Suometsien uudistaminen

Suometsien uudistaminen
Suomen metsäkeskus 2014
1 Etelä-Pohjanmaan suometsät
1.1 Suometsien pinta-ala Metsäkeskusalueella
Suomen metsäkeskuksen Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueyksikön toimialueella on
metsätalouden maata noin 1,43 miljoonaa hehtaaria, tämä vastaa noin 75 prosenttia
metsäkeskusalueen kokonaisalasta. Metsätalouden maan alasta 1,25 miljoonaa hehtaaria
luetaan varsinaiseksi metsämaaksi jolla puuston kasvu on yli 1 m³/ha vuodessa. Kitumaata
(kasvu 0,1 - 1 m³/ha vuodessa) on noin 75 000 ha ja joutomaata (kasvu alle 0,1 m³/ha
vuodessa) on 95 000 ha.
Soiden pinta-ala metsäkeskusalueella on noin 617 000 hehtaaria. Varsinaista metsämaata
tästä on 456 000 hehtaaria, eli noin 74 prosenttia. Kitumaita 67 500 hehtaaria, noin 11
prosenttia. Joutomaita on 93 500 hehtaaria, noin 15 prosenttia.
Taulukko 1. Metsätalousmaan jako suo- ja kangasmailla, metsä- kitu- ja joutomaan
aloihin. Lähde VMI 11.
Metsätalousmaan jako kangasmaalla ja suolla
16000
14000
12000
Km²
10000
8000
6000
4000
2000
0
Suo
Kangas
Metsämaa
4565
7993
Kitumaa
674
75
Joutomaa
936
12
Yhteensä
6176
8079
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 1 1.2 Suometsien puuston tilavuus ja kasvu
Suometsissä puuston tilavuus varsinaisella metsämaalla on 50 milj. m³. Kitumaalla
puuston tilavuus on noin 1,6 milj. m³. Puuston keskitilavuus on n. 108 m³/ha metsämaalla
ja 23 m³/ha kitumaalla. Etelä- ja Keski-Pohjanmaan suometsät ovat mäntyvaltaisia. Metsäja kitumaan puuston kokonaistilavuudesta männyn osuus on n. 65 prosenttia. Kuusta on
14 prosenttia ja lehtipuuta 20 prosenttia.
Suometsien puuston vuotuinen kokonaiskasvu metsämaalla on 2,3 milj. m³ ja
keskimääräinen kasvu 5,1 m³/ha/v.
1.3 Suometsien puuston ikäluokat
Suometsissä metsämaan ikäluokittaiset pinta-alat painottuvat nuoriin ja varttuneisiin
ikäluokkiin. Iältään 40–100 vuotta vanhoja metsiä on noin 303 000 ha mikä on kaksi
kolmasosaa koko metsämaan alasta. Puutonta alaa on noin 6 000 ha ja yli 100 vuotta
vanhaa puustoa 76 000 hehtaaria.
Taulukko 2. Suometsien ikäluokittaiset pinta-alat. Lähde VMI 11.
km²
Puuton
Mänty
Kuusi
Lehtipuu
Yhteensä
Puuton
62
.
.
.
62
120
2140
.
190
87
33
397
.
219
62
116
397
416160
80
.
.
832
840
26
128
137
103
998 1072
81100
.
865
70
29
964
101120
.
439
58
4
501
121- 141- Yli
140 160 160
.
.
.
62
157
50
17 3609
29
4
4
472
0
0
0
422
186
54
21 4656
1.4 Soiden pääryhmät ja turvekangastyypit
Alueen suot painottuvat karuhkoihin suotyyppeihin. Suo alasta rämeitä on 72 prosenttia.
Korpia 18 ja avosoita 10 prosenttia. Metsäkeskusalueella soiden hyödyntäminen ja
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 2 ojitustoiminta on ollut voimakasta. Ojittamatonta suota on noin 142 000 hehtaaria, mikä on
vain noin 23 prosenttia koko suoalasta.
Taulukko 3. Soiden päätyyppiryhmät ja ojitustilanne. Lähde VMI 11.
Km²
Soiden ojitustilanne
5000
4500
4000
3500
3000
2500
2000
1500
1000
500
0
ojittamaton
ojitettu
Metsäojitetut
suot
Korpi
83
1039
jaetaan
Räme
799
3642
kolmeen
Avosuo
542
71
kuivatusvaiheeseen:
ojikko-,
muuttuma-
ja
turvekangasvaihe. Ojikoiksi luetaan nuoret tai epätäydellisesti kehittyneet ojitukset joiden
suokasvillisuus on lähes muuttumaton. Muuttuma vaiheessa puuston kasvu on selkeästi
elpynyt, mutta suokasvillisuudessa ei vielä ole suuria muutoksia. Turvekangasvaiheessa
myös suon kasvillisuus on muuttunut, suokasvillisuus väistyy kangasmaan kasvillisuuden
tieltä. Turvekankaat on jaettu I- ja II-tyypeiksi, vastaamaan paremmin luontaisten
kasvupaikkojen vaihtelua. Tyypin ǀ turvekangas on kehittynyt ohutturpeisen, puustoisen
suon ojituksen seurauksena. II-tyypin turvekankaaksi kehittyy paksuturpeinen, avosuo tai
sekatyyppi. Joidenkin suotyyppien ojituksenjälkeistä kehitystä ei tunneta riittävän hyvin,
jotta ne voitaisiin luokitella täydellä varmuudella turvekankaiksi. Metsäkeskusalueen
ojitetuista suometsistä noin 22 000 hehtaaria on ojikkoa, 131 000 hehtaaria muuttumaa ja
320 000 hehtaaria on turvekangasta.
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 3 Taulukko 4. Soiden ojitustilanne. Lähde VMI 11.
Km²
Soiden ojitustilanne
3500
3250
3000
2750
2500
2250
2000
1750
1500
1250
1000
750
500
250
0
Joutomaa
Kitumaa
Metsämaa
2 Suo metsänkasvatuksen lähtökohtana
2.1 Lähtötilanne
Suometsät kasvavat
eri paksuisten turvekerrosten päällä.
Metsätalous keskittyy
