docKokousasia PDF-muodossa
download 
Report Transcription
Kokousasia PDF-muodossa
Rakennus- ja ympäristölautakunta § 109 04.11.2015 Ympäristöluvan myöntäminen Lammastila HarjuJärvi Oy:lle eläinsuojatoimintaan 9407/11.00.01/2015 Rymla § 109 Ympäristölupahakemuksesta on laadittu seuraava päätösehdotus, josta ilmenee hakemuksen sisältö, asian käsittely ja ehdotus rakennus- ja ympäristölautakunnan ratkaisuksi perusteluineen. ASIA Päätös ympäristönsuojelulain 39 §:n mukaisesta lupahakemuksesta. LUVAN HAKIJA Lammastila HarjuJärvi Oy Nuotanperä 18 45160 Kouvola Y-tunnus: 2686561-9 Yhteyshenkilö: Jari Järvinen, puh. 0401902553, [email protected] ELÄINSUOJAN SIJAINTI JA SEN TOIMINTA Lupahakemus koskee uuden lampolan rakentamista ja sen toimintaa Iitin kunnassa tilalla Töyry (142-422-9-14), osoitteessa Haapaniementie, 19160 Huutotöyry. LUPAVELVOLLISUUS Vähintään 250 uuhelle tarkoitetun eläinsuojan toimintaan on oltava ympäristölupa ympäristönsuojelulain 27 §:n liitteen 1 taulukon 2 kohdan 11 a mukaan. LUPAVIRANOMAINEN Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen käsittelee eläinsuojaa koskevan ympäristöluvan ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n kohdan 10 a mukaan. HAKEMUS Hakemuksen vireille tulo Hakemus on saapunut Kouvolan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnalle 17.8.2015. Alueen kaavoitustilanne Toiminta-alueella ei ole voimassa asema- tai yleiskaavaa. Maakuntakaavassa hankealue sijaitsee maakunnallisesti merkittävällä kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeällä alueella. Sijaintipaikka ja sen ympäristö Lampola sijoitetaan peltoalueelle. Lähin häiriintyvä kohde on n. 210 m etäisyydellä lampolarakennuksesta koilliseen sijaitseva asuinrakennus. 300 metrin säteellä lampolasta sijaitsee lisäksi 4 muuta asuinrakennusta. Lampola sijoittuu Vuolenkosken pohjavesialueen keskiosan eteläreunalle, varsinaisen muodostumisalueen ja pohjavesialueen ulkoreunan väliin, pohjaveden purkausalueelle. Hankealue sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla harjualueella. Kausalan Lämpö Oy:n vedenottamo sijaitsee n. 1800 m päässä lampolasta itään. Toiminnan kuvaus Tuotantosuunta on lihan tuotanto, arvioitu tuotantomäärä n. 10 000 kg/a. Lämmitettävässä pihattolampolassa on tilaa 350 uuhelle karitsoineen. Lampaiden määrää on tarkoitus kasvattaa vaiheittain. Lampaat ovat tilan yhteydessä sijaitsevilla laitumilla (12 ha) toukokuusta syys-/lokakuuhun asti riippuen säistä ja nurmen riittävyydestä. Laitumilla ei ole pysyvää ruokintapaikkaa. Juottopaikat on tehty laidunalueen ojiin. Laidunkauden jälkeen uuhet otetaan sisälle ja karitsat menevät teuraaksi. Talvisin lampaat eivät jaloittele ulkona. Noin 80 uuhta tai 200 karitsaa laiduntavat kesäisin Kuhmoisissa. Syksyisin uuhet palaavat lampolaan ja karitsat menevät suoraan teuraaksi. Säilörehua pyöröpaalataan esikuivattuna n. 100 t/v. Eläinsuojan käyttöveden hankintaa varten tehdään uusi kaivo. Lampola lämmitetaan aurinkopaneeleilla ja maalämmöllä. Tilalle ei sijoiteta polttoaine- tai öljysäiliöitä. Tilalla on sopimus luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisestä. Tila on liittynyt ympäristötukijärjestelmään, sopimuskausi 2015-2020. Toiminnan ympäristövaikutukset ja niiden rajoittaminen Lannan, virtsan ja jätevesien varastointi ja käsittely Lampolarakennuksessa on kestokuivikepohja (n. 400 m3), jossa kuivikkeena käytetään olkea ja turvetta. Kestokuivikepohja vaihdetaan kerran vuodessa kesällä, jolloin se toimitetaan suoraan lampolasta lähitilojen pelloille levitettäväksi tai raaka-aineeksi biokaasulaitoksiin Lahteen tai Nastolaan. Omaa peltoa tilalla on käytettävissä 12 ha. Omat pellot ovat pääosin laidunkäytössä, mutta peltoa uudistetaan vuosittain 20-30 % pinta-alasta, jolloin lannoitukseen käytetään lampolan kuivikepohjaa. Tilan pellot sijaitsevat pohjavesialueella. Lannan levitykseen käytettävissä olevaa peltopinta-alaa on tarkoitus kasvattaa lammasmäärän kasvaessa siten, että peltoala vastaa tilalla syntyvän lannan levitykseen vaadittavaa alaa. Erillistä lantalaa ei rakenneta. Lampolan ympärille tehdään 6 m leveä, traktorin kestävä ajotie, joka salaojitetaan. Myös lampolan vieressä kulkeva avo-oja putkitetaan. Näin saadaan lampolan ympäristöön yhtenäinen tila, eikä suoraa valumaa avo-ojaan aiheudu. Lampaat ohjataan lampolasta laidunalueelle kulkuväylien ja veräjien kautta. Laitumia vaihdellaan pitkin kesää laidunpaineen mukaan, jolloin osa laitumista on levossa ja osa käytössä. Eläinsuojan saniteettitilassa syntyvät jätevedet sekä eläinsuojan pesuvedet johdetaan vesilaitoksen jätevesiviemäriin. Lampolan lattiakaivot peitetään talveksi muovilla ettei niihin pääse valumaan kuivikkeita. Jätteet Jätenimike kuolleet eläimet paalimuovit Määrä 20 kpl/v 0,5 t/v Käsittely tiiviillä alustalla tiiviillä alustalla Toimituspaikka Honkajoki kierrätys Liikenne Karitsoita toimitetaan joka toinen kuukausi teurastamolle pienellä eläinkuljetusautolla 1 autollinen. Traktori liikkuu tilalla kesällä heinän ja rehun tekoaikana päivittäin. Kaksi rekka-autoa käy kesällä tyhjentämässä lampolan kuivikkeet. Arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta Lampolan ilmastointi hoidetaan talvisin koneellisesti siten, että poistoilma johdetaan ulos katon harjalle sijoitettavan piipun kautta. Peltoon sijoitettu kuivalanta mullataan välittömästi. HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Hakemusta on täydennyspyynnön perusteella täydennetty 28.8.2015 mm. maaperäselvityksellä. Tiedottaminen Hakemuksesta on kuulutettu Kouvolan kaupungin ja Iitin kunnan ilmoitustauluilla 10.9.