Helsinki.fi Ruralia Julkaisut Pdf Raportteja154

Transcription

Helsinki.fi Ruralia Julkaisut Pdf Raportteja154
HELSINGIN YLIOPISTO
RURALIA-INSTITUUTTI
RAPORTTEJA 154
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA
POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
KUVA
2/3
kannen
pinta-alasta
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA
POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
2015
Julkaisija
Helsingin yliopisto
Ruralia-instituutti
www.helsinki.fi/ruralia
Kampusranta 9 C
Lönnrotinkatu 7
60320 SEINÄJOKI
50100 MIKKELI
Sarja
Raportteja 154
Kannen kuva
Birgitta Partanen
ISBN
978-951-51-0424-3 (pdf)
ISSN
1796-0630 (pdf)
ESIPUHE
Luonto liittyy moneen toimialaan. Luonnon ja uusiutuvien luonnonvarojen merkitys
ja mahdollisuudet ymmärretään yhä laajemmin, ja nykyisin huomiota kiinnitetään yhä
enemmän ekosysteemipalveluihin. Ekosysteemipalveluilla eli luonnon palveluilla tarkoitetaan kaikkia ihmisen luonnosta saamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Luonto,
luonnontuotteet ja luonnon eri elementit ovat monella toimialalla tärkeä ja yhdistävä
osatekijä.
Luonto oli yhdistävä tekijä myös Laadukasta liiketoimintaa luonnosta –hankkeen eri
osien välillä. Hanke koostui kolmesta osasta, jotka olivat: 1. Mehiläistarhaajien koulutus, 2. Luonto- ja elintarvikealan koulutus sekä 3. Maatilan ympäristönhoito ja luonnonsuojelu. Mehiläistarhauksen päätuotteena on hunaja, mutta mehiläiset hoitavat
myös kasvien pölytystä. Pölytyksen arvo onkin huomattavasti suurempi kuin tuotetun
hunajan arvo. Koko elintarvikeala pohjautuu alkutuotantoon, jonka menestymiselle
luonnonprosessit ja monimuotoisuus ovat elinehtoja. Maatilan ympäristönhoidolla ja
luonnonsuojelulla voidaan ylläpitää ja vahvistaa tätä monimuotoisuutta.
Eri toimialojen yrittäjien kohtaamiset ovat hedelmällisiä ja tuottavat uudenlaisia ideoita ja yhteistyötä. Näin kävi myös Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeessa.
Yhteistyö eri toimijoiden välillä hankkeen toimenpiteiden toteuttamisessa tehostaa resurssien käyttöä, ja yhteistyön lisäämistä voi lämpimästi suositella yli toimiala- ja maakuntarajojen muussakin toiminnassa.
Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke toteutettiin 2011 – 2015 ja sitä hallinnoi
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Mikkelin toimintayksikkö. Hanketta osarahoitti Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan unionin Euroopan sosiaalirahastosta. Hankkeen kolmesta osiosta on kustakin tehty oma raportti.
Tämä on luonnontuote- ja elintarvikeosiosta kertova raportti, jossa on raportoitu myös
hankkeen jatkoajalla kaikille hankkeen kohderyhmille yhteisesti suunnatut tapahtumat. Osioon kuului elintarvike- ja luonnontuotealaan liittyviä lainsäädäntöasioita,
metsien luomusertifiointia ja monenlaista muuta lajintunnistuksesta uusiin ideoihin.
Raportin on laatinut hankkeen projektipäällikkö Birgitta Partanen. Raportin ulkoasusta on vastannut Jaana Huhtala. Toivon, että raportti tuo uusia oivalluksia muillekin
kuin hankkeessa mukana olleille.
Lämpimät kiitokset kaikille hankkeen toteutukseen ja toimintaan osallistuneille!
Mikkelissä 8.6.2015
Birgitta Partanen
SISÄLLYS
TIIVISTELMÄ............................................................................................................................................................7
ABSTRACT................................................................................................................................................................9
1 JOHDANTO........................................................................................................................................................11
1.1 Tausta ja tavoitteet.................................................................................................................................11
1.2 Hankkeen toteutus.................................................................................................................................11
2 HERKKUJEN SUOMI JA RUOKA-SAIMAA...........................................................................................13
3 EKOLOGINEN PIHASUUNNITTELU JA RAKENTAMINEN.............................................................15
4
LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ HUOMIOITAVAA................................................................................................17
4.1Elintarvikelainsäädäntö.......................................................................................................................17
4.2 Kosmetiikkalainsäädäntö..................................................................................................................20
4.3 Luonnontuotetulojen verotus...........................................................................................................21
4.4 Erikoiskasvien liiketoiminnan kehittämisen haasteet -hanke..............................................22
5 LUONNOSTA HEHKUA JA HYVINVOINTIA HIUKSIIN...................................................................23
6 HYVINVOINTIA YRTTIUUTTEILLA....................................................................................................... 24
7 KÄSINTEHDYT MAKEISET JA SUKLAAHERKUT ............................................................................25
8 SAIPPUAA LUONNON RAAKA-AINEISTA......................................................................................... 26
9 PAJUA JA HUOVUTUSTA......................................................................................................................... 28
10OPINTOMATKAT...........................................................................................................................................30
10.1 Fruit Logistica -messut Berliinissä 2013.....................................................................................30
10.2 Yrtti- ja erikoiskasvimatka Itävaltaan............................................................................................33
11 SIENTEN SYVENTÄVÄ LAJINTUNNISTUS JA VALTAKUNNALLISET SIENIPÄIVÄT......... 47
12 LUONNON MONIMUOTOISUUS JA SEN MERKITYS VILJELYSSÄ..........................................49
13 VIERASLAJIT JA NIIDEN TORJUNTA...................................................................................................53
14 IDEOITA EKOPIHAAN JA PUUTARHAAN...........................................................................................57
15 METSIEN SERTIFIOINTI LUOMUUN.....................................................................................................60
16 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET JATKOON.................................................................................... 63
LIITE Sienipäivillä 2014 Mikkelissä löydetyt sienet........................................................................... 65
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
7
TIIVISTELMÄ
Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke toteutettiin vuosina 2011–2015 ja sitä hallinnoi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Mikkelin yksikkö. Hanketta rahoitti Etelä-Savon ELY-keskus
Euroopan unionin Euroopan sosiaalirahastosta.
Hanke koostui kolmesta osasta, jotka olivat:
1. Mehiläistarhaajien koulutus,
2. Luonto- ja elintarvikealan yritysten koulutus
sekä
3. Maatilan ympäristönhoito ja luonnonsuojelu.
Hankkeen kohderyhminä olivat eteläsavolaiset mehiläistarhaajat, luonnontuote- ja elintarvikealan
yrittäjät tai sellaisiksi aikovat sekä maatilojen ympäristönhoidon osaamisen syventämisestä kiinnostuneet. Hanke vastasi kentältä tulleisiin tarpeisiin,
joita oli kartoitettu ennen hankkeen suunnittelua
hankkeen kohderyhmiltä kyselyin ja yhteenvedoin
suoraan tulleista koulutustoiveista.
Koulutusten teoriaosuudet toteutettiin pääosin
Mikkelissä, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa. Eri koulutuksiin sisältyi myös etäopiskelua
ja yrityskohtaista neuvontaa. Jokaisesta hankkeen
kolmesta osiosta laadittiin Ruralia-instituutin Julkaisuja-sarjaan raportti, johon poimittiin hankkeen
parhaita käytäntöjä sekä kiinnostavimpia tapahtumia ja tuloksia.
Tämä raportti kertoo hankkeen luonnontuoteja elintarvikealan koulutuskokonaisuudesta. Koulutusten ja infotilaisuuksien lisäksi hankkeeseen
kuului tuotekehitysedellytysten testausta sekä yrityskohtaista konsultointia. Raporttiin on poimittu
hankkeen parhaita käytäntöjä ja kiinnostavimpia
tapahtumia ja tuloksia. Hankkeen luonnontuote- ja
elintarvikealan osion opintomatkat Berliiniin ja Itävaltaan on kuvattu raportissa. Vuonna 2014 kaikille
hankkeen kohderyhmille suunnatut yhteiset tilaisuudet on raportoitu tässä osassa.
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
9
ABSTRACT
The High quality business from nature project was
conducted in 2011 - 2015 by the Ruralia Institute of
the University of Helsinki in Mikkeli, Finland. The
project was funded by the European Union Social
Fund through the Centre for Economic Development, Transport and the Environment for South
Savo. The project consisted of three parts:
1. Training for beekeepers,
2. Training for natural products and food companies and
3. Management of the environment and nature
conservation for farmers.
The project’s target groups were South Savo beekeepers, natural products and food entrepreneurs
or people likely to start businesses in this sector,
and people interested in deepening their knowledge
of the environmental management of farms. The
project responded to the needs of the target groups,
which had been surveyed beforehand.
The theoretical part of the training was carried out
mainly in Mikkeli by the University of Helsinki’s
Ruralia Institute. Training also included distance
learning and company-specific advice. The Ruralia
Institute Publication series published a report on
each of the three parts of the project. The reports
contain the best practices and most interesting
events and results.
This report covers the natural products and
food education part of the project. The project included training and information sessions, testing of
product development conditions, as well as company-specific consulting. The report is drawn from the
best practices and the most interesting events and
results. In it, natural products and food study trips
to Berlin and Austria are described. Joint events for
all target groups arranged in 2014 are reported in
this section.
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
11
1 JOHDANTO
1.1 TAUSTA JA TAVOITTEET
Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke toteutettiin vuosina 2011–2015 ja sitä hallinnoi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Mikkelin yksikkö. Hanketta rahoitti Etelä-Savon ELY-keskus
Euroopan unionin Euroopan sosiaalirahastosta.
Hanke koostui kolmesta osasta, jotka olivat: 1. Mehiläistarhaajien koulutus, 2. Luonto- ja elintarvikealan yritysten koulutus sekä 3. Maatilan ympäristönhoito ja luonnonsuojelu.
Hankkeen kustakin kolmesta osiosta laadittiin
oma raportti, jossa kuvataan osioiden toimintaa ja
nostetaan esiin kiinnostavimpia toimia ja tuloksia.
Tässä raportissa kerrotaan hankkeen luonto- ja
elintarvikealan osiosta. Kaikkea koulutusten antia
ei raportoida perusteellisesti vaan tavoitteena on
enemmänkin herättää ajatuksia ja antaa ideoita
sekä vinkkejä lisätiedon lähteisiin. Osion opintomatkat olivat hankkeen kohokohtia ja ne on raportoitu runsain kuvin. Mukana tässä raportissa ovat
myös hankkeelle haetulla jatkoajalla 1.1.2014 –
28.2.2015 hankkeen kaikille kohderyhmille toteutetut yhteiset koulutuspäivät.
Luonto- ja elintarvikealan osion tavoitteena oli
vastata kentältä tulleisiin koulutustarpeisiin. Niitä
kartoitettiin hankkeen kohderyhmiltä kyselyin ja
yhteenvedoin suoraan hankkeen toteuttajille tulleista koulutustoiveista. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli pystyä reagoimaan joustavasti ajankohtaisiin asioihin, kuten muutoksiin lainsäädännössä ja
tuoreeseen tutkimustietoon, ja järjestämään niistä
koulutuksia ja tietoiskuja. Tämä onnistui hyvin
suunniteltaessa hankkeen toimintaa puolivuotisjaksoissa.
1.2 HANKKEEN TOTEUTUS
Hankkeen luonto- ja elintarvikealan osio käynnistyi
syksyllä 2011 osallistumisella Herkkujen Suomi -tapahtumaan Helsingissä. Varsinaisesti koulutukset
aloitettiin keväällä 2012 sarjalla lyhytkoulutuksia,
joiden aiheet vaihtelivat ekologisesta pihasuunnittelusta makeisten valmistamiseen, yrttien hyödyntämiseen eri käyttötarkoituksissa ja elintarvikelain-
säädännön muutoksiin. Lainsäädäntöön palattiin
hankkeen aikana vielä uudelleen aiheina luonnonkasvien elintarvike- ja kosmetiikkakäyttö.
Hankkeessa toteutettiin monipuolisesti luonnontuotealan eri aihepiireihin liittyviä koulutuksia.
Kasveihin liittyviä koulutuksia oli yrttipoimijakoulutuksista syventävään kasvintunnistukseen ja
villiyrttien tuotteistamiseen. Sieniin perehdyttiin
syventävässä lajintunnistuksessa, värisieniä, kääpiä
ja muita metsän aarteita -koulutuksessa sekä osallistumalla valtakunnallisten sienipäivien 2014 toteuttamiseen Mikkelissä, Anttolanhovissa, syksyllä
2014. Erikoiskeruutuotteisiin liittyviä koulutuksia
olivat mm. tilakoristelut luonnonmateriaaleilla,
pajua ja huovutusta sekä luonnosta hyvinvointia ja
hehkua hiuksiin -koulutukset.
Hankkeen kaikille kohderyhmille toteutettiin
toiveiden mukaan räätälöidyt opintomatkat. Elintarvikeyrittäjät kävivät tutustumassa Fruit Logistica
-messuihin Saksassa ja luonnontuotealan yrittäjät
tekivät yrtti- ja erikoiskasvimatkan Itävaltaan. Molemmat opintomatkat tehtiin keväällä 2013.
Hankkeen yhteistyöverkosto oli laaja. Hanke
osallistui useiden tapahtumien toteuttamiseen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tällaisia olivat
mm. vuoden 2013 valtakunnalliset luonnontuotepäivät, joiden järjestäjänä oli Luonnontuotealan
teemaryhmä yhteistyössä muun muassa Suomen
Luontoyrittäjyysverkosto ry:n ja LT-Inno -hankkeen kanssa. Hanke oli mukana myös valtakunnallisten sienipäivien 2014 järjestelyissä, joiden vastuutahona oli Pohjois-Savon sieniseura, sekä Terve
Valinta -ammattikeittiöseminaarissa, josta vastasi
Arktiset Aromit ry.
Muita yhteistyötahoja olivat mm. Etelä-Savon
ammattiopisto ESEDU, Suomen Mehiläishoitajien liitto ry, ProAgria Etelä-Savo, MTK Etelä-Savo,
Sisä-Savon seutuyhtymän Marjaosaamiskeskus,
Kerimesi, Hunajatila Korteniemi, Maa-aitta Oy,
Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen
tiedekunta, MTT Kasvintuotannon tutkimus Mikkeli, Punos ry, Fortbildningscentrum Prakticum,
Opetushallitus, Mellis Oy, Mikkelipuisto, Tertin
Kartano, Tmi Kaarnikka, Savon ammatti- ja aikuisopisto, Vaasan sieniseura, Mikkelipuisto ry,
HY/Luonnontieteellinen keskusmuseo, Suomen
12
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
ympäristökeskus, Suomen luonnonsuojeluliitto,
Mikkelin puutarhayhdistys, Mikkelin seudun Uusyrityskeskus ry Dynamo, Aalto-yliopisto/Kauppakorkeakoulu/Pienyrityskeskus, Suomen Metsäkeskus, Suomen 4H-liitto ja Lapin ELY-keskus. Myös
useiden hankkeiden kanssa tehtiin yhteistyötä. Näitä hankkeita olivat mm. Maukas-, Lähivalinta-, LTInno- ja HerbaCentria II -hankkeet ja LuomuLappiselvityshanke.
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
13
2 HERKKUJEN SUOMI JA RUOKA-SAIMAA
HERKKUJEN SUOMI 2011
Maakuntien ruoka- ja juoma-antia esittelevä Herkkujen Suomi -lähiruokatapahtuma pidettiin Helsingin rautatietorilla 26.–27.8.2011 yhdessä Syystoberolutjuhlan kanssa. Tapahtuman kävijämäärä oli 56
000. Aina - Erinomaista Etelä-Savosta -osaston kokosi Ekoneum ry, joka on Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin, Mikkelin ammattikorkeakoulun
ja MTT Mikkelin yhteinen elintarvikeosaamiskeskus. Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeen lisäksi osaston toteuttamisen tukena oli ILME
– Etelä-Savon pk-elintarvikeyritysten imagon parantaminen sekä LÄHIVALINTA - Lähi- ja luomutuotteiden menekin edistäminen -hankkeet.
Etelä-Savon osastolla tuotteita esittelivät ja myivät Puula-Särvin, Heikkilän Yrttitila, Vavesaaren
Tila, Saimaan Charmantit, Savonlinnan Yrttipaja,
Päivärinteen Ruislastu, Mikkelin Kala- ja Eväsherkku sekä Tuoreverkko Oy. Osaston ja yrittäjien yhtenäisyyttä ja näkyvyyttä korostivat yhtenäinen
pukeutuminen, osaston yhteinen ilme sekä Ainakassit, joihin asiakkaiden ostokset voitiin pakata.
Eteläsavolaiset herkut keräsivät huomiota
Herkkujen Suomi -tapahtuman aloittaneessa tiedo-
tustilaisuudessa. Aina - Erinomaista Etelä-Savosta
-menulautanen oli tilattu tiedotustilaisuuden tarjoiluksi. Menu koostui lahna- tai muikkutapaksista ja
neljän marinadin juuresbaletista. Makuelämys sai
jatkoa Savon Shorizo St. Michelillä mausteenaan
tervapontikkasinappi. Juomaksi oli tarjolla Vavesaaren Tilan Luomumansikkamehua.
Osastolla esittäytyvien yritysten tuotteista koottua Aina -lähiruokamenua maistatettiin koko tapahtuman ajan. Konsepti oli toimiva, kauppa kävi
ja uusia kontaktejakin syntyi. Kumpanakin päivänä
tapahtuman ohjelmalavalla Aina-lähiruokabrändin yrittäjät keskustelivat ajankohtaisista asioista.
Osastolla julkistettiin uusi Aina - Erinomaista Etelä-Savosta reseptivihko ja jaossa oli myös tuore lähiruokaopas (www.ekoneum.com/lahiruokaopas).
HERKKUJEN SUOMI 2012
Toistamiseen hanke osallistui Herkkujen Suomi
-ruokatapahtumaan 23.–25.8.2012. Paikka oli
sama, Helsingin Rautatientori. Tapahtumassa vieraili n. 60 000 kävijää. Tapahtuma kokosi yhteen
kotimaisia pientuottajia ja lähiruoan valmistajia eri
Eteläsavolaiset yritykset
esittäytyivät Herkkujen
Suomi -tapahtumassa.
14
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
puolilta Suomea. Tapahtumaan osallistuivat seuraavat eteläsavolaiset yritykset: Heikkilän Yrttitila,
Mikkelin Kala- ja eväsherkku, Ollinmäen Viinitila,
Puula-Särvin, Päivärinteen Ruislastu, Ravintola
Kissakoski, Saimaan Charmantit, Savonlinnan Yrttipaja, Sirkan Leipomo ja Vavesaaren tila.
Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke
järjesti yhdessä Lähiruoka arkipäivän valinnaksi, LÄHIVALINTA -hankkeen kanssa Herkkujen
Suomi -suunnittelutapaamiset tapahtumaan osallistuville yrityksille. Tapaamisissa mietittiin yritysten sijoittumista osastolle ja päätettiin osaston yhtenäisestä ilmeestä. Yrittäjät tutustuivat toistensa
tuotevalikoimiin ja pohtivat, kuinka yhteismarkkinointi hyödynnetään tehokkaasti. Tapaamisessa
ideoitiin myös ohjelmalavalle tarjottava ohjelma
”Erinomaista Etelä-Savosta”. Siinä tuotiin esiin
Saimaan maakunnan maakuntakala muikku, ja
Raimo Heinänen Mikkelin Kala- ja eväsherkusta
opetti muikkukukon tekoa. Jokaisella yrityksellä oli
mahdollisuus esitellä yritystään keskustellessaan
Raimon kanssa tilaisuuden esiintymislavalla.
RUOKA-SAIMAA
Etelä-Savon ruoka-alan toimijoiden bisnes to bisnes -treffit, Ruoka-Saimaa -tapahtuma, järjestettiin
23.1.2014 Etelä-Savon ammattioppilaitoksella Mikkelissä. Tapahtuman ajatuksena oli, että elintarvikkeiden tuottajat ja jalostajat sekä luonnontuotealan toimijat pääsevät esittelemään tuotteitaan
mahdollisille ostajille eli ammattikeittiöille, kaupoille ja maaseutumatkailuyrityksille. Tapahtuma
järjestettiin Laadukasta liiketoimintaa luonnosta,
Lähiruoka arkipäivän valinnaksi ja Maakunnallista
luomu- ja lähiruokaa yhteistyössä ammattikeittiöille -hankkeiden yhteistyönä. Tapahtuman suunnitteluun ja toteutukseen osallistuivat Helsingin
yliopiston Ruralia-instituutin lisäksi myös Aaltoyliopiston Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus,
Etelä-Savon ammattiopisto, Etelä-Savon maa- ja
kotitalousnaiset/ProAgria Etelä-Savo, Mikkelin
ammattikorkeakoulu ja Miset Oy.
Iltatilaisuutta edelsi kaikille avoimena päiväluentona Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ELOn virallisen villiruokalähettilään Sami
Tallbergin luento ”Villiruokaa läheltä ja luonnosta”.
Iltaohjelmassa oli yritysesittelyjen ja -treffien lisäksi
ruokakulttuuritutkija Maarit Knuuttilan tietoisku
alueellisen ruokakulttuurin rakentumisesta, tryffelitutkija Salem Shamekin esitys tryffelistä ja Sami
Tallbergin villiruokapuheenvuoro.
