Keski-Suomen ELY-keskuksen alueen turvetuotannon

Transcription

VESISTÖTARKKAILU 2014
16X236418
6.7.2015
VAPO OY
Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2014
Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella
1
Vapo Oy, Keski-Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2014
Sisältö
1
JOHDANTO ...................................................................................................................... 5
2
TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA .................................... 5
2.1
2.2
Veden laatuun liittyviä muuttujia ..................................................................................... 6
Turvetuotannon käsitteitä ................................................................................................. 7
3
SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA......................................................................... 10
3.1
3.2
3.3
Lämpötila ......................................................................................................................... 10
Sadanta ............................................................................................................................. 11
Lumitilanne ...................................................................................................................... 12
4
TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS .. 13
4.1
4.2
4.3
Yleistä ............................................................................................................................... 13
Vesistötarkkailun näytteenotto ....................................................................................... 13
Vesinäytteiden analysointi ............................................................................................... 14
5
TURVETUOTANNON KUORMITUS 2014 .................................................................. 15
5.1
5.2
5.3
5.4
5.5
5.6
6.1
6.2
Tuotantoalueet ................................................................................................................. 15
Ominaiskuormitussuot v. 2014 ........................................................................................ 16
Ominaiskuormitussoiden valumat v.2014 ....................................................................... 17
Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu ........................................................ 18
Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut ........................................................................ 19
Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina ............................................................................. 21
Yleistä ............................................................................................................................... 21
Kokonaiskuormitus.......................................................................................................... 22
7
VESISTÖTARKKAILUT 2014....................................................................................... 24
7.1
7.2
Yleistä ............................................................................................................................... 24
Vapo Oy:n turvetuotannon vesistötarkkailu Keski-Suomen ELY -keskuksen alueella
2014................................................................................................................................... 24
8
KYMIJOEN VESISTÖALUE 14 .................................................................................... 25
8.1
8.1.1
8.1.2
8.1.3
8.1.4
8.1.5
8.1.6
8.1.7
8.1.8
8.1.9
8.2
8.2.1
8.2.2
Viitasaaren reitti .............................................................................................................. 30
Vehkaneva (Kinnula) ......................................................................................................... 30
Voimäensuo (Karstula) ...................................................................................................... 32
Veteläneva (Kivijärvi)........................................................................................................ 34
Isoneva (Kivijärvi) ............................................................................................................. 37
Heinäsuo, Ihkajansuo ja Kolkunsuo (Viitasaari) ................................................................. 38
Saarisuo (Viitasaari)........................................................................................................... 40
Pyytneva (Pihtipudas) ........................................................................................................ 40
Purontausneva ja Oriräme (Pihtipudas) .............................................................................. 42
Talkkunasuo (Pihtipudas) ................................................................................................... 44
Saarijärven reitti.............................................................................................................. 46
Suurensuonneva (Karstula) ................................................................................................ 46
Hietamansuo (Äänekoski) .................................................................................................. 48
2
8.2.3
8.2.4
8.2.5
8.2.6
8.2.7
8.2.8
8.2.9
8.2.10
8.2.11
8.2.12
8.2.13
8.2.14
8.2.15
8.2.16
8.2.17
8.2.18
8.3
8.3.1
8.3.2
8.3.3
8.4
8.4.1
8.4.2
8.4.3
8.5
8.5.1
8.5.2
8.5.3
8.5.4
8.5.5
8.5.6
8.6
8.6.1
8.7
8.7.1
8.7.2
8.7.3
Pirtti-Peurusuo (Multia) ......................................................................................................48
Mätässuo (Saarijärvi) ..........................................................................................................50
Pajumäensuo-Rajasuo (Saarijärvi) ......................................................................................53
Mahasuo (Saarijärvi) ..........................................................................................................55
Ahvenlamminsuo, Raatteikonsuo, Saarekeneva (Saarijärvi) ................................................57
Peuralinnanneva (Kyyjärvi) ................................................................................................61
Savonneva lohko 1 (Kyyjärvi) ............................................................................................62
Suoniemensuo ja Martinsuo (Karstula) ...............................................................................63
Kaijansuo (Karstula/Soini) ..................................................................................................66
Savonneva (Karstula/Soini/Alajärvi) ...................................................................................68
Puntarisuo, Konttisuo ja Juuvinsuo (Soini/Karstula) ........................................................... 73
Heposuot (Karstula, Soini) ..................................................................................................75
Pirttiahonsuo (Karstula) ......................................................................................................76
Tynnörsuo (Karstula) ..........................................................................................................77
Sammakkoneva (Karstula) ..................................................................................................78
Suljetunneva (Saarijärvi) ....................................................................................................80
Leppäveden-Kynsiveden alue...........................................................................................81
Kivisensuo (Hankasalmi) ....................................................................................................81
Läyniönsuo (Hankasalmi) ...................................................................................................83
Tervasuo (Hankasalmi) .......................................................................................................85
Suur-Päijänteen alue ........................................................................................................86
Haapasuo (Joutsa)...............................................................................................................86
Kailasuo (Joutsa) ................................................................................................................88
Valkeissuo (Petäjävesi) .......................................................................................................89
Jämsän reitti .....................................................................................................................90
Palosuo-Kurkisuo (Petäjävesi/Jyväskylä) ............................................................................90
Hyttisuo (Petäjävesi) ...........................................................................................................92
Ukonmurronsuo (Keuruu/Petäjävesi) ..................................................................................92
Umpilamminsuo (Petäjävesi) ..............................................................................................93
Lapsukansuo (Multia/Petäjävesi) ........................................................................................95
Pohjansuo (Jämsä/Jämsänkoski) .........................................................................................97
Sysmän reitti .....................................................................................................................98
Höystösensuo (Joutsa) ........................................................................................................98
Mäntyharjun reitti .......................................................................................................... 100
Havusuo-Pajusuo (Joutsa) ................................................................................................. 100
Mesiänsuo (Joutsa) ........................................................................................................... 103
Jokipolvensuo-Rääsysuo (Joutsa)...................................................................................... 105
9
KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35 ...................................................................... 107
9.1
9.1.1
9.1.2
9.1.3
9.1.4
9.2
9.2.1
9.2.2
Keuruun reitti ................................................................................................................. 109
Permisuo (Keuruu/Vilppula) ............................................................................................. 109
Hirvisuo (Multia) .............................................................................................................. 110
Lehtosuo (Keuruu)............................................................................................................ 112
Heposuo (Keuruu/Multia) ................................................................................................. 113
Pihlajaveden reitti........................................................................................................... 116
Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu) ...................................................................................... 116
Kalmuneva (Keuruu) ........................................................................................................ 117
10
YHTEENVETO .............................................................................................................. 120
11
VIITTEET ...................................................................................................................... 121
3
Liitteet
Liite 1
Liite 2
Vapon Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset 2014
Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella
Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitsevat Vapo Oy:n tarkkailusuot vuonna
2014
Pöyry Finland Oy
Jorma Keränen (FM)
Antti Leskelä (FM)
Yhteystiedot
Paristotie 15
67900 Kokkola
sähköposti: [email protected]
puh. 010 33 28210
www.poyry.fi
4
5
1
JOHDANTO
Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon
tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, LounaisSuomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut.
Vuonna 2014 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n 23.12.2013 ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-,
päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille 2014 – 2018.
Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2014 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu
siten, että tarkkailualueen ELY -keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten
ELY -keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY -keskuksilla.
Kekkilä Oy:n ja yksityisten tuottajien turvetuotantoalueiden kuormituksia ei enää vuodesta 2014 lähtien raportoida Vapo Oy:n tarkkailujen yhteydessä.
Vuonna 2014 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella oli 64 tuotantoalueella 145 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2014 ja
mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien
ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. Vuoden 2014 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi NabLabs Oy ja raportoinnista Pöyry Finland Oy.
2
TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA
Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia
vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin
saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa.
Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää
terminologiaa.
Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen
ym. 1996, Leiviskä 1993).
6
2.1
Veden laatuun liittyviä muuttujia
a-klorofylli, µg/l
a-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä
olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat
karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-40
µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l ylirehevyyttä.
Fosfori (KOK-P) µg/l
Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää.
Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne.
Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun
mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 15-25 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 25-100 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100
µg/l ylirehevyyttä.
Fosfaattifosfori (PO4-P) µg/l
Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys
runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet
kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän.
Typpi (KOK-N) µg/l
Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin
ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle
400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 400-600 µg/l kuvaavat lievää
rehevöitymistä, pitoisuudet 600-1500 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l ylirehevyyttä.
Ammoniumtyppi (NH4-N) µg/l
Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden pH-arvoa. Ammoniumtyppi on
suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä.
Kiintoaine mg/l
Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista
ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka)
tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen.
Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän
ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä
kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat
hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen.
7
Kemiallinen hapenkulutus (CODMn) mg/l O2
Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä
kiintoainetta. Usein korkeat CODMn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä,
mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on
runsaasti soita, joten meillä vesien CODMn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l.
Sähkönjohtokyky (mS/m)
Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin.
Sameus (FTU/FNU)
Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä
olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen.
Rauta (Fe) µg/l
Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea.
Happamuus eli pH-arvo
pH eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien pH-arvo on yleensä lievästi hapan, pH 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden pH-arvon selvästi yli pH 7:ään. Humusvedet ovat
happamia ja siten suoperäisillä valuma-alueilla pH-arvot ovat usein alle pH 6:n.
Happipitoisuus mg O2/l, %-kyll
Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä
esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O2/l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla
tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään
sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella.
Väriluku mgPt/l
Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä
on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat
kirkkaita jos väriluku on alle 40 mgPt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 100 mgPt/l.
2.2
Turvetuotannon käsitteitä
Bruttokuormitus
Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö.
8
Humus
Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus
on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus
toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä ja lisää veden
puskurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoisuutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn) ja veden
väriluvun avulla. COD Mn-arvoa ja värilukua nostavat kuitenkin myös muut syyt, eikä
näillä menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta.
Jako-oja
Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle.
Kasvillisuuskenttä
Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin
sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi
puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla.
Kemikalointi
Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja
ravinteet laskeutettavaan muotoon.
Keräilyoja
Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön
Kokoojaoja
Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat
Kosteikko
Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä.
Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on
tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas.
Kuntoonpanovaihe
Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä.
Kuormitus (päästö)
Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi).
Laskeutusallas
Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja
siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta.
Laskuoja
Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön.
9
Lohko
Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala.
Maaperäimeytys
Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä
imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön.
Mittapato
Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata
alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m3/päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen
purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari.
Nettokuormitus
Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään
luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö.
Ominaiskuormitus
Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä
tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km2 vuosi).
Pintavalutus (kenttä)
Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen
suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten,
kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole
mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään
ojitettua aluetta.
Reunaoja (ympärysoja)
Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja
ympäröi tuotantoaluetta
Sarka
Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla
Sarkaoja
Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan
Sarkaojapidätin (virtaamansäätö)
Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia
Valuma
Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2)
Valunta
Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä
tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä)
10
Virtaama
Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m3/s)
Ylivuotokenttä
Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan
aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi.
Ympäristölupa
Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10
ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy
yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita.
YVA
YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia.
3
SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA
Keski-Suomen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Jyväskylä ja Viitasaari sijaitsevat painopistealueella, joten turvetuotannon
sääolosuhteita vuonna 2014 on tarkasteltu niiden tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen pitkänajan säätilastoja.
3.1
Lämpötila
Vuoden 2014 keskilämpötila (4,9 oC) oli Jyväskylässä 1,6 astetta vertailukauden 1981 2010 keskilämpötilaa korkeampi. Viitasaarella keskilämpötila oli 5,3 oC, mikä oli 1,8
astetta vertailukauden keskilämpöä korkeampi. Vuonna 2014 tavanomaista kylmempää
oli vain tammikuussa, mutta sen sijaan kaikki muut kuukaudet olivat keskimääristä
lämpimämpiä tai keskimääräistä tasoa (kuvat 1-2). Kesäkuu 2014 oli lämpötiloiltaan tavanomaista hieman viileämpi, mutta heinäkuu ja elokuu lämpimämpiä. Vuoden lämpimin kuukausi oli heinäkuu. Syksy ja koko loppuvuosi 2014 oli edellisvuotta hieman viileämpi, mutta kuitenkin keskimääräistä lämpimämpi.
Vuonna 2014 terminen kasvukausi alkoi Keski-Suomessa 17.4. eli toista viikkoa normaalia aikaisemmin. Terminen kasvukausi päättyi 11.10. eli noin viikkoa tavanomaista
myöhemmin (Ilmatieteen laitos 2014).
Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden keskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 510 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella.
11
Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Jyväskylässä vuosina 2013- 2014 ja vertailuajanjaksona
1981 - 2010.
Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Viitasaarella vuosina 2013 - 2014 ja vertailuajanjaksona
1981 - 2010.
3.2
Sadanta
Vuonna 2014 Jyväskylässä saatiin sateita 612 mm/a, mikä oli hieman vähemmän kuin
vertailujakson 1981 – 2010 keskiarvo (643 mm/a). Vuonna 2014 Viitasaarella satoi 521
mm/a eli vähemmän kuin Jyväskylässä ja vähemmän kuin keskimäärin vertailukaudella
(613 mm/a). Vuoden 2014 sateisin kuukausi oli toukokuu sekä Jyväskylässä että Viitasaarella (kuvat 3-4). Jyväskylässä satoi elokuussa runsaasti, mutta Viitasaarella vain
normaalisti. Syyskuu oli vähäsateinen, mutta lokakuu keskimääristä sateisempi molemmilla paikkakunnilla. Loppuvuonna 2014 keskimääräistä sateisempaa oli marraskuussa
Viitasaarella ja joulukuussa Jyväskylässä.
12
Kuva 3. Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Jyväskylässä vuosina 2013-2014 ja vertailuajanjaksona
1981-2010.
Kuva 4 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Viitasaarella vuosina 2013-2014 ja vertailuajanjaksona
1981-2010.
3.3
Lumitilanne
Keski-Suomessa lunta oli talvella 2013 - 2014 sekä Viitasaarella että Jyväskylässä
huomattavasti vähemmän kuin vertailujaksolla 1981 - 2010 keskimäärin (kuva 5). Lumen syvyys oli maksimissaan helmikuussa Jyväskylässä ja Viitasaarella 12 cm.
Terminen talvi alkoi Keski-Suomessa 20–21.11.2013, mikä on noin kaksi viikkoa vertailujakson keskiarvoa myöhemmin. Terminen talvi loppui 23.2.2014 eli yli kuukauden
keskimääräistä aiemmin.
13
Kuva 5. Lumen syvyys Jyväskylässä ja Viitasaarella talvella 2013 - 2014 ja vertailuajanjaksona 19812010.
4
TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS
4.1
Yleistä
Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja
alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vuoden 2014
kuormitustarkkailun on hoitanut Nablabs Oy. Vuosikuormitusten laskennan ja vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy.
Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesistönäytteiden otosta ja analysoinnista on vastannut vuonna 2014 Nablabs Oy. Vuosiyhteenvedot on laatinut Pöyry
Finland Oy.
4.2
Vesistötarkkailun näytteenotto
Vuonna 2014 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 229 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 445 havaintopaikalta. Keski-Suomen
ELY-keskuksen alueelta tarkkailussa oli mukana 64 eri tuotantoalueilta yhteensä järvihavaintopisteitä 62 ja virtavesipisteitä 83 kpl (taulukko 1).
14
Taulukko 1. Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2014.
ELY-keskus
Häme
Keski-Suomi
Varsinais-Suomi
Etelä-Pohjanmaa
Pirkanmaa
yhteensä
Vesistötarkkailupisteitä
Joet Järvet yhteensä
20
10
30
83
62
145
64
4
68
96
38
134
46
22
68
309
136
445
Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa;
4.3
-
Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja
heinä-elokuussa
-
Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin,
elokuussa ja syys-lokakuussa
Vesinäytteiden analysointi
Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti.
Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan.
Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi
tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä.
Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit:
Järvipisteet
lämpötila
näkösyvyys
happi (pitoisuus, kyll- %)
sähkönjohtavuus
kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS)
sameus
pH
väri
CODMn (kaikki syvyydet)
Kokonaisfosfori
Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.30.8.)
Kokonaistyppi (kaikki syvyydet)
NO3/NO2-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.)
NH4-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.)
rauta
klorofylli-a (0-2 m, ajalla 1.5.–31.10.)
Jokipisteet
lämpötila
sähkönjohtavuus
kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS)
sameus
pH
väri
CODMn (kaikki syvyydet)
Kokonaisfosfori
Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.)
Kokonaistyppi (kaikki syvyydet)
NO3/NO2-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.)
NH4-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.)
rauta
15
5
TURVETUOTANNON KUORMITUS 2014
5.1
Tuotantoalueet
Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä oli vuonna 2014
yhteensä 232 tuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotantopinta-ala oli 21 435 ha. Levossa oli 1 106 ha ja valmistelussa 1 441 ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta poistuneita alueita oli kaikkiaan 3 412 ha (taulukko 2).
Taulukko 2
Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri
ELY-keskuksten alueilla vuonna 2014.
Pinta-ala, ha
Vapo Oy
Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut
alle 5 v
Yhteensä
Häme
Pirkanmaa
Varsinais-Suomi
Keski-Suomi
Etelä-Pohjanmaa
579
1 901
4 077
3 693
11 185
56
190
20
204
635
6,0
45
66
443
881
45
520
379
539
1 929
687
2 656
4 542
4 879
14 630
Yhteensä 2014
21 435
1 106
1 441
3 412
27 393
Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon
232 tuotantoaluetta kuivatusvedet 298 eri reittiä pitkin (3. jakovaiheen vesistöt). Tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 17
eri vesistöalueen varrella (taulukko 3). Eniten tuotantosoita tai niiden osia oli Kokemäenjoen vesistöalueella, jossa sijaitsi kaikkiaan 88 tuotantoaluetta. Kymijoen vesistöalueella oli 68 ja Kyrönjoen vesistöalueella 40 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa.
Taulukko 3
Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri
vesistöalueilla vuonna 2014.
Vesistöalue
14 Kymijoen vesistöalue
18 Porvoonjoen vesistöalue
27 Paimionjoen vesistöalue
28 Aurajoen vesistöalue
33 Lapinjoen vesistöalue
35 Kokemäenjoen vesistöalue
36 Karvianjoen vesistöalue
37 Lapväärtinjoen vesistöalue
38 Teuvanjoen vesistöalue
39 Närpiönjoen vesistöalue
42 Kyrönjoen vesistöalue
44 Lapuanjoen vesistöalue
46 Purmonjoen vesistöalue
47 Ähtävänjoen vesistöalue
48 Kruunupyynjoen vesistöalue
49 Perhonjoen vesistöalue
83 Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue
Yhteensä 2014
Pinta-ala, ha
Tuotan- Levossa ValmisteTuotannosta
Yhteensä
nossa
lussa
poistunut alle 5 v
3 804
264
357
578
5 003
27
0,5
27
67
67
65
65
79
79
5 102
195
353
665
6 315
2 623
20
5
383
3 030
340
49
100
490
129
3
132
276
36
312
4 420
76
262
980
5 737
1 079
155
126
409
1 769
138
100
238
951
19
71
97
1 137
701
179
41
21
942
1 144
199
77
142
1 562
509
509
21 453 1 106
1 441
3 414
27 413
Vapo Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevien soiden yleisin käytössä oleva vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 61 %:lla tarkkailun tuotantoalasta (tuotannossa, levossa tai valmistelussa) on alimpana vesienkäsittelymenetelmänä käytössä ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 25 %:lla tuotantoalasta alin vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen kosteikko, kasvillisuuskenttä,
ruokohelpikosteikko tai vastaava käsittelymenetelmä. Vuonna 2014 perustason vesien-
16
käsittelymenetelmä oli käytössä noin 6 %:lla tuotantoalasta. Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat, päisteputkipidättimet sekä virtaamansäätö. Vapon ympäristötavoitteena on että vuoden 2014
loppuun mennessä paras käyttökelpoinen vesienkäsittelytekniikka (BAT) on käytössä
kaikilla tuotannossa olevilla soilla.
5.2
Ominaiskuormitussuot v. 2014
Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat
vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden tarkkailukohteiden päästölaskennassa. Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailussa oli vuonna 2014 mukana viiden ELY-keskuksen alueella noin 125 ympärivuotista
päästötarkkailuasemaa, joilla oli käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittaus. Näistä 57
päästötarkkailupisteeltä saatiin kuormitustiedot (vedenlaatu ja jatkuvatoimiset virtaamat) koko hydrologiselta vuodelta 2014 (taulukko 4). Ominaiskuormitussoiksi kaikkia
ympärivuotisia tarkkailukohteita ei voitu ottaa mukaan, koska tarkkailu loppui tai aloitettiin kesken vuoden tai virtaamamittauksessa oli ongelmia. Ympärivuotisia tarkkailupisteitä, joissa on jatkuvatoiminen virtaamamittaus, on lisätty huomattavasti aikaisemmista vuosista.
Ominaiskuormitussoiden tarkkailuasemien mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli
yhteensä 6 949 ha, mikä on noin 25 % tarkkailualueen kaikkien tuotantoalueiden kuormituslaskentaan käytettävästä kokonaispinta-alasta (27 393 ha). Kuormituslaskentaan
käytettävä pinta-ala sisältää tuotannossa, levossa, valmistelussa ja alle 5 v sitten poistuneet alueet.
Vuonna 2014 ominaiskuormitussoista kaikkiaan 35 suolla oli käytössä pintavalutus, 4
suolla kasvillisuuskenttä, 16 kosteikko ja 2 suolla tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi. 57 ominaiskuormitussuosta tuotannossa oli 50 ja valmistelussa 7.
Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailu kattaa varsin suuren maantieteellisen alueen. Tästä johtuen ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11
eri osa-alueeseen. Lisäksi kunkin alueen sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin ja kuntoonpanovaiheessa oleviin, mikäli molempia kohteita kuului kyseiseltä alueelta ominaiskuormitussoihin.
17
Taulukko 4
Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailun ominaiskuormitussuot vuonna 2014.
Ympärivuotiset ominaiskuormitussuot vuonna 2014
Suo
Paikkakunta
Alue A (n=4)
Okssuo pvk ap
Okssuo kost. Ap
Rinnansuo kem ap
Varsansuo kem ap
Alue B (n=5)
Isosuo Kosteikot ap
Nanhiansuo pvk ap
Hakasuo kost. Ap
Lammisuo pvk 1 ap
Joutsuo pvk ap
Alue C (n=3)
Helminkäiskeidas pvk ap
Leppisuot 1 kost. Ap
Leppisuot 2 pvk ap
Alue D (n=4)
Höystösensuo, kasv.kenttä ap
Mesiänsuo pvk ap
Jokipolvensuo kasv.kenttä ap
Havusuo kost. Ap
Alue E (n=6)
Satamakeidas pvk ap
Kurkikeidas kasv.kenttä ap
Jämiänkeidas kost ap
Jämiänkeidas pvk ap
Ristineva pvk ap
Saarikeidas, kost. Ap
Alue F (n=4)
Sammatinneva pvk ap
Iso-korvaneva lo2 ap
Palloneva kost.3 ap
Riihineva pvk ap
Alue G (n=2)
Lammasneva kosteikko 1 ap
Takaneva Kost. Ap
Alue H1 (n=10)
Mäkikylänsuo kosteikoiden ap
Kalmuneva kosteikko ap
Valkeissuo lo ap
Palosuo pvk ap
Pirtti-Peurusuo pvk 1 ap
Mahasuo pvk 3 ap
Raatteikonsuo pajukenttä 5
Raatteikonsuo Ruokohelpikenttä 5
Saarekeneva kosteikko 9 ap
Alue H2 (n=5)
Hirvisuo pvk ap
Heposuo pvk ap
Lapsukansuo pvk 1 ap
Alue I1 (n=3)
Naarasneva pvk4 ap
Pannuneva pvk ap
Lypsinneva kost.1 ap
Alue I2 (n=2)
Kalliosuo pvk 1 ap
Kalliosuo pvk 2 ap
Alue J (n=8)
Korpisalonneva lo7 pvk ap
Kapustaneva pvk ap
Pyymaanneva pvk 3 ap
Porrasneva pvk 5 lo1
Jauhoneva pvk 3 ap
Kairinneva pvk 3 ap
Kairinneva kosteikko 2 ap
Iso-Saapasneva pohj. ap
Alue K (n=1)
Purontausneva pvk ap
Yhteensä
5.3
ELY-keskus
Vesiensuojelutaso
Näytteet
yht.
kpl
Mittapadon
valuma-alue
ha
Tammela
Tammela
Tammela
Ypäjä
Häme
Häme
Häme
Häme
Pintavalutus
Kosteikko
kemikalointi
kemikalointi
25
27
29
15
75,3
75,6
51,0
26,4
Punkalaidun
Huittinen
Huittinen
Köyliö
Eura
Pirkanmaa
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Kosteikko
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
25
23
23
24
23
339,4
88,3
58,7
205,2
190,2
Isojoki
Siikainen
Siikainen
Etelä-Pohjanmaa
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
26
17
28
114,0
106,6
91,5
Joutsa
Joutsa
Joutsa
Joutsa
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi)
Pintavalutus
Kosteikko
23
25
24
25
19,0
56,4
29,8
71,4
Honkajoki
Kankaanpää / Honkajoki
Kankaanpää
Kankaanpää
Parkano
Jämijärvi
Etelä-Pohjanmaa
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomi
Pirkanmaa
Pirkanmaa
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
25
24
23
24
25
24
189,5
214,1
92,4
423,3
170,1
105,1
Seinäjoki
Etelä-Pohjanmaa
Jalasjärvi
Etelä-Pohjanmaa
Kauhajoki / Jalasjärvi / Kurikka Etelä-Pohjanmaa
Alavus
Etelä-Pohjanmaa
Pintavalutus
Kosteikko
Kosteikko
Pintavalutus
21
21
22
22
162,5
354,8
365,6
43,1
Teuva
Kurikka
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Kosteikko
Kosteikko
24
24
155,9
70,4
Ähtäri
Keuruu
Petäjävesi
Jyväskylä
Multia
Multia
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Etelä-Pohjanmaa
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Kosteikko
Kosteikko
Perustaso / pvk
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Kasvillisuuskenttä (Pajukenttä)
Kosteikko
23
30
23
22
24
19
23
18
20
21
98,7
88,3
68,7
135,8
101,4
77,9
22,6
32,0
32,0
24,8
Multia
Keuruu
Multia/Petäjävesi
Multia/Petäjävesi
Multia/Petäjävesi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Keski-Suomi
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
22
28
26
21
27
49,1
45,4
40,2
36,4
41,1
Soini
Soini
Soini
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
24
26
28
219,2
84,4
369,4
Soini
Soini
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Pintavalutus
Pintavalutus
25
25
21,4
68,1
Vimpeli
Veteli
Evijärvi / Lappajärvi
Evijärvi / Kauhava
Veteli
Halsua
Halsua
Evijärvi / Lappajärvi
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
26
25
27
24
21
24
21
10
266,9
171,8
237,7
121,8
87,3
167,0
151,5
66,8
Pihtipudas
57 kpl
Keski-Suomi
Pintavalutus
27
1341
75,3
6949
Ominaiskuormitussoiden valumat v.2014
Hydrologisen vuoden (1.11.2013–31.10.2014) kaikkien ominaiskuormitussoiden (57
kpl) keskivaluma oli 12,7 l/s km2. Ominaiskuormitussuot sijaitsevat maantieteellisesti
laajalla alueella, joten myös valumissa on suuria eroja eri alueiden kesken.
18
5.4
Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu
Edellisiin vuosiin verrattuna ominaiskuormitussoiden keskimääräisissä pitoisuuksissa ei
tapahtunut suuria muutoksia (taulukko 5). Vuoteen 2013 verrattuna kohteiden keskimääräiset kiintoaine- ja typpi- ja rautapitoisuudet olivat pienempiä. Kokonaisfosforin
osalta keskimääräiset pitoisuudet olivat edellisvuoden tasolla ja COD Mn-arvo oli hieman
edellisvuotta korkeampi.
Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan
vuosikeskiarvojen vaihtelua. Myös sääolot, erityisesti valumat, sekä turvetuotantoon
liittyvät kaivuut ym. työt vaikuttavat pitoisuuksiin.
Luonnontilaisiin soihin verrattuna voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan
humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli melko paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat luonnontilaisia soita korkeammat ja pitoisuuksissa oli
huomattavaa vaihtelua tarkkailukohteiden ja näytteenottokertojen välillä.
Vuositasolla veden pH oli keskimäärin 5,1. Happamin keskimääräinen pH oli Rinnansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä (pH 4,1). Myös Varsansuon kemikaloinnin
alapuolisella pisteellä vesi oli hapanta (pH 4,4). Molemmilla tarkkailupisteillä vesienkäsittelymenetelmänä on kemikalointi, mistä johtuen purkautuvat vedet ovat happamia.
Lähimpänä neutraalia vesi oli Satamakeitaan, Mäkikylänsuon ja Leppisuot 1:n tarkkailupisteillä. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn-arvo) oli vuositasolla keskimäärin 47
mg O2/l, suurin Okssuon kosteikolla (90 mg O 2/l) ja pienin Satamakeitaan pintavalutuskentällä (15 mg/l O2). Kaikkien ominaiskuormitussoiden koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 6,8 mg/l. Keskimäärin korkein kiintoainepitoisuus mitattiin Varsansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä (28 mg/l). Alhaisin kiintoainepitoisuus
mitattiin Jauhonevan pintavalutuskentältä 3, jossa 21 näytteen keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli 1,8 mg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kiintoainepitoisuutena on käytetty vertailuarvoa 1,0 mg/l (Ympäristöministeriö 2013).
Keskimäärin eniten kokonaisfosforia oli Nanhiansuon pintavalutuskentältä lähtevässä
vedessä (176 μg/l) ja vähiten Kairinevan pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä (15
μg/l), kaikkien soiden vuosikeskiarvon ollessa 61 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaisfosforin vertailupitoisuus on 20 μg/l (Ympäristöministeriö 2013).
Fosfaattifosforia ominaiskuormitussoiden purkuvesissä oli keskimäärin 19 μg/l.
Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin edellisvuoden tapaan Lammisuon pintavalutuskentältä 1 lähtevästä vedestä (3 867 μg/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Höystösensuolla (keskimäärin 685 μg/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli kaikkien ominaiskuormitussoiden purkuvedessä 1 453μg/l ja ammoniumtyppeä 378 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaistypen vertailupitoisuus on 500 μg/l (Ympäristöministeriö 2013).
Rautapitoisin vesi oli Varsansuon kemikalointiaseman lähtevässä vedessä (8,4 mg/l).
Korkea rautapitoisuus on seurausta kemikaloinnissa käytettävästä ferrisulfaatista. Alhaisin keskipitoisuus raudan osalta oli Pirtti-Peurusuon pintavalutuskentällä 2 (0,56 mg/l).
Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 2,5 mg/l.
Vesienkäsittelymenetelmittäin verrattaessa keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli pienin kasvillisuuskentillä ja pintavalutuskentillä. Kasvillisuuskentällisten kohteiden pitoisuudet olivat pienet myös muiden muuttujien osalta. Kohteet joilla vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi, kiintoainepitoisuudet olivat huomattavasti muita kohteita korkeammat. Vastaavasti kemikaloinnin vaikutuksesta CODMn –arvo oli alhainen. Verrattaessa vesienkäsittelymenetelmiä on huomioitava kohteiden määrä. Kemikalointi kohteita oli kaksi ja kasvillisuuskenttiä neljä.
19
Taulukko 5
Ominaiskuormitussoiden hydrologisen vuoden 2014 keskimääräinen vedenlaatu.
Sarakkeessa ”Alue” numero 1 tarkoittaa tuotantovaiheessa ja numero 2
kuntoonpanovaiheessa olevaa suota. Kuntoonpanovaiheen soita oli vain alueilla H ja I.
