Osa 2, Suunnittelu- ja toteutusohjeet

Transcription

Ilmanvaihdon parannus–
ja korjausratkaisut
OSA 2
SUUNNITTELU- JA
TOTEUTUSOHJEET
SISÄLLYS
SUUNNITTELUOHJEET ................................................................................... 1
2.1 TILAVUUSVIRTOJEN TASAPAINOTUS ILMANVAIHTOKANAVISTOSSA...... 1
2.2 ILMANVAIHTOJÄRJESTELMÄN PUHDISTUS................................................. 5
2.3 ILMAVIRTOJEN KASVATTAMINEN ................................................................. 9
2.4 NEUVOTTELUHUONEEN TARPEENMUKAINEN ILMANVAIHTO ................ 11
2.5 KESKITETYN JÄÄHDYTYKSEN LISÄÄMINEN .............................................. 13
2.6 YÖTUULETUS ................................................................................................ 17
3.1 TULOILMALLA VARUSTETUILLA JÄÄHDYTYSPALKEILLA TOTEUTETUN
AVOKONTTORIN ILMANJAON VERTAILU TÄYSMITTAKAAVAKOKEIN ..... 19
3.2 LUOKKAHUONEEN ILMANJAKO JA LÄMPÖTILA ........................................ 23
3.3 PUHALLINKONVEKTOREIDEN HYGIENIA ................................................... 29
3.4 ÄÄNILÄHTEENPAIKALLISTAMINEN JA ÄÄNIHAITAN POISTAMINEN ........ 31
3.5 ILMANVAIHTOMATON KÄYTTÖ.................................................................... 39
3.6 LUMEN JA KOSTEUDEN SISÄÄNPÄÄSYN JA SUODATTIMEN
KASTUMISEN ESTÄMINEN ........................................................................... 41
3.7 ILMANSUODATUSASTEEN PARANTAMINEN.............................................. 45
3.8 JÄÄHDYTYSPATTERIN VEDEN POISTO...................................................... 49
3.9 KANAVISTON TIIVISTÄMINEN ...................................................................... 53
3.10 ONTELOLAATTAKANAVIEN TIIVISTYS, PUHDISTUS JA PINNOITUS...... 57
3.11 ÄÄNENVAIMENTIMIEN KUNNOSTUS......................................................... 59
5.3 ILMANVAIHTOJÄRJESTELMÄN PUHTAUDEN TARKASTUS....................... 63
TOTEUTUSOHJEET TYÖMAATOIMINTAAN .................................................. 69
4.1 HÄIRIÖTÖN TOTEUTUS ................................................................................ 71
4.2 PÖLYTTÖMÄT JA MELUTTOMAT TYÖMENETELMÄT ................................ 75
4.3 SUOJASEINÄMÄT JA OSASTOINTI .............................................................. 79
LÄHDEVIITTEET.................................................................................................... 83
2.1 TILAVUUSVIRTOJEN TASAPAINOTUS
ILMANVAIHTOKANAVISTOSSA
Korjausratkaisussa kuvataan toimenpiteet, joilla ennen korjaustoimenpiteisiin ryhtymistä arvioidaan kunnostustarpeessa olevan ilmanvaihtokanaviston ilmavirtojen tasapainotustarvetta. Korjausratkaisussa esitetään toimenpiteet, joilla saadaan kanavisto tasapainotettua sekä kuvataan painelaskelmien sekä äänilaskelmien suorittaminen. Ilmavirtojen tasapainotuksen osalta käsitellään tasapainotuksen suorittamista laskettujen esisäätöjen perusteella ja perinteisellä suhteellisella menetelmällä.
Tarkastus ennen
korjaustoimenpiteitä
•
•
•
Selvitetään laskennallisesti ilmanvaihtopiirustuksista, onko kanavisto tasapainotettavissa ja millä edellytyksin
Todetaan tasapainotustarve mittaamalla huonekohtaiset ilmavirrat, kanavisto on epätasapainossa jos poikkeamat
ovat säännöllisesti yli 20 % suunnitteluarvosta
Tutkitaan tasapainotuksen mahdollisuudet kentällä
i. Tiiviys, ks. MIV- korjausratkaisu 3.9
ii. Puhdistus, ks. MIV-korjausratkaisu 2.2
iii. Säätöpeltien riittävyys, luoksepäästävyys ja lisäämismahdollisuus
iv. Ilmavirtojen mittausmahdollisuus
huoneista ja kanavista
Suunnittelu
Painelaskelmat
Ilmavirtojen tasapainotuksella tarkoitetaan tulo- ja poistoilmavirtojen asettamista suunnitelmien mukaiseksi. Kanaviston
ilmavirtoja ei voida tasapainottaa, jos kanavisto ei ole riittävän tiivis, kanavistossa
ei ole riittävästi virtaussäätimiä tai kanaviston eri osien (haarakanavien) painehäviöt poikkeavat liian paljon toisistaan.
Kanaviston tilavuusvirrat tasapainotetaan
asettamalla virtaussäätimien ja päätelaitteiden virtausvastukset siten, että kanaviston sisään ja ulosvirtausreittien (laskentapolkujen) kokonaispaineet ovat
suunnitelman mukaisilla tilavuusvirroilla
yhtä suuret.
Kanaviston ilmavirrat tulee ensisijaisesti
tasapainottaa laskennallisella menetelmällä. Tasapainotuksen suorittajalla tulee olla käytettävissä kanaviston painelaskelma, jossa on esitetty kanavistossa olevien
virtaussäätimien ja päätelaitteiden laskennalliset esisäätöarvot.
Painelaskenta tehdään siten, että ensin
mitoitetaan pisin verkoston haara, jolloin
saadaan selville tarvittava painetaso. Sen
jälkeen lasketaan jokainen kanavahaara,
jolloin saadaan esisäätöarvot jokaiselle
säätö- ja päätelaitteelle.
Kanaviston painelaskelmat suositellaan
tehtäväksi kanaviston suunnitteluun ja mitoitukseen tehdyillä ohjelmilla. Joihinkin
ohjelmiin sisältyy myös kanaviston äänilaskenta, jolloin kanavistoa voidaan simuloida eri käyttötilanteissa ja tehdä myös
ääniteknisesti edullisimmat laitevalinnat.
1
ILMANVAIHDON PARANNUS- JA KORJAUSRATKAISUT
Painelaskelman tulokset suunnittelija
merkitsee ilmanvaihtopiirustuksiin seuraavasti:
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Päätelaitteen
kohdalle
merkitään
mitoitusilmavirta, laitteen painehäviö
ja säätöpellin tai venttiilin asento
Kanavistossa olevien säätöpeltien
kohdalle merkitään mitoitusilmavirta,
painehäviö ja säätöpellin asento
Vyöhykepeltien kohdalle merkitään
mitoitusilmavirrat sekä mini- ja maksimipainetasot mitoitusilmavirroilla
Vakioilmavirtasäätimien
kohdalle
merkitään mitoitusilmavirta sekä minimipainetaso, jolla mitoitusilmavirta
saavutetaan
Jäähdytyspalkkien kohdalle merkitään
mitoitusilmavirta, säätöpellin asento
ja kanavapaine ennen peltiä
Muuttuvailmavirtasäätimen kohdalle
merkitään mitoitusilmavirrat ja minimi ja maksimi painetasot, joilla ilmavirrat saavutetaan
Moniportaisten säätöpeltien kohdalle
merkitään mitoitusilmavirrat ja painetasot kunkin säätöportaan kohdalle.
Ilmanvaihtokoneiden ja kanaviston
painemittauspisteiden kohdalle merkitään suunniteltu vähimmäiskanavapaine
Äänenvaimentimien kohdalle merkitään vaimennusarvot oktaaveittain
Äänilaskelmat
Äänitekniset laskelmat suositellaan tehtäväksi kanaviston suunnitteluun ja mitoitukseen tehdyillä ohjelmilla, jotka käsittävät myös kanaviston äänilaskennan.
Kanaviston toimintaa voidaan simuloida
eri käyttötilanteissa ja samalla varmistaa
äänikriteerien
toteutuminen
kaikissa
käyttöolosuhteissa.
Äänitekninen laskenta käsin suoritetaan
esimerkiksi lähteessä (Halme ja Seppänen
2002) esitetyllä tavalla.
2
Äänilaskelman tulokset suunnittelija merkitsee ilmanvaihtopiirustuksiin äänenvaimentimien kohdalle vaimennusarvot
oktaaveittain
MIV korjausratkaisussa 3.4 ”Äänilähteen
paikallistaminen ja äänihaitan poistaminen”
annetaan ohjeita ilmanvaihtolaitoksen tyypillisten äänihaittojen poistamiseen.
Järjestelmään tehtävien muutosten
suunnittelu, laskelmien suorittamisen
jälkeen
Paine- ja äänilaskelman tuloksena voidaan joutua tekemään muutoksia ilmanvaihtojärjestelmän konehuoneessa, kanavistossa tai päätelaitteille, jotta saadaan
kanaviston tasapainotus suoritettua ja
suunnitellut ilmavirrat toteutettua kaikkiin huonetiloihin. Tyypillisesti tarvittavia toimenpiteitä ovat:
•
•
•
•
Puhaltimen äänenvaimennuksen parantaminen
Säätöpeltien vaihtaminen ja lisääminen
Säätöpeltien äänenvaimentimien lisääminen
Päätelaitteiden vaihtaminen
Toteutus
Järjestelmään tehtävät muutokset
Tehdään suunnitelmien mukaiset muutokset konehuoneessa, kanavistossa tai päätelaitteille.
Toimenpiteet ennen kanaviston
tasapainotusta
Mikäli katselmuksessa on todettu kanaviston vaativan puhdistusta, suoritetaan
puhdistus ennen tasapainotusta. Puhdistus
suoritetaan MIV-korjausratkaisun 2.2
”IV-järjestelmän puhdistus” annettujen
ohjeiden mukaan. Ontelolaattojen puhdis-
OSA 2: SUUNNITTELU- JA TOTEUTUSOHJEET
tuksesta on annettu ohjeet MIV- korjausratkaisussa 3.10 ”Ontelolaattakanavien
tiivistys, puhdistus ja pinnoitus”.
Mikäli katselmuksessa on todettu kanaviston vuotavan yli sallitun määrän, suoritetaan kanaviston tiivistys tai vaihdetaan
vuotavat kanavat uusiin. Kanaviston tiivistämisestä on annettu ohjeet MIV- korjausratkaisussa 3.9 ”Kanaviston tiivistäminen”.
Tasapainotus esisäätöarvojen perusteella
Kanaviston tasapainotusta varten asetetaan ilmanvaihtopiirustuksiin merkityt
virtaussäätimien ja päätelaitteiden esisäätöarvot kaikille järjestelmän laitteille.
Sen jälkeen tasapainotuksen toteutumisen
tarkastus tehdään seuraavasti:
•
•
•
•
•
Asetetaan virtaussäätimiin ja päätelaitteisiin suunniteltua painetasoa ja
ilmavirtaa vastaavat säätöarvot
Käynnistetään puhaltimet
Mitataan ja säädetään runkokanavan
painetaso ja ilmavirta oikeaksi käyttämällä kiinteitä ilmavirran ja painetason mittalaitteita
Mitataan kanaviston painetasot päätelaitteista tai kanavista. Mikäli mittaustulokset poikkeavat suunnitellusta painetasosta yli ± 25 % korjataan poikkeamat ( 25 % painetason muutos vastaa noin 11 % poikkeamaa ilmavirroissa)
Merkitään painetasoa ja virtaamaa
vastaavat säätöasennot virtaussäätimiin, päätelaitteisiin ja piirustuksiin
Tasapainotus suhteellisella
menetelmällä
Mikäli ilmanvaihtojärjestelmän painehäviölaskelmaa ei ole käytettävissä suorite-
taan tasapainotus suhteellisella menetelmällä.
Suhteellinen tasapainotusmenetelmä on
yleisesti käytetty menetelmä ilmavirtojen
tasapainotuksessa. Suhteellinen menetelmä perustuu ns. suhteellisuusperiaatteeseen, ts. kokonaisilmavirtaa muutettaessa virtausreittien ilmavirtojen suhteet
pysyvät likimain samana.
Suhteellisessa tasapainotusmenetelmässä
kanaviston ilmavirrat tasapainotetaan
asettamalla päätelaitteiden ja haarakanavien
suhteelliset
tilavuusvirrat
( ξ = qmitt. qsuunn. ) ensiksi yhtä suuriksi. Tämän jälkeen puhaltimien kokonaisilmavirtaa muuttamalla tulo- ja poistoilmavirrat saatetaan suunnitelman mukaisiksi.
Suhteellisen tasapainotuksen periaate on
esitetty yksityiskohtaisesti liitteenä olevassa tutkimusraportissa.
Vastaanottomenettely
•
Laitevalintojen hyväksyntä
o Säätöpellit,
äänenvaimentimet,
ilmavirtojen mittausyhteet
•
Asennustapatarkastukset
o Laiteasennukset, kanaviston
viys, kanaviston puhtaus
•
tii-
Vastaanottotarkastus
Vastaanottotarkastuksessa
mitataan
huoneiden ilmavirrat. Huonekohtaisten ilmavirtojen suurin sallittu poikkeama suunnitteluarvosta on ± 20 %.
Kokonaisilmavirran suurin sallittu
poikkeama suunnitteluilmavirrasta on
± 10 %.
3
4
2.2 ILMANVAIHTOJÄRJESTELMÄN
PUHDISTUS
Korjausratkaisussa kuvataan ilmanvaihtolaitoksen puhdistustapa, jota noudattaen saavutetaan ilmanvaihtolaitokselle sovittu puhtaustaso. Konseptissa kiinnitetään huomiota minimoida puhdistustyön aiheuttama häiriö tiloissa
työskenteleville.
Tarkastus ennen
•
•
•
Selvitetään puhdistustarve ilmanvaihtokoneiden, −laitteiden ja –kanaviston
osalta käyttäen visuaalista tarkastusmenetelmää MIV-korjausratkaisun 5.3
mukaisesti.
Selvitetään piirustusten avulla työsuorituksessa tarvittavien puhdistusluukkujen ja alipaineyhteiden sijainti sekä
poistoilman johtamien ulos rakennuksesta
Kenttätarkastuksessa varmistetaan alakattojen avaamismahdollisuus, puhdistusluukkujen
luoksepäästävyys
sekä alipaineyhteysteiden asennusmahdollisuus
Suunnittelu
Puhdistustarpeen arviointi ja
puhdistustoimenpiteet
Ilmanvaihtokanaviston ja -laitteiston
puhdistussuunnitelma on yleensä esitetty
rakennuksen huoltokirjassa. Puhdistuksen
työsuunnitelma sisältää työvaiheet työmenetelmineen puhdistustarpeen tarkastuksesta sekä saavutetun puhtauden tason
toteamisen.
Puhdistustyön lopputuloksen tasoon vaikuttaa kanavaan jäävä karkean lian määrä
sekä kanavan pölyjäämä.. Karkean lian
osalta järjestelmässä saa olla karkeaa likaa puhdistuksen jälkeen. Pölyjäämien
osalta järjestelmän pölykertymä ei saa
ylittää visuaalisesti arvioituna (MIV-korjausratkaisu 5.3) arvoa 2,0 g/m². Tarvittaessa puhdistuksen jälkeinen lika- tai pölykertymä voidaan mitata suodatinkeräysmenetelmällä tai optiseen analyysiin
perustuvalla mittalaitteella.
Ilmanvaihtopiirustuksiin merkitään puhdistustyöhön käytettävät puhdistusluukut
ja kanaviston alipaineyhteet sekä puhdistuksen yhteydessä tehtävät uudet puhdistusluukut. Käytettävät puhdistusmenetelmät (kuiva/märkä) valitaan ilmanvaihtotuotteiden ja muiden pintojen likaisuuden
ja laadun perusteella. Työsuunnitelma
laaditaan ja suunnitelmaan kirjataan soveltuvat puhdistusmenetelmät sekä suunniteltu puhdistusjärjestys.
Ilmanvaihtojärjestelmän ilmavirrat säädetään puhdistuksen jälkeen.
Häiriötön puhdistustyö
Puhdistustyö ja sen työjärjestys suunnitellaan siten, että työstä aiheutuva haitta
kiinteistössä työskenteleville ja siellä asioiville on mahdollisimman vähäinen. Toisaalta puhdistustyö ja sen työjärjestys on
suunniteltava niin, että puhdistustyöntekijöille varmistetaan sujuva pääsy kohteisiin työn edetessä. Puhdistustyön aikataulu tiedotetaan kohteen henkilökunnalle
mahdollisimman aikaisessa vaiheessa,
jotta henkilökunta pystyy ottamaan huomioon puhdistustyöstä aiheutuvat häiriöt.
Pölylle tai muille häiriöille herkimmät
laitteet ja kohteet suojataan tai siirretään
5
muihin tiloihin ennen puhdistustyön aloittamista. Puhdistustyö toteutetaan siten, että
ilmanvaihtojärjestelmä on pois toiminnasta
mahdollisimman lyhyitä jaksoja.
Kanaviston puhdistus tehdään yleensä ilman virtaussuunnan mukaan, kuitenkin siten että puhdistussuunta on alipaineyhdettä
kohti. Puhdistuksen yhteydessä puhdistamattoman järjestelmän osan kautta ei saa
johtaa ilmaa puhdistettuun järjestelmän
osaan. Poistoilmajärjestelmän puhdistus
tehdään ennen tuloilmajärjestelmän puhdistusta.
Puhdistussuunta on poistoilmajärjestelmässä päätelaitteista koneelle päin ja tuloilmajärjestelmässä tuloilmakoneelta poispäin
Puhdistusmenetelmät
Tulo- ja poistoilmakoneen puhdistus
Ulkoilmasäleikköihin mahdollisesti kerääntyneet lehdet ja roskat poistetaan.
Säätöpellit puhdistetaan imuroimalla tai
paineilmalla. Lämmönvaihtimien lamellit
puhdistetaan harjaamalla, paineilmalla ja
imuroimalla. Taipuneet lamellit oikaistaan ns. ripakammalla. Tulo- ja poistoilmakoneiden sähkömoottorit ja puhaltimet
puhdistetaan harjaamalla ja imuroimalla
sekä paineilmalla. Ilmastointikoneen
kammioiden ulko- ja sisäpinnat puhdistetaan paineilmalla ja imuroimalla. Lisäksi tasopinnat pyyhitään nihkeäpyyhintää käyttäen.
Tulo- ja poistoilmakanavien puhdistus
Kanava puhdistetaan suunnitelman mukaisessa järjestyksessä. Rakennuksen ilmanvaihto suljetaan. Mikäli ilmanvaihto
on pidettävä päällä osassa rakennusta, on
puhdistettava kanavistonosa eristettävä
muusta kanavistosta. Osastoinnissa käytetään kanaviston säätö- ja palopeltejä tai
muita ilman virtausesteitä. Runkokanavaa
ei suljeta. Säätöpeltien säätöasennot kirjataan ennen niiden avaamista/sulkemista.
6
Puhdistettava kanavanosa alipaineistetaan
riittävän ilmavirran ja paineen tuoton
omaavalla puhaltimella (taulukko 1).
Taulukko 1. Epäpuhtauksia kuljettavan ilman
miniminopeus ja ilman tilavuusvirta eri kanavan poikkipinta-aloilla
Kanavan
poikkipinta-ala
(m 2)
Pyöreän
kanavan
nimellismitta
(m)
Ilman
nopeus
0−0,125
0−0,4
>10
0−1,25
>0,125−0.5
>0,5
>0,4−0,8
>0,8
>7
>1,25−3,5
>3,5
(m/s)
>5
Ilman
tilavuusvirta
(m 3/s)
Likainen poistoilma johdetaan suodatettuna ulkoilmaan. Poistoilma on jäteilmaluokkaa 5. Mikäli poistoilmaa ei poikkeustapauksessa voida johtaa ulos, on alipainepuhaltimen suodattimet asennettava
tiiviisti kehykseen ja suodattimina on
käytettävä HEPA-suodattimia.
Puhdistettava kanavanosa on oltava visuaalisesti tarkastettavissa. Puhdistamista
toistetaan kunnes kanavan sisäpinnoilla ei
ole visuaalisesti havaittavaa epäpuhtautta,
eikä pinnan väri (harmaus) muutu puhdistusta toistettaessa.
Päätelaitteiden puhdistus
Tulo- ja poistoilmaventtiilit pestään pesuainetta käyttäen. Mikäli tuloilmalaitteissa
on käytetty äänenvaimennusmateriaaleja,
niiden kunto tarkastetaan ja vaurioituneet
tai muuten hygienialtaan huonolaatuiset
äänenvaimennusmateriaalit
uusitaan.
Jäähdytyspalkkien tasot imuroidaan ja
nihkeäpyyhitään. Lämmönvaihtimien lamellit puhdistetaan harjaamalla, paineilmalla ja imuroimalla. Taipuneet lamellit
oikaistaan ripakammalla. Mikäli ilmanjako- ja pääte-elimiin liittyy ilmavirran säätölaitteita, niiden säätöarvo merkitään
muistiin ennen puhdistusta ja ne saatetaan
takaisin säätöarvoonsa puhdistuksen jälkeen.
Toteutus
Järjestelmään tehtävät muutokset ja
lisäasennukset
Tehdään suunnitelmien mukaiset puhdistustyön edellyttämät muutokset ja lisäykset kanavistoon.
Puhdistustyö
Toteutetaan puhdistustyö suunnitelmien
mukaan.
Suoritetaan ilmavirtojen perussäätö MIVkorjausratkaisun 2.1 ”Tilavuusvirtojen tasapainotus ilmanvaihtokanavistossa” annettujen ohjeiden mukaan.
•
o Puhdistustyösuorituksen valvonta
•
tarkastetaan kanaviston ja laitteiden puhtaus
MIV-korjausratkaisun 5.3 mukaan.
Huoneiden ilmavirrat ja tarvittaessa
äänitasot mitataan.
Huonekohtaisten ilmavirtojen suurin
sallittu poikkeama suunnitteluarvosta
on ± 20 %. Kokonaisilmavirran suurin
sallittu poikkeama suunnitteluilmavirrasta on ± 10 %. äänitasojen tulee
täyttää rakennusmääräysten vaatimukset.
Ilmanvaihtokanaviston ja -laitteiston
puhdistussuunnitelma liitetään rakennuksen huoltokirjaan.. Puhdistustussuunnitelma
sisältää
työvaiheet
työmenetelmineen, kuvauksen puhdistustarpeen tarkastuksesta sekä saavutetun puhtauden tason toteamisen.
7
8
2.3 ILMAVIRTOJEN KASVATTAMINEN
Korjausratkaisussa kuvataan, millä toimenpiteillä ja kuinka paljon ilmavirtoja kanavistossa voidaan kasvattaa, jotta melu- ja tiiviysongelmilta vältytään ja järjestelmä toimii energiataloudellisesti.
•
•
•
•
Selvitetään piirustusten, konekorttien
ja laskelmien (ääni, painehäviö) avulla
voidaanko järjestelmän ilmavirtaa
kasvattaa asetetun ilmavirtatavoitteen
mukaisesti ja mitä muutoksia ja lisäyksiä se edellyttää koneisiin, laitteisiin ja kanavistoon
Selvitetään kanaviston tiiviys, MIVkorjausratkaisu 3.9
Selvitetään kanaviston puhdistustarve,
MIV-korjausratkaisu 2.2
Selvitetään kanaviston tasapainotustarve, MIV-korjausratkaisu 2.1
Kenttätarkastuksessa selvitetään toimenpiteiden toteuttamismahdollisuus
kuten
o äänenvaimentimien asennusmahdollisuus
o päätelaitteiden vaihtomahdollisuus
o puhaltimien vaihtomahdollisuus
Suunnittelu
Painehäviö ja ääni
Ilmavirran lisäämistä suunniteltaessa on
tarkasteltava lisäämismahdollisuuksia kanaviston äänenkehityksen ja tiiviyden
kannalta.
Suorassa kanavassa ääniteho on verrannollinen ilman nopeuden viidenteen potenssiin. Kanavien mutkissa, säätöpelleissä ja muissa kuristuskohdissa ääniteho
Kuvassa 1 on esitetty ilman nopeuden
maksimiarvoja kanavistossa, jotta vältytään kanaviston kehittämän äänen ongelmilta. Mikäli käytetään kuvassa esitettyjä
arvoja suurempia ilman nopeuksia, tietää
se sitä, että näin kanavistossa syntynyt
ääni on vaimennettava ennen päätelaitetta
tai päätelaitteella.
