KYRONJOEN NAHKIAS- JA VAELLUSKALA KANTOJEN TILA

VESIHALLITUS—NATIONAL BOARD OF WATERS, FINLAND
Tiedotus
Report
ERKKI IKONEN, HEIKKI AUVINEN, EERO KUITflNEN JA HANS HÄSTBACKA
KYRONJOEN NAHKIAS- JA VAELLUSKALA
KANTOJEN TILA
MARKKU PURSIAINEN. TEUVO JÄRVENPÄÄ, KAI WESTMAN, JUHA TIKKA,
EERO KUITflNEN JA JARMO LOUHIMO
KYRONJOEN VESISTOALUEEN RAPUKANTOJEN TILA
JA NYKYISET RAVUNTUOTANTOEDELLYTYKSET
TEUVO JÄRVENPÄÄ JA EIRA RAILO
KYRÖNJOESSA VUOSINA 1981 JA 1982 SUMPUTET
TUJEN RAPUJEN FYSIOLOGISESTA TILASTA
HELSINKI 1984
247 A
Tekijät ovat vastuussa julkaisun sisällöstä, eikä siihen voida vedota vesihallituksen virallisena kannanottona.
VESIHALLITUKSEN TIEDOTUKSIA koskevat tilaukset: Valtion painatuskeskus PL 516, 00101 Helsinki,
puh. (90) 53901 1/julkaisutilaukset
ISBN 951-46-8148-7
ISSN 0355-0745
“
Erkki Ikonen, Heikki Auvinen,
Hans Hästbacka
Eero Kuittinen ja
KYRNJOEN NAHKIAIS- JA VAELLUSKALAKANTOJEN TILA
v
KYRNJOEN NÄHKIÄIS- JA VAELLUSKÄLÄKANTOJEN TILA
SISÄLLYSLUETTELO
JOHDÄNTO
1
2
TUTKIMUSALUE
2
3
VAELLUSKÄLOJEN JA NAHKIÄISEN BIOLOGIÄ
Lohi
3.1
2
2
3.2
3.3
3.4
3.5
3
3
3
3
4
5
6
TUTKIMUSMENETELMT
4.1
Kalastustiedustelu
4.2
NaNciaisen kirjanpitopyynti
4.3
Nahkiaisen toukkatutkimukset
4.4
Nahkiaisen ja sijan mereen vaeltavien
poikasten pyynti
4.5
Nahkiaisen merkintä
4
4
5
5
TULOKSET
5.1
Kalastustiedustelu
5.11
Vaelluskalat ennen 1960-lukua
5.12
Nykyiset vaelluskalat
5.2
Nahkiaisen toukkatutkimukset
5.3
Nahkiaisen kirjanpitopyynti
5.4
Nahkiaisen ja siian mereen vaeltavien
poikasten pyynti
5.5
Nahkiaisen merkintä
11
11
15
17
20
22
2
25
TÄRKÄSTELU
26
6.1
6.2
7
Meritaimen
Vaellussiika
Ankerias
Nahkiainen
Kyrönjoen vaelluskalakantojen tila
Vaelluskalakantojen elvyttämismahdollisuu
det Kyrönjoessa
6.21
Kyrönjoen vaelluskalojen elinympäris
tön parantamiseksi tarvittavia toimen
piteitä
6.22
Kyrönjoen vaelluskalakantojen
parantaminen
TIIVISTELMÄ.
KIRJALLISUUS
9
9
26
28
28
28
29
-
1
JOHDANTO
Vaelluskalajokia Suomen alueelta Itämereen laskevista joista
on ollut ainakin 60 (Hurme 1961, 1962, 1966a, Mäkinen 1972,
1974, Christensen & Johansson 1975, Toivonen
Sjöblom
ym.
& Ikonen 1978, Christensen & Larsson 1979, Lehtonen & Hildn
1981, Iko
ym.
ym.
1979, 1980, Hildn
1980, Tuunainen
Voimalaitosten rakentamisen vuoksi ovat vaellus
nen 1982).
Tärkeim
kalakannat tuhoutuneet suurista vaelluskalajoista.
mät vaelluskalat ovat olleet lohi (Salmo salar L.), meritaimen
(Salmo trutta m. trutta L.), vaellussiika (Coregonus lavaretus
Lohi on li
L. s. str) ja nahkiainen (Lampetra fiuviatilis).
sääntynyt 18 joessa Kyrönjoki mukaan lukien (Christensen &
Ihmisen luonnontilaa muuttaneiden toimenpiteiden
Larsson 1979).
lisääntyy enää Tornionjoessa ja Simojoessa.
lohi
seurauksena
niiden 47 joen joukossa, joissa meritaimen
ollut
on
Kyrönjoki
1962, Christensen & Johansson 1975,
(Hurme
on lisääntynyt
Tällä hetkellä Kyrön
Ikonen 1982)
1978,
Toivonen & Ikonen
samalla tavoin
meritaimenjokena
pidetä
jokea ei kuitenkaan
Summan—
Lapväärtin—Isojokea,
Lestijokea,
kuin Tornionjokea,
poikastuotan—
on
havaittavissa
joissa
jokea ja Urpalanjokea,
Vaelliussiika on lisääntynyt aina
toa ja selvä kutuvaellus.
laskevassa joessa (Hurme
Itämereen
kin 30 Suomen alueelta
Ikonen
1982). Nykyisin useissa
1981,
Hildn ym.
1966a,
joissa kannat ovat tuhoutuneet tai voimakkaasti heikentyneet
ihmisen aiheuttamien luonnontilan muutosten seurauksena (Iko
nen 1982).
-
Suuri osa vaelluskalajoista on ollut myös nahkiaisjokia. Ny
1980).
ym.
kyisin nahkiaista pyydetään 28 joessa (Tuunainen
kuulua
Nahkiainen on saattanut esiintyä ja saattaa vieläkin
monien jokien eläimistöön, joita ei tässä laskelmassa ole mu
Tietoja näistä kannoista ei ole käytettävissä, koska
kana.
An
joista puuttuu nahkiaisen pyyntiperinne (Ikonen 1982).
pit
Jokia
kerias (Änguilla anguilla L.) on myös vaelluskala.
Varsinkin
kin se vaeltaa sisävesiin syönnösvaelluksellaan.
suuret reittivedet ovat olleet tärkeitä ankeriaan syönnös
Vähäjärvisyydestään johtuen Kyrön—
alueita (Ikonen 1982).
joki ei ilmeisesti ole ollut erityisen hyvä ankerias—
Voimalaitosten rakentaminen suuriin vaelluskalajokiin
vesi.
Voimalaitosten, perkaus
on tuhonnut niiden vaelluskalakannat.
ten, ruoppausten ja ojitusten sekä veden likaantumisen seu
rauksena vaelluskalakannat ovat tuhoutuneet tai heikentyneet
Kyrönjoella
pienemmistä vaelluskalajoista (Ikonen 1982).
vesistöä muuttavia töitä on tehty jo 1700—luvulta alkaen.
Tämän vuosisadan alkupuolella rakennettiin jokeen vesivoimalai—
Laajamittaisia vesistötöitä tehtiin 1950-luvulta al
toksia.
niiden laajuus on ollut suurimmillaan.
1970-luvulla
ja
kaen
Tämä raportti koskee selvityksen vaelluskala- ja nahkiais
osaa, jossa pyritään kartoittamaan Kyrönjoen vaelluskala- ja
nahkiaiskantojen nykytilaa sekä tarkastelemaan joen vaellus
kalojen ja nahkiaisen poikastuotantomahdollisuuksia.
2
2
TUTKIMUSÄLUE
Kyrönjoen vesistöaluetta on tarkasteltu vaelluskalojen ja
Vaelluskaloil
nahkiaisen esiintymisaluetta silmällä pitäen.
le ankeriasta lukuunottamatta joki on lisääntymisalue ja
Vaelluskalojen poikastuo—
syönnösvaellus tapahtuu meressä.
Täten koskien
tanto tapahtuu pääasiassa joen koskipaikoissa.
merkitys vaelluskantojen olemassaololle on ensiarvoisen tärkeä.
Kyrönjoen vesistöalueen kuvaus on esitetty Pursiaisen ym. (1983)
Vääriskoski (1982)
rapuun liittyvien selvitysten yhteydessä.
on esittänyt myös kuvauksen Kyrönjoesta kalojen elinympäris
t ön ä.
Kyrönjoen tutkimusten vertailualueeksi valittiin Lapväärtin
Vertailualueella oli tarkoituksena pääasiassa tut
Isojoki.
kia nahkiaisen toukkanäytteiden ottomenetelmiä sekä nahkiais
saaliskirjanpitoa.
Lapväärtin-Isojoki valittiin vertailu—
alueeksi, koska tällä joella tiedettiin olevan kaupallista
naNciaisen pyyntiä.
Lapväärtin-Isojoki laskee Selkämereen
Joen luonnon
noin 10 km Kristiiinankaupunqin eteläpuolella.
olosuhteille on tyypillistä latvaosien laajat pohjavesiesiin
Vesistöalueen pinta-ala on 1112 km2, mikä on noin vii
tymät.
Lapväärtin—Iso
desosa Kyrönjoen vesistöalueen pinta-alasta.
joen veden laatu on runsaiden pohjavesimäärien vuoksi luontai—
sesti melko hyvä.
Kahden sivujoen (Kärjenjoki ja Karijoki)
Happamuuden vaihte
kohkeahkot.
BHX7-arvot
alapuolella ovat
on puoles
Kyrönjoki
joissa.
lut ovat pienempiä kuin muissa
ruskeaveti—
sen
kuormittama
taan maatalousvaltainen haja—asutuk
hteet
on
luonnonolosu
n
nen vesistö, joka kuitenkin yläjuoksultaa
yleisluoki
Vesien
käytön
huomioon ottaen suhteellisen hyvä.
tuksen mukaan Lapväärtin-Isojoki kuuluu luokkaan 2 (tyydyttävä),
Kyrönjoki kuuluu pääosiltaan
suuosat luokkaan 3 (välttävä).
Vaelluskalajokena
luokkaan 4 (huono) (Vesihallitus 1978b).
Lapväärtin—Isojoki on tunnettu nimenomaan meritaimenjokena.
3
3.1
VAELLUSKALOJEN
31 OLO G IÄ
JA
NÄHKIÄISEN
LOHI
Kutuaika
Lohi nousee jokeen kutemaan alkukesästä lähtien.
Mäti lasketaan koskialueen soraikkoon.
on lokakuussa.
Poikaset kuoriutuvat keväällä ja levittäytyvät kosken eri
Poikaset viettävät kos
osiin löytämiinsä suojapaikkoihin.
3, pohjoisessa
1
(etelässä
vuotta
kolme
kessa keskimäärin
set vaeltavat
vaelluspoika
jälkeen
isen
Smolttiutum
2
5).
keskipituus
sen
Vaelluspoika
aikana.
mereen touko-kesäkuun
meressä
lus
Syönnösvael
cm.
15
Simojoessa on ollut runsas
kudulle
palaavat
lohet
jälkeen
kestää 1
3 vuotta, minkä
syntymäkoskeensa.
—
—
-
3
3.2
MERITÄIMEN
Meritaimenen biologia muistuttaa paljolti lohen biologiaa.
Meritaimenen lisääntymisalueet ovat usein pääuoman lisäksi
joen sivuhaaroissa tai latvaosissa toisin kuin lohen, jonka
Meritaimen
lisääntymisalueet ovat tavallisesti pääuomassa.
Meritaimenen
suosii hidasvirtaisempia paikkoja kuin lohi.
poikaset saattavat viettää joessa useita vuosia ennen mereen
Vaelluspoikaskoko vaihtelee ja on yleensä suu
vaeltamista.
Vaellus mereen tapahtuu pääasiassa ke
rempi kuin lohella.
Meritaimenen syönnösvaellus
väällä mutta myös pitkin kesää.
Merkintöjen perusteella on
ei ulotu niin kauas kuin lohen.
suurempi osa taimenista
alueella
Pohjanlahden
että
havaittu,
Kutunousua jokeen
vaeltaa pohjoista kohti kuin etelään.
on enemmän
nousijoita
kesää,
mutta
syksyllä
tapahtuu pitkin
kuin muina aikoina.
3.3
VÄELLUSSIIKÄ
Vaellussjjka tulee kutuvaelluksellaan syntymäjokensa suu—
alueelle heinäkuusta lähtien.
Varsinainen nousu jokeen ta
pahtuu syyskuussa.
Siika kutee loka-marraskuussa koski— ja
virtapaikoissa.
Poikaset kuoriutuvat huhti-toukokuun vaih
teessa ja vaeltavat pian kuoriutumisen jälkeen mereen. Syön—
nösvaellus meressä kestää 4
6 vuotta, minkä jälkeen kalat
aloittavat kutuvaelluksensa.
-
3.4
ÄNKERIAS
Änkerias kutee Atlantin länsiosassa Sargassomeressä. Poikaset
ajelehtivat Golf—virran mukana Euroopan rannikolle ja Itämereen
ja nousevat jokia pitkin sisävesistöihin.
Syönnösvaellus tapah
tuli makeassa vedessä, siis päinvastoin kuin muilla vaelluskaloil
la.
Sukukypsyyden saavutettuaan ankeriaat aloittavat kutuvaelluk—
sensa alas jokea mereen ja kohti Sargassomerta.
3.5
NÄHKIÄINEN
Nahkiaisen kutuvaellus jokeen alkaa elokuussa ja jatkuu aina
kin keskitalveen saakka mahdollisesti vuoden vaihteen ylikin.
Pyynnin perusteella nousu tapahtuu voimakkaimmin syys—, lokaym.
1980, Sjöberg 1980,
ja osin marraskuussa (Tuunainen
Ko. julkaisut käsittelevät mm. Pyhäjokea ja
Tuikkala 1971).
Ruotsin Rickleåta, joka sijaitsee Kokkolaa vastapäätä.
Kutu alkaa keväällä6 kun veden lämpötila kohoaa n. 1O°C (Sjö
14 C (Tuikkala 1971), koskissa ja
berg 1980), 12
Mätitiheydet voi
välittömästi koskien alla hiekkapohjalle.
vat olla useita tuhansia mätimunia neliömetriä kohti riippuen
14 päivän
Munista 10
sopivien kutupohjien laajuudesta.
kuluttua kuoriutuvat toukat ovat alle 10 mm:n mittaisia. Pien
—
-
4
36 mm) määrät vaihtelevat muutamasta kymme
ten toukkien (8
nestä tuhanteen, pariin tuhanteen yksilöön neliömetriä kohti
kutualueilla, joilla ja joiden läheisyydessä toukat pohjaan
Ilmei
kaivautunejna ovat ensimmäisen kesän fTuikkala 1971).
sesti passiivisesti virtauksen mukana ne syksyllä ja seuraa
vana kesänä siirtyvät ja kaivautuvat runsaasti orgaanista
ainesta sisältävään hienojakoiseen pohjamateriaaliin
Runsaimmin toukkia on syvyysalueel
(Hardisty ja Potter 1971).
50 cm (Tuikkala 1971, Valtonen 1980).
Luotettavaa ku
la 0
vausta toukkien siirtymisestä vedenkorkeuden vaihteluiden mu
kaan ei ole tehty, mutta erityisesti kevättulvan aikana tapah
tuu liikkumista (Valtonen 1982).
-
-
Toukkien muDdonvaihdos tapahtuu viimeisen joessa vietetyn ke
Seuraavana keväänä ne laskeutuvat mereen, jolloin
sän lopulla.
ym.
130 mm (Tuunainen
1980, Sjöberg
niiden pituus on 90
Sjöbergin (1980) mukaan vaellus alkaa Rickleåssa maa
1980).
liskuun puolivälissä ja jatkuu toukokuun jälkipuoliskolle
Kymi— ja Kokemäenjoesta on saatu siian poikaspyynnin
saakka.
yhteydessä alas laskeutuvia nahkiaisia huhtikuun lopulla ja
toukokuun alussa (Ikonen, julkaisematonta aineistoa)
-
6 vuotta (Sjöberg 1980, Kainua
Joessa vietetty aika kestää 4
a
yleensäkin on vähän tietoa,
Merivaiheest
ja Valtonen 1980).
2
3 vuotta
pääosin
vuotta,
4
1
mutta sen kesto on
Tuikkala
1971).
1971,
Potter
ja
(Äbakumov ref. Hardisty
-
-
—
4.
4.1
TUTKIMUSMENETELMiT
KÄLÄSTUSTIEDUSTELU
Vaelluskalojen sekä nahkiaisen pyynnin ja nousun sekä samalla
muidenkin lajien kalastuksen taustatiedoiksi haastateltiin
kalastavista
40 henkilöä Kyrönjoen pääuomassa
syksyllä 1980
Kyseisellä
.
Koskenkorva
ruokakunnista alueelta jokisuu
jokiosuudella kalastavien henkilöiden lukumäärä ei ole tiedos
Haastateltujen määrä ei liene kovin kattava, mikä on syy
sa.
Saalismäärien suhteen
tä huomioida tuloksia tarkasteltaessa.
huomio kiinnitettiin vuosiin 1979 ja 1980, koska ne ovat par
Aikaisemmilta vuosilta selvitettiin kalas
haiten muistissa.
tuksen yleisiä piirteitä.
—
Kalastuksenhoitomaksuja suoritettiin Kyrönjoen vesistöaluee—
seen rajoittuvissa kunnissa rannikkokuntia lukuunottamatta
Muissa kunnissa
1971 keskimäärin 2 000 kpl.
vuosina 1970
luvan lunastaneita ja ko. alueella kalastaneita on esimerkik
si Seinäjärven kalastuskunnan alueella runsaat sata henkilöä.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemän valtakunnal
lisen kalastustiedustelun perusteella lunastettiin Vähänkyrön,
Isokyrön, Ylistaron, Seinäjoen, Ilmajoen ja Kurikan alueella
ns. kalastuskortteja 2714 kpl v. 1981.
-
5
4.2
NÄHKIÄISEN KIRJÄNPITOPYYNTI
Nahkiaissaaliiden ja nousun selvittämiseksi näinä kolmena
pyyntikautena piti vuorokautista saalispäiväkirjaa Kyrön—
5 ja vertailujokena olevalla Lapväärtin-Isojoella
joella 3
Tätä varten heille jaettiin lomakkeet, jot
2
3 henkilöä.
Kyrönjoella kaikki oli
ka he palauttivat pyynnin päätyttyä.
koskella ja Vähäkyrön
Voitilan
vat mertapyytäjiä Veikkolassa
yksi oli merta
heistä
ojoella
Lapväärtin-Is
Hiirikoskella.
syystä,
siitäkin
jo
pyytäjä, useampaa ei saatu kirjanpitoon
ina
Pyyntipaikko
yleisempi.
että ko. joella rysä on mertaa
llä
mertapyytäjä
ja
olivat Lappfjärds fjärden tjokisuu)
Nybroforsen, joka on ensimmäinen koski jokisuulta lähtien.
-
-
4.3
NÄHKIÄ1SEN TOUKKÄTUTKIMUKSET
Kyrönjoelta otettiin nahkiaisen lisääntymisen selvittämiseksi
näytteitä elokuussa 1980 kolmestatoista, 1981 viidestätoista ja
1982 kahdeksastatoista paikasta (kuva 1 ja taulukko 1) ja
Lapväärtin-Isojoefta syyskuun alussa 7980 seitsemäs
tä, elokuussa 1981 neljästätoista ja 1982 kahdeksastatoista
paikasta (kuva 2 ja taulukko 1).
6
r
1
/
1
) 3
1
4’
1%
‘l
16
17
NDT
1—13
N0T
ND:I
1—17
1—13, 18—22
1980—82
1981
1980 ja —82
1
/
SEI 4ÄJOKI
>
JLMA]OI<J
1
1
t
t
•“—%‘
ii
1
/
/
/
/
4-
/
4.4
0
5
10
15
20km
‘-
Kuva 1.
Kyrönjoen nahkiaisen toukkahavaintopaikat vuosina
1980—1982.
7
Taulukko
1
.
Nahkiaisen toukkahavaintopaikat
Kyrönj oki
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
17.
18.
19.
20.
21.
22.
Voitila, Roksobacken
Voitila, Lansorsund
Voitilan koski,Boskasholmenin länsipuoli
Voitilan koski. Boskasliolmenin itäpuoli
Voitilan kosken itäpuoli
Vähäkyrö, Kolkkilan koski
Vähäkyrö, Perkiönkosken länsipuoli
Vähäkyrö, Perkiönkosken itäpuoli
Vähäkyrö, Hiirikoski
Isokyrö kk., Pappilankoski
Ylistaro, Viitalan kylä, Kyyränkoski
Ylistaro, Hanhikoski, Koivulahti
Seinäjoki, Äunes
Isokyrö, Lehmäjoki
Isokyrö, Lehmäjoki
Isokyrö, Orismalanjoki, Konttarinmäen silta
Isokyrö, Orismalanjoki, Isokylä
Ilmajoki, Koskenkorvan padon alapuoli
Kurikka, Nenättömän luoma, suuosa
Kurikka, Nenättömän luoma, Sahankylä
Kurikka, Lohiluoman suuosa
Kurikka, Lohiluoma, Peräkorvenmaa
1980—82
1980—82
1980—82
1980—82
1980—82
1980—82
1980—82
1980—82
1980—82
1980—82
1980—82
1980—82
1980—82
1981
1981
1981
198]
1982
1982
1982
1982
Lapväärtin-I soj oki
1. Lapväärtti kk, Nybroforsen
2. Lapväärtti, Peruskosken alapuoli
3. Lapväärtti. Peruskosken yläpuoli
4. Dagsmark, Klemetsforsen
5. Isojoki, Ohriluoma, Tuimalankoski
6. Vanhakylä, kalanviljelylaitoksen alapuolinen
koski
7. Villamo, Vainionpää
9. Villamo, Juuttila
9. Pettukylä, Honkaniemi
10. Daqsmark, Lillån/Kärjenjoki (ensimmäinen silta)
11. Lillån/Kärjenjoki n. 2 km suusta
12. Dagsmark, Karijoki, taimitarhan silta
13. Karijoki, Peltoniemen ja Vuorimäen silta
14. Älakylä, Forsby, Heikkilänjoki
15. Vanhakylän kalanviljelylaitoksen koski
16. Möykky, Heikkilänjoki
17. Korsbäck, Kärjenjoki
18. Kärjenkoski, Kärjenjoki
4,
1980—82
1980—82
1980—82
1980—82
1980—82
1980—82
1 980—82
1981—82
1981—82
1981—82
1981—82
1981—82
1981—82
1981—82
1 982
1 982
1982
1982
—
2
+
DAGS MARK
6
17
10
18
VANHAKYLÄ
11
+
6
15
ISOJOKI
.7
J4
Kuva 2. Lapväärtin-Isojoen nahkiaisen toukkahavaintopaikat
vuosina 1980—1982.
+
LAP
VÄÄRTTI
1
12
13
16
0
NOT
NO:T
NOT
1
1
1
—
—
—
7
14
18
5
1980
1981
1982
10
15
9
Näytteet otettiin aivan rantamatalasta noin metrin syvyyteen
saakka kaivamalla lapiolla materiaalia 5
15 cm kerros eri—
ikäisille tcukille soveltuvilta pohjilta.
Nätteiden pinta—
ala arvioitiin ja se vaihteli n. 0,10
0,5 m.
Tavallisim
min se oli n. 0,25 m2.
Lapionäytteiden ottamista väitettiin
yli puolen metrin syvyydestä, koska syväitä nostettaessa poh
jamateriaalia ja sen mukana toukkia saattaa huuhtoutua.
Näytteet seulottiin pienissä erissä sisäkkäisillä seuloilla, joiden
silmäkoot olivat 5 mm ja 0,75 mm.
-
—
Kyrönjoella käytettiin v. 1980 nahkiaisen toukkien löytämisek
si myös sähkökalastuslaitetta kolmella alueella:
Voitilas
sa Boskasholmein länsipuolisessa koskessa ja sen alla, käsi
telty pinta-ala oli noin 240 m2.
Vähäkyrön Hiirikoskessa ja
sen alla,
pinta-ala noin 130 m2 ja Seinäjoella Hautalassa
(1,7 km Seinäjoen suuhaarasta alas), pinta—ala noin 130 m2.
Vuosina 1981 ja 1982 lisättiin näytteenottoa alareunastaan
suoralla, teroitetulla ja siten pohjaa leikkaavalla haavilla,
jonka havas oli 300 pm.
Tällä haluttiin täydentää ja nimen
omaan varmistaa pienimpien samana kesänä kuoriutuneiden touk—
kien löytyminen.
Haavinäytteitä otettiin muutaman kymmenen
senttimetrin syvyydestä vähän yli metrin syvyyteen saakka.
Syvimmältä näytteet otettiin haaviila em. huuhtoutumien vält
tämiseksi.
Kaikki toukat säilöttiin tekniseen alkoholiin ja pituudet mi
tatti in myöhemmin.
4.4
NÄHKIÄISEN JA SIIÄN MEREEN VÄELTAVIEN POIKÄSTEN PYYNTI
Kyrönjoesta mereen laskeutuvien nahkiaisen ja vaellussiian
poikasten toteamiseksi pidettiin joen suulla poikaspyydystä
(kuva 3).
Se oli 5.-11.5.1981 Koivulahden Oxholmassa, josta
se siirrettiin olosuhteiden vuoksi Koivulahteen maantiesillan
kohdalle 12.—15.5.1981 väliseksi ajaksi.
4.5
NÄHKIAISEN MERKINTÄ
Kyrönjokeen nousevien nahkiaisten määrää pyrittiin selvittä
mään merkintä-takaisinpyyntimenetelmällä.
Tätä tarkoitusta varten merkittiin Voitilan koskella 22.-23.10.
1981 yhteensä 444 kpl nahkiaisia muovisella nauhamerkillä. Nah
kiaiset huumattiin MS-222 nukutusaineella merkinnän ajaksi ja
laskettiin takaisin jokeen välittömästi virkoamisen jälkeen.
Syksyllä 1982 oli tarkoitus merkitä mahdollisimman suuri määrä
nahkiaisia.
Tätä varten piti paikallinen kalastaja jokisuulla
nahkiaisrysää pyynnissä syys-lokakuussa.
Saalista ei kuiten
kaan saatu, joten nahkiaisia ei voitu merkitä.
10
—
—
i•
Kuva 3.
Pyydys voidaan asettaa joes
Sijan poikaspyydys.
sa halutulle kohdalle pintaan.
Poikaspyydyksen
havas oli silmäharvuudeltaan 1 mm.
1981).
>
=
(Salojärvi ym.
virtauksen suunta.
11
5.
5. 1
TULOKSET
KÄLÄSTUSTIEDUSTELU
Kalastus Voitilan ja Koskenkorvan padon alueella on tiedustelun
haastatelluista
perusteella kotitarve— ja virkistyskalastusta;
luvulla pää
1960
ja
1950—
sulla
on yksi henkilö ollut alajuok
mattika
ö
sivuam
yksi
henkil
uvulla
taja
sekä 1950-l
ammattikalas
lasta ja
Joen alajuoksulla haastateltujen mielestä melkein kaikki kalat
Niitä on kalastettu, kun ne ovat
ovat olleet ‘tvaelluskaloja”.
Tätä tapah
kaa odottamaan.
aan
tai
kutuai
kutem
jokeen
et
nousse
on
kalojen
ja
joki
nkin,
tään
edellee
mieles
heidän
tuu
lisääntymispaikkana korvaamaton.
Kalansaalis on yleensä käytetty omassa taloudessa tai lahjoitet—
Jotkut ovat syöttäneet kalaa rehuna koti
tu osa naapureille.
mattikalastajien lisäksi kaksi hen
Pää—
ja
lle.
sivuam
eläimi
a
1950— ja 1960—luvulla myyneensä ka
luist
kertoi
tatel
kilöä liaas
laa.
Haastateltujen henkilöiden vuosien 1979 ja 1980 eri lajien
Siitä puut
keskimääräiset vuosisaalijt on koottu taulukkoon 2.
in
varsink
en,
saaliid
näiden
lu,
koska
tuvat ö.nkiminen ja uiste
tulos
n
1980
Vuode
maa.
oli
epävar
ensin mainitun, Ipuistaminen
ten osalta on huomioitava, että haastatteluajankohtana (loka
kuun lopulla) pyyntikausi oli vielä osittain kesken.
Kalastukseen osallistuu ruokakunnasta useimmissa tapauksissa
7 ja 1980
yksi henkilö (1979 kahdeksassa ruokakunnassa 2
7 henkilöä), samansuuntainen on
seitsemässä ruokakunnassa 2
tilanne ollut l950-1970-luvulla (haastateltujen ruokakuntien
osalta 1950—luvulla 18 ruokakunnasta neljässä kalastukseen osal—
4 henkilöä, 1960-luvulla 22 ruokakunnasta 6:ssa
listui 2
2
6 henkilöä ja l980—luvulla 24 ruokakunnasta seitsemässä
7 henkilöä).
