Iso Vilissalo ja Vähä Vilissalo ranta

Uudenkaupungin kaupunki
Hallinto- ja Kehittämiskeskus
Kaupunkisuunnittelu
Rka 46402
1.
1.1.
Perus- ja tunnistetiedot
Tunnistetiedot
Ranta-asemakaava tiloille:
kylät
Uusikaupunki, 464
ISO- JA VÄHÄ VILISSALON RANTA-ASEMAKAAVA
tilat
Uusikaupunki I 1:10
( Iso Vilissalo ja Vähä Vilissalo)
Ranta-asemakaavalla muodostuvat RA- alueet
Ranta-asemakaavan selostus, joka koskee 26.3.2015 päivättyä kaavakarttaa.
1.2
Ranta-asemakaava-alueen sijainti
Kaavoitettavat saaret sijaitsevat lähellä Uudenkaupungin keskustan aluetta. Saaret
sijaitsevat myös lähellä Yara Oy:n tehtaita. Keskustasta saariin on linnuntietä noin
1 km lounaaseen.
1.3
Ranta-asemakaavan nimi ja tarkoitus
Kaavan nimi on Iso- ja Vähä Vilissalon ranta-asemakaava. Tarkoituksena on
laatia Uudenkaupungin kaupungin omistamille 2 saarelle kaava, joissa sijaitsee tällä
hetkellä n. 27 kpl yksityisille vuokrattua loma-asuntopaikkaa.
1.4
Luettelo selostuksen liiteasiakirjoista
Liite 1 ja 2
Liite 3
Liite 4
Liite 5
Liite 6
Liite 6 a
Liite 7
Liite 8
Liite 9
Liite 10
Kaava-alueen sijainti ja Osallistumis- ja arviointisuunnitelma
Ote Maakuntakaavasta
Ote Keskeisen alueen yleiskaavasta
Ranta-asemakaavakartta, merkinnät ja määräykset
kartta asiakirjojen loppuosassa
Ranta-asemakaavan seurantalomake
Mitoituslaskelma
Luontoselvitys; S. Hinneri P. Alho
Gaia Consulting Oy:n turvallisuusriskikartoitus
Yaran ja Agan konsulttivyöhykkeellä sijaitsevat kaupungin
omistamat saaret
Rakennusinventointilomakkeet (Iso Vilissalo 3 huvilaa, Vähä
Vilissalo 5 huvilaa)
Muut liitteet:
Lausunnot
Huomautukset ja muistutukset
Kuulutukset
Kirjeet
2
2
Ranta-asemakaavaprosessin vaiheet
Kaavoitettavalla alueella on 27 vuokrattua rakennuspaikkaa. Vuokralaiset
omistavat rakennukset. Käytetty kerrosala rakennuspaikkaa kohden vaihtelee
melkoisesti.
Kaupunki on yhdessä YARA:n ja Aga:n kanssa teettänyt Gaia Consulting Oy:llä
YARA:n lannoitetehtaan ja AGA:n nestekaasu täyttölaitoksen konsultointivyöhykkeen turvallisuusriskikartoituksen maankäytön suunnittelua varten.
Kaupunginhallitus käsitteli asiaa ensimmäisen kerran 15.12.2008 § 426.
Kaavoitettavat saarialueet kuuluvat kaupungin kaavoitus-ohjelmaan 2010 - 2014.
Agan maankäyttö on muuttunut selvityksen jälkeen ja siellä on loppunut
nestekaasupullojen täyttö.
Luontoselvityksen mukaan aluetta kaavoitettaessa on huomioitava saarten
erityispiirteet ja pyrittävä säilyttämään vanha istutettu jalopuusto. Seudun
perinteisestä elinkeinosta kertova louhos ja viereinen silokallio (Iso Vilissalon
länsiosa) on niin ikään suositeltavaa rajata suojelukohteeksi. Suunnittelualueella ei
esiinny lakisääteisiä suojeltaviksi tarkoitettuja luontotyyppejä tai luonnonvaraista
kasvillisuutta, lukuun ottamatta Iso Vilissalon kallion laen mahdollisesti metsälain
mukaista kohdetta.
Ranta-asemakaava
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tietokanta ei tunne uhanalaisten petolintujen tai
liito-oravien reviirejä suunnittelualueelta tai sen välittömästä läheisyydestä.
liite 7
Tiivistelmä
2.1
2.2
Ranta-asemakaavassa on pyritty siihen, että alueella jo olemassa olevat lomaasuntojen rakennuspaikat voidaan säilyttää. Osa vuokra-alueista on muutettu
toiseen paikkaan, mutta vuokralaisilla olisi näihin alueisiin etuosto-oikeus.
Kaava-alue ei kuulu Natura 2000 suojelualueeseen.
2.3
3.1.2
Ranta-asemakaavan toteutuminen
Ranta-asemakaava voidaan toteuttaa heti kaavan vahvistumisen jälkeen. Tarkoitus
on myydä tontit vuokralaisille.
3.
Lähtökohdat
Ranta-asemakaavan laadinnassa tulee tutkia, että suunniteltu rakentaminen ja muu
maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön. On myös
katsottava, että luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja
vesi-huollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet
otetaan muutoinkin huomioon ja että ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä
rakentamatonta aluetta. (MRL 73 §)
Rantakaavan laatii Uudenkaupungin kaupunki, hallinto- ja kehittämiskeskuksen
kaupunkisuunnittelu. Alueella on tällä hetkellä voimassa Uudenkaupungin yleiskaavat (keskeinen ja rannat) vuodelta 1994. Yleiskaavassa retkeily- ja ulkoilualueiksi merkittyjä alueita esitetään ranta-asemakaavassa muutettavaksi, osa lomaasuntoalueiksi ja muu alue maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityisiä
ympäristöarvoja. Laatiessaan yleiskaavaa 1990-luvun alussa kaupunki osoitti rantaalueensa pääasiassa virkistysalueiksi. Alueilla sijaitsi jo silloin loma-asutusta ja
muita rakennuksia.
3.1
Selvitys suunnittelualueen oloista
Alueella on 27 loma-asuntoa ja niihin liittyviä talous- ja saunarakennuksia,
Käytetty kerrosala rakennuspaikkaa kohden vaihtelee melkoisesti.
Sekä Iso- että Vähä Vilissalon saarella sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokkaita
rakennuksia /huviloita ja saunoja yhteensä seitsemällä rakennuspaikalla.
