TYYPIN 2 DIABETEKSEN ENNALTAEHKÄISY

Hamarus Henna & Lampinen Saara
TYYPIN 2 DIABETEKSEN
ENNALTAEHKÄISY
ELÄMÄNTAPAMUUTOKSEN
KEINOIN
Motivoiva opas tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään
kuuluville terveyskeskuksen asiakkaille
Opinnäytetyö
Hoitotyön koulutusohjelma
Helmikuu 2015
KUVAILULEHTI
Opinnäytetyön päivämäärä
10.2.2015
Tekijä(t)
Koulutusohjelma ja suuntautuminen
Henna Hamarus & Saara Lampinen
Hoitotyön koulutusohjelma
Nimeke
Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy elämäntapamuutoksen keinoin. Motivoiva opas tyypin 2 diabeteksen
riskiryhmään kuuluville terveyskeskuksen asiakkaille
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tehdä motivoiva opas tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisystä terveyskeskuksen vastaanoton asiakkaille. Tavoitteena oli saada opas jakeluun vastaanotolla ja kutsukirjeen mukana ennen ensikäyntiä. Opinnäytetyömme toimeksiantajana toimi Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimen palvelutuotannon yksikön terveyspalveluiden vastaanotto. Yhteistyötä opinnäytetyöhön liittyen
teimme Pankalammen pääterveysaseman osastonhoitajan kanssa.
Tyypin 2 diabetes on aineenvaihduntasairaus, joka on yleistymässä Suomessa ja muualla maailmassa. Sairaus on ennaltaehkäistävissä elämäntapamuutoksella ja lääkehoidolla. Tämä opinnäytetyö keskittyy tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyyn elämäntapamuutoksen keinoin. Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy
on tärkeää, koska sairauteen liittyy riski sairastua erilaisiin liitännäissairauksiin, jotka tuovat yhteiskunnalle mittavia lisäkustannuksia sekä aiheuttavat inhimillistä kärsimystä ja ennenaikaisia kuolemia.
Teoriaosuudessa käsittelemme tyypin 2 diabetesta sairautena, sen riskitekijöitä, liitännäissairauksia ja ennaltaehkäisyä sekä motivaatiota ja siihen vaikuttavia asioita. Teoriaosuudessa on tietoa sairaudesta yleisesti ja ennaltaehkäisystä yhteiskunnan, hoitohenkilökunnan ja yksilön näkökulmasta. Teoriaosuus on
koottu aiemmin tuotetun ja tutkitun tiedon pohjalta. Opinnäytetyön teoriaosuus toimii oppaan asiasisällön
pohjana.
Oppaassa tuomme lyhyesti tietoa tyypin 2 diabeteksesta, sen riskitekijöistä ja liitännäissairauksista. Opas
on motivoiva opas, jossa kerrotaan tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyn mahdollisuudesta ja rohkaistaan
elämäntapamuutoksiin pienien tekojen kautta. Oppaan kohderyhmänä ovat Mikkelin terveyskeskuksen
asiakkaat, jotka kuuluvat tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään, ja oppaan tarkoituksena on antaa lukijalle
tietoa sairaudesta ja motivoida elämäntapamuutokseen.
Asiasanat (avainsanat)
tyypin 2 diabetes, ennaltaehkäisy, elämäntapamuutos, muutosvaihemalli, motivaatio, pystyvyyden tunne, opas
Sivumäärä
Kieli
34 s. + liitteet 14 s.
Suomi
URN
Huomautus (huomautukset liitteistä)
Ohjaavan opettajan nimi
Opinnäytetyön toimeksiantaja
Paula Mäkeläinen
Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimen palvelutuotannon yksikön terveyspalveluiden vastaanotto
DESCRIPTION
Date of the bachelor’s thesis
10.2.2015
Author(s)
Degree programme and option
Henna Hamarus & Saara Lampinen
Degree program in Nursing
Name of the bachelor’s thesis
Prevention of Type 2 Diabetes through Lifestyle Change. Motivational Guide for Health Care Center Customers Belonging to Type 2 Diabetes Risk Group
Abstract
The purpose of our thesis was to produce a motivational guide book for health care center’s customers
about prevention of type 2 diabetes. Our goal was to make the guide book available to customers at health
centre reception and have it enclosed in the invitation letter before the first patient appointment. The commissioner of our thesis was the admissions office of the health service unit within the department for social
affairs and public health in the City of Mikkeli. We co-operated with the ward manager of Pankalampi
Health Center during the process.
Type 2 diabetes is a metabolic disease which is becoming more and more common in Finland and also
globally. The disease is preventable by lifestyle change and medical care. This thesis focuses on lifestyle
change as a method of prevention. Preventing type 2 diabetes is important because of the risk of its comordibities that cause huge expenses to society, human suffering and early deaths.
In the theory part of our thesis we deal with type 2 diabetes, its risk factors, comordibities, prevention,
motivation and issues that affect it. We give information about the disease and its prevention from the
perspective of society, public health care and the individual. The theoretic framework is built on previous
scientific articles and studies, and this information forms the basis for the contents of the guide book
In the guide book we give brief information about type 2 diabetes, its risk factors and comordibities. The
guide book has a motivating approach and it gives information about the possibility of preventing diabetes and encourages to lifestyle changes by little actions. The target group of the guide book is the customers
of Health Center of Mikkeli who are at risk of developing type 2 diabetes. The purpose of the guide book
is to give information about the disease and to motivate individuals to lifestyle change.
Subject headings, (keywords)
type 2 diabetes, prevention, lifestyle change, transtheoretical model, motivation, self-efficacy, guide book
Pages
Language
34 p. + appendices 14 p.
Finnish
URN
Remarks, notes on appendices
Tutor
Bachelor’s thesis assigned by
Paula Mäkeläinen
Department of Social affairs and public health, City
of Mikkeli.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ........................................................................................................... 1 2 TOIMEKSIANTAJAN KUVAUS.......................................................................... 2 3 TYYPIN 2 DIABETES ........................................................................................... 2 3.1 Tyypin 2 diabetes ........................................................................................... 2 3.2 Diabeteksen riskitekijät ................................................................................. 4 3.3 Metabolinen oireyhtymä (MBO) ................................................................... 5 3.4 Liitännäissairaudet ......................................................................................... 6 4 TYYPIN 2 DIABETEKSEN ENNALTAEHKÄISY ............................................. 8 4.1 Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy ............................................................ 8 4.2 Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma (DEHKO) .................... 8 4.3 Elämäntapamuutos tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyn keinona ............ 10 4.4 Elämäntapaohjaus muutoksen tukemisessa ................................................. 11 4.5 Muutosvaihemalli muutosvalmiuden arvioinnissa ja kuvaamisessa ........... 12 5 MOTIVAATIO ELÄMÄNTAPAMUUTOKSESSA ........................................... 14 5.1 Motivaatio .................................................................................................... 14 5.2 Motivaation merkitys elämäntapamuutoksessa ........................................... 15 5.3 Pystyvyyden tunteen merkitys motivaatioon ............................................... 16 6 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITE ............................................. 18 7 HYVÄN OPPAAN KRITEERIT .......................................................................... 18 8 OPPAAN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS ....................................................... 20 8.1 Lähtökohdat ................................................................................................. 20 8.2 Suunnittelu ja sisältö .................................................................................... 20 8.3 Toteutus ....................................................................................................... 22 8.4 Tekijänoikeudet ........................................................................................... 24 9 POHDINTA .......................................................................................................... 24 9.1 Opinnäytetyö ja jatkotutkimusehdotukset ................................................... 24 9.2 Opinnäytetyön eettisyys ja luotettavuus ...................................................... 26 9.3 Työskentely ja oma oppiminen .................................................................... 26 LÄHTEET ............................................................................................................. 28 LIITTEET
1
1 JOHDANTO
Tyypin 2 diabetes on ennaltaehkäistävissä oleva aineenvaihduntasairaus (Diabetesliitto
2009, 11; Käypä hoito 2013a; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 8), joka ilmenee
kohonneina verensokeriarvoina (Ilanne-Parikka ym. 2011, 9). Tyypin 2 diabetekseen
sairastuvien määrä on kasvussa Suomessa sekä muualla maailmassa ja diabeteksen liitännäissairauksien ja niiden haittavaikutusten on arvioitu kasvavan, mikäli sairastavuuden kasvua ei saada hallintaan. Diabeteksen kasvu ja liitännäissairaudet ovat terveydenhuollolle suuria haasteita ja tuovat yhteiskunnalle mittavia lisäkustannuksia (Saaristo
ym. 2009, 17) inhimillisten kärsimysten ja lisääntyneiden ennenaikaisten kuolemien lisäksi (Hankonen 2012, 75).
Vaikka tyypin 2 diabeteksen syntyyn vaikuttavat erilaiset itsestä riippumattomat tekijät,
kuten ikä, perinnöllisyys ja etninen tausta, on se kuitenkin pitkälti elämäntapasairaus.
Riskitekijöitä ovat muun muassa epäterveellisestä ruokavaliosta ja vähäisestä liikunnasta johtuvat ylipaino ja liikalihavuus, kohonnut verenpaine sekä kohonneet verensokeriarvot. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 25–26.) Lisäksi diabeteksen syntyyn
liittyy metabolinen oireyhtymä, jota sairastavilla on suurentunut riski sairastua myös 2
tyypin diabetekseen (International Diabetes Federation 2014a).
Diabeteksen ennaltaehkäisy perustuu lähinnä edellä mainittujen riskitekijöiden tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen (Käypä hoito 2013a). Elämäntapamuutokset (säännöllinen liikunta, painonpudotus ja ruokavalion muutokset) ovat tutkitusti tehokas keino
ennaltaehkäistä tyypin 2 diabetesta (Diabetesliitto 2009, 11). Valtakunnallisesti sairauden ehkäisemiseksi on myös toteutettu Diabeteksen ehkäisy- ja kehittämisohjelma
(DEHKO) ja sen erilaisia hankkeita 2000-luvun aikana (Saaristo ym. 2009, 17). Perusterveydenhuollossa hoitohenkilökunta voi toimia edistävänä tekijänä tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyssä tukemalla ja ohjaamalla asiakasta elämäntapamuutoksissa. Elämäntapaohjauksissa voidaan soveltaa Prochaskan ja DiClementen kehittelemää muutosvaihemallia, jonka avulla voidaan kuvata ja selittää muutosprosessia (Hyytinen &
Roiha 2009, 13).
2
Yksilön kannalta tärkeä osa ennaltaehkäisyä on riskihenkilön oma motivaatio ja pystyvyyden tunne (Asikainen 2010, 48). Motivaatio on yksi tärkeimmistä tekijöistä elämäntapamuutosten edistämisessä ja sen merkitys korostuu etenkin elämäntapamuutosprosessin alkuvaiheessa (Alahuhta 2010, 59). Banduran sosiaalis-kognitiivisen teorian mukaan terveyskäyttäytymisen motivaatio koostuu tilannesidonnaisista riskikäsityksistä,
toiminnan tuloksellisuudesta ja pystyvyyden tunteesta. Pystyvyyden tunteella tarkoitetaan luottamusta omaan käyttäytymisen vaikuttamiseen. (Mäki-Opas 2009, 7–8.)
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa motivoiva opas tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään kuuluville Mikkelin terveyskeskuksen asiakkaille. Tavoitteena oli saada opas jakeluun ja käyttöön Mikkelin alueen terveyskeskuksen asiakkaille. Oppaan asiasisältö
on kirjoitettu opinnäytetyön teoriaosuuden pohjalta.
2 TOIMEKSIANTAJAN KUVAUS
Opinnäytetyön toimeksiantaja on Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimen palvelutuotannon yksikön terveyspalveluiden vastaanotto. Myöhemmin tekstissämme käytämme toimeksiantajasta nimitystä Mikkelin terveyskeskus. Mikkelin terveyskeskuksen palveluiden piiriin kuuluu noin 60 000 asukasta, ja sen pääterveysasema sijaitsee
Pankalammella keskustan läheisyydessä. Muut terveysasemat sijaitsevat Anttolassa,
Haukivuorella, Hirvensalmella, Ristiinassa ja Suomenniemellä. (Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimi 2014.) Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Pankalammen terveysaseman vastaanoton osastonhoitajan kanssa, joka toimi yhteyshenkilönämme ja huolehtii opinnäytetyön tuotoksen jakelusta muiden Mikkelin alueen terveysasemien käyttöön.
3 TYYPIN 2 DIABETES
3.1 Tyypin 2 diabetes
Diabetes on aineenvaihduntasairaus, jota sairastaa Suomessa yli 500 000 henkilöä.
Näistä tyypin 2 diabetesta sairastaa 75 %. Sairastuneita saattaa olla enemmänkin, koska
tyypin 2 diabetes on yleisesti ottaen alidiagnosoitu. (Käypä hoito 2013a.) Tyypin 2 dia-
3
betes on yksi nopeimmin yleistyvistä sairauksista Suomessa ja myös muualla maailmassa (Saaristo ym. 2009, 17) ja sairastuneiden määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan
10–15 vuoden kuluessa (Käypä hoito 2013a).
Tyypin 2 diabetes kuuluu heterogeeniseen sairausryhmään eli siltä puuttuvat selkeät
diagnostiset kriteerit. Kriteereiden puuttuminen erottaakin tyypin 2 diabeteksen muista
diabeteksen muodoista. (Käypä hoito 2013a.) Sairautta esiintyy myös nykyään aiempaa
nuoremmassa väestössä elämäntapojen muuttumisen vuoksi (Diabetesliitto 2009, 11;
Käypä hoito 2013a; Uusitupa ym. 2014, 1454).
Sairaudessa elimistön insuliinituotanto on häiriintynyt, jolloin haima tuottaa liian vähän
insuliinia tai sen vaikutus elimistöön on heikentynyt (Walker & Rodgers 2005, 14–15).
Insuliini on valkuaisaine, joka rakentuu aminohapoista. Insuliinin päätehtävä on säädellä sokeriaineenvaihduntaa, ja se on elimistön ainoa verensokeritasoa alentava hormoni. Lisäksi insuliini osallistuu valkuaisaineiden ja rasvojen aineenvaihdunnan säätelyyn. (Ilanne-Parikka ym. 2011, 14.) Jos sitä ei erity tarpeeksi tai sen vaikutus on heikentynyt, ilmenee hyperglykemiaa eli verensokeritason nousua (International Diabetes
Federation 2014a). Liian korkea verensokeri taas aiheuttaa diabeteksen liitännäissairauksia, jotka johtavat vaikeisiin ja kalliisiin hoitoihin (International Diabetes Federation 2014a; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 10).
Tyypin 2 diabeteksen hoidossa kokonaisvaltaisuus on tärkeässä roolissa. Kohonneen
verensokerin lisäksi huomiota on kiinnitettävä myös verenpaineeseen, veren rasva-arvoihin ja veren hyytymistekijöihin. Hoidon perustana ovat elämäntapamuutokset (säännöllinen liikunta, terveellinen ruokavalio, painonhallinta ja tupakoimattomuus), ja ellei
niiden avulla päästä haluttuihin tuloksiin, aloitetaan lääkehoito. (Diabetesliitto 2010a.)
Jos lääkehoidon aloittaminen on tarpeellista, aloitetaan se tabletti- tai suolistohormonilääkityksenä. Mikäli niillä ei saada toivottua vaikutusta aikaiseksi, aloitetaan insuliinihoito. Lääkityksen määrää aina lääkäri ja lääkehoidon tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman hyvä hoitotasapaino. Lääkehoito ei kuitenkaan missään vaiheessa korvaa
terveellisten elämäntapojen merkitystä. (Diabetesliitto 2011.)
