Työturvallisuus oppilaitoksessa

Aalto-yliopiston Kemian tekniikan korkeakoulu
TYÖTURVALLISUUS
OPPILAITOKSESSA
Versio 7.5
13.04.2015
Aalto-yliopiston Kemian tekniikan korkeakoulu
TYÖTURVALLISUUS OPPILAITOKSESSA
Toimittanut:
Kimmo Karinen
Espoo, 2015
ESIPUHE
Kemian tekniikan korkeakoulussa tehdään tutkimusta ja annetaan opetusta päivittäin
monissa eri laboratorioissa ja koehalleissa. Työturvallisuus on merkittävä tekijä työn ja
työssä viihtymisen kannalta. Tällöin ei kyse ole ainoastaan tekijän omasta
turvallisuudesta, vaan myös muiden samassa tilassa, rakennuksessa ja jopa koko
Otaniemen alueella työskentelevien turvallisuudesta. Koulumme ehdoton vaatimus
onkin, että kaikki tiloissamme työskentelevät ja myös niissä vierailevat henkilöt ottavat
työturvallisuuteen liittyvät seikat huomioon.
Tämä opas yhtenäistää työturvallisuuteen liittyviä käytäntöjä Kemian tekniikan
korkeakoulussa. Pohjamateriaaliksi on kerätty koulun eri tiloissa ja rakennuksissa
käytössä olleet työturvallisuusohjeet. Oppaassa on pyritty esittämään kattavasti
laboratorio- ja yleensäkin työturvallisuuteen liittyvät seikat, joten sitä käytetään myös
oppimateriaalina koulumme oppilaslaboratorioissa. Oppaan lisäksi eri työpisteisiin on
laadittu omia, tarkentavia ohjeita kutakin työtä koskevista erityismääräyksistä.
Työturvallisuuteen on koulussamme kiinnitetty huomiota jo pitkään, ja ensimmäiset
kirjalliset turvallisuusohjeet ovat peräisin 1970-luvulta. Tämä opas onkin muokkautunut
vuosien ja vuosikymmenien varrella, ja useat eri henkilöt ovat myötävaikuttaneet sen
sisältöön. Heille kaikille parhaimmat kiitokset työturvallisuuden edistämisestä!
Janne Laine
Professori
Kemian tekniikan korkeakoulun dekaani
TOIMITTAJALTA
Työturvallisuuden opetus ja siihen liittyvä kulttuuri sekä ajattelumaailma auttavat
työntekijöitä selviytymään ja tulemaan toimeen mm. vaarallisten kemikaalien kanssa.
Kemikaalit ovat kuitenkin yksi osa elämäämme ja niiden kanssa on tultava toimeen.
Opas ei ole kaiken kattava ja sitä päivitetään jatkuvasti. Oppaasta puuttuvat lähes
kokonaan mm. mikrobiologian ja biokemian osa-alueet, jotka muodostavat oman
kokonaisuutensa. Kaikki kehitysideat ja korjaukset otetaan tarvittaessa huomioon.
Oppaan pohjana on käytetty Teknillisen korkeakoulun Epäorgaanisen ja analyyttisen
kemian laboratoriossa vuodesta 1973 pidetyn turvakurssin monistetta. Sitä on muokattu
ja täydennetty vuosien varrella. Vuonna 2000 opas laajennettiin koskemaan silloista
Kemian tekniikan osastoa. Nyt käsissäsi on versio, joka on Aalto-yliopiston Kemian
tekniikan korkeakoulun yhteinen. Kiitoksia kaikille jotka ovat edesauttaneet oppaan
synnyssä.
Kimmo Karinen
DI, Laboratorioinsinööri
Kemian laitos
[email protected]
SISÄLLYSLUETTELO
1 TYÖTURVALLISUUS ................................................................................................1
1.1 Työturvallisuustoiminnan tarkoitus ....................................................................1
1.2 Työturvallisuuslainsäädäntö ..............................................................................1
1.2.1 Velvoitteet.............................................................................................2
1.2.2 Lain valvonta ........................................................................................2
1.3 Työturvallisuuteen liittyvä vastuuketju ...............................................................3
1.3.1 Johto ....................................................................................................3
1.3.2 Esimiehet..............................................................................................4
1.3.3 Tekninen, laboratorio- tai vastaava henkilöstö .....................................4
1.3.4 Henkilöstö.............................................................................................5
1.3.5 Työsuojelupäällikkö ..............................................................................5
1.3.6 Työsuojeluvaltuutetut ...........................................................................5
1.4 Työsuojeluun liittyvä yhteistyö ...........................................................................6
1.4.1 Koulutus ...............................................................................................6
1.4.2 Työterveyshuolto ..................................................................................6
1.5 Korvaukset työtapaturmista ja ammattitaudeista ...............................................6
1.5.1 Opiskelijatapaturmat .............................................................................7
1.5.2 Stipendityöntekijä .................................................................................7
1.6 Työturvallisuuteen ja työsuojeluun liittyvä ohjeistus ..........................................7
1.7 Pelastussuunnitelma .........................................................................................7
1.8 Riskien arviointi .................................................................................................8
1.9 Opiskelijoiden ja projektityöntekijöiden ohjaus ..................................................8
1.9.1 Koulutukseen liittyvä opiskelijoiden ohjaus ...........................................9
1.9.2 Opiskelijan ulkopuoliselle aiheuttama vahinko .....................................9
1.10 Raskaus ............................................................................................................9
2 LABORATORIOSSA JA TYÖPAIKALLA ESIINTYVIÄ VAAROJA ........................ 10
2.1 Kemialliset vaaratekijät ................................................................................... 10
2.2 Fysikaaliset vaaratekijät .................................................................................. 10
2.2.1 Melu ................................................................................................... 10
2.2.2 Tärinä ................................................................................................. 11
2.2.3 Säteily................................................................................................. 11
2.2.4 Sähkö ................................................................................................. 12
2.2.5 Ilmanvaihto ......................................................................................... 12
2.2.6 Valaistus ............................................................................................. 12
2.3 Biologiset vaaratekijät ..................................................................................... 12
2.3.1 Kosteusvauriot.................................................................................... 13
2.4 Ruumiillinen kuormittaminen ja ergonomia ..................................................... 13
2.5 Henkinen kuormittuminen ............................................................................... 14
3 KEMIKAALITURVALLISUUS .................................................................................. 14
3.1 Kemikaalilainsäädäntö .................................................................................... 14
3.1.1 REACH-asetus ................................................................................... 15
3.2 Vaarallisten kemikaalien ryhmittely ................................................................. 16
3.2.1 Terveydelle vaaralliset kemikaalit ....................................................... 17
3.2.2 Palo- ja räjähdysvaaralliset kemikaalit ................................................ 17
3.2.3 Ympäristölle vaaralliset kemikaalit ...................................................... 18
3.3 Vaarallisten kemikaalien luokittelu ja varoitusmerkinnät ................................. 18
3.4 Syöpää aiheuttavat, perimää vaurioittavat ja lisääntymiselle vaaralliset
aineet .............................................................................................................. 19
3.5
3.6
3.7
3.8
3.9
3.10
3.11
3.12
3.13
3.14
3.15
3.16
3.17
3.4.1 Sikiön terveydelle ja raskaana olevalle vaaralliset aineet ................... 19
Kemikaalien yhdenmukaistettu luokitus- ja merkintäjärjestelmä (GHS) .......... 19
Kemikaalien kuljettaminen maantiellä ............................................................. 21
Kemikaalien pakkaukset ja päällysmerkinnät .................................................. 23
Kemikaalien indeksinumerot ........................................................................... 24
3.8.1 CAS-numero....................................................................................... 24
3.8.2 YK/UN-numero ................................................................................... 24
3.8.3 EY-indeksinumero .............................................................................. 25
3.8.4 RTECS-numero .................................................................................. 25
3.8.5 ICSC-numero ..................................................................................... 25
Käyttöturvallisuustiedotteet ............................................................................. 25
Altistumisen raja-arvot..................................................................................... 26
3.10.1 Työilman haitalliset epäpuhtaudet ...................................................... 26
3.10.2 Muita altistus- ja pitoisuuskäsitteitä .................................................... 26
Räjähdyskelpoiset ilmaseokset ....................................................................... 27
Välittömät kemialliset vaaratekijät ................................................................... 28
3.12.1 Aineen pääsy elimistöön..................................................................... 29
3.12.2 Aineiden vaikutustavat elimistössä ..................................................... 29
3.12.2.1 Akuutit vaikutukset ............................................................... 29
3.12.2.2 Krooniset vaikutukset........................................................... 30
3.12.3 Aineen kulku, muuttuminen ja erittyminen elimistössä ....................... 30
3.12.3.1 Nanopartikkelit ..................................................................... 31
3.12.4 Aineiden myrkyllisyyden vertailu......................................................... 31
Välilliset kemialliset vaaratekijät ...................................................................... 32
3.13.1 Palavat kaasut ja palavat nesteet ....................................................... 33
3.13.2 Hapettavat aineet ............................................................................... 33
3.13.3 Räjähdysvaaralliset aineet.................................................................. 33
Vaarojen välttäminen ...................................................................................... 34
3.14.1 Yleisiä ohjeita laboratoriotyöskentelyssä ............................................ 34
3.14.2 Esimerkkejä turvallisesta laboratoriotyöskentelystä ........................... 35
3.14.2.1 Lasin käsittely ...................................................................... 35
3.14.2.2 Pullot.................................................................................... 35
3.14.2.3 Bunsenpoltin ........................................................................ 36
3.14.2.4 Nesteiden kuumentaminen bunsenliekillä............................ 36
3.14.2.5 Kiinteiden aineiden kuumentaminen .................................... 36
3.14.2.6 Sähkölaitteet ........................................................................ 37
3.14.2.7 Kaasupullot ja -linjasto ......................................................... 37
3.14.2.8 Ali- ja ylipainetyöt ................................................................. 37
3.14.2.9 Laiteohjeet ........................................................................... 37
3.14.3 Kemikaalien käsittely .......................................................................... 37
3.14.3.1 Nimilaput ja korkit ................................................................ 38
3.14.3.2 Kemikaalien ottaminen varastopullosta ............................... 38
3.14.3.3 Väkevät hapot ja emäkset ................................................... 38
3.14.3.4 Nesteytetyt ja kiinteytetyt kaasut ......................................... 38
3.14.3.5 Peroksidit ............................................................................. 39
Kemikaalien varastointi ................................................................................... 39
Kemikaaliluettelo ............................................................................................. 40
Onnettomuuden vaaraa aiheuttavat aineet -turvallisuusohjeet (OVAohjeet) ............................................................................................................. 40
4 MUU TYÖTURVALLISUUS ..................................................................................... 40
4.1 Työpajaturvallisuus ......................................................................................... 40
4.2
4.3
4.4
4.5
4.6
Tulityöt ............................................................................................................ 41
4.2.1 Tilapäinen tulityöpaikka ...................................................................... 41
Säteilyturvallisuus ........................................................................................... 41
4.3.1 Ionisoiva säteily .................................................................................. 41
4.3.1.1 Säteilyaltistuksen enimmäisarvot ......................................... 42
4.3.2 Ionisoimaton säteily ............................................................................ 42
4.3.2.1 Laserturvallisuus .................................................................. 43
4.3.2.2 Ultraviolettisäteilyturvallisuus ............................................... 45
Sähköturvallisuus ............................................................................................ 46
Kylmälaiteturvallisuus...................................................................................... 47
4.5.1 Kylmä- ja pakkashuoneturvallisuus .................................................... 47
Puhdastilaturvallisuus ..................................................................................... 48
4.6.1 Vaatetus ............................................................................................. 49
4.6.2 Hygienia ............................................................................................. 49
4.6.3 Yleiset työohjeet ................................................................................. 50
5 SUOJAIMET ............................................................................................................ 50
5.1 Käsien suojaus ................................................................................................ 51
5.2 Silmien ja kasvojen suojaus ............................................................................ 52
5.3 Hengityksen suojaus ....................................................................................... 53
5.4 Kuulon suojaus ............................................................................................... 54
5.5 Muun vartalon suojaus .................................................................................... 54
5.6 Kaasuvalvontajärjestelmä ............................................................................... 55
5.7 Vetokaappi ja kohdepoisto .............................................................................. 55
5.8 Kemikaaliturvakaapit ....................................................................................... 56
5.9 Radioaktiivisten aineiden säteilysuojaus ......................................................... 56
6 JÄTTEIDEN KÄSITTELY ........................................................................................ 57
6.1 Jätelainsäädännön perusperiaatteita .............................................................. 57
6.2 Viemäriin laskettavat jätteet ............................................................................ 58
6.2.1 Millaisia haittoja jätevedet voivat aiheuttaa viemärilaitokselle? .......... 59
6.2.2 Miten menetellä vahinkopäästöjen sattuessa? ................................... 59
6.3 Vaaralliset jätteet ............................................................................................ 60
6.4 Jätteiden lajittelu ............................................................................................. 60
6.4.1 Kemikaalijätteet .................................................................................. 60
6.4.2 Lasijäte ............................................................................................... 62
6.4.3 Sähkö- ja elektroniikkajäte (SER-jäte) ................................................ 62
6.4.4 Jätepaperi........................................................................................... 63
6.4.5 Keräyspahvi........................................................................................ 63
6.4.6 Energiajäte ......................................................................................... 63
6.4.7 PVC-jäte ............................................................................................. 63
6.4.8 Biojäte ................................................................................................ 63
6.4.9 Metallijäte ........................................................................................... 63
6.4.10 Paristot ja akut.................................................................................... 63
6.4.11 Tulostimien värikasetit ........................................................................ 64
6.4.12 Loisteputket ja energian säästölamput ............................................... 64
6.4.13 Erityis- ja riskijäte ............................................................................... 64
6.4.14 Muu jäte.............................................................................................. 64
7 OHJEITA ONNETTOMUUDEN TAI TAPATURMAN VARALTA............................. 64
7.1 Haavat............................................................................................................. 65
7.2 Silmävammat .................................................................................................. 65
7.3 Syövyttävä aine iholla ..................................................................................... 65
7.4
7.5
7.6
7.7
7.8
7.9
7.10
7.11
7.12
7.13
7.14
Myrkytykset ..................................................................................................... 66
7.4.1 Myrkky hengityselimistössä ................................................................ 66
7.4.1.1 Syanidimyrkytys ................................................................... 66
7.4.2 Myrkky ruoansulatuskanavassa ......................................................... 67
Hapenpuute .................................................................................................... 67
Sähkötapaturmat ............................................................................................. 67
Tulipalo ........................................................................................................... 67
7.7.1 Tulipalon sammuttaminen .................................................................. 68
7.7.1.1 Käsisammuttimet ................................................................. 69
7.7.1.2 Pikapaloposti ....................................................................... 70
7.7.1.3 Sammutuspeite .................................................................... 70
7.7.1.4 Hiekka.................................................................................. 71
7.7.1.5 Kaasusammutusjärjestelmä................................................. 71
7.7.2 Tuli vaatteissa .................................................................................... 72
7.7.3 Tuli pöydällä tai astioissa.................................................................... 72
7.7.4 Kaasupullot......................................................................................... 72
Palovammat .................................................................................................... 72
Paleltumisvammat ........................................................................................... 73
Hätäpoistumisohjeet........................................................................................ 73
7.10.1 Suojeluorganisaatio ............................................................................ 73
Kaasuvuoto: Automaattinen kaasunhaistelija.................................................. 74
Hätäensiapu .................................................................................................... 75
7.12.1 Elvytys ................................................................................................ 75
Käytännön toimet onnettomuuden jälkeen ...................................................... 76
Suositukset työpaikan ensiapuvalmiudesta..................................................... 77
8 KIRJALLISUUTTA................................................................................................... 78
8.1 Internet-osoitteita ............................................................................................ 79
8.2 Kuvalähdeluettelo ........................................................................................... 79
LIITTEET
1. Esimerkki käyttöturvallisuustiedotteesta (KTT)
2. Työtapaturman raportointilomake
1 TYÖTURVALLISUUS
1.1
Työturvallisuustoiminnan tarkoitus
Työturvallisuus ja työsuojelu sekä niiden kehittäminen pohjautuvat työpaikan strategisiin
tavoitteisiin ja tämän vuoksi työsuojelu on kokonaisvaltaista kehittämistä, jossa
kehittämisen kohteina ovat itse työ, fyysinen työympäristö, työpisteen lähiympäristöt ja
henkilöstön työnhallinta. Työsuojelu- ja työturvallisuustoiminnan tavoitteena tulee olla
henkiseltä ja ruumiilliselta kannalta turvallinen työskentely eri työpisteissä sekä
työtapaturmien ja työstä johtuvien sairauksien ennaltaehkäisy. Näihin tavoitteisiin
pääsemiseksi tulee oppilaitoksessa luoda edellytykset:
• häiriöttömälle työnteolle ja oppimiselle,
• toiminnassa koettujen ongelmien ratkaisumallien omaehtoiseen kehittämiseen,
• organisaation toimintamallien kehittämiseen,
• henkilöstön työnhallinnan kehittämiseen sekä
• työturvallisuuden ja -suojelun juurruttamiseen oppimistapahtuman kautta osaksi
ammattitaitoa.
1.2
Työturvallisuuslainsäädäntö
Työympäristön turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevat säännökset sisältyvät pääasiassa työturvallisuuslakiin (738/2002). Tämän lain nojalla on lisäksi annettu joukko
muita määräyksiä. Työympäristön olosuhteiden valvontaorganisaatiota koskevat säädökset sisältyvät työsuojelun hallinnosta annettuun lakiin (574/1972). Valvontamenettelyä koskevat säädökset sisältyvät lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan
työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006) sekä asetukseen työsuojelun valvonnasta
(954/1973).
Työturvallisuuslain (738/2002) tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta
ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä
johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittoja. Lakia sovelletaan
työsopimuksen perusteella tehtävää työhön sekä virkasuhteessa tai siihen
verrattavassa palvelussuhteessa tehtävään työhön. Lisäksi lakia sovelletaan mm.
oppilaan ja opiskelijan työhön koulutuksen yhteydessä. Oppilaitokset, joissa
opiskelevan työhön sovelletaan työturvallisuuslakia, on lueteltu asetuksessa opiskelu
tapaturman korvaamisesta (851/1948). Lisäksi opiskelijoihin sovelletaan lakia
opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai
sairauden korvaamisesta (1318/2002).
Sovellettaessa työturvallisuuslakia opiskelijan oppilaitoksessa tekemään työhön
opiskelija on työntekijän asemassa. Opetushenkilökunta on tässä tapauksessa
työnantajan edustajan asemassa. Työnantajaksi voidaan katsoa lähinnä oppilaitoksen
hallintoelimet.
1
1.2.1
Velvoitteet
Työturvallisuuslain (738/2002) perusteella:
Työnantajan on mm.
• tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Tässä tarkoituksessa työnantajan on otettava
huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön samoin kuin
työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat.
• jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta.
Työnantajan on myös tarkkailtava toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta työn
turvallisuuteen ja terveellisyyteen.
• huolehdittava siitä, että turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevat toimenpiteet
otetaan huomioon tarpeellisella tavalla työnantajan organisaation kaikkien osien
toiminnassa.
Työntekijän on mm.
• noudatettava työnantajan toimivaltansa mukaisesti antamia määräyksiä ja
ohjeita. Työntekijän on muutoinkin noudatettava työnsä ja työolosuhteiden
edellyttämää turvallisuuden ja terveellisyyden ylläpitämiseksi tarvittavaa
järjestystä ja siisteyttä sekä huolellisuutta ja varovaisuutta.
• myös kokemuksensa, työnantajalta saamansa opetuksen ja ohjauksen sekä
ammattitaitonsa mukaisesti työssään huolehdittava käytettävissään olevin
keinoin niin omasta kuin muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä.
• työpaikalla vältettävä sellaista muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää ja
muuta epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai
terveydelleen haittaa tai vaaraa.
Työnantajan ja työntekijöiden on yhteistoiminnassa ylläpidettävä ja parannettava työturvallisuutta työpaikalla. Lisäksi määrätään, että työturvallisuuslaki ja siihen liittyvät
määräykset on pidettävä työntekijän nähtävinä.
1.2.2
Lain valvonta
Lakia työsuojelun valvonnasta (44/2006) sovelletaan työ- ja virkasopimussuhteessa
tehtävään työhön. Muuhun työhön lain soveltamisesta määrätään erikseen asetuksella.
Oheisessa kaaviossa (kaavio 1) on esitetty työsuojelun viranomaiskenttä.
Kaavio 1.
Työsuojelun viranomaiskenttä
Sosiaali- ja terveysministeriö
Työsuojeluosasto
Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueet (5 kpl)
Työsuojelutarkastajat (työsuojeluvastuualueilla)
2
Työsuojelutarkastajat suorittavat tarkastuksia työpaikoilla. Lain (44/2006) mukaan
tarkastuksia on toimitettava niin usein ja tehokkaasti kuin valvonnan kannalta on
tarpeellista.
Työnantaja nimeää edustajakseen työsuojelupäällikön (luku 1.3.5), joka vastaa
työpaikalla työnantajan ja työntekijöiden välisestä yhteistoiminnasta työsuojeluasioissa.
Työntekijät valitsevat keskuudestaan työsuojeluvaltuutetun ja kaksi varavaltuutettua
(luku 1.3.6), jos työpaikalla työskentelee säännöllisesti vähintään 10 henkilöä. Myös
toimihenkilöillä on sama oikeus. Valtuutetut valitaan vaaleilla pääsääntöisesti kahdeksi
kalenterivuodeksi kerrallaan. Jos työpaikalla työskentelee yli 20 henkilöä, on sinne
perustettava työsuojelutoimikunta, jossa on työnantajan, työntekijöiden ja toimihenkilöiden edustajia.
Työnantajan on pidettävä laki työsuojelun valvonnasta (44/2006) ja sen nojalla annetut
säädökset sekä asianomaisen työsuojeluviranomaisen, työsuojelupäällikön ja työpaikan
työsuojeluvaltuutetun nimi- ja yhteystiedot työpaikalla työntekijöiden nähtävinä.
1.3
Työturvallisuuteen liittyvä vastuuketju
Oppilaitoksissa on yleensä ottaen ns. linjaorganisaatio, joten työsuojelu on työturvallisuuslain (738/2002) mukaisesti osa linjaorganisaation normaalia työtä.
Työsuojelua johtaa linjajohto tehtäviensä ja toimintavaltuuksiensa mukaisesti ja sen
vastuut määräytyvät työturvallisuuslain mukaisesti ja linjaorganisaation eri esimiehet,
opettajat, projektijohtajat ja tiimien vetäjät ovat vastuussa työsuojelun, työhön perehdytyksen ja työnopastuksen toteuttamisesta omalla tehtävä alueellaan ja omalle
henkilöstölleen. Työsuojelun ja työturvallisuuden tehtäväjako määräytyy linjaorganisaatiossa määriteltyjen tehtävien, esimies- ja alais-suhteiden sekä toimenkuvien
mukaisesti. Jokainen tulosyksikön osa vastaa alueellaan työsuojelun ja työturvallisuuden toteutuksesta. Muut tulosyksikön osat otetaan huomioon työsuojelullisia
ratkaisuja tehtäessä.
1.3.1
Johto
Oppilaitoksen johdon pitää sitoutua myönteisellä asenteella työsuojelutoiminnan ja
työympäristön kehittämiseen. Johto vastaa siitä, että käytettävissä on asianmukaiset
työsuojeluohjeet, suunnitelmat turvallisten ja terveellisten työolosuhteiden luomiseksi.
Johto vastaa myös siitä, että on olemassa taloudelliset edellytykset ja riittävät
henkilöstö-, osaamis- ja aikaresurssit työn turvalliseen tekemiseen ja työympäristön
kehittämiseen.
Työturvallisuuslaki (738/2002) velvoittaa johtoa mm. seuraavasti:
• Työssä, jossa työntekijä työskentelee yksin ja johon siitä syystä liittyy ilmeinen
haitta tai vaara hänen turvallisuudelleen tai terveydelleen, työnantajan on
huolehdittava siitä, että haitta tai vaara yksin työskenneltäessä vältetään tai se
on mahdollisimman vähäinen. Työnantajan on myös työn luonne huomioon
ottaen järjestettävä mahdollisuus tarpeelliseen yhteydenpitoon työntekijän ja
työnantajan, työnantajan osoittaman edustajan tai muiden työntekijöiden välillä.
Työnantajan on myös varmistettava mahdollisuus avun hälyttämiseen.
• Työpaikalla on huolehdittava turvallisuuden ja terveellisyyden edellyttämästä
järjestyksestä ja siisteydestä.
3
•
•
•
•
•
•
1.3.2
Työpaikan ja työskentelypaikkojen kulkuteiden, käytävien, uloskäytävien ja
pelastusteiden, työskentelytasojen ja muiden alueiden, joissa työntekijät työnsä
vuoksi liikkuvat, on oltava turvallisia ja ne on pidettävä turvallisessa kunnossa.
Työpaikalla tulee olla riittävästi kelvollista hengitysilmaa. Työpaikan ilmanvaihdon
tulee olla riittävän tehokas ja tarkoituksenmukainen.
Työpaikalla, jossa esiintyy ilman epäpuhtauksia, kuten pölyä, savua, kaasua tai
höyryä työntekijää vahingoittavassa tai häiritsevässä määrin, on niiden
leviäminen mahdollisuuksien mukaan estettävä eristämällä epäpuhtauden lähde
tai sijoittamalla se suljettuun tilaan tai laitteeseen. Ilman epäpuhtaudet on
riittävässä määrin koottava ja poistettava tarkoituksenmukaisen ilmanvaihdon
avulla.
Työntekijän altistuminen turvallisuudelle tai terveydelle haittaa tai vaaraa
aiheuttaville kemiallisille tekijöille on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei näistä
tekijöistä aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle
taikka lisääntymisterveydelle.
Käsiteltäessä, säilytettäessä tai siirrettäessä räjähtäviä, tulenarkoja, syövyttäviä
tai muita vastaavaa vaaraa aiheuttavia aineita on noudatettava erityistä
varovaisuutta. Työntekijöille on annettava vaarallisista aineista työnteon kannalta
tarpeelliset tiedot.
Työntekijöille on annettava tarpeelliset ohjeet hälytys- ja paloturvallisuuslaitteiden
ja -välineiden käytöstä samoin kuin tulipalon tai muun vaaran varalta. Ohjeet on
annettava myös toimenpiteistä, joihin tulipalon sattuessa on työpaikan olosuhteet
huomioon ottaen ryhdyttävä. Tarvittaessa ohjeet on pidettävä työntekijöiden
nähtävänä työpaikalla. Harjoituksia on järjestettävä tarvittaessa.
Esimiehet
Esimiesasemassa olevan vastuu oppilaitoksen työsuojelun toteuttamisessa on suuri.
Tämä tulee huomioida perehdytyksessä, työnopastuksessa ja ohjeissa, koulutuksessa
sekä esim. tulityökorttien (vrt. luku 4.2) suorittamisessa. Esimiehet ilmoittavat viipymättä
vaaratekijästä asianosaisille ja ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin. Tiedonvälitys
korostuu niissä tilanteissa, joissa vaara havaitaan tai vaaran uhka on olemassa.
Esimiesten tehtävänä on myös raportoida kirjallisesti kaikki ’läheltä piti’ -tapaukset
oppilaitoksen työsuojeluorganisaatiolle. Esimerkki raportointilomakkeesta löytyy
liitteestä 2.
1.3.3
Tekninen, laboratorio- tai vastaava henkilöstö
Oppilaitoksen tekninen ja/tai laboratorio- tai vastaava henkilöstö valvoo ja koordinoi
ostopalveluja ja niiden paikallista työnjohtoa, korjaustoimintaa, yhteisiä alueita, toimistotiloja, näytteenvalmistusalueita, kemikaalien ja laitteiden käyttöä, alkusammutuskalustoa, työterveyshuollon ja muiden viranomaistahojen yhteistyötä, terveydelle
vaarallisten aineiden ilmoitusvelvoitteita ja pientarvikkeiden hankintaa sekä näihin
liittyvää työsuojelua. Samalla ko. henkilöstö toimii oppilaitoksen työsuojeluhenkilöstön
tehtävissä eri toimia yhdistävänä, koordinoivana, kouluttavana ja ohjaavana
asiantuntijaryhmänä. Ko. henkilöstö vastaa myös oppilaitoksen puolesta erilaisiin
tarkastuksiin ja turvatarkastuksiin liittyvästä yhteistyöstä tarkastusten tekijöiden ja
erilaisten viranomaistahojen kanssa. Tällaista yhteistyötä tehdään mm. työsuojelu-,
koulutus-, ensiapu-, sähkölaite-, paloturvallisuus-, säteilyn käyttö-, kemikaalien käyttö-,
pulvereiden käyttö - ja jätevesien päästöasioissa.
4
1.3.4
Henkilöstö
Kaikkien oppilaitoksen henkilöiden on työskenneltävä annettujen ohjeiden mukaisesti
turvallisesti ja huolehdittava, ettei työstä aiheudu mitään vaaraa muille henkilöille,
ympäristölle eikä kalustolle ja kiinteistölle. Annettuja ohjeita ja turvamääräyksiä on
noudatettava. Henkilöstön tulee toimia työturvallisuuslaissa (738/2002) määrätyn
mukaisesti mm. seuraavasti:
• Työntekijän on viipymättä ilmoitettava työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle työolosuhteissa tai työmenetelmissä, koneissa, muissa työvälineissä, henkilönsuojaimissa tai muissa laitteissa havaitsemistaan vioista ja puutteellisuuksista,
jotka voivat aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle tai
terveydelle. Työntekijän on kokemuksensa, työnantajalta saamansa opetuksen ja
ohjauksen sekä ammattitaitonsa mukaisesti ja mahdollisuuksiensa mukaan
poistettava havaitsemansa ilmeistä vaaraa aiheuttavat viat ja puutteellisuudet.
Työntekijän on tehtävä edellä tarkoitettu ilmoitus myös siinä tapauksessa, että
hän on poistanut tai korjannut kyseisen vian tai puutteellisuuden.
• Työntekijän tulee huolellisesti ja ohjeiden mukaisesti käyttää ja hoitaa
työnantajan hänelle antamia henkilönsuojaimia ja muita varusteita. Työntekijän
on työssään käytettävä sellaista asianmukaista vaatetusta, josta ei aiheudu
tapaturman vaaraa.
• Koneeseen, työvälineeseen tai muuhun laitteeseen taikka rakennukseen
asennettua turvallisuus- tai suojalaitetta ei saa ilman erityistä syytä poistaa tai
kytkeä pois päältä. Jos työntekijä työn johdosta joutuu tilapäisesti poistamaan
turvallisuus- tai suojalaitteen käytöstä, hänen on palautettava se käyttöön tai
kytkettävä laite päälle niin pian kuin mahdollista.
• Koneita, työvälineitä ja muita laitteita on käytettävä, hoidettava, puhdistettava ja
huollettava asianmukaisesti.
1.3.5
Työsuojelupäällikkö
Oppilaitoksissa tulee olla lakisääteisten määräysten mukainen työsuojelupäällikkö
Hänen tehtävänsä määräytyvät sen mukaan, mitä laki työsuojelun valvonnasta
(44/2006) ja työpaikan työsuojelutoiminnasta edellyttää työpaikalla. Työsuojelupäällikkö
auttaa ja neuvoo oppilaitoksen linjaorganisaatiota työsuojeluasioissa asiantuntijana ja
hoitaa keskitetysti kaikki työsuojelulliset yhteydet eri viranomaisiin.
1.3.6
Työsuojeluvaltuutetut
Työsuojeluvaltuutettujen tehtävät määräytyvät työsuojelun valvontalain (44/2006) ja
voimassa olevien sopimusten mukaisesti. Työsuojeluvaltuutetut osallistuvat yhteistyössä kaikkien ryhmien kanssa terveellisten ja turvallisten työolosuhteiden ja menetelmien kehittämiseen.
Työsuojeluvaltuutetut ja varavaltuutetut ovat oman alueensa asiantuntijoita. He
perehtyvät toimialueensa työolosuhteisiin ja vaaratekijöihin. Työsuojeluvaltuutetuilla on
velvollisuus puuttua työsuojeluohjeiden noudattamatta jättämiseen sekä neuvoa ja
ohjata turvallisten työmenetelmien käyttöä. Työsuojeluvaltuutetut suorittavat alueellaan
tarkastuksia yhdessä esimiesten kanssa. Tarkastuksista laaditaan pöytäkirjat missä
todetaan puutteet, toteutusaikataulu ja vastuuhenkilö. Pöytäkirja toimitetaan esimiehille
ja työsuojelupäällikölle.
5
1.4
Työsuojeluun liittyvä yhteistyö
Työsuojeluun liittyy runsaasti eri tahojen kanssa tehtävää yhteistyötä, kuten kiinteä
yhteistyö työterveyshuoltoon (työriskikartoitukset, ergonomia, jne.) sekä erilaisten
viranomais- ja palvelutahojen kuten palo-, ympäristö-, työturvallisuus-, turvallisuus-,
koulutus- sekä jätehuoltotahojen kanssa. Oppilaitoksissa työturvallisuuteen ja suojeluun liittyvästä työsuojeluyhteistyöstä vastaa tekninen henkilöstö, joka myös
valvoo ja koordinoi tätä yhteistyötä.
1.4.1
Koulutus
Koulutuksen ja opastuksen tavoitteena on työympäristön työmenetelmiin liittyvien
riskien hallinta sekä turvalliset toimintatavat työsuorituksissa. Hyvä perehdytys,
työnopastus ja esimerkiksi tulityö- ja työturvallisuuskortti luovat pohjan turvalliselle
työnteolle.
1.4.2
Työterveyshuolto
Työterveyshuollossa noudatetaan voimassa olevaa lainsäädäntöä (mm. 1383/2001
Työterveyshuoltolaki ja 708/2013 Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja
asiantuntijoiden koulutuksesta), viranomaisten määräyksiä ja sitä koskevia sopimuksia.
Asetuksen 708/2013 mukaisesti työterveyshuollon tavoitteena on terveellinen ja
turvallinen työ, työympäristö ja työyhteisö, työhön liittyvien terveysvaarojen ja haittojen
ehkäisy samoin kuin työntekijän terveyden sekä työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen,
edistäminen ja seuranta työuran eri vaiheissa.
Työterveyshuoltolain (1383/2001) perusteella työnantajalla on oltava työterveyshuollosta kirjallinen toimintasuunnitelma. Työterveyshuollon toiminnan suunnittelussa
tulee määritellä työterveyshuollon tavoitteet, työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja
asiantuntijoiden tarve, toimintatavat ja keinot, joilla ehkäistään työstä ja työympäristöstä,
työpaikan rakenteesta ja työn järjestelyistä aiheutuvia terveysvaaroja ja -haittoja sekä
ylläpidetään ja edistetään työympäristön ja työyhteisön terveellisyyttä ja toimivuutta
sekä työntekijän terveyttä ja työkykyä. Tähän toimintaan liittyy mm. työterveyshuollon
toimintasuunnitelma, joka vahvistetaan vuosittain.
1.5
Korvaukset työtapaturmista ja ammattitaudeista
Työssä sattuneiden tapaturmien ja työstä johtuvien ammattitautien aiheuttamista
taloudellisista menetyksistä voi työntekijä saada korvausta sosiaalivakuutuslainsäädännön perusteella. Tätä koskevia lakeja ovat mm. tapaturmavakuutuslaki
(608/1948) ja ammattitautilaki (1343/1988), johon liittyy ammattitautiasetus (1347/1988).
Työnantajan on otettava vakuutus työntekijöitään varten tapaturmavakuutusyhtiöstä.
Tapaturman sattuessa loukkaantunut työntekijä on toimitettava mahdollisimman
nopeasti hoitoon. Vakuutuslaitokselle on lähetettävä tapaturma-/ammattitauti-ilmoitus
sekä annettava loukkaantuneelle työntekijälle vakuutustodistus, jolla saa lääkärin
hoidon ja lääkkeet maksutta. Korvauksensaajan on ilmoitettava rehellisesti tapaturmaan
liittyneet seikat sekä suostuttava lääkärin määräämään hoitoon. Työntekijän tulee
työssään noudattaa annettuja turvallisuusmääräyksiä ja ohjeita. Laiminlyönnistä voi olla
seurauksena korvauksen menettäminen.
6
Tapaturmavakuutuslaissa (608/1948) määritelty vakuutusturva koskee oppilaitoksen
projektissa työskentelevää opiskelijaa ja työntekijää oppilaitoksen tiloissa tapahtuvan
työskentelyn sekä työpaikan ja asunnon välisten matkojen aikana.
1.5.1
Opiskelijatapaturmat
Laki 1318/2002 (laki opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa
syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta) ja asetus 851/1948 (asetus opiskelutapaturman korvaamisesta) määrittelevät, että laboratorio- tai kenttätyössä tai muussa
käytännöllisessä harjoittelutyössä sattunut ja kysymyksessä olevalle opiskelumuodolle
ominaisten olosuhteiden aiheuttama tapaturma korvataan työtapaturmana, jos opiskelu
on tapahtunut ko. laissa ja asetuksessa mainitussa tai tarkoitetussa koulussa,
laitoksessa tai opetuskurssilla. Lain 1318/2002 perusteella vakuutusturva ei koske
opiskelijaa teoriaopetuksen eli esimerkiksi oppilaitoksen tiloissa tapahtuvien luentojen
tai itsenäisen opiskelun aikana eikä myöskään opiskelupaikan ja asunnon välisten
matkojen aikana ellei henkilö ole osallistunut opetussuunnitelman tai tutkinnon
perusteiden mukaiseen työhön rinnastettavaan käytännön opetukseen, työssä oppimisjaksoon, työharjoitteluun tai näyttötutkintoon oppilaitoksessa taikka muussa koulutuksen
tai opetuksen järjestäjän tai oppilaitoksen ylläpitäjän osoittamassa paikassa. Korvaukset
määräytyvät samoin kuin työtapaturmissa. Opiskelijan vuosityöansioksi, jonka
perusteella korvaussumma määrätään, on kuitenkin määritettävä se ansio, jonka ko.
opiskelija olisi todennäköisesti valmistumisensa jälkeen saanut.
1.5.2
Stipendityöntekijä
Stipendiin ei kuulu automaattisesti vakuutusturvaa, mutta osa stipendien myöntäjistä on
ottanut oman vakuutuksen stipendin saajille. Vakuutusturva kannattaa varmistaa ja
tarvittaessa ottaa oma vakuutus.