Tapahtumasta pyydettiin palaute sekä näytteilleasettajilta että kävijöiltä. Saadun palautteen mukaan näytteilleasettajista 82 % piti tapahtumaa hyödyllisenä oman yritystoimintansa kannalta. Uusia
asiakkaita saivat 82 % vastaajista ja yhteistyötahoja
muista yrityksistä 73 % vastaajista. Pääsääntöisesti
tapahtumaa pidettiin onnistuneena. Toiveita esitettiin vastaavan tapahtuman järjestämisestä myös
muilla paikkakunnilla ja kaksi kertaa vuodessa.
Vinkki: Vastaavien tapahtumien järjestely kannattaa tehdä laajassa yhteistyössä. Kun osallistujat
ja kohderyhmät ovat oikein valitut, lopputulos on
toimiva ja hyödyllinen. Suunnitteluun ja tiedottamiseen kannattaa varata aikaa. Napakat tietoiskut
lisäävät tapahtuman antia, mutta ne eivät saa viedä
liikaa aikaa. Tunnelmia tilaisuudesta Aitoja Makuja
-blogissa: http://www.aitojamakuja.fi/blogi/?p=19
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
15
3 EKOLOGINEN PIHASUUNNITTELU
JA RAKENTAMINEN
Ekologinen pihasuunnittelu ja -rakentaminen -koulutus toteutettiin vuoden 2012 helmi-toukokuussa
kuutena viikonloppuna. Lähiopetusta oli perjantaiiltaisin ja lauantaisin Mikkelissä, Ruralia-instituutissa. Lisäksi koulutukseen sisältyi etäopiskelua,
opintoretki OmaPiha-messuille sekä osallistujien
omien suunnitelmien laadintaa. Kouluttajana toimi
luonnonmukaiseen pihasuunnitteluun ja -rakentamiseen erikoistunut Päivi Avela.
Koulutuksen tavoitteena oli valmentaa suunnittelemaan ja rakentamaan piha ympäristöön sopivaksi ja helppohoitoiseksi kustannustehokkaasti.
Pääsisältöinä olivat ekologisen pihasuunnittelun
perusteet, fengshuin soveltaminen suomalaiseen
pihaan, ympäristöön sopivat rakenteet ja kasvivalinnat sekä niiden hankinta ja saatavuus. Lisäksi
tarkasteltiin kustannuksia, pihan merkitystä kiinteistön arvonmuodostuksessa sekä pihanrakennuksen mahdollisuuksia, kuten kotitalousvähennystä,
talkoita ja ostopalveluja.
Luonnonmukaisen pihasuunnittelun lähtökohtina ovat ympäristöystävällisyys, luonnon olosuhteiden huomioon ottaminen ja hyödyntäminen sekä
helppohoitoisuus. Kasvillisuus on runsasta, monilajista ja -kerroksista. Pihassa jo olemassa olevaa kasvillisuutta ja materiaaleja, kuten kiviä, kannattaa
hyödyntää. Kasvivalinnat tehdään oikein kasvupaikan mukaan ja suosien kotimaisia tai jopa paikallisia kestäviä lajeja, mielellään luonnon-, maatiais- ja
FinE-lajeja peruskasveina. Suunnittelussa on hyvä
huomioida perennat, niitty- ja ketokasvit sekä sammalet, varvut, jäkälät, yrtit ja perhoskasvit.
Yrtit sopivat ekopihaan.
Maata ei jätetä paljaaksi, vaan maan pinta peitetään
kasveilla tai orgaanisilla katteilla. Rakenteissa käytetään mahdollisuuksien mukaan luonnon- ja kierrätysmateriaaleja, ja valinnassa huomioidaan tarkoituksenmukaisuus, turvallisuus ja taloudellisuus.
Pihan suunnittelussa kannattaa huomioida jo paikalla olevat rakenteet ja materiaalit.
Pihan suunnittelussa on huomioitava:
1. pihan käyttäjien toiveet ja tarpeet
2. oma tyyli – tai kaikki käy -periaate
3. asemakaavan mahdolliset määräykset
4. rakennukset ja muut rakenteet
5. tontilla oleva kasvisto, kalliot, kivet, kaivot, ojat,
maaston muodot ym.
6. mahdollisen naapurin rakennukset ja piha
7. tuulisuus, pienilmasto, valoisuus, kasvuvyöhyke, maaperä ym.
8. tarvittavat kulkutiet, eri toimintojen vaatima
tila ja mahdolliset rakenteet
9. kosteusolosuhteet, vesien imeytyminen, kerääntyminen, valumaväylät, talteenotto
10.valaistus ja mahdollinen sähkön tarve pihan eri
osissa
Hyvin hoidettu, viihtyisä piha-alue lisää asumisviihtyisyyttä ja kohottaa kiinteistön arvoa. Pihaan tehty
investointi voi moninkertaistaa arvonsa kiinteistön
hintaa määritettäessä. Mikäli oma ammattitaito tai
aika ei riitä, kannattaa harkita ammattilaisen apua
16
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
suunnittelussa ja rakentamisessa. Pihanrakentamisessa on mahdollista hyödyntää myös kotitalousvähennystä tai vaikkapa talkoita. Luonnontuotealan
yrittäjille kiinnostus ekopihoihin tuo mahdollisuuden tarjota esimerkiksi paju- tai riukuaidan rakennuspalvelua tai luonnonmateriaalirakenteita tai
-somisteita.
Vinkki: Pihanrakennuksessa pätee sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”! Kannattaa panostaa suunnitteluvaiheeseen ja käyttää tarvittaessa asiantuntija-apua, niin jatkossa säästyy sekä
aikaa että rahaa. Luonnonmukaisuus on vahvistuva trendi myös pihanrakennussektorilla, mikä luo
markkinoita tuotteille ja palveluille. Myös fengshui
tekee tuloaan.
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
17
4 LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ HUOMIOITAVAA
4.1 ELINTARVIKELAINSÄÄDÄNTÖ
Lainsäädännön muutokset ja niissä ajan tasalla
pysyminen on haasteellista. Tämä korostuu pienissä yrityksissä, joissa on vähän henkilökuntaa ja
rajallisesti aikaa käytettäväksi toimintaympäristön
muutosten seuraamiseen. Lainsäädännön tulkinnoissa saattaa tulla yllätyksiä myös pitkään alalla
toimineille, kuten kävi uuselintarvikeasetuksen
kanssa selvitettäessä elintarvikekäyttöön hyväksyttyjä luonnonkasveja. Laadukasta liiketoimintaa
luonnosta -hankkeessa lainsäädäntöön liittyviä
koulutuspäiviä ja tietoiskuja järjestettiin viisi kertaa. Tähän kappaleeseen on poimittu tärkeimpiä
huomioitavia asioita sekä linkkejä lisätietoihin.
ASETUS ELINTARVIKKEIDEN ALKUTUOTANNON ELINTARVIKEHYGIENIASTA 1368/2011
Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarvikkeiden alkutuotannon elintarvikehygieniasta eli alkutuotantoasetus tuli voimaan 1.1.2012. Huomioitava uudistus asetuksessa oli, että siinä määriteltiin
vähäriskinen toiminta. PK-toimijalle vähäriskiseksi
luokitteleminen tarkoittaa käytännössä vähemmän byrokratiaa ja harvempia viranomaiskäyntejä.
Uutta oli, että alkutuotannon toimija voi luovuttaa
vähäisen määrän alkutuotannon tuotteita suoraan
lopulliselle kuluttajalle ilman, että hänen tarvitsee
tehdä ilmoitusta elintarvikehuoneistosta. Vähäriskisistä toiminnoista annetussa asetuksessa (3§)
kerrotaan, mitkä määrät kussakin tuotteessa katsotaan vähäisiksi ja missä tuotteita voi luovuttaa.
Ruoka-Suomi –teemaryhmä on tehnyt aiheesta oppaan ”Elintarvikkeiden hygieniasäännökset uudistuivat 1.1.2012 ja se on ladattavissa Ruoka-Suomi
-sivuilta: http://www.ruokasuomi.fi/oppaat/oppaat_elintarvikehygieniasaannokset_2012.pdf
Vinkit ja lisätietoja: Ajantasainen lainsäädäntö kannattaa tarkistaa Finlexin sivuilta. Siellä
näkyy myös muutokset: https://www.finlex.fi/fi/
laki/smur/2011/20111368
EPNAS 1169/2011 –
”KULUTTAJAINFORMAATIOASETUS”
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU)
N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille eli elintarviketietoasetus tuli voimaan
13.12.2011. Asetuksen yleisenä tavoitteena on kuluttajan terveyden ja etujen suojelu, tietoon perustuvien valintojen mahdollistaminen sekä kuluttajan
harhaanjohtamisen estäminen. Taustalla oli pakkausmerkintöjen vaatimusten täsmentäminen ja yhdenmukaistaminen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.
Asetuksella koottiin yhteen ja saatettiin ajan tasaisiksi elintarvikkeiden merkintöjä koskevan lainsäädännön kaksi osa-aluetta: yleiset merkinnät ja
ravintoarvomerkinnät. Siirtymäaika yleisten merkintöjen soveltamiselle oli 3 vuotta asetuksen voimaantulosta, eli merkintöjen oli oltava asetuksen
mukaisia 13.12.2014. Kuitenkin varastossa vanhalla
etiketillä olevat tuotteet saa myydä pois, jos ne on
pakattu ennen ko. päivämäärää. Pakollista ravintoarvomerkintää koskeva siirtymäaika on 5 vuotta
asetuksen voimaantulosta, eli merkintöjen on oltava asetuksen mukaisia viimeistään 13.12.2016. Kuitenkin ravintoarvomerkintä on oltava jo 13.12.2014
alkaen elintarviketietoasetuksen mukainen, jos
ravintoarvomerkintä ilmoitetaan pakkauksessa tai
elintarvikkeesta vapaaehtoisesti, elintarvikkeesta
esitetään ravitsemus- tai terveysväite tai jos elintarviketta on täydennetty vitamiineilla tai kivennäisaineilla.
Asetuksessa on mm. määritelty tekstin vähimmäiskoko pakkauksissa pienen x-kirjasinkoon mukaan. Elintarviketietoasetus säätää elintarvikkeen
nimeä täydentävistä tiedoista ja vähimmäissäilyvyysajan ilmaisusta. Allergeeneja ja intoleransseja
aiheuttavat aineet ja tuotteet on korostettava ainesosaluettelossa. Alkuperämaan tai lähtöpaikan
merkintävelvoite on laajentunut. Asetuksessa on
säädetty etämyynnistä ja ohjeistettu pakattujen ja
pakkaamattomien elintarvikkeiden myyntiä. (Pakkaamattomista elintarvikkeista annettavista tiedoista säädetään pääasiassa kansallisesti maa- ja
metsätalousministeriön asetuksella (834/2014).)
Mukana on myös pakkausmerkintöjä koskevat helpotuksia.
18
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
Esimerkkejä luonnontuotteiden käytöstä tuotenimissä:
 Villiyrttitee: jos elintarvikkeessa käytetään
raaka-aineena viljeltyjä yrttejä, tuotetta ei tule
nimetä villiyrttiteeksi, koska nimi ei ole silloin
riittävän kuvaava kuvamaan elintarviketta.
 Mustikkakeksi:
pakkausmerkintälainsäädäntö ei suoraan säädä sitä, kuinka paljon mustikkaa tulee olla keksissä, jotta sen nimessä saa
käyttää mustikka-sanaa. Mustikka on silloin
kuitenkin olennainen ainesosa tuotteessa. Mutta, jos maku tulee vain aromeista, tulee käyttää
nimeä ”mustikanmakuinen keksi”.
 Metsäsienisalaatti: metsäsienistä valmistetusta salaatista voi käyttää nimiä sienisalaatti tai
metsäsienisalaatti, mutta jos mukana on myös
viljeltyä herkkusientä, ei tuotetta voi silloin nimetä metsäsienisalaatiksi. Nimi voi olla tällöin
sienisalaatti tai metsäsieni-herkkusienisalaatti.
Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sivuilla on
asiasta kattava tietopaketti ja linkkejä lisätiedonlähteisiin:
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/
valmistus+ja+myynti/pakkausmerkinnat/elintarviketietoasetus
Evira on julkaissut myös Elintarviketieto-oppaan
elintarvikevalvojille ja elintarvikealan toimijoille:
http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/
julkaisut/?a=view&productId=385
UUSELINTARVIKEASETUS (EY) N:O 258/97
Kiinnostuksen luonnonkasvien elintarvikekäyttöön
laajentuessa hankkeen aikana oli tarpeen selvittää,
mitä lainsäädännössä on huomioitava kaupallisessa käytössä. Alun alkaen selvitystarve lähti siitä,
että lääkeluettelon kasvien käytöstä elintarvikkeissa esiintyi epätietoisuutta toimijoiden keskuudessa. Kasvin esiintyminen lääkeluettelossa ei estä
elintarvikekäyttöä, mikäli se muun lainsäädännön
mukaan on sallittua eikä siitä esitetä lääkkeellisiä
väitteitä, eli sairauden ennalta ehkäisyyn, hoitoon
ja parantamiseen viittaavia väitteitä. Asetus koskee
pakkausten ja markkinoinnin lisäksi myös elintarvikkeita koskevaa suullista viestintää. Lääkeluetteloon kuuluminen ei siis ollut ongelma, mutta sen
sijaan yllätyksenä tuli viranomaisten tulkinta uuselintarvikeasetuksesta, jonka alan toimijat eivät
missään vaiheessa katsoneet koskettavan vuosikymmeniä kaupallisessa käytössä ja koulutuksissa
olleita luonnonkasvejamme.
Vuonna 1997 voimaan tulleen uuselintarvikeasetuksen mukaan kasvilla tai kasvin osalla on
oltava merkittävää elintarvikekäyttöä ennen vuotta 1997 Suomessa tai muualla EU:n alueella, jotta
sitä voisi vapaasti käyttää elintarvikkeena. Muussa
tapauksessa sille on haettava uuselintarvikelupa.
Tällä hetkellä tavanomaiseen elintarvikekäyttöön
on hyväksytty vain muutamia kasveja tai kasvinosia: kangasajuruohon, niittysuolaheinän, voikukan, nokkosen, vuohenputken sekä väinönputken
lehdet, kuusen kerkät, humalan kävyt, kuminan
siemenet, metsälehmuksen ja ruiskaunokin kukat
sekä väinönputken ruodit ja varret sekä nokkosen,
vuohenputken ja maitohorsman nuoret versot ovat
sallittuja elintarvikekäyttöön.
Ravintolisä- ja pienimuotoisessa käytössä kasvivalikoima on suurempi. Mikäli kasvi tai kasvinosa on ollut todistetusti ravintolisäkäytössä ennen
vuotta 1997, sen käyttö on sallittua ravintolisissä
edelleen. Ravintolisäkäyttö ei kuitenkaan oikeuta
laajentamaan käyttöä muihin elintarvikeryhmiin.
Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on
ottanut huomioon käyttöhistorian yrttiteenä, mausteena tai annoskoristeena arvioitaessa ainesosan
uuselintarvikestatusta samassa elintarvikeryhmässä, vaikka se ei riitäkään osoittamaan merkittävää
käyttöhistoriaa yleisesti. Evira julkaisi 18.6.2014
listan kasveista, joista dokumentaatiota on koottu.
Toisin kuin komission uuselintarvikeluettelossa
olevat tulkinnat, Eviran tulkinnat pienimuotoisesta
käytöstä ovat voimassa vain Suomessa ja käytännöt
eri jäsenmaissa saattavat vaihdella. Käyttöhistoriatietoja kootaan edelleen ja tietoja kannattaa tarkistaa ajoittain Eviran tai komission sivuilta.
Muista keruutuotteista koivun mahla on hyväksytty elintarvikekäyttöön. Sitä käytettäessä on huomioitava kuitenkin talteenotossa ja säilytyksessä on
hyvä hygienia ja lyhyt käyttöaika, sillä se pilaantuu
nopeasti. Petun osalta selvitystä tehdään edelleen.
Pakurin käyttö on sallittu ravintolisissä ja teekäytössä, mutta sitä ei saa käyttää tavanomaisessa
elintarvikekäytössä. Marjoista perinteisesti kaupallisesti hyödynnettyjen marjojen, kuten puolukan,
mustikan, lakan, mesimarjan, vadelman ja karpalon lisäksi on tavanomaiseen elintarvikekäyttöön
on hyväksytty ahomansikan, juolukan, kaarnikan,
katajan, koiranruusun ja pihlajan marjat. Sienien
osalta aikaisemmin kauppasieninä tunnetut sienet
ovat tällä nykyisin suositeltavia ruokasieniä ja niiden käyttö on sallittu kuten aiemminkin. Haluttaessa ottaa uusia sienilajeja kaupalliseen käyttöön
koskee uuselintarvikeasetus ja käyttöhistorian
osoittamisvaatimus myös niitä.
Vinkkejä ja lisätietoja:
Muista, että toimija on aina vastuussa tuotteiden
ja palveluiden turvallisuudesta. Kerättäessä kasve-
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
ja tai sieniä elintarvikekäyttöön on lajit tunnettava
varmuudella. Parhaiten kasvit oppii maastossa asiantuntijan ohjauksessa, mutta tukena lajintunnistukseen voi käyttää Luontoportin lajintunnistussivuja:
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kasvit/
Elintarvikevirasto Evira, uuselintarvikkeet:
http://www.evira.fi/portal/31350
Evira, taulukko joidenkin kotimaisten luonnonkasvien uuselintarvikestatuksista: http://www.evira.
fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/
uuselintarvikkeet/suomalaisten+luonnonvaraisten
+kasvien+elintarvikekaytto/
Johanna Kinnunen, Luonnonkasvien elintarvikekäyttöselvitys ja kasvien status uuselintarvikeasetuksen kannalta:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/
64761/Kinnunen_Johanna.pdf?sequence=1
Kasvien uuselintarvikestatuksen voi tarkistaa komission uuselintarvikeluettelosta (Novel Food Catalogue).
http://ec.europa.eu/food/food/biotechnology/novelfood/novel_food_catalogue_en.htm
Jos jokin luonnonkasvi on hyväksytty jossain
EU-maassa elintarvikekäyttöön, se pitäisi saada
hyväksytyksi myös Suomessa. Sallittavuus on varmistettava viranomaistaholta. Pidä siis silmät auki
matkustaessasi ja dokumentoi luonnonkasvien
käyttöä!
RAVITSEMUS- JA TERVEYSVÄITEASETUS
(EY) N:O 1924/2006
Ravitsemus- ja terveysväiteasetusta sovelletaan
kaupallisessa viestinnässä lopulliselle kuluttajalle
tarkoitettujen elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa esitettäviin
väitteisiin. Väitteet toteavat, esittävät tai antavat
ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisominaisuuksia. Ne ovat vapaaehtoisia esityksiä tai kuvauksia, eivät lainsäädännön mukaan pakollisia. Väitteet
voivat tekstin lisäksi olla myös kuvia, symboleja,
graafisia esityksiä tai tavaramerkkejä, tuotenimiä
tai kuvitteellisia nimiä.
Väitteitä koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006 elintarvikkeita
koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä. Väitteen
perustuttava yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen
näyttöön, jonka EFSA on arvioinut. Vain hyväksyttyjä väitteitä saa käyttää - väitteet hyväksyy asetuksellaan käyttöön Euroopan komissio. Väitteillä on
19
tietyt käytön ehdot ja pakkausmerkintävaatimukset.
Ravitsemusväitteitä ovat elintarvikkeen hyödyllisiä
ravitsemuksellisia ominaisuuksia kuvaavat väitteet:
 Vain asetuksessa luetellut ravitsemusväitteet
sallittuja
 Energiamäärä, jota se tuottaa, tuottaa lisättynä
tai vähennettynä määränä tai jota se ei tuota
 Ravintoaine tai muu aine, joita se sisältää, sisältää lisättyinä tai vähennettyinä määrinä tai joita
se ei sisällä
 Ajantasainen lista ravitsemusväitteistä löytyy
Euroopan komission internetsivuilta: http://
ec.europa.eu/food/food/labellingnutrition/
claims/community_register/nutrition_claims
_en.htm
 Komission julkaisema soveltamisohje väiteasetuksen toimeenpanosta: http://www.evira.fi/
attachments/elintarvikkeet/valvonta_ja_yrittajat/terveysvaitteet/komission_soveltamisohje_vaitteista_141207_fi.pdf
Terveysväitteitä ovat väitteet, jotka antavat ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen
ainesosan ja terveyden välillä on yhteys
 Artikla 13 = toiminnalliset väitteet, esim. kasvuun, kehitykseen ja elimistön toimintaan, laihtumiseen, painon kontrollointiin jne. liittyvät
väitteet
 Artikla 14, Sairauden riski-tekijän vähentämistä
koskevat väitteet ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat väitteet
 Hyväksytyt artiklan 13.1 terveysväitteet (222
kpl) sekä ei-hyväksytyt (1719 kpl) löytyvät asetuksen (EU) 432/2012 liitteestä sekä komission
rekisteristä: http://ec.europa.eu/nuhclaims
 Ei-hyväksytyt väitteet oli poistettava elintarvikkeiden markkinoinnista 14.12.2014 mennessä
 Arviointia/lopullista päätöstä odottaa n. 2000
kasviperäistä ainetta koskevaa väitettä
Väitteiksi katsottavia kuvia, symboleja ja graafisia
ilmaisuja tulee täydentää yksittäisellä hyväksytyllä
ravitsemus- tai terveysväitteellä, samoin ilmaisuja superfood, superruoka, adaptogeeni jne. Myös
antioksidantti-sana katsotaan terveysväitteeksi ja
aineen, josta antioksidantti-nimitystä käytetään tulee olla hyväksytty antioksidantiksi.