4
3.2 Diabeteksen riskitekijät
Tyypin 2 diabeteksen kehittyminen on monimutkainen perinnöllisten ja ympäristöllisten riskitekijöiden summa. Näiden tekijöiden tarkka määrittely auttaa tunnistamaan riskihenkilöt, joihin ennaltaehkäisevä työ tulisi suunnata. Oikein kohdistetun ennaltaehkäisevän työn avulla diabeetikoiden määrän maailmanlaajuinen kasvu voidaan pysäyttää. (Valensi & Cosson 2013, 15.)
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan (2011, 26) tyypin 2 diabeteksen riskitekijät voidaan jakaa kolmeen eri osaan: taustariskitekijöihin, muutettavissa oleviin riskitekijöihin ja ympäristön riskitekijöihin. Riskitekijät ovat lueteltuna alla olevassa taulukossa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen jaottelun mukaan.
TAULUKKO 1. Tyypin 2 diabeteksen riskitekijät (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 25–26)
Taustariskitekijät
Muutettavissa olevat
Ympäristön riskitekijät
riskitekijät
Ikä
Ylipaino ja lihavuus
Vähäiseen liikuntaan altistavat ympäristöt
Perinnöllisyys
Kohonnut verensokeri
Epäterveelliseen ruokavalioon altistava ympäristö
Etninen tausta
Verenpaineen ja rasva-ai- Matala koulutus- ja varalneenvaihdunnan häiriöt
Raskausajan diabetes tai Masennus
(voi
lisuustaso
altistaa Kulttuurin ja uskonnon ra-
yli 4000g painavan lapsen elintapoihin, jotka lisäävät joitteet
synnyttäminen
diabeteksen sairastumisen
riskiä)
Todettu valtimosairaus
Vähäinen liikunta
Matala syntymäpaino
Epäterveellinen ruokava-
Stressi ja huolet
lio
Taustariskitekijät ovat itsestä ja ympäristöstä riippumattomia eli niiden olemassaoloon
ei pystytä vaikuttamaan. Terveellisten elämäntapojen merkitys korostuu ennen kaikkea
niillä, joilla on diabeteksen taustariskitekijöitä. Muutettavissa oleviin riskitekijöihin
5
puolestaan on mahdollista vaikuttaa, sillä ne liittyvät omiin valintoihin ja niiden seurauksiin. Ympäristön riskitekijät johtuvat ympäristön vaikutuksesta ja vaikeuttavat tai
jopa estävät terveellisten elämäntapojen noudattamista. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 26.)
3.3 Metabolinen oireyhtymä (MBO)
Tyypin 2 diabetes on usein osana metabolista oireyhtymää (Mäkeläinen 2006, 10; Niskanen 2014), ja sitä sairastavilla on viisinkertainen riski sairastua diabetekseen verrattuna terveeseen henkilöön (International Diabetes Federation 2006, 4). Metabolinen oireyhtymä tarkoittaa laajaa aineenvaihduntahäiriötä (Niskanen 2014), jolle on ominaista
elimistön alentunut insuliiniherkkyys (Ilanne-Parikka 2011a, 10). Metabolisessa oireyhtymässä ylipaino liittyy kohonneeseen verenpaineeseen sekä sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin. Vaikka metabolista oireyhtymää ei ole helppo määritellä
yksiselitteisesti, on sen tunnistamiseen kuitenkin olemassa kriteerit. (Niskanen 2014.)
Metabolisen oireyhtymän kriteerit ovat nähtävissä taulukossa 2.
TAULUKKO 2. Jos henkilöllä on kolme tai useampi taulukossa olevista arvoista,
hänellä täyttyy metabolisen oireyhtymän kriteerit (Niskanen 2014)
Vyötärön ympärys (cm)
Miehet: ≥ 102 (kohonnut riski: ≥ 94), naiset:≥ 88 (kohonnut riski: ≥ 80)
Triglyseridit (mmol/l)
> 1,70
HDL-kolesteroli (mmol/l)
Miehet: < 1,04, naiset: < 1,30
Verenpaine (mmHg)
> 130 / 85
Paastoverensokeriarvo (mmol/l)
≥ 5,60
Tärkeimmät metabolisen oireyhtymän riskitekijät ovat samat kuin tyypin 2 diabeteksessa, joita ovat ylipaino, vyötärölihavuus, liikkumattomuus ja epäterveelliset ruokailutottumukset (Ilanne-Parikka 2011a, 10). Pirjo Ilanne-Parikan väitöskirjassa (2011a) todettiin edellä mainittujen riskitekijöiden lisäksi iän olevan myös yksi riskitekijä. Metabolisen oireyhtymän ensisijaisia ehkäisykeinoja ovat elämäntapamuutokset (Ilanne-Parikka 2011a, 10). Ilanne-Parikan väitöskirjassa (2011a) tutkittiin lisäksi tehostetun elintapaohjauksen vaikutusta metaboliseen oireyhtymään, ja se osoitti, että metabolisen oi-
6
reyhtymän esiintyvyys pienenee tehostetun elintapaohjauksen vaikutuksesta. Diabetesliiton mukaan (2010b) hoitamalla tyypin 2 diabetesta hoidetaan samalla metabolista oireyhtymää. Asikainen toteaa (2010, 7) myös, että metabolisen oireyhtymän hoidolla
voidaan estää tyypin 2 diabeteksen puhkeaminen.
3.4 Liitännäissairaudet
Tyypin 2 diabetekseen liittyy usein riski sairastua erilaisiin liitännäissairauksiin (Diabetesliitto 2010c). Liitännäissairauksia saattaa esiintyä jo tyypin 2 diabeteksen diagnosointivaiheessa johtuen sen salakavalasta etenemisestä ja oireettomuudesta. Diabetes
saatetaan joissakin tapauksissa jopa todeta lisäsairauden toteamisen yhteydessä. (Diabetesliitto 2009, 61.) Liitännäissairauksien syntyyn vaikuttaa insuliiniresistenssi, joka
aiheuttaa hyytymistaipumuksien muuttumisen takia valtimoiden ahtautumista, sydänsairauksia ja verenkiertohäiriöitä aivoissa ja alaraajoissa. (Iivanainen ym. 2010, 561.)
Myös veren hyytymien liukenemiskyky heikkenee (Seppänen & Alahuhta 2007, 43).
Diabeteksen liitännäissairaudet ovat yhteiskunnalle kallishoitoisia ja hoidettavalle vaikeita hoitaa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 10). Niiden takia ilmenee myös
työpoissaoloja ja sairaslomia, jotka tuovat kustannuksia myös sitä kautta (International
Diabetes Federation 2014b, 7). Diabeteksen liitännäissairauksia ovat muun muassa ateroskleroosi (valtimoiden kovettuminen), nefropatia (munuaissairaus), retinopatia (silmänpohjasairaus) ja neuropatia (hermomuutokset). (Diabetesliitto 2009, 61–63; Winell
& Summanen 2014, 1207.)
Ateroskleroosi on diabeteksen yleisin liitännäissairaus (Diabetesliitto 2009, 61–62).
Diabetesta sairastavan riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin on kaksin-nelinkertainen verrattuna terveeseen henkilöön (Käypä hoito 2013b). Sairaudessa verisuonet
ahtautuvat, jolloin kudosten hapen- ja energiansaanti heikentyy. Sepelvaltimoiden ahtaumat aiheuttavat rintakipuja ja sydäninfarkteja kun taas aivoverisuonten ahtaumat aiheuttavat verenkiertohäiriöitä ja aivohalvauksia. Alaraajojen verisuonissa ilmenevät verenkiertohäiriöt johtavat katkokävelyoireisiin, haavaumiin ja jopa kudosten kuolioon.
Ateroskleroosin riskiä nostaa rasva-aineenvaihdunnan häiriöt ja kohonnut verenpaine.
Myös tupakointi on merkittävä riskitekijä. Riskiä voidaan vähentää hyvällä sokeritasapainolla ja terveellisillä elämäntavoilla. Hoitokeinoina sepelvaltimoiden ja alaraajojen
7
valtimoiden ahtaumissa ovat pallolaajennus ja ohitusleikkaus. (Diabetesliitto 2009, 61–
62.)
Nefropatialla tarkoitetaan munuaisten hiussuonten ja munuaiskerästen vauriota (Diabetesliitto 2010d). Pitkään kestänyt huono hoitotasapaino on nefropatian syntymisen tärkein tekijä, ja sen ehkäisyssä tärkeimpinä tekijöinä ovat hyvän sokeritasapainon saavuttaminen ja kohonneen verenpaineen alentaminen. Nefropatiaa hoidetaan lääkityksellä,
ruokavaliolla, dialyysihoidoilla ja munuaistensiirrolla. (Ilanne-Parikka ym. 2011, 426,
428–430.)
Retinopatia tarkoittaa silmän verkkokalvon pienten verisuonten toiminnan ja rakenteiden muutoksia. Verisuoniin voi tulla pullistumia, jotka saattavat aiheuttaa silmänpohjaan verenvuotoa. Retinopatian ehkäisyssä ja hoidossa olennaisina tekijöinä ovat kohonneen verenpaineen alentaminen, hyvä sokeritasapaino ja tupakoinnin lopettaminen.
Retinopatian riskin takia tulisi diabeetikon silmänpohjat kuvata muutaman vuoden välein. Pitkälle edenneiden silmänpohjamuutosten hoitokeinona on laserleikkaus. (Diabetesliitto 2009, 62.)
Lähes kaikille diabetesta pitkään sairastaneille tulee jonkinasteinen neuropatia eli hermostomuutos- tai vaurio (Diabetesliitto 2010e). Huono sokeritasapaino aiheuttaa sorbitolin kertymisen hermoihin, jolloin hermokudos turpoaa (Iivanainen ym. 2010, 561).
Neuropatian oireet liittyvät liike-, tunto- tai sisäelinhermoihin. Liikehermojen vaurioitumiseen liittyy lihasten surkastumista ja jalkaterän asentojen muutoksia. Jalkaterän
asennonmuutokset voivat puolestaan aiheuttaa kivuttomia ja helposti tulehtuvia haavaumia tai kovettumia. Tuntohermojen vaurioituminen voi johtaa alaraajakipuihin sekä
kosketus- ja kiputunnon huononemiseen. Sisäelinhermoston vaurioitumisesta voivat
johtua verenpaineen säätelyn heikkous, taipumus rytmihäiriöihin, ruoansulatushäiriöt,
virtsarakon toiminnan häiriöt ja seksuaalitoimintojen muutokset. Neuropatian hoidossa
ja ehkäisyssä onkin tärkeää ylläpitää hyvää sokeritasapainoa ja välttää runsasta alkoholin käyttöä. (Diabetesliitto 2009, 63.)
8
4 TYYPIN 2 DIABETEKSEN ENNALTAEHKÄISY
4.1 Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy
Miksi tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy on tärkeää? Tyypin 2 diabetes on Suomessa
nopeasti yleistyvä sairaus (Tirkkonen ym. 2014, 2027), joka aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja lisää ennenaikaisia kuolemia sekä lisääntyneistä terveysongelmista koituvia
kustannuksia julkiselle taloudelle (Hankonen 2012, 75). Diabeteksen ja sen komplikaatioiden hoitoon kuluu nykyisin 10–15 % terveydenhuollon kokonaiskustannuksista
(Uusitupa ym. 2014, 1454).
Vaikka osa tyypin 2 diabeteksen riskitekijöistä on itsestä riippumattomia, on sairaus
pitkälti tai jopa kokonaan ehkäistävissä elämäntapamuutoksilla (Diabetesliitto 2009,
11; Käypä hoito 2013a; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 8). Jotta ennaltaehkäisevä työ voidaan kohdentaa oikeisiin henkilöihin, on riskitekijöiden tiedostaminen ja
korkeariskisten henkilöiden tunnistaminen tärkeää (Valensi & Cosson 2013, 15). Diabetesriskin kartoittamiseen on olemassa erilaisia työkaluja, joista Suomessa käytetään
muun muassa Diabetesliiton Tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin arviointilomaketta.
Se antaa arvion sairastumisriskistä seuraavan kymmenen (10) vuoden aikana. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 27–28.) Riskitestilomaketta voidaan pitää ensimmäisenä seulonta-askeleena riskihenkilön tunnistamisessa sen nopeuden ja helppouden
vuoksi. Parhaimman hyödyn siitä saa, kun pisteiden tarkistus tapahtuu terveydenhuollon ammattilaisen toimesta ja riskipistetuloksista keskustellaan vastaajan kanssa. (Viitasalo ym. 2010, 41.) Riskitestilomake todettiin hyödylliseksi työkaluksi muun muassa
Timo Saariston (2011) ja Jaana Lindströmin (2006) väitöstutkimuksissa.
4.2 Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma (DEHKO)
Diabetesliitto käynnisti Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelman, DEHKOn
(2000–2010), jonka tarkoituksena oli pohjustaa tyypin 2 diabeteksen järjestelmällistä
ehkäisyä, diabeteksen hoidon ja hoidon laadun kehittämistä sekä diabeetikon omahoidon tukemista. DEHKO toteutettiin koko Suomen kattavana ohjelmana Diabetesliiton
johdolla. Työskentely tapahtui suomalaisten asiantuntijoiden ja diabeetikoiden vapaa-
9
ehtoistyönä. DEHKO sai aikaan terveydenhuollon kanssa hyviä hoitokäytäntöjä, raportteja, tutkimuksia ja selvityksiä sekä työkaluja terveydenhuollon, diabeetikoiden ja päättäjien käyttöön. DEHKO valmisteli erillisen ehkäisyohjelman tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn. (Bierganns 2011, 8.)
DEHKO valmisteli erillisen 2D-hankkeen (D2D) tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyyn vuosina 2003–2008. D2D toteutui Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirien alueilla. Hankkeeseen
kuului väestömäärältä 1,5 miljoonaa suomalaista. Lisäksi toimijoina olivat Kansanterveyslaitos ja Diabetesliitto. (Bierganns 2011, 9, 27.) D2D-hankkeen tieto pohjautuu
suomalaiseen Diabetes Prevention Study -tutkimukseen (Etu-Seppälä ym. 2003, 7).
D2D-hanke sisälsi kolme samanaikaisesti toteutettavaa strategiaa: väestöstrategian ja
korkean riskin strategian sekä varhaisen diagnoosin ja hoidon strategian. Väestöstrategiaan kuuluu yhteiskunnallisia ja yksilöihin suunnattavia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on ehkäistä väestön lihavuutta. Korkean riskin strategiassa yksilökohtaiset toimenpiteet suunnataan tyypin 2 diabeteksen korkean riskin henkilöihin. Tämä strategia
sisältää riskiryhmään kuuluvien seulonnan, ohjauksen ja seurannan. Varhaisen diagnoosin ja hoidon strategian tavoitteena on saada vastasairastuneet tyypin 2 diabeetikot
ajoissa järjestelmällisen hoidon piiriin ja estää liitännäissairauksien kehittyminen. (EtuSeppälä ym. 2003, 7.)
D2D-hankkeen päämääränä oli saada tyypin 2 diabeteksen ehkäisy ja järjestelmällinen
riskinarviointi osaksi pysyvää toimintaa perus- ja työterveydenhuollossa. Hankkeen
avulla luotiin toimintamalleja sekä kehitettiin ja vahvistettiin toimintatapoja, jotka auttavat tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä. (Bierganns
2011, 27.) Dehkon 2D-hanketta voidaan pitää onnistuneena rajallisista resursseista ja
toiminta-ajoista huolimatta (Saaristo ym. 2009, 140). Sanna Salmela on tutkinut väitöskirjassaan (2012) perusterveydenhuollon lähtökohtia toteuttaa D2D-hankkeen elintapaohjauksia. Salmelan tutkimuksen (2012) mukaan yhtenä merkkinä terveydenhuollon
toimivuudesta voidaan pitää ennen D2D-hanketta toteutuneen ohjauksen yleisyyttä,
mikä on korkeariskisen henkilön sekä terveydenhuollon ammattilaisen voimavara ja
mahdollisuus. Ohjausta ei tarvitse aloittaa kokonaan alusta, vaan se voidaan rakentaa jo
olemassa olevan ohjaamisen ja osaamisen pohjalle (Salmela 2012, 84).
