MAANPUOLUSTUS

Transcription

MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU
HAASTATTELU
Puolustusministeri
JUSSI
NIINISTÖ
TEEMA
KAUKOIDÄN
TURVALLISUUSPOLIITTINEN
TILANNE
113 • SYYSKUU 2015
MAANPUOLUSTUS
Päätoimittaja: Yksikön johtaja Janne Kuusela
Toimituskunta
Päätoimittaja Arno Ahosniemi
Päätoimittaja Päivi Anttikoski
Professori Tuomas Forsberg
Eversti Jyrki Heinonen
Viestintäjohtaja Max Arhippainen
Toimittaja Tuomo Lappalainen
Osastopäällikkö Matti Saarelainen
Tieto- ja viestintäjohtaja Marjo Timonen
Toimitussihteeri: Majuri Jarkko Pirkkalainen
Toimituksen sihteeri: Anita Pursiainen
Toimitus
postiosoite: PL 266, 00171 Helsinki
käyntiosoite: Maneesikatu 6
puhelin: +358 40 149 3649
(toimistoaika maanantai-torstai klo 10.00–14.00)
sähköposti: [email protected]
www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi
Maanpuolustus-lehdessä esitetyt mielipiteet ovat asianomaisten kirjoittajien
omia näkemyksiä eikä niiden tarvitse välttämättä edustaa lehden
toimituskunnan tai Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kantaa.
Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset
toimituksen postiosoitteella tai sähköposti:
[email protected].
Alueellisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset
alueellisille yhdistyksille, yhteystiedot lehden loppuosassa.
Maanpuolustus-lehden levikki on 12 000 kappaletta.
Ilmoitushinnat:
3. kansi (takakannen sisäpuoli) 1 200 €
kokosivu 1 000 €
½ sivu 600 €
¼ sivu 300 €
Ilmoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä
toimituksen sihteeriin.
Graafinen suunnittelu ja taitto: Riikka Haahti
ISSN 0357-2080
Edita Prima Oy, Helsinki 2015
Seuraava Maanpuolustus-lehti ilmestyy joulukuussa 2015. Lehden ilmoitusten
tulee olla toimituksen sihteerillä ([email protected])
lehden lopussa olevan mediakortin aikataulun mukaisesti.
Pääkirjoitus
Pieni todennäköisyys/katastrofaaliset seuraukset
Elokuussa tuli kuluneeksi tasan 70 vuotta Hiroshiman ja Nagasakin
ydinpommeista sekä toisen maailmansodan päättymisestä. Elokuun 1945
jälkeisistä tapahtumista sai alkunsa myös Yhdysvaltain ja Japanin välinen
liittolaissuhde, joka on tänä päivänä erittäin vahva. Sodan kokemukset sen
sijaan varjostavat edelleen Japanin ja Kiinan suhteita, jotka ovat viilentyneet
entisestään.
Yhdysvallat julkisti hiljattain uuden kansallisen sotilasstrategian ja
Japanissa hyväksyttiin vuosittainen puolustuskatsaus. Yhdysvaltojen
sotilasstrategia painottaa yhteistyön tiivistämistä Tyynen meren alueen
liittolaisten ja kumppaneiden kanssa. Japanin katsauksessa nostetaan
esiin Kiinan aiheuttama uhka ja aggressiivinen toiminta merialueilla.
Samalla Japanin hallitus hakee uudella lainsäädännöllä liikkumavaraa
itsepuolustusvoimilleen, jotta ne voisivat tukea Yhdysvaltojen asevoimia
Japanin oman turvallisuuden ollessa uhattuna.
Myös Yhdysvallat on ilmaissut suorin sanankääntein huolestuneisuutensa
Kiinan politiikasta Etelä-Kiinan merellä. Kiinalle valtaosa Etelä-Kiinan
merestä on suvereenia kiinalaista aluetta, ja se myös osoitetaan näkyvin
toimenpitein kiistanalaisilla saarilla ja riutoilla. Yhdysvallat taas painottaa,
että kyseessä on vapaasti navigoitavissa oleva kansainvälinen merialue.
Lisäksi Kiinalla ja Japanilla on erilaiset näkemykset öljy- ja kaasuvarantojen
hallinnasta Itä-Kiinan merellä.
Kasvavan puolustusbudjetin ja asevoimien nopean teknologisen kehityksen
myötä Kiinalle on muodostunut varteenotettavaa kykyä halutessaan
rajoittaa muiden valtioiden laivojen tai ilma-alusten toimintavapautta
strategisesti tärkeillä vesillä. Kiinan naapurimaat ja Yhdysvallat pyrkivät
parhaansa mukaan vastaamaan haasteeseen. Tätä varjonyrkkeilyä on
käyty enimmäkseen verbaalisella tasolla ja kyberulottuvuudessa, mutta
kehityssuuntaus on huolestuttava. Lisääntyvät jännitteet kasvattavat
virhearvioiden ja vahinkojen riskiä, mikäli alueella puhkeaisi nopeasti
eskaloituva kriisi.
Tuoreessa sotilasstrategiassa Yhdysvallat arvioi todennäköisyyden
päätymiselle sotaan toista suurvaltaa vastaan pieneksi – mutta kasvavaksi
– ja seuraukset katastrofaalisiksi. Herkkää tasapainoa sovitellaankin
ensisijaisesti diplomaattien toimesta, mutta aihepiiri työllistää melkoisesti
myös puolustussuunnittelijoita.
Janne Kuusela
Päätoimittaja
Maanpuolustus 113
1
2
Maanpuolustus 113
Sisältö
1
Pääkirjoitus
3
Sisältö
HAASTATTELU
4
Puolustusministeri Jussi Niinistö
TEEMA: KAUKOIDÄN TURVALLISUUSPOLIITTINEN TILANNE
12 Juha A. Vuori: Merialuekiistoja ja asevarustelua
18 Jari Gustafsson: Silkkitie kohti länttä
23 Pete Piirainen: Painopiste siirtyy Aasiaan
29 Kauko Laitinen: Yoshidan doktriinista proaktiiviseen pasifismiin
35 Matti Puranen: Kahden suurvallan sekava konflikti
ARTIKKELIT
40 Rasmus Hindrén: Kohti uutta turvallisuusstrategiaa
43 Karoliina Honkanen: Vuosi Naton huippukokouksesta
46 Mikko Taussi: Logistiikkalaitos – Puolustusmateriaalin omistaja
KIRJA-ARVIOITA
51 Suomen turvallisuus
MAANPUOLUSTUSKURSSIT
52 Käännekohta – 213. Maanpuolustuskurssin tarina
53 47. Erikoiskurssi
54 96. Jatkokurssi ja 57. Täydennyskurssi
55 97. Jatkokurssi ja alueellisten maanpuolustuskurssien neuvottelupäivät
MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN TOIMINTA
56 Philip M. Breedlove: Nato on the way to Warsaw Summit
60 Harrastusjaostot
62 KURSSIEN KOKOONTUMISIA
68 ALUEELLISET YHDISTYKSET
Maanpuolustus 113
3
Haastattelu
Puolustusministeri
JUSSI
NIINISTÖ
Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 2.9.2015
Janne Kuusela
Puolustusvoimauudistus korjasi puolustusvoimien kustannusrakennetta ja
uudistuksen toimeenpanon aikana
madallettua toiminnan tasoa on kyetty
palauttamaan. Kuinka arvioisitte puolustusvoimien toimintakykyä tällä hetkellä?
Tietyillä osa-alueilla, kuten alueellisen koskemattomuuden valvonnassa, toimintakyky on
hyvällä tasolla – niin kuin tietysti pitää ollakin
kaikissa tilanteissa. Mutta kokonaisuutena puolustusvoimien toimintakyvyssä jäädään enintään tyydyttävälle tasolle. Tämä johtuu siitä, että
4
Maanpuolustus 113
Puolustusministeri Jussi Niinistö
Maanpuolustus 113
5
Haastattelu
”Puolustuksen
uskottavuus
koki kolauksen
viime vaalikauden
aikana.”
viime vaalikaudella puolustusvoimauudistuksen
toteutus jouduttiin edellisen hallituksen puolustusvoimille määräämien lisäsäästöjen takia rahoittamaan muun muassa materiaalihankkeita
leikkaamalla. Sen seurauksena meillä on syntynyt laajalla rintamalla materiaalisia puutteita,
etenkin maavoimien osalta.
Puolustusvoimauudistuksen toteutuksen yhteydessä otettiin myös tietoinen riski, kun toimintaa lähdettiin supistamaan ja esimerkiksi
reserviläisten kertausharjoitukset ajettiin alas
muutamaksi vuodeksi. Nyt joudumme sitten
elämään siinä syntyneen osaamisvajeen kanssa
ja puolustuksen uskottavuus koki kolauksen
viime vaalikauden aikana. Tänä vuonna on onneksi kyetty palauttamaan kertausharjoitukset
tyydyttävälle tasolle, ottaen huomioon sodan
ajan joukkojen vähentymisen, ja toivottavasti
voimme pysyä vähintään tällä tasolla myös tulevina vuosina. Ilman riittävää kertausharjoitusten kiertoa hieno järjestelmämme dementoituu.
Millaisena näette puolustusvoimien
edellytykset vastata muuttuneen turvallisuusympäristön haasteisiin? Onko
Euroopan kiristyneen tilanteen vuoksi
syytä tarkastella esimerkiksi puolustusvoimien valmiutta? Millaisia toimenpiteitä
tulisi kenties harkita?
Turvallisuusympäristö on viime aikoina muuttunut Ukrainan kriisin myötä, mutta Suomen
asema on verraten vakaa ja meidän rajoillamme
on rauhallista. Yleiseen asevelvollisuuteen, koulutettuun reserviin ja aluepuolustukseen nojaava puolustusratkaisumme on toimiva ja hyvä
ratkaisu. On kuitenkin selvää, että viime aikojen tapahtumat turvallisuusympäristössämme ja
uuden tyyppiset uhkakuvat edellyttävät meiltä
uudenlaista valmiutta ja varautumista.
Kuten Krimin niemimaan liittäminen Venäjään on opettanut, on tänä päivänä varauduttava
myös nopeasti eteneviin, pienin ja ammattimaisin joukoin toteutettaviin operaatioihin. Tämä
edellyttää meiltä nykyistä parempaa toimintavalmiutta, etenkin maavoimien osalta. Merija ilmavoimat ovat jo korkeassa valmiudessa,
mutta lähes yksinomaan reserviläisiin nojaavat
maavoimat ovat akilleen kantapäämme.
6
Maanpuolustus 113
Puolustusministeri Jussi Niinistö
Ilman lisärahoitusta on vaikea kehittää kykyä vastata tällaisiin hyvin nopeasti kehittyviin
operaatioihin riittävällä tasolla. Toimintavalmiuden parantaminen edellyttäisi satsauksia
muun muassa nopeammin käyttöön otettavien
joukkojen materiaaliin ja kertausharjoituksiin.
Tämä ei tietenkään tapahdu ilmaiseksi ja se on
haasteemme tällä vaalikaudella. Vaikka saammekin lisää rahaa materiaalihankintoihin, niin
saa nähdä saammeko lisärahoitusta valmiuden
nostamiseen. Talouden reunaehdot ovat kovin
ankarat.
Valmiutta voidaan parantaa myös säädöspohjaa tarkistamalla, liittyen esimerkiksi sotilas-,
raja- ja poliisiviranomaisten toimivaltuuksiin.
Erityisesti on tarkasteltava asevelvollisten käyttöön liittyviä säädöksiä, kuten kertausharjoituksiin liittyvät aikarajoitukset ja kertausharjoituspäivien ylärajat. Tämä työ on tällä vaalikaudella tehtävä eikä uskottava maanpuolustus saa
kaatua juridiikkaan. Esimerkiksi varusmiesten
käyttömahdollisuudet olivat kylmän sodan aikana paljon joustavampia kuin mitä ne ovat tänä
päivänä.
Lisäksi meillä on tiedustelujärjestelmä, jonka
on oltava ajan tasalla, ja siihenkin liittyy säädösvalmistelutarpeita. Tiedustelun juridiseen
säädöspohjaan liittyvä työ on jo pohjustettu ja
uskon, että se myös tällä vaalikaudella saadaan
aikaiseksi. Siihen ei käsittääkseni liity perustuslaillisia kysymyksiä, toisin kuin sisäministeriön
johdolla valmisteltavaan tiedonhankintalakiin.
Hallitusohjelman mukaan tällä vaalikaudella ulko- ja turvallisuuspoliittisen
selonteon lisäksi laaditaan puolustusselonteko. Millaisia odotuksia teillä on
uudentyyppiselle puolustusselonteolle?
Puolustusselonteko on ymmärtääkseni jo jonkin
aikaa ollut puolustushallinnon toiveena. Minulla
oli ilo olla mukana hallitusohjelmaneuvotteluiden ulko- ja turvallisuuspoliittisessa työryhmässä, jossa tämä asia saatiin hallitusohjelmaan
kirjattua. Tarve tällaiselle käytännölle on lähtenyt liikkeelle etenkin siitä, että puolustusvoimien kehittämisen pitäisi olla pitkäjänteisempää
niin resurssien kuin suorituskykyjenkin osalta.
Puolustusselonteon voi myös nähdä jatkumona
kansanedustaja Ilkka Kanervan johtaman parlamentaarisen selvitysryhmän puitteissa tehdylle
puolustuksen pitkän aikajänteen haasteiden tarkastelulle.
Puolustusselonteko on valtioneuvoston selonteko, joka valmistellaan puolustusministeriön
johdolla, rinnan ulko- ja turvallisuuspoliittisen
selonteon kanssa. Siinä käydään läpi puolustuksen toimintaympäristöä ja puolustuspolitiikan
perusteita, arvioida puolustuksen nykytilaa ja
pohtia puolustuspoliittisia linjauksia. Lisäksi
on tarkoitus kammata puolustusvoimauudistus kriittisesti läpi sillä silmällä, että vastaako
uudistuksen tuottama rakenne tulevaisuuden
haasteisiin.
Toimitte viime vaalikaudella eduskunnan
puolustusvaliokunnan puheenjohtajana.
Kuinka arvioitte kokemustenne valossa
valtioneuvoston ja eduskunnan välisen
yhteistyön sujuvuutta ja mahdollisia
kehittämistarpeita?
Viime vaalikaudella sain tosiaan valiokunnasta
käsin katsoa valtioneuvoston ja eduskunnan
välistä yhteistyötä ja täytyy sanoa, että se parani loppua kohti. Etenkin jo edellä mainitulle
parlamentaariselle selvitysryhmälle oli selkeä
tilaus vaalikauden alun kompastelun jälkeen.
Toki oma näkökulmani koskee lähinnä puolustusvaliokunnan ja puolustusministeriön välistä
yhteistyötä, mutta en näkisi merkittävää moitittavaa muissakaan asiakokonaisuuksissa.
Olennaista on, että käsiteltävät asiat tulisivat
ministeriöstä riittävän ajoissa ja hyvin valmisteltuina eduskuntakäsittelyyn. Nimenomaan
kiire on se, mikä eduskunnan päässä aiheutti
ongelmia. Tätä esiintyi varsinkin kansainväliseen kriisinhallintaan liittyvissä kysymyksissä,
jotka usein tulivat käsittelyyn todella nopealla
aikataululla. Tätäkin ongelmaa voidaan tietysti
edesauttaa pitämällä yllä myös epävirallista vuorovaikutusta ministeriön ja kansanedustajien välillä. On hyvä, että eduskunnassa on jo etukäteen ymmärrystä käsittelyyn tulevista asioista,
varsinkin mietintöä tai lausuntoa valmistelevilla
valiokunnilla. Sen vuoksi aion jatkaa puolustusministeriedeltäjieni aloittamaa valiokuntailtojen
perinnettä.
Maanpuolustus 113
7
Haastattelu
”Kansainväliset
harjoitukset
ovat tärkeitä
suorituskykyjen
kehittämisessä.”
Yksittäisistä teemoista voisi tietenkin pohtia
tarkemmin, että mikä olisi tarkoituksenmukaisin tapa käsitellä eduskunnassa kokonaisturvallisuuteen liittyviä asioita. Ne ovat luonteeltaan
poikkihallinnollisia ja samalla kiinteästi yhteydessä maanpuolustuksen teemoihin.
Puolustuspolitiikan alalla on viime
vuosina tehty useita aloitteita kansainvälisen yhteistyön tiivistämiseksi. Kuinka
arvioitte yhteistyön mahdollisuuksia
suomalaisesta näkökulmasta?
Kansainväliset harjoitukset ovat tärkeitä suorituskykyjen kehittämisessä. Yhteistyömahdollisuudethan ovat nykyään periaatteessa rajattomat, toki lainsäädännön ja suvereniteettikysymysten puitteissa. Toivottavasti pystymme myös
lisäämään toimintamme kustannustehokkuutta
kansainvälisen yhteistyön myötä esimerkiksi
materiaalihankintojen ja materiaalin ylläpidon
osa-alueilla. Kansainvälistä yhteistyötä ei tietenkään kannata tehdä pelkästään yhteistyön
vuoksi, vaan siitä täytyy olla saatavissa selkeää
hyötyä itsellemme.
Millaisia asioita haluaisitte kenties nostaa
esiin suomalaiseen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen keskusteluun?
No niitä tuntuu nousevan tahtomattakin ja lähes
päivittäin kotimaiseen uutistarjontaan. Tämä
johtuu siitä, että median, suuren yleisön ja sosiaalisen median yleisön taholta kohdistuu tänä
päivänä varsin suurta mielenkiintoa puolustusasioihin ilman, että erityisiä aloitteita tai nostoja
tarvitsisi edes harkita. Maanpuolustustahto on
Suomessa poikkeuksellisen voimakasta ja kansalaiset ovat yleensä ottaen kiinnostuneita puolustukseen liittyvistä kysymyksistä - niin kuin
pitääkin olla.
Jos jotain haluaisin erityisesti saattaa kansalaisten tietoisuuteen, niin se on puolustuksen
tarvitsemat resurssit, esimerkiksi juuri äsken
keskustelemamme tarpeet valmiuden tehostamiseen liittyen. Näkisin, että puolustusministerinä velvollisuuteni on – tietenkään mitään
sotasalaisuuksia paljastamatta – antaa mahdollisimman rehellinen kuva siitä, mihin päädy-
8
Maanpuolustus 113
Puolustusministeri Jussi Niinistö
tään jos puolustusvoimat eivät saa tarvitsemiaan resursseja ja millaisia seurauksia sillä voi
pahimmillaan olla. Viime kädessä suomalaiset
ovat kuitenkin vastuussa isänmaansa puolustamisesta.
JUSSI NIINISTÖ
Olette käynyt valtakunnallisten maanpuolustuskurssien numero 176 noin
vuosikymmen sitten. Kuinka luonnehtisitte kurssien roolia tänä päivänä?
Olen kiitollinen, että sain käydä kurssin ja vieläpä verrattain nuorella iällä. Yhtenä maanpuolustuskurssien haasteena näen nimittäin sen,
että kursseille päädytään usein työuran loppupuolella. Olisi varmasti molemmille osapuolille
sen hyödyllisempää, mitä enemmän kurssin jälkeen olisi vielä työvuosia jäljellä. Vallitseva tilannehan kertoo tietenkin siitä, kuinka arvostettua
ja laadukasta koulutus maanpuolustuskursseilla
annetaan. Kyse on samalla myös erinomaisesta
verkostoitumistapahtumasta eikä kutsuista käsitykseni mukaan yleensä kieltäydytä.
Maanpuolustuskurssi on ainutlaatuinen
foorumi, jossa näkisin aineksia jopa vientituotteeksi. Kurssien merkitys tulee korostumaan
entisestään aikana, jolloin on syytä jakaa laadukasta ja analysoitua tietoa Suomen puolustukseen ja turvallisuuteen vaikuttavista seikoista
niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin päättäjille. Tarvetta kursseille siis on nyt ja tulevaisuudessa. Konsepti on hyvä enkä sitä lähtisi
muuttamaan muuten kuin siltä osin, että kenties
kurssilaisten ikäjakaumaan olisi hyvä kiinnittää
huomiota. •
Filosofian tohtori Jussi Niinistö
aloitti puolustusministerinä
toukokuussa 2015. Hän on toiminut
vuodesta 2011 perussuomalaisten
kansanedustajana ja vuodesta
2013 puolueen 1. varapuheenjohtajana. Vuosina 2011–2015 hän
toimi eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajana.
Niinistö on Suomen historian
dosentti Helsingin yliopistossa
ja Suomen sotahistorian dosentti
Maanpuolustuskorkeakoulussa.
Hän on käynyt Valtakunnallisen
maanpuolustuskurssin numero 176.
Maanpuolustus 113
9
Filippiiniläinen sotilas
partioimassa Etelä-Kiinan
merellä Spratlysaarilla, Thitulla
toukokuussa 2015. Saaret
käsittävät yli 30 000 pientä
saarta joiden ympärillä on öljy- ja
kaasuesiintymiä sekä kalastusalueita. Useilla alueen valtioilla
on kiistellyillä saarilla asevoimia.
Saariryhmä on altis konflikteille.
10
Maanpuolustus 113
TEEMA
KAUKOIDÄN
TURVALLISUUSPOLIITTINEN
TILANNE
Maanpuolustus 113
11
Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne
KIRJOITTAJA
Juha A.Vuori toimii maailmanpolitiikan professorina (ma.)
Helsingin yliopistossa ja hän
on kansainvälisen politiikan
dosentti Tampereen yliopistossa.
Kriittiseen turvallisuustutkimukseen erikoistunut Vuori
on erityisesti perehtynyt
Kiinan kansantasavaltaan
ja ydinaseisiin. Vuoren
julkaisuihin kuuluvat Critical
Security and Chinese Politics
(Routledge, 2014) ja Kiinan
kansantasavallan historia
(yhdessä Lauri Paltemaan
kanssa, Gummerus, 2012).
Merialuekiistoja
Juha A.Vuori
Aasian alueellinen
turvallisuus sotilaallisesta
näkökulmasta.
12
Maanpuolustus 113
Merialuekiistoja ja asevarustelua
ja asevarustelua
Nopeasti katsottuna Aasian alueellinen turvallisuustilanne näyttäytyy vaarallisena. Alueella on
joukko jäätyneitä konfliktinmuodostuksia, Afganistanin sota on jättänyt levottomuutta EteläAasiaan ja merialue-erimielisyydet ovat toistuva
jännitteiden lisääjä Itä- ja Kaakkois-Aasiassa.
Kylmän sodan jälkeinen ydinaseiden leviäminen on tapahtunut Aasiassa. Myös tavanomaiset
Japanin rannikkovartioston
alus ampuu vesitykillä taiwanilaisia kalastajia Itä-Kiinan
merellä Senkaku -saaren
lähettyvillä. Tokio pitää aluetta
vahvassa kontrollissa.
Maanpuolustus 113
13
Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne
sotilasbudjetit ovat kasvaneet johdonmukaisesti.
Näistä huolenaiheista huolimatta pidempiaikaiset kehityskulut ilmentävät turvallisuusregiimin vakiintumista. Itä-Aasiaan on muodostunut turvallisuuspoliittisia foorumeja ja valtiot
ovat sitoutuneet hoitamaan kiistansa ilman sotilaallista voimaa. Turvallisuusyhteisön tilanteeseen, jossa turvallisuusuhkiin valtioiden välillä
ei enää varauduttaisi, vaikuttaisi olevan kuitenkin vielä hyvin pitkä matka.
AASIAN ALUEELLISET
TURVALLISUUS-ORGANISAATIOT
Vielä kaksi vuosikymmentä sitten Itä- ja Kaakkois-Aasia kävi esimerkkinä alueesta, jossa ei
ollut merkittäviä turvallisuuspoliittisia kansainvälisiä organisaatioita. Nykyään alueelta löytyy
kuitenkin joukko organisaatioita, joiden päiväjärjestys koskettaa nimenomaan turvallisuuspoliittisia kysymyksiä.
Kylmän sodan aikana perustettu KaakkoisAasian yhteistyöjärjestö Asean on ollut pohja
organisoitumisen tiivistymiselle. Alueella olevat
varsinaiset puolustusliitot ovat silti kahdenvälisiä. Liittojärjestelmää kutsutaan kärrynpyörämalliksi, jossa Yhdysvallat on pyörän ydin
ja kahdenväliset puolustussopimukset pyörän
puolia.
Venäjän vetäytyminen Aasiasta, Yhdysvaltojen läsnäolon väheneminen ja Kiinan aggressiivisina koetut toimet tiivistivät ja laajensivat
Aseania 1990-luvulla, kun mukaan otettiin myös
sosialistiset valtiot. Aseanin alueellinen foorumi
(ARF) on keskittynyt vuodesta 1994 erityisesti
turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Mukana on
myös alueen ulkopuolisia tahoja kuten EU ja
Yhdysvallat.
Kiinan tavoitteena on jatkaa Itä-Aasian turvallisuuspoliittista vakiintumista ja luoda järjestöarkkitehtuuri, joka pitäisi Yhdysvallat sen
ulkopuolella. Tavoitteena on ”Aasia aasialaisille”,
mikä antaisi lisää painoarvoa Kiinalle.
Japani tavoittelee rauhanperustuslakinsa
muuttamista ja asevoimiensa normalisointia.
Erityisesti Kiina ja Korea ovat kritisoineet tätä
tavoitetta. Osallistuminen monenvälisiin organisaatioihin tähtää luottamuksen lisäämiseen
tässä tilanteessa.
Luottamuksen lisääminen kuvaakin par14
Maanpuolustus 113
haiten alueen turvallisuusorganisaatioiden
toimintaa. Aseanin ajama turvallisuuskäsitys
on nimetty yhteistyölliseksi turvallisuudeksi.
Tässä näkemyksessä turvallisuus saadaan aikaan yhdessä ilman, että yhteistyö on ketään
vastaan.
Toinen merkittävä turvallisuusorganisaatio
Aasiassa on Shanghain yhteistyöorganisaatio
(SCO), joka keskittyy Keski-Aasian turvallisuuskysymyksiin, erityisesti separatismin ja
terrorismin torjumiseen. Intia ja Pakistan on
juuri hyväksytty jäseniksi, mikä vahvistaa Itäja Etelä-Aasian turvallisuuspoliittisia kytköksiä.
KONFLIKTINMUODOSTUKSIA
Vakavin ja akuutein sodanuhka Itä-Aasiassa
on Koreoiden välinen konflikti. Koreoiden tilanne on säilynyt räjähdysherkkänä ja maiden
sotajoukot vaihtavat ajoittain tulta rajan ylitse.
Japani on huolestunut Pohjois-Korean ohjuksista ja Kiina pakolaispotentiaalista. Ydinaseen
hankinta takaa mahdollisuuden jatkaa Kimien
omintakeista politiikkaa.
