Ympäristön tila Tampereella 2014 -raportti

Transcription

Ympäristön tila
Tampereella
2014
TAMPEREEN KAUPUNGIN JULKAISUJA
YMPÄRISTÖNSUOJELU
2014
Ympäristön tila Tampereella
2014
TAMPEREEN KAUPUNGIN JULKAISUJA
YMPÄRISTÖNSUOJELU
2014
Toimitus: Marjatta Salovaara
Teksti:
Ari Elsilä, Salla Kärki
Milla Hilli-Lukkarinen
Erkka Hurtola
Lasse Kosonen
Jouni Lehtonen
Eeva Punju
Pasi Päivärinne
Marjatta Salovaara
Valokuvat:
Lasse Kosonen, Ari Elsilä, Ranja Hautamäki, Erkka Hurtola,
Eeva Punju, Kirsi Viertola, Janne Viinanen
Pirkanmaan jätehuolto Oy
Tampereen kaupunki, ympäristönsuojelu
Tampereen kaupunki
Kartat ja grafiikka:
Erkka Hurtola, Marjatta Salovaara
Tampereen kaupunki, paikkatietoaineisto
Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry
Julkaisija: Tampereen kaupunki, Ympäristönsuojelun julkaisuja 2/2014
Taitto: Aino Myllyluoma
ISSN:1798-0127
ISBN: 978-951-609-754-4 (painettu)
ISBN: 978-951-609-755-1 (verkkojulkaisu)
Painopaikka: Kirjapaino Hermes 2015
Sisältö
ESIPUHE ..................................................................... 7
TIIVISTELMÄ .............................................................. 8
1 KAUPUNGIN YLEINEN KEHITYS .............................. 11
Kehittyminen kaupungiksi ......................................... 11
Tampereen piirteet ..................................................... 11
Väestö ............................................................................11
Tampereen kaupunkiseutu ......................................... 13
Asuminen ..................................................................... 13
Työllisyys ja työpaikat .................................................14
Tulevaisuuden näkökulma ..........................................14
2 METSÄT ..................................................................16
Metsävarat ja niiden luokitus ....................................16
Tampereen metsien hoidon toimintamalli –
Mansen Mettät ............................................................ 17
Metsäsuunnitelmat .....................................................18
METSO-kartoitus .........................................................18
3 LUONNONSUOJELU ...............................................19
Luonnon monimuotoisuus .........................................19
Luonnonsuojelulain mukaisesti suojellut
alueet ja luonnonmuistomerkit ................................ 20
Luonnonsuojeluohjelma ............................................. 21
Lajistoselvitykset .........................................................23
• Kasvilajisto ja sen hoitotoimet ...............................23
• Sienet ....................................................................... 24
• Linnut ........................................................................ 24
• Muut eläimet ............................................................25
4 VIHERALUEET ....................................................... 26
Viheralueet suunnittelussa ja osana
ekosysteemipalveluita................................................ 26
Viheralueiden määrä ja laatu .................................... 26
Viheralueiden hoito ja viheralueluokitus ................ 28
Tampereen Viheralueohjelma (VAO) 2005–2014 ... 29
Viherpalveluohjelmat ................................................ 30
• Leikkipaikka-ohjelma ......................................... 30
• Koirapalveluohjelma .......................................... 30
5 MAANKÄYTÖN SUUNNITTTELU .............................. 31
Kaavoitus ja eri kaavatasot ........................................ 31
• Maakuntakaava ................................................... 31
• Yleiskaava ............................................................ 31
• Asemakaava .........................................................32
• Ranta-asemakaava ..............................................32
Kaupunkirakenteen eheyttäminen –
Ehyt ja uudet suunnittelun keinot ............................32
o Tapaus Atalan Risso ......................................... 34
Hulevedet osana kaupunkirakennetta ja
-suunnittelua .............................................................. 36
6 MAAPERÄN PILAANTUNEISUUS ........................... 38
Lainsäädännöllinen tausta......................................... 38
Maaperän tilan tietojärjestelmä ............................... 38
Pilaantuneiden maa-alueiden laajuus ..................... 39
Pilaantuneiden maiden kunnostus .......................... 39
7 LIIKENNE .............................................................. 40
Kaupunkiliikenteen kehitys ..................................... 40
Autoistuminen jatkuu ................................................ 41
o Tampereen kaupunkiseudun kävelyn ja
pyöräilyn kehittämisohjelma ................................42
Kevyen liikenteen uudet reitit ..................................43
Kaupunkiliikenteen suuntaviivat ..............................43
8 ENERGIAN TUOTANTO ........................................ 44
Energiantuotantolaitokset ....................................... 44
Energiantuotannon päästöt ..................................... 46
Päästökauppa .............................................................48
Energiantuotannon tulevaisuus ...............................48
o Tammervoima Oy:n hyötyvoimalaitos ........... 49
9 ILMANLAATU JA PÄÄSTÖT ILMAAN ......................50
Ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot ................................50
Ilmanlaadun seuranta ................................................50
Päästöt ilmaan ............................................................54
Pitoisuudet ilmassa .................................................... 55
Ilmanlaatuindeksi ....................................................... 57
o Kasvihuonekaasupäästöt 2010........................ 58
10 MELU JA TÄRINÄ ................................................. 59
Meluntorjunnan valtakunnalliset linjaukset ...........59
Tampereen kaupungin meluselvitys 2012,
liikenne-, teollisuus- ja ratapihamelu ......................59
o Melun tunnusluvut LAeq ja Lden ........................ 61
Meluntorjunnan toimintasuunnitelman
2008–2012 toteutuminen .........................................62
Meluntorjunnan toimintasuunnitelma 2013–2018 .63
Meluilmoitukset ja -valitukset ................................. 64
Hiljaiset alueet ...........................................................65
Meluesteet ..................................................................65
Tärinä ...........................................................................65
o Tapaus Lintuhytti .............................................66
o Tapaus Satakunnan lennosto ......................... 67
11 VEDENHANKINTA .................................................68
Yleistä ..........................................................................68
Talousveden käyttö ....................................................68
Talousveden laatu...................................................... 70
Vedenhankinnan tulevaisuus ....................................70
o Tampereen ja Valkeakosken seudun
kuntien tekopohjavesihanke (Tavase) ...........70
12 POHJAVESIVARAT ................................................ 72
Pohjavesi ..................................................................... 72
Pohjavesialueet ja vedenottamot ............................. 72
Pohjaveden käyttö ..................................................... 73
Pohjaveden laatu ja pilaantumisriskit ..................... 73
Pohjaveden suojelu ja valvonta ................................ 76
13 PINTAVEDET JA NIIDEN LAATU ............................ 77
Pyhäjärven ja Näsijärven säännöstely ..................... 77
Vesistöjen laadun tarkkailu ....................................... 77
o Tampereen kantakaupunkialueen
pienvesiselvitys ........................................78
Järvien vedenlaatuluokitus ....................................... 79
Veden laatu Näsijärvessä ja Pyhäjärvessä .............. 82
14 JÄTEVEDET JA JÄTEVESIKUORMITUS .................. 84
Yleistä ......................................................................... 84
Viemäriverkosto ......................................................... 85
Jätevesien käsittely ja puhdistusprosessit .............. 85
Puhdistusvaatimukset ja niiden saavuttaminen .... 87
Jätevesilietteet ...........................................................88
o Hyvää jätevesien käsittelyä
haja-asutusalueelle ................................. 89
Haja-asutuksen jätevedet ........................................ 90
Tulevaisuuden näkymiä ........................................... 90
o Itämerihaaste ........................................... 91
15 JÄTEHUOLTO ........................................................92
Jätehuollon järjestäminen .........................................92
Jätteiden keräys ja käsittely ......................................92
Jätteiden hyödyntäminen.......................................... 93
Biojäte ......................................................................... 93
Kierrätyspolttoaineet ................................................. 93
Vaaralliset jätteet .......................................................95
Kaatopaikkakaasujen talteenotto............................. 95
Jätteenkäsittelykeskuksen tarkkailu ja vaikutusten
seuranta ......................................................................96
Jätehuolon tulevaisuus .............................................. 97
YMPÄRISTÖN TILA TAMPEREELLA 2014
7
Esipuhe
T
ampereen ympäristön tilaraportti julkaistaan nyt kuudennen kerran. Aikaisemmat raportit ovat vuosilta 1987, 1994, 1998, 2003 ja 2008. Niiden avulla on luodattu ympäristön tilaa ja sen muutosta Tampereella jo yli neljännesvuosisadan verran. Ympäristö muuttuu vähittäin, ja tarvitaan pitkiä aikasarjoja, jotta muutoksen suuntaa voidaan luotettavasti arvioida. Ympäristön tilaraportti antaa arviointiin
oivan työkalun.
Raporttien kattamaan ajanjaksoon sijoittuu useita ympäristönsuojelun menestystarinoita kuten Tampereen
keskeisten vesistöjen puhdistuminen ja ilman laadun paraneminen. Myös jätehuoltomme on nyt aivan eri
laatutasolla kuin 25 vuotta sitten. Uuden luonnonsuojeluohjelman myötä luonnonsuojeluun on satsattu ilahduttavalla tavalla. Pilaantuneita maa-alueita on puhdistettu melkoinen määrä ja hulevesien hallinta on otettu
olennaiseksi osaksi maankäytön suunnittelua ja toteutusta.
Paljon on silti vielä tehtävää: Pienvesien vähittäinen nuhraantuminen jatkuu, hiukkaset heikentävät hengitysilmaa keväisin keskustassa eikä melulle altistuvien asukkaiden määrä vähene. Kaupungin kasvu ja sen
mukanaan tuoma täydennysrakentaminen aiheuttavat jatkuvaa painetta kaupungin viherverkolle, jonka toimivuus luonnonarvojen ylläpitäjänä ja virkistäytymismahdollisuuksien tarjoajana on valitettavan usein uhattuna. Kasvun myötä koko kaupunkiympäristö on jatkuvassa muutoksessa, ja erilaisten rakennushankkeiden
toteuttaminen väistämättä myös kuormittaa ympäristöä.
Edellisen raportin julkaisun jälkeen Tampereella on toteutettu tai saatettu vireille huomattava määrä merkittäviä hankkeita. Keskustaan uusia liikenneratkaisuja mahdollistava Hämpin Parkki on jo käytössä, Tammervoiman jätteenpolttolaitos ja Rantaväylän tunneli ovat rakenteilla ja kaupunkiraitiotien suunnittelu on
edennyt pitkälle. Vuorekseen on työn alla kokonainen uusi kaupunginosa ja Sulkavuoreen kaavaillaan uutta
keskuspuhdistamoa. Näillä kaikilla on merkittävä suora tai välillinen vaikutus kaupunkimme ympäristön tilaan.
Ne kuormittavat ympäristöä, mutta ne myös luovat tärkeitä edellytyksiä sille, että tulevissa ympäristön tilaraporteissa plus-merkkinen kehitys voittaa miinus-merkkisen.
Viime kädessä muutoksen suunta riippuu kuitenkin meistä jokaisesta, meidän omista valinnoistamme. Ja
valintojen pohjaksi tarvitaan tietoa. Toivon, että tämä raportti antaa ympäristölle myönteisten päätösten tekemiselle pohjaa niin päättäjille kuin meille kaikille.
Raportin tekstien sisällöstä vastaavat ympäristönsuojeluyksikön asiantuntijat. Raportin on toimittanut Marjatta Salovaara. Hänelle ja kaikille kirjoittajille kuuluu suurkiitos hyvin tehdystä työstä.
Tampereella 31.12.2014
Harri Willberg
Ympäristönsuojelupäällikkö
8
Tiivistelmä
T
ampere on edelleenkin Suomen kolmanneksi
suurin kaupunki Helsingin ja Espoon jälkeen.
Tampere ympäristökuntineen on myös vetovoimainen kasvukeskus ja osa asukasmäärän lisäyksestä kohdistuu Tampereelle. Asukasmäärän kasvu luo
painetta asuntojen rakentamiselle. Uudet asuinalueet ja
tiivistä yhdyskuntarakennetta luova täydennysrakentaminen vastaavat kasvavan väestömäärän asumis-tarpeisiin.
Kasvava väestömäärä ja tiivistyvä yhdyskuntarakenne
luovat samalla lisää haasteita ja vaatimuksia ympäristökysymysten ottamiseksi huomioon suunnittelussa ja niiden hallitsemiseksi.
Kaupungin omistamien metsien pinta-ala on kymmenkertaistunut viimeisen 80 vuoden aikana mutta
2000-luvulla hankintatahti on hiipunut, sillä valtaosa
kantakaupungin metsistä on jo kaupungin omistuksessa.
Kaupungin metsät palvelevat kuntalaisia virkistysalueina
ja sen vuoksi niiden hoitotapoihin on kiinnitetty entistä
enemmän huomiota. Metsät ovat myös tärkeitä luonnon
monimuotoisuuden ylläpitäjiä. Kaupungin metsissä tehdyn METSO-ohjelman mukaisten elinympäristöjen kartoituksen tuloksena löydetyistä arvokkaista metsistä osa
sisältyy luonnonsuojeluohjelmaan suojeltavina kohteina,
osalla arvokkaat ominaisuudet on tarkoitus ottaa huomioon metsänkäsittelyssä.
Viheralueilla ja metsillä on rakennetussa kaupunkiympäristössä korostunut arvo. Uusimpien tutkimusten
mukaan viheralueilla virkistäytymisellä on suoria mitattavissa olevia positiivisia terveydellisiä vaikutuksia.
Lisäksi viheralueilla on kaupunkirakenteessa suuri merkitys hulevesien hallinnassa, pienilmaston säätelyssä
ja suoja-alueina. Kaupunkivihreä onkin huomattava ns.
ekosysteemipalveluiden tuottaja. Asemakaavoituksella
luodaan uusia viheralueita, mutta samalla kaavoittamatonta neitseellistä aluetta muutetaan rakennettavaksi.
Viheralueiden määrän väheneminen kaupunkirakennetta
tiivis-tettäessä ja asukasmäärän kasvaessa aiheuttaa ku-
lutuspaineen kasvua ja edellyttää rakennetumpaa ja hoidetumpaa ympäristöä.
Kaupunkiympäristön suojeltavista tai muuten huomioitavista luontoarvoista suuri osa sijoittuu viheralueille. Yhdessä viheralueet muodostavat viherverkon, joka
toimii samalla myös ekologisena verkostona. Verkostoa
pitkin eliöt pääsevät levittäytymään eri alueiden välillä.
Siksi viherverkon toimivuuden kannalta on tärkeintä sen
yhtenäisyys ja jatkuvuus. Monimuotoinen elinympäristö
on vastustuskykyisempi korjaamaan luonnossa tapahtuvat häiriöt.
Uusien rauhoitusten myötä kaikkien luonnonsuojelulailla suojeltujen alueiden kokonaispinta-ala Tam-pereella 1.9.2014 on 483,6 hehtaaria. Tästä maa-alueita on n.
464,2 hehtaaria eli noin 0,88 % Tampereen kaupungin
maapinta-alasta. Luonnonsuojelutyön jäntevöittämiseksi
on laadittu Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelma
vuosille 2012–2020. Luonnonsuojeluohjelma on kaupunginvaltuuston hyväksymä ja siinä määritellään Tampereen
luonnonsuojelutyön lähtökohdat ja perusteet. Luonnonsuojeluohjelmassa tuodaan esille tärkeimmät tiedossa
olevat suojeltavat luontokohteet ja – alueet, yhteensä 67
kappaletta, niiden suojelun tapa, ajoitus ja muut toimenpiteet. Ohjelman mukaan luonnonsuojelualueita perustetaan vuoteen 2020 mennessä 923 hehtaaria. Tämä nostaa
luonnonsuojelualueiden pinta-alan 2,5 %:iin maapintaalasta, yhteensä 1340 hehtaaria.
Kaupunkiseudun asukasmäärän kasvun keskittyminen
Tampereelle on aiheuttanut kaavoituspaineita yhä ongelmallisemmille alueille. Rakennemallin asettamaa asukastavoitetta vastaamaan on laadittu Ehyt-selvitys. Siinä
kaupunkirakenteesta on etsitty alueita, joille rakentamista voidaan suunnata joko nykyisen rakenteen sisälle,
reunoille tai käyttötarkoitusta muuttamalla. Täydennysrakentamiseen suunnitellut alueet ovat monesti ongelmallisia erilaisista ympäristön ominaisuuksista johtuen.
Ne voivat olla ihmistoiminnasta aiheutuvia kuten melu,
huono ilmanlaatu ja pilaantuneet maat, tai
luontaisista ominaisuuksista johtuvia, kuten vesiympäristön, viherverkon ja luonnon suojeluun liittyviä tai kulttuurisia ja
historiallisia arvoja.
Tiivis kaupunkirakenne, jossa on paljon
päällystettyä, vettä läpäisemätöntä pintaa
lisää aiheuttaa hulevesien hallinnan tarvetta sääilmiöiden äärevöityessä rankkasateiksi.
Maan käyttötarkoituksen muuttaminen
edellyttää maaperään joutuneiden haitta-
aineiden puhdistamista tai poistamista.
Tavallisimmin maaperän pilaantuneisuus
aiheutuu kiinteistöllä harjoitetusta teollisesta tai vastaavasta toiminnasta tai
kiinteistöllä tapahtuneesta kemikaalivahingosta. Yleisin puhdistusmenetelmä on
massanvaihto, jolloin pilaantuneet maaainekset kaivetaan pois ja viedään sopiviin
käsittely- tai loppusijoituspaikkoihin. Tampereella on puhdistettu vuosien 1996–2014
aikana yli 200 pilaantuneen maan kohdetta, joko osittain tai kokonaan. Pilaantuneiden maiden kohdetietoja hallitaan valtakunnallisen Maaperän tilan tietojärjestelmän avulla. Tietojärjestelmässä on Tampereen kaupungin alueelta 550 kohdetta.
Ilman laadun seurannalla on Tampereella pitkät perinteet ja seurantaa on tehty jo
neljänkymmenen vuoden ajan. Keskeisimmät ilmanlaatua heikentävät epäpuhtaudet ovat hiukkaset, typen oksidit, otsoni,
hiilimonoksidi eli häkä, rikkidioksidi, haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja PAH-yhdisteet. Ilmansaasteiden päästölähteitä ovat
liikenne, teollisuus, energiantuotanto ja
puun pienpoltto. Energiantuotannon ja
teollisuuden aiheuttamat päästöt eivät
päästökorkeuksien vuoksi juurikaan vaikuta kaupunki-ilmaan. Päästöt ilmaan ovat
pienentyneet typenoksidien, rikkidioksidin
ja hiukkasten osalta 1990-luvulta alkaen.
Hengitettävät hiukkaset (PM10) ovat peräisin pääosin liikenteen ilmaan nostamasta
hienojakoisesta aineksesta ja niiden pitoisuudet ovat korkeimmillaan keväisin. Liikenteen aiheuttamat hiukkaspäästöt typen
oksidien ohella ovat pysyneet viime vuosi-
9
na ennallaan. Sen sijaan ja ilman rikkidioksidipitoisuuksien mittaaminen
on voitu lopettaa pienten päästömäärien vuoksi.
Liikenne on ympäristömelun pääasiallinen lähde. Vuonna 2012 tehdyn meluselvityksen mukaan kaupungin asukkaista noin 27 % arvioitiin
altistuvan katuja tieliikenteestä aiheutuvalle melulle. Raideliikenteen
aiheuttamalle yöaikaiselle melulle arvioitiin altistuvan 10 % asukkaista.
Tavoitteen mukaista melulle altistuvien asukkaiden määrää vuonna 2003
tehtyyn selvitykseen verrattuna ei ole saatu vähenemään. Uusien asuinalueiden suunnittelussa meluntorjunta on kuitenkin ollut yksi suunnittelun lähtökohta. Junakaluston kehittymisen vuoksi ei raideliikenteen aiheuttamanmelun oleteta enää kasvavan tulevaisuudessa. Tampere-Pirkkalan
10
lentoaseman sotilaslentoliikenteessä tehdyt muutokset
ovat vähentäneet lentomelua Lukonmäen-Peltolammin ja
Vuoreksen asuntoalueilla.
Tampereen kaupungin meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa vuosille 2008–2012 on kirjattu meluntorjunnan keinot, tavoitteet, kiireellisimmät meluntorjuntakohteet, sekä vastuutahot. Suunnitelman toteutumisen
seuranta osoittaa, että meluntorjuntaan suunnatut rahat oli käytetty meluesteiden rakentamiseen vaihdellen
380 000–1 364 000 euroon vuodessa. Toimintasuunnitelman 30:stä meluntorjuntakohteesta ainoastaan neljässä oli tehty toimenpiteitä, neljässä meluntorjunta oli
suunnitteilla ja muut eivät ole edenneet. Meluntorjunnan
kannalta tärkeinä pidettävien herkkien kohteiden, kuten
koulujen ja päiväkotien melusuojaus ei ollut edennyt.
Vedenhankinta Tampereella perustuu vedenottoon
useammalta pohjavedenottamolta sekä pintaveden ottoon Roineesta ja Näsijärvestä. Vajaa kolmannes vesijohtoverkostoon pumpatusta vedestä on pohjavettä. Asukkaista 96 % on vesijohtoverkoston toiminta-alueella.
Haja-asutusalueilla vesihuolto on kiinteistön omistajien
omien ratkaisujen varassa tai vesihuollon turvaamiseksi
on perustettu vesi- ja vesihuolto-osuuskuntia. Toiminnassa olevia vesiosuuskuntia on tällä hetkellä kolme ja ne
sijoittuvat Teiskon alueelle.
Tampereen järvien veden laatu on pysynyt keskimäärin ennallaan. Vesipinta-alasta Näsi- ja Pyhäjärven Tampereen alueella olevat osat mukaan lukien 79 % soveltuu virkistyskäyttöön hyvin, 20 % tyydyttävästi ja 1 % välttävästi
Näsijärven veden laatu on hyvä, mutta suuremmasta järvialtaasta eristäytyneet eteläosan lahdet ovat laadultaan heikompia. Näsijärven yleistilaa on kohentanut Mäntän seudulla ja Tampereen Lielahdessa tapahtunut kuormituksen loppuminen eikä Lielahdenkaan alue enää poikkea
rehevyydeltään muusta Näsijärvestä. Vaikutus
on ollut myönteinen myös Tammerkosken ja
Pyhäjärven veden laatuun. Pyhäjärven yleistila
on jätevesivaikutuksen vuoksi kuitenkin astetta
heikompi kuin Näsijärven. Pienempien järvien
osalta on näkyvissä hulevesistä aiheutuvia veden laadun muutoksia.
Parantuneet jätevesien käsittelytekniikat ja
hajakuormituksen hallinta ovat parantaneet
purkuvesistöjen veden laatua. Teollisuuden
jätevesien määrä on vähentynyt oleellisesti
teollisuuden rakennemuutoksen vuoksi ja teollisuusjätevedet johdetaan käsiteltäväksi keskitetysti asumisessa syntyvien jätevesien kanssa.
Jätevesien aiheuttama vesistökuormitus on pitkällä aikavälillä tarkasteltuna vähentynyt oleellisimmin fosforin,
happea kuluttavan orgaanisen aineksen ja kiintoaineen
osalta sekä typen osalta 2000-luvun loppupuolelta alkaen. Käsiteltävien jätevesien kokonaismäärä on pysynyt
lähes ennallaan. Puhdistamoilla syntynyt liete on käytetty esikäsiteltynä ja kompostoituna maanviljelykseen ja
viherrakentamiseen.
Jätehuollon järjestämisessä on seudullisuus voimakkaasti mukana. Tehtävä on annettu 17 osakaskunnan
omistaman Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n hoidettavaksi.
Alueella on jätehuollon piirissä noin 420 000 asukasta.
Osakaskuntien perustamana yhteisenä jätehuoltoviranomaisena toimii Tampereen kaupungin yhdyskuntalautakuntaan perustettu jätehuoltojaosto.
Tamperelaisten jätteet kuljetetaan Nokian Koukkujärven ja Tampereen Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskuksiin. Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen loppusijoitetuissa ja kompostoiduissa kokonaisjätemäärissä ei
ole 2000-luvulla tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kokonaismäärän vaihtelut selittyvät pitkälti tuotujen maaainesten määrän vuotuisilla vaihteluilla. Seka- ja kaatopaikkajätteen määrä on vähentynyt lähes koko 2000-luvun, kun taas biojätteen määrä on lisääntynyt. Tämä
osoittaa biojätteen tehokkaampaa lajittelua, sillä näiden
kahden jätelajin yhteismäärä on pienentynyt. Kuntakohtaisten jätemäärien kehityksen seuraamista vaikeuttaa
ylikunnallinen tilastointi sekä hyötyjätteen osalta myös
lukuisien yksityisten toimijoiden määrä.
Kaupungin
yleinen
kehitys
KAUPUNGIN
YLEINEN
KE
11
Kaupungin yleinen kehitys
Kehittyminen kaupungiksi
Tammerkoski, Tampereen tunnusmerkki ja paikallisen
teollisuuden kehittymisen elinehto, syntyi 5500–6000
vuotta sitten yhdistäen Näsijärven ja Pyhäjärven. Järvien väliselle kannakselle syntyi asutusta 600-luvulla ja
1200-luvulta alkaen alueesta muodostui tärkeä kauppapaikka ja vesiliikenteen solmukohta. Tampereen kaupunki perustettiin 1.10.1779. Kaupungin maa-alue oli 3,2
km2 ja käsitti se Tammerkoskesta Pispalan rajalle ulottuvan alueen, jolla asui alle 200 asukasta.
Teollisuuden kehittyminen alueella alkoi 1820-luvulla,
vaikkakin varsinaista suurteollisuutta Tampereelle kehittyi vasta 1850-luvulta alkaen. Samalla myös väkiluku
lähti kasvuun. Vähitellen kaupunkiin liitettiin alueita sekä itä- että länsipuolelta. Tiettävästi Suomen historian
ensimmäinen alueliitos tapahtui vuonna 1887, kun Kyttälä liitettiin Tampereen kaupunkiin ja kaupungin pintaala kolminkertaistui. Liitosta vauhditti suunnitteilla ollut
rautatie, sillä rautatieasema uhkasi jäädä kaupungin rajojen ulkopuolelle. Kaupungin väkiluku oli tasaisen voimakkaassa kasvussa: vuosisadan vaihteessa kaupungissa
asui jo 35 000 henkeä, pääosin tehdastyöläisiä.
Kaupungin alueellinen kasvu jatkui 1900-luvulla. Järvensivu liitettiin kaupunkiin vuonna 1922, Viikinsaari
vuonna 1933 ja Pispala vuonna 1937. Kyseisten liitosten jälkeen kaupungin pinta-ala oli jo lähes 50 km2. Alueellisesti
merkittävimmät liitokset ovat olleet Messukylä vuonna
1947, Aitolahti vuonna 1966 ja Teisko vuonna 1972. Teiskon liittämisen seurauksena kaupungin pinta-ala kolminkertaistui jälleen. Lisäksi pienempiä alueliitoksia ja kuntarajan tarkistuksia on vuosien saatossa tehty maankäytön
suunnittelun sujuvoittamiseksi kuntien rajoilla.
Tampereen piirteet
Tampereen ydinkeskusta sijaitsee Näsi- ja Pyhäjärven väliin jäävällä kannaksella. Järvien välissä oleva Pyynikinharju on maailman korkein tunnettu soraharju. Se kuuluu
10 000 vuotta sitten syntyneeseen, Salpausselältä Kan-
kaanpäähän jatkuvaan, 200 kilometriä pitkään harjujaksoon. Pyynikinharju on korkeimmillaan 80 metriä Pyhä
järven pinnan ja 160 metriä merenpinnan yläpuolella.
Tampereen kokonaispinta-ala vuonna 2013 oli 689,6
km2, josta maa-alueen osuus on 525,0 km2 ja vesialueen
164,6 km2. Kaupungin pohjoisin kohta sijaitsee Teiskon
Vankavedessä. Eteläisin kohta on Hervantajärven itäpäässä missä Kangasalan, Lempäälän ja Tampereen rajat kohtaavat. Itäisin kohta sijaitsee Teiskon Paalijärven
koilliskulmassa ja läntisin kohta Haukijärven kaakkoiskulmassa Ylöjärven, Nokian ja Tampereen rajojen yhtymäkohdassa.
Korkein maastonkohta on Teiskon Kaanaassa sijaitseva Koskelankorkea 211 metriä merenpinnan yläpuolella.
Alin maastonkohta on syvänne Pyhäjärvessä Pyynikin
saarten eteläpuolella 32 metriä merenpinnan yläpuolella. Näsijärven ja Pyhäjärven vedenpintojen korkeusero
on 18,2 metriä.
Kallioperässä Tampereen seudulla oleva noin 1500
miljoonaa vuotta vanha liuskekivivyöhyke, jota esiintyy
runsaasti Aitolahden pohjoisrannalla, on maailman vanhimpia kivimuodostumia. Samaa kiveä löytyy Aleksanterin kirkon puiston suihkukaivon käytävälaatoista.
Väestö
Tampere on Suomen kolmanneksi suurin kaupunki Helsingin ja Espoon jälkeen. Tampereen väkiluku oli 31.12.2013
220 409 henkilöä ja tätä vastaava väestöntiheys noin 420
asukasta/km2. Kaupungin väestönkasvu hidastui 1970-luvun puolivälissä, mutta kääntyi kasvuun 1980-luvun puolella, jolloin kasvuvauhti oli vajaat 700 asukasta vuodessa.
Merkittävin lisäys aiheutui syntyneiden määrästä, ei niinkään muuttoliikkeestä. Vuodesta 1990 lukien väestönkasvu kiihtyi ja vuosina 1994–1996 se oli yli 3000 asukasta
vuodessa. Väestönkasvu on hieman hidastunut 2000-luvun puolella ja vuosien 2007–2011 välisenä aikana väestömäärä lisääntyi enää noin 1800 asukkaalla vuodessa. Sen
jälkeen kasvunopeus on taas kiihtynyt ollen vuonna 2012
jo 2250 ja vuonna 2013 lähes 3000 henkilöä.
12
Asukkaita
Kuva 1. Tampereen asukasmäärän kehitys 1800–2013. Pienemmässä kuvaajassa on tarkempi näkymä
vuosien 1800-1880 väliseen väestönkasvuun.
Tampereen kaupunkiseutu
Tampereen kaupunkiseutuun kuuluvat Tampereen, Nokian, Ylöjärven ja Oriveden kaupungit sekä Kangasalan,
Lempäälän, Pirkkalan ja Vesilahden kunnat. Asukkaita
seudulla on noin 360 000. Alue on pääkaupunkiseudun
jälkeen Suomen suurin kaupunkiseutu. Seudun kunnat
tekevät yhteistyötä maankäytön, asumisen ja liikenteen
suunnittelussa sekä ympäristönsuojelussa. Yhteistyötä
organisoi vuonna 2005 perustettu Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymä, jonka toiminnan jäsenkunnat
rahoittavat.
Tampereen väestörakenteessa näkyy kaupungin merkitys opiskelupaikkakuntana: nuorten aikuisten määrä on
huomattavasti suurempi kuin seutukunnan muissa kunnissa. Väestöllinen huoltosuhde, eli alle 15-vuotiaiden ja 65
vuotta täyttäneiden määrä 100 työikäistä kohden, oli vuoden 2012 lopussa 45. Yli 65-vuotiaita oli 17,3 % väestöstä.
Tampereen ympäristökuntien väkimäärä kasvaa nopeimmin koko Suomessa. Väestömääräänsä nähden
suhteellisesti eniten vuonna 2012 kasvoivat Lempäälä,
Pirkkala ja Ylöjärvi Oriveden ollessa ainoa seutukunnan
kunnista, jossa väkiluku väheni. Koko seutukunnan alueella asukkaita oli 364 992. Ympäristökunnat vetävät
puoleensa myös Tampereen väestöä. 2000-luvulla Tampereen muuttotappio seutukunnan muihin kuntiin oli
keskimäärin 1520 henkilöä vuodessa, ja vuonna 2012 noin
1300 asukasta. Lapsiperheiden poismuutto Tampereelta
naapurikuntiin on alentanut etenkin alle kouluikäisten
lasten määrää Tampereella.
Tampereen muuttovoitto oli vielä vuosituhannen vaihteessa lähellä 2000 asukasta vuodessa mutta vuodesta
Kaupungin
yleinen
kehitys
KAUPUNGIN
YLEINEN
KE
13
2002 alkaen voimistunut lähtömuutto pienensi kaupungin muuttovoittoa, ja esimerkiksi vuonna 2007 se oli vain
noin 900 asukasta. Muuttovoitto on kuitenkin lähtenyt
uuteen kasvuun, ja vuoden 2012 muuttovoitto oli noin
1500 asukasta.
Kaupungin sisäinen muuttoliike on suuntautunut keskustasta poispäin rakentamisen painopistealueille, joita
ovat esimerkiksi Hervanta ja Kaukajärvi. Nyt myös keskustaan ja kaupungin läntisiin osiin Härmälään ja Lielahteen on tullut uutta asumista, kun vanhoja teollisuuskäytössä olleita alueita on rakennettu ja saneerattu uusia
käyttötarkoituksia varten.
Asuminen
Tampereella oli vuoden 2012 lopussa yhteensä 125 067
asuntoa, joista kerrostaloasuntojen osuus oli 72,8 %,
omakotitalojen 14,5 %, rivitalojen 10,5 % ja muiden
asuinrakennusten 2,3 %. Asuntokanta on kasvanut
2000-luvulla yhteensä noin 23 500 asunnolla.
Asumisväljyys on kasvanut jatkuvasti, vaikkakin kasvuvauhti on hidastunut viime vuosikymmeninä ja lähes
pysähtynyt vuoden 2008 jälkeen. Vuoden 2012 lopussa
asuntojen keskimääräinen asumistila oli noin 36,8 m2
asukasta kohden (1970: 19,2 m2, 1990: 31,8 m2). Kun vielä
1960-luvulla taloudessa oli 3,1 asukasta asuntoa kohden,
vuonna 2012 vastaava luku oli 1,8 asukasta. Asuntojen
pinta-alan ja asumisväljyyden ennustetaan kasvavan tulevaisuudessakin, mikä osaltaan aiheuttaa painetta kaupunkirakenteen tiivistämiseen ja uusien asuinalueiden
rakentamiseen.
Kuva 2. Asumisväljyys ja asuntojen keskikoko vuosina 1960–2012.
14
Työllisyys ja työpaikat
Vuoden 2013 tammikuun lopussa Tampereen työttömyysprosentti oli keskimäärin 15,6 % työvoimasta. Edellisvuoteen verrattuna työttömyysaste on noussut 1,6
prosenttiyksikköä. Suuret irtisanomiset vuoden 2012 aikana nostivat työttömyysprosenttia sen ollessa vuoden
lopussa 14,7. Vuoden 2010 lopussa Tampereen työttömyysprosentti oli 13,9.
Työssäkäynti Tampereelle on kasvanut vuosi vuodelta. Vuoden 2010 lopussa Tampereen 116 219 työpaikassa
34,5 % oli ulkopaikkakuntalaisia. Vastaavasti 15,6 % Tampereen työllisistä kävi töissä toisessa kunnassa. Näiden
työssäkäynti suuntautuu pääosin lähikuntiin ja pääkaupunkiseudulle. Tampereen työpaikka-omavaraisuusaste
oli 123,4 %.
Teollisuustyöpaikkojen osuus Tampereella on vähentynyt alle puoleen vuoteen 1970 verrattuna. Vastaava
lisäys on tapahtunut palvelusektorilla: erilaiset palvelutoimialat kattavat yli 70 % Tampereen työpaikoista, kun
teollisuustyöpaikkoja on alle 20 %. Maa-, riista- ja metsätalouden sekä kalatalouden piirissä olevien työpaikkojen
määrä oli vielä vuonna 1970 noin 1 140, kun se vuoden
2012 lopussa oli enää 355 työpaikkaa.
Maa-, metsä-ja kalatalous
Teollisuus
Rakentaminen
Kauppa-, kuljetus-, majoitus-ja ravitsemistoiminta
Informaatio ja viestintä
Rahoitus-, vakuutus-ja kiinteistöalan kauppa
Ammatillinen, tiet. ja tekn. toiminta; hallinto-ja
tukipalvelut
Julkinen hallinto, terveys-jasosiaalipalvelut
Muut
0,3
5,7
16,7
5,7
28,1
Tulevaisuuden näkökulma
Tampereen väestömäärä jatkanee kasvuaan tulevaisuudessakin. Nuorta väestöä muuttaa alueelle opiskelujen
ja työmahdollisuuksien takia ja vanhusten määrä kasvaa
eliniän noustessa. Hyvätuloiset nuoret perheet muuttavat naapurikuntiin halvempien asuntojen vuoksi. Uudet
asuinalueet ja tiivistä yhdyskuntarakennetta luova täydennysrakentaminen vastaavat lisääntyneen väestömäärän asumistarpeisiin. Toisaalta kasvava väestön määrä ja
tiivistyvä yhdyskuntarakenne luovat lisää haasteita ja
vaatimuksia ympäristökysymysten ottamiseksi huomioon ja niiden hallitsemiseksi.
Talouden kehityksestä riippumatta raskaan teollisuuden osuus työllistäjänä vähenee edelleen, kun taas palvelusektori kasvaa. Suuret alueelliset investoinnit ja projektit, kuten rantaväylän tunneli ja kaupunkiraitiotie, luovat
toteutuessaan uusia työpaikkoja ja osaamista alueelle.
20,0
14,4
6,8
2,6
Kuva 3. Tampereen työpaikat sektoreittain 2010
Kaupungin
yleinen
kehitys
KAUPUNGIN
YLEINEN
KE
15
Tamperelaisen ekologinen jalanjälki
Ekologinen jalanjälki kuvaa, kuinka suuri maa- ja
vesialue tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, energian ja materiaalien tuottamiseen
sekä jätteiden käsittelyyn. Yksikkönä on yleensä
globaalihehtaari, joka tarkoittaa hehtaarin kokoista
aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa.
Kuntajälki 2010-mallilla ja vuoden 2007 tiedoilla
laskettu tamperelaisen ekologinen jalanjälki oli 5,51
globaalihehtaaria, mikä vastaa karkeasti kahden Tammelantorin kokoista aluetta. Kaikkien tamperelaisten
yhteenlaskettu ekologinen jalanjälki oli 1 144 000 globaalihehtaaria, eli noin 16 kertaa kaupungin pinta-ala.
Jalanjälki oli 11 prosenttia suomalaisen 6,16 hehtaarin
jalanjälkeä ja 13 prosenttia pirkanmaalaisen jalanjälkeä pienempi. Tamperelaisen jalanjälki on kuitenkin huomattavan suuri, jos sitä verrataan maailman
ihmisten 2,7 globaalihehtaarin keskiarvoon. Jos kaikki
kuluttaisivat yhtä paljon resursseja kuin keskimääräinen tamperelainen, tarvittaisiin tarpeidemme tyydyttämiseen 3,1 maapalloa.
●
0,5
1,33
2,88
0,26
0,54
Ravinto
Asuminen
Liikkuminen
Tavarat ja palvelut
Rakentaminen
Lisätietoa: Tamperelaisen ekologisen
jalanjäljen tulosraportti,
http://www.tampere.fi/kestavakehitys.html.
Kuva 4. Tamperelaisen jalanjälki 5,51 gha
Lähteet:
• Marola, J., 2012. Toimintaympäristö: Asuntokanta ja asuntokunnat
[pdf]. Tampereen kaupunki, tietotuotanto ja laadunarviointi. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/tampereinfo/sanoinjakuvin/tilastotjatutkimukset/tiedotteetaihealueittain/asuminenjarakentaminen.html [25.10.2012].
• Marola, J., 2012. Toimintaympäristö: Väestö ja väestönmuutokset
[pdf]. Tampereen kaupunki, tietotuotanto ja laadunarviointi. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/tampereinfo/sanoinjakuvin/tilastotjatutkimukset/tiedotteetaihealueittain/vaestojamuuttoliike.html [25.10.2012].
• Salovaara, M. (toim.), 2012. Ympäristön tila Tampereella 2008. Tampere: Tampereen kaupunki, ympäristönsuojelun julkaisuja 2/2009.
ISBN 978-951-609-409-3.
• Suikio, J., 2012. Toimintaympäristö: Kaupunkiseutu [pdf]. Tampereen
kaupunki, tietotuotanto ja laadunarviointi. Saatavilla internetistä:
http://www.tampere.fi/tampereinfo/sanoinjakuvin/tilastotjatutkimukset/kaupunkiseuduntilastot.html [25.10.2012].
• Tampereen kaupunki, 2010. Tampereen tilastollinen vuosikirja 20082009 [pdf]. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/tampereinfo/sanoinjakuvin/tilastotjatutkimukset/tilastojulkaisut.html
[25.10.2012].