Esimerkkejä sallituista ravitsemusväitteistä (n. 30
kpl)
 Kuidun lähde: tuote sisältää ravintokuituja vähintään 3 g/100 g tai 1,5 g/ 100 kcal
 Runsaskuituinen: tuote sisältää ravintokuituja
vähintään 6 g/100 g tai 3 g/ 100 kcal
20
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
 Proteiinin lähde: vähintään 12 prosenttia elintarvikkeen energiasisällöstä muodostuu proteiinista
 Runsaasti proteiinia sisältävä: vähintään 20
prosenttia elintarvikkeen energiasisällöstä
muodostuu proteiinista
 Rasvaton: tuote sisältää rasvaa enintään 0,5 g/
100 g tai 0,5 g/ 100 ml
Esimerkkejä sallituista terveysväitteistä
 C-vitamiini: C-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa
 Kalsium: Kalsium edistää normaalia energiaaineenvaihduntaa
 Kalium: Kalium edistää verenpaineen pysymistä normaalina
 Vesi: Vesi edistää normaalin fyysisen ja kognitiivisen toiminnan ylläpitämistä (Jotta väite
voidaan esittää, on ilmoitettava, että väitetyn
vaikutuksen saavuttamiseksi on nautittava vähintään 2 l/pv vettä kaikista lähteistä.)
Ravitsemus- ja terveysväiteopas elintarvikevalvojille ja elintarvikealan toimijoille (Eviran ohje
17052/3, käyttöönotto 3.9.2014)
http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/julka
isut/?a=view&productId=393
Luettelo sallituista terveysväitteistä:
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.
do?uri=OJ:L:2012:136:0001:0040:FI:PDF
Varoitusmerkintöjä saa ja pitää käyttää, mikäli on
tarvetta ohjata tuote pois riskiryhmien käytöstä.
Voi kertoa esim. ”Ei suositella alhaisesta verenpaineesta kärsiville”. Mutta jos kertoo ”verenpainetta
alentava vaikutus”, on se väitteen käyttämistä ja
vaatii väitteen hyväksyntää.
4.2 KOSMETIIKKALAINSÄÄDÄNTÖ
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY)
N:o 1223/2009 kosmeettisista valmisteista (”EU:n
kosmetiikka-asetus”) on julkaistu 22.12.2009, ja
sitä alettiin soveltaa kaikilta osin 11.7.2013 alkaen.
EU-asetukset ovat sellaisenaan voimassa kaikissa
EU-maissa, eikä niiden velvoitteita kirjata erikseen
kansalliseen lainsäädäntöön. Yritysten velvollisuus
on selvittää omaa toimintaa koskeva lainsäädäntö
ja noudattaa sitä. Periaate on, että kaikki kosmeettisen valmisteen määritelmän täyttävät valmisteet
kuuluvat kosmetiikkalainsäädännön piiriin. Kaikki
markkinoille saatettavat valmisteet on ilmoitettava
EU:n kosmetiikkatietokantaan (CPNP, Cosmetic
Product Notification Portal).
Markkinoilla saataville asetettujen kosmeettisten
valmisteiden on oltava turvallisia ihmisten terveydelle ja ne on valmistettava hyvän tuotantotavan
mukaisesti (GMP, Good Manufacturing Practice).
Kaikkien kosmeettisten valmisteiden pakkauksissa
ja ulkopäällyksissä on oltava pysyvällä, helposti luettavalla ja näkyvällä tavalla pakkausmerkinnät, tai
jos valmistetta ei myydä pakattuna, on tiedot annettava valmisteen mukana. Erityisesti on huomioitava väittämät, lääkkeellisiä väittämiä ei saa käyttää.
Varoitukset eivät vapauta muista kosmetiikka-asetuksessa mainituista velvollisuuksista.
Jokaisella kosmeettisella valmisteella on oltava
yhteisön alueella nimetty vastuuhenkilö. Vastuuhenkilö on vastuussa mm. siitä, että valmisteen
turvallisuus on arvioitu ja siitä on laadittu turvallisuusselvitys sekä valmiste on ilmoitettu EU:n
kosmetiikkatietokantaan (CPNP) ennen sen asettamista saataville yhteisön markkinoilla ensimmäistä
kertaa. Vastuuhenkilön on pidettävä yllä kosmeettista valmistetta koskevia tuotetietoja ja niiden on
oltava sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen
saatavilla, jossa tuotetietoja säilytetään.
Kosmeettisen valmisteen asettaminen saataville markkinoilla tarkoittaa valmisteen toimittamista
yhteisön markkinoille liiketoiminnan yhteydessä
jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua
vastaan tai maksutta. Loppukäyttäjällä tarkoitetaan
joko kuluttajaa tai kosmeettista valmistetta käyttävää ammattilaista.
EU:n kosmetiikka-asetusta ei ole vielä sovellettu kokonaisuudessaan kovin pitkään ja kaikkiin heränneisiin kysymyksiin ei ole vielä välttämättä yksiselitteisiä vastauksia EU-tasolla. Koska kyseessä
on asetus, joka on voimassa kaikissa EU-maissa, on
asetuksen toimeenpanosta/tulkinnasta keskusteltava Euroopan komissiossa. Suomen viranomaiset
ovat ottaneet Euroopan komissiossa esille luonnonraaka-aineiden käytön kosmeettisissa valmisteissa
ja keskustelu aiheesta jatkuu.
Vinkkejä ja lisätietoja:
Kosmetiikkalainsäädännöstä on tiivistelmä Ruralian raportissa 103 Luonnosta kauneutta: http://
www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja103.pdf
Perusteelliset tiedot kosmetiikka-asioista löytyy
Tukesin sivuilta:
http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kemikaalitbiosidit-ja-kasvinsuojeluaineet/Teollisuus--ja-kuluttajakemikaalit/Kosmetiikka/?id=21461
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
Tukesin sivuilta kannattaa myös seurata ajantasaista tietoa:
http://tukes.fi/fi/Palvelut/Usein-kysyttya-UUSI/
Kosmetiikka/
Euroopan komission CPNP-tietokanta (Cosmetic Product Notification Portal) https://webgate.
ec.europa.eu/cpnp/public/tutorial.cfm?CFID
=44722036&CFTOKEN=f13c636d6dbe50db-
21
E1227A3B-0E67-604F-C93F6A147AE04C4B&jses
sionid=9218f9576530a9b98aa47e3c17183043c46
2TR
CPNP käyttöohje (223 sivua) suomeksi: http://
ec.europa.eu/consumers/sectors/cosmetics/files/
pdf/cpnp_user_manual_fi.pdf
Luonnonvaraiset sienet ja marjat ovat kerääjälle verovapaita. Kuva Sirpa Piskonen.
22
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
4.3 LUONNONTUOTETULOJEN
VEROTUS
Luonnonvaraisten käpyjen, marjojen ja sienien
myyntitulot ovat kerääjälle verovapaita tuloverolain
89 §:n mukaan. Samoin verovapaata on tulo, joka
saadaan luonnonvaraisten kasvien tai kasvinosien
keräämisestä ihmisravinnoksi, lääkkeeksi tai lääkeaineen valmistukseen. Tuloverolaissa ei ole säädetty ylärajaa tällaisesta toiminnasta saadun tulon
verovapaudelle. Tuloverolain 89 §:ssä mainitut
luonnontuotteet ovat pääosin sellaisia, että niiden
kerääminen on sallittua jokamiehen oikeudella.
Kuitenkaan esimerkiksi kuusenkerkkää ja pakurikääpää ei saa kerätä jokamiehenoikeudella, mutta
niiden keräämisestä saatu tulo voi olla verovapaata
luonnontuotetuloa, samoin mahlan ja petun.
Jos kerääjä kuitenkin itse jatkojalostaa tuotteet,
on jalostetuista tuotteista saadut tulot kokonaisuudessaan veronalaista tuloa. Toiminnan ollessa
riittävän laajaa, tulo on elinkeinotoiminnan tuloa
tai maatalouden harjoittajan ollessa kyseessä maatalouden tuloa. Jalostukseksi katsotaan soseutus,
mehustus tai makeutus, samoin luonnontuotteiden
kokoaminen myyntiä varten lahjapakkauksiin tai
erilaisten tuotesekoitusten tekeminen. Jalostamista
on myös tuotteen pakastaminen ja sienien kuivaaminen, ryöppääminen ja suolaaminen. Jalostamisena ei pidetä tuotteen vähäistä esikäsittelyä kuten
puhdistamista ja kokoamista myyntiä varten. Vähäistä esikäsittelyä on esimerkiksi kerättyjen marjojen tai sienien puhdistaminen ja pakkaaminen
rasioihin ennen myyntiä.
Itse poimittujen luonnonvaraisten marjojen ja
sienien myynti on vapautettu myös arvonlisäverosta (AVL 59 § 6 k). Verottomuuden edellytyksenä on,
että marjat ja sienet myydään sellaisenaan muualta
kuin erityisestä myyntipaikasta. Erityinen myyntipaikka on esimerkiksi suoramyyntimyymälä, mutta
ei tori tai kesätapahtuman tilapäinen myyntipöytä,
kun kerääjä itse myy keräämiänsä tuotteita. Jos keräilytuotteet myydään erityisestä myyntipaikasta ja
kalenterivuoden myyntien määrä ylittää 8.500 eu-
roa, myynti on arvonlisäverollista. Arvonlisäverolaissa tarkoitettu myynti erityiseltä myyntipaikalta
ei kuitenkaan vaikuta luonnontuotetulojen verovapauteen tuloverotuksessa.
Lisätietoja:
Verohallinnon sivuilla on ohje luonnontuotetulojen
verotuksesta: https://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Verohallinnon_ohjeet/Luonnontuotetulojen_verotus%2837478%29
4.4 ERIKOISKASVIEN LIIKETOIMINNAN
KEHITTÄMISEN HAASTEET -HANKE
Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeen
aikana nousi esiin useita lainsäädäntöön liittyviä
haasteita, joiden selvittämiseen hankkeessa ei ollut resursseja. Tämän vuoksi käynnistettiin vuonna
2014 selvityshanke Erikoiskasvien liiketoiminnan
kehittämisen haasteet, jossa selvitettiin lainsäädäntöön liittyvien ongelmien vaikutusta alan yritystoimintaan ja pyrittiin löytämään niihin ratkaisuja.
Hanketta rahoittivat Etelä-Savon ja Lapin Elykeskukset Euroopan maaseudun kehittämisen
maatalousrahastosta ja sen toteutti Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa. Hankkeen projektipäällikkönä toimi Susanna Keskinarkaus. Hankkeen
raportti No saako sitä väinönputkea käyttää vai
ei? on julkaistu Ruralia-instituutin julkaisusarjassa:
http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja146.pdf.
Lopullisia vastauksia haasteiden ratkaisuun
selvityshanke ei tuonut, sillä ratkaisut ovat viranomaisten ja lainsäätäjien käsissä ja asiat etenevät
verkkaisesti varsinkin EU-tasolla. Hanke tuotti
kuitenkin arvokasta tietoa luontoyrittäjyyden käytännön haasteista ja toimenpide-ehdotuksia siitä,
miten luonnonkasveihin pohjautuvaa elintarvikeja kosmetiikka-alan yrittäjyyttä voitaisiin menestyksekkäästi edistää.
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
23
5 LUONNOSTA HEHKUA JA HYVINVOINTIA
HIUKSIIN
Koulutuksen järjestämisen taustalla oli julkisuudessa esille nousseet kemiallisten aineiden aiheuttamat allergiareaktiot ja jopa kuolemantapaukset
sekä halu etsiä luonnollisempia ja turvallisempia
vaihtoehtoja hiusten hoitoon. Kuten kaikilla sektoreilla, myös kauneuden- ja hiustenhoidossa, kiinnostus luonnonmukaiseen elämäntapaan kasvaa.
Ajatuksena oli löytää myös uusia mahdollisuuksia
luonnontuote- ja hyvinvointialan yritystoimintaan
ja miettiä luonnonkasvien tuotteistamista.
Kaksipäiväinen kurssi sisälsi taustaa ja kokemuksia hiusten luonnonmukaisesta hoidosta ja sen
vaikutuksesta hiusten hyvinvointiin, hiusten hoitoon ja värjäykseen soveltuviin luonnonkasveihin
ja -aineisiin tutustumista sekä kasvien keruuta ja
käsittelyä. Lisäksi kurssilla harjoiteltiin puhdistus-,
hoito- ja värjäystuotteiden valmistusta ja tuotteiden
testaamista käytännössä.
Henriette Kress kertoi yrttien sisäisestä
käytöstä ja siitä, kuinka ne vaikuttavat hiusten
hyvinvointiin. Tuovi Aalto kertoi kasviväreistä,
-värjäyksestä ja luonnonpuretteista. Esimerkiksi
tammen, haavan, lepän ja pajun kuoret ja lehdet
sisältävät paljon tanniinia. Tanniini tummentaa ja
syventää väriä ja toimii hyvin punaisille väreille.
Oksaalihappo, jota sisältävät esimerkiksi raparperin ja suolaheinän lehdet, korostaa kellanvihertävää
sävyä. Monet käävät ja jäkälät, joita voi käyttää värjäykseen, sisältävät itsessään puretetta. Esimerkiksi
sormipaisukarve antaa kullanruskeaa väriä. Kalliokarveesta eli kiventierasta saadaan voimakas ruosteenruskea väri, joka ilman vaikutuksesta muuttuu
voimakkaan punaruskeaksi. Ekokampaajakouluttaja Mona Mether Yrkesinstitut Prakticumista
esitteli ekokampaajakoulutusta ja luonnonkasvien
käyttömahdollisuuksia hiusten hoidossa.
Teoriapäivän päätteeksi kurssilaiset lähtivät
maastoon opettelemaan ja keräämään kasveja,
joista keitettiin hoitoliemiä seuraavaa käytännön
päivää varten. Toisena päivänä mentiin Etelä-Savon ammattiopiston parturi-kampaamon tiloihin
kokeilemaan hiustenhoitoa ja -värjäystä. Innostus
Ratamonlehti-savipuhdistus herätti hilpeyttä osallistujissa.
Kuva Birgitta Partanen.
ja odotukset olivat suuria, mutta asian edistämiselle tuli myöhemmin hankkeen aikana hidastetta
kosmetiikkalainsäädännöstä, joka on huomioitava
kaupallisesti toimittaessa. Siitä lisää raportin kohdassa 4.2. Kosmetiikkalainsäädäntö.
Vinkkejä ja lisätietoja:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/27/13-tylyafaktaa-hiusvareista
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/28/kauneudesta-suurta-bisnesta
Henriette Kressin yrttisivut:
http://www.henriettesherbal.com
24
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
6 HYVINVOINTIA YRTTIUUTTEILLA
Yrtit ja niistä tehtävät valmisteet ovat kestosuosikkeja sekä kuluttajien että uusia tuotteita pohtivien
luonnontuotealan yrittäjien keskuudessa. Puhtaita
raaka-aineita ja lisäaineettomuutta arvostetaan.
Hankkeen hyvinvointia yrttiuutteilla -koulutuksessa tehtiin Henriette Kressin opastuksella yrttiöljyjä ja -voiteita, kuorintavoiteita sekä yrttiuutteita ja
-etikoita ulkoiseen käyttöön. Lisäksi valmistettiin
yrttisuolaa ja -sokeria.
Vinkki ja lisätietoja:
Henritte Kressin kirjoissa Käytännön lääkekasvit
ja Käytännön lääkekasvit 2 on ohjeita erilaisiin
yrttituotteisiin ja tietoja yrttien vaikutuksista ja
valinnoista eri tarkoituksiin.
Myös Henrietten laajaan yrttisivustoon kannattaa
tutustua: http://www.henriettes-herb.com/fi/index.html Sivustolla on myös lukuisia yrttiaiheisia
linkkejä.
Mehiläisvahan sulatusta vesihaudekattilassa yrttivoiteen valmistuksessa.
Kuva Birgitta Partanen.
Yrttiuutteen siivilöintiä harsokankaan
avulla. Kuva Birgitta Partanen.
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
25
7 KÄSINTEHDYT MAKEISET
JA SUKLAAHERKUT
Kaksipäiväisessä koulutuksessa opittiin konvehtien, nekkujen ja muiden makeisten perusvalmistusmenetelmiä Etelä-Savon ammattiopiston kondiittori-kouluttaja Patrick Laffitten opastuksella.
Paikallisia raaka-aineita, marjoja ja yrttejä hyödynnettiin ideoitaessa ja improvisoitaessa omia tuotteita esimerkiksi liikelahjoiksi, tilamyymälä- tai ruokalistatuotteiksi. Koulutuksessa tutustuttiin myös
erilaisiin myyntipakkaus- ja käärevaihtoehtoihin.
Suklaakonvehteihin kokeiltiin erilaisia täytteitä,
kuten vadelmaganache-täytettä. Tarinan mukaan
”ganache” nimi olisi annettu seokselle, jonka kondiittorioppipoika vahingossa sekoitti, kun hän kaatoi kuumaa kermaa suklaan päälle. Mestari haukkui
silloin pojan ”ganache”:ksi, joka vanhalla ranskankielellä tarkoittaa ”tyhmä, tollo”. Se jäi seoksen nimeksi, kun seos osoittautui herkulliseksi.
Ganache on hieno, suussasulava suklaan ja kerman seos. Sen raaka-aineita ovat suklaa ja kerma,
mahdollisesti myös voi. Ganache voidaan maustaa
rajattomasti. Yrtit, kuten tee, voidaan hauduttaa
kermassa. Hunaja tai kahvi lisätään myös lämpimään kermaan. Sen sijaan alkoholit ja liköörit lisätään mieluummin vasta, kun seos on jo kylmentynyt. Marjasose keitetään ensin ja siihen lisätään
kerma ja suklaa.
Marmeladit ovat hyydytettyjä hedelmäsoseita
tai -mehuja. Niiden hyytymistä varten käytetään
hyytymisaineita, kuten liivate, agar-agar tai pektiini. Lisäksi käytetään eri hapettumisaineita, kuten
sitrushappoa, väriaineita sekä glukoosi- eli tärkke-
Patrick Laffitte opetti makeiskoulutuksessa. Kuva Birgitta
Partanen.
lyssiirappia. Marmeladeihin voi kokeilla erilaisia
marjamehuja tai nesteenä voi käyttää yrttiuutosta
tai yrteillä maustettua marjamehua. Marmeladeissa voi käyttää myös hienoksi jauhettua yrttiä. Esimerkiksi kuusenkerkkä, minttu tai timjami sopii
hyvin marmeladeihin. Kurssilla kokeiltiin myös toffeita, nekkuja ja vadelmavaahtokarkkeja.
Tyrnimehusta saa kauniita marmeladeja. Kuva Birgitta Partanen.
26
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
8 SAIPPUAA LUONNON RAAKA-AINEISTA
Teollisten saippuoiden valikoima on valtava, mutta
niistä löytyy lukematon määrä erilaisia synteettisiä
kemikaaleja ja hajusteita, jotka voivat aiheuttaa ihoärsytystä. Ympäristö- ja terveystietoiset kuluttajat
haluavat minimoida kemikaalikuormitusta myös
kosmetiikkatuotteissa ja käsintehtyjen saippuoiden
kysyntä kasvaa. Hankkeen koulutuksessa saippuan
valmistamiseen kylmäprosessimenelmällä opasti
Mari Mörö, jolla on takanaan pitkä kokemus saippuanvalmistuksesta ja lukuisia kokeilua eri raakaaineiden käytöstä. Marin omat saippuat tunnetaan
Mörönperän Saiput -tuotenimellä.
Kylmäprosessimenetelmässä kestää noin viikon, että saippua on kiinteytynyt. Saippua leikataan
noin viikon kuluttua siitä, kun sen otetaan muotista. Silloin se on sopivan pehmeää vielä leikattavaksi. Suolasaippua on poikkeus, se pitää leikata 40
minuutin kuluttua muotittamisesta. Valmistuksen
jälkeen saippuaa tulee säilyttää muutama kuukausi
kuivassa, suojassa auringonvalolta.
Saippuaa voi valmistaa myös lämminprosessimenetelmällä, jossa lipeä haihdutetaan uunissa
10–12 tuntia 100 asteessa. Saippua on silloin valmis käytettäväksi, mutta sitäkin kannattaa viikko
Suojakäsineet ovat lipeän vuoksi tarpeen vielä saippuaa
paloiteltaessa. Kuva Birgitta Partanen.
kypsyttää. Saippuantekoon on tarjolla myös valmismassaa. Sitä käytettäessä voidaan puhua ”einessaippuasta”, sillä sen raaka-aineiden laatuun ei
tekijällä ole mahdollisuutta vaikuttaa.
Iholle hyvässä saippuassa on kovia ja pehmeitä
rasvoja. Seossuhteen nyrkkisääntönä voi pitää 50–
Mari Mörö opasti saippuanteon saloihin. Kuva Birgitta Partanen.
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
50. Kovia rasvoja ovat palmuöljyt, kookosrasvat,
kaakaovoi ja karitevoi. Niitä tarvitaan, jotta saippuaan tulee ryhtiä, ja kookos on tarpeen sen pesuominaisuuksien vuoksi. Kaikki kasviöljyt lasketaan
aina pehmeiksi rasvoiksi. Mitä enemmän kovaa
rasvaa laittaa, sitä pesevämpi saippuasta tulee.. Risiiniöljyä käytetään, kun halutaan pieni- ja pehmeävaahtoista saippuaa, mutta korkeintaan 2–4 %. Osa
kasviöljyistä saattaa alkaa härskiintyä, kuten auringonkukkaöljy. Hamppuöljy on iholle hyväksi ja toimii hyvin saippuassa, mutta sen tuoksu on kitkerä.