KANAVAKOKOJEN VALINTA
18
16
14
12
10
8
6
4
2
0
Sopimaton kanavamitoitus
gelm
nion
ää
ö- ja
ia
Huoneen
äänitaso
35 dB(A)
25 dB(A)
t
sää
sen
k
u
Sopiva
kanavamitoitus
Virta
Päätelaitteet
50 100 200 315 400 500 630 800
1000
150
125
100
75
50
40
30
20
10
5
1
0
Kertavastus ( x = 1), Pa
•
kasvaa ilman nopeuden kuudenteen potenssiin. Ilmavirtaa kuristettaessa syntyvä
ääni on verrannollinen painehäviön kolmanteen potenssiin.
Virtausnopeus kanavassa, m/s
Tarkastus ennen
1250
Kanavan halkaisija, mm
Kuva 1 Ilman maksiminopeus kanavassa,
riippuen huoneen äänitasovaatimuksesta
(MIV-korjausratkaisun 3.4 mukaan).
Kanaviston äänenvaimennustarve tutkitaan laskennallisesti erittäin huolellisesti
käytettäessä ylisuuria nopeuksia kanavistossa. Parhaiten se tapahtuu kanaviston
simulointiohjelmilla, jotka ottavat huomioon myös kanavanosissa, äänenvaimentimissa jne. syntyvän äänen.
9
Ilmavirtojen lisäämismahdollisuus selvitetään seuraavasti:
1. Valitaan halutut huonekohtaiset ilmavirrat
2. Selvitetään, ylittyvätkö nopeudet kanavistossa kuvan 1 arvoihin verrattuna, jos ylittyvät, lasketaan äänenkehityksen vaatiman vaimennuksen tarve
ja selvitetään sen toteuttamismahdollisuus
3. Tutkitaan mahdollisuus vaihtaa epäedullinen kanavanosa tai laite toiseen
ja sen äänitekniset vaikutukset
4. Suoritetaan kanaviston painelaskelmat
5. Selvitetään voiko puhaltimen ilmavirtaa ja paineenkehitystä suurentaa uuden tilanteen mukaiseksi, vai tarvitaanko uusi puhallin. Tutkitaan tämän
merkitystä puhaltimen äänitasoon.
6. Tutkitaan päätelaitteiden uusimistarve
7. Suoritetaan äänilaskelmat
Yleisperiaatteena voidaan todeta, että ilmavirtoja voidaan kasvattaa kanavistossa
noin 1,5 kertaiseksi, mikäli kanavisto on
alun perin mitoitettu kuvan 1 mukaan. Jos
alun perin on käytetty tiukempaa mitoitusta kuin kuvassa 1 on esitetty, ilmavirtojen kasvattaminen ei yleensä onnistu.
Koko ilmanvaihtojärjestelmää tulee tarkastella myös energiatalouden kannalta,
ottaen huomioon nykyisen energiatehokkuusvaatimuksen ilmanvaihtojärjestelmän
ominaissähkönteholle eli ns. SFP-luvulle,
jonka tulee olla ≤2,5 kW/m3.
Toteutus
Tehdään suunnitelmien mukaiset muutokset konehuoneessa, kanavistossa tai päätelaitteille.
10
Kanavistoon tehtävät toimenpiteet ennen
tasapainotusta
ohjeiden mukaan. Ontelolaattojen puhdistuksesta on annettu ohjeet MIV- korjausratkaisussa 3.10 ”Ontelolaattakanavien
Kanaviston tasapainotus
Kanaviston tasapainotus suoritetaan laskennallisella tai suhteellisella menetelmällä MIV-korjausratkaisun 2.1 ”Tilavuusvirtojen tasapainotus ilmanvaihtokanavistossa” mukaan.
•
o Säätöpellit, äänenvaimentimet, puhaltimet
•
o Laiteasennukset, kanaviston
viys, kanaviston puhtaus
•
tii-
mitataan
huoneiden ilmavirrat ja äänitasot.
Huonekohtaisten ilmavirtojen suurin
sallittu poikkeama suunnitteluarvosta
on ± 20 %. Kokonaisilmavirran suurin
sallittu poikkeama suunnitteluilmavirrasta on ± 10 %. äänitasojen tulee täyttää rakennusmääräysten vaatimukset.
2.4 NEUVOTTELUHUONEEN
TARPEENMUKAINEN ILMANVAIHTO
Korjausratkaisussa kuvataan eräs toteutustapa, jolla jäähdytystarpeen mukaan mitoitettuja neuvotteluhuoneen ilmavirtoja voidaan säätää tarpeenmukaisesti. Konseptissa kuvataan vain huonepään säätö. Koko järjestelmän
säätö on esitetty MIV-korjausratkaisussa 2.1.
Samaa lähestymistapaa voidaan käyttää,
mikäli halutaan muuttaa kesäajan jäähdytystarpeen mukaan mitoitettu koko ilmanvaihtojärjestelmä tarpeen mukaan
toimivaksi järjestelmäksi vetohaittojen
vähentämiseksi ja energian säästämiseksi.
Tarkastus ennen
•
•
•
•
•
•
Selvitetään
tilojen
ilmanvaihdon
mitoitus ja ilmavirtojen tarve eri käyttötilanteissa
ja laitetietojen avulla voidaanko vakioilmavirtajärjestelmä muuttaa tarpeenmukaisen ohjauksen perusteella
toimivaksi
o Säätö- ja ohjausjärjestelmän soveltuvuus
o Puhaltimien soveltuvuus taajuusmuuttajakäyttöön
o Päätelaitteiden toiminta osatehoilla
Kenttätarkastuksessa selvitetään
o Päätelaitteiden vaihtomahdollisuus
o Puhaltimien vaihtomahdollisuus
o Ilmavirran ohjauslaitteiden asennusmahdollisuus
Suunnittelu
Kokous- ja neuvotteluhuoneiden minimiulkoilmavirtana oli 70- ja 80-luvulla tupakoimattomissa tiloissa 5 l/sm2 ja tiloissa,
joissa tupakointi oli sallittu 10 l/sm2.
Vuodesta 1987 alkaen mitoitusperuste on
ollut 4 l/sm2. Neuvottelutilojen ilmanvaihdon tarve vaihtelee tilan kuormituksen mukaan.
Toimistohuoneiden mitoitus tehtiin jäähdytystarpeen mukaan. Se oli yleensä
2,5…3,5 l/sm2.
Huoneen tulo- ja poistoilmakanavaan
asennetaan ilmavirran ohjauslaitteet, joiden mitoituksessa tulee ottaa huomioon
ilmavirran toiminta-alueen lisäksi äänitasot. Ilmanvirtaussäätimien yhteyteen asennetaan äänenvaimentimet, jotka mitoitetaan siten, että huoneeseen tuleva äänitaso
vastaa nykyvaatimuksia.
Päätelaitteiden toiminta eri ilmavirroilla
selvitetään ja tarvittaessa päätelaitteet uusitaan.
Äänilaskelmat suoritetaan lähteen (Halme
ja Seppänen 2002) mukaan.
Neuvotteluhuoneen tuloilmavirtaa ohjataan tilan lämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuden mukaan. Lämpötilan asetusarvo
11
on 21 °C ja hiilidioksidipitoisuuden
700 ppm. Puhaltimen pyörimisnopeutta
ohjataan paine-erosäätimen mittausarvojen mukaan.
Toteutus
Tehdään suunnitelmien mukaiset muutokset konehuoneeseen, kanavistoon ja päätelaitteille.
Kanavistoon tehtävät toimenpiteet ennen
tasapainotusta
12
Kanaviston tasapainotus
•
o Säätöpellit,
äänenvaimentimet,
päätelaitteet, puhaltimet, CO2 anturit
•
o Laiteasennukset, kanaviston tiiviys, kanaviston puhtaus, perussäätö
•
mitataan
huoneiden ilmavirrat ja äänitasot sekä
mitataan säädön toiminta eri käyttöolosuhteissa.
Ilmavirtojen suurin sallittu poikkeama
suunnitteluarvosta on ± 20 %. Kokonaisilmavirran suurin sallittu poikkeama suunnitteluilmavirrasta on
± 10 %. äänitasojen tulee täyttää rakennusmääräysten vaatimukset.
2.5 KESKITETYN JÄÄHDYTYKSEN
LISÄÄMINEN
Korjausratkaisussa kuvataan toimenpiteet, joilla sisäilmaston tasoa voidaan nostaa lisäämällä ilmanvaihtojärjestelmään tuloilmajäähdytys. Korjausratkaisussa ei ole käsitelty toista yleistä jäähdytyksen lisäystapaa eli
huonekohtaisia jäähdytysyksiköitä (passiivipalkki, puhallinpatteri).
•
Tarkastus ennen
•
•
•
•
ja laitetietojen avulla voidaanko
ilmanvaihtojärjestelmään lisätä koneellinen jäähdytys
o tuloilmavirrat (mikäli tuloilmavirta on alle 2 l/sm2 ei ilmavirta
yleensä riitä huonetilan jäähdytykseen, vaan huoneeseen tarvitaan lisäksi jäähdytysyksikkö tai ilmavirtaa on voitava kasvattaa)
o jäähdytyspatterien sijoittaminen
o jäähdytyskoneen ja lauhduttimien/nestejäähdyttimien
sijoittaminen
o kanaviston lämpöeristystarve
o päätelaitteiden vaihtotarve
o vyöhykesäädön toteuttaminen
Kenttätarkastuksessa selvitetään
o jäähdytyspatterien asennuspaikat
o jäähdytyskoneen ja lauhduttimien
asennuspaikat
o putkireitit
o kanaviston lämpöeristysmahdollisuus
o päätelaitteiden vaihtomahdollisuus
Suunnittelu
Tuloilmajäähdytyksen teho
Ilmanvaihtoon suunniteltujen järjestelmien ulkoilmavirtoja ei ole yleensä mitoitettu kesäajan maksimijäähdytystehontarpeen mukaan. Ilmavirtojen suurentaminen olemassa olevassa järjestelmässä
on joissakin tapauksissa mahdollista
(Katso MIV-korjausratkaisu 2.3).
Taulukossa 1 on esitetty tavanomaisilla
ulkoilmavirroilla ja tuloilman alilämpöisyydellä saavutettavat jäähdytystehot.
Taulukko 1. Tuloilmasta saatava jäähdytysteho eri ilmavirroilla ja tuloilman alilämpöisyydellä
(kuiva lämmönsiirto).
Esimerkki tilan
käyttötarkoituksesta
Asuinhuone
Toimistohuone
Luokkahuone
Neuvotteluhuone
Ulkoilmavirta
(dm 3/sm 2)
Jäähdytysteho
(W/m 2)
Jäähdytysteho
(W/m 2)
Jäähdytysteho
(W/m 2)
0,5
2
3
4
ΔT=8 ºC
5
19
29
38
ΔT=10 ºC
6
24
36
48
ΔT=12 ºC
8
34
50
67
13
Esimerkiksi toimistohuoneen tyypillisellä
ulkoilman mitoitusilmavirralla 2 dm3/sm2
saavutettava jäähdytysteho on 19−
34 W/m2 (kuiva lämmönsiirto), kun tuloilman alilämpöisyys on 8−12 °C. Jäähdytystehon tarve, kun pyritään vaikka sisäilmastoluokkaan S2 on keskimäärin
kuitenkin
paljon
korkeampi,
noin
2
50...70 W/m .
tuun − ilmastointi on käytännössä yhtä
hyvä kuin ilmanjako.
Jäähdytystehon riittävyyden parantamiseksi on käytettävä muitakin keinoja kuten:
Puhallus ulkoseinältä 40 W/m2 ΔTmax 10 ºC
•
•
•
•
Muut tekijät
Jäähdytyksen lisääminen ilmanvaihtojärjestelmään aiheuttaa toimenpiteitä tuloilman lämpötilan säätöön. Ulkoiset kuormitusvaihtelut voidaan ottaa huomioon
rakentamalla lämpötilan vyöhykesäätö
(fasadi-, kerros-, rakennusosa). Vierekkäisten huoneiden sisäisten kuormien
kompensointiin ei tuloilmajäähdytyksellä
ole mahdollista.
Sisäisten kuormien pienentäminen
Ikkunoiden aurinkosuojaus
Yötuuletus
Huonekohtaisen jäähdytyslaitteen
lisääminen
Ilmastointipalkin ja ei-kondensoivan puhallinpatterin valinta huonekohtaiseksi
jäähdytyslaitteeksi edellyttää aina tuloilman kuivausta ilmastointikoneessa. Lisäksi jäähdytysveden lämpötilasäädön
avulla varmistetaan, ettei huonelaitteissa
tapahdu kondensoitumista missään olosuhteissa.
Huonelaitteina toimivien kondensoivaksi
mitoitettujen puhallinpatterien käytön
yhteydessä suositellaan tuloilman kuivausta ilmastointikoneessa, jolloin voidaan
vähentää huonelaitteisiin kondensoivan
veden määrää.
Erilliset paikalliset jäähdytyslaitteet (split
ym. yksiköt) ovat aina kondensoivia, eikä
niiden toiminta ole yhteydessä rakennuksen ilmastointijärjestelmään.
Ilmanjako
Jäähdytyksen lisääminen ilmanvaihtojärjestelmään aiheuttaa yleensä muutostarpeita ilmanjakoon ja/tai ilmanjakolaitteisiin. Ilmanjaon toteutuksella on suuri
merkitys oleskeluvyöhykkeen lämpöviihtyvyyteen ja koettuun sisäilman laa14
Tutkimusten tulosten mukaan (Seppänen
2004) voidaan todeta, että vedottomasti
voidaan huoneeseen puhaltaa alilämpöistä
ilmaa seuraavasti:
Käytäväseinäpuhallus 30 W/m2 ΔTmax 8 ºC
Kattopuhallus
60 W/m2 ΔTmax 10 ºC
Yleensä
käytetään
säätöratkaisuissa
poistoilmakompensointia tai tuloilman
lämpötilan kaskadisäätöä.
Tuloilma lämpenee jäähdytyspatterin jälkeen puhaltimessa ja kanavistossa. Lämpötilan nousu riippuu mm. kanaviston
eristyspaksuudesta, ilman nopeudesta ja
kanaviston pituudesta. Tyypillinen lämpötilan nousu puhaltimessa on 0,2−1,7 °C
ja kanavistossa 0,5−1,0 °C. Lämpötilan
nousu on huomioitava jäähdytyspatterin
mitoituksessa ja tuloilman lämpötilan
säädössä.
Tuloilmakanavat lämpöeristetään. Tuloilmakanavien eristyspaksuutena käytetään
kerroksien alakatoissa ja kuiluissa 30 mm
paksuista lämmöneristystä Eriste pinnoitetaan diffuusiotiivisti.
Jäähdytyspatterin jälkiasennuksen yleinen
ongelma on tilantarve ja sen liittäminen
ilmastointikoneeseen tai kanavistoon.
Jäähdytyspatterin
otsapintanopeudeksi
pyritään mitoittamaan mahdollisimman
alhainen nopeus. Kuitenkin korjausratkaisuissa nopeus useimmiten asettuu välille
2,5…3 m/s. Jäähdytyspatterin lopullinen
mitoitus tehdään patterivalmistajan mitoitusohjelmalla. Jäähdytyspatterin jälkeen asennetaan tarvittaessa (yleensä kun
otsapintanopeus on yli 2,5 m/s) pisaranerotin estämään veden kulkeutuminen
ilman mukana kanavaan.
Ilmastointikoneen puhaltimen paineenkorotustarve tarkistetaan jäähdytyspatterin
mitoituksen perusteella. Jäähdytyspatterin
painehäviö on tyypillisesti 60−140 Pa.
Selvitetään mahdollisuus nostaa puhaltimen painetta vastaavasti halutun ilmavirran saavuttamiseksi. Vaihtoehtona on
myös sallia ilmavirran pieneneminen, mikäli halutut sisäilmaolosuhteet saavutetaan pienemmillä ilmavirroilla. Tarvittaessa voidaan puhallin uusia.
Jäähdytyskone lauhduttimineen/nestejäähdyttimineen sekä jäähdytyspatteri mitoitetaan lähteen (Seppänen 2004) mukaan.
Jäähdytyspatterin kondenssiveden poisto
järjestetään MIV-korjausratkaisun 3.8
”Jäähdytyspatterien vedenpoisto” mukaan.
Kanavistoon tehtävät toimenpiteet
•
o Jäähdytyskone
varusteineen,
jäähdytyspatteri, päätelaitteet, puhaltimet
•
o Laiteasennukset, kanaviston tiiviys, kanaviston puhtaus, perussäätö, kanaviston lämpöeristys
•
mitataan
mitataan vyöhykesäädön toiminta ja
huonelämpötilat eri käyttöolosuhteissa.
Toteutus
Hankitaan
neen.
jäähdytyskone
lauhduttimi-
Tehdään suunnitellut muutokset automaatiojärjestelmään.
Jäähdytyskoneelle varusteineen pidetään normaali vastaanottotarkastus.
15
16
2.6 YÖTUULETUS
Korjausratkaisussa kuvataan yötuuletuksen käyttöä vakioilmavirtaisessa
ilmanvaihtojärjestelmässä.
Tarkastus ennen
•
•
•
•
Selvitetään piirustuksista tilojen ilmavirrat ja tehdään laskelmat yöjäähdytyksen tehosta ja arvioidaan sen käyttökelpoisuus
Selvitetään piirustuksista ja konekorteista voidaanko ilmavirtoja kasvattaa
yötuuletuksen ajaksi ja kuinka paljon
Selvitetään rakennusautomaatiojärjestelmän käyttäjältä tai toimittajalta voidaanko järjestelmään lisätä yötuuletuksen vaatimat ohjaukset vai toimitaanko
vain ilmanvaihdon käyntiaikoja muuttamalla
Selvitetään lämmöntalteenoton pysäyttämis- tai ohitusmahdollisuus
nen jäähtyminen vaihteli 0,4−1,6 °C ilmanvaihtokertoimen muuttuessa yötuuletuksen aikana 5−30 1/h.
Käytännössä ja kenttämittauksin on todettu, että yöjäähdytys ei riitä koko päivän käyttöajalle niin, että sen avulla voitaisiin ylläpitää sisäilmaluokan S2 lämpötilatasoja.
Hellekausina ilmanvaihtoa tulisi käyttää
myös yöaikaan, jolloin jäähdytystehoa on
yleensä eniten saatavissa ulkoilmasta.
Tuloilman sisäänpuhalluslämpötilaa ei
yötuuletuksen aikana tulisi rajoittaa
muuten kuin jäätymissuojauksella.
Yötuuletuksen hyvä ja yksinkertainen
käyttötapa on seuraava (kuva 1):
Suunnittelu
Yötuuletuksella jäähdytetään huoneilmaa
ja rakenteita huoneilmaa kylmemmällä
ulkoilmalla. Kesäkuukausina yötuuletuksella saadaan ulkoilmasta suurin jäähdytysteho yleensä aamuyöllä auringon nousun aikaan. Yötuuletuksen jäähdytystehoa
säädetään yleensä ilmanvaihdon käyntiaikaa muuttamalla.
Yötuuletus on tehokas tapa alentaa huonelämpötiloja ja vähentää päiväaikaisen
jäähdytystehon tarvetta. Kenttämittauksiin perustuvien tutkimuksien mukaan
yötuuletuksella voidaan alentaa huoneilman lämpötiloja aamupäivän ensimmäisten tuntien ajaksi 0,8−2,5 °C riippuen
huoneilman päiväaikaisen lämpötilan
asetusarvosta. Huoneilman keskimääräi-
•
ilmanvaihtoa käytetään normaalikäytön ulkopuolella silloin, kun päiväaikainen ulkoilman huippulämpötila on
korkeampi kuin 15−20 °C ja ulkoilman lämpötila on vähintään 2 °C kylmempää kuin poistoilman lämpötila
(käynnistysehdot).
•
ilmanvaihto pysäytetään, kun poistoilman keskilämpötila alittaa 20 °C tai
ulkoilman lämpötila on alle 2 °C kylmempää kuin poistoilman lämpötila
(lopetusehdot).
Tämä käyttötapa merkitsee Etelä-Suomen
tavanomaisissa ilmasto-olosuhteissa yötuuletuksen tehokasta käyttöä toukokuun
ja syyskuun välisenä aikana.
17
Normaalikäyttö
(esim. kello-ohjaus)
Normaalikäyttö loppuu
Ei
Käynnistysedot
yötuuletukselle
Kyllä
Ei
Normaalikäyttö
Käyntilupa
yötuuletukselle
Kyllä
Ei
Lopetusedot
yötuuletukselle
Ei
Normaalikäyttö
Kyllä
Kyllä
Yötuuletus seis
Kuva 1. Periaatekuva yötuuletuksen ohjauksesta ja säädöstä vakioilmavirtaisessa ilmanvaihtojärjestelmässä.
Hellekausien aikana rakennusten ilmanvaihtoa tulisi käyttää 24 h/vuorokaudessa,
mikäli ilmanvaihdon käyntiä ei voi ohjata
ulko- ja huone/poistoilman lämpötilamittausten perusteella. Yötuuletuksen käytössä on varmistettava, että tuloilma on
lämmittämätöntä ulkoilmaa.
Toteutus
Tehdään suunnitelmien mukaiset muutokset rakennusautomaatiojärjestelmään.
Testataan
rakennusautomaatiojärjestelmän toiminta yötuuletustilanteissa.
18
3.1 TULOILMALLA VARUSTETUILLA
JÄÄHDYTYSPALKEILLA TOTEUTETUN
AVOKONTTORIN ILMANJAON VERTAILU
TÄYSMITTAKAAVAKOKEIN
Korjausratkaisussa esitetään tuloilmalla varustetuilla, jäähdytyspalkeilla
toteutetun avokonttorin ilmanjaon vertailusta täysmittakaavakokeiden avulla saatuja tuloksia ja niiden vaikutuksia suunnitteluratkaisuihin.
Tarkastus ennen
•
•
•
Kenttämittauksin (ilmavirrat, ilman
nopeus, lämpötilat, savukokeet) selvitetään avokonttorin nykyisen ilmanjakotavan ominaisuudet ja ongelmat
Selvitetään mahdollisuudet uudelleensuunnata ilmasuihkut, vaihtaa ilmanjakolaitteet tai sijoittaa ne uuteen paikkaan
Selvitetään valaisimien, alakattojen
jne. muutosmahdollisuudet
Suunnittelu
Taustaa
Rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmän peruskorjausta tai suunniteltaessa tulee ottaa
huomioon useita tiloja koskevia seikkoja
kuten mm. tilojen käyttötarkoitus, sisäilmastovaatimukset, sisäiset ja ulkoiset
kuormitustekijät,
käyttöaikataulu
ja
muunneltavuusvaatimukset.
Tavoitteet
määritetään ennen suunnittelun aloittamista. Suunnitteluvaiheen aikana tulee
esille vaihtoehtoja ja teknisiä ratkaisuja,
jotka vaativat asioiden tarkempaa ja perusteellisempaa selvittämistä.
Avokonttorin viihtyisän sisäilmaston luomisessa voidaan käyttää useita erilaisia ilmanjakotapoja. Eräs yleisesti käytetty
menetelmä
on
puhaltaa
tuloilma
huonetilaan jäähdytyspalkkien kautta.
Jäähdytyspalkeilla voidaan huonetilaan
aikaansaada joko sekoittava tai jonkin
verran syrjäyttävä (kerrostava) ilmanjako.
Tällöin myös termisen viihtyvyyden kannalta kriittiset alueet muodostuvat toisiinsa verrattuna eri paikkoihin. Näillä
alueilla tuloilmalla varustetun jäähdytyspalkin tuottama, huoneilmaa viileämpi
ilmasuihku, omaa keskimääräistä huoneilmavirtausta suuremman nopeuden.
Suuri ilmannopeus yhdistettynä alhaiseen
lämpötilaan aikaansaa helposti vedontunteen.
Tyypillisiä vedontunteen suhteen kriittisiä
alueita ovat kuvan 1a. mukaisessa sekoittavassa järjestelmässä kahden jäähdytyspalkin ilmasuihkun törmäyskohdan
alapuolinen alue (V3), sekä alue lattianrajassa sivuseinän vieressä (V2), jossa palkin seinää pitkin alas laskeutunut virtaus
kääntyy lattian suuntaiseksi. Kerrostavassa ilmajaossa muodostuu huonetilan
lattianrajaan korkean virtausnopeuden
alue, joka jalkojen osalta vähäpukeisilla
ihmisillä voi aiheuttaa vedontunteen.
Lattiavirtauksen vaikutusalue ulottuu helposti ulkoseinälle asti, siellä normaalisti
sijaitsevien lämpimien ikkunapintojen aikaansaaman konvektiovirtauksen avustamana.