1.6
Työturvallisuuteen ja työsuojeluun liittyvä ohjeistus
Ohjeistuksesta vastaa oppilaitoksen tekninen henkilöstö.
1.7
Pelastussuunnitelma
Pelastuslaki (379/2011) velvoittaa, että rakennuksen tai muun kohteen haltijan on
laadittava pelastussuunnitelma kohteeseen, joka on poistumisturvallisuuden tai
pelastustoiminnan kannalta tavanomaista vaativampi tai jossa henkilö- ja
paloturvallisuudelle, ympäristölle tai kulttuuriomaisuudelle aiheutuvan vaaran taikka
mahdollisen onnettomuuden aiheuttamien vahinkojen voidaan arvioida olevan vakavat.
Pelastussuunnitelmassa on oltava selostus:
• vaarojen ja riskien arvioinnin johtopäätelmistä;
• rakennuksen ja toiminnassa käytettävien tilojen turvallisuusjärjestelyistä;
• asukkaille ja muille henkilöille annettavista ohjeista onnettomuuksien
ehkäisemiseksi sekä onnettomuus- ja vaaratilanteissa toimimiseksi;
• mahdollisista muista kohteen omatoimiseen varautumiseen liittyvistä
toimenpiteistä.
7
1.8
Riskien arviointi
Työturvallisuuslain (738/2002) mukaisesti työnantajan on työn ja toiminnan luonne
huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä,
työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät
sekä, milloin niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden
turvallisuudelle ja terveydelle. Tällöin on otettava huomioon muun ohella:
• tapaturman ja muu terveyden menettämisen vaara;
• esiintyneet tapaturmat, ammattitaudit ja työperäiset sairaudet sekä vaaratilanteet;
• työntekijän ikä, sukupuoli, ammattitaito ja muut hänen henkilökohtaiset
edellytyksensä;
• työn kuormitustekijät; ja
• mahdollinen lisääntymisterveydelle aiheutuva vaara.
Oppilaitoksissa riskien kartoittamisesta vastaa tekninen ja/tai laboratorio- tai vastaava
henkilöstö. Vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi antaa perustan työsuojelutoiminnan painopistealueiden tunnistamiselle ja määrittelylle sekä töiden,
laboratoriotöiden ja harjoitusten tekemiselle. Vaarojen arviointi on tehtävä
työturvallisuuslaissa (738/2002) tarkoitettujen vaarojen arvioimiseksi ja selvittämiseksi.
Riskien arvioinnin yhteydessä on selvitettävä myös työpaikalla tarvittavat suojaimet (vrt.
luku 5). Tarpeelliset suojaimet on hankittava kaikille työntekijöille ja opiskelijoille, joiden
turvallisuus ja terveyden säilyminen työssä sitä edellyttää. Riskien kartoitus ja
analysointi tehdään järjestelmällisesti vähintään kerran vuodessa ja myös tarvittaessa,
kuten työtapojen muuttuessa. Työtekijöiden sairauspoissaoloja, työtapaturmia, työperäisiä sairauksia ja työpaikan olosuhteita tulee seurata eri yhteistyöosapuolten
kanssa. Mikäli ongelmia esiintyy, niihin puututaan välittömästi. Työsuojelutoiminnan
tuloksellisuutta seurataan riskikartoituksen yhteydessä vuosittain tehtävällä itsearvioinnilla ja tehdään tarvittavat kehittämisehdotukset oppilaitoksen johdolle.
1.9
Opiskelijoiden ja projektityöntekijöiden ohjaus
Oppilaitoksen esimiehen/opettajan asemassa olevalla on työntekijöiden ja opiskelijoiden
perehdytykseen, työnopastukseen ja ohjeistukseen liittyvä vastuu työturvallisuuslain
(738/2002) nojalla. Perehdytys tai työnopastus toteutetaan henkilökohtaisen
perehdytyssuunnitelman mukaisesti siten, että esimiehen, opettajan, ohjaajan tai
valvojan asemassa oleva määrittelee perehdytyksen tai työnopastuksen tarpeen ja
sisällön ja sopii perehdytyksen antajan. Perehdytystä voi antaa työtehtävän hyvin
osaava ja hallitseva alan ammattilainen, joka voi olla esimerkiksi laboratoriomestari,
laboratorioinsinööri tai kokenut koulutettu projektityöntekijä, mutta valvontavastuu säilyy
esimiesasemassa olevalla. Perehdytyksessä ja työnohjauksessa on hyvä käyttää
työpari- eli kisälli-oppipoikatekniikkaa, kunnes tavoiteltu osaamistaso on saavutettu ja
opiskelija tai uusi työntekijä kykenee itsenäiseen työskentelyyn. Tarpeen tullen
perehdytystä annetaan aina, kun työ on tekijälleen uusi.
8
1.9.1
Koulutukseen liittyvät opiskelijoiden henkilösuojaimet
Koulutuksen järjestävä opettaja vastaa oppilaitoksessa siitä, että opiskelijalla on
käytössään opiskelun järjestämisen ja työturvallisuuslainsäädännön edellyttämät
henkilönsuojaimet laboratoriotiloissa ja harjoitustöissä. Opetusministeriön asetuksen
1323/2001 (asetus eräiden oppilailta ja opiskelijoilta perittävien maksujen perusteista)
mukaisesti näistä suojaimista voidaan periä maksua. Oppilaitoksessa opetuksen
järjestävä opettaja tekee vaarojen arvioinnin yhteydessä tarpeelliset suunnitelmat
jokaisen työpisteen ja harjoitustyön osalta tarvittavien henkilönsuojaimien hankinnasta
ja käytöstä. Suojaimien hankinnan suorittaa tekninen tai vastaava henkilöstö.
1.9.2
Opiskelijan ulkopuoliselle aiheuttama vahinko
Oppilaitos korvaa vahingonkorvauslain (412/1974) mukaan opiskelijan opetukseen
liittyvässä työssä (työharjoittelu tai opetukseen liittyvä työ muussa laitoksessa)
oppilaitoksen ulkopuoliselle aiheuttaman henkilö- tai esinevahingon. Opiskelija taas on
velvollinen korvaamaan aiheuttamastaan vahingosta oppilaitokselle kohtuullisen
määrän ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu ja vahingon aiheuttajan
asema. Jos vahinko on sattunut opiskelijan lievästä tuottamuksesta, hänellä ei ole
juridista korvausvelvollisuutta. Sen sijaan, jos opiskelija on aiheuttanut vahingon
tahallisesti, on hän pääsääntöisesti täysimääräisesti korvausvelvollinen.
1.10 Raskaus
Työturvallisuuslakiin (738/2002) liittyvät säädökset edellyttävät turvallisia työoloja
lisääntymisterveyden kannalta. Valtioneuvoston päätöksen 1043/1991 (päätös
perimälle, sikiölle ja lisääntymiselle työssä aiheutuvan vaaran torjunnasta) mukaisesti
raskaana olevaa työntekijää ei saa altistaa työssä kemialliselle, fysikaaliselle tai
biologiselle tekijälle niin, että siitä on vaaraa sikiön kehitykselle tai raskaudelle (vrt. luku
3.4.1). Ensisijaisia työntekijöiden suojauskeinoja ovat haitallisten aineiden tai
menetelmien korvaaminen vaarattomilla, altistumisen määrän ja keston minimointi,
rakenteelliset tai muut tekniset torjuntakeinot sekä henkilökohtaiset suojausvälineet. Jos
työympäristön vaaraa ei voida poistaa, on työntekijä pyrittävä siirtämään toisiin
työtehtäviin. Jos muuta työtä ei voida järjestää, voi työntekijä saada sairausvakuutuslain
(1224/2004) perusteella erityisäitiysrahavapaata. Lisätietoa erityisäitiysrahavapaasta
löytyy Kansaneläkelaitoksen nettisivuilta (http://www.kela.fi).
Valtioneuvoston päätöksen (1043/1991) mukaisesti työnantajan on ilmoitettava työntekijöille sikiön kehitykselle tai raskaudelle aiheutuvasta vaarasta, jos työssä käytetään
tai esiintyy tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa tällaista vaaraa. Tällaisessa työssä on
raskaana olevan työntekijän ilmoitettava raskaudestaan työnantajalle joko suoraan tai
työterveyshenkilöstön kautta, jotta työnantaja voisi ryhtyä tässä päätöksessä
tarkoitettuihin suojelutoimenpiteisiin.
9
2 LABORATORIOSSA JA TYÖPAIKALLA ESIINTYVIÄ VAAROJA
Työtapaturmia aiheuttavat tavallisimmin kappaleet ja esineet, kuten lentävät roskat ja
sirut, sekä nostettavat ja siirrettävät taakat. Yleisimpiä tapaturmatyyppejä ovat
liukastuminen ja kompastuminen, esineisiin satuttaminen, putoaminen sekä fyysinen
ylikuormittuminen. Tapaturmien seurauksena useimmiten syntyviä vammoja ovat
nyrjähdykset ja venähdykset, naarmut, haavat sekä ruhjevammat.
Tilastojen mukaan melko harvinaisia, mutta sattuessaan vakavia laboratoriossa
tapahtuvia työtapaturmia ovat palo-, räjähdys-, sähkö- ja säteilyonnettomuudet sekä
myrkytykset. Varsin vakavia ja valitettavasti myös suhteellisen yleisiä ovat erilaiset
syövyttävien aineiden, lasinsirujen tms. aiheuttamat silmävammat. Vaikutukseltaan
vähäisempiä, mutta usein esiintyviä, noin 80 % Suomessa ilmoitetuista laboratoriotyötapaturmista, ovat esimerkiksi lasin aiheuttamat haavat, ihon vahingoittuminen
syövyttävien aineiden tai kuumien tai kylmien nesteiden vaikutuksesta, koneiden ja
työkalujen aiheuttamat haavat ja ruhjevammat sekä kaatumiset, liukastumiset ja
putoamiset.
2.1
Kemialliset vaaratekijät
Kemiallisten aineiden aiheuttamat vaarat ihmisen terveydelle ja turvallisuudelle voivat
olla joko välittömiä (luku 3.12) tai välillisiä (luku 3.13). Välittömillä vaaroilla tarkoitetaan
sitä, että terveydelle vaaralliset kemialliset aineet voivat päästä ihmisen elimistöön tai
muutoin kosketuksiin kudoksen kanssa. Välillisillä vaaroilla tarkoitetaan kemiallisten
aineiden muiden kuin terveydelle vaarallisten ominaisuuksien aiheuttamia vaaroja,
kuten palamisen, räjähtämisen ja korroosion aiheuttamien tapahtumien vaikutusta
ihmiseen. Kemikaaliturvallisuutta on käsitelty tarkemmin luvussa 3.
Kemikaalilain (599/2013) mukaisesti kemikaalista aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi
kemikaalin käyttäjän on, silloin kun se on kohtuudella mahdollista, valittava käyttöön
olemassa olevista vaihtoehdoista kemikaali tai menetelmä, josta aiheutuu vähiten
vaaraa.
2.2
Fysikaaliset vaaratekijät
Fysikaaliset vaaratekijät tarkoittavat eri energiamuotojen vaikutuksia työntekijöihin ja
heidän terveyteensä. Merkittävimpiä fysikaalisia vaaratekijöitä ovat melu ja tärinä,
säteily, kylmät ja kuumat olosuhteet, sähkö ja puutteellinen valaistus.
2.2.1
Melu
Melu on häiritsevää tai kuulolle haitallista ääntä. Melua esiintyy tyypillisesti tuotannossa,
jossa käytetään suuria energiamääriä joko valmistukseen tai kuljetukseen. Melun
torjunnasta määrätään Valtioneuvoston asetuksessa 85/2006 (asetus työntekijöiden
suojelemisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta). Korvaan kohdistuva melualtistustaso ei
saa ylittää 85 dB. Kuulo voi alentua hyvinkin lyhyen melualtistuksen seurauksena.
Oheisessa taulukossa (taulukko 1) on aikarajoja, joiden jälkeen kuulovaurion riski on
toistuvassa melualtistuksessa todennäköinen. Tyypillisiä kuulovaurion oireita on se, että
10
•
•
•
•
•
•
korvat tuntuvat tukkoisilta,
korva soi,
joudut pinnistelemään kuullaksesi ja saadaksesi selvää sanoista,
radion ja television äänenvoimakkuutta on toistuvasti lisättävä,
meluinen ympäristö aiheuttaa vaikeuksia kuunteluun ja
keskusteluun osallistuminen hankaloituu.
Taulukko 1.
Kuulovaurion riski toistuvassa melualtistuksessa.
Melu
85 dB
88 dB
94 dB
97 dB
103 dB
109 dB
2.2.2
Altistusaika
8h
4h
1h
30 min
7 min
1,5 min
Tärinä
Tärinä on kappaleen edestakaista liikettä. Käsitärinällä tarkoitetaan tärinää, joka siirtyy
ihmisen käteen ja aiheuttaa tapaturma- tai sairastumisriskin. Kokokehon tärinällä
tarkoitetaan tärinää, joka siirtyy alustasta tai istuimesta ihmiseen ja aiheuttaa
tapaturma- tai sairastumisriskin. Tyypillisiä käsitärinäoireita ovat valkosormisuus,
sormien puutuminen ja tunnottomuus sekä puristusvoiman heikkeneminen. Kokokehon
tärinä voi aiheuttaa selkäoireita.
2.2.3
Säteily
Ionisoiva säteily on sähkömagneettista aaltoliikettä tai hiukkassäteilyä. Ionisoivan
säteilyn lähteitä ovat radioaktiiviset aineet ja eräät laitteet kuten röntgenlaitteet ja
hiukkaskiihdyttimet. Ionisoivan säteilyn hiukkasenergia on niin suuri, että se aiheuttaa
elektronien irtoamista eli ionisaatiota kohteessa. Ionisoivan säteilyn käyttöä valvoo
Suomessa Säteilyturvakeskus (STUK).
Pienienerginen sähkömagneettinen säteily ei aiheuta ionisaatiota kohteessaan. Tällaista
ionisoimatonta säteilyä esiintyy kaikkialla työ- ja elinympäristössämme, ja se koostuu
useista hyvin erityyppisistä säteilyn osa-alueista. Näitä ovat staattiset sähkö- ja
magneettikentät, pien- ja suurtaajuiset sähkömagneettiset kentät (esim. NMR),
mikroaaltosäteily, optinen säteily (esim. laser), johon kuuluvat infrapunasäteily (IR),
näkyvä valo sekä ultraviolettisäteily (UV). Oheisessa kuvassa (kuva 1) on esitetty eri
säteilylajit.
11
Kuva 1.
2.2.4
Ionisoimaton ja ionisoiva säteily.
Sähkö
Sähkölaitteiden käyttöön liittyy sähkönjakeluverkossa ja itse sähkölaitteen sisällä
tapahtuvien vaurioiden aiheuttama sähköinen riski. Tyypillinen sähkötapaturma on
vioittuneesta laitteesta saatava sähköisku. Kuolemaan johtaneiden sähkötapaturmien
lukumäärä on laskenut voimakkaasti 50-luvulta lähtien 90-luvun alkuun saakka. Tällä
hetkellä kuolemaan johtavia sähkötapaturmia tapahtuu keskimäärin 3-4 vuodessa.
2.2.5
Ilmanvaihto
Hyvin toimiva ilmanvaihto vähentää terveysriskejä, lisää työhyvinvointia ja parantaa
tuottavuutta. Tutkimus- ja kehitystyön tuloksena on luotu perusteet hyvän työilman
suunnittelulle antamalla epäpuhtauksille tavoitetasot, jotka tyypillisesti ovat 1-10 %
haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista eli HTP-arvoista (vrt. luku 3.10). Ilmanvaihtoratkaisujen huolelliseen suunnitteluun tulee jatkuvasti panostaa. Hyvin toteutettu
ilmanvaihto säästää käyttökustannuksia ja parantaa työilman laatua. Ilmanvaihdolla
tilaan tuodaan ja sieltä poistetaan ilmaa. Ilmastointi voi sisältää ilmanvaihdon lisäksi
myös ilman lämmityksen, jäähdytyksen, kostutuksen, kuivauksen ja suodatuksen.
Ilmanvaihtojärjestelmä toimii rakennuksen "keuhkoina", joiden puhdistusvaikutus
kohdistuu kaikkiin epäpuhtauksiin. Viihtyisien lämpöolojen luomisessa ilmastointi on
teknisistä keinoista tärkein. Ilmanvaihto jaotellaan paikallisilmanvaihtoon (esim.
vetokaappi ja kohdepoisto) ja yleisilmanvaihtoon. Ilman epäpuhtaudet tulee poistaa jo
lähteellä ja rajoittaa niiden leviäminen yleiseen työilmaan. Paikallis- ja
yleisilmanvaihdolla pyritään aikaansaamaan ilman laadultaan puhtaita työskentelyvyöhykkeitä.
2.2.6
Valaistus
Puutteellinen valaistus heikentää hyvän työsuoriutumisen edellytyksiä useiden mekanismien, kuten näkötehokkuuden, ympäristötyytyväisyyden, vireystilan ja viihtyvyyden
heikentymisen kautta.
2.3
Biologiset vaaratekijät
12
Biologisilla tekijöillä tarkoitetaan mikro-organismeja, kuten bakteereita, viruksia,
homeita, sieniä ja loisia. Niitä esiintyy mm. mikrobiologisissa laboratorioissa.
Altistuminen työssä tapahtuu lähinnä hengitysteitse, ihon ja ruuansulatuselimistön
kautta. Se voi aiheuttaa infektioita hengitysteissä (esim. keuhkokuume), ruuansulatuskanavassa (oireena oksentelu ja ripuli) tai iholla (märkäinen ihotulehdus). Lisäksi
altistuminen mikrobeista peräisin oleville tekijöille voi aiheuttaa yliherkkyysreaktion,
allergisen silmätulehduksen, nuhan, astman tai ihottuman sekä keuhkokudoksen
allergisen sairauden eli alveoliitin. Työperäisten sairauksien rekisterin mukaan homeet
aiheuttavat vuosittain keskimäärin noin 200 uutta ammattitautia.
Työnantaja on velvollinen minimoimaan terveyshaitat, jotka aiheutuvat tai voivat
aiheutua työntekijöiden altistumisesta biologisille tekijöille työssä. Asiasta on säädetty
mm. valtioneuvoston asetuksessa 715/2001 (asetus kemiallisista tekijöistä työssä) ja
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 795/2007 (asetus haitallisiksi tunnetuista
pitoisuuksista).
2.3.1
Kosteusvauriot
Biologisille tekijöille voi altistua myös kosteusvaurioituneissa rakennuksissa. Jos
kosteusvaurioita ja niihin johtaneita syitä ei korjata, voi kostuneisiin rakenteisiin syntyä
bakteeri- ja homekasvua. Tällöin rakennuksen käyttäjät voivat altistua mikrobiperäisille
epäpuhtauksille. Jopa puolet kosteus-/homevauriorakennuksen käyttäjistä voivat saada
silmien- ja ylähengitysteiden ärsytysoireilua. Mikäli altistumisaika pitkittyy, voi
seurauksena olla lähinnä ylempien hengitysteiden infektiokierre ja pahimmillaan
ammattitauteja, esim. allerginen nuha tai astma.
2.4
Ruumiillinen kuormittaminen ja ergonomia
Koko elinaikansa ihminen on alttiina erilaiselle kuormitukselle. Työntekijä kuormittuu
tehdessään työtä. Kuormitus on välttämätöntä ihmisen hyvinvoinnille. Liiallisena tai liian
vähäisenä se kuitenkin saattaa aiheuttaa ihmiselle terveydellisiä haittoja.
Kuormittumiseen vaikuttavat työympäristö ja itse työn tekeminen sekä yksilön henkiset
ja fyysiset ominaisuudet. Kuormituksen määrä riippuu eri kuormitustekijöiden laadusta,
määrästä ja vaikutusajasta.
Työn kuormittavuutta voidaan arvioida työntekijän kuormittuneisuuden perusteella.
Kuormittuminen voi näkyä: elimistön toiminnoissa tapahtuvina muutoksina, työsuorituksina, virhereaktioina, tapaturmina sekä erilaisina tuntemuksina. Työn kuormitustekijöitä, jotka vaikuttavat työntekijän fyysiseen terveyteen ja työkykyyn ovat muun
muassa työmenetelmät, työasennot, työn fyysinen raskaus tai työssä vaadittava
tarkkaavaisuus sekä työvälineet, työympäristön, työyhteisön ja työntekijän itsensä
ominaispiirteet. Erityisen kuormittavia työtehtäviä ovat mm. taakkojen käsittely ja
nostotyöt, näyttöpäätetyö tai muut hankalia työasentoja sisältävät työt. Usein on vaikea
osoittaa vain yhtä syytä siihen, miksi ihminen väsyy tai sairastuu.
Ergonomian tavoitteena on poistaa kitka työn ja työntekijän väliltä, jolloin työ sujuu
helpommin, nopeammin ja terveellisemmin. Ergonomista tietoa ja toimintaa tarvitaan
sovitettaessa työ, työpaikat, työvälineet, tuotteet ja työympäristö ihmisen edellytysten ja
vaatimusten mukaisiksi. Ergonomian osa-alueita ovat:
13
•
•
•
2.5
Fyysinen ergonomia, jonka keskeisiä aiheita ovat työasennot, materiaalin
käsittely, toistoliikkeet, työperäiset tuki- ja liikuntaelinsairaudet, työpaikan
järjestelyt, turvallisuus ja terveys.
Tietoergonomia tarkastelee psyykkisiä toimintoja, kuten havaintokykyä, muistia,
päättelyä ja motorisia vasteita, ihmisen ja muun toimintajärjestelmän osien vuorovaikutusta. Keskeisiä aiheita tässä vuorovaikutuksessa ovat psyykkinen
kuormitus, päätöksenteko, taitosuoritukset, ihminen-tietokone-vuorovaikutus,
inhimillisen toiminnan luotettavuus, työstressi ja koulutus.
Organisaatioergonomia tarkastelee sosioteknisen järjestelmän, mukaan lukien
organisaatiorakenteen, menettelytavat ja prosessit, optimaalista toimintaa.
Keskeisiä aiheita ovat viestintä, henkilöstöhallinto, työn muotoilu, työaikajärjestelyt, tiimityö, osallistuva suunnittelu, yhteistyö, uudet työmallit, organisaatiokulttuuri, virtuaaliorganisaatiot, etätyö ja laatujohtaminen.
Henkinen kuormittuminen
Työn kuormitustekijät voivat olla laadullisia tai määrällisiä aiheuttaen yli- tai
alikuormitusta. Henkistä kuormitusta, stressiä, aiheuttavat työn ominaisuudet voivat
liittyä työmäärään, työyhteisöön, töiden organisointiin, työympäristöön tai työn sisältöön.
Yksilötasolla henkinen hyvinvointi ilmenee haluna tehdä työtä, työn sujumisena ja
hallintana. Hyvin järjestetty ja mitoitettu työ on mielekästä, sopivan haastavaa ja se
antaa oppimis- ja kehittymismahdollisuuksia.
Sopiva määrä kuormittumista kuuluu työhön eikä ole haitallista. Päinvastoin työssä
saatavat uudet haasteet motivoivat yrittämään, ja haasteisiin vastaaminen tuottaa
tyydytystä ja on siten palkitsevaa. Ratkaisevaa on, kuinka voimakkaita tai kuinka
pitkään jatkuvia kuormitushuiput ovat. Merkitystä on myös sillä, kuinka henkilökohtaisena työntekijä kokee onnistumisensa tai mahdollisen epäonnistumisen.
Sopimaton henkinen kuormitus saattaa johtaa työuupumukseen. Työuupumus on
pitkäaikaisen työstressin tuloksena syntynyt häiriö, joka ilmenee uupumusasteisena
väsymyksenä, kyynistymisenä ja ammatillisen itsetunnon heikkenemisenä. Toisaalta
ammatillisen itsetunnon heikkous tai ammatillisen itsetunnon menettäminen voivat myös
osaltaan edistää työuupumusta. Stressi lisää yksilön kyvyttömyyttä vaikuttaa itse
tilanteeseen. Vähitellen ihminen väsyy, hänen toimintakykynsä heikkenee, työnilo
katoaa, ihminen kyynistyy ja menettää hallinnantunteensa. Lopulta hänen itsetuntonsa
romahtaa, hän uupuu ja masentuu.
3 KEMIKAALITURVALLISUUS
3.1
Kemikaalilainsäädäntö
Suomen kemikaaleja koskevat säädökset perustuvat kemikaalilakiin (599/2013), mutta
samalla ne täyttävät työturvallisuuslain (738/2002) vaatimukset. Suomen kemikaalilainsäädäntö perustuu EU:n kemikaalisäädöksiin, joita kehitetään jatkuvasti (vrt. luku 3.1.1).
Siksi myös Suomen kemikaalimääräykset muuttuvat koko ajan. Kemikaalilaki ja siihen
liittyvät asetukset antavat määräyksiä terveydelle tai ympäristölle vaarallisten
kemikaalien valmistuksesta, maahantuonnista, kaupasta ja säilytyksestä. Turvallista
14
käyttöä varten kemikaalin käyttäjä tarvitsee tietoja kemikaalin koostumuksesta ja
ominaisuuksista. Tietoja vaaraa aiheuttavasta kemikaalista antaa kemikaalin valmistaja,
maahantuoja ja markkinoille tai käyttöön luovuttaja päällysmerkintöjen (luku 3.7) ja
käyttöturvallisuustiedotteiden (luku 3.9) avulla.
Kemikaalien rekisteröinnistä säädetään Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa
374/2002 (asetus kemikaaleja koskevien tietojen toimittamisesta). Kemikaalitiedot ovat
kemikaalirekisterin tuoterekisterissä, KETU:ssa, ja se sisältää tietoja Suomessa
markkinoilla olevista vaarallisiksi luokitelluista ja vaaraa aiheuttavista kemikaaleista.
Tuoterekisterissä on noin 850 kemikaaleja markkinoille luovuttavaa toiminnanharjoittajaa ja tiedot yli 100 000 kemikaalista, joista markkinoilla on noin 29 000
kemikaalia. Kemikaalirekisterin tuoterekisteriä käyttävät kemikaalilain valvontaviranomaiset, myrkytystietokeskus ja tutkimuslaitokset.
3.1.1
REACH-asetus
Euroopan Unionin uusi kemikaalilainsäädäntö EY 1907/2006 (asetus kemikaalien
rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) ja Euroopan
kemikaaliviraston perustamisesta) eli REACH tuli voimaan 1.6.2007. Lyhenne REACH
tulee sanoista Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of CHemicals
(kemikaalien rekisteröinti-, arviointi-, lupa- ja rajoitusmenettely). Asetus on suoraan
jäsenmaita sitovaa lainsäädäntöä. Samalla aloitti toimintansa myös Euroopan
kemikaalivirasto (ECHA) Helsingissä. Tärkeimpänä tavoitteena asetukselle on
varmistaa terveyden- ja ympäristönsuojelun korkea taso sekä taata tavaroiden vapaa
liikkuvuus.
REACH-asetus (EY 1907/2006) koskee aineita sellaisinaan, valmisteissa ja esineissä
niiden koko elinkaaren ajan. Asetusta sovelletaan aineiden valmistukseen, maahantuontiin, markkinoille saattamiseen sekä käyttöön. Asetus tuo mukanaan uusia
menettelyjä kemikaalien turvallisen käytön varmistamiseksi. Uutena piirteenä nykyiseen
lainsäädäntöön verrattuna on aineiden käyttötarkoitusten selvittäminen ja ns.
altistumisskenaarioiden laatiminen. Kaikki ei kuitenkaan ole uutta, vaan esimerkiksi
käyttöturvallisuustiedotteet (luku 3.9) säilyvät lähestulkoon entisen kaltaisina.
REACHin mukaisia menettelyjä ovat:
• rekisteröinti
• tiedottaminen toimitusketjussa
• lupamenettely
• kiellot ja rajoitukset
• luokitus ja merkinnät
REACH-asetuksen menettelyt käynnistyivät 1.6.2008 alkaen niin, että ne tulevat
vaiheittain voimaan (kuva 2) täydessä laajuudessaan 1.6.2018 mennessä. Eniten
velvoitteita kohdistuu kemikaalien valmistajiin ja EU-maahantuojiin, mutta myös
kemikaalien jatkokäyttäjille ja jakelijoille on uusia velvoitteita.
15
Kuva 2.
REACH-asetuksen menettelyjen vaiheittainen voimaantulo.
Jokainen kemikaalinvalmistaja tai EU-maahantuoja on velvollinen rekisteröimään
aineensa (yli 1 t/a) ellei ole erikseen rekisteröinnistä vapautettu. Markkinoilla jo olevat
aineet rekisteröidään portaittain aikataulun (kuva 2) mukaan, uudet ennen markkinoille
laskemista. Rekisteröinnin yhteydessä aineesta on toimitettava yksityiskohtaiset tiedot
ja testitulokset. Aineen jatkokäyttäjä joutuu rekisteröimään aineensa käytön itse, jollei
valmistaja tai maahantuoja ole rekisteröinyt kyseistä käyttötarkoitusta.
Jokaisessa EU:n jäsenmaassa on kansalliset kemikaaliviranomaiset. Suomessa
viranomaisina toimivat Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ja
Suomen ympäristökeskus (SYKE).
REACH-asetuksen seurauksena on todennäköistä, että aineita poistuu markkinoilta ja
niitä korvataan toisilla. Tähän on monta mahdollista syytä, esimerkiksi:
• kemikaalien hintoihin on nousupaineita kalliiden testausvaatimusten vuoksi.
→ Tämä saattaa tehdä jonkin aineen käytön kannattamattomaksi.
• joidenkin pienmenekkisten erikoiskemikaalien valmistus tai maahantuonti voi
muuttua kannattamattomaksi ja
• luvanvaraisille aineille lupa voi jäädä saamatta joko kokonaan tai johonkin käyttötarkoitukseen.
3.2
Vaarallisten kemikaalien ryhmittely
Kemikaaliasetuksen (675/1993) mukaan kemikaalit jaetaan vaarallisten ominaisuuksiensa ja niiden voimakkuuden perusteella seuraaviin ryhmiin: terveydelle vaaralliset
(luku 3.2.1), palo- ja räjähdysvaaralliset (luku 3.2.2) sekä ympäristölle vaaralliset
kemikaalit (luku 3.2.3).
16
3.2.1
Terveydelle vaaralliset kemikaalit
Terveydelle vaarallinen kemikaali on
1. erittäin myrkyllinen, jos se aiheuttaa hyvin pieninä annoksina hengitettynä,
nieltynä tai ihon kautta imeytyneenä kuoleman tai välittömän tai pitkäaikaisen
terveydellisen haitan
2. myrkyllinen, jos se voi pieninä annoksina hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta
imeytyneenä aiheuttaa kuoleman tai välittömän tai pitkäaikaisen terveydellisen
haitan
3. haitallinen, jos se hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta imeytyneenä voi aiheuttaa
kuoleman tai välittömän tai pitkäaikaisen terveydellisen haitan
4. syövyttävä, jos se voi tuhota elävän kudoksen ollessaan kosketuksessa sen
kanssa
5. ärsyttävä, jos se ei ole syövyttävä mutta voi aiheuttaa tulehduksen välittömässä,
toistuvassa tai pitkäaikaisessa kosketuksessa ihon tai limakalvojen kanssa
6. herkistävä, jos se hengitettynä tai ihon kautta imeytyneenä voi aiheuttaa
immuunijärjestelmän reaktion (herkistymisen) siten, että altistuttaessa uudelleen
kemikaalille siitä aiheutuu luonteenomaisia haittavaikutuksia
7. syöpää aiheuttava (karsinogeeninen), jos se hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta
imeytyneenä saattaa aiheuttaa syövän tai lisätä sen esiintymistä
8. perimää vaurioittava (mutageeninen), jos se hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta
imeytyneenä voi aiheuttaa periytyviä geneettisiä vaurioita (mutaatio) tai lisätä
niiden esiintymistä
9. lisääntymiselle vaarallinen, jos se hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta
imeytyneenä voi aiheuttaa jälkeläisille muita kuin periytyviä haittavaikutuksia,
lisätä niiden esiintymistä tai heikentää miesten tai naisten lisääntymistoimintoja
tai kykyä.
3.2.2
Palo- ja räjähdysvaaralliset kemikaalit
Palo- ja räjähdysvaarallinen kemikaali on
1. räjähtävä, jos se voi ilman ulkopuolista happea aiheuttaa reaktion, jossa
vapautuu happea ja kehittyy nopeasti kaasuja, ja joka määrätyissä
koeolosuhteissa kuumennettaessa räjähtää
2. hapettava, jos kemikaali voi aiheuttaa voimakkaasti lämpöä vapauttavan reaktion
muiden, erityisesti syttyvien aineiden kanssa
3. erittäin helposti syttyvä, jos kemikaalilla on erittäin alhainen leimahduspiste ja
alhainen kiehumispiste tai jos se muodostaa ilman kanssa syttyvän seoksen
4. helposti syttyvä, jos
• kemikaali voi kuumentua ja syttyä itsestään palamaan ilmassa ympäristön
lämpötilassa ilman energian lisäystä
• kiinteä kemikaali voi välittömästi syttyä palamaan jouduttuaan
lyhytaikaisesti kosketukseen sytytyslähteen kanssa ja jos se jatkaa
palamista sytytyslähteen poistamisen jälkeen
• nestemäisellä kemikaalilla on hyvin alhainen leimahduspiste
• kemikaali veden tai kostean ilman vaikutuksesta muodostaa vaarallisia
määriä helposti syttyviä kaasuja
5. syttyvä, jos nestemäisellä kemikaalilla on alhainen leimahduspiste.
17
3.2.3
Ympäristölle vaaralliset kemikaalit
Kemikaali on ympäristölle vaarallinen, jos kemikaali ympäristöön jouduttuaan voi
aiheuttaa välitöntä tai viivästynyttä vaaraa ympäristölle tai sen osalle.
3.3
Vaarallisten kemikaalien luokittelu ja varoitusmerkinnät
Kemikaaliasetuksen (675/1993) mukaan vaaralliset kemikaalit luokitellaan ryhmiin, jotka
kuvaavat kemikaalien vaarallisia ominaisuuksia ja niiden voimakkuutta (Sosiaali- ja
terveysministeriön asetus kemikaalien luokitusperusteista ja merkintöjen tekemisestä
807/2001, ns. luokitusperustepäätös). Kemikaalin luokitus osoitetaan kemikaalin
varoitusmerkillä ja sen kirjaintunnuksella (kuva 3) sekä vaaraa (risk) osoittavilla
standardilausekkeilla (R-lausekkeet). Luokitusperustepäätös määrää myös kemikaalien
päällyksissä käytettävät turvallisuustoimenpiteitä (safety) osoittavat S-lausekkeet.
F
F+
O
Erittäin helposti
syttyvä
Ytterst
brandfarlig
Helposti syttyvä
Mycket
brandfarlig
T
T+
E
Erittäin
myrkyllinen
Mycket giftig
Myrkyllinen
Giftig
Xn
Räjähtävä
Explosiv
Xi
Haitallinen
Hälsoskadlig
C
Ärsyttävä
Irriterande
N
Ympäristölle
vaarallinen
Miljöfarlig
Syövyttävä
Frätande
Kuva 3.
Hapettava
Oxiderande
Varoitusmerkkien kirjaintunnukset, varoitusmerkit ja niiden nimet. Kirjaintunnus merkin yläpuolella osoittaa varoitusmerkkiä aineluettelossa.
Tavallisimmat vaaralliset aineet on lueteltu ns. aineluettelossa (Sosiaali- ja
terveysministeriön asetus vaarallisten aineiden luettelosta 509/2005). Tämä asetus
vahvistaa varoitusmerkit, niiden nimet ja kirjaintunnukset sekä R- ja S-lausekkeet noin
3000 aineelle. Luetteloa täydennetään jatkuvasti. Tämän lainsäädännön (807/2001)
mukaiset luokittelut ja merkinnät tulevat korvautumaan 1.6.2015 lähtien uudella ns.
GHS:n mukaisella luokittelulla ja merkinnöillä (kts. luku 3.5).
18
3.4
Syöpää aiheuttavat, perimää vaurioittavat ja lisääntymiselle vaaralliset aineet
Valtioneuvoston asetuksen 716/2000 (asetus työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta)
mukaisesti Sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut asetuksella luettelon sellaisista
syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä, joille altistuvista työntekijöistä on
työpaikoilla pidettävä syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille
ammatissaan altistuvien rekisteriä, ns. ASA-rekisteri (laki syöpäsairauden vaaraa
aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteristä 717/2001).
Syöpävaaralliset aineet on luetteloitu Työministeriön päätöksessä 838/1994
(Työministeriön päätös syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä). Työnantajan
tulee minimoida työntekijöiden altistuminen näille aineille.
Syöpäsairauden vaaraa voidaan kuvata TD50-arvolla (TD = toxic dose). Lukuarvo kuvaa
annosta, joka aiheuttaa syövän 50 %:lle koe-eläimistä tietyllä aikajaksolla. Euroopassa
on kehitetty myös indeksi T25, jolla tarkoitetaan annosta, joka aiheuttaa syövän 25 %:lle
koe-eläimistä tietyllä aikajaksolla. Yhdysvalloissa on käytetty benchmark dose -lähestymistapaa, jossa lähtökohtana on ollut annos, joka aiheuttaa syövän 10 %:lle koeeläimistä (BMD10, LED10).