2
-
—
-
—
-
&1 £3flb
-
j
±I
Sj
nIO,’
)4
OOO
O
\O
L
fO
j•OO
0
O
12
Taulukko 2. Haastateltujen henkilöiden eri kalalajien saaliit 1979 ja
1980 pyydyksittäin keskimäärin kg vuodessa.
1979
Pyydys
Pyydyksiä
käytössä
kpl (yht.
kpl)
hauki
ahven
made
lahna
särki
säyne
nahkiainen
kpl/v
Verkot
yli 40 mm
39
(56)
9,3
2,9
1,4
21,5
18,4
11,5
katiska
56
(58)
7,0
6,3
2,3
6,8
16,7
2,0
4)
5,0
—
—
rysä
1
madekoukut
(
35
(35)
7
( 7)
nahkjajsmerta
—
—
—
—
1,5
—
175,0
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
120
1980
Pyydys
Pyydyksiä
käytössä
kpl (yht.
kpl)
hauki
ahven
made
lahna
särki
säyne
Verkot:
yli 40 mm
43
(64)
5,6
4,2
1,0
17,8
10,3
6,3
katiska
61
(63)
6,9
6,8
1,3
7,3
29,0
4,0
1
( 4)
1,0
30
(30)
8
( 8)
rysä
madekoukut
nahkjaismerta
—
—
—
—
—
1,5 175,0
1,5
—
nahidainen
kpl/v
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
163
1950- ja 1960—luvulla kalastaneita haastatelluista oli 30 hen
kilöä, jotka kertoivat, että kalastuksella oli tuolloin ruoka—
1970—luvulla ja nyt 25 %:lle
kunnalle taloudellista merkitystä.
kalastuksella ei ole merkitystä taloudellisesti, mikä johtuu
“Olennaiseen merkitykseen” vaikut
saaliiden huononemisesta.
taa nyt myös virkistysaspekti, sillä 47 % kaikista haastatel
luista katsoi sen tärkeäksi vapaa-ajan käyttömuodoksi ja harras
tukseksi (taulukko 3).
,
13
Taulukko 3.
Kalastuksen merkitys ruokakunnalle,
luvut %—osuuksina
haastatelluista.
1950—luvulla
Edellytys toi
meentulolle
5x
1970—luvulla
1960—luvulla
1979
1980
4x
Olennainen mer—
k i ty s
76
56
42
41
43
Vähäinen merkitys
19
40
31
33
32
0
0
27
26
25
100
100
100
100
100
Ei merkitystä
talo ud e 11 i se s t j
X
joen alajuoksulla
(jokisuu-Veikkaala)
kysyttiin
Kalastuksen yleisten piirteiden selvittämiseksi
1980 ja
vuoteen
1950—luvulta
muutoksia
lisäksi kalansaaliifl
Kukaan ei katsonut
niihin vaikuttaneita syitä (taulukko 4).
muutoksia.
merkittäviä
tapahtuneen
saaliissa vielä 50-luvulla
ovat siika,
vähentyneet,
pelkästään
Lajit, joiden saaliit ovat
hauen,
Nahkiaisen,
kuore.
sekä
seipi
lohi ja taimen, salakka,
ovat
saaliit
kuhan
ja
säyneen
ahvenen, mateen, lahnan, särjen,
vähentyneet.
toisten mielestä lisääntyneet ja toisten mielestä
1
,,
..1
1
-
1
Kuore
Kulia
Seipi
Salakka
Säyne
Särki
—
—
1
Lahna
-
2
2
1
—
Made
Ahven
Hauki
ohiAaimen
Nahkiainen
6
1
2
3
2
5
j
7
3
4
5
3
8
4
vast,
kpl
vast,
kpl
2
1980
2
—
2
3
1
‘1
1
3
2
2
2
3
2
3
5
3
2
4
2
2
1
3
3
3
6
7
5
4
7
2
2
2
-
1
3
1
3
3
4
6
7
4
5
2
2
2
Saalis vähentynyt, ajankohta
1960—
1960—
1970—
1970—
luvun
luvun
luvun
luvun
alku
loppu
alku
loppu
vast.
vast,
vast,
vast,
kpl
kpl
kpl
kpl
-
—
2
4
4
5
3
5
2
2
1
1
2
1
1
1
2.
1.
2.
2.
2.
1.
2.
1.
2.
1.
2.
1.
2.
1.
2.
1.
2.
2.
2.
1.
Muutoksen syy:
1. veden laatu parantunut
2. huono veden laatu:
ojitukset, moppaukset
vast.
jätevedet, penkereiden
kpl
rakentaminen kalakuo
1errt
-
1980
33
3
4
5
7
4
7
2
2
1
vast,
kpl
1979
Saalis lisääntynyt, ajankohta
1960—
1960—
1970—
1970—
luvun
luvun
luvun
luvun
alku
loppu
alku
loppu
vast,
vast,
vast,
vast,
kpl
kpl
kpl
kpl
Kalalaji
1979
Kyrönjoen kalansaaliissa tapahtuneet muutokset ja niiden tärkeimmät syyt haastattelutiet
ojen
perusteella
Taulukko 4.
15
veden
Syynä saaliiden vähenemiseen haastatellut pitivät
ja
jätevesien
ruoppausten,
laadun huononemista ojitusten,
kehi
Tämä
vuoksi.
)
penkereiden rakentamisen (alajuoksulla
ja ol
tys on heidän mukaansa alkanut selvästi 1960-luvulla
ka—
ollut
on
jolloin
lut pahimmillaan valtaosan 1970-lukua,
usei
mielestä
Monien
lakuolemia ja kaloissa makuhaittoja.
Haastatelluista
den lajien saaliit ovat nyt parantuneet.
3 viime vuoden
2
62 % katsoi tämän johtuvan siitä, että
1982) ja
aikana veden laatu on parantunut (vrt. Vääriskoski
ovat
makuvirheet
kalakannat ovat elpymässä, samalla kalojen
hävinneet.
-
muutok
Viime vuosikymmeninä on pyydysten suhteen tapahtunut
hetkellä
tällä
sia. Haastateltujen käyttämä yleisin pyydys on
Vekoilla kalastavien lukumäärä on selvästi lisään
katiska.
1950—luvul
tynyt 1950— ja 1960—lukuihin verrattuna:
1960—luvulla
henkilöä,
3
a
haastatelluist
la kalasti verkoilla
Verkot
6, 1970-luvulla 8, 1979 14 ja vuonna 1980 16 henkilöä.
80 mm, vain kahdella henkilöl
ovat silmäkooltaan harvoja 40
mm:n verkko.
lä haastatelluista oli kummallakin yksi alle 40
-
pitkällä
Sijan lippoaminen on alajuoksulla loppunut, samoin
(1950- ja
sa
haastateltavis
ollut
enää
ei
siimalla kalastavia
Myös ry—
henkilö).
yksi
la
1970—luvul
60—luvulla vielä neljä,
vähentynyt
i
voimakkaast
on
sien ja madekoukkujen käyttö
50-luvulta vuoteen 1980.
ja
Yksi henkilö haastatelluista on käyttänyt nuottaa 1960ol
on
la
1970—luvul
kertasaalis
paras
70—luvulla Ilmajoella;
molemmilla
vuosisaalis
lut 350 kg lahnaa ja keskimääräinen
Vetokertoja on ollut
200 kg lahnaa.
vuosikymmenillä 80
lahnaa.
vuodessa vain muutamia ja saalis lähes yksinomaan
eikä
taloudessa
omassa
Koko saalista hän ei ole käyttänyt
jokeen.
myynyt vaan päästänyt ylimäärän takaisin
-
5.11
Vae 1 luska lat
ennen
1960- lukua
lohia
Kalastustiedustelun perusteella Kyrönjoesta on saatu
1oiiita/meriistä
ylittäv
1930-luvulla (kuva 4).Koskenkorvan padon
Lohen lisääntymisalueita
taimenista on myös havaintoja.
lä
on ollut ainakin jokisuun ja Koskenkorvan padon välisel
lohi
ja
Varsinaisesta lohenkalastuksesta
jokiosuudella.
ei ole tietoja käytettävissä. Li
Kyrönjoessa
saaliista
kalastajat
säksi haastattelussa kävi ilmi, että kaikki
eivät erota lohta taimeneta.
joita
Koskenkorvan padon ylittävistä lohista/meritaimenista,
osa
suurempi
on nähty ja saatu saaliiksi, on todennäköisesti
ollut meritaimenia kuin lohja. Tällä perusteella taimenen lisään—
tymisalue on ulottunut Koskenkorvan padon yläpuoliseen joen osaan.
Taimenen kalastuksesta ja saaliista ei ole tietoja käytettävis—
Taimenen ja lohen lisääntymisalueeksi sopivia koskia on me
sa.
ren ja Koskenkorvan padon välisellä alueella pääuomassa ollut
yli 40 ha (luvusta puuttuu mm. Ylistaron Hanhikoski, perattu
1930-luvulla) ja Koskenkorvan padon yläpuolisella alueella ai
nakin 60 ha koski—inventointitietojen perusteella (Vesihalli
tus 1980).
16
1930- JA
—60-LUVUILLA
1980
1950—LUVULLA
1960-LUVUN LOPULLA
1963
1965
1976
41
ÄHAXVRÖ
‘4
1973
7930— LUVULLA
‘1
+ ISoxyRÖ
t
‘4
4YLISTARO
J960—
\
1
195
k
1937
SEI4A]OKI
ILMAJO
t
?
1930-LUVULLA
1950-LUVULLA
1978
1979
1980
1
t
1
1
XURH(KA
$
KI
EÄSEINÄJo
+
1 JA LAS ÄRVI
/
7
7
‘4
‘4
.t I<AUHAJO
1
1
)
/
\
f=’
1
1
1—
1
1’i
L
—
0
5
10
15
20km
Kuva 4. Lohen/tairnenen saantipaikat haastattelutietojen
perusteella.
17
Haastattelutietojen mukaan vaellussiian nousualue oli meren
Vaellus on saattanut
ja Kolkkilan kosken välillä (kuva 5)
ulottua ylemmäksikin, mutta haastatteluissa se ei ilmene.
Myöhemmin siikoja on kuitenkin havaittu tämän alueen yläpuo
leltakin.
Havaintojen puuttuminen Kolkkilan yläpuolelta
saattaa johtua siitä, että siikaa pyydettiin vain Kolkkilaan
saakka.
Saaliista jokialueella ei ole tilastoja käytettävis
sä.
Haastattelun perusteella lipposaaliit olivat runsaat.
.
Änkeriashavaintoja ennen 1960—lukua ei haastatelluilla ollut.
Pyynti
Nahkiaisia on pyydetty pääasiassa Voitilan koskesta.
alueen jääminen joen alaosaan johtuu ilmeisesti siitä, ettei
Haastattelutie
pyyntiperinnettä ole ollut ylempänä joessa.
tojen perusteella Koskenkorvan padon tienoilla saakka on tavat
tu nahkiaisia (kuva 6).
On mahdollista, että nahkiaisen li
sääntymistä on tapahtunut Koskenkorvalla saakka, ehkä ylempä
näkin.
Havaintojen mukaan lohi ja taimen ovat kyenneet nouse
Havain
maan Koskenkorvalle 1950-luvulla rakennetun padon yli.
toja nahkiaisen noususta ei ole, mutta on täysin mahdollista,
että myös nahkiainen on kyennyt nousemaan tämän padon yläpuo
liseen joen osaan.
Varhaisempia saalistietoja Kyrönjoen nahki—
aisesta ei ole käytettävissä.
Hurmeen t1966b) mukaan kuitenkin
yhden kalastajan saalis Voitilan koskesta v. 1960 oli 10 000
nahkiaista marraskuun puoliväliin mennessä.
Tällä perusteella
Kyrönjoen nahkiaissaaliit ovat saattaneet olla kymmeniä tuhan
sia yksilöitä vuodessa.
5.12
Nykyiset
vaellusk alat
Lohi ei enää lisäänny Kyrönjoessa.
Haastattelun mukaan lohja
on saatu kuitenkin vielä 1970-luvulla joesta.
Kysymyksessä
lienevät olleet joko väärään jokeen nousseet harhailijat tai
sitten kalastajat ovat erehtyneet luulemaan taimenta loheksi.
Mitään varsinaista loheen kohdistuvaa kalastusta ei Kyrön
joessa ole ja mahdollisesti jokeen harhautuvat lohet saadaan
muun pyynnin yhteydessä.
Meritaimenta on tavattu joesta vielä 1980—luvulla.
Havainto
ja taimenesta on läheltä Koskenkorvan patoa.
Kyrönjoessa on
jäljellä sellaisia koskia, joissa taimenen poikastuotanto on
mahdollista.
Veden laatu ajoittain saattaa kuitenkin vaikeut
taa mädin ja poikasten menestymistä.
Havaintoja poikastuotan
nosta ei kuitenkaan ole meren ja Koskenkorvan padon väliseltä
alueelta.
Jokeen nousevat taimenet saattavat olla peräisin
sivu— ja latvahaarojen purotaimenista, joista osa voi vaeltaa
mereen.
Tämä ilmiö on havaittu Lapväärtin-Isojoella (Ryhänen
On myös mahdollista, että osa kaloista on vesistöalueel
1957)
le tehdyistä taimenistutuksista peräisin.
Kurikan kalastusseu
ra on 20—vuotistoimintakertomuksen mukaan vuosina 1960-68 istut
5 750
tanut yhteensä 12 300 järvitaimenen poikasta ja 1963—66
ja
purotaimenen poikasta.
kalastuskunta
Lisäksi Kalajärven
Pitkämön kalastuksenlioitoyhtymä ovat istuttaneet 1979 ja 1980
yhteensä 850 kpl neljävuotiaita järvitaimenia (Vääriskoski
1982)
.
18
-1-
“\t)
/
1960-LUVUN ALUSSA
t%)
1975
1976
1979
1
/
1974
1980
YAHÄ)(VRÖ4
SOKYRÖ
7’
1980
4YLISTARO
1
)
SEI4ÄJOKI
1970
ILMAJOKI
1
1
+
t
t
1
1
J
KURIKKA
t
SE!NÄJOKI
1
1
1
t
1JACAS ARVI
/
1
/
Os
-
14/
4’
(1
KAUHAJOKI
OO\
/
\
j
1
[I\TS
g
0
Kuva 5.
).
)
5
¶0
15
20km
Sijan nousualue (XXXXXUUf) ja saantipaikat
haastattelutietojen perusteella.
19
1
‘I
1970
1950
-
LUVULLA
1960—LUVUN LOPULLA
1930
—
LUVULLA
1
0
Kuva 6. Nahkiaisen pyyntialue (xxXxxxxx)
haastattelutietojen perusteella.
5
10
5
20km
ja nahkiaishavainnot
20
Mereen istutetuista taimenista saattaa osa kutuvaelluksen
aikana nousta lähimpään jokeen.
Kyrönjoen mahdollisesta
meritaimenen poikastuotannosta nykyään ei voida esittää mi
tään arvioita.
Vaellussiikoi a nousee vuosittain joen alaosaan.
Tästä on
saatu tietoja sekä kalastustiedustelun että omien havain
to
jen perusteella (Hudd ffl.
1983).
Tällä hetkellä siika—
havaintoja on meren ja Hiirikosken väliseltä jokialu
eelta.
Ylempänäkin on muutamia havaintoja (kuva 5).
On toden
näköistä, että siika nousee myös ylemmäs. Vaellussiian
poi
kastuotannon suuruudesta ei ole tietoa.
Poikaspyynnillä
ei saatu alasvaeltavia siian poikasia.
Ankeriaan noususta Kyrönjokeen ei ole ainakaan viime
vuosil
ta havaintoja.
Vähäkvrön Perkiönoskesta on saatu yksi ki
1cm painoinen ankerias kesällä 1980 (Vaasan vesipiiri, kenttraportti
1980). ‘aastate1lui1la henkilöillä oli kaksi havaintoa an
keriaasta 1960- ja 1970-luvuilla (Jalasjärven kalastuskunnan
ankeriasistutus n. 960 kpl v. 1976).
Änkeriaan pyyntiin sopi
via pyydyksiä ei kuitenkaan ole käytössä.
Tiedot nahkiaisen nousumatkoista perustuivat monilla joilla
pääasiassa pyyntiin tai sitten usein alin voimalaitospato
katkaisee kulun.
Nousumatka voi olla hyvinkin pitkä. Esi
merkiksi Ruot sin Ångermanälveni ss ä (suualue noin Korsnäsin
korkeudella) on nahkiaisen pyyntipaikka 150 km:n päässä jokisuusta (Sjöberg 1980).
Kyrönjoessa ylin pyyntipaikka on Vähä
kyrön Hiirikoskessa.
Sen yläosassa oleva pato samoin kuin
Isokyrön Pappilankosken, Ylistaron Köykänkosken ja Kirkonkosken
padot eivät mataluutensa takia estä nahkiaisen nousua. Lapväär—
tin-Isojoella on mm. Peruskoskessa em. vastaava pato, jonka
nahkiaiset toukkanäytteiden perusteella ylittävät. Myös muuta
milla haastatelluilla henkilöillä oli Kyrönjoessa ko. paikkojen
yläpuolella havaintoja nahkiaisesta (kuva 6). Kyrönjoessa voivat
nahkiaiset näinollen lähes esteettä nousta aina Koskenkorvalle
saakka, jossa on edellisiä korkeampi pato.
Kuivina kausina
se voi olla kulkueste.
Nahkiaiset vaeltavat jokeen syystul
van aikaan, jolloin pato ei todennäköisesti kokonaan estä nah
kiaisen nousua padon yläpuoliselle alueelle.
5.2
NÄHKIÄISEN TOUKKÄTUTKIMUKSET
Kyrönjoen näytteistä ei vuonna 1980 löydetty yhtään nahkiai
ei myöskään sähkökalastuSlaltteella niita saa
sen toukkaa;
Ko. laitetta käytettiin lisämenetelmänä, koska sula on
tu.
suhteellisen helppoa ja nopeaa käsitellä suurehkojapiflta
Veden tummuus rajoittaa kuitenkin sen kavttokelpoi
aloja.
suutta, mistä syystä Kyrönjoesta saadut kalanytteet
ovat täysin kvalitatiivisia (taulukko 5).
21
Sähkökalastuslaitteella saadut kvalitatiiviset
kalanäytteet Kyrönjoesta v. 1980.
Taulukko 5.
Laji
kpl
Seinäjoki
Vähäkyrö
Voitila
pituusvaihtelu
cm
kpl
pituusvaihtelu
cm tai ikä
kpl
hauki
4
17,0—23,0
4
13,0—24,0
—
ahven
52
5,5—17,0
93
5,0—17,0
6
made
lahna
särki
salakka
-
-
1
—
—
—
11
-
seipi
1
kiiski
3
13,0—17,0
-
20,5
5,5—12,5
20,5
-
50
9
1—kesäisiä
13,0—20,5
80
1-kesäisiä
—
5,0—12,0
-
-
3,0
1
3,0—10,0
28
-
-
—
—
—
4,5—5,5
—
—
—
9
pituus
vaihtelu
cm
Kalat on mitattu 0,5 cm:n tarkkuudella
Ylistaron Kyyränkoskesta (näytteenottopaikka 11) saatiin vuon
Kai
na 1981 haavinäytteestä yksi 6,6 cm:n mittainen toukka.
yt
löytyn
ei
1982
a
Vuonn
kista muista paikoista tulos oli 0.
n
näyttee
oman
yhtään toukkaa lukuunottamatta Kurikan Lohulu
Molemmista saatiin yhdeksän
ottopaikkoja (No:t 21 ja 22).
11,2
toukkaa, joiden pituudet vaihtelivat rajoissa 3,7
Ulkoisten tuntomerkkien perus
cm, keskipituus oli 7,4 cm.
teella ei voi selvittää, ovatko nämä pikkunahkiaisen, nalikiai
Lajinmääritykseen
sen vai onko näissä molempien toukkia.
Tämä aineisto
on käytetty munasolujen aiheiden lukumäärää.
on kuitenkin aivan liian pieni tällaisten määritysten teke
miseksi, koska ko. lajien munasolujen aiheiden lukumäärissä
Lajinmääritykseen käytetty ruumiin
on päällekkäisyyttä.
ei ole luotettava (Hardisty 1961).
äärä
an
lukum
jaokkeidenka
omassa on kuitenkin osoitus
n
Lohulu
tymine
Toukkien menes
na pääuomaan.
verratu
a
uudest
veden laadun paremm
-
Lapväärtin-Isojoen näytteistä sensijaan saatiin ikäryhmät
kunakin kesänä kuoriutuneista seuraavana keväänä mereen
Karijoki oli toukka
vaeltaviin toukkiin (taulukko 6)
sti veden laadus
ilmeise
määrien suhteen huonointa aluetta
ta johtuen (Vesihallitus 1978b)
.
22
Toukkien lukumäärät neliömetriä kohti ovat epätarkkoja, mikä
johtuu menetelmistä ja näytemääristä ja -aloista.
Kvantita
tiivisuuteen ei tässä työssä pyrittykään, vaan tarkoituksena
oli selvittää nahkiaisen lisääntyminen Kyrönjoessa.
Vertai
lujokena oli Lapväärtin-Isojoki sen vuoksi, että voitiin näi
nä kolmena vuotena verrata lisääntymisen onnistumista yleensä
ja näytteenoton riittävyyttä em. tarkoitukseen.
Näiden tulosten perusteella näinä kolmena vuotena nahkiaisen
lisääntyminen Kyrönjoessa on estynyt.
Itse kudun onnistumi
sesta tai epäonnistumisesta, mädin elinajasta ja mahdollises
ta toukkien kuoriutumisesta ei ole tietoa.
Näytteistä seurattiin seulottaessa myös pohjaeläimiä, lähinnä
simpukoita.
Suuret simpukat (Unionidae) loppuivat jokea alas
päin mentäessä Hanhikosken (toukkahavaintopaikka no 12) jäl
keen (vrt. Koskenniemi 1981).
Muista alapuolisista nahkiai
sen toukkahavaintopaikoista pääuomassa tavattiin pallo- ja
hernesimpukoita (Spliaerium, Pisidium) lukuunottamatta näytepaikkaa numero kaksi Lansorsundissa.
5.3
NÄHKIÄISEN KIRJÄNPITOPYYNTI
Vuosien 1980 ja 1981 nahkiaissaaliit Kyrönjoella olivat hyviä,
kun taas Lapväärtin-Isojoella 1980 oli paras vuosisaalis ja
vuosien 1981 ja 1982 saaliit samansuuruiset.
Vuonna 1982 Ky—
rönjoen saalis romahti.
Keskimääräinen vuorokausisaalis yhtä
mertaa kohti oli 1980
25 nahkiaista, 1981
22 ja 1982 vain
4 nahkiajsta.
Keskimääräinen saalis pyytäjää kohti oli Kyrönjoella 1980
1 250 kpl, 1981
1 500 kpl ja 1982 vain 150 kpl, vaikka pyyn—
tivuorokausien ja pyydysten määrissä ei ole oleellisia eroja
vuosien
eri
välillä.
Verrattaessa Kyrönjoen vuosien
1980 ja 1981 yksikkösaaliita Lapväärtin-Isojoen vastaaviin
nähdään, että Kyrönjoella ko. vuosina pyytiä olisi voinut te
hostaa.
Vuotuinen kokonaissaalis on laskettu kirjanpitäjien tietojen
perusteella, kun Kyrönjoella on pyytäjiä yhteensä 7-10 ja
Tiedot kokonaissaa
15 henkilöä.
Lapväärtin-Isojoella 14
nnistä
on koottu taulukkoon 7.
liista ja kirjanpitopyy
-
Syksyn 1982 vähävetisyys aiheutti ongelmia pyynnissä ja
Tämä ei yksinomaan
todennJöisesti saaliin vähenemistä.
selitä Kyrönjoen saaliin romahtamista, koska molemmilla
Lapväärtin—
joilla vesimäärät tuolloin olivat alhaiset.
Isojoen saalismäärässä ei tapahtunut alenemista, vaan se
on pysynyt ennallaan vuoteen 1981 verrattuna.
o2)
Näytteenottopaikat 1-7
1980
8-14 1981
1 --18 1982
(kuva
)
0
18
2
1
12
3
6
3
6
3
6
1
5
0
0
5
6
6
—
02)
7
11
2
3
0
0
1
1
0
3
3
5
17
2
7
3
2
13
6
7
13
i
16
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
1
‘
1)
—
0
0
0
—
2)
—
—
0
1
3
1
1980-82
x 5,4
-
-
2,5—2,6
1,8—6,0
2,5—6,4
4,8—6,0
1,9—3,5
2,3—10,9
1,7—12,1
1980
3,4
1,1—6,2
—
12,2
3,6
—
—
1,6
1,5—6,5
1,2—6,1
1,3—4,1
2,3—5,8
—
1,3—4,8
1,2—4,8
1981
4,8
—
2,7—5,1
1,7—8,2
2,7—6,1
2,3—4,7
—
—
9,6—10,6
4,5
2,0—12,2
1,8—2,0
1,6—2,0
1,6—11,3
1,5—8,7
3,8—9,6
3,9—9,8
8,2
6,9—12,1
1982
Toukiden pituuden vaihtelurajat cml)
toukkanäytteet
1
19
11
29
13
4
43
17
29
1980
ja
16
13
42
0
0
29
46
17
25
0
0
8
4
0
25
1981
Touk)da kpl/m2
Taulukossa on yhdistetty myös haavilla saatujen toukiden
näihin sarakkeisiin
0—tulos saattaa johtua tiheän seiaian rikkoutumisesta seinämän
pohjaverkon saumasta, mitä ei seulottaessa hucttu
pituudet
0
—
—
—
-
0
0
0
0
—
—
0
3
0
1
1
5
4
0
0
0
2
1982
1981
1982
1980
1981
Toukkia näytteessä yht. kpl
Toukida näytteessä yht. kpl
Haavinäytteet
nahkiaisen
No.
Lapväärtin-Isojoen
Kaivainalla
otetut näytteet
6
Paikka
Taulukko
19
9
4
50
13
10
13
25
13
25
4
21
0
0
21
50
54
25
0
1982
ja rysäpyynti
-
—
28 700
30 800
13100—14000
13 200
14 100
3
3,7
3
3,9
2
4,3
4
1,6
.
5
3
1 syyskuu
ikkuu
118
181
marraskuu
Kuukausittain
elokuu
1 syyskuu
lokakuu
Kyräjoki
3
25
8,0
4,4
3
22
3,6
3,6
30
2
19
3,5
3.3110,6
3
3,9
2
5,0 3,3
28
546
44
381
876
362 2736
elokuu
syyskuu
Lapväärtin-Isojoki
63
734
125
12
125
elokuu
Kuukausittain
601
57
783
2291
261
mkdcuu
9982203
1
60
67
76
29
49911
292
912
181
12
2,6
7,7 10,4
30
1,7
1
4,0
2
4,5
—
—
—
—
—
—
-
—
1
—
—
—
—
—
—
-
—
2
syyskuu
171
8
86
22,2
4
17,1
1,3
Kyrönjoki
1
67
301
671
2,2
30
1,1
2,0
1
3
5
0
6
0
95
lokakuu
916 5204
62
305 1041
0 14,7 54,0
19
21
6
1,8
9,8 30,0
1,5
0
1,0
5
1,8
118
431
181
5010 7448
144
1253 1490
111
39
3,6
36
46,4 41,4
28
3,0
29,0 23,0
3
1,2
5
1,8
4
1,6
—
—
—
—
—
—
—
—
15
209
15
209
16
18
1
30
7,01
3,1 1
15
6,0
5,0
1
23
2,2
6,0
1
30
2,1
6,0
16
126
216
18
216
653
30
653
453
1
453
310
23
310
384
30
384
8,0 12,0 21,7 D0,0 13,2 12,6
216[ 126
15
216
14,0 14,4
15
2,0
2,4 0,8
1
2,8
1
6,0
1
6,010,0
1
5,0
—
—
—
—
—
—
—
—
2
171
8
86
22,2
4
17,1
1,3
1
3
5
1,8
21
19
9,8 30,0
1,5
0
6
0
95
916 5204
62
305 1041
0 14,7 54,0
6
0
1,0
1
4
2,0
5
1,8
12
16
49
78
415
80 4094 2073
26
80 1024
3,0 83,6 27,0
26
3,0 41,8 15,0
1,0
3
1,1
49
76
415
marraskuu
80 4094 2073
26
80 1024
—
1982.
marraskuu
241[
63
80
21
3,9
12
16
26
3,0 83,6 27,0
3,0 41,8 15;0 3,5
4
2,0
1
i,o1
241
63
80
3,9
21
35
1,1
3
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
110
23
37
49
7,7
2,7
1,8
3
1980 1961 1982 1980 1981 1982 1980 1981 1982 1980 1981 1982 1980 1981 1982 1980 1981 1982 1980 1981 1982 1980 1981 1982 1980 1981 1982
Kyrönjoki
2,7
15 14,5
431 1092 1143
144
7448
14
2
4,6
3,6 39,4 26,3 12,4 35,2 13,0 16,5135,0 13,7
39
7,1
3,0 12,7
3
3,7
2
3,1
1,2
1490
41,4
36
23,0
1,8
Koko pyyntikausi
Lapvöärtin•
Iso joki
saaliskirjanpitäjiä
1
1
1
Inkilökohtainen pyy—
5,7 6,4
7,6
dysmäärä keskim. kpl/vrk
k-lis keskIjrJ 2,5
2,3 2,6
kpl/pyydys
ötlvrk. ks)djn. /
31
56
75
pyytäjä
keskim. vrk—aa1is/
19,0 13,1 16,6
pyytäjä
Rokonaissaalis
579 735 1253
keskim./pyytäj ä
pyyntivuuxvkausia
31
56
75
yht.
saaliskirjanpitäjien
579 735 1253
kokonaissaalis kpl
Mertapyynti
‘
yäärä keskim. kpl/vrk
vrkalIkeskiin.
