Amiodarone Orion 50 mg-ml injektio

VALMISTEYHTEENVETO
1.
LÄÄKEVALMISTEEN NIMI
Amiodarone Orion 50 mg/ml injektio-/infuusiokonsentraatti, liuosta varten
2.
VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT
Yksi millilitra sisältää 50 mg amiodaronihydrokloridia.
Yksi 3 ml:n ampulli sisältää 150 mg amiodaronihydrokloridia.
Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:
Yksi millilitra sisältää 20,2 mg bentsyylialkoholia.
Yksi 3 ml:n ampulli sisältää 60,6 mg bentsyylialkoholia.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.
3.
LÄÄKEMUOTO
Injektio-/infuusiokonsentraatti, liuosta varten (steriili konsentraatti)
Kirkas, vaaleankeltainen liuos läpinäkyvässä ja värittömässä lasiampullissa.
pH: 3,7–4,3.
4.
KLIINISET TIEDOT
4.1
Käyttöaiheet
Amiodarone Orion on tarkoitettu vakavien sydämen rytmihäiriöiden hoitoon, silloin kun muut hoidot
eivät tehoa tai ovat vasta-aiheisia:
-
4.2
eteisperäiset rytmihäiriöt, myös eteisvärinä tai -lepatus
eteis-kammiosolmukkeen rytmihäiriöt ja eteissolmukkeen kiertoaktivaatiotakykardia, esim.
Wolff–Parkinson–Whiten oireyhtymän ilmenemismuotona
henkeä uhkaavat kammioperäiset rytmihäiriöt, myös pitkittynyt tai lyhytkestoinen
kammioperäinen takykardia tai kammiovärinäjaksot.
Annostus ja antotapa
Annostus
Vain sairaalan tai erikoislääkärin aloittamaan ja normaalisti valvomaan hoitoon.
Amiodarone Orion -valmistetta käytetään potilaalle, jolle halutaan nopea vaste tai jolle lääkettä ei
voida antaa suun kautta.
Infuusio
Kyllästysannos:
5 mg/painokilo 250 ml:ssa 50 mg/ml (5 %) -glukoosiliuosta, jota annetaan 20 min–2 h. Anto toistetaan
2–3 kertaa 24 tunnin välein, niin että vuorokausiannos on enintään 1 200 mg (noin 15 mg/painokilo)
enintään 500 ml:ssa 50 mg/ml (5 %) -glukoosiliuosta 24:ää tuntia kohti. Infuusionopeutta säädellään
vaikutuksen mukaan (ks. kohta 4.4).
Vaikutus ilmenee muutamissa minuuteissa ja vähenee asteittain, joten potilas tarvitsee
ylläpitoannoksen.
Jotta liuos pysyisi stabiilina, sen pitoisuuden on oltava vähintään 300 mg/500 ml eikä
infuusionesteeseen saa lisätä mitään muita lääkevalmisteita.
Paikallisreaktioiden (laskimotulehduksen) estämiseksi pitoisuus ei saa olla yli 3 mg/ml.
Potilaalle kannattaa aloittaa ylläpitohoito suun kautta ensimmäisenä infuusiopäivänä. Toistuva tai
jatkuva infuusio ääreislaskimoon saattaa aiheuttaa paikallisreaktioita (tulehduksen). Jos potilaalle
harkitaan toistuvaa tai jatkuvaa infuusiohoitoa, suositellaan antoa keskuslaskimokatetrin kautta.
Varoitus: infuusiossa amiodaronitipan koko saattaa pienentyä, jolloin infuusionopeutta on tarvittaessa
säädettävä.
Suora injektio laskimoon (bolus)
Äärimmäisessä kliinisessä hätätilanteessa lääkkeen voi hoitavan lääkärin harkinnan mukaan antaa
hitaana injektiona. Annos on 5 mg/painokilo vähintään 3 minuutin ajan. Injektion keston on aina
oltava vähintään 3 minuuttia, lukuun ottamatta painelu-puhalluselvytystä eteisvärinässä, joka ei vastaa
defibrillaatioon. Seuraavan bolusinjektion saa antaa aikaisintaan 15 minuutin kuluttua ensimmäisestä,
vaikka ensimmäinen injektio olisi ollut vain yksi ampulli (korjaantumattoman sokin riski). Tällaisen
hoidon saanutta potilasta on tarkkailtava tiiviisti, esimerkiksi tehohoitoyksikössä. Bolusinjektioita saa
antaa vain hätätilanteessa, eikä samassa ruiskussa saa antaa mitään muita lääkevalmisteita.
Käyttöaiheen mukainen annos on 5 mg/painokilo suorana injektiona, eikä sitä saa ylittää.
Siirtyminen laskimonsisäisestä hoidosta suun kautta annettavaan hoitoon
Amiodaronin ylläpitohoito suun kautta aloitetaan heti, kun riittävä vaste on saavutettu. Tämän jälkeen
amiodaronin anto laskimoon lopetetaan asteittain.
Jos potilas saa samanaikaisesti amiodaronia ja simvastatiinia, simvastatiiniannos ei saa olla yli
20 mg/vrk.
Painelu-puhalluselvytys kammiovärinässä, joka ei vastaa defibrillaatioon
Aloitusannos on 300 mg (tai 5 mg/painokilo) laimennettuna 20 ml:aan 50 mg/ml (5 %)
-glukoosiliuosta, ja se annetaan nopeana injektiona. Viimeisen injektion jälkeen annetaan pelkkää
glukoosia, koska amiodaroni ärsyttää laskimoita hyvin voimakkaasti. Jos kammiovärinä jatkuu,
voidaan harkita lisäannosta 150 mg (tai 2,5 mg/painokilo).
Pediatriset potilaat
Amiodaronin turvallisuutta ja tehoa lasten hoidossa ei ole varmistettu.
Tällä hetkellä saatavissa olevat tiedot on kuvattu kohdissa 5.1 ja 5.2.
Tämä amiodaronivalmiste sisältää bentsyylialkoholia, eikä sitä saa antaa laskimoon vastasyntyneille,
imeväisikäisille tai alle 3-vuotiaille lapsille.
Iäkkäät
Kaikille potilaille, myös iäkkäille, on tärkeää käyttää pienintä tehokasta annosta. Vaikka ei olekaan
näyttöä siitä, että tämä potilasryhmä tarvitsisi erilaisen annostuksen, liian suuri annos saattaa aiheuttaa
iäkkäille potilaille muunikäisiä herkemmin bradykardiaa ja johtumishäiriöitä. Kilpirauhasen toimintaa
on tarkkailtava erityisen huolellisesti (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 4.8).
