Esite Sosiaalinen vahvistaminen - Valtakunnallinen Työpajayhdistys ry

Sosiaalinen
vahvistaminen
Käsitteenä
Mitattavina osa-alueina
Palveluina
Esite sosiaalisen vahvistamisen palveluiden
toimijoille ja sidosryhmille
Sosiaalisen vahvistamisen
palvelukokonaisuus
Nuorten työpajatoiminta, etsivä nuorisotyö ja Nuotta-valmennus muodostavat OKM:n nuorisoyksikön tukeman sosiaalisen vahvistamisen palvelujatkumon. Koska palveluilla on yhteinen kohderyhmä ja yhtenevä arvopohja,
tiivis yhteistyö niiden välillä on luonnollista. Tyypillinen palveluketju syntyy,
kun etsivä nuorisotyö ohjaa nuoren työpajalle. Nuotta-valmennus toimii
tukipalveluna ja lisäresurssina työpajatoiminnalle ja etsivälle nuorisotyölle.
Etsivästä nuorisotyöstä ja työpajoilta nuori siirtyy eteenpäin työelämään,
opiskelemaan tai muiden palveluiden piiriin.
Työpajatoiminta on sosiaalisen vahvistamisen palvelukokonaisuuden
toimintamuodoista vakiintuneinta ja vanhinta: sen juuret ulottuvat 1980-luvulle. Työpajalla tuetaan yksilöllistä kasvua yhteisöllisessä ympäristössä.
Työpajoilla tapahtuva valmennus perustuu työpajapedagogiikkaan, jonka
elementtejä varsinaisen valmennuksen lisäksi ovat vuorovaikutus, dialogisuus, kohtaaminen, yhteisöllisyys, voimaantuminen, minäpystyvyys, osallisuus, toimijuus sekä elämänhallinta.
Etsivä nuorisotyö käynnistyi OKM:n tuella vuonna 2008. Etsivän nuorisotyön tarkoituksena on tavoittaa tuen tarpeessa olevia nuoria ja ohjata
heidät tarvitsemiensa palvelujen piiriin. Etsivän työn ydinelementit voidaan tiivistää kohtaamiseen, vapaaehtoisuuteen ja kokonaisvaltaisuuteen.
Nuorelle tarjotaan niin paljon aikaa kuin hän tarvitsee, mikä mahdollistaa
luottamuksen rakentumisen työntekijän ja nuoren välille. Nuoren aito
kohtaaminen sellaisena kuin hän on ja kuulluksi tuleminen ovat olennaista
onnistuneen kontaktin luomisessa.
Nuotta-valmennusta on toteutettu OKM:n tuella vuodesta 2010 lukien
yhdeksässä valtakunnallisessa nuorisokeskuksessa. Toiminnan tarkoituksena on nuorten arjenhallinnan, sosiaalisten taitojen ja terveiden elämäntapojen vahvistaminen sekä lähettävien tahojen palveluprosessin tukeminen.
Tyypillisessä valmennuksessa (kesto 2–4 vrk) nuoret yöpyvät lähettävien
tahojen työntekijöiden kanssa nuorisokeskuksessa. Valmennukset yhdistävät luontoympäristön hyödyntämisen, toiminnalliset menetelmät ja seikkailutoiminnan nuorille tarjottavaan ryhmä- ja yksilömuotoiseen tukeen.
Arkiympäristöstä irrottautuminen antaa nuorella mahdollisuuden oppia itsestään uutta ja valmentajalle ja etsivälle mahdollisuuden tarkastella nuorta ulkopuolelta Nuotta-koordinaattorin vastatessa varsinaisesta ohjelmasta.
Sosiaalisen vahvistamisen palveluiden
nuorisotyöllinen erityisyys
Sosiaalisen vahvistamisen palveluiden yhteiset nimittäjät ovat
nuoren kohtaaminen, kokonaisvaltainen huomioiminen ja dialogisuus. Työtä tehdään yksilö- ja ryhmämenetelmin. Yksilöllinen
kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen on usein nuorelle merkityksellisintä, mikä selittää palveluiden vaikuttavuutta. Monelle nuorelle kohtaaminen etsivän työntekijän, työpajan valmentajan tai
Nuotta-koordinaattorin kanssa tarjoaa kokemuksen, että hänen
mielipidettään arvostetaan. Työn erityisyytenä on nuoren rinnalla
kulkeminen ja ohjaaminen aidon vuorovaikutuksen kautta puuttumatta kuitenkaan viranomaisena nuoren valintoihin.