3.4.1
Sikiön terveydelle ja raskaana olevalle vaaralliset aineet
Oheisessa listassa, joka perustuu Työministeriön päätökseen 1044/1991 (päätös
perimälle, sikiölle ja lisääntymiselle työssä vaaraa aiheuttavista tekijöistä), on luettelo
kemiallisista, fysikaalisista ja biologisista altisteista, joita pidetään haitallisina sikiön
terveydelle tai raskaana oleville naisille:
• Anestesiakaasut
• Elohopea ja sen yhdisteet
• Ionisoiva säteily
• Lyijy ja sen yhdisteet
• Orgaaniset liuotinaineet
• Raskaudelle tai jälkeläiselle vaaralliset torjunta-aineet
• Hiilimonoksidi eli häkä
• Solunsalpaajat
• Ympäristön tupakansavu
• Kemikaalit, joissa varoitusmerkintä (-> kts. GHS-luku 3.5)
- R45 tai R49 (syöpäsairauden vaaraa aiheuttava) - > H350
- R46 (saattaa aiheuttaa periytyviä perimävaurioita) -> H340, H341
- R61 tai R63 (sikiön terveyttä vaarantava) -> H360, H361
- R40 (epäillään aiheuttavan syöpäsairauden vaaraa) -> H351
3.5
Kemikaalien yhdenmukaistettu luokitus- ja merkintäjärjestelmä (GHS)
Kemikaalien yhdenmukaistettu luokitus- ja merkintäjärjestelmä (Globally Harmonised
System of classification and labelling of chemicals) on YK:n alaisuudessa kehitetty
kokonaisuus. Järjestelmä luokittelee kemikaalit (aineet ja valmisteet) sisäisten
ominaisuuksien perusteella ja käyttää yhdenmukaistettuja vaaraviestintäelementtejä,
jotka sisältävät merkinnät ja käyttöturvallisuustiedotteet. GHS-järjestelmä tarjoaa tietoja
19
aineiden fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista ja ihmisen terveyteen sekä
ympäristöön kohdistuvista vaaroista. Näin edistetään kemikaalien turvallista kuljetusta,
käsittelyä ja käyttöä.
GHS-järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden harmonisoida kemikaaleja koskevia säädöksiä
maailmanlaajuisesti ja siten helpottaa kaupankäyntiä. Uusi järjestelmä kattaa sekä
kuljetettavien kemikaalien pakkaukset että käyttöpakkaukset ja järjestelmää kehitetään
jatkuvasti. Sisällöltään järjestelmä pohjautuu olemassa oleviin luokitus- ja merkintäjärjestelmiin. Siinä on huomioitu lähes kaikki nykyisissä kansallisissa kemikaalisäädöksissä olevat elementit. Eroja on säädösten yksityiskohdissa.
Euroopassa järjestelmä toimeenpannaan Euroopan neuvoston ja Parlamentin
asetuksella 1272/2008 (asetus aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja
pakkaamisesta) kemikaalien luokituksesta, merkinnöistä ja pakkauksista, ns. CLPasetus (Classification, Labelling and Packaging of substances and mixtures). Asetus tuli
voimaan 20.1.2009. Asetusta sovelletaan vaiheittain siten, että aineet on luokiteltu CLPasetuksen mukaisesti 1.12.2010 mennessä ja seokset 1.6.2015 lähtien. Nykyisen
lainsäädännön mukaisia merkintöjä (kuva 3) käytetään rinnakkain CLP-asetuksen
mukaisten merkintöjen (kuva 4) kanssa 31.5.2015 asti. CLP-asetuksen säädöksiä
aineiden ja valmisteiden luokituksesta, merkinnöistä ja pakkauksista saa kuitenkin
soveltaa asetuksen voimaantulosta lähtien ja siinä tapauksessa nykyisen
lainsäädännön mukaisia vaatimuksia aineiden ja valmisteiden merkinnöistä ja
pakkauksista ei sovelleta.
Räjähdysvaaraa
aiheuttavat
aineet: räjähteet,
itsereaktiiviset
kemikaalit,
orgaaniset
peroksidit
GHS01
Helposti syttyvät
aineet: mm.
itsereaktiiviset,
pyroforiset ja
itsestään
kuumenevat
kemikaalit
GHS02
GHS05
Kuva 4.
Akuutisti
myrkylliset aineet
GHS06
Elinvaurioita
aiheuttavat karsinogeeniset,
mutageeniset ja
lisääntymismyrkylliset aineet,
hengitystieherkistäjät
Akuutisti
myrkylliset aineet,
iho-, silmä- ja
hengitystieärsytystä
aiheuttavat aineet
GHS07
GHS03
Syövyttävät aineet,
vakavan silmävaurion vaaraa
aiheuttavat aineet
Paineenalaiset
kaasut,
nesteytetyt kaasut
GHS04
Hapettavat
aineet
GHS08
Vesiympäristölle
vaaralliset aineet
GHS09
GHS:n mukainen varoitusmerkki, niiden nimet ja numerot.
Uudet varoitusmerkinnät sisältävät lisäksi erilaisia vaara- ja turvalausekkeita sekä
huomautuksia. CLP-asetuksen (1272/2008) myötä vanhat R- ja S-lausekkeet (vrt. luku
3.3) poistuvat. Uudet lausekkeet tai niiden yhdistelmät kuvaavat, kuten vanhat R- ja Slausekkeetkin, aineen tai seoksen vaaraa ns. vaaralauseke (H, Hazard statements) ja
niiden käytöstä aiheutuvien haittojen ennaltaehkäisyä ns. turvalauseke (P, Precautionary statements) tai muita turvallisuuteen liittyviä huomioita kuten pelastustoimenpiteitä,
20
varastointia ja jätteiden käsittelyä. Vaaraominaisuuksista, kuten fysikaalisista ominaisuuksista, ympäristö- tai terveyteen liittyvistä vaikutuksista, voidaan antaa myös
lisätietoja erillisillä lausekkeilla (EUH, Supplemental hazard information), jotka ovat EUspesifisiä, mutta eivät ole GHS:n mukaisia.
Vaaralausekkeet jakautuvat seuraavasti:
H200-H290
Fysikaaliset ominaisuudet
H300-H373
Terveysvaikutukset
H400-H413
Ympäristövaikutukset
Turvalausekkeet jakautuvat seuraavasti:
P101-P103
Yleiset
P201-P285
Ennaltaehkäisy
P301-P391
Pelastustoimenpiteet
P401-P422
Varastointi
P501
Jätteiden käsittely
Ohessa muutamia esimerkkejä uusista lausekkeista:
H226
Syttyvä neste ja höyry
H332
Haitallista hengitettynä
P102
Säilytettävä lasten ulottumattomissa
P263
Vältä kosketusta raskauden tai imetyksen aikana
EUH014
Reagoi voimakkaasti veden kanssa
EUH031
Kehittää myrkyllistä kaasua hapon kanssa
Nykyisiin varoitusmerkkeihin liittyvät tekstiosat, kuten "Myrkyllinen" tai "Helposti
syttyvä", poistuvat. Uutena elementtinä merkintöihin lisätään huomiosana (signal word).
Huomiosana "Vaara" (dgr, danger) varoittaa vakavimmista vaaraominaisuuksista ja
huomiosana "Varoitus" (wng, warning) lievemmistä.
3.6
Kemikaalien kuljettaminen maantiellä
Laissa 719/1994 (laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta) ns. VAK-laki ja valtioneuvoston asetuksessa 194/2002 (asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä)
säädetään vaarallisten aineiden maantiekuljetuksista. Asetuksessa (194/2002)
määrätään, että vaarallisten aineiden lähettäjä saa jättää kuljetettavaksi vain
säännösten mukaisia lähetyksiä. Tämän lisäksi lähettäjän on erityisesti:
• varmistettava, että vaaralliset aineet on luokiteltu säännösten mukaisesti ja että
niitä saa kuljettaa tiellä;
• annettava kuljetuksen suorittajalle kuljetuksen suorittamista varten tarvittavat
tiedot, vaadittu rahtikirja tai vastaava lähetyskirja sekä muut asiakirjat, kuten
luvat, hyväksynnät, ilmoitukset ja todistukset;
• käytettävä vain pakkauksia ja säiliöitä, jotka on hyväksytty, jotka ovat soveltuvia
kyseiseen vaarallisen aineen kuljetukseen ja jotka on merkitty säännösten
mukaisesti;
21
•
•
täytettävä lähetystapaa ja lähetysrajoituksia koskevat vaatimukset;
varmistettava, että tyhjät, puhdistamattomat säiliöt, joita ei ole tyhjennetty
kaasuista, on merkitty oikein ja että niissä on oikeat lipukkeet sekä että tyhjät,
puhdistamattomat säiliöt on suljettu ja että ne ovat yhtä tiiviitä kuin täytettyinä.
Vaarallisten aineiden pakkaajaa koskevat erityisesti seuraavat velvoitteet:
• hänen on noudatettava pakkaamista ja yhteenpakkaamista koskevia säännöksiä;
• valmistellessaan kollia kuljetusta varten hänen on noudatettava kollin merkintää
ja lipukkeita (kts. kuva 5) koskevia säännöksiä.
Kuljetettaessa vaarallisia aineita tiellä, ne luokitellaan seuraaviin luokkiin:
Luokka 1
Räjähteet
Luokka 2
Kaasut
Luokka 3
Palavat nesteet
Luokka 4.1 Helposti syttyvät kiinteät aineet, itsereaktiiviset aineet ja flegmatoidut
kiinteät räjähdysaineet
Luokka 4.2 Helposti itsestään syttyvät aineet
Luokka 4.3 Aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia
kaasuja
Luokka 5.1 Sytyttävästi vaikuttavat (hapettavat) aineet
Luokka 5.2 Orgaaniset peroksidit
Luokka 6.1 Myrkylliset aineet
Luokka 6.2 Tartuntavaaralliset aineet
Luokka 7
Radioaktiiviset aineet
Luokka 8
Syövyttävät aineet
Luokka 9
Muut vaaralliset aineet ja esineet
VAK-luokkiin jaetut vaaralliset aineet merkitään ns. VAK-tunnuksin (kuva 5). Tunnukset
ovat samantyyppisiä merkkejä kuin kemikaalien varoitusmerkit (vrt. kuva 3 ja kuva 4).
22
Räjähteet
(oranssi)
1
Kaasut
(vihreä)
2
4.2
Syttyvästi
vaikuttavat
(hapettavat)
aineet ja
orgaaniset
peroksidit
(keltainen)
5.1 ja 5.2
Kuva 5.
Aineet, jotka
veden kanssa
kosketukseen
joutuessaan
kehittävät palavia
kaasuja (sininen)
4.3
Myrkylliset
aineet
(valkoinen)
6.1
Radioaktiiviset
aineet
(keltainen ja
valkoinen)
7
3
Helposti
itsestään
syttyvät aineet
(punainen ja
valkoinen)
Helposti syttyvät
kiinteät aineet
(punanen ja
valkoinen)
4.1
Palavat nesteet
(punainen)
Tartuntavaaralliset
aineet
(valkoinen)
6.2
Syövyttävät
aineet
(valkoinen ja
musta)
8
Muut vaaralliset
aineet ja esineet
(musta ja
valkoinen)
9
Vaarallisten aineiden kuljetusluokat ja niiden tunnukset. Suluissa lipukkeen
värit.
Vaarallisten jätteiden (vrt. luku 6.3) lähettämisessä jatkokäsittelyyn noudatetaan lain
719/1994 ja asetuksen 194/2002 mukaisia määräyksiä.
3.7
Kemikaalien pakkaukset ja päällysmerkinnät
Kemikaalin valmistajan, maahantuojan ja luovuttajan on huolehdittava siitä, että
pakkaus, jossa kemikaali luovutetaan, on kestävä ja turvallinen. Päällys ei saa olla
muodoltaan tai koristelultaan sellainen, että se johtaisi harhaan kemikaalin käyttäjää. Se
ei saa olla ulkomuodoltaan tai muotoilultaan samankaltainen kuin elintarvikkeen tai
muun nautittavaksi tarkoitetun tuotteen, eläimen ruoan, lääkevalmisteen tai
kosmeettisen valmisteen päällys. Kemikaalin päällyksen tulee olla tiivis ja tarvittaessa
uudelleen suljettavissa, ja sen tulee kestää tavanomaisesta käytöstä ja säilytysolosuhteista aiheutuva rasitus. Päällyksessä on oltava turvallisuuden kannalta
tarpeelliset tiedot, varoitusmerkinnät ja käyttöohjeet. Kemikaalien päällysten varoitusmerkinnät koostuvat varoitusmerkeistä sekä R- ja S-lausekkeista (vrt. luku 3.3).
Oheisessa kuvassa (kuva 6) on esimerkki erään tuotteen päällysmerkinnöistä.
23
Kuva 6.
Esimerkki vaarallisen aineen varoitusetiketistä.
Vaarallisen kemikaalin päällyksessä olevaa merkintää ei saa poistaa tai turmella. Jos
merkintä on käynyt epäselväksi tai päällys on vaihdettu, kemikaalia hallussaan pitävän
on huolehdittava siitä, että päällykseen tehdään alkuperäistä vastaava merkintä, joka
selvästi osoittaa pakkauksen sisältävän ko. vaarallista kemikaalia. Seuraavassa
kuvassa (kuva 7) on CLP-asetuksen mukainen uusi etiketti.
Kuva 7.
3.8
3.8.1
Esimerkki vaarallisen aineen CLP-asetuksen mukaisesta varoitusetiketistä.
Kemikaalien indeksinumerot
CAS-numero
Chemical Abstracts Service -numero on American Chemical Societyn kemikaalille
antama numerosarja, jota käytetään yleisesti aineen tunnistamisessa.
3.8.2
YK/UN-numero
YK-numero liittyy aineiden kuljetukseen. Se on nelinumeroinen luku, jonka avulla
voidaan tunnistaa kuljetettava vaarallinen aine tai vaaraominaisuuksiltaan samanlaisten
aineiden ryhmä. Samalla aineella voi olla useampia YK-numeroita riippuen aineen
pitoisuudesta tai olomuodosta. Aineiden YK-numerot on esitetty mm. Yhdistyneiden
Kansakuntien suosituksessa "Transport of Dangerous Goods" ja ne löytyvät Liikenne- ja
viestintäministeriön nettipalvelusta (http://www.vakhaku.fi).
24
3.8.3
EY-indeksinumero
EY-indeksinumero (EC number) on Sosiaali- ja terveysministeriön vaarallisten aineiden
luettelossa käytetty numero. Aineen EY-numero on olemassa (aikavälillä 1.1.1971 18.9.1981) oleville aineille EINECS-numero (European Inventory of Existing Chemical
Substances eli Euroopan kaupallisessa käytössä olevien aineiden luettelo) ja uusille
(19.9.1981 lähtien) aineille ELINCS-numero (European List of Notified Chemical
Substances eli Euroopassa ilmoitettujen kemiallisten aineiden luettelo) sekä aineille,
jotka eivät enää nykyisin täytä polymeerin määritelmää, NLP-numero (No-Longer
Polymers). EINECS-numero sisältää sekä aineen vedettömän että kidevedellisen
muodon, kun taas vedettömille ja kidevedellisille muodoille on usein eri CAS-numerot
(vrt. luku 3.8.1). EY-numero on seitsenmerkkinen XXX-XXX-X -tyyppinen numero, joka
alkaa numerosta 200-001-8 (EINECS), 400-010-9 (ELINCS) ja 500-001-0 (No Longer
Polymers)
3.8.4
RTECS-numero
RTECS-numero on NIOSH:in (National Institute of Occupational Safety and Health)
julkaisemassa rekisterissä ‘Registry of Toxic Effects of Chemical Substances’ käytetty
tunniste.
3.8.5
ICSC-numero
ICSC-numero on kansainvälisen kemikaalikortin numero.
3.9
Käyttöturvallisuustiedotteet
Käyttöturvallisuustiedotteesta (esimerkki liitteessä 1) on määrätty REACH asetuksessa
(EY 1907/2006) (kts. luku 3.1.1) ja se on laadittava mm., jos aine tai valmiste on
luokiteltu EU-lainsäädännössä vaaralliseksi tai hitaasti hajoavaksi, biokertyväksi ja
myrkylliseksi. Aineen tai valmisteen toimittajan on toimitettava aineen tai valmisteen
vastaanottajalle käyttöturvallisuustiedote. Aikaisemmasta lainsäädännöstä poiketen
käyttöturvallisuustiedotteen liitteeksi lisätään mahdolliset altistumisskenaariot, joissa
kuvataan kussakin käytössä tarvittavat riskinhallintakeinot.
EU-asetuksen (EU 453/2010 Komission asetus kemikaalien rekisteröinnistä,
arvioinnista, lupamenettelystä ja rajoituksista Euroopan parlamentin ja neuvoston
asetuksen n:o 1907/2006 muuttamisesta) mukaisesti käyttöturvallisuustiedotteen avulla
käyttäjien on voitava ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin ihmisten terveyden ja työturvallisuuden sekä ympäristön suojelemiseksi. Tiedotteen on annettava käyttäjälle
tietoja aineen tai seoksen vaaroista, turvallisesta varastoinnista, käsittelystä ja
hävittämisestä.
REACH:n mukainen käyttöturvallisuustiedote sisältää seuraavat pääkohdat:
1.
2.
3.
4.
Aineen tai valmisteen ja yhtiön tai yrityksen tunnistetiedot
Vaaran yksilöinti
Koostumus ja tiedot aineosista
Ensiaputoimenpiteet
25
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
Palontorjuntatoimenpiteet
Toimenpiteet onnettomuuspäästöissä
Käsittely ja varastointi
Altistumisen ehkäiseminen ja henkilönsuojaimet
Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet
Stabiilisuus ja reaktiivisuus
Myrkyllisyyteen liittyvät tiedot
Tiedot kemikaalin vaarallisuudesta ympäristölle
Jätteiden käsittelyyn liittyvät näkökohdat
Kuljetustiedot
Lainsäädäntöä koskevat tiedot
Muut tiedot
3.10 Altistumisen raja-arvot
3.10.1 Työilman haitalliset epäpuhtaudet
Haitalliset aineet pääsevät hengitysteiden kautta vaikuttamaan elimistöön varsin
tehokkaasti. Tästä syystä on työpaikan ilman laadulla suuri merkitys työntekijän
terveydelle. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa työpaikan ilman epäpuhtauksien
enimmäispitoisuudet asetuksellaan (asetus haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista) noin
kahden vuoden välein. Viimeisin asetus on 1213/2011. Nämä ns. HTP-arvot
(haitalliseksi tunnettu pitoisuus) ovat pienimpiä pitoisuuksia, joiden uskotaan voivan
vahingoittaa työntekijää. HTP8-arvoa alemmissa pitoisuuksissa lähes kaikkien
työntekijöiden uskotaan voivan jatkuvasti työskennellä 8 tuntia päivässä ja 5 päivää
viikossa ilman haitallisia vaikutuksia. Äkillisiä vaikutuksia aiheuttaville ilman
epäpuhtauksille voidaan vahvistaa HTP-arvot myös 15 minuutin ja/tai hetkelliselle keskipitoisuudelle. Työnantajan on otettava HTP-arvot ohjeellisena huomioon työntekijöiden
altistumista arvioidessaan. Joillekin aineille on tämän lisäksi vielä vahvistettu sitova rajaarvo, jota ei saa hetkellisestikään ylittää. HTP-arvot ilmoitetaan joko tilavuuden
miljoonasosina (ppm) tai massapitoisuuksina (mg/m3).
Esimerkkinä työilman haitallisesta epäpuhtaudesta tarkastellaan rikkivetyä (H2S), joka
on hyvin myrkyllinen, pahan hajuinen kaasu. Sen sallittu enimmäispitoisuus pitkäaikaisessa altistuksessa on 10 ppm (cm3/m3) eli 15 mg/m3. Rikkivedyn hajuraja on
kuitenkin n. 0,015 ppm.
Rikkivetymyrkytyksen oireet ilmenevät seuraavasti:
15-20 mg/m3
20-70 mg/m3
70-100 mg/m3
yli 100 mg/m3
aiheuttaa silmien ärsytystä ja tulehdusta (pitkä altistusaika)
aiheuttaa päänsärkyä, pahoinvointia ja limakalvojen ärsytystä
hengenahdistusta, sydämentykytystä ja huimausta
akuutti myrkytys, hengenvaara.
3.10.2 Muita altistus- ja pitoisuuskäsitteitä
Maailmalla käytetään useita erilaisia käsitteitä, joilla pyritään kuvaamaan kemikaalien
myrkyllisyyttä tai haittavaikutuksia. Myös RAECH:n myötä tulee useita uusia käsitteitä.
26
Oheisessa listassa on lueteltuna muutamia maailmalla käytettäviä ja REACH:n myötä
tulevia uusia käsitteitä:
• DNEL (Derived no-effect level)
- Altistustaso, jolla ei enää haittavaikutuksia ole odotettavissa. Laaditaan
pohjautuen toksisuuskokeisiin eläimillä tai epidemiologiseen dataan
• DMEL (Derived minimal effect level
- Kuvaa (johdettua) pienimmän vaikutuksen annostasoa ja määritetään
syöpää aiheuttaville aineille, joille haitallista myrkyllisistä pitoisuutta ei
voida määrittää.
• PNEC (Predicted no effect concentration)
- Pitoisuus, jolla ei enää ole havaittavissa haittavaikutuksia ympäristössä
• LOAEL (Lowest observed adverse effect level)
- Pienin pitoisuus, jolla on vaikutusta fysiologisesti sekä toksikologisesti
• NOAEL (No observable adverse effect level)
- Suurin pitoisuus, jolla ei ole vaikutusta fysiologisesti eikä toksikologisesti
3.11 Räjähdyskelpoiset ilmaseokset
Valtioneuvoston asetuksen 576/2003 (räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille
aiheuttaman vaaran torjunnasta) tarkoituksena on räjähdyskelpoisten ilmaseosten
aiheuttamien vaarojen ennaltaehkäisy ja torjunta työntekijöiden turvallisuuden ja
terveyden suojelemiseksi sekä yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi ja henkilö- ja
omaisuusvahinkojen estämiseksi. Asetus perustuu ns. ATEX-direktiiviin 1994/9/EY
(asetus räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojausjärjestelmistä
917/1996) ja Kauppa- ja teollisuusministeriön päätökseen 918/1996 (päätös räjähdysvaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojausjärjestelmistä). Asetuksen
576/2003 mukaisesti:
• räjähdyskelpoinen ilmaseos on seos, jossa toisena osana on normaalipaineinen
ilma ja toisena osana on kaasun, höyryn, sumun tai pölyn muodossa olevia
palavia aineita ja jossa palaminen leviää syttymisen jälkeen koko palamattomaan
seokseen.
• räjähdysvaarallinen tila on tila, jossa voi esiintyä räjähdyskelpoista ilmaseosta
siinä määrin, että erityiset suojelutoimenpiteet työntekijöiden terveyden ja
turvallisuuden suojelemiseksi taikka yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi tai
henkilö- ja omaisuusvahinkojen estämiseksi ovat tarpeen.
Asetuksen perusteella työnantajalla, jonka työntekijät voivat joutua alttiiksi palavista
nesteitä, kaasuista tai pölystä aiheutuvalle räjähdysvaaralle, on velvollisuus laatia, ja
pitää ajan tasalla, räjähdyssuojausasiakirja, josta käy ilmi että
• räjähdysriskit on määritetty ja arvioitu,
• asianmukaiset räjähdyssuojaustoimenpiteet toteutetaan,
• mitkä tilat on luokiteltu,
• mihin tiloihin sovelletaan vähimmäisvaatimuksia,
• työpaikka ja työvälineet sekä varolaitteet on suunniteltu ja niitä käytetään sekä
huolletaan siten että turvallisuus otetaan asianmukaisesti huomioon ja
• toimenpiteet työvälineiden turvallisen käytön varmistamiseksi on toteutettu.
27
Räjähdysvaaralliset tilat luokitellaan räjähdyskelpoisten ilmaseosten esiintymistiheyden
ja keston perusteella. Oheisessa taulukossa (taulukko 2) on käytössä olevat
tilaluokitukset. Ko. tilat on merkittävä EX-tunnuksin (kuva 8) ja niissä saa käyttää vain
ko. tiloihin luokiteltuja CE-merkittyjä (kuva 14) sähkölaitteita.
Taulukko 2. ATEX-tilaluokitukset
Luokka
0
1
2
20
21
22
Kuva 8.
Määritelmä
Tila, jossa ilman ja kaasun, höyryn tai sumun muodossa olevan palavan
aineen muodostama räjähdyskelpoinen ilmaseos esiintyy jatkuvasti,
pitkäaikaisesti tai usein.
Tila, jossa ilman ja kaasun, höyryn tai sumun muodossa olevan palavan
aineen muodostama räjähdyskelpoinen ilmaseos todennäköisesti esiintyy
normaalitoiminnassa satunnaisesti.
Tila, jossa ilman ja kaasun, höyryn tai sumun muodossa olevan palavan
aineen muodostaman räjähdyskelpoisen ilmaseoksen esiintyminen
normaalitoiminnassa on epätodennäköistä ja se kestää esiintyessään
vain lyhyen ajan.
Tila, jossa ilman ja palavan pölyn muodostama räjähdyskelpoinen
ilmaseos esiintyy jatkuvasti, pitkäaikaisesti tai usein.
Tila, jossa ilman ja palavan pölyn muodostama räjähdyskelpoinen
ilmaseos todennäköisesti esiintyy normaalitoiminnassa satunnaisesti.
Tila, jossa ilman ja palavan pölyn muodostaman räjähdyskelpoisen
ilmaseoksen esiintyminen normaalitoiminnassa on epätodennäköistä ja
se kestää esiintyessään vain lyhyen ajan.
Räjähdysvaarallisen tilan tunnus.
3.12 Välittömät kemialliset vaaratekijät
Periaatteessa aineita ei voida jakaa myrkyllisiin ja ei-myrkyllisiin aineisiin, vaan
lähtökohtana on pidettävä sitä, että kaikki aineet voivat aiheuttaa vaaroja terveydelle.
Yleensä puhuttaessa myrkyistä tarkoitetaan sellaisia aineita, jotka aiheuttavat nopeasti
vakavia elimistön toiminnan häiriöitä silloin, kun niitä on päässyt ihmisen elimistöön
nielemällä. Kemikaali (alkuaine, yhdiste tai seos) on terveydelle vaarallinen kemikaali,
jos se elimistöön joutuessaan voi aiheuttaa kemiallisten ominaisuuksiensa vuoksi jo
vähäisenä määränä haittaa ihmisen terveydelle. Terveydelle vaarallinen kemikaali
luokitellaan edelleen vaikutustapansa mukaan erittäin myrkylliseksi, myrkylliseksi,
haitalliseksi, syövyttäväksi jne. (kts. luku 3.2). Ympäristölle vaarallinen kemikaali on
aine, joka ympäristöön joutuessaan voi aiheuttaa jo vähäisenä määränä haittaa
elolliselle luonnolle.
Kemiallisen aineen vaikutus elimistössä riippuu monista tekijöistä, joita ovat mm.
• aineen pääsytie elimistöön,
28
•
•
•
•
elimistöön päässeen aineen määrä,
aineen spesifiset toksikologiset ominaisuudet,
altistusaika ja
altistetun henkilökohtainen herkkyys.
3.12.1 Aineen pääsy elimistöön
Fysiologisesti aineen katsotaan imeytyneen elimistöön silloin, kun se on päässyt
verenkiertoon ja sitä kautta kaikkiin elimistön osiin. Tämä on edellytys sille, että
systeeminen myrkyttyminen tai sairastuminen tapahtuu. Kemialliset aineet voivat
aiheuttaa myös paikallisia oireita esim. iholla tai keuhkoissa, vaikka kemikaalit eivät olisi
päässeet verenkiertoon.
Kemiallisten aineiden pääasialliset elimistöön pääsytavat ovat
• hengityselimistön kautta,
• ihon läpi imeytymällä ja
• ruoansulatuskanavan kautta nieltäessä näitä aineita.
Aineiden imeytyminen hengityselimistön kautta on erityisen tehokasta, koska keuhkorakkuloissa ne pääsevät lähes välittömään kosketukseen verenkierron kanssa.
Toisaalta hengitysteiden limakalvot ovat herkkiä kemiallisten aineiden ärsytys- ja
syövytysvaikutuksille, jotka nekin voivat johtaa vakaviin terveydellisiin seuraamuksiin.
Useat aineet voivat imeytyä elimistöön ihon läpi sekä haavojen ja naarmujen kautta.
Tällaisia aineita ovat erityisesti kaikki orgaaniset liuottimet. Ruoansulatuselimistöön
vahingollisia aineita voi joutua esimerkiksi, kun näitä aineita käsiteltäessä ei kunnolla
pestä käsiä ennen ruokailua tai tupakanpolttoa. Aineen joutuminen ruoansulatuskanavaan ei välttämättä johda sen imeytymiseen elimistöön, vaan aineen liukoisuudesta
ruoansulatusnesteisiin sekä sen reaktiokyvystä ja fysikaalisesta tilasta riippuu,
imeytyykö se elimistöön vai erittyykö se sieltä. Yleensä imeytyminen hengityselimistön
kautta on tehokkaampaa kuin ruoansulatuselimistöstä. Vahingossa ruoansulatuselimistöön joutuvan myrkyllisen aineen määrä on lisäksi tavallisesti suhteellisen pieni.
3.12.2 Aineiden vaikutustavat elimistössä
Vahingollisten aineiden vaikutustavat elimistössä voidaan jakaa akuutteihin eli äkillisiin
vaikutuksiin ja kroonisiin eli pitkäaikaisiin vaikutuksiin. Kemiallisessa opetuslaboratoriossa esiintyy pääasiassa vain akuutteja vaikutuksia, koska krooniset
vaikutukset vaativat yleensä pitkän altistusajan. Työelämässä krooniset vaikutukset ovat
tavallisempia.
3.12.2.1 Akuutit vaikutukset
Ärsyttävät aineet vaikuttavat pääasiassa hengityselinten ja silmien limakalvoihin sekä
ihoon, jolloin tyypillisiä oireita ovat yskiminen, silmien kirvely, ihon punoitus ja kirvely.
Helposti veteen liukenevat aineet, esim. lipeäsumu, ammoniakki ja suolahappo,
ärsyttävät pääasiassa silmiä ja ylempiä hengitysteitä. Vaikeasti veteen liukenevat
aineet, esim. typpidioksidi, ärsyttävät keuhkojen perimmäisiä osia. Tässä tapauksessa
vaikutus saattaa tuntua vasta jonkin ajan kuluttua altistuksesta.
29
Syövyttävät aineet tuhoavat kudosta. Ärsyttävän ja syövyttävän aineen välillä on vain
aste-ero. Kaikki vahvat hapot ja emäkset tarpeeksi väkevinä liuoksina ovat syövyttäviä.
Huumaavat aineet lamauttavat keskushermoston toimintaa aiheuttaen eräänlaisen
humalatilan. Huumaavat aineet ovat pääasiassa rasvaliuottimia (esim. hiilivedyt,
alkoholit, eetterit). Suuret pitoisuudet voivat aiheuttaa tajuttomuuden ja hengityshalvauksen.
Kemialliset hengitysmyrkyt lamauttavat hengitystoiminnan pääsääntöisesti joko
estämällä hapen kulkeutumisen elimistössä (esim. hiilimonoksidi, nitriitit) tai
vaikuttamalla hengitystä säätelevään keskushermoston osaan (rikkivety). Syanidi (HCN)
taasen estää soluhengityksen.
Ilman hapen syrjäyttävät kaasut (esim. typpi, vety, jalokaasut) laimentavat ilman happipitoisuutta. Happi on välttämätöntä elämälle ja aivotoiminnoille. Jos veri ei tuo happea,
solut lakkaavat toimimasta. Tällöin menetetään tajunta. Halvauksen ja kooman lisäksi
seurauksena voi olla kuolema. Jos hapen määrä vähenee asteittain, oireet muistuttavat
pahanolon tunnetta eikä uhri välttämättä tunnista niitä tukehtumisena. Ensimmäiset
oireet ilmenevät, kun happipitoisuus, joka normaalisti on 21 tilavuus-%:a, laskee alle 18
til.-%:n. 10-18 til.-% happipitoisuudessa oireita ovat huimaus, päänsärky, puheen
kangertelu, tajunnan heikkeneminen ja lihaskontrollin menetys. Alle 6 til.-% happipitoisuudessa tajunnan menetys tapahtuu välittömästi. Happipitoisuus voi alentua
huomattavasti kun käsitellään esimerkiksi nesteytettyjä kaasuja (vrt. luku 3.14.3.4).
3.12.2.2 Krooniset vaikutukset
Yleismyrkyt vaikuttavat samanaikaisesti moniin elimiin (esim. lyijy, elohopea).
Kudosmyrkyt vaikuttavat johonkin määrättyyn kudokseen tai elimeen: esim. bentseeni
vaikuttaa luuytimeen (häiritsee verisolujen muodostusta) ja kadmium munuaisiin.
Hermostomyrkyt vaikuttavat keskushermostoon (esim. rikkihiili, metanoli ja etanoli).
Herkistävät aineet: Työntekijän iho tai hengityselimet voivat pitkäaikaisen altistuksen
jälkeen herkistyä joillekin aineille (esim. formaldehydi, nikkeli- ja kobolttiyhdisteet,
kromaatit), minkä jälkeen pienetkin ainemäärät voivat aiheuttaa allergisen ihottuman,
nuhan tai astman.
Pölykeuhkoa aiheuttavat aineet aiheuttavat pitkäaikaisen altistuksen jälkeen pysyviä
keuhkomuutoksia (esim. kvartsipöly, asbesti ja talkki).
Karsinogeeniset aineet aiheuttavat kasvaimia; vaativat pitkän altistusajan (esim.
kloroformi).
Joillakin aineilla on myös muita vaikutuksia: esim. teratogeeniset eli sikiövaurioita
aiheuttavat, mutageeniset eli perimää vaurioittavat ja lisääntymiselle vaaralliset aineet.
3.12.3 Aineen kulku, muuttuminen ja erittyminen elimistössä
Elimistöön imeytynyt aine joutuu ensimmäisessä vaiheessa vereen, jonka mukana se
kulkeutuu kaikkiin elimistön osiin. Verestä aine voi siirtyä kudoksiin ja varastoitua tai
rikastua niihin: esim. elohopea varastoituu pääasiassa aivoihin, maksaan ja munuaisiin
30
sekä lyijy luustoon. Elimistön toiminnan häiriintyessä voivat kudoksiin varastoituneet
aineet vapautua takaisin verenkiertoon ja joskus aiheuttaa myrkytysoireita paljon
myöhemmin kuin aine on joutunut elimistöön. Elimistöön imeytyneen aineen haitalliset
vaikutukset ilmenevät usein ensimmäisenä ns. kohde-elimissä. Tällaisia kohde-elimiä
ovat esim. maksa ja munuaiset sekä aivot ja hermokudos.
Kemialliset aineet voivat myös muuttua elimistössä muiksi yhdisteiksi. Esimerkiksi
metanoli hapettuu elimistössä ensin formaldehydiksi ja sitten muurahaishapoksi, joka on
erittäin myrkyllinen, silmähermoja vaurioittava aine.
Kaikki elimistöön joutuneet aineet erittyvät ajan kuluessa pois. Jos erittymisnopeus on
pienempi kuin nopeus, jolla ainetta joutuu elimistöön, puhutaan aineen rikastumisesta.
Aineen biologiseksi puoliintumisajaksi kutsutaan sitä aikaa, jossa puolet elimistöön
joutuneesta aineesta erittyy pois. Tämä aika voi vaihdella useista tekijöistä johtuen,
mutta se antaa kuitenkin jonkinlaisen kuvan siitä, miten kauan eri aineet viipyvät
elimistössä. Esimerkiksi liuotinaineiden puoliintumisajat vaihtelevat muutamasta
minuutista vuorokauteen, kun taas joidenkin raskasmetallien puoliintumisaika saattaa
olla kymmeniä vuosia.
3.12.3.1 Nanopartikkelit
Nano-kokoluokan partikkelit ovat hiukkasia, joiden halkaisija vaihtelee hieman alle 100
nanometristä noin yhteen nanometriin. Nanopartikkelien koon havainnollistamiseksi
voidaan sanoa, että pingispallon koon suhde maapallon kokoon on suunnilleen sama
kuin halkaisijaltaan yhden nanometrin nanohiukkasen suhde pingispallon kokoon.
Teknologia- ja materiaalitutkimushankkeissa on kuitenkin havaittu, että hiukkasten koon
pienentyessä niiden pinta-alan suhde painoon kasvaa ja tähän liittyy yleensä nopeasti
kasvava hiukkasten reaktiivisuus. Reaktiivisuus on usein haitallista hiukkasten
joutuessa tekemisiin elävien organismien kanssa.
Ainakin pienemmät nanohiukkaset pääsevät vaivatta elimistöön hengityselinten kautta,
jonka jälkeen ne leviävät esteettä eri elimiin ja eri solutyyppeihin esimerkiksi ionikanavia
pitkin. Esimerkiksi titaani- ja piidioksidi-nanohiukkaset, erilaiset hiilinanoputket ja
metallinanohiukkaset, kuten hopea-, kulta- ja mangaanihiukkaset, voivat imeytyä
elimistöön keuhkojen kautta. Mangaanihiukkaset ovat aiheuttaneet erityistä huolta,
koska niiden on osoitettu pääsevän myös aivojen hajukuorelle nenän hajuepiteelin
hermopäätteitä myöten.
Vaikka nanohiukkasten terveysvaikutuksista ei ole tarjolla systemaattista tietoa eikä
minkään nanohiukkasten vaikutuksia ole tutkittu ihmisissä, monista hiukkastyypeistä on
olemassa varsin runsaasti koe-eläinten tai soluviljelmien avulla tuotettua tietoa. Titaanija piidioksidinanohiukkasten tiedetään aiheuttavan keuhkotulehdusta ja arpikudoksen
muodostumista keuhkoissa. Myös eräät hiilinanoputket aiheuttavat koe-eläimille
keuhkotulehduksen oireita. Eräiden nanohiukkasten on osoitettu pääsevän aivoihin
keuhkojen kautta ja aiheuttavan muutoksia aivojen keskeisten välittäjäaineiden
pitoisuuksissa. Tämän terveydellistä merkitystä ei kuitenkaan vielä tunneta.
3.12.4 Aineiden myrkyllisyyden vertailu
Aineiden myrkyllisyyden vertailu tapahtuu tavallisesti eläinkokeiden perusteella. Myrkyllisyyttä kuvataan useimmiten oraalisella LD50-arvolla (oraalinen = suun kautta tapahtuva
31
altistus, LD = lethal dose). LD50-arvo ilmaisee sen annoksen suuruuden milligrammoina
koe-eläimen elopainokiloa kohden, joka tappaa puolet annoksen nielleestä koeeläinjoukosta (rottia, hiiriä) tietyn ajan kuluessa. Ihmiselle vaarallinen annos voidaan
arvioida kertomalla LD50-arvo ruumiinpainolla. Esim. As2O3:n LD50 (suun kautta, rotta)
on 14,6 mg/kg. 70 kg:n painoiselle ihmiselle hengenvaarallinen annos on tällöin 70 x
14,6 eli 1022 mg. LD50-arvo voidaan määrittää myös ihon kautta tapahtuvalle
altistukselle. LDLo-arvo tarkoittaa alhaisinta kuolettavaa arvoa.
