Kompositio 1/2015 - Suomen Säveltäjät ry

Transcription

Kompositio 1/2015 - Suomen Säveltäjät ry
1 / 2015
KOMPOSITIO
Suomen Säveltäjät ry:n jäsenlehti
Kesäkuu 2015
PÄ Ä K I R J O I T U S
KOMPOSITIO 1/ 2015
Suomen Säveltäjät ry:n jäsenlehti
Julkaisija
Suomen Säveltäjät ry
Urho Kekkosen Katu 2 C
00100 Helsinki
www.composers.fi
Puh. 09 - 44 55 89
Päätoimittaja
Annu Mikkonen
Toimitussihteeri
Maisa Mikkonen
Suomen Säveltäjät ry:n
johtokunta
Antti Auvinen (puheenjohtaja)
Olli Virtaperko (varapuheenjohtaja)
Markus Fagerudd
Veli Kujala
Ilari Laakso
Veli-Matti Puumala
Riikka Talvitie
Taitto
Susanna Raunio
[email protected]
Kansi
Pasi Lyytikäinen: Oneliner.
•
Sisällys
02
Pääkirjoitus
03 Ovatko valistus ja humanismi
kuolemassa?
06 Puhetta musiikin tekijöistä
16 Varsovan Syksy ja NewAud
17
ECSA
19 ISCM World Music Days 2014
23 Leevi Madetoja saa oman nettisivun
24 Säveltäjän vai sanoittajan teos?
24 ECCO ja BBC Singers
25 Uuudet jäsenet
33
Onnittelemme
33
Kaipaamme
34
Kantaesitykset
37 Yhdistyksen kevätkokous ja
seminaari
38
Sävellyskonsertit
39 Musiikillinen linturetki
40 Madetoja-säätiön apurahat 2015
41 Juhla-avustuksia orkesteriteosten
tilaamiseen
42
Vuosikokous
44 Vuosikertomus 2014
02
ISSN 1799-8433
ISSN 1799-8441 (pdf)
KOMPOSITIO 1 / 2015
J
ean Sibeliuksen syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta.
Juhlinta tapahtuu ensisijaisesti soittamalla Sibeliuksen musiikkia.
Sibeliuksen sävellykset ansaitsevat tulla esitetyiksi. Säveltäjän laaja juhlinta ja teosten lukuista esitykset kertovat syvästä arvostuksesta ja siitä, että
Sibeliuksen teokset koskettavat ja puhuttelevat kuulijoita yhä edelleen ja yhä
uudelleen. Sibeliuksen teokset ovat kiistatta elinvoimaisia. Sibelius, säveltäminen ja säveltäjyys yleisesti ovat esillä eri medioissa. On tärkeää toimia niin,
että tämän kuuluisan säveltäjän juhlavuonna 2015 säveltäjä on muutakin kuin
vain kuva seinällä. Säveltäjä on elävä toimija ja luova vuorovaikuttaja monipuolisessa kulttuurikentässä.
Suomen Säveltäjät ry:n perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 70
vuotta. Elämme aikaa jolloin yhteiskunta eriarvoistuu kiihtyvällä vauhdilla.
Arvot kovenevat. Perinteiset humanistiset arvot kuten oikeudenmukaisuus
tai kunnioitus ovat entistä vähemmän yhteiskunnallisen toiminnan perusteina. Taiteella näyttäisi olevan vain välinearvoa ja välineestä, rahasta, on tullut
itseisarvo. Tasavuosia täyttävä yhdistyksemme on läsnä aktiivisesti muistuttamassa, että musiikki on arvokasta, koska se on. Yhdistyksemme on työskennellyt ja työskentelee myös tulevaisuudessa sen puolesta, että on rakenteita,
jotka ylläpitävät ja mahdollistavat, ja tunnistavat mikä on itseisarvo ja mikä
välinearvo.
Yhdistyksemme ohella myös Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahasto täyttää
70 vuotta. Yhdessä 50-vuotisjuhliaan viettävän Suomen Sinfoniaorkesterit
ry:n kanssa olemme käynnistäneet Suomen Kulttuurirahaston huomattavalla tuella Sibeliuksen seuraajat -hankkeen, jonka turvin seuraava juhlavuosi,
Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhla vuonna 2017, sisältää merkityksellisen
määrän kantaesityksiä maamme orkestereiden ohjelmistossa. Juhlavuodet on
osattava hyödyntää.
Juuri käytyjen eduskuntavaalien tuloksena Suomi kallistuu poliittisesti aikaisempaa voimakkaammin oikealle. Millainen on vaalivoittajien kulttuuripolitiikka? Juhlitaanko 70-vuotiasta yhdistystämme maassa, jossa ei ole kulttuuriministeriä? Toivottavasti ei.
Antti Auvinen
Kalevi Aho
OVATKO VALISTUS JA HUMANISMI KUOLEMASSA?
AVAUSPUHE LAHDEN VALTAKUNNALLISILLA ORKESTERIPÄIVILLÄ 24.4.2015
Kalevi Aho. KUVA: ANNU MIKKONEN.
50
vuotta sitten täällä Lahdessa pidettiin ensimmäiset
kansalliset orkesteripäivät
ja perustettiin Suomen Sinfoniaorkesterit -yhdistys. Vuonna 1965 yhteiskunnallinen ja maailmanpoliittinen tilanne olivat kokonaan erilaisia kuin tällä
hetkellä. Vaikka maailma oli jakautunut jännitteisesti itä- ja länsiblokkiin,
vallitsevana oli silti yhteiskunnallinen
optimismi. Pohjoismaista hyvinvointivaltiota rakennettiin, Suomeen oltiin
luomassa koko maan kattavaa musiikkioppilaitosverkostoa, orkesterielämä
oli suuressa nousussa. Tuohon aikaan
tehtiin ne perustoimenpiteet, joiden
seurauksena maamme musiikkielämä
kohosi sittemmin aivan toiselle tasolle
kuin aikaisemmin.
Tällä hetkellä maailma ei ole jakautunut enää itä- ja länsiblokkiin, mutta
toiveikkuus ihmiskunnan kehityksestä
kohti parempaa on silti katoamassa. Eri
puolille maailmaa on syntynyt kokonaan
uudenlaisia jännitteitä ja kriisipesäkkeitä, joissa voi itää jopa uuden suursodan
siemen. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus
on Suomessakin rajusti kasvamassa, ja
yhteiskunnat ovat itsessään jakautumassa kahteen luokkaan, hyvinvoiviin ja
syrjäytyviin. Vaikka Suomessa tuntuisi olevan enemmän rahaa kuin koskaan,
valtion- ja kuntakuntatalous ovat silti
kriisissä. Kaikista hyvinvointipalveluista, myös kulttuurista leikataan, ja samalla
orkesterilaitoksenkin tulevaisuus on tullut epävarmemmaksi.
varoittaa puolestaan: ”Me olemme tekemässä samat virheet kuin tehtiin ennenkin. Huomaamattamme, ikään kuin olisimme unissakävijöitä, voimme ajautua
uuteen maailmansotaan.” Grass jatkaa:
”Poliittisten konfliktien ohella vallitsee
kaikkialla sosiaalinen kurjuus, ja sitä,
kuten myös ylikansoituksesta ja ilmastonmuutoksesta aiheutuneita ongelmia
ja seurauksia ei ollenkaan haluta huomioida. Huippukokouksia kyllä pidetään
toinen toisensa jälkeen, mutta lopulta
mitään todellista ei kuitenkaan tehdä.”
Monet taiteilijat ovat alkaneet suhtautua hyvin pessimistisesti ihmiskunnan ja maailman tulevaisuuteen.
Esimerkiksi ranskalaiskirjailija M I C H E L
H O U E L L E B E C Q totesi Der Spiegel -lehdessä helmikuun lopulla: ”Valistus
on loppunut. Humanismi on kuollut.
Poliitikkojen sata vuotta sitten löytämä
sekularismi, joka näki uskonnottomuudessa tulevaisuuden, on kuollut. Tasavalta
on kuollut.” 1
Viimeiseksi jääneessä, espanjalaiselle
El País -lehdelle antamassaan haastattelussa 2 Nobel-kirjailija G Ü N T E R G R A S S
Säveltäjä AU L I S S A L L I N E N kysyy hiljattain ilmestyneessä kirjassaan: ”Muuttuuko mikään, koskaan?
Valonpilkahdukset ja toiveet ihmiskunnan hitaastakin kehityksestä parempaan ovat ajautuneet karille. PA AVO
H A AV I KO N ajatus on, että maailma on
rakennettu tällaiseksi sen vuoksi, ettei
tänne tekisi mieli tulla toista kertaa. En
tiedä, onko sielunvaellusta olemassa. Jos
on, ilmoitan minäkin, ettei minulla ole
haluja tulla tänne takaisin, ei koskaan
eikä missään hahmossa.” 3 Näin siis Aulis
Sallinen.
1990-luvulta alkaen kaikkialla on voimistunut kolme ilmiötä, jotka sekä uhkaavat maailmanrauhaa että ovat syöksemässä ihmiskuntaa uudestaan henkiseen
pimeyteen. Nämä ilmiöt ovat uskonnollinen fundamentalismi, kiihkonationalismi ja rasismi.
Eniten otsikoissa on ollut islamilainen fundamentalismi, Al Qaida, Isis,
Taliban ja Boko Haram näiden järjestöjen tekemine järkyttävine terroritekoineen. Enemmän on annettu anteeksi
kristilliselle fundamentalismille, joka
on voimissaan etenkin Yhdysvalloissa.
Jo RO N A L D R E AG A N 1980-luvulla
perusteli asevarustelun lisäämistä ja
Yhdysvaltain käymiä sotia sillä, että
tämä on Jumalan tahto. Hartaita kristittyjä ovat myös isä ja poika B U S H ,
jotka Irakin sodillaan tekivät karmean
poliittisen virhearvion. Ennen kaikkea
juuri Irakin kaaos ja tästä syntynyt katkera viha länsimaita kohtaan synnytti >>
1
2
3
Der Spiegel Nr. 10/28.2.1015, s. 134
El País, 14.4.2015
Aulis Sallinen – Säveltäjä. Auditorium, Helsinki
2015, s. 303
KOMPOSITIO 1 / 2015
03
”Jos uskonnollisin, nationalistisin tai poliittisin syin
aletaan sensuroida taidetta, silloin liikutaan varsin
kyseenalaisilla vesillä. Kieltolistalle joutuisi valtava
määrä taiteilijoita, monia aivan suurimpia myöten.
Ja mihin ylipäänsä pitäisi panna raja?”
S A D DA M H U S S E I N I N diktatuuria vielä
monin verroin pahemman ilmiön, julman Isis-järjestön.
Venäjällä on puolestaan voimissaan
nationalistinen uho, jota aikaisempaa
suvaitsemattomammaksi muuttunut
venäläinen ortodoksinen kirkko tukee.
Ja Israelissa kehitys on ollut menossa
kohti ortodoksijuutalaisten yhä suuremmassa vaikutusvallassa olevaa pappisvaltiota.
Nämä tendenssit ovat alkaneet uhata
myös taiteen ja ajattelun vapautta.
Islamilaisfundamentalistit ovat vainonneet Muhammed-pilakuvien tekijöitä
ja ylipäänsä islam-kriitikkoja. Venäjällä
Novosibirskin oopperan johtaja sai potkut, koska muka oopperan tuottama
WAG N E R I N Tannhäuser oli ohjattu niin,
että se loukkasi Venäjän ortodoksista
kirkkoa. Sen jälkeen ooppera poistettiin ohjelmistosta. Toronton orkesterin
intendentti eväsi viime hetkellä ukrainalaissyntyisen pianistin VA L E N T I N A
L I S I T S A N sovitun solistiesiintymisen
hänen venäläismielisten twitter-kirjoitustensa vuoksi. Säveltäjä J O H N
A DA M S I L L A on ollut suuria vaikeuksia
saada oopperaansa Klinghofferin kuolema
esitetyksi Yhdysvalloissa. Häntä on
syytetty antisemitismistä sen takia, että
israelilaisten ja palestiinalaisten konfliktia kuvaava teos yrittää ymmärtää myös
palestiinalaisten näkökohtia.
Jos uskonnollisin, nationalistisin tai
poliittisin syin aletaan sensuroida taidetta, silloin liikutaan varsin kyseenalaisilla vesillä. Kieltolistalle joutuisi valtava
määrä taiteilijoita, monia aivan suurimpia myöten. Ja mihin ylipäänsä pitäisi
panna raja?
Taiteilijat ovat kyllä voineet lausua omituisia ja kyseenalaisiakin poliittisia tai
muita mielipiteitä, mutta niiden perusteella teoksia ei pidä sensuroida. Suuren
taiteen pohjalla on lopultakin pyrkimys
04
KOMPOSITIO 1 / 2015
humanismiin. Sellainen taide, josta tätä
piirrettä ei löydy, ei kerrassaan jää eloon.
Malliesimerkkinä tästä on Richard
Wagner. Wagner saattoi olla ihmisenä
epämiellyttävä, ja hän julkaisi antisemitistisen kirjoituksen ”Juutalaisuus
musiikissa”. Silti hänen oopperoistaan
antisemitistisiä tai fasistisia tendenssejä ei löydy, vaikka natsit yrittivätkin
tulkita niitä tällaisista lähtökohdista.
Niiden sanoma on ilman muuta yleisellä
tasolla humanistinen. Siksi tuntuu käsittämättömältä, että Wagnerin ja myös
R I C H A R D S T R AU S S I N musiikki yhä
vieläkin on esityskiellossa Israelissa.
Pahinta on, jos eri puolilla voimistuneet fundamentalistiset ja nationalistiset tendenssit alkavat johtaa taiteilijoiden
pelkoon ja itsesensuuriin sekä ohjelmistosuunnittelijoiden ylivarovaisuuteen.
Pitääkö siis orkesterin solisteja kiinnitettäessä jonkun sensuurilautakunnan ruveta tutkimaan ensiksi muusikkojen taustoja ja heidän poliittisia ja uskonnollisia
mielipiteitään, ennen kuin heidän uskalletaan antaa soittaa solistina vaikkapa
joku klassinen konsertto? Pitääkö kieltää
kaikki sellaiset uudet teokset, joihin sisältyy jokin kriittinen yhteiskunnallinen
kannanotto, ettei vain joku toista mieltä
oleva loukkaantuisi?
Näin toimittaessa ajauduttaisiin kohti
samankaltaista ahdasmielistä sensuuri-ilmastoa, jollainen vaikkapa 1930-luvulla
vallitsi monin paikoin muuallakin
”Paras lääke fundamentalismia
vastaan on valistus, kulttuuri ja
yleensä sivistys.”
kuin vain Natsi-Saksassa ja Stalinin
Neuvostoliitossa.
Fundamentalismille on ominaista, että
se kieltää maailman moninaisuuden ja
käpertyy sisään, itseensä. Tämän seurauksena fundamentalistilta katoaa kyky
empatiaan ja kyky asettua toisen ihmisen
asemaan. Esimerkiksi uskonnollisen fundamentalistin maailma on yksinkertainen
ja autoritaarinen: ihminen on alistettu Jumalan tahtoon, nainen on alistettu
miehelle, ja kaikki toisin ajattelevat ovat
väärässä.
Yksinkertaistettuun maailmankuvaan
perustuu myös monien ihanteenaan
pitämä rahan ja markkinoiden fundamentalismi: kaikkien yhteiskunnallisten
päätösten pitäisi olla alisteisia taloudelle, kasvulle, rahalle, voitoille. Mitä
tällainen yksioikoinen politiikka sitten
pitemmän päälle merkitsee yhteiskunnan tai luonnon kannalta, sitä ei enää
haluta ajatella.
Fundamentalismi kaventaa ajattelua
tai tekee ihmisistä suorastaan ajattelukyvyttömiä. Tällöin tavallisetkin
ihmiset voivat alkaa toimia tuhoavasti.
Filosofi H A N N A H A R E N D T on käyttänyt ilmaisua pahuuden banaalisuus.
Hän kirjoitti natsirikollisesta A D O L F
E I C H M A N N I S TA , että tämä oli itse
asiassa pelottavan normaali ihminen.
Tämän tylsän ja harmaan byrokraatin
ongelmana oli vain, ettei hän ylipäänsä
halunnut ajatella. Eichmann ainoastaan
”Yksinkertaistettuun maailmankuvaan perustuu
myös monien ihanteenaan pitämä rahan ja
markkinoiden fundamentalismi: kaikkien yhteiskunnallisten päätösten pitäisi olla alisteisia
taloudelle, kasvulle, rahalle, voitoille.”
”Juuri kulttuuriset investoinnit ovat
useimmiten osoittautuneet pitemmän
päälle kaikkein kannattavimmiksi ja
merkitykseltään pysyvimmiksi.”
totteli määräyksiä ja toteutti hänelle
suodut tehtävät suorastaan ylitunnollisesti ja äärimmäisen tehokkaasti.
Paras lääke fundamentalismia vastaan
on valistus, kulttuuri ja yleensä sivistys.
Tendenssinä Suomessakin näyttää olevan kuitenkin se, että yleistä sivistystä ei
pidetä enää tärkeänä maamme kilpailukyvyn kannalta. Lukion tuntijakouudistusta pohtinut työryhmä ehdotti viime
vuonna hallitukselle, että jopa sellaiset yleissivistävät aineet kuin biologia,
maantiede, historia, yhteiskuntaoppi ja
filosofia tulisivat jatkossa vapaaehtoisiksi,
eli lukiolaisten ei olisi pakko näistä enää
tietää mitään, jos eivät sitä halua.
Taideaineille, kuten musiikille, ei koulujen opetussuunnitelmissa anneta edelleenkään merkitystä siitä huolimatta, että
niiden valtava lapsen persoonallisuutta
kasvattava merkitys on monin tutkimuksin aina uudestaan todistettu.
Näyttää siis siltä, että ihanteena pidetään tällä hetkellä koululaitosta, joka
kouluttaa lapset ja nuoret suoraan työelämään ilman turhaa sivistyksen painolastia. Halutaanko siis maahamme
kasvattaa tulevaisuudessa mieluiten ajattelemaan kyvyttömiä pikkueichmanneja, eli persoonattomia ja värittömiä
”tikkukirjainkansalaisia”? Tämä ilmaisu
tulee tietenkin siitä, että myös omaa
käsialaa kehittävä kaunokirjoitus poistuu
Suomen kouluista persoonattoman näppäimistön käytön tieltä, vastoin kaikkien psykologien suosituksia.
Jos kuitenkin ajattelee maamme kehitystä, koko Suomea ei olisi kansakuntana olemassa ilman sivistystä ja kulttuuria, ellei E L I A S L Ö N N RO T oli koonnut
Kalevalaa ja luonut suomen kirjakieltä,
elleivät Sibelius ja muut taiteilijat olisi
antaneet taiteellista ilmiasua 1900-luvun
vaihteen itsenäistymispyrkimyksille, tai
”Se hyötysuhde, mikä Suomessa on saavutettu
kulttuurisilla sijoituksilla pelkästään niiden
50 vuoden aikana, jolloin näitä orkesteripäiviä
on pidetty, on rahassa mittaamaton.”
ellei VÄ I N Ö L I N N A olisi romaaneissaan
purkanut sekä toisen maailmansodan että
Suomen sisällissodan traumoja ja luonut
maaperää kansalliselle konsensukselle.
Orkesteristaan ja sen kotisalista Lahti
tunnetaan maailmalla paremmin kuin
mistään muusta, ne ovat kaupungin todellisia ylpeyden aiheita.
Juuri kulttuuriset investoinnit ovat
useimmiten osoittautuneet pitemmän
päälle kaikkein kannattavimmiksi ja
merkitykseltään pysyvimmiksi. Sen sijaan vaikkapa rahan ja markkinoiden
fundamentalismi on johtanut moniin käsittämättömiin virhearvioihin. Islannin
kaikki suurpankit menivät keinotteluvimmassaan konkurssiin vuonna 2008,
ja samalla ne olivat syöksemäisillään
koko Islannin maksukyvyttömyyteen.
Suomessa Nokia osti omia osakkeitaan
vuosien 2003 ja 2008 välillä peräti 19
miljardilla eurolla mitätöidäkseen ne saman tien. Ja tämän valtavan rahasumman
kaivoon heittäminen tapahtui vain siitä
syystä, että firman osakkeet noteerattaisiin pörssissä edelleen korkeaan kurssiin
ja sijoittajat olisivat tyytyväisiä.
Niin kauan kuin elävää kulttuuria ja taidetta on vielä olemassa, niin kauan kuin
orkesterit soittavat suureneville yleisöille kuten viime vuonna Suomessa, niin
kauan kuin orkesterit, teatterit ja ooppera eivät sensuroi ohjelmistoaan tämän
ajan kriittisiltäkään ääniltä, niin kauan
on vielä toivoa.
Mutta sinä hetkenä kun kulttuurielämää aletaan näivettää ja sensuroida
ennen kaikkea vain sillä perusteella, että
kulttuuri ei näytä tuottavan riittävän
paljon taloudellisesti, silloin olemme
siirtymässä kohti sellaista henkistä ja
yhteiskunnallista pimeyttä, jota Michel
Houellebecq, Günter Grass tai Aulis
Sallinen pelkäävät.
Täällä Lahdessa Sibeliustalon rakentaminen aiheutti aikanaan katkeria riitoja,
mutta nyt voi todeta, että se on Lahden
kaupungin parhaita investointeja koskaan, etenkin kun talo tuli maksamaan
Lahden kaupungille niin vähän, vain
117 miljoonaa markkaa, mikä on vajaa
tuhannesosa Nokian omien osakkeiden
ostohinnasta. Tämän vuoden aikana jo
kahdessa eri kansainvälisessä julkaisussa
sali on todettu kuuluvaksi koko maailman akustisesti parhaisiin konserttisaleihin. Sibeliustaloa ei olisi syntynyt
ilman Lahden kaupungin kulttuurista
kruununjalokiveä, eli Sinfonia Lahtea.
Valistus ja sivistys ovat paras lääke kaikenlaista yksioikoista fundamentalismia
vastaan. Elävä kulttuuri panee ajattelemaan, auttaa ymmärtämään muitakin
näkökulmia, ja näin se vahvistaa myös
suvaitsevaisuutta ja humanismia yhteiskunnassa. Se hyötysuhde, mikä Suomessa
on saavutettu kulttuurisilla sijoituksilla
pelkästään niiden 50 vuoden aikana, jolloin näitä orkesteripäiviä on pidetty, on
rahassa mittaamaton.
Näillä sanoilla avaan Lahden 50. orkesteripäivät. •
Kalevi Aho
KOMPOSITIO 1 / 2015
05
Tilattu kolumni Suomen Säveltäjät ry:n Kompositio-lehdelle (2015)
Tomi Mäkelä
SAARIAHO, SIBELIUS… ENTÄ MUUT?
”K
uinka pitkä on Iso-Britannian rantaviiva?” kysyy
Lewis Fry Richardson rantaviivaparadoksissaan.1 Suomen rantoja
vuonna 2002 mitattaessa huomattiin
tuloksen riippuvan paitsi mittauspisteiden etäisyydestä meren rannalla (kuten Richardsonin paradoksissa)
myös siitä otetaanko mukaan järvet ja
joet – ja jos otetaan niin kuinka pienet.2
Fraktaaligeometria markkeeraa siis
hahmottamisen, näkökulman ja mittakaavan merkitystä. Se kuvaa myös
enemmän ja vähemmän olennaisten
sävelten joukon hierarkkista hahmottumista eli sitä, kuinka monta musiikillista ’ajatusta’ tai ’aihetta’ kussakin
sävellyksessä on, tai kuinka monta
metristä impulssia esimerkiksi
Mozartin Sonate facilesta KV 545 eri
ikäiset soittajat löytävät. Yleisesti
ottaen niin sanottu linjakas hahmottaminen (”das Gestalten”) merkitsee sitä,
ettei kiinnitetä liikaa huomiota välisäveliin, kaikkiin neljäsosanuotteihin
jne.
Ongelma nousi esiin suunnitellessani
esseesikermää Saariaho, Sibelius und andere. Jäin pohtimaan, kuinka monesta suomalaisesta ’järvestä’ ja ’joesta’ on
kerrottava jotain, jos haluaa käsitellä
suomalaista musiikkia ikään kuin ’kaiken
kaikkiaan’. Rantaviivaakin mitattaessa
on päätettävä, kuinka isot kivet on kierrettävä. Oikaiseminen lyhentää matkaa.
Tilanteeseen sopivan mittakaavan määrittely edellyttää perusteellista keskustelua kriteereistä.
Suuresti arvostamani opettaja
ja tutkijakollega,3 säveltäjä E R K K I
S A L M E N H A A R A jakoi 1990-luvun alussa
säveltäjät kolmeen suuruusluokkaan:
1. kenestä voi tehdä väitöskirjan, 2.
kenestä syntyy lisensiaatin tutkielma ja
3. kenestä saa aikaan gradun. Pohdiskelu
liittyi väljästi Suomen musiikin historia
-hankkeeseen. Riippumatta siitä onko
myös taiteilijoita, joista voisi kirjoittaa
vain seminaarityön, yksittäisen taiteilijan sijoittuminen johonkin arvoluokkaan riippuu siitä, mistä ollaan kiin06
KOMPOSITIO 1 / 2015
nostuneita. Ensin pitää sopia mittayksiköstä, sitten voidaan mitata. Uskon että
Salmenhaara otti tämän huomioon.
Jos löytyy mielekäs ongelma, hyvän
tietokirjan voi kirjoittaa mistä tahansa
– vaikka 1500-luvun mylläristä.4 Edes
Mozartista ei kannata kirjoittaa ilman
tuoretta kysymyksenasettelua, ei vaikka
olisi ulkoiset ja muut edellytykset tuottaa virheetöntä tekstiä ja jopa korjata
vanhemmista kirjoista löytyviä pikku
erehdyksiä. Enemmän tai vähemmän
arvokkaita tutkimusaiheita on aikojen
kuluessa aina silloin tällöin vertailtu
keskenään, mutta loppujen lopuksi työn
arvo riippuu ensisijaisesti oivalluksista
eikä aiheesta. Aiheita voidaan asettaa
arvojärjestykseen vain maailmankatsomuksellisessa viitekehyksessä.
Richardsonin paradoksin relevanssin omalle työlleni oivalsin Prahassa,
kun M I C H A E L B E C K E R M A N laskeskeli
kuinka monta sävellystä B O H U S L AV
M A R T I N Ů L L A on.5 Kun nyt puolestani
kysyn säveltäjien määrää Suomessa, kuulen huokauksen: ”Liian monta, tilaukset
eivät riitä…” Myös kulttuurimainonnan ja historian tulkinnan kannalta olisi
helpompaa, jos kulloinkin olisi vain
yksi, mutta sitäkin vahvempi suomalaissäveltäjä. Mutta säveltäjien määrää ei
voi säännöstellä. Edes ammattilaismuusikoiden määrää ei pystytä laskemaan,
ellei olla yksimielisiä siitä, mitä musiikin ’ammattilaisuus’ musiikkialalla tarkoittaa.6 Siihen asti on mittayksiköiden
annettava ’kellua’.
Saariaho, Sibelius und andere -kirjan
nimilista venyi siis pitkäksi: 18 sivua listaa pelkistä henkilöistä, lisäksi yhtyeistä,
instituutioista, paikkakunnista jne.
Otsikko on kuitenkin partitiivissa ”und
andere” – siis ’ ja muita’ eikä ’ ja kaikki
muut’.7 Monta nimeä toki puuttuu,
onhan kyseessä esseelukemisto eikä tietosanakirja tai oppikirja. Alle 45-vuotiaille on tarkoitus omistaa jatko-osa
kunhan heidän asemansa vielä hiukan
selkiytyy – tai sitten tehdään huolella
laajennettu painos kokonaisuudesta!
Sikäli kun kenen tahansa tekemiä
aihe- ja henkilövalintoja arvostellaan
näkökulmakeskeisyydestä tai jopa ns.
saksalaisuudesta, voidaan todeta että
jollain perusteellahan valintoja on aina
tehtävä, eivätkä kaikki nimet ja asiat
ole mahtuneet edes tietosanakirjoihin.8
Suurimman vastuun kattavuudesta kantavatkin juuri tietosana- ja yleiskuva-oppikirjojen tekijät. Heidän valinnoillaan
ja luonnehdinnoillaan on taipumus ( ja
usein myös tarkoitus) mineralisoitua
yleistiedoksi. Mutta yleisesti hyväksytyt arviointi- ja valintakriteerit horjuvat
jos kiinnostutaan jostain muusta kuin
tavanomaisista asioista, kuten sävellysten
laadusta, tavalla tai toisella mitattuna.
Tämä rasittaa tietokirjojen validiteettia
ja pakottaa kirjoittamaan niitäkin sukupolvi sukupolvelta uudestaan.
Opettavaisia irvikuvia valikoidusta
tietosana-tiedosta ( ja oikeasti, historiallisessa mielessä, ’saksalaisista’ näkökulmista!) löytyy menneiltä ajoilta,
ajatellaanpa vaikka faktojen osalta lähes
virheetöntä, valtion varoilla ryhmätyönä tehtyä Das Lexikon der Juden in
der Musik. Mit einem Titelverzeichnis
jüdischer Werke (useita painoksia v.
1940–1943): sen sivuilta löytyy muista
tietokirjoista puuttuvien muusikoiden
nimiä yms. perustietoja. Työn ns. arvon
luonnehdinnat – esimerkiksi G U S TAV
M A H L E R I N ja A R N O L D S C H Ö N B E R G I N
musiikinhistoriallisen merkityksen erittelyt – ovat tuossa kirjassa tietysti valheellisuuden maailmanennätys! Mutta
Das Lexikon der Juden osoittaa omalla
kalmankolkolla tavallaan kuinka tiedonintressit muuttuvat kun esiin nousee aiemmin varjoon jääneitä asioita.
Positiivinen esimerkki samasta asiasta
ovat kompensaatiohistoriankirjoituksen
tulokset, esim. naistaiteilijoista tehdyt
tietosanakirjat ja tiedostot.
Myös kansalliset ja muut jonkun tietyn yhteisön säätelemät asenteet vaikuttavat tietosanakirjoista yms. löytyviin luonnehdintoihin, korostuksiin ja
valintoihin. Tekijät eivät sitä aina edes
tiedosta, onhan kyse oman kulttuurin
itsestäänselvyyksistä, common sensestä.
Silloinkin näkökulmat voivat avartua, varsinkin jos asenteiden tuottamat
näkökulmat ovat uusia: esimerkiksi jos
kirjoitetaan ensimmäistä kertaa jonkin
nuoren kansan musiikista. Pinnistely
kulloisessakin tilanteessa vakiintuneen
mainstream-perspektiivin ulkopuolisen tarinan hyväksi on valitettavasti
aina työlästä ja vastavirta voimakasta.
Tietosanakirjassa uudet näkökulmat
tuottavat uutta aineistoa faktatasolla,
vaikka ne liittyisivät rikolliseen maailmankuvaan (esim. antisemitismiin).
Essee on sen sijaan aatehistoriallisen
kontekstin osalta äärimmäisen arka laji.
Natsien tietosanakirjoille löytyy nykyisinkin käyttöä, kun etsitään perustietoja
muissa yhteyksissä kokonaan unohdetuista juutalaismuusikoista, kun taas
natsien esseitä alan harjoittajat Saksassa
häpeävät yhä kollektiivisesti.
Mistä Suomi eniten hyötyy?
Kansantaloudellisesti voi hyvinkin olla
mielekästä keskittyä tiedotus- ja tutkimustyössä muutamaan harvaan taiteilijaan, mutta suuri osa taiteilijoista
varmaankin turhautuu. Kaikenlaisesta
tavarasta puheen ollen, teollisuuden ja
kaupankäynnin alalla monien ihmisten huomio keskittyy vapaiden markkinoiden ansiosta muutamaan harvaan
merkkituotteeseen ja moni muu hyvä
tuote jää huomaamatta. Yksi ja toinen
erittäin hyvää työtä tekevä firma on
1900–2000-luvuilla mennyt konkurssiin
sen jälkeen kun mainonnasta tuli keskeinen osa markkinataloutta.
Voisi tietysti ajatella, että muun kuin
kaupallisen tiedotustoiminnan olisi taisteltava tätä asetelmaa vastaan ja estää sen
leviäminen esimerkiksi taiteen alalle.
Mutta toisaalta voi hyvinkin olla aihetta
pelätä, että suomalaisen uuden musiikin ’merkki’ kärsii, jos alan harjoittajien nimikirjoa kasvatetaan eikä tyydytä
pariin supersäveltäjään. Tieteen alalla
historian tulkitsemista ns. suurmiesten
varassa onkin jo ajat sitten alettu pitää
teologian dominoiman ajan perintönä,
eihän edes Mozartin, klassisen taidemusiikin ’messiaan’ aikakautta voi ymmärtää vain Mozartin elämän ja tuotannon
valossa. Jo G U I D O A D L E R I N Denkmäler >>
Tomi Mäkelä. KUVA:MANUEL A SCHWARTZ, NEW YORKISSA 2014.
PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
Vrt. Benoît B. Mandelbrot, ”How Long Is the Coast of Britain? Statistical SelfSimilarity and Fractional Dimension”. Science, New Series,Vol. 156, No. 3775
(May 5, 1967).
Vrt. http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/suomen-rantaviiva-lisaantyi40-000-kilometrilla/1819592 (16.9.2014).
Varsinkin hänen Sibelius-kirjansa (Helsinki: Tammi, 1984) aiheuttamat
epäoikeudenmukaiset aggressiot tekevät hänestä sympaattisesti traagisen hahmon.
Vrt. Carlo Ginzburg, Il formaggio e i vermi. Torino: Einaudi, 1976.Vrt. myös
Ginzburgin kirjan ja Carl Dahlhausin Grundlagen der Musikgeschichte. Köln:
Gerig, 1977 välisestä suhteesta Tomi Mäkelä, ”Ignaz Moscheles, musiikinhistoria
ja tieteen tasoristeykset. Mikro- ja makrohistoria Carl Dahlhausin kirjoitusten
valossa”. Musiikki 35, 4, 2005, 125–142.