-12.10.2015 sekä Kouvolan kaupungin internet -sivuilla. Kuulutuksesta on ilmoitettu lehdissä Iitin kunta ja Iitin seutu 10.9.2015. Hakemus ja siihen liittyvät asiakirjat ovat kuulutusaikana olleet nähtävillä Kouvolan kaupungin tekniikka- ja ympäristöpalvelujen kansliassa. Naapureille hakemuksen nähtävillä olosta on ilmoitettu kirjeitse. Tarkastukset ja neuvottelu Eläinsuojan sijaintipaikka on tarkastettu 6.8.2015. Läsnä tarkastuksella oli- vat ympäristöluvan hakija Jari Järvinen, ympäristöpäällikkö Hannu Friman, valvontaeläinlääkäri Laura Ölander ja ympäristötarkastaja Jaana Martin Kouvolan kaupungilta sekä geologi Heidi Rautanen ja agrologi Riitta Nurmilaukas Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta. Lupahakemuksesta on neuvoteltu mm. tarkastuksen yhteydessä. Hakija on puhelinneuvottelussa 28.10.2015 täsmentänyt, että maalämpökaivoa ei asenneta ellei lisälämmön tarvetta ilmene. Hakija on tietoinen, että maalämpökaivon asentaminen vaatii luvan Iitin rakennusvalvonnasta ja voi pohjavesialueella joissain tapauksissa vaatia myös vesilain mukaisen luvan Etelä-Suomen aluehallintovirastosta. Mikäli maalämpökaivo halutaan asentaa, hakija huolehtii tarvittavien lupien hakemisesta erikseen. Lausunnot Hakemuksesta on pyydetty lausunto Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukselta, Kouvolan kaupungin terveydensuojeluviranomaiselta, Iitin kunnalta ja Kausalan lämmöltä. Kouvolan kaupungin terveysvalvonta on ilmoittanut ettei terveydensuojeluviranomainen anna asiassa lausuntoa. Iitin kunnan lausunto on oheismateriaalina nro 5. Iitin kunnan rakennuslautakunta toteaa 9.10.2015 saapuneessa lausunnossaan puoltavansa hakemusta ehdolla, että laitumen halki kulkevan ojan putkittamisesta toimitetaan asiantuntijan laatima suunnitelma viimeistään lampolan rakennusluvan yhteydessä. Iitin kunnan rakennustarkastajan kanssa on keskusteltu lausunnosta ja hän on todennut, että erillistä suunnitelmaa ei tarvita, jos hakija tekee asianmukaisen ojitusilmoituksen. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen lausunto on oheismateriaalina nro 6. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen 12.10.2015 saapuneen lausunnon pääkohdat: Vuolenkosken pohjavesialue on osa toisen Salpausselän reunamuodostumaa. Lampola ja laidunalueet tulisivat sijoittumaan muodostuman eteläreunalle, jossa pohjavesi purkautuu lähteiden ja rinteessä/ojissa olevien tihkupintojen kautta alueella kulkeviin ojiin. Vuolenkosken pohjavesialue on vesienhoidossa nimetty riskipohjavesialueeksi, koska pohjavedessä on havaittu ihmistoiminnan vaikutusta. Pohjavesialue on kuitenkin luokiteltu hyvään kemialliseen ja määrälliseen tilaan. Vesienhoidon tavoitteena on, että pohjavesien hyvä tila saavutetaan ja turvataan. Uusia pohjavedelle aiheutuvia riskitoimintoja ei tulisi sijoittaa pohjavesialueille ja olemassa olevien riskitoimintojen osalta riskejä tulisi vähentää suojauksin tms. Ympäristönsuojelulain 17 §:n mukaan: ”Ainetta, energiaa tai pieneliöitä ei saa panna, päästää tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että: 1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle taikka pohjaveden laatu voi muutoin olennaisesti huonontua; 2) toisen kiinteistöllä olevan pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa vaa- raa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle taikka tehdä pohjaveden kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai 3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto).” Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2010) mukaan pohjavesialueille ei tulisi sijoittaa uusia eläinsuojia tai lantaloita. Tietyin edellytyksin (mm. pohjavesiolosuhteet, suojausratkaisut) lupa eläinsuojalle voi olla mahdollista myöntää pohjaveden muodostumisalueen ulkopuolelle. Toiminnanharjoittaja tulee tällöin velvoittaa tarkkailemaan pohjaveden laatua. Ympäristölupahakemuksen mukaisen toiminnan osalta tulee varmistua, että pohjaveden suojelunäkökohdat huomioidaan riittävästi, eikä toiminnasta aiheudu pohjaveden pilaamiskiellon vastaisia seurauksia. Lampola tulee rakentaa tiiviiksi, ja lampolan pesuvedet johtaa hakemuksen mukaisesti kunnalliseen verkostoon (tms. muuhun umpinaiseen järjestelmään, esim. umpikaivo) niin, ettei jätevesiä pääsee kulkeutumaan maaperään ja imeytymään pohjaveteen. Lampolan ympäristöön suunnitellut laidunalueet (12 ha) sijoittuvat pääosin pohjavesialueen reunavyöhykkeelle. Laidunalueiden käyttö tulee järjestää siten, että laidunalueet pysyvät kasvillisuuden peittäminä, jotta eläinten laiduntamisesta aiheutuva ravinnekuorma menee kasvien käyttöön. Kasvillisuus sitoo ravinteita vähentäen ravinnekuormaa pohjaveteen sekä hidastaen ravinteiden suoraa kulkeutumista pintavaluntana ympäröiviin ojiin. Ympäristölupahakemuksessa on esitetty, että laidunalueita lannoitetaan lampolan kuivikkeella (kuivikepohja). Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen mukaan kuivalantaa voidaan levittää pohjavesialueen reunavyöhykkeelle keväällä, kun lanta mullataan mahdollisimman nopeasti. Talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden ympärille tulee jättää tapauskohtaisesti vähintään 30-100 m levyinen suojakaista, jolle ei levitetä lantaa. Mikäli laidunalueelle sijoittuu yksityisiä käytössä olevia talousvesikaivoja, tulisi kaivojen ympärille jättää riittävä suoja-alue myös laiduntamisesta vapaaksi. Laidunalueiden lannoittamisessa ja käytössä muutenkin tulee huomioida rinnealueille tihkuva pohjavesi ja pohjaveden läheisyys. Vettyvät alueet, joissa pohjavesi on lähellä tai purkaantuu maanpintaan, tulisi rajata laiduntamisen ulkopuolelle pohjaveden suoran pilaantumisen estämiseksi. Ympäristölupahakemuksen mukaan vain pieni osa kuivikelannasta menee vuosittain omien uusittavien laidunalueiden lannoittamiseen. Suurin osa lannasta on suunniteltu kuljetettavan lähialueen pelloille tai biokaasulaitokseen.Toiminnanharjoittajalta tulee edellyttää riittävät sopimukset lannan vastaanottajilta ennen toiminnan aloittamista. Ympäristölupahakemuksessa on esitetty, että lampolan pohjoispuolinen avo-oja muutetaan salaojaksi. Vesilain 5 luvun 6 §:n mukaan muusta kuin vähäisestä ojituksesta on tehtävä kirjallinen ilmoitus valtion valvontaviranomaiselle vähintään 60 vuorokautta ennen ojitukseen ryhtymistä. Pohjavesialueella tapahtuvasta ojituksesta (ml. kunnossapito-ojitus/salaojitus) on aina ilmoitettava. Ojitus pohjavesialueella voi vaatia vesilain 3 luvun 2 §:n mukaisen luvan. Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan toiminnanharjoittajalla on velvollisuus olla selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ja 62 §:n mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset päästöjen ja toiminnan tarkkailusta. ELY-keskus katsoo, että koska lampola ja laidunalueet sijoittuvat pohjavesialueelle, tulee toiminnan pohjavesivaikutuksia tarkkailla. Tarkkailu tulee suorittaa edustavasta/edustavista havaintopisteistä. Eläinten juomavesikäyttöön suunniteltu kaivo, mikäli se on rengaskaivo, voi soveltua tarkkailuun. Mikäli laidunalueille tai sen välittömään läheisyyteen sijoittuu käytössä olevia talousvesikaivoja, tulee myös nämä ottaa mukaan tarkkailuun. Tarkkailu tulee toteuttaa siten, että vaikutuksia voidaan seurata luotettavasti (esim. vuosittain tiettynä ajankohtana). Analyysivalikoiman tulee kattaa vähintään ravinteet (typpi- ja fosforiyhdisteet) sekä mikrobiologisen laadun tarkkailun. Myös ojien kautta purkautuvan veden laaduntarkkailua tulee harkita, mikäli ojavettä käytetään alavirran puolella, lähialueilla kasteluvetenä. Lampolan lämmitys on esitetty toteutettavaksi aurinkoenergialla ja maalämmöllä. Uuden maalämpökaivojärjestelmän rakentaminen uuden rakennushankkeen yhteydessä käsitellään rakennusluvan yhteydessä. Pohjavesialueelle sijoittuvan maalämpökaivon rakentamisessa tulee noudattaa Energiakaivo - Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa -oppaan (Ympäristöopas 2013) ohjeita. Maalämpökaivon rakentaminen voi joissain tapauksissa vaatia vesilain mukaisen luvan. Muistutukset ja mielipiteet Hakemuksesta jätettiin määräaikaan mennessä 4 muistutusta. Muistutus 1 on oheismateriaalina nro 1. Muistuttaja 1 toteaa 14.9.2015 saapuneessa muistutuksessaan ettei kannata lampolahanketta hajuhaittojen ja pohjavesialuesijainnin takia. Muistutus 2 on oheismateriaalina nro 2. Muistuttaja 2 toteaa 16.10.2015 saapuneessa muistutuksessaan mm. ettei kannata hanketta johtuen siitä vesiensuojelulle aiheutuvista riskeistä ja on huolestunut sen vaikutuksista pohjaveteen sekä puron veden laatuun. Muistuttaja on harjoittanut mansikanviljelyä n. 450 metrin etäisyydellä suunnitellusta lampolatoiminnasta ja aikonut tulevaisuudessa laajentaa ja kehittää mansikanviljelytoimintaa. Mansikoiden kasteluvesi otetaan purosta, joka kulkee yläjuoksulla lampolahankealueen läpi. Puron merkittävyydestä ja ainutlaatuisuudesta kertoo myös se, että tilan Töyry 142-422-9-14 ja Haapaniemen tien alituksen kohdalle on viime keväänä Aito Taimen Ry:n puolesta ELY-keskuksen rahoittamalla hankkeella laitettu taimenen mätirasioita. Hankkeella on tarkoitus selvittää taimenen elinmahdollisuuksia purossa. Hanke on ollut onnistunut, sillä nyt syyskuun alussa tehdyissä koekalastuksissa on Pitkänojan purosta löydetty taimenen poikasia. Rakentamisvaiheessa joudutaan siirtelemään suuria maamassoja maastoltaan kumpuilevalla alueella, mikä aiheuttaa muistuttajan mukaan jo rakennusaikana merkittävän pilaantumisriskin alueen vesitaloudelle (mm. öljyvuodot työkoneista). Lisäksi maaston rinteisyyden takia valumavesien hallinta etenkin keväällä ja rankkojen vesisateiden aikaan on muistuttajan mukaan mahdotonta, jolloin valumavedet valuisivat alempana oleviin lähteikköihin ja puroon. Muistutus 3 on oheismateriaalina nro 3. Muistuttaja 3 tuo 11.10.2015 saapuneessa muistutuksessaan esiin huolensa mm. suurimuotoisen lampolatoiminnan aiheuttamista haitoista kulttuurimaisemalle, pohjavedelle ja asumisviihtyvyydelle. Asumisviihtyvyyttä heikentävät toiminnasta aiheutuva melu, pöly ja savukaasupäästöt. Toimintaa varten hankittu peltoala ei ole riittävä, koska osa peltoalasta on pohjaveden muodostumisalueella. Muistuttajan kesäasunnon eteläpuolella sijaitsevan pellon, jolle sijoittuu kosteikko ja lähteitä, käyttö suuren eläinmäärän laidunalueena, on uhka muistuttajan omalle talousvesikaivolle ja muille pellon välittömässä läheisyydessä sijaitseville lähdekaivoille ja lähteille. Muistutus 4 on oheismateriaalina nro 4. Muistuttaja 4 toteaa 12.10.2015 saapuneessa muistutuksessaan arvelevansa suuren määrän lampaita pilaavan alueen pohjaveden. Lisäksi muistuttajan mukaan suuri lampola aiheuttaa melu- ja hajuhaittoja sekä pilaa kulttuurimaiseman, mistä aiheutuu haittaa vapaa-ajan asukkaille. Hakijan kuuleminen ja vastine Hakijalle on varattu mahdollisuus toimittaa vastine annettuihin lausuntoihin ja muistutuksiin. Hakijan 13.10.2015 saapunut vastine on oheismateriaalina nro 7. Hakija on kommentoinut annettuja lausuntoja ja muistutuksia vastineessaan mm. seuraavasti: Pohjavedelle ja kaivoille lampolan rakentaminen ei tuota mitään ongelmaa. En ole vielä kuullut tapauksessa jossa vesi virtaisi mäkeä ylöspäin (kaikki kaivot ovat ylempänä kuin rakennuspaikka). Vuolenkosken vedenpuhdistamo ollaan lopettamassa lähivuosina koska vesi ei ole riittävän hyvää juomavedeksi. Sen takia alueelle on rakennettu putkilinja johon vesi tulee Nastolasta. Tuo 2010 ohje johon viitataan useassa eri kohdassa, on ristiriidassa uuden ympäristölain kanssa. Ympäristöministeriöstä kerrottiin että tätä ohjetta ei missään tapauksessa ole saanut noudattaa sen jälkeen kun uusi ympäristölaki tuli voimaan 2014. Pyysin ministeriöltä paimenkirjettä aiheesta, jonka he lupasivat laittaa. Ojan kunnostamiseen löysin kyseisestä laista mielestäni aika selkeän tulkinnan, ohessa suora lainaus. Ojitus vaatii aluehallintoviraston luvan, jos siitä voi aiheutua pilaantumista vesialueella (5:3, 1 kohta) tai sellainen vaikutus vesistössä, joka edellyttää lupaa vesilain yleissäännöksen perusteella (5:3, 2 kohta). Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos ojitus ainoastaan muuttaa eli käytännössä lisää alapuolisen puron virtaamaa. Meidän tapauksessa nimenomaan tästä on kysymys kun ojien kasvillisuus perataan. Joten mielestäni lain henki on selkeä, myös ojia pitää huoltaa. Lammastila HarjuJärvi Oy tulee joka tapauksessa laiduntamaan lampaita koko peltoalueella, maksimaalisella laidunpaineella, tulee ympäristölupa tai ei. Mikäli Lammastila HarjuJärvi Oy:lle myönnetään ympäristölupa sellaisilla ehdoilla että sen voi sen hyväksyä, niin ravinnepäästöt vähenevät alueella 10% siitä tilanteesta mikä olisi ilman lampolan rakentamista. Tämän mahdollistaa pelkästään rakennusten ja tien alle jäävä alue, joka on pois laidunmaasta. Samalla vähenee kaikenlainen liikenne ja hiilidioksidi päästöt merkittävästi, koska nykyisin joudumme siirtämään eläimet toisella paikkakunnalla olevaan lampolaan talveksi ja keväällä uudestaan laitumelle. Nykyisin meidän lampola on 70 km päässä, mikä tarkoittaa että rehua ei kannata tuota matkaa kuljettaa. Mikäli rakennamme lampolan voi olla että teemme osan pelloista rehuksi ja käytämme laiduntamiseen selkeästi vähemmän pinta-alaa. Ympäristöluvassa esitetty lampolan sijoitus ja sen toiminta ei rasita pohjavesialuetta lainkaan. Jos verrataan esim. lampolan ja sen yläpuolella olevan ympärivuotisessa käytössä oleviin vapaa-ajanasuntojen pohjavesirasitusta keskenään, lampolasta tulevat eläinten ulosteet toimitetaan biokaasulaitokseen. Ihmisten käyttämän vessan vedet johdetaan kunnan viemäriin. Yläpuolella olevissa vapaa-ajanasunnoissa ei ole kunnallista viemäriä, joten mihin koko vuoden ulosteet laitetaan? Oletan, että puuseen kautta maahan. Maasta ne valuvat edelleen rinnettä pitkin meidän puolelle ja sieltä pohjaveteen. Useissa tutkimuksissa on todettu, että vielä ei tiedetä, mitä kaikki ihmisten ulosteissa olevat lääkejäämät aiheuttavat ympäristölle. Johtuuko tästä kolibakteerien tuplamäärä rinteen alapuolisessa kaivossa? Lisäksi tulee huomioida, että vapaa-ajanasunnot ovat pohjaveden muodostusalueella, kun taas lampola on purkausalueella. Lannoitelaki sanoo, että ihmisperäistä ulostetta ei saa käyttää lannoitteena tai maanparannusaineena muuta kuin hygienisoinnin kautta. Sen sijaan eläinperäistä ulostetta saa käyttää lannoitteena sellaisenaan. Olemme voimattomia; meidän pellolle valuu ja on valunut vuosikymmeniä pintavesien mukana ravinteita ja lääkejäämiä, joita sinne ei haluta. Olemme siirtymässä luomutuotantoon, ja tämä ei ole sitä mitä me haluamme. Mielestäni tuon maaperän pilaantumisesta ei voi olla varmuutta, joten se soveltuu paremmin rakennuksen pohjaksi kuin luomutuotantoon laitumeksi. Työskentelen lannoitteiden ja lannoiteasetuksen parissa päivätyössäni. Lannoiteasetus kieltää ehdottomasti kaiken ihmisperäisen lannoitteen käytön. Nyt kun olemme tutustuneet tähän aihealueeseen, me olemme päättäneet salaojittaa koko tämän keskimmäisen ojan, eli emme halua että lampaamme juovat tuosta ojasta. Eli kyseessä on eläinsuojelun turvaamistoimenpide. Edellä mainitun lisäksi hakija toteaa annetuista muistutuksista mm. seuraavaa: Kun kuluttaja ostaa maapaikan pellon reunalta, hän ostaa juuri sen maa-alueen, mistä maksaa. Hän ei omista ympäröivää aluetta, jonka joku toinen omistaa. Pellon laidalla rakentaessa joutuu aina miettimään, mitä siellä mahdetaan ensi vuonna tuottaa? Sen takia pääosa vapaa-ajanasunnoista rakennetaan veden rantaan, koska se ei muutu. Joten, kun rakentaa pellon laitaan, ottaa tietoisen riskin. Koskaan ei voi keväällä tietää, mitä siellä tuotetaan tulevana kesänä. Peltojen tarkoitus ei ole olla kosteikkoalueina tms. Sen määrää ja kieltää EU-säädökset. Viljely ei onnistu missään kosteikossa. Itse asiassa asia juuri toisin päin; EU-säädökset vaativat viljelijää hoitamaan peltoja siten, että vesitasapaino on kunnossa. Se, että aikaisempi omistaja ei ole jaksanut peltoja hoitaa, ei tarkoita sitä, etteikö asia hoidettaisi kuntoon ja ojat perataan ja salaojat avataan. Haju- ja äänihaitta Kyllä, lampaiden uloste haisee. Se on aivan selvä asia ja maaseudulle kuuluvat aina hajut. Sen vuoksi se on maaseutua. Vapaa-ajanasunnon läheisen pellon käytössä on ollut kaksi vaihtoehtoa. Joko oltaisiin rakennettu lampola aikaisempien hakemusten mukaisesti, jolloin hajuhaitta olisi ohjattu koneellisesti piipun kautta pois alueelta. Koska lampola on kesäajan pääosin tyhjä lampaista, niin äänihaittaakaan ei ole. Koska lampolaa ei voida rakentaa alkuperäiselle paikalle, alueen käyttötarkoitus on laidun. Laitumen hajuja ja ääniä ei voi estää eikä niitä ole tarpeenkaan estää, sillä ne kuuluvat maaseutuun ja siellä tapahtuvaan tuotantoon. Tähän laiduntamiseen emme me eikä kukaan muukaan tarvitse mitään lupaa se kuuluu maaseudulle ja on osa peltojen käyttötarkoitusta. Asioiden esittäminen ja ymmärtäminen -Pöly, jos viisi kuorma-autoa vie vuoden aikana karitsat teuraaksi ja saman verran autoja tuo rehua sisään se tarkoittaa liikennettä yksi auto kuukaudessa. Eli se ei vastaa edes teidän aiheuttamaa yhden päivän liikennekuormaa joka on pelkkää huviajoa. -Savukaasuongelmaa en ymmärrä lainkaan, koska sellaista ei ole. -Luonnon monimuotoisuutta tukee nimenomaan lammastalous maaseudulla. Tätä konkretisoi se, ettei kukaan alueella pitkään asunut naapuri pidä asiaa ollenkaan negatiivisena, päinvastoin meidät on muiden toimesta toivotettu tervetulleeksi ja pyydetty että aitaamme laitumeksi heidänkin pellot ja metsät. -Yritystoiminta ja maaseutu. Suomen maaseutu on pääasiassa tarkoitettu ja kaavoitettu maaseutuyrityskäyttöön, sinne mahtuu myös vapaa-ajan asukkaat, mutta maassa maan tavoilla. Muistuttajan 2 mainitsemia lähteitä pellolta ei löydy vaikka niitä on kuinka etsitty. Ojissa tuolla