Taiwanin kysymys on toinen Itä-Aasian potentiaalinen sodanaihe. Suhteet Taiwanin salmen ylitse ovat tosin olleet kunnossa jo pidemmän aikaa. Mikäli Taiwanin itsenäistyminen
saisi kuitenkin jälleen lisää kannatusta, voisi
tilanne vaikeutua hyvinkin nopeasti.
Etelä-Aasiassa Intialla ja Pakistanilla on aluekiistoja ja muutenkin ongelmalliset suhteet. Afganistanin-Pakistanin raja-alueen levottomuuksien leviäminen laajemmalle alueelle omaa
myös vakavan konfliktipotentiaalin.
KIINAN KESKEISYYS JA YHDYSVALTOJEN LÄSNÄOLO
Tarkastelee Aasian alueellista turvallisuutta sitten sotilaallisesta, taloudellisesta, poliittisesta
tai ympäristöllisestä näkökulmasta, niin Kiina
on kaikkien kuvioiden keskellä. Kiinan supervaltaominaisuuksissa on silti vielä merkittäviä
vajaavaisuuksia: voimanheijastuskyvyt ovat
alueelliset, pehmeä valta on heikko ja sisäpoliittiset turvallisuushaasteet ovat mittavia.
Vaikka Yhdysvallat säilytti sotilaallisen läsnäolonsa Itä-Aasiassa, sota terrorismia vastaan piti
päähuomion Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä. Presidentti Obama julisti Yhdysvaltojen käännähtävän kohti Aasiaa. Venäjän toimet Euroopassa
Merialuekiistoja ja asevarustelua
ovat kuitenkin vaikeuttaneet linjauksen toteuttamista. Yhdysvallat on silti tiivistänyt sotilaallista
yhteistoimintaa liittolaistensa kanssa ja tukee
Japanin pyrkimyksiä perustuslain muutoksessa.
EI-VALTIOLLISET SOTILAALLISET UHKAT
Aasiassa on useita valtioita, joissa on poliittiseen
väkivaltaan valmiita ryhmittymiä. Viime vuosina erityisesti Thaimaassa on ollut levotonta.
Näillä ryhmillä ei yleensä kuitenkaan ole alueellisia vaikutuksia tai pyrkimyksiä. Poikkeuksen
muodostavat jotkin erityisesti Indonesiassa
toimineet Kaakkois-Aasian pan-islamistiseen
valtioon pyrkineet ryhmät sekä Keski-Aasiaan
suuntautuneet ryhmät Kiinassa. Kiina on hyödyntänyt SCO:ta kampanjoissaan separatisteja
vastaan.
Terrorismin ohella erityisesti Asean on kiinnittänyt huomiota myös poikkikansalliseen
rikollisuuteen kuten merirosvoukseen. Koska
Aseanin valtioilla on eriäviä intressejä näissä
kysymyksissä, jotkin järjestöön kuuluvat valtiot
ovat tiivistäneet yhteistoimintaansa ilman kaikkien mukaantuloa. Esimerkiksi Malakansalmen
tilannekuva jaetaan useamman valtion kesken.
Pohjois- ja Etelä-Koreoiden korkeat edustajat
päättivät pikaisesti istua saman pöydän ääreen
äskettäin elokuun 22. päivä. Tapaaminen
toteutettiin demilitarisoidulla vyöhykkeellä
PanmunJonin kylässä. Tavoitteena on löytää
ulospääsy eskaloituvalle aseelliselle konfliktille.
SOTILAALLINEN VARUSTAUTUMINEN
Itä- ja Kaakkois-Aasia on merkittävän asevarustelun aluetta. Kiinan sotilasbudjetti jättää muut
varjoonsa, mutta Japanin itsepuolustusjoukot
ovat mittavia. Myös Singaporen asehankinnat
tekevät sen budjeteista huomattavia.
Erityistä huolta on aiheuttanut alueen maiden hankkimien asejärjestelmien hyökkäyksellinen luonne. Hankinnat ovat kohdistuneet laivastoihin ja ilmavoimiin, mitä on pidetty reaktiona
Kiinan merivoimien modernisoinnille sekä toimille Etelä-Kiinan merellä: Kiina on hankkinut
satamia ja lentokenttiä merikauppareittien varrelta Kaakkois-Aasiassa, Intian valtamerellä ja
Persianlahdella sekä laajentanut merivoimien
Maanpuolustus 113
15
Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne
Alueen
asevarustelua
leimaa
hyökkäyksellinen
luonne.
operointialuetta lähivesiltä Itä- ja KaakkoisAasian saariketjuille asti. Tosin myös Itä- ja
Kaakkois-Aasian laajat meri- ja saarialueet voivat selittää asejärjestelmähankintojen luonnetta.
Ydinaseilla on merkittävä rooli Aasian alueellisessa turvallisuudessa. Alueella on kaksi ydinsulkusopimuksen tunnustamaa ydinasevaltiota
eli Venäjä ja Kiina, minkä lisäksi Intia, Pakistan
ja Pohjois-Korea omaavat ydinaseita vaikka ovat
sopimuksen ulkopuolella. Kaakkois-Aasia on julistettu ydinaseista vapaaksi vyöhykkeeksi.
MERIALUEKIISTOJA
Itä- ja Kaakkois-Aasiassa on joukko merialuekiistoja. Toisin kuin jaettujen valtioiden kysymykset, nämä ovat pikemminkin toistuvien
pienempien jännitteiden aikaansaajia kuin todellisia sodanuhkia.
Japanilla on saarikiistoja niin Etelä-Korean,
Venäjän kuin Kiinankin kanssa. Akuuteimpana
ja ainoana konfliktipitoisena näistä pidetään Kiinan kanssa käytävää saarikiistaa.
Kiistaa käydään kiinalaisittain Kalastaja(Diayu) tai japanilaisittain Huippusaarista
(Senkaku). Nämä muutaman neliökilometrin
pinta-alan omaavat, asumattomat saaret eivät
itsessään ole kovinkaan merkittäviä. Ne ovat
kuitenkin symbolisesti äärimmäisen tärkeitä
Kiinalle ja ne laajentavat YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaisia aluevesioikeuksia.
Japani ja Kiina pääsivät yhteisymmärrykseen kiistan hyllyttämisestä 1970-luvun lopulla
maiden suhteiden normalisoinnin aikaansaamiseksi, mutta saarikiista on ollut otollinen provokaatiomahdollisuus niin japanilaisille nationalisteille kuin Kiinan kommunistiselle puolueelle.
Saarikysymys on ollut keino saada Kiina reagoimaan voimallisesti ja siten luomaan perusteita Japanin asevoimien välttämättömyydelle.
Kiinan puolella saarikiista nostattaa kansallistuntoa ja mahdollistaa Japaniin kohdistuvan
kiukun purkautumisen.
Myös Etelä-Kiinan merellä on saarikiistoja.
Kiina valloitti Paracel-saaret Vietnamilta 1970-luvulla. Spratly-saarista taas kiistelevät niin Kiinan kansantasavalta, Kiinan tasavalta, Vietnam,
Filippiinit, Brunei, Malesia kuin Indonesiakin.
Tätä satojen pienten riuttojen, saarekkeiden
ja saarten rykelmää koskeva kiista oli pitkään
16
Maanpuolustus 113
Merialuekiistoja ja asevarustelua
jäissä, mutta 1970-luvun lopulla arviot alueen
potentiaalisista energiavaroista lisäsivät mielenkiintoa sitä kohtaan, samoin kuin YK:n merioikeusyleissopimus. Lisäksi saarialueen läheltä
kulkee maailman vilkkain meriväylä.
Vaikka alueen valtiot ovat saaneet sovittua
”käyttäytymiskoodit” alueelle, Kiinan ylimitoitetut aluevaatimukset sekä toimet kuten
öljynetsintä sekä saarekkeiden laajentaminen
lentokenttää varten ovat ajoittain lisänneet kiistakysymysten intensiteettiä.
TALOUS RAUHANTILAN TAKAAJANA
Koillis- ja Kaakkois-Aasian erilaisista kehityskuluista huolimatta alueiden turvallisuusdynamiikat ovat tiivistyneet. Etelä-Aasia muodostaa tähän nähden oman kokonaisuutensa, jonka sitoo
Itä-Aasiaan lähinnä Kiina. Venäjä on koettanut
palata Koillis-Aasiaan, mutta sen strateginen
läsnäolo on olematonta. Yhdysvallat on ainoa
alueen ulkopuolinen sotilaallinen toimija.
Alueen dynamiikkoihin ovat vaikuttaneet
kansainvälisten organisaatioiden voimistuminen
sekä jaettu intressi talouskehityksen pitämiseen
vakaana. Ajoittaisista jännitteiden kasvamisesta
John Kerry Kaakkois-Aasian valtioiden (ASEAN)
alueellisessa tapaamisessa Kula Lumpurissa
6.8.2015. Keskeinen Kerryn nostama kysymys
koski Kiinaa ja sen provokaatioita yhdellä
maailman vilkkaimmista merireiteistä.
huolimatta talouskehitys on merkittävin takaaja
alueen säilymiselle rauhan tilassa.
Japanin johtama taloudellinen ”kurkiaura”
lisäsi Itä- ja Kaakkois-Aasian taloudellista keskinäisriippuvuutta jo 1980-luvulla ja muodosti
sijoitusten, tuotannon ja teknologian hierarkian.
Alueen taloudellinen tuotanto on pitkälti poikkikansallisesti ketjuuntunutta. Samaan aikaan niin
alueen demokraattiset kuin autoritaarisemmat
hallinnot ovat sitoneet legitimiteettinsä jatkuvaan talouskasvuun.
Suurin osa alueen talouksista on myös riippuvainen merireiteistä. Pohjois-Koreaa lukuun
ottamatta kaikilla alueen valtioilla on jaettu
intressi häiriöttömään merenkulkuun. Oleellinen kysymys on kuinka merireittien valvonnan
jaettu intressi kyetään toteuttamaan. •
Maanpuolustus 113
17
Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne
KIRJOITTAJA
Silkkitie
kohti länttä
Jari Gustafsson
Jari Gustafsson aloittaa
työ- ja elinkeinoministeriön
kansliapäällikkönä lokakuussa.
Hän on toiminut suurlähettiläänä
Suomen Pekingin suurlähetystössä
viimeiset kaksi vuotta.
Vuosina 2009–2013 hän oli
suurlähettiläänä Suomen Tokion
suurlähetystössä. Tätä ennen
hän työskenteli Euroopan
jälleenrakennus- ja kehityspankin
johtokunnassa Lontoossa
2007–2009. Suomessa hän
on aiemmin työskennellyt eri
tehtävissä ulkoasiainministeriössä
sekä kauppa- ja teollisuusministeriössä. Koulutukseltaan Gustafsson
on valtiotieteiden maisteri.
Kiinan mahtavin sotilasparaati pidettiin
Pekingissä 3.9.2015 Japanin kukistumisen
ja II MS päättymisen kunniaksi.
Merkittävät länsimaiset johtajat olivat
tilaisuudesta poissa...
18
Maanpuolustus 113
Muun maailman
katsoessa itään
Kiina marssii
länteen.
Silkkitie kohti länttä
Kiinan johdon valmistautuessa kerran vuosikymmenessä tapahtuvaan vallanvaihtoon syksyllä
2012, Kiinan yksi vaikutusvaltaisimmista kansainvälisen politiikan ajattelijoista, arvovaltaisen
Pekingin yliopiston dekaani Wang Jisi julkaisi
voimakkaan vetoomuksen Kiinan tarpeesta uudelleensuunnata maan kansainvälisen strategian
painopiste kohti Kiinan länsirajanpuolisia alueita.
Vuottakaan ei ollut ehtinyt kulua Wang Jisin
vetoomuksesta, kun presidentti Xi Jinping Kazakstanin valtiovierailun yhteydessä syyskuussa
2013 lanseerasi ajatuksen Euraasian mantereen jälleenyhdistävästä ”taloudellisesta
silkkitievyöhykkeestä”. Kuukautta myöhemmin, presidentti Xin vieraillessa
Indonesiassa, maareitti sai rinnalleen merellisen vastinparin
Maanpuolustus 113
19
Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne
Silkkitiealoite
vainuaa
kasvavaa
ulkomaankauppaa.
20
Maanpuolustus 113
Kiinan Kaakkois-Aasiaan ja aina yhä edemmäs
Eurooppaan ja Afrikkaan yhdistävästä ”2000-luvun merellisestä silkkitiestä”.
Kiinalaisten suureellisissa visioissa maa- ja
merireittien muodostama silkkitiealoite kattaisi
potentiaalisesti kaikkiaan yli 60 valtiota, 70%
maailman väestöstä, 55% maailman bruttokansantuotteesta ja 75% maailman tunnetuista
energiavaroista.
Yhdysvaltojen, Venäjän, Intian ja Euroopan
unionin kurkotellessa kilpaa kohti Itä-Aasiaa, Kiinan rintamasuunta kääntyi kerralla 180 astetta.
Lohikäärmeen marssi kohti länttä sai alkunsa.
Vielä keisaridynastioiden aikana Kiinan taloudellinen ja poliittinen painopiste oli maan
sisäosissa. Ensin ulkovaltojen imperialististen
toimien pakottamana ja myöhemmin suurvaltapolitiikan vaateiden sekä Kiinan rannikkokaupunkien erityistalousalueilta ponnistavan
vientivetoisen taloudellisen avautumis- ja uudistuspolitiikan seurauksena Kiinan ulkopoliittinen strategia sekä sotilaallinen läsnäolo on läpi
Kiinan kansantasavallan historian keskittynyt
pääasiassa Itä-Aasiaan ja Tyynelle valtamerelle.
Kiina on sekä sen omissa että ulkopuolisissa
geopoliittisissa mielikuvissa opittu mieltämään
ensisijaisesti itäaasialaisena valtiona.
Kiinan kotimaisen talouskehityksen ja kansainvälisen toimintaympäristön muutosten paineen alla Kiinan on kuitenkin tullut aika miettiä
paikkaansa maailman geopoliittisella kartalla
uudelleen.
Kiinan ulkopolitiikkaa on aina vuodesta 1978
saakka ohjannut ensisijaisesti maan sisäisen
talouskehityksen tarpeet – energia- ja raakaainevarojen saannin turvaaminen sekä markkinoiden takaaminen kiinalaisille tuotteille. Pragmatismi on pitkän strategisen ajattelun historian
omaavassa keskustan valtakunnassa ajanut kokonaisvaltainen ulko- ja turvallisuuspoliittisen
visioinnin ohi.
Myös silkkitiealoitteiden kohdalla vainu taloudellisista mahdollisuuksista ajaa lohikäärmettä kohti länttä. Itärannikolle pitkään painottuneen talouskehityksen johdosta maan sisäinen
kehitys on epätasapainossa, eivätkä lukuiset
lähinnä sisäisiin tulonsiirtoihin perustuneet
Länsi- ja Keski-Kiinan kehitysohjelmat ole toivotulla tavalla onnistuneet kuromaan alueiden
Silkkitie kohti länttä
välisiä ammottavia taloudellisia eroja umpeen.
Katse rajan yli antaa kuitenkin toivoa. Kiinan
kauppa Etelä-Aasian, Keski-Aasian, Lähi-idän
ja Kaspianmeren maiden muodostaman alueen
kanssa 30-kertaistui vuosina 2001–2011 nousten
kahdesta prosenttiyksiköstä yhdeksään prosenttiyksikköön Kiinan ulkomaankaupasta. Kiinan
tavoitteena on silkkitiealoitteen avulla sitoa
Länsi- ja Keski-Kiinan maakunnat paremmin
Kiinan länsipuolella sijaitseviin markkinoihin.
Kaupallisten mahdollisuuksien lisäksi länsirajan takana sijaitsevat myös mittavat energiavarat, joita yhä voimakkaammin tuontiin nojaava
energiannälkäinen maa tarvitsee.
Alueellista kasvua kiihdyttämällä Kiina toivoo
myös voivansa lieventää Xinjiangin maakunnan
han-kiinalaisten ja uiguurien välisten etnisten
jännitteiden, levottomuuksien ja islamilaisen
radikalismin keskushallinnolle tuottamaa päänsärkyä. Talouskasvun toivotaan lisäävän yhteiskunnallista vakautta.
Presidentti Xi Jinpingin tavoite on vahva ja
kansainvälisesti aktiivinen Kiina. On tullut aika
luopua Deng Xiaopingin vaalimasta ulkopoliittisesti matalasta profiilista ja palauttaa Kiina sen
historialliselle paikalle maailmanpolitiikan keskiössä. Katseen kääntäminen saarikiistojen ja
sotilasliittolaisuuksien kuormittamalta Tyynenmeren alueelta kohti länttä avaa Kiinalle mahdollisuuden astua näyttämölle alueella, jossa
suurvaltapolitiikan ja -yhteistyön mekanismit
ja säännöt ovat vielä vakiintumattomat.
Kiinalle sen länsipuolelle avautuva Euraasian
sydänmaa on alue, jossa Yhdysvaltojen, Venäjän,
Intian, Euroopan Unionin, Kiinan ja Japanin intressit toisaalta yhtenevät ja toisaalta kilpailevat.
Yhdysvaltojen rooli alueella on Afganistanista
vetäytymisen myötä laskemassa, mitä Yhdysvallat on toivonut paikkaavansa jo vuonna 2011 lanseeratulla omalla silkkitiealoitteellaan. Venäjä
on perinteisesti pitänyt aluetta takapihanaan ja
erityisesti Venäjän sotilaallinen rooli alueella on
vahva. Euraasian unionin myötä Venäjä toivoo
alueesta myös sen taloudellisen ahdingon paikkaajaa. EU ja Intia ovat kiinnostuneet erityisesti
alueen energiavaroista. Intialle kysymys on lisäksi myös puhtaasti turvallisuudesta.
Meneillään olevat suurvaltahankkeet eivät
Kiinaa kuitenkaan häiritse. Kiina näkee alueella
enemmän mahdollisuuksia kuin rajoitteita ja
Kiinan näyttämölle astumisen vaikutuksen
suurvaltasuhteisiin olevan pikemminkin varovaisen positiivinen kuin ristiriitoja lietsova.
Esimerkiksi Kiinan ja Yhdysvaltojen keskinäisen
asemoitumisen kiristyessä nollasummapeliksi
Tyynellämerellä, tarjoaa Keski-Aasia Kiinan
näkökulmasta uusia mahdollisuuksia suurvaltayhteistyölle kysymyksissä, joissa maiden intressit kohtaavat, kuten Afganistanissa. Venäjällä
Euraasian unionin kanssa potentiaalisesti kilpaileva silkkitiealoite on eittämättä herättänyt
epäilyksiä ja huoltakin, mutta julkisuudessa,
presidentit Xi ja Putin ovat onnistuneet rinta
rinnan vakuuttamaan, että hankkeet ovat koordinoitavissa.
Kiina on kuitenkin edelleen haluton ja toisaalta myös kyvytön ottamaan alueella merkittävämpää turvallisuuspoliittista, erityisesti
sotilaallista roolia. Kansainvälistä arvo- ja vaikutusvaltaa pyritään sotilaallisen nyrkin heristelemisen sijaan kohottamaan pikemmin
erinäisten multilateraalien yhteistyöalustojen,
kuten Shanghain yhteistyöjärjestön (SCO),
kautta toimimalla. Ennen kaikkea Kiina uskoo
kuitenkin taloudellisten porkkanoiden voimaan. Geopoliittis-strategisista visioista huolimatta Silkkitie-aloitteet on puettu ensisijaisesti
taloudellis-kaupalliseen viittaan. Kiinan mukaan
kyse on ennen kaikkea liikenneyhteyksien ja
infrastruktuuriin kehittämisestä, kaupankäynnin esteiden purkamisesta ja ihmisten välisten
yhteyksien lisäämisestä. Hankkeiden tueksi
Kiina on investoinut 40 mrd. USD Keski-Aasiaan
keskittyvään Silkkitierahastoon, 50 mrd. USD
uuteen Kiina-vetoiseen Aasian Infrastruktuuriinvestointi pankkiin (AIIB) 10 mrd. USD BRICSmaiden Uuteen kehityspankkiin (NDB).
Tähtiin kirjoitettu Xin silkkitiealoite ei kuitenkaan ole. Kiinassa ollaan hyvin tietoisia, että
geopoliittisista lähtökohdista ponnistavaan projektiin liittyy useita riskejä. Moni epäilee valtiovetoisten megaluokan infrastruktuurihankkeiden taloudellista kannattavuutta. Silkkitievyöhyke on alueena myös poliittisesti hyvin epävakaa, etnisten konfliktien värittämä ja talous
suhteellisen kehittymätön. Huolimatta alueiden
maantieteellisestä läheisyydestä, kiinalaisilta
toimijoilta puuttuu lisäksi alueella pidempään
Maanpuolustus 113
21
Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne
toimineisiin valtioihin verrattava ymmärrys ja
tietotaito paikallisista olosuhteista.
Kiinassa ymmärretään myös, ettei Silkkitiealoitteita välttämättä oteta vastaan ilman epäilyksiä Kiinan mahdollisista valtapoliittisista ja
”neokolonialistisista” pyrkimyksistä. Poliittiset
mielikuvat ovat vahvoja erityisesti Yhdysvalloissa. Kiinalaisissa keskusteluissa viitteet aloitteen mahdollisista, erityisesti Yhdysvaltojen vastasaartamiseen liittyvistä taka-ajatuksista kielletäänkin ahkerasti. Epäsuoraa Yhdysvaltojen
kritiikkiä ei silti ole vältetty. Silkkitiealoitteiden
avoimuuden ja Kiinan luonteen uudentyyppisenä suurvaltana alleviivaamisella on epäsuorasti haluttu kritisoida erityisesti Yhdysvaltojen
”voimapolitiikan” ja alueellisten hankkeiden –
kuten Tyynenmeren vapaakauppasopimuksen
(TPP) eksklusiivista luonnetta.
Kiina onkin aktiivisesti pyrkinyt välttämään
negatiivisten mielikuvien syntymistä korostamalla hankkeen kaikkia osapuolia hyödyttävää
kaupallistaloudellista luonnetta. Dollarien kilinä
ei kuitenkaan onnistu peittämään erinäisten
hankkeiden koordinointiin ja konkretisointiin
yhteisen aloitteen alle liittyvää poliittista visiota,
joka tiivistyy silkkitien päätepisteiden – Aasian
ja Euroopan yhdistämiseen. Yhtenäisen Euraasian mannerjalustan ulkopuolelle jää vain yksi
merkittävä maailmanpoliittinen toimija. Kiinalaisten strategistien päiväunissa on tullut aika
palauttaa maailman painopiste transatlanttiselta
akselilta kohti vanhan maailman keskipistettä.
Peräänkuuluttaessaan Kiinan kansainvälisen
strategian painopisteen uudelleensuuntaamista
kohti länttä, professori Wang Jisi alleviivasi, ettei hänen tarkoituksenaan ole puhua varsinaisen
ulkopoliittisen suunnitelman puolesta. Sellainen
silkkitiestä kuitenkin tuli – kunnianhimossaan
Kiinassa ehkä suureellisin koskaan nähty. Silkkitie avautuu yhtä matkaa presidentti Xin kotimaanpolitiikan kanssa. Kiinan kommunistisen
puolueen vuoden 2021 100-vuotisjuhlaan johtavan viisivuotiskausi on määrä käyttää strategiseen suunnitteluun. Vuoden 2021 jälkeen alkavan
toteuttamisen on määrä huipentua toiseen satavuotismerkkipaaluun, Kiinan kansantasavallan
perustamiseen muistojuhlaan vuonna 2049. •
22
Maanpuolustus 113
KIRJOITTAJA
150825-N-FK070-005 PEARL HARBOR
(Aug. 25, 2015) Maj. Gen. Nie, deputy
chief of the Department of Foreign
PeteMilitary
Piirainen
toimii
Studies at the Academy of
puolustuspolitiikan
Military Science from the People’s
erityisasiantuntijana
Liberation Army, is greeted on the
quarterdeck
by Cmdr. Kenneth
Suomen
suurlähetystössä
Athans, commanding officer of the
Washingtonissa.
Uransa
guided-missile destroyer USS Halsey
aikana
hän
on
toiminut
useissa
(DDG 97). The tour enhanced military
eri tehtävissä
puolustusja U.S.
cooperation and illustrated the
ulkoasianministeriössä
Navy’s commitment to broadening
in the Indo-Asia-Pacific
sekäties
Suomen
pysyvässä region.
(U.S. Navy photo by Mass CommuniEU-edustustossa
Brysselissä.
cation Specialist 2nd Class Brian M.
Wilbur/Released)
Painopiste siirtyy Aasiaan
Kiinan Kansan Vapautusarmeijan Sotilastieteiden korkeakoulusta kenraalimajuri Nie vierailulla 25. elokuuta
Pearl Harbourissa. Kenrm Nie vastaa kansainvälisestä koulutusyhteistyöstä, ja vierailun aikana vahvistettiin Kiinan ja Yhdysvaltojen yhteistyötä Aasian ja Tyynenmeren alueella. Komentaja Kenneth Athans
vastaanottaa vieraan hävittäjä USS Halseyllä.
Painopiste
siirtyy Aasiaan
Yhdysvallat
suuntautuu
edelleen
Tyynellemerelle
ja Aasiaan.
Pete Piirainen
Aasian ja Tyynenmeren alueen merkitys maailmanpolitiikassa ja taloudessa on kasvanut jo
pitkään. Aasian kehityspankin arvion mukaan
Aasian osuus maailman BKT:sta on 52 prosenttia
vuonna 2050. Samaan aikaan yli puolet maailman väestöstä asuu YK:n arvioiden mukaan
Aasiassa.
Maanpuolustus 113
23
Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne
Sodat osoittivat
kuinka rajallinen
vaikutusvalta on
mikäli Yhdysvallat
toimii yksin.
24
Maanpuolustus 113
Aasian ja Tyynenmeren alueen merkitys maailmanpolitiikassa ja taloudessa on kasvanut jo
pitkään. Aasian kehityspankin arvion mukaan
Aasian osuus maailman BKT:sta on 52 prosenttia
vuonna 2050. Samaan aikaan yli puolet maailman väestöstä asuu YK:n arvioiden mukaan
Aasiassa.
Tämä kehitys on huomioitu Yhdysvalloissa.
Kahdenvälisiä suhteita ja vierailuvaihtoa alueen
maihin on tiivistetty ja kauppasuhteita neuvotellaan uusiksi. Maailmanpolitiikan ja talouden
kehitys sekä Yhdysvaltojen kasvavat intressit
Aasiassa ja Tyynenmeren alueella ovat heijastuneet myös maan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.