Jokaisella rasvalla on oma ”saippuointilukunsa”, eli
miten monta grammaa lipeää tarvitaan ko. rasvaan,
jotta saponifikaatio onnistuu. Saippuareseptilaskurilla (ks. vinkkejä) voi laskea sopivat suhteet.
Lipeä kaadetaan veteen, ei vesi lipeään. Eli vesi ensin astiaan, sitten lipeä rauhallisesti sekoittaen. Kun
lipeä ja vesi on sekoitettu, lämpötila nousee nopeasti ja keitos on vaarallista hengitettäväksi. Nesteen
on oltava jääkylmää ennen sekoitusta. Kun lipeä
alkaa jäähtymään, se ei enää höyryä niin aktiivisesti. Kun lipeä on täysin liuennut, se muuttuu täysin
kirkkaaksi.
Ennen kuin lipeä sekoitetaan öljyyn, on molempien oltava jäähtyneitä noin 40–50 asteeseen.
Sekoituksen jälkeen tarvitaan vatkausta. Saippuoitumisvaihe kestää minuutista varttituntiin. Kun
massa on kiisselöitynyt riittävästi, siitä tulee kakkutaikinan kaltaisesti kiinteää. Sitten se muotitetaan nopeasti, muotit on oltava laitettuna valmiiksi.
Raaka-ainevalinnat vaikuttavat massan käyttäytymiseen. Esimerkiksi ruusuöljy kovettaa massan
hyvin nopeasti.
Muotteja voi tehdä vaikkapa filmivanerista.
Suurella muotilla voi yhdellä kertaa tehdä noin 100
saippuaa. On olemassa myös muovisia muotteja tai
silikonisia muotteja. Missään nimessä ei saa käyttää
metallisia muotteja kemiallisen reaktio takia. Myös
esimerkiksi puhtaita, ehjiä maitopurkkeja voi hyödyntää muotteina.
Aidot eteeriset öljyt haihtuvat saippuasta saippuan kypsymisen aikana, jolloin ne menevät hukkaan. Sitruunatuoksuissa tuoksu säilyy parhaiten.
Tuoksuöljyä laitetaan yleensä vain max. 5 %. Kaikki
sokeri palaa ja värjää massan ruskeaksi.
Raidallisia saippuoita voi tehdä eri värisistä
massoista, kunhan lisämassa laitetaan 12 tunnin
sisällä ensimmäisen massa laittamisesta. Jos halutaan selkeitä raitoja, massan kannattaa antaa
kiinteytyä kuusi tuntia ennen seuraavan kerroksen
lisäämistä.
Huomioi, että saippuaa myyntiin valmistettaessa, on noudatettava kosmetiikkalainsäädäntöä.
Katso siitä lisää tämän raportin kohdasta 4.2.
27
Vinkkejä ja linkkejä:
Saippuaa ei kannata heittää pois, sillä esim. leikatessa syntyneen hukkapalat voi käyttää uudelleen.
http://candleandsoap.about.com/od/soapmakingbasics/ss/rebatchingsoap.htm
Muista saippuanvalmistuksessa:
 kunnon tuuletus
 lipeä on vaarallinen ja syövyttävä aine: käytä
aina suojalaseja ja -essua sekä pitkävartisia
suojahanskoja
 Jos lipeää kaatuu johonkin, sen voi neutralisoida etikalla. Hätätilassa käytä maitoa, jos muuta ei ole.
Saippua-aiheisia linkkejä ja raaka-aineen hankintapaikkoja:
Käsintehty saippua
http://www.saippua.net/linkit.html
Pieni Tuoksukauppa:
http://www.paperiarkki.net/zencart/
Lahtisen vahavalimo:
http://www.lahtisenvahavalimo.fi
Saippuareseptilaskuri ym.
https://www.thesage.com/calcs/LyeCalc.html
Soap Kitchen http://www.thesoapkitchen.co.u
Soap Queen http://www.soapqueen.com
Soap Making Recipes
http://www.pinterest.com/aspirecreations/soapmaking-recipes/
Island Artisan Supply
http://essencesupply.com/soapmaking/instruction.html
Soap Making Essentials
http://www.soap-making-essentials.com
Bramble Berry
http://www.brambleberry.com
Handcrafted Soap & Cosmetics Guild
http://www.soapguild.org
Miller’s Homemade Soap Pages http://www.millersoap.com/pennwaltetc.html
28
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
9 PAJUA JA HUOVUTUSTA
Pajua ja huovutusta -kurssilla yhdistettiin pajua ja
huovuttamista. Tekniikka mahdollistaa kolmiulotteiset työt; paju on tukirakenteena ja huopa kiinnitetään tai huovutetaan tukirakenteeseen. Koulutuksen aluksi vierailtiin Hiirolassa Pirtin Kehräämöllä,
ja itse koulutus toteutettiin Etelä-Savon ammattiopistolla. Kouluttajana toimi Anelma Savolainen.
Kurssilla oli mahdollisuus valmistaa töitä omien ennakkosuunnitelmien mukaan. Osa valmisti pienen
kirjahyllyn tai hyllykön, jossa oli pajunpunontaa tai
pajua tukirakenteena ja huovasta tehtyjä seiniä tai
hyllyjä sekä koristeena villaa. Osa valmisti kolmiulotteisen taidetekstiilin, korin tai käyttöesineen.
Paju on kuivaa ja suoraa tai muotoon kuivatettua
paksua pajua. Pajulla ja pajunpunomisella saa ennen kaikkea ohueen huopaan kolmiulotteisen muodon, kun paju toimii tukirakenteena ja muodon
antajana.
Paju-huopa myyntiteline valmistumassa pientuotteiden
esillepanoa varten. Kuva Birgitta Partanen.
Pirtin Kehräämön toimintaa esitteli Kari Anttonen. Kuva Birgitta Partanen.
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA 29
BIRGITTA PARTANEN
Rullahuovutuksessa huovutettavien villojen päälle laitetaan kuplamuovia ennen ruokomaton käärimistä rullalle, ettei villa
huovutu kiinni ruokomattoon. Kuva Birgitta Partanen.
Huopa voi olla ohutta tai paksua, ja erimuotoisia
huopalevyjä voi yhdistellä eri tekniikoilla. Huopaa
voi myös taitella, laskostella, muotoilla ja tukea pajutikuilla ja pajupunoksella tai -sidoksella ja saada
aikaan kolmiulotteinen muoto. Tekemistä nopeuttaa valmiiksi huovutettu teollinen huopa.
Rullahuovutukseen tarvitaan viemäriputki,
mäntynestesaippuaa, ruokomatto, kuplamuovia
ruokomaton verran, paksu froteepyyhe putken pehmentämiseen ja trikookudetta sitomiseen. Pesuvati
ja tiskiharja auttavat saippuaveden levittämisessä.
Vinkki:
Huovutukseen voi yhdistää myös silkkikuituja,
pellavakuitua tai muuta materiaalia, jolla huovan
pintaa voi elävöittää. Huovutusneula auttaa huovan pinnan kuvioimisessa. Tukirakenteen, vaikkapa pajun oksat, voi huovuttaa myös kokonaan
työn sisään.
Ison työn rullaaminen käsin voi olla raskasta, jolloin jalat voi
ottaa apuun. Kuva Birgitta Partanen.
30
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
10OPINTOMATKAT
10.1 FRUIT LOGISTICA -MESSUT
BERLIINISSÄ 2013
Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeen
elintarvikeyrittäjien ulkomaan opintomatka toteutettiin osallistujien toiveiden mukaisesti Fruit
Logistica -messuille Berliiniin. Hanke organisoi
messujen yhteyteen yritystapaamisia, joiden avulla osallistujat saivat tarkempaa tuotetietoa prosessointilaitteistoista.
Fruit Logistica -messut ovat maailman laajimmat vain vihanneksiin ja hedelmiin painottuvat
ostajille ja myyjille suunnatut ammattilaismessut.
Vuonna 2013 messuilla oli mukana yli 2 543 näytteilleasettajaa 76 eri maasta. Eniten näytteilleasettajia, eli 456, oli Italialla. Messuilla oli yli 55 000
kävijää 120 eri maasta.
Messuilla oli esillä tuotteita ympäri maailman:
tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, puolivalmisteita,
kuten pilkottuja vihanneksia, pakkauskoneita ja
-laitteita sekä muita vihannesten prosessoinnissa
tarvittavia laitteita kuten erilaiset leikkurit, pesurit
ja erottelijat.
Käytännössä messut alkavat yleensä jo päivää aiemmin Fresh Produce Forum -seminaarilla,
missä alan asiantuntijat luotaavat tulevia trendejä
ja suuntauksia vihannes- ja hedelmäalalla maailmanlaajuisesti. Vuoden 2013 seminaarissa Dieter
Krauss German Fruit Trade Associationista totesi esityksessään, että useimmat kuluttajat tietävät vihannesten ja hedelmien olevan terveellisiä,
mutta heillä ei ole enää tunneperäistä suhdetta
niihin. Tämä johtuu siitä, että kauppa mainostaa
vihanneksia ja hedelmiä vain hinnalla. Kuluttajien kiinnostusta voi olla vaikea säilyttää, kun ainoa
Fruit Logistica -messut Berliinissä. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen.
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
31
FLIA 2013 voittaja, “City Farming” kaupunkiviljelyjärjestelmä. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen.
valintaperuste, jota tarjotaan, on hinta. Ratkaisuksi hän ehdotti ”Fruit and vegetable retail industry
specialist”-koulutusta. Kauppojen vihannes- ja hedelmäasiantuntijat eivät vain maistata vaan myös
antavat kuluttajille tietoa lajikkeista ja oikeista
säilytysolosuhteista. ”Kun nuoriso alkaa kanniskella omenia vesipullojen sijaan ja tykkää, että se on
”cool”, olemme oikeilla jäljillä”, totesi hän lopuksi.
Dr. Christian Göken mukaan keskittyminen
näyttäisi jatkuvan niin kaupan kuin teollisuuden
osalta muuallakin kuin Suomessa. Esim. v. 1999
Saksan kahdeksan suurinta kauppaketjua hallitsi
70 %:a markkinoista, v. 2011 neljä suurinta yksistään 85 %. Vähittäiskaupan ostovoima jatkaa siis
vahvistumistaan suhteessa tuottajiin, ja tämä voi
merkitä voimistuvaa hintasotaa.
FRUIT LOGISTICA INNOVATION AWARD, FLIA
Messujen yhteydessä jaetaan vuosittain Fruit Logistica Innovation Award (FLIA). Vuonna 2013
ensimmäinen palkinto annettiin hollantilaiselle
Staay Food Groupin ”City Farming” järjestelmälle.
Kaupunkioloihin soveltuvassa kasvihuoneessa pystytään kasvit kasvattamaan siemenistä taimiksi 35
päivässä, riippumatta kasvien luonnollisesta kasvukaudesta. Tämän mahdollistaa LED-valoon perustuva valaistussysteemi. Optimaaliset kasvuolosuhteet turvataan seuraamalla lämpötilaa, kastelua/
kosteutta ja lannoitusta automaattisesti. Kasvatuksessa ei tarvita torjunta-aineita lainkaan. Järjestelmää kuvataan kestäväksi, ympäristöystävälliseksi
menetelmäksi, jonka avulla voidaan tuottaa terveellistä ja turvallista ruokaa nopeasti kasvavalle ihmismäärälle maailmassa.
FlowerSprout Briteistä. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen.
Toisen palkinnon sai saksalainen ”Apfel-Schiffchen®” eli kuivatut omenasnacksit. Kolmas palkinto meni brittiläiselle Tozer Seeds Ltd ruusukaalin ja kaalin risteytykselle ”Flower Sprout TM”.
32
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
HUOMIOITA HEDELMÄ- JA
VIHANNESMARKKINOISTA
Apfelschiffcen snacksit Saksasta. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen.
Minivihanneksia oli esillä paljon ja uusia lajikkeita
on tullut tähän kategoriaan jatkuvasti. Vanhastaan
tuttujen miniporkkanoiden, -kurkkujen ja -paprikoiden lisäksi miniversioita näkyi ainakin kesäkurpitsasta ja eri kaaleista (valko-, kukka-, parsa- jne.).
Minivihanneksista oli tehty myös sekoituksia valmispakkauksiin. Vihannesten ja hedelmien kulutusta haluttiin siis selvästi lisätä myös siten, että
jalostetaan kuluttajien saataville helppoja ja sopivassa koossa olevia ”ready-to-go” vihanneksia ja
hedelmiä.
Hyvin säilyviä hedelmä- ja vihannestuoremehuja esitteli PurePulse-teknologiaa hyödyntävä hollantilainen CoolWave Processing -yritys. Hellävaraisella menetelmällä saavutetaan 21 vuorokauden
säilyvyysaika ilman, että menetetään vitamiineja,
aromeja tai makua. Menetelmän etuina on pidemmän säilyvyysajan suoma jousto toimitusketjussa
tuottajalta kauppaan, mikä vähentää myös hävikkiä
kaupan päässä. Menetelmä soveltuu pumpattaville
nestemäisille, partikkelikooltaan alle kahden millimetrin tuotteille.
Pakkauksissa ja väreissä tavoiteltua ”karkkimaista” ilmettä. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen.
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
Kanadalaisen FruitSymbiose-yrityksen Pürbloomleväuutekalvo pidentää tuorehedelmien ja -vihannesten säilyvyysaikaa kolminkertaiseksi. Haluttaessa tuotteen pinnalle spreijattavaan kalvoon
voidaan lisätä luonnollisia aromeja tai mausteita tai
luonnollisia antimikrobisia ainesosia. Israel Export
Institute Israelista esitteli luumun ja sitruunan risteytyksen lamoonin. Yritys oli kehitellyt myös värillisiä aprikooseja.
Ensimmäistä kertaa messujen historiassa luomutuotteet ja jatkojalostetut tuotteet oli tuotu
erikseen esille mm. siten, että messusivuilla pystyi
suunnittelemaan itselleen ”luomureitin” tai ”jalostereitin”. Myös messuosastojen opastetauluissa oli
luomutuotteita esittelevät osastot merkitty vihreällä lehtimerkillä ja siten helpotettu osastojen löytymistä. Useiden luomutuottajien kanssa messuilla
käydyissä keskusteluissa luomuvihannesten markkinatilanteesta Euroopassa tuli selväksi, että suuri
osa suurista tuottajista on verkostoitunut hyvin ja
he tuottavat kasviksia sekä kotimaan markkinoille
että vientiin. Suomi nähtiin potentiaalisena vientikohteena, mikäli luomutuotteiden kysyntä vahvistuu Suomessa. Tämä on huomioitava kotimaisen
luomutuotannon kehittämisessä.
MAANANTAI 13.5. MATKUSTUSPÄIVÄ JA
LUONTOHOTELLI JA -RAVINTOLA
Opintomatka alkoi lennolla Wieniin ja jatkui bussilla kohti Rabensteinia, jonne on Wienin lentokentältä reilu 100 km matkaa. Rabenstainissa oli ensimmäinen kohteemme, yritys nimeltään Steinschaler,
www.steinschaler.at. Yritykseen kuuluu kaksi hotellia, joista toinen on siitä 15 kilometrin päässä sekä
puutarha ja ravintola. Jo 20 vuotta sitten perustetun yrityksen perusajatus on vihreä, kestävä toiminta. Toiminta perustuu luonnon kestävään käyttöön
ja lähituotantoon. Ravintolassa käytetään luomua
ja myös villiyrttejä. Raaka-aineita tuotetaan omassa
puutarhassa, jossa on yli 1000 kasvilajia, joukossa
myös vanhoja lajeja.
Majoituttuamme yrityksen hotelliin, tutustuimme monipuoliseen toimintaan ja ympäristöön.
Kuulimme tuotannosta, villiyrteistä, puutarhasta ja
viljelmistä sekä teimme perusteellinen kierroksen
puutarhassa ja viljelmillä. Steinschaler on Itävallassa ensimmäisiä paikkoja, jossa villiyrttejä ja kasveja
on alettu käyttää kaupallisesti.
MUITA HUOMIOITA
Hedelmien ja kasvisten käyttöä voi edistää tekemällä tilaaminen tai itse kasvattaminen helpoksi. “Ne,
jotka pääsevät helpommin käsiksi hedelmiin ja vihanneksiin, syövät niitä myös enemmän”. Tällä periaatteella esiteltiin ”5 a Day”-ohjelmaa, jota toteutetaan jo monissa maissa eli kannustetaan syömään
viisi annosta tai vähintään 400 g vihanneksia ja
hedelmiä päivässä. Esimerkiksi Saksassa on perustettu EU-tuella sivusto www.frucht-arbeitsplatz.de,
joka auttaa yrityksiä löytämään työpaikalle hedelmien ja vihannesten toimittajia nopeasti ja helposti.
Kouluikäisille ja kouluille on suunniteltu oma
kaupunkiviljelyyn perustuva malli, jolla kannustetaan lapsia tutustumaan vihannesten viljelyyn
innostavalla ja konkreettisella tavalla. Sosiaalista
mediaa hyödynnetään myös vihannesten markkinoinnissa.
10.2 YRTTI- JA ERIKOISKASVIMATKA
ITÄVALTAAN
Hankkeen luontoyrittäjille järjestettiin yrtteihin ja
erikoiskasveihin painottava opintomatka Itävaltaan
13.–17.5.2013.
33
Villiyrttitarjoilua. Kuva Birgitta Partanen.
34
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
Villi puutarha, josta raaka-aineet taustalla näkyvään hotelliin löytyvät todella läheltä. Kuva Birgitta Partanen.
Villiyrttien käyttöä isäntämme Johann Weiss perusteli monin eri tavoin. Hänen mukaansa villiyrtit
ovat mielenkiintoisia, aitoja, yksilöllisiä, niistä löytyy todella laaja valikoima erilaisia ja erikoisiakin
makuja. Ne helpottavat puutarhatyötä, kasvavat
helposti ja ovat terveellisiä. Itävallassa suoraan
luonnosta kerättäviä ei ole kovin paljon. Voikukkaa
ja karhunlaukkaa löytyy runsaasti.
Villikasvien käyttöön ja tutuksi tekemiseen Weiss
antoi seuraavia vinkkejä:
 on mietittävä, mistä villikasveja saa
 kokkeja on koulutettava
 tarjoilijan pitää osata kertoa asiakkaalle raakaaineista
 asiakkaan on oltava valmis syömään – pitää
varmistaa, että asiakas on ymmärtänyt
 kasvit on tunnettava – jos tunnet viisi kasvia,
käytät vain niitä viittä kasvia
Saimme nauttia runsaasta ja monipuolisesta villiyrttitarjoilusta, jossa villiyrttejä oli käytetty lähes
ruokaan kuin ruokaan. Illalla tutustuimme vielä lähiympäristöön ja sen kasvilajistoon.
TIISTAI 14.5. HAMPPUTILA,
LUOSTARIPUUTARHA JA PÄÄRYNÄTILA
Kilpisuolaheinä (Rumex scutatus) oli monille uusi tuttavuus. Kuva Birgitta Partanen.
Villiyrttipitoisen aamiaisen jälkeen siirryimme
päivän ensimmäiseen kohteeseen. Hanfwelt Riegler-Nurscheriin www.hanfwelt.at oli noin puolen
tunnin ajomatka. Tutustuimme yrityksessä aamupäivän hampunviljelyyn ja jatkojalostukseen ja
saimme myös maistaa hampputuotteita.
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
35
Tilan oma myymälä sekä esittelytilat, joissa on valtavasti erilaisia hampputuotteita ja tietoa hampun käytöstä ja historiasta. Kuva Birgitta Partanen.
Tila oli ollut vuoteen 1996 karjatila, mutta EU toi
epävarmuutta. Tila päätti siirtyä luomuun ja erikoiskasvinviljelyyn. Viljelyssä oli tuolloin maissia,
vehnää, juurikasveja ja myös amaranttia kokeiltiin.
Ne eivät kuitenkaan menestyneet hyvin luomussa,
sen sijaan hamppu ja pellava kasvoivat hyvin. Omia
koneita ei alussa ollut ja hampun korjuussa urakoitsija lopetti 50 metrin jälkeen koneen mennessä
rikki. Korjuuta varten jouduttiin hakemaan kone yli
100 kilometrin päästä tuolloin viljelyssä ollutta yhtä
hehtaaria varten. Alussa kukaan ei viljellyt hamppua Itävallassa ja tila päätti ryhtyä itse markkinoimaan. Vuonna 2013 viljelyssä oli yli 400 hehtaaria
sopimusviljelijät mukaan lukien. Kaikkiaan Itävallassa oli tuolloin viljelyssä noin 600–650 hehtaaria
hamppua.
Tilalla itsellään oli vuonna 2013 hamppua 10 hehtaaria kaikkiaan 40 hehtaarin viljelyalasta. Muita
viljelykasveja olivat pellava, ohra, kaura, peltopapu
ja apila. Lisäksi tilalla oli 650 hanhea ja 400 kanaa
lihantuotantoa varten. Viljelyssä oli sekä öljy- että
kuituhamppua. Viranomainen ottaa pistokokeita
3–4 vuoden välein hampun kukkiessa. Tilalla käytetään sertifioitua siementä. Muilta tiloilta tulevasta
siemenestä otetaan näytteet ja tutkitaan laboratoriossa. Asiakkaita on myös Israelissa ja Arabimaissa.
Niihin lähettävästä hampusta otetaan näytteet myös
tuotteista. Huumeainepitoisuus on olematon, 0,2
ppm, kun vanhassa unkarilaisessa ”USU”-lajikkeessa se saisi olla 2 ppm. Normaalissa banaanissa on
enemmän huumeaineita kuin hampussa. Suomessa
käytettävä Finola-lajike ei ole sallittu Itävallassa.