Myrkyllisille kaasuille käytetään yksikkönä LC50-arvoa (LC = lethal concentration). Se
ilmaisee pitoisuuden, joka tietyn aikaa hengitettynä tappaa määrätyn ajan kuluessa
puolet koe-eläimistä. Ihmiselle vaarallinen pitoisuus on sama, koska keuhkojen pintaalan voidaan katsoa olevan verrannollinen ruumiinpainoon.
Aineiden luokittelussa erittäin myrkyllisiin ja myrkyllisiin huomioidaan LD50- ja LC50arvojen lisäksi ihmisille sattuneista tapaturmista saatu kokemus sekä aineiden
erityisominaisuudet, esim. nestemäisyys, haihtuvuus, imeytyvyys ihon läpi sekä
biologiset erityisvaikutukset.
3.13 Välilliset kemialliset vaaratekijät
Välilliset kemialliset vaaratekijät johtuvat aineiden epäsuorista vaikutuksista. Tärkeimpiä
tällaisia vaaroja ovat palo- ja räjähdysvaarat (luku 3.2.2). Kun palaminen on nopeaa ja
siihen liittyy huomattavaa paineennousua, on kyseessä räjähdys. Kaikki sopivassa
suhteessa ilmaan tai muuhun palamista ylläpitävään aineeseen sekoittuneet syttyvät
pölyt, höyryt ja kaasut saattavat räjähtää. Palavien nesteiden höyryt muodostavat
syttyvän seoksen ilman kanssa vain tietyissä seosolosuhteissa, joista myös
palamisnopeus riippuu. Palavien höyryjen alempi ja ylempi räjähdysraja (= syttymisraja)
on se pitoisuusväli, jonka ala- ja yläpuolella kyseinen höyryilmaseos ei enää syty.
Räjähdysrajat muuttuvat huomattavasti, jos paine tai lämpötila poikkeaa normaalista.
Aineesta höyrystyvien aineosien räjähdysrajat ilmoitetaan tilavuusprosentteina ilmassa.
Pölyävien kiinteiden aineiden alempi räjähdysraja ilmoitetaan, jos sellainen on
määritetty, painoyksikköinä tilavuusyksikköä kohden (mg/m3 tai g/m3). Ohessa
esimerkkejä kemikaalien räjähdysrajoista ilmassa (taulukko 3).
Taulukko 3. Esimerkkejä räjähdysrajoista (til.-%) ilmassa
Kemikaali
Ammoniakki
Asetoni
Dietyylieetteri
Propaani
Rikkivety
Vety
alempi
15
2,2
1,7
2,2
4,3
4,0
ylempi
30
12,8
36
9,5
45,5
75
Keskenään voimakkaasti reagoivat kemikaalit aiheuttavat tyypillisiä välillisiä vaaratekijöitä. Tällaiset kemikaalit tulee säilyttää niin, etteivät ne pääse reagoimaan
keskenään (vrt. luku 3.15). Keskenään voimakkaasti reagoivia kemikaalipareja ovat
esimerkiksi epäorgaaniset hapot ja orgaaniset liuottimet, hapettavat aineet (vrt. luku
3.13.2) ja orgaaniset aineet sekä hapot ja emäkset.
32
3.13.1 Palavat kaasut ja palavat nesteet
Laboratoriossa käytettävien kemikaalien joukossa on erittäin syttymisherkkiä ja
tulenarkoja aineita. Palaviksi kaasuiksi katsotaan kaasumaiset aineet, joiden
kiehumispiste normaali-ilmanpaineessa on enintään 20°C ja jotka muodostavat ilman
kanssa syttyviä seoksia. Palaviksi nesteiksi katsotaan sellaiset nesteet, joiden
leimahduspiste on 100°C tai sitä alempi. Leimahduspiste on alin lämpötila, jossa
nesteestä normaalipaineessa haihtuu niin paljon höyryjä, että ne muodostavat
nestepinnan päällä olevan ilman kanssa palavan kaasuseoksen. Palavat nesteet
jaetaan syttymisherkkyyden mukaan neljään ryhmään:
Erittäin helposti syttyvä neste: Leimahduspiste enintään 0°C
Kiehumispiste enintään 35°C
Helposti syttyvä neste:
Leimahduspiste alle 21°C
Syttyvä neste:
Leimahduspiste 21-55°C
Palava neste:
Leimahduspiste yli 55°C ja enintään 100°C
Erittäin helposti syttyvät ja helposti syttyvät nesteet höyrystyvät voimakkaasti
avonaisessa astiassa huoneenlämpötilassa, jolloin räjähdys- ja syttymisvaara on aina
olemassa. Samoin monet syttyvät nesteet voivat syttyä kipinästä ja räjähtää, jos niitä
säilytetään avonaisissa astioissa. Sen sijaan palavien nesteiden (leimahduspiste yli
55°C) sytyttäminenkin tuottaa usein jo vaikeuksia. Oheisessa taulukossa (taulukko 4) on
esimerkkejä syttyvistä nesteistä.
Taulukko 4. Esimerkkejä syttyvistä nesteitä
Kemikaali
Bensiini
Etyylieetteri
Asetoni
Etanoli
1-Butanoli
Etikkahappo
Leimahduspiste/°C
-40
-40
-20
12
34
39
Kiehumispiste/°C
34,6
56
78,3
117-118
116-118
Ryhmä
erittäin helposti syttyvä
erittäin helposti syttyvä
helposti syttyvä
helposti syttyvä
syttyvä
syttyvä
Palavat ja muutkin nesteet syttyvät ilman kipinää, jos lämpötila on kyllin korkea.
Itsesyttymislämpötila on alin lämpötila, jossa jokin aine syttyy itsestään lämmön
vaikutuksesta ilman ulkopuolista sytytyslähdettä. Jos itsesyttymislämpötila on kyllin
alhainen (esim. rikkihiili 100°C tai dietyylieetteri 180°C), voi neste syttyä esimerkiksi
keittolevyllä lämmitettäessä.
3.13.2 Hapettavat aineet
Hapettavat aineet eivät itse pala, mutta ne sytyttävät muita palavia aineita.
Hapettuminen voi olla räjähdysmäistä. Esimerkiksi perkloraatteja (ClO4-), kuten
perkloorihappo (HClO4) ja nitraatteja (NO3-), kuten typpihappo (HNO3), käsiteltäessä on
valvottava, etteivät ne pääse kosketuksiin orgaanisten aineiden kanssa. Käsiteltäessä
hapettavia aineita tulee olla erityisen huolellinen.
3.13.3 Räjähdysvaaralliset aineet
Eräät kemikaalit laimeina pitoisuuksina eivät aiheuta erityistä vaaraa, mutta
konsentroituessaan ovat räjähdysherkkiä. Tällaisia kemikaaleja ovat esimerkiksi
33
perkloorihappo (HClO4) ja pikriinihappo (2,4,6-Trinitrofenoli, TNP). Perkloorihappo
muuttuu yli 72 %:na liuoksena epästabiiliksi ja kuivuessaan voi räjähtää pienestäkin
kosketuksesta (kts. kuva 9). Pikriinihappoa käytetään normaalista alle 10 %:na
vesiliuoksena, mutta kuivuessaan se voi räjähtää pienestäkin tärähdyksestä.
Kuva 9.
Perkloorihapporäjähdyksen (< 1l) aiheuttamia vaurioita vetokaapissa.
3.14 Vaarojen välttäminen
3.14.1 Yleisiä ohjeita laboratoriotyöskentelyssä
Kaikilla onnettomuuksilla on syynsä, ja useimmat onnettomuudet voidaan estää
ennakolta. Laboratoriotyöskentely vaatii jo työn onnistumisen kannalta huolellisuutta,
järjestelmällisyyttä ja siisteyttä. Nämä tekijät ovat myös erityisen tärkeitä
onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Turvallisuuden perusedellytyksenä on tieto siitä, mitä
tekee, järkevä varovaisuus ja vaaratilanteiden ennakointi. Seuraavassa on lyhyesti
muutamia tärkeitä yleisohjeita laboratoriotyössä noudatettaviksi:
Harkitse ennakolta mahdolliset vaaralähteet ennen työn aloittamista, esimerkiksi:
• kehittyykö myrkyllisiä kaasuja
• onko palo- tai räjähdysvaaraa
• ovatko käytettävät kemikaalit myrkyllisiä, syövyttäviä tai yleensäkin vaarallisia
• lue käyttöturvallisuustiedotteet
Ole koko ajan selvillä siitä mitä teet. Tarkista, että
• käytät oikeita reagensseja (lue nimilappu ainakin kahdesti!)
• käytät oikeita lämpötiloja
• noudatat työohjetta tarkkaan
Noudata siisteyttä ja järjestystä
• kuivaa heti lattialle joutuneet nesteet (liukastumisvaara)
34
•
•
pidä työpöytä ja työvälineet siisteinä
kuivaa heti reagenssipullojen pinnalle mahdollisesti roiskuneet aineet
Pukeudu oikein ja käytä tarvittavia suojavälineitä (vrt. luku 5)
• laboratoriossa käytetään aina laboratoriotakkia sekä suojalaseja!
• käytä pitkälahkeisia housuja ja umpinaisia kenkiä (tai sandaaleita ja sukkia)
• käytä tarvittaessa myös oikeanlaisia suojakäsineitä sekä hengityssuojainta
• vetokaappia käytetään aina tarvittaessa, esimerkiksi kun työssä kehittyy
vaarallisia kemikaalihöyryjä.
Ole koko ajan selvillä keitä muita laboratoriossa on
• varoita muita laboratoriossa olevia vaarallisista töistä
• asiaton oleskelu on kielletty laboratorioissa. Jos huomaat asiattomia ihmisiä
laboratoriossa tai muuallakin oppilaitoksen tiloissa, niin ilmoita siitä esim.
vahtimestarille
Sammuta tarpeettomat bunsenliekit sekä laitteet. Älä käsittele avotulta helposti syttyvien
nesteiden lähettyvillä. Älä häiritse naapuriasi hänen suorittaessaan koetta, äläkä anna
häiritä itseäsi, joten esim. matkapuhelimen pitää olla suljettuna oppilaslaboratoriossa. Älä myöskään käytä piilolaseja työskennellessäsi laboratoriossa.
Ota selvää etukäteen, missä ovat hälyttimet, hätäsuihkut, sammuttimet ja ensiapuvälineet ja opettele niiden käyttö.
Älä koske ovenkahvoihin tai rappusten kaiteisiin suojakäsineillä ja riisu käsineet pois
aina kun käsittelet tietokonetta, jotta käsineissä mahdollisesti olevat kemikaalijäämät
eivät sotke ovenkahvoja, kaiteita tai tietokoneen näppäimistöä ja hiirtä. Syöminen,
juominen ja tupakoiminen on laboratoriossa kielletty. Riisu suojavaatetus pois ja pese
kätesi hyvin aina, kun lähdet laboratoriosta.
3.14.2 Esimerkkejä turvallisesta laboratoriotyöskentelystä
Seuraavassa esitetään lyhyesti esimerkinomaisesti muutamia turvallisuusnäkökohtia
laboratoriotöissä kyseeseen tulevista laitteista ja operaatioista.
3.14.2.1 Lasin käsittely
Älä käytä särkynyttä lasitavaraa (kts. 6.4). Jos kuumennat lasitavaraa, varmistu siitä
että ko. lasilaatu kestää kuumennusta (esim. Pyrex® tai Duran®). Suojaa kädet
katkaistessasi lasiputkea tai työntäessäsi putkea korkin läpi. Älä käytä liiallista voimaa.
Lasi liukuu paremmin, kun se on ensin kasteltu. Ole varovainen irrottaessasi kumiletkua
lasista, leikkaa kiinni juuttunut letku irti.
3.14.2.2 Pullot
Älä täytä pulloa liian täyteen, vaan jätä nesteelle laajenemisvara (n. 10 %.). Älä kanna
pulloja kaulasta, äläkä liian monta yhdellä kertaa. Käytä tarvittaessa kantokoria tai
turva-astiaa.
35
Älä laita tulppaa kuumaa nestettä sisältävään pulloon, ettei pulloon syntyisi alipainetta
nesteen jäähtyessä. Eräät aineet (esim. muurahaishappo, vetyperoksidi, väkevä
ammoniakki ja typpihappo) kehittävät varastoinnin aikana kaasuja, jotka samalla
aiheuttavat paineen nousun pullossa. Avaa näitä aineita sisältävät pullot vetokaapissa
suojalevyn tai vetokaapin luukun takana ja suojaa kätesi. Menettele samoin, jos korkki
on juuttunut kiinni.
3.14.2.3 Bunsenpoltin
Jos bunsenpoittimen (kuva 10) ilma-aukot ovat liian auki, syttyy kaasu jo polttimen
putkessa. Tällöin kehittyy helposti myrkyllistä hiilimonoksidia ja putki kuumenee hyvin
kuumaksi. Jos näin tapahtuu, sammuta poltin, pienennä ilmanottoaukkoja ja sytytä
poltin uudelleen.
hapetusalue (vaalean violetti)
liekin kuumin osa (n. 900 °C)
pelkistysalue (vaalean sininen)
ilmanottoaukko
Kuva 10. Normaali bunsenpoltin.
3.14.2.4 Nesteiden kuumentaminen bunsenliekillä
HUOM: Palavia nesteitä EI saa kuumentaa avotulella! Käytä kuumennusta kestävää ja
ehjää lasitavaraa (vrt. luku 3.14.2.1)
Koeputkessa: Kuumenna putkessa olevaa nestettä varovaisesti pienellä liekillä putken
sivusta juuri nesteen rajapinnan alta, putkea samalla liikutellen. Älä koskaan kuumenna
putken pohjasta, äläkä suuntaa putken suuta itseäsi tai naapuriasi kohden.
Dekantterilasissa: Lasi asetetaan kolmijalan ja alumiinioksidiverkon päälle.
Vesihauteella: Tavallisin tapa kuumentaa koeputkessa olevia nesteitä. Vedellä
täytettyyn dekantterilasiin asetetaan erityinen teline ja dekantterilasia kuumennetaan
kuten edellä.
3.14.2.5 Kiinteiden aineiden kuumentaminen
Koeputkessa (pieni määrä): Varovasti pienellä liekillä putkea liikutellen. Älä suuntaa
putken suuta itseesi tai naapuriisi.
Upokkaassa: Kolmijalan varaan asetetun posliinikolmion varassa.
Sähköuunissa: Tarvittaessa suurempaa kuumuutta käytetään sähköuunia. Huom!
Upokas jäähtyy hitaasti, sitä ei pidä koskea sormin.
36
3.14.2.6 Sähkölaitteet
Lue käyttöohje, ennen kuin kytket laitteen päälle. Jos havaitset laitteessa vikaa,
sammuta laite, jos mahdollista ja ilmoita viallisesta laitteesta heti työnohjaajalle,
laitevastaavalle tai laboratorioinsinöörille. Pidä sähkölaitteet ja johdot kuivina ja
puhtaina. Jos laite kastuu, katkaise sähkövirta, irrota pistoke ja kuivaa laite. Älä kosketa
sähkölaitetta märin käsin!
3.14.2.7 Kaasupullot ja -linjasto
Kaasupullo on kiinnitettävä tukevasti esim. seinään. Tutustu paineenalennusventtiilin
käyttöohjeisiin ennen kuin käytät kaasupulloa tai kaasulinjastosta tulevaa kaasua.
Ohjeita kaasupullojen käsittelyyn:
• Älä nosta pulloa kuvusta tai suojuksesta.
• Käytä aina pullokärryjä tai pullokoria pullojen siirtoon.
• Suojakuvun tai -kaaren on aina oltava kiinnitettynä, kun pulloa siirretään.
• Käytä vuototarkastuksiin saippualiuosta; esim. valmista vuodonilmaisinnestettä.
• Käytä aina kyseiselle kaasulle tarkoitettua paineensäädintä. Välikappaleiden
käyttö on kiellettyä. Tarkasta varusteiden oikea paineluokka ennen pullon
kytkemistä.
• Takaisinvirtaus pulloon on estettävä (esim. takaiskuventtiilillä) ennen pullon
kytkemistä.
• Avaa pulloventtiilit hitaasti.
• Pullojen kaatuminen on estettävä luotettavalla tavalla.
• Pullot on suojattava mekaanisilta iskuilta.
• Sulje venttiili aina, kun pullo ei ole käytössä.
• Tyhjiä kaasupulloja on aina käsiteltävä kuten täysiä
3.14.2.8 Ali- ja ylipainetyöt
Kun suoritetaan töitä, joissa käytetään ali- tai ylipainetta, on aina vaarana laitteiston
”räjähdys”. Käytä ko. tarkoitukseen soveltuvia laitteen osia (esim. letkut, lasitavara).
3.14.2.9 Laiteohjeet
Kaikilla isommilla laboratoriolaitteilla tulee olla työpisteen vieressä laitteiden lyhyet
käyttöohjeet, mahdolliset kalibrointiohjeet ja laitteen vastuuhenkilön nimi. Käyttöohjeissa
mainitaan mm. että pidetäänkö laitteen käytöstä päiväkirjaa ja kuinka usein se pitää
kalibroida tai tarvitseeko laite erillisen vastuullisen käyttäjän. Laitevastuuhenkilö opettaa
laitteen oikean käytön ja tekniset mahdollisuudet.
3.14.3 Kemikaalien käsittely
Pidä tuntematonta kemikaalia aina vaarallisena. Ota selvää käyttämiesi kemikaalien
mahdollisista vaarallisista ominaisuuksista (käyttöturvallisuustiedote kts. luku 3.9) ja
ryhdy tarpeellisiin varotoimenpiteisiin.
Älä koskaan maista kemikaaleja ja vältä kehittyvien kaasujen haistelua. Jos haistaminen on aineen tunnistamiseksi tarpeen, suorita se varoen. Aineita, joista syntyy
epämiellyttäviä tai myrkyllisiä höyryjä, täytyy aina käsitellä vetokaapissa (vrt. luku 5.7).
37
Tarkkaile vetokaapin toimintaa. Jos epäilet että vetokaappi ei vedä kunnolla, niin ilmoita
siitä ohjaajallesi tai esimerkiksi tutkimusryhmäsi laboratoriomestarille tai laboratorioinsinöörille.
Vältä kemikaalien koskettelua paljain käsin (vrt. luku 5.1). Myrkylliset aineet voivat myös
imeytyä ihon läpi. Käytä analyysilusikkaa eli spaatelia. Pese kätesi, jos iholle on päässyt
roiskahtamaan kemikaaleja.
3.14.3.1 Nimilaput ja korkit
Älä vaihda reagenssipullojen korkkeja. Pidä huoli siitä, että kaikissa käyttämissäsi
reagenssipulloissa on kunnolliset nimilaput. Jos aine on vaarallinen (kts. luku 3.3),
merkitse se pulloon esimerkiksi erillisellä varoitustarralla (kuva 3 tai kuva 4). Älä käytä
reagenssia, jonka nimilapusta et saa selvää.
3.14.3.2 Kemikaalien ottaminen varastopullosta
Liuoksia otetaan hanasta pieneen dekantterilasiin sopiva määrä. Mikäli pullossa ei ole
pohjahanaa, kaadetaan liuos pullosta. Omaa pipettiä ei saa käyttää. Kiinteitä aineita
kaadetaan esim. kellolasille tai paperille tarpeellinen määrä. Omaa spaatelia ei saa
käyttää.
Kemikaaleja on sekä ympäristön että kemikaalikustannusten säästämiseksi pyrittävä
ottamaan vain tarvittava määrä. Jos kemikaalia kuitenkin jää käyttämättä, sitä ei saa
kaataa varastopulloon takaisin.
3.14.3.3 Väkevät hapot ja emäkset
Pöydälle tai muualle roiskunut happo tai emäs on heti kuivattava. Suuremmat määrät
happoa tai emästä on ensin neutraloitava.
Happojen laimennus: Kaada aina laimennettava väkevä happo veteen. Veden
kaataminen väkevään happoon aiheuttaa voimakkaan lämmönkehityksen ja roiskumisvaaran. Varsinkin rikkihappoa laimennettaessa tämä sääntö on ehdottomasti
muistettava.
Natrium- tai kaliumhydroksidia liuotettaessa kehittyy myös runsaasti lämpöä, joten
niiden liuotus on tehtävä riittävän suuressa, kuumuutta kestävässä astiassa.
3.14.3.4 Nesteytetyt ja kiinteytetyt kaasut
Laboratorioissa yleisesti käytettävä nesteytetty kaasu on typpi, mutta myös muita
nesteytettyjä kaasuja käytetään kuten heliumia NMR-laitteissa. Nesteytettyjen kaasujen
käsittely vaatii aina erityisiä toimenpiteitä niiden erittäin alhaisten lämpötilojen vuoksi:
nestetypen kiehumispiste on -169°C. Käytä aina suojavälineitä (käsineet, esiliinat,
jalkineet, kts. luku 5) ja astioita, jotka kestävät erittäin alhaisia lämpötiloja. Suora
ihokosketus aiheuttaa vaikeita paleltumisvammoja.
Huolehdi myös riittävästä ilmanvaihdosta. Nesteytetyn kaasun kiehuessa muodostuu
suuri määrä kaasua. Yhdestä litrasta nestemäistä typpeä saadaan noin 700 litraa
typpikaasua, jolloin huoneen happipitoisuus voi laskea kriittisen tason alapuolella (vrt.
luku 3.12.2.1 ja 7.5). Oheisessa kuvassa (kuva 11) on ns. kannettava kaasun haistelija,
38
joka varoittaa kun happipitoisuus laskee liian alhaiseksi sekä nesteytettyjen kaasujen
käsittelyyn soveltuvia astioita, ns. cryoastioita.
Kuva 11. Kannettava kaasunhaistelija ja erilaisia cryoastioita.
Nesteytettyä kaasua sisältävien eristämättömien varusteiden pinta on niin kylmä, että
ilma kondensoituu ja muodostaa pisaroita. Kondensoitunut ilma voi sisältää jopa 50 %
happea, joka edesauttaa syttyvien materiaalien syttymistä. Palaminen voi olla hyvin
voimakasta. Eli vältä syttyvien materiaalien joutumista tekemisiin kondensoituneen
ilman kanssa.
Kuivajää
Kuiva- eli hiilidioksidijää on kiinteää hiilidioksidia. Sen lämpötila on -79°C. Kuivajään
käsittelyssä on aina käytettävä asianmukaisia suojakäsineitä (kts. luku 5.1). Suora
ihokosketus voi aiheuttaa vaikeita paleltumisvammoja. Kuivajäätä ei myöskään saa
laittaa suuhun.
3.14.3.5 Peroksidit
Eräissä liuottimissa, kuten dietyylieetterissä, saattaa säilytyksen aikana muodostua
peroksideja. Peroksidipitoinen eetteri voi räjähtää lämmitettäessä tai haihdutettaessa.
Peroksidien muodostumisvaara vähenee, jos eetteriä säilytetään tummassa pullossa
viileässä paikassa ja auringonvalolta suojattuna. Jos tällaista liuotinta joudutaan
haihduttamaan tai lämmittämään, on esim. happamella kaliumjodidi-liuoksella tutkittava,
sisältääkö liuotin peroksideja. Liuokset eivät sekoitu keskenään, vaan syntyy kaksi eri
faasia; yläfaasissa on eetteri ja alafaasissa jodiliuos. Jos liuotin sisältää peroksideja,
alafaasissa oleva reagenssi värjäytyy ruskeaksi tai tärkkelystä käytettäessä siniseksi.
Koetta tehtäessä on syytä tehdä myös reagenssien sokeakoe. Ennen liuottimen
lämmitystä tai haihduttamista peroksidit poistetaan esim. aktiivihiilellä, pesemällä
rautasulfaattiliuoksella tai laskemalla liuotin alumiinioksidipylvään läpi.
3.15 Kemikaalien varastointi
Vaarallisten kemikaalien käytöstä, siirroista ja varastoinnista säädetään erillisessä
laissa 390/2005 (laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta).
Ko. laissa määrätään mm. seuraavaa:
• Sen, jolla on hallussaan vaarallista kemikaalia, tulee noudattaa kemikaalin
säilytyksessä huolellisuutta ja varovaisuutta.
39
•
•
•
Vaaralliset kemikaalit tulee säilyttää vaatimusten mukaisissa päällyksissä niille
varatuissa paikoissa. Lisäksi kemikaalin haltijan tulee huolehtia, etteivät
asiattomat saa kemikaalia haltuunsa. Vaarallisen kemikaalin säilytystilassa tulee
lisäksi huolehtia asianmukaisesta järjestyksestä ja ilmanvaihdosta sekä siitä, että
vahinkotapauksissa kemikaali voidaan kerätä talteen tai tehdä vaarattomaksi.
Keskenään reagoivat kemikaalit tulee säilyttää toisistaan erillään, jos niiden
reaktiosta toistensa kanssa voi olla seurauksena palaminen, huomattava lämmön
kehittyminen, vaarallisten kaasujen kehittyminen taikka epästabiilien aineiden
muodostuminen.
Vaarallisten kemikaalien säilytysmäärien ja -paikkojen tulee olla sellaiset, ettei
vaarallisista kemikaaleista aiheudu vaaraa.
3.16 Kemikaaliluettelo
Valtioneuvoston asetuksen 715/2001 (asetus kemiallisista tekijöistä työssä) mukaisesti
työnantajan on pidettävä ajan tasalla olevaa kauppanimen mukaista luetteloa
työpaikalla käytettävistä kemikaaleista. Luettelosta on käytävä ilmi kemikaalin
luokitustiedot ja se, mistä kemikaalista on saatavilla käyttöturvallisuustiedote (luku 3.9).
Käyttöturvallisuustiedotteet ja luettelo työpaikalla käytettävistä kemikaaleista on
pidettävä työpaikalla työntekijöiden nähtäväksi saatavina. Käyttöturvallisuustiedotteet ja
luettelo tai niiden jäljennökset on toimitettava työpaikan työsuojeluvaltuutetulle.
3.17 Onnettomuuden vaaraa aiheuttavat aineet -turvallisuusohjeet (OVA-ohjeet)
OVA-ohjeet on laatinut Työterveyslaitos ja ne on tarkoitettu kemikaaliturvallisuuden
tiedonlähteiksi pelastuslaitoksille, ympäristönsuojeluviranomaisille, työterveyshenkilöstölle ja kaikille kemikaalien vaaroista kiinnostuneille. OVA-ohjeita on 93 aineesta ja
niistä on tehty tiivistelmät, joissa kerrotaan tärkeimmät asiat lyhyesti ja yksinkertaisesti.
Tiivistelmät löytyvät mm. netistä Työterveyslaitoksen www-sivuilta (kts. luku 8.1).
4 MUU TYÖTURVALLISUUS
4.1
Työpajaturvallisuus
Työpajojen toimintaa säätelee mm. työturvallisuuslaki (738/2002) ja valtioneuvoston
asetus 400/2008 (asetus koneiden turvallisuudesta).
Kaikille koneille ja laitteille tehdään riskin arviointi (vrt. luku 1.8). Uusille koneille arviointi
tehdään ennen käyttöönottoa. Koneita ja laitteita, jotka edellyttävät erityistä ammattitaitoa, saavat käyttää vain niille käyttökoulutuksen saaneet henkilöt. Työpajan seinällä
tulisi olla lista isoimpien työkoneiden vastuuhenkilöstä ja niistä henkilöistä, jotka saavat
käyttää ko. konetta. Isoja koneita ovat mm. sirkkelit, sorvit, hitsauslaitteet, jyrsin- ja
pylväsporakoneet.
Aina työtä aloitettaessa on varmistettava, että kaikki turva- ja suojalaitteet ovat
paikoillaan. Työturvallisuuslain (738/2002) mukaisesti koneeseen, työvälineeseen tai
muuhun laitteeseen taikka rakennukseen asennettua turvallisuus- tai suojalaitetta ei saa
40
ilman erityistä syytä poistaa tai kytkeä pois päältä. Jos työntekijä työn johdosta joutuu
tilapäisesti poistamaan turvallisuus- tai suojalaitteen käytöstä, hänen on palautettava se
käyttöön tai kytkettävä laite päälle niin pian kuin mahdollista. Turvalaitteiden
poiskytkennästä on aina erikseen sovittava työpajan esimiehen kanssa.
4.2
Tulityöt
Tulityöt ovat töitä, joissa syntyy kipinöitä tai joissa käytetään liekkiä tai muuta korkeaa
lämpöä ja jotka aiheuttavat palovaaran. Tulitöitä ovat mm. kaasu- ja kaarihitsaus, polttoja kaarileikkaus, laikkaleikkaus, metallin hionta, työt, joissa käytetään kaasupoltinta tai
muuta avotulta sekä työt, joissa käytetään kuumailmapuhallinta. Tulitöitä tehdään
pääsääntöisesti paloviranomaisen hyväksymällä tulityöpaikalla, joka on merkitty oheisen
kuvan (kuva 12) mukaisella merkillä. Tulityöpaikalla on aina oltava riittävä
alkusammutuskalusto. Työssä syntyvä palava jäte on säilytettävä kannellisissa
metalliastioissa. Työpaikalla ei saa olla työhön kuulumatonta palavaa tavaraa.
Tulityöpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä ei myöskään saa säilyttää tai käsitellä
palavia nesteitä. Tulitöitä tehtäessä on yrityksellä aina oltava tulityön valvontasuunnitelma. Tulityön valvontasuunnitelmat tulee kirjata oppilaitoksen pelastussuunnitelmaan (vrt. luku 1.7).
Kuva 12. Tulityöpaikan merkki ja tulityökortti.
4.2.1
Tilapäinen tulityöpaikka
Tulityöpaikka on tilapäinen, kun se ei täytä vakituiselle tulityöpaikalle asetettuja
vaatimuksia ja siellä saa työskennellä vain, jos työtä ei voi tehdä vakituisella tulityöpaikalla. Tehtäessä tulitöitä tilapäisellä tulityöpaikalla, on aina hankittava tulitöiden
valvontasuunnitelman mukainen kirjallinen tulityölupa. Lisäksi tulitöitä tekevillä
henkilöillä on oltava voimassaoleva tulityökortti (kuva 12). Tilapäisellä tulityöpaikalla
täytyy olla tulityöluvassa määritelty alkusammutuskalusto, joka on vähintään sama, kuin
vakituisella tulityöpaikalla. Tulitöiden lopettamisen jälkeen on tulityövartiointia jatkettava
tulityöluvassa määritellyn ajan. Tulitöiden ajaksi irtikytketyt palonilmoitinlaitteistot pitää
kytkeä takaisin heti työn päätyttyä ja takaisinkytkennästä on ilmoitettava hätäkeskukseen. Tilapäisen tulityöpaikan perustamisessa noudatetaan standardia SFS
5900 (Tulitöiden paloturvallisuus). Ko. standardissa annetaan myös ohjeita henkilöille,
joiden tehtävänä on johtaa, valvoa ja tehdä tulitöitä.
4.3
4.3.1
Säteilyturvallisuus
Ionisoiva säteily
Tyypillisiä ionisoivan säteilyn lajeja ovat muun muassa röntgensäteily, kosminen säteily
ja radioaktiivisten aineiden säteily, joka jaetaan edelleen kolmeen merkittävimpään
säteilylajiin: alfa- beeta- ja gammasäteilyyn. Ionisoivan säteilyn käyttö on luvanvaraista
41
toimintaa. Siihen vaaditaan säteilylain (592/1991) ja säteilyasetuksen (1512/1991)
mukainen turvallisuuslupa. Luvan myöntää Säteilyturvakeskus (STUK). Ennen lupapäätöksen tekemistä hakijan on osoitettava, että säteilyn käyttöpaikka, säteilylähteet ja
suojavarusteet ovat turvallisuusvaatimusten mukaiset. Käyttöpaikalla on oltava
turvallisuudesta vastaava johtaja ja pätevä henkilöstö.
Säteilylaitteiden ja radioaktiivisten aineiden käyttötilojen säteilysuojaus on suunniteltava
ja rakennettava niin, että säteilyn käytöstä ei aiheudu varaa työntekijöille tai muille
henkilöille. Suojausta suunniteltaessa otetaan huomioon säteilylaitteen tai -lähteen
käyttömäärä ja -tapa sekä ympäröivien tilojen käyttö. Käyttötiloja suunniteltaessa on
otettava huomioon myös se, että säteilylaitteet ja radioaktiiviset aineet eivät missään
tilanteessa saa joutua asiattomien haltuun.
Vastaava johtaja huolehtii säteilytoiminnan turvallisuudesta yhteistyössä säteilyturvakeskuksen kanssa ja vastaa siitä, että toiminta täyttää säteilylaissa säädetyt
vaatimukset ja tarkastusvelvoitteet.
4.3.1.1 Säteilyaltistuksen enimmäisarvot
Säteilyasetuksessa (1512/1991) määrätään säteilyaltistuksen enimmäisarvoista mm.
seuraavaa:
• Säteilytyöstä työntekijälle aiheutuva efektiivinen annos ei saa ylittää keskiarvoa
20 millisievertiä (mSv) vuodessa viiden vuoden aikana eikä minkään vuoden
aikana arvoa 50 mSv. Silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 150
mSv vuodessa eikä käsien, jalkojen tai ihon minkään kohdan ekvivalenttiannos
arvoa 500 mSv vuodessa.
• Kun 16 vuotta täyttänyt mutta alle 18-vuotias nuori henkilö osallistuu
säteilylähteiden käyttöön ammatillisen koulutuksensa vuoksi, hänelle siitä
aiheutuva efektiivinen annos ei saa ylittää arvoa 6 mSv vuodessa. Silmän mykiön
ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 50 mSv vuodessa eikä käsien, jalkojen tai
ihon minkään kohdan ekvivalenttiannos arvoa 150 mSv vuodessa.
• Sikiötä tulee suojella samalla tavoin kuin väestön yksilöä. Kun nainen on
ilmoittanut olevansa raskaana, hänen työnsä on järjestettävä niin, että sikiön
ekvivalenttiannos on niin pieni kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista,
eikä ainakaan jäljellä olevana raskausaikana ylitä arvoa 1 mSv. Kun nainen on
ilmoittanut imettävänsä lasta, häntä ei saa pitää sellaisessa työssä, jossa kehoon
voi joutua merkittäviä määriä radioaktiivisia aineita.
4.3.2
Ionisoimaton säteily
Pienienergiset sähkömagneettiset kentät ovat osa ihmisen elinympäristöä. Luonnossa
esiintyvistä kentistä tunnetuimmat lienevät maan oma ja auringon aiheuttama
magneettikenttä. Ihmisen aikaansaamia ovat muun muassa matkapuhelinten
radiotaajuiset kentät ja verkkovirran käytöstä aiheutuvat pientaajuiset kentät.
Ionisoimattoman säteilyn aiheuttamista altistuksista säädetään Sosiaali- ja
terveysministeriön asetuksessa 294/2002 (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus
ionisoimattoman säteilyn väestölle aiheuttaman altistumisen rajoittamisesta). Tässä
asetuksessa vahvistetaan ionisoimattoman säteilyn väestölle aiheuttaman altistumisen
rajoittamiseksi
• yli 100 kHz sähkö- ja magneettikenttien enimmäisarvot;
• lasersäteilyn enimmäisarvot; sekä
42
•
ultraviolettisäteilyn enimmäisarvot.
Tämän lisäksi annetaan alle 100 kHz sähkö- ja magneettikenttien suositusarvot. Sähköja magneettikenttää koskeva enimmäisarvo tai suositus ei varmuudella estä kehon
elintärkeitä toimintoja ylläpitävän laitteen (esim. sydämentahdistaja) toiminnan
häiriintymistä sähkö- ja magneettikenttien vaikutuksesta.
Kun monitori, magneettisekoittaja tai jokin muu kone on kytkettynä jännitteiseksi eli
johto on pistorasiassa, on laitteessa ja sen lähiympäristössä tällöin sähkökenttä. Kun
laite käynnistetään ja siihen tulee sähkövirtaa, laitteen ympärille syntyy myös
magneettikenttä. Sekä sähkökentän että magneettikentän voimakkuus heikkenee
nopeasti laitteen pinnalta kauemmas mentäessä.
Sähkökenttä syntyy jännite-erojen välille ja sen voimakkuutta mitataan voltteina metriä
kohti (V/m). Sähkökentän voimakkuus on sitä suurempi, mitä suurempi on jännite.
Sähkökentän voimakkuus on suurinta suurjännitteisten sähkönsiirtolaitteistojen ja
suurtehoisten teollisuuslaitteiden välittömässä läheisyydessä. Kodinkoneiden ja
pienlaitteiden synnyttämät sähkökentät ovat merkityksettömän pieniä.
Magneettikentän suuruus esitetään magneettivuon tiheytenä, jonka yksikkö on Tesla
(T). Yleensä magneettikentän lähteet ovat merkityksellisempiä terveydelle kuin
sähkökentän lähteet. Myös television kuva tai tietokoneen näyttö voi häiriintyä
magneettikentästä. Kentän aiheuttajana voi olla työhuoneen lähellä oleva
sähköpääkeskus tai esimerkiksi magneettisekoittaja.
4.3.2.1 Laserturvallisuus
Laser on laite, joka tuottaa koherenttia valoa. Koherentissa valossa kaikki valoaallot
(aallonpituus 180 nm - 1 mm) ovat samanpituisia ja värähtelevät samassa suunnassa ja
samassa tahdissa. Lasersäteen kantama ilmassa on hyvin pitkä, koska se ei leviä ja
hajoa tavanomaisen valokeilan tapaan. Lasersäteen vaarallisuus johtuu siitä, että
laserilla voidaan kohdistaa suuri määrä energiaa hyvin pieneen pisteeseen. Esimerkiksi
kirurgiassa ja teollisuudessa käytettävien leikkauslasereiden voimakas säde polttaa ja
höyrystää kudosta tai muuta materiaalia. Siksi vahingossa silmään tai iholle osuva
voimakas lasersäde voi aiheuttaa pysyviä vammoja. Lasereiden turvallisuudesta sekä
lasersäteilyn enimmäisarvoista määrätään valtioneuvoston asetuksessa 291/2008
(asetus laserlaitteista ja niiden tarkastuksesta) sekä standardissa SFS-EN 60825
(Safety of laser products).