Kutsuttiinpa Yhdysvaltojen kasvavaa kiinnostusta Aasian ja Tyynenmeren aluetta kohtaan
millä nimellä tahansa (Pivot to Asia, Rebalance
to Asia, Pivot 2.0), näyttää se olevan yksi väärinymmärretyimmistä politiikka-avauksista presidentti Barack Obaman kaudella. Useat liittolaiset
ja kumppanit niin Euroopassa kuin Lähi-idässä
ovat nähneet painopisteen siirron nollasummapelinä, jossa ne pelkäävät oman merkityksensä
ja painoarvonsa kärsivän. Yhdysvalloissa politiikka on joutunut kritiikin kohteeksi etenkin,
kun turvallisuustilanne Euroopassa ja Lähiidässä on heikentynyt. Liittolaiset ja kumppanit
Aasiassa taas pohtivat jääkö avaus vain retoriikan tasolle.
Painopisteen siirto Aasiaan ja Tyynellemerelle ei tarkoita selän kääntämistä Euroopalle
ja/tai Lähi-idälle. Tästä osoituksena ovat Yhdysvaltojen toimet itäisten Nato-liittolaisten turvallisuuden lisäämiseksi ja Iranin kanssa käytävät
ydinsopimusneuvottelut. Liittolaisten ja kumppaneiden näkökulmasta kysymys taitaakin olla
enemmän siitä, että Aasia ja Tyynenmeren alue
tuntuu kovin kaukaiselta. Yhdysvaltojen kotimainen kritiikki taas selittyy osaksi maan kahtiajakautuneesta poliittisesta ilmapiiristä. Erään
kommentaattorin mukaan presidentti Obamaa
syytettäisiin uimataidottomuudesta, mikäli hän
kävelisi vetten päällä.
Painopisteen siirto Aasiaan ja Tyynellemerelle on kokonaisvaltainen hanke, joka kattaa
diplomatian, talouden, kaupan, politiikan, turvallisuuden ja sotilaallisen läsnäolon. Tässä artikkelissa painopisteen siirtymistä tarkastellaan
Painopiste siirtyy Aasiaan
turvallisuus- ja puolustuspolitiikan näkökulmasta. Keskeisiä tarkastelun kohteita ovat silloin
1) ns. Obaman oppi, 2) asevoimien kehitys ja ns.
III Offset sekä 3) puolustushallinnon käytössä
olevat resurssit.
OBAMAN OPPI JA PUOLUSTUSYHTEISTYÖ
AASIASSA JA TYYNELLÄMERELLÄ
Ensimmäisen kautensa alusta alkaen presidentti
Obama on pitänyt Irakin ja Afganistanin sotien
päättämistä prioriteetteinaan. Sodat ovat nielleet
suunnattomasti resursseja, dominoineet poliittista keskustelua, jakaneet kansaa ja sitoneet
asevoimat laajamittaisiin sotatoimiin. On ollut
myös selvää, että sodankäyntiä velaksi ei voida
jatkaa loputtomiin. Sodista irtautuminen on ollut
edellytys uudenlaiselle keskustelulle ulkopolitiikan prioriteeteista ja asevoimien strategiselle
kehittämiselle.
Irak ja Afganistan osoittivat, kuinka rajallinen
väline asevoimat on ja kuinka lyhytkestoisia sotilaallisesti saavutetut tulokset ovat. Tarvitaan siis
kokonaisvaltaisia toimia. Samalla sodat osoittivat
kuinka rajallinen Yhdysvaltojen vaikutusvalta
on, mikäli se toimii yksin. Tarvitaan alueellisia
ja monikansallisia koalitioita. Näitä oppeja presidentti Obama on soveltanut niin Euroopassa,
Lähi-idässä kuin Aasiassa.
Kokemukset heijastuvat selvästi presidentti
Obaman kahdessa kansallisessa turvallisuusstrategiassa (2010 ja 2015) ja hänen käytännön toiminnassaan. Presidentti Obama on esimerkiksi
ollut haluton osallistumaan ISIL:n vastaisiin toimiin maajoukoilla tai antamaan Ukrainalle sen
pyytämiä panssarintorjuntaohjuksia.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että puolustushallinnon rooli Yhdysvaltojen ulko- ja
turvallisuuspolitiikkaan olisi heikentynyt. Puolustushallinnon vuosittainen budjetti lähentelee
600 miljardia dollaria, kun ulkoasiainhallinnon
budjetti on alle 60 miljardia dollaria. New York
Timesille keväällä antamassaan haastattelussa
presidentti Obama itse kuvasi, että Yhdysvallat
pystyy vahvan asemansa vuoksi neuvottelemaan muiden maiden kanssa, tekemään uusia
avauksia ja ottamaan hallittuja riskejä.
Liittolaisuudet ja kumppanuudet ovat keskeisessä osassa Obaman opissa. Parhaiten yhteistyötä tukevat Yhdysvaltojen näkökulmasta
alueelliset yhteistyörakenteet. Euroopan osalta
yhteistyötä helpottaa, että eurooppalaiset itse
toimivat yhdessä Euroopan unionissa ja Naton kautta Yhdysvalloilla on kanava osallistua
transatlanttiseen yhteistyöhön turvallisuus- ja
puolustuspolitiikassa. Aasian ja Tyynenmeren
alueella vastaavia rakenteita ei ole ja Yhdysvallat
on joutunut rakentamaan yhteistyötä enemmän
kahdenvälisten suhteiden ja sopimusjärjestelyiden pohjalle.
Yhdysvaltojen perinteiset liittolaiset Aasiassa
ovat olleet Japani, Etelä-Korea, Australia, Filippiinit ja Thaimaa. Kiinan kasvava vaikutusvalta
alueella, etenkin sen toimet Etelä-Kiinan merellä, on saanut muutkin maat (Intia, Indonesia,
Singapore, Uusi Seelanti, Malesia, Mongolia ja
Vietnam) tiivistämään yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa.
Historiallisista syistä johtuen monenkeskinen yhteistyö Aasiassa on ollut vaikeaa. Yhdysvalloilla on ollut merkittävä rooli yhteistyön
moottorina. Puolustusministeri Ashton Carterin viimeisimmän Aasian matkan yhteydessä
julkaistiin uusi hanke (Southeast Asia Maritime Initiative) tukemaan maiden merellisten
suorituskykyjen kehittämistä. Ensimmäisessä
vaiheessa hankkeeseen osallistuvat Indonesia,
Malesia, Filippiinit, Thaimaa ja Vietnam. Yhdysvaltojen tiiviimpi sitoutuminen alueen turvallisuuteen on kannustanut näitä maita tekemään yhteistyötä myös keskenään. Kesäkuussa
2015 Filippiinien presidentti Benigno Aquino
otti Tokion vierailun yhteydessä esille mahdollisuuden avata oman maansa sotilastukikohtia
Japanin käyttöön. Heinäkuussa 2015 Japani
osallistui ensimmäistä kertaa Talisman Sabre
-harjoitukseen Australiassa ja parlamentissa
keskustellaan lainsäädännön muuttamisesta,
jotta Japani voisi osallistua jatkossa kansainvälisiin operaatioihin.
Aasian ja Tyynenmeren alueen kumppaneista merkittävin ja samalla haastavin on Kiina.
Yhdysvallat kannustaa Kiinaa osallistumaan
yhteistyöhön ja pyrkii välttämään Kiinan eristämistä. Hillary Clinton totesi ulkoministerinä
ollessaan, että menestyvä Yhdysvallat on Kiinan
etu ja menestyvä Kiina on Yhdysvaltojen etu.
Tästä huolimatta Kiinan toimet Etelä-Kiinan
merellä sekä useat Yhdysvaltoja kohtaan tehMaanpuolustus 113
25
Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne
Painopisteen
siirtyminen
Aasiaan ja
Tyynenmeren
alueelle näky
Pentagonin
toiminnassa.
26
Maanpuolustus 113
dyt kyberhyökkäykset koettelevat Yhdysvaltojen
kärsivällisyyttä.
Aasian ja Tyynenmeren alueen merkitys
tulee arvioiden mukaan korostumaan 2020-luvulla. Turvallisuustilanteen ja tasapainon säilyttäminen on Yhdysvaltojen ja useiden alueen
maiden intressissä. Näin luodaan toimintaedellytykset rauhanomaiselle yhteistyölle politiikassa ja taloudessa.
PAINOPISTEEN SIIRTO OHJAA ASEVOIMIEN
LÄSNÄOLON JA ASETEKNOLOGIAN SUUNNITTELUA
Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa
on keskeistä, että asevoimat kykenevät tukemaan valittua politiikkaa. Painopisteen siirtyminen Aasian ja Tyynenmeren alueelle näkyy
siksi hyvin myös Pentagonin toiminnassa: joukkojen ryhmittäminen (Global Force Posture)
siirtää painopistettä Aasiaan ensi vuosikymmenellä ja asevoimien teknologisen kehittämisen
vaikutukset (ns. III Offset) tulevat näkymään
2030-luvulla.
Joukkojen uudelleenryhmittäminen Irakin ja
Afganistanin sotien jälkeen on jo käynnissä. Tavoitteena on, että 60 prosenttia ilma- ja merivoimien vahvuudesta siirretään Aasiaan, armeijan
vahvuus alueella tulee olemaan 100.000 henkeä
ja merijalkaväki tulee sijoittamaan alueelle neljä
Task Forcea. Myös uusin materiaali (mm. F-35,
merivoimien Zumwalt-alusluokka sekä ohjuspuolustusjärjestelmät) tullaan ottamaan käyttöön ensimmäisenä Aasiassa ja Tyynellämerellä.
Aasian ja Tyynenmeren alueen tarpeet ohjaavat myös aseteknologian kehittämistä. Vaikutukset tulevat näkymään hitaammin, mutta ovat
toteutuessaan sitäkin merkittävämpiä. Suunnanmuutoksen taustalla on etenkin Kiinan luoma
kyky estää Yhdysvaltojen toimintavapaus Tyynellämerellä (Anti-Access/ Area-Denial, A2AD).
Vastavetona Yhdysvallat on käynnistämässä
uuden aseteknologiaohjelman (ns. III Offset),
jonka tavoitteena on palauttaa Yhdysvaltojen
aseteknologinen ylivalta.
Ensimmäisen Offset-strategian lopputuloksena Yhdysvallat ryhtyi panostamaan ydinaseisiin 1950-luvulla kumotakseen Neuvostoliiton
ylivallan konventionaalisissa aseissa. Kun Neuvostoliitto oli saavuttanut pariteetin ydinaseissa,
ryhtyi Yhdysvallat 1970-luvulla panostamaan
Painopiste siirtyy Aasiaan
toisen Offset -strategian myötä häiveteknologiaan ja täsmäaseisiin.
Kolmannen Offset -strategian keskiössä tulevat olemaan muun muassa nanoteknologia ja
autonomiset järjestelmät. Tavoitteena on kehittää voiman projisointikykyä, etenkin vedenalaisia järjestelmiä sekä uusi miehittämätön strateginen pommikone (LRS-B). Haaste III Offset
-strategian toimeenpanossa on, että Yhdysvallat
ei nauti enää samasta taloudellisesta ja teknologisesta etumatkasta kuin kylmän sodan aikaan.
Puolustushallinnon sijasta teknologinen kehitys
tapahtuu nykyään pitkälti yksityisellä sektorilla,
joten teknologiset saavutukset tulevat nopeammin muidenkin valtioiden käyttöön.
Puolustusministerit eivät ole kuuluneet presidentti Obaman hallinnon sisäpiiriin. Robert
Gates ja Leon Panetta tekevät tämän selväksi
omissa muistelmissaan. Puolustusministerin
tehtävä on myös ollut tuulinen. Ashton Carter
on presidentti Obaman neljäs puolustusministeri. Ennen nousemistaan ministeriksi Carter
palveli useissa virkamiestehtävissä Pentago-
Yhdysvaltain puolustusministeri Ashton Carter
tapasi kesäkuussa Saksassa diplomaatteja,
korkeaa sotilasjohtoa ja amerikkalaisia joukkoja.
Kuvassa Carter ja kenraali Philip Breedlove 5.6.
Keskusteluissa käsiteltiin talouspakotteiden riittämättömyyttä Ukrainan kriisin ratkaisemiseksi ja
mahdollisia seuraavia askeleita.
nissa. Hänen vastuullaan oli strategioiden ja
uudistusten suunnittelu, joiden toimeenpanosta
hän nyt vastaa. Carterin seuraava tärkeä tehtävä
tulee olemaan rahoituksen turvaaminen uudistusten läpiviemiseksi.
PUOLUSTUSHALLINNON RAHOITUSNÄKYMÄT
Yhdysvaltalaisessa politiikassa puolustusvoimien tukemisessa on kyse isänmaallisuudesta.
Siksi aihe yhdistää puolueita. Rahoituksen löytäminen ja takaaminen on silti monimutkainen
kysymys.
Maanpuolustus 113
27
Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne
Terrorisminvastainen sota sekä Irakin ja Afganistanin sodat ovat nostaneet puolustukseen
käytettäviä menoja tasaisesti. Samaan aikaan
Yhdysvallat on jatkanut velkaantumista. Tilannetta kärjisti vuoden 2008 talouskriisi. Maan velkaantumista kontrolloimaan asetettiin vuonna
2011 budjettilaki (Budget Control Act), joka määrittää budjettikaton valtionmenoille. Puolustusbudjetin katoksi asetettiin 499 miljardia dollaria.
Jotta budjettikatto ei heikentäisi operaatioissa
palvelevan henkilöstön turvallisuutta, päätettiin, että operaatioihin käytettävä rahoitus tulee puolustusbudjetin ulkopuolelta (ns. Overseas
Contingency Operations Fund, OCO-rahasto).
Afganistanin ja Irakin operaatioiden päättyessä
presidentti Obaman tavoitteena on ollut ajaa
alas OCO-rahasto.
Tilanne aiheuttaa puolustushallinnolle
haasteita niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.
Ensi vuoden puolustusbudjetti on parhaillaan
käsittelyssä. Presidentti Obama ja republikaanien hallitsema kongressi ovat erimielisiä siitä,
kuinka puolustushallinnon rahoitustarpeet turvataan. Presidentti Obama haluaisi neuvotella
uudelleen vuoden 2011 budjettikatot. Näin valtionmenoja voitaisiin nostaa kauttaaltaan, eikä
ainoastaan puolustuksen osalta. Kongressi taas
esittää, että puolustushallinnon tarpeet kustannettaisiin budjetin ulkopuolista OCO-rahastoa
paisuttamalla. Mikäli kongressi pitää kiinni kannastaan, on presidentti Obama uhannut käyttää
veto-oikeuttaan ja kaataa budjettiesityksen.
OCO-rahastoon tukeutuminen aiheuttaa Pentagonille päänvaivaa myös pitkällä tähtäimellä.
Ylimääräinen budjetin ulkopuolinen rahasto,
jonka kokoa tai tulevaisuutta ei voi ennustaa,
vaikeuttaa joukkorakenteen ja suorituskykyjen
suunnitelmallista kehittämistä. OCO-rahaa ei
periaatteessa saisi myöskään käyttää muuhun
kuin operaatioista suoraan syntyviin kuluihin.
Mahdollisuus tukeutua budjetin ulkopuoliseen
rahastoon on myös ”laiskistuttanut” suunnittelijoita: rakenteissa olevia ongelmia on voitu
silotella rahalla sen sijaan, että olisi tehty vaikeampia mutta kestäviä ratkaisuja.
28
Maanpuolustus 113
LOPUKSI
Yhdysvaltojen intressit ovat globaaleja. Siksi
suhteissa Eurooppaan, Lähi-itään tai Tyynen
meren alueeseen ei ole kyse nollasummapelistä.
Yhdysvaltojen painopisteen siirrossa Aasiaan
ja Tyynellemerelle ei ole kyse vain presidentti
Obaman hallinnon retoriikasta. Tarvittava ohjaus esimerkiksi puolustushallinnolle on annettu ja sitä toimeenpannaan määrätietoisesti.
Suuri laiva on lähtenyt kääntymään. Seuraava
presidentti tuo politiikkaan omat painotuksensa.
Kielenkäyttö voi muuttua, mutta olisi yllättävää,
ellei Aasia ja Tyynenmeren alue tulisi olemaan
yksi seuraajan prioriteeteista.
Suuri kysymys alueen kehityksen kannalta
on, millaisen roolin Kiina tulee ottamaan. Presidentti Obama on pyrkinyt kehittämään suhteita yhteistyölle vastoinkäymisistä huolimatta.
Tuleeko hänen seuraajansa olemaan yhtä kärsivällinen?
Entä miten Venäjä tulee toimimaan Tyynellämerellä tulevina vuosikymmeninä? Myös se on
Tyynenmeren valtio, vaikkei sitä keskusteluissa
ole juurikaan huomioitu.
Eurooppa on Yhdysvaltojen vanhin liittolainen. Jaamme samat arvot ja intressit. Transatlanttinen linkki on Euroopan turvallisuuden
kivijalka. Yhteistyö ei ole rajoittunut vain Euroopan omien ongelmien ratkaisuun. Lähi-idästä
ja Aasiasta poiketen eurooppalaiset valtiot ovat
perinteisesti osallistuneet Yhdysvaltojen kanssa
globaalien ongelmien ratkaisuun. Lähivuosina
Euroopan tulee arvioida millaisen painopisteen
siirron se on valmis tekemään ja miten transatlanttista yhteistyötä kehitetään. •
Yoshidan doktriinista proaktiiviseen pasifismiin
KIRJOITTAJA
Yoshidan
doktriinista
proaktiiviseen
pasifismiin
Kauko Laitinen on
Itä-Aasian kulttuurien
tutkimuksen dosentti
Helsingin yliopistossa. Hän
on toiminut myös yliopiston
Konfutse-instituutin johtajana
ja Kiinan-tutkimuksen
professorina. Parhaillaan
hän työskentelee Aasian
ja Tyynenmeren alueen
tutkimuksen yliopistonlehtorina maailman kulttuurien
laitoksella. Vuosina 2011–2014
Laitinen johti Suomen
Japanin-instituuttia Tokiossa.
Kauko Laitinen
Japanin
viimeaikaisesta
turvallisuuspoliittisesta
kehityksestä.
Tyynenmeren sodassa vuonna 1945 ehdoitta
antautunut Japani nousi tuhkasta ennennäkemättömällä vauhdilla. Sen maailmanhistoriallisestikin poikkeuksellisen pitkä talouskasvu - ”Japanin ihme” - hiipui vasta1990-luvulle tultaessa.
Seuraavia kahta vuosikymmentä leimasivat nollakasvu ja deflaatio. Vaikka maa oli edelleenkin
maailman kolmen vahvimman talousmahdin
joukossa, Japanin menestystarinaa alettiin
yleisesti pitää ”päättyneenä”, etenkin kun sen
naapurimaissa Etelä-Koreassa ja Kiinassa oli meneillään vahva nousukausi.
Helmikuussa 2013 Japanista kuului kummia,
kun pääministeri Shinzo Abe julisti kansainväliMaanpuolustus 113
29
Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne
”Japan is back.”
30
Maanpuolustus 113
sille sijoittajille Japanin olevan jälleen vedossa
- ”Japan is back”. Vain kaksi kuukautta aiemmin
aloittanut Aben 2. hallitus oli ottanut tavoitteisiinsa talouden laskun pysäyttämisen ja Japanin
kansainvälispoliittisen painoarvon palauttamisen. ”Abenomicsiksi” ristitty lisävelanottoon perustuva talouden elvytyspolitiikka tepsi, ainakin
äänestäjien mielestä, sillä vaaleissa vuoden 2014
lopussa Abe sai hallitukselleen nelivuotisen jatkokauden.
Vuoden 1946 perustuslain artikla 9:n mukaan
Japani luopui oikeudestaan käydä sotaa ja ylläpitää armeijaa. Korean sodan jälkeen vuonna
1954 Japaniin luotiin itsepuolustusvoimat. Silloisen pääministerin Shigeru Yoshidan mukaan
sotilaallisella pidättäytymisellään Japani saa
kansainvälisen yhteisön hyvän tahdon ja luottamuksen ja voi keskittyä taloutensa jälleenrakennukseen. Tämä ns. Yoshidan doktriini – passiivinen pasifismi - toimi Japanin ohjenuorana
periaatteessa koko sodanjälkeisen ajan.
Aben tavoitteena on tehdä Japanista ”normaali” valtio, joka ei kategorisesti tuomitse sotavoiman käyttöä. Pääministerin ”pro-aktiivisen
pasifismin” taustalla on näkemys jonka mukaan
Yoshidan doktriini minimoi Japanin turvallisuuspolitiikan pelkäksi negatiiviseksi kieltojen
listaksi. On myös esitetty että Kiinan varustautuminen ja Pohjois-Korean uhkailu ohjus- ja ydinaseohjelmillaan osoittavat passiivisen pasifismin
epäonnistuneen tavoitteissaan.
Japanin turvallisuuspolitiikan peruspilarina
on puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa.
Sen mukaan Yhdysvaltain armeija Japanissa olevine tukikohtineen takaa Japanin turvallisuuden
mahdollista hyökkääjää vastaan. Tämän lisäksi
Japani on erityisesti viime vuosina luonut puolustusalan yhteyksiä Australian, Intian ja eräiden Kaakkois-Aasian maiden kanssa.
Pääministeri Abe on painottanut tarvetta korvata maansa sodanjälkeinen ”idealistinen” pasifismi ”proaktiivisella” pasifismilla, johon kuuluu
sotilaallisten rajoitusten purkaminen ja kansainvälinen yhteistyö. Maan uusi sotilasstrategia painottaa Japanin osallistumista kansainväliseen
rauhanturvatoimintaan, puolustusyhteistyötä
Yhdysvaltain kanssa sekä yhteistyötä muiden
maiden kanssa, kehitysapu mukaan lukien.
Joulukuussa 2013 Aben hallitus perusti Yh-
Yoshidan doktriinista proaktiiviseen pasifismiin
dysvaltain mallia jäljittelevän kansallisen turvallisuusneuvoston (NSC) asiantuntijaelimeksi
tukemaan valtion johtamaa strategiatyötä. Aben
mukaan turvallisuusneuvoston välityksellä voidaan saada luottamuksellista tietoa liittolaisilta,
kun taas arvostelijoiden mukaan hallitus vain
entistä helpommin salaa toimensa kansalaisilta.
”Proaktiivisen pasifismin” mukaisesti Abe
on ottanut etäisyyttä sodanjälkeiseen pasifistiseen linjaan ja saanut valtuuksia sotilaallisten
rajoitusten purkamiseen. Tämä luo hallituksen
mukaan paremmat edellytykset maan osallistumiselle kansainväliseen sotilasyhteistyöhön ja
sen kyvylle vaikuttaa alueelliseen kehitykseen,
mukaan lukien demokratia, ihmisoikeudet, oikeusjärjestys jne.
Artikla 9:n uudelleentulkinta hyväksyttiin
1.7.2014 hallituskumppani Komeiton tuella. Uuden tulkinnan mukaan Japani voi ottaa osaa kollektiiviseen itsepuolustukseen ulkomailla, jos
on olemassa uhka joka kohdistuu – kokonaan tai
osin - Japaniin tai japanilaisten oikeuteen elää.
Aben mukaan tämä ei muuta Japanin statusta
Kymmenet tuhannet kokoontuivat Hiroshimassa
muistotilaisuuksiin 6.8.2015. Atomipommi lopetti
II maailmansodan, mutta pitää edelleen monia
haavoja avonaisina.
rauhaa rakastavana kansakuntana. Mm. ydinaseitten osalta on edelleen voimassa periaate,
jonka mukaan Japani ei tuo, vie eikä omista
näitä aseita.
Japani aloitti konventionaalisten aseitten
viennin jo huhtikuussa 2014, kohteena erityisesti Aasian maat, joista monissa Abe on jo vieraillut valtaantulonsa jälkeen. Aben politiikkaa
tukevat alueen maista erityisesti Indonesia,
Singapore, Filippiinit ja Vietnam, samoin kuin
Australia ja Uusi Seelanti, kun taas Kiina ja EteläKorea vastustavat.
On syytä huomata että vaikka Aben hallituksen politiikka on saanut paljon huomiota myös
kansainvälisessä mediassa, etenkin Kiinassa ja
Maanpuolustus 113
31
Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne
Aben hallituksen
politiikka on
ollut kansainvälisen median
hampaissa.
Etelä-Koreassa, asteittaista muutosta Japanin
turvallisuuspoliittisessa asemassa on tapahtunut jatkuvasti aina kylmän sodan päättymisestä
lähtien. Japanilaisia sotilaita toimi mm. rauhanturvaajina Afganistanissa 2001-2010 ja humanitäärisissä tehtävissä Filippiineillä vuonna 2013
tapahtuneen hirmumyrskyn jälkeen. Vaikka
Aben hallitus on lieventänyt ulkomailla tapahtuvan sotilaallisen toiminnan rajoitteita ja monet
japanilaiset suhtautuvat siihen epäilevästi, silti
ei ainakaan toistaiseksi voida puhua uudesta
militarismista, vaan lähinnä jo vallitsevan käytännön legitimoinnista.
ABEN HALLITUKSEN SAAMAA KRITIIKKIÄ
Yli puolet japanilaisista tuomitsee Aben ajaman
sotilaallisen voiman käytön Japanin ulkopuolella. Sotaan voi myös ajautua – jo ennen Aben
valtakautta tammikuussa 2012 peräti 72 % japanilaisista pelkäsi maansa joutuvan sotaan.
Kesällä 2014 tehdyssä mielipidemittauksessa
69 % japanilaisista ilmoitti pitävänsä PohjoisKoreaa maansa turvallisuusuhkana ja 64 % piti
Kiinaa, kun taas Venäjän uhkaan uskoi enää vain
25 %. Taustalla ovat muutokset Itä-Aasian sotilaallisessa tilanteessa. Kiina on nykyaikaistanut
asevoimiaan ja aktivoinut ulkopolitiikkaansa.
Pohjois-Korea taas on uhkaillut ydinteknologiaja ohjusohjelmillaan. Vielä kylmän sodan aikana
japanilaiset suhtautuivat epäluuloisimmin silloiseen Neuvostoliittoon.
Oikeistonationalistisen Aben hallituksen
turvallisuuspolitiikka on ollut kansainvälisen
median hampaissa erityisesti Kiinassa ja EteläKoreassa, joissa on kiinnitetty huomiota Japanin
puolustusbudjetin kasvuun, uuteen turvallisuusstrategiaan ja kansallisen turvallisuusneuvoston
perustamiseen, aseviennin esteiden raivaamiseen ja ennen kaikkea perustuslain rauhanlausekkeen eli artiklan 9 uudelleen tulkintaan.
