Kaukolan pohjavesialueen suojelusuunnitelma

Transcription

Kaukolan pohjavesialueen suojelusuunnitelma
Kaukolan pohjavesialueen
suojelusuunnitelma
Pia Lindholm
20.10.2015
Salon kaupunki
1
Kaukolan pohjavesialueelle laaditun suojelusuunnitelman sisältö
1 Johdanto ........................................................................................................................... 3
2 Suojelusuunnitelman tavoitteet ......................................................................................... 5
2.1 Suojelusuunnitelmiin liittyvä lainsäädäntö................................................................... 5
3 Yleistä pohjavesimuodostumista ja pohjavedestä ............................................................. 7
4 Suojelusuunnitelma-alue................................................................................................... 9
4.1 Geologia ja hydrogeologia .......................................................................................... 9
4.2 Vedenottamot ja vedenlaatu ..................................................................................... 10
4.3 Vedenottoalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet ....................................................... 11
Kartta 1. Kaukolan pohjavesialue. ........................................................................... 12
5 Suunnitelma-alueella olevat riskitekijät, niiden sijainti ja toimenpidesuositukset ............. 13
5.1 Asutus ...................................................................................................................... 13
5.1.1 Jätevesi, putkistot ja viemäröinti ......................................................................... 14
Kartta 2. Kaukolan pohjavesialueen jätevesijärjestelmät. ........................................ 18
Kartta 3. Kaukolan pohjavesialueella oleva vesijohto- ja viemäriverkosto. .............. 19
5.1.2 Öljysäiliöt ............................................................................................................ 20
5.1.3 Maalämpöjärjestelmät ........................................................................................ 22
Kartta 4. Kaukolan pohjavesialueella olevat öljysäiliöt ja maalämpöjärjestelmät. ... 24
5.2 Maa-ainesten otto ..................................................................................................... 25
5.2.1 Kotitarveottaminen ............................................................................................. 25
5.2.2 SOKKA-hanke .................................................................................................... 26
Kartta 5. Kaukolan pohjavesialueen SOKKA-kohteet ja roskaantuneet alueet ........ 29
5.3 Muuntajat .................................................................................................................. 30
Kartta 6. Kaukolan pohjavesialueen muuntajat, TSRR-tiet ja Maaperän tilan
tietojärjestelmän kohteet. ......................................................................................... 33
5.4 Maatalous ................................................................................................................. 34
5.4.1 Peltoviljely .......................................................................................................... 35
5.4.2 Karjatalous ......................................................................................................... 35
5.5 Metsätalous .............................................................................................................. 36
5.6 Liikenne ja tienpito .................................................................................................... 38
5.6.1 Kuljetukset sekä käyttötiheydet ja -määrät ......................................................... 40
5.7 Teollisuus ja yritystoiminta ........................................................................................ 41
2
5.8 Pilaantuneet maa-alueet ........................................................................................... 42
5.9 Roskaantuminen ja vanhat kaatopaikat .................................................................... 44
6 Pohjaveden laadun valvonta ja seuranta ........................................................................ 46
6.1 Raakaveden laadun tarkkailu ................................................................................... 46
7 Pohjavesimuodostumista suoraan riippuvaisten pintavesi- ja maaekosysteemien
selvitykset .......................................................................................................................... 48
8 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa ................................. 49
8.1. Vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelma ................................................................. 49
8.2. Kemikaalionnettomuudet ......................................................................................... 49
9 Pohjavesialueiden ja suojelutoimenpiteiden huomioiminen kaavoituksessa ................... 50
10 Yhteenveto suojelusuunnitelman toimenpidesuosituksista Kaukolan pohjavesialueella
........................................................................................................................................... 53
11 Suunnitelman ylläpito ja toteuttaminen ......................................................................... 55
Lähteet ............................................................................................................................... 56
Liitteet ................................................................................................................................ 58
Liite 1. Pohjaveden suojelun kannalta keskeistä lainsäädäntöä
Liite 2. Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien
Liite 3. Kaukolan pohjavesialuekartta
3
1 Johdanto
Pohjaveden suojelusuunnitelma on ohjeellinen työkalu pohjavesivarojen suojelun ja
pohjavesialueiden
maankäytön
yhteensovittamisessa.
Suunnitelmaa
tehtäessä
kartoitetaan suunnitelma-alueen pohjavettä mahdollisesti vaarantavat toiminnot ja
esitetään tarvittavat toimenpidesuositukset pohjaveden suojelemiseksi ja sen hyvän tilan
turvaamiseksi myös jatkossa.
Suomessa luonnontilainen pohjavesi on pääsääntöisesti hyvänlaatuista, mutta
pohjavesimuodostumat ovat herkkiä pilaantumiselle. Salon kaupungin alueella sijaitsee
yhteensä 68 pohjavesialuetta, jotka on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeiksi tai veden
hankintaan soveltuviksi pohjavesialueiksi.
Salon pohjavesialueilla on noin 70
vedenottamoa. Salon vedenhankinta perustuu alueen pohjavesien käyttöön. Salossa on
käytössä kolmisenkymmentä pohjavedenottamoa, joista vesi pumpataan kulutukseen.
Talousveden laatu täyttää Euroopan Unionin direktiiviin perustuvan sosiaali- ja
terveysministeriön asetuksen (Nro 461/ 2000) määräykset.
Salon alueen kallioperä koostuu pääosin graniittisista ja suprakrustisista, voimakkaasti
metamorfoituneista kivilajeista. Salon alueen maaperä koostuu luoteessa Kuusjoen,
Perttelin ja Halikon alueella pääosin hienoainespitoisista pelloista ja kumpuilevista kallio- ja
moreenimäistä. Alueella on pieniä katkonaisia harjujaksoja. Salon alueen lounaisosaa
hallitsee lounais-koillissuunnassa kulkeva III–Salpausselän reunamuodostuma.
Salon kaupungin alueella suurimmat uhat pohjavedelle aiheutuvat öljysäiliöistä,
viemäröintiin kuulumattomista jätevesistä, pilaantuneista maista sekä (vanhoista) maaainesten ottamisalueista. Muita alueen pohjavettä uhkaavia tekijöitä ovat muun muassa
teollisuus, hautausmaat, maatalous ja tieliikenne.
Vuoden 2015 pohjavesien suojelusuunnitelmahankkeessa laadittiin suojelusuunnitelma
viidelle pohjavesialueelle, jotka olivat Kirkonkylä (Kisko), Mustamäki (Halikko), Isonummi
(Muurla), Kaukola (Muurla) ja Ylhäinen-Kärkkä (Salo). Kaikki nämä alueet on luokiteltu I
luokan pohjavesialueiksi. Hankkeen aikana tehtiin maastokartoituksia kaikilla alueilla sekä
vesinäytteenotto Kiskon Kirkonkylän pohjavesialueelta. Maastokäynneillä kartoitettiin
pohjavedelle riskiä aiheuttavia tekijöitä ja toimintoja. Vesinäytteenoton tarkoitus
Kirkonkylän pohjavesialueella oli päivittää tietoja pohjaveden laadusta ja samalla tarkistaa
pohjaveden soveltuvuutta talousvedeksi. Maastokäynnit tehtiin 10.6. (Kisko), 23.6.
(Isonummi, Kaukola, Mustamäki) ja 24.6. (Ylhäinen-Kärkkä). Vesinäytteet otettiin
16.6.2015.
Hankkeen alkamisesta tiedotettiin Salon kaupungin kotisivuilla. Tiedote oli nähtävillä
24.4.–30.6.2015 Salon kaupungin ilmoitustaululla ja sähköisellä ilmoitustaululla. Lisäksi
tiedote suojelusuunnitelmahankkeesta julkaistiin 24.4.2015 Salon Seudun Sanomissa.
Suojelusuunnitelmaehdotukset olivat nähtävillä 31.8.–30.9.2015. Lausunnot pyydettiin
Lounais-Suomen aluehallintovirastolta ja Varsinais-Suomen ELY-keskukselta. LounaisSuomen aluehallintoviraston antama lausunto on huomioitu suojelusuunnitelmassa.
4
Varsinais-Suomen ELY-keskus ei katsonut tarpeelliseksi antaa lausuntoa, koska ELYkeskuksesta osallistuttiin ohjausryhmän työhön ja kommentoitiin työtä sen edetessä.
Pohjaveden suojelusuunnitelman laatimiseen tarvittavien taustatietojen kerääminen
aloitettiin kartoittamalla pohjavesialueilla sijaitsevien asuin- ja yrityskiinteistöjen
lämmitysjärjestelmät sekä erityisesti käytössä olevat ja käytöstä poistetut öljysäiliöt.
Kaukolan pohjavesialueelle (0250108) lähetettiin postitse kyselyitä 51 kpl toukokuun 2015
alussa. Kysely lähettiin alueella sijaitseville asuin- ja yrityskäytössä oleville kiinteistöille.
Vastauksia saatiin 39 kpl. Kaikille pohjavesialueille vuoden 2015 hankkeessa lähetetyt
kyselyt vastausmäärineen on esitettynä taulukossa 1.
Taulukko 1. Riskikartoituskyselyt pohjavesialueittain.
Pohjavesialue
Lähetetyt
(kpl)
kyselyt Saadut
(kpl)
vastaukset Vastausprosentti
Isonummi
9
6
67 %
Kaukola
51
39
76 %
Kirkonkylä (Kisko)
36
23
64 %
Mustamäki
94
62
66 %
Ylhäinen-Kärkkä
195
111
57 %
Yhteensä
385
241
63 %
Suojelusuunnitelman on laatinut Pia Lindholm Turun yliopiston maantieteen ja geologian
laitokselta ja se on toteutettu yhteistyössä Salon kaupungin ja Varsinais-Suomen
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa.
Suunnitelmaa ohjanneen työryhmän kokoonpano on esitetty alla.
Ossi Hussi, Varsinais-Suomen pelastuslaitos, Salon yksikkö
Markus Kukkonen, Salon kaupunki, kaupunkisuunnittelu
Hillevi Lehto, Salon kaupunki, ympäristönsuojelu
Kirsti Lepistö, Salon kaupunki, maaseutupalvelut
Erika Liesegang, Varsinais-Suomen ELY-keskus
Sami Saari, Salon kaupunki, ympäristöterveydenhuolto
Sanna-Liisa Suojasto, Varsinais-Suomen ELY-keskus
Eila Varjo, Turun yliopisto, maantieteen ja geologian laitos
Kalle Virtanen, Salon kaupunki, Liikelaitos Salon Vesi
5
2 Suojelusuunnitelman tavoitteet
Pohjavesiä suojellaan, koska halutaan säilyttää luonnontilaiset pohjavedet entisellään ja
estää ihmistoimintaa heikentämästä pohjavesien laatua. Pohjaveden suojelusuunnitelmien
tarkoituksena ovat pohjavesialueiden suojelun tehostaminen kuvaamalla mm. riskitekijät ja
toimenpide-ehdotukset riskien poistamiseksi sekä vedenottamoiden suoja-alueiden
rajausten tarkistus tai rajausten laatiminen, jos suoja-aluerajauksia ei ennestään ole.
Lisäksi tavoitteena on toimintaohjeiden laatiminen vahinko- ja vaaratilanteiden varalta sekä
pohjavesialueelta olemassa olevien tietojen päivittäminen ja puuttuvien tietojen koonti
yhteen.
Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmahankkeen tavoitteena olikin koota
pohjavesialueen tiedot yhteen suojelusuunnitelma-asiakirjaan, jolloin suojelusuunnitelmien
käytettävyys ja hyöty esimerkiksi maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa helpottuu.
Pohjavesien suojelun tavoitteena on myös kaikkien uusien riskien välttäminen ja olemassa
olevien riskien minimointi, rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muuta maankäyttöä.
Suojelusuunnitelman tarkoitus on toimia ohjeena esimerkiksi viranomaisvalvonnassa,
maankäytön suunnittelussa sekä lupahakemusten käsittelyssä. Pohjavesitietoja
hyödyntävät muun muassa ympäristönsuojelu-, rakennus-, kaavoitus-, maa-aineslupa- ja
terveydensuojeluviranomaiset ja vesihuoltolaitokset mutta myös pohjavesialueiden
asukkaat ja toiminnanharjoittajat.
Suojelusuunnitelmassa
sijainneista.
on
havainnollistavia
karttoja
riskitoimintojen
laadusta
ja
2.1 Suojelusuunnitelmiin liittyvä lainsäädäntö
Pohjavesien suojelua kansallisesti ohjaavat pääasiassa ympäristönsuojelulaki
(527/2014) sekä vesilaki (587/2011). Merkittävimmät osat suojelun kannalta ovat
pohjavesien pilaamiskielto sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen
lupajärjestelmä. Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014) määrää
tarvittavista/selvitettävistä tiedoista vedenhankintaan soveltuvalle pohjavesialueelle
sijoittuvan toiminnan lupahakemuksessa.
Pohjaveden pilaamiskielto: ympäristönsuojelulain 2 luvun 17 §:ssä määrätään, että
ainetta, energiaa tai pieneliöitä ei saa panna, päästää tai johtaa sellaiseen paikkaan tai
käsitellä siten, että tärkeillä tai muilla vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla
pohjavesi kävisi terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontuisi.
Myöskään toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä ei saa tehdä terveydelle vaaralliseksi tai
kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää, eikä tehtävä toimenpide saa
vaikuttaa pohjaveden laatuun muutoin loukaten yleistä tai toisen yksityistä etua.
6
Vesilain tavoitteena on edistää, järjestää ja sovittaa yhteen vesivarojen ja vesiympäristön
käyttöä niin, että se on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää; ehkäistä
ja vähentää vedestä ja vesiympäristön käytöstä aiheutuvia haittoja; ja parantaa
vesivarojen ja vesiympäristön tilaa. Vesilain luvuissa 3 ja 4 säädetään luvanvaraisista
vesitaloushankkeista, pohjaveden ottamisesta ja vedenottamoiden suoja-alueista.
Lain mukaan ilman aluehallintoviraston lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä
pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän
muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin
vaikeutuminen; tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän
antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu
huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen. Suoja-alue
voidaan määrätä, jos alueen käyttöä on tarpeen rajoittaa veden laadun tai
pohjavesiesiintymän antoisuuden turvaamiseksi, mutta suoja-aluetta ei kuitenkaan saa
määrätä laajemmaksi kuin on välttämätöntä.
Maa-aineslain (555/1981) tavoitteena on maa-ainesten otto ympäristön kestävää
kehitystä tukevalla tavalla. Lain 3 §:n mukaan maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua
esimerkiksi tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden
laadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole satu vesilain mukaista lupaa.
Euroopan unionin tasolla vesiensuojelua ohjataan vesipolitiikan puitedirektiivin
(2000/60/EY) avulla. Suomessa direktiivi on toimeenpantu lailla vesienhoidon
järjestämisestä (1299/2004). Yleisenä tavoitteena oli pohjavesien osalta pohjavesien
hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitolain tavoitteiden
saavuttamiseksi
tarvittavat
uusimmat
toimenpiteet
on
koottu
vesienhoitosuunnitelmaehdotuksiksi vuosille 2016–2021. Lounais-Suomi kuuluu Kokemäenjoen –
Saaristomeren
–
Selkämeren
vesienhoitoalueeseen.
Lounais-Suomen
pohjavesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista on esitetty yhteinen
näkemys ehdotuksessa Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelmaksi vuosille
2016–2021. Toimenpiteet eivät ole vesienhoitolain nojalla suoraan julkishallintoa tai
yksittäisiä toiminnanharjoittajia velvoittavia, mutta lupamenettelyissä tulee huomioida, mitä
vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön
liittyvistä seikoista. Lakia vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä päivitettiin
2014 lisäämällä lakiin uusi luku, 2 a (1263/2014), jossa muutettiin muun muassa
pohjavesialueiden luokittelua ja ohjeistettiin suojelusuunnitelmien sisältöä.
Valtioneuvoston
asetus
talousjätevesien
käsittelystä
vesihuoltolaitosten
viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011, ns. hajajätevesiasetus) astui
voimaan 15.3.2011. Asetus edellytti jätevesien käsittelyn tehostamista alun perin
15.3.2016 mennessä, mutta valtioneuvosto pidensi 26.3.2015 siirtymämääräaikaa
kahdella vuodella 15.3.2018 asti. Asetuksen tavoitteena on vähentää haja-asutuksen
jätevesien haitallisia vaikutuksia vesistöihin ja pohjaveteen. Asetuksen velvoitteet koskevat
pääsääntöisesti kaikkia viemäröintiin liittämättömiä kiinteistöjä. Jätevesien käsittelystä ja
johtamisesta pohjavesialueilla on annettu tarkempia määräyksiä Salon kaupungin
ympäristönsuojelumääräyksissä.
7
Pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä sisältyy lisäksi maankäyttö- ja rakennuslakiin,
terveydensuojelulakiin,
jätelakiin
ja
kemikaalilakiin
sekä
öljyvahinkojen
torjuntalainsäädäntöön. Näiden ohella pohjaveden suojelua käsitellään myös
valtioneuvoston asettamissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa sekä
lainsäädäntöä täydentävissä valtioneuvoston periaatepäätöksissä.
Pohjaveden suojelun kannalta keskeiset säädökset on lueteltu liitteessä 1.
3 Yleistä pohjavesimuodostumista ja pohjavedestä
Pohjavesialueiden rajaus perustuu maaperän- ja kallioperän hydrogeologisiin piirteisiin.
Aluetta rajatessa otetaan huomioon pohjavesiesiintymäalueen maalajikoostumus, maalajin
vedenläpäisevyys sekä alueen yhtenäinen hydraulinen laajuus. Pohjavesialueen raja
osoittaa aluetta, joka vaikuttaa pohjaveden muodostumiseen ja laatuun. Lisäksi
pohjavesialueen sisälle rajataan muodostumisalue eli hyvin vettä läpäisevän alueen raja.
Muodostumisalueen maaperän vedenläpäisevyys vastaa vähintään hienohiekan
vedenläpäisevyyttä.
Pohjavesiä
muodostuu
eniten
mannerjäätikön
sulamisvaiheessa
syntyneissä
jäätikköjokimuodostumissa,
kuten
harjuissa,
deltoissa
sekä
reunaja
saumamuodostumissa. Salon alueella yksi tärkeimmistä vedenhankinta-alueista on III
Salpausselän reunamuodostuma, jolla sijaitsee useita pohjavesialueita.
Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin (1299/2004) lisättiin uusi
luku 2 a (1263/2014), jonka mukaan aiemman kolmen pohjavesiluokan sijaan edellytetään
pohjavesialueet nykyisin luokiteltavan kahteen luokkaan sen mukaan, miten ne soveltuvat
vedenhankintaan ja millainen suojelutarve niillä on. Uusi luokittelu (taulukko 2) korvaa
aiemmat I, II ja III luokat, joihin kuuluvia alueita tarkastellaan uudelleen niiden
sijoittamiseksi uusiin luokkiin. Edelleen käytössä oleva luokka III, eli muut pohjavesialueet,