• Tampereen kaupunki, 2012. Tampereen tilastollinen vuosikirja 20102011 [pdf]. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/tampereinfo/sanoinjakuvin/tilastotjatutkimukset/tilastojulkaisut.html
[16.3.2014].
• Tampereen kaupunki, 2012. Tampere sanoin ja kuvin –sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/tampereinfo/sanoinjakuvin.
html [25.9.2012].
• Tampereen kaupungin tietotuotanto ja laadunarviointi, 2012. Tampereen tilastokortti 2012. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.
fi/tampereinfo/sanoinjakuvin/tilastotjatutkimukset/tamperelyhyesti_13.html [20.8.2012].
• Tilastokeskus, 2012. Seutunet – Tampereen kaupunkiseutu –sivusto.
Saatavilla internetistä: http://tilastokeskus.fi/tup/seutunet/tampere_index.html [25.10.2012].
Metsät
16
Metsät
Metsävarat ja
niiden luokitus
Tampereen kaupungin omistuksessa on metsää noin
7500 hehtaaria. Metsistä valtaosa sijaitsee kaupungin
alueella, mutta retkeilymetsiä sijaitsee myös muiden
kuntien tai kaupunkien alueella. Huomattavan suuri osa
metsistä sijaitsee kantakaupungin alueella, missä ne
ovat vilkkaassa virkistyskäytössä ja kuuluvat olennaisena osana maisemakuvaan.
Kaupungin omistamien metsien pinta-ala on kymmenkertaistunut viimeisen 80 vuoden aikana. 1900-luvulla
metsäpinta-ala kasvoi melko tasaisesti, ja aina 1940-luvulta lähtien kasvua oli noin 1000 hehtaaria 10 vuoden
metsäsuunnitelmakautta kohti. 2000-luvulla metsien
hankintatahti on hiipunut, sillä valtaosa kantakaupungin
metsistä on jo kaupungin omistuksessa. Kaupungin metsäomaisuus on lisääntynyt myös alueliitosten yhteydessä.
Kaupungin metsät jaetaan käytön ja sijainnin perus-
Luontopolulla.
teella Viheralueiden hoitoluokituksen (2007) mukaisesti
lähimetsiin, ulkoilumetsiin, retkeilymetsiin, suojametsiin, talousmetsiin, arvometsiin ja suojelualueisiin. Asutuksen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat metsät luokitellaan lähimetsiksi. Lähimetsien hoidon tavoitteena
on ulkoilumahdollisuuksien turvaaminen sekä hoidettu
ja maisemaltaan edustava metsäkasvillisuus. Paikoin tavoitteena on puistomaisuus.
Suurin osa kantakaupungin metsistä on ulkoilumetsiä.
Ne sijaitsevat asutuksen lähialueilla. Ulkoilumetsät tarjoavat virkistäytymis- ja luontoharrastusmahdollisuuksia
sekä toimivat opetuskohteina ja liikuntapaikkoina. Näillä alueilla metsänhoito tähtää luontoa säästävin, kevein
menetelmin virkistysarvojen, maiseman ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen.
Retkeilymetsät sijaitsevat Teisko-Aitolahden alueella
sekä muissa kunnissa ja ovat osin laajoja kokonaisuuksia. Alueet on tarkoitettu retkeilykäyttöön, ja osalta niistä löytyy Tampereen kaupungin liikuntapalvelujen yllä-
pitämiä vuokrattavia majoitustiloja. Retkeilymetsien hoito tähtää monimuotoiseen ja viihtyisään metsään, jonka
hoito huomioi puuston elinvoimaisuuden ja uudistumisen
sekä turvallisuus- ja maisematavoitteet.
Suojametsät sijaitsevat asutuksen sekä erilaisten häiriötä aiheuttavien toimintojen, kuten liikenneväylien ja
teollisuuslaitosten välillä. Hoidolla pyritään edistämään
suojavaikutuksia ja reunavyöhykkeiden maisemanhoitoa.
Talousmetsät ovat pääasiassa yksittäisiä metsätiloja
Teisko-Aitolahdessa ja muiden kuntien alueilla. Talousmetsistä myydään puuta teollisuudelle ns. pystymyynnein, jolloin hakkuutöiden toteuttamisesta vastaa ostaja. Metsänhoitotöistä vastaa kaupunki. Puuntuotannon
ohella tähdätään metsäluonnon biologisen monimuotoisuuden turvaamiseen metsälain mukaisesti. Metsälaki
koskee asemakaava-alueen ulkopuolella olevia metsiä,
ja vaatii erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämistä myös talousmetsissä. Lisäksi talousmetsiä käytetään vaihtomaina, joita voidaan vaihtaa
yksityisten maanomistajien alueisiin. Käytännössä tämä
tarkoittaa maankäytön suunnittelun kannalta keskeisten
alueiden hankkimista kaupungille ja syrjäisemmistä alueista luopumista.
Arvometsät ovat erityisen tärkeitä ja arvokkaita kohteita maiseman, kulttuurin, luonnon monimuotoisuusarvojen
tai muiden ominaispiirteiden vuoksi. Hoidon tavoitteena
on korostaa kohteen erityisarvoja. Suojelualueiksi luokiteltavat metsät ovat esimerkiksi luonnonsuojelulain nojalla
suojeltuja alueita tai metsälakikohteita. Luonnonsuojelualueita hoidetaan ELY-keskuksen vahvistaman hoito- ja
käyttösuunnitelman tai rauhoitusmääräysten mukaisesti.
Tampereen metsien hoidon
toimintamalli–Mansen Mettät
Mansen Mettät – Voimavara ja Mahdollisuus -toimintamalli
ohjaa vuosina 2009–2020 uusien metsäsuunnitelmien
valmistelua, metsän hoidon toteutusta ja osallistumisen järjestämistä. Mallin keskeinen tehtävä on varmistaa metsäsuunnitelmien sisällön laatua. Lisäksi se kuvaa
kaupungin omistamien metsien tilaa vuoden 2008 lopussa ja tekee hoidon toimintatavat tutuiksi kuntalaisille ja muille sidosryhmille. Toimintamalli on valmisteltu
yhteistyössä eri hallintokuntien sekä järjestöjen ja yhdistysten kanssa. Myös kuntalaisten mielipiteitä ja kommentteja on kysytty.
Toimintamalli painottaa metsien monikäyttöisyyttä.
Muita tavoitteita ovat metsien viihtyisyys ja turvallisuus,
metsämaiseman elämyksellisyys sekä metsien kulttuuriarvojen korostaminen. Myös luonnon monimuotoisuutta
ja ekologisen verkoston toimivuutta korostetaan. Uusien
metsäsuunnitelmien valmistelussa tärkeitä lähtökohtia
ovat myös puuston elinvoimaisuuden ylläpito ja metsien
sopeutuminen muutoksiin. Metsien hoidon toimintatapa
17
Metsät
KAUPUNGIN YLEINEN
KE
Vanhaa metsää Teiskon Pirttijarvellä.
tulee olemaan avoin, vuorovaikutteinen ja eri käyttäjien tarpeet huomioon ottava. Lisäksi metsien hoidon ja
käytön perusteeksi asetetaan perusteltu taloudellisuus.
Metsien tavoitetilaksi vuodelle 2020 asetetaan metsien monikäyttöisyys, monimuotoisuus ja muutokseen
sopeutuminen. Tämän saavuttamiseksi toimintamalliin
on määritelty kaikkia metsiä koskevat hoidon ja käytön
yleisperiaatteet, joiden mukaisesti tulevat metsäsuunnitelmat tullaan valmistelemaan, sekä Viheralueiden hoitoluokituksen (2007) eri metsäluokkia koskevat linjaukset, jotka osaltaan tarkentavat luokitusta etenkin lähi- ja
ulkoilumetsien osalta. Periaatteiden ja linjausten lisäksi
kaupungin metsien hoidossa otetaan huomioon mm.
Hyvän metsänhoidon suositukset, metsäsertifiointi, lait
ja asetukset sekä kaupunkistrategia ja muut kaupungin
ohjelmat ja määräykset. Toimintamallissa on myös tehty
ehdotuksia vuorovaikutuksen ja yhteistyön lisäämiseksi
hallintokuntien ja ulkoisten sidosryhmien kanssa.
Toimintamallin toteutuksen keskiössä on metsäsuunnitelmien valmistelu. Suunnittelutyö kilpailutetaan ja tilataan ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Erillisille kehittämiskohteille on määritetty toteutusvuosi. Kehittämishankkeet pyritään toteuttamaan osin opinnäytetöinä ja
osin muiden töiden ohessa ilman lisäresursseja. Toimintamallin toteutumisesta vastaa Tampereen kiinteistötoimi, joka seuraa mallin toteutumista. Metsäsuunnitelmat
on tavoite saada valmisteltua vuoden 2014 aikana, jonka
jälkeen suunnitelmien toimenpide-ehdotuksia toteutetaan aluekokonaisuuksina.
Metsäsuunnitelmat
Metsien hoidon lähtökohtina ovat hyväksytyt metsäsuunnitelmat sekä asukkaiden ja muiden sidosryhmien
toiveet, joiden pohjalta vuotuinen metsätyöohjelma laaditaan. Kaupungin ensimmäinen metsäsuunnitelma tehtiin vuonna 1887. Järjestelmällisesti metsäsuunnitelmia
on tehty vuodesta 1924 lähtien.
Metsät
18
Taulukko 1. Vuoden 2011 METSO-inventoinnissa rajatut kohteet Tampereen kaupungin metsissä.
Mansen METSO I-vaihe
METSO I
METSO II
65,97
49,74
15,17
130,88
198,04
69,25
23,94
291,23
5,57
10,3
4,2
20,07
61,94
35,05
30,6
127,59
Metsäluhdat ja tulvaniityt
0
1,61
0
1,61
Harjujen paahdeympäristöt
0
0
0
0
Lehdot
Runsaslahopuustoiset kangasmetsät
Pienvesien lähimetsät
Puustoiset suot
Puustoiset perinneympäristöt
Metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot
Yhteensä, ha
METSO III
Yhteensä, ha
3,61
0,59
0
4,2
28,39
17,84
1,8
48,03
363,52
184,38
75,71
623,61
Metsäsuunnitelmat sisältävät kattavat tiedot kaupungin metsistä alueella. Maastossa selvitetään erilaiset metsikköä ja puustoa kuvaavat tiedot kuten kasvupaikan rehevyys, maapohjan laatu sekä elävän ja kuolleen puuston
laatu ja määrä. Myös erityiset luonto- ja maisema-arvot
inventoidaan maastossa. Metsikkökohtainen hoitoluokka
tarkistetaan metsikön sijainnin ja ominaispiirteiden mukaan. Hoitoluokan sekä metsikkö- ja puustotietojen perusteella suunnitellaan toimenpide-ehdotukset seuraavalle
kymmenvuotiskaudelle. Tavanomaisten metsän- ja maisemanhoidon toimenpiteiden lisäksi metsäsuunnitelmassa
voidaan esittää erityisiä luonnonhoito- ja ennallistamistöitä. Yksityiskohtaisemmat työmaasuunnitelmat valmistellaan metsäsuunnitelman pohjalta. Niissä kuvataan
tarkemmin, kuinka esimerkiksi virkistysarvot ja luonnon
monimuotoisuus otetaan huomioon metsänkäsittelyssä.
METSO-kartoitus
Metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman 2008-2016
(METSO) tavoitteena on turvata Etelä-Suomen metsien
suojelualueverkoston laajuus ja kattavuus. Sen tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien
taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2016 mennessä.
Suojelun lähtökohtana metsänomistajalle on vapaaehtoisuus. Jos tarjottu metsä hyväksytään METSO-kohteeksi, valtio korvaa metsänomistajalle kustannukset,
joita tulonmenetyksistä aiheutuu. Kunnat voivat saada
osakorvauksen suojelualueen perustamisesta aiheutuvista metsätaloudellisista menetyksistä. METSO-monimuotoisuusohjelman avulla voidaan tehdä myös aktiivista
luonnonhoitoa. Yksityisomistuksessa oleville metsille on
voitu tehdä myös vapaaehtoinen suojelusopimus metsän
monimuotoisuuden turvaamiseksi 10–20 vuodeksi.
Ohjelma tarjoaa metsänomistajille keinoja turvata
metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ja lajistoltaan monipuolisia metsäluontokohteita. Arvion pe-
rustana ovat luonnontieteelliset seikat. Metsien monimuotoisuuden tärkeimpiin rakennepiirteisiin kuuluvat
lahopuun määrä, jalot lehtipuut ja järeät haavat sekä
palanut ja hiiltynyt puuaines. Elinympäristöt on jaoteltu
valintaperusteissa kolmeen arvoluokkaan I–III. Ensisijaisia METSO-monimuotoisuusohjelman kohteita ovat metsien monimuotoisuudelle merkittävät I-luokan kohteet.
Harvinaisia tai harvinaistuvia elinympäristöjä ovat lehdot, korvet, metsäluhdat, metsäiset kalliot, jyrkänteet ja
louhikot, pienvesien lähimetsät, puustoiset suot, paahdeympäristöt, kangasmetsien lahopuustoiset kehitysvaiheet ja puustoiset perinnebiotoopit.
Vuosina 2011–2012 tehtiin kaupungin omistamissa
metsissä METSO-ohjelman mukaisten elinympäristöjen
kartoitus. Tässä ympäristöministeriön rahoittamassa
hankkeessa selvitettiin kohteet luonnontieteellisten valintakriteerien mukaisesti. Vuonna 2011 tehdyssä inventoinnissa rajattiin METSO-kohteiksi kaupungin metsäsuunnitelmiin noin 10 % selvitetystä pinta-alasta. Yleisin
luontotyyppi oli runsaslahopuustoinen kangasmetsä.
Yhteensä METSO-kriteerit täyttäviä kohteita oli hieman
yli 600 hehtaaria. Löydetyt METSO I ja METSO II -arvoluokan kohteet on valtaosaksi otettu huomioon myös Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa 2012-2020
joko rauhoitettavina METSO-kohteina tai arvometsinä.
METSO III-kohteiden kehittymistä seurataan ja niiden
arvokkaat ominaisuudet otetaan huomioon metsänkäsittelyssä. Edustavimmista kohteista perustetaan tulevaisuudessa luonnonsuojelualueita.
Lähteet:
Tampere.
• Tampereen kaupunki, 2012. Metsät –sivusto. Saatavilla internetistä:
http://www.tampere.fi/ymparistojaluonto/metsat.html [25.10.2012].
• Tampereen kaupunki, kiinteistötoimi, 2009. Mansen Mettät – Voimavara ja Mahdollisuus. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/ymparistojaluonto/metsat/toimintamallinvalmistelu.html
[25.10.2012].
• Tuominen, Anne J., Kirjallinen tieto
Luonnonsuojelu
KAUPUNGIN
YLEINEN KE
19
Luonnonsuojelu
Luonnon monimuotoisuus
Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan elämän koko
kirjoa; lajien sisäistä perinnöllistä muuntelua, lajien runsautta sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta.
Osana luonnon monimuotoisuutta voidaan puhua myös
maisematason monimuotoisuudesta, geologisesta monimuotoisuudesta tai ekosysteemien toimivuudesta.
Maapallon luonnon monimuotoisuus, biodiversiteetti, koostuu miljoonista eläin-, kasvi- ja sienilajeista. Suomen luonnossa eri eliölajeja on kymmeniä tuhansia. Osa
näistä on uhanalaisia lukuisien ympäristössä tapahtuvien
muutosten vuoksi. Osa lajistosta voi runsastua voimakkaastikin elinympäristöjen muuttuessa suotuisammiksi,
mutta osa vähenee ja saattaa kadota kokonaan. Luonnon
monimuotoisuus on siis luonnon kirjon vaihtelevuutta ja
rikkautta. Ihmisen luontoon kohdistama paine on moninkertaistunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Tästä
seurauksena eliöstössä on tapahtumassa rajujakin muutoksia. Osa näistä heijastuu myös Pirkanmaan ja Tampereen eläimistössä ja kasvistossa. Monimuotoisuuden
merkitys luonnossa ilmenee mm. puskurikykynä ulkoisia
muutoksia vastaan. Monimuotoinen elinympäristö on
vastustuskykyisempi korjaamaan luonnossa tapahtuvat
häiriöt. Luonnon monimuotoisuuden täyttä merkitystä ei
tunneta, ja siten sen muutoksilla voi olla arvaamattomiakin vaikutuksia.
Monimuotoisuuden suojeluun, hoitoon sekä haitallisten muutosten ehkäisemiseen etsitään keinoja kartoitus-, tutkimus- ja seurantatietojen pohjalta. Tiedot tallennetaan eri hallinnonalojen paikkatietojärjestelmiin ja
sitä kautta tulokset hyödyttävät tutkimusta, maankäytön
suunnittelua, metsien hoitoa ja muuta ympäristöämme
koskevaa päätöksentekoa.
Silmällä pidettävää raidankeuhkojäkälää esiintyy Teiskon Nallissa, luonnonsuojeluohjelman kohteella.
Kuusimaapuulla kasvava ruostekääpä
viihtyy Pirttijärven puronvarrella.
Sarjatalvikki on luokiteltu silmällä pidettäväksi –
sillä on Tampereella kolme-neljä kasvupaikkaa.
Luonnonsuojelu
Luonnonsuojelulain
mukaisesti suojellut alueet
ja luonnonmuistomerkit
Luonnon monimuotoisuuden eräs turvaamistoimi on
luonnonsuojelualueiden perustaminen. Luonnonsuojelualue voidaan perustaa yksityisille maille, jollaisiksi
myös kaupunkien omistamat maat luonnonsuojelulainsäädännössä luetaan, alueellisen ELY-keskuksen päätöksellä. Luonnonsuojelualueen perustamispäätöksessä
luetellaan myös alueen rauhoitusmääräykset, eli alueella kielletyt ja sallitut toimet. Tavallisesti luonnonsuojelualueilla ei ole tarpeen rajoittaa jokamiehenoikeuksien
mukaista liikkumista tai marjastamista ja sienestämistä.
Kiellettyä on yleensä luontoarvojen vaarantaminen esimerkiksi rakentamalla ja metsää hakkaamalla.
Alue voidaan suojella myös luonnonsuojelulain 29
§:n perusteella, jonka mukaan tietyt luonnontilaiset tai
luonnontilaiseen verrattavat luontotyypit ovat lain nojalla suojeltuja. Rajauspäätöksen tekee ELY-keskus. Näitä
luontotyyppejä on laissa lueteltu yhdeksää eri tyyppiä.
Tampereella näistä luontotyypeistä on suojeltu lähinnä
luontaisesti syntyneitä jalopuulehtoja, kun niillä on 20
kappaletta runkomaisia (puu, jonka läpimitta on 1,3 metrin korkeudella yli 7 cm) jalopuita hehtaarilla. Jaloista
lehtipuista Tampereen seudulla esiintyvät metsälehmus,
vaahtera, kynäjalava ja vuorijalava.
Luonnonsuojelulain 47 §:ssä määrätään erityisesti
suojeltavista lajeista, joiden esiintymisalueet voidaan
rauhoittaa ELY-keskuksen päätöksellä. Tällöin niiden
esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen tulee
kielletyksi. Erityisesti suojeltavaksi voidaan asetuksella
määrätä sellainen uhanalainen laji, jonka häviämisuhka
on ilmeinen, ja siten katsotaan sen tarvitsevan erityisiä
turvaamistoimia. Tampereella tavatut erityisesti suojeltavat lajit on lueteltu taulukossa 2. Näistä lajeista ahdeyökköselle ja tummaverkkoperhoselle on muodostettu
ELY:n rajauspäätöksellä suojelualueita Tampereella.
Luonnonmuistomerkiksi voidaan luonnonsuojelulain
23 § mukaisesti rauhoittaa erityisen merkittävä puu,
puuryhmä, siirtolohkare tai muu niitä vastaava luonnonmuodostuma, jota sen kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon tai muun vastaavan syyn vuoksi on aihetta erityisesti suojella. Kunta
päättää alueen omistajan hakemuksesta tai suostumuksella 23 §:ssä tarkoitetun, yksityisen omistamalla maalla
olevan luonnonmuistomerkin rauhoittamisesta.
Kokonaisuudessaan Tampereella on rauhoitettu vuosien 2008-2014 välisenä aikana 13 uutta kohdetta, joista kuusi on Tampereen kaupungin omistuksessa. Lisäksi
Tampereen kaupungin omistamille alueille kaupungin
ulkopuolella, Ruovedelle ja Vilppulaan, on perustettu
kaksi uutta luonnonsuojelualuetta. Uusien alueiden pin-
20
ta-ala on yhteensä 209 hehtaaria. Näistä 135 hehtaaria
on Tampereen kaupungin omistuksessa, mistä yhteensä
32,7 hehtaaria sijaitsee kaupungin rajojen ulkopuolella.
Uusien rauhoitusten myötä kaikkien luonnonsuojelulailla suojeltujen alueiden kokonaispinta-ala Tampereella
1.9.2014 on 483,6 hehtaaria, joista maa-alueita on n.
464,2 hehtaaria. Tämä on noin 0,90% Tampereen kaupungin maapinta-alasta.
Osa luonnonsuojelualueista on rauhoitettu yksityisiksi
luonnonsuojelualueiksi metsien monimuotoisuutta turvaavan METSO-rahoituksen avulla. ELY-keskuksen rajaa-
Erittäin uhanalainen kuoppajänönkorva kasvaa Kaukaniemessä toisella suomalaisella kasvupaikallaan.
Taulukko 2. Erityisesti suojeltavat lajit Tampereella.
Nimi
Tieteellinen nimi
Ahdeyökkönen
Athetis gluteosa
Etelänkoipikorri
Nemoura dubitans
Imeläkurjenherne
Astragalus glycyphyllos
Juovaharjakas
Chimarra marginata
Purosuomusammal
Radula linderbergiana
Kantokinnassammal
Scapania apiculata
Ketokatkero
Gentianella campestris
Kolokärpänsammal
Rhabdoweisia crispata
Korpihohtosammal
Herzogiella turfacea
Kuoppajänönkorva
Otidea phlebophora
Mäkihiilikoi
Anacampsis fuscella
Noropalkonen
Hydroptila occulta
Nuijasarvisieni
Xylaria polymorpha
Palosirkka
Psophus stridulus
Purosuomusammal
Radula lindenbergiana
Saunionoidanlukko
Botrychium matricariifolium
Tummaverkkoperhonen
Melitaea diamina
Luonnonsuojelu
KAUPUNGIN
YLEINEN KE
21
Taulukko 3. Vuosina 2008 – 2014 luonnonsuojelulain mukaisesti suojellut alueet Tampereen kaupungin alueella
ja Tampereen kaupungin omistamilla alueilla. (* = Maanomistaja Tampereen kaupunki)
Alue
Inkisen metsä, Teisko
Pinta-ala
Rauhoituspvm
Lisätietoa
7,5 ha
27.5.2008
Hirsisaari, Ruovesi*
11,7 ha
26.6.2008
Nuijaniemi, Vilppula*
21,0 ha
26.6.2008
Ruokoperkoon metsä, Teisko
2,6 ha
8.8.2008
Savolaisen metsä, Teisko
3,3 ha
7.10.2008
Juhansuon lehmusmetsikkö, Tampere*
0,53 ha
11.12.2008
Luonnonsuojelulain 29 §:n
luontotyyppirajaus
Peltolammin Rukkamäen lehmusmetsikkö,
Tampere*
0,37 ha
17.9.2009
luontotyyppirajaus
Virtasen metsä, Isosaari, Teisko
2,5 ha
26.4.2010
Kauppi-Niihaman Soukonvuori*
45,5 ha
18.3.2011
Majaketo II, Teisko
12,8 ha
28.11.2011
Halimasjärven ls-alueen laajennus, Tampere*
20,7 ha
2.10.2013
Ahdeyökkösen esiintymä, Nekalan ratapiha,
Tampere
1,1 ha
13.2.2014
erityisesti suojeltavan lajin rajaus
Tummaverkkoperhosen esiintymä, Näätäsuo,
Tampere*
17,6 ha
13.2.2014
erityisesti suojeltavan lajin rajaus
Holma, Teisko*
17,2 ha
25.6.2014
Ruokosen metsä, Aitolahti Hirviniemi
44,9 ha
24.6.2014
Yhteensä
209,3 ha
malla luontotyypin rauhoituspäätöksellä on muodostettu kaksi uutta aluetta, molemmat metsälehmuslehtoja,
yhteispinta-alaltaan 0,94 hehtaaria. ELY-keskuksen rajauspäätöksellä suojeltaviksi tuli myös kaksi erityisesti
suojeltavan lajin tärkeää esiintymispaikkaa, ahdeyökkösen esiintymä Tampereen Nekalan ratapihan alueella
sekä tummaverkkoperhosen esiintymä Tarastejärven
Näätäsuolla. Lisäksi luonnonmuistomerkiksi rauhoitettiin Teiskon Saarijärven iäkäs ja komea maisemamänty
vuonna 2012.
Luonnonsuojeluohjelma
Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelma vuosille
2012–2020 hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 10.12.2012.
Luonnonsuojeluohjelmassa määritellään Tampereen luonnonsuojelutyön lähtökohdat ja perusteet.
Luonnonsuojeluohjelmassa tuodaan esille tärkeimmät
tiedossa olevat suojeltavat luontokohteet ja -alueet, joita on 67 kappaletta. Näistä 31 esitetään rauhoitettavaksi
luonnonsuojelualueina, seitsemän hoitokohteina, kahdeksan arvometsinä ja 21 kaavalla suojeltuina kohteina.
Kohteet on esitetty kohdekortteina ja ne ovat muutamaa
poikkeusta lukuun ottamatta kaupungin omistuksessa.
Ohjelman mukaan luonnonsuojelualueita perustetaan
vuoteen 2020 mennessä yhteensä 923 hehtaaria, mikä
merkitsee luonnonsuojelualueiden pinta-alan kasvamista yli kaksinkertaiseksi. Tämä nostaa luonnonsuojelualueiden pinta-alan 2,5 %:iin maapinta-alasta. Rauhoittamisen jälkeen luonnonsuojelualueita on yhteensä 1340
hehtaaria.
Kohteiden luonnonarvojen turvaamisen keinoina
ohjelmassa esitetään perinteisen luonnonsuojelulain
mukaisen rauhoituksen ohella suojelua kaavalla kaavamerkinnöin, hoitoluokitusta arvometsäksi ja yksittäistapauksissa muita soveltuvia keinoja. Lisäksi määritellään
tarvittavat hoitotoimenpiteet luonnonarvojen säilyttämiseksi, suojelun ajankohta sekä alueilla tarvittavat opasteet, muut rakenteet ja niiden kunnossapito.
Rauhoitettavista alueista merkittävin on suuri metsäalue, Kintulammen virkistysalue, joka on laajuudeltaan
555 hehtaaria. Se muodostaa Vattulan jo perustetun
luonnonsuojelualueen kanssa yhtenäisen kokonaisuuden
ja on rauhoituksen jälkeen Seitsemisen ja Helvetinjärven
jälkeen laajin rauhoitettu metsäalue Pirkanmaalla. Lisäksi rauhoitetaan useita pienempiä mutta merkittäviä alueita, kuten lintujärvenä tunnettu Iidesjärvi (91 hehtaaria)
Luonnonsuojelu
22
Ollinoja Halimasjärven luonnonsuojelualueella.
Halimasjärven laskuojan jyrkänne.
Ahokissankäpälä on silmälläpidettävä ketolaji.
ja Hervantajärven-Makkarajärven vanhan metsän alue
(83 hehtaaria) ja muita pienempiä alueita. Ohjelmassa
on lisäksi luetteloitu Tampereen uhanalaiset ja erityisesti
suojeltavat lajit ja niiden esiintymisen seurannan avuksi
on laadittu seurantaohjelma.
Hoitokohteet ovat pienialaisia ja vaativat säännöllistä
hoitoa esim. niittämällä heinikkoa ja poistamalla pensaikkoa. Näin hoidetaan esim. perhosniittyjä ja -ketoja sekä
tiettyjä kasvikohteita. Alueiden hoitotoimenpiteisiin
kuuluu myös vieraslajien torjunta. Vieraslajeina minkki
ja supikoira ovat vaaraksi lintujärvien vesilinnustolle ja
esimerkiksi Iidesjärveltä supikoiria on poistettu säännöllisesti. Hallitsemattomasti luontoon ryöstäytyneitä
vieraita kasvilajeja ovat esim. komealupiini, persian- ja
kaukasianjättiputki sekä jättipalsami.
Osalla kohteista liikkumista helpotetaan tuottamalla
erilaisia rakenteita, kuten luontopolkuja, pitkospuita, lintutorneja, esittelytauluja ja opasteita. Tätä varten määritellään vuoteen 2020 asti ulottuva alueiden seuranta- ja
perustamisohjelma.
Lajistoselvitykset
Kasvilajisto ja sen hoitotoimet
Uhanalaisten kasvien esiintymispaikkojen kartoitusta on
jatkettu. Kartoituksessa on arvioitu esiintymän laajuus
sekä kukinnan runsaus. Esiintymispaikka on määritelty
GPS-paikantimella, jotta esiintymät on saatu kaupungin
paikkatietojärjestelmään mahdollisimman tarkasti. Kasviesiintymiä voidaan myöhemminkin sen avulla helposti
seurata. Inventoitavia lajeja ovat olleet: konnanulpukka,
korpisorsimo, korpinurmikka, hajuheinä, hoikkavilla,
lettovilla, kullero, soikkokaksikko, herttakaksikko, suopunakämmekkä, ahokirkiruoho, tikankontti, ahonoidan-
Silmälläpidettäväksi luokiteltu kangasajuruoho esiintyy avoimilla, paahteisilla harjurinteillä, ja kasvustojen säilyminen vaatii usein hoitotoimia.
Luonnonsuojelu
KAUPUNGIN
YLEINEN KE
23
lukko, saunionoidanlukko, lietetatar, vaivero ja sarjatalvikki. Näistä täysin uusi laji Tampereelle oli vuonna 2011
pohjois-Teiskosta löydetty Kallionpään rämeellä kasvava
varpukasvi, vaivero.
Hoitotyöt ovat erityisen tärkeitä umpeutuvilla kedoilla ja ilman niitä lyhytruohoisten alueiden kasvilajisto on
vaarassa hävitä. Hoitotalkoita on tehty vuosittain Teiskon
Jylhänperän Koivulassa (0,2 hehtaaria) ja Viitapohjan IsoMurrossa (0,4 hehtaaria). Kumpikin keto ja niitty ovat
erittäin uhanalaisen ja erityisesti suojeltavan ketokatkeron tärkeä kasvupaikka, mutta alueilla kasvaa myös
muita uhanalaisia lajeja, kuten ahonoidanlukko, ketonoidanlukko, ahokirkiruoho ja ahosilmäruoho. Hoitotyöt
on tehty vapaaehtoisin talkootöin. Talkoiden ansiosta heleän sinikukkaiset ketokatkeroesiintymät ovat runsastuneet vuosi vuodelta, mutta myös noidanlukkojen määrä
on molemmilla paikoilla kasvanut. Vuoden 2012 kartoituksessa Iso-Murron alueelta löytyi 17 ketonoidanlukkoa, 10 ahosilmäruohoa ja 81 ketokatkeroa. Jylhänperän
ketokatkeroesiintymä on nyt yksi Suomen suurimmista,
vuonna 2012 siellä kasvoi lähes 1200 ketokatkeroyksilöä.
Ahokirkiruohon ja ahosilmäruohon tilanne sen sijaan on
edelleen hyvin uhanalainen.
Ympäristönsuojeluyksikön ”kumminiittyä” Lintukallion
Näätäsuota on hoidettu talkootöin vuodesta 2009 lähtien
sillä elävän Tampereen tunnuseläimen, tummaverkkoperhosen elinolojen parantamiseksi. Vuonna 2012 alueella
nähtiinkin kymmenkunta tummaverkkoperhosta, vuonna
2013 4 kpl ja vuonna 2014 samaten 4 kpl. Edellisen kerran
perhosta tavattiin niityllä vuonna 2008.
Taulukko 4. Ketokatkerot Jylhänperän Koivulassa ja
Iso-Murrossa 2000-luvulla. Taulukossa on kukkivien yksilöiden lukumäärä. Kasvi on kaksivuotinen ja
kukkii toisena vuotenaan.
Vuosi
Koivula
Iso-Murto
2000
41
-
2001
117
7
2002
-
-
2003
220
-
2004
246
12
2005
181
3
2006
203
-
2007
556
11
2008
1094
57
2009
232
9
2010
692
92
2011
800
1
2012
1200
81
Luonnonsuojelu
24
Taulukko 5. Iidesjärven pesimälinnusto 2000-luvulla
(paria/reviiriä).
Laji
2001
2006
2011
Silkkiuikku
10
9
9
Sinisorsa
24
22
25
Lapasorsa
1
2
2
Haapana
3
1
1
Tavi
1
3
2
Heinätavi
1
1
-
Punasotka
2
2
1
Telkkä
6
2
5
Luhtakana
-
1
1
Luhtahuitti
-
1
2
Nokikana
3
13
3
Liejukana
1
1
1
Taivaanvuohi
1
-
2
370
455
85
30
42
45
4
4
3
10
11
18
467
569
205
Naurulokki
Ruokokerttunen
Rytikerttunen
Pajusirkku
Yhteensä
Sammalesiintymistä tarkistettiin vuonna 2012 erityisesti suojeltavan kolokärpänsammalen esiintymän tilanne Hikivuoressa ja vaarantuneen purosuomusammalen
esiintymä Peltolammi-Pärrinkosken luonnonsuojelualueella. Molemmat olivat elinvoimaisia.
Sienet
Sienilajistoselvityksiä on tehty tähän mennessä varsin
vähän niiden työläyden ja asiantuntijoiden vähyyden
johdosta. Kääpä- ja kääväkässelvitysten avulla voidaan
arvioida metsien ikääntyneisyyttä, luonnontilaisuutta sekä lahopuun määrää ja sitä kautta metsäalueiden
arvoa luonnonsuojelua silmällä pitäen. Pitkäniemen
Hevoshaassa ja Teiskon Vattulan vanhalla luonnonsuojelualueella tehdyissä kääpäselvityksissä löydettiin
useita uhanalaistarkastelun alaisia lajeja kuten silmällä
pidettävät pohjanrypykkä, lumokääpä, rusokantokääpä, tippakääpä (vain Vattulasta), rustikka (Vattulasta ja
Hevoshaasta) ja vuotikankääpä (vain Hevoshaasta). Valtakunnallisesti harvinainen kelmutoukkio löydettiin Hevoshaasta. Vattulasta kirjattiin 53 kääpälajia ja sen suojelupistearvoksi saatiin 11, mikä on varsin korkea metsän
luonnontilaisuutta osoittava pistearvo. Hevoshaasta saatiin kokonaismääräksi 30 kääpälajia.
Iidesjärven rantojen kääväkäskartoituksessa (julkaisematon) paras löytö oli silmälläpidettäväksi luokiteltu
harjasorakas. Erittäin uhanalainen ja erityissuojeltava
kuoppajänönkorva löytyi Kaukaniemestä v. 2011 ja vuonna 2012 sitä kasvoi edelleen kymmenkunta itiöemää vanhan kartanonpuiston lehdossa vuohenputkien siimeksessä. Lajin esiintymispaikkaa tarkkaillaan vuosittain. Toista
erityissuojeltavaa lajia, nuijasarvisientä, ei ole nähty
vuoden 2000 jälkeen kasvupaikallaan Pättiniemenpuistossa, mutta se saattaa silti siellä vielä kasvaa, koska sen
vaatimaa elinympäristöä on jäljellä.
Syksyllä 2014 tehtiin kääpäkartoitukset Kaukajärven
Levonmäestä ja Lahdesjärveltä. Erityisesti viimemainitulta alueelta löytyi useita harvinaisia kääpälajeja, kuten
silmällä pidettävä valkorihmakääpä.
Linnut
Linnustoselvitykset kuuluvat luontokohteiden perusselvityksiin. Tyypillisimpiä linnustokohteita ovat rehevöityneet järvet sekä lehtomaiset alueet. Linnustoselvityksiä
on tehty Iidesjärveltä, Härmälän Vähäjärveltä ja Teiskon
Nuutilanlahdelta.
Iidesjärvellä linnustoa on inventoitu vajaan kymmenen
vuoden välein jo 1970-luvulta alkaen, joten alueen vesilinnuston muutokset pitkällä aikavälillä tunnetaan varsin
hyvin. Vesi- ja rantalinnusto on muuten pysynyt varsin
vakaana, mutta tummahuppuisten naurulokkien määrä
romahti aiemmasta lähes 500 parista alle sataan pariin
vuosien 2006 ja 2011 välisenä aikana. Parimäärän väheneminen heijastaa naurulokkien kannanmuutosten yleistä
trendiä koko Suomessa. Sen sijaan vesilintulajien määrä on
säilynyt lähes ennallaan harvinaistunutta tukkasotkaa lukuun ottamatta, joka on kadonnut järveltä. Viime vuosien
vakiintunut pesimälaji on vaarantuneeksi luokiteltu liejukana. Kokonaisparimäärän radikaali pieneneminen johtuu
kuitenkin naurulokkikannan romahtamisesta. Samasta
syystä myös Teiskon Nuutilanlahden linnuston rakenne oli
yksipuolistunut ja parimäärät vähentyneet edelliskertaisesta, vuoden 1992 inventoinnista. Härmälän Vähäjärven
lajimäärä on niukka ja senkin lajisto on yksipuolistunut.
Lehto- ja muuta metsälinnustoa inventoitiin Särkijärveltä, Vuoreksesta, Villilänsaaresta ja Pitkäniemen Hevoshaasta. Pohjois-Teiskossa, Ylisen Pirttijärven rantakorvessa havaittiin vaarantuneen pohjansirkun reviiri vuonna
2012 ensimmäistä kertaa Tampereella 2000-luvun aikana.
Villilänsaari on erityisen arvokas lintulehto, jonka lintutiheys on huomattava. Se on kuulunut myös pitkään luontopolkuretkien kohteisiin. Myös Pitkäniemen Hevoshaan
alue on samankaltaista rehevää lehtoa ja molemmat alueet kuuluvatkin luonnonsuojeluohjelman tarkoittamiin
luonnonsuojelulailla rauhoitettaviin kohteisiin.
Luonnonsuojelu
KAUPUNGIN
YLEINEN KE
25
Muut eläimet
Liito-orava, kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ja viitasammakko kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IVa
mukaisiin lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Siksi
niiden esiintymisen selvittäminen on erityisen tärkeää
maankäytön suunnitteluun liittyvissä hankkeissa mutta
myös ennakoivan suojelun kannalta. Liito-oravaa silmällä pitäen on tärkeää säilyttää sen kulkuyhteydet sekä lisääntymis- ja levähdysalueet.
Viitasammakon esiintymistä on selvitetty Iidesjärvellä, kantakaupungin pikkulammikoissa ja Teiskon Nuutilanlahdessa. Sen hämärissä kuuluva pulputtava ääni on
helppo tunnistaa. Vaikka viitasammakolla onkin pysyvä
ja voimakas kanta Tampereella, se rajoittuu kantakaupungissa varsin harvoihin, runsasravinteisiin järviin, kuten Iidesjärveen, Härmälän Vähäjärveen ja Alasjärveen.
Viitasammakosta on myös satunnaishavaintoja eri puolilta kantakaupunkia ja Aitolahti-Teiskoa.
Näyttävän näköinen täplälampikorento on myös direktiivilaji. Sen esiintyminen huomattiin Iidesjärven
itäpäässä vuonna 2011. Sen tarkemmasta esiintymisestä
tehdyssä selvityksessä vuonna 2012 laji havaittiin kolmasti eri puolilla Iidesjärven itäpään luhtaniityillä. Hyönteislajistoa on selvitetty seuraavista kohteista: Villilänsaari,
Pitkäniemen Hevoshaka, Pispala-Tahmelan alue, Vuoreksen Koukkujärvi (lummelampikorennot), Sarankulman
alue, Atalan Risson alue, Peltolammi (virnasinisiipi) ja
Aitolahden-Teiskon alue (tummaverkkoperhonen).
Vuonna 2012 selvitettiin eräiden harvinaisten hyönteislajien esiintymien nykytilaa Tampereella (ajuruohosulkanen, kuultomittari, ahdeyökkönen, viheryökkönen,
nunnamittari, korokoi, noropalkonen ja viherasekärpänen). Tässä yhteydessä havaittiin mm. erittäin uhanalaisen ja erityissuojeltavan lajin ahdeyökkösen uusi esiintymä Peltolammilla. Ahdeyökkösen esiintymät ovat tällä
hetkellä ilmeisen elinvoimaiset Tampereella. Toisin on
käynyt viheryökkösen. Sen esiintymispaikka todettiin lähes tuhoutuneeksi. Noropalkosta tavoitettiin Peltolammilta kolme yksilöä. Muiden lajien esiintymät todettiin
olemassa oleviksi paitsi nunnamittarin, korokoin, kuultomittarin, jota ei vuonna 2012 tavattu. Tästä huolimatta ne
voivat edelleen elää esiintymispaikoillaan ja tarvitsevat
siten toistuvaa seurantaa. Mäkihiilikoin esiintymät Villilässä ja Iidesjärvellä lienevät edelleen elinvoimaiset.