Pääministeri Abe on tietoisesti vähätellyt
Nyky-Japanin vastuuta 1900-luvun alkupuolen
tapahtumista Itä- ja Kaakkois-Aasiassa, mikä on
vain vahvistanut epäluuloja erityisesti Kiinassa
ja Etelä-Koreassa. Viimeksi mainituissa on järjestetty japaninvastaisia mielenosoituksia ja onpa
Japania jopa pyritty eristämään kolmansissa
maissa toteutetuilla kampanjoilla.
32
Maanpuolustus 113
Yoshidan doktriinista proaktiiviseen pasifismiin
SUHTEET KIINAAN
Kiinan talouskasvu on ollut vaikuttavaa jo kolme
ja puoli vuosikymmentä, eli koko Deng Xiaopingin aloittaman uudistus- ja avautumispolitiikan
ajan. Vuonna 2010 se ohitti Japanin maailman 2.
suurimpana taloutena. Myös sen puolustusmenot ovat kasvaneet vuodesta 1989 lähtien keskimäärin 10 %:n vuosivauhtia ollen vuonna 2014
kolme kertaa niin suuret kuin Japanin. Japanin
itsepuolustusvoimia pidetään silti tekniikaltaan
vielä Kiinan armeijaa edistyksellisempinä.
Japanille luottamukselliset suhteet Kiinaan
ovat olleet sen ulkopolitiikan kulmakiviä siitä
lähtien kun maat normalisoivat suhteensa 1978.
Tuolloin maat mm. de facto hyllyttivät Senkaku(kiin. Diaoyu-) saaria koskevan aluekiistansa
”tulevien sukupolvien ratkaistavaksi”. Kyseiset
kalliosaaret ovat olleet Japanin hallinnoimia
1800-luvulta lähtien. Kiina kiinnostui niistä
varsinaisesti vasta 1970-luvun alussa, kun oli ilmennyt että merenpohjassa on arvokkaita luonnonvaroja. Niiden hyödyntämisestä neuvoteltiin virkamiestasolla pitkään vielä 2000-luvulla,
mutta sopimusta ei kuitenkaan saatu aikaan.
Vuonna 2010 Kiina lisäsi sotilaallista näkyvyyttään alueella lähettämällä sinne tiedustelulentokoneita ja –aluksia. Kiinalainen kalastusalus
kolhi Japanin rannikkovartioston aluksia, jolloin
sen kapteeni pidätettiin, mikä taas sai paljon
huomiota Kiinassa. Aktivisteja Hongkongista
jopa pyrki rantautumaan saarille pystyttääkseen
sinne Kiinan lipun.
Syyskuussa 2012 Japanin hallitus tuolloisen
pääministeri Yoshihiko Nodan johdolla päätti Kiinan varoituksista huolimatta - ostaa Senkakun
kolme saarta niiden omistajilta Japanin valtion
omistukseen estääkseen Tokion oikeistolaisen
pormestarin Shintaro Ishiharan hankkimasta
niitä kaupungilleen. Kiina piti tapahtunutta
alueen yksipuolisena kansallistamisena ja siten provokaationa Kiinaa vastaan. Vuonna 2013
ilmatila- ja aluevesiloukkaukset muuttuivat
päivittäisiksi. Kiinassa japanilaisvastaiset mielenosoitukset aiheuttivat suuria menetyksiä japanilaisille yrityksille ja mm. maitten välinen
matkailu lopahti kuukausiksi lähes täysin.
Marraskuussa 2013 Kiina ilmoitti perustaneensa Itä-Kiinan merelle ilmapuolustuksen
tunnistusvyöhykkeen (ADIZ), johon sisältyvät
mm. Senkaku-saaret. Japanin mukaan Kiina on
pyrkinyt jatkuvasti laajentamaan valtapiiriään
merialueilla mukaan lukien Etelä-Kiinan meri.
Japanissa pelätään että Kiina lähettää joukkojaan esim. kalastajiksi naamioituneina myös
Senkaku-saarille. Japani osoittaa päättäväisyyttään saarten puolustamisessa. Rajoitetun konfliktin mahdollisuutta ei voi sulkea pois, vaikkakaan täysimittaiseen sotaan ei uskota mm.
Yhdysvaltain alueellisen läsnäolon vuoksi.
Abe, toisin kuin edeltävät pääministerit, ei
halunnut vierailla Pekingissä heti valtaantulonsa
alussa, mikä osaltaan lisäsi jännitystä maiden
välillä. Ulkopoliittisissa lausunnoissaan Abe on
puhunut mm. demokratiasta, oikeusjärjestelmästä ja ihmisoikeuksista, minkä takia Pekingissä on epäilty Japanin noudattavan Kiinanpolitiikassaan piiritysstrategiaa. Luottamuksen
ja rakentavan suhtautumisen puuttuessa turvallisuuspoliittisen tilanteen nopea parantuminen
maiden välillä on epätodennäköistä.
KOREAT JAPANIN HAASTEENA
Japanin ja Etelä-Korean välillä on aluekiista
koskien niiden välisellä merialueella sijaitsevaa
saarta, jonka nimi japaniksi on Takeshima ja koreaksi Dokto. Molemmat pitävät sitä omanaan ja
sitä koskevat kampanjat rasittavat maiden välisiä
suhteita. Myös keisarillisen Japanin armeijan
hyväksikäyttämien korealaisten lohtunaisten
saamatta jääneet korvaukset hiertävät maiden
suhteita.
Viime vuosina Pohjois-Korea on tehnyt useita
kokeita ballistisilla ohjuksilla. Japanin puolustusministeriön mukaan on mahdollista, että helmikuussa 2013 toteutetun kolmannen ydinkokeensa jälkeen maa on onnistunut kehittämään
riittävän pieniä ydinkärkiä, jotka on mahdollista
asentaa ballistisiin ohjuksiin.
Pohjois-Korea kidnappasi 1970- ja 1980-luvuilla siviilejä Pohjois-Koreaan kouluttamaan
Japaniin lähetettäviä vakoojia Japanin kielessä
ja kulttuurissa. Näistä kymmenistä kaappauksista suurin osa on vielä selvittämättä, mutta
neuvotteluja on viime aikoina jatkettu tiiviisti.
Japanissa pidetään kuitenkin epätodennäköisenä että Pohjois-Korea iskisi ohjuksin ykkösvihollisena pitämäänsä Japaniin tai amerikkalaisMaanpuolustus 113
33
Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne
ten miehittämäksi katsomaansa Etelä-Koreaan,
koska vastaisku olisi murskaava. Pjongjang voi
kuitenkin yrittää kiristää Japanilta erilaisia
myönnytyksiä hyökkäyksen uhalla.
Pohjois-Korea teki torpedohyökkäyksen eteläkorealaista sotalaivaa vastaan ja moukaroi EteläKorealle kuuluvaa saarta vuonna 2010. Muitakin välikohtauksia on sattunut, mm. elokuussa
2015 Pohjois-Korea uhosi aloittavansa sodan ja
molempien maiden tykistöt ampuivat demilitarisoidun vyöhykkeen yli. Tätä kirjoitettaessa
maat kuitenkin käyvät neuvotteluja tilanteesta.
KIRJOITTAJA
KAKSIJAKOINEN SUHTAUTUMINEN VENÄJÄÄN
Vaikka vain pieni osa japanilaisista pitää Venäjää
enää uhkana, Venäjän II maailmansodan päättyessä anastamat viisi Kuriilien saarta rasittavat
edelleen suhteita eikä rauhansopimusta ole vieläkään solmittu. Japanin puolustusministeriön
mukaan Venäjä on vahvistanut läsnäoloaan
saarilla viime vuosina. Myös venäläisten sotilaskoneiden aktiivisuus on lisääntynyt, minkä
johdosta Japani teki esimerkiksi vuonna 2013
yhteensä 359 tunnistuslentoa ilmatilassaan.
Venäjän demonstrointi läsnäolostaan Kaukoidässä ei välttämättä kohdistu pelkästään Japaniin. Venäjä osoittaa samalla mahtiaan myös
Kiinalle, jonka pelko on Venäjällä kasvanut. Japanissa on jopa väläytetty lähempää yhteistyötä
Venäjän kanssa vastapainona Kiinan lisääntyvälle vaikutukselle. Toisaalta Ukrainan kriisin
johdosta länsimaiden pakotteista kärsivä Venäjä
on halukas syventämään yhteistyötään Kiinan
kanssa taloudellisesti ja sotilaallisesti. •
34
Maanpuolustus 113
Matti Puranen (FM, YTM,
Jyväskylän yliopisto) toimii
Maanpuolustuskorkeakoulun
Sotataidon laitoksella määräaikaisena tutkijana. Hän
on kiinnostunut Aasiasta,
erityisesti Kiinan historiasta ja
nykypäivän ulkopolitiikasta.
Kahden suurvallan sekava konflikti
Kahden suurvallan
sekava konflikti
Intia ja Pakistan – vuosikymmenien
vihanpito ydinaseiden varjossa.
Matti Puranen
Intian ja Pakistanin välinen ”kylmä sota” on
jatkunut pian 70 vuotta. Pitkän ja monimutkaisen luonteensa lisäksi se on myös yksi niistä
kansainvälisistä konflikteista, joiden pelätään
pahimmillaan voivan kärjistyä jopa ydinsodaksi.
Alueen asetelmaan ei ole näkyvissä nopeaa
muutosta, vaikka vaalivuodet 2013–2014 toivatkin mukanaan uusia tuulia. Oppositiopuolueet
ottivat komennon molemmissa maissa, kun
Intian armeijan Agni-II–keskimatkan strategista
ohjusta esitellään sotilasparaatissa.
Intiassa pääministeriksi nousi hindunationalistisen BJP:n (Bharatiya Janata Party) kovasta
patrioottisesta retoriikastaan tunnettu Narendra
Modi ja Pakistanissa puolestaan Muslimiliiton
(Pakistan Muslim League) Nawaz Sharif.
Maanpuolustus 113
35
Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne
KASHMIR KONFLIKTIN YTIMESSÄ
TILANNE TÄNÄ PÄIVÄNÄ
Kuten useimmat jäätyneet konfliktit, myös
Intian ja Pakistanin välinen konflikti juontaa
juurensa useamman vuosikymmenen taakse.
Ratkaisemattomana säilynyt kiista syntyi, kun
brittien aiemmin siirtomaana hallitsema Intia
jakautui vuonna 1947 tapahtuneen itsenäistymisensä yhteydessä Intiaan, sekä islamilaiseen
Pakistaniin. Molemmat maat ovat tästä asti
kiistelleet muslimienemmistöisestä Kashmirin
alueesta, joka sijaitsee Intian ja Pakistanin välissä, Intian luoteisosassa. Vuonna 1947–1948
käydyn ensimmäisen Intian ja Pakistanin sodan
yhteydessä Intia miehitti suurimman osan alun
perin itsenäisestä Jammun ja Kashmirin prinssivaltiosta. Vaikka miehitys muodollisesti tapahtuikin prinssivaltion maharadžan, Hari Singhin
pyynnöstä, ei Pakistan ole koskaan hyväksynyt
liitosta ja katsoo alueen olevan elimellinen osa
Pakistania.
YK:n turvallisuusneuvosto laati jo vuonna
1948 suunnitelman kansanäänestyksen järjestämisestä Kashmirissa, minkä molemmat osapuolet periaatteessa hyväksyivät, mutta äänestys
on jäänyt järjestämättä. Samassa yhteydessä perustettiin myös YK-johtoinen tarkkailuoperaatio
UNMOGIP (United Nations Military Observer
Group in India and Pakistan), joka on tarkkaillut
de facto-rajalinjaa (Line of Control) näistä ajoista
lähtien. Vuoden 1948 sodan jälkeen osapuolet
ovat sotineet Kashmirista useampaan otteeseen,
viimeksi kesällä 1999, jolloin käydyllä Kargilin
sodalla oli täysi potentiaali eskaloitua myös
Kashmirin alueen ulkopuolelle.
Ydinaseet ovat muodostuneet keskeisiksi
konfliktin luonteen kannalta. Intia on ollut läpi
maiden itsenäisen historian askeleen edellä
ydinteknologiassa, tehden ensimmäiset ”rauhanomaiset” ydinkokeensa vuonna 1974. Pakistanin presidentti Zulfikar Ali Bhutto lupasi kuitenkin jo 1960-luvulla Pakistanin kansan ”syövän vaikka ruohoa”, jotta se voisi vastata Intian
haasteeseen ja kehittää oman aseensa. Tavoite
toteutui lopulta vuonna 1998, jolloin molemmat
maat suorittivat sarjan ydinkokeita.
Kashmirin asetelma on jatkunut pitkälti muuttumattomana aina näihin päiviin saakka, ja alue
pysyy yhtenä maailman räjähdysherkimmistä
konfliktipesäkkeistä. Vaikka Kashmirin alue onkin selkeästi rauhoittunut synkimmistä vuosistaan, ja esimerkiksi vuoden 2014 osavaltiovaalit
voitiin järjestää suhteellisen rauhallisissa ja rehellisissä merkeissä, ovat jännitteet yhä vahvasti
läsnä. Tätä kuvaa esimerkiksi se, että Intialla on
Kashmiriin sijoitettuna yli 500,000 sotilasta ja
Kashmirin jakavalla rajalinjalla sattuu edelleen
jatkuvasti myös väkivaltaisia yhteenottoja, kuten lokakuussa 2014, jolloin eri arvioiden mukaan noin 20 siviiliä rajan molemmin puolin sai
surmansa tykkitulessa.
Pakistanin armeija, joka lohkaisee itselleen
maan budjetista yli 30 %, legitimoi oman olemassaolonsa ja puuttumisensa maan ulkopolitiikkaan Kashmirin konfliktilla ja Intian uhkalla. Suorien sotilaallisten toimiensa lisäksi
Pakistanin armeija jatkaa Intiassa operoivien
jihadisti- ja muiden sotilaallisten ryhmien tukemista. Sen jäljet johtavat Intiassa tapahtuneisiin terrori-iskuihin kuten vuoden 2001 iskuun
Intian parlamenttiin sekä vuoden 2008 veriseen
iskuun Mumbaissa, jossa sai surmansa yli 150
ihmistä. Molemmista iskuista syytetty, yksi
Etelä-Aasian vahvimmista terroristijärjestöistä
Lashkar-E-Taiba elää ja voi hyvin Pakistanin armeijan piittaamattomuuden, ellei peräti suojeluksen vuoksi.
Intian voi sanoa sietäneen provosoinnit varsin kärsivällisesti, eikä se ole vastannut samalla
mitalla, vaikka Pakistanin monimuotoiset sisäiset ongelmat tarjoaisivat ehtymättömästi vaihtoehtoja vastaavanlaiselle, epäsuoralle sodankäynnille. Intia voisi tukea esimerkiksi Pakistanin
heimoalueilla operoivaa ”Pakistanin Talibania”
(Tehrik-i-Taliban Pakistan), joka on lisännyt
viime aikoina iskujaan. Se hyökkäsi joulukuussa
2014 sotilaskouluun Peshawarissa tappaen 145
ihmistä, joista suurin osa oli koulussa opiskelevia lapsia. Pakistanin armeija onkin joutunut
keskittämään voimiaan Kashmirin sijaan sisäisten levottomuuksiensa rauhoittamiseen.
Samaan aikaan Intian nykyinen Modin hallinto on ottanut kovemmat otteet sekä Pakistanin provokaatioita että myös muita separatistisia
36
Maanpuolustus 113
Kahden suurvallan sekava konflikti
liikkeitä kohtaan esimerkiksi Intian itärajalla.
Intialla ei periaatteessa ole hätää, sillä se on
konventionaalisessa voimassa selkeästi Pakistania vahvempi ja on pyrkinyt myös käyttämään
ylivoimaansa pakottaakseen Pakistania hillitsemään terrori-iskujaan. Intian armeijan vuonna
2004 lanseeraama ”Cold Start”-doktriini tarkoittaa ainakin paperilla massiivista hyökkäystä,
jonka olisi tarkoitus lamaannuttaa koko Pakistan
72 tunnissa.
Koska Pakistan on konventionaalisessa voimassa heikompi, on sen turvauduttava muihin keinoihin, erityisesti ydinpelotteeseensa.
Viime vuosina Pakistanin armeijan johdossa
onkin alettu puhumaan niin sanotusta ”kokonaisvaltaisesta pelotteesta” (Full Spectrum Deterrence), mikä tarkoittaisi vastaamista Intian
”kylmäkäynnistykseen” taktisin ydinasein. Ydinpelote ja ydinaseiden käytön mahdollisuus ovat
siis edelleen vahvasti läsnä Intian ja Pakistanin
välisessä strategisessa ajattelussa, mutta myös
poliittisessa retoriikassa. Molemmilla mailla on
Intian pääministeri Narendra Modi (vasemmalla)
kättelee virkaanastujaisissaan Pakistanin
pääministeri Nawaz Sharifia.
erilaisten arvioiden mukaan 100–120 ydinasetta
ja sarja ballistisia ohjuksia.
POLIITTISEN LÄHENTYMISEN KIVINEN TIE
Intian ja Pakistanin poliittiselle lähentymiselle
ja kriisin ratkeamiselle on monia esteitä. Yksi
tärkeimmistä on Pakistanin armeija ja puolustuskoneisto, jota voi pitää jopa Pakistanin hallitustakin vahvempana toimijana. Se operoi usein
pitkälti ilman siviilihallinnon siunausta, joko
suoraan kuten kesän 1999 Kargilin sodassa Intian kanssa, tai epäsuoremmin tukemalla separatistisia liikkeitä. Pakistanin armeijan siunaamat
terrori-iskut Intiassa ovat olleet aina takaiskuja
Maanpuolustus 113
37
Teema: Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne
Pakistanin
armeijan
luopuminen
ulkopolitiikasta on
edellytys suhteiden
normalisoitumiselle.
maiden väliselle neuvotteluyhteydelle, mikä ei
ole sattumaa, sillä armeija pyrkii tietoisesti pitämään jännitettä yllä. Toisin sanoen konflikti
ei ratkea ennen kuin Pakistanin armeija alistuu
poliittiselle johdolle ja lähtee mukaan etsimään
rauhanomaista ratkaisua.
On olennaista, että siviilihallinnon asema
vahvistuu Pakistanissa, jonne demokratia ei ole
päässyt kunnolla juurtumaan 60 vuotta kestäneistä yrityksistä huolimatta. Joitain positiivisia merkkejä demokraattisesta kehityksestä on
kuitenkin havaittavissa, sillä vuoden 2013 parlamenttivaaleissa valta vaihtui demokraattisesti
valitulta hallitukselta toiselle rauhanomaisesti,
ensimmäistä kertaa koko maan historiassa. Pääministeriksi noussut Sharif on pyrkinyt heti virkaanastumisestaan lähtien lämmittämään Pakistanin suhteita Intiaan, vaikka puolustuskoneisto
ei sitä hyvällä katsokaan.
Pakistanin siviilihallinnon ja armeijan ongelmallisen suhteen vuoksi Intian on ollut vaikea
luoda toimivaa keskusteluyhteyttä Pakistaniin.
Tästä huolimatta myös kovapuheinen Modi on
osoittanut neuvotteluhalukkuutensa ja kykynsä
kompromisseihin, vaikka BJP:n äärilaita suhtautuukin kriittisesti lähentymiseen. Modi kutsui
Sharifin virkaanastujaisiinsa keväällä 2014, ja
vaikka maiden väliset neuvottelut kariutuivat
elokuussa 2014 pakistanilaisen diplomaatin tavattua Kashmirin separatisteja, herätettiin ne
pian uudelleen jo viime keväänä 2015. Viimeisimmässä käänteessä molemmat maat sopivat
liittyvänsä Kiinan ja Venäjän vetämän Shanghai Cooperation Organizationin (SCO) jäseneksi
ensi vuonna. Se, mikä on SCO:n vaikutus maiden välisille suhteille, on vielä toistaiseksi avoin
kysymys, mutta Kashmirin kriisin tuominen
laajemman multilateraalisen foorumin piiriin
tuskin ainakaan pahentaa tilannetta.
ULKOISET VOIMAT JA KONFLIKTIN
ALUEELLISET VAIKUTUKSET
Intian ja Pakistanin välistä asetelmaa sekoittavat alueella häärivät suurvallat, kuten Yhdysvallat, joka tukee periaatteessa molempia
osapuolia. Sillä on pitkä, joskin ongelmallinen
liittolaissuhde Pakistaniin, mutta samaan aikaan
Yhdysvallat on yrittänyt vahvistaa suhteitaan
myös Intiaan tasapainottaakseen Kiinan nou38
Maanpuolustus 113
Kahden suurvallan sekava konflikti
sua. Yhdysvallat on esimerkiksi periaatteessa
hyväksynyt Intian ydinaseiden olemassaolon,
vaikka se sotiikin vastoin kansainvälisten ydinsulkusopimusten periaatteita.
Yhdysvaltojen ohella toinen tärkeä pelaaja
alueella on Kiina. Kiina, jolla on omat, vanhat
aluekiistansa Intian kanssa on yksi Pakistanin
tärkeimmistä tukijoista ja maat ovat kutsuneet
suhteitaan ”kaiken sään kestäviksi”. Vaikka Kiina
ei enää tuekaan täysin varauksettomasti Pakistania näkee se maan edelleen Intiaa tasapainottavana voimana, mutta myös geopoliittisesti arvokkaana väylänä Lähi-itään. Kiinan presidentti
Xi Jinping ilmoitti keväisellä Pakistanin matkallaan massiivisesta, 46 miljardin dollarin investointihankkeesta, jolla Länsi-Kiinan Xinjiang
yhdistettäisiin Pakistanin Gwadarin satamaan.
Kiina etsii nopeasti kasvavana talousmahtina
kuumeisesti vaihtoehtoisia kuljetusreittejä,
jotka sivuuttaisivat strategisesti arveluttavan
meriväylien kuristuspisteen, Malakan salmen.
Intian ja Pakistanin välinen kamppailu säteilee voimakkaasti myös lähiympäristöön, erityisesti vuosia jatkuneen sisällissodan riivaamaan
Afganistaniin, josta molemmat maat ovat käyneet pitkään geopoliittista kädenvääntöä. Intia
on onnistunut luomaan varsin hyvät ja toimivat
suhteet Afganistaniin. Se on osallistunut merkittävästi maan jälleenrakennukseen ja tukenut
avokätisesti myös Talibanin vastaista kamppailua.
Pakistanilla on sen sijaan varsin heikot suhteet Afganistaniin muun muassa maiden välillä
vuosikymmeniä jatkuneen paštualueen rajakiistan vuoksi. Samaan aikaan Pakistan ei myöskään
halua Intian kasvattavan vaikutusvaltaansa Afganistanissa, ja tulla siten puristetuksi itselleen
vihamielisten voimien väliin. Niinpä Pakistan
onkin tukenut Afganistanin Talibania enemmän
tai vähemmän suorasti armeijan ja erityisesti
tiedustelupalvelu ISI:n (Inter-Services Intelligence) välityksellä.
Afganistanin tuore presidentti Ashraf Ghani
vaikuttaisi kuitenkin kääntäneen maan diplomaattista painopistettä Intiasta kohti Pakistania
pyrkimyksenään taistella yhteisessä rintamassa
ääriliikkeitä vastaan. Pakistanin pääministeri
Nawaz Sharif on ainakin alustavasti vastannut
Ghanin kädenojennukseen tuomiten Talibanin
toiminnan voimakkain sanankääntein, mutta
maiden välisten suhteiden kehitystä kuvaa
myös lisääntyvä sotilaallinen yhteistyö esimerkiksi koulutuksessa. Vaikka Pakistanin ja Afganistanin välillä orastavan suojasään jatkuminen
ei ole missään nimessä varmaa, helpottaisi se
pitkällä tähtäimellä merkittävästi Afganistanin
sisällissotaa.
LOPUKSI
Intian ja Pakistanin välisessä monimutkaisessa
ja sekavassa konfliktissa vastakkain on käytännössä kaksi merkittävää suurvaltaa, joista Pakistan käyttää terroristeja ja separatistisia liikkeitä
epäsymmetriseen sodankäyntiin ja epäjärjestyksen lietsomiseen, kun taas Intia on jokaisella
voiman mittarilla arvioituna selkeästi vahvempi,
ja uskoo ainakin strategian tasolla omaan kykyynsä murskata vastustajansa nopeasti ja tehokkaasti. Molemminpuolisen ydinpelotteen
olemassaolo pitää asetelman kuitenkin jäissä ja
Kashmirin alueella toistuvista verisistä iskuista
kärsii lähinnä siviiliväestö.
Vaikka konflikteissa on aina kaksi osapuolta,
on Pakistan, ja erityisesti sen yhteistyökyvytön
armeija selvästi suurempi ongelmien lähde kuin
Intia. Pakistanin armeijan luopuminen ulkopoliittisen toimijan roolista ja alistuminen demokraattisesti valitulle hallitukselle on siten välttämätön edellytys suhteiden normalisoitumiselle.
Maiden välille vuosikymmeniä kasvanut ja vahvistunut pelko ja epäluottamus eivät tämän jälkeenkään tietenkään katoaisi hetkessä, mutta
alituisesta terrorin uhasta vapautunut ilmapiiri
raivaisi vähitellen tietä kohti Etelä-Aasian pysyvää vakautumista. •
Maanpuolustus 113
39
Artikkelit
KIRJOITTAJA
KOHTI UUTTA
TURVALLISUUSSTRATEGIAA
Rasmus Hindrén työskentelee
puolustusministeriössä EU-asioita
hoitavana erityisasiantuntijana.
Aikaisemmin hän on työskennellyt
mm. asiantuntijana Suomen
pysyvässä edustustossa
Euroopan unionissa sekä
Naton kansainvälisessä
sihteeristössä Brysselissä.
Rasmus Hindrén
EU:n puolustuspolitiikka kesäkuun
2015 huippukokouksen
jälkeen.
Puolustuskysymykset nostettiin ensimmäistä
kertaa unionin jäsenmaiden johtajien keskusteluun Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2013.
Eurooppa-neuvosto teki tuolloin tukun linjauksia puolustusyhteistyön tiivistämisestä, joita on
sittemmin toimeenpantu. Nyt kesäkuussa 2015
Eurooppa-neuvosto keskusteli uudemman kerran puolustuksesta. Tämä koettiin turvallisuusympäristön muutosten vuoksi tarpeelliseksi,
mutta puolustusasioiden kannalta valitettavasti
muut tapahtumat – etunenässä Välimeren pakolaistilanne ja Kreikan kriisi – veivät valtaosan
johtajien huomiosta.