Sosiaalinen vahvistaminen käsitteenä
Käsitteinä sosiaalinen vahvistaminen ja sosiaalinen vahvistuminen on hyvä
erottaa toisistaan. Sosiaalinen vahvistuminen on nuoren subjektiivinen
kokemus, joka heijastuu myös ulospäin ja lisää nuoren toimintakykyä. Se
koostuu useista osa-alueista, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Usein valmentajat huomaavat vahvistumisen ensimmäisenä nuoren arjenhallinnan kohentumisena. Keskeistä on nuoren kokemus oman elämän
mielekkyydestä ja merkityksestä sekä se, kuinka hallittavaksi ja ymmärrettäväksi hän oman elämänsä tapahtumat kokee. Jos nuori näkee tulevaisuudessa tavoiteltavia asioita, joiden saavuttamiseen hän voi vaikuttaa, hän
motivoituu tekemään työtä päämääriensä eteen. Tärkeimpiä nuoren voimavaroja määrittäviä tekijöitä ovat sosiaalinen tuki sekä luottamus toisiin ihmisiin. Tämä vaikuttaa voimakkaasti kokemukseen omasta itsestä yhteisön
jäsenenä.
Käytännössä sosiaalisen vahvistumisen ydin hahmottuu kolmesta tekijästä,
joita ovat:
● vuorovaikutustaidot ja sosiaalinen toimintakyky
● itsetunto ja itsensä arvostaminen
● elämänhallinta ja osallisuus
Yksi sosiaalisen vahvistamisen tärkeimmistä lähikäsitteistä on sosiaalinen
toimintakyky. Sosiaalisella toimintakyvyllä tarkoitetaan nuoren asennetta
tulevaisuuteen. Oleellista on, miten hän näkee oman kasvunsa ja kehityksensä suhteessa muihin ihmisiin.
Teoreettisessa keskustelussa sosiaalinen vahvistaminen kiinnittyy yhteiskunnalliseen ilmiöön, jota luonnehtivat nuoren yksinäisyys omien ongelmiensa kanssa, irrallisuus yhteisöstä, epäluottamus ihmisiin ja huono
itsetunto. Nuoren elämää voivat leimata merkityksettömyyden tunne ja
alisuoriutuminen koulussa, eikä nuori välttämättä kykene näyttämään
kiintymystään vertaissuhteissaan. Ilmiön kehittymisen taustalla on usein
perheen huono toiminnallinen vuorovaikutus ja heikentynyt kyky ottaa
vastaan vastoinkäymisiä (toisin sanoen heikko resilienssi). Ilmiötä vahvis-
tavat kulttuurimme suosima ylikorostunut riippumattomuus sekä yksilö- ja
kilpailukeskeisyys. Heikentynyt resilienssi ylisukupolvistuu perheen kautta.
Nuoren sosiaalisen vahvistamisen lähtökohtana on nuoren luottamuksen
saaminen ja nuoren kiinnittyminen yhteisöön. Sosiaalisen vahvistumisen
prosessissa nuoren sosiaalinen toimintakyky vahvistuu ja hän alkaa ottaa
vastuusta yhteisöstään. Kyetessään antamaan oman panoksensa yhteisön
toimintaan nuori voi kokea oppimisen oivalluksia. Samalla hän kokee oman
toimintansa merkitykselliseksi ja hänen itseluottamuksensa kasvaa. Nuori
kokee toimintansa merkityksellisemmäksi, kun hän kokee yhteisön arvostavan häntä.
Ongelmat nuoren sosiaalisessa toimintakyvyssä
Ongelmien kehittyminen, niitä ylläpitävät mekanismit ja
sosiaalisen vahvistamisen prosessin käynnistyminen
ONGELMIEN
KEHITTYMINEN
Irrallisuus yhteisöstä,
juurettomuus, tunne
kuulumattomuudesta
yhteisöön, epäluottamus ja huono itsetunto.
Yksinäisyys, yksin
omien ongelmiensa
kanssa.
Ei kykene näyttämään
kiintymystään.