36
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
Luostarin puutarhassa oli valtavasti variskoristeita, joiden merkitys jäi meiltä selvittämättä.
Kuva Birgitta Partanen
Yrttitarhan kasveissa oli hyvät infotaulut. Kuvassa betonie eli rohtopähkämö (Stachys officinalis).
Kuva Birgitta Partanen
Hamppu on helppo viljeltävä. Se kasvaa niin nopeasti, ettei rikkaruohontorjuntaa tarvita. Kasvu voi
olla jopa 10 senttiä päivässä. Kukkia kerätään teetä varten elokuussa ja konekorjuu tapahtuu lokakuussa. Suurin ongelma viljelyssä on hamppukuitu,
joka voi tukkia koneen. Luomutarkastus tehdään
kahdesti vuodessa, valvonta tapahtuu BioAustrian
toimesta. Muita Itävallassa käytössä olevia luomustandardeja ovat EU:n ja Demeterin standardit. Ongelmana hampussa on sen kuorinta. Koko Euroopassa on vain neljä kuorintalaitetta ja jokaisella on
oma patentti. Myös tällä tilalla kuorintalaite oli tarkoin varjeltu, emmekä me päässet sitä katsomaan.
St. Leonhardista matka jatkui Melkin kaupunkiin,
jossa lounastimme Stiftskeller-ravintolassa. Lounaan jälkeen teimme kierroksen maailmankuulussa, upeassa luostarissa ja sen puutarhassa. www.
stiftmelk.at. Puutarhakierroksellamme saimme
pysähtyä ihmettelemään useita kasveja, joista
useimmille joku joukossamme oleva asiantuntija
löysi nimen. Tapasimme myös lukuisia tuttuja lajeja. Alueella oli iso yrttitarha lukuisine lajeineen, ja
koko puutarha-alueeseen olisimme voineet tutustua huomattavasti kauemmin kuin aikataulumme
antoi myöten.
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
37
Interaktiivinen infopeli eri ikäryhmille. Kuva Birgitta Partanen
Unikkotilan myymälä.
Kuva Birgitta Partanen
Luostarivierailun jälkeen ajoimme noin 50 km
päähän Ardagger Stift -nimiselle paikkakunnalle,
missä tutustuimme Birnenmost-hedelmäviinin valmistukseen. www.mostbirnhaus.at ”Päärynätalo”
oli kokonaan suunniteltu päärynän ympärille. Ulkopuolella näkyi infotauluja ja sisällä oli eri-ikäisille
vierailijoille sopivia interaktiivisia esittelykeinoja.
Eräs niistä oli pyöritettävä kampi, joka simuloi mehunpuristusta. Ryhmämme nuori naisjäsen testasi
pyöritystä ja jäi paikan historiaan uudella kierrosennätyksellään.
Päärynätilalle oli rakennettu loistavat puitteet.
Sekä rakennukset että ympäristö oli suunniteltu ko-
konaisuutena erilaisia matkailijaryhmiä ajatellen ja
EU-rahoitusta hyödyntäen.
Takaisin ajelimme kaunista Wachaun laaksoa
myötäillen Emmersdorfiin. Majoituimme Donauhof-hotelliin www.donauhof.com ja nautimme yhteisen illallinen hotellin ravintolassa. Kuulimme,
kuinka Tonavaa pitkin oli jo 800-luvulla kuljetettu
laivoilla tavaraa. Tonavasta pyydetään lahnaa, karppia ja monnia sekä talvella madetta. Ihmettelimme
merkkejä ja vuosilukuja rakennusten seinissä ja
saimme tietää niiden kertovan Tonavan tulvista ja
vedenpinnan tasosta. Vain pari viikkoa matkamme
jälkeen Tonava tulvi jälleen pahoin myös Emmersdorfissa.
38
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
Emmersdorf pari viikkoa matkamme jälkeen. (http://noe.orf.at/news/stories/2587095/)
KESKIVIIKKO 15.5.
UNIKOITA JA YRTTEJÄ KAIKIN TAVOIN
Aamiaisen jälkeen lähdimme päiväretkelle Zwettlin
seudulle. Ensimmäinen kohteemme oli Waldviertel
Mohnhof, jossa unikosta jalostetaan erilaisia öljyjä,
saippuoita ja jopa snapsia. Lisäksi siemeniä käytetään leivontaan ja ruuanlaittoon. www.mohnhof.at
Tila oli ennen maitotila, mutta erikoistui
EU:hun liittymisen jälkeen unikkoon. Tilalla oli 30
hehtaaria, josta 11 ha on unikolla. Lisäksi tilalla oli
40 sopimusviljelijää. Tilan päärakennuksen ylin
kerros oli tehty unikkomuseoksi. Tilalla on ollut
vuodesta 1999 turistimyyntiä. Tuloista noin 20–30
% tulee tilamyymälästä, jossa käy noin 200–250
bussiseuruetta vuosittain.
Unikon siementä tarvitaan puoli kiloa hehtaarille. Se kylvetään yleensä maaliskuussa ja korjataan
elokuun lopussa. Vuonna 2013 kylvö tehtiin huhtikuussa myöhäisen kevään vuoksi. Harmaa lajike,
joka on alkuperämerkitty, kerätään käsin. Harmaata unikkoa sanotaan näkeväksi lajiksi, koska sen siemenkodassa on reikiä. Valkoinen ja sininen unikko
voidaan korjata koneella, sillä niiden siemenkota
on umpinainen. Valkeassa lajissa on pähkinäinen
maku, sinisessä intensiivinen. Öljypitoisuus on erilainen eri lajeilla, harmaalla 48 %, sinisellä 42 % ja
valkealla 51 %. Harmaan lajin osuus viljelystä on
90 %. Sen alkuperämerkinnästä on hyötyä eniten
isoihin firmoihin tai vientiin myytäessä. Vientiin
siitä menee noin 20 %, pääasiassa Saksaan ja Englantiin. Kaikkiaan harmaata lajia on viljelyssä noin
400 hehtaaria ja sen keruu siis tapahtuu käsin.
Teemaan liittyvän, matkamme mieleenpainuvimman lounaan nautimme Mohnwirt-ravintolassa. Makea ateria, jota kerrottiin käytettävän yleisesti koululounaana, sopisi suomalaiseen suuhun
paremmin jälkiruokana ja huomattavasti pienempänä annoksena. www.mohn.at
Ottenschlagista matka jatkui Zwettlin kaupunkiin ja Sonnentor-yritykseen. www.sonnentor.at.
Kävimme opastetulla kierroksella, jossa näimme
esittelyvideon ja valtavat, tuoksuvat hallit. Saimme
maistella erilaisia teelaatuja sekä pikkunaposteltavia. Pihamaalla on yrttitarha sekä Hildegard von
Bingenin mukaan nimetty yrttikeidas ja elämyspolku.
Yritys on perustettu vuonna 1988. Perustaja oli
tuolloin 23-vuotias Johannes Guttmann. Yrttiviljely
aloitettiin kolmella maatilalla. Yrityksellä on nykyisin noin 100 sopimusviljelijää ja 170 työntekijää.
Tuotteita myydään yli 20 maahan. Kaikki kasvit
ovat viljeltyjä, myös koivu. Raaka-aineista 70 %
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
39
Unikkomyllyjä.
Kuva Birgitta Partanen
tulee Itävallasta. Neljä yritystä pakkaa tuotteita ja
niitä pakataan myös Tsekeissä.
Varastossa oli tavaraa 5,5 miljoonan euron
edestä, 280 erilaista raaka-ainetta. Tuotteita viedään 50 eri maahan ja etiketeissä oli 30 eri kieltä.
Yrityksen työntekijöillä oli ilmainen lounas, kaik-
ki menivät yhdessä syömään klo 12. Vuoden 2014
toukokuussa kylään kerrottiin avattavan uusi bioravintola. Lähellä oli myös lapsille suunnattu puisto
”Kräuterdorf”, jossa lapset pääsevät tutustumaan
kasveihin.
Unikkolounas.
Kuva Birgitta Partanen
40
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
Valtava yrttiyritys oli panostanut esittelypihaan ja -tiloihin myös EU-tukea hyödyntäen. Kuva Birgitta Partanen.
Myymälässä oli uskomaton määrä erilaisia yrttituotteita. Kuva Birgitta Partanen.
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
41
TORSTAI 16.5. VILLIYRTTIVAELLUS,
YRTTIKYLÄ JA -YRITYS
Aamiaisen jälkeen päivän ohjelmaan kuului yrttejä. Lähdimme Bad Traunsteinin yrttikylään noin
40 kilometrin päähän. Siellä tapasimme Kärntenin
alueen yrttiakatemian (www.fnl.at) luennoitsijan,
herra Schossmeirin. Teimme hänen johdollaan villiyrttivaelluksen, jossa kuulimme eri luonnonkasvien käyttötavoista ja vaikutuksista sekä uutta että
tuttua tietoa.
Vaelluksen jälkeen oli vuorossa Prinzenhofin
tila, www.prinzenhof.at. Matkailuyrityksessä yrtit
ovat toiminnassa vahvasti mukana. Isäntä kertoi
historiasta ja nykypäivän töistä ja emännän johdolla tutustuimme yrttitarhaan ja tilan ympäristöön.
Vierailun päätteeksi nautimme kylmän lounaan,
joka sisälsi tilan omia tuotteita ja yrteillä ryyditettyjä ruokia.
Päivän päätteeksi kävimme Heidenreichsteinin kylässä tutustumassa Kräuterfarm-yrityksen
toimintaan, www.krauterfarm.at. Tilalla on yrttiviljelyä ja jatkojalostusta: kosmetiikkaa, yrttiöljyjä
sekä alkoholijuomia. Tämänkin tilan pihapiirissä
oli yrttien esittelyalue. Tilalla oli myös kasvihuone,
jossa yrttien taimet kasvatettiin itse. Tilalla viljeltiin
myös hieman mansikkaa, ei kuitenkaan marjojen
Kiehkurakielolle (Polygonatum verticillatum) löytyi suomalainenkin nimi kirjan avulla. Kuva Birgitta Partanen
vuoksi vaan lehtien, joita kerättiin marjasadon jälkeen pontikkaan.
Villiyrttivaelluksella tietoa olisi riittänyt useammallekin päivälle. Kuva Birgitta Partanen.
42
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
Yrttipitoinen lounas. Kuva Birgitta Partanen
Prinzenhofin matkailutilalla oli pihapiirin tuntumassa metsässä voimaantumispaikka. Kuva Birgitta Partanen
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA 43
BIRGITTA PARTANEN
Tilan jatkojalostuslaitteistoa. Kuva Birgitta Partanen
Myös tällä yrityksellä oli oma, siisti myymälä. Kuva Birgitta Partanen
44
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
PERJANTAI 17.5 LUONNONKOSMETIIKKAA JA
LÄHIRUOKAA
Aamiaisen jälkeen pakkasimme matkatavarat bussiin ja ajoimme lähelle St. Pöltenin kaupunkia. Siellä tutustumme kosmetiikkayritykseen nimeltä Styx,
www.styx.at.
Luonnonkosmetiikkayritys oli investoinut paitsi rakennuksiin, myös pihapiiriin. Pihassa oli kivirakentamista ja kasvien esittelyalueita.
Vierailun jälkeen jatkoimme matkaa Wieniin,
missä teimme kiertoajelun ja söimme lounaan
Wrenkh Wiener kochsalon & restaurant -luomuravintolassa. Ravintolan lähellä oli Luomutuottajien tori, jossa kävimme tutustumassa monenlaisiin
tuotteisiin, www.biobauernmarkt-freyung.at.
Luononkosmetiikkayritys
Styx.
Kuva Birgitta Partanen.
Piha-ideoita poimittiin
matkaan.
Kuva Birgitta Partanen
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA 45
BIRGITTA PARTANEN
Myymälän erikoinen esittelytilaratkaisu sopi yrityksen lukuisille
tuotteille. Kuva Birgitta Partanen
Yrityksessä oli tuotannossa
kosmetiikan lisäksi suklaata.
Kuva Birgitta Partanen
Hulppeat esittelytilat, joissa oli historiaa ja nykypäivää multimediaesityksineen. Kuva Birgitta Partanen.
46
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
MITÄ MATKA OPETTI?
Matkaa pidettiin erinomaisena, onnistuneena ja
antoisana kokemuksena. Palautteen mukaan matka oli hyvin suunniteltu, riittävän monipuolinen ja
vastasi hyvin odotuksia. Kaikki toimi ja aikataulutus oli mainio. Opintomatkan painotukset olivat
kohdallaan, matka oli tarkoituksenmukainen ja tiiviissä paketissa tuli paljon asiaa. Matkan parhaana
antina pidettiin yritysvierailuja, hyvää porukkaa,
mielenkiintoisia kohteita, kaunista ja siistiä maata
sekä sitä, että ihmiset olivat ylpeitä aikaansaannoksistaan. Moitittavaa matkasta ei juuri löytynyt.
Erikoista unikkolounasta ei pidetty kulinaristisena
nautintona, mutta kuitenkin mieleenpainuvana
kokemuksena ja kurkistuksena paikalliseen kulttuuriin.
Palautetta matkasta:
”Monissa yrityksissä, missä kävimme, toiminta oli viimeisen päälle mietitty ja rakennettu.
Opin sen, että omaa toimintaa kannattaa kehittää ennakkoluulottomasti.”
”Opin, että kannattaa lähteä rohkeasti toteuttamaan omia visioitaan, sekä yrttien käyttöä
ja sen monipuolistamista ja mahdollista tuotantoa.”
”Sain ideoita uusista, mahdollisista tuotteista
ja villiyrttien mahdollisuuksista ravintolakeittiössä.”
”Luonnonyrttien käyttöä sekä laajaa luonnonraaka-aineiden tuotteistamista hyödynnän
omassa keittiössä, mutta ennen kaikkea opetuksessa.”
”Aikaisemmat opit vahvistuivat, kerron asioista omilla kursseilla.”
”Tuotteistamisen tärkeys. EU-rahoituksen
hyödyntämisen tärkeys. Usko tekemiseensä.
Yritystoimintaa miettiessä pohdin erityisesti
tuotteiden ja niiden esillepanon ja markkinoinnin laatua.”
Vinkki:
Opintomatkat avaavat silmiä ja antavat uusia
ideoita sovellettavaksi omaan toimintaan. Lisäksi
osallistujilla on paremmin aikaa tutustua toisiinsa
ja luoda uusia yhteistyösuhteita. Oppaan/tulkin
rooli on ratkaisevan tärkeä matkan onnistumisessa ja kannattaa ennakkoon varmistaa, että myös
erikoissanasto on hallussa.
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
47
11 SIENTEN SYVENTÄVÄ LAJINTUNNISTUS JA VALTAKUNNALLISET SIENIPÄIVÄT
Sienten syventävää lajintunnistusta järjestettiin
hankkeen aikana kahteen kertaan. Ensimmäisellä
kerralla opiskeltiin monipuolisesti maastossa kohdattuja sieniä, toisella kertaa teemana oli Värisieniä, kääpiä ja muita metsän aarteita. Molemmilla
kolmen päivän intensiivikursseilla kouluttajan toimi sieniasiantuntija ja -kirjailija Lasse Kosonen.
Syksyn 2014 kurssilla pääsimme näkemään
pakurikäävän (Inonotus obliquus) itiöemän, joita
harvoin luonnossa näkee, sillä ne ilmaantuvat vasta
isäntäpuun kuoltua ja silloinkin vain yhtenä kesänä.
Pakuri, joka on pakurikäävän sienirihmaston aiheuttama, tumma kasvannainen, voi sen sijaan elää
puussa jopa vuosikymmeniä.
Valtakunnalliset sienipäivät järjestettiin Mikkelin Anttolassa, Anttolanhovissa 5 - 7.9.2014. Teemana on ”Sieniä kaikille aisteille”. Päivien järjestäjinä Pohjois-Savon sieniseura ja seuran Mikkelin
aktiivinen ”huaraosasto” yhdessä Anttolanhovin
lähiruokaan erikoistuneen henkilökunnan ja Laa-
Pakurikääpä itiöemävaiheessa.
dukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeen kanssa. Päivillä tutustuttiin Etelä-Savon upeisiin sienimaastoihin. http://www.anttolanhovi.fi
Ohjelmaan sisältyi sieniretket molempina päivinä ja sieninäyttelyt esittelyineen. Sieniretkillä liikuttiin linja-autolla ja kimppakyydeillä. Lauantain
retket suuntautuivat Mikkelin ympäristöön sekä
Otavan ja Susiniemen suunnalle. Sunnuntaina ohjelmassa oli lähempänä Anttolanhovia sijaitsevia
kohteita. Päivien aikana koluttiin monipuolisesti
erilaisia sienimaastoja, joista jokaiselle löytyi oman
mielenkiinnon mukaisia vaihtoehtoja.
Lauantain ohjelmassa oli myös sienivärjäyskurssi ja kaikille avoin värjäyssieninäyttely, jossa
oli esillä myös sienillä värjättyjä lankoja sekä värjätyistä langoista valmistettuja tuotteita. Molempien
sienipäivien ajan oli mahdollisuus tutustua harvinaiseen sienipostimerkkinäyttelyyn. Postimerkkikokoelman haltija, savonlinnalainen Paavo Putus,
toi näyttelyyn noin 800 sieniaiheista postimerkkiä
48
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
80 eri maasta. Lisäksi molempien päivien ohjelmassa oli erilaisten sieniaiheisten tuotteiden esittelyä ja myyntiä sekä arpajaiset.
Lauantai-iltaa vietettiin nauttien sienistä kaikilla aisteilla. Illanviettoon sisältyi herkullinen, sienipitoinen lähiruokapäivällinen ohjelmineen. Ohjelmasta vastasi Pohjois-Savon sieniseura ja tarjolla
oli ilonpitoa savolaiseen tapaan: nähtävää ja kuultavaa, jossa vastuu siirtyi katsojalle ja kuulijalle! ”Jos
ymmärrät kaeken, oot varmasti käsittännä viärin!”
Sienipäivien aikana sieninäyttelyyn, joka sunnuntaina oli avoinna kaikille kiinnostuneille, saatiin
koottua yli 300 eri sienilajia. Lista näistä sienistä on
liitteessä 1.
Mikkelin maisemista löytyi sienipäivien aikana mm. silmällä pidettävää aarnihelokkaa (Pholiota squarrosoides).
Kuva Birgitta Partanen
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA 49
BIRGITTA PARTANEN
12 LUONNON MONIMUOTOISUUS JA SEN MERKITYS VILJELYSSÄ
Kaikille avoimessa seminaarissa Anne Piirainen
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista kertoi
ekologisesta infrastruktuurista. Siihen kuuluu mm.
maatilan ekologiset rakenteet, jotka voivat toimia
puskurina tuholaisinvaasioita vastaan ja edistää
merkittävästi pölyttäjähyönteisten elinoloja. Ekoinfran suunnittelu ja hoito eivät vaadi suuria kustannuksia, vaan tietoa ja ekologista ymmärrystä.
Päivän aikana käsiteltiin myös pölytyspalveluiden
käytännön toteutusta, lepakoita, luonnonkasveja ja
kasvien välistä kilpailua.
Arto Nieminen Vitsiälästä kertoi pölytyspalvelun käytännön toteuttamisesta ja siinä huomioitavista asioista. Pölytyspalvelusta tehdään
sopimus, jota varten löytyy pohja Suomen Mehiläishoitajien liiton sivuilta. Pesät kannattaa varata
ajoissa ja tiedottaa myös naapurustoa. Sijoituspaikka kannattaa suunnitella yhdessä tarhaajan kanssa,
hyödyntäen tarhaajan kokemusta. Tarha sijoitetaan
lähelle viljelykasvustoa, huomioidaan ympäristötekijät, kuten aurinko, tuuli, asutus ja tie pesille. Vettä
on hyvä olla saatavilla suhteellisen lähellä, mutta se
voidaan järjestää myös keinotekoisesti.
Pesien sijoitus ja määrä on mietittävä; montako
pesää tarvitaan ja sijoitetaanko ne yhteen paikaan
vai pellon eri puolille. Esimerkiksi isoilla rypsipelloilla pesät kannattaa sijoittaa eripuolille peltoa.
Tehokkain alue on lähinnä pesää. Sijoittelussa on
huomioitava myös asuinrakennukset ja erityisesti
lapset. Isojen maanteiden välitöntä läheisyyttä on
vältettävä autojen aiheuttamien epäpuhtauksien ja
pölyn vuoksi.
Jos lähistöllä on kilpailevia kasvustoja, pesät
sijoitetaan pölytettävän alueen vastakkaiselle puolelle. Sijoituspaikka on aina kompromissi. Pesät on
siirrettävä viimeistään silloin, kun kasvuston kukis-
Keväällä kukkivat pajut ovat pölyttäjille tärkeitä ravintokasveja. Kuva Anne Piirainen.
50
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
ta avautuu 5–10 %. Siirto tapahtuu lähes poikkeuksetta yöllä, sillä tarhaaja ei halua jättää lennossa
olevia mehiläisiä kodittomiksi.
Riskejä pölytyspalvelussa ovat kasvinsuojeluaineiden käyttö ja tietämättömyys. Tilaajalla on
velvollisuus tiedottaa. Karhuja on vieraassa ympäristössä hankalampi torjua. Muita riskejä ovat
tikat ym. ”tuhoeläimet” sekä tahallinen häirintä ja
ilkivalta.