Suo
Alue
Hämeen ELY-keskus
Okssuo pvk ap
Okssuo kost. Ap
Rinnansuo kem ap
Varsansuo kem ap
Keski-Suomen ELY-keskus
Höystösensuo, kasv.kenttä ap
Mesiänsuo pvk ap
Jokipolvensuo kasv.kenttä ap
Havusuo kost. Ap
Kalmuneva kosteikko ap
Valkeissuo lo ap
Palosuo pvk ap
Mahasuo pvk 3 ap
Raatteikonsuo pajukenttä 5
Raatteikonsuo Ruokohelpikenttä 5
Saarekeneva kosteikko 9 ap
Hirvisuo pvk ap
Heposuo pvk ap
Purontausneva pvk ap
Varsinais-Suomen ELY-keskus
Nanhiansuo pvk ap
Hakasuo kost. Ap
Lammisuo pvk 1 ap
Joutsuo pvk ap
Leppisuot 1 kost. Ap
Leppisuot 2 pvk ap
Kurkikeidas kasv.kenttä ap
Jämiänkeidas kost ap
Jämiänkeidas pvk ap
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Helminkäiskeidas pvk ap
Satamakeidas pvk ap
Sammatinneva pvk ap
Iso-korvaneva lo2 ap
Palloneva kost.3 ap
Riihineva pvk ap
Lammasneva kosteikko 1 ap
Takaneva Kost. Ap
Mäkikylänsuo kosteikoiden ap
Naarasneva pvk4 ap
Pannuneva pvk ap
Lypsinneva kost.1 ap
Kalliosuo pvk 1 ap
Kalliosuo pvk 2 ap
Korpisalonneva lo7 pvk ap
Kapustaneva pvk ap
Pyymaanneva pvk 3 ap
Porrasneva pvk 5 lo1
Jauhoneva pvk 3 ap
Kairinneva pvk 3 ap
Kairinneva kosteikko 2 ap
Iso-Saapasneva pohj. ap
Pirkanmaan ELY-keskus
Isosuo Kosteikot ap
Ristineva pvk ap
Saarikeidas, kost. Ap
Vesiensuojelutaso
Näytteet
yht.
pH Kiintoaine
kpl
25°C
mg/l
Vedenlaatu
Typpi Amm.typpi
µg/l
µg/l
Fosfori
µg/l
Fosfaatti-P Rauta
µg/l
mg/l
CODMn
mg O2 /l
A
A
A
A
Pintavalutus
Kosteikko
kemikalointi
kemikalointi
25
27
29
15
5,1
5,3
4,1
4,4
6,4
3,6
12,0
28,1
1536
2033
1258
1737
208
786
511
557
94
40
25
87
23
3
6
17
3,2
1,7
6,5
8,4
71
90
28
22
D
D
D
D
H1
H1
H1
H1
H1
H1
H1
H1
H1
H2
H2
H2
H2
H2
K
Pintavalutus
Kosteikko
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Kasvillisuuskenttä (Pajukenttä)
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
23
25
24
25
30
23
22
24
19
23
18
20
21
22
28
26
21
27
27
6,3
6,1
6,2
5,9
6,3
5,1
6,1
4,7
5,5
4,9
6,2
6,6
6,5
5,7
5,6
4,4
4,8
5,6
5,2
2,9
3,2
4,8
17,6
10,0
12,3
4,5
2,3
2,6
2,7
7,9
4,5
10,4
4,1
7,2
2,6
6,5
6,4
5,7
685
1557
891
2276
818
2380
1395
1353
1124
1099
1126
949
1341
1330
1545
1126
950
1746
2165
82
478
87
1093
60
716
115
205
123
158
245
127
355
154
528
107
82
521
743
15
22
19
51
36
100
85
66
91
30
64
51
56
68
91
164
112
126
65
3
4
3
21
8
27
33
14
52
6
24
21
14
27
38
101
61
54
11
1,2
1,7
1,9
5,9
4,0
3,7
1,5
1,1
0,56
1,9
2,9
3,0
2,4
0,93
1,6
1,1
0,97
3,6
2,0
16
36
25
35
20
70
38
54
46
44
32
28
28
47
46
59
48
58
62
B
B
B
B
C
C
E
E
E
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
23
23
24
23
17
28
24
23
24
5,0
4,7
6,4
5,8
4,5
6,5
5,9
4,4
6,1
9,4
5,7
15,8
11,9
6,1
3,8
6,8
1,8
4,3
1526
1183
3867
2011
1554
963
1323
1270
1244
146
38
2767
461
641
263
276
439
124
176
42
72
67
31
46
55
16
76
70
9
23
9
7
22
10
3
31
4,4
1,4
8,0
2,3
1,7
2,2
2,5
1,1
2,6
85
76
41
55
48
29
37
55
41
C
E
F
F
F
F
G
G
H1
I1
I1
I1
I2
I2
J
J
J
J
J
J
J
J
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Kosteikko
Pintavalutus
Kosteikko
Kosteikko
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Pintavalutus
Kosteikko
Pintavalutus
26
25
21
21
22
22
24
24
23
24
26
28
25
25
26
25
27
24
21
24
21
10
6,5
6,7
4,5
5,3
6,1
4,9
5,2
5,7
6,6
5,1
5,8
6,0
5,9
5,5
6,4
5,6
5,5
6,2
4,9
6,6
6,5
5,2
3,3
3,7
5,8
9,2
7,3
3,0
15,7
4,4
5,3
5,4
3,7
5,2
4,8
3,4
11,1
8,0
6,1
5,8
1,8
2,1
4,3
4,1
715
818
1242
1640
1197
1955
1412
1248
1475
1211
1560
1220
1664
1564
1938
1663
2307
1809
1435
863
1104
2040
39
141
207
294
211
539
349
106
312
82
509
115
700
426
631
495
629
485
229
126
137
1276
63
49
31
48
63
62
62
58
44
37
29
39
80
55
59
55
100
46
71
15
40
53
30
14
7
5
19
18
13
13
11
6
2
4
1,1
1,6
1,6
1,5
2,2
2,2
1,8
1,2
2,3
1,3
1,1
2,2
14
18
39
11
31
5
10
3
4,0
3,6
3,5
3,7
1,7
1,9
3,5
23
15
68
52
38
73
42
50
33
54
48
42
43
44
57
42
82
64
67
33
37
69
B
E
E
Kosteikko
Pintavalutus
Kosteikko
25
25
24
6,4
5,0
6,4
9,5
2,6
17,1
1473
854
1070
131
27
187
84
19
59
19
3
14
2,7
0,77
3,1
48
40
34
1341
1062
944
604
501
541
572
5,6
5,7
5,6
5,8
6,0
6,0
6,0
5,8
6,8
8,4
6,4
6,1
9,2
10,3
8,9
9,3
1453
1535
1612
1785
2185
1855
1794
2083
378
557
499
598
935
729
711
827
61
61
56
63
72
82
77
80
19
23
20
25
27
28
23
23
2,5
3,4
3,4
2,8
3,8
3,7
3,2
3,3
47
45
52
50
51
47
48
58
10
30
4,1
6,7
1,8
28
685
3867
27
2767
15
176
<5
101
0,56
8,4
15
90
1167
660
44
85
378
5,7
5,6
4,3
6,3
5,7
7,0
5,6
20,0
5,0
8,3
1458
1570
1498
913
1395
381
436
534
135
328
55
62
56
37
48
16
19
12
13
11
2,6
2,4
7,4
2,3
2,4
46
52
25
25
45
174
5,4
5,0
1418
360
100
56
1,6
49
ka 2014 (n=57):
ka 2013 (n=42):
ka 2012 (n=38):
ka 2011 (n=25):
ka 2010 (n=21):
ka 2009 (n=25):
ka 2008 (n=25)
ka 2007 (n=23)
Minimi:
Maksimi:
Suon käyttövaihe (ka):
Tuotanto (n=50)
Pintavalutus (n=28)
Kemikalointi (n=2)
Kasvillisuus kenttä (n=4)
Kosteikko (n=16)
Valmistelu (n=7)
5.5
Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut
Vuonna 2014 nettokuormituslaskennassa kiintoaineen taustapitoisuutena on käytetty
Ympäristöministeriön vuonna 2013 julkaisemassa turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa määritettyä taustapitoisuutta 1,0 mg/l. Ennen vuotta 2013 taustapitoisuutena käytettiin pitoisuutta 2,0 mg/l. Muuttuneen taustapitoisuuden vuoksi kiintoaineen nettokuormitukset eivät ole vuosien 2013 ja 2014 osalta suoraan vertailukelpoisia edellisvuo-
20
siin nähden. Kiintoaineen keskimääräinen nettokuormitus on vuosina 2013 ja 2014 edellisvuosia korkeampi, koska aikaisemmin käytetty taustapitoisuus muuttui puolet pienemmäksi kuin aikaisemmin. Tämä muutos koskee paitsi ominaiskuormitussoita, kaikkien turvetuotantoalueiden kiintoaineen nettokuormituksen vertailua aikaisempien vuosien tuloksiin.
Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2014 niiden 57 ympärivuotisen tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta 2014. Vuosina 2012 - 2014 jatkuvatoimisten virtaamamittarien
käyttö tarkkailussa on lisääntynyt, mistä johtuen ominaiskuormitussoiden määrä on
myös kasvanut. Vuosina 2005 – 2011 ominaiskuormituslaskennassa käytettävien tarkkailupisteiden määrä vaihteli 19 – 25 pisteen välillä (taulukko 6).
Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli 68 g/ha/d, kokonaistypen 17 g/ha/d, kokonaisfosforin 0,58 g/ha/d ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn) 449 g O2/ha/d (taulukko
6). Vuonna 2014 kiintoaineen keskimääräinen brutto-ominaiskuormitus (kg/ha/a) oli 41
% pienempi vuoteen 2013 verrattuna. Kokonaistypen ja -fosforin bruttoominaiskuormitukset olivat noin viidenneksen edellisvuotta korkeammat. Vuosien välisestä vertailusta voidaan havaita sateisten vuosien vaikutus kuormituksiin. Vuodet 2008
ja 2012 olivat erittäin sateisia, mistä johtuen myös virtaamat ja kuormitukset olivat korkeita. Kuormitusten pienentymiseen vaikuttavat osaltaan myös vesienkäsittelymenetelmien tehostaminen. Esimerkiksi vuoden 2008 ominaiskuormitussoiden valuma-alasta 60
%:lla oli käytössä perustason vesienkäsittelymenetelmä ja pintavalutuskenttä vain 24
%:lla, kun vuonna 2014 pintavalutuskentällisten kohteiden osuus valuma-alasta oli 60
% ja kosteikkojen 36 %.
Taulukko 6
Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina 2005-2014.
Suurimmat kiintoaineen bruttokuormitukset tulivat Saarikeitaalta (115 kg/ha/a). Pienimmät kiintoaineen bruttokuormitukset olivat Mahasuon pintavalutuskentällä 3 (5,8
kg/ha/a). Kaikkiaan 12 kohteella kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli pienempi
kuin 10 kg/ha/a. Kokonaistypen osalta suurimmat brutto-ominaiskuormitukset olivat
Lammisuolla (15,5 kg/ha/a) sekä Mesiänsuolla (15,0 kg/ha/a). Pienimmät bruttoominaiskuormitukset olivat Hakasuolla (1,9 kg/ha/a). Suurimmat bruttoominaiskuormitukset fosforin osalta tulivat valmistelussa olevan Lapsukansuon pintavalutuskentältä 1 (0,87 kg/ha/a). Pienimmät fosforin brutto-ominaiskuormitukset tulivat
Jämiänkeitaan kosteikolta (0,052 kg/ha/a). Kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmat Heposuolla (1 002 kg O2/ha/a). Pienin kemiallisen hapenkulutuksen brutto-ominaiskuormitus tuli Palosuolta (142 kg O2/ha/a).
Vesienkäsittelymenetelmittäin verrattaessa pienimmät kiintoainekuormitukset olivat
kasvillisuuskentällisillä (18,5 kg/ha/a) ja pintavalutuskentällisillä (19,8 kg/ha/a) kohteilla. Korkeimmat brutto-ominaiskuormitukset mitattiin kohteilta, joissa vesienkäsittely-
21
menetelmänä on kemikalointi (59 kg/ha/a). Kemikaloinnista johtuen COD Mn kuormitus
oli keskimääräistä alhaisempi (93 kg O 2/ha/a).
Kaikilla valmistelussa olevilla kohteilla (n=7) tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä
oli pintavalutuskenttä. Verrattuna tuotannossa olevien pintavalutuskentällisten kohteiden kuormituksiin olivat valmistelussa olevien kohteiden kuormitukset korkeammat
kaikkien laskettujen muuttujien osalta.
5.6
Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina
Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 2014 selvästi eri vuodenaikoina (taulukko 7). Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmillaan keväällä ja syksyllä. Muiden muuttujien osalta ominaiskuormitus oli suurin syksyllä. Syksy ja etenkin vuodenvaihde 2014 oli erittäin sateinen ja virtaamat olivat korkealla, mistä
johtuen myös syksyn kuormitukset olivat kevättä korkeammat. Etenkin kokonaistypen
ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn) osalta kuormitukset olivat syksyllä muita
vuodenaikoja korkeammat. Normaalina vuonna kuormitukset ovat korkeimmillaan keväällä lumien sulamisvesien aikaan. Talvi 2013–2014 oli kuitenkin keskimääräistä vähälumisempi, mistä johtuen kevään tulvat jäivät vähäisiksi. Kesällä 2014 ei ollut paljon
rankkasateita, mistä johtuen kesän aikaiset kuormitukset olivat alhaiset.
Maantieteellisesti tarkkailukohteet sijaitsevat varsin laajalla alueella, jolloin vuodenaikojen pituudet vaihtelevat kohteiden välillä.
Taulukko 7
Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina vuonna 2014.
Jakso
Ominaiskuormitus, brutto
Kiintoaine Typpi Fosfori
CODMn
g/ha/d
g O2/ha/d
Ominaiskuormitus, netto
Kiintoaine Typpi Fosfori
CODMn
g/ha/d
g O2/ha/d
Talvi (n=57)
Kevät (n=57)
Kesä (n=57)
Syksy (n=57)
46
101
45
100
15,5
17,7
8,5
35,4
0,54
0,69
0,41
0,85
371
344
304
929
36
89
38
79
10,4
11,7
5,3
25,4
0,34
0,45
0,28
0,45
43
-37
98
287
Vuosi (n=57)
68
17
0,58
446
57
11,6
0,36
91
6
VUOSIKUORMITUS VUONNA 2014
6.1
Yleistä
Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Tarkastelussa ovat mukana päästöasemat kaikkien niiden ELY-keskusten
alueelta, jotka kuuluvat ohjelman mukaan tarkkailuun.
Aikaisempina vuosina Vapon Läntisen Suomen alueen tarkkailusoiden vuosikuormitus
on laskettu pysyvien tarkkailuasemien keskimääräisten ominaiskuormituslukujen avulla,
paitsi ympärivuotisessa tarkkailussa olevien kohteiden osalta omilla ominaiskuormitusluvuilla. Vuodesta 2012 lähtien laskentatapaa on muutettu siten että laskennassa on käytetty, aina kun mahdollista, kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja. Ominaiskuormitusluvut on laskettu käyttämällä suon omia mittaustuloksia (veden laatu, virtaamat) siltä
osin kuin tietoja on ollut käytettävissä. Tarvittaessa laskennassa on käytetty apuna lähimpänä sijaitsevien samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden valumia ja vedenlaatutietoja. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraporteista.
22
Kuormituslaskennassa siirryttiin vuonna 2009 käyttämään samaa laskentaperiaatetta
kuin Vapon Pohjois-Pohjanmaan tarkkailussa. Lisäperusteena on turvetuotannon tarkkailuopas (Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä 18.5.2006), joka suosittaa, että tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt lasketaan samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätään kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan.
Vuosina 2009 - 2014 tuotannossa, valmistelussa ja levossa olevien alueiden sekä alle 5
vuotta sitten poistuneiden alueiden kuormitus on laskettu kertomalla pinta-ala (ha)
kuormituksen vuosikeskiarvolla (kg/ha a). Aikaisempina vuosina Vapo Oy:n läntisen
alueen tarkkailussa levossa olleiden alueiden kuormitukset laskettiin mukaan puolet
pienempinä ja lisäksi laskettiin 5-10 vuotta sitten tuotannosta poistuneilta aloilta samoin
puolet kuormituksista.
Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan 2011,
jolloin sille laskettiin jo bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 COD Mn osalta on laskettu
myös nettokuormitukset.
Seuraavassa on esitetty Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen tarkkailun turvetuotannon
kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain.
6.2
Kokonaiskuormitus
Vuonna 2014 Läntisen Suomen kuormitustarkkailun raportointiin kuului yhteensä 232
Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta. Vesistöalueittain tarkasteltaessa tuotantoalueet koostuvat yhteensä 298 osa-alueesta. Suot sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle.
Eteläisimmät suot sijoittuvat Suomenlahden rannikolle ja pohjoisimmat suot Perhojoen
vesistöalueelle Keski-Pohjanmaalla. Itäisin vesistöalue oli puolestaan Kymijoen vesistöalue. Kaikkiaan soita oli 17 eri vesistöalueella.
Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevilta soilta tulevat yhteenlasketut brutto- ja
nettokuormitukset vuonna 2014 on esitetty taulukossa 8. Vertailuarvoina ovat vuosien
2007 – 2013 kokonaiskuormitukset.
Hydrologisena vuonna 2014 kevät alkoi poikkeuksellisen aikaisin koko tarkkailualueella. Vastaavasti talvi oli huomattavasti keskimääräistä lyhyempi ja vähälumisempi. Virtaamat olivat suurimmillaan vuodenvaihteessa 2014, jolloin oli keskimääräistä lämpimämpää ja sateet tulivat vetenä.
Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa oli tuotantoalueita viiden eri ELY-keskuksen
alueella (taulukko 8). Suurin osa tuotantoalueista sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella, jossa on myös suurin kuormitus ELY-keskuksittain verrattaessa.
Seuraavaksi suurimmat kuormitukset tulivat Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen alueilta.
Kiintoaineen ja CODMn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet
ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset
eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Kiintoaineen osalta nykyinen taustapitoisuus ei
kuormituslaskennassa (2 mg/l -> alkaen v. 2013 1 mg/l) käytännössä alitu, koska 1 mg/l
on kiintoaineen osalta määritysraja. Kuormituslaskennassa on käytetty pitoisuutena
määritysrajaa, vaikka pitoisuus on voinut pienempi. Tämän vuoksi kiintoaineen nettokuormitukset tulevat jatkossa olemaan korkeampia kuin ennen vuotta 2013. Lisäksi
vuoden 2014 raportoinnissa ei ole enää mukana yksityisten tuottajien tai Kekkilä Oy:n
tuotantoalueita.
23
Taulukko 8
Läntisen Suomen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden
keskuksittain vuosina 2007 - 2014.
Vapo Oy
Häme
Pirkanmaa
Varsinais-Suomi
Keski-Suomi
Etelä-Pohjanmaa
Yhteensä 2014
Yhteensä 2013
Yhteensä 2012
Yhteensä 2011
Yhteensä 2010
Yhteensä 2009
Yhteensä 2008
Yhteensä 2007
Vuosikuormitus, brutto
tonnia
tonnia O2
Kiintoaine Kok-N
Kok- P COD Mn
36
4,3
0,11
96
79
12
0,47
375
170
29
0,88
751
129
30
0,90
778
389
80
2,2
2 141
803
155
4,6
4 141
1 160
156
5,8
4 110
1 355
294
9,7
8 713
973
204
6,2
5 301
732
208
6,3
1 040
222
8,7
1 369
301
9,4
975
251
8,1
kokonaiskuormitukset
ELY-
Vuosikuormitus, netto
tonnia
tonnia O2
Kiintoaine Kok-N
Kok-P
COD Mn
33
3,1
0,062
22
70
7,7
0,30
90
152
21
0,53
187
109
20
0,51
154
337
56
1,3
659
701
108
2,7
1 113
1 058
105
3,7
693
955
193
5,7
1 723
648
123
2,9
494
148
3,9
753
150
5,8
930
191
5,1
746
194
5,8
Vesistöalueittain suurin bruttokuormitus aiheutui kiintoaineen osalta Kyrönjoen vesistöalueelle. Kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn)
osalta Kokemäenjoen vesistöalueelle (taulukko 9). Seuraavaksi suurimmat kuormitukset
kohdistuivat Kymijoen ja Karvianjoen vesistöalueisiin. Näillä neljällä päävesistöalueella
sijaitsee suurin osa tarkkailualueen soista. Turvetuotantoalueilta tulevan kuormituksen
vesistövaikutuksia tarkastellaan läntisen Suomen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailuraporteissa.
Taulukko 9
Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien
kokonaiskuormitukset vesistöalueittain vuosina 2007 - 2014.
Vapo Oy
kuormitukset yhteensä
vesistöalueittain
14 Kymijoen va
18 Porvoonjoen va
27 Paimionjoen va
28 Aurajoen va
33 Lapinjoen va
35 Kokemäenjoen va
36 Karvianjoen va
37 Lapväärtinjoen va
38 T euvanjoen va
39 Närpiönjoen va
42 Kyrönjoen va
44 Lapuanjoen va
46 Purmonjoen va
47 Ähtävänjoen va
48 Kruunupyynjoen va
19 Perhonjoen va
83 Suomenselän
rannikkoalueen va
Yhteensä 2014
Vuosikuormitus, brutto
tonnia
tonnia O2
Kiintoaine
Kok-N
Kok-P
CODMn
144
30
0,91
787
6,0
0,20
0,009
3,7
0,9
0,27
0,006
10
3,7
0,39
0,011
16
1,3
0,34
0,007
6,5
179
34
1,1
912
107
17
0,54
403
10
2,7
0,072
80
2,1
0,77
0,019
17
3,9
1,3
0,077
58
183
29
0,85
785
41
8,5
0,27
243
4,4
2,4
0,056
74
30
6,2
0,16
167
29
7,2
0,17
193
30
10
0,20
221
26
5,2
0,090
166
803
155
4,6
4 141
turvetuotantoalueiden
Vuosikuormitus, netto
tonnia
tonnia O2
Kiintoaine
Kok-N
Kok-P
CODMn
124
20
0,51
155
6,0
0,16
0,008
1,3
0,71
0,15
0,001
2,5
3,5
0,31
0,007
10
1,2
0,27
0,004
1,7
158
23
0,71
222
95
12
0,31
29
7,6
1,6
0,026
7,2
1,7
0,56
0,011
3,6
3,0
0,85
0,059
29
169
21
0,56
313
36
6,0
0,17
84
3,3
1,8
0,04
38
20
4,1
0,080
33
25
5,4
0,10
83
24
6,3
0,075
13
24
4,0
0,040
87
701
108
2,7
1113
24
7
VESISTÖTARKKAILUT 2014
7.1
Yleistä
Vuoden 2014 Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELYkeskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, on sama tarkastelu mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa.
Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta
päästötarkkailussa vuonna 2014 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueille on laskettu käyttäen vuoden 2014 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vuoden 2014 keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat
kattavat 1-3. jakovaiheen valuma-alueet, mutta pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä
myös suppeammalle valuma-alueelle, jos valuma-alueen pinta-ala on ollut tiedossa.
Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien
tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2014 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1 ja tuotantoalueiden sijaintikartat ovat liitteenä 2.
7.2
Vapo Oy:n turvetuotannon vesistötarkkailu Keski-Suomen ELY -keskuksen alueella 2014
Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotantoalueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 2014. Kaikki mukana olevat tuotantoalueet eivät sijaitse Keski-Suomen
ELY-keskuksen alueella, mutta ne ovat mukana tarkkailussa, koska vesistövaikutuksia
kohdistuu myös Keski-Suomen ELY-keskuksen alueelle. Vuoden 2014 Vapon vesistötarkkailussa olivat mukana Keski-Suomen ELY-keskuksen alueelta seuraavat:
Suo
Kivisensuo
Läyniönsuo
Tervasuo
Haapasuo
Havusuo
Höystösensuo
Jokipolvensuo
Kailasuo
Mesiänsuo
Pihlassuo (sis. Pajusuon)
Rääsysuo
Palosuo
Pohjansuo
Isoneva-Heposuo
Kaijansuo
Martinsuo
Pirttiahonsuo
Sammakkoneva
Suoniemensuo 1
Suurensuonneva
Tynnörsuo
Kunta
Hankasalmi
Hankasalmi
Hankasalmi
Joutsa
Joutsa
Joutsa
Joutsa
Joutsa
Joutsa
Joutsa
Joutsa
Jyväskylä
Jämsä
Karstula
Karstula
Karstula
Karstula
Karstula
Karstula
Karstula
Karstula
Suo
Heposuo
Kalmuneva
Lehtosuo
Permisuo
Riihi-Peuraneva
Ukonmurronsuo
Vehkaneva
Isoneva
Veteläneva
Voimäensuo
Peuralinnanneva (Isoneva)
Savonneva
Hirvisuo
Pirtti-Peurusuo
Lapsukansuo
Hyttisuo
Kurkisuo
Umpilamminsuo
Valkeissuo
Oriräme
Purontausneva
Kunta
Keuruu
Keuruu
Keuruu
Keuruu / Mänttä-Vilppula
Keuruu/Virrat/Ähtäri
Keuruu / Petäjävesi
Kinnula
Kivijärvi
Kivijärvi
Kivijärvi
Kyyjärvi
Kyyjärvi/Karstula/Alajärvi/Soini
Multia
Multia
Multia
Petäjävesi
Petäjävesi
Petäjävesi
Petäjävesi
Pihtipudas
Pihtipudas
Suo
Pyytneva
Talkkunasuo
Ahvenlamminsuo
Mahasuo
Pajumäensuo
Raatteikonsuo
Rajasuo
Saarekeneva
Mätässuo
Juuvinsuo
Puntari-Konttisuo
Heinäsuo
Ihkajansuo
Kolkunsuo
Saarisuo
Hietamansuo
Kunta
Pihtipudas
Pihtipudas
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Soini/Karstula
Soini
Viitasaari
Viitasaari
Viitasaari
Viitasaari
Äänekoski
25
8
KYMIJOEN VESISTÖALUE 14
Kymijoen vesistöalue on Suomen kolmanneksi suurin vesistöalue. Kymijoen vesistöalueella (pinta-ala 37 159 km2, järvisyys 18,3 %) sijaitsee suuria reittivesistöjä ja järviä.
Pohjoisessa se ulottuu Pohjois-Pohjanmaan maakunnan rajalle. Vesistön suurin järvi on
Päijänne. Kymijoen vesistöalueen vedet laskevat Suomenlahteen Kotkan edustalla Kymijoen kautta. Vesistössä on tehty laajoja vesistöjärjestelyjä ja veden korkeuksia säädellään vesivoimaloilla ja padoilla useissa paikoissa. Peltojen osuus vesistöalueesta on noin
8 % ja turvetuotannon (9 400 ha) noin 0,2 %.
Kymijoen vesistöalueella Päijänteen Kalkkisen keskivirtaama oli 232 m3/s 1.1.2013–
31.10.2014, kun pitkänajan 1995 - 2005 keskivirtaama on ollut 159 m3/s. Päijänteen
säännöstelystä johtuen Kalkkisen virtaamissa on vain vähän vaihtelua (kuva 6).
Kuva 6.
Kymijoen vesistöalueen Kalkkisen päiväkeskivirtaamat päiväkeskivirtaamat 1.11.201331.10.2014 ja vastaavalla vertailujaksolla vuosina 1995-2005.
Vuonna 2014 Kymijoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueiden pinta-ala (tuotannossa, levossa ja valmistelussa) oli noin 4 400 ha eli noin 0,1 % Kymijoen vesistöalueen pinta-alasta. Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella Kymijoen vesistöalueen Vapon tuotantoalueista oli yhteensä noin 4 270 ha.
Kymijoen vesistön Vapon turvetuotantoalueet ovat keskittyneet vesistössä Saarijärven
reitille (taulukot 10–11).
26
Taulukko 10. Kymijoen vesistöalueen Keski-Suomen ELY-keskuksen Vapon turvetuotantoalueet ja
niiden tuotantoalat vuonna 2014 (osa 1\2).
Pinta-ala 2014, ha
Vesistöalue
Suo
Kunta
Tuotannossa Levossa
3803,6
14.2 Suur-Päijänteen alue
14.23 Ristiselän alue
14.236 Rutajoen va
14.236 Rutajoen va
14.28 Muuratjärven valuma-alue
14.286 Vesankajärven va
356,8
Kailasuo
Haapasuo
Joutsa
Joutsa
183,4
135,4
39,4
96,0
0,0
Petäjävesi
48,0
48,0
0,0
Valkeissuo
0,0
0,0
100,9
41,7
100,5
100,5
42,5
58,0
14.3 Leppäveden-Kynsiveden alue
14.37 Kuuhankaveden valuma-alue
14.376 Vanajajärven va
14.378 Iso-Virmaksen va
14.379 Tervajoen va
14.379 Tervajoen va
Kivisensuo
Tervasuo
Tervasuo
Läyniönsuo
Hankasalmi
Hankasalmi
Hankasalmi
Hankasalmi
188,7
166,3
79,3
27,8
11,2
48,0
14.38 Niemisjärven valuma-alue
14.382 Niemisjärven a
Läyniönsuo
Hankasalmi
22,4
22,4
14.4 Viitasaaren reitin valuma-alue
14.44 Kivijärven-Vuosjärven alue
14.445 Viivajoen va
14.446 Viivajoen va
14.448 Leukunjoen va
264,4
Valmistelussa
367,7
0,0
0,0
0,0
Veteläneva
Voimäensuo
Isoneva
Kivijärvi
Kivijärvi
Kivijärvi
14.45 Isojoen-Jääjoen valuma-alue
14.451 Isojoen a
14.453 Matkusjoen a
0,0
Kinnula
Kinnula
204,5
114,3
90,2
0,0
Vehkaneva
Vehkaneva
14.47 Koliman valuma-alue
14.474 Kolkunjoen va
14.476 Mustapuron va
0,0
Viitasaari
Viitasaari
Viitasaari
38,1
2,4
25,5
10,2
32,9
Kolkunsuo
Ihkajansuo
Heinäsuo
14.49 Saanijärven valuma-alue
14.492 Kortteisenkanavan a
14.496 Peninginjoen va
14.498 Liitonjoen va
125,1
1,2
60,0
26,3
Oriräme
Purontausneva
Pyytneva
Talkkunasuo
Pihtipudas
Pihtipudas
Kinnula
Pihtipudas
14.5 Jämsän reitin valuma-alue
14.52 Iso Rautaveden alue
14.523 Salosveden- pettämän a
14.527 Pirttijoen va
Pohjansuo
Umpilammensuo
Jämsä
Petäjävesi
14.54 Pengerjoen valuma-alue
14.543 Pengerjoen yläosan a
14.544 Kuhanjoen va
14.546 Rajajoen va
14.549 Merovenjoen va
Lapsukansuo
Ukonmurronsuo
Lapsukansuo
Palosuo
Kurkisuo
Petäjävesi
Petäjävesi
Petäjävesi
Petäjävesi
Petäjävesi
41,7
16,5
16,4
0,0
26,3
63,9
310,1
81,8
47,2
34,6
0,0
0,0
135,8
0,0
228,3
0,0
135,8
85,5
66,0
87,0
75,3
29,6
20,7
27
Taulukko 11. Kymijoen vesistöalueen Keski-Suomen ELY-keskuksen Vapon turvetuotantoalueet ja
niiden tuotantoalat vuonna 2014 (osa 2\2).
Pinta-ala 2014, ha
Vesistöalue
Suo
Kunta
14.6 Saarijärven reitin valuma-alue
14.61 Saarijärven alue
14.612 Kiimasjärven a
Hietamansuo
Äänekoski
14.62 Mahlunjärven alue
14.624 Kotajoen a
14.625 Konttijoen va
14.627 Humalalammen va
14.628 Saukonpuron va
Pajumäensuo
Pirtti- Peurusuo
Suurensuonneva
Suurensuonneva
Saarijärvi
Multia
Karstula
Karstula
14.63 Pääjärven alue
14.632 Puukonjoen va
14.633 Päällinjärven va
Sammakkoneva
Tynnörsuo
Pirttiahonsuo
Karstula
Karstula
Karstula
14.64 Kyyjärven valuma-alue
14.644 Ähtyrinpuron va
14.645 Nopolanjoen va
Sammakkoneva
Isoneva (Peuralinnanneva)
Savonneva LO1
Karstula
Kyyjärvi
Kyyjärvi
14.65 Lanneveden valuma-alue
14.651 Lanneveden a
Hietamansuo
Äänekoski
14.66 Karankajärven valuma-alue
14.662 Selänpäänjoen va
14.664 Vihanninjoen va
14.665 Luksanjoen va
Rajasuo
Pajumäensuo
Mahasuo
Ahvenlamminsuo
Saarekeneva
Raatteikonsuo
Ahvenlamminsuo
Suoniemensuo
Martinsuo
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Karstula
Karstula
14.67 Vahankajoen valuma-alue
14.671 Vahankajoen a
14.673 Valkkunan va
14.673 Valkkunan va
Suoniemensuo
Kaijansuo
Heposuot
Juuvinsuo
Puntari- Konttisuot
Savonneva LO3
Kaijansuo
Koirasuo
14.7 Rautalammin reitin valuma-alue
14.73 Nilakan alue
14.731 Nilakan la
14.8 Sysmän reitin valuma-alue
14.83 Rautaveden alue
14.838 Kostamonjoen va
14.84 Ala-Suonteen alue
14.845 Vallasjoen va
14.9 Mäntyharjun reitin valuma-alue
14.95 Kälkäjoen valuma-alue
14.951 Kälkäjoen alaosan a
14.952 Havujoen a
14.953 Pajupuron va
14.953 Pajupuron va
14.954 Mustajoen va
14.954 Mustajoen va
Tuotannossa Levossa
Valmistelussa
3803,6
264,4
356,8
2200,2
3,0
3,0
95,5
0,0
120,5
0,0
246,6
106,0
113,5
27,1
0,0
29,2
7,9
149,3
33,7
81,9
33,7
3,1
170,4
32,2
138,2
88,4
14,4
6,4
14,9
0,0
3,1
0,0
74,0
23,9
23,9
0,0
0,0
341,4
51,1
13,1
27,4
0,0
91,3
91,3
79,6
25,0
23,3
37,7
84,2
1265,6
20,8
420,9
53,7
67,9
103,2
292,4
47,0
200,0
4,0
Karstula
Karstula
Soini
Soini
Soini
Karstula
Karstula/Soini
Kyyjärvi
0,0
0,0
0,0
0,0
Viitasaari
54,3
54,3
54,3
58,0
0,0
0,0
0,0
Haapasuo
Joutsa
54,1
42,7
42,7
Joutsa
11,4
11,4
2,0
2,0
0,0
Höystösensuo
393,1
393,1
54,0
10,0
10,0
0,0
0,0
127,2
107,2
18,9
85,8
10,0
Vehkasuo
Mesiänsuo
Jokipolvensuo
Havusuo
Jokipolvensuo
Rääsysuo
Joutsa
Joutsa
Joutsa
Joutsa
Joutsa
Joutsa
0,0
4,0
Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia teoreettisia pitoisuusvaikutuksia Kymijoen eri valuma-alueisiin vuodelle 2014 on arvioitu käyttäen Kymijoen vesistön eri osien keskivalumia ja valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2014 vesistökuormitustietoja.
Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kymijoen vesistöalueella oli vuonna 2014
kiintoaineen osalta noin 124 t, typen 20 t ja fosforin 0,51 t ja näiden kuormitusten perusteella laskettu teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen lisäys oli Kymijoen vesistöalueella 0,01 mg/l, typen 2,0 µg/l ja fosforin 0,05 µg/l
vuonna 2014 (taulukot 12 - 13). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon
28
bruttokuormitus oli Kymijoen vesistöalueella noin 787 t O 2. Turvetuotantoalueelta tulevien vesien aiheuttaman COD Mn-arvon (brutto) lisäys Kymijoen vesistöalueella oli 0,08
mg/l O2.
1 ja 2. jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat pieniä. Keskivirtaamatilanteessa kuivatusvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset esiintyivät 2. jakovaiheen valuma-alueista Saarijärven reitillä
(14.6), kiintoaine (netto) 0,06 mg/l, Kok-N 10,7 µg/l ja Kok-P 0,24 µg/l sekä kemiallinen hapenkulutus (brutto) 0,47 mg/l O2. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa olivat kiintoaineen ja typen osalta
Joutsan Pajusuolla kohdistuen Pajupuroon, kiintoainelisäys 0,8 mg/l ja Kok-N lisäys
101 µg/l. Suurin fosforilisäys (Kok.P 2,6 µg/l) tuli Petäjäveden Lapsukansuolta kohdistuen Rajajokeen. Kemiallisen hapenkulutuksen suurin bruttolisäys 2,6 mg/l O 2 tuli Karstulan Sammakkonevalta kohdistuen Ähtyrinpuroon.
Taulukko 12. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Kymijoen
vesistössä Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella vuonna 2014 (osa 1/2).
Vesistöalue
Suo
Kunta
Brutto Pitoisuusvaikutus, netto
CODMn
Kiintoaine
Kok-N
Kok- P
mg O2 /l
mg/l
µg/l
µg/l
0,08
0,01
2,0
0,05
14.2 Suur-Päijänteen alue
14.23 Ristiselän alue
14.236 Rutajoen va
14.236 Rutajoen va
Joutsa
Joutsa
0,004
0,004
0,17
0,2
0,001
0,001
0,05
0,11
0,2
0,2
6,7
13,9
0,001
-0,0003
0,0
- 0,04
Petäjävesi
0,10
0,7
0,03
0,19
3,2
21,7
0,09
0,6
14.3 Leppäveden-Kynsiveden alue
14.37 Kuuhankaveden valuma-alue
14.376 Vanajajärven va
Kivisensuo
14.378 Iso-Virmaksen va
Tervasuo
14.379 Tervajoen va
Tervasuo
14.379 Tervajoen va
Läyniönsuo
Hankasalmi
Hankasalmi
Hankasalmi
Hankasalmi
0,011
0,3
0,9
0,3
0,2
1,3
0,001
0,03
0,12
0,02
0,02
0,21
0,2
4,8
28,4
4,8
4,2
15,2
0,004
0,1
0,1
0,2
0,1
0,5
14.38 Niemisjärven valuma-alue
14.382 Niemisjärven a
Läyniönsuo
Hankasalmi
0,2
0,2
0,03
0,03
1,9
2,3
0,06
0,07
Kivijärvi
Kivijärvi
Kivijärvi
0,1
0,08
0,35
0,65
0,19
0,01
0,012
0,037
0,021
0,16
2,2
1,4
5,8
8,5
7,1
0,09
0,14
1,39
0,49
0,09
Kinnula
Kinnula
0,3
0,2
0,2
0,08
0,03
0,08
16,2
10,4
9,3
0,15
0,08
0,1
Kailasuo
Haapasuo
14.28 Muuratjärven valuma-alue
14.286 Vesankajärven va
Valkeissuo
14.4 Viitasaaren reitin valuma-alue
14.44 Kivijärven-Vuosjärven alue
14.445 Viivajoen va
Veteläneva
14.446 Viivajoen va
Voimäensuo
14.448 Leukunjoen va
Isoneva
14.45 Isojoen-Jääjoen valuma-alue
14.451 Isojoen a
Vehkaneva
14.453 Matkusjoen a
Vehkaneva
14.47 Koliman valuma-alue
Kolkunsuo
Ihkajansuo
Heinäsuo
Viitasaari
Viitasaari
Viitasaari
0,1
0,2
0,4
1,5
0,01
0,02
0,06
0,21
1,6
2,3
12,0
40,0
0,04
0,1
0,3
0,9
14.49 Saanijärven valuma-alue
14.496 Peninginjoen va
14.498 Liitonjoen va
Oriräme
Purontausneva
Pyytneva
Talkkunasuo
Pihtipudas
Pihtipudas
Kinnula
Pihtipudas
0,3
0,005
0,15
0,9
0,21
0,02
0,002
0,013
0,03
0,032
5,2
0,1
4,7
14
1,0
0,2
0,004
0,15
0,12
0,12
Jämsä
Petäjävesi
0,2
0,08
0,08
0,3
0,01
0,010
0,012
0,00
4,0
1,7
2,0
1,8
0,2
0,05
0,06
0,06
Petäjävesi
Petäjävesi
Petäjävesi
Petäjävesi
Petäjävesi
0,5
0,6
0,4
1,3
0,3
0,7
0,02
0,02
0,02
0,11
0,03
0,019
9,9
8,5
4,7
13,9
9,4
26,1
0,7
1,2
0,5
2,6
0,4
0,5
14.5 Jämsän reitin valuma-alue
14.52 Iso Rautaveden alue
14.523 Salosveden- pettämän a Pohjansuo
14.527 Pirttijoen va
Umpilammensuo
14.54 Pengerjoen valuma-alue
14.543 Pengerjoen yläosan a
14.544 Kuhanjoen va
14.546 Rajajoen va
Lapsukansuo
Ukonmurronsuo
Lapsukansuo
Palosuo
Kurkisuo
29
Taulukko 13. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Kymijoen
vesistössä Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella vuonna 2014 (osa 2/2).
Vesistöalue
Suo
Kunta
14.6 Saarijärven reitin valuma-alue
14.61 Saarijärven alue
14.612 Kiimasjärven a
CODMn
Kiintoaine
Kok- N
Kok-P
mg O2 /l
mg/l
µg/l
µg/l
0,08
0,01
2,0
0,05
0,06
0,0001
0,0001
10,7
0,01
0,02
0,24
0,0003
0,0003
Hietamansuo
Äänekoski
0,47
0,001
0,001
14.624 Kotajoen a
Pajumäensuo
Pirtti-Peurusuo
Suurensuonneva
Suurensuonneva
Saarijärvi
Multia
Karstula
Karstula
0,09
0,27
1,34
1,09
0,43
0,01
0,02
0,05
0,48
0,04
2,3
5,6
23,4
89,3
9,2
0,09
0,31
1,06
0,97
0,77
14.63 Pääjärven alue
14.632 Puukonjoen va
Sammakkoneva
Tynnörsuo
Pirttiahonsuo
Karstula
Karstula
Karstula
0,1
0,5
0,2
0,1
0,02
0,03
0,10
0,02
2,0
14,9
8,1
3,9
0,08
0,19
0,45
0,12
14.64 Kyyjärven valuma-alue
14.644 Ähtyrinpuron va
Sammakkoneva
Karstula
Isoneva (Peuralinnanneva)
Kyyjärvi
Savonneva LO1
Kyyjärvi
0,3
2,6
0,3
0,2
0,05
0,52
0,036
0,03
8,2
57,1
10,0
5,2
0,12
1,67
0,05
0,11
14.65 Lanneveden valuma-alue
14.651 Lanneveden a
Hietamansuo
Äänekoski
0,04
0,04
0,01
0,01
1,0
1,0
0,02
0,02
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Karstula
Karstula
0,43
0,15
0,04
0,19
0,36
0,17
0,13
0,29
0,15
0,38
0,06
0,04
0,002
0,01
0,04
0,05
0,02
0,01
0,03
0,05
8,6
5,5
0,71
5,4
3,94
4,5
2,66
1,5
2,9
7,0
0,19
0,14
0,02
0,06
0,181
0,15
0,11
- 0,04
0,06
0,18
1,7
0,02
1,5
0,1
0,1
0,4
0,8
0,1
0,6
0,16
0,005
0,04
0,03
0,0186
0,06
0,10
0,011
0,08
33,8
0,5
26,0
3,7
2,6
9,5
19,8
2,0
9,8
0,6
0,01
0,11
0,07
0,03
0,27
0,33
0,04
0,04
Viitasaari
0,003
0,01
0,01
0,001
0,004
0,004
0,1
0,4
0,4
0,005
0,013
0,013
Haapasuo
Joutsa
0,03
0,02
0,4
0,03
0,004
0,09
1,3
0,9
18,5
0,015
-0,003
- 0,07
Höystösensuo
Joutsa
0,01
0,10
0,0005
0,01
0,1
1,4
-0,003
- 0,05
Mesiänsuo
Joutsa
Jokipolvensuo
Joutsa
Joutsa
Havusuo
Joutsa
Jokipolvensuo
Joutsa
Rääsysuo
Joutsa
0,05
1,27
0,26
0,03
0,73
2,32
0,17
1,87
0,009
0,24
0,02
0,002
0,76
0,61
0,018
0,12
1,7
46,2
9,1
0,4
90,8
100,5
2,8
37,8
0,02
0,51
0,00
- 0,001
- 1,04
0,71
- 0,03
1,94
Rajasuo
Pajumäensuo
Mahasuo
Ahvenlamminsuo
Saarekeneva
Raatteikonsuo
Ahvenlamminsuo
Suoniemensuo
Martinsuo
14.67 Vahankajoen valuma-alue
14.671 Vahankajoen a
14.673 Valkkunan va
14.673 Valkkunan va
Suoniemensuo
Karstula
Kaijansuo
Karstula
Heposuot
Soini
Juuvinsuo
Soini
Puntari- Konttisuot
Soini
Savonneva LO3
Karstula
Kaijansuo
Karstula/Soini
Koirasuo
Kyyjärvi
14.7 Rautalammin reitin valuma-alue
14.73 Nilakan alue
14.731 Nilakan la
Vehkasuo
14.8 Sysmän reitin valuma-alue
14.83 Rautaveden alue
14.838 Kostamonjoen va
14.84 Ala-Suonteen alue
14.845 Vallasjoen va
14.9 Mäntyharjun reitin valuma-alue
14.95 Kälkäjoen valuma-alue
14.951 Kälkäjoen alaosan a
14.952 Havujoen a
14.953 Pajupuron va
14.953 Pajupuron va
14.954 Mustajoen va
14.954 Mustajoen va
30
8.1
Viitasaaren reitti
8.1.1
Vehkaneva (Kinnula)
Vehkanevalla on Itä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (päätös
43/10/4, dnro 4/04.08/2010, myönnetty 12.5.2010). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 24.11.2011
(Nro 11/0342/1).
Vehkanevan sijaitsee Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin Isojoen-Jääjoen Matkusjoen (14.453) ja pieneltä osin myös Ylä-Jäpän valuma-alueella (14.452). Vehkanevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1981 ja tuotanto 1986. Tuotantoa ei alueella ollut vuosina 1987–2005. Alueen uudelleen kunnostus aloitettiin vuonna 2003,
töiden painottuessa vuodelle 2004. Tuotanto aloitettiin vuonna 2005 samalla tehden
myös kunnostuksia. Vuonna 2014 Vehkanevalla oli tuotannossa 204,5 ha. Tuotannossa
olevien alojen kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti kahdella pintavalutuskentällä.
Vehkanevan kuivatusvedet purkautuvat kolmea laskuojaa pitkin Palokinpuron kautta
Matkusjokeen ja edelleen Ylä- ja Ala-Jäpän kautta Kivijärveen. Vehkanevan vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Palokinpurossa, Matkusjoessa Palokinpuron purkukohdan
ylä- ja alapuolella sekä Ylä-Jäpässä. Matkusjoen yläpuoliseen havaintopaikkaan tulee
hajakuormituksen lisäksi pistemäistä vesistökuormitusta yksityiseltä Petäikkönevan turvetuotantoalueelta.
Palokkijärvestä ja Vehkanevalta tulevan Palokinpuron vedessä on ollut runsaasti ravinteita ja vesi on ollut hyvin sameaa. Korkeista rauta- ja humusainepitoisuuksista johtuen
veden väri on ollut hyvin tummaa (taulukko 14).
Matkusjoen vesi on ollut laadullisesti parempaa kuin Palokinpuron, sillä siinä on ollut
huomattavasti vähemmän ravinteita, rautaa ja humusaineita. Palokinpuron kautta tulevat
vedet heikentävät Matkusjoen veden laatua, koska ainepitoisuudet ovat korkeampia
Matkusjoessa Palokinpuron alapuolisella havaintopaikalla (Matkusjoki ap) kuin sen
yläpuolella (Matkusjoki yp). Havaintopaikat sijaitsevat välittömästi Palokinpuron yhtymäkohdan ylä- ja alapuolella, joten ainepitoisuuksien lisäys on peräisin Palokinpuron
vesistä. Palokinpuron vedet ovat lisänneet vuosina 1999–2013 keskimäärin Matkusjoen
rautapitoisuuksia noin 240 µg/l ja kokonaistyppipitoisuuksia noin 55 µg/l. Sen sijaan
Palokinpuron veden korkeat fosfori- ja humusainepitoisuudet eivät heijastu suoraan
Matkusjoen pitoisuuksiin, sillä pitoisuusnousut ovat olleet varsin vähäisiä.
Vehkanevalla toteutetaan ympärivuotista kuormitustarkkailua. Vuonna 2014 otettujen
näytteiden (24 kpl) perusteella Vehkanevalta pintavalutuskentältä 1 purkautuvan veden
keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,3 mg/l, Kok.N 2 054 µg/l, Kok.P
45 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 44 mg/l O2.
Vastaavasti pintavalutuskentältä 2 lähtevän veden keskimääräinen laatu oli 24 näytteen
perusteella kiintoaine 12,2 mg/l, Kok.N 1633 µg/l, Kok.P 48 µg/l ja COD Mn 33 mg/l O2.
Vehkanevalta lähtevien vesien typpipitoisuudet olivat vuonna 2014 korkeampia kuin
Palokinpurossa, joten kuivatusvedet lisäsivät puron typpipitoisuuksia. Sen sijaan fosforia oli kuivatusvesissä hieman vähemmän kuin Palokinpurossa, joten puron fosforipitoisuuksiin eivät kuivatusveden vaikuttaneet. Palokinpuron valuma-alue koko on ympäristölupahakemuksessa arvioitu olevan noin 14,3 km2. Vuoden 2014 Vehkanevan vesistökuormituksen ja keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Palokinpuroon olivat selvät (kiintoaine 2,2 mg/l, fosfori 4,4 µg/l, typpi 458 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 5,9 mg/l O2. Palokinpuron veden
laatu huomioiden laskelmat ovat oikeaa suuruusluokkaa.
31
Vuonna 2014 Palokinpuron veden laatu oli vuosien 1999–2013 keskimääräistä tasoa,
mutta rautaa oli puron vedessä kuitenkin erityisen runsaasti elokuussa 2014. Matkusjoen
vedenlaatu oli vuonna 2014 aiempien vuosien keskimääräistä tasoa hieman parempaa,
sillä humusta ja rautaa oli hieman vähemmän, josta johtuen veden väri oli myös hieman
vaaleampaa.
Taulukko 14. Palokinpuron ja Matkusjoen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014.
Havaintopaikka
pH KiintoVäriSa- Sähkön- KOKaine
luku meus johtok.
N
mg/l
mg/l Pt FTU mS/m
µg/l
Matkusjoki yp. 1999-2013
keskiarvo n = 36 6,1
3,6
205
3,0
2,3
640
minimi
5,0
0,5
135
1,4
1,7
461
maksimi
7,0
11,2
325
9,1
3,6
940
14.5.2014
3,2
200
1,8
2,0
530
7.8.2014
6,9
5,3
200
2,6
2,4
700
9.9.2014
6,7
1,3
120
1,4
2,2
480
keskiarvo 2014 6,8
3,3
173
1,9
2,2
570
Matkusjoki ap. 1999-2013
4,4
214
3,8
2,4
695
minimi
4,8
1,2
90
1,6
1,7
290
maksimi
7,1
18,0
400
14,2
4,0
1150
14.5.2014
3,2
200
2,1
2,1
580
7.8.2014
6,9
5,8
200
3,4
2,4
780
9.9.2014
6,8
2,4
140
2,2
2,5
530
keskiarvo 2014 6,9
3,8
180
2,6
2,3
630
Palokinpuro 1999-2013
10,4
365
17,3
3,9
1374
minimi
4,9
3,9
220
2,4
2,3
846
maksimi
7,2
54,0
600
58,0
7,1
3000
14.5.2014
5,7
275
4,4
2,6
970
7.8.2014
6,9
19,0
660
35,0
6,3
1400
9.9.2014
6,9
10,0
300
17,0
5,5
1400
keskiarvo 2014 6,9
11,6
412
18,8
4,8
1257
NH4- NO3- KOK- PO4N
N
P
P
µg/l µg/l
µg/l µg/l
21
<5
130
34
<5
180
<5
<5
<5
<5
43
6
120
36
1
260
5
<5
5
<5
359
100
800
134
2
890
430
10
430
10
29
16
57
21
44
26
30
7
<2
17
30
16
71
23
44
30
32
8
<2
17
49
27
140
33
81
54
56
14
4
31
6
6
5
5
26
26
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
2122
1050
3660
1500
2600
1600
1900
25
13
46
27
20
15
21
2364
1210
4000
1600
3000
1900
2167
26
15
48
27
22
16
22
4769
1700
11000
2900
12000
6400
7100
43
26
65
39
54
40
44
Matkusjoki laskee Ylä-Jäppä -järveen. Ylä- ja Ala-Jäppä ovat suurta yhtenäistä järvialuetta (305 ha), jonka keskisyvyys on 3,4 m ja suurin syvyys 11,8 m.
Ylä-Jäpän vesi on ollut hapanta ja ruskeaa. Pintaveden keskimääräiset ravinne- ja
a-klorofyllipitoisuudet kuvaavat rehevyyttä (taulukko 15). Ylä-Jäpän vesi oli vuonna
2014 laadullisesti parempaa kuin aiempina vuosina keskimäärin, sillä typpeä ja fosforia
oli suhteellisen vähän. Pintaveden happitilanne oli tyydyttävä lopputalvella ja kesällä
erinomainen. Alusvedessä esiintyi suurta happivajetta, sillä pohjan tuntumassa hapen
kyllästysaste oli helmikuussa 11 % ja heinäkuussa 22 %. Heikosta alusveden happitilanteesta johtuen veden ravinne- ja rautapitoisuudet olivat korkeita pohjan tuntumassa.
Taulukko 15. Ylä-Jäpän pintaveden keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014.
Havaintopaikka
Hapen pH KiintoVäriSa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
%
mg/l
mg/l Pt FTU mS/m
µg/l
µg/l µg/l
µg/l µg/l
Ylä-Jäppä (1 m) 1999-2013
keskiarvo n = 30 72 6,2
3,6
192
2,8
2,8
737
43
128
32
7
minimi
56 5,4
<1
140
1,6
2,0
550
<5
<5
19
<2
maksimi
92 7,1
7,5
250
5,3
3,7
1300
190
470
52
14
10.2.2014
64 5,5
1,4
220
1,7
2,5
620
16
10.7.2014
89 6,5
6,0
200
1,9
2,3
610
10
<5
29
4
FE
µg/l
2140
1300
3000
2100
1300
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l mg/l O2
18,1
6,4
33,6
10,8
24
17
32
29
24
Vehkanevan kuivatusvesien vesistövaikutukset ovat olleet selviä Palokinpurossa, mutta
Matkusjoen veden laatuun vaikutukset ovat lieviä. Ylä-Jäppään Vehkanevan kuivatusvesien vaikutus on hyvin vähäinen.
32
Vuoden 2014 Vehkanevan vesistökuormituksen ja keskivalunnan mukaan laskennalliset
pitoisuusvaikutukset Ylä-Jäppään olivat vähäiset (kiintoaine 0,08 mg/l, fosfori 0,2 µg/l,
typpi 16 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,3
mg/l O2.
8.1.2
Voimäensuo (Karstula)
Voimäensuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 39/09/1,
dnro ISY-2007-Y-233, myönnetty 4.6.2009). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 23.6.2010
(Nro 10/0352/3). Lainvoiman saaneesta luvasta valitettiin edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi valituksen päätöksellään 25.6.2013 (Nro 100/1/13).
Voimäensuo on uusi tuotantoalue, jonka valmistelut aloitettiin vuonna 2013. Valmistelussa oli 58 ha vuonna 2014 ja kuivatusvedet käsitellään pintavalutuksessa.
Tuotantoalue sijaitsee Kivijärven - Vuosjärven valuma-alueen Viivajoen (14.445) osavaluma-alueella. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojalla alapuoliseen vesistöön
reitille;
Metsäoja–Lahnajärvi–Lahnajoki–Ylä-Kastejärvi–Välijoki–AlaKastejärvi–Mustajoki–Ylä-Viivajärvi–Välijoki–Ala-Viivajärvi–Viivajoki–Kuivaselkä
(Kivijärvi).
Vesistötarkkailua on tehty ennakkoon vuodesta 2007 alkaen Saarilammesta ja vuodesta
2011 alkaen myös Lahnajärven kahdelta havaintopaikalta.
Saarilampeen ei johdeta kuivatusvesiä, mutta Voimäensuon ojituksien on arvioitu voivan vaikuttaa myös Saarilammen vesitalouteen. Saarilammella on myös paikallista virkistyskäyttöarvoa mm. kesäasutusta ja uimaranta. Uimarantavedeksi Saarilammen vedenlaatu ei ole ollut erityisen hyvää, sillä vesi on hyvin tummaa, hapanta, ravinteikasta
sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 16). Levätuotanto
on myös ollut hyvin runsasta ja happi on talvisin vähissä jo pintavedessäkin. Saarilammen vesi oli vuonna 2014 laadullisesti yhtä heikkoa kuin aiemminkin.
Lahnajärvi on suuri, noin 250 ha, mutta varsin matala, sillä suurin syvyys on noin 2
metriä. Lahnajärven vedenlaatu on ollut Saarilammen tapaan heikko, veden ollessa väriltään hyvin tummaa, hapanta ja ravinteikasta sekä rautapitoista (taulukko 16). Kuivatusvedet johdetaan Kortelahteen, mutta vedenlaatu on ollut samanlaista myös syvännehavaintopaikalla. Kortelahden vedessä on hieman enemmän humusta, josta johtuen sen
veden väri on hieman tummempaa kuin syvännehavaintopaikalla. Vuosien 2013–2014
Voimäensuon kuntoonpanovaiheella ei ollut havaittavia vesistövaikutuksia Lahnajärveen, sillä veden ravinne- ja humusainepitoisuudet ovat olleet samaa tasoa kuin ennakkotarkkailuvuosina 2011–2012 (kuvat 7-9).
Voimäensuolla toteutetaan ympärivuotista kuormitustarkkailua. Vuonna 2014 otettujen
näytteiden (15 kpl) perusteella pintavalutuskentältä purkautuvan veden keskimääräiset
pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,5 mg/l, Kok.N 1 481 µg/l, Kok.P 79 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 76 mg/l O2.
Vuoden 2014 Voimäensuon vesistökuormituksen ja keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Viivajokeen (valuma-alue 157,6 km2) olivat vähäiset (kiintoaine 0,02 mg/l, fosfori 0,5 µg/l, typpi 9 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan
CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,7 mg/l O2.
Lahnajärven valuma-alue koko laskussa Ylä-Kastejärveen on ympäristölupahakemuksessa arvioitu olevan noin 73 km2 eli noin puolet Viivajoen valuma-alueesta. Siten
Voimäensuon pitoisuusvaikutukset Lahnajärveen olivat vuonna 2014 noin kaksinkertai-
33
set Viivajokeen verrattuna. Teoreettiset pitoisuuslisäykset olivat vähäiset, mikä oli myös
Lahnajärven vesistötarkkailutuloksista pääteltävissä.
Taulukko 16. Saarilammen ja Lahnajärven havaintopaikkojen veden laadut vuosina 2007 - 2014.
Havaintopaikka
Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
%
mg/l mg/l Pt FTU mS/m
µg/l µg/l
Saarilampi (1 m) 2007-2012 (ennakkotarkkailu)
n = 12
41 5,9 3,2
321
3,0
4,7
1447 49
minimi
1
5,0
<1
200
0,9
3,5
950
17
maksimi
70 6,5 9,2
500
5,7
6,1
2200 140
kuntoonpanovaiheen tarkkailu 2013-2014
25.2.2013
26 5,9 < 1
275
2,9
5,7
1400
20.8.2013
56 6,2 1,2
350
2,0
3,6
980
30
5.2.2014
35 5,5 1,3
275
1,5
5,9
1600
18.8.2014
66 6,4 3,7
495
7,5
4,0
1200 < 5
Lahnajärvi, Kortelahti (1 m), ennakkotarkkailu
18.4.2011
68 4,5 1,5
225
1,7
3,5
1100
31.8.2011
51 5,4 2,4
350
1,8
3,2
1100
18
4.4.2012
53 6,2 1,4
375
3,7
4,3
1300
5.7.2012
80 6,1 4,2
225
1,6
2,6
730
29
25.2.2013
70 5,4 < 1
400
0,7
3,0
1000
20.8.2013
78 6,5 6,7
250
3,7
2,8
740
7
5.2.2014
74 5,0 1,0
325
4,2
3,8
1300
5.8.2014
76 6,3 5,3
230
4,7
3,3
990
42
Lahnajärvi, syvänne (1 m), ennakkotarkkailu
18.4.2011
64 5,1 2,5
225
1,7
3,7
1300
31.8.2011
59 5,5 1,3
350
1,6
3,0
970
20
4.4.2012
56 6,0 1,7
325
2,2
4,0
1200
5.7.2012
82 6,0 3,6
225
1,3
2,5
800
29
25.2.2013
68 5,5 < 1
325
0,7
2,9
960
20.8.2013
77 6,2 6,5
225
2,7
2,6
830
6
5.2.2014
85 5,2 < 1
275
1,5
3,5
1000
5.8.2014
78 6,6 4,0
220
3,0
3,0
730
9
Kuva 7.
NO3N
µg/l
8
<5
19
<5
<5
<5
<5
<5
<5
<5
<5
<5
<5
KOK- PO4P
P
µg/l
µg/l
49
36
75
41
47
29
89
36
31
46
47
33
39
28
50
45
28
46
29
31
50
29
37
7
<2
12
12
20
2
<2
4
3
<2
2
6
<2
Lahnajärven pintaveden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2011-2014.
FE
µg/l
2686
1400
3900
1900
1900
1700
3700
1100
2600
3600
1800
2200
1900
2200
1900
1500
2100
2600
1600
2100
1700
1800
1500
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l mg/l O2
31,9
1,6
116,2
10,5
23,0
2,1
13,8
18,0
16,4
5,8
9,0
63,5
17,0
45
33
68
37
33
44
48
51
48
54
33
46
29
49
29
39
45
44
33
44
26
42
28
34
Kuva 8.
Lahnajärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2011-2014.
Kuva 9.
Lahnajärven pintaveden CODMn- arvot vuosina 2011-2014.
8.1.3
Veteläneva (Kivijärvi)
Vetelänevan turvetuotantoalue sijaitsee Kivijärven kunnan keskustasta noin kahdeksan
kilometriä lounaaseen. Itä-Suomen ympäristölupavirasto myönsi 5.11.2009 Vetelänevan
turvetuotantoalueelle ympäristöluvan (Dnro ISY-2008-Y-180). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään
9.11.2010 (Nro 10/0633/3).
Vuonna 2014 Vetelänevan tuotantoalueella oli valmistelussa 42,5 ha. Vetelänevan tuotantoala sijaitsee kokonaisuudessaan Kymijoen vesistöalueeseen kuuluvalla Viitasaaren
reitin Viivajoen valuma-alueella (14.445). Kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti
pintavalutuskentällä.
Vetelänevan kuivatusvedet purkautuvat laskuojan kautta reitille; KuruinpuroPoskutlampi-Poskutpuro-Ylä-Kastejärvi ja edelleen Välijoen, Välilammen ja Kortejoen
kautta Ala-Kastejärveen, josta vedet virtaavat Mustajoen kautta reittiä Ylä-ViivajärviVälijoki- Ala-Viivajärvi-Viivajoki ja edelleen Kivijärveen. Etäisyys tuotantoalueelta
Ylä-Viivajärveen on noin 6 kilometriä.
35
Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Poskutlammessa, Ylä-Kastejärvessä ja AlaKastejärvessä. Vuonna 2009 otettiin ennakkotarkkailussa näytteitä myös Kuruinpurosta.
Kuruinpuron vesi oli vuoden 2009 ennakkotarkkailun mukaan hapanta ja väriltään
tummaa sekä runsasravinteista (taulukko 17). Myös veden rauta- ja humusainepitoisuudet olivat korkeita. Syyskuun 2009 vedenväriluvussa (60 mgPt/l) lienee laboratorion
merkintävirhe, sillä tuolloin vedessä oli varsin runsaasti vettä värjäävää rautaa ja humusta.
Kuruinpuro laskee matalaan Poskutlampeen, jonka vesi oli v. 2008–2009 ennakkotarkkailussa samanlaista kuin Kuruinpuron eli hapanta ja väriltään tummaa sekä runsasta.
Matalan lammen (noin 3 m syvä) happitilanne on ollut välttävä. Syyskuussa 2014 Poskutlammen vedessä oli runsaasti fosforia, mutta muuten veden laatu oli samanlaista kuin
ennakkotarkkailussa.
Poskutlammesta vedet laskevat Ylä-Kastejärveen, jonka vesi oli vuonna 2014 hyvin
samanlaista kuin Poskutlammen, mutta fosforia oli huomattavasti vähemmän. AlaKastejärven kesän 2014 veden laatu oli samanlaista kuin Ylä-Kastejärvessä, mutta fosforia oli selvästi enemmän (taulukko 17). Helmikuun fosforipitoisuus, 5 µg/l, lienee laboratorion merkintävirhe, sillä muut analyysiparametrit olivat havaintopaikalle tavanomaista tasoa, joiden mukaan fosforiakin olisi ollut vähintään 30 µg/l. Kastejärvien levätuotanto oli kesällä 2014 runsasta kuvaten rehevyyttä. Matalien Kastejärvien happitilanteet olivat hyvät.
Vetelänevalla toteutettiin vuonna 2014 kuormitustarkkailua. Vuonna 2014 otettujen
näytteiden (23 kpl) perusteella Vetelänevan pintavalutuskentältä purkautuvan veden
keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,2 mg/l, Kok.N 1543 µg/l, Kok.P
291 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 61 mg/l O2.
Vetelänevalta vuonna 2014 lähtevän veden humusaine- ja fosforipitoisuus olivat korkeita, joilla oli vaikutuksia Poskutlammen vedenlaatuun.