1. Vanhin kesähuvila Iso Vilissalossa on rakennettu vuonna 1864, rakennuttajina
kauppiaat Leonard Kräki ja Olof Blom. Punaiseksi maalattu, pohjakaavaltaan
yksinkertainen huvilarakennus, jossa on koristeellinen avokuisti. Rakennusta on
koristeltu runsain, valkoiseksi maalatuin koristelistoin ja ikkunapuittein. Osa
koristeluista on tuhoutunut. (inventointi, liite 10/ 2)
2. Kesähuvila "Koivisto", Iso Vilissalossa, rakennettu 1880-luvun alussa, rakennuttajina konsuli Erik Savon ja merikapteeni Palen. Koivisto-niminen kesähuvila on
keltaiseksi maalattu, vuoraamaton, joka on alusta lahtien ollut kahden perheen kesähuvilana. Rakennuksessa on kaksi aivan symmetristä osaa. Rannassa koristeellinen saunarakennus. (inventointi, liite 10/ 3)
3. Huvila Iso Vilissalossa, rakennettu 1881, rakennuttajina pormestari Karl Asplund
ja kauppias Georg Grönholm. Punaiseksi maalattu kesähuvilarakennus, jossa valkoiseksi maalattuja koristelistoja ja kaiteita ym. Huvilassa on koko sivun pituinen
veranta, jonka sivuilla on "lasiseinäinen", keskeltä avonainen. Huvilarakennus koostuu kahdesta symmetrisestä osasta, yläkerrassa makuutilat. (inventointi, liite 10/ 1)
4. Huvila Vähä Vilissalo, rakennettu 1906, rakennuttajana kaakelitehtailija K. Nummela. Kaksikerroksinen, keltaiseksi maalattu kesähuvilarakennus, jossa lasiruutuinen erkkeri ja päädyissä parveke. Rannassa samana vuonna rakennettu sauna.
(inventointi, liite 10/ 4)
3.1.1 Alueen yleiskuvaus
Rakennettu ympäristö
Saarten pinta-ala on yhteensä 44 ha ja muunnettu rantaviiva on 4100 m.
Pinta-alan ja rantaviivan laskemisessa on otettu mukaan Madonmaan saari.
Madonmaan saaren osuus käytetään kaavan vapaarantaosuutena.
3
4
5. Huvila Vähä Vilissalo, rakennettu 1910-luvulla, rakennuttajana pastori Aaltio.
Kaksikerroksinen, mansardikattoinen, keltaiseksi maalattu kesähuvilarakennus,
jonka on suunnitellut Juho Salokoski. Huvilan ikkunalistat hieman koristeelliset.
(inventointi, liite 10/ 8)
liittyviä pieniä yksityisiä rakennuksia ja rakennelmia.
3.2.3 Ranta-asemakaava
Kaavoitettavalla alueella ei ole vahvistettu ranta-asemakaavoja. Madonmaan
saaressa on asemakaava. Asemakaavassa alue on merkitty lähivirkistysalueeksi.
Alue lasketaan tämän ranta-asemakaavan vapaaksi alueeksi.
6. Rakennettu 1918, rakennuttaja kauppias John Engdahl. kaksikerroksinen,
mansardikattoinen, valkeaksi maalattu kesähuvilarakennus, jonka on suunnitellut
Juho Salokoski. Huvilaan on kuulunut suuri puutarha, joka on hyvin säilynyt.
Sisustus on säilynyt alkuperäistyylisenä, huvilahuonekaluja ja kaakeliuunit.
(inventointi, liite 10/ 6)
3.2.4 Rakennusjärjestys
Uudenkaupungin rakennusjärjestys on vahvistettu 15.2.2002.
Rakennusjärjestyksessä ei ole erityisiä alueita koskevia määräyksiä.
Rakennusjärjestyksen muuttaminen on vireillä.
7. Rakennus on tuotu Vähä Vilissaloon 1940-luvulla Lyökistä, jossa se oli
postinkantajan asunto. Se on rakennettu 1800-luvun lopulla. Korotus ja kuisti on
tehty 1950-luvulla. (inventointi, liite 10/5)
3.2.5 Rakennuskiellot
8. Huvila on rakennettu vuonna 1896 ja jugend-tyylinen, mansardikattoinen
rantasauna arviolta 1910-luvulla. Rakennus on Uudenkaupungin saariston 1800luvun lopun kesähuvilakulttuurin edustaja. (inventointi, liite 10/7)
liite 10
3.1.3
Alueella ei ole rakennuskieltoa.
3.2.6 Pohjakartta
Maanomistus
Pohjakartta on laadittu Uudenkaupungin kaupunkisuunnittelun toimesta.
Kartan mittakaava on 1:1000.
Ranta-asemakaavoitettavat saaret omistaa Uudenkaupungin kaupunki.
3.3
3.2
Suunnittelutilanne
3.2.1
liite 4
Maanomistus
Ranta-asemakaavoitettavat saarialueet ovat Uudenkaupungin kaupungin
omistuksessa.
Maakuntakaava
Varsinais-Suomen maakuntakaava on vahvistettu 20.03.2013. Iso- ja Vähä
Vilissalon saaret on merkitty MRV alueiksi eli maa- ja metsätalous- / retkeily- /
virkistysalueiksi. Alue kuuluu 2 vyöhykkeeseen 5 - 7 lay/km ja vapaa rannan
osuus on 40%.
Iso Vilissalon saaressa maakuntakaavassa on 3 sr-merkinnällä merkittyä rakennusta ja Vähä Vilissalon saaressa 4 sr-merkinnällä merkittyä rakennusta. Saaret
ovat merkitty myös suoja- tai konsulttivyöhykemerkinnällä, joka tarkoittaa puolustusvoimien käytössä olevalle alueelle on määritelty suojaetäisyysalue.
Vaarallisia kemikaaleja valmistaville tai varastoiville laitoksille (t/kem) on määritelty
Seveso-direktiiviin perustuva konsultointivyöhyke. Suunnittelumääräys:
Vyöhykkeelle sijoitettavien uusien toimintojen suunnittelu- ja rakennushankkeista on
järjestettävä asiantuntijalausuntomenettely.
liite 3
3.2.2. Yleiskaava
3.3.1 Väestö ja työpaikat
Ranta-alueilla ei ole pysyvää asutusta.
4
4.1
Ranta-asemakaavan suunnittelun tarve
Ranta-asemakaavan laadintaan on ryhdytty Uudenkaupungin kaupungin toimesta,
jotta vuokra-alueiden tilanne selvitettäisiin. Maankäyttöpalvelut on yhdessä YARA:n
sekä Agan kanssa teettänyt Gaia Consulting Oy:llä turvallisuusriskikartoituksen,
jonka pohjalta ranta-asemakaavoitus on käynnistetty.