8,8 4,5 2,4 29,0
kpl/pyydys
pyyntivrk. keskim. /
60
56
90
28
pyytäjä
keskiin. vrk—saalis/
34,3 16,7 10,3 46,4
pvvtäiä
kokonaissaalis
2052 934 942 1253
keskim./pyytäjä
pyyntivuorokausia
1 179 168 179 111
yht.
1
IIkirjanpitäjien
6156 2802
kokonaissaalis kpl
184415010
j
elokuu
Lapväärtinlsojoki
—
—
10
7
7—10
10
7
Kyrönjoella vuorokautisen saaliskirjanpidon perusteella 1980
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
110
23
37
4,9
7,7
2,7
1,8
3
1980 1981 1982 1980 1981 1982 1980 1981 19821980 1981 1982 1980 1981 1982 1980 1981 1982 1980 1981 19821980 1981 198211980 1981 1982 1980 1981 1982
Kyrönjoki
—
—
12 500
8 800
10400—15000
1 000
1 400
Pyytäjiä yht.
—
Lapväärtin-Isojoella ja
Kokonaissaalis kpl
Kyrönjoki
Koko pyyntikausi
—
—
14
15
14—15
15
14
Pyytäjiä yht.
LapväärtinIsojoki
Kokonaissaalis kpl
Kokonaissaalis
Nahkiaisen pyynti ja saaliit
Lapvääin-Isojoki
saaliskirjanpitäjiä
Kerta-
1980
1981
1982
Vuusi
Taulukko 7.
t’J
25
Pitkäaikaiset tilastot eri joilta osoittavat, että nahkiais
saaliissa on suuriakin vuotuisia vaihteluita samassa joessa
Näistä nähdään, et
(Järvi 1932, Hurme 1962, Sjöberg 1980).
sattuvat
useimmiten samoi
saaliin
tä
aallonpohjat ja huiput
olevilla
joilla.
hin vuosiin hyvinkin kaukana toisistaan
Sjöbergin (1980) vertailussa ovat Ruotsin Dalälven, Ljunqan
(Kristiinankaupunkia vastapäätä) , Kemijoki ja eräs Riian
lahteen laskeva joki ja varhaisin vuosi on 1915.
Pyynnin tärkeimpänä perustana on luonnollisesti joen oma ja
lisääntyvä kanta, jossa tapahtuvat häiriöt vaikuttavat saa—
Tosin taimeneen ja lo—
liiseen ja sen määrien kehitykseen.
heen verrattuna nahkiaisen kotijokiuskollisuus näyttää ole
van vähäisempi (Valtonen 1979, Tuunainen ym. 1980), joten
muiden jokien tuotanto saattaa tasoittaa vuotuisia saalis—
määrien heilahteluja.
Syksyllä 1980 ja 1982 jokeen nousseet nahkiaiset ovat peräi
sin kudusta, joka on tapahtunut 1973
Nahkiaisen li
1975.
sääntymisestä Kyrönjoessa ei noilta vuosilta eikä sen jälkeen
kään ole tietoa.
Jos lisääntyminen 1970-luvun loppupuoliskol
la on vähentynyt tai estynyt, voi tämä olla syynä saaliin vä
henemis een.
-
Edellä olevasta käy ilmi, että kolmen vuoden jakso on liian
lyhyt aika nahkiaisen saalismäärien kehityksen ja vaihtelui
den sekä lisääntymisen seuraamiseksi.
5.4
NÄHKIÄISEN JA SIIÄN MEREEN VÄEL’TÄVIEN POIKÄSTEN PYYNTI
Poikaspyydyksellä ei saatu nahkiaisen tai vaellussiian poika—
sia.
Koska pyynti tapahtui vain yhtenä keväänä kymmenen vuo
rokauden aikana, ei tämän perusteella voi sanoa, vaeltaako Ky
Li
rönjoesta mereen vaellussiian ja nahkiaisen poikasia.
säksi oli pyydyksen hoito-ongelmia.
Koska sijan poikaset
laskeutuvat mereen samana keväänä kuin kuoriutuvat, ne ovat
pieniä ja pyydykseen joutuvien roskien ja kiintoaineksen
vuoksi vaikeasti havaittavia.
Samanlaisella pyydyksellä on saatu vaellussiian ja nahkiai—
sen mereen vaeltavia poikasia Kymi—, Kokemäen-, Simo- ja Oulu
joesta, sekä sen yläpuolisesta vesistöstä (Salojärvi ym. 1981,
RKTL, julkaisematonta aineistoa)
5.5
NÄHKIÄISEN MERKINTÄ
Merkityistä nahkiaisista (444 kpl) ei syksyllä 1981 saatu yhtään
takaisin.
pyydysmäärien
Tähän vaikuttivat sekä kalastaja- ja
vähälukuisuus Voitilan kosken yläpuolisella alueella että
pyynnin loppuminen pakkasten vuoksi loka—marraskuun vaihteessa.
26
Edellä mainituista syistä syksyllä 1982 varauduttiin merkin
tään jokisuulla.
Nahkiaisrysästä saatu saalis oli kuitenkin
syys—lokakuun aikana vain muutamia kymmeniä (vrt. kirjanpito—
pyynnin saalis), minkä vuoksi merkintää ei kannattanut tehdä.
Näin ollen merkinnän tarkoitus jäi näinä kahtena syksynä saa
vuttamatta.
6
6.1
TARKÄSTELU
KYRÖNJOEN VAELLUSKÄLÄKÄNTOJEN TILA
Kyrönjoki on entinen lohijoki.
Hurme (1961) esittää lohen
hävinneen Kyrönjoesta jokeen rakennettujen poikkipatojen
vuoksi,
Christensenin ja Johanssonin (1975) mukaan Kyrön—
joki on ollut lohijokj, josta lohi on kuitenkin hävinnyt
ennen tämän vuosisadan alkua.
Nykyisin joesta tavatut
“lohet” ovat todennäköisesti olleet meritaimenja tai ehkä
mahdollisesti muiden lohikantojen harhailijoita.
Myös meritaimenen Hurme (1961) esittää hävinneen Kyrönjoesta
poikkipatojen vuoksi.
Meritaimenta on joesta kuitenkin saa
tu jatkuvasti, ja jos meritaimeneen kohdistuvaa pyyntiä olisi
joessa, saattaisivat saaliit olla suurempiakin. Näiden meri—
taimenten alkuperästä. ei kuitenkaan ole tietoa.
Ne saatta
vat olla peräisin mereen tehdyistä taimenistutuksista tai
meritaimenen poikastuotannosta Kyrönjoessa.
Hurmeen (1961)
käsitys siitä, että poikkipadot olisivat tuonneet kannan ei
pitäne
paikkaansa, koska havaintoja on Koskenkorvan pa
don yli vaeltaneista
taimenista.
Sen sijaan voimalaitosten
vedensaannin turvaamiseksi tehdyt rakenteet, jotka ohjaavat
veden voimalaitokseen ja sieltä pois, ovat aiheuttaneet varsin
kin alivirtaamien aikana lähes koko kosken kuivumisen. Tällöin
kosken alueella olevat poikasalueet ovat menettäneet merkityk
sens.
Esimerkiksi Kylänpään padon vaikutuksesta tämä koski
jää alivirtaamakauden aikana lähes kuivaksi.
Pitkämön al
taan rakentamisen vaikutuksesta ovat tällä jokiosalla olleet
kosket tuhoutuneet.
Niiden tiedetään olleen meritaimenen
toaluetta.
poikastuotan
Vesihallituksen koski-inventointi
tietojen (1980) perusteella Kyönjoen vesistön koskipinta—ala
on ollut vähintään 100 ha.
iionien koskien osalta tiedot kui
tenkin puuttuvat.
Karlström (1977) on arvioinut Ruotsin
Rickleå—joen meritaimenen vaelluspoikastuotannoksi 162
858
kpl/ha/v.
Toivosen (1974) mukaan Kemijoen arvioitu meritai
menen poikastuotanto on ollut 200 kpl/ha/v.
Vertaamalla
Kyrönjokea Karlströmin (1977) tutkimaan Rickleå—jokeen
saatai
siin Kyrönjoen taimenen vaelluspoikastuotannoksi 16 200
85 800.
Toivosen (1974) Kemijoen laskelman mukaan Kyrönjoen
vaelluspoikastuotanto olisi saattanut ennen olla 20 000 kpl.
Hurme (1961) kuitenkin toteaa, että Kyrönjoen menetetty poi
kastuotanto voidaan kompensoida istuttamalla jokeen 50 000
100 000 vaelluspoikasta.
Kansainvälisen merentutkimusneuvos—
ton Itämeren lohen arviointityöryhmässä (Baltic Salmon
Ässessment Workinq Group) arvostetaan villi lohen vaelluspoika—
-
—
-
27
Jos taimenelle käy
nen kahden viljellyn poikasen arvoiseksi.
en
(1961)
esittämä kompen
ta,
olisi
Hurme
tetään samaa suhdet
n perus
a
tuloste
ömin
kuin Karlstr
saatiotarve samaa luokka
ta.
poikas
170 000 vaellus
teella laskettu 32 000
—
Kyrönjoen ko. 100 koskihehtaarjsta on voimalaistos- ym. rakenta
misen ja säännöstelyn myötä tuhottu yli puolet. Kuitenkin joes
sa on vielä Ylistaron alueelta alaspäin ja joen yläosassa sekä
sivujoissa jäljellä koskia, jotka sopisivat lohen ja taimenen
Rakentamis— ja maan
lisääntymis- ja poikastuotantoalueiksi.
kuivatustoimenpiteiden aiheuttamat vedenlaadun muutokset
(lähinnä pH) ja virtaamamuutokset ovat kuitenkin esteenä monien
alueiden vaelluskalojen poikastuotannolle.
Vaellussiikakannan säilyminen muita vaelluskaloja paremmin Ky—
rönjoessa johtunee osittain siitä, että vaellussiika on riippu
vainen joesta vain syksystä kevääseen kun taas muut vaelluska
lat viettävät mätinä ja poikasina joessa 2
7 v.
Tällä siian
lyhyemmällä jokivaiheella veden letaaliarvot eivät ehkä osu
kaikkiin vuosiluokkiin, kun taas pitkään joessa elävät muut
vaelluskalat joutuvat varmemmin alttiiksi huonolle veden laa—
dulle sen vaihdellessa eri vuosina.
-
Nahkiaiskannassa aiheutuu menetyksiä huonon vedenlaadun aika
ajoin esiintyessä joessa.
Jokeen noussut nalikiainen viettää
pH:n
syksyn ja talven joessa ja se kutee vasta kesäkuussa.
alenemat on havaittu useimmiten juuri tulvan lasidessa syksyl
lä, talvella ja keväällä.
Tämä saattaa aiheuttaa useina vuosi
na jo kutemaan nousseiden nahkiaisten tuhoutumisen.
Havainto
ja joesta kuolleina tavatuista nahkiaisista on myös tehty. Nah
kiaisen toukat viettävät noin viisi vuotta joessa, jolloin ne
ovat pitkän ajan alttiina huonon vedenlaadun vaikutuksille.
Heikko veden laatu on tuhcisaa nahkiaisille ilmeisesti molem
missa vaiheissa, koska kutualueilta ei ole löydetty 0-vuotiaita
toukkia eikä joesta muitakaan toukkia lukuunottamatta Ylistaron
Kyyrönkoskea ja Kurikan Lohiluomaa.
Vertailualueella Lapväär
ista
ojoella
ta
on löydetty kaiken ikäisiä
tin—Is
vastaav
paikois
a.
isen
joen
toukki
Kyrön
naNcia
kutuvaellus on lisäksi ollut
mpi
lla,
lukuise
kuin Isojo
mikä on erikoista, koska joes—
runsas
a.
yt
ole
ta ei
toukki
löytyn
Nahkiaisen nousu selittyy osin sil
inen
lä, ettei nahkia
liene niin kotijokiuskollinen kuin muut
kalat,
vaan se nousee myös muihin kuin syntymäjokeensa
vaellus
ym.
1980).
(Valtcnen 1979, Tuunainen
Joen al&osalla, joka on yleensä nahkiaisen tärkeintä lisäänty
misaluetta, Kyrönjoessa on runsaasti toukille sopivia koski—
ja suvantojaksoja Voitilasta Hanhikoskelle saakka. Koskis—
sa on myös kutualustoiksi sopivia hiekkapohjia toukkanäytteiden
oton perusteella ja Koskenniemen (1981) mukaan.
Kun Kyrönjo—
keen nousee nahkiaisia, niiden lisääntyminen on näinollen mah
dollista, jos veden laatu ei viime vuosista huonone. Seuran
ta vaatisi jaitkuvatoimisia esimerkiksi pH:ta mittaavia lait
teita, koska ääriolosuhteet ja niiden kesto on ratkaiseva
eliöiden menestymiselle.
Lisäksi
nykyiselläänkin säännös
telystä johtuvat vedenkorkeuden vaihtelut ovat Hanhikoskelta
alaspäin vähäiset, mikä on nahkiaisen lisääntymisen kannalta
tärkeää, sillä runsaimmin toukkia on syvyysalyeella 0
50 cm
(Tuikkala 1971, Valtonen 1980).
—
28
6.2
6.21
VÄELLUSKÄLAKÄNTOJEN ELVYTTÄMISMÄHDOLLI SUUDET KYRÖNJOESSA
Kyrönjoen
vaelluskaloj en
elinympä
r i s t ön parantamiseksi tarvittavia
toimenpiteitä
Vedenlaadun parantaminen ennenkaikkea pH:n suhteen on ensiarvoi
sen tärke.
Happamien vesien pääsy jokeen suurina annoksina,
kuten nyt on laita tulvien laskun aikana, olisi kaikin voitaym keinoin estettäiä.
Voimalaitosten vedenjuoksutuksia olisi muutettava siten, että
virtaavaa vettä on kaikkina vuoden— ja vuorokaudenaikojna kos—
kissa.
Patojen ja virtauksia ohjaavien rakenteiden vaikutusta
olisi muutettava siten, että koskialueet olisivat mahdollisim
man laajalti jatkuvan virtaavan veden aluetta.
Näissä tapauk
sissa usein tulevat kysymykseen suisteiden vaikutuksen muutta
minen ja patojen poisto tai virtausaukkojen uudelleen sijoitta
minen patoihin.
Myös perattujen koskien kiveäminen tulisi ky
symykseen.
Patojen yläpuolisilla alueilla sijaitseville poikastuotanto—
alueille on merestä nouseville kutukaloille turvattava pääsy
muuttamalla patojen rakennetta tai rakentamalla patoihin kalan
kulkuun soveltuvat kalatiet, joiden tulisi toimia myös ali
virtaamien aikana.
6.22
K yr ön joen
vae 11 u s kala k anto
parantaminen
j
en
Poikastuotantoalueiksi soveltuville koskialueille voidaan teh
dä meritaimenen jokipoikasistutuksia (0-1 v ikäisiä)
Esimer
kiksi Yliutaron koskialueella menestyvät ravut, joten on mah
dollista, että myös taimenen poikaset tulevat siellä toimeen.Jos
ympäristötekijät koskialueilla tarjoavat elinmahdoliisuuden taimenen poikasille, vaeltavat ne vaelluskoon saavutettuaan
mereen ja kutuvaelluksella palaavat takaisin siihen joen osaan
Meritaimenen jokipoikasistutuksia
josta ne ovat lähteneet.
Vantaanjoessa,
joka
on verraten likaantunut vesistö.
on tehty
poikaset
ovat
eläneet
yli yhden kalenterivuoden koskiTäällä
alueilla ja varhaisemmista istutuksista peräisin olevia tai
inenia on jo todennäköisesti vaeltanut mereen.
.
Meritaimenen ja ehkä myös lohen kutuvaelluksen aikaansaamiseksi
Kyrönjokeen tai jokisuuhun voidaan istuttaa myös
vaellus—
poikasia.
Istutuksessa poikaset leimautuvat jokeen, ja palaa
Tällä tavalla on esim. melko
vat siihen kutuvaelluksen aikana.
nou
pahoin likaantuneeseen Kymijokeen saatu lohi ja meritaimensemaan siinä määrin, että näiden lajien mädinhankinta Kymijoki
suusta on mahdollista.
Vantaanjoessa kokeiltiin myös meritaimenen mädin haudontaa
Mäti säilyi elossa ja poikasia kasvatettiin kuo—
jokivedellä.
riutumista seuraavan kesän puoleenvliin.
Kyrönjoen koskialueilla on jäljellä sellaisia alueita, joilla
Jos veden laatu ja kalojen kannalta
taimen voisi jopa kutea.
sopimattomat veden juoksutukset eivät ole esteenä, ei ole mahdo—
29
tonta, etteikö Kyrönjoki voisi tuottaa myös joessa syntyneitä
vaelluspoikasia.
Vaellussiikakannan vahvistamiseksi on mahdollista järjestää
mädinhankintapyynti Kyrönjoen alaosalla ja kasvattaa mädis—
tä saadut poikaset kesänvanhoiksi sekä istuttaa sen jälkeen
Istutetut poikaset leimautu—
joen alaosalle tai jokisuuhun.
vat jokeen ja palaavat kutuvaelluksellaan takaisin.
Ankeriasistutusten on todettu antavan hyviä tuloksia Puolan
Mi
kuormitetuissa sisävesissä (Bartel, suuli. tiedonanto).
käli kalatautimääritykset eivät estä, voisi myös Kyrönjokeen
sellaisille alueille, missä ei ole rapuja, istuttaa myös an—
keriasta.
7
TIIVISTELM
Vaelluskaloista ovat Kyrönjoessa lisääntyneet ennen ihmisen
jokiluontoa muuttaneita toimenpiteitä lohi, meritaimen, vael
Ainoastaan kahden viimeksi mainitun
lussiika ja nahkiainen.
lajin pyynti on enää tällä hetkellä kaupallisesti kannattavaa.
Meritaimenta saadaan myös vuosittain muun pyynnin yhteydessä.
Joen patoamisen, veden juoksutuksen säännöstelyn ja rakentamis—
toimenpiteiden sekä maankuivatuksen aihettaman veden laadun
heikkenemisen johdosta vaelluskalojen poikastuotanto on loppu
Vertailualueella Lapväärtin
nut tai alentunut voimakkaasti.
Isojoella, jossa on myös tehty joen luonnontilaa muuttaneita
toimenpiteitä, on kuitenkin vielä meritaimenen poikastuotan—
Tämän tuotannon sekä istutustoiminnan ansiosta joesta
toa.
Nahkiaisen touk—
saadaan vuosittain muutama sata meritaimenta.
kia tavattiin Lapväärtin-Isojoesta kaikilta tutkituilta alueil
Ehkä
ta ja nahkiaisia pyydetään sekä rysillä että merroilla.
eniten Kyrönjoen veden sopivuutta vaelluskaloille vähentävät
vuosittain tapahtuvat pH:n alenemat.
Tämä saattaa olla syynä
Pa
mm. siihen, ettei Kyrönjoesta tavattu nahkiaisen toukkia.
rantamalla veden laatua, kunnostamalla poikastuotantoalueita
sekä vähentämällä patojen ja veden juoksutuksen säännöstelyn
aiheuttamia kalataloudellisia haittoja, on mahdollista luoda
Kyrönjokeen myös vaelluskaloille sopivia elinympäristöjä niil
le alueille, joita ei ole täysin tuhottu rakentamistoimenpi—
teillä.
Istuttamalla näille alueille vaelluskalojen jokipoika
sia, on mahdollista saada nämä alueet tuottamaan vaelluspoika—
sia.
Jokisuuhun tehtävillä vaelluspoikasistutuksilla on taas
mahdollista saada meritaimen (ehkä myös lohi) ja vaellussiika
nousemaan Kyrönjokeen.
30
KIRJALLISUUS
Abakumov, V. 1956.
The mode of life of the Baltic river
lamprey. J. Vop. Ikhtiol. 16: 133-138 (In Russian)
Cited in M.W. Hardistry and I.C. Potter (ed.).
The
biology of lampreys. Vol. 1. 1971.
Christensen, 0. and Johansson, N. (Ed.) 1975.
Reference report
on Baltic salmon with additional information on Baltic
sea trout compiled by the Working Group on Baltic
Salmon. Laxforskningsinstitutets Meddeiande 2/1975.
Christensen, 0.
Baltic
Baltic
Report
and Larsson, P.-O. tEd.) 1979.
Review of
Sainion Research.
A synopsis compiled by the
Sainion Working Group.
Cooperative Research
89/ICES.
Hardisty, M.W. 1961.
Oocyte numbers as a diagnostic character
for the identification of ammocoete species. Nature
191: 1215—1216.
Hardisty, M.W. and Potter, I.C. 1971: The behavior, ecology
and growth of larval lampreys, 85-125. In: M.W.
Hardisty and I.C. Potter (ed.).
The hioloqy of
lampreys. Äcademic Press, Dorkinq. 423 pp.
Mildn, M., Hudd, R. & Lehtonen, H. 1981.
Ympäristömuutosten
vaikutukset kalastukseen ja kalakantoihin Saaristo—
meressä ja Pohjanlahden Suomen puoleisessa osassa.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, kalantutkimus
osasto. Tiedonantoja 20: 36-59.
Hudd,
Hurme,
R.,
Hildn, M., Urho, L., Axell, M.-B. och Jåfs, L. 1983.
Fiskeriundersökningar av Kyro älvs mynnings- och
influensområde 1980-82. Vesihallituksen tiedotuksia
(painossa)
5.
1961.
Pohjanmaan joet vaelluskalajokina. Maatalous—
hallituksen kalataloudellisen tutkirnustoimiston mo
nistettuja julkaisuja 13: 1—85.
1962.
Suomen Itämeren puoleiset vaelluskalajoet.
Maataloushallituksen Kalataloudellinen Tutkimustoimis
to. Monistettuja julkaisuja 24: 1—198.
1966a.
Vaellussiian kutujoet Suomen rannikolla.
Suomen Kalastuslehti 73: 246-248.
1966b.
Nahkiaisjoet Suomen rannikolla.
tuslehti 73: 135—138.
Suomen Kalas
Ikonen, E. 1982.
Migratory fishstocks and fisliery management
in regulated Finnish rivers flowing to the Baltic Sea.
In: Second international symposium on regulated
streams (in print). Oslo.
Järvi, T.H. 1932. Suomen merikalastus ja jokipyynti. Werner
Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.
31
Kainua, K. and Valtonen, T. 1980.
Distribution and abundance
of European river lamprey (Lampetra fiuviatilis)
larvae in three rivers running into Bothnian Bay,
Finland. Can. 1. Fish. Äquat. Sci. 37: 1960—1966.
Kariström, 0. 1977. Habitat seiection and population
of salmon (Saima salar 1..) and trout (Saima
parr in Swedish rivers with some references
activities. Äcta Universitatis Upsaliensis,
72 pp.
densities
trutta L.)
to human
vol. 404,
Koskenniemi, E. 1981.
Kyrönjoen ja Seinäjoen makroskooppisen
pohjaeläimistön alueellinen vertailu. Vaasan vesipiiri
(moniste). 19 ss.
Lehtonen, H. and Hildn, M. 1980.
The influence of pollution
on fislieries and fish stocks in the Finnish part af
the Guif of Finland. Finnish Marine Research, vol.
247: 110—123.
Mäkinen,K. 1972.
Jokien rakentamisen vaikutus vaeltavien lohi
kalojen paikastuotantoon Suomessa. (moniste). Helsin
gin yliopisto, eläintieteen laitos. Helsinki. 98 ss.
Pursiainen, M., Järvenpää, T., Westman, K., Tikka, J., Kuitti
nen, E. ja Louhimo, J. 1983.
Kyrönjoen vesistöalueen rapukan
tojen tila ja nykyiset ravuntuotantoedellytykset. (mo
niste)
Ryhänen, R. 1957.
Havaintoja Isojoen taimenista.
tuslehti 64: 7—12, 42—44, 84—87.
Suomen kalas
Salojärvi, K., Äuvinen, H. ja Ikonen, E. 1981.
Oulujoen vesis
tön kalatalouden haitosuunnitelma. Riista- ja kalata
louden tutkimuslaitos, kalantutkimusosasto. Monistettu—
ja julkaisuja 1: 1—277.
Sjöberg, K. 1980.
Ecology of the European river lamprey
(Lampetra fluviatilis) in Northern Sweden. Can. J0
Äquat. Sci. 37: 1974—1980.
Fisli
Sjöblom, V., Tuunainen, P., Toivonen, J., Westman, K., Sumari,
0., Simola, 0. ja Salojärvi, K. 1974.
Itämeren ja Belttien
kalastusta ja elollisten luonnonvarojen säilyttämistä
koskevan yleissopimuksen perusteella Suomen osalle tu
leva lohenistutusvelvolljsuus. Riista— ja kalatalouden
tutkimuslaitos, kalantutkimusosasta. Tiedonantaja 2:
22—52.
Toivonen, J. 1974.
Kemijoen vaelluskalajen istutustarpeen las
kentaperusteista. Riista- ja kalatalouden tutkimuslai
tos, kalantutkimusosasto. Tiedonantaja 2: 1—21.
Toivonen, J. ja Ikonen, E. 1978.
Havsöringen 1 Finland.
Fiskeritidskrift för Finland, vol. 5: 104—109.
32
Tuikkala, Ä. 1971.
Nahkiaisen elintavoista ja sen pyynnistä
Pyhäjoella. Kalataloussäätiön monist. julk. 40: 1—59.
Tuunainen, P., Nylander, E., Älapassi, T. ja Äikio, V. 1979.
Kalastus ja kalakannat Tornionjoen vesistössä. (mo
niste). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, kalan—
tutkimusosasto. 82 ss.
Tuunainen, P. , Ikonen, E. and Äuvinen, H. 1980.
Lamprey and
lamprey fisheries in Finland. Can. J. Fisli. Äquat.
Sci. 37: 1953—1959.
Vaasan vesipiirin vesitoimisto, kenttäraportti 1980.
Valtonen, T. 1979.
Kemijoen nahkiaiskanta ja nahkiaisen touk
katuotanto eräillä Kemijoen alueilla. Perämeren tut—
kimusasema (moniste). 27 ss.
1980.
Lestijoessa v. 1978 havaittujen veden laadun
muutoksien aiheuttaman kalataloudellisen haitan tut
kimus. Perämeren tutkimusasema (moniste). 44 ss.
1982.
Virtaavien vesien rakentamisen vaikutukset
kala-, nahkiais— ja rapukantoihin, 67—71. Teoksessa:
E. Jutila ja M. Hi1dn (toim.). Vesistöjen rakentami
nen ja kalatalous. VIKA ry: 61—71.
Vesihallitus 1978a.
Pohjanmaan eteläosan vesien käytön koko
Vesihallitus, tiedotus 140.
naissuunnitelma. 1 osa.
1978b. Pohjanmaan eteläosan vesien käytön kokonais
suunnitelma. II osa. Vesihallitus, tiedotus 140.
1980.
Koski—inventointi. Vesihallitus, tiedotus
188.
Vääriskoski, E. 1982.
Ävustavan virkamiehen kalatalouslau
sunto koskien Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelmaa
Rintalan pengerryksen ja Seinäjoen suuosan osalta.