Turvallisuusluokat
Laserturvallisuusluokat määritellään asetuksessa 291/2008 ja standardissa SFS-EN
60825 siten, että laite on sitä vaarallisempi mitä suurempi on luokan järjestysnumero.
•
Luokka 1 (suojattu työstölaser)
- laserlaitteissa säteen teho on niin heikko, että se ei aiheuta vaaraa
missään tilanteessa, tai sitten laite on rakennettu niin, että lasersäde
kulkee vain laitteen sisällä pääsemättä ulos. Laitteen sisälle koteloitu laser
voi kuitenkin olla niin voimakas, että se kuuluu ylempään
turvallisuusluokkaan. Näin on esimerkiksi CD-soittimissa. Tällaisten
laitteiden käyttöohjeissa on varoitus, ettei suojakoteloa saa avata.
43
•
•
•
•
•
Luokka 2
- laserit tuottavat vain näkyvää valoa ja niiden teho on suhteellisen pieni.
Yleensä silmän räpäytys suojaa silmän. Tähän luokkaan kuuluvan laserin
säteeseen tuijottaminen voi kuitenkin vaurioittaa silmää. Useat
osoitinlaserit ("laserpointterit"), samoin kuin kouluissa opetuskäytössä
olevat laserit, kuuluvat tähän luokkaan.
Luokka 1M ja 2M
- laserlaitteiden säde joko hajaantuu voimakkaasti tai se on
yhdensuuntainen, mutta suhteellisen leveä jo laserin lähtöaukossa.
Luokkien 1M ja 2M laserien säteeseen katsominen voi aiheuttaa vaaraa
vain, kun käytetään säteilyä keräävää optiikkaa, kuten kiikaria tai
suurennuslasia.
Luokka 3R
- laserit ovat hieman suurempitehoisia kuin luokkien 1 ja 2 laitteet. Suoraan
osuva tai sileästä pinnasta heijastunut säde voi aiheuttaa pysyvän vaurion
silmässä. Tähän luokkaan kuuluvat tehokkaimmat Suomessa sallitut
osoitinlaserit sekä jotkut ammattikäyttöön tarkoitetut suuntaus- ja
vaaituslaserit.
Luokka 3B
- laserlaitteen suora ja peiliheijastanut säde on aina vaarallinen silmille.
Luokka 4 (suojaamaton työstölaser)
- laserin säde on niin voimakas, että se voi polttaa iholle palovamman
hetkessä. Silmä voi vaurioitua jopa hajaheijastuksesta. Suuritehoinen
lasersäde voi sytyttää puun tai kankaan tuleen. Luokan 4 laserlaitteita
käytetään muun muassa sairaaloissa ja teollisuudessa leikkauslasereina
sekä erilaisissa show-esityksissä valotehosteina.
Vaarat
Erityisesti näkyvän valon ja lähi-infrapunasäteilyn aallonpituusalueilla toimivat laserit
voivat aiheuttaa silmään pysyvän verkkokalvovaurion. Tärkein turvallisuusvaatimus
onkin, että lasersädettä ei saa suunnata ihmistä kohti.
Ensisijaiset vaarat:
• Silmän altistuminen (kts. luku 5.2)
• Lasersäde on eristettävä silmien altistumisen estämiseksi (akryyliseinät,
suojakotelot, säteenkuljetuksen suojaaminen).
• Jos laser voi aiheuttaa vaaraa suoralla tai epäsuoralla säteilyllään, käytä
lasersuojalaseja.
• Vältä katsomasta suoraan säteeseen.
• Ihon altistuminen
Toissijaiset vaarat:
• Tulipalot ja räjähdykset
• Työkappale voi syttyä työstön aikana.
• Kipinät voivat aiheuttaa tulipaloja savukaasujen poistossa (riittämätön puhdistus).
• Jäähdytysnesteiden vuodot voivat aiheuttaa räjähdyksiä laserpäässä.
• Titaanin leikkauksessa syntyvä leikkauspulveri on räjähdysaine.
• Heijastunut säde voi kuumentaa neste- tai kaasusäiliöitä laserin läheisyydessä.
• Kemialliset vaarat
44
•
•
•
•
•
•
•
•
Jäähdytysnesteet voivat aiheuttaa ihon palamista.
Erittyvien huurujen aiheuttamat myrkytykset
Laseraktiivisesta väliaineesta:
Optisista komponenteista esim. CO2-lasereissa käytetään ZnSe:tä valmistettuja
fokusointilinssejä. Linssirikon sattuessa on ZnSe pöly hengitettynä erittäin
myrkyllistä (vrt. luku 3.2.1).
Laserprosessoinnin yhteydessä syntyvät huurut voivat olla hyvin vaarallisia esim.
Be, Cd ja Co huurujen on todettu olevan jo hyvin pieninä pitoisuuksina
karsinogeenisia (vrt. luku 3.4).
Jäähdytysaineena käytetyn nesteytetyn typen kaasuuntumisen aiheuttama
hapen syrjäytyminen (vrt. luku 3.14.3.4).
Sähköiset vaarat
Lasereiden virkistysenergialähteet tuottavat hyvin korkeita jännitteitä esim. DCviritteinen CO2 20 000 V.
Turvallisuusohjeita
Standardissa SFS-EN 60825 ja asetuksessa 291/2008 määritellään mm. seuraavia
turvallisuusohjeita laserien käyttöön:
• Kunkin työkappaleen mahdolliset heijastukset tulee selvittää.
• Laserlaitteen käyttöympäristön tulee olla suojattu.
• Pääsy laserlaitteen työskentely-ympäristöön on sallittua vain asianmukaisin
suojalasein ja suojavaattein varustautuneelle henkilölle.
• Laserlaitteeseen ja oviin, jotka johtavat sen käyttöympäristöön, tulee olla
asennettuna sen vaarallisuudesta varoittavat varoituskilvet (kuva 13).
Kuva 13. Laserturvallisuuteen liittyviä varoitusmerkkejä.
4.3.2.2 Ultraviolettisäteilyturvallisuus
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 294/2002 määrätään, että ultraviolettisäteilyä synnyttävien laitteiden aiheuttama säteilyaltistuminen on pidettävä sellaisena,
ettei lyhytaikaisesta altistumisesta aiheudu välittömiä terveyshaittoja ja pitkäaikaisesta
altistumisesta aiheutuvat terveyshaitat ovat mahdollisimman vähäisiä. Lisäksi
asetuksessa määrätään mm. että
• iholle kohdistuvan ultraviolettisäteilyn efektiivinen energiatiheys ei saa
vuorokauden aikana ylittää arvoa 50 J/m2 aallonpituusalueella 180 - 400 nm ja
• silmään kohdistuvan ultraviolettisäteilyn efektiivinen energiatiheys ei saa
vuorokauden aikana ylittää arvoa 30 J/m2 aallonpituusalueella 180 - 400 nm eikä
energiatiheys arvoa 10 kJ/m2 aallonpituusalueella 315 - 400 nm.
45
4.4
Sähköturvallisuus
Sähkölaitteen ja -laitteiston käytön pitämiseksi turvallisena ja sähkön käytöstä
aiheutuvien sähkömagneettisten häiriöiden haitallisten vaikutusten estämiseksi sekä
sähkölaitteen tai -laitteiston sähkövirran tai magneettikentän välityksellä aiheuttamasta
vahingosta kärsineen aseman turvaamiseksi on säädetty sähköturvallisuuslaki
(410/1996). Tässä laissa säädetään sähkölaitteille ja -laitteistoille asetettavista
vaatimuksista, sähkölaitteiden ja -laitteistojen vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta
ja vaatimustenmukaisuuden valvonnasta, sähköalan töistä ja niiden valvonnasta sekä
sähkölaitteen ja -laitteiston haltijan vahingonkorvausvelvollisuudesta.
Sähkölaitteistojen (sähköasennusten) olennaiset turvallisuusvaatimukset on esitetty
kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä 1193/1999 (päätös sähkölaitteistojen
turvallisuudesta). Sähkötöistä määrätään kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä
1996/516 (päätös sähköalan töistä). Sähkötyöllä tarkoitetaan sähkölaitteen korjaus- ja
huoltotöitä sekä sähkölaitteiston rakennus-, korjaus- ja huoltotöitä. Sähkötyöksi ei
katsota sähkölaitteen ja -laitteiston purkutyötä, jos laite tai laitteisto on tehty luotettavasti
ja asianmukaisesti jännitteettömäksi.
Sähkölaitteiden korjaus- ja huoltotöitä sekä sähkölaitteistojen rakennus-, korjaus-,
huolto- ja käyttötöitä saa tehdä seuraavilla edellytyksillä:
• töitä johtamaan on nimetty henkilö, jolla on riittävä kelpoisuus (töiden johtaja);
sellaisia tilanteita lukuun ottamatta, joissa työt ovat kertaluonteisia ja niistä voi
aiheutua vain vähäinen sähköturvallisuuslain 410/1996 5§:ssä tarkoitettu vaara
tai häiriö,
• itsenäisesti töitä suorittavalla ja valvovalla luonnollisella henkilöllä on riittävä
kelpoisuus tai muuten riittävä ammattitaito; sekä
• käytössä on töiden tekemisen kannalta tarpeelliset tilat ja työvälineet sekä sähköturvallisuutta koskevat säännökset ja määräykset.
Sähköturvallisuusmääräysten mukaisesti kaikkien käytettävien sähköverkonosien tulee
olla ehjiä ja vialliset laitteet tulee irrottaa välittömästi sähköverkosta. Sähköä käyttävien
laitteiden rakentamisessa ja korjaamisessa käytetään oppilaitoksissa olevien työpajojen
sähkötöihin erikoistunutta ammattitaitoista henkilöstöä sekä ulkopuolisia valtuutettuja
palveluntarjoajia.
Sähkötuotteiden valvonta perustuu sähköturvallisuuslakiin (410/1996) ja sen perusteella
annettuihin muihin säädöksiin. Niiden mukaan valmistaja vastaa tuotteensa turvallisuudesta ja viranomainen huolehtii markkinoilla olevien tuotteiden yleisestä turvallisuudesta
ja vaatimustenmukaisuudesta. Sähkötuotteiden valvonnasta huolehtii Turvallisuus- ja
kemikaalivirasto (Tukes). Kiinnittäessään tuotteeseensa CE-merkin (kts. kuva 14)
valmistaja tai maahantuoja vakuuttaa tuotteensa täyttävän sitä koskevien Euroopan
Unionin säännöksien vaatimukset.
Räjähdysvaarallisiin tiloihin (vrt. luku 3.11) tarkoitettujen sähkölaitteiden on oltava
ATEX-direktiivin 1994/9/EY (918/1996 kauppa- ja teollisuusministeriön päätös
räjähdys¬vaarallisiin ilmaseoksiin tarkoitetuista laitteista ja suojaus¬järjestelmistä)
vaatimusten mukaisia.
46
4.5
Kylmälaiteturvallisuus
Yleisesti ottaen kylmälaitteet perustuvat ilmalla toteutettuun lauhdutukseen ja niiden
tuottama kylmyys jäähdyttää mittauslaitteita tai -huoneiden ilmaa sekä kylmä- ja
pakkashuoneita. Kylmälaitteiden käytössä voi syntyä vikaantumistilanteita, jolloin
kylmälaitteen kylmäaine tai kylmää siirtävän vesi-glykoliseos eli pakkasneste voivat
siirtyä ympäristöön ja aiheuttaa ympäristöriskiä.
Glykolipitoinen jäähdytysneste on jätelain (646/2011) tarkoittamaa vaarallista jätettä
(kts. luku 6.3), joka pumpataan jäähdytysjärjestelmää puhdistettaessa talteen ja viedään
merkittynä lähimpään vaarallisten jätteiden vastaanottopaikkaan. Yhden putkistojärjestelmän puhdistamisesta syntyy noin 30-60 litraa glykolijätettä. Jos useampi
järjestelmä puhdistetaan, jätettä syntyy enemmän ja tällöin tilataan huoltoyhtiöltä
glykolijätteen poiskuljetus.
Kylmälaiteissa ja niiden suunnittelussa on huomioitava, että valtioneuvoston asetuksen
1187/2001 (asetus otsonikerrosta heikentäviä aineita ja eräitä fluorihiilivetyjä sisältävien
laitteiden huollosta sekä huoltotoimintaa ja jätehuoltoa suorittavien pätevyysvaatimuksista) mukaan kaikki yli 3 kg CFC- tai HCFC-kylmäainetta (R22, R12, R502,
R134a, R404A, R407C ja R410A) sisältävät kylmälaitteet on tarkastettava vuotojen
varalta vähintään kerran vuodessa. Tarkastuksen tekeminen on kylmälaitteen omistajan
tai haltijan vastuulla ja sen saa tehdä vain autorisoitu kylmäalan ammattilainen.
Mahdolliset vuodot tarkistetaan elektronisella vuodonilmaisimella kompressorikoneistolta, lauhduttimesta ja höyrystimistä. Sen lisäksi koko putkisto on tarkistettava,
jos kylmäkoneistoon on lisätty kylmäainetta. Vuototarkastusten tekemistä valvovat
alueelliset ympäristökeskukset, kunnalliset ympäristönsuojeluviranomaiset sekä
terveystarkastajat.
Kylmälaiteista on pidettävä asetuksien 1187/2001 ja 1239/2003 (asetus otsonikerrosta
heikentäviä aineita ja eräitä fluorihiilivetyjä sisältävien laitteiden huollosta sekä
huoltotoimintaa ja jätehuoltoa suorittavien pätevyysvaatimuksista) mukaista
huoltopäiväkirjaa. Siihen merkitään kaikki huoltotoimenpiteet, varsinkin kylmäainelisäykset. Kylmäaine on kylmälaitteessa kiertoaineena, eikä se käytössä kulu tai vähene
millään tavalla. Jos kylmäainetta pitää lisätä, laitteessa on vuoto, joka pitää välittömästi
paikallistaa ja korjata. Kylmälaitteissa pitää olla huoltotarra, josta ilmenee koska
viimeisin asetuksen edellyttämä vuototarkastus on tehty ja koska se pitää seuraavan
kerran viimeistään suorittaa. Tarran täyttää ja kiinnittää kylmähuoltoliike.
Kylmäasennus- ja -huoltotöitä saa tehdä vain Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)
pätevyytensä osoittanut toiminnanharjoittaja. Heidän ylläpitämänsä rekisteri löytyy
Tukesin nettisivuilta (kts. luku 8.1). Työtä tilaavan asiakkaan on tarkistettava aina, että
kylmätöiden tekijän nimi löytyy Tukesin rekisteristä. Jos ei löydy, kylmätöiden tekijä
syyllistyy rikoslain (39/1889) rikkomiseen. Tukesin hyväksymä pätevyys on osoitus
kylmäliikkeen ammattitaidosta.
4.5.1
Kylmä- ja pakkashuoneturvallisuus
Monessa oppilaitoksessa on kylmä- ja pakkashuoneita. Työskentely ko. huoneissa ei
poikkea normaalista laboratoriotyöskentelystä muuten kuin että huoneen lämpötila on
otettava huomioon pukeutumisessa. Myös käytettävien laitteiden ja tarvikkeiden on
47
kestettävä kylmyyttä. Kylmä- ja pakkashuoneissa säilytettävät kemikaalit ja näytteet
tulee merkitä asianmukaisesti (kts. luku 3.7).
4.6
Puhdastilaturvallisuus
Puhdastila on erillinen suljettu tila, jonka ympäristöominaisuudet, kuten ilman
epäpuhtaushiukkasten määrä, hiukkaskoot, lämpötila ja paine, on tarkasti säädetty.
Puhdastilassa työskentelevät henkilöt ja siellä käsiteltävät materiaalit kulkevat tilaan
sulkuhuoneiden kautta. Mennessään puhdastilaan henkilöt käyttävät puhdastiloihin
suunniteltuja asusteita.
Puhdastilatekniikassa suojataan ihmistä ja tuotteita epäpuhtauksilta ja eliminoidaan joko
elollisten tai elottomien haittoja sekä vaaroja työ- ja tuotantotilassa. Tavoitteena on
poistaa epäpuhtauslähteitä sekä epäpuhtauksia ja estää niitä leviämästä ympäristöön
sekä pienentää epäpuhtauksien määrää työtiloissa.
Puhdastila on ylipaineistettu ympäristöönsä nähden. Ilmastoinnin ja suodattimien avulla
tila pyritään ylipaineistamaan mahdollisimman laminaarisesti. Puhdastiloissa käytetään
korvausilman suodatukseen tyypillisesti HEPA-suodatinta, jonka erotusaste on ≥ 0,3 µm
partikkeleille minimissään 99,97 % tai jos tarvitaan tehokkaampaa suodatusta, niin
ULPA-suodatinta, jonka erotusaste on 0,1-0,2 µm partikkeleille minimissään 99,999 %.
Partikkelimäärä on rajoitettu halutulle puhdastilaluokan vaatimalle tasolle.
Ihmisestä irtoaa partikkeleita ja niiden mukana mikrobeja kaiken aikaa. Ihon
pintasolukko uusiutuu noin kaksi kertaa viikossa ja kuollut solukko irtoaa ihon pinnalta
hilseilemällä. Käytännössä iholta irtoaa noin 10 miljoonaa hilsepartikkelia päivässä.
Hiukkasia levittäytyy ympäristöön myös suun ja nenän kautta mm. puheen, hengityksen,
yskimisen ja niistämisen seurauksena sekä käytettävistä vaatteista. Oheisessa
taulukossa (taulukko 5) on havainnollistettu kuinka paljon ihmisestä irtoaa partikkeleita.
Taulukko 5. Ihmisestä irtoavat partikkelit.
Partikkelien
irtoaminen
ihmisestä kpl/min
Istuminen hiljaa
Istuminen, vähäinen
liike
Seisominen,
kääntyily
Reipas kävely
Normaali
vaatetus
Laboratorio- Puhdastilavaatetus
vaatetus
448 000
4 450 000
142 000
462 000
14 920
48 600
2 240 000
390 000
31 700
5 380 000
1 285 000
157 000
Puhdastilat luokitellaan erilaisten standardien mukaisesti mm. ilmassa olevien
epäpuhtaushiukkasten määrän mukaan. Oheisissa taulukoissa on esitetty 14.2.2000
vahvistetun standardin SFS-EN ISO 14644-1 (Puhdastilat ja puhtaat alueet. Osa 1:
Puhtausluokitus) (taulukko 6) ja lääketeollisuudessa käytettävän GMP:n (Good
Manufacture Practice) (taulukko 7) mukaiset partikkelien raja-arvot.
48
Taulukko 6. Puhdastilaluokat standardin SFS-EN ISO 14644-1 mukaan.
ISO
Luokitusnumero
ISO 1
ISO 2
ISO 3
ISO 4
ISO 5
ISO 6
ISO 7
ISO 8
ISO 9
Suurimmat hiukkaspitoisuusrajat (hiukkasia/m3 ilmaa) hiukkasille, jotka
ovat yhtä suuria tai suurempia kuin alla esitetyt tarkasteltavat koot
0,1 µm
0,2 µm
0,3 µm
0,5 µm
1 µm
5 µm
10
2
100
24
10
4
1 000
237
102
35
5
10 000
2 370
1 020
352
83
100 000
23 700
10 200
3 520
832
29
1 000 000 237 000
102 000
35 200
8 320
293
352 000
83 200
2 930
3 520 000
832 000
293 000
35 200 000 8 320 000
239 000
Taulukko 7. GMP:n mukaiset raja-arvot partikkelien määrille.
Puhtausluokka
A
B
C
D
4.6.1
Lepotilassa
Työskentelyn aikana
Suurin sallittu partikkelimäärä /m3
≥ 0,5 µm
≥ 5 µm
≥ 0,5 µm
≥ 5 µm
3 500
0
3 500
0
3 500
0
350 000
2 000
350 000
2 000
3 500 000
20 000
3 500 000
20 000
ei määritelty
ei määritelty
Vaatetus
Koneet, materiaalit ja tilat voidaan steriloida täysin puhtaiksi, mutta ihmisen
suojaaminen on huomattavasti vaikeampaa. Ihminen kantaa mukanaan valtavia
partikkelimääriä ja levittää niitä samalla ympäristöönsä. Näistä syistä käyttäjä on erittäin
merkittävässä roolissa puhdastilan toiminnan kannalta. Huolellisella pukeutumisella ja
oikeanlaisella käyttäytymisellä käyttäjä voi kuitenkin huomattavasti pienentää puhdastilan toiminnalle aiheuttamaansa riskiä.
Puhdastilavaatteille on asetettu erittäin tiukat vaatimukset verrattuna muihin työ- ja
suojavaatteisiin. Koska työskentelevä ihminen on ongelmallisin puhdastilan hiukkaslähteistä, on puhdastilassa käytettävän suojavaatetuksen ensisijaisena tehtävänä pitää
ihmisestä irtoavat hiukkaset vaatteen sisällä. Ihmisen lisäksi tekstiilimateriaalista
itsestään ei saa irrota partikkeleita. Suojavaatetus valitaan halutun puhtaustason ja
suojaavuuden mukaisesti.
4.6.2
Hygienia
Puhdastilassa tehtävät työt tehdään pääosin käsillä. Siksi käsien puhtaus ja käsineiden
puhtaus ja eheys ovat tärkeässä roolissa puhdastiloissa. Käsistä voidaan normaalilla
saippuapesulla helposti poistaa kaikki ympäristöstä tulleet omaan mikrobikantaan
kuulumattomat mikrobit ja partikkelit. Sillä myös saadaan pois osa ihon omasta
mikrobikannasta. Heti pesun jälkeen alkaa kuitenkin voimakas bakteerien lisääntyminen, ja parin tunnin jälkeen irtoaa iholta taas voimakkaasti bakteereja. Desinfektioaineita käyttämällä on mahdollista saada bakteerien lisääntyminen hidastumaan, jolloin
irtoavien partikkelien määrä pienenee huomattavasti. Vaikka suojakäsineitä käytetään,
49
niin bakteereita pääsee puhdastiloihin käsineisiin syntyneiden mikroskooppisen pienien
reikien kautta.
Meikkien käyttöä ei suositella puhdastiloissa, koska meikit tuottavat huomattavasti lisää
irtoavia partikkeleita, kun taasen hajusteettomien kosteusvoiteiden käytön on todettu
vähentävän partikkelien irtoamista iholta.
Yskäisenä tai nuhaisena työskentelemistä puhdastiloissa tulisi välttää, koska
yskittäessä ja aivastettaessa levitetään valtava määrä partikkeleita pisaroina. Laskeuduttuaan ne kuivuvat nopeasti ja leviävät siten tehokkaasti ympäristöön.
4.6.3
Yleiset työohjeet
Koska ihminen on pahin saastuttaja puhdastilassa, vaatii puhdastilat tietynlaiset
”käyttäytymissäännöt”, jotta ihmiset osaisivat toimia tiloissa oikein. Vaatetuksen lisäksi
myös liikkumisaktiivisuus vaikuttaa puhdastilaan pääsevien partikkelien määrään. Mitä
enemmän ihminen liikkuu, sitä enemmän partikkeleita irtoaa. Puhdastilaan pääsevien
partikkelien minimoimiseksi olisikin tärkeää pitää liikkeet mahdollisimman rauhallisina.
Parhaaseen tulokseen päästään, mikäli oikea käyttäytyminen opetetaan perusteellisesti.
Puhdastilan käytöstä on seuraavia ohjeita:
• Älä koskaan avaa sulkuhuoneen molempia ovia samanaikaisesti
• Eri puhtausalueiden vaatteita ei koskaan pidetä/säilytetä samassa tilassa
• Älä vie puhdistamattomia esineitä puhdastilaan
• Työskentele puhdastilassa rauhallisesti
• Käytä hanskoja käsitellessäsi laitteita ja näytteitä
• Noudata pukeutumisohjeita
• Älä käytä meikkiä tai koruja
• Älä kosketa paljasta ihoasi
5 SUOJAIMET
Jokaista työtä tehdessäsi huolehdi tarvittavista suojavälineistä. Oppilaitoksen tulee
hankia työturvallisuuslain (738/2002) mukaisesti kaikille työntekijöille ja opiskelijoille
erikseen säädetyt työtilanteen tai harjoitustyön vaatimukset täyttävät ja
tarkoituksenmukaiset henkilönsuojaimet, jollei tapaturman tai sairastumisen vaaraa
voida muulla tavoin välttää tai riittävästi rajoittaa työhön tai työolosuhteisiin kohdistuvilla
toimenpiteillä (vrt. luku 1.8). Tällaisia henkilönsuojaimia ovat esimerkiksi suojakäsineet,
-jalkineet, -takit ja -kypärät sekä kuulon, silmien, kasvojen ja hengityksen suojaimet.
Työntekijällä ja opiskelijalla tai työssä olevalla opiskelijalla on työturvallisuuslain
(738/2002) nojalla velvollisuus käyttää työssään tarvittavia henkilönsuojaimia.
Suojaimista säädetään mm. Valtioneuvoston päätöksissä 1406/1993 (päätös
henkilönsuojaimista) ja 1407/1993 (päätös henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä
työssä). Työturvallisuuslain (738/2002) nojalla työntekijällä on myös velvollisuus käyttää
sellaista asianmukaista vaatetusta, josta ei aiheudu tapaturman vaaraa. Käytettävien
suojaimien on täytettävä Euroopan unionin vaatimukset ja näin ollen niiden tulee olla
50
CE-merkittyjä (kuva 14). Puhdastilatyöskentely vaatii erityistä huomiota suojaimien ja
vaatetuksen suhteen. Luvussa 4.6.1 on esitetty vaatimukset puhdastilapukeutumiselle.
5.1
Käsien suojaus
Suojakäsineitä on käytettävä käsiteltäessä myrkkyjä, liuottimia, syövyttäviä, herkistäviä,
syöpää aiheuttavia ja tartuntavaaraa aiheuttavia aineita. Suojakäsineitä valittaessa on
otettava huomioon, että kukin käsinemateriaali suojaa vain tietyiltä aineilta. On siis
erittäin tärkeää valita oikea käsinemateriaali. Jos käytät vääriä käsineitä, ne saattavat
läpäistä kemikaalia, joka käsien hautuessa imeytyy ihon läpi ja seuraus voi olla pahempi
kuin jos et käyttäisi käsineitä ollenkaan. Ota selvää mikä käsine sopii kullekin aineelle.
Tyypillisiä käsinemateriaaleja ovat luonnon kumi, PVC, nitriili-, neopreeni- ja
butyylikumi. Käsineiden kestävyyttä, läpäisevyyttä ja muita ominaisuuksia säädellään
mm. standardeissa SFS-EN 420 (Suojakäsineet. Yleiset vaatimukset ja testausmenetelmät), SFS-EN 374 (Kemikaaleilta ja mikro-organismeilta suojaavat käsineet),
SFS-EN 388 (Suojakäsineet mekaanisia vaaroja vastaan), SFS-EN 407 (Suojakäsineet
kuumuutta vastaan) ja SFS-EN 511 (Kylmältä suojaavat käsineet). Käsineet merkitään
standardin SFS-EN 420 mukaisilla tunnuksilla (kuva 14). Nämä tunnukset kuvaavat sitä
’mitä käsine kestää’.
Kemialliset vaarat
(täyttää EN 3741:2003 kohtien
5.2 ja 5.3
vaatimukset
Kemialliset vaarat
(täyttää EN 3741:2003 kohtien 5.2
vaatimukset)
’vähäiset vaarat’
Mikroorganismivaarat
Kuumuus ja tuli
Kylmän vaarat
Mekaaniset
vaarat
Iskuviillot
Ionisoivat säteilyt
Radioaktiivinen
saastuminen
Käyttöohje
luettava
Tuote täyttää
Euroopan unionin
vaatimukset
Kuva 14. Standardin SFS-EN 420 mukaisia käsineiden testausmerkintöjä.
Kemikaalivaaroja vastaan suojan antavat vain SFS-EN 374 -standardin mukaiset
käsineet, joiden kemikaaliläpäisevyyden suojaustaso on vähintään 2 kolmella ko.
standardin mukaisella testikemikaalilla. Nämä testikemikaalit ja niiden kirjainkoodit on
lueteltu oheisessa taulukossa (taulukko 8). Testikemikaalien kirjainkoodit mainitaan
käsineessä tai käsinepakkauksessa olevan testausmerkinnän (kuva 14) yhteydessä.
51
Taulukko 8. Standardin SFS-EN 374 mukaiset testikemikaalit.
Kirjainkoodi
A
B
C
D
E
F
G
H
I
J
K
L
Kemikaali
CAS-numero
Luokka
metanoli
asetoni
asetonitriili
dikloorimetaani
rikkihiili
tolueeni
dietyyliamiini
tetrahydrofuraani
etyyliasetaatti
n-heptaani
natriumhydroksidi 40 %
rikkihappo 96 %
67-56-1
67-64-1
75-05-8
75-09-2
75-15-0
108-88-3
109-89-7
109-99-9
141-78-6
143-85-5
1310-73-2
7664-93-9
primäärialkoholi
ketoni
nitriiliyhdiste
kloorattu hiilivety
rikkiä sisältävä orgaaninen yhdiste
aromaattinen hiilivety
amiini
heterosyklinen eetteriyhdiste
esteri
tyydyttynyt hiilivety
epäorgaaninen emäs
epäorgaaninen mineraalihappo
Käsineissä voi olla myös merkintä CE XXXX, jossa XXXX on tasalaatuisuutta valvovan
laitoksen tunnusnumero. Käsineessä tai käsinepakkauksessa on oltava CE-merkinnän
(kuva 14) lisäksi valmistajan yhteystiedot, käsineen nimike, koko, käytetty testausstandardi ja tarvittaessa myös testausmerkintä (kuva 14). Lisäksi valmistajilta on
saatavana kemikaalinkestotaulukko läpäisyaikoineen. Oheisessa kuvassa (kuva 15) on
esimerkkejä erilaisista käsineistä. Myös UV-valopöydän lähellä työskenneltäessä on
huolehdittava käsien ja käsivarsien suojaamisesta.
Kuva 15. Kemikaalin kestäviä tutkimuskäsineitä, cryokäsineet nesteytettyjen kaasujen
käsittelyyn ja työpajakäsineet.
5.2
Silmien ja kasvojen suojaus
Töissä, joissa on vaarana että kasvoihin tai silmiin roiskuu kemikaaleja tai heijastuu
vaarallista säteilyä (esim. laser), on käytettävä suojalaseja. Erilaisia suojalaseja on
käytöstä riippuen monen mallisia. Parhaiten suojaavat lasit, joissa on sekä sivu-, yläettä alasuoja. Normaalit silmälasit eivät riitä suojaamaan roiskeilta ja useat suojalasimallit voidaankin pukea silmälasien päälle. Suojalaseja on myös mahdollista saada
silmälasivahvuuksilla. Joissain tapauksissa on syytä käyttää kasvosuojainta, jos on
vaarana esim. kemikaalien raju reagointi, paineisen astian avaamisesta johtuvat
kemikaaliroiskeet, lentävät kappaleet tai vaikkapa astian särkyminen (esim. alipainetislaus). UV-valolta suojaavia laseja on käytettävä silloin, kun joudutaan katsomaan UVvaloa kohden, esim. spektrofotometrin UV-lamppu. Oheisessa kuvassa (kuva 16) on
tyypillisiä silmä- ja kasvosuojaimia.
52
Kuva 16. Suojalaseja ja kasvosuojain.
Lasersuojalasien materiaali ja toiminta riippuu laserin tehosta, aallonpituudesta ja
tyypistä. Laseista pitää löytyä merkintä suojatuista aallonpituuksista ja niiden
suojausluokka (kuva 17).
Tehdaskoodi
Laserin
aallonpituus
Lasertyyppi
D = jatkuva
I = pulssitettu
R = superpulssi
Suojausluokka
Standardi
CE-merkintä
Parannettu
kestävyys
Kuva 17. Lasersuojalaseissa olevia merkintöjä.
5.3
Hengityksen suojaus
Työt, joissa syntyy terveydelle vaarallisia tai haitallisia kaasuja tai niissä muodostuu
pölyä, on tehtävä vetokaapissa tai jos tämä ei ole mahdollista, niin työssä on käytettävä
kohdepoistoa (kts. luku 5.7). Jos vetokaapin tai kohdepoiston käyttö ei ole mahdollista,
niin käytetään hengityssuojainta (kuva 18) ja huolehditaan tarpeellisesta huoneilman
ilmanvaihdosta. Hengityssuojaimia löytyy erimallisia ja erilaisilla suodattimilla
varustettuja käyttökohteesta riippuen. Paperisuojaimet ovat ainoastaan pölyä vastaan ja
niissä on kaksi eri suojausluokkaa:
• P1 karkealle pölylle ja
• P2 hienojakoiselle pölylle.
Puolinaamareihin ja kokonaamareihin saa suodattimia sekä erittäin hienojakoiselle
pölylle, kuten mikro-organismit ja radioaktiiviselle pölylle (P3) että eri kemikaaleille tai
niiden yhdistelmille.
Kemikaalisuodattimia löytyy mm. seuraavasti: (suluissa suodattimissa käytettäviä
tunnuskirjaimia ja -värejä)
• orgaaniset kaasut ja höyryt kuten tolueeni ja ksyleeni, joiden kiehumispiste on yli
65°C (A, ruskea);
• orgaaniset kaasut ja höyryt kuten asetoni ja dietyylieetteri, joiden kiehumispiste
on alle 65°C (AX, vaalean ruskea);
53
•
•
•
•
epäorgaaniset kaasut ja höyryt kuten kloori, rikkivety ja syaanivety (B, harmaa);
happamat kaasut ja höyryt kuten rikkidioksidi ja kloorivety (E, keltainen);
ammoniakki ja orgaaniset amiiniyhdisteet kuten etyyliamiini (K, vihreä) ja
edellisten yhdistelmiä (esim. ABEK).
Monet liimat, maalit ja lakat sisältävät orgaanisia hiilivetyliuottimia. On myös
huomioitava, että ko. suojaimet pidättävät kaasuja vain tiettyyn pitoisuuteen asti ja ne
on jaettu kolmeen eri luokkaan tehonsa perusteella. Suodattimet myös menettävät
tehoaan ajan kuluessa. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos kemikaalisuodattimen
läpi tuntuu kemikaalin hajua, niin se pitää viimeistään vaihtaa.
Kuva 18. Pölysuojain ja kaasusuojaimia: koko- ja puolimaski.
5.4
Kuulon suojaus
Mikäli melutaso työtehtävissä ylittää 80 dB:n on työnantajan annettava työntekijöille
kuulonsuojaimet ja mahdollisuus kuulontarkastuksiin. Käytössä olevia kuulosuojaimia
ovat mm. kupusuojaimet, jotka on tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön ja kertakäyttöiset
korvakäytävään muotoiltavat kuulosuojaimet (kuva 19).
Kuva 19. Kupusuojaimia ja kertakäyttösuojaimet.
5.5
Muun vartalon suojaus
Jos työtehtävissä on mahdollista saada roiskeita tai lentäviä kappaleita vaatteille tai
iholle, on käytettävä suojavaatetusta. Esimerkiksi laboratoriotöissä käytetään laboratoriotakkia tai esiliinaa sekä pitkälahkeisia housuja ja umpinaisia kenkiä (tai
sandaaleita ja sukkia). Työpajalla käytetään suojatakkia ja -housuja. Laboratoriotakin
valinnassa kiinnitetään huomiota takin materiaaliin ja malliin. Turvallisin materiaali on
puuvilla. Synteettinen materiaali voi reagoida kemikaalien kanssa tai staattinen
hankaussähkö voi aiheuttaa kipinän. On myös huolehdittava etteivät takin hihat tai
helmat aiheuta vaaratilanteita. Pitkät hiukset on myös pidettävä sidottuina.
54
Jos työtehtäviin kuuluu painavien esineiden nostamista tai yleisesti ottaen vaarana on
jalan litistyminen (esim. konehalleissa), on käytettävä turvajalkineita, joissa on esim.
kovetettu kengän kärki. Jos taasen työssä tai työpaikalla on mahdollista saada putoavia
esineitä päällensä, on käytettävä suojakypärää. Kypärän käytöstä on mainittu ko. tilassa
erillisellä opasteella. Oheisessa kuvassa (kuva 20) on esimerkkejä suojavaatteista ja varusteista.
Kuva 20. Laboratoriotakki, cryoesiliina, työpajatakki, turvajalkine ja -kypärä.
5.6
Kaasuvalvontajärjestelmä
Tiloissa, joissa käytetään ilman hapen syrjäyttäviä tai myrkyllisiä kaasuja, voidaan
käyttää ns. kaasunhaistelijoita. Haistelijat voivat olla joko kannettavia (kuva 11) tai sitten
kiinteitä malleja (vrt. luku 7.11). Kun järjestelmä haistaa liian korkeita kaasupitoisuuksia
tai vastaavasti liian matalia happipitoisuuksia, niin se antaa hälytyksen. Ilmaisin voi
antaa myös ns. aiheettoman hälytyksen, jos esimerkiksi kaasusensoreiden taustaviiva
on noussut hälytysrajoille.
5.7
Vetokaappi ja kohdepoisto
Kun laboratoriotöissä muodostuu myrkyllisiä tai epämiellyttäviä kaasuja ja pölyä, niin
työt on tehtävä vetokaapissa tai jos laitteistoa ja työtä ei voida siirtää vetokaappiin, on
käytettävä kohdepoistoa (kuva 21), joka imee muodostuneet kaasut ja höyryt pois.
Tarkista aina ennen vetokaapin tai kohdepoiston käyttöä ja myös käytön aikana, että ne
toimivat oikein.
55
Kuva 21. Vetokaappi ja kohdepoisto.
5.8
Kemikaaliturvakaapit
Markkinoilla löytyy myös erilaisia ns. kemikaaliturvakaappeja, jotka on suunniteltu
kemikaalien turvalliseen säilyttämiseen esimerkiksi laboratoriotilassa. Tällöin erillistä
hyväksyttyä kemikaalivarastoa ei välttämättä tarvita. Kaapit on varustettu ilmanvaihdon
yhteillä, joten ne voidaan yhdistää talon ilmanvaihtojärjestelmään. Valikoimista löytyy
mm. liuottimille paloturvakaappeja ja syövyttäville kemikaaleille happo/emäskaappeja.