19
Kuva 1 a (Seppänen et al) ja 1b. Eri ilmanjakotapojen aiheuttamat kriittiset ilmavirtauskentät
huonetilassa
Jäähdytyspalkkien valmistajat mittaavat
tai määrittävät yleensä suihkuyhtälöihin
perustuvalla laskennalla jäähdytyspalkkien aikaansaamia ilmavirtauskenttiä erilaisilla palkkien mitoitustilanteilla ja
palkkigeometrialla. Mittaukset ja laskenta
tehdään tyypillisesti kuormittamattomassa
huoneessa, jolloin ihmisten ja laitteiden
konvektiovirtausten aiheuttamat häiriöt
palkkien aikaansaamaan huoneilmavirtauskenttään jäävät huomioimatta. Tämä
saattaa aiheuttaa merkittävän lopputuloksen vääristymän suunnittelutilanteeseen
nähden.
Huonetilan oleskeluvyöhykkeen ilmavirtausten nopeudet, huoneen lämpötilajakauma sekä ilmanvaihdon hyötysuhde
voidaan määrittää ammattitaitoisesti suoritetulla CFD-laskennalla, jossa käytetään
päätelaitteille mitattuja reunaehtoja. Tämä vaatii huonetilan geometrian, lämpökuormien sekä ilmanjakolaitteiden mallinnuksen laskentaohjelmaan siten, että ne
vastaavat mahdollisimman tarkasti todellista tilannetta. Laskenta on työläs ja tarkkuutta vaativa toimenpide. Vain harvoille
markkinoilla oleville komponentille on
tarpeellinen mallinnuksen vastaavuus ja
reunaehdot mitattu. Varmentamattomien
laskentamallien, samoin kuin yksinkertaistettujen simulointiohjelmien, käyttö
saattaa johtaa virheellisiin tuloksiin huonevirtauskenttien laskennassa.
20
Eräs käytetty ratkaisu tähän on rakentaa
mallihuone/tila, jossa voidaan eri tekniikoin visualisoida ja määrittää miten
vaihtoehtoiset järjestelmät toimivat. Helpoimmin mallihuoneen rakentaminen onnistuu yleensä paikanpäälle korjattavaan
kohteeseen. Tällöin voidaan hyödyntää
todellisia seinä/ikkunarakenteita ja huonetilan geometriaa. Tilaan joudutaan tosin
yleensä rakentamaan lvi-tekniset järjestelmät koeolosuhteiden aikaansaamiseksi.
Hallittujen sisäolosuhteiden aikaansaaminen kenttäolosuhteissa on vaikeaa tai
usein melkein mahdotonta, jotta voitaisiin
suorittaa tarkkoja sisäilmasto-olosuhdemittauksia tavoiteasettelun mukaisesti.
Näissä tilanteissa saattaa olla järkevää
siirtää täysmittakaavakokeet tehtäväksi
tarkoitusta varten rakennettuun erilliseen
tutkimushuoneeseen.
Tuloksia
Avokonttorin ilmanvaihtoratkaisun suunnittelu
ilmastointipalkkijärjestelmällä
käyttäen aktiivipalkkeja suunnitellaan
lähteen (Seppänen 2004) mukaan ottaen
lisäksi huomioon palkkivalmistajien antamat mitoitustiedot ja periaatteet.
Suunnittelun kriittisellä polulla on jäähdytystehon tarve sekä kesällä että talvella
ja niiden toteuttamiseen tarvittavien ilmavirtausten ihmisille aiheuttamat vedon
tuntemukset.
Järjestelmää suunniteltaessa avokonttoriin
(pätee myös koppikonttoriin) otetaan lisäksi huomioon seuraavat asiat:
1. Tarkistetaan tilaajan antamat lähtöarvot sisäisille kuormitustekijöille, etteivät ne ainakaan ole liian suuria
2. Pyritään vähentämään ulkoisia kuormitustekijöitä, mikäli mahdollista (ikkunat, aurinkosuojaus, sälekaihtimet)
3. Määritellään tilaajan kanssa yhteistyössä, missä eri kuormitusolosuhteissa (ulkoiset, sisäiset) sisäilmaston
vetokriteerit ovat oleellisia
4. Määritetään tilaajan kanssa, mitkä
kalusteratkaisut ovat keskeisiä
5. Määritetään tilaajan kanssa tulevaisuuden muuntojouston tarpeet (kuormitukset, kalusteratkaisut, maisema/koppi, jne)
6. Tarkistetaan laitevalmistajilta, miten
heidän laitteensa toimivat erilaisissa
kuormitusolosuhteissa ja miten eri
lailla kalustetuissa huoneissa
7. Avokonttorissa kuormitustekijät ovat
lähes samat ympäri vuoden
Näillä perusteilla päätetään tilaajan
kanssa yhteistyössä riittääkö palkkivalintaan perinteinen teknillistaloudellinen
valinta, vaan tarvitaanko:
1.
2.
3.
Mallihuonemittaus
Laboratoriomittaus
CFD-laskenta
Vastaanotto
•
•
Toteutus
•
Tehdään suunnitelmien mukaiset muutokset avokonttorin päätelaitteille sekä niistä
johtuvat muutokset konehuoneeseen ja
kanavistoon.
o Jäähdytyspalkit, säätölaitteet
o Laiteasennukset, kanaviston tiiviys, kanaviston puhtaus, perussäätö, kanaviston lämpöeristys,
jäähdytyspalkit
mitataan
säädön toiminta ja huonelämpötilat
eri käyttöolosuhteissa. Vetokriteerien
toteutuminen tarkistetaan.
21
22
3.2 LUOKKAHUONEEN ILMANJAKO JA
LÄMPÖTILA
Korjausratkaisussa kuvataan luokkahuoneen ilmanvaihdon mitoitusperusteet
sekä säätö- ja ilmanjakotapoja, joiden avulla ilma voidaan puhaltaa vedottomasti luokkahuoneeseen luokkahuoneen lämpötilan kannalta riittävän alhaisessa lämpötilassa.
Tarkastus ennen
•
•
•
•
Selvitetään piirustusten avulla luokkahuoneiden suunnitellut ilmavirrat ja ilmanjakotavat
Kenttämittauksin (ilmavirrat, ilman
nopeus, lämpötilat, savukokeet) selvitetään luokkahuoneen nykyisen ilmanjakotavan ominaisuudet ja ongelmat
Selvitetään mahdollisuudet uudelleensuunnata ilmasuihkut, vaihtaa ilmanjakolaitteet tai sijoittaa ne uuteen paikkaan
Selvitetään valaisimien, alakattojen
jne. muutosmahdollisuudet
Suunnittelu
Sisäilmastotavoitteet
Luokkahuoneiden tehokas ilmanvaihto ja
lämpötilan hallinta edellyttää suuria ilmavirtoja ja alilämpöisen ilman puhallukseen soveltuvia päätelaitteita. Tyypillinen
luokkahuoneiden ongelma on ylilämpeneminen keväällä ja syksyllä, sillä luokkahuoneen sisäiset lämpökuormat ovat
merkittäviä (esim. 30 oppilasta). Myös
ilmavirrat neliötä kohden ovat suuria,
koska lattiapinta-ala oppilasta kohti on
vain n. 2 m2.
Luokkahuoneiden sisäilmastolle on kehitetty sisäilmaluokituksen pohjalta kouluympäristöön soveltuvat tavoitearvot. S3
taso lähtee minimi-ilmavirtamitoituksesta, mutta pyrkii minimivaatimuksia
parempaan lämpötilaan hallintaan käyttämällä ulkoilmaa jäähdytykseen. S2+ tasossa ei tarvita koneellista jäähdytystä
(lukuun ottamatta ATK-luokkia), koska
lähtökohtaisesti kouluissa ei ole toimintaa
kesäaikana. S2+ tason ilmavirrat ovat
merkittävästi suurempia, hyvään sisäilmastoon tähtääviä. Siitä johtuen myös
lämpötilaa voidaan paremmin hallita ja
esitetty lämpötilan pysyvyystavoite on
saavutettavissa alilämpöistä sisäänpuhallusta ja auringonsuojalaseja käyttäen.
Taulukko 1. Koulurakennusten sisäilmastolle vaihtoehtoisia tavoitearvoja
Huonelämpötila
Ilmavirta, l/s,hlö
Ilmavirta, l/s,m2
Ilman nopeus, m/s
Hiilidioksidi-pitoisuus, ppm
Huonelämpötilan ylitys, °Ch
Huonelämpötilan alitus, °Ch
1
2
S2+ talvi
20−22
10
5
0,16 (20°C)
0,17 (21°C)
800
100
0
S2+ kesä
22−25
10
5
0,20 (22°C)
0,25 (24°C)
800
100
50
S3 talvi
20−23
6
3
0,19 (20°C)
0,20 (21°C)
1200
200
50
S3 kesä
22−27
6
3
0,24 (22°C)
0,30 (24°C)
1200
100
100
Huom.
1
2
3
3
Huonelämpötilan suunnitteluarvona käytetään 21°C.
S3 minimi-ilmavirtamitoituksen tapauksessa on otettava huomioon RakMk D2 vaatimus ilmanvaihdon tehostamisesta. Jokaisessa luokkahuoneessa pitää
23
sitä varten olla riittävän kokoinen avattava ikkuna.
3 Huonelämpötilan hyväksyttävä ylitys ja alitus pätee käytettäessä simuloinneissa vuoden 1979 säädataa.
Ilmanvaihdon määrä on keskeinen sisäilmaston laatutasoon, tilantarpeeseen ja
kustannuksiin vaikuttava tekijä. Luokkahuoneiden ylilämpenemistä voidaan välttää jäähdyttämällä luokkahuonetta ulkoilmalla, ja tämän vuoksi viileän tuloilman puhallus on otettava huomioon ilmanjakoratkaisun ja päätelaitteiden valinnassa.
Ilmanvaihdon ohjaus (S2+)
Yleensä ilmanvaihto käynnistetään 2 h
ennen ja pysäytetään 2 h koulupäivän jälkeen (tyypillinen käyntiaika arkisin 6-17).
Tuloilman lämpötilaa ohjataan poistoilman lämpötilan mukaan. Tuloilman sisäänpuhalluslämpötilan säätökäyrä on
esitetty kuvassa 1. Kesäalennusta 1 °C
käytetään 1.5- − 0.9 välisenä aikana. Mikäli tuloilmakanavat ovat eristettyjä, voidaan olettaa, että tuloilma lämpene kanavistossa 1 °C verran. Ilmanvaihtokoneelta
lähtevän ilman lämpötilan pitää siis olla
astetta viileämpää kuin kuvassa 1 on esitetty.
Suurista lämpökuormista johtuen tuloilman sisäänpuhalluslämpötilan tulee olla
alhainen erityisesti eteläjulkisivuilla,
jossa sisäisten kuormien lisäksi aurinkokuorma on merkittävä. Jotta sisälämpötila
ei pohjoisilla julkisivuilla laskisi liikaa,
suositellaan ilmanvaihtojärjestelmän toteuttamista kaksi- tai monivyöhykejär24
jestelmällä. Ilmanvaihtokoneelta lähtee
kaksi tai useampi tuloilmakanava eri
säätövyöhykkeille,
säätövyöhykkeen
lämmityksen säätö toteutetaan jälkilämmityspattereilla. Pohjoisille luokille voidaan tällöin käyttää muutamalla asteella
korotettua säätökäyrää kuvaan 1 verrattuna.
Tuloilman lämpötila talvella
Tuloilman lämpötila kesällä
Tuloilman lämpötila, °C
Huonelämpötilan hallinta ja
ilmanvaihdon ohjaus
Suunnittelijan pääkeinot asetettujen lämpötilan pysyvyyden tavoitteiden saavuttamiseksi (edellyttäen, että koneellista
jäähdytystä ei käytetä) ovat ilmavirran
suuruus, tuloilman lämpötilan säätökäyrä
ja auringonsuojausratkaisut. Mikäli ikkunat vaihdetaan remontissa, auringonsuojalasien käyttäminen on aina perusteltua (lukuun ottamatta pohjois- tai
muuten varjostettuja julkisivuja).
20
19
18
17
16
15
14
13
12
11
10
17
18
19
20
21
22
23
24
Poistoilman lämpötila, °C
Kuva 1. Tuloilman sisäänpuhalluslämpötilan
säätökäyrä (S2+) ilmanvaihtojärjestelmässä,
jossa ei ole jäähdytystä. Säätökäyrän mukainen sisäänpuhalluslämpötila saavutetaan,
mikäli se on ulkoilman lämpötilan kannalta
mahdollista.
Yötuuletus
Erityisesti S3 luokan ilmavirtoja käytettäessä on suositeltavaa käyttää yötuuletusta
lämpiminä kausina, jotta kesälämpötilojen tavoitearvot saavutetaan. Mikäli koulu
ei ole kesällä käytössä, S2+ ilmavirrat
edellä esitetyn tuloilman lämpötilan säätökäyrän ja auringonsuojauksen kanssa
voivat riittää lämpötilan hallintaan usein
ilman yötuuletustakin. Tämä voidaan tarkistaa tapauskohtaisesti simulointilaskelmalla.
Yötuuletuksen käynnistysehdot, joiden
pitää toteutua samanaikaisesti, ovat seuraavat:
• kellonaika 22−7 joka päivä
• ulkoilman lämpötila >12 °C
•
•
poistoilman lämpötila >23 °C
poistoilma >2 °C lämpimämpi kuin ulkoilma
• yötuuletuksen käynnistyttyä LTO:n ja
lämmityspatterin asetusarvoja alennetaan –10 °C
Yötuuletuksen lopetusehdot (yhden tai
useamman pitää toteutua):
• kellonaika 7-22 arkisin
• ulkoilman lämpötila <12 °C
• poistoilman lämpötila <21 °C
• poistoilma <2 °C lämpimämpi kuin ulkoilma
Edellä esitettyä tuloilman lämpötilan ohjausta poistoilman lämpötilan mukaan on
suositeltavaa käyttää myös S3 luokassa.
Ellei kuvassa 1 esitetty alilämpöisyys ole
päätelaitteiden kannalta mahdollista, tuloilman lämpötilaa on korotettava.
Tarpeenmukainen ilmanvaihdon
ohjaus
Kuvassa 1 esitetty säätökäyrä johtaa
pohjoisjulkisivuilla sijaitsevien vajakäyttöisten luokkahuoneiden liiallisen
jäähtymiseen erityisesti toukokuun aikana, kun patteriverkoston menoveden
lämpötila on alhainen ja patteriteho ei
enää riitä lämmittämään luokkahuonetta.
Tämä voidaan estää ilmanvaihdon lämpötila- ja CO2 ohjauksella, jolloin ilmavirtaa pienennetään luokkahuoneen ollessa tyhjä tai ryhmäkoko pieni. Tarpeenmukainen ohjaus on hyvin perusteltua myös opetustilojen jaksottaisella
käytöllä.ja energiataloudella. Tarpeenmukainen ohjaus on ehdottomasti tehtävä
lämpötila- ja CO2 ohjauksena, jotta sekä
lämpöolot että ilman laatu voitaisiin hallita. Ohjaukseen voidaan myös lisätä esimerkiksi läsnäolo-ohjaus valaistusta varten.
Yksinkertainen ja toimivaksi osoittautunut ratkaisu on yhden on/off pellin käyt-
täminen luokkahuonetta kohti. Kiinni
asento tulee rajoittaa niin, että ilmavirta
kiinni –asento tarkoittaa noin 40 %:a mitoitusilmavirrasta. Lämpötilan tai CO2
pitoisuuden noustessa pelti avataan täysin
auki -asentoon, jolloin saavutetaan mitoitusilmavirta (100 %). Tässä ratkaisussa
puhaltimien pyörimisnopeussäädöllä ylläpidetään vakiopaine runkokanavissa. Ko.
ratkaisu vaati päätelaitteiden toimivan
riittävän vedottomasti niin 40 % kuin
100 % ilmavirralla. Kun kesäaikainen vetokriteeri ja luokkahuoneen riittävä korkeus otetaan huomioon, tämä on saavutettavissa.
Ilmanjakoratkaisut ja päätelaitteet
Koulurakennuksissa on perinteisesti käytetty sekoittavaa ilmanjakoa kattohajottajilla, mikä on osoittautunut toimivaksi
ratkaisuksi, jos päätelaitteet ja niiden lukumäärä on oikein valittu. Toinen toimiva
ratkaisu on suutinkanavien kattoasennus
(hyvällä induktiosuhteella). Seinäpuhallukselle luokkahuoneen ilmavirrat ovat
selkeästi liian suuria ja seinäpuhallus
asettaa rajoituksia myös alilämpöisyydelle. Syrjäyttävä ilmanvaihto ei myöskään ole ongelmaton luokkahuoneissa,
sillä luokkahuoneet ovat usein niin ahtaita, että pulpetit joudutaan sijoittamaan
kiinni tuloilmalaitteisiin. Tämä tekee alilämpöisen tuloilman puhalluksen mahdottomaksi.
Vetokriteerin toteutuminen on aina tarkistettava suunnittelussa laskemalla ilman
nopeus mitoitusilmavirralla kesä- talvitilanteen alilämpöisyydellä käyttäen laitevalmistajan ohjelmaa. Tarpeenmukaisen
ilmanvaihdon tapauksessa laskelmat suoritetaan myös minimi-ilmavirralla. Käytettäessä kuvan 1 mukaista tuloilman
lämpötilan säätökäyrää voidaan alilämpöisyytenä käyttää talvitilanteessa 6 °C ja
kesällä 10 °C.
25
Kuva 2. Ilmanjako kattohajottajilla. Soveltuu sekä S2+ että S3 tasoon ratkaisuksi riippuen päätelaiteiden induktiosuhteesta ja lukumäärästä. Tarvitse yleensä alakaton.
l0,2 = 1,8 m
Kuva 3. Esimerkki suutinkanava-asennuksesta
(180 l/s per luokkahuone ilmavirrat)
26
l0,2 = 1,8 m
Kuva 4. Syrjäyttävän ilmanvaihdon käyttäminen riittävän isokokoisessa luokkahuoneessa nurkkaan sijoitetuilla tuloilmalaitteilla. Toinen mahdollisuus on sijoittaa
tuloilmalaitteet
sisäseinän
koko
pituudelle.
Yleisesti
on
pyrittävä
valitsemaan sellaisia tuloilmalaitteita,
joilla on pieni lähivyöhyke ja jotka
johtavat
vähemmän
ilmaa
lähinnä
ihmisistä olevista tuloilmalaitteista.
Toteutus
vistämisestä on annettu ohjeet MIV- korjausratkaisussa 3.9 ”Kanaviston tiivistäminen”.
vuotavat kanavat uusiin. Kanaviston tii-
•
o Ilmanjakolaitteet, säätölaitteet
•
o Laiteasennukset, kanaviston tiiviys, kanaviston puhtaus, perussäätö, kanaviston lämpöeristys
•
mitataan
säädön toiminta ja huonelämpötilat
eri käyttöolosuhteissa. Vetokriteerien
toteutuminen tarkistetaan.
27
28
3.3 PUHALLINKONVEKTOREIDEN HYGIENIA
Korjausratkaisussa kuvataan kondensoivien puhallinpattereiden puhtauskriteerit ja niihin liittyvät havaitsemismenetelmät sekä kuvataan menetelmät,
joilla laitteiden puhtauteen liittyvät ongelmat voidaan ratkaista ja niiden ilmenemistä vähentää.
Tarkastus ennen
•
•
•
•
Tarkastetaan jäähdytyslaitteen pintojen likakertymä silmämääräisellä tarkastuksella (alle 1,0 g/m2)
Selvitetään kondenssiveden poiston
toiminta (viemäri, pumppu)
Näkyykö jälkiä kondenssiveden tulvimisesta
Hankitaan laitteen huolto- ja hoito-ohjeet
Tehdyissä tutkimuksissa on todettu puhallinpattereissa esiintyviä mikrobikasvuja. Näitä on mitattu kondenssivesialtaista, jäähdytyspattereiden pinnoilta,
jäähdytysvesiputkien pinnoilta jne.
Puhallinpattereiden läpi kulkee kierrätysilmaa, joten laitteiden mikrobitason
tulisi olla mahdollisimman alhainen, jottei mikrobeja tai niiden aiheuttamia yhdisteitä pääse sisäilmaan.
Suunnittelu- ja toteutusohje
Suunnittelu ja toteutus
•
Taustaa
Puhallinpatterijärjestelmissä tilat jäähdytetään kierrättämällä sisäilmaa puhallinpatterien kautta. Puhallinpatteri voidaan
sijoittaa joko ikkunapenkkiin, alakattoon
tai vapaasti huonetilaan. Jäähdytysvesi
johdetaan puhallinpatterin jäähdytyspatterille.
Laitteet mitoitetaan toimistohuoneissa eikondensoiviksi, jolloin jäähdytysveden
lämpötilan tulee olla niin korkea (vähintään +15 °C), ettei kastepistelämpötila
alitu missään olosuhteissa eikä sisäilman
kosteus tiivisty pattereihin. Tiloissa,
joissa tarvitaan suuria jäähdytystehoja,
käytetään kondensoivia puhallinpattereita, jolloin jäähdytysveden lämpötila
voi olla alhainen. Kondensoivat puhallinpuhallinpatterit viemäröidään.
•
•
Puhallinpatterin
minkään
osan
sisäpinnan likakertymä ei saa visuaalisesti arvioituna tai suodatinkeräysmenetelmällä määritettynä ylittää
1,0 g/m² (MIV-korjausratkaisu 5.3).
Sisäilmaa kierrättävissä jäähdytyslaitteissa tulee olla suodattimet, jotka
suojaavat jäähdytyslaitetta likaantumasta ja alentavat jäähdytetyn ilman
hiukkaspitoisuutta. Suodattimien puhtaustaso tulee tarkistaa määräajoin ja
tarvittaessa suodattimet tulee vaihtaa
tai puhdistaa. Suodattimien tulee reunavuotojen välttämiseksi olla tiiviisti
kiinni kehyksissään.
Puhallinpatterin
kondenssivesiallas
mitoitetaan siten, että se ei pääse
tulvimaan yli missään käyttöolosuhteissa. Allas viemäröidään ja altaan
pohjan kaltevuus tehdään siten, että
kaikki kondenssivesi kulkeutuu viemäriin mahdollisimman nopeasti. Jos
laitteen kondenssiveden poisto on
järjestetty pumpun avulla, tulee pum-
29
•
•
•
pun kunto varmistaa ja pumppu huoltaa säännöllisin väliajoin. Myös kondenssivesiviemärin kunto tulee tarkistaa ja varmistaa, ettei viemäri ole
tukkeutumassa.
Puhallinpattereissa käytettävien äänenvaimentimien kunnolle asetetaan
samanlaiset vaatimukset kuin muillekin äänenvaimentimille (MIV-korjausratkaisu 3.11), eikä niistä saa irrota
mineraalikuituja tuloilmaan.
Puhallinpattereita valittaessa niiden
puhdistettavuuteen tulee kiinnittää
huomiota.
Mikäli puhallinpatterit ovat huonokuntoisia tai niistä aiheutuu hygieniahaittaa ne kunnostetaan tai uusitaan.
Puhallinpattereiden hygienian
ylläpito
Laitteiden kuivumisen tehostamiseksi
jäähdytyslaitteita tulee käyttää vain tarvittaessa siten, että laitteet suljetaan silloin, kun jäähdytystarvetta ei ole. Myös
laitteiden korkea puhtaustaso nopeuttaa
pintojen kuivumista, koska tällöin kosteus
ei pääse sitoutumaan epäpuhtauskertymiin.
•
30
Jäähdytyslaitteiden puhtaus tarkistetaan ennen jäähdytyskauden alkua ja
•
•
•
•
•
•
•
jäähdytyskauden aikana kolmen kuukauden välein
Tarvittaessa laitteiden jäähdytyspatterit, kondenssivesialtaat ja muut osat
puhdistetaan kuivasta liasta paineilmalla tai imuroimalla.
Jäähdytyslaitteessa oleva pinttynyt tai
kostea lika puhdistetaan höyrypesukoneella tai pyyhkimällä tarvittaessa
puhdistusainetta käyttäen.
Jos epäillään, että laitteessa on
mikrobikontaminaatio, laitteen pinnat
desinfioidaan.
Suodattimien puhtaustaso tarkistetaan
6 kk välein ja tarvittaessa suodattimet
vaihdetaan. Suodattimien tulee reunavuotojen välttämiseksi olla tiiviisti
kiinni kehyksissään.
Äänenvaimentimien hygienia tarkistetaan 6 kk välein ja tarvittaessa ne pestään
tai
kunnostetaan
(MIVkorjausratkaisu 3.11).
Jäähdytyspattereiden
kylmäaineputkistojen kunto ja puhtaus
tarkistetaan jäähdytyskaudella ja varmistutaan siitä, että jäähdytysvesiputkien eristys on riittävä ja ehjä eikä
kondensoitumista tapahdu.