10
4.3 Elämäntapamuutos tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyn keinona
Elämäntapamuutosten tehokkuus tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyssä osoitettiin ensimmäisen kerran tieteellisesti suomalaisessa diabeteksenehkäisytutkimuksessa 2000luvun alussa (Hankonen 2012, 75). WHO:n arvioin mukaan terveellisillä elämäntapamuutoksilla voitaisiin ehkäistä yli 90 % tyypin 2 diabetestapauksista (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2008, 25). Elämäntapamuutoksilla tarkoitetaan käyttäytymisen muutosta, jolloin henkilö omaksuu uutta ja oppii vanhoista tavoistaan pois (Absetz & Hankonen 2011, 2265). Diabeteksen ehkäisyssä tutkitusti tehokkaita elämäntapamuutoksia
ovat säännöllinen liikunta, painonhallinta ja ruokavalion muutokset (Diabetesliitto
2009, 11; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 11). Diabetes Prevention Study -tutkimuksessa käytettiin diabeteksen ehkäisyyn näihin elämäntapamuutoksiin pohjautuvaa
viittä elämäntapamuutostavoitetta. Kolme tavoitetta liittyivät ruokavalion muutokseen,
jotka olivat kuitujen riittävä saanti, rasvan käytön rajoittaminen 30 prosenttiin kaikista
kaloreista ja tyydyttyneen rasvan osuuden pienentäminen tyydyttymättömiin rasvoihin
nähden. Kaksi muuta tavoitetta olivat liikunnan harjoittaminen päivittäin puolen tunnin
ajan ja painon pudottaminen 5 prosentilla. Tutkimus osoitti diabetekseen sairastumisen
todennäköisyyden olevan suoraan verrannollinen tutkimushenkilön saavuttamien tavoitteiden lukumäärän kanssa. Merkittävää tutkimuksessa oli se, että niistä, jotka saavuttivat kaikki viisi tavoitetta, yksikään ei sairastunut diabetekseen seitsemän vuoden
seurantajakson aikana. (Hankonen 2012, 75.)
Elämäntapamuutosprosessissa voidaan nähdä muutoksia käyttäytymisen osatekijöissä,
kuten motivaatiossa, asenteissa, pystyvyyden tunteessa ja biologisissa tekijöissä. Marttilan mukaan (2010) muutos on mahdollinen, jos siihen ollaan halukkaita, valmiita ja
kykeneviä. Sen toteuttamisen edellytyksinä ovat omiin tottumuksiin suhtautumisen ja
ajattelun muutokset (Etu-Seppälä ym. 2003, 71). Biologisia tekijöitä ovat muun muassa
ravitsemustottumukset, tupakointi, kolesteroliarvot ja painoindeksi. Pitkällä aikavälillä
nämä tekijät vaikuttavat myönteisesti sekä yksilön terveyteen ja hyvinvointiin että sairauksien ennaltaehkäisyyn. (Salmela ym. 2010, 208.)
11
4.4 Elämäntapaohjaus muutoksen tukemisessa
Terveydenhuollon hoitohenkilökunta voi toimia asiakkaan elämäntapamuutoksessa tukijana ja ohjaajana. Muutoksen onnistumiseen vaikuttavat hoitohenkilökunnan tietämys
sairaudesta, sen ennaltaehkäisystä ja muutosvaiheista sekä niiden pohjalta toteutettu ohjaus (Davies 2011, 22). Terveydenhuollossa tulisi tarjota elämäntapainterventioita korkeariskisille henkilöille, jotka ovat halukkaita pääsemään ohjaukseen ja saamaan tukea
ja lisätietoa (Salmela 2012, 87). Riskihenkilöille tarjottava elämäntapaohjaus on todettu
muun muassa Rekolan (2014), Saariston (2011) ja Lindströmin (2006) tutkimuksissa
tehokkaaksi keinoksi tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä.
Perusterveydenhuollolla on hyvät lähtökohdat vaikuttaa potilaiden terveyskäyttäytymiseen, sillä sen kautta tavataan vuosittain merkittävä osa kohdeväestöstä (Absetz & Hankonen 2011, 2265; Asikainen 2010, 10). Esimerkiksi Saariston väitöstutkimuksessa
(2011) osoitettiin, että perusterveydenhuollossa tarjottavalla elintapaneuvonnalla voidaan vaikuttaa edistävästi asiakkaiden painonpudotukseen, joka vähentää sairastumisriskiä. On tärkeää, että riskihenkilö saa tietoa sairaudesta ja sen ennaltaehkäisystä
(Ilanne-Parikka 2011b). Tiedonvälittäjinä ja tukihenkilöinä terveydenhuollon ammattilaisten, varsinkin hoitajien, rooli on merkittävä (Davies 2011, 20). Hankonen toteaa
(2012, 76) kuitenkin, että tieto yksin ei riitä potilaan terveyskäyttäytymisen muuttamiseen, koska terveyskäyttäytymiseen ja sen muutokseen vaikuttavat lisäksi monet psykologiset tekijät. Tämän takia psykologian teoreettisia malleja soveltavat interventioohjelmat ovat elämäntapaohjauksessa tärkeitä, sillä ne selittävät, miksi käyttäytymisen
muutos tapahtuu (Hankonen 2012, 76).
Elämäntapaohjauksen menetelmänä käytetään yleensä käyttäytymisinterventiota tai sen
osaa (Salmela ym. 2010, 208). Ohjaus voi tapahtua joko ryhmä- tai yksilöohjauksena
tai molempina. Ryhmän antama tuki ja tieto lisäävät hoidon vaikuttavuutta, joten ryhmäohjaukselle tulisi olla ainakin mahdollisuus yksilöohjauksen ohella. (Etu-Seppälä
ym. 2003, 73–74.) Lisäksi hyvä vuorovaikutussuhde hoitohenkilöstön ja asiakkaan välillä on tärkeä osa onnistunutta elämäntapaohjausta (Davies 2011, 23). Salmela (2012,
84) kuitenkin huomauttaa, että elämäntapaohjaus ei sovellu preventiiviseksi keinoksi
kaikissa tapauksissa, sillä on olemassa myös niitä, jotka eivät halua ohjausta, tukea ei-
12
vätkä tietoa ennaltaehkäisystä. Muutenkaan terveydenhuolto ei voi yksin kantaa vastuuta diabeteksen ehkäisystä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011, 2), koska jokaisella on oikeuden lisäksi myös vastuu tekemistään terveyteen liittyvistä valinnoista
(Ilanne-Parikka ym. 2011, 50).
Vaikka elämäntapaohjaus jää usein omahoitajan tehtäväksi, ei voida liikaa korostaa moniammatillisen yhteistyön merkitystä. Hoitajan lisäksi diabeteksen ennaltaehkäisyssä ja
elämäntapamuutoksessa ohjaamisessa tärkeitä henkilöitä ovat ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti, psykologi ja lääkäri (Etu-Seppälä ym. 2003, 73). Moniammatillinen yhteistyö mahdollistaa ennaltaehkäisevän ohjauksen yksilöllisyyden ja kokonaisvaltaisuuden.
4.5 Muutosvaihemalli muutosvalmiuden arvioinnissa ja kuvaamisessa
Muutosvalmiuden arviointiin ja kuvaamiseen voidaan soveltaa erillistä muutosvaihemallia (Marttila 2010). Muutosvaihemalli on James Prochaskan ja Carlo DiClementen
kehittämä malli, joka kuvaa ja selittää muutosprosessia ja jakaa sen eri vaiheisiin. Malli
on tavallisesti käytössä elämäntapaneuvonnassa, sillä se auttaa tukemaan asiakkaan kokonaisvaltaista ohjausta ottamalla huomioon kaikki muutosprosessin tärkeät osatekijät.
(Hyytinen & Roiha 2009, 13.) Elämäntapainterventio on tehokas silloin, kun se perustuu muutosvaihemalliin (Prochaska ym. 2008, 26). Muutosvaihemalliin kuuluu esiharkinta-, harkinta-, valmistautumis-, toiminta-, ylläpito-, päätös- ja repsahdusvaiheet.
Muutosvaiheet eivät aina etene järjestelmällisesti vaiheesta toiseen ja prosessi voi myös
pysähtyä johonkin vaiheeseen. (Alahuhta ym. 2009, 148.)
Esiharkintavaiheessa muutostarvetta ei tiedosteta ja ongelmia ei välttämättä nähdä
merkittävinä (Prochaska ym. 1992, 1103). Tässä vaiheessa muutostarve nähdään negatiivisena ja sen ajattelemista ja siitä puhumista vältellään sekä ongelmien syyt nähdään
muualla kuin itsessä. Muutosta ei nähdä mahdollisena seuraavan puolen vuoden kuluessa. Jos apua haetaan, se tapahtuu ympäristön painostuksesta. (Alahuhta ym. 2009,
149.)
13
Harkintavaiheessa ongelma tiedostetaan ja halu muuttaa toimintaa on olemassa. Vaiheeseen kuuluu ristiriitaiset ajatukset ja tunteet muutoksesta ja muutoksen hyödyt koetaan pienemmiksi kuin muutoksen haitat. (Alahuhta ym. 2009, 149.) Tämä vaihe voi
kestää pitkään siirtymättä toiseen vaiheeseen (Prochaska ym. 1992, 1103), mutta toiminta muutoksen alkamiseksi on mahdollinen puolen vuoden sisällä (Alahuhta ym.
2009, 149).
Valmistautumisvaihe sisältää ajatuksen muutoksen hyödyllisyydestä ja haitat nähdään
vähäisempinä. Pieniä muutoksia aletaan tehdä ja varsinaiseen muutokseen ryhtymisestä
puhutaan aiempaa enemmän. Tässä vaiheessa ohjeet ja neuvot kiinnostavat ja käytännön toimet muutoksen mahdollistamiseksi alkavat kuukauden sisällä. (Alahuhta ym.
2009, 149.)
Toimintavaiheessa uusiin toimintatapoihin sitoudutaan, vaikka ne koetaan vielä työlääksi. Lisäksi muutoksen vakiinnuttamiseksi haetaan tukea. (Alahuhta ym. 2009, 149.)
Puheista ja suunnittelusta siirrytään toimintaan ja tekoihin ja riski vanhoihin toimintatapoihin paalaamiseen suurenee. Muutoksesta koetut kokemukset ovat sekä positiivisia
että negatiivisia. (Turku 2007, 58.)
Ylläpitovaiheesta puhutaan, kun muutos on kestänyt vähintään puoli vuotta. Silloin
siihen ei suhtauduta enää väliaikaisena ilmiönä vaan se nähdään pikemminkin elämänpituisena prosessina. (Turku 2007, 59.) Uudet toimintatavat nähdään positiivisina ja
luottamus omiin kykyihin kasvaa (Alahuhta ym. 2009, 149).
Päätösvaiheessa muutos nähdään pysyvänä, omiin kykyihin luotetaan ja paluu entiseen
nähdään epätodennäköisenä (Alahuhta ym. 2009, 149).
Repsahdusvaihe on olennainen osa muutosprosessia (Alahuhta ym. 2009, 149) ja se
voi olla väliaikainen tai pysyvä tila (Turku 2007, 60). Repsahdusvaiheessa palataan
aiempiin toimintatapoihin (Alahuhta 2009, 149) ja se voi esiintyä kaikissa muutosvaiheissa. Repsahdus ei tarkoita epäonnistumista vaan se on pysyvässä muutoksessa normaali osa kehitystä. (Turku 2007, 60.)
14
Keskeinen ajatus muutosvaihemallissa on se, että prosessin eteneminen kulkee toisistaan eroavien ja tunnistettavien vaiheiden kautta. Muutosvaiheiden tunnistaminen tukee
yksilöllistä ohjausta ja eri vaiheissa olevat henkilöt hyötyvät erilaisesta ohjauksesta. Eri
muutosvaiheet ovat havaittavissa ja tunnistettavissa ohjattavan kanssa käydyistä keskusteluista. (Marttila 2010.)
5 MOTIVAATIO ELÄMÄNTAPAMUUTOKSESSA
5.1 Motivaatio
Sana ”motivaatio” tulee latinankielisestä, liikkumista tarkoittavasta movere-sanasta.
(Tikkanen 2014, 18). Motivaatiolla tarkoitetaan sitä, että toiminnalle on jokin tavoite
tai päämäärä (Turku 2007, 33). Tavallisesti motivaatio jaetaan sisäiseen ja ulkoiseen
motivaatioon.
Sisäisessä motivaatiossa toiminta tapahtuu omasta kiinnostuksesta asiaa kohtaan, kun
taas ulkoisella motivaatiolla viitataan toimintaan, jota tehdään toivotun lopputuloksen
takia. Ulkoiseen motivaatioon voi liittyä esimerkiksi rangaistuksen uhka tai palkinnon
mahdollisuus. (Ryan & Deci 2000, 54–55, 60.) Sisäinen ja ulkoinen motivaatio eivät
ole toistensa vastakohtia, vaan ne voivat esiintyä samanaikaisesti (Alahuhta 2010, 35).
Motivaatioon vaikuttavat niin omasta itsestään lähtevät tekijät kuin ympäristölliset tekijät. Itsestä lähteviä tekijöitä ovat esimerkiksi elämäntilanne, mieliala, perhe, läheiset,
käsitys sairaudesta, sairauden hoidosta sekä oma näkemys muutoksen mahdollisuudesta. (Ilanne-Parikka 2011b.) Myös tunteilla on suuri vaikutus motivoitumiseen (Niermeyer & Seyffert 2004, 20). Ympäristöllisiä tärkeitä tekijöitä ovat muun muassa vertaistuki, avun hakeminen ja tiedon saaminen (Ilanne-Parikka 2011b). Lisäksi läheisten
suhtautumisella, odotuksilla ja normeilla voi olla merkitystä motivoitumiseen (Etu-Seppälä ym. 2003, 71). Maija Alahuhdan väitöstutkimuksessa (2010) tutkittavat kuvasivatkin elämäntapamuutoksen edellytyksinä sosiaalisen tuen, positiivisen mielialan ja sopivan elämäntilanteen. Terveydenhuollon työntekijät auttavat myös omalta osaltaan elämäntapamuutoksiin motivoitumisessa (Ilanne-Parikka ym. 2011, 50), vaikkakin Turun
mukaan (2007, 33) se on haastava tehtävä työntekijöille. Jaana Asikaisen tutkimuksessa
15
(2010) omahoitajat myös kuvaavat varhaisen puuttumisen heikentävänä tekijänä motivoinnin keinojen puuttumisen.
5.2 Motivaation merkitys elämäntapamuutoksessa
Elämäntapojen muutos on terveyskäyttäytymisen muuttamista (Salmela 2012, 20). Terveyskäyttäytymistä voidaan ennakoida Rosenstockin Health Belief Model -mallin
avulla. Mallin mukaan terveyskäyttäytymiseen vaikuttaa neljä eri tekijää, jotka ovat riittävä motivaatio, sairauden mahdollisuuden tiedostaminen, usko terveyssuositusten hyödyllisyyteen sairastumisen ennaltaehkäisyssä ja pystyvyyden tunne (self-efficacy). (Rosenstock ym. 1988, 177–178.)