(moniste). 48 ss.
33
Markku Pursiainen, Teuvo Järvenpää, Kai Westman,
Juha Tikka, Eero Kuittinen ja Jarmo Louhimo
KYRiNJOEN VESISTÄLUEEN RAPUKANTOJEN TILA JA NYKYISET
BAVUNTUOTÄNTOEDELLYTYKSET
35
KYR5NJOEN VESISTtALUEEN R?PUKÄNTOJEN TILA JÄ NYKYISET RAVUN
TUOTÄNTOEDELLYTYXSET
SISiLLYS
Sivu
JOHDÄNTO
2
KYRÖNJOEN VESISTÖÄLUE RAVUN ELINYMPÄRISTtN
2.1
Vesistötyöt, virtaamat ja säännöstely
2.11
Rakentaminen
Virtaamat ja säännöstely
2.12
2.2
Veden laatu
Pohjien laatu
2.3
Muut tekijät
2.4
38
38
38
39
40
41
42
3
TUTKIMUKSEN KULKU, AINEISTO JA MENETELMÄT
Tutkimuksen yleinen kulku
3.1
3.2
Tiedustelut ja haastattelut sekä ravustuskirjan—
pito
3.3
Koeravustukset
Koeravustusalueet
3.31
Koeravustusten suorittaminen
3.32
3.4
Sumputuskokeet
42
42
42
43
43
43
46
4
RAPUKANTOJEN TILA VESIST5ALUEELLÄ
4.1
Rapujen esiintymisalueet ja ravustus
Kyrönjoen pääuoma
4.11
4.12
Seinäjoki, Kiliniänjoki
4.13
Jalasjoki, Hirvijoki
Kauhajoki
4.14
4.2
Kantojen tiheydet ja tila
Rapujen menestyminen sumputuskokeissa
4.3
48
48
48
51
51
52
52
5
VESISTÄLUEEN NYKYISET RAVUNTUOTANTOEDELLYTYKSET
Esiintymisalueiden rajat
5.1
5.2
Raputuotannon tila ja kehittymismahdollisuudet
5.21
Pääuoman alajuoksu
Ylistaron kk
5.22
Hanhikoski
5.23
Pääuoman yläosa
5.24
Seinäjoki, Kihniänjoki
5.25
Jalasjoki ja Kauhajoki
57
57
59
59
60
60
60
61
TIIVISTELMÄ
61
KIRJALLISUUS
62
-
6
37
JOHDANTO
Ravun luontainen levinneisyysalue Suomessa on ollut linjan
Kaskinen-Mikkeli-Lappeenranta eteläpuoli, mutta istutuksin
rapu on saatu kotiutumaan jopa Kittilään ja Sallaan saakka.
Yhtenäinen esiintymisalue ulottuu Pellosta Kuusamo—Suomussal
(Westman 1973).
Ensimmäiset siirtoistutukset
mi—linjalle
Pohjanmaalla tehtiin tiettävästi jo viime vuosisadan lopulla.
Ravun taloudellinen merkitys pyyntivahvuisena kantana on joki—
vesistöissä useimmiten suurempi kuin paikallisten kalojen.
Vesiemme luonnontilan voimakas muuttuminen muutamien viimeksi
kuluneiden vuosikymmenien aikana teknisen ja taloudellisen
toiminnan johdosta on joko suoranaisesti tai välillisesti aiheut
tanut huomattavia raputaloudellisia vahinkoja ja on rapuruton
ohella edelleen suurin uhka rapukannoille (ks. Pursiainen ja
Westman 1982).
Jokien rakentamisen yhteydessä on 1960- ja 1970-luvuilla tois
tuvasti havaittu, että rapukanta kärsii suuria vahinkoja tai
jopa kokonaan tuhoutuu vesistötöiden vaikutusalueella (Westman
Pohjanmaan yhteinen rapusaalis on Niemen
1974, Niemi 1979)
(1976) mukaan ollut 1970-luvun puolivälissä noin 600 000 kpl/a,
mikä on alle 10 % parhaimpien vuosien kokonaissaaliista.
.
Hidasliikkeisenä ja suhteellisen kapealla rantavyöhykkeellä
elävänä eläimenä rapu on altis suoranaisille rakentamistoimen
Perkaukset, ruoppaukset ja pengerrykset kohdistuvat
piteille.
monesti suoraan ravun elinalueille ja se ei juurikaan pysty
hakeutumaan rakentamisen tieltä suotuisampaan ympäristöön,
vaan kanta tuhoutuu (ks. esim. Westman 1974, 1979, Niemi 1976,
Gustafsson 1977).
Veden laadun muutokset rakennusaikana voivat olla erittäin
tuntuvia ja ulottua pitkälle alavirtaan.
Pahimmat haitat ai
heutuvat usean eri tekijän yhteisvaikutuksesta.
Kaivuutyöt
samentavat alapuolisen veden, lisäävät sen kiintoaine— ja
rautapitoisuuksia ja vähentävät happea.
Yksinään esiintyes
sään yllä mainitut tekijät eivät välttämättä rapukantaa tuhoa,
mutta yhteisvaikutusta rapu ei kestä (Pursiainen ja Westman
1982)
Rakentamisesta johtuvilla ravun elinympäristön pitkäaikaisilla
tai pysyvillä muutoksilla on usein vielä suurempi merkitys
rapukannoille kuin rakentamisaikaisilla haitoilla.
Perkausten
ja ruoppausten yhteydessä ravun suojapaikat ja ravinnonsaanti—
mahdollisuudet vähenevät tai tuhoutuvat ja kestää kauan ennen
kuin ns. luontoutumisen ansiosta tilanne korjaantuu (esim.
Pursiainen ym. 1981).
Veden laatu pysyy usein pitkään huono
na maankaivuu— ja kuivatustöiden sekä muiden toimenpiteiden
seurauksena ja tekoaltaat voivat heikentää alapuolisen vesis—
tön happitilannetta pitkiksi ajoiksi (esim. Älasaarela
ja
Salmela 1980)
Jokien rakentamisen yhteyteen lähes säännöllisesti kuuluvat
voimalaitokset ja tekoaltaat aiheuttavat merkittäviä muutok
Voimataloutta palveleva vuorokausisäännöste—
sia virtaamiin.
ly vaikuttaa erityisen kuluttavasti rantavyöhykkeeseen, jossa
rapu elää ja josta se saa ravintonsa (Pursiainen ja Westman
1982)
38
Kyrönjoki on Etelä—Pohjanmaan suurin joki ja on ollut myös
hyvä rapujoki.
Ravustus on alkanut vesistöalueella tiettäväs
ti jo 1910—luvulla.
Parhaat saaliit on saatu 1920—50—luvuilla.
Rapukannat ovat kuitenkin näistä ajoista taantuneet.
Syitä
rapujen katoamiseen tai kantojen heikkenemiseen ei useimmiten
tiedetä, vaikka ainakin osassa tapauksista on epäilty vesistö
töitä ja rapuruttoa.
Rapurutto ei kuitenkaan ole jokivesistöis
sä pysyvä haitta, vaan rapukannan on todettu useimmiten palau—
tuneen entiselleen joko luontaisesti tai istutusten tuloksena
noin 10 vuodessa (vrt, esim. Pursiainen ja Westman 1982).
Kyrönjoen vesistöalueella on vesistötöitä laajemmin suoritettu
1930-luvulta lähtien ja etenkin 1970—luvulla on tehty hyvin
suurimittaisia hankkeita.
Parhaillaan toteutetaan Kyrönjoen
vesjstötaioussuunnjtelman mukaisia töitä (ks. esim. Vesihalli
tus 1978)
Länsi-Suomen vesioikeus on päätöksellään 35/1980 Ä määrännyt
vesihallituksen seuraamaan Kyrönjoen yläosan järjestelysuunni—
telmaan kuuluvien töiden vaikutuksia kalatalouteen.
Vaasan
vesipiirin vesitoimiston ja Riista-- ja kalatalouden tutkimus
laitoksen kalantutkimusosaston tekemien tutkimussopimusten
mukaan on kalantutkimusosaston toimesta selvitetty Kyrönjoen
vesistöaiueella kalatalouden tilaa vuosina 1980—1982.
Tämä raportti koskee selvityksen osaa, jossa kartoitetaan Kyrön—
joen vesistöalueen rapukantojen ja ravustuksen kehitystä ja
nykytilaa sekä tarkastellaan nykyisiä vesistöalueen ravuntuotan—
toedellytyksiä.
2
KYRÖNJOEN
PXR 1 S T ÖN
2.1
2.11
VESISTÖÄLUE
RAVUN
ELINYM
VESISTÖTYÖT, VIRTAAMAT JA SÄÄNNÖSTELY
Rakentaminen
Vesistötöitä on Kyrönjoella tehty jo 1700-luvulta lähtien pää
asiassa tulvasuojelun ja uiton hyödyksi.
Laajamittaisiksi
työt muuttuivat vasta 1950-luvulla, jolloin mukaan olivat tul
leet jo muut vesien käyttömuodot kuten voimatalous ja veden—
Tulvasuojelutöiden kanssa samanaikaisesti suorite
hankinta.
tut maa— ja metsätalouden maankuivatustoimenpiteet ojituksi—
neen ovat aiheuttaneet tulva—aikoina virtaamien kasvua ja kuivi—
na aikoina taas vähenemistä (ks. esim. Vesihallitus 1978).
Joen perkauksia ja pengerryksiä on vesihallituksen (1978) ja
Vaasan vesipiirin antamien tietojen mukaan tehty tai on työn
alla seuraavasti:
—
—
—
—
-
Kyrönjoen pääuomassa 1930—1939 ja 1968—1976.
Rakenteilla on Tieksin ja Rintalan pengerrysalue
Seinäjoessa 1948—1952, 1964—1970 ja 1977;
Kihniänjoessa 1939—1952;
Jalas— ja Hirvijoessa 1952—1968;
Kauhajoen alueella 1959-1970.
(1980 alkaen);
39
Säännöstelyaltaita ja järvien säännöstelyjä voimalaitoksineen
on vesistöalueella seuraavasti (käyttöönottovuosi):
-
-
-
-
—
Seinäjärven säännöstely 1950-luvun puolivälissä
Liikapuron tekojärvi 1967
Pitkämön tekojärvi (2 voimalaa) 1971
Kalajärven tekojärvi (voimalaitos) 1977
Kyrkösjärven tekojärvi (voimalaitos) 1980.
Suunnitteilla ja osin toteutettuna ovat Kyrönjoen yläosan vesis—
töjärjestelyt, joista Seinäjoen suuosan oikaisu on otettu käyt
töön lokakuussa 1982 ja em. Rintalan ja Tieksin pengerrysalue
Vesistötaloussuunnitelman mukaisista töistä
on lähes valmis.
on toteuttamatta välille Ilmajoki—Ylistaro aiottu joen porras—
tammen, johon liittyy perkauksia ja pengertämisiä, pumppaamoi
den ja kuivatus— sekä eristysojien rakentamista, sekä Ylistaron
Kirkkokoskeen ja Kylänpäänkoskeen rakennettavat voimalaitokset.
2.12
Virtaamat
ja
säännöstely
Kyrönjoen ja sen sivujokien valuma-alueita ja virtaamia kuvaa
vat seuraavat luvut (Hjelt 1977):
Kyrönjoki
Valuma—alue km
HQ m3/s
MHQ m3/s
MQ m3/s
MNQ m3/s
NQ m3/s
2
4920
507
307
44,0
3,7
1,0
Jalasjoki
1057
130
75
8,5
0,9
0,3
Kauhajoki
1072
130
85
9,2
1,0
0,4
Seinäjoki
1084
116
70
8,5
1,0
0,3
Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelmassa mainitaan yhdeksi sen
tavoitteista ja vaikutuksista Kyrönjoen alivirtaaman (NQ) nosta
minen yhdestä viiteen m3:iin sekunnissa (Vesihallitus 1978).
Älivirtaaman nostaminen perustuu siihen, että vettä varastoi—
Talvella vettä juoksutetaan voimalai
daan keväällä altaisiin.
tosten tarpeiksi niin, että niihin voidaan keväällä leikata
Ältaiden vettä käytetään voimalan vuoro
osa kevättulvasta.
kausisäännöstelyä noudattamalla ja vuorokausivirtaamat laske
taan keskiarvona.
Eri säännöstely— ja voimalaitosaltaiden (tekojärvien) vaiku
tuksia voidaan arvioida normaalitilanteessa tapahtuvien juoksu—
tusten ääriarvojen perusteella:
Vedenjuoksutus säännöstellystä Seinäjärvestä on järjestettävä
alapuolisen vesistön osan voimalaitosten vedenkäyttöä parhaiten
tyydyttävällä tavalla (Vesistötoimikunnan päätös 19.7.1952)
Vuoro
Vaikutusalue ulottuu Kalajärven altaan täyttökanavaan.
kausisäännöstelyä ei ole.
Kihniänjoesta johdetaan kanavaa pitkin lisävettä Seinäjokeen
Kihniänjoen säännöstelypadosta
Kalajärven allasta varten.
on juoksutettava vähintään 0,05 m3/s Kihniänjokeen (LSVO 10.12.
1976)
40
Kalajärven tekoärven maksimijuoksutus saa olla 15 (altaan
tulviessa 30) m-/s ja minimivirtaama alapuolisessa Seinäjoes—
sa vuorokausikeskiarvona 0,7 m3/s.
Tekojärven täyttökanavan
ja tyhjennyskanavan väliselle Seinäjoen osalle on säädetty
0.05 m3/s minimivirtaama (LSVO 10.12.1976).
Vaikutus ilme
nee näin ollen täyttökanavan ja tyhjennyskanavan välillä uoman
vähävetisyytenä sekä tyhjennyskanavasta Seinäjokea alaspäin
vuorokausisäännöstelynä.
Liikapuron tekoaltaasta Seinäjoen sivuhaaran, Kihniänjoen var—
rella, saa maksimijuoksutus kevättulvakausina olla 3,0 m3/s
ja minimi puolestaan tulovirtaamaa vastaava virtaama, enintään
0,05 m3/s (LSVO 9.2.1965)
Vaikutusalue on lähinnä vain Kih—
niänjoen alaosa, ja koska vuorokausisäännöstelyä ei ole, on
veden laadun merkitys altaan säännöstelyvaikutusta tärkeämpi.
.
Kyrkösjärven tekoaltaan maksimijuoksutus saa olla 20 m3/s ja
minimivirtaama täyttökanavan alapuolisessa Seinäjoessa kesäsyyskuussa 0,9 ja muuna aikana 0,1 m3/s (LSVO 3.3.1977).
Vuo
rokausisäännöstelyn
vaikutus
on voimakkainta Seinäjoen
alaosassa sekä suuosan oikaisussa, mutta todennäköisesti koko
Kyrönjoen alaosassa ilmenee epäsäännöllisiä lyhytjaksoisia
veden pinnan heilahteluita (vrt. Bilaletdin 1983)
Altaan
täyttökanavan ja tyhjennyskanavan välissä oleva pitkä koskijakso jää erittäin väliävetiseksi (edellä mainitut minimivir—
taamat), joskin tilannetta pyritään parantamaan polijapatojen
avulla.
.
Pitkämön tekojärven maksimijuoksutus saa olla 26 m3/s. Minimivir
taaman
Jalasjoen-Kauhajoen liittymässä eli Kyrönjoen pääuo—
man alkupäässä on altaan tulovirtaaman ollessa alle 2 m3/s
oltava vuorokausikeskiarvona vähintään 0,75 x tulovirtaama
lisättynä 0,5 m3Js ja tulovirtaaman ollessa 2 m3/s tai sitä
suurempi vähintään 2 m3/s.
Jalasjoen ja Kauhajoen osille,
jotka jäävät Pitkämön altaan täyttökanavien alapuolelle, on
säädetty 50 1/s minimivirtaama (LSVO 11.3.1971).
Pitkämön
allas vaikuttaa vesistössä monella tavoin.
Jalasjoessa altaan
täyttökanavassa oleva voimalaitos säännöstelee Jalasjoen ala—
osan veden pinnankorkeutta.
Jalasjoen ja Kauhajoen alaosat
ovat osan vuotta lähes kuivia.
Ältaasta juoksutettava vesi
aiheuttaa vuorokausisäännöstelyn mukaisesti koko Kyrönjoen
veden pinnankorkeuksien lyhytjaksoisia vaihteluita (vrt.
Bilaletdin 1983)
Edellä esitettyjen rakentamistoimenpiteiden ja voimataloutta
palvelevan lyhytaikaisen säännöstelyn mekaaniset vaikutukset
kohdistuvat jokialueella tehokkaimmin rantavyöhykkeeseen.
Li
säksi talvisaikaan jäätyminen ja suppojään muodostuminen muut
taa koskialueiden luonnetta ja veden virtausta.
2.2
VEDEN LAATU
Kyrönjoki on maatalousvaltaisen haja—asutuksen kuormittama
ruskeavetinen vesistö.
Huulitouman vuoksi veden laatu muut
tuu selvästi huonompaan suuntaan siirryttäessä vesistön lat
valta alajuoksulle.
Taajamien vaikutus on vesistössä ollut
41
voimakas, mutta 1970-luvun lopulta jätevesien käsittelyä on
tehostettu ja tilanne tältä osin on selvästi parantunut (Ala—
saarela 1981).
Kyrönjoen veden pH on varsin alhainen kuukausikeskiarvojen
vaihdellessa välillä 5,1—6,5 (Älasaarela 1981).
Keskiarvot
eivät ravun menestymisen kannalta ole niinkään tärkeitä kuin
pH:n minimitilanteet ja niiden kesto.
Älhaisiminat pH-arvot
esiintyvät yleensä kevättulvan yhteydessä, mutta usein myös
syksyllä.
Kriittisenä pidettävä pH—arvo 5 alittuu alajuoksul—
la Skatjlassa lähes säännöllisesti kahtena jaksona vuodessa,
mutta ylempänä, Ylistaron Hanhikoskessa selvästi harvemmin
(vrt. Älasaarela 1981).
Huonoin happitilanne vesistöalueella on ollut Seinäjoessa,
Jalasjoessa ja pääuomassa Seinäjoen liittymän jälkeen.
Ylis—
s
kella
taron Hanhikos
happipitoisuu on ollut selvästi heikompi
kuin alajuoksulla Skatilassa, johon ilmeisenä syynä on Seinä
joen kaupungin jätevesikuoritu
Hanhikoskella veden happi
kyllästeisyys on l9?O-luvulla ollut talvikuukausina ja loppu
kesällä alhaisjmmjllaan säännöllisesti alle 40 %.
Seinäjoen
uuden jätevedenpuhdistamon
käyttöönotto v. 1979 parantaa kui
tenkin tilannetta (Älasaarela 1981).
Samoin ilmeisesti Sei
näjoen suuosan oikaisu—uomassa oleva ilmastuspato, joka kohot
taa uomasta Kyrönjokeen virtaavan veden happipitoisuutta.
Veden happamuuden ja happipitoisuuden ohella raskasmetalleilla
on merkitystä ravun viihtymiselle.
Raudan, mangaanin ja alu—
muinin pitoisuudet ovat Kyrönjoessa varsin korkeita.
Skati
lassa on rautapitoisuus kolmen vuoden liukuvien keskiarvojen
perusteella ollut jatkuvasti yli 2 mg/l suurimpien mitattujen
arvojen ollessa peräti 6,6 mg/l (Älasaarela 1981).
Raskasme
riippuvat ilmeisen voimakkaasti veden happa
tallipitoisuudet
muudesta ja tämä korostaa eri tekijöiden yhteisvaikutuksen
arvioinnin merkitystä ravun suhteen (vrt. Westman 1973).
2.3
POHJIEN LAATU
Kyrönjoen vesistöalueella on korkeuskäyrjile 80-100 m maape—
rässä paikoitellen liejusavea (Älasaarela 1981).
Pääuomassa
tämä näkyy lähinnä siten, että varsin suuri osuus joen pohjas
ta on sileähköä hienojakoista ainesta (savea).
Koskialueilla
ja niiden lähistöllä on savikerroksessa pinnalla usein kuiten
kin hiekkaa ja varsinaisissa koskissa kivikoita ja louhikoita.
Rantojen laatu on koskea lukuunottamatta pääuomassa lähinnä
savea (vrt. Koskenniemi 1981)
Sivujokien pohjat ja rantapenkat ovat varsin monimuotoiset
verrattuna pääuomaan.
Pohjien laatu vaihtelee savesta ja hie—
kasta kivikoihin ja louhikoihin.
Rannat ovat lisäksi monesti
risukkoiset ja juurakoiden tukemat, jolloin penkat eivät sor—
ru.
Tilanne on kuitenkin huonompi peratuilla joenosilla.
Luonnontilan vallitessa ja todennäköisesti myös perkausten1
pengerrysten ja ruoppausten jälkeen pitkähkön ajan kuluttua
joen vedenalaiset rantapenkat ovat kiinteitä ja maalajit vir
tausten ansiosta siten lajittuneita, että ravut pystyvät kaiva
42
maan suojakolojaan.
Lyhytaikaisen säännöstelyn aiheuttamat
nopeat veden pinnan korkeuden vaihtelut estävät kuitenkin Kyrön
joen pääuomassa Pitkämön altaalta Ylistaron Hanhikoskelle tällai
sen kehityksen.
Tilanne on säännöstelyn suhteen sama myös
Seinäjoessa Kalajärven altaan alapuolella ja Jalasjoen alaosal—
la Pitkämön altaan vaikutusalueella.
2.4
MUUT TEKIJÄT
Kyrönjoen pääuoman vesikasvillisuus on suhteellisen niukkaa
ja puuttuu lähes kokonaan keskijuoksulla.
Alaosassa Hanhi—
koskelta alaspäin kasvillisuus on runsaampaa (Lövdahl 1977).
Syynä Ilmajoen ja Hanhikosken välisen joenosan kasvillisuuden
vähäisyyteen lienee veden korkeuden vaihtelu ja liettyminen.
Sivujoissa kasvillisuutta on perkaamattomilla alueilla normaa
listi.
Pohjaeläimistössä on Koskenniemen (1981) mukaan selvästi nähtä
vissä Seinäjoen jätevesien vaikutus.
Merkille pantavaa on
myös isojen simpukkalajien asteittainen väheneminen alajuoksun
suuntaan ja loppuminen kokonaan Isonkyrön kohdalla.
Ravun
ravintovaroja kuvaavia sivujokien pohjaeläintietoja ei ole
käytettävissä.
3
3.1
TUTKIMUKSEN
TEL MÄ T
KULKU,
AINEISTO
JA
MENE-
TUTKIMUKSEN YLEINEN KULKU
Kyrönjoen vesistöalueen rapukantojen tilaa koskevat selvitykset
päästiin aloittamaan kesäkuun alussa v. 1980.
Ensimmäisessä
vaiheessa tiedusteltiin vesistöalueen kalatalousyhteisöiltä
ravun esiintymistä eri alueilla.
Näitä tietoja täydennettiin
vielä henkilökohtaisilla haastatteluilla, jolloin kartoitettiin
myös ravustusta harjoittavien ruokakuntien määrät.
Näille
postitettiin sitten kunakin tutkimusvuonna rapusaaliiden sel—
vittämiseksi kirjanpitolomakkeet.
Rapujen esiintymisalueita koskevien tietojen perusteella valit
tiin koeravustuksia varten kohteet, joilla seurattiin rapukan
nan kehitystä.
Koeravustuksin saatuja tietoja pyrittiin täydentämään kesinä
1981 ja 1982 suoritetuilla rapujen sumputuskokeilla.
Sumpuis
sa pidettyjen rapujen kuntoa seurattiin mm. säännöllisin välein
otetuilla hemolymfanäytteillä (Järvenpää ja Railo 1983).
3.2
TIEDUSTELUT JA HÄASTÄTTELUT SEKÄ RAVUSTUSKIRJÄNPITO
Vesistöalueella toimivia kalastuskuntia ja muita vastaavia
yhteisöjä oli yhteensä 8 kpl (Vähäkyrön ja Kurikan kalastusseurat, Kalajaisjärven, Jalasjärven, Ikkelänjärven, Seinäjär—
ven ja Kalajärven kalastuskunnat sekä Pitkämön kalastushoito
yhtymä).
Näille lähetettiin kesällä 1980 postitse ravustus
tiedustelulomakkeet, joilla pyrittiin mm. kartoittamaan ra
vustusalueet, rapuistutukset ja rapukuolemat mahdollisimman
Kaikki
pitkältä ajalta sekä saamaan tietoja rapusaaliista.
yhteisöt vastasivat tiedusteluun.
Kesällä 1980 haastateltiin ruokakuntakohtaisesti useita kymme
niä ravustusta harjoittavia tai aikaisemmin harjoittaneita
henkilöitä.
Haastattelussa läpikäytiin koko Kyrönjoen pääuoma,
Kauhajoki, Kainaston— ja Pänteenjoen alaosat, Jalasjoki, Hirvi
Haastattelulla
joki, Mustajoki, Seinäjoki ja Kihniänjoki.
kartoitettiin samoja asoita kuin yhteisöille kohdistetussa
tiedustelussa.
Vuosien 1980—1982 ravustusta seurattiin tiedossa oleville ra—
Vuon
vustajille lähetetyillä ravustuskirjanpitolomakkeilla.
saatiin
15
kpl
na 1980 lähetettiin 27 lomaketta ja vastauksia
Vuo
Tällöin kysyttiin myös vuoden 1979 rapusaalista.
(56 %).
sina 1981 ja 1982 toimitettiin ravustajille 26 ja 32 lomaketta,
joista palautettiin 16 kpl (62 %) ja 27 kpl (84 %).
3.3
3.31
KOERAVUSTUKSET
Koeravustusalueet
Koeravustusalueet valittiin ravustustiedustelun tulosten sekä
Vaasan vesipiirin Kyrönjoen vesistöalueella suorittamien ra
Alueet 1-5 ovat
vustusten perusteella (Gustafsson ym. 1980).
rakennettavan jokiosuuden (Kyrönjoen yläosan vesistösuunnitel—
ma) alapuolella, alueet 6-10 rakennettavalla alueella ja alue
Alueet 12—15 sijoitettiin sivujokien tun—
11 sen yläpuolella.
netuille ravustuspaikoille kontrollipisteiksi (ks. kuva 1).
Koeravustusalueiden yleispiirteet on koottu taulukkoon 1.
3.32
Koeravustusten
suorittaminen
Koeravustusten tarkoituksena oli selvittää ja seurata eri aluei
den rapukantojen rakennetta, tiheyttä ja rapujen kuntoa sekä
lisääntymistä.
Pyynnit suoritettiin kunakin tutkimusvuonna
suunnilleen samana ajankohtana elokuun lopulla, jolloin aikui
set, merroilla pyydettävissä olevat ravut ovat aktiivisesti
liikkeellä ravinnonhaussa kuorenvaihdon ja poikasten kuoriutu—
misen jälkeen.
Varsinaisten koeravustusten lisäksi eräillä
alueilla suoritettiin muuta ravustusta esimerkiksi sumputusra—
pujen pyynnin tai jonkin muun tarkoituksen takia.
Ravustuksissa käytettiin tutkimustarkoituksiin kehitettyä ka
peanieluista ns. Evo—mertaa josta ravut eivät pääse karkaa—
maan (ks. Westman ym. 1978).
Mertoja oli käytössä 25 kpl (yk
si jata) ravustuspaikkaa kohti ja ne laskettiin pyyntiin n.
Mer
1-3 m rannasta kiinnitettynä selkäsiimaan 5 m:n välein.
rat laskettiin iltapäivällä ja ne koettiin seuraavana aamu—
päivänä.
Syöttinä käytettiin pakastettua särkeä.
44
KYRONJOKI
KOE R AVUSTUS ALUEET
1.
2.
3.
6.
1
/
1
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
1 3.
16.
15.
KOLKKILA
VÄHÄKYRJ kk
HIIRIKOSKI
NAPUE
PELMA
RUUSKALAN SAARI
KYYRANKOSKI
HANHIKOSKI
HAUTALA
ALA JOKI
TUISKULA
TAIVALKOSKI
JUPAKKAKOSKI
LUOMA
KALAKOSKI
JLMAj OKI
X UR K 1< A
1
/
\
)
CI
0
Kuva 1.
5
10
15
20’m
%\
Kyrönjoen koeravustusakueet vuosina 1980—1982.