Puolustuskysymykset nivottiin osaksi laajempaa turvallisuutta, jonka osia ovat muun muassa
EU:n sisäisen turvallisuuden agenda ja tekeillä
oleva uusi EU:n turvallisuusstrategia. Ratkaisu
oli monella tapaa perusteltu, koska turvallisuu-
40
Maanpuolustus 113
Kohti uutta turvallisuusstrategiaa
den eri osa-alueiden irrottaminen toisistaan
ei palvele kokonaisuuden hahmottamista eikä
ongelmien kokonaisvaltaista ratkaisemista. Toisaalta agendan laajuus johti selkeiden puolustusta koskevien painopisteiden puuttumiseen.
Kesäkuun Eurooppa-neuvoston tuloskorttiin
kirjattiinkin poliittisesti vaatimattomia, mutta
pragmaattisia ja eteenpäin katsovia päätöksiä.
Eräät koskevat lähinnä prosessia, sen jatkuvuutta ja sisältöä. Loput koskevat yksittäisiä,
mutta toisiinsa limittyviä asiakokonaisuuksia.
Näistä tärkeimmät ovat uusi turvallisuusstrategia, puolustusyhteistyö, EU:n puolustusrahoitus,
puolustustutkimus, hybridiuhkiin vastaaminen,
Välimeren operaatio, kapasiteetinrakentaminen
ja kumppanuudet.
Ensimmäinen tuloksista koskee Eurooppaneuvostoa itseään. Tavoitteena on ollut luoda
jatkuva prosessi, jossa Eurooppa-neuvosto tarkastelee säännöllisin väliajoin puolustuskysymyksiä ja niissä saavutettua edistystä. Tämä
kirjattiinkin kokouksen päätelmiin. Prosessin
vakiinnuttaminen palvelee jäsenmaiden puolustuksen pitkän aikavälin kehittämistä. Samalla
prosessi saadaan limittymään Naton huippukokousten kanssa siten, että ne muodostavat toisiaan tukevan jatkumon.
Jotta Eurooppa-neuvoston käsittely olisi mielekäs, tulee käsiteltävien aiheiden olla riittävän
laajoja. Aiheena ei olekaan ainoastaan EU:n
ulkoiseen toimintaan rajoittuva yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP), vaan
koko Euroopan turvallisuusarkkitehtuuri. Tämä
tulokulma on mahdollistanut paitsi komission
toimivaltaan kuuluvien politiikkalohkojen liittämisen mukaan keskusteluun, myös tiiviimmän
yhteistyön mm. Naton kanssa. Laajan aihepiirin
ja keskusteluformaatin juurruttaminen onkin
laskettava yhdeksi prosessin myönteisistä seurauksista.
Muista tuloksista ensimmäiseksi on syytä
mainita päätös EU:n uuden turvallisuusstrategian julkistamisesta alkuvuonna 2016. Strategia
tullee olemaan tiivis eikä puolustuskysymyksiä
käsitellä yksityiskohtaisesti. Kyse on puolustusyhteistyötä ohjaavasta kattoasiakirjasta. Strategisia linjoja piirrettäessä on hyvä huomata, että
puolustusyhteistyö on nyt käsitteenä vakiintunut EU:n sanastoon ja Eurooppa-neuvosto vah-
visti pyrkimyksen yhteistyön tiivistämiseen.
Tiivistämistä vaikeuttavia tekijöitä on paljon,
mutta Eurooppa-neuvoston tuella jatketaan aiemmin sovittua työtä esteiden purkamiseksi ja
yhteistyön kannustamiseksi.
Mikään ei ole niin konkreettinen yhteistyön
kannustin kuin raha. Ylittämättömänä pidetty
raja ylitettiin Eurooppa-neuvoston päätöksellä
jo vuonna 2013, jolloin alustavasti sovittiin unionin puolustustutkimusta valmistelevasta rahoituksesta (ns. valmistelutoimi). Puolustustutkimuksen rahoittaminen on selkeä päätös, jolla
halutaan vastata eurooppalaisiin suorituskykypuutteisiin ja ohjata yhteistyön kehittämistä.
Päätöksen vaikutukset ulottuvat vuosikymmenien päähän. Samalla on syytä huomioida,
että unionin rahoitusta on tutkimuksen ohella
saatavilla myös muihin hankkeisiin, monikäyttöisten suorituskykyjen kehittämisestä aina rakennemuutoksesta kärsivillä alueilla tehtäviin
sopeuttamistoimiin. Kyse on enemmänkin siitä,
osataanko jäsenmaissa hyödyntää näitä mahdollisuuksia.
Eurooppa-neuvoston merkittävin uusi aihe
oli hybridiuhat ja niihin vastaaminen. Vaikka
kyseessä ei olekaan uusi ilmiö, tartuttiin siihen
EU:ssa nyt ensi kertaa suunnitelmallisesti. Unionin suurin voimavara tässäkin asiassa on sen
kokonaisvaltainen keinovalikoima. Hybridiuhkiin vastaaminen edellyttää laajaa koordinaatiota niin yksittäisissä jäsenmaissa kuin unioninkin tasolla. Tässä mielessä aiheen käsittely
Eurooppa-neuvostossa on perusteltua, koska
se mahdollistaa ohjauksen antamisen sekä ulkoisen että sisäisen turvallisuuden toimijoille.
Osana hybridiuhkien vastatoimien kokonaisuutta EU mm. vahvistaa strategista viestintää,
eri politiikkavälineiden yhteensovittamista ja
kyberpuolustusta.
Eräs konkreettisimmista Eurooppa-neuvoston
tuloksista koskee EU:n operaatioita. Kesäkuun
kokous järjestettiin Välimeren kärjistyneen tilanteen varjossa. Osana EU:n kokonaistoimia
perustettiin EUNAVFOR MED -kriisinhallintaoperaatio, joka toimii Välimerellä painottuen
ensi vaiheessaan tiedusteluun ja tilannekuvan
ylläpitämiseen. Vaikka operaation tavoitteiden
saavuttamisesta on mahdotonta sanoa tässä
vaiheessa mitään, on operaation perustaminen
Maanpuolustus 113
41
Artikkelit
Kokonaisuutena
Eurooppaneuvoston anti
jätti keskeneräisen
vaikutelman.
42
Maanpuolustus 113
osoitus siitä, että sotilaallisiakin resursseja tarvitaan yhä kriisinhallinnassa ja EU kykenee näitä
resursseja oikein motivoituna mobilisoimaan.
EU:n kriisinhallintaa kehitetään edelleen,
vaikka vaikeimmista kysymyksissä – kuten
operaatioiden yhteisrahoitus ja taisteluosastojen
käyttö – ei saatukaan uusia tuloksia. Eräs lupaavimmista kehityssuunnista liittyy kohdemaiden
oman kriisinhallintakapasiteetin rakentamiseen.
Keinoja ovat mm. maiden omien turvallisuusrakenteiden kehittäminen ja neuvonanto sekä
koulutus- ja materiaalituki. Eurooppa-neuvosto
vahvisti toimia, jotka tekevät tuesta johdonmukaisempaa ja pitkäjänteisempää.
Kapasiteetinrakentamisaloite on samalla yksi
osoitus EU:n kumppanuuksien kehittämisestä.
Myös muu yhteistyö kumppaneiden kanssa on
tiivistynyt ja Eurooppa-neuvoston jälkeen kehityssuunta jatkuu. Yksittäisten kumppanimaiden lisäksi avainasemassa ovat kansainväliset
järjestöt, etupäässä Nato ja YK. Erityisesti Naton kanssa tehtävä yhteistyö on vuosia kärsinyt
poliittisen tason ongelmista. Näihin ongelmiin
ei vieläkään ole näköpiirissä ratkaisua, mutta järjestöjen kesken tehtävä käytännön yhteistyö on
kasvussa, kuten myös yhteisymmärrys Eurooppaa kohtaavista lähitulevaisuuden haasteista.
Kokonaisuutena Eurooppa-neuvoston anti
jätti keskeneräisen vaikutelman. Nyt katseet
on jo suunnattu vuoteen 2016, jolloin komissio
viimeistelee omat esityksensä mm. puolustusja turvallisuusdirektiivien toimeenpanosta sekä
huoltovarmuudesta. Myös turvallisuusstrategian
vaikutukset nähdään vuonna 2016. Tämän jälkeen Eurooppa-neuvosto tarttuu taas asiaan,
ellei Euroopan turvallisuustilanteessa tapahdu
niin merkittäviä muutoksia, että aikataulu menisi uusiksi. •
Vuosi Naton huippukokouksesta
KIRJOITTAJA
VUOSI
NATON
HUIPPUKOKOUKSESTA
Karoliina Honkanen toimii
puolustusasiainneuvoksena
Suomen Nato-edustustossa
Brysselissä. Aiemmin hän on
toiminut eri tehtävissä puolustusministeriössä ja Pääesikunnassa sekä tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa.
Kirjoittaja on kirjoittanut
artikkelin yksityishenkilönä. Artikkelissa edustetut
näkemykset eivät välttämättä
edusta ulko- tai puolustusministeriön virallista kantaa.
Karoliina Honkanen
Walesin
huippukokouksessa
syyskuussa
2014 Nato-maat
käynnistivät
mittavan
työn yhteisen
puolustuksen
vahvistamiseksi.
Tulokset ovat jääneet
suomalaisessa
keskustelussa
vähälle huomiolle.
Maanpuolustus 113
43
Artikkelit
Naton murros alkoi alkuvuonna 2014 Ukrainan
tapahtumien seurauksena. Venäjän sotilaallinen
voimankäyttö rajojen muuttamiseksi Euroopassa ja yhteisten pelisääntöjen hylkääminen
romuttivat luottamuksen, jota Naton ja Venäjän
välille oli rakennettu kaksi vuosikymmentä eri
kumppanuustyökaluin. Huhtikuussa 2014 Nato
päätti jäädyttää käytännön yhteistyön Venäjän
kanssa, mutta säilyttää avoimina kanavat korkean tason poliittiseen dialogiin.
Samaan aikaan käynnistettiin Naton sisäinen uudistusprosessi, jossa huomio palautettiin
kriisinhallinnasta liittokunnan omalle alueelle
ja yhteiseen puolustukseen. Päätavoitteena on
ehkäistä ennalta Nato-maan joutuminen sotilaallisen voimankäytön tai sillä uhkaamisen
kohteeksi heikentyneessä turvallisuusympäristössä.
Uudistusten keskiössä on Walesissa lanseeratun ns. RAP (Readiness Action Plan) valmiusohjelman toimeenpano. Ohjelma sisältää jatkuvasti
käynnissä olevia tukitoimia itäisille jäsenmaille
(esim. Baltian ilmavalvontaoperaatioon vahvistaminen) sekä pidemmän aikavälin sopeuttamistoimia. Toimenpiteet ovat puolustuksellisia
ja mitoitettu siten, etteivät ne riko Nato-Venäjä
-peruskirjaa.
Venäjän lisäksi Naton huolena on terrorismin ja epävakauden vyöhyke Pohjois-Afrikassa
ja Lähi-idässä. Yhtenäisyyden kannalta on välttämätöntä, että liittokunnan koetaan tarjoavan
turvallisuutta kaikille jäsenilleen. Myös eteläisen ilmasuunnan haasteet otetaan huomioon
RAP-ohjelman toimeenpanossa.
44
Maanpuolustus 113
RAP-VALMIUSOHJELMAN
TOIMEENPANO ETENEE
Merkittävää edistystä on saavutettu nopean
toiminnan NRF-joukkojen (NATO Response
Force) uudistamisessa. Joukon rakenne uudistuu, vahvuus kolminkertaistuu ja valmiusvaatimuksia kiristetään. Osaksi NRF-joukkoa perustetaan prikaatin vahvuinen erittäin korkeassa
valmiudessa oleva ”Very High Readiness Joint
Task Force” (VJTF). Sen johtovaltioina toimivat
vuorollaan Espanja, Iso-Britannia, Italia, Puola,
Ranska, Saksa ja Turkki. Yhdysvallat tukee
VJTF-joukkoa mm. ilmakuljetus- ja ilmatankkauskyvyillä, erikoisjoukoilla sekä tiedustelun
suorituskyvyillä. NRF on jatkossakin käytettävissä Naton kaikkiin tehtäviin ja avoin myös
kumppaneille.
Toiseksi Nato on päättänyt perustaa pienet
monikansalliset tukiyksiköt itäisiin jäsenmaihin (Bulgaria, Latvia, Liettua, Puola, Romania
ja Viro). Esimerkiksi Viron sijoitettu yksikkö on
jo aloittanut toimintansa. Tukiyksiköiden tehtävänä on tarvittaessa tukea vahvistusten vastaanottoa, linkittää Nato-joukkoja ja kansallisia
asevoimia toisiinsa sekä koordinoida harjoitustoimintaa. Lisäksi Puolan Stettinissä sijaitsevan
monikansallisen esikunnan alueellista roolia
vahvistetaan.
Kolmas merkittävä päätös on varautumissuunnittelun tehostaminen. Uudet varautumissuunnitelmat menevät aiempaa yksityiskohtaisemmalle tasolle. Neljänneksi Nato harjoittelee
enemmän ja järjestää pitkän tauon jälkeen
Vuosi Naton huippukokouksesta
Naton toimet
näkyvät
Suomen
ympäristössä.
laajamittaisia harjoituksia. Loka-marraskuussa
Etelä-Euroopassa järjestettävään ”Trident Juncture”- harjoitukseen osallistuu n. 36 000 sotilasta
yli 30 maasta. Laadullisesti harjoitustoiminnasta
on tullut yhä vaativampaa, koska harjoitellaan
myös korkean intensiteetin skenaarioita. Toiminta on läpinäkyvää; liittokunta julkaisee harjoituskalenterinsa verkkosivuillaan.
Viidenneksi Nato on määrittämässä rooliaan
hybridiuhkien torjunnassa yhteistyössä EU:n
kanssa. Naton hybridistrategian on määrä valmistua joulukuuksi. Kehittämistarpeina nähdään analyysikyky, varhaisvaroitus, tilannetietoisuus ja tiedustelutiedon vaihto. Kyberpuolustuksen merkitys on jatkossakin keskeinen.
Hybridiuhkat edellyttävät kykyä nopeaan päätöksentekoon, ja liittokunnan päätöksentekoprosessia onkin päätetty virtaviivaistaa samalla kun
veto-oikeus säilytetään.
Uudistukset edellyttävät riittävää resursointia
ja Walesin puolustussitoumuksen toteutumista
seurataan vuosittain. Kesäkuussa nähtiin alustavia merkkejä siitä, että puolustusmenojen
laskeva trendi olisi pysähtymässä. Valtaosalla
on kuitenkin edelleen paljon matkaa ns. 2 %:n
tavoitteeseen (2 % BKT:sta puolustusmenoihin),
jota kohti jäsenmaat ovat sitoutuneet pyrkimään
vuosikymmenen kuluessa. Määrällisten kriteerien lisäksi Nato seuraa jäsentensä puolustuspanosta laadullisin mittarein.
ARVIOITA
Naton RAP-toimet – yhdistettynä Yhdysvaltain suunnitelmiin valmiusvarastoida raskasta
kalustoa itäisiin jäsenmaihin – parantavat
konkreettisesti Naton kykyä tarvittaessa toimeenpanna turvatakuu ja nostavat kynnystä
sen testaamiselle. Varsinkin Baltian maissa,
Puolassa ja Norjassa on tyytyväisyydellä pantu
merkille Nato kehittyminen niiden toivomaan
suuntaan. Yhteinen puolustus tulee olemaan
pääteema myös Varsovan huippukokouksessa
heinäkuussa 2016.
Naton toimet näkyvät Suomen toimintaympäristössä, sillä Naton läsnäolo Itämerellä lisää
vakautta. On tärkeää, ettei Naton turvatakuiden
pitävyydestä Baltian maille ole epäselvyyttä.
Naton muutos vaikuttaa myös kumppanuusyhteistyöhömme. On molemminpuolinen etu käydä poliittista dialogia ja vaihtaa
näkemyksiä turvallisuusympäristön kehityksestä. Uudistuksilla on vaikutuksia myös
käytännön kumppanuusyhteistyöhön, josta
esimerkkejä ovat NRF-uudistus ja harjoitustoiminta. Suomen on pohdittava, minkälainen
osallistuminen näihin yhteistyömuotoihin tuo
eniten lisäarvoa kansallisen puolustuksen kehittämiselle.
Naton näkökulmasta Suomi ja Ruotsi ovat
aktiivisia kärkikumppaneita, jotka sijaitsevat
strategisesti tärkeällä alueella. Walesissa päätetyn uuden ”Enhanced Opportunities” -kumppanuuden myötä Suomella on aiempaa paremmat
mahdollisuudet syvempään ja räätälöityyn yhteistyöhön. Ero jäsenen ja kumppanin välillä
kuitenkin säilyy jatkossakin – vain jäsenmaat
ovat Naton vahvistuvan yhteisen puolustuksen
piirissä. •
Maanpuolustus 113
45
Artikkelit
KIRJOITTAJA
LOGISTIIKKALAITOS
– PUOLUSTUSMATERIAALIN
OMISTAJA
Maanpuolustus-lehti julkaisee
yhdessä Sotilasaikakauslehden
kanssa artikkelisarjan joissa
esitellään Puolustusvoimien uusia
laitoksia. Sarja alkaa Logistiikkalaitoksen esittelyllä. Artikkelin on
laatinut yleisesikuntaeverstiluutnantti Mikko Taussi Pääesikunnan
Logistiikkaosastolta.
46
Maanpuolustus 113
Mikko Taussi
Puolustusvoimien
logistiikkalaitoksen
perustamisen
päämääränä
on mahdollistaa
puolustusvoimien
ydintehtävien
toteuttaminen
2020-luvulla.
Logistiikkalaitos – puolustusmateriaalin omistaja
Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen toiminnan päämääränä on kaikissa valmiustiloissa
ja toimintaympäristöissä luoda edellytykset
suorituskykyjen rakentamiselle ja käytölle. Logistiikkalaitos ylläpitää ja palauttaa joukkojen,
henkilöstön ja järjestelmien toimintakyvyn sekä
materiaalin käyttökelpoisuuden. Logistiikkalaitos on puolustusvoimien materiaalihallinnosta,
hankintatoimesta, terveydenhuollon järjestämisestä, ympäristöasioista ja tilahallinnasta vastaava pääesikunnan alainen tulosyksikkö.
Puolustusvoimauudistukseen laadittu toimintakäsikirja määrittelee edelleen, että Puolustusvoimien logistiikkalaitos omistaa puolustusvoimien sotavarustuksen ja erikseen määritettävän
materiaalin. Uudistusta toimeenpantaessa keskusteltiin useissa yhteyksissä siitä, mitä materiaalin omistajuus tarkoittaa. Samanlaista vuoropuhelua käytiin maavoimien huoltojärjestelmän
uudistuksessa vuoden 2008 alussa. Silloin asia
jäi hieman keskeneräiseksi. Tässä kirjoituksessa
pohditaan omistajuuteen liittyviä piirteitä erityisesti sotavarusteiden osalta.
OMISTAJUUS LUO TURVALLISUUTTA
Logistiikkalaitos kohdentaa sotavarusteet rauhan ajan joukko-osastoille ja puolustusvoimien
sodan ajan joukoille Pääesikunnan ja puolustushaaraesikuntien antamin perustein. Määrällisen
tarpeen tyydyttämisen lisäksi on ensiarvoisen
tärkeää, että käyttäjä voi luottaa materiaalin
tarkoituksenmukaisuuteen, toimivuuteen ja
turvallisuuteen. Asevelvollisten koulutustapahtuma voi olla mielekäs vain, jos materiaali
tukee ammattitaitoisten kouluttajien johtamien
harjoituksien tavoitteita. Vähätellä ei sovi myöskään materiaalin toimintavarmuuden vaikutusta
iskuportaan rynnäkön onnistumiseen sodan
melskeissä.
Logistiikkalaitos vastaa siitä, että sen luovuttamat sotavarusteet ovat toimivia ja käyttöturvallisia. Lisäksi logistiikkalaitos seuraa ja kerää
kokemuksia käytön aikana sotavarusteista saaduista havainnoista. Mikäli varusteiden toimivuus ja käyttöturvallisuus eivät vastaa asetettuja
vaatimuksia, logistiikkalaitos ryhtyy toimenpiteisiin materiaalin kunnon palauttamiseksi
määritettyyn tasoon. Käyttöturvallisuutta luotaessa ja ylläpidettäessä otetaan laaja-alaisesti
huomioon materiaalin mahdolliset riskit niin
käyttäjille itselleen ja niiden vaikutuspiirissä
oleville ihmisille kuin omaisuudelle. Myös käytön ja kunnossapidon vaikutukset ympäristöön
otetaan huomioon.
Käyttöturvallisuuden luomisessa keskeinen
rooli on logistiikkalaitoksen Järjestelmäkeskuksella. Sen eri osastot ovat erikoistuneet laajaalaisesti vastuualueidensa järjestelmiin, varusteisiin ja materiaaliin sekä niihin liittyviin
turvallisuustekijöihin. Järjestelmäkeskus ottaa
huomioon materiaalihankintojen valmisteluvaiheessa lainsäädännön vaatimukset ja soveltamisalat. Järjestelmäkeskus määrittää perusteet
materiaalin turvalliselle käytölle niiltä osin, kuin
lainsäädäntö ei puolustusvoimien toiminnan
erityispiirteiden ja sotavarusteiden osalta aseta
turvallisuusvaatimuksia. Hankintojen toteutusvaiheessa logistiikkalaitos testaa sotavarusteiden
toimivuuden ja käyttöturvallisuuden, josta se
antaa suorituskykyvastuulliselle puolustushaaralle vakuudeksi teknisen hyväksynnän sekä
määrittää sotavarusteen ominaisuuksista johtuvat käyttöohjeet ja -rajoitukset. Näiden vahvistuslausumien perusteella suorituskykyvastuullinen puolustushaara hyväksyy järjestelmät ja
sotavarusteet käyttöön.
Sotavarusteiden käyttöä varten annetaan
myös ohjeistus siitä, kuinka sotavarusteita tulisi
käyttää oikein, jotta ne säilyisivät mahdollisimman hyvin käyttökuntoisina niille suunnitellun
elinjakson ajan. Käyttäjän vastuuntuntoinen
asenne ja huolellinen materiaalin käyttö ovat
keskeisiä tekijöitä sotavarusteiden kunnon säilymisessä.
Logistiikkalaitos kehittää lisäksi sotavarusteiden suorituskykyä osajärjestelmien ja teknologioiden kehittymisen myötä.
Sotavarusteiden käytön aikana havaittuihin
turvallisuuspoikkeamiin reagoidaan välittömästi. Järjestelmäkeskus, yhdessä suorituskykyvastuullisen kanssa, voi antaa materiaaliin ja
toimintaan kohdistuvia käyttörajoitteita, materiaalin tarkastus- ja korjausmääräyksiä tai asettaa
materiaalin käyttökieltoon ja määrätä ne evakuoitavaksi tarkoituksenmukaiseen korjaukseen.
Materiaaliturvallisuuden huolehtimisvastuu
säilyy koko elinjakson ajan logistiikkalaitoksella.
Käytön päätyttyä logistiikkalaitos vastaa sotaMaanpuolustus 113
47
Artikkelit
Logistiikkalaitos
luo
mahdollisuuksia
onnistumiselle.
48
Maanpuolustus 113
varusteiden asianmukaisesta jälkikäsittelystä
myymällä, purkamalla ja uusiokäyttämällä tai
hävittämällä materiaali.
OMISTAJUUS ON OMAISUUDESTA
HUOLEHTIMISTA
Puolustusvoimien irtain omaisuus kohdennetaan omaisuuslaskennassa jatkossa puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunnalle. Tämän
kaltaista menettelyä on osin noudatettu jo pitkään, koska viime vuosina ei ole tehty hallintoyksikkökohtaisia tilinpäätöksiä.
Omaisuuskirjanpidon keskittäminen Logistiikkalaitoksen esikuntaan yksinkertaistaa kirjanpidon menettelyjä sekä tehostaa resurssien
käyttöä. Järjestelmäkeskus toimii esikunnan asiantuntijana materiaalin elinjakson hallinnassa
ja poistolaskennan määrittämisessä teknisille
käyttöjaksoille. Puolustusvoimien palvelukeskus
tukee logistiikkalaitosta omaisuuskirjanpidon toteutuksessa laatimalla puolustusvoimien tilinpäätöksen ja kirjaamalla omaisuuskirjanpidon
tositteet. Toimintojen keskittäminen mahdollistaa puolustusvoimien johdolle parhaan tilannekuvan muodostamisen.
Keskitetyllä omistajuudella kyettäisiin parhaiten varmistamaan se, että sotavarusteita
käytetään ja ylläpidetään lainsäädäntömme
mukaisesti mahdollisimman tuottavalla tavalla.
Puolustusvoimien toiminta ja omaisuuden käyttötarkoitus huomioiden tuo tuottavuusvaade
täyttynee, kun materiaalista huolehditaan esimerkiksi taloudellisesti ja kustannustehokkaasti.
Taloudellinen materiaalin käyttö tarkoittaa
muun muassa sitä, että käytössä on vain kulloinkin koulutuksessa ja valmiudessa tarvittava
osa sotavarusteista. Turhaa käyttöä sekä kulumista ja rikkoutumista pyritään siis välttämään.
Käyttämätön osa materiaalista tulee vastaavasti
varastoida niin, että varastoimisjaksojen aikana
materiaali säilyisi mahdollisimman alkuperäisessä tai varastoonpanon aikaisessa kunnossa.
Kustannustehokkuus on painopisteessä, kun
tehdään materiaalin elinjakson eri vaiheissa tarvittavia toimenpiteitä. Näissä noudatetaan yleisiä liiketalouden periaatteita, kuten pyritään
keskitettyyn toimintaan, poistamaan päällekkäisyyksiä sekä tekemään kerralla suuria toimenpidesarjoja.
Logistiikkalaitos – puolustusmateriaalin omistaja
Omaisuuskirjanpidolla todennetaan hankintaan varatulla rahoituksella saatu materiaalinen
tai immateriaalinen vastine sekä hankintojen
kirjanpidollinen arvo. Puolustusvoimien omaisuusluokkia ovat käyttöomaisuus, vaihto- ja
rahoitusomaisuus sekä maanpuolustuskalusto.
Kaksi ensimmäistä näkyvät puolustusvoimien
taseessa ollen julkista tietoa, mutta maanpuolustuskalusto on sen ulkopuolella. Maanpuolustuskalustoa hallitaan silti samoin periaattein.
Maanpuolustuskalustoon kuuluvat tavarat,
jotka on suunniteltu sotilaalliseen käyttöön,
kuten aseet ja ampumatarvikkeet. Maanpuolustuskaluston ja sotavarustuksen keskinäistä
yhteyttä monimutkaistaa se, että sotavarusteet
jakaantuvat sekä maanpuolustuskalustoon että
normaaliin käyttö- ja vaihto-omaisuuteen. Näin
ollen sotavarusteista osa on taseessa ja osa taseen ulkopuolella. Sotavarustehankinnoista
maanpuolustuskalustoon kuuluva materiaali
hankitaan ns. puolustushankintarahoilla (18.
mom) ja muut toimintamenorahoituksella.