Asikaisen mukaan (2010, 48) elämäntapamuutosten edistämisessä motivaatio on yksi
tärkeimmistä tekijöistä. Myös Alahuhdan tutkimuksessa (2010) todetaan onnistuneen
muutosprosessin käynnistämisen edellyttävän motivaatiota ja sen ylläpitämistä koko
prosessin ajan. Etenkin muutosprosessin alkuvaiheessa motivaatioon liittyvät tekijät
ovat tärkeitä (Alahuhta 2010, 59). Motivaatio syntyy sisäisen ja oman muutostarpeen
kautta, eikä sen syntymistä voi kukaan toiselle määrätä eikä pakottaa. Elämäntapamuutoksiin tulee sitoutua, ja sitoutuminen edellyttää myös paljon asenne- ja tunnetason
kanssa työskentelyä, jolloin pohdinnan tuloksena voi syntyä muutostarve. Muutostarve
kertoo halusta muuttaa nykyisiä toimintatapoja, kuten halusta muuttaa elämäntapoja terveellisimmiksi. Muutostarve tarkoittaa eri asiaa kuin muutosvalmius, jossa ihminen on
valmis tekemään konkreettisia muutoksia toiminnan tasolla. Muutosvalmius on tilanneja aikasidonnainen tekijä, ei siis ihmisen pysyvä ominaisuus. (Turku 2007, 36, 40–42.)
Albert Banduran sosiaalis-kognitiivisen teorian mukaan motivaatio terveyskäyttäytymisen muutokseen koostuu tilannesidonnaisista riskikäsityksistä (situation-outcome),
toiminnan tuloksellisuudesta (action-outcome) ja pystyvyyden tunteesta (self-efficacy).
Tilannesidonnaisilla riskikäsityksillä tarkoitetaan käsityksiä tilanteen seurauksista, jos
niihin ei puututa. Toiminnan tuloksellisuus tarkoittaa käsitystä oman toiminnan seurauksista ja pystyvyyden tunteella tarkoitetaan käsitystä omista kyvyistä suorittaa jokin
toiminto. (Luszczynska & Schwarzer 2005, 10.) Pystyvyyden tunnetta käsittelemme
tarkemmin luvussa 5.3.
16
5.3 Pystyvyyden tunteen merkitys motivaatioon
Yksi terveyskäyttäytymisen motivaatioon vaikuttavista tekijöistä on pystyvyyden
tunne, joka pohjautuu Albert Banduran sosiaalis-kognitiiviseen teoriaan (Luszczynska
& Schwarzer 2005, 10). Pystyvyyden tunne vaikuttaa yksilön toimintaan motivaatio-,
tunne-, valinta- ja kognitiivisten prosessien kautta. Sillä tarkoitetaan luottamusta omaan
käyttäytymisen vaikuttamiseen sekä uskoa omiin kykyihin selvitä haasteista ja vaativista tilanteista. (Bandura 2008, 1.) Pystyvyyden tunne voidaan jakaa tiettyyn tilanteeseen rajattuun eli toimintaspesifiin ja yleiseen pystyvyyden tunteeseen (Luszczynska &
Schwarzer 2005, 143, 146).
Pystyvyyden tunteen lähteitä ovat tieto aikaisemmista kokemuksista (performance accomplishments), sijaiskokemukset (vicarious experience), sanallinen vaikuttaminen ja
toisten ihmisten vakuuttelu (verbal persuasion) sekä fysiologinen tila (physiological
state) (Bandura 1977, 191). Lisäksi sillä on eri ulottuvuuksia, joita ovat pystyvyyden
tunteen taso (magnitude), yleisyys (generality) ja voimakkuus (strength) (Bandura
1977, 194). Näiden tekijöiden tiedostaminen ja tunnistaminen on tärkeää, jotta pystytään auttamaan pystyvyyden tunteen vahvistumista (Hankonen 2011, 26).
Pystyvyyden tunteen lähteistä tärkein on tieto aikaisemmista kokemuksista, sillä aikaisempien kokemuksien pohjalta pystytään parhaiten selviytymään eteen tulevista haasteista (Muretta 2004, 20). Onnistumiset auttavat vakaan pystyvyyden tunteen rakentamisessa ja epäonnistumiset saattavat heikentää sitä (Ashford ym. 2013, 4). Epäonnistumisen vaikutus riippuu ajoituksesta tai tilanteesta, jossa se on tapahtunut. Vaikeuksien
selättäminen kasvattaa uskoa omaan selviytymiskykyyn ja sen myötä myös pystyvyyden tunne vahvistuu. (Bandura 1977, 195.)
Sijaiskokemuksien uskotaan olevan toiseksi tärkein lähde pystyvyyden tunteelle (Muretta 2004, 23). Ashfordin ym. katsauksessa (2010) sijaiskokemusten todettiin olevan
yksi tehokkaimmista liikuntapystyvyyden tunnetta kohottaneista käyttäytymisen muutokseen vaikuttavista tekniikoista (Hankonen 2012, 77). Sijaiskokemukset tarkoittavat
tietoa itsensä kaltaisten henkilöiden suoriutumisesta. Sijaiskokemuksiin liittyy toisten
tarkkailua ja oman toiminnan vertailua heihin. Lisäksi omaksutaan käyttäytymismalleja
ympäristöä havainnoimalla ja ottamalla mallia muista ihmisistä. (Muretta 2004, 24.)
17
Sanallista vaikuttamista käytetään usein pystyvyyden tunteen lähteenä. Siinä pystyvyyden tunnetta lisäävät muut ihmiset ja heidän sanomisensa, jotka saavat yksilön uskomaan tehtävästä suoriutumiseen. (Bandura 1977, 198.) Sanallinen kannustus ja tuki lisäävät tehtävän suorittamisen todennäköisyyttä. Lisäksi itseluottamus kasvaa, kun muut
ihmiset tukevat ja kannustavat. (Brown ym. 2013, 18.)
Pystyvyyden tunteeseen vaikuttavat myös omat tunnereaktiot ja fysiologinen tila, joiden
perusteella voidaan arvioida onnistumisen tai epäonnistumisen todennäköisyyttä
(Brown ym. 2013, 20). Esimerkiksi jännittyneisyyden koetaan usein huonontavan suoritusta ja samalla heikentävän pystyvyyden tunnetta (Bandura 1982, 127). Toisaalta
negatiivisten vaikutusten selättäminen saattaa nostaa pystyvyyden tunnetta (Rosenstrock ym. 1988, 180).
Pystyvyyden tunteen ulottuvuuksia ovat pystyvyyden tunteen taso, yleisyys ja voimakkuus. Pystyvyyden tunteen taso voi vaihdella matalasta korkeaan toiminnan vaativuuden mukaan. Yleisyydellä tarkoitetaan esimerkiksi yksilön kokemusta pystyvyydestään
moneen eri asiaan tai vain rajattuun aiheeseen liittyviin toimintoihin. Pystyvyyden tunteen voimakkuus puolestaan viittaa tietyn toiminnon toteutuksen päämäärätietoisuuteen. Mitä voimakkaampi pystyvyyden tunne on, sitä suurempi on onnistumisen mahdollisuus. (Bandura 1977, 194.)
Hankosen väitöstutkimuksessa (2011) osoitettiin pystyvyyden tunteen merkitys terveyskäyttäytymiseen: pystyvyyden tunteen lisääntymisellä oli yhteys liikunnan lisääntymiseen sekä laihtumiseen. Myös Mäki-Oppaan pro gradu -tutkielmassa (2009) tutkittiin pystyvyyden tunteen yhteyttä terveyttä määrittäviin tekijöihin. Tutkimus osoitti,
että pystyvyyden tunteella on yhteys päivittäisiin elintapoihin, ja se tulisi huomioida
terveyttä edistävien interventioiden suunnittelussa (Mäki-Opas 2009). Korkea pystyvyyden tunne auttaa selviämään vastoinkäymisissä, vähentää stressiä ja näin ollen lisää
elämäntapamuutoksen onnistumisen todennäköisyyttä (Hankonen 2011, 26).
18
6 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITE
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tehdä motivoiva opas tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisystä terveyskeskuksen vastaanoton asiakkaille, joilla on kohonnut riski sairauteen. Opinnäytetyön tavoitteena on saada opas käyttöön Mikkelin terveyskeskuksen
asiakkaille.
7 HYVÄN OPPAAN KRITEERIT
Toiminnallisessa opinnäytetyössä yhdistetään tutkimusviestinnän keinoin käytännön
toteutus ja sen raportointi. Toiminnallisen opinnäytetyön tarkoitus on aina tuottaa joku
konkreettinen tuotos. Tuotoksena voi olla esimerkiksi kirja, ohjeistus, tietopaketti, portfolio tai tapahtuma. Jos tuotos sisältää tekstiosuuksia, on ne suunniteltava kohderyhmää
palveleviksi. (Vilkka & Airaksinen 2003, 51.)
Toiminnallinen opinnäytetyö lähtee käyntiin toimintasuunnitelmasta, jossa vastataan
kysymyksiin, mitä tehdään, miten tehdään ja miksi tehdään. Sen avulla jäsennetään se,
mitä ollaan tekemässä, sekä sen avulla osoitetaan johdonmukaiseen päättelyyn kykeneminen ideassa ja tavoitteissa. Toimintasuunnitelma toimii myös lupauksena tekemisestä, ja suunnitelmaan pitäisi pystyä sitoutumaan. Sen tekeminen alkaa lähtökartoituksesta, jossa aluksi selvitetään, onko muita vastaavia tuotoksia alalta jo olemassa. Opinnäytetyössä luodaan jotakin uutta alalle, jolloin ei ole tarkoitus toistaa jotakin jo olemassa olevaa ideaa. (Vilkka & Airaksinen 2003, 26–27.)
Toiminnallisen opinnäytetyön tuotos tulee aina jollekin kohderyhmälle, joten kohderyhmä on pohdittava ja mahdollisesti rajattava. Opinnäytetyö on hankala toteuttaa ilman
kohderyhmää, ja täsmällisen kohderyhmän määrittäminen auttaa opinnäytetyötä pysymään sille tarkoitetussa laajuudessa. Kun tuote on valmis, voidaan kohderyhmään kuuluvilta pyytää myös palaute valmiin tuotteen toimivuudesta. (Vilkka & Airaksinen
2003, 38, 40.)
Opinnäytetyön tekemiseen ei riitä pelkästään tuotoksen tekeminen, vaan työ vaatii myös
teoreettisen viitekehyksen ja raportin. Teoreettiseen viitekehykseen usein riittää alan
19
käsite ja sen määrittely, ja teoria kannattaa rajata keskeisten käsitteiden käyttöön. Raportissa kuvataan tekstin muodossa, mitä, miksi ja miten on tehty, millainen työprosessi
on ollut ja millaisiin johtopäätöksiin on päädytty. Raportti on julkinen asiakirja, joka
muodostuu vaiheittain. Laadukkaan raportin tekoon tulee varata aikaa ja panostaa sen
kirjoittamiseen. (Vilkka & Airaksinen 2003, 41–43, 65–67.)
Opas tulee terveyskeskuksen asiakkaiden käyttöön ja sen tarkoitus on antaa tietoa tyypin 2 diabeteksesta, sen ennaltaehkäisystä ja motivoida lukijaa elämäntapamuutokseen.
Opasta tehtäessä on tärkeää kiinnittää huomiota hyvän oppaan kriteereihin ja varmistaa
ulkoasullisesti tärkeät asiat. Oppaan kriteerejä tarkastellaan seuraavissa luvuissa hyvän
potilasohjeen kriteereiden pohjalta.
Hyvän potilasohjeen kriteereiden mukaan oppaan tekemisessä tulee kiinnittää huomiota
oppaan asiasisältöön ja ulkoasuun. Asiasisältöön kuuluvat tuotteen kohdentaminen,
teksti ja sen ymmärrettävyys. Tuotteen kohdentaminen tarkoittaa sen kirjoittamista tietylle kohderyhmälle. Tällöin ohje on tuotettu lukijan tarpeet huomioiden, ja se puhuttelee lukijaa. Tekstiin kuuluvat otsikointi, varsinainen teksti ja täydentävät tiedot. Otsikointi on tärkeä osa luettavuutta, ja se herättää lukijan mielenkiinnon. (Torkkola ym.
2002, 35, 39.) Otsikoinnilla ohjeesta saadaan myös kevyempi ja selkeämpi lukea (Hyvärinen 2005, 1770). Varsinainen teksti kirjoitetaan otsikoiden alle, ja sen tulee edetä
johdonmukaisesti. Täydentäviä tietoja on hyvä käyttää silloin, kun halutaan antaa lukijalle yhteystietoja tai viitteitä lisätiedoista. Tekstin ymmärrettävyys puolestaan varmistaa sen, että luettu asia ymmärretään tarkoituksenmukaisesti. Potilasohjeessa vältetään
ammattisanaston käyttämistä, jotta se olisi lukijalle mahdollisimman helposti ymmärrettävä. Tekstin tulee myös olla kielellisesti laadukas. (Torkkola ym. 2002, 42–46.)
Ulkoasulla voidaan vaikuttaa tuotteen luettavuuteen ja houkuttelevuuteen. Tekstin ja
kuvien asettelua voidaan pitää lähtökohtana hyvälle oppaalle. Asettelussa tulee kiinnittää huomiota tyhjään tilaan, jonka jättäminen lisää yleensä sisällön ymmärrettävyyttä.
Laidasta laitaan täytetty sivu on puolestaan epäselvä ja työläs lukijalle. (Torkkola ym.
2002, 53–55.) Kuvallisessa oppaassa kuvat voivat olla joko havainnollistavia kuvia tai
niin sanottuja kuvituskuvia. Niiden tarkoitus on tukea ja täydentää tekstiä. Kuvituskuvat
eivät aina liity suoraan itse asiaan, vaikka ne ovat osana tuotosta ja niiden tarkoitus on
20
tehdä tuotteesta lukijalle houkutteleva. Kuvia käytettäessä tulee huomioida kuvien tekijänoikeudet. (Torkkola ym. 2002, 40–41.)
8 OPPAAN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS
8.1 Lähtökohdat
Opinnäytetyön tekeminen alkoi syyskuussa 2014. Alkuvaiheessa keskustelimme toimeksiantajan sekä asiantuntijoiden kanssa liittyen opinnäytetyön tuotokseen. Opinnäytetyön ja oppaan tarve tuli Mikkelin kaupungin terveyskeskuksen vastaanoton osastonhoitajalta. Sillä ei ole vastaavaa opasta käytössä, ja ennaltaehkäisy on tärkeä tekijä sairauksien ehkäisemisessä. Tyypin 2 diabetekseen sairastuvuus on yleistymässä myös
Mikkelissä, ja jos sairastumista voidaan ennaltaehkäistä, voidaan vähentää samalla sairauden hoitokuluja sekä parantaa väestön hyvinvointia. Aihe on ajankohtainen, ja sairauden ennaltaehkäisy on perustellusti tärkeää.
8.2 Suunnittelu ja sisältö
Oppaan suunnitteluvaiheessa perehdyimme kirjallisuuteen ja aiempaan tutkimustietoon
aiheesta sekä saimme tietoa asiantuntijoilta. Terveellisiin elämäntapoihin ja pitkäaikaissairauksien ennaltaehkäisyyn liittyen on olemassa lukuisia oppaita, joten tarkensimme
oppaan näkökulman liittyvän tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyyn ja elämäntapamuutosiin motivoimiseen. Ongelmaksi ennaltaehkäisyssä muodostuu suurilta osin motivaation puute, joka ehkäisee onnistunutta elämäntapamuutosta. Motivaation puuttuminen ehkäisee tiedon ottamista käytäntöön ja tiedettyjen hyvien elämäntapojen noudattamista.
Suunnitteluvaiheessa sovimme tapaamisia eri asiantuntijoiden kanssa opinnäytetyömme aiheesta. Tapasimme loka-marraskuun aikana Mikkelin kaupungin terveyden
edistämisen koordinaattorin ja ravitsemusterapeutin. Kävimme myös keskustelua sähköpostitse Pankalammen terveysaseman diabeteshoitajien kanssa. Tapaamisiin olimme
valmistautuneet kirjoittamalla kysymyksiä aiheesta ylös ja dokumentoimme vastaukset
ja saamamme tiedon käsin paperille. Kysymykset käsittelivät opinnäytetyömme aihetta
ja saimme paljon tietoa työelämässä olevilta alan ammattilaisilta.