Kova savi-,hiek—
ka— ja sorapohja,
kivikkoa
Kovahko lieju—
savi
0,5—1
0,5—1
0,5—1
Vähäkyrö
Kyrönjoki
Hiirikoaki
Isokyrö
Kyrönjoki
Napue
Ylistaro
Kyrönjoki
Pelma
Yliataro
Kyrönjoki
Ruuskalanaaari
Ylistaro
Kyrönjoki
Kyyränkoski
Ylistaro
Kyrönjoki
Hanhikoski
Ilmajoki
Kyrönjoki
Hautala
Ilmajoki
Kyrönjoki
Alajoki
Kurikka
Kyrönjoki
Tuiskula
Jalasjärvi
Hirvijärvi
Taivalkoaki
Jalaajärvi
Hirvijoki
J upa kk akos k i
Peräseinäjoki
Seinäjoki
Luoma
Peräseinäjoki
Kihniänjoki
Kalakoski
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
0,5-1,5
0,5—1
0,5-1
0,5—1
0,5—2
0,5—1
1—2
1—2
0,5—2
0,5-1
Koealue Kyyränkos—
ken alueen etelä—
ranta
Koealue Nanhikos—
ken sillan yläpuo—
li, pohjoiaranta
Koealue 1,7 km
Seinäjoen suusta
alavirtaan joen
itär. (Rintasaari)
Koealue 0,5 km
Seinäjoen suusta
Ylävirtaan joen
länsirannalla
Koealue 3 km Ku—
rikan kirkomkyläatä
alavirtaan joen län—
s irannalla
Koealue matalaa kom—
kea meijerin koh—
dalla
Koealue kosken ylä—
puolinen auvanto
Melkoisesti
Pienessä määrin
Ei ravustusta
Ei ravustusta
Ei ravustusta,
istutettu
Melkoisesti
Jonkin verran
Kohtalaisen nop-a,
vaihteleva
1,0 mia)
(0,2
Pensaikkoa ja leh—
timetsää, saraa ja
lummeiulpukka
Lehtimetsää,saraa
ja lummeiulpukka
Runsaasti kivikois—
sa
Runsaasti kivi—
koissa
Rantapenkoissa
Vain mättäät ja
rantapenkat
Vain mättäät ja
rantapenkat
Runsaasti kivi—
koissa ja ranta—
penkoissa
Paikoin pohmeähkö, Rantapenkat sovel—
soraa ja kivikkos tuvat ksivamiseen,
kivikojssa runsaas—
ti
Kova sora, kivikko ja kallio—
pohja
Lehtimetsää, juurakoita, saraa
Lehtimetaää, pel—
toa, saraa ja ul—
pukksa
Lehtimetaää, seraa ja ulpukkea
Lehtimetsää, paikoin
ulpukkaa
Penaaikkoa, vähän
ulpukkaa
Suhteellisen hidas
0,3 mis)
(0,1
Penaaikkoa ja heinik—
koa, vähän ulpukkaa
—
Hidas
(0,1
—
0,2 mia)
Hidas (vähäve—
tinen)
—
Kohtalainen
(0,2
0,5 mia)
Nopeavirtainen
koski
1,5 mia)
(1
—
Suhteellisen hidas
0,3 mia)
(0,1
—
—
Suhteellisen hidas
0,3 mis)
(0,1
Pelto, aaraikkoa
—
Kohtalainen
0,5 mia)
(0,2
—
—
Runsaasti kivikoia—
55
Runsaasti ranta—
penkoissa ja kivi—
koisaa
Melkoisesti
Koealue Kalakosken
ja Ryssäkosken vä—
unen virta
Koealue pieni
(entinen) koski
150 m mssntie—
aillasta ylöspäin
Koealue Ruuskalan—
aaaren ja joen
etelärannan välinen
salmi
Jonkin verran
—
Suhteellisen hidas
0,3 mia)
(0,1
Kohtalainen
0,5 mia)
(0,2
Pensaikkoa ja lehti—
metsää, lummei
ulpukka
—
Kohtalaisen nopea
1 mia)
(0,5
Le-itimetsää, saraa
ja lummeiulpukka
Rantapenkat ja kivikot ja juurakot
Penaaikkoa ja hei—
nikkoa, soraa ja
luame/ulpukka
Melkoisesti
Koealue Köykänkoa—
ken alapuolinen
virta etelärannalla
Ei ravuatuata
,.
Koealue Perttilän
riippusillasta
300—500 m ylävir—
taan etelärannalla
Ei ravuatusta
Rantapenkoisaa ja
kivikoiasa
—
Vaihteleva koskesta
suvantoon
1 mia)
(0,5
01
Koealue v.—80 voi—
malan alakanavan
alapuoli, —81 ja
—82 suvannon pohj.
ranta
Penaaikkoa ja kivik—
koe, saraa ja lumme/
ulpukka
0,2 mis)
Ei ravustuata
Runsaasti sekä
rantapenkoissa että
kivikoissa
—
—
Koealue joen ete—
läranta huvikea—
kukaesta alavirtaan
Hidaa
(0,1
Ei ravustuata
Pensaikkoa, heinik—
koa ja peltoa,
saraikkoa
Koealue Kolkin—
kosken alapuoli—
nen suvanto
Ei ravustusta
Suvannosaa hidaa,
nopeutuu koskesaa
1,0 mia)
(0,2
Pensaikkoa, aaraa
ja lumme/ulpukka
Rantapenkoissa ja
kivikoisaa runsaas—
ti
Jyrkät aavipenkat
soveltuvat kaiva—
miseen
Huomautuksia
Nykyinen ravustus
Veden virtaus—
nopeus
Rannat ja kasvillisuus
Ravun suojapaikat
Kova aavi—,hiekka- Runsaasti kivikoisaa
ja kivikkopohja
Kova sora— ja ki—
vikkopohja
Pehmeähkö lieju—
savi, kovat pen—
kat
Kovahko liejusavi
Kova savi— ja
hiekkapohja,ki—
vikkoa,kalliota
Kova savi— ja
hiekkapohja, ki—
vikkoa ja juura—
koita
Kova liejusavi,
soraa ja kivikkoa
jonkin verran
Kovaa ja pehmeää
pohjaa, liejusa—
vea, kivikkoa
Kovaa ja pehmeää
pohjaa, kivikkoa
ja soraa
Kova liejuaavi,
jonkin verran
kivikkoa
3
0,5—2
Vähäkyrö
Kyrönjoki
Vähäkyrö kk
Pehmeähkö lieju—
savi, jonkin ver—
ran kivikkoa
2
1—2
Ravustus— Pohjanlaatu
alueen
ayyyya m
Vähäkyrö
Kyrönjoki
Kolkkila
Kunta
Joki
Paikan nimi
Koeravustuaalueiden yleispiirteet.
1
No
Taulukko 1.
46
Saalisravuilta mitattiin selkäkilven pituus fotsapiiJcin kär
jestä selkäkilven takareunaan) työntötulkilla 1 min:n tarkkuu
della.
Selkäkilven pituus on varsin tarkoin puolet ravun ko
konaispituudesta.
Sukupuolen määrityksen yhteydessä tarkas
tettiin naaraiden lisääntymiskyky pyrstön alapinnalla näkyvien
limarauhasten kehittyneisyyden perusteella.
Saksi- ja kuori
vauriot sekä kuoren kovuustiedot merkittiin muistiin ja rapu—
jen kunto arvioitiin silmämääräisesti, jonka jälkeen ravut
vapautettiin.
Havaitut sairaat tai huonokuntoiset ravut otet
tiin näytteiksi lähempiä tutkimuksia varten.
Merrat ja muut pyyntivälineet käsiteltiin 4 %:lla formaliinil—
la aina ennen siirtymistä uudelle alueelle mahdollisten rapu
tautien leviämisen ehkäisemiseksi.
3.4
SUMPUTUSKOKEET
Rapujen sumputuskokeilla voidaan selvittää lähinnä veden laa
dun muutosten vaikutuksia rapuihin.
Rapuja pidettiin halutuil
la alueilla sumpuissa siten, että niiden tarkkailu oli koko
ajan mahdollista, mikä tämäntyyppisessä seurannassa täydentää
koeravustuksilla saatuja tietoja.
Sumput valmistettiin silmäharvuudeltaan 10 min:n minkkiverkos
ta ja pohjalle kiinnitettiin lisäksi vihreä 4 min:n muoviverk
ko.
Sumppujen pituus oli 90 cm, leveys 60 cm ja korkeus 30
cm.
Kansi saranoitiin ja sumppujen pohjalle kiinnitettiin
ravuille suojapaikoiksi 10-15 cm:n pituisia muovisia salaoja
putken pätkiä, joiden toinen pää oli tukittu.
Lisäksi pohjal
le pantiin oksia, lehtiä ja kariketta.
Sumputuskokeet aloitettiin v. 1981 8.—11.6. ja lopetettiin
26.-28.10.
Isokyrön Napuessa sumput jätettiin rapuineen tal
veksi jokeen, mutta jäät todennäköisesti kuljettivat keväällä
sumppuja niin, että niitä ei löydetty.
Vuonna 1982 kokeet
aloitettiin 15.-17.6. ja sumput poistettiin 18.—20.10.
Sumppuja sijoitettiin kumpanakin vuonna pääuomaan neljään koh
teeseen.
Kaksi kohdetta oli Kyrönjoen yläosan vesistösuunni—
telman mukaan rakennettavaksi suunnitellun alueen alapuolella
ja kaksi rakennettavalla alueella.
Kontrollialueeksi valittiin
Peräseinäjoelta Seinäjoen Hanhikoski (ks. kuva 2).
Kussakin kohteessa oli neljä sumppua, joista jokaiseen pantiin
viisi rapua.
Sumputusravut pyydettiin Ylistarosta Ruuskalan
saaren (6) ja Peräseinäjoelta Luoman (14) ja Kalakosken (15)
koeravustusalueilta.
Sumputettavat ravut numeroitiin poltto—
merkillä (Äbrahamsson 1972) ja vastaavilla tussinumeroilla.
Sumppuja hoitivat paikalliset asukkaat paitsi Ylistaron Pel—
massa (alue 2) Vaasan vesipiiri.
Hoitajien tehtävänä oli 12 kertaa viikossa rapujen ruokinta (kalaa ja kasvisravintoa)
ja rapujen kunnon, kuorenvaihdon, poikasten kuoriutumisen,
käyttäytymisen, ravinnonkäytön ja kuolleisuuden seuranta.
Kuol
leet ravut säilöttiin kuolinsyyn selvittämiseksi.
Kerran kuu
kaudessa sumput tarkastettiin ja ravuista tehtiin kasvumittauk
47
KYRONJOKI
SUM PUIUSALUEET
1•
•1
/
‘1
1. NAPUE
2. PELMA
3. KYYRÄNKOSKI
4. MUNAKKA
5. HANHIKOSKI
L-
i
/
)
JOKI
JLMA] OKI
1
1
—
1
:INA]OKI
1
1
/
/
/
t
/
sb
0
Kuva 2.
5
10
15
Rapusumputuskohteet vuosina 1981-1982.
20L,m
48
set ja otettiin hemolymfanäytteet.
Tällöin myös tehtiin täyden
nyksiä, mikäli rapuja oli kuollut tai ]arannut.
4
RAPUKANTOJEN
4.1
TILA
VESISTÄLUEELLÄ
RAPUJEN ESIINTYMISALUEET JA RAVUSTUS
Rapukantojen tilaa ja ravustusta koskevien haastattelujen ja
tiedustelujen sekä ravustuskirjanpidon mukaan on laadittu ra—
pujen esiintymistä Kyrönjoen vesistöalueella kuvaava kartta
Seurantajakson aikana, ravustuksen osalta vuodes
(kuva 3) .
ta 1979, ei oleellisia muutoksia esiintymisalueissa ole tapah
tunut.
Kuvaan 3 on merkitty myös haastatteluissa esiin tuotu—
jen raputuhojen esiintymisvuodet.
Vesistöalueelle on EteläPohjanmaan maatalouskeskuksen antamien tietojen mukaan istu
tettu rapuja useisiin kohteisiin yhteensä yli 10 000 kpl vuo
sina 1954—1980.
Ravustustiedusteluihin vastanneiden osalta tiedot vesistöalueel—
la harjoitettavasta ravustuksesta on esitetty yhteenvetona
taulukossa 2.
4.11
Kyrönjoen
pääuoma
Pääuomassa Ylistaron kirkonkylän alapuolella rapua ei käytännöl
lisesti katsoen esiinny.
Tietoon on viime vuosilta tullut
vain satunnaisia havaintoja
kalanpyydyksiin joutuneista ravuis—
ta.
Älajuoksun rapukanta on ollut hyvin heikko 1940-luvun
lopulta.
Vuosina 1945-1948 tapahtuneen kannan romahduksen
jälkeen ravustuksella ei ole ollut merkitystä.
Istutuksillakaan
kantaa ei ole saatu elpymään, vaan ravut ovat toistuvasti hävin
neet.
Haastattelujen mukaan syinä myöhempiin raputuhoihin
pidetään happamuusliaittoja.
Kyrönjoen pääuoman ainoa tiedossa oleva ravun pyyntivahvuinen
kanta on Ylistaron kirkonkylästä noin 10-15 km ylävirtaan Han
hikoskelle saakka.
Ravustustiedusteluun on vastannut 1—3 ravus—
tajaa vuosittain tältä alueelta.
Vastanneiden ruokakuntakohtai
nen saalis on ollut 130-400 (keskimäärin n. 200) rapua vuodessa
Koska kalastusta ja ravustusta harjoittavat
(ks. taulukko 2).
ovat järjestäytymättä p.o. alueella, ei tiedusteluilla voitu
tavoittaa kuin osa ravustusta harjoittaneista.
Tästä johtuen
alueen kokonaissaalista voidaan arvioida vain tiedusteluun
vastanneiden ravustajien ilmoittamien ravustajamäärien perus
teella.
Äluella ravustaa ilmeisesti vähintään 10 ruokakuntaa,
jolloin kokonaissaalis olisi keskisaaliiden perusteella n.
2000 rapua vuodessa.
Ylistaron alueella raputuhoja on tapahtunut ainakin kahteen
otteeseen1 vuosina 1945 ja 1964.
Istutusten tuloksena kanta
on elpynyt ja jopa niin, että ennen vuotta 1964 parhaiden saa
liiden on sanottu olleen 1500—2000 rapua vuodessa ruokakuntaa
kohden.
S1’)
“
KYRÖNJOKI
RAPUJEN ESIINTYMINEN, NYKYI
SIN
TIEDOSSA OLEVAT RAPU
49
1
(>T
TUHOT
ED
SATUNNAINEN
HEIKKO
1
PYYNTIVAHVUINEN
•AH
ISOKYRO
1
RAPUTUHON
LUKU
1965
1945
1945
KANTA
VUOSI
LIS TARO
1964
1
1945
t
‘OlO
1930
194
SEI4ÄJOi<j
ILMAJOIfI
+
1974
1970
(4
/
•‘\
1976
KURII<kA
1980?
1970
ESE IN AJ OKI
1973
JA
RVI
/
1971
(
1969 1
\1972
.*KAUHAJOKI
1950
L r-.Kuva 3.
rJ
.‘
‘1
4.
(
0
5
10
15
20km
Kyrönjoen vesistöalueella esiintyvät rapukannat ja
tiedossa olevat raputuhot.
—
7
25
305
20
400
2
4
10
1
1
292
23
8
2
4
Kyrönjoki, pääuoma
1980
1979
1981
400
30
12
3
5
1982
310
98
95
4
11
327
93
29
4
8
Seinäjoki,
1979
1980
340
71
25
3
3
635
117
46
7
8
Kihniänjoki
1981
1982
1
1979
550
98
87
5
11
1
960
80
72
6
14
Jalasjoki,
1979
1980
Ravustustiedusteluihin vastanneiden ruokakuntien ravustus ja saalis
Ruokakuntia
Pavustajia
Ravustus
vuorokausi a
Pyydysmäärä
(merrat ,haavit)
Rapusaalis, kpl
Vuosi
Taulukko 2.
1982.
1
615
79
68
6
11
3 688
177
149
11
22
Hirvijoki
1982
1981
—
Lfl
Q
51
Raputuhojefl syyksi epäillään rapuruttoa, mutta syynä siihen,
että kanta ei ole elpynyt entisenlaiseksi vuoden 1964 tuhon
jälkeen pidetään yleisesti Seinäjoen kaupungin jätevesiä.
Hanhikoskelta ylöspäin aina Kurikkaan asti rapujen esiintymi
nen on jälleen satunnaista ja on ilmeisesti ollutkin 1940Tosin Seinäjoen suusta Ilmajoen
luvun puolivälistä alkaen.
joenosalla on eräiden haastatte
olevalla
kohdalle
kirkonkylän
saaliita muutamana vuonna
kohtalaisia
lutietojen mukaan saatu
1960—luvulla.
Kurikassa on viime vuosina istutettu jonkin verran rapuja ja
saatu näin aikaan heikko yhtenäinen kanta, joskaan ravustusta
Kurikassa ravustus on alkanut jo 1910-luvulla
ei harjoiteta.
ja esimerkiksi Pitkämön alueelta on kalastusseuralta saatujen
haastattelutietojen mukaan pyydetty vuosina 1963-1964 noin
1960— ja 1970—lukujen taitteessa
50 000 rapua vuosittain.
tapahtuneen rapujen liäviämisen syyksi epäillään paitsi rapu
Pitkämön allas
ruttoa myös v. 1968 alkaneita vesistötöitä.
otettiin käyttöön vuonna 1969, jonka jälkeen rapuja ei enää
saatu.
4.12
Seinäjoki,
Kihniänjoki
Seinäjoen ja Kihniänjoen rapukannat ovat paikoin varsin run
Seinäjoen kanta on kuitenkin tuhoutunut Peräseinäjoen
saat.
kirkonkylän kohdalta alaspäin Riista- ja kalatalouden tutki
muslaitoksessa varmennetun rapuruton vuoksi 1970—luvun jälki
Ennen kannan romahtamista alueelta on saatu var
puoliskolla.
sin runsaita saaliita, 300-400 rapua ruokakuntaa kohti, joka
haastattelutietojen mukaan tarkoittaa 1300-2000 rapua jokiki
lometriltä.
Vaasan vesipiirin vesitoimisto on seurannut 1970-luvun lopulla
ja 1980—luvun alussa koeravustuksin Seinäjoen rapukantoja (Vaa
san vesipiirin kenttäraportit 1977-1982).
Seurannan avulla py
rittiin selvittämään perkausten ja Kalajärven altaan juoksutus—
ten vaikutuksia rapukantaan sekä rapuruton etenemistä ylävir
taan Seinäjoen ja Peräseinäjoen välillä.
Selvitysten mukaan
rapukanta ei kokonaan tuhoutunut Kärjenkosken perkauksessa, jos
kin se siitä ilmeisesti kärsi.
Rapurutto tuhosi Kärjenkosken
padonalapuolisen rapukannan vuoteen 1980 mennessä pysähtyen
kuitenkin siihen.
Kannan tiheydeksi on arvioitu ennen raputuhoa
vuonna 1976 Toiverannassa Kärjenkosken padon alapuolella Seinä—
joessa peräti 5750 ± 817 mertaan menevää yksilöä hehtaarilla
(4 ,2 yksilöä/rantametri).
Nykyisin rapua esiintyy pyyntivahvuisena kantana Seinäjoessa
Peräseinäjoen kirkonkylän yläpuolella ja Kihniänjoessa.
Tä
män alueen saalis tiedusteluun vastanneiden osalta on vajaat
100 rapua ruokakuntaa kohti (ks. taulukko 2).
Nämä jokialueet
ovat kuitenkin vieraspaikkakuntaisten ravustajien suosiossa,
joten vuosisaaliit lienevät moninkertaiset taulukon 2 lukui
hin nähden.
4.13
Jalasjoki
,
Hirvijoki
Jalasjoen alueella on nykyisin pyyntivahvuisia rapukantoja
Hirvijoessa ja Koskuen alueella.
Jalasjoen runsas kanta hävi—
52
si 1970—luvun alussa.
Ravustaminen on alueella alkanut 1920—
luvulla ja parhaat saaliit ajoittuvat 1950—luvulle.
Vielä
1960-luvun lopulla kerrotaan saadun jopa 1000—1500 rapua ke
sässä ravustajaa kohti.
Nykyiset saaliit ovat ravustustiedustelun mukaan runsaat 300
yksilöä vuodessa ruokakuntaa kohti.
Koska kaikkia ravustajia
oli mahdotonta tavoittaa tiedustelun piiriin, kokonaissaalis
vesistöalueella oli ilmeisesti moninkertainen taulukon 2 lu
kuihin nähden.
4.14
K a u li a
j
o k i
Kauhajoen alueella ei rapua nykyisin juuri tavata.
Rapukannan
epäillään tuhoutuneen 1950-luvun alussa sekä uudelleen 1970luvulla Kainaston- ja Pänteenjoen alueilla.
Raputuhojen syik
si epäillään ruttoa sekä jokien perkauksia ja laajoja ojitus—
toimenpiteitä suoalueilla.
Ennen raputuhoja on Kauhajoestakin saatu kohtalaisia saaliita,
50-100 rapua ravustajaa kohti yössä.
Kokonaissaaliista on
kuitenkin mahdotonta esittää arvioita.
4.2
KÄNTOJEN TIHEYDET JA TILA
Kyrönjoen vesistöalueella suoritettujen koeravustusten tulok
set on yhdistetty taulukkoon 3.
Alueilta 1 (Kolkkila), 2 (Vä
häkyrö kk) , 3 (Hiirikoski) , 4 (Napue) ja 9 (Hautala) ei rapuja
saatu, kuten oli oletettavaakin haastatteluilla selvitettyjen
esiintymistietojen perusteella.
Tosin Hiirikoskella ja Napues
sa rapuja oli satunnaisesti tavattu, mutta mertoihin niitä
ei eksynyt.
Yllättävänä on pidettävä alueelta 10 (Älajoki)
saatua yhtä rapua vuonna 1980, koska kanta joka tapauksessa
joen tässä osassa on erittäin harva.
Taulukkoon 3 on koottu kaikki suoritetut ravustukset.
Kanto
ja tarkasteltaessa on kuitenkin syytä ottaa huomioon vain elo
kuun lopulla tehdyt toisiinsa nähden vertailukelpoiset pyynnit,
jotka on saaliiden osalta yhdistettynä esitetty kuvassa 4.
Pääuomassa parhaat saaliit, 0,88-2,25 rapua mertayötä kohti,
saatiin Ylistaron Kyyränkoskelta (alue 7).
Keskimääräinen
kolmen koeravustuskerran (1980-1982) saalis oli 1,49 rapua/
mertayö.
Ruuskalansaaren koeravustusalueella (6) saalis oli
vähän pienempi, 1,24 rapua/mertayö.
Hanhikosken (alue 8) saa
lis jäi jo 0,12—0,24 rapuun (keskimäärin 0,19) mertayötä kohti.
Koko vesistöalueen paras keskimääräinen saalis, 3,68 rapua
mertayötä kohti, tuli Peräseinäjoelta Luoman koeravustusalueel—
ta (14).
Paljon ei tästä jäänyt jälkeen myöskään Kihniänjoen
Kalakoski (15), josta saatiin 3,48 rapua/mertayö fravustus
vain v. 1980).
Taivalkosken koeravustusalueen (12) saalista,
keskimäärin 1,21 rapua mertayötä kohti on niinikään pidettävä
varsin hyvn..
H
-
18.8.80
18.8.80
25.8.81
3. Hiirikoski
19.8.80
25.8.81
23.8.82
19.8.80
8.6.81
24.8.81
25.8.82
22.9.82
19.8.80
8.6.81
24.8.81
25.8.82
19.8.80
24.8.81
25.8.82
27.8.81
25.8.82
21.8.80
21.8.80
24.8.81
24.8.82
21.8.80
24.8.81
24.8.82
21.8.80
20.6.80
24.8.81
28.9.81
15.6.82
21.7.82
23.8.82
20.8.80
9.6.81
5. Pelina
6. Ruuskalan—
7. Kyyrän—
koski
8. Hartiikoski
9. Hautala
10.Älajoki
11.Tuiskula
12.’Iäival—
koski
13.Jupakka—
koski
14.Lunma
15.Kal.akoski
saari
25.8.81
23.8.82
4. Napus
23.8.82
0
18.8.80
1. Kolkidia
2. Vähäkyrä kk
87
83
92
68
47
124
50
116
6
37
22
32
0
1
3
1
0
0
5
6
3
33
9
22
57
20
3
17
56
32
2
1
0
0
0
0
0
0
0
yht.
kpl
48,3
61,4
51,1
47,1
61,7
55,6
50,0
52,6
0
24,3
45,5
56,3
0
66,7
—
51,7
38,6
48,9
52,9
38,3
44,4
50,0
47,4
100,0
76,7
54,5
43,8
100,0
33,3
100,0
—
0
—
—
40,0
33,3
33,3
60,6
55,6
50,0
40,4
60,0
66,7
47,1
44,6
40,6
—
50
naarast
—
60,0
66,7
66,7
39,4
44,4
50,0
59,6
40,0
33,3
52,9
55,4
59,4
—
50
100
koiraat
Papaalis
Koeravustusten tulokset.
Pu
Ieravnstusalue
Taulukko 3.
3,48
3,32
3,68
2,72
1,88
1,24
1,78
4,64
0,24
1,48
0,88
1,28
0,04
0,12
—
0,04
—
—
0,20
0,24
0,12
1,32
0,18
0,88
2,28
0,80
0,06
0,68
2,24
0,43
—
0,08
0,04
mertayö
kpl
Saalis!
45,30,61
44,90,89
46,70,80
44,30,83
41,41,15
46,60,72
43,71,02
46,40,69
—
49,61,06
53,81,82
47,5’1,06
62,06,00
—
—
53,31,77
46,02,74
53,02,00
56,51,62
53,81,49
49,21,63
51,40,82
49,62,47
48
45,9-1,49
52,8-0,68
49,7-1,37
52
34
koiraat
Keskipituus
—
44,30,71
42,90,84
44,10,73
43,80,63
40,10,85
43,20,67
41,4’l,Ol
45,00,53
48,21 ,89
50,50,96
51,0’2,00
59
59
58
—
—
51,5’1,50
49,52,50
45,0
51,51,27
51,02,28
49,01,93
49,01,47
44,80,47
42,41,06
45,40,56
44,00,51
40,9’0,78
45,10,52
42,50,73
45,70,45
48,21 ,89
50,30,76
52,31,37
48,70,99
59
61,03,61
—
58
—
—
52,61,17
47,21,99
50,3’2,91
53,51,07
52,21,43
49,11,23
50,40,78
49,61,56
47,30,67
45,90,82
51,10,55
48,91,23
52,50,50
34
yhteensä
(selkkilpi)
49,52,10
47,01,00
45,90,64
48,90,70
47,72,29
53
nsaraat
S.E.
23,4
11,8
23,4
15,6
10,3
31,9
12,0
13,8
—
44,4
80,0
22,2
100,0
100,0
25,0
100,0
92,3
100,0
27,3
67,6
66,7
0
22,2
83,9
57,9
100,0
koiraat
15,6
9,4
15,6
8,3
0
10,9
4,0
4,3
66,7
53,6
58,3
57,1
100,0
100,0
100,0
100,0
50,0
0
70,0
40,0
36,4
47,8
27,3
0
0
36,0
46,2
100,0
naaraat
19,6
10,8
19,6
11,8
6,3
22,6
4,0
18,1
66,7
51,4
68,2
37,5
100,0
100,0
100,0
100,0
33,3
66,7
78,8
66,7
31,8
59,6
45,0
0
11,8
62,5
53,1
100
yhteensä
—
Mitan täyttävät (SK > 50 nis)%
—
48,7
65,5
—
66,3
80,6
0
21,8
49,8
71,6
91,7
42,9
100,0
100,0
0
100,0
50,0
100,0
63,7.
73,9
—
90,0
62,5
76,0
23,1
—
83,3
100,0
3,3
2,4
4,4
0
0
4,0
2,0
3,5
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
6,1
11,1
0
3,5
0
10,7
0
0
5,0
0
Tisääntymis— Saksiviat
valmiit
% naaraista % saaliista
Valkopyrstö—
—
3,4
33
0
0
0
26,0
2,7
0
2,7
0
6,3
0
0
0
0
0
0
0
3,5
—
0
0
0
0
—
0
0
1 3(p
2 kpl
1 kpl
6 kpl
4 kpl
1 kpl
% saaliista tautisia
Pehnät
54
/
KYRÖNJORI
KOERAVUSTEN SAALIS
pJ
3
1%
(
KOERAVUSTUSKERTOJA
SAALIS /MERTAYÖ
1
0,00
0,00
t
>
1
t
1
(
t
1
1
•
1
‘1
I
KURIKKA
—
OlO’!
1
EINÄJOcI
1
1
/
/
/
%0
/
0O’
CI
‘.-
f-.’-,
(
/
‘1
0
Kuva 4.