pääsääntöisesti ojitettuihin suometsiin. Se mikä on ollut suon lähtötilanne ennen
metsäojitusta vaikuttaa suometsän kasvuedellytyksiin pitkälle tulevaisuuteen.
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 4 Luonnontilaiset suot jaetaan yleensä kolmeen päätyyppiryhmään: korpiin, rämeisiin ja
avosoihin. Avosuot jaetaan edelleen nevoihin ja lettoihin. Korpien ja rämeiden kasvillisuus
on mätäspintakasvillisuutta. Se merkitsee yleensä kuivempia kasvuoloja. Korpien
tyypillinen puulaji on kuusi. Rämeet ovat yleensä mäntyvaltaisia. Avosuot ovat luontaisesti
puuttomia tai vähäpuustoisia. Avosoiden kasvillisuutta luonnehtivat välipinta- tai
painannekasvillisuus. Se merkitsee märkyyttä ja niukkahappisuutta. Avosoista letot ja
nevat erotetaan toisistaan ruskosammallajiston esiintymisen perusteella.
Edellä kuvattujen ns. aitojen suotyyppien lisäksi on ns. sekatyyppejä joilla esiintyy kahden
päätyyppiryhmän
kasvillisuutta,
siten
että
mätäspinnat
jotka
ovat
korpi-
tai
rämekasvillisuutta vuorottelevat neva- tai lettokasvillisuuden kanssa.
Luonnontilainen suo saa ravinteensa pohja- tai pintaveden mukana. Ohutturpeisilla soilla
pääosa ravinteista tulee suon alapuolisesta kivennäismaasta ja ympäristöstä pohjaveden
mukana. Paksuturpeiset suot saavat ravinteensa pääsääntöisesti sadeveden mukana.
Turpeen sisältämät ravinnemäärät riippuvat suuresti siitä miten suo saa ravinteensa.
Ainoastaan
sadeveden
mukana
ravinnelisänsä
saanut
suo
on
lähtökohtaisesti
niukkaravinteisempi kuin pohjaveden mukana kivennäisravinteita saanut suo. Suolle
tulevan veden määrän ja laadun ajallinen vaihtelu on suurta, mistä johtuen erilaisia
suotyyppejäkin on kuvattu suuri määrä.
Puuston kasvuun soilla vaikuttavat käyttökelpoisten ravinteiden määrä ja turpeen ilmatila
eli kuivatus. Ojituksen seurauksena pohjaveden pinta laskee ja turpeen ilmatila kasvaa.
Tämä johtaa hajotustoiminnan vilkastumiseen ja puustolle käyttökelpoisten ravinteiden
saatavuuden lisääntymiseen.
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 5 Taulukko 5. Lähde: Laine J., Vasander H., Hotanen J-P., Nousiainen H., Saarinen M.,
Penttilä
T.,
Suotyypit
ja
turvekankaat
–
opas
kasvupaikkojen
tunnistamiseen.
Metsäkustannus 2012.
Kangasmaiden
kasvupaikkatyypit
Luonnontilainen
suotyyppi
Ojitettu suo/
turvekangas
Lehdot ja
lehtomaiset kankaat
Lehtokorpi,
Ruohokorpi
Ruohoturvekangas ǀ,
Ruohoturvekangas ǀǀ
Mustikkakorpi,
Kangaskorpi,
Ruohoinen
sararäme,
Ruohoinen
saraneva,
Varsinainen
sarakorpi
Puolukkakorpi,
Kangasräme,
Korpiräme,
Kangaskorpi.
Pallosararäme
Tuoreet kankaat
(mustikkatyyppi)
Kuivahkot kankaat
(puolukkatyyppi)
Kuivat kankaat
(kanervatyyppi)
Karukkokankaat
(jäkälätyyppi)
Mustikkaturvekangas ǀ,
Mustikkaturvekangas ǀǀ
Suotyypit joiden
ojituksen jälkeinen
kehitys tunnetaan
huonosti
Ruohoinen sarakorpi,
Varsinainen lettokorpi,
Koivulettokorpi,
Ruohoinen sarakorpi
Varsinainen lettoräme,
Varsinainen letto
Puolukkaturvekangas ǀ,
Puolukkaturvekangas ǀǀ
Pallosarakorpi
Isovarpuräme,
Tupasvillaräme,
Lyhytkorsiräme
Varputurvekangas ǀ,
Varputurvekangas ǀǀ
Kangasräme,
Lyhytkorsikalvakkaneva
Rahkaräme,
Rahkaneva,
Lyhytkorsineva,
Keidasräme
Jäkäläturvekangas ǀ,
Jäkäläturvekangas ǀǀ
Ruohoturvekankaat
I-tyypin puustot ovat kuusivaltaisia. Sekapuina kasvaa yleisesti hieskoivua, yksittäisesti voi
esiintyä myös harmaaleppää ja mäntyä. Ohutturpeisissa kohteissa joukossa voi olla myös
rauduskoivua, raitaa ja haapaa. Opaskasveja ovat lehtojen ja lehtomaisten kankaiden
suursaniaiset esim. hiirenporras ja ruohot kuten käenkaali.
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 6 II-tyypin puustot mättäillä kasvavia hieskoivikoita tai kuusikoita. Sekapuuna esiintyy
yleisesti mäntyä ja muita lehtipuita. Kasvillisuudessa ruoho- ja heinälajit ovat vallitsevia.
Mustikkaturvekankaat
Alkuperäinen suotyyppi vaikuttaa vahvasti ojituksenjälkeisen puusukupolven
rakenteeseen.
I-tyypin turvekankaan puusto on kuusivaltainen, hieskoivua sekapuuna ja yksittäisiä
mäntyjä. Ohutturpeisimmilla kohteilla voi esiintyä myös muita lehtipuita esim. raitoja tai
harmaaleppää.
II-tyypin turvekankaan puusto on tyypillisesti mänty-hieskoivu – sekametsää. Hieskoivu voi
esiintyä myös valtapuuna. Vanhoilla ojitusalueilla on tyypillistä kuusialikasvos.
Mustikkaturvekankaiden opaskasveja ovat ns. tuoreenkankaan ruohot mm. oravanmarja,
metsätähti ja metsäkorte.
Puolukkaturvekankaat