Liito-oravan poikaset pesässään.
Liito-oravan jätoksia keväthangella.
Lähteet:
• Helle, K. 2012: Täsmähoidolla palkitsevia tuloksia uhanalaisen ketokatkeron esiintymillä. – Lutukka 28: 88-94.
• Korte, K.& Kosonen, L. 2003: Tampereen arvokkaat luontokohteet. –
Tampereen kaupunki, ympäristövalvonnan julkaisuja 4/2003, 144 ss.
• Kytömäki, J. 2010: Teiskon Vattulan kääpäselvitys. 2010 – Raportti,
Tampereen kaupunki, 12 ss.
• Kytömäki, J. 2010: Nokian Pitkäniemen Hevoshaan kääpäselvitys.
-Raportti, Tampereen kaupunki, 11 ss.
• Macrolep: 2012: Villilänsaaren suurperhoset. – Raportti, Tampereen
kaupunki 7 ss.
• Rintamäki, P. 2011: Tampereen Iidesjärven linnustoselvitys. – Raportti. Tampereen kaupunki, 16 ss.
• Rintamäki, P. 2012: Tampereen Vähäjärven ranta- ja vesilinnusto
2012. – Raportti. Tampereen kaupunki 6 ss.
• Rintamäki, P. 2012: Tampereen Teiskon Velaatanjärven Nuutilanlahden ranta- ja vesilinnusto 2012.- Raportti, Tampereen kaupunki, 9 ss.
• Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry. 2012: Raportti hyönteiskartoituksista Tampereen kaupungin alueella. – Raportti, Tampereen
kaupunki, 10 ss.
• Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelma vuosille 2012-2020,
ympäristönsuojeluyksikön julkaisuja 1/2013
Viheralueet
26
Viheralueet
Viheralueet suunnittelussa ja
osana ekosysteemipalveluita
Viheralueilla ja metsillä on rakennetussa kaupunkiympäristössä korostunut arvo. Ne toimivat asukkaiden virkistäytymis- ja harrastuspaikkoina, tarjoavat esteettisiä
elämyksiä ja ovat osa maisemakokonaisuutta. Uusimpien tutkimusten mukaan viheralueilla virkistäytymisellä
on suoria, mitattavissa olevia positiivisia terveydellisiä
vaikutuksia. Luonto virkistää mieltä, vähentää stressiä
ja auttaa monella muullakin tavalla ylläpitämään terveyttä. Viheralueilla on suuri merkitys kaupunkirakenteen
toimintaan esimerkiksi hulevesien hallinnassa ja pienilmaston säätelyssä. Kaupunkiympäristön suojeltavista
tai muuten huomioitavista luontoarvoista suuri osa sijoittuu viheralueille, ja ne toimivat myös ekologisena
verkostona, jota pitkin eliöt pääsevät levittäytymään eri
alueiden välillä.
Kaupunkivihreä onkin huomattava ekosysteemipalveluiden tuottaja. Ekosysteemipalveluita ovat kaikki ihmisen luonnosta saamat aineettomat ja aineelliset hyödyt.
Ekosysteemipalveluille on ominaista niiden riippuvuus
toisistaan ja yhden tekijän poistaminen saattaa heikentää tai jopa estää useiden ekosysteemipalveluiden toiminnan. Esimerkiksi metsän hakkaaminen vaikuttaa
useaan ekosysteemipalveluun, sillä metsä säätelee paikallista mikroilmastoa, estää eroosiota, puhdistaa ilmaa
ja säätelee veden kiertoa. Myös kasvien pölytys ihmisille
on elintärkeä ekosysteemipalvelu. Pölyttäjähyönteisten,
lintujen ja nisäkkäiden sekä tuulen ja veden pölytystoiminta mahdollistaa siemenkasvien lisääntymisen ja geneettisen monimuotoisuuden. Tämä puolestaan vaikuttaa viljelykasvien satotuottoihin ja paikallisten kasvilajien säilymiseen.
Ekosysteemin toimivuutta voidaan arvioida sen palautumiskyvyn kautta. Kuluneet kaupunkimetsät, joista aluskasvillisuus on hävinnyt ja puiden juuret paljastuneet, eivät aina palaudu ennalleen, vaan muuttuvat toisentyyppisiksi ekosysteemeiksi. Näiden ekosysteemipalveluiden
taso ei välttämättä ole yhtä korkea kuin alkuperäisen
ekosysteemin. Monimuotoinen luonto ja sen tuottamat
ekosysteemipalvelut ovat ihmisen hyvinvoinnin perusta.
Monet nykyihmisen toimista kuitenkin tuhoavat luonnon
monimuotoisuutta ja heikentävät ekosysteemien kykyä
tuottaa ihmisille tärkeitä palveluja.
Tampereella viheralueiden merkitystä ja hoitoa on
selvitetty v. 2008 valmistuneessa Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvityksessä (KYMS) ja Tampereen
kaupungin viheralueohjelmassa 2005–2014 (VAO).
Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys laadittiin maankäytön suunnittelun tueksi ja siinä osoitetaan
maiseman arvot ja viherverkon kehittämistarpeet sekä
määritetään ja rajataan tärkeitä arvoja sisältävät alueet. Vuosille 2005–2014 laadittu Tampereen kaupungin
viheralueohjelma puolestaan ohjaa viheralueiden suunnittelua, rakentamista ja hoitoa. Siinä määritellään viheralueiden kehittämistarpeet, kehittämistavoitteet ja
-toimenpiteet.
Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvityksessä
on määritelty kantakaupungin viherverkko ja sen merkittävimmät osat. Ympäristö- ja maisemaselvitys toimii
maankäytön suunnittelun tukena. Siinä osoitetaan kantakaupungista ne alueet, joita luonnontalouden, maiseman, kaupunkikuvan tai virkistystoimintojen kannalta
tulisi säilyttää tai muuttaa mahdollisimman vähän. Merkittäviksi viherverkon osiksi KYMS:ssä on osoitettu ne
kohteet, jotka luonnontalouden, maiseman, kaupunkikuvan sekä virkistystoimintojen kannalta pitäisi säilyttää
rakentamattomina. Näitä merkittäviä viherverkon osia
on selvityksessä yhteensä 56.
Tampereen kantakaupungin viherverkon runkona on
laaja-alainen keskuspuisto sekä aluepuistot. Niitä täydentävät keskusta-, edustus- ja erikoispuistot sekä asuntoalueiden sisäiset puistot, jotka yhdistetään toisiinsa
viher- tai kevyenliikenteen yhteyksillä. Viherverkon yksi
tärkeimmistä ominaisuuksista on juuri verkon katkeamattomuus. Lisäksi viheralueita pyritään varaamaan tasaisesti kaupungin eri osiin.
Viheralueiden määrää ja sijaintia ohjataan rakennetuilla alueilla kaavoituksen avulla. Osayleiskaavassa viheralueet merkitään pääpiirteittäin ja asemakaavatasolla
27
KAUPUNGINViheralueet
YLEINEN KE
Ulkoilureitti Iidesjärvellä.
viheralueiden kaavamerkintä ja sijoittuminen suhteessa
rakennettuun ympäristöön täsmennetään. Rakennettaviin ja kunnostettaviin puistoihin voidaan laatia tarkempi vihersuunnitelma, jossa määritellään mm. rakenteet,
istutukset ja valaistustarpeet.
Tampereella 1990-luvulta alkaen tehty täydennyskaavoitus on merkinnyt useiden viheralueiden tai niiden osien muuttamista asumiskäyttöön. Kaavoituksen ulottuessa yhä uusille alueille rakentamattomien luontoalueiden
määrä on vähentynyt. Kantakaupungin ympäristö- ja
maisemaselvityksen kohteiden säilyminen ja tavoitteiden saavuttaminen kasvavan kaupungin paineessa on
osoittautunut paikoin ongelmalliseksi. Viherverkon laitamille on kaavoitettu ja rakennettu uusia kohteita, ja
monilla kohdin viheralueet ovat supistuneet ja niiden
väliset kulkuyhteydet ovat kaventuneet. Tämä näkyy
myös kansalaisten huolena: tamperelaisille tehdyssä ympäristöasennekyselyssä (2012) liiallisesta ja liian tiiviistä
rakentamisesta ja viheralueiden riittävyydestä oli huolissaan yli 60 % vastaajista.
Vuonna 2011 Tampereella laadittiin yhdyskuntarakenteen eheyttämissuunnitelma, ns. Ehyt-hanke, jonka tavoitteeksi asetettiin etsiä asuntorakentamiseen soveltuvia alueita Tampereen kantakaupungin olevaa rakennetta täydentäen ja jatkaen. Osa ehyt-hankkeen ehdotetuista täydennysrakentamiskohteista sijoittuu viheralueille
supistaen viheralueiden verkostoa kaupunkirakenteen
sisällä, ja johtopäätöksissä tunnistetaankin tarve suunnitella täydennysrakentaminen ympäristöarvoja tukien.
Ehyt-hankkeen yhtenä jatkotyönä käynnistyi vuonna
2012 Avoimien maisemien selvitys, jonka tavoitteena on
luoda kokonaiskuva erityyppisistä avoimista maisematiloista, kartoittaa ja arvottaa kantakaupungin merkittävät
avoimet maisemat, arvioida niiden suhdetta kaupunkirakenteeseen ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen, sekä
luoda edellytyksiä avointen maisematilojen säilymiseen
aktiivisen hoidon piirissä ja alueellisesti yhtenäisinä.
Viheralueiden määrä
ja laatu
Vuonna 2013 Tampereella on asemakaavoitettuja viheralueita vihersuunnittelun tilastoinnin mukaan yli 2500
hehtaaria. Kaupungin kasvun myötä myös asemakaavoitettujen ja kunnossapidettyjen viheralueiden pinta-ala
on jatkuvasti kasvanut. Koska Tampereen väkiluku on
myös kasvanut, on viheralueiden määrä asukasta kohden pysynyt lähes ennallaan. Nykyään suurin osa viheralueista on taajamametsiä tai luonnonmukaisemmin
hoidettuja viheralueita. Vain noin 8 % viheralueista on
perinteisiä rakennettuja puistoja hoitoluokissa A1 ja A2.
Viheralueet
28
Taulukko 6. Asemakaavoitettujen viheralueiden määrä asukasta kohden vuosina 2008–2012.
ha
2008
m2/as
2009
2010
2012
ha
m2/as
ha
m2/as
ha
m2/as
Rakennetut viheralueet A1–A3
454
21,9
438
20,8
439
20,7
434
20,2
Avoimet viheralueet B1–B5
130
6,3
147
7
146
6,9
154
7,1
1 262
60,8
1 310
62,3
1 315
62
1 325
61,6
Erityisalueet E1–E7*
Taajamametsät C1–C5
*289
*13,9
260
12,4
246
11,6
198
9,2
Puisto muussa käytössä D1–D5*
*304
272
12,9
302
14,1
325
15,1
30
1,4
33
1,5
81
3,8
2 457
116,2
2 481
116,3
2 516
116,9
Suojelualueet S*
Yhteensä
2 439
116,4
*E-,D- ja S-luokat eivät ole vertailukelpoisia vuoden 2008 ja muiden vuosien välillä johtuen hoitoluokituksen uudistuksesta.
Viheralueiden hoito ja
viheralueluokitus
Viheralueiden hoitoon vaikuttavat mm. kaavamääräykset ja keskustan laatutasovyöhykemäärittelyt. Myös
asukasmielipiteitä kuunnellaan. Tampereella on otettu
käyttöön jo 1990-luvun alkupuolella valtakunnallinen
viheralueiden hoitoluokitus, jonka perusteella alueiden
hoito ja töiden priorisointi voidaan määritellä. Nykyisin Tampereella on käytössä vuonna 2007 uudistetun
valtakunnallisen hoitoluokituksen pohjalta muokattu
luokitus. Tampereen luokituksessa erityisalueista (E) on
erotettu osa uusiin S- ja D-luokkiin. S-luokan alueisiin
luetaan luonnonsuojelualueet ja muut suojellut ja arvokkaat alueet. D-luokassa on alueita, jotka ovat muussa
käytössä, esimerkiksi vuokrattuna olevia alueita. Lisäksi
luokkien sisälle tehtiin pieniä täsmennyksiä.
A-luokan rakennettuihin viheralueisiin (17 %
viheralueista) kuuluvat edustusviheralueet (A1), käyttö-
viheralueet (A2) ja käyttö- ja suojaviheralueet (A3). A1 ja
A2 -luokissa hoito on intensiivistä ja säännöllistä perinteistä puistonhoitoa. A3-luokassa on pääosin luonnonkasvillisuutta, jolloin hoidon tavoite on kasvillisuuden
monimuotoisuuden ja elinvoimaisuuden turvaaminen.
B- luokan maisemapellot ja niityt (6 % viheralueista) sijaitsevat yleensä asutuksen reuna-alueilla tai osana
laajempaa viheraluetta. Maisemapeltoja ja niittyjä on
S3%
E 8%
A 17%
D 13%
B 6%
C 53%
Kuva 5. Tampereen viheralueet hoitoluokittain (Iris-Infraomaisuuden hallintajärjestelmä 28.3.2012).
Lenkkipolku Irjalassa.
KAUPUNGINViheralueet
YLEINEN KE
29
Tampereella varsin vähän. Uutena luokkana avoimissa
viheralueissa ovat B4 avoimet alueet ja näkymät sekä B5
arvoniityt.
C-luokan taajamametsät (53 % viheralueista)
kantakaupungin alueella jakautuvat lähimetsiin (C1),
ulkoilu- ja virkistysmetsiin (C2) ja suojametsiin (C3), talousmetsiin (C4) sekä uutena hoitoluokkana arvometsiin (C5). Lähimetsät sijaitsevat asutuksen välittömässä
läheisyydessä, ulkoilu- ja virkistysmetsät asutuksen liepeillä laajempina kaupunkirakenteelle väljyyttä antavina
vyöhykkeinä. Suojametsät sijaitsevat pääväylien, teollisuusalueiden ja vesistöjen reuna-alueilla, ne toimivat
suojavyöhykkeenä lieventäen melu-, pöly-, tuuli- ja saastehaittoja. Talousmetsiä on kaavoitetulla alueella hyvin
vähän. Arvometsiin sisältyy alueita, jotka ovat erityisen
tärkeitä ja arvokkaita kohteita maiseman, kulttuurin tai
luonnon monimuotoisuuden vuoksi. Arvometsiä hoidetaan metsän erityiset arvot huomioiden. Metsien hoidon
periaatteita on kuvattu myös kaupungin metsävaroja käsittelevässä osuudessa.
Edellä mainittu on viheryksikön käyttämä hoitoluokitus kantakaupungin alueella, mutta kiinteistötoimen
metsäyksikkö on luokitellut metsäomaisuutensa hieman
toisin eli metsät on luokiteltu ulkoilumetsiin, retkeilymetsiin ja talousmetsiin. Näistä ulkoilumetsät vastaavat
lähinnä viheralueluokituksen taajamametsiä, retkeilymetsät ovat pääosin Teiskossa ja naapurikunnissa, kuten
talousmetsätkin. Uusissa metsäsuunnitelmissa hoitoluokkia on kuitenkin jo huomioitu, mm. metsäluonnon
arvokkaiksi elinympäristöiksi määritellyt ns. METSO-kohteet on luokiteltu arvometsiksi (C5).
Uutena luokkana hoitoluokituksessa ovat D-hoitoluokat, joiden osuus on 13 % viheralueista. Näihin kuuluu esimerkiksi vielä luokittelemattomia uusia viheralu-
eita, vuokrattuja alueita ja muussa omistuksessa olevia
alueita.
Lisäksi viheralueiden luokitukseen kuuluvat E-luokan erityisalueet (8 % viheralueista), jotka poikkeavat ominaisuuksiltaan muiden hoitoluokkien luonteesta.
Esimerkiksi urheilukenttiä ja palstaviljelyalueita voidaan
luokitella erityisalueiksi. Hoidon tavoitteet määritellään
kohteittain aina erikseen.
Luonnonsuojelualueille ja muille suojeltaville
ja arvokkaille alueille on hoitoluokkien uudistuksessa
muodostettu omat S-luokkansa, S1, S2 ja S3. Näiden
alueiden hoito määritellään myös aina kohteittain erikseen, ja tarpeen mukaan laaditaan erillinen hoitosuunnitelma. Luonnonsuojelulain mukaisesti perustettaville
luonnonsuojelualueille hoito- ja käyttösuunnitelman ja
rauhoitusmääräykset hyväksyy ELY-keskus.
Tampereen Viheralueohjelma
(VAO) 2005–2014
Tampereen ensimmäinen Viheralueohjelma laadittiin
vuosille 2005–2014. Se on viheralueiden kehittämistä
koskeva kymmenvuotinen toimintasuunnitelma. Viheralueohjelmaa valmisteltaessa ei käyty varsinaista arvokeskustelua tärkeiden viheralueiden säilyttämisestä ja
kehittämisestä, vaan todettiin, että merkittävät viheralueet määritellään Tampereen kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvityksessä (KYMS).
Viheralueohjelma ohjaa viheralueiden suunnittelua,
rakentamista ja hoitoa ja sen tavoitteena on resurssien
tarkoituksenmukainen kohdentaminen sekä niiden tehokas käyttö. Ohjelmassa määritellään viheralueita ja viherverkkoa koskevat kehittämistavoitteet sekä toimenpiteet
Taulukko 7.
Hoitoluokitus (Iris - Infraomaisuuden hallintajärjestelmä 2012)
0 - HOIDON ULKOPUOLELLA OLEVAT ALUEET
D1 - MUU OMISTUS
A1 - EDUSTUSVIHERALUEET
D2 - LUOKITTELEMATON
A2 - KÄYTTÖVIHERALUEET
D3 - TAVOITELUOKKA MÄÄRITELTY
A3 - KÄYTTÖ- JA SUOJAVIHERALUEET
D4 - VUOKRATTU
B1 - MAISEMAPELLOT
D5 - MUU KÄYTTÖ
B2 - MAISEMANIITYT
E1 - URHEILUKENTÄT JA LIIKUNTA-ALUEET
B3 - MAISEMANIITTY JA LAIDUNALUE
E2
B4 - AVOIMET ALUEET JA NÄKYMÄT
E3
B5 - ARVONIITTY
E4 - VILJELYPALSTAT JA RYHMÄPUUTARHA-ALUEET
C1 - LÄHIMETSÄT
E5 - KOIRA-AITAUKSET JA KOIRIEN UITTOALUEET
C2 - ULKOILU- JA VIRKISTYSMETSÄT
E7 - MUUT ERITYISALUEET
C3 - SUOJAMETSÄT
S1 - LUONNONSUOJELUALUEET
C4 - METSÄT
S2 - MUUT SUOJELLUT ALUEET
C5 - ARVOMETSÄ
S3 - MUUT ARVOKKAAT ALUEET
Viheralueet
tavoitteiden toteuttamiseksi. Lisäksi määritellään toteutusaikataulu ja arvio tarvittavista resursseista.
Viheralueohjelmassa määriteltyjen toimenpiteiden
toteutusta ovat haitanneet resurssipula ja organisaatiomuutokset. Lisäresursseja tarvittaviin kohteisiin ei ole
juurikaan saatu. Viheralueohjelman määrittämistä toimenpiteistä eniten ovat edenneet viherpalveluohjelmat,
joissa tarkastellaan viheralueiden palveluja.
Viherpalveluohjelmat
Viheralueohjelmassa määriteltiin tarpeita erillisille viherpalveluohjelmille. Viherpalveluja ovat kaikki kaupungin tiettyä tarkoitusta varten ylläpitämät toiminta- ja
viheralueet. Niitä ovat esimerkiksi leikkipaikat, urheilu-,
peli- ja lähikentät, kevyen liikenteen väylät, rakennetut
puistot ja puistokäytävät sekä ulkoilureitit. Viherpalveluja ovat myös skeittipaikat, koirapuistot, matonpesu- ja
soutuvenepaikat, sekä muut toimintaa ja harrastuksia
palvelevat alueet sekä rakenteet. Viherpalveluiksi lasketaan myös viheralueverkostot, maisemapellot ja -niityt
sekä metsät ja suojelualueet.
Viherpalveluohjelmissa kartoitetaan kaupungin eri
viherpalveluiden nykytilanne ja esitetään niiden pitkän
tähtäimen kehittämisperiaatteet. Tavoitteena on, että
palveluverkosto olisi mahdollisimman kattava ja tasapuolinen. Palvelujen kehittämisen keskeisin lähtökohta
on, että esitetyt toimenpiteet on mahdollista käytännössä toteuttaa ja ylläpitää.
Viherpalveluohjelmista on valmistunut ja hyväksytty
vuonna 2012 Leikkipaikkaohjelma 2010-2020 ja Koirapalveluohjelma 2011-2021. Tekeillä on viherpalveluohjelmat skeittipuisto- ja BMX-pyöräilyalueista sekä maisemaniityistä ja -pelloista. Maisemapeltojen ja niittyjen viherpalveluohjelmassa mm. määritellään maisemapeltojen viljelykierto, jolla pyritään ehkäisemään rikkakasveja
luonnonmukaisesti ilman torjunta-aineita. Arvoniityistä
hoitosuunnitelmat on laadittu vuonna 2012 Piikahakaan
ja Rukkamäkeen, jota hoidettiin ensimmäisen kerran kesällä 2013 lammaslaidunnuksen avulla.
Leikkipaikkaohjelma
Viherpalveluohjelma leikkipaikoista on pitkän tähtäimen suunnitelma leikkipaikkojen rakentamiselle, peruskunnostuksille ja palveluiden kehittämisen. Ohjelman
tavoitteena on monipuolinen, turvallinen, helposti saavutettava ja riittävän laaja leikkipaikkaverkosto. Ohjelmointi koskee kaupunkiympäristön kehittämisen hallinnoimia leikkipaikkoja, joita vuoden 2010 alussa oli 258.
Niistä lähileikkipaikkoja oli 182, alueleikkipaikkoja 75
ja perhepuistoja yksi. Ohjelma esittää realistisen ja re-
30
surssit huomioivan tavoitetilan leikkipaikkatarjonnasta
vuonna 2020 sekä tarvittavat toimenpiteet. Vuonna 2020
leikkipaikkoja on 227 eli määrä vähenee 31:llä, mikäli
uusille kaava-alueille valmistuvat leikkipaikat lasketaan
mukaan. Leikkipaikoista 94 tarvitsee kunnostusta seuraavan 10 vuoden aikana. Kunnostuksissa leikkipaikan
vanhoja leikkivälineitä vaihdetaan turvallisuusnormien
mukaisiin, varustusta monipuolistetaan ja vaaratekijöitä
poistetaan. Puistoja kehitetään myös eri-ikäisille kävijöille soveltuviksi liikunta- ja oleskelupaikoiksi. Myös muutaman leikkipaikan talvikäyttöä selvitellään. Leikkipaikkoja
poistetaan 10 vuoden aikana 46, joista lähileikkipaikkoja
on 40 ja alueleikkipaikkoja 6. Poistettavalle leikkipaikalle
on aina löydyttävä korvaava leikkipaikka kohtuulliselta
etäisyydeltä. Poistettavat leikkipaikat muutetaan uusiksi toiminnallisiksi viherpalvelutyypeiksi tai ne kunnostetaan luonnonmukaisemmiksi viheralueiksi.
Koirapalveluohjelma
Nykyisten koirapuistojen kunnostuksesta ja uusien puistojen perustamisesta on laadittu vuosille 2012-2020
alustava investointiohjelma, joka ohjaa vuosittaista
suunnittelu- ja rakentamisohjelmien laatimista. Tampereella on tällä hetkellä 12 koirapuistoa. Kolme nykyisistä
koirapuistoista vastaa niille asetettuja laadullisia tavoitteita, joten peruskunnostus on välttämätön yhdeksässä
koirapuistossa. Uusia koirapuistoja esitetään rakennettavaksi yhteensä 14 eri puolille kaupunkia, myös tuleville uusille asuinalueille. Vuoden 2025 loppuun mennessä
Tampereella olisi 26 koirapuistoa. Koiraharrastuksen tukemiseksi ohjelmassa esitetään soveltuvia alueita uusien koulutus- ja harjoituskenttien sijoittamiseksi.
Lähteet:
• Suomen ympäristökeskus, Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys Argumenta-hanke 2013-2014. http://www.syke.fi/fi-FI/Ekosysteemipalvelut_ ja_ihmisen_terveys__Argumentahanke /[25.11.2014].
• Lähellä kaupungissa –materiaalipaketti, 2013. Turun yliopisto, maantieteen ja geologian laitos http://lahellakaupungissa.fi/paikat/puisto/
ekosysteemipalvelut/mita-ekosysteemipalvelut-ovat/[25.11.2014]
Tampere.
• Tampereen kaupunki, 2012. Metsät –sivusto. Saatavilla internetistä:
http://www.tampere.fi/ymparistojaluonto/metsat.html [25.10.2012].
• Tampereen kaupunki, kiinteistötoimi, 2009. Mansen Mettät – Voimavara ja Mahdollisuus. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/ymparistojaluonto/metsat/toimintamallinvalmistelu.html
[25.10.2012].
• Tampereen kaupunki, 2013. Puistot ja viheralueet –sivusto. http://
www.tampere.fi/ymparistojaluonto/puistotjaviheralueet.html
[17.7.2013].
• Tampereen kaupunki, 2013. Tamperelaisten ympäristökysely 2012.
http://www.tampere.fi/material/attachments/t/6EAul6bjg/Tampereen_ymparistokyselyn_tulokset.pdf [2.9.2013]
Maankäytön
KAUPUNGINsuunnittelu
YLEINEN KE
31
Maankäytön suunnittelu
Kaavoitus ja eri kaavatasot
Maankäytön suunnittelun keskeisin työkalu on kaavoitus.
Siinä määritellään, mihin tarkoitukseen maa-alueita käytetään ja mitä niille voidaan rakentaa. Yhtenä maankäytön suunnittelun tavoitteena on turvallisen, terveellisen
ja viihtyisän elinympäristön luominen sekä ekologisesti,
taloudellisesti ja kulttuurisesti kestävän kehityksen edistäminen. Tavoitteena on myös luonnon monimuotoisuuden ja luonnonarvojen säilyttäminen, ympäristön suojeleminen ja ympäristöhaittojen ehkäisyn edistäminen.
Kaavoitus on kerroksinen ja siinä on monia tasoja.
Valtakunnallisista alueidenkäytön tavoitteista vastaa
ympäristöministeriö ja niiden toteuttaminen esitetään
maakuntakaavassa. Yksityiskohtaisempi maankäytön
suunnittelu eli yleis- ja asemakaavat on kuntien vastuulla. Yksityiskohtaiset kaavat noudattavat ylemmänasteisten kaavojen periaatteita. Siirryttäessä alemmalle kaavatasolle suunnittelu tarkentuu samalla kun suunniteltava
alue pienenee. Voimassa oleva yksityiskohtaisempi kaava on yleispiirteisempää määräävämpi.
Maakuntakaava
Maakuntakaava ohjaa kuntien yleiskaavoitusta. Aluevarauksia osoitetaan vain siltä osin ja sillä tarkkuudella kuin alueiden käyttöä koskevien valtakunnallisten tai
maakunnallisten tavoitteiden kannalta taikka useamman
kuin yhden kunnan alueiden käytön yhteensovittamiseksi on tarpeen. Kokonaisvaltainen alueidenkäyttösuunnitelma on tarpeellinen maakunnan yleisen kehittämistyön sekä yksityiskohtaisemman suunnittelun pohjaksi
ja yhteensovittamiseksi. Pirkanmaalla on voimassa kolme vahvistettua maakuntakaavaa.
Pirkanmaan 1. maakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain mukainen kokonaismaakuntakaava, jossa on
käsitelty maakunnan keskeiset maankäyttökysymykset
ja osoitettu maakunnan kehittämistavoitteiden mukaiset
aluevaraukset seuraaviksi 10–20 vuodeksi. Valtioneuvosto on vahvistanut maakuntakaavan 29.3.2007.
Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa (turvetuotanto) on osoitettu turvetuotannon kannalta tärkeitä alueita,
sekä valuma-alueet, joilla turvetuotantoa suunniteltaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota toiminnan vesistöja kalatalousvaikutuksiin. Ympäristöministeriö vahvisti
kaavan 8.1.2013 ja määräsi vahvistamispäätöksessään
sen tulevan voimaan ennen kuin on saanut lainvoiman.
Vahvistamispäätöksestä on tehty valitus korkeimpaan
hallinto-oikeuteen.
Pirkanmaan 2. vaihemaakuntakaavaan (liikenne ja
logistiikka) on sisällytetty tarvittavat valtakunnalliset
rata- ja päätielinjaukset ja parantamishankkeet, Tampereen järjestelyratapihan siirtäminen, Tampere-Pirkkalan
lentoaseman alue ja muualla maakunnassa sijaitsevat
logistiset aluekokonaisuudet. Ympäristöministeriö on
vahvistanut kaavan 25.11.2013 ja se on saanut lainvoiman.
Pirkanmaan 2. maakuntakaava on valmisteilla. Tämä
Pirkanmaan maakuntakaava 2040 on pitkän tähtäimen
maankäytön suunnitelma ja määrittelee alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen kannalta tärkeät osa-alueet,
muun muassa keskusta-alueet, palveluiden alueet, asuinja työpaikka-alueet, liikenteen ja logistiikan verkostot ja
alueet, teknisen huollon, virkistys- ja suojelualueet, viheryhteydet sekä maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt.
Pirkanmaan maakuntakaava 2014 korvaa vahvistuessaan
Pirkanmaan 1. maakuntakaavan ja voimassa olevat vaihemaakuntakaavat.
Yleiskaava
Yleiskaava ohjaa kunnan yhdyskuntarakennetta ja maankäyttöä. Yleiskaavan tarkoituksena on myös ohjata asemakaavoitusta. Yleiskaavassa määritellään maankäyttö
kaupungin tai kaupunginosan tasolla, esimerkiksi rakennetaanko alueet pääasiassa kerros- vai pientaloalueina
tai missä sijaitsevat elinkeinotoiminnan alueet, virkistysalueet ja suojelualueet sekä millainen on liikenneverkon
rakenne. Myös julkisten ja kaupallisten palvelujen sijoittaminen on osa yleiskaavan suunnittelua. Tampereella ei
ole yhtenäistä koko kaupungin kattavaa yleiskaavaa.
32
Vuoreksen asuntomessualueen rakentamista.
Asemakaava
Osayleiskaava kattaa osan kunnan alueesta tai ohjaa
jotakin toimintoa, esim. liikennettä. Se voi olla sisällöltään tarkempi kuin koko kuntaa koskeva yleiskaava.
Tampereella osayleiskaavoja on laadittu mm. kantakaupungin alueelle asemakaavatyön ja liikennesuunnittelun
pohjaksi sekä Teiskon kylien alueille ohjaamaan kylien
rakentamista.
Yleiskaava ohjaa rakentamista suoraan Aitolahden ja
Teiskon alueilla, joilla ei ole asemakaavaa Kämmenniemeä ja Polsoa lukuun ottamatta. Tälläkin hetkellä Tampereella on valmisteilla kymmenkunta eri vaiheessa olevaa
yleiskaavaa.
Yleiskaavan laatimisvaihe on merkittä ympäristökysymysten määrittelyssä. Yleiskaavoihin sisältyy monipuolisia vaikutusten arviointeja ja selvityksiä mm. meluselvityksiä, hydrologisia selvityksiä, selvityksiä uhanalaisista
lajeista, maa-ainesten otosta, pohjavesi- ja pintavesisuhteista, kulttuuriympäristöstä, viherympäristöistä
jne. Yleiskaavoissa annetaan pääasiassa näihin liittyviä
yleispiirteisiä asemakaavassa tarkentuvia, mutta joskus
melko yksityiskohtaisiakin määräyksiä.
Asemakaavalla osoitetaan tarpeelliset alueet eri toimintoja varten sekä ohjataan rakentamista ja muuta maankäyttöä paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan, hyvän rakentamistavan, olemassa olevan
rakennuskannan käytön edistämisen ja kaavan muun
ohjaustavoitteen edellyttämällä tavalla. Asemakaavalla
määritellään yksityiskohtaisesti kunkin alueen käyttötarkoitus, kuten esimerkiksi rakennusten, leikkipaikkojen ja
pysäköintialueiden sijainti, rakennusten korkeus ja kerrosala sekä kohteesta riippuen kattomuoto, räystäslinjan
tarkka korkeusasema ja julkisivumateriaali.
Asemakaavassa annetaan tehtyihin selvityksiin perustuen yleiskaavaa yksityiskohtaisempia määräyksiä ja
rajauksia ympäristökysymyksiin, jotka koskevat mm. pilaantuneita maita, pohjavesi- ja arseenialueita, luonnonarvoiltaan merkittäviä alueita kuten liito-orava- tai lepakkoalueet tai kasvistoltaan tai muilta ominaisuuksiltaan
säilytettäviä alueita. Kaupunkirakenteen tiivistyessä melu- ja tärinäsuojaukseen liittyvät ongelmat ovat nousseet
keskeiselle sijalle. Ympäristöhäiriöiltä suojaavien suojaviheralueiden laajuus samoin kuin viher- ja virkistysalueiden riittävyys yleensä määritellään asemakaavalla.
Tampereella asemakaavoitetut alueet käsittävät lähes
koko kantakaupungin alueen sekä alueita pohjoiselta
suuralueelta Kämmenniemestä ja Polsosta.
Ranta-asemakaava
Ranta-asemakaavan tarkoitus on ensisijaisesti ohjata loma-asutuksen järjestämistä ranta-alueella. Kaavassa annetaan yksityiskohtaiset määräykset loma-asutuksen ja
alueen muun käytön järjestämisestä. Ranta-asemakaavassa määritellään kortteleiden ja tonttien likimääräiset
sijoitukset, rakennusoikeudet ja käyttötarkoitukset sekä
kulkuyhteydet alueella.
Kaupunkirakenteen
eheyttäminen – Ehyt ja
uudet suunnittelun keinot
Asukasmäärän voimakas kasvu antoi alkusysäyksen kaupunkirakenteen eheyttämiselle jo 1990-luvulla. Tällöin
sitä kutsuttiin mm. tiivistämisrakentamiseksi. Tänä päivänä käytettyjä käsitteitä ovat täydennysrakentaminen
tai kaupunkirakenteen eheyttäminen. Täydennysrakentamisen perusteina pidetään palvelujen turvaamista
asuinalueilla asukkaiden ikärakenteen muuttuessa ja
asukasmäärän vähentyessä. Uusia asukkaita tarvitaan
koulujen ja päiväkotien käyttäjiksi sekä joukkoliikenteen
ylläpitäjiksi. Myös muulle kunnallistekniikalle kuten jo
rakennetulle kaduille sekä vesi- ja viemärijärjestelmälle
halutaan riittävä käyttöaste. Saattamalla lisää asukkaita
olemassa olevan rakenteen keskelle ja reunoille voidaan
välttää uusia investointeja.
Vastatakseen asukasmäärän kasvuun ovat Tampereen
kaupunkiseudun kunnat laatineet yhteistyössä Rakennesuunnitelma 2030:n, jossa on esitetty ratkaisut kaupunkiseudun vahvan kasvun ylläpitämiseksi ja ohjaamiseksi.
Rakennesuunnitelman mukaan vuonna 2030 seudulla
asuu 435 000 asukasta, eli noin 90 000 asukasta nykyistä enemmän. Kasvusta noin puolet sijoittuu Tampereelle. Parhaillaan on valmisteilla Rakennemalli 2040 ja
sen luonnoksessa Tampereen kaupunkiseutu on edelleen
kasvukeskus ja Tampereelle ennustetaan 57 000 uutta
asukasta vuoteen 2040 mennessä.
Rakennemallin asettamaa asukastavoitetta omalta
osaltaan vastaamaan on laadittu Ehyt-selvitys. Selvityksessä on kaupunkirakenteen sisältä ja reunoilta etsitty
alueita, joille tiivistysrakentamista voidaan suunnata.
Osa alueista on sellaisia, joiden käyttötarkoitusta suunnitellaan muutettavan. Kooltaan Ehyt -alueet ovat vaihtelevia korttelin kulmasta aina suurempiin kokonaisuuksiin.
Ehyt-selvityksen ohella ja siihen tukeutuen on suunnittelun välineeksi otettu yleissuunnitelmat. Yleissuun-
33
Maankäytön
YLEINEN KE
nitelmat ovat epävirallinen kaavamuoto osayleiskaavan
ja asemakaavan välillä eikä sille ole lainsäädännössä erityisiä sisältövaatimuksia. Yleissuunnitelmia tehdään asemakaavojen pohjaksi silloin, kun halutaan tehdä tarkentavaa suunnittelua ennen varsinaista asemakaavoitusta.
Ehyt-kohteiden osalta yleissuunnitelma antaa joustavan työvälineen ilman määrämuotoista prosessia. Suunnittelun kuluessa käyty vuoropuhelu alueen asukkaiden
kanssa valmistaa muutosten hyväksyntää asemakaavoitusta varten. Yleissuunnittelun yhteydessä tehdään myös
ympäristöselvityksiä reunaehtojen määrittelemiseksi.
Ehyt-selvitykseen perustuvia yleissuunnitelmia on tehty
Peltolammille, Haukiluomaan. Tesoman yleissuunnitelma on valmisteilla ja saanut hahmonsa.
Eheytyvä yhdyskuntarakenne aiheuttaa väistämättä ristiriitoja ja ongelmia alueiden käyttötarkoituksen
muuttuessa. Aiemmin asuminen ja muut häiriintyvät
kohteet on pyritty sijoittamaan etäälle melua ja päästöjä aiheuttavista liikenneväylistä ja teollisuuslaitoksista.
Asuinympäristön ja virkistysalueiden suojaksi on jätetty
riittävästi etäisyyttä ympäristöhäiriön aiheuttajista. Sen
merkitystä tehostavat usein näköesteenäkin toimiva suojapuusto. Suojametsillä on merkitystä myös lähialueen
asukkaille. Rakenteen tiivistyessä maiseman, meluntorjunnan ja ilman laadun kannalta tärkeät metsät tulevat
rakennettaviksi alueiksi ja niiden suojaava vaikutus menetetään. Luontaiset suojametsät korvautuvat rakennuksilla ja autokatoksilla, jotka puolestaan suojaavat pihaalueita ympäristön häiriöiltä, ensisijaisesti melulta.
Ehyt-kohteita sijoittuu myös viher- ja virkistysalueille sekä alueille, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Viherkäytävien kaventuminen
ja puuston poistuminen muuttaa ympäristöä merkittävästi. Viheralueet ja metsät ovat tärkeitä lähiasukkailleen eikä niiden hävittämistä ja kutistamista useinkaan
hyväksytä.
Tiivis rakenne, jossa on paljon päällystettyä, vettä läpäisemätöntä pintaa, esimerkiksi kattoja, liikenneväyliä,
pysäköintialueita ja kansirakenteita lisää hulevesien hallinnan tarvetta. Myöskään sadevesiviemäriverkoston kapasiteetti ei enää välttämättä ole riittävä ja avouomissa
hulevesien suuret virtausnopeudet aiheuttavat eroosiota ja edelleen ravinteiden ja kiintoaineksen joutumista
vesistöihin. Pienemmissä järvissä sekä purkupaikoissa
aiheutuu vesistön rehevöitymistä ja samentumista, mikä
heikentää vesistön tilaa ja käyttökelpoisuutta.
Silloin, kun alueen käyttötarkoitusta ollaan muuttamassa esimerkiksi teollisesta käytöstä asuntorakentamiseen, joudutaan maaperää puhdistamaan sinne aiemmasta toiminnasta joutuneista haitta-aineista. Nykylainsäädännön edellyttämä riskinarvio sallii osan haitta-aineista
jättämisen maahan ja maaperän kunnostuskustannuksia
voidaan näin pienentää.
Tapaus Atalan Risso
Itä-Tampereella, Kangasalan rajan tuntumassa sijaitsevan Risson asuinalueen asemakaavan suunnittelu
käynnistyi vuonna 2008. Tavoitteena oli vastata voimakkaaseen pientalotonttien kysyntään kaavoittamalla tiivistä erillispientalovaltaista aluetta. Alue oli
ennestään rakentamatonta metsää kaupungin reunaalueella, mistä metsäalueet jatkuivat edelleen pohjoiseen ja itään. Risson alue on osa valmisteilla olevaa
Ojalan osayleiskaavaa, joka toteutetaan Tampereen ja
Kangasalan yhteistyönä Ojalan-Lamminrahkan alueille.
