiden on erotuttava omalla tarjonnallaan matkailualan runsaasta
koulutustarjonnasta. Tämä koskee erityisesti toisen asteen oppilaitoksia ja ammattikorkeakoulua. Matkailu on
kasvava toimiala, joten toimialan tarpeet on huomioitava ammatillisessa koulutuksessa.
Edistetään matkailuun liittyvää tutkimusta (keino). Matkailututkimuksen tulisi kattaa erityisesti ne
alat, jotka ovat maakunnan strategisia kehittämispainopisteitä. Päijät-Hämeessä on selvitettävä ja seurattava
matkailun rakenteellisia, taloudellisia (tulo- ja meno) ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä vaikutuksia.
Matkailun muihin elinkeinoihin liittyvät johdannaisvaikutukset ja niiden tutkiminen on olennaista. Tutkimustietoa lisätään myös matkailuimagon rakentamisesta, profiloinnista ja markkinoinnista sekä erilaisista potentiaalisista asiakassegmenteistä.
Käynnistetään yliopistollinen matkailutieteen ja -tutkimuksen avoimen yliopiston opetus Päijät-Hämeessä (keino). Matkailutieteen opetus on monitieteistä, joten edellä mainitut opinnot ovat hyödyksi myös laajemmalle toimijataholle kuin vain puhtaasti matkailualan toimijoille. Päijäthämäläinen matkailuala tarvitsee soveltavaa tutkimusta ja seuranta- ja ennakointityyppistä tutkimusta.
4.4.4.4. Muotoilun tutkimuksen ja koulutuksen kehittäminen (tavoite G2d)
Hannu Tervonen ja Mirja Karila-Reponen (toim.)
Muotoilu on käsitteenä varsin nuori ja syntynyt teollisen tuotannon tarpeisiin. Muotoilun tarve ja merkitys on
voimakkaasti kasvanut ja korostunut viimeisen vuosikymmenen kuluessa informaatioteknologian räjähdysmäisen kasvun myötä. Muotoilun tutkimuksella ja koulutuksella on pyrittävä kokonaisvaltaisen lähestymistavan omaksumiseen muotoilussa. Muotoilu on ymmärrettävä yrityksen tuotteen tai palvelun kilpailukykyyn liittyväksi ominaisuudeksi. Muotoiluosaaminen on kykyä viestiä kulloisenkin asiakasyhmän mukaan kaikkia aistikanavia käyttäen. Muotoilun on vastattava asiakkaan elämyshakuisuuteen, arvoihin sekä funktionaalisiin tarpeisiin ja piilotarpeisiin.
155
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Maakunnan muotoilualan keskeisiä resursseja ovat Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutti, sen yhteydessä toimiva Taide- ja muotoilukoulu Taika, Muotoilun tutkimuslaitos ja muotoilutoimistot.
Muotoiluinstituutti
Muotoiluinstituutti on alansa suurin ja kansainvälisesti menestynein ammattikorkeakoulu Pohjoismaissa. Oppilaitoksen tavoitteena on kouluttaa yhteiskunnan ja elinkeinoelämän palvelukseen muotoilun ammattilaisia.
Koulutusohjelmien perusta on visuaalisissa taiteissa ja humanistisissa tieteissä. Koulutusohjelmien suuntautumisvaihtoehtoina on kuvallisen viestinnän (graafinen suunnittelu, multimediatuotanto, valokuvaus sekä TVja elokuvailmaisu), kultasepän (kultaseppä, hopeaseppä, kaivertaja, koru- ja esinemuotoilija) ja muotoilun
(käsityömuotoilu, pakkaussuunnittelu, sisustusarkkitehtuuri, teollinen muotoilu ja muoti- ja vaatetussuunnittelu) koulutusohjelmat.
Perustutkintojen lisäksi ammattikorkeakoulutasolla järjestetään tutkinnon suorittaneille erikoistumisopintoja.
Jatkotutkinnot ovat mahdollisia jo muutaman vuoden kuluttua. Erikoistumisopintoja järjestetään mm. kalustesuunnittelussa. Muotoiluinstituutin kansainvälinen toiminta on oleellinen osa opiskelua. Vuosittain n.30-40
opiskelijaa vierailee vähintään 3 kk ulkomailla vastaavissa yliopistoissa tai korkeakouluissa. Vastaavasti sama
määrä opiskelijoita muista maista opiskelee Muotoiluinstituutin eri osastoilla.
Muotoiluinstituuttia pidetään varsin laadukkaana oppilaitoksena. Korkeakoulujen arviointineuvoston ja OPM:n
opetuksen laatua koskevassa arvioinnissa se luokiteltiin ns. huippuyksiköksi vuonna 2000. Vuonna 1995
Muotoiluinstituutti kutsuttiin jäseneksi Pohjoismaisten muotoilukorkeakoulujen verkostoon Cirrukseen. Vuonna 2000 oppilaitos liittyi Cumulus-verkostoon, joka on Euroopan muotoilukorkeakoulujen ja -yliopistojen yhteenliittymä. Mainittuihin verkostoihin Suomesta kuuluu Muotoiluinstituutin lisäksi vain Taideteollinen korkeakoulu ja Lapin yliopisto.
Lasten ja nuorten taide- ja muotoilukoulu TAIKA
Tärkeänä uuden sukupolven muotoilukasvattajana Lahdessa toimii Muotoiluinstituutin organisaatiossa itsenäinen lasten ja nuorten Taide- ja muotoilukoulu Taika. Oppilaitos antaa Lahdessa kuvataiteen perusopetusta päijäthämäläisille 6-18 -vuotiaille lapsille ja nuorille. Taika-koulu antaa valmiudet ja pohjakoulutuksen
ammatti- ja korkeakouluopintoihin. Se pyrkii lisäämään visuaalisen kulttuurin tuntemusta ja arvostusta yleisemminkin. Taika-koulu on myös edelläkävijä muotoilu- ja it-opetuksen kehittämisessä.
Muotoilun tutkimuslaitos
Muotoilun tutkimuslaitos on soveltavan muotoilun tutkimuksen alalla uranuurtaja Suomessa. Sen tavoitteena
on edistää muotoilun kokonaisvaltaista ja poikkitieteellistä lähestymistapaa ja sitä kautta parantaa yritysten
tietoisuutta, kilpailukykyä ja liiketoiminnan vastuullisuutta. Vastuullisuudella muotoilussa ja tuotekehityksessä
tarkoitetaan laadukasta, inhimillistä ja ympäristömyötäistä tuotesuunnittelua. Muotoilun tutkimuslaitoksen
toiminnan kautta voidaan edistää myös alaa tukevan järjestelmän, koulutuksen ja tutkimuksen toimintatapojen kehittymistä. Muotoilun tutkimuslaitos auttaa yrityksiä tunnistamaan ja ratkaisemaan tuotekehitykseen ja
sen projektinhallintaan liittyviä ongelma-alueita sekä omaksumaan muotoilun tutkimuksen toimintatapoja.
Kansainvälinen Soveltavan Estetiikan Instituutti
Päijät-Hämeessä toimii kansainvälinen soveltavan estetiikan instituutti, joka on itsenäinen akateeminen instituutti. Sen perustivat Lahteen vuonna 1993 Helsingin yliopisto, Suomen Estetiikan seura ry, Lahden kaupunki
ja Päijät-Hämeen korkeakouluyhdistys. Lähtökohdan kansainväliselle toiminnalle loi Lahdessa 1995 järjestetty Kansainvälinen Estetiikan XIII Maailmankongressi. Instituutti järjestää tutkimus- ja koulutusprojekteja,
seminaareja, kesäkouluja, internet-projekteja, näyttelyitä ja muita tapahtumia. Se toimii yhteistyössä yliopistojen, korkeakoulujen, järjestöjen, asiantuntijoiden, opiskelijoiden ja muiden soveltavan estetiikan alasta
kiinnostuneiden kanssa. Instituutti tarjoaa uuden kansainvälisen tieteidenvälisen foorumin teoreettisille ja
käytännöllisille projekteille.
156
Muotoilun, laadun ja ekologian osaamiskeskusohjelma
Päijät-Häme on valinnut osaamiskeskusohjelmansa aloiksi muotoilun, laadun ja ekologian. Osaamiskeskusohjelman ensimmäisten vuosien hankkeet ovat liittyneet ennakoivaan muotoilututkimukseen, markkinointiin ja
jakeluun, kansainvälistymiseen sekä valmistusmateriaaleihin puu- ja muoviteollisuudessa.
Kansallinen Muotoilu 2005! –ohjelma
Muotoilun kansallisia tavoitteita hahmotellaan vuoteen 2005 ulottuvassa muotoilupoliittisessa ohjelmassa. Visiossa korostetaan muotoiluosaamista, joka liitetään kiinteäksi osaksi tuotannon arvoketjua, kuluttajamarkkinoiden ymmärrystä ja kulttuurisidonnaisia tekijöitä. Kansainvälistä huippua tavoittelevan muotoiluosaaminen
nojaa vankkaan tutkimuspanokseen sekä koulutuksen ja elinkeinoelämän väliseen yhteistyöhön. Suomalaista
muotoilu tavoittelee menestystä omaleimaisuudella, laadukkuudella ja esteettisesti korkeatasoisella ympäristö- ja esinemaailmalla.
Muotoilun hyödyntäminen nähdään yhteiseksi kansalliseksi mahdollisuudeksi osana kansallista kilpailukykyä.
Suomalaisen muotoilupolitiikan keskeiseksi osaksi nousee kysymys, miten muotoilua hyödynnetään pienen ja
keskisuuren teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi. Perustan luovat muotoiluyhteisöjen, yliopistojen ja
korkeakoulujen, yritysten ja etujärjestöjen, TE-keskusten ja maakuntien liittojen välinen yhteistyö. Tavoitteena on, että vajaa kolmannes yrityksistä hyödyntää ammattitaitoisten muotoilijoiden palveluita vuonna
2005 ja puolet vuonna 2010. Tavoitteena myös on, että vuonna 2005 puolet suomalaista yrityksistä ottaa
huomioon muotoilun strategisessa suunnittelussaan.
Alueellisesti vaikuttavan muotoilutoiminnan takaaminen edellyttää Suomeen kolmen vahvan muotoiluosaamisen keskittymän synnyttämistä. Helsingin, Lahden ja Rovaniemen muotoilurooleja on kehitettävä niiden
omista lähtökohdista. Muotoilun innovaatiokeskusten tulee toimia kiinteässä yhteistyössä myös Oulun, Tampereen ja Turun teknologiakeskusten kanssa. Helsingin Arabianrantaan on eri tahojen yhteistyönä rakentumassa Itämeren alueen johtava taideteollisuuskeskus, jonka yhteydessä käynnistetään muotoilun innovaatiokeskus Designium. Valtakunnallisena muotoilua edistävänä tieto- ja viestintäkeskuksena toimii Design Forum Finland.
Muotoilukoulutuksen kehittäminen (osatavoite G2d1)
Kansainväliseksi muotoilun osaamiskeskittymäksi kipuaminen edellyttää alueelta luonnollisesti huippuluokan
perustason, ammatillisen ja korkea-asteen koulutuksen olemassaoloa. Muotoilun koulutusta on PäijätHämeessä voimakkaasti kehitettävä. On synnytettävä integroitu kokonaisuus, jossa voi edetä varhaiskasvatuksesta, perus- ja ammatillisen koulutuksen kautta yliopisto-opintoihin ja edelleen työelämään muotoilun
ammattilaiseksi. Mahdollisuudet urakehitykseen ja viihtyisä asuinympäristö tukevat kokonaisuutta.
Muotoilun liittäminen kiinteäksi osaksi kaupallista ja teknistä koulutusta (keino). Muotoilu on
saatettava elimelliseksi osaksi liiketaloudellisen koulutuksen ja teknisen koulutuksen saaneiden nuorten
osaamispääomaa. Koulutuksessa painopisteen on oltava muotoilun strategisen roolin ja sen mahdollisuuksien
tunnistamisessa. Muotoilu on myös kytkettävä yritysten toimivan liikkeenjohdon koulutusohjelmiin.
Oppilaitosten ja yritysten yhteisten muotoiluhankkeiden toteuttaminen (keino). Muotoiluinstituutin tutkimus- ja kehittämistyö tehdään hyvin läheisessä yhteistyössä teollisuuden ja yrityselämän kanssa.
Toimintaa tullaan tältä osin edelleen kehittämään. Muotoiluinstituutin yhteydessä toimiva muotoilun innovaatiokeskus Design House Muotola tulee toimimaan tärkeänä muotoiluyhteisöjen ja yritysten kokoajana. DHM
rakentaa osaltaan kansainvälisesti kilpailukykyistä muotoilukeskittymä Päijät-Hämeeseen.
Muotoiluoppilaitosten keskinäisen verkostoitumisen edistäminen (keino). Paikallisesti oppilaitosten välisessä yhteistyössä on tärkeää löytää joustava opintojen saumaton yhteensopivuus ja hyödynnettävyys siirryttäessä alemmalta asteelta ylemmälle. Lahden, Rovaniemen ja Helsingin muotoilukoulujen on
muodostettava kiinteä yhteistoimintaverkko.
157
Muotoilun, ekologian ja laatukonseptin luova yhdistäminen (osatavoite G2d2)
Muotoilun tutkimus- ja koulutuslaitosten on tehtävä työtä osaamiskeskusohjelman mukaisen muotoiluekologia-laatu yhdistelmän realisoimiseksi. Jos yhdistelmä tai sen osa-yhdistelmä saadaan toteutettua yritystoiminnassa, syntyy alueelle kilpailuetuja, joita muualla ei ole.
Ekologisen laatuajattelun vahvistaminen on aloitettava jo lasten kasvatuksesta. Lasten ja nuorten taide- ja
muotoilukoulu TAIKAssa opetuksen läpikäyvänä periaatteena on kestävä kehitys, ekologisuus ja ekologiset
valinnat. Opetuksen yhteydessä pohditaan koko teoksen, työn tai tuotteen elinkaarta ja hajoamista takaisin
luonnon kiertokulkuun. Muotoilijan valintojen vaikutus tuotteiden suunnittelussa tuodaan esille. Tavoitteena
on laajentaa muotoiluun liittyvää arvomaailmakäsitystä ja valintojen vastuullisuutta.
Muotoilun, ekologian ja laatukonseptien yhdistelmää on laajennettava yksittäisen tuotteen käsitteen ulkopuolelle. Tulevaisuudessa on panostettava enemmän uusiotuotemateriaalien ominaisuuksien tutkimiseen ja kehittämiseen muotoilun näkökulmasta. Materiaalien uusiokäyttöketjussa on analysoitava materiaalin elämänkaari. Muotoilun ja laatukonseptien avulla materiaalin elämänkaarta voidaan pitkittää kehittämällä uusiotuotteita toissijaisiin kohteisiin. Uusiotuoteketjun loppupään tuotteille voidaan asettaa lyhyemmät elinkaarivaatimukset.
Laatua voidaan arvioida ja mitata esimerkiksi sillä, miten hyvin suunniteltu tuote onnistuu vastaamaan aiotun
käyttäjän tarpeisiin ja odotuksiin tai yrityksen strategisiin tavoitteisiin. Laadun osatekijä on myös se, miten
hyvin pystytään täyttämään yhteiskunnalliset velvoitteet ja ekologiset näkökohdat. Muotoiluprosessissa laatua voidaan parantaa jatkuvilla vaihtoehtoisten ratkaisujen testaamisella ja simuloinnilla jo ennen kuin tuote
on valmis. Näin voidaan välttää laatua heikentäviä ja ympäristöä rasittavia ratkaisuja, kalliita virheitä ja ennaltaehkäistä riskien syntymistä.
Vahvistetaan tuotteen ekologisuutta ja laatua muotoilulla (keino). Tulevaisuudessa on kiinnitettävä
lisääntyvää huomiota tuotteiden ekologisuuteen huomioimalla raaka-aineiden uusiutuvuus ja kokonaisvaikutukset ympäristöön. Muotoilulla pyritään vaikuttamaan tuotantoketjun energiankulutukseen, logistiikkaan,
päästöihin ja pienentämään muutoinkin haitallisia ympäristövaikutuksia. Tuotteissa on tarkasteltava tuotteen
koko elinkaarta ja pyrittävä saamaan se mahdollisimman pitkäksi. Tuotteen elinkaari pitää rakentaa mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavaksi kaikissa vaiheissaan. Elinkaaren loppuvaihe huomioidaan jo tuotekehitysvaiheessa. Tuotteen uusiokäyttömahdollisuus on selvitettävä joko uutena tuotteissa tai energiana.
Edistetään ekotehokkuutta muotoilulla (keino). Muotoilulla voidaan vaikuttaa materiaalimenekkiin ja
hukkamateriaalin hyötykäyttöön. Tällöin muotoilulla on suora vaikutus myös yrityksen tulokseen. Ekologisesti
arvokkaiden raaka-aineiden käyttöä voidaan vähentää eri materiaaleja yhdistelevällä muotoilulla. Ekotehokkuutta edistetään myös hyvällä pakkaussuunnittelulla. On minimoitava pakkausmateriaalin kulutus tai suunniteltava tuote niin, että se voi itsessään toimia myös pakkauksena.
Muotoilututkimuksen vahvistaminen (osatavoite G2d3)
Päijät-Hämeen rooli kansainvälisenä muotoilun liiketoiminta- ja osaamiskasaumana edellyttää luonnollisesti
korkeatasoisen tutkimuksen harjoittamista alueella. Tässä työssä Muotoilun tutkimuslaitos pyrkii kasvattamaan asiakasorganisaation tietoisuutta omasta toiminnastaan sekä parantamaan tuotekehitystoiminnan sisältöä ja hallintaa. Suomalaisen soveltavan muotoilun tutkimuksen pioneerina Muotoilun tutkimuslaitos pyrkii
jatkuvasti löytämään uudentyyppisiä lähestymistapoja muotoiluun ja sen hyödyntämiseen, parantamaan toimintaprosesseja sekä kehittämään muotoilun tutkimukseen uusia menetelmiä ja työkaluja.
Muotoilututkimusta tehdään paikallisessa yhteistyössä Muotoiluinstituutin, Muotoilun tutkimuslaitoksen ja Soveltavan Estetiikan Instituutin kesken. Se ei kuitenkaan riitä vaan on verkostoiduttava kansallisestikin. Muotoiluinstituutti ja Muotoilun tutkimuslaitos tekee tutkimusyhteistyötä Taideteollisen korkeakoulun Designiumverkostossa. Taideteollisen korkeakoulun kanssa yhteistoimintaa tapahtuu hyvin monella tasolla.
Muotoilututkimuksen kansainvälistäminen ja huippuopettajien hankkiminen ulkomailta (keino). Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutilla on osastoittain tapahtuvaa lyhytkestoista kansainvälistä opettajanvaihtoa. Opettajakuntaan kuuluu vakituisesti kolme ulkomaalaista designeriopettajaa. Vierai-
158
levia ulkomaisia luennoitsijoita on kymmenittäin ja kotimaisten vierailevien asiantuntijoiden lukumäärä on
vuosittain n. 200. Pitkäkestoista opettajanvaihtoa on tulevaisuudessa laajennettava. Huippuopettajien ohella
on vahvistettava kansainvälistä näyttelyvaihtoa. Messu- ja opintomatkoja lisätään.
Muotoilun tutkimusohjelmien täsmentäminen ja toteutus (keino). Tähän mennessä PäijätHämeessä toteutettu muotoilututkimus on suuntautunut lähinnä neljälle aihealueelle: 1. Muotoiluun liittyvien
käsitteiden, merkitysten ja avainsanojen selventäminen; 2. Huonekaluyritysten osaamisen tason nostaminen
siten, että suunnittelussa huomioidaan paremmin asiakkaiden ja jakeluteiden vaatimukset; 3. Muotoilun
hyödyntäminen tuotekehitystyössä siten, että eri osa-alueiden välisen yhteistyön koordinointi helpottuu; 4.
Käyttäjätiedon tehokkaampi kytkeminen tuotesuunnitteluprosessiin (kuluttajaraadit). Tulevaisuudessa on
tärkeää, että tutkimuksen suuntaaminen on strategisesti hallittua ja tavoitteellista. Tutkimustyön tulee tukea
alueen elinkeinoelämän ja teollisuuden kilpailukyvyn vahvistumista. Innovatiivisella tutkimustyöllä voidaan
kohottaa alueen imagoa muotoilun asiantuntijoiden joukossa ja saada heidät muuttamaan PäijätHämeeseen. Muotoilun tutkimusta suunnataan tulevaisuudessa seuraaviin tutkimusohjelmiin:
 Muotoilun roolit ja vaikutukset yhteiskunnassa
 Muotoilutyössä tapahtuvat muutokset ja niiden vaikutukset koulutustarpeisiin
 Monialaisen muotoilun uudet merkitykset liiketoiminnalle
 Muotoiluun liittyvien toimintatapojen ja työkalujen kehittäminen muuttuviin yritystarpeisiin
4.4.4.5. Automaation, robotiikan ja tietokoneohjattujen valmistusprosessien
koulutuksen ja tutkimuksen vahvistaminen (tavoite G2e)
Jukka Vepsäläinen (toim.)
Päijät-Häme on Suomen teollistuneimpia alueita. Tuotantorakenteessa on vahva teollinen perinne. Suomen
maakunnista teollisuuden merkitys on työllistäjänä kaikkein suurin juuri Päijät-Hämeessä. Tämän vuoksi teollisuutta on pyrittävä strategiassa uudistamaan.
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Tulevaisuuden menestyksen eväät on keitettävä toisaalta alueen teollisesta perinteestä ja teollisesta roolista,
toisaalta uusien mahdollisuuksien hyödyntämisestä. Maakunnan teollinen tuotantorakenne on luovalla tavalla
uudistettava. Tietotekniikan hyödyntäminen teollisten valmistusprosessien automatisoinnissa nostaa tuottavuutta ja parantaa alueen yritysten kilpailukykyä. Verkottuva ja kokoonpanon suuntaan edistyvä teollisuus
edellyttää toimittajiltaan laatua ja täydellistä osien yhteensopivuutta mitä mallintaminen ja automaatiotekniikat edesauttavat.
Tietokoneohjatun prosessiohjauksen ja virtuaalisten valmistusteknologioiden tutkimus
ja tuotekehitys (osatavoite G2e1)
Tuotantoteknologisen kehitystyön on kohdistuttava joustavien tuotantojärjestelmien käyttöön ottamiseen ja
robotiikkaan. On kehitettävä joustavaa teollista kokoonpanoa automaatiotekniikoiden, oppivien järjestelmien
ja konenäköä hyödyntävän robotiikan keinoin. Vastaavasti automaatiotekniikkaa on liitettävä mm. kodinkoneisiin, huonekaluihin ja talonrakennuksen elementteihin. Oleellisia ovatkin informaatioteknologian synergiset osaamisyhdistelmät sellaisissa tehtävissä kuin suunnittelu, muotoilu, ympäristötekniikka, virtuaalitekniikka, 3D-mallinnus, digitaalinen valmistus ja automaatio. Kriittinen osaamismassa synnyttää uusia yhdistelmäteknologioita.
Automaation T&K-toiminta edellyttää mm. seuraavien teknologioiden kehittämistä
 3d-mallintaminen, visualisointi ja animointi
 Tuotannonsuunnittelun ja ohjausjärjestelmien kehittäminen
 Prototyyppimenetelmien (RP, VP, VR, jne.) kehittäminen
 Simulaatiomenetelmien ja työkalujen kehittäminen
 Automaation, robotiikan, mekatroniikan ja joustavan kokoonpanon kehittäminen (mm. FMS, CNC,
IGRIP, CAD, CAM, CAE, virtuaalitekniikat, virtuaalimallit, digital manufacturing, holographic imaging)
 Konenäkö- ja tiedonkeruujärjestelmien kehittäminen
159