Maksan ja munuaisten vajaatoiminta
Vaikka munuais- tai maksapotilaille ei olekaan määritelty annostusmuutoksia amiodaronin
pitkäaikaishoidossa suun kautta, iäkästä potilasta tulisi varotoimena tarkkailla kliinisesti tiiviisti,
esimerkiksi tehohoitoyksikössä.
Antotapa
Laskimoon.
Amiodaronia saa käyttää vain silloin, kun saatavilla on sydänvalvonta-, defibrillaatio- ja
sydämentahdistuslaitteet.
Infuusio
Ks. kohdasta 6.6 ohjeet lääkkeen laimentamisesta 50 mg/ml (5 %) -glukoosiliuoksella ennen antoa.
4.3
Vasta-aiheet
-
Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, jodille tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.
Valmisteen sisältämän bentsyylialkoholin vuoksi amiodaronia ei saa antaa laskimoon
vastasyntyneelle, imeväiselle tai alle 3-vuotiaalle lapselle.
Vaikea hengitysvajaus, verenkiertokollapsi tai vaikea arteriaalinen hypotensio, hypotensio,
sydämen vajaatoiminta ja sydänlihassairaus ovat myös vasta-aiheita Amiodarone Orion
50 mg/ml:n injisoinnille boluksena.
Näyttö kilpirauhasen toimintahäiriöstä tai aiemmin sairastettu kilpirauhasen toimintahäiriö.
Potilaalle on aina tarvittaessa tehtävä kilpirauhaskokeet ennen hoitoa.
Sinusbradykardia, sinus-eteiskatkos (sinuspysähdyksen riski).
Sairas sinus -oireyhtymä, ei tahdistinta.
Toisen tai kolmannen asteen eteis-kammiokatkos, ei tahdistinta. Injisoitavaa amiodaronia voi
tällöin käyttää erikoisyksiköissä ja vain tahdistimen kanssa.
Bifaskikulaari- tai trifaskikulaarikatkos, ei tahdistinta. Injisoitavaa amiodaronia voi tällöin
käyttää erikoisyksiköissä ja vain tahdistimen kanssa.
QT-aikaa pidentävien lääkkeiden samanaikainen käyttö (ks. kohta 4.5).
Raskaus ja imetys. Käyttö on sallittu vain henkeä uhkaavissa erityistilanteissa, jotka on
määritelty kohdissa 4.1, 4.4 ja 4.6.
-
-
Edellä mainitut vasta-aiheet eivät koske amiodaronin käyttöä kammiovärinän painelupuhalluselvytyksessä, silloin kun defibrillaatio ei tuota vastetta.
4.4
Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Amiodaronia saa määrätä vain erikoislääkäri. Sen käyttö edellyttää huolellisia ja säännöllisiä maksan
ja kilpirauhasen toimintakokeita, EKG-tutkimusta ja rintakehän radiologista tutkimusta.
Suoria laskimoinjektioita (bolusinjektioita) ei suositella, koska riskinä ovat hemodynaamiset
vaikutukset, kuten vakava hypotensio ja verenkiertokollapsi. Bolusinjektioita saa antaa vain
hätätilanteessa – sydänpotilaiden tehohoitoyksikössä ja EKG- sekä verenpaineseurannassa – silloin
kun muut hoidot eivät ole olleet tuloksellisia.
Toistuva tai jatkuva infuusio ääreislaskimoihin saattaa aiheuttaa pistokohdan reaktioita (ks. kohta 4.8).
Jos potilaan arvellaan tarvitsevan toistuvaa tai jatkuvaa infuusiohoitoa, suositellaan antoa
keskuslaskimokatetrin kautta.
Anestesia (ks. kohta 4.5): Nukutuslääkärille on kerrottava ennen leikkausta, että potilas saa
amiodaronihoitoa.
Amiodaronia saa käyttää vain jatkuvassa EKG- ja valtimopaineen seurannassa.
Amiodaronihydrokloridin käytössä on oltava äärimmäisen varovainen – ja tarkkailtava
hemodynamiikkaa – jos potilaan keuhkotoiminta on heikentynyt vaikeasti tai hänellä on arteriaalista
hypotensiota tai stabiili kongestiivinen sydämen vajaatoiminta. Tällaiselle potilaalle ei saa antaa
bolusinjektiota (pahenemisriski).
Käyttöaiheen mukainen annos on 5 mg/painokilo suorana injektiona, eikä sitä saa ylittää. Jos tämän
valmisteen vaikutus on liian voimakas (esim. vaikea bradykardia), on ryhdyttävä asianmukaisiin
toimenpiteisiin (sydämen tahdistus tai beetastimulaatio).
Amiodaronin annon jälkeen voi käyttää ulkoista defibrillaattoria.
Sydänhäiriöt (ks. kohta 4.8)
Amiodaroni voi aiheuttaa kokonaan uusia sydämen rytmihäiriöitä tai pahentaa jo olemassa olevia,
toisinaan kuolemaan johtavin jälkiseurauksin. Joihinkin muihin rytmihäiriölääkkeisiin verrattuna
tällaista vaikutusta näyttäisi kuitenkin ilmenevän vähemmän. Varovaisuutta on noudatettava,
erityisesti silloin, jos potilaalla on sydämen vajaatoiminta tai ensimmäisen asteen eteis-kammiokatkos.
Lisäksi on kuvattu kääntyvien kärkien takykardia, polymorfinen kammioperäinen takykardia, johon
liittyy QT-ajan piteneminen. Sitä esiintyy erityisesti potilailla, joiden QT-aika on pidentynyt vaikeasti
ja/tai joka käyttää myös hypokalemiaa aiheuttavia lääkevalmisteita, tiettyjä rytmihäiriölääkkeitä ja
tiettyjä muita repolarisaatioon vaikuttavia aineita (ks. myös kohta 4.5).
EKG:ssä näkyvät T-aallon muutokset ja mahdollinen U-aallon ilmeneminen johtuvat amiodaronin
aiheuttamasta repolarisaatiovaiheen pitenemisestä. Joidenkin muiden rytmihäiriölääkkeiden tavoin
tämä ilmiö voi poikkeustapauksissa aiheuttaa epätyypillisen kammioperäisen takykardian (kääntyvien
kärkien takykardian).
On tärkeää, joskin vaikeaa, erottaa lääkkeen tehottomuus sen proarytmisestä vaikutuksesta, liittyipä
siihen sydänsairauden paheneminen tai ei. Proarytmisiä vaikutuksia esiintyy yleensä
lääkeyhteisvaikutusten ja/tai elektrolyyttihäiriöiden yhteydessä (ks. kohdat 4.5 ja 4.8).