21
Terveyden edistämisen koordinaattorin kanssa keskustelimme Mikkelin seudulla tyypin
2 diabeteksen yleisyydestä ja muista elintapasairauksista. Hänellä oli myös ajankohtaista tietoa ennaltaehkäisystä ja hankkeista, joiden tarkoitus oli ennaltaehkäistä tyypin
2 diabetesta. Ravitsemusterapeutin kanssa keskustelimme ravitsemuksellisista näkökulmista tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyssä. Hänellä on oma asiakaskunta, joka muodostuu tyypin 2 diabeetikoista. Häneltä saimme ajankohtaista tietoa ravitsemuksen merkityksestä ja elämäntapamuutoksien ongelmakohdista, joita hänen asiakkaansa olivat
kokeneet. Keskusteluissa korostuivat pienet päätökset, jotka mahdollistavat sitoutumisen kestävään elämäntapamuutokseen. Vastaavasti suuret ja vieraat muutokset elämäntavoissa jäävät helposti kokeilutasolle eivätkä tule arjessa käyttöön. Suuri muutos koetaan myös haastavana ja repsahduksien riski kasvaa, jolloin myös motivaatio muutosta
kohtaan vähenee. Sähköpostikeskustelussa kahden diabeteshoitajan kanssa lähetimme
heille kysymyksiä liittyen tyypin 2 diabeetikoiden asenteisiin ja omakohtaisiin kokemuksiin liittyen heidän sairauteen. Kysyimme myös heidän näkemyksiään ja parannusehdotuksia tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyyn Mikkelin alueella. Sovimme sähköpostikeskustelun kulun niin, että he miettivät työparina vastauksia ja vastasivat meille
sovittuun päivämäärään mennessä.
Oppaan kohderyhmäksi valikoituivat työikäiset henkilöt, joilla on tyypin 2 diabeteksen
riskitekijöitä. Kohderyhmän valinta perustuu asiantuntijoiden ja toimeksiantajan kanssa
käytyihin keskusteluihin. Koska kohderyhmä koostuu hyvin erilaisista henkilöistä, on
tärkeää huomioida, että oppaassa ei käytetä ammattisanastoa tai muuten vaikeasti ymmärrettävää kieltä. Oppaan ei myöskään kuulu olla täynnä tekstiä ja tietoa, vaan sen
tarkoitus on herättää ajatuksia ja mielenkiintoa lukijassa sairauden ennaltaehkäisyä kohtaan.
Sisällöstä pyrimme tekemään mahdollisimman selkeän ja helposti ymmärrettävän.
Saimme asiantuntijoilta neuvoja ja vinkkejä oppaan sisältöön liittyen, ja ne koskivat
suurimmaksi osaksi oppaan ymmärrettävyyttä. Pyysimme myös kuvittajan oppaallemme, koska halusimme oppaan olevan ulkoasultaan lukijalle miellyttävä. Kuvituksen
tarkoitus on elävöittää ja tukea tekstiä ja saada opas näyttämään mielenkiintoiselta.
22
Opas tulee Mikkelin kaupungin terveysasemien käyttöön. Opas on kutsukirjeen mukana, jossa tyypin 2 diabeteksen riskihenkilö kutsutaan käynnille riskitekijöiden ilmaannuttua. Opas tulee olemaan myös hoitajien käytettävissä, ja hoitohenkilökunnalla
on mahdollista antaa opas asiakkaalle esimerkiksi käynnin aikana.
8.3 Toteutus
Valitsimme yhdessä toimeksiantajan kanssa oppaan kooksi A5-kokoisen opasvihon,
jonka maksimisivumääräksi toimeksiantaja toivoi 15 sivua. A5-kokoinen vihko on käytännöllinen, ja sen lähettäminen kutsukirjeen mukana onnistuu hyvin. Aloitimme opasvihon tekemisen raakaversion kokoamisesta. Teimme sen Word Publisherille ja sisällytimme siihen niitä asioita, joita ajattelimme olevan lopullisessakin oppaassa. Oppaan
sisältöä olimme miettineet pitkin opinnäytetyön tekemistä. Raakaversion lähetimme
toimeksiantajalle ja kuvittajalle. Toimeksiantaja puolestaan lähetti raakaversion kommentoitavaksi diabeteslääkärille. Raakaversion lähettäminen ja kommentointi tapahtuivat sähköpostitse, ja pyysimme vapaamuotoista rakentavaa palautetta ja kehitysehdotuksia koskien sisältöä. Raakaversion pituudeksi tuli 12 sivua. Sen lähettäminen antoi
kuvittajalle mahdollisuuden miettiä vihkoon sopivia kuvia ja muille mahdollisuuden
kommentoida sisältöä sekä kertoa kehitysehdotuksia.
Kehitysehdotuksia saimme diabeteslääkäriltä liittyen diabeteksen insuliiniresistenssiin,
josta toivottiin tietoa lopulliseen teokseen. Koska olimme käyttäneet yhtä tavoitetta esimerkkinä (5 prosentin painonpudotus vähentää riskiä sairastua diabetekseen) Diabetes
Prevention Study -tutkimuksesta, saimme palautetta siitä, että myös muut neljä tavoitetta pitäisi olla näkyvillä oppaassa. Keskustelimme ohjaavan opettajan kanssa oppaan
sanavalinnoista ja selkeästä kielellisestä ilmaisusta. Mietimme vaihtoehtoina sinuttelua
tai minä-muotoa ja päädyimme käyttämään molempia, jotta viesti olisi lukijalle puhuttelevampi. Pyrimme tekemään sanavalinnat niin, että ne olisivat sivuittain yhteneväisiä.
Sivuilla, joilla kerromme sairaudesta, sen riskitekijöistä ja liitännäissairauksista, pyrimme pitämään tekstin kuvailevana. Kysymyksiä sisältävät sivut kirjoitimme sinä- ja
minä- muotoihin, jolloin lukijalle välittyisi kuva siitä, että opas on kirjoitettu hänelle.
Teimme myös muutoksia kielellisesti oppaaseen, jotta se olisi kieleltään selkeämpi.
23
Raakaversion palautteen jälkeen korjasimme oppaan sisällön parannusehdotuksien mukaiseksi. Lisäsimme tyypin 2 diabeteksesta kuvailevalle sivulle insuliinin tuotannon vähenemisen lisäksi myös sen heikentyneen vaikutuksen elimistöön. Oppaan loppupuolelle teimme kokonaan oman sivun koskien Diabetes Prevention Study -tutkimuksen
tavoitteita ja tulosta.
Kuvituksesta sovimme suullisesti opinnäytetyön suunnitteluvaiheessa. Kun opinnäytetyö eteni ja saimme oppaan raakaversion lähetettyä kuvittajalle, hän alkoi työstämään
kuvia ja palautti valmiit kuvat sovittuun päivämäärään mennessä. Kuvittajalle kerroimme kohderyhmän, ja hän sai luettavaksi oppaan raakaversion. Olimme suunnitteluvaiheessa kertoneet opinnäytetyön aiheesta tarkemmin. Kuvittajan kanssa keskustelimme sosiaalisessa mediassa ja kasvotusten kuvituksen etenemisestä. Valmiit kuvituskuvat saimme kuvittajalta joulukuussa 2014.
Oppaan taitosta vastasi tuttavamme, jolla on kokemusta teosten taittamisesta. Aiemmin
kyselimme taittajaa muilta eri tahoilta, mutta se ei onnistunut johtuen taloudellisesta
tilanteesta. Toimeksiantajan kanssa sovimme opinnäytetyötä aloittaessa kustannuksista,
joita ei tule toimeksiantajalle. Kyselimme myös Terveempi Itä-Suomi -hankkeen vastaavilta oppaan taitosta, mutta koska opinnäytetyö ei ollut mukana heidän meneillä olevassa hankkeessaan, ei heillä ollut siihen mahdollisuutta. Vaikka valmis opas on A5kokoinen, taittaja antoi meille oppaasta pdf -tiedostot sekä A5- että A4- kokoisina, jolloin oppaan tulostus onnistuu niin kirjatulostusasettelulla kuin yksipuoleisena tulosteena. Näiden pdf -tiedostojen lisäksi lähetimme toimeksiantajalle myös tekstiversion
ja kuvat liitteinä, jolloin oppaan päivitys onnistuu tulevaisuudessa.
Lopullisen oppaan (liite 2) pituudeksi tuli 12 sivua. Kuvituksen ja tekstin suhteen
teimme yhteistyötä taittajan kanssa, ja lopputulos oli sellainen, mitä olimme toivoneet.
Kävimme ohjaavan opettajan kanssa keskustelua oppaasta ja huomasimme, että olimme
unohtaneet valmistusajankohdan oppaasta. Taittaja lisäsi ajankohdan valmiiseen oppaaseen. Lähetimme oppaan myös toimeksiantajallemme ja pyysimme antamaan palautetta
siitä. Saamamme palautteen perusteella toimeksiantaja oli tyytyväinen työskentelyyn ja
lopputulokseen sekä piti meidän työskentelyyn sitoutumista hyvänä. Mahdollisena
haasteena toimeksiantaja näki oppaan päivityksen tulevaisuudessa, eikä ollut varma päi-
24
vityksestä vastaavasta henkilöstä. Toimeksiantaja pyysi meitä esittelemään opinnäytetyötämme ja oppaan Mikkelin terveyskeskuksen hoitajien kuukausipalaveriin. Esittelimme palaverissa opinnäytetyömme aiheen ja kerroimme tuotoksestamme. Olimme
myös tulostaneet valmiita oppaita heille palaveriin nähtäväksi. Keräsimme samalla
suullista palautetta oppaan ulkoasusta, sisällöstä ja käyttömahdollisuuksista. Palaveriin
osallistui yhteensä 24 työntekijää Mikkelin terveyskeskuksen alueelta. Suullinen palaute oli positiivista. Opas oli kommenttien mukaan hyvä, nopeasti luettava ja tärkeästä
aiheesta tehty. Myös se, että oppaassa oli motivoiva näkökulma pelkän tiedon sijaan,
koettiin hyvänä asiana. Saimme myös kehitysehdotuksina yhden linkin lisäämisen oppaan viimeiselle sivulle ja terveysriskeistä tarkemman kertomisen. Näiden kehitysehdotusten mukaisesti taittaja lisäsi linkin oppaaseen. Terveysriskeistä emme kirjoittaneet
tarkemmin johtuen sivun tilanpuutteesta ja siitä, että sivulla on mainittu pitkäaikaissairauksien riskin alentaminen terveellisemmillä elämäntavoilla ja pitkäaikaissairaudet
ovat mainittu oppaassa eri sivulla.
8.4 Tekijänoikeudet
Tekijänoikeuslain mukaan (8.7.1961/404, luku 1, 1.) kirjallisen tai taiteellisen teoksen
tekijällä on tekijänoikeus teokseen. Näin ollen oppaan tekijänoikeudet ovat opinnäytetyön tekijöillä Henna Hamaruksella ja Saara Lampisella. Jakelusta vastaa Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimen palvelutuotannon yksikön terveyspalveluiden vastaanotto, ja sillä on oppaan päivitysoikeudet.
9 POHDINTA
9.1 Opinnäytetyö ja jatkotutkimusehdotukset
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa motivoiva opas tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisystä riskiryhmään kuuluville. Tavoitteena oli saada opas jakeluun Mikkelin terveyskeskuksen kohderyhmään kuuluville asiakkaille. Terveyskeskuksen on tarkoitus
jakaa opasta vastaanotoilla sekä kutsukirjeiden mukana kohderyhmään kuuluville asiakkaille, joille oppaasta voisi olla hyötyä. Kirjalliseen osuuteen etsimme luotettavaa ja
25
ajankohtaista tietoa tyypin 2 diabeteksesta, sen ennaltaehkäisystä, motivaatiosta ja siihen liittyvistä asioista. Kirjallinen osuus sisältää myös oppaan raporttiosuuden, jossa
kuvaamme oppaan tekemisen eri vaiheita ja kohtia.
Oppaan tarkoitus on olla motivoiva, joten olimme etsineet tutkimuksia ja aiempaa tietoa
myös motivaatiosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Jätimme oppaasta pois syyllistävät
ja painostavat asiat tarkoituksella, jotta opas olisi mahdollisimman motivoiva lukijalle
ilman pelottelua. Halusimme saada myös sanavalinnoilla vaikutelman siitä, että opas
olisi tarkoitettu juuri lukijalle.
Hyvän opinnäytetyön aihe on työelämälähtöinen, ja se pohjautuu koulutusohjelman
opintoihin. Työelämälähtöinen opinnäytetyö tukee ammatillista kasvua ja sen avulla
voidaan peilata omia tietoja ja taitoja työelämän tarpeisiin. Hyvä opinnäytetyön aihe
auttaa tekijöitä myös syventämään tietoa ja taitoa itseään kiinnostavasta aiheesta.
(Vilkka & Airaksinen 2003, 16–17.) Opinnäytetyömme aihe on työelämälähtöinen, ja
sillä on toimeksiantaja. Opinnäytetyön aihe oli meidän molempien mielestä mielenkiintoinen, mikä lisäsi motivaatiotamme opinnäytetyön tekemistä kohtaan. Toisena motivoivana tekijänä oli opinnäytetyön työelämänlähtöisyys ja se, että opinnäytetyöllemme
oli tilaaja. Sen lisäksi, että aihe on omasta mielestämme mielenkiintoinen, on se myös
ajankohtainen ja tärkeä niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Vaikka on olemassa paljon luotettavaa tietoa tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisystä, sairastaa tyypin
2 diabetesta silti yhä useampi ihminen. Suomalaiset tietävät melko hyvin pääperiaatteet
terveellisistä elämäntavoista, vaikka niitä ei tule välttämättä noudatettua omassa elämässä (Routasalo ym. 2009, 2351).
Opinnäytetyötä tehdessämme huomasimme, että motivaatioon ja siihen liittyvien tekijöiden yhteyttä terveyskäyttäytymiseen on varsinkin Suomessa tutkittu vähän. Motivaatio on kuitenkin terveyskäyttäytymisessä tärkeä tekijä, koska se vaikuttaa yksilön valintoihin ja elämäntapoihin. Tyypin 2 diabeteksesta, siihen liittyvistä asioista ja ennaltaehkäisystä löytyi melko kattavasti tutkimuksia. Jatkotutkimusehdotukset opinnäytetyömme aiheesta voisivat olla esimerkiksi motivaation merkitys elämäntapamuutoksessa ja yksilöiden näkemys omasta motivaatiostaan ja siihen vaikuttavista tekijöistä.
26
9.2 Opinnäytetyön eettisyys ja luotettavuus
Meille opinnäytetyön eettisyys ja luotettavuus ovat tärkeitä arvoja, joiden mukaan
olemme pyrkineet työskentelemään opinnäytetyötä tehdessämme. Opinnäytetyön eettisyyttä voidaan tarkastella hyvän tieteellisen käytännön lähtökohtien avulla. Hyvän tieteellisen käytännön lähtökohtia ovat muun muassa työskentelyn rehellisyys, huolellisuus ja tarkkuus, eettisesti kestävä tiedonhaku, muiden tutkijoiden työn arvostaminen
sekä tutkimuksen laadukas suunnittelu, toteutus ja raportointi. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2014.) Koska opinnäytetyö on toteutettu toiminnallisena, olemme arvioineet sen luotettavuutta ja eettisyyttä raporttiosuuden pohjalta. Pyrimme ottamaan opinnäytetyöhömme mukaan pääasiassa tuoreita, alle 10 vuotta vanhoja tutkimuksia. Osa
käyttämistämme lähteistä on aiemmilta vuosilta, mutta silloin ne ovat olleet alkuperäistutkimuksia tai muuten tärkeitä lähteitä opinnäytetyössämme. Olemme käyttäneet tiedonhaussa useita eri tietokantoja etsiessämme tieteellisiä artikkeleja ja tutkimuksia.