Joissain yhteyksissä on arvioitu, että maanpuolustuskaluston uushankinta-arvo olisi noin 20
miljardia euroa.
Myös materiaalikirjanpidon toteuttamista
tulee tarkastella rinnan omaisuuskirjanpidon
kehittämisen kanssa. Pääperiaatteena tullee jatkumaan, että materiaalikirjanpitoa toteutetaan
kaikissa hallintoyksiköissä jatkossakin. Materiaalikirjanpidolla varmistetaan, että hallintoyksikölle tai sodan ajan joukolle luovutettu materiaali on joukon hallussa. Materiaalikirjanpito on
keskeinen lähtökohta hallintoyksikön materiaaliin kohdistuvalle sisäiselle valvonnalle. Puolustusvoimien materiaalin hallinta, niin omaisuus- kuin materiaalinkirjanpitokin, toteutetaan
pääosin PVSAP-järjestelmällä, mikä mahdollistaa
puolustusvoimallisesti yhtäläiset toimintatavat.
OMAISUUTEMME ON YHTEINEN
Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen perustamisen päämääränä on mahdollistaa puolustusvoimien ydintehtävien – Suomen sotilaallisen
puolustamisen, viranomaisten tukemisen sekä
osallistumisen kansainväliseen kriisinhallintaan
– toteuttaminen 2020-luvulla. Näiden tehtävien
tukemiseksi tulee kehittää toimintamalleja,
jotka tukevat toisaalta suorituskykyjemme ra-
kentamista ja ylläpitoa sekä toisaalta yhteiskuntavastuutamme.
Logistiikkalaitoksen perustamisella selkeytetään puolustusvoimien hallintotasojen rooleja
niin, että logistiikan operatiivisen johtamisen
tehtävät keskitetään pääesikuntaan ja puolustushaaraesikuntiin ja logistiikan järjestelyjen
johtaminen keskitetään logistiikkalaitokseen.
Puolustusvoimauudistuksen jälkeen kaikki puolustusvoimalliset logistiset toimijat ovat yhden
johtoportaan johdossa, mikä takaa edellytykset
logistiikan laaja-alaiseen ja yhtenäiseen kehittämiseen. Materiaalin omistajuus siitä seuraavine
vastuineen on yksi keskeinen osa logistiikan järjestelyjä. Logistiikkalaitoksen asema materiaalin
omistajana ei millään tavoin kiistä pääesikunnan
ja puolustushaarojen johtavaa asemaa sotavarusteiden kehittämisessä, niiden käyttöperiaatteiden määrittelyssä sekä materiaalin varsinaisessa käytössä normaalioloissa tai sodan aikana.
Logistiikkalaitos luo osaltaan mahdollisuuden
onnistua.
Sotavarusteiden kohdentamisen ja sodan ajan
joukkojen varustamisen onnistumiseksi logistiikkalaitoksella on mahdollisuus puuttua kaikkeen puolustusvoimien eri varastoissa olevaan
materiaaliin. Laaja-alainen toimintavapaus Pääesikunnan käskyjen ja puolustushaaraesikuntien antaman ohjauksen perusteella mahdollistaa parhaan lopputuloksen saavuttamisen. Myös
materiaalisen suorituskyvyn ylläpito, ennakoiva
kunnossapito sekä vauriokorjauksista johtuvat
materiaalivaihdot edellyttävät sekä yksilöseurattavan että runsaslukuisen materiaalin keskitettyä kierrätystä.
Logistiikkalaitos kantaa yhteiskuntavastuunsa ensisijaisesti veronmaksajillemme. Näiden on kyettävä luottamaan siihen, että hankittu
sotavarustus pidetään toimintakykyisenä suunnitellun elinjakson ajan ja että se on otettavissa
suorituskykyisenä käyttöön kriisin aikana. Keskitetty omistajuus on yksi mahdollistajan työkalu. •
Maanpuolustus 113
49
Artikkelit
50
Maanpuolustus 113
Kirja-arvio
Turvallisuuden iso kuva ja pitkät kaaret
Jukka Valtasaari: Suomen turvallisuus. Docendo 2015.
Jos turvallisuuspolitiikan analysointi
oli vielä 1990-luvun Suomessa pienen
valikoidun ryhmän pelikenttä, on sosiaalisen median aikakaudella verkko
pullollaan tweettajia ja bloggaajia.
Reaaliaikaisessa kommentoinnissa
hukkuvat kuitenkin valitettavan helposti sellaiset tärkeät ainekset, kuten
historialliset asiayhteydet ja pitkän
aikavälin juonen kuljetus. Valistuneiden arvioiden takaa pitäisi mielellään
löytyä syvempääkin ymmärtämystä
asioiden taustoista.
Sitä löytyy Jukka Valtasaarelta, joka
työskenteli ulkoministeriön palveluksessa vuosina 1966–2015. Hän toimi
mm. valtiosihteerinä (1996–2001)
sekä kahteen otteeseen Suomen
suurlähettiläänä Washingtonissa
(1988–1996 ja 2001–2005). Kirjassaan
”Suomen turvallisuus” hän hahmottelee ansiokkaasti turvallisuutemme
pitkän aikavälin kehityskaaria. Valtasaari kirjoittaa kansantajuisesti ja
suoraviivaisesti, haastaen perinteistä
turvallisuuspolitiikan mukavuusaluetta. Hän muistuttaa, ettei Suomen
turvallisuudesta puhuttaessa voi
sivuuttaa perusasioita ja arvoyhteisöjämme – länttä (Nato), Eurooppaa
(EU), Pohjolaa (Itämeri), sen enempää kuin itääkään (Venäjä). Ne kaikki
kuuluvat tämän päivän geopolitiikan
kokonaisuuteen, mikään niistä ei ole
toistensa vaihtoehto. Eikä puhetta voi
edes aloittaa ilman arviota ”isosta kuvasta”.
Paasikiven ja Kekkosen suuri saavutus oli siinä, että he kykenivät
kylmän sodan vaikeissa olosuhteissa
laajentamaan Suomen poliittista
elintilaa. Kylmän sodan päätyttyä
kurssia korjattiin perusteellisesti
kohti länttä ja Eurooppaa. Valtasaari
ihmettelee, kuinka sen jälkeen turvallisuuspolitiikkamme on orientoi-
tunut pikemminkin liikkumavaran
kaventamiseen. Maailmanmenosta
huolimatta haemme selkäydinreaktiona uudistumisen sijaan pysyvyyttä
ja jännittäisimme peliä mieluummin
katsomosta, jos se olisi suinkin mahdollista. Kylmän sodan aikana totuimme poimimaan haluamme palat
kansainvälisen politiikan seisovasta
pöydästä, mutta EU:n jäsenenä meillä
on edessämme koko menu. Suomi ei
ole ulkopolitiikan erakko eikä elä kahdestaan suuren naapurinsa kanssa.
Olemme osa maailmanpolitiikkaa,
jossa on meneillään vallan uusjako.
Erityistä huolta Valtasaari kantaa
ison kuvan hämärtymisestä Euroopan
integraatiossa, johon Suomenkin hyvinvointi nojaa. Maailmaa vuosisadat
normittanut Eurooppa on kadottanut juonensa, joka oli voimien kokoaminen yhteiseen päätöksentekoon
taloudellisessa ja poliittisessa integraatiossa. Horisontin hämärtyminen
johtaa helposti näköalattomuuteen
eikä kansallisia tavoitteita enää kiinnitetä isoon kuvaan. Silloin syntyy tilaa
ääri-ilmiöille ja jatkuvaan vyönkiristykseen tympääntyneet velkaantuneiden maiden kansalaiset nousevat
ratkaisijoiksi. Valtasaaren mukaan nyt
olisi kiireesti löydettävä Euroopan
yhteisestä ideasta ja sen valtioiden
kansallisista erityispiirteistä ”uusi
Eurooppa-projekti”, johon äänestäjätkin haluaisivat yhtyä. Sellainen
löytyi jo kerran, joten mahdotonta
sen ei pitäisi olla.
Janne Kuusela
Maanpuolustus 113
51
Maanpuolustuskurssit
Käännekohta
Maaliskuussa 2015 kello löi
jälleen sata, kun Oy Suomi Ab:n
suorituskykyyn perehtynyt
213. valtakunnallinen
maanpuolustuskurssi päättyi.
52
Maanpuolustus 113
Paras kurssi ikinä! kollega kommentoi viime syksynä, kun kerroin,
että sain kutsun valtakunnalliselle
maanpuolustuskurssille.
Maaliskuussa heti ensimmäisten ytimekkäiden kurssipäivien kuluessa selvisi, että väite piti paikkansa.
Kolmen viikon aikana me kurssilaiset saimme rautaisen tietopaketin siitä, miten Oy Suomi Ab toimii
rauhan ja kriisin aikana.
Koulutus oli silmiä avaava. Oli
opettavaista päästä johtokeskuksiin ja kulisseihin, joihin siviileillä ei
muuten olisi asiaa.
Kurssilla oli lukuisia mielenkiintoisia esityksiä ja vierailuja, joiden
kaikkien mainitseminen ei tässä ole
mahdollista.
Muutamia kohokohtia: puolustusvoimien edustajien yksityiskohtaiset tilannekuvat, Supon toiminnan ja seurantavälineiden esittelyt,
Hornet-lentäjien tapaaminen sekä
Jaakko Iloniemen ja Eero Heinäluoman Nato-debatti.
Läpinäkyvyys oli mielestäni
teema, joka kulki läpi kurssin. Vaikka
esiintyjiltä tentattiin kiperiäkin kysymyksiä, he puhuivat avoimesti
Chatham House -hengessä. Juuri
siksi koulutus oli erittäin arvokas kokemus; saimme taustatietoa, jota ei
yleensä jaeta.
Oman leimansa kurssiin loi yhteiskunnallinen konteksti: Suomen
talouden maratonin mittainen alamäki, hallituksen päätöksentekokyvyn romahtaminen toimikauden
loppusuoralla, Venäjän ja Ukrainan
sota, kyberuhkien realisoituminen
sekä Germanwingsin lentoturma,
joka heijasteli meille asti.
Karu tilannekuva
Tilannekuva, joka kurssilaisille maalattiin oli karu, mutta myös lohdullinen: viranomaiset eri aloilla ovat
selvästi varautuneet kriiseihin.
Myös harjoitustehtävä opetti paljon. Saimme näkymän siihen kuinka
paljon yhteistyötä ja eri hallinnonalojen ja toimintojen koordinointia
kriisiajan yhteispeli vaatii.
Usko siihen, että Oy Suomi Ab
on hyvissä käsissä vahvistui, vaikka
olemme monella tavalla käänne-
Maanpuolustuskurssit
kohdassa.
Poliittisen päätöksentekokyvyn
pitäisi palautua. Talous on saatava
kääntymään. Hävittäjähankinnat
ovat pian edessä. Suhteet Venäjään
ovat jäiset. Hybridisota tuntuu yltävän tänne asti. Tietoturvauhat ovat
konkretisoituneet päivittäisiksi palvelunestohyökkäyksiksi. Media ja
monet muut alat ovat keskellä digitaalista murrosta.
Lähitulevaisuus ei näytä erityisen
valoisalta.
Uskon kuitenkin, että me, arvoisat kurssitoverit, vielä nostamme
Suomen suosta omilla toimialoillamme. Toivotaan, että uusi eduskunta ja hallitus luovat puitteet,
joissa yrittäjä voi yrittää, virkamiehet ja viranomaiset ylläpitää ja turvata hyvinvointiyhteiskuntaa ja media siirtyä digitaaliseen maailmaan,
joka on toistaiseksi näyttäytynyt uhkien universumina, eikä mahdollisuutena kehittää uutisointia sekä
rakentaa yhteisöllisyyttä ja uutta
ansaintaa.
Vastuu ja reagointi
Ja sitten on lämpimien kiitosten
aika!
Suuri kiitos kurssijohdolle, eversti
Heikki Välivehmaalle ja majuri
Jarkko Pirkkalaiselle, upeasti organisoidusta koulutuksesta ja käytännön järjestelyistä, jotka toimivat
kuin kello. Kiitos esiintyjille ja opettajille avoimuudesta. Kiitos kaikille
instansseille, joissa saimme vierailla.
Kiitos julkaisutyöryhmälle luovasta
yhteistyöstä. Kiitos luottamusjohdolle rennon ilmapiirin luomisesta.
Erityiskiitos kurssin vanhimmalle
eli Trafin Pekka Hentulle, joka näytti
meille kaikille esimerkkiä siitä, mitä
vastuu ja reagointi tarkoittavat, kun
tapahtuu jotain odottamatonta.
Kiitos kaikille teille, että sain olla
mukana.
213. MPK oli paras kurssi ikinä!
Jyrki Huotari
Toimituspäällikkö, MTV Uutiset
47. Erikoiskurssi
Kruununhaan
Maneesissa
11.–14.8.2015
Kurssi oli suunnattu poliittiselle
avustajakunnalle. Lisäksi tilaisuuteen oli kutsuttu ministeriöiden valmiussihteerit. Tilaisuuden tarkoituksena oli perehdyttää kurssilaiset Suomen kokonaisturvallisuuteen ja päätöksentekomekanismei-
hin häiriötilanteissa. Lisäksi tavoitteena oli edistää kurssilaisten verkostoitumista. Vaikka kurssin ajankohta oli eduskuntakiireistä johtuen
haasteellinen, kokoontui joka aamu
Maneesiin aktiivinen ja ilmeikäs
joukko.
Kurssin huipensi poliisin johtama toimintanäytös. Toimintanäytöksen tarkoituksena oli esitellä viranomaisten suorituskykyä
ja yhteistoimintaa kurssin soveltavan harjoituksen tilanteeseen sitoen. Kyseessä oli yhteisoperaatio,
johon osallistui runsaasti poliisin,
Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien erikoisjoukkoja. Toimintanäytös osoitti erinomaisesti viranomaisyhteistyön suorituskyvyn
korostaen toimivaltuuksien, tilannekuvan jakamisen ja harjoittelun
merkitystä.
Erikoiskurssien sisällöt suunnataan aina kohderyhmille, ja näin
saavutetaan paras mahdollinen lopputulos. Tällä erikoiskurssilla korostuivat erityisesti globaaliturvallisuustilanne, resurssien suunnittelu
ja viranomaisyhteistoiminta.
47. Erikoiskurssi vartiolaiva Turvalla UTJR:n erikoisjoukot valmiina aluksen
valtausoperaatioon.
Maanpuolustus 113
53
Maanpuolustuskurssit
96. Jatkokurssi
Maneesilla
26.–27.5.2015
Jatkokurssille osallistui joukko innokkaita ja uteliaita vaikuttajia päivittämään tietojaan viisi vuotta pääkurssin jälkeen. Kokonaisuudessaan
57. Täydennyskurssi
Santahaminassa
25.5.2015
Vuodelle 2015 suunnitellut täydennyskurssit saivat kutsun saapua päivittämään tietämystää ajankohtaisiin ulko- ja turvallisuuspolitiikan
sekä kokonaiturvallisuuden aiheisiin toukokuussa. Tilaisuus toteutettiin hieman aiemmin keväällä valmistuneessa Santahamina-talossa,
mikä tarjosikin modernit ja upeat ti-
54
Maanpuolustus 113
osallistujia oli 85 henkeä kursseilta
188. MPK, 189. MPK. ja 190. MPK
sekä kursseilta 191.–192. MPK jotka
olivat pääkursseja.
Kahteen päivään mahtui monipuolinen kattaus sekä luentoja
että perehtymistä kentällä tapahtuviin toimintoihin. Maa- ja merivoimat mahdollistivat nykyaikaiseen
puolustusmateriaaliin perehtymi-
sen Santahaminassa ja merellä Helsingin edustalla. Luennot herättivät
runsasta keskustelua eivätkä luoneet turhia toiveita paremmasta tilannekehityksestä. Seuraavat viisi
vuotta osallistujat huolehtivat itse
kokonaisturvallisuuden tietojen päivittämisestä, mutta viiden vuoden
kuluttua kolahtaa postilaatikkoon
kutsu saapua Täydennyskurssille.
lat kurssipäiväämme. Varsinainen
ohjelma noudatteli tasokkaine luentoineen aiempia kursseja, mutta
suurin uudistus varsinaisen tilan lisäksi oli laajempi osallistujajoukko.
57. Täydennyskurssille osallistui
kaikkiaan 149 kymmenisen vuotta
sitten pääkurssin käynyttä. Osallistujia oli myös kursseilta 169., 171.
ja 172., mutta pääjoukko painottui
kursseihin 173.-176. MPK.
Tilaisuudessa väreili jälleen melkoinen jälleennäkemisen riemu,
mutta samalla mailmalla olevat tapahtumat saivat keskusteluihin
myös vakavampia sävyjä. Maan-
puolustuskorkeakoulun Leijona catering ilahdutti päivää erinomaisella
ja sujuvasti järjestetyllä lounaalla.
Päivä koettiin onnistuneeksi ja erityisesti Maneesin väki sai myönteistä palautetta uudistetusta Täydennyskurssista, jossa aiempaa useammat kurssilaiset saivat tavata toisiaan ja verkottua yli kurssien. Sekä
Maanpuolustuskurssit että kurssille
osallistuneet ovat nyt hoitaneet velvollisuutensa, ja toivotamme osallistuneille kursseille intoa myös
omatoimisiin tapaamisiin ja kokonaisturvallisuuden ympärillä käytävään keskusteluun.
Maanpuolustuskurssit
vuotta oli kulunut, eivät yhdessä
koetut hetket olleet unohtuneet.
Kurssilaiset saivat todeta, että
maailma oli viidessä vuodessa
muuttunut. Kokonaisturvallisuuden
kenttä oli ottanut askeleita eteenpäin ja Ukrainan sekä Krimin tapahtumat puhuttivat. Lisäksi uusi termi
– Kyber – oli noussut kaikkien huulille. Se mikä ei ollut muuttunut, oli
luennoitsijoiden huoli resursseista.
Jatkokurssin tarkoituksena oli
päivittää viimeisen viiden vuoden
ajalta kurssilaisten tiedot kokonaisturvallisuuden ja -maanpuolustuksen aloilla tapahtuneesta kehityksestä. Suomen turvallisuusympäristön muutokset ja niiden vaikutukset korostuivat opetuksessa.
Kurssilaisten tiedot kokonaisturvallisuudesta ja maanpuolustuksen
kehityksestä päivitetään seuraavan
kerran Maneesissa täydennyskurssilla viiden vuoden kuluttua.
97. Jatkokurssi
25.–26.8.2015
Maneesi täyttyi puheensorinasta
kun vanhat kurssikaverit kohtasivat
toisensa 97. Jatkokurssilla. Kurssille
osallistui 66 opiskelijaa, jotka olivat suorittaneet opintonsa noin viisi
vuotta aiemmin. Opiskelijoista pääosa oli suorittanut opintonsa 193. ja
194. Maanpuolustuskursseilla. Kurssihenki ja mielenkiinto kokonaisturvallisuuden kysymyksiä kohtaan olivat säilyneet korkeina. Vaikka viisi
Verkostoituminen on
tärkeä osa neuvottelupäiviä.
Alueellisten
maanpuolustuskurssien neuvottelupäivät Mikkelissä
Alueellisten maanpuolustuskurssien neuvottelupäivät järjestettiin aurinkoisessa Mikkelissä
17.–18.8.2015. Tilaisuudessa keskityttiin kurssien parhaiden käytäntöjen tunnistamiseen ja jakamiseen sekä verkottumiseen. Itä-Suomen Aluehallintoviraston ylijohtajan Elli Aaltosen emännöimä tilaisuus kokosi yhteen 32 keskeistä
alueellisten maanpuolustuskurssien opetuksen vaikuttajaa ja taustahenkilöä.
Tilaisuuden keskeiset teemat olivat opetuksen kehittäminen, alueellisten kurssien palautejärjestelmän yhtenäistäminen sekä valtakunnallisten kurssien ja alueellisten
maanpuolustuskurssien yhteistyön
parantaminen. Ensi vuonna neuvottelupäivät järjestetään Turussa.
TULEVA TOIMINTA
VALTAKUNNALLISET
MAANPUOLUSTUSKURSSIT
•214. Maanpuolustuskurssi
21.9.–14.10.2015
•215. Maanpuolustuskurssi
9.11.–2.12.2015
•48. Erikoiskurssi
7.-9.12.2015
•216. Maanpuolustuskurssi
18.1.–10.2.2016
•217. Maanpuolustuskurssi
29.2.–23.3.2016
Maanpuolustus 113
55
Maanpuolustuskurssiyhdistys
Philip M. Breedlove:
NATO on the way to the Warsaw
Summit – Adapting to a changed
security environment
Naton korkein sotilasjohtaja
Euroopassa, yhdysvaltalainen
kenraali Philip M. Breedlove
vieraili Suomessa 4.–5. elokuuta.
Breedlove puhui vierailun aikana
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen
turvallisuuspolitiikan illassa
4.8.2015
56
Maanpuolustus 113
First of all, good afternoon or good
evening, and thank you all for having me here today. It’s truly an
honor to speak to this esteemed
group. And I get to do this around
the world in other places, such as
in our NATO School over Oberammergau, whereas similar group of
graduates have gone out into the
world and returned to compare
their lives and their experiences,
and so it is again pretty impressive to be in front of this group
as I have studied some of the names and some of the things that
you have done. So thank you once
again.
To the point. Our subject today is what the SACEUR spins almost all his time on. How we are
adapting to this new environment,
to this new security environment.
And we’ll talk a little bit about
that. This change that we see requires NATO to prepare, develop and field a capable, ready and
highly adaptable force. As I reflect
on our collective efforts to cooperate and address the challenges of
our security environment, a few
Maanpuolustuskurssiyhdistys
thoughts come out in my mind
and that’s where I thought we
would go to today.
First, we have gained a clear understanding of Moscow’s overall
strategic aims. Russia poses a significant threat to Euro-Atlantic security. And they have aggressively used military action, coercion
and intimidation to promote their
agenda. The Russian occupation of
Crimea widened into a campaign
in eastern Ukraine. The result: destabilizing a nation and challenging
European security. These actions
indicate Moscow’s aim to break the
principles and values of the TransAtlantic security system. They are
seeking too and have openly acted
to weaken or break up the security
system that we have developed
here in Europe over decades.
Second, to the south, we clearly
see the threat posed by those who
are willing to erase borders of a
state or to attain their political objectives by erasing those borders,
and while a wide range of nonstate actors are directly challenging our national, regional and international order in that area. In
a strategic military context these
two challenges that many nations
did not recognize just a few years
ago or plan for over the past years,
reflect two very different forms of
strategic competition. Composed
of different actors and of different
forms of modern hybrid warfare,
they stress national economic capacities and the capacities of international organizations, including
NATO and the EU.
Our opponents are attacking our
capacities at many different levels.
The Russian approach differs from
the approaches of other non-state
actors like ISIL to the south. Yet the
gravity of both threats is equal and
it’s equally a challenge to the stability of our international order. However, what is the most concerning to me is that our competitors
on both, the north and the south,
have already operationalized their
strategies and brought together
multiple lines of effort that threaten our security. Allies individually and the Alliance collectively
needs to relook at our future requirements for capacity, our frontline
and strategic depths. And simul-
taneously we must find the right
way to make best use of our current capacity to secure allies from
the challenges we face from all directions. Our instruments need to
maintain inherent flexibility, utility for all potential applications as
a key and must be based on the requirement and terms of both qua-
Maanpuolustus 113
57
Maanpuolustuskurssiyhdistys
lity and quantity. These challenges
require us to be adaptable, and to
be able to respond on very short
notice.
At Wales, in January, heads of
state and governments charged
NATO to be ready and responsive.
And that’s two words that are very
different, maybe we’ll explore that
in the questions and answers. We
were challenged to be ready and
responsive to the new and continually evolving security environment. They recognize the challenges and call upon NATO to change.
Not only to adapt to the current
strategic situation but to look
ahead and be prepared to face and
to defeat future threats.
So what is NATO doing? How is
NATO preparing and posturing itself to get ahead of the problems
that we may face? We are building adaptive capabilities and we
are building interoperability bet-
58
Maanpuolustus 113
ween our NATO nations and partners who align themselves with
the strategic goals and objectives which create stability and promote peace.
First, we must continue to capitalize on alliance cohesion and provide assurance to our nations. We
must set the conditions and invest
now to ensure European stability
in the future. We must avoid any
sense of competition between nations, those who are on the eastern
flank and those who are on the
southern flank. Doing so, I think,
would be a great mistake. Success
in the east is dependant on success
in the south and vice versa. Within
NATO, we say that these challenges require all 28 nations supporting both efforts to the maximum
degree.
Strategic unity. Strategic unity
keeps NATO strong. But these threats, these challenges that we face,
are not unique to strictly NATO nations. They require a level of common strategic goals among nations and between EU and NATO
to be successful at a level that we
are just now truly beginning to understand.
The Russian interventionism and
extremists who threaten us from
the south seek to exploit gaps between nations and international organizations, and we must close
those gaps. Contributions and collaborations from our Partners for
Peace, and the special relationship
NATO has developed with Enhanced Opportunity Program partners,
such as this great country, are critical to assuring peace and stability
in Europe.
From a historical perspective
over the last decade, NATO focused on developing capabilities
to deploy to Afghanistan in support of Operation Enduring Free-
Maanpuolustuskurssiyhdistys
dom and now, Resolute Support. Many nations, including Finland, supported efforts in this campaign where significant international collaboration was required
to advance the mission. What we
gained and certainly need to preserve are the relationships and
trust we built during these operations. We are moving forward to strengthen these relationships. Remember that our charge is to be
ready and responsive. With that in
mind, we continue to enhance the
capabilities of our NATO Response
Force. A capability to which Finland has provided and continues to
provide unwavering support. The
NRF is designed to provide immediate, collective defense response,
prior to the arrival of Follow-On
Forces. This year we have expanded the capabilities of the NRF to
include the development of a Very
High Readiness Joint Task Force, or
VJTF. This force will feature prominently this fall during exercise Trident Juncture, and subsequent to
that, to LIVEX 15 which will be the
largest NATO field training exercise
in the last decade.
This all leads to my second point.
We must be prepared to respond if
we are threatened. This is truly the
purpose of the VJTF and exercises
like Trident Juncture where they
provide assurance, and ultimately,
these translate into readiness. The
VJTF will maintain the highest levels of readiness and is designed
to respond to crises when called
upon. And regular exercises ensure that these levels of readiness
are maintained. VJTF will be rotationally provided and not permanently based, but will be consistently ready, heel to toe, as they
are built. The rapid deployment
of these VJTFs will be facilitated
by NATO Force Integration Units.