Liian suuri annostus voi aiheuttaa sekä vaikeaa bradykardiaa että johtumishäiriöitä
idioventrikulaarisen rytmin ilmaantumisen yhteydessä. Näitä voi ilmetä etenkin iäkkäällä potilaalla tai
digitalishoitoa saavalla, ja tällöin amiodaronihoito on lopetettava. Potilaalle voidaan antaa tarvittaessa
beeta-adrenergisia stimulantteja tai glukagonia. Jos bradykardia on vaikea tai oireinen, on harkittava
sydämentahdistimen asentamista amiodaronin pitkän puoliintumisajan vuoksi.
Umpierityshäiriöt (ks. kohta 4.8)
Amiodaronihydrokloridin anto laskimoon voi aiheuttaa kilpirauhasen liikatoimintaa, erityisesti
potilaalla, jolla on aiemmin ollut kilpirauhashäiriöitä; jolla on jodipuutos tai joka parhaillaan käyttää
tai on aiemmin käyttänyt amiodaronia suun kautta. Jos kilpirauhasen toimintahäiriötä epäillään,
seerumin tyreotropiinipitoisuus (TSH) on mitattava. Jos potilaalla on diagnosoitu kilpirauhasen
liikatoiminta, amiodaronihoito laskimoon on lopetettava. Vaikeissa tapauksissa, jotka toisinaan
johtavat kuolemaan, potilaalle on aloitettava yksilöllinen ensiapuhoito tyreostaateilla ja/tai
kortikosteroideilla.
Amiodaronin anto vähentää tyroksiinin (T4 ) perifeeristä muuntumista trijodityroniiniksi (T3 ), jolloin
T4 -pitoisuus suurenee, T3 -pitoisuus pienenee hieman ja käänteis-T3 :n pitoisuus suurenee. TSH:n
(tyreotropiini) peruspitoisuus seerumissa suurenee ohimenevästi useiden ensimmäisten
hoitokuukausien aikana.
Potilaalla ilmenee toisinaan kliininen kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta, jonka esiintyvyys
vaikuttaisi korreloivan ravinnosta saatavan jodimäärän kanssa.
Kilpirauhasen toiminta on suositeltavaa arvioida sekä ennen amiodaronihoidon aloittamista että
ajoittain sen aikana.
Keuhkohäiriöt (ks. kohta 4.8)
Amiodaronin laskimonsisäisen käytön aikana on joissakin tapauksissa ilmoitettu keuhkotoksisuutta
(interstitiaalinen keuhkokuume), jonka jälkiseuraukset ovat toisinaan johtaneet kuolemaan. Potilaalle
on tehtävä rintakehän röntgenkuvaus ja keuhkojen toimintakokeet hengenahdistuksen alkaessa
(rasituksessa), liittyipä hengenahdistukseen potilaan yleistilan muutoksia (väsymys, painonmenetys,
kuume) tai ei.
Epätoivottavat keuhkovaikutukset yleensä korjaantuvat ja häviävät nopeasti hoidon lopettamisen
jälkeen. Kortikosteroidihoitoa voidaan mahdollisesti harkita. Kliiniset oireet häviävät useimmiten 3–
4 viikossa, minkä jälkeen keuhkojen röntgen- ja toimintakokeiden tulokset normalisoituvat hieman
hitaammin (joidenkin kuukausien kuluessa).
Joissakin hyvin harvinaisissa tapauksissa on havaittu vaikeita, toisinaan kuolemaan johtaneita,
hengityskomplikaatioita (aikuisen akuutti hengitysvaikeusoireyhtymä), jotka ilmenevät tavallisesti heti
leikkauksen jälkeisenä aikana; kyseessä saattaa olla mahdollinen yhteisvaikutus suuren
happipitoisuuden kanssa (ks. kohdat 4.5 ja 4.8).
Maksahäiriöt (ks. kohdat 4.8)
Amiodaronin laskimoon antoa seuraavien 24 tunnin aikana voi ilmetä vaikea, toisinaan kuolemaan
johtava, maksan vajaatoiminta. Siksi transaminaasiarvoja on suositeltavaa seurata tiiviisti heti hoidon
alusta asti.
Vaikeat rakkulaiset reaktiot (ks. kohta 4.8)
Henkeäuhkaavia, jopa kuolemaan johtavia ihoreaktioita on raportoitu, kuten Stevens-Johnsonin
oireyhtymä (SJS) ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi (TEN). Jos näihin sairauksiin viittaavia
merkkejä tai oireita ilmenee (esim. paheneva ihottuma, johon liittyy rakkuloita tai limakalvovaurioita),
amiodaronihoito on välittömästi keskeytettävä.
Lääkeyhteisvaikutukset (ks. kohta 4.5)
Amiodaronin käyttöä seuraavien lääkkeiden kanssa ei suositella: beetasalpaajat, antihypertensiiviset
kalsiuminestäjät (verapamiili, diltiatseemi) ja hypokalemiaa mahdollisesti aiheuttavat suolta
stimuloivat laksatiivit, fluorokinolonit ja HIV-proteaasinestäjät.
Amiodaronia ja simvastatiinia samanaikaisesti saavan potilaan simvastatiiniannos saa olla enintään
20 mg/vrk (ks. kohta 4.5).
Amiodaronin ja flekainidin samanaikaisessa annossa on ilmoitettu plasman flekainidipitoisuuden
suurenemista. Flekainidiannosta on pienennettävä vastaavasti, ja potilasta on seurattava tarkoin.
Kun amiodaronin toistuva anto laskimoon lopetetaan, seerumin amiodaronipitoisuus saattaa pysyä
vaikuttavalla tasolla vielä joitakin viikkoja amiodaronin pitkän puoliintumisajan vuoksi. Kun
amiodaronipitoisuus tästä pienenee, rytmihäiriöt voivat uusiutua. Potilasta on seurattava säännöllisesti
hoidon lopettamisen jälkeen.
Bentsyylialkoholi
Yksi millilitra Amiodarone Orion -valmistetta sisältää 20,2 mg bentsyylialkoholia. Yksi 3 ml:n
ampulli sisältää 60,6 mg bentsyylialkoholia. Bentsyylialkoholi voi aiheuttaa toksisia reaktioita ja
allergisia reaktioita imeväisille ja alle 3-vuotiaille lapsille.
Raskaus ja imetys
Amiodaronihydrokloridia saa käyttää raskaus- ja imetysaikana vain, jos se on selvästi tarpeen.