Käytimme myös ulkomaalaisia tietokantoja etsiessämme tutkimuksia. Olemme käyttäneet lähteitä mielestämme laajasti ja monipuolisesti, jotta oppaan sisältöä varten tehty
lähdeaineisto olisi kattava ja luotettava. Lähdemerkinnät olemme tehneet Mamkin raportointiohjeen mukaisesti. Oppaan suunnittelu ja toteutus -luvussa olemme kuvanneet
yksityiskohtaisesti ja tarkasti oppaan työskentelyn etenemisen ja siihen liittyvät asiat.
Olemme ottaneet myös oppaan tekemisessä eettiset asiat huomioon. Oppaan kuvituksesta vastasi kuvittaja, joka lupautui tekemään sopivat kuvat oppaaseemme tukemaan
tekstiä ja luomaan vaikuttavuutta. Oppaan kuvitus on laillinen, koska meillä on kuvittajan lupa käyttämiimme kuviin. Oppaan taiton teimme yhteistyössä tuttavamme
kanssa, jolla on aiempaa kokemusta taittamisesta. Oppaan kanssa yhteistyötä tehneet
henkilöt ovat vapaaehtoisesti suostuneet osallistumaan tekemiseen omalla työskentelyllään, ja työskentely heidän kanssaan näin ollen on ollut eettistä.
9.3 Työskentely ja oma oppiminen
Mielestämme työskentely työparina sujui ongelmitta ja erittäin hyvin. Pystyimme keskustelemaan opinnäytetyötä tehdessämme hyvin aiheesta ja opinnäytetyöstä, ja se mahdollisti molempien tasavertaisen osallistumisen työskentelyyn. Päätimme tehdä opin-
27
näytetyötä pääasiassa kahdestaan kokoontuneena, koska koimme sen olevan meille molemmille paras työskentelytapa ja meillä oli siihen mahdollisuus myös ajallisesti. Kokoonnuimme usein ja varasimme tuntimäärällisesti pitkiä aikoja yhteiseen tekemiseen,
jolloin saimme paljon aikaiseksi kokoontumiskerroilla. Pystyimme myös käyttämään
samanaikaisesti kahta eri näkökulmaa esimerkiksi otsikoinnin rakenteesta ja valituista
tutkimuksista tehdessämme työtä yhdessä. Olemme myös olleet tyytyväisiä saamaamme ohjaukseen niin toimeksiantajan kuin koulunkin puolelta. Pystyimme myös
käymään keskusteluja vaivattomasti muiden yhteistyötahojen, kuten oppaan kuvittajan
ja taittajan kanssa. Koemme myös saaneemme paljon tietoa, tukea ja näkökulmia asiantuntijoita haastatellessamme.
Opinnäytetyömme vastaa mielestämme ammattikorkeakoulun opinnäytetyön laajuutta
hyvin niin ajallisesti kuin sisällöllisesti. Opinnäytetyön tekemisen jälkeen meillä on
enemmän laadukasta ja ajankohtaista tietoa tyypin 2 diabeteksesta sairautena, sen ennaltaehkäisystä ja motivaation merkityksestä terveyskäyttäytymiseen. Opinnäytetyötä
tehdessä tuli perehdyttyä myös aiheesta tehtyihin tieteellisiin tutkimuksiin, jotka syvensivät jo olemassa olevia tietojamme aiheesta. Aihetta tuli käsiteltyä myös laajemmin ja
saimme oppia paljon uutta. Opimme paljon uutta niin omasta aiheestamme kuin suunnitelmallisesta työskentelystä opinnäytetyöprosessin aikana. Olemme kokeneet opinnäytetyön tekemisen sopivan haastavana, mielenkiintoisena ja työelämälähtöisenä.
Aiemmat koulutuksen ryhmätyöt ovat antaneet suuntaa pari- tai ryhmätyöskentelystä,
vaikka opinnäytetyö oli prosessina niitä huomattavasti laajempi ja ajallisesti pidempi.
28
LÄHTEET
Absetz, Pilvikki & Hankonen, Nelli 2011. Elämäntapamuutoksen tukeminen terveydenhuollossa: vaikuttavuus ja keinot. Duodecim 21, 2265. WWW-dokumentti.
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99873.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu
15.10.14.
Alahuhta, Maija, Korkiakangas, Eveliina, Jokelainen, Terhi, Husman, Päivi, Kyngäs,
Helvi & Laitinen, Jaana 2009. Miten henkilöt, joilla on kohonnut tyypin 2 diabeteksen
riski kuvaavat elintapamuutostaan ja painonhallintaansa? Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 46, 148–158.
Alahuhta, Maija 2010. Tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään kuuluvien työikäisten henkilöiden painonhallinnan ja elintapamuutoksen tunnuspiirteitä. Oulun yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. Väitöskirja. WWW-dokumentti. http://herkules.oulu.fi/isbn9789514263552/isbn9789514263552.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu
12.10.2014.
Ashford, Stefanie, Edmunds Jemma & French, David 2013. What is the best way to
change self-efficacy to promote lifestyle and recreational physical activity? WWWdokumentti. https://curve.coventry.ac.uk/open/file/2584fb2e-8819-7a89-1934c639e32504db/1/what%20is%20the%20best%20way%20to%20change.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 15.12.2014.
Asikainen, Jaana 2010. Varhaisen puuttumisen toteutuminen elintapaohjauksessa:
Työmenetelmän arviointia ehkäistäessä tyypin 2 diabetesta. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Hoitotieteen laitos, preventiivinen hoitotiede. Pro gradu -tutkielma.
Bandura, Albert 1977. Self-Efficacy: Toward a Unifying Theory of Behavioral
Change. Psychological Review 2, 191–215.
Bandura, Albert 1982. Self-Efficacy Mechanism in Human Agency. American
Psychologist 2, 122-147. WWW-dokumentti. http://www.uky.edu/~eushe2/Bandura/Bandura1982AP.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 23.12.2014.
Bandura, Albert 2008. Self-Efficacy. WWW-dokumentti.
http://www.westga.edu/~vickir/Healthcare/HC14%20FacititatingResiliency/Link%20
10%20--%20Self-Efficacy.pdf. Julkaistu 29.2.2008. Ei päivitystietoa. Luettu
10.11.2014.
Bierganns, Enna (toim.) 2011. Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma
DEHKO 2000–2010. Loppuraportti. Pori: Kehitys Oy. WWW-dokumentti:
http://www.diabetes.fi/files/1373/Dehkon_loppuraportti.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu
18.11.2014.
Brown, Lisa, Malouff, John & Schutte, Nicola 2013. Self-Efficacy Theory. University
of New England, Australia. WWW-dokumentti. http://samples.jbpub.com/9781449689742/Chapter2.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 23.12.2014.
29
Davies, Nicola 2011. Healthier lifestyles: behaviour change. Nursing Times 23, 20–
23. Verkkolehti. http://www.nursingtimes.net/Journals/2012/03/30/a/m/d/110614Lifestyle.pdf. Päivitetty 14.6.2011. Luettu 20.11.2014.
Diabetesliitto 2009. Tyypin 2 diabetes – opas aikuistyypin diabeetikolle. Jyväskylä:
Gummerus Kirjapaino Oy.
Diabetesliitto 2010a. Hoidon tavoitteet ja keinot. WWW-dokumentti http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/tyyppi_2/hoidon_tavoitteet_ja_keinot. Päivitetty 30.3.2010. Luettu 6.11.2014.
Diabetesliitto 2010b. Metabolinen oireyhtymä. WWW-dokumentti. http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/tyyppi_2/metabolinen_oireyhtyma. Päivitetty 13.3.2010. Luettu
15.10.2015.
Diabetesliitto 2010c. Lisäsairaudet. WWW-dokumentti http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/tyyppi_2/lisasairaudet. Päivitetty 30.3.2010. Luettu 6.11.2014.
Diabetesliitto 2010d. Munuaismuutokset. WWW-dokumentti. http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/tyyppi_1/elinmuutosten_ehkaisy/munuaiset. Päivitetty 26.3.2010.
Luettu 7.11.2014.
Diabetesliitto 2010e. Hermostomuutokset. WWW-dokumentti http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/tyyppi_1/elinmuutosten_ehkaisy/hermosto. Päivitetty 26.3.2010.
Luettu 6.11.2014.
Diabetesliitto 2011. Tabletit ja pistettävät suolistohormonilääkkeet. WWWdokumentti http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/tyyppi_2/tyypin_2_hoidon_abc/tabletit_ja_pistettavat_suolistohormonilaakkeet. Päivitetty 11.3.2011. Luettu 6.11.2014.
Etu-Seppälä, Leena, Ilanne-Parikka, Pirjo, Haapa, Eliina, Marttila, Jukka, Korkee,
Sanna & Sampo, Tarja 2003. Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma 2003–2010.
Jyväskylä: Gummerus.
Hankonen, Nelli 2011. Psycosocial Processes of Health Behaviour Change in a Lifestyle Intervention – Influences of Gender, Sosioeconomic Status and Personality. University of Helsinki. Department of Lifestyle and Participation. Academic dissertation.
WWW-dokumentti. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/24850/psychoso.pdf?sequence=3. Ei päivitystietoa. Luettu 20.10.2014.
Hankonen, Nelli 2012. Millaiset psykososiaaliset prosessit johtavat elämäntapamuutoksen onnistumiseen? Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 49, 75–78. WWWdokumentti. http://ojs.tsv.fi/index.php/SA/article/download/5146/4634. Ei päivitystietoa. Luettu 21.11.2014
Hyvärinen, Riitta 2005. Millainen on toimiva potilasohje? Duodecim 121, 1769–1773.
WWW-dokumentti. http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo95167.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 15.12.2014.
30
Hyytinen, Laura & Roiha, Merja 2009. Keskisuomalaisten työikäisten ravitsemustottumusten varhaistunnistaminen ja tyypin 2 diabetesriskin kartoittaminen EVI -hankkeessa Mini-intervention ja transteoreettisen muutosvaihemallin soveltaminen. Progradu -tutkielma. Terveystieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. WWW-dokumentti.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/19658/URN_NBN_fi_jyu200903021082.pdf?sequence=1. Ei päivitystietoa. Luettu 19.11.2014
International Diabetes Federation 2006. The IDF consensus worldwide definition of
the metabolic syndrome. WWW-dokumentti. http://www.idf.org/webdata/docs/IDF_Meta_def_final.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 15.10.2014.
International Diabetes Federation 2014a. About diabetes. WWW-dokumentti.
http://www.idf.org/about-diabetes. Ei päivitystietoa. Luettu 13.10.2014.
International Diabetes Federation 2014b. Global Diabetes Plan 2011-2012. WWWdokumentti. http://www.idf.org/sites/default/files/Global_Diabetes_Plan_Final.pdf. Ei
päivitystietoa. Luettu 10.12.2014.
Iivanainen, Ansa, Jauhiainen, Mari & Syväoja, Pirjo 2010. Sairauksien hoitaminen
terveyttä edistäen. Helsinki: Tammi.
Ilanne-Parikka, Pirjo 2011a. Metabolic syndrome. Academic dissertation. University
of Tampere, School of Medicine. WWW-dokumentti. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66814/978-951-44-8576-3.pdf?sequence=1. Ei päivitystietoa. Luettu 13.10.2014.
Ilanne-Parikka Pirjo 2011b. Tyypin 2 diabeteksen kokonaisvaltainen hoitaminen.
Duodecim. WWW- dokumentti. http://www.terveysportti.fi.ezproxy.mikkeliamk.fi:2048/dtk/pit/koti?p_artikkeli=dia01103&p_haku=tyypin%202%20diabetes%20motivaatio. Julkaistu 18.3.2011. Ei päivitystietoa. Luettu 14.10.2014.
Ilanne-Parikka Pirjo, Rönnemaa Tapani, Saha Marja-Terttu & Sane Timo (toim.)
2011. Diabetes. Helsinki: Duodecim.
Käypä hoito 2013a. Diabetes. WWW-dokumentti. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50056. Julkaistu 12.9.2013. Ei päivitystietoa. Luettu 14.10.2014.
Käypä hoito 2013b. Diabetes – uhka terveydelle. WWW-dokumentti.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus;jsessionid=5F1C587850BEF3F51DB63B733111C127?id=khp00066. Julkaistu 3.10.2013. Ei
päivitystietoa. Luettu 2.12.2014.
Laki tekijänoikeuksista 8.7.1961/404. WWW-dokumentti. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404. Päivitetty 8.7.1961. Luettu 10.10.2014.
Lindström, Jaana 2006. Prevention of type two diabetes with lifestyle interventionemphasis on dietary composition and identification of high- risk individuals. Academic dissertation. Department of health promotion and chronic disease prevention.
31
Department of public health. University of Helsinki. WWW-dokumentti. http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/laa/kansa/vk/lindstrom/preventi.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu
15.10.2014.
Luszczynska, Aleksandra & Schwarzer, Ralf 2005. Social Cognitive Theory kokoelmateoksesta Predicting Health Behaviour. Toimittanut Conner, Mark & Norman
Paul 2005. Open University Press, Berkshire, England. WWW-dokumentti.
http://www.google.fi/books?hl=fi&lr&id=YjvuX4Q9s_wC&oi=fnd&pg=PP1&dq=Co
nner%2C+M.+%26+Norman%2C+P.+2005.+Predicting+health+behaviour%3A+a+social+cognition+approach.&ots=QMJQD7Qi9h&sig=uk5tmu6lSUnaoSV4taQxUU3otnI&redir_esc=y#v
=onepage&q=Conner%2C%20M.%20%26%20Norman%2C%20P.%202005.%20Predicting%20health%20behaviour%3A%20a%20social%20cognition%20approach.&f=false. Ei päivitystietoa. Luettu 15.12.2014.
Marttila, Jukka 2010. Muutosvalmius. WWW-dokumentti. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix01668. Päivitetty 28.12.2010. Luettu
28.11.2014.
Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimi 2014. Terveyden ja sairaanhoidon vastaanottopalvelut. WWW-dokumentti. http://www.mikkelinseutusote.fi/laeaekaerin-ja-hoitajan-vastaanotto. Ei päivitystietoa. Luettu 20.10.2014.
Muretta, Robert Jr 2004. Exploring the four sources of self-efficacy. Dissertation.
Touro University International. College of business administration. WWWdokumentti. WWW-dokumentti. http://www.uky.edu/~eushe2/Pajares/EffMuretta.pdf.
Ei päivitystietoa. Luettu 1.12.2014.
Mäkeläinen, Tiina 2006. Diabetesta sairastavan aikuisen kuvaus toivosta ja siihen liittyvistä tekijöistä. Kuopion yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pro gradu -tutkielma.
Mäki-Opas, Johanna 2009. Pystyvyyden tunteen yhteys terveyttä määrittäviin tekijöihin. Kuopion yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pro gradu -tutkielma. WWW-dokumentti.
http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20090095/urn_nbn_fi_uef20090095.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 29.11.2014.
Niermeyer, Rainer & Seyffer, Manuel 2004. Motivaatio. Helsinki: Oy Rastor Ab.
Niskanen, Leo 2014. Metabolinen oireyhtymä. Duodecim. WWW-dokumentti.
http://www.ebm-guidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00337.
Päivitetty
16.6.2014. Luettu 15.10.2014.
Prochaska, James, DiClemente, Carlo & Norcross, John 1992. In Search of How People
Change – Applications to Addictive Behaviors. American psychological Association.
Inc. 9. 1102-1114. WWW-dokumentti. http://www.uri.edu/research/cprc/Publications/PDFs/ByTitle/In%20Search%20of%20How%20People%20Change%20Applications%20to%20Additive%20Behaviors.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 19.11.2014.