4.2
Turun ja Porin lääninhallitus on vahvistanut Uudenkaupungin keskeisen alueen
yleiskaavan 15.3.1994.
Yleiskaavassa saarialueet on merkitty retkeilyyn ja ulkoiluun varatuksi alueeksi
(VR), jolle voidaan sijoittaa ulkoilupolkuja ja -teitä, sekä alueen ulkoilukäyttöön
Ranta-asemakaavan suunnittelun vaiheet
Suunnittelun käynnistäminen ja sitä koskevat vaiheet
Ranta-asemakaavan vireille tulosta on ilmoitettu samalla kun osallistumis- ja
arviointisuunnitelma sekä luonnos on kuulutettu XXXXXXX ja ne ovat olleet
nähtävillä XXXXXXX välisen ajan, ja kaavaluonnoksesta jätettiin X mielipidettä /
huomautusta. Kaupunginhallitus käsitteli huomautukset, joista X hyväksyttiin ja
5
6
muutettiin kaavaehdotukseen. Kaavaehdotus on ollut nähtävillä XXXXXXXXXX.
Kaavaa muutettiin tältä osin ja kaavaa ei tarvitse asettaa uudelleen nähtäville.
Kaavaa käsiteltiin kaupunginhallituksessa XXXXXXXXXXX joka hyväksyi kaavan.
Kaupunginvaltuusto hyväksyi kaavan XXXXXXXXX
4.3
5.2
Mitoitus
Ranta-asemakaavassa on toteutettu yleiskaavan mukaista mitoitusta 4 lomaasuntoa / rantakilometriä tai 1 loma-asunto / 3 ha maa-aluetta, jolloin pienempi luku
on tilan enimmäisrakennusoikeus. Rantaviivasta vähintään 60 % tulee jättää vapaaksi. Rantakaavalla voidaan tapauskohtaisesti, erityisistä syistä rakennusoikeutta
siirtää. Kaupunki siirtää rakennusoikeutta omistamastaan saaresta Madonmaa.
Madonmaa sijaitsee Iso Vilissalon koillisosassa ja saaren kaavallinen tilanne on
asemakaava. Madonmaan saari on kaavoitettu virkistyskäyttöön (VL, VV) ja
rakennusoikeutta kaava sisältää 120 k-m². (liite 6a)
Osalliset ja yhteistyö
4.3.1 Osalliset
Osallisia ovat Uudenkaupungin kaupunki, alueen käyttäjät / vuokralaiset ja kaikki,
joiden elämään ja oloihin kaavalla saattaa olla vaikutuksia.
Saarten pinta-ala on yhteensä 44 ha ja muunnettu rantaviiva on 4100 m silloin kun
laskemisessa on otettu mukaan Madonmaan saari.
Madonmaan saaren osuus käytetään kaavan vapaarantaosuutena.
4.3.2 Vireilletulo
5.3
Ranta-asemakaavan vireille tulosta on ilmoitettu vuoden 2013 kaavoituskatsauksessa, kuulutettu 21.2.2013. Kaavoituskatsausta on täydennetty 29.5.2013.
Alueelle on osoitettu 26 loma-asunnon tonttia (RA). Omarantaisia loma-asunnon
rakennuspaikkoja on 25 ja 1 ei omarantainen loma-asunnon rakennuspaikka. Iso
Vilissalossa sijaitsee kaksi loma-asunnon tonttia, joihin on liitetty erillinen suojeltu
saunarakennuksen alue.
Rakentamattomat alueet on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueiksi, joilla
ei ole rakennusoikeutta, ja joilla on erityisiä ympäristöarvoja (MY).
4.3.3 Osallistuminen ja vuorovaikutusmenettelyt
Saarten vuokralaisten kanssa on pidetty alkuneuvottelu 26.3.2015. Heille esiteltiin
kaavaluonnosta.
4.3.4 Viranomaisyhteistyö
5.4
Ranta-asemakaavasta on pidetty Varsinais-Suomen Ely-keskuksen kanssa
työneuvottelu 9.3.2015.
Alueen kaavoituksella ei ole merkittävää vaikutusta rakennettuun ympäristöön.
5.4.1.2 Kokonaisrakenne
Kaavassa on osoitettu Iso- ja Vähä Vilissaloon loma-asunnon ja olemassa olevien
saunarakennusten rakennuspaikat yhteensä 26 loma-asunnolle. Kolmen olemassa
olevan loma-asunnon rakennuspaikat on osoitettu uusilla rakennuspaikoilla ja
vanhat vuokra-alueet on jätetty rakentamattomiksi alueiksi niiden sijainnista
johtuen.
Ranta-asemakaavan tavoitteet
Kaavan tavoitteena on osoittaa loma-asutukseen soveltuvat omarantaiset
rakennuspaikat ja osoittaa alueen muu käyttötarkoitus luonto- ja ympäristöarvoja
vaalien.
5
5.1
Kaavan vaikutukset
5.4.1 Vaikutukset rakennettuun ympäristöön
Lausunnot on pyydetty seuraavilta viranomaisilta Varsinais-Suomen ELY-keskus,
Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto, Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta.
4.4
Aluevaraukset
Ranta-asemakaavan kuvaus
Ranta-asemakaavan rakenne
Ranta-asemakaavan ranta-alueet on kaavoitettu omarantaisiksi rakennuspaikoiksi
kantatilamitoitus, rantaviiva ja/tai pinta-ala sekä vapaan rannan osuus huomioiden.
Madonmaan saari lasketaan alueen vapaana osuutena.
5.4.1.3 Maankäyttö
Rakennuspaikoille, jotka kaavassa on merkitty RA- alueiksi on osoitettu
rakennusoikeutta 150 k-m2. Rakennuspaikalle saa rakentaa lomarakennuksen,
jonka koko saa olla korkeintaan 100 k-m2, vierasmajan, sauna-rakennuksen sekä
niihin liittyviä talousrakennuksia. Vierasmajan ja saunan kerrosalat saavat olla
enintään 25 k-m2. RA-1 alueille, joilla sijaitsee suojeltava rakennus, saa lisäksi
rakentaa talousrakennuksia, joiden yhteenlaskettu rakennusoikeus on 100 k-m².
Rakennusalueet on rajattu.
Veneliikenne rakennuspaikoille tapahtuu pääasiassa kaupungin venesatamista.