Puhallinpattereiden huolto-ohjeet ja
huolto-ohjelma liitetään rakennuksen
huoltokirjaan. Huoltotoimenpiteet kirjataan.
3.4 ÄÄNILÄHTEENPAIKALLISTAMINEN JA
ÄÄNIHAITAN POISTAMINEN
Korjausratkaisussa kuvataan menetelmä, jonka avulla huonetilassa kuuluvan ilmanvaihtolaitoksesta tulevan melun lähde voidaan paikallistaa äänimittausten ja muiden arviointimenetelmien avulla. Lisäksi annetaan ohjeet
ilmanvaihtolaitoksen eri osissa olevien melulähteiden vaimentamiseksi.
Kuvataan tarvittavat laskenta- ja mittausmenetelmät.
Tarkastus ennen
•
•
•
•
•
•
•
Mitataan äänitasot ja niiden taajuusjakaumat tiloissa, joissa äänitaso ylittää
käyttäjävaatimuksen
Selvitetään piirustusten, saatujen äänimittauspöytäkirjojen ja –laskelmien
avulla ongelmaa aiheuttavat äänilähteet
Tehdään tarvittavat äänilaskelmat ja
mittaukset
Selvitetään mahdollisuudet vaihtaa äänilähde hiljaisempaan laitteeseen
Selvitetään järjestelmän ilmavirtojen
tasapainoisuus ja tiiviys
Selvitetään järjestelmän puhtaus
Kenttätarkastuksessa selvitetään äänilähteen vaihtamismahdollisuus, äänenvaimentimien kunto, niiden vaihto- tai
pinnoitusmahdollisuus sekä uusien
vaimentimien asennustilat. Lisäksi
selvitetään kanaviston tasapainotusmahdollisuus.
rimman sallitun äänitason kyseessä on
äänihaitta, joka on poistettava. Suurinta
sallittua äänitasoa on pienennettävä 5 dB,
kun äänihaitan taajuusjakaumassa esiintyy kapeakaistaista ääntä.
Ilmanvaihtolaitoksen äänilähteiden huoneeseen aiheuttamat tyypilliset äänitaajuudet on havainnollisesti esitetty kuvassa
1. Eri äänilähteiden taajuudet asettuvat
laajalta osin myös samoille taajuusalueille. Äänihaitan paikallistaminen pelkän
mitatun äänitaajuusjakauman perusteella
ei ole yksiselitteinen. Ilmanvaihtolaitosta
on tarkasteltava lähemmin kanavanopeuksien, kanavapaineiden ja eri laitteiden
osalta ainakin ääniongelmaa lähellä olevassa ilmakanaviston osassa ja tarvittaessa myös laajemmin.
Päätelaitteet
Ilmavirran säätölaitteet
Vedenjäähdyttimet
Suunnittelu
Äänihaitan toteaminen ja
äänenvaimennustarpeen määrittely
Ilmanvaihtolaitoksen äänihaitta todetaan
häiritsevänä kuuloaistimuksena. Melumittausten avulla selvitetään äänihaitan
äänitaso ja taajuusjakauma. Mitatun melun ylittäessä huonetilalle asetetun suu-
Loistelamput
Virtaussäädinyksiköt
Aksiaalipuhaltimet
Keskipakoispuhaltimet ja
pumput
Ilmavuoto
Runkoääni
31,5
63
125
250
500
1000
2000
4000
8000
Taajuus, Hz
Kuva 1. Ilmanvaihtolaitoksen äänilähteiden
tyypilliset äänitaajuudet huoneessa.
31
110
110
105
100
95
90
85
80
75
70
65
60
55
50
45
40
35
30
25
20
15
10
A=5
dB
100
90
80
70
Äänitaso
60
50
40
30
20
10
0
Hz
-10
63
125 250 500 1000 2000 4000 8000
Oktaavikaistan keskitaajuus
Kuva 2. A-käyrästö.
110
dB
100
90
80
70
Äänitaso
60
Vaimennustarve
50
40
30
20
10
Äänilähteen taajuusjakauma
0
110
105
100
95
90
85
80
75
70
65
60
55
50
45
40
35
30
25
20
15
10
A=5
Hz
-10
63
125 250 500 1000 2000 4000 8000
Kuva 3. Äänenvaimennustarve, kun huoneen
suurin sallittu äänitaso on 35 dB(A) eli käyrä
A = 35.
32
Äänilähteiden tarkasteluissa hyödynnetään erilaisia melukäyriä. Ilmanvaihtolaitoksen melun tarkasteluun soveltuu hyvin käänteinen A-painotuskäyrä, jota on
eri äänitaajuuksilla korjattu 5 dB. Kuvassa 2 on esitetty eri A-äänitasoille laadittu A-käyrästö. Merkitsemällä A-käyrästöön äänilähteen mittaustulokset voidaan havainnollisesti nähdä, mitkä oktaavikaistat vaikuttavat eniten A-äänitasoon
ja kuinka suuri äänenvaimennustarve eri
oktaavikaistoilla esiintyy mitatun äänitason ja huoneen suurimman sallitun äänitason välillä, kuva 3.
Äänitasomittaukset
Äänihaitan tunnistamiseksi on mitattava
oktaavikaistoittain huoneessa vallitseva
äänitaso sekä taustamelutaso. Äänihaitan
poistamisessa tarvittavien toimenpiteiden
määrittämiseksi tarvitaan tiedot varsinaisen äänilähteen äänen jakautumisesta eri
taajuuskaistoille.
Ilmanvaihtolaitoksen aiheuttamia äänihaittoja tarkasteltaessa ja mitattaessa varsinaisen äänilähteen lisäksi huoneen äänitasoon vaikuttavat huoneen sisäiset äänilähteet, kuten loistelamput, tietokoneiden laitepuhaltimet, tilakohtaiset huoneilmapuhdistimet jne.. Ne on kytkettävä
pois käytöstä. Taustamelutason mittauksessa on myös ilmanvaihtolaitos kytkettävä pois käytöstä. Tällöin huoneen taustamelutaso määräytyy ulkoisten äänilähteiden esimerkiksi liikennemelun perusteella. Tyypillisiä huoneiden taustamelutasoja on esitetty kuvien 4 ja 5 A-käyrästöissä. Erityisinä taustamelutasoina on
kuvassa 5 esitetty erilaisten loisteputkivalaisimien tyypillisiä taajuusjakaumia.
Yksikin loisteputkivalaisin on ongelmallinen erityisesti 250 Hz :n oktaavikaistalla.
Taustamelutaso huoneessa 22 - 33 dB(A)
110
105
100
95
90
85
80
75
70
65
60
55
50
45
40
35
30
25
20
15
10
A=5
dB
100
Tyypillinen taustamelutaso huoneessa
90
80
70
60
50
40
30
20
10
0
3
2
1
Hz
-10
63
125 250 500 1000 2000 4000 8000
Kuva 4. Huoneiden tyypillisiä taustamelutasoja.
110
110
105
100
95
90
85
80
75
70
65
60
55
50
45
40
35
30
25
20
15
10
A=5
dB
100
90
80
70
60
50
40
30
20
10
0
Hz
-10
63
0
3
Lositeputken äänitaso
Mittauksissa tulee ottaa huomioon taustamelun vaikutus mittaustuloksiin. Mitattavan äänitason tulee eri oktaavikaistoilla olla vähintään 3 dB korkeampi kuin
taustamelutaso. Mittaustuloksesta vähennetään tarvittaessa kuvan 6 mukainen
taustamelutasokorjaus oktaavikaistoittain
ilmanvaihtolaitoksen aiheuttaman äänitason määrittämiseksi.
ΔL (dB)
110
125 250 500 1000 2000 4000 8000
Kuva 5. Loisteputkivalaisimien tyypillisiä äänitasoja.
4
5
6
7
8
9
10
L p - L n (dB)
11
12
13
14
15
Kuva 6. Taustamelutasokorjaus ΔL. L p = mitattu äänitaso, L n = taustamelutaso. Taustamelutason vaikutus on olematon, kun Lp – L n
> 10 dB.
Äänihaitan paikallistaminen ja
poistaminen
Ilmanvaihtolaitoksen äänihaitta paikallistetaan huoneen melumittausten avulla
selvittämällä äänihaitan äänitaso ja taajuusjakauma. Kun melumittausten tulokset esitetään oktaavikaistoittain A-käyrästössä, saadaan selville äänenvaimennustarve eri oktaavikaistoilla mittaustuloksen ja suurimman sallitun oktaaviäänitason erotuksena. Kun äänenvaimennustarvetta eri oktaavikaistoilla verrataan
kuvan 1 äänilähteiden tyypillisiin äänitaajuuksiin, voidaan mahdolliset äänilähteet tunnistaa. Kunkin ongelmatapauksen
äänihaitta paikallistuu yleensä ilmanvaihtolaitoksessa äänihaitan läheisyydessä oleviin laitteisiin. Äänihaitan poistamisessa tarvittavat toimenpiteet määräytyvät A-käyrästön avulla määritetyn
äänenvaimennustarpeen perusteella.
33
Päätelaite äänihaittana
Äänihaitan mittauksissa saatiin kuvan 7
mukaiset mittaustulokset. Huoneen suurin
sallittu äänitaso oli 35 dB(A) eli käyrä A
= 35. Vaimennustarve esiintyy mittaustulosten ja huoneen käyrän A = 35 erotuksena eri oktaavikaistoilla.
110
dB
100
90
80
70
Äänirtaso
60
Kartiohajottaja
säätöäleikkö
25 % auki
50
40
30
Vaimennustarve
20
10
0
Korkeapaineinen
tuloilmahajottaja
-10
63
110
105
100
95
90
85
80
75
70
65
60
55
50
45
40
35
30
25
20
15
10
A=5
Hz
125 250 500 1000 2000 4000 8000
Kuva 7. Päätelaitteen toimistohuoneeseen
aiheuttama äänitaso.
Verrataan oktaavikaistoja, joilla esiintyy
lisävaimennustarvetta eri äänilähteiden
huoneeseen aiheuttamiin tyypillisiin taajuusjakaumiin, kuva 1. Ilmavirran säätö34
laitteet ja päätelaitteet ovat todennäköisiä
äänilähteitä. Äänihaitta paikallistettiin
säätösäleillä varustettuun tuloilman kartiohajottajaan. Koska säätösäleet sijaitsivat kartiohajottajan puhallusaukon takana, syntyvä ääni tulee suoraan huoneeseen ja sen vaimentaminen on täysin
mahdotonta. Käytännössä tuloilmalaitteiden säätösäleillä ei voida ääniteknisistä
syistä johtuen säätää ilmavirtoja.
Äänihaitta korjattiin asentamalla säätösäleillä varustetun kartiohajottajan tilalle yhtä kanavankokoa suurempi nykyaikainen esisäädettävä korkeapaineinen
(75 Pa) tuloilmahajottaja, jolla korvattiin
kartiohajottajan säätösäleiden kuristuksella aikaansaatu äänekäs painehäviö.
Ilmavirran säätölaite äänihaittana
Äänihaitan mittauksissa saatiin kuvan 8
mukaiset mittaustulokset. Huoneen suurin
= 35. Vaimennustarve esiintyy mittaustulosten ja huoneen käyrän A = 35 erotuksena eri oktaavikaistoilla.
110
dB
100
90
80
70
Äänilähteen taajuusjakauma
60
Äänitaso
Seuraavassa käydään esimerkein läpi ilmanvaihtolaitoksen tyypillisten äänihaittojen paikallistaminen ja äänihaitan poistamisessa tarvittavat äänitekniset toimenpiteet. Ääniteknisessä laitevalinnassa on aina päädyttävä sellaisiin laitteisiin, joiden
virtaus- ja äänitekniset tiedot on mitattu
standardimenetelmillä. Eri kanavalaitteiden meluisuutta arvioitaessa ja ääniteknisiä laskelmia tehtäessä on verrattavana
suureena käytettävä aina laitteen ilmakanavaan synnyttämää äänitehotasoa, eikä
huoneesta mitattuja äänenpainetasoja.
50
Vaimennustarve
40
30
20
10
Kartiohajottaja
0
110
105
100
95
90
85
80
75
70
65
60
55
50
45
40
35
30
25
20
15
10
A=5
Hz
-10
63
125 250 500 1000 2000 4000 8000
Kuva 8. Päätelaitteen kautta toimistohuoneeseen aiheutuva äänitaso.
Puhallin ja ilmakanavan seinämä
äänihaittana
Äänihaitan mittauksissa saatiin kuvassa 9
esitetyt mittaustulokset. Huoneen suurin
= 35. Vaimennustarve esiintyy mittaustulosten ja käyrän A = 35 erotuksena eri
oktaavikaistoilla.
huoneeseen aiheuttamiin tyypillisiin taajuusjakaumiin, kuva 1. Keskipakoispuhallin on todennäköinen äänilähde. Lisäksi äänihaitan matalat taajuudet viittaavat runkoäänien esiintymiseen. Puhaltimen äänenvaimentimen vaimennusarvojen perusteella todettiin lamelliäänenvaimennin väärin valituksi, liite 3. Lamelliäänenvaimentimen äänenvaimennus
ja lisävaimennustarve sekä suorakaidevaimentimen vaimennusarvot on esitetty
kuvassa 10.
110
105
100
95
90
85
80
75
70
65
60
55
50
45
40
35
30
25
20
15
10
A=5
dB
100
90
80
70
Vaimennustarve
60
Äänitaso
Äänihaitta korjattiin asentamalla säätöpellin ja kartiohajottimen väliin kanavaäänenvaimennin, jonka äänenvaimennus
oktaavikaistoilla 500 Hz, 1000 Hz ja
2000 Hz oli vaimennustarvetta 5 dB suurempi ja jonka oma äänenkehitys oli pienempi kuin huoneen äänitason 35 dB(A)
mukaan määritelty sekundääriäänenvaimentimen jälkeisen ilmakanavan suurin
sallittu ohjeellinen äänitehotaso (Tutkimuskonsepti 3.4, taulukko 2). Säätöpellin
vaipan läpi huoneeseen siirtynyt äänitehotaso ei lisännyt huoneen äänitasoa, eikä
siten ollut äänihaitta.
110
50
40
30
20
10
0
Hz
-10
63
125 250 500 1000 2000 4000 8000
Kuva 9. Toimistohuoneen läpi kulkevan ilmakanavan aiheuttama äänitaso.
110
dB
100
90
80
70
Äänenvaimennus
aiheuttamiin tyypillisiin taajuusjakaumiin, kuva 1. Ilmavirran säätölaite on todennäköinen äänilähde. Äänihaitan paikallistamiseksi tarkastettiin tuloilmahajottajan äänitaso, joka osoittautui ongelmattomaksi. Äänihaitan aiheuttajaksi osoittautui ilmakanavan säätöpelti (75 Pa).
60
50
Oikein valittu
suorakaidevaimennin
Väärin valittu
lamellivaimennin
40
30
20
10
Lamellivaimentimen
lisävaimennustarve
0
Hz
-10
63
125 250 500 1000 2000 4000 8000
Kuva 10. Keskipakoispuhaltimen primääriäänenvaimentimen valinta
35
Äänihaitta korjattiin asentamalla lamellivaimentimen tilalle suorakaideäänenvaimennin, jonka äänenvaimennus on
riittävä myös alle 500 Hz:n oktaavikaistoilla sekä parantamalla puhaltimen tärinäneristyksen ja puhaltimen paineaukon
joustavan kanavaliittimen toimintaa.
Moniongelmainen äänihaitta
Toimistohuoneen avoimeen alaslaskettuun kattotilaan oli asennettu korkeapaineinen tuloilmakanava, virtaussäädinyksikkö ja sen jälkeen erillinen äänenvaimennin sekä kattoon tuloilmalaitteeksi
kartiohajotin. Äänihaitan mittauksissa
saatiin kuvan 11 mukaiset mittaustulokset. Huoneen suurin sallittu äänitaso oli
35 dB(A) eli käyrä A = 35. Vaimennustarve esiintyy mittaustulosten ja käyrän A
= 35 erotuksena eri oktaavikaistoilla.
110
dB
100
90
80
Puhaltimen ja virtaussäätimen
aiheuttamaa melua
70
Virtaussäätimen ja
ilmanvuotojen
aiheuttamaa melua
Äänitaso
60
50
40
30
20
Vaimennustarve
10
0
110
105
100
95
90
85
80
75
70
65
60
55
50
45
40
35
30
25
20
15
10
A=5
Hz
-10
63
125 250 500 1000 2000 4000 8000
Kuva 11. Ilmanvaihtolaitoksen toimistohuoneeseen aiheuttama moniongelmainen äänitaso.
36
huoneeseen aiheuttamiin tyypillisiin taajuusjakaumiin, kuva 1. Ilmavirran säätölaitteet, päätelaitteet ja ilmavuodot ovat
mahdollisia melulähteitä korkeammilla
taajuuksilla. Matalammilla taajuuksilla
esiintyy virtaussäätimen aiheuttamaa
melua samalla taajuusalueella, jolla keskipakoispuhaltimen melu on yleensä vallitsevana. Korkeapainekanaviston virtaussäädinyksikkö on suorakaidekanavan
muotoinen. Rakenteen vaipan ilmavuodot
ja korkea kanavapaine (500 Pa) synnyttävät vuotomeluhuipun 1000 Hz taajuuskaistalle ja virtaussäädinyksikkö laajakaistaista melua.
Meluhaitta poistettiin lisäämällä äänenvaimennin ennen virtaussäädinyksikköä
sekä tiivistämällä ja koteloimalla (liite 4)
virtaussäädinyksikön lisäksi kumpikin
äänenvaimennin ja toimistohuoneen sisällä oleva tuloilmakanava. Tuloilmakanavan koteloinnin toisena vaihtoehtona
olisi ollut keskipakoispuhaltimen äänenvaimennuksen lisääminen matalilla taajuuksilla. Virtaussäädinyksikön päätelaitteen puolella ollut äänenvaimennin
esti äänen siirtymisen kanavan ja päätelaitteen kautta huoneeseen. Päätelaite ei
aiheuttanut äänihaittaa.
Laitteiden uusiminen ja
äänenvaimentimien valinta
Suoritetun tarkastelun perusteella päätetään miten paikannettu ääniongelma
poistetaan. Tällöin kyseeseen tulevat seuraavat vaihtoehdot:
•
•
•
Meluhaittaa aiheuttavan laitteen korvaaminen uudella
Meluhaitan poistaminen äänenvaimennusta parantamalla
Meluhaitan poistaminen muulla keinoin, kuten:
o Kanaviston tiiviyttä parantamalla
o Ilmavirtojen tasapainotuksella
Toteutus
•
o Uudet puhaltimet, säätölaitteet ja
päätelaitteet, äänenvaimentimet
•
o Laiteasennukset, kanaviston tiiviys, kanaviston puhtaus, perussäätö
•
mitataan
huoneiden ilmavirrat ja äänitasot eri
käyttöolosuhteissa.
37
38
3.5 ILMANVAIHTOMATON KÄYTTÖ
Korjausratkaisussa esitellään ilmanvaihtomaton käyttöä sekä annetaan
suunnittelu- ja toteutusohjeita käytännön esimerkin valossa.
Tarkastus ennen
kapseloi ongelmakohdat allensa, mutta ei
poista syytä ongelmaan.
•
Ilmanvaihtomaton
suunnitteluperiaatteet
• Ilmanvaihtomatto
asennetaan
ja
ilmavirrat valitaan valmistajan ohjeiden mukaan
• Poistoilmavirta on yleensä vähintään
15 l/hm2 (0,004 l/sm2 ), joka on riittävä ilmavirta lattiasta emittoituvien
kaasumaisten aineiden poisjohtamiseen.
• Ilmavirta on erittäin pieni, joten lattian kuivattamiseen tarvitaan suurempi ilmavirta, joka kuitenkin nostaa
maton painehäviötä, sillä maton ilmareitit ovat luonnollisesti pienet
• Ilmanvaihtomaton toiminnalle on
oleellista, että ilma virtaa tasaisesti
koko lattiapinnan alueelta. Tämä on
järjestetty maton urien tai nappuloiden
sekä reuna-aukkojen avulla.
• Ilmanvaihtomaton
poistoilmajärjestelmä on itsenäinen järjestelmä, eikä
sitä voi yhdistää rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmään.
• Valmistajan ohjeiden mukaan poistoilma
kanavoidaan
esim.
muoviviemärillä (tyypillisesti DN
32 mm), jotta se olisi täysin tiivis.
Poistopuhaltimena käytetään kanavapuhallinta. Puhaltimen paineenkorotustarve on 150…400 Pa.
• Poistoilman ulospuhallus tapahtuu
vesikatolta, tai vaihtoehtoisesti valmistajan ohjeiden mukaan julkisivusta. Tällöin ulospuhalluspaikka
on suunniteltava tarkoin, etteivät epä-
•
Selvitetään onko huonetilan lattian
kosteusvauriot sen aiheuttamat päästöt
mahdollista pienentää ilmanvaihtomattoa käyttämällä
Selvitetään voidaanko ilmanvaihtomatto asentaa ko. tilaan ja miten maton alta poistettava ilma johdetaan
ulos rakennuksesta
Suunnittelu
Ilmanvaihtomaton käyttö
Ilmanvaihtomatolla tarkoitetaan lattia- tai
seinäpinnan
päälle
asennettua
ilma/höyrytiivistä kumi- tai muovimattoa,
jonka alapinta on kanavoitu tai uritettu.
Maton alapuolelta imetään ilma koneellisesti ja hallitusti siten, että ilmavirta
huuhtelee koko maton alapinnan. Korvausilma maton alapuolelle otetaan huonetilasta. Järjestelmällä kapseloidaan lattia/seinäpinnat siten, että niistä emittoituvat epäpuhtaudet ja kosteus poistetaan
ulkoilmaan ilman, että ne pääsevät sekoittumaan huoneilmaan. Maton alla on
jatkuvasti alipaine huoneilmaan nähden.
Ilmanvaihtomattoa käytetään ensiaputoimenpiteenä akuutin sisäilman laatuongelman poistamiseen. Toisaalta se voi
toimia myös pitkäaikaisena ratkaisuna tapauksissa, joissa esim. alapohjan alta
nousevien kaasumaisten epäpuhtauksien
tai kosteuden aiheuttamien kasvustojen
päästöjen todellisen aiheuttajan korjaaminen on hankalaa tai mahdotonta. Matto
39
•
•
puhtaudet pääse leviämään muihin
huonetiloihin.
Kanavapuhallinta käytettäessä tarvitaan imu- ja poistopuolen äänenvaimentimet
Kanavien valinnassa ja reitityksissä
on otettava huomioon palomääräysten
vaatimukset
Toteutus
Asennetaan matto valmistajan ohjeiden
mukaan.
Toteutetaan poistoilman ulosjohtaminen
suunnitelmien mukaan
•
40
Vastaanottotarkastuksessa mitataan ilmanvaihtomaton poistoilmavirta sekä
äänitasot sisällä ja ulkona.
3.6 LUMEN JA KOSTEUDEN SISÄÄNPÄÄSYN
JA SUODATTIMEN KASTUMISEN ESTÄMINEN
Korjausratkaisussa esitellään keinoja, joilla lumen tunkeutumista ilmanvaihtojärjestelmän ulkoilman sisääntulon kautta ja suodattimien kastuminen voidaan estää ja sen aiheuttamia haittoja rajoittaa.
Tarkastus ennen
•
•
•
•
Kerätään käyttäjähavaintoja lumen ja
veden sisääntulosta sekä suodattimien
kastumisesta
Selvitetään piirustuksista ja laitetiedoista ilman sisäänoton layout, laitteet, ilmavirrat ja ilman nopeudet
Mitataan ilmavirrat ja ilman nopeudet
säleikössä, kammiossa ja ennen suodattimia
Kenttätarkastuksessa selvitetään säleikön uusimismahdollisuus, mahdollisuus tehdä kammioon muutoksia,
mahdollisuus
siirtää
suodattimet
kauemmaksi säleiköistä, mahdollisuus
sijoittaa ulkoilman sisäänotto uuteen
paikkaan tai rakentaa konehuoneen ulkopuolelle lumiesteitä jne.
•
•
•
Suunnittelu
Ohjeita ulkoilma-aukkojen sijoitukselle,
muotoilulle ja otsapintanopeudelle
•
•
•
•
Ulkoilman sisäänottojen tulee sijaita
mahdollisimman korkealla maan tai
katon pinnasta.
Ulkoilman sisäänotossa käytetään
mieluiten rakennuksen seinälle asennettua ilmanottoa.
Katolle
asennettavien
ulkoilman
sisäänottojen käyttö on suotavaa vain
laiteratkaisuilla, joilla lumen tunkeutuminen ilmanvaihtojärjestelmän sisälle voidaan estää. Silloinkin tulee
•
huomioida se, ettei lumi peitä tai tuki
ilman sisäänottoaukkoja. Katolle asennettavia ulkoilman sisäänottolaitteita
on viime aikoina kehitetty erityisesti
lumen sisääntunkeutumisen vähentämisen näkökulmasta.