Amiodaronihydrokloridia saa käyttää raskaana olevalle naiselle vain henkeä ja raskautta uhkaavissa
rytmihäiriöissä. Vastasyntynyttä on seurattava tarkoin kilpirauhasen toimintahäiriön suhteen (ks.
kohta 4.6).
4.5
Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset
Amiodaronin puoliintumisaika on pitkä ja vaihteleva (noin 50 päivää), joten lääkeyhteisvaikutuksia
voi ilmetä sekä amiodaronin kanssa samanaikaisesti annettujen että sen annon lopettamisen jälkeen
annettujen lääkkeiden kanssa.
Lääkkeet, joita ei saa käyttää samanaikaisesti
QT-aikaa pidentävät lääkkeet, jotka suurentavat mahdollisesti kuolemaan johtavan kääntyvien kärkien
takykardian riskiä:
luokan Ia rytmihäiriölääkkeet, esim. kinidiini, prokaiiniamidi ja disopyramidi
luokan III rytmihäiriölääkkeet, esim. sotaloli ja bretyyli
erytromysiini, sulfametoksatsoli/trimetopriimi tai pentamidiini injektiona laskimoon
litium ja trisykliset masennuslääkkeet, esim. doksepiini, maprotiliini, amitriptyliini
jotkin psykoosilääkkeet, esim. klooripromatsiini, tioridatsiini, flufenatsiini, pimotsidi,
haloperidoli, amisulpridi, sultopridi, sulpiridi ja sertindoli
jotkin antihistamiinit, esim. terfenadiini, astemitsoli ja mitsolastiini
malarialääkkeet, esim. kiniini, meflokiini, klorokiini ja halofantriini
moksifloksasiini
muut lääkevalmisteet, kuten vinkamiini ja sisapridi.
Amiodaronia ja fluorokinolonia ottaneilla potilailla on joissakin harvinaisissa tapauksissa ilmoitettu
QTc-ajan pitenemistä, johon on voinut liittyä kääntyvien kärkien takykardia. Amiodaronin ja
fluorokinolonien samanaikaista käyttöä on vältettävä (amiodaronia ei saa käyttää samanaikaisesti
moksifloksasiinin kanssa, ks. teksti edellä).
Lääkkeet, joiden samanaikaista käyttöä ei suositella
-
Beetasalpaajat tai antihypertensiiviset kalsiuminestäjät (verapamiili, diltiatseemi).
Samanaikaisessa käytössä voi ilmetä sydämen automatiikan häiriöitä (vaikea bradykardia).
Suolta stimuloivat laksatiivit: nämä saattavat aiheuttaa hypokalemiaa ja siten suurentaa
kääntyvien kärkien takykardian riskiä. Potilaalle on käytettävä toisentyyppistä laksatiivia.
HIV-proteaasinestäjät: amiodaroni metaboloituu sytokromi P450:n CYP3A4- ja
CYP2C8-isoentsyymien välityksellä, ja yhteisvaikutuksia voi ilmetä näitä entsyymejä estävien
aineiden kanssa, erityisesti CYP3A4:n estäjien, kuten HIV-proteaasinestäjien, kanssa. Tällainen
yhdistelmä saattaa estää amiodaronin metabolian, jolloin amiodaronipitoisuus suurenee ja
vakavien haittatapahtumien (kuten rytmihäiriöiden) riski suurenee. Tällaista yhdistelmää on
vältettävä. Jos se on välttämätön, potilasta on tarkkailtava tiiviisti.
Lääkkeet, joiden samanaikainen käyttö edellyttää varovaisuutta
Muut mahdollisesti hypokalemiaa aiheuttavat lääkkeet, kuten
diureetit, yksinään tai samanaikaisesti käytettyinä
systeemiset glukokortikosteroidit ja mineralokortikoidit, tetrakosaktidi
amfoterisiini B (i.v.).
Hypokalemiaa on vältettävä, ja tarpeen mukaan se on korjattava. QT-aikaa on tarkkailtava. Jos
potilaalla ilmenee kääntyvien kärkien takykardia, hänelle ei saa antaa rytmihäiriölääkkeitä
(kammiotahdistus tehtävä, magnesiumia voidaan antaa laskimoon).
Suun kautta otettavat antikoagulantit
Amiodaroni suurentaa varfariinipitoisuutta sytokromi P450 2C9:n eston kautta. Amiodaroni saattaa
siten voimistaa kumariinijohdosten vaikutusta, jolloin vuotoriski suurenee. Antikoagulanttihoitoa
saavan potilaan protrombiiniaika on siten mitattava tiheään, ja antikoagulantin annosta on muutettava
sekä amiodaronihoidon aikana että sen jälkeen.
Digitalis
Sydämen automatiikan häiriöitä (vaikea bradykardia) ja eteis-kammiojohtumisen häiriöitä
(synergistinen vaikutus) voi ilmetä.
Digoksiinipuhdistuma pienenee, jolloin seerumin digoksiinipitoisuus saattaa suurentua. Potilasta on
tarkkailtava (mm. plasman digoksiinipitoisuus ja EKG) ja seurattava digitalismyrkytyksen kliinisten
merkkien suhteen. Digoksiiniannosta voidaan joutua pienentämään.
Dabigatraani
Amiodaronin ja dabigatraanin samanaikaisessa annossa on noudatettava varovaisuutta
verenvuotoriskin takia. Dabigatraanin annosta voi olla tarpeen muuttaa valmisteyhteenvedon
mukaisesti.
Fenytoiini
Amiodaroni suurentaa plasman fenytoiinipitoisuutta estämällä sytokromi P450 2C9:ää. Siksi
amiodaronin ja fenytoiinin samanaikainen käyttö saattaa suurentaa plasman fenytoiinipitoisuutta
(neurologisten poikkeamien ilmeneminen).
Seurantaa tarvitaan: jos fenytoiinin yliannostuksen oireita havaitaan, on fenytoiiniannosta
pienennettävä; plasman fenytoiinipitoisuus on mitattava.
Flekainidi
Amiodaroni suurentaa plasman flekainidipitoisuutta estämällä CYP2D6:ta. Flekainidiannosta on
tarvittaessa muutettava.
Lääkeaineet, jotka metaboloituvat sytokromi P450 3A4:n kautta
Amiodaroni estää CYP3A4:ää. Jos tämän entsyymin välityksellä metaboloituvia lääkeaineita annetaan
samanaikaisesti amiodaronin kanssa, niiden pitoisuus plasmassa saattaa suurentua ja mahdollinen
toksisuus siten lisääntyä:
Siklosporiini: Yhteiskäyttö amiodaronin kanssa suurentaa plasman siklosporiinipitoisuuden
suurenemisen riskiä. Siklosporiiniannosta on tarvittaessa muutettava.