Kokonaisjärjestelmien sovellusohjelmakehitys
Mekatronisten tuotteiden ominaisuuksien yhdisteleminen (mekaniikka, elektroniikka, hydrauliikka,
pneumatiikka, suurteho- ja laserhitsaus)
Automaatiokoulutuksen lisääminen (osatavoite G2e2)
Ammatillisen ja korkea-asteen koulutuksen on tuotettava osaajia, jotka hallitsevat ketjun kolmedimensionaalisesta suunnittelusta – digitaaliseen valmistukseen – ja edelleen automaattiseen ja robotoituun työstöön ja
kokoonpanoon. Tällaiset tietotekniikan sovellukset ovat hyödynnettävissä metalli-, kone ja sähköteknisen teollisuuden lisäksi muillakin maakuntastrategiassa mainituilla tavoitealueilla (puu, ympäristöteknologia, muotoilu, elämysteollisuus). Tehokas tuotanto edellyttää myös komponenttiteknologioiden hallintaa ja niiden uusiutumisen tuntemusta. Lisäksi tarvitaan valmistuksen aliprosessien mallinnusta valittavien tuotantoprosessien määrittämiseksi ja mallintamiseksi.
Kuva 39:
4.4.4.6. Infostruktuurin vahvistaminen (tavoite G2f)
Jukka Vepsäläinen (toim.)
Infostruktuurilla tarkoitetaan tässä tutkimuksen ja koulutuksen sekä kovaa että pehmeää infrastruktuuria:
paitsi konkreettisia toimitiloja, kalustoa, tietotekniikkaa ja tietoverkkoja myös opettajakuntaa ja muuta henkilöstöä, tutkijoita sekä heidän osaamistaan. Infostruktuuriin voidaan katsoa sisältyvän myös koulutuksen ja
tutkimuksen toimintapolitiikka, koulutusohjelmat, toimintatavat, organisaatiomallit, yhteistyöverkostot ja innovaatioprosessit.
160
Maakuntastrategian ja sen vision toteuttaminen ylipäätään, puhumattakaan osaamisen kehittämisestä ja
hankinnasta, ei ole mahdollista, jos infostruktuuri ei ole määrällisesti ja laadullisesti riittävä ja toimiva. Infostruktuuria voidaan pitää eräänä keskeisimmistä maakunnan kehittämisen edellytyksistä.
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
J.W. Snellman oli jo 150 vuotta sitten sitä mieltä, että pienen kansakunnan voima on sen sivistyksessä. Globalisoituvassa uudessa tietotaloudessa toteamus pätee jo kaikkiin valtioihin ja alueisiin, niin pieniin kuin suuriinkin. Kautta aikain on maa ja raaka-aineet olleet taloudellisen vallan ja menestyksen takaajina. Näin on
edelleenkin, mutta uudella vuosituhannella ylivoimaisesti tärkeimmäksi suvereenisuuden mittariksi on noussut inhimillinen osaamispääoma. Kun valtioiden ja alueiden rajat katoavat, taloudellinen päätösvalta ja pääoma liikkuvat maailman laajuisesti, ei ole enää kansallisia tuotteita, teknologioita tai teollisuutta. Ainoaksi
kansallisten ja alueellisten rajojen sisälle jääväksi tuotannontekijäksi jäävät kansalaiset. Alueen voima ja kilpailukyky riippuu sen kansalaisten sivistyksestä, tiedoista, taidoista ja osaamisesta.
Päijät-Hämeen infostruktuuri on peruskoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen osalta kohtuullisen kilpailukykyinen. Päijät-Häme on kuitenkin yksi harvoista maakunnista Suomessa, jolla ei ole omaa yliopistoa. Tämä
näkyy valitettavasti niukkuutena valtion rahavirroissa Opetusministeriön hallinnonalalla. Puutetta korvaa osittain Helsingin yliopiston, Teknillisen korkeakoulun sekä Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun yksiköt.
Lahden ammattikorkeakoulu vahvistaa omalta osaltaan Päijät-Hämeen infostruktuuria. Aluillaan oleva Lahden Yliopistokeskus integroi Päijät-Hämeen infostruktuuria kokonaisuudeksi. Maakunnan ammatillinen koulutus on koottu pitkälti Päijät-Hämeen koulutuskonsernin suojiin, mikä tekee kokonaisuudesta yhtenäisen ja
tehokkaan verkoston. Maakunnassa on myös joitakin perinteikkäitä vapaan sivistystyön oppilaitoksia.
T&K-toiminnan osalta Päijät-Hämeen infostruktuuri on viime vuosina vahvistunut, vaikka maakunta edelleenkin jää sivuun TEKES´in valtakunnallisista tuotekehityksen rahavirroista. Maakunnassa on koottu kunnallista
elinkeinotointa yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi ja perustettu yrityshautomoita. Suunnitteilla oleva yritystoimintaa sekä julkista T&K-toimintaa yhteen nivova Tiedepuisto tulee vahvistamaan maakunnan infostruktuuria.
Tällä hetkellä Päijät-Hämeessä persusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus väestöstä on alle maan
keskiarvon. Kaikkein heikoin tilanne on korkea-asteen koulutuksessa. Päijät-Häme on korkea-asteen tutkintojen lukumäärissä selkeästi jälkeenjäänyt verrattuna muihin maakuntiin. Ainoastaan Etelä-Pohjanmaalla yliopisto- ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja on suhteellisesti vähemmän. Päijät-Hämeessä aloituspaikkoja on vain 25 %:lle ikäluokasta, kun 11 muussa maakunnassa osuus on korkeampi, jopa yli 50 %.
Tutkimuksen ja korkea-asteen koulutuksen rahavirrat ohittavat Päijät-Hämeen. Samoin tapahtuu TEKES´in
T&K-rahoituksen osalta. Tilanne on huolestuttava sillä tulevaisuudessa osaamisen; tutkimuksen ja koulutuksen sekä uuden tiedon soveltaminen nousee yhä keskeisempään rooliin alueen menestyksen takaajana. Nokia-Suomen tie tulevaisuuteen on rakennettu korkean tieto-taidon aineksista, eikä siltä tieltä voi PäijätHämekään poiketa, jos mielii menestyä.
Ainoa mahdollisuus on vahvistaa alueen osaamispotentiaalia voimakkaasti. Kaikkein keskeisintä tässä työssä
on kuitenkin ennen infostruktuuriin kohdistuvia sijoituksia ja toimenpiteitä, sopia strategisista sisällöllisistä
valinnoista (MAST2001:n tavoitteet G2a-d). Infostruktuuri ei strategisessa mielessä ole itseisarvo, vaan väline kilpailuetujen hankkimiseen. Oleellista ei ole ”kehittämiskeskuksen” perustaminen, vaan se, mitä siellä
kehitetään.
161
Kuva 40: Suomen koulujärjestelmä ja MAST2001:n viitteenomainen strateginen painotus
Maakuntastrategiassa tehdään valintoja resurssien niukkuuden ja aluekehitystyön luonteen reunaehtojen
puitteissa. MAST2001 on hyvin elinkeinopoliittinen ja pyrkii kilpailuetujen syntymiseen. Tämän vuoksi maakuntastrategian toimenpiteet kohdistuvat ensisijaisesti ammattitaitojen, osaamisen, tuotekehityksen ja soveltavan tutkimuksen kehittämiseen. Perusopetus ja yleissivistävä koulutus ovat yhteiskunnan perustoimintoja,
joiden toteutus ei kuulu ensisijaisesti maakuntastrategian ja aluepoliittisen kehittämistyön (esim. EUohjelmat) piiriin. Joitakin osin kasvatus ja perusopetus voi tukea MAST2001:n tavoitteiden toteutusta. Tällaisia esimerkkejä voisivat olla vision toetutumiseen tähtäävä lasten varhaiskasvatus ja koulutus esimerkiksi
kulttuurin, musiikin, muotoilun tai visuaalisen viestinnän osalta.
Innovaatioverkostojen ja T&K-toiminnan vahvistaminen (osatavoite G2f1)
Päijät-Hämeen T&K-toiminnan puitteet eivät ole niin kehittyneet kuin varsinaisilla yliopistopaikkakunnilla.
Alueen taso T&K-rahoituksen hyödyntämisessä on nostettava muun eteläisen Suomen tasolle. Tämän vuoksi
on kohdistettava erityisiä toimenpiteitä innovaatioprosessien tehostamiseen. Maakunnan korkeakouluyksiköiden edustama asiantuntemus ja tutkijaresurssi, hallinnon kehittäjäinstituutiot (kunnallinen elinkeinotoimi,
TE-keskus, teknologiakeskukset, jne.) sekä yritykset on saatava lähemmäs toisiaan yhteisten tutkimus, tuotekehitys ja kehittämisprojektien äärelle. On luotava innovaatioverkostoja.
Tuotekehitystä tukevan tutkimustyön tehostaminen (keino). Tutkimustyötä ja opiskelijoiden opinnäytetöitä on hyödynnettävä tehokkaammin alueen tarpeiden mukaisesti. On rakennettava strategian tavoitteenasettelusta nousevia tutkimusohjelmia, jotka laadultaan ja tuloksiltaan edustavat kansainvälistä huipputasoa. Oppilaitosten, tutkimuslaitosten ja teknologiakeskusten on tarjottava tutkimuspalveluja, jotka tyydyttävät yritysten tuotekehitystarpeita. EU:n T&K-puiteohjelman tarjoamia rahoitusvälineitä on hyödynnettävä
systemaattisesti.
162
Tuotekehityskoulutuksen tehostaminen (keino) Oppilaitosten on luonnollisesti järjestettävä paitsi varsinaista tuotekehityskoulutusta yritysten henkilöstölle myös ylipäätään tuettava koulutusohjelmillaan strategisten valintojen ja alueellisten liikeideoiden erityisaloja. Räätälöidyn T&K-koulutuksen osalta koulutusorganisaatiot sopivat erityiskoulutuksesta yritysten kanssa. Lahden ammattikorkeakoulu, Koulutuskeskus Salpaus ja
Lahden yliopistokeskus ovat tärkeimpiä erityiskoulutuksen tarjoajia Päijät-Hämeessä. Koulutus ei suuntaudu
pelkästään yrityksiin päin. On koulutettava myös korkeakoulujen ja oppilaitosten opettajia yrittäjyyteen ja liiketoimintaosaamiseen.
Tuotekehitystä ja teknologian kehittämistä palvelevan infostruktuurin vahvistaminen (keino)
Tuotekehitystyön tehostaminen edellyttää riittävää institutionaalista pohjaa. On vahvistettava julkisia ja yksityisiä kehittämis-, tutkimus- ja tuotekehitysyksiköitä (esimerkkinä Lahden Yliopistokeskus, Lahden seudun
tiedepuisto, Muovipoli, Muotoilun tutkimuslaitos, eri laboratoriot ja yrityshautomot, yritysten omat kehitysyksiköt, Sosiaalialan osaamiskeskus, Muotoilun, laadun ja ekologian osaamiskeskus, High Tech Center Lahti,
jne. jne.). Päämääränä on perustaa ja kehittää teknologia ja kehittämiskeskuksia, jotka tukevat alueellisia liikeideoita. Keskukset rakentuvat toimiala-, tuote-, palvelukohtaisesti sekä asiakaslähtöisten konseptien mukaisesti yritysten, tutkimuslaitosten ja koulutus-organisaatioiden muodostamasta yhteistyöympäristöstä, joka
voi olla fyysinen toimitila tai virtuaaliorganisaatio. Teknologia- ja kehittämiskeskukset toimivat tiiviissä yhteistyössä alueen yritysten ja niiden muodostamien kehittämisorganisaatioiden sekä elinkeinopolitiikasta vastaavien organisaatioiden, kuten Lahden kauppakamarin ja Lahden Seudun Yrityskeskus Oy:n kanssa. Yhteistyötä tehdään sekä kehitysprojekteissa että perustettavissa tieto- ja tuotantoverkoissa. Esimerkkejä tuote-,
teknologia- tai palvelukohtaisia kehittämisklustereista voivat olla mm. seuraavat:
 Ympäristöalan kehittämiskeskus (Suomen ympäristökeskuksen SYKE´n siirto Lahteen,
Hämeen ympäristökeskuksen Lahden toimipaikan vahvistaminen, alan yritysten integraatio)
 Puualan kehittämiskeskus PUULAAKSO
 Informaatioteknologian (IT) kehittämiskeskus
 Muotoilu
 Laatu
 Muoviala
 Robotiikan kehittämiskeskus
 Elämysteollisuuden kehittämiskeskus
 Vesiteknologiakeskus AQUATEK
Tuote- ja palvelukohtaisten kehittämisverkostojen rakentaminen (keino). T&K-toiminnan tehostamiseksi on luotava aktiivisesti yritysten välisiä, yritysten ja oppilaitosten välisiä, hallinnon tukiorganisaatioiden välisiä sekä kaikkien em. toimijoiden keskinäisiä verkostoja teemakohtaisesti tietyn tuote- tai palvelukonseptin ympärille. Yksityisen ja julkisen välistä raja-aitaa on madallettava. Alueen toimijoiden on järjestäydyttävä innoverkoksi, jolla tehostetaan yrityksille tarjottavia palveluita. Tehtävänä on kehittää alueellista innovaatiohallintajärjestelmää, joka perustuu One Stop Shop -periaatteeseen. Lähtökohtana on, että innovaation kehittäjälle pyritään järjestämään samasta palvelupisteestä kaikki yrityksen tarvitsemat palvelut ja/tai
yhteydet eri asiantuntija- ja rahoitustahoihin. Toisen asteen koulutuksen vuorovaikutusta korkeakoulujen ja
yrityselämän kanssa on myös lisättävä. Osaamistarpeiden ennakointia yhteistyössä yritysten kanssa tehostetaan. Tarkoitus on, että yritykset voivat vaikuttaa entistä enemmän koulutuksen sisältöihin siten, että seudulla tarvittavaa osaavaa työvoimaa olisi saatavilla. Koulutustarpeiden ennakointia on tehtävä yhteistyössä.
Opiskelijoiden yhteyksiä seudun yrityksiin lisätään, jolloin koulutetut nuoret helpommin jäävät tai palaavat
muualta paikallisen elinkeinoelämän palvelukseen. Verkostoitumista edistää myös Euroopan ulkopuolisen
opiskelija- ja opettajavaihdon lisääminen, aktiivinen opiskelijoiden ulkomaanrekrytointi sekä virtuaalikoulutusverkkojen ja etäopetuksen lisääminen.
Korkeakoulutuksen vahvistaminen (osatavoite G2f2)
Maakunnasta puuttuu sellainen valtiorahoitteinen emoyliopisto, joka useimmissa muissa maakunnissa toimii.
Asetelma ei voi olla näkymättä väestön koulutustasossa, muuttotaseessa, yritystoiminnan vilkkaudessa, innovaatioiden lukumäärässä, kansainvälisyydessä ja jopa alueen henkisessä ilmapiirissä. Aukko on tavalla tai
toisella paikattava. Olemassa olevaa infostruktuuria (yliopistotasoiset yksiköt, ammattikorkeakoulu sekä tutkimus ja kehittämisyksiköt) on kaikin tavoin vahvistettava ja samalla pyrittävä löytämään uusia malleja korkeakoulutuksen kehittämiseen.
163
Maakunnassa on paneuduttava elinikäiseen oppimiseen kehittämällä virtuaalikoulutusverkkoja ja etäopetusta
sekä tukemalla erilaisia lisäkoulutusmuotoja: erikoistumisopintoja, jatkotutkintoja, muuntokoulutusta, maisteriohjelmia sekä muuta täydennyskoulutusta. Päijät-Häme profiloituu kansainväliseksi, tietoverkkojen välityksellä tapahtuvan, alempia tutkintoja tarjoavan avoimen yliopistotoiminnan keskukseksi. Tämä edellyttää
välitutkintojen suorittamisen mahdollistamista avoimessa korkeakoulussa.
Yliopistokeskuksen kehittäminen (keino). Päijät-Hämeen roolia Suomen tutkimuksen ja yliopistollisen
koulutuksen kartalla nostetaan. Maaliksi 20 vuoden päähän on asetettava kansainvälinen, tietoverkkoja ja
virtuaaliopetusta hyödyntävä Yliopistokeskus, jonka profiilina on MAST2001:n vision mukaisesti robotiikan,
elämysteknologian ja muotoilun luova yhdistäminen. Yliopistokeskus voisi kytkeytyä kiinteästi Suomeen perustettavaan kansainväliseen IT-yliopistoon mainittujen erikoisalojen kautta. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä Yliopistokeskuksen kehittäminen edellyttää luonnollisesti korkea-asteen perusopetuksen aloituspaikkojen
lisäämistä, uusien tohtoriohjelmien ja PD-ohjelmien sekä uusien tutkimusyksiköiden käynnistämistä. Lyhyellä
aikavälillä on kehitettävä erikoistumisopintoja, jatkotutkintoja, muuntokoulutusta ja maisteriohjelmia. Myös
avointa korkeakouluopetusta ja yliopistotasoista aikuiskoulutusta on vahvistettava.
Ammattikorkeakoulutuksen kehittäminen (keino). Lahden ammattikorkeakoulua on tuettava kaikin
keinoin. Tiedeyliopistojen, Yliopistokeskuksen ja ammattikorkeakoulun yhteistyötä on entisestään tiivistettävä. Samaan aikaan on kuitenkin huomioitava yritysten tarpeet sekä opetuksen työelämä- ja käytännönläheisyys. Maisterit ja mestarit on saatettava jo koulutuksessa toistensa yhteyteen oppimaan toisiltaan. Koulutuksen on muodostettava joustava polku ammattikoulutuksesta ammattikorkeakoulun jatkotutkintoihin.
Ammatillista osaamista tukevan koulutuksen tehostaminen (osatavoite G2f3)
Käytännön taitoihin perustuvan osaamisen merkitys on Suomen koulutuspolitiikassa viime vuosikymmeninä
ollut arvoltaan alisteinen lukio- ja yliopistoväylään verrattuna. Käytännöllisten ammattien arvostus on laskenut. Tämä on merkinnyt suomalaisten tuotteiden laatutason laskua. Kun väestö lisäksi ikääntyy seuraavien
20 vuoden kuluessa ja suuret ikäluokat poistuvat työmarkkinoilta, joudutaan monilla aloilla kohtaamaan uusi
tilanne: ammattilaisista on pula. Osaamisvaje ei koske vain uusia ja hienoja korkean teknologian aloja vaan
monia perinteisiä ammatteja.
Päijät-Hämeessä koko Suomen 10 000 – 20 000 työvoima-aukko vuosittain tulevaisuudessa (2000-2015)
merkitsee väkilukuun suhteutettuna 400 – 800 työntekijän puutetta joka vuosi. Jotta pula ei toteutuisi on
käytännön ammattilaiset sekä käden- ja palvelutaidot nopeasti nostettava kunniaan. Tämä edellyttää ammatillisen koulutuksen kehittämistä. Voi olla, että ammattiin opiskelevia nuoria on aktiivisesti etsittävä myös ulkomailta. Päijät-Hämeessä tulisi täsmentää maakunnan ulkomaalaispolitiikka ja aloittaa aktiivinen osaajien
kansainvälinen rekrytointi.
Tulevaisuuden ammatillisten osaamistarpeiden ennakoinnin parantaminen (keino). Oppilaitosten, yritysten ja julkisen hallinnon yhteistyönä on siirryttävä strategiseen koulutustarjonnan suuntaamiseen.
On jo nyt kyettävä ennakoimaan 2020-luvun työvoimatarpeet. Kyse ei ole vain kaavamaisesta ennustamisesta vaan myös tietoisten strategisten valintojen tekemisestä. Tavoitteellinen ote koskee paitsi toisen asteen
ammatillisista linjakoulutusta myös työvoimapoliittista koulutusta. Ammatillisen koulutuksen on reagoitava
nopeasti niin laadullisesti kuin määrällisesti muuttuvien työmarkkinoiden tarpeisiin sekä kyettävä ottamaan
käyttöön kaikki työvoimareservit.
Ammattikoulutuksen imagon rakentaminen ja houkuttelevien brandien kehittäminen eri aloille
(keino). Oppilaitosten on yhdessä yritysten kanssa luotava ammattialakohtaisesti nuoria kiinnostavia ”merkkituotteita”, ”mestaribrändejä” ja ”kisälli-imagoja”. Itse ammatin ja sitä edeltävän koulutuksen on oltava jotakin, josta nuoret ovat ylpeitä ja, joka sytyttää me-hengen.
Työpaikkaopiskelun kehittäminen (keino). Tutkintotavoitteista oppisopimuskoulutusta ja työssäoppimisjaksojen soveltamista on kehitettävä edelleen. Näin voidaan koulutus saada palvelemaan täsmällisemmin
yritysten tarpeita. Tämä edellyttää tietenkin nykyistä tiiviimpää yhteistyötä oppilaitosten ja yritysten välillä.
Molempien osapuolten on oltava sitoutuneita koulutustapahtumaan. Opetusta toteuttamaan tarvitaan työpaikoille lisää työpaikkaohjaajia – nykyisin heitä on vain joissakin yrityksissä, jotka ovat harjoittaneet oppisopi-
164
muskoulutusta. Varsinaisen mestari-kisälli-oppipoika –opiskelun ohella on kehitettävä työharjoittelujärjestelmää muutoinkin.
Moniammattisuuden ja monitaitoisuuden lisääminen (keino). Yhä kiihkeämmällä nopeudella muuttuvassa maailmassa tarvitaan niin yksilön kuin yhteisönkin näkökulmasta kykyä vaihtaa nopeasti alaa ja reagoida toimintaympäristön muutoksiin. On jo lähtökohtaisesti hyväksyttävä se, että ihminen ei enää selviä
elämänkaarensa läpi yhdellä ammatilla. Moniammattisuus ja elinikäisen oppimisen periaate on huomioitava
myös ammatillisessa koulutuksessa. On järjestettävä koulutusta, joka rakentaa yksilölle siltoja mahdollisiin
tuleviin tehtäviin. Täydennyskoulutuksessa on ydinosaamisen rinnalle tarjottava täydentäviä taitoja. Maaseudulta ja teollisuudesta ”vapautuvia” on koulutettava uusiin tietotekniikan tehtäviin. Urheilijoille on tarjottava
koulutusta jo etukäteen väistämättä eteen tulevan ammatinvaihdon varalle. Yrittäjyyskoulutuksen on sisällyttävä hyvin vahvasti kaikkeen ammatilliseen koulutukseen. Lukutaitoon verrattavissa oleva kansalaistaito tulevaisuudessa on kyky käyttää tietoyhteiskunnan välineitä. Tietoverkkojen hyödyntäminen ei saa kuitenkaan
rajoittua nuorten koulutukseen vaan samoja taitoja on opetettava myös ikääntyville, jopa senioreille ja vanhuksille. Yrittäjyyden ja tietoverkkojen lisäksi kolmantena uuden vuosituhannen kansalaistaitona on kyky
kansainväliseen kanssakäymiseen.
Ammatillisen koulutuksen ulkomaalaisrekrytoinnin tehostaminen (keino). Päijät-Hämeen ammatillisen osaamisen riittävyys edellyttää joko valmiiden osaajien tai sellaiseksi koulutettavien nuorten tietoista ja
aktiivista hankintaa alueelle. Maakunnan oppilaitokset voivat tätä kautta toisaalta luoda itselleen vahvan kansainvälisen kouluttajan imagon. Lisäksi maahanmuuttajilla on kansainvälistyvien yritysten tarpeisiin kontakteja sekä kielen ja kulttuurin tuntemusta.
Nousevien, lupaavien tuote- ja palvelukonseptien osaamisperustan vahvistaminen
(osatavoite G2f4)
Infostruktuurin toiminnan erityispiirre on se, että tämän päivän osaamisperusta on tulos 20 vuotta aikaisemmin tehdyistä (tai tekemättä jätetyistä) ratkaisuista. Viive on pitkä. Jos Päijät-Hämeeseen tavoitellaan
vuonna 2020 tietyn tyyppistä ammattitaito- ja osaamisrakennetta, on strategiset valinnat tehtävä jo nyt.
MAST2001:n päämääräkokonaisuudessa G2 on erityisten ponnistusten kohteeksi valittu 5 osaamisen lohkoa:
 ympäristöteknologia ja –osaaminen
 puuteknologia ja –osaaminen
 kulttuuribisneksen ja matkailun osaaminen
 muotoiluosaaminen
 automaation ja robotiikan osaaminen
Pitkän viiveen ja valintoihin liittyvän riskin vuoksi tutkimuksen ja koulutuksen strategisessa suuntaamisessa
on viisasta säilyttää eräänlainen ”luovan reagoinnin reservi”. Vaikka valtaosa toimenpiteistä ja resursseista
tuleekin sitoa strategisiin valintoihin, on pieni marginaali jätettävä nopeaa reagointia ja uusien hentojen
”idean-taimien” kasvattamista varten. Seuraavassa eritellyt keinot edustavat teemoja, jotka ansaitsevat toimenpiteitä vahvistuakseen. Ne kaikki myös osaltaan tukevat koko strategian toteutumista.
Tuote- ja palvelukonseptilla tarkoitetaan tässä asiakaslähtöistä pakettia, joka ei välttämättä istu perinteiseen
toimialajakoon. Tällaisen ”tuotepaketin” tuottamiseen voi osallistua useita yrityksiä eri toimialoilta. Sen tuottamiseen voidaan tarvita erilaisia osaamislohkoja ja perinteisesti erillisten ammattitaitojen yhdistelmiä. Yritykset ja palvelutuottajat voivat yhdistää tuotteitaan, palvelujaan ja osaamistaan asiakaslähtöisiksi kokonaisuuksiksi. Tuote- ja palvelukonseptit yhdistävät jo olemassa olevaa yritystoimintaa ja tulevaisuuden toimialoja. On kyse siis sekä tuotannollisen perinteen uudistamisesta että uuden yritystoiminnan esiinmarssista.
Nousevien alojen osaamisperustan kehittäminen ei siis ole toimialakysymys vaan edellyttää luovaa koulutuslinjojen ja teknologioiden yhdistelyä.
Logistiikkakoulutuksen kehittäminen (keino). Päijät-Hämeen tavoiteltu asema logistisena keskuksena
edellyttää alan asiantuntijoiden ja ammattitaitoisen työvoiman läsnäoloa. Oppilaitosten on koulutettava osaajia modernin tietokoneohjatun huolinnan ja kuljetuksen työpaikkoihin. Kysymys ei ole ainoastaan tavaran
kuljetuksesta, varastoinnista ja jakelusta vaan tulevaisuudessa yhä enemmän tietovirtojen käsittelystä verkoissa. e-Logistiikan koulutus on pidettävä ajan tasalla.
165
Tietokoneohjattuun asumis-, viihde ja elämysteknologiaan liittyvän osaamisen vahvistaminen
(keino). Perusedellytyksenä on elektroniikka- ja tietotekniikka-alan perustason koulutuksen toimivuus.
Osaamista tarvitaan kuitenkin myös pitemmälle menevissä konsepteissa. Asumisen uuden teknologian ja
elämysteknologian tuotannossa on kyse uuden tyyppisten ammattitaitoyhdistelmien synnyttämisestä. Lopullisia asiakkaalle tarjottavia asumisen tuotteita ovat mm. älykkäät kodinkoneet, digitaaliohjatut huonekalu- ja
sisustuskonseptit sekä asumisen langattomat sisältöpalvelut ja ohjelmistot. Viihteen ja elämysteollisuuden
tuotteita ovat langattomat mobiilipalvelut; sisältötuotannon ja viestintäalan tuotteet; kulttuurin, musiikin,
elokuvan ja virtuaalipelien uudet sovellukset, uusmedian, sähköisen viestinnän sekä painatus- ja kustannustoiminnan modernit tuotteet.
Ikäteknologisen osaamisen ja vanhustenhoidon palvelukoulutuksen kehittäminen (keino). Sekä
sosiaalialan että terveydenhuollon aloilla tarvitaan tulevaisuudessa runsaasti vanhustenhoitoon, apuvälineteknologiaan ja ja muihin ikääntyneiden palveluihin koulutettua työvoimaa. Uusien tuotteiden ja välineiden kehittämistyö edellyttää pitkälle menevää osaamista. Myös yritysten työvoimatarve kasvaa, kun elinkeinoelämä havaitsee alan kasvavat markkinat. Kunnallishallinnossa koulutusta tarvitsevat niin viranhaltijat kuin
luottamushenkilötkin. Sosiaali- ja terveystoimi, tekninen toimi ja elinkeinotoimi järjestävät yhteistä koulutusta, jossa perehdyttäisiin ikääntymiseen, terveysteknologiaan, senioribisnekseen, rakentamisen ja asumisen
muutostrendeihin ja niin edelleen. Ammatillisessa koulutuksessa on järjestettävä senioripalveluihin ja apuvälineteknologiaan liittyviä kursseja. Hämmästyttävää on, että nykyisin pyörätuolit, rollaattorit ja muut vastaavat apuvälineet huolletaan ja korjataan terveyskeskuksissa – pitkien jonotusaikojen jälkeen. Tulevaisuudessa
julkisten palveluntuottajien, kolmannen sektorin, palveluyritysten, lääketeollisuuden, apuvälinevalmistajien,
kuljetuspalvelujen, turvapalvelujen sekä muiden liitännäisalojen (informaatioteknologia, huonekaluteollisuus,
talonrakennus, jne.) verkostoitumisella on mahdollista rakentaa ns. hyvinvointiklusteria maakuntaan. Ehdoton edellytys klusterin syntymiselle on laadukkaan tutkimuksen, koulutuksen ja osaamisen olemassaolo.
Muoviosaamisen vahvistaminen (keino). Muovialan koulutusta on maakunnassa laajennettava. Lahden
ammattikorkeakoulussa koulutetaan muovi-insinöörejä, Muovialan kehittämiskeskus Muovipoli Oy aloitti
vuonna 1997 muovimekaanikon koulutuksen, Asikkala-instituutissa voi opiskella komposiittirakenteisten veneiden valmistusta ja Päijät-Hämeen ammattioppilaitos tarjoaa muovimekaanikon koulutusta. PäijätHämeessä tulisi tarjota myös muovialan diplomi-insinöörikoulutusta. Päijät-Häme erikoistuu muoviteollisuuden teknologian ja prosessien tutkimukseen ja kehittämiseen sekä korkeatasoisten muovituotteiden valmistukseen. Muoviteknologian kehittämistä tehdään yhteistyössä kemianteollisuuden ja muoviteknologian laitosten kanssa sillä muovien ja muiden materiaalien yhdistäminen on erittäin haasteellista. Tavoitteena on
osaamista vahvistamalla erikoismuovituotteiden (profiilit, kaapelit ja pinnoitteet osana muita järjestelmätuotteita) kehittäminen ja alan yritysten perustaminen.
Sosiaali- ja terveydenhuollon T&K-toiminnan ja alan laatukoulutuksen vahvistaminen (keino).
Päijät-Hämeessä on valtakunnantason huippuosaamista sosiaali- ja terveydenhuollon alalla mm. urologian ja
biohajoavien materiaalien alalla sekä psykiatriassa ja reumasairauksien hoidossa. Päijät-Hämeen keskussairaalassa voidaan viedä kansainvälisestikin korkealle tasolle osaaminen urologiassa ja psykiatriassa. PäijätHämeen keskussairaala on nykyisin jo suurin psykiatriassa erikoistuvien lääkäreiden koulutussairaala. Reumasäätiön sairaalan tutkimus, koulutus ja etenkin hoito on huipputasolla koko valtakunnan skaalassa. Näitä
mainittuja huippututkimuksen aloja kehitetään eteenpäin, jotta maakunta profiloituu alojen johtavaksi toimijaksi kansainvälisesti. Koulutuksessa maakunta erikoistuu koko Suomen keskeisimmäksi laatukoulutusta sosiaali- ja terveydenhuollon alalla tarjoavaksi keskukseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon T&K-toimintaa vahvistetaan myös Lahteen perustettavalla Etelä-Suomen Sosiaalialan osaamiskeskuksella. Alan koulutuksessa on
lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota ikääntyvän väestön hoitoon ja hoivayrittäjyyteen. Hoivayrittäjyys, palvelusetelit, väestövastuu, lyhytkirurgia, vapaaehtoistyö ja laitoshoidon purkaminen vaativat uusia tietoja ja
taitoja, uusia tapoja järjestää ja tehdä tämän alan työtä. Aidoksi tulevaisuuden osaamiseksi painottuu erityisesti teknologinen osaaminen, kansainvälisyysosaaminen sekä muutoshallinta niin kykynä muuttua kuin
myös taitona aktiivisesti muuttaa asioita.
166
4.4.5. Onnistunein yhdistelmä ympäristön vastuullisesta huolenpidosta ja sen hyödyntämisestä Euroopassa (päämäärä G3)
Päämäärälle ovat suuntaa antaneet yleiset toimintaympäristön suuntaukset luonnonmukaisesti tuotettujen,
läheltä saatavien raaka-aineiden ja elintarvikkeiden sekä kotimaisten uusiutuvien energialähteiden käyttöön
otosta. Myös huoli maakunnan luonnon monipuolisena säilymisestä on vaikuttanut valintoihin.
Maakunnan monipuolisena säilytettävä luonto mahdollistaa puuraaka-aineeseen ja veteen perustuvan elinkeinotoiminnan kehittämisen ja luonnon tuotteiden hyödyntämisen. Tulevaisuuden viihtyisä ja turvallinen
Päijät-Häme on pitkälti ympäristön laadun ja sen turvaamiseksi tehtävien toimien varassa.
4.4.5.1. Ympäristön tuottokyvyn turvaaminen sekä luonnosta peräisin olevien
tuotteiden kehittäminen ja valmistus (tavoite G3a)
Riitta Laitinen ja Mirja Karila-Reponen (toim.)
Ympäristön tuottokyvyllä tarkoitetaan ympäristön kykyä tuottaa raaka-aineita teollisuuden ja elinkeinojen
tarpeisiin sekä kotitarvekäyttöön. Tuottokykyisiä ympäristöjä ovat metsät ja niiden puuvarat, viljelymaa,
maatalouden ja turkistalouden kasvi- ja eläinlajit, metsien ja soiden keräilytuotteet, riistaeläimet sekä veteen
liittyen kalat ja ravut.
Ympäristön säilyminen tuottokykyisenä on peruslähtökohta maa- ja metsätalouden, elintarviketeollisuuden,
puuteollisuuden sekä asukkaiden viihtyisyyden ja hyvinvoinnin takaamiseksi. Päämäärän onnistunein yhdistelmä vastuullisesta huolenpidosta ja hyödyntämisestä toteutuu, kun luonnonvarajoen käyttö tapahtuu kestävästi. Silloin ympäristöpääoma säilyttää arvonsa, ei pääse vähenemään eikä menetä monimuotoisuuttaan.
Ympäristön tilaa huonontava kuormitus ei myöskään ylitä ympäristön kykyä ottaa vastaan ja neutralisoida sitä. Käyttö perustuu elinympäristöjen ja niiden mekanismien tuntemukseen.
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Päijät-Hämeen ympäristö on rikas ja maaperä viljava sen luonnonmaantieteellisestä sijainnista johtuen. Metsät omaavat suuren tuottokyvyn, harjumuodostumat takaavat runsaat maa-aines- ja pohjavesivarat, maakunnan eteläisessä osassa on laajoja viljavia peltoalueita ja pohjoisosa on järvistään rikas. Muihin maakuntiin
nähden Päijät-Hämeessä on vähän vain soita.
Tulevaisuudessa Päijät-Hämeessä maanomistuksen rakennemuutos jatkuu kuten muuallakin Suomessa.
Maatilametsänomistajien määrä vähenee ja ei-aktiivisten metsänomistajien osuus lisääntyy (kaupunkilaiset,
naiset, eläkeläiset ja perikunnat). Tuotantotoiminnassa olevien maatilojen määrä vähenee ja tilakoko suurenee. Peltoja metsitetään ja otetaan muuhun käyttöön. Metsiin, ranta-alueille ja harjumuodostumiin kohdistuu
ristikkäisiä käyttötarpeita, jotka uhkaavat siten luonnon monimuotoisuutta ja tuottokykyä. Maa-aineksia kulkeutuu pääkaupunkiseudun tarpeisiin.
Luonnon tuottokykyä kuormittaa myös vesistöjen, pohjavesien ja maaperän nuhraantuminen. Luonto reagoi
myös ilmanlaadun heikkenemiseen. Erityisesti paikallisen ja alueellisen energiantuotannon, liikenteen ja maatalouden typpipäästöt uhkaavat tuottavaa maaperää, sen kasvillisuutta, vesistöjä ja pohjavettä.
Maakunnan kehitystä hyödyttävän luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja lisääminen (osatavoite G3a1)
Päijät-Häme kuuluu eteläboreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen ja valtaosin vuokkovyöhykkeeseen. Luonnon monimuotoisuus syntyy maakunnan sijainnista eteläisen viljelysseudun, Hämeen viljely- ja järvimaan sekä itäisen Järvi-Suomen risteysalueella sekä etenkin lajirikkaan Hämeen lehtokeskuksen vaikutuksesta. Eteläisessä Suomessa Päijät-Häme on yksi runsasvetisimmistä, sen pinta-alasta on 17,9 % vettä. Suomen merkittävin raakavesiallas Päijänne edustaa myös kalastuksen ja järviluontonsa puolesta tärkeää elementtiä
167
maakunnassa. Molemmat Salpausselän reunamuodostumat ja lukuisat pitkittäisharjut ovat pohjaveden muodostumisen, maa-aineksen, maiseman kauneuden ja alueen vetovoiman taustalla.
Luonnon monimuotoisuus on tulevaisuuden Päijät-Hämeessä uhattuna kuten muuallakin Suomessa. Erityisen
uhkan muodostaa eteläisen Suomen väestön määrän kasvu ja sen tarpeet asutukseen, virkistyskäyttöön,
liikkumiseen, kuljetuksiin ja luonnon raaka-aineiden hyödyntämiseen. Maa-aineksien kysyntä maakunnan rajojen ulkopuolelta kasvaa. Luonto pirstoutuu saarekkeiksi ja sen puskurikyky ympäristön kuormitusta vastaan
heikkenee. Vaarana on myös viljelykäytössä olevien hyvien peltojen siirtyminen enenevässä määrin muuhun
käyttöön.
Arvokkaiden ympäristöjen suojelun suunnittelu, toteutus ja hoito (keino). Mitä enemmän ihminen
kajoaa luonnon omaan järjestykseen sitä monimutkaisemmaksi luonnon biodiversiteetin ylläpito ja tasapainottaminen uudelleen käy. Alueiden yhtäaikainen moninaiskäyttö nostaa esille etukäteissuunnittelun tärkeyden tilanteen hallitsemiseksi. Maakunnassa on merkittäviä suojelun, virkistyskäytön ja kulttuuriarvojen ympäristöjä, joissa hallitsematon käyttö, luonnonarvojen hoidon suunnittelemattomuus sekä toteutuksen puute
vähentävät niiden monimuotoisuutta ja vetovoimaa matkailun ja virkistyskäytön kohteina.
Elinympäristöjen tutkimuksen parantaminen (keino). Maakunnassa on oltava vankka elinympäristöjen toiminnan ja sijainnin sekä ympäristöalan tuntemus. Se on saatettava elinkeinonharjoittajien tietoon ja
luonnon raaka-aineiden käyttäjien laatukäytännöksi, jotta yritystoiminnalle saadaan kestävän kehityksen mukaiset lähtökohdat. EU:n ja kansalliset säädökset edellyttävät, että uhanalaisten lajien elinympäristöjä ei vaaranneta. Tällaisten elinympäristöjen tunnistaminen on tae erilaisten kehittämishankkeiden joustavalle eteenpäin menolle.
Luonnonhoidon koulutuksen sekä kehittämis- ja kokeilutoiminnan lisääminen (keino). Lisääntyvään matkailuun ja virkistyskäyttöön liittyy ympäristöön kohdistuvia haittoja, joita voidaan ehkäistä tietotaidon avulla. Luonnonhoidon monipuolistuneet tavoitteet edellyttävät asiantuntijoita ja ammattikunnan edelleen koulutusta ja neuvontaa. Erilaisia tutkimus- ja kokeilualueita on mahdollista hyödyntää myös virkistyskäytön ja matkailun kohteina (esim. Ruotsissa Kalmar Damme). Luonnon mekanismien ja keskinäisten vaikutusten tuntemus vaikuttaa eri toimijoiden asenteisiin ja sitä kautta toimintaan luonnon hyväksi.
Ympäristövastuun kasvattaminen julkisella ja yksityisellä sektorilla (keino). Päättäjien tiedonsaantia päätösten ympäristövaikutuksista voidaan lisätä vaikutusten arviointien avulla. Kaavoitukselliset keinot luonnon monipuolisena säilymiseen voidaan käyttää tehokkaasti hyväksi. Kuntien viranomaisten ja päättäjien vastuu luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ja lisäämisessä on merkittävä. Yritykset voivat
omalta osaltaan vielä parantaa vastuunottoa laatimalla ympäritönhallintajärjestelmiä ja ottamalla käyttöön
energia- ja materiaalitehokkaat tekniikat. Julkisen ja yksityisen sektorin henkilöiden myönteinen asenne merkitsee paljon ympäristöön kohdistuvien käytännön toimien suuntaamisen kautta.
Luonnonvarojen käytön optimointi sekä luonnontuotteiden jatkojalostuksen kehittäminen ja innovointi kestävän kehityksen periaatteilla (osatavoite G3a2)
Päijät-Hämeellä on runsaasti luonnonvaroja, jotka tuottavat raaka-aineita jatkojalostukseen ja luonnontuotteisiin. Raaka-aineiden hyödyntämisessä on tehostamisen varaa ja potentiaalia kaikilla tuottokykyisen ympäristön osa-alueilla. Jatkojalostamista optimoidessa on huomioitava luonnonvarojen luontaiset ja vahvimmat
ominaisuudet sekä tarve vaikuttaa näihin ominaisuuksiin.
Tulevaisuudessa on mietittävä tarkkaan, mikä jalostusmuoto ja -aste on kullekin luonnonvaralle maakunnallisesti sekä kokonaistaloudellisesti että -vaikutteisesti paras. Jatkojalostuksessa on huomioitava koko jalostusprosessin vaikutus toisaalta elinkeinoelämään ja toisaalta luonnon oloihin.
Ravintokäyttöön tarkoitettujen luonnontuotteiden jatkojalostaminen on tällä hetkellä maakunnassa pääasiallisesti pienimuotoista pienyrittäjyyttä. Toiminnan laajentumista on vaikeuttanut koulutus-, koordinointi ja
toimitusvarmuus-, työvoimansaanti-, käsittelynopeus-, ja logistiikkaongelmat. Luonnontuotteiden jatkojalostuksen kannalta on välttämätöntä saada eri toimijoiden osaaminen ja tarpeet yhteen sekä verkottua että
hyödyntää yhteisosaamista ja luoda uutta yhteistoimintaa.
168
Pienimuotoinen puunjalostus ja puutuotteiden kehittäminen (keino). Päijät-Hämeessä on perinteitä laadukkaalle puutuotteistukselle. Maakunnan puuosaaminen, laatu ja designhenki antavat hyvät lähtökohdat puun jatkojalostukselle ja uudellekin yritystoiminnalle sekä vientiin sopivien mallien kehittämiselle. Erityisesti muotoiluun liittyviä lähtökohtia voidaan löytää puuosaamisesta. Puun ominaisuuksien tuntemista tulisi
hyödyntää ja kasvattaa sopivia puulajeja eri tarpeisiin. Erilaisten puulajien käyttö ja kysyntä tulee kartoittaa
pidemmälle tulevaisuuteen puun kasvuaika huomioiden, jotta sopivan raaka-aineen riittävyys voidaan turvata. Erilaisten puulajien pienimuotoisempaa hyötykäyttöä pitää laajentaa ja samalla kehittää uusia sovelluksia
erikoispuulajeille.
Metsien ja soiden keräilytuotteiden hyödyntäminen (keino). Metsissä on suuret marja- sekä sienivarat, joista suurin osa jää hyödyntämättä. Kotitarvepoiminta on vähentynyt maaseudun rakennemuutoksen ja
asumisen sekä elämäntapojen muuttuessa. Poiminnan vähentyessä myös taito käsitellä ja tunnistaa keruutuotteita on vähentynyt. Kaupunkimaisissa ympäristöissä on kysyntää pidemmälle jalostetuista tuotteista.
Jatkojalostetuilla keräilytuotteilla on kysyntää myös viennissä. Myös matkailulla on mahdollisuus hyödyntää
näitä uusiutuvia luonnonvaroja erilaisilla teemaluontoretkillä, joihin kuuluu osana myös keruutuotteiden jatkojalostus, niin että säilykkeet saa mukaan. Jatkojalostuksen kannalta ekologiset ja terveydelliset arvot ovat
merkittäviä. Luomu- ja terveysruuan yhdistämisellä matkailuun voidaan löytää uusia kohderyhmiä matkailupakettien ostajista.
Luomutuotannon, funktionaalisten elintarvikkeiden ja bioteknisten maataloustuotteiden kehittäminen (keino). Viljelystuotteiden markkinoissa tulisi käyttää hyväksi luontaista puhtausimagoa. On lisättävä luomutuotantoa ja kehitettävä uusia biotekniikkaan perustuvia tuotteita ja tuotantomenetelmiä. Uusien
bioviljelmien ja bioteknisten tutkimusten avulla synnytetään uutta yrittäjyyttä ja teollisuutta. Hyviä lähtökohtia biotekniselle tutkimustyölle antavat maakunnassa kasvavat tuotteet joissa on lääkeaineteollisuuden käyttämien aineiden esiasteita (flavonolit, fenolihapot ym.). Tutkimusten mukaan vitamiinit ja hivenaineet halutaan yhä lisääntyvässä määrin nauttia suoraan puhtaasta ruuasta. Terveysruokien kehittämistä tulee edistää.
Erilaisten yrttien ja luonnonkasvien tutkimus voi myös johtaa uusien tuotteiden; kuten esimerkiksi ekologisten kauneudenhoito- ja kasvivärjäystuotteiden tai materiaalien (esim. kangaskuidut) syntymiseen. Maakunnan oloissa helposti kasvavien luonnonkasvien hyödyntämisominaisuuksia tulisi tutkia. Tarve elintarviketuotannon rakenteen uudistamiselle Suomessa ja Päijät-Hämeessä kasvaa. Suomen elintarviketalouden kilpailukykyä on parannettava. Luomuviljelyä on lisättävä ja lannoitusta luonnonmukaistettava. Suomesta EUelintarvikekauppaa ei tehdä vielä tarpeeksi. Pietarin elintarvikekaupasta muodostuu erittäin kova kilpailtu,
koska EU:n maataloustuki ohjautuu Latviaan, Liettuaan Viroon ja Puolaan. Venäjälle menee myös avustusruokaa.
Puhtaan veden yhdistäminen luonnontuotteisiin (keino). Maakunnan puhdas vesi luo hyvät lähtökohdat viinitilojen ja pienpanimoiden syntyyn. Puhtaat raaka-aineet kuten luonnonmarjat, viljellyt marjat ja
vilja löytyvät omasta maakunnasta tai omalta tilalta. Puhdas vesi antaa hyvän perustan yleensäkin elintarviketeollisuudelle. Erityisesti luonnonmukaisuutta ja puhtautta korostava elintarviketeollisuus hyötyy puhtaan
veden imagosta. Yhteistyö ja verkottuminen matkailukohteiden kanssa avaa markkinointikanavia.
Puhtaan luonnon puhtaiden tuotteiden markkinointi (keino) Koko maatalouden tuottama sato on
kasvanut kokonaisuutena katsottuna puhtaassa ympäristössä, joka talvella vielä desinfioituu automaattisesti.
Markkinoinnissa tulisi huomioida tämä peruspuhtaus ja saasteeton ympäristö.
Elintarviketuotteiden ja raaka-aineiden sopimustuotannon ja kokoojaverkostojen kehittäminen
(keino). Kokoojaverkostoihin tulisi kuulua jatkojalostuspisteitä, joissa kerätyt tuotteet ja raaka-aineet jalostetaan kauppaketjuja ja vientiä varten tiettyjen laatujärjestelmien mukaan (esim. Sysmän tattienkeruuverkosto). Kylvösiementuotannon osalta on toiminnassa valtakunnallinen Tilasiemen -verkosto. Erilaiset kokoojaketjut ja verkostot tarvitsevat laatutakeekseen sertifiointeja ja laatukriteerejä. Kokoojaketjuissa voitaisiin
harjoittaa myös lähiruokabisnestä toimittamalla lisäaineetonta ruokaa kouluihin, sairaaloihin, lastentarhoihin,
kotipalveluun ym. Säilymistä parantavia lisäaineita ei tarvita nopean jakelun ansiosta. Kokoojaketjujen jatkojalostuspisteissä voitaisiin koordinoidusti toteuttaa maakunnallisten erikoistuotteiden jakelu laajemmalti.
Pienmeijerien, pienteurastamojen ja riistaeläinten käsittelylaitoksissa voidaan kannattavuutta parantaa tuotannon keskittämisien tai verkottaminen avulla ainakin niin, että pakolliset asiantuntijatarkastukset saadaan
mahdollisimman edullisesti ja tehokkaasti hoidettua.
169
Puuenergian ja muiden biopolttoaineiden käytön edistäminen (keino). Metsiin jää runsaasti hakkuutähteitä ja pienpuuta, jonka energiakäyttö olisi mahdollista. Metsien korjuumenetelmiä voidaan kehittää
siten, että hakkuutähteet korjataan koneellisesti. Alueelliset lämpökeskukset edellyttävät riittävän suuren ja
tasalaatuisen hakemäärän saamista käyttöön. Hakekeskukset voisivat olla kotimaisen energian markkinapaikka, joka takaa hakkeen saatavuuden ja vastaavasti markkinat yksittäisille tuottajille. Pakkaus- ja puujätteen jätteenpoltto lisää puun osuutta energian tuotannossa. Puupelletit mahdollistavat automaattisen polttoprosessin ohjauksen pientaloissa jo nyt. Päijät-Hämeen korkea kaukolämmitysaste ja yhdistetty sähkön ja
lämmön tuotanto merkitsevät edullisia energian kuluttajahintoja. Samalla se merkitsee, että puuenergian
käytön on oltava hinnaltaan kilpailukykyistä. Suuret laitosratkaisut edellyttävät lisäksi varmuutta puupolttoaineen saatavuudesta ja hinnasta. Uusien energialähteiden vaihtoehtoja tulee tutkia ja kokeilla. Tällaisia ovat
esimerkiksi hukkapuulähtöiset tuotteet, olki, muun teollisuuden tuottama hukka-aines, tuuli, aurinko, maa ja
vesi. Tuotekehitys voi kohdentua myös tekniseen osaamiseen ja järjestelmiin. Fossiilisten polttoaineiden korvaamista puulla lämpöhuollossa voidaan edistää lisäämällä energiapuun hyödyntämistä koskevaa tiedotusta
ja neuvontaa.
Kotimaisten polttoaineiden käyttöä edistävän energiatoimiston perustaminen (keino). Puuenergian käyttöä voidaan edistää energiapuun tuottajien ja käyttäjien yhteisellä kehittämishankkeella luomalla
puupolttoaineen jakelujärjestelmä. Puuenergiakeskus ohjaa tuotteistettuja energiapuueriä tuottajilta kuluttajille. Energiapuun jakelukeskus voi olla myös hakeasema, joka tuotteistaa puun erilaisiksi jakeiksi ja toimittaa
kuluttajille. Rakentamalla hakelämpölaitoksia ja pienpuuvoimaloita voidaan metsiin jäävää hukkapuuta hyödyntää ja parantaa myös ympäristöä. Hakelämpölaitosten tekniikkaa ja polttoainehuollon organisointia tulee
seurata aktiivisesti. Bioenergialähteiden kehittäminen edellyttää turpeen, oljen ja hukkapuun jalostamista
sopiviksi tuotteiksi.
Uusien lämmitysratkaisujen kehittäminen rakentamisessa (keino). Fossiilisten energiamuotojen
hinnan noustessa kehitetään uusia sähkön ja lämmön tuotantoratkaisuja myös pientalojen käyttöön. Aurinkopaneelit ja maalämpö tulevat olemaan myös korttelikohtaisten asuntoaluekokonaisuuksien mahdollisuus
vähentää energiakulutusta, kun niiden pienimuotoinen sähköntuotanto voidaan hyödyntää jakeluverkostossa.
Uusien energiamuotojen hyödyntämistä tulee edistää koerakentamisella ja energiahuollon kilpailua edistämällä.
Kivenjalostuksen kehittäminen (keino). Alueen kivenjostusta ja kiviteollisuutta kehitetään.
4.4.5.2. Puuraaka-ainehuollon parantaminen (tavoite G3b)
Erkki Rope (toim.)
Määrällisesti Päijät-Hämeen puuvarat ovat riittävät näköpiirissä oleviin käyttötarkoituksiin jalostusastetta nostamalla. Laadullinen riittävyys edellyttää tulevien tarpeiden ennakointia ja raaka-aineen tarkempaa erittelyä
käyttötarkoituksen mukaan.
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Päijät-Hämeessä on maan parhaat metsät kasvuolosuhteiltaan ja puuston kuutiosisällön mukaan. Pääosa
alueen raakapuusta viedään kuitenkin muualle Suomeen jalostettavaksi. Saha- ja vaneriteollisuus on maakunnassa voimakasta ja tukkipuuta joudutaan myös tuomaan alueelle.
Puun käyttö energiatuotantoon on myös korkealla tasolla johtuen teollisuuden ylijäämäenergian hyödyntämisestä yhdyskuntien lämpöhuollossa. Puun energiakäyttöä lisää vielä palavan jätteen erilliskeräily ja poltto.
Metsiin jää edelleen runsaasti hakkuutähteitä ja vähäarvoista puuta, jonka korjuu ja kuljetusjärjestelmiä kehittämällä voidaan puun energiakäyttöä lisätä haja-asutusalueiden kiinteistöissä ja aluelämpökeskuksissa.
Metsien puusto lisääntyy, koska uudet kaupunkilaismetsänomistajat arvostavat metsissä muitakin arvoja kuin
optimaalinen tuottokyky. Näin metsäluonto säilyy sattumanvaraisestikin monipuolisena.
170
Metsäympäristön hoito (osatavoite G3b1)
Tavoitteena on maakunnan metsäluonnon kestävä hoito ja käyttö siten, että puun jalostus ja muu metsiin
perustuva elinkeinotoiminta lisääntyy ja monipuolistuu metsäluonnon moninaisuutta vaarantamatta. Kun
metsien metsänhoidollinen tila ja puun saatavuus paranee lisääntyvät myös työtilaisuudet.
Metsäympäristön hoito on uudishakkuualueilla usein ristiriidassa metsien virkistys- ja matkailullisen hyödyntämisen kanssa. Maankäytön suunnittelussa osoitetut virkistys ja metsien ulkoilukäyttötarpeet auttavat kohdentamaan hoitotoimenpiteet maankäyttömuodon mukaan. Erikoistuminen puun kasvatukseen ympäristöystävällisesti on välttämätöntä luontomatkailun edellytysten säilyttämiseksi.
Laatupuun saatavuuden turvaaminen (osatavoite G3b2)
Puutuotteet lajitellaan erilaista lujuutta vaativiin tarkoituksiin ja kantavissa rakennemateriaaleissa otetaan
käyttöön CE- lujuusstandardointi. Myös metsän hoidossa ja kasvatuksessa otetaan huomioon puun tuleva
käyttötarkoitus ominaisuuksiltaan korkealaatuisen puun jalostusasteen hyödyntämiseksi. Puun korjuussa ja
käsittelyssä tulisi puutavara lajitella käyttötarkoituksen mukaisiin laatuluokkiin.
Puumarkkinoiden kehittäminen (keino). Markkinoita on järjesteltävä puutavaralajeittain siten, että erikoispuu ohjautuisi perinteisen jalostuksen ja massan valmistuksen sijasta paikallisille pienyrityksille.
Puulajien kasvatuksen monipuolistaminen (keino). Monipuolinen puulajien kasvatus on parasta varautumista tulevaisuuden tarpeisiin niin luonnon monimuotoisuuden kuin eri puulajien kysynnänkin suhteen.
Puureservien tehokas käyttöönotto (keino) Puuvarojen saatavuutta ja käyttöä voidaan tehostaa soveltamalla metsäneuvonnassa ja tiedottamisessa uusia viestintävälineitä.
4.4.5.3. Veteen perustuvan yritystoiminnan kehittäminen ja sen toimintaedellytysten turvaaminen (tavoite G3c)
Mirja Karila-Reponen (toim.)
Veteen perustuva yritystoiminta tukeutuu puhtaan pohjaveden, avoveden ja rantojen varaan. Yritystoimintaa
voidaan kehittää hyvin monilla elinkeinoelämän osa-alueilla. Vesibisnes kytkeytyy juomaveden pullotukseen
ja myyntiin; virvoitus-, kivennäisvesi- ja panimoteollisuuteen, elintarviketeollisuuteen (leipomot, viinitilat, kalanjalostus jne.), matkailuun, kalastukseen ja vesihuoltoteknologiaan. Veteen ja mainittuihin liiketoimintalohkoihin liittyvä tieto-taito ja osaaminen on luonnollisesti perusedellytys vesibisneksen kehittymiselle. Itse raaka-aineen laatu on keskeinen reunaehto. Veden menettäessä puhtautensa siihen liittyvän yritystoiminnan
toimintaedellytykset heikkenevät ja vesielementin vetovoimaisuus vähenee.
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Kaksi kolmannesta maailman väestöstä tulee kärsimään vesipulasta vuoteen 2025 mennessä. Veden kulutus
on yhdeksänkertaistunut sadassa vuodessa. Kuitenkaan henkilöä kohden vedenkulutus on vain kaksinkertaistunut ja jopa hieman laskenut viime vuosina. Vesipula on ensisijaisesti köyhien kehitysmaiden ongelma, mutta myös teollisuusmaissa voi ilmetä pulaa puhtaasta vedestä. Esimerkiksi Intian Delhissä pohjavesi loppuu
kokonaan vuoteen 2015 mennessä. Uusi ilmiö tulevaisuudessa muodostuu vesipakolaisuudesta. Miljoonat
ihmiset lähtevät liikkeelle puhtaan veden perässä. Konfliktit veden käyttäjien välillä yleistyvät.
Veden riittävyyden takaamiseksi on toki jotakin tehtävissä. Kulutuksen kontrollointi ja veden säästäminen on
voimistunut. Tämä liittyy arvoihin ja asennekasvatukseen. Myös vesiteknologia on säästävämpää. Kodinkoneet kuluttavat nykyisin vähemmän vettä. Samoin vettä säästyy kastelujärjestelmissä ja jätehuollossa. Siitä
huolimatta mm. vesihuoltoteknologian kehittämisessä olisi paljon tehtävää. Meksiko Cityn vesihuoltoverkosto
vuotaa kokonaisen Rooman kaupungin kulutuksen verran huonokuntoisten putkien ja liitosten vuoksi.
Päijät-Hämeen eräs arvokkaimmista luonnonlahjoista on runsas puhdas makea vesi. Viljan viljely ja elintarviketuotanto perustuu makeaan veteen. Suomella ja erityisesti Päijät-Hämeellä on mittaamattoman arvokas
171
luonnonvara hallussaan. Puhtaan ja makean veden kysyntä ja arvo kasvaa jatkuvasti. Tärkein tehtävämme
on säilyttää tämä luonnonvara käyttökelpoisena niin itsellemme kuin tuleville sukupolville. Lyhytnäköinen
bisnesajattelu ja yhdyskuntarakenteen hallitsematon suhde vesivaroihin voi tuhota tärkeimmän omaisuutemme.
Päijät-Hämeellä on poikkeuksellisen runsaat ja puhtaat vesivarat, joita voidaan hyödyntää monin eri tavoin
Päijänne toimii jo nyt pääkaupunkiseudun raakavesivarantona, maakunnassa on myös juomavesipullottamoita. Puhdas pohja- ja avovesivaranto on maakuntamme suuri rikkaus ja tulevaisuuden turva sekä elinkeinoelämälle että ihmisille itselleen. Pohjavesialueiden arvo nousee koko ajan.
Rantaviivaa on hyödynnetty lomamökkiasutuksella ja erilaisilla matkailu- ja leirikeskuksilla. Matkailusektori on
ollut aktiivinen veteen perustuvan yritystoiminnan edustaja erilaisine teemoineen, kuten lomailu, veneily, kalastus, soututapahtumat jne. Etelä-Päijänteen osayleiskaavoituksella on vedetty suuntaviivoja vesielementin
hyödyntämiseen Sysmän, Padasjoen ja Asikkalan rannoilla sekä suurimmilla sisävesien järvillä. Vesielementillä tulee olemaan tulevaisuudessa yhä enemmän merkitystä virkistys- ja viihtyisyystekijöiden lisäksi luontosuhteen rakentamisessa ja luonnon kokemisessa.
Maakunnan nimeen, mielikuviin ja tunnettavuuteen liittyy vesi. Maakuntaa tulee tuoda esille myös osaamiseen liittyen veden eri olomuotojen tutkimusnäkökulmasta ja vesitutkimusmaakuntana. Veden monimuotoinen ilmeneminen eri olomuodoissa tarjoaa makrolaboratorion erilaisten tutkimusten tueksi. Tulevaisuudessa
vesibisness -osaamista tulee vahvistaa myös vesiteknologiassa. Veteen ja osaamiseen liittyen, yksittäisinä
innovoivina esimerkkeinä mainittakoon lumi- ja lumikidetutkimukset urheilun tarpeisiin ja rakennusteollisuutta varten tehdyt puun kosteudenhallintaa, kosteuskäyttäytymistä sekä muodonmuutosta eri lämpötiloissa
koskevat tutkimukset.
Vesiympäristön tilasta huolehtiminen (osatavoite G3c1)
Vesiympäristön tilalla on merkittävä vaikutus maakunnan vetovoimaisuuteen ja veteen liittyvään elinkeinoelämään. Päijät-Hämeen vesiympäristön tila on ollut paranemaan päin. Ongelmat vesiympäristössä näkyvät kuitenkin viiveellä, joten tulevien haittojen ennakointi ja niihin vaikuttaminen jo etukäteen on erityisen
tärkeää.
Pohjaveden suojelun tehostaminen (keino). Puhdas pohjavesi on maakunnan arvokkaimpia resursseja.
Paitsi, että sillä on itseisarvoa paikallisten asukkaiden laadukkaana juomavetenä, se saattaa tulevaisuudessa
osoittautua merkittäväksi elinkeinotoiminnan perustaksi. Pohjaveden puhtautta ja säilymistä ei saa uhata mikään hanke.
Vesiensuojelun tehostaminen ja järvien kunnostaminen (keino). Vaikka vesien tila on viime vuosikymmeninä parantunut, on erityisesti vesistöjen rehevöityminen kalatalouden kannalta ongelma. Rehevöityminen aiheuttaa happikatoa, huonontaa kalakantojen rakennetta, limoittaa pyydyksiä ja aiheuttaa makuvirheitä kaloihin. Lisäksi rehevöityminen huonontaa kalastusympäristöä ja vähentää kalastajien viihtyisyyttä.
Järvien kunnostamisessa tulisi edelleen jatkaa hapetusta, kalkitusta, vesikasvien poistoa, vesipinnan nostoa
tarpeen mukaan, hoitokalastusta ja petokalojen istutusta. Lahden Vesijärven kunnostus on ollut maassamme
ainutlaatuinen pilottihanke. Maanviljelyssä voidaan viljelytekniikalla sekä veden ja pellon rajavyöhykkeiden
kasvustolla vähentää lannoitteiden veteen pääsyä. Teollisuuden päästöjä vesistöihin on vähennettävä ja niiden haitallisia vaikutuksia on pienenettävä. Mahdolliset hajapäästöt tulee ennakoida ja tehdä suunnitelmat
haittavaikutusten pienentämiseksi.
Rantojen käytön suunnittelun tehostaminen (keino). Vesien kannalta riskialttiit toiminnot kaavoitetaan parhaiten toimintaa kestäville alueille. Kaavoituksen avulla tuleva tilanne on hyvin ennakoitavissa. Kaavan vaikutuksia on käsiteltävä kaavaselostuksessa maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla.
Lisääntyvän rantarakentamisen haitat on ennakoitava ja minimoitava kaavoituksen ja hyvän rakennussuunnittelun keinoin sekä ympäristön hoitoon liittyvien järjestelmien toimivuudella. Rantarakentamisen yhteydessä jätevesien käsittelystä ja poisjohtamisesta on huolehdittava erityisen tarkasti sekä kehitettävä uusia menetelmiä ja ratkaisuja lisääntyvän loma-asutuksen tarpeisiin. Rantatoimintojen suhteen koko jätehuollon järjestäminen on vesien puhtaana säilymisen kannalta erittäin merkittävä asia. Vesiekosysteemi on pidettävä
tasapainossa. Rantojen rakentaminen tuo ongelmia vesiekosysteemiin. Yksittäiset hankkeet ovat usein vaiku-
172
tuksiltaan vähäisiä, mutta kokonaisuutena mökki- ja laiturirakentaminen sekä rantojen ruoppaukset ja täytöt
voivat joillakin alueilla merkittävästi huonontaa vesiekosysteemiä.
Veteen toimintansa perustavan yritystoiminnan kehittäminen (osatavoite G3c2)
Pohjavesivarantojen puhtaana säilyttäminen mahdollistaa tulevaisuuden vesibisneksen. Runsas, puhdas pohjavesivaranto yhdistettynä maakunnan luonnontuotteisiin antaa hyvät lähtökohdat vesibrandituotteiden kehittämiselle. Päijänteestä otetaan jo nyt raakavettä pääkaupunkiseudulle. Maakunnassa on myös muutamia
vesialan yrittäjiä. Tulevaisuudessa puhdas vesi käy maailmanlaajuisesti yhä harvinaisemmaksi, vaikka uusia
vedenpuhdistusmenetelmiä on kehitteillä. Puhtaan veden arvostus ja kysyntä nousee. Terveysnäkökulmien ja
laatutakuun merkitys kasvaa. Veteen liittyvän osaamisen ja teknologian kannattavaa tuotteistamista ja
markkinointia tulisi lisätä. Sama koskee veteen liittyvää tutkimustoimintaa.
Vesibisneksen kehittämistä varten maakuntaan tulisi perustaa asiantuntijaryhmä, jossa olisi edustettuina
juomaveden pullotus ja myynti; virvoitus-, kivennäisvesi- ja panimoteollisuus, elintarviketeollisuus (leipomot,
viinitilat, kalanjalostus jne.), matkailu, kalastus ja vesihuoltoteknologia. Ryhmässä olisi jäseniä niin yrityksistä, oppi- ja tutkimuslaitoksista että hallinnosta.
Veden vientimahdollisuuksien selvittäminen (keino). Alueen imago puhtaan veden maakuntana antaa hyvän pohjan erityyppisten vesien myymiselle sekä kotimaahan että ulkomaille. Potentiaalisina hyödyntäjinä ovat pullovesiteollisuus, virvoitusjuoma- ja olutpanimoteollisuus, tilaviinipanimot sekä elintarviketeollisuus, joka käyttää tuotteissaan runsaasti luonnonpuhdasta (ei-teollisesti puhdistettua) vettä. Veden laajamittaisempi vienti edellyttää myös kuljetusmuotojen ja -tekniikan kehittämistä.
Vesihuolto-osaamisen ja vesiteknologian kaupallistaminen (keino). Vesivaroihin liittyvänä osaamisen kaupallistamis- ja teollistamismahdollisuutena vesihuollon järjestelmät ja pohjaveden laadun seurantaan
tarkoitetut menetelmät sekä erityiskohteiden hallinta ovat tulevaisuudessa lupaavia vientikaupan kohteita.
Vesihuoltotekniikan ja ympäristötekniikan luova yhdistäminen toteuttavat MAST2001:n visiota mitä parhaiten. Maakunnassa nykyisinkin käytössä olevat vesihuoltojärjestelmät, kuten esim. Vierumäen pienimuotoinen
vedenkäsittelylaitos, toimivat hyvin luonnonmukaisesti ja terveydelle turvallisesti. Luonnonmukaiset järjestelmät lisäävät vesi-imagon ja vesibrandien tunnettavuutta. Veteen liittyvää erilaista tutkimustoimintaa tulisi
kehittää ja saada maakuntaan.
Kalatalouden kehittäminen (keino). Kalatalouden kannalta puhtaat vedet ja hyvät kalakannat ovat edellytyksiä. Maakunnan tuottavat vesistöt ja monipuoliset kalakannat sekä keskeinen sijainti luovat hyvän perustan vapaa-ajankalatalouden edistämiselle. Keskeisiä painopistealueita kehittämisessä ovat kalavesien tilan
ja kalakantojen parantaminen, kalastuksen ohjaus ja säätely, kalastusmahdollisuuksien lisääminen ja monipuolistaminen, kalastusmatkailun kehittäminen sekä koulutus sekä valistustyö. Maakunnan kokonaissaaliista
vapaa-ajankalastajat pyytävät yli 90 %. Tämä luo mahdollisuuden kalastusmatkailun ja kalajalosteiden kehittämiseen. Kaupan tiskin asemesta kalaa myydään tulevaisuudessa yhä enemmän myös ”koukussa”. Kalatuotteiden kehittämisessä on vaativana tekijänä pyynnin jälkeinen säilytys ja nopea käsittely. Kalan jatkojalostamisen kehittäminen saalistuspaikkojen läheisyydessä tai nopeiden logististen yhteyksien päässä on tärkeää. Kala- ja rapukannan markkinoinnissa veden puhtaus ja talvinen desinfiointi ovat merkittävä etu. Saaliin käsittelymahdollisuuksia erilaisiksi purkki- ja vakuumipakkaustuotteiksi tulisi kehittää niin, että myös pidemmällä kalastusretkellä oleva matkailija saisi vietyä saaliinsa jalostetussa muodossa mukanaan kotiinsa.
Vesielementin hyödyntäminen matkailussa (keino). Vesivarat ja vesi eri olomuotoineen tarjoavat lähtökohdan matkailun kehittämiselle. Vesielementti tarjoaa monia mahdollisuuksia erilaisten matkailupakettien
kehittämiseen, mutta vaatii vastaavasti jatkuvaa panostusta ja seurantaa vetovoimatekijöidensä säilyttämiseksi. Maakunnalla on rantaviivaa yli 6300 km. Rannoille on rakennettu n. 22 000 vapaa-ajan asuntoa. Loma-mökkivuokraus on matkailun kannalta merkittävä elinkeinohaara. Vuokramökkitoiminnan täytyisi kuitenkin olla hyvin järjestäytynyttä ja valvottua. Olisi myös suunniteltava vuokrakauden asumisolot niin, että vaihtuvien asukkaiden ympäristökäyttäytyminen ei tuota ongelmia. Laajempina matkailuun liittyvinä toimialoina
voisi vesien äärille perustaa joko uutta kylpylätoimintaa tai liittää olemassa oleviin terveydenhoitopalveluihin
rantamajoitusta ja –toimintaa. Lisäarvoa matkailuun antavat lukuisat luonnontilaiset vesinähtävyydet, kuten
kosket, puhtaat ja kirkasvetiset järvet (Sonnanen Heinolassa ja Artjärven järvet), luonnonvaraiset lähteet
(esim. Kullaan lähteet Heinola) sekä luonnontilaiset järviä yhdistävät pienet joet. Myös rakennetut vesinähtä-
173
vyydet, kuten vesiurut, vesikellot, vesipuistot ja vesitaideteokset tarjoavat kiintopisteitä matkailun reittien
varrella.
Vesiliikennereittien kehittäminen (keino). Vesistöjen ympärille on luotava suuremmille aluksille pidempiä laiva- ja veneilyreittejä, jotka voivat ulottua maakunnan ulkopuolelle. Päijät-Hämeen osuudelle tulevista
reittihyödyistä on otettava maakunnan osuus liiketoimintoja kehittämällä. Päijät-Häme ei saa jäädä pelkäsi
läpiajoväyläksi. Säännöllinen ja pitkän matkan vesiliikenne avaa uusia mahdollisuuksia vesitien varrelle sijoittuneille yrityksille ja etenkin matkailun sektorilla. Vesiliikenneyhteyksien verkottamisella luodaan joustavuutta
ja vaihtoehtoja matkailuun. Vesistöjen reitittämistä voidaan kehittää myös pienempien sisäjärvien välisten
jokiyhteyksien avulla laajempien vesiliikenneverkostojen osana. Tavanomaisen matkustajaliikenteen lisäksi
on huomioitava omatoimiset vesillä liikkujat ja heidän palvelutarpeensa. Vesistöjä voidaan tuotteistaa osaksi
laajempia liikunnallisia kokonaisuuksia, joissa voi olla useamman tyyppistä liikuntamuotoa. Rauhallisessa
luonnonympäristössä tuntuisi luontevalta lisätä myös soutuvene- ja melontamahdollisuuksien markkinointia
osana palveluita tarjoavia reittejä. Suunniteltaessa vesistöjen tuotteistamista ja toimimista vesiväylinä erilaisille aluksille ja kuljetuksille ympäristöhaittakysymyksiin ja mitoituskysymyksiin on kiinnitettävä erityistä
huomiota. Hyötyjä ja kustannuksia, niin rahallisia kuin luonnonarvoihin liittyviä, tulee vertailla kriittisesti.
Vesimarkkinoinnin kehittäminen Vellamo-brändin ympärille (keino). Alueen vesiimago kaikkine eri
ulottuvuuksineen on koottava brandiksi Vellamon ympärille. Brandin osatekijöitä ovat kristallin kirkas vesi,
puhtaus, jääkausi, harjut, järvet, rannat, puhdas ruoka ja huipputeknikka.
174
4.4.6.
Pohjoisen Euroopan turvallinen luonnonläheisen asumisen,
liikunnan ja kulttuurin kohtaamispaikka (päämäärä G4)
Vision toteutuminen edellyttää maakunnalta viihtyisyyden ja turvallisuuden ylivoimaisuutta. On parannettava
asuinympäristöjen viihtyisyyttä sekä liikunta- ja kulttuuripalvelujen tarjontaa. Päijät-Hämeen sijainti lähellä
Etelä-Suomen kasvukeskusta porttina Järvi-Suomeen luo hyvät edellytykset luonnonläheiselle asumiselle.
Uudisrakentaminen valtaa kuitenkin yhä uusia luontoalueita alleen ja yhdyskuntarakenteen tiivistämispyrkimykset koetaan myös kaupunkiluontoa heikentäväksi. Ongelmana on tarjota samanaikaisesti tiivis ja taloudellinen yhdyskuntarakenne ja hyödyntää luontoarvot asumisympäristönä ja luontoliikuntapalveluina.
Ensisijaista on säilyttää viihtyisän ympäristön perusrakenteet. Tämä edellyttää maankäytön suunnittelulta lisää panostusta ja myös kansalaiskeskustelua. Hyvä ympäristö on paljolti asukkaiden ja hallinnon omaksumaa
käytäntöä, jossa päätöksiä tehdään jatkuvasti, mutta suuret linjat muuttuvat hitaasti. Hyvä ympäristö on
menestystekijä, jossa päätösvalta on täysin kuntalaisten käsissä.
4.4.6.1. Asuinympäristön parantaminen ja hyödyntäminen (tavoite G4a)
Mirja Karila-Reponen (toim.)
Asuinympäristön parantamisella ja hyödyntämisellä tarkoitetaan asumisen toimivuuden ja viihtyvyyden kohentamista sekä sitä, että syntyvää ylivoimaisuutta suhteessa muihin alueisiin hyödynnetään uusien asukkaiden saamiseksi Päijät-Hämeeseen. Asuinympäristön parantaminen ja hyödyntäminen vaatii laajaa kokonaisnäkemystä ja monipuolista tietämystä asuinympäristöön vaikuttavista tekijöistä. Osaaminen käsittää koko
kaavoitusskaalan lisäksi hyvän asuntoarkkitehtuurisuunnittelun ja viihtyisän ympäristön ylläpitokysymykset.
Asuinympäristön muotoutuminen on kytköksissä yhteiskuntarakenteellisiin muutoksiin sekä asukkaiden elämäntyyliin ja mieltymyksiin.
Asuinympäristön parantaminen maakunnallisella tasolla edellyttää pitkällä aikavälillä lähtökohtatarkastelua ja
valintoja siitä, ketä maakunnassa arvellaan tulevaisuudessa asuvan. Mikä on heidän sosiaalinen asemansa ja
arvomaailmansa? Ainakin seuraavia asioita tulee huomioida:
1. Maakunnan tulevan väestön ikärakenteen tarkastelu. Ketkä tulevat asumaan maakunnassa
ja kenen kannalta viihtyisiä ympäristöjä suunnitellaan? Eri ikäryhmillä on erilaiset tarpeet,
erilainen ajankäyttömahdollisuus hoitaa ympäristöään sekä erilaiset taloudelliset ja fyysiset
voimavarat.
2. Olemassa oleva rakennuskanta. Asuinympäristön parantamista ei voida luoda pelkästään
uusien kaavoitettavien alueiden ja uudisrakentamisen varaan. Viihtyisä asuinympäristö on
luotava pääosiltaan olemassa olevan rakennetun ympäristön ehdoilla, jo olemassa olevaa
yhdyskuntarakennetta tiivistämällä sekä olemassa olevia rakennuksia peruskorjaamalla ja
uudistamalla käyttötarkoituksia.
3. Vuosittaisen uudisrakentamisen määrän suhde olemassa olevaan rakennuskantaan. Tarkastelu antanee käsityksen siitä, miten uudisrakentamisella pystytään vaikuttamaan olosuhteisiin. Uudisrakentamisen osuus on kokonaisuuteen verrattuna niin pieni, että sen avulla ei
yksistään voida ratkaista viihtyisän asuinympäristön esille nostamia kysymyksiä.
4. Tulevaisuuden elämäntapojen ja arvomaailman kartoittaminen. Esimerkiksi ekologinen
suuntaus elämäntavassa vaikuttaa ympäristötoiveisiin ja asuinympäristöjen maankäyttöön.
Yksilöllisyyden kauden jälkeen on odotettavissa yhteisöllisyyden kaipuuta ja pysyvien arvojen etsintää. Yhteisöllisyyden tarve ilmenee myös asuinympäristössä. Esille on noussut yhteisten korttelirakennusten tarve sekä humaani yhteisvastuu, jota tietyntyyppinen asuinympäristö voi tarjota. Sosiologia on nostanut esille kehityksen, jossa kotiinpaluun ja heimottumisen etsinnässä mennään vielä yksilökohtaisesti syvemmälle ’ikiaikaiseen’. Tällaisia ikiaikaisia, sukupolvesta ja vuosituhannesta toiseen säilyviä ovat tunteet (mm. rakkaus, viha,
kateus, kosto ja ystävyys). Ne toistuvat aina pohjimmiltaan samankaltaisina. Tästä voidaan
175
vetää johtopäätös, että tulevaisuudessa tulee suunnitella ympäristöjä, jotka herättävät tunnemyrskyjä.
5
Viihtyisän asuinympäristön kustannukset. Viihtyisän asuinympäristön luominen ja ylläpito
vaativat kustannuksia ja sitoutumista. Painottuvatko kustannukset yksityiselle vai julkiselle
puolelle. Harkitulla kaavoituksella voidaan ottaa kantaa ja ohjata hyvän ympäristön ylläpitoon liittyviä kysymyksiä ja kustannusten jakautumista.
Luonnonläheisen asumisen kehittäminen (osatavoite G4a1)
Viihtyisyystekijöiden säilymistä, ajanmukaistamista ja hyödynnettävyyden parantamista tulee edistää. Luonnonläheisyyden huomioiminen kaikessa asumiseen liittyvässä on myös tärkeä terveydellinen näkökohta. Viihtyisän asumisen yksi tärkeimpiä elementtejä on vesi.
Kaupunkien kerrostalotuotanto on tasapäistynyt. Pientaloalueet ovat tyypittyneet melko suppean variaation
puitteissa. Koko asuntorakentamisen tuotantoketju on hitsautunut kokoon osasista jotka ovat vaikuttaneet
voimakkaasti yhdenkaltaiseen lopputulokseen. Yhteiskuntajärjestelmän tukipolitiikka on kohdentunut eniten
keskivertoasumiseen. Aravanormit ja betonielementtirakentaminen ovat kahlinneet suunnittelijoiden mielikuvitusta niin, että uustuotantokaan ei ole ulkoasultaan paljonkaan muuttunut.
Asuntotuotannon volyymia ja tehokasta maankäyttöä on pidetty tärkeänä. Aikaisemmin se on ratkaistu kerrostalorakentamisella, etenkin kun kysymyksessä on ollut vuokra-asuntotuotanto. Tutkimusten mukaan kansalaisista 70 – 80 % haluaisi asua pientalossa, mutta vain puolet asuu. Toiveita vastaava asumismuoto voidaan saavuttaa tiivistämällä asuinalueita ja luomalla uusia matalia ja tiiviitä asuinalueita pienine tontteineen.
Korjausrakentamisen avulla voidaan tehdä hyvin paljon lisävaihtoehtoja luonnonläheiseen asumiseen, vaikka
se aina johtaisikaan pientaloasumiseen.
Viihtyisän ja kestävän ympäristön suunnittelu edellyttää laajojen kokonaisuuksien hallintaa ja näkemyksellisyyttä. Tarvitaan myös hyvin yksityiskohtaista tietoa yhdyskunta- ja ympäristösuunnittelusta sekä asuntoarkkitehtuurista. On osattava käydä vuoropuhelua eri tekijöiden kesken. Lisäksi tarvitaan vielä luovaa ongelman
ratkaisukykyä. Erilaisten toiveiden yhteensovittaminen kokonaisedulliseksi yhdyskunta- ja ympäristörakenteeksi vaatii asiantuntijavetoisuutta ja eri alojen asiantuntijoiden yhteistyötä onnistuakseen. Kokonaisvaltainen, hyvä asuinympäristön suunnittelu edistää myös turvallisuutta.
Ihmiset haluavat itse vaikuttaa asioiden kulkuun. Suunnitteluun on tuotu mukaan uutena osapuolena asukkaat. Tällaisen osallistuvan suunnittelun keskeisenä ongelmana tulee olemaan se, että asukkaat pyrkivät tarkastelemaan suunnittelun kohdetta vain omasta suppeasta näkökulmastaan. Osallistuva suunnittelu tarvitsee tuekseen vankkoja asiantuntijoita, jotta kansalaisten moneen suuntaan aaltoilevat mieltymykset ja kiintymykset saadaan sovitettua toimivaksi kokonaisuudeksi. Asiantuntijoiden avulla voidaan jakaa tietoa hyvän
ympäristön kriteereistä, kestävän kehityksen periaatteista sekä kehittää asenteita ympäristövastuulliseen
suuntaan.
On jatkettava Päijät-Hämeen vuosien 1997-1999 tavoite 2 –ohjelman ohjelmasopimuksen tarkistuksen yhteydessä yhteisesti hyväksyttyjen tavoitteiden toteuttamista. Ohjelmasopimuksen tarkistamisen yhteydessä
(1998) Päijät-Hämeen liitossa hyväksyttiin eri luottamuselintasoilla yhteisiä tavoitteita: keskustojen ja lähiöiden uudistusta (kaupunkipolitiikkaa), kaupunkiseudun lähiökylien kehittämistä (maaseutupolitiikka), ja kulttuuri- ja luonnonympäristöjen kehittämistä. Tavoitekuvauksissa on käyty läpi hankekuvaukset, toteuttamien
ja lisäksi arvioitu hankekokonaisuuksien tulosta sekä asetettu hankekokonaisuuksista vastaava henkilö Päijät-Hämeen liitossa. Tavoitteet on esitetty ’Ohjelmasopimus 1999’ nimisessä asiakirjassa. Sopimus perustuu
ohjelma-alueen kuntien yhteiseen esitykseen, joka on valmisteltu Päijät-Hämeen tavoite 2 –ohjelman yhteistyöryhmän pyynnöstä.
Monipuolisen asuinympäristö- ja asuntotarjonnan lisääminen (keino). Hyvät liikenneyhteydet tuovat maaseudulla asumisen konkreettiseksi vaihtoehdoksi. Maaseutu pystyy tarjoamaan asuinympäristönä
suurempia tontteja ja vapaata luontoa kaupunkia enemmän. Lisäksi löytyy valmista rakennuskantaa monentyyppisine rakennuksineen ja usein myös käyttökunnossa olevaa viljelysmaata. Maaseudulla on mahdollisuus
176
luonnon syvällisempään kokemiseen. Maaseutu tarjoaa myös luonnon antimia: kaloja, marjoja ja riistaa.
Maaseutu tarjoaa pitkälle omavaraisen asumismahdollisuuden ja vapaamman elinympäristön. Tulevaisuudessa tulee kaavoittaa tiiviitä ja matalia pientaloalueita tai pienimuotoisia kaupunkimaisia kerrostaloalueita. Kolmikerroksisissakin ratkaisuissa voidaan tarjota luontoyhteys: maan tasolla patio, toisessa kerroksessa terassi
ja kolmannessa kerroksessa kattopuutarha. Korjausrakentamisen avulla olemassa olevaa rakennuskantaa
voidaan uusia monipuolisemmaksi ja luontoyhteyksiä enemmän tarjoavaksi. Ratkaisevassa asemassa on yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja siinä yhteydessä syntyvien uusien asuinympäristöjen muotoutuminen.
Kuntien tulee tarkastella kaavojensa ajantasaisuutta ja sitä, miten ne vastaavat tulevaisuuden asumistarpeita
ja elämäntapaa. On tarkasteltava jo olemassa olevan asuntokannan tasoa ja soveltuvuutta tai haluttavuutta
eri asukasryhmien silmin. Ketkä olisivat potentiaalisia asukkaita olemassa olevaan rakennuskantaan? Jos rakennuskantaa vapautuu, kenelle se sopisi ja mihin käyttötarkoitukseen? Kaavojen uusiminen on ajankohtaista. Päijät-Hämeeseen on luotava innovatiivinen, pohjoiset olosuhteet huomioon ottava, ihmisläheinen ja ihmisen mittakaavaan istuva, luonnonläheinen rakentamistyyli. Vuodenaikojen vaihtelun tuomat ongelmat ja lisäkustannukset on käännettävä teknologian, arkkitehtuurin ja viihtyisyyden voitoksi. Kaavoituksessa on otettava huomioon myös virkistys- ja ulkoilumahdollisuuksien sijainti sekä mahdolliset meluhaitat. Hyvä saavutettavuus ja yhteydet antavat viihtyisyystekijöille lisäpainoarvoa asuinympäristöä valittaessa.
Kaupunkiympäristön luonnonläheisyyden parantaminen (keino). Kaupunkien asuinympäristöjen
suunnittelussa on otettava huomioon luonnon tarjoamat viihtyisyyselementit; maisemat, tuulet, ilmansuunnat ja ulkotilat. Luonto on tuotava paremmin esille asuntokohtaisesti. Kaupunkitilojen muodostumisessa on
annettava tilaa luonnolle (katetut ja lasitetut jalkakäytävät sekä valokatteiset korttelisillat, lämmitetyt jalkakäytävät, talvikasvistot, veden eri olomuotoihin perustuvat kaupunkitilavitriinit, katulämpiöt). Maakunnan
vehreys ja luontoelementti tulee olla hyvin edustettuna kaupungeissamme. Kansalliset kaupunkipuistot tuovat pysyvää viihtyisyysstatusta ja turvaavat arvokkaiden kokonaisuuksien säilymisen kaikkien kaupunkilaisten
nautittavaksi. Kansallisten kaupunkipuistojen rajauksissa tulee muistaa kuitenkin tulevaisuuden tarpeet esim.
hyvän tonttireservivarmuuden ja saatavuuden suhteen sekä resurssit suoriutua kaupunkipuistojen hyvästä
hoitamisesta.
Uusien asuntojen ja asuinympäristöjen suunnittelussa niin kaupungeissa kuin muuallakin, on luotava katse
tulevaisuuden arvomaailmaan, arvioitava tekniikan kehitystä ja trendejä jotta osataan rakentaa niin, että nykyisillä uudisrakennuksilla ja –alueilla on viihtyisyyden kannalta vetovoimaa vielä 20 –30 vuoden kuluttua.
Moniarvoisuuden lisääntyessä tarpeet ja vaatimukset ovat moninaisia ja keskenään erilaisia. Asuntojen kysyntä ja tarjonta tulee saada kohtaamaan. Uudisrakentamisen suunnittelun yhteydessä tulisikin enenevässä
määrin ottaa käyttöön markkinatutkimuksia, jotta ihmiset saadaan asettumaan ja viihtymään asuinsijoillaan.
Maakunnalle ominainen vesi pitäisi näkyä enemmän taajamarakenteessa. Erilaiset vesitaideteokset, pienoiskanavat puroineen ja lampineen, lähteet ja kaivot rikastuttaisivat kaupunkikuvaa symboloiden samalla luonnonläheisyyttä.
Luonnonläheisten omakoti- ja rivitalotonttien lisääminen (keino). Luonnonläheisellä tarkoitetaan
usein maisemallisesti kaunista ja läheisesti vapaaseen luontoon liittyvää asuinympäristöä. Yhteys luontoon
voidaan kuitenkin tavoittaa monella eri tavalla tiiviissäkin asuinympäristössä. Keinoja voi löytyä mm. energiataloudellisista seikoista (ilmastotietoinen suunnittelu, uusiutuvien energialähteiden käyttö), vesijohdannaisista teemoista (sadevesien hyötykäyttö, pintavesien sitominen kasvillisuudella, vesielementin läsnäolo) tai kasveista ja eläimistä.
Luonnonläheisen loma-asutuksen markkinoiminen (keino). Loma-asutus on luonnonläheistä asumista parhaimmillaan. Päijät-Häme on ollut suosittu vapaa-ajanvieton maakunta. Loma-asuntojen vuokraus on
ollut suosittua. Matkailun ja elinkeinoelämän vireytymisen kannalta vuokralaiset on tervetulleita. Myös mökkikauppa ja sitä kautta maakuntaan sitoutuvat ihmiset ovat toivottuja. Mökkiläisinä ihmisillä on mahdollisuus
tutustua maakuntaan ja myöhemmin siirtyä varsinaisiksi asukkaiksi. Vapaa-ajan viettäjien viihtymiseen on
panostettava, jotta päätös maakuntaan muuttamisesta syntyisi. Loma-asutuksen markkinointia tulisi keskittää. Erilaisten mökkien yksilöllisyyttä tulisi hyödyntää; joillekin sopii useampikesäiset vuokrasuhteet, toisille
taas lyhyet, täyden palvelun paketit. Markkinoinnissa tulisi tuoda esille maakunnan lomamökkien monipuolinen käyttömahdollisuus; etätyö, erilaiset vuodenajat, edullinen majoittuminen liikunta- ja kulttuuritapahtumien aikana, luonnonrauha ja –kauneus sekä puhdas vesi. Loma-asuntojen käyttöpäiviä tulisi saada nostetuksi. Uudisrakentamisessa voidaan jo valmiiksi huomioida parempi varustautuminen talvikautta varten. Perinteisiksi loma-asunnoiksi rakennettujen mökkien lämmönpitävyyttä voi parantaa ja lisätä mukavuuksia.
177
Hoidetun ja kauniin kulttuuriympäristön hyödyntäminen (osatavoite G4a2)
Elinkeinoelämän rakennemuutoksen myötä maaseudulle tyypillinen viljelysmaisema on käymässä yhä harvinaisemmaksi. Rakennuskanta vanhenee ja rappeutuu. Pakettipeltojen metsittyminen on ehtinyt jo muuttaa
maisemaa. Perinteiset kulttuuriympäristöt ovat häviämässä. On tärkeää, että jäljelle jääneistä kulttuuriympäristöistä huolehditaan. Taloudellisten panostusten lisäksi tulee tehdä asennemuutostyötä, jotta kulttuuriympäristön merkitys tunnustettaisiin. Hyvin hoidettu ja kaunis kulttuuriympäristö osoittaa arvostavaa ja kunnioittavaa suhtautumista elettyä elämää kohtaan. Historian läsnäolo luo juurevuutta. Hoidetussa kulttuuriympäristössä on miellyttävää tehdä etätyötä.
Kulttuuriympäristöjen kartoitus (keino). Arvokkaat kulttuuriympäristöt tulisi inventoida jatkokehittämistä tai säilyttämistä varten.
Kaupunkien ydinkeskustojen kulttuuriympäristöjen säilyttäminen (keino). Kaupungeissa säilyneet
kulttuurihistorialliset ympäristöt vahvistavat identiteettiä ja rikastuttavat kaupunkirakennetta.
Maatilojen jatkuvuuden turvaaminen (keino). Kaunis ja hoidettu kulttuuriympäristö on usein maaseutuelinkeinon sivutuote ja toiminnan tulos. Maatalouden hyvinvointi onkin maaseudun kulttuurimaiseman
varmin tae. Maanviljelystiloille ei useinkaan löydy jatkajaa vaan perijät ovat asettuneet asumaan taajamiin.
Viljelystilat pilkkoutuvat perinnönjaossa ja maanviljelys lakkaa. Tilojen toiminnan jatkamiseksi on etsittävä ja
kokeiltava uusia keinoja (vuokraviljelyä, palkkatilanhoitajia ja –maanviljelijöitä, koeviljelyä, geeniviljelyä ja
viljelylajikkeiden jalostamista, marja- ja viinitiloja). Kansantaloudellisestikin on arvokasta pitää valmiit pellot
kasvuvoimaisina ja tuotantokykyisinä. Kulttuuriympäristöjen pysymiseen maisemakuvassa tulee löytää uusia
ratkaisuja ja rahoitusmalleja sekä liikeideoita.
Pääkaupunkiseudun etätyöalue -roolin rakentaminen (osatavoite G4a3)
Etätyötä on perinteisesti pidetty maaseudun mahdollisuutena. Näin varmaankin on edelleen. Voi olla, että tulevaisuudessa maaseutu on etätyön näkökulmasta vain mariginaalinen ilmiö, kun etätyötä tehdään nimenomaan kaupunkien muodostamassa verkostossa. Tosin maaseudun kannalta pieni mariginaalinen roolikin
saattaa riittää kylän pitämiseksi elinvoimaisena. Määrällisesti paljon mittavampaa etätyötä tehdään esimerkiksi Lahdessa, Jyväskylässä, Oulussa, Lappeenrannassa ja Joensuussa. Tulevaisuudessa etätyö saattaa olla
Nokian ja sen kaltaisten huippuosaamista tarvitsevien yritysten tapa ratkaista rekrytointiongelmansa. Kun
ammattitaitoista koulutettua työvoimaa ei saa fyysisesti palkattua, joudutaan osa työstä teettämään etätyönä tietoverkoissa. Valtaosa osaajista asuu jo nykyisin kaupungeissa. Etätyöstä tuleekin nimenomaan keskusverkon sisäinen työntekomuoto. Tässä asetelmassa kuva maaseudun etätyöstä on sivujuonne, vaikkakin todellinen.
Päijät-Hämeessä on niin kaupungeissa kuin maaseudun kylissäkin pyrittävä luomaan olosuhteista, joissa etätyön tekeminen voisi lisääntyä. Työympäristöön liittyvät asenteet ja vaatimukset ovat muuttuneet informaatiotekniikan kehityksen myötä vähemmän paikkasidonnaiseksi. Maakuntana Päijät-Hämeellä on mahdollisuus
hyödyntää tilanne vetoamalla viihtyisään ympäristöön erilaisissa miljöissä. Tarjolla on myös kilpailukykyinen
asuntojen hintataso sekä hyvät ja nopeat liikenneyhteydet. Työyhteisökäsitteen muuttuessa ja fyysisten välimatkojen pidentyessä ihmisten väliseen, henkilökohtaisen kanssakäymisen mahdollisuuksiin on kiinnitettävä
huomiota tarjoamalla mahdollisuuksia sosiaalisiin kontakteihin.
Verkottuneiden työyhteisöjen ja etätyökeskusten luominen (keino). Etätyöläisille on tarjottava yhteisiä palveluja: toimistopalveluja, varastotiloja, logistiikkaan liittyviä tiloja ja yhteyksiä sekä kokous- ja neuvottelutiloja. Etätyön tekijät ohjataan myös korkeakoulujen ja teknologiakeskusten yhteistyön piiriin.
Vapaa-ajan asumisen vakiinnuttaminen ympärivuotiseksi soveliailla alueilla (osatavoite G4a4)
Uusissa rantaosayleiskaavoissa kerrosalaoikeudet mahdollistavat rakennuspaikoille väljempien tilojen rakentamisen, joko uudisrakennuksina tai laajennuksina. Uudistuva loma-asutus lisää Päijät-Hämeen rakennus-
178
kannan arvoa. Kaavoituksen myötä on syntynyt kesämökkitonttireserviä. Lisäksi maakunnassa on muuta eirannalla sijaitsevaa rakennuskantaa, jota voidaan ottaa käyttöön vapaa-ajan asumuksina.
Soveliaiden alueiden määrittely lähtee siitä, että ympärivuotinen vapaa-ajan asuminen tukee kylien elinvoimaisena säilymistä ja yhdyskuntarakenteen vahvistumista sekä johtaa hallittuun haja-asumisen malliin. Kylien kehittämisohjelmat, joiden maankäytölliset tavoitteet kirjataan osayleiskaavoiksi, antavat hyvät lähtökohdat soveliaiden alueiden löytämiseksi. Soveliaisuutta tarkasteltaessa esiin nousee palvelujen saatavuus, liikenneolot joukkoliikennemahdollisuuksineen ja kevyen liikenteen verkostoineen, ympäristönäkökulma sekä
elinkeinoelämän tarpeet.
Kakkosasuntojen muuttaminen ykkösasunnoksi (keino). Rantatontit rakennuksineen ovat arvokkaita.
Asukkailla on kiinnostusta lisätä niissä viettämäänsä aikaa. Elämän tilanteen mukaan asumisympäristön painopiste vaihtelee. Pidemmällä aikavälillä on havaittavissa, että kakkosasunnoksi mielletty vapaa-ajan asunto
muuttuu vähitellen ykkösasunnoksi ja kaupunkiasunnot jäävät kakkosasunnon asemaan. Vapaa-ajan asumisen vakiinnuttaminen ympärivuotiseksi soveliailla alueilla on paljon kiinni kuntien omasta suhtautumisesta
sekä ympäristöministeriön ja ympäristökeskuksen kannasta. Ympärivuotiset tai pidemmälti paikkakunnalla
aikaa viettävät asukkaat moninaisine tarpeineen vilkastuttavat elinkeinoelämää ja turvaavat palveluiden säilymistä tasaisemmin maakunnassa. Ympärivuotisen asumisen edellytyksenä on kuitenkin suunnitelmallisuus,
jotta yhdyskunnan toimivuus voidaan turvata kohtuullisin kustannuksin. Vapaa-ajan asuntokannan muuttaminen ympärivuotiseen käyttöön vilkastuttaa elinkeinoelämää myös rakentamisvaiheessa ja synnyttää työpaikkoja. Lomamökit, joita maakunnassa on yli 20 000, ovat pieniä - suurin osa asettuu 20-60 m2 kokoluokkaan. Ne ovat myöskin vaatimattomasti varustettuja: mökeistä 60 % on rakennettu ennen vuotta 1980, 22
% 80 –luvulla ja loput viime vuosikymmenellä. Loma-asunnot ovat pääosin kevytrakenteisia ja tehty vain kesää varten.
Vapaa-ajan asuntojen ympärivuotisen käytön huomioiminen kaavoituksessa (keino). Rantavyöhykkeelle rakentaminen vaatii kaavoittamista, joskin rakentamista ja käyttötarkoituksen muutoksia tehdään myös tapauskohtaisesti poikkeamispäätöksin. Vakituisen asutuksen määrä ja sijoittuminen tulisi ensisijassa ratkaista kaavoituksella. Tällöin voidaan parhaiten selvittää asutuksesta aiheutuvat ympäristölliset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset. Kaavoituksen yhteydessä voidaan saada sekä kustannussäästöjä että lisäviihtyvyyttä ja turvata suunnitellun alueen perus- ja kunnallisteknisiä palveluita. Vapaa-ajan
ympärivuotisen asumisen sijoittuessa hajanaisesti tai hallitsemattomasti täytyy ennakoida palveluvelvoitteiden aiheuttamat kustannukset.
Ympärivuotiseen vapaa-ajan asumiseen liittyvien palvelujen lisääminen (keino). Veden laadusta
huolehtiminen niin vesijohtoverkossa kuin järvissäkin on viihtyisyyden kannalta ehdottoman välttämätöntä.
Rantojen rehevöitymisen ja rantaviivan pakenemisen estämiseen on panostettava. Puhdas vesi eri muodoissaan pitää viihtyisyysargumenttia yllä. On myös mietittävä miten palvelut saadaan nyt ja tulevaisuudessa säilymään, jotta asumisen turvallisuus ja viihtyisyys pystytään takaamaan. Myös matkailupalvelujen tuottajien
tulee panostaa toiminnalliseen ja ohjelmalliseen puoleen, jotta viihtyvyys säilyy ja asukkailla on mahdollisuus
päästä solmimaan sosiaalisia kontakteja ja suhteita laadukkaissa tapahtumissa ja palveluverkostoissa. Vapaa-ajan asuntojen käyttöasteen noustessa uusien kunnallisteknisten ratkaisujen ja muotojen etsiminen on
tarpeen. On luotettava siihen, että kunnallistekniset ratkaisut kehittyvät ja luonnonarvojen säilyminen on
turvattu nykyistä varmemmin ja edullisimmin kustannuksin tulevaisuudessa. Järjestelmät ja yhdyskunnan
tekninen hallittavuus edesauttavat kestävän kehityksen mukaista asutuksen kehittymistä.
Vapaa-ajan asuntojen markkinoiminen etätyöpaikkoina (keino). Uusi tietotekniikka tukee paikkariippumatonta työntekoa ja luo etätyömahdollisuuksia. Etätyöhön liittyvät palvelukeskukset taajamissa mahdollistaisivat varsinaisen työn tekemistä yhä enenevässä määrin vapaasti valittavassa paikassa. Markkinointia
voisi suunnata erityisesti niille aloille ja ammattiryhmille, joille etätyö sopii parhaiten.
Kyläyhteisöjen elinkelpoisuuden kehittäminen (osatavoite G4a5)
Valtakunnallisestikin katsoen on tärkeää pitää kylät asuttuina ja toiminnassa. Kyliin on sitoutunut runsaasti
kansallista pääomaa rakennettuun rakennuskantaan ja viljelysmaahan. Kylärakenne on monin tavoin arvokas. Kylien elinkelpoisuuden kannalta on tärkeää saada kyliin asukkaita sekä pitää entiset asukkaat. Maaseudun kilpailuvaltti on puhdas luonto, joka tulevaisuudessa on yhä arvokkaampi ja harvinaisempi. Kylien elin-
179
kelpoisuuden kehittämisen kannalta on tärkeää saada säilytetyksi puhdas luonto vesistöineen. Kylien kehittäminen vaatii pitkäjänteistä ja suunnitelmallista toimintaa esim. kylien kehittämisohjelmien muodossa. Tavoitteet tulee virallistaa ja viedä toteutettaviksi erityyppisissä kaavoissa ja kehittämisohjelmissa.
Kylien toimeentulomahdollisuuksien kehittäminen (keino). Asukkaiden viihtymisen kannalta tärkeiksi
nousevat palvelut, yhteydet ja toimeentulomahdollisuudet. Kaksi kolmesta suomalaisesta pitää maaseutua
parempana asuin- ja elinympäristönä. Asumistyytyväisyys haja-asutusalueilla asuvien keskuudessa on myös
parempi kuin kaupunkilaisten keskuudessa. Tästä huolimatta muuttovirrat ovat painottuneet kaupunkiseuduille - toimeentulomahdollisuudet ovat paremmat kuin maaseudulla. Toimeentulomahdollisuuksia tulisi tutkia etätyövaihtoehtojen, uusien elinkeinojen ja verkottumisen suunnalta. Perinteinen matkailu ja lomaasumiseen liittyvä toiminta saa rinnalleen uusia aluevaltauksia kuten hoivatyö. Tärkeä osa toimeentuloa on
myös elinkustannusten alhaisuus maaseudulla. Maaseudun elämyksiä tai ilmapiiriä ei ole oikein osattu myydä
tai kaupallistaa. Maaseudun sosiaalinen kulttuuri on erilainen. Naapuriavusta, vieraanvaraisuudesta ja talkoohengestä on tehtävä brandi, joka vetoaa nuoriin.
Palveluiden säilyttäminen kylissä (keino). Kyläyhteisö menettää paljon viihtyvyydestään ja yhteisöllisyydestään jos palvelut puuttuvat. Lisäpalvelutarpeen tyydyttämiseksi olisi luotava palvelun tarjoajien verkostoja mm. tienaurauksiin, vesi- ja viemäriverkostojen huoltoon, lasten- ja vanhustenhoitoon tai kuljetuspalveluihin. Koulujen säilyttämisellä on tärkeä merkitys. Opetustoiminnan ohella ne tarjoavat hyvän toimintaympäristön erilaisille tapahtumille, juhlille ja tilaisuuksille. Kylissä on hyödynnettävä määrätietoisesti yhteiskunnan tuki (sosiaalipalvelut, vanhusten liikkuminen, kotiapu, yksityisteiden avustukset, kutsutaksit, sotaveteraaneille tarkoitetut korjausavustukset, asuntorahastosäätiön avustukset ja rakennusperinnönhoitoon liittyvät avustukset, säätiöiden rahoitus sekä maaseutuelinkeinotoimintaan liittyvät rahoitusjärjestelyt).
Kyläyhteisöjen markkinointi luonnonläheisinä vaihtoehtoina (keino). Elinympäristön ominaisuudet
ja sopivuus elämäntilanteeseen nousevat yhä tärkeämmiksi valintakriteereiksi kaikissa ikäluokissa. Väestön
ikääntymisen myötä kasvava kotitalousjoukko voi valita asuinpaikkansa myös ilman toimeentuloriippuvuutta.
Työnteon paikka- ja aikasidonnaisuus ”löystyy” jatkuvasti. Nämä asiat parantavat haja-asutusalueiden vetovoimaa. Kylien vankkoja viihtyisyysargumentteja ovat luonnonläheisyys, oma rauha ja väljä asumismahdollisuus sekä rannat. Lisäarvoa tuo hoidettu kulttuuriympäristö ja kylän omaleimaisuus sekä erityisarvot. Myös
elämäntapa-asuminen on kylissä helpompi toteuttaa. Maatilojen määrän vähentymisen seurauksena maatalousväestön käytöstä vapautuu runsaasti asuntoja. Koko maassa määrän arvellaan olevan n. 70 000 kpl aikavälillä 1996-2010. Rakennusten uuskäyttöä ja hyödyntämistä on pohdittava. Kylistä on mahdollista saada
asuntoja ja kiinteistöjä huomattavasti edullisemmin kuin taajamaympäristöistä.
Uuden teknologian hyödyntäminen kylissä (keino). Kylien elinkelpoisuutta pohdittaessa tulee esille
kysymys joustavasta sopeutumisesta teknologian ehdoilla elävään maailmaan. Maaseudulla voitaisiin sopivilla alueilla kokeilla uudentyyppistä, informaatiotekniikkakylä-ajatusta. IT-kylässä olemassa oleva infra (kyläkoulut, maatilat, seuratalot yms.) muutettaisiin paikalliseksi informaatiotekniikan ”verkkokeskukseksi” ja etätyön tukipisteeksi tarvittavine palveluineen. Teknologian tuomisesta maaseudulle puoltaa myös se, että rakennemuutoksista selvinneet paikalliset maatilat ovat varakkaita, viljelijäpolvi on nuorta ja hyvin koulutettua.
He ovat myös tottuneet käyttämään korkeaa teknologiaa jo omassa tuotannossaankin.
Kylätoiminnan aktivointi (keino). Kylien kehittämisprojektien yhteydessä kylän asukkaiden aktiivinen
osallistuminen on välttämätöntä. Kyläprojektit ovat antaneet hyviä toimintamalleja ja ovat osoittaneet, että
kyläläisten omatoimisuus ja kehittämistahto ovat merkittävä voimavara. Jatkossa kylien asukkaiden laajamittaisempaa osallistumista kyliensä kehittämisohjelmien laadintaan on parannettava. Kylätoimikunnille tulisi
saada juridinen asema.
Asumisen sosiaalisen ulottuvuuden parempi huomioon ottaminen (osatavoite G4a6)
Tähän saakka melkeinpä minkä tahansa alan suunnittelun johtavana periaatteena on ollut nostaa tasoa.
Yleensä se on merkinnyt samalla tuotteen hinnan nousua. Lähitulevaisuudessa joudutaan sen vuoksi ratkomaan korkeatasoisuuden ja ”köyhyyden” välistä ongelmaa myös asuinympäristössä. Uhkana on asuinalueiden eriytyminen erilaisille sosiaalisille luokille. On pohdittava minkälaisesta tasokkuudesta voidaan luopua ilman, että elämisen ja asumisen taso ei laske ratkaisevasti ja ilman, että siirrytään taas sosiaaliluokan avoimeen näkymiseen asuntotuotannossa ja asuinympäristössä. On kuitenkin ilmeistä, että vähempiosaisuus
180
tuottaa uusia elämäntavallisia ja asuinympäristöön liittyviä haasteita. Monipuolinen asukasrakenne koetaan
viihtyisäksi. Sosiaalisen ulottuvuuden parempi huomioon ottaminen estää omalta osaltaan syrjäytymistä ja
näköalattomuutta.
Lähiöiden kokonaisilmeen kohottaminen (keino). Tavanomaiset lähiöt ovat leimautuneet asukasrakenteeltaan ja ympäristöilmeiltään yksipuolisiksi. Suurenkaan lähiökompleksin rakentamiseen ei välttämättä
ole tarvittu kovinkaan monta talotyyppiä tai erilaista elementtiä. Samankaltaisuus ja yllätyksettömyys asuinympäristössä ei ole sosiaalisesti kovinkaan innostavaa. Lähiöitä ei yleensä ole pidetty sosiaalisilta ulottuvuuksiltaan kovin rikkaina, vaan ne koetaan välttämättömien asumistarpeiden tyydyttäjinä ja useinkin samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien asuinpaikkana. Luonnonläheisen asuinympäristön sijasta on syntynyt alueita, joissa asfaltoidut pysäköintialueet hallitsevat ja yhteys läheiseen luonnonympäristöön on katkaistu leveillä liikenneväylillä. Yhteys luontoon voidaan kuitenkin palauttaa.
Lähiöiden kokonaisilmeen kohottaminen vaatii ”kosmeettisten” keinojen perustaksi tiivistävää kaavoitusta.
Tontinomistussuhteita on muutettava niin, että jokaisella maa-alueella on vastuullinen huolehtija. Pihamaita
tulisi voida myös palstoittaa asukkaille puutarhapalstoiksi ja mahdollistaa pienipiirteinen lisärakentaminen
palstojen yhteyteen (verstaat, leikkimökit, kesähuoneet). Lähiöihin voi korjausrakentamisen avulla saada aikaan teemataloja, joissa jokin yksittäinen talo on muutettu esim. laadukkaalle seniorasumiselle. Kokonainen
välikerros voidaan varata erilaisia hoitoja (savi- ja yrttikylpyjä) ja fysioterapiaa varten laajoine saunaosastoineen ja uima-altaineen sekä kuntosaleineen. Vanheneva väki ei enää välttämättä tyydy vaatimattomiin palveluihin. Tilalle voidaan keskittämällä ja luovalla suunnittelulla saada aikaan luxustasoisia, mutta kooltaan
pieniä kylpylöitä arkikäyttöön.
4.4.6.2. Matkailun, kulttuurin ja liikunnan toimintaympäristön parantaminen
(tavoite G4b)
Marko Mälly, Anne-Marie Salmi (toim.)
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Uusia matkailuinvestointeja tai täydennysinvestointeja tehtäessä on ympäristönäkökohdat otettava alusta alkaen huomioon. Matkailukohteiden sijaintia harkittaessa on pyrittävä yritysten ja viranomaisten välisellä yhteistyöllä löytämään ympäristöä vähiten kuormittavat vaihtoehdot.
Matkailun kehittämisessä, toimintaympäristön parantamisessa tulee huomioida ekologisen matkailun ja
Agenda 21:n matkailua koskevat periaatteet. Globalisaation ja vapaa kaupan yhä laajentuessa matkailuteollisuuden tulee pyrkiä minimoimaan vapaan markkinatalouden luonnolle aiheuttamia rasitteita ja pyrkiä kehittämään matkailun ekologista toimintaa ja arvoja. Yrityksiä ohjataan kestävän kehityksen mukaiseen matkailuun jo perustamisvaiheessa. Matkailuyritysten on tehtävä yhteistyötä ja verkostoiduttava lisääntyvien ympäristöongelmien käsittelyssä.
Maakunnan kulttuuri-ilmapiiri on muovautunut pragmaattiseksi ja progressiiviseksi niin hyvässä kuin pahassakin ja sitä kritisoidaan edelleen liike-elämän ja urheilun palvonnasta ja kulttuurin sivuun jättämisestä. Asiat
voidaan nähdä näin vastakkaisina tai siten, että maakunnan kulttuuria nimenomaan on teollinen, kaupallinen
ja urheiluun liittyvä toiminta. Päijät-Hämeessä vahva aineellinen ja fyysinen toimeliaisuus ja käytännöllisyys
ovat kuitenkin perinteisen kulttuurin alalla suosineet esittäviä taiteita. Alueen kulttuuri- ja liikuntakulttuuriorganisaatioilla on juuri toiminnallisen lähtökohtansa vuoksi hyvät edellytykset tiiviiseen yhteistyöhön matkailun kanssa.
Kulttuuri- ja taidelaitosten sekä lasten ja nuorten välisen vuorovaikutuksen kehittäminen nousi Suomessa
1990-luvulla kulttuurikasvatuksen keskeisimmäksi ilmiöksi. Viime vuosina taidelaitokset, oppilaitokset, teatteri, museot, lukuisat taidealojen järjestöt ja yhdistykset ovat suunnanneet erilaisia projekteja, työpajoja,
kummitoimintaa, avoimien ovien päiviä, tapahtumia jne. lapsille ja nuorille. Päijät-Hämeessäkin toiminta on
ollut melko monipuolista, vaikkei erityisen suurta panostusta asiaan ole laitettu. Kotiseutumuseoiden merkitys alueen kulttuuriperinteen säilyttäjinä sukupolvelta toiselle on jäänyt vaille huomiota. Myös monikulttuurisuuskasvatus on vasta saamassa jalansijaa.
181
Päijät-Hämeen musiikkielämän taso on noussut tasaisesti, kuten koko Suomessa. Menestys perustuu laajaan
harrastajien opettamiseen. Lisäksi monet musiikillisesti lahjakkaat ovat päässeet alueen korkeatasoisen musiikkioppilaitosjärjestelmän opetukseen. Lahden lasten ja nuorten kuvataidekoulu TAIKA siirrettiin vuoden
1999 alusta Muotoiluinstituutin alaisuuteen visuaalisen taidealan ammattiopintoihin valmentavaksi kouluksi.
Uusi koulu on nimeltään Taide- ja muotoilukoulu TAIKA. Vaikka oppilaille opiskelu on aluksi harrastus, osa
heistä hakeutuu myöhemmin myös alan ammattiopintoihin. Tilanne ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kaikilla kulttuurin osa-alueilla. Kulttuurikasvatus ei ole saavuttanut ansaitsemaansa arvostusta ja joissakin kouluissa
kulttuurikasvatusta saatetaan pitää jopa välttämättömänä pahana.
Tulevina vuosina erilaisia tapahtumia alueen vetovoimaisuuden lisäämiseksi kehitetään erityisesti laadullisesti
ja ehkä määrällisestikin, mutta olennaisinta on matkailun, kulttuurin ja liikunta-alan yhteistyön kehittyminen,
alueellisen yhteistyön kehittyminen yli kunta- ja maakuntarajojen, rohkea kansainvälistyminen sekä itsetunnon kohoaminen. Markkinointi toimii tehokkaammin maakunnan sisä- kuin ulkopuolella sekä valtakunnallisesti ja kansainvälisesti.
Päijät-Hämeessä on asukkaita alle 200 000, liikuntaseuroja noin 370 ja niissä jäseniä yli 50 000. Vuonna
1999 ulkoilu- ja virkistysreittejä oli 456 kpl ja liikuntapaikkoja 975. Tunnusluvut vastaavat tasoltaan samankokoisten maakuntien lukuja ne eivät ole selvästi parempia tai huonompia. Päijät-Hämeessä, kuten Suomessa liikuntaseuroissa yleensäkin, tapahtuvan talkootyön taloudellinen arvo on noin viidennes varainhankinnasta, mutta yhteiskunnallista ja kasvatuksellista merkitystä ei ole maakunnan tasolla arvioitu kattavasti. Alueen
maine erityisesti suurten urheilukilpailuiden järjestäjänä tulisi hyödyntää laajemmin ja rakentaa henkiset ja
aineelliset olosuhteet Liikkuvan Ihmisen Maakunnalle.
Matkailun infrastruktuurin rakentaminen ja ylläpitäminen (osatavoite G4b1)
Laadukkaat matkailutuotteet edellyttävät hyvin hoidettua ja korkeatasoista infrastruktuuria. Matkailun infrastruktuuria rakennettaessa on huomioitava ne asiakassegmentit, joille matkailutuotteita ja –palveluita markkinoidaan. Ikääntyvien kasvava asiakassegmentti tulee asettamaan uudenlaisia haasteita ja vaatimuksia
matkailukohteille ja majoitusyrityksille. Kehittämisessä tulee ottaa huomioon myös erityiskohderyhmät kuten
liikuntaesteiset.
Matkailun infrastruktuurin miljöösuunnittelun parantaminen (keino). Kaavoitus- ja ympäristöhuollossa huolehditaan siitä, että tuotteisto rakennetaan luontaisesti alueelle ja luontoon sopivaksi esimerkiksi
vapaa-ajan asutusta lisättäessä ja hyödynnettäessä. Arkkitehtuuri on sopeutettava ympäristöön sopivaksi.
Matkailukohteet on suunniteltava siten, että ne noudattelevat alueelle tyypillisiä perinteitä ja tukevat paikallisen rakennuskulttuurin säilyttämistä. Rakennus- ja pintamateriaalien sekä teknisten ratkaisujen tulee olla
ympäristöä säästäviä. Matkailun infrastruktuuria rakennettaessa huomioidaan kansallispuistot ja virkistysalueet. Matkailuinfrastruktuuria ajanmukaistetaan ja huolletaan sekä samalla huomioidaan matkailun erilaiset
kohderyhmät. Herkät luontoalueet säästetään esimerkiksi reitistöiltä. Ympäristöhallintajärjestelmiä kehitetään
ja huolehditaan kokonaisvaltaisesta ympäristövalistuksesta.
Matkailullisesti vetovoimaisten alueiden ja kohteiden osoittamien (keino). Päijät-Hämeen seutukaavassa 1999 on osoitettu matkailupalvelualueita, jotka ovat osaltaan pohjana matkailun kehittämiselle vetovoimaisina alueina, samalla tulee kuitenkin vahvistaa jo olemassa olevia kohteita. Yksi tapa lisätä vetovoimaisuutta erityisesti vapaa-asutuksen osalta on omarantaisten tonttien lisääminen. Maiseman hoitoon on
kiinnitettävä huomiota. Perinteisiä maisemia ja luonnon monimuotoisuutta on vaalittava ja pyrittävä siihen,
että vanha viljelykulttuuri ja luonto maisemallisesti sulautuisivat hyvin yhteen. Ympäristöongelmia minimoidaan tutkimustietoa pohjana käyttäen, mitä voidaan hyödyntää historiallisten kohteiden suojaamisessa lisääntyviltä ympäristöongelmilta.
Luonto- ja liikuntamatkailun edellytysten kehittäminen (keino). Liikuntamuotoina suositaan sellaisia
lajeja, jotka perustuvat lihasvoiman käyttöön. Kävely, pyöräily, melonta ovat esimerkkejä ympäristöä säästävästä liikunnasta. Ratsastus, hevoskyydit, koiravaljakkoajelu ovat myös esimerkkejä lihasvoimaa käyttävistä
liikuntamuodoista. Luonnossa liikuttaessa on kaikkina vuodenaikoina noudatettava ”pysy polulla” –
periaatetta. Luonto-ohjelmat on suunniteltava siten, että ne käyttävät olemassa olevia ympäristöä säästäviä
polkuja ja reittejä. Retkeilyreitistöjä rakennetaan luontoa säästävästi eri lajeille kuten esimerkiksi (rulla)luisteluun, melomiseen, moottorikelkkailuun ja pyöräilyyn niin, että samat reitit voisivat olla eri lajien har-
182
rastajien yhteiskäytössä eri vuodenaikoina. Reittien rakentaminen perustuu kysyntälähtöisyyteen ja niille
luodaan palveluverkosto, jotta reiteille voidaan luoda kysyntää vastaavia matkailutuotteita. Reittien varusteluun voisi kuulua veneiden ja kanoottien vesillelasku-, parkki-, kalan- ja riistankäsittely-, sekä nuotiopaikat,
laavut, puuhuolto ja jätepisteet. Urheilu- ja liikuntatiloja rakennettaessa huomioidaan myös matkailulliset näkökohdat ja olemassa olevia urheilu- ja liikuntapaikkoja kehitetään palvelemaan matkailua.
Järvimatkailun edellytysten kehittäminen (keino). Laadukkaat järvimatkailutuotteet edellyttävät
ajanmukaisia järvimatkailun ja vesiliikenteen puitteita sekä infrastruktuuria.
Kulttuurimarkkinoinnin yhteistyön parantaminen (osatavoite G4b2)
Maakunnassa vallitsee monipuolinen ja korkeatasoinen kulttuuri- ja taide-elämä. Teknologian ja viestinnän
uusien sovellusten käyttöönotto kulttuurin alalla on puolestaan herättänyt suuria toiveita ja pelkoja niiden
vaikutuksista. Niiden toivotaan rikastuttavan kulttuurisen toiminnan monimuotoisuutta ja pelätään johtavan
homogenisoitumiseen ja pintapuolistumiseen. Pitkällä aikavälillä toiveet ja pelot tasapainottavat toisiaan.
Alueen organisaatioiden, matkailun, kulttuurin tuottajien ja toimijoiden välillä on tiivistettävä yhteistyötä eri
markkinointikanavissa ja kansainvälisissä yhteyksissä. Yhteinen esilläolo hyödyttää kaikkia osapuolia. Siksi on
itsestään selvää, että muidenkin omaa toimintaa tukevien organisaatioiden esiin nostaminen hyödyttää kaikkia yhteistyön osapuolia ja maakunnan markkinointia yleisestikin.
Kulttuurin vieminen tietoverkkoihin (keino). Erilaiset internet-pohjaiset verkkoprojektit ja tietopankit
toimivat välittäjänä ja promoottorina kulttuuriammattilaisten, alan opiskelijoiden sekä yritysmaailman ja julkishallinnon kulttuurialan osaamisen hankkijoiden välillä.
Kulttuurikasvatuksen tehostaminen (osatavoite G4b3)
Alueen kulttuurikasvatukselta on toistaiseksi puuttunut omat strategiset painopisteensä, jotka ottavat huomioon alueen vahvuudet ja heikkoudet.
Kulttuurikasvatuksen yhteistyön laajentaminen (keino). Kulttuurikasvatus on saatava koulujen, oppilaitosten, nuorisojärjestöjen, taiteilijoiden ja kulttuuriorganisaatioiden pysyväksi yhteistyöksi. Jotta toiminta
muotoutuisi luontevaksi osaksi kulttuurikasvatusta, on sen alkuvaiheessa tuettava erilaisia em. tahojen innovatiivisia vuorovaikutushankkeita. Julkisilla tiloilla ja rakennuksilla, kuten kaupungin- ja kunnantaloilla, kirjastoilla ja kulttuurikeskuksilla on kulttuurikasvatuksessa oma osuutensa. Viranomaiset ja kunnat voivat toimia
nykyistä aktiivisemmin erilaisten kulttuuritapahtumien järjestäjinä. Myös monikulttuurisuuskasvatuksessa ja
syrjäytymisen ehkäisemisessä viranomaisilla on ratkaiseva merkitys.
Kuvallisen viestinnän ja muotoilun varhaiskasvatuksen kehittäminen (keino). Taide- ja muotoilukoulu TAIKA toimii pilottina muotoilun kulttuurikasvatuksen aloittajana ja sen toiminta vakiintuu. Kuvataiteen
ja muotoilun asiantuntemuksen yhdistäminen kehittää uudenlaista lasten ja nuorten muotoilun ja kuvallisen
viestinnän opetusta. Kun muotoilun laadukas opetus ruohonjuuritasolta alkaen kehittyy se vaikuttaa maakunnan muotoilun tasoon tulevaisuudessa. Koulun tilakysymykset ratkaistaan ja perusrahoitus turvataan.
Muita kulttuurialoja tuetaan vastaavanlaisen toiminnan aloittamiseksi.
Elinikäisen kulttuurikasvatuksen vahvistaminen (keino). Kulttuurikasvatusta ja kulttuurielämyksiä toteutetaan elinikäisen oppimisen periaatteiden mukaisesti. Eri kulttuurin aloilla tarjotaan lasten ja nuorten
toiminnasta alkaen, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen läpi käyvää monipuolista
opetusta eri tasoilla ja toteutetaan monipuolisia kulttuurielämyksiä eri kohderyhmät huomioon ottaen.
Kirjastojen kehittäminen kulttuurikasvatuksessa (keino). Kirjastojen toiminta oppimisen ja kulttuurin
perusyksikkönä turvataan ja kehitetään. Kirjastoista tehdään verkottuneita informaatiopalvelu- ja oppimiskeskuksia, joiden verkostoyhteistyö ja tietoverkkojen aktiivinen käyttö vahvistuu alueellisesti. Elektronisen ja
painetun tiedon saatavuus käyttäjille varmistetaan. Kirjastot toimivat alueen asukkaiden lukuharrastuksen,
elämysten ja kulttuurin perusyksikköinä. Kirjastojen sivutoimipisteiden lakkautusten asemesta pyritään kehittämään erikoiskirjastoja, esim. kaunokirjallisuuskirjasto, tietokirjallisuuskirjasto, lasten ja nuorten kirjasto
jne.
183
Kotiseutumuseoiden kehittäminen (keino). Kotiseutumuseot erikoistuvat sekä modernisoivat, aktivoivat ja monipuolistavat toimintaansa. Kotiseutumuseoiden verkottumishankkeita, tietotekniikan hyödyntämistä ja tiedottamista tuetaan. Koulujen ja kotiseutumuseoiden yhteistoimintaa kehitetään, vaikkakin osa alueen
kunnista toimii jo nyt aktiivisessa yhteistyössä kotiseutumuseoiden kanssa.
Liikuntakulttuurin elinvoiman hyödyntäminen (osatavoite G4b4)
Liikuntakulttuuri eriytyy koko ajan, sillä uusia lajeja ja niiden mukana uusia organisaatioita tulee jatkuvasti lisää. On luonnollista, että väestökysymykset, kuten ikääntyvien määrän lisääntyminen ja yhdyskuntarakenteen muutokset, kuten kasvukeskusten muuttovoitto, vaikuttavat liikuntapalvelujen tarpeeseen.
Urheiluseuratoiminnan kehittäminen (keino). Kiinnitetään huomiota siihen, että Päijät-Hämeessä urheiluseuroissa työskentelevät ihmiset viihtyvät seuratoiminnassa. Heillä on mahdollisuus kehittää itseään
harrastuksessaan ja sitä kautta saada motivaatiota toimintaansa. Järjestelmällinen alan opiskelijoiden välittäminen alueen urheiluseuroihin ja –järjestöihin esim. urheiluopistojen kanssa yhteistyössä toisi lisäpontta
seurojen toimintaan.
Poikkihallinnollisen yhteistyön kehittäminen liikuntatoimessa (keino). Sosiaali- ja terveystoimi
(terveysliikunta), tielaitos (kevytväylät, liikenneyhteydet liikuntapaikoille), ympäristöministeriö (luonnonsuojelu - ulkoilureitit) ja alan elinkeinotoiminnan yhteistyö tehostaa mahdollisuuksia kokonaisvaltaisempaan resurssointiin ja erityisesti rahoituksen järkevään suuntaamiseen unohtamatta alueen asukkaiden perusliikuntamahdollisuuksien turvaamista.
184
4.4.7.
Elävä, uskottava ja avoin maakuntahenki (päämäärä G5)
Uudessa maailmanlaajuistuvassa taloudessa tavarat, palvelut, ihmiset ja pääoma liikkuvat vapaasti yli rajojen. Paikka menettää merkityksensä taloudellisen vallan keskittyessä ylikansallisiin verkostoihin. Tätä kutsutaan globalisaatioksi. MAST2001 pyrkii vastaamaan globalisaation haasteisiin erityisesti päämääräkokonaisuuksien G1 ja G2 toimenpidevalikoimalla.
Manuel Castells on nostanut globalisaation verkkojen rinnalle toisen tasapainottavan käsitteen: identiteetin.
Hänen mukaansa yksinomainen tietoverkkojen ja ylikansallistuvan yritystoiminnan hegemonia johtaa ongelmiin. Piilaaksossa Kaliforniassa maailmanlaajuisen tietoyhteiskunnan valtakeskukset ja köyhempää köyhemmät slummit elävät elämäänsä toisistaan tietämättä muutaman sadan metrin etäisyydellä, kulki kyljessä.
Suomea Castells on pitänyt esimerkillisenä maana, koska täällä uusi tietoyhteiskunta ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus on pystytty toteuttamaan rinta rinnan. Persoonattomat, paikallisuudesta irtautuvat vallan verkot
vieraannuttavat ihmisen sosiaalisesta yhteisöstään, jos kansalaisten identiteettiä ja tarvetta kiinnittää itsensä
omaan perheeseen, kuntaan tai alueeseen ei vahvisteta.
MAST2001:n tasapaino syntyy siitä että globaali verkostoitumisen ja kilpailuetujen hankkimisen (G1 ja G2)
rinnalla vahvistetaan alueen asukkaiden identiteettiä, vaikuttamismahdollisuuksia, paikallisia yhteisöjä sekä
sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja turvallisuutta (G5 ja G6). Tässä päämääräkokonaisuudessa G5 tavoitteena
on kuntien ja muun julkisen hallinnon sekä ylipäätään alueellisen suvereniteetin vahvistaminen (G5a). Alueen
identiteetin (G5b) ja julkisuuskuvan (G5c) kehittymisen kautta sisäinen yhteenkuuluvuus vahvistuu. Tärkeää
on myös asukkaiden mahdollisuus itse vaikuttaa asuinalueensa kehittämiseen (G5d).
4.4.7.1. Kuntien ja muiden julkisen hallinnon toimijoiden välisen yhteistyön
parantaminen (tavoite G5a)
Jukka Vepsäläinen (toim.)
Avautuvassa tietoyhteiskunnassa, jossa kaikenlaisten rajojen merkitys heikkenee, ei kunta, maakunta tai ylipäätään mikään muukaan julkisen hallinnon yksikkö voi enää eristäytyä omavaraiseksi saarekkeeksi. Verkostoyhteiskunnassa on tehtävä monen tasosta yhteistyötä ympäröivien tahojen kanssa. Tähän pakottavat rajat
murtava globalisaatio, alueiden välinen kiristyvä kilpailu ja julkisen talouden ahdinko. Vaikka syyt ovat pitkälti
pakon sanelemia, ei yhteistyön yli rajojen tarvitse merkitä oman itsemääräämisoikeuden menettämistä. Päinvastoin, yhteistyö, verkostoituminen ja liittoutuminen on paikallisen ja alueellisen identiteetin henkivakuutus.
Säilyttämällä paikallisen yhteisön elinkelpoisuus rajat avaamalla, voidaan turvata asukkaiden mahdollisuus
vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen. On siis samaan aikaan edistettävä sekä yhteistyötä talouden ja hallinnon sektoreilla että paikallisen demokratian toimintaa ja osallistumisen toteutumista. Näin voidaan edistää
alueellisen identiteetin ja maakuntahengen vahvistumista.
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Suomen julkisessa hallinnossa yhteistyön kulttuuri on sangen uutta ja vieläkin melko kehittymätöntä. Edelleen keskushallinnon ministeriöt vaalivat omia etujaan toisiaan vahtien. Aluetasolla esiintyy kyräilyä kunnallishallinnon ja valtion aluehallinnon välillä. Kunnatkin ajavat itsekkäästi omia etujaan. Vaikka yhteistyökulttuurin kehittyneisyys vaihtelee maakunnittain ja seutukunnittain, on aito alueellinen yhteenkuuluvuus vielä
keskimäärin kovin ohutta. Erityisesti tämä koskee Päijät-Hämettä.
Maakunta- ja seutukuntatasolla kyky luoda uusia yhteistyömalleja ja avoin luottamuksen ilmapiiri ovat kuitenkin tulevaisuudessa eräs kilpailukyvyn ratkaiseva ominaispiirre. Ne maakunnat, seutukunnat , kuntaryhmät ja kuntaparit, jotka pystyvät yhteistyöhön, ovat menestyjiä; kokoavat asukkaita ja yrityksiä sekä kasvattavat verotulojaan. Tämä edellyttää valmiutta nähdä yhteinen, pitkän aikavälin strateginen etu ennen itsekkäitä lyhyen aikavälin hyötyjä. Yhteistyössä on aina kyse myös ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Tämän
vuoksi 2000-luvun julkisessa hallinnossa on erityisesti paneuduttava sosiaali-psykologisten kommunikointiprosessien laadun parantamiseen. On pyrittävä määrätietoisesti luomaan positiivista me-henkeä.
185
Kuntien yhteenliittymien ja yhteistyön edistäminen (osatavoite G5a1)
Suomessa on 448 kuntaa, Päijät-Hämeessä 12. Maassamme on hyvin vahva, perustuslaillinen paikallinen itsehallinto. Suomalainen kunta on perinteisesti ollut hyvin itsenäinen yksikkö. Viime vuosina tehtävien siirto
valtion keskushallinnolta paikallistasolle on kuitenkin puristanut kunnat taloudellisesti ahtaalle. Kuntien lakisääteiset tehtävät ovat lisääntyneet ja taloudellinen liikkumavara on kaventunut merkittävästi; kuntien menoista keskimäärin 80 prosenttia on lakisääteisiä. Samaan aikaan valtionosuuksien määrä on kuntien rahoituksessa pudonnut. Suomen kunnissa verorahoituksen osuus on vuodesta 1994 kasvanut 42 %:sta 59 %:iin
– valtionosuusrahoitus on pienentynyt 35 %:sta 16 %:iin. Kunnat ovat ajan myötä muuttuneet valtion toimintojen etäispäätteiksi ja samalla kunnallisen kansanvallan elimistä on tullut paikallisten hallintorutiinien
pyörittäjiä. Voidaan jo kysyä: Toteutuuko perustuslain tarkoittama asukkaiden itsehallinto enää lainkaan? Euroopan kunnallisen itsehallinnon peruskirja sanoo, että kuntien tulisi voida paikallisia tehtäviä hoitaessaan
säädellä suurinta osaa voimavaroistaan ja valtion tulisi huolehtia antamiensa tehtävien rahoituksesta.
Samaan aikaan, kun palvelutuotantoon liittyvät tehtävät ovat lisääntyneet, on myös kuntien toimintapiiri laajentunut maantieteellisesti. Enää kunta ei voi elää eristynyttä elämää lintukodossa. On osallistuttava ylikunnalliseen hallintoon ja pyrittävä kansainvälistymään. Globalisoituvan maailman rajojen madaltuminen on johtanut kuntien ja alueiden väliseen kilpailuun, josta ei voi jäädä ulkopuolelle. Kaiken kaikkiaan nykyisin kunnan on suoriuduttava yhä enemmästä yhä vähemmin voimavaroin.
Taloudellisen liikkumavaran kaventuminen yhdistettynä avautuvaan kansainväliseen toimintapiiriin edellyttävät kunnilta jatkossa yhteisiä ponnistuksia toisaalta sisäisessä palvelutuotannossa ja toisaalta ulkoisessa alueellisessa kilpailussa. Suhteessa kunnan perustuslailliseen asemaan Suomen kuntarakenne saattaa tulevaisuudessa osoittautua liian pirstaleiseksi. Palvelutuotannon säilyttäminen ja kilpailussa menestyminen edellyttävät paikallisuuden avaamista hallinnon ja talouden osalta. Kuntien on toimittava entistä enemmän yhdessä
ja rakennettava erilaisia liittoumia tehtävätyypistä riippuen. Kuntaliitoksetkin voivat tarjota uusia mahdollisuuksia.
Riippumatta siitä, millainen hallinnon ja palvelutuotannon malli valitaan, on paikallisen demokratian toimivuudesta kuitenkin pidettävä kiinni. Paikallisuuden avaaminen ei saa tarkoittaa lähidemokratian katoamista.
Valta on pidettävä lähellä asukasta. Todellinen itsehallinto tarkoittaa valtuustojen (tai kunnanosavaltuustojen) mahdollisuutta vaikuttaa rakenteisiin ja strategiseen johtamiseen, ei hallintorutiineihin. Paikallinen kansanvalta on perimmäinen arvo, josta ei pidä luopua. Se vahvistaa yhteiskuntamme demokraattista perustaa
ja on sitä sosiaalista pääomaa, joka osaltaan jarruttaa syrjäytymiskehitystä.
Yhteisen palvelutuotannon uusien mallien kehittäminen (keino). Kunnat kehittävät monenkeskisiä
tai kahdenkeskeisiä malleja joko yksittäisen palvelun tai palvelukokonaisuuden tuottamiseen yhteistyössä.
Tavoitteena on kuntalaisille suunnattujen, kunnan sisäisten palvelujen toteuttaminen joko kustannustehokaammin tai laadukkaammin kuin mitä olisi mahdollista yhden kunnan omilla voimavaroilla. Yhteistyö voi olla
laaja-alaista, kokonaisten palveluohjelmien toteuttamista tai aivan yksittäisten, vaikkapa kahden kunnan intressissä olevan palvelun yhteistä järjestämistä sopimuksen pohjalta. Tulevaisuudessa kunnan raja hämärtyy
ja muuttuu ikään kuin reikäiseksi.
Kilpailustrategisten liittoumien synnyttäminen (keino). Kunnat muodostavat yhteenliittymiä, joiden
tarkoituksena ei ole niinkään säästöt tai tehokkuus kuntalaisille suunnattujen palvelujen tuotannossa, vaan
edunvalvonnallisen, imagollisen tai kilpailustrategisen edun hankkiminen suhteessa muihin kuntiin tai kuntaryhmiin. Eurooppalaisessa alueiden kilpailussa menestyminen voi tapahtua vain voimat yhdistäen. Tämä
edellyttää yhä harkitumpaa strategista suunnittelua sekä määrätietoista ja pitkäjänteistä kehittämistyötä
kuntien kesken. Vaatimattomimmillaan kyseessä voi olla perinteinen seutukuntayhteistyö. Kunnianhimoisempia malleja voisivat olla uudenlaisten ”liittokuntien” tai muiden federatiivisten yhteishallintorakenteiden luominen. Ulottuvuuden kiintein muoto on tietenkin kuntaliitosten toteuttaminen. Integroitumisessa on kuitenkin huomioitava paikallisen demokratian kehittäminen. Asukkaiden osallistuminen yhteisön päätöksentekoon
ei saa etääntyä. Osallistumista käsitellään MAST2001:n tavoitteessa G5d.
Yhteistyöprosessien laadun, luottamuksen ja me-hengen parantaminen (keino). Yhteistyön perimmäiset esteet löytyvät usein ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Yhteistyöprosessien sosiaali-psykologiseen kehittämiseen on tulevaisuudessa kiinnitettävä enemmän huomiota. Liian usein lupaavat yhteistyö-
186
mallit kaatuvat lyhyen aikavälin omien etujen turvaamiseen. Pitäisi asettaa asiat seutukunnalliseen tai maakunnalliseen yhteyteen ja nähdä niissä piilevät yhteiset, pitkän aikavälin edut. Jos naapuri hyötyy hieman
enemmän kuin minä itse, ei asetelma saa johtaa hankeen kaatumiseen. Pääasia on että kaikki hyötyvät.
Osapuolten välinen luottamus on yhteistyön perusedellytys. Luottamuksen tietoiseen synnyttämiseen on tulevaisuudessa pantava enemmän painoa.
Valtion aluehallinnon ja kunnallishallinnon yhteistyön tiivistäminen (osatavoite G5a2)
Aluetason yhteistyön kehittämisessä lähestytään koko käsillä olevan strategian toteuttamista. Eikä strategian
toteuttaminen tietenkään voi olla yksi strategian osatavoite. Strategian toteuttamiseen liittyvät toimintatavalliset, organisatoriset ja rahoitustekniset toimet kuuluvat itse asiassa tämän asiakirjan lukuun 5 (Toteutus).
Tällainen rajankäynti on kuitenkin kuin veteen piirretty viiva. Seuraavassa joitakin tavoitteellisia huomioita
maakuntatason yhteistyöstä.
Suomessa valtio ja kunnat käyvät edelleen aluetasolla eräänlaista kissanhännänvetoa arvovallasta. Vuonna
1994 aluekehitysvastuu siirrettiin valtiolta kunnille, lääninhallituksilta maakuntien liitoille. Haluttiin toteuttaa
alueellista omaehtoisuutta ja viedä valta lähemmäs kansalaista. Myöhemmin koottiin KTM:n, TM:n ja MMM:n
aluehallintoviranomaiset yhteen TE-keskuksiksi. Nämä kansallisen elinkeino- , työvoima- ja maaseutupolitiikan toteuttajat ovat viime vuosien kuluessa vakiinnuttaneet hallinnollisen roolinsa. TE-keskusten lisäksi alueilla toimii myös LVM:n, YM:n, OPM:n ja STM:n aluehallintoviranomaisia. Kun arvioi 1990-luvun kehitystä ei
voi välttyä vaikutelmalta, että lainsäätäjän ja valtion keskushallinnon linjanvedot ovat olleet epämääräisiä ja
ristiriitaisia. Ilmassa on ollut vähintään kahdenlaisia näkemyksiä: toiset haluavat vahvaa valtiota, toiset alueellista itseohjautuvuutta.
Esimerkiksi EU-ohjelmien hallinnointi ja päätöksenteko ei parhaalla mahdollisella tavalla ilmennä aitoa alueellista omaehtoisuutta. Suomessa vallitsee vielä kovin autoritaarinen hallintokulttuuri. Kun samaan aikaan kuntakonserni on alueilla usein eripurainen, on yhteistyön kehittämiselle todella tilaus.
Uuden vuosituhannen alussa asetelma näyttää vakiintuneen jaetun aluekehitysvastuun malliin, jos kohta tulevaisuuden poliittisia ratkaisuja on vaikea ennakoida. Jotta suomalainen aluehallinto voisi nykyisessä asetelmassa toimia tehokkaasti, on valtion aluehallintoviranomaisten ja maakuntien liittojen tehtävä tiivistä yhteistyötä. Molempien tehtävänä lienee alueen kehittäminen. EU-ohjelmien toteutuksen osalta työskentely
toimii maakunnan yhteistyöryhmän muodossa. Sen sijaan muu kansallinen aluekehitystyö on EU-vuosien aikana jäänyt unholaan. Kansallisen aluepolitiikan ja aluekehitystyön pölyinen pelilauta on kuitenkin jo nyt kaivettava esiin komeron kätköistä. Päijät-Hämeessäkin on ryhdyttävä valmistautumaan rakennerahastojen laajamittaisen toiminnan loppumiseen maassamme vuoden 2006 jälkeen.
Aluekehitystyö ei lopu vuoden 2006 jälkeen. Suomessa tarvitaan edelleen aluepolitiikkaa. Tai ainakin kansallisen liikenne-, teknologia-, teollisuus-, koulutus-, maatalous-, ja muiden politiikkalohkojen alueellista toteuttamista. Tässä kuntien ja valtion on tehtävä hedelmällistä strategista yhteistyötä. Oleelliseksi nousee yhteinen strateginen suunnittelu ja johtaminen sekä alueellinen budjettisuunnittelu nykyisen yhteistyöasiakirjamenettelyn laajennuksena.
Seuraavat kaksi strategian toteuttamisen keinoa ovat tässä yhteydessä hieman väärässä seurassa. Kysymys
on koko strategian toteuttamisen järjestelyistä ja toimintatavoista, minkä vuoksi niiden oikea paikka on itse
asiassa luvussa 5 (Toteutus).
Systemaattinen yhteistyö strategisessa aluesuunnittelussa ja –kehittämisessä (keino). Valtion
kansallisten pyrkimysten ja alueen omaehtoisen kehittämistahdon yhteensovittamiseksi maakunnan liiton ja
muiden laaja-alaisten kuntayhtymien sekä valtion aluehallintoviranomaisten on systematisoitava strategisen
suunnittelun ja päätöksenteon yhteistyö.
Alueellisen budjetointijärjestelmän kehittäminen osaksi valtion tulo- ja menoarvoin valmisteluprosessia (keino). Valtion tulo- ja menoarvion Päijät-Hämeeseen suuntautuvan rahoituksen sekä alueen
omaehtoisen strategisen kehittämistahdon (MAST2001) yhteensovittamiseksi maakunnan liiton ja valtion
aluehallintoviranomaisten on systematisoitava rahoitussuunnitteluaan. Tavoitteena tulee olla strategisen
aluekehitysbudjetin aikaan saaminen.
187
Ylimaakunnallinen yhteistyö ja liittoutuminen (osatavoite G5a3)
Päijät-Hämeen on maakuntana toimittava yhteistyössä tarpeen mukaan muiden alueiden kanssa. Vaikka
maakunnan oman tunnettavuuden ja identiteetin vahvistaminen on ensisijaista, on varsinkin teemakohtaista
yhteistyötä järkevää harjoittaa muiden maakuntien kanssa. Päijät-Häme osallistuu laaja-alaisesti EteläSuomen liittouman (ELLI) työskentelyyn, mutta ei toisaalta eritysteemojen osalta keskity pelkästään siihen.
Päijät-Hämeen erityispiirre on pääkaupunkiseudun läheisyys. MAST2001 vision mukaisesti yhteistyötä pyritään kehittämään erityisesti pääkaupunkiseudun kanssa.
Teemakohtaisen yhteistyön vahvistaminen muiden maakuntien kanssa (keino). Päijät-Häme luo
yhteistyösuhteita tarpeen mukaan teemakohtaisesti Suomen muiden maakuntien kanssa. Kyseessä voi olla
kahdenkeskiset hyvinkin kapealle sektorille rajoittuvat ja ajallisesti lyhytkestoiset yhteistyösopimukset. Toisaalta yhteistyömaakuntia voi olla useampi, eikä niiden tarvitse välttämättä olla Päijät-Hämeen naapureita.
Esimerkkejä tällaisesta yhteistyöstä ovat muovialan ja puualan yhteistyöverkot. Muoviteollisuuden ja muovialan osaamiskeskusyhteistyötä tehdään Pohjois-Karjalan ja Itä-Uudenmaan maakuntien, korkeakoulujen ja
yritysten kanssa. Mekaanisen metsäteollisuuden ja puuosaamisen vastaavaa yhteistyötä tehdään PohjoisKarjalan ja Etelä-Karjalan maakuntien, korkeakoulujen ja yritysten kanssa osaamis- ja teknologiakeskusten
allianssilla. Pohjois-Karjala keskittyy metsätalouteen ja puuteollisuuteen, Etelä-Karjala metsäteollisuuteen,
puun tuotantotalouteen ja metsäteollisuuden koneteknologiaan sekä Päijät-Häme puun muotoiluteknologiaan
ja jatkojalostukseen.
Etelä-Suomen liittouman kehittäminen (keino). Teemakohtaista yhteistyötä syvällisempää ja laajaalaisempaa liittoutumista edustaa Etelä-Suomen liittouman (ELLI) integraatio. Päijät-Häme osallistuu liittouman osana sen kehittämiseen ja vahvistamiseen. Perimmäisenä päämääränä on strategisen kilpailuedun
vahvistaminen sekä edunvalvonnalliset ja imagolliset hyödyt. Päijät-Häme pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan
Etelä-Suomen liittouman toimintaan siten, että liittouman valtakunnallinen profiili ja arvovalta kohoaa. Keskeisenä välineenä ELLI:n kehittämisessä on sen strategian toteuttaminen. Yritystoiminnan kilpailukyvyn lisäämisessä tavoitteena on kohdistaa maakuntien liittojen yhteiset toimet sellaisille sektoreille, jotka parhaiten vaikuttavat koko Etelä-Suomen menestymiseen Itämeren piirissä. Erityisesti tässä toimintaympäristössä
tarvitaan kehittynyttä ympäristöteknologiaan liittyvää osaamista. Päijät-Hämeen näkökulmasta ELLI:n strategiset tavoitteet kohdistetaan logistiikkaan, ympäristöteknologiaan, informaatioteknologiaan ja viestintään,
matkailuun ja kulttuuriin sekä puuosaamiseen.
Yhteistyön kehittäminen pääkaupunkiseudun kanssa (keino). Erityisiä toimenpiteitä Päijät-Häme
kohdistaa pääkaupunkiseutuintegraation vahvistamiseen. Pääkaupunkiseutu muodostaa laajentuvan keskittymän, jonka leviäminen Päijät-Hämeeseen on vain ajan kysymys. Pääkaupunkiseudun nopea kasvu on merkinnyt työssäkäyntialueen laajentumista , joka vuoteen 2020 mennessä on muodostanut ”Suomen keskusseudun”. Liikenneyhteyksien parantuminen lähimaakuntiin, myös Päijät-Hämeeseen luo mahdollisuuden vuorovaikutuksen lisääntymiseen ja siitä aiheutuvien hyötyjen kasvattamiseen. Omaperäiset, pienet ja keskisuuret taajamat voivat menestyä osaajien ja yritysten houkuttelijoina. Tämä edellyttää kuitenkin tietoisia strategisia valintoja. Päijät-Hämeen on keskityttävä tiettyjen kilpailuetujen vahvistamiseen. Näiden ylivoimatekijöiden on muodostuttava painavammiksi kuin yhteyksistä johtuvat aikaviiveet ja etäisyydestä aiheutuvat kustannukset. Lisäksi tarvitaan pääkaupunkialueen palveluista ja olosuhteista poikkeavat, hinnaltaan kilpailukykyiset, miellyttävät ja virikkeelliset elinolosuhteet.
Kansainvälinen yhteistyö ja liittoutuminen (osatavoite G5a4)
Avautuvassa maailmassa julkisen hallinnon, kuntien ja alueiden on toimittava myös kansainvälisillä foorumeilla. Päijät-Hämeen julkisen hallinnon kansainvälistymistä on yleisesti ottaen leimannut satunnaisuus ja
hajanaisuus. Tulevaisuudessa tämä ei enää riitä, vaikka kansainvälistä kanssakäymistä leimaa aina tietty sattumanvaraisuus.
Maakunnan kuntien ja niiden yksiköiden, kuntayhtymien sekä muun julkisten yhteisöjen kansainväliselle yhteistyölle tarvitaan harkittu strategia tai vähintäänkin ohjelma. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että vapaa
kansainvälisten suhteiden solmiminen ja kanssakäynti olisi kiellettyä, jos sitä ei ole ohjelmassa määritelty.
188
Yhdessä sovittu linja julkisen hallinnon kansainvälistymiselle mahdollistaisi voimien yhdistämisen, kustannustehokkuuden ja synergian syntymisen.
Kansainvälisen kanssakäyminen ei ole mikään itseisarvo sinänsä. Kysymys on vain aikaisemmin suomalaisessa toimintaympäristössä toteutettujen asioiden laventamisesta muihin maihin. Tällöin joudutaan tekemisiin
vieraiden kielten ja kulttuurien kanssa. MAST2001:n päämääräkokonaisuuksissa G1, G2 ja G5 on jo asetettu
tavoitteita näiden käytännöllisten taitojen kartuttamisesta koulutuksen ja kasvatuksen avulla. Tässä yhteydessä maakunnan julkisyhteisöjen kansainvälinen yhteistyö jakautuu kolmeen osioon (keinoon).
Teema- ja kumppanikohtainen kansainvälinen yhteistyö (keino). Maakunnan julkinen hallinto pyrkii
lisäämään joko yhdessä tai organisaatiokohtaisesti tiettyyn aihepiiriin tai hankekokonaisuuteen liittyvää yhteistyötä joko yksittäisen tai useamman ulkomaalaisen kumppanin kanssa. Tällaista tapauskohtaista kansainvälistä yhteistyötä käynnistetään aktiivisesti MAST2001:n vision ja tavoitteiden osoittamilla aihealueilla (mm.
muotoilu, kulttuuri, matkailu, ympäristöteknologia, vesiteknologia jne.). Teemakohtaisessa yhteistyössä keskeistä on yhteistyön kohteena oleva aihe tai asia, ei alueelliset tai edunvalvonnalliset näkökohdat. Tästä huolimatta lienee monissa tapauksissa luonnollisinta hakea tulevaisuuden markkinoita lähialueilta. Perinteinen
ystävyyskuntatoiminta on syytä aktivoida strategian mukaisten teemojen ympärille ja saada näin enemmän
sisältöä yhteistyölle, joka lienee jäänyt usein seurustelun tasolle.
Strategis-poliittinen liittoutuminen laaja-alaisiin kansainvälisiin foorumeihin (keino). Kansainvälisellä suhdetoiminnalla on mielenkiintoinen lisäpiirre kotoiseen yhteistoimintaan verrattuna. Useimmissa
muissa kulttuureissa annetaan suomalaisuuteen verrattuna enemmän painoa protokollalle, erilaisille seremonioille, kohteliaisuuksille ja juhlallisuuksille. Suomalainen persoonallisuus on hyvin suoraviivaista. Kansainvälisessä yhteistyössä on usein oltava mukana pelkästään sen vuoksi, että suhde säilyy elossa. Jos seremoniallisia puitesopimuksia ei allekirjoiteta ja säännöllinen yhteydenpito unohtuu, tulkitaan yhteistyö muissa
kulttuureissa usein päättyneeksi. Päijät-Hämeen on siis oltava virallisesti läsnä monilla poliittis-edunvalvonnallisilla foorumeilla. Kansainväliselle kanssakäymiselle on ominaista, että usein tämä läsnäolo tuottaa myös
yksittäisiä käytännön kontakteja, joita voi hyödyntää teemakohtaisessa yhteistyössä. Esimerkkejä strategispoliittisista yhteistyöorganisaatioista ovat mm. AER (Assembly of European Regions) tai Itämeren alueella
toimiva BSSSC (Baltic Sea States Subregional Co-operation). Myös kotimaassa tällainen strategis-poliittinen
kansainvälistyminen merkitsee usein yhteistyötä muiden maakuntien, seutukuntien tai kuntaryhmien kanssa.
Päijät-Häme on näin mukana erityisesti Etelä-Suomen liittouman kansainvälisessä toiminnassa (mm. Suomenlahden kasvukolmion mahdollisessa kehittämisessä Etelä-Suomen, Viron ja Pietarin välille).
Liittyminen kansainvälisiin yhteistyöverkostoihin (keino). Päijät-Hämeen julkisen hallinnon organisaatioiden on myös hyödynnettävä kansainvälisillä foorumeilla toimivat valmiit yhteistyöverkostot. Jäseneksi
voi liittyä muutaman tuhannen markan vuosimaksulla. Verkostosta saatava hyöty riippuu luonnollisesti pitkälti omasta itsestä. Tavallisesti verkostot tarjoavat valmiin kontaktiverkon ulkomaalisista kumppaniorganisaatioista (jopa satoja yhteistyöhaluisia organisaatioita), säännöllisesti ilmestyvän lehden joko paperilla tai sähköisesti, internet-sivut ja partnerihakuja sekä tietoa EU:n rahoitusvälineistä ja hakuajoista. Verkostoorganisaatioilla on myös valmiita kokemustenvaihto- ja henkilöstönvaihto-ohjelmia. Tällaisia valmiita verkkoja
ovat mm. EURADA (European Association of Development Agencies), RETI (Association of European Regions
of Industrial Technology) tai RSA (Regional Studies Association). Nämä verkostot järjestävät myös Euroopan
laajuisia seminaareja ja tapaamisia. Mainitut esimerkit ovat lähinnä maakuntatason toimijoille, mutta vastaavia on olemassa myös kunnille, seutukunnille ja esimerkiksi kunnallisille elinkeinoyhtiöille.
Brysselin toimiston toiminnan kehittäminen (keino). Päijät-Hämeen liiton yhdessä Itä-Hämeen liiton
kanssa ylläpitämä toimisto työntekijöineen Brysselissä on kanava, jonka kautta maakunta säilyttää yhteydet
Euroopan unionia koskevaan ajankohtaiseen tietoon ja luo yhteistyösuhteita eurooppalaisiin kumppaneihin.
Toimiston toimintaa kehitetään jatkossa ja sen palvelujen käyttöä Päijät-Hämeen kuntien yhteisenä toimistona tehostetaan.
4.4.7.2. Alueellisen omanarvontunnon kohottaminen (tavoite G5b)
Jukka Vepsäläinen (toim.)
Alueellisella omanarvontunnolla tarkoitetaan sitä, että asukkaat samastuvat Päijät-Hämeen maakuntaan ja
kokevat maakunnan tärkeänä identiteettinsä osatekijänä. Identiteetti on yksilön tulkintaa minuutensa keskei-
189
sistä piirteistä tai ryhmän tulkintaa yhteen kuulumisensa perustasta. Elävä, uskottava ja avoin maakuntaidentiteetti on mahdollinen vain, jos asukkaat kokevat kuuluvansa omaan muista erottuvaan alueelliseen yhteisöön. Varsin laajasti on maakunnan omassa piirissäkin todettu, että Päijät-Hämeen alueellinen identiteetti
on heikko. Ääritapauksissa sitä pidetään jopa ei-toivottuna ilmiönä. Päijät-Hämeessä tätä maakunnallista yhteenkuuluvuutta on kuitenkin vahvistettava, jotta alue menestyisi.
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Päijät-Hämekin on avautunut maailmalle. Globalisaatio koskettaa meitäkin. Eurooppa koostuu entistä enemmän alueista – ei yksinomaan kansallisvaltioista. Globalisoituvassa Alueiden Euroopassa Päijät-Hämeenkin
väki ja elämänmuoto monikulttuuristuu jatkuvasti. Globalisaatio eli maapalloistuminen tarkoittaa talouden
maailmanlaajuistumista, yritysten monikansallistumista sekä kaupan ja pääomaliikkeiden vapautumista. Globalisaatiossa tavarat, ihmiset ja informaatio liikkuvat yhä esteettömämmin ja teknologian kehitys kiihtyy.
Globalisaatio merkitsee työn, tuotannon ja kulttuurin irtautumista paikallisista sidoksistaan. Globalisaatiossa
ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevat ongelmat nähdään yhä enemmän maailmanlaajuisina kysymyksinä.
On kysyttävä, mikä on päijäthämäläisyyden asema globalisaatiossa?
Espanjalais-yhdysvaltalaisen Manuel Castellsin kaksi avainkäsitettä ovat verkosto ja identiteetti. Verkostot
syntyvät kahden ääripään uudeksi joustavaksi välimuodoksi. Verkosto ei ole vanha hierarkia, jossa valta järjestetään jäykäksi kerrokselliseksi komentosuhteiden torniksi. Verkosto ei ole myöskään täydelliseen tasaarvoon ja yhdenvertaisuuteen perustuva utopia. Verkosto on sopimuksiin ja vaihtoon perustuva jatkuvasti
muuttuva suhteiden ameeba, joka voi ohittaa vanhan hierarkian edustuksellisia komentosuhteita. Se ei ole
kuitenkaan täysin villi ja organisoitumaton; verkostossakin vallitsee työn ja vallan jako. Jotkut toimijat hankkiutuvat vallan solmukohtiin, jotkut ajautuvat laidoille tai verkon tyhjiin aukkokohtiin. Verkottumista edistävät
nykyisin uusi informaatioteknologia, automaatio, demokratisoituminen, hallinnon avautuminen, median merkityksen kasvu, ihmisten liikkuvuuden lisääntyminen sekä kulttuurinen moniarvostuminen ja elämänmuotojen
erilaistuminen. Verkostoilla on taipumus irrottautua kaikista paikallisista siteistä ja tehdä alueellinen identiteetti toisarvoiseksi. Verkostot ovat tehokas tapa toimia maailmanlaajuistuvassa taloudessa mutta saavat
samalla aikaan vieraantumista, juurettomuutta ja kulttuurittomuutta. Mikä on päijäthämäläisyyden asema
globalisoituvissa verkostoissa?
Castellsin toinen avainkäsite on identiteetti. Sen voi nähdä eräänlaisena vastavoimana verkostoitumiselle.
Identiteettitarve on omiaan kokoamaan verkostojen pirstaloimaa yhteenkuuluvuutta ja puolustamaan mehenkeä globalisaation yhdenmukaistavaa voimaa vastaan. Identiteettejä on kolmea eri tyyppiä: perinneidentiteettejä, vastarintaidentiteettejä sekä projekti-identiteettejä. Kaksi ensin mainittua ovat nykyisin puolustuskannalla. Vain projekti-identiteetillä on menestyksen mahdollisuus. Projekti-identiteetillä Castells tarkoittaa
liikkeitä, joilla on realistinen tavoite sekä pyrkimys vaikuttaa osallistumalla kulttuuriseen ilmastoon.
Alueellisella ja paikallisella identiteetillä on tärkeä rooli tulevaisuudessa, kun kansallisvaltio Suomi tai suomalaisuus ei enää pysty tarjoamaan meille samastumiskohdetta eikä identiteettiä vastustamaan globaaleja yhdenmukaisia standardiverkostoja. Suomi on liian pieni torjumaan ylikansallista identiteetittömyyttä ja liian
suuri tarjoamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta alue- tai paikallistasolla.
Verkostoituvassa maailmassa on tulevaisuudessa ehdottoman tärkeää vahvistaa maakunnan me-henkeä ja
alueellista identiteettiä. Suomalaisella yhteiskunnalla on Castellsin mukaan erinomaiset mahdollisuudet muodostua informaatioajan ja globalisoituneen verkostotalouden mallimaaksi, koska täällä toteutuvat seuraavat
viisi menestystekijää:





Vahva paikallinen identiteetti
Edistynyt teknologia
Edellytykset luoda verkostoinnovaatioita
Demokraattinen kansalaisyhteiskunta
Vaikeissa oloissa koeteltu hyvinvointipalvelujen järjestelmä
On täysi syy olettaa, että ehto Päijät-Hämeen maakunnan menestykselle on alueen omanarvontunnon ja
alueellisen identiteetin vahvistaminen (Castellsin ensimmäinen menestystekijä). Tässä työssä on keskityttävä
neljään teemaan: 1) perinteisiin, 2) kasvatukseen ja koulutukseen, 3) hallinnolliseen suvereniteettiin sekä 4)
190
brandeihin, samastumiskohteisiin ja tunnuksiin. Viimeksi mainittu neljäs teema on osa aluemarkkinointia ja
esitellään siis seuraavan tavoitteen yhteydessä.
Alueellisen perinteen ja itsetunnon vahvistaminen (osatavoite G5b1)
Päijät-Hämeen alueellinen identiteetti on selkiintymätön ja heikko. Tähän on useita syitä. Vaikka alue on
maaperältään Suomen vanhinta ja ollut aina olemassa, alueen identiteetti syntyy ja kehittyy vain asukkaissaan. Maakunnan identiteetti on sitä, millaiseksi ihmiset sen tekevät. Päijät-Hämeen osalta historia ei ole ollut omiaan tukemaan vahvan omanarvontunnon kehittymistä. Alue on ollut läpikulkupaikka ja siten koonnut
väkeä ulkopuolelta, muilta alueilta. Päijät-Hämeessä asuu vähän sellaista ns. alkuperäisväestöä, joka on monien sukupolvien takaa päijäthämäläistä. Karjalaisväestön tai heidän jälkeläistensä osuus on suhteellisen suuri. Lahti on kaupunkina melko lähellä Suur-Helsinkiä, mikä tuo oman omaperäisen lisänsä alueellisen identiteetin muotoutumiseen. Viipurin katoaminen kartalta jätti aikoinaan kaakkoisen Suomen keskusverkon hajanaiseen tilaan, jossa mikään kaupunki ei pystynyt lunastamaan johtavaa asemaa. Lahti sijaitsee tämän keskusverkon laitamilla. Päijät-Hämeen identiteetti ei ole päässyt kehittymään kovin suotuisissa olosuhteissa.
Maakunnan menestykseen tulee Alueiden Euroopassa vaikuttamaan se, millainen yhteenkuuluvuuden tunne
ja itseluottamus sillä on. Päijät-Hämeen monikulttuurinen perinne on tähän saakka merkinnyt sitä, että alueellinen identiteetti on kehittymätön. Globalisoituvassa maailmassa se saattaa kuitenkin kääntyä eduksi. Voidaan olettaa, että Päijät-Hämeellä on erinomaiset mahdollisuudet luoda uusi omaperäinen vaihtoehto alueelliselle identiteetille. Oleellista on toisaalta vahvistaa alueen omaa perinnettä sekä toisaalta ottaa vanhat ja
uudet monikulttuuriset ainekset mukaan identiteetin muodostukseen. Näin maakunta voi luoda sellaisen
omaperäisen, ainutlaatuisen ja menestyksekkään yhdistelmän päijäthämäläisyydestä, joka poikkeaa muiden
alueiden vastaavista kenties jo hieman sisäänpäinlämpiävistä maakuntaidentiteeteistä.
Vahvistetaan maakunnallisia, seudullisia ja paikallisia olemassa olevia perinteitä sekä synnytetään uusia monikulttuurisia perinteitä (keino). Historialliset kulttuuriperinteet säilytetään ja niiden
elinvoimaa vahvistetaan. Kulttuuriperinteiden arvostusta nostetaan. Alueellista kulttuuriperinnettä eivät ole
ainoastaan historiallinen rakennusperintö, maisemat tai taltioitu historiallinen aineisto, vaan myös nykypäivän
ja ennen kaikkea tulevaisuuden monikulttuurista päijäthämäläisyyttä vahvistavat tapahtumat, kampanjat ja
viestintä. Vaikka perinteestä tulee perinne vasta pitkä ajan kuluessa, ei tässä työssä pidä rajoittua vain vahaan, vaan on synnytettävä uusia perinteitä. Erityisesti avautuvan ja kansainvälistyvän maakunnan uusia
monikulttuurisia perinteitä on pyrittävä aktiivisesti tukemaan. Keskeisiä toimijoita ja vastuunkantajia identiteetin muokkaamisessa ovat kunnat, kuntayhtymät, oppilaitokset ja kansalaisjärjestöt. Toimenpiteiden ajoitus ei tässä työssä voi olla kovin hienosyistä, koska työ on aloitettava heti ja alueellisten perinteiden muodostuminen on joka tapauksessa pitkän aikavälin prosessi. Merkittäviä tuloksia voimme odottaa vasta 20
vuoden kuluttua.
Vahvistetaan myönteistä ja tulevaisuuteen uskovaa ilmapiiriä (keino). Maakuntaan luodaan kehittyvän, eteenpäin menevän ja tavoitteellisen yhteisön henki. Vahvistetaan onnistumisen mielikuvia ja uskoa
parempaan tulevaisuuteen. Tehtävä ei ole helppo, koska usein on kysymys tunneperäisestä kokemisesta. Ilmapiiri rakentuu lukemattomista pienistä seikoista: me-hengen vahvistamisesta mitä erilaisimmissa pienissä
ja suuremmissa yhteisöissä tai vaikkapa asuin- ja työympäristön tai julkisten tilojen ja kaupunkinäkymien
siisteydestä. Yleisesti ottaen on kysymys siitä, että asiat tehdään laadukkaasti. Kaikki mikä kielii välinpitämättömyyden ilmapiiristä nakertaa myönteistä tulevaisuuteen uskovaa ilmapiiriä. Suurelta osin vastuu on meillä
kaikilla yksilöinä. Paljon on kuitenkin tehtävissä myös kunnissa, yrityksissä, etujärjestöissä ja kansalaisjärjestöissä. Tuloksia tässä työssä voidaan saavuttaa lyhyelläkin aikavälillä. Koko maakunnan ilmapiirin merkittävään muutokseen on varattava enemmän aikaa. Tavoitteeksi on asetettava, että alueen tulevaisuudenusko
paranee merkittävästi vuoteen 2006 mennessä.
Maakunta- ja paikalliskulttuuriin sekä monikulttuurisuuteen liittyvän kasvatuksen ja
koulutuksen tehostaminen (osatavoite G5b2)
Vahvan alueellisen ja paikallisen identiteetin ehdoton edellytys on kansalaisten korkea yleissivistyksen taso.
Koulutusväyliä monipuolistamalla ja avoimia oppimisympäristöjä kehittämällä voidaan vahvistaa kansalaisyhteiskunnan perusteita. Maakunnan asukkaiden tietämys liittyen omaan maakuntaan, seutukuntaan tai kuntaan ei ole paras mahdollinen. Päijät-Hämeen maakuntaan liittyvän identiteetin tunnistus on suorastaan
191
hämmästyttävän huono. Edelleen, sellaisten vieraiden kulttuurien tuntemus, joista maahanmuuttajia eniten
saapuu tai on odotettavissa, ei myöskään ole kovin hyvä. Kouluissa ja päiväkodeissa annetaan paikalliskulttuurikoulutusta jonkin verran, mutta sitä voitaisiin lisätä. Kansainvälisyyskasvatusta ja –koulutusta toteutetaan peruskoulutuksessa koulukohtaisesti. Toiminta on kuitenkin melko hajanaista. Kuntien nuorisotoimella
on kansainvälisyyteen liittyvää kasvatustoimintaa, samoin seurakunnalla. Nuorten ja aikuisten osalta kansainvälisyyskoulutusta tarjoavat ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset, ammattikorkeakoulut sekä alueen yliopistoyksiköt. Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutti on erityisesti kunnostautunut kansainvälistymiskoulutuksessa. Kaiken kaikkiaan kansainvälisyyttä ja siihen liittyvien vuorovaikutustaitojen parantamista
tukeva koulutus on jokseenkin tapauskohtaista eri puolilla maakuntaa.
Kulttuurikasvatuksen ja –koulutuksen tarve kasvaa. Tulevaisuudessa maakunnan yksi menestyksen ehto on,
että sen alueellinen itsetunto on vahva. Tällöin asukkaat kokevat kuuluvansa yhteen. He tuntevat ja tiedostavat ympäröivän maakunnallisen ja paikallisen yhteisön ja ovat ylpeitä siitä. Kuvattu tulevaisuus ei toteudu
ilman määrätietoista ja aktiivista koulutusta ja kasvatusta. Päijät-Hämeen maakunta- ja paikalliskulttuurikasvatuksen omaperäinen piirre tulee olemaan ulkopuolisten monikulttuuristen ainesten sulauttaminen osaksi
maakunnan identiteettiä. Ulkomaalaisten määrä tulee jatkossa kasvamaan merkittävästi myös PäijätHämeessä, minkä seurauksena maakunta monikulttuuristuu vääjäämättä. Tämä kuitenkin sopii maakunnan
perinteeseen, koska alueelle on ollut ominaista se, että maakunnan ulkopuolelta on aina saapunut uusia
asukkaita tuoden mukanaan omat kulttuuriset tapansa. Päjäthämäläisyys on sitä millaiseksi täällä asuva väestö sen muodostaa. Myös siirtolaisten ja muista kulttuureista muuttaneiden vaikutus on sulautettava päijäthämäläisyyteen.
Parannetaan alueellista ja paikallista historiantuntemusta sekä lisätään kotiseutukulttuurin ja
päijäthämäläisyyden kasvatusta ja koulutusta (keino). Päiväkodeissa, peruskouluissa ja aikuiskoulutuksessa lisätään kasvatusta ja koulutusta, joka nostaa tietämyksen tasoa liittyen omaan elinympäristöön.
Päijäthämäläisyyden arvostusta nostetaan. Erityisenä kohderyhmänä koulutuksessa ovat ulkomailta muuttaneet siirtolaiset. Vastuu koulutuksesta on kunnilla ja vapaan sivistystyön oppilaitoksilla. Luodaan integroitu
kokonaisuus, jossa yhdistyvät päijäthämäläisyys, paikallinen historia, valtakunnalliset historiapäivät sekä historiamatkailu.
Lisätään vieraisiin kulttuureihin ja erilaisuuden sietokykyyn liittyvää kasvatusta ja koulutusta
(keino). Kehitetään kansainvälisyyteen liittyvää kulttuuri-, kieli-, tapakulttuuri- ja vuorovaikutuskoulutusta
päiväkodeissa, peruskouluissa ja aikuiskoulutuksessa. Tavoitteena on tietoisesti yhdistää monikulttuuriset ainekset eläväksi osaksi päijäthämäläisyyttä. Toimijoina tässä työssä ovat erityisesti kunnat, Päijät-Hämeen
koulutuskonserni ja vapaan sivistystyön oppilaitokset.
Alueellis-hallinnollisen suvereniteetin vahvistaminen (osatavoite G5b3)
Päijät-Häme ei ole uusi maakunta, vaikka tällainen väite aika ajoin esitetäänkin. Harhaluulon taustalla on se
hallinnollis-historiallinen totuus, että maakunta on aina 1990-luvun loppupuolelle saakka kärsinyt hallinnollisten rajojen sekavuudesta. Aikaisemmin Päijät-Häme jakautui kolmen läänin alueelle. Monet valtion piirihallinnon toimialuerajat halkoivat maakuntaa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että monet virastot ja hallintoelimet sijaitsivat kaukana maakunnan ulkopuolella. Pahimmassa tapauksessa samaa asiaa hoidettiin useassa maakunnan ulkopuolisessa pisteessä. Tällä hetkellä tilanne on parempi, mutta edelleen maakunnan hallinnollinen suvereniteetti kaipaa vahvistusta.
Tulevaisuudessa maakunta menestyy verkostoituvassa Alueiden Euroopassa, jos sillä on vahva itsetunto. Tällaisen omanarvontunnon lähtökohtana voi olla vain itsensä tunnustaminen. Maakunnan asukkaiden, kuntien,
yritysten ja muiden organisaatioiden ylpeys omasta alueestaan on ainoa oikea asenteellinen perusta lähteä
avaamaan rajoja ympäröivään maailmaan. Maakuntastrategian vision mukaan Päijät-Häme on nimenomaan
eteläsuomalainen. Maapalloistuva verkostoituminen johtaa siihen, että mikään tai kukaan ei voi jättäytyä tai
sulkeutua ylikansallisten, ylimaakunnallisten tai ylikunnallisten allianssien ulkopuolelle. Tulevaisuuden menestys edellyttää, että alueellisesti autonominen ja itsetuntoinen Päijät-Häme verkostoituu ja liittoutuu tapauskohtaisesti tarpeen mukaan eri suuntiin sekä kansallisissa verkostoissa että kansainvälisesti.
Sijoitetaan valtion hallinnollisia instituutioita Päijät-Hämeeseen (keino). Tarjotaan aktiivisesti sijoittumispaikkoja kansallisen ja kansainvälisen julkisen hallinnon virastoille ja laitoksille. Vaikutetaan edun-
192
valvonnan keinoin määrätietoisesti siihen, että kaikki maakunnan itsenäisen toiminnan kannalta oleelliset instituutiot sijoittuvat maakuntaan. Vastuu edunvalvonnasta on luonnollisesti kaikilla tahoilla, mutta erityisesti
vastuu lankeaa kunnille ja Päijät-Hämeen liitolle. Työ on ajankohtaista jatkuvasti ja edellyttää nopeaa reagointia.
Vaikutetaan siihen, että yritysten pääkonttoritoiminnot sijoittuvat Päijät-Hämeeseen (keino)
Maakunta tai julkinen hallinto ei voi tehdä yritysten sijaintivalintoja. Sen sijaan alue voi välillisesti vaikuttaa
yritysten sijoittumiseen tekemällä tarjouksia, joista ei kannata kieltäytyä. Sekä alueella jo sijaiseville että
maakuntaan hakeutuville yrityksille tarjotaan edullinen ja kehittyvä toimintaympäristö yrityspalveluineen, fasiliteetteineen ja toimitiloineen. Vastuu toimenpiteistä lankeaa kunnille, valtion aluehallinnolle ja erityisesti
edunvalvonnan osalta Päijät-Hämeen liitolle.
Vaikutetaan siihen, että valtionhallinnon toimialuerajat noudattelevat maakunnan rajoja (keino). Edunvalvonnan keinoin edesautetaan sellaisen tilanteen syntymistä, että kaikkien piirihallintoviranomaisten toimialueet vastaavat yks´yhteen Päijät-Hämeen maakunnan rajoja. Tehtävä kuuluu ensisijaisesti
Päijät-Hämeen liitolle, mutta myös muille kuntayhtymille sekä yksittäisille kunnille ja niiden yhteenliittymille.
4.4.7.3. Alueimagon rakentaminen ja markkinointi (tavoite G5c)
Jukka Vepsäläinen (toim.)
Alueimagolla tarkoitetaan sitä, että maakunnalla on selkeä yhdessä sovittu julkisuuskuva, jota alueen eri
osapuolet omalta osaltaan tukevat ja määrätietoisesti markkinoivat ulospäin. Maakunnan on maapalloistuvassa verkostotaloudessa pakko suuntautua aggressiivisesti ulospäin. Päijät-Hämeen maakuntastrategian visio ei voi toteutua ilman aluemarkkinointia. Jotta tämä myyntityö olisi menestyksellistä on alueella oltava
vahva identiteetti ja sen varaan rakentuva imago.
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Maapalloistuvissa yhdenmukaisuuden valtavirroissa alueilla on nykyisin tarve erottua massasta. Julkisuuskuvan tietoinen rakentaminen on muotia nykyisessä Alueiden Euroopassa. Markkinointiviestintä on päivän sana.
Jotta alueellinen imago olisi uskottava, sen on perustuttava olemassa olevaan identiteettiin. Alueidentiteettiä
ja sen merkitystä on käsitelty edellisen tavoiteosion yhteydessä.
Päijät-Häme on aina ollut olemassa. Tästä huolimatta ihmiset pitävät maakuntaa nuorena – siis ne, jotka Päijät-Hämeen ylipäätään tuntevat. On ongelmallista rakentaa imagoa maakunnalle, jonka identiteettikin on
vasta muotoutumassa. Maakuntamme tunnettavuus ja imago on kuitenkin viime vuosina hitaasti vahvistunut. Imagon muodostumisen vauhti on ollut niin nopeaa kuin se ylipäätään voi olla. Silti edessä on pitkä ja
peräänantamattomuutta edellyttävä rakennustyö.
Alueellisen imagon ja sen markkinoinnin edellytys on, että maakunnallinen omanarvontunto on vahva eikä
rakoile. Päijät-Hämeessä tilanne ei ole paras mahdollinen. Jo pelkästään Päijät-Häme -sanaa pidetään vaikeasti ääntyvänä tai vaikeasti muistettavana. Tosin samaa voi sanoa Meurthe-Et-Moselle´n maakunnasta, joka
sijaitsee Ranskassa – tai unkarilaisesta Szabolcs-Szatmár-Bereg´n maakunnasta. Ainoa ero PäijätHämeeseen on siinä, että ko. maakunnissa oletettavasti kannetaan ylpeänä alueen nimeä, niin kuin sivistyneessä kulttuurihistoriaansa arvostavassa yhteisössä kuuluukin. Päijät-Hämeessä ei vielä ajatella näin.
Alueen tunnettavuuden parantaminen sisältää kolme elementtiä: identiteetin, imagon ja markkinoinnin. Yksikään kolmesta ei tule toimeen yksinään ilman muiden olemassaoloa. Aluemarkkinoinnissa on siis oltava jotakin mitä markkinoida; on oltava vahva sisäinen identiteetti ja ulkoinen imago. Päijät-Häme ei tässä suhteessa
sijoitu ainakaan palkintokorokkeelle Suomen maakuntien joukossa.
Kollektiivisen massayhteiskunnan aika alkaa olla ohi. Teollisen massatuotannon ja massakulutuksen aikakaudella oli mahdollista harjoittaa yhden imagon massamarkkinointia. Sen lisäksi, että alueella on perinteiset
vahvuutensa ja ylpeys historiastaan, on alueimagon tulevaisuudessa väistämättä viestitettävä myös avoimuudesta, monikulttuurisuudesta ja joustavasta monipuolisuudesta. Jos alueimago ennen oli yksi näyteikku-
193
na, on se tulevaisuudessa vähintäänkin kuutio, jossa on ainakin kuusi erilaista näyteikkunaa eri suuntiin kohti
erityyppisiä kohderyhmiä.
Julkisuuskuvan on tulevaisuudessa siis noustava maakunnan identiteetistä. Päijät-Hämeen imagon on viestitettävä alueesta, joka on ylpeä itsestään ja omasta perinteestään. Samaan aikaan imagon on kuitenkin osoitettava, että kyseessä on maakunta, joka on ulospäin suuntautunut, avoin ja monikulttuurinen. On viestitettävä, että alueella on valmius ottaa vastaan ulkopuolisia kulttuurivaikutteita ja tukea niiden sulautumista
maakunnalliseen identiteettiin. Maakunnan imagon ja maakuntastrategian on luonnollisesti vastattava sisällöllisesti toisiaan.
Tulevaisuudessa myös markkinointi ja mainonta sirpaloituu lukemattomien erilaisten kanavien ja välineiden
käytöksi sekä monenlaisiksi personoiduiksi viesteiksi kulloisenkin vastaanottajan mukaan. Massamainokset
eivät enää tuota tulosta. Myös aluemarkkinoinnissa siirrytään täsmämarkkinointiin. Markkinoinnin tulee suuntautua sekä sisäänpäin Päijät-Hämeen omiin asukkaisiin, jolloin on kysymyksessä paremminkin aktiivinen ja
tietoinen identiteetin vahvistaminen, että ulospäin. Ulospäin suuntautuva markkinointi on kohdistuu sekä kotimaisille segmenteille että tarkoin harkittuihin kansainvälisiin ”hiushalkeamiin”. Maakunta tarvitsee yhteistyössä sovitun kansainvälistymissuunnitelman. On päätettävä kansainvälistymisen suuntaamisesta ja työnjaosta julkisten toimijoiden kesken. Vaikka kansainvälistymistä ei voi eikä kannatakaan kahlita liian tiukasti tiettyihin kaavoihin, on yhteisestä strategiasta hyötyä niukkojen resurssien olosuhteissa.
Alueen julkisuuskuvan täsmentäminen ja aluemarkkinoinnin tehostaminen (osatavoite
G5c1)
Päijät-Hämeen tunnettavuus ei ole hyvä. Julkisuuskuva on myös sisällöltään täsmentymätön. Maakunnan
imagoa vaivaa eräänlainen latteus ja mitäänsanomattomuus. Päijät-Häme sijaitsee jossakin keskellä ei mitään ja kantaa eräänlaista läpikulku- ja risteyspaikkamainetta. Edes maakunnan nimeä ei tunneta kovin laajalti. Lahden kaupunki tunnetaan kansallisesti talviurheilukeskuksena. Myös paikkakunnan teollisuusluonne,
erityisesti huonekaluvalmistus, on laajalti tiedossa. Viime aikoina kaupungin imagoon lienee tullut lisäväriä
musiikki- ja teatterikulttuurista. Lahden imagoa vaivaa kuitenkin saman tyyppinen särmättömyys kuin koko
maakunnankin julkisuuskuvaa. Aluemarkkinointi on ollut Lahti-keskeistä. Yhteistyö kuntien kesken koko maakunnan alueella ei ole ollut kovin laajaa ja yhdenmukaista.
Alueimagon ei tarvitse (eikä tulevaisuudessa pidäkään) olla yksi ja ainut monoliitti, jota kaikkien on kaikissa
tilanteissa markkinoitava saman sisältöisenä ja samalla tavalla. Se on pikemminkin vapauksia salliva kehikko,
jossa tiettyjä toisiaan tukevia teemoja hyödynnetään yhdessä sovituilla tavalla. Imagon tai paremminkin eri
imagojen on lähtökohtaisesti rakennuttava alueen identiteettiin. Imagoon on tämän lisäksi tietoisesti lisättävä erilaisia värityksiä ja sisältöjä kulloisenkin kohderyhmäsegmentin mukaan. Yleisesti ottaen Päijät-Hämeen
imagon ja maakunnan kehittämisstrategian on sisällöllisesti oltava yhdenmukaisia. Tämä ei tarkoita sitä, että
imago on ulkonäöltään yks´yhteen maakuntastrategian kanssa. Päijät-Hämeen imagoja on rakennettava
avoimen eteläsuomalaisuuden, puhtaan järviluonnon, laadun, teollisen perinteen, muotoilun, kulttuurin,
matkailun sekä turvallisen ja viihtyisän asumisen varaan. Hyvin oleellista on kansainvälinen ilmapiiri ja halu
ottaa vastaan uusia ulkomaalaisia asukkaita. Käyttökelpoinen imagotekijä kansainvälisillä foorumeilla on pohjoismaisten hyvinvointivaltion arvojen markkinointi. Tulevaisuudessa aluemarkkinointi vaatii entistä voimakkaampia ja suunnatumpia toimenpiteitä. Kuntien on tehtävä tässä suhteessa määrätietoisempaa yhteistyötä.
194
Aluemarkkinointi
Aluemarkkinointi
Identiteetti
Imago 2
Imago 1
Aluemarkkinointi
Aluemarkkinointi
Kuva 41: Alueen imagonmuodostus ja markkinointi
Täsmennetään Päijät-Hämeelle brandi (keino). Täsmennetään maakunnalle imagopaletti, joka toisaalta pohjautuu yhteiseen identiteettiin mutta, joka toisaalta sisältää markkinasegmenteittäin erityppisiä sisällöllisiä teemoja, samastumiskohteita, tunnuksia ja merkkejä. Eri imagot koostuvat seuraavasti:

IMAGO 1: Monikultuurinen avoimuus (eteläsuomalaisuus, kansainvälisyys, eurooppalainen
ilmapiiri, ulkomaalaiset asukkaat, pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan arvot)

IMAGO 2: Modernin teollisuuden solmukohta (teollisuusperinne, logistinen asema, laatu,
muotoilu)

IMAGO 3: Informaatioajan muotoilu- ja ympäristöosaaminen (muotoilu, ympäristötutki
mus, ympäristöteknologia, puhdas järviluonto, koulutustarjonta)

IMAGO 4: Laatuasuminen (luonto. edullinen asuminen, asuinympäristö, järvet, pohjave
det, kulttuuritarjonta, turvallisuus, viihtyisyys, liikunta)

IMAGO 5: Korkeatasoinen kulttuurikeskus (musiikki, teatteri, muotoilu, laatu, monikultuu
risuus)

IMAGO 6: Viihtymisen ja matkailun lomakohde (puhtaat järvet, luonto, matkailu, musiikki,
teatteri, turvallisuus, urheilu, liikunta)
Brandin muodostaminen on mitä suurimmassa määrin yhteistyökysymys. Mukana ovat ensisijaisesti alueen
kunnat, kuntayhtymät, yritykset ja oppilaitokset. Imagojen vahvistuminen ei tapahdu yhdessä yössä. Sen
vuoksi työ on aloitettava välittömästi mutta samalla varattava sille riittävästi aikaa.
195
Täsmämarkkinoidaan Päijät-Hämettä eri kohderyhmille (keino). Onnistuneen aluemarkkinoinnin
edellytys on, että kohderyhmien segmentointi on tarkoin harkittu. On tehtävä markkinatutkimusta siitä, millaisia ennakkokäsityksiä potentiaalisilla muuttajilla (niin yksilöillä, perheillä kuin yrityksilläkin) on PäijätHämeestä. Tärkeää on myös tietää mitkä ovat maakuntaan asuinpaikkana ja yritysten sijoittumispaikkana
kohdistuvat odotukset. Tämän markkinatiedon” pohjalta on määriteltävä ne segmentit, joille keskitytään.
Imagopaletin on luonnollisesti vastattava kohdesegmenttien odotuksia. Aluemarkkinoinnissa on pyrittävä
kohti täsmällisempää personointia. Markkinointi on kohdistettava ääritapauksessa jopa yksittäisiin yrityksiin
ja henkilöihin. Kansainvälisessä aluemarkkinoinnissa segmentoinnin ja kohdentamisen merkitys korostuu entisestään. Ei riitä, että löydetään markkinaraot, on löydettävä hiushalkeamat. Tehokkaiden kansainvälisten
markkinakanavien etsiminen on ensiarvoisen tärkeää. Kansainvälisessä markkinoinnissa on myös löydettävä
sopivat kumppanit ja liittolaiset. Suurilla globaaleilla markkinoilla saadaan enemmän aikaiseksi kun harjoitetaan yhteismarkkinointia (esimerkiksi urheilun tai muotoilun alalla). Markkinointiyhteistyötä on tehtävä useilla
foorumeilla: Päijät-Hämeessä kuntien kesken, Etelä-Suomessa maakuntien kesken ja kansainvälisesti sopivien liittolaisten kanssa.
Päijät-Hämettä koskevan sisältötuotannon edistäminen (keino). Internet on nykyisin käytetyin väline tiedonhakuun. Päijät-Hämettä koskevan tietouden kokoaminen ja jäsentäminen internetiin kokoaa ja luo
mielikuvaa maakunnasta toiminnallisena kokonaisuutena. Eri kieliversioina se on myös avain kansainvälisyyteen. Internetin hakuvälineiden avulla tietoa on tarjolla erityisesti siitä kiinnostuneille ja samalla tietoa voi levittää aihepiireittäin. Maakunnallisen portaalin ongelma on sisällöntuotanto ja sen jäsentäminen. Portaalien
toiminnallinen kehittäminen tapahtuu yleensä kaupallisin perustein. Maakunnallisen tiedon kokoamiseen ja
jäsentämiseen voi olla perusteltua kehittää kaupallisesti riippumaton alusta, joka on tiedon tuottajien hallinnassa. Tukemalla ei-kaupallista sisältötuotantoa edistetään IT-alan kehittämistä ja kuvallisen viestinnän
osaamista maakunnassa. Maakunnan markkinointiponnistukset voi keskittää tämän portaalin sisältötuotannon kehittämiseen. Nykyisin painotuotteina jaettavat esitteet ovat pdf-dokumentteina ajan tasalla verkossa.
Maakuntaa koskevat tutkimukset ja julkaisut ovat saatavilla verkossa. Maakunnan matkailukohteet, kulttuurija luontokohteet sekä kuntaesittelyt on jäsennetty kokonaisuuksiksi tarjolla esimerkiksi karttakäyttöliittymän
avulla. Alueellisten matkailu-, luonto- ja kulttuurikohteiden kuvaamiseen tarvitaan yhteinen paikkatietokanta,
jonka perusteella voidaan tehdä karttakäyttöliittymällä toimiva palvelukokonaisuus. Paikkatietokanta mahdollistaa internet tyyppisen käytön lisäksi uusien mobiilipalvelujen kehittämisen. Edelleen, kootaan maakuntaa
koskevan tieteen ja taiteen tulokset kokonaisuudeksi joka syventää maakunnan kokonaiskuvaa ja edistää
maakunnallisen tutkimuksen ja taide-elämän tunnettuutta.
Alueen kansainvälistäminen (osatavoite G5c2)
Päijät-Hämeen kansainvälistyminen on epämääräinen käsite. Yrityksillä on omat kansainväliset asiakkaansa,
vientikohteensa ja ulkomaiset verkostonsa. Yritysten kansainvälistymisen tilaa ja tavoitteita on hahmoteltu
edellä päämääräkokonaisuudessa G1. Myös kunnat, oppilaitokset, matkailuorganisaatiot, etujärjestöt, poliittiset järjestöt ja kansalaisjärjestöt tekevät työtään kansainvälisillä foorumeilla. Julkisen hallinnon suunnitelmilla ei kuitenkaan voi eikä edes pidä ohjelmoida kaikkea toimintaa, vähiten yritysten kansainvälisiä operaatioita. Maakuntana Päijät-Hämeen osalta voidaan kuitenkin yleisesti todeta, että kansainvälistymiseltä puuttuu
koordinoitu päämäärähakuinen eteneminen. Kansainvälistyminen on tapauskohtaista ja sattumanvaraista.
Parhaimmassa tapauksessa se on yksittäisen organisaation osalta harkittua ja suunnitelmallista mutta strategista linjaa Päijät-Hämeen julkisella hallinnolla ei kansainvälistymisessä ole.
Alueiden Euroopan globalisoituvassa verkostotaloudessa alueen on aktiivisesti ja suunnitelmallisesti hakeu-
duttava kansainvälisille foorumeille. Tässä työssä on syytä ensin jäsentää mistä erilaista sektoreista maakunnan kansainvälistyminen koostuu ja sen jälkeen päätettävä mihin sektoreihin erityisesti keskitytään (esimerkiksi julkisen hallinnon kansainvälisten kumppaneiden haku muotoilun alalla) ja mihin ei keskitytä (esimerkiksi yritysten yrityskaupat ulkomailla). Vaikka strategian osatavoitteena ei pitäisi olla strategian laatiminen, on
tässä yhteydessä todettava, että maakuntaan on täsmennettävä kansainvälistymisstrategia. Sen elementtejä
voisivat olla kansainvälisen osaamisen parantaminen (kielitaito, vuorovaikutustaito), koulutusyhteistyö (opiskelijavaihto) edunvalvonnallisten liittoumien synnyttäminen Euroopassa, aihepiirikohtaiset kehittämiskumppanuudet (muotoilu, kulttuuri, urheilu, tietotekniikka, laatu, logistiikka, jne.) sekä kansainvälinen aluemarkkinointi. Keskeistä on, että ei hajoteta niukkoja resursseja sinne tänne. Kaikkialla ei voida toimia samaan aikaan, kaikkialla ei voida olla tunnettuja.
196
Parannetaan maakunnan yritysten ja julkisen hallinnon kansainvälisyystaitoja (keino). Kansainvälistymisessä ainoa ero normaaliin arkityöhön Suomessa on se, että ollaan tekemisissä vieraasta kulttuurista
peräisin olevien ihmisten kanssa. Varsinaisten asiasisältöjen kanssa kansainvälisyydellä ei ole paljonkaan tekemistä. Kansainvälisyys ei ole mikään absoluuttinen itseisarvo. Oleellista on siis osata niitä asioita, joita
kansainvälisessä kanssakäymisessä tarvitaan. Näitä taitoja on koulutettava. Kielikoulutusta on annettava jo
päiväkodeissa. Maahanmuuttajien kielitaitoa on hyödynnettävä harjaannuttaessa vieraan kielen käyttöön
työpaikoilla, kouluissa, harrastuksissa ja kodeissa. Vieraiden kulttuurien tuntemusta on lisättävä kulttuurikoulutuksella ja käyttämällä maahanmuuttajia hyväksi. On annettava koulutusta vuorovaikutustaidoissa ja opittava ymmärtämään vierasta tapakulttuuria. On parannettava yleistä palvelualttiutta yrityksissä ja julkisessa
hallinnossa. Vastuu kansainvälisyyskoulutuksesta on jokaisella organisaatiolla itsellään. Koulutuksen toteuttajana toimivat alueen oppilaitokset.
Edistetään tutkimuksen ja koulutuksen kansainvälistä verkostoitumista (keino). Suomen ja Päijtä-Hämeen osaajapotentiaali on liian pieni. Oppilaitoksiin ja sitä kautta yrityksiin ei tulevaisuudessa ole riittävästi lahjakkaita tulijoita. Sen sijaan on maita, joissa osaajia on yli oman tarpeen: Venäjä, Bulgaria, Romania, Unkari, Puola, Tsekki ja eräät Aasian maat. Maakunnan tutkimuslaitosten ja oppilaitosten on edelleen
voimakkaasti kansainvälistettävä toimintaansa. Luodaan määrätietoisesti kumppanuussuhteita ja liittoumia
koulutuksen tarjonnassa. Tutkijoiden verkostoituminen sekä yhteistyö tutkimusrahoituksessa on levitettävä
maailmanlaajuiseksi. Osaamista ja osaajia on metsästettävä globaaleista verkoista. Tällä hetkellä esimerkiksi
vaihto-opiskelijoita tulee Suomeen muista maista liian vähän. Ulkomaalaisten opiskelijoiden täsmähankinta
on otettava Päijät-Hämeen osaajarekrytoinnin keinovalikoimaan. Tässä oleellista on, että ulkomaalaiset voivat suorittaa koko tutkintonsa Päijät-Hämeessä. Tällöin he todennäköisemmin myös jäävät alueelle valmistumisensa jälkeen. Vastuu koko verkostoitumisesta lankeaa luonnollisesti oppilaitoksille. Osaajarekrytoinnin
osalta on kuitenkin oleellista, että yritykset ovat työssä mukana.
Liittoudutaan kansainvälisten kumppaneiden kanssa yhteisen intressin edistämiseksi (keino).
On etsittävä tietoisesti ja aktiivisesti kumppaneita yhteisen edun nimissä. Tällaisen yhteisen intressin voi
muodostaa poliittinen edunvalvonta tai sisällöllinen kehittämisyhteistyö. Alueiden Euroopassa Päijät-Hämeen
on etsittävä muita vastaavia teollisen perinteen omaavia, itseään muistuttavia alueita rinnalleen ajamaan yhdessä etuja esimerkiksi Euroopan Unionissa. Toisaalta maakunnan on solmittava kumppanuuksia strategisesti tärkeillä lohkoilla. Päijät-Hämeen tulisi esimerkiksi rakentaa verkosto muotoiluun erikoistuneiden eurooppalaisten alueiden kanssa tuotekehitystyön edistämiseksi. Muita vastaavia substanssi-kumppanuuksia voisivat
olla huonekalut/huonekalumuotoilu, logistiset järjestelmät tai puurakentaminen. Tällainen verkostoituminen
koskettaa tietenkin kaikkia maakunnan eri toimijoita, eikä sitä voi monopolisoida kuuluvaksi jollekin taholle
erityisesti. Alueellisen edunvalvonnallisen liittoutumisen osalta voidaan todeta, että vastuu kuuluu erityisesti
Päijät-Hämeen liitolle.
Markkinoidaan maakuntaa kansainvälisillä foorumeilla (keino). Markkinointi on kallista. Kansainvälisessä aluemarkkinoinnissa segmentoinnin on oltava erittäin tarkkaan harkittua ja operaatioihin on siksi lähdettävä yksissä tuumin maakunnan eri toimijoiden kesken. Vain täsmämarkkinointi hiuksen-kapeille kohderyhmäsegmenteille tuottaa tulosta. Massamarkkinointi tai satunnainen esiintyminen siellä täällä on resurssien
tuhlausta. Päijät-Hämeen on markkinoitava itseään tietyn alan kongressien ja vierailujen järjestäjänä. Maakunta voi esimerkiksi julistautua Kirjailijoiden turvakaupungiksi. Tämä edellyttää tietenkin, että kirjailijat saavat tiedon asiasta. Matkailumarkkinoinnissa kohdistetaan viesti tarkkaan harkittuihin kohderyhmiin. Vastuu
kansainvälisen aluemarkkinoinnin koordinoinnista on ainakin tiettyyn rajaan saakka syytä keskittää jollekin
yhdessä sovitulle taholle.
4.4.7.4. Kansalaisaktiivisuuden kohottaminen ja osallistumisen monipuolistaminen (tavoite G5d)
Jukka Vepsäläinen (toim.)
Kansalaisaktiivisuudella tarkoitetaan tässä sitä, että maakunnan asukkaat ovat kiinnostuneita yhteisistä asioista ja haluavat vaikuttaa oman elinympäristönsä kehittämiseen. Osallistumisella tarkoitetaan sitä, että
asukkaat vaikuttavat päätöksiin paitsi äänestämällä kunnallisvaaleissa myös monien muiden kanavien kautta.
Monet yhteiskunnalliset muutokset, jota esitellään myöhemmin, ovat aiheuttaneet sen, että kansalaiset eivät
197
enää koe edustuksellista demokratiaa ainoana keinona vaikuttaa asioihin. On nähty tarpeelliseksi aktivoida
asukkaita yhteisten asioiden hoitamiseen ja kehittää monipuolisempaa osallistumisjärjestelmää. Elävän, uskottavan ja avoimen maakuntahengen toteutuminen tulevaisuudessa ei ole mahdollista, jos vain puolet maakunnan asukkaista on päätöksentekojärjestelmän takana.
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Kansalaisten osallistuminen kunnallisvaaleihin oli syksyllä 2000 ennätyksellisen alhainen. Alhainen äänestysprosentti Suomen kunnallisvaaleissa osoittaa, että kuntalaiset kokevat huonoiksi mahdollisuutensa vaikuttaa
päätöksiin joko äänestämällä tai luottamustehtäviä hoitamalla. Tutkimukset ovat osoittaneet, että valtuustoilla ei koeta olevan todellista valtaa; kuntalaiset eivät katso saavansa ääntään kuuluville. Samaan aikaan
Suomessa on kuitenkin yli 100 000 rekisteröityä yhdistystä. Jokainen suomalainen on jonkin järjestön jäsen,
useat kuuluvat samanaikaisesti moneen yhdistykseen. Maailmalla toimii noin 26 000 ylikansallista kansalaisjärjestöä. Määrä on nelinkertaistunut viimeisten 10 vuoden kuluessa. Ei näy merkkejä siitä, että kansalaiset
olisivat yleisesti ottaen merkittävästi passivoituneet; yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat edelleen mutta osallistuminen ei kanavoidu äänestämisenä. Näyttää siltä, että nykyisen edustuksellisen demokratian ja yksilöiden elämänpiirin välille on syntymässä kuilu. Puolueet syntyivät aikoinaan kansalaisliikkeinä. Nykyisin ihmiset
pitänevät puolueita osana valtiota tai kunnallishallintoa – eivät kansalaisten edustajina.
Koko viime vuosisataa voidaan luonnehtia massayhteiskunnan aikakaudeksi. Tuotanto perustui suuriin standardisarjoihin, ihmisten kokemustausta ja elämäntavat olivat yhdenmukaisia, arvot ja maailmankatsomukset
koskivat suuria massoja, tiedotusvälineet olivat massamedioita, kuluttajien kiinnostus kohdistui massatuotteisiin, yhteiskunnan kehityksessä määrä oli oleellisempi kuin laatu, kansalaisia massakoulutettiin ”putkissa”
yhteiskunnan palvelukseen. Samana aikakautena syntyi ja kehittyi myös edustuksellinen demokratia ja massaideologiat. Suomalaiset puolueet ovat noin 100 vuotta vanhoja. Tätä aikaa voi kutsua massademokratian
kaudeksi.
Vaikka kovin lyhyen aikavälin muutoksista ei pidäkään tehdä liian dramaattisia johtopäätöksiä, on vähintäänkin mielenkiintoista tutkailla viimeisten 10-20 vuoden muutostrendejä. Koulutus- ja sivistystaso on jatkuvasti
noussut. Tässä suhteessa kehittyneet teollisuusmaat ovat jo pitkään kulkeneet eturivissä. On koko ajan kynnetty avaamatonta uraa. Hyvin laaja ja korkeatasoinen sivistys ja tietämyksen määrä koko kansan keskuudessa (esimerkiksi Suomessa) on ilmiö, jonka yhteiskunnallisesta merkityksestä ei ole kokemuksia. Säännöstelytalouden loppuminen monellakin rintamalla 1980-luvun loppupuolella on avannut suomalaisen yhteiskunnan. Tämä on tuonut mukanaan henkisiä vapausasteita, kansainväliset vaikutteet saavuttavat meidät nopeammin ja suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut jollakin tapaa ennakoimattomampi ja monimuotoisempi. Integroituminen Eurooppaan on entisestään vahvistanut mainittuja muutosvoimia. Samalla kansallisvaltion ylivoimaisen auktoriteetin rinnalle on tullut toisaalta ylikansallinen toisaalta alueellinen ulottuvuus. Kaikki ei
enää tulekaan Helsingistä. Erittäin merkittävä vaikutus on ollut myös viimeisen 10 vuoden aikana tapahtuneella informaatioteknologian ja tietoyhteiskunnan vallankumouksella.
Kaiken edellä mainitun tuloksena kansalaisten elämä on avautunut ja monimuotoistunut. Auktoriteetit eivät
enää ole pysyviä, elämän koetaan olevan jatkuvaa muutosta. Elämäntavat ja maailmankatsomukset ovat
pirstaloituneet lukuisiksi erilaisiksi arvojen, asenteiden ja mieltymysten kombinaatioiksi. On tapahtunut yksilöllistymistä ja monikulttuuristumista. Näyttää siltä, että sodanjälkeisten sukupolvien kollektiivisesta massayhteiskunnasta ollaan siirtymässä hienojakoisempaan, monimuotoisempaan ja samalla ennakoimattomampaan suuntaan. Enää ei koeta, että yksi voi edustaa suurta joukkoa. Enää ei koeta, että julistukset tai kirjalliset lausunnot riittävät kannanotoksi. Ennen riitti, kun oli ”mustaa valkoisella” - tulevaisuudessa jatkuva muutos edellyttää nopeaa reaaliaikaista läsnäoloa ja vaikuttamista. Suurten pysyvien aatteiden ja yhtenäisten
joukkojen aika aikaa olla ohi.
On esitetty myös arvioita siitä, että yhteisöllisyyden aika palaa. Ajatuksen puolesta puhuu se, että Suomessa
kollektiiviset aatteet ja arvot ovat olleet vallalla 1910-, 1930- sekä 1960- ja 1970 luvuilla. Vastaavasti yksilöllisyys ja individualistinen materialismi on leimannut 1920-, 1950- sekä 1980- ja 1990-lukuja. Jos tällainen
syklinen malli pitää paikkansa, voidaan odottaa, että yhteiskunnallisuus ja kollektiiviset aatteet tulevat jälleen
tärkeiksi viimeistään 2010-luvulla. Tämä ei kuitenkaan merkinne sitä, että siirrymme takaisin 1960-luvun loppupuolelle sillä globalisaatio ja tietoyhteiskunta muokkaavat tällaisesta uudesta yhteisöllisyydestä aivan uudenlaisen yhteiskunnallisen voiman. Aineksina ovat silloin niin kansainväliset kuin paikallisetkin monikulttuu-
198
riset samaan aikaan pirstaloituneet ja laajalti verkottuneet eturyhmät, jotka kokevat yhteiskunnallisen vaikuttamisen äärimmäisen tärkeäksi tavalla tai toisella.
Yksinkertainen johtopäätös on, että demokratiaakin on kehitettävä. Tulevaisuudessa maakunta ei menesty
ilman toimivaa demokratiaa. Castellsin viidestä menestyksen ehdosta yksi oli ”demokraattisen kansalaisyhteiskunnan” olemassaolo (ks. ”Alueellisen omanarvontunnon kohottaminen”). Thomas L. Friedman puolestaan puhuu kirjassaan ”Globalisaatio - uhka vai mahdollisuus” kultaisesta pakkopaidasta. Pakkopaita tarkoittaa kaikkialle vääjäämättä leviävää maailmanlaajuistumista, johon on sopeuduttava tavalla tai toisella – halusimme tai emme. Kultaisen siitä tekee ne lukemattomat mahdollisuudet, joita globalisaatio tarjoaa. Vain ne
yhteiskunnat, joissa toiminta perustuu laillisuuteen, avoimuuteen ja kansanvaltaan, voivat hyödyntää kultaista pakkopaitaa. Menestyvässä yhteiskunnassa päätöksenteon on oltava vakaata ja läpinäkyvää.
Päijät-Hämeen edun mukaista on kehittää alueen yhteisöllisyyttä kohti avointa ja läpinäkyvää tietoyhteiskunnan kansanvaltaista demokratiaa, jossa kaikki sukupuoleen tai sukupolveen katsomatta ovat aidosti kiinnostuneita yhteistä asioista ja tuntevat, että he voivat asioihin vaikuttaa. Tässä työssä kaivataan ennakkoluulottomien uusien mallien ja uuden tietoteknologian kokeiluja. Edustuksellinen demokratia kaipaa rinnalleen monipuolisempia, suoria ja täydentäviä vaikutuskanavia. Kehittämisessä voidaan hahmottaa kolme asiakokonaisuutta:
1) Parannetaan asukkaiden tiedon saantia ja päätöksenteon avoimuutta sekä kehitetään
mahdollisuutta osallistua päätösten valmisteluun erilaisten reaaliaikaisten palautejärjestelmien avulla
2) Kehitetään uuden tyyppisiä välineitä luottamushenkilöiden valintaan
3) Kehitetään e-demokratiaa, jossa syntyy edustukselliselle demokratialle rinnakkaisia tai vaihtoehtoisia malleja
Asukkaiden aktivointi ja tiedonkulun avoimuuden parantaminen (osatavoite G5d1)
Kansalaisyhteiskunnan sisäinen koheesio; Päijät-Hämeen, tietyn seutukunnan tai kunnan yhteenkuuluvuus,
vahvistuu kansalaisten päästessä paremmin osallistumaan päätöksentekoon. Osallistumisen edellytyksenä on
tietenkin avoin tiedon saatavuus ja jakelu. Tässä suhteessa informaatio on nykyisin vielä tarjolla liian passiivisesti eikä järjestelmä kannusta interaktiiviseen osallistumiseen. Tieto on lisäksi yleensä ns. jälkikäteistä.
Keskeneräisistä valmistelun alla olevista asioista ei juuri ole tietoa saatavissa. Aivan viime aikoina on tässä
suhteessa tosin tapahtunut kehitystä. Monilla kunnilla on internet´in kautta tapahtuvaa tiedonjakelua ja
avoimia keskustelupalstoja. Kansalaisten osallistumistaidot ovat laajasti ottaen kuitenkin vielä heikot. Suomalainen peruskoulutus ei tarjoa lapsille ja nuorille riittäviä valmiuksia yhteiskunnalliseen valveutuneisuuteen
ja toimintaan. Erityisesti tietoyhteiskuntataitojen puute vaivaa ikääntyneempiä väestöryhmiä.
Tulevaisuudessa ei riitä, että päätöksenteosta on passiivisesti tietoa saatavilla. Tietoa on markkinoitava ja
aktiivisesti tiedotettava asukkaille. Teknologian jatkuvasti kehittyessä on sen luomia mahdollisuuksia koko
ajan käytettävä hyväksi. Teknologia ei ole kehittämisen este. Jo tällä hetkellä sähköposti ja internet tarjoavat
olemassa olevat välineet. Tulevaisuudessa digitaalinen TV ja/tai sen yhdistäminen internet´in kanssa tarjoaa
aivan uusia mahdollisuuksia alueelliselle ja paikalliselle tiedonjakelulle. Tulevaisuudessa myös kansalaisilta
edellytetään yhä parempia valmiuksia ja taitoja osallistua yhteisten asioiden hoitoon.
Parannetaan ja tehostetaan tiedon jakelua (keino). Markkinoidaan aktiivisesti päätöksentekoon tulevia asioita ja jaetaan tietoa mm. sähköpostin ja internetin kautta. Otetaan käyttöön alueellisia digitaalisia TVkanavia, joista kukin on suunnattu omalle kapealle kohderyhmälleen. Tietoa jaetaan erityisesti valmisteltavina olevista asioista, joista ei vielä olla tehty päätöksiä. Tehtävä on luonteeltaan yleinen ja kuuluu kaikille. Erityisesti on kuitenkin kysymys julkisen hallinnon viranomaisista: kunnista ja valtion aluehallintoviranomaisista.
Koulutetaan ja motivoidaan kansalaisia aktiiviseen tiedonhankintaan ja osallistumiseen (keino). Aktivoidaan asukkaita toimimaan oman asuinympäristönsä, kuntansa ja maakuntansa kehittämisessä.
Tätä varten kehitetään uuteen tietotekniikkaan perustuvia välineitä, joilla kansalaiset voivat ilmaista mielipiteensä suoraan niin luottamushenkilöille kuin viranhaltijoillekin sekä julkisesti kuin yksityisesti. Erityisesti motivoinnin kohteena ovat nuoret sukupolvet, jopa lapset. Lasten ja nuorten koulutuksessa lisätään opetusta,
jossa tarjotaan tiedollisia ja taidollisia, niin henkisiä kuin teknisiä välineitä osallistua yhteiskunnalliseen toi-
199
mintaan ja vaikuttamiseen. Erityisiä koulutustoimia on kuitenkin kohdistettava ikääntyneempiin väestöryhmiin; on opetettava tietokoneiden käyttöä ja tietoverkkojen hyödyntämistä.
Osallistumisjärjestelmien kehittäminen (osatavoite G5d2)
Kansalaisen osallistumisen pääasiallinen kanava tällä hetkellä on äänestäminen kunnallisvaaleissa tai asettuminen itse ehdokkaaksi. Näyttää siltä, että kanava on riittämätön. Julkisella hallinnolla, erityisesti kunnilla on
tosin palautteenantojärjestelmiä mutta niiden rooli on jäänyt marginaaliseksi.
Tulevaisuudessa on kehitettävä uuden tyyppisiä välineitä kansalaisten suoran vaikuttamisen mahdollistumiseksi edustuksellisen luottamushenkilöhallinnon rinnalla. Asukkaille tarjoutuu mahdollisuus sanoa mielipiteensä ja tehdä ehdotuksia asioista jo ennen kuin niistä on päätetty. Luottamushenkilöt voivat käyttää tätä
kansalais- ja asiantuntijapalautetta apunaan päätöksenteossa. Varsinaiseen luottamushenkilöiden valintaan
on tulevaisuudessa kehitettävä uusia tietoyhteiskunnan malleja. Kunnallisvaalit voidaan järjestää tietoverkossa. Pitemmälle menevä kehityskulku on, että edustuksellinen luottamushenkilöinstituutio joko osittain tai kokonaan korvautuu suoralla e-demokratialla.
Kehitetään uusia palautteenannon ja osallistumisen välineitä (keino). Tulevaisuudessa yleistyvät
ns. tietointensiiviset tuotteet, jotka kantavat mukanaan kaiken oleellisen tiedon itsestään, syntyprosessistaan
ja vaikutuksistaan (alkuperä, raaka-aineet, ympäristöystävällisyys, terveellisyys, vaikutus työllisyyteen, jne.).
Samaan tapaan kehitetään myös tietointensiivisiä palveluja ja tietointensiivisiä päätöksiä. Niissä kansalaisella
on mahdollisuus paitsi tietää kuinka asiaa on valmisteltu, myös vaikuttaa edessä olevaan päätöksentekoon
antamalla palautetta ja tekemällä ehdotuksia. Konkreettisimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että julkinen hallinto
aktiivisesti kokoaa erilaisilla palautelomakkeilla asukkaiden mielipiteitä tai järjestää tietoverkkoihin mahdollisuuden käydä julkista, puolijulkista tai henkilökohtaista keskustelua ao. aiheesta. Vastuu kehitystyöstä on itse kullakin viranomaisella. Tehtävä on ajallisesti kiireellisin tässä esiteltävistä kolmesta toimenpidekokonaisuudesta (keinosta).
Kehitetään ja testataan televaalimalleja (keino). Teknisestä näkökulmasta erilaisten tietoverkossa tapahtuvien vaalien järjestäminen on jo nyt mahdollista. Tavoitteena on kehittää ja saada kokemuksia siitä,
kuinka esimerkiksi paikallisvaalit voitaisiin järjestää ensin tietokoneavusteisesti ja myöhemmin tietoverkossa
ilman, että äänestys on aikaan (?) tai paikkaan sidottu. Salausjärjestelmät ovat jo kehittyneet sellaisiksi, että
väärinkäytökset ovat mahdottomia. Henkilöiden sähköinen tunnistaminen on myös mahdollista teknisesti.
Tällaisiin tele-vaaleihin liittyy kuitenkin eettisiä, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia, jotka ovat ratkaisematta.
Kuinka voidaan esimerkiksi varmistaa, ettei synny ns. äänikauppaa? Tämä tarkoittaa sitä, että jos äänestäjän
äänestyskäyttäytymisestä jää todistettava jälki (mikä ei nykyisessä järjestelmässä ole mahdollista), äänestäjä
voi jälkikäteen todistaa mahdolliselle ääntenostajalle (kunnallisvaaliehdokkaalle), että on rahansa ansainnut.
Vastuu uusien televaalijärjestelmien kehitystyöstä lankeaa kunnille ja kuntayhtymille. Ajallisesti tämän toimenpidekokonaisuuden (keinon) toteuttaminen tulee myöhemmin kuin edellä mainittujen osallistumis- ja palautejärjestelmien kehitystyö.
Kehitetään ja testataan e-Demokratian toteuttamisen mahdollisuuksia (keino). Uusi teknologia
tulee mahdollistamaan reaaliaikaisen ja suoran demokratian soveltamisen. Tämä tarkoittaa sitä, että kansalaiset voivat suoraan ohjata esimerkiksi kunnan tai kuntayhtymän päätöksentekoa aina kun siihen on tarve.
E-Demokratia voi olla joko edustuksellista luottamushenkilöhallintoa täydentävä tai sen kokonaan korvaava
malli tulevaisuudessa. Vastuu kehittämisestä lankeaa kunnille ja kuntayhtymille. Ajoituksellisesti toimenpidekokonaisuus (keino) seuraa kahta edellä kuvattua toimenpidekokonaisuutta (keinoa). Työtä ei pidä kuitenkaan siirtää liian kauas tulevaisuuteen. Maakunnan on oltava kehitystyössä ajan hermolla. Toimiva kansalaisyhteiskunta on elävän, uskottavan ja avoimen maakuntahengen edellytys, mikä taasen takaa alueen kilpailukykyisyyden ja houkuttelevuuden tulevaisuudessa.
200
4.4.8.
Sosiaalinen elinvoima ja turvallisuus (päämäärä G6)
Vision tavoittelema turvallinen viihtyisyys ei ole mahdollinen ilman sosiaalista turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Vetovoimaisen viihtyvyyden varmin tae on se, että alueen asukkaat tietävät yhteiskunnan kantavan
vastuunsa sosiaalisesta tasa-arvosta ja peruspalvelujen tasapuolisesta saatavuudesta. Vaikka MAST2001 on
aluepoliittisena strategiana korostuneesti elinkeinopoliittinen, alueen kilpailuetuja rakentava, uusia asioita etsivä ja rakenteellisiin muutoksiin tähtäävä, se tavoittelee myös vahvaa kulttuurista ja sosiaalista elinvoimaa
sekä päijäthämäläisyydestä ylpeää identiteettiä. Viimeksi mainittuja asiantiloja ei voi syntyä ilman sosiaalista
yhteenkuuluvuutta ja turvallisuutta.
MAST2001 on kehittämisstrategia, jonka käytössä on hyvin rajalliset voimavarat. Sen taustalla oleva hallinnollis-lainsäädännöllinen perusta määrittelee strategialle tietyn oman roolinsa maakunnallisten asioiden, kehittävien asioiden ja uutta luovien asioiden edistäjänä. MAST2001 ei kohdistu yhteiskunnan perustoimintojen
ylläpitoon. Se ei kata kaikkia kuntien itsehallinnolliseen vastuukenttään ja valtion ylläpitämiin perusrakenteisiin liittyviä asioita. Maakuntastrategian periaatteellista roolia on kuvattu luvussa 3.2.5 ”Sisällön valinnat”.
MAST2001 ei ole kaikenkattava suunnitelma päijäthämäläisen yhteiskunnan toiminnasta.
Niinpä maakuntastrategia ei puutu yhteiskunnan kaikkein tärkeimpien perustoimintojen ylläpitoon: mm. sairaiden hoitoon, lasten peruskoulutukseen tai sosiaalisen perusturvan ylläpitoon. Ne ovat peruskuntien ja valtion ydintehtäviä. Sen sijaan MAST2001 pyrkii etsimään sellaisia uusia asioita, heikkoja signaaleja ja rakenteita muuttavia ilmiöitä, joihin panostamalla alue voi hankkia pitkällä aikavälillä etulyöntiaseman muihin alueisiin verrattuna. Kaikki toimenpiteet, jotka tukevat tätä tavoitetta ovat maakuntastrategian mukaisia. Globaalin verkostoitumisen ja kilpailuetujen hankkimisen (ensisijaisesti päämääräkokonaisuudet G1 ja G2) rinnalla vahvistetaan alueen asukkaiden sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja turvallisuutta (päämääräkokonaisuudet G5 ja G6). Näissäkin tavoitteena kuitenkin on uusien, työpaikkoja luovien, yritystoimintaa synnyttävien
kohteiden löytäminen ja toimenpiteiden keskittäminen vain niihin. Ei kaikkeen mahdolliseen.
4.4.8.1. Ikääntymisestä aiheutuvien yhteiskunnallisten muutosten hallinta
(tavoite G6a)
Jukka Vepsäläinen (toim.)
Ikääntyminen on eräs koko teollistuneen maailman ja Suomen merkittävimmistä yhteiskunnallisista muutoksista seuraavien 30 vuoden aikana. Se luo sekä uhkia että mahdollisuuksia, joihin maakuntastrategiassakin
on ehdottomasti syytä tarttua. Paitsi, että se vaikuttaa sosiaaliseen viihtyvyyteen ja turvallisuuteen, se luo
myös liiketoimintaan liittyviä mahdollisuuksia. MAST2001:ssä keskitytään tältä osin ikäteknologian ja väestön
ikääntymisen myötä syntyvien uusien liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämiseen. Vetovoimaisen viihtyvyyden ja turvallisuuden vuoksi huomio kohdistetaan myös uusiin asumismuotoihin, toimivan rakennetun
ympäristön ja virikkeellisen elämänpiirin aikaansaamiseen ikääntyneille.
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Suomen ikärakenne ei ole erityisen vanhusvoittoinen tällä hetkellä, mutta seuraavien 30 vuoden aikana muutoksen rajuus on täällä huippuluokkaa Euroopan maihin verrattuna. Suurimmassa osassa Suomen maakuntia
vanhusväestön osuus on suurempi kuin Päijät-Hämeessä. Maakunnan sisällä sen sijaan ero Lahden seutukunnan ja Itä-Hämeen välillä on selkeä; Itä-Häme on ikääntyneempi. Kaiken kaikkiaan Päijät-Häme ei kuitenkaan poikkea ikärakenteeltaan muista maakunnista epäedulliseen suuntaan. Ikärakenteen muutosta on
kuvattu toimintaympäristökuvauksessa luvussa 4.1.5.
Päijät-Hämeen maakuntastrategian näkökulmasta ikääntyminen työvoimapoliittisine seurauksineen on niin
laaja ja universaali ilmiö, ettei sen suhteen ole syytä ryhtyä mihinkään sellaiseen, joka jo keskushallinnon politiikassa on huomioitu. Päijät-Hämeen aluekehitystyössä on tältä osin osallistuttava valtakunnallisten toimenpiteiden toteutukseen.
Ikääntyminen onkin MAST2001:ssa nähtävä pikemminkin mahdollisuuksina, joita se luo Päijät-Hämeelle. On
pyrittävä löytämään niitä yritystoimintaa ja työpaikkoja synnyttäviä erikoistumisen kohteita, joita ikääntymi-
201
nen tuo tullessaan. Näissä tuotekehitykseen, ikäteknologiaan ja palveluyrittäjyyteen liittyvissä ideoissa on oltava liikkeellä ennen muita kilpailevia alueita.
Ikäbisneksen ja ikäteknologisen tuotekehityksen edistäminen (osatavoite G6a1)
Ikääntyvä väestö muodostaa tulevaisuudessa kasvavan ja ostovoimaltaan merkittävän kuluttajaryhmän, jonka kysyntä kohdistuu mitä erilaisimpiin tuotteisiin, palveluihin ja teknologisiin ratkaisuihin. Nykyisin puhutaan
vanhuksista. Vanhukset ovat tämän päivän asenneilmastossa jonkinlainen harmaa massa apua tarvitsevia
ihmisiä. Eliniän kohotessa ja ihmisten terveydentilan parantuessa ikääntyvät ovat entistä hyväkuntoisempia.
Tulevaisuudessa onkin syytä jakaa vanhusten joukko terveydentilaltaan, avuntarpeeltaan ja aktiivisuudeltaan
erilaisiin osajoukkoihin.
Yksinkertaisimmillaan voidaan puhua ”senioreista” ja ”vanhuksista”. Voidaan erotella myös Mestarit (50-60
v.), Vapautuneet (60-70 v.), Vetäytyjät (75-85 v.) ja Vanhukset (yli 85 v.). Varsinkin senioreiden sosiaali- ja
terveydenhuollon palveluihin liittyvä avuntarve yliarvioidaan nykyisin. Toisaalta senioreiden edustamaa ostovoimaa ja asiakassegmenttiä ei vielä pääsääntöisesti olla riittävästi tiedostettu. Tulevaisuudessa tarvitaan tältä osin asenneilmaston muutosta.
On kehitettävä uudenlaisia tuotteita ja palvelupaketteja. Ikääntymisen aiheuttaman toimintakyvyn heikkenemistä kompensoimaan on kehitettävä teknologisia menetelmiä ja välineitä. Iäkkäiden ihmisten terveydentila, toimintakykyisyys, elämäntilanne ja asumisolosuhteet tulisi kartoittaa nykyistä paremmin. Ikääntyvät ihmiset arvostavat tuotteissa ja palveluissa toisenlaisia ominaisuuksia kuin nuoremmat. Elinkeinoelämä tarvitsee tietoa ikääntyvien tarpeista, kulutustottumuksista ja mieltymyksistä. On kartoitettava markkinoiden segmenttejä ja tehtävä markkinatutkimusta. Tarvitaan teknologisia ja sosiaalisia innovaatioita. On edistettävä
alan yritystoimintaa ja tuotekehitystä jopa vientiä tavoitellen.
Ikäklusterin vahvistaminen (keino). Suomeen on mahdollista luoda uusi taloudellista lisäarvoa tuottava
toimiala: ikääntyvän väestön kysyntään perustuva klusteri. Monissa maakunnissa onkin jo ryhdytty kokoamaan sosiaali- ja terveydenhuollon ympärille ns. hyvinvointiklusteria. Sen eräänä erikoistyyppinä voitaisiin
Päijät-Hämeessä keskittyä ”ikäklusterin” kehittämiseen. Tulevaisuudessa julkisten palveluntuottajien, kolmannen sektorin, palveluyritysten, lääketeollisuuden, apuvälinevalmistajien, kuljetuspalvelujen, turvapalvelujen sekä muiden liitännäisalojen (informaatioteknologia, huonekaluteollisuus, talonrakennus, jne.) verkostoitumisella on mahdollista rakentaa eri toimialat läpäisevä tuotannon ja palvelujen klusteri. Ehdoton edellytys
klusterin syntymiselle on alan tutkimuksen, koulutuksen ja osaamisen olemassaolo ja kehittyminen (ks. tavoite G2f).
Ikäteknologian kehittäminen (keino). Seniori tai vanhus tarvitsee arkielämässään avukseen erilaisia
apuvälineitä, terveydenhoitoon liittyviä laitteita ja uuden tyyppistä infrastruktuuria – ns. geronteknologiaa
(ikääntyvien elämänhallinnan teknologia). Tällaisen ikäteknologian kehittämisessä on kysymys sekä täysin
uusien ratkaisujen ja keksintöjen löytämisestä että olemassa olevan tekniikan parantamisesta. Nykyisiäkin
tuotteita tarvitaan lisää kysynnän kasvaessa. Ikäteknologisista huipputuotteista voisi esimerkkinä mainita
”älysängyn” ja ”päälle puettavan tietokoneen”. Älysänky (tai laajemmin muukin huonekalu) on sänky, joka
sisältää monenlaisia herkkiä antureita. Niillä mitataan ilman, että ne mitenkään häiritsevät nukkuvaa henkilöä, mm. sydämen sykettä, verenpainetta, EKG-muutoksia ja kehon lämpötilaa. Ultraäänellä voidaan tarkkailla myös sisäelimiä. Kaikki tiedot ohjautuvat sänkyyn liitettyyn tietokoneeseen, joka analysoi ne, taltioi ja tulostaa. Tietokone voi tietenkin olla kytkettynä myös tietoverkkoon, jolloin tiedot voivat siirtyä suoraan terveydenhoitohenkilökunnalle. Älysänkyjä käytetään luonnollisesti sairaaloissa ja laitoksissa, mutta mikään ei
estä käyttämästä niitä myös kotona. Päälle puettavilla tietokoneilla tarkoitetaan vaatteita tai pukuja, joihin
on sijoitettu prosessori tai kokonainen tietokone. Teknologian koko ajan pienentyessä kooltaan, voidaan
vaatteisiin asentaa samantapaisia antureita kuin älysänkyihinkin. Terveydentilaa mittaavien järjestelmien lisäksi älyvaatteisiin voidaan liittää satelliitteja hyödyntäviä paikannusjärjestelmiä ja navigointilaitteita. Muita
ikäteknologian tuotteita ja innovaatioita voivat olla: ikääntyneiden huonekalut, terveyttä edistävät elintarvikkeet, seniorimuotoilun kehittäminen, tietotekniikan sovellukset kuten reaaliaikaisen kuvan, äänen ja jopa
keinotodellisuuden välittäminen lievittämään vanhusten yksinäisyyttä. Tällaisen teknologian kehittämisessä
tarvitaan kosketuspintaa loppukäyttäjien, tuotekehittäjien, vanhustenhoidon asiantuntijoiden ja yritysten
kesken.
202
Palvelutuotteiden kehittäminen senioreille ja vanhuksille (keino). Varsinkin aktiiviset seniorit ovat
tulevaisuudessa merkittävä palvelujen kuluttajaryhmä. Palvelukonseptit saattavat kuitenkin poiketa nykyisen
valtaväestön mieltymyksistä. Kokonaan uusien palvelupakettien rinnalla tarvitaan myös olemassa olevien
palvelujen uudelleenmuotoilua ja muuntamista vanhuksille sopivaksi. Palvelut viedään tulevaisuudessa yhä
useammin asiakkaan luo, kun nykyisin asiakas siirtyy palvelun luo. Palvelut kotiin –konsepti edellyttää logististen tiedon ja tavaran siirtoverkkojen kehittämistä (”ikälogistiikkaa”), ateria- ja kodinhoitopalvelujen sekä
kuljetuspalvelujen lisäämistä sekä asunnon siivous, huolto- ja korjauspalvelujen lisäämistä. Vanhukset kasvattavat osaltaan myös turvallisuuspalvelujen kysyntää. Myös erilaisten kauppapalvelujen on kehitettävä
tuotteitaan ja tilausten kotiinkuljetusta. Seniorit tulevat olemaan se kuluttajaryhmä, joka saa sähköisen kaupankäynnin todella yleistymään. Terveystietoisuuden tason nousu luo kysyntää liikuntapalveluille, urheilutuotteille ja terveyttä edistäville (funktionaalisille) elintarvikkeille. Ikääntyvän väestön nopea kasvu luo kysyntää niin ikään terveys-, kuntoutus- ja matkailupalveluille. Osasta palvelujen käyttäjiä tulee entistä vaativampia, laatutietoisempia ja maksukykyisempiä. Syntyy uusia asiakasryhmiä, joilla on omia erityistarpeitaan. He
ovat pikemminkin asiakkaita kuin potilaita.
Uusien asumismuotojen kehittäminen, rakennetun ympäristön parantaminen ja virikkeellisen elämänpiirin aikaansaaminen ikääntyneille (osatavoite G6a2)
Nykyinen asuntokanta ja rakennettu ympäristö ei parhaalla mahdollisella tavalla sovellu kasvavan ikäihmisjoukon tarpeisiin. Ikääntyvän väestön sekä fyysisiin että sosiaalisiin elinolosuhteisiin on jatkossa kiinnitettävä
enemmän huomiota. On luotava vireyttä ylläpitävä elinympäristö, kehitettävä esteetöntä fyysistä asuinympäristöä ja vanhojen olemassa olevien asuntojen toimivuutta. Uusien älykkäiden asuntojen kehittäminen hyödyttää sekä vanhuksia että alalle syntyvää uutta yritystoimintaa. Liikenneinfrastruktuurin ja liikennepalvelujen parantamiseen on paneuduttava ikäihmisten näkökulmasta.
Vanhenevan väestön aktivointi terveyttä ja vireyttä ylläpitävään toimintaan (keino). Terveyttä ja
toimintakyvyn säilymistä elinvuosien loppuun saakka ei turvata ainoastaan terveydenhuollon palvelujen turvin, vaan itsenäisellä ja omaehtoisella toiminnalla. Yksilö vaikuttaa parhaiten itse elämänlaatuunsa ja terveyteensä. Keskeisintä on ikäihmisen myönteinen minäkuva ja eläkeläisidentiteetti. Vanhuksellakin saa olla
aktiivinen elämäntapa ja elävät sosiaaliset verkostot. Liikunta on eräs tehokkaimmista terveyttä edistävistä
keinoista. Maakuntaa pitäisi perustaa mm. ”seniorisaleja” ikääntyneiden liikuntaharrastuksen edistämiseksi.
”Seniori-isännän” palkkaaminen kuntaan (keino). Kuntiin palkataan nykyisten kaupunkien ”keskustaisäntien” kaltainen palvelumanageri, jonka tehtävänä on mm. koordinoida vanhuspalvelujen jakelua, tiedottaa ikääntyville suunnatuista tapahtumista, koota asiakkaat ja palvelun tarjoajat yhteen sekä kaikin tavoin
edistää seniorien ja vanhusten virikkeellisen elämänpiirin toteutumista. Seniori-isäntä toimii tiiviissä yhteistyössä viranomaisten, 3. sektorin yhteisöjen ja alan yritysten kanssa.
Vanhuksille suunnattujen palvelujen ja apuvälineiden tietojärjestelmän perustaminen (keino).
Vanhukset ja palvelujen tarjoajat kootaan yhtenäiseen tietokantaan, jotta kysyntä ja tarjonta kohtaisivat.
Pienet hoivayritykset voivat näin verkostoitua tarjonnassaan ja samalla palveluista usein tietämättömät
ikäihmiset saavat tiedon vaihtoehdoista. Myös apuvälineiden välittäminen tehostuu tietoverkon avulla. Monet
apuvälineet ovat niin kalliita, ettei niiden hankkiminen jokaiseen organisaatioon erikseen ole tarkoituksenmukaista. Apuvälineiden yhteishankinnat sekä niiden käytön, huollon ja varastoinnin järjestäminen palvelutietojärjestelmän avulla lisäävät tehokkuutta ja vähentävät yksikkökustannuksia. Lisäksi järjestelmän avulla voidaan yhdenmukaistaa apuvälineiden myöntämisperusteita.
Vanhusten asumisen kehittäminen (keino). Vuonna 2020 valtaosa kunnan asuntoalueista on seniorivaltaisia alueita. Kuinka tähän aiotaan varautua? Nykyistä rakennuskantaa ja asuntoja on uudistettava vanhusten tarpeita vastaavaksi. Perinteisesti asuntokanta on ikäulottuvuudella jakautunut kahtia: tavallisten ihmisten asuntoihin ja vanhusten palveluasuntoihin. Jatkossa vanhustenhuollon laitospaikkoja pyritään vähentämään korvaamalla ne erilaisilla resurssoiduilla palveluasunnoilla ja ryhmäasunnoilla. Ne ovat yleensä joko
RAY:n tuella toimivien yhteisöjen tai kunnan ylläpitämiä. Palveluasuntojen asukkaat ovat yleensä yli 80vuotiaita ja heillä on korostunut palvelutarve. Uuden tyyppistä asumismuotoa – tavallisen asunnon ja palveluasunnon välimaastossa - edustavat senioriasunnot. Senioriasunto on muuntautumiskykyinen asukkaan
elämäntilanteen mukaisesti. Alussa virkeille senioreille tarkoitetut asunnot ovat lähes normaaleja, mutta
muuntuvat ajan kuluessa erityispalveluihin soveltuviksi. Laitos- ja palveluasumisen vähentäminen taasen
203
edellyttää kotona asumisen edistämistä sellaisissakin taloissa ja asunnoissa, jotka eivät nykyisellään hyvin
sovellu ikäihmisille. Tämä merkitsee mittavaa nykyisen asuntokannan perusparantamista (asuntojen mitoitukset, seinien siirreltävyys, liikkumisen helpottaminen, hissien lisääminen kerrostaloihin).
Älykkäiden asuntojen kehittäminen (keino). Tietoteknologian kehitys mahdollistaa uuden tyyppisten
”älyasuntojen” kehittämisen. Kunnan palvelut perustuvat tulevaisuudessa entistä enemmän siihen, että koti
mahdollistaa palvelujen jakelun. Kodissa on mahdollista tehdä työtä (etä- tai lähityötä tietoverkoissa) ja saada hoitoa. Asunnot varustetaan apua tarvitsevan auttamiseen tarvittavalla teknologialla ja laitteistolla. Kotisairaala on vakiintunut konsepti, joka hyödyntää telelääketieteen sovelluksia. Kotipalveluista muodostuu
normaaleja toimintoja, jolloin onkin oikeampaa puhua ”palvelukodista”, ei ”kotipalvelusta”. Kotia hallitsee tietokoneohjattu keskusyksikkö, johon voidaan määritellä asunnon teknisten ratkaisujen ohjaus, multimedia,
tietoliikenne ja vaikkapa turva- ja hälytyspalvelut. Asuntojen lattioihin voidaan asentaa EMF-kalvo (Electro
Mechanical Film), joka aistii ihmisen liikkeet – esimerkiksi vanhuksen kaatumisen – ja välittää tiedon avustajille. Asumisrobotiikka tulee helpottamaan tulevaisuudessa jokapäiväistä elämää. Henkilökohtainen navigointi
ja paikannus antavat tietoa esimerkiksi dementoituneen vanhuksen sijainnista.
Esteettömyyden kehittäminen elinympäristössä (keino). Asuinalueiden, kauppakeskusten ja muiden
julkisten tilojen laatu liikuntarajoitteisten henkilöiden näkökulmasta on viime vuosina parantunut. Tulevaisuudessa ns. esteettömyys ja liikkumisen turvallisuus nousee kuitenkin merkittäväksi elinympäristön suunnitteluperusteeksi. Rakennetun ympäristön esteetön infrastruktuuri merkitsee mm. kevyen liikenteen väylien
parantamista; levähdyspaikkojen, penkkien ja kaiteiden lisäämistä sekä sisäänkäynnin helpottamista rakennuksiin (ovien aukeamissuunnat, automaattiovet, älykkäät hissit). Nykyistä aktiivisemmat vanhukset ovat tulevaisuudessa joukkoliikenteen suurkuluttajia. Liikenneteknologiaa ja liikennepalveluja on parannettava
ikääntyneiden tarpeisiin. Joustavat ja yksilölliset ovelta-ovelle -matkaketjut, uudet liikkumisvälineet sekä
joukkoliikennevälineiden esteettömyys turvaavat osaltaan vammaisten ja ikääntyneiden ihmisten elämänlaatua.
4.4.8.2. Syrjäytymiskehityksen ennaltaehkäisyn tehostaminen (tavoite G6b)
Juha Hertsi (toim.)
Suomessa ja Päijät-Hämeessä aluepolitiikka on pitkälti nähty pelkästään elinkeinojen ja elämänlaadun kehittämisen näkökulmasta. Talouden avautumisesta ja rivakasta kansainvälistymisestä johtuva teollisuuden rakennemuutos ja siirtyminen informaatioyhteiskuntaan on kuitenkin kääntänyt huomion myös ihmisten henkisen tilanteeseen, kun hyvinvointi ei jakaudu tasaisesti kaikkien kesken. Aluksi ongelma tiedostettiin taantuvien kuntien osalta ja mutta nyt on havaittu, että myös kaupungeissa asuu suuri joukko syrjäytyneitä tai syrjäytymisuhan alaisia ihmisiä. Syrjäytymisen kustannukset ovat kalliit sekä yksilölle, että yhteiskunnalle. Sosiaalimenojen lisäykset ja verotulojen menetykset muodostavat vuodessa lähes 100.000 markan yhteiskunnalliset menetykset yhtä syrjäytynyttä kohden. Syrjäytyminen periytyy joissakin määrin. Nämä kohteet ovat
löydettävissä helpommin, kuin satunnaisolosuhteista johtuva syrjäytymiskehitys. On mielekästä ja taloudellista panostaa uudistuksiin, jotka estävät syrjäytymistä ja tukevat etenkin lasten ja nuorten sosiaalista sitoutumista.
Tällä hetkellä osalla työikäisistä vaihtelevat määräaikaiset työsuhteet, työttömyys, työvoimapoliittiset toimenpiteet ja koulutus. Mahdollisuudet pysyviin työsuhteisiin ovat pienet. Toistuvaistyöttömyyden jatkuminen
tuo esiin sosiaalisia ongelmia. Syrjäytymisen keskeisenä syynä pidetään pitkään jatkuvaa työttömyyttä. Kaiken kaikkiaan syyt ovat kuitenkin moninaisemmat. Noin kaksi kolmasosaa pitkäaikaistyöttömistä on yli 45vuotiaita. Yli 45-vuotiaat muodostavat suuren työttömien ryhmän, jolla on monia vajeita esimerkiksi terveydessä, osaamisessa ja uskossa omiin vahvuuksiin. Nuorten työttömyystilanne näyttää yleisesti koulutettujen
osalta aikaisempaa valoisammalta. Nuorisotyöttömyydessä on kuitenkin edelleen suuria kausivaihteluja ja piilotyöttömyys on kasvanut viimeisten vuosien aikana. Kolmas syrjäytymisvaaran alainen ryhmä on maahanmuuttajat, joiden kielitaidossa ja peruskoulutuksessa on puutteita. Päijät-Hämeen työttömistä 34,2 % on pitkäaikaistyöttömiä, mikä ylittää selvästi maan keskiarvon 27,7%.
Suurimmassa syrjäytymisvaarassa ovat edelleen pitkäaikaistyöttömät, ylivelkaiset, asunnottomat, alkoholiongelmaiset ja huumeidenkäyttäjät, ongelmaperheiden lapset ja nuoret, oppimisvaikeuksista kärsivät lapset ja
nuoret sekä vammaiset, pitkäaikaissairaat ja mielenterveysongelmaiset.
204
Heikossa asemassa olevien henkilöiden työllisyys heikkenee edelleen heikoilla työllisyysalueilla. Työllistymisen esteet ovat tulevaisuudessa myös työnantajien tai kohderyhmän asenteissa ja motivaatiossa. Lisäksi
suuren uhan syrjäytyneiden määrään luo ammattitaidon yleinen kehittyminen maassa sekä tarve vain korkeasti koulutetuista erityisosaajista. Syrjäytymiskehitys kulkee edelleen huonompaan suuntaan ja kärjistyy mm.
maahan muuttaneiden pakolaisten keskuudessa.
Alennetaan kynnystä työelämään siirtymisessä (osatavoite G6b1)
Pääsyä työelämään rakennetaan matalaksi. Erilaisista lähtötilanteista riippuen tulee huomioida ihmisen kyvyt
ja ominaisuudet siirtyä työelämään ja sen eri tehtäviin. Sosiaalinen työllistyminen ja kolmas sektori toimivat
eräänä kanavana.
Käytetään ohjattuja työnhaku- ja tutustumispalveluja (keino). Käytetään hyväksi kuntoutusta, työharjoittelua ja erilaisia tutustumisia erilaisiin työtehtäviin. Tuetaan lyhyitä tutustumisjaksoja erilaisissa työympäristöissä.
Työttömyydestä työhön siirtymistä tuetaan (keino). Kehitetään edelleen työttömän työllistymisen tukimuotoja. Kehitetään edelleen henkilöstövuokrausta työllistymisen välineenä.
Erityisryhmien koulutuksen kehittäminen (osatavoite G6b2)
Erityisryhmien koulutustarpeet huomioidaan entistä paremmin sekä annetaan koulutusta yksilöille kykyjen ja
osaamisen mukaisesti.
Tietoyhteiskuntataitojen parantaminen (keino). Jokaisen yksilön valmiutta käyttää ja hyödyntää uutta
tietotekniikkaa tulee parantaa jokaisessa koulutushankkeessa.
Erityisryhmien koulutusyksikön perustaminen (keino). Kehitetään erityisryhmien tarpeita ennakolta
haravoiva koulutusyksikkö, joka pystyy nopeasti reagoimaan koulutuksessaan yksilöiden elämäntilanteiden
muutoksiin.
Maakunnan ulkomaalais- ja maahanmuuttostrategian täsmentäminen (osatavoite
G6b3)
Päijät-Hämeen on varauduttava lisääntyvään muuttajavirtaan ulkomailta. EU:n laajentuessa erityisesti Balttian maista saattaa alueelle muuttaa uusia asukaita. Myös Venäjä on potentiaalinen väestön luovuttaja. Maahanmuuttopolitiikassa on kyse paitsi ongelmien ennaltaehkäisystä (maahanmuuttajien koulutus, työelämään
sopeutuminen, jne.) myös aktiivisesta uuden työvoiman rekrytoinnista aloille, jotka potevat työvoimapulaa.
Maahanmuuttajien ensivaiheen sopeuttaminen Päijät-Hämeeseen (keino). Maahanmuuttajien
asunto-, päivähoito- ja koulutusasioiden kuntoon saattaminen paikallisten viranomaisten tuella. Kunnallisten
sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelujen kieli- ja kulttuuritaidot on saatettava riittävälle tasolle. Erityisryhmiä
varten kehitetään kulttuuritulkkeja ja työpaikkatutoreita työnhakijan ja työnantajan yhteyksiä varten.
Maahanmuuttajien työvoimapoliittinen sopeuttaminen (keino). Työlupien, työnvälityspalvelujen ja
työvoimapoliittisen koulutuksen järjestäminen maahanmuuttajille. Luodaan kansainvälisesti jo käytössä oleva
määräaikaisten työlupien järjestelmä, jolla säännöstellään eri ammattien ja palveluiden tarjoajien työlupia.
Maahanmuuttajien omaehtoisen kulttuurin tukeminen (Keino). Luodaan eri maahanmuuttajaryhmille mahdollisuudet luoda ja kehittää oman kulttuurin mukaisia sosiaalisia verkostoja sekä yritys- ja kulttuuritoimintaa.
205
4.4.8.3. Aikuisuuden uralle ohjaaminen (tavoite G6c)
Juha Hertsi (toim.)
Kännykkä- ja internettiedon valtaväylillä ja virtuaalimaailmoissa elävillä lapsilla ja nuorilla on omat arvonsa,
asenteensa, moraalinsa ja maailmankuvansa. Nykyaika asettaa vanhat ideologiat uuden teknologian ja tieteen voimin koetukselle. Ihmisten on arkielämässään sopeuduttava uuteen maailmaan, uudenlaisiin työmarkkinoihin ja globaaleihin tiedonkulkujärjestelmiin. Erot nuorten keskuudessa ovat kasvaneet. On niitä,
jotka pystyvät ymmärtämään ja ottamaan haltuun uudet käytännöt – ja niitä, jotka eivät pysty.
Tämän päivän Suomesta koottujen tilastotietojen valossa tulonjako maassamme on yksi maailman tasaisimmista, vaikka viimeisen parin vuoden aikana tuloerot ovatkin hieman kasvaneet. Siitä huolimatta PäijätHämeessä nuorilla ja lapsilla menee keskimääräistä heikommin. Toimeentulotukea saavien perheiden määrä
ja tukijakson kesto ovat kasvaneet jatkuvasti. Kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia on suhteessa eniten juuri
Päijät-Hämeessä ja Uudellamaalla. Keskeinen ongelma nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä on ongelman näkymättömyys. Ongelmat näkyvät vasta, kun vahinko on tapahtunut.
Vapautuvat maailmanmarkkinat tuovat tulevaisuudessa eriarvoisen yhteiskunnan myös länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan sisälle. Syrjäytyminen ja valtavirrasta erottautuminen on joidenkin nuorten ratkaisu
omaan ahdinkoon ja turvattomuuden tunteeseen. Yhteiskunta joutuu ottamaan yhä suuremman holhoojan
roolin nuorten syrjäytymiskehityksen ehkäisemiseksi ja normien opettamiseksi, kun perheiden rooli kasvatuksessa hämärtyy.
Lasten ja nuorten omaisuus- ja väkivaltarikollisuuden ennaltaehkäisy (osatavoite
G6c1)
Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat edellytyksiin, joiden varassa rikokset toteutuvat. Yksi edellytys on
nuoren alttius tehdä rikoksia. Valmiudet syntyvät, kun varallisuus ja tulonjako eivät ole nuoren toiveiden ja
ympäristön asettamien tarpeiden mukainen. Lisäksi rikoksen tekemiseen on oltava mahdollisuus tai tilaisuus.
Mikään ehkäisymenetelmä ei luo omaisuudelle täydellistä turvaa. Kolmas edellytys on, että sosiaalinen sitoutuminen ja sen mukana ihmisten keskinäinen, epävirallinen valvonta heikkenee. Tässä nähdään nykyisen kaltaisen itsenäisen kasvatuksen ja syrjäytymisen varjopuolet, kun perheen arvot eivät välity enää kasvavalle
lapselle.
Tulevaisuudennäkymät ovat huonot ja monilla on yhä vähemmän menetettävää, vaikka jäisikin kiinni rikoksesta. Tulevaisuuden Päijät-Hämeessä, avoimessa ja vapaassa yhteiskunnassa runsas pinnallinen vuorovaikutus lisää mahdollisuuksia konflikteihin. Eriarvoisuus lisää katkeruutta nuorten keskuudessa. Ammattimaiseen ja puoliammattimaiseen rikollisuuteen perustuva alamaailma vahvistuu ja nuorten rikollisryhmät lisääntyvät.
Rikollisuutta ehkäisevän asennekasvatuksen lisääminen (keino). Lisätään asennekasvatusta, kodeissa, kouluissa ja harrastustapahtumissa. Perheiden vastuuta tulee korostaa, sillä lapsen tietoisuus oikeasta ja väärästä syntyy jo varhaislapsuuden aikana. Lastentarhat voivat vierailla poliisien luona ja koululaiset
vankiloissa.
Maksuttoman sovittelujärjestelmän luominen (keino). Sovittelujärjestelmä mahdollistaa kaikkien
mahdollisten tapausten ottamisen käsiteltäväksi. Nuoren edun mukaista on, että jo ensimmäinen pikkurike
joutuu käsittelyyn. Sovittelussa on mahdollista saavuttaa inhimillinen sovinto, jota ei yleensä synny oikeudessa.
Huumeongelman pahenemisen ennaltaehkäisy (osatavoite G6c2)
Kansainvälistyminen ja yleismaailmalliset valtavirtaukset näkyvät myös nuorten päihteiden käytössä. Kannabistuotteiden ja amfetamiinipohjaisten piristeiden käyttö on yleistynyt kaikkialla Euroopassa. Esimerkiksi Helsinkiin tarvitaan jo päihteille altistuneille vauvoille oma päihdepoliklinikka. Myös Päijät-Häme on huumeiden
markkina-aluetta, vaikka käytön kasvu on vielä ollut kohtuullisen hidasta. Koulutuksella on oma merkityksensä huumeiden käyttöön. Kaksi kolmasosaa huumehoidon asiakkaaksi päätyneistä asiakkaista oli suorittanut
206
peruskoulun, neljännes keskiasteen tutkinnon ja vajaa prosentti korkeakoulututkinnon vuonna 1999. Huumeiden kokeiluun nuoret suhtautuvat varsin hyväksyvästi, vaikka huumeiden vaarallisuus onkin tiedossa.
Päijät-Hämeen heikko taloudellinen tila ja työttömyys synnyttävät otollisen maaperän huumekaupan kasvulle
tulevaisuudessa. Etenkin kannabis-tuotteet tulevat nuorten viikonlopun juhlien osaksi yhä useammin ja niitä
käytetään yhdessä alkoholin kanssa. Huumemyynti organisoituu yhä pitemmälle lisäten perintään ja hankintaan liittyvää rikollisuutta. Pahimmillaan päijäthämäläisen lapsen virikkeinä ovat vain huumeperheen tyhjät
pullot ja ruiskut. Joka hetki lisääntyy mahdollisuus sairastua kuolettavasti jo lapsuuden aikana. Uusien aidstapausten määrät vaihtelevat suuresti ja hepatiittitaudit valtavat uusia alueita Päijät-Hämeessä.
Kotien ja koulujen yhteistyön lisääminen huumevalistuksessa (keino). Parannetaan vanhempien
valmiuksia keskustella lasten kanssa huumeista. Koulun ja vanhempien on vain tiedettävä mistä valistetaan
ja millä asenteella.
Riskiryhmien erityispalveluiden lisääminen (keino). Sosiaalisesti syrjäytyneet perheet ovat riskiryhmä,
johon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Perheiden lasten harrastusmahdollisuuksia on tuettava. Turvalliseen
kasvuun luodaan pitkäaikaista luottamusta selvällä yhteiskunnallisella viestillä sosiaalisesta huolenpidosta.
Nuorten ja poliisin kanssakäymisen tiivistäminen (keino). Paikallisen poliisin tulee luoda suhteet jokaiseen nuoreen omalla alueellaan. Omalääkärien tapaan asetetaan myös väestövastuulliset omapoliisit, jotka toimivat yhteydenottokanavana. Vastaavan lähipoliisin tulee kulkea entistä enemmän luokkien ja oppilaiden keskuudessa sekä perheissä.
Lasten ja nuorten elinympäristön virikkeellisyyden ja turvallisuuden parantaminen
(osatavoite G6c3)
Elinympäristön ylläpitoa ja kehittämistä on leimannut säästöpolitiikka. Säästöt lasten ja nuorten palveluissa
ovat kuitenkin huomisen kustannuksia. Lähiöt ja palvelut on useimmiten luotu tiiviin yhdyskuntarakentamisen ja kustannussäästöjen hengessä. Rakentamisen suunnittelijat ovat pyrkineet vain kustannustehokkuuteen. Monikaan arkkitehti ei ole osannut ottaa huomioon sitä, että asuinalueen suurkäyttäjät ovat lapsia.
Suunnittelussa on kuultava lasten ja nuorten näkemyksiä. Aktiivinen ja osallistuva nuoriso tietää millainen on
turvallinen ja virikkeellinen kasvuympäristö.
Hyvinvointi ja pahoinvointi näyttävät selvästi kasautuvan. Hyvinvoinnille on ominaista hyvä sosiaalinen
elinympäristö, keskusteluyhteydet vanhempiin, tyytyväisyys omaan kouluun ja koulumenestykseen sekä terveyttä tukevien tottumusten omaksuminen. Pahoinvointiin taas kasautuvat sosiaaliset elinympäristön tekijät,
keskusteluvaikeudet vanhempien kanssa ja koulun työilmapiirin kokeminen huonoksi.
Tulevaisuudessa Päijät-Hämeessä on tehtävä entistä enemmän työtä sosiaalisen elinympäristön kehittämiseksi. Jokainen lapsi saa riittävästi yhteiskunnallista tukea kasvun eri vaiheissa ja jokaisella lapsella on mahdollisuus harrastukseen perheen varallisuudesta riippumatta. Uusien asuinalueiden suunnittelussa huomioidaan entistä paremmin lasten ja nuorten tarpeet. Päijät-Häme valitaan asuinpaikaksi, koska saasteeton, turvallinen ja viihtyisä maakunta on lapsille paras ratkaisu.
Lasten ja nuorten tukipalvelujen lisääminen (keino). Luodaan lisää ennaltaehkäiseviä tukipalveluja.
Nykyisin neuvoloissa ja kouluissa seurataan fyysistä kasvua. Tulevaisuudessa myös lasten henkistä hyvinvointia on seurattava tehokkaammin.
Nuoriso-ohjauksen aktivointi (keino). Koulukuraattorien tehtäväympäristöä laajennetaan. Pyrkimyksenä
on tunnistaa syrjäytymisvaarassa olevan oppilaan ongelmat mahdollisimman varhain.
Ryhmäkokojen pienentäminen kouluissa (keino). Jokaisen luokan tulisi olla opetustavoitteiden mukaisti järjestetty. Suurista luokista tulisi päästä eroon ja etenkin silloin, kun luokalla on erityisohjausta vaativia oppilaita.
Lasten ja nuorten iltapäivätoiminnan monipuolistaminen (keino). Kuntien nuoriso-, liikunta-, kulttuuri- ja sosiaalityön on tuettava lasten ja nuorten sosiaalisten verkostojen syntymistä ja ylläpitoa. On edis-
207
tettävä lasten ja nuorten kasvamista oman elämän vahvaan hallintaan. Kehitetään kouluihin lisää koulupäivän jälkeen tapahtuvaa toimintaa. Jokaisen lapsen tulisi löytää yksi mielekäs harrastus, joka ei saa olla riippuvainen vanhempien varallisuudesta.
Lapsi-aikuissuhteen vahvistaminen (keino). Lapsen ja perheen palveluverkostossa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että jokaisella lapsella on jatkuvasti vähintään yksi turvallinen aikuissuhde. Lasten kehittymisen seurannassa myös henkiselle kasvulle on varattava riittävästi huomiota neuvoloissa, kouluissa ja kodeissa.
Leikkiympäristöjen palauttaminen ja kehittäminen (keino). Pikkumetsät ja luonnonmukaiset leikkipaikat on palautettava jokaisen lapsen lähileikkipaikaksi. Tiiviistä asfalttirakentamisesta on siirryttävä luonnonläheisempään rakentamiseen. Keinotekoisia leikkipaikkoja maastoutetaan.
4.4.8.4. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon ja tuotteiden uusien
muotojen kehittäminen (tavoite G6d)
Erkki Rope, Jukka Vepsäläinen (toim.)
Sosiaali- ja terveydenhuolto joutuu tulevaisuudessa murrokseen. Keskeisin syy lienee väestön ikääntymisestä
johtuva palvelurakenteen muutos, jossa painotus siirtyy laitoshoidosta kotihoitoon. Samalla palvelujen kysyntä lisääntyy ja monipuolistuu olosuhteissa, joissa resurssit niukkenevat. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon tarvitaan uusia täydentäviä palvelutuotannon ja palvelujen muotoja.
NYKYTILA JA TULEVAISUUS
Sosiaali- ja terveydenhuolto on jo ollut ja tulee jatkossa olemaan suurten muutosten kourissa. Keskeisiksi
murroksen osatekijöiksi nousevat väestön ikääntyminen, palvelurakenteen muutos laitoksista koteihin, hoitoteknologian ja hoiva-IT:n nopea kehitys, työllisyyden ja työttömyyden kehitys sekä kansainvälisen integraation aiheuttamat muutokset. Luonnollisesti kaikkein keskeisimmän reunaehdon muodostaa yleinen kansan- ja
aluetalouden kehitys sosiaali- ja terveydenhuollon rahoittajana.
Kenties suurimman muutospaineen aiheuttaa väestön ikääntyminen seuraavien 30 vuoden kuluessa. Ilmiö
on Euroopan laajuinen, mutta kouraisee erityisen voimakkaasti juuri Suomea. Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa julkisen sektorin monopoliasema sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajana joutuu uhatuksi. Ilman
rakenteellisia muutoksia suomalaiset kunnat eivät kykene vastaamaan hoivapalvelujen lisääntyvään tarpeeseen. Tarvitaan uusi, entistä monipuolisempi palvelukonsepti.
Ikääntymisestä aiheutuu kahdenlaisia muutoksia. Ajallisesti ensimmäisen aallon haaste syntyy siitä, että suuri ikäluokka poistuu työmarkkinoilta ja jättää jälkeensä vaikeasti paikattavan osaamisaukon. Tämä koskee
myös julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Haasteena on lisä-, jatko- ja uudelleenkouluttaa maassa yli 40
000 uutta työntekijää seuraavien 15 vuoden kuluessa. Päijät-Hämeessä vastaava luku on 1600 – noin 100
uuden työntekijän palkkaaminen sosiaali- ja terveydenhuoltoon vuosittain.
Toisen aallon haaste syntyy pitemmällä aikavälillä siitä, kun suuri ikäluokka alkaa tarvita hoitoa. Tämä koskee erityisesti aikaa vuoden 2015 jälkeen. On kaavamaisesti laskettu, että Suomessa esimerkiksi pelkästään
dementiaa sairastavien sairaansijatarve tulee vuonna 2030 olemaan suurempi kuin mitä sairaansijoja oli kaiken kaikkiaan vuonna 1996 (Kentta ja Nissinen 1996). Pitkäaikaishoidon laitospaikkojen lisäystarpeeksi nykyrakenteilla on arvioitu 20 000 – 25 000 vuoteen 2030 mennessä. Kaavamaisesti laskettuna Päijät-Hämeen
väestöosuuden mukainen tarve tulisi olemaan jokaisena seuraavana 30 vuotena 26-34 uutta laitospaikkaa.
Lahden osuus olisi 13-17 uutta paikkaa joka vuosi.
Julkinen sektori joutuu siis rakenteellisten muutosten eteen. Murroksesta ei kuitenkaan selvitä ilman yksityisen sektorin ja kolmannen sektorin apua. Ne tulevatkin nostamaan kapasiteettiaan tulevaisuudessa. Uusien
toimijoiden esiinmarssi aiheuttaa monenlaisia kysymyksiä: Kenet hoidetaan julkisin varoin, kuka maksaa itse
hoidostaan? Kuka päättää ja millä perustein pääseekö henkilö laitokseen vai ei? Millaisella henkilöstörakenteella (ulkomaalaiset?) julkisia palveluja tuotetaan?
208
Ikääntymisen lisäksi toinen merkittävä muutos tulee olemaan siirtyminen laitoshoidosta avohoitoon ja palveluasumiseen – Laitos-Suomesta Koti-Suomeen. Tämä on tietenkin osittain seurausta edellä kuvatusta palvelutarpeen lisääntymisestä. Toisaalta kansalliseksi tavoitteeksi on asetettu sairauksien ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen, mitä avo- ja kotihoidon nimenomaan katsotaan edesauttavan. Kotihoito avaa markkinoita myös yksityisille palveluyrityksille ja hoivayrittäjyydelle. Palvelukonseptin kehittäminen on tapahduttava
yhteistyössä valtion, kuntien, kaupan, muiden kaupallisten palvelujen, kolmannen sektorin ja palveluyritysten
kanssa. Kysymys ei ole enää perinteisestä vanhustenhuollosta, joka on ainoastaan julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä.
Kolmannen sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistuvan merkittävän muutosvoiman muodostaa teknologian
nopea kehitys. Informaatioteknologia ja sen mekatrooniset sovellukset sekä geeniteknologia tulevat aiheuttamaan mullistavia muutoksia. Näitä on kuvattu jo tavoitteessa G6a ikäteknologian osalta. Esimerkiksi tulevaisuuden mahdollisuuksista voisi ottaa ”terveys-kioskin”. Tulevaisuudessa kenen tahansa on mahdollista
tarkistuttaa terveydentilansa tällaisessa pika-automaatissa. Henkilö astuu kioskiin ja saa sähköisellä henkilökortilla käyttöönsä ”terveysskannerin”, jonka sisään hän istuu. Kyseessä on tietokoneeseen ja tietoverkkoihin
kytketty monipuolinen mittalaite, joka mittaa henkilön ominaisuudet (pituus, paino, verenpaine, rasvaprosentti, veriarvot ja veren ominaisuudet sekä geenikartta). Terveysskanneri tutkii ihon, tekee ultraäänitutkimuksen sisäelimistä ja skannaa koko kehon ominaisuudet. Koko ajan kioskin asiakkaalla on reaaliaikainen videoyhteys hoitajaan tai lääkäriin. Henkilö saa muutaman minuutin kestäneen läpikotaisen tutkimuksen tulokset heti joko paperilla, kotiinsa sähköpostilla tai suoraan taskussa olevaan kommunikaattoriinsa.
PPP (Public Privat Partnership) –periaate on kokeilemisen arvoinen malli myös sosiaali- ja terveydenhuollossa. PPP tarkoittaa sitä, että julkinen (kunta tai valtio) ja yksityinen (yritys) taho toimivat yhdessä tietyn hankeen tai toiminnon aikaan saamiseksi. Kyseessä voi olla yksityinen investointi julkisen sektorin toimialalla tai
yhteinen palveluntuotanto monipuolisemman palvelupaketin aikaansaamiseksi. Tällaisissa tapauksissa kustannukset ja tuotot jaetaan osapuolten kesken. Lähtökohtana on, että ainakin osa loppukäyttäjistä maksaa
itse henkilökohtaisesti palveluista. Sosiaali- ja terveydenhuollon PPP-hankkeissa voi olla mukana myös 3.
sektorin toimija RAY:n tuella.
Julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen uudistaminen (osatavoite G6d1)
Sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntä kasvaa tulevaisuudessa. Väestön ikääntymisen johdosta julkisten menojen kasvu jatkuu aina vuoteen 2030 saakka. Vuonna 2035 julkiset terveydenhuoltomenot näyttävät olevan
kolmanneksen suuremmat kuin vuonna 1995 (32 Mrd markasta 42 Mrd markkaan). Lakisääteisen sairausvakuutuksen etuusmenot kaksinkertaistuvat vuoteen 2030 mennessä, jos lainsäädäntö säilyy nykyisellään.
Päijät-Häme tarvitsisi n. 30 uutta pitkäaikaishoidon laitospaikkaa jokaisena seuraavana 30 vuotena. Jo pelkästään kuntien kiristyvä talous ja työvoiman hankalampi saatavuus aiheuttavat sen, etteivät kunnat pysty
nykyjärjestelmällä vastaamaan tällaisiin lisäyksiin. On etsittävä muita lääkkeitä. Vanhojen ihmisten lukumäärän kasvun vuoksi ei laitospaikkoja voida vähentää, vaikka tulevaisuudessa ihmiset ovatkin keskimäärin terveempiä ja suhteellisesti useammat heistä asuvat kotona. Hoitoa kaipaavien yli 85-vuotiaiden lukumäärä tulee merkittävästi kasvamaan.
Johtopäätös on, että kaikki mahdolliset palvelutuotannon mallit on hyödynnettävä. Karkeasti voisi ajatella,
että jos julkisen hallinnon palvelutuotannon taso (menot, laitospaikat, jne.) pidetään tulevaisuudessa nykyisellään, on nuo mainitut 30 uutta pitkäaikaishoidon laitospaikkaa vuosittain hoidettava yksityisten yritysten ja
3. sektorin toimesta. Kuntien on omaksuttava uuden tyyppinen rooli, jossa ne muuttuvat palvelun tuottajista
palvelujen järjestäjiksi ja verkostojen organisoijiksi. Luovuttamalla osan rutiiniluonteista ja ei-erikoisosaamista vaativista palveluista 3. sektorin ja yritysten hoidettavaksi, kunta voi keskittyä kokonaisuuden kehittämiseen, palvelujen jakelun ohjaukseen, vaativien avopalvelujen ja sellaisten laitospalvelujen tuotantoon, joita
ei voi tai pidä järjestää muutoin kuin julkisen hallinnon kautta.
Kun yhteiskunnan jakaantuminen eri hyvinvointiluokkiin samaan aikaan syvenee, on samalla turvattava vähävaraisten vanhusten oikeus hoitoon ja palveluihin. Jakoa A- ja B-kansalaisiin ei saa päästää tapahtumaan.
Ongelman ratkaisuksi on esitetty maksuseteleiden, ostopalvelujen ja maksusitoumus-menettelyn soveltamista.
209
Muutoksesta selviytyminen edellyttää kunnissa harkintaa. Voisi olla hyödyllistä laatia eri osapuolten kanssa
yhteistyössä erityinen sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisstrategia. Onhan palvelujen turvaaminen edelleen kuntien vastuulla, vaikka ne eivät itse palveluja tuottaisikaan. Kansanterveystyö ja erikoissairaanhoito
ovatkin ryhtyneet yhdessä sosiaalihuollon kanssa kehittämään hoitoketjuja. Joissakin kunnissa on myös onnistuttu tiivistämään yhteistyötä sosiaali-, terveys- sekä kunnan muiden hallintokuntien kanssa. Kuntien
hankkeissa ja suunnitelmissa on myös kiinnitettävä enemmän huomiota sosiaalisten ja terveydellisten vaikutusten arviointiin (STVA).
Sosiaali- ja teveydenhuollon palveluntuottajien yhteistyön ja verkottumisen edistäminen (keino). Lisääntyvän palvelutarpeen tyydyttäminen edellyttää yksityisten yritysten ja kolmannen sektorin ottamista mukaan talkoisiin. Vastuu palvelujen tasapuolisesta järjestämisestä, tarjonnan koordinoinnista ja laadunvalvonnasta säilyy edelleenkin yhteiskunnan vastuulla, vaikka se itse enää osallistuisikaan kaikkien palvelujen tuotantoon nykyisessä määrin. Julkista ja yksityistä palvelujärjestelmää on kehitettävä rinnakkain siten,
että ne täydentävät toisiaan. Verkottuminen merkitsee paitsi julkisen hallinnon sisäistä yhteistyötä myös 3.
sektorin ja yritystoiminnan integroimista järjestelmään. Kuntien eri hallinnonalojen on tehtävä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä teemakohtaisesti. Esimerkiksi vanhusten kotihoidossa teknisen toimen, asuntotoimen ja
sosiaali- ja terveystoimen on käytävä vuoropuhelua kehittämisen kohteista. Sama koskee muita hallinnonaloja. Perinteisesti varsinkin elinkeinotoimi on varsin etäällä henkisesti sosiaali- ja terveystoimen hallinnonalasta
– ja päinvastoin. Elinkeinotoimi ei katso sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvän mitään elinkeinopoliittista.
Sosiaali- ja terveyssektori puolestaan pitää elinkeinotointa kaupallisena bisnessektorina. Kuntiin on asetettava palveluohjaajia, jotka opastavat asiakkaita sopivan palvelupaketin kokoamisessa julkisten, kolmannen
sektorin sekä yrittäjien tarjonnasta. Kuntien on kartoitettava yksityisen ja kolmannen sektorin palvelutuotannon edellytykset ja yhteistyössä pyöreän pöydän ympärillä kehitettävä pysyviä palvelumalleja. Toimijoiden
yhteistyön ja palveluketjujen muodostamiseksi tarvitaan järjestelmälliset kuvaukset eri toimijoiden palveluista, niiden hinnoista ja saatavuudesta.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen informaatiojärjestelmä (keino). Luodaan sosiaali- ja terveyspalvelujen
tietoverkko josta kansalainen saa ajantasaiset tiedot palveluista ja tapahtumista sekä niiden saatavuudesta
ja hinnoista. Lisäksi tietopalvelussa on kansalaisille ja ammattilaisille suunnattuja ohjeita ja artikkeleja sekä
keskustelupalstoja. Ammattilaiset saavat palveluista tarvitsemansa tiedot esimerkiksi asiakkaan palveluketjusuunnitelman tekemiseen. Palveluntuottajat voivat tietoverkossa kehittää tuotteitaan osaksi kokonaisuutta.
Asiakkaan henkilökohtaiset palvelusivut ovat kokonaisuus, josta asiakas saa tarvitsemansa itseään koskevat
tiedot. Niiden avulla hän voi myös allekirjoittaa ja lähettää sähköisesti hakemuksia sekä tehdä palveluvarauksia. Asiakkaan palvelusivujen käyttö edellyttää aina samalla sähköisen henkilökortin käyttöä.
Uuden teknologian hyödyntäminen sosiaali- ja terveyden huollossa (keino). Uuden tietoteknologian ja telematiikan käyttöönotto luo uusia mahdollisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämiseen. Tiedon välitystä ja käsittelyä on tehostettava. Sähköistä asiointia ja telelääketieteen sovelluksia, bioteknologian sovelluksia sekä kotisairaalakonseptin teknologiaa on kehitettävä.
Painopisteen siirtäminen laitoshoidosta kotihoitoon (keino). MAST2001:n monet osatavoitteet päämääräkokonaisuudessa G6 parantavat edellytyksiä siirtää painopistettä laitoshoidosta kotihoitoon (mm.