Pölytyspalvelu on maksullista, sillä siitä aiheutuu ylimääräistä työtä ja kustannuksia tarhaajalle.
Pesät pitää valmistella ennen pölytykseen siirtämistä ja siirtää pölytykseen ja pois. Myös hoitokäynneistä tulee ylimääräisiä ajokustannukset. Hunajasatoa menetetään, kun tarhan sijoituspaikka on
valittu pölytyksen eikä hunajatuotannon ehdoilla.
Mehiläisen pistoa ei tarvitse pelätä liikaa, sillä
tarhamehiläinen pistää vain hätätilassa ja varoittaa
ennen pistoa. Vihaisen mehiläisen tunnistaa lentoäänestä.
Jos mehiläinen kuitenkin pistää:
 Mehiläiseltä irtoaa useimmiten pistin kiinni
ihoon ja se on helppo havaita pistokohdasta.
 Poista pistin, pääset vähemmällä.
 Älä hiero pistokohtaa, pääset seuraavana päivänä helpommalla.
 Laita pistokohtaan kylmää, vaikkapa jääpala,
mutta älä hiero. Kirvely kestää yleensä muutoinkin vain muutaman minuutin.
 Jos saat enemmän kuin viisi piikkiä tai pisto
aiheuttaa kaulan tai kielen turpoamista tai pahoinvointia, soita ensineuvoon tai hankkiudu
lääkärin hoitoon. Huomioi erityisesti pistot
”kuoleman kolmioon” tai kaulaan.
 Vaikka olisit yliherkkä ampiaisen pistolle, et
välttämättä ole yliherkkä mehiläisenpistolle.
Asko Kukkonen kertoi luonnonkasvien käytöstä.
Luonnonkasveilla peltoympäristöstä saa monimuotoisemman. Suojavyöhykkeet ja kukkivien kasvien
Luonnonkasvit ovat tärkeitä erityisesti hyötyhyönteisille. Kuva Birgitta Partanen.
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
kaistat tarjoavat ruokaa ja suojaa luonnonvaraisille eläimille ja auttavat peto- ja pölyttäjähyönteisiä
selviytymään pientareettomilla salaojitetuilla peltolohkoilla.
Kotimaisten luonnonkasveja on paljon käytettävissä. Heinistä kylvöseokseen voi laittaa matalaa
jäykkä- tai lampaannataa tai nurmirölliä. Esimerkiksi allelopaattista, tupastavaa lampaannataa (n.
900 kpl/g) tarvitaan 1 kg/ha ja saadaan noin 80
tupasta neliömetrille. Nurmi- tai rönsyrölliä riittää
samoin noin 1 kg/ha (n. 9000 siementä/g). Röllit
ovat matalia ja hienorakenteisia tupastamattomia
heiniä. Heinien etuna on myös varma perustuminen. Pellon siemenpankista tulee tavallisesti myös
rikka- ja rehuheiniä: timoteitä, nurmi- ja punanataa
tai koiranheinää.
Kukkakasvit tarvitsevat elintilaa noin 1dm²
yksilöä kohti. Viljelyn jälkeen kynnetyille tai kevyt
muokatuille pellolle tulee ensimmäisenä vuotena
tavallisesti monilajinen, runsas yksivuotisten rikkakasvien kasvusto, mm. saunakukkaa, jauhosavikkaa, tatareita ja mataraa. Ellei pellon pintaa sekoiteta, yksivuotiset rikkakasvit lähes häviävät jo
toisena vuotena. Nämä yksivuotiset rikkakasvustot
olisi puhdistusniitettävä kukkakasvien ruusukkeita
säästäen, n. 10–15 cm korkeudelta, juhannukseen
mennessä, jotta monivuotiset kukkakasvit eivät tukahtuisi.
Toisena vuotena monivuotiset rikkakasvit, kuten valvatit, ohdakkeet, juolavehnä ja joskus nurmipuntarpääkin runsastuvat ja ne olisikin tuhottava ennen suojavyöhykkeen tai kukkakasvikaistan
perustamista pellolle. Muutoin on edessä nopeasti
ympäristöön leviävä tihenevä ja korkea rikkakasvusto. Karjatilojen peltojen rikkalajisto eroaa jonkin verran vilja- tai perunamaiden lajistosta. Myös
maalaji vaikuttaa rikkalajistoon; saunakukka ja
jauhosavikka ovat savi- ja hiesumaiden vakiolajeja.
Haitallisia tai rauhoitettuja luonnonkasveja ei saa
käyttää.
Luonnonkasvien siemenet ovat arvokkaampia;
monilajisen siemenseoksen arvo voi olla noin 1000
€ hehtaarille. Saatavuus laajamittaiseen käyttöön
on vielä vähäistä. Luonnonkasvien siemeniä on
kaupan yli kolmestasadasta lajista. Siementuotanto on paljolti käsityötä sadonkorjuusta alkaen ja
siementen kilohinta saattaa vaikuttaa korkealta.
Siemenviljelijät eivät ole voineet varautua äkilliseen
luonnonkasvien siementen kysyntään. Mittavan
siemenviljelyalan lisääminen on arveluttavaa, kun
kysynnän vakaasta jatkuvuudesta ei ole varmuutta.
Varminta on käyttää muutamia edullisia, helposti
perustuvia ja massatuotettuja lajeja.
51
Kylvötiheydeksi hyvissä olosuhteissa, kuten rikattomilla pelloilla, riittää 100 itävää siementä neliölle, mikä varmistaa parhaiden lajien jonkinasteisen
perustumisen. Karuilla, kuivilla tai jyrkillä pinnoilla on tarpeen käyttää jopa 1000 siementä neliölle.
Luonnonkasvien pienet siemenet ovat riittoisia,
esimerkiksi päivänkakkaran siemeniä mahtuu
yhteen grammaan 2000–3000 kappaletta ja kylvötiheydellä 100 siementä neliölle riittää yhdestä
kilosta itävyydestä riippuen n. 2–2,5 hehtaarin alalle. Edullisimpia ovat leikkuupuimurilla tai imurilla
korjattavat siemenet. Lenninhaivenelliset (pappukselliset) lajit voidaan kerätä lehtipuhaltimilla, joissa
on imuritoiminto. Toiseksi tulevat jälkituleennutettavat ns. ”riihipuitavien” lajien siemenet. Käsin
keräiltyjen siementen hinta on korkea ja riittävyys
on vähäinen.
Muutamia esimerkkejä edullisimpien lajien
siementarpeesta hehtaarille 100kpl/neliö, hyvissä
oloissa yksinään käytettynä niin, että ne tulevat näkyviin:
 Leikkuupuitavat: ahde-, tai nurmikaunokki
1,7–2,5kg, nurmikohokki 700g, puna-ailakki
600g, päivänkakkara 400–500g.
 Imuroitavat: oranssikeltano 190g, huopakeltano 180g, kultapiisku 500g.
 Riihipuitavat: siankärsämö 160g/ha, harakankello 20g, kissankello 50g, ketoneilikka
200g, särmäkuisma 40g.
Matalia ja korkeita lajeja Asko Kukkonen ei suosittele peltoseoksiin. Luonnosta tulee aina lisää lajeja,
ovat haluttuja tai eivät. Monivuotisia, pelloille perustettavia pienialaisia maisemaniittyjä perustettaessa voi käyttää siemeniä aina 400 kpl neliölle
varmistamaan kukkarunsautta, ahdekaunokkia
kuitenkin enintään 50 siementä neliölle seoksiin.
Pintaan kylvössä taimimäärä jää vähäisemmäksi
kuin optimisyvyyteen kylvettäessä.
Matalia natoja tai nurmirölliä (röllejä) tarvitaan
vain 1 kg/ha eli 100 ja 1000 siementä neliömetrille.
Hentoinen nurmirölli ei vielä tukahduta kukkakasveja. Jotta pelto ei olisi aivan kukaton, voisi ensimmäisenä vuotena kylvää ruiskaunokkia noin 50 siementä neliölle.
Viljellyillä pelloilla on ravinteita yleensä riittävästi, ellei liikaakin, joten lannoitus ei ole välttämätöntä. Karuilla mailla niukka lannoitus typpirikkaalla NPK-lannoitteella noin N 20 - 30kg/ha
riittää turvaaman alkukehityksen. Ensimmäisenä
vuotena voi rikkojen tuhoaminen puhdistusniitolla
juhannuksen tienoilla olla tarpeen, jotta rikat eivät
pääse runsastumaan. Myöhemmin niitto ja kasvuston poisto tai pelkkä murskaus elokuun puolivälissä
pitää vesat loitolla.
52
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
Luonnonkasvien kylvömääriä kpl/neliömetri
100–200
pelto:
rikaton tai
vähärikkainen
200–400
pelto:
300–400
niitty:
runsaasti
rikkoja ja
heiniä
pinta
osittain
rikottu,
vähän
luonnonkasveja
pelloilla rotevia ja kilpailukykyisiä
lajeja
amk 6/2015
vastaluiska
400–800>
>1000
luiska:
-loiva
jyrkkä
vain
heiniä
oja piennar - tie
luiskilla matalia ja paahteen kestäviä
kasveja
Asko Kukkonen 2015.
HERBISIDIEN VAIKUTUS
LUONNONKASVEIHIN
Rikkakasvihävitteiden teho tai tehottomuus luonnonkasveihin on heikosti tunnettua. Herbisidivalikoima muuttuu täsmähävitteiden suuntaan ja
vanhoja torjunta-aineita poistuu markkinoilta. Suojakaistoille, vesistöjen varsille ja pohjavesialueilla
on määrätty ainekohtaisia suojaetäisyysmääräyksiä, joita lähempänä torjunta-aineita ei saa käyttää.
Monimuotoisia ja monivuotisia kukkaniittyjä perustettaessa olisi hyvä päästä eroon monivuotisista
rikkakasveista kitkemällä, kesannoimalla - työlästä - tai glyfosaatilla. Pääsääntöisesti luonnonkasvit
ovat arkoja herbisideille eikä käyttölupaa luonnonkasveille ole! Ainoa mahdollisuus saada käyttöalueen laajennus olisi ns. OFF-label lupa, jota voi hakea jokin yhteisö, esimerkiksi MTK.
Herbisidikestävyyttä toki on joillakin luonnonkasveilla ja joillekin tehoaineille, mutta monilajisten kukkaniittyjen käsitteleminen olisi mahdotonta
aineiden laajan tehospektrin vuoksi. Poikkeuksena
ovat graminisidit (hukkakaurahävitteet), joita leveälehtiset kaksisirkkaiset kasvit kestävät. Ne tehoavat juolavehnään ja muihin heiniin, joten myös
kylvetyt niittyheinät tuhoutuisivat.
Lisätietoja:
Piirainen, A. 2015. Työtä luonnon parissa – maatilan ympäristönhoito ja ekologinen infrastruktuuria. Raportteja 155. Helsingin yliopisto Ruraliainstituutti.
Suomen Mehiläishoitajien liitto, pölytyspalvelu:
http://www.mehilaishoitajat.fi/polytyspalvelu/
polytysesitteet-ja-sopimuspohja/
Kukkonen, A. 2004. Suomalaisten luonnonkasvien viherrakennuskäyttöön liittyviä ohjeita tie- ja
taajamaympäristöjä varten II. MTT:n Laukaan
tutkimus- ja valiotaimiaseman viljelijätiedote
4/2004, Liite 1. 31.10.2004.
Kukkonen, A. 2010. Monimuotoinen ympäristö
niittykasvipeltoja perustamalla. Viherympäristö
3/2010: 30–31.
Katso myös muita artikkeleita: Kukkonen 2011,
-2009, -2007, -2007>
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
53
13 VIERASLAJIT JA NIIDEN TORJUNTA
Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet luontaiselta levinnäisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen tahallisella tai tahattomalla avustuksella. Jotkin
vieraslajeista menestyvät hyvin ja voivat olla huomattava uhka alkuperäislajeille, ekosysteemeille,
viljelykasveille, metsätaloudelle tai muille elinkeinoille. Ne voivat myös aiheuttaa huomattavaa taloudellista haittaa vaikuttamalla ihmisten, kasvien
tai eläinten terveyteen tai kiinteistöjen arvoon. Suomessa on arvioitu olevan 157 haittaa aiheuttavaa
vieraslajia.
Vieraslajien kansantaloudellinen merkitys on huima. Maailmanlaajuisesti kustannuksiksi on arvioitu 1 054 mrd €, joka on 2–3 % maailman
BKT:sta. Euroopassa kustannuksiksi on arvioitu
ainakin 12,5 mrd €. Suomessakin taloudelliset
haitat ovat merkittäviä: tuotantokasvien tautien ja
tuholaisten torjunta, hukkakauran torjunta ja jokirapusaaliin romahtaminen aiheuttavat kymmenien
miljoonien eurojen kustannukset vuosittain, jättiputken torjunta 2,5 M€/v ja villikanin torjunta pääkaupunkiseudulla 0,5 M€/v.
Paitsi taloudellista merkitystä, on vieraslajeilla
myös ekologisia vaikutuksia ja terveydellisiä haittoja. Vieraslajit kilpailevat alkuperäislajien kanssa
elintilasta ja ravinnosta ja pölyttäjistä, ne voivat
muuttaa kasvualustaansa (lupiini) ja risteytyä alkuperäislajien kanssa. Maaselkärankaiset vieraslajit voivat syrjäyttää alkuperäislajeja (täplärapu),
saalistaa tehokkaasti (minkki), tai levittää tauteja
ja loisia (supikoira). Terveydellistä haittaa aiheutuu
esimerkiksi jättiputkesta, jonka kasvinesteen furanokumariini aiheuttaa iholla reagoidessaan auringon kanssa kemiallisen palovamman, joka vaihtelee
Kurtturuusu uhkaa etenkin Suomenlahden hiekkarantoja ja voi levitä hehtaarien kasvustoiksi. Kuva Terhi Ryttäri.
54
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
Lupiini on haitallinen tienvarsiketojen syrjäyttäjä. Kuva Terhi Ryttäri.
1. asteen kirveltävästä punottavasta ihottumasta 2.
asteen vesirakkuloihin.
Eläimistä haitallisimpia meillä ovat jo mainitut
minkki (Mustela vison) ja supikoira (Nyctereus
procyonoides). Haitallisiin luetaan myös kanadanmajava (Castor canadaensis), rotta (Rattus
norvegicus) ja villikani (Oryctolagus cunuculus). Pesukarhua (Procyon lotor) meillä ei ole
vielä tavattu, mutta sen yleistyessä Euroopassa on
vain ajan kysymys, koska sitä tavataan Suomesta.
Ruotsiin asti se on jo levinnyt. Pesukarhut saattavat
levittää useita tauteja, kuten vesikauhua ja myyräekinokokkia. Lisäksi ne voivat uhata alueen alkuperäisiä eläinlajeja. Nilviäisistä espanjansiruetanaa (Arion lusitanicus) eli ”tappajaetanaa”on
tavattu meillä ensimmäisen kerran vuonna 1994.
Nyt havaintoja on jo 300 eri paikasta Oulun korkeuksilla saakka. Se voi aiheuttaa suuria tuhoja
kotipuutarhoissa ja viljelyksillä. Kanta voi lähteä
uudella paikalla kasvuun jo yhdestä munasta. Siksi
etanan esiintymisalueilta ei saa kuljettaa muualle
maa-ainesta, lehtikasoja, kompostia eikä kasveja.
Kasvit ovat yleisimmin tunnettuja vieraslajeja. Niistä etenkin jättiputki, jättipalsami, komealupiini ja
kurtturuusu leviävät aggressiivisesti. Kolme ensin
mainittua leviävät siemenistä, kurtturuusu sekä
versojen että siemenien avulla. Siemenet levittyvät
tuulen, eläinten, ihmisten, virtavesien ja työkoneiden kautta. Kurtturuusu (Rosa frugosa) on ollut
kestävyytensä vuoksi suosittu koristekasvi. Se leviää
jo Oulun korkeudella erityisesti saaristossa, merenrannoilla ja teiden varsilla. Komealupiini (Lupinus polyphyllus) rehevöittää maaperää ja heikentää
alkuperäisten, heikossa maassa viihtyvien ketokasvien elinmahdollisuuksia. Ainoastaan juurivesojen
avulla leviävät mm. japanintatar (Fallopia japonica) ja jättitatar (Fallopia sachalinensis). Tatarlajit ovat hankalimpia hävittää kasvupaikoiltaan,
sillä niiden ranteenpaksuinen, oranssinvärinen
juuri voi kulkea jopa kolmen metrin syvyydessä ja
kahdeksan metrin säteellä.
Jättiputki on erittäin haitallinen vieraslaji.
Sitä on Suomessa kolmea lajia: kaukasian-, persian- ja armenianjättiputkia (Heracleum mantegazzianum, H. persicum ja H. sosnowskii). Luontoon
levitessään jättiputki tukahduttaa altaan muun kasvillisuuden. Jättiputki on haasteellinen hävitettävä,
sillä se tuottaa valtavasti siemeniä, jotka säilyvät
itämiskykyisinä useita vuosia. Yksi kasviyksilö voi
tuottaa jopa 50 000 siementä. Suomessa on arvioi-
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
55
Jättiputki luokitellaan erittäin haitalliseksi vieraslajiksi. Kuva Sirpa Piskonen.
tu olevan 10 000 jättiputkiesiintymää. Kansallisen
vieraslajistrategian toimepideohjelmassa päämääränä on hävittää Suomesta jättiputket kokonaan
seuraavan 10–20 vuoden aikana. Herkät ihmiset
saattavat saada allergisia oireita ja hengenahdistusta jo kasvuston lähellä oleskelusta. Kasvin käsittelyssä suojavaatteet, silmä- ja hengityssuojaimet
ovatkin välttämättömiä.
Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on
yksivuotinen, mehevävartinen ruoho. Se voi kasvaa jopa kolmimetriseksi, mutta jo pienet, alle 10
senttimetrin korkuiset yksilöt voivat muodostaa
siemeniä. Jättipalsami, ”hyppypalsami” voi singota
siemenensä jopa seitsemän metrin päähän. Siemenet säilyttävät itämiskykynsä yleensä vain 12 -24
kk, mutta koska yksi kasvi tuottaa tuhansittain siemeniä, ehtii se levittäytyä nopeasti laajalle alueelle.
Erityisen hyvin se leviää kosteikoissa, rantametsissä
ja jokien rehevillä rannoilla.
Vaarallisiin kasvintuhoojiin kuuluvat esimerkiksi perunalle vaarallinen tuhohyönteinen koloradonkuoriainen sekä metsiä uhkaava mäntyankeroinen (Bursaphelenchus xylophilus). Tämä
alle millimetrin mittainen sukkulamato aiheuttaa
lakastumistaudin, joka tuhoaa koko puun. Ilmeisesi
Pohjois-Amerikasta lähtöisin olevaa mäntyankeroista löytyi v. 1999 mäntymetsistä Portugalista. Se
johti mittaviin hävitystoimiin, mm. saastuneen alueen ympärille tehtiin 20 km puskurialue, jolta hävitettiin kaikki havukasvit. Leviämistä ei kuitenkaan
pystytty estämään ja nyt on myös Espanjan puolelta
löytynyt esiintymiä. Suomessa mäntyankeroista ei
ole vielä luonnossa tavattu. Tuontipuussakaan sitä
ei ole ollut, sen sijaan tuontipakkausmateriaaleista
on tehty 49 löytöä. Havupuiset pakkausmateriaalit
ovatkin todellinen ongelma maailmanlaajuisesti.
Edes lomamatkoilta ei kannata tuoda mitään kyseenalaista puutavaraa, kuten nykyisin sisustajien
suosiossa olevia varastolaatikoita. Mikäli mäntyankeroinen leviäisi Suomeen, seurauksena
olisivat biljoonaluokan kustannukset.
Kansallinen vieraslajistrategia valmistui
huhtikuussa 2012. Sen tavoitteena on minimoida
haitallisten vieraslajien aiheuttamia haittoja ja uhkia. Keskeistä on, että Suomessa esiintyvät vieraslajit ja niiden aiheuttamat haitat tunnistetaan ja
torjunta toteutetaan kattavasti. Vieraslajeja koskevan tiedon kokoamiseksi, levittämiseksi ja hyödyntämiseksi on perustettu vieraslajiportaali, joka avataan loppukeväästä 2014. Portaaliin myös kootaan
56
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
Jättipalsami valtaa kasvualaa tukahduttaen kaiken muun kasvillisuuden. Kuva Markus Seppälä.
yhteen havaintotiedot. Esimerkiksi Etelä-Savossa
eniten havaintoja on tehty vieraslajeista jättiputkesta (236 esiintymää) ja jättipalsamista (54 esiintymää). Lisäksi ilmoituksia on tehty terttuseljasta,
lupiineista ja espanjansiruetanasta.
Suomessa vieraslajien torjunta yksityismailla
on maanomistajan vastuulla. Luonnonsuojelulain
43§:ssä mainitaan, että ”vierasperäistä eläinlajia ei
saa päästää luontoon, jos on aihetta epäillä, että siitä voi syntyä pysyvä kanta” ja, että ”kasvilajia, jolla
ei ole Suomessa pysyvää luonnonvaraista kantaa, ei
saa istuttaa tai kylvää pihapiirin, pellon tai rakennetun alueen ulkopuolelle eikä luonnonvesistöihin,
jos on aihetta epäillä, että siitä voi syntyä pysyvä
kanta.” Virossa laki on tiukempi, eikä siellä tarvita
maanomistajan lupaa torjuntaan.