Osayleiskaavassa tullaan osoittamaan lisää maankäytön muutoksia näille toistaiseksi pääosin rakentamattomille alueille.
Risson alueella haasteena on ollut arvokkaiden
luonnonympäristöjen, lajisuojelun, viherverkon ja virkistyksen sovittaminen uuden rakennettavan alueen
yhteyteen. Risson itäpuolella on luonnonarvoiltaan
merkittävä, lähes luonnontilainen Petäjässuo, ja pohjoispuolella Halimasjärven luonnonsuojelualue. Risson
ympäristössä on liito-oravan pesintää, ja alueen halki
kulkee liito-oravalle tärkeitä yhteyksiä sekä pohjoisetelä- että itä-länsi-suunnassa. Alueen pinnanmuodot
ja kosteusolosuhteet – pienet paikalliset soistumat ja
kosteikot sekä Petäjässuon reuna-alueet – asettavat
omat reunaehtonsa rakentamiselle. Haasteena on myös
valtatie 12 läheisyys, jonka aiheuttaa meluntorjunnan
tarpeita asumiselle sekä estevaikutuksen ekologisille ja
virkistysyhteyksille.
Kaavassa keskeiselle sijalle nousi kysymys viheryhteyksien riittävyydestä liito-oravalle. Ratkaisuksi korttelien väliin jätettiin kapeita viherkaistoja, ja osalle
pientalotonttien reunaosiin annettiin s-1-määräys, joka
edellyttää kyseisen tontin osan säilyttämistä luonnonmukaisena. Liito-oravalle varatuille viheralueille annettiin lisämääräys säilyttää ja hoitaa puustoa ja metsää
liito-oravaa suosivalla tavalla. Halimasjärven luonnonsuojelualueen laajennuksen läheisyys huomioitiin
siihen rajoittuvan viheralueen s-24-määräyksellä, joka
estää luonnontilaa muuttavien toimenpiteiden suorittamisen, sekä tonttien s-1 määräyksellä. Petäjässuohon
rajoittuvilla tonteilla määrättiin hulevesipainanteen
sijoittamisesta tontin rajalle. Tehokkaampaa meluntorjuntaa edellytettiin meluhäiriön vähentämiseksi aivan
VT12:n viereen kaavoitetuilla asuinrakennuksilla. Kaava
hyväksyttiin syksyllä 2010.
Kaavan toteutuksen valmistelu alkoi syksyllä 2011
puuston hakkaamisella. Kun alueella kasvanut varttunut kuusikko oli hakattu, altistuivat jäljelle jääneet
viheralueet tuulten, paahteen ja maaperävaurioiden
vaikutuksille. Reunoille jääneet vanhat kuuset kärsivät
34
reunavaikutuksen aiheuttamasta kuivumisesta ja paahteesta sekä tuulialttiudesta. Varsinkin Tapani-myrsky
vuonna 2011 kaatoi paljon suuria kuusia alueen pohjoisosista kaavan suojelumerkintöjen alueella. Tonttien
rakentamisvaiheessa s-1 merkityillä alueilla syntyi lisää
puustovaurioita rakentamisesta, reunavaikutuksesta ja
hyönteistuhoista, ja varsin merkittävä osa s-1-alueella
kasvavista puista täytyi turvallisuussyistä kaataa.
Asuinaluetta valtatien 12 melulta suojaavaa meluvallia laajennettiin ja kunnallistekniikan rakentaminen
alkoi. Sateisena vuonna 2012 alueella kärsittiin monin
paikoin märkyydestä. Erityisesti Petäjässuo tulvi eteläosan tonteille saakka. Ilmeisesti meluvallin rakennustöissä suon laskuoja oli jäänyt laajennetun meluvallin
alle, ja uuden meluvallin kupeeseen täytyi kaivaa uusi
uoma vedelle, mutta liito-oravan viheryhteyttä vaarantamatta. Ojaa ei kuitenkaan saatu oikealle syvyydelle
kallion tultua vastaan, ja Petäjässuon reunapuusto kärsi
ja osin kuoli liialliseen märkyyteen.
Alueen rakentuessa tiivis kaava asetti lisää haasteita.
Risson ympäristöön ja osin alueen sisälle jääneet viheralueet ovat lähes kaikki liito-oravalle merkityksellisiä
tai muutoin arvokkaita luonnoltaan, ja niille on annettu
erityismääräys puuston ja luonnon säästämisestä. Kaavassa koko aluetta palvelevat hulevesialtaat sijoittuivat
osin liito-oravan käyttämille viheralueille, mutta niiden
sijaintia saatiin täsmennettyä toteutusvaiheessa siten,
ettei puustoa liito-oravan kulkureitiltä tarvinnut poistaa. Vesi- ja viemäriputkien ja sähkökaapeleiden asennus sekä kevyen liikenteen yhteyksien rakentaminen
kapeilla viherkaistoilla puustoa säilyttäen vaati erityistä yhteensovittamista ja suunnittelua. Lisäksi maaston
korkeuserot aiheuttavat tonteilla luiskaamistarvetta.
Alueen tiiviyden ja tonttien mitoituksen vuoksi tarve
kohdistuu viheralueiden puolelle, mutta kapeiden viheryhteyksien heikentymisen vuoksi lupia luiskata tontin ulkopuolelle ei pääsääntöisesti ole myönnetty.
Risson luonnonolosuhteiden muutosta on seurattu
erityisen tarkasti esimerkkitapauksena, jonka perusteella
saadaan tietoa monien vastaavan kaltaisten uusien alueiden kaavoittamisen ja rakentamisen vahvuuksista ja
heikkouksista. Vuosien kuluessa nähdään, toipuuko kapeiden viherkaistojen puusto, jotta viheryhteydet voivat
toimia tulevaisuudessa suunnitellusti mm. ekologisina
yhteyksinä. Petäjässuon luonnonolosuhteiden tilaa tarkkaillaan, ja lisäksi seurataan hulevesien mahdollisia vaikutuksia alapuolisiin vesistöihin ja erityisesti Halimasjärven luonnonsuojelualueeseen. Lisääntyvä asukasmäärä
aiheuttaa myös virkistyskäyttöpainetta ympäröiville alueille, ja varsinkin läheisen luonnonsuojelualueen käyttöä
ja sen mahdollisia kulutus- ja häiriövaikutuksia luontoon
täytyy tarkastella säännöllisin väliajoin.
35
Maankäytön
YLEINEN KE
Rakennettua hulevesiuomaa.
Kasvillisuus on päässyt hyvään
kasvun alkuun hulevesiuomassa.
36
Vesien johtaminen
kaupunkirakenteessa
on enää harvoin
luonnonmukaista.
Hulevedet osana
kaupunkirakennetta ja
-suunnittelua
Rakentamisen tehokkuuden, vapaan maapinta-alan vähenemisen, vettä läpäisemättömän pinta-alan ja rankkasateiden lisääntymisen vuoksi on hulevesien johtamiseen ja käsittelyyn jouduttu kiinnittämään yhä
enemmän huomiota. Rakennetun, vettä läpäisemättömän pinta-alan lisääntyminen lisää huleveden määrää
ja virtausnopeuksia, mikä puolestaan lisää avouomien
eroosiota ja kuormitusta vesistöihin. Katujen asfalttipinnat ja talojen katot estävät imeytymisen maahan ja vesi
valuu nopeasti kaduilta sadevesiviemäreihin, kaupunkipuroihin ja muihin kaupunkivesiin. Esimerkiksi asfaltoidulta ja viemäröidyltä kerrostaloalueelta voi lähipuroihin valua 40–50 % sateesta, kun metsäalueella puroihin
kulkeutuu vastaavasti vain 5–10 %. Päällystettyjen pintojen keräämät epäpuhtaudet huuhtoutuvat huleveden
mukana vesistöihin. Hulevesien mukana pienvesiin joutuu roskia, kiintoaineista, ravinteita, eläinten jätöksiä ja
kemikaaleja.
Rakennusten kattovedet, perustusten kuivatusvedet
sekä päällystetyiltä alueilta tulevat vedet imeytetään
pääsääntöisesti tonteilla. Toissijaisena ratkaisuna on niiden johtaminen avo-ojiin tai hulevesiviemäreihin. Sadevesiviemärit muodostavat hulevesiverkoston.
Hulevesien aiheuttamaa ympäristökuormitusta voidaan vähentää muun muassa hyödyntämällä kasvillisuutta hulevesien puhdistuksessa. Esimerkiksi kosteikot
ja leveämmät kasvillisuusvyöhykkeet ojien ja purojen
reunoilla pidättävät haitallisia aineita. Hulevesiä pitäisi
myös mahdollisuuksien mukaan imeyttää maahan. Tämä on kuitenkin kantakaupungin alueella ongelmallista,
koska laajat alueet on asfaltoitu eikä imeytymistä pääse
tapahtumaan. Teollisuusalueiden vaarallisten aineiden
varastointi tai työvaiheet, joissa aineita käytetään voivat
aiheuttaa uhan kaupunkivesille hulevesivalunnan kautta.
Useimpien teollisuusalueiden pihoilta sadevesiviemärit
on johdettu suoraan lähipuroihin, joten piha-alueella säilytettävät vaaralliset aineet huuhtoutuvat onnettomuuden sattuessa helposti lähivesiin.
Uusissa asemakaavoissa hulevesien hallinta on osa
suunnittelua. Hulevesien käsittely ja johtaminen sekä
vaadittavat tilatarpeet otetaan huomioon jo varhaisessa
vaiheessa.
Hulevesiverkoston ja niihin liittyvien ojien ja purojen hoito ja kunnossapito aiheuttaa kustannuksia jotka
jakautuvat lainsäädännön edellyttämien vastuiden mukaan. Tampereen kaupungin hulevesiohjelmassa on kuvattu hulevesien hallinnan nykytilanne sekä etsitty tavoitteet ja toimenpiteet hulevesien hallinnalle.
Maankäytön
YLEINEN KE
37
Tampereen kantakaupungin hulevesiohjelma
● Hulevesiohjelma käsittää koko kantakaupungin ja Nurmi-Sorilan alueet. Se on tehty tukemaan hulevesiin liittyvää päätöksentekoa, ympäristönsuojelua, maankäytön suunnittelua ja rakentamista kestävällä
tavalla. Tavoitteena on hyödyntää hulevesiä näkyvillä, luonnollisilla, viihtyisillä ja turvallisilla ratkaisuilla.
● Hulevesiohjelmassa kuvataan hulevesien hallinnan nykytilanne sekä luodaan tavoitteet, periaatteet ja
tarvittavat toimenpiteet hulevesien kokonaisvaltaiseen hallintaan. Hulevesien käsittely ja johtaminen on
priorisoitu suoritusjärjestykseen. Samalla alueella voidaan käyttää eri prioriteettijärjestyksen mukaisia
toimia tarpeen mukaan, aloittaen kuitenkin ensimmäisestä.
1
Ehkäistään syntyä
• Läpäisevät pinnat
• Viherkatot
2
Hyödynnetään syntypaikalla
• Imeytys
• Sadeveden keräys ja hyödyntäminen
• Sadepuutarhat
3
Hyödynnetään syntypaikalla
• Biosuodatua
4
Viivytys syntypaikalla
• Lammet, kosteikot, altaat
• Maanalaiset viivytysrakenteet
5
Johtaminen syntypaikalla viivyttävällä järjestelmällä
• Viherpainateet
• Monimuotiset pintavesiuomat
6
Johtaminen syntypaikalta viivytysalueille
• Keskitetyt kosteikot, lammet, altaat
7
Johtaminen hulevesiputkistossa vesistöön
• Hulevesiviemäröinti
Taulukko 8. Hulevesien käsittelyn ja johtamisen prioriteettijärjestys (Tampereen kantakaupungin hulevesiselvitys 2012).
Hulevesiohjelman yhteydessä on laadittu kantakaupungin alueen valuma-alueselvitys, jossa on kuvattu
kantakaupungin alueen valumavesien syntyä, määrää ja laatua sekä niihin vaikuttavia tekijöitä valuma-aluekohtaisesti. Jokaiselle valuma-alueelle tehtiin arvio nykyisistä hulevesiongelmista ja maankäytön muutosten vaikutuksista hulevesikuormitukseen. Näiden perusteella tehtiin valuma-aluekohtaiset
hulevesien hallinnan pääperiaatteet, jotka täydentävät koko kantakaupungin alueelle sovellettavia
periaatteita.
Valuma-aluekohtaiset toimenpidesuositukset tiivistettynä ovat:
• Pohjavesien muodostumisalueita tulee suojella varmistamalla riittävä pohjaveden muodostuminen ja
ehkäisemällä pohjaveden pilaantumista.
• Natura 2000-alueita ja vedenhankintaan käytettäviä pintavesiä tulee suojella hulevesien määrään ja
laatuun kohdistuvilla vaatimuksilla.
• Hyvälaatuisten järvien ja jokien veden laatu tulee säilyttää johtamalla niihin vain puhtaita hulevesiä.
• Eroosio-ongelmat virtavesissä tulee ottaa huomioon hulevesien tasaamisella valumaalueella.
• Hulevesien aiheuttamaa ravinnekuormitusta Pyhä- ja Näsijärveen on ehkäistävä ennalta kaupungin
tiivistyessä.
• Hulevesien paikallista käsittelyä ja määrän vähentämistä hajautetusti lähellä syntypistettä tulee ohjata asemakaavoituksen yhteydessä.
Hulevesien hallinnan suunnittelu on tehtävä aina tapauskohtaisesti valuma-aluekohtaiset reunaehdot
sekä asema- ja yleiskaavojen yhteydessä tehdyt hulevesisuunnitelmat ja -selvitykset huomioon ottaen.
Lähteet:
• http://www.tampere.fi/kaavatjakiinteistot/kaavoitus.html
[20.1.2014]
• Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittäminen/Maankäytön suunnittelu. Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen Tampereella.
http://www.tampere.fi/kaavatjakiinteistot/kaavoitus/yhdyskuntarakenteeneheyttaminen.html [25.11.2014]
• Tampereeen kaupunki, Tampereen kantakaupungin hulevesiohjelma
2012. http://www.tampere.fi/ymparistojaluonto/julkaisutjaselvitykset/hulevesiohjelma.html [25.11.2014]
Maaperän pilaantuneisuus
38
Maaperän pilaantuneisuus
Lainsäädännöllinen tausta
Pilaantuneiden maa-alueiden tutkiminen ja kunnostus
tulevat ajankohtaiseksi useimmiten silloin, kun niiden
käyttötarkoitusta ollaan muuttamassa tai niille ryhdytään rakentamaan tai, kun niillä oleva teollinen tai muu
maaperää pilannut toiminta on loppunut. Tiedossa olevat mahdollisesti pilaantuneet kohteet osataan ottaa
huomioon, kun niiden käyttöhistoria tunnetaan. Yllätyksiä, kuten esimerkiksi jätetäyttöjä tai öljyhiilivetyjä säiliövuotojen jäljiltä, tulee kuitenkin usein esiin varsinaisen rakentamisen alettua.
Maaperän pilaantumisella tarkoitetaan sellaista haitallisten aineiden aiheuttamaa maaperän laadun huononemista, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle
tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä
tai muuta niihin verrattavaa yleisen tai yksityisen edun
loukkausta. Maaperän pilaaminen on kielletty ympäristönsuojelulaissa.
Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen
arvioinnista säädetään sitä varten annetulla valtioneuvoston asetuksella ( VNa 214/2007). Asetuksen mukaan
maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin on perustuttava kohdekohtaiseen arvioon maaperässä olevien haitallisten aineiden aiheuttamasta
vaarasta tai haitasta terveydelle ja ympäristölle eli ns.
riskinarvioon.
Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnin
avuksi on haitallisten aineiden pitoisuuksille annettu
kynnys- ja ohjearvot (alempi ja ylempi ohjearvo). Kynnysarvon alittavista maaperän haitta-ainepitoisuuksista
ei katsota aihetutuvan ympäristö- ja terveysriskejä.
Kynnysarvon ylittyessä on maaperän pilaantuneisuus ja
puhdistustarve arvioitava. Alueilla, joilla niille ominainen
taustapitoisuus on kynnysarvoa korkeampi, arviointikynnyksenä käytetään taustapitoisuutta. Maaperää pidetään
yleensä pilaantuneena, jos yhden tai useamman maaperässä esiintyvän haitallisen aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon eikä riskinarvioinnilla ole toisin osoitettu.
Teollisuus-, varasto- ja liikennealueilla pilaantuneisuuden vertailuarvona käytetään ylempää ohjearvoa.
Vastuu pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamistarpeen selvittämisestä ja puhdistamisesta on
ensisijaisesti pilaantumisen aiheuttajalla. Myös pilaantuneen alueen kiinteistön omistaja, haltija tai kunta voi
joutua kunnostamaan alueen, mikäli aiheuttajaa ei saada
vastuuseen. Pilaantuneiden maiden puhdistaminen vaatii ympäristöviranomaisen hyväksynnän, joka annetaan
joko ilmoitus- tai ympäristölupapäätöksessä. Suurin osa
maaperän puhdistuksista hoidetaan ilmoitusmenettelyllä. Pirkanmaan alueella ilmoituksia koskevat päätökset
tekee Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja ympäristöluvat ratkaisee Länsi- ja Sisä-Suomen
aluehallintovirasto.
Maaperän tilan
tietojärjestelmä
Pilaantuneiden maiden kohdetietojen hallintaa varten
on luotu valtakunnallinen Maaperän tilan tietojärjestelmä. Pirkanmaan osalta järjestelmää ylläpitää Pirkanmaan ELY-keskus. Järjestelmään on koottu tiedot
alueista, joiden maaperä on pilaantunut, saattaa olla
pilaantunut, maaperän tilaa on selvitetty tai maaperä on
jo puhdistettu. Kohteet on tietojärjestelmässä jaettu neljään luokkaan:
Toimivat kohteet
Alueella käsitellään tai varastoidaan ympäristölle haitallisia aineita. Toiminnan loppuessa tai muuttuessa on
tarvittaessa selvitettävä maaperän tila.
Alueet, jotka tarvitsevat selvittämistä
Alueella on harjoitettu toimintaa, jossa on käsitelty ympäristölle haitallisia aineita. Niitä on voinut joutua myös
maaperään. Näin ei aina ole, mutta on tärkeää, että riski
otetaan huomioon alueen maankäytössä, alueelle rakennettaessa, aluetta myytäessä tai sitä vuokrattaessa.
Maaperän
pilaantuneisuus
KAUPUNGIN
YLEINEN KE
39
Alueet, jotka on arvioitava tai tarvittaessa
puhdistettava
Alueen maaperässä on jätteitä tai haitallisia aineita, jotka ovat huonontaneet maaperän laatua. Tämä voi vaarantaa tai haitata ihmisten terveyttä tai ympäristön tilaa.
Se voi myös vähentää alueen viihtyisyyttä.
Pilaantuneiden maiden
kunnostus
Maaperän tilan tietojärjestelmään on Tampereen kaupungin alueelta merkitty 586 kohdetta. Näistä 163 kohdetta on sellaisia, joissa toiminta on edelleen käynnissä,
selvittämistä tarvitsevia kohteita 212, arvioitavia tai puhdistettavia kohteita 17 ja kohteita, joilla ei ole puhdistamistarvetta 194.
Tietojärjestelmään merkityistä kohteista suurin ryhmä on polttonesteiden jakeluun, varastointiin tai käsittelyyn liittyvät kohteet, joita on 162 kpl. Muita merkittäviä
ryhmiä ovat metalliteollisuuden kohteet (68 kpl), moottoriajoneuvojen huoltoon ja korjaukseen liittyvät kohteet (62 kpl), kaatopaikat ja jätteenkäsittelyyn liittyviä
kohteet (52 kpl), tekstiili- ja nahkateollisuuden (29 kpl)
ja graafisen teollisuuden (26 kpl) kohteet sekä öljy- ja
kemikaalivahinkoalueet (30 kpl).
Tampereella on puhdistettu vuosien 1996-2013 aikana 255
pilaantuneen maan kohdetta, joko osittain tai kokonaan.
Kunnostetuista kohteista 54:ssa toiminta jatkuu edelleen kunnostuksen jälkeen. Yleisin maaperän kunnostusmenetelmä on ollut massanvaihto, jolloin pilaantuneet
maa-ainekset on kaivettu pois ja viety pilaantumisasteesta riippuen sopiviin käsittely- tai loppusijoituspaikkoihin. Muutamissa kohteissa puhdistustoimenpiteitä
on tehty paikan päällä käyttämällä huokosilmapuhdistusta haihtuvien haitta-aineiden puhdistamiseen. Myös
alueen pohja – ja orsivettä on puhdistettu joissain kohteissa maaperän puhdistamisen yhteydessä.
Nykyisin riskinarvioon perustuvissa maaperän kunnostuksissa pilaantuneita maa-aineksia jätetään usein
kunnostuskohteisiin pilaantumattomien maakerrosten
alle. Tällöin kohteeseen jää kunnostuksen jälkeen maankäyttörajoite tai maa-ainesten käyttörajoite, jotka on
otettava huomioon kiinteistön myöhemmässä käytössä. Maankäyttörajoite edellyttää maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia uudelleen mikäli
kohteen maankäyttö kunnostuksen jälkeen muuttuu.
Maa-ainesten käyttörajoite puolestaan rajoittaa myöhemmin alueelta kaivettavien maa-ainesten uudelleen
sijoittamista. Tampereella on maankäyttörajoite jäänyt
72 kunnostettuun kohteeseen ja maa-ainesten käyttörajoite 19 kohteeseen. Lisäksi 49 puhdistetussa kohteessa
on maaperän pilaantuneisuuden selvitystarve, mikä tulee
tehtäväksi esimerkiksi nykyisen toiminnan lopettamisen
yhteydessä tai maankäytön muuttuessa.
Taulukko 9. Maaperän tilan tietojärjestelmän kohteet toimialoittain
Taulukko 10. Kunnostetut kohteet toimialoittain
Alueet, jotka eivät edellytä puhdistamista
Alueen maaperä on puhdistettu viranomaisten asettamien tavoitteiden mukaisesti tai alueen maaperä on tehtyjen tutkimusten perusteella todettu pilaantumattomaksi. Alueella voi silti olla käyttörajoitteita.
Pilaantuneiden
maa-alueiden laajuus
Toimiala
kohteita
Toimiala
kohteita
Energialaitokset
15
Energialaitokset
Graafinen teollisuus
26
Graafinen teollisuus
Kaatopaikat ja jätteenkäsittely
52
Kaatopaikat ja jätteenkäsittely
Kemian- ja muoviteollisuus
17
Kemian- ja muoviteollisuus
Metalliteollisuus
68
Metalliteollisuus
10
Moottoriajoneuvojen huolto ja korjaus
62
Moottoriajoneuvojen huolto ja korjaus
20
Muu teollisuus
53
Muu teollisuus
13
Muu toiminta
72
Muu toiminta
41
Polttonesteiden jakelu, varastointi tai
käsittely
95
Polttonesteiden jakelu, varastointi tai
käsittely
162
Tekstiili- ja nahkateollisuus
29
Tekstiili- ja nahkateollisuus
Öljy- ja kemikaalivahinkoalueet
30
Öljy- ja kemikaalivahinkoalueet
Kaikki yhteensä
Lähteet:
586
Kaikki yhteensä
• Maaperän tilan tietojärjestelmä MATTI, Suomen ympäristökeskus 2013.
11
1
25
2
9
28
255
Liikenne
40
Liikenne
Kaupunkiliikenteen kehitys
Tampereen seudun asukkaat tekevät matkoistaan noin
60 % henkilöautoilla. Loput 40 % tehdään kävellen,
pyöräillen tai joukkoliikenteessä. Matkan pituus ja suuntautuminen vaikuttavat liikennevälineen valintaan: lyhyillä matkoilla suositaan kävelyä ja pyöräilyä, kun taas
etenkin pitkillä, keskustaan suuntautuvilla matkoilla
käytetään joukkoliikennettä.
Tampereen kaupunki toimii joukkoliikenteen toimivaltaisena viranomaisena Kangasalan, Lempäälän, Nokian,
Oriveden, Pirkkalan, Tampereen, Vesilahden ja Ylöjärven
kuntien alueella. Seudullisen yhteistoiminnan tavoitteina
ovat kuntarajat ylittävän joukkoliikenneyhteistyön järjestäminen ja joukkoliikennejärjestelmän kehittäminen
seudullisesti. Tampereen sisäinen joukkoliikenne toteutetaan kaupungin omana tuotantona ja yksityisiltä yrityksiltä ostettuna ostoliikenteenä. Oman tuotannon eli
Tampereen Kaupunkiliikenne liikelaitoksen (TKL) osuus
liikenteestä oli noin 75 % vuonna 2011, vuosina 2012 ja
2013 71 %. Omaa tuotantoa ja ostoliikennettä täydentää
käyttökorvausliikenne, jossa seudullisen liikenteen linjaautoissa voi matkustaa Tampereen sisäisesti samalla hinnalla kuin TKL:n oman tuotannon ja ostoliikenteen linjaautoissa. Lisäksi arkisin kantakaupungissa liikennöidään
vaikeasti liikkuville ja liikuntaesteisille tarkoitettua palveluliikennettä.
Tampereen sisäisen joukkoliikenteen matkamäärät
ovat olleet laskussa 1980-luvun puolivälistä alkaen. Vuoden 2005 matkamäärät olivat alle 50 % vuoden 1986
Liikenne
KAUPUNGIN YLEINEN
KE
41
Kuva 6. Sopimusliikenteen, eli Tampereen sisäisten reittien, matkamäärät vaihtoineen
Tampereella vuosina 1986-2013
matkamääristä. Viime vuosina matkamäärät ovat kuitenkin kääntyneet kasvuun, mitä selittänevät heikentynyt
taloustilanne, joukkoliikennejärjestelmän kehittäminen
ja kasvanut ympäristötietoisuus. Tampereen sisäisessä joukkoliikenteessä tehdään päivittäin noin 80 000
matkaa. Lisäksi käyttökorvausliikenteessä tehdään noin
7 000 matkaa. Ajokilometrejä linja-autoille kertyi hieman yli 12 miljoonaa.
Joukkoliikennejärjestelmää on kehitetty viime vuosina voimakkaasti. Käyttäjiä varten on tehty sähköisiä palveluita kuten esimerkiksi Repa Reittiopas ja linja-autojen
sijainnin reaaliaikaisesti näyttävä Lissu Liikenteenseuranta. Lisäksi matkakortit on vaihdettu uudentyyppisiin,
ja vuoden 2012 aikana aukesi matkakorttien internetissä
lataamisen mahdollistava Nella Nettilatauspalvelu.
Autoistuminen jatkuu
Vuoden 2011 lopussa tamperelaiset omistivat noin
98 000 henkilöautoa, mikä on 15,7 % enemmän kuin
vuonna 2005. Tuhatta tamperelaista kohti kaupungissa oli 455 autoa. Koko maan vastaava luku oli 547. Kehyskunnat autoistuvat vielä nopeampaa tahtia: vuosina
2005–2011 autojen määrä kehyskunnissa kasvoi peräti
37,9 %. Autoistumista selittävät Tampereen alueen väestönkasvu ja työssäkäyntialueiden laajeneminen.
Kuva 7. Autojen määrän kehitys Tampereella vuosina 1983–2011.
Liikenne
42
Tampereen kaupunkiseudun kävelyn ja
pyöräilyn kehittämisohjelma
● Tampereen
kaupunkiseudun kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelma valmistui kesällä 2012. Visiona
vuodelle 2030 on, että Tampereen
kaupunkiseudulla kävellään ja
pyöräillään merkittävästi nykyistä
enemmän, ja että kaupunkiseutu
on kestävän liikkumisen esimerkkialue Suomessa. Tavoitteena on
nostaa joukkoliikenteen, kävelyn
ja pyöräilyn yhteinen kulkutapaosuus vuoden 2005 noin 40
prosentista 50–60 prosenttiin.
Kävelyn ja pyöräilyn arvostusta
liikkumismuotoina pyritään kasvattamaan liikkumistottumuksissa,
asenteissa ja päätöksenteossa.
Maankäyttö ja liikennejärjestelmä
pyritään sovittamaan yhteen, jolloin palvelut ja työpaikat saadaan
kävellen ja pyöräillen paremmin
saavutettaviksi. Liikenneverkkoa
kehitetään nykyistä enemmän
kävelyn ja pyöräilyn ehdoilla. Myös
joukkoliikennettä pyritään kehittämään kävelyä ja pyöräilyä tukien.
Kehittämisohjelmassa on lukuisia käytännön ehdotuksia TampeHyvät pyöräparkit kannustavat pyöräilemään.
reen kevyen liikenteen kehittämiselle. Keskustasta Hervantaan,
Nokialle, Ylöjärvelle, Teiskoon, Pirkkalaan ja Lempäälään johtavien seudullisten pyöräilyn pääreittien
eli laatukäytävien nykyiset heikkoudet ja vahvuudet on kartoitettu, ja parannuksia ehdotetaan mm.
suunnistettavuuteen ja reittilinjauksiin. Lisäksi myös polkupyörien liityntäpysäköinnin tarpeet potentiaalisimpien linja-autopysäkkien ja asemien yhteyteen on kartoitettu, ja kuntien keskustojen kehittämistarpeita on tutkittu. Tampereen osalta keskustan kehityksessä esille on nostettu kävelykeskustan
laajentaminen ja erityisesti Hämeenkadun kehittäminen kansainvälisen tason kävely- ja joukkoliikennekaduksi. Ohjelmassa esitellään myös Tampereen kaupunkiseudun kävelyn ja pyöräilyn pääreittien
tavoiteverkko 2030.
Lisätietoja:
http://www.tampereenseutu.fi/seutuhankkeet/raportit_ ja_muut_ julkaisut/
Liikenne
KAUPUNGIN YLEINEN
KE
43
Autojen määrän kasvaessa myös liikennemäärät seudun päätie- ja katuverkolla ovat kasvaneet. Viime vuosien kasvu on ollut suurinta lokakuussa 2008 avatulla
läntisellä kehätiellä. Rajasalmen sillan keskimääräinen
vuorokausiliikenne oli vuonna 2010 72 % suurempi kuin
vuonna 2000. Myös itäisen kehätien, Teiskontien, Kangasalantien, Ratinan sillan ja Satakunnan sillan liikennemäärät ovat kasvaneet. Kekkosentie, Paasikiventie,
Hämeenpuisto, Sammonkatu ja Nekalantie taas ovat
menettäneet suosiotaan. Pääpiirteissään liikennemäärien kasvua on siis saatu ohjattua kehätien myötä pois
ruuhkaisimmasta keskustasta.
Kevyen liikenteen
uudet reitit
Tampereella on nykyisin yli 560 kilometriä pyöräteitä ja
yli 350 kilometriä jalkakäytäviä. Kevyen liikenteen kehitys viime vuosina on pohjautunut pitkälti keskustan
kevyen liikenteen kehittämissuunnitelmaan, joka koski
vuosia 2008–2012. Suunnitelma on keskittynyt erityisesti pyöräilyolojen parantamiseen lisäämällä uusia pyöräteitä ja kevyen liikenteen väyliä. Pyöräilyreittien jatkuvuutta on pyritty parantamaan rakentamalla kevyen
liikenteen siltoja ja alikulkuja, mistä hyvänä esimerkkinä
on Rongankadun alikulun avaaminen kesäkuussa 2012.
Myös muuta pyöräilyinfrastruktuuria on kehitetty ja laajennettu lisäämällä pyörätelineiden ja pyöräpysäköintipaikkojen määrää. Kesällä 2012 viitoitettiin kokonaispituudeltaan 30,7 kilometrin pituinen Pyhäjärven rantoja
myötäilevä, Rajasalmen sillan kautta kulkeva pyöräreitti.
Kaupunkiliikenteen
suuntaviivat
Kaupunkiliikenteen tulevan kehityksen kulmakivenä tulee olemaan huhtikuussa 2013 valmistunut keskustan
liikenneverkkosuunnitelma. Siinä esitetään seudullisen
ja valtakunnallisen läpikulkuliikenteen ohjaamista Rantaväylän tunneliin ja kehätielle sekä keskustan kehän
muodostamista ydinkeskustan ympärille. Katukehän
muodostavat Hämeenpuisto, Satakunnankatu, Rautatienkatu, Tampereen valtatie sekä kehää täydentävä Ratapihankatu. Näiltä kaduilta henkilöautoliikenne ohjataan
maanalaisiin pysäköintitiloihin. Maanalaista pysäköintiä
kehitetään edelleen, jolloin nykyisiä kadunvarsipaikkoja
voidaan vähentää.
Katukehän sisäpuolella liikenneverkko on kävelypainotteinen, ja Hämeenkadusta esitetään joukko- ja
kevyenliikenteen katua. Suunnitelman mukaan joukkoliikenteen rungon tulevaisuudessa muodostaa kaupun-
Paasikiventie.
kiraitiotie, jonka toteuttamisesta päätetään vuoden 2016
kuluessa. Keskustan ohittava liikenne siirretään pois Hämeenkadulta Rantaväylän tunneliin ja Ratapihankadulle,
ja Rautatieaseman yhteyteen kehitetään joukkoliikenteen solmukohta.
Kevyen liikenteen osalta tulevaisuuden kehitykseen
vaikuttavat myös Tampereen kaupunkiseudun kävelyn
ja pyöräilyn kehittämisohjelma (ks. tietolaatikko) sekä
keväällä 2012 valmistunut kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen toimenpidesuunnitelma 2020. Suunnitelman
toimenpiteinä ovat mm. asenteisiin vaikuttaminen, pyöräreittien laatutason parantaminen sekä kävelyn ja pyöräilyn painottaminen liikennepolitiikassa.
Autoistuminen jatkunee lähitulevaisuudessakin, vaikka joukkoliikenteen kehittyminen ja kaupunkiraitiotiehanke sekä kevyen liikenteen kehittäminen saattavat lisätä joukkoliikenteen matkamääriä ja houkuttelevuutta.
Yksityisautoilua ohjataan enenevässä määrin pois ydinkeskustasta etenkin läpikulkuliikenteen osalta.
Lähteet:
• Järventausta, A., 2012. Toimintaympäristö: Liikenne. Tampereen kaupunki, tietotuotanto ja laadunarviointi. Saatavilla internetistä: http://
www.tampere.fi/tampereinfo/sanoinjakuvin/tilastotjatutkimukset/
tiedotteetaihealueittain/asuminenjarakentaminen.html [5.9.2012].
• Liikenteen turvallisuusvirasto TraFi, 2012. Ajoneuvokanta 2011. Saatavilla internetistä: http://www.trafi.fi/palvelut/tilastot/tieliikenne/
ajoneuvokanta/ajoneuvokanta_2011 [5.9.2012].
• Tampereen kaupunki, 2008. Keskustan kevyen liikenteen kehittämissuunnitelma. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/liikennejakadut/pyorailyjajalankulku/kevyenliikenteenkehittamissuunnitelma.html [7.9.2012].
• Tampereen kaupunki, 2012. Keskustan liikenneverkko –sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/liikennejakadut/liikennesuunnittelu/keskustanliikenneverkko.html [7.9.2012].
• Tampereen kaupunki, 2007-2012. Tampereen joukkoliikenteen vuosikertomukset 2006-2011. Saatavilla internetistä: http://joukkoliikenne.tampere.fi/fi/asiakaspalvelu/materiaalipankki.html [5.9.2012].
Energiantuotanto
44
Energian tuotanto
Energiantuotantolaitokset
Tampereen Sähkölaitos -konserniin kuuluva Tampereen
Energiantuotanto tuotti vuonna 2013 sähköä 1 214 GWh
ja kaukolämpöä 2 184 GWh. Energiantuotanto perustuu
tehokkaaseen sähkön ja lämmön yhteistuotantoon, sillä
valtaosa energiasta tuotetaan Naistenlahden ja Lielahden
voimalaitoksissa. Sähköntuotannosta Naistenlahti 1 -voimalaitosyksikön osuus oli noin 43 %, Naistenlahti 2 -yksikön 22 % ja Lielahden voimalaitoksen noin 30 % vuonna 2013. Vastaavat luvut kaukolämmöntuotannossa ovat
Naistenlahti 1-yksikkö 29 %, Naistenlahti 2-yksikkö 28 %
ja Lielahti 23 %. Lämpökeskusten osuudeksi jää 21 %.
Maakaasu
Turve
Puupolttoaineet
Öljy
Pelletti
2%
6%
17 %
1,33
11 %
65 %
Kuva 8. Sähkön- ja lämmöntuotannon
energialähteet vuonna 2013.
Sähköenergiaa tuotetaan lisäksi Tampellan, Finlaysonin ja Keskiputouksen vesivoimalaitoksissa, joiden
tuotanto oli yhteensä 53 GWh vuonna 2013. Uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköenergiaa hankitaan
myös markkinoilta. Osa hankinnasta katetaan Tampereen Sähkölaitoksen osittain omistaman Suomen suurimman tuulivoimatuottajan, Hyötytuuli Oy:n, tuulisähköllä. Tuulivoiman osuus sähköntuotannosta vuonna
2013 oli 1 %.
Kaukolämpöenergiaa tuotetaan voimalaitosten lisäksi alueellisissa lämpökeskuksissa, joiden osuus lämmöntuotannosta vuonna 2013 oli noin 21 % (451 GWh). Tampereella on yhteensä 10 lämpökeskusta, joista suurimmat
ovat Nekalan, Hervannan, Hakametsän ja Sarankulman
lämpökeskukset. Vuoden 2012 aikana Sarankulmaan rakennettiin uusi pellettikäyttöinen lämpölaitos vanhan
maakaasu- ja öljykäyttöisen lämpökeskuksen viereen.
Lämpöteholtaan 33 MW:n lämpökeskus on Suomen suurin puupellettiä hyödyntävä laitos, joka korvaa olemassa olevien maakaasu- ja öljykäyttöisten kattilalaitosten
käyttöä ja vähentää näin kaukolämmöntuotannon hiilidioksidipäästöjä.
Sähkön- ja lämmöntuotannon energianlähteenä käytetään maakaasua, turvetta, puupolttoaineita, vesivoimaa ja öljyä. Maakaasun osuus energiantuotannon polttoaineista on suurin ja oli vuonna 2013 noin 65 % puun
ja turpeen osuuden ollessa 17 %.
Tampereen Energiantuotannon tuottaman energian
lisäksi Tampereen alueella tuotetaan energiaa myös kiinteistökohtaisilla pienratkaisuilla. Sähköntuotannon osalta
näitä ovat esimerkiksi pientuulivoimalat ja aurinkokeräimet. Lämmöntuotantoon käytetään esimerkiksi maalämpöä, puulämmitystä ja aurinkokennoja. Näistä etenkin
maalämmön käyttö on lisääntynyt vahvasti: kun vielä
3–5 vuotta sitten maalämpöä rakennettiin käytännössä
pelkästään uudisrakentamisen yhteydessä, vuonna 2011
rakennuslupia maalämmön käyttöön ottamiseksi myönnettiin jo n. 400 kpl.
45
Energiantuotanto
KAUPUNGIN
YLEINEN KE
Naistenlahden voimalaitos.
Kuva 9. Tampereen Sähkölaitoksen energiantuotannossa käyttämät polttoaineet (GWh)
vuosina 1989–2011.
Energiantuotanto
Energiantuotannon päästöt
Hiilidioksidipäästöt Tampereen Energiantuotannon sähkön- ja lämmöntuotannossa olivat vuonna 2013 noin
669 000 tonnia. Päästöt ovat pienentyneet 2000-luvun
alun tasosta johtuen uusiutuvilla polttoaineilla tuotetun
energian osuuden kasvusta.
46
Energiantuotantolaitosten rikkidioksidipäästöt ovat
pitkällä aikavälillä laskeneet huomattavasti. Naistenlahti 1:n modernisointi pääpolttoaineenaan rikitöntä
maakaasua käyttäväksi kombivoimalaitokseksi vuonna
2000 johti voimalan rikkidioksidipäästöjen loppumiseen. Vuonna 2013 kokonaispäästö oli vain 297 tonnia.
Rikkidioksidipäästöt syntyvät turpeen, puun sekä öljyn
poltosta, ja niitä on pyritty vähentämään polttoaine- ja
polttoteknisillä muutoksilla.
Kuva 10. Tampereen Sähkölaitoksen energiantuotannon päästöt (t/a) vuosina 1989–2013,
hiilidioksidi CO2 ja rikkidiokdsidi SO2.
Naistenlahti 1:n modernisointi näkyy myös typenoksidipäästöjen vähenemisenä reilusti alle puoleen 1980-luvun lopun määristä. Vuoden 2013 päästö oli 933 tonnia.