poistetaan kokonaan ja siihen kuuluneet alueet luokitellaan 1- tai 2-luokkaan riippuen siitä,
miten alue soveltuu vedenhankintaan.
Laissa säädetään myös pohjavesialueista, joista pintavesi- tai maaekosysteemit ovat
suoraan riippuvaisia. Näitä pohjavesialueita koskien otetaan käyttöön uusi E-luokka.
Pohjavedestä riippuvaisia ekosysteemejä ovat esimerkiksi lähteet, lähdepurot ja -lammet.
Lisäksi laissa on säännökset pohjavesialueen suojelusuunnitelman sisällöstä ja
valmistelusta.
Tässä työssä olevista pohjavesialueista kerrotaan vielä vanhan luokituksen mukaisesti I
luokan pohjavesialueina. ELY-keskukset tarkistavat pohjavesialueiden luokituksen uuden
luokituksen mukaiseksi, mutta pohjavesiluokkien muutosaikataulua ei ole määrätty laissa.
8
Taulukko 2. Uuden pohjavesiluokittelun määritelmät.
Pohjavesialueiden uusi luokittelu:
1-luokka
• vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet; vettä käytetään tai on tarkoitus käyttää
yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä
vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin
2-luokka
• muut vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet; pohjaveden antoisuuden ja muiden
ominaisuuksiensa perusteella soveltuu 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön
E-luokka
• Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen luokittelemat pohjavesialueet, joiden pohjavedestä
pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen (esimerkiksi lähde, lähdepuro tai
lähdelampi); kuuluvat myös joko luokkaan 1 tai 2
9
4 Suojelusuunnitelma-alue
Kaukolan pohjavesialue (0250108) on luokiteltu I luokan pohjavesialueeksi.
Pohjavesialuetta ei ole määritelty riskialueeksi tai selvityskohteeksi. Pohjavesialue on
esitetty kartassa 1.
ELY-keskukset tekevät pohjavesialueille kemiallisen ja määrällisen tilan luokitukset
vesienhoitosuunnitelmiin ja toimenpideohjelmiin yhdeksi viisivuotiskaudeksi kerrallaan.
Uusimmat luokitukset on tehty vuonna 2013.
Pohjaveden määrällinen tila on hyvä silloin, kun keskimääräinen vuotuinen vedenotto
pohjavesimuodostumasta ei ylitä muodostuvan uuden pohjaveden määrää ja lisäksi
pohjaveden pinnan korkeus ei ihmistoiminnan seurauksena pysyvästi laske. Kaukolan
pohjavesialueen määrällinen tila on luokiteltu hyväksi.
Pohjaveden kemiallinen tila luokitellaan hyväksi, kun pohjavedessä havaitut
keskimääräiset pitoisuudet eivät ole ylittäneet yhdessäkään seurantapaikassa pohjaveden
laadulle asetettuja ympäristölaatunormeja. Kaukolan pohjavesialueen kemiallinen tila on
luokiteltu hyväksi.
4.1 Geologia ja hydrogeologia
Kaukolan pohjavesialue on III Salpausselkävyöhykkeeseen liittyvä, koillinenlounassuuntainen reunamuodostuma, joka rajoittuu kaakkoisreunalla kallioiseen
mäkialueeseen. Aines on pääasiassa keskikarkeaa hiekkaa, mutta myös savea, karkeaa
hietaa ja hiekkamoreenia löytyy paikoin. Alueen kallioperä on porfyyristä graniittia. Alueen
kokonaispinta-ala on 2,74 km2 ja pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on 1,39 km2.
Muodostuman pinnassa on rantavoimien synnyttämiä rantavalleja. Kallionpinnan
korkeustasovaihteluiden takia maakerrosten paksuus vaihtelee huomattavasti alueen eri
osissa. Paksuimmat maakerrokset sijaitsevat pohjavesiesiintymän luoteis- ja
pohjoisreunalla, missä vettäjohtavien hiekkavaltaisten maakerrosten paksuudeksi on
todettu suurimmillaan noin 15 metriä. Luoteisreunalla sekä alueen pohjoisosassa
vettäjohtavia hiekkakerroksia peittää pääosin tiivis savesta-siltistä koostuva pintakerros.
Pohjavesi
virtaa
kallion
viettosuuntaa
noudattaen
länsi-luoteeseen
kohti
Muurlanjokilaaksoa. Lounaisimmassa osassa pohjaveden päävirtaussuunta on koillisesta
lounaaseen. Vedenhankinnan kannalta alue on merkittävä, mutta alueella muodostuvaa
pohjavettä ei saada vedenhankintaan yhdestä pisteestä.
10
4.2 Vedenottamot ja vedenlaatu
Kaukolassa sijaitsee Kukinnummen vedenottamo (kuva 1). Vedenottamon kaivotyyppi on
putkikaivo (1 kpl). Pumpattu pohjavesi käsitellään lipeällä (alkaloidaan). Vedenottamo on
otettu käyttöön vuonna 1993, ja sillä on Länsi-Suomen vesioikeuden myöntämä
vedenottolupa vuodelta 1991. Luvassa keskimääräiseksi vedenottomääräksi on arvioitu
noin 600 m3/d kuukausikeskiarvona, mutta todellinen käyttömäärä on ollut 317 m3/d
vuonna 2013 (Mäkinen 2015).
Pohjavettä on arvioitu muodostuvan 700 m 3/d. Alueen imeytymiskerroin on 0,3.
Pohjavesikortissa vuodelta 1999 Kukinnummen vedenottamon läheisyydessä pohjaveden
luonnollinen korkeus on +27,10 m ja ottamolla pohjaveden luonnolliseksi korkeudeksi on
ilmoitettu +28,00 m (N60 korkeusjärjestelmässä eli N2000 järjestelmässä n. +27,30 m ja n.
+28,20 m ).
Pohjavesialueella
on
vedenottamon lisäksi kolme
havaintoputkea,
joista
voidaan mitata pohjaveden
korkeutta.
Ensimmäisen
kerran mittauksia on tehty
vuonna
2002–2003
ja
viimeksi
vuonna
2011.
Vedenkorkeus on pysynyt
melko tasaisena kaikissa
putkissa noin +27 m
(N2000) tasolla.
Vedenottolupaan
liittyy
velvoitetarkkailu,
ja
© Pia Lindholm
viimeisin tarkkailuohjelma
on
vuodelta
2002.
Tarkkailuohjelmaan sisältyy myös vedenlaadun tarkkailu, joka perustuu Sosiaali- ja
terveysministeriön talousvesiasetukseen (461/2000).
Kuva 1. Kukinnummen vedenottamo.
Vesihuoltoverkostoihin pumpatun veden laatu on täyttänyt asetetut laatuvaatimukset ja
laatusuositukset. Laatutiedot ovat peräisin raakavedestä otetuista näytteistä. Vuosina
2013–2014 Kukinnummen pohjavesialueen raakavesi on ollut lievästi hapanta pH:n
ollessa keskimäärin 6,8. Vesi on ollut pehmeää kokonaiskovuuden (Ca+Mg) ollessa
keskimäärin 0,50 mmol/l. Liukoisen hapen pitoisuus on ollut keskimäärin 4,5 mg/l ja
hiilidioksidipitoisuus on ollut keskimäärin 30 mg/l. Vedessä rauta- ja mangaanipitoisuudet
ovat olleet matalat, raudan ollessa keskimäärin n. 25 µg/l ja mangaanin alle 10 µg/l. Veden
sähkönjohtavuus on ollut keskimäärin 15,25 mS/m. Veden alkaliniteetti on ollut
keskimäärin 0,73 mmol/l. Vedestä ei havaittu yhtään koliformisia bakteereja eikä E. coleja.
(OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015).
11
4.3 Vedenottoalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet
Jotta pohjaveden suojelua voidaan tehostaa ja pohjavesialueen toimintoja ohjata
paremmin, pohjavesialue voidaan jakaa vedenottamoalueeseen sekä lähi- ja
kaukosuojavyöhykkeisiin. Vedenottamon suoja-alue voidaan perustaa vesilain (VL 4:11,
4:12, 4:13 §) mukaisesti joko vedenottoluvan myöntämisen yhteydessä tai erillisellä
hakemuksella aluehallintovirastolle, jolloin suoja-alueille asetetaan oikeudellisesti sitovia
määräyksiä. Toisaalta vedenottamoiden yhteyteen voidaan perustaa suojelusuunnitelmien
yhteydessä vapaaehtoisuuteen perustuvia suojavyöhykkeitä (Orvomaa 2008).
Vedenottamoalueet
Vedenottamoalueeksi luetaan vedenottoon ja sen käsittelyyn liittyvät laitteet, rakennukset
ja niiden välitön ympäristö. Alueiden ainoa käyttötarkoitus on vedenhankinta. Kyseinen
alue on hyvä aidata ja rakennukset lukita. Kaukolan pohjavesialueella sijaitsevan
Kukinnummen vedenottamon alue on aidattu ja lukittu.
Ohjeelliset lähi- ja kaukosuojavyöhykkeet
Vedenottamon suoja-alue on vedenottamon ympärille rajattu vyöhykkeellinen alue, jonka
tarkoituksena on suojella pohjavettä. Vedenottamon suoja-alue käsittää yleensä
vedenottamoalueen
sekä
lähija
kaukosuojavyöhykkeen.
Vedenottamoiden
lähisuojavyöhykkeet on määritetty pohjavesialueen rajat, pohjavedenottamoiden
vaikutusalue sekä maa- ja kallioperän ominaisuudet huomioon ottaen. Vyöhykerajausta
suunniteltaessa on huomioitu myös pohjaveden virtaussuunnat, pohjaveden korkeus ja
vedenoton suuruus ottamoilta.
Lähisuojavyöhykkeiden määrittelyperusteena on muun maankäytön, esimerkiksi
rakentamisen ja soranoton haittavaikutusten estäminen. Lähisuojavyöhyke on
vedenottamoa tai tulevaa vedenottopaikkaa ympäröivä vyöhyke, jonka ulkorajalta
pohjaveden virtaus vedenottamolle tai vedenottopaikalle kestää noin 50–60 vuorokautta.
Lähisuojavyöhykkeen leveys pohjaveden päävirtaussuunnasta vedenottamolle tai tutkitulle
vedenottopaikalle on keskimäärin arvioituna 300–500 metriä (joskus jopa yli kilometri) ja
200–300 metriä virtaussuunnan alapuolelle.
Kaukosuojavyöhyke käsittää koko päävirtausalueen, jolta pohjavesi virtaa vedenottamolle
tai tulevalle vedenottopaikalle. Useissa tapauksissa kaukosuojavyöhyke käsittää koko
pohjavesialueen.
Lähisuojavyöhyke suunnitelma-alueella
Suojavyöhyke esitetään rajattavaksi Kukinnummen vedenottamolle, koska alueelta
voidaan ottaa vettä talouskäyttöön. Lähisuojavyöhyke on pyritty määrittämään alueiden
hydrogeologiset olosuhteet ja pohjavettä vaarantavat tekijät huomioiden. Suojavyöhykeehdotus on esitetty pohjavesialuekartassa aluekuvausten yhteydessä kartassa 1.
12
Kartta 1. Kaukolan pohjavesialue.
13
5 Suunnitelma-alueella olevat riskitekijät, niiden sijainti ja
toimenpidesuositukset
Suojelusuunnitelmassa on kartoitettu pohjavesialueilla sijaitsevat riskikohteet. Riskikohteet
voivat muuttua ajan myötä, joten suojelusuunnitelmaa on hyvä päivittää esim. 5-10 vuoden
välein riippuen esimerkiksi siitä, onko alueelle ollut voimakasta tulomuuttoa tai onko
alueelle myönnetty uusia ympäristö- tai maa-aineslupia. Pohjavesialueilla voi olla myös
pilaantuneita tai pilaantuneeksi epäiltyjä maa-alueita. Näiden pilaavat aineet voivat päätyä
hitaasti pohjaveteen, jossa niitä voi esiintyä myös päästölähteen poistuttua.
Yleisiä riskitekijöitä pohjavesialueilla ovat mm. asutus (viemärit, öljy- ja polttoainesäiliöt),
liikenne, tienpito, maantiekuljetukset, teollisuus ja muu yritystoiminta, hautausmaat,
pilaantuneet maa-alueet, maa-ainesten ottaminen, murskaus- ja asfalttiasemat, maa- ja
metsätalous, ilman epäpuhtaudet, rakentaminen sekä pohjaveden liiallinen otto.
Riskin suuruutta määriteltäessä on otettava huomioon riskikohteessa olevan maaperän
laatu, pohjaveden virtaussuunnat sekä riskikohteen etäisyys vedenottamosta. Haittaaineiden kulkeutumiseen maaperässä vaikuttavat mm. haitta-aineen kemialliset
ominaisuudet ja maaperän vedenjohtavuus ja kerrosrakenteet. Nopeinta kulkeutuminen on
hyvin vettä läpäisevässä ja johtavassa sora- ja hiekkamaassa. Savikot voivat kokonaan
estää
haitta-aineiden
pääsyn
syvemmälle
maaperään
ja
pohjaveteen.
Pohjavesimuodostuman koolla on myös vaikutusta haitta-aineiden leviämiseen
pohjavedessä.
Kaukolan pohjavesialueelle suurimmat riskit aiheutuvat haja-asutuksesta (jätevedet ja
öljysäiliöt) sekä maa- ja metsätaloudesta.
Liitteessä 2 on Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueille.
5.1 Asutus
Asutuksen pohjavesiriskit johtuvat pääasiassa toimimattomista kiinteistökohtaisista
jätevesijärjestelmistä
haja-asutusalueilla,
huonokuntoisista
viemäriverkostoista,
putkivaurioista ja putkien liitosvioista sekä maanalaisten lämmitysöljysäiliöiden vuodoista
ja ylitäytöistä.
Jätevesien pääsy pohjaveteen ilmenee usein kohonneina nitraatin, kloridin ja fosfaatin
pitoisuuksina, kuten myös veden hygieenisen laadun heikentymisenä (Nummelin 2014).
Huonokuntoisista öljysäiliöistä tai säiliöiden ylitäytöstä maaperään ja pohjaveteen päässyt
öljy vaikuttaa pohjaveden laatuun jo pieninä pitoisuuksina. Öljy-yhdisteet voivat säilyä
muuttumattomina pohjavedessä jopa vuosikymmeniä. Viime vuosina suosiotaan talojen
lämmitysmuotona on kasvattanut maalämmön hyödyntäminen (Juvonen ja Lapinlampi
14
2013). Maalämpöä pidetään yleisesti ekologisena lämmitysmuotona, mutta joissain
tapauksissa se saattaa muodostaa riskin pohjavedelle.
Pohjavesialueiden pilaantumisriskin vuoksi Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä (tulivat voimaan 1.1.2013), rakennusjärjestyksessä (tullut voimaan 1.6.2010)
ja jätehuoltomääräyksissä (tulivat voimaan1.1.2015) on annettu erityisiä määräyksiä muun
muassa jätevesien käsittelystä pohjavesialueilla. Määräysten mukaan viemäriverkostojen
ulkopuolisilla alueilla jätevesien puhdistus- ja käsittelylaitteistojen rakentamisessa,
sijoittamisessa, käytössä ja kunnossapidossa on noudatettava näitä määräyksiä sen
lisäksi, mitä ympäristönsuojelulain 27 c §:ssä ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston
asetuksessa (209/2011) ns. hajajätevesiasetus sekä muualla säädetään.
Jätevesijärjestelmiä, öljysäiliöitä ja maalämpöjärjestelmiä kartoitettiin keväällä 2015
lähettämällä pohjavesialueen asukkaille kysely aiheesta. Jätevesijärjestelmien sijainnit on
esitetty kartassa 2 ja Kaukolassa oleva kunnallinen vesijohto- ja viemäriverkosto on
esitetty kartassa 3. Öljysäiliöiden ja maalämpöjärjestelmien sijainnit on esitetty kartassa 4.
5.1.1 Jätevesi, putkistot ja viemäröinti
Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella olevan kiinteistön on liityttävä vesihuoltolaitoksen
vesi- ja viemäriverkkoon (Vesihuoltolaki, 10 § 681/2014). Valtioneuvoston antama asetus
talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla
tuli voimaan 1.1.2004. Asetuksella säädettiin vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaisten
talousjätevesien käsittelylle niin, ettei jätevesistä koidu ympäristölle vaaraa. Vaatimukset
koskivat kaikkia sellaisia kiinteistöjä (asuinrakennuksia, loma-asuntoja, karjatiloja,
maitohuoneita ja kodin yhteydessä olevaa elinkeinotoimintaa), joita ei ollut liitetty
vesihuoltolaitoksen viemäröintijärjestelmään. Uusien ja saneerattavien kiinteistöjen
jätevesijärjestelmien on täytettävä asetuksen vaatimukset heti ja vanhojen kiinteistöjen
jätevesijärjestelmien tulee täyttää lainsäädännön vaatimukset 15.3.2018 mennessä.
Kaukolan pohjavesialueella olevat kiinteistöt eivät suurimmaksi osaksi kuulu
vesihuoltolaitoksen viemäröintiin. Kaukolan eteläosaan ollaan rakentamassa KaukolanTuohitun-Ylikulman jätevesiosuuskunnan viemäröintiä, johon Kaukolan alueen kiinteistöjä
on liittymässä aikavälillä 2015–2018. Pohjavesialueen kiinteistöjen (mustat) jätevedet
käsitellään kiinteistökohtaisesti. Kiinteistöt, joilla syntyy vain harmaita jätevesiä, eivät
kyselyn mukaan yleensä käsittele jätevesiään mitenkään. Taulukossa 3 on esitetty kyselyn
ja kunnan tietokannan perusteella kootut tiedot vesihuoltolaitoksen jätevesiverkostoon
kuulumattomista kiinteistöistä. Taulukossa 4 on esitetty jätevesiä koskevat
toimenpidesuositukset.
Pohjavesialueen
kiinteistöt
hankkivat
talousvetensä
joko
vesihuoltolaitoksen
vesijohtoverkosta (enemmistö) tai omasta vedenottokaivosta. Kyselyn perusteella omia
talousvesikaivoja pohjavesialueella on yhdeksän. Osa kiinteistöistä (viisi vastanneista) on
15
myös liittynyt vesihuoltolaitoksen vesijohtoon, mutta ottavat osan vedestä silti vielä omasta
kaivosta. Muutamien kiinteistöjen vedenhankinnasta ei ollut saatavilla tarkempia tietoja.
Taulukko 3. Pohjavesialueella olevat muut kuin kunnalliseen viemäriverkostoon kuuluvat
jätevesijärjestelmät. Vihreällä korostetut kiinteistöt ovat kartoituskyselyn perusteella
liittymässä Kaukola-Tuohittu-Ylikulman jätevesiosuuskuntaan.
Kiinteistötunnus
734661-1-16
Käsiteltävät
vedet
Järjestelmä
Puhdistetut
vedet johdetaan
Järjestelmän
ikä
Saostuskaivojen
lietteen tyhjennys
mustia
3 kpl betonisia
saostuskaivoja
avo-ojaan
n. 32 vuotta
1 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
661-2-20
ei tietoja
ei tietoja
661-2-37
harmaita,
komposti/
kuivakäymälä
(sisä-wc ollut
poissa käytöstä
vuosien ajan)
2 kpl betonisia
saostuskaivoja
maahanimeyttämöön
661-2-38
harmaita,
kuivakäymälä
661-3-15
mustia
saunavedet
imeytetään
maahan
2 kpl betonisia
saostuskaivoja
maahanimeyttämöön
n. 40 vuotta
661-4-20
mustia
3 kpl betonisia
saostuskaivoja
avo-ojaan
28 vuotta
661-5-30
mustia
3 kpl muovisia
saostuskaivoja,
joista edelleen
pienpuhdistamoon
pumppu-kaivo,
josta pumpataan
puhdas jätevesi
pois pv-alueelta
vedenjakajan
toisella puolella
olevaan imeytyskenttään
n. 13 vuotta
661-7-0
mustia
3 kpl betonisia
saostuskaivoja
maahanimeyttämöön
662-3-25
662-3-104
662-3-90
662-7-0
ei tietoja
ei tietoja
ei tietoja
harmaita,
kuivakäymälä
663-1-4
harmaita,
kuivakäymälä
ei tietoja
ei tietoja
ei tietoja
keittiö- ja
pesuvedet
johdetaan
maahanimeyttämöön
keittiö- ja
pesuvedet
johdetaan
maahanimeyttämöön
1 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
1 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
2 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
1 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
1 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
30 vuotta
16
663-2-3
mustia
3 kpl betonisia
saostuskaivoja
avo-ojaan
663-2-4
mustia
salaojaan
663-2-16
663-5-6
ei tietoja
mustia
3 kpl betonisia
saostuskaivoja
ei tietoja
2 kpl betonisia
saostuskaivoja
663-2-32
663-2-37
663-2-38
ei tietoja
ei tietoja
mustia
663-3-43
mustia
663-3-9
harmaita,
kuivakäymälä
663-3-17
mustia
wc/pesuvedet
saostuskaivoihin (2-3
kpl, betoni),
josta edelleen
keräilykaivoon
muut jätevedet
johdetaan
erikseen
maasuodattamoon
1 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
663-3-36
mustia
salaojaan
4 krt/vuosi
663-4-4
mustia
+harmaita
2 kpl betonisia
saostuskaivoja
wc-jätevedet
johdetaan
jäteveden
umpisäiliöön
663-4-6
mustia
4 kpl betonisia
saostuskaivoja
663-4-16
663-4-24
ei tietoja
mustia
ei tietoja
3 kpl betonisia
saostuskaivoja
663-4-33
663-5-13
ei tietoja
ei tietoja
663-5-15
663-7-1
ei tietoja
ei tietoja
ei tietoja
3 kpl
saostuskaivoja
ei tietoja
ei tietoja
663-7-8
mustia
2 kpl betonisia
saostuskaivoja
maahanimeyttämöön
663-7-10
mustia
3 kpl betonisia
saostuskaivoja
avo-ojaan
663-7-13
mustia
avo-ojaan
663-7-24
ei tietoja
3 m3 muovisia
saostuskaivoja
joista edelleen
pienpuhdistamoon
ei tietoja
ei tietoja
ei tietoja
3 kpl betonisia
saostuskaivoja
3 kpl betonisia
saostuskaivoja
pesuvedet
johdetaan
maahanimeyttämöön
n. 10 vuotta
1 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
1 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
maahanimeyttämöön
avo-ojaan
n. 35 vuotta
1 krt/vuosi
muut jv:t
johdetaan
erikseen
pienpuhdistamoo
n
edelleen tontin
663-5-12 avoojaan
12 vuotta
maahanimeyttämöön
35 vuotta
2 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
39 vuotta
2 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
1-2 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
1-2 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
1 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
avo-ojaan
n. 14 vuotta
17
663-7-33
663-9-3
663-10-0
ei tietoja
ei tietoja
mustia
ei tietoja
ei tietoja
3 kpl betonisia
saostuskaivoja
667-3-7
mustia
3 kpl betonisia
saostuskaivoja
maahanimeyttämöön
35 vuotta
667-3-56
mustia
3 kpl betonisia
saostuskaivoja
avo-ojaan
45 vuotta
667-3-137
mustia
3 kpl betonisia
saostuskaivoja
avo-ojaan
pellolle
2 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
1 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
1 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
1 krt/vuosi
jätevedenpuhdistamolle
Taulukko 4. Jätevesiä koskevat toimenpidesuositukset.
Toimenpiteet – Jätevedet