Vrt. sittemmin Michael Beckerman, ”How Long is the Coast of Martinů?”
Teoksessa Kontinuität des Wandels / Continuity of Change. Bohuslav Martinu in der
Musikgeschichte des 20. Jahrhunderts /
Bohuslav Martinu in Twentieth-Century Music
History. Toim. Brezina, Ales ja Rentsch, Ivana. Bern etc.: Peter Lang, 2010.
Tästä aiheesta ks. esim. Professionalismus in der Musik. Toim. Christian Kaden und
Volker Kalisch. Essen: Die Blaue Eule, 1999.
Otsikko on syvä kumarrus Dahlhausin hienolle, joskaan ei aivan virheettömälle
(vaikkakin ammattimaisesti toimitetulle) esseekokoelmalle Schönberg und andere.
Gesammelte Aufsätze zur Neuen Musik. Mainz: Schott, 1978.
Kiinnostavaa keskustelua aiheesta kävivät Ludwig Finscher ja Alexander
Jaschinski artikkelissaan ”Die neue MGG als internationales Lexikon”. Teoksessa
Mehrsprachigkeit und regionale Bindung in Musik und Literatur. Toim. Mäkelä, Tomi ja
Klein, Tobias Robert. Frankfurt a. M.: Peter Lang, 2004, 149–154.
Niteitä on ilmestynyt jo 156.Vrt. <http://www.dtoe.at/Publikationen/Denkm.
php> (4.10.2014).
Tiedän että suomalaista koulutusta on viime vuosina yhä enemmän myös
arvosteltu, varsinkin Suomessa. Kirjoissani sivuan tätäkin asiaa, mutta olen sitä
mieltä että kriittinen keskustelu on käytävä ensin sisäpiireissä eli Suomessa.
Carl Dahlhaus, Gesammelte Werke in 10 Bänden. Toim. Hermann Danuser et
al. Laaber: Laaber, 2000–2007. Heillä oli iso projekti tukenaan, mutta virheitä
kirjoihin jäi siitä huolimatta. Onneksi kukaan kriitikko ei ole keskittynyt niiden
etsimiseen.
KOMPOSITIO 1 / 2015
07
PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ
”Suomen valtti on moninaisuus ja taitava tekijäkollektiivi.
Se kertoo sivilisaatiostamme enemmän kuin superlahjakkuutemme.
Vaikka uskon lahjakkuuteen (enkä vain koulutukseen ja
ns. miljöön merkitykseen), haluaisin antaa ihmiskunnan
valita sankarinsa rauhassa, demokraattisesti, enkä musiikkitieteilijänä vaikuttaa kaanonin luomiseen ja myyttien tukemiseen.”
der Tonkunst in Österreich (1892–) oivalsi
että itävaltalaisuutta on tutkittava laajakantaisesti: 9 tunnetuimmat DTÖ”muistomerkin” saaneet säveltäjät ovatkin C H R I S T O P H W I L L I B A L D G L U C K ja
M I C H A E L H AY D N !
Mitä enemmän markkinatalouden
lait hyväksytään taidemusiikin harjoittajien piirissä arkipäivän premisseiksi,
sitä vaikeampaa on myös rajan veto ns.
populaariin musiikkiin, mutta se on toisen jutun aihe. Sitä paitsi myös Sibelius,
Saariaho und andere -kirjassani vältin
tämän perinteisen rajan vetoa ja kaikkea
siihen liittyvää keskustelua.
Suomen valtti on moninaisuus ja taitava tekijäkollektiivi. Se kertoo sivilisaatiostamme enemmän kuin superlahjakkuutemme. Vaikka uskon lahjakkuuteen (enkä vain koulutukseen ja ns.
miljöön merkitykseen), haluaisin antaa
ihmiskunnan valita sankarinsa rauhassa,
demokraattisesti, enkä musiikkitieteilijänä vaikuttaa kaanonin luomiseen ja
myyttien tukemiseen. Varmuus siitä
kuka tämän hetken suomalaisista säveltaiteilijoista 100 vuoden kuluttua vaikuttaa eniten maamme maineeseen tai
johonkin muuhun saadaan 100 vuoden
kuluttua.
Varsinkaan Pacius-aihe ei liity suomalaisen nykymusiikin edistykseen
ja tiedotukseen, ei vaikka satsattaisiin
saksankielisiin maihin. Vanhemmankin
suomalaisen musiikkielämän esittely
saattaa tosin olla järkevää jos tavoitteena on suomalaiskulttuurin arvon
nousu. Jos sen sijaan halutaan ylläpitää
mielikuvaa metsistä löytyvistä neroista,
sibeliaanisesti ”Erscheinung(en) aus den
Wäldern”, ei saa kertoa kenellekään
että ammattilaismusisoinnin aikakausi
alkoi meillä jo ennen Sibeliusta, ja että
VÄ I N Ä M Ö I N E N eli ( jos eli) kauan sitten
– tai että nykyajan hienoimmat suomalaissäveltäjät ja kaikki muutkin muusikot
08
KOMPOSITIO 1 / 2015
ovat päässeet jo lapsena osalliseksi turbokoulutuksesta maailman moderneimpiin kuuluvissa opinahjoissa – kirkonkylän musiikkikoulusta aina musiikkiyliopistoomme asti.10
Sellaistakin yleisöä maailmalla on,
joka mielellään uskoisi suomalaisen
musiikin olevan itseoppineiden kannonpäämuusikoiden vuolemaa. Uskon
kuitenkin että Suomen hyvän maineen
tukevin perusta on koulutus ja tietotaito, vasta toissijaisesti luonnon puhtaus, hakkuista huolimatta hienot maisemat ja varsin rehti kansa. Osaamisen
ja koululaitoksemme arvostuksesta
hyötyvät monet tärkeät palvelualat ja
ulkomailla töitä etsivät tai opiskelevat
suomalaiset. Korkeakouluissa tehdään
sitä paitsi merkittävä osa kansantuotteestamme. Ulkomaiset opiskelijat tuovat maahan rahaa maksaessaan vuokria
ja ruokalaskuja. Ja professorikunnan
työtä helpottaa se että suomalainen
asiantuntemus opitaan tuntemaan ja
meille hakeutuu opiskelijoiden parhaimmistoa.
Arkihuolia Sekä Saariaho-kirja että
Friedrich Pacius, ein deutscher Komponist
in Finnland ilmestyi vuoden 2014 elokuussa. Alun perin näin ei pitänyt
käydä, mutta lopulta kirjojen viimeistelyn joutui suorittamaan yksi ja sama
freelance-kustannustoimittaja rinnakkain muiden töidensä ohella. Vastaavalla
tavalla hektisiä hetkiä vietti kirjojen
tekijä. Päällekkäisyyteen ajauduttiin
kuin alppilaakson lumivyöryssä koska
Saariaho-kirjan teko jouduttiin painotuen
puutteessa keskeyttämään. Kun rahoitus
löytyi (ei muuten senttiäkään Suomesta)
tuli kiire, olihan kirja saatava ulos hyvissä ajoin ennen Frankfurtin messuja.
Paciuksen osalta tavoite oli ollut iso
kaksikielinen julkaisu juhlavuonna 2009
mutta SLS päätti silloin tehdä ensin
ruotsinkielisen ja vasta myöhemmin –
sikäli kun yhteistyö jonkun saksalaiskustantajan kanssa onnistuisi – laajemman saksankielisen kirjan. Kustantajan
löytyminen oli yllättävän vaikeaa. Isot
talot eivät olleet aiheesta lainkaan kiinnostuneita. Pitkän taivuttelun jälkeen
arvostettu G E O R G O L M S suostui yhteistyöhön, olivathan Suomi-aiheiset kirjamessut tulossa. Aiheena Pacius tuskin
herättääkään laajojen piirien huomiota
– taatusti vähemmän kuin uusi suomalaismusiikki. Eräs Saksasta muuten
kiinnostunut suomalaisjournalistikin
totesi uudesta Pacius-kirjasta tylysti,
ettei se ”kiinnosta koska olen lukenut
sen jo ruotsiksi”. Uudessa versiossa on
kuitenkin paljon uutta – prosentuaalisesti paljon enemmän kuin Jean Sibelius
-kirjassa (2011), joka on englanniksi
laajennettu versio teoksesta ”Poesie in der
Luft” (2007). Sivujakin tuli Paciukseen
lisää toinen mokoma.
Toistaiseksi kaikki kirjani ovat
lopulta, kaikenlaisesta vastustuksesta huolimatta, löytäneet yleisönsä.
Tavoitteeni onkin herättää uteliaisuutta
ja keskustelua, joten kirjojen hiukan
hidas hakeutuminen ihmisten yö- tai
kirjoituspöydille sopii niiden luonteeseen. En kirjoita niille jotka rakastavat Suomea tai Pohjolaa jo ennestään
ja siis odottavat uusia kirjoja lempiaiheestaan vaan niille jotka suhtautuvat meihin epäilevästi. Myös ne lukijat
minua kiinnostavat jotka tilaisuuden
tullen suuntaavat katseensa vaistomaisesti kohti etelää, niin kuin S E B A S T I A N
S C H O E P P keskelle Frankfurtin ensisijaisesti Suomi-aiheisia kirjamessuja (!)
ilmestyneessä ja paljon keskustelua provosoineessa kirja-esseessään Mehr Süden
wagen, ”Uskalletaan enemmän etelää”.
Suomalaisesta näkökulmasta varsinkaan Saariaho-kirja ei liene kiinnostava. Asiat ovat tuttuja, itse koettuja,
PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ
näkökulmat lähtökohtaisesti outoja.
Kerronnallinen punainen lanka on vaikeasti hahmotettavissa, etenkin jos antaa
alaviiteviidakon häiritä. Myös kirjan
kieli on aikamoinen haaste, onhan ani
harvalla suomalaisella nykyisin rutiinia
saksan lauserakenteiden, konditionaalien ja muiden kiemuroiden tulkinnassa.
Moni lähtökohtaisesti hyväntahtoinenkin suomalaislukija tulee väsymään
’epäselviin’ ilmaisuihin ja alkaa varmasti etsiä vain asia- tai painovirheitä.
Kirjahan ei olekaan perinteisessä mielessä tieteellinen, vaan se syntyi ikään
kuin iltapuhteilla, ei osana jotain virkatutkimusta. Siinä on ekspressionistinen
pohjavire, vaikkei se mikään omakuva
tai päiväkirja olekaan.
Molemmat kirjat oli tosiaankin kustantajan mielestä ihan pakko saada
painettua elokuuhun 2014 mennessä
(tai sitten ei lainkaan) vaikka viimeistelyä olisi ollut mahdollista, hauska ja
hyvä jatkaa vielä hyvän aikaa. Olen
tosin huomannut, että jos ei ajoissa
uskalla lopettaa hiomista, vaan pelkää
huolimattomuusvirheitä yms., ajautuu hiomiskierteeseen, etenkin jos
tekee työtä (pakon sanelemana) yksin.
Uskoisin, että sama pätee muuhunkin
luovaan työhön kuin esseismiin, esimerkiksi säveltämiseen tai konserttiohjelman valmistelemiseen. Kaiken lisäksi
pitkään hiotuista töistäkään ei tahdo
tulla virheettömiä, varsinkin jos otetaan
huomioon, että virheitä on muunkinlaisia kuin ajan ja/tai työvoiman riittäessä lopulta aina löytyviä lipsahduksia.
Kohtalokkain ja vaikeimmin löytyvä
virhe on horjuva tai asenteellinen väite.
Siitä voidaan vääntää kättä, onko se
pahempi kuin nurin niskoin kääntynyt
vuosiluku tai nimestä unohtunut (tai
vaihtunut) kirjain.
Tietokirjoittajien työolosuhteet ovat
etenkin viimeistelyvaiheen osalta huo-
nontuneet viime vuosina nopeasti.
Vaikka kokonaistilannetta kompensoi
ainakin näennäisesti helpottunut tiedonetsintävaihe (ongelma on siinä että kun
tietoa on helppo saada, se on kaikkien
ulottuvilla) ja kirjoittamistekniikkaan
liittyvät IT-helpotukset (tämäkin apu
on itse asiassa petollista, mutta se olisi
toisen tarinan aihe), moni kollega on
lopettanut laajamuotoisen julkaisutoiminnan jo ajat sitten. Toisen ajattelevan
ihmisen apua ei mikään tietokone tai
”cloud” korvaa! Vielä muutama vuosi
sitten alaan perehtyneet kustannustoimittajat tekivät tunnollisesti korjaustyötä, nykyisin vain vähän tai ei lainkaan; poikkeuksia on koko maailmassa
vain muutama. Yksittäiset tutkimusalat ja tutkijatyypit kärsivät uudesta
tilanteesta kukin omalla tavallaan.
Jälkikäteen voidaan vain spekuloida sillä
miten esimerkiksi C A R L DA H L H AU S tai
eräät suomalaisen musiikkitieteen historian tunnetuimmat nimet olisivat pärjänneet ilman sihteerien ja toimittajien
apua. Niin huolellisesti kuin Dahlhausin
kirjat ja artikkelit aikanaan varmasti
toimitettiinkin, ne aiheuttivat nyt melkoisesti päänsärkyä koottujen teosten
tekijöille.11
”En kirjoita niille
jotka rakastavat Suomea
tai Pohjolaa jo ennestään
ja siis odottavat uusia kirjoja
lempiaiheestaan vaan niille
jotka suhtautuvat
meihin epäilevästi.”
Tomi Mäkelä on Berliinissä asuva MartinLuther-yliopiston (Halle-Wittenberg) musiikkitieteen professori. Julkaissut vastikään kirjat
Saariaho, Sibelius und andere – Neue Helden des
neuen Nordens. 100 Jahre Musik und Bildung in
Finnland (Olms, 2014, 296 s.), Friedrich Pacius, ein
deutscher Komponist in Finnland (Olms ja SLS,
2014, 552 s.) ja Jean Sibelius und seine Zeit (Laaber
2013, 332 s.). 2011 ilmestyi englanniksi Jean
Sibelius (498 s.), joka on käännös Saksassa 2008
palkitusta Sibelius-kirjasta ”Poesie in der Luft”
(Breitkopf 2007).
Postludium Kirjat esiteltiin Berliinissä
17. marraskuuta Pohjoismaiden suurlähetystökompleksin tiloissa täydelle salille VIP-vieraita. Mottona oli
”Mehr Finnland wagen!” – parafraasi Schoeppin kirjasta Mehr Süden wagen.
Tekijän lisäksi tilaisuuteen osallistuivat
A N N I K K A KO N T T O R I - G U S TA F S S O N ,
M A R K G O T H Ó N I ja J Ü R I R E I N V E R E .
Keskustelun aiheena oli laajemminkin
Suomen ajankohtainen tilanne ja vuoden
2015 merkitys suomalaisen musiikin juhlavuotena. •
Tomi Mäkelä
KOMPOSITIO 1 / 2015
09
PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ
Tomi Mäkelä: Saariaho, Sibelius und Andere.
Neue Helden des neuen Nordens.
Die letzten 100 Jahre Musik und
Bildung in Finnland. Olms 2014.
S
uomen Kuvalehden toimittaja Leena Sharma kirjoitti viime syksynä mielenkiintoisen kolumnin julkisuuden olemuksesta. Hän oli itse joutunut yllättäen
julkisuuden kohteeksi, ilmeisesti jollain ikävällä tavalla
koskapa foorumi liittyi iltapäivälehden lööppiin. Mielenkiintoista tekstissä oli avoin kuvaus siitä, miten outoihin
tunnetiloihin tällainen kohteeksi joutuminen johtaa: kiikkulaudalle, joka helposti heiluttaa uhriaan omnipotenssiharhoista helvetillisiin arvottomuuden tunteisiin. Sharman lyhyt teksti oli lähtökohtaisesti toteava. Mutta jos se
on totta, niin mikä julkisuudessa on vialla?
Kysymyksen pohtiminen on tärkeää,
jos esimerkiksi ammatikseen säveltää musiikkia, jota esitetään julkisesti.
Kysymys on tärkeä myös musiikintutkijalle, joka työkseen esittelee musiikintekijöiden aikaansaannoksia julkisuuteen
saattamissaan teksteissä. Miksi Tomi
Mäkelän uusi kirja Saariaho, Sibelius und
andere (”Saariaho, Sibelius ja toiset”) toi
Sharman kolumnin mieleeni? Ehkä siksi,
että Mäkelän teksti edustaa jokseenkin
toista äärilaitaa, kuin kolumnissa mainittu julkisuuden laji (eli lööpit ja kohulehdistö). Suomennokseni kirjan nimestä
on kielellisesti kömpelö, koska kirjan
eetos tuo niin voimakkaasti mieleeni
pohdinnat toiseuden ja ei-identtisyyden
olemuksesta ja arvosta, 1900-luvun filosofeista erityisesti A D O R N O N , B U B E R I N
ja L E V I N A K S E N teksteissä. Esimerkiksi
Levinas arvostelee länsimaisen rationaalisen ja identiteetti-keskeisen filosofian
perinnettä siitä, että siinä ihminen viime kädessä yrittää levittää oman itsensä
kaikkialle. Kyky kohdata toisen ei-identtisyys rapistuu, ja samalla ylipäänsä herk10
KOMPOSITIO 1 / 2015
kyys omat rajat ylittäville salaisuuksille.
Jäljelle jää lopulta vain sokea pakko levittää oma Lebensraum kaikkialle: Vilnan
juutalainen Emanuel Levinas käsitti ongelman poikkeuksellisen kirkkaasti.
Kaavamaisen lööppijulkisuuden klassinen kuvaus 1900-luvun kaunokirjallisuudessa on tietenkin B Ö L L I N Katharina
Blumin menetetty maine. Saman ilmiön
kiteyttää sattuvasti M A R T T I L I N D QV I S T
eräässä novellissaan. Siinä iltapäivälehden toimittaja on tehnyt kohu-uutisen
julkkismiehen salarakkaasta. Nainen
haluaa tavata toimittajan, joka sitten
saapuu tapaamiseen kovin empaattiseksi
tekeytyneenä ja valmiina korjaamaan
seuraavana päivänä faktoja, mikäli siihen
on tarvetta. Kyse ei kuitenkaan ollut
siitä. Nainen halusi tavata toimittajan
kertoakseen tälle, ettei lainkaan eikä
miltään osin tunnistanut itseään ja omaa
todellisuuttaan siitä, mitä lehteen oli
kirjoitettu.
Syyt karkeaan ja manipuloivaan julkisuuteen ovat moninaiset. Suomessa kielialu-
een ja kansantalouden pienuus ovat yksi
syy siihen, että vivahteikkaalle ja avoimelle pohdinnalle on julkisuudessa liian
vähän tilaa, varsinkaan musiikin saralla.
Syvien ja hankalien kysymysten lahjomaton pohdinta vähenee, pakonomainen menestys-höpöhöpö lisääntyy. Tätä
taustaa vasten on virkistävää lukea Tomi
Mäkelän pohdintoja. Kirjoittajan sivistynyt ja hienovarainen ote purkaa edellä
hahmottamaani harhaisen julkisuuden
ongelmaa yksinkertaisesti tuomalla tilalle
rakentavan vaihtoehdon.
Alun perin lahtelainen Mäkelä toimii nykyään musiikkitieteen professorina Hallessa ja asuu Berliinissä. Vaikka
hän on suorittanut opintonsa pääosin
Itävallassa ja Saksassa, hän on jatkuvasti
pitänyt yllä tiiviitä suhteita synnyinmaahansa, mm. dosenttina SibeliusAkatemiassa. Turvattu institutionaalinen asema saksalaisessa akateemisessa
maailmassa antaa hänelle mahdollisuuden tarkastella suomalaisia ilmiöitä riippumattomasti ja kriittisesti. Kirjoittajan
vankka sivistys ja ahkera taustatyö ovat
PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ
”Syyt karkeaan ja manipuloivaan julkisuuteen ovat
moninaiset. Suomessa kielialueen ja kansantalouden
pienuus ovat yksi syy siihen,
että vivahteikkaalle ja avoimelle pohdinnalle on julkisuudessa liian vähän tilaa,
varsinkaan musiikin saralla.”
synnyttäneet virkistävää ja kiinnostavaa
tekstiä.
Lähtökohtana Mäkelän valitsemalle ajanjaksolle 1914–2014 on Helsingin
kaupunginorkesterin toiminnan vakauttaminen vuonna 1914. Siitä käsin hän
esittelee keskieurooppalaiselle lukijakunnalle suomalaista musiikkisivistystä,
erityisesti säveltäjien työn kautta. Kirja ei
millään muotoa pyri olemaan Lopullinen
Totuus Kaikesta, eikä varsinkaan sen
tyyppinen ensyklopedia, jossa olisi huolellisesti annosteltu palstatilaa jokaiselle
säveltäjälle tämän kuvitteellisen merkittävyyden mukaan. Kyse on pikemminkin monimuotoisesta kommentaarista ja
taustoituksesta, kutsusta herkkävireiseen
pohdintaan ja dialogiin. Tuntuu myös
siltä, että teksti on syntynyt kirjoittajan
omasta kiinnostuksesta aihetta kohtaan,
ei virallisten tahojen päätöksestä brändätä
tai mainostaa.
Mäkelä zoomaa reippaasti esiin puolisen tusinaa säveltäjää ja jättää monia
muita yhtä reippaasti hyvinkin lyhyen
maininnan varaan. Ratkaisu toimii
hyvin tämän kokoisessa teoksessa (n.
300 sivua, joista yli 50 eri hakemistoja). Tekstistä, totta kai, nousee esiin
ihailu suomalaisen kulttuurin vahvoja
näyttöjä kohtaan, mutta myös kriittisyys ja huoli tulevaisuudesta. Yksi esimerkki on AU L I S S A L L I S E N Kullervooopperan produktiot Suomessa ja
Saksassa. Mäkelä kuvaa oivaltavasti sitä,
miten lyypekkiläinen ja frankfurtilainen
toteutus nostivat esiin teoksesta uusia
piirteitä. Kansallisoopperan Kullervokäsityksen herooiset piirteet saivat
Saksassa antaa tilaa uskottavammalle
murtuneisuuden ja surun kohtaamiselle.
Mäkelän kirja valmistui 2014 alussa.
Sekä Kansallisoopperan alkuperäisen
että Savonlinnan kesän 2014 produktiot nähneenä voisin jopa väittää, että
saksalainen musiikkiteatteriperinne on
Sallisen Kullervon kohdalla auttanut
suomalaista oopperan tekemistä aimo
askeleen eteenpäin!
suusongelmasta: onhan juuri entusiasmi
musiikkikulttuurin keskeinen käyttövoima. Viimekädessä analyyttistä musiikintutkimusta ja arvottavaa kritisismiä ei
käy samaistaminen, vaikka niiden välillä
vuorovaikutusta onkin.
Mäkelä kirjoittaa taiteilijoista, joiden polut ja valinnat poikkeavat toisistaan suurestikin. Kiinnostavia huomioita piirtyy
esiin niin K A I J A S A A R I A H O S TA kuin
M . A . N U M M I S E S TA , niin M A D E T OJ A S TA
kuin R E M U A A LT O S E S TA K I N . Avoimuus
ei merkitse kirjoittajan omien mieltymysten piilottamista. Mäkelä sympatisoi avoimesti Saariahon mutkatonta
ja huomaavaista asennetta, tämän kertoessa työstään. Hän lukee vastakarvaisesti ja jopa ärtyneesti E I N OJ U H A N I
R AU TAVA A R A N omaelämäkertaa
Omakuva: manipuloitujen piirteiden
etsiminen saa tiukkoja sävyjä. Mäkelän
laajassa kirjallisuusluettelossa Omakuva
saa perusteellisimman käsittelyn.
Suomalaisen musiikkikulttuurin kokonaiskuvaa ajatellen olisi suonut, että kirjallisuusluetteloon olisi päässyt toinenkin
kiinnostava autobiografinen teksti, Aulis
Sallisen Sadepäivän pohdintoja. Sallisen
kuvaus uuskaupunkilaisesta 50-luvun
riidasta on liikuttava. Lukiolainen Aulis
oli koonnut, sovittanut ja harjoittanut
levyiltä kuulemaansa dixieland-musiikkia oman yhtyeensä konserttia varten.
Yhteiskunnallinen skisma koulun oikeistolaisen rehtorin ja työväentalolle suunnitellun konsertin välillä ratkaistiin niin
komealla tavalla, että kyllä siitä kelpaisi
edelleen kertoa ulkomaita myöten! Sitä
paremmalla syyllä, kun kevyen musiikin
heijastumia on moniaalla Sallisen musiikissa aistittavissa, hänen perushumaanin
säveltäjäneetoksensa suodattamana (Don
Quijoten yölliset tanssit ym.)
Itseäänkorjaavuus on tieteenharjoituksen
yksi peruspiirre. Salmenhaaran mainiossa
Madetoja-elämäkerrassa minua harmitti
se kielteisyys, jolla kirjoittaja kommentoi Madetojan hengellistä musiikkia, joka
minun mielestäni muodostaa upean ja
tärkeän osan hänen tuotannostaan (ajatelkaa nyt De Profundista tai virttä 142!).
Mäkelä nostaa muitta mutkitta hengellisen musiikkiperinteen tärkeäksi pohjavirraksi, paitsi Madetojan myös Heikki
Laitisen muusikkokuvassa: keskieurooppalainen sivistys tekee mahdolliseksi
pohtia näkökulmia, jotka suomalaisessa
keskustelussa ovat usein tabu.
Ylipäänsä Mäkelä pohtii avoimesti myös
sitä, missä määrin musiikkikirjoittajan
sympatia esimerkiksi kollegaansa kohtaan voi ja saa värittää tekstiä. E R K K I
S A L M E N H A A R A sijoittaa ihaillen U U N O
K L A M I N 7 Variaatiota sellolle ja orkesterille suomalaisen konserttokirjallisuuden
ylimpään kastiin. Ratkaisua voi tänään
kritikoida. Mutta samalla kyse on ikui-
Toinen tabu Suomessa on asemamme idän ja lännen rajapinnalla. Useiden
esimerkkien ja lähteiden kautta Mäkelä
havainnollistaa rajamaan todellisuutta ja heijastumista musiikin tekemiseen.
Suomalainen itseymmärrys korostaa
usein liian paljon länttä ja suhtautuu itäisiin virikkeisiin torjuvasti. Tätä kuvaa
Mäkelä yrittää kääntää tasapainoisempaan suuntaan. Tosin väite siitä, ettei
Suomi ennen autonomian aikaa tuottanut mitään kulttuurisesti merkittävää toi
mieleeni PA AVO H A AV I KO N ajatukset vuosien takaa: Haavikon mielestä
C H Y D E N I U K S E N ja C RU S E L L I N esimerkit kertovat nimenomaan ruotsalaisen ja
läntisen kulttuurin potentiaalista.
Pidin paljon myös Mäkelän taannoisista
Sibelius-kirjoista, sekä saksan- että suomenkielisestä. Niissä hän pyrki tietoisesti
nostamaan esiin vastakarvaisia näkökulmia, esimerkkinä Sibeliuksen 8 laulua
opus 57 vuodelta 1909. Samoihin aikoihin syntyneet Luonnotar, Voces Intimae ja
4. sinfonia ovat kantaohjelmiston ytimessä. Yhtä suurenmoista musiikkia on opus
57, ja voi hyvällä syyllä kyseenalaistaa sen
katveeseen jäämisen! Nyt käsillä olevassa
kirjassa Mäkelä pohtii myös standardijulkisuudesta syrjään jääneitä hahmoja: >>
KOMPOSITIO 1 / 2015
11
PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ
esimerkiksi E S KO S Y V I N G I N toiminta
säveltäjänä ja pedagogina on kiinnostava
nosto. Tähän voisin heti lisätä, että satuin hiljattain kuulemaan konsertissa ensi
kertaa elämässäni E I N O RO I H A N sävellyksiä: aivan upeita teoksia klarinetille ja
pianolle 50-luvulta!
Mäkelä vertailee myös suomalaista ja
saksalaista kulttuurimaisemaa nimistön
kautta. Suomessa esimerkiksi katujen ja
instituutioiden nimeäminen keskittyy
pakonomaisesti Sibeliukseen, kun taas
Saksassa musiikkikorkeakoulujen yms.
nimissä esiintyy myös säveltäjiä, jotka
ovat tärkeämpiä paikallisesti kuin kansainvälisesti ( E I S L E R , T E L E M A N N jne.).
Mäkelän huomio on tärkeä ja haastava. Sitä voi kuitenkin täydentää toteamalla, että Porissa toimii Palmgrenkonservatorio ja Leevi Madetoja on
saanut sekä nimeään kantavan pianokilpailun Ouluun, että Madetojan te-
kijänoikeustuloja käyttävän Madetojasäätiön, joka merkittävällä tavalla tukee uusien sävellysten syntyä. S E L I M
PA L M G R E N I S TA on olemassa melko
tuore K I M M O KO R H O S E N elämäkerta:
se piirtää pitkälle 1900-luvun puoliväliin
vaikuttaneen säveltäjä-pianistin toimintaa
ja kulttuurista ympäristöä niin vivahteikkaasti, että sen lukemista voi lämpimästi suositella. Se olisi myös hyvin voinut
kuulua Mäkelänkin lähteistöön. Ehkä
Sibelius-keskeisyys on nykyään Suomessa
avartumassa ihan luonnollisella tavalla.
En tiedä kuinka paljon olen ylipäänsä ymmärtänyt musiikkitieteestä, mutta
vaikutelmani on se, että Mäkelän musiikkikäsityksen takana vaikuttaa dahlhausilainen perinne. Siinä musiikin
autonomisuus, sen itsenäinen esteettinen säteilyvoima sekä myönnetään että
suhteellistetaan. Esteettinen vakuuttavuus tekee musiikista eri tyyppi-
sen historiantutkimuskohteen kuin
esimerkiksi politiikasta. Yksi ja toinen
ympäristön ja kulttuurin tekijä voi musiikkiin vaikuttaa: Mäkelän tekemissä
haastatteluissa nousee esiin esimerkiksi M I K KO H E I N I Ö N kohdalla valo (sen
ominaislaatu erityisesti Kangasalla ja
Beninissä), H E I K K I L A I T I S E N kohdalla taasen sekä suvun veisuuperinteet että
perintö-Steinway. Kummankin kohdalla
oman kodin ja lähiympäristön paikalliset
ominaispiirteet nousevat tärkeiksi. Koko
Suomen mittakaavassa Mäkelä ei väsy
painottamaan ruohonjuuritasoa: musiikkiopistoverkostoa, Lahdesta 1960-luvulla alkanutta musiikkiluokkasysteemiä,
Sibelius-Akatemiaa, ja niin edelleen.
Paljon muutakin tulee kirjasta mieleen, mutta ehkä Komposition toimitus
on tyytyväinen, jos päätän raporttini
tähän. •
Jyrki Linjama
Samuli Tiikkaja:
Tulisaarna.
Einojuhani Rautavaaran
elämä ja teokset. Teos. Juva 2014. 683 s.
E
lämä ja teokset, tässä tärkeysjärjestyksessä. Kerrottavaa riittääkin pitkässä ja vaiherikkaassa elämässä,
jonka kaarrosta osuvasti kuvaavat etukannen nuorukainen ja takakannen kuutisenkymmentä vuotta vanhempi
säveltäjämestari, samassa ajattelevaisessa asennossa. Tuon
kaarroksen luonteva rakentaminen onkin Tiikkajan kirjan
merkittävin ansio. Teksti soljuu toteavasti eteenpäin, milteipä
ilman että väliotsikoitakaan on tarpeen lukea.
Einojuhani Rautavaaraa on brändätty uutterasti viime vuosikymmeninä, eritoten Ondinen toimesta, ja julkikuvaansa säveltäjä on aktiivisesti muovannut itsekin tietyn näköiseksi
muistelmissaan, kirjallisesti briljantissa Omakuvassa, jota Tiikkaja
laajasti lainaa. Kun kolme viimeistä vuosikymmentä ovat olleet Rautavaaralle onnekkaita paitsi innostavien työtehtävien
ja kansainvälisen menestyksen myös yksityiselämän osalta, niin
edeltäneitä vuosia hän on muistellut varsin valikoivasti. Biografi
taas ei ole voinut sivuuttaa säveltäjän ensimmäisen avioliiton vä- >>
12
KOMPOSITIO 1 / 2015
PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ
kivaltaisimpiakaan tapahtumia. Jos kuva
on näköinen, niin Rautavaaran pyrkimys
paeta ensin totaalisti musiikkinsa sisään
ja sitten – vapauduttuaan – ottaa oman
elämänsä ohjat, on vähintäänkin ymmärrettävä.
Niin, jos kuva on näköinen.
Avioliittoon ynnä muihin ihmiskonstellaatioihin (kuten esim. Savonlinnan
oopperajuhlien järjestämän kutsukilpailun nostattamaan riitaan) on aina
vähintään kaksi näkökulmaa. Tämän
tietää Tiikkajakin, vaikka onkin lähtökohtaisesti säveltäjänsä puolella (tokko
biografiaa olisi muuten tullut kirjoittaneeksikaan). Hän tuo kyllä esiin, että
M A R I A H E I D I R AU TAVA A R A luopui,
ainakin omasta ja monien muidenkin
mielestä, Bayreuthissa syntymäisillään
olleesta kansainvälisestä karriääristään
perheen vuoksi. Kirjoittaja keskittyy
kuitenkin siihen, miten säveltäjä asiat
koki – ja miksei niin tekisi, tässähän on
kyse Rautavaaran elämänkerrasta.
Sopivan etäisyyden löytäminen vielä
uraansa jatkavaan mestariin, jonka elämää käsitellään aika yksityiskohtaisesti
lapsesta asti, ei ole mitenkään itsestään
selvää. Pitää olla lähellä ja katsoa kaukaa, tai päinvastoin. Tässä kirjassa se
tuntuu onnistuneen.