alueella kyllä vesi seisoo mutta ei virtaa. ojat tullaan kunnostamaan niin että pelto kyllä kuivuu. Mistä vesi virtaa mansikankasteluun, se virtaa hautausmaalta kuten muistuttaja on itse kertonut. Kun olemme putsanneet ojia voi selkeästi huomata kaksi pääsuuntaa josta vesi virtaa. Peltomme etelärajaa myöten virtaa vesi jatkuvasti ja myös keskeltä peltoa virtaa oja, nämä kaksi ojaa yhtyvät tilamme alueella josta ne laskevat mainitun siltarummun läpi eteenpäin. Vettä on ojassa keskimäärin kolmen sentin korkeudelta ja leveydeltään 20-30cm. Siinä voisi paremmin menestyä kampela kuin mikään muu kala. Keskellä peltoa virtaava oja saa alkunsa hautausmaalta joka on pohjaveden muodostusalueella ja heti hautausmaan alapuolella olevasta lähteestä. Koneet joita käytämme rakennustöissä, eivät valuta öljyä alueelle. Muistuttajan 2 ilmoitus lampolan ja hänen tilansa etäisyydestä on väärä. Muistuttaja 2 ilmoittaa etäisyydeksi 450m, kartalta mitattuna linnuntietä on etäisyys 867m. Mielestäni muistutus on täysin aiheeton ja perusteeton. Muistuttajan 1 huoli asiasta on turha, koska hän tiesi taloa ostaessaan mitä ympäristöön tulee ja mitä siellä jo silloin oli. Lausunnot, muistutukset ja vastineet ovat kokonaisuudessaan oheismateriaalina. RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖLAUTAKUNNAN RATKAISU Rakennus- ja ympäristölautakunta on tarkastanut Lammastila HarjuJärvi Oy:n ympäristölupahakemuksen. Toiminnan tulee tapahtua lupahakemuksen ja seuraavien lupamääräysten mukaisesti: Lupamääräykset Yleismääräykset 1. Eläinsuojaan saa sijoittaa enintään 350 uuhta karitsoineen. Eläinmäärää voidaan muuttaa, jos lannantuotto ei ylitä edellä mainitun eläinmäärän yhteenlaskettua lannantuottoa. (YSL 52 §) 2. Eläinten pito, sekä rehujen, lannan ja kemikaalien kuljetus, käsittely ja varastointi on järjestettävä siten ettei toiminnoista aiheudu haittaa pinta- tai pohjavesille eikä kohtuutonta haittaa ympäristölle tai kohtuuttomia tuhoeläinhaittoja. (YSL 20, 49 ja 66 §, NaapL 17 §) Lannan ja virtsan varastointi ja käsittely 3. Lannan varastointitilojen tulee olla riittävät 12 kuukauden varastointitarpeelle. Kuivalantalatilavuutta tulee luvan mukaiselle eläinmäärälle olla vähintään 455 m3. Edellä mainitusta voidaan vähentää laitumelle jäävä lanta. Myös kestokuivikepohja voidaan laskea lannan varastointitilavuudeksi. (YSL 49, 52 ja 58 §, Vna 1250/2014) 4. Eläinsuojan pohjarakenteen tulee olla vesitiivis ja betonista valettu. Rakentamistöissä tulee soveltuvin osin noudattaa maa- ja metsätalousministeriön kotieläinrakennusten ympäristönhuollosta antamia rakentamismääräyksiä ja -ohjeita (MMM-RMO C4). Lannan autoon kuormaaminen tulee tehdä perusteluosiossa kuvaillun mukaisella kovapohjaisella alustalla. Lampolan pohjarakenteen ja pohjaveden pinnan väliin tulee jäädä vähintään 1 m paksuinen suojakerros. (YSL 52 ja 66 §, Vna 1250/2014) 5. Eläinsuoja on tyhjennettävä perusteellisesti lannasta vähintään kerran vuodessa. Tyhjennysten yhteydessä on tarkastettava pohjarakenteiden kunto ja korjattava mahdolliset halkeamat viivytyksettä. (YSL 16, 17, 52 ja 66 §) 6. Vettyvät alueet, joissa pohjavesi on lähellä tai purkautuu maan- pintaan sekä käytössä olevat, laidunalueille sijoittuvat talousvesikaivot tulee rajata laidunalueen ulkopuolelle. Talousvesikaivojen ja laitumen väliin tulee jättää riittävä, kuitenkin vähintään 30 m, suojavyöhyke. Laidun on pidettävä kasvipeitteisenä. Laitumelle tarvittaessa sijoitettavien kuivaheinäpaalien paikkaa tulee vaihdella. Laitumilta tai juottopaikoilta ei saa päätyä lantaa sadevesien mukana avo-ojiin siten, että ojien vedenlaatu heikentyy. (YSL 17, 52, 66 § VesiL 11 §) 7. Lannan levitykseen käytettävissä olevaa peltoalaa tulee luvan mukaisella eläinmäärällä olla vähintään 50 ha. Peltoalan/lannan vastaanottajan kanssa solmitun sopimuksen tulee olla jatkuvasti kapasiteetiltaan riittävä tilan eläinmäärään ja sen tuottamaan lantamäärään nähden. Uusista peltojen osto- ja vuokrasopimuksista sekä mahdollisista biokaasulaitosten kanssa solmituista lannan luovutussopimuksista, joista käy ilmi myös vastaanotettavan lannan määrä, tulee toimittaa kopiot ympäristönsuojeluviranomaiselle ennen eläinmäärän kasvattamista. (YSL 52 §) 8. Lannan levityksessä tulee noudattaa valtioneuvoston asetusta (1250/2014) eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta. (YSL 52 §, Vna 1250/2014) 9. Lannan siirto ja levitys on tehtävä asianmukaisella kalustolla välttäen haittojen aiheuttamista. Lantaa ei saa levittää luokitelluille pohjavesialueille pohjaveden varsinaiselle muodostumisalueelle. Kuivalantaa voidaan levittää pohjavesialueen ulkorajan ja pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen väliselle vyöhykkeelle keväällä, kun lanta mullataan mahdollisimman nopeasti. Peltolohkon osilla, joiden kaltevuus on vähintään 15 %, pelto on muokattava 12 tunnin kuluessa lannan levityksestä. (YSL 17 ja 52 §, Vna 1250/2014) 10. Toiminnanharjoittajan on tiedotettava määräykset 8 ja 9 myös mahdollisille lannan vastaanottajille. (YSL 7 ja 52 §) 11. Talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja mahdollisten lähteiden ympärille on jätettävä maaston korkeussuhteista, kaivon rakenteesta ja maalajista riippuen vähintään 30-100 metrin suojavyöhyke, jolle ei levitetä lantaa. (YSL 17 § ja Vna 1250/2014, VesiL 11 §) Jätehuolto 12. Toiminnassa syntyvät jätteet on käsiteltävä ja varastoitava tilalla siten ettei niistä aiheudu terveyshaittaa, epäsiisteyttä, roskaantumista, kohtuutonta hajuhaittaa, maaperän tai pinta- ja pohjavesien pilaantumisvaaraa eikä muutakaan haittaa ympäristölle. Lajiltaan ja laadultaan erilaiset jätteet on kerättävä ja pidettävä jätehuollossa toisistaan erillään. 