5.4.1.4 Palvelut
Suunnittelualueella ei ole palveluja. Lähimmät palvelut Uudenkaupungin keskustassa.
7
8
5.4.1.5 Yhdyskuntatekninen huolto
Ranta-asemakaava-alueen vesi- ja jätehuolto hoidetaan rakennuspaikkakohtaisesti.
Kaavassa on annettu määräykset pesu- ja jätevesien maahan imeyttämisestä sekä
jätteiden käsittelemisestä.
5.4.2 Vaikutukset luontoon ja luonnonympäristöön
Luonnonympäristö on huomioitu kaavassa sitä varten erikseen laaditun
luontoselvityksen mukaan. (professori Sakari Hinneri ja ympäristöinsinööri Pekka
Alho)
liite 7
5.4.3 Kaavamerkinnät ja –määräykset
Merkinnät ja määräykset ovat ohjeistuksen mukaiset.
6
Asemakaavan toteutus
6.1
Toteuttaminen ja ajoitus
Rakennuspaikkojen lisärakentaminen toteutuu vuokralaisen toimesta tarpeen
mukaan ranta-asemakaavan mukaisesti. Rakennusvalvonta valvoo kaavan
toteutuksen lupamenettelyissä. Tarkoitus on, että kaavan vahvistumisen jälkeen
kaupunki myy tontit vuokralaisille.
Uusikaupunki 26.3..2015
kaupunginarkkitehti
Leena Arvela-Hellén
9
1.KAAVOITUKSEN KOHDE
Uudenkaupungin kaupunki
Hallinto- ja kehittämiskeskus
Kaupunkisuunnittelu
20.03.2015
Rka 46402
Iso- ja Vähä Vilissalon saaret sijaitsevat meriteitse n. 1 km lounaaseen Uudenkaupungin
keskustasta.
Kaavoitettavat alueet ovat kaupungin omistuksessa. Kaupunki on vuokrannut saarista
loma-asuntotontteja yksityisille. Vuokrasopimukset ovat voimassa pääasiassa vuoteen
2014. Osalla vuokra-alueista on suojeltava rakennus ja niiden vuokrasopimukset ovat
voimassa vuoteen 2023. Kaavan saatua lainvoiman tullaan tonteiksi kaavoitetut alueet
myymään.
2. KAAVAMUUTOS
OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA
(MRL 63 §)
Ranta-asemakaavan laatiminen Uudenkaupungin kaupungin omistamille
tiloille:
895 – 464 – 1 – 10
895 – 464 – 1 – 10
Uusikaupunki – Uusikaupunki I – 1:10 (Iso Vilissalo)
Uusikaupunki – Uusikaupunki I – 1:10 (Vähä Vilissalo)
Ranta-asemakaavan laatii Uudenkaupungin kaupunki. Kaupunginhallitus on tehnyt
asiasta kaavoituspäätöksen saarten vuokra-aikojen käsittelyn yhteydessä.
Alueilla on tällä hetkellä voimassa Uudenkaupungin yleiskaava, joka on vahvistettu
15.3.1994. Alueet on varattu retkeily- ja ulkoilualueiksi ( VR). Alueet kuuluvat
yleiskaavassa I vyöhykkeeseen, jolla on mitoituslukuna 4 loma-asuntoa rantakilometrille tai
1 loma-asunto 3 ha:n maa-aluetta kohti, jolloin pienempi luku on tilan
enimmäisrakennusoikeus. Rantaviivasta vähintään 60 % tulee jättää vapaaksi. Rantaasemakaavalla voidaan tapauskohtaisesti erityisistä syistä rakennusoikeutta siirtää tai
vähäisessä määrin suurentaa perusmitoitusta.
Saarten pinta-ala on yhteensä n. 38.0 ha. Vuokratonteille on rakennettu n. 27 lomaasuntoa, joissa toisissa on erikseen saunarakennus. Saarten yhteenlaskettu kerrosalan on
noin 4000 k-m2. Kaavoitukseen on ryhdytty, jotta vuokralaisten tilanne selkeytyy.
Kaavoituksessa tulee tutkia, että suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu
rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön. Luonnonsuojelu, maisema-arvot,
virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja
luonnon ominaispiirteet tulee kaavoituksessa ottaa huomioon. lisäksi tulee huolehtia
kaavoituksessa siitä, että ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.
(MRL 73§)
Madonmaan saari on myös kaupungin omistuksessa. Saaressa on voimassa oleva
asemakaava. Asemakaavassa saari on merkitty lähivirkistysalueeksi jonne on suunniteltu
myös uimaranta. Madonmaa lasketaan Vilissalojen vapaaksi rantaosuudeksi, vaikka se ei
ole mukana ranta-asemakaavassa.
Alueelle on laadittu 1:1000 pohjakartta jolle kaava tehdään. Mitoitusrantaviivan pituuden
laskemisessa noudatetaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksen antamaa kaaviota
mitoitusrantaviivan laskemiseksi. Saarille tullaan kaavoittamaan loma-asuntokortteleita
(RA) ja muu tilasta jää maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on ympäristöarvoija
(MY).
Iso ja Vähä Vilissaloon on tehty luontoselvitys, jossa katsotaan alueen luontotyyppejä
sekä linnustoa. Luontoselvityksen on tehnyt professori Sakari Hinneri ja linnuston Pekka
Alho.
Alueen rakennuskannasta on tehty myös inventointi, jonka pohjalta osa rakennuksista on
merkitty kaavaan suojeltaviksi rakennuksiksi.
Lisäksi alueella on tutkittu Yaran ja Agan tonttien konsultointivyöhykkeistä johtuvat
maankäytölliset rajoitukset. Laaditun turvallisuusriskikartoituksen mukaan alue voidaan
kaavoittaa loma-asutuskäyttöön. Selvityksen on laatinut Gaia Consulting Oy (liitteenä).
Kaavan hyväksyminen ja voimaantulo
Kaava tulee voimaan, kun kaavan hyväksymispäätös on saanut lainvoiman ja siitä on
asianmukaisesti ilmoitettu.
3. VAIKUTUKSET, VAIKUTUSALUE JA OSALLISET
Kaavoituksen osallisia ovat alueen vuokralaiset sekä muut joiden oloihin kaavalla saattaa
olla vaikutuksia.