Teokset ja niiden yllättävän kirjavat
vaiheet (eri versioita, saman materiaalin
käyttämistä eri sävellyksissä, kappaleiden hylkäämisiä ja jälleen löytymisiä)
solahtavat kertomukseen ilman että
niiden tulkinnasta ja analyysista tehdään suurempaa numeroa. Pääteoksista
on kirjoitettu aiemmin paljon, mihin
”Sopivan etäisyyden löytäminen vielä uraansa
jatkavaan mestariin, jonka elämää käsitellään
aika yksityiskohtaisesti lapsesta asti, ei ole
mitenkään itsestään selvää. Pitää olla
lähellä ja katsoa kaukaa, tai päinvastoin.
Tässä kirjassa se tuntuu onnistuneen.”
Tiikkaja voi nojautua, mutta hän nostaa
ainakin maininnalle myös useita aika
tuntemattomia sävellyksiä. Kirja keskittyy elämään, joten mitään yhteenvetoa
tuotannosta, saati sen asemasta suomalaisessa nykymusiikissa, ei esitetä eikä
varhemman Rautavaara-kirjallisuuden
kanssa keskustella.
Kirjakustantajat eivät ilmeisesti nykyisin hyväksy viitejärjestelmää. Tiikkajan
leipätekstissä ei ole viittauksia lähteisiin,
mutta takaa löytyy kuitenkin viiteluettelo, joka etenee luvuittain katkeamattomana palstana. Siitä on työläs jäljittää,
mihin kohtaan leipätekstissä viitataan.
Kirjallisuusluettelossa on yhtäältä tarpeettomilta tuntuvia teoksia, toisaalta
Rautavaaraa laajasti käsitteleviä teoksia
puuttuu. Sävellysluettelon luulisi säveltäjäelämäkertaan kuuluvan, mutta kenties
siitäkin on luovuttu kustantajan vaatimuksesta.
Joka tapauksessa kiitos sekä kirjoittajalle että kustantajalle siitä, että tässä
maassa voidaan julkaista kirja taidemusiikista, vieläpä nykysäveltäjästä!
***
Rautavaara pystyi siis lopultakin hankkimaan itselleen mahdollisuuden keskittyä
pelkästään sävellystyöhön, ja tämä näyttäytyy ikään kuin ainoa oikeana tapana
toteuttaa ammattikutsumusta. Varmaan
sellaisesta moni tänä päivänäkin haaveilee. Päiväkirjassaan Rautavaara suorastaan katsoo, että esimerkiksi hallinnolliset työt onkin tarkoitettu menestymättömille säveltäjille. Näiden on ”helppo
vetäytyä” yleishyöydyllisiin tehtäviin,
ammattikunnalle eduksi, kun eivät osaa
säveltää. ”Näin S U L H O R A N TA , S E P P O
N U M M I etc. kaikki nämä vesiväriherrat. Heidän ei tarvitse tiedostaa edes
epäonnistumistaan, pääsee piiloon, camouflage.” Nämä pohdinnat seurasivat
Sibelius-Akatemian rehtorinvaalia, jossa
Rautavaara ei onnekseen tullut valituksi.
Suomen Säveltäjien ja Teoston johtokunnassa hän sentään istui… •
Mikko Heiniö
KOMPOSITIO 1 / 2015
13
PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ
OSKAR MERIKANNON KIRJEITÄ
LIISALLE 1889–1922
OLEMME OOPPERAMAA
Urkutaiteilija ja musiikin tohtori J A N L E H T O L A sai
kymmenen vuotta sitten valmiiksi taiteellisen tohtorintutkintonsa O S K A R M E R I K A N N O N työstä suomalaisen
urkutaiteen hyväksi. Tutkimustyö Merikannon parissa on jatkunut, ja nyt on ilmestynyt Lehtolan toimittama kirja Oskar Merikannon kirjoittamista matkakirjeistä
puolisolleen LI I S A L L E kolmenkymmenen vuoden ajalta.
Kirjekokoelma täydentää kiinnostavalla tavalla kuvaa sadan vuoden takaisesta suomalaisesta musiikkielämästä.
Merikanto kommentoi kirjeissään nasevaan ja persoonalliseen tapaansa aikaa ja elämänmenoa. Kirjeistä rakentuu
myös hieno kuva merkittävän esittävän ja luovan säveltaiteen mestarin elämästä. •
AM
Jan Lehtola (toim.): Oskar Merikannon kirjeitä Liisalle 1889–1922.
”Rakas, kaivattu muoriseni!”. Partuuna 2015. 388 sivua, kuvitettu (mv). Nidottu.
Helsingissä asuva itävaltalais-saksalainen musikologi ja
musiikkiteatteritutkija E L K E A L B R E C H T sekä Baselissa
asuva musikologi ja kielitieteilijä E E VA -TA I N A F O R S I U S S C H I B L I ovat toimittaneet esseekokoelman Olemme oopperamaa – Suomalaisen nykyoopperan synty ja kohtalo.
Kirja käsittää faktojen ja ajankohtaisen tiedon lisäksi
säveltäjien esseitä, joissa on pohdintoja mm. oopperan
historiasta ja estetiikan perusteista. Mitä on olla teoksen luoja, oopperasäveltäjä Suomessa ja globalisoituvassa
yhteiskunnassa 2000-luvun alkupuolella, noin 100 vuotta
sen jälkeen kun merkittävät suomalaiset oopperainstituutiot on perustettu? Kirjan toimittajat saivat esseen yhdeksältätoista säveltäjältä. Jotkut muut katsoivat, että säveltäjän tulee ilmaista itseään ainoastaan sävellystensä kautta
ja eräät eivät vain ehtineet kirjoittaa esseetään toivotussa
aikataulussa. Mukana on kuitenkin varsin laaja otos suomalaisia oopperasäveltäjiä joukon nuorimmasta, U L J A S
P U L K K I K S E S TA aina E I N O J U H A N I R AU TAVA A R A A N
sekä yhden tai kaksi oopperaa säveltäneistä varsinaisiin
oopperan moniottelijoihin, joita ovat muiden muassa
J U K K A L I N KO L A ja I L K K A K U U S I S T O .
Kirjoittajille on annettu vapaus toteuttaa esseet omalla
tavallaan, mikä on ollut hyvä ratkaisu, sillä tekstit ovat
hyvin paljon kirjoittajiensa näköisiä. Tämä tekee kirjan
sympaattiseksi lukea. Lisäksi teos puhuttelee varmasti
tavallista oopperassa kävijää, jota uskon kiinnostavan,
kuinka oopperat ovat syntyneet ja mitä säveltäjän päässä
on liikkunut, kun teosta on tehty. •
AM
Elke Albrecht ja Eeva-Taina Forsius-Schibli (toim.):
Olemme oopperamaa
– Suomalaisen nykyoopperan synty ja kohtalo.
Kulttuuriosuuskunta Vehrä 2014. 227 s. Nidottu.
14
KOMPOSITIO 1 / 2015
PUHETTA MUSIIKIN TEKIJÖISTÄ
SAKSALAINEN SÄVELTÄJÄ
SUOMESSA
F R E D R I K PAC I U S syntyi Hampurissa vuonna 1809, samana vuonna kuin F E L I X M E N D E L S S O H N B A RT H O L DY.
Pacius oli musikaalisesti lahjakas lapsi, ja opiskeli viulunsoittoa L U DW I G S P O H R I N oppilaana sekä musiikinteoriaa,
kontrapunktia ja sävellystä M O R I T Z H AU P T M A N N I N johdolla. Pacius asettui pysyvästi asumaan Helsinkiin vuonna
1835, minkä jälkeen hänen vaikutuksensa suomalaiseen
musiikkielämään muodostui varsin merkittäväksi. Paitsi
että hän on Maamme-laulun säveltäjä ja mm. Akademiska
Sångföreningenin perustaja. on hän myös säveltänyt ensimmäisen suomalaisen oopperan Kaarle kuninkaan metsästys.
Kirja kertoo Paciuksen elämästä ja työstä erityisesti
pohjoiseurooppalaisen kulttuurihistorian näkökulmasta.
Kirjan toinen osa muodostuu S I L K E B RU N S I N toimittamista, Paciuksen jäämistöön kuuluneista päiväkirjoista, kirjeistä ja muita dokumenteista, jotka tuovat uusia
näkökulmia Paciuksen elämään ja persoonaan. Tämän
1800-luvunkaan ”mamun” elämä ei Suomessa ollut
aivan ristiriidatonta. Hän on kuitenkin sittemmin saanut
osakseen paljonkin arvostusta ja tullut nimitetyksi myös
Suomen musiikin isäksi. •
SÄVELTÄJÄ
Säveltäjä AU L I S S A L L I N E N täytti tänä keväänä 80 vuotta,
minkä vuoksi juuri nyt on otollinen ajankohta julkaista kirja noin kolmenkymmenen vuoden ajalta kertyneistä
päiväkirjamerkinnöistä ja esseistä. Runsaat viisisataa liuskaa käsittäneen materiaalin pääpaino on työpäiväkirjoissa,
kulloinkin työn alla olleen teoksen sanallisissa analyyseissä. Lisäksi mukana on toistakymmentä esseetä ja kirjoitusta. Tekstien kautta kuljetaan Sallisen mukana mm. Turun
saaristossa Hiittisissä, Ranskan Provencessa sekä Suomen
musiikkielämän eri estradeilla. •
AM
Aulis Sallinen:
Säveltäjä.
Auditorium 2015.
304 s. Sidottu.
AM
Tomi Mäkelä:
Friedrich Pacius – Ein deutscher Komponist in
Finnland. Georg Olms Verlag 2014. 552 s. Sidottu.
KOMPOSITIO 1 / 2015
15
Antti Auvinen
VARSOVAN SYKSY JA NEWAUD
WARSAW AUTUMN – INTERNATIONAL FESTIVAL
OF CONTEMPORARY MUSIC 19.–27.9.2014
J
ärjestyksessään 57. Varsovan Syksy
-festivaalin laaja ohjelma rakentui
kiehtovasti säveltäjien monipuolisten soitinvalintojen ympärille. Other
Instruments -tematiikka esitteli erilaisia mahdollisuuksia liittää ei-länsimaisten kulttuurialueiden soittimistoa
länsimaisen taidemusiikin yhteyteen.
Festivaalin ohjelmaan oli sisällytetty
Arte dei Suonatori -barokkiorkesterin
ja musikFabrik -yhtyeen yhteiskonsertti, Andien aerofoneja esittelevän bolivialaisen Orquesta Experimental de
Instrumentos Nativosin esiintyminen
sekä perinteiseen kiinalaiseen soittimistoon nojaavan pekingiläisen Forbidden City Chamber Orchestran konsertti.
Lisäksi ohjelmaan kuului gamelan-musiikkia sekä musiikkia instrumenteilla,
joilla on poikkeuksellisen voimakkaat
soinnilliset ominaispiirteet sekä syvä
kulttuurisidonnaisuus – esimerkiksi
didgeridoo, qanun, sho sekä koto.
Muut kulttuuriperinteet ja esimerkiksi historialliset soittimet tarjoavat
uudenlaisia näkökulmia ja mahdollisuuksia aikamme taidemusiikin säveltäjille. Historiallisuus voi olla läsnä
monella tavalla. M AU R I C I O K AG E L I N
Kammermusik für RenaissanceInstrumente vuodelta 1965 oli festivaalin ohjelmassa yhtenä näkökulmana.
Kuunnellessani K A Z I M I E R Z S E RO C K I N
viimeiseksi jäänyttä teosta Pianophonie
pianolle, orkesterille ja elektroniselle
äänen transformaatiolle, oli elektroniikan historiallisuus tai jopa ”antiikkisuus”
läsnä. Teos on vuodelta 1978. Lyhyt
tarkastelu osoitti, että kyseessä oli itse
asiassa analogisen äänen transformaation
osalta teoksen nykyaikainen Max/MSPrekonstruktio. Itse teoksen elektronista
16
KOMPOSITIO 1 / 2015
”Kaikkiaan Varsovan Syksyn taiteellinen
johtaja Tadeusz Wielecki oli koonnut
kaikkiaan hyvän, ajatuksia herättävän
sekä virikkeitä antavan, mielenkiintoisen
festivaaliohjelman.”
äänimaailmaa ei luonnollisestikaan ollut
haluttu päivittää. Alkuperäisen teoksen esittäminen vaatii kolme teknikkoa. Nykyaikainen rekonstruktio vaatii
yhden teknikon. Yhtä kaikki, erittäin
positiivinen kokemus. Lisäksi tuota teosta kuulee konserteissa äärimmäisen harvoin. Muistijäljen piirsi myös DIISSCorkesteri Vilnasta. DIISSC käyttää historiallisia, mutta ei suinkaan vanhentuneita, neuvostosyntetisaattoreita. Idea
ei liene lähtökohtaisesti huono, mutta
käytännössä DIISSC oli otsalamppuineen
ankea ja harmaa kuin Neuvostoliiton
kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroon ryhmäkuva.
Tämäkin festivaali, kuten Varsovan
Syksyä edeltävä Oslon Pohjoismaiset
musiikkipäivät, sisälsi S I M O N S T E E N A N D E R S E N I N teoksen Ouvertures,
konserton guzhengille ja orkesterille. Säveltäjän tyyli on tullut tutuksi.
Viihdyttävä teos, useammankin kuuntelukerran jälkeen. Ouverturesin toimivana
parina Varsovan filharmonisen orkesterin konsertissa oli estetiikaltaan SteenAndersenin hengenheimolaisen, nuoren
puolalaisen A N D R Z E J K W I E C I N S K I N
teos cembalolle ja orkesterille.
Kaikkiaan Varsovan Syksyn taiteellinen johtaja TA D E U S Z W I E L E C K I oli
koonnut kaikkiaan hyvän, ajatuksia
herättävän sekä virikkeitä antavan, mielenkiintoisen festivaaliohjelman.
NewAud Samaan aikaan Varsovan
Syksyn kanssa järjestettiin Varsovan yliopistolla New Music: New Audiences
-päätöskonferenssi. Lyhyemmin
NewAud -projekti päättyi suunnitellusti vuoden 2014 loppuun mennessä.
Suomen Säveltäjät ry on ollut mukana
toteuttamassa ja ylläpitämässä projektia. Projektiin osallistui yhteensä 31
uuden musiikin yhtyettä 17 eri maasta.
Kansainvälisesti tunnustetut Avanti! ja
defunensemble olivat Suomen edustajat
projektissa. NewAud -projektin päämäärä oli luoda verkosto paitsi uuden musiikin kierrättämiseen, myös yleisötyöhön
liittyvien ideoiden vaihtoon. Varsovan
päätöskonferenssin suurin kysymys olikin, kuinka tämä eri yhtyeiden verkosto
voidaan turvata jatkossa. Projektin vetäjä
T H O M A S D E M I D O F F I L L E annettiin valtuutus koota työryhmä, jonka tehtävänä
on suunnitella miten verkoston olemassaolo ja jatkuvuus turvataan tulevaisuudessa. NewAud -projektin tulevaisuus on
avoin. •
Antti Auvinen
Antti Auvinen
ECSA – EUROPEAN COMPOSER
AND SONGWRITER ALLIANCE
ECSA yhteenliittymä edustaa säveltäjiä monipuolisesti. Mukana on taideja klassisen musiikin, populaarimusiikin sekä elokuvamusiikin säveltäjiä.
Päätöksentekorakenteen näkökulmasta
ECSA sisältää kolme eri komiteaa tai
”pilaria”, kuten ECSA-terminologia
kuuluu. Suomen Säveltäjät ry on mukana ECF-komiteassa (Committee for Art
& Classical Music Composers). Muut
komiteat ovat APCOE (Committee for
Popular Music Composers) sekä FFACE
(Committee for Film and Audiovisual
Composers). Jokaisella genreorientoituneella komitealla on luonnollisesti
omat tavoitteensa. Kaksi kertaa vuodessa
järjestettävä ECSA:n yleiskokous puolestaan käsittelee ylätason päätettävät asiat.
ECSA toimii EU:n rakenteissa kaksisuuntaisesti. Se tiedottaa jäsenorganisaatioilleen EU-tason lainsäädäntöön ja päätöksentekoon liittyvistä
asioista sekä vie jäsenjärjestöjen viestiä
eteenpäin EU:n rakenteissa tarvittavalla intensiteetillä. ECSAn toiminnan päämäärät voi tiivistää neljään
luokkaan. Ensimmäiseksi päämäärä on
vahvistaa säveltäjien asemaa, erityisesti vaikuttamalla EU-lainsäädäntöön,
pyrkien samalla lisäämään tietoisuutta
ja kunnioitusta säveltäjien työtä kohtaan musiikkiteollisuuden piirissä sekä
laajemmalti yhteiskunnassa. Toiseksi
ECSA pyrkii puolustamaan tekijänoikeuksien kollektiivihallinnointia. Tavoitteena on myös luoda alusta
eurooppalaisten säveltäjin ja musiikintekijöiden kommunikaatiolle. Neljäs
päämäärä on suojella eurooppalaista
kulttuuridiversiteettiä.
Yllä: ECSAn avajaisvastaanotto Skopjessa, Makedoniassa. KUVA: ECSA OFFICE.
Alla: Perinteinen makedonialainen kansanmusiikkiyhtye esiintyi ECSAn avajaisvastaanotolla. KUVA: ECSA OFFICE.
E
CSA edustaa 17 000 säveltäjää
ja lauluntekijää yhteensä 22 eri
maasta Euroopassa. Suomalaiset ECSA:n jäsenorganisaatiot ovat
Suomen Säveltäjät ry sekä Elvis ry.
Kaikkiaan jäsenorganisaatioita ECSA:n
piirissä on 40.
ECSA-kokous Skopjessa 28.–30.9.2014
Syksyn ECSA-kokousta Skopjessa isännöi
Makedonian säveltäjäyhdistys SOCOM.
On ajateltu, että normaalisti ns. Brysselpainotteisten kokouksien järjestäminen
ajoittain myös Euroopan laidoilla lisää
integraatiota sekä edistää konkreettisesti musiikintekijöiden arkea erityisesti
maissa, joissa kulttuuripoliittiset ja taloudelliset haasteet vaikeuttavat säveltäjien
toimintaa. Makedoniassa on säveltäjällä
todellakin haasteita. Maa on rutiköyhä ja poliittinen päätöksenteko läpeensä
korruptoitunutta. Oman lisämausteen
Makedonian olemukseen tuo balkanilainen temperamentti joka yhdistyy
erityisesti pääkaupunki Skopjessa tragikoomiset mittasuhteet saavuttavaan
nationalismiin sekä sankaripatsasfetisismiin. Kaiken muun lisäksi maan valitseKOMPOSITIO 1 / 2015
>>
17
Puheenjohtajat Kaija Kärkinen ja Antti Auvinen edustivat Suomea
ECSAn kokouksessa Skopjessa. KUVA: ECSA OFFICE.
ma nimi, Makedonia, aiheuttaa valtavasti
poliittista turbulenssia Kreikan kanssa.
Kreikka katsoo sillä olevan yksinoikeuden Makedonia nimeen samoin kuin
Makedonian nykyisin kaikkialla hyödyntämiin hellenistisiin symboleihin. YK:n
jäsenluettelossa maan nimi on kompromissi ”Entinen Jugoslavian tasavalta
Makedonia”.
ECSA:n Skopjen kokouksessa esiteltiin yhtenä keskusteluaiheena monista
mahdollisuus ECCO-orkesterin
(European Contemporary Composers
Orchestra) uudelleen käynnistämiseen.
Useilla itäisen Euroopan säveltäjäyhdistyksillä näyttäisi olevan huomattavia vaikeuksia saada jäseniensä teoksia
esille. Sikäläiset konserttiohjelmat eivät
kuulemma juurikaan sisällä uusia teoksia
eläviltä säveltäjiltä. Kansainvälisesti vertailukelpoista festivaalitoimintaa ei käytännössä ole. ECCO-projekti on nähty
mahdollisuutena tuoda pientä helpotusta
vaikeaan tilanteeseen. Hyvin suunniteltuna ja koordinoituna ECCO-orkesteri
voisi kenties toimia myös laajemmin
säveltäjien teosten tulkkina kaikkialla
Euroopassa. Haasteita toki on – esimerkiksi eri puolilla Eurooppaa vallitsevat
totaalisen erilaiset tavat järjestää vaikkapa teoshaku tai koota jury. Lisäksi
ECCO-orkesterilla on historia, joka ei
ole menestystarina. Halu kehittää toimintaa on kuitenkin olemassa. Halu
luoda olosuhteita, joissa uutta musiikkia
on mahdollista kuulla mahdollisimman
monipuolisesti ja laajasti. Riippumatta
asuinpaikasta. Kaikki ECCO-toiminta
18
KOMPOSITIO 1 / 2015
nyt ja tulevaisuudessa tulisi olla sellaista,
joka kestää kansainvälisen vertailun taiteellisen tason tai tuotannon ammattimaisuuden suhteen. Lisäksi linjasimme,
että ei ole syytä koota yhtä kiinteää ja
vakituista kokoonpanoa, joka kantaisi
ECCO-nimeä. Konsepti olkoon tulevaisuudessa sellainen, jossa kokoonpano voi muuttua tarpeen, konsertin
maatieteellisen sijainnin ja alueen käytettävissä olevien resurssien mukaan.
Toisin sanoen ECCO on tulevaisuudessa
enemmän tuotantoalusta kuin säännöllisesti kokoontuva joukko muusikoita.
Yhtye, joka toimii tällä tuotantoalustalla, on vaihtuva. Huomioiden jäsenmaiden hyvin erilaiset tarpeet ja tavat,
pidän ratkaisua varsin hyvänä. ECSAn
jäsenjärjestöillä ei ole osoittaa tarvittavia varoja, taiteellisesti uskottavan,
vakituisen kokoonpanon ylläpitokustannuksiin. Resurssit, jotka tällaiseen
konserttitoimintaan voidaan ECSAn
kaltaisessa lobbausjärjestössä osoittaa, ovat hyvin niukat. Käytännössä
ECCO-konsertit järjestetään ECSAn
kokousten yhteydessä, ja kokouksen järjestävä isäntämaa osallistuu konsertin
kustannuksiin huomattavalla osuudella.
Tulevaisuus tuo väistämättä tullessaan
hyvin erilaisia ECCO-konsertteja. Jää
nähtäväksi miten ECCO-projektin käy.
Joka tapauksessa ECF-komitea päätti
Skopjessa koota työryhmän, jonka tehtävänä olisi toteuttaa ECCOn uudelleen
herätettävän toiminnan järjestäminen
yleiseurooppalaisella tasolla ECSAn ja
ECF:n alaisuudessa.
ECSA – The Creators Conference
Brysselissä 23.–25.2.2015
ECSAn toinen vuosittainen kokous
järjestetään Brysselissä. Viime helmikuussa kokoontumisen ympärille oli
järjestetty EU:n ”Creative Europe –
Network” -ohjelman yhteyteen Creators
Conference, jonka tarkoituksena oli
jakaa musiikintekijöille tietoa ja kokemuksia kattaen taiteellista toimintaa i.e.
musiikkia sekä EU-politiikkaa.
Suurin huomio itse kokouksessa kohdistui EU-direktiiviin koskien kollektiivihallinnon järjestämistä sekä tekijänoikeusjärjestöjen toiminnan yhdenmukaistamista Euroopassa. Samassa
kokouksessa tuli julkiseksi myös ECSAn
pääsihteerin vaihtuminen. L U C Y
M AT T E R A jatkaa kohti uusia haasteita.
Uudeksi pääsihteeriksi nimitettiin toistamiseen, Matteran edeltäjä, PAT R I C K
AG E R .
Brysselissä teki ensiesiintymisen uudelleen käynnistetty ECCOorkesteri. Tällä kertaa ECCOkokoonpanona toimi belgialainen
Sturm und Klang -yhtye T H O M A S
VA N H A E P E R E N I N johdolla. Yhtye
esitti konsertissaan belgialaisen J E A N
L U C FA F C H A M P S I N teoksen Ainsi
une courbe, makedonialaisen M I H A I L O
T R A N DA F I L OV S K I N teoksen Diptych,
unkarilaisen M AT E B A L O G H ’n teoksen Luca Marenzio in Salzburg, P E R T T I
J A L AVA N Pinta-teoksen sekä englantilaisen LY N N E P L OW M A N N I N teoksen
The Stargazer. Sturm und Klang yhtyeellä oli ajoittain huomattavaa, jopa
häiritsevää, epätarkkuutta intonaatiossa.
Samoin yhtyeen sisäiset tasoerot kuuluivat valitettavan hyvin. Osa yhteen muusikoista oli kuitenkin huomattavan taitavia. Epätarkkuuksista huolimatta myös
kiehtovia hetkiä oli näin ollen mahdollista kokea. Kontrasti Euroopan huippuyhtyeisiin on kuitenkin suuri. Seuraavan
päivän kokouksissa Strum und Klang
-yhtyeen ECCO-konserttia, sen taiteellista tasoa, tuotantoa ja teknistä
toteutusta kehuttiin vuolaasti – rajalliset
tuotantoresurssit, tiukan aikataulun sekä
pienen budjetin huomioon ottaen tulos
oli kohtuullinen. Kokonaisuuden, sekä
ECSAn jäsenjärjestöjen hyvin monipuoliset tarpeet huomioon ottaen, suunta
lienee oikea. •
Antti Auvinen
Olli Virtaperko
ISCM WORLD MUSIC DAYS 2014,
WROCŁAW, PUOLA
V
uonna 2014 International Society for Contemporary Music eli
ISCM järjesti vuosittaisen Wold
Music Days -festivaalin sekä järjestön
vuosikokouksen 3.–10. lokakuuta Lounais-Puolan hieman Helsinkiä väkirikkaammassa Wrocławissa. Festivaalille valitut suomalaissäveltäjät olivat
Lauri Kilpiö ja Seppo Pohjola. Korkealla
profiililla liikkeelle lähtenyt Wrocław
tuotti vaihtelevan tasoisen festivaalin,
jonka parasta antia olivat korkeatasoiset esittäjät.
Maailmanlajuisen oopperahaun lopputulos puolalaisittain Vuosien
2012–2014 WMD-festivaalien teoshakuaikataulut suureellisine oopperasuunnitelmineen sekaisin pistänyt Wrocław
lähti ennakkokaavailuissaan rakentamaan
festivaalia kuuden orkesterikonsertin,
kokoillan oopperan ja useiden kamarioopperoiden varaan. Osapuilleen näin
tapahtuikin – varsinkin, jos kokonsa
puolesta ensemblen ja kamariorkesterin
välimaastoon sijoittuvia soitinkokoonpanoja sallitaan kutsuttavan ”orkestereiksi”. Oopperaosuus toteutui kuitenkin
varauksetta suunnitellussa laajuudessaan
4th Contemporary Opera Festivalin
tarjoaman -sateenvarjon alla neljine
esitettyine oopperoineen. Wrocławissa
viettämäni päivien aikana niistä oli mahdollisuus kuulla vuonna 1938 syntyneen
Z YG M U N T K R AU Z E N viides ooppera
The Trap. F R A N Z K A F K A N henkilöhahmon ympärille rakentunut draama käsitteli Kaf kojen sukuhistoriaa, 1930-lu-
vun politiista tilannetta ja juutalaisuutta.
Näin ainakin teosesittely kertoi – vain
puolaksi tekstitettyä oopperaa oli juonellisesti jokseenkin haastavaa seurata.
Ohjelmapoliittisesti puolalaiseen oopperaan painottuneet teosvalinnat jättivät
ilmaan kysymysmerkkejä. Samalla kun
ISCM-jäsenjärjestöt ympäri maailmaa
repivät pelihousujaan muutaman kuukauden välein tapahtuneiden kolmen
teoshaun (vuosille 2012–2014) järjestämisen kanssa saadakseen nimenomaan
Wrocławin vaatimat oopperaehdotukset
toimitetuksi kaksi vuotta ennen festivaa- >>
Maailmanlaajuisen oopperahaun paikallisuutta
kunnioittava lopputulos: Wrocławin ooppera uudelleenlämmittelemässä ohjelmistonsa vanhaa
puolalaisteosta The Trap (säv. Zygmunt Krauze).
(KUVA O.V.)
KOMPOSITIO 1 / 2015
19
Musiikin hurmosta. Ammattimuusikot arvosoittimineen
esiintymislavalla tulkitsemassa Sławomir Kupczakin
Sinfoniaa no. 2. (KUVAKAAPPAUS ISCM 2014’N KUVAGALLERIASTA)
ISCM WORLD MUSIC DAYS 2014
sinfoniaorkesterikonserteista muistelun
arvoinen on National Forum of Music
Symphony Orchestran konsertti, joka
pidettiin Wrocławin Filharmonikkojen
miniatyyrikokoisessa konserttisalissa.
Auditoriomaisesti nouseva katsomo ja
täyteen ahdettu pieni lava muodostivat
osapuilleen Musiikkitalon harjoitussali
Paavon kokoisen tilan, jossa sinfoniaorkesterin äänimassat hyökkäsivät ärhäkkäästi kuulijan kimppuun joka suunnalta.
Vaikka tila oli kaikin kriteerein arvioituna aivan liian pieni sinfoniaorkesterille,
oli kokemus kokonaisvaltaisessa fyysisyydessään kiehtova. Etenkin saksalaisen
JO H A N N E S - B O R I S B O ROW S K I N (*1979)
vihainen Change tuotti monipuolisen
paletin eri voimakkuudellista melua.
Musiikillisesti konsertin kohokohta oli
20
KOMPOSITIO 1 / 2015
(KUVAKAAPPAUS ISCM 2014’N KONSERTIN ”KEYS +”
ALASIVULTA)
Sinfoniaorkesterista moottoripyöräorkesteriin Festivaalin varsinaisista
samaten germaanista traditiota jatkaneen
E N N O P O P P E N (*1969) komea Markt.
Suomalaisväriä konserttiin toi suomalais-puolalainen A L E X A N D E R G E B E RT
ruotsalaisen A L B E RT S C H N E L Z E R I N
(*1972) makeuteen taipuvaisen sellokonsertto Crazy Diamondin musiikillista hunajaa tihkuvana solistina.
Viestinnällisesti festivaalijärjestäjien
näkyvimmäksi nostama organisoitua
ääntä sisältänyt jatkumo oli S Ł AWO M I R
K U P C Z A K I N (*1979) ulkoilmaspektaakkeli ”Sinfonia #2 sadalle moottoripyörälle”.
Erilaisissa kavalkadeissa esiin pärisseet
moottoripyöräkerholaiset muodostivat
ajoneuvojensa käyntiäänien kautta teoksen musiikillisen substanssin, jota koordinoi kapellimestarin sijaan Akateeminen
moottoripyöräkerho APANONAR. Moottoripyöräkerholaisten lauantaipörinöintiä tuettiin hyvin äänekkäillä sähkökitaralla ja rummuilla. Performanssin
Festivaalin onnistujia, Lutosławski Piano Duo.
lia, oli muun muassa edellä mainittu The
Trap jo kantaesitetty Wrocławissa (2011),
ja ajatus teoksen uudelleen esittämisestä
WMD 2014:ssä epäilemättä jo pitkälle
hioutunut. Samanlaista etukäteen lukkoon lyötyä suunnitelmallisuutta voi
epäillä olleen olemassa myös K RY S Z T O F
P E N D E R E C K I N (*1933) kaksinäytöksisen Paradise Lostin sekä P R A S Q UA L I N
(*1981; ei sen kummempia etunimiä)
Five Songs from the Cagen esityttämisissä.
Täydelliseltä ohjelmapoliittiselta farssilta tilanteen pelasti P É T E R E Ö T VÖ S I N
(*1944) oopperan Angels in America
esittäminen. Se jäi loppujen lopuksi
Wrocławin oopperahypetyksen ainoaksi
ei-puolalaiseksi hedelmäksi.
”Moottoripyöräkerholaisten
lauantaipörinöintiä tuettiin
hyvin äänekkäillä sähkökitaralla ja rummuilla.
Performanssin tuloksena
Wrocławin keskusta täyttyi
pakokaasusta ja polttomoottorin äänistä, ja taidemusiikki pääsi kivasti
flirttailemaan HarleyDavidson -kulttuurin
kanssa.”
tuloksena Wrocławin keskusta täyttyi
pakokaasusta ja polttomoottorin äänistä,
ja taidemusiikki pääsi kivasti flirttailemaan Harley-Davidson -kulttuurin
kanssa. Konsertista saatiin siis irti se,
mitä haettiin. Itse olen kommenteissani
muiden ISCM-delegaattien todistusten sekä festivaalin vain ja ainoastaan
tästä pläjäyksestä kuvamateriaalia tarjonneen tiedotuksen varassa – vietin lauantai-iltapäivän moottoriurheilun sijaan Wrocławin kauniin vanhan kaupungin Pyhän Ristin kirkossa
L AU R I K I L P I Ö N kanssa nauttien urkuri
P I O T R RO J E K I N ansiokkaasta esityksestä S E P P O P O H J O L A N teoksesta Valon
ääni. Laurin oma kappale, alun perin
N I KO K U M P U VA A R A L L E sävelletty
harmonikkateos Narrative Topography I
sai pelkojamme merkittävästi paremman esityksen nuoren ja taitavan R A FA Ł
Ł U C I N toimesta. Kollegansa M AC I E J
ISCM WORLD MUSIC DAYS 2014
kanssa Łuc loi rohkaisevan kuvan Puolan harmonikansoiton
nykytilasta onnistuneessa konsertissa
”Keys +”, jossa harmonikkateosten vastapainona kuultiin E M I L I A S I TA R Z I N ja
B A R T Ł O M I E J WĄ S I K I N muodostamaa
pätevää Lutosławski Piano Duoa.