Paloturvakaappien ovet ja ilmanvaihtokanavien palopellit sulkeutuvat automaattisesti
tulipalon sattuessa. Paloturvakaapit luokitellaan palonkeston mukaisesti eri luokkiin: 15,
30, 60 ja 90 min kaapit. Tämä minuuttimäärä kertoo sen, kuinka kauan standardin SFSEN 14470 (Fire safety storage cabinets) mukaisesti kaapin tulee kestää tulipaloa.
Oheisessa kuvassa (kuva 22) on muutama esimerkki kemikaaliturvakaapeista.
Kuva 22. Paloturva-, happo/emäs- ja kaasupullokaappi.
5.9
Radioaktiivisten aineiden säteilysuojaus
Matalaenergiseen sähkömagneettiseen säteilyyn, esimerkiksi radioaaltoihin, verrattuna
ionisoivan säteilyn kyky läpäistä ainetta on vähäinen, koska ionisoiva säteily suuren
energiansa takia herkästi absorboituu aineeseen.
56
Alfasäteily pysähtyy jo paperiarkkiin tai kankaaseen ja se ei myöskään pysty
läpäisemään ihmisen ihoa. Alfasäteily voi olla vaarallista vain, jos alfasäteilyä lähettäviä
radioaktiivisia aineita joutuu elimistöön esimerkiksi hengitysilman mukana. Beetahiukkaset ovat läpäisykykyisempiä ja pystyvät tunkeutumaan esimerkiksi ihoon. Beetasäteilyä lähettävät aineet ovat vaarallisia iholla tai päästessään elimistöön.
Beetasäteilyn pysäyttämiseen riittää alumiinifolio tai lasilevy.
Gammasäteily on yleensä hyvin läpitunkevaa. Ainekerrokseen törmätessään se ei
pysähdy kokonaan, vaan se vaimenee. Gammasäteilyn tapauksessa käytetään yleensä
termiä puoliintumispaksuus, joka on säteilytehon puolittamiseen riittävä ainemäärä,
esimerkiksi betonin puoliintumispaksuus on muutama sentti. Puoliintumispaksuus
riippuu gammasäteilyn energiasta ja väliaineen alkuainekoostumuksesta sekä tiheydestä. Koska vaimennusvaikutus kasvaa eksponentiaalisesti, niin kaksi kertaa puoliintumispaksuus vaimentaa säteilyn neljäsosaan alkuperäisestä ja siten esimerkiksi metri
betonia riittää vaimentamaan voimakkaankin gammasäteilyn käytännössä kokonaan.
Jos gammasäteilyn energia on pieni, sen vaimentamiseen riittää noin millimetrin
paksuinen lyijykerros. Yleisesti gammasäteilyn suojana käytetään betonia, terästä tai
lyijyä.
6 JÄTTEIDEN KÄSITTELY
6.1
Jätelainsäädännön perusperiaatteita
Jätelain (646/2011), jäteasetuksen (179/2012), ympäristönsuojelulain (86/2000) ja
ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) tavoitteena on tukea kestävää kehitystä
edistämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteistä
aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle. Lainsäädännön hengen
mukaista on estää jätteen synty tai ainakin vähentää sen määrää ja ettei jätteestä
aiheudu merkityksellistä haittaa tai vaikeutta jätehuollon järjestelyille eikä vaaraa tai
haittaa terveydelle tai ympäristölle. Syntyvä jäte on ensisijaisesti käytettävä uudelleen ja
toissijaisesti kierrätettävä. Jos kierrätys ei ole mahdollista, niin jäte on hyödynnettävä
muulla tavoin esimerkiksi energiana. Jos hyödyntäminen ei ole mahdollista, niin jäte on
loppukäsiteltävä.
Jäte määritellään aineeksi tai esineeksi, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa
käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Vaarallisella jätteellä tarkoitetaan
jätettä, jolla on palo- tai räjähdysvaarallinen, tartuntavaarallinen, muu terveydelle
vaarallinen, ympäristölle vaarallinen tai muu vastaava ominaisuus (vaaraominaisuus).
Jäteasetuksen (179/2012) liitteestä löytyy luettelo yleisimmistä jätteistä sekä
vaarallisista jätteistä (jäteluettelo).
Toiminnanharjoittajan yleisiä velvoitteita ovat selvilläolo-, huolehtimis- ja tiedonantovelvollisuus. Niin käytettävien kemikaalien kuin syntyvien jätteidenkin ominaisuudet on
tiedettävä ja jätteet on hävitettävä asianmukaisesti. Jätteet on myös pakattava ja
merkittävä niin, että niiden kuljetus ja käsittely voidaan tehdä turvallisesti. Jätelain
(646/2011) perusteella toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa toiminnassaan
57
syntyneen, kerätyn, kuljetetun, välitetyn tai käsitellyn vaarallisen jätteen lajista,
määrästä, laadusta ja alkuperästä. Oheiset tiedot on säilytettävä kuusi vuotta.
Jotta syntyvä jäte voitaisiin hyödyntää, on erilaiset jätteet kerättävä erikseen. Erityisesti
vaarallisten jätteiden keräys erilleen on ehdoton edellytys muun jätteen hyötykäytölle.
Vaaralliset jätteet saa luovuttaa vain hyväksytylle vastaanottajalle. Jätteen tuottajan
vastuu jätehuollon järjestämisestä poistuu vasta sen jälkeen, kun oikein pakatun ja
merkityn jätteen vastaanottaa jätelain mukainen jätteen vastaanottaja. Edellytyksenä on
myös, että jätteestä on annettu oikeat tiedot. Jos jäte luovutetaan muulle kuin jätelain
mukaiselle vastaanottajalle, niin vastuu jätehuollosta on sekä uudella että edellisellä
jätteen haltijalla. Jätteen haltijan on laadittava siirtoasiakirja mm. vaarallisesta jätteestä,
joka siirretään tai luovutetaan jätelain mukaiselle jätteen vastaanottajalle.
Siirtoasiakirjassa on oltava valvonnan ja seurannan kannalta tarpeelliset tiedot jätteen
lajista, määrästä, alkuperästä, toimituspaikasta ja -päivämäärästä sekä kuljettajasta.
Siirtoasiakirja on oltava jätekuljetuksen mukana. Siirtoasiakirjoja on säilytettävä kolme
vuotta.
Luvussa 6.4 on esitetty esimerkkejä siitä miten jätteet voidaan lajitetta kierrätettäväksi.
Kierrätysmahdollisuudet riippuvat hyvin paljon oppilaitoksen sijainnista. Kysy tarkemmat
tiedot paikalliselta jätehuoltofirmalta.
6.2
Viemäriin laskettavat jätteet
Viemäriin laskettavien jätevesien epäpuhtauksien seurantavelvoitteista määrätään
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) 166/2006 (asetus epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan eurooppalaisen rekisterin perustamisesta ja
neuvoston direktiivien 91/689/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta) ja Ympäristöministeriön
ympäristönsuojeluasetuksessa (169/2000) sekä Valtioneuvoston asetuksessa
1022/2006 (asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista). Näissä
asetuksissa määrätään mm. aineista, joiden päästäminen viemäriin on luvanvaraista tai
kokonaan kiellettyä. Näiden asetuksien mukaisesti paikallinen vesilaitos määrää mm.
jätevesien epäpuhtauksien raja-arvoista. Jos rajat ylittyvät, niin on tehtävä ns.
teollisuusjätevesisopimus paikallisen vesilaitoksen kanssa. Teollisuusjätevesisopimus
tehdään paikallisen jätevedenpuhdistamon kanssa ja siinä määrätään viemäriin
johdettavien jätevesien lupaehdot.
Vedenpuhdistamojen toiminnan takaamiseksi sekä puhdistamolietteen hyödyntämiseksi
jokaisen velvollisuus on huolehtia siitä, ettei viemäriin lasketa mitä tahansa.
Pääsääntöisesti viemäriin ei kaadeta mitään jätteitä muuta kuin vaarattomia vesiliukoisia nesteitä, joiden pH on 6-11. Kysy tarvittaessa lisäohjeita ja lupa isompien erien
viemäröintiin talovastaavalta.
Vesihuollon yleisissä toimitusehdoissa on sanottu, mitä viemäriin ei saa johtaa.
Viemäriin ei saa laittaa
• esineitä, tekstiilejä, metalleja, hiekkaa, multaa, lasia, kumia, muovia, rasvaa,
öljyä tai muita sellaisia yhdyskunta- tai teollisuusjätteitä, jotka saattavat aiheuttaa
viemärin tukkeutumista tai vaikeuttaa viemärivesien käsittelyä tai ainetta, joka
reagoidessaan viemäriveden kanssa voi aiheuttaa tukkeutumista, syöpymistä tai
viemäriveden merkittävää lämmön nousua,
58
•
•
myrkkyjä tai myrkyllisiä kaasuja muodostavia aineita, happoja tai viemärilaitoksen
rakenteita syövyttäviä aineita sekä
viemärilaitoksen tai purkuvesistön kannalta muita vahingollisia tai myrkyllisiä
aineita tai aineita, jotka häiritsevät viemäriverkoston tai jätevedenpuhdistamon
toimintaa tai vaarantavat työntekijöiden terveyden.
Myös muita määräyksiä voidaan antaa ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Helsingin
seudun ympäristöpalveluiden (HSY) ohjeissa (1.1.2010) mainitaan erilaisia raja-arvoja
ja määräyksiä mm. seuraavasti:
• pH tulee olla 6,0-11,0
• Erittäin helposti syttyviä, helposti syttyviä ja veteen liukenemattomia liuottimia
(esim. dietyylieetteri, petroolieetteri, sykloheksaani) ei saa johtaa viemäriin.
• Kloorattuja hiilivetyliuottimia (esim. tri- ja tetrakloorietyleeni, dikloorimetaani,
kloroformi, hiilitetrakloridi) ei saa johtaa viemäriin.
• Viemäriin johdettava jätevesi saa sisältää helposti syttyviä, syttyviä ja myrkyllisiä
veteen liukenemattomia liuottimia sekä bensiinihiilivetyjä (monosyklisiä
aromaattisia hiilivetyjä) kuten bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni, ksyleenit nk.
BTEX-yhdisteet, enintään 3 mg/l.
Jätevesiä ei saa laimentaa raja-arvojen saavuttamiseksi. Raja-arvot koskevat myös
viemäriin johdettavia yksittäisiä jätevesieriä.
6.2.1
Millaisia haittoja jätevedet voivat aiheuttaa viemärilaitokselle?
Valtioneuvoston päätöksen 365/1994 (päätös yleisestä viemäristä ja eräiltä
teollisuudenaloilta vesiin johdettavien jätevesien sekä teollisuudesta yleiseen viemäriin
johdettavien jätevesien käsittelystä) mukaan yleiseen viemäriin ja yhdyskuntien
jätevedenpuhdistamoihin johdettavat jätevedet on esikäsiteltävä asianmukaisella
tavalla. Esikäsittely suoritetaan
• viemäriverkon ja puhdistamojen työntekijöiden terveyden suojelemiseksi,
• viemäriverkon, puhdistamoiden ja niihin liittyvien laitteiden vaurioitumisen
estämiseksi,
• jäteveden ja lietteen käsittelyprosessien toiminnan vaikeutumisen estämiseksi,
• puhdistamon päästöistä ympäristöön kohdistuvien haittojen estämiseksi tai
muiden purkuvesistöä koskevien säännösten vaatimusten täyttämiseksi sekä
• lietteen turvallisen, ympäristön kannalta hyväksyttävän sijoituksen varmistamiseksi.
Esimerkiksi HSY:n Espoon jätevedenpuhdistamo Suomenojalla on biologis-kemiallinen
puhdistamo, jossa vuonna 1998 otettiin käyttöön typenpoisto. Puhdistamolla syntyvä
liete mädätetään ja mädätyksessä muodostuva metaanikaasu hyödynnetään omalla
voimalaitoksella.
6.2.2
Miten menetellä vahinkopäästöjen sattuessa?
Poikkeavista päästöistä
puhdistamolle.
viemäriin
tulee
59
heti
ilmoittaa
paikalliselle
jäteveden-
6.3
Vaaralliset jätteet
Oppilaitoksissa tulee olla nimettynä vaarallisten jätteiden vastaava, joka vastaa ko.
oppilaitoksen vaarallisten jätteiden oikeasta jatkokäsittelystä.
Jätelain (646/2011) mukaisesti vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin
sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen.
6.4
6.4.1
Jätteiden lajittelu
Kemikaalijätteet
Laimeat puhtaat happo- ja emäsliuokset sekä muut myrkyttömät laimeat vesiliuokset
voidaan hävittää kaatamalla viemäriin ja laimentamalla runsaalla vedellä. Kun
kemikaaleja käytetään esimerkiksi reaktioissa tai pesuissa, niin ne ns. likaantuvat. Näin
ollen ne eivät ole enää puhtaita kemikaaleja, joten ne on kerättävä aina talteen ja
lajiteltava seuraavasti:
1. Orgaaninen jäte
• Hiilivedyt, aldehydit, alkoholit, eetterit, esterit ja ketonit (CxHyOz) yhteen
• Typpipitoiset liuottimet
• Klooratut liuottimet
2. Epäorgaaniset
• Kiinteät
• Liuokset
3. Hapot
4. Emäkset
5. Syanidit (nitriilit): Nitriili + happo ⇒ HCN, eli varmistu siitä että nitriilit eivät pääse
kosketuksiin happojen kanssa
6. Elohopea ja elohopeayhdisteet
7. Jodi ja jodiyhdisteet
8. Bromi ja bromiyhdisteet
9. Hapettavat aineet
10. Soluviljelmät ja mikrobiologinen jäte
• Jätteet autoklavoidaan ennen jatkokäsittelyä.
• Soluviljelmät, joihin on lisätty toksiineja, käsitellään myrkyn ja pitoisuuden
mukaan vaarallisena jätteenä.
• Soluviljelmät, joihin ei ole lisätty mikrobeja, ovat sekajätettä.
• Soluviljelmien elatusaine, joka ei sisällä vaarallista jätettä, kaadetaan viemäriin.
Lisäksi mm. asbesti, kaasunaamareiden suodattimet ja öljyt kerätään talteen.
Keskenään reagoivien jätteiden yhdistäminen on kiellettyä
60
Ole selvillä siitä mitä aineita käytät, jotta tiedät mitä jätteitä syntyy. Pyri käyttämään
mahdollisimman pieniä ainemääriä, jolloin minimoit jätteiden määrän ja näin säästät
ympäristöä. Pakkaa vaaralliset jätteet Valtioneuvoston päätöksen 659/1993 (päätös
ongelmajätteistä annettavista tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja
merkitsemisestä) mukaisesti siten että niistä ei aiheudu vaaraa kuljetuksen aikana (kuva
23) eli käytä kemikaaleja kestäviä astioita, hyväksyttyjä pakkauksia (kuva 24) sekä
merkitse jäte käyttämällä selkeitä merkintöjä (kuva 25).
Kuva 23. Vaarallisten jätteiden pakkaaminen.
Kuva 24. Kemikaalipakkauksen tyyppihyväksyntämerkintä.
Kuva 25. Vaarallisen jätteen merkitseminen.
61
6.4.2
Lasijäte
Särkynyt lasitavara kerätään niille tarkoitettuihin keräysastioihin. Puhdista kemikaalijätteet, korkit, muovit ja metallit lasista ennen keräysastiaan laittoa. Oheisessa kuvassa
(kuva 26) on esimerkki jätelasin keräysastioista.
Lasijäte lajitellaan seuraavasti:
Laboratoriolasi
• lämpö- eli borosilikaattilasi esim. Duran®, Pyrex®, alumiinisilikaattilasi, kvartsilasi
ja lyijylasi
• dekat, kolvit, lämpöä kestävät koeputket
• yleisesti ottaen lasitavara, jossa on hioksia
• myös värillinen lämpölasi
Väritön lasi
• soodalasi
• lasipipetit
• lämpöä kestämättömät koeputket
• juomapullot
• lasipurkit ja -tölkit
Värillinen lasi
• kemikaalipullot
• ei laboratoriolasia
Kuva 26. Lasijätteen keräysastiat.
Keraamiset tuotteet (esim. upokkaat ja bühner-suppilot) laitetaan sekajätteeseen.
6.4.3
Sähkö- ja elektroniikkajäte (SER-jäte)
SER-jätettä ei saa heittää tavalliseen roskikseen vaan se kerätään talteen. Keräyksestä
vastaa oppilaitoksen tekninen tai vastaava henkilökunta, joka toimittaa SER-jätteen
kierrätykseen.
62
6.4.4
Jätepaperi
Toimisto- ja kotikeräyspaperi (lehdet, mainokset) kerätään yleensä työhuoneissa
(pahvilaatikot) tai käytävillä oleviin keräysastioihin. Nitojan niittejä ei tarvitse poistaa.
Kirjekuoret ja liimapaperit (esim. “Post-it”-laput) laitetaan mahdolliseen energiajätteeseen (vrt. luku 6.4.6).
6.4.5
Keräyspahvi
Pahvipakkaukset ja voimapaperi kerätään erikseen. Tähän tarkoitukseen voidaan
hankkia esim. pahvipaalain.
6.4.6
Energiajäte
Jäte, joka voidaan hyödyntää energiana kuten pakkausmuovit (ei PVC), styrox,
kartonkipakkaukset ja ”Post-it”-laput, kerätään energiajäteroskiksiin.
6.4.7
PVC-jäte
PVC-muovijäte (polyvinyylikloridi) esim. vinyylihanskat, kerätään sekajätteeseen.
6.4.8
Biojäte
Biojäte kuten kahvinporot, teepussit, hedelmien kuoret ja ruuan tähteet kerätään
bioastiaan.
6.4.9
Metallijäte
Metallijäte kerätään erillisiin keräysastioihin.
6.4.10 Paristot ja akut
Käytöstä poistetut paristot ja akut toimitetaan esimerkiksi sähkötyöpajalle. Pienakut,
paristot ja nappiparistot laitetaan esimerkiksi oheisen kuvan (kuva 27) mukaiseen
kierrätyslaatikkoon (http://www.paristokierratys.fi).
Kuva 27. Paristojen ja akkujen keräyslaatikko sekä raskasmetalleja sisältävien akkujen
ja paristojen merkinnät.
Akut ja paristot, jotka sisältävät raskasmetalleja, on merkitty edellä olevan kuvan (kuva
27) mukaisilla merkinnöillä ja niitä ei saa laittaa tavalliseen roskikseen.
63
6.4.11 Tulostimien värikasetit
Käytetyt värikasetit toimitetaan keräykseen. Mustesuihkutulostimen patruunat laitetaan
sekajätteeseen.
6.4.12 Loisteputket ja energian säästölamput
Yleensä vahtimestarit huolehtivat lamppujen vaihdosta ja toimittavat palaneet lamput
keräykseen.
6.4.13 Erityis- ja riskijäte
Erityisjätteillä tai riskijätteillä tarkoitetaan sellaisia jätteitä, jotka voivat aiheuttaa
käsittelijälleen tai ympäristölleen vaaraa olematta kuitenkaan myrkyllisyytensä tai muun
laatunsa takia vaarallista jätettä. Erityis- tai riskijätteinä voidaan pitää tartuntavaarallisia,
biologisia, viiltäviä, pistäviä, radioaktiivisia, kudosnäytteitä tai niihin verrattavia jätteitä ja
eräitä muita jätteitä. Erityisjätteet vaativat loppukäsittelyssä erityistoimia.
Viiltävät, pistävät ja leikkaavat jätteet (esim. kertakäyttöneulat, veitset) ovat erityisjätteitä
siitä syystä, että ne voivat aiheuttaa vaaraa käsittelijälleen pistoina ja viiltohaavoina.
Kertakäyttöneulat ja -veitset taitetaan käyttökelvottomiksi ja pakataan tiiviisiin
pakkauksiin esimerkiksi vahvaan muovipurkkiin tai kanisteriin. Neulat voidaan katkoa
myös erityisellä leikkurilla ja kertakäyttöruiskut tehdään käyttökelvottomaksi katkaisemalla kärki. Keräysastia laitetaan sekajätteeseen, jos kysymyksessä ei ole riskijäte.
6.4.14 Muu jäte
Jäte, jota ei voida kierrättää ja näin hyödyntää, laitetaan sekajätteeseen.
7 OHJEITA ONNETTOMUUDEN TAI TAPATURMAN VARALTA
Ensiavun nopeus on tärkeää. Siksi on etukäteen otettava selville tarvittavien välineiden
sijainti. Tapaturman sattuessa on ensiaputoimiin ryhdyttävä välittömästi ja kutsuttava
tarvittaessa apua esimerkiksi soittamalla yleiseen hätänumeroon 112. Kaikki
onnettomuudet ja ”läheltä piti” -tilanteet raportoidaan liitteessä 2 olevalla kaavakkeella
kyseisen talon työsuojeluvaltuutetulle. Oheisessa kuvassa (kuva 28) on turvallisuuteen
liittyviä opaskylttejä.
Pikapaloposti
Käsisammutin
Palohälytys
painike
Ensiapukaappi
Poistumisreitti
Poistumisreitti
Hätäsuihku
Silmäsuihku
Kuva 28. Turvallisuusopaskylttejä.
64
7.1
Haavat
Pieniä pinnallisia haavoja lukuun ottamatta, kaikki haavat vaativat lääkärin hoitoa
muutaman tunnin kuluessa: erityisesti silloin, kun
• haava vuotaa runsaasti
• haavassa voi olla esim. lasinsiruja, myrkyllisiä aineita, multaa tai hiekkaa
• kyseessä on syvä pistohaava tai puremahaava.
Haavatyypistä riippumatta toimi näin:
• Tyrehdytä verenvuoto.
• Suojaa haava-alue sidoksella.
• Tue vammautunut raaja kohoasentoon.
• Tarkkaile potilasta ja toimita hoitoon.
Pienet haavat peitetään laastarilla. Tarvittaessa haava puhdistetaan aseptisella
liuoksella. Tarvittavia haavanhoitovälineitä löytyy ensiapukaapeista ja haavanhoitopisteistä, joita on talojen käytävillä ja huoneissa. Ensiapukapit on merkitty turvallisuusopastein (kuva 28).
7.2
Silmävammat
Silmätapaturmissa on ratkaisevaa ensiavun nopeus: kyse on sekunneista. Jos silmään
on joutunut syövyttävää tai ärsyttävää ainetta, huuhdellaan silmää välittömästi
lähimmästä vesihanasta tai silmäsuihkusta (kuva 29) ja sen jälkeen rauhallisesti vedellä
tai keittosuolaliuoksella silmänhuuhtelupullosta (kuva 29) vähintään 20-30 min ajan. Jos
loukkaantunut kivun vuoksi puristaa luomet kiinni, on ne huuhtelun onnistumiseksi
avattava sormin. Huuhtelun jälkeen potilas toimitetaan aina lääkärintarkastukseen.
Huuhtelua kannattaa jatkaa silmänhuuhtelupullolla myös lääkärille menon aikana.
Piilolinssin saa poistaa vammautuneesta silmästä vain lääkäri. Jos silmään on joutunut
esimerkiksi lasia, on pyrittävä pitämään silmä liikkumattomana. Sen vuoksi tulee myös
terve silmä peittää. Silmäsuihkut on merkitty turvallisuusopastein (kuva 28).
Kuva 29. Silmänhuuhtelupulloja ja silmäsuihku.
7.3
Syövyttävä aine iholla
Saastuneet vaatteet riisutaan ja aine huuhdellaan pois runsaalla vedellä. Iholle joutunut
happo voidaan neutraloida 5 % NaHCO3-liuoksella ja emäs 1 % etikkahappoliuoksella.
65
Lopuksi ihoa huuhdotaan runsaalla vedellä 20-30 min. Kasvojen huuhteluun voidaan
käyttää silmäsuihkua (Kuva 29) ja vartalon huuhteluun hätäsuihkua (kuva 33) tai
sosiaalitiloissa olevaa normaalia suihkua. Silmän- ja hätäsuihku on merkitty turvallisuusopastein (kuva 28).
Fluorivetyhappo (HF) onnettomuuksissa pese iho vedellä, kuivaa ja hiero ihoon
runsaasti 2,5 %:sta kalsiumglukonaattigeeliä. Hierontaa jatkettava kunnes kipu on
lakannut ja vielä 15 min sen jälkeen. Potilas toimitetaan välittömästi sairaalaan.
7.4
Myrkytykset
Kaikissa myrkytystapauksissa ohjeita saa 24h HUS:in Myrkytystietokeskuksesta (p. 09471977). Ensiavun jälkeen potilas toimitetaan lääkärinhoitoon. Potilaan mukana on aina
toimitettava tiedot tai näyte myrkytyksen aiheuttaneesta aineesta.
7.4.1
Myrkky hengityselimistössä
Potilas toimitetaan heti raittiiseen ilmaan ja asetetaan lepoon puoli-istuvaan asentoon.
Jos potilaalla on hengitysvaikeuksia tai tajunnan häiriöitä, on hänet toimitettava
viivytyksettä sairaalahoitoon. Jos potilas on tajuton, hänet asetetaan aina kylkiasentoon.
Tarvittaessa aloita hätäensiapu (kts. luku 7.12).
7.4.1.1 Syanidimyrkytys
Syanidimyrkytyksen tuntemuksia ja oireita ovat
• karvasmantelin tuoksu,
• poskien punotus,
• kiihtynyt hengitys,
• huimaus/pyörtyminen sekä
• hengenahdistus.
Lievä altistus:
• Heikkous, päänsärky, sekavuus, huonovointisuus, oksentelu, nopea pulssi
Vakava myrkytys
• Hengitys hidasta tai haukkovaa, kouristukset, tajuttomuus
Lievissäkin myrkytystapauksissa on tilattava ambulanssi (112) ja kerrottava että
kyseessä on syanidimyrkytys. Muista että suusta suuhun puhalluselvytys on vaarallista
auttajalle.
Ensiapu
Hengitystiealtistuminen
•
•
•
•
Siirrä syaanivedylle altistunut henkilö raittiiseen ilmaan.
Hälytä ambulanssi ja kerro, että kyseessä on syanidimyrkytystapaus
Jos potilaalla on hengitysvaikeuksia, anna 100 %:sta happea (varaajamaski)
Jos ampulanssin tulo kestää huomattavan kauan, niin potilaalle voi
onnettomuuspaikalla antaa hengitettäväksi sideharsoon rikottu 0,2 ml ampulli
66
•
amyylinitriittiä. Aseta harso nenän alle. Annetaan potilaan hengittää
yhtäjaksoisesti puoli minuuttia, jonka jälkeen pidetään puolen minuutin tauko
amyylinitriitin annossa. Välillä annetaan 100 % happea. Toimenpide toistetaan
yhteensä 3 kertaa, jonka jälkeen vaihdetaan uusi ampulli (enintään voi antaa 6
ampullia).
Lievissä myrkytyksissä 100 % happi ja lepo riittävät usein hoidoksi.
Roiskeet silmään
• Huuhtele silmää juoksevalla vedellä 5-10 minuuttia silmää auki pitäen
Ihokosketus
• Riisu heti likaantunut vaatetus
• Huuhdo ihoa runsaalla vedellä (suihku) ja pese saippualla 15 minuuttia
Huomioi apua antaessasi oma suojavälineiden käyttö!
7.4.2
Myrkky ruoansulatuskanavassa
Jos potilas on niellyt happoa tai emästä, hänelle voi antaa enintään 2 dl vettä tai maitoa
syövyttävän aineen laimentamiseksi. Neutraloivia aineita ei saa käyttää. Uhria ei
missään tapauksessa saa oksennuttaa, jos hän on vakavasti loukkaantunut, tajuton tai
jos kysymyksessä on syövyttävä aine tai orgaaninen liuotin. Muutenkaan oksettamista
ei nykyään suositella rutiiniensiavussa.
Myrkyllisen aineen imeytymisen ehkäisemiseksi annetaan potilaalle lääkehiiltä. Lääkehiiltä ei saa käyttää vahvojen happojen tai emästen aiheuttamissa tapauksissa, ei
myöskään oksentelevalle potilaalle.
7.5
Hapenpuute
Hapenpuutteesta kärsivä uhri toimitetaan raittiiseen ilmaan ja annetaan tarvittaessa
hätäensiapua (kts. luku 7.12). Muista että tilaan, jossa ei ole tarpeeksi happea, ei voi
mennä ilman paineilmalaitteistoa. Koska aivojen alueella veressä on happea vain 10–15
sekunnin tarvetta varten, autettava menettää nopeasti tajuntansa.
7.6
Sähkötapaturmat
Sähkötapaturmissa pelastustoimet on aloitettava mahdollisimman pian. Jos henkilö on
jäänyt kiinni virtapiiriin, on sähkövirta ensin katkaistava (esim. sähköpistoke irti seinästä
tai virta pois pääkatkaisijasta). Varo, ettet itse saa sähköiskua. Jos potilas ei hengitä,
aloita hätäensiapu (kts. luku 7.12). Mahdolliset palovammat peitetään puhtaalla
sidoksella ja potilas toimitetaan lääkärin hoitoon.
7.7
Tulipalo
Talojen paloturvallisuuden perustana on yleinen siisteys ja järjestys. Pääkäytävät,
ovensuut, palopostien, käsisammuttimien ja sähkökaappien edustat pitää olla vapaat.
67
Laitoksen tilat on varustettu kattoon kiinnitetyillä kaasu-/lämpöilmaisimilla, joista
hälytyksen sattuessa palokunta saa ilmoituksen. Automaattihälytyksestä talossa olevat
palokellot alkavat soida, tällöin talossa olevien henkilöiden tulee poistua välittömästä
talosta (kts. luku 7.10). Tulipalojen leviämisen estämiseksi ilmanvaihtokoneet tulee
sammuttaa (kuva 30). Myös käytävien ovet on pidettävä suljettuina. Niitä ei saa ns.
”pönkätä” auki, jollei ovea ole varustettu sulkumekanismilla, joka sulkee oven
automaattisesti tulipalon sattuessa (kuva 30). Palohälytyksen voi myös tehdä
palohälytyspainikkeella (kuva 30) tai soittamalla puhelimella numeroon 112.
Kuva 30. Paloilmoituspainike, ilmanvaihtokoneen ’hätä seis’ -painike ja palo-oven
laukaisukeskus.
Joissain tiloissa (esim. kone- ja koehallit) on kellokytkin, jolla automaattisen
paloilmaisimen saa poistettua väliaikaisesti käytöstä. Kellokytkintä saa käyttää kun
tilassa suoritetaan töitä, joista voi aiheutua turha palohälytys. Kun automaattinen
palohälytin on väliaikaisesti kytketty pois käytöstä, niin ko. tilassa on järjestettävä
tauoton palopäivystys, niin kauan kuin automaattinen hälytysjärjestelmä on pois
käytöstä.
7.7.1
Tulipalon sammuttaminen
Palamisen välttämättömiä edellytyksiä on kolme: palava aine, happi ja riittävä lämpötila.
Jos yksikin näistä edellytyksistä voidaan poistaa, on palovaara torjuttu. Tulipalon
sammuttamiseen käytetään sammutuspeitettä, vettä (esim. pikapaloposti) tai
käsisammuttimia (hiilidioksidi- tai jauhesammutin). Vesi soveltuu parhaiten kuitumaisten
aineiden (esim. puu, paperi, kankaat) sammutukseen. Sähköpaloja ei saa sammuttaa
vedellä eikä myöskään palavia nesteitä tai öljyjä. Kemikaalipalojen sammutukseen tulee
käyttää mieluiten CO2-sammutinta, mutta esim. natriumpalon sammuttamiseen
käytetään jauhesammutinta. Analyysilaitepalojen sammuttamiseen kannattaa käyttää
ensisijaisesti CO2-sammutinta, jotta sammutusaineen laitteelle aiheuttamat vahingot
voidaan minimoida. Käyttöturvallisuustiedotteen (kts. luku 3.9) kohdassa 5 on mainittu
millä ko. kemikaali voidaan sammuttaa. Sammuttimia käytettäessä on huomioitava, että
käsisammuttimien toiminta-aika on lyhyt (n. ½ min). Sammuttimen suihku on
suunnattava itse palokohteeseen eli liekin juureen eikä liekkeihin. Sammutusaineista voi
kehittyä myrkyllisiä hajoamistuotteita.
Sammuttimia löytyy mm. oppilaitoksen käytäviltä ja ne on merkitty turvallisuusopastein
(kuva 28). Työtilojen ja töiden riskien arvioinnin (vrt. luku 1.8) yhteydessä on mietittävä
mahdollisten lisäsammuttimien tarve.
68
Jos työtiloissa on kaasusammutusjärjestelmä (vrt. luku 7.7.1.5), se laukeaa automaattisesti tulipalon sattuessa. Tutustu huolella ko. järjestelmän toimintaan.
7.7.1.1 Käsisammuttimet
Käsisammuttimella (kuva 31) tarkoitetaan enintään 20 kg painavaa, helposti
kannettavaa ja käytettävää sammutinta, jonka tulee toimintahetkellä saada aikaan
sammutteen suihkuttamiseen tarvittava paine. Käsisammuttimia ovat jauhesammutin,
hiilidioksidisammutin (CO2), paineellinen vesisammutin, vaahtosammutin ja nestesammutin.
Kuva 31. Sammutuspeite, jauhe- ja CO2-sammutin.
Käsisammuttimien luokitus
A-ryhmän sammuttimet on tarkoitettu kiinteiden, tavallisesti orgaanisten, hehkuen
palavien aineiden, kuten puun, paperin ja kankaiden sammutukseen. A-ryhmän
sammuttimien paloluokka määritetään puutapulin sammutuskokeella ja merkitään
numeron ja kirjaimen A yhdistelmällä, jossa numero ilmaisee testitapulin pituuden
desimetreinä.
B-ryhmän sammuttimet on tarkoitettu ensisijaisesti nestemäisten ja nesteytyvien
aineiden palojen sammutukseen. B-ryhmän sammuttimien paloluokka määritetään
pyöreän altaan nestepalon sammutuskokeella, jossa altaan halkaisija on sitä suurempi,
mitä enemmän siinä on palavaa nestettä. Paloluokka merkitään numeron ja kirjaimen B
yhdistelmällä. Numero ilmaisee palavan nesteen määrän litroina.
C-ryhmän sammuttimet on tarkoitettu kaasumaisten aineiden palojen sammuttamiseen.
C-ryhmän sammuttimilla ei ole erillistä teholuokitusta.
Lisäksi sammuttimien etiketissä on mainittava käyttörajoituksista esimerkiksi
jännitteisissä kohteissa. Jännitteestä riippuva pienin turvallisena pidettävä turvaetäisyys
merkitään esimerkiksi: ”U<=1000 V turvaetäisyys 1 m”.
69
Ennen vuotta 1999 maahantuodut sammuttimet
A-ryhmään kuuluvat sammuttimet on tarkoitettu kuitumaisten aineiden, kuten puun,
paperin, kankaiden tai muiden vastaavalla tavalla palavien materiaalien
sammuttamiseen.
B-ryhmään kuuluvat sammuttimet on tarkoitettu ensisijaisesti nesteiden, kaasujen sekä
lämmössä nesteytyvien ja kaasuuntuvien aineiden paloihin.
A-B -ryhmään kuuluvat sammuttimet on tarkoitettu sekä kuitumaisten että nesteiden ja
kaasujen palojen sammutukseen.
E-tunnuksella varustettujen sammuttimien sammutussuihkun sähkönjohtavuudesta ei
aiheudu varaa käyttäjälle, joten ne sopivat jännitteisten kohteiden palojen
sammuttamiseen.
Lisäksi sammuttimet jaetaan kolmeen teholuokkaan sen mukaan, miten ne ovat
hyväksymiskokeissa sammuttaneet erisuuruisia allaspaloja. A-ryhmän sammuttimilla on
vain teholuokka I. B- ja A-B -ryhmän sammuttimilla on teholuokat I, II ja III, joista Iluokka on pienin.
7.7.1.2 Pikapaloposti
Pikapaloposti (kuva 32) on liitetty vesijohtoverkkoon noin 20-30 metrin pituisella,
halkaisijaltaan 25 millimetrin kumiletkulla. Pikapalopostin tuottama vesimäärä riittää
kokeneen henkilön käyttämänä noin 10 neliömetrin suuruisen paloalueen
sammuttamiseen. Pikapalopostia käytetään avaamalla sulkuventtiili, vetämällä letku
kohteeseen, avaamalla suihkuputken sulkija ja suuntaamalla vesisuihku palokohteeseen.
Kuva 32. Pikapaloposti.
7.7.1.3 Sammutuspeite
Sammutuspeite (kuva 31) on valmistettu palamattomasta kankaasta. Se on yleensä
vähintään 1,5 m2:n suuruinen. Paloa sammutuspeitteellä sammutettaessa palokohde
peitetään peitteellä, jolloin palo tukahtuu. Tarvittaessa sammutuspeitteen tapaan
voidaan käyttää myös muita paksuja, huonosti syttyviä kankaita, kuten puuvillamatoa.
70
Sammutuspeite soveltuu esimerkiksi palavien nesteiden, vaatteiden ja roskakorin
sammutukseen.
7.7.1.4 Hiekka
Hiekkaa voidaan käyttää tukahduttavana sammutusaineena
kaapeleiden ja metallinpalojen sammuttamiseen.
esimerkiksi
öljyn,
7.7.1.5 Kaasusammutusjärjestelmä
Sammutuslaitteisto on pelastustoimintaa helpottava laitteisto, jonka tarkoituksena on
sammuttaa ja/tai rajoittaa mahdollinen tulipalo. Yksi tällainen laitteisto on kaasusammutuslaitteisto. Kaasusammutuslaitteistoissa käytetään monia eri kaasuja. joiden
tarkoituksena on tukahduttaa palo laskemalla tilassa olevan ilman happipitoisuutta ja
estää mahdollisen palon uudelleen syttyminen (sammutusraja on 15 % O2). Suomessa
eniten käytetyt, hyväksytyt sammutuskaasut ovat hiilidioksidi (CO2) ja argon (Ar).
INERGEN-kaasusammutusjärjestelmä
Yksi mahdollinen kaasusammutusjärjestelmä on ns. Inergen-järjestelmä (Inert gas &
nitrogen). Tässä järjestelmässä kaasun koostumus on typpeä 52 %, happea 0 %,
argonia 40 % ja hiilidioksidia 8 %. Järjestelmän lauetessa ko. tilan happipitoisuus laskee
tasolle 11,2 %.