I-tyypin valtapuuna on yleensä mänty. Korpilähtöisillä kasvupaikoilla valtapuu voi olla
hitaasti kasvava kuusi. Hieskoivu on yleisin sekapuu. Ohutturpeisilla kohteilla kasvaa myös
yksittäisiä rauduskoivuja, joskus myös kituliaasti kasvavia haapoja, harmaaleppiä, pihlajia
tai raitoja.
II-tyyppi on tyypillisesti hieskoivu-mänty sekametsää. Vanhoilla ojitusalueilla on usein
ojituksen jälkeen syntynyt harva kuusialikasvos.
Varsinaisia opaskasveja ei ole. Varttuneissa metsissä puolukka ja mustikka ovat
runsaimmat varpulajit.
Varputurvekankaat
I-tyypin puusto on aina lähes puhdasta männikköä. Hieskoivua ja kuusta yksittäisinä
kitukasvuisina sekapuina.
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 7 II-tyypillä puusto samanlaista kuin edellä, mutta hieskoivua kasvaa enemmän sekapuuna
Varsinaisia opaskasveja ei ole. Varvuista suopursu ja juolukka ovat tyypillisiä ja runsaita.
Kanervaa ja variksenmarjaa on lähes aina. ǀǀ tyypin metsissä kasvillisuus on laikuittaista
missä vaihtelevat rämevarvut ja sammalien/jäkälien kasvustot.
Jäkäläturvekankaat
Jäkäläturvekankaiden puusto on heikkokasvuista mäntyä. Yksittäisiä kituliaita hieskoivuja
saattaa esiintyä ojien varsilla. Kanerva ja variksenmarja menestyvät, muut rämevarvut
jäävät pienikokoisiksi. Jäkälät muodostavat usein laajoja kasvustoja.
2.1 Turvelaji ja maatuneisuus
Turve
on
muodostumispaikalleen
kerrostunut
eloperäinen
maalaji,
joka
koostuu
epätäydellisesti hajonneista kasvinjäännöksistä. Turpeeksi luokitellaan maa-aines, jonka
kuivapainosta
vähintään
75
prosenttia
on
eloperäistä
ainesta.
Suomalaisessa
turvemaassa orgaanisen aineksen osuus on yleensä yli 90 prosenttia.
Turpeet
luokitellaan
turvelajeihin
niiden
sisältämän
kasvijäännöskoostumuksen
perusteella. Turvelaji kuvastaa turpeen ravinteisuutta. Tavanomaisesti turpeet luokitellaan
kolmeen pääryhmään: Rahkaturpeet, saraturpeet ja puuvaltaiset turpeet. Rahka- ja
saravaltaiset turpeet ovat ravinteisuudeltaan useimmiten enintään keskiravinteisia.
Saravaltaisia turpeita voi esiintyä myös ravinteikkailla avosoilla esim. letoilla. Puuvaltaiset
turpeet ovat ravinteikkaampia, niitä esiintyy yleisesti korvilla ja puustoisilla rämeillä.
Etelä- ja Keski-Pohjanmaan sijaitsee keidassuoalueella, jossa rahkavaltaiset turpeet ovat
vallitsevia.
Turpeen maatuneisuutta voidaan arvioida maastossa Von Postin luokituksella. Turvetta
puristetaan kädessä ja tarkkaillaan siitä lähtevän veden sameutta ja väriä, sormien lomitse
puristuvan turveaineen määrää ja puristejäännöksen kimmoisuutta.
Von Postin luokituksessa on kymmenen luokkaa. Ääripäät ovat H1 maatumaton ja H10
lähes maatunut.
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 8 Taulukko 6. Turpeen maatumisasteet Von Postin mukaan. Ruotsalainen M., Hyvän
metsänhoidon suositukset turvemaille. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2007.
Turpeen
ominaisuudet
puristettaessa
Vesi kirkasta,
näyte kimmoisa.
Luokat
Maatuneisuus
Ulkonäkö
Ravinnetila
1-2
Lähes
maatumaton.
Kasvinosat
tunnistettavissa.
Kaikkia ravinteita
niukasti.
Etelä-Suomessa
typpitila
tyydyttävä.
Fosforia ja
kaliumia
vaihtelevasti.
Typpitila hyvä.
Paksuturpeisissa
ravinneepätasapaino
mahdollinen.
Typpitila hyvä.
Paksuturpeisissa
oloissa ravinneepätasapino
yleinen.
3-4
Heikosti
maatunut.
Sameaa vettä.
Puristejäännös
puuromaista,
kimmoaa vähän.
Kasvirakenne
pääosin
tunnistettavissa.
5-6
Kohtalaisen
maatunut.
Turveainesta
valuu sormien
välitse, ei
kimmoa.
Kasvirakenne
epäselvä.
7-10
Lähes maatunut.
Turveaineesta yli
puolet valuu
sormien välitse
Kasvinosia ei
juurikaan erota.
2.2 Vesitalous
Kunnostusojitus on osa metsänkasvatuksen toimenpideketjua turvemailla. Ojaverkoston
kunto heikentyy vähitellen ojituksesta kuluneen ajan myötä mm. ojien mataloitumisen ja
umpeenkasvun seurauksena. Maapohjan liiallisesta märkyydestä seuraa puuston kasvun
taantuminen. Ojien kunnostaminen tulee ajankohtaiseksi keskimäärin 20 - 30 vuoden
kuluttua edellisestä ojituksesta. Kunnostusojitettavan kohteen tulee olla metsämaata ja
työn kohdistua taloudellisesti kannattaviin kohteisiin. Tällaisia alueita ovat vähintään
keskiravinteiset ja sitä viljavammat turvemaat. Runsaspuustoisilla alueilla puuston
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 9 haihdunta pystyy kompensoimaan jonkin verran ojaverkoston kuivatustilan heikkenemistä,
eikä kunnostusojitusta ole tarpeen tehdä ennen päätehakkuuta.