Suurin selitys NOx-päästövähenemälle on kuitenkin Lielahden voimalaitoksen päästöjen huomattava lasku muutamassa vuodessa 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, kun
voimalan prosessi saatiin toimimaan halutulla tavalla.
47
Energiantuotanto
KAUPUNGIN
YLEINEN KE
Pääasiassa turpeen ja puun poltossa syntyvien hiukkasten päästöt olivat suurimmillaan 1990-luvun puolivälissä,
mutta laskivat heti sen jälkeen Naistenlahti 1 modernisoinnin ansiosta. Lisäksi Naistenlahti 2:n hiukkaspäästöt ovat
vähentyneet tehokkaasta savukaasujen puhdistuksesta
johtuen. Vuoden 2013 päästöt olivatkin vain kymmenesosa
vuoden 1994 päästöistä, yhteensä 13 tonnia.
Kuva 11. Tampereen Sähkölaitoksen energiantuotannon päästöt (t/a) vuosina 1989–2013,
typen oksidit NOx ja hiukkaset.
Energiantuotanto
48
Päästökauppa
Euroopan unionin alueen päästökauppa alkoi vuoden
2005 alusta, ja laajentui kaudelle 2008–2012 kattamaan
myös kansainvälisen päästökaupan. Keskeinen tavoite
on ilmastonmuutoksen hillitseminen ja päästöjen kustannustehokas vähentäminen. Kauppa on rajattu koskemaan ainoastaan hiilidioksidia.
Kauppa edellyttää toiminnoilta päästölupaa. Luvan lisäksi tarvitaan päästöoikeuksia, jotka määrittelevät myönnetyt hiilidioksidin päästömäärät vuosittain. Yksi päästöoikeus merkitsee yhden hiilidioksiditonnin päästämistä
ilmaan. Toteutuneet päästöt raportoidaan vuosittain
valvovana viranomaisena toimivalle Energiamarkkinavirastolle. Lisäksi toiminnanharjoittajan tulee vuosittain
palauttaa toteutuneita hiilidioksidipäästöjään vastaava
määrä päästöoikeuksia päästökauppaviranomaisille. Mikäli oikeudet eivät riitä kattamaan vuoden aikana toteutuneita päästöjä, toiminnanharjoittajan on hankittava
niitä lisää markkinoilta.
Tampereen Sähkölaitoksen osalta kohteena ovat Lielahden ja Naistenlahden voimalaitokset sekä alueelliset
lämpökeskukset. Tampereen Sähkölaitos sai vuosille
2008–2011 CO2 -päästöoikeuksia noin 930 000 tonnin
edestä vuotta kohden. Vuosina 2009 ja 2010 sähkölaitoksen päästöoikeudet eivät aivan riittäneet kattamaan
toteutuneita päästöjä, ja oikeuksia ostettiin markkinoilta. Vuonna 2011 päästöjä oli lähes 120 000 tonnia vähemmän kuin oikeuksia. Yhden päästöoikeuden hinta markkinoilla vuoden 2011 lopussa oli noin 7 euroa tonnilta.
Seuraavalla päästökauppakaudella, 2013–2020, järjestelmä muuttuu merkittävästi. Nykyisistä kansallisista jakosuunnitelmista luovutaan ja siirrytään EU-tasolla har-
monisoituun järjestelmään. Jaettavien päästöoikeuksien
määrä vähenee vuosittain. Sähköntuotanto ei enää saa ilmaisia päästöoikeuksia, vaan kaikki oikeudet tulee ostaa
huutokaupoista tai markkinoilta. Lämmöntuotannon ilmaisten päästöoikeuksien määrä vähenee merkittävästi.
Energiantuotannon
tulevaisuus
Energian kokonaiskäytön tulevaa suuntausta on vaikea
ennakoida. Toisaalta voimaloiden hyötysuhteet paranevat
ja esim. kuluttajaelektroniikan virrankäyttö vähenee, toisaalta alueen väestö kasvaa tasaisesti. Lisäksi vuosittaisten sääolojen vaikutus energiankäyttöön on suurta, eikä
ilmastonmuutoksen vaikutuksia vielä voida täysin ennustaa esimerkiksi talvien ankaruuden lisääntymisen osalta.
Oletettavaa kuitenkin on, ettei energiankulutus ainakaan
nouse kovaa vauhtia, vaan joko nousee hieman, pysyy nykyisellään tai lähtee hienoiseen laskuun.
Erilaisten pienenergiaratkaisuiden suosio jatkanee
kasvuaan niin uudisrakentamisessa kuin perusparannusten yhteydessäkin. Tämä pienentää omalta osaltaan
voimalaitosten energiantuottotarvetta, mikä voi johtaa
myös päästöjen vähenemiseen. Päästöjen vähentämisessä suuri rooli on myös EU:n energiapolitiikalla ja päästökaupalla. Päästökauppa koskee kuitenkin vain hiilidioksidia, ei muita päästöjä. Muiden päästöjen kohdalla
onkin vaikea kuvitella jatkossa saavutettavan yhtä suuria päästövähennyksiä kuin menneiden vuosien ja vuosikymmenten aikana on saavutettu.
Kuva 12. Tampereen Sähkölaitoksen päästöoikeudet ja toteutuneet päästöt
päästökaupassa 2005–2011.
49
Energiantuotanto
KAUPUNGIN
YLEINEN KE
Tammervoiman hyötyvoimalaitos
Lokakuussa 2011 Tampereen Sähkölaitos -yhtiöt ja Pirkanmaan jätehuolto Oy perustivat yhteistyöyrityksen, Tammervoima Oy:n, jonka tehtävänä on rakentaa ja käyttää jätettä polttoaineenaan käyttävä
hyötyvoimalaitos. Voimalan rakentamispaikaksi valikoitui ympäristövaikutusten arviointimenettelyn
kautta Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskuksen välitön läheisyys. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt hyötyvoimalalle ympäristöluvan 28.2.2013.
Hyötyvoimalaitoksen toiminta perustuu arinatekniikkaan ja laitoksen kokonaishyötysuhde on yli 85
%. Tavoitteena on toteuttaa laitos ympäristöä mahdollisimman vähän rasittaen. Savukaasut puhdistetaan, ja voimalaitos tulee täyttämään nykyiset päästönormit. Jätettä polttoaineenaan käyttävän voimalaitoksen etuna on mahdollisuus vähentää maakaasun, turpeen ja öljyn käyttöä energiantuotannossa,
ja samalla vähentää kasvihuonepäästöjä. Tampereen Sähkölaitos arvioikin kasvihuonepäästöjen vähenemän olevan yli viisi prosenttia vuodessa. Lisäksi kaatopaikkakaasujen synty vähenee merkittävästi.
Voimalaitos on suunniteltu yhteistuotantolaitokseksi, joka tulee tuottamaan sähköä noin 100 GWh ja
lämpöä noin 300 GWh vuodessa. Polttoaineena käytettävä jäte on ensisijaisesti peräisin kotitalouksista
ja palveluista sekä vähemmässä määrin kaupan ja teollisuuden aloilta. Vuosittaiseksi polttoainemääräksi on arvioitu 150 000–180 000 tonnia, josta uusiutuvan energian osuus on yli 50 prosenttia. Voimalaitoksen arvioitu valmistumisaika on 2015 ja kustannusarvio 110–125 miljoonaa euroa.
●
Lähteet:
ISBN 978-951-609-409-3.
• Tampereen Sähkölaitos, 2003–2013. Tampereen Sähkölaitoksen vuosiraportit 2002-2013. Saatavilla internetistä: http://www.tampereensahkolaitos.fi/internet/Yrityksestä/Ympäristö/.htm [25.11.2014].
• Energiamarkkinavirasto, 2012. Yleistä päästökaupasta -sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.energiamarkkinavirasto.fi/alasivu.
asp?gid=172&languageid=246 [22.8.2012].
• Energiamarkkinavirasto, 2006–2012. Vuosien 2005–2011 päästötiedot. internetistä: http://www.energiamarkkinavirasto.fi/alasivu.
asp?gid=250&languageid=246 [22.8.2012].
• Energiateollisuus ry, 2012. Päästökauppajärjestelmä kaudella 20132020. Saatavilla internetistä: http://www.energia.fi/energia-ja-ymparisto/ilmastonmuutos/paastokauppa/paastokauppajarjestelmakaudella-2013-2020 [22.8.2012].
• Brunnila Juha. Tampereen kaupunki, rakennusvalvonta. Kirjallinen
tieto.
Ilmanlaatu ja päästöt ilmaan
50
Ilmanlaadun
ohje- ja raja-arvot
Ilmansaasteiden päästölähteitä ovat mm. liikenne, energiantuotanto ja puun pienpoltto. Keskeisimmät ilmanlaatua heikentävät epäpuhtaudet ovat hiukkaset, typen
oksidit, otsoni, hiilimonoksidi eli häkä, rikkidioksidi,
haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja PAH-yhdisteet. Epäpuhtauksien pitoisuuksille ilmassa on annettu kansallisia
ohje- ja raja-arvoja.
Kansalliset ulkoilman laatua koskevat ohjearvot on
esitetty taulukossa 11.
Valtioneuvoston asetuksella 38/2011 on ilmanlaadulle
annettu raja-arvot, jotka on esitetty taulukossa 12.
Ilmanlaadun seuranta
Tampereen kaupunki on seurannut alueensa ilmanlaatua
jo neljänkymmenen vuoden ajan. 1970-luvulla seurattiin kaupunki-ilman pölypitoisuutta pientehokeräimin ja
rikkidioksidin pitoisuutta absortiokeräimin. 1980-luvul-
la otettiin käyttöön suurtehokeräimet, joilla seurattiin
leijuman pitoisuutta. Leijuman lyijypitoisuutta alettiin
määrittää laboratorioanalyysein 1980-luvulla. Vuonna
1981 Keskustorin leijuman lyijypitoisuus ylitti nykyisen varsin väljänä pidetyn - raja-arvon (0,5 µg/m3). Lyijyn pitoisuutta bensiinissä alennettiin vuonna 1985 ja vuonna
1994 sen käyttämisestä bensiinin lisäaineena luovuttiin
Suomessa kokonaan. Tampereen Keskustorin ympäristössä leijuman lyijypitoisuus aleni kymmenessä vuodessa viidesosaansa vuoden 1981 tasosta. Leijuman lyijypitoisuuden seurannasta luovuttiin Tampereella vuonna
1995, koska pitoisuudet olivat jo erittäin matalia (vuosikeskiarvona 0,02 µg/m3) eikä päästölähteenä toiminutta
lyijyllistä bensiiniäkään ollut enää myynnissä.
Vuosina 1990-1992 otettiin käyttöön jatkuvatoimisia
analysaattoreita ja vuonna 1992 otettiin käyttöön automaattinen mittaustulosten keräämiseen ja raportointiin
suunniteltu Dilta-mittausohjelmisto. Vuonna 2004 hankittiin Enview -mittausohjelmisto ja uusia analysaattoreita. Manuaalisten suurtehokeräimien käyttämisestä
luovuttiin vuonna 2006.
Taulukko 11. Ilmanlaadun ohjearvot (VNp 480/1996).
Aine
Ohjearvo
(20 °C, 1 atm)
Tilastollinen määrittely
Hiilimonoksidi(CO)
20 mg/m
Tuntiarvojen liukuva 8 tunnin keskiarvo
8 mg/m
Typpidioksidi (NO2)
150 µg/m
70 µg/m
Rikkidioksidi (SO2)
250 µg/m
80 µg/m
Hiukkaset, kokonaisleijuma(TSP)
120 µg/m
50 µg/m
3
Tuntiarvojen liukuva 8 tunnin keskiarvo
3
3
3
Kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste
Kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo
3
3
Kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste
3
3
Vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste
Vuosikeskiarvo
Hengitettävät hiukkaset(PM10)
70 µg/m
3
Haisevien rikkiyhdisteiden
kokonaismäärä (TRS)
10 µg/m3
TRS ilmoitetaan rikkinä
Ilmanlaatu
ja päästöt
ilmaan
KAUPUNGIN
YLEINEN
KE
51
Taulukko 12. Ilmanlaadun raja-arvot (VNa 38/2011).
Yhdiste
Aika
Raja-arvo µg/m3
Sallitut ylitykset
Saavutettava viim.
Rikkidioksidi SO2
tunti
350
24/vuosi
1.1.2005
Rikkidioksidi SO2
vrk
125
3/vuosi
1.1.2005
Rikkidioksidi SO2
vuosi/talvi
20
-
15.8.2001
Typpidioksidi NO2
tunti
200
18/vuosi
1.1.2010
Typpidioksidi NO2
kalenterivuosi
40
-
1.1.2010
Typen oksidit (NOx)
kalenterivuosi
30(*
-
15.8.2001
Hengitettävät hiukkaset PM10
vrk
50
35/vuosi
1.1.2005
Hengitettävät hiukkaset PM10
vuosi
40
-
1.1.2005
Lyijy (Pb)
kalenterivuosi
0,5
-
15.8.2001
Bentseeni
kalenterivuosi
5
-
1.1.2010
CO
8 tuntia
10 mg
-
1.1.2005
Pienhiukkaset (PM2,5)
kalenterivuosi
25
-
1.1.2010
Kaasumaisilla yhdisteillä tulokset ilmaistaan 293 K lämpötilassa ja 101,3 kPa paineessa. Lyijyillä ja hiukkasilla tulokset ilmaistaan
ulkoilman lämpötilassa ja paineessa. (* kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi laajoilla maa- ja metsätalousalueilla sekä
luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla.
Ilmanlaadun mittaukset toteutetaan energiantuotannon ja teollisuuslaitosten kanssa viiden vuoden välein
päivitettävän ilmanlaadun yhteistarkkailusopimuksen ja
-suunnitelman mukaisesti. Ilmanlaadun seurantaan on
sisältynyt viime vuosina typen oksidien, otsonin, hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten pitoisuuksien
mittaamista. Näsinneulassa ja Keskustorilla sijaitsevilla
sääasemilla on tarkkailtu sääolosuhteita.
Kaupunkiympäristössä hengitettävien hiukkasten pitoisuus on korkeimmillaan keväisin, jolloin lumen sulaessa ja katujen kuivuessa liikenne ja tuuli nostavat mm.
hiekoitussepelistä ja asfaltin kulumisesta syntynyttä katupölyä ilmaan. Pienhiukkasten pitoisuuteen vaikuttaa
merkittävästi kaukokulkeuma ja paikallisesti pienhiukkasten pitoisuutta nostavat liikenteen pakokaasut, katupöly ja puun pienpoltto. Kaasumaiset epäpuhtaudet ovat
peräisin lähinnä liikenteestä.
Energiantuotannon ja teollisuuden aiheuttamat päästöt eivät enää juurikaan nosta pitoisuuksia maan pinnan
tuntumassa koska päästökorkeudet ovat kymmeniä metrejä. Vielä 1980-luvulla runsasrikkiset polttoaineet, hajautettu energiantuotanto ja matalat savupiiput aiheuttivat
sen, että rikkidioksidin pitoisuudet ylittivät Tampereella
vuosikeskiarvona laajalla alueella tason 100 µg/m3. Vähärikkisten polttoaineiden ja rikittömän maakaasun tultua
käyttöön pitoisuudet alenivat nopeasti. Rikkidioksidin pitoisuuden seuranta Tampereella lopetettiin 2000-luvun
alussa, koska pitoisuudet olivat vuodesta toiseen erittäin
matalia (vuosikeskiarvona 2 µg/m3).
Tampereen ilmanlaatu on kansainvälisesti katsoen
melko hyvä, joskin talvikuukausina hengitysilman laatua
heikentävät typen oksidit ja keväisin katupöly. Kesäisin ja
syksyisin ilmanlaatu luokitellaan enimmäkseen hyväksi
ja tyydyttäväksi.
Hengitettävien hiukkasten pitoisuus ei ole Tampereella viime vuosina ylittänyt raja-arvoaan. Kansallinen ohjearvo sen sijaan ylittyy keväisin katupölyn takia. Samoin
typpidioksidipitoisuuskaan ei ole ylittänyt raja-arvoaan
viime aikoina, mutta kansallinen vuorokausiohjearvo
ylittyy ajoittain talvisin tuulettomina pakkaspäivinä. Hiilimonoksidin pitoisuuksia ei Tampereella enää mitata,
koska pitoisuudet olivat jo 2000-luvun alussa varsin matalia, luokkaa 10–20 % ohjearvoistaan.
Tampereen ilmanlaatua on mallinnettu kantakaupungin laajuisesti vuosina 1981, 1992, 2002 ja 2013. Maankäytön suunnittelun yhteydessä on tehty useita kaupunginosan laajuisia mallinnuksia.
Ilmanlaadun mallinnus
Vuonna 2013 laaditussa Tampereen kaupungin ilmanlaatuselvityksessä mallinnettiin autoliikenteen, energiantuotannon ja teollisuuden päästöjen yhteisvaikutukset
Tampereen ilmanlaatuun. Mallinnukset tehtiin typpidioksidille ja hiukkasille (PM10 < 10 μm:n hiukkaskoko ja
PM2.5 <2.5 μm:n hiukkaskoko), jotka ovat kaupungin ilmanlaatuun keskeisesti vaikuttavat epäpuhtaudet.
Työssä selvitettiin typpidioksidin ja hiukkasten ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoihin verrannollisia pitoisuuksia
52
Kivenmurskauksen aiheuttamaa pölypilveä.
kaupunkialueella, asukkaiden altistumista ilman epäpuhtauksille sekä ensimmäistä kertaa myös lyhytaikaispitoisuuksien alueelliset ilmanlaatu-indeksit sekä ilman
epäpuhtauksien ja melun yhteisvaikutusalueet ns. Hot
Spots -alueet Tampereen kaupunkialueella. Lisäksi selvitys sisältää ilmanlaatuennusteen vuodelle 2030.
Ilmanlaatu on Tampereen kaupunkiseudulla samantyyppinen kuin muillakin Suomen suurimmilla kaupunkiseuduilla. Ilmanlaatuun vaikuttavat merkittävimmin
liikenteen typenoksidipäästöt, katupöly, pienpoltto ja
kaukokulkeuma. Teollisuuden vaikutus ilmanlaatuun on
yleensä vähäisempi, koska päästöt vapautuvat ilmaan
korkeammalta. Kuitenkin teollisuuden matalampien hajapäästölähteiden vaikutukset voivat näkyä teollisuuslaitoksen lähialueen ilmanlaadussa. Sääolosuhteissa
mm. pakkasjaksojen inversiotilanteet tai kevään katupölykaudet aiheuttavat korkeimmat lyhytaikaiset tunti- ja
vrk-pitoisuudet.
Ilmanlaatu on suurimmassa osassa Tampereen kaupunkiseutua mallinnustulosten mukaan hyvää tai tyydyttävää. Vilkasliikenteisimpien katujen lähialueella
typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten pitoisuudet
voivat kuitenkin ylittää ilmanlaadun kansalliset ohjear-
votasot. Pienhiukkasten (PM2.5) vuorokausipitoisuudet
eivät liikenteen ja teollisuuden päästöjen vaikutuksista
ylittäneet WHO:n esittämää vuorokausiohjearvoa, mutta mm. pienhiukkasten kaukokulkeuma tai pienpoltto
voi aiheuttaa aika-ajoin vuorokausiohjearvon ylityksiä.
Ilmanlaadun vuosipitoisuuksien raja-arvot (NO2, PM10,
PM2.5) eivät ylity Tampereen seudulla.
Tuntipitoisuuksiin perustuvan alueellisen ilmanlaatuindeksin 90. prosenttipistejakauman mukaan 90 %
vuoden tunneista ilmanlaatu on Tampereen keskustassa
vähintäänkin tyydyttävää ja asuinalueilla hyvää tai tyydyttävää. Pahimmat tuntiepisodit esiintyvät todennäköisemmin talvella voimakkaiden ja useamman päivän
kestävien inversiotilanteiden yhteydessä tai keväällä katupölykaudella.
Mallinnuksen mukaan Tampereen väestöstä 5.4 %
asuu alueilla, joilla typpidioksidin vuorokausiohjearvon
pitoisuustaso 70 μg/m3 voi ylittyä. Alueilla, joilla NO2:n
vuorokausipitoisuus on 85–99 % ohjearvotasosta, asuu
15.7 % asukkaista. Vastaavasti alueilla, joilla katupölyn
PM10-hiukkasten vuorokausipitoisuudet voivat ylittää
ohjearvotason (70 μg/m3) asuu 6.5 % tamperelaisista.
Alueilla, joilla katupölyn (PM10) vuorokausipitoisuus on
85–99 % ohjearvosta, asuu 5.1 % asukkaista. Nämä asukasjakaumat eri epäpuhtauksien pitoisuusalueilla osoittavat, että nykytilanteessa typpidioksidi on suurin ilman
epäpuhtaustekijä Tampereella. Katupölyn vaikutusalue
rajoittuu voimakkaammin katujen lähialueille.
Selvityksessä määritettiin ensimmäistä kertaa myös ilman epäpuhtauksien ja melun yhteisvaikutusalueet, ns.
Hot Spots –alueet. Näillä alueilla sekä ilman epäpuhtauksia että melua on yli ohjearvotasojen. Hot Spots -alueilla
asuu nykytilanteessa 4.1 % Tampereen väestöstä.
Tulevaisuuden ilmanlaatuskenaarioiden mukaan
vuonna 2030 liikenne on edelleen kaupunkiseudun ilmanlaatuun merkittävimmin vaikuttava tekijä. Typpidioksidin pitoisuudet tulevat kokonaisuutena alenemaan,
mutta vilkasliikenteisten katujen lähialueilla voi edelleen
esiintyä ohjearvotason pitoisuuksia. Huolimatta kokonais-NOx -päästöjen vähenemisestä ajoneuvojen NO2/
NOx päästösuhde on nousussa, mikä vaikuttaa ilmakemian ohella erityisesti tien lähialueella typpidioksidin pitoisuustasoihin. Ajoneuvotekniikan kehitys, kuten sähkö-,
53
Ilmanlaatu
ja päästöt
ilmaan
KAUPUNGIN
YLEINEN
KE
hybridi- ja polttokennoautot niin joukkoliikenteessä kuin
yksityisautoilussa, voi tuoda parannusta tähän skenaarioon.
Tulevaisuudessa katupöly (PM10) ja sen pienhiukkasosuus (PM2.5) tullee olemaan merkittävin epäpuhtauskomponentti kaupunkialueella liikenteen mahdollisen
kasvun myötä. Katupölyn aiheuttamiin hiukkaspitoisuuksiin voidaan kuitenkin vaikuttaa mm. tienpintamateriaalien valinnalla, rengasvalinnoilla, hiekoitusmateriaaleilla
sekä erityisesti tienhoidolla, kuten keväisin pölynsidonnalla ja tien pesulla.
Tampereen kaupungin ilmansuojelutoimenpiteet tulisi kohdistaa erityisesti vilkasliikenteisten katujen ja teiden lähialueiden ilmanlaadun parantamiseen, jotta myös
siellä asuvien ihmisten altistuminen ilman epäpuhtauksille vähenisi. Erityisen herkkiä ilman epäpuhtauksille
ovat lapset ja vanhukset. Päiväkotien, koulujen ja vanhuspalveluiden sijoittamisessa tulee huomioida alueen
ilmanlaatu.
Kuva 13. Tampereen ilman epäpuhtauksien ja melun yhteisvaikutusalueet, ns. Hot Spots –alueet.
Päästöt ilmaan
Typen oksidien päästöt ovat viime vuosina olleet Tampereella luokkaa 2000 tonnia vuodessa. Vuonna 1990
typen oksidien päästöt olivat vielä noin 5700 tonnia.
Pistelähteiden typen oksidien päästöt ovat puolittuneet
54
kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana ja liikenteen
typen oksidipäästöt puolittuneet viimeisen kymmenen
vuoden aikana. Energiantuotannossa polttotekniikka on
kehittynyt ja katalysaattorilla varustettujen henkilöautojen osuus bensiinikäyttöisestä henkilöautokannasta kasvanut ollen vuonna 2012 jo 88 %.
Kuva 14. Typen oksidien päästöt (t/a) Tampereella vuosina 1987-2013.
Hiukkaspäästöt ovat olleet Tampereella alle 200 tonnia
vuodessa kahdeksan vuoden ajan. Vuonna 1993 hiukkaspäästöt olivat suurimmillaan, noin 1000 tonnia vuodessa. Tuolloin yksittäisten teollisuuslaitosten hiukkaspäästöt Tampereella olivat suuria, mutta teollisen toiminnan
vähennyttyä myös päästöt ovat pienentyneet. Lielahdessa toimineen kemiantehtaan lopetettua toimintansa
vuonna 2008 alueelta toistuvasti esitetyt hajuhaittavalituksetkin loppuivat kokonaan.
Kuva 15. Hiukkaspäästöt (t/a) Tampereella vuosina 1987-2013.
55
Ilmanlaatu
ja päästöt
ilmaan
KAUPUNGIN
YLEINEN
KE
kisten ja rikittömien polttoaineiden käyttöön ottamisen
myötä. Keskitetty energiantuotanto korkeine piippuineen on edesauttanut pitoisuuksien alenemista.
Rikkidioksidipäästöt ovat olleet alle 700 tonnia vuodessa
noin kymmenen vuoden ajan. Vuonna 1990 Tampereen
rikkidioksidipäästöt olivat 1800 tonnia ja vuonna 1970
noin 23000 tonnia. Päästöt ovat pienentyneet vähärik-
Kuva 16. Rikkidioksidipäästöt (t/a) Tampereella vuosina 1987-2013.
Pitoisuudet ilmassa
Typpidioksidin pitoisuuden vuosikeskiarvot ovat olleet Tampereella alle 25 µg/m3 jo useiden vuosien ajan,
nykyinen vuosiraja-arvo 40 µg/m3 ylittyi viimeksi
1990-luvun puolivälissä.
50
45
40
*
35
30
25
20
15
10
5
0
Kuva 17. Typpidioksidin pitoisuuksien vuosikeskiarvoja (µg/m3) Tampereella. *Mitattu eri
menetelmällä kuin kaavion muut tulokset, mistä aiheutuu suurempia arvoja.
Hengitettävien hiukkasten pitoisuuden vuosiraja-arvo
(40 µg/m3) ei ole ylittynyt Tampereella. Vuorokausirajaarvon numeroarvo (50 µg/m3), joka saa ylittyä 35 kertaa,
ylittyy noin 10–13 kertaa keväisin. Myös kansallinen vuo-
56
rokausiohjearvo ylittyy keväisin. Pienhiukkasten pitoisuuden vuosikeskiarvo ei ole ylittänyt vuosiraja-arvoaan
25 µg/m3.
35
30
25
20
15
10
5
0
Kuva 18. Hengitettävien hiukkasten (PM10) ja pienhiukkaspitoisuuksien (PM2.5) vuosikeskiarvoja
(µg/m3) Tampereella vuosina 1993–2013.
Kuva 19. Raja-arvotason 50 µg/m3 ylitysten vuosittainen lukumäärä (kpl) Tampereen Pirkankadulla. Raja-arvotaso saa ylittyä 35 kertaa vuodessa, ennen kuin raja-arvo katsotaan ylittyneeksi, eli Tampereella raja-arvo ei ole ylittynyt kertaakaan.
Ilmanlaatu
ja päästöt
ilmaan
KAUPUNGIN
YLEINEN
KE
57
Kuva 20. Ilmanlaatu Pirkankadun mittausasemalla ilmanlaatuindeksillä arvioituna
(kunkin päivän suurin indeksiarvo). Tampereella indeksissä mukana PM10 ja NO2.
Ilmanlaatuindeksi
Ilmanlaatuindeksiä käytetään päivittäisessä ilmanlaatutiedotuksessa. Sen avulla ilmanlaatu kullakin asemalla
voidaan tiivistää laatusanoihin hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono tai erittäin huono. Indeksi on tunneittain
mittausasemalle laskettava vertailuluku, joka kuvaa sen
hetkistä ilmanlaatua suhteutettuna pääsääntöisesti ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoihin.
Ilmanlaatuindeksin laskennassa voidaan ottaa huomioon rikkidioksidin (SO2), typpidioksidin (NO2), hengitettävien hiukkasten (PM10), pienhiukkasten (PM2.5), otsonin
(O3), hiilimonoksidin (CO) ja haisevien rikkiyhdisteiden
(TRS) pitoisuudet. Asemilla ei yleensä mitata näitä kaikkia, joten käytännössä indeksi lasketaan aina vain osasta
näitä yhdisteitä. Eri kaupunkien indeksit eivät siis välttämättä ole täysin vertailukelpoisia keskenään. Jos asemalla mitataan yhtä tai kahta yhdistettä, indeksiä ei välttämättä lasketa lainkaan.
Kuvassa 20 on esitetty ilmanlaatuindeksillä (NO2 ja
PM10 mukaan lukien) arvioituna ilmanlaatu Pirkankadun
varrella eri vuosina (kunkin päivän suurin indeksiarvo
huomioiden) . Ajantasaista tietoa eri kaupunkien ilmanlaadusta löytyy osoitteesta www.ilmanlaatu.fi, josta löytyy myös yksityiskohtaisempaa tietoa ilmanlaatuindeksin
määrittelyistä ja epäpuhtauksien terveysvaikutuksista.
Lähteet:
• Häkkinen, A., Rantakrans, E. 1981. Tampereen ilman rikki- ja pölypitoisuudet. Ilmatieteen laitos. Helsinki, 36 s. + liitteet.
• LIISA 2012. Suomen tieliikenteen pakokaasupäästöjen laskentajärjestelmä, http://lipasto.vtt.fi/liisa/index.htm
• Pesonen, R., Rantakrans, E. Hiltunen, V., Jokinen, J., Valkonen, E., Pohjola, V., Kartastenpää, R. 1992. Tampereen ilmanlaadun perusselvitys.
Ilmatieteen laitos, ilmanlaatuosasto. Helsinki,146s.+ liitteet.
• Salmi, J., Pietarila, H. ja Rasila, T. 2003. Tampereen seudun typenoksidipäästöjen leviämislaskelmat vuosille 2000 ja 2020. Ilmatieteen laitos – ilmanlaadun tutkimus, Helsinki, 76 s. + liitteet. (www.fmi.fi/kuvat/
Tampereen_raportti.pdf)
• Tamminen, T. ja Tamminen A. 2013. Tampereen Ilmanlaatuselvitys 2013.
http://www.tampere.fi/ymparistojaluonto/julkaisutjaselvitykset/ilmanlaatuselvitys2013.html
• Tampereen kaupunki, ympäristövirasto, ympäristövalvonta 1994. Ilmanlaadun seurantaa 25 vuotta Tampereella. Mittaustulokset 1969-1993. 12
s. + liitteet.
• Tampereen kaupunki 2014. Tampereen ilmanlaatu 2013. Päästöt ja ilmanlaadun mittaustulokset. Tampereen kaupunki, ympäristönsuojelun
julkaisuja 1/2014, 60 s. http://www.tampere.fi/material/attachments/
t/6IoNgAFWo/rap2012.pdf
58
Kasvihuonekaasupäästöt 2010
● Tampereen
tuoreimmat kasvihuonekaasupäästöt on laskettu syksyllä 2011 Suomen ympäristö
keskuksen laatimalla Kasvener-laskentamallilla vuoden 2010 tiedoista. Tampereella syntyi vuonna 2010
yhteensä 1 680 tuhatta hiilidioksidiekvivalenttitonnia kasvihuonekaasupäästöjä energiankulutuksesta,
jätteiden ja jätevesien käsittelystä, maatalouden tuotannosta sekä teollisuuden prosesseista. Päästöt
kasvoivat 3,5 prosentilla vuodesta 2007 ja ne olivat 10,5 prosenttia suuremmat kuin Kioton vertailuvuonna 1990. Asukasta kohti laskettuna päästöt olivat 7,9 tonnia.
Sektoreittain tarkasteltuna eniten kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttivat kotitaloudet, noin 600
tuhatta tonnia. Seuraavaksi eniten päästöjä tuottivat teollisuus, palvelut ja sektorein erittelemättömät
liikenne sekä jätteiden ja jäteveden käsittely. Pitkällä aikavälillä teollisuuden ja kaupungin päästöt
ovat pienentyneet, kun taas kotitalouksien ja palveluiden päästöt ovat kasvaneet. Eri vuosien vertailua
kuitenkin vaikeuttaa säästä aiheutuva lämmitystarpeen vaihtelu vuosittain, mikä vaikuttaa varsinkin
kotitalouksien ja palvelujen energiankäyttöosuuksiin.
*Sisältää sektoreittain erottelemattoman liikenteen sekä jätteiden ja jätevesien käsitellyt päästöt.
Lisätietoa: Tampereen kasvihuonekaasupäästöt 2010, http://www.tampere.fi/kestavakehitys.html.
Kuva 21. Kasvihuonekaasupäästöt 2010.
Melu ja tärinä
59
Melu ja tärinä
Meluntorjunnan
valtakunnalliset linjaukset
Meluntorjunnan valtakunnallisia linjauksia ja meluntorjuntaohjelmaa on tehty ympäristöministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, väylälaitosten, teollisuuden,
kuntien ja kansalaisjärjestöjen yhteisessä työryhmässä.
Työryhmä on määritellyt valtakunnallisen meluntorjuntatyön pitkän aikavälin päämääräksi turvata kansalaisille
terveellinen, viihtyisä ja vähämeluinen ympäristö. Tähän
pyritään ennaltaehkäisemällä melun syntymistä, estämällä melun leviämistä ja vähentämällä meluhaittoja,
säilyttämällä erityyppisiä hiljaisia ympäristöjä sekä estämällä tärinän syntyä ja vähentämällä sen haittoja.
Valtioneuvosto on antanut ympäristömelulle ohjearvot päätöksessään vuonna 1992 (993/92). Päätöksen
tarkoituksena on ollut ehkäistä meluhaittoja ja turvata
ympäristön viihtyisyys maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa.
Tampereen kaupungin
meluselvitys 2012: liikenne-,
teollisuus- ja ratapihamelu
Tampereen kaupunkialue ja sen vilkkaimmat maantie- ja rataosuudet kuuluvat ympäristömeludirektiivin
(2002/49/EY) ja ympäristönsuojelulain (YSL 86/2000)
mukaisiin kohteisiin, joille tulee laatia strateginen meluselvitys. Tampereella meluselvitys on laadittu yhteistyössä Liikenneviraston kanssa. Selvitys sisältää laskennat
tie- ja raideliikenteen, merkittävimpien teollisuuslaitosten, sekä laajojen ratapiha-alueiden aiheuttamista
ympäristömelutasoista. Tieliikenteen aiheuttamia melutasoja on laskettu vilkkaimmille kaduille ja maanteille.
Selvityksen aineisto kattaa siis tärkeimmät melulähteet,
mutta siitä puuttuu osa mm. Tampereen katujen liikenteestä ja teollisuuslaitoksista. Selvityksen tulokset raportoidaan ympäristöministeriöön ja laadittuja aineistoja
hyödynnetään meluntorjunnan toimenpiteiden suunnittelussa sekä kaupungin maankäytön suunnittelussa.
Taulukko 13. Valtioneuvoston päätöksen 993/92 mukaiset melutason ohjearvot ohjearvot ulkona ja sisätiloissa
(LAeq enintään).
Alue ja käyttötarkoitus
klo 7-22
klo 22–07
Asumiseen käytettävät alueet, virkistysalueet taajamissa ja niiden välittömässä
läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevat alueet
55 dB
45-50 dB
Loma-asumiseen käytettävät alueet, leirintäalueet ja virkistysalueet taajamien
ulkopuolella sekä luonnonsuojelualueet
45 dB
40 dB 3)
Asuin-, potilas- ja majoitushuoneet
35 dB
30 dB
Opetus- ja kokoontumistilat
35 dB
-
Liike- ja toimistohuoneet
45 dB
-
ULKONA
SISÄLLÄ
1) Uusilla alueilla melutason yöohjearvo on 45dB.
2) Oppilaitoksia palvelevilla alueilla ei sovelleta yöohjearvoa.
3) Yöohjearvoa ei sovelleta sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä.
1)2)
Melu ja tärinä
60
Taulukko 14. Ympäristömelulle altistuvien asukkaiden määrät melulähteittäin Tampereen kaupungin alueella
vuonna 2011. Tunnuslukuna päiväaikainen keskiäänitaso ( LAeq 7–22 ) ja yöaikainen keskiäänitaso (LAeq 22–7 ).
Tieliikenne
Melutaso
LAeq 07-22
Raideliikenne
LAeq 22-07
LAeq 07-22
Teollisuus
LAeq 22-07
LAeq 07-22
Ratapiha
LAeq 22-07
LAeq 07-22
LAeq 22-07
50-55 dB
41600
23400
7400
9000
800
700
300
400
55-60 dB
31400
12900
4800
5700
0
0
0
0
60-65 dB
20600
1400
3300
3800
0
0
0
0
65-70 dB
5100
0
900
1900
0
0
0
0
70-75 dB
0
0
0
300
0
0
0
0
>75 dB
0
0
0
0
0
0
0
0
YLI 55 dB
YLI 50 dB
57100
9000
37700
0
20700
Selvityksessä Tampereen kaupungin asukkaista noin
27 % arvioitiin altistuvan yli 55 dB (LAeq 7–22) melutasolle,
joka aiheutuu katuja tieliikenteestä. Raideliikenteen aiheuttamalle yöaikaiselle yli 50 dB (LAeq 22–7) melutasolle
arvioitiin altistuvan 10 % Tampereen asukkaista. Teollisuuslaitosten ja ratapihojen aiheuttamat melualueet
0
700
400
olivat laskennallisen arvion perusteella huomattavasti
suppeampia ja myös altistujamäärät olivat selvästi vähäisempiä. Melulaskentojen tulosten perusteella Tampereella on yli 100 hoito- ja oppilaitosrakennusta, jotka
sijaitsevat melualueella (LAeq 7–22 > 55 dB tai LAeq 22–7 >
50 dB).
Kuva 22. Tampereen kantakaupungin päiväajan meluvyöhykkeet keskiäänitasoina LAeq vuonna 2012.
61
Melu ja tärinä
Kuva 23. Tampereen kantakaupungin yöajan meluvyöhykkeet keskiäänitasoina LAeq vuonna 2012.
Melun tunnusluvut LAeq ja Lden
● Meluselvityksessä laadittiin kahdet erilaiset melun leviämislaskelmat. Kansallisen keskiäänitason L
Aeq
lisäksi melualtistuminen arvioitiin EU:n yhteisen päivä-ilta-yömelutaso-tunnusluvun Lden mukaan. Tunnusluku Lden poikkeaa Suomessa aiemmin käytetyistä tunnusluvuista. Lden on otettu käyttöön, jotta melutilanteesta saadaan yhtenäistä tietoa koko EU:n alueelta.
Päivä-ilta-yömelutaso Lden saadaan laskemalla päivä-, ilta- ja yöajalle vuoden keskiäänitasot ja painottamalla ilta- ja yöajan melutasoja niiden suuremman häiritsevyyden mukaan. Näille ympäristömeludirektiivin mukaisille tunnusluvuille ei ole annettu ohjearvotasoja.
Kansallisten keskiäänitasojen LAeq mukaan lasketussa meluselvityksessä todetut altistujamäärät ovat selvästi pienempiä kuin ympäristömeludirektiivin mukaisella Lden-tunnusluvulla arvioidut altistuja-
määrät. Erot johtuvat siitä, että Lden-tunnusluku painottaa merkittävästi ilta- ja yöajalle ajoittuvia melutasoja. Lisäksi melun leviäminen mallinnetaan siinä 4 metrin korkeudelle, kun taas LAeq -laskelmissa melu mallinnetaan 2 metrin korkeudelle.
Melu ja tärinä
62
Kuva 24. Melualueella olevat yleiskaavassa virkistysalueeksi merkityt alueet.
Meluntorjunnan
toimintasuunnitelman
2008–2012 toteutuminen
Tampereen kaupungin meluntorjunnan toimintasuunnitelma (MTTS) vuosille 2008–2012 hyväksyttiin Yhdyskuntalautakunnassa 9.12.2008. Suunnitelmaan on kirjattu meluntorjunnan keinot, tavoitteet, kiireellisimmät
meluntorjuntakohteet, sekä toimenpiteistä vastaavat
tahot kaupungin eri yksiköissä.
Ympäristönsuojeluyksikkö selvitti toimintasuunnitelman toteutumista kyselyllä kaupungin eri yksiköissä kesällä 2011. Seurantaselvityksessä kerättiin tietoa meluntorjuntatoimenpiteiden toteutuksesta ja kehitysehdotuksista
seuraavaa MTTS:aa silmällä pitäen. MTTS uusitaan viiden
vuoden välein.