Merkityksettömyys,
alisuoriutuminen.
ONGELMIA
YLLÄPITÄVÄT
MEKANISMIT
Perheen huono toiminnallinen vuorovaikutus.
Heikentynyt kyky ottaa vastaan vastoinkäymisiä (heikko resilienssi, kimmoisuus
ottaa iskuja vastaan).
Kulttuuri suosii ylikorostuneesti ”riippumattomuutta”,
yksilökeskeisyyttä ja
kilpailua.
Heikentynyt resilienssi ylisukupolvistuu
perheen kautta.
SOSIAALISEN
VAHVISTUMISEN
PROSESSIN
KÄYNNISTYMINEN
Kiinnittyminen yhteisöön, merkitykselliset
toiset.
Sosiaalinen toimintakyky, vuorovaikutus,
luottamus.
Taitojen kehittyminen,
oppiminen, oma merkityksellisyys yhteisölle.
Osallisuus, vastuu
yhteisöstä.
Sosiaalisen vahvistamisen
ETSIVÄ NUORISOTYÖ
Kohtaaminen
Luottamuksellisuus
Dialogisuus
Vapaaehtoisuus
Kokonaisvaltaisuus
Joustavuus
Ohjauksellisuus
NUOTTA
Elämyksellisyys
Voimaantuminen
Yhteisöllisyys
Kohtaaminen
Vuorovaikutus
Vertaistuki
palveluiden ydinelementit
TYÖPAJA
Vuorovaikutus
Dialogisuus
Kohtaaminen
Yhteisöllisyys
Voimaantuminen
Minäpystyvyys
Osallisuus
Toimijuus
Elämänhallinta
Sosiaalisen vahvistumisen taustateorioita ja mittaamisen osa-alueita
Sosiaalinen vahvistuminen koostuu monista toisiinsa liittyvistä osa-alueista,
joita voidaan kuitenkin tarkastella erikseen.
minäpystyvyys
elämänhallinta
l u o t ta m u s
SOSIAALISEN
VAHVISTUMISEN
OSA-ALUEITA
tulevaisuus-
sosiaaliset
orientaatio
suhteet
arjen
sujuvuus
Osa-alueet on muodostettu koostamalla teorioita ja testaamalla niiden
pohjalta luotuja oletuksia nuorten ja heidän kanssaan työskentelevien
kanssa. Mitattavat osa-alueet ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja muutos yhdellä alueella heijastuu myös muihin alueisiin. Erityinen painoarvo on
annettu nuorten omille kuvauksille sosiaalisen vahvistamisen palveluissa
olon merkityksestä sosiaalisessa vahvistumisessa. Sosiaalisen vahvistumisen osa-alueiden määrittely mahdollistaa sosiaalisen vahvistumisen
mittaamisen sosiaalisen vahvistamisen palveluissa. Mittaamisella pyritään
tekemään näkyväksi nuoren koettu hyvinvointi ja siinä tapahtuva muutos.
Sosiaalisen vahvistumisen mittaaminen ja siinä tapahtuvan muutoksen
näkyväksi tekeminen mahdollistaa palveluiden laadun ja tuloksellisuuden
tarkastelun laajemmasta näkökulmasta.
Ensimmäinen mitattava osa-alue on minäpystyvyys, joka on Albert Banduran yksilön yhteisöön kiinnittymistä kuvaava käsite. Minäpystyvyys on
lähellä itsetunnon käsitettä, mutta tuo voimakkaammin esille toiminnallisuuden ja luottamuksellisen vuorovaikutuksen merkityksen yksilön vahvistumisessa.
Toinen mitattava osa-alue on Aaron Antonovskyn elämänhallinnan käsite,
jota kutsutaan myös koherenssin eli eheyden tunteeksi. Teoria kuvaa niitä
tekijöitä, joiden varassa ihminen pysyy terveenä elämän vastoinkäymisistä
huolimatta. Nämä osa-alueet ovat merkityksellisyys, ymmärrettävyys ja hallittavuus. Tärkeintä on merkityksellisyyden kokemus, jolloin ihminen kokee
elämässä olevan jotain tavoittelemisen arvoista. Hallittavuus puolestaan
muodostuu siitä, että ihminen kokee voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä,
saa käyttöönsä tarvittavia voimavaroja ja pystyy ottamaan vastaan apua ja
tukea muilta. Ymmärrettävyys muodostuu siitä, että ihminen kokee elämän
tapahtumien olevan selitettävissä, sen sijaan, että kaikki asiat tapahtuvat
täysin sattuman varaisesti.