5
fl
‘5
20Lm
Koeravustusten keskimääräiset saaliit mertayötä kohti.
t
Rapupopulaation kuvaajana pelkkä mertasaalis ei kuitenkaan
ole riittävä, koska saaliiseen vaikuttaa kovin moni tekijä.
Sen vuoksi on syytä tarkastella myös rapujen keskipituutta
ja ylämittaisten rapujen osuutta saaliista.
Nämä kuvaavat
mm. ravustuksen voimakkuutta ja vaikutusta populaatioon.
Li—
säksi on tarkasteltava naarasrapujen lisääntymisvalmiutta,
joka kuvastaa varsin herkästi ravun elinmahdollisuuksia.
Tau
lukkoon 4 on koottu näitä havaintoja koskeva yhdistelmä niiltä
alueilta, joilta rapuja saatiin.
Ylistaron kirkonkylän alapuolella olevalla Pelman koeravustus—
alueella (5) kanta on niin heikko, että tarkastelu ei ole mie
lekästä.
Ruuskalansaaren (6) ja Kyyränkosken (7) alueella
sekä saaliin keskipituus että ylämittaisten osuus saaliista
on varsin suuri.
Tämä kuvastaa sitä, että ravustuksella ei
kantaa veroteta populaatioon ja tuotantoon nähden kovin voimak
kaasti.
Lisääntymisvalmiiden naaraiden osuus on myös korkea,
mistä voidaan päätellä populaatiotiheyden olevan olosuhteisiin
nähden suhteellisen harvan ja ravintovarojen alueiden olosuh
teissa riittävien (vrt, esim. Pursiainen ja Westman 1979, West
man ja Pursiainen 1982).
Huolestuttavana piirteenä on pidet
tävä valkopyrstötaudin runsasta esiintymistä sekä Pelman että
Ruuskalansaaren alueilla.
Sairastuneiden rapujen osuus saa—
liista oli jopa 10 %, kun se normaalisti rapupopulaatioissa
on alle 1 %:n (Nylund ja Westman 1976).
Eräiden tietojen mu
kaan valkopyrstötaudin esiintymisfrekvenssi on kasvanut voimak
kaasti koejärvessä, jonka pH:ta on keinotekoisesti laskettu
(3. France, henk. tiedonanto)
Kurikan Tuiskulasta (alue 11) saadut ravut olivat koosta pää
tellen peräisin istutuksista, joita oli tehty koeravustusalueen
yläpuolelle vuosina 1979 ja 1980.
Koska pieniä rapuja ei alueel
ta saatu, lisääntymisen onnistumista on mahdotonta osoittaa.
Taivalkosken (alue 12) ja Jupakkakosken (13) koeravustussaa—
liin perusteella näyttää siltä, että ravustusta alueella voi
taisiin lisätä.
Taivalkosken alueella näin on ilmeisesti ta
pahtunutkin tutkimusjakson aikana, koska sekä saalisrapujen
keskikoko että ylämittaisten osuus saaliista oli laskenut vuon
na 1982 edellisiin vuosiin nähden.
Lisääntymisvalmiiden naa
raiden pieni osuus pääuomaan nähden osoittaa populaation ole
van olosuhteisiin nähden varsin tiheän.
Peräseinäjoella Topparin (14) ja Kalakosken (15) koeravustus—
alueilla hyvä mertakohtainen saalis1 alhainen keskikoko ja
ylämittaisten osuus sekä naaraiden muihin alueisiin verrattu
na alempi lisääntymisvalmius on osoituksena tehokkaasta ravus—
tuksesta ja tiheästä populaatiosta.
4.3
RAPUJEN MENESTYMINEN SUMPUTUSKOKEISSÄ
Sumputuskokeita ravuilla niin pitkäaikaisina kuin ne kesinä
1981 ja 1982 Kyrönjoella tehtiin, ei tiettävästi ole aikai
semmin toteutettu.
Tästä johtuen sumppujen sijoittelussa ja
rapujen hoidossa sekä seurannassa tapahtui koko ajan kehitte—
lyä.
Erityisesti rapujen ruokintaa oli vaikea saada täysin
samanarvoiseksi eri sumputusalueilla.
Lisäksi kuolleisuuden
56
Taulukko 4.
Elokuun koeravustuskierrosten tulokset
Alue
Koeravust. Keskim. saa—
kertoja
5.
6.
Pelma
Ruuskalan—
saari
Kyyrnkoski
Hanhikoski
Alajold
Tuiskula
Taivalkoski
Jupakkakoski
Luoma
Kalakoski
7.
8.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
Keskipituus
(se]kkflpi)
irm
lis/mertayö
kpl
Mitan täyttä- Lis ääntymis
vien osuus
valmius
90
0
0
3
3
0,08
1 ,24
46,3
49,8
66,7
49,5
100
75,6
3
3
1
3
3
1
3
1
1,49
0,19
0,04
0,05
1,21
0,24
3,68
3,48
51,1
49,8
58,0
60,5
50,2
48,2
45,2
44,8
59,8
64,3
100
100
50,1
66,7
17,0
19,6
77,8
83,3
0
100
68,5
49,8
69,9
48,7
-
-.
-
r.
I:
2:
-
--
—:
-
‘4
[4
-
-
-
-
y
2
-
:?r
.-.
-
:1O
-
-
-
•4;
--
‘---:-
-
.
:—
-.
3.
0
<f-
-
-
--
-‘
2
57
ja karkaamisen erottaminen toisistaan osoittautui eräissä tapauk
sissa hankalaksi.
Niis
Sumputuskokeiden tulokset on esitetty taulukoissa 5 ja 6.
poikenneet
mainittavasti
eivät
alueet
tä voidaan nähdä, että
Karanneiden rapujen määrä kuolleisuuteen nähden
toisistaan.
väheni kesällä 1982 edelliskesään nähden selvästi ja sen seu
Kuorenvaihtoja tapahtui
rauksena kuolleisuus näytti kasvavan.
jokaisella alueella varsin paljon, mikä osoittaa rapujen viih—
Selkäkilven kasvu yhtä
tyvän sumpuissa kohtalaisen hyvin.
kuorenvaihtoa kohti vaihteli kesällä 1981 2,1 min:stä 4,3 min:iin
(keskimäärin 2,6 mm), kun se vuonna 1982 ravulle edullisempana
kesänä ja ehkä myös menetelmien kehittymisestä johtuen oli
2,8—4,0 min (keskimäärin 3,1 mm).
Suurin osa sumputettavista ravuista oli peräisin Luoman (14)
ja Kalakosken (15) koeravustusalueilta, joilla lisääntymisval—
mijden naaraiden osuuden todettiin elokuun ravustuksissa olevan
suhteellisen aihaisen. Sumpuissa sensijaan lähes kaikki naa
raat tulivat lisääntymisvalmiiksi ja jopa parittelivat ja mu
Keväällä sumppuihin laitettujen ja silloin
nivat syksyllä.
mätiä kantaneiden naaraiden poikasten kuoriutumistuloksissa
Tämä saattaa johtua sumputuksen aiheutta
oli vaihtelevuutta.
mista häiriöistä, mutta toisaalta myöskin sumputusalueen olo
Napuessa (1) poikasten kuoriutuminen ei onnistu
suhteista.
nut, vaikka aikuiset ravut menestyivätkin sumpuissa varsin
hyvin.
Fysiologisen seurannan osalta tulokset on esitetty erillises—
Niiden mukaan näyt
sä raportissa (Järvenpää ja Railo 1983).
toisenlai—
sopeutumaan
tää siltä, että Napuessa ravut joutuvat
tekijä
Yhtenä
sun olosuhteisiin kuin ylempänä jokivarressa.
1980)
Malley
nä ilmeisesti on pH:n aleneminen (vrt.
5
5.1
NYKYISET
VESISTÄLUEEN
TOEDELLYTYKSET
RÄVUNTUOTÄN
ESIINTYMISÄLUEIDEN RJÄT
Kyrönjoen pääuoman ravut ovat peräisin 1970-luvun alun istutuk
sista Ylistaron alueella ja viime vuosien istutuksista Kurikas
Ylistarossa nämä on tehty tiettävästi Kirkon-, Kylänpään
sa.
Rapu näyttää levinneen näiltä alueilta Han—
ja Kyyränkoskiin.
hikoskelle asti ylävirtaan, mutta sensijaan alavirran suunnas
ta Köykänkosken alapuolelta rapuja saatiin koeravustuksissa
Hanhikosken koealueella (8)
(Pelma, alue 5) varsin vähän.
ei kasvanut, vaikka niin aluk
uosina
koeravustusv
rapujen määrä
si oletettiinkin.
Koskenniemen (1981) mukaan isojen simpukkalajien esiintyminen
Ravuilla
loppuu Isonkyrön kohdalla pH:n alenemisen takia.
rapu
tiheässä
esiintyminen
runsas
udin
havaittu valkopyrstöta
olla
voi
(6)
lueella
koeravustusa
aren
populaatiossa Ruuskalansa
Napuen
Lisäksi
kriittiseksi.
ravulle
merkki pH:n alenemisesta
sumputusalueella Isossakyrössä ei ravun poikasten kuoriutumi—
Pelma
Kyyrän—
2.
3.
Pelma
Kyyrän—
koski
Munakka
Hanhi—
2.
3.
4.
5.
koski
Napue
1.
Surtlpitusakie
Taulukko 6.
30.9.
30.9.
30.9.
30.9.
30.9.
30.9.
30.9.
lotus
11
11
2
4
15
14
7
kpl
12
4
1810.
19.10.
15.6.
täydenn.
4
11
19.10
19.10.
8
1
8
3
10
8
3
9
5
8
3
8
5
6
Aijcutilanne
koiraat
naaraat
kpl
kpl
15.6.
täydenn.
19.10.
19.10.
täydenn.
17.6.
19.10
19.10
täden—
nys
17.6.
19.10
lopetus
17.6.
aloitus
Kokeen kesto
9
9
3
6
5
6
13
naaraat
kpl
Älkutilanne
koiraat
Sumputustulokset vuonna 1982.
8.6.
Hanhi—
5.
koski
8.6.
täyden—
nya
Munakka
täyden—
8.6.
8.6.
8.6.
aloitus
Kokeen kesto
Sumputustulokset vuonna 1981.
4.
koski
Kapue
1.
S.Jnputusa1ue
Taulukko 5.
20
7
20
9
16
4
16
8
16
1-it.
kpl
20
20
5
10
20
20
20
t
0,89
0,63
0,58
2,16
1,23
0,70
1,03
45,0
47,4
44,3
46,2
46,7
45,5
45,0
44,6
41,6
ins
±
!
1,55
0,90
1,61
0,36
1,14
0,65
1,18
0,71
1,33
S.E.
SelMäcilpi
44,8
46,2
44,2
42,9
45,1
43,8
49,2
S.E.
Selkäidipi
yht.
kpl ins
10
—
10
—
10
10
5
%
6
1
4
0
2
1
4
0
4
kpl
30
14
20
—
13
25
25
—
25
%
Kuolleisuus
2
2
0
0
2
2
1
kpl
Kuolleisuus
5
5
—
80
—
50
75
$
—
3
5
0
2
1
4
0
1
kpl
—
43
25
—
13
25
25
—
6
%
Karanneet
1
16
0
0
10*
15*
1
kpl
Karanneet
16
0
19
1
12
0
14
1
12
Kuorenvalidot
kpl
13
—
7
—
8
3
17
vaihaot
kpl
Kuoren-
—
—
0.24
0,26
0,69
0,33
0,23
2,8
3,1
3,5
2,9
3,4
±
—
*
4,0
±
—
4,0
+
SK rrrn
0,26
0,22
0,20
0,21
0,40
S.E.
vaihtaneilla
Kasvu kiorta-
2,3
2,1
2,6
4,3
2,8
vaihtaneilla
SK ins
S.E.
56
66,7
100
100
100
—
91
Huanautuksia (Mäni keväällä,
Ivut viety suspuista
1 ravussa
VaJkopyrstötautia epäilty
Osa naaraista paritellut 29.9.
29.9.
Useiirtnat naaraat paritelleet
*
*
Suniput hävinneet (varastettu),
va lkopyrstttautia epäilty
Useinanat naaraat paritelleet
29.9.
Osa m&listä kuoriutunut, mutta
suurin osa tuhautunut 20.7.
xUcasten kuoriutusinen ym.)
3
1
5
4
6
2
6
5
5
50
100
71,4
80
100
100
100
100
100
Naaraat
2 valkopyrstötauhista.
muninut 19.10.
Naaraat paritelleet ja osa
Poikasia kuoriutunut 22.7.
Naaraat paritelleet ja osa
muninut 19.10.
oli. Naaraat paritelleet ja
munineet 19.10.
Poikasia kuoriutunut 22.7.
Osalla (3/4) ninoista ei ha
vaittu puilcasia vaikka mätiä
paritelleet 19.10.
onnistunut 21 .7.
Poikasten kuoriuturninen
Useinrnat naaraat paritelleet
ja munineet 19.10
Useimat naaraat paritelleet
jamunineet 19.10
Lisääntymisvaliniit Rianautuksia (Mäti kevääilä,
poikasten kuoriutuoinen ym.)
kpl
%
naaraat syksyllä
5
2
3
6
1
—
10
naaraat syksyllä
%
kpl
Kasvu kuorta- Lisääntymisvalaiit
59
nen onnistunut, vaikka ravut sumpuissa menestyivätkin.
Nämä
seikat yhdessä antavat aiheen olettaa, että huolimatta muuten
suotuisasta ympäristöstä (pohjien laatu, virtaus, kasvillisuus
ym.), veden lisääntynyt happamuus on esteenä ravun menestymi—
selle ja erityisesti poikastuotannolle Ylistaron kirkonkylän
alapuolisella joenosalla.
Rapukannan heikkeneminen Ilanhikoskella ja siitä ylävirtaan
johtunee osittain edelleenkin Seinäjoen kaupungin jätevesien
vaikutuksesta.
Myös vuorokausisäännöstelyn vaikutusten voimis
tuminen ja jokiluonnon muuttuminen sellaiseksi, että veden
korkeuden vaihtelut tulevat tuntuvammaksi (liettyminen) voi
olla esteenä ravun luontaiselle leviämiselle.
Nähtäväksi jää,
pystyvätkö Kurikan alueella suoritetut istutukset muodostamaan
rapukantaa pääuomaan, sillä erityisesti ravun poikasten menes
tymiselle tärkeä matala ranta—alue on veden korkeuden nopean
vaihtelun takia ravulle huonosti soveltuva (vrt. Pursiainen
ja Westman 1982).
Siten on ilmeistä, että Pitkämön altaan
alapuolelta Hanhikoskelle ravun menestyminen on kyseenalaista.
Seinäjoessa rapujen esiintymisalueiden rajat johtuvat alajuok
sulla ilmeisesti 1970—luvun jälkipuoliskon raputuhoista ja
kannan uusiutumista vaikeuttaa Kalajärven altaan juoksutusten
vuorokausisäännöstely.
Kalajärven altaan täyttökanavan ja
avan
sä
nyskan
tyhjen
välises
joenosassa veden vähyys vaikeuttaa
kannan menestymistä, joskin se syvillä joenosilla on edelleen
varsin vahva.
Kihniänjoen latvoilla ravun mahdollisuuksia il
meisesti vähentää veden laadun heikkeneminen ja veden vhyys
joinakjn vuoden aikoina.
Jalasjärven alueella ei ilmeisesti tätä nykyä ole esteitä ravun
menestymiselle paikallisia ojitusten tai muiden vähäisempien
toimenpiteiden aiheuttamia ongelmia lukuunottamatta.
Nykyisten
esiintymisalueiden rajat määräytyvät nähtävästi paikallisista
raputuhoista.
Pitkämön altaan aiheuttama lyhytjaksoinen sään
nöstely Jalasjärven alajuoksulla on ilmeisesti este ravun menes—
tumiselle, samoin joen alaosan vähävetisyys täyttökanavan padon
alapuolella.
Kauhajoen alueella rapua ei juuri esiinny.
Tämä johtuu taannoi
sista raputuhoista, joiden ilmeisinä syinä ovat rakentamistoimet
ainakin 1970-luvulla.
Vesistö— ja tulvasuojelutöitä lukuunotta
matta ei ravun menestymiselle Kauhajoen vesistöalueelia ole
juuri esteitä, ellei veden vähyys latvoilla ja heikko laatu
taajamien lähistöllä muodostu rajoittavaksi tekijäksi.
5.2
5.21
RAPUTUOTANNON TILA JA KEHITTyMISMHDQLLISUUDET
Pääuoman
ala juoksu
Pääuomassa raputalouden tilanteen korjaantuminen nykyisestä
vaikuttaa epätodennäköise;tä alentuneen pH:n takia Ylistaros—
ta alavirran suuntaan.
Ilmeisesti mitkään ympäristöolojen
eivät tule kysymykseen, koska joen
puskuroimiskyvyn parantaminen olisi ainoa mahdollisuus.
Vä—
hänkyrön Hiirikosken alapuolelle istutettiin kuitenkin syksyl
60
lä 1982 Evon kalanviljelylaitokselta noin 5000 kpl kesänvanho
ja ravun poikasia.
Tämän istukaserän menestymisen seurannalla
voidaan varmentaa esitetty arvio aihaisen pH:n vaikutuksesta.
5.22
Yl istaron
kk
-
Hanhikoski
Ylistaron kirkonkylästä HanI-iikoskelle ulottuvalla joenosalla
on pääuoman ainoa pyyntivalivuinen rapukanta.
Nykyinen saalis
on keskimäärin 2000 rapua vuodessa.
Koeravustussaaliiden koko
jakaumien ja muiden saaliista tehtyjen havaintojen perusteel
la nykyinen ravustus voidaan kolmin—viisinkertaistaa, mutta
koska populaatio on ollut vasta muutamana vuonna pyyntivahvui—
nen, ei kantaa vielä hyödynnetä sen tuotantoa vastaavasti.
Saalis voi arvion perusteella olla tällä alueella siten n.
6000—10000 rapua vuodessa ja ilmeisesti nykyinen populaatio
ei edes ole kovin tiheä olosuhteisiin nähden.
Seinäjoen suuosan oikaisun käyttöönotto (Seinäjoen jätevedet
johtuvat alemmaksi Kyrönjokeen oikaisu—uomasta) sekä Tieksin
ja Rintalan pengerrysalueet pumppaamoineen voivat heikentää
veden laatua ja alentaa pH.ta.
Tämä on selvä uhka olemassa
olevalle rapukannalle.
Kiikun säännöstelypato Seinäjoen suuosan oikaisun alapäässä ilmastaa vettä niin, että Kyrkösjär—
vestä tuleva mahdollisesti vähähappinen vesi ei vaikuta enää
pääuomassa.
Kyrkösjärven altaan käyttöönoton seurauksena ilmei
sesti voimistunut veden korkeuden lyhytjaksoinen vaihtelu on
tekijä, jonka aiheuttama haitta raputuotannolle Ylistaron alueel
la voi olla tuntuva.
Erityisesti vuorokausisäännöstely tullee
vaikuttamaan rapujen pikkupoikasten menestymismahdollisuuksiin
(esim. Hamrin 1979)
Mikäli Kyrönjoen yläosan vesistötalous
suunnitelma toteutetaan kokonaisuudessaan (voimalaitokset Ylis—
tarossa) , tulee nykyinen rapukanta ilmeisesti tuhoutumaan.
.
5.23
Pääuoman
yläosa
Hanhikoskelta Kurikkaan ulottuvalla joenosalla rapuja on saatu
runsaasti viimeksi 1940—luvulla.
Tämän joenosan veden pinnan
laskun jälkeen rapukantaa ei ole saatu palautumaan ennalleen.
Kurikkaan tehdyt istutukset viime vuosina ovat muodostaneet
heikon kannan, mutta lisääntymisen kannalta olosuhteet ovat
veden korkeuden lyliytjaksoisen vaihtelun takia vaikeat.
Pitkämön alueelta saatiin vielä 1960-luvulla rapuja n. 50 000
kpl vuodessa, mutta altaan rakentamisen yhteydessä kanta tuhou
tui.
On ilmeistä, että se ei tule palautumaan ennalleen.
Pyyn
tivahvuisen kannan muodostumista koko p.o. pääuoman osalle
onkin pidettävä epätodennäköisenä1 vaikka sitä hoitotoimin
pyrittäisiinkin edistämään.
5.24
Seinäjoki,
Kihniänjoki
Seinäjoen alueella rapukanta voi Peräseinäjoen kirkonkylän
ja Kyrkösjärven altaan täyttökanavan välisellä joenosalla osit
tain elpyä Kihniänjoen vahvan rapukannan ansiosta.
Kannan
elvyttämistä voidaan yrittää edesauttaa myös istutuksilla
61
Kalajärven altaan
(ks. esim. Pursiainen ja Westman 1.982) .
juoksutuksen vuorokausisäännöstely tulee kuitenkin aiheuttamaan
haittaa ravun menestymiselle, mahdollisesti estämään sen koko—
Missään tapauksessa rapusaaliit eivät voi palautua
naankin.
Vasta
ennalleen, n. 1300-2000 rapua jokikilometriä kohti..
seurantatutkimuksilla voidaan kuitenkin arvioida aiheutetun
haitan suuruutta.
Kyrkösjärven altaan täyttökanavan alapuolisella joenosalla
säädetyt minimivirtaamat ovat niin pienet7 että rapukannan
elvyttämismahdollisuuksia on pidettävä epätodennäköisinä.
Täyttökanavan ja tyhjennyskanavan välisellä koskiosalla ole
vien pohjapatojen avulla säilytettyihin koko ajan veden alla
oleviin alueisiin ravun kotiuttamista istutuksin voidaan yrit
tää, mutta kannan muodostumista haittaavat ilmeisesti jäätymis
Kyrkösjärven altaan alapuolella veden
ongelmat edelleenkin.
laatu on huono ja vuorokausisäännöstelyn vaikutus niin tuntu
va, että rapukannan palauttaminen tuskin on mahdollista.
Seinäjoen latvaosilla ja Kihniänjoessa rapu ilmeisesti voi
menestyä ja kantoja voidaan tarvittaessa istutuksilla vahvis
Saaliit eivät ilmeisesti voi pal
taa tai perustaa uudelleen.
Liikapuron
jonkaan parantua nykyisestään näillä joenosilla.
altaan alapuolella veden heikko laatu estänee rapujen leviämi
Kalajärven altaan täyttökanavan ja tyhjennys
sen yläosalle.
kanavan välisellä joenosalla jo varsin vähäinenkin virtaaman
lisäys lisäisi kuitenkin tuntuvasti ravulle soveltuvia alueita
ja siten raputuotantoa alueella.
5.25
Jalasjoki
ja
Kauhajoki
Jalasjoen ja Kauhajoen alueilla rapukannan vahvistaminen ja
Jalasjoen ylä—
palauttaminen lienee mahdollista istutuksin.
osilla nykyisin vahva rapukanta voi vaarantua ojituksien ja
perkauksien takia, mutta mikäli toimenpiteissä huomioidaan
rapu ja suojapaikkoja jätetään tai sijoitetaan riittävästi,
Sama koskee myös Kauhajoen aluetta.
kannat voidaan palauttaa.
6
TIIVISTELMÄ
Kyrönjoen vesistöalueen rapukantoja koskevassa selvityksessä
kartoitettiin rapujen esiintymisalueet ja ravustus sekä rapukan
tojen tila vuosina 1980-1982.
Selvityksessä tarkasteltiin
syitä nykyisiin rapukantojen esiintymisalueiden rajoihin sekä
raputuotantoon ja raputuotannon kehittämismahdollisuuksiin
yhteenvetona voidaan esittää seuraavat
koko vesistöalueella.
johtopäätökset:
1.
Vesistörakentamisen ja maankuivatustoimenpiteiden seurauk
sena Kyrönjokeen valuvien vesien happamuus on lisääntynyt
siten1 että veden puskuroimiskyky loppuu Ylistaron kohdal
la..
pH alenee ravunkannaltaniin voimakkaasti, että sen
menestyminen estyy pääuomassa Ylistaron alapuolisella joenosalla.
62
2.
Pääuomassa pyyntivahvuinen rapukanta on vain välillä Ylis
taro kk
Hanhikoski.
RapuJannan arvioidaan kestävän noin
10 000 ravun saaliin eli pyyntiä on mahdollisuus lisätä.
Kantaa uhkaa tällä hetkellä tuntuvaminaksi tullut vuorokau
sisäännöstely sekä pH:n mahdollinen aleneminen Ylistaroon
si,unniteltujen kahden voimalan rakentaminen tuhoaa toden
nköisesti nykyisen kannan.
—
3.
Kurikan ja Hanhikosken välisen joenosan rapukanta ei
Pitkämön altaan aiheuttaman vuorokausisäännöstelyn vuoksi
tule ilmeisesti muodostumaan pyyntivahvuiseksi.
4.
Seinäjoen yläosalla ja Kihniänjoessa rapukannat ovat pyyn—
tivahvuisia.
Seinäjoen keskijuoksu ja alaosa ovat voimak
kaan säännöstelyn takia ravun menestymisen kannalta kyseen—
alaisia alueita.
Kantaa voidaan yrittää palauttaa hoitotoimenpitein, mutta entistä tuotantotasoa ei saavutettane.
5.
Jalasjoen yläosilla on pyyntivahvuinen kanta ja alaosaan
sekä Kauhajoen alueelle kannat voitaneen palauttaa hoito—
toimenpitein.
6.
Rapukantojen menestymisen ja kehittymisen seuraamiseksi olisi
vuosittain koeravustuksilla tarkkailtava Ylistaron aluetta
Lisäk
sekä Vähänkyrön Hiirikosken istutuksen onnistumista.
si tulisi selvittää rapujen mahdollista leviämistä Kiliniän—
Harkittavaksi jää koeistutusten suo
joesta Seinäjokeen.
rittaminen nyt ravuista tyhjille alueille, joilla ravun
Mikäli vesistöalueel
on katsottu kuitenkin voivan menestyä.
la suoritetaan rakentamistoimenpiteitä, tulisi kohdealueen
ja alapuolisen vaikutusalueen kantoja seurata koeravustuk—
sin ja sumputuksin.
KIRJALLISUUS
Fecundity and
qrowth of some populations
Äbrahamsson, 5. 1972.
Rep. Inst.
of Ästacus astacus Linne in Sweden.
Freshw. Res. Drottningholm 52: 23-37.
—
Ennakkoselvitys Kyrönjoen yläosan vesistö
Älasaarela, E. 1981.
töiden työnaikaisista ja valmistumisen jälkeisen
Poh
käytön vaikutuksista Kyrönjoen veden laatuun.
jois-Suomen vesitutkimustoimisto. Moniste. 67 s.
-
Siikajoen yhteistarkkailu.
Älasaarela, E. & Salmela K. 1980.
Siikajoen vesistötarkkailun tulokset v. 1979 ja Ul
juan altaan vaikutus Siikajoen veden laatuun ja aine—
Pohjois-Suomen vesitutki
taseisiin v. 1969—1979.
33
s..
Moniste.
mustoimisto.
—
Selvitys Kyrönjoen virtaamavaihteluista
Bilaletdin, Ä. 1983.
Vesihallitus, Vaasan vesipiirin vesi
kesäkuussa.
toimisto. Moniste. 5 s.
—
63
Seinäjoen ja Eiliniänjoen rapukanta 1976.
Gustafsson1 E. 1977.
Vesihallitus, Vaasan vesipiirin vesitoimisto. Monis
te. 19 s.
-
Gustafsson, E.., Kuu]cka, 1. & Lähde, J. 1980.
Kala- ja raputa
loudellinen tutkimustoiminta Vaasan vesipiirin alueel—
la 1979.
Vesihallitus, Vaasan vesipiirin vesitoimis—
to. Moniste. 82 s.
—
Hamrin, S.F. 1979.
The vertical distribution of young crayfish
(Ästacus astacus) in the littoral zone of lake
Ivösjön
Papers from the Second Scandinavian
CSouth Sweden).
Symposium on Freshwater Crayfish. Käsikirjoitus.
5 s.
-
Hjelt, 0.
Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelma, Kyrönjoen
1977.
yläosan vesistötyö. Suunnitelmakirja.
Pohjanmaan
jokisuunnittelutoimisto. Seinäjoki.
-
Järvenpää,
T. & Railo, E. 1983.
Kyrönjoessa vuosina 198] ja
1982 sumputettujen rapujen fysiologisesta tilasta.
Vesihallituksen tiedotus.
Painossa.
—
Kyrönjoen ja Seinäjoen makroskooppisen
Koskenniemi, E. 1981.