ISCM-asiaa: hallitusvaali ja tulevat
festivaalit Kuudelle päivälle levitetty
ISCM:n vuosikokous General Assembly
sisälsi varsinkin alkupäästään kosolti löyhää huttua, jonka kärsijäksi Lauri tapahtuman alkupuolen kokousedustajanamme
joutui. Kahden ensimmäisen kokouspäivän istunnot koostuivat ”Conference
Sessioneiksi” nimetyistä ilmiselvän
spontaanisti improvisoiduista ajan haaskauksista. Varsinaisesta vuosikokouksesta esiin nousi kaksi maininnan arvoista
asiaa: ISCM:n hallitusvaali sekä tulevien
WMD-festivaalien esittelyt.
Lähimenneisyyden vuosi 2012 tarjosi ISCM:lle monia riemastuttaneen
nuorentavan kasvojenkohotuksen, kun
hallitukseen valittiin kolmekymppinen
naiskaksikko, Kroatian N I N A ČA L O P E K
ja Viron R I I N E E N S A L U . Kummankin
hallitusaika typistyi kuitenkin työ- ja
henkilökohtaisten syiden takia kahteen vuoteen. Kun vielä Turkin A L P E R
M A R A L päätti keskittyä ISCM:n
sijaan yliopistolliseen opetustyöhönsä,
vaihtui hallituksen viidestä paikasta
Wrocławissa peräti kolme. Uusiksi jäseniksi valittiin perinpohjaisten äänestysten jälkeen kolme kokenutta kehäkettua: Uuden-Seelannin G L E N DA K E A M ,
Islannin joka paikkaan ja positioon
ennättävä K J A R TA N Ó L A F S S O N sekä
ISCM-kokouksissa suulliselta ilmaisultaan hyvin vireä Puolan A N N A D O RO TA
W Ł A DYC Z K A . Järjestön puheenjohtajan ( P E T E R S W I N N E N ) ja varapuheenjohtajan ( H E N K H E U V E L M A N S ) tullessa
Belgiasta ja Alankomaista voi todeta,
että ISCM on edelleen varsin Eurooppakeskeinen yhteisö, mitä neljän viime
festivaalin järjestämispaikat (Kroatia,
Belgia, Slovakia, Puola) sekä tämän
vuoden Slovenia osaltaan alleviivaavat.
Viime vuosina Eurooppaan painottuneen ISCM-toiminnan tervetulleena
vastapainona vuosien 2016 ja 2017 festivaalit järjestetään kaukana Euroopasta,
Etelä-Korean Tongyeongissa ja Kanadan
Vancouverissa.
David Pay ja vallankumouksellisen ISCM-idean kokeilu: mitäpä jos presentaatiot
olisivatkin sujuvia, viihdyttäviä ja mukaansa tempaavia? (KUVA O.V.)
F R ĄC K I E W I C Z I N
Presentaation taidetta vancouverilaisittain ISCM-kokousten kiinnos-
tavimmat ja paljastavimmat hetket ovat
perinteisesti olleet järjestäjämaakandidaattien presentaatiot suunnitteilla olevista lähivuosien festivaaleista. WMDfestivaalit tapaavat olla järjestäjiensä
ja taiteellisten johtajiensa näköisiä, ja
festivaalien itsestään kertovien esittelyiden tapa ja sisältö on havaintojeni mukaan vastannut varsin tarkasti festivaalien toteutunutta henkeä. Toissa vuoden
Slovakia-Itävalta ISCM:n onnistuneen
Slovakian osuuden pystyi ennakoimaan
järjestelytiimin positiivisen esiintymisen pohjalta jo vuosia ennen varsinaista
festivaalia. Samaan tapaan tämän vuoden
festivaalin järjestävän Slovenian presentaatiot ovat vuosien saatossa välittäneet
vahvaa ennakkokuvaa mahdollisesta tulevasta: viiden rivissä seisovan hautajaispukuun sonnustautuneen synkän miehen
epäselvä ja hiljainen paperiin katsova
korulauseellinen ja pokkuroiva mumina
ei ole ladannut myönteisiä odotuksia tulevan syksyn festivaalin dynaamisuutta ja
kiinnostavuutta kohtaan.
Onneksi odotuksia voi rakentaa
myös toiseen suuntaan. Vuoden 2017
Vancouverin festivaalilta voi Kanadan
sektion DAV I D PAY N ja J I M H I S C O T T I N
saumattoman esityksen jäljiltä odottaa
paljon. Tarkkaan suunniteltu, paperiin
Vuoden 2017 Vancouverin
festivaalilta voi Kanadan
sektion David Payn ja Jim
Hiscottin saumattoman
esityksen jäljiltä odottaa
paljon. Tarkkaan suunniteltu,
paperiin katsomaton, mieheltä toiselle joustavasti
siirtynyt innoittunut puhunta
oli kuin taidemusiikin
viitekehykseen sijoitettu
versio Applen uuden
vempeleen julkaisusta.”
katsomaton, mieheltä toiselle joustavasti
siirtynyt innoittunut puhunta oli kuin
taidemusiikin viitekehykseen sijoitettu
versio Applen uuden vempeleen julkaisusta. Katkoitta ja sähläyksittä edennyt
esittely edusti pohjoisamerikkalaista
presentaatiokulttuuria vakuuttavimmillaan. Suvereniteettiä ei kuitenkaan
saavuteta uhrauksitta. Davidin hotellinaapurina sain seurata päiväkausien
valmistautumista ja puheen nyanssien
hiontaa, jota varten hän oli saapunut
paikan päälle kymmenen päivää (!)
ennen presentaation pitämistä. On myös
KOMPOSITIO 1 / 2015
>>
21
ISCM WORLD MUSIC DAYS 2014
”Summauksena Puolan Wrocławin 2014 WDM:stä
voi todeta, että tapahtuma ei noussut ikimuistoiseksi
festivaalikokemukseksi – ei hyvässä eikä pahassa.
Sekalaisesta ohjelmistosta ei piirtynyt esiin yhtenäistä
kuningasajatusta ja yksittäisten konserttien anti oli
WMD:lle tyypilliseen tapaan sävellyksellisesti
vaihteleva.”
huomionarvoista, että lähtökohtaisesti
aina toimimattomat mikrofonit, liittimet ja videotykit voivat sittenkin toimia
moitteitta, jos joku vaan vaivautuu tarkistamaan asioiden toimivuuden etukäteen – kaikkiin mahdollisiin ongelmatilanteisiin varautuen. Puhumisessa ja
säveltämisessä näkyvät vallitsevan samat
lainalaisuudet: työtuntien ja paneutumisen määrä korreloi vahvasti saavutetun
lopputuloksen laadun ja vakuuttavuuden
kanssa.
Lopuksi Summauksena Puolan
Wrocławin 2014 WDM:stä voi todeta,
että tapahtuma ei noussut ikimuistoiseksi festivaalikokemukseksi – ei hyvässä
eikä pahassa. Sekalaisesta ohjelmistosta
ei piirtynyt esiin yhtenäistä kuningasajatusta ja yksittäisten konserttien anti oli
WMD:lle tyypilliseen tapaan sävellyksellisesti vaihteleva. Festivaalin käytännön
järjestelyt sujuivat itäeurooppalaiseen tapaan: nytkähdellen ja kaoottisesti mutta
samalla myös byrokraattisen jähmeästi.
Festivaalin mieleen jäävin saavutus oli
kyky tuottaa kaikkien aikojen sekavin,
vähiten käyttökelpoinen ja hankalimmin
luettavissa oleva festivaalikirja kaikkiaan
546 sivuineen. Maksimoidun kelvottomuuden tavoitteen toteutumisen priorisoinnissa tärkeä osatekijä oli päätyminen teosesittelyissä fonttikokoon 5, jonka
pienuuden tuoma erottumattomuuden
etu sai tuekseen kaikkien otsikoiden vaalean pastellinvihreän sävyisen värivalinnan. Näillä päätöksillä varmistettiin, että
sen lisäksi että tekstejä ei kokonsa puolesta voinut erottaa, ei myöskään ollut mahdollista tietää, mistä konsertista ylipäänsä
oli kyse – otsikot piirtyivät konserttivalaistuksissa silmälle esiin yhtä hyvin
kuin verisuonet helsinkiläisen huoltoaseman vessan sinivalossa. Ohjelmakirjan
täydellisen hyödyttömyyden viimeisteli
22
KOMPOSITIO 1 / 2015
konserttipaikkojen kartan ja festivaalin kokonaisohjelmakartan poisjättäminen, konserttipaikkojen katuosoitteiden
kokoavan luetteloinnin kätkeminen sattumanvaraiselle yksittäiselle sivulle sekä
päätös tehdä kirjasta kaksikielinen (puola/englanti), jolla taattiin painotuotteelle
kaksinkertainen sivumäärä ja saavutettiin
mahdollisimman raskas paino ja hankala
kuljetettavuus. Ken haluaa tietää, kuinka
hyvä festivaaliohjelmakirja tehdään, lainatkoon minulta Wrocław 2014:n ohjelmakirjan ja tehköön sen jälkeen kaiken
päin vastoin kuin mitä siinä tehdään.
Myönteisenä seikkana on kuitenkin
lopuksi oikeus ja kohtuus nostaa esiin
esitysten kauttaaltaan korkea ja ammattimainen taso sekä festivaalin korkeaa profiilia tavoitellut ohjelmallinen
kunnianhimo. Lähtökohtaisesti varsin
raskaasta ISCM-järjestämisvastuusta
Lauri Kilpiö ja veden muuttuminen viiniksi – John
Davisin ja Stephen Adamsin järkevä ja perusteltu
päätös 28 tunnin alkoholittomasta lentomatkasta Austraaliaan kesti suomalaisseurassa noin kaksi
tuntia. Käärmeenä raittiuden paratiisiin luikerteli Kööpenhaminan lentoaseman Le Sommelier -ravintolassa Laurin kaunopuheisesti pöytään rohkaisema paremmanpuoleinen Chablis. (KUVA O.V.)
Puolan ISCM-sektion voi edeltävistä
huomioista huolimatta todeta selvinnen
kuiville kohtuullisesti ja sellaisenaan
kiitoksen arvoisesti. •
Olli Virtaperko
Vuoden 2015 ISCM World Music Days pidetään
Slovenian Ljubljanassa 26.9.–1.10. Suomen kuudesta teosehdotuksista festivaalille valittiin Max
Savikankaan orkesteriteos Whisked whistle.
Lisäksi ”individual submission” -teosehdotusmahdollisuuden kautta esitettäväksi valittiin
Veli-Matti Puumalan orkesteriteos Rope.
Jari Eskola
LEEVI MADETOJA SAA OMAN NETTISIVUN
M
adetoja-säätiön piirissä
heräsi jo joitain vuosia sitten
ajatus Leevi Madetojalle
omistetun nettisivuston perustamisesta. Vuonna 2014 tartuttiin toimeen, ja
sivusto julkaistaan nyt kevään muuttuessa kesäksi.
Sivusto löytyy osoitteesta www.madetoja.org. Sivuston takana ovat yhteistoiminnassa Madetoja-säätiö, Suomen
Säveltäjät ry sekä tärkein Madetojan kustantajista, Fennica Gehrman Oy.
Niin Madetoja-säätiön, Madetojarahaston kuin säveltäjäyhdistyksenkin
piirissä herättiin pari vuotta sitten miettimään Madetojan suoja-ajan päättymisen vaikutuksia yhdistykselle tilitettäviin tekijänoikeustuloihin, ja sitä kautta
mm. Madetoja-säätiön apurahatoimintaan. Madetojan testamentin mukaisesti
päätettiin julkaista sivusto, jolla jaetaan
tietoa Leevin elämästä ja musiikista sekä
julkaistaan mahdollisuuksien mukaan
artikkeleita erikoisaiheista. Madetojan
suoja-aika päättyy vuoden 2018 alussa,
on siis vielä hyvää aikaa herättää uutta
kiinnostusta Leevin musiikkia ja sen
esittämistä kohtaan.
Madetoja-säätiö asetti nettisivuhankkeelle ohjausryhmän. Ryhmässä ovat
mukana Madetoja-säätiön hallituksen
puheenjohtaja GU S TAV D J U P S J Ö B AC K A ,
säveltäjä H A N N U P O H J A N N O RO ,
musiikin tutkija S E I J A L A P PA L A I N E N ,
toiminnanjohtaja/asiamies A N N U
M I K KO N E N sekä päätoimittajana J A R I
E S KO L A . Ensi vaiheessa sivuston tekstisisältö perustuu olemassa oleviin
artikkeleihin, mm. Fimicin K I M M O
KO R H O S E LTA tilaamiin säveltäjäprofiili-teksteihin sekä FMQ:ssa julkaistuihin
erikoisaiheisiin. Sivulle saadaan elävyyttä, kun olemassa olevia artikkeleita
julkaistaan uudelleen Madetoja-sivulla.
Suuri paino on asetettu teoslistaukselle, joka on peräti neljännen sukupolven jälkeläinen Tuukkasen vuoden 1947
teoslistalle. Teoslistasta on linkit soivaan
materiaalin laillisessa Spotify-palvelussa
sekä osto-linkit nuottikauppaan niiden
teosten osalta, jotka ovat ostettavissa.
Laajempien orkesteriteosten osalta linkitys on tehty myös kustantajan vuokranuotti-osastolle. Mikäli kustantaja
on asettanut partituurin selailtavaiksi
nettiin, myös tähän on annettu linkki.
Levytykset-osio on linkitetty levy-yhtiöiden omilla sivuilla oleviin nettikauppoihin.
Tulevia Madetoja-tutkijoita ei ole
unohdettu: sivustolle on koottu kattava
lista Leevi Madetojaa ja hänen teoksiaan
käsittelevästä kirjallisuudesta ja opinnäytetöistä.
Kautta linjan kuvitus toimii tekstipitoisen sisällön keventäjänä. Tutut ja
vähemmän tunnetut Leevi-kuvat antavat teksteille syvyyttä, ja kustantamon
arkistosta kaivetut nuottikannet tuovat
väriä teoslistaukseen. •
Jari Eskola
www.madetoja.org
KOMPOSITIO 1 / 2015
23
Mikko Heiniö
SÄVELTÄJÄN VAI SANOITTAJAN TEOS?
V
uosi sitten kirjoitin siitä, miten
säveltäjä piilotetaan esittäjän
varjoon (Näkymätön tekijä, Kompositio 3/2013). Tarjolla näyttäisi olevan
toinenkin kätkö, nimittäin tekstintekijä – tai ”sanoittaja” kuten nykyisin
pyritään sanomaan, kontekstissa kuin
kontekstissa.
Toukokuussa kerrottiin, että ”V E S A M AT T I L O I R I levyttää taas L E I N OA ” (HS
15.5.14). Itse tekstistä ilmenee, että kyse
ei kuitenkaan ole Eino Leinon runojen
lausumisesta vaan laulamisesta. Mutta
sitä, ketkä ovat laulut säveltäneet, ei mainita. Ja kuitenkin: mikäli nämä laulut
sattuisivat olemaan surkeita sävellyksiä, niin siinä ei auttaisi pätkääkään sen
enempää Loirin kuin Leinon karisma.
***
Kesäkuussa kävin kesäkuntani
Kangasalan kulttipaikassa, Haralan harjun näkötornissa. Sitä ylläpitää Havisevan
kyläyhdistys, jonka nettisivulla kerro-
taan: ”Haralanharjulta avautuvat järvimaisemat ovat saaneet voimakkaan
maakunnallisen ja kansallisen symboliarvon Topeliuksen sanoittaman Kesäpäivä
Kangasalla laulun myötä.” (http://www.
haviseva.fi/harju.html)
Totta joka sana – paitsi ettei S A K A R I
T O P E L I U S laulua ”sanoittanut”. Hän
kirjoitti vuonna 1853 runon ”En sommardag i Kangasala”, jonka G A B R I E L
L I N S É N sävelsi 1864. Pikemminkin
”sanoittajaksi” voitaisiin kutsua
P. J . H A N N I K A I S TA , joka myöhemmin
kirjoitti lauluun suomennoksen.
Mutta tämä nyt on vain terminologia
(vaikka joskus vähän kylmää, kun joku
kertoo esim. mitä S C H U B E R T I N lauluja
G O E T H E on ”sanoittanut”). Vakavampaa
on se, ettei Haralan harjun väki ole tässä
yhteydessä katsonut tarpeelliseksi mainita, kenen sävellys Kesäpäivä Kangasalla
on.
En osaa sanoa, miten tunnetuksi
Topeliuksen runo ehti tulla ennen kuin
se sävellettiin. Mutta aivan varmasti se
olisi voinut aikojen saatossa totaalisti
unohtua, ellei Linsén olisi säveltänyt
siitä klassikoksi muodostunutta laulua.
Myös Hannikaisen käännös kuullostaisi tänä päivänä pateettiselta, ellei sitä
ihmeellisellä tavalla kantaisi kuolematon
melodia.
***
Marraskuussa puolen sivun ilmoitus
Turun Sanomissa (11.11.14) mainostaa ensi
syksynä Suomen Kansallisoopperaan
tulevaa musikaalia. Kun kyseessä ei ole
mikä tahansa teatteri vaan kansallinen
musiikkinäyttämö, voisi luulla, että musikaalin primaaritekijäksi nostettaisiin
säveltäjä. Ennakkomainoksessa Oopperan
kummituksen tekijät järjestetään kuitenkin
näin:
Sanoitus C H A R L E S H A RT
Sanoitus lisäksi R I C H A R D S T I L G O E
Musiikki A N D R E W L L OY D W E B B E R
Mikko Heiniö
ECCO JA BBC SINGERS
S
uomen Säveltäjät ry on jäsenenä Euroopan säveltäjäyhdistysten järjestössä (ECSA). Järjestöllä on alaosasto, European Composers
Forum, joka keskittyy uuden taidemusiikin edistämiseen. Tämän organisaation ”työrukkanen” on ECCO (European
Contemporary Composers’ Orchestra),
joka aiemmin oli todellakin orkesteri,
mutta on nyt laajentunut myös muihin
esiintyjäkokoonpanoihin. Esiintyjät
ovat nykyään eurooppalaisia kuoroja,
orkestereita ja yhtyeitä. Näille kokoonpanoille haetaan vuosittain ohjelmistoa teoshauilla.
Viime syksynä teoshaulla haettiin teoksia belgialaiselle Sturm und Klang
Ensemblelle, joka piti helmikuussa kon24
KOMPOSITIO 1 / 2015
sertin Brysselissä Creators’ Conferencen
yhteydessä. Tuolloin orkesterin konserttiohjelmaan valikoitui muiden teosten
ohella P E RT T I J A L AVA N orkesteriteos
Pinta.
Syyskuun lopussa BBC radioi
Lontoossa ECCO-konsertin, jossa esiintyy maineikas BBC Singers. Tätä konserttia varten järjestettiin huhti-toukokuun vaihteessa teoshaku. Teosvalintoja
varten yhdistys nimesi valintaraadin, johon kuuluivat kuoronjohtaja
T I M O N U O R A N N E ja säveltäjä U L J A S
P U L K K I S . Raati kokoontui toukokuun
lopussa. Sen mielestä tehdyt ehdotukset olivat erinomaisia ja se oli pahoillaan siitä, että vain kolmea teosta saattoi
ehdottaa BBC Singersin konserttiin.
Harkinnan jälkeen jury päätyi lopulta
ehdottamaan seuraavia teoksia:
•
P E R T T U H A A PA N E N :
Readymade
Alice •
Maria Suite
(osat 4–5): Mater, fons amoris • L O T TA W E N N Ä KO S K I : Ommel
(osat 2–5)
M I K KO H E I N I Ö :
Mikäli jokin näistä teoksista valitaan
konsertin ohjelmaan, on yhdistys sitoutunut maksamaan teoksen säveltäjän
Lontooseen BBC Singersin konserttiin
syyskuussa. •
UUDET JÄSENET
CECILIA DAMSTRÖM
S
Jo kahdeksanvuotiaana olin päättänyt
että minusta tulee isona pianisti. Tein
kovasti töitä tämän unelman eteen.
Osallistuin pianokilpailuihin ympäri Eurooppaa vuosina 2001–2006 ja
soitin mm. Vaasan kaupunginorkesterin nuorten solistien konsertissa 2006.
Mutta pahan rasitusvamman ja vuoden
soittotauon jälkeen oli pakko miettiä
elämänsuunnitelmaa uudelleen, ja löysin
jotain paljon kivempaa: säveltämisen!
Hain vuonna 2008 hieman ”välivuosi- vaihtoehtona” Tampereen ammattikorkeakoulun sävellyslinjalle. Mutta
aloitettuani opiskelun oli ensimmäistä
kertaa olo niin kuin olisin tullut ”kotiin”. Pidin säveltämisestä mutta tuntui
oudolta ajatukselta että tästä voisi tulla
tuleva ammattini. Tätä asiaa olin opiskellut vasta vuoden verran kun taas pianoa olin harjoitellut viimeiset 15 vuotta
päivittäin… Mutta äitini niin kuin myös
kahden sävellyskilpailun palkintosijat
kannustivat minua jatkamaan tätä uutta polkua, josta olen erittäin kiitollinen, koska koen että minut on luotu
säveltäjäksi enkä pystyisi mitään muuta
tekemäänkään. Ensimmäinen ja pitkäaikaisin (2008 –2014) opettajani H A N N U
P O H J A N N O RO on ollut minulle erittäin
tärkeä, niin kuin myös kannustava ja
hyvä yhteishenki Tampereen ammattikorkeakoulussa, sekä sävellysluokalla että
koko koulussa.
Olin myös vuoden vaihto-opiskelijana Valenciassa. Tämä välivuosi ei
kyllä säveltäjän koulutuksen puolesta
antanut minulle paljon muuta kuin
vakavan työuupumuksen ja vatsahaavan. Opin kuitenkin paljon elämästä,
itsestäni ja puhun nyt myös sujuvasti
espanjaa. Mutta koska on helppo syyttää ”ympäristöä” kaikista ongelmista
päätin tehdä opinnäytetyökseni tut-
Cecilia Damström. KUVA: LENA-MARIE JORELLE.
ynnyin 1988 Helsingissä monikieliseen perheeseen. Olen valmistunut säveltäjäksi kesällä 2014
Tampereen Ammattikorkeakoulusta ja
opiskelen nyt sekä sävellyksen maisteriopintoja Malmö Academy of Musicissa että pianopedagogiikkaa Tampereen
ammattikorkeakoulussa.
kimuksen, jossa vertailin Tampereen,
Sibelius-Akatemian ja Valencian sävellysopintosuunnitelmia toisiinsa. Tämä
oli todella mielenkiintoinen prosessi. (Lopputulos oli että suurin osa
Valenciassa opiskelevista kärsi työuupumuksesta paljon pahemmin kuin
Suomalaiset opiskelijat.)
Työuupumuksesta pääsin eroon keskittymällä vuoden pianopedagogisiin opintoihin ja käymällä S A M U E L
A D L E R I N inspiroivalla kuuden viikon mestarikurssilla Berliinissä.
Valmistuttuani TAMKista säveltäjäksi
hain jatko-opintoihin Malmö Academy
of Musiciin ja opiskelen täällä L U C A
F R A N C E S C O N I N ja S TA F FA N S T O R M I N
johdolla. Opiskelen tänä keväänä myöskin TAMKissa piano-pedagogiikkaa
R I S T O - M AT T I M A R I N I N johdolla.
Olen säveltänyt paljon laulu- ja kuoromusiikkia (joista osa on kustannettu), eli
tänä vuonna olen keskittynyt instrumentaalimusiikin säveltämiseen; jousikvartetti Felis-kvartetille, pianominiatyyrejä,
puhallinorkesterikappale Swedish Wind
Ensemblelle, kappale vaskiyhtyeelle,
sello-sonaatti ja huilu-elektroniikka kap-
pale. Maisterityöksi suunnittelen palaavani taas laulumusiikin huipentumaan
ja tekeväni oopperan sekä oman libreton
(mikä on yllättävän yleistä täällä Ruotsin
sävellysopiskelijoiden keskuudessa!)
joka kantaesitetään opiskelijan voimin
keväällä 2016 Malmössä.
Musiikin lisäksi harrastan valokuvausta, improvisaatioteatteria, tanssia
ja vegaanista ruuanlaittoa. Pidän taiteesta kaikissa muodoissa niin kuin
myöskin kielistä, matkustamisesta ja
uusiin kulttuureihin tutustumisesta.
Mainittakoon että olen nykymusiikkiyhdistys Tampering ry:n perustajajäsen ja ensimmäinen varapuheenjohtaja
. Olen ollut Korvat Auki ry:n hallituksen jäsen ja olen oman sävellyskonsertin lisäksi järjestänyt kaksi ensimmäistä
Korvat Auki -konserttia Tampereella
sekä TampeRinging-festivaalin yhdessä
muitten yhdistyksen jäsenten kanssa.
Ruotsissa olen Konstmusiksystrar
-yhdistyksen jäsen. Yhdistys on alle
30-vuotiaille naissäveltäjille. •
Cecilia Damström
KOMPOSITIO 1 / 2015
25
UUDET JÄSENET
SEBASTIAN HILLI
opeissa. Tämä vuosi oli
tärkeä sillä koin että minulla oli aikaa
ja tilaa etsiä omaa ääntäni säveltäjänä.
Wienissä Klangforumin inspiroivat konsertit sekä hyvin kattava Wien Modern
festivaali olivat yksi vaihtovuoden
kohokohtia. Myös tärkeäksi osoittautui
orkestraatio-opetus. Huippuluokkainen,
perusteellinen ja hyvin hienostuneisiin asioihin syventyvä opetus sai minut
ahmimaan itselleni liudan orkestraatiokursseja prof. E R T U Ğ RU L S E V S AY
johdolla, ja tästä osittain inspiroituneena
koin että oli aika kirjoittaa ensimmäinen orkesterisävellykseni. Sävellys
syntyi kuukaudessa ja Reachings isolle
orkesterille valittiin kansainvälisen Toru
Takemitsu-sävellyskilpailun finaaliin
Tokioon vuonna 2015. Tokion filharmoninen orkesteri esittää kappaleen
toukokuussa finaalikonsertissa.
Tähän mennessä teoksiani on esitetty sekä kotimaassa että ulkomailla muun muassa UNM -festivaaleilla Kööpenhaminassa ja Oslossa,
Esbjergissä, Suvisoitossa, Musiikin
aika festivaalilla, Korvat auki 35
festivaalilla, Mise-en music festivaalilla New Yorkissa, Wienissä,
Dresdenissä, Freiburgissa sekä Klangkonserttisarjassa. Yhtyeet kuten Avanti!,
Zagros, Curious chamber players,
Esbjerg Ensemble, Cikada, Ensemble
Recherche sekä Ensemble Mise-en ovat
toimineet teosteni esittäjinä.
Kaksi ehkä keskeisintä asiaa minulle
tällä hetkellä musiikissa ja säveltämisessä ovat musiikin liike-energia ja
sointi. Kiinnitän näihin asioihin hyvin
paljon huomiota myös kuulijana. Itse
sävellysprosessissa minua taas kiehtoo
musiikin pitkälle viety strukturointi
ja erilaiset konstruktiot. Viimeaikoina
olen kirjoittanut hyvin aktiivista ja
tapahtumarikasta musiikkia mutta
myös yksinkertaisemmat tapahtumat
ja pehmeille soinneille herkistyminen
ovat tullut osaksi musiikillista ilmaisuani. •
Sebastian Hilli. KUVA: SARA KOKKO.
JA R R E LLIN
O
len 24-vuotias maisteriopintojeni loppuvaiheella oleva helsinkiläinen säveltäjä. Aloitin
musiikkiopintoni 9-vuotiaana klassisella pianonsoitolla, mutta kiinnostuin
säveltämisestä vasta abiturienttivuonna. Innostuin ensin improvisoinnista, jossa minua kiehtoi irtaantuminen
kaikista säännöstöistä. Tämä vapautti minut kuuntelemaan musiikkia ja
ääntä itsessään tavalla jota en pianistina ollut kokenut aikaisemmin. Improvisaation kautta löysin sen mikä muodostui kaikkein keskeisimmäksi minulle, eli
ääni ja sen tutkiminen, ja näin innostuin säveltämisestä. Eniten minua
kiehtoi musiikin abstraktius, kompleksisuus ja kaikki ne selittämättömät
illuusiot, jotka synnyttivät monenlaisia
tunnetiloja minussa. Minulle oli alusta
asti tyypillistä hakeutua ns. kompleksisen musiikin pariin, musiikin joka vaati
kuulijalta paljon, sillä pidän haasta26
KOMPOSITIO 1 / 2015
vuudesta. Jossain mielessä musiikin
haastavuus on seurannut minua yhä ja
joskus musiikkini myös vaatii soittajalta ja kuulijalta paljon. En tietenkään
näe tässä mitään itseisarvoa mutta se
on yksi musiikin ominaisuus, joka kiehtoo minua.
Valmistuttuani ylioppilaaksi vietin vuoden musiikkitieteen laitoksella Helsingin
yliopistolla, jossa sain ensimmäiset sävellystuntini H A R R I V U O R E N johdolla
kunnes seuraavana vuonna hakeuduin
Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan sävellystä L AU R I K I L P I Ö N oppilaana.
Vuonna 2013 valmistuin musiikin
kandidaatiksi ja tällä hetkellä opiskelen viidettä vuotta V E L I - M AT T I
P U U M A L A N oppilaana. Tarkoitukseni
on valmistua vielä vuoden 2015 aikana
musiikin maisteriksi.
Vietin ensimmäisen maisterivuoteni
Wienissä vaihto-oppilaana M I C H A E L
Sebastian Hilli
www.sebastianhilli.com
UUDET JÄSENET
JUHANI TOPIAS VESIKKALA
Musiikillinen tekemiseni on alusta pitäen
koetellut rajoja, eikä työnkuvani koostu
pelkästään säveltämisestä. Tälle 24-vuotiaalle syntyperäiselle helsinkiläiselle
musiikin kenttä on aina ollut avoinna,
jatkuvassa liikkeessä ja suuri siivu tästä
tavoittamattomasta kokonaisuudesta kuitenkin käden ulottuvilla vähintään digitaalisesti. Musiikissa ja omalla musiikilla
toimimisen keinoja on päässyt karttumaan vaivihkaa.
Alkuvaiheet Sävellystä olen opiskellut
pitkän kaavan mukaan, jo musiikkiopistoajoista. Säännöllisinä sävellyksenopettajinani ovat olleet L O T TA W E N N Ä KO S K I ,
JOVA N K A T R B OJ E V I C , TA P I O N E VA N L I N N A , B E AT F U R R E R , DA N I E L M AY E R
ja V E L I - M AT T I P U U M A L A .
Täydentävää oppia olen hankkinut
kursseilla Suomen ulkopuolella. Tällä
hetkellä olen Sibelius-Akatemian sävellyksen maisteriopintojeni loppusuoralla,
ja haluan toimia alalla aktiivisesti tutkinnon suorittamisen jälkeenkin.
Musisointini alkoi hieman ennen kouluikää kuoroharrastuksesta ja pian myös
pianotunneista. Poikakuoro Cantores
Minoreksessa minulle avautui ulkomaisen yhteistyön merkitys, laaja musiikillinen yleissivistys ja prima vista -taito.
Jälkimmäistä hyödynnän nykyisin laulajantyössäni Helsingin kamarikuorossa ja
kuorojen freelancerinä.
Noin 11-vuotiaan kuorolaulaja-pianistin päässä notaatio ja soiva lopputulos halusivat nivoutua yhteen paperilla. Ensimmäisiä yrityksiäni voinee
luonnehtia lähinnä J . S . B AC H I N nuottien
kopioiksi, mutta kun tarve esikuville
Juhani Topias Vesikkala . KUVA:MARKKU PIHLAJA 2014.
J
okainen vaihdos säveltäjän välittömään työskentely-ympäristöön
saa hänet väistämättä tuottamaan
erilaista musiikkia – paikan suoria vaikutuksia vain on hankalaa arvioida.
Suurin osa teoksistani on syntynyt Suomessa, ja muutkin ovat omilla tavoillaan erityisiä. Tietynasteiselle suomalaisuudelleni en mitään mahda, siispä
taidan nyt virallisestikin olla suomalainen säveltäjä.
vähitellen hiipui ja keskityin sanomisessani vaivaamaan nuotinnusohjelman
soittotoimintoa ja pianonkoskettimistoa. Tätä kai kutsuttiin säveltämiseksi –
minkä huomattuaan vanhemmat passittivat minut sävellystunneille. Niitä musiikkiopistossani onneksi oli myös tarjolla.
Peruskoulun musiikkiluokkien ja
lukion jälkeen hyväksyin opiskelupaikakseni Sibelius-akatemian enkä esimerkiksi
fysiikan tai kemian laitosta, kummatkin edelleen minua kiinnostavia tieteitä.
Säveltäjän ammattiin minua kannusti
Jovanka Trbojevićin monivuotinen opetus ja erityisesti Uuno Klami -kilpailun
nuorten sarjan voitto vuonna 2007.
Seisemänvuotiaana alkanut pianonsoitto on jäänyt C-tutkinnon jälkeen
sävellystyötä tukevaksi aktiviteetiksi.
15-vuotiaana aloitin fagotinsoiton,
minkä myötä sain tuiki tarpeellista
orkesterikokemusta. Teorianopettajana
saan oppilailta jatkuvasti uusia näkökulmia musiikkiin. Myös improvisointi
yksin tai yhdessä on ollut alusta lähtien
tärkeä kanava säveltämiseeni.
Tyylikysymyksiä Säveltämällä otan vas-
tattavakseni hyvin yksilöllisiä haastei-
ta, kuten mihin teosjatkumoon tulisi
tämän musiikin asettua, tai miksi joku
havaitsija kenties tietämättään tarvitsee
juuri tämän teoksen, juuri nyt. En pyri
toimimaan sävellyksellisten koulukuntien piirissä, mikä nykyisessä pluralismissa on onneksi mahdollista. Tuotantooni
kuuluu vaihtelevantyylistä musiikkia
elektroakustisesta kuoromusiikkiin ja
kortti-improvisaatiosta multimediaalisiin
yhteistyöteoksiin. Enin osa musiikistani
toimii kompleksisen sullotun ja tarkan,
hienovaraisen välillä. Olen kiinnostunut
katkelmista, hetken yksityiskohdista ja
makustelen esseemäisiä, löyhästi asteittaisia kerronnan tapoja.