4. TIEDOTTAMINEN
Kaavoituksen suunnitteluprosessiin liittyvät ilmoitukset tullaan julkaisemaan
Uudenkaupungin kaupungin Internet-sivuilla, Uudenkaupungin kaupungin ilmoitustaululla
osoitteessa Välskärintie 2 C, sekä yhteispalvelupiste Passarin ilmoitustaululla osoitteessa
Rauhankatu 4, sekä lähettämällä kirje vuokralaisille. Mahdollisista kuulemistilaisuuksista
tullaan myös ilmoittamaan kyseisillä tavoilla. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma sekä
muut kaava-asiakirjat ovat nähtävissä kaupunkisuunnittelussa sekä yhteispalvelupiste
Passarissa.
5. KAAVOITUKSEN KULKU
Kaavoituksen valmistelu
Kaupunginhallitus päättää kaavan laatimisesta. Kaavan valmisteluvaiheessa osallisilla on
mahdollisuus kirjallisesti tai suullisesti arvioida kaavan vaikutuksia sekä esittää
mielipiteensä siitä.
Osalliset voivat osallistumis-ja arviointisuunnitelman nähtävillepanon yhteydessä esittää
Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (V-S ELY-keskus)
neuvottelua siitä, onko tehty osallistumis- ja arviointisuunnitelma riittävä. Jos keskus pitää
suunnitelmaa puutteellisena, on sen järjestettävä asiasta neuvottelu kunnan kanssa.
Luonnos esitellään vuokralaisille sekä muille osallisille ennen kaavaluonnoksen
asettamista nähtäville.
Kaavaehdotuksen valmistelu
Kunnan kaavoitustoimi valmistelee kaavaehdotuksen, joka on julkisesti nähtävillä 30
vrk:tta. Nähtäville asettamisesta tiedotetaan erikseen. Kunnan jäsenet tai osalliset voivat
tehdä kaupunginhallitukselle ehdotuksesta kirjallisen muistutuksen sen
nähtävilläoloaikana.
Kaavan hyväksyy kaupunginvaltuusto. Kaavapäätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen ja
edelleen hakea valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. V-S ELY-keskus voi tehdä
kunnan kaavapäätöksestä oikaisukehotuksen tai valittaa Turun hallinto-oikeuteen ja
mahdollisesti myöhemmin KHO:een.
Lisätietoja kaavan valmistelusta antaa:
Kaupunginarkkitehti
Leena Arvela
Välskärintie 2 c, 23500 Uusikaupunki
mp: 0500743087 fax 0284515388
sähköposti: [email protected]
Kiinteistöinsinööri
Leena Viljanen
Välskärintie 2 c, 23500 Uusikaupunki
mp: 0505915688
sähköposti: [email protected]
Suunnitteluavustaja
Leena Vilen
Välskärintie 2 c, 23500 Uusikaupunki
mp: 050 3705771
sähköposti: [email protected]
Osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa täsmennetään ja täydennetään suunnittelun
kuluessa tarpeen mukaan. Palautetta suunnitelmasta voi antaa maankäyttöpalvelun
osastolle joko suullisesti, kirjallisesti tai sähköpostitse.
Liite 6
!!
"#!
"#!
!
" "
"
# " $
# " *
%
*
2
"
$
3
!
4
%
+,-+./0
%
()
+,-+./0
'()
"
*
#!
#"
#!
#!"
#
#!"
!
*
"
*
% &
'
100-0
*
%
*
2
"
$
3
!
$%
4
%
+,-+./0
#!
#!
#!"
#!"
%
%
&
%() '()
'
3 3
'
()
'()
15
,00
15
,00
% &
'
100-0
#"
#
#
#
%
()
+,-+./0
#!
#!
#!"
#!"
3 3
'
()
'()
15
,00
15
,00
"
"
'()
UUDENKAUPUNGIN ISO VILISSALON JA VÄHÄ VILISSALON
LUONTOSELVITYS
SISÄLLYS
VARSINAIS-SUOMENLUONTO- JA YMPÄRISTÖPALVELUT
1. JOHDANTO
3
2. SELVITYSALUE
4
3. MENETELMÄT
5
4. KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT
6
5. LINNUSTO
11
6. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET
12
7. KIRJALLISUUS
13
Kansikuva: vanhaa huvilapihapiiriä Iso Vilissalossa © Pekka Alho
2014
Liite 7
2
1. JOHDANTO
Uudenkaupungin perustamista edeltävien, jo 1300-luvulla asuttujen rannikkokylien Pietolan,
Mäyhälän, Ruokolahden ja Sorvakon väki oli pitkään käyttänyt Isoa Vilissaloa laidunsaarenaan.
Sen vuoksi oli luontevaa, että kaupungin perustamisen jälkeen saari liitettiin lahjoitusmaana
kaupunkilaisten nautinta-alueluetteloon. Koska silloisessa kaupungissa vallitsi ns.
puolitalonpoikainen kaupunkikulttuuri pihanavettoineen, Ison Vilissalon käyttö jatkui karjan
laitumena.
Kotitaloudet maksoivat kuitenkin vuosivuokraa, kunnes 1800-luvun toisella neljänneksellä
vuokra-aikoja vähä vähältä pidennettiin. Tällöin kaupungin porvarit katsoivat järkeväksi
hyödyntää kesäkausina monipuolisesti saarta, kuten oli jo ikään kuin malliksi tapahtunut
Hepokarissa. 1860-luvulla rakennettiin hirsikehikkoisia huviloita, joiden historia tunnetaan
museonjohtaja Mari Jalavan tutkimusten ja kirjoitusten pohjalta hyvin.
kallioisten sisäsaaristoluotojen kasvillisuus ja kasvilajisto. Kaikki siitä poikkeava on
huvilakulttuurin myötä tuotua ja passiivisesti ihmisen mukana kulkeutunutta tulokaslajistoa.
Kun pihamaiden koriste- ja maanpeittokasvit ovat monimuotoisia, sekä puutarhat, eritoten
hedelmätarhat aikoinaan tasokkaita, vastakohtaisuuden alkuperäisen luonnon ja
kulttuuribiotoopppien välillä on melkoinen. Siksi Vähä Vilissalosta voisi tarvittaessa tehdä
tarkkarajaisen kasvillisuuskartan toisin kuin naapuriluodostaaan.
Uudenkaupungin kaupungille tehdystä luontoselvityksestä vastasivat professori Sakari Hinneri
(historia, kasvillisuus ja luontotyypit), sekä ympäristöinsinööri Pekka Alho (vastuu
toimeksiannosta, linnustoselvitys ja raportin koostaminen).
2. SELVITYSALUE
Vilissalojen saaret sijaitsevat vierekkäin Uudenkaupungin kaupungin tuntumassa, sataman
eteläpuolella (kartta 1.). Varsinkin Iso Vilissalon pohjoispuolen tuntumassa veneilyliikenne
kaupunkiin johtavalla väylällä on vilkasta.