Ulkoilma-aukkojen sijoituksessa kannattaa huomioida myös lumen kinostuminen. Ulkoilma-aukkoja ei kannata
sijoittaa rakennuksen suojanpuolella
liian alas, koska lumen kinostuminen
on tällaisissa kohdissa runsasta.
Kinostumisen takia ilman sisäänottoaukkoja ei myöskään kannata sijoittaa
lähelle monimutkaisia kattorakenteita.
Ilman sisäänotossa hyväksi ratkaisuksi
on todettu ”arktinen-T”-ratkaisu ,
jossa ilma otetaan kahden ulkoilmaaukon kautta ja johdetaan pystysuoraan kokoojakanavaan, jossa osa
lumesta painovoiman vaikutuksesta
tippuu alas kammion pohjalle. Kokoojakanavan yläpuolelle asennetaan
lumisäleikkö, joka estää lumen pääsyn
syvemmälle ilmanvaihtojärjestelmään.
Ilman sisäänotossa tulee käyttää
vähintään reikäkooltaan 19 mm lintuverkkoja, koska pienemmällä reikäkoolla verkko jäätyy. Myös harva
lintuverkko voi pahimmissa olosuhteissa jäätyä ja tämän takia lintusuojat
tulee sijoittaa niin, että ne ovat tarvittaessa puhdistettavissa jäästä ja mahdollisesta muusta liasta.
Lumen sisäänpääsyn estämiseksi ulkoilma-aukossa käytettävän otsapintanopeuden tulee olla alle 1 m/s.
41
•
Lumisuojien valmistajat ilmoittavat
tuotteilleen maksimiotsapintanopeudet
tai painehäviöt, joilla tuotteiden lumenesto on tehokasta. Esimerkiksi
Fläkt-Woodsin lumisuojalle LSJ ilmoittama maksimi otsapintanopeuden
arvo on 0,7 m/s ja Lindabin lumisäleikölleen ilmoittama arvo on 0,6 m/s.
Jevenin Kompass-ilmakatokselle suosittelema
maksimipainehäviö
on
25 Pa, jota käytettäessä otsapintanopeus on valmistajan mukaan alle
0,7 m/s.
Lumen ja kosteuden sisäänpääsyn
estämiseen käytettävät suojausratkaisut
Mekaaniset lumi- ja sadevesiloukut perustuvat lumesta tai vedestä koostuvan
hiukkasen liikkeen hidastamiseen ja
hiukkaseen erottamiseen ilmavirrasta.
Myös ulkoilman virtausnopeutta säleikön
otsapinnalla pyritään alentamaan säleikön
pinta-alaa kasvattamalla. Mekaaniset
lumisuojat koostuvat vaaka- tai pystysäleistä (etupinta ja sivupinnat) sekä
ylä- ja alapohjasta. Säleet muodostavat
labyrinttimäisen ilman sisään virtaustien,
jolla pyritään estämään veden tai lumen
tunkeutuminen riippumatta tuulen puhallussuunnasta. Ilman sisäänotto on tyypillisesti laitteen etupinnalta ja sivupinnoilta.
Yritykset antavat laitteilleen suositusarvot (otsapintanopeus tai painehäviö),
joilla lumen erotuskyky on tehokasta..
Sulattavat säleiköt perustuvat lumihiutaleiden sulattamiseen vesipisaroiksi,
jotka on huomattavasti helpompi erottaa
ilmavirrasta. Lämmitysmenetelmiä on
useita ja säleitä voidaan lämmittää esimerkiksi sähköllä tai säteilylämmitti-
42
millä. Säleiköissä käytettävä lämmitysteho on tyypillisesti noin 2000 W/m².
Vesi ohjataan säleikön alla olevaan kaukaloon ja/tai viemäröintiin.
Neulalämmönsiirrin on epäsuoraan lämmön talteenottojärjestelmään suunniteltu
lämmönsiirrin. Neulalämmönsiirrin ottaa
poistoilman lämpöenergiaa talteen ja sitoo sen lämmönsiirtonesteeseen. Neste
pumpataan liuospumpun avulla tulopuolen neulalämmönsiirtimeen, joka on sijoitettu ensimmäiseksi laitteeksi ulkosäleikön jälkeen, missä nesteen sisältämä lämpöenergia esilämmittää tuloilman ja sulattaa samalla ulkoilman mukana kulkeutuvan lumen. Sulanut vesi ohjataan viemäröintiin.
Karkeasuodatin kerää ilmanvaihtojärjestelmän säleikön läpi päässeen lumen tehokkaasti. Lumen kertyminen hienosuodattimille estyy, mutta karkeasuodattimet
tukkeutuvat lumesta. Karkeasuodattimelta
kuiva lumi voidaan poistaa melko helposti
ja suodattimen käyttöä voidaan jatkaa, jos
suodattimet eivät ole päässeet kastumaan.
Lumitunnistimia voidaan käyttää lumisateen havaitsemiseen. Lumitunnistimet
voivat havaita lumen joko ilmasta tai pinnoilta. Lumitunnistimia käytetään esimerkiksi autojen tuulilasin pyyhkijöiden ohjauksessa ja ilmanvaihtojärjestelmissä
lämmittävien säleikköjen ohjauksessa.
Ohjaamalla säleikköjen lämmitystä voidaan säästää energiaa, koska lämmityksen
ei tarvitse olla jatkuvasti toiminnassa.
Lumitunnistimia voi käyttää myös ilmanvaihtokoneiden tehon ohjauksessa siten,
että koneen tehoa lasketaan lumisateen
ajaksi, jolloin virtausnopeus alenee ja lumen sisääntunkeutumisen mahdollisuus
pienenee.
Toteutus
Tehdään suunnitelmien mukaiset muutokset ulkoilman sisäänottoratkaisuihin.
•
o Ulkosäleiköt
•
o Laiteasennukset
•
Vastaanottoon liittyen seurataan ulkoilman sisäänoton toimintaa ensimmäisen talven aikana.
43
44
3.7 ILMANSUODATUSASTEEN
PARANTAMINEN
Korjausratkaisussa kuvataan suodatusratkaisuja ja -tapoja, joilla ilmastointijärjestelmän kykyä alentaa huoneilman hiukkaspitoisuutta voidaan tehostaa ja ilman laatua parantaa.
Tarkastus ennen
•
•
•
Selvitetään piirustusten ja laitetietojen
perusteella mahdollisuudet parantaa
suodatusastetta
o Paremmat suodattimet nykyisten
tilalle
o Uusi esisuodatin
o Uusi jälkisuodatin/suodattimet
Kenttätarkastuksessa
varmistetaan
mahdollisuus parantaa suodatusastetta
em. tavoilla
Kenttätarkastuksessa selvitetään tai
mitataan suodattimen ohivirtaus
Suunnittelu
Raitisilmakammiot
Ilmansuodatusasteen parantaminen tehdään:
•
•
•
•
•
•
nostamalla suodatinluokkaa
lisäämällä toinen ilmansuodatin ilmanvaihtokoneen painepuolelle tai
päätelaitteeksi suoraan huonetilaan
varmistamalla ilmansuodattimen erotusasteen minimitaso
poistamalla ilmansuodattimien ohivuodot
ottamalla huomioon ilmanvaihtolaitoksen hygieeniset suunnittelunäkökohdat
vaihtamalla ilmansuodatin tarpeen
mukaan.
Ilmasuodattimen valinta
Ilmanvaihtokoneen suodatinosan tulee
olla vähintään 700 mm pitkä. Tilanahtauden johdosta lyhyemmiltä suodatinosilta
ei aina voida välttyä korjausrakentamisen
yhteydessä. Nykyisistä ilmansuodatinratkaisuista löytyy kuitenkin myös lyhyisiin
suodatinosiin sopivia parempien suodatinluokkien tuotteita. Kompaktisuodattimet soveltuvat erityisen hyvin kohteisiin,
joissa on lyhyt suodatinosa, turbulenttinen virtaus ja suuri ilmavirta.
Suomessa on myös kehitetty sähköisiä
ilmanpuhdistimia, mutta niiden soveltuvuutta korjausrakentamiseen vaikeuttaa
suuri tilantarve.
Hygieenisistä syistä johtuen tuloilma suositellaan suodatettavaksi kaksivaiheisesti,
ensimmäinen suodatusvaihe ilmankäsittelykoneen alkupäässä ja toinen loppupäässä. Tuloilman ensimmäisen ilmansuodatusvaiheen tulisi olla vähintään ilmansuodatinluokan F5 tasoa, mutta mieluiten F7 tasoa. Toisen suodatusvaihe tulisi olla tasoltaan vähintään F7, mutta
mieluiten F9 tasoa. Käytettäessä vain yhtä
ilmansuodatusvaihetta tulee ilmansuodatinluokan olla vähintään F7. Parempien
ilmansuodatinluokkien käyttöä suositellaan hygieenisistä syistä, jotta voitaisiin
minimoida elinkykyisten ja ei-elinkykyisten ilman epäpuhtauksien leviäminen
ilmankäsittelylaitteistoon (ensimmäinen
ilmansuodatusvaihe) ja suojata ilmakanavistoa ylimääräiseltä likaantumiselta (toi45
nen ilmansuodatusvaihe). Toinen ilmansuodatusvaihe luo tehokkaan suojan
mikro-organismeja vastaan, joita voi
syntyä tuloilmaa käsiteltäessä (esim.
kostuttimet ja jäähdyttimet). Suodatustasoa parannettaessa on myös varmistettava, että ilmansuodattimien ohivuodot
eivät ylitä suositeltuja enimmäisvuototasoja.
suodatinratkaisuja, joissa sähköisesti varatun synteettisen ilmansuodattimen toimivuutta parannetaan ja ylläpidetään
ennen ilmansuodatinta sijoitetulla hiukkasten sähkövarausyksiköllä. Nämä ilmansuodatusyksiköt voidaan varustaa
omalla puhaltimella, kaasusuodattimella
ja ultraviolettivalolla bakteerien ja mikrobien kasvun estämiseksi.
Päätelaitesuodatus
Asetettaessa rakennuksen tietyille tiloille
muita tiloja korkeammat vaatimukset ilman puhtaudelle on ratkaistava, keskitytäänkö koko rakennuksen suodatusasteen
parantamisen sijaan vain erikoistilojen
suodatusasteen parantamiseen.
Alhaisen painehäviön ansiosta myös sähköiset ilmanpuhdistimet soveltuvat hyvin
kohteisiin, joissa käytettävissä oleva
paine on pieni. Energiankulutuslaskelmissa on otettava huomioon, että pienen
puhallinenergiatarpeen lisäksi sähköinen
ilmansuodatin käyttää sähköenergiaa ilman pölyhiukkasten ionisoimiseen.
Ilmansuodatusta parannettaessa lisäämällä ilmansuodatin päätelaitteeksi huonetilaan, huonekohtaiseen ilmakanavaan
tai useita huoneita palvelevan ilmakanaviston haarakanavaan, on selvitettävä
ilmanvaihdon toimintaedellytykset. Selvitettäviä asioita ovat kanavapaineen
riittävyys ja säädettävyys, ilmansuodattimelle sallittu painehäviön nousu käytön
aikana sekä kanaviston tiiviys. Käytettävissä oleva kanavapaine otetaan huomioon ilmansuodatinta valittaessa.
Puhaltimella varustetun ilmansuodatusyksikkö tulee olla varustettu sekä imupuolen
kanavapaineen että ilmavirran säätölaitteilla sekä puhallin- ja säätölaitemelun
poistavilla
kanavaäänenvaimentimilla.
Ilmansuodatusyksikössä tulee olla riittävä
vaipan ääneneristävyys. Äänihaittojen ja
ilmansuodattimen ohivuotojen välttämiseksi vaipan rakenteen on oltava tiivis.
Ilmansuodatusyksikön varustukseen tulee
kuulua vähintään painehäviön mittausyhteet ja mielellään ilmavirran mittauselin.
Päätelaitesuodattimen painehäviön pitämiseksi pienenä ja silti hyvän erotusasteen (> 90 % kaikilla hiukkaskooilla)
saavuttamiseksi on kehitetty uusia ilman46
Ilmasuodattimien vaihtotarve
Ilmansuodattimet on vaihdettava, kun
painehäviö on saavuttanut loppupainehäviön tai jos seuraavat hygieeniset aikavälit saavutetaan aikaisemmin:
•
•
ensimmäisen ilmansuodatusvaiheen ilmansuodattimet on vaihdettava 2000
käyttötunnin tai viimeistään vuoden
jälkeen ja
toisen ilmansuodatusvaiheen ilmansuodattimet on vaihdettava 4000 käyttötunnin tai viimeistään kahden vuoden jälkeen.
Ilmansuodattimet on vaihdettava hygieenisistä syistä ensisijaisesti syksyllä siitepöly- ja itiökauden jälkeen. Asetettaessa
ilman puhtaudelle korkeat vaatimukset
voidaan ilmansuodattimet vaihtaa myös
keväällä lämmityskauden jälkeen haisevien palamistuotteiden eliminoimiseksi.
2000 h ja 4000 h käyttötuntien rajoituksilla pyritään välttymään ilmansuodattimien hajuhaitoilta.
Ilmansuodattimet on vaihdettava, kun havaitaan vuodoista johtuvaa likaantumista
tai ilmansuodattimien toiminta joko tek-
nisistä tai hygieenisistä syistä on puutteellinen. Ilmansuodattimet on vaihdettava, jos ilmankäsittelylaitoksen rakennus- tai muutostyöt ovat aiheuttaneet ilmansuodattimien likaantumista. Ennenaikainen vaihto tai lyhyemmät vaihtovälit
ovat tarpeen, jos hygieeniset tarkastukset
näin osoittavat.
Yksittäisen ilmansuodattimen vaihtaminen suodatinseinässä on sallittua vain,
kun yksittäinen suodatin on vaurioitunut
ja vain siinä tapauksessa, että koko suodatinseinän ilmansuodattimien edellinen
vaihto on tehty vähemmän kuin kuusi
kuukautta aikaisemmin
jausratkaisussa 3.10 ”Ontelolaattakanavien tiivistys, puhdistus ja pinnoitus”.
Toteutus
Tehdään suunnitelmien mukaiset muutokset suodatusratkaisuihin.
•
o Uudet suodattimet
•
o Laiteasennukset
•
Mitataan järjestelmän kokonaisilmavirta, mikäli on asennettu huonekohtaisia suodattimia, mitataan huonekohtaiset ilmavirrat.
ohjeiden mukaan. Ontelolaattojen puhdistuksesta on annettu ohjeet MIV- kor-
47
48
3.8 JÄÄHDYTYSPATTERIN VEDEN POISTO
Korjausratkaisussa annetaan ohjeet jäähdytyspatterin kondenssiveden viemäröintilaitteiston mitoittamiseksi.
Tarkastus ennen
•
•
•
•
Piirustusten ja laitetietojen avulla
selvitetään jäähdytyspatterien tyypit ja
sijainti
Kenttätarkastuksessa testataan jäähdytyspatterin veden poiston nykyjärjestelmän toimivuus
Selvitetään mahdollisuudet parantaa
vedenpoistoa (altaat, putket, vesilukot,
lattiakaivot)
Selvitetään korjausprojektissa asennettavien uusien jäähdytyspattereiden
paikka ja kondenssiveden viemäröinti
Kondenssivesiviemärin vesilukon tehtävä
on estää viemärikaasujen tunkeutuminen
ilmastointikoneeseen. Vesilukon tulee
olla helposti huollettavissa ja puhdistettavissa.
Vesilukon tulee olla rakenteeltaan sellainen, että siinä olevan veden määrä voidaan tarkastaa vesilukkoa avaamatta. Vesilukko on varustettava avattavalla osalla,
jonka kautta siihen voidaan lisätä vettä.
Ilmastointikoneen jokainen viemäripiste
varustetaan omalla vesilukolla ja johdetaan omalla viemärillä vesilukolliseen lattiakaivoon.
Suunnittelu
Jäähdytyspatterin kondenssiveden
viemäröinti
Kondenssivesiviemärin tehtävä on poistaa
kondensoituva vesi hallitusti ja luotettavasti ilmastointikoneesta. Kondenssivesiviemäri mitoitetaan siten, että mitoitustilanteen kondenssivesivirta viemäröityy
vähintään 1,5-kertaisesti. Viemärin putkikoko ei saa pienentyä virtaussuunnassa.
Viettoviemärin vähimmäiskaltevuudelle
asetetut vaatimukset tulee toteutua. Ilmastointikoneen kallistukset tulee asettaa siten, että kammioihin mahdollisesti kertyvä vesi (esim. pisaranerottimista) viemäröityy kondenssivesialtaan tai kammion
vesilukollisen viemäripisteen kautta.
Kondenssiveden viemäröinti ei saa aiheuttaa vesilukon tyhjenemisvaaraa.
Vesilukon mitoitus
Vesilukon kokonaiskorkeuteen vaikuttaa
mitoittava staattinen paine-ero, putkikoko
sekä kokemusperäiset/mitatut varmuuskertoimet. Lisäksi on vaikutusta sillä, sijaitseeko viemäripiste puhaltimen imu tai
painepuolella.
MIV –tutkimuskonseptissa 3.8 ”Jäähdytyspatterin vedenpoisto” on esitetty laskentamenetelmä vesilukon mitoittamista
varten. Menetelmä käsittää sekä alipaineisen- että ylipaineisen viemäripisteen vesilukon mitoituksen. Tutkimuskonseptin yhteenvetona on esitetty suositus vesilukon mitoittamiseksi taulukon 1
mukaisesti.
49
Taulukko 1. Vesilukon kokonaiskorkeuden A
ja vesitilan korkeuden B vähimmäismitat
staattisen paine-eron funktiona.
Staattinen
paine-ero,
Pa
Alipaineinen
vesilukko, mm
Ylipaineinen
vesilukko, mm
Δp
Aa
Bb
Ac
Bd
100
300
500
700
900
110
131
151
171
200
50
50
50
50
58
93
103
113
134
154
55
65
76
96
117
Ilmanvaihdon peruskorjaus- ja kunnostusprojekteissa joudutaan usein asentaman jäähdytyspattereita tilaan, joissa
taulukon mukaisia vesilukon korkeuksia
ei voida toteuttaa. Vesilukon minimikorkeutena voidaan silloin käyttää kokemusperäistä mitoitusta, joka tarkoittaa vesilukon minimikorkeutta joka vastaa puhaltimen staattista painetta mm vesipatsasta
lisättynä 50 mm.
Korkean vesilukon käyttö on aina suositeltavaa, sillä sen toiminnallisuuden lisäksi vesilukon suuri vesitilavuus tarkoittaa myös pitempää vesilukon kuivumisaikaa. Vesilukon vesitilasta haihtuu
vettä ympäröivään ilmaan, joten yleensä
jäähdytyspatterien vesilukot kuivuvat
jäähdytyksen käyttöajan ulkopuolella.
Talotekniikka RYL (2002) suosittelee aina
vähintään 200 mm. korkean vesilukon
käyttöä. Tämä onkin aina suositeltavaa uudisrakentamisessa ja korjausrakentamisessa, silloin kun se on mahdollista.
Vesilukon tyhjennysputken liittäminen
rakennuksen viemäripisteeseen
Kondenssivesiviemärin vesilukon tyhjennysputki johdetaan viettoviemärinä (ilmavälin kautta) rakennuksen vesilukolliseen lattiakaivoon. Lattiakaivon vesilukossa voidaan käyttää esimerkiksi ruokaöljyä, jos on olemassa vesilukon kuivu-
50
misvaara. Toinen yleisesti käytetty menetelmä on varustaa vesilukko takaiskuventtiilillä. Tällöin on ennen jäähdytyskauden alkua varmistettava takaiskuventtiilin toiminta.
Tyhjennysputken pituus tulee olla mahdollisimman lyhyt.
Ilmastointikoneen puhaltimen käynnistäminen ja pysäyttäminen saattaa aiheuttaa
vesilukon tyhjenemisvaaran. Äkillinen
paine-ero aiheuttaa vesilukon vedenpinnan nopean nousun(/laskun) ja tämän
seurauksena vesilukosta poistuva vesivirta voi synnyttää vesilukon tyhjennysputkeen alipaineen. Vesivirran aiheuttama
imuvaikutus voidaan estää varustamalla
vesilukon tyhjennysputki paineettomalla
tyhjöventtiilillä.
Kondenssivesiviemärin putkikoot ja
kaltevuudet
Putkikoko määräytyy viemäripisteen normivirtaamasta. Putkikoko kondenssivesialtaalta omaan vesilukkoon tulee olla vähintään DN 25 ja vesilukon jälkeen vähintään DN 32 . Viemärin putkikoko ei
saa pienentyä virtaussuunnassa. Vaakatasossa olevien viettoviemäreiden kaltevuus tulee olla vähintään 10 ‰.
Jäähdytyspatterista kondensoituva
vesivirta
Kondensoituva vesivirta lasketaan yhtälöstä
m& v = m& i ( xui − x ji )
missä m& i (kg/s) on jäähdytettävä ilman
massavirta, xui jäähdytettävän ulkoilman
ja x ji jäähdytetyn tuloilman kosteussisältö
(kg/kgk.i.).
Toteutus
Vastaanotto
Mitoitetaan kondenssiviemärit ja vesilukot yllä olevan ohjeen mukaan ja asennetaan ne paikoilleen.
Todetaan kondenssiviemäreiden ja vesilukkojen toiminta käytännön tilanteessa.
51
52
3.9 KANAVISTON TIIVISTÄMINEN
Korjausratkaisussa kuvataan peltikanavien tiivistysmenetelmät, niiden toteutustavat ja toimivuus. Konseptissa kuvataan myös muita kanavien sisäpuolisia pinnoitusmenetelmiä ja niiden ominaisuuksia. Kanaviston tiivistämistarve arvioidaan pääsääntöisesti vuotoilmavirtamittauksin. Korjausratkaisua voidaan hyödyntää käytössä olevien ilmanvaihtokanavien tiiviyden
tarkastamisessa ja korjauksen yhteydessä osittain uusitun ilmanvaihtokanaviston tiiviyden varmentamisessa.
Tarkastus ennen
Tarkastetaan kanaviston ja ilmanvaihtokoneiden tiiviys
kokonaisilmavirrasta. Tähän tasoon päästään yleensä, kun valitaan kanaviston ja
ilmastointikoneiden tiiviysluokat D2
(2003) ohjeiden mukaan seuraavasti.
•
•
•
•
•
Visuaalinen tarkastus
Ilmavirtojen mittaus (kokonaisilmavirta/huonelaitteiden ilmavirrat)
Savukoe
Painekoe
Selvitetään kenttätarkastuksessa kanaviston tiivistämisen mahdollisuuksia
•
•
•
•
Tilankäyttö, (alakatot, kuilut, konehuoneet)
Tiivistämiskohdat, (vaurioituneet kanavat, suorakaidekanavat, pyöreät kanavat, päätelaitteiden liitokset, kanavavarusteiden liitokset)
Arvioidaan kanaviston tiivistämisen/ uuden kanaviston asentamisen hyötyjä ja
haittoja sekä kustannusvaikutuksia
Ilmanvaihtojärjestelmän
ovat K, A, B, C, D ja E.
tiiviysluokat
D2 (1978) mukaan
Suunnittelu
•
Tiiviysvaatimukset
•
Suomen
rakentamismääräyskokoelman
osan D2 ja standardin SFS 4699 mukaan
uusien ilmanvaihtolaitoksen riittäväksi
tiiviydeksi on määritelty, ettei yli- eikä
alipaineisten osien vuotoilmavirta kumpikaan erikseen saa ylittää 6 % laitoksen
Kanavisto on yleensä riittävän tiivis
kun se on tiiviydeltään vähintään tiiviysluokkaa B.
Tavanomaisessa ilmanvaihtojärjestelmässä saavutetaan kanaviston tiiveysluokka B yleensä kun käytettävien kanavian ja kanavanosien tiiveysluokka
on C.
Ilmanvaihtokone on yleensä riittävän
tiivis, kun se on vaipan tiiviydeltään
vähintään tiiviysluokkaa A ja vuotoilmavirta tulo- ja poistopuolen välillä
on enintään 6 % ilmanvaihtokoneen
nimellisilmavirrasta
koepaineella
300 Pa
•
tiiviysluokkaan A (tiiviysluokka 2)
kuuluvat tavalliset ilmanvaihtokanavat
tiiviysluokkaan B (tiiviysluokka 1)
kuuluvat ilmanvaihtokanavat, joissa
kuljetetaan myrkyllisiä tai syövyttäviä
kaasuja sisältävää tai muuten terveydelle vaarallista ilmaa
kanavien liitokset on tehtävä siten,
että niiden tiiviys ei käytön aikana
huonone.