Nautin eri vaikutteiden sulauttamisesta ja uusista tulokulmista vakiintuneisiin taiteenaloihin.
Minua ainoastaan kiehtoo se tyylillinen haaste, että häviävän pienen nykymusiikin kulttuurimme reunoilla odottaa joko innovaatio, synteesi, museaalisuus tai kuluminen – kaikki kokeilemisen arvoisia.
Freelance-musiikkikriitikon työssäni
arvioin muiden taiteessa tarkkaan, mikä
on minulle ja oman aikani musisoinnissa
kiinnostavaa, toimivaa ja tarpeellista. >>
KOMPOSITIO 1 / 2015
27
UUDET JÄSENET
SAULI ZINOVJEV
Kuuntelu- ja esittämistottumuksissani barokin seutu ja varhaisin musiikki
on minua lähinnä. Muulle vanhalle
musiikille, kuten B E E T H OV E N I L L E ,
WAG N E R I L L E tai S C H Ö N B E R G I L L E ,
en ole osannut suoda vastaavaa asemaa.
Hienoisia vaikutteita työhöni livahtaa myös yhteiskunnallisista ilmiöistä,
jazzistä, muutamilta populaarimusiikoilta, äänitaiteesta, noisesta tai Korean,
Mosambikin, Keski-Aasian, Oseanian ja
Välimeren alueiden perinteisestä musiikista.
nen musiikki on esittäjälleen ja varsinkin
säveltäjälleen kenties vähiten paikkakuntasidonnainen taiteenala. Niin kauan
kuin internet-kuuntelu ei pysty korvaamaan konserttielämystä, vaatii kansainvälistyvä musiikkielämä lukuisia paikkakuntia ja keskittymiä toimiakseen. Olen
työstänyt teosteni esityksiä Euroopan
eri kulmilla ja USA:ssa, ja toisaalta paluumuuttaneena Suomen säveltämisen ja
sävellyskoulutuksen tulevaisuudennäkymät ja Korvat auki -yhdistyksen kautta
vaikuttaminen kiehtovat minua.
Koulutukseni ei ole kattanut kaikkea nykysäveltäjän työssä olennaista,
ja se tuskin olisi mahdollistakaan.
Suomalainen säveltaide on jättänyt
sivuun tai tyystin huomiotta muualla
keskeisiä äänen ilmenemismuotoja
(enkä nyt viittaa pelkästään kalleimpiin eurooppalaiskoneistoihin, kuten
SWR-sinfoniaorkesterin suurtilauksiin,
vaan lähinnä pieniin uudehkoihin teostyyppeihin), mutta onneksi tilanne on
parantumassa.
Musiikin ohella haluan kokea ja oppia
jatkuvasti uutta kielistä, kulttuureista,
pyöräilystä, yhteiskunnasta, historiasta ja
valkoviineistä. Annan näiden vaikutteiden näkyä säveltämisessäni arvaamattomilla tavoilla jatkossakin. •
Juhani Topias Vesikkala
28
KOMPOSITIO 1 / 2015
Sauli Zinovjev.
Suomesta ja maailmasta Ajanmukai-
O
len monesti ihmetellyt miten olen päätynyt säveltäjäksi. Miksi
olen ajautunut valitsemaan ammatiksekseni haastavan, monesti äärimmäisen turhauttavan ja yksinäisen, mutta kuitenkin niin
huumaavan koukuttavan ja palkitsevan ammatin. Kun Suomen Säveltäjien uusia jäseniä pyydettiin esittäytymään, ajattelin, että nyt olisi hyvä
hetki pysähtyä pohtimaan, mistä tähän pisteeseen on tultu.
Synnyin vuoden 1988 joulukuussa Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Melko
pian syntymäni jälkeen äitini joutui kuitenkin palaamaan jatkamaan opintojaan silloiseen Leningradiin ja minun kasvatukseni jäi pitkälti isovanhempieni vastuulle. Ensimmäiset taidekokemukseni ajoittuu jo näille ajoille
varhaislapsuuteeni, jossa kuvataiteilija-isoisäni kanssa touhusin usein hänen
työhuoneellaan. Taulujen pinnalla hohkaavat paksut öljyvärikerrokset ja
maaliohenteen katku saavat vieläkin minussa aikaan lämpimän turvallisuudentunteen sekä jotain omituista sanoinkuvaamatonta mielihyvää.
Lapsuudessani suhteeni musiikkiin oli etäinen. Vaikka olohuoneen lattialla lego-leikkieni taustalla usein soivatkin isoäitini valitsemat G U S TAV
M A H L E R I N sinfoniat, saivat lasten elokuvien laulukohtaukset kylmästi
pikakelauksesta ja muutenkin musiikki herätti minussa lähinnä negatiivisia tunteita. Muistan erään keskustelun elävästi isoäitini kanssa, jossa yritin
epätoivoisesti ymmärtää seitsemänvuotiaan aivoilla mitä ihmeen hyötyä on
laulajista. Olihan mielestäni yksi turhimmista ammattikunnista muusikot,
joita kohtaan tunsin suorastaan sääliä ja myötähäpeää. Ilmeisesti näkemykseni esiintyvästä taiteilijasta sisälsi jonkinlaista epävarmaa karavaanielämää
ja materialistista puutostilaa. Tästä kaikesta huolimatta jotakin kipinöintiä
omaa luovaa musisointia kohtaan kuitenkin oli havaittavissa jo lapsuusvuosinani. Muistoihini on jäänyt kaksi musisointiin vahvasti liittyvää hetkeä, jossa toisessa imitoin pianon matalia koskettimia paiskomalla ukkosen
UUDET JÄSENET
jylinää ja toisessa makaan lattialla puolitajuttomana henkeä haukkoen intensiivisen huuliharppusoolon jälkimainingeissa.
Jälkikäteen voin todeta olevani tyytyväinen, että sain viettää lapsuuteni
täysin ilman velvollisuutta opiskella
musiikkia. Kuitenkin syystä tai toisesta
ympärilleni kertyi lukuisa määrä erilaisia lähinnä isovanhempieni hankkimia
soittimia, jota sain itsenäisesti tutkia ja
kokeilla. Perheeni on siis ollut äärimmäisen kannustava, mutta myös kärsivällinen musiikillisessa kasvatuksessani.
Ilon määrä on ollut todennäköisesti valtava, kun myöhemmin vihdoin romahdin musiikkiin ja palavasti. Se tapahtui
salamannopeasti, kun 13-vuotiaana
tutustuin nykyisin vibrafonia ammatikseen soittavaan PA N U S AVO L A I S E E N .
Siitä hetkestä lähtien olen pitänyt
itseäni henkeen ja vereen muusikkona.
Savolainen oli jo lapsena erittäin lahjakas ja monipuolinen muusikon alku,
jota seuraamalla opin musiikista valtavasti jo muutamassa vuodessa soittaessamme yhdessä rock- ja jazzbändeissä.
Vieläkään minulle ei ole aivan päivänselvää miksi kiinnostuin 16-vuotiaana
klassisesta musiikista. Siihen todennäköisesti vaikuttivat ainakin osaltaan
F R A N Z L I S Z T, F R E D E R I C C H O P I N ,
flyygeli sekä klassisen musiikin lapsuudenkodissani saama arvostus. Jostain
merkillisestä syystä olin päätynyt K A L L E
T O I V I O N pianoresitaaliin Lahden konserttitalolle ja resitaalista kotiin päästyäni katselemaan YouTubesta G YÖ R G Y
C Z I F F R A A . Juuri tämä käänteen tekevä
kokemus todistaa minulle musiikin
voiman ja riittää minulle perusteluksi
lapsena pohtimaani kysymykseeni muusikkojen tarpeellisuudesta.
En ollut juurikaan soittanut pianoa aikaisemmin, mutta innostukseni
klassiseen musiikkiin ohjasi jättämään
bassokitaran nurkkaan ja keskittämään
kaikki energiani pianonsoiton harjoitteluun. Puoli vuotta itsenäisen harjoittelun jälkeen pääsin Lahden konservatorioon opiskelemaan pianonsoittoa ja
vuotta myöhemmin aloitin konservatorion ammatillisella toisella-asteella.
Päivälukio sai siis väistyä musiikin tieltä.
Jälkikäteen ajateltuna tuntuu uskomattomalta, että en pitänyt päätöstäni koulun lopettamisesta edes riskinä.
Tuskin on olemassa yhtä tiettyä hetkeä, jolloin olisin alkanut säveltämään
tai mistä asti olisin pitänyt itseäni säveltäjänä. Kappaleiden kirjoittaminen
oli bändimaailmassa päivän selvä asia,
joten oman musiikin tekeminen seurasi luontevasti osaksi pianonsoittoani.
Ensimmäiset paperille nuotintamani
sävellykset olivat lievästi ilmaistuna
kunnianhimoisia. Ihailin suuria romanttisia pianokonserttoja, joissa kiteytyi
vuolaat tunteet ja huima virtuoosisuus.
Ennakkoluulottomasti ( ja ehkä suuruuden hulluuttani) tartuin härkää sarvista
ja sävelsin konservatorion ensimmäisenä
opiskeluvuotena itselleni kolmiosaisen
pianokonserton. Ympärilläni olevien
ihmisten vilpittömästä kannustuksesta
johtuen pääsin esittämään konserttoani
useampaan kertaan ja tästä rohkaistuneena säveltäminen sai enenevissä määrin painoarvoa muusikkoudessani.
Vuonna 2008 osallistuessani pianonsoitonmestarikurssille Kuhmon kamarimusiikki -festivaalin yhteydessä kävin
lyhyen keskustelun festivaalilla vierailleen P E R T T U H A A PA S E N kanssa, joka
rohkaisi minua hakeutumaan opiskelemaan sävellystä. Seuraavana lukuvuonna Lahden Konservatorio järjesti
minulle sävellystunteja trumpetisti K A R I
K A R J A L A I S E LTA ja lisäksi kävin yksityisesti Helsingissä viikoittain tapaamassa
PA S I LY Y T I K Ä I S TÄ , jonka kärsivällinen läsnäolo antoi minulle kallisarvoista
motivaatiota hakeutua systemaattisen sävellysopetuksen pariin SibeliusAkatemiaan.
Ennen opintojeni alkua SibeliusAkatemiassa käsitykseni musiikista
rajoittui pitkälti 1900-luvun alkuun ja
olin aktiivisesti kartuttanut teosluetteloani pitkälti Shostakovits-vaikutteisilla
teoksilla. Syksyllä 2010 TA P I O N E VA N L I N N A N kanssa alkaneet akateemiset sävellysopinnot antoivat minulle
tervetulleen aikalisän tutustua uuteen
musiikkiin ja pohtia säveltämistä syvällisemmin. Ensimmäinen opiskeluvuoteni
kului pitkälti uutta kielioppia opetellessa ja jokaisella sävellystunnilla löysin
minulle aivan uusia työvälineitä jalostamaan luomistyötäni. Monelle niinkin
itsestään selvät asiat kuin esimerkiksi
sävellysten luonnostelu ja pohjamateriaalin hiominen astui osaksi työvaiheitani vasta Pitäjänmäessä pidettyjen
sävellystuntien yhteydessä. Vieläkin olen
innoissani ajatuksesta, että säveltämistä
ei tarvitse aloittaa aina kappaleen alusta.
Suoritettuani musiikin kandidaatin tutkinnon Sibelius-Akatemiasta
keväällä 2013 suuntasin vuodeksi Saksan
Karlsruheen professori WO L F G A N G
R I H M I N oppilaaksi suorittamaan
ERASMUS-opintojani. Saksassa suurin osa opinnoista koostui itsenäisestä
työskentelystä ja minulle jäi paljon aikaa
etsiä millaista musiikkia haluan oikeasti
säveltää. Jälkikäteen ajateltuna pidän
Saksassa vietettyä vuotta hyvin tärkeänä
askeleena kohti itsenäistä työskentelyäni.
Tällä hetkellä maisteriopintoni
Sibelius-Akatemiassa Tapio Nevanlinnan johdolla ovat aivan loppu suoralla
ja 19 vuoden koulutusputken jälkeinen
elämä siintää horisontissa. Oppilaitoksen
luomasta turvallisesta ympäristöstä
irtautuminen ja työelämään astuminen
herättävät minussa ristiriitaisia tunteita.
Toisaalta minua jännittää miten tulen
löytämään asemani säveltäjäyhteisössä.
Tulenko työllistymään ja miten saan
pidettyä itseni motivoituna arjen haasteiden keskellä. Toisaalta odotan koulun päättymistä vapauttavana hetkenä,
jonka jälkeen voin keskittyä luomistyöhöni täysin itsenäisesti ja omaehtoisesti.
Olen ollut onnekas saadessani kuluneena vuonna mentorointia S E B A S T I A N
FAG E R L U N D I LTA , jonka kanssa käytyjen lukuisien syvällisten keskusteluiden
jälkeen koen olevani valmis ottamaan
seuraavan askeleeni.
En usko syntyneeni säveltäjäksi enkä
varsinkaan valinneeni säveltämistä
työkseni. Arvelen päätyneeni säveltäjäksi rakkaiden ihmisten kannustamana
monien sattumien kautta. •
Sauli Zinovjev
Helsingissä, 5.2.2015
KOMPOSITIO 1 / 2015
29
UUDET JÄSENET
Alex Freeman. KUVA: LARS JOHNSON.
ALEX FREEMAN
O
len syntynyt vuonna 1972 Pohjois-Carolinassa, Yhdysvalloissa. Olen suorittanut sävellyksen perusopinnot Eastman School of
Musicissa ja opiskellut maisteriksi
Bostonin yliopistossa. Tehdessäni tohtorin opintoja Juilliardissa, mainitsin
keväällä 2000 opettajalleni Christopher
Rouselle, että olisin kiinnostunut opiskelemaan ulkomailla opintojeni loppuvaiheessa. Kysyin häneltä, olisiko
Suomi hänestä hyvä vaihtoehto, johon
hän heti vastasi ”Kyllä! Ota yhteyttä
Eero Hämeenniemeen ja kysy ottaisiko
hän sinut oppilaakseen.” Niinpä hain
Fulbright-stipendiä ja lähetin sähköpostin Eerolle, ja jotenkin kaikki järjestyi: löysin itseni Suomesta vuonna 2001
tekemässä Sibelius-aiheista väitöskirjaa, ja täällä olen edelleen 2015. Välillä
olen tehnyt töitä myös Yhdysvalloissa,
mutta olen pitänyt ammatillisia suh-
30
KOMPOSITIO 1 / 2015
teita jatkuvasti yllä myös Suomessa.
Vaimoni Aino ja minä olemme hiljattain
saaneet lapsen, Armas-pojan, ja asettuneet nyt Espooseen asumaan. Myös kissamme Simon muutti Suomeen, ja on
viihtynyt täällä hyvin!
Ensimmäinen kantaesitykseni Suomessa
oli E VA A L K U L A N tilaama Magnolia soolokanteleelle, joka kuultiin Korvat auki ry:n
25-vuotiskonsertissa 2002. Muutama
kuukausi sen jälkeen HämäläisOsakunnan Laulajat E S KO K A L L I O N johdolla kantaesitti O Magnum Mysteriumin.
Vuosien saatossa päädyin säveltämään
HOL:lle useita teoksia. Mm. HOL:n
Lehdellä-levy sisältää neljä sävellystäni A A RO H E L L A A KO S K E N runoihin.
Tapiolan Kuoron kanssa tekemääni yhteistyöhön ovat osallistuneet Eva Alkula
(sähkökantele) ja M I K A L AU N I S , jonka
Kalevala-aiheisiin kuvituksiin perus-
tin sävellykseni. Viimeisin julkaisuni on
pianosävellysteni kokoelmalevy, jolla
soittavat S A L L A K A R A KO R P I , M AT I L DA
K Ä R K K Ä I N E N , B R I A N L E E ja R I S T O M AT T I M A R I N .
Taiteellinen työni Suomessa on pitänyt sisällään muutakin kuin säveltämistä. Olen osallistunut Avantin
sävellystyöpajoihin, laulanut useissa
kuoroissa, ollut Ylioppilaskunnan
Soittajien jäsen (basso- ja tenoripasuuna), opettanut musiikkia SibeliusAkatemiassa, ja myös mm. esiintynyt solistitenorin roolissa (Brittenin St
Nicholas) Kuopion kaupunginorkesterin ja Puijon Kamarikuoron ( joht. Atso
Almila) kanssa sekä hieman johtanutkin
(Akateeminen Sinfonietta).
Yhdysvalloissa olen opettanut Carleton Collegessa sävellystä
2007–2015. Samalla olen tehnyt
tilaussävellyksiä niin Suomeen kuin
Yhdysvaltoihinkin sen mitä olen
ehtinyt. Kesäkuussa on tulossa New
Yorkissa konsertti, jossa kuullaan teoksia Inner Voice -pianolevyltäni, mm.
Amerikan ensi-esitys Aerial Voices -teoksesta. Syyskuussa New Yorkissa kuullaan
kantaesitys ensimmäisestä jousikvartetostani nimeltä En Echelon.
Nyt aion keskittyä taas säveltämiseen ja toivon voivani rakentaa uraani
vahvemmin Suomeen. Siinä ohessa
harrastelen perheeni kanssa vauvauintia ja -muskaria, sekä alan nyt keväällä
taas treenata juoksua, tällä kertaa kenties
puolimaraton tähtäimessä. (Kerron sen
tässä, jotta paineet kasvaisivat ja olisi
pakko mennä.) Minulla on Suomessa
oma bändi, Alex Freeman Popshow, ja
laulan myös Audite-kuorossa. Jos aika
riittäisi, soittaisin mielelläni vakavammin myös pääinstrumenttiani bassopasuunaa. • Lisää infoa: www.alexfreemanmusic.com
Alex Freeman
UUDET JÄSENET
Miika Hyytiäinen. KUVA: RAINER KURZEDER.
MIIKA HYYTIÄINEN
O
len musiikkiteatterisäveltäjä Miika Hyytiäinen.
Teoksissani on kuultu monenlaisia vaikutteita:
matematiikkaa ja sitaatteja, Suomessa vietettyä nuoruutta ja Saksassa suoritettua sävellysdiplomia,
musiikkia ja teatteria.
Kun olin nelivuotias, pikkuveljeni oppi kävelemään, eikä
enää suostunut musiikkiteatteriesitysteni mykkiin rooleihin.
Silloin opin, että kannattaa tehdä sellaisia asioita, joita on
kiva esittää.
Isälläni puolestaan oli tapana katsoa videoita aamuöisin.
Olen nähnyt alle kouluikäisenä lukuisista elokuvista vain
lopun. Useimmista elokuvista tuo loppu myös riittää mainiosti. Opin vaatimaan tarinoilta enemmän.
Omienkin teosteni maailma on fragmentaarinen ja pirstaloitunut: kukin kokee niissä oman tarinansa. Vastaavasti
esimerkiksi sinfoniset monoliitit, teokset joissa on koko
maailma hyvässä järjestyksessä, tuntuvat eksoottisilta. Myös
työtapani on fragmentaarinen, ja olen joskus kuvannut sitä
bulimiseksi. Ahmimisvaiheessa sisään tungetaan materiaalia
laidasta laitaan, tyylistä ja taiteenlajista toiseen, tieteestä pornografiaan ja ihmissuhdevatkuliin. Vastaavasti lopun kirjoitusvaihe on nopea ja intensiivinen flow-ryöppyjen myrsky, eikä
aina miellyttävä tai helppo.
Säveltäjänä olen oppinut ekonomiseksi, ellen suorastaan
pihiksi. Yhtäkään ideaa, objektia tai esiintyjää ei hyödynnetä
vain yhdellä tavalla. Melodia on myös instrumentin pohjapiirros, sopraano myös kapellimestari ja partituuri myös lavaste.
Tämä sitoo omalta osaltaan teoksen Gesamtkunstwerkiksi. Se
on epäilemättä myös perintöä vanhemmiltani. Heidän suurin
närkästyksensä on oopperan lopussa neljä tahtia laulava lapsikuoro. Mitä haaskausta!
Opiskelut Helsingissä olivat epäilemättä opettavaisia, suoritin tutkinnot matematiikassa ja musiikkitieteessä ja olin aktiivinen konserttitoiminnassa. Opin hallitsemaan matematiikkaa
niin suvereenisti, että rakennan sillä teosteni pohjan, mutta
onnistun yleensä pitämään sen aisoissa ja esimerkiksi näyttämölliset eleet ja kohtaaminen pääsevät teoksen pinnalle.
Yliopistoaikoina opin myös asioita, jotka olisi voinut jäädä
oppimatta: Lapsesta lähtien olin itse tehnyt musiikkiteatteriesityksissäni kaiken. Oikeat säveltäjät eivät kuitenkaan tee
muuta kuin partituureja. Oli kova työ oppia tuosta ajatusmaailmasta takaisin pois ja se tapahtui vasta professorini DA N I E L
O T T I N ja Berliini Universität der Künsten kautta.
Berliinissä olen oppinut tärkeitä asioita: Minun tekemiselleni on nimi, konteksti ja esihistoria. Kokeelliselle musiikkiteatterille on olemassa jopa oma erikoistumislinjansa, jolta
valmistuin. Pääsin kokeilemaan kaikkea: ohjaamista, laulamista, ukulelen soiton opettamista. Opin kyseenalaistamaan
turhat raja-aidat, paradoksaalisesti samaan aikaan kun opiskelin säveltämiseen kuuluvia teknisiä taitoja.
Opintojeni toistuva motiivi oli oman äänen etsiminen.
Löysin sen oikeastaan vasta aikaa käsittelevässä oopperassani
Aikainen. Musiikkiteatteriteos on poikkitaiteellinen, hupsu ja
älykäs, banaali ja vaativa, se menee syvälle mutta tarjoaa halvinta mahdollista hupia, huukivuukia ja alkulukuja. Aikaisessa
koen onnistuneeni ensimmäisen kerran yhdistämään selkeän
ja tinkimättömän konseptin rikkaaseen ja ylitsepursuavaan
materiaaliin.
Aikaisessa palasin muutenkin juurilleni. Viisivuotiaana, siis
veljeni lopetettua varhaisen uransa musiikkiteatterin parissa,
aloin ymmärtää, miten aika toimii ja miten sen kanssa voi
leikkiä. Tuota samaa ajan kokemuksen opettamaa nöyryyttä ja
iloa yritän edelleenkin säveltäjänä kuvata. •
Miika Hyytiäinen
KOMPOSITIO 1 / 2015
31
UUDET JÄSENET
ESA PIETILÄ
O
Muistan olleeni kiinnostunut säveltämisestä jo ekaluokkalaisena pimputellessani kanttori-isoisäni pianoa omaksi
huvikseni ja etsiessäni improvisatorisia
”taikamaailmoja ja -ääniä”, joiksi niitä
kuulemma kutsuin. En silloin osannut
soittaa vielä mitään instrumenttia. Kun
olin 9-vuotias, basisti-enoni rohkaisi minua hakemaan musiikkiopistoon.
Pääsin sisään ja aloitin klarinetin soiton
opiskelun, koska jazz kiinnosti. Jo parin
vuoden päästä oli sitten ihan pakko saada se saksofoni. Liityin teininä Pori Big
Bandin riveihin ja siitä jatkui tieni jazzmusiikkiin.
Urani alkoi varsinaisesti siis jazzmuusikkona ja sävelsinkin nuorempana
paljon erinäisille jazzyhtyeille ja Big
Bandeille. Jazz oli toki ensimmäinen
musiikillinen kiinnostukseni, mutta
alusta asti olen kuitenkin ollut kiinnostunut kaikenlaisesta laadukkaasta
musiikista ilman tyyli- ja genrerajoja – kuuntelin siis teininä jo sujuvasti rinnakkain konserttimusiikin
klassikoita, jazzia, progea ja soulia ym.
Tällainen ”genrettömyys” on ilmennyt
ja todentunut käytännössä tuotannossani paremminkin reilun kymmenen
viimeisen vuoden aikana sekä säveltäjänä että saksofonistina. Koen, että
en ole säveltäjä/muusikko, joka haluaa
olla vain tietyn musiikillisen genren tai
”lokeron” sisällä. Tällainen diversifioitunut musiikillinen identiteetti ja tapa
työskennellä tuntuu sopivan parhaiten minulle, ja se myös innostaa minua
uusiin ”ulottuvuuksiin” ilmaisullisesti.
32
KOMPOSITIO 1 / 2015
Esa Pietilä. KUVA: PATRIK STENSTRÖM.
len säveltäjä & saksofonisti (s.1964), kotoisin Porista.
Muutin sittemmin Helsinkiin
opiskelemaan Sibelius-Akatemian
jazzosastolle, josta valmistuin 1996.
Säveltä­mi­nen on pienestä pitäen kiinnostanut minua ja opiskelinkin sitä
Akatemiassa Jukka Linkolan ja Rich
Shemarian (USA) johdolla, sekä myöhemmin itse opiskellen perusteellisesti vuosien ajan. Suomen Säveltäjien jäseneksi hakeminen ehti näköjään olla
melkein kaksikymmentä vuotta ”to do”
-listallani.
Tärkeimpiä kiinnostuksen kohteitani
ovat myös erilaiset musiikilliset synteesit
ja eri musiikkien rajapinnat ja positiiviset musiikilliset ”konfliktit”. Viime
aikojen suoranainen intohimoni on
ollut säveltää isommille kokoonpanoille,
kuten kamari- tai sinfoniaorkesterille.
Contemporary ja avant-garde ovat termejä – jos minut johonkin lokeroihin
halutaan laittaa niin olkoot ne nuo.
Saksofonistina suuri kiinnostukseni
improvisaatioon on tuonut minulle paljon uusia näkökulmia sävellystyöhöni ja
koen, että minun tapauksessani improvisoija palvelee ja ruokkii säveltäjää ideoilla – ja päinvastoin. Olen kiinnostunut yhdistelemään erilai­sia musiikillisia
lähtökohtia, kuten esim. nykymusiikkia,
jazzia, kansanmu­siik­k ia ja improvisaatiota niiden eri ilmenemismuodoissaan, pienistä suuriin kokoon­panoihin.
Barokista olen myös ammentanut
”mielenmaisemia” eikä live-elektronii­
kan­k aan hyödyntäminen ole minulle
nykyään vierasta. Lempisäveltäjistäni
mainitta ­koon mm. G YÖ R G Y L I G E T I ja
W I T O L D L U T O S L AW S K I .
Säveltäjänä olen tehnyt tilausteoksia mm. kamariorkesteri Avanti!lle,
Zagros Ensemblelle, UMOlle ja YLElle.
Esittäjänä tärkeimmistä kantaesityksistä
mainittakoon E E RO H Ä M E E N N I E M E N
minulle säveltämä saksofonikonsertto
Grounds (SE ensemble, joht. S A N T T U M AT I A S RO U VA L I ) sekä oma konserttoni Graffiti Play (Avanti!, joht. E - P
S A L O N E N ). Ensi vuonna on vuorossa
K A L E V I A H O N saksofonikon ­ser ­ton kantaesitys.
Säveltäjänä työskentelen tällä hetkellä
niin kaksoiskonserton kuin muutaman
pienemmän kamarimusiikkiteoksen
parissa. •
Esa Pietilä
Tammikuussa yhdistykseen hyväksyttiin
ennätysmäärä uusia jäseniä. Edellä itsensä esitelleiden lisäksi uusia jäseniä ovat
Tero-Pekka Henell ja Mike Solomon.
Yhdistyksessämme on nyt kaikkiaan
204 jäsentä.
ONNITTELEMME
J U K K A KO S K I N E N 5 0 V
3. 3.
E S A H E L A S V U O 70 V
9. 3.
M A A R I T A N D E R Z É N 8 0 V
3.4.
AU L I S S A L L I N E N 8 0 V
9. 3.
O L L I KO S K E L I N 6 0 V
16 . 3.
S E P P O P O H JO L A 5 0 V
4. 5.
O L L I KO RT E K A N G A S 6 0 V
16 . 5.
U O L E V I T I K K A N E N 75 V
4. 6 .
J UA N A N T O N I O M U RO 70 V
18 . 6 .
V E L I - M AT T I P U U M A L A 5 0 V
17.7.
J U K K A L I N KO L A 6 0 V
21.7.
JO R M A PA N U L A 8 5 V
10 . 8 .
P E K K A J A L K A N E N 70 V
5.9.
R A FA E L J U N C H AYA ROJ A S 5 0 V
19.9.
Suomen Sinfoniaorkesterit ry 50 vuotta
KAIPAAMME
Jouni Kesti. KUVA: KIMMO PIHLAJAMAA / FOCUS STUDIO.
Säveltäjä, muusikko, kuvataiteilija,
kirjoittaja JO U N I K E S T I (s. 1946)
menehtyi Oulussa 21.4. pitkittyneeseen
leikkauskomplikaatioon. Jäämme
kaipaamaan todellista taiteen moniottelijaa.
KOMPOSITIO 1 / 2015
33
KANTAESITYKSET
KANTAESITYKSET
21. 8 . 2 014 PAT R I K V I DJ E S KO G : An
English Rose Garden for euphonium and
organ. Tanja Karjalainen (euphonium),
Jan Lehtola (urut). Kvevlaxin kirkko,
Mustasaari.
10 . 2 . J U K K A L I N KO L A : Laulusarja Katri
Valan runoihin. Eija Ahvo (sopraano),
Susanna Haavisto (altto), Jukka Linkola
(piano). Malmitalo, Helsinki.
11. 3. J U K K A L I N KO L A : Hommage a’
Stadin Arska. Risto Aaltonen (lausunta),
Maija Hapuoja (sopraano), Jukka Linkola
(piano). Suomen kansallisteatteri.
Between
Me and Bach. Tuija Hakkila (piano).
Helsingin kaupungintalo.
12 . 3. I T Z A M Z A PATA :
11. 2 . JOVA N K A T R B OJ E V I C :
karu.
Koko teoksen (I Anaar; II El CAmino
Real; III Echo, returning) kantaesitys.
Temppeliaukion kirkko, Helsinki.
6 .11. 2 014 M A R K K U K L A M I :
Arpi.
Maikki Säikkä (laulu), Harri Wallenius
(klarinetti), Irma Sandrén (sello), Iina
Kivimäki (harppu). Turun konservatorio.
21.11. 2 014 PAU L I I N A I S O M Ä K I :
Vartoon Music.
E. Nygård, J. Alén, P. Judin. Vaasan kaupungintalo.
11. 2 . R I I K K A TA LV I T I E : Village Party.
Nicolas Hodges (piano), Uusinta
Ensemble, joht. Magnus Lindberg.
Helsinki, Ritarihuone.
13. 2 . Y R JÖ H J E LT: Four Aspects. Clara
Dent (oboe), Bence Boganyi (fagotti).
Tammelan kunnantalo.
7.12 . 2 014 P E T R I J U D I N :
Karjalainen
lasten ooppera ”Kaunis Nasto”. Karjalan tasavallan musiikkiteatteri, Petroskoi.
14. 2 . L O T TA W E N N Ä KO S K I : Mien. Lapin
kamariorkesterin puhallinkvintetti.
Rovaniemi.
2 3.12 . 2 014 A N A S TA S I A S A L O :
Mirror, concerto for
viola and orchestra. Jussi Tuhkanen (alttoviulu), Kuopion kaupunginorkesteri,
johtaa Atso Almila. Kuopion musiikkikeskus.
15.1. A DA M V I L AG I :
Accused.
Barbara Hannigan (sopraano), London
Philharmonic Orchestra, joht. Wladimir
Jurowski. Lontoo, Royal Festival Hall.
2 8 .1. M AG N U S L I N D B E RG :
Törö. Petri Kumela
(kitara). Sellosali, Espoo.
5. 2 . K A L E V I A H O :
5. 2 . S A M I K L E M O L A : Rapu. Petri
Kumela (kitara). Sellosali, Espoo.
Harmonikkakonsertto. Niko Kumpuvaara (harmonikka), Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri, joht. Anna-Maria Helsing.
Keski-Pohjanmaan Konservatorion Sali,
Kokkola.
20.2. K I R MO LI N T I N E N :
2 . 3. E R K K I PA L O L A : Suite for Harp
and CD-player Three Meditations op. 39.
Anni Kuusimäki (harppu). G-18-sali,
Helsinki.
3. 3. K I R M O L I N T I N E N :
Uusi teos kitaralle.
Timo Korhonen (kitara). Musiikkitalo,
Black Box.
34
KOMPOSITIO 1 / 2015
Mosaic musiikkia puhallinkvintetille. Puhallinkvintetti
Colori. Helsingin saksalainen kirkko.
19. 3. H A R R I A H M A S :
Saturnian
Aurorae. Sari Blå (piano). Imatran musiikkiopisto, Kaleva-sali.
19. 3. A R I RO M P PA N E N :
Taivas. Johanna
Försti (sopraano), Jukka Linkola (piano).
Malmitalo.
19. 3. J U K K A L I N KO L A :
Konsertto neljäsosasävelaskelharmonikalle. Veli Kujala (harmonikka), HKO, joht. Susanna Mälkki.
Helsingin Musiikkitalo.
2 3. 3. M I K KO H E I N I Ö : Through Green
Glass. Patrik Kleemola (kitara). Queen
Elisabeth Hall, Lontoo, Englanti.
2 7. 3. O L L I KO RT E K A N G A S : Jannen salaisuus, ooppera. Libretto: Minna Lindgren.
Suomen Kansallisooppera, Alminsali.
Toccata Urbana.