G6a1, Ikäbisneksen ja ikäteknologisen tuotekehityksen edistäminen; G6a2, Uusien asumismuotojen kehittäminen, rakennetun ympäristön parantaminen ja virikkeellisen elämänpiirin aikaansaaminen ikääntyneille;
G6d2, Kolmannen sektorin palvelujen kehittäminen; G6d3, Palvelu- ja hoivayrittäjyyden kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa). Muita toimenpiteitä kotihoidon lisäämiseksi ovat mm.
 Palveluohjaajien työnkuvan kehittäminen
 Ennakoivien haastattelujen ja kartoituksen toteuttaminen 70-vuotta täyttäville, jotta voidaan ajoissa tunnistaa sellaiset vanhukset, jotka hyötyisivät ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä
 Hoito- ja palvelusopimusten solmiminen asiakkaan ja palveluntuottajan välille
 Päiväkeskustoiminnan monipuolistaminen palvelupaketeiksi
 Kotiin vietävien palvelujen laadunvalvonnan tehostaminen
210
Kolmannen sektorin palvelujen kehittäminen (osatavoite G6d2)
Mikä on kolmas sektori? Raunion ”hyvinvointikolmiossa” osapuolina ovat julkinen sektori, markkinat ja yhteisöt. ”Julkinen sektori” tarkoittaa kuntien ja valtion tuottamia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. ”Markkinat” tarkoittavat yksityisten yritysten tuottamia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. ”Yhteisöt ja järjestöt”
muodostavat kolmannen toimijatahon, jota voidaan kutsua kolmanneksi sektoriksi. Se pitää sisällään toimintamuodot, jotka jäävät julkisen sektorin organisaatioiden ja liiketaloudellisten, voittoa tavoittelevien toimijoiden ulkopuolelle. Kolmatta sektoria voidaan kutsua myös epäviralliseksi sektoriksi tai vapaaehtoissektoriksi.
Se perustuu vapaaehtoiseen, voittoa tavoittelemattomaan ja riippumattomaan toimintaan. Kolmannen sektorin käsite on lähtöisin 1970-luvun brittiläisestä ja amerikkalaisesta yhteiskuntapoliittisesta keskustelusta.
Suomeen se saapui vasta 1980-luvulla.
Julkinen
sektori
IHMINEN
Markkinat
Järjestöt
ja yhteisöt
Kuva 42. Hyvinvointikolmio
Kolmannen sektorin toiminnot voidaan jakaa Isaksson´in mukaan kolmeen pääryhmään:
 Palvelutuotantoon, joka on organisoitujen järjestöjen ja yhdistysten vastuulla ja, joka
haastaa hyvinvointitoimijoina julkisen sektorin ammattilaiset
 Organisoituun vapaaehtoistyöhön, josta vastaavat niin ikään järjestöt ja yhdistykset, mutta joka operoi pehmeiden hyvinvointitoimintojen alueella ilman kilpailuasetelmaa
 Ei-organisoituun, järjestäytymättömään vapaaehtoistyöhön, jonka toimijoita ovat yksittäiset kansalaiset, perhe, suku ja naapurit ja, joka on toiminnallisesti ja tavoitteiltaan ”organisoidun vapaaehtoistyön” kaltaista.
Kolmannen sektorin merkitys on Suomen sosiaali- ja terveydenhuollossa tärkeä. Sen palvelut täydentävät
kuntien palveluja ja kanavoivat kansalaistoiminnan yleishyödylliseen työhön. Kolmas sektori on pitkälti riippuvainen sekä raha-automaattiyhdistyksen (RAY) tuesta että kuntien ostopalveluista. Kolmannen sektorin lisäksi seurakunnat täydentävät palvelukokonaisuutta. Tämä järjestöjen, yhdistysten ja säätiöiden edustama
kansalaissektori on kehittynyt viime vuosina suotuisaan suuntaan, mutta on edelleenkin melko yksipuolinen.
RAY:n tuella on kehitetty sekä avo- että asumis- ja laitospalveluja, mutta toisaalta palvelumarkkinoita ei olla
kyetty kehittämään. On pitäydytty liikaa omien seinien sisäpuolella. RAY tullee jatkossa tarkentamaan avustustoimintaansa niin, että varsinainen toimintatuki yhteisöille vähenee ja tuki projekteille kasvaa. Painopiste
siirtyy pois kilpailua vääristävästä tukipolitiikasta.
Vaikka 3. sektorin merkitys on kiistaton se ei ole saanut vakiintunutta, institutionaalista asemaa suomalaisessa hyvinvointitoimijoiden kentässä. Kolmannen sektorin potentiaalin hyödyntäminen, aseman vakiinnuttaminen ja ennen kaikkea yhteistyön rakentaminen muiden sektoreiden kanssa on keskeinen suomalaisen hyvinvointipolitiikan sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kysymys tulevaisuudessa.
Kolmannen sektorin tulevaisuus riippuu yhtäältä sen toimintaympäristössä tehtävistä poliittisista linjauksista:
RAY:n tukipolitiikasta ja kilpailuviranomaisten kuntien toimintaa ohjaavista säännöistä. RAY:n tuki saattaa
jatkossa vähentyä, mikä pakottaa yhteisöt uudistamaan strategioitaan. Toisaalta 3. sektorin merkitys sosiaa-
211
li- ja terveydenhuollon palvelujen tuottajana on niin suuri, ettei sen kapasiteettiä voi jättää käyttämättä
2000- ja 2010-luvuilla, jolloin palvelujen tarve entisestään kasvaa. Kolmannen sektorin rooli on erityisen keskeinen suurten asutuskeskusten ulkopuolella, koska yritysten kiinnostus hajanaisiin ja ostovoimaltaan vaatimattomiin markkinoihin on vähäinen.
Mitä suurimmassa määrin 3. sektorin kehitys riippuu kuitenkin sen omasta kyvystä kehittää palvelujaan.
Kolmannella sektorilla on joitakin etuja verrattuna alan yritystoimintaan. Yleishyödyllisillä järjestöillä on usein
takanaan paikallisen yhteisön henkinen tuki. Niiden imago on ei-kaupallinen ja sitä kautta yleisesti hyväksyttävä. Julkinen tuki antaa niille myös mahdollisuuden hinnoitella tuotteensa hieman edullisemmaksi. RAY:n
niukkeneva tuki ja asiakkaiden vähittäinen tottuminen yksityisten yritysten palveluihin saattaa tulevaisuudessa heikentää 3. sektorin kilpailuasemaa. Jos järjestöt eivät kykene uudistamaan palvelujaan ja toimintatapojaan, tulevaisuus näyttää synkältä.
Kolmannen sektorin yhteisöjen keskinäisen verkostoitumisen edistäminen (keino). Sosiaali- ja
terveydenhuoltopalveluja tarjoavien yhteisöjen on yhdistettävä voimiaan ja kehitettävä yhteisiä palvelupaketteja. Myös muiden yhteisöjen (erilaiset harrasteyhdistysten, eläkeläisjärjestöjen, ammattijärjestöjen jne.) liittäminen toimintaan monipuolistaa tarjontaa.
Kolmannen sektorin liittoutuminen yksityisten sosiaali- ja terveydenhuoltoalan palveluyritysten
kanssa (keino). Yhteisöt voivat myös astua askeleen puhtaan liiketoiminnan suuntaan. Palvelukokonaisuuksia voidaan yhtiöittää ja tuotteita myydä vapaille markkinoille. Esimerkiksi siivous-, koti- tai asiointipalveluja on mahdollista tarjota lapsiperheille. Asiakkaina voivat olla myös yritykset - osaamista tai palvelutuotteiden osia voi myydä yrityksille alihankintana.
Palvelu- ja hoivayrittäjyyden kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa (osatavoite
G6d3)
Sosiaali- ja terveydenhuoltoa täydentävälle hoiva- ja palveluyrittäjyydelle on tilaus. Toisaalta palvelujen kysyntä kasvaa määrällisesti, minkä vuoksi yhteiskunnallakaan ei ole varaa olla edistämättä hoivayrittäjyyden
lisääntymistä. Toisaalta Suomikin on hiljalleen muuttumassa aidoksi palveluyhteiskunnaksi, jossa ihmiset
ovat tottuneet hyödyntämään yksityisiä palveluja. Terveyteen, turvallisuuteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin
vaikuttavat tekijät merkitsevät yksilöille entistä enemmän.
Sosiaali- ja terveysalan palveluyritykset ovat viime aikoina lisääntyneet mutta myyvät tuotteensa edelleen
pääosin kunnille. Suomessa on useita satoja sosiaali- ja terveyspalveluja myyviä yrityksiä. Pääosin ne ovat
kuitenkin hyvin pieniä eikä niillä ole tuotekehitys- ja markkinointiresursseja. Kunnallinen palvelumonopoli on
lisäksi ylläpitänyt väliaikaisuutta yksityisten palvelujen järjestämisessä. Markkinoille on ilmestynyt myös joitakin suuria palveluyrityksiä. Kiinteistö- ja siivousalan yritykset ovat huomanneet, että liikeideoita voidaan kehittää palvelemaan myös ikäihmisiä.
Tulevaisuudessa markkinoilla tulee olemaan suuria palveluyrityksiä, jotka tarjoavat monipuolisia hoivapalveluja suurissa asutuskeskuksissa sekä kunnille että yksityisille asiakkaille. Suuryritykset kuitenkaan tuskin kiinnostuvat pienistä markkinoista kaupunkien ulkopuolella, joten myös pienille yrityksille ja kolmannen sektorin
yhteisöille jää elintilaa. Jos yritysrakenne ei tältä osin kehity kotimaisin voimin, on odotettavissa, että Suomeen etabloituu suuria kansainvälisiä palveluyrityksiä.
Sosiaali- ja terveysalan pienyrittäjyyden vahvistuminen edellyttää luonnollisesti osaavaan yrittäjä- ja työvoima-aineksen olemassaoloa. Varsinaisen ydinosaamisen lisäksi edellytetään liiketoiminnallisia kykyjä. Ammatillisen hoivaosaamisen merkitys on keskeinen, koska julkisen vallan on valvottava palvelun laatua. Ammattitaidon on täytettävä laatustrandardit ja koulutukselliset pätevyysvaatimukset. Hoivayrittäjyyden koulutus sisältyy MAST2001:ssä päämääräkokonaisuuteen G2, tavoitteeseen G2f.
Maaseudun ja pienten taajamien mikro-hoivayrittäjyyden edistäminen (keino). Suurten palveluketjujen tarjonta ei välttämättä ulotu haja-asutusalueelle tai pieniin kuntiin. Niinpä on edistettävä maaseudun hoivapalveluyrittäjyyden vahvistumista. Samalla parannetaan työllisyyttä maaseudulla ja tuetaan kylien
elinvoiman säilymistä. Kyliin voitaisiin asettaa myös eräänlaisia hoiva-yhdyshenkilöitä, joiden tehtävänä on
vanhusten, palveluyritysten ja kunnan viranomaisten yhteydenpidon ylläpito.
212
Sosiaali- ja terveyspalveluyritysten yhteistyön lisääminen (keino). Alan palvelut eivät koostu vain
sairaanhoidosta tai kodinhoitopalveluista, vaan monista muista liitännäisaloista: kiinteistönhoidosta, vartioinnista, kuljetuksista, jne. Palvelut on yrittäjien ja kunnan yhteistyönä paketoitava asiakasta tyydyttäviksi yhdistelmätuotteiksi. Kunnan elinkeinotoimen on luotava tietoverkkoon rekisteri palveluntarjoajista. Myös tilaukset voidaan tehdä sähköisesti internetissä.
213
5. TOTEUTUS
Strategiaa on toteutettava määrätietoisesti. Siitä huolimatta voidaan väittää, että strategiat eivät koskaan toteudu niin kuin oli tarkoitus. Eivät edes yritysten tai yksittäisten suhteellisen rajallisilla toimintakentillä toimivien organisaatioiden suunnitellut strategiat toteudu. Erityisesti näin käy yhteiskunnallisille strategioille: kuntien, seutukuntien tai alueiden strategioille. On erotettava toisistaan ”tavoiteltu strategia” ja ”toteutunut strategia”. Tavoiteltu strategia on suunnittelutyön kautta syntynyt näkemys siitä, mitä pitäisi tehdä? Koska kenelläkään ei ole täydellistä tietoa edes nykyhetken tilanteesta, puhumattakaan tulevaisuudesta, ei olosuhteiden yllättäviä muutoksia ja tapahtumia voida täysin ennakoida. Maakuntastrategian tapauksessa ei myöskään voida etukäteen täydellisesti hallita ja koordinoida kaikkia yksittäisiä toimenpiteitä, joita ajan kuluessa
toteutetaan lukuisten eri tahojen toimesta. Toteutunut strategia on siis aina toisen näköinen kuin tavoiteltu
strategia. Oleellista on kuitenkin, että suunta joka on valittu toteutuu suurin piirtein.
Yksittäiset toimenpiteet
Toteutunut
strategia
Tavoiteltu
strategia
Olosuhteiden muutokset
Ennakoimattomat tapahtumat
Kuva 43: Tavoitellun ja toteutuneen strategian poikkeama
On erittäin tärkeää, että strategian muotoilu ja toteuttaminen pidetään kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Strategiaa ei saa pilkkoa ohjelmallisesta toteutuksesta erilliseksi ylätason puuhasteluksi. Ei siis pidä laatia erikseen
strategia-asiakirjaa ja erikseen ohjelma-asiakirjaa. Pahinta on, jos vielä näistäkin erillään toteutetaan varsinaista hankkeistamista yhteistyöasiakirjoineen. Strategia ja käytännön toimet on käsiteltävä aina rinnan, samaan aikaan. Strategian toteutumista jatkuvasti seurattava ja tehtävä tarvittavat korjaukset tavoitteisiin.
Strategiaprosessi on jatkuvaa päivitystä.
5.1. Päätöksenteko, organisointi ja työnjako
MAST2001:n toteuttajat ja päättäjät
Luvussa 3.2.1 maakuntastrategian määrittelyn yhteydessä on kuvattu MAST2001:n omistajat, toteuttajat,
edunsaajat ja laatijat. Maakuntastrategiaa toteuttaa maakunnassa toimiva julkinen hallinto ja julkiset yhteisöt päätöksillään ja toimenpiteillään. MAST2001 ei ole siis ainoastaan Päijät-Hämeen liiton suunnitelma.
214
Maakuntastrategiasta päättää maakuntavaltuusto operatiivisena apunaan maakuntahallitus. Koska maakuntastrategialla ei ole oikeusvaikutuksia, eikä se voi velvoittaa muita kuin Päijät-Hämeen liittoa, MAST2001:tä
on pidettävä kollektiivisena yhteistyöstrategiana tai sopimusstrategiana. Toteuttajat (maakunnan julkinen
hallinto ja julkiset yhteisöt) siis alueen yhteisen kehittämisen nimissä sopivat strategian sisällöstä ja toteuttamisesta. Ilman tällaista sitoutumista koko strategia on turha ja maakunta jättäytyy kehityksessä suosiolla
jälkeen muista.
Strategian toteutuksen koordinoinnista on vastuussa Päijät-Hämeen liitto, käytännössä sen virasto maakuntahallituksen ohjauksessa. Koska MAST2001 on yhteistyöstrategia kaikista merkittävistä toteutukseen liittyvistä valinnoista ja ratkaisuista on neuvoteltava muiden toteuttajien (kuntien, valtion aluehallintoviranomaisten, etujärjestöjen, elinkeinoyhtiöiden, teknologiakeskusten, muiden kuntayhtymien, oppilaitosten, jne.)
kanssa. Strategian budjetointia varten on yhdessä valtion aluehallintoviranomaisten ja kuntien kanssa sovittava vuosittaisesta neuvottelukierroksesta, jossa alueen rahoitustarpeet voisivat välittyä valtion tulo- ja menoarvion valmisteluun.
MAST2001:n toteutuksen työnjako
Strategia on jatkuva oppimisprosessi. Tässä vaiheessa, kun käsillä on ensimmäinen rakentamisvaiheen jälkeinen versio 1.0, toteutuksen organisoituminen ja työnjako on, paitsi liiton viraston sisällä myös ja ennen
kaikkea muiden toteuttajien kesken vielä täsmentämättä. Strategian määrätietoinen toteuttaminen edellyttää, että sen tavoitteille ja osatavoitteille löytyy sitoutuneita toteuttajia. Ajan kuluessa roolit alkavat täsmentyä ja hakeutua toimivaksi kokonaisuudeksi. Liian jäykkä ja byrokraattinen työnjako ei kuitenkaan saa olla.
Ainoatakaan tavoitetta tai osatavoitetta ei esimerkiksi saa monopolisoida yhden tahon yksinoikeudeksi vaan
osallistuminen on pidettävä avoimena.
MAST2001 Päijät-Hämeen liiton viraston toiminnassa
Päijät-Hämeen liiton toiminnassa MAST2001 on keskeisin ohje. Viraston koko toiminnan on tähdättävä strategian toteuttamiseen. Jokaisen päätöksen yhteydessä on arvioitava sen yhteys maakuntastrategiaan. Näin
strategia läpäisee liiton vuosittaisen toimintasuunnitelman ja toimintakertomuksen, tulo- ja menoarvion,
muut suunnitelmat sekä organisaation ja henkilöstön toimenkuvat. Strategia ohjaa myös liiton yhteistyötä sidosryhmiin päin sekä edunvalvontaa. Taloussuunnittelun osalta MAST2001 antaa sisällön niin liiton budjetille
kuin liitosta ulospäin välitettäville kehittämisrahoillekin.
5.2. Voimavarat
Seutukaavan mukaan alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittäminen perustuu ensisijaisesti alueen omien voimavarojen ja sijaintitekijöiden hyödyntämiseen. Strategian toteutuksen näkökulmasta voimavarat ovat kokonaisuus, jonka osatekijöitä valikoidusti yhdistämällä, kehittämällä ja kohdentamalla voidaan saada aikaan yhteisvaikutus, joka johtaa merkittävää kehityssysäykseen.
Työvoima ja osaaminen
Yhteiskunnan rakenteelliset murrokset luovat jatkuvia paineita työvoiman uudelleen kohdentamiseen ja taitojen kehittämiseen. Vanhan teollisuuden työn väheneminen ja uusien nopeasti kehittyvien huippualojen työvoimapula edellyttävät työvoiman joustavaa liikkumista sektorilta toiselle. Työvoiman ammattijakaumalla, taitotasolla, ikäjakaumalla ja määrällä on merkitystä työvoiman suuntaamisessa. Päijät-Hämeessä matala koulutustaso edellyttää määrätietoista uudelleen harkintaa ja pitkäjänteistä koulutus- ja työvoimapolitiikkaa.
Strategian toteutus saattaa myös edellyttää erikoisosaamisen houkuttelemista maakunnan ulkopuolelta.
Energia ja luonnonvarat
Teollisissa maissa energian käyttö jatkaa voimakasta kasvuaan. Etenkin raskaan teollisuuden ja kotitalouksien menestykseen ja hyvinvointiin sillä on ratkaiseva vaikutus. Korkean teknologian tuotannossa ja palveluvaltaisessa taloudessa energian osuus tuotteen arvosta sen sijaan pienenee jatkuvasti. Suomessa on päädytty energiaratkaisuihin, joka korostaa monipuolista energialähteiden käyttöä. Metsä ja metalliteollisuuden
menestys on riippuvainen riittävästä ja kohtuuhintaisesta energian, puun ja metallien tarjonnasta.
215
Maakunta on omavarainen ja ilmeisesti monilta osin vahva nettoviejä malmien, maa-aineksen, metsien ja
veden käytön osalta. Seutukaavan mukaan kasvullista ja tuottavaa maata, maa-aineksia ja energiaa pyritään
säästämään rajoittamalla taajamien kasvua sekä pitämällä asukastiheys vähintään nykyisellä tasolla. PäijätHämeen perinteinen puuhun ja metalliin nojaava pieni ja keskisuuri teollisuus pyrkii siihen, että myös näillä
aloilla raaka-ainetta pystytään jalostamaan yhä pidemmälle. Näin raaka-aineesta saatava tuotto kasvaa. Tämä edellyttää sitä, että huolehditaan entistä laadukkaamman raaka-aineen saatavuudesta.
Ympäristö, rakennukset ja infrastruktuuri
Maakunnan ympäristö on vivahteikas, monimuotoinen ja rikas. Seutukaavan mukaan ympäristön arvoja pyritään varjelemaan siten, että luonnon kannalta arvokkaiksi todetuille alueille ei osoiteta muita maankäyttömuotoja.
Maantiet ja rautatiet, vesitiet, sillat ja kanavat sekä rakennukset muodostavat suhteellisen hajanaisen maakunnallisen kokonaisuuden. Päijät-Hämeessä on runsaasti yhtenäisiä vesireittejä, joiden virkistyskäyttö on
runsasta. Vuodelta 1992 hyväksytyssä maakuntasuunnitelmassa tavoiteltiin jo Kymijoen kanavointia. PäijätHämeen ulkoinen logistinen kilpailuasema pääkaupunkiseudun lähimaastossa on parantunut. Maakunnan
joukkoliikennejärjestelmien ja tavarankuljetuksen yhteisterminaalit olivat suunnitelmissa jo kymmenen vuotta
sitten. Sisäisen ja ulkoisen maantie- ja rautatieverkon kehittämisessä uudet rahoitusmuodot ja toimintatavat
mahdollistavat monien avainhankkeiden nopean toteutuksen
Päijät-Hämeen rakennuskanta on keskimääräistä vanhempaa ja ilmeeltään epäyhtenäistä. Yhdyskuntarakenne on suhteellisen väljä ja hajanainen. Seutukaavassa tavoitteena on, että sisäinen yhdyskuntarakenne
suunnitellaan siten, että asuminen ja peruspalveluiden käyttö ei välttämättä edellytä henkilöauton käyttöä.
Seutukaavassa tavoitellaan infrastruktuurin ja rakennetun ympäristön yhteissuunnittelua ja sen yhteensovittamista miellyttäväksi, tehokkaaksi ja toimivaksi seudulliseksi kokonaisuudeksi. Logistiset tavoitteet tukevat
luontevasti myös maakunnan strategian ydintoimintojen kehittämistä.
Myös maakunnan tietoliikennejärjestelmät ovat voimakkaassa kehittymisvaiheessa ja niiden roolia, rakentamista ja hyödyntämistä olisi pohdittava strategian toteutuksen näkökulmasta.
Teknologia ja tietotaito
Maakunnassa on ammatillista korkeakoulutusta mutta ei yliopistoa. Monilla aloilla tietotaito kehittyy yrityksissä tai joudutaan tuomaan ulkopuolelta. Maakunta on ilmeisesti tietotaidon nettotuoja. Päijät-Hämeessä on
kehittymisedellytyksiä, korkealaatuisten muoviyhdisteiden ja tuotteiden, mekatroniikan ja joidenkin valikoitujen tieto- ja ympäristöteknologian aloilla. Strategian toteutuksessa olisi pyrittävä entistä selkeämpiin valintoihin ja suuntaamaan teknologista osaamista ja tietotaitoa strategian ydintoimintoja tukeviin painopistealueisiin.
Pääoma ja varallisuus
Kiinteä varallisuus on sitoutunut erilaisiin rakennuksiin, rakenteisiin ja tekniikkaan. Likvidit pääomat on suhteellisen pienet ja monilta osin riittämättömät strategian edistämiseksi. Sekä sisäisen että ulkoisen rahoituksen lähteet ovat hajanaiset. Riittävän pääoman turvaamiseksi strategian toteutuksessa EU:n ja valtion tukirahoituksesta joudutaan siirtymään yhä enemmän julkiseen ja yksityiseen riskirahoitukseen.
5.2.1.
Juha Hertsi
Rahoitus
Talouden ja yhdyskuntien rakenteet ovat jatkuvassa muutoksessa. Viime vuosikymmenen alussa syvän laman aikana Suomen kaikkien alueiden kehitys heikkeni yhtäaikaa. Kahdeksan vuotta jatkuneen nopean talouskasvun ja voimakkaan tuotannon rakennemuutoksen myötä alueellinen kehitys on voimakkaasti eriytynyt.
Tuotannon ja työllisyyden kasvu on keskittynyt voimakkaasti ja johtanut samalla muuttoliikkeen ohjautumiseen harvoihin kasvukeskuksiin. Nousukausiin aina on liittynyt muuttoliikkeen nopeutuminen. Viime vuosien
216
aluekehitykseen liittyy myös poikkeuksellisen voimakas elinkeinorakenteen muutos. Muutos näkyy myös kuntien talouden tunnusluvuissa: negatiivisen vuosikatteen kuntien lukumäärä nousi 165:een vuonna 2000, kun
vuonna 1999 näitä kuntia oli 87.
Alueiden eritahtisen kehityksen vuoksi useimmissa maissa on tullut tavaksi harjoittaa ns. aluepolitiikkaa.
Aluepolitiikalla tarkoitetaan keskushallinnon tapaa reagoida alueiden kehittyneisyyseroihin. Aluepolitiikkaa on
harjoitettu myös Suomessa 1960-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Myös Euroopan unioni harjoittaa aluepolitiikkaa tukemalla rakennerahastoista alueellisia kehittämisohjelmia ympäri Euroopan (mm. Etelä-Suomen Tavoite 2 –ohjelma). Suomessa varsinainen aluepoliittinen rahoitus (aluekehitysrahat), joka aikaisemmin oli puhtaasti kansallista toimintaa, on vuoden 1995 jälkeen integroitu lähes täysin saumattomaksi kokonaisuudeksi
EU:n aluepolitiikan kanssa. Tämä on tietenkin järkevää.
Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että EU:n aluepoliittinen välineistö on kapeampi (ei sisällä mm. liikenneinfrastruktuuria) ja rahoituksen määrän osalta vain murto-osa niistä rahavirroista, jotka alueiden kehittämiseen Suomessa kohdistuu. Aluepoliittiseen kehittämistyöhön, johon MAST2001 kohdistuu, liittyy paljon
toimintaa ja rahoitusta, jolla ei ole mitään tekemistä EU:n kanssa. Itse asiassa valtaosa Suomen aluekehitystyöstä tehdään täysin kotimaisin varoin. Viiden ensimmäisen EU-jäsenyysvuoden aikana tämä tuntuu unohtuneen. Aluekehitystyön ja EU-rakennerahastojen välille piirretään virheellisesti yhtäläisyysmerkki. Maakunnissa pitäisikin jo nyt, ennen vuotta 2006, suunnitella koko aluekehitystyön keinovalikoiman tarpeita ja käyttöä. Maakuntien liitoissa ei pitäisi rajoittua vain EU-hankkeiden hallinnointiin vaan harjoittaa alueen kehittämisen strategista johtamista.
Aluepoliittista kehittämistä säätelee Laki alueiden kehittämisestä. Lain tavoitteena on edistää maan alueiden
omaehtoista kehittämistä ja tasapainoista alueellista kehitystä alueiden itse yhteistyössä valtion ja muiden
sidosryhmien kanssa laatimien kehittämisohjelmien avulla. Valtakunnallisesti aluepolitiikkaa määritellään kansallisen tavoiteohjelman avulla. Alueellisen kehityksen ja rahoituksen kohdentumisen painopisteitä ovat hallituksen tavoiteohjelman mukaisesti: osaamisen parantaminen, teknologian ja muun osaamisen siirto ja käyttöönotto ja alueellisten innovaatiorakenteiden kehittäminen sekä yhteistyö alueellisen elinkeinoelämän kanssa, Itä- ja Pohjois-Suomen aluekehityksen rakenteellisten ongelmien ratkaiseminen, aluekeskusten kehittäminen ja kaupunkipolitiikka, pääkaupunkiseudun kasvupaineiden kanavoiminen muualle Etelä-Suomeen hyvien liikenneyhteyksien varrelle, kaupunki- ja maaseutupoliittisia toimenpiteitä vuorovaikutuksen voimistamiseksi, toiminnallisten tilojen kehittäminen sekä maaseudun muun elinkeinotoiminnan edellytyksien parantaminen, Itämeriyhteistyö ja Barentsin alueen yhteistyö ja EU:n pohjoisen ulottuvuuden aluekehitystoimenpiteitä pohjoisille perifeerisille alueille.
EU Rakennerahastot, muut tuet ja lainat
SUOMEN
VALTIO
sis.
EU:n
rakennerahastot
ALUEELLISEN
KEHITTÄMISEN
RAHOITUS
MUU YKSITYINEN RAHOITUS
Kuva 44: Alueellisen kehittämisen rahoitus
KUNNAT
217
5.2.1.1 Alueellisen kehittämisen rahoitus Suomessa
Laajasti ymmärrettynä aluepoliittinen kehittämisrahoitus on ns. aluekehitysrahoja (valtion budjetissa korvamerkityt määrärahat, jotka on tarkoitettu nimenomaan aluekehityshankkeiden rahoitukseen) lukuunottamatta melkoisen koordinoimaton kenttä Suomessa. Alueellisen kehittämisen rahoitus ei ole päässyt kovinkaan
johdonmukaisen politiikan välineeksi. Talousneuvosto asetti tammikuussa 2001 asiantuntijaryhmän, joka selvittää uusimman tutkimus- ja asiantuntijatiedon pohjalta aluerakenteeseen vaikuttavat tekijät ja tämän pohjalta arvioi Suomen aluekehitystä ja siihen liittyviä myönteisiä ja haitallisia piirteitä sekä kartoittaa keskeiset
alueellisen kehityksen ohjauskeinot. Lisäksi valtioneuvoston kanslia on asettanut koordinaatioryhmän valmistelemaan keskushallinnon toimintojen alueellista uudelleen sijoittamista. Ryhmän toimeksianto perustuu hallituksen loka-marraskuussa 2000 tekemiin aluepoliittisiin linjauksiin. Ryhmä työskentelee vuoteen 2003 asti.
EU-jäsenyyden myötä Suomen aluepolitiikka on käytännössä muotoutunut Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelmien ympärille. Samalla aluepolitiikan painopiste on siirtynyt aluepoliittisesta suunnittelusta nykyiseen ohjelmaperustaiseen alueelliseen kehittämiseen. Laki alueiden kehittämistä määrää, että valtion talousarviossa eri hallinnonaloilla nimetään ne määrärahat, joilla voidaan edistää alueellisten kehittämistavoitteiden
ja niiden toteuttamiseksi laadittavien aluekehittämisohjelmien toteuttamista (aluekehitysrahat, AKR). Aluekehitysrahojen käytöstä päättävät ne valtion viranomaiset, joille määrärahat valtion talousarviossa osoitetaan.
Aluekehitysrahojen käyttöä alueella sovitetaan yhteen ja suunnataan ohjelmasopimuksissa. Aluekehitysrahoja osoitetaan aluekehittämisohjelmiin liittyviin elinkeinotoiminnan kehittämishankkeisiin, julkisiin investointeihin ja väestölle tärkeiden palvelujen turvaamiseen. Vuoden 2001 talousarviossa aluekehitysrahoiksi on nimetty kokonaan tai osittain 33 momenttia.
Taulukko 6. Aluekehitysrahat (AKR) valtion talousarviossa 1994 - 2001
TA 94
Momenttien
lukumäärä
mrd euroa
TA 95
TA 96
TA 97
TA 98
TA 99
23
34
25
37
29
29
0,5
0,8
0,5
0,6
0,7
0,7
TA 2000 TA 2001
33
33
1,0
1,0
Alueellisten kehittämistavoitteiden toteuttamisen kannalta merkittävää rahoitusta on talousarviossa kuitenkin
monella muullakin momentilla. Sisäasiainministeriö on selvittänyt alueellisen kehityksen kannalta tärkeitä
määrärahoja valtion talousarviossa sekä niiden kohdentumista eräissä maakunnissa. Lisäksi Päijät-Hämeen
liitossa on valmistunut selvitystyö, jossa on tutkittu alueellisen kehittämisen rahoitusta laajemmin kuin puhtaiden aluekehitysrahojen osalta. Sisäministeriön selvitystyön käyttämän epävirallisen listauksen mukaisesti
noin 90 momenttia vuonna 2001 liittyvät oleellisesti alueellisen kehittämistavoitteiden rahoitukseen (ALKERA). Valtion määrärahojen alueellinen kohdentuminen saadaan selville kahden vuoden viiveellä ja kahden
vuoden välein tilastokeskuksen tilastoista. Sen sijaan valtion rahoitusta EU -ohjelmiin voidaan nykyisin seurata muutaman kuukauden viiveellä. Sisäministeriön selvitystyön mukaista momenttikehystä ovat monet maakunnat käyttäneet rahoituskehyksen arvioinnissa ja sitä käytetään myös Päijät-Hämeen liiton strategian rahoituskehyksen perusteena. Joidenkin maakuntien suunnitelmat on laadittu EU-ohjelmista.
Koko Suomen bruttokansantuote on valtiovarainministeriön arvion mukaan vuonna 2001 noin 137 miljardia
euroa. Valtion talousarvio on vuodelle 2001 noin 35 miljardia euroa (+lisätalousarvion 2 miljardia euroa), joka perustuu tulojen 4,8 prosentin kasvuun. Valtiovelka olisi vuoden 2001 lopussa 63 miljardia euroa eli 46 %
bruttokansantuotteesta. Valtion budjetin ulkopuolella olevien rahastojen arvioidaan tuottavan vuonna 2001
lähes 1,2 miljardin euron ylijäämän. Talousarvio perustuu työllisyyden ja kokonaistuotannon hyvään kasvukehitykseen. Kuntien valtionavut kasvat kauden aikana noin kahdella miljardilla markalla, mutta vastaavasti
kunnille syntyy uusia menoja lähes vastaava määrä. Kunnallistalouden oletetaan edelleen kehittyvän hyvään
suuntaan. Lisätalousarviot tulevat kasvattamaan vuoden 2001 talousarviota. Kansainvälisen talouden vaikutukset eivät ehdi vaikuttaa kovinkaan paljon vuoden 2001 taloudelliseen tilanteeseen Suomessa, mutta jo
vuodelle 2002 on ennustettu pientä kasvun hidastumista.
218
Taulukko 7. Talousarvion 2001 rahoitustietoja
miljoonaa euroa
Maakunnan kehittämisraha 2001
Aluekehitysrahat 2001
Kaikki alueellisen kehittämisen rahoitus yhteensä 2001
Koko talousarvio 2001 (ei lisäarvioita mukana)
Koko bruttokansantuote käyvin hinnoin (arvio 2001)
EU:n talousarvio 2001
1
5
35
137
96
6,3
025,9
782,5
180,2
476,8
924,2
Alueellisen kehittämisen rahoitus on pysynyt kohtalaisen vakiintuneella tasolla vuodesta 1995 ollen alimmillaan noin 5,3 miljardia euroa ja suurimmillaan 6,1 miljardia euroa (kuva 45). Alueiden kehittämisen kannalta
olisi tietenkin parempi, että varsinaisten aluekehitysrahojen (AKR + EU) määrä kasvaisi vuosittain merkittävästi. Tämä toimenpide helpottaisi myös aluepolitiikan tekemistä sekä tilastointia. Varsinaiset aluekehitysrahat (AKR) ovat maakuntien kannalta paras vaihtoehto, koska ne ovat suurelta osin ohjelmarahoitusta.
7 ,0
6 ,0
5 ,0
4 ,0
3 ,0
2 ,0
1 ,0
0 ,0
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
EU
0 ,2
0 ,3
0 ,3
0 ,4
0 ,4
0 ,3
0 ,3
Akr
0 ,8
0 ,5
0 ,6
0 ,7
0 ,7
1 ,0
1 ,0
A lk e r a
5 ,3
5 ,9
5 ,9
6 ,1
5 ,7
5 ,8
5 ,8
Kuva 45: Alueellisen kehittämisen rahoitus (ALKERA), AKR ja EU:n rahoitus talousarviossa (mrd euroa)
Koko alueellisen kehittämisen rahoitus (ALKERA) on siis mittavampi kokonaisuus kuin EU-sidonnainen varsinainen korvamerkitty aluelkehitysrahoitus (AKR). Suomen aluepolitiikkaa synkronoitiin EU:n ohjelmaperustaiseen kehittämiseen vuoden 1994 aluekehityslainsäädännön uudistuksessa. Vuonne 1995 EU:n ohjelmapainotteinen aluepolitiikka tuli sitten osaksi suomalaista aluepolitiikkaa ja sen rahoittamista. Talousarvion määrärahat, jotka on nimetty aluekehitysrahoiksi, ovat vuosittaisen valtioneuvoston budjettineuvottelujen tulos.
Tähän prosessiin liittyy EU:n kanssa tehdyt sopimukset ohjelmarahoituksesta. Näitä ohjelmarahoitteisia kansallisia aluekehitysrahoja tarvitaan EU-rahoituksen vastinrahoituksessa. Rakennerahastokaudella 2000-2006
EU:n osuus Suomen alueelliseen ohjelmatyöhön on 2,1 miljardia euroa. Suomi on nettomaksaja EU:n rahoituksesta, joten osa maksetuista rahoista ei palaa suorana rahoituksena Suomeen. Toisaalta EU:n rakennerahastojen kautta jaettavassa ylikansallisessa aluepoliittisessa rahoituksessa on kysymys Euroopan laajuisista
alueellisista tulonsiirroista rikkailta alueilta köyhille. Tällöin harvan jäsenvaltion maksut ja saamiset ovat tasapainossa.
Valtioneuvosto esitti selonteossaan eduskunnalle 8.4.1997, että aluekehitysrahojen määrittely ei ole onnistunut tyydyttävällä tavalla. Ajatukset alue- ja piiriviranomaisten käytössä olevien rahojen lisääntymisestä eivät
ole toteutuneet lain valmistelun yhteydessä hahmotellulla tavalla. Yhä suurempi osa alueellisen kehittämisen
rahojen käytöstä tulisi antaa maakunnan oman kehitysprosessin välineeksi.
219
Alueellisen kehittämisen rahoitus maakunnittain
Alueellisen kehittämisen rahoituksen määrän vertailu asukasluvun mukaisesti antaa kuvan siitä, missä maakunnissa rahoitus poikkeaa keskiarvoisesta määrästä. Alueellisen kehittämisen rahoitusta ovat saaneet merkittävästi pohjoiset ja itäiset maakunnat. Myös etelän yliopistomaakunnat ovat saaneet suuren osuuden rahoituksesta.
Suurimman alueellisen kehittämisen kokonaisrahoituksen määrä, miltei 1,7 miljardia euroa, kohdistuu Uudenmaan maakuntaan. Muita maakuntia, joiden rahoitusmäärä ylittää väestöosuuden vertailuindeksin (kuva
46) ovat pohjoisen ja itäisen suomen maakunnat: Pohjois-Karjala, Kainuu ja Lappi, Uusimaa, Keski-Suomi,
Pohjois-Pohjanmaa ja Etelä-Savo. Maakuntia, joiden saama rahoitus alittaa merkittävästi indeksin ovat ItäUusimaa, Satakunta, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Kymenlaakso ja Etelä-Pohjanmaa. On perusteltua puhua
eräänlaisesta väliinputoajien vyöhykkeestä ydin-Suomen ja perinteisen kehitysalue-Suomen välissä. Yleisesti
ottaen ominaista tälle ”ruostevyöhykkeelle” on teollisuuden suuri rooli tuotantorakenteessa. Näiltä alueilta
puuttuu myös suuret emo-korkeakoulut.
indeksi
Maakunta
Ahvenanmaa*
140,9
Lappi
138,4
Kainuu
125,1
Pohjois-Karjala
118,9
Uusimaa
POIMINT A
112,6
Keski-Suomi
/ ALKERAi
125,1 - 140,9 (3)
105,1
Pohjois-Pohjanmaa
104,8 - 125,1 (4)
104,8
Etelä-Savo
85,2 - 104,8 (3)
71,6 - 85,2 (5)
102,1
Pohjois-Savo
45 - 71,6 (4)
98,9
Pirkanmaa
94,4
Varsinais-Suomi
85,2
Etelä-Karjala
83,8
Keski-Pohjanmaa
80,1
Pohjanmaa
72,4
Satakunta
71,6
Kymenlaakso
70,3
Päijät-Häme
68,0
Etelä-Pohjanmaa
65,3
Kanta-Häme
45,0
Itä-Uusimaa Kuva 46: Alueellisen kehittämisen rahoitus maakunnittain 1998 (indeksi 100, ei Ahv.)
ALKERA ind
Alueellisen kehittämisen rahoitus hallinnonaloittain
Suurimman alueellisen kehittämisen rahoituksen osuus tulee vuodelle 2001 työministeriöstä, joka hallinnoi
lähes 1,8 miljardin euron määrärahoja työllisyyden menoihin. Liki puolet hallinnonalan menoista koostuu
menoista työmarkkinatukeen. Kaksi muuta yli miljardin euron hallinnonalaa ovat opetusministeriö ja liikenneja viestintäministeriö. Sekä työministeriö että opetusministeriö ovat myös merkittäviä EU-rahoituksen käyttäjiä. Kolmas merkittävä EU-rahoittaja on kauppa- ja teollisuusministeriö.
220
Taulukko 8. Alueellisen kehittämisen rahoitus hallinnonaloittain 2001, prosenttia talousarviosta, sekä osuudet talousarvion rakennerahastovaroista( EU ja kansallinen)
TA2001
26
27
29
30
31
32
33
34
35
Hallinnonala
SM yhteensä
PM yhteensä
OPM yhteensä
MMM yhteensä
LVM yhteensä
KTM yhteensä
STM yhteensä
TM yhteensä
YM yhteensä
Yhteensä
1000 euroa
212 012
31 956
1 384 221
249 086
1 015 428
724 381
242 090
1 777 613
141 541
5 778 327
TA%
3,7 %
0,6 %
24,0 %
4,3 %
17,6 %
12,5 %
4,2 %
30,8 %
2,4 %
100,0 %
EU-varoista%
8,7 %
0,0 %
20,1 %
7,5 %
1,8 %
28,0 %
0,8 %
30,5 %
2,6 %
100,0 %
Päijät-Hämeen maakuntastrategiassa on arvioitu alueellisen kehittämisen rahoituksen (ALKERA) soveltuvuutta strategiseen kehittämiseen momenteittain. Luokitteluun on poimittu mukaan vain selvästi maakunnan kehittämisen välineeksi soveltuvat momentit (SM:n selvitystyön mukaisesta listasta). Tarkemmat perustelut on
selvitetty Päijät-Hämeen liiton alueellisen kehittämisen rahoituksen selvitystyössä.
Alueellisen kehittämisen rahoitus ohjelmittain
Aluekeskusohjelma on sisäasiainministeriön käynnistämä ohjelmatyö vuosille 2001-2006. Aluekeskuksilla tarkoitetaan useista kunnista koostuvia yhteistyöalueita, jotka muodostuvat työssäkäyntialueista. Ohjelmatyöllä
pyritään saamaan aikaan kaikki maakunnat kattava kehittyvä aluekeskusten verkko. Aluekeskustyöhön on
varattu valtion talousarvioesityksessä 2001 vuodelle 6 miljoonaa euroa ns. siemenrahaa. Valittavat varsinaiset kehittämishankkeet rahoitetaan pääosin eri hallinnonalojen normaalien rahoitusmuotojen kautta sekä
hyödyntäen EU:n rakennerahasto-ohjelmia. Aluekeskusohjelma tulee sisältämään jatkossa kaupunkiohjelmat
valtioneuvoston ohjelmapolitiikasta. Hakemuksia jätettiin määräajassa 42 (2.5.2001), joissa osa kunnista
kuului jopa useampaan aluekeskusohjelmaan.
Osaamiskeskusohjelma on alueiden kehittämisestä annetun lain (1135/93) mukainen tavoiteohjelma, jonka
yhtenä tavoitteena on paikallisten, alueellisten ja kansallisten voimavarojen kohdistaminen valittujen kansainvälisesti kilpailukykyisten osaamisalojen kehittämiseen. Ohjelmaa on toteutettu Suomessa vuosina 19941998 yhdentoista osaamiskeskuksen voimin. Toiminnasta saatujen hyvien kokemusten perusteella valtioneuvosto on laajensi ohjelmaa nimeämällä uusia osaamisaloja ja uusia osaamiskeskuksia toteuttamaan toista
valtakunnallista ohjelmaa. Uudeksi ohjelmakaudeksi 1999-2006 on nimetty 14 alueellista osaamiskeskusta
(ml. Päijät-Häme) ja kaksi valtakunnallista verkosto-osaamiskeskusta.
Kaupunkiohjelmat ovat yksi tapa tukea kasvukeskusten ja kattavan kaupunkiverkon kehittymistä sekä auttaa
kaupunkiseutuja vastaamaan kaupungistumiskehityksen ja kiristyneen kaupunkien välisen kilpailun mukanaan tuomiin haasteisiin. Valtioneuvosto asetti ensimmäisen kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmän toimikaudeksi 1997-2000. Työtä jatkaa järjestyksessä toinen työryhmä vuoden 2002 loppuun. Kaupunkiohjelmatyö
kytkeytyy kiinteästi aluekeskusohjelmiin.
Maaseutuohjelmat ohjaavat maaseutujen osalta alueellista kehittämistä. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä
on monen eri hallinnon alan yhteistyöelin, jonka maa- ja metsätalousministeriö on asettanut ajalle
15.5.1999-14.5.2002. Yhteistyöryhmän tehtäviä ovat mm. yhteistyön edistäminen maaseutupolitiikassa sekä
erityisesti uusien toimintatapojen luominen ja toteuttaminen. Tavoitteena on myös teemakohtaisten ja aluerajoja ylittävien verkostohankkeiden aikaan saaminen ja edistäminen erityisesti puutuotealalla, yrittäjämuotoisella elintarvikealalla, maaseutumatkailussa, etätyössä ja kylätoiminnassa. Ohjelmissa hyödynnetään EUtavoiteohjelmien ja –yhteisöaloitteiden varoja. Maaseutuohjelmilla pyritään myös maaseutuperinteen säilyttämiseen sekä maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuksen edistämiseen. Edellisestä viisivuotiskaudesta poiketen maaseudun kehittämisohjelmia toteutetaan koko Suomen alueella.
221
Muu alueellisen kehittämisen rahoitus
Kuntarahoitusta tarvitaan monissa alueellisen kehittämisen tehtävissä. Laki alueiden kehittämisestä määrää,
että kunnilla ja valtiolla on aluekehitysvastuu säädöksessä määritellyissä toiminnoissa. Kunnat sijoittavat
merkittävää kehitysrahoitusta suoraan erilaisissa hankkeissa. Myös vapaaehtoinen kunnallinen yhteistyö on
saanut uusia merkittäviä esimerkkejä, kun taloudellisesti tiukoilla olevat kunnat ovat järjestäneet palvelutuotantoa ja hankkeita yhdessä. Lisäksi kunnat ovat perustaneet yksin tai yhdessä muiden tahojen kanssa kehitysyhtiöitä, joiden tehtävänä on rahoittaa riskipitoisia kasvuyrityksiä.
Yksityisen rahoituksen osuus on merkittävä monessa alueellisen kehittämisen hankkeessa. Alueelliseen kehittämiseen tahdotaan viranomaisten lisäksi yhä enemmässä määrin kaikki alueen sidosryhmät. Yksityiset
yritykset ovat perinteisesti rahoittaneet vain omia investointeja, mutta nykyisin yrityselämä katsoo jo laajemmasta perspektiivistä alueen kehittämistä sekä sen rahoittamista. Yksityiset rahoittajat ja osallistujat
maksavat suurimman osan EU-ohjelmien rahoituksesta (tosin ei välttämättä konkreettisena rahana vaan
omana työnä ja osallistumisena hankeen toteutukseen).
Taulukko 9. Tavoiteohjelmien yksityinen rahoitus 2000-2006
Tavoiteohjelmat
Yksityinen rahoitus
Tavoite 1
Tavoite 2
Tavoite 3
1,7 miljardia euroa
1,0 miljardia euroa
0,5 miljardia euroa
Yksityiset toimijat muodostavat aluekehitystyössä merkittävän voimavaran muutoinkin. Valtion toimesta tehdään selvitystyötä siitä, onko mahdollisuutta rakentaa kouluja, vankiloita, sairaaloita sekä muita valtion ja
kuntien hankkeita yksityisellä rahoituksella. Valtiovarainministeriössä katsotaan, että yksityisrahoitus on yksi
mahdollisuus toteuttaa yhteiskunnallisesti tärkeitä investointeja sekä toteuttaa aluepolitiikkaa, jos valtion
budjetti ei sillä hetkellä sitä salli.
Pääomasijoitustoiminta on eräs kasvava rahoitusmuoto. Sijoittavan yhtiön kannalta kyseessä on määräaikai-
nen sijoitus, joka yrityksen arvonnousun myötä tuottaa sijoittajalle voittoa yrityksestä irtaantumisvaiheessa.
Yrityksen kannalta kyse oman pääoman -ehtoisesta rahoitusmuodosta, joka tapahtuu osakepääoman korotuksen kautta. Tätä kautta rahasto tulee mukaan yrityksen kehittämiseen. Alueellisille kasvuhakuisille, hyviä
kehitysmahdollisuuksia omaaville pk-yrityksille ja hankkeille on tarjolla alueellisia pääomasijoittajia (esim. Innofinance Oy; Lappeenranta, Lahti, Helsinki). Muita vastaavia rahoittajia ovat: Finnvera Oyj, SFK Finance Oy
(Start Fund of Kera Oy), TE-keskus, Tekes, FIDE Oy, Keksintösäätiö, Sitra, Työsuojelurahasto, Nordic Investment Bank (NIB), Nordic Project Fund (NOPEF), European Investment Bank (EIB). Kunnalliset kehitysyhtiöt toimivat useimmiten alueellisesti sijoittaen kohdeyrityksiin osakepääoman tai osakaslainojen muodossa
riskipääomaa. Lisäksi rahoituksen osana on käytettävissä kaikki perinteisten pankkien ja vakuutusyhtiöiden
rahoituspalvelut. Näiden lisäksi on maahan syntynyt kohtalainen määrä yksityisiä pääomasijoitusyhtiöitä.
Euroopan unionin osallistuminen Suomen aluepoliittiseen kehittämiseen
Euroopan yhteisön perustamissopimukseen sisältyy taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden periaate,
jonka mukaan alueiden välisiä kehityseroja pyritään vähentämään. Heikommin kehittyneitä ja taantuvia alueita tuetaan alue- ja rakennepoliittisin toimenpitein, jotka rahoitetaan muodostettujen rakennerahastojen
avulla. Niiden tarkoituksena on siis vähentää alueiden välisiä kehityseroja. Kaudella 2000-2006 rakennerahastoista kanavoituu Suomeen EU-tukea kaikkiaan 2,1 miljardia euroa.
222
Taulukko 10. EU:n Suomen rakennerahastovarat 2001
Rakennerahasto milj.
euroa
Yhteensä
259
EAKR
121
ESR
104
EMOTR-O
15
(EMOTR-T
14
KOR
5
Tavoiteohjelma
Maksuviranomainen
1, 2, Interreg III ja Urban
1,2,3 ja Equal
1 ja Leader+
ALMA)
1 ja tavoite 1-alueen ulkopuolinen horisontaalinen
kalatalousohjelma
Sisäasiainministeriö
Työministeriö
Maa- ja metsätalousministeriö
Maa- ja metsätalousministeriö
RAKENNERAHASTOT
Euroopan aluekehitysrahasto EAKR (European Regional Development Fund) on EU:n rakennerahasto, joka
huolehtii pääasiassa tuotannollisten investointien lisäämisestä ja infrastruktuurin tason parantamisesta sekä
työllistävän kehityksen aikaansaamisesta ongelmallisimmilla alueilla. EAKR on neljästä rakennerahastosta
selkeimmin aluepoliittinen kohdentaessaan varoja eri alueille eri tavoin. Muissa rakennerahastoissa on paljon
myös ns. horisontaalisia toimenpiteitä – toisin sanoen toimia ei eritellä alueittain vaan ne kohdistuvat kaikille
alueille samanlaisina.
Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto EMOTR (European Agricultural Guidance and Guarantee Fund)
tukee maaseudun ja maatalouden kehitystä. Vain rahaston ohjausosasto (EMOTR-O) on varsinainen rakennerahasto. Se tukee maaseudun ja maatalouden kehitystä, elinkeinotoiminnan monipuolistamista ja kilpailukyvyn parantamista, maaseutualueiden asuttuna pitämistä, elinympäristön kunnostamista ja maaseutuperinteen vaalimista. EMOTR:n tukiosastosta (EMOTR-T) rahoitetaan Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) mukaiset maatalouden tuotannonalakohtaiset ja markkinointituet. Niiden lisäksi tukiosastosta rahoitetaan kaikilla alueilla liitännäistoimet eli horisontaalinen maaseudun kehittämisohjelma (ympäristötuki ja
luonnonhaittakorvaus) ja alueellinen maaseudun kehittämisohjelma ALMA.
Euroopan sosiaalirahasto ESR (European Social Fund) on EU:n rakennerahasto, joka huolehtii koulutukseen
ja työllisyyteen liittyvistä hankkeista. Tavoitteena on työllisyyden parantaminen ja alueellinen kehitys.
Euroopan kalatalouden ohjauksen rahoitusväline KOR (Financial Instrument for Fisheries Guidance) rahoittaa
ammattikalastuksen, kalanjalostuksen ja vesiviljelyn kehittämistä.
RAKENNERAHASTOJEN TAVOITTEET
Rakennerahastojen varoja ei jaeta sirpalemaisesti suoraan Brysselistä yksittäisille hankkeille. Rakennerahastojen varojen käytölle on asetettu kolme päätavoitetta:
Tavoite 1: Heikoimmin kehittyneiden alueiden kehittäminen
Tavoite 2: Elinkeinoelämän rakennemuutoksesta kärsivät alueet (teollisuus- ja maaseutualueet)
Tavoite 3: Inhimillisten voimavarojen kehittäminen (horisontaalinen ohjelma)
Kutakin tavoitetta toteutetaan jäsenvaltioissa neuvotteluissa sovitulla tavalla. Aluepoliittiset tavoitteet (eihorisontaaliset) edellyttävät, että toimenpiteiden laajuus ja laatu määritellään kartalla kohdistumaan eri alueille erilaisena. Suomessa Tavoitetta 3 toteutetaan horisontaalisena koko maassa. Sen sijaan tavoitetia 1 ja 2
toteutetaan tietyill kartalle merkityillä alueilla. Päijät-Hämeessä rakennerahastovaroja käytetään Tavoitteen 2
saavuttamiseksi.
223
Taulukko 11. Tavoiteohjelmien rahoitus 2000-2006 miljoonaa euroa
Tavoite 1
Tavoite 2
Tavoite 3
Yhteensä
EUKansallinen julki=Julkinen yhteen- Yksityinen =Kokonaisrahoitus
rahoitus
nen
sä
948,0
948,0
1896,0
1715,3
3611,3
502,4
753,8
1256,2
1044,5
2300,7
415,8
623,6
1039,4
458,0
1497,5
1866,2
2325,4
4191,6
3217,8
7409,5
TAVOITEOHJELMAT
Sen jälkeen kun tavoitteiden toteuttamisen aluerajaukset on komission kanssa sovittu, on laadittava ohjelma,
joka kertoo kuinka rakennerahastovaroja ko. alueella aiotaan käyttää. Puhutaan siis tavoite 1 –ohjelmasta ja
tavoite 2 –ohjelmasta.
Tavoite 1 -ohjelmia toteutetaan kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden kehittämiseen ja rakenteellisen
muutoksen edistämiseen kymmenessä EU:n jäsenvaltiossa. Suomessa toteutetaan kaudella 2000-2006 kahta
tavoite 1 -ohjelmaa. Niiden keskeisenä tavoitteena on luoda uusia työpaikkoja ja parantaa työllisyyttä. puolet. Kuntien rahoitusosuus on 3,7% kokonaisrahoituksesta. Päijät-Häme ei kuulu tavoite 1 –ohjelmaan. Edellisestä kaudesta poiketen luonnonhaittoja korvaava tuki (LFA) on yhdistetty horisontaaliseen maaseudun kehittämisohjelmaan.
Tavoite 2 -ohjelmaa toteutetaan Suomessa ohjelmakaudella 2000-2006 kahdella alueella. Näille alueille laaditus ohjelmat tähtäävät rakennemuutoksesta kärsivien maaseutu- ja kaupunkialueiden kehittämiseen.
Tavoite 3-ohjelma on työministeriön johdolla yhteinen horisontaalinen ESR-viitekehys, joka on pohjana oh-
jelmakohtaisten kehittämissuunnitelmien valmistelulle. ESR-viitekehys ohjaa työllisyyden edistämiseen ja inhimillisten voimavarojen kehittämiseen tähtäävää ESR-rahoitusta kaikissa ohjelmissa ja määrittää yhteydet
työllisyyttä koskevaan kansalliseen työllisyystoimintasuunnitelman. Tavoite 2-ohjelman alueilla toteutetaan
sekä tavoiteohjelmaa 2 että tavoiteohjelmaa 3. Kuntien rahoitusosuus on 6% kokonaisrahoituksesta.
Alueellinen maaseudun kehittämisohjelma (ALMA) kattaa tavoite 1-ohjelman ulkopuoliset alueet Etelä- ja
Länsi-Suomessa rahastokaudella 2000-2006. Tavoite 1 alueella nämä toimenpiteet sisältyvät Tavoite 1 –
ohjelmaan. ALMA:aa rahoitetaan EMOTR:n tukiosastosta. Alueella asuu 80% maan väestöstä. Ohjelmaa ei
toteuteta suurimmissa kaupungeissa asemakaava-alueilla. Ohjelman tavoitteena on saavuttaa tasapainoinen
väestökehitys, lisätä asumisviihtyvyyttä, kehittää ja monipuolistaa yritystoimintaa, edistää osaamista ja tietoverkkoja sekä lisätä ympäristöstä huolehtimista. Ohjelma sisältää EU-osarahoitteiset yritystoiminnan monipuolistamiseen tarkoitetut investointi-, aloittamis- ja kehittämistuet sekä maaseudun kehittämishankkeiden
rahoittamisen. Julkinen kokonaisrahoitus koko kaudelle on 387,77 miljoonaa euroa, josta EMOTR:n tukiosaston osuus on 116,33 miljoonaa euroa.
Maaseudun horisontaalinen kehittämisohjelma täydentää sekä tavoite 1 -ohjelmien asiakirjoja että alueellista
maaseudun kehittämisohjelmaa. Horisontaalinen kehittämisohjelma kattaa Manner-Suomessa kaudella 20002006 osarahoitettavat epäsuotuisien alueiden (LFA-alueiden) tuet ja maatalouden ympäristötoimenpiteiden
tukijärjestelmät. Toimenpidekokonaisuuksien julkinen kokonaisrahoitus koko kaudelle on 5008,3 miljoonaa
euroa, josta EMOTR:n tukiosaston osuus on 2061,4 miljoonaa euroa.
Elinkeinokalatalouden rakenneohjelmaa toteutetaan tavoite 1 –ohjelman ulkopuolisilla alueilla Suomessa
(KOR toimet sisältyvät myös tavoite 1 –ohjelmaan). Ohjelman tavoitteena on elinkeinokalatalouden toimintaedellytysten parantaminen. Ohjelman hankepäätökset tehdään TE-keskuksissa.
YHTEISÖALOITTEET
224
Varsinaisten tavoiteohjelmien lisäksi EU-rakennerahastojen toimenpidevalikoimaan kuuluu ns. yhteisöaloitteet. Kuten nimikin sanoo, kyse on EU:n tekemistä ylikansallisista aloitteista. Nämä ohjelmat edustavat ikään
kuin komission näkemystä tai aloitetta tiettyjen tärkeiden asioiden toteuttamisesta. Varsinaiset tavoiteohjelmathan laaditaan jäsenvaltioiden ja alueiden tahdon mukaisina.
Kaudella 2000-2006 Suomessa toteutetaan neljää yhteisöaloitetta. Niiden erityispiirteitä ovat kansallisuuksien, valtioiden ja alueiden rajat ylittävän yhteistyön korostaminen. Niissä painotetaan erityisesti rahoitettavan
toiminnan innovatiivisuutta sekä kokemusten ja hyvien esimerkkien levittämistä.
Taulukko 12. Yhteisöaloitteet 2000-2006
Yhteisöaloiteohjelmat Kohde
Urban
Equal
Leader+
Interreg III
Helsingin ja Vantaan kaupungeissa alueiden elvyttäminen
Syrjäytymisen, diskriminaation ja epätasa-arvon poistaminen
työmarkkinoilta
Maaseutualueiden taloudellisten olosuhteiden kehittämistoiminnot
Rajat ylittävä, valtioiden ja alueiden välinen yhteistyö
Rahoitus 2000-2006 milj.
euroa
20
151
110
129
RAKENNERAHASTOJEN ULKOPUOLINEN EU-BUDJETTIRAHOITUS HANKKEILLE
EU:lla on monipuolinen teemakohtainen valikoima erilaisia rahoitusvälineitä. Monelle eri kehittämisalueelle
sopiva rahoitusohjelma on Viides puiteohjelma. Puiteohjelma on nykyisin EU:n tiede- ja teknologiapolitiikan
tärkein työväline, jossa määritellään EU:n tutkimuspolitiikan tavoitteet, painopistealueet ja volyymi. Siihen sisältyy Euroopan yhteisön (EY) ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) ohjelmia. EU-t&k-politiikan toteutukseen käytetään EU:n vuosibudjetista n. 4 %. Tämä määräraha on n. 5 % EU:n jäsenmaiden yhteenlasketusta julkisesta tutkimuspanoksesta. Viidennen puiteohjelman budjetti on kaikkiaan 14 960 miljoonaa
euroa. Ohjelmien rahoitukseen ei ole maakohtaista kiintiöintiä, jolloin jokainen hyväksytty hanke voi saada
rahoitusta.
EU:N LAAJENTUMISEN VAIKUTUKSET SUOMEN ALUEPOLIITTISEEN RAHOITUKSEEN
EU:n laajentumisen vaikutukset Suomen aluekehitykseen voidaan jakaa toisaalta sisämarkkinoiden laajentumisen kautta toteutuviin suoriin ja epäsuoriin taloudellisiin vaikutuksiin sekä toisaalta niihin vaikutuksiin, jotka laajentumisella on Suomessa toimeenpantavaan EU-aluepolitiikkaan ja sen resursseihin. Vuodelle 2006
sovitusta EU-aluepolitiikan rahoituksesta 70 prosenttia ohjautuisi nykyisille jäsenmaille ja 30 prosenttia uusille jäsen- ja hakijamaille. Tämän rahoitusvarauman oletuksena on, että ns. ensimmäisen aallon kuusi uutta
maata olisivat tässä vaiheessa EU:n jäseniä.
Nykyisten ja tulevien EU-maiden saaman rakennerahoituksen välisessä suhteessa ei todennäköisesti tapahdu
suurta muutosta vuoden 2006 jälkeenkään, mikäli vastaanottokykyyn liittyvä tukikatto (tuet eivät saa ylittää
4 prosenttia minkään maan bruttokansantuotteesta) pidetään voimassa myös vuoden 2006 jälkeen. Suomen
saamien EU-tukien jatkumiselle jossakin mittakaavassa myös vuoden 2006 jälkeen on olemassa edellytykset.
Tästä huolimatta on selvää, että asukasta kohden laskettu tuki tulee kaikissa tapauksissa laskemaan vuoden
2006 jälkeen erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen nykyisillä tavoite 1 -alueilla. Mukaan tulee uusia alueita, joiden kehitystaso on selvästi alhaisempi kuin yhdelläkään nykyisellä EU-alueella. Suomen aluerakenne ja aluekehityksen ongelmat poikkeavat kuitenkin siinä määrin muista EU-maista, että on vahvoja perusteita EUaluepolitiikan jatkamiseen Suomessa myös laajentumisen jälkeen.
225
5.2.1.2 Alueellisen kehittämisen rahoitus Päijät-Hämeessä
Päijät-Häme on jäänyt paitsioon aluekehitysvarojen jaossa. Päijät-Hämeen liiton keskeisempiin tehtäviin kuuluu maakunnan aluepoliittinen kehittäminen. Liitto edistää maakunnan ja sen kuntien sekä asukkaiden hyvinvointiin liittyvien asioiden toteutumista aluekehityslainsäädännön mukaisesti. Liitto vaikuttaa maakunnalle
tulevaan rahoitukseen valtion tulo- ja menoarviossa sekä EU-rahojen ohjautumiseen maakuntaan.
Päijät-Hämeen liiton työn painopiste on ollut viime vuosina maakunnan hallinnollinen kokoaminen ja liiton
aluekehitysvastuuseen kuuluvien EU:n rakennerahastovarojen järkevä hyödyntäminen sekä maakunnan kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta tärkeiden hankkeiden toteuttaminen. Maakuntien liittojen tärkein tehtävä – strateginen aluekehitystyö – on kuitenkin jäänyt viime vuosina vähemmälle huomiolle. EU-ohjelmatyö
on sitonut resursseja hankekohtaiseen päätöksentekoon ja erilaisiin hallinnollisiin rutiineihin. Aikaa ei ole riittävästi jäänyt alueen kokonaisvaltaisen kehittämisen strategiseen johtamiseen. Nyt alkaa olla käsillä tuon
puutteen paikkaminen. MAST2001 prosessi on tämän työn alku Päijät-Hämeessä.
Uuden aluekehitysasetuksen mukaan maakunnissa ei enää laadita erillisiä rakennemuutosta koskevia alueohjelmia, maaseutu- ja saaristo-ohjelmia, kehitysalueohjelmia tai sektorikohtaisia muita maakunnallisia ohjelmia. MAST2001:n tavoitteena on alueen erityispiirteiden, ongelmien ja tarpeiden pohjalta vahvistaa alueen
tuotantoa ja parantaa tuotantorakennetta, työllisyyttä ja väestön osaamista ja rakentaa kestävän kehityksen
mukaista kasvua maakunnassa. Strategialla on tarkoitus täsmentää alueen kehittämistavoitteet, aktivoida
alueen omaehtoista kehittämistä sekä lisätä yhteistyötä ja nopeuttaa alueen kehittämistä.
Foorumin 3 maakuntastrategiaprosessissa muodostavat ne valtion aluehallintoviranomaiset, jotka ovat suoraan tekemisissä aluekehitystyön kanssa. Nämä viranomaiset jakavat valtion budjetin kautta maakuntaan tulevia aluekehitysrahoja (valtion talousarvion määrärahat, jotka on tarkoitettu aluepoliittiseen kehittämiseen).
Merkittävimmät valtion alueellisen kehittämisen paikalliset rahoittajat Päijät-Hämeessä ovat: Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskus (TE-keskus: Yritysosasto, Työvoimaosasto, Maaseutuosasto), Hämeen ympäristökeskus, Hämeen-Uudenmaan metsäkeskus, Hämeen tiepiiri, Ratahallintokeskus ja Oy VR-Rata Ab, Finnvera
Oyj Lahti, TEKES Lahti, Etelä-Suomen lääninhallitus Sivistysosasto, Etelä-Suomen lääninhallitus Sosiaali- ja
terveysosasto, Etelä-Suomen lääninhallitus Liikenneosasto ja Päijät-Hämeen liitto.
Valtion rahoitus ei ole ollut kovinkaan tasapuolista maakunnittain mitattuna. Päijät-Hämeen roolina on ollut
pitkään jäädä ilman valtionhallinnon toimipaikkoja ja suuria julkisia investointeja. Oikoratahanke sekä moottoritie ovat olleet pitkään maakunnan kehittämishankkeiden kärkipäästä. Näistä oikoratahanke on vielä täysin
toteutumatta sekä moottorien tien osalta puuttuu Lahti-Heinola osuus. 1990-luvun lamasta selvisivät parhaimmin ne paikkakunnat ja aluekeskukset, joissa julkishallinnon paikkojen lukumäärä oli suuri. Valtion keräämistä kaikista veroista suhteessa maakuntiin lasketuista menoista on Päijät-Häme suurimmista nettomaksajista. Maakunnan osuus valtion veroista ja menoista vuonna 1998 oli 3,5% ja takaisin maakuntaan tuli
2,9% valtion menoista. Tämä tarkoittaa noin miljardin markan eli 168 miljoonan euron vuotuista rahoitusosuuden vajetta.
Taulukko 13. Alueellisen kehittämisen rahoitus Päijät-Hämeessä SM:n lähdelistan mukaisena
1000 euroa
1995
1996
1997
1998
2001
asukasluvun
mukaisesti 2001
Päijät-Hämeen ALKERA
144 719 175 017 182 086 177 641 159 724
222 976
Päijät-Hämeen % kaikesta
2,7 %
3,0 %
3,1 %
3,2 %
2,8 %
3,9 %
Päijät-Hämeen osuus on vuodesta 1994 lähtien ollut aluekehitysrahoista ja alueellisen kehittämisen rahoituksesta pienempi kuin väestömääräinen prosenttiosuus. Päijät-Häme on saanut keskimäärin vuosina 19951998 2,7% alueellisen kehittämisen rahoituksesta. Samaan aikaan on Päijät-Hämeen väestöosuus ollut
3,85% väestöstä. Väestömääräinen prosenttiosuus ei tietenkään ole relevantti peruste rahavirtojen kohdentamiselle. Sen avulla voidaan kuitenkin todeta asukaskohtainen panostus alueelliseen kehittämiseen.
226
Alueellisen kehittämisen rahoitus hallinnonaloittain Päijät-Hämeessä
Rahavirtoja on tutkittu vuoden 2001 momenttinimikkeiden mukaisesti. Alueellisen kehittämisen rahoitus on
Päijät-Hämeessä ollut edellä esitettyjen momenttien mukaisesti vuosittain 159 miljoonaa euroa eli lähes miljardi markkaa. Mikäli alueellisen kehittämisen rahoitus olisi sidottu väestöpohjaiseen rahoitukseen, niin Päijät-Hämeen osuus olisi yli 222 miljoonaa euroa. Erotuksesta suurin osa eli yli 34 miljoonaa euroa tulee
OPM:n rahoituksen osuudelta. Taulukon viimeinen sarake kuva laskennallista osuutta, joka tulisi PäijätHämeelle, jos jokaista asukasta kohden alueellisen kehittämisen rahoitusta maksettaisiin saman verran Suomessa.
Taulukko 14. Alueellisen kehittämisen rahoitus Päijät-Hämeessä ministeriöittäin
1000 euroa
SM yhteensä
PM yhteensä
OPM yhteensä
MMM yhteensä
LM yhteensä
KTM yhteensä
STM yhteensä
TM yhteensä
YM yhteensä
Yhteensä Päijät-Häme
P-H:n % kaikesta
Kaikki maakunnat
1995
2
1
16
1
44
6
3
66
1996
130
223
300
742
753
817
485
149
126
8
2
18
1
45
7
4
84
1997
474
624
005
899
667
213
328
632
178
6
2
20
1
44
11
3
89
1998
685
287
847
595
784
099
294
150
348
2
2
13
4
41
9
4
96
2001
903
203
534
604
250
617
254
812
467
9 144
505
13 388
5 109
34 920
17 450
4 329
70 050
2 829
väestöosuuden mukainen 2001
8 163
1 230
53 293
9 764
39 094
27 889
9 320
68 438
5 786
144 719
175 017
182 086
177 641
159 724
222 976
2,7 %
3,0 %
3,1 %
3,2 %
2,8 %
3,9%
5334923
5894989
5921899
5590569
5782303
5 782 303
Alueellisen kehittämisen rahoitus Päijät-Hämeessä ministeriöittäin MAST2001tiimin mukaisena. Poistettu osa edellisistä momenteista (liite).
SM yhteensä
2 130
8 474
6 685
2 735
7 412
6 090
OPM yhteensä
16 990
18 533
21 340
13 976
13 455
53 359
MMM yhteensä
1 742
1 899
1 595
4 604
5 109
9 764
LVM yhteensä
23 888
21 304
14 674
19 900
10 090
25 912
KTM yhteensä
6 817
7 147
11 075
9 617
15 527
25 488
STM yhteensä
3 485
4 328
3 294
4 254
4 329
9 320
TM yhteensä
18 699
27 628
34 139
29 955
12 921
18 843
YM yhteensä
84
101
348
383
2 466
3 505
Yhteensä Päijät-Häme
73 835
89 414
93 151
85 424
71 309
152 282
Sisäasianministeriön hallinnonalaan kuuluvaa rahoitusta käytettiin vuoden 1997 aikana Heinolan kaupungin
ja maalaiskunnan yhdistymiseen. Vuoden 2001 kuntien harkinnanvarainen rahoitusavustus arvio perustuu
vuoden 2000 jakoperusteisiin, jolloin maakuntaan hyväksyttiin yli 1,7 miljoonan euron avustukset kunnille
(Artjärvi 0.8 mmk, Hartola 2.4 mmk, Hämeenkoski 1.1 mmk, Orimattila 6.0mmk). Sisäministeriön maakunnan kehittämisraha on maakunnan omaehtoiseen kehittämiseen tarkoitettua määrärahaa. Osin momentilta
rahoitetaan myös osaamiskeskustoimintaa sekä aluekeskusten kehittämistä. EU:n rakennerahastojen kirjaamismenettelyt ovat vaihdelleet eri vuosina.
227
Puolustusministeriön hallinnonalan uusia rakennushankkeita on Päijät-Hämeessä vuonna 2001 vain noin 0,5
miljoonalla eurolla. Hallinnonalan yksi momentti on jätetty pois Päijät-Hämeen MAST2001 budjetoinnista.
Puolustusvoimien yksikön olemassaolo nähdään kuitenkin tärkeänä suuren aluepolitiikan välineenä, jota valtiovalta harjoittaa koko maassa. Lisäksi alan erityisosaamisen merkitys sopii maakunnan muun osaamisen
tukemiseen mm. musiikin ja urheilun alueilla.
Opetusministeriön hallinnonala on rahoittanut Päijät-Hämeessä tapahtuvaa opetustointa vähän. Päijät-
Hämeen Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun yksikkö saa korkeakoulujen kehittämisen määrärahoja vuosille 2001-2003 yhteensä 0,5 miljoonaa euroa Lahden yliopistokeskuksen koordinointia varten (momentilta
29.10.22, yliopistolaitoksen yhteiset menot). Tilastokeskus on kirjannut yliopistojen toimintamenoiksi PäijätHämeelle huomattavasti suuremman osan valtion talousarvion menoista, kuin mitä yksiköillä on käytettävissä
maakunnassa. Vuonna 2001 yliopistojen yksiköillä on käytettävissä 3,4 miljoonaa euroa valtion talousarviosta
tulevaa rahoitusta, joka tulee yliopistoyksiköiden päätoimipaikan kautta. Yliopistolaitoksen yhteisistä menoista on kirjattu toimintamenoja vastaava suhteellinen osuus Päijät-Hämeelle 2001. Kokonaisuutena PäijätHäme on saanut varsin vähän rahoitusta opetusministeriön hallinnonalalta. Väestöpohjan mukainen osuus
olisi noin 38 miljoonaa euroa.
Maa- ja metsätalouden hallinnonalan alueellisen kehittämisen rahoitukseen ei ole luettu mukaan maatalou-
den kansallista osuutta tuotantotukiin, EU:n tulotukia, maatalouden ympäristötukia eikä luonnonhaittakorvauksia. Edellä mainitut tuet ovat kuitenkin edellytys maatalouden säilymiselle nykymuodossaan ja resurssein.
EU:n rahoitusta on kuitenkin käytettävissä tavoiteohjelmien ja yhteisöaloitteiden mukaisiin maaseudun kehittämisohjelmiin.
Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan merkittävin rahoituslähde on teihin liittyvä rahoitus. Hämeen
tiepiiri vastaa noin 17 miljoonan euron määrärahakokonaisuuden toimenpiteistä Päijät-Hämeessä. Tästä
määrästä on strategisten valintojen mukaista uusien investointien mahdollisuus noin 4 miljoonaa euroa. Rataverkon kehittäminen on yksi maakunnan tärkeimmistä hankkeista, mutta päätökset asiasta tehdään maakunnan ulkopuolella.
Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonala on ollut myös huonosti edustettuna Päijät-Hämeessä. Päijät-
Häme on TE-keskuksen perustamisen jälkeen saanut merkittävän taloudellisen toimintayksikön, jolla voidaan
ottaa paikalliset olosuhteet huomioon sekä toteuttaa maakunnan strategian mukaista ohjelmapolitiikkaa.
Muutoin Päijät-Häme on edelleen tutkimusyksiköiden ja kehitystoiminnan osalta jäänyt maakunnan väkilukuun nähden jälkeen määrärahoituksesta. Rakennerahastojen rahoitus kaventaa vähän erotusta, joka syntyy
muiden rahoitusmäärien puutteesta. Erotus on kuitenkin merkittävän suuri ja elinkeinoelämän kehittäminen
vaikuttaa koko ympäristöön. Näin ollen ei talousalueen merkittävään nousuun ole riittäviä taloudellisia edellytyksiä, mikäli rahoitusta ei alueelle tule lisää tutkimukseen ja kehitykseen. Teknologian kehittämiskeskus,
TEKES, jakoi vuonna 1999 avustuksia ja lainoja koko maassa 78 euroa asukasta kohden ja Päijät-Hämeessä
47 euroa asukasta kohden.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta ei tule merkittävää rahoitusta, joka on laskettu mukaan alueel-
lisen kehittämisen rahoituksen lähteisiin. Yksi strategista työtä mahdollisesti rahoittava lähde olisi mahdollisesti Raha-automaattiyhdistyksen avustukset yleishyödyllisille ja oikeuskelpoisille sosiaali- ja terveysalan järjestöille. Avustuksilla tuetaan terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä. Avustuksia jaetaan vuosittain
noin 340 miljoonan euron edestä, josta Päijät-Häme on saanut vuosittain noin 4 miljoonaa euroa, kun väestöosuuden mukaisen avustusmäärä olisi noin 9 miljoonaa euroa.
Työministeriön hallinnonala on ollut maakunnan ja etenkin Lahden kaupungin merkittävimpiä rahoittajia.
Alue on kärsinyt työttömyydestä ja rakenteellinen työttömyys jatkuu edelleen suurena. Maakunnan talousalueen työttömyysprosentti työministeriön mukaan (15,8 11/2000) on suurempi kuin koko maan työttömyysprosentti (11,8 11/2000). Maakunnan suuremmasta työttömyydestä huolimatta alueen viranomaisilla ei
ole käytettävissä riittävästi resursseja suhteessa työttömyyden ongelmaan. Palkkaperusteisen tuki työllistämiseen laskee vuoden 2001 aikana, jolloin kunnan ja valtion virastot eivät voi palkata entisestä määrää työttömiä. Tähän tekee rajoituksensa myös kuntien huono taloustilanne.
Ympäristöministeriön hallinnonala on yksi pienimmistä rahoituslähteistä. Kuitenkin ympäristöala on strategi-
sesti tärkeä painopiste maakunnan strategiassa. Merkittävän rahoituslähteen muodostaa alueellisen ympäristökeskuksen toimintamenot. Alueelliset ympäristökeskukset hoitavat ympäristönsuojelua, alueiden käyttöä,
228
rakentamista, luonnonsuojelua, kulttuuriympäristön suojelua sekä vesivarojen käyttöä ja hoitoa koskevat
asiat alueillaan. Päijät-Häme kuuluu Hämeen ympäristökeskukseen yhdessä Kanta-Hämeen kanssa.
Alueellisen kehittämisen rahoitus ohjelmittain Päijät-Hämeessä
Kansallisten ohjelmien toteutus on jatkossa kytkettävä MAST2001:n toteuttamisen välineeksi. Aluekeskusohjelma on jätetty alueen kuntien toimesta määräajassa Sisäasiainministeriölle. Odottaa sopii, että PäijätHämeen kunnat saavat aluekeskusohjelman toteuttajan tehtävän. Ohjelman vuotuinen valtion rahoitus 2001
saattaa olla Päijät-Hämeen osalta noin 0,5 miljoonaa euroa.
Osaamiskeskusohjelman toteuttamista varten on solmittu Päijät-Hämeen keskeisten toimijoiden allianssiso-
pimus sekä alueiden välistä yhteistyötä koskevat sopimukset Pohjois-Karjalan ja Itä-Uusimaan kanssa.
Osaamiskeskusohjelma toteutuu tutkimus, koulutus ja kehittämishankkeiden kautta. Ohjelmaan sisältyy eri
hankkeita muotoilu-, laatu- ja ympäristöteknologian toimilinjoilta. Ohjelma vuotuinen valtionrahoitus on 0,17
miljoonaa euroa.
Kaupunkiohjelmia on Päijät-Hämeen kaupungeista toteuttanut Lahti. Ohjelmat jatkuvat vuoteen 2002, mutta todennäköisesti jatkossa kaupunkiohjelmat sulautuvat osaksi aluekeskusohjelmaa. Maaseutuohjelmia ohjaa Hämeen TE-keskus. TE-keskus toteuttaa kansallista maaseutupolitiikkaa ja ohjelmia Päijät-Hämeessä.
Pääpaino on tukea ohjelmilla mm. maaseudun pienyritystoiminnan käynnistymistä, tukien nopeaa ja täysimääräistä ohjausta viljelijöille, koulutushankkeita, maaseudun omaehtoista kehitystyötä paikallisten toimintaryhmien avulla sekä toteuttaa toimenpiteitä maatalouden ympäristökuormituksen vähentämiseksi.
Kuntien osallistuminen alueellisen kehittämisen rahoitukseen Päijät-Hämeessä
Kunnat rahoittavat ja osallistuvat moniin kehittämishankkeisiin, jotka ovat yhteneviä maakuntastrategian
kanssa. Joitakin projekteja kunnat toteuttavat yhteistyössä mm. Lahden kaupunkiseudun yhteistoiminnan piirissä. Lisäksi kunnat osallistuvat EU:n ohjelmien rahoitukseen. Maakunnan yhteistyöryhmä on arvioinut, että
kuntarahoituksen osuus vuonna 2001 olisi tavoite 2-ohjelman osalta Päijät-Hämeessä noin 3,4 miljoonaa euroa. Lahden kaupunki on huomioinut myös määrärahan 0,5 miljoonaa euroa EU-projekteihin, joita ei talousarviota 2001 laatiessa ole ollut vielä tiedossa. Lahden kaupunki rahoittaa mm. yliopistotoimintaa Lahdessa
2,8 miljoonalla eurolla vuonna 2001, kun valtion rahoitusosuus on noin 3,4 miljoonaa euroa. Lisäksi Lahden
kaupunki käyttää noin 3,2 miljoonaa euroa elinkeinoelämän kehittämisen hankkeisiin vuonna 2001.
Tulevaisuudessa olisi kenties syytä pohtia voidaanko kuntien osallistumista aluekehitystyöhön systematisoida
rahoituksen osalta. Edellisellä EU-ohjelmakaudella sovellettu ohjelmasopimusmenettely saattaisi tarjota lähtökohdan MAST2001:n kuntabudjetointiin.
Euroopa unionin osaalistuminen alueellisen kehittämisen rahoitukseen Päijät-Hämeessä
Päijät-Häme saa rahoitusta rakennerahastokaudella 2000-2006 Suomessa toimivista neljästä rakennerahastosta (EAKR,ESR, EMOTR-O, KOR).
TAVOITE 2 -OHJELMA
Päijät-Häme toteuttaa ensinnäkin Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelmaa 2000-2006. Toiminnan painopiste EteläSuomen tavoite 2 –ohjelmassa on Euroopan aluekehitysrahaston rahoittamilla toimilla, joilla tuetaan alueen
yritystoiminnan ja sen toimintaympäristön kehittämistä sekä alueen kehittämistä ihmisten elinympäristönä.
EAKR:n rahoittamiin toimenpiteisiin on tässä ohjelmassa kohdistettu 78,9 % EU-rahoituksesta. Euroopan sosiaalirahaston kautta osarahoitettavat toimenpiteet pyritään kytkemään joko EAKR -toimenpiteisiin tai maaseudun alueelliseen kehittämisohjelmaan sisältyviin toimenpiteisiin, jotka kohdistuvat yrittäjyyteen, koulutetun työvoiman saannin turvaamiseen sekä sosiaalisiin rakenteisiin. Etelä-Suomen tavoite 2 –ohjelman ESR toimenpiteet kytkeytyvät alueellisiin ja paikallisiin strategioihin ja olosuhteisiin ja ovat tavoite 3-ohjelman ESR
–viitekehyksen mukaisia. Ohjelmakaudella 2000 – 2006 varataan vähintään 5% EU-rahoituksesta ylimaakunnallisiin hankkeisiin. Tasoa pyritään ohjelmakauden kuluessa nostamaan 15 %:iin.
229
Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelman toimintalinjat ovat: 1. Etelä-Suomen vetovoimaisuuden ja yritysten kilpailukyvyn lisääminen, 2. Osaamisen tason ja inhimillisten resurssien kehittäminen sekä 3. Yhdyskuntien toimivuuden ja viihtyisyyden turvaaminen.
Taulukko 15. Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelman toimintalinjat ja rahoitus 2000-2006 miljoonaa euroa
Toimintalinja EUrahoitus
1
87,9
2
46,1
3
78,8
Tekninen
5,5
apu
Yhteensä
218,3
Kansallinen
julkinen
125,4
56,3
140,4
5,5
=Julkinen
yhteensä
213,3
102,4
219,2
11,0
Yksityinen
=Kokonaisrahoitus %
388,6
32,1
27,5
-
601,9
134,5
246,7
11,0
60,6%
13,5%
24,8%
1,1%
327,6
545,9
448,2
994,1
100,0%
Päijät-Häme säilyy EU:n tavoite 2-alueena vuoteen 2006 saakka. Maakunta saa EU-tukea noin 60 miljoonaa
euroa ja sen kansallista vastinrahaa yli 69 miljoonaa euroa. Päijät-Hämeen tuotantorakenteen muutos teollisuudessa, palvelualoilla ja maataloudessa on katsottu aiheuttavan maakunnan kehittymiselle vaikeita ongelmia.
Taulukko 16. Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelman rahoitus 2001 Päijät-Hämeessä milj. euroa
EU-rahoitus
Yhteensä
8,6
Kansallinen
julkinen
10,5
=Julkinen
yhteensä
19,1
Yksityinen
=Kokonaisrahoitus
18,0
37,1
TAVOITE 3 -OHJELMA
Päijät-Hämeessä tavoite 3-ohjelmaa toteutetaan pääosin Hämeen TE-keskuksen ja lääninhallituksen ohjelmatyön kautta. Tavoite 3-ohjelma on luonteeltaan kehittämisohjelma, jolla etsitään, kokeillaan ja tuotetaan
uusia ratkaisuja sekä levitetään hyviä käytäntöjä työvoima-, elinkeino- ja koulutuspolitiikkaan. Lääninhallitus
on korostanut projektivalinnoissaan mm. tietoyhteiskuntavalmiuksien lisäämistä, koulutuksen kehittämistä
työelämän vaatimusten suuntaan sekä oppilaitosten ja yritysten välisen yhteistoiminnan tiivistämistä. Määrärahaa on myönnetty esimerkiksi koulutukseen, jonka avulla lisätään osaamista aloilla, joilla ei ole riittävästi
saatavissa koulutettua työvoimaa. Näiden lisäksi painoalueita ovat ura- ja rekrytointipalvelujen kehittäminen
sekä koulutuksen keskeyttämisen ehkäiseminen.
Taulukko 17. Tavoite 3-ohjelman rahoitus Päijät-Hämeessä 2001 miljoonaa euroa
EU-rahoitus
Yhteensä
2,4
Kansallinen
julkinen
3,1
=Julkinen
yhteensä
5,5
Yksityinen
=Kokonaisrahoitus
2,7
8,2
ELINKEINOKALATALOUDEN OHJELMA
Päijät-Hämeessä elinkeinokalatalouden rakenneohjelmaa toteutetaan Hämeen TE-keskuksen kautta. Tukea
myönnetään hakemusten mukaan. Kalatalousyksikön toimialue käsittää Kanta- ja Päijät-Hämeen lisäksi myös
Pirkanmaan maakunnan. Normaaleissa yritystukiluonteisissa hankkeissa tukiprosentti on yleensä 35 % ja julkisissa kehittämishankkeissa jopa 100 %. Jos alueen investointi- ja kehittämisaktiviteetti kasvaa, esim. Päijänteen muikkukannan edelleen kasvaessa, on olemassa mahdollisuus lisätä Päijät-Hämeen osuutta nykyistä
suuremmaksi.
230
Taulukko 18. Ohjelman rahoitus Päijät-Hämeessä kaudella 2001 miljoonaa euroa
EU-rahoitus
Yhteensä
0,6
Kansallinen
julkinen
0,6
=Julkinen
yhteensä
1,2
Yksityinen
=Kokonaisrahoitus
1,6
2,8
ALUEELLINEN MAASEUDUN KEHITTÄMISOHJELMA - ALMA
ALMAa toteutetaan TE-keskuksen kautta. ALMA:n rahoitus on vuonna 2001 koko toimialueella noin 3 miljoonaa euroa. Eteläisen Päijät-Hämeen kehittämisyhdistys (Etpähä ry Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä, Nastola,