Seurantaselvityksen mukaan meluntorjuntaan käytetyt rahat kuluvat käytännössä meluesteiden rakentamiseen. Vuonna 2011 meluntorjuntaan on käytetty 380 000
euroa, vuonna 2010 käytetty summa oli 450 000 euroa
ja vuonna 2009 meluntorjuntaan käytettiin yhteensä
1364 000 euroa. Kolmestakymmenestä suunnitelmaan
nimetystä meluntorjuntakohteesta neljässä on tehty
konkreettisia toimia, esim. rakennettu melueste, neljässä kohteessa meluntorjunta oli etenemässä ja muut
20 kohdetta eivät ole edenneet (tilanne 2011). Erityisesti
herkkien kohteiden, kuten koulujen ja päiväkotien, melusuojaus ei ollut edennyt. MTTS:n kohteiden ulkopuolelta
on toteutettu muutamia muita esteitä.
Suurin osa asumiseen liittyvistä kaavoista sisältää
melumerkintöjä, määräysten toteutuminen on siksi tärkeää. Rakennuslupamenettelyssä melu ei useimmiten
tule asiana erikseen esiin, vaan pääasiassa luotetaan
siihen että lupa- ja suunnitteluvaiheessa on noudatettu
annettuja määräyksiä. Meluvallien määrä on vähenemässä, kun taas vähemmän tilaa vievien meluseinien määrä
kasvaa. Liikennemelun torjuntaa toteutetaan esimerkiksi nopeusrajoitusten alentamisella, liikennejärjestelyillä,
liikennevalo-ohjauksella ja joukkoliikenteen tukemisella.
Hiljaista asfalttia kaupunki ei ole käyttänyt. Meluesteillä
suojattujen henkilöiden määrää on suunnittelutyön yhteydessä ollut työlästä selvittää, näin ollen suojaustoimien
vaikutusta ei ole voitu todentaa. Herkissä kohteissa, kuten kouluissa ja hoitolaitoksissa, meluntorjunta on pääosin kaavojen ohjaamaa, muutoin meluntorjuntatoimia
ei ole rahoituksen puutteessa toteutettu.
Seurantaselvityksen mukaan meluntorjuntatoimenpiteiden ongelmat liittyvät erityisesti neljään aiheeseen:
• Meluntorjunnan budjetointi. Mm. herkkien kohteiden
(koulut, hoitolaitokset) suojaus on erittäin vaikeaa
ilman erillistä meluntorjuntarahoitusta.
• Kaikki vastuussa olevat tahot eivät tunne MTTS:aa tai
tunnista sen velvoitteita omassa toiminnassaan.
• Tarjonnan pelätään vähenevän, jos melu nostetaan tärkeään osaan hankinnoissa. Laitteiden tai palveluiden
kilpailutuksessa, meluasiat huomioidaan määräysten
mukaisesti, mutta ne eivät ole hankintojen ratkaisevana tekijänä tai vertailuperusteena.
• Mahdollisena ongelmana tuli ilmi kaavoituksessa määrättyjen meluntorjuntatoimien toteutuminen. Määräysten noudattamisesta ja vaikuttavuudesta tarvittaisiin lisää tietoa.
Meluntorjunnan
toimintasuunnitelma
2013–2018
Uusi meluntorjunnan toimintasuunnitelman vuosille
2013–2018 hyväksyttiin kaupunginhallituksessa kesällä 2013 ja toimitettiin Ympäristöministeriön ja edelleen
EU:n komission hyväksyttäväksi. Toimintasuunnitelmassa esitetään pitkän ajan tavoitteet melualtistumisen vähentämiseksi.
Lisäksi esitetään Tampereen kaupungin toimenpiteet
meluhaittojen vähentämiseksi ja ääniympäristön parantamiseksi seuraavalle viisivuotiskaudelle. Kohdekorteissa
on tarkasteltu 20 yksittäistä meluntorjunnan toimenpidekohdetta.
Meluntorjunnan pitkän ajan tavoitteita Tampereella ovat:
• Melulle altistuvien asukkaiden määrät eivät lisäänny
vuodelle 2012 arvioidusta altistujamäärästä.
• Säilytettävät hiljaiset alueet määritellään ja turvataan
tärkeiden hiljaisten virkistysalueiden ääniympäristön
säilyminen.
• Herkissä kohteissa (päiväkodit ja koulut) melulle altistuvien määrä vähenee.
• Kaikilla päiväkodeilla on riittävästi melulta suojattua
ulkoilu- ja leikkialuetta.
• Melua koskevat kaavamääräykset toteutuvat ja niiden
valvonta toimii tehokkaasti.
• Rakenteellista melusuojausta toteutetaan järjestelmällisesti, ja sen vuotuinen rahoitus turvataan. Rakenteellisilla meluntorjuntakeinoilla suojataan ensisijaisesti
voimakkaan melun (yli 65 dB) alueilla asuvia.
• Liikennemelua vähennetään lisäämällä joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn osuutta liikkumismuodoissa.
Tätä kehitystä edistetään liikennejärjestelmän tasoisilla ratkaisuilla sekä lisäämällä kevyen liikenteen käytön
houkuttelevuutta palvelutasoa parantamalla.
• Melun syntymistä ehkäistään, ja se huomioidaan mm.
kalustohankinnoissa.
63
Melu ja tärinä
Kaudelle 2013–2018 esitetään toteutettavaksi yhteensä
15 toimenpidettä, joilla tähdätään edellä esitettyjen pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen:
• Meluntorjunnan työryhmän perustaminen.
• Säilytettävien hiljaisten alueiden ja suhteellisen hiljaisten puistoalueiden määrittäminen ja jatkotoimenpiteiden esittäminen.
• Maankäytön suunnittelussa käytettävien melusuojauksen tavoitteiden ja periaatteiden määrittäminen.
• Vähintään 10 meluntorjuntakohteen toteuttaminen,
toimenpiteistä osa on meluesteitä ja osa muita altistusta vähentäviä toimenpiteitä.
• Pääkatujen rakenteellisten ja liikennejärjestelyin tehtävien muutosten vaikutusten selvittäminen.
• Melua vaimentavien päällysteiden mahdollisten käyttökohteiden selvittäminen ja käyttöönotto soveltuvissa kohteissa.
• Kiinteistö- ja rakennuskohtaisen melusuojauksen edistäminen altistustiheydeltään suurissa keskikaupungin
asuinkohteissa.
• Nopeusvalvonnan tehostamisen edistäminen katualueilla.
• Hiljaisemman linja-autokaluston käyttömahdollisuuksien selvittäminen.
• Melun huomioiminen hankinnoissa.
• Valistuskampanjan järjestäminen kiinteistöhuoltoyhtiöille yms. meluisten töiden toimintatavoista ja -ajoista.
• Koulutuksen järjestäminen meluntorjunnan parissa
työskenteleville.
• Melutilanteen seuranta-aineistojen täydentäminen.
• Meluesteiden kunnon ylläpitäminen.
• Meluvalitustapausten käsittelyn toimintatapojen määrittäminen.
Toimintasuunnitelmassa alustavaan melusuojaustarkasteluun on valikoitu yhteensä 20 kohdetta.
Tavoitteena on että vähintään 10 näistä kohteista suojataan kaudella 2013–2018.
Ehdotuksen mukaisesta melusuojauksesta arvioitiin
hyötyvän asuinkohteissa yhteensä 327 asukasta, joilla
asuinrakennukseen kohdistuva melutaso pienenee vähintään 3 dB (Lden).
Lisäksi suunnitelluista meluesteistä hyötyvät useiden
päiväkotien ja koulujen käyttäjät.
Meluntorjuntaan vuosittain erikseen budjetoitava rahamäärä pyritään vakiinnuttamaan jatkossa noin 1 miljoonan euron tasolle. Näitä budjettivaroja käytetään:
A) olemassa olevien ongelmakohteiden melusuojauk-
sen rakentamissuunnitteluun ja rakentamiseen;
kustannusarvio keskimäärin noin 750 000 € / vuosi.
B) neuvonta- ja avustusjärjestelmään, joka edistää pahimpien altistustiheyskohteiden meluntorjuntaa, Melu ja tärinä
64
Liikenteen meluntorjunta vaatii
massiivisia rakenteita.
sekä muut melun syntymistä ja haittoja estävät kehityshankkeet, jotka on listattu toimenpiteissä; kustannusarvio yhteensä noin 250 000 € / vuosi (kuluja syntyy lähinnä toimintasuunnitelmakauden loppuvuosina).
Lisäksi Liikennevirasto on laatinut oman meluntorjunnan toimintasuunnitelmansa koko Suomen maanteille ja
rautateille.
Meluilmoitukset ja
-valitukset
Ympäristönsuojelulain (527/2014) 118 §:n mukaan tilapäisestä, erityisen häiritsevästä melusta tulee tehdä meluilmoitus ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tampereen
kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä yksilöidään
ilmoitusvelvollisuutta tarkemmin. Useimmiten meluilmoitus tehdään konsertti- tai rakennustyömaamelusta.
Tapahtumista tehtyjä meluilmoituksia on viime vuosina käsitelty noin 45 kpl vuodessa. Jos tapahtumassa
esitetään elävää musiikkia äänentoistolaitteiden kautta
ja se loppuu klo 20 jälkeen, meluilmoituksesta tehdään
päätös, jossa annettavilla määräyksillä ympäristön asuk-
kaille ja toimijoille aiheutuvaa meluhaittaa tarpeen mukaan kohtuullistetaan ja rajoitetaan. Lisäksi määräyksiä
voi tulla esim. melutason mittaamisesta. Mikäli tapahtuma on niin pieni tai lyhytkestoinen, ettei laajaa meluhaittaa oleteta syntyvän, tapahtumajärjestäjää ohjeistetaan
tiedottamisessa ja melun rajoittamisessa. Suurien tai
pitkäkestoisten tapahtumien melumääräyksiä on pyritty
linjaamaan tasapuoliseksi myös yhdessä muiden suurten
kaupunkien kanssa. Tapahtumat keskittyvät kesäaikaan,
ja varsinkin pienten tapahtumien määrä on viime vuosina lisääntynyt.
Työmaamelusta on viime vuosina tehty meluilmoituksia noin 30 kpl vuodessa. Yleisimmin melu syntyy murskauksesta, louhinnasta tai iskuvasaroinista. Työmaiden
meluhaittoja pyritään vähentämään työaikarajoituksilla,
työmaan tekniikkaa myös pyritään ohjaamaan meluttomampaan suuntaan. Viime vuosien hankalia työmaita
meluhaittojen suhteen ovat olleet esimerkiksi louhintatyöt ydinkeskustassa, sekä Tammerkosken patorakenteiden korjaustyöt. Vaikeasti torjuttavia meluhaittoja
aiheutuu ajoittain myös suurista rakennustyömaista.
Meluvalituksia ympäristönsuojeluyksikköön tulee
useimmiten tapahtumista ja työmaista, mutta myös esimerkiksi rakennusten käyttöön ja kunnossapitoon, sekä
liikenteeseen liittyen. Viime vuosina meluvalituksia on kir-
jattu noin 30-60 kpl/vuosi. Yksittäinen työmaa, ravintola
tai tapahtuma voi joskus aiheuttaa paljonkin yhteydenottoja. Valituksia ratkotaan tapauskohtaisesti, usein yhdessä
toiminnanharjoittajien tai muiden viranomaisten kanssa.
Hiljaiset alueet
Suurissa kasvukeskuksissa liikenteen määrän jatkuva
kasvu, tiivistyvän kaupunkirakenteen tavoittelu ja pula
rakennusmaasta aiheuttavat paineita alueille, jotka tähän saakka ovat säilyneet varsin luonnonomaisina ja
äänimaisemiltaan miellyttävinä. Se on herättänyt keskustelua hiljaisten alueiden tärkeydestä niin kaupunki- kuin maaseutuympäristössäkin. Ympäristöhallinnon
meluverkko esittää, että valtakunnallisen meluntorjunnan suunnittelussa ja torjuntatoimien suuntaamisessa
yhtenä päätavoitteena on hiljaisten alueiden säilyttäminen. LIME-työryhmän mietinnössä todetaan ympäristöä hiljaisempien alueiden tarve ja että suunnittelussa
otettaisiin huomioon rakennetun ympäristön melutason
ohjearvojen lisäksi myös sellaisten vähämeluisten tai
hiljaisten alueiden säilyttäminen, joilla melutasot ovat
selkeästi alle ohjearvojen. (YM, 2003).
Hiljaisille alueille ei ole olemassa virallisesti hyväksyttyä määritelmää tai menetelmää niiden selvittämiseksi. Kaupunkiympäristössä olevien hiljaisten alueiden
määrittämisessä käytetyt raja-arvot ovat tutkimuksesta
riippuen vaihdelleet välillä 30–50 dB. Usein ne on vielä
jaoteltu hiljaisiin ja suhteellisen hiljaisiin alueisiin. Varsinaisten hiljaisten alueiden raja-arvona on pidetty arvoa
LAeq30 dB. Tällaisilla alueilla ihmisen ääniä ei kuulu tai
niitä kuuluu hyvin harvoin. Vallitsevat äänet ovat luonnon omia ääniä. Suhteellisen hiljaiset alueet sijaitsevat
yleensä lähempänä kaupunkien keskustoja. Suhteellisen
hiljaisilla alueilla ihmisen aiheuttama melu, kuten liikenteen äänet, ovat selvästi kuultavissa, mutta ne eivät häiritse vapaa-ajanviettoa tai rentoutumista.
Tampereen hiljaisten alueiden kartoituksessa vuonna
2003 tehtiin ympäristömelumittauksia 35 paikassa. Mittaukset kohdennettiin alueille, jotka ovat kaupunkilaisten
yleisessä virkistyskäytössä. Lisäksi tehtiin mittauksia päiväkotien piha-alueilla. Tehtyjen melumittausten perusteella Tampereen hiljaisimmat alueet sijaitsevat Tampereen pohjoisosissa Aitolahti-Velaatta-akselilla. Mittaustulokset vaihtelivat välillä 30–42 dB(A). Luonnon omat äänet
kuten esimerkiksi linnunlaulu nostivat melutasoa joissain
pisteissä. Varsinaiset hiljaiset alueet, joilla melutaso on <
30 dB(A) sijaitsevat todennäköisimmin kaupungin pohjoisilla alueilla. Kantakaupungin alueella melutasot vaihtelivat välillä 37–61 dB(A). Eteläisillä alueilla melutasot olivat
yleisesti matalampia kuin esimerkiksi Kauppi-Niihaman
ja Pyynikin virkistysalueilla. Mittaustulosten perusteel-
Melu ja tärinä
65
la voidaan sekä eteläisen Tampereen virkistysalueet että
Teerivuorenpuiston, Kauppi-Niihaman ja Pyynikin alueet
luokitella suhteellisen hiljaisiksi alueiksi.
Tampereen kaupungin meluselvityksessä vuonna 2012
tarkasteltiin myös hiljaisia alueita. Laskennallisessa tarkastelussa ei tosin ole mukana kaikkia katuja ja muita
melulähteitä, minkä vuoksi tarkastelu ei ole kattava.
Meluselvityksen perusteella Tampereella on vielä
jäljellä suhteellisen hiljaisia alueita kaupungin kaakkoisosassa Hervantajärven koillispuolella sekä Kaupin
alueella Näsijärven rannalla. Laajan Särkijärven alueen
hiljaisuuden rikkoo Tampere – Pirkkala lentoaseman meluvyöhyke, joka todennäköisesti ulottuu 50 dB tasoisena
Särkijärven itäpäähän saakka. Kaupungin sisältä löytyy
myös alueita, jotka eivät ole vilkkaiden liikenneväylien
läheisyydessä. Suhteellisen hiljaisia kaupunkialueita löytyy esimerkiksi Kaukajärven eteläpuolelta, Huikkaan ja
Leinolan alueilta. Pyynikin, Pispalan ja Tahmelan alueet
jäävät Pyynikin harjun suojaamina suhteellisen hiljaisiksi keitaiksi kaupungin keskustan tuntumaan. Kaupungin
länsiosassa Ikurissa, Haukiluomassa ja Lentävänniemessä on laajoja alueita, joissa melutasot jäävät alle 50 dB.
Hiljaisia alueita löytyy luonnollisesti myös Teiskosta, joka
sijoittuu Tampereen keskustan meluvyöhykkeiden ulkopuolelle, kauas vilkkaista liikenneväylistä.
Meluesteet
Meluesteiden määrää Tampereen kantakaupungin alueella selvitettiin kesällä 2008, tuolloin tieliikenteeltä
suojaavia meluesteitä oli rakennettu noin 32 km. Meluesteiden kunto todettiin selvityksessä suurimmaksi osaksi
hyväksi. Tämän jälkeen meluesteitä on rakennettu noin
kymmeneen liikennemelukohteeseen. Kaupunkirakenteen tiivistyessä asuinrakentaminen tapahtuu aiempaa
useammin meluisalle alueelle. Kun uutta asuintonttia
kaavoitetaan melualueelle, määrätään talon ja pihan rakenteet rakennettavaksi niin, että ne suojaavat pihaa ja
rakennusta melulta. Käytännössä tällaisia meluesteenä
toimivia rakenteita on siis paljon muitakin kuin teiden
varsille rakennetut meluvallit ja -seinät.
Tärinä
Liikenteen aiheuttama tärinä on liikennemelun kaltainen
ympäristöhaitta, joka tulisi ottaa huomioon suunniteltaessa uusia asuntoja nykyisten liikenneväylien läheisyyteen tai rakennettaessa uusia väyliä vanhoille asuntoalueille. Raskaan liikenteen lisääntyminen ja akselipainojen
kasvu lisäävät teiden ja ratojen varsien tärinäongelmia.
Viihtyvyyshaitan lisäksi tärinästä voi olla myös tervey-
Melu ja tärinä
dellistä haittaa, jos se herättää unesta tai muuten haittaa lepoa. Pitkäaikaisesta voimakkaasta värähtelystä voi
syntyä rakenteellisia vaurioita. Suomessa ei toistaiseksi
ole yhtenäisiä ohjearvoja liikennetärinälle. Liikenteen
lisäksi myös pitkäkestoiset ja suuret louhintahankkeet
voivat aiheuttaa häiritsevää tärinää. Viimevuosina Tampereella on ollut pitkäkestoisia louhintoja esim. keskustan ja Vuoreksen rakennushankkeisiin liittyen.
66
Lähteet:
• Meluntorjunnan valtakunnalliset linjaukset ja toimintaohjelma. Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto 2004. Suomen ympäristö 696.
• Meluesteselvitys Tampereella 2008. Anna Jouttunpää, Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö, Ympäristöteknologia, 2008.
• Liikennemeluselvitys Tampereen kantakaupunkialueelle 30.9.2003.
Tampereen kaupunki, SCC Viatek Tampere 2003.
• Meluntorjunnan toimintasuunnitelman (MTTS) 2008–2012 seurantaraportti. Tampereen kaupunki, Piia Tersa, Ympäristönsuojelu, 2011.
Ympäristönsuojelun julkaisuja 6/2011.
• Tampereen kaupungin meluselvitys vuonna 2012, Kansallisten tunnuslukujen (LAeq, keskiäänitasot) mukaan lasketut melutasot. Tampereen kaupunki ja Liikennevirasto 2012.
• Tampereen kaupungin meluntorjunnan toimintasuunnitelma 2013–
2018. Hyväksytty kaupunginhallituksessa 24.6.2013. Tampereen kaupunki, 2013. Ympäristönsuojelun julkaisuja1/2013.
Tapaus Lintuhytti
● Tampereen
kaupungin kaakkoiskulmassa sijaitseva Lintuhytin (entinen Hiidenmäki) asemakaava-alue
tulkittiin uudeksi alueeksi. Niinpä ulko-oleskelu- ja virkistysalueilla sovellettiin ns. uusien alueiden yöohjearvoa LAeq (klo 22-7) 45 dB. Melulaskennoissa huomioitiin melulähteenä Ruskontie, kokoojakatu sekä kolme
tonttikatua.
Laskentojen mukaan kaava-alueen eteläpuoleisten alueiden päiväajan keskiäänitaso alittaa myös ns.
hiljaisilla alueille asetetun desibelirajan 35 dB vuoden 2030 ennustetilanteessa (kuva 14). Huomioitavaa
kuitenkin on, että tässä selvityksessä melulähteinä on huomioitu ainoastaan Ruskontie ja uudet tonttikadut kun todellisuudessa melua kantautunee myös esimerkiksi kauempana olevalta tie- ja katuverkolta
sekä lentoliikenteestä.
Laskelmien mukaan siis kaupunkialueella verrattain tiukka yöohjearvo pystytään saavuttamaan rakennusten massoittelun ja meluesteiden avulla.
Lähde:
Lintuhytin asemakaava, meluselvitys (luonnos 29.6.2012), Ramboll, 32 s.
67
Melu ja tärinä
Tapaus Satakunnan lennosto
● Tampere-Pirkkalan
lentoasemalla toimivan Satakunnan lennoston torjuntahävittäjien aiheuttama melu
aiheuttaa rajoituksia maankäytölle Tampereen eteläisissä osissa.
Finavian vuonna 2008 tekemien melumittausten mukaan torjuntahävittäjien aiheuttamat suurimmat
enimmäistasot (LASmax) olivat Peltolammilla (kuvan mittauspisteessä 3) 92 dB - 98 dB. Mittaus-
pisteessä 1 eli kauempana kiitotiestä suurimmat enimmäistasot olivat 80 dB - 102 dB. Lentomelun tavoitearvona käytetty LDEN 55 dB ei kuitenkaan ylity vuonna 1997 laaditun meluennusteen (käyrät kuvassa)
mukaan Hallilassa mittauspisteen 1 ympäristössä lainkaan.
llmavoimien lennostojen toimintaa olla järjestelemässä uudelleen siten, että hävittäjälentotoiminta
keskitetään Siilinjärvelle ja Rovaniemelle. Nykymuotoinen lentoasemalla toimiva Satakunnan lennosto
on lakkautettu 31.12.2014. Kuljetus-, yhteys- ja koelentotoiminta keskitetään uusimuotoiseen Satakunnan lennostoon. Uudelleenjärjestely johtaa Satakunnan lennoston lentotoiminnan painopisteen siirtymiseen potkuriturbiinikalustoon, joka vähentää sotilasilmailun aiheuttamaa melua Tampere-Pirkkalan
lentoaseman lähialueella.
Lähteet:
• Leskelä T. 2008. Mittausraportti, Finavia. Lentokonemelumittaus Tampere-Pirkkalan lentoaseman lähialueilla, 25 s.
• Ilmavoimien esikunnan lisäaikapyyntö Länsi-ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle 21.6.2012.
Vedenhankinta
68
Vedenhankinta
Yleistä
Tampereella käytettävä talousvesi on joko pinta- tai
pohjavettä. Raakavesi käsitellään käsittelylaitoksessa
ja johdetaan vesijohtoja pitkin kuluttajille. Vesihuollon
tavoitteena on taata laadultaan moitteettoman talousveden saatavuus, asianmukainen viemäröinti ja jätevesien puhdistus. Vesihuollon yleisestä kehittämisestä
ja järjestämisestä on vastaa kaupunki. Vesihuoltolaitos
vastaa toiminta-alueensa vesihuollon järjestämisestä ja
kiinteistön omistajat tai haltijat kiinteistöjensä vesihuollosta.
Vedenhankinta sekä muu vesihuoltoon liittyvä toiminta on nykyään kuntarajoista riippumatonta. Tampereen
Vesi toimittaa vettä Tampereen lisäksi Pirkkalaan ja tarpeen mukaan Nokialle, Lempäälään ja Kangasalle. Lisäksi
Ylöjärven raja-alueiden vesihuolto hoidetaan Tampereelta. Tampereen Vesi ostaa vettä Ylöjärveltä sekä omistaa
kaksi Ylöjärvellä sijaitsevaa pohjavedenottamoa.
Kaupungin sisällä Tampereen Vesi toimii yhteistyössä Nurmin vesihuolto-osuuskunnan kanssa. Osuuskunta
omistaa ja ylläpitää Tampereen Veden runkojohtoon liitetyt vesijohdot alueellaan.
Talousveden käyttö
Vuoden 2012 lopussa Tampereen Vedellä oli 21 450 asiakaskiinteistöä. Kaupungin asukkaista 96 % oli vesijohtoverkoston toiminta-alueella. Veden ominaiskäyttö eli
verkostoon pumpatun veden määrä jaettuna verkoston
piiriin kuuluvien asukkaiden määrällä oli Tampereella
noin 229 litraa päivässä. Raakavettä pumpattiin puhdistuslaitoksille ja vedenottamoille yhteensä 20,3 milj. m3.
Tästä määrästä edelleen johtoverkkoon pumpattiin 18,7
milj. m3 käsiteltyä vettä. Määrä on 0,6 milj. m3 vähemmän kuin vuonna 2011. Veden kokonaiskäyttö onkin viime vuosina vakiintunut tasolle 19–20 milj.m3/a alueen
asukasmäärän kasvusta huolimatta.
Kuva 25. Veden ominaiskulutuksen kehittyminen vuosina 1900–2012.
Vedenhankinta
69
Kuva 26. Veden käyttö eri toimijoiden kesken vuosina 1999–2012 (milj.m3/a).
Vesijohtoverkostoon vuonna 2012 pumpatusta vedestä 66,5 % oli pintavettä ja pohjavettä 33,5 %. Valtaosa
vedestä, 58 %, johdettiin talouskäyttöön. Talouskäyttöön
käytetyn veden määrä on pienentynyt 2000-luvun aikana, mikä johtunee etenkin kotitalouslaitteiden vähentyneestä vedenkulutuksesta. Teollisuuskäyttöön vettä johdettiin 13 % ja 8 % myytiin naapurikuntiin. Muu käyttö oli
17 % sisältäen sammutusveden, vuodot, mittarivirheet
ja verkostojen huuhtelut. Kaupungin oma vedenkäyttö
oli 4 %.
Tampereen Vesi ottaa pintavetensä Roineesta ja Näsijärvestä. Lähes kaikki pintavesi, vuosittain noin 15 milj. m3
otetaan Roineesta noin 200 metrin etäisyydeltä rannasta
4–5 metrin syvyydestä, jossa vesi on tasalaatuista. Roineen vedenlaatu on hyvä. Vesi johdetaan käsiteltäväksi
Ruskon vedenkäsittelylaitokselle. Näsijärvestä raakavetensä ottavat Kämmenniemen ja Polson vedenpuhdistuslaitokset Teiskossa sekä Kaupinojan vedenpuhdistuslaitos, joka on toiminut varalaitoksena Ruskon laitokselle.
Näsijärvestä otettavan veden määrä on vähäinen, vuonna 2012 yhteensä noin 90 000 m3.
Tampereen Veden viisi pohjavedenottamoa sijaitsevat
Tampereella Messukylässä, Hyhkyssä, Mustalammella
sekä Ylöjärvellä Julkujärvellä ja Hämeenkyrössä Pinsiössä. Lisäksi pohjavettä on ostettu Ylöjärveltä Saurion
vedenottamolta.
Taulukko 15. Vesijohtoverkkoon pumpattu vesimäärä ( m3/a) vedenottamoittain vuonna 2012.
Pohjavesilaitokset
m3 /a
%
Pintavesilaitokset
Mustalampi
803907
4,14
Rusko
Messukylä
1893092
9,51
Kaupinoja
Hyhky
668640
3,52
Pinsiö
2448115
13,08
604762
3,23
1
0
6418517
33,48
20271720
100
Julkujärvi
Saurio (ostettu)
Yhteensä
Kaikki yhteensä
m3
%
13763988
66,23
1488
0,00
Polso
40456
0,11
Kämmenniemi
47271
0,18
13853203
66,52
Yhteensä
Vedenhankinta
70
Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien
tekopohjavesihanke (Tavase)
● Tampereen
ja Valkeakosken seudulla on tavoitteena korvata pintavedestä valmistettu talousvesi tekopohjavedellä. Vuonna 2003 hanketta eteenpäin viemään perustettiin seudun kuntien Akaan, Lempäälän,
Valkeakosken, Vesilahden ja Tampereen yhteisomistuksessa oleva Tavase Oy, jonka tarkoituksena on
toteuttaa tekopohjavesilaitos Kangasalan ja Pälkäneen Vehoniemen-Isokankaan harjualueelle. Suunnitelmana on johtaa harjuun neljälle eri imeytysalueelle Roineesta otettua raakavettä, joka puhdistuu
imeytyessään harjun läpi muodostuen tekopohjavedeksi.
Hankkeessa on varauduttu 66 150 m3 suuruiseen vesimäärävaraukseen (mitoitusvuoden suurin vuorokautinen vedenkulutus), josta Tampereen osuus on 46 000 m3 . Hankkeen yleissuunnitelma ja ympäristövaikutusten arviointi valmistuivat keväällä 2003. Raakavedenottoa, tekopohjavesilaitoksen rakentamista
ja tekopohjaveden ottoa koskenut lupahakemus jätettiin Länsi-Suomen ym-päristölupavirastoon syksyllä
2003. Ympäristöviranomainen esitti lisätutkimuksia tehtäväksi erityisesti Pälkäneellä. Lupia tutkimuksille haettiin syksyllä 2003, mutta lainvoimainen lupapäätös saatiin vasta 2008 korkeimmalta hallinto-oikeudelta ja täydentävä tutkimuslupa syksyllä 2009. Lisätutkimukset toteutettiin Pälkäneellä 2009–2010.
Lupahakemus tekopohjavesilaitoksen rakentamisesta jätettiin kesällä 2012. Lupahakemus kuulutettiin
nähtäville kesällä 2013 ja siitä jätettiin useita muistutuksia. Lupaprosessin arvioidaan kestävän vuodesta
kahteen, jolloin tekopohjavesilaitos voisi valmistua 2015–2016.
Tampereen haja-asutusalueilla Teiskon-Aitolahden
suunnalla, jonne myös loma-asutus kaupungissa keskittyy, asuu vajaa 4700 asukasta. Näiden alueiden vesihuolto on pääosin kiinteistönomistajan ratkaisujen varassa
ja vedensaannista on huolehdittu joko pora- tai rengaskaivolla. Kunnallisten vesi- ja viemäriverkostojen piirissä
ovat Kämmenniemen ja Polson alueet. Nurmi-Sorilan alueella toimii Nurmin vesihuolto-osuuskunta, jolle veden
toimittaa Tampereen Vesi. Omia pohjavedenottamoitaan
käyttävät Sisaruspohjan alueella toimiva vesiosuuskunta
(noin 11 000 m3 vuodessa) sekä Velaatassa toimiva pieni
vesiyhtymä (noin 13 000 m3 vuodessa).
Talousveden laatu
Kunnallisena terveydensuojeluviranomaisena Tampereen kaupungin terveydensuojelu vastaa verkostoveden
laadun valvonnasta tarkkailuohjelman mukaisesti. Valvontanäytteitä otetaan ohjelman mukaisesti eri puolilta pääverkostoa 40 pisteestä. Vuonna 2012 otettiin 122
valvontanäytettä. Lisäksi vesilaitoksen laboratorio tutkii
talousveden laatua säännöllisesti viidessä eri puolilla
kaupunkia sijaitsevassa verkostopisteessä, joista otettiin
vuonna 2012 417 käyttötarkkailunäytettä. Asiakaspalautteiden perusteella otettiin 50 näytettä.
Vedenhankintaan käytettävän pinta- ja pohjaveden
laatua tutkitaan päivittäin Ruskon vedenpuhdistuslaitoksen laboratoriossa. Laitokselta käsin valvotaan laitoksen
lisäksi koko jakelujärjestelmää, kuten esimerkiksi vedenhankintaa ja pohjavedenottamoita. Vuonna 2011 laboratoriossa tutkittiin 4 817 näytettä, joista 48 % oli prosessin
sisäisiä, 26 % verkostoon pumpattavia vesiä, 9 % verkostovesiä, 14 % eri vesilähteistä otettuja raakavesinäytteitä
ja 3 % muita näytteitä.
Vesijohtoverkostoon johdettavan veden laatu täyttää
terveydelliset laatuvaatimukset ja annetut suositukset.
Vuonna 2012 veden laatu oli kaikilla pinta- ja pohjavesilaitoksilla hyvä. Roineen vesi raakavetenä on hyvälaatuista ja soveltuu hyvin vedenhankintaan. Lievästi luonnontasosta kohonnut ravinnetaso sekä pohjan läheisessä
vesikerroksessa todetut happitalouden ongelmat erottavat sen erinomaisesta laatuluokasta. Vesi on kirkasta,
väritöntä ja vähähumuksista. Vedenhankinnan kannalta
Roineen vedenlaatu on tasainen lukuun ottamatta lämpötilan vaihtelua.
Vedenhankinnan tulevaisuus
Tampereen seudun vedenhankintaratkaisut riippuvat pitkälti Tavase-hankkeen etenemisestä (ks. tietolaatikko).
Mikäli hanke etenee ja tekopohjavesilaitos rakennetaan,
siirtyy Tampere käyttämään tekopohjavettä vedenhankinnassaan ja vähentämään pintaveden käyttöä. Tekopohjaveden käytöllä voitaisiin lisätä vedenhankinnan
toimintavarmuutta kriisitilanteissa ja vähentää puhdistamiseen tarvittavien kemikaalien määrää. Tekopohjavesi ei kuitenkaan korvaisi pintaveden käyttöä täysin,
ja nykyiset pintavedenottamot pysyisivät käytössä vähintäänkin varalaitoksina. Mikäli hankkeesta luovutaan,
jatkettaisiin Tampereella pintaveden käyttöä ensisijaisena veden lähteenä. Ruskon vedenpuhdistuslaitos toimisi
vedenpuhdistamona vuosina 2013-2014 saneerattavan
Kaupinojan vedenpuhdistuslaitoksen ohella.
Haja-asutusalueilla vedenhankinta perustunee jatkossakin pääosin kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin. Uusia
vesihuoltoverkostoja voi kuitenkin rakentua AitolahtiHirviniemeen sekä Terälahden ja Teiskon kirkon seudulle.
Kunnalla on vastuu vesihuollon yleisestä kehittämisestä alueellaan. Tampereen vesihuollon kehittämissuunni-
Vedenhankinta
71
telmassa linjataan vesihuollon strategiset tavoitteet sekä
esitetään ohjeellinen aikataulu vesihuollon kehittämistoimenpiteille. Kehittämissuunnitelman mukaan maankäytön suunnittelu ja vesihuollon kehittäminen etenevät
rinnakkain. Erityinen merkitys kehittämissuunnitelmalla
on vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden läheisyydessä
olevien alueiden sekä haja-asutusalueiden vesihuollon
kehittämisessä. Kehittämissuunnitelma päivitetään valtuustokausittain, viimeksi vuonna 2012, ja siihen liittyvän
toimenpideohjelman toteutumista seurataan vuosittain.
Lähteet:
• Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, 2012. Järviselvitys:
Kangasala. Saatavilla internetistä: http://www.kvvy.fi/vedenlaatu/
index.php?kunta=Kangasala [26.7.2012].
• Tampereen Vesi, 2012. Vuosikertomukset ja ympäristöraportit sekä
tilastotiedot 2006–2012. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.
fi/vesi/materiaalipankki [20.8.2014].
• Tampereen Vesi, 2012. Palvelut ja toiminta. Tampereen Vesi. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/vesi/toiminta.html [26.7.2012].
• Tampereen Vesi, 2012. Puhtaan veden puolesta – Tampereen Veden
toiminnan esittely. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/
vesi/materiaalipankki [26.7.2012].
• Tavase Oy, 2014. Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien tekopohjavesihanke –sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.tavase.
fi [1.4.2014].
Pohjavesivarat
72
Pohjavesivarat
Pohjavesi
Pohjavesi on kaikkea maanpinnan alaista vettä. Se täyttää avoimet tilat maa- ja kallioperässä, ja syntyy veden
imeytyessä maaperään maakerrosten läpi tai kallioperän
rakoihin. Pohjavesivarastot täydentyvät lumien sulamisvesistä ja syksyn sateista. Pohjavettä voidaan myös
muodostaa keinotekoisesti pintavedestä johtamalla pintavettä pohjavesialueiden maaperään.
Suomessa pohjavettä on lähes kaikkialla, mutta eniten
sitä muodostuu sora- ja hiekkamuodostumissa. Tällaisia
hyvin vettä johtavia muodostumia ovat harjut ja suuret
reunamuodostumat, kuten Salpausselät. Näiden alueiden pohjavesi on happipitoista ja hyvälaatuista, sitä on
yleensä runsaasti ja se on myös melko helposti saatavissa
maaperästä. Laadultaan näiden lajittuneiden muodostumien pohjavesi lukeutuu maailman parhaisiin.
Pohjaveden pinnan etäisyys maanpinnasta vaihtelee noin metristä jopa yli kolmeenkymmeneen metriin.
Useimmiten pinta on noin 2-5 metrin syvyydessä. Muutokset pinnankorkeudessa kertovat muutoksista pohjaveden määrässä. Muutoksia voivat aiheuttaa esimerkiksi
kuivuus, pohjaveden runsas käyttö ja maaperän voimallinen muokkaus.
Vedenhankinnassa pohjavettä pyritään käyttämään
mahdollisimman paljon talousvetenä ja vesilaitosten
raakaveden lähteenä, sillä se on useimmiten pintavettä
parempilaatuista ja paremmin suojassa likaantumiselta.
Suomessa on yli 6000 pohjavesialuetta, joissa muodostuu noin 5,4 miljoonaa kuutiota pohjavettä vuorokaudessa. Tästä noin 0,7 miljoonaa kuutiota käyttävät vesilaitokset, joiden jakamasta vedestä noin 65 % on pohjavettä. Haja-asutusalueilla käytetään lähes yksinomaan
pohjavettä, jota saadaan kaivoista tai lähteistä.
Pohjavesialueet ja
vedenottamot
Pohjavesialueet jaetaan kolmeen luokkaan käyttökelpoisuuden ja suojelutarpeen mukaan. Luokassa I ovat
vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet, joiden pohjavettä käytetään, tullaan suunnitelmien mukaan käyttämään 20–30 vuoden kuluessa tai tarvitaan
esimerkiksi kriisiaikana vähintään 10 asuinhuoneiston
vesilaitoksessa tai hyvää raakavettä vaativassa teollisuudessa. Luokan II alueet ovat vedenhankintaan soveltuvia, mutta niille ei toistaiseksi ole käyttöä yhdyskuntien,
haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Luokassa
III ovat pohjavesialueet, joiden hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia. Mikäli tutkimukset
osoittavat luokan III alueen olevan hyvälaatuinen ja
antoisuudeltaan riittävä, nostetaan luokitus I- tai IIluokkaan. Mikäli lisätutkimukset osoittavat esiintymän
olevan huonosti hyödynnettävissä, alue poistetaan pohjavesiluokituksesta.
Pohjavesialue sisältää kaksi rajausta. Sisempi osoittaa
pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen, jossa maaperä on hyvin vettä läpäisevää hiekkaa tai soraa. Muodostumisalueeseen lasketaan kuuluvaksi myös sellaiset
pohjavesialueeseen liittyvät kallio- tai moreenialueet,
jotka olennaisesti lisäävät muodostuvan pohjaveden
määrää. Pohjavesialueen ulompi raja osoittaa alueen,
jolla on vaikutusta muodostuman pohjaveden laatuun
tai sen muodostumiseen. Yleensä tämä rajaus ulottuu
tiiviiseen maaperäalueeseen asti.
Tampereen kuudesta pohjavesialueesta kaksi sijaitsee kantakaupungissa ja neljä Teiskossa. Vedenhankinnan kannalta niistä ovat tärkeimmät kantakaupungissa
sijaitsevat Aakkulanharjun sekä Epilänharju-Villilän pohjavesialueet, joilla sijaitsevat Messukylän, Mustalammin
ja Hyhkyn pohjavedenottamot. Aakkulanharju, Pyynikki
ja Epilänharju ovat osa jäätikön kahden kielekevirran väliin syntynyttä ns. saumamuodostumaa, joka haarautuu
Epilänharju – Villilän pohjavesialueen kohdalla kahdeksi
harjujaksoksi. Näistä toinen kulkee Nokian, toinen Ylöjärven suuntaan. Saumamuodostuman maa-aines on hyvin
lajittunutta ja vettä läpäisevää hiekkaa ja soraa. Teiskon
alueella sijaitsee neljä pohjavesialuetta: Rääkkykangas,
Kreetansuo, Jakamakangas etelä ja Aunionkangas. Pohjavedenottamoita näillä alueilla on kaksi, Rääkkykankaalla
ja Kreetansuolla.