Fentanyyli: Yhteiskäyttö amiodaronin kanssa saattaa voimistaa fentanyylin vaikutusta ja siten
suurentaa toksisuusriskiä.
Statiinit: Amiodaronin ja CYP3A4:n välityksellä metaboloituvien statiinien (kuten
simvastatiinin, atorvastatiinin ja lovastatiinin) yhteiskäyttö suurentaa lihastoksisuuden riskiä.
Amiodaronin kanssa suositellaan käytettäväksi statiinia, joka ei metaboloidu CYP3A4:n
välityksellä. Jos potilas saa samanaikaisesti amiodaronia ja simvastatiinia, simvastatiiniannos
saa olla enintään 20 mg/vrk.
Muita sytokromi P450 3A4:n välityksellä metaboloituvia lääkkeitä ovat takrolimuusi, lidokaiini,
sildenafiili, midatsolaami, triatsolaami, dihydroergotamiini, ergotamiini.
Yhteisvaikutukset muiden CYP450-isoentsyymien substraattien kanssa
In vitro -tutkimusten mukaan amiodaroni saattaa estää myös CYP1A2:ta, CYP2C19:ää ja CYP2D6:ta
päämetaboliittinsa kautta. Samanaikaisessa annossa amiodaroni odotettavasti suurentaa sellaisen
lääkkeiden pitoisuutta plasmassa, joiden metabolia riippuu CYP1A2:sta, CYP2C19:stä ja
CYP2D6:sta.
Greippimehu
Greippimehu estää sytokromi P450 3A4:ää ja saattaa suurentaa plasman amiodaronipitoisuutta.
Greippimehua on vältettävä amiodaronihydrokloridihoidon aikana.
Yleisanestesia/happihoito
Muun muassa näitä komplikaatioita on kuvattu potilailla,jotka ovat saaneet amiodaronia ja
yleisanestesian: bradykardia (ei vastaa atropiiniin), hypotensio, johtumishäiriöt ja sydämen
minuuttitilavuuden pieneneminen.
Joissakin tapauksissa on kuvattu leikkauksen jälkeen hengityskomplikaatioita, joiden jälkiseuraukset
ovat toisinaan johtaneet kuolemaan. Kyseessä saattaa olla yhteisvaikutus veren suuren
happipitoisuuden kanssa. Potilaan amiodaronin käytöstä on tärkeää kertoa nukutuslääkärille ennen
kirurgista toimenpidettä.
4.6
Hedelmällisyys, raskaus ja imetys
Raskaus
Amiodaronin raskauden aikaisen annon turvallisuudesta ei ole riittävää kokemusta.
Amiodaroni ja N-desmetyyliamiodaroni läpäisevät istukan, ja niiden pitoisuus sikiössä on 10–25 %
pitoisuudesta äidin plasmassa. Useimmin ilmeneviä komplikaatioita ovat kasvun heikentyminen,
ennenaikainen syntymä ja vastasyntyneen heikentynyt kilpirauhastoiminta. Vastasyntyneillä on
havaittu kilpirauhasen vajaatoimintaa, bradykardiaa ja QT-ajan pitenemistä. Yksittäistapauksissa on
todettu kilpirauhastoiminnan lisääntymistä tai sydämen sivuääniä. Epämuodostumien esiintymistiheys
ei näyttäisi olevan suurentunut. Sydänvikojen riski on kuitenkin pidettävä mielessä. Siksi amiodaronia
saa käyttää raskausaikana vain, jos se on selvästi tarpeen.
Hedelmällisessä iässä olevan naisen tulisi suunnitella raskautta aikaisintaan puolen vuoden kuluttua
hoidon päättymisestä, jotta alkio/sikiö ei altistuisi lääkkeelle alkuraskaudessa.
Imetys
Vaikuttavan aineen ja aktiivisen metaboliitin on osoitettu erittyvän ihmisen rintamaitoon. Jos potilas
tarvitsee hoitoa rintaruokinnan aikana tai jos amiodaronia käytetään raskausaikana, rintaruokinta on
lopetettava.
Hedelmällisyys
Miespotilailta on mitattu pitkäaikaishoidon jälkeen luteinisoivan hormonin (LH) ja follikkelia
stimuloivan hormonin (FSH) suurentuneita pitoisuuksia seerumista, mikä on osoitus kivesten
toimintahäiriöistä.
4.7
Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn
Saatavilla ei tiedettävästi ole tietoa. Koska näön sumenemista ja/tai näkökyvyn heikentymistä voi
ilmetä, on huomioitava mahdollinen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.
4.8
Haittavaikutukset
Haittavaikutukset johtuvat enimmäkseen liiallisesta annostuksesta. Potilaalle kannattaakin käyttää
pienintä mahdollista annostusta haittavaikutusten laajuuden ja vaikeusasteen minimoimiseksi.
Amiodaronin laskimoon annon yhteydessä yleisimmin ilmoitetut lääkkeeseen liittyvät
haittavaikutukset ovat infuusion aiheuttama laskimotulehdus, bradykardia ja hypotensio.
Elinjärjestelmä
Immuunijärjestel
mä
Yleiset
(≥ 1/100,
< 1/10)
Harvinaiset
(≥ 1/10 000,
< 1/1 000)
Hyvin harvinaiset
(< 1/10 000)
Apuaine
bentsyyli-
Anafylaktinen sokki
Tuntematon
(koska saatavissa
oleva tieto ei riitä
arviointiin)
Angioedeema
alkoholi
saattaa
aiheuttaa
yliherkkyysreaktioita
Veri ja imukudos
Hermosto
Sydän
Annoksesta
riippuvainen
bradykardia
Verisuonisto
Injektiota
välittömästi
seuraavat
hypotensio ja
sydämensykkeen
nopeutuminen.
Nämä ovat
yleensä
luonteeltaan
keskivaikeita ja
ohimeneviä.
Joissakin
tapauksissa
yliannostuksen
tai liian nopean
Hyvänlaatuinen
kallonsisäinen
hypertensio
(pseudotumour
cerebri), päänsärky
Vaikea bradykardia
(jos potilaalla on
sinussolmukkeen
toimintahäiriö tai hän
on iäkäs) tai
(harvemmin)
sinuspysähdys: hoito
voidaan joutua
lopettamaan tämän
vuoksi.
Kokonaan uusien
rytmihäiriöiden
ilmaantuminen – ja
olemassa olevien
paheneminen, myös
epätyypilliset
kammioperäiset
takykardiat
(kääntyvien kärkien
takykardia) (ks.
myös kohdat 4.4 ja
4.5).