Viemäröidyllä alueella viemäriin liittymättömät kiinteistöt on liitettävä
viemäriverkostoon rakennusjärjestyksen mukaisesti.
Puhdistamattomien jätevesien imeyttäminen maaperään on pohjavesialueilla
kielletty.
WC-jätevedet saa puhdistaa kiinteistöllä yhdessä muiden jätevesien kanssa
haja-asutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti.
Jos WC-jätevesiä ei käsitellä kiinteistöllä, ne on johdettava umpikaivoon ja muut
jätevedet on käsiteltävä haja-asutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti.
Kiinteistökohtaiset jätevesijärjestelmät ja niiden kunto on selvitettävä.
Tarvittaessa asukkaita ohjataan päivittämään järjestelmät vastaamaan
valtioneuvoston asetusta (VnA209/2011) ja rakennusjärjestyksen määräyksiä.
Jätevedenkäsittelystä ja sen järjestämisestä ns. hajajätevesiasetuksen
(209/2011) mukaisesti laadittu opas tulisi jakaa kaikille pohjavesialueella
sijaitseville kiinteistöille.
Jätevedenpumppaamoiden
ylivuotovesien
pääsy
pohjaveden
muodostumisalueelle suositellaan estämään rakentamalla säiliö ylivuotovesille
tai johtamalla ylivuotovedet pohjavesialueen ulkopuolelle.
Uudet jätevedenpumppaamot on rakennettava pohjavesialueiden ulkopuolelle.
18
Kartta 2. Kaukolan pohjavesialueen jätevesijärjestelmät.
19
Kartta 3. Kaukolan pohjavesialueella oleva vesijohto- ja viemäriverkosto. Vesijohdot ovat
merkitty sinisellä viivalla ja viemäriverkostot pinkillä viivalla.
20
5.1.2 Öljysäiliöt
Öljypäästö öljysäiliöstä on tavallisimpia riskejä pohjaveden laadulle. Öljyvuoto on
mahdollinen mm. säiliötä täytettäessä tai säiliön tai putkiston vuotaessa. Pohjavesialueilla
etenkin vanhat maanalaiset säiliöt ovat riskitekijä, koska niiden suojauksista ja kunnosta ei
yleensä ole tarkkaa tietoa. Maahan asennettujen säiliöiden ikääntyminen ja huollon
laiminlyönti voi aiheuttaa pienen jatkuvan päästön, jota on vaikea havaita mutta joka
muodostaa pohjavedenpilaantumisriskin.
Pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä kerättiin tietoa kunnan rakennusvalvonnalta,
palo- ja pelastusviranomaisilta sekä alueen asukkailta. Kaukolan pohjavesialueella
sijaitsee viranomaisten tiedon ja kyselyn mukaan 18 lämmitysöljysäiliötä, joista käytöstä
poistettuja on kolme. Öljysäiliöiden kunto- ja tarkastustiedoissa on puutteita. Tarkemmat
tiedot säiliöistä on esitetty taulukossa 5 ja säiliöiden sijainnit on esitetty kartassa 4.
Toimenpidesuositukset öljysäiliöille on esitetty taulukossa 6.
Öljysäiliöistä aiheutuvaa riskiä voidaan pitää suunnitelma-alueella kohtalaisena johtuen
säiliöiden suuresta määrästä. Suurin osa säiliöistä on maanpäällisiä ja niillä on joitain
suojarakenteita.
Taulukko 5. Öljysäiliötiedot pohjavesialueilla.
Kiinteistötunnus
734-
Sijainti: maan
alla/päällä;
ulkona/sisällä
661-1-16
maanpäällinen
sisällä
661-3-15
pois käytöstä
661-4-63
maanpäällinen
sisällä
ei tietoja
pois käytöstä
maanalainen
ei tietoja
maanpäällinen
sisätilassa
maanpäällinen
sisätilassa
muovinen (lip
lap)
663-3-36
maanpäällinen
sisätilassa
663-4-4
maanpäällinen
sisätilassa
maanpäällinen
sisätilassa
661-4-65
663-5-6
663-2-32
663-2-38
663-3-17
663-4-6
663-4-16
ei tietoja
Tilavuus
Materiaali
Asennettu
Viimeisin
tarkistus
Suojarakenteet
teräs
80-luvulla
4/2003
lukko
tyhjennetty ja
puhdistettu
suoja-allas
1974
teräs
tyhjennetty
teräs
1980
metalli
1982
säiliö hitsattu
jossa
muuraus
ympärillä
90-luvulla
metalli
ehkä 1986
tarkastetaan
3 krt/vuosi
kerran
kuntotarkast
ettu
hälytysjärjestelmä
suoja-allas,
hälytysjärjestelmä
hälytysjärjestelmä
2000 l
ylitäytönestin
21
663-6-0
maanpäällinen
sisätilassa
663-7-1
663-7-8
ei tietoja
vanha
maanalainen
pois käytöstä
maanpäällinen
sisätilassa
ei tietoja
maanpäällinen
ulkona
663-7-8
663-7-24
667-3-5
teräs
1978
4/2014
suoja-allas,
hälytysjärjeste
lmä
tyhjennetty
3 m3
teräs
1976
2500 l
pinnoitettu
sisältä
lukko
Taulukko 6. Öljysäiliöitä koskevat toimenpidesuositukset.
Toimenpiteet – Öljysäiliöt









Uusia maanalaisia säiliöitä ei tule sijoittaa pohjavesialueille. Uudet öljysäiliöt on sijoitettava
maan päälle asianmukaisin suojarakentein varustettuna. Uuden säiliön hankinnasta on
ilmoitettava palo- ja ympäristöviranomaisille.
Alueen paloviranomaisilla olisi hyvä olla ajantasainen rekisteri pohjavesialueilla sijaitsevista
öljysäiliöistä ja niiden tiedoista sekä öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma.
Pelastusviranomaisen tulee 33 ja 34 §:ssä tarkoitettuja vähäisen tai tilapäisen toiminnan
ilmoituksia käsitellessään toimia riittävässä yhteistyössä kyseessä olevan kunnan
asianomaisten viranomaisten kanssa (685/2015 35 §)
Toiminnanharjoittajan
on
ilmoitettava
pelastusviranomaiselle
myös
sellaisen
sumutuspolttimella varustetun öljylämmityslaitteiston käyttöönotosta, joka ei ole edellyttänyt
33 §:n mukaista ilmoitusta. Pelastusviranomaisen on tarkastettava öljylämmityslaitteisto
kolmen kuukauden kuluessa käyttöönotosta (685/2015 39 §)
Omistajan tai haltijan on huolehdittava, että tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla
pohjavesialueella olevat maanalaiset öljysäiliöt tarkastetaan määräajoin (390/2005 54 §)
Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla sijaitsevat
maanalaiset öljysäiliöt on tarkastutettava siten kuin ao. kauppa- ja teollisuusministeriön
päätöksessä (344/1983) on määrätty. Maanalaisen säiliön ensimmäinen tarkastus tulee
tehdä 10 vuoden kuluessa käyttöönotosta. Säiliön tarkistuskertojen väliin vaikuttavat mm.
säiliön tyyppi ja säiliöluokka (eli säiliön kunto).
Niille säiliöiden omistajille, jotka ovat laiminlyöneet säiliön tarkastusvelvoitteen, on
paloviranomaisen lähetettävä tarvittaessa huomautuskirjelmä. Mikäli tilanne ei korjaudu, on
säiliön omistajille vielä lähetettävä kirjallinen määräys, jonka mukaan säiliöt on tarkastettava
määräajassa. Jollei määräystä noudateta, voi paloviranomainen määrätä asetettavaksi
säiliöiden omistajille uhkasakon.
Maanpäällisten suojaamattomien säiliöiden turvallisuutta on parannettava puuttuvilta osilta.
Maanpäälliset säiliöt tai suoja-altaat tulee kattaa siten, että esim. sadevesi ei pääse
täyttämään allasta.
Öljysäiliöiden kunnosta vastaa omistaja. Kiinteistönomistajia on valistettava heidän
velvollisuuksistaan ja vastuistaan koskien öljysäiliöitä. Esimerkiksi vakuutus ei välttämättä
korvaa aiheutunutta ympäristövahinkoa, mikäli säiliötä ei ole tarkastettu tai säiliön
suojarakenteet eivät ole asianmukaisia.
22
5.1.3 Maalämpöjärjestelmät
Salon
kaupungin
rakennusjärjestyksessä
ei
mainita
maalämpöjärjestelmien
rakentamisesta erikseen, vaan maalämpöjärjestelmien rakentamisessa on noudatettava
maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpide- tai rakennuslupamenettelyä. Kaupungin
ympäristönsuojelumääräysten 13 §:ssä todetaan, että sijoitettaessa maalämpöjärjestelmiä
pohjavesialueelle tai vesistöön niissä voidaan käyttää vain sellaisia rakenteita ja
lämmönsiirtoaineita, joista ei aiheudu pohjaveden tai vesistön pilaantumisen vaaraa.
Rakennus- ja ympäristölautakunnan pöytäkirjassa 12.2.2014 § 23 todetaan, että
energiakaivoja ja lämmönkeruuputkistoja sijoitettaessa pohjavesialueille tarvitaan 1.5.2011
alkaen toimenpidelupa.
Vuoden
2015
kyselyn
mukaan
Kaukolan
pohjavesialueella
on
kaksi
maalämpöjärjestelmää, jotka ovat kuvattu taulukossa 7 ja esitetty kartassa 4.
Maalämpöjärjestelmiin liittyvät toimenpidesuositukset on kuvattu taulukossa 8.
Taulukko 7. Maalämpöjärjestelmät.
Kiinteistötunnus
Maapiiri/
Maa/kallio
lämpökaivo
734-663-7-8
lämpökaivo
734-667-3-176
lämpökaivo
Syvyys
Lämmönsiirtoneste Suojaukset
kalliolämpö 12
pystykaivoa,
syvyydet
160 m
kalliolämpö 1
maalämpöneste,
pystykaivo,
jossa 60 % etanolia
syvyys 220
m
vuodonilmaisujärjestelmänä
säiliö
23
Taulukko 8. Maalämpöä koskevat toimenpidesuositukset.
Toimenpiteet – Maalämpöjärjestelmät








Maalämpökaivoja tai maalämpölaitteiston putkistoja (maapiiri) ei saa rakentaa
pohjavesialueille tai mihinkään muuallekaan ilman maankäyttö- ja rakennuslain
mukaista toimenpide- tai rakennuslupaa, joita myöntävät ja valvovat kunnat.
Maalämpölaitteiston rakentaminen pohjavesialueelle edellyttää lisäksi vesilain
mukaista lupaa. Sitä haetaan aluehallintovirastolta. Vesilain mukaisen luvan tarve
arvioidaan tapauskohtaisesti.
Maapiiriä
ei
tule
rakentaa
harjujen
ydinalueille
(pohjavesialueen
muodostumisalueelle). Yksittäinen maapiiri voidaan tapauskohtaisesti sijoittaa
harjun reuna-alueille. Tällöin rakentamispaikasta on selvitettävä maaperätiedot
etukäteen.
Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei saa rakentaa maalämpöjärjestelmiä.
Lämpöpumput on varustettava vuodonilmaisujärjestelmällä, joka hälyttää
mahdollisista vuodoista lämmönkeruupiirissä. Vuodoista on ilmoitettava
ympäristönsuojelu-viranomaisille.
Maalämpöratkaisuissa ei sallita etyleeniglykolin, metanolin tai muiden terveydelle
vaarallisiksi luokiteltujen aineiden käyttöä pohjavesialueilla.
Pohjavesialueella lämmönkeruunesteinä on käytettävä ihmisille ja ympäristölle
haitattomia aineita. Tällä hetkellä käytössä olevista lämmönkeruunesteistä vähiten
haittaa aiheuttavia aineita ovat etanoliliuos ja kaliumformiaattiliuos.
Kunnan ympäristönsuojelumääräyksiin ja rakennusjärjestykseen tulisi niitä
uudistettaessa lisätä maalämpöjärjestelmiä koskevia määräyksiä sekä rajoituksia.
24
Kartta 4. Kaukolan pohjavesialueella olevat öljysäiliöt ja maalämpöjärjestelmät.
25
5.2 Maa-ainesten otto
Laaja-alainen maa-ainesten ottaminen voi heikentää pohjaveden laatua, koska maaperää
ja pohjavettä suojaava maannoskerros poistetaan ottoalueelta. Erityisen haitallista tämä
on otettaessa maa-aineksia läheltä pohjavedenpintaa tai sen alapuolelta. Myös
polttoaineiden käsittely, koneiden öljyvuodot ja pölynsidontasuolaus aiheuttavat uhkaa
pohjavedelle. Maa-ainesten oton on havaittu kohottavan pohjaveden sähkönjohtokykyä
sekä nitraatti-, sulfaatti- ja kloridipitoisuuksia. Maa-ainesten otto vaikuttaa myös
pohjaveden määrään, sillä ottoalueilla luonnontilaisia alueita suurempi osa sadannasta
suotautuu maaperään (Gustafsson ym. 2006). Maa-ainesten ottoa ohjaa maa-aineslaki
(555/1981). Maa-aineslaki on tullut voimaan 1982 ja sitä ennen maa-aineksien ottaminen
ei ole ollut luvanvaraista.
Kaukolan pohjavesialueella ei ole tällä hetkellä maa-aineslupaa edellyttävää toimintaa.
5.2.1 Kotitarveottaminen
Maa-aineslupa ei ole tarpeen, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä
varten. Kuitenkin myös kotitarveottamisessa sovelletaan maa-aineslain määräyksiä mm.
ottamispaikan sijoittamisessa ja jälkihoidossa. Kotitarveotto tarkoittaa maa-ainesten
tavanomaista ottamista omalta maalta omaan käyttöön, joka liittyy rakentamiseen tai
kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Maa-ainesten myynti esimerkiksi naapurille tai
tiekunnalle ei ole mahdollista ilman maa-aineslain mukaista maa-aineslupaa. Myöskään
sopimukseen tai rasitteeseen perustuva ottaminen toisen maalta ei ole kotitarveottamista.
Omalta maalta ottamiseen voidaan rinnastaa ainesten ottaminen yhteisalueelta. (mm.
Alapassi ym. 2009, MAL 23a§ ja 4§2 mom).
Pohjavesialueilla on huomioitava, että kotitarveottaminen ei aiheuta pohjaveden
pilaantumisriskiä tai muita seurauksia. Kotitarveottoon ei tarvita maa-aineslupaa, mutta
kotitarveottajan on tehtävä valvontaviranomaiselle ilmoitus ottamispaikan sijainnista sekä
arvio ottamisen laajuudesta silloin, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa
enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia. Ilmoitus tehdään uudestaan, kun
edellisen ilmoituksen määrä ylittyy 500 kiintokuutiometrillä. Järjestäytyneen osakaskunnan
hoitokunnan tai toimitsijan on tehtävä ilmoitus, kun kyseessä on yhteisalueelta tapahtuva
kotitarveottaminen. Järjestäytymättömän osakaskunnan osalta ottajan tulisi tehdä
vastaava ilmoitus. (Alapassi ym. 2009)
26
5.2.2 SOKKA-hanke
Valtakunnallisesti toteutetussa SOKKA-hankkeessa kartoitettiin kaikki pohjavesialueilla
sijaitsevat maa-aineksenottopaikat (kotitarveottopaikat) ja muodostettiin kokonaiskuva
maa-ainesten otosta ja sen laajuudesta. Kartoitus, ottopaikkojen nykytilan selvitys ja
alueiden laajuus sekä kunnostus- ja jälkihoidon tarpeen arviointi tehtiin maastokäyntien ja
karttatulkintojen avulla. Varsinais-Suomen, Rauman seudun ja Pohjois-Satakunnan Maaainesten oton nykytila ja kunnostustarve pohjavesialueilla – raportti valmistui 2010. (Klap
2010)
SOKKA-hankkeen (2010) mukaan Salon alueella eniten maa-ainesten ottopaikkoja
pohjavesialueilla on niin määrällisesti kuin pinta-alallisesti Kiikalan alueella (148
hehtaaria). Muurlan, Halikon ja Salon alueella jokaisessa maa-ainesten ottamisalueita on
hieman yli 60 hehtaaria. Soranottoalueiden keskimääräinen pinta-ala on vanhan Salon
alueella noin 1,5 hehtaaria. Sorakuopat, joiden keskimääräinen pinta-ala on alle hehtaarin,
koostuvat usein monista pienistä ottoalueista ja nämä alueet voidaan siksi useasti
määritellä kotitarveottoalueiksi.
Soranottoalueet on luokiteltu kunnostustarpeen mukaan kunnostustarveluokkaan 0
(erittäin suuri), 1 (suuri/kiireellinen), 2 (kohtalainen/suositeltava), 3 (vähäinen/ei
kunnostustarvetta) tai 4 (luvan mukaan). Yleistäen kunnostustarpeella arvioidaan alueen
uhkaa pohjavedelle. Jälkihoidon tilan mukaan luokittelussa on käytetty arvoja 1
(jälkihoidettu), 2 (osin jälkihoidettu), 3 (muotoiltu), 4 (jälkihoitamaton) tai 5 (otto käynnissä)
(kuva 2 otettu SOKKA-kohteista). Yleistäen jälkihoidon tarpeella on arvioitu maisemaa.
Maa-aineskuopille on hyvä suorittaa kunnostustoimenpiteitä tai alueille tulisi ainakin laatia
kunnostussuunnitelma, jota noudatetaan ja jonka toteutumista seurataan. Näillä alueilla
kunnostustarpeet ovat usein pistemäisiä haittoja, jotka kuitenkin aiheuttavat suuren uhan
pohjavedelle. Näistä yleisimpiä ovat huolimattomasti varastoidut ja käytetyt öljytuotteet,
alueille jätetyt tai tuodut romut ja roskat, vanhat huonokuntoiset työkoneet sekä alueille
tuodut
huonolaatuiset
maa-ainekset.
Usein
näillä
alueilla
alustavana
kunnostustoimenpiteenä riittää se, että edellä mainitut pistemäiset uhat kuoppien alueelta
poistetaan tai ainesten haitallisuus, varsinkin tuotujen maa-ainesten osalta, selvitetään.
Kaukolan pohjavesialueelta on SOKKA-hankkeessa kartoitettu seitsemän maa-ainesten
ottamispaikkaa. Salon kaupungin ympäristöviranomaisen tulisi käydä kohteet läpi ja antaa
esimerkiksi kehotus kohteen jälkihoitoon. SOKKA-kohteet on kuvattu taulukossa 9 ja
esitetty kartassa 5. Maa-ainesten ottoon liittyvät toimenpidesuositukset on esitetty
taulukossa 10.
27
Taulukko 9. SOKKA –hankkeessa kartoitetut sorakuopat.
SOKKA tunnus
734-201491507
Sijainti
Kunnostustarve
734-662-3-96
Kunnostustarve
vähäinen/ei
kunnostustarvetta
734-201491506
734-662-3-90
Kunnostustarve
vähäinen/ei
kunnostustarvetta
Jälkihoitamaton
734-201491505
734-662-6-0
Jälkihoitamaton
Alkanut
metsittyä
734-201491504
734-661-1-16
Jälkihoitamaton
Ei havaintoja
734-201491503
734-661-1-16
Jälkihoitamaton
Ei havaintoja
734-201491502
734-663-7-34
Jälkihoidettu
Ei havaintoja
734-201491501
734-663-2-1
Kunnostustarve
vähäinen/ei
kunnostustarvetta
Kunnostustarve
vähäinen/ei
kunnostustarvetta
Kunnostustarve
vähäinen/ei
kunnostustarvetta
Kunnostustarve
vähäinen/ei
kunnostustarvetta
Kunnostustarve
vähäinen/ei
kunnostustarvetta
Jälkihoitamaton
Alkanut
metsittyä
Kuva 2. SOKKA-kohde 2014-91506.
© Pia Lindholm
Jälkihoidon
tila
Jälkihoitamaton
Huomiot
Roskaantunut;
puutarhajätettä,
klinkkereitä,
muoviputkia
ym.
Ei huomioita
28
Taulukko 10. Maa-ainestenottoa koskevat toimenpidesuositukset.
Toimenpiteet – Maa-ainesten otto