Muutamilla huviloilla oli sen ajan mittapuun mukaan tasokkaita puutarhoja, jonne istutettiin
omena-, luumu- ja kirsikkapuita. Pihojen laitamilla ja venerantaan rantaan vievien polkujen
varsille, mutta usein pihamaille ja niiden laitamille istutettiin myös ajan kartanokultturia
lainaten jaloja lehtipuita ja vierasperäisiä havupuita. Kun puistomaisia kohtia ei nurmetettu,
käytettiin (maan)peittokasveja.
Ison Vilissalon luontoa on tutkittu jo 1800-luvun lopulta asti. Se kiinnosti botanisteja erityisesti
purjelaivojen painolastimaan virallisena purkupaikkana. Tätä maamassaa hyödynnettiin
tonttien täytemaana ja hienojakoisilta osiltaan puutarhojen pohjamaana. Näin ns.
painolastikasveja levisi pihamaille ja huviloita yhdistävien polkujen varsille rantojen
primaareilta purkupaikoilta.
Vilissalojen puuston historiaa koskevat tiedot ovat Uudenkaupungin ensimmäiseltä
metsäteknikolta Jussi Laineelta (virassa 1934–1960). Aineisto on saatu käyttöön hänen
kasvitieteilijäpojaltaan Unto Laineelta, joka jo 1950-luvulla analysoi saaren kasviston sekä
kanssani kesällä 1978. Tällöin jo näkyi reheväpohjaisen saaren niittyjen ja peltojen
umpeenkasvaminen ja huvilakulttuurin rappeutuminen paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Pihapiirin ja puistometsien lajisto taantui, monet lajit olivat jo hävinneet tai kasvoivat vaikeasti
löydettävinä pienesiintyminä. Pahimmin oli käynyt useimmille painolastikasveille.
1990-luvulla toteutettiin ylitiheäksi kasvaneen puuston harvennusta ja vanhuuttaan
lahovikaisten puiden kuten siperianpihdan ja siperiansembran hakkuita. Yleensä näiden
istuttamista meren äärelle on pidetty uhkapelinä. Siksi jo 1970-luvulla metsäteknikko Voitto
Paalasen toimesta istutettiin kotimaisia kuusia niiden sijalle, myös siksi, että monien mielestä
havupuut kuuluvat jalojen lehtipuiden kera Ison Vilissalon luontoon. Viimeksi
harvennushakkuita on tehty 1990-luvulla.
Vähä Vilissalo on jäänyt varhaisissa tutkimuksissa ja kirjoituksissa huomattavasti vähemmälle
huomiolle kuin kookkaampi naapurinsa. Sitä luontaisesti luonnehtii varsin jokapäiväinen
Kartta 1: Suunnittelualueen sijainti
3
4
3. MENETELMÄT
4. KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT
Iso Vilissalo
Alueen linnustoa kartoitettiin kartoituslaskentana veneellä ja kävellen hyvässä säässä, aamulla
11.6.2014. Saaret kierrettiin hitaasti veneellä rantalinnustoa seuraten, välillä pysähtyen
kuuntelemaan, välillä rantautuen ja kävellen lähiympäristöön. Kasvillisuus- ja
luontotyyppikartoitus tehtiin heinäkuussa 2014. Kartoituskäyntien perusteella katsottiin että
tarvetta lisäkäynteihin ei ole, vaikka varsinkin monimuotoisemman Iso Vilissalon linnusto on
todennäköisesti hivenen runsaampi ja monimuotoisempi kuin mitä sinänsä hyvin ajoittunut
kertakäyntiin perustuva selvitys toi esille. Osin mökitettyjen saarten habitatti on kuitenkin sen
tyyppistä, että lajistoon tuskin kuuluu erityistä suojelua vaativaa lajistoa. Vilissalojen ilmatilan
ja siten itse saarten mahdollista suurempikokoista pesimälinnustoa, kuten merikotkia yms. on
voitu seurata esim. Hangon saarelta ja satamasta käsin, joissa linnustoseurantaa on tehty
pidempään säännöllisesti. Merkkejä huomionarvoisista pesimälajeista ei vuosien varrella ole
tehty.
Sisäsaaristoluoto käsittää ekologisesti ja historialtaan kaksi hyvin erilaista osaa:
A. karun kallioisen länsipuoliskon, missä ihmistoiminnan vaikutus näkyy vain
(1) entisellä kivilouhosalueella parin hehtaarin alueella ja
(2) etelärannan neljällä pienellä kesämökkitontilla
B. laajalti reheväpohjaisen, vain kohdittain moreeni- ja kalliopohjaisen itäosan, jossa usean
vuosisadan jatkuneen ihmistoiminnan jäljet näkyvät, mutta ovat paljolti peittymässä paljolti
viidakkomaisen sekametsän alle.
1.A. Luonnonmukainen länsiosa
Länsiosaa, joka havainnollisesti alkaa Kräkin huvilan takaisesta kiviaidasta hallitsee luodon
keskipisteenä oleva, harvakseltaan männikköä kasvava kalliomäki, 17 m mpy. Varsinainen
lakiosa korkeuskäyrästä 15 m mpy alkaen täyttää metsä- ja luonnonsuojelulain
suojelukriteerit: paljaita sekä poron- ja hirvenjäkälien peittämiä kalliopintoja, kallio- ja
kivitierasammalen kasvustomattoja sekä kanerva-, joskus variksenmarjavarvikkoa. Männyistä
osa on tuulen muotoilemia väärärunkoisia ”käkkyrämäntyjä”.
Lännempänä on laakeassa kalliopainanteessa juolukkavaltaisen rämereunuksen keskellä
soistuma, suotyypiltään lyhytkortinen neva (tupasvilla, harmaasara, pullosara, jouhivihvilä,
kulju-, hapra- ja sararahkasammal). Korkeustasolla 10 – 15 m mpy vallitsee puolukkatyypin
(VT) männikkö, mutta paikoin seassa on nuoria kuusia ja koivuja, jolloin myös kenttäkerros
rehevöityy mustikkatyyppiä (MT) vastaavaksi jopa 30 cm korkeine mustikan varpuineen.
Sama metsäkasvillisuus vallitsee myös rantarinteillä, mutta tällöin koivu ja kuusi usein yltävät
mäntyä korkeammiksi.