Järjestelmä koostuu kahdesta eri ilmaisimesta:
• liekki-ilmaisin
- hälyttää, mutta ei laukaise sammutusjärjestelmää
- äänihälytys kytkeytyy päälle
• savuilmaisin
- ei yksinään laukaise järjestelmää, mutta lähettää tiedon hätäkeskukseen
- hälyttää palokunnan paikalle
- äänihälytys kytkeytyy päälle.
Kun sekä liekki- että savuilmaisin kytkeytyvät päälle, sammutusjärjestelmä laukeaa ja
samalla lähtee tieto hätäkeskukseen, jolloin palokunta saapuu paikalle. Kun järjestelmä
on lauennut, punainen merkkivalo syttyy ja sireenit huutavat.
Paine inergen-kaasupullossa on 200 bar ja järjestelmä toimii seuraavasti
• purkautuminen alkaa 10 s:n viiveellä hälytyksestä,
• paine alkupurkauksen aikana on 50 bar,
• ensimmäisen minuutin aikana happipitoisuus laskee alle 14 %:iin ja
• paineentasauspellit aukeavat.
Sammutusjärjestelmän lauetessa huoneessa olevalla henkilöllä on noin 10 sekuntia
aikaa poistua tilasta ja sulkea ovet Tilan ovien pitää olla kiinni, jotta kaasu ei purkaudu
muuhun tilaan ja heikennä sammutustehoa.
INERGEN-Kaasusammutusjärjestelmän käsilaukkaisu
Tilan ulkopuolella on keltainen ”laatikko”, josta hälytyksen voi tehdä ’riko-lasi’periaatteella. Kun nappia painetaan, niin sammutusjärjestelmä laukeaa noin 10
sekunnin kuluttua.
71
Järjestelmän huolto ja pois/päälle-kytkeminen tapahtuu aina huoltoyhtiön kautta.
Järjestelmä voidaan kytkeä pois päältä esimerkiksi ilmanvaihdon testauksen
yhteydessä, kun käytetään merkkisavuja.
7.7.2
Tuli vaatteissa
Jos vaatteet ovat syttyneet tuleen mene tai toimitetaan uhri hätäsuihkuun (kuva 33).
Liekit voi myös tukahduttaa esim. tiiviskankaisella takilla tai sammutuspeitteellä (kuva
31). Hätäsuihkut on merkitty turvallisuusopastein (kuva 28).
Kuva 33. Hätäsuihku.
7.7.3
Tuli pöydällä tai astioissa
Siirrä helposti syttyvät esineet läheltä pois ja tukahduta liekit esim. sammutuspeitteellä
(kts. luku 7.7.1.3) tai käytä käsisammutinta (kts. luku 7.7.1.1). Hälytä muu henkilökunta.
Jos tulta ei saada hallintaan, pyri estämään sen leviäminen ja hälytä palokunta.
7.7.4
Kaasupullot
Poista pullot paloalueelta, jos se on turvallista. Ellei pulloja voida poistaa eikä paloa
sammuttaa välittömästi, jäähdytä pulloja vedellä suojatusta paikasta, jos mahdollista.
Merkitse selvästi tulipalossa olleet pullot ja ilmoita tästä kaasupullon toimittajalle..
7.8
Palovammat
Palovammat jaetaan kolmeen luokkaan:
I aste: iho on punoittava, kirvelevä ja turvonnut
II aste: iholla on rakkuloita
III aste: iho on harmaan valkea, ruskea tai hiiltynyt
Vahingoittunutta aluetta huuhdellaan haalealla vedellä. Pinnallista, pientä palovammaa
voi jäähdyttää vedellä 20-30 minuuttia. Jäähdytysaika on suhteutettava vamman
laajuuteen (alilämpöisyyden vaara). Kiinni palaneita vaatteita ei saa repiä irti. Vamman
päälle laitetaan steriili side, jos vamma edellyttää lääkärinhoitoa. Lääkärin hoitoa
tarvitaan aina, kun on kyseessä
72
•
•
•
•
•
7.9
kämmentä suurempi 2. asteen vamma,
3. asteen vamma,
sähköpalovamma,
kasvojen tai käsien syvä palovamma tai
kuumien palokaasujen hengittäminen.
Paleltumisvammat
Paleltumisvammat peitetään puhtaalla, kuivalla siteellä ja hakeudutaan lääkärin hoitoon
7.10 Hätäpoistumisohjeet
Suuronnettomuuden kuten isomman tulipalon tai kemikaalivuodon seurauksena talo
voidaan joutua tyhjentämään. Talo tyhjennetään myös aina automaattisen paloilmoitinjärjestelmän lauetessa. Tätä varten jokaisella talolla on hätäpoistumissuunnitelma sekä
suojeluorganisaatio, jota johtaa kyseisen talon suojelupäällikkö. Ko. suunnitelma ja
organisaatiot löytyvät pelastussuunnitelmasta (vrt. luku 1.7), josta löytyy myös
rakennuksien poistumisovet, kokoontumispaikat, joihin poistumistilanteen sattuessa
talossa ollut väki kootaan sekä muita ohjeita ja tietoja mm. rakennuksesta sekä
henkilökunnalle että pelastusviranomaisille.
7.10.1 Suojeluorganisaatio
Ohessa on lueteltu esimerkkisuojeluorganisaation tehtävä tulipalon tai suuronnettomuuden sattuessa:
Suojelupäällikkö
• varmistaa pelastuslaitoksen ilmoituksen,
• ottaa tarvittaessa yhteyden apulaissuojelupäällikköön,
• järjestää pelastuslaitoksen opastuksen,
• perustaa johtamispaikan ja johtaa alkutoimenpiteitä sekä
• luovuttaa johtamisvastuun paloviranomaisille.
Apulaissuojelupäällikkö
• ottaa tarvittaessa yhteyden suojelupäällikköön,
• toimii suojelupäällikkönä tämän ollessa estyneenä,
• toimii suojelupäällikön apuna alkutoimenpiteissä,
• johtaa kokoontumis- ja ensiapupaikkaa sekä
• raportoi suojelupäällikölle tilanteesta kokoontumispaikalla ja talossa.
Aluevalvoja
• varmistaa alkusammutustoimien aloittamisen,
• tarkastaa ja tyhjentää alueensa henkilöistä sekä
• sulkee ovet poistuessaan.
Aluevalvojan apulainen
• avustaa aluevalvojaa alueensa tyhjentämisessä,
73
•
•
johtaa alueensa väen toimintaa kokoontumispaikalla sekä
raportoi apulaissuojelupäällikölle alueensa tilanteen kokoontumispaikalla.
Ensiapuhenkilöstö
• hakevat ensiaputarvikkeet (ja paarit) sekä
• perustavat ensiapupaikan kokoontumispaikan läheisyyteen.
Henkilökunta
• tekevät tarvittaessa hälytyksen hälytyskeskukseen 112,
• aloittavat tarvittaessa alkusammutuksen,
• ilmoittavat tapahtumasta aluevalvojalle,
• avustavat tarvittaessa aluevalvojaa,
• poistuvat rauhallisesti pareittain kokoontumispaikalle sekä
• ilmoittavat palon/onnettomuuden kannalta oleelliset asiat alueensa apulaisvalvojalle.
7.11 Kaasuvuoto: Automaattinen kaasunhaistelija
Tiloihin joissa käytetään myrkyllisiä tai palavia kaasuja, voidaan asentaa ns.
automaattiset ”haistelijat”. Tyypillisiä tällaisia sensoreita ovat HC, O2, H2 ja H2S.
Kaasusensoreita voi myös vaihtaa toiminnan muuttuessa. Laitteessa olevassa
valvontayksikössä voi olla esimerkiksi merkkivalot eri toiminnoille:
vihreä valo ’OK’. Laite on toiminnassa.
oranssi valo ’Raja 1’. Antaa valo- ja äänihälytyksen tilassa sekä valohälytyksen
yleisessä tilassa.
punainen valo ’Raja 2’. Antaa valo- ja äänihälytyksen sekä tilassa että yleisessä
tilassa.
valkoinen valo ’Kutsu huolto’
Kun järjestelmä haistaa liian korkeita kaasupitoisuuksia (Raja 1 tai Raja 2), niin se antaa
hälytyksen. Raja 1 on asetettu siten, että tilasta poistumiselle on aikaa 15 minuuttia ja
raja 2 alle 15 minuuttia. Tilan kaasulinjat voi sulkea myös painamalla ’Hätä seis’ painiketta. Painikkeen lauettua järjestelmä sulkee kaasulinjat ja antaa äänihälytyksen
sekä tilassa että yleisessä tilassa.
Ilmaisin voi antaa myös ns. aiheettoman hälytyksen, jos esimerkiksi kaasusensoreiden
taustaviiva on noussut hälytysrajoille. Äänen saa pois painamalla kyseisen hälyttimen
’esc’-nappia. Tämän jälkeen hälytin on ’Huolto’-tilassa eikä reagoi kaasuihin.
Hälytyksen sattuessa poistu huoneesta, sulje ovi sekä kaasulinjastot, joko sulkemalla
kaasuventtiilit tai painamalla ’Hätä seis’ -nappia ja ilmoita hälytyksestä kaasuvalvontavastaaville. Oheisessa kuvassa (kuva 34) on toimintaohjeet automaattisen
kaasuhälytyksen sattuessa.
74
H
tai
1. Poistu tilasta
2. Sulje ovi
3. Sulje kaasulinjat
4. Ilmoita hälytyksestä
Kuva 34. Ohjeet automaattisen kaasuhälytyksen sattuessa.
Kun tilanne on ohi, niin
• paina kosketusnäytöstä: Hälytyskuittaus;
• selvitä kaasuvuodon syy;
• paina: MV-kuittaus, kaasulinjojen magneettiventtiilit aukeavat sekä
• vapauta ’Hätä seis’ -painike, jos se on laukaissut hälytyksen
7.12 Hätäensiapu
Hätäensiapu on henkeä pelastava ensiapu. Hätäensiavulla pelastat potilaan hengen,
estät hänen tilansa pahenemisen ja kutsut ammattiavun paikalle. Hätätilanteessa on
aina kysymys minuuteista, vakavasti loukkaantunut tai äkillisesti sairastunut tarvitsee
apua nopeasti. Aloita hätäensiapu heti tapahtumapaikalla.
7.12.1 Elvytys
1. Selvitä elvytystarve:
• Koeta herättää elottomalta näyttävä puhuttelemalla ja ravistelemalla häntä.
2. Jos potilas ei herää,
• kutsu apua tai soita hätäilmoitus numeroon 112 sekä
• noudata puhelimessa saamiasi ohjeita.
3. Tarkista hengittääkö potilas:
• avaa hengitystiet kohottamalla potilaan leukaa ylös ja taivuttamalla päätä
taaksepäin;
• katso, liikkuuko potilaan rintakehä ja
• tunnustele ja kuuntele ilman virtausta suusta ja sieraimista.
Jos potilas hengittää, käännä hänet kylkiasentoon hengityksen turvaamiseksi ja
tarkkaile hengitystä.
Jos potilas ei hengitä
4. aloita paineluelvytys:
• aseta toisen kämmenen tyvi rintalastan keskelle ja toinen käsi kädenselän päälle
ja
• paina 30 kertaa käsivarret suorina noin 100 painelua minuutissa niin, että
rintakehä painuu 4-5 cm.
• HUOM! Jos kyseessä on lapsi, aloita 5 puhalluksella.
75
5. Aloita puhalluselvytys:
• kohota leuka ylös, taivuta pää taakse sekä sulje sieraimet peukalolla ja
etusormella ja
• paina huulesi potilaan suulle ja puhalla kaksi rauhallista puhallusta keuhkoihin ja
seuraa samalla rintakehän liikkumista.
6. Kahden onnistuneen puhalluksen jälkeen, mikäli henkilö ei herää eikä hengitä
normaalisti, jatka painelu- ja puhalluselvytystä rytmillä 30 painallusta - 2 puhallusta
kunnes apua tulee tai et itse enää jaksa.
Älä keskeytä elvytystä, ellei potilas osoita virkoamisen merkkejä. Jos potilas alkaa
hengittää, niin käännä hänet kylkiasentoon hengityksen turvaamiseksi ja tarkkaile
hengitystä ja sydämen toimintaa.
7.13 Käytännön toimet onnettomuuden jälkeen
Yleisesti noudatetaan seuraavaa ohjeistusta:
• Tarvittaessa hakeudutaan hoitoon joko työterveysasemalle, terveyskeskukseen
tai muuhun hoitoa antavaan paikkaan.
• Hoitoa antavalle taholle toimitetaan mahdollisimman nopeasti vakuutustodistus
(vrt. luku 1.5), jonka perusteella hoidon kustannukset voi laskuttaa
tapaturmavakuutusyhtiöstä.
- Lomakkeen allekirjoittaa joko tapaturma-asiamies (laboratoriomestari/insinööri, opettaja, työn ohjaaja) tai esimies. Vakuutustodistus voidaan
toimittaa myös jälkikäteen.
- Todistus oikeuttaa myös maksuttomiin lääkkeisiin.
• Työtapaturmasta täytetään yhdessä esimiehen, opettajan, työn ohjaajan tai
työsuojeluvaltuutetun kanssa tapaturma/ammattitauti-ilmoituslomake (vrt. luku
1.5)
- Ilmoitus on tehtävä mahdollisimman pian tapaturman sattumisen jälkeen.
- Lomakkeessa olevat henkilötiedot sekä tapaturmaan liittyvät asiat ja
kooditiedot täytetään huolellisesti.
- Lomake lähetetään oppilaitoksen tapaturma-asiamiehelle. Hän täydentää
lomakkeeseen tulevat muut tiedot.
- Itse maksetut kulut korvataan alkuperäisiä hoito- tai lääkekuitteja vastaan.
- Lääkärintodistus liitetään hakemukseen tai lähetetään erikseen
• Jos tapaturmasta aiheutuu sairaslomaa, siitä pitää saada lääkärintodistus
• Mikäli tapaturma edellyttää kalliita lisätutkimuksia ja hoitoja, pitää niistä
etukäteen pyytää maksusitoumus vahinkovakuutusyhtiöltä.
• Ammattitautiepäilytilanteissa täytetään tapaturma/ammattitauti-ilmoituslomake ja
toimitetaan se liitteineen vahinkovakuutusyhtiöön.
Työtapaturma ja ’läheltä piti’ -tilanteissa täytetään myös mahdollinen oppilaitoksen oma
työtapaturmaraportointikaava (liite 2). Täytetty lomake toimitetaan sen talon työsuojeluhenkilölle (kts. luku 1.3.6), jossa ko. työtapaturma sattui.
76
7.14 Suositukset työpaikan ensiapuvalmiudesta
Oheinen suositus perustuu mm. työturvallisuuslakiin (738/2002) ja työterveyshuoltolakiin (1383/2001). Ohjeistuksen mukaisesti, kun työpaikalla on erityinen tapaturman
vaara (esim. ärsyttävien, syövyttävien ja myrkyllisten aineiden vaara, palo-, räjähdys- tai
sähkötapaturmavaara), on työpaikalla huolehdittava vähintään seuraavista asioista:
1. Ensiapukoulutus
• vähintään yksi EA I -kurssin käynyt kutakin 5 hlön ryhmää, työskentelyaluetta tai
työvuoroa kohti ja tämän lisäksi tarvittavaa erityiskoulutusta;
• EA II -kurssi suositeltava ainakin osalle ensiapukoulutetusta henkilöstöstä sekä
• ensiapukertauskoulutusta 1,5 vuoden välein.
2. Ensiapuvälineet
• Ensiapukaappi, jossa on kutakin alkavaa 25 hlöä kohti
- sidetaitokset (7,5 cm x 7,5 cm) 15 -20 kpl
- ensiapusiteet 2 -3 kpl
- joustositeet (8-10 cm) 2 kpl
- putkiverkkoside (pää/raajakoko) 1 kpl
- teippilaastari 1-2 rll
- kolmioliinat 2 kpl
- sakset
- haavapyyhkeet 8-10 kpl (tai haavan puhdistusainetta 1 plo)
- laastarit (eri koot) 20 kpl tai laastariautomaatti
- elvytyssuoja ja suojakäsineet (tai tartuntasuojapakkaus, joka sisältää
elvytyssuojan, suojakäsineet ja haavapyyhkeen)
• Siirrettävä ensiapupakkaus/-laukku, jossa on
- pieni ensiapuside 2 kpl
- iso ensiapuside 2 kpl
- kolmioliina 1 kpl
- sidetarvikeyksikkö 2
- haavaside 10 x 20 cm 2 kpl
- haavaside 15 x 24cm 2 kpl
- joustoside 8 cm 1 kpl
- kolmioliina 1 kpl
- sidetarvikeyksikkö 3
- suojaside 55 x 60 cm 1 kpl
- suojaside 30 x 60 cm 1 kpl
- joustoside 10 cm 1 kpl
- kolmioliina 2 kpl
- palovammasiteitä
- raajalastat (esim. puhallettavat ilmalastat)
- lämpöpeite/avaruuslakana
• Paarit/kevytpaarit
• Hätäsuihku- ja silmänhuuhteluvälineet, jos roiskevaara iholle tai silmiin
• Ensiapuvälineiden (kaappi, laukku, paarit, hätäsuihku, silmänhuuhteluvälineet)
sijainti tulee olla merkitty opaskilvillä (kts. kuva 28), jotta ne ovat kaikkien
tiedossa
77
•
•
•
Ensiapuvälineet tulee olla helposti saatavilla (ei siis esim. lukkojen takana)
Ensiapuvälineillä tulee olla nimetty vastuuhenkilö, joka huolehtii välineiden
kunnosta ja siisteydestä sekä tarpeen mukaisesti täydentää/huoltaa tarvikkeet
Ensiapuvälineiden läheisyydessä tulee olla hälytysnumerot ja ohjeet
toimenpiteistä tapaturman tai sairaskohtauksen sattuessa (esim. SPR:n
hätäensiapuopas ja työpaikkakohtaiset erityisohjeet).
8 KIRJALLISUUTTA
Anon., HTP-arvot 2007 Haitalliseksi tunnetut pitoisuudet, Sosiaali- ja terveysministeriön
julkaisuja 2007:4, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2007, 71 s.
Anon., Onnettomuuden vaaraa aiheuttavat aineet -turvallisuusohjeet (OVA-ohjeet),
http://www.ttl.fi/ova, 14.11.2008.
Anon., Työterveyslaitos Kemikaaliturvallisuus,
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Kemikaaliturvallisuus, 14.11.2008.
Ensiapuvalmius työpaikoilla,
Tampere 2010, 20 s.
Aluehallintovirasto
työsuojeluhallinto,
Multiprint
Oy,
Heinonen, T., Ongelmajäteopas, Ekokem Oy Ab, Hämeenlinna 2006, 224 s.
Hänninen, H., Ruismäki, M., Seikola, A. ja Slöör, S., Laboratorion perusteet, Edita
Prima Oy, Helsinki 2007, 168 s.
Karinen, K. toim., Työturvallisuus laboratoriossa, Kemian tekniikan osasto, Espoo 2000,
24 s.
Korte, H., Myllyrinne, K., Ensiapu, Wellprint, Espoo 2012, 144 s.
Käyttöturvallisuustiedotteet.
Luhtanen, R. toim., Työpaikan kemikaalilainsäädäntö 2013, Edita Publishing Oy, Juva
2012, 1232 s.
Miettinen-Bellevergue, S., Häkkinen, A., Suominen, M. toim. Vaarallisten aineiden
kuljetus tiellä 2013, Bookwell Oy, Porvoo 2013, 1292 s.
Palo, J., Puhdastilatekstiilit – Teollisuuden asettamat vaatimukset ja kehitystarpeet,
Tampereen ammattikorkeakoulu, Tampere 2006, 59 s.
Pöytsiä, J., Kemikaalilaki – opas valmistajille ja käyttäjille. osat 1 ja 2, 6. uudistettu
painos, Chemas Oy, Helsinki 2005.
Ryhdyttäessä tulityöhön..., 6. painos, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK,
Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2012, 40 s.
78
Yrjänheikki, E. toim. Laboratorio kehittyvänä työympäristönä, , 4. uudistettu painos,
Työterveyslaitos, Helsinki 1996, 168 s.
8.1
Internet-osoitteita
09.01.2015
AGA Oy
Ekokem Oy
Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirasto OSHA
Hätäkeskuslaitos
Poliisi
REACH-neuvonta
Sisäministeriön pelastustoimi
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto
Suomen punainen risti (-> ensiapu)
Säteilyturvakeskus
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)
Työsuojeluhallinto
Työterveyslaitos
Työturvallisuuskeskus
Valtion säädöstietopankki
Valtion ympäristöhallinnon verkkosivu
8.2
http://www.aga.fi
http://www.ekokem.fi
http://osha.europa.eu
http://www.112.fi
http://www.poliisi.fi
http://www.reachneuvonta.fi
http://www.pelastustoimi.fi
http://www.valvira.fi
http://www.redcross.fi
http://www.stuk.fi
http://www.tukes.fi
http://www.tyosuojelu.fi
http://www.ttl.fi
http://www.tyoturva.fi
http://www.finlex.fi
http://www.ymparisto.fi
Kuvalähdeluettelo
1. STUK, 2. REACH-neuvontapalvelu, 4. http://www.unece.org, 5. ja 22.-24. Ekokem
Oy, 6. ja 7 Merck KGaA, 8., 13. ja 28. www.turvamerkit.fi, 9. TKK Puu, 11. Air Liquide,
12. www.pelastustoimi.fi, 14. Standardi SFS-EN 420, 15. BMA Medical supplies direct ja
Temrex, 16. ja 18. Suojalaite Oy, 17. Laservision GmbH, 19. Peltor Oy,
20. LABOPlus, Suojalaite Oy ja Jalas Oy, 21., 26. ja 30.-33. Kimmo Karinen,
22. Asecos GmbH, 27. http://www.paristokierratys.fi, 29. Suojalaite Oy, Tammed Oy ja
Kimmo Karinen.
79
LIITE 1
KÄYTTÖTURVALLISUUSTIEDOTE
Asetuksen (EY) N:o 1907/2006 mukaisesti
Versio 5.1 Muutettu viimeksi 22.05.2013
KOHTA 1: Aineen tai seoksen ja yhtiön tai yrityksen tunnistetiedot
1.1
1.2
Tuotetunnisteet
Kauppanimi
:
Metanoli
Tuotenumero
Tuotemerkki
INDEX-Nro.
REACH-nro
CAS-Nro.
:
:
:
:
:
123456
Kemikaali
603-001-00-X
01-2119433307-44-XXXX
67-56-1
Aineen tai seoksen merkitykselliset tunnistetut käytöt ja käytöt, joita ei suositella
Tunnistetut käyttötavat
1.3
1.4
:
Laboratoriokemikaaleja, Aineiden valmistus
Käyttöturvallisuustiedotteen toimittajan tiedot
Yritys
:
Firma Oy
Katuosoite 1A1
FI-12345 KAUPUNKI
Puhelin
Telefax
Sähköpostiosoite
: +358 9 0123 4567
: +358 9 0123 4567
: [email protected]
Hätäpuhelinnumero
Hätänumero
:
Myrkytystietokeskus +358 9 4711
KOHTA 2: Vaaran yksilöinti
2.1
Aineen tai seoksen luokitus
Luokitus säädöksen (EC) No 1272/2008 mukaisesti.
Syttyvät nesteet (Luokka 2), H225
Välitön myrkyllisyys, Hengitys (Luokka 3), H331
Välitön myrkyllisyys, Ihon kautta (Luokka 3), H311
Välitön myrkyllisyys, Suun kautta (Luokka 3), H301
Elinkohtainen myrkyllisyys - kerta-altistuminen (Luokka 1), H370
Tässä kohdassa mainittujen H-lausekkeiden täydelliset tekstit ovat kohdassa 16.
EU-direktiivien 67/548/ETY tai 1999/45/EY mukainen luokitus
F
Helposti syttyvä
R11
T
Myrkyllinen
R23/24/25, R39/23/24/25
Tässä kohdassa mainittujen R-lausekkeiden täydelliset tekstit ovat kohdassa 16.
2.2
Etiketin ainesosat
Etiketöinti säädöksen (EC) No 1272/2008 mukaisesti.
Varoitusmerkki
Huomiosana
Vaaraohje (et)
H225
H301
H311
H331
H370
Vaara
Helposti syttyvä neste ja höyry.
Myrkyllistä nieltynä.
Myrkyllistä joutuessaan iholle
Myrkyllistä hengitettynä.
Vahingoittaa elimiä.
Ennaltaehkäiseväohje (et)
P210
Suojaa lämmöltä/kipinöiltä/avotulelta/kuumilta pinnoilta. – Tupakointi kielletty.
Sivu 1/16
P260
P280
P301 + P310
P311
Älä hengitä pölyä/ savua/ kaasua/ sumua/ höyryä/ suihketta.
Käytä suojakäsineitä/ suojavaatetusta.
JOS KEMIKAALIA ON NIELTY: Ota välittömästi yhteys
MYRKYTYSTIETOKESKUKSEEN tai lääkäriin.
Ota yhteys MYRKYTYSTIETOKESKUKSEEN tai lääkäriin.
Täydentävät vaaralausekkeet
2.3
ei yhtään
Muut vaaratekijät
Tämän aineen ei katsota olevan pysyvä, kertyvä ja myrkyllinen (PBT)., Tämän aineen ei katsota olevan
erittäin pysyvä ja erittäin kertyvä (vPvB).
KOHTA 3: Koostumus ja tiedot aineosista
3.1
Aineet
Synonyymit
:
Kaava
Molekyylipaino
CAS-Nro.
EY-Nro.
INDEX-Nro.
Rekisteröintinumero
: CH4O
: 32,04 g/mol
: 67-56-1
: 200-659-6
: 603-001-00-X
: 01-2119433307-44-XXXX
Methyl alcohol
Vaaralliset ainesosat Säännöksen (EC) No 1272/2008 mukaisesti
Aineosa
Luokitus
Methanol
CAS-Nro.
EY-Nro.
INDEX-Nro.
Rekisteröintinumero
67-56-1
200-659-6
603-001-00-X
01-2119433307-44-XXXX
Flam. Liq. 2; Acute Tox. 3;
STOT SE 1; H225, H301 +
H311 + H331, H370
Vaaralliset ainesosat Säännöksen 1999/45/EC mukaisesti
Aineosa
Luokitus
Methanol
CAS-Nro.
EY-Nro.
INDEX-Nro.
Rekisteröintinumero
67-56-1
200-659-6
603-001-00-X
01-2119433307-44-XXXX
F, T, R11 - R23/24/25 R39/23/24/25
Pitoisuus
<= 100 %
Pitoisuus
<= 100 %
Tässä osassa mainittujen H- lausekkeiden ja R-fraasien koko teksti, katso osa 16
KOHTA 4: Ensiaputoimenpiteet
4.1
Ensiaputoimenpiteiden kuvaus
Erityiset ohjeet
Otettava yhteys lääkäriin. Näytettävä tätä käyttöturvallisuustiedotetta hoitavalle lääkärille.
Hengitettynä
Jos tuotetta on hengitetty, potilas on siirrettävä raittiiseen ilmaan. Jos potilas ei hengitä, hänelle annetaan
tekohengitystä. Otettava yhteys lääkäriin.
Iholle saatuna
Roiskeet huuhdeltava saippualla ja runsaalla vedellä. Potilas viedään välittömästi sairaalaan. Otettava
yhteys lääkäriin.
Sivu 2/16
Silmäkosketus
Roiskeet huuhdeltava huolellisesti runsaalla vedellä vähintään 15 minuutin ajan sekä otettava yhteys
lääkäriin.
Nieltynä
EI saa oksennuttaa. Tajuttomalle henkilölle ei saa koskaan antaa mitään suun kautta. Suu huuhdellaan
vedellä. Otettava yhteys lääkäriin.
4.2
Tärkeimmät oireet ja vaikutukset, sekä välittömät että viivästyneet
Tärkeimmät oireet ja vaikutukset kuvataan etiketissä (katso kohta 2.2) ja /tai kohta 11
4.3
Mahdollisesti tarvittavaa välitöntä lääketieteellistä apua ja erityishoitoa koskevat ohjeet
tietoja ei ole käytettävissä
KOHTA 5: Palontorjuntatoimenpiteet
5.1
Sammutusaineet
Soveltuvat sammutusaineet
Käytetään vesisumua, alkoholin kestävää vaahtoa, jauhetta tai hiilidioksidia.
5.2
Aineesta tai seoksesta johtuvat erityiset vaarat
Hiilioksidit
5.3
Palontorjuntaa koskevat ohjeet
Mikäli tarpeellista käytettävä paineilmalaitteita tulipalon sammutuksessa.
5.4
Lisätietoja
Vesisuihkua voidaan käyttää avaamattomien säiliöiden jäähdyttämiseen.
KOHTA 6: Toimenpiteet onnettomuuspäästöissä
6.1
Varotoimenpiteet, henkilönsuojaimet ja menettely hätätilanteessa
Käytettävä hengityssuojainta. Vältettävä höyryjen/huurun/kaasun hengittämistä. Huolehdittava riittävästä
ilmanvaihdosta. Poistettava kaikki sytytyslähteet. Evakuoitava henkilökunta turvallisiin alueisiin.
Varottava, etteivät höyryt väkevöidy muodostaen räjähtäviä pitoisuuksia. Höyryt voivat kerääntyä tilojen
alaosiin.
Henkilökohtainen suojaus, katso kohta 8.
6.2
Ympäristöön kohdistuvat varotoimet
Estä lisävuodot ja läikkeet, jos on turvallista tehdä niin. Estettävä tuotteen pääsy viemäristöön.
6.3
Suojarakenteita ja puhdistusta koskevat menetelmät ja -välineet
Vuoto pysäytään ja kerätään sähkömääräysten mukaisesti suojatulla imurilla tai kostealla lakaisulla ja
siirretään astiaan hävitettäväksi paikallisten ja kansallisten säännösten mukaisesti (katso kohta 13).
6.4
Viittaukset muihin kohtiin
Hävitystä varten katso kohta 13.
KOHTA 7: Käsittely ja varastointi
7.1
Turvallisen käsittelyn edellyttämät toimenpiteet
Varottava kemikaalin joutumista iholle ja silmiin. Vältettävä höyryn tai sumun hengittämistä.
Eristettävä sytytyslähteistä - Tupakointi kielletty. Estä varotoimenpitein sähköstaattisen varauksen
muodostuminen.
Katso varotoimenpiteet kohdasta 2.2
7.2
Turvallisen varastoinnin edellyttämät olosuhteet, mukaan luettuina yhteensopimattomuudet
Säilytettävä viileässä paikassa. Säiliö on pidettävä tiiviisti suljettuna kuivassa ja hyvin ilmastoidussa tilassa.
Avatut astiat tulee sulkea huolellisesti ja säilyttää pystyasennossa vuotojen estämiseksi.
7.3
Erityinen loppukäyttö
Osassa käyttötarkoituksia, jotka mainitaan kohdassa 1.2 , mitään muita erityiskäyttöjä ei edellytetä
KOHTA 8: Altistumisen ehkäiseminen ja henkilönsuojaimet
8.1
Valvontaa koskevat muuttujat
Altistuksen raja-arvot
Sivu 3/16
Aineosa
CAS-Nro.
Methanol
67-56-1
Huomautuksia
Arvo
Valvontaa
Peruste
koskevat
muuttujat
HTP-arvot
200 ppm
HTP-arvot - Haitalliseksi tunnetut
8h
270 mg/m3
pitoisuudet
Ihon läpi imeytyvien aineiden elimistöön joutuvia määriä ja
elimistöön joutuneesta aineesta aiheutuvaa vaaraa ei voida näin ollen
arvioida pelkästään ilmapitoisuuksien avulla. Tämän vuoksi näiden
aineiden HTP-arvojen yhteyteen on huomautussarakkeeseen otettu
ihon läpi imeytymisen osoittamiseksi merkintä 'iho'. Monet aineet,
varsinkin voimakkaat hapot tai emäkset, voivat aiheuttaa iholle
jouduttuaan ihon ärsyyntymistä tai syöpymistä.
HTP-arvot
250 ppm
HTP-arvot - Haitalliseksi tunnetut
15 min
330 mg/m3
pitoisuudet
Ihon läpi imeytyvien aineiden elimistöön joutuvia määriä ja
elimistöön joutuneesta aineesta aiheutuvaa vaaraa ei voida näin ollen
arvioida pelkästään ilmapitoisuuksien avulla. Tämän vuoksi näiden
aineiden HTP-arvojen yhteyteen on huomautussarakkeeseen otettu
ihon läpi imeytymisen osoittamiseksi merkintä 'iho'. Monet aineet,
varsinkin voimakkaat hapot tai emäkset, voivat aiheuttaa iholle
jouduttuaan ihon ärsyyntymistä tai syöpymistä.
TWA
200 ppm
Työperäisen altistumisen viiteraja260 mg/m3
arvojen
Tunnistaa mahdollisuuden merkittävään ihon läpi imeytymiseen
Ohjeellinen
Johdettujen vaikutuksettomien altistustasojen (DNEL)
Käyttöalue
Altistumisreitit
Terveysvaikutus
Työntekijät
Hengitys
Akuutit – paikalliset vaikutukset
Työntekijät
Hengitys
Akuutit – systeemiset vaikutukset
Työntekijät
Ihokosketus
Pitkäaikaiset – systeemiset vaikutukset
Työntekijät
Hengitys
Pitkäaikaiset – systeemiset vaikutukset
Työntekijät
Hengitys
Pitkäaikaiset – paikalliset vaikutukset
Kuluttajat
Ihokosketus
Akuutit – paikalliset vaikutukset
Kuluttajat
Hengitys
Akuutit – paikalliset vaikutukset
Kuluttajat
Nieleminen
Akuutit – paikalliset vaikutukset
Kuluttajat
Hengitys
Akuutit – systeemiset vaikutukset
Kuluttajat
Ihokosketus
Pitkäaikaiset – systeemiset vaikutukset
Kuluttajat
Hengitys
Pitkäaikaiset – systeemiset vaikutukset
Kuluttajat
Nieleminen
Pitkäaikaiset – systeemiset vaikutukset
Kuluttajat
Hengitys
Pitkäaikaiset – paikalliset vaikutukset
Työntekijät
Ihokosketus
Akuutit – paikalliset vaikutukset
Arvioitu vaikutukseton pitoisuus (PNEC)
Osasto
Maaperä
Merivesi
Makea vesi
Makean veden sedimentti
Paikan päällä sijaitseva jätteenkäsittelylaitos
8.2
Arvo
260 mg/m 3
260 mg/m 3
40mg/kg BW/d
260 mg/m 3
260 mg/m 3
8mg/kg BW/d
50 mg/m 3
8mg/kg BW/d
50 mg/m 3
8mg/kg BW/d
50 mg/m 3
8mg/kg BW/d
50 mg/m 3
40mg/kg BW/d
Arvo
23,5 mg/kg
15,4 mg/l
154 mg/l
570,4 mg/kg
100 mg/kg
Altistumisen ehkäiseminen
Asianmukaiset tekniset torjuntatoimenpiteet
Varottava aineen joutumista iholle, silmiin ja vaatteisiin. Kädet pestävä ennen taukoa ja välittömästi
tuotteen käsittelyn jälkeen.
Sivu 4/16
Henkilökohtaiset suojaimet
Silmien tai kasvojen suojaus
Kasvosuojat ja suojalasit. Käytä silmien suojaukseen testattuja ja hyväksyttyjä valtion standardien
kuten NIOSH (US) tai EN 166 (EU) mukaisia suojaimia.
Ihonsuojaus
Käsiteltäessä käytettävä suojakäsineitä. Käsineet on tarkistettava ennen käyttöä. Käytä oikeaa
hanskan poistotekniikkaa (älä koske hanskan ulkopintaan) välttääksesi ihokosketusta tämän
aineen kanssa. Hävitä kontaminoituneet käsineet käytön jälkeen voimassa olevien lakien ja hyvien
laboratoriotapojen mukaisesti. Pese ja kuivaa kädet.
Valittujen suojakäsineiden tulee olla EU-direktiivin 89/686/ETY ja siitä johdetun standardin EN 374
mukaisia.
Täysikosketus Materiaali:
butyylikumi
minimikerrospaksuus: 0,3 mm
Läpäisyaika: 480 min
Materiaali testattu: Butoject® (KCL 897, Koko M)
Roiske kosketus Materiaali:
Nitriilikumi
minimikerrospaksuus: 0,4 mm
Läpäisyaika: 31 min
Materiaali testattu: Camatril® (KCL 730, Koko M)
tietolähde: KCL GmbH, D-36124 Eichenzell, Puhelin +49 (0)6659 87300, Sähköposti
[email protected], Testausmenetelmä: EN374
Jos käsineitä käytetään liuoksessa tai sekoitetaan muiden aineiden kanssa sekä EN 374:stä
poikkeavissa olosuhteissa, on otettava yhteyttä EU-hyväksyttyjen käsineiden toimittajaan. Tämä
suositus on ainoastaan neuvoa antava ja- tai tarvitsee viralliselta hygieenikolta ja
työsuojeluvaltuutetulta arvioinnin asiakkaitten erityistilanteen odotetusta käyttötavasta. Sitä ei pidä
tulkita niin, että suositeltaisiin jotain tiettyä skenaariota.
Kehon suojaus
Kemikaaleilta suojaava kokovartalopuku, Palonkestävä antistaattinen suojapuku, suojavälineiden
tyyppi on valittava tietyllä työpaikalla olevan vaarallisen aineen pitoisuuden ja määrän mukaan.
Hengityksensuojaus
Kun riskiarviointi osoittaa, että kaasunaamaria tulee käyttää, niin käytä kokokaasunaamaria, jossa on
monisuodatin (US) tai ABEK (EN 14387) suodatinpatruuna. Jos kaasunaamari on ainoa suojain, käytä
kaasunaamareita ja valtion standardien kuten NIOSH (USA) ja CEN(EU) testaamia ja hyväksymiä
välineitä.
Ympäristöaltistumisen ehkäiseminen
Estä lisävuodot ja läikkeet, jos on turvallista tehdä niin. Estettävä tuotteen pääsy viemäristöön.