These units are being established
in Bulgaria, Estonia, Lithuania, Latvia, Poland and Romania. And we’ll
also be staffed on a rotational basis with NATO and Host Nation personnel. These high readiness units
provide presence and send a very
clear message to any potential aggressor that any attempt to violate
the sovereignty of one nation will
result to a coordinated action from
all nations.
Backing up the NRF are the immediate Follow-On Forces group
and the Response Force Pool.
These enhancements to the NRF
are just one of many measures taken by the Alliance to bolster our
Readiness Action Plan. We’ve also
taken steps to do many things: increase presence; improve information and intel sharing; preposition
equipment and supplies; improve
our allied infrastructure, primarily focusing on airfields and ports;
plan and execute more focused
exercises; enhance NATO Standing
Naval Forces and their responsiveness; and we raise the readiness
and capability of our Multinational Corps Northeast in Szczecin,
Poland, by enhancing its role as a
hub for regional cooperation and
giving them the responsibility for
thinking about article V responses
in the north and the east every day.
As we move towards the 2016
summit in Warsaw, I am extremely
proud and I have great confidence
that the measures that NATO is taking to address this changing security environment is the right
path. The Alliance remains strong
and our commitment to each other is never more steadfast than it
is today.
As I stated at the start, I feel honored to speak to you at this time
and to this group. I’m quite sure
that you’re gonna have some good
questions for me and they will be
much more interesting than my
short speech. So I look forward
to hearing what is on your mind.
Thank you.
MPKY:N TULEVA
TOIMINTA
• 26.10. Syyskokous ja
esitelmätilaisuus,
Helsingin yliopisto
• 3.12. Maanpuolustus-lehti
numero 114 ilmestyy
NIMITYS
Yleisesikuntamajuri Timo
Hännisestä uusi Maanpuolustuskurssien apulaisjohtaja
Majuri Timo Hänninen aloitti uudessa tehtävässä 10.8. Hänninen
toimii myös Maanpuolustuslehden toimitussihteerinä. Hän on
palvellut mm. Maavoimien esikunnassa, Pääesikunnassa sekä useissa
tehtävissä Maanpuolustuskorkeakoulussa.
MP-Metsästäjien uutena
yhteyshenkilönä aloitti 1.9.2015
eversti (evp) Aapo Cederberg.
Maanpuolustus 113
59
Maanpuolustuskurssiyhdistys
MP-JUOKSIJAT
MP-klubin juoksukausi on keväästä
alkaen kulkenut vauhdikkaasti.
Kauden avaus eteni perinteisesti
Maneesilta Santahaminaan. Sen jälkeen on vierailtu Valossa, Haikossa
ja Finavialla. Elokuun isäntänä
toimi SRV ja syksymmällä matka
jatkuu Veikkauksen, Upinniemen ja
Hartwallin kautta kauden huipennukseen Lausanneen. Sinne on jo
ilmoittautunut komea määrä juoksijoita ja kannustajia.
Lämmin kiitos kaikille isännille
ja juoksijoille. Jokainen uusi kurssi
on onnistunut oman edustajansa
joukkoomme ilmoittamaan (vaikkei
tällaista velvoitetta olekaan!), joten
mukavasti on aktiivijuoksijoidenkin
määrä kasvanut.
Kuten oheinen kuva kertoo Finavian lenkki ei kulkenut aivan pi-
MP-juoksuklubi yhteislenkillä Finavian vieraana. Lenkkiympäristö ei ollut
ihan tavallinen.
meimmässä metsässä eikä hiekkapoluilla. Aivan erinomaisen elämyksellisen lenkkipolun tarjosi Helsinki-Vantaan lentokenttää kiertävä ympärystie (ei juostu kentän
MP-GOLFAAJAT
Vuoden 2015
Maanpuolustusgolf
Vuoden 2015 Maanpuolustusgolf
järjestettiin tiistaina 26.5. Hirsalassa. Tänä vuonna osallistujia oli
84 maanpuolustuskurssilaista, joka
lienee yksi korkeimmista osallistujamääristä MP-golfin historiassa.
Vanhin kilpailussa edustettuna ollut kurssi oli MPK 44 ja tuorein MPK
206 eli jälleen kerran skaala oli varsin laaja, mutta sopiva. Osallistujista todettakoon myös se, että ensimmäistä kertaa kisassa oli yhdeltä
kurssilta kaksi joukkuetta mukana
(MPK 176).
Pelimuotona oli perinteisesti sovellettu, pääosin neljän hengen
joukkueissa pelattu, ”Maanpuolustusgolf Scramble”. Mukana oli sekä
60
Maanpuolustus 113
Voittajajoukkueesta kaksi jäsentä
noutamassa himoittua palkintoa.
kurssijoukkueita ja yksittäisilmoittautuneista muodostettuja sekajoukkueita. Pelisää oli tänä vuonna
mitä mainioin.
ympäri!) ylilentävine koneineen ja
sekä edessä että takana kulkevine
vilkkuvaloautoineen. Meistä pidettiin taas hyvää huolta!
Timo ja Jyrki
Kilpailun pääsponsorina toimi
tänä vuonna Talentum. Kilpailua
olivat palkintojen osalta tukeneet
myös Hämeenlinnan Kultakeskus,
Kauppahuone Pesonen ja Puolustusvoimien logistiikkalaitos.
Päivällisen jälkeen ajankohtaiskatsauksen maanpuolustuskysymyksiin piti Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori, kontra-amiraali
Veijo Taipalus (MPK 188). Päätösosuudessa järjestettiin myös MPgolfin vuosikokous, jossa vuoden
2015 kilpailun järjestänyt työvaliokunta, puheenjohtajanaan Esa
Rautalinko (MPK 188), valittiin jatkamaan myös seuraavalle kaudelle.
Kilpailupäivä päättyi juhlallisesti palkintojenjakoon. Vuoden
2015 Maanpuolustusgolfin voittaja
oli MPK 183. Joukkueessa pelasivat Leena Honka, Timo Levoranta,
Jan Engström ja Jan Lång. Pisin
avaus -kilpailun voitti Leena Saa-
Maanpuolustuskurssiyhdistys
rinen (MPK 176) ja lähimmäksi lippua -kilpailun voitti Ilkka Nieminen
(MPK 166).
Voittajajoukkueelle luovutettiin perinteinen kiertopalkintohylsy. Lisäksi voittajajoukkueen jäsenet saivat kukin puolustusvoimien kenttäpullon mallia ”vanha”,
jota voitaneen hyödyntää kierroksen aikana yleiseen nestetasapainotukseen, mutta ehkä myös birdie-pullona, jos peli oikein kulkee.
Kilpailun pääsponsorille sekä lähemmäs lippua ja pisimmän dra-
vin lyönneille luovutettiin palkintohylsyt.
Ensi vuoden Maanpuolustusgolfkilpailu järjestetään jälleen Hirsalassa perinteisesti toukokuun viimeisenä tiistaina eli 31.5.2015. Kilpailukutsu julkaistaan kevään
Maanpuolustus-lehdessä, mutta tapahtuma kannattaa jo tässä vaiheessa merkitä kalenteriin. Kiitos
kaikille osallistujille ja nähdään taas
ensi vuonna Hirsalassa.
Sami Nurmi (MPK 176)
MP-Golf työvaliokunnan sihteeri
Maanpuolustusgolf 2015
26. toukokuuta 2015 Hirsalassa
TULOSLUETTELO
Scramble
Sija
Nimi
HCP
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
Levoranta / Engström / Lång / Honka (MPK 183)
Poutanen / Jääskeläinen / Puntila / af Heurlin (MPK 135)
Kirjavainen / Heiniö / Uotila / Syrjälä (sekajoukkue)
Rissanen / Ahde / Terho / Erling (MPK 117)
Pesonen / Lind / Seppälä / Rivinoja (MPK 181)
Hollo / Taipalus / Nieminen / Cedercreutz (sekajoukkue)
Ahlstedt / Nurmi / Hynninen / Peltonen (MPK 176)
Ehrnrooth / Ojanperä / Wartiovaara / Smolander (MPK 121)
Kauppinen / Penttilä / Lehto / Strang (MPK 150)
Kahila / Salakka / Kaskeala (MPK 177)
Helenius / Rönkkö / Rusanen / Harjanne (MPK 170)
Kuusela / Hilli / Saarinen / Simola (MPK 176)
Petterson / Syrjänen / Koistinen (sekajoukkue)
Tarvonen / Parjanen / Rinne / Niinioja (MPK 197)
Rissanen / Pellonmaa / Päivike (MPK 123)
Enlund / Hiltunen / Rautalinko (MPK 188)
Tiilikainen / Tanskanen / Tamminen / Niemi (MPK 113)
Palvalin / Peitsara / Tuhkanen / Korpela (MPK 74)
Pulkkinen / Keinänen / Jaakkola / Koskimies (MPK 61)
Iho / Kettunen / Koulumies / Viitasaari (MPK 110)
Hassinen / Wallin / Peltola / Maja (MPK 140)
Simelius / Suomio / Haapala (sekajoukkue)
69,4
76,6
60,8
70,2
70,7
64,4
75,1
89,6
69,1
55,9
67,2
74,6
65,9
78,5
60,5
63,6
80,5
78,7
74,6
77,0
79,7
63,3
PHCP Pariin Yhteensä
8
9
7
8
8
7
8
10
8
9
7
8
11
9
10
11
9
9
8
9
9
11
-11
-7
-4
-3
-2
-2
-1
-1
-1
-1
Par
+1
+1
+1
+2
+2
+2
+2
+2
+4
+6
+6
61
65
68
69
70
70
71
71
71
71
72
73
73
73
74
74
74
74
74
76
78
78
Erikoiskilpailut
Lähimmäs lippua: Ilkka Nieminen (MPK 166)
Pisin avaus: Leena Saarinen (MPK 176)
Maanpuolustus 113
61
Kurssien kokoontumisia
KURSSIEN
KOKOONTUMISIA
Kevät- ja kesäkauden aikana
toimituksen tietoon on tullut
seuraavat kurssitapaamiset ja
-kokoukset, jotka on pidetty
18.8.2.2015 mennessä. Toimitus
on päättänyt, että tapaamisista
julkaistaan vain ajankohta
ja paikka mikäli kurssi ei ole
toimittanut toimitukselle
tapahtumasta erillistä
kertomusta.
• Kertomus tulee
lähettää osoitteeseen
maanpuolustuskurssiyhdistys@
gmail.com.
• Tekstin enimmäispituus 1500
merkkiä, max. 1 kuva/juttu,
kuvakoko: leveys vähintään 1600
pikseliä.
• Toimituskunta pidättää
oikeuden muokata tekstiä
tarvittaessa.
• Seuraavaan Maanpuolustuslehteen nro 114 aineiston pitää
olla toimituksella 22.10.2015
mennessä.
67.–70. Maanpuolustuskurssit kokoontuivat kurssitapaamiseen
7.5.2015 Puolustusministeriössä.
71. ja 72. Maanpuolustuskurssien kurssitapaaminen järjestettiin
12.5.2015 Katajanokan Kasinolla.
80. Maanpuolustuskurssi vieraili
26.5.2015 oltermanni Heikki Kosken johdolla Sotamuseossa. Paikalla oli kahdeksan kurssilaista.
Kuulimme everstiluutnantti Pasi
Tammen mielenkiintoisen esitelmän ilmavoimissa viime vuosina
tapahtuneista muutoksista ja kehityksestä.
Tämän jälkeen tutustuimme
näyttelyyn; Unkarilaiset vapaaehtoiset talvisodassa.
Korsukabinetissa pidetyssä kurssikokouksessa päätettiin kokoontua ensi vuonna maanpuolustuskurssiyhdistyksen kevätkokouksen
yhteydessä. Kokous pidetään välittömästi yhdistyksen kokouksen
jälkeen erikseen ilmoitetussa paikassa.
Pääsihteeri Matti Kausto
88. Maanpuolustuskurssi kokoontui
6.5.2015 oltermanninsa Eero Rantalan johdolla, paikalla oli 12 kurssilaista ja 6 avecia.
Museo Militarian tiloissa saimme
Panssariprikaatin komentajalta
Pekka Järveltä kuulla kattavan esityksen maavoimiemme nykytilasta
sekä Panssariprikaatin uudesta roolista alueellisena toimijana. Sen jälkeen museomestari Ilkka Vahtokari
esitteli museon eri näyttelyitä kiinnostavasti sekä suurella asiantuntemuksella. Lounaan jälkeen suuntasimme naapuriin Hämeen linnan puolelle, jossa linnan leivintuvassa pianisti Erkki Korhonen kertoi meille hyvin kiinnostavasti musiikkinäytteiden kera Hämeenlinnan kuuluisasta kasvatista Jean Sibeliuksesta.
Lopuksi ehdimme vielä vierailla
lyhyesti itse linnan puolella kahdessa Sibelius-aiheisessa näyttelyssä. Kurssimme päätti kokoontua tänä vuonna vielä toisen kerran
Kuopiossa päätutustumiskohteena
ilmavoimat.
Pääsihteeri Tauno Aaltonen
123. Maanpuolustuskurssi puolisoineen osallistui 18.–19.5.2015 kurssiveljiemme Niilo Pellonmaan ja
Erkki Rissasen sekä heidän puolisoidensa Raaseporin – Hangon alueelle järjestämälle kevätretkelle. Oltermanni Matti Sipilän johdolla tapaamiseen osallistui 10 kurssilaista
ja 8 puolisoa.
Aloitimme Dragsvikista, josta jat-
123. MPK lounasristeilyllä Tammisaaren edustalla.
62
Maanpuolustus 113
Kurssien kokoontumisia
164. MPK KFOR-operaation johtoesikunnassa.
koimme erinomaisen matkaoppaan
opastuksella Tvärminnen kautta
Hankoon. Tvärminnessä meille esiteltiin eläintieteellinen asema, joka
kuuluu Helsingin yliopiston bio- ja
ympäristötieteelliseen tiedekuntaan. Saimme hyvän kuvan siitä,
kuinka moninaisen korkeatasoisen
biologisen tutkimuksen tukikohtana se toimii.
Hangon historiaan perehdyimme
Hangon Museossa. Mieliimme palautettiin Hankoniemen puolustuksellinen merkitys. Ensimmäiset linnoitukset Suomenlahden lukkoon tehtiin jo 1600-luvulla. Poikkesimme myös omaperäisessä Front –
museetissa.
Hangon historiaan oleellisena
osana kuuluu myös siirtolaisuus.
Maahanmuuttokiintiöistä puhuttaessa on hyvä huomata, että Suomesta lähti ennen 1940-lukua noin
400 000 ihmistä siirtolaiseksi Pohjois-Amerikkaan. Heistä suurin osa
matkusti Hangon kautta.
Kevätretki Länsi-Uudellamaalla
päätettiin Tammisaaren edustalla
lounasristeilyn merkeissä.
Pääsihteeri Ilkka Kylä-Harakka
155. Maanpuolustuskurssin kurssitapaaminen järjestettiin 20.5.2015
Altian pääkonttorissa.
156. Maanpuolustuskurssin kurssikokous pidettiin 12.5.2015 Outokumpu Oy:n pääkonttorissa Espoossa.
157. Maanpuolustuskurssi kokoontui 28.5.2015 Santahaminassa.
164. Maanpuolustuskurssin tapaaminen järjestettiin 16.–24.5.2015
tutustumismatkana Länsi-Balkanin
tilanteeseen Makedoniassa ja Kosovossa. Matkan isännöi ja sen erinomaisista järjestelyistä vastasi EU:n
Kosovon erityisedustajan toimistossa työskentelevä kurssiveljemme
Jouni Lehtimäki.
Makedoniassa Suomen Kunniakonsulin Svetozar Janevskin isännöimän lounaan aikana kuulimme
hänen ajankohtaiskatsauksensa
Länsi-Balkanin tilanteeseen. Toisena kohteena maassa oli EU:n Makedonian toimisto ja sen päällikön
virolaisen Aivo Oravin alustus Makedoniasta.
Kosovossa suurlähetystön asiainhoitajan Anne Meskasen alustuksesta selvisi, että vierailumme oli
ensimmäinen maanpuolustuskurssin vierailu Kosovoon hänen toimikaudellaan. Pristinan yliopistollisessa Keskussairaalassa Kirsi Lindroos, Sinikka Salo ja Tarja Formisto
kertoivat meille tukitoimista opetusministeriölle ja vainajien tunnistuspalvelulle. Päivän päätimme vierailulla luurankojen luokse.
Nato-johtoisen KFOR-operaation
johtoesikunnassa everstiluutnantti
Veijo Jokinen esitteli meille KFORoperaation. Majuri Lasse Ahosen
ajankohtaiskatsauksesta saimme
erinomaisen käsityksen nykytilanteesta. Suomen LMT-talolla Drenasissa majuri Mika Törmänen esitteli
meille LMT-konseptin (liaison and
monitoring team) ja Suomen yhteysupseeriryhmän toiminnan. Esittelyn ja siihen liittyneen keskustelun jälkeen keskustelimme partioista palanneiden yhteysupseerien
kanssa heidän toiminnastaan.
EU:n erityisedustajan toimistossa
poliittinen päällikkö Alessandro
Rotta esitteli meille erityisedustajan
Maanpuolustus 113
63
Kurssien kokoontumisia
tehtäväalueen ja menettelytavat
tehtävien hoitamiseksi. Tavoite on
selkeä: Koko Balkan mukaan lukien
Kosovo tulee vielä olemaan osa Euroopan unionia. EU:n siviilikriisinhallintamission EULEXin päällikkö
Gabriele Meucci esitteli arvionsa
Länsi-Balkanin mahdollisuuksista ja
EULEXin poliittinen neuvonantaja
Tanja Tamminen esitteli meille mission taustat eli Ahtisaaren ehdotuksen Kosovon statuksesta pitäen
sisällään oikeusvaltion kehitystä tukevan mission, joka EULEX siis on.
Haastavin tehtävä on luoda Kosovoon kaikkien luottamusta nauttiva
oikeusjärjestelmä.
Viimeisenä matkapäivänä tutustuimme Pristinan lähialueisiin kuten serbien tärkeänä pitämään Kosovo Poljen vuoden 1389 taistelun
maastoon, taistelussa ottomaaneja
johtaneen sulttaani Muradin museoituun taloon ja hautaan sekä vierailimme Ibar-joen ylittävällä Mitrovican sillalla pistäytyen myös Pohjois-Kosovon puolella.
Esitämme suuret kiitokset Jouni
Lehtimäelle ikimuistoisesta matkastamme Balkanille. Lisäksi kiitämme Matti Saarnistoa, joka kantoi jälleen ihailtavalla tavalla Oltermannin velvoitteet raskaasta retkestä huolimatta. Lopuksi kiitos
kaikille matkaan osallistuneille. Yhdessä teimme tästä erinomaisesta
matkasta unohtumattoman.
Pääsihteeri Tapani Hyötyläinen
171. Maanpuolustuskurssi kokoontui 9.6.2015 Puolustusministeriössä. Paikalla oli 22 kurssilaista.
171. MPK:lla oli kunnia tavata uusi
puolustusministeri ensimmäisenä
maanpuolustuskurssina. Puolustusministeri Niinistö tervehti kurssilaisia tapaamisen alussa ja kertoi lyhyesti ajankohtaisista asioista. Itse
ohjelmassa oli kaksi esitelmää tulevista strategisista suorituskykyhankkeista: Lauri Puranen esitteli
Hornetin seuraajan esiselvitysraportin perusteita ja Janne Muuri-
64
Maanpuolustus 113
nen esitteli Merivoimien poistuvien
aluksien suorituskyvyn korvaavan
Laivue 2020- hankkeen perusteita.
Esitelmien jälkeen keskustelujen lomassa nautittiin erinomainen iltapala ja muun muassa Tarja Gronberg kertoi työstään ydinaseriisunnan edistämiseksi Middle Powers
Initiativen puheenjohtajana.
Pääsihteeri Janne Muurinen
177. Maanpuolustuskurssin matka
suuntautui 8.-9.5.2015 Viroon.
178. Maanpuolustuskurssin kokoontumiselle kesäkuun viimeisenä päivänä uudenkarhea Santahamina-talo tarjosi laadukkaat
puitteet. Tapaamisen ajankohtaisista teemoista - naapurimaamme
Venäjän taloudellisesta ja sotilaallisesta tilanteesta - alustivat East Officen toimitusjohtaja Raimo Valo ja
puolustusvoimien tiedustelupäällikkö prikaatikenraali Harri OhraAho.
Kurssillemme tyypilliseen tapaan
virinneeseen vilkkaaseen keskusteluun kuuluivat täsmäaseen lailla
napsahtelevat kysymykset alustajille, jotka kattoivat maantieteellisesti alueen aina Alakurtin tukikohdasta Ukrainaan ja Krimille ja sisällöllisesti laajan poliittis-taloudellis-valtapoliittisen kentän. Puhetta
johtanut kurssiveljemme Mika Kalliomaa joutuikin hoputtamaan
meitä jatkamaan keskustelua uudisrakennuksen aulassa tarjoillun iltapalan ääressä.
Näyttävän ukkosrintaman salamoineen noustessa Helsingin ylle
siirryimme vihreän linjan bussikuljetuksella keskustaan, jossa suuri
osa joukostamme jatkoi keskusteluja lasillisen ääressä. Uusia tapaamisia syyskaudelle ollaan aikatauluttamassa ja kohteista sekä teemoista ei ole pulaa kurssimme lähestyessä seuraavana vuonna kymmenen vuoden merkkipaalua ja siihen ajoittuvaa täydennyskurssia.
Ari Uusikartano
180. Maanpuolustuskurssi päätti
tammikuussa Jyväskylässä yksimielisesti ehdottaa, että kurssiveli Atte
Palomäki kutsuu porukan vierailulle Wärtsilään. Ripeästi Atte kutsun toteutti ja näin saimme ajankohtaisen katsauksen suomalaisen
suuryrityksen näkymistä.
Kurssimme mainioon sotilassiipeen kuuluva everstiluutnantti
Jukka Jokinen puolestaan antoi napakan katsauksen puolustusvoimien suurista uudistuksista. Vilkkaassa keskustelussa nousi odotetusti isoon rooliin Ukrainan tilanne,
joka tätä elokuussa kirjoitettaessa
näyttää valitettavasti taas kärjistyvän.
Kurssimme vauhti vain paranee.
Lokakuussa kutsuu Praha ja suurlähettiläs Helena Tuuri. Siitäpä sitten
aikanaan laajempi raportti.
Kalle Heiskanen
181. Maanpuolustuskurssi vieraili
4.5.2015 Presidentinlinnassa ihailemassa peruskorjauksen ja restauroinnin lopputulosta. Tiloja esitteli
kurssilaisemme, linnanvouti Anne
Puonti, jonka johdolla upea uudistus oli tehty, annetussa aikataulussa ja 45 miljoonan euron budjetissa pysyen. Kansliapäällikkö
Teemu Tanner loi kurssilaisille kirkkaan tilannekuvan tasavallan presidentin kanslian päivittäisestä toiminnasta ja presidentin valtaoikeuksista. Kurssilaiset saivat saapua
vierailulle Mariankatu 2:n lasiovista.
Emäntä Pihla Allos
182. Maanpuolustuskurssi teki perjantaina 5. kesäkuuta ekskursion
Mikkeliin. Kymmenhenkinen ryhmä
vieraili Mikkelin entisessä maaherranvirastossa, jossa nykyään toimii
Itä-Suomen aluehallintovirasto. Viraston ylijohtaja, kurssitoverimme
Elli Aaltonen esitteli aluehallintoviraston toimintaa ja C. L. Engelin
piirtämää rakennusta.
Avin tehtäväkentän laajuutta kuvaa se, että yhteistoimintakumppa-
Kurssien kokoontumisia
181. MPK Presidentinlinnassa.
neina on alueen 46 kuntaa ja Helsingin päässä kahdeksan ministeriötä. Hallitusohjelman tavoitteet
aluehallinnon uudistamisesta yhdistettyinä valtiontalouden tuottavuusohjelman säästöihin virittivät
vilkkaan keskustelun.
Ekskursiolla vierailtiin myös Maavoimien esikunnassa Karkialammilla. Henkilöstöpäällikkö Timo
Mustaniemi esityksen pohjalta keskusteltiin puolustusvoimien uudistuksista sekä maavoimien kehittämisestä ja kaluston uusimisesta
2020-luvulle tultaessa.
Nina Törnudd
gia-alan muutokseen. Teknologiajohtaja Heli Antila kertoi uusiutuvan energian kehittämisestä ja testihankkeista sekä loi mielenkiintoi-
sia näkymiä energiatuotannon ja
sähkön käytön tulevaisuuteen.
Uusiutuvan energian rynnistys
markkinoilla on muuttanut ener-
186. Maanpuolustuskurssin tapaaminen 25.5.2015 järjestettiin Sanomatalossa.
188. Maanpuolustuskurssi kokoontui ”perinnepäivänään” 18.8. tänä
vuonna kurssisisar Helena Aatisen
kutsumana Fortumiin. Illan aiheena
oli tutustuminen yhtiöön ja ener-
188. MPK Fortumin kattoterassilla.
Maanpuolustus 113
65
Kurssien kokoontumisia
giasektorin pelikenttää merkittävästi. Maailmantalous ja säät ovat
olleet myös merkittäviä muutostekijöitä. Muutoksessa on pystyttävä investoimaan uuteen tuotantoon, jonka elinkaari on useita
vuosikymmeniä. Uusiutuvan energian – auringon ja tuulen – vaihtelun myötä keskusteluun on nousemassa tuotantojoustojen lisäksi myös kulutusjoustot, joiden
myötä kuluttajasta, sähkön ja lämmön käyttäjästä, tulee aktiivinen
toimija energiamarkkinoilla.
Esitysten jälkeen nautimme maittavan iltapalan ja pääsimme vaihtamaan kuulumisia samalla nauttien
Fortumin pääkonttorin huikeista
maisemista yli Helsingin ja Espoon.
Oltermanni Raimo Voipio
189. Maanpuolustuskurssi kokoontui kurssitapaamiseen 27.4.2015
Suomen Erillisverkot Oy:n tiloissa
kurssiveli Timo Lehtimäen isännöimänä. Tapaamisessa saimme aimo
annoksen uutta tietoa viime vuosina toimeenpannusta valtionhallinnon tietoverkkojen varmistamisesta, mikä hyvin täydensi maanpuolustuskurssilla opetettua.
Pääsihteeri Anders Gardberg
190. Maanpuolustuskurssin kevään kurssitapaaminen oli
24.3.2015 työeläkevakuutusyhtiössä Eterassa. Isäntänä oli taistelutoverimme, Eteran johtaja Timo
Hietanen, joka esitteli tapaamisen
aluksi Eteran suhdanneindeksiä.