Orimattila, Lahti) saa käyttöönsä vuosina 2001-2006 alueen ALMA-rahoitusta 2,7 miljoonaa euroa kehittämishankkeisiinsa.
Taulukko 19. ALMA -ohjelmarahoitus Päijät-Hämeessä kaudella 2001 miljoonaa euroa
EU-rahoitus
Yhteensä
0,6
Kansallinen
julkinen
1,3
=Julkinen
yhteensä
1,9
Yksityinen
=Kokonaisrahoitus
0,8
2,7
YHTEISÖALOITTEET
Equal -yhteisöaloiteohjelma Päijät-Hämeestä on suunnitteilla hakemuksia ohjelmakaudelle. Ensimmäisen hakukierroksen on tarkoitus alkaa kaikissa jäsenmaissa 22.2.2001, ja EQUAL -ohjelmaa toteuttavat kehityskumppanuudet aloittaisivat loka-marraskuun vaihteessa 2001.
Leader+ -toimintaryhmiä on alueella kattavasti: Etpähä ry ja Päijät-Hämeen maaseudun kehittämisyhdistys
(Padasjoki, Sysmä, Hartola, Pertunmaa, Asikkala, Heinola). Leader+ -rahoitusta saa kaudella 2001-2006 noin
6,9 miljoonaa euroa vain toinen Leader-toimintaryhmä eli Päijät-Hämeen maaseudun kehittämisyhdistys ry.
Rahoitusta on kaudelle tulevan noin Leader on Euroopan Unionin ohjelma, joka tukee maaseudun elinkeinojen ja elinolosuhteiden omaehtoista kehittämistä. Tarkoituksena on, että seudun omat asukkaat ja elinkeinoharjoittajat toteuttavat hankkeita julkisen tuen turvin. Julkinen tuki Leader -hankkeille jaetaan toimintaryhmän toimesta (muodollisesti päätöksen tekee kuitenkin TE -keskuksen maaseutuosasto). Leader toimintaryhmässä ovat edustettuna alueen asukkaat, yhdistykset ja kunnat. Julkinen tuki jakautuu kuntien, valtion ja
EU:n osalta pääsääntöisesti siten, että EU rahaa on 50 %, valtion rahaa 30 % ja kuntien rahaa 20 %.
Taulukko 20. Leader+ -ohjelmarahoitus Päijät-Hämeessä kaudella 2001 miljoonaa euroa
EU-rahoitus
Yhteensä 0,5
Kansallinen julkinen
0,4
=Julkinen yhteensä
0,8
Yksityinen
=Kokonaisrahoitus
0,3
1,2
Interreg III -yhteisöaloiteohjelmaan kaudella 2000-2006 osallistuu Päijät-Häme Interreg III A –ohjelman
osalta. Etelä-Suomen rannikkoseudun ohjelma-alueeseen kuuluvat Suomen puolella Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson maakunnat. Lisäksi ohjelmaan on otettu mukaan ns. rajoittuvina
alueina Kanta- ja Päijät-Häme. Kaakkois-Suomen Interreg III A –alueen muodostavat samat kolme maakuntaa, kuin edelliselläkin ohjelmakaudella eli Etelä-Karjalan, Etelä-Savon ja Kymenlaakson maakunnat. Ohjelma-alueeseen rajoittuviksi alueiksi on nimetty lisäksi Itä-Uudenmaan ja Päijät-Hämeen maakunnat. PäijätHämeen käytettävissä on näissä ohjelmissa ohjelmakaudella 4,1 miljoonaa euroa EU:n osuutta sekä kansallista vastinrahoitusta eli vuosittain noin 0,5 miljoonaa euroa.
231
MUU EU-RAHOITUS
Muuta rakennerahastojen ulkopuolista EU-rahoitusta on toistaiseksi käytetty vähän Päijät-Hämeen hankkeiden rahoituslähteenä. Näistä rahoitusvirroista ei ole tietoja saatavilla, joskin asiaa parhaillaan selvittävän työryhmän arvion mukaan koko maahan tulee vuosittain noin 100 miljoonaa euroa muuta erityisrahoitusta.
Päijät-Hämeen tulisi aktivoitua näiden muiden rahoituslähteiden käyttäjänä, kun laajentumisen seurauksena
kilpailu näistä rahoista kovenee. MAST2001:een sopivaa hankerahoitusta on löydettävistä monista EUlähteistä. Parhaiten ajankohtaista tietoa löytyy suoraan EU:n sivustoilta internetistä. Rakennerahastorahoitus
sisältyy MAST2001-budjetoinnissa ministeriöiden rahoitusosuuksiin, mutta muu hankerahoitus esitetään erikseen. Rahoituksen suuruus on täysin riippuvainen siitä, että mitä hankkeita alueella syntyy ja haetaanko niihin suoraa EU-rahoitusta. Euroopan yhteisön viides puiteohjelma jakautuu seitsemään erityisohjelmaan, joiden antamat rahoitusmahdollisuudet olisivat merkittävä lisä hanke- ja projektirahoituksessa:
5.2.1.3 Päijät-Hämeen maakuntastrategian budjetti
Maakuntastrategian budjetti on rakennettu vuoden 2001 tietojen perusteella. EU:n ja Valtion rahoitustiedot
on kerätty viranomaisilta ja niiden jakautuminen on arvioitu strategian päämäärien mukaisesti. Jakamisperusteiden määrittelyyn ovat osallistuneet Päijät-Hämeen liiton valmistelijat ja valtion alueviranomaiset (Foorumi 3). Kuntien rahoitustiedot on arvioitu kuntien talousarvioehdotusten ja ohjelmahankkeiden mukaisesti
vuoden 2000 ja 2001 tietojen perusteella. Yksityisen rahoituksen osuus perustuu ohjelmarahoituksen yksityisosuuden määrään. Rakennerahastojen ulkopuolinen EU:n rahoitus on jätetty budjetin ulkopuolelle, koska
siitä ei ole saatavissa riittävästi tietoja. Tämän rahoituskanavan käyttö on jäänyt rakennerahastojen vuoksi
lähes tuntemattomaksi alueen kehittämisen rahoituslähteenä. Maakunnassa tulisikin kohottaa tämän suoran
EU:n rahoituksen koulutusta ja hakuvalmiuksia.
Valtion suora rahoitus on vuodelle 2001 noin 71 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi on käytettävissä kuntien vapaaehtoiseen kehittämiseen käytettävät resurssit sekä hankkeisiin käytettävä kuntien vastinrahoitus eli arvioiden mukaisesti noin 45 miljoonaa euroa vuonna 2001. Lisäksi on huomioitava, että erittäin suuren lähteen
rahoituksessa muodostaa yksityisen sektorin osallistuminen hankerahoitukseen ja muuhun maakuntastrategian kannalta oleellisten toimenpiteiden rahoitukseen. Yksityinen osuus on arvioilta noin 44 miljoonaa euroa
vuonna 2001.
Taulukko 21. MAST2001 rahoitus vuonna 2001 rahoituslähteittäin
Rakennerahasto
MAST2001 %
1000 €
Puht.
Kans.
EU:n rak. Valtio+EU Kunnat Yks. Yht.
Kansalli- vastin EU
nen
100
48614
13935
12859
75409 45000 44000 164409
G1
36,6
17582
6886
5286
30234
12000 18000 60234
G2
24,3
12116
2271
2049
15955
12000 12000 39955
G3
15,1
7188
2504
2128
11820
5000 8000 24820
G4
14,7
7776
1306
1106
10188
10000 4000 24188
G5
3,6
1188
376
463
2026
3000 1000
6026
G6
5,5
2764
591
1829
5184
3000 1000
9184
232
Taulukko 22. MAST2001 rahoitus vuonna 2001 valtionrahoituslähteittäin
MAST2001
1000 €
%
SM
OPM
MMM
LVM
KTM
STM
TM
YM
100
7412
13455
6809
10090
16007
4329
14841
G1
40
4346
2116
206
4809
13208
0
G2
21
1502
7991
0
370
2274
0
G3
16
227
481
5350
922
103
G4
14
889
2472
882
3989
235
G5
3
436
395
185
0
188
G6
7
13
0
185
0
0
Valtio+EU
2466
75409
5549
0
30234
3752
66
15955
0
2399
2340
11820
1299
391
33
10188
433
362
27
2026
2597
2388
0
5184
Päämäärien mukaisesti jaettu maakuntastrategian budjetti vaikuttaa siltä, että eniten valtion rahoitusta on
käytettävissä annetuilla reunaehdoilla KTM:n kautta yrityselämän (G1) kehittämiseen. Toiseksi eniten rahoitusta olisi mahdollista kohdistaa oppimisympäristöön liittyen (G2). Nämä kaksi ovat saaneet myös strategian
suurimmat poliittiset painoarvot. Näyttäisi karkeasti arvioiden siltä, että keskushallinto ja EU suuntaavat rahoitusta enemmän yritysten tukemiseen, kun taas maakunta haluaisi sijoittaa osaamisen vahvistamiseen.
Muilta osin MAST2001:n tavoitteelliset painotukset vastaavat suhteellisen hyvin tulevaisuuden tavoiteltavia
rahavirtoja.
Taulukko 23. Eurooppalaiseen kilpailuun kykenevät dynaamiset yritykset ja yhteistyökykyiset yritysverkostot
MAST 2001
G1
%
40
SM
OPM
4346
MMM
2116
LVM
206
4809
KTM
STM
13208
TM
0
YM
5549
Valtio+EU
0
30234
Päämäärän G1 painoarvo on 19% koko strategian voimavaroista 2020. Vuoden 2001 budjetoinnin mukaisesti
päämäärän painoarvo on ylikorostunut vuoden 2020 tahtotilaan verrattuna, mikäli voimavarat tarkoittavat
samassa suhteessa käytettävää rahoituksen määrää. Joissakin määrin on kylläkin vaikeaa erottaa rahoituksen lähdettä vain toiseen päämäärään kuuluvaksi, jolloin on jouduttu käyttämään arviointia rahoituksen jakoperusteista. Yritystoiminnan kehittämisen ja oppimisen kehittämisen välillä on tietenkin tiivis side, jolloin
oppimistarkoituksena on luoda yksilölle mahdollisuudet mielekkään ja tuottavan työn tekemiseen.
Taulukko 24. Osaamisen kehittäminen, hankinta ja hyödyntäminen eurooppalaiselle huipputasolle valituilla
osaamisen aloilla
MAST 2001
G2
%
21
SM
OPM
1502
MMM
7991
LVM
0
370
KTM
STM
2274
TM
0
YM
3752
Valtio+EU
66
15955
Päämäärän G2 painoarvo on 39 % koko strategian voimavaroista 2020. Osaamisen kehittämisen rahoitusmäärien nostamiseen tullee tarvetta MAST2001:n toteuttamisessa vuodesta 2001 eteenpäin. Edellisen päämäärän kohdalla on kuitenkin jo todettu, että yrityselämän kehittämisen ja oppimisen kehittämisen välinen
yhteys on vahvana olemassa. Oppimisprosessin tavoitteena on luoda yksilölle valmiuksia tehdä mielekästä
työtä. Päämäärälausekkeen mukaisesti keskitytään vain määrättyjen omaamisen alojen kehittämiseen. Tämän tavoitteen saavuttamista vaikeuttaa kilpailullinen asema koulutuksen resursseista, kun Päijät-Häme ei
ole saanut asukasluvun mukaisesti katsottuna kovinkaan paljon rahoitusta osaamisen kehittämiseen huipputasolla.
Taulukko 25. Onnistunein yhdistelmä ympäristön vastuullisesta huolenpidosta ja sen hyödyntämisestä Euroopassa
MAST 2001
G3
%
16
SM
OPM
227
MMM
481
5350
LVM
922
KTM
103
STM
TM
0
YM
2399
Valtio+EU
2340
11820
233
Päämäärän G3 painoarvo on 14 % koko strategian voimavaroista 2020. Osuuden arvioinnin mukaisesti maatalouden momenteilta olisi tulossa merkittävin rahavirta. Huomattavaa on, että yksityisen rahoituksen osuus
on erittäin merkittävä 33%. Maataloutta tulee jatkuvasti kehittää, kun perinteinen viljely saattaa ajautua entistä kovempaan ahdinkoon EU:n laajentumisen mukana. Suomen puhdas ympäristö voi mahdollistaa uusien
ympäristöystävällisten ja terveellisten tuotteiden markkinoinnin maksukykyisille asiakasryhmille EU:ssa.
Taulukko 26. Pohjoisen Euroopan turvallinen luonnonläheisen asumisen, liikunnan ja kulttuurin kohtaamispaikka
MAST 2001
G4
%
SM
14
OPM
889
MMM
2472
882
LVM
KTM
3989
STM
235
TM
1299
YM
391
Valtio+EU
33
10188
Päämärän G4 painoarvo on 19 % koko strategian voimavaroista 2020. Osuuden arvioinnin mukaisesti tämän
kohdan painoarvoa tulisi nostaa nykytilasta. Huomioitavaa on, että yksityisen rahoituksen osuus on arviolta
vain noin 16%. Sen sijaan kuntien osuus on suuri: saman verran kuin valtion ja EU:n. Päijät-Häme on jo
tunnetusti luonnonläheinen, liikunnan ja kulttuurin kohtaamispaikka. Turvallisuuteen ja asumisviihtyvyyteen
tulee päämäärän mukaisesti edelleen lisää kehityspainoa.
Taulukko 27. Elävä, uskottava ja avoin maakuntahenki
MAST 2001
%
G5
SM
3
OPM
436
MMM
395
LVM
185
KTM
0
STM
188
TM
433
YM
362
Valtio+EU
27
2026
Päämärän G5 painoarvo on 4% koko strategian voimavaroista 2020. Yksityisen rahoituksen osuus on erittäin pieni ja päämääräkohta sisältää hyvin moninaisia tavoitteita, jotka osin katetaan jo lakisääteisten ja vapaaehtoisten kunnallisten toimintojen avulla. Jokaisella kunnalla on toimenpiteitä markkinoida omaa kuntaa
hyvänä paikkana asua ja yrittää. Kunnat ja alueviranomaiset voivat edelleen kehittää yhteisen alueimagon
kehittämistä päämärän mukaisesti.
Taulukko 28. Sosiaalinen elinvoima ja turvallisuus
MAST 2001
G6
%
SM
7
OPM
13
MMM
0
185
LVM
KTM
0
STM
0
2597
TM
YM
2388
Valtio+EU
0
5184
Päämäärän G6 painoarvo on 5% koko strategian voimavaroista 2020. Päämäärän merkitys on noussut viimeaikoina vahvana esille, kun huolimatta pitkään jatkuneesta talouden kasvusta, on hyvinvoinnin jakaantuminen jäänyt vain joidenkin ryhmien hyödyksi. Syrjäytyneet ja työttömyydessä eläneet ovat todellisuutta,
jonka kustannukset ovat yhteiskunnalle erittäin suuret. Yksityisen rahoituksen osuus on tässä erittäin pieni.
Päämääräkohta sisältää hyvin moninaisia tavoitteita, jotka osin katetaan jo vapaaehtoisten kunnallisten toimintojen avulla.
5.3. Hankkeistaminen ja hankevalinta
Strategian toteuttaminen edellyttää asetettujen tavoitteiden ja osatavoitteiden saavuttamiseksi määriteltyjen
keinojen hankkeistamista. Hankkeistajia ja hankkeiden toteuttajia on sekä julkisella että yksityisellä sektorilla
ja intressit voivat olla yhteisöllisiä tai yksityisiä. Yhteinen tahtotila ja yhteiset tavoitteet suuntaavat toimintaa
ja panostuksia maakunnassa uudella tavalla. Joidenkin hankkeiden toteutukseen tarvitaan kuitenkin valtion
tai jopa EU:n rahoitusta maakunnan omien resurssien lisäksi. Strategian rahoitusta käsittelevässä luvussa on
esitelty valtion ja EU:n rahoituslähteitä.
Yhteistä sekä valtion että EU:n rahoitukselle on, että se perustuu nykyisin ja lähitulevaisuudessa suurelta
osin ohjelmaperusteisuuteen. Kansallisesta aluepoliittisesta ohjelmatyöstä on säädetty aluekehityslaissa. Lain
234
mukaan aluekehitysviranomaisen (maakunnan liiton) johdolla valmistellaan aluekehittämisohjelma. Valtion
talousarviossa puolestaan nimetään eri hallinnonaloilla ne määrärahat, joilla voidaan edistää alueellisten kehittämistavoitteiden ja aluekehittämisohjelmien toteuttamista (aluekehitysrahat).
Laissa määritellään myös alueellisia kehittämisohjelmia suuntaavat tavoiteohjelmat. Tällä hetkellä PäijätHämeessä näistä on merkitystä enää osaamiskeskusohjelmalla. Päijät-Hämeen viimeisin aluekehittämisohjelma oli voimassa vuosina 1998-2000. Uusin ohjelmamenettely on aluekeskusten kehittämisohjelmatyö, josta valtioneuvosto päätti syksyllä 2000.
Euroopan yhteisön aluepolitiikan neljä pääperiaatetta puolestaan ovat keskittäminen, kumppanuus, täydentävyys ja ohjelmapainotteisuus. Ohjelmaperusteinen alue- ja rakennetoiminta on pakollista jäsenmaille rakennerahastojen määrärahojen hyödyntämiseksi. Yhteisön aluepolitiikka rahoitetaan juuri rakennerahastoista. Päijät-Hämeessä toteutetaan parhaillaan Euroopan unionin tavoite 2- ja 3-ohjelmia vuosille 2000-2006.
Lisäksi rakennerahastojen ulkopuolelta rahoitusta saadaan alueellisen maaseutuohjelman kautta.
Kaudella 2000-2006 ohjelmien hallinnoinnissa on lisätty alueellista päätösvaltaa. Alueiden ohjausvaltaa varojen käytössä on vahvistettu. Budjettijärjestelmän yksinkertaistaminen ja sitominen maakunnissa laadittavien
yhteistyöasiakirjojen valmisteluprosessiin varmisti maakunnan omien tarpeiden mukaisen EU:n ja valtion rahoituksen hallinnonaloittaisen jaon. Hankekäsittelyn joustavoittamiseksi maakunnan yhteistyöryhmä ei pääsääntöisesti käsittele yksittäisiä hankkeita vaan suuntaa rahoituspäätöksiä maakunnan strategisten linjausten
ja hankkeiden valintakriteereiden kautta.
Käytännössä siis kansalliset ja EU:n tavoiteohjelmat määrittelevät sen, millaisia hankkeita valtion ja EU:n varoin voidaan rahoittaa. Ohjelmien yhteensopivuus maakuntastrategian kanssa on välttämätöntä strategian
toteutuksen turvaamiseksi.
Etelä-Suomen tavoite 2-ohjelma vuosille 2000-2006 valmisteltiin vuonna 1999, jolloin strategiatyö oli vasta
alussa. Maakunnan visio ja strategiset päämäärät alkoivat kuitenkin silloin jo hahmottua. Seitsemän maakunnan yhteinen ohjelma on yleispiirteinen. Päijät-Hämeen maakuntastrategian toteuttamisen mahdollisuudet tavoite 2-ohjelman kautta ovat varsin hyvät. Myös tavoite 3-ohjelmalla voidaan rahoittaa strategian toteutusta, mutta ei aivan niin laajasti kuin 2-ohjelmalla.
Keväällä 2001 laadittua Lahden alueen aluekeskusohjelmaa valmisteltiin rinnan maakuntastrategian kanssa.
Aluekeskusohjelman visio vuodelle 2010 kytkeytyy varsin hyvin maakunnan visioon. Aluekeskusohjelman
mukaan Lahden alueesta muodostuu hyvinvointiteollisuuden keskus. Tämä tietointensiiviseen teknologiaan
erikoistunut tuotanto- ja palvelukulttuuri edellyttää korkeatasoista osaamista ja laadukasta ympäristöä kuten
maakunnan visiokin.
Maakuntastrategian toteutukseen on siis syytä edetä ohjelmien kautta, mikäli hankkeisiin tarvitaan valtion tai
EU:n rahoitusta. Toteutuksessa on varmistettava yksittäisen hankkeen yhteys paitsi maakuntastrategian visioon, päämääriin ja tavoitteisiin myös rahoittajaohjelman tavoitteisiin. Ohjelmissa on lisäksi määritelty tuettava toiminta, tuensaajaryhmät ja -kohteet, hankkeiden seuranta- ja arviointi-indikaattorit sekä valintakriteerit.
235
6. VAIKUTUKSET
6.1. Mitä merkitys alueellisella strategialla on kansalaiselle?
Maakuntastrategia on olemassa kansalaisten elinolosuhteiden ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Strategia on
viesti kansalaiselle siitä, kuinka julkinen yhteisö aikoo panna asioita tärkeysjärjestykseen tulevaisuuden kehittämisessä ja mihin valinnoilla pyritään. Strategia on viesti sekä alueelle itselleen (sisäänpäin) että muiden
alueiden asukkaille, yhteisöille ja yrityksille (ulospäin). Strategian tulee olla tunnettu. Jos näin ei ole, sillä ei
ole mitään merkitystä. Sisäistetty strategia alkaa vähitellen toteuttaa itse itseään eikä sitä tarvitse varta vasten toteuttaa.
Strategian olemassaolo mahdollistaa jäsentyneen keskustelun alueen kehittämisen valinnoista. Ilman strategiaa keskustelu velloo kaaosmaisena ja osapuolet puhuvat ohi toistensa. Kansalaiselle ja yritykselle strategia
antaa mahdollisuuden arvioida alueen kehittymistä ja julkisen hallinnon toimintaa. Strategia tekee politiikan
ja hallinnon ennakoitavammaksi. Se on omiaan lisäämään luottamusta julkisen sektorin toimintaan. Se kertoo mihin aiotaan keskittyä ja mihin ei aiota. Strategian kertoo myös perustelut valintoihin.
Alueellinen strategia mahdollistaa kansalaisten osallistumisen yhteisten päämäärien muotoiluun. Jo pelkkä
strategian olemassaolo mahdollistaa keskustelun. Pyöreällä pöydällä on edes jotakin, josta voi olla eri mieltä.
Strategia on kuin yhteinen ankkuroitumis- tai kiinnittäytymispoiju, johon osapuolet voivat kiinnittää veneensä. Sen kautta voidaan arvioida muiden toimijoiden pyrkimyksiä. Strategia on taipuvainen luomaan synergiaa, yhdensuuntaisuutta. Tässä tarkoituksessa aluestrategian ei edes tarvitse olla yksityiskohdissaan täsmällisen oikea, hyvä tai virheetön. Oleellista on, että se mahdollistaa kommunikoinnin.
6.2. Taloudellisten, sosiaalisten, ekologisten ja maankäytöllisten vaikutusten arviointi
Ympäristövaikutusten arviointia käytetään yleisessä kielenkäytössä kuvaamaan ekologisia, taloudellisia, kulttuurillisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Arviointien tarkoituksena on lisätä sekä kansalaisten että päättäjien tiedonsaantia erilaisten hankkeiden, suunnitelmien ja ohjelmien vaikutuksista. Toinen tarkoitus on yleensä ollut
kansalaisten tiedonsaannin parantaminen. Maakuntastrategian vaikutusten arvioinnissa viimeksi mainittu tarkoitus toteutuu strategiaprosessissa järjestetyn laajan osallistumisen avulla.
Maakuntastrategian vaikutusten arviointi on tässä vaiheessa rakentunut Päijät-Hämeen maakunnan YVAryhmän työskentelyn tuloksena. Maakunnan YVA-ryhmä on perustettu vuonna 1999 Päijät-Hämeen liiton
tehtäviin kuuluvien suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arviointien asiantuntijaryhmäksi. Ryhmässä on
valtionhallinnon, kuntien, järjestöjen ja maakunnan liiton edustajia yhteensä 15 jäsentä edustuksellisen valinnan kautta.
Maakunnan YVA-ryhmä on voinut osallistua strategiaprosessiin sekä tahdonmuodostusvaiheessa että strategian versioita arvioimalla. Valtuuston seminaarissa 2.10.2000 esiteltiin YVA-menettely strategian valmistelussa, alustavat maakunnan kestävän kehityksen tavoitteet sekä YVA-ryhmän kannanotto versiosta 0.4. Valtuusto kokouksessa 4.12.2000 esiteltiin silloin käsittelyssä olleen strategiaversion 0.7 vaikutukset.
Ryhmän aiempien vaiheiden viestit on otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon strategian seuraavissa
versioissa. Arvioinnin vaikutuksia päätöksentekoon on vaikea erotella muusta käydystä keskustelusta, mutta
ainakin ”sosiaalisektorin” painoarvon nostamiseen YVA-ryhmän näkemykset ovat omalta osaltaan olleet vaikuttamassa.
Maakunnan YVA-ryhmä on edelleen kommentoinut versiota 0.9 ja laatinut siitä arvioinnin. Arvioinnin tulokset
ovat strategian liitteenä 2. Ne esitellään valtuustolle 18.6.2001 kokouksessa, jolloin se päättää versiosta 1.0.
236
Vaikutusten arvioiminen kehittäminen alla olevan jaottelun mukaan edellyttää jatkotyötä, jossa myös muiden
tahojen osallistumista arviointityöhön tarvitaan.
-
Taloudelliset vaikutukset ja vaikutukset työllisyyteen
Sosiaaliset vaikutukset ja vaikutukset työvoimaan
Ympäristövaikutukset
Maankäytölliset vaikutukset
237
7. SEURANTA JA MAAKUNTASTRATEGIAN PÄIVITTÄMINEN
7.1. Seurannan päävastuu
Strategia on jatkuvassa muutoksessa. Strategiassa on aina kypsyydeltään eri tasoisia asioita, jotkut seikat
kirkastuvat ja jotkut kuihtuvat ajan myötä. Seurannan keskeinen tehtävä on huolenpito strategisesta järjestelmästä ja sen kehittäminen. Keskeistä on strategian pitäminen ajan tasalla, jolloin strategisten tekijöiden
seurannan on oltava jatkuvaa.
Maakuntavaltuusto vastaa maakuntastrategian seurannasta ja päivityksessä operatiivisena apunaan maakuntahallitus. Seurannassa kiinnitetään huomiota toisaalta toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin ja niiden
vaikutuksiin maakuntastrategiaan sekä toisaalta strategian tahdonmuodostusta ilmaisevien vision, päämäärien ja osatavoitteiden etenemiseen ja niiden yhteisvaikutukseen.
Päätöksenteon kannalta seuranta ja päivitys sisältää kahdenlaisia asioita. Strategian rakenne, sisältö ja
asiayhteydet sekä tahtotilaan ja näkymiin liittyvät suuret linjaukset viedään aina maakuntahallituksen ja/tai
valtuuston käsiteltäväksi. Maakunnan suuri kehittämisnäköala (visio), näköalaa eteenpäin vievät päämäärät,
niiden yhdistelmät ja tämänhetkiset peruspainotukset ja päämääriä toteuttavat tavoitteet kuuluvat myös
maakunnan liiton korkeimmalle päätöksentekotasolle.
Sen sijaan vähäisempien, jatkuvasti muuttuvien näkymien, tekojen ja aikomusten kokoaminen, muotoilu ja
tulkinta kuuluu operatiiviselle tasolle, josta vastaa Päijät-Hämeen liiton virasto yhdessä sidosryhmien kanssa.
Tällaisia arkitoimintaan kuuluvia asioita ovat myös yksittäiset kehitysarviot, hankkeiden ja osatavoitteisiin liittyvät toimintaolosuhteet ja vähäisempien asioiden välinen logiikka.
7.2. Toimintaympäristön seuranta
Arvioita toimintaympäristön näkymistä ja taustaoletuksista päivitetään jatkuvasti. Seuranta tapahtuu sekä
laadullisella että määrällisellä tasolla. Toimintaympäristön kehitykseen liittyviä ilmiöitä, olettamuksia ja niiden
vaikutuksia seurataan valituilla mittareilla. Laadullisen arvioinnin ja mittarien kehityksen perusteella arvioidaan uudelleen ilmiöiden kehityksen suuntaa, niiden kiinnekohtia ja vaikutuksia strategisiin osatekijöihin.
Seuranta on jatkuvaa ja sitä varten Päijät-Hämeen liitossa jaetaan toimintaympäristöä koskevat seurantavastuut. Tämän lisäksi toimintaympäristön muutosten arviointia varten Päijät-Hämeen liitto kokoaa seurantaryhmän, joka avustaa maakuntahallitusta toimintaympäristön muutosten arvioinnissa. Sen tehtävänä on etsiä
muutoksiin vaikuttavia heikkoja merkkejä, tehdä jatkuvaa arviota muutostekijöiden suunnasta ja pohtia kunkin mittarin merkitystä aika ajoin. Maakuntahallitus käy vuoden ensimmäisessä strategiaseminaarissaan läpi
tärkeimmät toimintaympäristöolettamukset ja pohtii niiden vaikutusta strategiaan.
7.3. Strategian toteutumisen seuranta
Toteutumisen seuranta tapahtuu sekä laadullisella että määrällisellä tasolla. Seurantaa koskeva seurantaryhmä valitsee strategisia asioita koskevat indikaattorit. Tilaindikaattoreiden (esim. väkiluku, työpaikkojen
määrä) ja tavoiteindikaattoreiden (esim. muotoiluyritysten lukumäärä) toteutumista on seurattava ja tehtävä
niistä arvio maakuntahallitukselle kerran vuodessa. Asiantuntijaryhmät keskustelevat eri mittarien merkityksestä aika ajoin. Toteutuskeinoja ryvästetään ja ajoitetaan uudelleen.
Maakuntahallituksen aloitteesta perustetaan eri alojen asiantuntijaryhmiä seuraamaan strategian toteutumista ja kehittämään edustamansa alan ja MAST2001-tavoitteen toimenpiteitä eteenpäin. Ryhmiä perustetaan
tarpeen mukaan riippuen siitä, kuinka kypsä kukin kokonaisajatus on ja kuinka hyvin asiakokonaisuus etenee. Rakentamisvaiheessa osana TIETO-prosessia asiantuntijaryhmiä on toiminut 3 kappaletta matkailun,
238
muotoilun ja liikuntakultuurin osa-alueilla. Eräällä tavalla myös ympäristö (YVA-ryhmä) ja metalli (Lahti Mecatronic Network) ovat muodostaneet teemakohtaisen asiantuntijaryhmän.
7.4. Strategian muuttaminen ja päivitys
Strategian muuttamista ja päivitystä käsitellään neljästi vuodessa pidettävissä maakuntahallituksen ja/tai
valtuuston strategiakokouksissa. Ensimmäisessä strategiakokouksessa käsitellään strategian toimintaoloissa
tapahtuneita muutoksia ja näkymien kehittymistä sekä niiden vaikutuksia strategian rakenteeseen. Toisessa
kokouksessa tarkastellaan vision ja päämäärien toteutukseen liittyviä kysymyksiä. Kolmannessa kokouksessa
arvioidaan toteutukseen liittyvien tavoitteiden, osatavoitteiden ja hankekokonaisuuksien vaikutusta strategian edistämisessä. Neljännessä kokouksessa arvioidaan strategian budjetointia ja täsmennetään maakunnan
viesti valtion tulo- ja menoarvion valmisteluun.
Strategian päivityksessä tavoitellaan eräiden periaatteiden toteuttamista. Strategiassa pyritään ennen pitkää
erottamaan suhteellisen pysyvät ja jatkuvasti muuttuvat asiat selkeämmin toisistaan. Valintoja terävöitetään
ja asiat järjestetään vähitellen myös selkeämpään tärkeysjärjestykseen. Asioiden paikkaa muutetaan vain perustelujen myötä. Eri asioiden aikajännettä muutetaan ja korjaillaan ajan kuluessa, kun ymmärrystä eri kehittämisprosesseista karttuu lisää. Strategian perusrakennetta uudistetaan ajoittain.
239
KÄSITTEITÄ
ALUEELLIS-HALLINNOLLINEN SUVERENITEETTI
Alueen valta määrätä itse omista asioistaan. Käytännössä alueen suvereniteettia edistää mahdollisimman
monen hallintoelimen, yrityksen pääkonttorin ja instituution sijoittuminen maakunnan rajojen sisäpuolelle.
BRANDI
Tuotemerkki. Tuotteesta, palvelusta, organisaatiosta tai niiden muodostamasta kokonaisuudesta muodostuva mielikuva.
EKOTEHOKKUUS
Palveluja ja tavaroita voidaan tuottaa ekotehokkaasti mm. käyttämällä vähemmän materiaalia ja energiaa,
vaikuttamalla kuljetusmatkoihin sekä tuotteen pitkäikäisyyteen.
ETABLOITUMINEN
Esimerkiksi koko yrityksen tai sen osien asettautuminen tai muutto alueelle.
FUNKTIONAALISET ELINTARVIKKEET
Funktionaalisilla eli terveysvaikutteisilla elintarvikkeilla on myönteinen vaikutus yksilön terveyteen, fyysiseen
suorituskykyyn tai mielentilaan.
IKÄTEKNOLOGIA
Vanhusten erityistarpeita huomioivaa teknologiaa mm. apuväline- ja käyttötavaramuotoilun saralla, uudisasuntosuunnittelun, välineistön, rakennusosien ja materiaalien, sisustuksen, valvontajärjestelmien sekä terveydenhuollon alalla.
INFOSTRUKTUURI
Alueen koulutuksen ja tutkimuksen käytössä oleva kiinteä omaisuus (koulurakennukset, koneet ja laitteet,
tietokoneet, tietoverkot eli ns. kova infrastruktuuri) ja inhimillinen pääoma (opettajat, tutkijat ja asiantuntijat
sekä heidän osaamisensa eli ns. pehmeä infrastruktuuri). Laajasti ymmärrettynä infostruktuuriin sisältyy
kaikki koulutusta ja tutkimusta tulevat olosuhteet ja toimintaympäristö.
INNOVAATIOTUOTANTO
Uusien tuotteiden ja ideoiden luominen tutkimuksen ja tuotekehityksen avulla.
KESTÄVÄN KEHITYKSEN PERIAATE
Kestävä kehitys tarkoittaa ihmiskunnan nykyisten tarpeiden tyydyttämistä niin, että tulevilta sukupolvilta ei
viedä mahdollisuutta tyydyttää omia tarpeitaan (ns. Brundtlandin komissio, 1987). Perusehtoina ovat luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen luonnon
sietokykyyn, tasa-arvon ja perusoikeuksien toteutuminen, ihmisten vapaan henkisen toiminnan mahdollistaminen sekä kulttuurien moninaisuuden säilyminen sukupolvesta toiseen.
KLUSTERI
Klusteria voidaan pitää esimerkiksi saman tuoteperheen, palvelukokonaisuuden, raaka-aineen, asiakasryhmän, teknologian tai minkä tahansa yhteisen toiminnan piirteen ympärille nivoutuvana toimijajoukkona, joista kukin tarvitsee toistansa. Verkoston avulla voidaan saavuttaa vahvempi asema markkinoilla.
240
KRIITTINEN OSAAMISMASSA
Tietyn alan ammattilaisten tai osaajien lukumäärä alueella ylittää ns. kriittisen massan rajan silloin, kun ko.
joukko alkaa automaattisesti synnyttää uutta tietoa, keksintöjä ja innovaatioita. Jos kriittinen raja ei ylity
(osaajia on liian vähän), asiantuntijat jäävät ongelmineen yksin eivätkä saa tukea lähiympäristöstä ongelmien luovaan ratkaisuun. Perinteisesti suurten emoyliopistojen ympärille syntyy kriittisen osaamismassan ylittävä tutkijoiden, asiantuntijoiden ja ammattilaisten joukko.
LIIKETOIMINTAELEMENTTI
Joku liiketoiminnan tai yritystoiminnan osa tai osio. Esimerkiksi kulttuurin alalla bisneksen pyörittäminen saatetaan kokea häiritsevänä sivujuonteena. Se kuitenkin olisi osattava hoitaa, jotta tärkein – itse kulttuuri –
voisi kukoistaa.
LOGISTIIKKA
Tavaroiden, ihmisten ja tiedon kuljettaminen, siirtäminen, varastointi, jakelu ja käsittely sekä näiden toimintojen ylläpitämiseksi tarvittavat järjestelmät.
LUONNONVAROJEN KÄYTÖN OPTIMOINTI
Luonnonvarojen käyttö raaka-aineena tulisi olla samaan aikaan sekä tehokasta että kestävää. Optimoidessa
on huomioitava luonnonvarojen luontaiset ja vahvimmat ominaisuudet sekä mahdollisuudet vaikuttaa näihin
ominaisuuksiin.
MUOTOILU
Muotoilu tarkoittaa paitsi esineiden (esim. kahvikupin tai huonekalun) muodon tekemistä myös laajemmin
kaiken audio-visuaalisen informaation muodon tekemistä - kyse ei ole vain Alvar Aallon maljakoista. Muotoilu
vaikuttaa työ-, koti- ja vapaa-ajan ympäristössä oleviin tuotteisiin ja rakenteisiin. Muotoilu liittyy ympäristö-,
sisustus- ja konesuunnitteluun sekä viestintään, liiketoimintaan ja brandiajatteluun. Muotoilun avulla tuotteista saadaan kestäviä, ekologisia, taloudellisia ja käyttökelpoisia. Lisäksi muotoilussa kiinnitetään huomiota
tuotteen aistilliseen ja esteettiseen houkuttavuuteen.
NOMADISMI
Alun perin termillä tarkoitettu paimentolaisuutta. Tämän päivän nomadeina pidetään lähinnä työn ja uran
vuoksi liikkuvia osaajia.
SISÄLTÖTUOTANTO
Sisältötuotannossa tuotetaan aineistoa ja ohjelmasisältöä julkaistavaksi sekä digitaalisessa että perinteisessä
muodossa ja kehitetään siihen liittyvää liiketoimintaa.
TELEDEMOKRATIA, e-DEMOKRATIA
Teledemokratialla tarkoitetaan kansalaisten entistä suorempaa yhteiskunnallista vaikutusmahdollisuutta tietoverkkoja hyväksikäyttäen. Tavoitteena on mm. luoda uudenlaista yhteyttä kansalaisten ja hallinnon välille
sekä uudistaa poliittista kulttuuria. Lähikäsitteenä elektroninen demokratia.
TÄSMÄMARKKINOINTI
Kohdistettua ja entistä tehokkaampaa mainontaa ja markkinointia erilaiset vastaanottajaryhmät huomioimalla.
241
VESIBISNES
Paitsi puhtaan veden tuotteistamista myytäväksi tuotteeksi myös kaikkea liiketoimintaa, jossa puhtaalla vedellä on merkittävä rooli. Vesibisnekseen voidaan lukea juomaveden pullotus ja myynti; virvoitus-, kivennäisvesi- ja panimoteollisuus, elintarviketeollisuus (leipomot, viinitilat, kalanjalostus jne.), matkailu, kalastus ja
vesihuoltoteknologia.
242
Lähdeluettelo
Aho Marita (2000)
Koulutuksen kansainvälistymisestä apua osaajapulaan. Teollisuustieto, 15/2000. s. 17.
ARENE (2000)
Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot. OPM Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto.
Aromaa Kauko (1999)
Syrjäytyminen ja henkirikokset. Helsingin Sanomat 14.04.1999.
Aronen Kauko (1998)
Aluetalouden elinkeinolliset vahvuudet ja heikkoudet – hypoteeseja
aluekehityksen erojen taustoista. Teoksessa Suomalaisia kaupunkeja
ja kaupunkiseutu, Kaupunki-indikaattorit 1998. Kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu. Sisäasiainministeriö ja Helsingin kaupungin
tietokeskus. Helsinki.
Arsis (2000)
Taiteen keskustoimikunta. Arsis 4/2000. Yliopistopaino, Helsinki.
Borchard David C. (1998)
Planning for Career and Life. Job Surfing on the Tidal Waves of
Change. WFS.
Bryson John M. (1995)
Strategic planning for public and nonprofit organizations. A Guide to
strengthening and sustaining organizational achievement. JosseyBass Publishers, San Francisco. USA.
Buchen Irving H. (2000)
A Radical Vision for Education. The Futurist May-June, 2000.
Buhalis Dimitris (2000)
Trends in Information Technology and Tourism. Teoksessa W. C.
Gartner, D.W. Lime: Trends in Outdoor Recreation, Leisure and Tourism. 2000
Böckerman Petri (2001)
Työpaikkojen syntyminen ja häviäminen maakunnissa. Kunnallisalan
kehittämissäätiön tutkimusjulkaisut, nro. 27. Vammala.
Carr Neil (1998)
The Young Tourist: A Case of Neglected Research. Progress in Tourism and Hospitality Research. Vol. 4, 1998.
Castells Manuel (1996-1998)
The Information Age: Economy, Society and Culture.
Castells Manuel (1998)
The reconstruction of social meaning in the space of flows. Teoksessa Futura, teemanumero Urban futures – A loss of shadows in
the flowing spaces? Sotarauta Markku (toim.), volume 18. No.
3/1999. Tulevaisuuden tutkimuksen seura.
Castells Manuel (1999)
Haastattelu Suomen TV-1:n A-studioon 9.12.1999. Risto Johnson
(toim.). TV-lähetys 7.1.2000, klo 21.00-21.30. [31.10.2000]
<http://www.yle.fi/2000+/arkisto/castells.html>.
Coalter Fred (1998)
Leisure studies, leisure policy and social citizenship: the failure of
welfare or the limits of welfare. Leisure studies, Vol. 17, 1998.
Dimantis Dimitrios (1999)
Green Strategies for Tourism Worldwide. Travel & Tourism Analyst.
Nr.4. 1999.
The virtualizing of education. The Futurist March – April, 2000.
Dunn Samuel L. (2000)
Eklund Juha (1998)
Kolmannen sektorin käsite, sidokset ja tutkimukselliset lähtökohdat.
Teoksessa Futura 3/1998, Tulevaisuuden tutkimuksen seura.
243
EMCDDA. Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön
seurantakeskus (2000)
Vuosiraportti 2000 Euroopan unioinin huumeongelmasta. [11.5.2001]
<http://www.emcdda.org/multimedia/Publications/Annual_Report/20
00/report/ar00_fi.pdf>.
Erat Bruno ja Luoma Kirsti
(1992)
Lähiöt viihtyisiksi. Asuntohallitus 1992.
Erkamo Katri (toim.) (1999)
Hämäläisen ympäristön tila. Hämeen ympäristökeskuksen moniste
12/1999. Hämeen ympäristökeskus. Hämeenlinnan Offsetkolmio Ky.
Hämeenlinna.
Ervin Sam L. (2000)
Fourteen forecasts for an aging society. The Futurist NovemberDecember 2000, s. 24-28. World Future Society.
Etelä-Pohjanmaan liitto (2000)
Maakuntasuunnitelma 2020. Seinäjoki.
Etelä-Suomen lääninhallitus
(1997)
Lahden kihlakunnan turvallisuus ja palveluodotustutkimus.
Etelä-Suomen lääninhallitus
(1998)
Heinolan kihlakunnan turvallisuustutkimus.
<www.vn.fi/om/suomi/optula/lehdistö/t031.html>.
Etelä-Suomen lääninhallitus
(1999)
Peruspalvelut Etelä-Suomen läänissä 1999. Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 29 1999.
Etelä-Suomen maakuntien liittouma (2000)
Etelä-Suomen maakuntien liittouman toimintastrategia.
EU lainat ja avustukset (2001)
http://europa.eu.int/comm/secretariat_general/sgc/aides/dgs_prg_fi.
htm [11.5.2001]
Euroopan neuvosto ja taiteen
keskustoimikunnan tutkimus- ja
tiedotusyksikkö (1998)
Syrjästä esiin: Puheenvuoro kulttuurista ja kehityksestä Euroopassa.
Teroprint, Mikkeli.
Euroopan ympäristökeskus
(1999)
Ympäristö Euroopan Unionissa vuosisadan vaihteessa. Yhteenveto.
Luxemburg. Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto.
Eurooppa-tiedotus (2000)
EU-rahoituksen opas 2000. Eurooppatietoa. 173/2000.
EVA (1998)
Globaalistuminen ja Suomi. Elinkeinoelämän valtuuskunta.
<http://www.eva.fi/julkaisut/raportit>.
EVA (1998)
Harmaantuvat härmäläiset. EVA-raportti väestön ikääntymisestä ja
yhteiskunnan muutoksesta. Elinkeinoelämän valtuuskunta.
[11.5.2001]
<http://www.eva.fi/julkaisut/raportit/vaesto/sisallys.htm>.
EVA (1999)
Suomen uusjako. EVA-raportti aluekehityksestä ja sen vaikutuksista.
EVA (2000)
Tärkeintä on liike? Keskustelumuistio, kirjoittanut Peter Ekholm. Yliopistopaino.
EVA (2001)
Mestareita vai maistereita? EVA-raportti koulutuksesta. Elinkeinoelämän valtuuskunta. [7.4.2001]
<http://www.eva.fi/julkaisut/raportit/koulutus2001/sisallys.htm>.
244
EVA (2001):
Erilaisuuksien Suomi. EVA-raportti suomalaisten asenteista 2001.
FAO (2001)
News and Highlights. [09.05.2001]
<http://www.fao.org/news/2001/010304-e.htm>.
Ford Brian J. (2000)
The taste of Tomorrow: Globalisation Is Coming Home to Dinner The
Futurist Nov-Dec 2000.
Gibson Heather J. (1998)
Active Sport Tourism: who participates?. Leisure Studies. Vol. 17.
1998.
Godbey Geoffrey and Robinson
John (1997)
The increasing prospects for leisure. Parks & Recreation, Vol. 32,
1997.
Green Christine B. and Chalip
Laurence (1998)
Sport Tourism as the Celebration of Subculture. Annals of Tourism
Research. Vol 25:2.
Hakkarainen Pirkko (1998)
Aluetelevision idea ja haasteet, käsityksiä Päijät-Hämeen tvtoiminnasta. Journalismin tutkimuksen ja kehityksen yksikkö, Julkaisuja Sarja C 27/1998. Tiedotusopin laitos, Tampereen yliopisto. Tampere.
Harmaakorpi Vesa, Kempas Kari, Tuotannollisen perinteen uudistaminen Päijät-Hämeessä. Alueellinen
Laakso Hilkka, Lintuniemi Matti, yritysstrategia 2001-2006. Osa I (luonnos). TKK Lahden keskuksen
Pekkarinen Satu ja Serkkola
aluetalousinstituutti. Lahti.
Ari (2000)
Harper William (1997)
The future of leisure: making leisure work. Leisure Studies, Vol 16,
1997.
Hein Ritva, Virtanen Ari ja Wahlfors Lennart (2000)
Alkoholi ja huumeet alueittain 1998. Tilastoraportti 4.
Heinonen Jouko (1999)
Päijät-Häme III. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Helander Voitto ja Laaksonen
Harri (1999)
Suomalainen kolmas sektori. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto,
Helsinki.
Helin Heikki (1999)
Kunnallistalouden vuoristorata 1990-luvulla. Artikkeli: Kunnallistieteellinen aikakauskirja, 4 / 1999. Kunnallistieteen yhdistys. Vammala.
Hertsi Juha (1995)
Kaupunkiseutujen strategioiden sisältö. Lahden kaupunkisuunnittelujulkaisu B 1 1995.
Hilli M., Hallantie K. ja Jäppinen
J-P (toim.) (1995)
Biodiversiteettityöryhmän mietintö –Tehtäväalueet ja toimialavastuu
biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen kansallisessa
toimeenpanossa. Työryhmän raportti 4/1995. Ympäristöministeriö,
alueidenkäytön osasto. Helsinki.
Honkasalo Antero (2000)
Kestävä kehitys: Ympäristöosaamisesta tehdään liiketoimintaa. Kolumni Kärkiverkosto-tietopalvelussa. [21.5.2001]
<http://karkiverkosto.sitra.fi/netcomm/>.
Hämeen liitto (1999)
Hämeen aluekehittämisohjelma 2000-2006.
245
Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskus (1999)
Elämyksiä kuhavesiltä ja rapurannoilta. Vapaa-aikakalatalouden kehittäminen Kanta-Hämeen, Pirkanmaan ja Päijät-Hämeen maakunnissa.
Maa- ja metsätalousministeriö. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja
42/1999.
Hämeen-Uudenmaan metsäkeskus (2000)
Hämeen–Uudenmaan alueellinen metsäohjelma. [11.5.2001]
<http://www.metsakeskus.fi/hu/kehys1.htm>.
Ilmonen Mervi, Hirvonen Jukka,
Knuuti Liisa, Korhonen Heli ja
Lankinen Markku (2000)
Rauhaa ja karnevaaleja. Tieto- ja taitoammattilaisten asumistavoitteet Helsingin seudulla. Teknillisen korkeakoulun yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisu B 78/2000. Saastamoinen ky, Helsinki.
International Institute for Management Development (IMD)
(2000)
The Word Competitiveness Yearbook 2000. Lausanne, Switzerland.
Isotalo Mervi (2001)
Hämeen kulttuuristrategia. Hämeen taidetoimikunta.
Itä-Uudenmaan liitto (1999)
Itä-Uudenmaan aluekehittämisohjelma 2000-2006.
Jackson Guy and Morperth Nigel
(1999)
Local Agenda 21 and Community Participation in Tourism Policy and
Planning: Future or Fallacy. Current Issues in Tourism. Vol 2:1.1999.
Jallinoja Riitta (1997)
Elämäntapojen erilaistuminen /Tiivis ja matala asuinrakentaminen.
Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston julkaisuja 1997/45.
Jokinen Noora ja Suominen Heli
(toim.) (2000)
Suuryritys – pienten ja heikkojen puolella? Helsingin Sanomat
26.11.2000.
Juurola Esa ja Rikala Juhani
(1998)
Lahti ja kansainvälisyys; Lahden kaupungin kansainvälistymistä
koskeva perusselvitys. Moniste, 25.6.1998. Lahti.
Jääskeläinen Jari (2001)
Klusteri tieteen ja politiikan välissä. Teollisuuspolitiikasta yhteiskuntapolitiikkaan. ETLA A 33. Helsinki.
Kajanoja Jouko (1997)
Hyvinvointivaltio investointina inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan.
VATT-keskustelualoitteita 144. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus,
Helsinki.
Kallio Panu ja Marttila Juha
(2001)
Sotkeeko itälaajentuminen markkinamme? Helsingin Sanomat 2.4.
2001.
Kamppinen Matti (2000)
Kuntapolitiikkaa tietoverkoissa. Helsingin Sanomat, 19.10.2000 s. A5.
Kasvio Antti (1994)
Uusi työn yhteiskunta: suomalaisen työelämän muutokset ja kehittämismahdollisuudet. Gaudeamus, Helsinki.
Kasvio Antti (2001)
Työvoiman saatavuus tulevaisuuden työmarkkinoilla. Teoksessa Työpoliittinen aikakauskirja 1/2001. Työministeriö. Helsinki.
Kauppa- ja teollisuusministeriö
(2001)
Suomen matkailupoliittiset linjaukset. Luonnos 26.3.2001.
Keskuskauppakamari (2000)
Alueiden kilpailukyky yritysten näkökulmasta. [11.5.2001]
<http://www.keskuskauppakamari.fi/aluepolitiikka/alueidenkilpailuky
ky.pdf, >.
246
Kleiber Douglas A. (2000)
The Neglect of relaxation. Journal of Leisure Research. Vol 32:1,
2000.
Koivukangas Olavi (2001)
Suomi tarvitsee osaajia ulkomailta. Siirtolaisuus, Migration 1/2001.
Siirtolaisuusinstituutti. Vammala.
Koivunen Hannele ja Kotro Tanja Kulttuuriteollisuus. Edita. Helsinki.
(toim.) (1999)
Kokkarinen Veijo (1996)
Liikenne-ennuste 1995-2020: 1. tarkistus. Tulevaisuuden näkymiä
3/1996. Tielaitos.
Korpivaara Aila (2000)
Ruotsin uusia asuntoja. Asu ja Rakenna – lehti 3/2000.
Korten David C. (1997)
Maailma yhtiöiden vallassa. Saalistustaloudesta ekologiseen vallankumoukseen? Like kustannus ja Suomen rauhan puolustajat 1997.
Helsinki.
Koski Markku (2000)
Lahti – kulttuurinen autiomaako? Optimisti 2000. Hämeen ja Kymenlaakson taidetoimikunta. Painokotka, Kotka.
Kuitunen Soile (2000)
Voidaanko EU:n rakennerahastotuilla edistää alueiden tutkimus- ja
kehittämistoimintaa? Katsaus aiempiin tutkimustuloksiin. Artikkeli teoksessa: Kunnallistieteellinen aikakauskirja, 4/2000. Kunnallistie-teen
yhdistys.
Kukkonen Timo (1995)
Ympäristötuotteiden markkinat ja ympäristömyötäisen elinkeinotoiminnan kehittäminen Suomessa. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen raportteja ja selvityksiä 24/1995. Hakapaino Oy, Helsinki.
Kurki S., Linnamaa R. ja Sotarauta M. (2000)
14 näkökulmaa alueelliseen kehittämiseen: Seinäjoen I aluekehitysseminaarin julkaisu. Tampereen yliopisto, Alueellisen kehittämisen
tutkimusyksikkö. Sente-julkaisuja 5/2000.
Lahden alueen aluekeskusohjelma (2001)
Hyvinvointituotannon ja –teollisuuden keskus. Ehdotus. Moniste.
Lahden kaupunki (2000)
Lahden kansainvälistymisstrategia 2000. Moniste.
Lahti Pekka, Heinonen Sirkka,
Koski Kimmo ja Tolsa Heimo
(1997)
Kestävä kehitys aluerakenteessa. Kansainvälisiä näkemyksiä, suomalaisia sovelluksia. Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto. Helsinki.
Lapin liitto (1998)
Lapin aluekehitysohjelma 1998–2001.
Laukkanen Erkki (2001)
EU:n laajentuminen ja maahanmuutto. Teoksessa Työpoliittinen aikakauskirja 1/2001. Työministeriö. Helsinki.
Le Carré John (2000)
Lääketehtaiden suuri puhallus. Helsingin Sanomat 14.4.2001.
Lempiäinen Petri (1998)
Työurana aktiivinen kansalaisuus. Helsingin Sanomat 11.7.1998.
Linnanen Lassi, Markkanen Elina
ja Ilmola Leena (1997)
Ympäristöosaaminen, kestävän kehityksenhaaste yritysjohdolle. Otaniemi Consulting Group. Capella Finland Oy, Helsinki.
Maa- ja metsätalousministeriö
1997
Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarastrategia. Julkaisu
2/1997
247
Mannermaa Mika (toim.) (2000)
Tulevaisuuden haltuunotto, PK-yrityksen ennakoinnin käsikirja.
Työministeriö. ESR-julkaisut. Oy Edita Ab, Helsinki.
Megacities (1996)
Newsweek June 10th 1996.
Meriluoto Seija (1998)
Jatkuvan parantamisen haaste – sertifiointiako tarvitaan. Ympäristö
ja Terveys – lehti 8/1998.
Metsämuuronen Jari (2000)
Uuden vuosituhannen haasteet sosiaali- ja terveysalalla. Teoksessa
Futura 2/2000. Tulevaisuuden tutkimuksen seura.
Metsämuuronen Jari (2001)
Maailma muuttuu – miten muuttuu sosiaali- ja terveysala?
Sosiaali- ja terveysalan muuttuva toimintaympäristö ja tulevaisuuden
osaamistarpeet. [17.5.2001]
<http://www.mol.fi/esf/ennakointi/SOTEKELR.htm >.
Mikkelä Kari (2001)
Nykyaika-projekti. Sitra. Legenda – Suomen eOppimisen klusterin
toimijoiden kehittämisohjelma.
Mintzberg Henry (1994)
The rise and fall of strategic planning. Prentice Hall International
(UK) Limited,Hertfordshire. Cornwall.
Molarius Päivi (toim.) (1993)
From Folklore to Applied Arts – Aspects of Finnish Culture. Helsinki
University, Lahti Research and Training Centre. Gummerus Kirjapaino
Oy.
Mutanen Ulla-Maaria (2000)
Yrityspalveluorganisaatiot tukemaan kestävää tuotekehitystä. Kauppalehti 15.8.2000.
Mäntylä Kaj, Pekkanen Johanna
ja Sneck Timo (1998)
Haja- ja loma-asumisen uudet muodot; Tulevaisuuden näkymiä ja
kehittämismahdollisuuksia. TKK Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja
koulutuskeskus. VTT Rakennustekniikka. Julkaisu B76. Espoo.
N2art (2001)
Pohjoismaista nettitaidetta. [10.5.2001] <http://n2art.nu>.
Niemelä Pauli ja Lahikainen Anja Inhimillinen turvallisuus. Osuuskunta Vastapaino, Tampere.
Riitta (2000)
Niemi Kaius (toim.) (2001)
Vaarallisia annoksia. Helsingin Sanomat 14.4.2001.
Nieminen Mauri (1999)
Kohti vanhusten yhteiskuntaa. Teoksessa Metsä Maija (toim.): Tuleva
tuhat. Tilastokeskus. Jyväskylä.
Niiniluoto Ilkka (2000)
Maailman henkinen tila ja tulevaisuus. Keuruu.
Nummela Juhani (2001)
Valtio-kunta –suhteen kiikkulauta: Muistumia 90-luvulta ja näkyjä tulevasta. Artikkeli teoksessa: Kunnallistieteellinen aikakauskirja,
1/2001. Kunnallistieteen yhdistys.
Nurmela Sakari ja Pehkonen Juhani (1998)
OECD (2001)
Liikuntagallup 1997-1998: Elämänarvostukset ja liikunta. SLUjulkaisusarja 4/98. Multiprint.
Food, Agriculture & Fisheries. [11.5.2001]
http://www.oecd.org/agr/>.
OECD (2001)
International Migration. [11.5.2001]
<http://www.oecd.org/els/migration/>.
248
Ojapelto Ari (1989)
Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työllisyyttä. Tammi, Helsinki.
Okko Paavo, Miettilä Asko ja Oikarinen Elias (2000)
Muuttoliike pakottaa rakennemuutokseen. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisut, nro 24. Vammala.
Olli Ojala (1998)
Kansainväliset sopimukset – kohti parempaa tulevaisuutta. Ympäristö
ja Terveys – lehti 5/1998.
Opettaja (2001)
Korkalovaaran aluekuraattori tekee ennaltaehkäisevää sosiaalityötä.
Opettajalehti 18/4.5.2001.
Opetusministeriö (1995)
Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia 2000-2004. [11.5.2001]
<http://www.minedu.fi/tietostrategia/tietostrategia.html>.
Opetusministeriö (1996)
Kulttuurinen tietoyhteiskunta. [10.5.2001]
<http://www.minedu.fi/kulttuurinen_tietoyhteiskunta>.
Opetusministeriö (2000)
Koulutus ja tutkimus vuosina 1999-2004: kehittämissuunnitelma. Helsinki.
Opetusministeriö (2000)
Muotoilu 2005! Valtioneuvoston periaatepäätös muotoilupolitiikasta
15.6.2000.
Pajala Antti (1999)
Voisiko vaalitulokseen vaikuttaa rikollisesti ääniä ostamalla tai myymällä tietoverkossa järjestetyissä kunnallisvaaleissa? Futura 4/99. Tulevaisuuden tutkimuksen seura. Tammer-Paino Oy.
Parjanne Marja-Liisa (2001)
OECD-maiden varautuminen väestön ikääntymiseen. Teoksessa
Työpoliittinen aikakauskirja 1/2001. Työministeriö. Helsinki.
Alueelliset työllisyysreservit. Teoksessa Työpoliittinen aikakauskirja
1/2001. Työministeriö. Helsinki.
Parkkinen Pekka (2001)
Pihlström Mikael, Myllyvirta Tero Ilman epäpuhtauksien leviämis- ja vaikutustutkimus 1999-2000. Il(2001)
man epäpuhtauksien leviäminen ja vaikutukset metsiin vuosina 19992000 Itä-Uudellamaalla, Päijät-Hämeessä, Kymilaaksossa ja osassa
Keski-Suomen kuntia. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry. Tutkimusraportti.
Pinomaa Simo (2001)
Riittääkö työvoima Suomessa. Teoksessa Työpoliittinen aikakauskirja
1/2001. Työministeriö. Helsinki.
Piri Ilpo ja Kaikkonen Pertti
(2000)
Kuntien liikuntatoimen menot ja hallinto vuonna 1999 Etelä-Suomen
läänissä sekä vertailutietoja 90-luvulta. Sivistysosaston julkaisuja
4/2000. Etelä-Suomen lääninhallitus.
Pirkanmaan liitto (2000)
Pirkanmaan maakuntasuunnitelma 2000+. Tampere.
Pohjois-Karjalan liitto (1998)
Pokat 2006. Julkaisu 35 1998.
Päijät-Hämeen koulutuspolitiikan strategiset painopistealueet
(1999)
Päijät-Hämeen kylät ry
Alueellinen koulutuspolitiikkaseminaari 4.5.1999. Projektin loppuraportti, moniste.
Päijät-Hämeen liitto (2000)
Päijät-Hämeen kyläprojektin loppuraportti.
Päijät-Hämeen kylät pälkähästä.
249
Päijät-Hämeessä toimivien yliopistoyksiköt ja Lahden ammattikorkeakoulu (1999)
Painopistealueet Päijät-Hämeen tutkimus- ja kehitysstrategian toteuttamisessa. Muistio 16.8.1999
Rautavaara Toivo ja Knuuttila
Pekka (1981)
Mihin marjamme kelpaavat.
Reinders Jacob and Baker Michael (1998)
The Future for Direct Retailing of Travel and Tourism
Products: The Influence of Information Technology. Progress in Tourism and Hospitality Research. Vol. 4.
Ristamäki Juha (2001)
Merkkivettä pullossa ja uima-altaassa. Helsingin Sanomat 18.3.2001.
Saarinen Heli, Nieminen Marko
ja Riihiaho Sirpa (1998)
Kulttuuriteollisuus työllistäjänä. Opetuksen, tutkimuksen ja kulttuurin
tietoyhteiskuntaneuvottelukunnan keskustelumuistioita 7. OPM. Helsinki
Saaristoasian neuvottelukunta
(2000)
Vakituisen asumisen kehittäminen ranta-alueilla. Suunnittelukeskus
Oy. 7/2000.
Saavalainen Heli (2001)
Jokainen tippa on tärkeä. Helsingin Sanomat 18.3.2001.
Salmi Anne-Marie ja Säynätmäki
Eija (2001)
Päijät-Hämeen kulttuuritoimijoiden kartoitus. Päijät-Hämeen liitto.
Moniste.
Samdahl Diane M. (2000)
Reflections on the future of leisure studies. Journal of Leisure Research. Vol. 32:1, 2000.
Schmidt-Bleek Friedrich (1994)
Luonnon uusi laskuoppi. Toimittanut Michael Lettenmeier. Gaudeamus Kirja. Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd, Helsinki 2000.
Scientific American, (Feb 2001)
Are We Almost Tapped Out? Safeguarding every drop of clean water.
Sellers Ron (1998)
Nine Global trends in religion. WFS.
Serkkola Ari, Ahonen Helena,
Osaamissopimus: Koulutustarpeiden ennakointi. Aluetalousinstituutin
Pekkarinen Satu ja Villanen Mar- julkaisusarja. Teknillinen korkeakoulu Lahden keskus.
jut (2000)
Shaw Susan (1997)
Controversies and contradictions in family leisure: an analysis of conflicting Paradigms. Journal of Leisure Research. 1997. Vol. 29.
Siemering Art
Food Forecasts for 2050-.
Sihto Matti (2001)
Työvoimapula ja/tai työttömyys? Teoksessa Työpoliittinen aikakauskirja 1/2001. Työministeriö. Helsinki.
Sihvola Juha (2000)
Yksilönä yhteisössä. Näkökulmia paikallisuuteen, globalisaatioon ja
hyvään elämään. Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu nro 37. Vammala.
Siitonen Tuomo (1997)
Asuntosuunnittelun kehittämistarpeista /Tiivis ja matala asuinrakentaminen. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston julkaisuja
1997/45.
Sillanpää Pekka (1999)
Yrittäjyyden monet muodot. Näkökulmia yrittäjyyteen ja yrittäjyystutkimukseen. TKK Lahden keskus.
250
Sisäasiainministeriö (1999)
Alueiden työllisyys. Työvoima 2017. Alueraportti. Sisäasiainministeriön Aluekehitysosaston julkaisu 4/1999. Helsinki.
Sisäasiainministeriö (2000)
Matkailun osaamisstrategiatyöryhmän mietintö. Aluekehitysosaston
mietintö 4/2000
Sitra (1998)
Elämänlaatu, osaaminen ja kilpailukyky - Tietoyhteiskunnan strategisen kehittämisen lähtökohdat ja päämäärät.
Soininvaara Osmo (1996)
Ehkäpä siinä kävikin näin. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja B 1996:1.
Sonkin Leif, Petäkoski-Hult Tuula, Rönkä Kimmo ja Södergård
Hans (1999)
Seniori 2000. Ikääntyvä Suomi uudelle vuosituhannelle. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA (Sitra 233). Helsinki.
Sosiaali- ja terveysministeriö
(1999)
Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma 20002003. Internet (16.3.2001):
<http://www.vn.fi/stm/suomi/pao/julkaisut/tato/tato0-3.htm>.
Sosiaali- ja terveysministeriö
(2001)
Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2010 - kohti sosiaalisesti kestävää ja taloudellisesti elinvoimaista yhteiskuntaa, 2001:3.
Sotarauta Markku, Linnamaa
Reija ja Viljamaa Kimmo (1999)
Elinkeinopoliittisen seutuyhteistyön kulminaatiopisteet. Kunnallistieteellinen aikakauskirja, 4 / 1999. Kunnallistieteen yhdistys. Vammala.
Stakes (2001)
Huumeraportti. [11.5.2001]
<http://www.stakes.fi/tilastot/pdf/huumeraportti.pdf>.
Stenros Manne (toim.) (1998)
Päijät-Häme à la Carte. Studio Avec Audiovisual Oy. Gummerus
Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
STT/Etelä-Suomen Sanomat
(2000)
Suomessa 30 000 käyttää huumeita säännöllisesti. 12.10.2000
Suomalaisen liikunnan tietopaketti (2001)
[10.5.2001] <http://racket.sport.jyu.fi>.
Suomen Akatemia (2001)
Bio 99-projekti. Biotieteiden opetus, tutkimus ja yritykset.
[11.5.2001] <http://www.aka.fi/bio99/biokalvot/sarja4.pdf>.
Suomen Kuntaliitto (2000)
Suomen Kuntaliiton näkökulmia Euroopan Unionin tulevaisuudesta –
Kunnat ja alueet Euroopan unionissa (2000). [11.5.2001]
<http://www.kuntaliitto.fi/eukan/millesu.htm>.
Suomen Ympäristökeskus
(2000)
Suomen lajien uhanalaisuus 2000. [14.5.2001]
<http://www.vyh.fi/luosuo/lumo/lasu/uhanal/mieti/tuloskuv.htm#kuv
ae>.
Suomi Kimmo (2000)
Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo. Jyväskylän yliopiston
Liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisu 1/2000. Rauma.
Särkijärvi Jouni J. (2000)
Ympäristöministeriön tavoitteet Moderni puukaupunki –hankkeessa,
esitelmämoniste 2000.
Söderling Ismo (1999)
Perheitä meiltä ja muualta. Väestöliitto E 8.
251
Talonen, Laiho ja Pallonen
(2000)
Matkailun julkisen rahoituksen määrä ja kohdentuminen Suomessa.
Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 19/2000.
Tampereen yliopiston Informaatiotutkimuksen laitos (1999)
Teollisesta tietoyhteiskuntaan – analyysin teoreettis-metodologiset
lähtökohdat. Luentosynopsis. Informaatiotutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto. [31.10.2000] ):
<http://www.info.uta.fi/winsoc/ajankohtaista/teor.htm>.
Teigland Jon (1997)
The Effects on Travel and Tourism Demand from Three MegaTrends: Democratization, Market Ideology and Post-materialism as
Cultural Wave. Trends in Outdoor Recreation, Leisure and Tourism.
2000.
Tervonen Hannu (1994)
Itäisen Suomenlahden rannikkoprojektin realistisuudesta. Futura
3/1994.
Tervonen Hannu ja Jokinen Arto
(1995)
Venäjä Quo Vadis? Ulkopolitiikka 2/1995.
The Futurist (2000)
The GW Forecast of Emerging Technology. Jul-Aug 2000.
Tiainen Pekka (2001)
Työpaikkoja avautuu suurten ikäluokkien poistuessa työelämästä. Arvio 2010-luvun puoliväliin. Teoksessa Työpoliittinen aikakauskirja
1/2001. Työministeriö. Helsinki
Tiede- ja opintoradio Kantti
(2000)
Ohjelmasarja terveyssosiologiasta. [11.5.2001]
<http://www.uku.fi/radio/ohjelmasarjat/terveyssosiologia/a2.shtml>.
Tietotekniikan kehittämiskeskus
(2001)
eOppiminen. [11.5.2001] <http://www.tieke.fi/standardointi.nsf/>.
Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta (2000)
Suomi tietoyhteiskuntana. Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunnan
raportti hallitukselle 14.6.200
Tiihonen Paula (toim.) (2000)
Työn tulevaisuuden kipupisteitä. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. Eduskunnan tulevaisuuslautakunta.
Tilastokeskus (1999)
Suomen maaseutu EU-kauden alussa – Maaseutuindikaattorit. Katsauksia 1999/2.
Tilastokeskus (2000)
Suomen Lähialueet 2/2000. Ympäristön tila ja kehityssuunnat.
Tilastokeskus (2000)
Suomen tilastollinen vuosikirja 2000.
Tilastokeskus (2000)
Teollisuuden ja rakentamisen rakennetilasto 1998, Teollisuus 2000:4.
Tilastokeskus (2001)
AlueOnline aluekatsaukset. [11.5.2001]
<http://tilastokeskus.fi/tk/tp_alue/aluekatsaus/alueonline.html>.
Tilastokeskus (2001)
International Business Statistics. Oy Edita Ab, Helsinki.
Tilastokeskus (2001)
Maailma numeroina. [11.5.2001]
<http://www.tilastokeskus.fi/tk/tp/maailmanumeroina/maailmanumer
oina_hakemisto.html>.
TKK Lahden keskus, Aluetalousinstituutti (2001)
Päijätpuntari. [10.5.2001] www.aluenet.com/puntari
252
Toffler Alvin ja Heidi (2000)
Vähemmistöt tulevat. Los Angeles Times/Etelä-Suomen Sanomat
3.9.2000.
Toffler Alvin ja Heidi (2001)
Vapaan markkinatalouden ideologia tarvitsee päivitystä monimutkaistuvassa maailmassa. Lehtiartikkeli: Los Angeles Times / EteläSuomen Sanomat, s. 15, 4.2.2001.
Tulevaisuusvaliokunnan mietintö Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mietintö (1998 vp TuVM1) val(1998)
tioneuvoston selonteosta: osa 2, Reilu ja rohkea – vastuun ja osaamisen Suomi (VNS 3/1997 vp). Tulevaisuusvaliokunta, Eduskunta.
Työministeriö (2001)
Tavoite 3 ohjelma. [14.5.2001]
<http://www.teho.net/esr/index.html>.
UNDCP, United Nations Office for UN Drug Report Sees Hope on Horizon. [11.5.2001]
Drug Control and Crime Preven- <http://www.undcp.org/press_release_2001-01-22_1.html>.
tation (2001)
Uudenmaan liitto (1998)
Aluekehittämisohjelma. Uudenmaan aluekehittämisstrategia 2000.
Helsinki.
Wagner Cynthia (2000)
Transmigrants: Living in Multiple Cultures. The Futurist Sept-Oct
2000.
Wahlström Erik, Hallanaro EevaLiisa ja Manninen Sanni (1996)
Suomen ympäristön tulevaisuus. Suomen ympäristökeskus. Oy Edita
Ab, Helsinki.
Wahlström Erik, Reinikainen Tapio ja Hallanaro Eeva-Liisa
(1992)
Ympäristön tila Suomessa. Ympäristötietokeskus Gaudeamus. Forssan kirjapaino, Forssa.
Vallin Arto (2000)
Päijät-Hämeen puuohjelma 2000-2006. Luonnos 8.2000. Hämeen TEkeskus.
Valtion asuntorahasto (2000)
Valtion asuntorahaston lähiöprojektin loppuraportti, tiivistelmä.
Lähiöuudistus 1995 – 1999. Helsinki 2000.
Valtion talouden tarkastusvirasto (2000)
Matkailun kehittäminen. Tarkastuskertomus 9/2000.
Valtion talousarvioesitys 2001.
Valtion tiede- ja teknologianeuvosto (2001)
<http://edita.fi/tae2001/>. [11.5.2001]
Katsaus 2000: Tiedon ja osaamisen haasteet. [11.5.2001]
<http://www.minedu.fi/opm/asiantuntijat/tiede_teknologianeuvosto_
katsaus2000.html#2.3>.
Valtion vuoden 1995 talousarvioesityksen liite n:o 3
Luonnonvarat ja ympäristö. Eripainos.
Valtioneuvosto (1997)
Reilu ja rohkea – Vastuun ja osaamisen Suomi. Valtioneuvoston tulevaisuus-selonteko eduskunnalle, osa II.
<http://www.vn.fi/vn/suomi/selont/tulevaisuus/Index.htm>.
Valtioneuvoston kanslia (2000)
Alueellinen kehitys ja aluepolitiikka Suomessa.
Työryhmäraportti. Julkaisusarja 6/2000. Talousneuvosto.
Weber Karin, Roehl ja Wesley S.
(1997)
Profiling people searching for and purchasing travel products on the
world wide web. Journal of Travel Research. Vol 37:3. 1999.
253
Vepsäläinen Jukka (1997)
Suomalaisen aluepolitiikan uudistuminen – Onko paradigma muuttumassa? Teoksessa Hautamäki Lauri, Keski-Petäjä Timo ja Seppälä
Kristiina (toim.): Yhteiskunta orientaatioina. Aluetieteen ja ympäristöpolitiikan laitoksen julkaisuja, Sarja A 20. Tampereen yliopisto.
Tampere.
Viitanen Reijo (1999)
Kulttuuripuntari 1999: Raportti kulttuuripalvelujen käytöstä ja merkityksestä työssä jaksamiseen ja vapaa-ajanvieton kannalta. Edita, Helsinki.
Viitanen Reijo (1999)
Nuorisotyöttömyys ja nuorten syrjäytymisen riskit. Nuorisoasian neuvottelukunta. [14.5.2001]
<http://www.minedu.fi/nuora/raportit/nuorisotyottomyys_syrjaytymi
nen.html>.
Virtanen Anne (2000)
Tilasta paikkaan, estetiikasta ekologiaan. Asu ja Rakenna –lehti.
Virtanen Ari (2000)
Huumausainetilanne Suomessa 2000, STAKES 1/2001. [14.5.2001]
<http://www.stakes.fi/tilastot/pdf/huumeraportti.pdf>
Wooten James O. (2000)
Health Care in 2025. A Patient´s Encounter. The Futurist July-August
2000, s. 18-22. World Future Society.
Vuorenmaa Haltia (1999)
Valtakunnallinen kartanomatkailuhanke. Loppuraportti. Centralia Oy
Viestintäkeskus, Jyväskylä.
Vuorento Reijo (2001)
Kuntasektorin rekrytointitarve suuri. Työpoliittinen aikakauskirja
1/2001. Työministeriö. Helsinki.
Vuoristo Kai-Veikko (1998)
Matkailun muodot. WSOY.
Väestöliitto (1998)
Suomen väestö 2031. Miten, mistä ja kuinka paljon? Väestöliitto E 5
Yliopistotiedot (2000)
Huumeet tuottavat päänvaivaa myös filosofeille. Yliopistotiedot
5/2000 [11.5.2001]
<http://www.utu.fi/yt/15-2000/12.html>.
Ympäristöministeriö (1998)
Lähialueiden ympäristöhankkeet. Toimintakertomus 1997. Multiprint
Oy, Helsinki.
Ympäristöministeriö (2000)
Kansallinen ilmasto-ohjelma – Ympäristöministeriön sektoriselvitys.
Ympäristöministeriö (2000)
Ympäristöministeriön hallinnonalan talousarvioesitys vuodeksi 2001.
Ympäristöministeriö tiedottaa 4.9.2000
Ympäristöministeriö (2001)
Elinympäristön seurantajärjestelmän kehittäminen, työryhmän
loppuraportti. Alueidenkäytön osasto, Helsinki.
254
Liitteet
LIITE 1
MAAKUNTASTRATEGIAN VALTION RAHOITUSKEHYS
MAST2001-TIIMIN MUKAISENA
(väestö% tarkoittaa Päijät-Hämeen väestöosuuden mukaista laskennallista osuutta koko vuoden 2001 talousarvion määrästä)
Tilastotietoa Tilastokeskuksesta sekä SM:n selvityksestä
H. ala
Akr
Mom.
Momentin nimi TA 2001 mukaisesti
1995
1996
1997
1998
2001 väestö%
SM
269732 Kuntien yhdistymisavustukset ja kuntajako
0
0
921
0
0
288
SM
kaikki
269843 Maakunnan kehittämisraha
496
888
619
614
252
243
SM
kaikki
269861 EU:n osallistuminen rakenne- ja aluekehitysohjelmiin
1 633
7 586
5 145
2 121
6 571
4 838
sekä yhteisöaloitteisiin
SM
kaikki
269862 EU:n rakennerahastojen valtion rahoitusosuus sisäasi0
589
721
ainministeriön osalta
SM
SM yhteensä
2 130
8 474
6 685
2 735
7 412
6 090
H. ala
Akr
Mom.
Momentin nimi TA 2001 mukaisesti
1995
1996
1997
1998
2001 väestö%
OPM
290122 Kehittämistoiminta
690
527
493
443
163
163
OPM
kaikki
290162 EU:n rakennerahastojen valtion rahoitusosuus opetusmi0
2 404
1 448
nisteriön osalta
OPM
291021 Yliopistojen toimintamenot
12 981
14 402
14 496
6 951
3 364
38 433
OPM
291022 Yliopistolaitoksen yhteiset menot
189
148
738
37
168
890
OPM
292025 Ammattikorkeakoulujen kehittäminen
0
230
56
230
145
OPM
294025 Yleissivistävän koulutuksen kehittäminen
101
108
61
5
66
66
OPM
296025 Ammatillisen koulutuksen kehittäminen
101
108
61
0
75
75
OPM
296031 Valtionosuus oppisopimuskoulutukseen
2 421
2 841
3 901
2 876
3 751
3 153
OPM
296087 Kiinteistöjen hankinta (Ammatilliset oppilaitokset)
0
952
0
38
OPM
296925 Aikuiskoulutuksen kehittäminen
205
241
241
2
131
131
OPM
298850 Suomen Akatemian tutkimusmäärärahat
0
1 919
OPM
298853 Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovarat tieteen tu0
15
23
2 933
kemiseen (Suomen Akatemia)
OPM
299050 Eräät avustukset
5
23
19
59
59
119
OPM
299850 Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovarat urheilun ja
252
84
1 009
2 500
2 232
3 058
liikuntakasvatustyön tukemiseen (liikuntapaikkarakentaminen)
OPM
299950 Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovarat nuorison0
758
758
kasvatustyön tukemiseen (Nuorten työpajatoiminnan kehittäminen)
OPM
299951 Nuorten työpajatoiminnan kehittäminen
44
51
90
81
31
31
OPM
OPM yhteensä
16 990
18 533
21 340
13 976
13 455
53 359
H. ala
Akr
Mom.
Momentin nimi TA 2001 mukaisesti
1995
1996
1997
1998
2001 väestö%
MMM
301443 Maaseudun kehittäminen
200
331
84
183
127
128
MMM
301449 Maaseutuelinkeinotoiminnan korkotuki
1 189
991
1 036
461
1 036
1 036
MMM
kaikki
301461 EU:n osallistuminen elintarviketalouden ja maaseudun
138
333
348
2 253
492
1 399
rakennetoimenpiteisiin
MMM
kaikki
301462 Valtion rahoitusosuus EU:n osaksi rahoittamasta maa0
1 362
1 813
seudun kehittämisestä
MMM
osa
303124 Eräät metsätalouden yhteiskunnalliset palvelut ja yleinen
0
149
uittoväylätuki
MMM
303142 Valtionapu metsätalouden edistämis- ja valvontaorgani89
122
81
760
810
1 599
saatioille
MMM
osa
303144 Tuki puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen
45
10
6
382
611
1 943
MMM
osa
303183 Lainat puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen
5
0
1
101
13
13
MMM
osa
304162 Elinkeinokalatalouden markkinoinnin ja rakennepolitii75
111
39
112
212
557
kan edistäminen
MMM
305122 Vesivarojen käytön ja hoidon menot
0
70
120
222
MMM
305130 Vesihuoltolaitteiden rakentamisen korkotuki
0
41
44
130
MMM
305131 Avustukset yhdyskuntien vesihuoltotoimenpiteisiin
0
141
136
252
MMM
305177 Vesistö- ja vesihuoltotyöt
0
101
145
524
MMM
MMM yhteensä
1 742
1 899
1 595
4 604
5 109
9 764
H. ala
Akr
Mom.
Momentin nimi TA 2001 mukaisesti
1995
1996
1997
1998
2001 väestö%
LVM
osa
312421 Perustienpito (otettu mukaan 1/3)
3 801
3 610
4 149
3 948
4 373
6 817
255
LVM
LVM
LVM
LVM
LVM
LVM
H. ala
KTM
KTM
KTM
KTM
KTM
KTM
KTM
KTM
KTM
KTM
kaikki
Akr
osa
osa
osa
osa
kaikki
osa
KTM
osa
KTM
osa
KTM
KTM
KTM
KTM
H. ala
STM
Akr
osa
STM
STM
H. ala
TM
TM
Akr
kaikki
kaikki
TM
TM
TM
TM
TM
TM
H. ala
YM
YM
YM
YM
YM
YM
YM
YM
YM
kaikki
kaikki
Akr
osa
osa
kaikki
312477 Tieverkon kehittäminen
312550 Valtionapu yksityisten teiden kunnossapitoon ja parantamiseen
313077 Väyläverkon kehittäminen
314077 Rataverkon kehittäminen
315241 Valtionapu eräiden lentopaikkojen rakentamiseen ja ylläpitoon
LVM yhteensä
Mom.
Momentin nimi TA 2001 mukaisesti
321022 Työvoima- ja elinkeinokeskusten toimintamenot
322022 Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen toimintamenot
322026 Teknologian kehittämiskeskuksen toimintamenot
322027 Tutkimus- ja kehitystoiminta
322040 Avustukset teknologiseen tutkimukseen ja kehitykseen
322083 Lainat teknologiseen tutkimukseen ja kehitykseen
323042 Finnvera Oyj:n korkotuet
323043 Finnvera Oyj:n tappiokorvaukset
323044 Alueellinen kuljetustuki
323045 Yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukeminen
323047 Valtionavustus pk-yritysten kehittämispalvelutoimintaan
ja alan yhteisöille
323062 EU:n rakennerahastojen valtion rahoitusosuus kauppa- ja
teollisuusministeriön osalta
325040 Yritysten kansainvälistyminen
325041 Avustus ulkomaankauppaa edistäville järjestöille ja
Suomen Ulkomaankauppaliitto ry:lle
326040 Energiatuki
KTM yhteensä
Mom.
Momentin nimi TA 2001 mukaisesti
330162 EU:n rakennerahastojen valtion rahoitusosuus sosiaali- ja
terveysministeriön osalta
339250 Avustukset yhteisöille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen
STM yhteensä
Mom.
Momentin nimi TA 2001 mukaisesti
340561 EU:n osallistuminen työvoima- ja sosiaalipolitiikkaan
340562 EU:n rakennerahastojen valtion rahoitusosuus työministeriön osalta
340602 Palkkaperusteinen työllistämistuki valtionhallinnolle
340629 Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen ostopalvelut
340630 Palkkaperusteinen työllistämistuki kunnille ja kuntayhtymille
340664 Työllisyysperusteiset siirtomenot investointeihin
340677 Sijoitusmenot työllisyyden turvaamiseksi
TM yhteensä
Mom.
Momentin nimi TA 2001 mukaisesti
351063 Ympäristönsuojelun edistäminen
351067 Ympäristöyhteistyön edistäminen Suomen lähialueen
maissa
352022 Luonnonsuojelualueiden hoito ja kunnossapito
352037 Avustukset kuntien kaavoitukseen ja maankäytön ohjaukseen
352064 Avustukset rakennusperinnön hoitoon
354021 Toimintamenot (Alueelliset ympäristökeskukset)
359922 Kehittäminen ja suunnittelu
359962 EU:n rakennerahastojen valtion rahoitusosuus ympäristöministeriön osalta
YM yhteensä
Kaikki yhteensä 1000 euroa
Kaikki yhteensä 1000 markkaa
12 110
0
0
336
39
16 286
1995
0
0
0
541
1 608
808
903
670
0
2 269
10 024
2 186
7 609
400
49
0
42
400
49
14 083
1996
6 377
1997
0
0
12 005
1998
443
0
120
1 563
715
1 015
574
1 152
2 528
1 620
1 053
335
556
1 231
847
987
352
2 509
3 573
3 985
0
489
0
3 666
185
3 238
233
0
1 850
15
97
1 871
23
10 090
12 279
2001 väestö%
2 350
2 428
0
2 364
126
894
269
4 986
5 046
5 349
1 261
1 502
750
1 081
236
583
0
65
555
635
137
137
4 047
3 101
680
0
680
932
17
0
535
700
668
0
6 817
1995
0
116
7 147
1996
116
115
11 075
1997
115
60
9 617
1998
0
3 485
4 212
3 179
4 254
4 329
3 485
1995
204
282
4 328
1996
1 611
2 426
3 294
1997
2 371
5 094
4 254
1998
4 315
2 723
4 329
9 320
2001 väestö%
1 697
4 617
2 212
2 661
3 364
6 356
7 416
3 864
7 363
9 010
3 933
7 433
13 791
3 731
9 787
8 224
1 018
5 096
2 313
825
252
18 699
1995
0
0
1 747
1 606
27 628
1996
423
1 093
34 139
1997
429
745
29 955
1998
6
2
84
0
101
135
101
20
27
520
49
214
7
213
21
34
45
1 791
0
252
32
2 078
350
186
0
0
0
0
70
751
15 527
25 488
2001 väestö%
0
61
9 260
1 347
5 109
3 950
370
550
217
609
12 921
18 843
2001 väestö%
318
206
12
84
84
101
348
383
2 466
3 505
66 233
393 802
82 193
488 698
84 853
504 515
77 528
460 962
71 309
423 981
138 649
824 367
256
SM:n selvityksestä karsitut pois MAST-prosessissa 2001
L
AKR
mom.
Momentin nimi TAE 2001 mukaisesti
26
269734 Kuntien harkinnanvarainen rahoitusavustus
27
270174 Uudisrakennukset ja perusparannukset
29
299075 Perusparannukset ja talonrakennukset
31
312479 Tieverkon jälkirahoitus- ja kokonaisrahoitushankkeet
31 kaikki
313244 Saaristoliikenteen avustaminen
31
314021 Perusradanpito
31 osa
316063 Joukkoliikenteen palveluiden osto ja kehittäminen
31
317242 Sanomalehdistön tuki
32
322021 Geologian tutkimuskeskuksen toimintamenot
32
323046 Avustus telakkateollisuuden kilpailuedellytysten turvaamiseksi
34
340621 Työvoima-asiain paikallishallinnon toimintamenot
34
340650 Työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen osallistuvien opintososiaaliset edut
34
340652 Työmarkkinatuki
34 osa
340663 Valtionapu työttömyyden lieventämiseen
35
352074 Luonnonsuojelualueiden talonrakennustyöt
35
352087 Luonnonsuojelualueiden hankkiminen
35
356021 Toimintamenot (Suomen ympäristökeskus)
35 osa
359965 Eräät avustukset
35 kaikki
351077 Ympäristötyöt
257
LIITE 2
PÄIJÄT-HÄMEEN MAAKUNTASTRATEGIA 2001, VERSION
1.0 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI
Päijät-Hämeen maakunnan YVA-ryhmä, kokouspäivät 2.5.2001 ja 15.5.2001
Eurooppalaiseen kilpailuun kykenevät dynaamiset yritykset ja yhteistyökykyiset yritysverkostot
(päämäärä G1)
Logistisen keskusroolin vahvistaminen (tavoite G1a)
 Lahden logistiikkakeskuksen kehittäminen (osatavoite G1a1)
 Sijaintiyhteistyön tiivistäminen (osatavoite G1a2)
 Saavutettavuuden parantaminen (osatavoite G1a3)
Ympäristövaikutukset:
- raskaan liikenteen kasvu lisää päästöjä, onnettomuusriskejä ja melua kaupunkiseudulla vähentää siten asumisviihtyvyyttä ja huonontaa ilman ja vesien laatua
- rakentamis- ja liikennehankkeet pirstovat alueita ja vähentävät siten luonnon monimuotoisuutta ja aiheuttavat esteitä paikallisten asukkaiden liikkumiselle
- Maakunnan toimintaympäristössä ilmiöitä (polttoaineen hinta ja kestävän kehityksen
trendit), jotka saattavat hidastaa liikenteen kasvua, jolloin liikenteen kasvun varaan
suunnittelu ei ole taloudellista
Maakunnan YVA-ryhmä suositus:
- Panostetaan kuljetusten rationalisointiin ekotehokkuuden parantamiseksi
- Haittoja voidaan vähentää raideliikenteen tehostamisella ja virtuaalisella logistiikalla
- Kuljetustarvetta vähentää mm. paikallisten tuotteiden suosiminen
Yrityksen ja sen toimintaympäristön yhteistyön kehittäminen (tavoite G1b)