Uusien maa-ainesten ottolupien myöntämistä kaikille pohjavesialueille tulisi
välttää. Jos I ja II luokan pohjavesialueille myönnetään uusia maa-ainesten
ottolupia, tulee niiden lupaehtojen olla riittävät pohjaveden suojaamiseksi ja
asetettavat vakuudet riittävän suuret, jotta niillä pystytään suorittamaan
tarvittavat jälkihoitotoimenpiteet.
Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä ei pääsääntöisesti tule ottaa maaaineksia.
Ottoalueilla tulee olla säännöllinen pohjaveden korkeustason seuranta
(vähintään 4 kertaa vuodessa). Alimman sallitun ottotason määräämisessä tulee
ottaa huomioon pohjaveden ylin pinnankorkeus (ml. orsivesi).
Alueiden jälkihoidosta tulee huolehtia
Maanomistajan tulee estää tarpeeton kulku vanhoille ottamisalueille esimerkiksi
lohkarein tai puomein. Luvatonta toimintaa, esimerkiksi ampumista ja
motocross-ajelua voidaan hillitä kulkuestein, kieltokyltein tai riistakameroiden
avulla.
Myös
pohjavesialuekylttejä
tulee
lisätä
suunnitelma-alueen
pohjavesialueille.
Vanhoilla ottamisalueilla tulisi kiinnittää huomiota myös kasvillisuuden
vieraslajien torjuntaan, kuten lupiineihin. Lupiinit valtaavat helposti alueen
tukahduttaen normaalin harjukasvillisuuden palautumisen.
Toimenpiteet - Kotitarveotto





Kotitarveotosta tulee aina tehdä ilmoitus Salon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän
kuin 500 m3 maa-aineksia.
Maa-aineslain mukaisen valvontaviranomaisen tulee ohjeistaa kotitarveottajia
ilmoitusmenettelystä, maa-ainesten ottamisesta pohjavesialueella sekä kertoa
velvoitteesta kunnostaa alue ottamisen päätyttyä.
Vaikka ottolupaa ei tarvita, otto ei saa maa-aineslain ja vesilain mukaan uhata
alueen pohjavettä. Ohjeissa tulee korostaa sitä, että ottoa ei tule lainkaan
aloittaa, jos pohjaveden pinta on 5 metriä lähempänä maan pintaa.
Alueita voitaisiin maisemoida esimerkiksi maanomistajan muilla alueilla
tapahtuvan metsänhoitotoimenpiteiden ja taimikon istutuksen yhteydessä
yhteistyössä alueellisten metsänhoitoyhdistysten kanssa.
Kotitarveotto alueilla voisi myös suorittaa ottotoiminnan edetessä tapahtuvaa
maisemointia, koska ottoalueet ovat pieniä ja rintaukset ovat usein matalia ja
siten nopeasti muotoiltavissa.
29
Kartta 5. Kaukolan pohjavesialueen SOKKA-kohteet ja roskaantuneet alueet.
30
5.3 Muuntajat
Pohjavesialueilla sijaitsevat muuntajat aiheuttavat pilaantumisriskin pohjavedelle niiden
sisältämän muuntajaöljyn takia. Muuntajien sisältämä öljymäärä vaihtelee tehosta riippuen
alle sadasta yli 20 000 kg:aan. Muuntajissa oleva öljynkierto on suljettu, eikä öljyä
vaihdeta. Muuntajista saattaa tulla äkillisiä öljyvuotoja, kun sen sisäinen eristys pettää
esimerkiksi salamaniskun aiheuttaman ylijännitteen takia tai ilkivallan, ulkoisen valokaaren
tai metsästysaseen varomattoman käytön seurauksena. Äkillisten vikojen seurauksena
muuntaja voi vaurioitua niin pahasti, että suurin osa tai kaikki sen sisältämästä öljystä
vuotaa maaperään. Tämä on muuntajien todellinen ympäristöriski. Pitkäaikaiset vuodot
johtuvat usein muuntajan osien vanhenemisesta tai rakenneviasta. Yleensä tällaisissa
tapauksissa muuntajasta pääsee
ympäristöön
vain
pieni osa muuntajan
kokonaisöljymäärästä, ja koska muuntaja vioittuu eristeöljyn vanhetessa/vuotaessa, vika
havaitaan yleensä nopeasti. (Liimatainen 2002)
Salon alueella sähkönjakelua hoitaa Caruna Oy. Caruna Oy:llä on suunnitelmissa korvata
kaikki pylväsmuuntajat puistomuuntajiksi etenkin pohjavesialueilla vuosien 2015–2018
aikana. Tämä toimitusvarmuusinvestointi takaa asiakkaille häiriintymättömämpää ja
luotettavampaa sähkönjakelua sekä pienentää muuntajista aiheutuvia ympäristöriskejä.
Caruna Oy:llä on listaus kaikista pohjavesialueilla sijaitsevista muuntamoista sekä mm.
niiden kunnosta, suojarakenteista ja mahdollisen korjaustarpeen kiireellisyydestä.
Kaukolan pohjavesialueella sijaitsee yhteensä
neljä 1- tai 2-pylväsmuuntamoa (kuva 3).
Pylväsmuuntamoissa ei ole suojarakenteita.
Pohjavesialueen muuntamot ovat melko pieniä,
sillä niiden öljymäärät vaihtelevat välillä 0-125
kg. Muuntamoista yksi sijaitsee pohjaveden
varsinaisella muodostumisalueella ja muut
sijaitsevat
pohjavesialueen
reuna-alueilla.
Vedenottamon
läheisyydessä
on
yksi
muuntamo.
Kaukolan muuntajien tiedot ja huomiot on
esitetty taulukossa 11 ja muuntajia koskevat
toimenpiteet taulukossa 12. Muuntajien sijainnit
on esitetty kartassa 6.
Kuva 3. Muuntaja Kaukolan
pohjavesialueella.
© Pia Lindholm
31
Taulukko 11. Pohjavesialueella sijaitsevat muuntajat.
Muuntaja
(tunnus)
Malli
Sijainti
(koordinaatit
ETRS-TM35FIN)
Öljypaino
(kg)
Suojaus
Havainnot
3728619
1-pylväsmuuntamo
N 6694257,758
E 295223,125
84
ei
suojausta
* Muuntaja vioittunut
(kunnossa)
* Ylijännitesuoja
(kunnossa)
* Varoitusnauhat
(kunnossa)
3728644
1-pylväsmuuntamo
N 6692626,543
E 294655,7539
67
ei
suojausta
3728596
1-pylväsmuuntamo
N 6695197,527
E 295699,0664
125
ei
suojausta
3735657
2-pylväsmuuntamo
N 6693454,004
E 294576,918
0
ei
suojausta
* Maadoitusliitokset
(kunnossa)
* Maadoitusten
yhdistys (kunnossa)
* Rakenne /
Rakennus (viallinen)
* Mekaaninen
toiminta (kunnossa)
* Muuntamon
eläinsuojaus
(kunnossa)
* Merkinnät
(kunnossa)
* Varoitusnauhat
(kunnossa)
* Merkinnät
(kunnossa)
* Ulkoinen tunnuskilpi
/ merkintä (kunnossa)
* Muuntamon siisteys
(kunnossa)
* Ylijännitesuoja
(kunnossa)
* Rakenne /
Rakennus (viallinen)
32
Taulukko 12. Muuntajia koskevat toimenpidesuositukset.
Toimenpiteet –Muuntajat









Pohjavesialueilla olevien pylväsmuuntamoiden ja muiden suojarakenteettomien
muuntajien paikan maaperä on selvitettävä ja samalla arvioida muuntajien
pohjavedelle aiheuttama riski. Huomiota
on
kiinnitettävä
erityisesti
vedenottamoiden läheisyydessä sijaitseviin muuntajiin.
Muuntajien alla oleva maa-alue on tiivistettävä siten, ettei mahdollisessa
vuototapauksessa öljy pääse valumaan pylväiden tyvien kivitäyttöön tai
imeytymään maaperään.
Puistomuuntajien alle on rakennettava riittävä suoja-allas mahdollisia öljyvuotoja
varten. Mikäli olemassa olevat suoja-altaat ovat liian pieniä, suositellaan altaasta
rakennettavan ylivuotoputki maanalaiseen umpisäiliöön.
Muuntajista ei saa päästä onnettomuustilanteissa kaapeliputkia pitkin valumaan
öljyä maaperään.
Muuntajat on merkittävä kilvellä, josta käy selville tapa, jolla muuntajaa ympäröivä
maaperä on suojattu.
Sähköverkkosuunnittelussa on huomioitava pohjavesialueet ja vedenottamot
siten, että muuntajat sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan hienorakenteiselle
maaperälle ja pohjavesialueiden tai ainakin vedenottamoiden lähialueiden
ulkopuolelle.
Sähköyhtiöiden olisi hyvä vaihtaa pohjavesialueilla sijaitsevat pylväsmuuntajat
puistomuuntajiksi verkostoinvestointien yhteydessä.
Sähköyhtiöillä on oltava pohjavesialueella sijaitsevista muuntajista ajantasaiset
tiedot, joista olisi hyödyllistä koota yhtenäinen, pelastuslaitokselle toimitettava
tietokanta kaikista kunnan (pohjavesialueilla sijaitsevista) muuntajista.
Mahdolliset vahingot on aina ilmoitettava ympäristöviranomaisille.
33
Kartta 6. Kaukolan pohjavesialueen muuntajat, TSRR-tiet ja Maaperän tilan
tietojärjestelmän kohteet.
34
5.4 Maatalous
Peltoviljelyn pohjavesivaikutukset riippuvat alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteista.
Suurimman riskin pohjavedelle aiheuttavat lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö.
Peltolannoituksen vaikutukset ilmenevät pohjavedessä yleisimmin nitraattipitoisuuden
kohoamisena. Pohjaveden laatuun voivat vaikuttaa myös peltoalueiden ojitukset, mikäli
niiden kautta pintavesiä pääsee imeytymään pohjavesimuodostumaan. Pohjavesialueilla
harjoitettava kotieläintalous on niin ikään riski pohjaveden laadulle. Esimerkiksi
karjanlannan mikrobit ja virukset voivat kulkeutua pohjaveteen huonokuntoisten
lantajärjestelmien kautta sekä runsaiden sateiden aikaan ja sulamisvesien mukana.
(Britschgi ym. 2009)
Maataloudessa on otettava huomioon myös uusi nitraattiasetus eli valtioneuvoston asetus
eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta
(1250/2014). Kyseisellä asetuksella pannaan täytäntöön Euroopan yhteisöjen neuvoston
direktiivi (91/676/ ETY). Tavoitteena on ehkäistä ja vähentää lannan sekä muiden
lannoitteiden käytöstä, varastoinnista ja käsittelystä sekä eläintuotannosta aiheutuvia
päästöjä pintavesiin, pohjavesiin, maaperään ja ilmaan. Esimerkiksi asetuksen 4 §:ssä
säädetään, että lannan ja pakkaamattomien orgaanisten lannoitevalmisteiden
varastointitilaa, tuotantoeläinten jaloittelualueita ja ulkotarhojen ruokinta- ja juottopaikkoja
ei saa sijoittaa pohjavesialueelle. Näitä toimintoja ei myöskään saa sijoittaa alle 50 metrin
etäisyydelle vesistöstä, talousvesikäytössä olevasta kaivosta tai lähteestä. Kyseisten
toimintojen sijoittaminen pohjavesialueelle voi kuitenkin olla mahdollista, jos
maaperäselvitysten perusteella voidaan osoittaa, että toiminnot eivät aiheuta pohjavesien
pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa.
Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten (2012) mukaan pohjavesialueella
sijaitsevilla pelloilla lannan, virtsan, puhdistamolietteen ja puristenesteen levitys on
kielletty. Pohjavesialueella kuivalantaa voi kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen
suostumuksella levittää edellyttäen, ettei levittämisestä aiheudu pohjaveden pilaantumisen
vaaraa. Humuspitoisen kierrätysravinteen levitys pohjavesialueella on kielletty, jos eivät
maaperäolosuhteet tai kierrätysravinteen koostumus sitä mahdollista. Näillä toimenpiteellä
turvataan erityisesti pohjaveden hygieenisen laadun säilyminen hyvänä.
Maan kalkitseminen vähentää lannoituksen tarvetta, koska kalkitussa maassa kasvit
saavat useimmat ravinteet helpommin käyttöönsä kuin happamassa. Näin vähennetään
myös
ravinteiden
huuhtoutumisriskiä.
Ravinteiden
huuhtoutumisen
kannalta
pohjavesialueilla olisi luovuttava mahdollisuuksien mukaan syysmuokkauksesta ja siirtää
muokkaus kevääseen. (Maa- ja Metsätalousministeriö 2007)
Pohjavesialueiden käytön rajoitukset koskevat kaikkia viljelijöitä, joilla on maatalousmaata
I ja II luokan pohjavesialueella. Jos jokin lohko on pohjavesialueella vain osittain, on
lohkon pohjavesialueella olevalla osalla noudatettava pohjavesialuetta koskevia
rajoituksia. Tästä alueesta voi tehdä oman kasvulohkonsa. (Maaseutuvirasto 2010).
35
Maatalouden uusi tukikausi alkoi 2015 ja uudet tarkistetut määräykset ja sitoumukset (mm.
täydentävät ehdot) koskevat kaikkia viljelijöitä.
Maataloutta yleisesti ja peltoviljelyä koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukoissa
13 ja 14.
5.4.1 Peltoviljely
Vuoden 2000 maankäyttötietojen mukaan Kaukolan pohjavesialueella oli sen 274 ha
kokonaispinta-alasta 69,6 ha peltoa tai viljelyalaa, mikä kattaa koko alueesta noin
neljäsosan. Pohjaveden muodostumisalueella peltojen osuus oli 5 ha. (OIVA – Ympäristöja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Salon kaupungin maaseutupalvelut ei
pidä kirjaa pelloilla viljeltävistä kasveista eikä siitä, paljonko ja mitä/millaisia lannoitteita
käytetään.
5.4.2 Karjatalous
Varsinaisella pohjaveden muodostumisalueella laidunnusta olisi kaikissa tapauksissa
vältettävä. Pohjavesialueen muissa osissa olevilla peltoaloilla tapahtuvasta
laiduntamisesta on päätettävä pohjavesialuekohtaisesti. Suunnitelma-alueella ei sijaitse
yhtään eläintilaa.
Taulukko 13. Maataloutta koskevat toimenpidesuositukset.
Toimenpiteet – Maatalous yleisesti





Öljyt, kemikaalit ym. on säilytettävä tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman
säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Öljysäiliöillä on oltava tiivis,
säiliön tilavuutta vastaava suoja-allas. Mikäli öljysäiliöt ovat 2-vaippaisia, suoja-allasta ei
tarvita. Säiliöt on varustettava järjestelmällä ylitäytön estämiseksi ja lapon estimellä.
Konekaluston tankkauspisteisiin ja polttoaineiden täyttöalueisiin on tehtävä katos ja tiivis
alusta. Vaihtoehtoisesti säilytystilat ja tankkauspiste voidaan siirtää pohjavesialueen
ulkopuolelle. Piha-alueet, joissa on varastointia, kuljetuskaluston tai koneiden säilytystä tai
liikennettä, on päällystettävä tai korjattava tiiviiksi.
Tiiviillä päällyksellä voidaan tarkoittaa esimerkiksi muovimattoa pohjalla jonka päällä on
tiivis sorakerros. Riskikohteissa rakenteiden on aina oltava tiiviitä.
Maa- ja
metsätalousministeriö on antamassa ohjeistusta tähän asiaan vuoden 2015 loppupuolella.
Toiminnanharjoittajia voidaan ohjeistaa rajoituksista ja määräyksistä, kun toiminta sijoittuu
pohjavesialueelle esimerkiksi laatimalla aiheesta opas.
Karjasuojien kuivalanta-, virtsa- ja lietelantavarastoissa on oltava varastotilaa vähintään 12
kuukaudeksi.
36
Taulukko 14. Peltoviljelyä koskevat toimenpidesuositukset
Toimenpiteet – Peltoviljely