Poskutlammen ja -puron valuma-alueen koko on ympäristölupahakemuksessa arvioitu
olevan noin 17 km2. Vetelänevan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Poskutlampeen ja
puroon olivat vuonna 2014 vähäiset kiintoaineelle (0,3 mg/l), mutta havaittavia fosforille (12,9 µg/l), typelle (54 µg/l) ja kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon
bruttolisäykselle (3,2 mg/l O2). Fosforilisäys oli sen verran suuri, että se näkyi myös vesinäytteissä (kuva 10). Lammen luontaiset humuspitoisuudet ovat CODMn-arvon perusteella olleet niin korkeita, että kuntoonpanovaiheen lisäys näkyy vain hyvin lievänä (kuva 11).
Vuoden 2014 Vetelänevan vesistökuormituksen ja alueen keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Viivajokeen (valuma-alue 157,6 km2) olivat vähäiset
(kiintoaine 0,04 mg/l, fosfori 1,4 µg/l, typpi 6 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,4 mg/l O2.
36
Taulukko 17. Vetelänevan havaintopaikkojen veden laadut vuosina 2009 - 2014.
Havaintopaikka
Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3KOK- PO4kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
%
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
Kuruinpuro 2009 (ennakkotarkkailu)
11.5.2009
5,5
<1
230
3,2
2,7
1000
76
37
42
11
17.9.2009
6,3
5,2
60
5,5
5,0
1100
9
<5
58
39
31.10.2009
6,1
2,7
200
2,5
4,8
920
23
9
45
17
keskiarvo 2009
6,0 4,0
163
3,7
4,2
1007 36
23
48
22
Poskutlampi (1 m), 2008-2009 ennakkotarkkailu, v. 2013-2014 kuntoonpanotarkkailu
29.10.2008
64 5,5
2,0
280
1,8
3,2
950
62
1.4.2009
54 6,3
3,0
250
6,0
5,0
1100
76
2.9.2009
79 6,8
3,9
150
2,1
4,0
830
20
<5
49
14
17.6.2013
82 6,6
4,0
275
1,5
2,9
730
21
<5
50
13
2.9.2013
52 6,2
4,8
450
2,1
3,5
920
33
<5
85
24
5.2.2014
26 5,7
3,0
275
2,9
4,5
960
49
2.9.2014
60 6,2
5,7
300
2,8
3,5
960
<5
<5
86
23
Ylä-Kastejärvi (1 m), kuntoonpanovaiheen tarkkailu
13.6.2013
97 6,1 < 1
400
2,0
2,5
750
24
<5
11
<2
22.8.2013
81 6,5
3,0
225
1,6
2,7
700
18
<5
22
5
5.2.2014
81 5,4 < 1
260
1,4
3,3
930
25
18.8.2014
78 6,5
3,4
225
3,0
3,2
740
<5
<5
29
3
Ala-Kastejärvi (1 m), kuntoonpanovaiheen tarkkailu
13.6.2013
95 6,0 < 1
300
2,6
2,5
720
19
<5
39
3
27.8.2013
83 6,3 < 1
200
1,3
2,6
720
13
<5
25
5
11.2.2014
78 5,5
1,2
275
1,5
3,3
930
5
18.8.2014
82 6,6
3,3
250
3,5
3,1
780
<5
<5
37
3
Kuva 10.
Poskutlammen pintaveden fosforipitoisuus vuosina 2008-2014.
Kuva 11.
Poskutlammen pintaveden CODMn -arvot vuosina 2008-2014.
FE
µg/l
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l mg/l O2
1400
3400
2000
2267
35
46
31
37
1900
3300
2000
1300
2300
2400
2000
52
32
28
32
46
35
44
15,2
12,4
15,0
1100
1500
1700
1500
20,1
12,6
1500
1500
1700
2400
17,3
12,0
11,0
18,0
31
27
41
29
31
25
40
30
37
8.1.4
Isoneva (Kivijärvi)
Isonevalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 65/05/1, dnro
ISY-2004-Y-195, myönnetty 30.6.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen,
joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 11.12.2006 (Nro
06/0317/2). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka 3.7.2007 päätöksellään
(Dnro38/1/07) ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä. Isonevan uusi ympäristölupahakemus on vireillä. Vapo on hakenut Isonevan 24,8 ha lisäalueelle ympäristölupaa, jolle
Itä-Suomen aluehallintoviraston myönsi ympäristöluvan 5.1.2011 (päätös 2/2011/1,
dnro 21/04.08/2010).
Isoneva sijaitsee Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin Kivijärven-Vuosjärven alueen Leukunjoen valuma-alueella (14.448). Leukunjoen valuma-alueen pinta-ala on
101,48 km2. Isonevan tuotantoalue lisäalueineen muodostaa noin 0,7 % Leukunjoen valuma-alueesta.
Isonevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1978 ja tuotanto 1986. Vuonna
2014 Isonevalla ei ollut lainkaan tuotantoa ja 41,7 ha alue oli levossa. Vesienkäsittelymenetelmänä on kosteikko.
Isonevan kuivatusvedet purkautuvat laskuojia pitkin Iso Pirttijärveen, josta vedet kulkeutuvat Pirttijokea, Haarajokea ja Leukunjokea pitkin Kivijärven Leukunlahteen.
Isonevalla toteutettiin vuonna 2014 täydentävää kuormitustarkkailua. Vuonna 2014
otettujen näytteiden (6 kpl) mukaan kosteikolta lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 41 mg/l, Kok.N 1033 µg/l, Kok.P 46 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn-arvo oli 25 mg/l O2.
Iso Pirttijärvessä sijaitsee vesistöhavaintopaikka ja vuodesta 2014 lähtien myös Leukunjoessa.
Iso Pirttijärven vesi on ollut hapanta ja väriltään tummaa (taulukko 18). Ravinteita vedessä on runsaasti kuvaten rehevyyttä. Myös veden rautapitoisuudet ovat olleet erittäin
korkeita. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) on ollut suovesille tyypillisissä pitoisuuksissa. Matalan (alle 2 m) järven happitilanne on pysynyt talvisinkin tyydyttävänä. Turvetuotantoalueilta tulee usein huomattavaa typpikuormitusta, mutta Iso Pirttijärven typpipitoisuudet ovat alhaisia, joten sen perusteella kuivatusvesien vaikutukset ovat olleet
vähäiset. Vuonna 2014 Iso Pirttijärven vedenlaatu oli samanlaista kuin aiempina vuosina keskimäärin. Helmikuun 2014 ravinnepitoisuudet olivat erittäin alhaisia.
Leukunjoen vesi oli vuonna 2014 laadullisesti hieman parempaa kuin Iso Pirttijärvessä
kesällä 2014. Rautaa joen vedessä on runsaasti, josta johtuen vesi on väriltään hyvin
tummaa (taulukko 18).
Vuoden 2014 Isonevan vesistökuormituksen ja alueen keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Leukunjokeen olivat vähäiset (kiintoaine 0,2 mg/l, fosfori
0,09 µg/l, typpi 7 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,2 mg/l O2.
38
Taulukko 18. Iso Pirttijärven havaintopaikan veden laatu vuosina 2004 – 2014 ja Leukunjoen
vedenlaatu vuonna 2014.
Havainto- Hapen pH Kiinto- Väripaikka
kyll.
aine
luku
%
mg/l mg/l Pt
Iso Pirttijärvi (1 m) 2004-2013 n=7
keskiarvo
70 6,4 11,5
205
min
50 5,8
1,6
150
max
79 6,8 35,0
250
6.2.2014
74 6,2
2,6
200
8.7.2014
97 6,6 10,0
240
Leukunjoki
26.5.2014
6,3
5,2
220
6.8.2014
6,8
7,0
250
9.9.2014
6,8
4,3
270
keskiarvo 2014
6,6 5,5
247
8.1.5
Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok.
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
18,4
3,6
59,5
4,6
6,8
3,0
2,4
3,6
2,8
3,1
700
520
1000
530
1100
3972
2500
5100
2300
3400
3,3
6,9
4,3
4,8
2,5
3,3
3,2
3,0
680
830
530
680
14
7
19
32
<5
40
86
<5
11
60
11
60
32
16
70
11
58
27
49
26
34
5
<2
6
2
8
8
FE
1700
4700
2300
2900
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l mg/l O2
4,9
1,7
7,4
6,4
23
13
34
20
24
28
20
20
23
Heinäsuo, Ihkajansuo ja Kolkunsuo (Viitasaari)
Heinäsuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa 37/09/1
Dnro ISY-2007-Y-288 (29.5.2009). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka
hylkäsi valitukset päätöksellään 18.6.2010 (Nro 10/0333/3).
Ihkajan- ja Kolkunsuolla on yhteinen Itä-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä
ympäristölupa 36/09/1 Dnro ISY-2007-Y-287 (29.5.2009). Luvasta valitettiin Vaasan
hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valitukset päätöksellään 18.6.2010 (Nro 10/0332/3).
Ihkajan- ja Kolkunsuon tuotantoalueet sijaitsevat Viitasaarella ja kuuluvat Kymijoen
vesistöalueen Viitasaaren reitin Koliman Kolkunjoen valuma-alueelle (14.475) ja Heinäsuo Mustapuron valuma-alueelle (14.476).
Heinäsuon kuntoonpano alkoi 1978 ja tuotanto 1981. Heinäsuolla oli vuonna 2014 tuotannossa 10,2 ha ja levossa 16,4 ha. Ihkajansuon kuntoonpano alkoi 1981 ja tuotanto
1986. Ihkajansuolla oli vuonna 2014 tuotannossa 25,5 ha ja levossa 16,5 ha. Kolkunsuon kuntoonpano alkoi 1977 ja tuotanto 1983. Kolkunsuolla oli vuonna 2014 tuotannossa 2,4 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on kaikilla perustaso virtaamansäädöllä.
Heinäsuon kuivatusvedet laskevat Mustapuron kautta Kolimajärveen. Kolkun- ja Ihkajansuon kuivatusvedet laskevat Kolkunjokeen ja siitä Kolimajärveen. Ihkajan- ja Kolkunsuon tuotantoalueiden vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Kolkunjoessa kuivatusvesien
purkureitin yläpuolella ja alapuolella. Mustapurossa on myös havaintopaikka Heinäsuon
kuivatusvesien purkureitillä. Näiden lisäksi Kolimajärvessä on kaksi yhteistä havaintopaikkaa.
Kolkkujärvestä lähtevä vesi (Kolkku, luusua) on ollut suhteellisen vähäravinteista ja väriltään vaalean ruskeaa (taulukko 19). Ravinnetaso kuvaa lievää rehevöitymistä. Kolkunjoen alaosalle tulee turvetuotannon kuivatusvesiä ja myös alueelta hajakuormitusta.
Näistä yhteisvaikutuksista johtuen Kolkunjoen alaosalla veden laatu on heikompaa kuin
yläosalla. Kolkunjoen pitoisuudet ovat kasvaneet alajuoksulla vuosina 2004–2013 keskimäärin kokonaistypellä 120 µg/l, kokonaisfosforilla 4 µg/l ja humusaineilla 5 mg/l sekä raudalla 520 µg/l. Vuonna 2014 Kolkunjoen vedet oli laadullisesti vuosien 2004–
2013 keskimääräistä tasoa.
Vuonna 2014 Kolkun- ja Ihkajansuon kuivatusvesien vesistövaikutukset olivat havaittavissa Kolkunjoen vedenlaadussa, mutta ne olivat varsin lieviä. Kolkun- ja Ihkajansuon
turvetuotannon vesistökuormitusten ja alueen keskivalunnan mukaan laskettuna teoreet-
39
tinen pitoisuusnousu olisi ollut kiintoaineelle 0,08 mg/l, fosforille 0,3 µg/l ja typelle 14
µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,6 mg/l O2.
Mustapuron vesi on ollut laadullisesti selvästi heikompaa kuin Kolkunjoen, sillä sen
tummassa vedessä oli runsaasti ravinteita, rautaa ja humusaineita (taulukko 19). Vuonna
2014 Mustapuron vedessä oli erityisen runsaasti rautaa kesäkuussa, mutta muuten veden
laatu oli samanlaista kun aiemminkin.
Heinäsuon kuivatusvesien teoreettinen laskennallinen vaikutus Mustapuroon oli vuoden
2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna vähäinen (kiintoainelisäys 0,2 mg/l, fosforilisäys 0,9 µg/l ja typpilisäys 40 µg/l, CODMn bruttolisäys 1,5 mg/l
O2).
Vesistöhavaintopaikka Kolima 1 sijaitsee Kolkunjoen edustalla ja Kolima 4A Mustajoen suualueen edustalla. Koliman vesi on ollut kirkasta ja suhteellisen vähäravinteista
(taulukko 20). Koliman havaintopaikkojen veden laaduissa ei ole ollut yleensä suuria
eroja, mutta Kolima 1 vedenlaatu oli vuonna 2014 hieman heikompaa kuin Kolima 4A.
Havaintopaikalla Kolima 1 oli selvästi nähtävissä Kolkunjoen kautta tulevien vesien
vaikutukset, sillä typpipitoisuus sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella arvioiden
humuspitoisuus olivat samaa tasoa. Kauempana sijaitsevaan Kolima 4 A havaintopaikkaan Kolkunjoen kautta tulevien vesien laatu vaikutti hyvin vähän. Koliman vesien
happitilanteet olivat vuonna 2014 hyvät kaikissa vesikerroksissa.
Turvetuotannon kuormitusvaikutukset ovat olleet Koliman veden laadun perusteella
erittäin vähäiset.
Taulukko 19. Heinä-, Ihkajan- ja Kolkunsuon virtavesihavaintopaikkojen veden laatu vuosina
2004 - 2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
Kolkku. luusua, yp. 2004-2013
n = 29
6,6 3,4
118
2,0
2,9
545
22
44
20
4
minimi
6,0
<1
70
0,9
2,5
460
2
<5
9
1
maksimi
7,1 26,0
250
4,1
3,3
750
72
120
32
10
2.6.2014
6,4
1,7
135
1,5
2,6
870
21
7.8.2014
6,6
8,4
110
2,0
2,6
530
7
<5
21
<2
8.9.2014
6,7
1,8
110
1,4
2,7
480
20
keskiarvo 2014 6,6 4,0
118
1,6
2,6
627
<5
<5
21
<2
Kolkunjoki ap. 2004-2013
n = 29
6,5 3,8
140
2,7
3,0
660
28
47
24
6
minimi
5,3
<1
80
1,0
2,5
470
4
2
11
<2
maksimi
6,9 17,0
250
14
3,9
1200
84
170
57
11
2.6.2014
6,0
4,8
180
2,2
2,4
660
24
7.8.2014
6,8
2,5
170
1,6
2,9
700
15
40
30
7
8.9.2014
6,9
2,0
150
1,8
3,0
610
33
167
1,9
2,8
657
15
40
29
7
Mustapuro ap. 2004-2013
n = 29
6,5 8,0
216
7,2
5,0
992
43
216
38
11
minimi
5,5
<1
100
1,5
2,9
470
3
36
6
<2
maksimi
7,2 34,8
400
29,4
8,2
1500 130
530
101
19
2.6.2014
6,2
3,2
225
3,2
3,3
860
22
7.8.2014
6,9 10,0
200
9,2
6,8
1100 130
160
62
11
8.9.2014
7,0
4,3
150
4,7
6,3
740
30
192
5,7
5,5
900
130
160
38
11
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
1001
580
1600
1100
1100
1000
1067
17
13
23
19
18
19
19
1516
850
2800
1300
2100
1800
1733
22
14
40
28
19
20
22
2399
1200
4400
14000
3700
2200
6633
30
13
49
38
19
20
26
40
Taulukko 20. Heinä-, Ihkajan- ja Kolkunsuon järvihavaintopaikkojen veden laatu vuosina 2004 - 2014.
Havaintopaikka
Hapen pH Kiinto- Värikyll.
aine
luku
%
mg/l mg/l Pt
Kolima 1 2004-2013 (1 m)
n = 18
85 6,9 1,4
63
minimi
3
5,9
0,1
20
maksimi
116 7,7
3,2
150
4.2.2014
82 5,9 < 1
150
9.7.2014
88 6,9
3,0
110
Kolima 4 A 2004-2013 (1 m)
n = 18
91 7,0 1,4
58
minimi
79 6,6
0,2
30
maksimi
121 7,3
2,6
100
4.2.2014
97 6,7 < 1
90
9.7.2014
102 7,2
1,5
60
8.1.6
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
1,3
0,1
6,0
1,2
1,6
4,4
3,0
5,2
3,1
3,4
563
381
850
680
610
22
<5
46
68
24
140
17
12
0,8
0,1
2,2
0,7
0,8
4,4
3,7
4,9
4,2
3,8
576
390
1300
660
470
23
<5
43
57
10
130
11
27
13
8
25
14
19
4
1
7
12
7
17
9
13
4
1
7
3
<2
FE
µg/l
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l mg/l O2
432
160
1500
1400
1000
4,3
0,8
8,1
356
200
740
490
310
4,9
1,4
9,0
4,8
3,3
12
8
24
23
18
12
9
16
16
13
Saarisuo (Viitasaari)
Saarisuon tuotantoalue sijaitsee Viitasaarella ja kuuluu Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin Keiteleen keskiosan Suotajärven valuma-alueelle (14.427). Saarisuon kuntoonpano alkoi 1984 ja tuotanto samana vuonna. Vuonna 2011 Saarisuon turvetuotanto
lopetettiin ja alueelle rakennettiin kotiseutukosteikko (Suomen riistakeskus).
Saarisuon kuivatusvedet laskivat Saarisuon laskuojan kautta Peurapuroon ja edelleen
Jouhtisen ja Välijoen kautta Mäntyjärveen. Mäntyjärvestä vedet kulkeutuvat Suotajärven kautta Keiteleen Suovanjärveen. Vesistötarkkailua jatketaan edelleen Saarisuon laskuojasta.
Saarisuon laskuojan vesi on ollut heikkolaatuista, sillä vesi on ollut hyvin tummaa, ravinteikasta ja rautapitoista humusvettä (taulukko 21). Saarisuon laskuojan veden laatuun
tuotannon päättyminen vaikutti yllättävän vähän vuonna 2011, mutta jo vuonna 2012
vedenlaatu oli huomattavasti aiempaa parempaa. Myös vuosina 2013–2014 rauta-, ravinne- sekä kiintoainepitoisuudet olivat alentuneet tuotantovuosiin nähden. Orgaanisen
happea kuluttavan aineen (pääosin humus) pitoisuus on lievästi alentunut tuotannon loputtua.
Taulukko 21. Saarisuon laskuojan vedenlaatu vuosina 2004 - 2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väriaine
luku
mg/l mg/l Pt
Saarisuo, laskuoja 2004-2013
n = 29
6,2 8,5
239
minimi
5,3
1,9
100
maksimi
7,0 39,0
450
2.6.2014
5,7
3,2
220
7.8.2014
6,9
9,8
240
18.9.2014
6,8
3,3
130
197
8.1.7
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
COD
Mn
mg/l O 2
16,6
1,3
67,3
1,2
7,9
2,9
4,0
3759
1100
12000
1500
4300
1300
2367
30
9
64
35
25
19
26
4,5
0,4
12,0
2,3
3,6
3,1
3,0
855
450
1800
620
900
510
677
128
4
390
67
<5
260
51
35
51
35
49
4
160
23
72
33
43
15
2
38
24
24
FE
Pyytneva (Pihtipudas)
Pyytnevalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 21/06/1, dnro
ISY-2004-Y-264, myönnetty 8.2.2006). Tuotantoalue sijaitsee Pihtiputaalla ja kuuluu
Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin Saanijärven Peninginjoen valuma-alueelle
(14.496), jonka pinta-ala on 38,43 km2. Valuma-alueesta Pyytnevan nykyinen tuotantopinta-ala on noin 2,4 %.
41
Pyytnevan kuntoonpano alkoi 1977 ja tuotanto 1982. Vuonna 2014 Pyytnevalla ei ollut
tuotantoa, levossa oli 26,3 ha. Vesiensuojelurakenteina ovat käytössä sarkaojien lietesyvennykset lietteenpidättimineen, laskeutusaltaat ja virtaamansäätö.
Pyytnevan kuivatusvedet laskevat laskuojana toimivan Pyytpuron kautta noin 700 metriä Peninginjokeen, joka laskee noin kahden kilometrin päässä tuotantoalueesta Elämäjärven Muralanlahteen. Elämäjärvestä vedet laskevat reittiä; Kortteisen kanavaSaanijärvi-Saaninjoki-Kolima. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat kuivatusvesien vaikutuspiirissä Peninginjoessa ja Elämänjärvessä.
Peninginjoen vesi on ollut ruskeaa ja ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 22). Humusainepitoisuuksista johtuen vesi on ollut
hieman hapanta. Vuonna 2014 Peninginjoen vedessä oli enemmän fosforia kuin vuosina
2004–2013 keskimäärin, mutta muilta osin veden laatu oli samanlaista kuin aiemminkin. Pitkällä aikavälillä Peninginjoen humusainepitoisuus on ollut lievässä noususuuntauksessa (kuva 12).
Pyytnevan kuivatusvesien vaikutus Peninginjokeen oli vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna vähäinen (kiintoainelisäys 0,03 mg/l, fosforilisäys 0,1 µg/l ja typpilisäys 14 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mnarvon bruttolisäys oli 0,9 mg/l O2. Käytännössä tilanne on myös vesinäytteiden perusteella ollut samansuuntainen eli kuivatusvesien vaikutukset näkyvät lähinnä vain lievänä
typpipitoisuuden kohoamisena.
Pyytnevalla oli täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014 viisi kertaa, mutta vain
kesäkuun alussa vettä lähti laskeutusaltaalta. Tuolloin lähtevän veden pitoisuudet olivat
kiintoaineen osalta 4,7 mg/l, Kok.N 1 300 µg/l, Kok.P 27 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 38 mg/l O2.
Elämänjärven vesi on ollut tummaa, ravinteikasta ja rautapitoista. Kesäaikaiset
a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet korkeita ilmentäen järven rehevyyttä (taulukko 22).
Elämänjärven veden laatu on ollut keskimäärin samanlaista kuin Peninginjoen. Vuonna
2014 Elämänjärven vesi oli samanlaista kuin aiemminkin.
Pyytnevan osuus Elämänjärven suuresta valuma-alueesta (261 km2) on varsin vähäinen
(0,4 %), joten jo sen perustella arvioituna kuivatusvesien vaikutukset Elämänjärven veden laatuun ovat hyvin vähäisiä.
Taulukko 22. Pyytnevan vesistöhavaintopaikkojen veden laadut vuosina 2004 - 2014.
Havaintopaikka
Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
%
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O 2
Peninginjoki 2004-2013
n = 26
6,3 6,0
202
7,0
3,1
743
38
59
37
9
2218
27
minimi
5,4
2,7
140
2,0
2,5
548
5
3
21
<2
1300
19
maksimi
6,8 17,0
300
29,0
4,5
1200 150
380
69
27
3600
39
2.6.2014
5,7
5,0
240
3,7
2,6
780
37
1500
38
4.8.2014
6,7
5,0
270
3,4
3,2
810
52
27
49
9
3200
25
8.9.2014
6,6 18,0
200
8,9
3,0
790
63
2100
25
keskiarvo 2014
6,3 9,3
237
5,3
2,9
793
52
27
50
9
2267
29
Elämänjärvi 1 m 2004-2012
n = 18
82 6,5 6,6
186
5,9
3,8
914
34
80
39
4
1747 14,1
27
minimi
45 6,1
1,0
90
0,8
3,0
680
<5
<5
21
<2
1200
1,4
19
maksimi
124 7,2
26
300
24
4,9
1200
96
150
89
10
2600
26,3
38
4.2.2014
85 5,7
2,3
220
3,7
3,8
1100
23
1600
35
9.7.2014
93 6,6
4,4
150
2,1
3,1
870
54
<5
41
< 2 1100
7,0
24
42
Kuva 12.
Peninginjoen CODMn -arvot vuosina 2004-2014.
8.1.8
Purontausneva ja Oriräme (Pihtipudas)
Purontausnevalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston 12.11.2008 myöntämä ympäristölupa (nro 149/08/1, Dnro ISY-2007-Y-232). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 31.12.2009
(Nro 09/0741/3). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jonka päätöksellä
10.10.2010 (Dnro 343/1/10 ja 363/1/10) valitukset hylättiin.
Purontausneva kuuluu myös Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin Saanijärven
Kortteisen kanavan valuma-alueelle (14.492) kuten Oriräme. Purontausneva on uusi
turvetuotantoalue, jonka kuntoonpanotyöt on aloitettu vuonna 2012 ja ne jatkuivat
vuonna 2013. Vuonna 2014 alue tuli tuotantoon tuotantoala ollessa 60 ha. Purontausnevan kuivatusvedet laskevat Tuohipuron kautta Kortteisen kanavaan ja edelleen Saanijärveen. Purontausnevan vesienkäsittelymenetelminä ovat sarkaoja-altaat, päisteputkipidättimet, laskeutusaltaat (2 kpl) ja pumppausallas sekä ympärivuotisesti käytössä oleva
pintavalutuskenttä.
Vesistöhavaintopaikoista Kortteinen 1 sijaitsee kuivatusvesien purkuojan yläpuolella ja
Kortteinen 2 ja 3 purkuojan alapuolella. Purontausnevan vesistötarkkailu aloitettiin
Kortteisen 1 tarkkailupisteellä vasta syksyllä 2012. Näytepisteeltä on myös KeskiSuomen ELY-keskuksen aikaisempia vesistötarkkailutuloksia.
Orirämeellä ei ole ympäristölupaa. Tuotantoalue sijaitsee Pihtiputaalla ja kuuluu Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin Saanijärven Kortteisen kanavan valuma-alueelle
(14.492). Orirämeen kuntoonpano alkoi 1975 ja tuotanto 1978. Orirämeellä tuotanto on
loppumassa ja vain 1,2 ha oli enää tuotannossa vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat virtaamansäädöllä.
Orirämeen kuivatusvedet laskevat laskuojan kautta Kortteisen kanavaan, joka laskee
Saanijärveen. Vesistöhavaintopaikoista Kortteinen 3 sijaitsee Orirämeen kuivatusvesien
purkuojan yläpuolella ja Kortteinen 2 alapuolella kuten myös Saanijärvi.
Kortteisen kanavan vesi on ollut väriltään ruskeaa ja ravinteikasta sekä väriluvun ja
CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 23). Purontausnevan yläpuolisella
tarkkailupisteellä (Kortteinen 1) vedenlaatu on ollut keskimäärin hieman parempaa kuin
alempana Purontausnevan kuivatusvesien vaikutuspiirissä (Kortteinen 3), sillä siellä vedessä on enemmän ravinteita ja rautaa. Vedenlaatu oli alempana heikompaa jo ennen
Purontausnevan kuntoonpanoa vuonna 2012.
43
Vuonna 2014 havaintopaikalla Kortteinen 1 vedessä oli tavanomaista vähemmän ravinteita ja rautaa. Purontausnevan kuivatusvesien vaikutuspiirissä vuonna 2014 Kortteisen
vesi oli aiempaa hieman enemmän ravinteita, mutta kovin suuria eroja yläpuolisen ja
alapuolisen havaintopaikkojen veden laaduissa ei ollut. Orirämeen kuivatusvesien vaikutukset Kortteisen veden laatuun ovat hyvin vähäiset, sillä purkuojan alapuolisen havaintopaikan (Kortteinen 2) veden laatu on ollut samanlaista kuin purkuojan yläpuolellakin (Kortteinen 3).
Saanijärven vesi on ollut laadullisesti samanlaista kuin siihen laskevan Kortteisen eli
sen vesi on ollut väriltään tummaa, ravinteikasta ja rautapitoista. Kesäaikaiset aklorofyllipitoisuudet ovat yleensä olleet korkeita ilmentäen järven rehevyyttä (taulukko
23). Vuonna 2014 Saanijärven vesi oli laadullisesti tavanomaista korkeine talvi- ja kesäajan pitoisuusvaihteluineen. Happitilanne oli helmikuussa 2014 heikko alusvedessä,
mutta hyvä pintavedessä. Kesällä 2014 happea oli hyvin pintavedessä ja kohtalaisesti
alusvedessä.
Taulukko 23. Orirämeen ja Purontausnevan vesistöhavaintopaikkojen veden laadut vuosina
2004 - 2014.
Havaintopaikka
Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkönkyll.
aine
luku meus johtok.
%
Kortteinen 1 Purontausnevan ja Orirämeen yp. 1999-2013
n = 15
6,5 9,2
182
6,8
3,5
minimi
5,9
2,5
120
3,7
2,7
maksimi
6,6 29,0
350
19,0
4,5
2.6.2014
6,4
7,0
180
4,7
3,1
4.8.2014
6,6
5,0
180
3,3
3,1
11.9.2014
6,6
2,5
140
1,8
3,2
keskiarvo 2014
6,5 4,8
167
3,3
3,1
Kortteinen 3 Purontausenvan ap. ja Orirämeen yp. 2004-2013
n = 29
6,6 6,7
172
7,3
3,9
minimi
6,0
1,9
60
3,1
2,8
maksimi
7,1 16,0
300
25,0
6,3
27.5.2014
6,2 24,0
220
17,0
4,4
4.8.2014
6,8
4,3
220
3,8
3,5
11.9.2014
6,8
1,8
150
2,1
3,4
keskiarvo 2014
6,6 10,0
197
7,6
3,8
Kortteinen 2 Purontausnevan ja Orirämeen ap. 2004-2013
n = 29
6,6 7,9
173
7,8
4,1
minimi
6,0
2,5
80
2,5
2,8
maksimi
6,9 19,0
250
23,0
8,6
27.5.2014
6,1 24,0
220
16,0
4,5
4.8.2014
6,8
4,3
180
4,0
3,6
11.9.2014
6,8
2,0
140
2,1
3,5
keskiarvo 2014
6,6 10,1
180
7,4
3,9
Saanijärvi (1 m) 2004-2013 Purontausnevan ja Oriträmeen ap.
n = 18
79 6,6 6,9
177
6,0
4,3
minimi
60 6,2
0,8
100
1,9
3,3
maksimi
93 6,9 17,0
300
13,6
5,5
4.2.2014
81 6,0
2,2
220
3,5
3,9
6.8.2014
84 6,9
5,1
180
5,5
3,6
KOK- NH4- NO3- KOK- PO4N
N
N
P
P
µg/l
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
819
640
1100
800
710
640
717
21
1
57
103
1
360
12
<5
12
<5
1415
950
2400
1200
1500
1100
1267
22
17
29
25
20
18
21
954
580
2000
1800
760
670
1077
47
<5
120
141
3
730
12
10
12
10
1641
1100
2400
1900
1700
1200
1600
25
17
38
35
21
20
25
961
570
2000
1900
890
630
1140
46
<5
110
153
2
790
12
13
12
13
1702
1100
2500
2000
1700
1200
1633
26
18
39
37
23
20
27
946
700
1400
1000
720
27
<5
69
98
<5
190
11
<5
43
23
92
34
40
33
36
5
1
8
48
27
110
80
44
34
53
8
<2
21
50
28
111
77
56
34
56
10
<2
26
50
25
120
25
54
5
<2
8
3
3
5
5
5
5
2
FE
1591
240
2700
1600
330
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l mg/l O2
21,2
3,1
36,6
15,0
26
19
33
34
20
Purontausnevalla tehtiin ympärivuotista päästötarkkailua vuonna 2014 ja 26 otetun
näytteen perusteella pintavalutuskentältä lähtevän veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,7 mg/l, Kok.N 2 165 µg/l, Kok.P 65 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 62 mg/l O2. Vesi oli myös varsin hapanta,
keskimääräisen pH:n ollessa 5,2.
Lähtevän veden ravinnepitoisuudet olivat varsin korkeita, mutta Purontausnevan kuivatusvesien vaikutukset Kortteiseen olivat vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna vähäisiä. Suuresta valuma-alueesta (313 km2) johtuen kuivatusvesien laimentuminen oli tehokasta ja ainepitoisuuslisäykset alhaisia (kiintoainelisä-
44
ys 0,01 mg/l, fosforilisäys 0,2 µg/l ja typpilisäys 5 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta
kuvaavan CODM n-arvon bruttolisäys oli 0,15 mg/l O2.
Orirämeen ja Purontausnevan osuus Saanijärven suuresta valuma-alueesta (412 km2) on
niin vähäinen, ettei niiden kuivatusvesillä ole ollut havaittavaa vaikutusta Saanijärven
veden laatuun.
8.1.9
Talkkunasuo (Pihtipudas)
Talkkunasuolla on Itä-Suomen aluehallintoviraston 8.6.2010 myöntämä ympäristölupa
(nro 52/10/1, Dnro ISAVI/16/04.08/2010). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 3.11.2011
(Nro 11/03051).
Talkkunasuo kuuluu Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin Saanijärven Liitonjoen
valuma-alueelle (14.498). Talkkunasuo on uusi turvetuotantoalue, jonka kuntoonpanotyöt on aloitettu vuonna 2012, jotka jatkuivat vielä vuonna 2013. Vuonna 2014 alue tuli
tuotantoon tuotantoalan ollessa 63,9 ha.