Yritysten yhteistyön edistäminen ja klustereiden synnytys (osatavoite G1b1)
Yritysmetsästys: alueellisen yritysrekrytoinnin tehostaminen ja yritysten etabloitumisen
helpottaminen (osatavoite G1b2)
Ammattilaismetsästys: osaavan työvoiman hankinta (osatavoite G1b3)
Yritysten sekä koulutuksen ja tutkimuksen välisen yhteistyön parantaminen (osatavoite
G1b4)
Yksityisen ja julkisen uusi suhde: yritysten ja julkisen hallinnon yhteistyön kehittäminen
( mm. yrityspalvelut) (osatavoite G1b5)
Ympäristövaikutukset:
- Ympäristökuormitus voi jopa pienentyä toiminnan kasvusta huolimatta , mikäli kaikkinainen toimintakulttuuri muuttuu ekotehokkaammaksi
- Ympäristöasioiden liittämisellä liiketoimintaan ja ympäristömyönteisillä innovaatioilla
myönteisiä ympäristövaikutuksia
258
Yritysten liiketoimintakykyjen parantaminen (tavoite G1c)









Bisnesosaamisen parantaminen (osatavoite G1c1)
Yritysten tutkimuksen, tuotekehityksen ja innovaatiotuotannon lisääminen (osatavoite
G1c2)
Yritysten kansainvälistyminen (osatavoite G1c3)
Puun jalostus ja huonekaluteollisuus hyvinvointiteollisuudeksi (osatavoite G1c4)
Teollisen tuotannon kehittäminen ja automaatio (osatavoite G1c5)
Ympäristöosaamisen siirtäminen yritystoimintaan (osatavoite G1c6)
Muotoilun teollistaminen ja kaupallistaminen osana yritysten liiketoimintaa (osatavoite
G1c7)
Laadun parantaminen osana liiketoiminnan kehittämistä (osatavoite G1c8)
Matkailuyritystoiminnan aktivointi (osatavoite G1c9)
Ympäristövaikutukset:
- Ympäristökuormitus voi jopa pienentyä toiminnan kasvusta huolimatta , mikäli kaikkinainen toimintakulttuuri muuttuu ekotehokkaammaksi
- Ympäristöasioiden liittämisellä liiketoimintaan ja ympäristömyönteisillä innovaatioilla
myönteisiä ympäristövaikutuksia
- Motorisoidut matkailutuotteet kuten moottorikelkkasafarit tai vastaavat aiheuttavat toteutuessaan melua, päästöjä ja häiriöitä asukkaille ja luonnolle
- Ikääntyvien henkilöiden tarpeiden huomioiminen parantaa hyvinvointia
- Kulttuuri-, historia-, luonto- ja liikuntamatkailu lisäävät asukkaiden viihtyvyyttä ja parantavat kulttuuriperinnön säilymismahdollisuuksia hyvin toteutettuina
Maakunnan YVA-ryhmä suositus:
- Matkailupalveluiden kehittäminen ja tarjonta maakunnan ja lähialueiden omalle väestölle vähentää liikkumistarvetta ja siten liikenteen aiheuttamia haittoja
- Toteutusvaiheessa mahdollisesti syntyviä haittoja voidaan ehkäistä hyvällä matkailun
kehittämis- ja suunnittelutyöllä
- Matkailun haittoja voidaan vähentää panostamalla luontoarvojen säilyttämiseen, ympäristön kuormituskestävyyden takaamiseen ja varautumalla matkailijoiden valistamiseen alueiden luontoarvoista
Osaamisen kehittäminen, hankinta ja hyödyntäminen eurooppalaiselle huipputasolle valituilla
osaamisen aloilla (päämäärä G2)
Ympäristökoulutuksen ja ympäristötutkimuksen lisääminen (tavoite G2a)