Ennaltaehkäisy on tehokkain keino torjua vieraslajien leviämistä ja talkootoiminta välttämätöntä
siinä onnistumiselle. Eri yhdistysten, kuten urheilu- ja metsästysseurojen, maa- ja kotitalousnaisten,
Marttojen, 4H:n, kyläyhdistysten ja luonnonsuojeluyhdistysten väelle kannattaa tiedottaa ja järjestää
torjuntatalkoita vaikkapa yhteistyössä.
Lisätietoja:
Lisätietoja vieraslajeista, Suomen ympäristökeskus: www.ymparisto.fi/vieraslajit
Kansallinen vieraslajistrategia, Maa- ja metsätalousministeriö: www.mmm.fi/vieraslajit
Vieraslajiportaali: http://www.vieraslajit.fi/
Lajintunnistus: www.luontoportti.fi
Tulevaisuudessa vieraslajihavaintoja kootaan
myös Suomen lajitietokeskuksen Laji.fi-portaaliin:
http://laji.fi
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
57
14 IDEOITA EKOPIHAAN JA PUUTARHAAN
Ideoita ekopihaan järjestettiin yhteistyössä Mikkelin puutarhayhdistyksen kanssa 6.-7.6.2014.
Ensimmäisenä päivänä oli kaikille avoin miniseminaari, jossa Pentti Alanko kertoi luonnonkasvien
käytöstä puutarhassa ja Bertalan Galambosi koristeellisista yrteistä.
Toisena päivänä hanke oli mukana Mikkelipuiston kesäkauden avajaistapahtumassa. Helsingin yliopiston osastolla esiteltiin hyönteishotelleja,
lepakonpönttöja ja kerrottiin vieraslajeista ja niiden torjunnasta. Osastolle ideoitu ”luksushotelli”
viherkattoineen herätti laajaa kiinnostusta. Luonnon monimuotoisuuden lisäämisessä voi käyttää
mielikuvitusta ja sitä parantavat rakenteet voivat
olla myös pihapiirin silmäniloja. Hotellilla haluttiin
lisätä tietoa vasta hiljattain Keski-Euroopasta Suomeen rantautuneiden hyönteishotellien merkityksestä sekä osoittaa, että hyönteishotellin voi toteut-
Hyönteishotelli Mikkelipuistossa. Kuva Birgitta Partanen.
taa kotimaisista raaka-aineista monin tavoin, vain
mielikuvitus on rajana.
Hyönteishotelleja tulisi laittaa pihoihin ja puutarhoihin tarjoamaan lisääntymispaikkoja hyötyhyönteisille. Ne ovat hyönteisiä, joista on taloudellista tai laadullista hyötyä esimerkiksi viljelijälle tai
marjojen kerääjille. Esimerkiksi pölyttäjät ja osa
loispedoista ovat tällaisia. Ne auttavat kasvinsuojelussa ja toimivat pölyttäjinä. Pölytyshyöty ei koske
vain viljelykasveja, vaan myös luonnonmarjat hyötyvät niistä. Etenkin niissä paikoissa, joissa luontaiset lisääntymispaikat ovat käyneet vähiin, hyönteishotelleista on erityisen paljon hyötyä. Niihin tulee
petopistiäisiä, erakkomehiläisiä ja erakkoampiaisia,
mitkä kaikki ovat hyötyhyönteisiä.
Erilaisia hyönteishotelleja voi rakentaa sen mukaan, mitä hyönteisiä niihin tavoittelee asumaan.
Erakot, kuten villimehiläiset, petopistiäiset ja erak-
58
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
koampiaiset haluavat oman ”yksiön”, ne eivät siis
tee yhdyskuntia tarhamehiläisten tavoin. Kimalaiset
ja herhiläiset taas viihtyvät pienissä yhdyskunnissa,
ja ne rakentavat pesiä koloihin ja pönttöihin. Harsokorennoille, leppäkertuille, pihtihäntäisille ja perhosille hotelliksi kelpaavat melko yksinkertaiset majat.
Hyötyhyönteisten lisääntymisen voi vaarantaa
varomaton, hyötyhyönteisille haitallisten kasvinsuojeluaineiden käyttö ja kaikkien ojien salaojittaminen. Jos avo-ojien pientareet hävitetään, monimuotoisuus, ravinto ja pesäpaikat vähenevät. Pajua
kannattaa pitää kasvamassa pientareilla, sillä se
on erittäin tärkeä kasvi hyönteisten kannalta. Se
on kevään ensimmäinen ravintokasvi hyönteisille.
Pajukasvustot vähentävät myös ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Hyötyhyönteisten lisääntymistä ja viihtymistä voi edistää myös vaalimalla
ja kehittämällä monilajisia pientareita, niittyjä ja
kosteikkoja. Hyödyllistä on myös kylvää monimuotoisuuskaistoja.
Vinkkejä ja lisätietoa:
Yksinkertaisimmillaan hyönteishotelli voi olla
puukiekko, johon on porattu reikiä. Reiät tulee
olla hieman alaviistoon niin, ettei vesisade pääse
niihin. Pääosalle meidän hyönteisistämme sopii
halkaisijaltaan 4–6 mm:n kolot, joiden syvyys on
Kati Suominen näyttää sopivaa korkeutta lepakonpöntön
asennukseen. Kuva Birgitta Partanen.
 Lepakot ovat maailman ainoita nisäkkäitä, jotka osaavat lentää
 Ne ovat yöeläimiä ja niiden tärkein aisti hämärässä on kuulo. Sen avulla ne kaikuluotaavat eteensä ilmaantuvia esteitä.
 Yksi lepakko voi pyydystää peräti 2700 pikkuhyönteistä yhden yön aikana.
 Jos törmäät lepakoihin maan kamaralla, ei niihin pidä koskea ilman käsineitä, sillä niiden taudit
voivat tarttua ihmiseen.
 Euroopassa ja sen lähialueilla esiintyy noin 50 lepakkolajia. Näistä Suomessa on havaittu vain 13
lajia.
 Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat suojeltuja.
 Lepakkonaaras synnyttää yleensä yhden poikasen, jonka se pian synnytyksen jälkeen jättää
”lastentarhaan” saalistuksen ajaksi.
 Lepakot viettävät talvensa horroksessa, yleensä yksin tai pienessä ryhmässä.
 Lepakoita vaivaa pesäkolopula aivan samalla tavalla kuin lintujakin. Niinpä ne asustelevatkin
mielellään niille rakennetuissa pöntöissä. Rakennusohjeet lepakkopöntön tekoon löydät täältä:
http://www.luomus.fi/fi/rakenna-lepakkopontto
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA 59
BIRGITTA PARTANEN
noin 10 x halkaisija. Tuontituotteissa kolot ovat
usein liian suuria.
http://areena.yle.fi/tv/2322151
http://yle.fi/uutiset/kimalaiset_kaipaavat_
lisaa_keltaisia_peltoja/7337608
http://www.helsinki.fi/mmtdk/esittely/uutiset/2014/140703_hyonteishotelli.html
Melanie von Orlow. 2014. Hyönteishotelli, Rakenna koti pölyttäjähyönteisille. Minerva.
Lepakoista, niiden merkityksestä ja elinolojen parantamisesta tilaisuudessa kertoi Kati Suominen,
joka kartoitti hankkeessa lepakoiden esiintymistä
eteläsavolaisilla maatiloilla. Tietoa käytettiin hyväksi maatilojen luonnonsuojelusuunnitelmissa.
Lepakot (Chiroptera) kuuluvat nisäkäsluokkaan. Niillä on karvainen keskiruumis ja nahkaiset
siivet. Ne ovat ainoita aidosti lentokykyisiä nisäkkäitä ja jyrsijöiden jälkeen luokan lajirikkain lahko.
Maailmanlaajuisesti lepakoita tunnetaan reilusti yli
tuhat lajia ja uusia lajeja löydetään silloin tällöin,
useimmiten tropiikista. Suomessa on tavattu 13 lajia.
Lepakot ovat hyödyksi viljelijälle lisäämällä tilan
monimuotoisuutta. Ne myös saalistavat etenkin
yöaikaan lentäviä hyönteisiä ja pitävät omalta osaltaan hyönteiskantoja kurissa. Lepakoiden elinolosuhteita voi edistää tarjoamalla lepakoille suojaisia
saalistusympäristöjä, joissa ravintoa riittää. Tällaisia tarjoavat esimerkiksi hakamaat, metsäsaarekkeet peltojen välillä ja pusikot ojien varsilla.
Lepakot viihtyvät pienipiirteisessä maisemarakenteessa ja välttävät suuria aukeita alueita. Lepakonpönttö on helppo rakentaa itse. Lepakoiden
kannalta paras pönttö on monilokeroinen, alhaalta
avoin pönttö, joka on rakennettu myrkyttömästä
karheasta laudasta. Lokeroiden avulla lepakko voi
valita aina olosuhteisiin nähden sopivan osaston,
ja karheassa laudassa kynnet pitävät hyvin. Pönttö
tulisi asentaa lämpöiseen, suojaiseen paikkaan noin
muutaman metrin korkeudelle maanpinnasta. Tärkeää on, että lentoreitin edessä ei ole esteitä.
Lisätietoa lepakoista:
Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry www.lepakko.fi
Luonnontieteellinen keskusmuseo www.luomus.fi
60
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
15 METSIEN SERTIFIOINTI LUOMUUN
Hankkeessa järjestettiin marraskuussa 2014 Luomua luonnosta -seminaari. Seminaarissa pohdittiin metsien luomusertifiointia useista näkökulmista. Seminaarin avauspuheenvuorossa Luomuinstituutin johtaja Pirjo Siiskonen muistutti, että
kansallinen tavoite on saada 20 % peltoalasta ja
20 % julkisista ruokapalveluista luomuksi vuonna
2020. Luomu on vahvasti mukana myös Etelä-Savon strategiassa. Metsien luomusertifiointi laajentaisi maakunnan yrittäjien luomutuotevalikoimaa
ja liiketoimintamahdollisuuksia, lisäisi luonnontuotteiden arvostusta ja vahvistaisi Etelä-Savon
luomubrändiä. Luomumetsillä Etelä-Savosta tulisi
todellinen luomumaakunta.
Luomun roolista keruutuotemarkkinoilla kertoi
toiminnanjohtaja Simo Moisio Arktiset Aromit
ry:stä. Metsämarjoja kohtaan on kansainvälistä
kiinnostusta. Tutkimustieto marjojemme terveysvaikutuksista lisää niiden kysyntää, ja varsinkin
mustikan kohdalla tämä on johtanut maailmalla
lukuisiin tuoteväärennöksiin. Luomua arvostavat
erityisesti japanilaiset. Tulevaisuudessa, mikäli onnistutaan tekemään vientiin jalostettuja luomuelintarvikkeita, raaka-aineen tarve kasvaa.
Vavesaaren tilan ja Hiliman Puodin yrittäjä
Taina Laitinen kertoi, että hän ostaisi mielellään
luomumarjaa paikallisilta toimijoilta ja työllistäisi
samalla paikallisia poimijoita. Tällä hetkellä hän
joutuu käyttämään luomujalosteissaan pohjoisesta
tuotua luomumarjaa, mikä ei ole järkevää rahtikustannusten vuoksi. Luomusertifiointi Etelä-Savon
metsäalueille olisi lisäarvo, joka toisi lisää markkinapotentiaalia.
Luonnontuotealan toimialapäällikkö Anne
Ristioja Lapin ELY-keskuksesta toi seminaariin
viranomaisen ja matkailualan näkökulmaa luomuluonnontuotteista. Tällä hetkellä Suomessa on
mahdollista tehdä metsäalueiden luomukelpoisuuden selvittäminen kahdella erilaisella tavalla.
Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sivuilta löytyy kuvaus ja ohjeistus jo pitkään käytössä olleesta
selvitystavasta, joka perustuu sopimuksellisuuteen
metsänomistajien ja selvittäjän välillä. Toinen tapa
on Lapissa LuomuLappi -hankkeessa pilotoitu malli, jonka avulla on mahdollista saada huomattavasti
kattavammat luomualueet rajaamalla ulkopuolelle
luomussa kielletyillä aineilla käsitellyt alueet.
Matkailun ja luonnontuotealan yhteistyön
haasteina matkailun näkökulmasta on se, että luonnontuotealaan liittyviä palveluja ja tuotteita ei osata
tuotteistaa tarpeeksi ja hinnoitella oikein. Menestykseen tarvitaan ammattimaista otetta.
Luomua marjanjalostajan näkökulmasta arvioi
materiaalivastaava Tomi Helin Valio Oy:n Hillotehtaalta Suonenjoelta. Valiolla 15 tuotantolaitoksesta kaksi käsittelee marjoja. Helsingin mehutehdas on toinen Suonenjoen hillotehtaan lisäksi.
Suurin osa tuotteista menee kotimarkkinoille, mutta myös vientiä on.
Luomun osuus koko volyymista on alle prosentti. Vuonna 2013 käytettiin 5,7 miljoonaa kiloa
marjoja. Metsämarjojen osuus oli 3,5 milj. kiloa;
puolukkaa, mustikkaa, lakkaa, karpaloa ja metsämansikkaa. Luomua niistä oli 4 %. Metsämarjoista
suurin osa on kotimaista, mustikka ja puolukka saadaan kotimaasta, Pohjois-Suomesta. Luomualueelta poimittua marjaa käytetään paljon myös tavanomaisena. Vuonna 2013 käytettiin luomutuotteiden
valmistukseen 121 000 kg luomumarjaa.
Raaka-aineiden hankinnan haasteita Helin
kertoi olevan menekin ennustamisen – toteutuuko
ostopäätös kaupan hyllyllä? Luomun haasteita verrattuna tavanomaiseen kotimaiseen elintarviketuotantoon on se, että kaikkea kotimaista ruokaa pidetään puhtaana, eivätkä asiakkaat välttämättä tunne
luomun käsitettä.
Valion kannalta jäljitettävyys on erittäin tärkeä.
Käytetyistä raaka-aineista on pidettävä eräkirjanpitoa. Tuotannon suunnittelulle luomu tuottaa lisää
työtä, sillä tuotantolinjat pitää pestä erien välillä.
Valion markkinoinnissa suomalaisen metsämarjan
puhtaudella on merkitystä vientimarkkinoilla. Yhtenäisten, suurten keruualueiden saaminen myös
Etelä-Savoon ja muualle Suomeen toisi lisää liikkumavaraa huonoina satovuosina.
Suomen Metsäkeskuksen aluejohtaja Antti
Heikkilä loi katsauksen Etelä-Savon metsiin ja
metsänomistajiin. Metsäsektorilla on erittäin suuri merkitys Etelä-Savossa; osuus kokonaistyövoimasta on 11 %. Etelä-Savon on Suomen metsäisin
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
maakunta: Maapinta-alasta on metsämaata yli 1,2
miljoonaa ha, mikä on 85,6 % maa-pinta-alasta eli
maamme suurin.
Metsistä on yksityisten omistuksessa 77 %.
Etelä-Savon metsänomistajat ovat aktiivia ja tottuneet elämään metsästä. Vähintään neljän hehtaarin
metsämaan omistajia on 24 500 kpl, alle sen noin
6000 kpl. Keskipinta-ala on 32 - 35 ha. Keski-ikä
62 vuotta, naisia 25 %, yhtymiä ja perikuntia 28%.
Tilan sijaintikunnan ulkopuolella asuu 40 %. Metsästä eläviksi metsänomistajiksi luokittelee itsensä
vain 15 % Etelä-Savon metsänomistajista, monitavoitteisiksi 34 % ja virkistyskäyttäjiksi 22 %.
Luomukeruuta rajoittavia toimia maakunnan
metsissä ei paljon tehdä. Koko juurikäävän torjuntapinta-ala on noin 13 000 hehtaaria ja lannoituksia
on tehty 3 500 hehtaarilla. Kemiallista heinäntorjuntaa tehdään hyvin vähän eikä siitä ole tilastoja.
Kemiallinen vesakontorjunta on käytännössä jäänyt kokonaan pois. Kuusen maannousemasienen
ja männyn tervasroson torjuntaa on tällä alueella
hyvin vähän.
Hankevastaava Eija Vuorela LuomuLappiselvityshankkeesta Lapin 4H:sta kertoi, että Lapissa
on maailman suurin yhtenäinen luomukeruualue.
Lapissa on tehty pitkäjänteistä pioneerityötä keruuluomun eteen jo vuodesta 1998. Nyt Lapin metsistä
99,9 % on mukana luomusertifioinnissa. Luomusertifioitu pinta-ala on noin 9 miljoonaa hehtaaria.
Se saatiin aikaan uudistamalla ja pilotoimalla selvitystapaa vuosina 2013 - 2014 yhteistyössä Eviran
ja Lapin ELY-keskuksen kanssa. Taustalla oli EU:n
luomuasetuksen mahdollistama tapa toimia ns.
kolmannen osapuolen selvittämän tiedon perusteella. Lähtökohtana oli periaate, että muut kuin
”ei-luomukelpoiset” alueet ovat luomua. Luomukartoilta rajattiin pois ei-luomukelpoinen pinta-ala,
jota oli vain 1 320 ha vuonna 2014.
Metsistämme olisi suoraan luomuun sertifioitavissa 97 – 99 % alueesta riippuen jo tällä hetkellä.
Toimenpiteitä, jotka rajaisivat alueen pois luomusta, tehdään erittäin vähän. Tällaisia ovat lannoittaminen muilla kuin luomussa sallituilla lannoitteilla,
kemiallinen heinäntorjunta ja kantokäsittely urealiuoksella. Esimerkiksi tuhkalannoitus ja harmaaorvakan käyttö ovat luomussa sallittuja, samoin useat
hivenravinnevalmisteet.
KoKo Palvelujen yrittäjä ja asiantuntija Jaana
Elo, joka toimii myös Kansainvälisen luomujärjestön Ifoamin EU-ryhmän Suomen edustajana, kertoi, miten mustikasta tulee luomumustikka. Luomuvalvontaan voi hakeutua yksittäinen metsätila,
joukko metsänomistajia, yhteismetsä tai vaikkapa
kokonainen maakunta yhteisen selvitysmiehen
61
avulla. Keruutuotteiden osalta hakemus toimitetaan siihen ELY-keskukseen, jonka alueella keruualueet sijaitsevat. Mikäli metsänomistaja kuuluu jo
luomuvalvontaan jonkin tuotantosuunnan osalta,
riittää täydennyslomakkeen täyttäminen. Luomutiloilla voidaan vuosittainen metsien luomutarkastus
tehdä kasvintuotannon tarkastuksen yhteydessä.
Jokamiehen oikeuksien nojalla sallittujen marjojen, sienien ja luonnonyrttien keruu on yhtä lailla
sallittua, on alue luomussa tai ei. Poimija ei kuitenkaan voi markkinoida keruutuotteita luomuna, ellei
ole mukana valvontajärjestelmässä.
Ilman maanomistajan lupaa ei saa kerätä esimerkiksi parhaillaan suuressa suosiossa olevia
pakuria tai pihkaa, joita luomumetsänomistaja voi
hyödyntää itse tai sopia niiden hyödyntämisestä
korvausta vastaan. Luomuasetuksessa mainittu
luonnonvaraisten kasvituotteiden keruu koskee
muitakin kuin syötäviä tuotteita ja esimerkiksi
kosmetiikan luomuraaka-aineiden kysyntä kasvaa
vauhdikkaasti.
Kommenttipuheenvuoroissa Miset Oy:n matkailujohtaja Maisa Häkkinen pohti, että luomumetsät voisivat olla Etelä-Savon matkailun kannalta iso mahdollisuus. Kangasniemen seurakunnan
metsistä vastaava talouspäällikkö Jarmo Snicker
oli sitä mieltä, että seurakunnan sertifioiminen luomuun sopii erinomaisesti seurakunnan kestävän
kehityksen periaatteisiin. Metsänomistaja Auvo
Ripatti kannusti tiedottamaan metsänomistajia
siitä, mitä luomusertifiointi tarkoittaa. Koska luomusertifiointi ei estä järkiperäistä ja tavoitteellista
metsänhoitoa, kannattaa sen lisäarvoa metsien monikäytölle selvittää tarkemmin.
KYSELY ETELÄSAVOLAISILLE METSÄNOMISTAJILLE LUOMUSERTIFIOINNISTA
Seminaari herätti niin paljon kiinnostusta, että
hankkeessa katsottiin tarpeelliseksi tiedotta aiheesta enemmän ja kartoittaa myös eteläsavolaisten metsänomistajien asenteita metsiensä luomusertifiointia kohtaan. Hankkeessa toteutettiin
yhteistyössä Suomen metsäkeskuksen kanssa helmikuussa 2015 kysely noin 5 400 eteläsavolaiselle
metsänomistajalle heidän suhtautumisestaan metsien luomusertifiointiin, metsien monikäyttöön ja
jokamiehen oikeuksiin. Kyselyyn saatiin liki kuusisataa vastausta.
Kyselyyn vastanneista yli puolet oli sitä mieltä,
että luomu ja metsien luomusertifiointi on EteläSavolle markkinointivaltti. Vastanneista 41 % oli
kiinnostunut metsiensä sertifioinnista luomuun ja
lähes puolet halusi lisätietoja siitä, mitä sertifiointi
62
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
käytännössä tarkoittaa. Lähes kaikilla vastanneilla metsät ovat talousmetsiä ja kolme neljännestä
vastaajista käyttää metsiään monipuolisesti. Jokamiehen oikeuksia pitää hyvänä asiana 65 %, mutta
ammattimaiseen poimintaan toivottiin tiukempaa
ohjausta.
Kyselyn tulosten perusteella päätettiin jatkaa luomusertifioinnin eteenpäin viemistä Etelä-
Savossa. Laadukasta liiketoimintaa luonnosta
-hankkeen jälkeen selvitetään mahdollisuutta luomumetsähankkeeseen, jossa tiedotetaan alueen
metsänomistajia siitä, mitä luomu käytännössä tarkoittaa ja selvitetään sen tuomaa lisäarvoa metsien
monikäyttöön tarkemmin.