KOHTA 9: Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet
9.1
Fysikaalisia ja kemiallisia perusominaisuuksia koskevat tiedot
a) Olomuoto
Muoto: neste
Väri: väritön
b) Haju
katkera
c)
tietoja ei ole käytettävissä
Hajukynnys
d) pH
tietoja ei ole käytettävissä
e) Sulamis- tai
jäätymispiste
Sulamispiste/sulamisalue: -98 °C
f)
64,7 °C
Kiehumispiste ja
kiehumisalue
g) Leimahduspiste
9,7 °C - suljettu kuppi
Sivu 5/16
9.2
h) Haihtumisnopeus
tietoja ei ole käytettävissä
i)
Syttyvyys (kiinteät
aineet, kaasut)
tietoja ei ole käytettävissä
j)
Ylin/alin syttyvyys- tai
räjähdysraja
Räjähdysraja, ylempi: 36 %(V)
Räjähdysraja, alempi: 6 %(V)
k)
Höyrynpaine
130,3 hPa ajan 20,0 °C
546,6 hPa ajan 50,0 °C
169,27 hPa ajan 25,0 °C
l)
Höyryntiheys
1,11
m) Suhteellinen tiheys
tietoja ei ole käytettävissä
n) Vesiliukoisuus
täysin sekoittuva
o) Jakautumiskerroin: noktanoli/vesi
log Pow: -0,77
p) Itsesyttymislämpötila
455,0 °C ajan 1.013 hPa
q) Hajoamislämpötila
tietoja ei ole käytettävissä
r)
Viskositeetti
tietoja ei ole käytettävissä
s)
Räjähtävyys
Ei räjähtävä
t)
Hapettavuus
Ainetta tai seosta ei ole luokiteltu hapettavaksi.
Muu turvallisuusohje
Minimisyttymisenergia
0,14 mJ
Johtokyky
< 1 µS/cm
Suhteellinen
höyryntiheys
1,11
KOHTA 10: Stabiilisuus ja reaktiivisuus
10.1
Reaktiivisuus
tietoja ei ole käytettävissä
10.2
Kemiallinen stabiilisuus
Stabiili suositeltavissa varasto-olosuhteissa.
10.3
Vaarallisten reaktioiden mahdollisuus
tietoja ei ole käytettävissä
10.4
Vältettävät olosuhteet
Kuumuus, liekit ja kipinät. Hyvin suuret lämpötilat ja suora auringonpaiste.
10.5
Yhteensopimattomat materiaalit
Happokloridit, Happoanhydridit, Hapettavat aineet, Alkalimetallit, Pelkistävät aineet, Hapot
10.6
Vaaralliset hajoamistuotteet
Muut haitalliset hajoamistuotteet - tietoja ei ole käytettävissä
Tulipalon sattuessa katso kohta 5
KOHTA 11: Myrkyllisyyteen liittyvät tiedot
11.1
Tiedot myrkyllisistä vaikutuksista
Välitön myrkyllisyys
LDLO (lowest published lethal dose) Suun kautta - Ihminen - 143 mg/kg
Huomautuksia: Keuhkot, rintaontelo tai hengitys: hengenahdistus (dyspnea). Nieleminen voi aiheuttaa
vatsalaukun ja ohutsuolistoseudun ärsytystä, pahoinvointia, oksentelua ja ripulia.
Sivu 6/16
LD50 Suun kautta - rotta - 1.187 - 2.769 mg/kg
LC50 Hengitys - rotta - 4 h - 128,2 mg/l
LC50 Hengitys - rotta - 6 h - 87,6 mg/l
LD50 Ihon kautta - kani - 17.100 mg/kg
Ihosyövyttävyys/ihoärsytys
Iho - kani
Tulos: Ei ärsytä ihoa
Vakava silmävaurio/silmä-ärsytys
Silmät - kani
Tulos: Ei aiheuta silmien ärsytystä
Hengitysteiden tai ihon herkistyminen
Maksimisaatiotesti - marsut
Ei aiheuta ihon herkistymistä.
(OECD TG 406)
Sukusolujen perimää vaurioittavat vaikutukset
Ames-testi
S. Typhimurium
Tulos: negatiivinen
in vitro -analyysi (pullossa)
fibroblast
Tulos: negatiivinen
Mutaatio nisäkkäiden somaattisissa soluissa.
Mutageenisuus (in vivo nisäkkään luuytimen sytogeneettinen testi, kromosomianalyysi)
hiiri - uros ja naaras
Tulos: negatiivinen
Syöpää aiheuttavat vaikutukset
IARC:
Tämän tuotteen yksikään aineosa, jota on vähintään 0,1 %, ei ole todennäköinen,
mahdollinen tai todistetusti syöpää aiheuttava aine IARC:n mukaan.
Lisääntymiselle vaaralliset vaikutukset
Ei luokiteltavissa sikiövaurioita aiheuttavaksi
Hedelmällisyysvaikutusten luokittelu ei ole mahdollista nykyisten tietojen perusteella.
Elinkohtainen myrkyllisyys - kerta-altistuminen
Vahingoittaa elimiä.
Elinkohtainen myrkyllisyys - toistuva altistuminen
Ainetta tai seosta ei ole luokiteltu erityiseksi kohde-elimessä ilmeneväksi myrkyksi, toistuva altistuminen.
Aspiraatiovaara
Ei aspiraatiovaaraa koskevaa luokitusta.
Muut tiedot
RTECS: PC1400000
Metyylialkoholi voi nieltynä aiheuttaa kuoleman tai sokeutumisen.
Vaikutukset nieltynä sisältää:, Päänsärky, Huimaus, Uneliaisuus, metabolinen asidoosi, Kooma,
Kohtaukset.
Oireet voivat ilmetä viivästyneenä., Vahingot, jotka kohdistuvat elimiin:, Maksa, Munuainen
KOHTA 12: Tiedot vaarallisuudesta ympäristölle
12.1
Myrkyllisyys
Myrkyllisyys kalalle
kuolleisuus LC50 - Lepomis macrochirus - 15.400,0 mg/l - 96 h
NOEC - Oryzias latipes - 7.900 mg/l - 200 h
Myrkyllisyys Daphnialle
ja muille veden
selkärangattomille
Myrkyllisyys leville
EC50 - Daphnia magna (vesikirppu) - > 10.000,00 mg/l - 48 h
Kasvun estäminen EC50 - Scenedesmus capricornutum (järvilevä) - 22.000,0
Sivu 7/16
mg/l - 96 h
12.2
12.3
Pysyvyys ja hajoavuus
Biologinen hajoavuus
aerobinen - Altistumisaika 5 d
Tulos: 72 % - nopeasti biohajoava
Biokemiallinen
hapenkulutus (BOD)
600 - 1.120 mg/g
Kemiallinen
hapenkulutus (COD)
1.420 mg/g
Teoreettinen
hapenkulutus
1.500 mg/g
Biokertyvyys
Biokertyminen
Cyprinus carpio (karppi) - 72 d
ajan 20 °C - 5 mg/l
Biokertyvyystekijä (BCF): 1,0
12.4
Liikkuvuus maaperässä
Ei imeydy maa-ainekseen.
12.5
PBT- ja vPvB-arvioinnin tulokset
Tämän aineen ei katsota olevan pysyvä, kertyvä ja myrkyllinen (PBT)., Tämän aineen ei katsota olevan
erittäin pysyvä ja erittäin kertyvä (vPvB).
12.6
Muut haitalliset vaikutukset
Muuta ekologista tietoa
Vältettävä päästämistä ympäristöön.
Pysyvyys vedessä
ajan 19 °C83 - 91 % - 72 h
Huomautuksia: Hydrolysoituu jotuessaan kosketukseen veden
kanssa.Hydrolysoituu helposti.
KOHTA 13: Jätteiden käsittelyyn liittyvät näkökohdat
13.1
Jätteiden käsittelymenetelmät
Tuote
Poltetaan valvotusti laitteistolla, jossa on jälkipoltin ja kaasunpesujärj herkkä syttyvyys. Ylijäämät ja ei
kierrätettävät liuottimet on tarjottava hyväksytylle jätteenkäsittelylaitokselle.
Likaantunut pakkaus
Hävitettävä kuten käyttämätön tuote.
KOHTA 14: Kuljetustiedot
14.1
YK-numero
ADR/RID: 1230
IMDG: 1230
IATA: 1230
14.2
Kuljetuksessa käytettävä virallinen nimi
ADR/RID: METANOLI
IMDG:
METHANOL
IATA:
Methanol
14.3
Kuljetuksen vaaraluokka
ADR/RID: 3 (6.1)
IMDG: 3 (6.1)
IATA: 3 (6.1)
Pakkausryhmä
ADR/RID: II
IMDG: II
IATA: II
Ympäristövaarat
ADR/RID: ei
IMDG Marine pollutant: no
IATA: no
14.4
14.5
14.6
Erityiset varotoimet käyttäjälle
tietoja ei ole käytettävissä
Sivu 8/16
KOHTA 15: Lainsäädäntöä koskevat tiedot
Tämä käyttöturvallisuustiedote täyttää Asetuksen (EY) N:o 1907/2006 vaatimukset.
15.1 Nimenomaisesti ainetta tai seosta koskevat turvallisuus-, terveys- ja ympäristösäännökset tai lainsäädäntö
tietoja ei ole käytettävissä
15.2
Kemikaaliturvallisuusarviointi
Tälle aineelle on suoritettu kemikaaliturvallisuusarviointi.
KOHTA 16: Muut tiedot
Kohdissa 2 ja 3 mainittujen H-lausekkeiden täydelliset tekstit.
Acute Tox.
Flam. Liq.
H225
H301
H301 + H311 +
H331
H311
H331
H370
Välitön myrkyllisyys
Syttyvät nesteet
Helposti syttyvä neste ja höyry.
Myrkyllistä nieltynä.
Myrkyllistä nieltynä, joutuessaan iholle tai hengitettynä
Myrkyllistä joutuessaan iholle.
Myrkyllistä hengitettynä.
Vahingoittaa elimiä.
R-lausekkeiden koko teksti, joihin viitataan kohdissa 2 ja 3
F
T
R11
R23/24/25
R39/23/24/25
Helposti syttyvä
Myrkyllinen
Helposti syttyvää.
Myrkyllistä hengitettynä, joutuessaan iholle ja nieltynä.
Myrkyllistä: erittäin vakavien pysyvien vaurioiden vaara hengitettynä, joutuessaan
iholle ja nieltynä.
Lisätietoja
Yllä olevat tiedot ovat tämänhetkisen tietämyksen mukaan oikeita, mutta niitä voidaan käyttää vain
ohjeellisina. Tämän dokumentin sisältö perustuu tämänhetkiseen tietämykseen ja se soveltuu
tuotteeseen huomioiden asianmukaiset turvatoimenpiteet. Se ei takaa tuotteen ominaisuuksia. Firma ei
vastaa minkäänlaisista tuotteen käsittelystä aiheutuneista vahingoista.
Sivu 9/16
Liite: Altistumisskenaariolla
Tunnistetut käyttötavat:
Käyttö: Käyttö kemiallisena välituotteena
SU 3: Teolliset käytöt: Aineiden käyttö sellaisinaan tai valmisteissa teollisuustoimipaikoissa
SU 3, SU9: Teolliset käytöt: Aineiden käyttö sellaisinaan tai valmisteissa teollisuustoimipaikoissa,
Hienokemikaalien valmistus
PC19: Välituotteet
PROC1: Käyttö suljetussa prosessissa, jossa altistuminen ei ole todennäköistä.
PROC2: Käyttö suljetussa jatkuvassa prosessissa, jossa esiintyy satunnaista hallittua altistumista
PROC3: Käyttö suljetussa panosprosessissa (synteesi tai formulointi)
PROC4: Käyttö eräprosesseissa ja muissa prosesseissa (synteesi), joissa on altistumisen mahdollisuus
PROC8b: Aineen tai valmisteen siirtäminen säiliöihin tai säiliöistä erillisissä tiloissa
PROC15: Käyttö laboratorioaineena
ERC1, ERC4, ERC6a: Aineiden valmistus, Jalostuksen apuaineiden teollinen käyttö prosesseis-sa ja
tuotteissa mutta ei esineiden osana, Teollinen käyttö muun aineen valmistuksessa (välituotteiden käyttö)
Käyttö: Valmisteiden formulointi
SU 3: Teolliset käytöt: Aineiden käyttö sellaisinaan tai valmisteissa teollisuustoimipaikoissa
SU 10: Valmisteiden sekoittaminen ja/ tai uudelleenpakkaaminen (metalliseoksia lukuun ottamatta)
PROC2: Käyttö suljetussa jatkuvassa prosessissa, jossa esiintyy satunnaista hallittua altistumista
PROC3: Käyttö suljetussa panosprosessissa (synteesi tai formulointi)
PROC4: Käyttö eräprosesseissa ja muissa prosesseissa (synteesi), joissa on altistumisen mahdollisuus
PROC8b: Aineen tai valmisteen siirtäminen säiliöihin tai säiliöistä erillisissä tiloissa
PROC9: Aineen tai valmisteen siirto pieniin astioihin (erityinen täyttö- ja punnituslinja)
PROC15: Käyttö laboratorioaineena
ERC2: Valmisteiden formulointi
Käyttö: Jalostuksen apuaineiden teollinen käyttö prosesseis-sa ja tuotteissa mutta ei esineiden
osana
SU 3: Teolliset käytöt: Aineiden käyttö sellaisinaan tai valmisteissa teollisuustoimipaikoissa
SU 3, SU9: Teolliset käytöt: Aineiden käyttö sellaisinaan tai valmisteissa teollisuustoimipaikoissa,
Hienokemikaalien valmistus
PC20: Määrittämättömät aineet, kuten pH-säätöaineet, hiutaloittamisaineet, saostusaineet ja neutraloimisaineet
PC21: Laboratoriokemikaalit
PROC1: Käyttö suljetussa prosessissa, jossa altistuminen ei ole todennäköistä.
PROC2: Käyttö suljetussa jatkuvassa prosessissa, jossa esiintyy satunnaista hallittua altistumista
PROC3: Käyttö suljetussa panosprosessissa (synteesi tai formulointi)
PROC4: Käyttö eräprosesseissa ja muissa prosesseissa (synteesi), joissa on altistumisen mahdollisuus
PROC8b: Aineen tai valmisteen siirtäminen säiliöihin tai säiliöistä erillisissä tiloissa
PROC9: Aineen tai valmisteen siirto pieniin astioihin (erityinen täyttö- ja punnituslinja)
PROC10: Levittäminen telalla tai siveltimellä
PROC15: Käyttö laboratorioaineena
ERC4, ERC6b: Jalostuksen apuaineiden teollinen käyttö prosesseissa ja tuotteissa mutta ei esineiden
osana, Reaktiivisten jalostuksen apuaineiden teollinen käyttö
Käyttö: Käyttö laboratorioreagenssina
SU 22: Ammattikäytöt: Julkinen sektori (hallinto, koulutus, viihde, palvelut ja ammattilaiset)
SU 3, SU 22, SU24: Teolliset käytöt: Aineiden käyttö sellaisinaan tai valmisteissa teollisuustoimipaikoissa,
Ammattikäytöt: Julkinen sektori (hallinto, koulutus, viihde, palvelut ja ammattilaiset), Tieteellinen tutkimus
ja kehitys
PC19: Välituotteet
PC20: Määrittämättömät aineet, kuten pH-säätöaineet, hiutaloittamisaineet, saostusaineet ja neutraloimisaineet
PC21: Laboratoriokemikaalit
PROC10: Levittäminen telalla tai siveltimellä
PROC15: Käyttö laboratorioaineena
ERC4, ERC6a, ERC6b: Jalostuksen apuaineiden teollinen käyttö prosesseissa ja tuotteissa mutta ei
Sivu 10/16
esineiden osana, Teollinen käyttö muun aineen valmistuksessa (välituotteiden käyttö), Reaktiivisten
jalostuksen apuaineiden teollinen käyttö
1. Altistumisskenaarion lyhyt otsikko: Käyttö kemiallisena välituotteena
Pää-käyttäjäryhmät
Loppukäyttöalat
Kemikaaliluokka
Prosessikategoria
Ympäristöpäästöluokat
:
:
:
:
:
SU 3
SU 3, SU9
PC19
PROC1, PROC2, PROC3, PROC4, PROC8b, PROC15
ERC1, ERC4, ERC6a:
2. Altistumisskenaariolla
2.1 Myötävaikuttava skenaario ympäristöaltistumisen estämiseksi koskien: ERC1, ERC4, ERC6a
Tuotteen ominaisuudet
Aineen pitoisuus seoksessa/esineessä : Kattaa aineen pitoisuuden tuotteessa: enintään 100 % (jollei
ole toisin mainittu).
2.2 Myötävaikuttava skenaario työntekijän altistumisen estämiseksi koskien: PROC1, PROC2, PROC3,
PROC4, PROC8b, PROC15, PC19
Tuotteen ominaisuudet
Aineen pitoisuus seoksessa/esineessä : Kattaa aineen pitoisuuden tuotteessa: enintään 100 % (jollei
ole toisin mainittu).
Fyysinen muoto (käytön aikana)
: Helposti haihtuva neste
Käytön tiheys ja kesto
Levityksen kesto
Käytön toistuvuus
: >4h
: 220 vuorokautta/vuosi
Muut työntekijöiden altistumiseen vaikuttavat käyttöolosuhteet
Ulkona / Sisällä
: Sisällä
Tekniset olosuhteet ja toimenpiteet
Hyvä työkäytäntö välttämätön., Käytettävä ainoastaan tiloissa, joissa on riittävä ilmanvaihto.
Organisaation toimenpiteet päästöjen, leviämisen ja altistumisen estämiseksi/rajoittamiseksi
Huolehdi siitä, että työntekijät on koulutettu pitämään altistumiset mahdollisimman vähissä.
Henkilökohtaista suojavarustusta, hygieniaa ja terveyden arviointia koskevat olosuhteet ja
toimenpiteet
Käytä sopivia, EN374 mukaisesti testattuja käsineitä., Henkilökohtainen suojaus, katso kohta 8.
3. Altistuksen arviointi ja viittaus sen lähteeseen
Ympäristö
Kemikaali|turvallisuus|arviointi suoritettiin Reach-artiklan 14(3), Lii te I, kappaleet 3 (Ympäristöriskien
arviointi)
ja 4 (PBT/vPvB-arviointi) mukaisesti. Koska vaaraa ei löydetty, altistusmääritys ja riskin kuvaam inen eivät
ole
tarpeen (REACH Liite I kappale 5.0).
Työntekijät
Myötävaikut
tava
skenaario
Altistumisen
arviointimene
telmä
Erityisolosuhteet
Arvo
Altistumistaso
RCR*
PROC1
ECETOC TRA
Hengitys
0,01 mg/m 3
0
PROC1
ECETOC TRA
Ihon kautta
ECETOC TRA
0,34 mg/kg
BW/d
6,67 mg/m 3
0,009
PROC2
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Hengitys
0,026
Sivu 11/16
PROC2
ECETOC TRA
PROC3
ECETOC TRA
PROC3
ECETOC TRA
PROC4
ECETOC TRA
PROC4
ECETOC TRA
PROC8b
ECETOC TRA
PROC8b
ECETOC TRA
PROC15
ECETOC TRA
PROC15
ECETOC TRA
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Ihon kautta
13,33 mg/kg
BW/d
0,34 mg/kg
BW/d
13,33 mg/m 3
0,333
0,172
Hengitys
6,86 mg/kg
BW/d
13,33 mg/m 3
Hengitys
6 mg/m 3
0,023
Ihon kautta
6,86 mg/kg
BW/d
0,34 mg/kg
BW/d
6,67 mg/m 3
0,172
Ihon kautta
Hengitys
Ihon kautta
Ihon kautta
Hengitys
0,009
0,051
0,051
0,009
0,026
*Riskinluonnehdinnan suhde
4. Ohjeita jatkokäyttäjälle sen arvioimiseksi, työskenteleekö hän altistumisskenaarion asettamissa
rajoissa
Ks. seuraavat dokumentit: ECHA Guidance on information requirements and chemical safety
assessment Chapter R.12: Use descriptor system; ECHA Guidance for downstream users; ECHA
Guidance on information requirements an d chemical safety assessment Part D: Exposure Scenario
Building, Part E: Risk Characterisation and Part G: Extending the SDS; VCI/Cefic REACH Pr actical
Guides on Exposure Assessment and Communications in the Supply C hain; CEFIC Guidance
Specific Environmental Release Categories (SPERCs).
1. Altistumisskenaarion lyhyt otsikko: Valmisteiden formulointi
Pää-käyttäjäryhmät
Loppukäyttöalat
Prosessikategoria
Ympäristöpäästöluokat
:
:
:
:
SU 3
SU 10
PROC2, PROC3, PROC4, PROC8b, PROC9, PROC15
ERC2:
2. Altistumisskenaariolla
2.1 Myötävaikuttava skenaario ympäristöaltistumisen estämiseksi koskien: ERC2
Tuotteen ominaisuudet
Aineen pitoisuus seoksessa/esineessä : Kattaa aineen pitoisuuden tuotteessa: enintään 100 % (jollei
ole toisin mainittu).
2.2 Myötävaikuttava skenaario työntekijän altistumisen estämiseksi koskien: PROC2, PROC3, PROC4,
PROC8b, PROC9, PROC15
Tuotteen ominaisuudet
Aineen pitoisuus seoksessa/esineessä : Kattaa aineen pitoisuuden tuotteessa: enintään 100 % (jollei
ole toisin mainittu).
Fyysinen muoto (käytön aikana)
: Helposti haihtuva neste
Käytön tiheys ja kesto
Levityksen kesto
Käytön toistuvuus
: >4h
: 220 vuorokautta/vuosi
Muut työntekijöiden altistumiseen vaikuttavat käyttöolosuhteet
Ulkona / Sisällä
: Sisällä
Tekniset olosuhteet ja toimenpiteet
Käytettävä ainoastaan tiloissa, joissa on riittävä ilmanvaihto., Hyvä työkäytäntö välttämätön.
Organisaation toimenpiteet päästöjen, leviämisen ja altistumisen estämiseksi/rajoittamiseksi
Sivu 12/16
Huolehdi siitä, että työntekijät on koulutettu pitämään altistumiset mahdollisimman vähissä.
Henkilökohtaista suojavarustusta, hygieniaa ja terveyden arviointia koskevat olosuhteet ja
toimenpiteet
Käytä sopivia, EN374 mukaisesti testattuja käsineitä., Henkilökohtainen suojaus, katso kohta 8.
3. Altistuksen arviointi ja viittaus sen lähteeseen
Ympäristö
Kemikaali|turvallisuus|arviointi suoritettiin Reach-artiklan 14(3), Liite I, kappaleet 3 (Ympäristöriskien
arviointi)
ja 4 (PBT/vPvB-arviointi) mukaisesti. Koska vaaraa ei löydetty, altistusmääritys ja riskin kuvaaminen eivät
ole tarpeen (REACH Liite I kappale 5.0).
Työntekijät
Myötävaikut
tava
skenaario
Altistumisen
arviointimene
telmä
Erityisolosuhteet
Arvo
Altistumistaso
RCR*
PROC2
ECETOC TRA
Hengitys
6,67 mg/m 3
0,026
PROC2
ECETOC TRA
Ihon kautta
ECETOC TRA
13,33 mg/kg
BW/d
13,33 mg/m 3
0,333
PROC3
PROC3
ECETOC TRA
ECETOC TRA
0,34 mg/kg
BW/d
13,33 mg/m 3
0,009
PROC4
PROC4
ECETOC TRA
ECETOC TRA
6,86 mg/kg
BW/d
6 mg/m 3
0,172
PROC8b
PROC8b
ECETOC TRA
ECETOC TRA
6,86 mg/kg
BW/d
26,67 mg/m 3
0,172
PROC9
PROC9
ECETOC TRA
ECETOC TRA
6,86 mg/kg
BW/d
6,67 mg/m 3
0,172
PROC15
PROC15
ECETOC TRA
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
0,34 mg/kg
BW/d
0,009
Hengitys
Ihon kautta
Hengitys
Ihon kautta
Hengitys
Ihon kautta
Hengitys
Ihon kautta
Hengitys
Ihon kautta
0,051
0,051
0,023
0,103
0,026
*Riskinluonnehdinnan suhde
4. Ohjeita jatkokäyttäjälle sen arvioimiseksi, työskenteleekö hän altistumisskenaarion asettamissa
rajoissa
Ks. seuraavat dokumentit: ECHA Guidance on information requirements and chemical safety
assessment Chapter R.12: Use descriptor system; ECHA Guidance for downstream users; ECHA
Guidance on information requirements an d chemical safety assessment Part D: Exposure Scenario
Building, Part E: Risk Characterisation and Part G: Extending the SDS; VCI/Cefic REACH Pr actical
Guides on Exposure Assessment and Communications in the Supply C hain; CEFIC Guidance
Specific Environmental Release Categories (SPERCs).
1. Altistumisskenaarion lyhyt otsikko: Jalostuksen apuaineiden teollinen käyttö prosesseis-sa ja
tuotteissa mutta ei esineiden osana
Pää-käyttäjäryhmät
Loppukäyttöalat
: SU 3
: SU 3, SU9
Sivu 13/16
Kemikaaliluokka
Prosessikategoria
Ympäristöpäästöluokat
: PC20, PC21
: PROC1, PROC2, PROC3, PROC4, PROC8b, PROC9,
PROC10, PROC15
: ERC4, ERC6b:
2. Altistumisskenaariolla
2.1 Myötävaikuttava skenaario ympäristöaltistumisen estämiseksi koskien: ERC4, ERC6b
Tuotteen ominaisuudet
Aineen pitoisuus seoksessa/esineessä : Kattaa aineen pitoisuuden tuotteessa: enintään 100 % (jollei
ole toisin mainittu).
2.2 Myötävaikuttava skenaario työntekijän altistumisen estämiseksi koskien: PROC1, PROC2, PROC3,
PROC4, PROC8b, PROC9, PROC10, PROC15, PC20, PC21
Tuotteen ominaisuudet
Aineen pitoisuus seoksessa/esineessä : Kattaa aineen pitoisuuden tuotteessa: enintään 100 % (jollei
ole toisin mainittu).
Fyysinen muoto (käytön aikana)
: Helposti haihtuva neste
Käytön tiheys ja kesto
Levityksen kesto
Käytön toistuvuus
: >4h
: 220 vuorokautta/vuosi
Muut työntekijöiden altistumiseen vaikuttavat käyttöolosuhteet
Ulkona / Sisällä
: Sisällä
Tekniset olosuhteet ja toimenpiteet
Käytettävä ainoastaan tiloissa, joissa on riittävä ilmanvaihto., Hyvä työkäytäntö välttämätön.
Organisaation toimenpiteet päästöjen, leviämisen ja altistumisen estämiseksi/rajoittamiseksi
Huolehdi siitä, että työntekijät on koulutettu pitämään altistumiset mahdollisimman vähissä.
Henkilökohtaista suojavarustusta, hygieniaa ja terveyden arviointia koskevat olosuhteet ja
toimenpiteet
Käytä sopivia, EN374 mukaisesti testattuja käsineitä., Henkilökohtainen suojaus, katso kohta 8.
3. Altistuksen arviointi ja viittaus sen lähteeseen
Ympäristö
Kemikaali|turvallisuus|arviointi suoritettiin Reach-artiklan 14(3), Liite I, kappaleet 3 (Ympäristöriskien
arviointi)
ja 4 (PBT/vPvB-arviointi) mukaisesti. Koska vaaraa ei löydetty, altistusmääritys ja riskin kuvaaminen eivät
ole tarpeen (REACH Liite I kappale 5.0).
Työntekijät
Myötävaikut
tava
skenaario
Altistumisen
arviointimene
telmä
Erityisolosuhteet
Arvo
Altistumistaso
RCR*
PROC1
ECETOC TRA
Ihon kautta
ECETOC TRA
Hengitys
0,34 mg/kg
BW/d
0,01 mg/m 3
0,009
PROC1
PROC2
ECETOC TRA
Hengitys
6,67 mg/m 3
0,026
PROC2
ECETOC TRA
Ihon kautta
ECETOC TRA
13,33 mg/kg
BW/d
13,33 mg/m 3
0,333
PROC3
PROC3
ECETOC TRA
ECETOC TRA
0,34 mg/kg
BW/d
6,86 mg/kg
0,009
PROC4
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
Hengitys
Ihon kautta
Ihon kautta
0
0,051
0,172
Sivu 14/16
PROC4
ECETOC TRA
PROC8b
ECETOC TRA
PROC8b
ECETOC TRA
PROC9
ECETOC TRA
PROC9
ECETOC TRA
PROC10
ECETOC TRA
PROC10
ECETOC TRA
PROC15
ECETOC TRA
PROC15
ECETOC TRA
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Hengitys
Ihon kautta
BW/d
13,33 mg/m 3
0,051
6,86 mg/kg
BW/d
6 mg/m 3
0,172
0,172
Hengitys
6,86 mg/kg
BW/d
26,67 mg/m 3
Hengitys
53,33 mg/m 3
0,205
Ihon kautta
21,94 mg/kg
BW/d
6,67 mg/m 3
0,549
0,34 mg/kg
BW/d
0,009
Hengitys
Ihon kautta
Hengitys
Ihon kautta
0,023
0,103
0,026
*Riskinluonnehdinnan suhde
4. Ohjeita jatkokäyttäjälle sen arvioimiseksi, työskenteleekö hän altistumisskenaarion asettamissa
rajoissa
Ks. seuraavat dokumentit: ECHA Guidance on information requirements and chemical safety
assessment Chapter R.12: Use descriptor system; ECHA Guidance for downstream users; ECHA
Guidance on information requirements an d chemical safety assessment Part D: Exposure Scenario
Building, Part E: Risk Characterisation and Part G: Extending the SDS; VCI/Cefic REACH Pr actical
Guides on Exposure Assessment and Communications in the Supply C hain; CEFIC Guidance
Specific Environmental Release Categories (SPERCs).
1. Altistumisskenaarion lyhyt otsikko: Käyttö laboratorioreagenssina
Pää-käyttäjäryhmät
Loppukäyttöalat
Kemikaaliluokka
Prosessikategoria
Ympäristöpäästöluokat
:
:
:
:
:
SU 22
SU 3, SU 22, SU24
PC19, PC20, PC21
PROC10, PROC15
ERC4, ERC6a, ERC6b:
2. Altistumisskenaariolla
2.1 Myötävaikuttava skenaario ympäristöaltistumisen estämiseksi koskien: ERC4, ERC6a, ERC6b
Tuotteen ominaisuudet
Aineen pitoisuus seoksessa/esineessä : Kattaa aineen pitoisuuden tuotteessa: enintään 100 % (jollei
ole toisin mainittu).
2.2 Myötävaikuttava skenaario työntekijän altistumisen estämiseksi koskien: PROC10, PROC15, PC19,
PC20, PC21
Tuotteen ominaisuudet
Aineen pitoisuus seoksessa/esineessä : Kattaa aineen pitoisuuden tuotteessa: enintään 100 % (jollei
ole toisin mainittu).
Fyysinen muoto (käytön aikana)
: Helposti haihtuva neste
Käytön tiheys ja kesto
Levityksen kesto
Käytön toistuvuus
: >4h
: 220 vuorokautta/vuosi
Muut työntekijöiden altistumiseen vaikuttavat käyttöolosuhteet
Ulkona / Sisällä
: Sisällä
Tekniset olosuhteet ja toimenpiteet
Sivu 15/16
Käytettävä ainoastaan tiloissa, joissa on riittävä ilmanvaihto., Hyvä työkäytäntö välttämätön.
Organisaation toimenpiteet päästöjen, leviämisen ja altistumisen
estämiseksi/rajoittamiseksi
Huolehdi siitä, että työntekijät on koulutettu pitämään altistumiset mahdollisimman vähissä.
Henkilökohtaista suojavarustusta, hygieniaa ja terveyden arviointia koskevat
olosuhteet ja toimenpiteet
Käytä sopivia, EN374 mukaisesti testattuja käsineitä., Henkilökohtainen suojaus, katso kohta 8.
3. Altistuksen arviointi ja viittaus sen lähteeseen
Ympäristö
Kemikaali|turvallisuus|arviointi suoritettiin Reach-artiklan 14(3), Liite I, kappaleet 3
(Ympäristöriskien arviointi)
ja 4 (PBT/vPvB-arviointi) mukaisesti. Koska vaaraa ei löydetty, altistusmääritys ja riskin
kuvaaminen eivät ole tarpeen (REACH Liite I kappale 5.0).
Työntekijät
Myötävaikut
tava
skenaario
Altistumisen
arviointimene
telmä
Erityisolosuhteet
Arvo
Altistumistaso
RCR*
PROC10
ECETOC TRA
Hengitys
53,33 mg/m 3
0,205
PROC10
ECETOC TRA
Ihon kautta
ECETOC TRA
21,94 mg/kg
BW/d
6,67 mg/m 3
0,549
PROC15
PROC15
ECETOC TRA
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
Pakokaasujen
kohdepoistolla
0,34 mg/kg
BW/d
0,009
Hengitys
Ihon kautta
0,026
*Riskinluonnehdinnan suhde
4. Ohjeita jatkokäyttäjälle sen arvioimiseksi, työskenteleekö hän altistumisskenaarion
asettamissa rajoissa
Ks. seuraavat dokumentit: ECHA Guidance on information requirements and chemical
safety assessment Chapter R.12: Use descriptor system; ECHA Guidance for
downstream users; ECHA Guidance on information requirements an d chemical safety
assessment Part D: Exposure Scenario Building, Part E: Risk Characterisation and Part
G: Extending the SDS; VCI/Cefic REACH Pr actical Guides on Exposure Assessment and
Communications in the Supply C hain; CEFIC Guidance Specific Environmental Release
Categories (SPERCs).
Sivu 16/16
LIITE 2
Biokemian ja kemian tekniikan laitos
Materiaalitekniikan laitos
Kemian laitos
Puunjalostustekniikan laitos
TYÖTAPATURMARAPORTTI
Täytetään soveltuvin osin. *Voidaan täyttää myös nimettömänä.
Tapaturma
Läheltä piti
Päivämäärä
Tutkimusryhmä
Aiheuttaja/vahingoittunut*
Huone
Opintojakso
Henkilökuntaa
Opiskelija
Muu henkilö
Tapaturman kuvaus
Aineet/laitteet
Altistusaika
Ensiapu
Hoitanut lääkäri
Hoitopaikka
Työn valvoja
Raportin tekijä
Päivämäärä
Raportin vastaanottaja
Päivämäärä
Raportit toimitetaan kyseisen talon työsuojeluvaltuutetulle, joka arkistoi paperin ja toimittaa kopion tarvittaessa
Aalto-yliopiston työsuojelupäällikölle. Lomake löytyy sähköisenä osoitteesta:
https://inside.aalto.fi/display/fichem/Oppaita+ja+ohjeita
HÄTÄILMOITUS NUMEROON 112
SOITA HÄTÄPUHELU ITSE, JOS VOIT.
Tärkeää on, että hätäpuhelun soittaa hän, jota asia koskee. Hänellä on tietoja, joita
päivystäjä tarvitsee määritellessään millaista apua paikalle lähetetään. Välikäsien kautta
tuleva puhelu voi viivästyttää avun paikalle tuloa.
KERRO, MITÄ ON TAPAHTUNUT.
Hätäkeskuspäivystäjä kysyy soittajalta tietoja tapahtuneesta, jotta hän osaa tarvittaessa
lähettää juuri siihen tilanteeseen oikean avun.
KERRO TARKKA OSOITE JA KUNTA.
Hätäkeskuksen alueella saattaa olla useita samoja osoitteita eri kunnissa. Siksi on
tärkeää kertoa osoitteen lisäksi tapahtumapaikkakunta.
VASTAA SINULLE ESITETTYIHIN KYSYMYKSIIN.
Päivystäjän esittämillä kysymyksillä on tarkoituksensa. Kysymykset eivät viivästytä avun
hälyttämistä. Kiireellisessä tapauksessa päivystäjä hälyttää jo puhelun aikana
auttamaan tulevat viranomaiset ja yhteistyökumppanit, sekä antaa näille lisätietoja
tapahtuneesta.
TOIMI ANNETTUJEN OHJEIDEN MUKAAN.
Päivystäjä on koulutettu antamaan ohjeita eri tilanteisiin. On tärkeää noudattaa
annettuja ohjeita. Oikein suoritetuilla ensitoimenpiteillä on usein merkitystä tilanteen
lopputuloksen kannalta.
LOPETA PUHELU VASTA SAATUASI SIIHEN LUVAN.
Liian aikainen puhelun päättäminen voi hidastaa auttajien paikalle saapumista. Saatuasi
luvan puhelun päättämiseen, sulje puhelin. Pidä linja vapaana. Päivystäjä tai
kohteeseen saapuva auttaja voi tarvita lisätietoja tapahtuneesta.
Opasta auttajat paikalle. Soita uudestaan, mikäli tilanne muuttuu.
TOIMINTAOHJE TULIPALON SATTUESSA
PELASTA
vaarassa olevat.
SAMMUTA
sammuta tai rajoita paloa lähimmällä alkusammuttimella.
ILMOITA
yleinen hätänumero on 112. Hälytä henkilökunta apuun tai turvaan.
RAJOITA
paloa sulkemalla ovet ja ikkunat. Palo tukahtuu hapenpuutteeseen.
OPASTA
palokunta paikalle.
PUHELINNUMEROITA:
Yleinen hätänumero
Pelastuslaitos, Poliisi
112
Myrkytystietokeskus
(09) 471 977
Silmäklinikka
Haartmaninkatu 4, Helsinki
(09) 471 73170 (päivystys)
YTHS (Otaniemi)
Otakaari 12, Espoo
Vain opiskelijat ma-pe 8-15.30, to 9-15.30
046 710 1035
Henkilökunnan työterveys:
Diacor Tapiola
Itätuulentie 11, 02100 Espoo
ma-to 7.30-20, pe 7.30-18
09 775 0800
Jorvin sairaala
Turuntie 150, Espoo
Erikoissairaanhoidon päivystys 24h
(09) 4711 (HUS-vaihde)
Puolarmetsän sairaala
Puolarinportti 1, Espoo
(09) 816 4011 (vaihde)
Lääkäriasema Aava Tapiola
Länsituulentie 1 A 2.krs, Espoo
010 380 3800 (vaihde)
Tapiolan terveysasema
Ahertajantie 2, Espoo
(09) 816 3811 (vaihde)
Terveysneuvonta
- Helsinki
- Espoo, Kauniainen
- Vantaa
(09) 471 83400
(09) 310 10023
(09) 87 10023
(09) 471 67060