53
kanavistoille
1000 Pa.
D2 (1987) mukaan
•
•
•
•
tiiviysluokkaan K kuuluvat koteloidut
ilmanvaihtokoneet, puhallinkammiot
ja konehuoneet
tiiviysluokkaan A kuuluvat ilmastoitavassa huonetilassa näkyvissä olevat
kanavat, joiden paine-ero huoneilmaan nähden on ≤150 Pa
tiiviysluokkaan B kuuluvat ilmastoitavan tilan ulkopuolella tai siitä peitelevyin erotetut kanavat, sekä ilmastoitavassa huonetilassa olevat kanavat, joiden paine-ero huoneilmaan nähden on
>150 Pa
tiiviysluokkaa C käytetään silloin, kun
vuodoilla voi olla huomattava merkitys ilmanvaihtojärjestelmän toiminnalle.
Yllä olevat tiiviysvaatimukset käsittävät
vuosien 1978−2003 aikana asennettuja
ilmanvaihtojärjestelmiä (D2 (1978), D2
(1987)).
Taulukossa 1 on esitetty D2:en tiiviysvaatimukset ilmanvaihtojärjestelmän tiiviydelle vuosina 1978−2003.
Taulukko 1. Ilmanvaihtojärjestelmän tiiviysvaatimukset vuosina 1978 − 2003 (D2).
D2
(voimaantulovuosi)
D2 (1978)
D2 (1987)
D2 (2003)
on
vähintään
Tiivistystarpeen arviointi
Kanaviston tiiviysluokka ja käyttöönottoaikainen tiiviys tarkastetaan työselostuksesta ja vastaanottotarkastuksen aikaisista
mittauspöytäkirjoista. Kanaviston tiiviyden tasoa voidaan epäillä, jos silmämääräisessä tarkastuksessa havaitaan kanavistossa ja/tai sen osissa vuotokohtia
(esim. vuodon aiheuttamaa likaa) tai kanavisto on vioittunut. Kanaviston tiiviyttä
voidaan myös epäillä, jos tulo- ja poistoilmavirrat poikkeavat mitoitusilmavirroista yli 20 % .
Määräaikaisen
ilmanvaihtojärjestelmän
puhdistuksen yhteydessä on tarkastettava
kanaviston tiiviys. Tarvittaessa kanaviston tiiviys mitataan vuotoilmavirran mittauslaitteistolla.
Kanaviston tiivistämisen tarpeen arvioinnissa on oltava realistinen lähtökohta.
Vastakohta tiivistämiselle on kanaviston
osittainen tai kokonaan uusiminen. Näiden kahden vaihtoehdon välillä kustannustarkastelun ohella pitkän tähtäimen
tarpeet ja vaikutukset tulee ottaa huomioon.
Peltikanavien tiivistykseen käytetään:
Tiiviysluokka
K
A
B
C−E
(a)
(b)
(b)
(a)
(c)
(c)
(b)
(c)
(a) ilmanvaihtokone
(b) tavanomaiset ilmanvaihtokanavat
(c) kanavat, joille on asetettu erityisiä tiiviysvaatimuksia
Vuotoilmavirran määritys
Ilmanvaihtokanaviston tiiviys määritetään
SFS 4699 (SFS 1988) standardin mukaisella tiiviyskokeella. Tiiviyskokeen koepaine on vähintään 200 Pa tiiviysluokan
K ja A kanavistoille. Tiiviysluokan B ja C
54
koepaine
•
•
•
•
tiivistysmassoja (kittejä)
tiivistysnauhoja
asennusliimoja
aerosoleja
Kanavien tiivistysmateriaalin valinnassa
otetaan huomioon valmistajan käyttösuositukset.
Ilmastointiteippiä ei suositella kanaviston
tiivistykseen. Aerosolien käyttö kanavien
tiivistyksessä on Suomessa tällä hetkellä
vähäistä.
Hyväksi koettuja tiivistysmenetelmiä ovat
mm:
•
•
Pyöreiden kanavien
liitossaumat,
Slion Tape-tiivistenauha
Kanavien lähtökaulukset ja suorakaidekanavien liitossaumat Sika Bond
500-asennusliima
Tiivistystyön vaiheet
Kanaviston vuotoilmavirran mittaus ja
kanavien tiivistys tehdään yleensä samalla kertaa suuritöisen vuotoilmavirtamittausjärjestelyn takia. Kuvassa 3 on
esitetty periaate kanaviston tiiviyden
tarkastuksesta ja tiivistyksestä.
Tiivistystyössä on kiinnitettävä erityistä
huomiota päätelaitteiden, lähtökaulusten,
kanavaliitosten ja virtaussäätimien liitossaumojen tiiviyteen. Tiivistystyötä jatketaan, kunnes kanavaiston tiiviys täyttää
sille asetetut tiiviysvaatimukset. Mitattu
kanaviston tiiviys kirjataan ja dokumentoidaan seuraavaa tiiviyden tarkastusta
varten.
Selvitä kanaviston
tiiviysluokka
mittauspöytäkirjat/D2
Onko erityisiä tiiviysvaatimuksia?
Kanaviston tiiviysmittaukset aloitetaan
jakamalla kanavisto mitattaviin osiin.
Kanaviston avonaiset päät tulpataan tiiviisti ja vuotoilmavirran mittauslaitteisto
kytketään kanavistoon esim. päätelaitteen
kautta. Kanaviston paine nostetaan sovittuun tasoon. Koepainetta ylläpidetään
viisi minuuttia, jonka jälkeen vuotoilmavirta luetaan. Kanavisto tiivistetään, mikäli vuotoilmamäärä ylittää kanaviston
tiiviysluokalle asetetun raja-arvon. Tiivistystyössä edetään järjestelmällisesti
tarkastamalla ja tiivistämällä vuotavat
kanavaliitokset. Näkymättömät vuotokohdat paikallistetaan johtamalla merkkisavua paineistettuun kanavistoon.
Kyllä
Suurimmat vuotokohdat ovat useimmiten:
Ei
•
Onko syytä epäillä
kanaviston tiiviyttä?
Kyllä
Kanaviston tiiviys
mitataan vuotoilmavirtamittauksin
•
Ei
Kyllä
Kanaviston tiiviys
täyttää vaaditun
tiiviysluokan
vaatimukset
Ei
Dokumentoi tehtyjen
toimenpiteiden
ajankohta ja laajuus
•
Kanavisto tiivistetään
Kuva 3. Periaatekuva kanaviston tiiviyden
tarkastuksesta ja tiivistämisestä.
•
asennusvirheistä johtuvat päätelaitteiden ja kanavien epätiiviit liitokset
asennusaikana tiivistämättömät suorakaidekanavien listaliitosten saumat
asennusaikana kittaamattomat liitäntäkanavien lähtökaulukset
ilmavirran säätölaitteet
Toteutus
Tehdään kanavistoon suunnitelmien mukaiset muutokset tiiviyden parantamisen
mahdollistamiseksi, uusitaan suunnitellut
kanaviston osat.
55
56
Vastaanotto
•
o Tiivistysmenetelmien valinta
•
o Laiteasennukset
o Mallitiivistykset ja niiden hyväksyntä ennen varsinaista työsuoritusta
o Painekokeet
•
o Laiteasennukset
o Tiiviyden todentaminen ilmavirta-,
savukoe- ja painekoemittauksin.
3.10 ONTELOLAATTAKANAVIEN TIIVISTYS,
PUHDISTUS JA PINNOITUS
Korjausratkaisussa kuvataan ontelolaattakanavien tiiviyteen, puhtauteen ja
puhdistettavuuteen liittyvien ongelmien havainnointia sekä kuvataan kanavien tiivistys-, puhdistus- ja pinnoitusmenetelmät, joilla ongelmat voidaan
ratkaista.
Tarkastus ennen
•
•
•
•
•
Piirustusten avulla selvitetään ontelolaattojen käytön laajuus
Määritellään
ontelolaattakanavien
puhtaus ja puhdistustarve MIV-korjausratkaisun 3.10 mukaisesti
Mitataan ontelolaattojen ja koko kanaviston tiiviys ilmavirtamittauksin (kokonaisilmavirta/huonelaitteiden ilmavirrat)
Mitataan tarvittaessa yksityisten ontelolaattojen tiiviys painekokeella
Selvitetään, onko ontelolaattojen nykyinen aukotus riittävä niiden pinnoittamiseen
Suunnittelu
Ontelolaatan puhtauden ja tiiviyden
arviointi
Ontelolaattakanaviston puhtautta voidaan
arvioida visuaalisesti käyttäen apuna sormipyyhkäisyä (MIV-korjausratkaisu 5.3),
jonka tarkoituksena on arvioida pinnalla
olevan lian kiinnittymistä pinnalle, lian
pinttyneisyyttä, lian tiheyttä ja likakerroksen paksuutta sekä puhdistaa pinta, johon likaista pintaa on helpompi verrata.
Ontelolaattakanaviston visuaalisesti tapahtuva puhtauden arviointi on vaikeampaa kuin peltisten kanavistojen arviointi,
eikä ontelolaattakanaville ole kehitetty visuaalista puhtausasteikkoa. Useissa tapauksissa visuaalinen arvio perustuu arviointiin valokuvasta. Kanaviston puhtauden arviointi videokameralla varustetulla
robotilla on epäselvissä tapauksissa suositeltavaa. Näytteenotto suodatinkeräysmenetelmällä on ontelolaattakanavistosta
useissa tapauksissa mahdotonta kanaviston pienen halkaisijan takia.
Ontelolaattakanaviston tiiveyden määrityksessä käytetään samoja menetelmiä
kuin peltisten ilmanvaihtokanavien tiiveyden määrityksessä (MIV-korjausratkaisu 3.9). Tiiviys määritetään SFS 4699
(Suomen standardisoimisliitto, 1988)
standardin mukaisella tiiviyskokeella.
Kanaviston vuotoilmavirran mittaus ja
kanavien tiivistys tehdään yleensä samalla kertaa suuritöisen vuotoilmavirtamittausjärjestelyn takia. Koska ontelolaattakanavat sijaitsevat tyypillisesti rakenteiden sisällä, vuotokohtien paikallistaminen
ja vuodon suuruuden arviointi pelkästään
savukokeen avulla voi olla vaikeampaa
kuin peltisissä kanavissa ja vuotokohtien
paikallistamiseksi vuotavaksi kanavanosaksi epäilty osa kanavistosta voidaan
joutua kuvaamaan esimerkiksi kanavarobottia käyttäen.
Yleisin kanavana käytetyn ontelolaatan
vuotokohta on laatan päässä, joko ulkoseinällä tai keskialueella. Syynä tähän on
käytetty työtapa, jossa ontelon päät tukittiin valamalla niihin betonia työmaalla.
Ontelolaatan huoltotoimenpiteet
Kanaviston tiivistystyössä edetään järjestelmällisesti tarkastamalla ja tiivistämällä vuotavat kanavanosat. Tiivistys57
työssä on kiinnitettävä erityistä huomiota
onteloiden päihin, päätelaitteiden, pystyhormien ja ontelolaattakanavien liitosten
sekä virtaussäätimien liitossaumojen tiiviyteen.
Ontelolaattakanavien tiivistyksessä käytettävät menetelmät poikkeavat peltisten
kanavien tiivistyksestä, koska kanavat sijaitsevat rakenteiden sisällä, eikä niiden
tiivistäminen kanavan ulkopuolelta onnistu.
Pystyhormien tiivistämiseksi kanava voidaan puhdistuksen jälkeen massata tulenkestävällä keraamisella massalla tai hormiin voidaan asentaa sisäputki. Ontelolaattakanavien tiivistäminen vaatii usein
rakenteiden avaamista, koska vaakasuoran
kanaviston sisäpuoliselle pinnoittamiselle
ei ole tiedossa menetelmiä. Esimerkiksi
pystyhormien ja ontelolaattakanavien liitoskohdissa ei useinkaan ole huoltoluukkuja, joista liitoskohdan tiivistäminen olisi
mahdollista.
putuloksen varmistamiseksi. Ennen pinnoittamisen
aloittamista
pinnoitettava
ilmanvaihtojärjestelmän osa alipaineistetaan siten, etteivät pinnoituksen yhteydessä
ja pinnoitteen kuivuessa syntyvät epäpuhtaudet kulkeudu sisätiloihin. Pinnoitettava
ilmanvaihtojärjestelmän osan tulee olla alipaineistettuna kunnes pinnoitteen pinta on
kuivunut eikä siitä enää muodostu epäpuhtauksia. Pinnoitteiden pinnan kuivumiseen kuluva aika riippuu käytettävästä
pinnoitteesta ja kuivumisen aikana vallitsevista olosuhteista. Tyypillinen pinnoitteen kuivumiseen kuluva aika vaihtelee
pinnoitteesta riippuen muutamasta tunnista
useisiin vuorokausiin.
Käytettävissä olevilla tekniikoilla ei voida
pinnoittaa
poikkileikkaukseltaan
alle
200 mm onteloita. Toimistorakennuksissa
yleisesti käytettyjen ontelolaatttojen ontelot
ovat poikkileikkaukseltaan 120 mm.
Toteutus
Tiivistystyön jälkeen kanaviston tiiveys
tarkastetaan paine- ja savukokeilla ja tiivistystä jatketaan kunnes kanavisto täyttää
tiiviysvaatimukset. Mitattu kanaviston tiiviys kirjataan ja dokumentoidaan.
Ontelolaattakanavisto puhdistetaan kuten
peltiset ilmanvaihtokanavat (MIV-korjausratkaisu 2.2). Pinnoittamattomien ontelolaattakanavien puhdistuksessa tulee kuitenkin käyttää ainoastaan muovisia pehmeitä harjoja, jotka eivät riko kanavan betonimateriaalia.
Kanaviston pinnoitus tehdään ontelolaattakanavien puhdistuksen ja tiivistyksen jälkeen. Kun pystyhormit massataan tulenkestävällä keraamisella massalla, ilmanvaihtokanaville suositellaan pinnoitusta. Pinnoituksessa tulee käyttää pinnoitteiden valmistajien suosittelemia levitysmenetelmiä ja
varmistaa se, että koko kanaviston sisäpinta
pinnoittuu tasaisesti. Tarvittaessa pinnoitus
voidaan toistaa useita kertoja hyvän lop58
Tehdään ontelolaattojen tiivistämisen, puhdistamisen ja pinnoittamisen vaatimat muutokset ja lisäasennukset järjestelmään suunnitelmien mukaisesti.
Suoritetaan järjestelmän tiivistäminen,
puhdistaminen ja pinnoitus suunnitellussa
laajuudessa.
Järjestelmän tasapainotus suoritetaan laskennallisella tai suhteellisella menetelmällä
MIV-korjausratkaisun 2.1 ”Tilavuusvirtojen tasapainotus ilmanvaihtokanavistossa”
mukaan.
•
ja
vastaanotto
o Tiiviyskokeet, puhtauden todentaminen, pinnoituksen onnistumisen
arviointi
3.11 ÄÄNENVAIMENTIMIEN KUNNOSTUS
Korjausratkaisussa kuvataan ilmanvaihtojärjestelmien äänenvaimentimien
mineraalikuituemissioihin liittyvien ongelmien havainnointia sekä kuvataan
äänenvaimentimien kunnostus, joilla ongelmat voidaan ratkaista.
Tarkastus ennen
•
•
•
Selvitetään äänenvaimentimien sijainti
piirustusten avulla ja varmennetaan
niiden paikat todentamalla kentällä
Selvitetään visuaalisesti voiko äänenvaimentimen pinnoittaa vai onko se
uusittava
Selvitetään kenttätarkastuksessa pinnoitusten/uusimisten tekomahdollisuus
Suunnittelu
Taustaa
Ilmanvaihtokoneen aiheuttaman melun
vähentämiseksi puhallinkammio ja sen
jälkeen asennettujen ilmanvaihtojärjestelmän osien sisäpinnat on pinnoitettu
ääntä absorboivalla materiaalilla. Sisäpintojen äänenvaimennus on tyypillisesti
toteutettu paikan päällä siten, että kammio on pinnoitettu mineraalivillalevyllä,
jonka päälle on asennettu kuitusuojakerros ja/tai reikäpelti. Joissakin tapauksissa
mineraalivillalevyjen päälle ei ole asennettu mitään suojaavaa materiaalia, jolloin seurauksena on voinut olla äänenvaimentimessa käytettävien materiaalien
hajoaminen vanhenemisen, tärinän ja
voimakkaan ilmavirtauksen johdosta.
Useissa ilmanvaihtojärjestelmissä tuloilmakoneen jälkeen on lamelliäänenvaimennin, jossa ilma virtaa ääntä absorboivasta materiaalista valmistettujen lamellien välitse. Uusissa järjestelmissä
lamelliäänenvaimentimet ovat yleensä
tehdasvalmisteisia ja ne on pinnoitettu
mineraalikuitujen irtoamista ja leviämistä
estävällä pinnoitteella. Vanhoissa järjestelmissä myös lamellivaimentimet voivat
olla paikalla rakennettuja ja pinnoittamattomia.
Ilmanvaihtokanavissa on yleisesti käytetty tehdasvalmisteisia äänenvaimentimia, jotka koostuvat tyypillisesti reikäpellillä päällystetystä mineraalivillasta.
Uusissa tehdasvalmisteisissa kanavaäänenvaimentimissa mineraalivillan ja reikäpellin välissä on ohut kuitusuojakerros,
joka estää kuitujen pääsyn tuloilmaan
vaikka mineraalivillassa olevat sideaineet
vanhemmiten hajoavat, kuidut irtoavat
materiaalista ja siirtyvät reikäpellin läpi.
Vanhoissa
kanavaäänenvaimentimissa
tätä kuitusuojakerrosta ei useinkaan ole
vaan haurastuneesta äänenvaimennusmateriaalista kuidut voivat irrota reikäpellin
läpi ilmavirtaan. On huomioitavaa, että
äänenvaimennusmateriaalin ja reikäpellin
välissä oleva suoja ei voi olla esimerkiksi
tiivistä muovikalvoa, koska se vaikuttaa
merkittävästi vaimentimen äänenvaimennusominaisuuksiin.
Myös päätelaitteiden äänenvaimennuksessa on käytetty ääntä absorvoivaa mineraalivillaa. Vaikka päätelaitteet ovat miltei poikkeuksetta tehdasvalmisteisia,
markkinoilla on ollut runsaasti pinnoittamattomia mineraalivillapintoja sisältäviä
tuotteita.
59
Äänenvaimentimien puhdistus
Äänenvaimentimien puhdistus tulee tehdä
siten, etteivät äänenvaimentimet vaurioidu eivätkä mineraalikuidut pääse irtoamaan äänenvaimentimista puhdistuksen
aikana. Äänenvaimentimien puhdistus
tulee tehdä ilman harjausta imuroimalla
tai paineilmaa käyttäen ja kovien pintojen
osalta voidaan tarvittaessa käyttää nihkeäpyyhintää. Jotta äänenvaimentimet
pystytään puhdistamaan, tulee äänenvaimentimen yhteydessä olla puhdistusluukku tai äänenvaimentimien tulee olla
avattavissa.
Äänenvaimentimien vaihtaminen
Vaurioituneiden
äänenvaimentimien
vaihtaminen uusiin nykyisiä laatuvaatimuksia vastaaviin vaimentimiin on ensisijaisesti suositeltava ratkaisu. Useasti
kuitenkin vaikean sijainnin, tilanpuutteen
tai kustannusten vuoksi joudutaan vioittuneita vaimentimia pinnoittamaan.
Äänenvaimentimien vaihtaminen aloitetaan purkamalla tai pinnoittamalla vanhat
äänenvaimentimet. Äänenvaimentimien
purku tulee tehdä siten, ettei korjaustyön
aikana leviä pölyä tai mineraalikuituja
muille alueille. Purkutöiden aikana ilmanvaihto tulee olla suljettuna korjattavalla alueella. Pölyä runsaasti tuottavien
työvaiheiden ajaksi ilmanvaihtojärjestelmä tulpatataan purettavan äänenvaimentimen molemmilta puolilta, jotta
pölyn ja mineraalikuitujen leviäminen ilmanvaihtojärjestelmään estetään. Kun
vanha äänenvaimennin on purettu, korvataan se äänenvaimennustasoltaan vastaavalla vaimentimella tai tarvittaessa
äänenvaimennustasoa voidaan nostaa valitsemalla tehokkaampi tuote. Uusien äänenvaimentimien tulee täyttää nykyiset
laatuvaatimukset eikä pinnoittamattomia
mineraalikuituja sisältäviä äänenvaimentimia voi käyttää.
60
Äänenvaimentimien pinnoittaminen
Mineraalikuitujen
irtoamista
äänenvaimentimista voidaan estää sitomalla
kuidut toisiinsa erityyppisillä sidosaineilla, jolloin kuitujen irtoaminen vaikeutuu tai pinnoittamalla äänenvaimentimet siten, etteivät kuidut pääse tunkeutumaan pinnoitekerroksen läpi. Äänenvaimentimien pinnoittamisen yhteydessä
joudutaan yleensä lisäämään järjestelmään uusia äänenvaimentimia, koska pinnoitettaessa äänenvaimentimien teho
yleensä alenee.
Äänenvaimentimen pinnoittaminen aloitetaan puhdistamalla pinnoitettava äänenvaimennin imuroimalla äänenvaimentimen pinta HEPA-suodattimella varustetulla imurilla. Kovat pinnat, joissa ei ole
absorptiomateriaaleja pyyhitään nihkeällä
pyyhkeellä. Ennen pinnoittamisen aloittamista pinnoitettava ilmanvaihtojärjestelmän osa alipaineistetaan siten, etteivät
pinnoituksen yhteydessä ja pinnoitteen
kuivuessa syntyvät epäpuhtaudet kulkeudu sisätiloihin. Kemialliset pinnoitteet
voidaan levittää äänenvaimentimen pinnalle ruiskuttamalla, sivelemällä tai telaamalla ja pinnoitteiden levityksessä tulee käyttää käytettävän pinnoitteen valmistajan antamia käyttöohjeita.
Korjattavan ilmanvaihtojärjestelmän osan
tulee olla alipaineistettu kunnes pinnoitteen pinta on kuivunut eikä siitä enää
muodostu epäpuhtauksia. Pinnoitteiden
pinnan kuivumiseen kuluva aika riippuu
käytettävästä pinnoitteesta ja kuivumisen
aikana vallitsevista olosuhteista. Tyypillinen pinnoitteen kuivumiseen kuluva
aika vaihtelee pinnoitteesta riippuen
muutamasta tunnista useisiin vuorokausiin. Pinnoitus voidaan tehdä myös asentamalla äänenvaimentimen sisäpinnalle
esimerkiksi lasikuitukangasta, joka estää
mineraalikuitujen
irtoamisen
äänenvaimentimista.
Äänenvaimentimien kunnostuksen jälkeen
tulee ilmanvaihtojärjestelmä puhdistaa,
koska kunnostustyön aikana mineraalikuidut voivat levitä ilmanvaihtojärjestelmään vaikka työkohde pyritään eristämään muusta järjestelmästä. On suositeltavaa, että ilmanvaihtojärjestelmässä toteutettavat äänenvaimentimien korjaustyöt ajoitetaan järjestelmässä tehtävän
puhdistuksen yhteyteen, jolloin ylimääräiseltä puhdistuskerralta vältytään.
Äänenvaimentimien pinnoitusaineet
Äänenvaimentimien pinnoituksessa on
tärkeää, että pinnoitusaine estää kuitujen
irtoamisen äänenvaimennusmateriaalista,
mutta samalla säilyttää vaimentimen vaimennusominaisuudet. Tämän vuoksi tulee
käyttää aineita, joiden kyky estää mineraalikuitujen irtoamista äänenvaimennusmateriaalin pinnoilta ja myös käsittelyn
aiheuttamaa vaikutusta äänenvaimennusominaisuuksiin on testattu.
Toteutus
Tehdään äänenvaimentimien pinnoituksen
vaatimat valmistelutyöt (tulppaus, alipaineistus) ilmanvaihtojärjestelmään.
Suoritetaan äänenvaimentimien pinnoitus.
Puhdistetaan kanavisto MIV-korjausratkaisun 2.2 ”IV-järjestelmän puhdistus”
mukaan.