Vesihallitus,
pohjaeläimistön alueellinen vertailu.
Vaasan vesipiirin vesitoimisto. Moniste. 19 s.
-
Vattenväxterna i Kyrö älv.
Vesihallitus, Vaa
Lövdahl, M. 1977.
Moniste. 11 s.
sn vesipiirin vesitoimisto.
Decreased survival and calcium uptake by
Malley, D.F. 1980.
Can.
the crayfish Orconectes virilis in low pH.
J. Fish. Äguat. Sci. 37: 364-372.
-
Niemi, Ä.
Effects of dredging operations on the crayfish
1979.
(Ästacus astacus L.) population in the river Pyhäjoki,
Papers from the Second Scandinavian Symposium
Finland.
on Freshwater Crayfish. Käsikirjoitus. 6 s.
-
Niemi, A.
Pohjanmaan jokien rapukannoista ja ravustukses—
1982:
Dahlström, H. & Tikkanen, T. (toim.)
ta.
Teoksessa:
Limnoloisymposion 1976 ja 1977. Suomen limnologinen
yhdistys: 52-63. Helsinki.
-
Nylund, V.
& Westman, K. 1976.
Ravun valkopyrstötaudin
(Thelohaenia contejeani Hennequy) esiintyminen Suo
Suomen kalatalous 48: 21—24.
messa.
—
The fecundity of the crayfish
Pursiainen, M. & Westman, K. 1979.
Papers
Astacus astacus L. in five sites of Finland.
from the Second Scandinavian Symposium on Freshwater
Crayfish. Käsikirjoitus. 6 s
—
Rakennettujen jokien raputa—
Pursiainen, M. & Westman, 1<. 1982.
Teoksessa Jutila, E.
loudellinen hyödyntäminen.
& Hildn, M. (toim.): Vesistöjan rakentaminen ja
kalatalous. Vesi- ja kalatalousalan ammattijärjestö VKÄ RY:
135—145. Helsinki.
-
Pursiainen, M., Westman, 1<. & Louhimo, J. 1981.
Ravun mahdolli
suudet Siikajoessa ja rapukantojen hoitosuunnitelma.
Moniste. 40 s
64
Vaasan vesipiiri 1977-1978.
Kenttäraportit.
Vesihallitus 1978.
Pohjanmaan eteläosan vesien käytön kokonais
suunnitelma.
Vesihallituksen asettaman työryhmän
ehdotus. 1 osa.
Vesihallituksen Tiedotus 140. 259
s. Helsinki.
-
Westman,
K. 1973.
The population of the crayfish, Ästacus
astacus L. in Finland and the introduction of the
Ämerican crayfish Pasifastacus leniusculus Dana.
Freshwater Crayfish 1: 42—55. Lund.
Westman,
1<. 1974.
Uljuan tekoaltaan vaikutukset alapuolisen
Siikajoen rapukantoihin.
Riista- ja kalatalouden
tutkimuslaitos, kalantutkimusosasto. Tiedonantoja
1: 37—55.
—
Westman, K.
1979.
Raputaloudellisen vahingon kompensointi.
Teoksessa Äuvinen, H. & Muhonen, 1. (toim.): Ka—
latalousvahinkojen arviointi, kompensointi ja korvaa—
minen. 97-105.
Vesi- ja kalatalousmiehet ry. Helsin
ki.
—
Westman,
1<., Pursiainen, M. & Vilkman, R. 1978.
Ä new folding
trap model which prevents crayfish from escapinq.
Freshwater Crayfish 4: 235-242. Thonon.
—
Henkilökohtainen tiedonanto:
Bob France, Freshwater Institute, Winnipeg,
Canada
65
Teuvo Järvenpää ja Eira Railo
KYRNJOESSÄ VUOSINA 1981 JA 1982 SUMPUTETTUJEN RAPUJEN
FYSIOLOGISESTA TILASTA
67
KYRNJOESSÄ VUOSINA 1981 JA 1982 SUMPUTETTUJEN RAPUJEN FYSIO
LOGISESTA TILASTA
SI SÄLLYS
Sivu
69
1
JOHDANTO
2
AINEISTO JA MENETELMÄT
Nytteenottopaikat
2.1
Näytteenotto ja analysoidut parametrit
2.2
Häiriötekijät fysiologisessa näytteenotossa
2.3
69
70
70
70
3
TULOKSET JA NIIDEN TÄRKÄSTELU
71
4
IIVISTELMX
72
KIITOKSET
73
KIRJALLISUUS
73
KUVAT JA TÄULUKOT
75
69
JOHDÄNTO
eet kokonaan
Rapukannat ovat taantuneet voimakkaasti tai hävinn
(vrt.
aikana
nten
ymme
vuosik
suuresta osasta Kyrönjokea viime
ksen
kehity
ulisen
Yhtenä ilmeisenä epäedu
Pursiainen ym. 1983).
elli—
rakente
amat
syynä ovat olleet ihmisen toimintojen aiheutt
set ja laadulliset muutokset jokiluonnossa.
n
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalantutkimusosasto
alueen
vuosina 1980-1982 tekemään selvitykseen Kyrönjoen vesistö
tus
nykyisistä ravuntuotantoedellytyksistä liittyi sarja sumpu veden
Niillä pyrittiin testaamaan vesistön tämänhetkisen
kokeita.
Rapuja sumputettiin useissa eri
laadun soveltuvuutta ravulle.
Muutamilla sumpu
osissa jokiuomaa (vrt. Pursiainen ym. 1983).
tilaa seuraamal
gista
fysiolo
rapujen
ltiin
tuspaikoilla tarkkai
muutoksia tois—
neita
tapahtu
ssa
mukse
koostu
ymfan
la niiden hemol
eillä pyrittiin
nalyys
ymfa-a
Hemol
avulla.
n
tuvien näytteenottoje
n häiriöi
selvittämään sumputusten aikaisen kuolevuuden ja muide
hemo
den syitä, mahdollisia subietaaleja haitallisia muutoksia
ksiin.
muuto
laadun
veden
umista
lymfassa sekä ravun sopeut
sti.
Ravun vedenlaatuvaatimuksia tunnetaan toistaiseksi huono
oth
ia
(Lindr
timuks
ja
pH-vaa
happiEniten on selvitetty ravun
Riista—
Myös
.
1980)
Malley
1979,
erg
1950, Cukerzis 1973, Äppelb
tty
ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa on akvaariokokein selvite
ja
teen
itoisuu
happip
een
tynees
ravun sopeutumista veden pienen
Kokeissa, joissa on pyritty simuloimaan ihmi
happamoitumiseen.
ksia,
sen toimintojen vesiluonnossa aiheuttamia veden laadun muuto
ksia
aikutu
yliteisv
ja
serilli
on seurattu mainittujen muutosten
aa
ravun hemolymfan koostumukseen (Järvenpää ym. 1981, Nikinm
ym. 1983).
2
AINEISTO
JA
MENETELMÄT
raportis
Sumputuskokeiden yleinen kulku on kuvattu edeltävässä
sa, Pursiainen ym. 1983.
uksen
Hemolymfatutkimus liitettiin tutkimusohjelmaan muun tutkim
iin
Tästä syystä lymfanäytteitä otett
ollessa jo käynnissä.
Koska lymfanäytteiden otto ja analy
.
kerran
vuonna 1981 vain
ään
sointi vaativat melkoisesti aikaa, ei näytteitä myöhemmink
Näyttenottopaikoiksi valit
otettu kaikilta sumputuspaikoilta.
n vesistösuunnitelman
yläosa
joen
Kyrön
ka
tiin yksi sumputuspaik
ettavan alueen ala—
rakenn
yksi
a,
alueelt
ta
mukaan rakennettaval
in
puolelta ja yksi vertailualueeksi ylävirran jokiuoman häiri
hemo—
Sen lisäksi rapuja sumputettiin vain
tymättömältä osalta.
lymfatutkimusta varten v. 1982 kahdessa paikassa joen suisto—
—
aluealla siellä usein esiintyvän veden aihaisen pH:n fysiolo
iin
otett
tä
näyttei
1982
V.
i.
miseks
gisten vaikutusten seuraa
Sumputuspaikoilta
kuukauden välein heinäkuusta lokakuuhun.
tteet otettiin
mfanäy
hemoly
yhdet
otertujen näytteiden lisäksi
paikalta Perä
pyynti
jen
tusrapu
sumpu
kumpanakin tutkimusvuonna
seinäjoen Luoma sta.
70
2. 1
NÄYTTEENOTTOPÄIKÄT
Näytteenottopaikat on esitetty kuvassa 1.
Ne olivat:
0.
Luoma, Peräseinäjoki, sumputettavien rapujen pyyntipaikka.
Paikalta otettiin näyte v. 1981 näytteenoton yhteydessä
sekä v. 1982 sumputettavien rapujen pyynnin yhteydessä.
Kummallakin kerralla rapuja sumputettiin pyyntipaikalla
yli yön.
1.
Hanhikoski, Peräseinäjoki, vertailunäytteenottopaikka joki
uoman häiriintymättömällä osalla.
Paikalta otettiin näyte
myös syyskuussa 1981.
2.
Munakka, Seinäjoki, rakennustöiden alaisen jokiosuuden ala—
Vuoden 1981 näytteenottopaikka Äunes sijaitsee
päässä.
paikan välittömässä läheisyydessä.
3.
Napue, Isokyrö, n. 40 km edellisestä ja samalla Rintalan
ja Tieksin työmaa—alueesta alavirtaan.
Paikalta otettiin
näyte myös syyskuussa 1981.
4.
Larvbäcken, Koivulahti, suistoon laskeva puro, joka toimii
Vas sor in pumppaamon tyhj ennyskanavana.
5.
Vassor, Koivulahti, kylän ranta Vassorin selän itärannalla
joen suistossa.
2.2
NÄYTTEENOTTQ JA ÄNÄLYSOIDUT PÄRÄMETRIT
Hemolymfanäyte otettiin injektioruiskulla rapujen ventraalisi
nuksesta.
Sitä otettiin kustakin ravusta noin 400 il kerralla
ja siitä määritettiin kokonaisvalkuaisaine-, kupari-, kalsium-,
magnesium-, kalium-, natrium-, kloridi-, glukoosi- ja laktaatti
pitoisuudet (ks. tarkemmin Järvenpää ym. 1979).
Määritetyistä
ionipitoisuuksista laskettiin lisäksi vahvojen emäskationien
(Na, K, Ca2 ja Mg2) ja vahvojen happoanionien (C1) välinen
erotus (SID).
Jokaisella näytteenottokerralla kultakin sumpu
tuspaikalta otettiin näyte 6 naaraasta ja 6 koiraasta.
Huomat
tavista sukupuolten välisistä eroista johtuen kummastakin sukupuolesta on kerätty erilliset näyteryhmät (vrt. Järvenpää ym.
1981).
2.3
HÄIRIöTEKIJÄT FYSIOLOGISESSÄ NÄYTTEENOTOSSÄ
Lukuunottamatta Luomasta otettuja näytteitä, jotka otettiin
rapujen pyyntipaikalla luonnon populaatiosta, näytteet on otet
tu ravuista, jotka
näytteenottoajankohdasta riippuen olivat ol
leet lyhyemmän tai pidemmän aikaa sumpuissa.
Näytteet eivät
näin ollen vastaa täysin luonnontilaisista ravuista otettuja
näytteitä.
Rapuja ruokittiin sumppuihin kalalla ja erilaisil
la kasvin osilla, joten niiden ravinto ei ollut täysin luonnonmukainen.
Luonnossa elävien rapujen dieettiin kuuluvat pohja—
eläimet puuttuivat ravinnosta kokonaan.
Vaikkakaan kyseiseltä
alueelta ei ole olemassa ravun tarkkoja kasvuhavaintoja, vai
kuttaa sumputettujen rapujen pituuskasvu kuorenvaihdon yhtey
dessä keskimääräistä vähäisemmältä (vrt. Pursiainen ym. 1983, tau
lukot 5 ja 6)
Tämä saattaa johtua juuri puutteellisesta
ravinnosta.
Rapujen ravinto oli kuitenkin kaikilla sumputus—
paikoilla jokseenkin samanlaista, joten eri sumputuspaikat ovat
keskenään vertailukelpoisia.
.
71
Puutteellinen ravinto saattoi osaltaan vaikuttaa myös kuoren
vaihdon viivästyrniseen, joskin viivästymisen pääasiallinen SYY
Pääosa ravuista
oli alkukesän 1982 alhainen veden lämpötila.
vaihtoi kuorta vasta heinäkuun lopussa ja elokuussa, viimei
simmät Syyskuussa. Kuorenvaihdon ajoitturnine pitkälle ajan
jaksolle heinäkuusta syyskuuhun vaikeuttaa hemolymfa-analyysj•
tulosten tulkintaa, koska kuorenvaihto aiheuttaa suuria muutok
Sumputettujen rapujen vähäisen
sia hemolymfan koostumuksessa
määrän takia näyteryhmiin ei Voitu aina valita samassa kuoren—
Erityisesti heinäkuun lo
vaihdon vaiheessa olevia yksjlöjt.
pun näyteryhmät jäivät heterogeenisi5j
3
TULOKSET
JA
NIIDEN
TÄRJ<ASTELU
Ravun elämänkierron voimakas Syklisyys näkyy selvästi hemo
V. 1982 pit
lymfan koostumuksessa (vrt, esim. Ändrews 1967).
a
t
tta
hto
eu
unu
vai
lle
tavallista
aut
aih
jak
kuoren
källe aikaväli
5
5j5
1o
itu
itetty
set
ys
on
es
lok
aly
taa
Tu
an
suurempaa hajon
ä
en
n kuiten
rte
daa
sa
a
7.
pii
voi
2—
1-10 ja kuviss
Yleis
taulukois
e)
an
alu
ken
,
nak
ilu
ja
analyysiNu
kin todeta että Hanhikos
(verta
s
n,
men
taa
t
taa
kun
kol
än
toisis
tulokset poikkeava hyvin väh
ja
pa
tto
t
sti
mmän
no
vä
ava
set
ee
ene
sel
tulok
poikke
muun näytt
.
jne
jsa
n
ja
ta.
kupari—
tuloksis
Kokonaisvalkua
vertailualuee
ej (hemo—
m
ig
sp
ity
t
ng
pitoisuudet (kuva 2), jotka ilmentävä he
en
äin
va
korre
keskin
Syanini) määrää, ja joiden välillä on vah
a
ssa
ylempänä
Napuessa ja Vassoriss
laatio, ovat elo—Syyskuu
a
j;
ilt
ev
iko
määritettyjä
näytteenottopa
jokivarressa sijaits
Samanlainen suuntaus on havaittavis
pitoisuuksia suuremmat
a
iss
Vastaavat muutokset on ha
(kuva 3).
sa kalsiumpitoisuuks
j55
vaittavissa Napuen osalta myös vuoden 1981 analyysitu1oks
nin
vai
Tämä merkinnee sopeuturnista hapensaan
(taulukko 11).
keutumiseen siirryttäessä jokea alavirtaan (Järvenpää ym. 1981).
Lymfan magnesiumpjtoi5u (kuva 3) ovat puolestaan loppuke
sällä Napuen ja Vassorin pumppaamon kanavan näytteissä muilta
Mag
näytteenottopaikojita määritettyjä pitoisuuksia pienemmät.
tä
ei kui
nesiumpitoisuuden vaihteluiden fysiologista merkitys
tenkaan tunneta.
Kaliumpitoisuuksien erot ovat hyvin vähäisiä
(kuva 4).
Natriumpitoisuudet ovat elo-syyskuussa Napuen ja
Vassorin näytteissä ylävirran näytteitä suuremmat (kuva 5).
Kloridipitoisuudet ovat Vassorin pumppaamolta määritetyissä
Erot natrium— ja kloridi—
näyttejss muita pienempiä (kuva 5).
n vlill voivat johtua
oje
ikk
a
pa
iss
tto
ks
eri
no
uu
ee
pitois
näytt
en
n
tjse
sta
ympäristöön
see
Toisaalta
oot
jse
lai
um
osm
eri
sopeut
Na ja Cl- -ionit ovat oleellisja komponentteja vahvaionikon—
Ote—
(Reeves ja Rahn 1979).
ä
ess
n
ja
ttä
taa
ee
sä
rry
vjr
tus
ren
eis
ssa
sii
ala
ero
suu
tui
näytt
on suurimmillaan Vassorin pumppaamolla (taulukko io, kuva 6).
suureneminen
Se, missä määrin vahvaionjkonsefltraatjoerotuks
a
un selviyty
ä
utt
rav
ja
sit
ka
fan
lisää lym
5,
tös
ja
ris
a
i
pä
ass
uks
ati
ym
va
lisäselvityk
happam
mismahdolljsu
,
n merkiksi
us
n
aa
su
ine
kit
toi
ka
em
.
tul
jon
siä
suuren
Laktaattipi
ksulla
a
n
juo
ä
ult
tie
ä,
ala
est
ku
ist
läh
on elo
stress
lisääntyne
en
ia
eid
ks
ytt
uu
suurempi
ran
sä
nä
ssa
pitois
ylävir
otetui
näytteis
et
ud
an
niä
n
jsu
lta
t
nii
pie
aa
ito
ova kautt
(kuva 7).
Glukoosip
en
,
i
mi
uri
te
n
ryh
a
su
et
nä
äri
sii
mä
ja ryhmien sisäinen hajont
ia
ja
ero
(kuva 7).
välille synny huomattav
72
Verrattaessa vuoden 1982 näytteitä vastaavana ajankohtana vuon
na 7981 otettuihin näytteisiin (taulukot 6, 7, 11, 12 ja 13)
havaitaan selvin ero kokonaisvalkuaisainepitoisuuksissa, jotka
vuoden 1981 näytteissä ovat kaikilla näytteenottopaikoilla mer
kitsevästi vuoden 1982 vastaavien näytteiden pitoisuuksia suu
remmat.
Tämä saattaa merkitä vuoden 1981 osalta sopeutumista
huonompaan veden laatuun.
Vaikka happipitoisuus sinänsä on
vuolaasti virtaavassa vedessä ollut varmasti riittävä, viit
taa hengityspigmentin suurempi määrä v. 1981 siihen, että riit
tävän hapensaannjn turvaaminen on vaatinut ravuilta suurempia
ponnistuksia kuin v. 1982.
Mitään määritetyistä pitoisuuksista
ei voida kuitenkaan pitää patologisina.
Taulukoissa 14-17 on esitetty eräitä ravun viihtymisen kannal
ta tärkeiksi arvioituja vedenlaatuparametrejä vuosilta 1981
ja 1982.
Vesinäytteitä on otettu liian harvoin varsinkin rapu
jen sumputusajanjaksona, jotta suoranaisia korrelaatioita veden
laadun muutosten ja rapujen hemolymfan koostumuksessa havait—
tujen muutosten välillä voitaisiin osoittaa.
Pitkäaikaisessa
seurannassa on osoitettu veden laadun muuttuvan siirryttäessä
jokea alavirtaan.
Ravun kannalta merkityksellistä on mm. veden
puskurointikyvyn pieneneminen ja siitä aiheutuva nopeiden ja
suurten pH-muutosten mahdollisuus (Älasaarela 1981, Storberg
1983).
Selvittämättä kuitenkin jää, mitkä nimenomaiset veden
laadun muutokset erillisinä tai yhdessä vaikuttaessaan aiheutta
vat tässä tutkimuksessa havaitut suuremmat muutokset rapujen
hemolymfan koostumuksessa Napuessa ja Vassorissa kuin ylempänä
virrassa Munakassa.
On myös muistettava, että veden laadun
kannalta kriittisimmät ajanjaksot, kevään ja syksyn tulvat suu
rine pH-heilahteluineen ja kiintoainesamennuksineen jäävät tämän
selvityksen ulkopuolella.
Edelleen on otettava huomioon, että
kesä 1982, jolloin valtaosa käsitellystä materiaalista kerättiin,
oli vähäsateinen.
Siitä johtuen veden laadun heilahtelut jäi
vät vähäisiksi.
Luotettavamman kokonaiskuvan saamiseksi sumpu
tuksia ja hemolymfanäytteiden ottoa tulisi voida jatkaa useana
peräkkäisenä vuonna.
4
TIIVISTELMÄ
1.
Rapujen hemofymfan koostumuksessa havaitaan selviä eroja
Erot
eri näytteenottopaikoilta tehdyissä määrityksissä.
kuvastanevat veden laadun erilaisuutta eri sumputuspai—
koilla.
2.
Jokiuoman häiriintymättömällä osalla sumputettuun vertai
luryhmään nähden muutokset suurenevat alavirtaan siir
ryttäessä. Useiden muutosten kohdalla havaitaan selvä
kynnys Munakan ja Napuen näytteenottopaikkojen välillä.
Selvimpiä muutoksia lymfassa ovat hapensaannin vaikeutu
mista koihp.ensoiva hengityspigmentin määrän lisääntyminen
sekä vahvaionjkonsentraatjjoerotusen suureneminen,
joka kuvastanee happamuushaittojen lisääntymistä.
73
3.
Sumputuskoe osoitti täysikasvuisten rapujen kykenevän sel
viytymään kohtalaisesti kaikilla testatuilla paikoilla.
Vaikka tässä koesarjassa havaittuja muutoksia ja määritetty
jä hemolymfan aineosapitoisuuksia ei voitane pitää patologi
sina, merkitsevät muutokset fysiologisen tasapainotilan
häiriintymistä.
Tällöin vähäinenkin lisähäiriö saattaa muo
dostua kohtalokkaaksi.
Koesarja ei anna mitään takeita ra
vun lisääntymisen onnistumisesta eikä nuoruusvaiheiden.
selviytymisestä sumputuspaikoilla.
Veden laadun kannalta
kriittisimmät ajanjaksot jäivät niin ikään tämän selvityksen
ulkopuolelle.
4.
Luotettavan kuvan saamiseksi Kyrönjoen veden laadun soveltu—
vuudesta ravulle sumputuskokeita tulisi tehdä useana peräk—
käisenä vuonna.
Näin vältettäisiin poikkeuksellisten sää—
olosuhteiden vaikutus tutkimustuloksiin.
5.
Sumputuskoe osoittaa ravun ilmeisesti sovelluvan veden laa
dun muutoksiin herkästi reagoivaksi indikaattorieläimeksi.
KIITOKSET
Tutkimus on rahoitettu osittain Suomen Akatemian luonnontieteel
lisen toimikunnan myöntämällä apurahalla.
KIRJALLISUUS
Ennakkoselvitys Kyrönjoen yläosan vesis
Älasaarela, E. 1981:
tötöiden työnaikaisista ja valmistumisen jälkeisen
Poh
käytön vaikutuksista Kyrönjoen veden laatuun.
Moniste.
67 s.
jois-Suomen vesitutkimustoimisto.
-
iber den 3lutchemismus des Flusskrebses
Ändrews, P. 1967:
Orconectes limosus und seine Veränderungen im Laufe
Z. vergl. Physiol. 57: 7—43.
ges Jahres.
—
The effects of low pH on Ästacus Astacus
Äppelberg, M. 1979:
Paper presented at the Second
L. durinq moult.
Symp. Freshwater Crayfish, Lammi, Finland
Scand.
1979. Manuscript.
-
Biologische Grundlagen der Methode der
Cukerzis, J. 1973:
kunstlichen Äufzucht der Brut des Ästacus astacus L.
Freshwater crayfish 1: 187—201.
—
Sampling and
Järvenpää, T. , Westman, K. and Soivio, Ä. 1979:
analysing of the haemolymph of the freshwater crayfish
Paper presented at the Second
Ästacus astacus (L.).
candZSymp. Freshwater Crayfish, Lammi, pinland 1979.
Manuscript.
—
74
Järvenpää, T., Nikinmaa, M., Westman, K. and Soivio, Ä. 1981:
Effects of hypoxia on the haemolymph of freshwater
crayfish Ästacus astacus L. in neutral and acid water
Paper presented at
during the intermoult period.
the 5th int. Symp. Freshwater Crayfish, Davis, Cali
fornia 198i. in press.
-
Reactions of Crayfish on low oxygen pressure.
Lindroth, Ä. 1950:
Inst. Freshw. Res. Drottninaholm Rep. 31: :110-112.
-
Malley, D.F. 1980:
Decreased survival and calcium uptake by
Can.
the crayfish Orconectes virilis in low pE.
J. Fish. Äquat. Sci. 37: 364—372.
-
Nikinmaa, M., Järvenpää, T., Westman, 1<. and Soivio, Ä. 1983:
Effects of hypoxia and acidification on the haemolymph
pH values and ion concentrations in the freshwater
Submitted for publication
crayfish (Astacus astacus L.).
in Finn. Fish. Res.
Pursiainen, M., Järvenpää, T., Westman, K., Tikka, 1., Kuitti
nen, E. & Louhimo, J. 1983:
Kyrönjoen vesistöalueen rapukanto
Vesi
jen tila ja nykyiset ravuntuotantoedellytykset.
hallituksen tiedotus.
Painossa.
-
Reeves,
Patterns in vertebrate acid
R.B. and Ralin, H. 1979:
Wood, S.C. and Lenfant, C. (ed.),
base regulation. In:
Evolution of respiratory processes, a comparative
approach, pp. 225—252. Marcel Dekker mc., New York
and Basel.
Kyrönjoen alaosan vedenlaadusta.
Storberg, K-E. 1983:
Moniste. 17 s.
vesitoimisto.
vesipiirin
—
Vaasan
75
/
1
f
FYSIOLOGISTEN
OITOPAIKAT
5.
‘1
1
1
/
‘1
NÄYTTEIDEN
0.
LUOMA
1.
2.
3.
4.
5.
HANHIKOSKI
AUNES MUNAKKA
NAPUE
VASSOR, LARVBÄCKEN
VASSOR, KYLAN RANTA
N
ILMAJOKI
1
/
i
1
c
)
\•
‘1
0
5
10
15
20km
4%
Kuva 1.
Fysiologisten näytteiden ottopaikat Kyrönjoessa.
o
t
0O
KESAKUU
-
o
d’a’
1
1
i
1
OO
234512345
{
i
1
1 2 3 4 5
HEINAKUU
2 3 4 5
dcf
1
]
yJ
L*.
L*O
L..
345
{
L]
i]
1 213 4 5
1.
ELOKUU
2 3 4 5
12365
1
f
1
1
1
12345
r
2 3 4 5
+
12345
-
1 2 3 4
LOKAKUU
L..J
•L!1.2
1
36512345
2 3 6 5
SYYSKUU
2 3 4 5
cl
60-
80
120-
2
60
80-
9
Pc
Kuva 2.
V. 1982 Kyronjoessa sumputettujen rapujen hemolymfan kokonaisvalkuaisaine— (protelini—)
Vassor,
Napue, 4.
Munakka, 3.
Hanhikoski, 2.
Luoma, 1.
0.
ja kuparipitoisuudet ( ± SE).
on tes—
merkitsevyys
tilastollinen
erojen
Ryhmien välisten
Vassor, kylän ranta.
Larvbäcken, 5.
**
(***
P
<
merkitsevä,
0,01).
erittäin merkitsevä, P < 0,001;
tattu Student’s t-testillä
-f
4o
-60
80
120
60
80
P
1982
KESÄKUU
HEINÄKUU
99
dd
ELOKUU
99
SYYSKUU
99
LOKAKUU
30
Co2
mekv/t
Kuva 3.
V. 1982 Kyrönjoessa sumputettujen rapujen hemolymfan kalsium— ja maynesiumpitoisuudet.
Selitykset kuten kuvassa 2.
Ca 2
mekv/t
7982
1
99
KESÄKUU
0
1
V.
kuvassa 2.
Kuva 4.
2
6
6
K
mekv/dd
1982
1’
2 3 6 5
HEINÄKUU
2 3 6 5
t
99
1
1 2 3 6 5
ELOKUU
2 3 6 5
f
1 2
++1II
SYYSKUU
1 2 3 6 5
t’
cI’cf
1982 Kyrönjoessa sumputettujen rapujen hemolymfan kaliumpitoisuudet.
1
+
Ii
d’d
2-
4.
6
mekv/t
Selitykset kuten
LOKAKUU
—
99
1
0
0
1-
]
2 36 5
+
2 365
4
II
99
HEINÄKUU
dc
12 3 L5
-1
+1
-t
ELOKUU
2 3
1
+
5
1-
1
2131615
OlO
99
SYYSKUU
12 3 65
1
dcl
0
0
+
4
3iL 5
4
260-
[
160-
200-
CL
mekv/ 1
260-
2 3 65
1- 1 1-
LOKAKUU
L .]
O
4
cfcf
+
No
mek,/t
V. 1982 Kyrönjoessa sumputettujen rapujen hemolymfan natrium— ja kloridipitojsuudet.
Kuva 5.