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
63
16 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET
JATKOON
Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke oli
pitkä ja monipuolinen kokonaisuus. Sen eri osiot
ja kohderyhmät linkittyivät yhteen ja tukivat hyvin
toisiaan, ja osa toiminnoista voitiin suunnata kaikille hankkeen kohderyhmille yhteisesti. Tällä tavoin
resurssien käyttö tehostui.
Hankkeen toimintamalli, jossa hankesuunnitelma tehtiin tarvelähtöisesti ennakkokartoitusten
perusteella ja osallistujien pääjoukko oli jo tiedossa,
oli toimiva. Toinen hankkeen onnistumiseen vaikuttava asia oli se, että suunnitelmassa oli joustovaraa; hankkeessa pystyttiin tarvittaessa reagoimaan
nopeasti ajankohtaisiin aiheisiin ja toteuttamaan
niistä koulutuksia. Toteuttamissuunnitelmia tarkennettiin puolivuosittain ja ne käsiteltiin hankkeen ohjausryhmässä.
Hankkeessa tehtiin paljon yhteistyötä muiden
toimijoiden ja hankkeiden kanssa. Yhteistyötä pyrittiin lisäämään myös sekä saman toimialan että
eri alojen yrittäjien kanssa ja tässä onnistuttiinkin
hyvin. Onnistuneita kokemuksia yhteistoiminnasta tuli Herkkujen Suomi ja RuokaSaimaa -tapahtumista, valtakunnallisista luonnontuote- ja
sienipäivistä ja monesta muusta. Yhteistyön avulla
pystytään saavuttamaan enemmän pienemmillä
resursseilla. Suositeltavaa onkin, että yhteistyötä tehostetaan jatkossa sekä luonnontuote-, elintarvikeja muiden alojen sisällä ja välillä sekä alueellisesti
että valtakunnallisesti.
Elintarvike- ja luonnontuotealan yrittäjien
opintomatkat onnistuivat erinomaisesti, sillä yrittäjien toiveet oli huomioitu matkojen suunnittelussa. Matkat ovat erinomaisia verkostoitumisen sekä
osallistujien keskinäisten että uusien kontaktien
solmimisen kannalta. Se, että näkee tapoja tehdä
asioita eri tavalla, on avartavaa ja antaa uusia ideoita myös omaan toimintaan. Opintomatkojen osallistujamäärä kannattaa kuitenkin pitää maltillisena,
jotta kaikki kuulevat kohde-esittelyt ja liikkuminen
on jouhevaa.
Luonnonkasvien elintarvike- ja kosmetiikkakäyttöä pyrittiin kehittämään. Tavoitteisiin pääsemiselle tuli esteitä ja hidasteita lainsäädännön ja
sen tulkintojen aiheuttamien rajoitusten vuoksi.
Vaikka hankkeen rinnalla saatiin käynnistettyä
selvityshanke Erikoiskasvien liiketoiminnan ke-
hittämisen haasteet, ei hankkeen toteutusaikana
päästy toteuttamaan täydellä teholla hankkeen
alkuvaiheessa suunnitteilla ollutta tuotekehitystyötä. Onkin erittäin tärkeää, että viranomaisten ja
päättäjien kanssa pyritään tekemään yhteistyötä, ja
miettimään myös yritysvaikutuksia lain tulkintoja
harkitessa.
Luonnontuoteala kehittyy vauhdikkaasti ja
sillä on paljon potentiaalia monenlaiseen yritystoimintaan. On tärkeää saada ajantasaista tietoa
tutkimuksista, kone- ja laitekehityksestä, lainsäädännöstä ja uusista innovaatioista yritysten, opetuksen ja neuvonnan käyttöön. Alan ammatillinen
ja täydennyskoulutus on isojen haasteiden edessä,
ja valtakunnallinen yhteistyö ja vastuunjako on
ehdottoman tärkeää tiedonvälityksessä ja koulutustoiminnassa. Myös alasta tiedottaminen yritysneuvojaverkostolle on tarpeen, vähintäänkin sillä
tasolla, että yritysneuvoja tietää, kenen puoleen voi
kääntyä alaa koskevissa erityiskysymyksissä.
Metsien luomusertifiointi on heikosti hyödynnetty mahdollisuus. Tällä hetkellä Lapissa on
maailman suurin yhtenäinen luomukeruualue, 9
miljoonaa hehtaaria. Suomessa olisi mahdollisuus
sertifioida metsistä luomuun 97 – 99 % metsistä ilman, että nykyistä metsänhoitoa muutettaisiin. Metsien sertifioinnin avulla koko maamme
maapinta-alasta 87 % saataisiin luomuun. Luomusertifioinnin merkitystä viennin ja matkailun
kannalta on syytä selvittää tarkemmin. Eteläsavolaisille metsäomistajille tehdyn kyselyn mukaan
luomusertifiointi kiinnostaa. Kuitenkin siitä, mitä
se käytännössä tarkoittaa, on vielä epäselvyyttä ja
vääriä käsityksiä. Tiedottaminen ja avustaminen
sertifioinnissa on välttämätöntä luomustatuksen
potentiaalin hyödyntämisessä niin Etelä-Savossa
kuin koko Suomessakin. Myös mobiilisovellusten
mahdollisuuksia keruun ohjauksessa ja jäljitettävyydessä tulee selvittää.
Hankkeen päättyessä luonnontuotealan toimijoiden joukko on laajentunut ja yhteistyötä rinnakkaistoimialojen kanssa tehdään niin alueellisesti
kuin valtakunnallisestikin. Yritystoimintaa viritellään myös alueille, joilla toiminta ei aikaisemmin
ole ollut aktiivista. Uusia, innovatiivisia yrittäjiä on
tullut alalle, jolla yhteistyö ja ammattimainen ote
64
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
ovat avain liiketoiminnan tuloksen kasvattamiseen.
Alalle käynnisteillä olevalta koordinaatiohankkeelta odotetaan paljon; luonnontuotetoimijoiden on
erittäin tärkeää pitää toimivaa verkostoa yllä ja
vaihtaa tietoa ja kokemuksia. Tämä raportti jakaa
kokemuksia yhdestä Etelä-Savossa toteutetusta
hankkeesta. Toivottavasti se herättää uusia ajatuksia ja ideoita muuallakin!
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA 65
BIRGITTA PARTANEN
LIITE Sienipäivillä 2014 Mikkelissä löydetyt sienet.
Cortinarius laniger
valkovillaseitikki
Cortinarius malicorius
tulihelttaseitikki
Agaricus semotus
siroherkkusieni
Agaricus silvaticus
tapionherkkusieni
Agaricus silvicola
kuusiherkkusieni
Albatrellus confluens
typäskääpä
Albatrellus ovinus
lampaankääpä
Albatrellus syringae
keltakääpä
Aleuria aurantia
oranssimaljakas
Amanita battarrae
kehäkärpässieni
Amanita fulva
ruostekärpässieni
Amanita muscaria
punakärpässieni
Amanita porphyria
kangaskärpässieni
Amanita regalis
ruskokärpäskärpässieni
Amanita rubescens
rusokärpässieni
Amanita vaginata
harmaakärpässieni
Amanita virosa
valkokärpässieni
Antrodia serialis
rivikääpä
Armillaria borealis
pohjanmesisieni
Auriscalpium vulgare
käpyorakas
Baeospora myosura
käpysieni
Bankera fuligineoalba
lakritsiorakas
Bjerkandera adusta
tuhkakääpä
Boletopsis grisea
sudenkääpä
Boletus edulis
herkkutatti
Boletus luridiformis
veritatti
Boletus pinophilus
männynherkkutatti
Boletus reticulatus
tammenherkkutatti
Bovista nigrescens
nurmimaamuna
Byssocorticium pulchrum
sinivanu
Calocera viscosa
keltasarvikka
Cantharellula umbonata
haaraheltta
Cantharellus cibarius
keltavahvero
Cantharellus lutescens
kosteikkovahvero
Chalciporus piperatus
äikätatti
Chlorociboria aeruginascens
patinanastakka
Chlorophyllum rachodes
akansieni
Chroogomphus rutilus
rusakkonuljaska
Clavaria purpurea
purppuranuijakas
66
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
Clavicorona pyxidata
kruunuhaarakas
Climacodon septentrionalis
kääpäorakas
Clitocybe clavipes
nuijamalikka
Clitocybe gibba
suppilomalikka
Clitocybe odora
vihertuoksumalikka
Clitocybe sinopica
palomalikka
Clitopilus prunulus
jauhosieni
Coltricia perennis
kangaskääpä
Coprinellus micaceus
kiillemustesieni
Coprinus atramentarius
harmaamustesieni
Cordyceps canadensis
isoloisikka
Cordyceps ophioglossoides
mustaloisikka
Cortinarius alboviolaceus
silkkiseitikki
Cortinarius anomalus
koivuseitikki
Cortinarius argutus
juurtoseitikki
Cortinarius armillatus
punavyöseitikki
Cortinarius bolaris
punasuomuseitikki
Cortinarius brunneus
karhunseitikki
Cortinarius callisteus
kultamyrkkyseitikki
Cortinarius camphoratus
löyhkäseitikki
Cortinarius caperatus
kehnäsieni
Cortinarius claricolor
vanujalkaseitikki
Cortinarius collinitus
kangaslimaseitikki
Cortinarius croceus
keltahelttaseitikki
Cortinarius evernius
sinisukkaseitikki
Cortinarius flexipes
pelargoniseitikki
Cortinarius fraudulosus
kampuraseitikki
Cortinarius gentilis
keltavyöseitikki
Cortinarius limonius
laakamyrkkyseitikki
Cortinarius malachius
malvaseitikki
Cortinarius multiformis
mesinuppiseitikki
Cortinarius parvannulatus
kaulusseitikki
Cortinarius pholideus
suomuvyöseitikki
Cortinarius rubellus
suippumyrkkyseitikki
Cortinarius sanguineus
veriseitikki
Cortinarius semisanguineus
verihelttaseitikki
Cortinarius septentrionalis
pohjanlimaseitikki
Cortinarius spilomeus
punakirjoseitikki
Cortinarius stillatitius
salolimaseitikki
Cortinarius subtortus
setriseitikki
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
Cortinarius talus
kalvasnuppiseitikki
Cortinarius traganus
haisuseitikki
Cortinarius triumphans
monivyöseitikki
Cortinarius trivialis
porraslimaseitikki
Cortinarius vibratilis
karvaslimaseitikki
Cortinarius violaceus
violettiseitikki
Craterellus cornucopioides
mustatorvisieni
Crucibulum laeve
leipäkorisieni
Cudonia circinans
tummajalkanupikka
Cystoderma adnatifolium
villajalkaryhäkäs
Cystoderma amianthinum
keltaryhäkäs
Cystoderma cinnabarinum
punaryhäkäs
Cystoderma granulosum
ruosteryhähäs
Elaphomyces granulatus
mäntymaahikas
Entoloma nidorosum
haisurusokas
Entoloma nitidum
teräsrusokas
Entoloma sericellum
valkorusokas
Exobasidium vaccinii
puolukanpöhö
Flammulaster limulatoides
isohietalakki
Fomitopsis pinicola
kantokääpä
Ganoderma lipsiense
lattakääpä
Gloeophyllum sepiarium
aidaskääpä
Gloiothele citrina
sitruunaorvakka
Gomphidius glutinosus
limanuljaska
Gomphidius roseus
punanuljaska
Gymnopilus picreus
ruskokarvaslakki
Gymnopilus sapineus
kangaskarvaslakki
Gymnopsus dryophilus
kalpeajuurekas
Gymnopus confluens
tupasjuurekas
Hebeloma mesophaeum
tummalakitympönen
Hericium cirrhatum
tupasorakas
Hericium coralloides
koralliorakas
Humaria hemisphaerica
karvamaljakas
Hydnellum aurantiacum
oranssiorakas
Hydnellum caeruleum
siniorakas
Hydnellum ferrugineum
ruosteorakas
Hydnum repandum
vaaleaorakas
Hydnum rufescens
ruosko-orakas
Hygrocybe cantharellus
vahverovahakas
Hygrocybe conica
kartiovahakas
Hygrophoropsis aurantiaca
valevahvero
67
68
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
Hygrophoropsis rufa
ruskovalevahvero
Hygrophorus camarophyllus
mustavahakas
Hygrophorus erubescens
rusotäplävahakas
Hygrophorus karstenii
keltahelttavahakas
Hygrophorus olivaceoalbus
harmaakirjovahakas
Hygrophorus piceae
valkovahakas
Hymenochaete cinnamomea
kanelivuotikka
Hypholoma capnoides
kuusilahokka
Hypholoma fasciculare
kitkerälahokka
Hypholoma lateritium
punalahokka
Hypholoma radicosum
juurtolahokka
Hypocrea pulvinata
käävänpielus
Hypomyces chrysospermus
tatinriesa
Hypoxylon multiforme
koivunsyylä
Inocybe geophylla
valkorisakas
Ischnoderma benzoinum
tervakääpä
Kuehneromyces mutabilis
koivunkantosieni
Laccaria bicolor
kangaslohisieni
Laccaria laccata
lohisieni
Lactarius camphoratus
sikurirousku
Lactarius controversus
punatäplärousku
Lactarius deliciosus
männynleppärousku
Lactarius deterrimus
kuusenleppärousku
Lactarius fennoscandicus
vyöleppärousku
Lactarius flexuosus
nurmirousku
Lactarius fuliginosus
savurousku
Lactarius glyciosmus
viitapalsamirousku
Lactarius helvus
lakritsirousku
Lactarius hysginus
keltahelttarousku
Lactarius lignyotus
nokirousku
Lactarius mammosus
kangaspalsamirousku
Lactarius musteus
männynrousku
Lactarius obscuratus
lepikkorousku
Lactarius quieticolor
sinileppärousku
Lactarius repraesentaneus
keltarousku
Lactarius resimus
koivurousku
Lactarius rufus
kangasrousku
Lactarius scoticus
valkokarvarousku
Lactarius spinosulus
suomurousku
Lactarius tabidus
pikkurousku
Lactarius torminosus
karvarousku
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA 69
BIRGITTA PARTANEN
Lactarius trivialis
haaparousku
Lactarius turpis
mustarousku
Lactarius uvidus
korpirousku
Lactarius vietus
harmaarousku
Latin.nimi
suomalainen nimi
Leccinum aurantiacum
haavanpunikkitatti
Leccinum cerinum
keltapunikkitatti
Leccinum holopus
valkolehmäntatti
Leccinum populinum
lehtopunikkitatti
Leccinum roseotinctum
kalvaspunikkitatti
Leccinum scabrum
lehmäntatti
Leccinum variicolor
nokitatti
Leccinum versipelle
koivunpunikkitatti
Leccinum vulpinum
männynpunikkitatti
Lenzites betulinus
koivunhelttakääpä
Leotia lubrica
rustonupikka
Lepiota clypeolaria
villaukonsieni
Lepiota magnispora
vanu-ukonsieni
Lepista gilva
pisamamalikka
Leucoagaricus leucothites
siloukonsieni
Leucocortinarius bulbiger
valeseitikki
Leucopaxillus giganteus
jättimalikka
Lycoperdon excipuliformis
nuijakuukunen
Lycoperdon molle
pehmeätuhkelo
Lycoperdon nigrescens
tummatuhkelo
Lycoperdon perlatum
känsätuhkelo
Lycoperdon pyriforme
ryhmätuhkelo
Lycoperdon umbrinum
ruskotuhkelo
Lyophyllum connatum
nurmitupaskynsikäs
Macrolepiota procera
ukonsieni
Marasmius oreades
nurminahikas
Megacollybia platyphylla
isojuurekas
Melanoleuca melaleuca
nokisataheltta
Melanoleuca strictipes
kermasataheltta
Mutinus ravenelii
puistopökkösieni
Mycena epipterygia
keltajalkahiippo
Mycena galericulata
poimuhiippo
Mycena galopus
maitohiippo
Mycena haematopus
hurmehiippo
Mycena pterigena
saniaishiippo
Mycena pura
sinipunahiippo
70
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
Oligoporus fragilis
tahrakääpä
Oligoporus stipticus
karvaskääpä
Otidea leporina
kangasjänönkorva
Paxillus involutus
pulkkosieni
Peziza badia
maksamaljakas
Peziza vesiculosa
kompostimaljakas
Phaeocollybia christinae
piporuostejuurekas
Phaeolus schweinitzii
karhunkääpä
Phellodon tomentosus
ryytiorakas
Pholiota alnicola
leppähelokka
Pholiota astragalina
punalakihelokka
Pholiota flammans
tulihelokka
Pholiota lubrica
ruskolakihelokka
Pholiota squarrosa
pörhösuomuhelokka
Pholiota squarrosoides
aarnihelokka
Piptoporus betulinus
pökkelökääpä
Plicatura nivea
leppävanukka
Pluteus cervinus
koivulahorusokas
Pluteus leoninus
keltalahorusokas
Polyporus leptocephalus
mustasukkakääpä
Polyporus melanopus
mustajalkakääpä
Postia alni
pikkuhaprakääpä
Postia caesia
sinihaprakääpä
Postia tephroleuca
harmohaprakääpä
Psathyrella lacrymabunda
nurmihaprakas
Pseudohydnum gelatinosum
orahytykkä
Pycnoporellus fulgens
rusokääpä
Ramaria eumorpha
kuusihaarakas
Ramaria flava
keltahaarakas
Rhodocollybia butyracea
valkoviirujuurekas
Rhodocollybia butyracea f. Asema
harmaajuurekas
Rhodocollybia fodiens
sappijuurekas
Rhodocollybia maculata
rusotäpläjuurekas
Rhodocybe nitellina
lehtomyyränlakki
Russula acrifolia
tuhkahapero
Russula adusta
savuhapero
Russula aeruginea
koivuhapero
Russula albonigra
nokihapero
Russula alnetorum
lepikkohapero
Russula aquosa
kosteikkohapero
Russula atroglauca
raudushapero
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
Russula atrorubens
tummalakihapero
Russula betularum
kalvashapero
Russula cessans
havupuistohapero
Russula chloroides
vihersuppilohapero
Russula claroflava
keltahapero
Russula consobrina
polttiashapero
Russula crassipes Ruots.& Vauras. at.int
tukkijalkahapero
Russula decolorans
kangashapero
Russula favrei
ruskosillihapero
Russula fennoscandica Ruots. & Vauras. at.int.
närehapero
Russula firmula
kirjolehtohapero
Russula foetens
haisuhapero
Russula gracillima
viitahapero
Russula griseascens
liekkihapero
Russula intermedia
koivunlehtohapero
Russula lutea
munahapero
Russula medullata
laidunhapero
Russula nitida
korpihapero
Russula paludosa
isohapero
Russula postiana
orvonhapero
Russula pubescens
lehtoviinihapero
Russula puellaris
tytönhapero
Russula renidens
tomaattihapero
Russula rhodopus
punajalkahapero
Russula risigallina
aprikoosihapero
Russula roseipes
ruusuhapero
Russula sanguinea
verihapero
Russula velenovskyi
hakahapero
Russula versicolor
monivärihapero
Russula vesca
palterohapero
Russula vinosa
viinihapero
Russula vinososordida
isonuhruhapero
Russula violaceoincarnata
polkuhapero
Russula xerampelina
sillihapero
Scleroderma bovista
tarhamukulakuukunen
Spathularia flavida
keltalapakka
Steccherinum nitidum risukarakääpä
Stropharia aeruginosa
viherkaulussieni
Stropharia hornemannii
isokaulussieni
Suillius luteus
voitatti
Suillus bovinus
nummitatti
71
72
LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA
BIRGITTA PARTANEN
Suillus grevillei
lehtikuusentatti
Suillus variegatus
kangastatti
Suillus viscidus
harmotatti
Tapinella atrotomentosa
samettijalka
Thelephora caryophyllea
suppilosilokka
Thelephora palmata
löyhkäsilokka
Thelephora terrestris
karvasilokka
Trametes hirsuta
karvavyökääpä
Trametes ochracea
pinovyökääpä
Trichaptum abietinum
kuusenkynsikääpä
Tricholoma aestuans
äikävalmuska
Tricholoma apium
sellerivalmuska
Tricholoma focale
kaulusvalmuska
Tricholoma frondosae
lehtokeltavalmuska
Tricholoma fucatum
savuvalmuska
Tricholoma fulvum
täplähelttavalmuska
Tricholoma inamoenum
löyhkävalmuska
Tricholoma matsutake
tuoksuvalmuska
Tricholoma saponaceum
suopavalmuska
Tricholoma virgatum
sappivalmuska
Tricholoma viridilutescens
vihervalmuska
Tricholomopsis decora
lahovalmuska
Tricholomopsis rutilans
purppuravalmuska
Tubaria confragosa
rengaslaholakki
Tylopilus felleus
sappitatti
Xerocomus badius
ruskotatti
Xerocomus fennicus
punatatti
Xerocomus subtomentosus
samettitatti
LIMASIENET Didymium melanospermum
sammalvitinen
Fuligo muscorum
sammalparanvoi
Leocarpus fragilis
haurasterttunen
Metatrichia vesparia
tulitakkunen
Physarum alba
nuokkusolmunen
Trichia decipiens
nuijanuoranen
Trichia varia
tuplanuoranen
Tubifera ferruginosa
kutunen
WWW.HELSINKI.FI/RURALIA
HELSINGIN YLIOPISTO
RURALIA-INSTITUUTTI