Tulevaisuusorientaation viriäminen liittyy kiinteästi elämän merkityksellisyyden kokemiseen ja sen teoreettisena pohjana ovat modernit motivaatioteoriat. Niiden mukaan ihminen motivoituu tulevaisuuteensa suunnitteluun,
jos näkee siinä tavoittelemisen arvoisia mahdollisuuksia, jotka ovat hänelle
myös realistisesti saavutettavissa. Tämän vuoksi nuori tarvitsee mahdollisuuden kokeilla eri vaihtoehtoja ja myös tietoa eri mahdollisuuksista.
Nuoret ovat itse nostaneet esille monia arjen sujuvuuteen liittyviä asioita,
jotka ovat kohentuneet työpajajakson aikana ja jotka muodostavat pohjan
eteenpäin menemiselle. Tällaisia taitoja ovat arkirytmin saavuttaminen,
aikatauluihin sitoutuminen, raha-asioiden hoitaminen sekä arjen tylsyyteen
suostuminen ja vastuisiin kasvaminen.
Sosiaaliset suhteet ja niissä toimiminen muodostavat pohjan nuoren yhteisöön ja yhteiskuntaan kiinnittymisessä. Tämä edellyttää toisten ihmisten
erilaisuuden ymmärtämistä ja kunnioittamista sekä kykyä rakentavaan
vuorovaikutukseen. Riittävä ja toimiva sosiaalinen verkosto on nuoren tärkein resurssi ja sen vahvistaminen on tärkeä osa sosiaalista vahvistumista.
Viimeinen mitattava ulottuvuus on luottamus, jonka varaan kaikki inhimillinen vuorovaikutus rakentuu.
Suositukset sosiaalisen vahvistamisen
palvelukokonaisuuden kehittämiseen
Monialainen yhteistyö välineeksi sosiaaliseen
vahvistamiseen
Etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta perustuvat monialaisessa verkostossa tehtävään työhön. Monialainen yhteistyö on edennyt nuorisotakuun ansiosta, mutta sen koordinaatio ja johtaminen vaativat
kehittämistä. Monialainen yhteistyö olisi nähtävä välineenä nuoren
sosiaaliseen vahvistamiseen. Nuorisolakiin kirjattu ohjaus- ja palveluverkosto on yksi askel yhteistyön edistämiseen, mutta toimiva
monialainen yhteistyö edellyttää monialaisen työotteen leviämistä
ja siihen sitoutumista kaikilla tasoilla työntekijöistä päättäjiin. Moni­
alaisen yhteistyön tulee kohdistua kaikkiin nuoriin ja heidän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Etsivän nuorisotyön ja työpajojen asemaa nuorten ohjaus- ja palveluverkostoissa ja muissa monialaisissa
työryhmissä tulisi vahvistaa alueellisella, paikallisella ja valtakunnallisella tasolla.
Etsivän nuorisotyön ja
Nuotta-valmennuksen
työpajojen alueellisen
vakinaistaminen etsivän
yhteistyön vahvistaminen
nuorisotyön ja työpajojen
Etsivän nuorisotyön ja työpa-
tukipalveluna
jojen alueellista yhteistyötä ja
Sosiaalisen vahvistamisen palvelui-
verkostoitumista tulisi edistää
den keskinäisen yhteistyön jatko-
niin, että alueellisen yhteis-
askeleissa suositetaan Nuotta-val-
työn olemassa olevat hyvät
mennuksen vakinaistamista etsivän
mallit leviäisivät valtakunnal-
nuorisotyön ja työpajojen tukipalve-
lisesti kattaviksi. Työntekijöi-
luna. Ihanteellista olisi, jos Nuotta-
den verkostoitumisen lisäksi
valmennus voitaisiin kytkeä osaksi
myös etsivän nuorisotyön ja
työpajojen vuosirytmiä ja valmen-
työpajojen johdon verkostoitu-
nusjaksoja. Nuotta-valmennus mah-
mista tulee tukea. Alueellisen
dollistaa yksilötyöhön painottuvan
yhteistyön kattavuus ja tasa-
etsivän nuorisotyön täydentämisen
puolisuus voidaan varmistaa
ryhmätoiminnalla. Nuotta-valmen-
palveluiden valtakunnallisen
nuksessa toteutuu nuoren sosiaali-
koordinaation avulla.
nen vahvistuminen yhteisöllisyyden
ja sosiaalisten tilanteiden kautta.