Prochaska, James O., Redding, Colleen A. & Evers, Kerry E. 2008. The Transheoretical
Model and Stages of Change. Teoksesta Health Behavior and Health Eduaction - Theory, Research and Practise. Jossey-Bass, A Wiley Imprint (toim.). WWW-dokumentti.
32
http://fhc.sums.ac.ir/files/salamat/health_education.pdf#page=135. Ei päivitystietoa.
Luettu 22.12.2014.
Rekola, Tuulia 2014. Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy ryhmäohjauksella osana perusterveydenhuollon normaalia toimintaa. Jyväskylän yliopisto. Terveystieteiden laitos.
Pro gradu -tutkielma. WWW-dokumentti. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/44385/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201410062936.pdf?sequence=1.
Ei päivitystietoa. Luettu 1.11.2014.
Rosenstock, Irwin, Strecher, Victor & Becker, Marshall 1988. Social Learning Theory
and the Health Belief Model. Health Education Quarterly 15, 175–183. WWWdokumentti.
http://deepblue.lib.umich.edu/bitstream/handle/2027.42/67783/10.1177_109019?sequence=2. Ei päivitystietoa. Luettu 11.12.2014.
Routasalo, Pirkko, Airaksinen, Marja, Mäntyranta, Taina & Pitkälä, Kaisu 2009. Potilaan omahoidon tukeminen. Duodecim 21. WWW-dokumentti. http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo98401.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 20.10.2014.
Ryan, Richard M. & Deci, Edward L. 2000. Intrinsic and Extrinsic Motivations: Classic Definitions and New Directions. Contemporary Educational Psychology 25, 54–
67. WWW-dokumentti. http://www.selfdeterminationtheory.org/SDT/documents/2000_RyanDeci_IntExtDefs.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu
13.11.2014.
Saaristo, Timo, Oksa, Heikki, Peltonen, Markku & Etu-Seppälä, Leena 2009. Dehkon
2D -hanke (D2D) 2003–2007. Loppuraportti. Suomen Diabetesliitto ry. WWWdokumentti. http://www.diabetes.fi/files/271/Dehkon_2D_-hankkeen_D2D_loppuraportti_pdf_2_5_Mt.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 18.11.2014.
Saaristo, Timo 2011. Assessment of Risk and Prevention of Type 2 Diabetes in Primary
Health Care. University of Oulu. Institute of health sciences. Academic Dissertation.
WWW-dokumentti.
http://herkules.oulu.fi/isbn9789514297113/isbn9789514297113.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu
10.10.2014.
Salmela, Sanna, Kettunen Tarja & Poskiparta Marita 2010. Vaikuttavan elintapaohjausintervention suunnittelu – helpommin sanottu kuin tehty? Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti
47,
208–218.
WWW-dokumentti.
http://ojs.tsv.fi/index.php/SA/article/view/3627/4174. Ei päivitystietoa. Luettu 15.10.2014.
Salmela, Sanna 2012. Elintapaohjauksen lähtökohtia korkeassa diabetesriskissä olevilla
henkilöillä Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn toimeenpanohankkeessa (D2D). Jyväskylän
yliopisto.
Terveystieteiden
tiedekunta.
Väitöskirja.
WWW-dokumentti.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/40377/978-951-39-49068.pdf?sequence=3. Ei päivitystietoa. Luettu 1.11.2014.
Seppänen, Salla & Ala-Huhta, Maija 2007. Diabeetikon omahoidon välineet. Helsinki:
Edita.
33
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2008. Hyvinvoiva ja terve kunta. Jyväskylä: Gummerus. WWW-dokumentti. http://www.thl.fi/documents/10531/106402/Kide%202009%201.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu 2.11.2014.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011. Tartu toimeen – ehkäise diabetes. Tampere:
Juvenes Print. WWW-dokumentti. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/b18cb1c2-3fb84546-aacd-40b86ce748f8. Ei päivitystietoa. Luettu 13.10.2014.
Tikkanen, Anu 2014. 40–65 -vuotiaiden tyypin 2-diabeteksen riskiryhmään kuuluvien
miesten liikuntamotivaatio. Itä-Suomen yliopisto. Terveystaloustiede. Pro gradu -tutkielma.
Tirkkonen, Hilkka, Sikiö, Maija, Kekäläinen, Päivi & Laatikainen, Tiina 2014. Tyypin
2 diabeteksen hoidossa merkittävää kuntakohtaista vaihtelua. Suomen Lääkärilehti 34,
2027–2032. WWW-dokumentti. http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/nosto34_1.pdf.
Ei päivitystietoa. Luettu 1.11.2014.
Torkkola, Sinikka, Heikkinen, Helena & Tiainen, Sirkka 2002. Potilasohjeet ymmärrettäviksi. Helsinki: Tammi.
Turku, Riikka 2007. Muutosta Tukemassa – Valmentava elämäntapaohjaus. Helsinki:
Edita.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2014. Hyvä tieteellinen käytäntö. WWWdokumentti. http://www.tenk.fi/fi/htk-ohje/hyva-tieteellinen-kaytanto. Ei päivitystietoa. Luettu 9.2.2015.
Uusitupa, Matti, Lindström, Jaana & Tuomilehto, Jaakko 2014. Diabetesepidemia on
vielä ehkäistävissä. Suomen Lääkärilehti 20, 1454–1455.
Valensi Paul & Cosson, Emmanuel 2013. Edited by Schwatz, Peter & Reddy,
Prasuna. Prevention of Diabetes. Identification of target populations for intervention.
Published by John Wiley & Sons. WWW-dokumentti.
http://site.ebrary.com.ezproxy.mikkeliamk.fi:2048/lib/mikkeli/reader.action?docID=10728343. Ei päivitystietoa. Luettu 12.11.2014.
Viitasalo, Katriina, Lindström, Jaana, Hemiö, Katri, Puttonen, Sampsa, Koho, Anja,
Härmä, Mikko & Peltonen, Markku 2010. Työterveyshuolto tunnistaa diabetesriskin.
Suomen Lääkärilehti 1–2, 33–41. WWW-dokumentti. http://www.tsr.fi/tsarchive/files/TietokantaTutkittu/2006/106088ArtikkeliSLL12010-33-1.pdf. Ei päivitystietoa.
Luettu 14.10.2014.
Vilkka, Hanna & Airaksinen, Tiina 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Helsinki:
Tammi.
Walker, Rosemary & Rodgers, Jill 2005. Diabetes – Käytännön opas terveyden hoitamiseen. Helsinki: Perhemediat.
Winell, Klas & Summanen Paula 2014. Diabeteksen komplikaatioiden estäminen on
onnistunut vain osittain. Duodecim 130, 1207–1209. WWW-dokumentti.
34
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo11710.pdf. Ei päivitystietoa. Luettu
10.12.2014.
LIITE 1(1).
Tutkimustaulukko
Tutkimuksen
Tutkimuskohde
tiedot
Otoskoko,
mene- Keskeiset tulokset
telmä
Oma
intressi
opinnäytetyön
kannalta
Alahuhta, Maija
2010. Tyypin 2
diabeteksen riskiryhmään kuuluvien työikäisten
henkilöiden painonhallinnan ja
elintapamuutoksen
tunnuspiirteitä. Väitöskirja.
Lääketieteellinen
tiedekunta. Oulun
yliopisto.
Asikainen, Jaana
2010. Varhaisen
puuttumisen toteutuminen elintapaohjauksessa.
Tarkoituksena oli
kuvata tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään
kuuluvien
työikäisten henkilöiden painonhallinnan ja elintapamuutoksen tunnuspiirteitä.
Lisäksi selvitettiin,
miten tutkittavat kuvaavat painonhallintatilannettaan ja
mitkä ovat onnistuneen elintapamuutoksen edellytyksiä
ja riskitekijöitä.
Tavoitteena oli kuvata hoitajien näkemyksiä ja kokemuksia varhaisesta puut-
Tutkimukseen osallistui
74 työikäistä tyypin 2
diabeteksen korkean riskin henkilöä (n=74).
Osallistumiskriteereinä
olivat
ylipainoisuus
(BMI ≤ 25) ja tyypin 2
diabeteksen riskitestilomakkeessa (Lindström
& Tuomilehto 2003) saadut 15 pistettä tai enemmän tai glukoosiaineenvaihdunnan poikkeavuus
(kohonnut paastoglukoosipitoisuus tai heikentynyt
glukoosinsieto).
Heillä ei vielä kuitenkaan ollut diagnosoitu
tyypin 2 diabetesta.
Tutkittavien paino ja
BMI laskivat hieman
ohjausprosessin kuluessa (0-6 kk). Seurantakäynnillä 1,5 vuoden
jälkeen
tutkittavien
paino ja BMI olivat
korkeammat kuin 0-6
kk:n kohdalla.
Tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään kuuluvien
kokemukset painonhallintatilanteista ja onnistuneesta elintapaohjauksesta.
ElintapamuutokLähes kaikki seuranta- sen edellytykset ja
käynnille (1,5 vuotta) riskitekijät.
osallistuneet kuvasivat
muuttaneensa jotakin
elintapaansa. Muutoksessa edistyneet kuvasivat omaa toimintaa,
tavoitetta ja voimavaroja tärkeinä painonhallinnan tekijöinä, lisäksi painonhallinnan
edellytykseksi mainittiin motivaatio. Tavoitteiden
puuttuminen
nähtiin
riskitekijänä
tässä tutkimuksessa.
Tutkimuksen
aineisto
koostui sekä laadullisesta että määrällisestä
aineistosta. Laadullinen
aineisto sisälsi videoituja
ryhmäkeskusteluja
ja
määrällinen
aineisto
koostui kyselyillä kerä- Tutkimuksessa terveytyistä tiedoista ja painon- den ja toimintakyvyn
säilyminen
olivat
mittaustuloksista.
useimmin ilmaistuja
elintapamuutoksen
hyötyjä.
Tutkittavat
kuvasivat painonhallinnan edellytyksinä
omaseurannan, sosiaalisen tuen, positiivisen
mielialan ja sopivan
elämäntilanteen. Erityisesti naiset kaipasivat liikuntakaveria ja
miehet puolestaan kuvasivat puolison olevan
tärkeä tuki.
Pohjois-Savon sairaan- Varhaisen puuttumisen
hoitopiirin alueella ole- tarpeen tunnistaminen
van kuntayhtymän eri koettiin haastavaksi,
yksiköiden omahoitajat mutta tärkeäksi tervey(n= 11), joka käyttivät denhuollon, yhteiskunvarhaisen puuttumisen nan ja yksilön kannalta.
D2D -hoitopolun
menetelmän hyödyntäminen varhaisessa puuttumisessa.
LIITE 1(2).
Tutkimustaulukko
Pro gradu -tut- tumisesta ehkäistäkielma. Preventii- essä tyypin 2 diabevinen hoitotiede. testa.
Itä-Suomen yliopisto.
Hankonen, Nelli
2011. Psycosocial
Processes
of
Health Behaviour
Change in a Lifestyle Intervention
– Influences of
Gender, Sosioeconomic Status and
Personality. Academic
dissertation. Department
of Lifestyle and
Participation. University of Helsinki.
Tutkimuksen
tavoitteina oli selvittää:
1)
Ennustavatko
kolme
kuukautta
kestäneen elämäntapaohjauksen aikana pystyvyyden
tunteessa sekä toiminta- ja varmistussuunnittelussa tapahtuneet muutokset liikunta- ja ruokailutottumusten
paranemista heti ohjauksen päättyessä
ja vuoden kuluttua,
sekä laihtumista yhden ja kolmen vuoden kuluttua?
2) Ovatko elämäntapamuutosta tukevat mekanismit samanlaiset sukupuolesta ja koulutuksesta riippumatta ja
ennustavatko
ne
muutoksia samoin
eri ihmisryhmissä?
menetelmänä D2D-hoi- Ruokavalio-ohjauksen
suhteen koettiin, että
topolkua.
kasvisten käytön ja vähärasvaisen ruuan merTutkimusmenetelmänä
käytettiin Focus group – kitystä elintapaohjaukteemahaastattelua. Haas- sessa ei korostettu tartattelut nauhoitettiin si- peeksi. Ohjaajasta ja
asiakkaasta johtuvista
sällön analyysiä varten.
edistävistä tekijöistä
varhaisessa puuttumisessa korostuivat motivointi ja ohjaajan taito
ohjata potilasta. Varhaista puuttumista estävinä tekijöinä kuvattiin
potilaan sitoutumattomuus ja ohjauksen
puutteet. Menetelmän
kehittämisessä korostuivat yhteistyön merkitys, palautteen saaminen, koulutus ja työsuunnittelu.
Tutkimusjoukko koostui 1) Pystyvyyden lisään385:stä (n=385) 50–65- tyminen ohjauksen aivuotiaasta
henkilöstä, kana ennusti liikunnan
joilla oli kohonnut riski lisääntymistä kolmen
sairastua tyypin 2 diabe- kuukauden ja vuoden
ajalla sekä laihtumista
tekseen.
vielä kolmen vuoden
Liikunnan
Tutkimus
toteutettiin kohdalla.
kvantitatiivisena tutki- suunnittelun lisääminen oli yhteydessä limuksena.
sääntyneeseen liikuntaan heti ohjauksen
päätyttyä. Suunnitelmat terveellisten ruokailutottumusten ylläpidon varmistamiseksi
auttoivat rasvan vähentämisessä vuoden seurannassa.
2) Naiset muodostivat
miehiä enemmän liikuntaa koskevia toimintasuunnitelmia,
mutta saivat lähipiiristään vähemmän tukea
elämäntapamuutokseen. Liikunnan esteiden voittamista koskeva pystyvyys koheni
hieman vähemmän matalasti
koulutettujen
Omahoitajien kokemukset varhaisen puuttumisen
onnistumisesta.
Varhaista puuttumista edistävät ja
ehkäisevät tekijät.
Pystyvyyden tunteen merkitys elämäntapamuutoksissa.
Persoonallisuustekijöiden vaikutus
elämäntapamuutokseen.
LIITE 1(3).
Tutkimustaulukko
3) Mikä on erilaisten persoonallisuuspiirteiden rooli laihtumisessa?
Hyytinen, Laura
& Roiha, Merja
2009. Keskisuomalaisten
työikäisten ravitsemustottumusten
varhaistunnistaminen ja tyypin 2
diabetesriskin kartoittaminen EVIhankkeessa -Miniintervention
ja
transteoreettisen
muutosvaihemallin soveltaminen.
Pro gradu -tutkielma. Terveystieteiden
laitos.
Jyväskylän
yliopisto.
Tutkimuksessa selvitettiin EVI- hankkeeseen osallistuneiden työikäisten
ravitsemustottumuksia ja – ongelmia sosiodemograftisten taustatekijöiden
(sukupuoli,
asuinpaikka, koulutus, ammatti ja ikä)
mukaan.
Arvioitiin riskipistetestin avulla millainen riski tutkimukseen osallistuneilla on sairastua
tyypin 2 diabetekseen ja mitä heidän
vyötärönympäryksensä ja painoindeksinsä kertovat ylipainosta tai lihavuudesta.
Työikäiset arvioivat
myös itse ravitsemustottumustensa
muutoshalukkuutta
transteoreettisen
muutosvaihemallin
mukaan sekä sitä
ovatko he saaneet
joukossa. Näiden tekijöiden
vaikutukset
käyttäytymisen muutokseen olivat pääosin
samanlaiset naisilla ja
miehillä sekä eri koulutusryhmissä.
Tutkimusjoukon muodostivat 362 (n=362)
henkilöä.
Tutkimus
toteutettiin
kvantitatiivisena tutkimuksena.
3) Toimintasuuntautuneisuus oli naisilla yhteydessä laihtumiseen.
Ihmissuhdesuuntautuneet naiset hyötyivät
eniten lähipiirin tuesta.
Kolmen vuoden laihtumiseen vaikutti vain
pystyvyyden tunteen
vahvistuminen, eivät
persoonallisuustekijät.