3 Metsälaki ja metsänuudistaminen
Vuoden 2014 alussa voimaan tullut metsälaki toi vapauksia metsien uudistamiseen.
Metsälaissa ei enää aseteta kriteereitä uudistushakkuille puuston iän tai järeyden suhteen,
vaan uudistushakkuun voi tehdä koska vain kiertoajan kuluessa. Uudistamisvelvoitteen
täyttymisestä on edelleen huolehdittava.
3.1 Uudistamisvelvoite uudistushakkuussa ja kasvatushakkuussa
Hakkuusta seuraa uudistamisvelvoite
3.1.1 Jos avoin alue on yli 0,3 ha
 Myös kasvatushakkuu muuttuu uudistushakkuuksi pinta-ala rajan ylityttyä.
3.1.2 Jos kasvatuskelpoisen puuston määrä alittaa säännösten edellyttämän
vähimmäismäärän käsittelyalueella.
 Mahdollistaa uudistamisen enintään 0,3 ha:n pienaukkoja käyttäen, jolloin
hakkuu katsotaan kasvatushakkuuksi.
3.2 Perustamistoimenpiteet
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 10 Uuden puusukupolven perustamistoimenpiteet on saatettava loppuun kolmen vuoden
kuluessa
puunkorjuusta
joko
viljellen
tai
luontaisesti
uudistaen.
Uudistamisessa
hyväksyttäville puulajeille ei ole laissa määritelty tarkkaa kasvupaikkarajausta.
3.2.1 Tarvittaessa taimien kasvua haittaavien pensaiden ja puuston raivaus,
heinäntorjunta sekä maanmuokkaus
Haittaaviksi puiksi ei katsota:
 monimuotoisuutta ja maisema-arvoja säilyttäviä jaloja lehtipuita tai yksittäisiä
vanhoja puita tai niiden muodostamia puuryhmiä.
 Lahopuita
 Kasvatuskelpoisten puiden ryhmiä
3.2.2 Tarvittaessa vesitalouden hoito, täydennysviljely ja muu jälkihoito
 Vesitalous on järjesteltävä, jos uudistushakkuun seurauksena käsittelykuvion
vesitalous vaarantaa taimikon aikaansaamisen.
3.2.3 Uudistamiseen hyväksyttävät puulajit
 Mänty, kuusi, rauduskoivu ja haapa
Näiden lisäksi
 hybridihaapa, siperianlehtikuusi, tervaleppä, metsälehmus, tammi, kynä- ja
vuorijalava, vaahtera sekä saarni
 hieskoivu turvemailla, kangasmaiden soistuneilla osilla ja tiiviillä savi- ja
hiesuvaltaisilla mailla. Muilla kasvupaikoilla hyväksytään täydentävänä
puulajina.
3.3 Uudistamisvelvoitteen täyttävä taimikko
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 11 Uudistamisvelvoite täyttyy kun taimikko saavuttaa Eteläisessä Suomessa 10 vuoden
kuluessa hakkuun päättymisestä 0,5 metrin keskipituuden, eikä muu kasvillisuus uhkaa
sen kehitystä välittömästi. Määräaika koskee sekä viljeltyjä että luontaisesti uudistuneita
taimikoita. Taimikon tulee olla riittävän tiheä ja taimien tasaisesti jakautuneena.
Keskisessä Suomessa taimikon tulee olla vakiintunut 15 vuoden kuluessa hakkuun
päättymisestä. Taimien määrä tulee olla kummallakin alueella sama.
 Havupuuvaltaisissa taimikoissa ≥ 1500 tainta/ha
 Lehtipuuvaltaisissa taimikoissa ≥ 1100 tainta/ha
3.4 Eri-ikäisrakenteisena kasvattaminen
Metsälaki mahdollistaa metsän kasvattamisen eri-ikäisrakenteisena. Tällöin ei ole erityisiä
kehitysvaiheita, vaan metsikössä on kaiken kokoisia ja ikäisiä puita. Puusto voi olla myös
epätasaisesti
jakautuneena
kohteella.
Metsän
eri
ikäisrakennetta
kehitetään
ja
ylläpidetään joko:
3.4.1 Poimintahakkuin
Puustosta poistetaan suurimpia puita, viallisia ja sairaita puita sekä tarvittaessa
harvennetaan pienempää puustoa. Alikasvosta säästetään. Poimintahakkuun täytyy olla
riittävän voimakas kannattavuuden ja uudistumisen vuoksi. Poimintahakkuu soveltuu
paremmin kuusen kasvatukseen.
3.4.2 Pienaukkohakkuin
Metsään hakataan pieniä, enintään 0,3 ha:n aukkoja, jotka jätetään taimettumaan
luontaisesti.
Tuulituhoriskin
pienentämiseksi
pienaukkojen
reunat
käsitellään
poimintahakkuin. Mänty ja koivu hyötyvät ns. valopuina enemmän pienaukkohakkuista.
3.5 Vähätuottoiset ojitetut suometsät
Metsälain mukaista uudistamisvelvoitetta ei tule ojitetulle suometsälle, joka on kitu- tai
joutomaata. Näillä kohteilla puuston vuotuinen kasvu on alle 1 m³/ha. Kohteelta voidaan
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 12 poistaa puusto siten, että jätetään 20 kpl ennen ojitusta syntynyttä puuta turvaamaan
monimuotoisuutta. Puunkorjuun jälkeen tällaiset kohteet voidaan jättää ennallistumaan.
Perinneympäristöt ja ojitetut turvemaat, jotka ovat olleet avosoita, tai harvapuustoisia soita
ennen ojitusta voidaan jättää uudistamatta. Nämä kohteet vaativat kuitenkin aktiivisia
ennallistamistoimenpiteitä
ja
Suomen
Metsäkeskuksen
hyväksymän
ennallistamissuunnitelman.
Taloudellisia edellytyksiä heikkotuottoisen ojitetun suometsän puunkorjuulle.