Ympäristöekologian tutkimuksen ja koulutuksen lisääminen (osatavoite G2a1)
Ympäristöbioteknologian osaamisen lisääminen (osatavoite G2a2)
Ympäristöteknologian osaamisen lisääminen (osatavoite G2a3)
Ympäristövaikutukset:
- Myönteisiä ympäristövaikutuksia
Maakunnan YVA-ryhmä suositus:
-
-
Osaamisessa painoa tuotteiden valmistuksen päästöjen vähentämiseen, raakaainevarojen säästöön, energiatehokkuuteen, haitallisten aineiden vähentämiseen,
tuotteiden eliniän pidentämiseen ja kierrätyslähtöiseen tuotesuunnitteluun
Edelleen painoa ympäristöhaittoja ennalta ehkäisevään suunnitteluun, taloudellisten ja
tehokkaiden ympäristöbiotekniikan ratkaisujen kehittämiseen
Tulevaisuuden palvelunäkökulman huomioiminen (tuotteiden sijaan tullaan kysymään
palveluita
259
Puuosaamisen vahvistaminen (tavoite G2b)




Mekaanisen puun jalostusasteen nostaminen (osatavoite G2b1)
Puualan tutkimuksen keskittäminen maakuntaan (osatavoite G2b2)
Markkinointiyhteistyön kehittäminen (osatavoite G2b3)
Puurakentamisen verkostoituminen (osatavoite G2b4)
Ympäristövaikutukset:
- Ympäristökuormitus voi jopa pienentyä toiminnan kasvusta huolimatta, mikäli kaikkinainen toimintakulttuuri muuttuu ekotehokkaammaksi
- Välillisesti puunkäytön lisääntyminen voi vähentää luonnon monimuotoisuutta
- Puurakenteissa hiilidioksidi on sitoutuneena
- Uusiutuvan puumateriaalin käyttö on ympäristön kannalta myönteinen asia
Maakunnan YVA-ryhmä suositus:
-
-
Osaamisessa painoa tuotteiden valmistuksen päästöjen vähentämiseen, raakaainevarojen säästöön, energiatehokkuuteen, haitallisten aineiden vähentämiseen,
tuotteiden eliniän pidentämiseen ja kierrätyslähtöiseen tuotesuunnitteluun
Tulevaisuuden palvelunäkökulman huomioiminen (tuotteiden sijaan tullaan kysymään
palveluita)
Kulttuuriliiketoimintaa ja matkailua tukevan osaamisen parantaminen (tavoite G2c)



Perinnebusineksen kehittäminen (osatavoite G2C1)
Kulttuurin liiketoimintaelementtien kehittäminen (osatavoite G2C2)
Matkailun koulutuksen ja tutkimuksen lisääminen (osatavoite G2c3)
Ympäristövaikutukset:
- Välillisiä negatiivisia vaikutuksia matkailumäärän kasvun kautta
- Positiivisia vaikutuksia koulutustason paranemisen myötä laatu ja ekotehokkuustekijöinä
Maakunnan YVA-ryhmä suositus:
-
Lisää tietämystä matkailun ympäristövaikutuksien tunnistamiseen
Osaamisessa painoa luontoa säästävien ja ympäristöhaittoja mahdollisimman vähän
aiheuttavien tuotteiden kehittämiseen
Muotoilun tutkimuksen ja koulutuksen kehittäminen (tavoite G2d)



Muotoilukoulutuksen kehittäminen (osatavoite G2d1)
Muotoilun, ekologian ja laatukonseptin luova yhdistäminen (osatavoite G2d2)
Muotoilututkimuksen vahvistaminen (osatavoite G2d3)
Automaation, robotiikan ja tietokoneohjattujen valmistusprosessien koulutuksen ja tutkimuksen vahvistaminen (tavoite G2e)


Tietokoneohjatun prosessiohjauksen ja virtuaalisten valmistusteknologioiden tutkimus ja
tuotekehitys (osatavoite G2e1)
Automaatiokoulutuksen lisääminen (osatavoite G2e2)
Infostruktuurin vahvistaminen (tavoite G2f)


Innovaatioverkostojen ja T&K-toiminnan vahvistaminen (osatavoite G2f1)
Korkeakoulutuksen vahvistaminen (osatavoite G2f2)
260


Ammatillista osaamista tukevan koulutuksen tehostaminen (osatavoite G2f3)
Nousevien, lupaavien tuote- ja palvelukonseptien osaamisperustan vahvistaminen (osatavoite G2f4)
Ympäristövaikutukset (G2D, G2E ja G2F):
- Ympäristökuormitus voi jopa pienentyä toiminnan kasvusta huolimatta, mikäli kaikkinainen toimintakulttuuri muuttuu ekotehokkaammaksi
- Välillisiä vaikutuksia riippuen kehittyvän yritystoiminnan määrästä ja laadusta
Maakunnan YVA-ryhmä suositus:
-
-
Osaamisessa painoa tuotteiden valmistuksen päästöjen vähentämiseen, raakaainevarojen säästöön, energiatehokkuuteen, haitallisten aineiden vähentämiseen,
tuotteiden eliniän pidentämiseen ja kierrätyslähtöiseen tuotesuunnitteluun
Tulevaisuuden palvelunäkökulman huomioiminen (tuotteiden sijaan tullaan kysymään
palveluita)
Panostusta palveluosaamisen tutkimukseen
Onnistunein yhdistelmä ympäristön vastuullisesta huolenpidosta ja sen hyödyntämisestä Euroopassa (päämäärä G3)
Maakunnan YVA-ryhmä suositus:
-
Päämäärään G3 suositetaan sisällytettäväksi neljäs tavoite: Toimijatahojen ympäristötietoisuuden ja –vastuun kasvattaminen. Tavoite voisi pitää sisällään kuntien ja muiden viranomaisten ja yritysten valmiuksien parantamisen sekä näiden välisen yhteistyön kehittämisen
Ympäristön tuottokyvyn turvaaminen sekä luonnosta peräisin olevien tuotteiden kehittäminen
ja valmistus (tavoite G3a)


Maakunnan kehitystä hyödyttävän luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja lisääminen (osatavoite G3a1)
Luonnonvarojen käytön optimointi sekä luonnontuotteiden jatkojalostuksen kehittäminen
ja innovointi kestävän kehityksen periaatteilla (osatavoite G3a2)
Ympäristövaikutukset:
- Myönteisiä ympäristövaikutuksia
Maakunnan YVA-ryhmä suositus:
-
Painoarvoa elinympäristöjen tuntemukselle ja käytännön suojelutoimille
Painoarvoa myös tavanomaiselle luonnolle, joka on perusedellytys maakunnan vetovoimalle
Puuraaka-ainehuollon parantaminen (tavoite G3b)


Metsäympäristön hoito (osatavoite G3b1)
Laatupuun saatavuuden turvaaminen (osatavoite G3b2)
Ympäristövaikutukset:
- uusien metsänhoitosuositusten mukaan hyvin toteutetut toimenpiteet eivät lisänne
merkittävästi ympäristöhaittoja nykyisestä
261
Maakunnan YVA-ryhmä suositus:
- Painoarvoa metsien sertifioinnille, monipuoliselle metsän rakenteelle, luonnon monimuotoisuudelle ja metsän moninaiskäytölle
- Nykyisen sertifikaattien kehittäminen edelleen
Veteen perustuvan yritystoiminnan kehittäminen ja sen toimintaedellytysten turvaaminen (tavoite G3c)
 Vesiympäristön tilasta huolehtiminen (osatavoite G3c1)
 Veteen toimintansa perustavan yritystoiminnan kehittäminen (osatavoite G3c2)
Ympäristövaikutukset:
- Myönteisiä ympäristövaikutuksia vesiympäristön tilalle
- Kielteisiä vaikutuksia motorisoiduilla matkailutuotteilla melun, häiriöiden ja päästöjen
vuoksi
- Pohjavesien laajamittaisella pumppaamisella kielteisiä vaikutuksia asukkaiden vedenhankintaan
Maakunnan YVA-ryhmä suositus:
-
Painottaa vesiympäristön ja pohjaveden tilan parantamiseen ja sen hyvänä pysymiseen.
Pohjoisen Euroopan turvallinen luonnonläheisen asumisen, liikunnan ja kulttuurin kohtaamispaikka (päämäärä G4)
Asuinympäristön parantaminen ja hyödyntäminen (tavoite G4a)






Luonnonläheisen asumisen kehittäminen (osatavoite G4a1)
Hoidetun ja kauniin kulttuuriympäristön hyödyntäminen (osatavoite G4a2)
Pääkaupunkiseudun etätyöalue -roolin rakentaminen (osatavoite G4a3)
Vapaa-ajan asumisen vakiinnuttaminen ympärivuotiseksi soveliailla alueilla (osatavoite
G4a4)
Kyläyhteisöjen elinkelpoisuuden kehittäminen (osatavoite G4a5)
Asumisen sosiaalisen ulottuvuuden parempi huomioon ottaminen (osatavoite G4a6)
Ympäristövaikutukset:
- Ihmisten hyvinvointia lisääviä vaikutuksia
- Maaseudun elinvoimaisuus paranee
Maakunnan YVA-ryhmä suositus:
Painotetaan vapaa-ajan asumisen vakiinnuttamisessa ympärivuotiseksi sen sijoittumista
tukemaan olemassa olevaa kylärakennetta ja palveluja sekä vesi- ja jätevesihuollon
kestäviä ratkaisuja
Matkailun ja kulttuurin ja liikunnan toimintaympäristön parantaminen (tavoite G4b)




Matkailun infrastruktuurin rakentaminen ja ylläpitäminen (osatavoite G4b1)
Kulttuurimarkkinoinnin yhteistyön parantaminen (G4b2)
Kulttuurikasvatuksen tehostaminen (G4b3)
Liikuntakulttuurin elinvoiman hyödyntäminen G4b4
Ympäristövaikutukset:
- Matkailu lisää liikennettä ja siten päästöjä, onnettomuusriskejä ja heikentää paikallisen
väestön asumisviihtyvyyttä
262
-
-
Matkailun moottorikelkkailua ja -veneilyä palveleva infrastruktuuri lisää moottorikäyttöisten kulkuneuvojen aiheuttamia päästöjä, onnettomuusriskejä ja meluhaittoja ja
vähentää siten alueiden viihtyisyyttä
Neitseellisille alueille toteutetut matkailupalveluiden alueet vähentävät luonnon monimuotoisuutta ja lisäävät ympäristöhaittoja
Ihmisten hyvinvointia lisääviä vaikutuksia
Rikastuttaa kulttuuriperintöä ja voimistaa alueen identiteettiä
Maakunnan YVA-ryhmä suositus:
-
Painoarvoa lähimatkailukohteiden kehittämiseen ja niiden käytön edistämiseen
reitistöjen ja rakenteiden sijoittamista suojelualueille vältetään
Painoarvoa herkkien luontoalueiden kulumisen estämiseen
Tukeudutaan olemassa olevien matkailupalvelualueiden kehittämiseen
Ehkäistään naapurustolle aiheutuvat haitat
Painottua liikuntakulttuurin elinvoiman hyödyntämisessä ympäristöystävällisten ratkaisujen kehittämiseen ja toteuttamiseen
Elävä, uskottava ja avoin maakuntahenki (päämäärä G5)
Kuntien ja muiden julkisen hallinnon toimijoiden välisen yhteistyön parantaminen (tavoite
G5a)




Kuntien yhteenliittymien ja yhteistyön edistäminen (osatavoite G5a1)
Valtion aluehallinnon ja kunnallishallinnon yhteistyön tiivistäminen (osatavoite G5a2)
Ylimaakunnallinen yhteistyö ja liittoutuminen (osatavoite G5a3)
Kansainvälinen yhteistyö ja liittoutuminen (osatavoite G5a4)
Ympäristövaikutukset:
- Ympäristökuormitusta voidaan vähentää julkisen hallinnon ja muiden toimijoiden yhteistyöllä ja ympäristömyönteisellä toimintatavalla, vaikka yhteydet ja toiminta kasvaisivat
- Toimenpiteistä riippuen kansainvälistymisellä saattaa olla myös haittoja
Maakunnan YVA-ryhmä suositus:
-
Painoarvoa yhteistyön parantamisessa alueen asukkaiden hyvinvoinnin edistämistä
Mahdollisten kansainvälistymisen haittojen ehkäisy
Alueellisen omanarvontunnon kohottaminen (tavoite G5b)



Alueellisen perinteen ja itsetunnon vahvistaminen (osatavoite G5b1)
Maakunta- ja paikalliskulttuuriin sekä monikulttuurisuuteen liittyvän kasvatuksen ja koulutuksen tehostaminen (osatavoite G5b2)
Alueellis-hallinnollisen suvereniteetin vahvistaminen (osatavoite G5b3)
Ympäristövaikutukset:
- Ei lisänne merkittävästi ympäristökuormitusta nykyisestä
- voimistaa alueen identiteettiä
Alueimagon rakentaminen ja markkinointi (tavoite G5c)


Alueen julkisuuskuvan täsmentäminen ja aluemarkkinoinnin tehostaminen (osatavoite
G5c1)
Alueen kansainvälistäminen (osatavoite G5c2)
263
Ympäristövaikutukset:
- Ei lisänne merkittävästi ympäristökuormitusta nykyisestä
- Toimenpiteistä riippuen kansainvälistymisellä saattaa olla myös haittoja
Kansalaisaktiivisuuden kohottaminen ja osallistumisen monipuolistaminen (tavoite G5d)


Asukkaiden aktivointi ja tiedonkulun avoimuuden parantaminen (osatavoite G5d1)
Osallistumisjärjestelmien kehittäminen (osatavoite G5d2)
Ympäristövaikutukset:
- Parantaa asukkaiden hyvinvointia
Maakunnan YVA-ryhmä suositus:
-
Nostaa tavoitteen painoarvoa, jotta maakunnan vetovoimaisuus asuinalueena paranee
Sosiaalinen elinvoima ja turvallisuus (päämäärä G6)
Maakunnan YVA-ryhmä:
-
Maakunnan YVA-ryhmällä ei ollut käytettävissä päämäärän tavoitteita, osatavoitteita ja
niihin liittyviä tekstejä, joten vaikutuksia ei ollut mahdollista arvioida
Tärkeää käydä keskustelua julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välisistä rooleista, pohjoismainen vahvuus on ollut julkiset palvelut
Pitkäaikaistyöttömyys, köyhyys ja pienituloisuus vaarantavat maakunnan sosiaalista
toimivuutta
Päämäärällä on merkittäviä myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia, parantaa ihmisten hyvinvointia
Ikääntymisestä aiheutuvien yhteiskunnallisten muutosten hallinta (tavoite G6a)


Ikäbisneksen ja ikäteknologisen tuotekehityksen edistäminen (osatavoite G6a1)
Uusien asumismuotojen kehittäminen, rakennetun ympäristön parantaminen ja virikkeellisen elämänpiirin aikaansaaminen ikääntyneille (osatavoite G6a2)
Syrjäytymiskehityksen ennaltaehkäisyn tehostaminen (tavoite G6b)



Rakennetaan matalaa kynnystä työelämään siirtymisessä (osatavoite G6b1)
Erityisryhmien koulutuksen kehittäminen (osatavoite G6b2)
Maakunnan ulkomaalais- ja maahanmuuttostrategian täsmentäminen (osatavoite G6b3)
Aikuisuuden uralle ohjaaminen (tavoite G6c)



Lasten ja nuorten omaisuus- ja väkivaltarikollisuuden ennaltaehkäisy (osatavoite G6c1)
Huumeongelman pahenemisen ennaltaehkäisy (osatavoite G6c2)
Lasten ja nuorten elinympäristön virikkeellisyyden ja turvallisuuden parantaminen (osatavoite G6c3)
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon ja tuotteiden uusien muotojen kehittäminen
(tavoite G6d)



Julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen uudistaminen (osatavoite G6d1)
Kolmannen sektorin palvelujen kehittäminen (osatavoite G6d2)
Palvelu- ja hoivayrittäjyyden kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa (osatavoite
G6d3)