13. Vaaralliset jätteet on varastoitava siten, että ne eivät pääse ympäristöön. Vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen. Vaarallinen jäte on pakattava ja sisältö merkittävä pakkaukseen selkeästi sekä toimitettava Kymenlaakson Jäte Oy:n tai kunnan järjestämään tai osoittamaan vaarallisten jätteiden vastaanottopaikkaan tai keräykseen vähintään kerran vuodessa. Nestemäiset vaarallista jätettä sisältävät astiat on sijoitettava nestettä läpäisemätöntä materiaalia olevalle, katetulle ja reunakorokkeelliselle alustalle. 14. Kuolleet eläimet on säilytettävä tiiviillä alustalla sadevedeltä ja haittaeläimiltä suojattuna ja toimitettava viipymättä eläinjätteen käsittelylaitokseen. 15. Jätehuollossa tulee noudattaa alueella voimassa olevia jätehuoltomääräyksiä. (YSL 58 §, JäteL 12, 13, 15-17, 72 ja 91 §, VNa 179/2012, jätehuoltomääräykset) Kemikaalien varastointi 16. Mikäli kiinteistöllä tullaan säilyttämään vaarallisia nestemäisiä kemikaaleja, tulee ne säilyttää lukitussa ja katetussa tilassa allastettuina tai viemäröimättömässä tilassa, joka on varustettu reunakorokkein tai lattiakaadoin. Myös muut mahdolliset kemikaalit on varastoitava siten, että niitä ei päädy ympäristöön. (YSL 7, 16, 17, 19 ja 52 §) Melu 17. Eläinsuojatoiminnasta ja kiinteistöllä tapahtuvasta liikenteestä aiheutuva melu ei saa ylittää lähimmissä häiriintyvissä kohteissa päivällä (kello 7 - 22) ekvivalenttimelutasoa 55 dB (LAeq) eikä yöllä (kello 22 - 7) ekvivalenttimelutasoa 50 dB (LAeq). (YSL 52 §, VNp 993/1992) Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) 18. Toiminnanharjoittajan tulee seurata toimialansa parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymistä ja varautua sen käyttöönottoon. Lannan käsittelyssä uutta käyttökelpoista tekniikkaa on otettava soveltuvin osin käyttöön, mikäli se vähentää ympäristön pilaantumisen vaaraa ja on kohtuullisin kustannuksin toteutettavissa hakemuksen mukaisessa eläinsuojatoiminnassa. (YSL 6, 7, 8, 52 ja 53 §) Ojitus 19. Hakemuksessa ilmoitetusta avo-ojan muuttamisesta putki-/salaojaksi tulee tehdä ojitusilmoitus Kaakkois-Suomen ELY-keskukseen vähintään 60 vrk ennen ojitukseen ryhtymistä. (VesiL 5 lu- vun 6 §) Häiriötilanteet 20. Jos maahan, ojaan tai pohjaveteen on päässyt ainetta, joka saattaa aiheuttaa pilaantumista, on siitä ilmoitettava välittömästi Kouvolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Myös muista vahingoista, jotka saattavat aiheuttaa haittaa ympäristölle, on ilmoitettava. (YSL 52, 123 ja 134 §) Toiminnan tarkkailu, kirjanpito ja raportointi 21. Pohjavesitarkkailu Toiminnanharjoittajan tulee tarkkailla pohjaveden laatua siten, että ensimmäinen vesinäyte otetaan ennen toiminnan aloittamista, toinen vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta ja myöhemmin joka kolmas vuosi. Pohjavettä voidaan tarkkailla eläinsuojan viereen asennettavasta talousvesikaivosta, mikäli kyseessä on rengaskaivo. Lisäksi laidunalueille ja niiden välittömään läheisyyteen sijoittuvista, käytössä olevista talousvesikaivoista tulee ottaa vesinäyte ennen laidunten käyttöönottoa sekä vertailunäyte kolmen vuoden kuluttua. Seurantanäyte on otettava aina samaan vuodenaikaan kuin vertailunäyte. Vesinäytteistä tulee analysoida ainakin seuraavat parametrit: sameus, väri, haju, kaliumpermanganaatti, ammoniumtyppi, nitraattityppi, kokonaisfosfori, Escherichia coli, koliformiset bakteerit ja suolistoperäiset enterokokit. Ojavesinäytteet Lampolarakennuksen pohjois- ja eteläpuolelle sijoittuvien ojien yläjuoksuilta sekä kyseisten ojien risteyskohdan jälkeen tulee ottaa ojavesinäytteet touko-kesäkuussa vuonna 2016. Ojavesinäytteistä tulee analysoida ainakin sameus, väri, haju, ammoniumtyppi, nitraattityppi, kokonaisfosfori, Escherichia coli, koliformiset bakteerit ja suolistoperäiset enterokokit. Kaikki vesinäytteet on otettava ulkopuolisen asiantuntijan toimesta ja toimitettava analysoitavaksi julkisen valvonnan alaiseen laitokseen. Näytteenottopaikat tulee merkitä ja numeroida kartalle sekä hyväksyttää ne valvovalla viranomaisella etukäteen. Valvova viranomainen voi vaatia laajempia tai tiheämmin toistuvia tutkimuksia, jos on aihetta olettaa eläinsuojatoiminnan aiheuttavan pohja- tai pintaveden pilaantumista. Vesinäyteanalyysien tulokset on toimitettava Kouvolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle ja Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle niiden valmistuttua. (YSL 6, 8, 17, 52 ja 62 §) 22. Toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa eläinsuojan toiminnasta. Kirjanpidon tulee sisältää ainakin seuraavat asiat: -eläinmäärä -tiedot peltojen vuokra- ja ostosopimuksista, lannan luovutussopi- muksista ja levitysaloista siltä osin kun niihin on tullut muutoksia edellisestä vuodesta -tiedot toiminnassa mahdollisesti käytetyistä kemikaaleista ja niiden kulutus, säilytysmäärä ja -tapa -tiedot syntyneiden jätteiden laadusta (mukaan lukien kuolleet eläimet), määrästä ja toimituspaikoista -toiminnassa tapahtuneet häiriö- ja onnettomuustilanteet ja niitä seuranneet toimenpiteet -pohjavesitarkkailun tulokset 23. Kirjanpito on pyydettäessä esitettävä ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tiivistelmä edellisen vuoden kirjanpidosta on toimitettava Kouvolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle vuosittain 31.3. mennessä. Kirjanpitoa on säilytettävä vähintään kuusi vuotta. (YSL 8, 52 ja 62 §, JäteL 118-120 §) Toiminnan muutokset 24. Tuotannon lisäämisestä, muuttamisesta, keskeyttämisestä tai lopettamisesta ja toiminnanharjoittajan vaihtumisesta on ilmoitettava Kouvolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Samoin siitä, jos tila luopuu osallistumisesta ympäristötukijärjestelmään tai luonnonmukaisesta tuotannosta. Ilmoitukseen on liitettävä asianmukaiset suunnitelmat tarvittavista ympäristönsuojelutoimista. (YSL 52 ja 170 §) Käyttöönottotarkastus 25. Ennen uuden eläinsuojan käyttöönottoa paikalla pidetään käyttöönottotarkastus. Toiminnanharjoittajan