9. 2 . M A R K K U K L A M I :
9. 2 . L AU R I S U P P O N E N :
12 . 3. M I I K A H Y Y T I Ä I N E N : Makabere
Gesichten. Sirja Pohjanheimo-Vikla
(laulu), Marjukka Myyrä (alttoviulu), Tuomas Taanila (kitara). Helsingin
Konservatorio.
2 0 . 3. J U K K A T I E N S U U :
Kolme laulua
Kantelettaren runoihin sopraanolle, lapinrummulle ja konserttiharmonikalle. Maria
Mannermaa (sopraano, lapinrumpu),
Signe Kyllönen (harmonikka).
2 8 . 2 . M AT T I M U RT O :
Malmitalo, Helsinki.
Uusi teos kitaralle.
Timo Korhonen (kitara). Musiikkitalo,
Black Box.
Ludi. Milla
Mäkinen (laulu), Kaisamaija Uljas
(renessanssiluuttu/teorbi). Helsingin
Konservatorio.
Inguna
Ganda. Pyynikin Puhaltajat, joht. Juha
Untala. Tampereen Konservatorion
Pyynikki-sali.
11. 3. J U K K A - P E K K A L E H T O :
2 9. 3. O L L I KO RT E K A N G A S : The Return.
(The Mad Farmer, Flying the Flag
of Rough Branch, Secedes from the
Union). Tapiolan kamarikuoro, joht.
Hannu Norjanen. Ritarihuone, Helsinki.
31. 3. E I N OJ U H A N I R AU TAVA A R A :
Kiss. Trio 3D,
Virginie Colette (sopraano), Sophie
Maréchal (kitara), Nadia Ratsimandresy
(Ondes Martenot). Pariisi.
11. 3. PAO L A L I VO R S I :
Rubaiyat. Gerald Finlay (baritoni) ja
HKO. Helsinki.
KANTAESITYKSET
2 .4. PAU L I I N A I S O M Ä K I : Rauhan annan
teille. Cantilena, joht. Hanna LikitaloGoesch. Kaarinan kirkko.
3.4. H A N N U P O H J A N N O RO : …sic desolatus moritur. Helena Vuola (sello), Kari
Vuola (urut). Naantalin kirkko.
Via Crucis
Op. 34. Felis-kvartetti: Sirkka Kautonen
(viulu), Anja Syvälähde (viulu), Helka
Hakasalo (alttoviulu), Marion Göbel
(sello). Siuntion Pyhän Pietarin Kirkko.
3.4. C E C I L I A DA M S T RÖ M :
Pääsiäisaamuna.
Rekolan seurakunnan vokaaliyhtye, joht.
Sirkku-Liisa Niemi. Rekolan kirkko,
Vantaa.
Konsertto patarummuille ja orkestserille. Ari-Pekka Mäenpää
(patarummut), Turun filharmoninen
orkesteri, joht. Erkki Lasonpalo. Turun
konserttitalo.
2 2 .4. K A L E V I A H O :
Alberga memorial ballads. Espoo Big Band, joht. Marzi
Nyman. Tapiolan Kulttuurikeskus,
Espoo.
2 3.4. J U K K A L I N KO L A :
Carissima
amica (versio sopraanolle ja pianolle).
Anna-Maija Perttunen (sopraano), Joel
Papinoja (piano). Järvenpää-talo.
Höstlig skärgård. Ylioppilaskunnan Laulajat, joht.
Pasi Hyökki. Helsingin musiikkitalo.
Tyttöjä ja kuolemaa, op. 101. Teksti: Ilpo Tiihonen ja
Gustav Fröding. Ylioppilaskunnan laulajat, joht. Pasi Hyökki. Helsingin musiikkitalo.
11.4. JO U N I K A I PA I N E N :
11.4. E I N OJ U H A N I R AU TAVA A R A :
Hommage vanhalle säveltäjälle.
Ylioppilaskunnan laulajat, joht. Pasi
Hyökki. Helsingin musiikkitalo.
12 .4. J U H A N I T. V E S I K K A L A :
Taklamakan. Beatriz Tirado (saksofoni), Sibelius-Akatemian puhallinkapubändi, joht. Juuso Wallin. Helsingin
Musiikkitalo, Black Box.
Scatterings.
Soile Isokoski (sopraano), RSO, johtaa
Hannu Lintu. Helsingin Musiikkitalo.
15.4. M I N N A L E I N O N E N :
Uusi teos huilulle, ensemblelle ja elektroniikalle. Hanna
Kinnunen (huilu), NYKY Ensemble ja
defunensemble. Helsingin Musiikkitalo,
Camerata.
17.4. S A M I K L E M O L A :
Symphony
No. 285: Going on… until… and ”beyond”. Malmö Operaorkester, joht. Leif
Segerstam. Malmön oopperatalo, Ruotsi.
8 . 5. L E I F S E G E R S TA M :
2 3.4. M I I K A H Y Y T I Ä I N E N :
5.4. TA P I O T U O M E L A :
11.4. O L L I KO RT E K A N G A S :
5 Graphs for
29 Musicians. Universität der Künste
-orkesteri, joht. Henry Hao-An
Cheng. Universität der Künste Verlin,
Bundesallee-Gebäude.
5. 5. M I I K A H Y Y T I Ä I N E N :
Lux Arctica.
Sinfonia Lahti, johtaa Okko Kamu.
Lahden Sibelius-talo.
2 3.4. H A R R I A H M A S :
4.4. PAU L I I N A I S O M Ä K I :
Resurrexit.
Kallion Kantaattikuoro, joht. Tommi
Niskala. Kallion kirkko.
6 . 5. L O T TA W E N N Ä KO S K I : I stället för
vingar. Teksti: Eva-Stina Byggmästar.
Musikteater Saum, Figura Ensemble.
Danskapellet, Kööpenhamina, Tanska.
Täpinä. Terhi
Aurala-Heiskanen (huilu), Paavali
Jumppanen (piano). Pieksämäki,
Kulttuurikeskus Poleeni.
2 4.4. A DA M V I L AG I :
2 4.4. S T E FA N B A RT L I N G : Apricot
Whispers. Nairi Azezian (huilu, piano),
Levon Babyans (sello), Kamariorkesteri
Refugium Musicum. Helsingin
Tuomiokirkko.
2 7.4. P E RT T I J A L AVA : Lyhyitä keskusteluja
yöllisillä katoilla. Patrik Kleemola (kitara).
Katajanokan kitarasalonki, Helsinki.
Directions. Päivi
Kukkonen (huilu), Laura Kemppainen
(oboe), Okko Kivikataja (klarinetti), Joonas Seppelin (käyrätorvi), Sari Seppelin (fagotti). Helsingin
Musiikkitalo, Harjoitussali Paavo.
9. 5. M A X S AV I K A N G A S : Musiikki IC98 -taitelijaryhmän videoinstallaatioon Hours, Years, Aeons (2015). Juho
Martikainen, kontrabasso, nelikanavaäänite. Venetsian biennaali, Aaltopaviljonki.
9. 5. H A R R I S U I L A M O : Ciaccona a spirale. Petri Kumela (kitara), Mikko Luoma
(harmonikka). Gdanskin musiikkiakatemia.
10 . 5. A R I RO M P PA N E N : Tvashtar Catena.
Roope Gröndahl (piano). Espoon
Sellosali, klo 15.
11. 5. E I N OJ U H A N I R AU TAVA A R A :
Balada, kantaatti kuorolle, solisteille ja
orkesterille. Madrid.
2 7.4. A DA M V I L AG I :
2 9.4. T O M I R Ä I S Ä N E N : Dive. Erik
Bosgraaf (nokkahuilu). Lontoo, Wilton-s
Music Hall.
Theia.
Musikalische Akademie des Nationaltheater-Orchesters (NTO) Mannheim,
johtaa Pietari Inkinen. Der Mozartsaal
(Rosengartenplatz 2), Mannheim, Saksa.
11. 5. T O M I R Ä I S Ä N E N :
Re-Joy. Tuomas
Pyrhönen (urut). Helsinki.
12 . 5. K I M M O H A KO L A :
4. 5. S AU L I Z I N OV J E V:
Deformations I–II.
Ensemble Sentieri Selvaggi. Milano.
4. 5. S E B A S T I A N H I L L I : Paraphrase.
Zagros Ensemble. Helsingin
Musiikkitalo, Camerata.
13. 5. P E T R I J U D I N : Maan kämmenellä,
meren sydämellä. Vaasan Oopperakuoro,
Vaasan Kaupunginorkesteri, joht. AnnaMaria Helsing. Vaasan kaupungintalon
juhlasali.
>>
13. 5. JO U N I H I RV E L Ä :
Shattered
land. Zagros Ensemble. Helsingin
Musiikkitalo, Camerata.
KOMPOSITIO 1 / 2015
35
KANTAESITYKSET
Sonetti 51.
Polyteknikkojen kuoro, joht. Saara
Aittokumpu. Helsingin konservatorion
konserttisali, klo 15.
14. 5. O L L I V I RTA P E R KO :
4. 6 . T I M O - J U H A N I K Y L L Ö N E N :
Juhlafanfaari op. 93. Espoon tuomiokirkko, klo 22.
Hashtag. UMO Jazz
Orchestra. M1-studio, YLE, klo 19.
19. 5. S I D H I L L E :
2 0 . 5. L E I F S E G E R S TA M : S ymphony No.
284: Pisces Fishing for Pieces (Peaces)…
All Over? Not Yet!!! Philharmonisches
Orchester Heidelberg, joht. Leif
Segerstam. Stadthalle, Heidelberg,
Altstadt, Saksa, klo 20.
Unser Wandel ist
im Himmel. Kamarikuoro Kaamos, joht.
Dani Juris. Kallion kirkko, klo 18.
2 3. 5. TA P I O T U O M E L A :
In via.
Kamarikuoro Kaamos, joht. Dani Juris.
Kallion kirkko, Helsinki, klo 18.
Uusi teos
viululle, neljäsosasävelaskelharmonikalle
ja uruille. Pasi Eerikäinen (viulu), Veli
Kujala (neljäsosasävelaskelharmonikka),
Susanne Kujala (urut). Kallion kirkko,
Helsinki, klo 19.
8.6. TII NA MY LLÄ R I N E N :
12 . 6 . S E B A S T I A N DU M I T R E S C U :
Cântecul ploaiei. Elena Mîndru, Tuomas
Turunen, Eero Seppä, Anssi Tirkkonen;
valtion filharmonia ”Transilvania”;
kapellimestari Tiberiu Soare. Cluj,
Romania.
2 3. 5. PAO L A L I VO R S I :
Titusbrevet.
Sampo Haapaniemi, Kamarikuoro
Kaamos, joht. Dani Juris, solisti Sampo
Haapaniemi. Kallion kirkko, Helsinki,
klo 18.
2 3. 5. L AU R I M Ä N T Y S A A R I :
2 3. 5. J U H A N I KO M U L A I N E N : Uusi teos.
Kamarikuoro Kaamos, joht. Dani Juris.
Kallion kirkko, Helsinki, klo 18.
2 8 . 5. H A R R I V I I TA N E N : Prière de l’oiseau de paradis pour harpe – Paratiisilinnun
rukous. Liisa Honkanen (harppu). Pyhän
Kolminaisuuden kirkko, Pariisi, Ranska.
O Leyda
Gratiosa. Leidens Amateur Arts Festival
orchestra and choir. Leiden, Hollanti.
3 0 . 5. P E K K A KO S T I A I N E N :
Päärme.
Petteri Iivonen, Samuli Peltonen, Juho
Pohjonen. Kemiön kirkko, klo 19.
7.7. L O T TA W E N N Ä KO S K I :
Elämälle –
ooppera Oskar Merikannosta. Libretto:
Juhani Koivisto. Ohjaaja: Anna Kelo.
Vaasan kaupunginorkesteri. Ilmajoen
Musiikkijuhlat, klo 19.30.
5. 6 . J A A K KO K U U S I S T O :
19. 5. M A I J A H Y N N I N E N : Earthship.
Divertimento Ensemble. EXPO 2015,
Italian Pavillon, Milano.
Exaltations.
Status Ensemble. Sysmän kirkko, klo 19.
3.7. L AU R I M Ä N T Y S A A R I :
14. 6 . K A L E V I A H O : 2. puhallinkvintetto.
Philharmonisches Bläserquintett Berlin:
Michael Hasel (Fl., Picc. und Altfl.),
Andreas Wittmann (Ob. und Engl.horn),
Walter Seyfahrt (Kl.), Fergus McWilliam
(Horn) und Marion Reinhard (Fag.).
Philharmonie, Kammermusiksaal,
Berliini, Saksa.
17. 6 . M A X S AV I K A N G A S : Kaksoiskonsertto
trumpetille, kontrabassolle ja orkesterille. James Morrison (trumpetti), Edgar
Meyer (kontrabasso). Queensland
Symphony Orchestra, johtaa SanttuMatias Rouvali.
Spirituals.
Nicholas Söderlund (basso), Kari Vuola
(urut), Tuomas Tainio (lyömäsoittimet).
Paraisten urkupäivät.
2 2 . 6 . J U K K A L I N KO L A :
Lointains échos
/ Distant echoes op. 24 for string quartet.
Vladimir Lakatos (1st violin), Teodor
Nicolau (2nd violin), Mihai Spinei (viola), Mircea Palade (v-cello). Carlux,
Ranska.
17.7. T E O D O R N I C O L AU :
Harrbådan Neito.
Anu Komsi, Annika Mylläri, Markus
Nykänen, Sören Lillkung, Gabrien
Suovanen, kuoro, Keskipohjanmaan
kamariorkesteri, joht. Erkki Lasonpalo.
Kokkolan Snellman-Sali, klo 19.
2 3.7. S E P P O P O H JO L A :
2 9.7. A K I Y L I - S A L O M Ä K I : Harhoja.
Emily Beynon (huilu), Philibert Perrine
(oboe), Christoffer Sundqvist (klarinetti), Gustavo Núñez (fagotti), Elina
Vähälä (viulu), Paula Sundqvist (viulu),
Riitta-Liisa Ristiluoma (alttoviulu),
Mikko Ivars (sello). Uusikaupunki,
Vanha kirkko, klo 18.
1. 8 . M I I K A H Y Y T I Ä I N E N : Viertel (työnimi). ConTempo-jousikvartetti. Sibiu,
Romania.
7. 8 . J U H A T. KO S K I N E N : Lusia Rusintytär. Virpi Räisänen (mezzoopraano).
Utajärven ulkoilmateatteri, klo 18.
Tuulen viemää
/ Pe aripile vântului. Mirel Iancovici
(sello). Zutphen, Alankomaat.
19. 8 . T E O D O R N I C O L AU :
2 7. 8 . J U K K A T I E N S U U : Uusi teos. Hong
Kong Chinese Orchestra. Helsingin juhlaviikot. Helsingin musiikkitalo, klo 19.
2 3. 6 . A N T O N I N S E RV I E R E :
Reachings.
Tokyo Philharmonic Orchestra, joht.
Kazumasa Watanabe. Tokyo Opera City
Concert Hall, Takemutsu Memorial.
31. 5. S E B A S T I A N H I L L I :
36
KOMPOSITIO 1 / 2015
Procrastinations. Divertimento ensemble.
Milano.
2 6 . 6 . JO U N I K A I PA I N E N : Life Is…
Valtteri Malmivirta (pasuuna), Avanti!
joht. Hannu Lintu. Porvoon taidetehdas.
Chained. Harri
Kuusijärvi (harmonikka). Helsingin
Musiikkitalo.
2 8 . 8 . S AU L I Z I N OV J E V:
KANTAESITYKSET
2 .9. K A L E V I A H O : Sinfonia nro 16. Virpi
Räisänen (mezzosopraano), RSO, joht.
Hannu Lintu. Helsingin Musiikkitalo,
klo 19.
10 .9. M I K KO H E I N I Ö : Ilta. Henna Jämsä
(klarinett), Erkki Lahesmaa (sello), Key
Ensemble, joht. Teemu Honkanen.
Tanssiteatteri ERI, Turku, klo 19.
12 .9. M AG N U S L I N D B E RG : Viulukonsertto
No. 2. Frank Zimmerman (viulu),
London Philharmonic Orchestra, joht.
Jaap van Zweden. Royal Festival Hall,
Lontoo.
13.9. M A I J A H Y N N I N E N : …sicut aurora
provedit. Mirka Malmi (viulu), Maija
Hynninen (elektroniikka), Ilona Jäntti
(liinat). Helsingin Musiikkitalo.
Sinfonia no 4 –
Voimien vihjeet. I Kiehuva savi – maa, II
Vellova meri – vesi, III Kieppuva tuuli –
ilma, Aihalteleva mieli – ihminen. Turun
filharmoninen orkesteri, joht. Risto
Joost.
2 5.9. P E RT T I J A L AVA :
Tuned to the
real world. Eeva Alkula, Jenny Vartiainen,
Heidi Äijälä. Kööpenhamina, Royal
Library, Nordic Music Days.
2 6 .9. A D I N A DU M I T R E S C U :
Konsertto fagotille ja
kamariorkesterille. Mikko-Pekka Svala (fagotti), HKO, joht Johannes Gustavsson.
Helsingin Musiikkitalo, klo 19.
18 .9. Y R JÖ H J E LT:
VIITASAAREN MUSIIKIN AIKA
30.6.–5.7.2015
V
iitasaaren Musiikin ajan vieraina on ensi
kesänä kaksi nykymusiikin suurta nimeä,
Sir Harrison Birtwistle ja Brian Ferneyhough.
Myös pedagogina tunnettu Ferneyhough pitää Viitasaaren kesäakatemian järjestämän tämän kesän
sävellyskurssin, mikä osaltaan varmasti vaikutti
siihen, että kurssille tuli ennätysmäärä hakemuksia, joista valtaosa ulkomailta.
Festivaalin pääesiintyjävieras on Ensemble Modern,
joka mentoroi Viitasaarella ensemblesoiton kurssin.
Festivaalin ohjelmaan kuuluu monien Sir Harrison
Birtwistlen muiden teosten ohella myös Ensemble
Modernin ja nuorten muusikkojen ja opiskelijoiden
yhdessä valmistama esitys teoksesta Theseus Game.
Ohjelmassa on myös useita Brian Ferneyhoughin sävellyksiä, joista tarkemmat tiedot julkaistaan festivaalin ohjelman julkistamisen yhteydessä toukokuussa.
Suomen Säveltäjät ry:n jäsenillä on vapaa pääsy festivaalin konsertteihin. •
YHDISTYKSEN
KEVÄTKOKOUS
JA SEMINAARI
PIDETÄÄN
LAUANTAINA
6.6.2015 KLO 14
MUSIIKKITALON
AUDITORIOSSA,
HELSINGISSÄ.
Kevätseminaarissa keskustellaan siitä, millainen on hyvä säveltäjän verkkosivu, miltä sen tulisi näyttää ja mitä sen tulisi sisältää.
KOMPOSITIO 1 / 2015
37
HARRI VIITASEN
SÄVELLYSKONSERTTI
JOUNI HIRVELÄN
SÄVELLYSKONSERTTI
Birds and Stars
24.8.2015 KLO 19
Torstaina 28.5.2015 klo 12.45
Pyhän Kolminaisuuden kirkko, Eglise de la Trinité
3 rue de la Trinité, Pariisi, Ranska
Helsingin Musiikkitalon Camerata-salissa
Helsinki – Berliini – Helsinki.
E S I I N T Y J ÄT:
pääurut
harppu
A N N A - K A I S A P I P P U R I , oboe
S A M U L I V I I TA N E N , kuoriurut
H A R R I V I I TA N E N ,
LIISA HON K A N E N,
Konsertissa kuullaan Jouni Hirvelän viime vuosina
Berliinissä ja Helsingissä säveltämää kamarimusiikkia, jossa
keskeisenä juonteena on muusikon ja instrumentin välisen
suhteen laajentaminen.
U U S I N TA E N S E M B L E
DU E A N T T I
MEERI PULAKK A
J E N N I LJ U NG
Ohjelma:
M O R I TA K A Z U TA K A
S A A R A R AU T I O
1) Ekliptika – toccata per organo (Allegro ma non troppo) Kadenssi urkukonserttoon Firmamentum –
Concertum organo et orchestrae symhonicae
(Tähtitaivas – konsertto uruille ja sinfoniaorkesterille)
H A R R I V I I TA N E N , pääurut S A M U L I V I I TA N E N , kuoriurut
2) Prière de l’oiseau de paradis pour harpe (Larghetto) (Paratiisilinnun rukous – harpulle,
maailman kantaesitys, uudistettu versio 2014) LIISA HON K A N E N,
harppu
3) Die Amsel für Oboe solo (Mustarastas – oboelle)
– Allegro appassionato
– Andantino parlando
– Adagio e con licenza poetica
– Leggiero agitato (Choral) A N N A - K A I S A P I P P U R I , oboe
4) Images d’oiseau pour orgue (Lintukuvia – uruille)
Tendrement, Quasi una fantasia
H A R R I V I I TA N E N , pääurut
38
KOMPOSITIO 1 / 2015
E L I S A J Ä RV I
Liput: 17,50/11,50/6,50 € (Lippupalvelu),
15/10/5 € (Musiikkitalo)
T
imo-Juhani Kyllösen Harmonikkakonsertto, op. 60
on valittu toukokuussa järjestettävän maineikkaan
Klingenthalin kansainvälisen harmonikkakilpailun
pakolliseksi loppukilpailukappaleeksi. Loppukilpailuun
valitaan viisi soittajaa, jotka kaikki esittävät konserton
Vogtlandin filharmonisen orkesterin kanssa kapellimestari Dorian Keilhackin johdolla. Kilpailuun osallistuu
myös suomalainen, Saksassa harmonikansoittoa opiskeleva Petteri Waris, joka on esittänyt konserton kertaalleen Suomessa
jo tänä vuonna.
MUSIIKILLINEN
LINTURETKI
Dokumenttielokuva ja konsertti
Helsingin tuomiokirkon Kryptassa
keskiviikkona 1.7. klo 17
Illan lintuaiheisen konsertin johdantona nähdään D E N I S E
säveltäjädokumentti Messiaen et les oiseaux (1973).
Ranskalainen O L I V I E R M E S S I A E N oli urkuri, säveltäjä,
pedagogi ja lintuharrastaja, jonka musiikillisessa ajattelussa
värit ja rytmit ovat vahvasti läsnä. Tual kuvaa säveltäjän
läheistä suhdetta katoliseen uskoon ja luontoon, erityisesti
lintuihin, jotka olivat Messiaenille viestintuojia näkymättömän ja näkyvän välillä.
T UA L I N
NORDIC MUSIC DAYS
24.–27.9.2015, KÖÖPENHAMINA
E L O K U VA N K E S T O : 72 M I N
E NGLA N N IN K I E LIN E N T E K STIT YS
E L O K U VA E S I T E TÄ Ä N 35 M M : N F I L M I LTÄ
24.9. Carved in Stone
Kongernes Lapidarium
Kongernes Lapidarium
Kello 19 alkavassa konsertissa esiintyvät
Jenny Metsälä, huilu; Liisa Honkanen, harppu;
Anna-Kaisa Pippuri, oboe; Kiril Kozlovsky, piano
ja Harri Viitanen, urut
26.9. Joissance
Debussy, Messiaen, Karg-Elert, Buxtehude, Viitanen
25.9. Sound Art
Den Sorte Diamant
27.9. Trembling Superheroes
Helsingin Urkukesä 2015 esittää elokuvan yhteistyössä
Ranskan instituutin, Kinomafian ja Artova Kinon kanssa
Hofteatret
Vapaa pääsy, ohjelma 8 euroa (sis. kahvitarjoilun)
http://www.nordicmusicdays.org •
KOMPOSITIO 1 / 2015
39
MADETOJA-SÄÄTIÖN APURAHAT 2015
JAKO 2.3.2015
Sävellystilausavustukset
Hakija
Säveltäjä
C I RC O A E R E O RY
TA PA N I R I N N E ,
SA M I K L E MOL A
Teos
Concerto Planos - nykysirkusta ja
uutta taidemusiikkia yhdistävä
näyttämöteos, 70’
Jako (e)
4 000,00
D E F U N E N S E M B L E N K A N N AT U S Y H D I S T Y S RY
K I M MO K UOK K A LA
2 fl, 2 cl, 2 harp, pno, perc, vlc,
el, 20’
4 000,00
H E L S I N G I N K A M A R I K U O RO N
K A N N AT U S Y H D I S T Y S RY
A N T T I AU V I N E N
Autuus-näyttämöteos sekakuorolle,
soitinyhtyeelle, elektoniikalle ja
videolle, 70’
2 000,00
KO U R A E L L A
I T Z A M Z A PATA
Kamarimusiikkiteos harmonikalle,
pasuunalle ja tuuballe, 8–13’
2 000,00
K U LT T U U R I Y H D I S T Y S
V E I K KO L A DA DA
TA P I O N E VA N L I N N A
Teos huilulle, 2 viululle ja
pianolle, 7’
1 500,00
K U U S I J Ä RV I H A R R I
S AU L I Z I N OV J E V
Sooloteos harmonikalle, 8’
2 000,00
L I I K K E E N P U O L E S TA
K A N N AT U S Y H D I S T Y S RY
JOVA N K A T R B OJ E V I C
Sävellys nykytanssiteokseen
Pysähdys – Taiteen pimeä tie
puhallinkvintetille ja nauhalle, 45’
4 000,00
M A LI T UOM AS
O L L I KO S K E L I N
Trio huilulle, sellolle ja
pianolle, 15’
3 000,00
M A RT I K A I N E N J U L I U S
PA AVO KO R P I J A A K KO
Teos baritonille ja pianolle, 5’
1 000,00
M I K RO E N S E M B L E
S A M P O H A A PA M Ä K I
1/4-säv.ask.huilu, 1/4-säv.ask.
klarinetti, 1/4-säv.ask.kitara,
1/4-säv.ask.harmonikka, 1/4-säv.
ask.piano, viulu, sello, 20’
4 000,00
O H E N OJ A A N T T I
TI MO -J U H A N I
KY LLÖN E N
Marimbakonsertto, 25’
4 000,00
PA L M U O S M O
K I R MO LI N TI N E N
Duo huilulle ja kitaralle, 5’
1 500,00
T H E QU E E NSL A N D SYM PHON Y
O RC H E S T R A
M A X S AV I K A N G A S
Double concerto for trumpet, double bass and symphony
orchestra, 20–25’
4 000,00
TA M P E R E E N A K AT E E M I S E T
L AU L A J AT RY
J A A K KO M Ä N T Y J Ä RV I
Teos sekakuorolle a cappella, 5’
1 000,00
T O I VA N E N T I I A M A R I A
A D I N A DU M I T R E S C U
2 duoa lyömäsoittimille (lyömäsoittimet ja kitara + lyömäsoittimiet ja harmonikka), 20’
3 000,00
TOLON E N OT TO
TIINA MY LLÄ R IN E N
Teos kitaralle ja elektroniikalle,
10’
2 000,00
U U S I N TA - K A M A R I Y H T Y E E N
K A N N AT U S Y H D I S T Y S RY
SE BAST I A N H I LLI
Teos ensemblelle (fi, cl, vln, vla,
vlc, pno), 15’
3 000,00
H I L J A I S U U S - F E S T I VA A L I
T I M O T H Y PAG E
Teos klarinetille, bandoneónille ja
akrobaatille, 10’
2 000,00
48 000,00
Äänitetuki
L E H TOL A JA N,
O L L I KO RT E K A N G A S
40
KOMPOSITIO 1 / 2015
O L L I KO RT E K A N G A S
Urkuteosten tallentaminen
2 000,00
50 000,00
JUHLA-AVUSTUKSIA
ORKESTERITEOSTEN TILAAMISEEN
S
uomen Kulttuurirahasto myönsi Suomen Säveltäjäin
Sibelius-rahastolle 150 000 euron avustuksen, joka
on tarkoitettu orkesterien sävellystilausten tukemiseen. Tämä avustus on juhlavuosiavustus, joka annettiin
70 vuotta täyttävälle Sibelius-rahastolle, jotta tämä voisi
avustaa 50 vuotta täyttävän Suomen Sinfoniaorkes­terit
ry:n jäsenorkestereita tekemään tilauksia 70 vuotta täyttävän Suomen Säveltäjät ry:n jäseniltä. Kaikki teokset esitetään Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna 2017.
Hanketta varten muodostettiin Suomen Säveltäjäin Sibeliusrahastoon sävellystilaustoimikunta, joka päätti avustuksista 13.5. Sävellystilaustoimikuntaan kuuluvat pj. A N T T I
AU V I N E N , säveltäjät K A L E V I A H O , V E L I - M AT T I P U U M A L A
ja L O T TA W E N N Ä KO S K I sekä muusikot P E T R I K U M E L A ja
C H R I S T O F F E R S U N D QV I S T . Avustuksia sävellystilauksiin
myönnettiin yhteensä 130 000 euroa. Loppuosa 20 000 euroa jätettiin jaettavaksi myöhemmin orkesterimateriaalien
kirjoittamistukena. Avustukset myönnettiin seuraavasti:
Sibeliuksen seuraajat, päätökset 13.5.2015
Hakija
Säveltäjä
Myönnetty, e
Kohde
AVA N T I !
S A M P O H A A PA M Ä K I
6 700
Konsertto neljäsosasävelaskelpianolle ja kamariyhtyeelle
H Y V I N K Ä Ä N O R K E S T E R I RY
VILLE R A ASA K K A
9 000
Teos orkesterisoittimille ja
esineille
JO E N S U U N K AU P U N G I N O R K E S T E R I
K I R MO LI N TI N E N
13 000
Konsertto orkesterille + solistisia
osuuksia eri instrumenteille
J Y VÄ S K Y L Ä S I N F O N I A
K I M MO K UOK K A LA
5 000
Teos orkesterille
K E M I N K AU P U N G I N O R K E S T E R I /
KAI NIEMINEN
4 000
Jousikvartetto
J U H A N I N U O RVA L A
6 500
Teos jousiorkesterille
L A H D E N K AU P U N G I N O R K E S T E R I
TA P I O T U O M E L A
9 000
Teos orkesterille
OU LU SI N FON I A
JU H A PISTO
13 000
Teos orkesterille
P O R I S I N F O N I E T TA
JU K K A-PE K K A LEHTO
6 500
Teos orkesterille
S A I M A A S I N F O N I E T TA
M I K KO N I S U L A
7 000
Saimaa-aiheinen orkesteriteos
S E I N Ä J O E N K AU P U N G I N O R K E S T E R I
PA S I LY Y T I K Ä I N E N
10 000
Teos kokoonpanolle fl, ob, cl, cor,
fg, 2 vl, vla, vc, cb
S U O M A L A I N E N B A RO K K I O R K E S T E R I
JU K K A TIENSU U
8 000
Barokkiorkesteriteos
TA P I O L A S I N F O N I E T TA
K I M M O H A KO L A
8 000
Teos orkesterille
T U RU N F I L H A R M O N I N E N
PAU L I I N A I S O M Ä K I
16 500
Oratorio sekakuorolle, sopraanoja baritonisolisteille ja orkesterille
7 800
Konsertoiva teos harmonikalle ja
big bandille
L Ä N S I - P O H J A N JO U S I K VA RT E T T I J A
S AVO N L I N N A N O R K E S T E R I Y H D I S T Y S RY/ S AVO N L I N N A - K VA RT E T T I
K E SK I-POH JA NM A A N
K A M A R IOR K E ST E R I
OR K E ST E R I
U M O J A Z Z O RC H E S T R A
V E LI K U JA L A
130 000
KOMPOSITIO 1 / 2015
41
VUOSIKOKOUS
Y
hdistyksen vuosikokous pidettiin 27.3.2015 perinteisessä Laulumiesten ravintolassa, aivan
yhdistyksen entisen toimiston kupeessa. Kokoukseen osallistui monikymmenpäinen jäsenjoukko, myös monia
upouusia yhdistyksen jäseniä.
K I M M O H A KO L A johti kokouksessa puhetta ja luotsasi varsin monipolviseksi kehkeytynyttä keskustelua varmoin
ottein. Yhdistyksen toimistoassistentti M A I S A M I K KO N E N toimi kokouksen
sihteerinä. Kokouksen tilinpäätösasioiden
käsittely sujui varsin rutiininomaisesti, ja
yhdistyksen hallinnon hoidosta vastaaville myönnettiin vastuuvapaus vuoden
2014 tilien ja hallinnon hoidosta.
Kokousasioihin kuului myös uuden
johtokunnan valinta. Varapuheenjohtaja
O L L I V I R TA P E R KO valittiin uudestaan
varapuheenjohtajaksi ilman äänestystä.
Johtokunnan jäsenistä päästiin kuitenkin äänestämään. Erovuoroisia olivat
jäsenet M A R K U S FAG E RU D D , J O H A N
TA L L G R E N ja R I I K K A TA LV I T I E .
Näiden lisäksi ehdotettiin uusina kandidaatteina M A R I A K A L L I O N PÄ ÄTÄ ,
V E L I K U J A L A A sekä A N T T I N I S S I L Ä Ä .
Vaalissa valituiksi tulivat Markus
Fagerudd ja Riikka Talvitie entisestä
johtokunnasta sekä Veli Kujala uutena.
Kokouksen pisin keskustelu käytiin kuitenkin johtokunnan laatimasta sääntömuutosehdotuksesta.
Sääntömuutosesitys käsitti pääasiassa
teknisiä ja käytännöllisiä muutoksia,
joilla olisi saatettu säännöt vastaamaan
nykykäytäntöjä ja tämän päivän tarpeita.
Näiden mukaan esim. johtokunta olisi
muutettu hallitukseksi ja joitakin monimutkaisia ilmaisuja olisi yksinkertaistettu.
Keskustelua aiheutti pykälä, joka
koski vaalien äänestysmenettelyä.