•
ja
vastaanotto
o Pinnoituksen onnistumisen arviointi
o Puhtauden todentaminen kanaviston puhdistuksen jälkeen
o Tehdään tarvittavat äänimittaukset
pinnoituksen ääniteknisten vaikutusten selvittämiseksi
61
62
5.3 ILMANVAIHTOJÄRJESTELMÄN
PUHTAUDEN TARKASTUS
Ohjeessa kuvataan visuaalinen puhtauden tarkastusmenetelmä, jonka avulla voidaan arvioida käytössä olevan ilmanvaihtojärjestelmän tai sen osan
likaantumisastetta ja puhdistus- sekä kunnostustarvetta. Visuaalinen arviointi on tarkoitettu ensisijaiseksi menetelmäksi käytössä olevan tuloilmajärjestelmän puhtaustason toteamiseen. Visuaalisen arvioinnin perusteella
voidaan useimmissa tapauksissa tehdä päätös järjestelmän tai sen osan
puhdistustarpeesta sekä puhdistustyön onnistumisesta. Mikäli visuaalinen
arviointi ei tuota selkeää näkemystä järjestelmän puhtaudesta, puhtaus voidaan arvioida suodatinkeräysmenetelmällä tehtävällä pölykertymämittauksella tai optisella geeliteippimenetelmällä.
Puhtauskriteerit ja niiden
arviointi
Visuaalisen asteikon raja-arvot perustuvat
käytössä oleviin puhtausluokkiin P1 ja P2
(Sisäilmayhdistys, 2001). Käytössä olevan P1-puhtausluokkaan määritellyn järjestelmän likakertymän tulee olla alle
2,0 g/m2 ja P2-puhtausluokkaan määritellyn järjestelmän likakertymän alle
5,0 g/m2.
Kanaviin ja tuloilmakoneen osiin jäänyttä
metallijauhetta ja muuta karkeaa likaa
koskevat samat enimmäismäärät kuin
pölykertymääkin. Usein karkea lika on
sekoittunut pölykerrokseen, jolloin se
sisältyy pölykertymämääritykseen. Jos
karkea lika erottuu selvästi muusta liasta,
on sen määrä arvioitava erikseen. Visuaalisessa arviointiohjeessa (liite 1) on tätä
varten omat kuvasarjansa.
Sisäilmaluokituksessa on ilmanvaihtotuotteiden voitelujäämille asetettu enimmäisarvot, joita ei voida käyttää ennen
luokitusta valmistettujen tuotteiden öljyjäämien arviointiin vaan puhtautta arvioidaan muuta likakertymää arvioimalla.
Ennen puhtausluokitusta asennettujen
voiteluainejäämiä sisältävien järjestelmien puhtausluokkaa merkitään koodeilla
P1v tai P2v niille asetetusta puhtaustasosta
2 tai 5 g/m² riippuen.
Ilmanvaihtokoneesta valuneet voiteluainejäämät tulee kirjata tarkastusraporttiin,
voiteluaineet tulee poistaa ja ilmanvaihtokone on korjattava voiteluainevuotojen
ehkäisemiseksi.
Visuaalisella menetelmällä tarkastetaan
päätelaitteet toteamalla silmämääräisesti
ja sormipyyhkäisyä hyväksi käyttäen
niiden ulko- ja sisäpintojen puhtaus.
Ilmanvaihtojärjestelmän kunto kartoitetaan visuaalisesti myös mineraalikuituja
mikrobilähteiden osalta. Äänenvaimentimien kunto tarkastetaan ja mahdolliset
vauriot raportoidaan. Myös ilmanvaihtojärjestelmässä havaittu epänormaali kosteus raportoidaan. Tarvittaessa visuaalisen arvioinnin lisäksi voidaan teettää mineraalikuitu-, mikrobi- tai muita haitallisia epäpuhtauslähteitä koskevia tutkimuksia erikoislaboratoriolla tai muulla luotettavalla asiantuntijalla.
63
Taulukko 1. Käytössä olevien ilmanvaihtojärjestelmien puhtauteen sovellettavat puhtauskriteerit ja niiden tarkastusmenetelmät.
Tarkastettava tekijä
Tuloilmakanaviston ja
tuloilmakoneen
keskimääräinen
pölykertymä.
Yksittäisen
tarkastuspisteen
pölykertymä.
Karkea lika
(metallijäysteet,
rakennusmateriaalit
yms.).
Ilmanvaihtokoneesta
peräisin olevat
voiteluainejäämät.
Ilmanvaihtotuotteiden
valmistuksessa tuotteisiin
jääneet
voiteluainejäämät.
Päätelaitteiden pinnoilla
oleva pölykertymä.
Kuitulähteet
Mikrobilähteet
Puhtausluokka P1/P1v
alle 2,0 g/m²
Puhtausluokka P2/P2v
alle 5,0 g/m²
alle 4 g/m²
alle 10 g/m²
Saa esiintyä
Saa esiintyä
pieniä määriä
pieniä yksittäisiä
siellä täällä
kasoja, mutta ei
paikallisesti.
yhtenäistä vanaa.
Ilmanvaihtokoneesta peräisin olevat
voiteluainejäämät on puhdistettava.
Jos järjestelmässä ei ole käytetty M1luokiteltuja ilmanvaihtotuotteita,
järjestelmä ei voi olla öljyjäämien
osalta P1- tai P2-järjestelmä.
Järjestelmän puhtausluokka on P1 v tai
P2v.
Pölyyn ei saa
Pöly ei saa
jäädä selkeää
kasaantua
jälkeä sormella
sormella
vedettäessä.
pyyhkäistäessä
Järjestelmässä ei saa olla merkittäviä
kuitulähteitä.
Järjestelmässä ei saa olla merkittäviä
mikrobilähteitä.
Tarkastusmenetelmä
Visuaalinen puhtausasteikko ja
rajatapauksessa suodatinkeräys
Visuaalinen puhtausasteikko ja
rajatapauksessa suodatinkeräys
Visuaalinen asteikko (karkea lika).
Visuaalinen puhtausasteikko
(ilmanvaihtokoneesta peräisin olevat
voiteluainejäämät).
Järjestelmän asennusdokumentit (P1, P2
vai luokittelematon järjestelmä) ja
visuaalinen puhtausasteikko
(ilmanvaihtokanavien voiteluainejäämät)
Silmämääräinen arvio, jonka tukena
sormipyyhkäisy.
Mahdolliset kuitulähteet kartoitetaan
visuaalisesti arvioimalla
äänenvaimentimien kuntoa (MIV-konsepti:
äänenvaimentimien kunnostus).
Tarvittaessa tehdään/teetetään tarkempia
tutkimuksia.
Mahdolliset mikrobilähteet kartoitetaan
visuaalisesti arvioimalla järjestelmässä
olevaa kosteutta tai kosteusjälkiä.
Tarvittaessa tehdään tarkempia
tutkimuksia.
Puhtauden hyväksyminen ja
hylkääminen
Tarkasteltavan
ilmanvaihtojärjestelmän
likakertymä arvioidaan useiden arviointipisteiden keskiarvon avulla. Jos arviointitulosten keskiarvo alittaa ilmanvaihtojärjestelmän puhtaudelle asetetun epäpuhtausmäärän (P1/P1v alle 2,0 g/m² tai
P2/P2v alle 5 g/m²), järjestelmä on riittävän puhdas eikä sitä tarvitse puhdistaa.
Mikäli arviointitulosten keskiarvo ylittää
asetetun kriteerin, järjestelmä täytyy puhdistaa kokonaisuudessaan tai osittain.
64
Tapauksissa, joissa mittausten keskiarvo
alittaa hyväksyttävyysrajan, mutta joukossa on yksi tai muutamia (enintään viidesosa) sellaisia mittaustuloksia, joissa
mittaustulos ylittää puhtauden vaatimusrajan yli 100 %, voidaan kanavisto hyväksyä. Tällöin on se kanaviston osa, jota
likaiset kanavat edustavat, puhdistettava
ja kanavien puhtaus puhdistuksen jälkeen
todettava.
Esimerkki: Tutkitaan P1-puhtausluokan
ilmanvaihtojärjestelmä
tekemällä
visuaalinen arviointi 23 mittauspisteestä.
Arvioinnin
perusteella
järjestelmän
keskimääräinen likakertymä (1,8 g/m²)
alittaa P1-luokan järjestelmälle asetetun
epäpuhtausmäärän
2 g/m²,
mutta
neljässä mittauspisteessä likakertymä on
yli
4 g/m².
Visuaalisen
arvioinnin
perusteella järjestelmä päätetään puhdistaa osittain niiltä osin, joissa järjestelmän
likakertymä ylitti 4 g/m². Puhdistustyön
jälkeen järjestelmän puhtaus todetaan visuaalisesti, jonka jälkeen järjestelmän
keskimääräinen likakertymä on 0,8 g/m².
pyöreille kierresaumakanaville ja tasopinnoille. Visuaaliset puhtausasteikot on laadittu suodatinkeräysmenetelmällä (Asikainen ja Pasanen, 2002) ilmanvaihtokanavien sisäpinnoilta otettujen pölynäytteiden ja näytteenottokohdista otettujen
valokuvien perusteella.
•
•
Visuaalisessa arvioinnissa
käytettävät menetelmät
Tarkastuslistat
Tarkastuksen tulokset kirjataan ylös tarkastuslistoihin, jotka on kehitetty erikseen ilmanvaihtokanavistolle ja ilmanvaihtokoneelle.
Ilmanvaihtokanaviston
puhtauden tarkastuslista on dokumentti,
johon kirjataan jokaisesta tarkastuspisteestä pölykertymä ja muut kanavan puhtaustasoa kuvaavat tiedot. Jokaisessa tarkastuspisteessä arvioidaan pölykertymän,
metallijauheen, voiteluainejäämien ja
muiden epäpuhtauksien määrä. Tarkastuslistaan tehdään asianomaiset merkinnät
näiden epäpuhtauksien esiintymisestä,
määrästä ja sijainnista. Ilmanvaihtokoneen puhtauden tarkastuslistaan merkitään puhtauden lisäksi hygieniaan vaikuttavien laitteiden toimivuus ja kunto. Erityistä huomiota kiinnitetään suodattimiin,
ulkoilmalaitteisiin ja viemäröintiin kosteusongelmien ja ohivuotovirtausten estämiseksi. Tarkastuslistat soveltuvat kummankin puhtausluokan (P1 ja P2) kohteisiin puhdistustarpeen ja puhdistuksen
onnistumisen arviointiin.
Visuaaliset puhtausasteikot
Visuaalisessa arvioinnissa käytetään puhtausasteikkoja, jotka on laadittu erikseen
•
•
•
Pyöreiden kierresaumakanavien osalta
visuaalinen asteikko koostuu kuudesta
ilmanvaihtokanavasta (mitattu pölykertymä <0,1−8,3 g/m2 ) otetusta valokuvasta (liite 1).
Suorakaidekanavien ja ilmanvaihtokoneen osalta visuaalinen arviointi tehdään tasopinnoille tarkoitetun arviointiskaalan avulla, joka koostuu kolmesta mittauspisteestä (pölykertymä
0,2−4,9 g/m²) otetusta valokuvasta
(liite 1).
Visuaalinen arviointiohje antaa ohjeita
karkeammasta liasta koostuvien epäpuhtauksien laadun ja määrän arviointiin.
Jos käytössä olevan ilmanvaihtojärjestelmän sisäpinta on uutta vastaavassa
kunnossa eikä lika ole pinttyneenä kanavan pintaan, voidaan puhdistustarpeen arvioinnissa soveltaa myös uusille ilmanvaihtojärjestelmille tarkoitettua tarkastusohjetta
Käytettävä visuaalinen asteikko voidaan valita tarvittaessa mittauspisteittäin. Kussakin mittauspisteessä käytetty visuaalinen asteikko kirjataan
ylös tarkastuslistaan.
Sormipyyhkäisy
Sormipyyhkäisy on käyttökelpoinen apukeino määritettäessä ilmanvaihtojärjestelmien pölykertymää ja päätelaitteiden
pölyisyyttä. Sormipyyhkäisyssä pölyiseen
pintaan vedetään sormella 10 cm pitkä
vana, jonka jälkeen pölyn kasautumisen ja
pyyhkäisyjäljen perusteella arvioidaan
pinnan pölyisyyttä. Pyöreissä kanavissa
sormipyyhkäisy tehdään niin, että pyyhkäisyjälki ulottuu kanavan seinämältä ka65
navan pohjalle kello kuuteen. Suorakaidekanavissa ja muilla tasopinnoilla sormipyyhkäisy tehdään kanavan pohjalle.
Sormipyyhkäisyn tarkoitus on selvittää:
•
•
•
•
Pinnalla olevan lian kiinnittymistä
pinnalle
Lian pinttyneisyyttä ja tiheyttä
Likakerroksen paksuutta
Puhdistaa pinta, johon likaista pintaa
on helpompi verrata.
Tarkastussuunnitelman laadinta
Visuaalisessa arvioinnissa otannan tulee
olla riittävän edustava ottaen huomioon
kanavien pituus ja ilmanvaihtokoneiden
määrä ja arvioinnin kohteena olevien kerrosten määrä.
Ennen arviointia tutustutaan rakennukseen ja ilmanvaihtosuunnitelmiin. Arviointia varten tehdään tarkastussuunnitelma, johon merkitään arviointipisteiden
sijainti ja määrä, lisäksi kirjataan käytettävät arviointimenetelmät ja puhtauskriteerit.
Arviointipisteiden sijainti
Ilmanvaihtokoneiden puhtaus arvioidaan
tarkistamalla tarkastuslistassa mainittujen
ilmanvaihtokoneen osien puhtaus huoltoluukkujen kautta. Rakennuksen jokaisen
ilmanvaihtokoneen puhtaus tarkastetaan
ja arviointitulokset kirjataan konekohtaisiin tarkastuslistoihin.
Kanaviston puhtauden arviointi tulisi ensisijaisesti tehdä vaakasuorista runkokanavista (Ø160–800) huoltoluukkujen
kautta mahdollisimman pitkien suorien
kanavien kohdalta. Tällöin likakertymä
on helpoin erottaa kanavasta. Toissijaisia
paikkoja ovat vaakasuorat kytkentäkanavat ja pystysuorat runkokanavat (kanavan
66
pohja). Päätelaitteiden kautta tapahtuva
arviointi on usein vaikeaa, sillä riittävän
pitkän suoran kanavan näkeminen saattaa
olla hankalaa. Myöskään lyhyt kytkentäkanava ei välttämättä kuvaa kanaviston
likaisuutta parhaalla mahdollisella tavalla.
Arviointipisteiden määrä
Ilmanvaihtojärjestelmän koosta riippumatta kanaviston puhtautta tulee arvioida
vähintään viidestä arviointipisteestä. Jokaisen runkokanavan puhtaus on tarkastettava ja tarkastuspisteitä on oltava vähintään kaksi jokaista ilmanvaihtokonetta
kohden. Jokaista kerrosta tai yhtenäistä
aluetta kohden on oltava vähintään kolme
mittauspistettä.
Puhtauden arviointi
Järjestelmän puhtauden (puhdistustarve
tai puhdistustyön laatu) voi arvioida puhdistustyöntekijä, tilaaja tai tilaajan valitsema taho. Arvioija voi olla puhtauden
tarkastukseen perehtynyt henkilö tai arviointiryhmä.
Arvioinnissa tarvitaan seuraavat asiakirjat
ja välineet: rakennuksen ilmanvaihtopiirustukset, visuaaliset puhtausasteikot,
tarkastuslistat, taskulamppu tai muu vastaava valonlähde, dokumentointivälineet
(esim. digikamera, videokamera, kuvausrobotti) huoltoluukkujen ja pääte-elimien
avaamiseen tarvittavat välineet ja tikkaat.
Arviointipisteen puhtaus määritetään ensisijaisesti suoraan silmämääräisen arvion
tai valokuvan ja visuaalisen puhtausasteikon avulla. Pölykertymä ja muut havainnot epäpuhtauksista kirjataan tarkastuslistaan ja arvioista lasketaan kanaviston/ilmanvaihtokoneen
keskimääräinen
pölykertymä. Lisäksi jokaisesta mittauspisteestä otetaan valokuva dokumentointia varten.
Tarkastuspisteen puhtauden tarkastus tehdään seuraavasti:
Pysäytetään ilmanvaihtokone.
Tarkistetaan ilmanvaihtopiirustuksia ja järjestelmää tarkastelemalla, pääseekö arvioinnin
kohteeksi valitulle huoltoluukulle ja voiko arvioinnin tehdä sitä kautta luotettavasti. Jos
arviointi valitusta pisteestä ei ole mahdollista, valitaan toinen mittauspiste, josta arviointi on
mahdollista tehdä riittävän kattavasti.
Avataan huoltoluukku niin, että järjestelmän
puhtauden arviointi on mahdollista.
Suoritetaan sormipyyhkäisy järjestelmän sisäpinnalle.
Otetaan valokuva järjestelmän sisäpuolelta, jotta sitä voidaan käyttää dokumenttina
myöhemmissä tarkasteluissa tai vertailussa visuaaliseen puhtausasteikkoon.
Valitaan arvioinnissa käytettävä visuaalinen puhtausasteikko järjestelmän osan
tyypin (pyöreä kierresaumakanava tai tasopinta) ja kunnon (uusille vai käytössä
olleille järjestelmille tarkoitettu puhtausasteikko) perusteella.
Tehdään arvio arviointipisteen puhtaudesta (pölykertymä ja muu lika) vertaamalla
arviointipisteen likaisuutta visuaalisen puhtausasteikon kuviin ja taulukossa 1
esitettyihin ilmanvaihtojärjestelmien puhtauteen sovellettaviin puhtauskriteereihin.
Ilmanvaihtokoneen puhtautta, kuntoa ja toimivuutta arvioitaessa käydään koneen
tarkastuslistassa olevat kohdat läpi koneen osa kerrallaan ja täytetään samalla
ilmanvaihtokoneen tarkastuslista.
Jos puhtauden arviota ei pystytä tekemään visuaalisen arvioinnin perusteella,
otetaan näyte suodatinkeräysmenetelmällä (Asikainen ja Pasanen, 2002).
Merkitään tarkastuspisteen tiedot, tulos visuaalisesti arvioidusta puhtaudesta tai otetusta
näytteestä ilmanvaihtokanaviston tai ilmanvaihtokoneen tarkastuslistaan.
Suljetaan järjestelmän huoltoluukku.
Tehdään johtopäätökset järjestelmän puhdistustarpeesta tai
puhdistustyön laadusta arviointitulosten perusteella.
Raportointi
Järjestelmän tarkastuksessa täytetään tarkastuslistat, joihin merkitään arviointipisteiden pölykertymät sekä mahdolliset
muut järjestelmässä olevat epäpuhtaudet
sekä muut poikkeavuudet. Merkitsemällä
tarkastuspisteiden sijainnit tarkasti rakennuksen ilmanvaihtopiirustuksiin voidaan
puhdistustoimenpiteet kohdentaa oikein,
mikäli osa kanavista tulee puhdistaa. Tarkastuslistojen täyttämisen lisäksi on suositeltavaa ottaa kaikista tarkastuspisteistä
myös valokuva. Valokuvat merkitään
tunnistustiedoin ja liitetään tarkastuksen
tilaajalle tehtävään raporttiin, jolloin jälkeenpäin pystytään osoittamaan ilmanvaihtojärjestelmän tila tarkastushetkellä.
67
68
TOTEUTUSOHJEET
TYÖMAATOIMINTAAN
70
4.1 HÄIRIÖTÖN TOTEUTUS
Tässä ohjeessa kuvataan korjausprojektin työmaasuunnittelussa, tuotannon ohjauksessa ja luovutuksessa tehtäviä toimenpiteitä, joiden avulla korjaustyöstä aiheutuvia häiriöitä voidaan vähentää. Häiriötekijät aiheutuvat
yleensä työssä syntyvän pölyn ja melun kulkeutumisesta työmaa-alueeseen rajoittuviin, käytössä oleviin tiloihin. Noudattamalla esitettyjä ohjeita
ja toimintatapoja voidaan työmaan häiriöistä aiheutuvia riskikustannuksia
vähentää ilman, että työmaan ajalliset ja taloudelliset tavoitteet vaarantuvat.
Yleistä
Suunnitteluvaiheen toimenpiteet
Lainsäädäntö edellyttää, että pölyn leviäminen ympäristöön rakennustyön aikana on estettävä käyttämällä esim. kohdepoistoja ja lisäksi rakennustyön aikana
on pöly siivottava riittävän usein työtiloista.
Tuotannon suunnitteluun olennaisena
osana kuuluvat myös toteutuksen suunnitelmat, jotka määräävät tehtävien töiden
laajuuden. Hankkeen toteuttajalla on
yleensä kohtuullisen pienet mahdollisuudet vaikuttaa suunnitelmien sisältöön,
mutta yhteistyössä suunnittelijan kanssa
suoritettavalla suunnitelmien kriittisellä
tarkastelulla ja pienillä suunnitelmamuutoksilla voidaan usein helpottaa häiriöttömän toteutuksen mahdollisuuksia oleellisesti. Esimerkkinä tästä voidaan pitää
työn suoritusjärjestyksen muutoksia tai
putkireittien valintoja.
Mikäli rakennustyön aikana syntyvän pölyn leviämisen estämiseen ei kiinnitetä
huomiota, saattaa siitä aiheutua urakoitsijoille huomattavia lisäkustannuksia. Yleisimpiä kustannuksia aiheuttavia tekijöitä
ovat pölyn pääsy ilmanvaihtojärjestelmiin, pölylle alttiiden laitteiden vaurioituminen, vuokranalennukset kiinteistössä
työn aikana oleville vuokralaisille sekä
ylimääräiset siivouskustannukset.
Pölyn ja melun syntyminen vaihtelee huomattavasti eri työvaiheiden välillä ja näin
ollen työn suunnittelulla ja työmenetelmien valinnalla voidaan pölystä ja melusta aiheutuvia häiriöitä pienentää oleellisesti. Vaikutusmahdollisuudet pölyn ja
melun leviämisen estämiseen vaihtelevat
työvaiheiden välillä. Vaikutusmahdollisuuksien vaihtelevuuden johdosta korjausrakentamishanketta on käsiteltävä pölyn ja melun leviämisen kannalta eri osissa, joiden painoarvo on erilainen.
Suurissa vaativissa kohteissa voidaan
pölyn ja melun leviämisen estämiseksi
laatia omat suunnitelmat, joita voidaan
myöhemmin käyttää tehtävänsuunnittelun
apuvälineenä. Työn suunnittelussa suuri
merkitys on työmaan yleissuunnittelussa.
Yleissuunnittelussa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:
•
•
•
•
Häiriöiden kannalta kriittisten työvaiheiden kartoitus
Työskentelyalueet ja niiden rajaukset
Suojaseinät, alipaineistus, osastointi ja
niiden suunnittelu
Logistiikka ja kulkureitit
71
Vanhojen, 70-luvun aikana tai sitä ennen
rakennettujen talojen korjausrakentamisen suunnitteluvaiheessa on varmistettava, että kohteessa on suoritettu asbestikartoitus ja että muutkin mahdolliset vaaralliset aineet on otettu huomioon.
Työmaan yleissuunnittelussa tulee kiinnittää huomiota myös töiden ajoitukseen,
projektista tiedottamiseen ja työmaan
avainhenkilöiden kouluttamiseen. Töiden
ajoituksella pyritään siihen, että erityisen
meluavat työvaiheet tehdään sellaisena
aikana, jolloin melusta on vähiten haittaa
rakennusta käyttäville. Hankkeen alkuvaiheessa olisi syytä päättää, missä laajuudessa hankkeen etenemisestä tullaan
tiedottamaan. Järjestelmällisellä tiedottamisella on tarkoitus antaa rakennuksen
käyttäjille tieto siitä, että heidät otetaan
hankkeen aikana huomioon ja että heillä
on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Työmaahenkilöstön koulutuksella tähdätään
siihen, että työmaalla toimivat henkilöt
tiedostavat häiriöttömään toteutukseen
liittyvät yksityiskohdat ja toimintatavat
työmaalla. Koulutus voi sisältää myös
asennustyön etukäteen harjoittelua.
Koska jokaisesta toistuneesta siivouksesta
ja puhdistuksesta aiheutuu kustannuksia,
on suunnitelmiin sisällytettävä selkeä
vastuunjako sekä rakentamis- että luovutus- ja vastaanottovaiheessa syntyvien siivous- ja puhdistuskulujen osalta.
Hyvin suunniteltu ja valmisteltu toteutus vähentää häiriöitä ja mahdollistaa
myös työmaan ajallisen ja taloudellisen
onnistumisen sekä parantaa työturvallisuutta
dolla on suuri vastuu myös työnaikaisen
tiedotuksen toimivuudesta.
Työn aikana tapahtuu suuri joukko ennalta
arvaamattomia muutoksia suunnitelmissa
ja erityisesti töiden suoritusjärjestyksessä.