Juuri kun kallioharjanne on länsipäästään loppumassa, tulee etelärannan tuntumassa vastaan
entinen, veden täyttämä kivilouhos, jonka laiteella kallion pinta on 12 m mpy. Louhosta
ympäröi pari rääpekivikasaa. Vedessä kelluu rantareunukseen juurtuneena kurjenjalan
juurakkoversoja sekä irtokellujina isovesiherne ja pikkulimaska. Louhintasorapinnoilla kasvaa
kalliovillakon kera harvinainen litteänurmikka. Heti louhoksesta länteen on merelle viettävä
silokallio kalliotierasammalen mattoineen.
Kuva: Maisema Iso Vilissalon lehtomaiselta itäreunalta Madonmaan väliseen salmeen.
Molemmin puolin laituria/polkua on rannan alueella rehevä lehtomainen reunus © Pekka Alho
5
Saaren länsipää on vanhaa (lampaiden) laidunaluetta, mitä luonnehtii asiaankuuluvasti
harva, koivuvaltainen metsä. Aluskasvillisuuden lajistoa ovat mm. oravanmarja,
metsäorvokki, ahomansikka, kevätpiippo, hoikkanurmikka ja paikoin runsas sananjalka.
Saaren kallioinen länsikärki on luonnoltaan kovin ulkosaaren kaltainen, ikään kuin jostain
Putsaarenaukon laitamalta. Siellä kasvaa myös eteläinen iharuusu.
6
Kartta 2: Iso Vilissalo
Kartta 3: Osasuurennos kartasta 2. ja selitteet kartoille 2. ja 4.
I.B. Ihmistoiminnan muovaama itäpää
Ison Vilissalon itäosassa on luonnonmukaisuutta oikeastaan vain Madonmaan kalliokärjen
kohdalla loivapiirteisen lahden ruoikkomaatuma ja sen takana nuori tervalepikko, jota jatkuu
Kräkin huvilalta rantaan johtavan puukujan, ”bulevardin” toiselle puolelle asti. Lehtomaisen
tervalepikon lajistoa ovat punaherukka, pystykiurunkannus, punakoiso, koiranvehnä,
kyläkellukka, puna-ailakki, metsäkurjenpolvi muiden muassa.
Suuren ympäristömuutoksen symbolina voidaan pitää saaren molempia peltoraivioita, joita
sotavuosiin asti pidettiin paljolti heinänurmiviljelyssä, sittemmin vielä 1950-luvulla lähinnä
laitumina. Kuten Vähässä Vilissalossa myös täällä peltojen pohjamaana on hietaa ylävillä
paikoilla (5 – 9 m mpy), alanteissa jopa kuohkean hietasaven muodossa. Nyttemmin aniharva
saarella liikkuja huomaa ylittävänsä entisen peltoalueen, kun kulkee mistä tahansa kohdasta
suojellusta huvilasta toiseen. Paradoksaalisesti tiheimmät lehtimetsät, joissa kasvaa saarnia,
vaahteroita, koivuja, raitoja ja haapoja, ovat nykyisin näillä pelloilla. Paikoin on seassa
kuusiakin. Kenttäkerros on monilajista: puna-ailakki, ukonputki, syyläjuuri, kylä- ja
ojakellukka, jänönsalaatti, kurjenkello, käenkaali, oravanmarja, valkovuokko ja tesma.
Kuva: Iso Vilissalon pohjoinen ranta veneväylän vieressä on jyrkkäpiirteinen saaristokallio.
Taustalla Hangon saaren teollisuusalueen tuulivoimalat © Pekka Alho
7
8
Mielenkiintoisesti peltonurmien metsissä pohjasammaleena on pihanurmikkojen riesana
tunnettu niittyliekosammal, kun taas metsäliekosammal kasvaa primaarisilla metsämailla.
Alkuperäisellä metsämaalla, joka on usein kivistä ja jolla on ohuempi multakerros,
ruoholajistoa ovat myös kivikkoalvejuuri, lillukka, aitovirna, nuokkuhelmikkä, lehtonurmikka
sekä harvinaisena syylälinnunherne. Näillä kohdin vaahteroita on usein, tammia joskus,
mutta saarnia vain pihojen tuntumassa.
Vilissaloissa eteläiset jalot lehtipuut saarni, vaahtera ja tammi eivät ole alkuperäisiä, ei
myöskään metsälehmus, joka tammen tapaan välttää saaristoa. Metsälehmus, jota on
erityisesti Vidbergin huvilapuistossa, ei ole huonosti siemenistä lisääntyvänä ympäristöön
alun perin kuuluva. Pihoilla järeimmät puut ovat tammia: Vidbergin huvilapuistossa rungon
läpimitta on 78 cm ja Kräkin huvilan vierellä 62 cm, mikä on myös suurimman vastaan tulleen
haavan lukema pienemmän pellon tuntumassa. Koristepensaista kalliotuhkapensas on
istutusperäinen; luonnonkasvina sitä on vain eteläisellä Saaristomerellä.
Varsinkin jaloja lehtipuita kasvaviin metsiin on levinnyt suosittuja (maan)peittokasveja, joita
kasvatettiin nurmikon sijasta pihojen puustoisissa osissa nurmikon sijalla. Kaikkialla yleinen
on ukkomansikka, jota 1800-luvulla viljeltiin marjakasvinakin. Muita ovat ainavihreä
pikkutalvio, kaihonkukka, puistolemmikki, maahumala, suikeroalpi sekä harvinaiset
tuoksuorvokki, karvaorvokki ja suikerohanhikki.
Kartta 4: Vähä Vilissalo
Kulttuuriperäinen lajisto pysyttelee pihapiireissä, tosin tonttien taustalle on hieman istutettu
siperianlehtikuusia. Pensasmainen suurruoho japaninjättitatar, joka paikoin eteläisessä
Suomessa on ongelmakasvi, on joskus levinnyt hieman tontin puistometsämäiselle laiteelle,
mutta ei kykene kasvamaan ulompana varsinaisella metsämaalla. Pohjoiskärjen mökin
tuntumassa metrinkorkuinen, risteymäperäinen tarhakalliokielo on kotiutunut
tervalepikkoon, mikä tiettävästi on harvinaista maassamme.
Painolastikasveista ovat vielä jäljellä, joskin niukkalukuisina sinivatukka, keltamaite,
nurmimailanen ja mahdollisesti myös karvasara.