Talouden kehitystä hyvin kuvaava
suhdanneindeksi pohjautuu Eteran asiakasyritysten työtekijämäärän kehitykseen. Ilmassa oli indeksin mukaan hiukan myönteisiä värinöitä.
Politiikan taustahommissa ja
journalistina kannuksensa hankkinut Jari Rauhamäki alusti jännittävistä vaaliasetelmista. Kesärannasta
tilaisuuteen suoraan porhaltanut
Juha-Pekka Raeste analysoi vaalitilannetta toimittajan silmin. Koti-
66
Maanpuolustus 113
197. MPK Rannikkolaivastossa Turussa.
maan politiikkaan keskittyneiden
alustusten täydennyksesi saimme
syvällisen arvion Venäjän tilanteesta ja Ukrainan kriisistä. Alustuksen piti strategian pääopettaja, majuri Tommi Lappalainen Maanpuolustuskorkeakoulusta.
Tuomo Yli-Huttula
193. Maanpuolustuskurssi tutustui
7.5. Koko Jazz Clubiin ja 27.5.2015
CapManin toimintaan.
197. Maanpuolustuskurssin seitsemäs kurssitapaaminen järjestettiin 8.5.2015 Rannikkolaivaston tiloissa Turun Pansiossa. Tapaamisen
isännöi laivaston komentaja, kommodori Timo Hirvonen. Tapaamisen aluksi perehdyimme puolustusvoimauudistuksen vaikutuksiin
Merivoimiin ja Rannikkolaivastoon,
jonka jälkeen tutustuimme ohjusvene Rauman suorituskykyyn viirikön päällikkö, kapteeniluutnantti
Tuomas Runolan opastamana. Ta-
199. MPK Turun tuomiokirkon tornissa.
Kurssien kokoontumisia
paamisemme huipentui Meriupseerikerhon arvokkaissa tiloissa
nauttimaamme maittavaan päivälliseen.
Pääsihteeri Petteri Korvala
199. MPK kokoontui 5.6.2015 Suomen entisessä pääkaupungissa
piispa Kaarlon kutsumana Turun
tuomiokapituliin. Iltapäivän aikana
perehdyttiin kulttuuriperimän merkitykseen kriiseissä, reliikkeihin kristillisessä perinnössä ja Turun tuomiokirkon saloihin. Kokoontumisessa pidettiin myös katsaus turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Tapaaminen päätettiin keskusteluun
illallisen ääressä. Suurkiitos erittäin mielenkiintoisesta ohjelmasta
Kaarlolle koko kurssin puolesta!
Pääsiht​eeri​Tatu Mikkola
201. Maanpuolustuskurssi kokoontui kesätapaamiseen Lohjalle Kirkniemen kartanoon 1.6.2015. Tilaisuuden isäntänä toimi Vesa-Pekka
Takala Metsä Groupista.
Paikalle saapuneet 20 kurssisisarta ja -veljeä saivat kuulla seikkaperäisen katsauksen Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehdasprojektista ja tutustua asiantuntijan opastamana marskien kartanoon. Tapaamisen huipensi maittava päivällinen kartanon historiallisissa tiloissa.
Pääsihteeri Vesa Valtonen
213. Maanpuolustuskurssi kokoontui ensimmäiseen kurssitapaamiseensa toukokuussa. Mukana oli
parikymmentä kurssilaista. Tapaamista isännöi Jarno Limnell ja kohtauspaikkana toimi Sotamuseo.
Museon suunnittelija Juha Joutsi
kertoi Saksan laivaston osuudesta
taistelussa Helsingin hallinnasta keväällä 1918.
Saksan Itämeren divisioona ampui tykkitulta kauppatorin ympäristöön ja laski joukkoja maihin Katajanokalla. Löytyypä kauppatorin
rannasta edelleenkin muisto noista
201. MPK Kirkniemen kartanon salissa.
ajoista. Nyt Nikolai II:na tunnettu
ravintolalaiva kantoi tuolloin nimeä
Nautilus, ja sen kyljessä komeili punainen risti valkoisella pohjalla. Yhteistuumin todettiin entisen armeijan sairaala-aluksen olevan mainio
sotahistoriallinen kesäretkikohde!
Sotamuseon oppaan johdolla
tehtiin kierros 2. maailmansodan
vaiheista kertoviin näyttelysaleihin.
Erinomainen opas: faktat hyvin hallussa ja paljon uusiakin tarinoita.
Hetkeksi selostus oli tosin pakko
keskeyttää: nykyhetken jännitys vei
voiton, kun Sipilän hallitusneuvottelujen osapuolet selvisivät!
Sotamuseon jälkeen siirryttiin
Zinnkelleriin, kurssiajan tuttuun
lounaspaikkaan. Jyrki Huotarin järjestämässä illanistujaisessa julkaistiin mahtava kurssijulkaisu. Kaikkien iloksi runsaasti kuvia, mutta
ennen kaikkea kurssin aikana syntyneitä ajatuksia ja oivalluksia. Kiitokset julkaisutoimikunnalle!
Kakkostapaaminen vie Tallinnaan marraskuussa.
Emäntä Pirkko Harrela
Veli-Mikko Niemi (vas.), Ossi Lähdesmäki, Hannu Kuusela, Marko
Nieminen, oltermanni Tuomas Timonen ja toistakymmentä muuta kurssilaista kuuntelevat korva tarkkana Sotamuseon asiantuntevia oppaita.
Selin oikealla Jari Voutilainen.
Maanpuolustus 113
67
Alueelliset yhdistykset
Retkeläiset ryhmäkuvassa. Matkalle osallistui kaikkiaan 31 henkilöä.
Pirkanmaan
Maanpuolustusyhdistys ry
Pirkanmaalaiset
kesäretkellä
Kuivasaaressa
Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistyksen kesäretki suuntautui 13. kesäkuuta Kuivasaareen. Retkelle
osallistuneet pääsivät tutustumaan
saarella oleviin rannikkotykkeihin ja
myös alkukesän kauniiseen saaristoluontoon.
Matkaan lähdettiin Santahaminan varuskunnasta maittavan lounaan jälkeen kahdella yhteysaluksella Rannikkotykistöillan hallinnoimalla MPK:n linnakevene MS Kuivasaarella ja Helsingin Laivastokillan
koulutusalus MS Kilstarilla. Molemmissa aluksissa palvelu oli huomaavaista ja merimatkat voitiin tehdä
suotuisan tuulen puhaltaessa. Saaressa ryhmää opasti kommodori
evp Mikko Taavitsainen. Asiantuntevan ja asialleen vihkiytyneen oppaan tarinoita olikin mukava kuunnella. Vierailuun varattu aika oli kui-
68
Maanpuolustus 113
tenkin rajallinen ja nähtävää jäi
vielä toisellekin saarireissulle.
Kuivasaari on Suomen puolustusvoimien hallinnassa oleva linnakesaari, joka sijaitsee Helsingin
edustalla Isosaaren länsipuolella.
Saarella on Suomenlinnan Rannikkotykistökillan ylläpitämä, huomattavan laaja kokoelma vanhoja historiallisia tykkejä. Kiltalaiset kunnostivat 1980–1990-lukujen vaihteessa muun muassa kaksoistykkitornin ja se on edelleen kiltalaisten
huoltovastuulla. Aikaisemmin saaressa toimi myös aktiivikäytössä ollut 100 TK-rannikkopatteri. Nyt kyseiset tykit on poistettu aktiivikäytöstä eikä linnakkeella ole pysyvää
miehitystä. Linnake on kuitenkin
edelleen puolustusvoimien aluetta,
joten saarella käyntiin tarvitaan
asianmukainen lupa.
1700-luvulla Kuivasaari oli kalastajien tukikohta. Seuraavan vuosisadan saari oli yksityisomistuksessa, kunnes Venäjän valtio pakkolunasti saaren vuonna 1896 ja se
luovutettiin Viaporin linnoitukselle.
Saari linnoitettiin 1910-luvulla ja
sinne rakennettiin kasarmit ja henkilökunnan asunnot. Keväällä 1918
saksalaiset aloittivat suomalaisten
kouluttamisen venäläisten jättä-
mien rannikkotykkien käyttäjäksi.
Seuraavana vuonna linnake otettiinkin jo aktiivikäyttöön. Saaressa
sijaitsee muun muassa venäläisten
vuonna 1904 rakentama vanha kasarmi, jossa on kaksi 50 hengen tupaa sekä vuonna 1903 rakennettu
linnakkeen päällikön asunto. Taavitsaisen jalanjälkiä seuraten retkeläiset tutustuivat myös 1930-luvulla rakennettuun tulenjohtotorniin, jonka huipulla on käytöstä
poistettu tutka-antenni. Lisäksi vierailtiin sokkeloisessa kasematissa,
joka toimi maanalaisena majoitusja laskentakeskuksena.
Saaressa on monia harvinaisia
tykkejä
Kuivasaaressa on myös yksi maailman harvoista säilyneistä 305
mm:n kaksoistykkitorneista. Venäläisen Obuhovin terästehtaan aikoinaan valmistama tykki (305 /
52 O) on edelleen ampumakunnossa, mutta sillä ammutaan nykyään ainoastaan järeitä kunnialaukauksia 500 kilon vesipanoksella.
Tykit valmistuivat ampumakuntoon vuonna 1935. Niiden kantama
on 42 kilometriä. Toinen saaressa
oleva tykkiharvinaisuus on 10 tuuman Durlacher-lavetilla varustettu
Alueelliset yhdistykset
tykki (254 /45 D). Tykki on valmistettu vuonna 1906 ja sen putken
pituus on 11 420 mm ja paino 51
500 kiloa. Saaresta löytyy niin ikään
Canet -mallinen, 152 mm:n merikaanuuna (152 /50 T) jonka putki
on Tampellan valmistama. Saaressa
olevan, venäläisten macadam -menetelmällä rakentaman Tykkitien
varrella on lisäksi runsaasti erilaisia
museotykkejä.
Varsinkin retkelle osallistunut naisväki ihasteli saaren kaunista luontoa
monine kasveineen ja vesilintuineen.
Vaikka saari on nimensä mukainen,
on saarella myös lehto jossa kasvaa
mahtava tuomipensaikko. Tykkitien
toisella puolella on kalliolehto, jossa
kasvaa muun muassa ahomansikkaa
ja keto-orvokkeja. Saaren keskellä on
kivikko, joka tehtyjen rakennustöiden jälkeenkin kertoo muinaisesta
merenrannasta.
Paluumatkalla poikettiin Santahaminan sotilaskotiin munkkikahveille. Ennen bussin nokan kääntämistä kohti moottoritietä, silmäiltiin bussin ikkunasta Santahaminan
varuskunnan aluetta Pirkanmaan
aluetoimiston päällikön, komentaja
Matti Eskolan opastamana.
Teksti ja kuva: Sirkka Ojala
Pohjois-Savon
Maanpuolustusyhdistys ry
Pohjoissavolaiset
tutustuivat
WIHURI15harjoitukseen
Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistyksen 25 henkilön retkikunta tutustui kesäkuun alkupuolella pidettyyn
maavoimien WIHURI15-pääsotaharjoitukseen Nurmeksen suunnalla.
Sotilasalueen esikunnan työskentelyn lisäksi vieraille esiteltiin myös sotakoirien koulutusta ja toimintaa.
Vierailijaryhmä pääsi tutustumaan
esikuntapanssariajoneuvoon ja operaatiokeskukseen sekä sotakoirien toimintaan. Harjoituksen sinisen puolen sotilasalueen komentaja,
eversti Jouni Mattila ja esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Petteri Soini
esittelivät kiinnostavasti sotilasalueen tehtäviä, esikunnan työskentelytapoja ja harjoituksen kulkua.
Kainuun prikaati oli järjestänyt
Nurmeksen Kirkkokadun koulun
kentälle yleisötapahtuman kalustonäyttelyineen. Tilaisuudessa esiintyi
Puolustusvoimien varusmiessoittokunta ja tapahtumassa oli mahdollisuus nauttia Leijona Cateringin tarjoamasta hernekeitosta ja tietenkin
sotilaskodin munkkikahvista.
Pohjois-Karjalassa Pielisen länsipuolella pidetyn WIHURI15-harjoituksen teemana oli maavoimien
taistelutapa 2015 erityisesti alueellisten joukkojen osalta. Harjoitukseen osallistui yli 10 000 henkilöä,
joista reserviläisiä oli noin 2 000.
Harjoituksen johtajana toimi prikaatikenraali Jukka Sonninen.
Pohjois-Karjalan aluetoimiston
johdossa olleet siniset joukot toimivat kahtena vahvennettuna puolustavana taisteluosastona alueellisten
joukkojen kokoonpanojen ja toimintaperiaatteiden mukaisesti. Keltaisella puolella puolestaan rynnistivät hyökkäävät joukot panssareiden
tukemina.
Harjoituksen apulaisjohtaja,
eversti Kari Pietiläinen kertoi vierailijoille, että WIHURI15:ssä on harjoitettu isoja joukkoja, joiden osalta
on testattu maavoimien taistelutapa 2015:n mukaista taistelua ja
Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistyksen vierailuosasto.
Maanpuolustus 113
69
Alueelliset yhdistykset
erityisesti alueellisten joukkojen
hyökkäyskykyä.
Taistelukentän vaatimukset ja
mahdollisuudet, alueen käyttö, tulenkäyttö ja tehokkaan johtamisen
merkitys ovat tulleet harjoituksessa
hyvin esille. Myös esimerkiksi uusi
johtamisjärjestelmä, joukkojen liikkuvuus ja eräät uudet asejärjestel-
Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry – Vasa läns
Försvarsförening rf
Poliittinen tilanne
lisää isänmaan
arvostusta
Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry kokoontui maaliskuun lopussa Kurikan Wanhalla Asemalla.
Kevätkokouksen alussa kuultiin Kurikan kaupunginjohtaja Paavo Tyrväisen alustus kuntaliitosten taloudellisista vaikutuksista. Samoin
70
Maanpuolustus 113
mät olivat tarkkailun kohteina.
Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Seppo Toivonen vaikutti tyytyväiseltä WIHURIn kulkuun ja saavutettuihin tuloksiin.
Taistelun johtaminen on ollut yksi tärkeistä harjoituskohteista. Harjoituksessa on tehty paljon tutkimusta ja kerätty kokemuk-
sia muun muassa taisteluosastojen
taktiikan edelleen kehittämiseksi,
Toivonen sanoi.
Harjoituksiin osallistuneilla joukoilla ja erityisesti reserviläisillä oli
hyvä motivaatio ja heiltä saatu palaute harjoituksesta on ollut hyvin
suurelta osalta myönteistä.
Teksti ja kuva: Jarmo Seppälä
kuultiin illan isännän, Rauno YliHynnilän esitelmä muistokiven hakumatkasta Venäjän Karjalasta Kurikan aseman pihalle. Kokousvieraat pääsivät lopuksi tutustumaan
Reijo Jyrän johdolla Elomaan harmonikkaperinteeseen ja -museoon.
Alustuksessaan Paavo Tyrväinen toi esiin maanpuolustusyhdistysten tilauksen ja myös haasteet,
joihin monet muutkin yhdistykset
törmäävät. - Olette varmasti miettineet, miten saada nuorempaakin väkeä mukaan tutustumaan niihin juuriin, minkä takia me olemme
itsenäisiä. Nykyinen poliittinen tilanne lähialueilla saa Paavo Tyrväisen uskomaan isänmaan arvostuksen nousemiseen.
Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys Kurikan Wanhalla
Asemalla.
Kuntakentän murroksesta puhuessaan Tyrväinen totesi itse olevansa etulinjassa ja valmis muuttumaan sekä muuttamaan tarpeen
mukaan. – Kurikka on ollut aina dynaaminen. Yksi liitos on jo toteutettu ja toinen on työn alla. Paavo
Tyrväisen mukaan Kurikka on ollut
siinä määrin onnellisessa asemassa,
että voimavaroja palveluiden uudistamiseen on löytynyt. Hän
myönsi, että kuntaliitosneuvotteluja käytäessä oletettiin 20 000
Alueelliset yhdistykset
asukkaan pohjalla olevan merkitystä palveluntuotannossa. Kaikesta huolimatta hän katsoi luottavaisesti tulevaisuuteen. – Meillä on
vahvaa hyvää teollisuutta. Sieltä tulevilla verovaroilla palvelut tuotetaan. Tyrväinen huomautti, että virkamiehen asema on sinänsä aina
helppo. – Esittelyn ja lain seuraamisen jälkeen luottamusmiehet tekevät päätökset. Kuntaliitoksesta Jalasjärven kanssa hän totesi lopuksi,
että Jalasjärven Aikuiskoulutuskeskuksen velka toki painaa, mutta
ratkaisuna kuntaliitoksen onnistumiseen on kulttuurien yhteensovittaminen.
Rauno Yli-Hynnilä esitteli kolmen Kurikassa toteutetun kiviprojektin vaiheet. Ensimmäinen, suojeluskunnan ampumaradan paikalle
tuotu kivi sai kaupungilta vuokrapaikan kolmeksikymmeneksi
vuodeksi ja nimekseen ”Tähtäin”.
Vuonna 2007 paljastettu muistomerkki sai myöhemmin myös kylkeensä Lukkopesä-nimisen laavun.
Vuonna 2010 talvisodan alkamispäivänä paljastettu sotaan lähteneiden muistokivi sijaitsee asemarakennuksen päädyssä. Myös tämän muistomerkin pystytyksessä
kaupungilla oli oma roolinsa rahoittajana. Kolmas muistomerkki
haettiin rajan toiselta puolelta. –
Äyräpäästä oli löytynyt kivi, jossa
oli kaiverrus ”Kurikka”. Päätettiin
hakea ”poika kotiin”. Valkeakoskelaisten veteraanien löytämä panssariestekivi seisoo nyt ylväänä Tykkipuistossa. – Vaati melko lailla lupien täyttämistä ja karttojen selaamista ennen kuin kiveä päästiin noutamaan. Wanhan Aseman
yhteydessä sijaitsevilla kivimuistomerkeillä on historiallisesti ja
maanpuolustuksellisesti merkittävä
sanoma Kurikan ihmisille.
Johannes Ujainen,
Kurikka-lehden toimituspäällikkö
ja Marja-Liisa Tenhunen,
Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry:n sihteeri
Varsinais-Suomen
Maanpuolustusyhdistys ry
Kalkki, kalatalous
ja Parainen
kiinnostivat
Perjantaiaamu 29.5. valkeni vesisateisena. Se ei kuitenkaan haitannut 29 Varsinais-Suomen Maanpuolustusyhdistyksen jäsentä ja heidän
kumppaneitaan jotka nousivat bussiin ja lähtivät Turusta 25 kilometrin päähän Paraisten saaristokaupunkiin.
Paraisten kaupungintalolla kaupunginjohtaja Patrik Nygrén kertoi perustietoa kaupungistaan.
Saimme kuulla huolen väestön
ikääntymisen aiheuttamista haasteista sekä siitä, millaista on johtaa
kuntaa jossa kaikki kuntarajat ovat
vedessä ja jossa on 10 000 saarta ja
luotoa. Isoja siltoja on 12 ja pikkusiltoja lukuisia.
Houtskar, Iniö, Korppoo, Nauvo
ja Paraisten kaupunki muodostivat
kuntaliitoksen 1.1.2009. Asukkaita
on noin 15 500, 57 % on ruotsinkielisiä, 42 % suomenkielisiä ja 1 % väestöstä puhuu muita kieliä. Kaupunki on yksi Suomen suurimmista
mökkikunnista.
Suurin osa asukkaista käy töissä
Turun talousalueella. Paraisilla on
myös oma monipuolinen elinkeinoelämä. Suurin työnantaja on Paraisten kaupunki. Muita työnantajia
ovat esim. Paroc Panel System Oy,
Finnsementti Oy sekä Nordkalk Oy
Ab. Paraisilla sijaitsee Suomen suurin kalkkiavolouhos.
Kaupungintalolta jatkoimme
Norkalk:in pääkonttoriin, jossa talousjohtaja Kim Nordell kertoi Rettig group:iin kuuluvasta Nordkalk
Oy AB:sta. Nordkalk on Pohjois-Euroopan johtava korkealaatuisten
Iltapäivällä kalatalousoppilaitoksen pihalla paistoi jo melkein
aurinko.
kalkkikivipohjaisten tuotteiden valmistaja, jolla on Suomessa yhdeksän toimipistettä. Paraisilla sijaitsevat yhtiön pääkonttori ja kehityskeskus sekä kaivos ja kalkkitehdas.
Kaivos on n. 70 hehtaarin kokoinen avolouhos. Kalkkikiveä louhitaan vuodessa yli 2 miljoonaa tonnia. Suurin osa käytetään sementin
valmistukseen.
Viimeinen kohde oli Suomen ainoa kalatalous - ja ympäristöoppilaitos Livia. Livian koulutuksen järjestäjänä on Peimarin koulutuskuntayhtymä, jonka omistajia ovat Parainen, Paimio ja Kaarina. Livia tarjoaa koulutusta neljässä eri toimipaikassa. Kaarinassa maaseutusekä sosiaali- ja terveysopisto, Paraisilla kalatalous- ja ympäristöopisto ja Paimiossa maaseutuopisto.
Paraisten kalatalous- ja ympäristöopistoa oltiin jo lopettamassa,
mutta onneksi näin ei tapahtunut
vaan saimme olla kuulemassa opiston uuden rehtorin Ilkka Harkkilan
kertomusta ainutlaatuisesta oppilaitoksestaan. Hyvä että Suomeen
saadaan vielä tulevaisuudessakin
kalanjalostajia, kalanviljelijöitä ja
kalastuksen ohjaajia sekä tietenkin
myös perinteisiä kalastajia. Mielenkiintoista oli kuulla oppilaitoksen
hapotuskontista, johon kalan jätteet laitetaan yhdessä muurahaishapon kanssa ja tästä syntyvän kemiallisen reaktion ansiosta saadaan
biokaasua jota käytetään peltojen
lannoitukseen.
Teksti ja kuva: Pirjo Tuominen
Maanpuolustus 113
71
Alueelliset yhdistykset
Alueellisten yhdistysten sihteerit
Etelä-Savon Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Anneli Niskanen
Purolantie 3
50350 NOROLA
+358 (0)40 519 0881
[email protected]
Kanta-Hämeen Maanpuolustusyhdistys ry
www.khmpy.net
Sihteeri Ilpo Heporauta
Halmekatu 3 B
13130 HÄMEENLINNA
+358 (0)500 367 150
[email protected]
Keski-Suomen Henkisen Maanpuolustuksen Liitto ry
www.kshmpl.fi
Sihteeri Sirkku Laurila
Kolikkotie 5 A 10
40320 JYVÄSKYLÄ
+358 (0)50 68 186
[email protected]
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun
maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri, pelastusylitarkastaja Tom Tallberg
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
PL 293
90101 OULU
+358 (0)400 159 789
[email protected]
Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Eero Heikkinen
Hiihtäjäntie 15 B 19
70200 KUOPIO
+358 (0)50 490 5711
[email protected]
Päijät-Hämeen alueen Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Tuija Nummela
Suojalantie 21
12130 MOMMILA
+358 (0)50 544 8682
[email protected]
Kymen läänin Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Paavo Mikkonen
Keskikoskentie 4 A 3
46800 MYLLYKOSKI
+358 (0)44 550 9375
[email protected]
Satakunnan Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Hannu Aho
Peltopyyntie 22
28200 PORI
+358 (0)44 788 3100
[email protected]
Lapin Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri, johtaja Jari Aalto
Lapin aluehallintovirasto
PL 8002
96101 ROVANIEMI
+358 (0)295 017 356
[email protected]
Uudenmaan Maanpuolustusyhdistys ry
www.umpy.fi
Sihteeri Kaarina Kuisma
Kuismakuja 1 J 9
00720 Helsinki
+358 (0)40 199 0755
[email protected]
Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Kristina Alho
Arkkitehdinkatu 18 A 10
33720 TAMPERE
+358 (0)40 833 8490
[email protected]
Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry –
Vasa läns Försvarsförening rf
Sihteeri Marja-Liisa Tenhunen
Ajurintie 6
67100 KOKKOLA
+358 (0)40 7544 113
[email protected]
Pohjois-Karjalan Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri, toimistosihteeri Marko Jalkanen
Pohjois-Karjalan aluetoimisto
PL 28
80101 JOENSUU
+358 (0)299 434 161
[email protected]
72
Maanpuolustus 113
Varsinais-Suomen Maanpuolustusyhdistys ry
www.vsmpy.com
Sihteeri, pelastustarkastaja Pirjo Tuominen
Lounais-Suomen aluehallintovirasto
PL 22
20801 TURKU
+358 (0)40 539 1024
[email protected]
Oikotie yhteiskunnan huipulle
MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU
MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU
112 • KESÄKUU 2015
NUMERO 112
KESÄKUU 2015
HAASTATTELU
Poliisineuvos
ANTTI
PELTTARI
Tiedustelupäällikkö
HARRI
OHRA-AHO
TEEMA
INFORMAATIOVAIKUTTAMINEN
Maanpuolustus on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti,
jonka jakeluun kuuluvat muun muassa kaikki valtakunnallisen
maanpuolustuskurssin käyneet. Lehden levikki on 12 000
kappaletta. Maanpuolustus on kokonaisturvallisuuden ajankohtaisiin aiheisiin teemanumeroittain syventyvä julkaisu,
joka tarjoaa yritykselle kanavan antaa täsmätietoa korkealaatuisista tuotteistaan ja palveluistaan suoraan yhteiskunnallisille vaikuttajille. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1966.
AIKATAULU 2015
Numero 111 ilmestyy 19.3.
Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 5.2.
Numero 112 ilmestyy 3.6.
Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 23.4.
1/1
Numero 113 ilmestyy 24.9.
Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 13.8.
Numero 114 ilmestyy 3.12.
Painovalmis ilmoitusaineisto toimituksessa 22.10.
TEEMAT
Neljä vuotta arabikeväästä
Informaatiovaikuttaminen
Energiaturvallisuus
Kaukoidän turvallisuuspoliittinen tilanne
Kyberturvallisuus
1/2
pysty
1/2
vaaka
ILMOITUSKOOT JA HINNAT
3. kansi (takakannen sisäpuoli) 170 x 250 mm 1/1 sivu 170 x 250 mm
1/2 sivu vaaka
170 x 125 mm
1/2 sivu pysty
85 x 250 mm
1/4 sivu 85 x 125 mm
1 200 €
1 000 €
600 €
600 €
300 €
Huom! Muista lisätä leikkausvara 3 mm
ILMOITUSTILAN VARAUKSET JA TIEDUSTELUT
Toimituksen sihteeri Anita Pursiainen
puh. 040 149 3649
[email protected]
1/4