tulee sopia tarkastuksen ajankohta Kouvolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen kanssa hyvissä ajoin. (YSL 52 §) RATKAISUN PERUSTELUT Luvan myöntämisen edellytykset Hakemuksen ja edellä esitettyjen lupamääräysten mukaisesti toteutettuna toiminnan voidaan katsoa täyttävän ympäristönsuojelulain 49 §:ssä esitetyt vaatimukset luvan myöntämiselle sekä parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset. Toiminnasta ei voida katsoa aiheutuvan terveydellistä haittaa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolojen huononemista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä kohtuutonta rasitusta naapurustolle. Lupamääräysten perustelut Yleismääräykset Eläinten enimmäismäärä on määrätty hakemuksen mukaisesti, jota vastaavaksi eläinsuojan rakenteet ja toiminta on mitoitettu. (Määräys 1) Ympäristönsuojelulain 20 §:n mukaisen varovaisuus- ja huolellisuusperiaatteen mukaisesti toiminnassa menetellään toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen. Ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaan toiminnasta ei saa aiheutua esim. terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa tai maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Naapuruussuhdelain 17 §:n 1 mom:n mukaan toiminnasta ei saa aiheutua naapurille kohtuutonta rasitusta esim. lian, pölyn, hajun, melun tai muun vastaavan vaikutuksesta. Lupamääräys on annettu tällaisten haitallisten seurausten torjumiseksi. (Määräys 2) Lannan ja virtsan varastointi ja käsittely Lannan varastointitilavuus on määrätty eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamista koskevan valtioneuvoston asetuksen (1250/2014) mukaisesti. (Määräys 3) Maaperän ja pohjaveden pilaaminen on kielletty ympäristönsuojelulain (527/2014) nojalla. Lupamääräykset 4 ja 5 on katsottu tarpeellisiksi maaperän ja pohjaveden pilaantumisen ehkäisemiseksi. Eläinsuojan pohjarakenteiden säännöllisillä kuntotarkastuksilla päästöt ympäristöön pyritään ehkäisemään ennakolta. Kovapohjaisella tarkoitetaan aluetta, joka on perustettu siten, että se kantaa työkoneiden painon ja liikkumisen ja jolta voitaisiin tarvittaessa kerätä sille varissutta ja imeytynyttä lantaa talteen kuorimalla esimerkiksi pintaosat pois. Laiduntamista koskeva määräys on katsottu tarpeelliseksi, koska laidunalueella on talousvesikaivoja ja avo-oja, jonka vettä käytetään kasteluvetenä muussa elinkeinotoiminnassa. Laitumelle muodostuu helposti kasvipeitteettömiä, tiivistyneitä karjapolkuja ja alueita, joiden fosforipitoisuus saattaa olla korkea ja joilta pintavalunnan riskit kasvavat. Määräyksellä pyritään varmistamaan ettei toiminnasta aiheudu mahdollisten lähteiden, avo-ojan tai kaivojen vedenlaadun heikkenemistä lannan sisältämien bakteerien tai ravinteiden takia. Vesilain mukaan lähteiden luonnontilaa ei myöskään saa vaarantaa. (Määräys 6). Lannan vähimmäislevitysala on määritetty Ympäristöministeriön kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen (1/2010) mukaisesti. Lupaharkinnassa eläinmäärän hyväksyttävyyttä harkittaessa on katsottu, että toiminnanharjoittajalla tulee olla jatkuvasti käytettävissä riittävästi peltoalaa lannan levitykseen/lannan toimituspaikkoja, jotta lanta pystytään käsittelemään asianmukaisesti. Lannan levitysalaa ei lupaa haettaessa ole luvan mukaiseen eläinmäärään nähden riittävästi. (Määräys 7) Määräyksellä 8 on muistutettu toiminnanharjoittajaa siitä, että eräiden maaja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamista koskevaa valtioneuvoston asetusta (1250/2014) on noudatettava ellei lupamääräyksissä ole asetettu ankarampia vaatimuksia. Mikäli asetusta tullaan muuttamaan luvan voimassaoloaikana, on uuden asetuksen määräyksiä noudatettava. Määräys 9 on tarpeen hajuhaittojen minimoimiseksi sekä pinta- ja pohjavesien suojelemiseksi. Määräyksellä 10 pyritään varmistamaan, että myös lantaa vastaanottavat toimijat käsittelevät ja levittävät lantaa ympäristön kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Määräys on katsottu tarpeelliseksi talousvesikaivojen vedenlaadun ja toiminta-alueella mahdollisesti sijaitsevien lähteiden luonnontilan turvaamiseksi. (Määräys 11) Jätehuolto Jätehuoltoa koskevat määräykset on katsottu tarpeellisiksi jätteistä mahdollisesti aiheutuvien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi sekä jätelain noudattamisen varmistamiseksi toiminnassa. Kaikessa toiminnassa on jätelain 8 §:n mukaisesti noudatettava etusijajärjestystä. Eläinjätteen asianmukaisella hävittämisellä voidaan rajoittaa mahdollisten eläintautien leviämistä tilan ulkopuolelle ja tästä aiheutuvaa ihmisten ja eläinten terveyteen kohdistuvaa vaaraa. Lisäksi on haluttu muistuttaa toiminnanharjoittajaa siitä, että myös alueella kulloinkin voimassa olevia jätehuoltomääräyksiä on noudatettava. (Määräykset 12-15) Kemikaalien varastointi Kemikaalit on varastoitava siten, että niistä aiheutuvat haitat terveydelle tai ympäristölle on onnettomuustilanteissakin ennalta ehkäisty tai mahdollisimman vähäisiksi rajoitettu. (Määräys 16) Melu Melutason raja-arvot perustuvat valtioneuvoston päätökseen melutason ohjearvoista. (Määräys 17) Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Soveltamalla toimialan parasta käyttökelpoista tekniikkaa varmistutaan ympäristö- ja terveyshaittojen minimoinnista. Ympäristönsuojelulain mukaan luvanvaraisessa toiminnassa on periaatteena, että käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja niiden hallinnasta sekä haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. (Määräys 18) Ojitus Kaakkois-Suomen ELY-keskus on lausunnossaan todennut, että pohjavesialueella tapahtuvasta ojituksesta, ml. kunnossapito-/salaojitus, on aina ilmoitettava. Ojituksen osalta toimivaltainen viranomainen on valtion valvontaviranomainen, joka arvioi ilmoituksen perusteella vaatiiko ojitus