Johtokunnan esityksessä ehdotettiin
johtokunnan (tai minkä tahansa) vaalien äänestysmenettelyksi vuosikokouksissamme vakiintunutta käytäntöä,
jonka mukaan jokainen äänestää yhtä
ehdokasta jokaiselle avoimena olevalle
( johtokunta)paikalle. Kuten usein
42
KOMPOSITIO 1 / 2015
vuosikokouksissa, haluttiin säilyttää
mahdollisuus äänestää vaikka vain yhtä
ehdokasta. Myös vakavan taidemusiikin lyhentäminen pelkästään taidemusiikiksi aiheutti kommentointia. Koska
keskustelussa ei päästy yksimielisyyteen,
jouduttiin asiasta äänestämään ja niin
johtokunnan esitys hylättiin, vaikka sitä
kannatti yli puolet kokousedustajista.
Sääntömuutoksen hyväksymiseen oltaisiin kuitenkin tarvittu ¾ enemmistö,
mitä esitys ei saanut. Niinpä asia palautui johtokunnalle uudelleen valmisteltavaksi.
Keskustelu jatkui vilkkaana vielä
illallisella kokouksen jälkeenkin, mitä
siivittivät erinomainen ruoka ja hyvät
juomat. •
Annu Mikkonen
Puheenjohtaja Antti Auvinen esittelee
sääntömuutosehdotusta. Kuulijoina
Maija Hynninen ja Tiina Myllärinen.
KUVA: MAARIT ANDERZÉN.
VUOSIKOKOUS
Yllä: Ääntenlaskenta käynnissä
menneiden polvien valvovan
katseen alla. | Keskellä vasemmalla:
Kokousiloa Ilkka Kuusisto ja Maarit
Anderzén. | Keskellä oikealla: Villapaitaveljekset Kari Tikka ja Harri
Viitanen. | Alla: Kokouksen jälkipuinneissa Yrjö Hjelt ja Juha
Leinonen. KUVAT: MAARIT ANDERZÉN.
KOMPOSITIO 1 / 2015
43
SUOMEN SÄVELTÄJÄT RY
VUOSIKERTOMUS 2014
69. toimintavuosi
HALLINTO
ORGANISAATIO
Toimisto:
Johtokunta:
Vt. toiminnanjohtaja: J A R I
(osa-aik. 1.9.–31.12.2014)
Puheenjohtaja A N T T I
44
30.6.2014 asti
AU V I N E N
Varapuheenjohtaja O L L I
Jäsenet
E S KO L A
V I RTA P E R KO Toiminnanjohtaja: A N N U
(osa-aik. 1.9.–31.12.2014)
M I K KO N E N
1.7.2014 lähtien
M A R K U S FAG E RU D D
I L A R I L A A K SO
Toimistoassistentti: M A I S A
M I K KO N E N ,
osa-aikainen
V E L I - M AT T I P U U M A L A JO H A N TA L L G R E N R I I K K A TA LV I T I E
KOMPOSITIO 1 / 2015
Yhdistyksen johtokunta ja toimistohenkilökunta vuonna 2014.
Kuvasta puuttuu vt. toiminnanjohtaja Jari Eskola. KUVA: MAARIT KYTÖHARJU.
VUOSIKERTOMUS 2014
Toimintavuoden aikana yhdistyksen toimisto muutti perinteikkäästä Runeberginkadun huoneistosta uusiin, moderneihin toimitiloihin Teoston alivuokralaiseksi Kampin
Huippuun, osoitteeseen Urho Kekkosen katu 2 C.
Johtokunta piti toimintavuoden aikana kaksitoista varsinaista
kokousta. Näiden lisäksi johtokunta kokoontui kesäseminaariin elokuussa ja tapasi useita kertoja vuoden aikana muutaman hengen ryhmissä erilaisten työryhmien, Teosto-asioiden
sekä muiden ajankohtaisten kysymysten merkeissä.
Maaliskuussa poistui keskuudestamme Pentti Raitio, joka
usean vuoden ajan toimi yhdistyksen johtokunnan jäsenenä.
Vuosikokouksen vahvistama jäsenmaksu oli 1 % kunkin jäsenen Teoston kotimaisesta yleisestä tilityksestä, kuitenkin
vähintään 50 euroa ja enintään 200 euroa. Kannatusjäsenen
johtokunta on päättänyt vapauttaa jäsenmaksusta.
Kokoukset
Vuoden aikana aloitettiin yhdistyksen sääntöjen uudistustyö. Tarkoitus on ajanmukaistaa yhdistyksen säännöt sekä
saattaa ne vastaamaan vallitsevia käytäntöjä.
Sääntömääräinen vuosikokous 15.3.2014 Lallukan juhlasali, Helsinki. Puheenjohtajana toimi Mikko Heiniö. Läsnä
oli 54 yhdistyksen jäsentä.
Sääntöjen lisäksi alettiin valmistella ohjesääntöä, johon kirjataan johtokunnan, toimiston ja yhdistyksen toiminnan periaatteet ja toiminnassa noudatettavat menettelytavat.
Erovuorossa olivat puheenjohtaja Tapio Tuomela sekä jäsenet Veli-Matti Puumala ja Olli Virtaperko. Tapio Tuomela
ei ollut enää käytettävissä puheenjohtajaksi. Hänen seuraajakseen valittiin yksimielisesti varapuheenjohtaja Antti
Auvinen. Koska varapuheenjohtaja oli valittu puheenjohtajaksi ja varapuheenjohtajakaudesta oli vielä vuosi jäljellä,
piti johtokunnalle valita vuodeksi uusi varapuheenjohtaja.
Varapuheenjohtajaehdokkaita olivat Johan Tallgren ja Olli
Virtaperko, joista viimeksi mainittu äänestettiin varapuheenjohtajaksi. Hallituksen muiksi jäseniksi äänestettiin Ilari
Laakso ja Veli-Matti Puumala.
Verkkosivutyöryhmä aloitti toimintansa keväällä tavoitteenaan uudistaa yhdistyksen verkkosivut vastaamaan nykypäivän tarpeita. Uudistustyö jatkui vuoden loppuun, mutta
uudet verkkosivut otettiin käyttöön vasta seuraavan vuoden
puolella.
Kevät- ja syyskaudella järjestettiin yhteensä seitsemän tilaisuutta, joissa yhdistyksen johtokunta tapasi Teoston hallituksen vakavan musiikin edustajaa voidakseen keskustella Teoston piirissä esillä olevista asioista. Huhtikuuhun asti
Teoston hallituksen jäsenenä oli Mikko Heiniö, ja sen jälkeen Kimmo Hakola.
JÄSENET JA JÄSENKOKOUKSET
Uudet jäsenet:
Kevätkokous 12.4.2014 ravintola Myllärit, Tam­pere.
Puheenjohtajana Antti Auvinen, läsnä 36 yhdistyksen jäsentä.
Kokouksessa valittiin jäsenet Madetoja-säätiön hallitukseen.
Erovuorossa olleet Veli Kujala ja Olli Roman valittiin uudelleen.
Syyskokous 31.10.2014 Ravintola Kampin Huippu,
Helsinki. Puheenjohtajana Antti Auvinen, läsnä 46 yhdistyksen jäsentä.
JO S U É M O R E N O
Valittiin jäsenet Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahaston hallitukseen. Kaikki erovuoroiset eli Petri Kumela, Tapio
Lappalainen, Mikko Luoma, Pasi Lyytikäinen ja Olli
Virtaperko valittiin uudelleen.
Kunniajäsenet:
Puheenjohtaja esitteli vireillä olevaa sääntöuudistusta, joka
herätti vilkasta keskustelua jäsenistön kesken.
S E B A S T I A N DU M I T R E S C U
T I M O H I E TA L A
PA AVO H E I N I N E N , M I K KO H E I N I Ö, E I N OJ U H A N I
R AU TAVA A R A , AU L I S S A L L I N E N , J A R M O S E R M I L Ä J A
TA P I O T U O M E L A .
Vuoden päättyessä yhdistyksessä oli
196 jäsentä
19 naista
177 miestä
6 kunniajäsentä
1 kannatusjäsen
TOIMINTA JA TALOUS
Edunvalvonta
Muusikkojen liiton kanssa laadittiin mallisopimus, joka mahdollistaa konserttitallenteiden promootiokäytön. Mallisopimusta voi tilata yhdistyksen toimistosta tai sen voi ladata
yhdistyksen verkkosivulta (Sävellystilaukset).
>>
KOMPOSITIO 1 / 2015
45
VUOSIKERTOMUS 2014
Suomen Musiikkikustantajien ja Elvisin kanssa aikoinaan
laadittu musiikin kustantamisen mallisopimus päivitettiin vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. Vakavan musiikin
säveltäjien osalta sopimuksessa on edelleen keskeistä nuotin
valmistaminen ja julkaiseminen. Kevyen musiikin tekijöitä
varten on olemassa sopimusversio, jossa kustannussopimus ei
enää edellytä nuotin valmistamista. Mallikustannussopimus
on niin ikään saatavilla toimistossa tai ladattavissa yhdistyksen verkkosivulta (Kustannussopimus).
Taiteilijajärjestöistä koostuvan Tekijäfoorumin päätavoite
toimintavuoden aikana oli ns. kohtuullinen korvaus -lainsäädännön saaminen tekijänoikeuslakiin.
Jäsenpalvelut
Yhdistys toimii jäsentensä yhdyssiteenä sekä järjestää erilaisia
seminaareja ja muita koulutustilaisuuksia sekä harjoittaa tiedotustoimintaa. Yhdistys järjesti vuoden aikana kolme jäsenkokousta ja kaksi seminaaria. Lisäksi yhdistykseen ja sen intressipiiriin liittyvistä asioista tiedotettiin jäsenlehdessä, sähköpostitse, yhdistyksen kotisivuilla sekä yhdistyksen Facebooksivulla. Jäsenten käytettävissä oli myös verkkotietosanakirja
Grove Music Online. Toiminnasta yksityiskohtaisem­m in
toisaalla.
Yhdistys antaa myös jäsenneuvontaa tekijän-oikeudellisissa,
toimeentulo-, verotus- ym. kysymyksissä. Tarpeen vaatiessa
on tarjottu myös ulkopuolista lainopillista neuvontaa.
Edistämistoiminta
Yhdistys on tukenut syyskokouksen 2011 vahvistamalla tavalla
Musica nova Helsinki -festivaalia, Viitasaaren Musiikin aika
-festivaalia ja Oulun Uuden Musiikin Lokakuuta. Perinteisesti
tukea on saanut myös suomalaisen nykymusiikin esittämiseen
keskittynyt Tampere Biennale. Lisäksi yhdistys on ostanut
rajatun määrän pääsylippuja Klang ja Tulkinnanvaraista -konserttisarjoihin kannustaakseen jäseniään seuraamaan taidemusiikin kehitystä ja kollegoidensa tuotantoa.
TUOTOT Talous
Oheisesta taulukosta käyvät ilmi yhdistyksen tärkeimmät tulo- ja kuluerät (ilman omakatteisia rahastoja). Valokopiointikorvauksia ei käytetä yhdistyksen juoksevien kulujen kattamiseen, vaan mm. luovan säveltaiteen edistämiseen.
Yksityiskohtaiset tiedot taloudesta löytyvät vuoden 2014 tuloslaskelmasta ja taseesta.
€
Teoston toiminta-avustus
Valokopiointikorvaukset
Valtion toiminta-avustus
Jäsenmaksut
Radiointikorvaukset ja pääsylipputulot (NMD)
Avustukset mm. NMD 2013
182 943
130 674
13 000
12 139
1 841
38 877
YHTEENSÄ
379 474
KULUT€
Henkilöstökulut
Huoneistokulut
Kansainvälisen toiminnan kulut
Musiikin edistämis- ja julkaisutoiminta
Toimisto- ja matkakulut
Tiedotustoiminta
Kokouskulut
Jäsentoiminta
Taloushallinnon kulut
Muut kulut
Varaukset (70-vuotisjuhla ja PoMP 2018)
154 752
24 850
21 730
45 721
30 756
10 890
8 849
18 722
17 206
11 096
34 000
YHTEENSÄ
378 572
46
KOMPOSITIO 1 / 2015
(+902 €)
VUOSIKERTOMUS 2014
Sijoitustoiminta
Yhdistyksen Teostolta saama toiminta-avustus maksettiin
normaaliin tapaan vuoden alussa. Korkotason ollessa nykyään
lähellä 0 % sijoitettiin saadut varat riskittömään lyhyen koron
rahastoon, jossa korko on pankki­kor­koa hiukan korkeampi.
Kirjanpito, tilintarkastajat
Kirjanpidosta vuonna 2014 vastasi Talouskonsultointi
Mertaoja. Kirjanpitäjänä ja taloushallinnon tukihenkilönä
toimi Pirjo Väänänen.
Tilintarkastajat 2014: Kari Lydman (KHT) ja Jukka
Mynttinen (KHT) sekä varalla Merja Prihti ja Matti Jyrkkiö.
• Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle luonnoksesta
hallituksen esitykseksi tekijänoikeuslain muut­t a­m isesta:
luvattoman verkkojakelun vastaiset toimet 17.1.2014
Lausunnossa yhdistys ilmoitti tukevansa TTVK:n lausuntoa, jonka mukaan aineistoa luvattomasti jakelevan verkko-osoitteen nettiyhteyttä on voitava hidastaa
tehokkaasti. Lisäksi todettiin, että osavastuu laittomasta
verkkojakelusta kuuluu operaattoreille, jotka saavat tuloja
myös lisensioimattoman aineiston verkkoliikenteestä.
• Lausunto opetushallitukselle musiikkialan perustutkinnon perusteiden luonnoksesta 26.5.2014
Lausunnossaan yhdistys korosti Teostolle tehtävän esitysilmoituksen merkitystä osana muusikon työtä ja ammattietiikkaa.
• Ehdotus Taiteen edistämiskeskuksen taideneuvostolle
alueellisten taidetoimikuntien jäseniksi 2015–2016
28.8.2014
KOTIMAINEN TOIMINTA
SEMINAARIT, SYMPOSIUMIT JA PANEELIT
Kevätseminaari järjestettiin kevätkokouksen yhteydessä
11.4. yhteistyössä Tampere Biennalen kanssa Tampere-talon
studiossa. Seminaarin otsikkona oli Välttämätön musiikki ja
moderaattorina toimi Yleisradion tiedetoimittaja Hannamari
Luukkanen. Alustajina olivat kognitiotieteen dosentti Minna
Huotilainen, musiikkikuntoutuksen tutkija Tep­po Särkämö
sekä musiikkipsykologian tutkija Suvi Saarikallio.
Syysseminaari 31.10. muodostui syyskokouksen yhteydessä järjestetystä tilaisuudesta, jossa Musiikin edistämissäätiön
pääsihteeri Leena Hirvonen esitteli säätiön toimintaperiaatteita sekä kertoi siitä, millainen on hyvä hakemus. Lisäksi tutustuttiin Music Finlandin säveltäjäpalveluihin sekä esiteltiin
jäsenistölle yhdistyksen uusia toimitiloja Kampin Huipussa.
Yhdistys oli mukana järjestämässä yhdessä Elvis ry:n kanssa Pohjoismaisiin elokuvamusiikkipäiviin liittyvää Harpaseminaaria. Seminaari pidettiin Hanasaaressa 29.–30.8.
Musiikkipäivillä oli luennoimassa mm. Tuomas Kantelinen.
Seminaaria edelsi Finnvox-studioilla Pitäjänmäellä 28.8. pidetty elokuvamusiikin johdantokurssi. Kurssilla luennoivat mm.
Olli Koskelin (johdanto), Sakari Kirjavainen (ohjaajan näkökulma), Timo Hietala (säveltäjän näkökulma) sekä Hietala &
Mikko Oinonen (ohjelmistot, laitteet, speksit ja filet).
• Ehdotus Taiteen edistämiskeskuksen taideneuvostolle valtion musiikkitoimikunnan jäseniksi 2015–2016
28.8.2014
Yhdistys toimi myös aktiivisesti yhteistyössä muiden tekijäjärjestöjen kanssa lainauskorvauksen saattamiseksi muiden
Pohjoismaiden korvausten tasolle. Jari Eskola kirjoitti aiheesta artikkelin Teostoryyn.
HANKKEET
Kolmio-hanke
Vuonna 2012 käynnistynyt Suomen Säveltäjien, Suomen
Taiteilijaseuran, TAKUn ja Satakunnan ammattikorkeakoulun Kolmio-hanke päättyi kesäkuussa 2014.
Hankkeen ohjausryhmään kuuluivat Jari Eskola ja Riikka
Talvitie. Säveltäjinä hankkeeseen osallistuivat Sami Klemola
(Tiistilän koulu; animaatiotyöpaja), Juha T. Koskinen
(Harjulan koulu; soivat veistokset sekä Villa Breda; vanhustyö), Jukka-Pekka Lehto (Onnikoti ja Kuntoutuskeskus
Kankaanpää; konsertteja, työpajoja), Minna Leinonen, Pasi
Lyytikäinen ja Riikka Talvitie (Musiikkitalo; kuule, minä
sävellän!) Paola Livorsi (Taidehalli; moniaistinen työpaja
koululaisille).
Itu-hanke
Aloitteet, lausunnot, vetoomukset ja julkilausumat
Yhdistys osallistui yhtenä allekirjoittajana Musikkojen liiton
laatimaan lausuntoon kohtuullisesta korvauksesta ja kohtuullisista sopimusehdoista tekijänoikeusluovutusten yhteydessä
25.2.2014.
ITU on Itä-Helsingin alueen kulttuuritoimijoiden yhteistyöhanke. Yhteistyökumppaneina ovat Itä-Helsingin musiikkiopisto, Helsingin kuvataidekoulu, Suomen Säveltäjät ry,
Sibelius-Akatemia sekä Helsingin kulttuurikeskuksen Stoa ja
Vuotalo. ITU-hankkeen tavoitteena on tiivistää alueen kulttuuritoimijoiden ja peruskoulujen yhteistyötä, sekä innostaa >>
KOMPOSITIO 1 / 2015
47
VUOSIKERTOMUS 2014
nuoria taiteen tekemiseen heidän omien ideoidensa pohjalta.
Projektissa on keskeistä opettajien ja eri alojen taiteilijoiden
yhteistyö. Hankkeen on tarkoitus juurtua pysyväksi toimintamalliksi Itä-Helsinkiin.
Lukuvuonna 2013–14 hankkeessa olivat mukana Itäkeskuksen peruskoulun, Porolahden peruskoulu, Herttoniemen
yhteiskoulu ja Vuosaaren peruskoulu. Säveltäjinä mukana toimivat Juha T. Koskinen, Sami Klemola ja Minna Leinonen.
Jäsenistölle lähetettiin vuoden aikana kolme jäsenlehti
Kompositiota. Lehden taittoi turkulainen mainostoimisto
Kanava. Yhdistyksen Internet-kotisivu on osoitteessa
www.composers.fi. Kotisivun kautta voi ilmoittaa mm.
kantaesitykset, Sävellysvuosi-julkaisuun tulevat teostiedot ja
sieltä voi tulostaa sävellystilaussopimuksen sekä suomeksi että
englanniksi. Sivuilta löytyvät myös suositukset sävellystilauspalkkioiksi sekä konserttikalenteri. Kotisivun uudistus käynnistyi vuoden 2014 aikana.
Yhdistyksen Facebookryhmä on osoitteessa:
www.facebook.com/
SuomenSaveltajat
Säveltämisen alkeisopetus – täydennyskoulutus taidemusiikin säveltäjille
Syksyllä 2014 Suomen Säveltäjät ry käynnisti koulutushankkeen, jonka tavoitteena on kehittää taidemusiikin säveltäjien pedagogisia taitoja ja samalla lisätä säveltämisen alkeiden
opetusta musiikkioppilaitoksissa.
Ensimmäisessä vaiheessa elokuussa järjestettiin kaikille
osallistujille yhteinen koulutusjakso. Kouluttajina toimivat
Taideyliopiston musiikkikasvatuksen lehtori Riitta Tikkanen
ja näyttelijä, kouluttaja Elina Stirkkinen. Koulutus tarjosi erilaisia työkaluja vuoro­vaikutus­taitojen ja luovan pedagogisen
prosessin hallintaan sekä antoi erilaisia valmiuksia ja harjoitteita ryhmäopetustilanteisiin. Facebookissa tiedotetaan laajaa yleisöä silmällä pitäen säveltäjille tärkeistä aiheista sekä samalla säveltäjiä erilaisista musiikkielämän ilmiöistä jne. Facebook-ryhmässä oli vuoden lopussa 250 ”tykkääjää”.
Säveltäjille suunnattuun notaatio-ohjelmisto-aiheiseen
Facebook-keskusteluryhmään voi liittyä pyytämällä.
SIDOSRYHMÄT
Teosto ry
Koulutuksessa oli mukana 14 säveltäjää. Toi­nen vaihe toteutetaan yhteistyössä eri musiikkioppilaitosten kanssa. Kukin
kurssille osallistuva säveltäjä toteuttaa harjoitteluprojektin
valitsemassaan musiikkiopistossa. Projektit voivat olla erilaisia
ja räätälöityjä mukanaolevien osapuolten tarpeisiin.
70-vuotisjuhlavuoden hankkeet
Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n kanssa valmisteltiin säveltäjien ja orkestereiden yhteistyöhanketta Sibeliuksen perilliset, joka
alkaa vuonna kummankin yhdistyksen juhlavuonna 2015 ja
huipentuu Suomen 100-vuotisjuhla­v uonna 2017.
Yhdistyksen juhlavuoden kunniaksi ryhdyttiin valmistelemaan audiovisuaalista säveltäjädokumentaatiota. Hankkeen
tarkoituksena on jatkaa yhdistyksen perinnettä tallentaa juhlavuosina jossain muodossa sitä, millaista kulloinkin on ollut
suomalaisen säveltäjän työ.
VIESTINTÄ
Jäsenille jaettua säveltäjäkäsikirjaa päivitettiin vuoden aikana kerran.
Yhdistyksen jäsenille on tilattu jäsenetuna vaihtoehtoisesti joko Rondo, Finnish Music Quarterly (FMQ) tai Nutida
Musik. Yhdistys on myös yksi FMQ:n julkaisijoista.
48
KOMPOSITIO 1 / 2015
Yhdistyksen tärkein sidosryhmä on Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teosto. Teostossa toimii useita edunvalvonta
työryhmiä, joiden toimintaan jäsenjärjestöjen edustajat ovat
osallistuneet.
Teoston veroryhmän työskentelyn seurauksena kansanedustaja Lenita Toivakka (kok) teki syksyllä 2014 lakialoitteen, jonka mukaan tekijänoikeustulon voisi tulouttaa tekijän
omalle yritykselle. Yhdistyksen edustajana työryhmässä toimi
Jari Eskola.
Syksyllä perustettiin sosiaalityöryhmä, joka keskittyi ensisijaisesti tekijänoikeus- ja taiteilijatuloon liittyvien eläketurvakysymysten selvittämiseen. Työryhmässä on ollut mukana
Annu Mikkonen.
Lisäksi niin Teoston kuin tekijöidenkin edunvalvontaan liittyvistä kysymyksistä keskustellaan Teoston yhteiskuntasuhdetyöryhmässä. Tätä laajempi kokoonpano on yhteistyöfoorumi, jossa käsitellään myös Teoston ja jäsenjärjestöjen
keskinäisiä ongelmatilanteita. Kummankin elimen kokouksiin osallistuu jäsenjärjestöjen luottamus- ja toimihenkilöitä.
Partituurimusiikin tuki jaetaan edelleen eläville tekijöille
ja kustantajille tilityksen suhteessa ja tilityksen yhteydessä.
Kansallisista varoista jaettava partituurimusiikin tuki kohdistetaan entisen genre-luokituksen c-, d- ja e-kategorioiden
teoksille yhteensä 195.000 euroa.
VUOSIKERTOMUS 2014
Antti Auvisen teos Orior oli Teosto-palkintoehdokkaana
vuonna 2014.
Yhdistyksen edustajat Teostossa
Teoston hallitukseen ja sen asettamiin toimikuntiin ja työryhmiin kuuluneet Suomen Säveltäjien jäsenet tai edustajat
käyvät ilmi oheisesta taulukosta.
Teoston hallitus
Mikko Heiniö, varapuheenjohtaja
(vakavan musiikin edustaja) 9.4. asti
Kimmo Hakola, varapuheenjohtaja
(vakavan musiikin edustaja) 9.4. lähtien
Hallituksen
yhteiskuntasuhdetyöryhmä
Mikko Heiniö 9.4 asti
Kimmo Hakola 9.4. lähtien
Annu Mikkonen 1.8. lähtien
Teoston ja
jäsenjärjestöjen
yhteistyöfoorumi
(YTF)
Yhteistyöfoorumin tehtävä on toimia
Teoston hallituksen, johdon ja jäsenjärjestöjen yhteistyöelimenä, jossa
voidaan käsitellä Teostoon liittyviä
periaatteellisia ja mahdollisesti ristiriitoja
aiheuttavia aiheita.
Mikko Heiniö, Tapio Tuomela sekä
tilanteen mukaan Jari Eskola tai Antti Auvinen
9.4. lähtien Kimmo Hakola, Antti Auvinen
ja Olli Virtaperko.
1.8. lähtien myös Annu Mikkonen
Teoston verotyöryhmä
Pohtii tekijänoikeustulojen verokohtelun
kohtuullistamista.
Jari Eskola
Tilitys- ja jakosääntötoimikunta
Toimi­kunta valvoo tilitystä ja valmistelee tar­v ittavia muutoksia ja­ko­sääntöön.
Tapio Tuomela
Riikka Talvitie (varalla)
Valvontatyöryhmä
Työ­r yhmä käsittelee ensi sijassa esitysraportointiin liittyviä väärinkäytöksiä
ja puutteellisuuksia.
Harri Suilamo
Sovittelutoimikunta
Toimikunta sovittelee kustannussopimuksiin liittyviä erimielisyyksiä.
Harri Suilamo
Raportointitoimikunta
Raportointitoimikunta selvittää esitysraportointiin liittyviä ongelmia ja pyrkii
löytämään keinoja ongelmien poistamiseksi.
Pasi Lyytikäinen
Vaalivaliokunta
Esittää kevätkokoukselle ehdokkaita
hallituksen puheenjohtajaksi ja hallituksen
jäseniksi.
Antti Auvinen ja Jari Eskola
Sosiaaliturva-työryhmä
Pohtii taiteilijoiden sosiaali-turvaan
liittyviä kysymyksiä.
Antti Auvinen, Riikka Talvitie ja Jari Eskola.
1.10 lähtien Annu Mikkonen
Online-työryhmä
Seuraa online-markkinoiden kehitystä
ja vaikutusta sekä toimii tiedonvälityskanavana. Antti Auvinen (ei kokoontunut vuonna 2014)
Sävellystilaustoimikunta
Jakaa tukea uuden kotimaisen partituurimusiikin tilaustoimintaan
Yrjö Hjelt
Minna Leinonen
Tapio Nevanlinna
Jenna Vainio, sihteeri
>>
KOMPOSITIO 1 / 2015
49
VUOSIKERTOMUS 2014
Teoston kulttuurikummit
Teoston yhteiskuntasuhde-työryhmän luoman järjestelmän
puitteissa on noin puolelle kansanedustajista nimetty henkilökohtainen kulttuurikummi, musiikin tekijä, jonka tehtävänä
on pitää yhteyttä kansanedustajaan ja vaikuttaa poliittiseen
päätöksentekoon siten, että ratkaisut olisivat tekijöiden kannalta
myönteisiä. Kulttuurikummit toimivat yhteistyössä pääsääntöisesti oman äänestysalueensa kansanedustajien kanssa.
Vuonna 2014 nimitettiin kulttuurikummit myös EU-parlamentin uusille suomalaisjäsenille. Nämä on merkitty oheiseen
listaan *:llä.
Music Finland
Musiikin Edistämissäätiö MES
Erittäin keskeisen sidosryhmän muodostaa Music Finland.
Music Finland jatkaa perinteikkään Suomalaisen musiikin
tiedotuskeskuksen toimintoja mm. levittämällä säveltäjäasiakkaiden partituureja ja tiedottamalla suomalaisen musiikin
trendeistä ja ilmiöistä maailmanlaajuisesti.
Luovan säveltaiteen edistämissäätiö Lusesin ja Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus Esekin toiminnot yhdistänyt Musiikin Edistämissäätiö MES aloitti toiminnan vuoden 2013
alussa. MESin hallituksessa toimi yhdistyksen ehdottamana Teoston edustajana Mikko Heiniö (vpj.) (varalla Tapio
Tuomela).
Music Finlandin hallituksessa Suomen Säveltäjiä edustivat
Olli Virtaperko ja Riikka Talvitie (varajäsen).
Musiikin edistämissäätiö MES myönsi tukea eri tehtäväalueille yhteensä 2,40 milj. euroa.
Music Finlandin organisoimassa Klassisen musiikin viennin visio
2020 -työryhmässä Suomen Säveltäjiä edusti Johan Tallgren
ja Kärkihanke 2015–16 -ohjausryhmässä Jari Eskola.
MESin asiantuntijatoimikunnissa oli Suomen Säveltäjät ry:n
jäseniä seuraavasti:
Finnish Music Quarterly
Finnish Music Quarterlyn (FMQ) pääjulkaisijana vuodesta
1994 toiminut Gramex halusi luopua tästä roolistaan. FMQ:n
julkaisijoista Suomen Säveltäjät ry sekä Music Finland olivat valmiita toimimaan lehden uutena pääjulkaisijana.
Pitkällisten neuvottelujen jälkeen FMQ:n julkaisijoiden kokous valitsi uudeksi pääjulkaisijaksi Music Finlandin. Suomen
Säveltäjät ry, Muusikkojen liitto sekä Sibelius-Akatemia
jatkavat julkaisuyhteisön jäseninä. Yhdistyksen piiristä neuvotteluihin osallistuivat erityisesti FMQ:n toimitusneuvoston
puheenjohtaja Kimmo Hakola sekä Music Finlandin hallituksen jäsen Olli Virtaperko.
50
Atso Almila
Antti Auvinen
Heikki Elo *
Sampsa Ertamo
Sebastian Fagerlund
Kimmo Hakola
Mikko Heiniö
Lasse Jalava
Jouni Kaipainen
Jouni Kesti
Olli Kortekangas
Pekka Kostiainen
Jaakko Kuusisto
Juha Leinonen
Tapani Länsiö
Kai Nieminen
Antti Nissilä
Sakari Raappana
Heikki Sarmanto
Jarmo Sermilä
Riikka Talvitie *
Jukka Viitasaari
Olli Virtaperko *
KOMPOSITIO 1 / 2015
Äänitetuotanto/vakava: Lauri Kilpiö, Olli Virtaperko,
Jarkko Hartikainen (varajäsen)
Elävä musiikki: Markus Fagerudd, Kimmo Hakola
(varajäsen)
Työskentely: Kirmo Lintinen, Juhani Nuorvala
Kuoromatkat: Lauri Mäntysaari
Julkaisutuki: Jari Eskola, Lauri Toivio
Koulutustoiminta: Kimmo Hakola
Vikan
Teosto lahjoitti Vikanin Musiikin Edistämissäätiön (MES)
residenssirahastoon ja Gramex puolestaan rahoitti kiinteistön
rakennusten peruskorjauksen ja kunnostuksen.
VUOSIKERTOMUS 2014
Huvilan kunnostustyö valmistui keväällä ja syksyllä kunnostettiin alueen hirsihuvilat. Huvilaa ja hirsimökkejä vuokrataan Teoston ja Gramexin jäsenten käyttöön, ensisijaisesti työskentelytarkoituksiin. Teoston säveltäjäjärjestöt sekä
Muusikkojen liitto huolehtivat vuokraustoiminnasta.
Kopiosto ry
Kopiosto ry on solminut jäsenjärjestöjensä valtuuttamana sopimuksia mm. valtion, kuntien, kirkon ja kunnallishallinnon
kanssa kopiointikorvauksista. Korvaukset jakaantuvat valokopiointi- ja tallennekorvauksiin.
Forum Artis ry
Yhdistys kuuluu jäsenjärjestönä Forum Artisiin, jonka tarkoituksena on valtakunnallisten taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestönä edistää, vaalia ja tukea jäsenjärjestöjensä edustamia
taiteenaloja, eri taiteenalojen kanssakäymistä ja erityisesti
toimia edustamiensa taiteenalojen oikeudellisten ja taloudellisten etujen ajamiseksi. Forum Artisin puheenjohtajana toimi säveltäjä Ilkka Niemeläinen, ja hallituksen jäsenenä Lauri
Kilpiö. Yhdistyksen pääsihteeri oli syyskaudelle asti Johanna
Venho ja loppuvuoden Sanna Manninen.
Suomen musiikkineuvosto
Valokopiointikorvaukset jaetaan kollektiivisesti Kopioston
jäsenjärjestöille, jotka voivat käyttää saamansa korvaukset
mm. yhdistysten koulutus-, tiedotus- ja julkaisutoimintaan,
tekijänoikeusneuvontaan, suomalaisen taiteen edistämiseen ja
kansainväliseen toimintaan.
Suomen Säveltäjät ry sai Kopiostolta kopiointikorvauksia
2014 yhteensä 130 674 euroa.
Tilitysalueittain tuotot olivat:
Peruskoulut ja lukiot
Ammattioppilaitokset ja AMK:t
Yliopistot
Musiikkioppilaitokset
Kirkollishallinto
Kurssimaksuja perivät oppilait.
Uskonnolliset yhteisöt
YHTEENSÄ Suomen musiikkineuvosto toimii musiikkialan järjestöjen yhteiselimenä. Musiikkineuvosto laatii säännöllisin
väliajoin musiikkipoliittisen ohjelman, joka on luettavissa musiikkineuvoston verkkosivulla www.musiccouncil.fi.
Musiikkineuvoston hallituksen jäsenenä on Markku Klami,
joka toimii myös musiikkineuvoston ammatillisessa työryhmässä.