Messukylän vedenottamo sijaitsee Aakkulanharjun
pohjavesialueella, johon suotautuu vettä myös läheisestä Kaukajärvestä. Vedenottamon antoisuus on huomattavasti suurempi kuin pohjaveden muodostumisalueen perusteella laskettu muodostuvan pohjaveden
määrä. Alustavien tutkimusten mukaan Kaukajärven
vaikutus olisi pienempi kuin aikaisemmin on oletettu,
ja merkittävä osa vedenottamolta otettavasta pohjavedestä kertyisi nykyisen pohjavesialueen rajauksen ulkopuolelta. Vedenottamolle onkin myönnetty lupa 7000
m3/d vedenottoon, joka ylittää huomattavasti nykyisen
1600 m3/d muodostumisarvion sekä aikaisemman 5000
m3/d olevan vedenottoluvan. Suurempaa vedenottolupaa puoltaa se, että vettä on viime vuosina otettu luvan
maksimimäärää hipovia määriä, eikä veden laadussa ole
havaittu ongelmia.
Epilänharju-Villilän pohjavesialueen pohjoisessa
haarassa Epilänharjulla sijaitsee Hyhkyn vedenottamo.
Harjuun imeytyy vettä Näsijärvestä, mikä aiheutti vedenottamon laadun heikkenemistä etenkin 1970-luvulla.
Näsijärven veden laatu on kuitenkin parantunut huomattavasti, eikä se enää vaikuta heikentävästi vedenottamon
vedenlaatuun.
Kolmas kantakaupungin tärkeä pohjavedenottamo on
Epilänharju-Villilän pohjavesialueen eteläisessä haarassa sijaitseva Mustalammin vedenottamo. Vedenottotilanteessa vettä suotautuu vedenottamolle Pyhäjärvestä.
Ilmiötä on mahdollisesti lisännyt myös Nokian moottoritien rakentaminen. Alueen näytekaivojen vedenlaatu
vaihtelee huomattavan paljon, ja erään kaivon vedenlaatu muistuttaakin enemmän pinta- kuin pohjavettä.
Jakamakangas etelän, Aunionkankaan, Rääkkykankaan sekä Kreetansuon pohjavesialueet sijaitsevat Teiskossa, Tampereen pohjoisosassa. Rääkkykangas ja Jakamakangas etelä sijaitsevat Sisä-Suomen reunamuodostumalla, Aunionkangas Kaanaan eteläpuolisella pienellä
harjujaksolla. Maa-aines on huonommin lajittunutta ja
pyöristynyttä kuin varsinaisilla harjualueilla, ja soran ja
hiekan seassa muodostumassa saattaa olla huonommin
vettä läpäiseviä moreenikerroksia. Muutaman yksityistalouden käyttöä laajempaa pohjavedenottoa alueista
on vain Rääkkykankaalla, jossa sijaitsee pieni Velaatan
vesiyhtymän vedenottamo. Vedenhankinnan kannalta
Pohjavesivarat
73
nämä pohjavesialueet ovat asutuksesta syrjässä, mutta
niillä voi olla paikallista merkitystä tulevaisuuden reservialueina.
Teiskossa sijaitsee myös Kreetansuon pohjavesialue,
joka on pienehkö kalliokohoumien väliin kerrostunut
rantamuodostelma. Koko muodostuman pohjavedet purkautuvat notkelmaan, jossa sijaitsee Sisaruspohjan vesiosuuskunnan pieni vedenottamo. Pohjaveden muodostumisalue on melko pieni, mistä johtuen pohjavesivarasto
vaihtelee sademäärien mukaan herkästi. Vähäsateisina
kausina vedenottoa onkin jouduttu vähentämään.
Pohjaveden käyttö
Tampereella johtoverkkoon pumpattavasta vedestä hieman alle kolmasosa on viime vuosina ollut pohjavettä.
Määrä vaihtelee muun muassa kuivien jaksojen vuoksi
ja vuonna 2010 se oli alle 28 %. Tampereella sijaitsevien
Messukylän, Mustalammen ja Hyhkyn pohjavedenottamoiden lisäksi Tampereen Vesi omistaa pohjavedenottamot Ylöjärven Julkujärvellä ja Hämeenkyrön Pinsiössä,
joista vettä johdetaan Tampereelle. Lisäksi vettä ostetaan
Ylöjärven kunnan omistamalta Saurion vedenottamolta.
Tampereen Veden lisäksi Tampereen alueella toimivat
pienet Velaatan ja Sisaruspohjan pohjavedenottamot.
Velaatan vesiosuuskunta pumppasi verkostoonsa
vuonna 2011 keskimäärin 36 m3/d pohjavettä ja Sisaruspohjan vesiosuuskunta 29 m3/d.
Pohja- ja tekopohjaveden osuutta vedenhankinnassa
pyritään lisäämään. Näin saataisiin vähennettyä veden
puhdistuksessa käytettävien kemikaalien sekä pintaveden käsittelyssä syntyvän jäteveden määrää. Pohjaveden
käyttöä hankaloittaa pumpattavan pohjaveden määrän
vaihtelu sadeja lumimäärien mukaan. Pohjaveden määrää voidaan kuitenkin lisätä keinotekoisesti imeyttämällä järvivettä harjuihin tekopohjavedeksi joka laadultaan
vastaa luonnollista pohjavettä.
Pohjaveden laatu ja
pilaantumisriskit
Pohjaveden laatu on yleensä moitteeton, sillä se on pintavettä paremmin suojassa likaantumiselta. Likaantumisriski on suurin hiekka- ja soramailla, jotka läpäisevät vettä hyvin. Suurin osa pohjaveden pilaantumisesta
aiheutuu ihmistoiminnasta, sillä pohjavesialueille on
perinteisesti sijoittunut pohjaveden laadulle laajaa pilaantumisriskiä aiheuttavia toimintoja hyvän maapohjan vuoksi. Tällaisia ovat esimerkiksi asutus, maatalous,
maa-ainesten otto, teollisuus, liikenneväylät, kaatopaikat ja huoltamot. Ongelmalliseksi asian tekee se, että
Pohjavesivarat
74
Taulukko 16. Tampereen pohjavesialueet ja niiden laskennallinen antoisuus.
Luokka
Kokonaispinta-ala
(km2)
Muodostumisalueen
pinta-ala (km2)
Arvio muodostuvan
pohjaveden
määrästä (m3/d)
Aakkulanharju
I
2,66
1,59
1600
Epilänharju-Villilä A
I
2,84
1,64
1000
Epilänharju-Villilä B
I
2,39
1,21
1000
Rääkkykangas
I
2,3
1,34
920
Kreetansuo
I
0,44
0,19
60
Jakamankangas etelä
II
5,74
4,29
3300
Aunionkangas
II
0,89
0,54
330
Nimi
Taulukko 17. Tampereen ja Tampereella sijaitsevien osakaskuntien pohjavedenottamot ja niistä
pumpattu vesimäärä vuosina 2009 ja 2012. Vedenoton ollessa alle 250 m3/d, lupaa ei tarvita.
Ottamo
Vedenottolupa
m3/d
Aakkulanharju
Messukylä
Epilänharju-Villilä
Pohjavesialue
Vedenotto keskimäärin m3/d
2009
2012
7000
4617
4878
Hyhky
3000
2223
1805
Epilänharju-Villilä
Mustalampi
5000
1296
2124
Rääkkykangas
Velaatta
**
40
36
Kreetansuo
Sisaruspohja
**
25
29
Julkujärvi
1800
1511
1657
Pinsiö
8000
6222
6707
Tampereella:
Ylöjärvellä:
Ylöjärvenharju
Hämeenkyrössä:
Ylöjärvenharju
onnettomuuksien ja laiminlyöntien seuraukset voivat
tulla näkyviin pohjavedessä vasta vuosikymmenienkin
jälkeen.
Tyypillisiä pohjaveden pilaantumisen aiheuttajia ovat
esimerkiksi onnettomuudet, joissa öljyjä ja kemikaaleja
joutuu pohjaveteen, huolimaton kemikaalien käsittely ja
varastointi tai vanhoilta kaatopaikoilta pohjaveteen kulkeutuvat haitta-aineet. Tiesuolaus voi aiheuttaa pohjaveden kloridipitoisuuden nousua, ja liiallinen lannoitteiden
käyttö tai jätevesien hallitsematon maahan imeytys voi
nostaa pohjaveden nitraattipitoisuutta. Kasvinsuojeluaineiden jäämiäkin voi kulkeutua pohjaveteen.
Myös maa- ja kallioperän luontaiset ominaisuudet voivat huonontaa pohjaveden laatua. Huonosti maaperää
läpäisevillä seuduilla vesi on usein vähähappista, mistä
aiheutuu korkeita rauta- ja mangaanipitoisuuksia. Tällaisia alueita löytyy esimerkiksi harjujen reunamilta ja savenalaisilta pohjavesiesiintymiltä. Lisäksi kallioporakaivoissa saattaa esiintyä liian korkeita arseeni-, fluoridi-,
sulfaatti- ja radonpitoisuuksia.
Tampereen pohjavedenottamoiden raakaveden laatu on yleensä ollut mitatuilta ominaisuuksiltaan hyvää.
Kantakaupungissa sijaitsevien Aakkulanharjun ja Epilänharju-Villilän pohjavesialueiden vedenlaatua uhkaavat
kuitenkin monet tekijät, kuten tieverkosto, asutus ja sen
maanalaiset öljysäiliöt ja viemärit sekä teollisuus. Epilänharju-Villilän alueella on myös suuria vanhoja soranottoalueita. Mustalammin vedenottamon vedessä on havaittu myös vanhasta teollisuustoiminnasta peräisin olevia
kloorieteenejä, jotka ovat osasyy uuden vedenottamon
75
Kuva 27. Maankäytön jakautuminen Tampereen pohjavesialueilla.
Pohjavesivarat
Pohjavesivarat
rakentamiseen ja vanhan poistamiseen käytöstä vuosien
2010–2012 aikana. Uusi puhdistamo kykenee poistamaan
ongelmalliset kloorieteenit vanhaa paremmin.
Haja-asutusalueiden pora- tai rengaskaivoista saatavan talousveden tyypillinen ongelma etenkin Tampereen pohjoisella alueella on arseeni. Arseeniongelmia
on ilmennyt mm. Sisaruspohjassa, Kämmenniemessä ja
Hirviniemi-Aitoniemen alueella. Myös rautapitoisuudet
talousvedessä ovat näillä alueilla melko korkeita. Arseenin ja raudan poisto on mahdollista kiinteistökohtaisin
laittein, mutta se aiheuttaa lisäkustannuksia.
Haja-asutusalueilla vesihuolto on perinteisesti hoidettu kiinteistökohtaisesti. Veden määrälliset ja laadulliset
ongelmat sekä jätevesien käsittelyn tiukentuneet vaatimukset kuitenkin osaltaan kannustavat liittymistä yhteiseen vesihuoltoratkaisuun. Usein kokonaistaloudellisesti
järkevin ratkaisu hyvänlaatuisen veden saamiseksi hajaasutusalueille on vesiosuuskunnan perustaminen, sillä
yleensä alueen liittäminen kaupungin verkostoon ei ole
kannattavaa pitkien etäisyyksien takia.
Vesiosuuskunnan perustamisella on myönteisiä vaikutuksia talousveden laatuun. Mikäli osuuskunta rakentaa
yhteisviemäröinnin, pienenee myös alueen jätevesien
vesistökuormitus. Vesihuollon järjestämisestä aiheuttaa kuitenkin huomattavasti suurempia kustannuksia
haja-asutusalueella kuin taajamassa, eivätkä aktiivisten
kyläläisten resurssit yksin riitä niiden kattamiseen ja tarvittavan asiantuntemuksen hankkimiseen. ”Tampereen
kaupungin vesi- ja vesihuolto-osuuskuntien tukemisen
malli” onkin tarkoitettu oppaaksi kyläyhteisöjen auttamiseksi hankkeen aloittamisessa ja toteuttamisessa.
76
Pohjaveden suojelu ja
valvonta
Pohjavesien suojelumahdollisuuksia voidaan parantaa
oleellisesti pohjavesialueiden kartoituksella ja luokituksella. Erityisesti tämä koskee tärkeitä, vedenhankintaan
soveltuvia pohjavesialueita. Likaantuneen pohjaveden
puhdistaminen on erittäin vaikeaa ja kallista, mikä lisää
suojelun tärkeyttä. Kunnat laativat myös yhdessä vesihuoltolaitosten kanssa pohjavesien suojelusuunnitelmia. Lisäksi käytettävän veden laatua tutkitaan päivittäin laboratorioissa.
Tampereen kaupungin pohjavesialueiden ensimmäinen suojelusuunnitelma valmistui vuonna 1997, ja se on
päivitetty vuosina 2005 ja 2011 yhteistyössä Tampereen
kaupungin, pelastuslaitoksen ja alueellisen ympäristökeskuksen kanssa. Päivityksen yhteydessä tehtiin myös
arvio edellisessä suojelusuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteutumisesta. Suojelusuunnitelman tavoitteena on ennaltaehkäistä pohjavesivaurioita siten,
että pohjaveden laatu täyttää laatuvaatimukset ja tasapaino pohjaveden muodostumisen ja vedenoton välillä
säilyy. Suunnitelmassa on selvitetty pohjavesialueilla sijaitsevia toimintoja ja arvioitu niiden vaikutuksia sekä
esitetty toimenpiteitä, joilla pohjavettä uhkaavia tekijöitä voidaan poistaa tai vähentää ja ennaltaehkäistä uusien
riskitekijöiden sijoittumista pohjavesialueille.
Lähteet:
ISBN 978-951-609-409-3.
• Valtion ympäristöhallinto, 2012. Pohjavesi –sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=414591&lan=FI
[25.9.2012].
• Valtion ympäristöhallinto, 2012. Pohjaveden käsittely –sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.ymparisto.fi/default.
asp?contentid=17670&lan=fi [25.9.2012].
• Valtion ympäristöhallinto, 2012. Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus –sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.ymparisto.fi/default.
asp?node=1064&lan=fi [25.9.2012].
• Tampereen Vesi, Tampereen kaupunki, Tampereen aluepelastuslaitos
ja Pirkanmaan ympäristökeskus, 2011. Tampereen pohjavesialueiden
suojelusuunnitelma 2011.
• Valtion ympäristöhallinnon virastot, 2012. OIVA – ympäristö- ja
paikkatietopalvelu asiantuntijoille –sivusto. Saatavilla internetistä:
http://www.ymparisto.fi/oiva [30.10.2012].
• Tampereen Vesi, 2012. Vuosikertomukset ja ympäristöraportit sekä
tilastotiedot 2006–2012. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.
fi/vesi/materiaalipankki [1.4.2014].
Pintavedet ja niiden laatu
77
Pyhäjärven ja Näsijärven
säännöstely
Veden energiakäyttö on tehnyt tarpeen vesimäärien
ja energian säätelyyn. Jo varhaisimpiin myllyihin liittyi
säädettävillä luukuilla varustettuja patoja, joiden avulla
vettä varastoitiin myllyn yläpuolelle myllyn käyttöajan
pidentämiseksi. Kokonaisten järvien vedenkorkeuksien
säätely aloitettiin kuitenkin vasta 1800-luvun lopun ja
1900-luvun alussa. Tammerkosken veden mataluus aiheutti ongelmia, kun Finlayson otti käyttöön uusia kutomakoneita vuonna 1847 ja vesivoiman tuotanto jäi liian
vähäiseksi. Kuivat talvet osoittivat, ettei koski kaikissa
olosuhteissa ollut riittävä voimanlähde. Viranomaisten
luvalla koskeen tehtiin tilapäisiä patorakenteita, jotta
vesi ei karkaisi turbiinien ohi, vaan sitä säästyisi kuivaa
aikaa varten. Vuonna 1893 rakennettiin Tammerkosken
niskalle neulapato ja säännöstely toteutettiin enää neuloja eli pystyssä olevia lankkuja poistamalla ja lisäämällä.
Suomen Koskitoimikunta sai tehtäväkseen laatia
Kokemäenjoen vesistön säännöstelytutkimuksen ja –
suunnitelman. Vuonna 1952 annettiin lupa säännöstelyn
edellyttämien töiden aloittamiseen ja vuonna 1958 lupa
Vanajaveden ja Pyhäjärven säännöstelyyn. KHO vahvisti
luvan vuonna 1960. Pyhäjärven säännöstelyä hoidetaan
Nokian Melon voimalaitoksella. Säännöstelyn tavoitteena oli vesivoiman tuottaminen ja tulvasuojelu. Pyhäjärven suurin säännöstelyväli on 1,55 m ja suurin säännöstelytilavuustilavuus 195 milj.m3.
Näsijärven säännöstelylupa on vahvistettu KHO:n päätöksellä vuonna 1980. Näsijärven suurin säännöstelyväli
on 1,49 m ja suurin säännöstelytilavuus 385 milj.m3. Myös
Näsijärven säännöstelyn tavoitteena oli vesivoiman tuottaminen ja tulvasuojelu. Säännöstely toteutetaan Tammerkosken neljän voimalaitoksen yhteiskäytöllä.
Pyhäjärvellä säännöstely on vaikuttanut talviseen vedenkorkeuden laskuun, tulvakorkeuksien alenemiseen
sekä kesäkauden vedenpinnan vakauteen. Vedenpinnan
lasku talvella tekee tilaa keväisille lumen sulamisvesille.
Näsijärvellä on talvinen ja keväinen vedenpinnan lasku
suurentunut säännöstelyn myötä. Kesäaikainen vedenkorkeuden vaihteluväli on pienentynyt ja parantanut vesistön virkistyskäyttöä.
Taulukko 18. Pyhäjärven ja Näsijärven säännöstelyrajat.
Säännöstelyluvan mukaiset rajat
Pyhäjärvi
NN + 76,60 - NN+ 77,15 (kesä)
NN + 75,60 (alaraja talviaikana)
Näsijärvi
NN + 93,91 - NN + 95,40
Vesistöjen laadun tarkkailu
Tampereen kaupungin alueella sijaitsevien lähes 200
järven tilaa on kartoitettu 1900-luvun puolivälistä lähtien ja 1960-luvun loppupuolelta varsinaisen seurantaohjelman mukaisesti. Aluksi kiinnostuksen kohteena olivat
suurimmat järvet. Pyhäjärvi ja Näsijärvi ovat merkinneet
alueelle kautta aikojen kulkuväylää ja kalastusaluetta
yhtä hyvin kuin viemäriä ja virkistysaluetta. Järvet ovat
olleet myös raakaveden ja vesivoiman lähteenä.
Syyn vesien tarkkailuun antoivat raakaveteen kohdistunut pilaantumisuhka ja veden laadun heikkeneminen
monissa järvissä siten, että se aiheutti kalakuolemia ja
veden uimakelvottomuutta. Vuonna 1959 Tampereen kaupunginhallituksen asettama toimikunta kiinnitti huomiota
Tampereen alueen vesistön huonoon tilaan. Se huomautti tuolloin Pyhäjärven uimakelvottomuudesta ja samana
kesänä sattuneesta kalojen joukkokuolemasta. Pelättiin,
että Näsijärven vesi muuttuu lopullisesti raakavedeksi
kelpaamattomaksi. Toimikunta totesikin, että ”vesistöjen
suojelemiseksi on tehtävä kaikki mitä tehtävissä on. Tärkeintä luonnollisesti olisi, että kunnat ja teollisuuslaitokset
rakentaisivat jätevetensä puhdistuslaitokset”.
78
Iidesjärvi.
Tampereen kantakaupunkialueen ja
Aitolahti-Teiskon pienvesiselvitykset
● Ympäristönsuojeluyksikkö
kartoitti keväällä 2011 Tampereen kantakaupungin alueella sijaitsevat,
uuden vesilain määrittämät pienvedet. Selvityksessä kartoitettiin 118 pienvesikohdetta, joista virta
vesiä oli 46, lampia 20 ja lähteitä 52 kappaletta. Aitolahti-Teiskon alueella sijaitsevat pienvedet kartoitettiin kesällä 2013. Selvityksessä kartoitettiin 176 pienvesikohdetta, joista virtavesiä oli 99, lampia 56
ja lähteitä 21 kappaletta. Vuoden 2014 kartoituksessa oli mukana 324 pienvesikohdetta, joista virtavesiä 252, lampia 40 ja lähteitä 32. Jokaisesta pienvesikohteesta koottiin kohdekortti, jossa esitetään
pienveden sijainti, valuma-alue, hydrologis-morfologinen tila, fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu,
ekologinen tila, maisema- ja virkistysarvot, maankäyttö sekä toimenpide-ehdotuksia. Kohdekortit ovat
taulukkomuodossa. Kohteista koottiin myös kaupungin käyttöön paikkatietoaineistot. Selvitykset ovat
kaupunkilaisten saatavilla Tampereen kaupungin internet-sivustolla.
Selvityksiä laadittaessa ilmeni, että kantakaupungin ja Aitolahti-Teiskon alueilla on virtavesiä ja
lähteitä oletettua enemmän eikä kaikkia kohteita ollut selvitysten puitteissa mahdollista kartoittaa.
Aineistosta selvisi myös, että pienvesiä koskevaa tietoa ei ole tarpeeksi, jotta niiden tilaa voitaisiin
arvioida luotettavasti tai laatia kokonaisvaltainen kunnostusohjelma. Lisäselvityksiä tarvitaan varsinkin
veden laatua sekä ekologista tilaa koskien. Myös ravinne- ja kiintoaineskuormituksen aiheuttajia on
tarpeen selvittää jotta kuormitusta saadaan hallintaan. Työn pohjalta tehdään myöhemmin pienvesien
kunnostusohjelma.
79
Taulukko 19. Kantakaupungin keskeiset pienet järvet (KVVY).
Pinta-ala
ha
Suurin syvyys,
m
Korkeus, m
mpy
Rantaviivan pituus,
km
3
15
140,1
0,8
välttävä
37
9
102,1
3,5
tyydyttävä
Halimasjärvi
4
13
108,7
0,9
tyydyttävä
Hervantajärvi
83
18
114,7
9,4
erinomainen
Iidesjärvi
64
3
77,4
6,1
välttävä
Kaukajärvi
142
23
88,1
9,1
erinomainen
Lahdesjärvi
20
3
114,7
-
erinomainen
Niihamajärvi
8
2
95,7
1,7
välttävä
Peltolammi
17
4
104,6
1,8
tyydyttävä
Suolijärvi
20
9
114,7
4,0
tyydyttävä
Särkijärvi
145
22
114,7
12,5
Ahvenisjärvi
Alasjärvi
Tesomajärvi
Tohloppi
erinomainen
6
6
125,9
0,9
hyvä
63
10
104,8
4,3
erinomainen
9
3
82,5
1,7
tyydyttävä
13
15
119,8
1,6
erinomainen
Vaakkolammi
Vuoreksenlampi
Veden laatuluokitus
Järvien vedenlaatuluokitus
Tarkkailua tehdään edelleenkin tarkkailuohjelmaan
perustuen 61 järvessä, mikä on 30 % kaupungin alueella
sijaitsevista järvistä. Kullakin järvellä on koosta ja muodosta riippuen yksi tai useampi näytteenottopiste. Vesinäytteitä otetaan joko vuosittain, kolmen, kuuden tai
kahdentoista vuoden välein. Näytteet otetaan eri syvyyksiltä vähintään lopputalvella ja loppukesällä, jolloin vesi
on kerrostunut lämpötilan mukaan. Tarkkailun perusteella tehdyt veden laadun selvitykset antavat riittävästi tietoa järven veden laadun pidempiaikaisesta kehityksestä.
Jätevesien johtamisesta aiheutuvaa vesistöjen kuormituksen määrää ja laatua seurataan kuormittajakohtaisella velvoitetarkkailulla. Tampereen kaupungin jätevedenpuhdistamot Viinikanlahdessa ja Raholassa aiheuttavat vesistökuormitusta ja ovat myös mukana yhteistarkkailussa. Yhteistarkkailualueeseen kuuluvat Koljonselkä,
Näsijärvi, Tampereen Pyhäjärvi, Kulovesi, Rautavesi ja
Liekovesi. Velvoitetarkkailu käsittää normaalin vuosittain tehtävän fysikaalis-kemiallisen perustarkkailun lisäksi kolmen vuoden välein tehtävän rehevyystason tarkkailun.
Jokaisella järvellä on oma syntyhistoriansa, joka on ollut
määräävä järven perusominaisuuksille. Valuma-alueen
ominaisuudet ja siellä tapahtuneet ja edelleen tapahtuvat toiminnot ovat muuttaneet järven tilaa ja veden
laatua sen jälkeen. Haja-asutusalueella järvien veden
laatuun ovat vaikuttaneet valuma-alueella tapahtuvat
maanviljelys, metsätalous ja ranta-asutus. Kantakaupungin alueella sijaitsevissa pienissä järvissä on havaittavissa hulevesien aiheuttama kuormitus ja muu nuhraantuminen.
Tampereen kaupungin alueella sijaitsevien järvien
yleislaatuluokat on määritelty vesi- ja ympäristöhallinnon
yleislaatuluokituksen perusteella. Näsijärven ja Pyhäjärven Tampereen alueella olevat osat mukaan lukien luokitelluista vesipinta-alasta 79,1 % soveltuu virkistyskäyttöön
hyvin, 20 % tyydyttävästi ja 0,9 % välttävästi. Vedenlaadultaan erinomaisia tai huonoja järviä ei ole. Luokitelluista
järvistä 21 kuului luokkaan hyvä ja 27 luokkaan tyydyttävä.
Laadultaan välttäviä järviä oli kahdeksan.
Taulukko 20. Näsijärvi ja Pyhäjärvi numeroina.
Vesiala,
km2
Korkeus,
m mpy
Keskisyvyys,
m
Suurin syvyys,
m
Tilavuus,
km3
Viipymä,
vrk
Näsijärvi
211
95
15
66
3,08
290
Pyhäjärvi
122
77
5,5
50
0,67
38
Yllä olevassa taulukossa on esitetty kantakaupungin
keskeisten järvien ominaisuuksia ja veden laatuluokitus vesi- ja ympäristöhallinnon luokitukseen perustuen.
Järvet on luokiteltu ominaisuuksiensa perusteella kuuluvaksi johonkin viidestä yleislaatuluokituksen luokasta:
erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä tai huono.
Hyväksi luokiteltujen järvien valuma-alueilla ei ole
juurikaan järveä kuormittavaa toimintaa kuten asutusta, teollisuutta, peltoviljelyä, jne. Järvet voivat olla myös
ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne kykenevät vastaanottamaan luontaisen kuormituksen, mikä on säilyttänyt niiden tilan veden laadun kannalta vakaana. Tällaisia ovat
mm. Tohloppijärvi ja Kaukajärvi.
80
Tyydyttäväksi luokiteltujen järvien läheisyyteen on
useimmissa tapauksissa sijoittunut ihmistoimintoja kuten asumista, teollisuutta ja liikenneväyliä. Myös valuma-alueilta tulevat luontaisesti humuspitoiset vedet ovat
vaikuttaneet veden laatuun. Tällaisia ovat esimerkiksi
Hervantajärvi, Halimasjärvi ja Peltolammi.
Iidesjärvi, Vaakkolammi ja Ahvenisjärvi on luokiteltu
laadultaan välttäväksi. Niissä hulevesikuormituksen vaikutus näkyy selvästi, Iidesjärvessä ja Vaakkolammissa
lisäksi niiden historia hulevesien ja teollisuusjätevesien
purkupaikkana. Ahvenisjärven veden laadun heikkenemisen on todettu jatkuvan edelleen. Niihamajärvi on
pieni suojärvi, jossa humuspitoisten valumavesien ja ihmistoiminnan vaikutukset näkyvät selvästi.
Aitolahden edustan (NP4) happipitoisuus lopputalvella
Aitolahden edustan (NP4) happipitoisuus loppukesällä
Kuva 28. Veden happipitoisuus Näsijärven eteläosassa Aitolahden suulla (NP 4) lopputalvella ja -kesällä vuosina 1965 – 2013 (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry).
81
Pyhäjärvi, Lehtisaari (NP8) happipitoisuus loppukesällä
Pyhäjärvi, Lehtisaari (NP8) happipitoisuus loppukesällä
Kuva 29. Veden happipitoisuus Pyhäjärven Lehtisaaren edustalla (NP 8) lopputalvella ja
-kesällä vuosina 1965–2013 (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry).
Veden laatu Näsijärvessä ja Pyhäjärvessä
Näsi- ja Pyhäjärvi ovat Tampereen alueen keskeiset järvet ja niiden merkitys virkistyskäytölle ja kalastukselle
on korostunut veden laadun parantumisen myötä. Jätevesien johtamisen oleellinen väheneminen Näsijärveen
sekä jätevesien tehokkaasta käsittelystä aiheutuva kuormituksen väheneminen Pyhäjärven osalta ovat saaneet
aikaan myönteisiä muutoksia veden laadussa.
Näsijärven veden laatu on nykyisin hyvä. Keski- ja
pohjoisosat ovat laadultaan erinomaisia. Sen sijaan suuremmasta järvialtaasta eristäytyneet eteläosan lahdet
(Olkahistenlahti, Ryydynlahti ja Siivikkalanlahti) ovat laadultaan rehevämpiä ja niiden alusvedessä esiintyy huomattavaa happivajetta. Vedenlaatuluokituksen mukaan
ne ovat tyydyttäviä. Ryydynlahden ja Siivikkalanlahden
veden laatu voi olla loppukesällä huono.
Näsijärven pohjoisosien ja eteläosankin osalta merkittävää on ollut Mäntän seudulla vuonna 1991 tapahtunut
kuormituksen väheneminen, mikä on vaikuttanut myös
Näsijärven yleistilaa kohentavasti. Vaikka Lielahdessa sijainneen metsäteollisuuden kuormitus aiheutti vuoteen
2008 saakka likaantumista Näsinselän eteläosassa, veden
laatu parani merkittävästi jo ennen kuormituksen loppumistakin. Merkittävimmin kuormitusta ovat vähentäneet sellun valmistuksen loppuminen vuonna 1985, mikä
vaikutti orgaanisen kuormituksen määrään sekä vuonna
1996 tapahtunut Lielahden tehtaan fosforikuormituksen
väheneminen kolmannekseen. Happea kuluttavan kuormituksen väheneminen on normalisoinut Näsijärven eteläosan happitilanteen. Fosforikuormituksen pieneneminen on näkynyt alusveden fosforipitoisuuksien laskuna
ja alentuneina levämäärinä kesällä. Lielahden tehtaiden
jätevedet näkyivät vuoteen 2008 saakka talviaikana alusveden selvänä likaantumisena Lielahdessa. Purkualueen
lisäksi muutokset näkyivät myös Aitolahden syvännealueella. Kuormituksen loppumisen myötä Lielahdenkaan
alue ei poikkea enää rehevyydeltään muusta Näsijärvestä. Alusveden happipitoisuudet ovat kesäaikana korkeita
myös Näsinselän eteläpäässä ja Lielahden alueella.
Kuormituksen väheneminen Näsijärven puolella on
vaikuttanut myönteisesti myös Tammerkosken ja Pyhäjärven veden laatuun. Tammerkosken happitilanne on
nykyisin hyvä ja fosforipitoisuus on laskenut viime vuosina. Kesällä fosforipitoisuus on ollut aiemmin koholla
Lielahden tehtaan kuormituksen vaikutuksesta, mutta
tämäkin vaikutus on nyt poistunut. Tammerkosken rannalla sijaitsevan Takon kartonkitehtaan vesistövaikutukset ovat nykyisin vähäiset.
Pyhäjärven yleistila on heikompi kuin Näsijärven. Sitä
voidaan kuitenkin pitää nykyisin tyydyttävänä ja veden
laatu on parantunut merkittävästi Näsijärvestä tulevan
82
metsäteollisuuden aiheuttaman kuormituksen vähennyttyä. Asutuksen jätevesien ravinteet kohottavat edelleen
Pyhäjärven rehevyystasoa, joka on suurimmillaan noin
kaksinkertainen Näsijärveen verrattuna.
Veden fosforipitoisuudet ovat pitkällä aikavälillä
pienentyneet jatkuvasti. Pitoisuudet ovat alhaisia jätevedenpuhdistamon hyvän fosforinpoistotehon ansiosta
myös silloin, kun virtaamat ovat vähäisiä. Jätevesien typpikuormitus on pysynyt ennallaan tai lisääntynyt hiukan.
Typpipitoisuuden on havaittu kohoavan jätevesivaikutuksen vuoksi silloin, kun virtaamat ovat olleet pieniä
(vuosina 2003 ja 2010 sekä syksyllä 2006).
Pyynikin syvänne pysyy hapekkaana kesäaikana tehtävän hapetuksen ansiosta, eikä happi ole loppunut
alusvedestä talviaikanakaan. Takon kartonkitehtaan ja
Viinikanlahden jätevedenpuhdistamon lisäksi Pyhäjärveä
kuormittavat Raholan jätevedenpuhdistamo. Vaikutus
näkyy talvisin Lehtisaaren edustan havaintopisteessä.
Uimarannat
Tampereella yleisiä uimarantoja on yhteensä 32, joista,
EU-uimarannoiksi luokitellaan 14 ja pienempiä uimarantoja 18. EU-uimarannat määräytyvät niiden käyttäjämäärän mukaan ja EU-uimarannoiksi lasketaan yleiset
uimarannat, joilla arvioidaan käyvät uimakauden aikana
vähintään 100 uimaria päivässä
Uimarantojen veden laatua tarkkaillaan säännöllisesti
uimakauden 15.6.–31.8. aikana. Uimavesien laadun valvonta noudattaa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksia 177/2008 ja 354/2008, joiden pohjana on EU:n uimavesidirektiivi. Uimaveden laadun arviointi ja luokitus
perustuu kahden suolistoperäistä saastumista kuvaavan
mikrobiologisen muuttujan, suolistoperäiset enterokokit
ja Escherichia coli bakteerin, valvontatutkimustuloksiin.
Sinileviä seurataan aistinvaraisesti. Mikäli rannalla havaitaan sinilevää, viedään rannalle tiedote, jossa kerrotaan
sinilevän terveysvaaroista ja annetaan ohjeita uimareille.
Uimarannoilta otetaan kesäisin 3–4 näytettä uimarannan
kävijämäärien mukaan. Näytetulokset ovat nähtävillä uimarantojen ilmoitustauluilla ja internetissä.
Taulukko 21. Uimavedestä otetulle yksittäiselle valvontatutkimustulokselle asetetut toimenpiderajat
sisämaan uimavesissä.
Muuttuja
Suolistoperäiset enterokokit
(pmy/100ml)
Escherichia coli
(pmy/100ml)
Toimenpideraja
400
1000
83
Kuva 30. Tampereen kantakaupungin yleiset
uimarannat sekä niiden EU-luokitus.
Kuva 32. EU-uimarannoilla olevat taulut kertovat
rannan uimavesiluokituksen.
Jos näytetuloksen toimenpideraja ylittyy, otetaan lisänäyte sekä arvioidaan syytä ja mahdollista terveyshaittaa. Terveydensuojeluviranomainen voi tarvittaessa
määrätä uimarannan ylläpitäjälle korjaustoimenpiteitä
ja kieltää uimisen uimarannalla.
Jokaiselle EU-uimarannalle on laadittu uimavesiprofiili, joka perustuu uimavesidirektiiviin (2006/7/EY) ja
sen pohjalta laadittuun sosiaali- ja terveysministeriön
asetukseen (177/2008). Uimavesiprofiilin tarkoituksena
on antaa kaupunkilaisille tietoa uimaveden laadusta sekä
auttaa uimarannan omistajaa sekä viranomaisia uimaveden laadun hallinnassa. EU-uimarantojen lisäksi myös
Kämmenniemen uimarannalle on tehty uimavesiprofiili.
EU-uimarantojen veden laadun seuranta perustuu yksittäisten valvontatutkimustulosten lisäksi pitkäaikaiseen
uimaveden laadun seurantaan. Pitkäaikainen seuranta
perustuu neljän viimeisimmän uimakauden aikana uimavedestä havaittuihin suolistoperäisten enterokokkien ja Escherichia coli –bakteerin pitoisuuksiin. Näiden
tulosten perusteella terveydensuojeluviranomainen
luokittelee kunkin uimaveden erinomaiseksi, hyväksi,
tyydyttäväksi tai huonoksi. Periaatteena on, että mitä
suurempia mikrobipitoisuudet ovat ja mitä suurempi on
mikrobipitoisuuksien vaihtelu, sitä huonompaan luokkaan uimavesi luokittuu.
Lähteet:
• Galazkiewicz, Paulina. 2013. Tampereen Aitolahti-Teisko alueen pienvesiselvitys. Tampereen kaupunki. Ympäristönsuojelun julkaisuja
6/2013.
• Kaipainen O.& Westerling, H. 1986: Vesi ja ihminen, 25 vuotta vesiensuojelua. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys,ry.
• Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n vuosiyhteenvedot Tampereella tutkittujen järvien laadusta 2009-2011.
• Salo, Pia. 2011. Tampereen kantakaupungin pienvesiselvitys. Tampereen kaupunki. Ympäristönsuojelun julkaisuja 1/2011.
• Perälä, H. 2012: Tampereen seudun yhteistarkkailu vuonna 2010. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys. Julkaisu 659.
• Palomäki R. 2007: Tampereen kaupungin alueella sijaitsevien järvien
kehitys ja niiden vedenlaatu 1990–2005. Ympäristöpalvelujen julkaisuja 1/2007.
Jätevedet ja jätevesikuormitus
84
Yleistä
Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella syntyvä jätevesi
johdetaan jätevedenpuhdistamoon puhdistettavaksi.
Hulevedet, eli kaduilta, pihoilta ja katoilta valuvat sadeja sulamisvedet sekä perustusten kuivatusvedet johdetaan sopivaan maaston kohtaan maahan imeytettäväksi,
suoraan vesistöön tai sadevesiviemäriin. Haja-asutusalueilla jätevedet käsitellään useimmiten kiinteistöillä
tai usean kiinteistön muodostamilla pienpuhdistamoilla.
Haja-asutuksen saostus- ja umpikaivojen liete kuljetetaan jätevedenpuhdistamoille.
Jäteveden puhdistuksella pyritään vähentämään ympäristön pilaantumista. Väärään paikkaan johdettu tai
huonosti käsitelty jätevesi tai käymäläjäte likaa vesistöjä
ja pohjavettä. Sen sisältämä fosfori ja typpi rehevöittävät
vesistöjä, ja eloperäinen aine kuluttaa vesistöjen happivaroja. Seurauksina on ympäristöhaittoja, kuten leväongelmia, rantojen rehevöitymistä, kaivojen likaantumista
ja hajuja.
Kiinteistökohtainen jätevesijärjestelmä sulautuu maastoon.
85
Viemäriverkosto
Viemäröintiä on kahta päätyyppiä. Sekaviemäröinnissä
jäte- sadeja kuivatusvedet johdetaan samaa viemäriä
pitkin jätevedenpuhdistamolle. Sade- ja kuivatusvedet
aiheuttavat virtaamavaihteluita sekä matalia lämpötiloja, jotka vaikeuttavat puhdistusprosessia. Lisäksi hulevesien vuoksi puhdistamoiden altaita joudutaan mitoittamaan väljemmin. Näiden ongelmien takia uusia
viemäreitä rakentaessa onkin siirrytty pääosin erillisviemäröintiin, jossa vain jätevedet johdetaan jätevedenpuhdistamolle ja sadeja kuivatusvedet kulkevat omaa
viemäriään pitkin sopivaan maaston kohtaan imeytettäväksi tai suoraan vesistöön.
Tampereen Vesi puhdistaa 96 % Tampereen, Kangasalan, Pirkkalan ja Ylöjärven jätevesistä. Viemäriverkoston
kokonaispituus on noin 1300 kilometriä, josta noin 670
km on jätevesi-, 600 km hulevesi- ja 50 km sekaviemäriä.
Jätevedet puhdistetaan Viinikanlahden, Raholan, Polson
ja Kämmenniemen puhdistamoilla.
Rankkasateet, sähkökatkot, pumppujen rikkoutumiset ja muut ongelmat voivat aiheuttaa jätevesipumppaamoiden ja viemäreiden ylivuotoja. Tällöin jätevettä
joudutaan johtamaan sellaisenaan ympäristöön, yleensä
lähimpään ojaan, puroon tai vesistöön. Ylivuotojen määrä on kuitenkin vähentynyt tasaisesti parantuneen tekniikan ja valvonnan ansiosta. Viemäriverkoston toimivuuden seuraamiseen käytetään tv-kuvauksia, kuntoselvityksiä ja vuotovesitutkimuksia. Verkostoa kunnostetaan
tarpeen mukaan katujen rakentamisen ja saneerauksen
yhteydessä, pääasiassa yli 50 vuotta vanhoilla katuja
asuinalueilla. Vuonna 2012 saneerattiin noin 14,5 kilometriä viemäriverkostoa.
Jätevesien käsittely ja
puhdistusprosessit
Jätevedenpuhdistamoilla jätevedestä poistetaan orgaanista eli eloperäistä ainetta, joka vesistöön joutuessaan
hajoaa ja kuluttaa vesistön happivarastoa. Fosforia ja
typpeä poistetaan, koska ne toimivat vesistöissä rehevöittävinä ravinteina. Jäteveden käsittelyssä käytetään
mekaanista, kemiallista ja biologista puhdistusta. Käsitelty jätevesi johdetaan vesistöön.