Johtumishäiriöt
(sinus-eteiskatkos,
eteis-kammiokatkos)
Ohimenevä kasvojen
ja kaulan punoitus
Hemolyyttinen tai
aplastinen anemia,
neutropenia,
agranulosytoosi,
luuytimen
granuloomat
Perifeerinen
neuropatia,
tuntoharhat,
ataksia, vapina,
parkinsonismi
annon
(bolusinjektion)
jälkeen on
ilmoitettu
vaikeaa
hypotensiota tai
sokki.
Hengityselimet,
rintakehä ja
välikarsina
Ruuansulatuselim
istö
Maksa ja sappi
Iho ja ihonalainen Ekseema
kudos
Interstitiaalinen
keuhkokuume (ks.
kohta 4.4).
Akuutti ARDS
(aikuisen
hengitysvajausoireyh
tymä), jonka
jälkiseuraukset
voivat toisinaan
johtaa kuolemaan.
Bronkospasmi
potilailla, joilla on
vakavia
hengitysongelmia,
erityisesti
astmapotilailla.
Pahoinvointi
Lievä tai keskivaikea
transaminaasipitoisu
uksien suureneminen
(1,5–3 kertaa
normaalipitoisuuksia
suuremmiksi) hoidon
alussa; tällainen
pitoisuuden
suureneminen on
usein luonteeltaan
ohimenevää tai
häviää annosta
pienennettäessä.
Akuutit maksan
toimintahäiriöt,
joihin liittyy
seerumin
transaminaasipitoisu
uksien suureneminen
ja/tai keltaisuus,
myös maksan
vajaatoiminta, jonka
jälkiseuraukset
voivat toisinaan
johtaa kuolemaan
(ks. kohta 4.4).
Hikoilu
Oksentelu,
metallinen maku,
haimatulehdus
(akuutti)
Urtikaria,
valoherkkyys
useiden kuukausien
ajan hoidon
Antidiureettisen
hormonin
epätarkoituksenmukaisen erityksen
oireyhtymä (SIADH)
Umpieritys
Aineenvaihdunta
ja ravitsemus
Psyykkiset häiriöt
Luusto, lihakset
ja sidekudos
Silmät
Sukupuolielimet
ja rinnat
Yleisoireet ja
antopaikassa
todettavat haitat
Injektio- tai
infuusiokohdassa: kipu,
punoitus,
edeema, kuolio,
ekstravasaatio,
infiltraatio,
tulehdus,
induraatio,
tromboflebiitti,
laskimotulehdus
, selluliitti,
lopettamisesta,
vaikeat ihoreaktiot,
kuten toksinen
epidermaalinen
nekrolyysi (TEN) /
Stevens-Johnsonin
oireyhtymä (SJS),
rakkulainen
ihottuma ja
lääkkeeseen
liittyvä
yleisoireinen
eosinofiilinen
oireyhtymä
(DRESS).
Kilpirauhasen
liikatoiminta,
toisinaan
kuolemaan johtava
(ks. kohta 4.4).
Kilpirauhasen
vajaatoiminta (ks.
kohta 4.4).
Vähentynyt
ruokahalu
Delirium (mukaan
lukien sekavuus),
hallusinaatiot,
unettomuus,
painajaisunet.
Myopatia
Sarveiskalvon
mikroskooppiset
samentumat, joihin
toisinaan liittyy
värillisiä
valokehiä. Tämä
haitta korjaantuu,
kun hoito
lopetetaan.
Optikusneuropatia
Lisäkivestulehdus,
libidon
heikkeneminen.
Joissakin
harvinaisissa
tapauksissa on
ilmoitettu erilaisia
kliinisiä oireita,
jotka viittaavat
yliherkkyysreaktioihin:
verisuonitulehdus,
munuaistoiminnan
heikentyminen ja
siihen liittyvä
infektio,
pigmentaatiomu
u-tokset
kreatiniinipitoisuuden suureneminen,
trombosytopenia ja
anafylaksi
Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä
haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.
Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista
seuraavalle taholle:
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA
4.9
Yliannostus
Seuraavia saatetaan havaita, jos yliannostus on akuutti tai lääke on annettu laskimoon liian nopeasti:
pahoinvointi, oksentelu, ummetus, hikoilu, bradykardia ja QT-ajan piteneminen. Huomattavassa
yliannostuksessa on odotettavissa myös hypotension ilmenemistä, sydämen johtumishäiriöitä ja
kääntyvien kärkien takykardiaa. Poikkeustapauksissa saattaa ilmetä kilpirauhasen liikatoimintaa.
Huomattavassa yliannostuksessa on EKG:tä seurattava tavanomaista pidempään. Potilaan siirtoa
tehohoitoyksikköön on harkittava. Hypotensio voidaan hoitaa infuusionesteillä tai vasopressoreilla.
Alfa- tai beeta-adrenergisten aineiden käyttö tai hetkellinen tahdistus saattaa olla tarpeen. Ryhmien Ia
ja III rytmihäiriölääkkeitä on vältettävä, koska niihin liittyy QT-ajan piteneminen ja kääntyvien
kärkien takykardian indusointi. Jatkohoidon tulee olla elintoimintoja tukevaa ja oireenmukaista.
Amiodaroni ja sen metaboliitit eivät ole dialysoitavissa.
Amiodaronin farmakokinetiikan vuoksi suositellaan potilaan riittävää ja pidennettyä tarkkailua,
etenkin sydäntoiminnan osalta.
5.
FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET
5.1
Farmakodynamiikka
Farmakoterapeuttinen ryhmä: Rytmihäiriölääkkeet, ryhmä III, ATC-koodi: C01BD01
Vaikutusmekanismi
Amiodaroni on dijodattu bentsofuraanijohdos, joka luokitellaan ryhmän III rytmihäiriölääkkeeksi,
koska se pystyy pidentämään sydämen aktiopotentiaalin kestoa sekä eteisten että kammioiden
lihassoluissa salpaamalla sydämen K+-kanavia (pääasiassa delayed rectifier K+-virtauksen nopeasti
aktivoituvia IKr-kanavia). Se siis pidentää aktiopotentiaalin refraktaarivaihetta, jolloin ektopioiden ja
kiertoaktivaation aiheuttamat rytmihäiriöt vähenevät ja QTc-aika EKG-tutkimuksessa pitenee.
Amiodaroni salpaa myös sydämen Na +-virtausta (ryhmän I vaikutus) ja Ca 2+-virtausta (ryhmän IV
vaikutus). Näistä vaikutuksista jälkimmäinen saattaa pidentää johtumisaikaa sinussolmukkeessa ja
eteis-kammiosolmukkeessa.