Vähä Vilissalo
Luontainen kasvillisuus käsittää havupuuvaltaista metsää, joka on pääsääntöisesti
mäntyvaltaista, yleensä mantereen puolukkatyyppiä (VT) vastaavaa. Suurimpia, hyvinkin
järeärunkoisia mäntyjä (läpim. 35 – 40 cm) on kaakkoiskulmassa runsashiekkaisella
moreenilla, mutta pisimmät puut (18 – 20 m) luoteeseen avautuvan leveän lahden
taustarinteellä (2 – 5 m mpy). Hieman erikoista on mustikkatyyppiä (MT) vastaavan
sekametsän (mänty, kuusi, rauduskoivu, haapa, pihlaja) kasvaminen luodon keskellä
eräänlaisella ylälaakiolla, paikoin kovertuneella korkeuskäyrän 5 m mpy. Parin
tuulenkaatokohdan kivennäismaanpaljastumat viestittävät ravinteikkaasta runsashietaisesta
kasvualustasta. Luodon molemmat viljelysmaaraiviot hedelmätarhoineen ovat näillä
kerrostumilla. Mutta mistä näiden puutarhojen multakerros on peräisin?
Luodon keskiosan kivisillä, huhtoutuneilla harjanteilla kasvaa kituliasta koivuvaltaista
sekapuustoa, mutta loivahkolla etelärinteellä sekametsässä (MT) lienevät saaren suurimmat
koivut mökkipalstoilla. Tervalepikkoa, tosin pääosin nuorta, on lähinnä vain edellä mainitun
luoteislahden rantamilla. Puna-ailakkityypin tervaleppälehdolle ominaisia kasveja nimilajin
ohella ovat punaherukka, kylä- ja ojakellukka, käenkaali, koiranvehnä ja isoalvejuuri, jota
kasvaa metsäkortteen kera eritoten vaihettumassa yläpuoliseen havumetsään.
Kuva: hedelmäpuutarha Vähä Vilissalossa © Sakari Hinneri
9
10
Kartalle sijoittamatonta kaikkein tavanomaisinta peruslajistoa olivat musta- ja räkättirastas,
käpytikka, pajulintu, kirjosieppo, tali- ja sinitiainen, västäräkki, metsäkirvinen, punarinta,
peippo, vihervarpunen ja varis. Edustan vesialueella lenteli satunnaisia tiiroja ja muitakin
lokkilajeja, kuin Vilissaloilla pesivät kalalokit. Rannoilla uinut kyhmyjoutsen vaikutti
pesimättömältä yksilöltä.
5. LINNUSTO
Alueen linnusto koostuu sekä saaristolinnustosta, että mantereen metsien lajistosta. Lajisto
melko monimuotoista, mutta parimäärät vaikuttivat yllättävänkin pieniltä. Mökkiasutuksen
ympäristö tarjoaa paikoin lehtomaista habitaattia, jossa tavattiin useita laululintuja.
Saaristolinnustoa pesi harvakseltaan rantaviivassa, sillä metsäiset suuret saaret eivät ole
saaristolinnustolle erityisen mieluisia, eikä pääsaarten ympärillä ole juurikaan pieniä tai
puuttomia pesimäluotoja. Mökkien alustat tarjoavat usein pesäpaikkoja mm. isokoskeloille,
rakennukset ja laiturit västäräkeille ja harmaasiepoille jne. Varhaisten pesijöiden kuten
merihanhien ja haahkojen osalta pesinnät olivat jo ohi, mutta muutaman vanhan
haahkanaaraan paikalla oleskelu Vähä Vilissalon etelärannalla, viittasi mahdollisesti
tuhoutuneisiin pesintöihin tai poikueisiin jossain lähellä.
Yhtään erityisen huomionarvoista lintulajia ei yhden aamun kartoituksessa tavattu, vaikka
lajistossa oli muutamia lintudirektiivin ja kansallisen uhanalaisluokituksen mukainen lintulaji.
Lajisto näidenkin osalta (valkoposkihanhi, isokoskelo, punajalkaviklo) oli silti melko
tavanomaista saaristolinnustoa, jonka vähänkään huomionarvoiset reviirit löytyvät kartalta 5.
Kuva: kaksi meriharakan poikasta maastoutuneena Vähä Vilissalon länsirannalla © Pekka Alho
6. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET
Linnuston näkökulmasta suunnittelualue on suhteellisen vaatimaton, mutta erityisesti IsoVilissalo kokonaisuutena suojeltuine huviloineen ja puutarhoineen, sekä muutamine muine
ominaispiirteineen (ks. kartat 2. ja 3.) on monin tavoin omaleimainen. Vaikka monimuotoinen
kasvilajisto on pitkälti istutettua, on se kuitenkin iäkästä ja luonnon monimuotoisuuden
näkökulmasta hieno lisä alueen tavanomaiseen luontoon. Aluetta kaavoitettaessa, on vahvasti
suositeltavaa huomioida nämä erityispiirteet ja mm. säilyttää vanha, vaikkakin istutettu
jalopuusto. Seudun perinteisestä elinkeinosta kertova louhos ja viereinen silokallio on niin
ikään suositeltavaa rajata suojelukohteeksi.
Kartta 5: Vilissalojen oleellisin pesimälinnusto 11.6.2014 tehdyn kartoituksen perusteella
11
12
Suunnittelualueella ei esiinny lakisääteisesti suojeltaviksi tarkoitettuja luontotyyppejä tai
luonnonvaraista kasvillisuutta, lukuun ottamatta Iso Vilissalon kallion laen metsälain mukaista
kohdetta, mutta muut edellä mainitut seikat ja alueet huomioiden, ei Iso Vilissaloon voi
suositella kaavoitettavaksi montaakaan lisätonttia, sillä muutoin vaikkapa rakennuskäyttöön
sovelias pohjoisreuna, lienee käytännössä melko hankala runsaan veneliikenteen vuoksi.
Vähä Vilissalo sopii sen sijaan luontoarvojen puolesta huomattavasti paremmin esim. vapaaajan asumiseen kaavoitettavaksi.
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tietokanta ei tunne uhanalaisten petolintujen tai liito-oravien
reviirejä suunnittelualueelta tai sen välittömästä läheisyydestä. Lähimmät sääksen ja
merikotkan pesät sijaitsevat noin 4,0 km:n etäisyydellä Vähä Vilissalon länsipuolella.
Kuva: vanha louhos on täyttynyt vedellä Iso Vilissalon länsiosassa © Sakari Hinneri
7. KIRJALLISUUS
Rassi, P, Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds) 2010: Suomen lajien
uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
685 s.
Lehikoinen, E., Gustafsson, E. ja muut 2003: Varsinais-Suomen linnut. Turun lintutieteellinen
yhdistys ry. Turku.
13