Etsivän nuorisotyön valtakunnallinen
koordinointi
Etsivässä nuorisotyössä on tarve vahvemmalle
verkostoitumiselle, kehittämiselle ja koulutuksille.
Työntekijät ja esimiehet kaipaavat työlle selkeää
valtakunnallista koordinaatiota. Valtakunnallisen
koordinaation avulla voidaan edistää verkostoitumista, työn tunnettavuutta, yhtenäistä ohjeistusta, työn
rajaamista ja yhteistä vaikuttamistyötä.
Sosiaalisen vahvistamisen palveluiden
tiedontuotanto ja hyödyntäminen
Sosiaalisen vahvistamisen palveluiden dokumentointia ja
tiedontuotantoa tulee kehittää niin, että työn sisältö tulee
nykyistä paremmin esiin. Lukumääriin perustuva tieto sijoittumisesta koulutukseen tai työhön ei anna todellista kuvaa työn
sisällöstä ja vaikuttavuudesta. Palveluissa tapahtuva nuoren
sosiaalinen vahvistuminen ja sen mittaaminen edesauttavat
palveluiden ja niissä tehtävän pitkäkestoisen työn näkyväksi
tekemistä sidosryhmille. Palveluista tuotettavaa tietoa tulee
hyödyntää paikallisessa, alueellisessa sekä valtakunnallisessa monialaisessa yhteistyössä.
Matalan kynnyksen ryhmätoiminta etsivän
nuorisotyön tukena
Yksilöotteella tehtävän etsivän työn tueksi tarvitaan
ryhmätoimintaa, josta nuoret voivat saada vertaistukea, harrastuksia ja tukea elämänhallintaan. Etsivän
nuorisotyön asiakkailla on usein sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja he kokevat yksinäisyyttä. Nuorten
lähtökohdista ja tarpeista toteutettava yksilöllinen
ryhmätoiminta tarjoaa edellytyksiä tällaisten kokemusten voittamiseen. Ryhmätoiminnan järjestäjänä
voi olla esimerkiksi työpajat tai paikalliset nuorisotoimet.
Tämä esite on tuotettu osana Sosiaalisen vahvistamisen kehittämistoimintaa ja siihen on koottu kehittämistoiminnan keskeiset tulokset
ja kehittämissuositukset. Kehittämistoimintaa rahoitti Opetus- ja kulttuuriministeriö ja sitä toteutti Valtakunnallinen työpajayhdistys (TPY)
yhteistyössä kentän toimijoiden kanssa 2012–2014. Toiminnalla pyrittiin
vastaamaan järjestelmän, toimijatahojen, nuorten parissa toimivien
ammattilaisten ja nuorten asiakkaiden näkökulmista esiin nousseisiin
haasteisiin ja toiminnan kehittämistarpeisiin. Tarkoituksena oli sosiaalisen vahvistamisen kokonaiskehittäminen, sitä koskevan tietopohjan
lisääminen, palveluihin liittyvien yhteistyökäytäntöjen kehittäminen ja
palveluiden laadullisen vaikuttavuuden arvioinnin kehittäminen. Tulosten kautta mahdollistuvat uudet avaukset sosiaalisen vahvistamisen
toimintojen ja palvelujen laadun edelleen kehittämiseksi. Kehittämistoiminnan osana käynnistetty sosiaalisen vahvistumisen laadullisen mittariston kehittäminen jatkuu osana TPY:n Tiedonhallinnan kehittämiskokonaisuutta vuonna 2015.
TPY on työpaja-ammattilaisten vuonna 1997 perustama järjestö, jonka
tehtävänä on ehkäistä syrjäytymistä edistämällä työpajatoiminnan ja
sosiaalisen työllistämisen kehitystä Suomessa. TPY vahvistaa toiminnallaan sekä työpajojen toimintaedellytyksiä että työpaja-ammattilaisten
osaamista.