Talkkunasuon kuivatusvedet johdetaan laskuojalla alapuoliseen vesistöön reittiä Korpimäenkuohu – Kuohunpuro – Liitonjärvi. Liitonjärvestä vedet laskevat edelleen Liitonjokea myöten Elämänjärveen ja Kortteisen kanavan kautta Saanijärveen. Kuivatusvesien
käsittelyyn kuuluvat sarkaojien lietetaskut, sarkaojapidättimet ja padottavalla rakenteella kaksi laskeutusallasta sekä pintavalutuskenttä.
Talkkunansuon vesistötarkkailun havaintopaikat sijaitsevat Kuohunpurossa ja Liitonjärvessä. Liitonjärvestä on ympäristöhallinnon tarkkailutuloksia ennen Talkkunasuon kuntoonpanoa vuosilta 2000–2006. Kuohunpuron vesi oli vuosien 2012-2013 otettujen kuntoonpanovaiheen näytteiden perusteella hapanta, väriltään tummanruskeaa sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 24). Myös ravinteita ja rautaa
oli vedessä runsaasti. Vuonna 2014 Talkkunasuolla siirryttiin tuotantovaiheeseen ja
tuolloin Kuohupuron veden laatu oli heikompaa kuin kuntoonpanovaiheessa, sillä ravinteita ja rautaa oli vedessä selvästi enemmän. Erityisen runsaasti rautaa ja ravinteita oli
elokuun näytekierroksella.
Talkkunasuon kuntoonpanon ja tuotannon vesistövaikutuksia Kuohunpuroon on vaikea
arvioida, sillä Kuohunpurosta ei ole ennakkotarkkailutuloksia. Kuohunpuron valumaalueella on Talkkunasuon lisäksi runsaasti ojitettuja soita ja metsiä. Kuohunpuron keskivaiheella sijaitsee Korpimäenkuohun umpeenkasvanut järvi, joka toimii eräänlaisena
ylimääräisenä kasvillisuusaltaana puhdistaen osaltaan Liitonjärveen kulkeutuvia vesiä.
Liitonjärven vesi on ollut ruskeaa sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 24). Vuosien 2000–2006 kesän keskimääräiset ravinne- ja aklorofyllipitoisuudet kuvastavat rehevyyttä. Vuonna 2014 Liitonjärven vesi oli laadullisesti samanlaista kuin vuosina 2000–2006 keskimäärin, joten Talkkunasuon kuivatusvesivaikutukset Liitonjärveen olivat vuonna 2014 vähäiset. Pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna Liitonjärven fosforipitoisuudet ovat laskeneet etenkin Talkkunasuon tultua
tuotantoon vuonna 2014 (kuva 13). Sen sijaan typpipitoisuuksissa ja COD Mn – arvoissa
on lievä nouseva trendi (kuvat 14-15).
Talkkunasuolla oli päästötarkkailua vuonna 2014 ja 18 näytekerran keskimääräiset lähtevänveden pitoisuudet olivat; kiintoaine 7,6 mg/l, Kok.N 922 µg/l, Kok.P 56 µg/l ja
CODMn-arvo 38 mg/l O2. Talkkunasuon kuivatusvesien vaikutus Liitonjokeen (valumaalue 126,24 km2) oli vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna vähäinen (kiintoainelisäys 0,03 mg/l, fosforilisäys 0,12 µg/l ja typpilisäys 1 µg/l).
Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,2 mg/l O2.
45
Liitonjärven valuma-alueeksi on ympäristölupavaiheessa arvioitu 56 km 2, joten Talkkunasuon kuivatusvesivaikutukset Liitonjärveen olivat vuonna 2014 noin kaksinkertaiset Liitonjokeen verrattuna eli silti varsin vähäiset. Liitonjärven vedenlaatutulokset kuvaavat myös Talkkunasuon kuivatusvesivaikutuksien olevan vähäisiä.
Taulukko 24. Talkkunasuon vesistöhavaintopaikkojen veden laadut vuosina 2000 - 2014.
Havaintopaikka
Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOKkyll.
aine
luku meus johtok.
N
%
µg/l
Kuohunpuro 2012-2013, kuntoonpano
5,8 8,4
keskiarvo n = 5
450
8,7
3,0
958
minimi
4,4
0,3
350
1,1
2,1
670
maks imi
6,9 15,0
600
23,0
3,8
1500
tuotanto
14.5.2014
5,2
7,2
300
3,2
2,2
730
4.8.2014
6,7
9,0
600
22,0
4,0
1600
8.9.2014
6,9
6,5
270
17,0
4,2
1100
keskiarvo 2014
6,3 7,6
390 14,1
3,5
1143
Liitonjärvi 1 m 2000 - 2006 ymp. keskuksen tuloksia
keskiarvo n = 11 77 6,0
177
3,3
2,3
641
minimi
58 5,4
80
1,1
2,0
550
maks imi
87 6,6
275
8,9
3,1
730
Liitonjärvi 1 m 2012-2013 kuntoonpano
26.3.2012
58 5,7
240
1,8
2,7
620
20.6.2012
86 5,4
180
4,8
2,7
630
3.9.2012
80 5,8
7,8
275
2,8
2,2
710
23.10.2012
87 5,7
250
3,4
2,1
700
78 5,7
7,8
236
3,2
2,4
665
keskiarvo 2012
3.9.2013
80 6,4
8,0
200
3,7
2,0
670
tuotanto
13.3.2014
52 5,6 < 1
180
2,4
2,6
630
9.7.2014
94 6,2
5,1
180
2,7
2,1
620
Kuva 13.
NH4- NO3- KOK- PO4N
N
P
P
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
150
20
280
<5
<5
<5
3920
2400
5200
43
30
70
290
54
290
38
38
44
40
38
13
71
20
15
25
FE
54
35
120
71
75
35
1900
8600
5400
5300
14
1
100
32
21
48
4
1
11
1671
580
2400
36
2
100
2
11
1
2
13
12
10
37
<5
27
32
36
36
33
26
4
5
3
2080
1160
2400
1640
1820
1600
6
<5
27
30
<2
1900
1100
35
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l mg/l O2
15,3
8,9
34,0
25
17
34
11,9
13,1
30
25
31
34
30
21
12,0
27
27
13,0
10,7
Liitonjärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuus vuosina 2000-2014 (vv. 2000-2006
Keski-Suomen ympäristökeskuksen tuloksia).
46
Kuva 14.
Liitonjärven pintaveden kokonaistyppipitoisuus vuosina 2000-2014 (vv. 2000-2006 KeskiSuomen ympäristökeskuksen tuloksia).
Kuva 15.
Liitonjärven pintaveden CODMn –arvot vuosina 2000-2014 (vv. 2000-2006 Keski-Suomen
ympäristökeskuksen tuloksia).
8.2
Saarijärven reitti
8.2.1
Suurensuonneva (Karstula)
Suurensuonneva turvetuotantoalue on kaksiosainen, joille Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt ympäristöluvat 19.3.2013 (Suurensuonneva I, päätös
LSSAVI/485/04.08/2010 ja Suurensuonneva II, päätös LSSAVI/513/04.08/2010).
Suurensuonneva on vanhaa tuotantoaluetta, jossa vuonna 2014 tuotantoa oli 27,1 ha
alalla ja valmistelussa 20,3 ha.
Vesienkäsittelymenetelmänä on vanhalla tuotantoalueella perustaso eli laskeutusaltaat ja
valmistelussa olevalla alueella on ympärivuoden käytössä olevat kasvillisuuskenttä ja
pintavalutus.
Suurensuonnevan vanha tuotantoala sijaitsee Kymijoen vesistössä Saarijärven reitin
Mahlunjärven Humalalammen valuma-alueella (14.627), jonka pinta-ala on 18,8 km2.
Kuivatusvedet johdetaan Veteläpuroon, josta vedet kulkeutuvat Humalalampeen ja sieltä Humalapuroa pitkin Tuhmajoen kautta Kalmarinselälle.
47
Valmistelussa olevat alat sijaitsevat Saukonpuron valuma-alueella (14.628) ja niiden
kuivatusvedet johdetaan reitille; Mustalampi-Latvapuro-Multapuro-SaukonpuroAutionjoki- Kalmarinselän Pajulanlahti. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Humalalammessa ja Latvapurossa.
Yksityisen Kahasuon (36 ha) turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan myös Veteläpuron kautta Humalalampeen ja lammen vesistötarkkailua on tehty yhteistarkkailuna.
Humalalammen pintavesi on ollut hieman hapanta, väriltään tummaa ja ravinteikasta
(taulukko 25). Kokonaisravinnepitoisuudet ja a-klorofyllipitoisuudet kuvastavat lammen
rehevyyttä. Vuonna 2014 Humalalammen pintavesi oli laadullisesti samanlaista kuin
vuosina 2006-2013. Heinäkuussa 2014 levätuotanto oli kuitenkin koko tarkkailujakson
runsain. Humalalampi on syvä (max. 12 m) ja kun myös sen vedenvaihtuvuus on vähäinen, niin pohjanläheisten vesikerroksien happivajeet ovat suuria joka vuosi kuten myös
vuonna 2014.
Suurensuonnevan kuivatusvesien vaikutus Humalalampeen oli vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna vähäinen (kiintoainelisäys 0,5 mg/l,
fosforilisäys 1,0 µg/l ja typpilisäys 83 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan
CODMn-arvon bruttolisäys oli 1,1 mg/l O2. Suurensuonnevan kuivatusvesien vaikutukset Humalalammen veden laatuun ilmenevät siten lievinä typpipitoisuuksien kohoamisina.
Taulukko 25. Humalalammen pintaveden laatu vuosina 2006 - 2014.
Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
paikka
kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
%
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
Humalalampi (1 m) 2006-2013 n=15
keskiarvo
77 6,6 2,7
185
2,7
4,2
911
49
8
43
7
1229 16,9
27
min
56 6,1 0,5
150
0,7
3,4
650
18
3
26
2
830
2,1
8
max
100 7,0 6,3
225
4,3
5,6
1200
79
24
72
16
1800
36,0
33
11.3.2014
71 6,4 1,9
180
3,4
4,1
1000
47
1200
27
24.7.2014
104 7,1 3,7
170
2,8
3,7
710
13
<5
38
3
720
45,1
23
Latvapuron vesi on vuosien 2013–2014 näytteiden perusteella happamuudeltaan lähes
neutraalia, väriltään tummanruskeaa ja ravinteikasta (taulukko 26). Erityisen runsaasti
vedessä on ollut fosforia.
Suurensuonnevan kuivatusvesien vaikutus Saukonpuroon sen laskiessa Kalmarinselälle
oli vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna vähäisiä
(kiintoainelisäys 0,04 mg/l, fosforilisäys 0,8 µg/l ja typpilisäys 9 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,4 mg/l O2. Saukonpuron valuma-alue on suuri (51,91 km2), joten Suurensuonnevan vesistövaikutukset Saukonpuron
kautta Kalmarinselälle ovat erittäin vähäiset.
Taulukko 26. Latvapuron veden laatu vuosina 2013 - 2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE
COD
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O 2
Latvapuro, Suurensuonneva 2 ap.
19.9.2013
6,9
4,2
200
3,4
7,9
750
57
1700
21
8.5.2014
11,0
275
12,0
4,1
790
49
1800
38
12.8.2014
6,9
5,5
250
6,2
5,3
1000
31
15
77
19
2500
35
15.9.2014
6,9
3,6
240
4,1
6,0
960
61
2200
38
keskiarvo
6,9
6,1
241
6,4
5,8
875
31
15
61
19 2050
33
48
8.2.2
Hietamansuo (Äänekoski)
Hietamansuo on vanhaa tuotantoaluetta, joka on velvoitettu hakemaan ympäristölupaa.
Vuonna 2014 Hietamansuolla oli tuotannossa 3 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat.
Hietamansuo sijaitsee Saarijärven reitin Kiimasjärven alueella (14.612). Kuivatusvedet
johdetaan ojien ja Lehmälampien kautta Lanneveteen ja myös Kiimasjärven alueelle.
Kuivatusvesien purkureitit ovat; Lehmälammit – Kivipuro – Lannevesi ja myös Mustalampi – Mustapuro – Julmapuro – Lehtojoki – Kiimasjärvi.
Lehmälampien vedenlaatua on tarkkailtu vuonna 2010 ja 2014. Lehmälammit 2 veden
laatu on ollut laadullisesti kohtalaisen hyvää, sillä ravinteita ja rautaa on ollut vähän
(taulukko 27). Vaikka ravinteita oli vedessä suhteellisen vähän, niin levätuotanto oli kesällä 2014 erittäin runsasta. Lampi on syvä (noin 8 m) ja pohjan tuntumassa happitilanne on ollut erittäin huono, syyskuussa 2014 vesi oli hapetonta jo 4 m syvyydestä alkaen.
Taulukko 27. Lehmälammit 2 veden laatu vuosina 2010 ja 2014.
Havainto- Hapen
paikka
kyll.
%
Lehmälammit 2
3.6.2010
17.8.2010
18.2.2014
57
2.9.2014
84
8.2.3
pH Kiinto- Väri- Sameus Sähk.
KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
aine
luku
johtavuus
N
N
N
P
P
fylli
Mn
mg/l mgPt/l FNU
mS/m
µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l µg/l µg/l
mg/l
6,0
6,8
6,0
6,7
1,2
1,6
<1
2,4
110
180
0,9
1,1
3,3
3,6
640
840
510
640
18
18
44
7
8
19
25
11
23
<2
540
350
370
360
33,0
27
22
16
24
Pirtti-Peurusuo (Multia)
Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 28.2.2003 antamallaan päätöksellä nro 11/03/1
myöntänyt ympäristöluvan 120 ha:n tuotantoalueelle. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto hyväksyi 8.5.2012 aiemman ympäristöluvan lupamääräysten tarkistushakemuksen (nro 59/2012/1). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi
ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 27.2.2013 (Nro 13/0046/1).
Pirtti-Peurusuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1976 ja tuotanto 1981.
Vuonna 2014 Pirtti-Peurusuolla oli tuotannossa 113,5 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat kaksi ympärivuoden toiminnassa olevaa pintavalutuskenttää.
Pirtti-Peurusuo sijaitsee Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Konttijoen valumaalueella (14.625). Pirtti-Peurusuon kuivatusvedet purkautuvat kahta eri reittiä. Laskuojaa pitkin Pirttijärveen ja edelleen Pirttipuron kautta Konttijokeen ja Mahlunjärveen.
Toinen reitti kulkee Vattupuron kautta Koirajokeen ja edelleen Iso- ja Pikku-Mustan
kautta Konttijokeen.
Tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee Pirttijärvi, jossa on sijainnut vesistötarkkailupiste vuodesta 1999 alkaen. Vuodesta 2013 alkaen on vesinäytteitä otettu
myös Vattupurosta, Koirajoesta ja Pirttipurosta.
Pirtti-Peurusuon pintavalutuskentältä 1 Vattupuron suuntaan lähtevän veden keskimääräinen laatu oli vuonna 2014 otettujen 24 näytteiden perusteella kiintoaine 2,3 mg/l,
Kok.N 1 353 µg/l, Kok.P 66 µg/l ja CODMn-arvo 54 mg/l.
Vuoden 2014 Pirtti-Peurusuon vesistökuormituksen ja keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Konttijokeen (valuma-alue 71,14 km2) ovat vähäiset (kiintoainelisäys 0,05 mg/l, fosforilisäys 1,1 µg/l, typpilisäys 23 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn -arvon bruttolisäys oli 1,3 mg/l O2.
49
Vattupuron vesi oli vuonna 2014 parempaa kuin edellisenä vuonna, sillä vedessä oli vähemmän ravinteita ja rautaa (taulukko 28). Humusta vedessä oli runsaasti, josta johtuen
veden väri oli hyvin tummaa ja hyvin hapanta. Kiintoainetta Vattupurossa oli vähän ja
siten veden sameus vähäistä. Vattupuro laskee Koirajokeen, jonka vesi oli vuonna 2014
laadullisesti vain hieman parempaa kuin Vattupuron, sillä ravinteita ja humusta oli hieman vähemmän.
Taulukko 28. Vattupuron ja Koirajoen vedenlaatu vuosina 2013-2014.
Havaintopaikka
Vattupuro
20.5.2013
26.6.2013
8.7.2013
8.8.2013
26.9.2013
keskiarvo 2013
9.6.2014
27.8.2014
23.9.2014
keskiarvo 2014
Koirajoki
20.5.2013
15.8.2013
26.9.2013
keskiarvo 2013
9.6.2014
27.8.2014
23.9.2014
keskiarvo 2014
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
COD
Mn
µg/l mg/l O2
4,6
4,4
4,5
4,8
4,5
4,6
4,3
4,1
5,0
4,5
<1
<1
<1
2,0
3,1
1,1
<1
1,7
<1
0,9
350
420
420
300
450
388
300
420
250
323
0,6
1,2
2,2
1,5
1,0
1,3
0,6
1,3
0,7
0,9
2,0
3,7
3,2
3,2
3,3
3,1
2,9
4,7
2,2
3,3
480
1600
1100
1400
940
1104
780
1300
680
920
540
2500
2100
3100
1700
1988
990
1300
1200
1163
33
77
61
73
70
63
57
87
39
61
5,0
4,6
4,7
4,8
4,5
4,2
5,3
4,7
1,6
1,9
2,3
1,9
<1
3,0
1,0
1,5
240
500
500
413
300
390
230
307
1,1
1,3
1,0
1,1
0,6
1,4
0,9
1,0
1,9
2,9
2,9
2,6
2,5
3,9
2,2
2,9
560
990
820
790
740
1200
750
897
910
1900
1700
1503
1100
1400
1300
1267
33
57
56
49
51
78
37
55
60
41
39
39
<5
<5
<5
<5
45
<5
22
<5
22
<5
49
14
<5
<5
32
<5
19
<5
19
<5
16
160
190
250
38
131
25
32
24
27
34
65
130
76
26
40
30
32
4
110
140
170
106
4
4
32
32
3
3
FE
Pirttijärvi (12,5 ha) on pieni metsäjärvi, jonka keskisyvyys on 2,9 m ja suurin syvyys
6,6 metriä. Pirttijärvi on ravinnepitoisuuksien perusteella selvästi rehevä ja vesi on ollut
erittäin hapanta ja happivajeet tavallisia. Pirttijärven veden happamuus on ollut alimmillaan lähellä pH 4 ja keskimäärinkin vain pH 5:n tuntumassa. Pirttijärven rehevyydestä
johtuen alusvedessä esiintyy happivajetta lähes aina ja niin myös vuonna 2014. Vuonna
2014 Pirttijärven vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin aiemmin, joskin fosforia oli erityisen vähän helmikuussa (taulukko 29). Pirttijärvestä laskevan Pirttipuron vesi oli
vuonna 2014 laadullisesti samanlaista kuin Pirttijärven. Pirttipuron veden fosforipitoisuus oli kesällä 2014 korkea, mutta syksyllä alhainen (taulukko 29).
Pirtti-Peurusuon pintavalutuskentältä 2 Pirttijärven suuntaan lähtevän veden keskimääräinen laatu oli vuonna 2014 otettujen 19 näytteiden perusteella kiintoaine 2,6 mg/l,
Kok.N 1 124 µg/l, Kok.P 91 µg/l ja CODMn-arvo 46 mg/l. Pirtti-Peurusuolta Pirttijärveen lähtevien vesien fosforipitoisuudet olivat korkeita vuonna 2014 ja teoreettinen lisäys Pirttijärveen (valuma-alue noin 9,7 km2) oli 7,8 µg/l. Kiintoaine lisäys Pirttijärveen oli vähäinen (0,4 mg/l), mutta typen (172 µg/l) ja COD Mn-arvon bruttolisäys (9,9
mg/lO2) kohtalaisia. Pirttijärven COD Mn – arvot ovat pitkällä aikavälillä olleet noususuuntauksessa ja erityisesti vuosina 2012-2014 arvot olivat korkeampia kuin aiemmin
(kuva 16).
50
Taulukko 29. Pirttijärven pintaveden keskimääräinen laatu vuosina 1999-2014 ja Pirttipuron vedenlaatu
2013-2014.
HavaintoHapen
paikka
kyll.
1m
%
Pirttijärvi 1999-2013
n = 29
59
27
minimi
84
maksimi
19.2.2014
56
2.9.2014
59
Pirttipuro
14.5.2013
8.8.2013
26.9.2013
keskiarvo 2013
9.6.2014
27.8.2014
23.9.2014
keskiarvo 2014
pH
Kiinto- VäriSaaine luku meus
mg/l mg/l Pt FTU
Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4johtok. N
N
N
P
P
mS/m µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
5,0
4,4
5,9
4,3
4,8
1,6
0,4
4,5
<1
1,4
266
150
400
300
440
1,7
0,5
3,5
1,2
1,0
2,4
1,6
3,1
3,5
2,2
737
500
997
700
720
56
<5
210
28
<5
49
8
<5
4,8
5,8
5,8
5,5
4,8
4,7
5,8
5,1
2,3
1,3
2,9
2,2
1,0
4,9
2,3
2,7
300
250
250
267
275
350
200
275
1,5
1,4
1,3
1,4
1,0
1,5
4,6
2,4
1,9
2,8
1,7
2,1
2,1
2,6
2,4
2,4
560
600
550
570
760
970
460
730
180
28
16
28
104
22
8
<5
8
<5
Kuva 16.
Pirttijärven pintaveden CODMn –arvot vuosina 1999-2014.
8.2.4
Mätässuo (Saarijärvi)
33
15
70
15
36
10
<5
13
30
50
51
44
37
53
15
35
11
27
4
19
4
4
FE
µg/l
1447
580
2200
980
1300
760
1000
850
870
990
1400
2900
1763
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l mg/l O2
9,2
1,4
52,0
7,3
36
21
52
46
45
28
25
26
26
40
50
21
37
Mätässuolla on Itä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (päätös 56/10/1, dnro
ISAVI/57/04.08/2010, myönnetty 23.6.2010). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen (päätös 9.8.2011, numero 11/0203/1) ja edelleen Korkeimpaan Hallintooikeuteen. KHO antoi päätöksen 17.1.2013 Nro 214 (Dnro 2729/1/11 ja 2736/1/11) asiasta hyläten valitukset.
Mätässuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 91,3 ha elokuussa 2014. Tuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään kolmella ympärivuotisella pintavalutuskentällä, joista
kaksi oli valmiina vuonna 2014.
Mätässuo sijaitsee Saarijärven Pylkönmäellä ja kuuluu Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Karankajärven Rautapuron valuma-alueeseen (14.663). Mätässuon kuivatusvedet purkautuvat Rautapuron kautta Karankajärven Rautapuronlahteen. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Rautapurossa ja Karankajärvessä Rautapuronlahdessa sekä
havaintopaikalla Karankajärvi 1.
Rautapuron vedenlaatua purkukohdan alapuolelta on tarkkailtu ennakkoon jo vuodesta
2007 alkaen ja vuodesta 2013 alkaen myös purkukohdan yläpuolelta. Rautapuron vesi
51
on ollut hapanta, erittäin tummaa, ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 30). Elokuussa 2014 Ratapuron vesi oli erityisen heikkolaatuista, sillä kiintoaine-, ravinne- ja rautapitoisuudet olivat erittäin korkeita. Kuntoonpano oli elokuussa jo alkanut, mutta ilmeisesti heikko veden laatu ei johtunut siitä, sillä
kuivatusvesien purkuojan yläpuolella veden laatu oli jopa heikompaa kuin alapuolella.
Vettä Rautapuron ylemmässä havaintopaikassa oli vain 10 cm, joten vähäinenkin häiriö
on voinut vaikuttaa veden laatuun. Alemmassa havaintopaikassa oli vettä 30 cm, joten
hieman alemmat pitoisuudet johtuivat laimentumisesta. Syyskuussa 2014 veden laatu oli
alapuolisessa havaintopaikassa Rautapurolle tavanomaisella tasolla. Syyskuu oli vähäsateista ja Rautapuron ylemmällä havaintopaikalla ei ollut tuolloin vettä lainkaan.
Mätässuolla aloitettiin päästötarkkailu elokuussa 2014. Pintavalutuskentältä 1 saatiin
neljä ja pintavalutuskentältä 2 viisi näytettä lähtevistä vesistä. Lähtevien vesien keskimääräiset laadut olivat; kiintoaine 7,4 ja 9,2 mg/l, Kok.N 1400 ja 1860 µg/l, Kok.P 49 ja
130 µg/l ja CODMn-arvo 65 ja 113 mg/l. Vesistötarkkailutuloksien perusteella Mätässuon kuntoonpano ei ole vaikuttanut Rautapuron ravinnepitoisuuksiin tai COD Mn – arvoihin (kuvat 17-19). Samaa osoittavat teoreettiset laskelmat, sillä vesistökuormituksen
ja keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Rautapuroon (valuma-alue
14,67 km2) ovat vähäiset (kiintoainelisäys 0,04 mg/l, fosforilisäys 0,2 µg/l, typpilisäys 4
µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,4 mg/l O2.
Taulukko 30. Rautapuron veden laatu vuosina 2007-2014.
Havaintopaikka
pH
KiintoVäriSaaine
luku
meus
mg/l
mg/l Pt FTU
Rautapuro, Mätässuon ap. 2007-2013
6,8
321
9,2
minimi
4,7
<1
200
1,0
maksimi
7,3
16,6
500
21,0
26.5.2014
5,8
8,5
440
3,2
21.8.2014
6,6 110,0
360
100,0
18.9.2014
6,6
14,0
390
8,7
keskiarvo 2014 6,3
44,2
397
37,3
Rautapuro, Mätässuon yp. 2013
18.9.2013
6,9
24,0
500
44,0
26.5.2014
4,9
3,9
600
1,7
21.8.2014
6,2 150,0
400
150,0
18.9.2014
ei vettä
keskiarvo 2014 5,6
77,0
500
75,9
Sähkön- KOK- NH4johtok.
N
N
mS/m
µg/l
µg/l
4,2
2,5
7,3
3,3
4,0
3,9
3,7
839
620
1100
1200
2700
1100
1667
5,3
2,9
3,0
850
1200
2800
3,0
2000
NO3N
µg/l
KOK- PO4P
P
µg/l
µg/l
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
19
3556
470
6700
3500
8000
4300
5267
42
25
70
61
61
48
57
42
73
64
69
20
8
34
FE
49
<5
110
17
3
53
140
27
140
27
55
27
98
52
300
71
141
270
<5
100
44
380
17
6600
4600
10000
270
<5
212
17
7300
19
Karankajärven pintavesi oli vuonna 2014 hieman hapanta, väriltään ruskeaa ja ravinteisuudeltaan lievästi rehevää/rehevää (taulukko 31). Levätuotanto oli reheville vesille
tyypillisellä tasolla. Pintavesien happitilanteet olivat tyydyttävät/hyvät. Rautapuronlahti
on niin matala (alle 2 metriä), ettei varsinaista alusvettä ole. Havaintopaikalla Karankajärvi 1 vettä on lähes 20 metriä ja siellä alusvedessä helmikuussa 2014 happitilanne oli
tyydyttävä (kyll.aste 64 %), mutta elokuussa 2014 huono (kyll.aste 23 %). Karankajärven vuoden 2014 vesinäytteitä voidaan pitää ennakkonäytteinä, sillä ne on otettu ennen
Mätässuon kuntoonpanon alkamista elokuun 2014 loppupuolella.
Taulukko 31. Karankajärven veden laatu vuonna 2014.
paikka kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
1m
%
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
Karankajärvi 1
6.2.2014
76 5,9 < 1
250
1,4
3,0
720
28
1500
31
13.8.2014 82 6,6 2,2
180
1,6
3,0
560
<5
<5
31
4
960
18,8
22
Karankajärvi, Rautapuronlahti
6.2.2014
79 5,5 < 1
275
1,3
3,0
750
22
1500
39
13.8.2014 66 6,4 2,6
165
1,1
3,1
500
9
<5
32
5
1100 11,0
22
52
Kuva 17.
Rautapuron kokonaistyppipitoisuus vuosina 2007-2014 (21.8.2014 alkaen
kuntoonpanovaiheen näytteitä).
Kuva 18.
Rautapuron kokonaisfosforipitoisuus vuosina 2007-2014 (21.8.2014 alkaen
kuntoonpanovaiheen näytteitä).
Kuva 19.
Rautapuron CODMn -arvot vuosina 2007-2014 (21.8.2014 alkaen kuntoonpanovaiheen
näytteitä).
53
8.2.5
Pajumäensuo-Rajasuo (Saarijärvi)
Pajumäensuo-Rajasuo -tuotantoalueella on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston
ympäristölupa (päätös 159/2011/1, dnro LSSAVI/66/04.08/2010, myönnetty 9.12.2011).
Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valitukset päätöksellään
17.1.2013 (Nro 13/0011/1).
Pajumäensuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1984 ja tuotanto 1995.
Vuonna 2014 Pajumäensuolla oli kaikkiaan tuotannossa 119,1 ha. Tuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään Selänpäänjoen suuntaan menevillä vesillä (ala 13,1 ha) laskeutusaltailla ja virtaaman säädöllä. Pajumäensuon muiden lohkojen kuivatusvedet käsitellään kolmella ympärivuotisella pintavalutuskentällä.
Pajumäensuo-Rajasuon alue sijaitsee Saarijärven Pylkönmäellä ja kuuluu Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Karankajärven Selänpääjoen valuma-alueeseen (14.662).
Pajumäensuon kuivatusvedet purkautuvat kahta eri reittiä pitkin. Kylmäpuron kautta
Rajapuroon ja edelleen Selänpäänjokea pitkin Uodinselälle ja Karankajärveen. Toinen
kuivatusvesireitti kulkee laskuojien (kolme) kautta Kortepuroon ja Haasianpuron kautta
Mansikkapuroon ja edelleen Kotajokeen ja Mahlunjärveen.
Rajasuon kunnostus ja tuotanto alkoi 1985. Rajasuolla oli vuonna 2014 tuotannossa
51,1 ha. Rajasuon kuivatusvedet kulkevat laskuojaa pitkin Rajapuron kautta Selänpäänjokeen. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat, virtaaman säätö ja
vuonna 2012 valmistunut kosteikko.
Vesistötarkkailupisteet ovat Selänpäänjoessa ja Sammalisen siltasalmessa ja vuodesta
2004 lähtien myös Rajapurossa ja Mansikkapurossa. Sammalisen siltasalmen havaintopaikka sijaitsee Rajasuon ja Pajumäensuon kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella.
Rajapuron vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja tummanruskeaa humusvettä (taulukko
32). Mansikkapuron vesi on myös hapanta ja ruskeaa, mutta Rajapuroon verrattuna ravinteita ja humusaineita on ollut vedessä selvästi vähemmän. Väriluvujen ja COD Mnarvojen pohjalta arvioituna Raja- ja Mansikkapurossa on korkeat humuspitoisuudet. Ne
kertovat valuma-alueen suoperäisyydestä ja siten myös turvetuotannon vaikutuksista,
sillä molemmat havaintopaikat ovat kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Vuonna 2014 Mansikkapuron veden laatu oli aiempaa heikompaa, sillä fosforia ja humusta oli enemmän
kuin tarkkailujaksolla 1999–2013 keskimäärin. Rajapuron vedessä oli vuonna 2014 runsaasti fosforia kuten aiemminkin, mutta selvästi vähemmän typpeä.
Selänpäänjoki on leveä (10 m) ja vuolas virta, jonne tulee runsaasti vesiä Sammalisen
suunnasta. Selänpäänjoen vesi on ollut hapanta, ruskeaa väriluvujen ja COD Mn-arvojen
pohjalta humuspitoista. Selänpäänjoen vedessä on ollut fosforia runsaasti (taulukko 32),
mutta kokonaistyppeä vähän. Vuonna 2014 Selänpäänjoen vedessä oli tavanomaista vähemmän typpeä ja humusaineita, mutta fosforia enemmän.
Sammalisen siltasalmen havaintopaikka sijaitsee kahden järven välissä hitaasti virtaavassa syvähkössä salmessa. Sammalisen vedessä on ollut hieman vähemmän ravinteita
kuin alempana Selänpäänjoessa (taulukko 32). Vuonna 2014 typpipitoisuudet olivat
Sammalisessa että Selänpäänjoella tarkkailujakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa
alempia kuten myös humusainepitoisuudet.
Pajumäensuon ympärivuoden tarkkailussa olevalta pintavalutuskentältä 1 lähtevän veden keskimääräinen laatu oli 22 näytteen perusteella vuonna 2014 seuraava; kiintoaine
5,4 mg/l, Kok.N 1214 µg/l, Kok.P 51 µg/l ja CODMn-arvo 31 mg/l O2.