Pitkäaikaisessa annossa amiodaroni näyttäisi myös estävän sydänlihassolujen ionikanavia
pumppaamasta ioneja solulimakalvostosta plasman solukalvolle. Näillä vaikutuksilla saattaa olla
osallisuutta amiodaronin elektrofysiologisissa vaikutuksissa, jotka kohdistuvat sydämeen
pitkäaikaiskäytössä.
Farmakodynaamiset vaikutukset
Amiodaroni salpaa myös ei-kilpailevasti sekä beeta- että alfa-adrenergisiä reseptoreja, joten sillä on
hemodynaamisia vaikutuksia: se laajentaa sepelvaltimoita ja ääreisverisuonia ja laskee siten
systeemistä verenpainetta.
Jotkin amiodaronin vaikutuksista muistuttavat kilpirauhasen vajaatoimintaa, mikä saattaa johtua
kilpirauhashormonien synteesin estymisestä. Amiodaroni estää jodotyroniini-5´-monodejodinaasia
(tärkein T4:ää T3:ksi konvertoiva entsyymi) voimakkaasti. Rotilla on todettu seerumin tyreotropiinin
(TSH), tyroksiinin (T4) ja käänteis-trijodotyroniinin (rT3) pitoisuuksien suurenemista ja seerumin
trijodotyroniinin (T3) pitoisuuden pienenemistä; tämä johtuu T4:n dejodaatiosta T3:ksi. Nämä
amiodaronin kilpirauhasen toimintaa estävät vaikutukset saattavat osallistua sydämen kohdistuviin
elektrofysiologisiin vaikutuksiin.
Amiodaronin päämetaboliitilla, N-desetyyliamiodaronilla, on samankaltaisia vaikutuksia sydämen
elektrofysiologiaan kuin kantayhdisteellä.
Kliininen teho ja turvallisuus
Kahdessa kaksoissokkotutkimuksessa on arvioitu laskimoon annettavan amiodaronin turvallisuutta ja
tehoa potilaissa, joille defibrillaatioon vastaamaton kammiovärinä oli aiheuttanut
sydämenpysähdyksen jossakin muualla kuin sairaalassa: ARREST-tutkimuksessa amiodaronia
verrattiin lumelääkkeeseen ja ALIVE-tutkimuksessa lidokaiiniin. Molemmissa tutkimuksissa
ensisijainen päätetapahtuma oli selviytyminen hengissä sairaalaan asti.
ARREST-tutkimukseen osallistui 504 potilasta, joille kammiovärinä oli aiheuttanut
sydämenpysähdyksen jossakin muualla kuin sairaalassa tai joilla oli sykkeetön kammioperäinen
takykardia, joka ei vastannut 3:een tai useampaan defibrillaattori-iskuun eikä adrenaliiniin. Potilaista
246:lle annettiin 300 mg amiodaronia laimennettuna 20 ml:aan 50 mg/ml (5 %) -glukoosiliuosta
nopeana injektiona ääreislaskimoon, ja 258 sai lumelääkettä. Niillä 197 potilaalla (39 %), jotka
selviytyivät hengissä sairaalaan, amiodaroni lisäsi merkitsevästi elvytyksen ja sairaalaan selviytymisen
edellytyksiä: 44 % amiodaronihoidossa vs 34 % lumelääkeryhmässä (p = 0,03). Muiden itsenäisten
ennustetekijöiden vakioinnin jälkeen vakioitu suhdeluku selviytymiselle hengissä sairaalaan asti oli
1,6 (95 %:n luottamusväli 1,1–2,4; p = 0,02) amiodaroniryhmässä verrattuna lumelääkeryhmään.
Amiodaronia saaneilla potilailla ilmeni enemmän hypotensiota (59 % vs 25 %, p = 0,04) tai
bradykardiaa (41 % vs 25 %, p = 0,004) kuin lumelääkettä saaneilla.
ALIVE-tutkimukseen osallistui 347 potilasta, joiden kammiovärinä ei vastannut 3:een tai useampaan
defibrillaattori-iskuun, adrenaliiniin ja uuteen defibrillaattori-iskuun, tai joiden kammiovärinä uusiutui
ensin tuloksekkaan defibrillaation jälkeen. Potilaat saivat joko amiodaronia (5 mg/painokilo) tai
lidokaiinia (1,5 mg/painokilo). Amiodaroni paransi elvytyksen ja sairaalaan selviytymisen edellytyksiä
merkitsevästi: 22,8 % amiodaroniryhmässä (41:llä 180 potilaasta) vs 12 % lidokaiiniryhmässä (20:llä
167 potilaasta), p = 0,009. Muiden eloonjäämiseen vaikuttavien tekijöiden vakioinnin jälkeen vakioitu
suhdeluku selviytymiselle hengissä sairaalaan asti oli 2,49 (95 %:n luottamusväli 1,28–4,85;
p = 0,007) amiodaroniryhmässä verrattuna lidokaiiniryhmään. Potilaita, joiden sydämenpysähdys ei
vastannut defibrillaation jälkeen ensimmäistä kertaa annettuun tutkimuslääkkeeseen, oli
prosentuaalisesti merkitsevästi enemmän lidokaiiniryhmässä (28,9 %) kuin amiodaroniryhmässä
(18,4 %), p = 0,04.
Pediatriset potilaat
Kontrolloituja pediatrisia tutkimuksia ei ole tehty.
Julkaistuissa tutkimuksissa amiodaronin turvallisuutta on arvioitu 1 118 pediatrisella potilaalla, joilla
oli erilaisia rytmihäiriöitä. Kliinisissä pediatrisissa tutkimuksissa käytettiin seuraavia annoksia:
Laskimoon
kyllästysannos: 5 mg/painokilo 20 min–2 h ajan
ylläpitoannos: 10–15 mg/painokilo/vrk muutamista tunneista useiden päivien ajan.
Potilaalle voidaan tarvittaessa aloittaa samanaikaisesti tavanomainen kyllästysannos suun kautta.
5.2
Farmakokinetiikka
Amiodaroni eliminoituu hitaasti, ja sen kudosaffiniteetti on merkittävä.
Anto laskimoon
Injektion jälkeen amiodaronin pitoisuus plasmassa pienenee nopeasti amiodaronin jakautuessa
kudoksiin. Enimmäisvaikutus saavutetaan 15 minuutin kuluttua annoksesta, ja se vähenee asteittain
seuraavien 4 tunnin aikana. Toistuva anto laskimoon tai jatkuva anto suun kautta aiheuttaa kudosten
saturoitumisen.