Kun leimikon koko vähintään 5 ha: hakkuukertymä on yli 20 m³/ha (ainespuu), tai yli
30 m³/ha (ainespuu + energiapuu).

Kun leimikon koko on 3 ha: hakkuukertymä 40 m³/ha

Rungon keskikoko on hakkuukertymästä riippuen 20-60 litraa.
3.6 Metsänhoitosuositukset ja metsänuudistaminen
Hyvän metsänhoidon suositusten mukaan metsä suositellaan uudistettavaksi silloin kun
sen edelleen kasvattaminen tuo vähemmän hyötyä metsänomistajalle kuin uudistaminen.
Taloudellisten seikkojen lisäksi metsäomistaja voi kokea merkitykselliseksi metsien
virkistys-, ja monikäyttömahdollisuudet, maisema arvot ja luonnon monimuotoisuuden
ylläpidon.
Mikäli metsänomistaja asettaa 2-3 % tuottovaatimuksen metsäomaisuuteen sitoutuneelle
pääomalle suositellaan uudistamista kun metsikön keskiläpimitta saavuttaa seuraavat
läpimittaluokat
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 13 Taulukko 7. Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. & Väisänen, P. (toim.) 2014.
Hyvän metsänhoidon suositukset –Metsänhoito. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion
julkaisuja.
Lämpösumma
1000-1200 d.d
Väli-Suomi
Puuston pohjapinta-alalla painotettu keskiläpimitta, cm
Metsikkökuvion pääpuulaji
Kasvupaikka
Mänty
Tuore tai viljavampi kangas ja
mustikkaturvekangas
Kuivahko kangas ja puolukkaturvekangas
Kuivakangas ja varputurvekangas
24-28
23-27
22-25
Kuusi
Lehtomainen tai viljavampi kangas ja
ruohoturvekangas
Tuorekangas ja mustikkaturvekangas
26-30
25-28
Hieskoivu suositellaan uudistettavaksi, kun metsikön keski-ikä on taulukon mukainen.
Taulukko 8. Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. & Väisänen, P. (toim.) 2014.
Hyvän metsänhoidon suositukset –Metsänhoito. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion
julkaisuja.
Lämpösumma
1000-1200 d.d
Väli-Suomi
Metsikkökuvion pääpuulaji
Kasvupaikka
Puuston keski-ikä, v.
50-60*
Hieskoivu
Turvemaat
*Jos puuston laatu on riittävä tukkipuun kasvattamiseen.Hieskoivun kasvu ja laatu
heikkenevät puuston kasvaessa.
Huomioitavaa
on
että
suometsiin
sovelletaan
samoja
uudistamisrajoja
kuin
kivennäismaille. Todennäköisesti on kannattavampaa soveltaa suometsiin suositusten
alarajaa.
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 14 Metsänuudistamisen tavoitteena on mahdollisimman nopeassa aikataulussa saada
kohteelle sopivista puulajeista koostuva uusi puusukupolvi.
Suometsien uudistamisen haasteita:

Vesottuminen

Kunttaantuminen ja kuivatustarve

Ravinne-epätasapainon riski ǁ-tyypin turvekankailla

Typpirikkaille maille männyn istuttaminen voi johtaa kasvuhäiriöihin

talous
4 Suometsiin suositeltavat maanmuokkausmenetelmät
Nuorilla ojitusalueilla rahkasammalet muodostavat herkästi taimettuvia pintoja. Ajan myötä
pintamaa kuivuu ja siihen muodostuu karikekerroksia, jotka taimettuvat vaihtelevasti.
Täystiheän taimikon aikaansaamiseksi tarvitaan maanmuokkausta.

Laikutus: Soveltuu kylvö- ja luontaisen uudistamisen kohteilla. Poistetaan elävä
sammalkasvusto
ja
raakahumuskerros.
Laikuissa
paljastetaan
taimettumisenkannalta hyvä, kesälläkin kosteana säilyvä turvepinta. Laikutusta voi
tehdä keskinkertaisesti tai vähän maatuneessa puu- tai rahkaturpeessa, jos
peruskuivatus on kunnossa.

Laikkumätästys: Soveltuu istutuskohteille, joissa kuivatustilanne on kunnossa.
Mätäs tehdään kääntämällä turvetta raakahumuksen päälle.

Kääntömätästys: Soveltuu istutuskohteille. Kääntömätästyksessä maa käännetään
ylösalaisin samaan kohtaan mistä se on otettu. Kuivatustilanteen on oltava
kunnossa kääntömätästyskohteilla.

Naveromätästys:
Soveltuu
viljavien
turvemaiden
istutuskohteiden
maanmuokkausmenetelmäksi. Naverot ohjaavat pintavesiä ja niistä saadaan maata
mättäiden tekemiseen, niiden tehtävänä ei ole laskea pohjavedenpintaa. Kohteen
peruskuivatuksen tulisi siis olla kunnossa. Naveromätästystä käytetään useimmiten
täydentävänä muokkausmenetelmänä ojitusmätästyskohteilla.
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 15 
Ojitusmätästys: Muokkausmenetelmä istutuskohteilla, joissa tarvitaan kuivatusta.
Ojitusmätästyksessä voidaan perata vanhoja ojia ja tehdä täydennysojia. Sitä
voidaan käyttää täydentävänä menetelmänä muissa mätästysmenetelmissä. Ojien
pintamaasta tehdään istutusmättäitä, vähäravinteiset pohjamaat läjitetään, eikä
niille suositella istuttamista.
4.1 Vesiensuojelutoimenpiteet maanmuokkauskohteilla
Maanmuokkausta ei uloteta toimiviin ojiin, niiden varteen jätetään vähintään metrin
levyinen muokkaamaton kaista, myöskään naveroita tai mätäsojia ei yhdistetä suoraan
käsittelyalueen toimiviin kuivatusojiin. Mikäli uudistusalalta kerätään kantoja, ojien varteen
jätetään vähintään kolmen metrin levyinen suojakaista. Navero- ja ojitusmätästys alueilla
suositellaan toteutettavaksi samoja vesiensuojelutoimenpiteitä kuin kunnostusojituksessa.
Uudistusalueen vesiä ei tule johdattaa suoraan vesistöön. Vesiensuojelutoimenpiteisiin
vaikuttavat uudistusalan koko, sekä alueen kautta kulkevan veden määrä ts. valuma-alue.
Yleisimmät vesiensuojelutoimenpiteet ovat:

kaivukatkojen käyttö ojissa

Lietekuopat noin 50 metrin välein kaivetuissa ojissa

Laskeutusaltaiden käyttö

Pintavalutus
Vesistöjen ja pienvesien varteen suositellaan jätettäväksi yhtenäinen vähintään 5 metrin
levyinen suojakaista, jonka maanpintaa ei rikota. Suojakaista rajataan hyödyntäen
maaston, puuston ja muun kasvillisuuden luonnollista vaihettumista. Suojakaistan leveys
voi vaihdella rannan pintavalunnan määrän mukaan.
Hakkuutähteitä ei tulisi karsia
suojakaistalle. Suojakaistalta voidaan korjata puuta, mikäli se voidaan tehdä kaistan
ulkopuolelta maanpintaa ja pintakasvillisuutta rikkomatta.
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 16 Taulukko 9. Suojakaistojen minimileveydet vesistöille, pienvesille ja ojille. Joensuu, S.,
Kauppila, M., Linden, M., Tenhola, T. 2013. Hyvän metsänhoidon suositukset Vesiensuojelu. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio julkaisuja.
Vesistö
Puunkorjuu
Pienvesi
Oja
Vesistöjen ja pienvesien varteen vähintään 5 metrin
suojakaista, jonka maanpintaa ei rikota
Maanmuokkaus
5
5
1
Kantojen nosto
5
5
3
Hakkuutähteet
5
ei jätetä ojiin
5
ei jätetä
suojakaistalle
Vesistöjä ovat: järvi, lampi, joki, puro
Pienvesiä ovat: noro ja lähde
5 Uudistamismenetelmät
Etelä-ja
Keski-Pohjanmaan
turvekankaat
ovat
tyypillisesti
karuhkoja.
Metsämaan
turvekankaista 70 % on ravinteisuudeltaan puolukkaturvekangasta tai sitä karumpaa.
Jäkäläturvekankaista ainoastaan ¼ luokitellaan metsämaaksi. ¾ kasvu jää alle 1 m³/v
jolloin ne ovat kitu- ja joutomaita. Metsänkasvatus jäkäläturvekankailla ei ole taloudellisesti
järkevää. Myös osa varputurvekankaiden metsämaan kohteista on järkevämpää jättää
metsän kasvatuksesta ulkopuolelle.
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 17 Taulukko 10. Metsämaan jako turvekankaisiin suometsissä. Lähde VMI 11.
1400
1196
1200
989
Km ²
1000
749
800
600
430
542
306
400
200
70
0
Rhtkg
Mtkg I
Mtkg II
Metsämaa
Ptkg I Ptkg II
Ravinteisuus laskee
Vatkg
Jätkg
→
Kuvatut uudistamismenetelmät pohjautuvat metsänhoitosuosituksiin.
5.1 Uudistamismenetelmät puulajeittain
Taulukko 11. Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. & Väisänen, P. (toim.) 2014.
Hyvän metsänhoidon suositukset –Metsänhoito. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion
julkaisuja.
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 18 5.1.1 Kuusi
voidaan uudistaa luontaisesti tai viljellen. Kuusen kasvupaikkoja ovat ruohoturvekankaat,
mustikkaturvekankaat ja tietyin varauksin puolukkaturvekankaat
Avohakatut kohteet raivataan ja istutetaan. Maanmuokkausmenetelmänä istutuskohteilla
käytetään kääntömätästystä, tai muita mätästysmuotoja. Suositeltava istutustiheys on
1800 tainta hehtaarille.
Luontainen uudistaminen voidaan tehdä joko olemassa oleva taimiaines vapauttamalla,
koivikkovaiheen kautta, suojuspuuhakkuulla tai kaistalehakkuulla.
Ruohoturvekankaat ja mustikkaturvekankaat taimettuvat usein herkästi kuuselle, myös
puolukkaturvekankaiden
luontaisesti
syntyneet
kuusialikasvokset
tulisi
hyödyntää.
Väljennyshakkuulla voidaan yrittää parantaa luontaisen uudistumisen edellytyksiä.
Hakkuussa jätetään käsittelyalueelle 300 - 500 runkoa/ha. Kasvamaan jätetään terveitä,
siemennyskykyisiä kuusia ja mäntyä ja koivua sekapuuksi.
Mikäli väljennyshakkuun jälkeen on nähtävissä edellytyksiä luontaiselle uudistumiselle,
tehdään 10 - 20 vuoden kuluttua suojuspuuhakkuu, jossa jätetään 100 - 300 runkoa/ha
kuusi-mänty-koivu sekapuustoa. Suojuspuut poistetaan yhdessä tai kahdessa vaiheessa,
kun taimiaines on vakiintunut eikä vaarassa tuhoutua pintakasvillisuuteen.
Kaistalehakkuu voidaan tehdä silloin, kun on edellytykset sille että avoin alue taimettuu
reunametsän vaikutuksesta. Se soveltuu parhaiten kosteisiin herkästi taimettuviin
korpinotkoihin. Uudistettava alue saa ulottua enintään 25 metrin päähän siementävästä
reunametsästä. maanmuokkausta ei tarvitse tehdä. Kaistale tulisi mielellään tehdä itälänsisuunnassa. Kaistaleen reunametsää voidaan väljentää.
5.1.2 Mänty
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 19 Voidaan uudistaa luontaisesti tai viljellen. Viljely voidaan tehdä istuttamalla tai kylvämällä.
Männyn kasvupaikkoja ovat I-tyypin mustikkaturvekankaat, puolukkaturvekankaat ja
varputurvekankaat.
Uudistaminen
kylväen:
Kylvöä
suositellaan
puolukka-
ja
varputurvekankaille.
Taimettumista haittaava puusto raivataan ja uudistusalalle tehdään maanmuokkaus.
Muokkausmenetelmänä suositaan maanpintaa paljastavia menetelmiä. Koneellisessa
kylvössä siemeniä tulee 300 - 400 grammaa hehtaarille. Tällä määrällä saadaan 4000 5000 tainta hehtaarille.
Uudistaminen