Pajumäensuon ja Rajasuon kuivatusvesien vaikutukset alapuoliseen Selänpäänjoen havaintopaikan vedenlaatuun ovat ilmeisen vähäiset, sillä purkuojan alapuolisen Selänpäänjoen ja yläpuolisen Sammalisen vedenlaadun erot ovat olleet vähäisiä. Lähinnä fos-
54
foripitoisuuksien lievä kasvu liittyy Rajapuron kautta tulevien kuivatusvesien vaikutuksiin. Humusta Pajumäensuon kuivatusvesissä oli COD Mn-arvojen perusteella vuonna
2014 turvetuotantoalueelle tyypillinen määrä. Värilukujen ja COD Mn-arvojen perusteella
arvioituina humuspitoisuudet olivatkin lähes samat molemmissa havaintopaikoissa.
Taulukko 32. Pajumäen-Rajasuon havaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Sammalinen 1999-2013
n = 42
5,8
2,4
238
minimi
4,7
0,9
125
maksimi
6,6
9,0
450
14.5.2014
6,4
6,8
220
21.8.2014
6,5
5,2
270
18.9.2014
6,5
3,3
220
keskiarvo 2014 6,5
5,1
237
Selänpäänjoki 1999-2013
n = 42
6,1
3,3
227
minimi
4,8
<1
160
maksimi
7,2
52,0
450
26.5.2014
6,1
11,0
275
21.8.2014
6,7
6,0
230
18.9.2014
6,6
3,0
200
keskiarvo 2014 6,5
6,7
235
Rajapuro 2004-2013
n = 28
6,4
4,3
234
minimi
5,1
0,8
165
maksimi
7,0
12,0
400
14.5.2014
5,9
52,0
250
21.8.2014
7,0
3,6
230
29.9.2014
7,1
2,7
170
keskiarvo 2014 6,7 19,4
217
Mansikkapuro 2004-2013
n = 28
6,5
3,4
191
minimi
5,2
0,8
80
maksimi
7,2
28,0
360
26.5.2014
5,6
12,0
350
21.8.2014
6,9
5,0
250
29.9.2014
7,1
2,0
150
keskiarvo 2014 6,5
6,3
250
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
2,1
1,1
4,7
1,7
2,4
1,3
1,8
2,5
2,0
2,9
2,6
2,7
2,8
2,7
638
420
980
580
620
580
593
20
<5
56
53
4
320
<5
<5
<5
<5
3,3
0,7
32,0
3,7
5,2
2,1
3,7
3,0
2,2
6,1
3,2
3,4
3,2
3,3
705
430
1730
880
570
530
660
28
<5
310
64
4
760
<5
<5
<5
<5
4,4
2,3
8,1
3,8
4,9
2,9
3,9
4,6
3,2
6,1
3,5
4,7
5,5
4,6
1213
690
1730
1100
800
760
887
82
4
240
227
<5
670
<5
22
<5
22
3,7
0,9
32,0
5,2
6,0
1,9
4,4
4,2
2,9
5,8
3,3
4,2
5,7
4,4
837
410
1700
1000
900
480
793
34
<5
310
211
15
760
8
29
8
29
31
17
67
30
37
31
33
9
<2
21
37
24
121
54
53
34
47
10
5
45
70
39
121
61
89
66
72
28
11
45
33
20
71
60
59
32
50
13
5
28
4
4
8
8
34
34
15
15
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
1588
670
2600
1400
1400
1500
1433
32
20
53
28
27
27
27
1689
780
2600
1700
2200
1500
1800
32
20
66
38
21
24
28
1406
730
2300
1700
1500
1100
1433
36
8
66
44
30
28
34
1276
430
2100
1600
1900
1200
1567
27
12
63
48
35
19
34
Pajumäen- ja Rajasuon kuivatusvesien purkureitille Selänpäänjokeen tulee runsaasti
myös muiden tuotantoalueiden kuivatusvesiä, sillä Selänpäänjoen valuma-alueella sijaitsevat Vapon Mahasuo ja Ahvenlamminsuo ja Mahlunjärven valuma-alueelle PirttiPeurusuo (taulukko 33). Edellä mainituilta alueilta kuivatusvedet tulevat Pajumäen- ja
Rajasuon purkukohtien yläpuolelle. Vuoden 2014 Karankajärven ja Mahlunjärven valuma-alueiden turvetuotannon vesistökuormituksen ja keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset olivat suhteellisen vähäisiä (taulukko 34).
55
Taulukko 33. Karankajärven ja Mahlunjärven valuma-alueiden turvetuotannon tuotantoalat vuonna
2014.
Pinta-ala 2014, ha
Vesistöalue
14.624 Kotajoen a
14.663 Rautapuron va
Suo
Kunta
Pajumäensuo
Pirtti-Peurusuo
Suurensuonneva
Suurensuonneva
Saarijärvi
Multia
Karstula
Karstula
Rajasuo
Pajumäensuo
Mahasuo
Mätässuo
Saarekeneva
Raatteikonsuo
Ahvenlamminsuo
Suoniemensuo
Martinsuo
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Karstula
Karstula
Tuotannossa Levossa
246,6
106,0
113,5
27,1
0,0
341,4
51,1
13,1
27,4
0,0
Valmistelussa
29,2
7,9
6,4
14,9
91,3
91,3
79,6
25,0
23,3
37,7
84,2
Taulukko 34. Karankajärven ja Mahlunjärven valuma-alueiden turvetuotannon kuivatusvesien
teoreettiset pitoisuuslisäykset vuonna 2014.
Vesistöalue
Suo
14.624 Kotajoen a
Pajumäensuo
Pirtti-Peurusuo
Suurensuonneva
Suurensuonneva
Rajasuo
Pajumäensuo
Mahasuo
14.663 Rautapuron va
Mätässuo
Saarekeneva
Raatteikonsuo
Ahvenlamminsuo
Suoniemensuo
Martinsuo
8.2.6
Kunta
Saarijärvi
Multia
Karstula
Karstula
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Karstula
Karstula
CODMn
Kiintoaine
Kok- N
Kok-P
mg O2 /l
mg/l
µg/l
µg/l
0,09
0,27
1,34
1,09
0,43
0,43
0,15
0,04
0,19
0,36
0,17
0,13
0,29
0,15
0,38
0,01
0,02
0,05
0,48
0,04
0,06
0,04
0,00
0,01
0,04
0,05
0,02
0,01
0,03
0,05
2,3
5,6
23,4
89,3
9,2
8,6
5,5
0,71
5,4
3,94
4,5
2,66
1,5
2,9
7,0
0,09
0,31
1,06
0,97
0,77
0,19
0,14
0,02
0,06
0,181
0,15
0,11
- 0,04
0,06
0,18
Mahasuo (Saarijärvi)
Itä-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Mahasuon turvetuotantoon 28.11.2003 (päätös nro 84/03/1, dnro ISY-2003-Y-35). Mahasuon lupaehtojen
tarkistushakemuksesta on annettu päätös 21.2.2013 (LSSAVI/77/04.08/2011). Päätös ei
ole kuitenkaan lainvoimainen.
Mahasuo sijaitsee Saarijärven Kukon kylässä ja siitä osa kuuluu Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Karankajärven Selänpääjoen valuma-alueeseen (14.662) ja osa
Kokemäenjoen vesistöalueen Keurusselän reitin Tarhianjoen Suorapuron (35.638) ja
Kiminginjoen (35.637) valuma-alueisiin.
Mahasuon turvetuotantoalueeseen kuuluvat myös Siko- ja Kaakkosuon tuotantoalueet.
Siko-Mahasuon valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1979. Kaakkosuon valmistelut
aloitettiin 1979 ja tuotanto 1984. Kaikkiaan Mahasuolla oli vuonna 2014 tuotannossa
159,8 ha. Mahasuolla oli vuonna 2014 kuivatusvesien käsittelymenetelmänä kaikilla
tuotantoalueilla kosteikot ja pintavalutuskentät.
Mahasuon tuotantokokonaisuuden kuivatusvedet purkautuvat yhdeksää purkuojaan pitkin osin Keurusselän reitille ja osin Saarijärven reitille. Keurusselän reitit: PahalampiSaarijärvi-Kukonjoki-Vehkoojärvi-Soutujoki-Tarhapäänjärvi ja Suorapuro-Kukonjoki
sekä Jokijärvi-Kiminginjoki-Saarijärvi-Kukonjoki. Saarijärven reitti: PalkkipuroHonkajoki-Sammalinen-Luotojärvi-Selänpäänjoki-Karankajärvi.
56
Mahasuon tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat tuotantoalueen alapuolella Saarijärvellä, Vehkoonjärvellä ja Sammalisessa sekä vuodesta 2014 lähtien
myös Kukonjoella.
Sammalisen siltasalmen havaintopaikka sijaitsee kahden järven välissä hitaasti virtaavassa syvähkössä salmessa. Sammalisen vesi on ollut hapanta, tummanruskeaa ja ravinteikasta (taulukko 35). Myös rautaa ja happea kuluttavaa orgaanista ainesta on ollut runsaasti. Vuonna 2014 Sammalisen vedenlaatu oli tarkkailujakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä COD Mn-arvot ja typpipitoisuudet olivat hieman
alempia.
Vehkoojärvi on varsin matala (< 2 m), ruskeavetinen, hapan humusjärvi. Järven rehevyyttä kuvaavat veden korkeat fosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet, mutta sen sijaan typpiyhdisteitä on vedessä ollut suhteellisen vähän (taulukko 35). Vuonna 2014 veden laatu
Vehkoojärvessä oli hieman parempaa kuin vuosina 2006–2013 keskimäärin, sillä ravinteita ja rautaa oli vähemmän.
Matala Saarijärvi on veden laadultaan hyvin Vehkoojärven kaltainen. Vuonna 2014
Saarijärven vedessä oli vähemmän ravinteita kuin vuosina 2006–2013 keskimäärin.
Etenkin helmikuussa 2014 fosforipitoisuus oli erittäin alhainen (taulukko 35).
Kukonjoessa vesi oli vuonna 2014 hieman hapanta, ruskeaa ja fosforipitoista. Typpeä
oli kuitenkin suhteellisen vähän (taulukko 35). Kukonjoen vedenlaatu oli siten hyvin
samanlaista kuin Saarijärven ja Vehkoojärven.
Turvetuotannon kuivatusvesien vesistövaikutukset heijastuvat usein typpipitoisuuksien
nousuna ja niiden perusteella Mahasuon turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset ovat
olleet vähäisiä.
Taulukko 35. Mahasuon purkureittien vuosien 2006 - 2014 vedenlaatutietoja.
Havaintopaikka
aine
luku
%
mg/l mg/l Pt
Sammalinen 1999-2013
n = 39
5,8
2,5
238
minimi
4,7
<1
125
maksimi
6,6
9,0
450
14.5.2014
6,4
6,8
220
21.8.2014
6,5
5,2
270
18.9.2014
6,5
3,3
220
keskiarvo 2014
6,5
5,1
237
Vehkoojärvi (1 m) 2006-2013
n = 16
81 6,1
2,8
200
minimi
69
5,2
0,4
120
maksimi
88
6,7
6,7
350
6.2.2014
83
5,4 < 1
250
23.7.2014
78
6,0
3,0
230
Saarijärvi (1 m) 2006-2013
n = 16
79 5,8
2,7
206
minimi
61
5,0
<1
125
maksimi
95
6,6
5,9
350
6.2.2014
83
5,3 < 1
250
23.7.2014
73
5,7
2,5
260
Kukonjoki
9.6.2014
6,0
1,6
220
27.8.2014
6,5
5,0
220
23.9.2014
6,5
1,8
200
keskiarvo 2014
6,3
2,8
213
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
2,1
<0,5
4,7
1,7
2,4
1,3
1,8
2,5
2,0
2,9
2,6
2,7
2,8
2,7
638
420
980
580
620
580
593
20
<5
56
51
<5
320
<5
<5
<5
<5
2,1
1,2
3,2
0,8
1,5
2,7
2,3
3,3
2,8
2,5
601
460
770
560
610
13
<5
35
<5
<5
<5
9
<5
1,8
0,6
3,3
0,7
1,4
2,5
2,1
3,2
2,9
2,5
604
440
840
550
560
15
8
23
<5
<5
<5
13
<5
1,1
2,7
1,3
1,7
2,4
2,9
2,7
2,7
520
670
500
563
5
<5
5
<5
31
17
67
30
37
31
33
9
<2
21
33
18
65
13
38
14
5
39
28
15
41
13
35
5
1
10
24
48
24
32
4
4
3
3
12
12
FE
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
1588
670
2600
1400
1400
1500
1433
31
4
53
28
27
27
27
1479
970
2600
1100
1200
11,4
1,5
24,3
1224
890
1700
1000
1300
13,1
6,7
20,5
980
1600
1100
1227
15,1
6,5
27
20
46
32
28
29
10
50
33
32
28
32
22
27
Keski-Suomessa Keuruun reitillä oli vuonna 2014 Vapo turvetuotantoalueita tuotannossa noin 251 ha (taulukko 36). Vuoden 2014 Karankajärven ja Keuruun reittien valumaalueiden turvetuotannon vesistökuormituksen ja keskivalunnan mukaan laskennalliset
57
pitoisuusvaikutukset ovat suhteellisen vähäisiä 2.jakovaiheen valuma-alueilla (taulukot
34 ja 37). Mahasuon kuivatusvesillä oli kuitenkin lieviä vaikutuksia Suorapuron pienelle (27,46 km2) valuma-alueelle.
Taulukko 36. Keuruun reitin valuma-alueiden turvetuotannon pinta-alat 2014.
Pinta-ala 2014, ha
Vesistöalue
Suo
Kunta
Tuotannossa Levossa
35.6 Keuruun reitin valuma-alue
35.62 Keurusselän alue
35.621
Keurusselän lähialue
35.626 Suojoen va
35.63 Tarhianjoen alue
35.633 Soutujoen a
35.637 Kiminginjoen va
35.638 Suorapuron va
35.68 Asunnanjärven valuma-alue
35.686 Sammalisen va
Permisuo
Heposuo
4042,3
194,5
302,2
110,3
0,0
42,4
43,3
43,3
0,0
0,0
Keuruu / Vilppula
Keuruu
Hirvisuo
Raatteikonsuo
Mahasuo
Mahasuo
250,9
61,6
61,6
Multia
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Lehtosuo
Valmistelussa
33,0
14,3
63,0
79,0
79,0
Keuruu
0,0
0,0
85,7
42,4
Taulukko 37. Keuruun reitin valuma-alueiden turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset
pitoisuuslisäykset vuonna 2014.
Brutto
Vesistöalue
Suo
Kunta
35.621 Keurusselän lähialue
Permisuo
35.626 Suojoen va
Heposuo
35.633 Soutujoen a
Hirvisuo
Raatteikonsuo
Mahasuo
Mahasuo
Lehtosuo
8.2.7
Keuruu / Vilppula
Keuruu
Multia
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Keuruu
Pitoisuusvaikutus, netto
CODMn
Kiintoaine
Kok- N
Kok-P
mg O2 /l
mg/l
µg/l
µg/l
0,14
0,02
3,4
0,10
0,17
0,08
0,03
1,30
0,20
0,10
0,15
1,04
0,81
0,67
2,68
0,02
0,008
0,005
0,098
0,02
0,01
0,003
0,02
0,11
0,08
0,31
4,5
2,0
1,0
30,0
3,2
2,0
- 0,3
8,2
18,2
23,2
92,2
0,13
0,07
0,02
1,50
0,11
0,10
- 0,10
- 0,13
0,68
0,57
2,27
Ahvenlamminsuo, Raatteikonsuo, Saarekeneva (Saarijärvi)
Ahvenlamminsuon, Raatteikonsuon ja Saarekenevan tuotantoalueilla on Itä-Suomen
aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (ISAVI/33/04.08/2010), myönnetty
13.4.2011. lupa on myönnetty noin 330 ha alalle. Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 27.4.2012
(Nro 12/0132/1).
Ahvenlamminsuo-Raatteikonsuo-Saarekeneva -tuotantoalueet sijaitsevat Saarijärven
Pylkönmäen kylällä ja siitä osa kuuluu Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Karankajärven Vihanninjoen valuma-alueeseen (14.664) ja osa Kokemäenjoen vesistöalueen Keurusselän reitin Tarhianjoen Kiminginjoen (35.637) valuma-alueeseen.
Ahvenlamminsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1972 ja tuotanto 1975.
Vuonna 2014 Ahvenlamminsuolla oli tuotannossa vain 23,3 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 120,7 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on
ympärivuotinen pintavalutus.
Raatteikonsuon kunnostus alkoi 1975 ja tuotanto alkoi 1978. Raatteikonsuolla oli
vuonna 2014 tuotannossa 58 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja virtaamansäätö sekä vuonna 2012 valmistuneet pintavalutuskenttä sekä kasvillisuuskenttä.
58
Saarekenevan kunnostus alkoi 1980 ja tuotanto 1986. Vuonna 2014 Saarekenevalla oli
tuotannossa 79,6 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä ovat vuonna 2012 käyttöön otetut
pintavalutuskenttä ja kosteikot.
Ahvenlamminsuon, Raatteikonsuon ja Saarekenevan tuotantoalueiden kuivatusvedet
purkautuvat kolmea eri reittiä pitkin Karankajärveen ja yhtä reittiä pitkin Soutujokeen.
Karankajärveen
reitit
ovat:
Majoinpuro-Kiesimenjärvi-Moksi-VihanninjärviKarankajärvi ja Ahvenpuro-Rasinpuro-Moksinjärvi-Vihanninjärvi-Karankajärvi. Etelään päin virtaavat vedet reitillä Kiminginjärvi-Kiminginjoki-Jokijärvi-KiminginjokiSaarijärvi-Kukonjoki-Vehkoojärvi-Soutujoki.
Ahvenlamminsuon, Raatteikonsuon ja Saarekenevan tuotantoalueiden vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Vihanninjärvessä ja Kiesimenjärvessä, Rasinpurossa ja vuodesta 2013
alkaen Kiesimenjärveen laskevassa Majoinpurossa.
Rasinpuron vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja tummanruskeaa (taulukko 38). Happea kuluttavaa orgaanista ainesta vedessä on ollut kohtalaisen runsaasti kuten myös rautaa. Rasinpuron vesi oli vuonna 2014 laadullisesti huomattavasti parempaa kuin keskimäärin vuosina 1999–2013. Kiintoainepitoisuudet olivat vuonna 2014 alhaisia ja happea
kuluttavaa orgaanista ainesta (COD Mn) vedessä oli selvästi aiempaa vähemmän. Rasinpuron veden laadun perusteella kuivatusvesien vaikutukset olivat vuonna 2014 lieviä.
Rasinpuron veden laatua on seurattu jo pitkään ja sen veden laatu on parantunut sekä
ravinnepitoisuuksien ja CODMn arvojen perusteella (kuvat 20-22). Erityisen selvää on
typen pitoisuuksien ja COD Mn- arvojen alentuminen ja niiden nykytaso on luonnontilaisten soiden valumavesien tasoa. Fosforin pitoisuustrendiin vaikuttaa suuresti 2000luvun alun korkeat pitoisuudet ja lievästä alentumisesta huolimatta fosforipitoisuudet
ovat edelleen rehevien vesien tasoa.
Kuva 20.
Rasinpuron kokonaistypen pitoisuudet vuosina 1999-2014.
59
Kuva 21.
Rasinpuron kokonaisfosforin pitoisuudet vuosina 1999-2014.
Kuva 22.
Rasinpuron CODMn -arvot vuosina 1999-2014.
Majoinpuron vesi oli vuonna 2014 hapanta, fosforipitoista ja väriltään ruskeaa (taulukko 38). Happea kuluttavaa orgaanista ainesta vedessä oli vähän kuten myös typpiyhdisteitä. Virtavedeksi kiintoainepitoisuudet olivat vuonna 2014 alhaisia ja happea kuluttavaa orgaanista ainesta (COD Mn) vedessä oli suoperäinen valuma-alue huomioiden vähän. Havaintopaikka sijaitsee turvetuotannon kuivatusvesien purkukohdan alapuolella,
mutta Majoinpuron veden laadun perusteella kuivatusvesien vaikutukset olivat vuonna
2014 erittäin vähäiset.
Saarekenevan kosteikolta lähtevän veden keskimääräinen laatu oli vuonna 2014 otettujen 21 näytteen perusteella seuraava; kiintoaine 10,4 mg/l, Kok.N 1 341 µg/l, Kok.P 56
µg/l ja CODMn-arvo 28 mg/l O2. Raatteikonsuon kasvillisuuskosteikolta (pajukenttä)
lähtevän veden keskimääräinen laatu oli vuonna 2014 otettujen 18 näytteen perusteella
seuraava; kiintoaine 7,9 mg/l, Kok.N 1 126 µg/l, Kok.P 64 µg/l ja COD Mn-arvo 32 mg/l
O2. Ahvenlamminsuon pintavalutuskentältä lähtevän veden keskimääräinen laatu oli
vuonna 2014 otettujen 22 näytteen perusteella seuraava; kiintoaine 2,1 mg/l, Kok.N 638
µg/l, Kok.P 15 µg/l ja CODMn-arvo 32 mg/l O2.
Ahvenlamminsuon kuivatusvesien pitoisuudet olivat erittäin alhaisia olleen lähellä
luonnontilaisten suoalueiden pitoisuustasoa. Saarekenevan ja Raatteikonsuon kuivatus-
60
vesien ravinnepitoisuudet olivat korkeampia kuin purkuvesistöjen, joten niillä oli lieviä
vesistövaikutuksia lähipurkuvesistöissä.
Taulukko 38. Rasinpuron ja Majoinpuron vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Rasinpuro 1999-2013
n =40
6,3 3,7
229
minimi
4,7
0,6
90
maksimi
7,2 32,0
480
26.5.2014
6,2
3,5
275
21.8.2014
7,2
3,1
180
18.9.2014
7,1
1,6
140
198
Majoinpuro
30.5.2013
6,4 10,0
300
13.8.2013
6,3
3,7
260
26.9.2013
6,6
6,5
250
270
14.5.2014
6,2
2,8
240
21.8.2014
6,7
4,1
200
25.9.2014
6,6
3,4
50
163
Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
4,4
1,3
32,0
2,2
5,0
3,5
3,6
4,0
2,3
6,1
3,3
5,3
6,0
4,9
734
370
1600
760
490
500
583
43
<5
260
74
<5
190
<5
34
<5
34
3,9
5,1
5,4
4,8
1,5
6,2
4,5
4,1
2,8
3,1
3,2
3,1
2,2
3,7
3,3
3,1
540
610
560
570
610
490
470
523
110
31
8
<5
71
8
<5
<5
<5
<5
36
17
170
34
41
30
35
13
3
43
31
43
34
36
26
53
37
39
10
16
11
11
13
13
13
1962
800
5780
1600
2200
1500
1767
32
13
65
38
15
15
23
1800
3100
2700
2533
1400
3300
2200
2300
27
26
20
24
32
20
18
23
Kiesimenjärvi (296 ha) on hyvin matala (keskisyvyys 1,5 m). Kiesimenjärven vesi on
ollut lievästi hapanta, ruskeaa sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista
(taulukko 39). Kiesimenjärvi on ravinnepitoisuuksien perusteella rehevä, mitä kuvaa
myös järven runsas levätuotanto. Kiesimenjärven rehevyydestä johtuen happivajetta on
esiintynyt usein. Vuonna 2014 Kiesimenjärven vedenlaatu oli sama tasoa kuin tarkkailujaksolla 1999–2013 keskimäärin. Happi oli alusvedessä vähissä lopputalvella 2014 ja
-kesällä 2014. Vuoden 2014 vedenlaadun perusteella turvetuotannon kuivatusvesien
vaikutukset Kiesimenjärven vedenlaatuun olivat lieviä.
Rasinpuron kautta vedet laskevat Vihanninjärveen, jonne tulevat myös vedet Kiesimenjärvestä. Vihanninjärvi on suurehko (165 ha) järvi viljelysmaiden keskellä. Keskisyvyys on 2,9 m ja suurin syvyys 10,6 m. Vihanninjärven vesi on ollut lievästi hapanta, ruskeaa sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 39). Vihanninjärven ja Kiesimenjärven vedenlaadut ovat pääpiirteittäin hyvin samanlaisia,
mutta Vihanninjärven vedessä on ollut hieman enemmän fosforia ja rautaa. Vihanninjärvi on keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella rehevä, mitä kuvaa myös järven runsas levätuotanto. Vuonna 2014 Vihanninjärven veden ravinnepitoisuudet olivat
tarkkailujakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa hieman alempia ja fosforin helmikuun
pitoisuus 22 µg/l oli koko tarkkailujakson alin. Happitilanteet olivat pintavedessä hyvät/tyydyttävät, mutta alusvesi oli talvella 2014 lähes hapeton (kyll.aste 8 %) ja loppukesällä täysin hapeton.
Vihanninjärvi sijaitsee kaukana (8-10 km) turvetuotantoalueista ja kuivatusvesien vaikutukset veden laatuun ovat olleet järven vedenlaadun perusteella hyvin vähäiset. Vuoden 2014 Vihanninjärven valuma-alueen turvetuotannon vesistökuormituksien ja alueen
keskivalunnan mukaan laskennalliset yhteiset pitoisuusvaikutukset olivat Vihanninjärvessä erittäin vähäisiä. Kiintoainepitoisuusnousu oli 0,08 mg/l, typpipitoisuusnousu 8
µg/l, fosforipitoisuusnousu 0,2 µg/l ja kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mnarvon bruttonousu oli 0,6 mg/l O2.
61
Taulukko 39. Kiesimenjärven ja Vihanninjärven pintavedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014.
Havainto- Hapen pH Kiinto- Väripaikka kyll.
aine
luku
1m
%
mg/l mg/l Pt
Kiesimenjärvi 1999-2013
n =30
73 6,1 2,8
179
minimi
28 5,4
<1
100
maksimi 104 7,6
8,6
300
20.2.2014 64 5,3 < 1
250
23.7.2014 95 6,5
4,7
170
Vihanninjärvi 1999-2013
n =30
80 6,3 2,9
201
minimi
69 5,7
<1
100
maksimi 108 7,1
7,7
300
20.2.2014 78 5,7 < 1
220
13.8.2014 78 6,5
4,0
180
8.2.8
Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
1,9
0,3
4,8
0,8
2,9
2,6
2,0
3,4
2,9
2,4
698
550
1100
790
660
17
<5
48
17
<5
17
12
<5
3,0
1,3
9,1
1,2
3,3
2,9
2,4
3,7
3,0
2,7
717
560
940
700
630
19
<5
45
7
<5
17
10
<5
31
17
53
27
42
5
3
7
39
24
65
22
43
6
<5
9
3
4
1266
720
2090
1300
870
24,1
4,0
57,6
1581
1130
2320
1300
1200
29,7
11,0
92,2
22,4
33,7
24
2
35
33
19
27
19
40
31
24
Peuralinnanneva (Kyyjärvi)
Peuralinnannevalla (Isoneva) on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 3/08/1, dnro ISY 2006-Y-258, myönnetty 9.1.2008). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään
2.10.2008 (Nro 08/0585/3).
Peuralinnanneva sijaitsee Kyyjärvellä Peuralinnan kylällä ja se kuuluu Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Kyyjärven Nopolanjoen valuma-alueelle (14.645). Nopolanjoen valuma-alueella sijaitsevat myös Vapon Savonnevan lohko 1, Peat Bog Oy:n Leppinevan, Heikinmäki-yhtymän sekä Turvetuotanto Vilho Saukon turvetuotantoalueet,
joiden yhteinen tuotantopinta-ala on noin 370 ha.
Peuralinnanneva on uudehko tuotantoalue, jolla aloitettiin tuotanto vuonna 2011. Tuotannossa oli vuonna 2014 kaikkiaan 138,2 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Kuivatusvedet johdetaan reitille; purkuoja-HeinuanjärviNopolanjoki-Kyyjärvi.
Vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Heinuanjoessa ja Nopolanjoessa Hirvijoen
yhtymäkohdan yläpuolella sekä alajuoksulla lähellä jokisuutta. Heinuanjoki on Peuralinnannevan kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella ja Nopolanjoen havaintopaikat
alapuolella. Heinuanjokeen tulee turvetuotannon kuormitusvesiä myös yksityisiltä turvetuotantoalueilta.
Heinuanjoen ja Nopolanjoen vedet ovat olleet happamia, väriltään tummia ja ravinteikkaita sekä humusvaikutteisia (taulukko 40). Vuonna 2014 Heinuanjoen vedessä oli selvästi runsaammin fosforia ja rautaa kuin keskimäärin jaksolla 1999–2013. Nopolanjoen
vesi oli vuonna 2014 Peuralinnanevan kuivatusvesien alapuolella hieman parempaa
kuin aiemmin, sillä typpeä ja humusta oli vedessä suhteellisen vähän. Nopolanjoen alaosalla veden laatu heikkenee rauta- ja fosforipitoisuuksien kasvaessa Hirvijoen kautta
tulevien vesien vaikutuksesta.
Peuralinnannevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella Peuralinnannevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,5 mg/l, Kok.N 1 689 µg/l, Kok.P 32 µg/l ja
kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 44 mg/l O2.
Peuralinnannevan kuivatusvedet ovat hieman kohottaneet Nopolanjoen typpi- ja humusainepitoisuuksia lähtevien kuivatusvesien laadun perusteella. Vuoden 2014 Peuralinnannevan vesistökuormituksen ja alueen keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoi-
62
suusvaikutukset Nopolanjokeen olivat vähäiset (kiintoaine 0,04 mg/l ja typpi 10 µg/l
sekä fosfori 0,05 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys
oli 0,3 mg/l O2.
Taulukko 40. Peuralinnannevan havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta
1999 - 2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Heinuanjoki 1999-2013
n = 39
5,6 8,3
291
minimi
4,7 2,0
175
maksimi
6,8 37,0
560
8.5.2014
5,5
200
28.7.2014
6,0 18,0
500
17.9.2014
6,5 9,5
250
keskiarvo 2014 6,3 11,0
317
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
7,5
1,4
25,0
4,5
9,1
9,4
7,7
2,8
2,0
5,1
2,3
2,6
3,5
2,8
756
490
1500
560
1000
740
767
60
<5
360
31
<5
95
39
<5
39
<5
39
19
73
26
81
91
66
12
3
26
11
11
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
3227
1350
10850
1800
7300
4100
4400
39
19
112
24
40
25
30
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE
COD
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
Nopolanjoki, Hirvijoen yp. Peuralinnannevan ap. 2009-2013
keskiarvo n=15 5,9 10,4
314
8,6
3,2
858
51
40
46
12 4181
36
minimi
5,2
2,8
100
2,7
2,1
650
<5
<5
35
5
1700
20
max
6,7 16,1
450
31,0
4,7
1100 160
120
70
22
6400
55
8.5.2014
6,7
200
5,6
2,8
620
30
2400
22
28.7.2014
6,7 13,0
350
18,0
4,2
960
41
86
68
11
5600
27
17.9.2014
6,8 11,0
240
13,0
4,4
650
44
3700
16
keskiarvo 2014 6,8 10,2
263
12,2
3,8
743
41
86
47
11 3900
22
Nopolanjoki, alaosa, Peuralinnannevan ap. 1999-2010
keskiarvo n = 30 6,1 11,6
280
12,7
4,4
889
43
99
59
17 3677
35
minimi
5,4
4,7
100
3,7
2,8
510
3
<5
39
4
1560
9
maksimi
7,0 44,0
420
47,0
7,5
1800 190
610
120
45
7900
56
8.5.2014
6,1
220
4,5
3,4
630
34
2100
27
28.7.2014
6,5 20,0
400
19,0
4,5
1100
71
51
97
14
6800
35
17.9.2014
6,8 18,0
250
15,0
5,0
680
58
4100
22
keskiarvo 2014 6,7 14,7
290
12,8
4,3
803
71
51
63
14 4333
28
8.2.9
Savonneva lohko 1 (Kyyjärvi)
Savonnevan lohkolla 1 on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa
5.11.2013 (Dnro LSSAVI/231/0.08/2011). Savonnevan lohko 1 sijaitsee Kyyjärvellä ja
se kuuluu Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Kyyjärven Nopolanjoen valumaalueelle (14.645).
Savonnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1977. Vuonna
2014 Savonnevan lohkolla 1 ei ollut tuotantoa, levossa oli 74 ha ala. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja virtaamansäätö.
Savonnevan kuivatusvedet purkautuvat laskuojaa pitkin Hirvijärveen ja edelleen Keskisen ja Talasjärven kautta Vorspakanjokea pitkin Nopolanjokeen ja Kyyjärveen. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Hirvijärvessä ja Vorspakanjoessa.
Hirvijärvi on erittäin matala (keskisyvyys 0,4 m), pieni (14,9 ha) ja soistunut metsäjärvi. Järven syvin kohta on vain 1,1 metriä. Hirvijärven vesi on ollut laadullisesti heikkoa,
varsinkin lopputalvisin, kun jäät ulottuvat melkein pohjaan saakka. Hirvijärven vedessä
on ollut ravinteita erittäin runsaasti kuten myös humusaineita (taulukko 41). Vesi on
lievästi hapanta ja väri hyvin tummaa. Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien ja levätuotannon perusteella Hirvijärvi on erittäin rehevä, mistä johtuen järven veden happitilanne
63
on ajoittain heikko. Vuonna 2014 Hirvijärven veden laatu oli yhtä heikko kuin aiemminkin. Happitilanne oli vuonna 2014 helmikuussa huono, mutta elokuussa hyvä.