Yhdistys on seuraavien yhteisöjen jäsen
17 804
1 519
4 641
44 389
32 109
26 032
4 180
€ 130 674
Valokopiointikorvauksia käytettiin 2014 aikana kansainvälisen toiminnan kulujen kattamiseen, musiikin edistämistoimintaan, tiedotus-toimintaan (mm. Kompositio, nettisivut)
sekä koulutustoimintaan. Lisäksi Suomen Säveltäjät, Suomen
Kirjailijaliitto ja Finlands Svenska Författareförening ovat varanneet vuosittain kirkollishallinnon nuottiryhmästä saamistaan korvauksista summan jaettavaksi Pegasos-avustuksina
suomalaisen lyriikan säveltämiseen. Vuonna 2014 avustuksiin varattiin yhteensä 5.000 euroa, joista Suomen Säveltäjien
ja Kirjailijaliiton osuus oli 2.000 euroa/järjestö ja loppu tuli
Författareföreningiltä. Pegasos-avustukset jakaa Sibeliusrahaston hallitus.
•
•
•
•
•
•
•
ECF European Composers Forum (liitettiin ECSAan)
ECSA European Composer and Songwriter Alliance
Forum Artis ry
ISCM International Society of Contemporary Music
Konserttikeskus ry
Kopiosto ry
Luovan säveltaiteen edistämissäätiö (LUSES)
(perustajajäsen)
• Luovan työn tekijöiden ja yrittäjien yhteistyöprojekti
LYHTY
• Music Finland ry
• Nuorten kapellimestarien kehittämis- ja tukiyhdistys
(perustajajäsen)
• NKR Pohjoismainen säveltäjäneuvosto
• Sibelius-Seura ry
• Suomalaisen musiikin julkistamisseura ry
• Suomen musiikkineuvosto Finnish Music Council ry
• Suomen Tekijänoikeudellinen yhdistys ry
• Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto TEOSTO ry
•Tekijäfoorumi
• Villa Karon ystävät ry
Kopioston tallennekorvauksista suurin osa saadaan hyvitysmaksuista, joita kerätään kuva- ja äänitallennusalustojen sekä eräiden tallentavien laitteiden myyjiltä. Tallennekorvauksiin liittyvä tilitys maksetaan musiikin oikeudenhaltijoille Teoston kautta.
>>
KOMPOSITIO 1 / 2015
51
VUOSIKERTOMUS 2014
Edustukset ja luottamustehtävät
Konserttikeskus ry:n valtuuskunta
Olli Virtaperko
Erik Bergman -rahaston hallitus
Johan Tallgren, Annu Mikkonen
Lauri Kilpiö, Teoston johtokunnan nimeämänä
Suomen Tekijänoikeudellisen
yhdistyksen kokoukset
Tapio Tuomela
Nuorten kapellimestarien kehittämis- ja
tukiyhdistyksen hallitus
Kimmo Hakola ja Annu Mikkonen
Finnish Music Quarterlyn toimitusneuvosto
Kimmo Hakola ja Lauri Kilpiö
Taiteen edistämiskeskus, musiikkitoimikunta
Perttu Haapanen
Forum Artis ry
Ilkka Niemeläinen (pj), Lauri Kilpiö (hallitus)
Suomen Ranskan Instituutin hallitus
Tapio Tuomela (varajäsen)
OKM Kulttuuri/AV-jaosto 31
Johan Tallgren
Lyhdyn taitelijavaltuuskunta
Kimmo Hakola, Olli Kortekangas, Lauri Kilpiö
Yhdistys onnitteli toimintavuoden aikana seuraavia jäseniä
KANSAINVÄLINEN TOIMINTA
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
POHJOISMAINEN TOIMINTA
Reijo Jyrkiäinen 80 v.
Jouko Linjama 80 v.
Heikki Sarmanto 75 v.
Pekka Kostiainen 70 v.
Leif Segerstam 70 v.
Carita Holmström 60 v.
Tapio Nevanlinna 60 v.
Harri Suilamo 60 v.
Harri Viitanen 60 v.
Adina Dumitrescu 50 v.
Heikki Elo 50 v.
Osmo Honkanen 50 v.
Pauliina Isomäki 50 v.
Juha Ojala 50 v.
Osmo Tapio Räihälä 50 v.
Patrik Vidjeskog 50 v
Pohjoismainen säveltäjäneuvosto NKR kokoontui vuoden aikana kaksi kertaa: 12.2. Brysselissä (ECSA:n kokousten
yhteydessä), 18.9. Oslossa. Helmikuun kokoukseen osallistui Tapio Tuomela ja syyskuun kokoukseen Antti Auvinen.
Puheenjohtajana toimi Ruotsin säveltäjäyhdistys FST:n puheenjohtaja Martin Q Larsson.
Pohjoismaisten säveltäjäyhdistysten toiminnanjohtajien työryhmä ns. Pentagon-työryhmä, kokoontui vuoden aikana kerran, Oslossa Pohjoismaisten musiikkipäivien aikana.
Pentagon-ryhmä on NKR:n päätösten toimeenpaneva haara.
Kokoukseen osallistui Annu Mikkonen.
Pohjoismaisten musiikkipäivien 2014 ohjelmistosuunnittelua
varten nimetyn ohjelmisto-toimikunnan suomalaisena jäsenenä toimi Lotta Wennäkoski. Toimikuntaan kuuluu edustaja jokaisesta Pohjoismaasta, ja taiteellisena johtajana toimi
norjalainen Lars Petter Haugen.
Yhteisesti muiden pohjoismaisten säveltäjäjärjestöjen kanssa on hankittu käyttö-lisenssejä verkossa toimivaan Grove
52
KOMPOSITIO 1 / 2015
VUOSIKERTOMUS 2014
Music Online -tietosanakirjaan verkkosivulla www.oxfordmusiconline.com. Kaikilla jäsenillä on mahdollisuus käyttää
tätä julkaisua. Käyttäjätunnuksen ja salasanan saa yhdistyksen
toimistosta.
Nordic Composer’s Radio
Yhdistys oli mukana Nordic Composer’s Radion toiminnassa. Julkaisijana toimii Ruotsin säveltäjäyhdistys. Radio
lähettää ohjelmia, joissa soitetaan pohjoismaista uutta taidemusiikkia. Vuoden 2014 aikana oli kahdeksan lähetystä, yksi
kuukaudessa.
Pohjoismaiset musiikkipäivät
Pohjoismaiset musiikkipäivät järjestettiin Oslossa 17. – 20.9.
Ultima-festivaalin jatkeena. Festivaalin aikana esitettiin seuraavat suomalaisteokset:
Sampo Haapamäki: Velinikka
Maija Hynninen: Borrowed Tunes
Osmo Tapio Räihälä: Seurat I
Festivaalin ohjelmaan kuului myös Avanti!n tuottama ja esittämä HumppAvanti-konsertti.
ISCM:n eli Kansainvälisen nykymusiikkiseuran
(International Society for Contemporary Music) Suomen
sektiona toimii Suomen Säveltäjät ry ja sektion puheenjohtajana Olli Virtaperko. ISCM:n vuotuinen päätapahtuma,
nykymusiikkifestivaali World Music Days järjestettiin 3.–
12.10.2014 Wrocławissa, Puolassa. Festivaalille valitut suomalaisteokset olivat Lauri Kilpiön Narrative Topography harmonikalle (2007) ja Seppo Pohjolan Voice of Light uruille (2010).
Tapahtuman yhteydessä pidetyssä ISCM:n yleiskokouksessa
yhdistystä edustivat Lauri Kilpiö ja Olli Virtaperko.
Hankkeet
New Music: New Audiences -hanke suuntautui uuteen
musiikkiin ja uusiin yleisöihin. Hanke päättyi lokakuussa
ja päätöskokous pidettiin Varsovassa. Kokoukseen osallistui
Antti Auvinen. Suomen Säveltäjät ry osallistui projektiin rahoittajana ja suomalaisena koordinaattorina. Suomesta olivat
mukana Avanti! ja defunensemble. Kaikkiaan mukana oli 32
yhtyettä 17:stä Euroopan maasta.
Säveltäjävaihtotoiminta
Säveltäjävaihto Puolan säveltäjäyhdistyksen kanssa jatkui ennallaan. Varsovan syksy -festivaalille matkusti Antti Auvinen.
Puolasta oli vieraana Tampere Biennalessa Artur Kroschel.
MUU KANSAINVÄLINEN TOIMINTA
Järjestöt
European Composer and Songwriter Alliance ECSAn
tärkein tehtävä on pyrkiä vaikuttamaan päätöksentekijöihin
erityisesti EU:hun liittyvissä tekijänoikeudellisissa ja ajankohtaisissa kysymyksissä. ECSAn puheenjohtajana toimii ruotsalainen Alfonso Karabuda (SKAP). ECSA:n sääntömääräinen
vuosikokous pidettiin 25. helmikuuta Brysselissä, jossa järjestettiin myös tekijänoikeutta käsitellyt Creators’ Conference.
Kokoukseen osallistui Tapio Tuomela.
Eurooppalaisten taidemusiikin säveltä-jäjärjestöjen yhteisorganisaatio European Composers’ Forum (ECF) lakkautettiin itsenäisenä organisaationa kesäkuussa 2014 pidetyssä kokouksessa Wienissä. ECF yhdistyi kiinteäksi osaksi
ECSAa. Wienin kokoukseen osallistuivat Antti Auvinen ja
Jari Eskola.
ECF:n piirissä toimineet säveltäjien työllistymiseen tähtäävä ja uusia yleisöhankkeita suunnitteleva The Composers’
Directory ja European Contemporary Composers Orchestra
(ECCO) siirtyivät myös ECSAn piiriin, ns. ECF-komiteaan.
RAHASTOT
OMAKATTEISET RAHASTOT
Yhdistyksellä on kuusi omakatteista rahastoa.
Madetoja-rahaston tehtävänä on ollut julkistaa Leevi
Madetojan musiikkia. Tätä tehtävää ja Madetojan testamentissa määrättyä muun suomalaisen musiikin edistämistä hoitamaan on vuonna 1997 perustettu Madetoja-säätiö.
Madetoja-rahastosta siirrettiin Madetoja-säätiölle jaettavaksi
avustuksina 30.000 euroa.
Madetoja-rahaston omistamassa huoneistossa Runeberginkatu 15 A 9:ssä alkoi taloyhtiön toimesta putkisaneeraus marraskuussa 2014. Huoneistoa ei tämän vuoksi voitu vuokrata
loppuvuodesta.
Toivo Saarenpää -rahaston pääoman muodostaa
Töölössä osoitteessa Ilmarinkatu 8 A 23 sijaitseva huoneisto.
Huoneisto on sekä Saarenpää-rahaston (60 %) että Madetojarahaston (40 %) omistuksessa.
ECSAn lokakuisessa kokouksessa Skopjessa, Makedoniassa
yhdistystä edusti Antti Auvinen.
>>
KOMPOSITIO 1 / 2015
53
VUOSIKERTOMUS 2014
Yöpymiskorvaukset olivat seuraavat:
vuorossa olevien jäsenten tilalle kaksivuotiskaudeksi jäsenet
säätiön hallitukseen. Rahaston hallitus valitsi vuosikokouksessa 2014 puheenjohtajaksi Veli-Matti Puumalan ja varapuheenjohtajaksi Pasi Lyytikäisen. Muut jäsenet olivat Tuija
Hakkila, Anastasia Salo, Petri Kumela, Tapio Lappalainen,
Juha Leinonen, Mikko Luoma, Asko Hyvärinen ja Olli
Virtaperko. Säätiön asiamiehenä toimi 5.12 asti Jari Eskola
ja talousasioista vastasi Annu Mikkonen, joka valittiin 5.12.
lähtien asiamieheksi.
• Yhdistyksen jäseniltä ja heidän perheeltään:
1 aikuinen 35,- /vrk 175,- /vko
2 aikuista 45,- /vrk
175,- /vko
•Ulkopuolisilta:
1 aikuinen 50,- /vrk
2 aikuista 60,- /vrk
225,- /vko
300,- /vko
Avustuksia ja apurahoja myönnettiin 2014 yhteensä 48 750 €,
johon Teostolta saatiin jaettavaksi 30.000 €.
Yöpymismaksuista kertyi vuonna 2014 yhteensä 10 431 euroa, joka jaettiin Saarenpää- ja Madetoja-rahastojen kesken
omistusten suhteessa. Kuluja asunnon ylläpidosta aiheutui
yhteensä 3 385 euroa.
Työskentelyapurahan saivat seuraavat säveltäjät:
Väinö Raitio -rahaston, Kajse ja Kalervo Tuukkasen
rahaston, Erik Bergman-rahaston sekä Armas Launis
-rahaston varoja ei käytetty tilikauden aikana.
Hilli Sebastian
Hynninen Maija
Mäntysaari Lauri
Pohjola Seppo
Világi Adam
Omakatteisten rahastojen varoista on tarkemmin tasekirjassa
31.12.2014.
Yhteensä
SÄÄTIÖT
2 000
4 000
4 000
5 000
5 000
20 000
Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahasto
Sävellystilauksia varten jaettiin avustuksia seuraavasti:
Sibelius-rahasto on säätiö, jota hoidetaan erillään yhdistyksen
hallinnosta. Yhdistyksen syyskokous valitsee vuosittain ero-
Tilaaja
Säveltäjä
Myönn.
Kujala Veli
Tiina Myllärinen
4 500
Trio neljäsosasävelaskelharmonikalle, viululle
ja uruille, 20–25’
Maschmann Heiko
Asko Hyvärinen
2 000
Sooloteos kontrabassolle, 13–15’
Myllärinen Jyrki
Sami Klemola
3 000
Teos kitaralle ja ääninauhalle, 10–15’
Taite ry
Lotta Wennäkoski
5 000
Kamariooppera ”Wunderbar”, pianotrio ja
4 laulusolistia, 60’
Viitasaaren kesäakatemia
Heinz-Juhani
Hofmann
4 000
Kamarikuoroteos, max 16 (4/4/4/4) ääntä, 20’
Elias Izhar
Antti Auvinen
2 000
Teos kitaralle ja cembalolle, 7’
Tampere Biennale
Niilo Tarnanen
3 250
Kvartetti (harppu/elektroniikka, piano/elektroniikka,
kitara/elektroniikka, käyrätorvi/elektroniikka), 10’
23 750
54
KOMPOSITIO 1 / 2015
Teos
VUOSIKERTOMUS 2014
Pegasos-rahastosta jaetaan apurahoja ja avustuksia elävän
kotimaisen runoilijan tekstiin
tehtäville sävellyksille. Avustuksia myönnettiin yhteensä
5.000 euroa seuraavasti:
minaarista, ja keskusteltiin yleisesti mm. Nordic Composers’
Radio -hankkeesta sekä loppuvuoden omista koulutushankkeista.
• 2 000 euroa Kamarikuoro Key Ensemblelle Atso
Almilalta tilattavaan teokseen Heli Laaksosen tekstiin.
Helmikuu
• 2 000 euroa Maija Sydänmaalakalle Jukka Linkolalta
tilattavaan teokseen Kirsi Poutasen tekstiin.
• 1 000 euroa Harri Wessmanille sävellystyöhön lauluihin Terttu Jurvakaisen teksteihin.
Helmikuun kokouksen pääpaino oli yhdistyksen vuosikokousasioissa. Keskusteltiin FMQ-lehden tilanteesta ja tulevaisuudesta, Madetoja-palkinnosta sekä Teoston aatteellisesta strategiasta. Kokousraportteja saatiin mm. European
Composers’ and Songwriters’ Alliance ECSA:n kokouksesta
sekä Teoston tilitys- ja jakosääntötoimikunnan kokouksesta,
jossa partituurimusiikin tuesta oli jälleen keskusteltu.
Madetoja-säätiö
Maaliskuu
Vuonna 1997 perustettu Madetoja-säätiö jakaa avustuksia paitsi Leevi Madetojan tuotannon julkistamiseen, myös
sävellys-tilauksiin sekä suomalaisen musiikin esittämiseen
ja taltiointiin. Kuten Sibelius-rahaston, myös Madetojasäätiön hallinto hoidetaan erillään yhdistyksen hallinnosta.
Yhdistyksen kevätkokous valitsee vuosittain erovuorossa olevat jäsenet kaksivuotis-kaudeksi säätiön hallitukseen. Lisäksi
yhdistyksen johtokunta nimeää vuosittain yhden hallituksen
jäsenen vuodeksi kerrallaan. Säätiön hallituksen jäsenet olivat
Gustav Djupsjöbacka (pj), Veli Kujala, Hannu Pohjannoro
ja Olli Roman sekä yhdistyksen johtokunnan nimeämänä
Riikka Talvitie, joka myös oli hallituksen varapuheenjohtaja. Hallituksen varajäsen oli Ilmo Ranta. Säätiön asiamiehenä
toimi lokakuuhun asti Jari Eskola, talousasioista vastasi Annu
Mikkonen, joka lokakuusta lähtien toimi säätiön asiamiehenä. (Madetoja-säätiön jakamat avustukset 2014, ks. seuraava
sivu 56.)
JOHTOKUNNAN VUOSI 2014
Yleistä
Suomen Säveltäjät ry:n johtokunta kokoontui vuonna 2014
yhteensä kaksitoista kertaa. Tämän lisäksi pidettiin myös yksi
sähköpostikokous. Normaaliin tapaan kokouksesta toiseen
toistuvia aiheita olivat mm. Madetojan teosten sovitusluvat,
Teosto-, Music Finland- ja MES-asiat sekä erilaisista kokousedustuksista päättäminen ja kokouksissa käynneistä raportoiminen.
Tammikuu
Jäsenhakemuksia käsitellään kahdesti vuodessa, tammikuussa
ja syyskuussa. Tällä kertaa hyväksyttiin yksi uusi jäsen: Timo
Hietala. Tammikuun kokouksessa päätettiin myös Tampere
Biennalen festivaalituesta, sen yhteydessä järjestettävästä se-
Maaliskuun kokouksessa käytiin läpi vielä vuosikokousasioista lähinnä käytännön kannalta, keskusteltiin yhdistyksen sijoituksista, päätettiin Uuden Musiikin Lokakuun festivaalituesta sekä yhdistyksen osallistumisesta Nordic Composers’
Radio -projektiin. Koulutusasioista pöydällä olivat säveltäjien
pedagoginen koulutushanke sekä syksyllä järjestettävä elokuvamusiikin viikonloppu, siihen liittyvä johdantokurssi ja sen
sisältö. Todettiin yhdistyksen toimiston olevan kiinni toimitilojen muutosta johtuen muutaman päivän. Johtokunta päätti kutsua Tapio Tuomelan yhdistyksen kunniajäseneksi.
Huhtikuu
Huhtikuun kokous oli Antti Auvisen ensimmäinen kokous
yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana ja myös ensimmäinen kerta, kun johtokunta kokoontui yhdistyksen uusissa
toimitiloissa. Tähän liittyen tehtiin muutamia johtokunnan työjärjestykseen kuuluvia käytäntöjen päivityksiä, mm.
sähköpostikokouksen mahdollisuus kiireellisissä asioissa jne.
Huhtikuun kokouksessa keskusteltiin mm. toukokuussa
Helsingissä pidettävästä Unesco/EBU:n säveltäjärostrumista ja sen sisällöstä yhdistyksen jäsenten kannalta, FMQlehden tilanteesta ja mahdollisista tulevaisuuden suunnista ja
Musiikin Edistämissäätiö MESin käytännöistä, mm. vakavan
musiikin äänituen sekä kantaesitysmateriaalin puhtaaksikirjoitustuen osalta.
Toukokuu
Toukokuun kokouksen aluksi johtokunnan vieraina olivat
Music Finlandin toiminnanjohtaja Tuomo Tähtinen ja viestintä- ja promootiotiimin vetäjä Heli Lampi. Keskusteltiin
Music Finland -aiheista, mm. kentältä tulevasta palautteesta
Music Finlandin toiminnoista, säveltäjäsivujen uudistuksesta,
nuotiston toiminnoista jne.
>>
KOMPOSITIO 1 / 2015
55
VUOSIKERTOMUS 2014
Madetoja-säätiö jakoi avustuksia, yhteensä 45 500 euroa seuraavasti:
Sävellystilauspalkkiot
Hakija
Säveltäjä
Teos
Jako
Akademiska damkören Lyran
Minna Leinonen
Hysteri! Naiskuorolle, 30–40’
3 000
Ensemble Adapter
Jarkko Hartikainen
Teos kokoonpanolle fl, cl, harp, perc
+ electronics, 10’
2 500
Hautakangas Ville
Henri Sokka
Pianokvintetti, 15–20’
2 000
Järvi Elisa & Andrea Kiefer
Lauri Mäntysaari
Teos harmonikalle, pianolle ja elektroniikalle, 8–10’
2 000
Kaakinen-Pilch Sirkka-Liisa
Harri Wessman
Konsertto viola d’amorelle ja orkesterille,
15–20’
3 000
Kamarikuoro Key Ensemble ry
ja Tanssiteatteri ERI
Mikko Heiniö
Ilta-teos sellolle, klarinetille ja sekakuorolle, 50–55’
4 000
Kuhmon Musiikkiyhdistys ry
Juha T. Koskinen,
Jukka Tiensuu
Uudet teokset SuSä/
Preludit-hankkeeseen, 5’
2 000
Lindberg Tuuli
Paola Livorsi
Laulusarja sopraanolle ja kitaralle, 15’
2 000
Marin Risto-Matti
Matei Gheorghiu
Teos pianolle, 12’
1 500
Ohenoja Antti
Eero Hämeenniemi
Teos lyömäsoittimille ja pasuunalle, 10’
2 500
Passauer Saiten
Sanna Ahvenjärvi
Teos kitaralle ja alttoviululle, 10’
2 500
Perko Jukka
Outi Tarkiainen
Konsertto sopraanosaksofonille ja
orkesterille, 30’
4 000
Radion kamarikuoron laulajat ry
Matthew Whittall
Teos kuorolle ja orkesterille, 30’
3 000
Rönkä Eeva-Kaisa
Maija Hynninen
Konsertto oboelle ja kamariorkesterille, 20–25’
4 000
Smolander Sanna
Juha Pisto
Teos pianolle, 12’
1 500
Viitasaaren kesäakatemia ry
Lauri Supponen
Teos kansainväliselle vierailevalle yhtyeelle, 15–20’
4 000
Leevi Madetoja
Kevään 2014 promootio
2 000
Konserttituki
Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootiotoimikunta 2014
Yhteensä
56
KOMPOSITIO 1 / 2015
45 500
VUOSIKERTOMUS 2014
Kokouksessa päätettiin mm. SuSän ehdokkaista Teoston
toimikuntiin ja Musiikin aika -festivaalin festivaalituesta.
Kokousraportteja kuultiin SuSän ja Muusikkojen liiton yhteisen ”konserttitaltiointien jälkikäytön pelisäännöt” -työryhmän työskentelyn etenemisestä. Työryhmän tavoitteena
on luoda sellainen sopimusmalli, jota seuraamalla säveltäjä
pystyisi luvallisesti laittamaan teoksensa konserttitaltioinnin kuultavaksi esim. omille nettisivuilleen, Youtubeen tai
vastaavaan palveluun. Reflektoitiin Teoston kevätkokouksen
sekä yhdistyksen kevätkokouksen ja -seminaarin asioita.
Kesäkuu
Kesäkuun kokouksessa esiteltiin mallikustannussopimuksen uutta versiota. Uutta mallia on työstetty alkuvuoden
ajan Teoston jäsenjärjestöjen toiminnanjohtajien voimin.
Tavoitteena uudessa mallisopimuksessa on lisätä läpinäkyvyyttä sekä ohjata allekirjoittajaosapuolet sopimaan selkeästi tietyistä asioista, mm. alikustannussopimuksista.
Mallikustannussopimuksesta tulee kaksi versiota: nuotillinen
kustannussopimus sekä nuotiton kustannussopimus. Näistä
jälkimmäinen on lähinnä pop-puolen käyttöön, sillä siellä
nuotteja ei ole enää aikoihin tehty.
Kesäkuun kokouksessa päätettiin myös syksyn työjärjestelyistä yhdistyksen toimistolla. Annu Mikkonen palaa opintovapaalta 1.7. Syyskuussa toiminnanjohtajan työt jaetaan Annu
Mikkosen ja Jari Eskolan kesken. Tämä järjestely on voimassa vuoden loppuun saakka. Kesäkuun kokouksessa päätettiin
myös yhdistyksen nettisivujen uudistamisesta ja sen käytännön työtä johtavan nettisivutyöryhmän perustamisesta.
Kokousraporteissa saatiin tietoa mm. Music Finlandin hallituksen kokouksesta ja 2015–16 kärkihankkeen valmistelun tilanteesta, Kolmio-hankkeen päättymisestä sekä ITUhankkeesta, jonka uusi kierros alkaa syksyllä 2014.
Syyskuu
Yhdistyksen jäsenyyttä oli hakenut kolme henkilöä, joista
kaksi, Sebastian Dumitrescu ja Josué Moreno hyväksyttiin
jäseniksi. Päätettiin myös liittyä Luovan työn tekijät ja yrittäjät Lyhty –yhteistyöprojektiin.
Madetoja-rahaston omistamassa, Runeberginkadulla sijaitsevassa huoneistossa tehtiin vuoden lopulla putkiremontti.
Päätettiin kunnostaa samalla huoneiston keittiö, joka alkoi
olla huonossa kunnossa. Päätettiin myös tehdä joitakin korjauksia Saarenpää- ja Madetoja-rahaston yhteisesti omistamassa Ilmarinkadun huoneistossa.
Hyväksyttiin alustava toimintasuunnitelma ja talousarvio
vuodelle 2015 tehtäviä toiminta-avustusanomuksia varten.
Muusikkojen liiton kanssa neuvoteltu konserttitallenteen
promootiokäytön mallisopimus valmistui. Keskusteltiin myös
sävellystilaustariffien korotustarpeesta. Asia ajankohtaistunee
vuoden 2015 alussa.
Lokakuu
Lokakuussa saatiin varmuus 70-vuotisjuhla­v uoteen liittyvän audiovisuaalisen säveltäjädokumentaation rahoituksesta.
Tehtiin myös ehdotuksen MES:n lautakuntiin 2015–2016
sekä valittiin ISCM:n Suomen juryyn Veli Kujala ja Tapio
Tuomela.
Yhdistys oli Kansansivistysrahaston pyynnöstä mukana käynnistämässä rahaston järjestämää onnittelulaulukilpailua, jonka
tarkoituksena on löytää suomalainen vastine amerikkalaiselle
Happy Birthday to you –laululle. Keskusteltiin tiukkaan sävyyn Yleisradion päätöksestä lakkauttaa Jälkikoirat-ohjelma,
ja päätettiin antaa asiasta julkilausuma.
Marraskuu
Elokuu
Johtokunta kokoontui syyskauden aikana viisi kertaa.
Elokuussa pidettiin johtokunnan perinteinen kesäseminaari
ja lyhyt virallinen kokous.
Seminaarissa keskusteltiin mm. yhdistyksen sääntöjen uudistamistarpeesta sekä, vireillä olleiden hankkeiden eteenpäin
viemisestä.
Varsinaisessa kokousosiossa hyväksyttiin kustantajien ja tekijöiden yhteisesti laatima uusi mallikustannussopimus.
Päätettiin, että Lauri Kilpiö ja Olli Virtaperko osallistuvat
ISCM:n kokouksiin Wrocławissa, Puolassa. Lisäksi päätettiin
yhdistyksen ehdokkaista Taiteen edistämiskeskukseen musiikkitoimikuntaan sekä alueellisiin taidetoimikuntiin.
Päätettiin ehdottaa Ilari Laaksoa Forum Artisin hallitukseen
vuoden 2015 alusta lähtien. Keskusteltiin LUSESin lakkauttamisesta aiheutuvista seikoista, mm. LUSESin hallinnoimista oopperateoksista. Toivottiin, että kun oikeudet jatkossa
siirtyvät MESiin, mahdolliset näistä teoksista saatavat tuotot koituisivat nimenomaisesti luovan säveltaiteen hyväksi.
Teoston vaalivaliokuntaan ehdotettiin Markus Fageruddia ja
Harri Suilamoa. Todettiin, että Alfred Kordelinin säätiö oli
myöntänyt yhdistykselle 8 000 euroa Säveltämisen alkeisopetus -koulutushankkeeseen.
Joulukuu
Päätettiin myöntää Musica nova Helsingille 4 500 euron
avustus vuoden 2015 festivaalia varten. Yhteistyössä Suomen
Sinfoniaorkesterit ry:n ja Suomen Arvostelijoiden Liiton >>
KOMPOSITIO 1 / 2015
57
VUOSIKERTOMUS 2014
Päätettiin osallistua ECCO-orkesterin Call for Scores –
hankkeseen, mikä tarkoittaisi matka- ja majoituskustannusten maksamista, mikäli suomalaisen säveltäjän teos valittaisiin
orkesterin konserttiohjelmaan.
kanssa tehdä Jälkikoirat-ohjelman lopettamista vastustava
kannanotto.
JÄSENLUETTELO 31.12.2014
A
E
Vladimir Agopov
Harri Ahmas Kalevi Aho Sanna Ahvenjärvi
Timo Alakotila
Atso Almila James Andean
Anneli Arho
Carl Armfelt Antti Auvinen
Heikki Elo
Eero Erkkilä
Sampsa Ertamo
F
Sebastian Fagerlund
Markus Fagerudd G
B
Stefan Bartling
Leonid Bashmakov
Ilkka von Boehm
Fridrich Bruk
D
Adina Carmen Dumitrescu
Sebastian Dumitrescu
58
KOMPOSITIO 1 / 2015
Matei Gheorghiu
Kaj-Erik Gustafsson
H
Antti Haapalainen
Sampo Haapamäki Perttu Haapanen Kyösti Haatanen
Kimmo Hakola Jarkko Hartikainen
Teppo Hauta-aho
Anders Hedelin
Paavo Heininen Mikko Heiniö Esa Helasvuo
Timo Hietala
Petri Hiidenkari
Sid Hille-Taskila
Peter Hilli
Jouni Hirvelä
Yrjö Hjelt
Heinz-Juhani Hofmann
Christian Holmqvist
Carita Holmström
Ilari Hongisto
Antero Honkanen Osmo Honkanen
Anna Huuskonen
Maija Hynninen
Asko Hyvärinen
Eero Hämeenniemi Keira Hölttö I
Pauliina Isomäki J
Lasse Jalava Pertti Jalava
Pekka Jalkanen
Erkki Jokinen
Petri Judin
Rafael Junchaya
Reijo Jyrkiäinen K
Ilari Kaila
Jouni Kaipainen
Andrus Kallastu
Maria Kallionpää
Juho Kangas
Tuomas Kantelinen
Lars Karlsson Harri Kerko
Mikko Kervinen
Jouni Kesti Lauri Kilpiö
Markku Klami
Sami Klemola
Oliver Kohlenberg VUOSIKERTOMUS 2014
Juhani Komulainen Paavo Korpijaakko
Olli Kortekangas
Patrick Kosk Olli Koskelin
Juha T. Koskinen
Jukka Koskinen
Pekka Kostiainen Kimmo Kuitunen
Veli Kujala
Petri Kuljuntausta
Kimmo Kuokkala
Kari Kuosmanen Jouni Kuronen
Ilkka Kuusisto
Jaakko Kuusisto
Timo-Juhani Kyllönen
Tommi Kärkkäinen L
Ilari Laakso Timo Laiho Tapio Lappalainen
Juha Lehmus
Jukka-Pekka Lehto
Juha Leinonen
Minna Leinonen
Ere Lievonen
Magnus Lindberg
Herbert Lindholm
Jouko Linjama
Jyrki Linjama Jukka Linkola Kirmo Lintinen
Paola Livorsi
Jimmy Lopez
Pasi Lyytikäinen
Ulf Långbacka
Tapani Länsiö
M
Q
Juho Miettinen
Josué Moreno
Juan Antonio Muro
Matti Murto Olli Mustonen
Tiina Myllärinen
Jaakko Mäntyjärvi
Lauri Mäntysaari
Daping Qin N
Tapio Nevanlinna
Teodor Nicolau
Ilkka Niemeläinen
Kai Nieminen
Markku Nikula
Antti Nissilä Mikko Nisula
Juhani Nuorvala
R
Sakari Raappana Ville Raasakka
Erkki Raiski
Einojuhani Rautavaara
Herman Rechberger
Jüri Reinvere
Olli Roman
Otto Romanowski Ari Romppanen
Jukka Ruohomäki
Kari Rydman Osmo Tapio Räihälä
Tomi Räisänen
S
O
Juha Ojala
P
Seppo Paakkunainen
Timothy Page
Erkki Palola
Jorma Panula
Juha Pisto
Hannu Pohjannoro
Seppo Pohjola Uljas Pulkkis
Veli-Matti Puumala Kaija Saariaho Aulis Sallinen
Anastasia Salo
Esa-Pekka Salonen
Heikki Sarmanto
Max Savikangas
Leif Segerstam
Victoria Sergeenko
Jarmo Sermilä Antonin Serviere
Pekka Sirén
Harri Suilamo Lauri Supponen
Niilo Tarnanen
Tuomo Teirilä
Jukka Tiensuu
Kari Tikka
Uolevi Tikkanen
Lauri Toivio
Jovanka Trbojevic Tapio Tuomela Tuomas Turriago
Jouko Tötterström
V
Sakari Vainikka
Jennah Vainio
Ari Vakkilainen
Heikki Valpola Patrik Vidjeskog Harri Viitanen
Jukka Viitasaari
Adam Világi
Asko Vilén
Olli Virtaperko
Harri Vuori
Kari Väkevä
W
Lotta Wennäkoski Harri Wessman Matthew Whittall
Klaus Wiede
Y
Aki Yli-Salomäki
T
Johan Tallgren Riikka Talvitie
Jussi Tamminen
Outi Tarkiainen
Z
Itzam Zapata
yht. 196 jäsentä
Vuosikertomus 2014
Toimitus: yhdistyksen toimisto ja johtokunta
Versio 17.3.2015
KOMPOSITIO 1 / 2015
59