Peltojen pinta- ja kuivatusvesiä ei saa johtaa pohjavesialueelle.
Peltojen lannoitus on tehtävä nitraattiasetuksen (ja mahdollisen ympäristöluvan)
mukaisesti.
Lannoitteiden varastoinnista, käsittelystä ja levityksestä on kerrottu ympäristöluvassa.
Pohjavesialueilla ei saa käyttää lietelantaa, virtsaa ja puristenestettä, pesuvesiä,
jätevesilietettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta peltoviljelyssä.
Pelto on muokattava kuivalannan levityksen jälkeen vuorokauden sisällä levityksestä.
Jos levitetään lietelantaa pellolle alle 100 metrin etäisyydellä asutuksesta, on pelto
muokattava 4 tunnin sisällä levityksestä.
Lannoitus on paras tehdä keväällä sulamiskauden päätyttyä eikä syys-talvikaudella, sillä
merkittävä osa erityisesti syksyllä levitetystä typestä huuhtoutuu syyssateiden ja
kevätsulamisen aikana ja imeytyy pohjaveteen.
Pohjavesialueella saa käyttää vain sinne soveltuvia kasvinsuojeluaineita.
Myös peltoja pohjavesialueilta vuokranneiden viljelijöiden on saatava tietoa
pohjavesialueille soveltuvista viljely- ja toimintatavoista.
5.5 Metsätalous
Pohjavesialueilla pyritään nykyään välttämään ojituksia, kunnostusojituksia ja lannoituksia,
mutta metsätalouden toimenpiteistä hakkuut ja maanmuokkaus lisäävät valumavesien
määrää ja pohjaveden pinnankorkeuden vaihteluita sekä mahdollisesti myös ravinteiden ja
metallien huuhtoutumista pohjaveteen etenkin alueilla, joilla pohjavedenpinta on lähellä
maanpintaa. Pohjavesialueilla, joilla pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa, ojitukset
voivat vaarantaa pohjaveden laatua. Ojitukset voivat myös haitallisesti vaikuttaa
pohjavesien määrään, jos ojituksia tehdään pohjavesialueiden reunavyöhykkeillä. Ojan
kaivaminen voi myös aiheuttaa pohjaveden purkautumista, vaikka oja ei ulottuisikaan
kivennäismaahan asti. Paineellinen vesi voi nimittäin löytää tien eristävän maakerroksen
läpi
kaivettuun
ojaan,
jolloin
ojan
kuivattava
vaikutus
kohdistuukin
pohjavesimuodostumaan. Metsäkoneet tiivistävät maaperää, mikä vaikuttaa veden
imeytymiseen pohjavedeksi. Metsähakkuut saattavat myös aiheuttaa esimerkiksi
pohjaveden nitraattipitoisuuden lievää kohoamista, jos nitraatti huuhtoutuu maaperässä
alaspäin. Nitraattipitoisuuden kasvu ei yleensä vaikuta veden käyttämiseen talousvetenä.
Avohakkuut aiheuttavat enemmän nitraatin huuhtoutumista pohjaveteen kuin metsän
luontainen uudistaminen. Kivennäismaiden typpilannoitus on myös riski nitraatin
huuhtoutumiselle pohjavesiin. Metsätöissä käytettävien metsäkoneiden mineraaliöljyt
vaarantavat maahan päästessään maaperän ja pohjavesien puhtauden. Siksi
öljyvahinkojen ympäristöhaittoja pyritään pienentämään käyttämällä mineraaliöljyn sijaan
37
biohajoavia öljyjä. Ensimmäisen (I) ja toisen (II) luokan pohjavesialueilta ei suositella
kantojen nostoa. (Joensuu ym. 2012)
Salon Metsänhoitoyhdistyksen, MHY Salometsän, mukaan yhdistyksen jäsenet
noudattavat
metsätalouden
harjoittamisessa
Suomen
PEFC-standardia
”Ryhmäsertifioinnin kriteerit metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen toimialueen
tasolla (PEFC FI 1002:2009)”, joka on osa suomalaisen PEFC-metsäsertifioinnin
seitsemän standardin sarjaa. Kriteerien mukaan metsätaloudessa on noudatettava
voimassa olevaa metsä-, ympäristö- ja työlainsäädäntöä sekä niihin liittyviä Suomen
ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia.
Vuoden 2000 maankäyttötietojen mukaan Kaukolan pohjavesialueen 274 ha:n
kokonaispinta-alasta metsätaloutta on 182,6 ha, joka on 66,6 % alueen pinta-alasta (OIVA
– Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015). Taulukossa 15 on esitetty
metsätaloutta koskevat toimenpidesuositukset.
Taulukko 15. Metsätaloutta koskevat toimenpidesuositukset.
Toimenpiteet – Metsätalous













Metsätalouden osalta suositellaan metsäsertifikaateissa esitettyjen toimenpiteiden
noudattamista pohjaveden suojelemiseksi.
Metsätalouden toimenpiteet eivät saa aiheuttaa pohjaveden haitallista purkautumista,
likaantumista tai humuspitoisten pintavesien imeytymistä maaperään.
Kulotusta, mekaanisia muokkausmenetelmiä on vältettävä pohjavesialueilla, mutta
luonnonhoidollinen kulotus voi poikkeuksellisesti tulla kyseeseen, jos vaikutuksia voidaan
tarkkailla. Asiasta kannattaa olla yhteydessä ELY-keskuksen asiantuntijaan.
I ja II luokan pohjavesialueille suositellaan vain kevennyttyä maanmuokkausta, kuten
kivennäismaan pintaa paljastavaa kevyttä laikutusta tai äestystä.
Uusien metsäteiden rakentamista pohjavesialueille ei suositella.
Pääsääntöisesti pohjavesialueilla sijaitsevia metsiä ei lannoiteta eikä niissä käytetä torjuntaaineita.
Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä ei saa aiheutua pohjaveden
pilaantumisriskiä.
Kunnostusojitusta ei suositella I ja II luokan pohjavesialueilla, mikäli ojat jouduttaisiin
kaivamaan turvekerroksen alla olevaan kivennäismaakerrokseen alkuperäistä ojasyvyyttä
syvemmäksi.
Öljyvahinkojen välttämiseksi on huolehdittava koneiden, laitteiden ja niissä olevien letkujen
kunnosta sekä suojata öljyastiat kuljetuksen ajaksi ja viedä jäteöljyt ja tyhjät öljykannut pois
metsästä asianmukaisesti hävitettäväksi.
Metsäkoneita ei saa huoltaa pohjavesialueilla.
Kaikilla
työkohteilla
työskentelevissä
koneissa
on
oltava
öljyvahinkojen
ensitorjuntavälineistö. Jos öljyvahinko kuitenkin tapahtuu, siitä on ilmoitettava
hätäkeskukseen (Öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009) 5 luku 17 §).
Hakkuiden jälkeen aukioilta on kerättävä kaikki sinne kertyneet roskat ja romut.
Tiedotetaan metsänhoitotoimenpiteistä aiheutuvista riskeistä toiminnan harjoittajia.
38
5.6 Liikenne ja tienpito
Päätiestön liukkaudentorjuntaan käytetään suolaa, pääasiassa natrium- ja kalsiumkloridia.
Suolan käyttö teiden talvikunnossapidossa pohjavesialueilla on merkittävä riski, joka
saattaa johtaa haitallisen korkeisiin kloridipitoisuuksiin pohjavedessä. Nykytekniikalla
suolan käyttöä ei voida juurikaan tehostaa liikenneturvallisuutta vaarantamatta, mutta
vaihtoehtoisia
liukkaudentorjunta-aineita
kehitetään,
kuten
kaliumformiaatti.
Vaihtoehtoisten aineiden käyttöä rajoittaa niiden maantiesuolaa kalliimpi hinta sekä
mahdollisesti heikompi liukkaudentorjuntatulos.
Pohjaveden pilaantumisriskiä voivat aiheuttaa myös pohjavesialueiden kautta tapahtuvat
vaarallisten aineiden kuljetukset sekä onnettomuustapaukset. Yleisimpiä kuljetettavia
aineita ovat polttonesteet ja kemikaalit. Mahdollisia riskejä ovat myös maanteiden varsien
ja rata-alueiden rikkakasvien- ja vesakontorjuntaan käytettävät torjunta-aineet. Tienpidon
ja liikenteen lisäksi lentokentät, ratapihat ja erilaiset varikot ovat riski pohjaveden
puhtaudelle. (Britschgi ym. 2009)
Salon kaupungin tienpidosta osissa Salon alueen teistä huolehtivalla kunnallistekniikalla ei
ole erityistä ohjeistusta pohjavesialueella toimimiseen. Teiden liukkaudentorjuntaan
käytetään natriumkloridia (NaCl) niillä osuuksilla, joita ylipäätään suolataan. Suolausta
käytetään eniten Salon keskusta-alueella ja etenkin mäissä, jotta etenkin julkinen liikenne
pystyy kulkemaan vaikeuksitta. Myös vaarallisten aineiden kuljetusväyliä suolataan
onnettomuusriskin pienentämiseksi. Taajama-alueilla käytetään yleensä hiekoitusta tai
soraa liukkaudentorjunnassa.
Kaukolan pohjavesialueella on kaksi tieosuutta, jotka on määritelty tieriskirekisteriin
liukkaudentorjunnan pohjavesivaikutuksien arviointia varten yksilöitäessä alueita, joilla
tiesuolauksen pohjavesiriskin vähentämiseksi tarvitaan kiireellisimmin toimenpiteitä.
Taulukossa 16 on esitetty tieriskirekisterin tiedot kyseisiltä tieosuuksilta, taulukossa 17
kyseisten teiden liikennemäärät ja taulukossa 18 liikennettä ja tienpitoa koskevat
toimenpidesuositukset. Tiet on esitetty kartassa 6.
Seututie 186 on tiesuojaukseton, Ib-tienhoitoluokkaan kuuluva, kova asfalttibetoninen tie,
jonka pituus Kaukolan pohjavesialueella on 1,0 km, josta 0,6 km on pohjaveden
varsinaisella muodostumisalueella. Tie kuuluu suolausalue A:han, ja sillä on alueen vuoksi
suolankäyttörajoitus.
Yhdystie 1863 on tiesuojaukseton, II-tienhoitoluokkaan kuuluva, pehmeä asfalttibetoninen
tie, jonka pituus pohjavesialueella on 3,4 km, josta 2,0 km on pohjaveden varsinaisella
muodostumisalueella. Tie kuuluu suolausalue A:han, eikä sillä ole erityistä
suolausrajoitusta.
Muut tiet pohjavesialueella ovat lähinnä luokittelemattomia metsäteitä.
39
Taulukko 16. Pohjavesialueille riskiä aiheuttavat tieosuudet (OIVA – Ympäristö- ja
paikkatietopalvelu, tiedot poimittu 30.6.2015).
Tie nro
ja tieluokka
186
seututie
1863
yhdystie
Tien
tsrrpituus
pvalueella
1,0 km
Tienhoitoluokka
Suolaus
alue
Tiesuojaus
Tiepäällyste
Suolaus
rajoite
Suojaustaso
Ib-luokka - osan
talvea
lumipintaisena
A
ei
suojausta
kova
asfalttibetoni
ei tietoa
3,4 km
II-luokka,
päällystetty pääosin
lumipintainen
A
ei
suojausta
pehmeä
asfalttibetoni
Alueen
vuoksi on
suolankäyttörajoitus
ei erityisrajoitusta
ei tietoa
Taulukko 17. Liikennemäärät (OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot poimittu
30.6.2015).
Tie nro
ja tieluokka
186
seututie
186
seututie
1863
yhdystie
1863
yhdystie
Tie
osa
nro
2
Tienhoitoluokka Kvl
Kvl raskas
(ajoneuvoja/vrk) liikenne
(ajoneuvoja/vrk)
Ib
1902
143
Raskaan
liikenteen
osuus (%)
7,5 %
3
Ib
1931
157
>8%
2
II
682
51
7,5 %
3
II
848
66
<8%
40
Taulukko 18. Tienpidon ja liikenteen toimenpidesuositukset.
Toimenpidesuositukset – Tienpito ja liikenne






Tiestön kunnon ylläpidolla, valaistuksella ja näkyvyyden parantamisella edistetään paitsi
liikenneturvallisuutta, myös pohjaveden suojelua.
Onnettomuusvaaran vuoksi pohjavesialueet olisi selkeästi merkittävä maastoon.
Vedenottamoiden suojaamiseksi on aluepelastuslaitoksen ja kunnan varauduttava
pohjavesialueilla nopeaan vaarallisten aineiden päästöjen torjuntaan, pohjaveden
puhdistustarpeen selvittämiseen ja tarvittaessa puhdistuksen aloittamiseen.
Mahdollisesta onnettomuudesta on tiedotettava välittömästi myös vedenottajaa ja
tarpeen vaatiessa varautua vedenoton keskeyttämiseen.
Pelastuslaitoksella on oltava tieto niistä tieosuuksista, joissa on pohjavesisuojaukset.
Näin tiedetään, miten on toimittava onnettomuustilanteissa, eikä vahingossa rikota
pohjavesisuojauksia.
Pohjaveden kloridipitoisuutta on suotavaa tarkkailla (tiesuolauksen vaikutus). Tiesuolan
käyttöä tulisi vähentää kuitenkaan vaarantamatta tieturvallisuutta, ja korvaavien
liukkaudentorjunta-aineiden käyttöä edistää.
Pohjavesialueilla sijaitsevien hiekkateiden kevätkunnostuksessa käytettävän suolauksen
ohjeistaminen.
5.6.1 Kuljetukset sekä käyttötiheydet ja -määrät
Suomessa Vuonna 2012 suurin osa vaarallisten aineiden kuljetuksista oli kuljetusluokkaan
3 kuuluvia palavia nesteitä. Seuraavaksi eniten kuljetettiin syövyttäviä aineita (luokka 8),
joihin lukeutuvat mm. erilaiset hapot. Muita paljon kuljetettuja vaarallisia aineita olivat mm.
kaasut (luokka 2) ja sytyttävästi vaikuttavat aineet (luokka 5.1). Varsinais-Suomessa
säilytetään ja alueen läpi kuljetetaan vuosittain suuria määriä öljytuotteita niin merellä kuin
maanteillä ja rautateillä. (Kumpulainen ym. 2013).
Valta-, kanta- ja seututeiden keskimääräinen raskaiden ajoneuvojen määrä reitillä SaloMustio vaihteli välillä 300–500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Vuonna 2012 vaarallisia aineita
(kaikkia paitsi palavia nesteitä) kuljetettiin seututietä 186 pitkin välillä Salo-Mustio <500
tonnia viikossa. Palavia nesteitä taas kuljetettiin vuonna 2012 samoalla tieosuudella <500
tonnia viikossa. (Kumpulainen ym. 2013).
41
5.7 Teollisuus ja yritystoiminta
Teollisuuden ja yritystoiminnan pohjavesiriskit johtuvat yleisimmin pohjavedelle haitallisten
aineiden kuljetuksesta, varastoinnista ja käytöstä. Pohjaveden pilaantumistapaukset
johtuvat tavallisesti säiliöiden ja viemäreiden vuodoista, kemikaalien käsittelyalueiden
puutteellisesta suojauksesta ja jätevesien väärästä käsittelytavasta. Haitallisia aineita voi
päästä pohjaveteen myös tulipalojen seurauksena. Pohjavettä pilaavista aineista yleisiä
ovat bensiinin lisäaineet, liuottimet, puutavaran käsittelyaineet, polttoöljy sekä torjuntaaineet. Varsinaisesta yritystoiminnasta aiheutuvat pohjavesiriskit alueella liittyvät lähinnä
polttonesteiden ja kemikaalien käsittelyyn ja säilytykseen. Piha-alueella tapahtuva autojen
pesu sekä huoltotyöt ja pintavesien imeytyminen pohjavesialueelle lisäävät
pohjavesiriskiä, kuten myös harmaiden vesien maahan imeyttäminen pohjaveden
muodostumisalueella. Pohjavesialueille ei saa sijoittaa uutta yritystoimintaa, josta voi
aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. (Gustafsson ym. 2006)
Kaukolan pohjavesialueella ei ole teollisuutta eikä yritystoimintaa. Yleisesti ottaen
pohjavesialueella ei käsitellä suuria määriä kemikaaleja tai öljyjä. Eniten parannettavaa on
öljytuotteiden säilytys- ja käsittelytiloissa sekä ulkona sijaitsevien ns. farmisäiliöiden
allastamisessa
ja
kattamisessa.
Mahdollista
uutta
yritystoimintaa
koskevat
toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 19.
Taulukko 19. Yritystoimintaa koskevat toimenpidesuositukset
Toimenpiteet – Yritystoiminta








Pohjavesialueille sijoittuneen yritystoiminnan on kaikissa toimissaan huomioitava
pohjaveden pilaantumisvaara.
Öljyt, kemikaalit ym. on säilytettävä tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 %
suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa.
Öljysäiliöihin on asennettava ylitäytön- ja laponestot ja säiliöt on säilytettävä sisätiloissa
tai muussa katetussa tilassa.
Piha-alueet, joissa on varastointia, kuljetuskaluston tai koneiden säilytystä tai liikennettä,
on päällystettävä tai korjattava tiiviiksi.
Mahdolliset tankkauspaikat ja polttoaineiden täyttöalueet on rakennettava tiiviiksi.
Vahinko- ja onnettomuustilanteiden varalle on oltava riittävä määrä alkutorjuntakalustoa,
kuten imeytysmateriaalia (esim. turve) saatavilla.
Yritystoiminnan päätyttyä kiinteistöllä olevat käyttämättömät rakenteet sekä öljysäiliöt on
poistettava.
Tiiviille alustoille kertyvät vedet on kerättävä hallitusti ja johdettava hiekan- ja
öljynerotuskaivon kautta tiiviisti (esim. putkella) pohjavesialueen ulkopuolelle siten,
etteivät vedet pääse imeytymään takaisin pohjavesialueelle.
42
5.8 Pilaantuneet maa-alueet
Valtion ympäristöhallinnon ylläpitämään maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI) on
koottu tietoja maa-alueista, joilla toiminta saattaa aiheuttaa riskiä maaperän ja pohjaveden
laadulle. Näillä alueilla maaperän tiedetään olevan pilaantunut, sen epäillään olevan
pilaantunut tai se on kunnostettu. Tietojärjestelmässä kohteet luokitellaan
toimenpidetarpeen mukaan toimiviin, selvitystä tarvitseviin ja arvioitaviin tai puhdistettaviin
alueisiin sekä alueisiin, joilla ei ole puhdistustarvetta. Alueilla, joilla on käynnissä olevaa
toimintaa tai joissa käsitellään tai varastoidaan ympäristölle haitallisia aineita, maaperän
tila on selvitettävä, kun toiminta loppuu tai muuttuu.
Pilaantunut maa-alue (PIMA) on alue, jossa haitallisen aineen tai tekijän pitoisuus ylittää
huomattavan paljon kyseessä olevan alueen luontaisen pitoisuuden.
Aineen
kokonaismäärä maaperässä on myös merkittävää tai pilaantuminen voi aiheuttaa alueen
maankäytöstä ja ympäristöolosuhteista johtuen merkittävää välitöntä tai välillistä vaaraa
luonnolle, ympäristölle tai terveydelle. Mahdollisesti pilaantuneita maa-alueita ovat mm.
vanhat kaatopaikat, jätevedenpuhdistamot, kyllästämöt, polttonesteen jakeluasemat, sahat
ja muut alueet, joilla on käsitelty ympäristölle vaarallisia kemikaaleja ilman asianmukaista
maaperän suojausta tai joilla on säilytetty autonromuja, koneita, tynnyreitä jne. Haitallisia
aineita on saattanut joutua maaperään ja pohjaveteen erilaisten vahinkojen,
onnettomuuksien, pitkäaikaisen vähittäisen päästön seurauksena tai jätteitä on voitu
aikaisemmin haudata maahan.
Ympäristönsuojelulain mukaan selvitysvastuu kuuluu pilaantumisen aiheuttajalle tai
joissain tapauksissa alueen haltijalle, jos esimerkiksi pilaajaa ei saada selville tai tavoiteta.
Siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijaa ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta
maaperää, on kunnan selvitettävä maaperän puhdistamistarve ja puhdistettava maaperä.
Jos maaperä tai pohjavesi on ilmeisesti pilaantunut, elinkeino-, liikenne- ja
ympäristökeskus voi määrätä puhdistamisesta vastuussa olevan selvittämään
pilaantuneen alueen laajuuden ja puhdistamistarpeen.
Pilaantuneen maa-alueen aiheuttamat haitat voidaan poistaa puhdistamalla pilaantunut
alue tai estämällä haitallisten aineiden leviäminen ympäristöön tai rajoittamalla haitallisille
aineille altistumista esim. maankäytön suunnittelulla.
Kaukolan pohjavesialueella on yksi Maaperän tilan tietojärjestelmässä oleva kohde.
Kohteen tiedot on esitetty taulukossa 20 ja sen sijainti kartassa 6. Pilaantuneita maaalueita koskevat toimenpidesuositukset on esitetty taulukossa 21.
Kohde on entinen Muurlan yhdyskuntakaatopaikka sorakuopassa, jossa on ollut
yhdyskunta- ja teollisuusjätteen läjitystä sekä ongelmajätteiden varastointia. Vanhaan
sorakuoppaan tuotuun jätteeseen lukeutui mm. betonia, romua, autokorjaamojätettä,
akkuja ja autonosia. Kohde ei ole ollut "virallinen" kaatopaikka. Kaatopaikka oli
toiminnassa vuosina 1960–1970.
43
Kohteella tehtiin ensimmäisen kerran tutkimuksia vuonna 2001, jolloin sille todettiin
kunnostustarve. Vuoden 2002 tutkimuksissa todettiin SAMASE-raja-arvon ylittävä
kobolttipitoisuus sekä ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia sinkkiä, nikkeliä ja kromia. Kohde
kunnostettiin osittain vuonna 2002 suorittamalla siellä massanvaihto. Viimeiset tutkimukset
tehtiin kesäkuussa 2002, eikä kohteella todettu enää puhdistustarvetta. Sen sijaan paikalle
asetettiin maankäyttörajoite. Nykyään kohde on metsittynyt. Pohjavettä pilaavat
vaikutukset näkyisivät todennäköisesti läheisen Kukinnummen pohjavedenottamon
vesinäytteissä.
Taulukko 20. MATTI-kohde pohjavesialueella.
Kohde
Toimiala
Pinta-ala
734-4335
Vanha epävirallinen 2968,73 m2
yhdyskuntakaatopaikka
Olotila
Voimassa; vaikka
alueella on suoritettu
massanvaihto, on
sillä silti asetettu
maankäytöllisiä
rajoituksia
Taulukko 21. Mahdollisesti pilaantuneiden maa-alueiden toimenpidesuositukset.
Toimenpiteet – Mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet



Toimintansa jo lopettaneiden ja tulevaisuudessa lopettavien yritysten sekä
maaperän tilan tietojärjestelmän rekisterissä olevien kohteiden maaperän ja
pohjaveden pilaantuneisuus on tarpeen vaatiessa selvitettävä.
Viranomaisvalvonnan avulla on huolehdittava siitä, että alueella ei sallita
pohjaveden pilaantumisriskiä aiheuttavaa toimintaa.
Maaperän tilan tietojärjestelmän rekisteriä on päivitettävä tasaisin väliajoin
44
5.9 Roskaantuminen ja vanhat kaatopaikat
Vanhoille yhdyskuntien kaatopaikoille on sijoitettu kotitalouksien kiinteän jätteen lisäksi
lietteitä, teollisuuden kiinteitä jätteitä sekä jätemaita, joista osa voidaan luokitella
ongelmajätteeksi. Kaatopaikkajätteissä voi usein olla monia eri haitta-aineita, kuten PAHja PCB-yhdisteitä, lyijyä, sinkkiä, elohopeaa, kuparia ja öljy-yhdisteitä. Kaatopaikkojen
suotovesien aiheuttamaa pohjaveden yleistä likaantumista voivat ilmentää myös
muutokset veden mikrobiologisessa laadussa. (Westberg ym. 2014)
Soranotto- ja harjualueita saatetaan käyttää ajoittain paikkoina, joihin voidaan siivota
ylimääräiset roskat, kuten risut ja kannot. Jos sorakuopissa on pohjavesilampia, pääsevät
haitta-aineet sitä kautta nopeasti pohjaveteen. Esimerkiksi kuoppiin pinotut maatuvat
puutarhajätteet saattavat pilata pohjavettä tai mahdolliset öljyvuodot metsäkoneista ja
hylätyistä romuautoista päästä suoraan kosketuksiin pohjaveden kanssa.
Kaukolan pohjavesialueella kartoitettiin yksi roskaantunut kohde. Kohde oli vanha maaainestenottokuoppa, johon oli viety mm. puutarhajätteitä, klinkkereitä, muoviputkia yms.
(kuvat 4 ja 5). Sade- ja sulamisvesien mukana jätteistä voi liueta pohjaveteen erilaisia
haitta-aineita ja esim. veden nitraattipitoisuus voi kasvaa. Ko. kohteesta on annettava
maanomistajalle siistimiskehotus. Kohde on esitetty kartassa 5.
Roskaamista voidaan pyrkiä estämään muun muassa pohjavesialueille asennetuin
kieltokyltein. Taulukossa 22 on esitetty kaatopaikkoja ja roskaantuneita alueita koskevia
toimenpide-suosituksia.
Taulukko 22. Kaatopaikkoja ja roskaantuneita alueita koskevat toimenpidesuositukset
Toimenpiteet – Kaatopaikat ja roskaantuminen



Maa-ainestenottokuoppia ei saa käyttää kaatopaikkoina edes risuille tai maaaineksille.
Maanomistajat on velvoitettava siirtämään olemassa olevat jätteet pois
pohjavesialueelta ja toimittamaan ne asianmukaisesti jatkokäsittelyyn.
Maanomistajia pitää informoida pohjavesialueiden sijainnista sekä heidän
vastuistaan, mikäli roskaantumisesta seuraa pohjaveden pilaantumista.
45
Kuvat 4 ja 5. Roskaantunut alue Kaukolan pohjavesialueella. Alue on merkitty karttaan 5.
© Pia Lindholm
46
6 Pohjaveden laadun valvonta ja seuranta
Salon vedenhankinta perustuu alueen pohjavesien käyttöön. Salossa on käytössä n. 30
pohjavedenottamoa, joista vesi pumpataan kulutukseen. Talousveden laatu täyttää
Euroopan Unionin direktiiviin perustuvan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/
2000) määräykset. Salon pohjaveden laatu on hyvä ilman käsittelyjä, mutta putkistoja
syövyttävän
vaikutuksen
esiintymisestä
johtuen
vesi
käsitellään.
Veden
käsittelymenetelminä käytetään pH-arvon säätöä riippuen vedessä esiintyvistä haitoista.
Veden hygieenisen laadun varmistamiseksi vedenottamoilla on käytössä UV- desinfiointi
tai varaus kloorin käyttöön. Salossa veteen ei lisätä desinfiointikemikaaleja. Veden pHarvo säädetään natriumhydroksidin avulla materiaalien syöpymisen estämiseksi. Säätö voi
joillain alueilla aiheuttaa kalkkimaista kerrostumaa mm. hanojen pinnoille. Vesi on Salossa
pääosin pehmeää. (Pöyry Finland Oy 2011).
Liikelaitos Salon Vedellä on yhteistyössä kaupungin ympäristöterveydenhuollon kanssa
tehty talous- ja raakaveden laadun valvontasuunnitelma. Ympäristöterveydenhuollon
vuoden 2015 valvontasuunnitelman talousveden näytteenotosta on tehty erikseen Salon
kaupungin vesilaitokselle sekä pienille vesilaitoksille. Terveydensuojelulaki ja sen
perusteella annetut säädökset määrittelevät varsin tarkasti talousvesistä otettavat
näytemäärät sekä näytteistä tehtävät analyysit. Liikelaitos Salon Vesi huolehtii itse
käyttötarkkailunäytteiden ja jatkuvan valvonnan näytteiden ottamisesta. (Salon kaupunki
2015a).
Liikelaitos Salon Veden valvontatutkimusohjelma on laadittu vuosille 2013–2017.
Valvontatutkimusohjelma päivitetään aina, kun se olosuhteiden muuttumisen takia on
tarpeellista, kuitenkin vähintään viiden vuoden välein. Terveydensuojelun painopiste
talousveden osalta on valvontatutkimusohjelman päivittäminen sekä valvonnan ja
näytemäärien saattaminen säädösten mukaiseksi sekä valvontayksikön oman vesihuollon
erityistilannesuunnitelman
laatimisen
sovittaminen
yhteen
vesilaitosten
häiriötilasuunnitelmien sekä muiden varautumissuunnitelmien kanssa. (FCG Finnish
Consulting Group Oy 2012).
Jaettavan veden laatu on yleisesti parantunut Salon alueella. Laatuun ovat vaikuttaneet
mm. putkistojen saneeraukset (vanhoja rauta- ja himaniittiputkia on vaihdettu muoviputkiin)
sekä jokaiselle vedenottamolle/käsittelylaitokselle asennetut UV-laitteet ja lipeänsyöttö.
6.1 Raakaveden laadun tarkkailu
Vesilaitoksen käyttötarkkailussa seurataan vedenlaatua ja vedenkäsittelyn toimivuutta
jatkuvatoimisilla mittalaitteilla sekä ottamalla vesinäytteitä, jotka toimitetaan laboratorioon
analysoitavaksi. Käyttötarkkailussa painopiste on alkaloinnin (lipeän oikea syöttömäärä) ja
UV-desinfioinnin varmistamisessa jokaisella laitoksella. Lisäksi jokaisella laitoksella
47
tarkkaillaan ympäristön riskeistä mahdollisesti aiheutuvia muutoksia veden laadussa
(teiden suolauksen vaikutus, maanviljely, kemikaalionnettomuudet, puutarhat,
soranottokuopat). Käyttötarkkailua tehdään laitosten raakavedestä ja lähtevästä vedestä.
Lisäksi käyttötarkkailua tehdään ottamalla näytteitä verkostovedestä, vesitorneista ja
vesisäiliöistä. Kaukolan pohjavesialueelta Kukinnummen vedenottamon vaikutusalueelta
otetaan verkostovesinäytteitä Muurlan kunnanvarastolta ja M-market Muurlasta (Salon
kaupunki 2015a).
Vesilaitoksen käyttötarkkailussa tehdään laboratoriossa raakavedestä ja lähtevästä
vedestä mikrobiologisia tutkimuksia neljä kertaa vuodessa. Lisäksi tehdään säännöllisesti
vedenottamosta riippuen muita tutkimuksia (pH, haju ja maku, sähkönjohtokyky, ulkonäkö,
sameus, kloridit, väri, KMnO4-luku, nitraatti, nitriitti, ammonium, alkaliteetti, vapaa
hiilidioksidi, kovuus, Fe, Mn, F, sulfaatti, happi). Torjunta-aineita tutkitaan vedenottamoilta
lähtevästä vedestä viiden vuoden välein.
Salon Veden käyttötarkkailuun kuuluu lisäksi säännöllinen laitoksen, vedenottokaivojen ja
ympäristön aistinvarainen havainnointi ja tarkkailu sekä havaintojen huoltojen ja
kalibrointien merkitseminen käyttöpäiväkirjaan. Käyttötarkkailunäytteiden määrä riippuu
mm. paikallisista oloista, käytettävän raakaveden laadusta, toimitetun talousveden
määrästä, toiminnan luonteesta ja laajuudesta, käytetyistä vedenkäsittelymenetelmistä,
veden viipymäajasta verkostossa.
Pohjavesilaitoksien raakaveden vesipuitedirektiivin mukaiset vähintään kerran vuodessa
tutkittavista muuttujista pH, sähkönjohtavuus ja happi tutkitaan kerran vuodessa
raakavesistä ja ammonium ja nitraatti tutkitaan laitoksien lähtevästä vedestä, koska
laitoksilla oleva vedenkäsittely ei muuta niiden pitoisuuksia.
Niillä laitoksilla, joiden raakaveden mangaani- ja/tai rautapitoisuus ovat kohollaan,
analysoidaan ja tarkkaillaan lisäksi raudan ja mangaanin pitoisuuksia sekä mitataan
KMnO4-luku. Vedenottamoilla, joiden lähellä on maantie, jonka suolauksen epäillään
voivan vaikuttaa pohjaveden kloridipitoisuuteen, analysoidaan kloridipitoisuus.
Kukinnummen pohjavedenottamon tarkkailuohjelman (Suunnittelukeskus Oy 2002)
mukaan pohjaveden pinnan korkeutta on mitattava kahden kuukauden välein kolmesta
pohjavesialueella olevasta havaintoputkesta ja yhdeksästä talousvesikaivosta. Pohjaveden
laatua tutkitaan vedenottamon kaivosta otetuista vesinäytteistä kaksi kertaa vuodessa.
Tarkkailuohjelman mukaan vesinäytteistä määritetään pH, sameus, väri, kokonaiskovuus,
happi, hiilidioksidi, alkaliteetti, sähkönjohtavuus, rauta, mangaani, nitraattityppi, nitriittityppi,
ammoniumtyppi, kloridi, kemiallinen hapenkulutus (KHTMn), sulfaatti, alumiini, koliformiset
bakteerit, ja fekaaliset koliformiset bakteerit. Salon Veden vuoden 2015
tutkimussuunnitelmassa Kukinnummen ottamon raakaveden laadusta tutkitaan neljä
kertaa vuodessa koliformiset bakteerit, pH, alkaliteetti, vapaa CO2, haju ja ulkonäkö,
kerran vuodessa lisäksi Mn, Fe, johtokyky ja kovuus sekä kerran vuodessa lisäksi O 2.
Varsinais-Suomen ELY-keskus seuraa Salon alueen pohjavedenottoa vain vesilaitoksen
toimittamien raporttien kautta. Pohjaveden laatua ja pinnankorkeuksia ELY-keskus voi
48
tarkkailla tarkoitusta varten asennetuista havaintoputkista tai esim. alueen kaivoista, jos
asia nähdään tarpeellisena. Pohjavedenottoa ja sen laatua koskevat tiedot ovat julkisia
(tietoja voi hakea esim. OIVA-palvelusta).
7 Pohjavesimuodostumista suoraan riippuvaisten pintavesi- ja
maaekosysteemien selvitykset
Suojelusuunnitelmien teon yhteydessä tarkastellaan, onko jokin pintavesi- tai
maaekosysteemi suoraan riippuvainen kyseisestä pohjavesialueesta. Selvitys koskee
ensisijaisesti Natura-verkostoon kuuluvia alueita ja niissä olevia lähteitä, lähdepuroja ja
lähteikköjä. Tarkasteluun voidaan ottaa myös suot ja pohjavedestä riippuvaiset muut
kosteikot, mikäli niiden ekosysteemien riippuvuus pohjavedestä tunnetaan. Selvityksessä
huomioidaan pintavesien ja pohjaveden vaikutukset pintaveden ekologiaan. Pohjaveden
ottomäärillä ja siitä johtuvilla pohjaveden pinnankorkeuden sekä virtaussuuntien
muutoksilla saattaa olla vaikutusta pintavesiin ja sitä kautta myös maaekosysteemeihin.
Liiallisen vedenoton seurauksena pohjavedenpinta voi laskea sekä lähteiden virtaama
pienentyä merkittävästi.
Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa (1263/2014) on määritetty
pohjavesiluokitukseen uusi luokka E, jonka pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi
on suoraan riippuvainen. ELY-keskus määrittelee E-luokkaan kuuluvat pohjavesialueet,
mutta pohjavesiluokkien muutosaikataulua ei ole määrätty laissa. Uuteen luokkaan
kuuluvat myös nykyisten pohjavesialueiden ulkopuolella olevat kohteet. Pohjavedestä
suoraan riippuvaisia pintavesi- tai maaekosysteemejä on tarvittaessa selvitettävä
pohjavesialueiden luokkamuutosten yhteydessä.
Kaukolan pohjavesialueella ei sijaitse Natura2000 -alueita, luonnonsuojelu- tai erämaaalueita eikä luonnonsuojeluohjelma-alueita (mm. harjujensuojeluohjelma, kansallis- tai
luonnonpuistojen kehittämisohjelma, lehtojensuojeluohjelma, lintuvesiensuojeluohjelma).
Kaukolan pohjavesialue sijoittuu kuitenkin koskiensuojelulailla suojellun KiskonjoenPerniönjoen vesistöalueelle. Pohjavesialueella ei ole todennäköisesti sellaisia pintavesi- tai
maaekosysteemejä, jotka olisivat suoraan riippuvaisia pohjavedestä.
49
8 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa
8.1. Vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelma
Salon kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen valmiussuunnitelma on vuodelta 2001 eli ajalta
ennen kuin Salon kaupunki on yhdistynyt ympäryskuntiensa kanssa (1.1.2009).
Valmiussuunnitelmassa on kerrottu yleisesti vesi- ja viemärilaitoksesta, vaaroista ja riskien
arvioinnista sekä toiminnan turvaamisen nykytasosta. Valmiussuunnitelmassa on kerrottu
varautumistoimenpiteet eli menettelytapaohjeet erilaisiin kriiseihin, suojaus- ja turvatoimet,
tarvittavat tehostustoimenpiteet valmiustavoitteiden saavuttamiseksi sekä erityisresurssien
varaaminen.
Suunnitelmassa
kerrotaan
myös
poikkeustilanteiden
aikaisesta
yhteystoiminnasta ja tiedotuksesta sekä koulutuksesta. (Virtanen, 2001).
Vaarojen ja riskien arvioinnissa on tunnistettu erilaisia riskejä ja niiden aiheuttajia niin
raakaveden hankinnan kannalta, veden käsittelyn ja jakelun suhteen sekä viemäröinnin,
purkuvesistöön johtamisen sekä yleisesti koko toiminnan kannalta.
Valmiussuunnitelmassa on melko kattavasti toimintaohjeita erilaisten tilanteiden varalle.
Valmiussuunnitelma olisi hyvä päivittää vastaamaan nykyisen Liikelaitos Salon Veden
toimintaa mm. nykyisen kunnan, vedenottamoiden, pohjavesialueiden, kaluston, kulujen
jne. osalta.
8.2. Kemikaalionnettomuudet
Suomessa tapahtuu joka vuosi tuhansia öljyvahinkoa. Suurin osa niistä on pieniä maaalueella tapahtuvia päästöjä kuten autoista vuotavaa poltto- tai voiteluainetta. Öljy on
orgaaninen ympäristömyrkky, jonka pienikin määrä voi pilata hyvin suuren määrän vettä.
Öljyn pilaava vaikutus esimerkiksi pohjavedelle on pitkäkestoinen, sillä öljy hajoaa hyvin
hitaasti ja lisäksi se mm. tuhoaa kalakantoja ja vaikuttaa eläinten veden- ja
lämmöneristyskykyyn heikentävästi. (www.ympäristö.fi).
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa ja valvoo öljyvahinkojen torjunnan
järjestämistä alueellaan, vahvistaa toimialueensa pelastustoimen alueiden öljyvahinkojen
torjuntasuunnitelmat ja antaa myös tarvittaessa muille torjuntaviranomaisille asiantuntijaapua sekä mahdollisuuksiensa mukaan muutakin apua öljyvahinkojen ja
aluskemikaalivahinkojen torjunnassa. Öljyntorjunnasta maa-alueellaan, sisävesillään sekä
rannikollaan vastaa ensisijaisesti alueen pelastustoimi. Kunta vastaa tarvittaessa
jälkitorjunnasta alueellaan. Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee tarvittaessa
osallistua öljyvahinkojen torjuntaan. (Öljyvahinkojen torjuntalaki 1673/2009 ja
Valtioneuvoston asetus öljyvahinkojen torjunnasta 249/2014).
Alueen pelastuslaitoksella on oltava maaöljyvahinkojen torjuntasuunnitelma (myös
alusöljyvahinkojen varalta, jos alueellisesti tarpeellinen). Öljyntorjunnan kustannuksista
50
vastaa vahingon aiheuttaja, ja jos aiheuttajaa ei löydetä tai hän on kykenemätön
korvaamaan kustannuksia, ne korvataan öljysuojarahastosta. Kyseinen rahasto koostuu
öljysuojamaksuista, joita peritään maahantuodusta ja Suomen kautta kuljetettavasta
öljystä. (www.ympäristö.fi, 1673/2009)
Pelastuslaitoksen jokainen sammutusauto eli pelastusyksikkö on varustettu
imeytysaineella ja varusteilla, joilla pienet määrät öljyä voidaan kerätä talteen.
Pelastuslaitos pystyy myös patoamaan ojia tai vesialueita puomeilla öljyn leviämisen
estämiseksi. Jos öljyä on valunut maaperään suuria määriä, joudutaan usein
turvautumaan kaivinkoneisiin sekä muihin pidempiaikaisiin toimenpiteisiin. VarsinaisSuomen pelastuslaitos tekee yhteistyötä Suomen ympäristökeskuksen kanssa.
Suuremmissa öljyvahingoissa SYKE voi ottaa vastuun öljyntorjunnasta. (www.ympäristö.fi,
249/2014).
Maa-alueella tai sisävesillä tapahtunut ympäristövahinko ilmoitetaan hätäkeskukselle.
9 Pohjavesialueiden ja suojelutoimenpiteiden huomioiminen
kaavoituksessa
Kaavoituksella voidaan vaikuttaa pohjavesialueen maankäyttöön tehokkaasti. Maakuntaja yleiskaavalla voidaan määrittää alueelle tulevat toiminnot ja tarkemmilla kaavoilla
täsmentää rakentamista ja maankäyttöä koskevia ohjeita. Maankäyttöä ohjataan lisäksi
rakennusjärjestyksellä.
Vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella kaavoitusta on ohjattava siten, että
erityisesti pohjaveden muodostumisalueelle jää mahdollisimman paljon viheraluetta. Koko
pohjavesialue olisi hyvä säilyttää ensisijaisesti metsämaana, mutta myös
virkistyskäyttötoiminta on mahdollista. Uusia teitä voidaan pohjavesialueelle kaavoittaa
vain poikkeustapauksessa, esimerkiksi jos uudella tiellä saavutetaan merkittävää etua
myös pohjaveden suojelun kannalta. Uutta teollisuutta, varastointia tai muita riskitoimintoja
ei saa osoittaa pohjavesialueille eikä sallia jo olemassa olevien riskitoimintojen
laajentamista. Pohjavedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei saa kaavoittaa mitään uusia
toimintoja. Näistä periaatteista voidaan poiketa ainoastaan mikäli maaperä- ja
pohjavesitutkimukset osoittavat, ettei toimintojen sijoittumisesta aiheudu pohjaveden
pilaantumisvaaraa. Pohjavesialueiden kaavoituksessa huomioitavia asioita on listattu
taulukossa 23. (mm. Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999, Orvomaa 2008)
Rakennusjärjestykseen on sisällytettävä tarkat ohjeet, joilla säädellään pohjavesialueelle
rakentamista. Rakennusjärjestyksessä on kiinnitettävä huomiota muun muassa jätevesien
käsittelyyn ja johtamiseen, viemäreiden tiiviyteen, polttoöljysäiliöiden suojaukseen ja
rakennustoiminnan vaikutukseen pohjaveden pinnan tasoon. Salon kaupungin
rakennusjärjestys on astunut voimaan 1.6.2010.
51
Salon seudun maakuntakaava on vahvistettu 12.11.2008 Ympäristöministeriössä.
Varsinais-Suomen
liiton
taajamien
maankäytön,
palveluiden
ja
liikenteen
vaihemaakuntakaavan valmistelu on edennyt luonnosvaiheeseen. Maakuntahallitus
hyväksyi luonnoksen kokouksessaan 18.5.2015 ja päätti asettaa sen maankäyttö- ja
rakennuslain 62 §:n sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 30 §:n mukaisesti julkisesti
nähtäville 3.6.–10.7.2015 väliseksi ajaksi.
Maakuntakaavassa (kuva 6) on rajattuna Kaukolan pohjavesialue (sininen katkoviiva pvmerkinnällä). Alueelle on myös merkitty (at) eli seudullisesti merkittävä kyläalue, jolla on
asutuksen lisäksi kunnallisia ja yksityisiä peruspalveluita. Suunnittelumääräyksissä (at)kohteesta todetaan, että maankäytön- ja toimintojen suunnittelulla tulee turvata
peruspalveluiden säilyminen ja, että uudet asuinalueet ja kylien täydennysrakentaminen
tulee suunnitella olevaan rakenteeseen tukeutuen. Kaukolan pohjavesialueella oleva
vihertävä viivasto puolestaan tarkoittaa, että Kaukola kuuluu osittain valtakunnallisesti,
maakunnallisesti tai seudullisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristö- tai maisemaalueeseen.
Näistä
maisema-alueista
suunnittelumääräyksissä
todetaan,
että
suunnitelmien ja toimenpiteiden alueella tulee olla maiseman arvoja turvaavia ja edistäviä,
rakentamisen tulee kohdistua aukeamien reunoille olemassa olevaan rakenteeseen
tukeutuen ja, että suunnittelu- ja rakentamistoimenpitein tulee edistää peltojen, niittyjen ja
muiden avoimien maisematilojen säilymistä.
Kaukolan pohjavesialueella ei ole yleiskaavaa eikä sinne ole yleiskaavaa suunnitteilla.
Alueella ei myöskään ole asemakaavaa.
Kuva 6. Kaukolan
pohjavesialue Salon seudun
maakuntakaavassa.
52
Taulukko 23. Pohjavesialueiden kaavoituksessa huomioitavia asioita.
Pohjavesialueiden kaavoituksessa huomioon otettavia asioita