Työmaan työnjohdon tärkeimpänä tehtävänä onkin huolehtia siitä, etteivät muutokset johda haitalliseen pölyn ja melun leviämiseen. Ohessa on koottu joitakin seikkoja, joihin on syytä kiinnittää huomiota
työnaikaisessa pölynhallinnassa:
•
•
•
•
Työmaalla noudatetaan suunniteltuja
häiriöttömän toteutuksen periaatteita
ja että niitä täydennetään tarvittaessa.
Yhteydet rakennusta käyttäviin ihmisiin pysyvät hyvinä.
Työmaalle tulevat uudet työntekijät perehdytetään työmaan toimintatapoihin.
Työntekijöiden vaatetus erottaa heidät
muista talossa asioivista henkilöistä.
Pölyn ja melun kannalta kriittiset työvaiheet, kuten esim. purkutyö, tulee rajoittaa
ajallisesti ja alueellisesti siten, että vältetään pölyn ja melun leviämisestä muille
rakennusta käyttäville aiheutuvat haitat.
Rajauksessa voidaan käyttää hyväksi
olemassa olevien rakenteiden lisäksi
myös erilaisia suojahuppuja ja -muovikalvoja sekä suojaseiniä ja vähemmän pölyä
ja melua aiheuttavia työmenetelmiä.
Suojaseiniä ja osastointia sekä vähemmän
pölyä ja melua aiheuttavia työmenetelmiä
on esitelty tarkemmin vastaavan nimisissä
konsepteissa.
Työnaikaisen toiminnan avainkysymys
on kuinka häiriöttömän toteutuksen periaatteet sopeutetaan suunnitelmien
muutoksiin
Rakennusvaiheen toimenpiteet
Vastaanottovaiheen toimenpiteet
Tuotannonohjauksessa tärkeintä on huolehtia siitä, että työmaa toteuttaa suunnitellut toimenpiteet, joilla pölyn ja melun
leviäminen estetään. Toisaalta työnjoh72
Hankkeen luovutuksen lähestyessä tullaan
ilmanvaihtojärjestelmien puhtaan toteutuksen kannalta kriittiseen vaiheeseen.
Työmaalla tehdään yhä runsaasti erilaisia
pölyäviä työvaiheita ja silti järjestelmien
käyttöönottoa tulisi valmistella samanaikaisesti. Käyttöönottovaiheen siivouksen
tavoitteena on poistaa irtolika sekä kiinnittyneet tahrat taso-, pysty- ja lattiapinnoilta. Siivouksen tavoitteena on, ettei
pölyä kulkeudu ilmanvaihtojärjestelmään
toimintakokeen aikana. Toimintakokeen
jälkeen suoritetaan varsinainen loppusiivous tilaajan edellyttämälle tasolle. Luovutus- ja vastaanottovaiheen töiden suunnittelussa ja tuotannonohjauksessa tulisi
erityisesti kiinnittää huomiota seuraaviin
seikkoihin:
•
•
Pölyä tuottavien työvaiheiden loppuunsaattaminen ennen toimintakoetta
Siivousohjeet ennen toimintakokeita
•
•
Toimintakokeiden jälkeisten töiden
ohjeistus
Palautteen kerääminen kohteen häiriöttömän toteutuksen onnistumisesta
Toimintakokeen jälkeen rakennuksessa ei
tule enää tehdä pölyäviä töitä. Pölyttömyys tulee huomioida erityisesti siivouksessa. Siivouksessa tulisikin käyttää hyvillä suodattimilla varustettuja imureita ja
nihkeä- tai kosteapyyhintää.
Hankkeen päättymisen jälkeen on suositeltavaa hankkia rakennuksen käyttäjiltä palautetta työmaan häiriöttömän toteutuksen
onnistumisesta. Palautteen pohjalta voidaan toimintaa kehittää edelleen ja esim.
tiedotusta voidaan lisätä seuraavien vastaavanlaisten hankkeiden toteutuksessa.
73
74
4.2 PÖLYTTÖMÄT JA MELUTTOMAT
TYÖMENETELMÄT
Tässä ohjeessa kuvataan vähemmän pölyä ja melua tuottavia työmenetelmiä ja toimintatapoja. Lisäksi esitetään ilmanvaihdon korjauksessa ja siihen liittyvissä rakennusteknisissä töissä käytettäviä nykyaikaisia koneita ja
laitteita, joita käyttämällä työssä syntyvää pöly- ja meluhaittaa sekä niistä
aiheutuvia kustannuksia voidaan vähentää verrattuna perinteisiin menetelmiin.
Yleistä
Pölyntorjunnan suunnittelussa pyritään
vähentämään pölyäviä työvaiheita sekä
käyttämään mahdollisuuksien mukaan
vähän pölyä aiheuttavia työmenetelmiä,
kuten esim. timanttileikkausta tai murtamista. Työvälineissä ja koneissa käytetään kohdepoistolaitteita, mikäli se on
mahdollista.
luonnollisesti purettavan rakenteen materiaali. Esimerkiksi ilmanvaihtokanavien
läpivientien teko välipohjaan voidaan
suorittaa joko piikkausvasaraa tai timanttiporausta käyttäen, joista piikkausvasara
muodostaa enemmän pölyä kuin timanttiporaus. Purkurobottia voidaan käyttää perinteisen piikkauksen asemasta, jolloin
pöly- ja meluhaitat vähenevät oleellisesti.
Purkurobotin avulla purku sujuu myös
huomattavasti nopeammin, kuva 1.
Ilmanvaihtoasentajien
ja
asennusten
työnjohdon lisäksi kaikkien muidenkin
rakennustyömaan työntekijöiden sitoutuminen ja panostus puhtauden saavuttamiseksi on tärkeää. Koko rakennustyömaan
henkilökunnalle tulisi järjestää ennen rakennustöiden aloittamista työmaakoulutus, jossa käytäisiin läpi työmaan puhtaustavoitteet ja se, millaisin toimenpitein
ne on mahdollista saavuttaa.
Seuraavassa on esitetty työvaiheittain,
miten ilmanvaihdon korjaustyö voidaan
toteuttaa mahdollisimman pölyttömästi ja
meluttomasti.
Työmenetelmät
Purkutyöt
Purkutöissä muodostuvan pölyn määrään
voidaan vaikuttaa työmenetelmän valinnalla. Lisäksi purkutyön pölyisyyteen ja
erityisesti pölyn haitallisuuteen vaikuttaa
Kuva 1. Purkurobotti työssä.
Vanhat ilmanvaihtokanavat puretaan
yleensä osa kerrallaan. Kanavan osat toisiinsa liittävät niitit porataan auki, kanavat irrotetaan kannakkeistaan ja lasketaan
alas. Kanavia purettaessa joudutaan avaamaan alakattoja ja poistamaan kanavien
eristeitä, mikä lisääkin huomattavasti purkutyön pölyisyyttä. Näin ollen työvaiheen
pölyisyys riippuu kanavien puhtaudesta ja
75
mahdollisesta eristyksestä sekä eristeen
laadusta. Mikäli kohteessa esiintyy asbestipitoisia materiaaleja tai muita vaarallisia
aineita (esim. ongelmajätteitä sisältäviä
materiaaleja), niiden poisto on suoritettava valtuutetun urakoitsijan toimesta.
Vaikka purkutyön pölyn muodostusta ei
koskaan saada täysin poistettua, niin purkutyön huolellisella suunnittelulla ja työmenetelmien valinnalla voidaan oleellisesti pienentää purkutyössä muodostuvan
pölyn määrää. Lisäksi henkilökohtaisilla
suojavälineillä voidaan vähentää altistumista pölylle ja mineraalikuiduille
Kannakkeiden kiinnitys
Ilmanvaihtokanavat tulee aina kiinnittää
tukevasti rakenteisiin. Tavallisesti kiinnittämisessä käytetään apuna kierretankoja ja teräspantoja, jotka kiinnitetään
joko suoraan rakenteeseen tai aiemmin
rakenteeseen kiinnitettyyn asennuskiskoon, kuva 2.
Ilmanvaihtokanavan katkaisu
Pölytön ja meluton asennusmenetelmä
edellyttää leikkureiden käyttöä kulmahiomakoneen sijasta ja huolellista kanavien
tulppausta asennuksen aikana. Puhtaan ilmanvaihtojärjestelmän asentamisessa kanavan katkaisu toteutetaan seuraavasti:
1) Kanavat katkaistaan kanavan koosta
riippuen joko levyleikkurilla tai sähkökäyttöisillä peltisaksilla. Sähkökäyttöiset peltisakset soveltuvat parhaiten kanavan katkaisuun halkaisijaltaan 315 mm pienemmille kanaville. Levyleikkurilla voidaan katkaista kanavia aina 500 mm:iin
saakka.
2) Leikkureilla työskenneltäessä ensimmäinen työvaihe on alkureiän tekeminen. Reikä tehdään esimerkiksi poralla, puukolla tai peltisaksilla. Alkureikä suositellaan tehtävän juuri ennen katkaistavaa kierresaumaa, jolloin sauman ylitys on kaikkein helpointa.
3) Kanavan katkaiseminen aloitetaan
alkureiästä ja kanava katkaistaan suoraan. Leikkureiden leikkausjälki on
niin tasainen, ettei jäysteitä tarvitse
poistaa. Mikäli alkureikä tehdään porakoneella, poistetaan poraamisesta
syntynyt metallipuru kanavasta.
76
Kuva 2. Ilmanvaihtokanavien erilaisia kiinnitystapoja.
Kannakkeiden kiinnitystapaan ja tästä aiheutuvaan pöly- ja meluhaittaan vaikuttaa
oleellisesti rakennusmateriaali. Puurakenteisiin kannakkeet voidaan asentaa pölyttömästi suoraan ruuvi- tai naulakiinnityksellä, kun taas betoniin joudutaan poraamaan reikä tai käyttämään erityisiä suorakiinnitysmenetelmiä. Suorakiinnitysmenetelmissä kannakkeet voidaan ampua kiinni
betoniin käyttämällä tarkoitukseen sopivia
työvälineitä.
Suorakiinnitysmenetelmiä
käytettäessä syntyy huomattavasti vähemmän pölyä ja melua kuin poraamalla tapahtuvassa kannakkeiden kiinnittämisessä.
Mikäli käytetään kiinnitysmenetelmää,
jossa joudutaan poraamaan betoniin reikiä, tulee muodostuvaa pölyä hallita erilaisilla porakoneisiin asennettavilla pölynpoistolaitteilla. Useat työkaluvalmistajat ovatkin kehittäneet omat tuotteensa
tähän tarkoitukseen.
Läpivientien teko
Pora- ja piikkausvasaroita käytetään pienempien läpivientien poraukseen ja ankkuriporauksiin sekä materiaalinpoisto ja murtotöihin. Suurempien läpivientien teossa käytetään piikkausvasaroiden sijasta
timanttiporausta tai sahausta, kuva 3. Ti-
manttisahaus ja timanttiporaus vesijäähdytystä käyttäen on lähes pölytön tapa
tehdä läpiviennit, joskin jäähdytyksessä
käytettävä vesi saattaa joissakin kohteissa
aiheutua ongelmaksi. Jäähdytys- vesi
voidaan kuitenkin huolellisella työn
suunnittelulla ja suojauksella johtaa hallitusti porauksen aikana erilliseen keräysastiaan tai vedenimuriin. Pienemmät läpiviennit ja sahaukset voidaan suorittaa
myös kuivatyönä, jolloin aiheutuva pölyhaitta on märkämenetelmää selvästi suurempi. Pölyhaittaa voidaan vähentää laitekohtaisilla, integroiduilla pölynpoistojärjestelmillä.
Kuva 3. Timanttiporaus ja -sahaus välineitä.
77
Viimeistelytyöt
Usein viimeistelytöihin sisältyy lattioiden, seinien ja kattojen tasoitusta ja hiontaa. Hionnassa muodostuu runsaasti
pölyä ja hiontapöly leviää helposti. Sisäilmaongelmien lisäksi hiontapöly vaikuttaa myös työn laatuun ja työtekijöiden
työturvallisuuteen. Pölyhaitan vähentämi-
Kuva 4. Laitekohtaisia pölynpoistojärjestelmiä.
78
seksi on useimpiin työkoneisiin saatavissa
laitekohtaisia pölysuojia, jotka on varustettu imuriliitännällä. Pölysuojia tulisikin
käyttää aina, kun se on mahdollista, kuva
4. Tämän lisäksi esim. käsityönä tehtävän
hionnan yhteydessä olisi syytä käyttää
kohdepoistoa, jotta pölyn leviäminen saadaan tehokkaasti estettyä.
4.3 SUOJASEINÄMÄT JA OSASTOINTI
Ohjeessa kuvataan erilaisia suojaseinämiä ja osastointiratkaisuja, joiden
avulla pölyn- ja melun leviäminen voidaan estää tai rajoittaa työmaalla.
Yleistä
Osastointia ja suojaseiniä tarvitaan tilanteissa, joissa työskentelyalue halutaan
rajata ja sen käytössä olevasta tilasta tai
työmaa-alueesta. Rajaamistarve aiheutuu
tehtävän työn muodostamien epäpuhtauksien mukaan. Laadukkailla suojaseinäratkaisuilla voidaan oleellisesti vähentää
epäpuhtauksien leviämistä työpisteestä
ympäröiviin tiloihin. Lisäksi suojaseinien
käyttö mahdollistaa pölylle herkkien työvaiheiden, kuten pintakäsittelytöiden teon
suojaseinien ulkopuolella. Suojaseinillä
onkin mahdollista saada aikataulu- ja
kustannussäästöjä.
Suojaseinäratkaisuja
Suojaseinät
rakennetaan
työmaalla
useimmiten muovista ja rimoista, kuva 1.
Kehittyneempinä
suojaseinäratkaisuina
voidaan pitää elementtirakenteisia suojaseiniä, joissa muovi puristetaan kevyiden teleskooppitolppien avulla kattoon ja
tolppien välinen muovi kiinnitetään kattoon kevyesti teippaamalla tai teleskooppiin kiinnitettävän kiskon avulla, kuva 2.
Kevyet elementtirakenteiset suojaseinät
ovat käyttökelpoisia tilanteissa, joissa
työt ovat lyhytkestoisia ja suojaseiniä
joudutaan siirtämään usein.
kangas. Myös suojaseinien ovien on toteutettava palonsuojavaatimukset. Muovisuojausten käyttö on näissä tapauksissa
kielletty.
Kuva 1. Rimoista ja muovista rakennettu
suojaseinä.
Kuva 2. Zipwall-suojaseinä.
Tuulikaapit
Kohteissa, joissa suojaseinäratkaisuilta
edellytetään myös äänen- ja palonkestoa,
suojaukset toteutetaan väliseinärakenteina, jolloin runkomateriaalina käytetään
joko teräsrankaa tai puuta. Pintamateriaalina on tällöin kipsilevy tai palonsuoja-
Tuulikaappiratkaisua voidaan käyttää
osastoinnin sisäänkäynnissä eräänlaisena
sulkuna. Siten osaston ja sen ulkopuolinen ilma eivät pääse sekoittumaan, eikä
pöly näin ollen pääse kulkeutumaan
79
osaston sisään tai sieltä pois. Pölyn leviämistä voidaan estää ali- tai ylipaineiden avulla. Tähän soveltuu mm. puhaltimella varustettu siirrettävä puhdistin.
Yksinkertainen tuulikaappiratkaisu voidaan rakentaa rimoista ja muovista. Tuulikaapin kulkuaukko voidaan tällöin toteuttaa muovista tehdyllä kaksinkertaisella luiskaverholla. Luiskaverhon heikkoutena voidaan pitää sitä, että huonon
tiiviyden vuoksi osastoidun alueen painesuhteiden hallinta vaikeutuu.
Pitempiaikaisissa
osastointiratkaisuissa
voidaan tuulikaapin ja osastoidun tilan
välille asentaa myös ovi.
Yleensä tuulikaappeihin kannattaa sijoittaa matto, jolla voidaan vähentää osastoidulta alueelta jaloissa kulkeutuvan
pölyn määrää.
Tilojen osastointi
Yllättäviin tilanteisiin voidaan varautua
osastoimalla purkualueet, jolloin terveydelle haitallisten tai vaarallisten pölyjen
leviäminen saadaan tehokkaasti estettyä.
Toisaalta osastointi on useassa tapauksessa välttämätöntä jo pelkästään tavallisten pölyjen aiheuttaman altistumisen
ehkäisemiseksi. Normaaleissa rakenteiden
purkutöissä ylittyvät työpaikan ilman
sallitut enimmäispölypitoisuudet sekä kokonaispölyn että myös haitallisemman
kvartsin suhteen.
Hyvin suunnitellulla ja toteutetulla osastoinnilla voidaan estää epäpuhtauksien
leviäminen työskentelyalueelta, mutta
toisaalta samalla työskentelyalueen ilman
epäpuhtauspitoisuudet kohoavat osastoimatonta tilannetta korkeammiksi.
Yleensä pelkkä epäpuhtauslähteen osastointi ei yksistään riitä estämään epäpuh80
tauksien leviämistä, vaan samanaikaisesti
joudutaan vaikuttamaan osastoitavan tilan
ja ulkopuolisen tilan välisiin painesuhteisiin. Perusperiaatteena on, että osastoitavan tilan tulisi olla alipaineinen muihin
tiloihin nähden, jotta ilmavirtaukset kulkisivat puhtaasta tilasta likaiseen päin ja
näin ollen epäpuhtauksien leviäminen
estyisi.
Osastointi muodostetaan työalueen rajaavista suojaseinärakenteista sekä puhaltimista, joilla aiheutetaan joko ylipaine
puhtaalle puolelle, alipaine likaiselle
puolelle tai näiden yhdistelmä.
Puhtausosastointi ja
ylipaineistus
Puhtausosastoinnilla tarkoitetaan puhtaan
tai puhtausluokitellun (P1 tai P2) tilan
erottamista niistä tiloista, joissa tehdään
pölyäviä töitä. P1-tilojen erottamisajankohta sovitaan työmaakokouksessa. Tilat
merkitään kylteillä ja läpikulku niiden
kautta on kielletty. P1-tiloissa ei saa
tehdä pölyäviä töitä eikä tupakoida. P1osaston sisällä on käytettävä kohdepoistolla varustettuja työkaluja pölyä synnyttävissä töissä. Puhtausosastointi tehdään
työmaalla ennen pinnoitustöitä ja kiintokalusteiden asentamista.
Osastointeihin käytettäviä elementtityyppisiä ratkaisuja on Suomen markkinoilla
valitettavan vähän. Esimerkkeinä voidaan
mainita SIMPLEX-seinäelementit ja RAPID-puhdastila.
Työkohteen osastointi ja
alipaineistus
Pölyisten työvaiheiden pölyntorjunta onnistuu myös osastoimalla purkualueet ja
alipaineistamalla
osastoidut
alueet.
Osastoimalla työtilat suojaseinillä estetään pölyn kulkeutuminen muihin tiloihin.
Tällöin vähennetään muiden kuin pölyä-
vässä työkohteessa työskentelevien pölyhaittoja, mutta osastoidussa tilassa pölypitoisuus nousee, jolloin siellä työskentelevät joutuvat käyttämään henkilökohtaisia suojaimia, kuva 3. Osastoinnin rakentamisen tulee olla suunniteltua ja järjestelmällistä.
Kuva 3. Alipaineistettu osasto.
Eräs tapa suorittaa osastointi on esitetty
kuvassa 4.
Puhaltimet
Käytössä
oleva tila
+
Hallinta–
alue
––
poistoilma johdetaan ulos esimerkiksi
avoimien ikkunoiden kautta. Ilmanvaihtokoneen pysäyttäminen saattaa olla tarpeellista, jotteivät epäpuhtaudet leviä
ilmanvaihdon kautta muihin tiloihin.
Osastointi voidaan rakentaa myös yksinkertaisemmin ilman hallinta-aluetta. Yksinkertaisimmillaan osastointi muodostuukin työskentelyalueen rajaavasta seinärakenteesta ja työskentelytilaan asetettavasta
alipaineistajasta eli poistoilmapuhaltimesta, kuva 5. Työkohde eristetään väliaikaisilla seinämillä ja alipaineistetaan korjaustöissä muodostuvien epäpuhtauksien leviämisen estämiseksi. Seinäminä käytetään
muovista kennolevyä tai muovikelmua.
Kulku osastointiin tapahtuu kolmiosaisen
sulun kautta. Osastoinnin sisällä työntekijät käyttävät hengityksensuojaimia sekä
kertakäyttöisiä suojahaalareita.
Teipattu
oviaukko
Alipaineistettu
purkutyötila
Rakennusalue
–
ALIPAINEISTAJA
työtilan pölynkeräin
IMURI
• työtasopintojen puhdistaja
• kohdepoistoihin
(esim. hiomakone)
Kuva 4. Esimerkki osastoinnin toteutuksesta.
Aluksi rajataan rakennusalue, jonka viereen rakennetaan hallinta-alue. Molemmat
alueet rajataan käyttäen esimerkiksi muovisia suojaseinämiä ja olemassa olevia
rakenteita. Alipaineistajat sijoitetaan hallinta-alueelle. Seinät eivät saa olla tiiviisti
suljetut, ennen kuin hallinta-alueen ilmanpaine on saatu rakennusalueen painetta pienemmäksi. Sopiva hallinta-alueen alipaineistus on 5−10 Pa. Mitä tiiviimpi suojaseinä, sitä helpommin alipaine saadaan aikaan. Alipaineistajien
Kuva 5. Koneet rakennuspölyn hallintaan.
Menetelmä soveltuu käytettäväksi myös
kosteus- ja homevaurioiden korjauskohteissa sekä vesivahinkojen kuivaamisessa.
Osastoinnin
sisällä
pidetään
noin
2−3 Pa:n alipaine ympäröivään tilaan
nähden.
Parhaassa tapauksessa seinärakenteena
voidaan käyttää olemassa olevia rakenteita. Usein osastointi joudutaan kuitenkin
tekemään suojaseinien avulla.
81
Suurien tilojen osastointi ja
alipaineistus
Varsinkin rakenteiden purkuvaiheessa on
tarkoituksenmukaista osastoida koko purkutyötä koskeva alue, kuva 6.
Kuva 6. Katon purku käynnissä.
Tällöin on luontevaa rajoittaa alipaineistettava tila olemassa olevien seinien mukaan. Sopiva alueen alipaineistus on 510 Pa. Mitä tiiviimmät tilaa rajoittavat
ovet ja seinät ovat, sitä helpommin alipaine saadaan aikaan. Alipaineistajien
poistoilma johdetaan ulos esimerkiksi
ikkunoiden kautta, kuva 7. Osastoitua
aluetta palvelevat ilmanvaihtokoneet on
pysäytettävä ja pääte-elimet tukittava.
Ikkunat on pidettävä suljettuina, koska
ikkunoiden auki pitäminen poistaa halutun alipaineisuuden ja saattaa tuuliolosuhteista riippuen jopa tuottaa ylipaineisuuden viereisiin tiloihin nähden.
Kuva 7. Alipaineistajia työmaalla. Oikealla suositeltavampi ratkaisumalli.
Tämä ohje on laadittu Tekesin CUBE Talotekniikkateknologiaohjelmaan kuuluneessa Ilmanvaihdon modernit
parannus- ja korjausratkaisut (MIV) -tutkimusprojektissa. Ohjeen ovat kirjoittaneet Harri Ripatti ClimaConsult
Finland Oy:stä ja
Jorma Säteri Sisäilmayhdistys ry:stä.
82
LÄHDEVIITTEET
Asikainen, V. ja Pasanen, P. (2002). Ilmanvaihtotuotteiden testausohje: Asennetun ilmanvaihtojärjestelmän ja asentamattoman ilmanvaihtotuotteen pölykertymän määrittäminen suodatinkeräysmenetelmällä. Kuopion Yliopisto, Ympäristötieteiden laitos. 6 s.
Halme A, Seppänen O. (2002) Ilmastoinnin äänitekniikka. Suomen LVI-yhdistysten liitto ry.
Seppänen O. (2004) Ilmastoinnin suunnittelu. Talotekniikka-Julkaisut Oy. Suomen LVI-yhdistysten liitto ry.
Sisäilmayhdistys (2001). Sisäilmastoluokitus 2000. Sisäilmayhdistyksen raportti 5. 32 s.
83
84

Osa 2, Suunnittelu- ja toteutusohjeet

Transcription

Similar documents

91400 Savo elektroninen säätöventtiili (Piezo kytkin)

ILMO Rock -säädinkupu

Swegon CASA® 1000 EC

Rakennusten energiatehokkuuden kokonaisvaltaista parantamista

Vaillant recoVAIR esite - Honkoliini Professional Oy

SunAIR RW EC – asennus- ja käyttöohjeet

CASA® Ilmanvaihtokoneet

KIMULI-hankkeen loppuraporttti (pdf)

Keinänen Sisäilman laatunormit