Vuonna 2012 Tampereen jätevedenpuhdistamoilla
puhdistettiin yhteensä 31,9 milj. m3 jätevettä, mikä on n.
17 % edellistä vuotta enemmän. Laskutetun puhdistetun
jäteveden määrä on noin 2/3 puhdistamoille tulevasta
kokonaisjätevesimäärästä. Jäteveden määrä vaihtelee
vuosittain, mutta ei kuitenkaan ole kääntynyt selkeään
kasvuun. (kuva 31).
Hulevesiputken pää. Hulevedet kuljettavat mukanaan kiintoainesta ja ravinteita.
Viinikanlahdessa käsitellään yli 75 % muodostuvista
jätevesistä. Toiseksi suurin puhdistamo on Rahola, jonka
prosesseja valvotaan osin Viinikanlahdesta käsin. Pispalanharjun itäpuolella syntyvät jätevedet käsitellään Viinikanlahdella ja harjun länsipuolen jätevedet Raholassa.
Molempien laitosten puhdistetut jätevedet lasketaan Pyhäjärveen. Polso ja Kämmenniemi ovat pieniä laitoksia:
yhteensä puhdistamoissa käsitellään vuodessa saman
verran jätevettä kuin Viinikanlahdessa kahdessa päivässä. Pienten puhdistamoiden purkuvesistönä on Näsijärvi.
Viinikanlahdessa ja Raholassa jätevesi puhdistetaan
mekaanisesti ja biologis-kemiallisesti. Aluksi jätevedestä
poistetaan kiintoainetta välppäämällä, hiekanerottimella
ja esiselkeyttämällä. Tämän jälkeen biologisella aktiivilietemenetelmällä, jossa pieneliöt käyttävät jäteveden
sisältämiä eloperäisiä aineita ja ravinteita ravintonaan,
poistetaan jäteveden orgaaninen aine ja hapetetaan ammoniumtyppi nitraatiksi purkuvesistön happitilanteen
parantamiseksi. Fosforin ja osittain myös orgaanisen
aineen poisto toteutetaan ferrisulfaattiliuoksella saostamalla. Prosessissa syntynyt liete sakeutetaan, mädätetään ja kuivataan lingoilla, jonka jälkeen se kompostoidaan hyötykäyttöä varten. Mädätyksessä syntyvästä
biokaasusta tuotetaan sähköä ja lämpöä.
Kämmenniemen ja Polson jätevedenpuhdistamot ovat
katettuja biologis-kemiallisia Metoxy -rinnakkaissaostuslaitoksia.
86
Kuva 31. Jäteveden tuottajat vuosina 1981–2012.
Kuva 32. Jätevesien aiheuttama biologinen hapenkulutus (t/a) vuosina 1977 –2012.
Kuva 33. Jätevesien aiheuttama fosforikuormitus (t/a) vuosina 1977–2012.
87
Kuva 34. Jätevesien aiheuttama typpikuormitus (t/a) vuosina 1977–2012.
Kuva 35. Jätevesien aiheuttama kiintoainekuormitus (t/a) vuosina 1977–2012.
Puhdistusvaatimukset ja
niiden saavuttaminen
Länsi-Suomen ympäristölupavirasto myönsi ympäristöluvan Viinikanlahden ja Raholan puhdistamojen jätevesien johtamiseen Pyhäjärveen syksyllä 2007. Päätöksistä
valitettiin, ja lopullisen muotonsa ympäristölupien määräykset saivat vasta loppuvuodesta 2010. Ympäristölupien mukaiset puhdistusvaatimukset tulivat voimaan vuoden 2011 ensimmäiseltä neljännekseltä alkaen. Lisäksi
fosforin poiston vaatimukset tiukkenivat vuoden 2013
alusta alkaen. Kaikkien puhdistamojen puhdistusvaatimukset ja –tulokset vuodelta 2012 ovat taulukossa 22.
Viime vuosina puhdistamojen toimintaa on kehitetty
toiminnan tehostamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi.
Viinikanlahden mädättämöitä on uudistettu biokaasun
tuotannon lisäämiseksi. Biokaasua käytetään laitoksen
oman sähkö- ja lämpöenergian tuottamiseen. Puhdistamon tulopumppaamo saneerattiin vuoden 2010 aikana.
Raholassa otettiin syksyllä 2010 käyttöön kolme
mikroturbiinia, jotka käyttävät polttoaineenaan
mädätyksessä syntyvää biokaasua. Lisäksi 2011
Raholassa uusittiin jälkiselkeytyksen koneikkoja ja
rakennettiin pintalietteen keruujärjestelmät, jotta
uusien lupaehtojen mukaisiin puhdistustuloksiin
päästäisiin.
Puhdistamot ovat pääsääntöisesti täyttäneet
vuosina 2008-2012 ympäristölupaehtojen mukaiset teho- ja puhdistusvaatimukset. Eniten ongelmia on ollut Raholan puhdistamolla. Vuonna 2012
Raholan puhdistamon ensimmäisellä ja toisella
vuosineljänneksellä jäätiin ammoniumtypen ja
kokonaisfosforin pitoisuusvaatimuksista lupavaatimusten alle. Syynä olivat prosessin käynnistysvaikeudet vuoden alusta alkaneen ympärivuotisen
nitrifiointivelvoitteen täyttämiseksi.
88
Taulukko 22. Jäteveden puhdistustulokset ja -vaatimukset
keskiarvoina ylivuodot huomioon ottaen vuonna 2012.
Viinikanlahti
Puhdistustulokset
mg/l
Reduktio%
mg/l
Reduktio%
BOD
4,4
97,9
< 10
> 95
kok.P
0,23
96,3
< 0,4
> 93
1,2
< 4,0
NH4-N
Nitrifikaatioaste
97,3
Puhdistusvaatimukset
> 90
Rahola
Puhdistustulokset
mg/l
Reduktio%
mg/l
Reduktio%
BOD
6,2
97,6
< 15
> 95
kok.P
0,29
96,4
< 0,3
> 95
5,6
< 4,0
NH4-N*
Nitrifikaatioaste
89,2
> 90
Kämmenniemi
Puhdistustulokset
mg/l
Reduktio%
mg/l
Reduktio%
BOD
8,0
96,5
< 10
> 95
kok.P
0,17
97,4
< 0,5
> 95
Polso
Puhdistustulokset
mg/l
Reduktio%
mg/l
Reduktio%
BOD
5,0
96,9
< 15
> 92
kok.P
0,25
94,1
< 0,6
> 92
Jätevesilietteet
Vuonna 2012 jäteveden käsittelyn yhteydessä syntyi
yhteensä 28 822 m3 kuivattua lietettä, joka kuivaaineeksi laskettuna oli 9 309 tonnia. Liete on hyvin
ravinnepitoista ja sisältää runsaasti orgaanista ainetta, eli se sopisi erinomaisesti peltojen lannoitukseen. Se kuitenkin sisältää myös haitallisia aineita,
kuten raskasmetalleja ja taudinaiheuttajia, jotka
rajoittavat lietteen käyttöä.
Viinikanlahden puhdistamolla liete tiivistetään,
stabiloidaan mädättämällä ja kuivataan lingoilla.
Stabilointi pienentää lietteen biologista aktiivisuutta ja hajuhaittoja sekä tuhoaa taudinaiheuttajat.
Mädättäminen on hapettomissa oloissa tapahtuva
prosessi, jossa metaanibakteerit muuttavat eloperäistä ainetta vedeksi, hiilidioksidiksi, mineraalisuoloiksi ja metaaniksi. Tämä kestää noin kuukauden.
Vedenpoistossa lietteen kuiva-ainepitoisuus nostetaan 25–45 prosessiin linkoamalla.
Lietettä käytetään viherrakentamisessa, maanviljelyssä tai kaatopaikkojen maisemoinnissa. Vuosina 2008–2011 Tampereella syntyneestä jätevesilietteestä noin 20–40 % on vuosittain käytetty kompostoituna maanviljelyksessä. Loppuliete on kompostoitu Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n Koukkujärven
kompostointikentällä, ja valmista kompostimultaa
on käytetty kaatopaikka-alueen maisemointiin. Lietteen raskasmetallipitoisuudet alittavat valtioneuvoston määrittämät maanviljelyskäyttöön toimitettavan lietteen raskasmetallipitoisuuksien raja-arvot.
Lietteen mädätyksessä syntyy biokaasua, jota
voidaan hyödyntää tuottamalla sähkö- ja lämpöenergiaa laitoksen omaan käyttöön. Vuonna 2011
Viinikanlahdessa kaasun hyötykäyttöaste oli 66 %
ja Raholassa lähes 95 %.
Kuva 36. Puhdistamolietteen hyötykäytön jakautuminen vuosina 2002–2012 (m3).
89
Hyvää jätevesien käsittelyä haja-asutusalueelle
● Talousjätevesien
käsittelylle annettiin kohtuullistetut vaatimukset ympäristönsuojelulain muutoksella
ja valtioneuvoston asetuksella (209/2011). Ne koskevat kiinteistöjä, jotka ovat viemäröimättömien alueiden ulkopuolella. Säännöksillä on jätevesien käsittelylle asetettu toiminnallisia vaatimuksia. Uudella
asetuksella ei kuitenkaan ole säädetty, mitä teknisiä ratkaisuja on käytettävä.
Asetuksen mukaan jätevesijärjestelmien on oltava puhdistusteholtaan riittäviä. Lisäksi kiinteistön
omistajan täytyy olla selvillä oman kiinteistönsä jätevesien käsittelyjärjestelmästä, käytöstä ja huollosta. Asetuksen vaatimukset alkoivat heti koskea vuoden 2004 alun jälkeen rakennettuja jätevesijärjestelmiä sekä uudisrakentamista. Vanhat jätevesijärjestelmät on korjattava asetuksen vaatimusten
mukaisiksi vuoteen 2016 mennessä. Haja-asutuksen jätevesien puhdistusvaatimukset koskevat vakituisesti asuttujen kiinteistöjen lisäksi loma-asuntoja, joilla on vesikäymälä tai vettä käytetään muutoin
runsaasti. Vaatimusten mukaan puutteellista jätevesien käsittelyä tulee tehostaa lisäksi maaseutuelinkeinoyrityksissä sekä karjatiloilla, joilla syntyy maitohuonejätevesiä. Näyttää siltä, että asetusta ollaan
jälleen muuttamassa ja sen seurauksena tulee ilmeisesti jälleen kaksi vuotta lisäaikaa järjestelmien
kuntoon saattamiselle.
Jos jätevesijärjestelmän tehostaminen olisi kohtuutonta, kaupunki voi hakemuksesta myöntää
poikkeuksen puhdistustasovaatimusten noudattamisesta laissa mainittujen edellytysten täyttyessä.
Puhdistustasoa koskevan vaatimuksen noudattamisesta vapautuvat ilman hakemusta kiinteistönomistajat, jotka asuvat kiinteistöllä vakituisesti ja ovat täyttäneet 68 vuotta ennen 9.3.2011. Jätevedet
on kuitenkin aina puhdistettava siten, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.
Tehostamistoimet eivät ole tarpeen, jos vesi kannetaan sisään tai sen käyttö on muuten vähäistä esim.
loma-asunnoilla.
Miksi haja-asutuksen jätevesien käsittelyä pitää tehostaa? Mihin tää laitetaan?
● Jätevesissä
on aineita, jotka likaavat pohjavettä ja vesistöjä.
• Orgaaninen eli eloperäinen aines hajoaa ja kuluttaa vesistön happivarastoa, jolloin järven ekologinen tasapaino häiriintyy.
• Fosfori on ravinne, joka rehevöittää vesistöä ja voi tehdä pohjavedet juomakelvottomiksi
• Typpi on ravinne, joka myös rehevöittää vesistöä ja voi tehdä pohjavedet juomakelvottomiksi.
• Jotkin ulosteiden mukana leviävät tautibakteerit ja –virukset voivat elää vesissä hyvin pitkään.
• Tavallisetkin pesuaineet voivat sisältää luonnolle haitallisia kemikaaleja.
Haja-asutuksen jätevedet
Haja-asutuksen jätevesillä tarkoitetaan talousjätevesiä,
jotka muodostuvat alueilla, joita ei ole mahdollista liittää yleiseen viemäriverkostoon. Tampereella on noin 5
500 kiinteistöä viemäriverkostojen ulkopuolella. Osa
näistä on loma-asuntoja, joilla vedenkäyttö on vähäistä,
eivätkä talousjätevesiasetuksen vaatimuksen koske niitä. Haja-asutusalueen kiinteistöjen jätevesijärjestelmien
tietoja on kartoitettu noin 1 900 kiinteistön osalta. Vanhoissa järjestelmissä on tavanomainen ratkaisu johtaa
jätevedet saostuskaivojen kautta kivipesään, imeytyskaivoon tai salaojaputkeen. Suuri osa vanhoista käsittelyjärjestelmistä ei täytä nykyvaatimuksia eikä niiden toiminnasta olla kaikilla kiinteistöillä selvillä, jolloin niiden
hoidossa ja huollossa ilmenee puutteita.
Haja-asutusalueelle rakennetaan jatkuvasti uusia
kiinteistöjä ja vanhoja kiinteistöjä korjataan nykyvaatimusten mukaisiksi. Vuosittain myönnetään 50–100 rakennuslupaa uudis- ja lomarakennuksille ja 10–20 lupaa
vanhojen rakennusten peruskorjauksille. Rakennusluvan
myöntämisen yhteydessä rakennuspaikan olosuhteet
tarkastetaan ja jäteveden käsittelyn ratkaisut määritellään niiden mukaisesti. Jätevesien käsittelymenetelmän
valintaan vaikuttavat jäteveden laadun, määrän ja käymälätyypin lisäksi maaperä, pohjaveden syvyys, etäisyys
vesistöstä sekä tontin koko ja pinnanmuoto. Myös etäisyydet naapuriin sekä käytössä oleviin talousvesikaivoihin ja –lähteisiin on otettava huomioon.
Paineellinen vesi on käytössä niin vakituisesti asutuissa kuin useissa vapaa-ajan rakennuksissakin. Vedenkulutus on lisääntynyt ja vesivessojen määrä on kasvanut.
Niistä aiheutuva jätevesien kasvava määrä lisää vesistökuormitusta ja pohjavesien pilaantumisriskiä, jos jätevesien asianmukaisesta käsittelystä ei huolehdita. Syntyvien jätevesien määrää voidaan vähentää kuivakäymälän
avulla. Tällöin pelkkien pesuvesien käsittely on helpompaa ja edullisempaa kuin WC- vesiä sisältävien jätevesien.
Hyvä tapa käsitellä jätevesiä on johtaa ne yleisen viemärin kautta jätevedenpuhdistamolle. Tampereen kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelmassa on esitetty
alueet, joille olemassa olevaa viemäriverkostoa voidaan
mahdollisesti laajentaa tai voidaan rakentaa erillinen yhteisviemäröinti ja käsittely. Jos viemäriverkostoon liittyminen ei ole mahdollista, ovat tavallisimmat ratkaisut jätevesien esikäsittely saostuskaivoissa, jonka jälkeen jätevedet johdetaan joko maasuodattimeen tai pienpuhdistamoon. Ranta-alueilla WC-vedet on suositeltavaa kerätä
umpisäiliöön ja harmaat vedet voidaan käsitellä esimerkiksi maasuodattamossa tai vaihtoehtoisesti johtaa WCvesien kanssa umpisäiliöön. Jätevedet voidaan joissain
tapauksissa käsitellä myös maahanimeyttämössä. Polson
ja Kämmenniemen taajamissa on viemäriverkostot ja jä-
90
tevedenpuhdistamot. Nurmin vesihuolto-osuuskunnan
jätevedet johdetaan Viinikanlahden puhdistamolle. Hajaasutusalueen sako- ja umpikaivojen liete kuljetetaan käsiteltäväksi Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolle, koska lietteiden peltolevitys ilman esikäsittelyä on kielletty.
Tulevaisuuden näkymiä
Jäteveden laatu tullee pysymään melko samankaltaisena
tulevina vuosina, joten puhdistamoille tulevaan ravinnekuormaan ei voida juurikaan vaikuttaa. Vesistöjen kuormituksen vähentäminen jää siis pääosin puhdistusprosessien tehtäväksi. Niin fosforin kuin typen poistoakin
voidaan kehittää yhä suurempien reduktioprosenttien
ja pienempien päästömäärien saavuttamiseksi. Tulokset riippuvat kuitenkin osaamisen ja tekniikoiden lisäksi
myös taloudellisista panostuksista. Lisäksi typen poiston
tarpeellisuuteen vaikuttavat purkuvesistön rehevöitymistä rajoittava minimiravinne sekä poliittiset mielipiteet ja asiantuntijoiden näkemykset. Uusien tekniikoiden toimivuudesta on kuitenkin vakuuttavaa näyttöä:
esimerkiksi Helsingin Viikinmäen puhdistamolla päästään yli 90 % typenpoistotuloksiin.
Tampereen seudulla tulevaisuuden haasteena tulee
olemaan jätevesien puhdistusjärjestelmän kehittäminen.
Nykyisellään valtaosa Kangasalan, Lempäälän, Pirkkalan,
Tampereen, Vesilahden ja Ylöjärven jätevesistä käsitellään 1960–1970 -luvuilla rakennetuissa Viinikanlahden
ja Raholan jätevedenpuhdistamoissa sekä Lempäälän jätevedenpuhdistamossa. Vaikka niiden puhdistustehoa ja
kapasiteettia on kasvatettu vuosien saatossa, pakottavat
väestömäärän kasvu ja kiristyvät puhdistusvaatimukset
etsimään uusia kustannustehokkaita ratkaisuja puhdistamisen järjestämiseksi. Tutkituista ratkaisuvaihtoehdoista
Tampereella on esille noussut yhden keskuspuhdistamon
rakentaminen, eli keskitetty vaihtoehto.
Keskitetyn vaihtoehdon lähtökohta on yhden keskuspuhdistamon rakentaminen kallion sisään. Tämä minimoi melu- ja hajuhaittoja, sekä luo tasaiset olosuhteet
puhdistamon toiminnalle ja huollolle. Näin luodaan erinomaiset edellytykset hyville puhdistustuloksille ja varsinkin typenpoistolle prosessin pysyessä samankaltaisena
ympäri vuoden. Kokemusta kallion sisään rakennetuista
jätevedenpuhdistamoista on jo esimerkiksi Helsingistä,
Tukholmasta ja Turusta.
Puhdistamohankkeessa ovat mukana Kangasala, Lempäälä, Pirkkala, Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi. Sijoituspaikaksi on usean vuoden selvitysten ja tutkimusten jälkeen
valittu Tampereen Sulkavuori. Toukokuussa 2013 Pirkanmaan ELY-keskus antoi Sulkavuoren keskuspuhdistamon
ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta hyväksyvän
lausunnon. Tampereen kaupunginvaltuusto puolestaan
valitsi 17.2.2014 keskuspuhdistamon paikaksi Sulkavuoren.
91
Tavoiteaikataulu helmikuu 2013 tilanteessa, aikataulua täydennetään hankkeen edetessä.
Kuva 37. Sulkavuoren jätevedenpuhdistamohankkeen tavoiteaikataulu helmikuu 2013 tilanteessa.
(Tampereen Vesi)
Itämerihaaste
● Vuonna
2007 Helsingin ja Turun kaupungit haastoivat muut Itämeren toimijat mukaan meren tilan
parantamiseksi, ja Tampereen kaupunki otti haasteen vastaan. Vuonna 2012 valmistui Tampereen kaupungin toimenpideohjelma, jonka avulla kaupunki pyrkii turvaamaan Tampereen lähivesien ja Kokemäenjoen vesistön tilan. Näin suojellaan myös Itämerta, johon Kokemäenjoen vesistö lopulta laskee.
Toimenpideohjelmaan on listattu kaupungin toimia, joilla vähennetään piste- ja hajakuormitusta sekä
hallitaan vesiliikenteen vaikutuksia. Lisäksi ohjelma sisältää lyhyet katsaukset Tampereen kaupungin
ympäristöyhteistyöhön, kehittämishankkeisiin ja ympäristötietoisuuden edistämistoimiin.
Lue lisää: http://www.tampere.fi/kestavakehitys.html
Lähteet
• Helsingin seudun ympäristöpalvelut, 2012. Viikinmäen jätevedenpuhdistamo -sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.hsy.fi/vesi/
jatevedenpuhdistus/viikinmaki/Sivut/default.aspx [19.9.2012].
• Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, 2009-2012. Tampereen seudun yhteistarkkailu. Vuosiyhteenvedot vuosilta 2008-2010,
julkaisunumerot 608, 635, 659.
• Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012. Pirkanmaan keskuspuhdistamo, Sulkavuori –sivusto. Saatavilla internetistä:
http://www.ely-keskus.fi/fi/ELYkeskukset/pirkanmaanely/Ymparis-
tonsuojelu/YVA/Vireillä/vesihuolto/Sivut/Pirkanmaankeskuspuhdis
tamo,Sulkavuori.aspx [20.9.2012].
• Tampereen kaupunki, 2012. Pirkanmaan keskuspuhdistamo –sivusto.
Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/pirkanmaankeskuspuhdistamo.html [25.11.2014].
• Tampereen Vesi, 2012. Palvelut ja toiminta -sivusto. Saatavilla internetistä: http://www.tampere.fi/vesi/toiminta.html [14.9.2012].
• Tampereen Vesi, 2009-2012. Ympäristöraportit 2008-2012. Saatavilla
internetistä: http://www.tampere.fi/vesi/materiaalipankki/toimintakertomuksetjaymparitoraportit.html [25.11.2014].
Jätehuolto
92
Jätehuolto
Jätehuollon järjestäminen
Tampereen kaupunki on antanut jätelain mukaiset kunnan vastuulle kuuluvat käytännön jätehuoltotehtävät
Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n hoidettavaksi. Yhtiö järjestää jätteiden keräyksen, kuljetuksen, käsittelyn ja loppusijoituksen sekä vastaa jäteneuvonnasta ja jätehuollon
yleisestä kehittämisestä. Jätteen kuljetuksen yhtiö on
antanut edelleen yksityisten urakoitsijoiden hoidettavaksi. Vuonna 2012 yhtiön osakkaana oli 17 kuntaa ja niiden alueella jätehuollon piirissä 422 570 asukasta.
Uusi jätelaki on tullut voimaan 1.5.2012. Sen mukaan
alueellisten jäteyhtiöiden osakaskuntien edellytettiin perustavan yhteisen jätehuoltoviranomaisen, jona käytännössä toimii ns. yhteislautakunta. Pirkanmaan Jätehuolto
Oy:n omistajakunnat ovat päättäneet, että kuntien yhteisenä jätehuoltoviranomaisena toimii Tampereen kaupungin yhdyskuntalautakuntaan perustettu Alueellinen
jätehuoltojaosto. Jaoston tehtäviin kuuluu mm. jätehuoltomääräysten ja jätetaksan hyväksyminen.
Jätelaki ohjaa jätehuoltoyhtiön toimintaa. Jätehuollossa on noudatettava jätelain etusijajärjestystä, jonka
mukaan ensisijaisesti on vähennettävä syntyvän jätteen
määrää ja haitallisuutta. Syntynyt jäte on ensisijaisesti
valmisteltava uudelleen käyttöä varten tai toissijaisesti
kierrätettävä. Jos kierrätys ei ole mahdollista, on jäte
hyödynnettävä muulla tavoin, ml. energiahyötykäyttö.
Kaatopaikoille jäte voidaan sijoittaa vain, jos sen hyödyntäminen ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista.
Jätehuoltomääräyksissä annetaan yksityiskohtaisempia
määräyksiä jätteistä huolehtimiseen.
Jätelaki velvoittaa jätteen haltijan liittymään järjestettyyn jätteenkuljetukseen. Jätteen haltija voi kuitenkin anoa jätemaksun kohtuullistamista tai jäteastialle
harvennettua tyhjennysväliä jätemäärän ollessa poikkeuksellisen vähäinen. Liittymisvelvoite järjestettyyn
jätteenkuljetukseen ei koske yrityksiä, vaan ne voivat
itse järjestää jätehuoltonsa jätehuoltoyhtiön tai muiden
yksityisten toimijoiden kanssa.
Eräitä jätteitä koskee jätelain mukainen tuottajavastuu, joka tarkoittaa tuotteiden valmistajien ja maahantuojien velvollisuutta järjestää tuotteidensa jätehuolto
kustannuksellaan, kun tuotteet poistetaan käytöstä.
Tuottaja on velvollinen järjestämään kyseisten jätteiden keräyksen, kuljettamisen, kierrätyksen tai muun
hyödyntämisen sekä loppukäsittelyn. Tuottajavastuun
alaisia jätteitä ovat pakkaukset, keräyspaperi, sähkö- ja
elektroniikkaromu, romuautot, autonrenkaat sekä akut
ja paristot.
Jätteiden keräys ja käsittely
Jätehuoltoyhtiöllä on jätteenkäsittelykeskukset Nokian
Koukkujärvellä ja Tampereen Tarastenjärvellä, joihin
myös tamperelaisten jätteet kuljetetaan jatkokäsiteltäväksi ja loppusijoitettavaksi. Jätteenkäsittelykeskuksiin
tuodaan jätteitä Tampereen kaupungin lisäksi lähialueen
osakaskunnista.
Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen on sijoitettu useita jätteiden käsittelyyn liittyviä toimintoja,
kuten Varma-asema vaarallisten jätteiden vastaanottoa
varten, kompostointilaitos biojätteen käsittelyä varten
ja Ressu-jätteenkäsittelylaitos kierrätyspolttoaineen valmistusta varten. Lietemäisille jätteille, kuten esimerkiksi
hiekanerotuskaivojen hiekoille, on varattu vastaanottoallas. Rakennusjätteen lajittelua varten on erillinen
kenttä. Pientuojille on lajittelupaikka, johon voi tuoda
lasia, pahvia, kartonkia, puu- ja energiajätettä, risuja,
puutarhajätteitä, kyllästettyä puuta, kodin vaarallisia jätteitä, sähkölaitteita sekä kaatopaikkajätettä. Pientuojat
lajittelevat tuomansa jätteet itse. Tampereella on lisäksi
jäteasemat Nekalassa ja Teiskossa, joilla vastaanotetaan
kodin vaarallisia jätteitä (ongelmajätteet), sähkölaitteita,
lajiteltuja hyötyjätteitä sekä pieneriä puu- ja sekajätettä.
Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen loppusijoitetuissa ja kompostoiduissa jätemäärissä ei ole 2000-luvulla tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kokonaismäärän vaihtelut selittyvät pitkälti maa-ainesten loppusijoituksen vaihteluilla. Seka- ja kaatopaikkajätteen määrä on
vähentynyt lähes koko 2000-luvun, kun taas biojätteen
määrä on lisääntynyt, mikä kertoo paremmasta lajittelusta. Lisäksi näiden kahden jätelajin yhteismäärä on
pienentynyt.
Jätteiden hyödyntäminen
Jätteiden hyödyntäminen edellyttää niiden huolellista ja
tarkoituksenmukaista lajittelua. Hyödyntämismahdollisuuksiin vaikuttaa mm. hyödyntämisestä aiheutuvat
kustannukset, kuten keräys, kuljetus ja jalostus edelleen
tuotteeksi. Esimerkiksi osa erilliskerätystä lasista on käytetty salaojarakenteissa korvaamaan salaojasoraa.
Hyötyjätteet ovat tuottajanvastuunalaisia jätteitä.
Kunta voi täydentää tuottajanvastuunalaisten jätteiden
kuljetusta ja vastaanottoa siltä osin kuin tuottaja ei sitä
järjestä. Tällöin käytöstä poistetut tuotteet on kuitenkin
toimitettava tuottajan järjestämään käsittelyyn.
Kuvassa 38 on esitetty kunnallisen jätehuoltoyhtiön
toimesta talteen saadut hyötyjätteet. Kuvaajasta puuttuvat kuitenkin yksityiset toiminnanharjoittajat, joilla
on merkittävä osuus paperin, pahvin, keräyskartongin ja
metalliromunkerääjinä sekä rakennusjätteen jalostajana
hyötykäyttöön.
Jätehuolto
93
Biojäte
Jätelain mukaan biojäte pitää lajitella ja kerätä erikseen,
eikä orgaanista jätettä saa vuoden 2016 alusta lähtien
enää loppusijoittaa kaatopaikalle. Biojätteen erilliskeräys aloitettiin 1990-luvun puolivälissä. Biojäte kompostoidaan nykyisin kompostointilaitoksessa suljetussa
hallissa, josta se siirretään jälkikompostoitumaan ulkokentälle. Kompostoinnin jälkeen biojäte päätyy maanparannusaineeksi ja kaatopaikan maisemointiin. Jätteenkäsittelykeskuksista voi myös ostaa kompostoitua multaa
kasvualustaksi ja viherrakentamiseen.
Kierrätyspolttoaineet
Osa Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen tuotavasta energia- ja puujätteestä lajitellaan syksyllä 1997
käyttöönotetussa Ressu-jätteenkäsittelylaitoksessa ja
sekoitetaan polttokelpoiseksi kierrätyspolttoaineeksi.
Puun osuus käsiteltävästä jätteestä on kasvanut ja
lopputuloksena on parempilaatuinen polttoaine. Samalla käsitellyn jätteen kokonaismäärä on vähentynyt, ollen
vuosikymmenen puolivälistä saakka noin 10000 tonnia
vuodessa. Vuonna 2011 Ressussa käsiteltiin 11 700 tonnia
jätettä, josta eroteltiin metallia 150 tonnia ja valmista
polttoainetta saatiin 10 160 tonnia.
Kuva 38. Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen loppusijoitetun ja kompostoidun
jätteen määrä (t/a) vuosina 2001–2012. Risu- ja haravointijätettä on tilastoitu omana
luokkanaan vasta vuodesta 2010.
Jätehuolto
94
Kuva 39. Jätehuoltoyhtiön toimialueelta yhtiön toimesta talteen saadut hyötyjätteet (t/a) vuosina 2001–2012. Sähkö- ja elektroniikkaromu on vuodesta 2005
asti tilastoitu erillään metallista. Paperinkeräys ja sen tilastointi siirtyi kokonaan tuottajayhteisöille 1.9.2009.
Jätteen käsittelyä kaatopaikalla.
Jätehuolto
95
Kuva 40. Ressu-jätteenkäsittelylaitoksessa käsitellyt jätteet (t/a) vuosina 2001–2012.
Vuonna 2016 pirkanmaalaisten jätteet eivät enää päädy kaatopaikalle, vaan niistä tehdään lämpöä ja sähköä
Tampereelle Tarastenjärvelle rakennettavassa Tammervoiman hyötyvoimalaitoksessa. Laitoksessa tullaan käsittelemään vuosittain noin 150 000 tonnia sekajätettä.
Energiantuotantoon ohjataan vain materiaalihyötykäyttöön kelpaamattomat jätteet.
Vaaralliset jätteet
Vaarallisten jätteiden vastaanotosta, keräyksestä ja kuljetuksista huolehtivat jätehuoltoyhtiön lisäksi yksityiset yritykset. Kotitalouksien vaarallisia jätteitä otetaan
vastaan jätehuoltoyhtiön vastaanottopisteissä Tarasten
järvellä, Nekalassa ja Teiskossa. Yritykset voivat toimittaa vaaralliset jätteensä Tarastenjärven vaarallisten
jätteiden vastaanottoasemalle, suoraan Ekokem Oy:lle
tai yksityisten yritysten hyväksyttyihin vastaanottopaikkoihin. Vaaralliset jätteet toimitetaan edelleen pääsääntöisesti Ekokemille käsiteltäväksi ja hävitettäväksi.
Kuntalaisten vaarallisten jätteiden jätehuoltoa on tehostettu Repe auton kierroksilla asuinalueilla. Jätehuol-
toyhtiön toimesta kerätyt vaarallisten jätteiden määrät
ovat pysyneet viime vuosina samalla tasolla, mikä kuvastanee vaarallisten jätteiden keräyksen vakiinnuttaneen
asemansa.
Kaatopaikkakaasujen
talteenotto
Jätehuollon osuuden Suomen kasvihuonekaasupäästöistä arvioidaan olevan noin kolme prosenttia. Jätehuollon
päästöistä 90 % aiheutuu kaatopaikoilta vapautuvasta
metaanista, jota muodostuu, kun eloperäinen jäte hajoaa hapettomissa oloissa.
Kaatopaikkakaasujen talteenottoa varten on Tarastenjärven kaatopaikka-alueelle rakennettu keräysputkistoja.
Kaasujen talteenotto vähentää ilmakehää lämmittävän
metaanin päästöjä. Kahtena kaasulinjana kulkevat putkistot kattavat lähes koko kaatopaikka-alueen. Toinen
linja tuottaa kaasusta sähköä ja lämpöä jätteenkäsittelykeskuksen omiin tarpeisiin, kun putkistosta kerätty kaasu muutetaan generaattorin avulla sähköksi ja lämmöksi.
2000-luvulla kaasua on tuotettu neljästä kuuteen giga-
Taulukko 23. Jäteyhtiön toimialueeltaan talteen saamat vaarallisten jätteiden määrät vuosina 2001–2012.
Vaaralliset jätteet
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
• Kotitalouksilta
596
900
910
899
781
888
743
669
602
594
599
596
• Yrityksiltä
482
544
603
566
618
548
523
648
536
622
609
678
1 078
1 444
1 513
1 465
1 399
1 436
1 266
1 317
1 138
1 216
1 208
1 274
Yhteensä (t)
Repe-keräysauto
• Kodin vaaralliset
jätteet (t)
190
251
253
193
100
152
163
122
127
110
104
87
Jätehuolto
96
Tammervoiman hyötyvoimalaitos.
wattituntia vuodessa, vuonna 2012 4,6 GWh. Yli oman
tarpeen tuotettu sähkö myydään vihreänä sähkönä yleiseen sähköverkkoon. Toinen kaasulinja vie viereiselle
asfalttiasemalle, joka jatkossa hyödynnetään Tammervoiman polttolaitoksessa. Linjastot yhdistettiin vuonna
2011.
Jätteenkäsittelykeskuksen
tarkkailu ja vaikutusten
seuranta
Vedellä on keskeinen merkitys jätetäytön kemiallisessa ja mikrobiologisessa prosessissa. Ilman vettä jätteet
eivät juuri hajoa, vaan optimaalista anaerobista hajoamista ajatellen vesipitoisuuden tulisi olla vähintään
50 %. Materiaalin hajoamiseen vaikuttavat lisäksi kaatopaikan ikä sekä ympäristötekijöistä mm. lämpötila ja
pH. Vesi on merkittävä aineiden kuljettaja jätetäytön
sisällä ja jätetäytöstä ulos. Kaatopaikoilta edellytetään,
että vanhaan jätetäyttöön pääsevää vesimäärää rajoitetaan jolloin ulkopuolelle suotautuvien kaatopaikkavesien määrä ja kuormitus ovat mahdollisimman pieniä.
Toiminta kaatopaikoilla on siten tasapainoilua näiden
kahden vastakkaisen vaatimuksen välillä. Joissakin tapauksissa myös kaatopaikkavesien kierrättäminen saattaa tulla kysymykseen. Kierrätettävän vesimäärän tulee
kuitenkin olla kohtuullinen, jotta mikrobiologiset prosessit eivät häiriinny ja jotta jätepenkereen kantavuus
ei heikkene.
Kaatopaikalta voi suotautua haitta-aineita sisältäviä
vesiä jopa 50–200 vuotta, minkä vuoksi kaatopaikoilta
edellytetään seurantaa pitkään vielä kaatopaikan sulkemisen jälkeen. Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskuksen
jätevesien seuranta on jatkunut sen perustamisesta lähtien hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaan.
Vuosina 1996–2012 jäteveden määrä on vaihdellut
noin 70 000 m3 aina noin 250 000 m3 vuodessa.
Purkuojien tarkkailutulosten perusteella voidaan arvioida jätteenkäsittelykeskuksen vaikutusta vesistöön.
Vastaavasti pohjavesinäytteiden avulla voidaan tarkastella pohjavesivaikutuksia.
Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskuksen alue viemäröitiin vuonna 1983 kuusi vuotta kaatopaikan paikan perustamisen jälkeen. Siitä huolimatta jätteenkäsittelykeskuksesta pääsee ravinteita Tiikonojaan ja Merjanlahteen
laskevaan ojaan, jotka laskevat edelleen Näsijärveen.
Kaatopaikan vesistöä kuormittava vaikutus on lisääntynyt laskuojissa 1980-luvun tasoon verrattuna. Kuormitus
näkyy erityisesti sähkönjohtavuuden sekä kloridi- ja typpipitoisuuden nousuna. Tiikonojaan kohdistunut typpikuormitus on ollut 2000-luvulla voimakkaampaa kuin
1990-luvun puolivälissä.
Vuonna 2012 typpikuormitus vastasi keskimäärin 3594
asukkaan käsittelemättömiä jätevesiä (43,1 kg/d). Typpi-
Jätehuolto
97
Taulukko 24. Kaatopaikkavesien tarkkailuohjelma
Kohde
Jätevedenpuhdistamolle johdettava vesi
Seurantatiheys
Seurantakuukaudet
4x/a
II, IV-V, VIII, X-XI
2x/a
IV-V, X-XI
2x/a
IV-V, X-XI
Pintavesitarkkailu
• 5 havaintopaikkaa
Pohjavesitarkkailu
• 11 havaintoputkea (pohjavedet)
• 10 havaintopaikkaa (kaivot) ja
• 1 porakaivo
Taulukko 25. Tarastenjärven kaatopaikka-alueen aiheuttama kokonaiskuormitus vuonna 2012
Kuormitus
Kokonaiskuormituksesta viemäriin, josta Viinikanlahden
jätevedenpuhdistamon kautta
Pyhäjärveen
Kokonaiskuormituksesta alueelta laskeviin ojiin, josta edelleen
Näsijärveen
Kokonaistyppi
Kokonaisfosfori
60 %
96,2 %
15 772 kg/a
70 kg/a
40 %
3,8 %
18 371 kg/a
69 kg/a
Kuva 41. Typpikuormitus Tiikonojan kautta 1995-2012 havaintoajankohtien
keskiarvona.
kuormitus oli jakson suurin. Merkittävää raskasmetallikuormitusta tai hygieenistä likaantumista ei ojavesissä
ole todettu. Vaikutukset pohjaveteen ovat rajoittuneet
keskuksen läheisyyteen. Jätteenkäsittelykeskus ei sijaitse vedenhankinnan kannalta merkittävällä pohjavesialueella. Keskuksesta 0,9–1,9 km etäisyydellä sijaitsevissa
näytteenottokaivoissa ei ole havaittu selkeitä jätteenkäsittelykeskuksen vaikutuksia. Sen sijaan lähempänä
olevalla alueella kaatopaikan vaikutuksia on näkyvissä.
Jätehuollon tulevaisuus
Jätehuollon tulevaisuuden kannalta suurin lähivuosien
projekti on Tammervoiman jätteenpolttolaitos. Laitos
todennäköisesti vähentää kaatopaikalle loppusijoitettavan jätteen määrää merkittävästikin. Toisaalta nähtäväk-
si jää, näkyykö tieto polttomahdollisuudesta esimerkiksi
kansalaisten vähentyneenä jätteiden lajitteluna.
Lähitulevaisuudessa hyötyjätteiden määrä jatkanee
kasvuaan, mutta niiden tilastointi jatkuu ongelmallisena,
sillä esim. paperinkeräystä harjoittavat yksityiset toimijat eivät halua julkaista yksityiskohtaisia tilastoja toiminnastaan liikesalaisuussyistä. Materiaali- ja pakkaustekniikan kehitys voivat edelleen lisätä hyötyjätteen määriä
ja vähentää vaarallisten jätteiden määrää.
Lähteet:
• Oravainen R: Vuosiyhteenveto Tarastenjärven kaatopaikan kuormitus- ja vesistötarkkailusta 2012. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 2013.
• Pirkanmaan Jätehuolto Oy. Vuosikertomukset 1994–2012. http://
www.pirkanmaan-jatehuolto.fi/
TAMPEREEN KAUPUNKI

Ympäristön tila Tampereella 2014 -raportti

Transcription

Similar documents

Yleiskaavoitusohjelma vuosille 2015-2016

PDF-lomake - Sotkamon kunta

Hannu Silvennoinen Kokemuksia ja esimerkkejä in situ

Silmänkannon yritysalueen asemakaava

nurmi-Sorilan keSkuSTan ideaSuunniTelma Ja kaaVarunko

Hulekivi 100 - ESITE (PDF)

jätevesien käsittelyohje vesihuoltolaitosten

VALKEAKOSKEN KAUPUNKI SELVITYS