istuttaen:
puolukkaturvekankaille
ja
Männyn
istutusta
ohutturpeisille
suositellaan
paksuturpeisille
mustikkaturvekankaille.
Ohutturpeisilla
puolukkaturvekankailla männyntaimista saattaa tulla heikkolaatuisia turpeen korkean
typpipitoisuuden vuoksi. Maanmuokkausmenetelmäksi suositellaan mätästystä. Sopiva
istutustiheys on 2200 tainta hehtaarille.
Luontainen uudistaminen: Luontaiseen uudistamiseen suositellaan siemenpuuhakkuuta.
Käsittelyalueelle jätetään 50 - 100 kappaletta hyvä laatuista mäntyä hehtaarille.
Maanmuokkausta
ei
tarvita,
rahkasammalten
peittävyys
mikäli
ojaverkoston
käsittelyalueella
on
heikon
kuivatustehon
laaja.
Muilla
vuoksi
kohteilla
muokkausmenetelminä suositaan kaivurilaikutusta tai kääntömätästystä. Uudistamistulosta
voidaan parantaa yhdistämällä männyn luontainen uudistaminen ja kylvö.
5.1.3 Hieskoivu
Hieskoivu uudistuu hyvin herkästi useimmilla kasvupaikoilla sekä siemenistä että
kantovesoista. Taloudellisesti heikon tuoton vuoksi hieskoivua ei aktiivisesti uudisteta.
Kasvupaikat joiden uudistaminen muille puulajeille on kallista tai työlästä voi uudistaa
siemensyntyisestä hieskoivusta. Hieskoivun alle syntyy usein kuusialikasvosta, jolle voi
tehdä kasvutilaa verhopuustoa harventamalla. Vesasyntyiset hieskoivut ovat laadultaan
huonoja. Siemensyntyisen hieskoivun kasvu jää useasti heikommaksi kuin rauduskoivun
ja sen kasvatuksessa joudutaan tavallisesti tyytymään pääosin kuitupuuhun. Viljavilla
kasvupaikoilla hieskoivun kasvattaminen lyhyellä kiertoajalla kuitu- ja energiapuuksi voi
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 20 olla kilpailukykyinen vaihtoehto, koska se uudistuu luontaisesti ja kasvaa nuorella iällä
kohtalaisen hyvin.
6 Taimikon varhaishoito
Metsän uudistaminen ei pääty siemenpuuhakkuuseen, kylvöön tai viljelyyn. Uuden
puusukupolven kehitystä on seurattava ensimmäisten vuosien aikana. Käsittelyalueelle
tehdään täydennysviljely, mikäli kasvatuskelpoisia taimia on alle tavoiterajan.
Pintakasvillisuuden kehitys uudistusaloilla on nopeaa. Kaikilta uudistusaloilta tulisi
tarkistaa pintakasvillisuuden torjunnan tarve vuosittain, paras ajankohta on loppukesällä.
Taimia haittaava pintakasvillisuus voidaan poistaa joko mekaanisesti polkemalla tai
niittämällä (sirpillä, viikatteella tai raivaussahalla), tai kemiallisesti siihen soveltuvalla
torjunta-aineella. Mekaaniselle heinäntorjunnalle parasta aikaa ovat kevät ja syksy, mutta
se voidaan tarvittaessa toteuttaa myös kesällä. Kemiallinen pintakasvillisuuden torjunta on
paras suorittaa kesällä.
Mikäli luontaisen uudistamisen ala ei ole 3 vuoden kuluessa taimettunut, on järkevää
suorittaa alalle kylvö tai istutus. Viljelyala tulee täydennysistuttaa, mikäli sillä ei 1 - 3
vuoden kuluttua istuttamisesta kasva riittävää määrää kasvatuskelpoisia taimia. Jos
kasvatuskelpoisten taimien määrä jää alle 500 taimeen hehtaarilla, on ala viljeltävä
kokonaan uudelleen.
Havupuiden istutusalojen varhaisperkaus tehdään taimien ollessa noin metrin mittaisia.
Männyn kylvö- ja luontaisen uudistamisen aloilta lehtipuut poistetaan jo aiemmin. Perkaus
tehdään
joko
täysperkauksena
tai
reikäperkauksena.
Molemmissa
vesaryhmät ja susipuut poistetaan.
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 21 tapauksissa
Lisätietoja/Lähteet:
Ahti E., Kaunisto S., Moilanen M. ja Murtovaara I. (toim.). 2005. Suosta metsäksi.
Suometsien ekologisesti ja taloudellisesti kestävä käyttö. Tutkimusohjelman loppuraportti.
Metsäntutkimuslaitos.
Joensuu, S., Hynninen, P., Heikkinen, K., Tenhola, T., Saari, P., Kauppila, M., Leinonen,
A., Ripatti, H., Jämsen, J., Nilsson, S., Vuollekoski, M. 2012. Metsätalouden vesiensuojelu
–kouluttajan opas. Taso hankkeen julkaisuja.
Joensuu, S., Kauppila, M., Linden, M., Tenhola, T. 2013. Hyvän metsänhoidon suositukset
-Vesiensuojelu. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio julkaisuja.
Laki metsälain muuttamisesta 1096/1996
Luoranen, J., Saksa, T., Finèr, L., & Tamminen, P. 2007. Metsämaan muokkausopas.
Metsäntutkimuslaitos.
Luoranen, J., Saksa, T., & Uotila K. 2012. Metsänuudistaminen. Metsäntutkimuslaitos.
Päivänen J., 2007. Suot ja suometsät –Järkevän käytön perusteet. Metsäkustannus Oy.
Ruotsalainen, M. 2007. Hyvän metsänhoidon suositukset turvemaille. Metsätalouden
kehittämiskeskus Tapio julkaisuja.
Valtakunnan metsien 11. inventointi. Metsäntutkimuslaitos
Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. & Väisänen, P. (toim.) 2014. Hyvän
metsänhoidon suositukset –Metsänhoito. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion
julkaisuja.
Suometsien kokonaisvaltainen käsittely ‐ hanke 2013‐2014 22