Hirvijärvi on Savonnevan kuivatusvesien vaikutuspiirissä, jossa kuivatusvesillä on ollut
Hirvijärven veden laatua heikentävä vaikutus. Vaikutuksia korostavat myös Hirvijärven
vähäinen veden vaihtuvuus. Savonnevalta tulee nykyisin enää vähän kuivatusvesiä Hirvijärveen, mutta matala järvi on niin sisäkuormittunut, ettei sen vedenlaadussa ole odotettavissa parannusta lähiaikoina.
Vorspakanjoen vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja tummanruskeaa (taulukko 41).
Rautaa ja humusaineita on vedessä ollut erittäin runsaasti. Vorspakanjoen vedenlaatu on
ollut hieman parempaa kuin yläpuolisen Hirvijärven, mikä johtuu havaintopaikkojen välillä sijaitsevista pitoisuuksia tasaavista pienistä järvistä. Vuoden 2014 typpeä ja humusta Vorspakanjoessa olivat tarkkailujakson 1999-2013 keskimääräistä tasoa vähemmän,
mutta pääpiirteittäin veden laatu oli samanlaista kuin aiemminkin.
Savonnevan lohkon 1 laskeutusaltaalta lähtevistä vesistä otettiin vuonna 2014 neljä näytettä, joiden perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,4 mg/l, Kok.N 1 018 µg/l, Kok.P 41 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen
CODMn-arvo oli 48 mg/l O2.
Vuoden 2014 Savonnevan vesistökuormituksen ja alueen keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Nopolanjokeen olivat vähäiset (kiintoaine 0,03 mg/l,
fosfori 0,11 µg/l, typpi 5 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon
bruttolisäys oli 0,2 mg/l O2.
Taulukko 41. Savonnevan lohkojen 1-4 havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta
1999 - 2014.
Havaintopaikka
aine
luku
%
mg/l mg/l Pt
Hirvijärvi 1999-2013 (1 m)
keskiarvo n = 28 56
6,5
6,8
357
minimi
0
5,7
<1
160
maksimi
85
6,9 41,0
675
20.2.2014
20
6,0
3,0
440
27.8.2014
82
7,1
3,0
390
Vorspakanjoki 1999-2013
keskiarvo n = 39
6,0
7,8
339
minimi
4,8
1,0
175
maksimi
6,9 88,0
550
8.5.2014
5,4
200
28.7.2014
6,9 13,0
360
17.9.2014
7,0 16,0
270
keskiarvo 2014
7,0 11,5
277
8.2.10
Sa- Sähkön- KOK- NH4meus johtok.
N
N
FTU mS/m
µg/l µg/l
NO3N
µg/l
7,8
2,1
28,0
2,4
6,2
8,0
3,9
24,0
8,1
5,2
1485
1100
4672
1400
1100
41
8
120
30
<5
270
6
<5
7,5
1,9
58,0
3,2
8,4
5,0
5,5
4,6
2,7
7,3
4,0
5,1
5,2
4,8
1057
770
1800
690
1200
720
870
42
3
260
64
3
290
19
47
19
47
KOK- PO4P
P
µg/l
µg/l
84
28
370
49
100
19
<5
47
59
29
140
36
93
63
64
19
5
65
30
22
22
FE
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
4012
1000
16360
3000
4800
2592
1000
4500
1500
3400
2700
2533
15,2
4,3
71,4
6,3
44
7
85
56
39
48
31
77
28
40
30
33
Suoniemensuo ja Martinsuo (Karstula)
Suoniemensuolla ja Martinsuolla on vuonna 1996 myönnetty Itä-Suomen vesioikeuden
lupa (4/96/1) johtaa kuivatusvesiä alapuolisiin vesistöihin. Tuotantoalueille on myönnetty ympäristölupa 6.2.2014 (LSSAVI/108/04.08/2011).
Suoniemensuo ja Martinsuo sijaitsevat Kymijoen vesistön Vahankajoen (14.671) ja
Luksanjoen vesistöalueilla (14.665).
Suoniemensuo ja Martinsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1982 ja tuotanto
1983. Vuonna 2014 Suoniemensuolla oli tuotannossa 58,5 ha ja Martinsuolla 84,2 ha.
Suoniemensuolla ja Martinsuolla kuivatusvesien käsittelyä tehotettiin vuoden 2014 aikana kasvillisuuskentillä ja pintavalutuksella.
64
Kuivatusvedet purkautuvat kahta eri reittiä; etelään Luksanjoen vesistöalueelle kuivatusvesiä purkaantuu 121,9 ha alalta reitille: Konttipuro-Luksanjoki-LuksanjärviKarankajärvi-Karajoki-Heijostenjoki-Tuhmalampi-Vahankajärveen ja pohjoiseen 20,8
ha alalta Vahankajoen vesistöalueelle Puumalanpuron kautta ensin Vahanganjokeen ja
sitten Pääjärveen. Suoniemensuon ja Martinsuon alueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Luksanjoessa ja Luksanjärvessä.
Luksanjoen vesi on ollut tummaa, hapanta sekä väriluvun sekä väriluvun ja COD Mnarvon perusteella COD Mn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 42). Joen keskimääräiset ravinnepitoisuudet kuvaavat rehevää vesistöä. Vuonna 2014 Luksanjoen vesi
oli laadullisesti heikompaa tasoa kuin aiemmin, sillä ravinteita oli enemmän kuten myös
rautaa ja humusta. Erityisesti toukokuun näytekierroksella veden laatu oli erittäin heikkoa, sillä ravinteiden lisäksi vedessä oli runsaasti kiintoainetta.
Hyvin matalan Luksanjärven (suurin syvyys 1,4 m) vesi on ollut laadullisesti heikompaa
kuin siihen laskevan Luksanjoen, sillä ravinteita ja rautaa on ollut järven vedessä
enemmän (taulukko 42). Luksanjärven korkeammat pitoisuudet selittyvät järven sisäisellä kuormituksella ja järven mataluudella. Ravinteita ja rautaa vapautuu sedimentistä
vähähappisissa olosuhteissa ja myös tuulen sekoittaessa vedet pohjia myöten. Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Luksanjärvi on selvästi rehevä, mitä kuvaavat myös korkeat a-klorofyllipitoisuudet. Vuonna 2014 Luksanjärven vesi oli laadullisesti heikompaa kuin aiemmin, sillä ravinteita oli erittäin runsaasti ja myös levätuotanto
oli runsasta.
Kuivatusvesien vaikutus Luksanjärveen oli vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna kiintoaineelle 0,08 mg/l, fosforille 0,2 µg/l ja typelle 10
µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,5 mg/l O2.
Pitoisuusnousut olivat vähäisiä Luksanjärven vuoden 2014 havaittuihin pitoisuuksiin
nähden. Luksanjärven veden laatua on tarkkailtu jo pitkään ja ravinteiden ja COD Mnarvojen perusteella veden laatu on hieman heikentynyt (kuvat 23-25). Luksanjärven veden laadun heikentyminen liittynee pääosin rehevöitymiskehitykseen, joskin CODM –
arvojen kohoaminen voi liittyä myös kuivatusvesien vaikutuksiin.
Martinsuolla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (20 kpl) perusteella kosteikolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet
olivat kiintoaineen osalta 4,8 mg/l, Kok.N 1 042 µg/l, Kok.P 41 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 32 mg/l O2. Typpeä lukuun ottamatta pitoisuudet lähtevässä vedessä olivat alempia kuin Luksanjoessa. Lähtevien kuivatusvesien typpipitoisuuskin oli aivan samaa tasoa kuin Luksanjoessa.
Taulukko 42. Luksanjärven ja -joen vedenlaatu vuosina 1999 - 2014.
Havaintopaikka
Hapen pH Kiinto- VäriSakyll.
aine
luku meus
%
mg/l mg/l Pt FTU
Luksanjärvi 1999-2013 (1 m)
n = 30
71
6,4 7,1
240
6,2
minimi
10
5,1
1,6
15
1,4
maksimi
93
6,9 41,0
450
11,4
11.3.2014
80
6,6
6,9
180
7,8
24.7.2014
74
6,5 15,0
440
9,1
Luksanjoki 1999-2013
n = 39
6,1 4,5
263
4,3
minimi
4,9
<1
140
1,5
maksimi
7,0 22,1
400
28,0
26.5.2014
5,5 49,0
300
15,0
5.8.2014
6,6
3,4
280
3,2
15.9.2014
6,8
3,0
230
3,4
keskiarvo 2014
6,3 18,5
270
7,2
Sähkönjohtok.
mS/m
KOK- NH4- NO3N
N
N
µg/l
µg/l
µg/l
4,6
1,0
7,2
4,8
3,9
1051
470
1500
1100
1300
28
<5
62
37
2
150
12
<5
3,5
2,6
6,7
3,5
3,6
4,1
3,7
852
580
1900
1400
990
730
1040
34
3
140
95
<5
850
24
18
24
18
KOK- PO4P
P
µg/l
µg/l
66
9
139
62
150
16
<2
32
37
21
58
86
66
42
65
11
3
18
28
17
17
FE
a-klor.
µg/l
µg/l
2656
190
4500
1700
4200
33,7
1,6
253,5
1722
960
3000
2500
2100
1500
2033
43,0
COD
Mn
mg/l O2
32
3
56
24
41
39
18
65
55
41
36
44
65
Kuva 23.
Luksanjärven pintaveden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 1999-2014.
Kuva 24.
Luksanjärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 1999-2014.
Kuva 25.
Luksanjärven pintaveden CODMn -arvot vuosina 1999-2014.
66
8.2.11
Kaijansuo (Karstula/Soini)
Kaijansuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 18/06/1, dnro
ISY-2004-Y-268, annettu 31.1.2006). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 29.6.2007 (Nro
07/0232/1). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jonka päätöksellä 9.10.2008
(Dnro 2230/1/07) hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu.
Kaijansuo kuuluu Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Vahankajoen Mustapuron
valuma-alueelle (14.674) ja Valkkunan valuma-alueelle (14.673).
Kaijansuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1980 ja tuotanto 1985. Vuonna
2014 Kaijansuolla oli tuotannossa 467,9 ha. Vuonna 2014 tuotannossa olevasta alasta
420,9 ha sijaitsee Valkkunan valuma-alueella (14.673) ja 47 ha Mustapuron valumaalueella (14.674). Valkkunan valuma-alueen kuivatusvedet käsitellään laskeutusaltaiden
ja virtaamansäädön lisäksi 167,5 ha:n alalta ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Mustapuron valuma-alueella olevan tuotantoalan kuivatusvedet käsitellään kokonaisuudessaan ympärivuotisella pintavalutuskentällä.
Kaijansuon kuivatusvedet purkautuvat kuutta eri reittiä Vahankajärveen: TäipuroKonilampi-Joutenjärvi-Valkkuna-Vahankajärvi, Halttusenlammit-Konipuro-JoutenjärviVahvasenjoki-Valkkuna-Vahankajärvi,
Peuralampi-Joutenjärvi-VahvasenjokiValkkuna-Vahankajärvi,
Yläkaijanlampi-Alakaijanlampi-Vahvasenjoki-ValkkunaVahankajärvi, Vahvasenjoki-Valkkuna-Vahankajärvi, Härkäpuro-Syväjoki-Iiroojärvi.
Kaijansuon alueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Joutenjärvessä, Vahvasenjoessa ja
Valkkunassa sekä vuodesta 2014 alkaen Iroonjärvessä.
Kaijansuolla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua useilla pintavalutuskentillä ja
kosteikoilla vuonna 2014. Osa tarkkailuista käsitti vain muutamia kesäajan näytteitä,
mutta muutamilla pintavalutuskentillä oli laajempaa tarkkailua.
Otettujen näytteiden (13 kpl) perusteella Kaijansuolta pintavalutuskentältä 1 Joutenjärveen purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,8 mg/l,
Kok.N 1 635 µg/l, Kok.P 35 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn-arvo oli 74
mg/l O2.
Kaijansuolta pintavalutuskentältä 2 Kaijanlampien kautta Vahvasenjokeen purkautuvan
veden keskimääräiset pitoisuudet olivat 7 näytteen perusteella kiintoaineen osalta 4,7
mg/l, Kok.N 914 µg/l, Kok.P 29 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli
47 mg/l O2.
Kaijansuon kuivatusvesistä suurin osa laskee Joutenjärveen, joka on pienehkö (41,6
ha) matala metsäjärvi. Järven keskisyvyys on vain 0,9 meriä ja suurin syvyys noin 5
metriä.
Joutenjärven pintavedessä on ollut runsaasti ravinteita ja humusaineita (taulukko 44).
Vesi on ollut lievästi hapanta ja sen väri hyvin tummaa. Joutenjärven rehevyydestä johtuen alusvedessä on esiintynyt suurta happivajetta niin lopputalvella kuin -kesällä. Joutenjärven rehevyyttä kuvaa myös sen korkea levätuotanto. Vuonna 2014 Joutenjärven
vesi oli laadullisesti lähes samanlaista kuin jaksolla 1999–2013 keskimäärin, vaikkakin
vedessä oli hieman vähemmän typpeä ja rautaa. Lopputalvella ja – kesällä 2014 happivaje alusvedessä oli suuri. Myös pintavesien happitilanne oli selvästi heikentynyt sekä
talvella että kesällä.
67
Joutenjärven valuma-alue on noin 20 km2 ja siitä Kaijansuon osuus on merkittävä (noin
20 %), joten jo sen perusteella arvioituna kuivatusvesien vaikutuksia esiintyy. Joutenjärven vesi on laadullisesti hyvin samanlaista kuin Kaijansuon kuivatusvesien laatu.
Kuivatusvesien kemiallinen hapenkulutus (CODMn) ja typpipitoisuus oli vuonna 2014
korkeampi kuin Joutenjärven, joten Kaijansuon kuivatusvedet lisäsivät järven humus- ja
typpipitoisuutta.
Vuoden 2014 vesistökuormitusten ja alueen keskivalunnan mukaan laskettuna teoreettinen kuivatusvesien vaikutus Joutenjärveen oli kiintoaineelle 0,3 mg/l, fosforille 0,9 µg/l
ja typelle 196 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli
11 mg/l O2. Valkkunaan pitoisuuslisäykset olivat vähäisiä; kiintoaine 0,04 mg/l, fosfori
0,1 µg/l, typpi 26 µg/l ja CODMn 1,5 mg/l.
Joutenjärvestä vedet virtaavat Vahvasenjokeen. Vahvasenjoen vedenlaatu on ollut parempi kuin Joutenjärven. Vahvasenjoen vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja tummanruskeaa (taulukko 43). Vuonna 2014 Vahvasenjoen vedenlaatu oli hieman parempaa
kuin keskimäärin jakson 1999–2013 aikana, sillä rautaa ja humusaineita oli hieman vähemmän. Vahvasenjokeen tulee kuivatusvesiä myös Vapon Isoneva-Heposuolta 53,7 ha
alalta.
Taulukko 43. Vahvasenjoen vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014.
Havaintopaikka
pH KiintoVäriSaaine
luku meus
mg/l
mg/l Pt FTU
Vahvasenjoki 1999-2013
3,7
233
2,9
minimi
5,1
0,3
150
0,7
maksimi
6,9
40,0
350
26,3
27.5.2014
6,0
4,0
250
2,0
20.8.2014
6,7
3,5
225
2,8
16.9.2014
6,5
2,3
200
1,4
keskiarvo 2014 6,4
3,3
225
2,1
Sähkönjohtok.
mS/m
KOKN
µg/l
NH4N
µg/l
NO3N
µg/l
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
2,6
2,0
3,7
2,5
3,4
2,8
2,9
695
510
1000
690
590
550
610
32
<5
94
40
<5
110
7
<2
18
<5
<5
<5
<5
35
20
140
33
44
28
35
5
5
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
1521
950
2400
1200
1500
1300
1333
31
16
48
36
21
23
27
Vahvasenjoki laskee Valkkunaan (82,3 ha), jonka keskisyvyys on 1,9 m ja syvin paikka 4,5 m. Valkkunan vesi on ollut lievästi hapanta, väri tummaa sisältäen runsaasti humusaineita (taulukko 44). Valkkunan rehevyyttä kuvaa korkea levätuotanto ja korkea
ravinnetaso. Valkkunan rehevyydestä johtuen alusveden happitilanne on ollut heikohko
lopputalvisin. Vuonna 2014 Valkkunan vesi oli laadullisesti parempaa tasoa kuin jaksolla 1999–2013 keskimäärin, sillä etenkin fosforia oli aiempaa vähemmän.
Matalan (max syvyys noin 2,2 m) Iroonjärven pintavesi oli vuonna 2014 hapanta, väriltään ruskeaa ja ravinteikasta (taulukko 44). Vedenlaadultaan Iroonjärven vesi oli hyvin samanlaista kuin muidenkin Kaijansuon purkuvesistöjen.
68
Taulukko 44. Kaijansuon järvihavaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014.
kyll.
aine
luku
1m
%
mg/l mg/l Pt
Joutenjärvi 1999-2013
n = 30
60 5,9 2,5
289
minimi
0
4,8
<1
175
maksimi
92 6,6
8,0
450
17.2.2014
56 5,6 < 1
300
20.8.2014
69 6,0
6,8
350
Valkkuna 1999-2013
n = 30
77 6,3 3,1
227
minimi
59 5,5
<1
150
maksimi
101 6,8
8,7
300
20.2.2014
77 5,8
0,5
275
18.8.2014
74 6,6
2,5
225
Iroonjärvi
17.2.2014
62 5,2
0,5
300
12.8.2014
76 6,3
4,0
180
8.2.12
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
2,8
1,0
7,8
3,0
2,4
3,0
1,8
5,1
2,9
2,3
1004
660
1600
850
860
27
<5
87
14
<5
100
33
18
62
16
46
8
<5
3,0
1,1
10,5
1,4
3,7
3,0
2,3
3,7
2,9
2,7
781
570
1000
750
660
32
<5
150
4
<5
<5
3
3
40
23
72
20
41
0,9
3,3
3,0
2,5
900
740
15
3
33
48
4
1
8
FE a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
1920
970
3100
1400
1700
30,5
7,3
75,3
31,9
5,7
67,5
6
1848
1220
2770
1500
1500
3
1200
1200
<2
7
1
14
29,0
38
27
60
36
40
13,0
31
22
47
36
26
19,0
40
26
Savonneva (Karstula/Soini/Alajärvi)
Savonneva käsittää useita suoalueita, joista on annettu erilliset lupapäätökset. Näitä alueita ovat Savonneva (LSY-2004-Y-402), Järvisalonneva (LSY-2005-Y-302), Heiniahonneva (LSY-2005-Y-303), Lypsinneva (LSY-2005-Y-304) ja Koirasuo (LSY2005-Y-305). Savonnevan ja Koirasuon luvista valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen,
joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 12.2.2009 (Nro
09/0045/3). Koirasuon osalta asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka antoi
20.8.2010 päätöksen (804/1/09) valituksesta. Tässä yhteydessä käytetään kokonaisuudesta nimeä Savonneva. Savonnevan Kyyjärven kunnan alueen lohkolla 1 on oma ympäristölupa ja sen vesistötarkkailua on käsitelty erikseen (ks. kpl 9.2.9).
Savonnevan tuotantokokonaisuus on suuri (tuotantoala 675,1 ha vuonna 2014) ja siitä
kuuluu osia eri vesistöalueisiin ja myös useisiin eri valuma-alueisiin. Savonnevan tuotantoalueesta kuuluu osia Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Vahankajoen Mustapuron valuma-alueelle (14.674) ja Valkkunan valuma-alueelle (14.673). Osia tuotantoalueesta kuuluu myös Ähtävänjoen vesistöalueen Kuninkaanjoen Toraspuron valumaalueelle (47.057) sekä Savonjoen yläosan valuma-alueelle (47.084).
Savonnevan tuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1979 ja tuotanto 1980. Savonnevalla
oli tuotannossa vuonna 2014 Vahankajoen valuma-alueella 492,4 ha ja Savonjoen yläosan valuma-alueella 182,7 ha.
Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pääosin ympärivuotiset pintavalutuskentät ja
kosteikot. Tuotantoalueen kuivatusvesiä virtaa Vahankaan, Kuninkaanjokeen ja Savonjokeen yhteensä 11 eri reittiä pitkin:
Haukipuro-Mustapuro-Kortejärvi-Vahanka,
Mustapuro-Kortejärvi-Vahanka (2 purkuojaa),
Ryöstejärvi-Iso Punsa- Kortejärvi-Vahanka (2 purkuojaa),
Koiralampi-Ryöstöjärvi-Iso Punsa-Kortejärvi-Vahanka,
Viitajoki-Iso Punsa-Kortejärvi-Vahanka
Tipakanpuro-Torasjärvi-Kuninkaanjoki
Savonjoki-Lappajärvi.
69
Savonnevan alueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Mustapurossa, Iso Punsassa, Kortejärvessä ja Vahangassa. Savonnevan vesistöhavaintopaikkoja ei ole Ähtävänjoen vesistöalueella.
Savonnevalta tulevan Mustapuron vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja tummanruskeaa (taulukko 45). Rautaa ja humusaineita on ollut vedessä runsaasti. Vuonna 2014 Mustapuron vesi oli jakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa heikompaa, sillä fosforia ja rautaa oli keskimääristä enemmän. Etenkin heinäkuussa 2014 vedessä oli erittäin runsaasti
fosforia ja rautaa.
Savonnevalla tarkkailtiin vuonna 2014 Mustapuroon lähtevien vesien laatua ympärivuotisesti. Otettujen kuormitusnäytteiden (23 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,6 mg/l, Kok.N 1 571 µg/l, Kok.P 47 µg/l ja
kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 56 mg/l O2. Mustapuron valuma-alue on
suuri (noin 71 km2), joten laimentumisolosuhteet ovat hyvät ja Savonnevan kuivatusvesien vesistövaikutukset Mustapuroon jäävät lieviksi.
Mustapuro laskee Kortejärveen (50,4 ha), jonka keskisyvyys on 2,9 m ja syvin paikka
7,9 metriä. Kortejärvi on ollut keskimääräisten ravinnepitoisuuden ja levätuotannon perusteella rehevä (taulukko 46). Vesi on ollut lievästi hapanta ja veden väri tummaa runsaasta humusaine- ja rautapitoisuuksista johtuen. Kortejärven rehevyydestä johtuen
alusveden happitilanne on ollut heikko lopputalvisin ja myös ajoittain loppukesällä.
Vuonna 2014 Kortejärven vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin jaksolla 1999–2013
keskimäärin. Happivaje oli suurta alusvedessä lopputalvella 2014 ja loppukesällä 2014
happi oli lähes loppunut kokonaan. Kortejärveen tulee Savonnevan kuivatusvesiä Mustapuron lisäksi Iso Punsan suunnasta.
Iso Punsa on matala järvi, joka on ollut keskimääräisen ravinnetason ja levätuotannon
perusteella rehevä (taulukko 46). Iso Punsan vesi on ollut tummaa sekä väriluvun ja
CODMn-arvon perusteella humuspitoista. Rehevyydestä johtuvaa happivajetta on esiintynyt vedessä lopputalvisin. Savonnevalta tulee kuivatusvesiä Iso Punsaan noin 240 ha
alalta, mutta Iso Punsan veden typpipitoisuudet ovat alhaisia, josta päätellen vesistövaikutukset eivät ole olleet suuria. Vuonna 2014 Iso Punsan vesi oli laadullisesti hieman
parempaa kuin keskimäärin aiemmin, sillä fosforia ja rautaa oli aiempaa vähemmän.
Kortejärven kautta kulkevien kuivatusvesien vaikutus Vahankaan laskevassa ojassa oli
vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna kiintoaineelle
0,18 mg/l, fosforille 0,4 µg/l ja typelle 30 µg/l. Pitoisuusnousut olivat valuma-alueen
vesien veden laadut huomioiden pieniä. Osa kuivatusvesien sisältämistä aineista pidättyy Kortejärveen ja Iso Punsaan ja siten todelliset vaikutukset Vahankaan ovat hieman
laskennallisia pienempiä.
Vahankajärveen laskee Savonnevan, Kaijansuon, Isoneva-Heposuon, Juuvinsuon ja
Puntari-Konttisuon turvetuotantoalueiden kuivatusvesiä. Vahankajärvi on suuri (477 ha)
ja sen keskisyvyys on vain 1,6 m ja syvin paikka 6,7 m. Vahangan pintavedessä on ollut
ravinteita runsaasti ja sen levätuotanto runsasta (taulukko 46). Vesi on ollut lievästi hapanta, väri tummaa ja humusaineita on runsaasti. Vedenlaatu on pääpiirteittäin samanlaista kuin siihen laskevien vesistöjen. Vuonna 2014 Vahankajärven vedenlaatu oli samaa tasoa kuin vuosina 1999-2013 keskimäärin. Helmikuussa 2014 happivaje oli suurta
alusvedessä ja myös välivedessä, mutta loppukesällä 2014 ei happivajetta esiintynyt.
70
Taulukko 45. Mustapuron vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014.
Havaintopaikka
pH KiintoVäriSa- Sähkön- KOKaine
luku meus johtok.
N
mg/l
mg/l Pt FTU
mS/m
µg/l
Mustapuro 1999-2013
7,8
308
8,2
4,0
965
minimi
4,9
2,1
160
2,2
2,5
530
maksimi
7,3
22
495
34
6,7
3500
14.5.2014
15,0
360
6,1
2,9
1000
30.7.2014
7,0
9,6
600
22,0
6,0
1300
16.9.2014
7,0
6,5
230
9,8
5,8
730
keskiarvo 2014 7,0 10,4
397
12,6
4,9
1010
NH4- NO3N
N
µg/l
µg/l
93
7
660
75
2
200
61
42
61
42
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
55
26
135
55
110
56
74
18
4
40
28
28
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
3047
1400
7410
2100
7500
3900
4500
42
16
75
46
45
28
40
Taulukko 46. Savonnevan järvihavaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014.
kyll.
aine
luku
1m
%
mg/l mg/l Pt
Kortejärvi 1999-2013
n = 30
77 6,2 3,4
254
minimi
60 5,4
0,8
200
maksimi
101 6,9
9,8
400
17.2.2014
75 5,4 < 1
250
20.8.2014
66 6,5
6,3
270
Vahanka 1999-2013
n = 30
74 6,2 3,5
230
minimi
15 5,8
0,4
150
maksimi
93 6,6
8,0
300
20.2.2014
73 5,5 < 1
275
27.8.2014
84 6,7
4,8
200
Iso Punsa 1999-2013
n = 29
72 5,9
minimi
22 5,4
maksimi
96 6,8
17.2.2014
64 5,2
20.8.2014
84 6,4
2,9
<1
7,6
<1
5,5
229
100
450
300
200
meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
3,3
1,0
11
1,1
5,1
3,1
2,4
3,9
2,8
2,9
824
620
1100
770
640
18
<5
74
8
<5
25
<5
<5
2,9
0,9
8,7
1,1
2,7
3,0
2,2
3,8
2,8
2,7
783
550
1100
740
640
14
<5
54
6
<5
11
8
<5
2,1
0,6
8,8
1,0
2,3
2,8
2,0
5,2
2,9
2,2
783
550
1500
850
640
12
<5
19
<5
<5
<5
5
<5
39
24
80
20
48
7
3
14
38
19
71
22
50
9
3
29
31
23
48
19
35
4
1
7
6
5
2
2029
1370
2850
1200
2300
31
3,1
94
1846
1100
2690
1400
1600
26
8,2
87
1732
960
4500
1100
1000
9,4
10,0
14
6,6
36
18,0
33
23
43
37
30
31
23
43
39
24
33
23
51
40
24
Vahankajärvi on Vahankajoen valuma-alueen (398,89 km2) keskusjärvi ja tärkeä kalastus- ja virkistyskohde ranta-asukkaille niin kuin siellä kesäasunnon omistaville. Vapon
turvetuotannon kuivatusvesiä Vahankaan tuli vuonna 2014 noin 1270 ha alalta ja mahdollisia kuivatusvesivaikutuksia järven tilaan on tässä tarkasteltu tavanomaista perusteellisemmin.
Pitkänajan vesistötarkkailutuloksien perusteella Vahankajärven typpi- ja fosforipitoisuudet ovat alentuneet (kuvat 26-27). Etenkin fosforipitoisuudet ovat alentuneet selvästi, sillä 2000-luvun alkupuolella pitoisuudet olivat keskimäärin noin 40 µg/l, kun vuoden 2010 jälkeen ne ovat olleet keskimäärin 30 µg/l. Typen pitoisuuksissa lasku on ollut
lievää, sillä nykyinen taso noin 750 µg/l on vain noin 30 µg/ vähemmän kuin 2000luvun alussa. Suomalaisissa järvivesissä fosfori on pääasiassa levien kasvua rajoittava
tekijä, joten fosforin vähentyminen näkyy myös levätuotannon selvänä vähentymisenä
(kuva 28). Vaikka ravinnetaso ja levätuotanto ovat vähentyneet, kuvaa niiden taso Vahankajärven olevan edelleen rehevä. Rehevässä järvessä alusveden happivajeet ovat
yleisiä, sillä pohjalle vajoavien levien ja muun eloperäisen aineksen hajotustoiminta kuluttaa happivaroja. Vahankajärven havaintopaikalla on vettä noin 6,5 metriä ja sen pohjan tuntumassa on esiintynyt hapettomia olosuhteita lopputalvisin (kuva 32). Fosforin ja
sitä kautta levätuotannon vähentyminen vedestä on parantanut happitilannetta ja vuoden
2010 jälkeen ei pohja ole aivan hapettomaksi mennyt. Happitilanteen parantumiseen voi
myös olla osasyynä se, että jääpeitteinen aika on ollut viime vuosina aiempaa lyhyem-
71
piä, jolloin happitäydennystä on pääsyyt veteen ilmasta talvisin tavanomaista pitempiä
aikoja.
Vahankajärven COD Mn – arvot ovat hienoisessa noususuuntauksessa (kuva 29) ja rautapitoisuudet ovat laskusuuntauksessa (kuva 30). Usein humus sisältää runsaasti rautaa,
joten erisuuntaiset trendit voivat kuvata osan orgaanisen aineksen alkuperästä olevan
muu kuin turvetuotanto. Mm. karjataloudesta voi tulla runsaasti COD Mn -arvoa kohottavaa ainesta. Veden väriluku on myös hienoisessa nousussa eli veden väri on hieman
tummentunut (kuva 31). Veden väriin vaikuttavat pääosin humus ja rauta, joten COD Mn
-arvoilla näyttäisi olevan Vahankajärvellä enemmän merkitystä värilukuun kuin raudalla.
Vapon Vahankajoen valuma-alueen turvetuotannon (1 265 ha) kuivatusvesien yhteisvaikutukset koko Vahankajoen valuma-alueelle (noin 400 km2) olivat vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna kiintoaineelle 0,16 mg/l, fosforille 0,6 µg/l ja typelle 34 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 1,7 mg/l O2. Pitoisuusnousut olivat suhteellisen vähäisiä Vahankajärven
vuoden 2014 pintaveden ainepitoisuuksiin nähden.
Kuva 26.
Vahankajärven pintaveden kokonaistyppipitoisuudet ja muutosta kuvaava trendi vuosina
1999-2014.
Kuva 27.
Vahankajärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet ja muutosta kuvaava trendi
vuosina 1999-2014.
72
Kuva 28.
Vahankajärven kesäisten pintavesien a-klorofyllipitoisuudet ja muutosta kuvaava trendi
vuosina 1999-2014.
Kuva 29.
Vahankajärven pintavesien CODMn –arvot ja muutosta kuvaava trendi vuosina 1999-2014.
Kuva 30.
Vahankajärven pintavesien rautapitoisuudet ja muutosta kuvaava trendi vuosina 19992014.
73
Kuva 31.
Vahankajärven pintavesien väriluku ja muutosta kuvaava trendi vuosina 1999-2014.
Kuva 32.
Vahankajärven pohjanläheisten vesikerroksien hapen kyllästysasteet ja muutosta
kuvaava trendi vuosina 1999-2014.
8.2.13
Puntarisuo, Konttisuo ja Juuvinsuo (Soini/Karstula)
Puntarisuon, Konttisuon ja Juuvinsuon tuotantoalueet kuuluivat aiemmin Fortumille,
mutta vuonna 2009 alueet siirtyivät Vapolle. Vapo Oy on tehnyt hakemus PuntariKonttisuon ympäristöluvan määräyksien tarkistamista (LSSAVI/203/04.08/2011), joka
on saanut lainvoiman 8.4.2014. Juuvinsuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston
ympäristölupa (päätös 149/2007/4, dnro LSY-2006-Y-376, annettu 18.12.2007).