Selitykset kuten kuvassa 2.
-760
-200
99
KESÄKUU
CI
mekv/t
4
-260
-2I0
Na
mekvjt
1982
SI D
cf
--10
20
60
y
.
Kuva 6.
(SID)
KESÄKUU
mekv/[
1
1•1.
1...]]
2_316_5
ELOKUU
LJ
*
Ij2365
J1
rf4flr4Ff4h
1
SYYSKUU
L,]
2_316
dd
+
1
3
LOKAKUU
1 2
5
-10
20
60
mekv/t
vahvai0flikOnSentraatj00t1hi(5et
V. 1982 Kyrönjoessa sumputettujen rapujen hemolymfan
Selitykset kuten kuvassa 2.
HEINÄKUU
df
-
Q
gtuk
Wt
.80
takt
g/t
HEINÄKUU
99
dd
ELOKUU
3
99
65
LOKAKUU
99
60
60
80
gtuk
takt
g/t
.120
laktaatti- ja giukoosipitoisuudet.
SYYSKUU
V. 1982 Kyrönjoessa sumputettujen rapujen hemolymfan
Kuva 7.
Selitykset kuten kuvassa 2.
KESÄKUU
dd 99
1982
oD
Taulukko 1.
Rapujen hemolymfan koostumus
(
Spyyntipaikal1a Perseinäjoen Luomassa 16.6.82.
5D, suluissa nytteiden lukumär).
(Se1kki1ven pituus
dt3/oo
ob’
00
sk—pituus
giukoosi
laktaatti
proteiinit kupari
kloridi
kalium
natrium
kalsium
maqnesium
cm
g/1
g/1
g/1
mekv/1
mekv/1
mekv/1
mekv/1
mekv/1
mg/1
47.7
0.096
0.107
75.1
101.4
243
+
4.0
+
+
7.7
-0.024
—0.011
+
—2.7
±5.3
±4
±0.2
222
±4
27.3
-4.2
04
0.3
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
46.4
0.248
0.089
88.9
117.8
237
+
4.3
+
216
29.8
+
8.6
-0.050
-0.005
+
-6.2
±7.2
±5
±0.2
±3
±0.9
±0.4
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
-0.9
(5)
Rapujen (c5cf) hemolymfan koostumus
Taulukko 2.
( ± SL) vikdeIIä eri n4ytteenottopaikalla 21.
-
23.7.82.
1. Hanhikoski, 2. Munakka, 3. Napue, 4. Vassor tiarvbacken) ja 5. Vassor (ky1n ranta).
paikka
1.
2.
3.
4.
5.
sk-p;tuus
glukoosi
laktaatti
protej.init kupari
cm
q/1
g/I
g/1
mg/I
kloridi
kalium
natrium
kalsium
magnesium
meki/1
mekv/1
mekv/1
mekv/1
mekv/1
5.3
50.4
0.046
0.045
60.0
69.6
227
4.2
204
24.1
±73
±0.015
±0.004
±3.7
±34
±3
±o1
±5
±0.8
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
47.8
0.046
0.053
44.5
52.5
212
4.6
196
20.1
5.4
±7.0
±0.019
—0.011
±5.11
±3.6
±6
±0.2
±4
±1.3
±0.4
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
43.0
0.064
0.064
66.7
222
5.3
206
23.1
5.5
±2.9
±0.036
±0.013
±8.11
±9.1
±3
±0.3
±5
±1.5
±0.5
(4)
(5)
(5)
(,
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
52.5
0.080
0.033
40.1
47.3
194
4.5
183
17.9
4.8
±2.1
±0.070
±0.003
±j.4
±1.6
±2
±0.2
±1
±1.9
±0.2
(2)
(2)
(2)
(2)
(2)
(2)
(2)
(2)
(2)
(2)
58.5
0.010
0.035
65.8
62.0
238
5.3
227
14.4
6.0
±0.006
±0.001
±3.8
±53
±7
±0.2
±7
±15
±fl3
(4)
(4)
(4)
(4)
(4)
(4)
(4)
(4)
(4)
(4)
Rapujen (ao) hemolymfan koostumus
Taulukko 3.
(
—
SE) viidellä eri näytteenotiopaikalla 21.
1. Hanhikoski, 2. Munakka, 3. Napue, 4. Vassor (Larvbäcken)
paikka
1.
2
3.
4.
5.
1.
sk—pltuus
giukoosi
laktaatti
protsiinit kupari
kloridi
kalium
natrium
kalaium
nagnes;um
g/1
g/l
g/l
mg/1
mekv/l
mekv/l
mekv/l
mekv/1
mek,’1
45.0
0.084
0.040
69.7
82.5
±53
219
4.3
203
±
±0.2
±2
25.5
tO.B
±0.3
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
3.
4.
5.
6.3
±73
0.O67
±0.001
±2.6
(5)
(5)
(5)
(5)
46.0
0.086
0.055
65.8
69.4
215
5.0
198
23.9
6.3
±37
±2
±0.2
±4
±0.5
±03
(5)
(5)
(5)
(5)
(5:
5.8
±44
±0.020
±0.004
±3.Q
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
44.8
0.084
0.046
57.0
70.6
211
5.2
198
25.4
±3.6
±0.044
±0.004
±6.2
±10.8
±5
±0.3
±4
±13
(5)
(5)
(5)
(5)
(4)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
47.5
0.003
0.049
64.8
76.3
196
23.4
6.0
±0.003
±0.010
±6.6
±34
207
±7
4.4
±1.9
±0.3
±8
±1.6
+
(4)
3)
(3)
(3)
(3)
(3)
(3)
(3)
(3)
(3)
-0.3
46.0
0.013
0.046
86.3
102.2
225
4.4
217
26.4
7.9
±1.7
±0.013
±0.001
±73
±98
±6
±0.0
±7
±12
±0.4
(3)
(3)
(3)
(3)
(3)
(3)
(3)
(3)
(3)
(3)
26.8.82.
SE) yhdelTä eri näytteenottoparkalla 24.
Rapujen fd) hemolymfan koostumus (
ranta.
5. Vassor kylän
1. Hanhikoski, 2. Munakka, 3. Napue, 4. Vassor ftarvbacken) ja
-
sk—pituus
giukoosi
laktaatti
proteiinit kupari
cm
q/1
g/1
g/1
50.5
0.007
0.052
44.4
kloridi
kalium
natriun
kainium
maqnnniurn
mekv/l
mekv/1
mpk, 1
5.7
mekv/1
mekv/1
54.7
221
4.4
200
19.4
±4
±0.2
±4
±1.6
(6)
(6)
(6)
(6)
(6’
5.2
mq/1
±0.003
±flQQ3
±5.2
±5.
(6
(6)
(6)
(6)
(6)
53.2
0.014
0.041
32.4
38.1
208
4.0
189
18.4
±8
±0.3
±9
±.5
(5)
(5)
(5)
(5)
4.1
206
21.’
±6.8
2.
23.7.82.
cm
Taulukko 4.
paikka
ja
-
5. Vassor (kylän ranta).
±8.3
±0.007
±0.007
±8.4
±99
(5)
(5)
(5)
(5
(.5)
46.8
0.045
0.051
36.8
56.2
224
±3
.0
1h3
±3
±1.8
±0.017
±0.004
±5.2
±6.2
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
49.2
0.017
0.070
54.0
63.1
221
±3
4.2
214
21.9
±29
±Qj
±4
±04
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(5
(6)
6;
5.5
±3.4
±0.010
±cLUH
±4
(6)
(6)
(6)
(6)
51.7
0.135
0.072
60.4
71.8
232
6.4
224
20.2
6.2
±0.008
±3.3
±33
±2
±0.1
±4
±0.0
±0.3
(6)
(6)
(6)
±9.2
(6)
±0.094
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
Taulukko 5.
Rapujen (oo) hemolynfan koostumus
84
( ± SE)
viide11 eri nytteenottopaika11a 24.
26.8.82.
-
1. Hanhikoski, 2. Munakka, 3. Napue, 4. Vassor (Larvbcken) ja 5. Vassor (ky1n ranla).
paikka
1.
2.
3.
4.
5.
sk—pituus
glukoosi
laktaatti
proteiinit kupari
kloridi
kalium
natrium
kalsium
magnesium
cm
g/1
g/1
g/l
mg/1
mekv/1
mekv/1
mekv/1
mekv/1
mekv/l
46.8
0.008
0.044
34.7
39.8
214
4.0
190
19.0
4.6
±8.0
±0.006
±0.001
±1.6
±2.6
±2
±0.2
±3
±0.6
±0.2
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
48.0
0.028
0.048
35.5
42.0
212
4.6
193
19.1
5.1
±5.0
±3
±0.2
±3
±0.6
±0.7
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
±4.1
±0.012
±0.003
±33
(6)
(6)
(6)
(6)
44.5
0.03?
0.070
58.3
67.7
221
6.4
III
2.1
5.3
±34
±Q.fl37
±0.007
±54
±8.3
±3
±0.2
±6
±Q3
±0.3
(6)
(6)
(6)
(6)
(5)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
45.3
0.027
0.069
61.4
71.5
213
4.5
211
23.1
5.2
±35
±0.016
±0.014
±5.1
±44
±3
±0.2
±4
±Q9
±0.5
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
45.5
0.502
0.076
69.3
76.4
224
4.5
213
22.4
6.9
±2.4
±0.222
±0.008
±8.?
±9
±3
±0.1
±3
±0.7
±Q.4
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
Taulukko 6.
Rapujen (c5) hemolymfan koostumus (
SE) viidel1 eri näytteenottopaikalla 22.
-
24.9.82.
1. Hanhikoski, 2. Munakka, 3. Napue, 4. Vassor (Larvbäcken) ,a 5. Vassor (kylan rauta.
paikka
1.
2.
3.
4.
5.
sk—pituus
giukaosi
laktaattt
cm
g/l
g/l
47.1
0.003
0.036
±4.Q
±0.003
±0.006
(7)
(7)
(7)
prat’uinit
1
I.
-
kupari
kloridi
kalium
natrium
kalsium
magnesium
mg/1
mekv/1
mekv/l
mekv/1
mekv/l
mekv/1
37.9
208
4.1
197
20.5
4.8
±8.9
±5
±0.1
±5
±1.1
±0.8
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
50.6
0.037
0.046
43.2
213
4.4
202
20.2
5.6
±8.1
±0.015
±Q.flfl5
±8.6
±2
±0.2
±3
±Q7
±0.3
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
48.2
0.003
0.063
45.7
220
4.0
213
21.0
4.4
±6.8
±0.003
±0.006
±7.8
±6
±0.1
±7
±0.8
±0.3
(6)
(6)
6)
-
t.’
(6)
(6)
(6)
65.5
56.2
216
21.8
4.6
±3.4
215
±3
4.2
±2.8
±0.2
±3
±C..2
±0.4
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(
(5)
(6)
(6)
49.0
0.022
0.083
±3.7
±0.011
±0.012
(6)
(5)
(5)
51.5
±9.Q
0.075
0.061
66.2
±3.5
3.9
217
21,9
5.4
±0.003
55.2
±3.5
219
±0.052
±1
±0.1
±2
0 8
±0.3
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
85
Taulukko 7.
Rapujen
()
hemolynfan koostumus
SE) viidel1 eri näytteenottopaikalla 22.
(
24.9.82.
—
1. Hanhikoski, 2. Munakka, 3. Napue, 4. Vassor (Carvbäcken) ja 5. Vassor (kylän ranta).
paikka
1.
2.
3.
sk—pituus
cm
g/1
5.
laktaatti
g/l
proteiinit kupari
g/l
mg/l
kloridi
kalium
natrium
kalsium
magnesium
mekv/l
mekv/1
mekv/1
meke/l
mekv/1
46.2
0.00
0.041
35.2
40.1
211
4.5
201
21.5
6.0
±8.3
tO.00
±0.004
±5.6
±7.5
±2
±0.2
±3
±Q3
±0.2
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
46.3
0.002
0.037
33.1
40.6
204
4.2
197
19.7
4.4
±5.0
±0.002
±Q.0Q9
±9.Q
±12.3
±5
±0.2
±6
±.4
±0.7
(6)
(6)
(5)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
44.2
0.012
0.072
66.5
51.3
223
4.2
212
22.8
6.7
±7
±0.006
±0.015
±3.0
±5.5
±4
±0.1
±5
±0.7
±4.5
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
6.
glukoosi
(6)
(6)
(6)
(6)
197
4.3
201
19.8
3.6
±6
±0.2
±5
±Q.7
±fl.5
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
58.2
219
4.1
213
22.4
5.6
±9.1
±3
±0.2
±4
±0.5
±0.3
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
45.6
0.024
0.058
34.8
41.3
±4.0
±0.017
±0.010
±7.0
±,4
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
45.3
0.025
0.049
53.6
±1.6
±0.017
±0.003
±7.8
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
Rapujen (df) hemolymfan koostumus
Taulukko 8.
(
.
‘
SE) viidellä eri näytteenottopaikalla 18.
1. Hanhikoski, 2. Munakka, 3. Napue, 4. Vasaor (Carvbiicken)
paikka
1.
2.
3.
4.
5.
sk—p;tuus
glukoosi
laktaatti
proteiinit kupari
-
20. 10.82.
ja 5. Vassor (kylän ranta).
kloridi
natrium
kalium
kalsium
magnesium
mekv/1
mekv/1
mekv/1
mekv/1
mekv/1
g/1
mg/1
0.081
36.3
65.7
240
3.8
207
24.0
7.6
±0.008
±40
±5.3
±3
±02
±2
±45
±06
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
cm
g/l
g/1
47.2
0.013
±47
±0.007
(6)
(6)
67.8
0.015
0.081
36.4
42.0
224
3.6
190
22.3
7.3
±5.j
±0.006
±0.007
±3.9
±5.6
±2
±0.1
±2
±0.6
±4.3
(6)
(6)
(6)
(6)
(.6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(E)
46.5
0.038
0.101
39.1
45.5
232
3.9
201
25.9
5.?
±2.5
±0.017
±0.004
±08
±.3
±2
±06
±
±03
±03
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
68.8
0.018
0.108
41.3
48.9
226
4.6
213
23.5
6.8
±3.6
±0.011
±0.006
±2.5
±34
±j
±0.8
±2
±0.5
±0,5
(5)
(5)
(5)
(4)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
1
53.3
0.017
0.107
69.3
58.2
231
3.8
205
26.8
8.2
±01
(6)
±8.3
(6)
±0.008
±4.445
±2.1
±3.2
±3
±01
±3
±45
(6)
(6)
(5)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
86
Taulukko 9.
paikka
1.
2.
( ± SE) viide1l eri nytteenottopajka11a 18. — 20.10.82.
1. Hanhrkoskj, 2. Munakka, 3. Napue, 4. Vassor (Larvbcken)
ja 5. Vassor (ky1n ranLa).
Rapujen (oo) hemolynfan koostumus
nk—pituus
giukoosi
laktaatti
proteiinjt kupari
kloridi
kalliin
natrium
cm
kalsium
g/l
magnesium
g/l
g/l
mekv/1
mekv/1
mekv/l
mekv/l
mekv/l
7.1
44.7
0.013
0.073
30.7
38.8
213
3.7
±8.4
182
22.4
±0.01;
±0.008
±6.0
±8.4
±7
±0.2
±7
±0.8
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
46.9
0.026
0.084
30.8
38.0
209
3.5
182
22.4
±0.016
6.1
±0.016
±6.2
±9.1
±8
±0.2
±9
±1.3
±0.8
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
45.0
0.124
0.077
177
25.1
6.5
±0.005
31.1
±45
3.0
±0.034
28.6
i:34
214
±33
±9
±0.2
±;Q
±0.5
±9.3
(7)
(7)
(6)
(6)
(7)
(7)
(7)
(7)
(7)
46.0
0.070
0.072
32.6
30.9
194
±4.;
3.3
183
21.3
±0.027
6.2
±0.016
±6.8
±6.5
±15
±0.4
±13
±0.8
±0.5
(5)
(5)
(5)
(4)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(7)
4.
(5)
5.
(6)
±45
(7)
3.
ng/l
45.2
0.040
0.087
27.2
3.4
203
24.5
±0.016
6.0
±0.009
±4.0
27.8
±49
232
±1.8
±7
±0.2
±6
±0.8
±0.6
(6)
(6)
(6)
(5)
(5)
(6)
(6)
(6)
(6)
(6)
Rapujen hemolynfan vahvojen enskationien ja vahvojen happoanionien konsentcaatfoiden
± SE).
510,
välinen erotus (strong ion concentration difference
taulukko 10.
0. [uona, 1. Hanhikoski, 2. Munakka, 3. Napue, 6. Vassor (Larvbcken) ja 5. Vassor (iyl
21.
16.6.82
0.
1.
dd’
18.2
00
-f
22.2
d’d’
00
++
2.
cd
00
++
3.
cfd’
no
4-4-
4.
&3’
00
4-4-
5.
dd
00
++
—
—
—
23.7.82
24.
—
26.8.82
22.
—
18.
24.9.82
—
rdIlIa).
20.10.82
1.2 (7)
4.7 (5)
8.5 ± 3.0 (6)
18.6 ± 2.2 (7)
2.3 ± 1.6 (6)
4.2 ± 1.2 (5)
21.5 ± 2.9 (5)
1.7 ± 2.1 (6)
8.9 ± 6.2 (5)
9.5 ± 1.9 (6)
19.1 ± 2.5 (7)
17.8 ± 3.1
21.i
.?
18.1 ± 3.6
12.4 ± 1.3 (6)
20.7
2.1 (6)
20.7 ± 2.9
12.0 ± 3.9 (6)
20.5 ± 3.0 (6)
16.2 ± 3.3 (2)
24.5 ± 3.1 (6)
31.0 ± 1.1 (5)
22.7 ± 2.2 (5)
23.0 ± 3.4 t
30.8 ± 2.8 (6)
32.0 ± 2.1 (5)
17.2 ± 1.7 (5)
14.1 ± 3.5 (4)
30.6 ± 2.9 (3)
Z2.3 ± 1.9 (6)
29.8 ± 2.1 (6)
26.1 ± 2.0 (6)
10.3 ± 1.2 (6)
4.3 ± 2.0 (6)
10.7
2.7 (5)
20.3 ± 2.?
(‘
14.6 ± 1.1
(‘
ZZ.6 ± 3.1 (6)
—
1.3 ± 1.3 (6)
£i.Zi
± 4.0 (7)
4.9 ± 1.4 (6)
—
4.4 ± 1.5 (7)
87
Taulukko 11.
Rapujen (aII+
)
hemolymfan koostumus
(
SE) neljallä eri näytteenottopaikalla 29.
-
30.9.81.
0. Luoma, 1. Hanhikoski, 2. Aunes ja 3. Napue.
Suluissa näytteiden lukumäärä. Koiraita ja naaraita oli 6 d, 6 oo (0), 5 cfd, 5 oo (1), 2 5d
++
++
3
00
++
(2) ja 4 c, 6 oo (3).
paikka
0.
1.
3.
sk—pituus
glukoosi
laktaatti
proteiinit kupari
kloridi
kalium
natrium
kalsium
rnagneslum
cm
g/l
g/l
g/1
mg/l
mekv/1
mekv/l
mekv/l
mekv/1
mekv/1
46.7
0.060
0.068
45.7
60.4
224
5.1
0.D1D
0.007
2.9
4.3
(12)
(12)
(12)
(12)
(12)
6.2
223
22.3
5.3
tD.2
2
0.4
0.2
(12)
(12)
(12)
(12)
(12)
45.5
0.006
0.049
51.6
65.6
218
4.2
215
22.5
5.5
3.9
0.003
0.002
3.3
!4.6
!2
0.1
2
0.6
O.2
(10)
(10)
(10)
(10)
(10)
(10)
(10)
(10)
(10)
(10)
22.8
6.2
43.4
0.024
0.082
56.6
82.7
222
4.0
219
3.2
0.0l1
0.0l6
i39
S.3
6
0.1
4
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
(5)
0.3
b
3.
48.3
0.003
0.064
65.9
88.3
221
3.8
222
24.7
4.4
3.7
!0.002
O.OO3
3.6
6.6
4
i0.l
4
t0.4
0.4
(10)
(10)
(10)
(10)
(10)
(10)
(10)
(10)
(10)
(10)
88
Taulukko 12.
Neljältä eri naytteenottopaikalta otettujen hemolymUanäytteiden eri parametrien tilastollinen
vertailu, 0. Luoma, 1. Hanhikoski, 2. Aunes ia 3. Napue (29. - 30.9.81). Ryhmien välisen eron
merkitsevyys on testattu Students t —testillä (*** erittäin merkitseva,
merkitsevä, o suuntaa antava ja NS ei merkitsevä).
ryhmät
0
sk—pituus
giukoosi
laktaatti
proteiinit kloridi
kalium
natrium
kalsium
merkitsevä,
magnesium
1
NS
**
*
NS
o
NS
0 — 2
N5
NS
N5
*
N5
NS
NS
NS
3
N5
N5
o
N5
***
*
1 — 2
NS
NS
0
NS
NS
NS
NS
NS
NS
3•3
*
NS
**
**
NS
*
o
2 — 3
NS
o
N5
o
NS
N5
NS
0
—
—
Taulukko 13.
N5
Rapujen (&f
mi)
+
NS
NS
*
hemolynfan eri parametrien tilastollinen vertailu 1981 — 1982.
(+): arvo toisen vertailuvuoden arvoa korkeampi, (—) arvo toisen vertailuvuoden
arvoa pienempi. (Vrt, taulukko 12).
glukoosi
Hanhikoski 82 —
82 —
Napue
81
*
(+‘)
NS
Aunes 81
Napue
proteiinit kloridi
NS
Hanhikoski 81
Munakka 82 —
laktaatti
*
(+)
NS
(+)
NS
kalsium
0
(+)
(—)
NS
0
(+)
o
magnesium
(+)
NS
(+)
NS
+
natrium
NS
(÷)
ci
f+)
kalium
f+)
NS
(+)
N5
(+)
*
jokseenkin
89
Taulukot 14-17. Erit ravun viihtymisen kannalta tärkeiksi arvioituja vedenlaatuparametreja vuosilta 1981 ja 1982
Auneksesta fhemolymfanäytteiden ottopaikka 2) ja Palhojaisista, n. 10 km alavirtaan Napuesta (näytteenottopaikka 3).
Vedenlaatuanalyysitulokset on poimittu Vaasan vesipiirin vesilaboratorion vedenlaaturekisterista.
Taulukko 14.
Vedenlaatuanalyysitulokset, Aunes (Seinäjoki) 1981
Pvm
Lämpötila °C
2
myi]
kyll.%
8.10.
16.1;.
14.12.
6,8
9,3
0,3
0,2
10,0
9,2
12,3
11,1
75
85
83
88
79
1.4.
27.4.
12.5.
0,1
0,1
0,2
10,5
8,3
10,5
20.1.
9.2.
2.3.
0,2
0,2
9,8
10,0
°2
Sameus, Hach FTU
70
71
74
59
5,6
7,9
4,7
6,4
8,1
26
6,2
7,9
5,8
Kiintoaine mg/l
6,6
17
6,7
11
23
110
23
18
9,3
mS/m
y
25
Alkaliniteetti mol/l
10
12
11
9,4
15
6,6
12
12
12
0,28
0,26
0,31
0,20
0,05
0,18
0,28
0,06
pH
6,7
6,3
5,6
Väriluku
Ptmg/l
6,3
6,0
5,5
5,7
6,6
5,8
210
200
160
240
240
210
180
29
33
33
32
28
CODMfl mg/102
Fe mg/l
24
23
30
26
2,2
2,5
2,3
3,0
1,7
4,2
2,9
2,2
1,7
Sulfaatti mg/l
11
14
12
8
36
9,9
20
29
29
Taulukko 15.
Vedenlaatuanalyysitulokset, Palhojainen (Isokyrö) 1981
Pvm
17.8.
21.10. 16.11.
16,4
17,4
3,9
0,1
8,1
7,4
11,0
13,3
12,6
83
79
86
94
90
4,1
4,1
5,3
7,4
5,1
141
12
6,7
26
16
8,1
7,0
8,9
9,5
15
15
16
0,25
0,11
0,16
0,06
0,10
0,06
5,4
5,6
6,5
6,3
5,6
5,3
5,2
2.3.
1.4.
27.4.
12.5.
0,2
0,2
0,9
6,1
°2
02 kyll.%
Sameus, Hach FTU
12
11,1
11,9
11,2
85
80
86
93
5,4
4,9
8,2
58
Kiintoaine mg/l
6,3
8,2
29
14
11
15
Alkaliniteetti mmol/l
0,26
0,25
pH
6,3
6,3
Lämpötila °C
mg/l
25
mS/m
1.7.
14.12.
0,1
Väriluku Ptmg/l
180
240
210
250
240
280
240
200
180
CODMfl mg/102
Fe mg/1
23
2,2
27
2,7
29
1,9
29
5,8
30
2,0
33
2,6
36
2,5
30
1,9
57
Sulfaatti mg/l
20
12
34
11
12
97
17
39
40
1,5
90
Taulukko 16.
Vedenlaatuanalyysitulokset, Aunes (Seinäjoki) 1982
Pvm
Lämpötila °C
2
mg/l
13.1.
15.2. 8.3. 19.4. 3.5. 17.5. 8.6.
0,3
0,3
8,9
8,6
0,8
3,6
8,8
12
11,8 9,9
0,2
7,4
11.8. 17.8. 7.9. 15.9. 20.10. 25.10. 15.11. 14.12.
12,4
18,4
16,9
11,6 10,5
0,3
3,6
3,4
0,3
8,8
6,8
5,7
7,3
8,9
12,1
10,9
11,2
12,0
83
kyll.%
°2
Sameus, Hach FTU
61
59
60
84
89
82
82
73
60
69
80
83
82
84
8,4
7,0
7,0
9,2
22
9,0
7,5
8,1
8,1
2,7
14
5,8
8,2
17
13
Kiintoaine mg/l
34
7,8
8,8
43
70
28
29
33
57
16
22
9,8
23
30
18
-y
10
6,6
10
10,2
13,6
5,8
9,2
9,8
12
11
11
17
mS/m
9,8
14
13
Alkaliniteettj ninol/l
0,22
0,43
0,42 0,06
0,05 0,03
0,18
0,48
0,11
0,09 0,29
0,35
0,20
0,02
pH
5,9
6,6
6,4
5,9
5,7
5,3
6,3
6,8
6,1
5,8
6,8
7,1
6,9
6,5
5,3
Väriluku Ptmg/l
240
210
200
210
200
180
200
160
320
320
240
210
210
210
180
CODMn mg/102
Fe mg/l
37
23
21
28
28
28
24
21
38
41
27
24
26
28
29
3,2
2,7
2,8
2,5
2,9
2,1
2,4
3,6
4,8
2,3
3,1
2,5
3,0
2,9
1 ,5
Sulfaatti mg/l
14
16
11
18
14
22
16
14
7,4
13
8,3
13
10
16
44
25
Taulukko 17.
Vedenlaatuanalyysitulokset, Palhojainen (Isokyrö) 1982
Pvm
19.1.
17.2.
8.3.
19.4.
3.5.
18.5.
Lämpötila °C
02 mg/l
0,3
0,3
0,1
0,2
3,4
7,4
10,4
10,3
10,1
12,2
11,8
10,9
02 kyll.%
Sameus, Hach FTU
72
71
69
84
88
91
6,9
5,3
4,6
18
28
Kiintoaine mg/l
37
6,5
7,4
51
mS/m
25
Alkalinjteetti rtviiol/l
11
0,23
10
0,26
8,8
0,22
pH
6,2
6,3
Väriluku Ptmg/l
C0D110 mg/l02
240
33
Fe mg/l
Sulfaatti mg/l
20.10
15.11.
15.12.
8,3
1,7
2,4
0,3
9,9
11,8
11,8
12,8
86
87
85
86
88
5,5
9,2
4,9
6,4
18
9,1
20
10
8,8
16
7,8
35
12
8,6
0,03
11
0,03
11,2
0,11
10
0,32
10
0,10
11
0,31
12
0,21
19
0
5,5
5,4
5,3
6,2
7,1
6,1
6,9
6,7
5,0
250
150
200
200
200
210
280
270
270
200
33
2,6
25
2,4
28
3,6
27
1,6
26
1,8
24
37
25
27
41
3,5
30
2,9
2,7
2.3
2,4
3,0
1,4
18
14
8,3
25
25
24
8,4
19
12
17
53
15.9.
24.9.
14,9
10,5
8,6
9,6
85
8,0
79
16
0,03
6,1
240
8.6.
Oy,
-.1
O-O
-
,,r
Or
04