Kaavoituksessa osoitetut toiminnot eivät saa aiheuttaa pohjaveden tai ympäristön
pilaantumisvaaraa ja siksi kaavoituksen on perustuttava riittäviin geologisiin
tutkimuksiin ja selvityksiin.
Pohjavesialuetta kaavoitettaessa on arvioitava hankkeen vaikutukset sekä
pohjaveden laatuun että määrään.
Uusia teitä voidaan pohjavesialueelle kaavoittaa vain poikkeustapauksessa.
Uutta teollisuutta, varastointia tai muita riskitoimintoja ei saa osoittaa
pohjavesialueille eikä sallia jo olemassa olevien riskitoimintojen laajentamista.
Pohjavedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei saa kaavoittaa mitään uusia
toimintoja. Näistä periaatteista voidaan poiketa ainoastaan mikäli maaperä- ja
pohjavesitutkimukset osoittavat, ettei toimintojen sijoittumisesta aiheudu
pohjaveden pilaantumisvaaraa.
Edellytyksenä pohjavesivaikutusten arvioinnille on, että vähintään alueen
maaperän laatu, pohjavedenpinnan taso, virtaussuunta, pohjaveden laatu ja
vedenottamot lähisuojavyöhykkeineen tunnetaan.
Kaavoituksessa on mahdollistettava pohjaveden suojelu myös riittävin
kaavamääräyksin.
Pohjavesialueiden rajaus on merkittävä kaikkiin kaava-asteisiin.
53
10 Yhteenveto suojelusuunnitelman toimenpidesuosituksista Kaukolan
pohjavesialueella
Toimenpide
Toteuttaja
Valvoja
Aikataulu
Kiinteistöjen liittyminen
viemäriverkkoon, heti
kuin se tulee mahdolliseksi
Viemäriverkkoon
kuulumattomille (hajaasutusalueiden)
asuinkiinteistöille hankittava
jätevesiasetuksen
vaatimukset täyttävät
puhdistuslaitteistot
Öljysäiliöt
Kiinteistön
omistaja
Kunta
Heti kuin
mahdollista
Kiinteistön
omistaja
Kunta (ympäristöviranomainen)
15.3.2018
mennessä
Öljysäiliön säännöllinen
kuntotarkistus ja tarkastusten
toteutumisen valvonta
Tarpeettomien öljysäiliöiden
poistaminen
kiinteistön omistaja
Aluepelastuslaitos
säännöllisin
väliajoin,
jatkuva
Kiinteistön
omistaja
(Uusien) maanpäällisten
öljysäiliöiden suojarakenteiden
päivittäminen (mm. katetut
suoja-altaat, lukot)
Säiliön omistaja
Aluepelastuslaitos,
kunnan ympäristöviranomainen
Kunta,
aluepelastuslaitos
Asutus
Jatkuva
Maalämpö
Kuntien ympäristönsuojelumääräyksiin
ja rakennusjärjestykseen
on niitä uudistettaessa
lisättävä maalämpöpiirejä
ja niiden rakentamista
koskevia määräyksiä ja
rajoituksia
Maa- tai kalliolämmönkeruujärjestelmät on varustettava
hälytysjärjestelmällä (esim.
vuodonilmaisin)
Kunta
Kunta
Kiinteistön
omistaja
Kunta;
(rakennustarkastaja,
ympäristöviranomainen);
ELY- keskus
Maa-aineksen
ottaja
Maa-aineksen
ottaja
Kunnan ympäristöviranomainen
Kunnan ympäristöviranomainen
Maa-ainesten otto
Maa-ainestenottopaikkojen
jälkihoito
Ilmoitusvelvollisuus
kotitarveotosta
pohjavesialueilla
Jatkuva
54
Kotitarveottajien ohjeistus
Kunnan ympäristöviranomainen
Kunta; ELY -keskus
Jatkuva
Aluepelastuslaitos
Aluepelastuslaitos
ELY-keskus
ELY-keskus
Jatkuva
Kunta;
Maaseutupalvelut;
Ympäristöviranomainen
Kunta
Jatkuva
Pohjavesialueiden
metsänhoitosuosituksista
tiedottaminen
(pohjavesialueiden rajat, hyvät
toimintatavat ja käytännöt)
Yritystoiminta
Kunta;
Metsänhoitoyhdistykset
Kunta
Jatkuva
Uusien, pohjavettä
vaarantavien, toimintojen
perustamisen kieltäminen
pohjavesialueilla
Pilaantuneet maa-alueet
Kunta
Kunta
Jatkuva
MATTI-rekisterin kohteiden
maaperän tai pohjaveden
pilaantuneisuuden
selvittäminen tarvittaessa
MATTI-rekisterin päivittäminen
Ympäristöviranomainen;
ELY-keskus;
kiinteistön omistaja
Ympäristöviranomainen;
ELY-keskus
Ympäristöviranomainen;
ELY-keskus
tarpeen
vaatiessa
Ympäristöviranomainen;
ELY-keskus
Jatkuva
Sähköyhtiöt
Kunta
Viimeistään
vuoteen 2019
mennessä
Sähköyhtiöt
Kunta;
aluepelastuslaitos
Jatkuva
Liikenne ja tienpito
Öljyvahinkojen
torjuntasuunnitelman
päivittäminen
Pohjaveden kloridipitoisuuden
tarkkailu riskialueilla
Maatalous
Pohjavesialueiden maataloutta
koskevista suosituksista
tiedottaminen
(pohjavesialueiden rajat,
sallitut lannoitteet, hyvät
toimintatavat ym.)
Metsätalous
Muuntamot
Pohjavesialueiden
pylväsmuuntamoiden
muuttaminen
puistomuuntamoiksi
öljyvuotoriskien
minimoimiseksi
Muuntajien tietojen
toimittaminen kunnan
ympäristöviranomaiselle ja
aluepelastuslaitokselle
55
Kaatopaikat/roskaantuminen
Alueiden siistiminen ja
romujen/roskien keräys pois
pohjavesialueilta
Jätteiden kaatamisen
kieltäminen esim. kyltein
pohjavesialueella
Muut
Kiinteistön
omistaja
Kunta (ympäristöviranomainen)
Heti
Kunta
Kunta (ympäristöviranomainen)
Heti
Vesilaitoksen
valmiussuunnitelman
päivittäminen kuntaliitoksen
vuoksi
Vesilaitos
Salon kaupunki
/Vesilaitos
11 Suunnitelman ylläpito ja toteuttaminen
Suojelusuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamista ja päivittämistä valvomaan
on nimettävä seurantaryhmä, jossa tulisi olla edustajat ainakin Salon kaupungin ympäristöja teknisestä toimesta, ympäristöterveydenhuollosta, vesilaitokselta sekä VarsinaisSuomen ELY-keskuksesta. Ainakin ensimmäiseen kokoukseen olisi hyvä kutsua edustaja
myös Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta sekä alueen sähköyhtiöltä Salon
pohjavesialueiden
sähköverkoston
parannustoimenpiteiden
läpikäymiseksi.
Seurantaryhmä voi kokoontua esimerkiksi vuosittain. Seurantaryhmän kokoon kutsuu
Salon kaupungin ympäristöviranomainen.
56
Lähteet
Alapassi, M., Kinnunen, T., Rintala, J., Valpasvuo, V., Savola, A., Britschgi, R.,
Tiainen, M., Ryttäri, T. & Lavia, M., 2009. Maa-ainesten kestävä käyttö. Opas maaainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009.
Ympäristöministeriö, Helsinki. 135 s. ISBN 978-952-11-3437-1.
Britschgi, R., Antikainen, M., Ekholm-Peltonen, M., Hyvärinen, V., Nylander, E., Siiro,
P. ja Suomela, T. 2009. Pohjavesialueiden kartoitus ja luokittelu. Suomen
ympäristökeskus. Ympäristöopas. 78 s. ISBN 978-952-11-3375-6 (PDF)
FCG Finnish Consulting Group Oy. 2012. Valvontatutkimusohjelma Liikelaitos Salon
Vedelle 1.1.2013 alkaen. Raportti 3252-P16917. 32 s.
Gustafsson, J., Kinnunen, T., Kivimäki, A. ja Suomela, T., 2006. Pohjavesien suojelu,
Taustaselvitys osa IV, Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015. Suomen
ympäristökeskuksen raportteja 25/2006. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 56 s. ISBN
952-11-2512-8 (PDF).
Joensuu, S., Kauppila, M., Lindén, M. & Tenhola, T. 2012. Hyvän metsänhoidon
suositukset - Vesiensuojelu. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja.
Juvonen, J. ja Lapinlampi, T. 2013. Energiakaivo. Maalämmön hyödyntäminen
pientaloissa. Ympäristöopas 2013, Ympäristöministeriö. Edita Prima Oy, Helsinki. 68 s.
ISBN 978-952-11-4211-6 (PDF).
Klap, A. 2010. Maa-ainesten oton nykytila ja kunnostustarve pohjavesialueilla − VarsinaisSuomi, Rauman seutu ja Pohjois-Satakunta. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja
ympäristökeskuksen julkaisuja 2/2010. 254 s. ISBN 978 -952-257- 030 -7 (PDF).
Kumpulainen, A., Ryynänen, E., Oja, L., Sorasahi, H., Raivio, T., Gilbert, Y., Gaia
Consulting Oy, 2013. Vaarallisten aineiden kuljetukset 2012. Liikenteen
turvallisuusvirasto Trafi. Trafin julkaisuja 20/2013. Helsinki. 73 s. ISSN 1799-0157
(verkkojulkaisu).
Liimatainen J. 2002. Jakelumuuntajan ympäristöriskit. Sähkömarkkinoiden seminaari.
Seminaarityö. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu. Sähkötekniikan osasto.
Lounais-Suomen ympäristökeskus,
pohjavesikortti. 7 s.
1999.
Muurlan
Isonummen
ja
Kaukolan
Maa- ja metsätalousministeriö. 2007. Pohjavesialueiden peltoviljely. Edita Prima Oy.
Maaseutuvirasto. Uusittu painos 2010. Maaseutuviraston julkaisusarja: Hakuoppaita ja
ohjeita. Täydentävät ehdot. Viljelytapa ja ympäristöehdot. Edita Prima Oy, Helsinki. ISBN
978-952-453-541-0 (Verkkojulkaisu)
57
Mäkinen, M. 2015. Ehdotus Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelmaksi vuosille
2016–2021. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 99 s.
Nummelin, M. (toim.), 2014. Jätevesien käsittely haja-asutusalueella. Varsinais-Suomen
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Opas 4/2014. 32 s. ISBN 978-952-314-107-0
(PDF).
OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille, tiedot poimittu 30.6.2015.
https://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp
Orvomaa, M. 2008. Pohjavedenottamoiden suoja-alueet. Suomen ympäristö 40/2008.
Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 102 s. ISBN 978-952-11-3244-5 (PDF).
PEFC Suomi – Suomen Metsäsertifiointi ry. 2009. Suomen PEFC-standardi.
Ryhmäsertifioinnin kriteerit metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen toimialueen
tasolla(PEFC FI 1002:2009).
Pöyry Finland Oy. 2011. Salon kaupunki – Vesihuollon kehittämissuunnitelma 2011–
2030, Revisio 1.2.
Salon kaupunki, 2015. Jätehuoltomääräykset Kemiönsaaren, Paimion, Salon ja Sauvon
alueella alkaen 1.1.2015. Jätehuoltolautakunta 38§, 11.11.2014. 27 s.
Salon
kaupunki,
2015a.
Salon
valvontasuunnitelma vuosille 2015–2019. 35s.
kaupungin
Salon kaupunki, 2013. Salon kaupungin
kaupunginvaltuusto 3.9.2012 § 96. 15 s.
ympäristöterveydenhuollon
ympäristönsuojelumääräykset.
Salon kaupunki, 2010. Salon kaupungin rakennusjärjestys.
hyväksynyt 12.4.2010 § 37. Voimaantulo 1.6.2010. 12 s.
Salon
Kaupunginvaltuusto
Suunnittelukeskus Oy, 2002. Muurlan kunta, Kukinnummen pohjavedenottamon
tarkkailuohjelma. 515-C2248.
Virtanen, K., 2001. Salon kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen valmiussuunnitelma.
Westberg, V., Bonde, A., Mäensivu, M. ja Mäkinen, M. (toimittaneet teoksen). 2014.
Vesien tila hyväksi yhdessä. Ehdotus Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren
vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosiksi 2016–2021.
http://www.ymparisto.fi
http://www.finlex.fi
58
Liitteet
Liite 1. Pohjaveden suojelun kannalta keskeistä lainsäädäntöä
Liite 2. Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien
Liite 3. Kaukolan pohjavesialuekartta
LIITE 1
Pohjavesiin liittyvä lainsäädäntö
1/4 POHJAVESIALUEITA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ
Ympäristönsuojelulain (527/2014) mukainen pohjaveden pilaamiskielto (2:17 §).
Vesilaki (587/2011); erityisesti luvanvaraiset vesitaloushankkeet (3:2§) ja veden ottaminen (4:4 §)
MUUT POHJAVEDEN SUOJELUN KANNALTA KESKEISET SÄÄDÖKSET
ÖLJYSÄILIÖT JA -VAHINGOT SEKÄ JAKELUASEMAT
Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta 685/2015,
Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös öljylämmityslaitteistoista 314/1985 sekä Kauppa- ja
teollisuusministeriön maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksia koskevissa päätöksissä
N:o 344/1983 ja 1199/1995



Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2015 » 685/2015
Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1983 » 344/1983
Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1985 » 15.4.1985/314
Laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta 378/1974 ja sen viimeisin muutos
1574/2009

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1974 » 24.5.1974/378
Asetus öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnasta 636/1993 ja sen viimeisin muutos
705/2000

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1993 » 28.6.1993/636
Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista
jakeluasemalla 415/1998

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 1998 » 415/1998
ALUEIDEN KÄYTÖN SUUNNITTELU
Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 ja sen viimeisin muutos 204/2015

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1999 » 5.2.1999/132
KEMIKAALIT
Kemikaalilaki 744/1989

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1989 » 744/1989
Kemikaalilaki 599/2013
LIITE 1
Pohjavesiin liittyvä lainsäädäntö
2/4 
Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2013 » 599/2013
Valtioneuvoston päätös pohjavesien suojelemisesta eräiden ympäristölle tai terveydelle
vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta 364/1994

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 1994 » 364/1994
Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 3.6.2005/390 ja sen
viimeisin muutos 358/2015

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2005 » 3.6.2005/390
Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2015 » 685/2015
Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista 59/1999

Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 1999 » 59/1999
Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin
turvallisuusvaatimuksista 856/2012

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2012 » 856/2012
Asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä 13.3.2002/194 ja sen viimeisin muutos 125/2015

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2002 » 13.3.2002/194
Sosiaali- ja terveysministeriön päätös vaarallisten aineiden luettelosta 509/2005

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2005 » 509/2005
JÄTEVEDET
Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla
(209/2011)

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2011 » 209/2011
MAAPERÄ
Ympäristönsuojelulain maaperän pilaamiskielto (YSL 2:16 §)

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2014 » 27.6.2014/527
Lisää linkkejä muihin maaperän suojelua koskeviin säädöksiin löytyy: www.ymparisto.fi >
Lainsäädäntö > Ympäristönsuojelu > Maaperänsuojelulainsäädäntö
Ympäristönsuojelulaki (527/2014)

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2014 » 27.6.2014/527
LIITE 1
Pohjavesiin liittyvä lainsäädäntö
3/4 Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014)

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2014 » 4.9.2014/713
MAATALOUS
Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta
931/2000, joka perustuu Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiiviin (91/676/ETY)

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2000 » 931/2000
Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen
rajoittamisesta 1250/2014. Tällä asetuksella pannaan täytäntöön vesien suojelemisesta
maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annettu Euroopan
yhteisöjen neuvoston direktiivi (91/676/ ETY), jäljempänä nitraattidirektiivi.

Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2014 » 1250/2014
Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 20072013

Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2007 » 366/2007
Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksesta 236/2015

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2015 » 236/2015
Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta 235/2015

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2015 » 235/2015
Maa- ja metsätalousministeriön asetus maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä ja
maatalouden ympäristötuen erityistuista ja sen viimeisin muutos 66/2012

Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2007 » 503/2007
Tietoa pohjavesialueille soveltuvista kasvinsuojeluaineista löytyy Elintarviketurvallisuusviraston
(Evira) sivuilta.
Neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003 artikla 5 yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä
koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä, liite III.
MAA-AINESTENOTTO
Maa-aineslaki 555/1981 ja sen viimeisin muutos 1577/2009 sekä asetus maa-ainesten ottamisesta
926/2005 ja sen muutos 1820/2009


Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1981 » 24.7.1981/555
Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2005 » 926/2005
LIITE 1
Pohjavesiin liittyvä lainsäädäntö
4/4 LIIKENNE
Maastoliikennelaki 1710/1995

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1995 » 1710/1995
VESIHUOLTO
Vesihuoltolaki 119/2001 ja sen viimeisin muutos 681/2014

Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2001 » 119/2001
TALOUSVESI
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista
461/2000 ja sen viimeisin muutos 442/2014

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2000 » 461/2000
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja
valvontatutkimuksista 401/2001

Finlex » Lainsäädäntö » Säädökset alkuperäisinä » 2001 » 401/2001
YMPÄRISTÖN- JA TERVEYDENSUOJELU
Terveydensuojelulaki 763/1994 ja sen viimeisimmät muutokset 1237/2014 ja 553/2014

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1994 » 763/1994
Terveydensuojeluasetus 1280/1994 ja sen viimeisin muutos 1240/2002

Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 1994 » 1280/1994
VESIENHOIDON JÄRJESTÄMINEN
Laki vesienhoidon järjestämisestä 1299/2004 ja sen viimeisin muutos 1263/2014 ja
valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 ja sen viimeisin muutos
1280/2014


Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2004 » 1299/2004
Finlex » Lainsäädäntö » Ajantasainen lainsäädäntö » 2006 » 1040/2006
Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta 1263/2014

Finlex » Lainsäädäntö » Säädösmuutosten hakemisto » 2014 » 1263/2014
LIITE 2
Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien
1/5
Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien
Ohjeet ovat tiivistelmä pohjavesiä koskevista osista Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksiä
(YSM), rakennusjärjestystä (RJ) ja jätehuoltomääräyksiä (JHM). Toimenpideohjeet nykyisille
toiminnoille on esitetty pohjaveden suojelusuunnitelman luvussa 5.
Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla noudatetaan lisäksi
vedenottamoiden suoja-alueita koskevia vesioikeuden tai lupavirastojen antamia määräyksiä sekä
hyväksyttyjä suojelusuunnitelmia. Natura-alueilla ja muilla luonnonsuojelualueilla noudatetaan niitä
koskevia luonnonsuojelusäädöksien määräyksiä. ( YSM 3.1)
Jätevesien käsittely
Vesihuoltolaitoksen viemäriverkoston toiminta-alueella kiinteistö on liitettävä viemäriin, jolla
talousjätevedet johdetaan keskitettyyn jätevesien puhdistukseen. (YSM 5.2)
Pohjavesialueilla on kaikkien talousjätevesien imeyttäminen maaperään kielletty. (YSM 6.2)
Pohjavesialueella sijaitsevalla kiinteistöllä voidaan jätevedet käsitellä ympäristönsuojelulain 27 a §:n
mukaisella jätevedenkäsittelyjärjestelmällä, josta puhdistetut jätevedet johdetaan pohjavesialueen
ulkopuolelle. Jätevesijärjestelmästä ei saa missään olosuhteissa päästä puhdistamattomia jätevesiä
ympäristöön. Muussa tapauksessa on kaikki jätevedet johdettava umpisäiliöön. (YSM 6.2)
Ympäristönsuojeluviranomainen voi hakemuksesta hyväksyä poikkeuksen puhdistettujen pesutiloissa
syntyneiden jätevesien johtamisesta pohjavesialueen ulkopuolelle, mikäli poikkeamisesta ei
ympäristönsuojeluviranomaisen arvion mukaan aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. (YSM 6.2)
Suositus
Pohjavesialueilla piha- ja paikoitusalueiden pinta- ja salaojavedet on johdettava vyöhykkeen
ulkopuolelle, mikäli se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista.(YSM 6.2)
Perustelut
Pohjaveden pilaamiskiellon takia talousjätevesien käsittelylle pohjavesialueilla on näissä määräyksissä
annettu muita alueita tiukemmat määräykset. Pohjaveden pilaantumisen estämiseksi tärkeillä
pohjavesialueilla edellytetään, ettei mitään talousjätevesiä saa imeyttää maaperään tai johtaa ojaan.
Valuma- ja sulamisvedet eivät saa huuhdella pohjavesialueelle sijoitettavaa jätevesien
käsittelyjärjestelmää vaan sen on oltava eristetty ympäristöstä. Hyvin vettä läpäisevässä maaperässä
jätevesi ei ehdi puhdistua riittävästi ennen pohjaveteen kulkeutumista. Ympäristönsuojeluviranomainen
voi tapauskohtaisen harkinnan perusteella poiketa edellä mainitusta pääsäännöstä perustellusta
syystä, jos on osoitettu, ettei pohjaveden pilaantumisen vaaraa aiheudu. Näitä poikkeamatilanteita ovat
mm. jäteveden vähäinen määrä ja laatu, pohjavesialueen vähäinen merkittävyys ja maaperän laatu,
kiinteistön sijainti pohjavesialueella sekä teknis-taloudelliset syyt. Poikkeukset perustuvat ensisijaisesti
siihen, etteivät maaperä- ja pohjavesiolosuhteet alueella voi vaarantua, esim. jätevesien käsittely
pohjavesialueen reunalla, jossa yhtenäisen savikerroksen paksuus on yli kolme metriä ja pintavesien
virtaus pois pohjavesialueesta tai kalliokynnys, joka erottaa käsittelyalueen koko muusta
pohjavesialueesta. (YSM 6.2)
Sijoitettaessa jätevesien käsittelylaitteistoja ja puhdistettujen talousjätevesien purkupaikkaa kiinteistöllä
on otettava huomioon maasto-, maaperä- ja pohjavesiolosuhteet. Sijoittamisessa on noudatettava
LIITE 2
Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien
2/5
taulukossa 1 esitettyjä vähimmäissuojaetäisyyksiä, jotka ovat vaatimuksia uudisrakennuksille sekä
ohjeellisia saneerattaville rakennuksille ja jätevesijärjestelmille. Vähimmäissuojaetäisyyksistä
poikkeamiset on aina perusteltava lupapäätöksessä. (YSM 7.1)
Taulukko 1. Vähimmäissuojaetäisyydet talousjätevesien käsittelylaitteistoille ja puhdistettujen
talousjätevesien purkupaikoille
Kohde
Vähimmäisuojaetäisyys (m)
Talousvesikaivo
30 – 50
Vesistö
50 – 100
 mustat jätevedet vähintään
20
 vesitiivis umpisäiliö
20
 harmaat jätevedet vähintään
Tie tai tontin raja
5 – 10
Suojakerros pohjavesitason yläpuolella
1,00
 maasuodattamossa
2,00
 maahan imeytyksessä
Kiinteistölle sijoitettavan kuivakäymälän on oltava rakenteeltaan tiivis, eikä sinne saa päästä missään
olosuhteissa tulva-, valuma- tai hulevesiä. Kuivakäymälästä ei saa kulkeutua päästöjä maaperään.
Mikäli käymäläjäte kompostoidaan kiinteistöllä käymälärakennuksen ulkopuolella, on käymäläjätteelle
tarkoitetun kompostorin oltava rakenteeltaan tiivis, lämpöeristetty ja katettu sekä tilavuudeltaan
sellainen, että se riittää yhden vuoden kompostoitavalle jätemäärälle. Muissa kompostoreissa
käymäläjätteen kompostoiminen on kielletty. Kompostoria, jossa käymäläjätteet kompostoidaan, ei saa
sijoittaa tulva-alueelle. Kompostori on sijoitettava vähintään 50 m päähän vesistöstä ja
talousvesikaivosta. Käymälät ja kompostorit on hoidettava niin, ettei hajuhaittoja tai muita haittoja
synny. (YSM 7.5)
Saostussäiliöistä, pienpuhdistamojen lietetiloista ja muista vastaavista säiliöistä jätevesiliete on
poistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Saostussäiliöistä, joita käytetään
käymäläjätevesiä sisältävien jätevesien käsittelyyn, lietteenpoisto on tehtävä valmistajan antamien
ohjeiden mukaan tätä vähimmäisvelvoitetta useammin. (JHM 35 §)
Jos kunnallisen lietteenkuljetuksen alueella sijaitsevan kiinteistön saostussäiliöön ei ole kiinteistön
käyttämättömyyden tai muun perustellun syyn vuoksi kertynyt lietettä tyhjennettäväksi edellisen
tyhjennyksen jälkeen, voi säiliön tyhjennykseen hakea keskeytystä jätehuoltoviranomaiselta kirjallisesti.
Hakemuksessa on ilmoitettava peruste tyhjennyksen tarpeettomuudelle. Hakemus on jätettävä
viimeistään 4 viikkoa ennen suunniteltua tyhjennysviikkoa. Jätehuoltoviranomainen voi määrätä
tyhjennyksen suoritettavaksi, jos lietettä on syntynyt tai kiinteistön käytön perusteella lietteen
syntyminen on todennäköistä. (JHM 35 §)
Kiinteistönhaltijan järjestämässä jätteenkuljetuksessa lietesäiliön tyhjennyksen voi jättää tilaamatta
sellaisena vuotena, jolloin lietettä ei ole syntynyt tyhjennettäväksi kiinteistön käyttämättömyyden tai
muun perustellun syyn vuoksi. Tyhjennyksen keskeytystä on ilmoitettava jätehuoltoviranomaiselta
kirjallisesti.
Ilmoituksessa
on
kerrottava
peruste
tyhjennyksen
tarpeettomuudelle.
Jätehuoltoviranomainen voi ilmoituksen perusteella määrätä tyhjennyksen suoritettavaksi, jos lietettä
on syntynyt tai kiinteistön käytön perusteella lietteen syntyminen on todennäköistä. (JMH 35 §)
LIITE 2
Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien
3/5
Umpisäiliöitä ja niiden täyttymistä sekä täyttymishälyttimen toimintaa on seurattava säännöllisesti,
vähintään kerran vuodessa. Umpisäiliöt on tyhjennettävä tarvittaessa. (JHM 35 §)
Hiekanerotuskaivot, öljynerotuskaivot ja rasvanerotuskaivot on tarkastettava säännöllisesti ja
tyhjennettävä aina tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Erotuskaivojen hälyttimet on
tarkastettava säännöllisesti ja pidettävä kunnossa. (JHM 35 §)
Kiinteistökohtaiseen jätevesien käsittelyjärjestelmään liittyvät fosforinpoistokaivot on tarkistettava
säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa. Fosforinpoistokaivot on tyhjennettävä tarvittaessa. (JHM 35
§)
Kiinteistön haltijan on pidettävä kirjaa lietteenpoistoista. Jätevesilietteet, umpisäiliöiden jätevedet sekä
erotuskaivojen lietteet saa luovuttaa kuljetettavaksi vain sellaiselle toimijalle, joka on hyväksytty jätelain
mukaiseen jätehuoltorekisteriin. (JHM 36 §)
Salon kaupungin rakennusjärjestyksen mukaan talousjätevesien käsittelyssä noudatetaan
valtioneuvoston asetusta talousjätevesien käsittelystä vesihuoltoverkoston ulkopuolisilla alueilla
(542/2003). Jätevesien johtaminen maastoon edellyttää tarvittaessa ympäristönsuojeluviranomaisen
lausuntoa ennen rakennus- tai toimenpideluvan myöntämistä. Mikäli lausuntoa ei pyydetä, perustelu on
merkittävä lupapäätökseen. (RJ 7.)
Öljysäiliöt
Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä, jotka tulivat voimaan vuonna 2013, pohjavesialueilla
tulee noudattaa erityistä varovaisuutta koskien uusien öljy-, polttoneste- tai kemikaalisäiliöiden
sijoittamista ja kunnossapitoa. Uudet säiliöt tulee sijoittaa ainoastaan maan päälle asianmukaisin
suojavarustein, kuten säiliön tilavuutta vastaavalla suoja-altaalla varustettuna. Jo olemassa olevat
säiliöt on varustettava suojarakenteilla viimeistään viiden vuoden kuluttua määräysten
voimaantulemisesta. Säiliöissä tulee olla merkittynä tieto sisällöstä.
Öljysäiliöt pohjavesialueilla

Uudet vaarallisten kemikaalien säiliöt on sijoitettava maan päälle tiiviisiin, säiliöiden tilavuutta
vastaaviin, katettuihin suoja-altaisiin tai varustettava ne muilla vastaavilla suojarakenteilla.
Lisäksi säiliöt on varustettava laponestolaitteilla. Jo olemassa olevat maanpäälliset vaarallisten
kemikaalien säiliöt on pohjavesialueilla sijoitettava tiiviisiin säiliöiden tilavuutta vastaaviin
katettuihin suoja-altaisiin tai varustettava ne muilla vastaavilla suojarakenteilla ja
laponestolaitteilla viiden (5) vuoden kuluessa määräysten voimaantulosta.
Säiliöiden
päällysmerkinnöistä on käytävä ilmi, mitä kemikaalia säiliö sisältää. (YSM 15.2)

Maanalaiset öljysäiliöt on tarkastutettava siten kuin ao. kauppa- ja teollisuusministeriön
päätöksessä (344/1983) on määrätty. (YSM 15.2)

Kiinteistön haltija tai omistaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että kiinteistöllä sijaitsevat
maanalaiset vaarallisten kemikaalien säiliöt sekä niiden putkistot poistetaan kiinteistöltä, kun
niitä ei enää käytetä. Samalla säiliöt on puhdistettava asianmukaisesti ja tarkastettava
mahdolliset vuodot maaperään. Todistus säiliön poistamisesta ja puhdistamisesta on
LIITE 2
Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien
4/5
säilytettävä mahdollista tarkastusta varten. Puhdistuksen suorittajalla on oltava tehtävän
edellyttämä ammattitaito. (YSM 15.4)

Säiliön sijaitessa sellaisessa paikassa, että sitä on teknisesti vaikea poistaa,
ympäristönsuojeluviranomainen voi tapauskohtaisesti harkiten hakemuksesta myöntää
poikkeuksen säiliön poistamisvelvollisuudesta. (YSM 15.4)

Säiliötä ei tarvitse poistaa, mikäli se on ennen ympäristönsuojelumääräysten voimaantuloa
asianmukaisesti puhdistettu ja täytetty hiekalla tai muulla hyväksyttävällä aineella. Säiliöiden
täyttö- ja ilmaputket on kuitenkin poistettava. (YSM 15.4)

Vaarallisista kemikaaleista aiheutuneesta maaperän pilaantumisesta on tehtävä välittömästi
havaitsemisen jälkeen ilmoitus pelastus- ja ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä VarsinaisSuomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. (YSM 15.5)

Pohjavesialueella kemikaalisäiliöiden täyttö- ja tyhjennyspaikat on rakennettava tiiviiksi ja
päällystettävä. Vuodot maaperään sekä pinta- ja pohjavesiin on estettävä. Alue on
päällystettävä läpäisemättömällä, kulutusta kestävällä pinnoitteella. Alueen läheisyydessä on
oltava imeytysainetta tai muuta kalustoa vuotojen leviämisen estämistä ja keräämistä varten.
(YSM 15.6)

Pohjavesialueella siirrettävä kemikaalisäiliö on käyttökohteessaan sijoitettava tasaiselle ja
kantavalle alustalle. Sijoituspaikka on valittava siten, että mahdolliset vuodot eivät pääse
suoraan vesistöön. Käytettäessä siirrettävää säiliötä on säiliön oltava kaksoisvaipallinen tai
varustettu suoja-altaalla, joka vastaa kooltaan säiliön tilavuutta. (YSM 15.7)
Maalämpö
Rakennus- ja ympäristölautakunnan pöytäkirjassa 12.2.2014 § 23 todetaan, että energiakaivoja ja
lämmönkeruuputkistoja sijoitettaessa pohjavesialueille tarvitaan 1.5.2011 alkaen toimenpidelupa.
Maalämpöjärjestelmien sijoittaminen
Sijoitettaessa maalämpöjärjestelmiä pohjavesialueelle tai vesistöön niissä voidaan käyttää vain
sellaisia rakenteita ja lämmönsiirtoaineita, joista ei aiheudu pohjaveden tai vesistön pilaantumisen
vaaraa. (YSM 13)
Perustelut
Maalämpölaitteissa käytettävät lämmönsiirtoaineet voivat olla ympäristölle vaarallisia. Pohjavesialueilla
tai vesistössä niistä saattaa aiheutua pohjaveden tai vesistön pilaantumisen vaaraa. Oppaassa
Lämpökaivo – Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa (Ympäristöopas 2009, Suomen
ympäristökeskus) esitetään yleistä tietoa lämpökaivoista esim. suositeltavista minimietäisyyksistä eri
kohteisiin kuten talousvesikaivot. (YSM 13 §)
LIITE 2
Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien
5/5
Peltoviljely
Pohjavesialueella lannan, virtsan, puhdistamolietteen ja puristenesteen levitys on kielletty. (YSM 9.2)
Pohjavesialueella kuivalantaa voi kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen suostumuksella levittää
edellyttäen, ettei levittämisestä aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Levittämisestä on tehtävä
kirjallinen ilmoitus ympäristönsuojeluviranomaiselle vähintään 30 päivää ennen toimenpidettä.
Ilmoituksessa on esitettävä kuivalannan määrä ja levittämispaikka. (YSM 9.2)
Humuspitoisen kierrätysravinteen levitys pohjavesialueella on kielletty, jos eivät maaperäolosuhteet
eikä kierrätysravinteen koostumus sitä mahdollista. (YSM 9.3)
Suositus
Pihapiirin välittömään läheisyyteen ei saa levittää lantaa tai humusperäistä kierrätysravinnetta
säilytettävän kasvuston päälle.(YSM 9.3)
Perustelut:
Pohjavesialueella puhdistamolietteistä peräisin olevan humusperäisen kierrätysravinteen levittäminen
on
kielletty hygieniasyistä ja mahdollisten kemiallisten haitta-aineiden vuoksi. Humusperäisen
kierrätysravinteen levitys voidaan sallia esimerkiksi pohjavesialueen reunalla, jossa yhtenäisen
savikerroksen paksuus on yli kolme metriä ja pintavesien virtaus on pois pohjavesialueesta tai alueella,
jonka erottaa kalliokynnys käsittelyalueen koko muusta pohjavesialueesta. Maaperä- ja
pohjavesiolosuhteet alueella eivät saa missään olosuhteissa vaarantua. (YSM 9.3)
Muita määräyksiä
Lumenkaatoaluetta ei saa sijoittaa pohjavesialueelle, vesistöön, Natura- tai luonnonsuojelualueelle eikä
alueelle, josta lumen sulamisvedet pääsevät valumaan suoraan vesistöön. (YSM 12.1)
Puutarhajäte, jota ei kompostoida, on toimitettava kunnallisen jätelaitoksen osoittamaan paikkaan.
Puutarhajätettä ei saa kuljettaa puistoihin tai muille yleisille tai yksityisille alueille. (JHM 17 §)
Kuivakäymäläjätettä, lemmikkieläinten ulosteita ja asumisessa syntyvää lietettä saa kompostoida 38
§:ssä
määrätyin ehdoin. Kompostointi tulee tehdä näitä varten suunnitellussa suljetussa ja hyvin
ilmastoidussa
kompostorissa, joka on suojattu haittaeläinten pääsyltä ja jonka valumavesien pääsy maahan on
estetty.
Kompostoria on hoidettava ohjeiden mukaisesti ja se on pidettävä asianmukaisessa kunnossa.
Ulosteperäisen jätteen kompostointiaika on vähintään yksi vuosi. (JHM 17 §)
Pohjavesialueella ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu on sallittu pesuaineilla
ainoastaan tähän käyttötarkoitukseen rakennetulla pesupaikalla, josta pesuvedet johdetaan hiekan- ja
öljynerotuskaivon kautta yleiseen jätevesiviemäriin tai muuhun hyväksyttyyn jätevesien
käsittelypaikkaan. (YSM 10.2) LIITE 3
Pohjavesialuekartta
kanala/navetta
K156
Hp 33
K155
19
kanala/navetta
vanha kaatopaikka
Hp 32
Kukinnummen ottamo
Hp 31
8
7
K100
K8
1
K101
K153
K4
Pullassuon ottamo
K103
K104
K107
3
4
K160
55
sikala
23
K Rajala
311
Pohjavesialueen raja
Varsinaisen muodostumisalueen raja
Kaukosuojavyohyke
POHJAVESIALUEKARTTA
SALO
02 501 08 Kaukola
Karttalehdet 2021 11, 2023 02
Koordinaattijärjestelmä: EUREF FIN TM35FIN
Varsinais-Suomen ELY-keskus/ 14.9.2015/LK
Kunnan raja
Lähisuojavyöhyke
Pohjaveden päävirtaussuunta
Pohjavedenottamo
Pohjaveden havaintoputki
Riskikohde
Kaivo
Lähde
Kairauspiste
0
0,5
1:20 000
1 km
© Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/14
© SYKE, ELY-keskus