vesilain mukaisen luvan. (Määräys 19) Häiriötilanteet Päästöjä aiheuttavista vahingoista ilmoittaminen on tarpeen valvonnan toteuttamiseksi. Määräyksellä pyritään lisäksi varmistamaan, että vahinko- tai onnettomuustilanteessa päästöjen vaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi ja tarpeelliset torjuntatoimenpiteet tulevat toteutetuiksi. (Määräys 20) Toiminnan tarkkailu, kirjanpito ja raportointi Luvan saajan on ympäristönsuojelulain mukaisesti oltava selvillä toimintansa riskeistä ja niiden ympäristövaikutuksista. Mahdollisten pohjavesivaikutusten tarkkailu on erityisen tärkeää, koska toiminta sijoittuu luokitellulle pohjavesialueelle ja ympäristönsuojelulaki kieltää pohjaveden pilaamisen. Mikäli toiminnasta aiheutuvia pohjavesivaikutuksia ilmenisi, toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin niiden poistamiseksi. Tarkkailutulosten luotettavuuden ja vertailukelpoisuuden kannalta on tärkeää, että näytteet on otettu aina samaan vuodenaikaan ja otettu/analysoitu ulkopuolisen asiantuntijan toimesta. Vesinäytteitä voidaan ottaa rengaskaivosta, koska mahdolliset toiminnasta aiheutuvat pohjavesivaikutukset havaitaan siitä selkeämmin ja nopeammin kuin syvälle porattavasta porakaivosta. Toiminnanharjoittajan ja muiden asianosaisten oikeusturvan kannalta on tärkeää, että laidunalueille sijoittuvista talousvesikaivoista ja ojista otetaan ns. nollanäytteet, jotka kertovat tilanteesta ennen toiminnan aloittamista. Mikäli myöhemmin epäiltäisiin toiminnasta aiheutuneen pohja- tai ojaveden pilaantumista, voidaan nollanäytteeseen vertaamalla mahdollisesti kumota tai vahvistaa epäily. Nollanäyte ojavedestä on katsottu tarpeelliseksi, koska huoli toiminnan vaikutuksista ojaveden laatuun on tuotu esiin ELY-keskuksen lausunnossa ja muistutuksessa 2. Ojien yläjuoksulta on edellytetty vesinäytteiden ottoa siksi, että ojien risteyskohdan jälkeen otettua näytettä ei voida pitää nollanäytteenä, koska lampaita on jo laidunnettu alueella ennen lampolan rakentamista. (Määräys 21) Määräykset 21-23 ovat tarpeellisia valvonnan kannalta; Vuosittaisen yhteenvetoraportin perusteella valvotaan toiminnan luvanmukaisuutta. Ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset mm. toiminnan vaikutusten tarkkailusta. Jätelaki velvoittaa ympäristöluvan haltijaa pitämään kirjaa jätteistä ja säilyttämään kirjanpitotiedot kirjallisesti tai sähköisesti 6 vuotta. Toiminnan muutokset Toiminnan olennainen muuttaminen edellyttää luvan tarkistamista. Toiminnan lopettaminen edellyttää mm. sitä, että toimintaan liittyneet ympäristöriskit ja varastoidut jätteet poistetaan. Luvanhaltijan vaihtumisesta on ilmoitettava toiminnan valvonnan vuoksi. (Määräys 24) Käyttöönottotarkastus Tarkastus on tarpeen, jotta voidaan todeta, että eläinsuoja ja sen toimintaan liittyvät muut rakenteet ovat hakemuksen ja tämän päätöksen mukaisia. Myös pinta- ja pohjavesinäytteiden ottopaikat käydään tarkastuksella läpi, koska niitä ei ole lupahakemuksessa esitetty. (Määräys 25) Lausuntojen ja muistutusten huomiointi Lausunnoissa ja muistutuksissa esiin tuodut asiat on otettu huomioon ympäristöluvan määräyksiä laadittaessa ja päätöksen perusteluissa. SOVELLETUT OIKEUSOHJEET Ympäristönsuojelulaki ja -asetus (527/2014) ja (713/2014) Jätelaki ja -asetus (646/2011) ja (179/2012) Kymen jätelautakunnan jätehuoltomääräykset Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) MMM-RMO C4, Kotieläinrakennusten ympäristönhuolto (Maa- ja metsätalousministeriö) Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014) Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (993/1992) Vesilaki (587/2011) Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohje 1/2010, Ympäristöministeriö LUVAN VOIMASSAOLO Päätöksen voimassaolo Tämä ympäristölupa on voimassa toistaiseksi. Mikäli eläinsuojan toiminta olennaisesti muuttuu, on toiminnalle haettava uutta ympäristölupaa. (YSL 87 §). Valtioneuvoston asetuksen noudattaminen Jos valtioneuvoston asetuksella annetaan ympäristönsuojelulain tai jätelain nojalla tämän luvan määräyksiä ankarampia säännöksiä tai tästä luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, asetusta on luvan estämättä noudatettava (YSL 70 §). KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN Kouvolan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta on hyväksynyt ympäristönsuojeluviranomaisen maksutaksan 5.3.2014 (28 §). Lupahakemuksen käsittelystä peritään "eläinsuojat tai kalankasvatus" -kohdan maksu 1800 €. Kuulutuskustannukset peritään lisäksi hakijalta todellisten kustannusten mukaisina. Ympäristölupahakemuksen käsittelymaksu laskutetaan, kun päätös on annettu. PÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN Päätös kirjallisena Lammastila HarjuJärvi Oy Muistuttajat Päätös sähköpostilla Kaakkois-Suomen ELY-keskus Kouvolan kaupungin terveydensuojeluviranomainen Iitin kunta Kausalan lämpö Ilmoittaminen päätöksestä kirjallisesti Toiminnan sijoituspaikan naapurit, joille on lähetetty tieto lupahakemuksen vireille tulosta. Ilmoittaminen ilmoitustauluilla, internetissä ja lehdissä Päätöksestä kuulutetaan Kouvolan kaupungin ja Iitin kunnan ilmoitustauluilla sekä Kouvolan kaupungin internet-sivuilla. Lisäksi päätöksestä ilmoitetaan Iitin Seutu lehdessä. MUUTOKSENHAKU Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla Vaasan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä. Lisätietoja: Ympäristötarkastaja Jaana Martin, p. 020 615 8032, jaana.martin(a)kouvola.fi Ympäristöpäällikön ehdotus: Rakennus- ja ympäristölautakunta päättää myöntää ympäristönsuojelulain 27 §:n mukaisen ympäristöluvan Lammastila HarjuJärvi Oy:lle eläinsuojatoimintaan esityksen mukaisesti. Rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös: Päätösehdotus hyväksyttiin. _________ Maija Lehtomäki saapui kokoukseen asian käsittelyn aikana klo 16:43.