Kudossaturaation saavuttamiseksi hoitoa laskimoon tai suun kautta on jatkettava. Saturaatiossa
amiodaroni kertyy erityisesti rasvakudokseen, ja vakaa tila saavutetaan yhdestä kuukaudesta useisiin
kuukausiin kestävällä aikavälillä. Näiden amiodaronin ominaisuuksien vuoksi potilaalle on annettava
suositeltu saturoituva annostus nopean kudossaturaation saavuttamiseksi, koska se on hoitotehon
edellytys.
Amiodaronihydrokloridin puoliintumisaika on pitkä ja vaihtelee yksilöittäin 20:stä 100 päivään.
Amiodaronihydrokloridi eliminoituu pääasiassa maksan ja sapen kautta. Annoksesta 10 % eliminoituu
munuaisteitse. Koska amiodaroni eliminoituu munuaisteitse vain vähän, munuaisten vajaatoimintaa
sairastavalle voidaan antaa tavanomainen annostus. Amiodaronia erittyy vielä useiden kuukausien ajan
hoidon lopettamisen jälkeen.
Kontrolloituja pediatrisia tutkimuksia ei ole tehty. Pediatrisista potilaista on saatavana vain vähän
julkaistua tietoja, eikä niiden mukaan eroja aikuisiin ole huomattu.
5.3
Prekliiniset tiedot turvallisuudesta
Amiodaronin käyttö pitkäkestoisissa toksisuustutkimuksissa aiheutti keuhkovaurioita (fibroosi ja
fosfolipidoosi; hamsteri, rotta ja koira) mahdollisesti radikaalien muodostumisen ja solun
energiatuotannon häiriintymisen vuoksi, sekä keskushermoston häiriöitä (rotta) ja maksavaurioita
(rotta ja hiiri).
Rotille tehdyssä 2-vuotisessa karsinogeenisuustutkimuksessa kliinisesti merkityksellinen
amiodaronialtistus lisäsi kilpirauhasen follikkelikasvaimia (adenoomat ja/tai karsinoomat) sekä
naarailla että uroksilla. Koska mutageenisuuslöydökset olivat negatiivisia, tämäntyyppisen kasvaimen
induktiomekanismi lienee pikemminkin epigeneettinen kuin genotoksinen. Hiirillä ei havaittu
karsinoomia, mutta niillä todettiin sen sijaan annoksesta riippuvaista kilpirauhasen follikulaarista
hyperplasiaa. Nämä rottien ja hiirten kilpirauhaseen kohdistuvat vaikutukset johtuvat todennäköisesti
amiodaronin vaikutuksista kilpirauhashormonien synteesiin ja/tai vapautumiseen. Näiden löydösten
merkitys ihmiselle on vähäinen.
Rotille tehdyissä lisääntymistoksisuustutkimuksissa amiodaronin on osoitettu olevan mahdollisesti
haitallinen hedelmällisyydelle ja syntymän jälkeiselle kehitykselle. Amiodaronin kliinisesti
merkitykselliset annokset olivat alkiotoksisia ja teratogeenisia rotilla ja kaniineilla.
Amiodaronin on osoitettu aiheuttavan mahdollisesti valotoksisuutta marsuille.
6.
FARMASEUTTISET TIEDOT
6.1
Apuaineet
Polysorbaatti 80 (E433)
Bentsyylialkoholi
Injektionesteisiin käytettävä vesi
6.2
Yhteensopimattomuudet
Amiodarone Orion on yhteensopimaton suolaliuoksen kanssa, ja sitä saa antaa vain 50 mg/ml (5 %)
-glukoosi-infuusionesteeseen laimennettuna.
Jos amiodaronia annetaan pehmittimiä, kuten DEHP:tä (di-2-etyyliheksyyliftalaattia) sisältävällä
laitteistolla, siitä saattaa liueta DEHP:tä liuokseen. Jotta potilas altistuisi DEHP:lle mahdollisimman
vähän, laimennettu amiodaroni-infuusioliuos on annettava laitteistolla, joka ei sisällä DEHP:tä,
esimerkiksi polyolefiinista (PE, PP) tai lasista valmistetulla laitteistolla.
Lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden lääkevalmisteiden kanssa, lukuun ottamatta niitä, jotka
mainitaan kohdassa 6.6.
6.3
Kestoaika
18 kuukautta.
Käytön aikainen kemiallinen ja fysikaalinen säilyvyys huoneenlämmössä on osoitettu 24 tuntiin asti.
Mikrobiologisista syistä valmiste on käytettävä heti laimentamisen jälkeen.
6.4
Säilytys
Säilytä alle 25 °C. Älä säilytä kylmässä. Ei saa jäätyä.
Pidä ampullit ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.
Laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta 6.3.
6.5
Pakkaustyyppi ja pakkauskoko
3 ml steriiliä konsentraattia läpinäkyvässä lasiampullissa.
Pakkauskoko: 10 ampullia.
6.6
Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet
Vain kertakäyttöön. Hävitä käyttämättä jäänyt liuos.
Valmiste on laimennettava aseptisissa olosuhteissa. Ennen käyttöä on tarkastettava silmämääräisesti,
että steriili konsentraatti on kirkasta ja ettei siinä ole hiukkasia tai ettei se ole värjäytynyt. Myös
pakkauksen eheys on tarkastettava. Vain sellaista liuosta saa käyttää, joka on kirkasta, ei sisällä
hiukkasia ja jonka ampulli on vaurioton ja ehjä.
Amiodarone Orion -valmisteen saa laimentaa vain 50 mg/ml (5 %) -glukoosi-infuusionesteellä. Yhtä
ampullia kohti saa käyttää enintään 250 ml 50 mg/ml (5 %) -glukoosi-infuusionestettä. Yhden
ampullin sisältö laimennettuna 250 ml:aan 50 mg/ml (5 %) -glukoosi-infuusionestettä sisältää
0,6 mg/ml amiodaronihydrokloridia. Tätä suuremmat laimennokset ovat epästabiileja.
Jos liuokseen käytetään alle 2 ampullia Amiodarone Orion -valmistetta laimennettuna 500 ml:aan
50 mg/ml (5 %) -glukoosi-infuusionestettä, liuoksesta tulee epästabiili eikä sitä saa käyttää.
Amiodaroniliuoksiin ei saa lisätä muita aineita.
Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.
7.
MYYNTILUVAN HALTIJA
Orion Corporation
Orionintie 1
02200 Espoo
8.
MYYNTILUVAN NUMERO
32001
9.
MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 9.6.2015
10.
TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
1.10.2015