Työikäiset jakautuivat
terveellisesti syövään
enemmistöön ja epäterveellisesti syövään vähemmistöön. Naisilla
on miehiä suurempi
kiinnostus omaan ravitsemukseen ja terveyteen. Miehillä ilmenee
naisia enemmän ristiriitaa koetun terveyden
ja todellisen terveydentilan välillä. Korkea ikä
ja koulutus johtavat parempaan terveyskäyttäytymiseen,
mutta
joissakin tapauksissa
terveys ei korreloi
käänteisesti sosioekonomisen
aseman
kanssa.
Painoindeksit ja vyötärönympärykset antavat
viitettä työikäisten ylipainosta ja lihavuudesta. Työikäisten käsitys omasta terveydestä on melko realistinen. Yli puolet työikäisistä kokee olevansa
ylipainoisia ja halukkaita painonpudotukseen. Tyypin 2 diabetes
on riski työikäisen vä-
Työikäisten ravitsemustottumukset.
Sosiodemograftisten taustatekijöiden vaikutus ravitsemustottumuksiin.
Muutoshalukkuuden itsearviointi
tutkittavilla.
LIITE 1(4).
Tutkimustaulukko
mini-intervention
mukaista elintapaneuvontaa ja miten
he ovat sen kokeneet.
Ilanne-Parikka
Pirjo 2011. Metabolic syndrome –
Lifestyle intervention in subjects
with impaired glucose
tolerance.
Academic Dissertation. School of
medicine. University of Tampere.
estön terveydelle ja erityisesti iäkkäille ja
maaseudulla asuvilla.
Tavoitteena oli sel- Tutkimukseen osallistui
vittää:
172 miestä (n=172) ja
350 naista (n=350), jotka
1. Metabolisen oi- olivat keskimäärin 55reyhtymän ja sen vuotiaita ja ylipainoisia.
osatekijöiden esiin- Metabolisen oireyhtytyvyyttä
män esiintyvyyttä selvitettiin lisäksi väestöpoh2. Tehostetun elin- jaisessa
FINRISKI
tapaohjauksen
ja 1992- poikkileikkaustutpainonmuutoksen
kimuksessa 45–64- vuovaikutusta metabo- tiailla henkilöillä.
liseen oireyhtymään
ja sen osatekijöihin, Tutkimus
toteutettiin
kvantitatiivisena tutki3. Vapaa-ajan lii- muksena.
kunnan merkitystä
metabolisen oireyhtymän ehkäisyssä ja
hoidossa
4. Elintapaohjauksen pitkäaikaisvaikutusta tyypin 2
diabeteksen kehittymiseen suuren sairastumisvaaran henkilöillä.
Lindström Jaana
2006. Prevention
of type two diabetes with lifestyle
intervention- emphasis on dietary
composition and
Selvitys diabeteksen ennaltaehkäisyn
tutkimuksessa
(=DPS
Diabetes
Prevention Study)
korkean riskin hen-
Tutkimukseen osallitui
522 (n=522) vapaaehtoista, keski-ikäistä (ikä:
40-64vuotta tutkimuksen
alussa) ja ylipainoista
(BMI≥25,0), joilla seulontavaiheessa todettiin
Keski-Suomen sairaanhoitopiirin
alueella
oleva elintapaneuvonta
on pääosin mini-intervention mukaista.
Metabolisen oireyhtymän yleisyys kasvaa
iän ja glukoosiaineenvaihdunnanhäiriön
myötä. Noin 30 %:lla
45–64- vuotiaista ja
75 %:lla niistä, joilla
on glukoosiaineenvaihdunnanhäiriö, on myös
metabolinen
oireyhtymä.
Elämäntapaohjauksella
saatiin
vähennettyä
metabolisen oireyhtymän todennäköisyyttä.
Metabolisen oireyhtymän yleisyys.
Metabolisen oireyhtymän ja tyypin 2 diabeteksen
ennaltaehkäisyn
onnistuminen.
Liikunnan merkitys
ennaltaehkäisyssä.
Liikunnasta oli hyötyä
dyslipidemiaan ja kohonneeseen verensokeripitoisuuteen. Vaikutus
suurentuneeseen
vyötärönympärykseen
ja kohonneeseen verenpaineeseen ei ollut selkeästi nähtävissä.
Diabeteksen ennaltaehkäisyn tutkimuksessa
(DPS Diabetes Prevention Study) 7 seurantavuoden aikana diabeteksen esiintyvyys väheni 43 %:lla interventioryhmässä verrattuna
verrokkiryhmään. Elämäntapaohjauksen vaikutus ei häviä ohjauksen päätyttyä.
Tutkimus osoitti, että
korkean riskin henkilöiden sairastuminen
tyypin 2 diabetekseen
on ehkäistävissä elämäntapainterventioilla.
Elämäntapainterventioiden vaikutus tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyssä korkeariskisten henkilöiden kohdalla.
LIITE 1(5).
Tutkimustaulukko
identification of
high- risk individuals. Academic
dissertation. University of Helsinki. Department
of health promotion and chronic
disease prevention. Department
of public health.
Mäki-Opas, Johanna 2009. Pystyvyyden tunteen
yhteys terveyttä
määrittäviin tekijöihin. Pro gradu tutkielma.
Hoitotieteen
laitos.
Kuopion
yliopisto.
kilöiden mahdollisuudesta ehkäistä
tyypin 2 diabetesta
elämäntapainterventioilla ja seulontamenetelmän kehittäminen,
jolla
voidaan tunnistaa
interventiosta hyötyvät henkilöt.
heikentynyt glukoosin- Diabetesriski voidaan
sietokyky. Henkilöt jaet- arvioida luotettavasti
tiin verrokki- ja interven- diabetesriskitestillä.
tioryhmiin.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pystyvyyden
tunteen yhteyttä
sosiodemografisiin
tekijöihin (ikä, siviilisääty,
sukupuoli, koulutus, tulot), elintapatekijöihin (tupakointi, alkoholin käyttö, liikunta-aktiivisuus,
kasvisten
käyttö,
painoindeksi) ja terveyteen (koettu terveys) 25–44-vuotiaissa suomalaisissa.
Aineistona
käytettiin
FINRISKI 2002 -tutkimuksen aineistoa. Tutkimukseen osallistui 3996
henkilöä (n=3996).
Keinot riskihenkilön
tunnistamiseen ja tunnistamisen
luotettavuus.
Tutkimus
toteutettiin
kvantitatiivisena tutkimuksena.
Pystyvyyden tunne oli
molemmilla sukupuolilla yhteydessä
terveyskäyttäytymiseen. Lisäksi miehillä
alhainen koulutustaso
Tutkimus
toteutettiin oli yhteydessä alhaikvantitatiivisena.
seen pystyvyyden tunteeseen. Pystyvyyden
tunteella ei ollut tilastollisesti merkitsevää
yhteyttä sukupuoleen,
ikään,
siviilisäätyyn
eikä tuloihin.
Tulosten mukaan pystyvyyden tunne oli selkeästi yhteydessä terveyden kannalta epäedulliseen käyttäytymiseen. Tulokset myös
vahvistivat osaltaan aikaisempaa tutkimustietoa juuri elintapojen ja
pystyvyyden tunteen
yhteydestä. Uutta tietoa tutkimus tuotti varsinkin koetun terveyden ja pystyvyyden
tunteen välisestä yhteydestä, josta oli niukasti
aiempaa tutkimustietoa. Pystyvyyden tunne
on merkittävä terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen liittyvä tekijä,
jonka huomioon ottaminen varsinkin terveyttä edistävien interventioiden suunnittelussa on tärkeää.
Pystyvyyden tunteen merkitys elämäntapamuutoksiin ja terveyskäyttäytymiseen.
Pystyvyyden tunteen yhteys sosiodemografisiin
tekijöihin.
LIITE 1(6).
Tutkimustaulukko
Rekola,
Tuulia
2014. Tyypin 2
diabeteksen ennaltaehkäisy ryhmäohjauksella
osana
perusterveydenhuollon
normaalia toimintaa. Pro gradu tutkielma.
Terveystieteiden laitos.
Jyväskylän
yliopisto.
Saaristo
Timo
2011. Assessment
of risks and prevention of type 2
diabetes in primary health care.
Academic dissertation. Institute of
health sciences.
University
of
Oulu.
Tarkoituksena oli
tutkia, auttaako ryhmäohjaus tyypin 2
diabeteksen riskissä
olevia pudottamaan
painoa ja parantamaan
elintapoja,
kun ohjaus on järjestetty osana perusterveydenhuollon
normaalia toimintaa.
Päätavoitteena oli
selvittää diabeteksen riskitekijöiden
ja piilevien diabetesta ennakoivien
sokerihäiriöiden
yleisyyttä suomalaisessa aikuisväestössä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää voidaanko yksinkertaisella elintapaneuvonnalla vähentää
sellaisten
Elintapaohjaus auttoi
pudottamaan painoa ja
painoindeksilukemaa
viiden kuukauden aikana. Paino putosi
kaikkiaan 78 prosentilla
tutkimushenkilöistä.
Ruokavalion
rasvan laatu parani tilastollisesti
erittäin
merkittävästi. Naisilla
ja yli 50- vuotiailla
muutokset painossa ja
ruokavalion rasvan laaAineiston
analyysissa dussa olivat suuremmat
käytettiin sekä kvantita- verrattuna miehiin ja
tiivisen että kvalitatiivi- alle 50- vuotiaisiin.
sen tutkimuksen meneTyytyväisyydessä
telmiä.
omaan liikkumiseen ei
tapahtunut koko aineistolla tilastollisesti merkittävää muutosta. Tutkimushenkilöt halusivat tehdä eniten elintapamuutoksia terveellisen ruokavalion ja syömisen hallintaan liittyen, toisiksi eniten liikuntaan liittyviä muutoksia ja kolmanneksi
eniten painonpudotukseen tai – hallintaan
liittyviä muutoksia.
Tutkimukseen osallistui
65 henkilöä (n=65). Tutkimuksen aineisto koostui Päijät-Hämeen alueella vuosina 2010–2011
toimineista
Ikihyväelintapaohjausryhmistä
ja ryhmään osallistuneilta kerätyistä tutkimuslomakkeista. Ryhmiin osallistuneet tutkimushenkilöt olivat korkeassa diabetesriskissä.
Tutkimukseen osallistui
13 437 henkilöä (n=13
437).
Tutkimus
toteutettiin
kvantitatiivisena tutkimuksena.
Tutkimushenkilöitä
auttoi onnistumisessa
eniten tuki, toiseksi
eniten tahto ja kolmanneksi eniten tieto.
Tutkimuksen
perusteella lihavuus, sokerihäiriöt ja tunnistamaton diabetes ovat yleisiä keski-ikäisessä väestössä. Riskitesti on
hyvä työkalu diabeteksen seulonnassa.
Elintapaohjauksen
järjestäminen perusterveydenhuollossa.
Elintapaohjauksen
onnistuminen ja
toteutuminen.
Piilevän diabeteksen yleisyys väestössä.
Riskitestin toimivuus
sairauden
seulonnassa.
Elintapaneuvonnan
tehokkuus
Perusterveydenhuollossa tarjottavalla elin- diabeteksen entapaneuvonnalla voi- naltaehkäisyssä.
daan saada aikaan laih-
LIITE 1(7).
Tutkimustaulukko
Salmela
Sanna
2012. Elintapaohjauksen lähtökohtia korkeassa diabetesriskissä olevilla henkilöillä
Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn
toimeenpanohankkeessa
(D2D).
Väitöskirja. Terveystieteiden tiedekunta.
Jyväskylän
yliopisto.
henkilöiden sairastumisvaaraa, joilla
oli suuri riski sairastua diabetekseen.
Lisäksi arvioitiin
diabetesriskitestin
kykyä tunnistaa ennakoivat sokerihäiriöt ja aiemmin tunnistamaton diabetes.
Tarkoituksena oli
selvittää, millaiset
lähtökohdat perusterveydenhuollossa
toteutetun tyypin 2
diabeteksen ehkäisyohjelman
toimeenpanohankkeessa (D2D-hankkeessa) toteutetulla
elintapaohjauksella
oli.
tuminen, mikä vähentää sairastumisvaaraa
diabetekseen.
Tutkimukseen osallistui
D2D – hankkeeseen otetut henkilöt, joita oli
10 149 (N=10 149).
Henkilöt jaettiin kolmeen eri osatutkimukseen.
Aineisto A: 9 984 (n=
9 984) henkilöä, joiden
varmistettiin täyttävän
korkean riskin kriteerit.
Aineistoon kuului myös
henkilöitä, joilla oli itseraportoitu tai piilevä diabetes tai joiden sokeriaineenvaihdunnan tilaa ei
tiedetty.
Aineisto B: 7 128 henkilöä, joilla oli korkea riski
eikä heillä ollut todettua
tai piilevää diabetesta.
Aineisto C: 4 379 (n= 4
379) henkilöä, jotka olivat sopineet osallistuvansa interventioon terveydenhuollossa tai sen
ulkopuolella tai muuttavansa elintapojaan omatoimisesti tai jotka olivat
sopineet jäävänsä intervention ulkopuolelle. Aineisto koostui 4 379 henkilöstä (n=4 379).
Tutkimus
toteutettiin
kvantitatiivisena tutkimuksena ja systemaattisena kirjallisuuskatsauksena.
Suurin osa (melkein
70 %) osallistujista raportoi
toteutuneesta
ohjauksesta
ennen
D2D- haketta. Aiempi
ohjaus ei myöskään vähentänyt osallistujien
kokemaa tarvetta elintapaohjaukselle eikä
vaikuttanut siihen, sopiko henkilö osallistuvansa ohjattuun interventioon vai jättäytyikö sen ulkopuolelle.
Puolet
hankkeeseen
osallistuneista naisista
ja reilu kolmannes miehistä koki hankkeen
alussa tarvetta elintapamuutosta tukevalle ohjaukselle. Suurin osa
osallistujista sopi osallistuvansa ohjattuun interventioon. Intervention ulkopuolelle jääneitä oli 12 % ja omatoimisia elintapamuuttajia 8 %. Vajaa puolet
ohjatusta interventiosta
sopineista, kolmannes
omatoimisista muuttujista ja intervention ulkopuolelle
jääneistä
koki tarvetta elintapaohjaukselle. Ohjattuun
interventioon osallistuvista reilu 70 % osallistui vähintään kerran.
Ohjaustarpeen kokeminen lisäsi osallistumisen todennäköisyyttä
ainoastaan
naisilla.
Naiset ohjautuivat ohjattuun interventioon ja
Perusterveydenhuollon lähtökohdat
elintapaohjauksen onnistumiseen.
Elintapaohjaustarpeen kokeminen
korkeariskisillä
henkilöillä.
LIITE 1(8).
Tutkimustaulukko
miehet intervention ulkopuolelle. Omatoimisesta interventiosta naiset ja miehet sopivat
yhtä todennäköisesti.
Otollisimpia ihmisryhmiä ohjatulle interventiolle olivat lihavat
miehet ja naiset sekä
miehistä lisäksi yksin
asuvat,
aktiivisissa
muutosvaiheissa olevat
ja matalasti koulutetut
alle 45- vuotiaat. Omatoimiselle interventiolle otollisimpia ihmisryhmiä olivat normaalipainoiset naiset sekä
korkeasti
koulutetut
miehet, joilla on keskivartalolihavuutta ja sosiaalista tukea muutokseen. Intervention ulkopuolelle jäämiselle
altistavat yksinasuminen ja miehillä lisäksi
korkea koulutus, normaali vyötärönympärysmitta ja eläkeikä.
LIITE 2(1).
Opas
LIITE 2(2).
Opas
LIITE 2(3).
Opas
LIITE 2(4).
Opas
LIITE 2(5).
Opas
LIITE 2(6).
Opas