Puntarisuon ja Konttisuon tuotantoalueen (131,3 ha) kuivatusvesistä suurin osa (103,2
ha alalta) virtaa Kymijoen vesistöalueen Vahankajoen valuma-alueeseen ja Konttisuon
eteläosista 28,1 ha alalta Kokemäenjoen vesistöalueeseen kuuluvaan Maintaiseen. Puntarisuon kuivatusvedet johdetaan Iso Lauttajärven ohitusuoman kautta Lauttapuroon ja
edelleen Kettujoen kautta Jokijärveen. Iso Lauttajärveen ei kuivatusvesiä enää johdeta.
Konttisuon eteläosista kuivatusvedet virtaavat Maintaisen kautta ja edelleen Maintaisenjokeen. Puntari-Konttisuolla vesienkäsittelyä on tehostettu pintavalutuksella vuonna
2014.
Juuvinsuon (tuotantoala 67,9 ha vuonna 2014) kuivatusvesistä suurin osa virtaa reitille
Kettujoki-Jokijärvi-Syväjoki-Iso-Punsa-Vahanka. Kuivatusvesiä virtaa myös Lehto-
74
lammen kautta Härkänevalle ja sieltä Jokijärveen. Juuvinsuolla vesienkäsittelymenetelminä ovat ympärivuotinen pintavalutus ja kosteikko.
Puntari-Konttisuon ja Juuvinsuon vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Iso Lauttajärvessä,
Jokijärvessä ja Maintaisessa. Iso Lauttajärvi jää jatkossa tarkkailusta pois, koska kuivatusvesiä ei sinne enää johdeta.
Havaintopaikkojen vedet ovat olleet ruskeita, ravinteikkaita humusvesiä (taulukko 47).
Järvien rehevyydestä johtuen happiongelmia on esiintynyt pintavesissäkin. Iso Lauttajärvi on kalankasvatusjärvi, jota ajoittain kalkitaan ja talvisin se tyhjennetään vedestä.
Kalkituksesta johtuen järven vedessä on ajoittain esiintynyt korkeita pH-arvoja.
Maintainen on kunnostettu ja se oli kuivatuksessa vuosina 2011-2012. Vuodesta 2013
lähtien Maintainen on ollut jälleen mukana Vapon vesistötarkkailussa. Maintaisen veden laatu ei kunnostuksien seurauksena oleellisesti parantunut, sillä ravinteita, rautaa ja
humusta oli vedessä runsaasti (taulukko 47). Fosforia oli edelleen runsaasti, joskin vähemmän kuin ennen kunnostuksia.
Kesällä 2014 Iso Lauttajärven vedessä oli runsaasti fosforia ja typpeä, mutta vähän humusta (taulukko 47). Talvella 2014 ei järvellä ollut jään alla lainkaan vettä.
Matalan Jokijärven vesi oli laadullisesti vuonna 2014 samanlaista kuin tarkkailujaksolla
2003-2014 keskimäärin. Happivaje oli kohtalaista lopputalvella 2014, mutta loppukesällä 2014 happitilanne oli hyvä (taulukko 47).
Taulukko 47. Puntari-, Kontti- ja Juuvinsuon havaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta 2003 - 2014.
HavaintoHapen pH Kiinto- Väripaikka
kyll.
aine
luku
syv. 0,1-1 m
%
mg/l mg/l Pt
Iso Lauttajärvi 2003-2013
keskiarvo n = 16 63 6,8 5,2
204
minimi
16 5,9
0,3
105
maksimi
105 8,7 42,0
350
11.3.2014
järvi kuiva
12.8.2014
56 6,8
1,3
135
Jokijärvi 2003-2013
keskiarvo n = 21 60 6,1 2,8
284
minimi
13 5,5
0,4
100
maksimi
85 6,6
5,3
400
17.2.2014
57 5,4
1,6
330
12.8.2014
71 6,4
3,7
225
Maintainen 2003-2013
keskiarvo n =16
68 6,3 42,3
272
minimi
37 5,8
1,0
150
maksimi
91 7,0 532,1
450
5.2.2014
71 5,5
1,4
400
13.8.2014
76 6,7
7,4
250
N
N
N
P
P
FTU
mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
FE a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
8,4
0,9
59,8
4,5
2,7
7,8
1014
700
1510
57
5
320
55
<5
210
93
29
300
23
5
55
1593
510
5000
19,7
5,7
55,0
27
18
36
1,8
3,9
1000
93
86
100
37
730
16,0
22
3,5
1,2
12,1
2,6
2,7
3,7
2,6
5,5
3,6
3,0
1048
760
1370
1100
810
24
<5
61
12
<5
24
10
4
24
<5
2109
1200
3500
1300
1500
18,9
8,4
37,5
16
56
38
83
32
63
41
30
61
45
32
19,8
2,4
230,0
1,3
4,9
3,8
2,8
5,8
3,6
3,3
1436
930
5800
1100
1000
61
<5
310
<5
<5
<5
7
4
11
<5
2679
1890
6200
1800
1800
39,8
12,7
66,0
20
93
38
390
44
59
8
3
20,0
48,1
39
28
84
45
31
Tyystänjoen valuma-alueelle Maintaisen suuntaan teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Konttisuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 pitoisuuksia hyvin vähän (kokonaistyppi 63 µg/l sekä kiintoaine 0,005 mg/l ja COD Mn bruttona 0,3
mg/l). Kokonaisfosforin pitoisuusnousu jää negatiiviseksi, sillä kuivatusvesissä oli vähemmän fosforia kuin luonnontilaisilla soilla keskimäärin.
Saarijärven reitin Mustapuron valuma-alueelle Jokijärven suuntaan teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Juuvinsuon ja Puntari-Konttisuon kuivatusvedet
kohottivat vuonna 2014 pitoisuuksia vähän (kokonaisfosfori 0,3 µg/l ja kokonaistyppi
12 µg/l sekä kiintoaine 0,08 mg/l ja CODMn bruttona 0,6 mg/l).
Juuvinsuolla tehtiin vuonna 2014 täydentävää päästötarkkailua ja pintavalutuskentältä
lähtevän veden keskimääräiset 8 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 5,9 mg/l, ty-
75
pelle 851 µg/l ja fosforille 32 µg/l. CODMn-arvo oli 32 mg/l O2. Kuivatusvesien pitoisuudet olivat vuonna 2014 samaa tasoa kuin Jokijärvellä, johon vedet laskevat.
8.2.14
Heposuot (Karstula, Soini)
Isoneva ja Heposuo siirtyivät Vapolle vuonna 2009 Fortumilta. Länsi- ja Sisä-Suomen
aluehallintovirasto myönsi Vapo Oy:lle luvan Heposoiden (Isoneva ja Heposuo) turvetuotantoon 7.6.2013 (päätös nro 85/2013/1).
Heposoiden tuotantoalue sijaitsee Kymijoen Saarijärven reitin Vahankajoen Valkkunan
(14.673) valuma-alueella. Heposoilla oli tuotannossa 113,4 ha vuonna 2014. Heposoiden osuus Alasen valuma-alueesta (20,4 km2) on 6,6 % ja Vahvasen valuma-alueesta
(56 km2) noin 2,4 %.
Heposoiden Isonevan lohkon kuivatusvedet laskevat Koijärven kautta Alasen pohjoispäähän. Heposuon kuivatusvedet virtaavat Lammaslähteenpuron kautta Alasen eteläpäähän ja edelleen Kotasen kautta Vahvaseen. Vesienkäsittely tapahtuu ympärivuotisesti kahdella pintavalutuskentällä. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Koijärvessä, Alasessa
ja Vahvasessa.
Koijärven vesi on ollut varsin heikkolaatuista; vesi on erittäin ravinteikasta ja tummaa
sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella erittäin humuspitoista (taulukko 48). Rehevässä ja hyvin matalassa Koijärven vedessä on esiintynyt usein suurta happivajetta. Alasen veden laatu on ollut hieman parempaa kuin Koijärven, sillä ravinteita sen vedessä
on ollut vähemmän, mutta levätuotanto on kuitenkin ollut erittäin runsasta. Vahvasen
veden laatu on ollut selvästi parempaa kuin Koijärven ja Alasen, sillä ravinteita on ollut
vedessä huomattavasti vähemmän.
Vuonna 2014 Alasen vedenlaatu oli jakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä ravinteita ja rautaa oli aiempaa vähemmän. Elokuussa 2014 happi oli loppunut alusvedestä kokonaan ja lopputalvellakin happivaje oli suurta.
Koijärven vesi oli vuonna 2014 ladullisesti yhtä heikkoa kuin aiemminkin ja lopputalvella happivaje oli suurta (taulukko 48).
Vahvasen vedenlaatu oli vuonna 2014 samanlaista kuin jaksolla 1999–2013. Elokuussa
2014 happi oli loppunut alusvedestä kokonaan ja vaje oli suurta myös välivedessä (taulukko 48). Myös lopputalvella 2014 alusveden happivaje oli suurta.
Heposuolla suoritettiin päästötarkkailua vuonna 2014. Pintavalutuskentältä 1 lähtevän
veden ravinnepitoisuudet olivat erittäin korkeita, sillä otettujen näytteiden (13 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,6 mg/l, Kok.N
2346 µg/l, Kok.P 282 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo
oli 95 mg/l O2.
Heposoiden vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna teoreettinen pitoisuusnousu Alasessa olisi ollut vuonna 2014 kiintoaineelle 0,5 mg/l, fosforille 4,1 µg/l ja
typelle 90 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn -arvon bruttolisäys oli 3,6
mg/l O2.
Alasen heikohko veden laatu huomioiden kuivatusvesien vaikutukset olivat pieniä.
Vahvaseen teoreettiset pitoisuusnousuvaikutukset ovat noin puolet pienempiä Alasen
vaikutuksista, sillä sen valuma-alue (56 km2) on noin puolet suurempi kuin Alasen (20,4
km2).
76
Taulukko 48. Isonevan ja Heposuon havaintopaikkojen vedenlaadut vuosina 1999 - 2014.
Havaintopaikka
aine
luku
%
mg/l mg/l Pt
Alanen (1 m) 1999-2013
n = 30
62 6,3 4,4
294
minimi
14
5,7
<1
180
maksimi
89
6,8 12,0
600
20.2.2014
64
5,5 < 1
330
12.8.2014
74
6,6
3,0
240
Vahvanen (1 m) 1999-2013
n = 30
68 6,0 3,6
216
minimi
32
5,2
0,2
150
maksimi
89
7,1 29,4
350
20.2.2014
62
5,1 < 1
300
12.8.2014
73
6,3
1,5
200
Koijärvi (1 m) 1999-2013
n = 29
50 5,9 3,4
355
minimi
1
5,0
0,7
140
maksimi
85
7,0
8,3
520
20.2.2014
17
5,1
1,9
480
12.8.2014
63
5,8
1,3
500
8.2.15
Sa- Sähkön- KOK- NH4meus johtok.
N
N
FTU mS/m
µg/l µg/l
NO3N
µg/l
3,7
1,5
6,2
1,6
3,8
3,8
2,7
5,8
3,3
3,1
1090
670
1400
1100
740
35
<5
140
10
<5
30
<5
<5
1,8
0,8
4,7
1,0
1,9
2,6
2,0
3,3
2,9
2,5
685
560
810
780
640
17
5
48
<5
<5
<5
7
<5
4,5
1,7
16,0
2,4
2,0
3,9
2,6
9,2
3,5
3,0
1416
1000
2030
1100
1400
87
10
420
30
3
130
85
<5
KOK- PO4P
P
µg/l
µg/l
57
40
98
31
48
8
5
15
34
21
52
25
40
7
3
16
71
25
220
45
130
21
3
130
4
3
54
FE
µg/l
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l mg/l O2
2357
1600
3150
1400
1700
65,8
13,8
201,0
1514
890
2600
1300
1400
29,0
13,6
70,6
2829
990
6800
2700
3100
17,4
2,4
56,6
22,0
15,0
5,2
36
24
50
42
31
30
20
42
41
26
48
23
64
58
52
Pirttiahonsuo (Karstula)
Pirttiahonsuolla on ympäristölupa (98/09/1, ISY-2008-Y-188, myönnetty 29.10.2009).
Pirttiahonsuo sijaitsee Kymijoen Saarijärven reitin Pääjärven Päällinjärven valumaalueella (14.633).
Pirttiahonsuon tuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuksella. Kuntoonpano alkoi 1.8.2010 ja vuosi 2013 oli Pirttiahonsuon ensimmäinen tuotantovuosi. Vuonna 2014 tuotannossa oli 33,7 ha. Kuivatusvedet johdetaan Murtopuroon ja edelleen reittiä Pöngänpuro–Haarapuro–Suojoki–Jyrkkälampi–Iso Korppinen.
Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat kuivatusvesien vaikutuspiirissä Pöngänpurossa ja Iso
Korppisessa. Iso Korppisen vedenlaatutulokset vuosilta 1999–2009 ovat Keski-Suomen
ympäristökeskuksen tuloksia. Vuodesta 2010 alkaen Iso Korppisen vesistötarkkailu on
kuulunut Vapon vesistötarkkailuun.
Pöngänpuron vesi on ollut hapanta, väriltään hyvin tummaa ja ravinteikasta. Vuonna
2014 puron vesi oli laadullisesti heikompaa kuin keskimäärin vuosina 2010–2013, sillä
vesi oli väriltään erittäin tummaa ja erityisen korkeita olivat fosfori- ja rautapitoisuudet
(taulukko 49). Vuoden 2010 kesäkuun alun Pöngänpuron näyte oli ennakkotarkkailua
ja silloin vesi oli samanlaista kuin kuntoonpano- ja tuotantovuosina keskimäärin. Fosforia on ollut keskimäärin selvästi enemmän kuin kesäkuussa 2010, mutta Pöngänpurossa
on myöhemminkin ollut alkukesällä huomattavasta vähemmän fosforia kuin muina aikoina.
Matalan Iso Korppisen vesi oli vuonna 2014 hyvin samanlaista kuin Pöngänpuron eli
vesi oli ravinteikasta ja tummaa. Vedessä oli kuitenkin vähemmän happea kuluttavaa
orgaanista ainesta ja fosforia sekä rautaa kuin Pöngänpurossa. Iso Korppisen vedenlaatu
oli vuonna 2014 samaa tasoa kuin mitä se on ollut keskimäärin 2000-luvulla, joten Pirttiahonsuon tuotantoon tulo ei sinänsä ole näkynyt Iso Korppisen vedenlaadussa.
Pirttiahonsuolla suoritettiin ympärivuotista päästötarkkailua vuonna 2014. Lähtevän veden ainepitoisuudet olivat korkeita, sillä otettujen näytteiden (20 kpl) perusteella Pirttiahonsuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta
7,4 mg/l, Kok.N 1823 µg/l, Kok.P 83 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 56 mg/l O2.
77
Pirttiahonsuon vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna teoreettinen pitoisuusnousu Päällinjärven valuma-alueella (Iso Korppiseen) olisi ollut vuonna 2014
kiintoaineelle 0,02 mg/l, fosforille 0,12 µg/l ja typelle 4 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,13 mg/l O2. Lisäykset olivat vähäisiä, joten
niidenkin perusteella Pirttiahonsuon kuivatusvesivaikutukset olivat Iso Korppiseen hyvin lieviä.
Pirttiahonsuon kuivatusvesien keskimääräiset fosforipitoisuudet olivat vuonna 2014
korkeita, mutta Pöngänpuron vedessä fosforia oli vielä enemmän, jonka perusteella hajakuormitus Pöngänpuron valuma-alueella on suurta. Pirttiahonsuon kuivatusvesissä oli
vuonna 2014 typpeä selvästi enemmän kuin Pöngänpurossa, joten puron typpipitoisuuksia kuivatusvedet kohottivat.
Taulukko 49. Pirttiahonsuon havaintopaikkojen vedenlaadut vuosina 1999 - 2014.
Havaintopaikka
aine
luku
%
mg/l mg/l Pt
Pöngänpuro 2010 - 2014
ennakko 1.6.2010
4,6
5,7
400
ka 2010-2013 n=12
5,8 10,8
370
min
4,7
2,4
225
max
7,1 25,4
600
8.5.2014
3,4
300
12.8.2014
6,8 15,0
800
17.9.2014
6,8
9,0
400
keskiarvo 2014
6,8 9,1
500
Iso Korppinen 1999-2013 (1 m)
keskiarvo n=14
60 6,3 5,8
242
min
41 5,6
3,0
160
max
77 6,8
9,3
400
11.3.2014
65 6,5 11,0
200
10.7.2014
77 6,7 14,0
260
8.2.16
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
FE a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
2,3
9,5
1,6
21,0
3,7
23,0
9,8
12,2
3,5
4,1
2,5
6,3
2,9
5,5
5,1
4,5
1000
1025
750
1300
570
1500
1100
1057
91
62
26
130
5
11
5
35
41
<5
41
<5
1800
4018
1800
6700
2200
9500
5400
5700
6,0
2,2
9,4
16,0
5,5
5,4
3,8
7,5
5,2
4,0
874
640
1300
1300
850
14
9
17
<5
<5
<5
6
<5
28
61
28
110
30
180
100
103
8
21
11
41
47
35
63
88
49
6
4
8
67
67
4
2907
2100
3500
2700
2000
50
54
31
77
40
68
46
51
27,8
15,7
57,8
16,9
27
14
56
24
29
Tynnörsuo (Karstula)
Tynnörsuolla on Itä-Suomen ympäristöviraston ympäristölupa (päätös 44/05/1, dnro
ISY 2004-Y-169, myönnetty 11.5.2005). Karstulan kunnan Kimingin kylällä sijaitsevan
Tynnörsuon turvetuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin vuonna 1983 ja tuotanto vuonna 1999.
Vuonna 2014 Tynnörsuolla oli tuotannossa 81,9 ha ja levossa 3,1 ha. Tynnörsuo kuuluu
Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Päällinjärven valuma-alueeseen (14.633).
Tynnörsuon kuivatusvedet purkautuvat kahta reittiä; Riekinlampi-Riekinpuro-SuojokiIso-Korppinen ja Murtopuro-Pöngänpuro-Haapapuro-Suojoki-Iso-Korppinen. Vesienkäsittelymenetelmänä on ollut perustaso virtaamansäädöllä, mutta elokuussa 2014 otettiin käyttöön pintavalutus. Vesistötarkkailupiste sijaitsee kuivatusvesien vaikutuspiirissä
olevassa Murtopurossa.
Murtopuron vesi on ollut hapanta, hyvin tummaa ja humusvaikutteista (taulukko 50).
Ravinnepitoisuudet ovat olleet korkeita. Vuonna 2014 Murtopuron vedenlaatu oli heikompaa kuin keskimäärin jaksolla 2004–2013, sillä vedessä oli erityisen runsaasti fosforia. Etenkin elokuussa 2014 puron veden laatu oli erittäin heikkoa.
Tynnörsuon vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna teoreettinen pitoisuusnousu Iso Korppisessa oli vuonna 2014 kiintoaineelle 0,1 mg/l, fosforille 0,5 µg/l ja
typelle 8 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,3
mg/l O2.
78
Taulukko 50. Tynnörsuon Murtopuron keskimääräinen vedenlaatu vuosina 2004 - 2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Murtopuro 2004-2013
keskiarvo n =29 6,0 6,3
346
minimi
4,7 1,2
200
maksimi
7,2 17,0
550
8.5.2014
2,5
300
12.8.2014
6,5 6,0
720
17.9.2014
6,7 3,5
320
447
8.2.17
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
9,8
1,7
34,1
3,5
7,8
5,2
5,5
3,9
2,4
7,8
2,6
4,4
4,3
3,8
994
610
2900
720
1600
1300
1207
123
14
990
35
<5
68
37
<5
37
<5
43
21
72
25
200
86
104
12
5
29
100
100
3750
1500
7600
1700
5200
2900
3267
46
20
79
40
86
46
57
Sammakkoneva (Karstula)
Sammakkonevan kuuluu Pirttijärvi-Pölkin tuotantokokonaisuuteen (115,5 ha), joka
koostuu viidestä osasta: Sammakkoneva, Hanhineva, Sara-aho, Kotasuo, Lieholampi B.
Sammakkonevan turvetuotantoalueella on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston
18.9.2012
myöntämä
ympäristölupa
(päätös
nro
133/2012/1,
dnro
LSSAVI/263/04.08/2010).
Kymijoen Saarijärven reitin Pääjärven Puukonjoen valuma-alueella (14.632) sijaitsevat
Kotasuo, Hanhineva A ja Lieholampi B ja Kyyjärven Ähtyrinpuron valuma-alueella
(14.644) Sara-aho ja Sammakkoneva.
Vuonna 2014 Sammakkonevan tuotantoalueella tuotannossa oli 65,9 ha ja levossa
14,4ha. Vesienkäsittely on ollut aiemmin perustasoa, mutta vuonna 2013 on otettu käyttöön luvan mukaiset pintavalutuskentät (3 kpl) ja kosteikot (2 kpl).
Puukonjoen valuma-alueelta kuivatusvedet virtaavat osin reitillä Kotajärvi-PuukonjokiPääjärvi ja osin purkuojan kautta suoraan Puukonjokeen. Ähtyrinpuron valuma-alueelta
kuivatusvedet johdetaan Ähtyrinpuroa pitkin Kyyjärveen. Vesistöhavaintopaikat ovat
Kotajärvessä, Puukonjoessa ja Ähtyrinpurossa (2 kpl).
Kaikkien havaintopaikkojen veden laadut ovat olleet hyvin samanlaisia; vedet ovat happamia, runsasravinteisia, väriltään tummia sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella
humuspitoisia (taulukko 51).
Ähtyrinpurossa on Sammakkonevan kuivatusvesien purkuojien alapuolella kaksi havaintopaikkaa. Ähtyrinpuron vesi on ollut heikompilaatuista lähinnä Sammakkonevan
kuivatusvesien purkukohtaa (Ähtyrinpuro 2) kuin kauempana alajuoksulla (Ähtyrinpuro). Yläosalla veden ravinnepitoisuudet sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella arvioiden humuspitoisuudet ovat olleet korkeampia kuin alajuoksulla. Vuonna 2014 veden
laatu Ähtyrinpuron alaosalla oli huomattavasti parempaa kuin aiemmin, sillä ravinteita
ja humusta oli vedessä varsin vähän. Ähtyrinpuron yläosalla veden laatu oli vuonna
2014 alaosaa heikompi, mutta silti parempaa kuin keskimäärin vuosina 2004–2013. Ähtyrinpuro on pieni vähävetinen puro, joka virtaa soraharjujen muodostamien pohjavesialueiden halki. Ähtyrinpuron vedenlaadun parantuminen alaosalla johtunee juuri pohjavesien vaikutuksista, sillä alaosalla puron virtaamat eivät suuresti kasva. Ähtyrinpuron
alaosalle vesiä tulee vain pieneltä suoalueelta ja kahdelta viljelymaalta.
Kotajärven pintavesi oli vuonna 2014 samanlaista kuin aiempinakin vuosina eli vesi oli
väriltään tummaa, rautapitoista, hapanta sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella
humuspitoista. Kotajärven rehevyyttä kuvaa ravinteiden lisäksi korkea levätuotanto (aklorofylli). Puukonjoen vedenlaatu oli vuonna 2014 pääpiirteittäin samanlaista kuin aiemmin, vaikka ravinteita oli hieman keskimääräistä enemmän.
79
Taulukko 51. Sammakkonevan tuotantokokonaisuuden havaintopaikkojen keskimääräiset
vedenlaadut vuosina 2004 - 2014.
Havaintopaikka
aine
luku
%
mg/l mg/l Pt
Puukonjoki 2004-2013
keskiarvo n = 29
6,1
7,8
255
minimi
5,3
<1
100
maksimi
7,1
40,0
400
8.5.2014
9,7
225
14.8.2014
6,9
6,0
250
15.9.2014
6,8
12,0
220
keskiarvo 2014
6,9
9,2
232
Ähtyrinpuro 2004-2013 (Sammakkonevan yp.)
keskiarvo n = 29
6,1
8,3
273
minimi
5,3
<1
45
maksimi
7,1
36,0
500
8.5.2014
2,1
225
28.7.2014
6,9
4,7
180
17.9.2014
7,0
8,0
180
keskiarvo 2014
7,0
4,9
195
Ähtyrinpuro 2 2004-2013 (Sammakkonevan ap.)
keskiarvo n = 29
5,9
9,9
348
minimi
5,1
1,3
200
maksimi
7,0
50,7
550
8.5.2014
1,3
250
28.7.2014
6,7
11,0
350
17.9.2014
6,8
8,1
250
keskiarvo 2014
6,8
6,8
283
2004-2013 Kotajärvi 1 m
keskiarvo n = 18 67
5,9
3,3
251
minimi
23
5,3
<1
100
maksimi
99
6,4
6,2
400
11.3.2014
56
5,7
2,2
300
18.8.2014
79
6,4
3,4
270
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
4,9
2,8
9,9
4,4
5,7
3,8
4,6
3,4
2,2
6,7
3,1
4,6
4,1
3,9
777
320
1430
670
980
870
840
25
3
83
45
1
140
15
110
15
110
5,6
1,6
12,2
3,5
6,6
5,9
5,3
3,3
2,5
4,6
2,9
3,7
4,0
3,5
871
210
2000
680
510
510
567
81
<5
530
72
8
180
25
81
25
81
7,3
1,4
26,6
3,6
10,0
11,0
8,2
3,2
2,6
4,6
2,7
3,3
3,8
3,3
1043
710
2100
730
840
740
770
101
8
590
49
3
130
120
13
120
13
4,7
0,8
45,0
1,8
2,6
2,9
2,0
4,5
3,0
2,5
798
580
1070
910
650
24
5
80
15
<5
21
7
<5
38
23
99
28
55
48
44
9
<2
17
31
9
79
20
24
20
21
8
3
18
38
18
99
23
34
35
31
10
3
21
28
15
82
20
27
5
1
15
12
12
3
3
6
6
<2
FE a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
2248
1300
4360
1400
2700
2100
2067
35
8
59
30
30
29
30
2998
790
5550
2100
2800
2400
2433
38
4
70
30
15
16
20
3554
1800
6500
2300
5400
4100
3933
48
30
76
34
33
32
33
2216
1550
3300
1700
2000
18,7
8,8
31,1
10,0
34
24
43
37
27
Sammakkonevan pintavalutuskentältä vuonna 2014 Ähtyrinpuron suuntaan lähtevän
veden laatu oli 27 näytteen perusteella keskimäärin seuraava; kiintoaine 10,4 mg/l,
Kok.N 1475 µg/l, Kok.P 46 µg/l ja CODMn 38 mg/l O2.
Vuonna 2014 Sammakkonevalta lähtevien kuivatusvesien laadun perusteella ne lisäsivät
Ähtyrinpuron yläosalla ravinnepitoisuuksia ja jossain määrin myös kiintoainepitoisuuksia. Ähtyrinpuron vesi oli vuonna 2014 alaosalla kuitenkin laadullisesti kohtalaisen hyvää, joten kuormitusvaikutukset Kyyjärveen jäivät vähäisiksi. Sammakkonevan vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna teoreettinen pitoisuusnousu Ähtyrinpuroon (valuma-alue 18,43 km2) oli vuonna 2014 kiintoaineelle 0,5 mg/l, fosforille
1,7 µg/l ja typelle 57 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 2,6 mg/l O2. Laskennalliset lisäykset olivat vähäisiä, joten niidenkin perusteella kuivatusvesivaikutukset olivat Ähtyrinpuron alaosalla hyvin lieviä.
Sammakkonevan pintavalutuskentältä vuonna 2014 Puukonjoen suuntaan lähtevän veden laatu oli 17 näytteen perusteella keskimäärin seuraava; kiintoaine 2,8 mg/l, Kok.N
1313 µg/l, Kok.P 33 µg/l ja COD Mn 41 mg/l O2. Sammakkoneva kuivatusvedet lisäsivät
hieman Puukonjoen typpi- ja humuspitoisuuksia (COD Mn-arvoja), mutta ei fosfori- ja
kiintoainepitoisuuksia. Sammakkonevan vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan
laskettuna teoreettinen pitoisuusnousu Puukonjoen alaosalle (valuma-alue 41,9 km2) oli
vuonna 2014 kiintoaineelle 0,03 mg/l, fosforille 0,2 µg/l ja typelle 15 µg/l. Kemiallista
hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,5 mg/l O2. Laskennalliset lisäykset olivat vähäisiä, joten kuivatusvesivaikutukset Puukonjoen alaosalla olivat lieviä.
Yläosalla kuitenkin kuivatusvesien pitoisuuksien perusteella hieman kuivatusvesivaikutuksia esiintyi.
80
8.2.18
Suljetunneva (Saarijärvi)
Saarijärven Suljetunnevalla voimassa oleva ympäristölupa ISY-2006-Y-262, 123/07/1.
Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen ja edelleen Korkeimpaan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 20.12.2010
(Nro 381, 3025/1/09 ja 3081/1/09).
Tuotantoalueella ei vuonna 2014 vielä tehty valmisteluja, mutta ne alkavat vuonna
2015. Vesistövesien ennakkotarkkailu on sen sijaan alkanut jo vuonna 2006. Kuivatusvesien käsittely tulee tapahtumaan luvan mukaisesti ympärivuotisesti kahdella pintavalutuskentällä.
Suljetunneva kuuluu Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Iso Suojärven valumaalueeseen (14.687). Suljetunnevan turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan Sammakkolammen ja sen laskuojan kautta Iso Suojärven Pohjanlahteen. Iso Suojärvestä vedet kulkeutuvat Välijoen, Pieni Suojärven ja Peltojoen kautta Pyhäjärveen.
Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Sammakkolammesta lähtevässä laskuojassa, Iso Suojärven Pohjanlahdessa, Iso Suojärven syvänteessä ja Pyhäjärvessä.
Iso Suojärvessä (252 ha) syvyyttä on maksimissaan noin 6 metriä ja sen keskisyvyys on
noin 1,7 m. Iso Suojärven matalan Pohjanlahden vesi on ollut vuosina 2006-2014 hyvin
hapanta, väriltään hyvin tummaa ja ravinteikasta (taulukko 52). Rautaa ja happea kuluttavaa orgaanista ainesta vedessä on ollut myös hyvin runsaasti. Happivajetta on rehevässä Pohjanlahdessa esiintynyt usein.
Iso Suojärven syvänteessä vedenlaatu on ollut parempaa kuin Pohjalahdessa, sillä ravinteita, rautaa ja humusaineita on ollut huomattavasti vähemmän. Iso Suojärven vedenlaatu on ollut suhteellisen hyvää, mutta rehevyydestä johtuen happitilanne on ollut kuitenkin usein vain välttävää.
Sammakkolammesta lähtevän ojan vesi on ollut vuosina 2011–2014 tummaa, ravinteikasta sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 52), mutta
yleensä kuitenkin parempaa kuin Iso Suojärven Pohjalahdessa, johon oja laskee. Syyskuussa 2014 ojan vesi oli kuitenkin heikkolaatuista, sillä vedessä oli erittäin runsaasti
fosforia, typpeä ja rautaa. Ojan valuma-alue on pieni (noin 3 km2) ja kuivina aikoina oja
voi kokonaan kuivua kuten elokuussa 2014.
Pyhäjärven vesi on ollut laadullisesti erittäin hyvää, sillä vesi on kirkasta, vähäravinteista ja vähähumuksista (taulukko 52). Pyhäjärven vähäinen levätuotanto kuvaa järven karuutta. Alusvedessä (yli 10 m syvässä) keväällä 2014 happitilanne oli erinomainen ja
kesälläkin hyvä.
81
Taulukko 52. Suljetunnevan havaintopaikkojen vedenlaadut vuosina 2006 - 2014.
Havaintopaikka
Hapen pH Kiinto- VäriSakyll.
aine
luku meus
%
mg/l mg/l Pt FTU
Pyhäjärvi 2009-2014 (1 m)
4.3.2009
89
6,8
<1
40
0,2
15.9.2009
87
7,1
<1
30
0,2
30.7.2010
84
7,2
1,0
20
0,8
15.3.2011
81
6,7
<1
65
0,9
31.8.2011
91
7,1
1,4
30
0,6
2.4.2012
85
6,8
<1
60
0,6
16.7.2012
87
7,1
1,5
35
0,5
19.3.2013
85
6,7
<1
65
0,3
19.8.2013
88
7,1
1,2
45
0,8
12.3.2014
92
6,9
<1
45
<0,5
13.8.2014
93
7,2
1,7
30
0,9
Keskiarvo
87
7,0
0,9
42
0,6
Iso Suojärvi, Pohjanlahti (1 m) 2006-2013
n =13
51
5,8
4,8
308
5,2
minimi
1
5,3
1,3
150
1,4
maksimi
82
6,4 11,5
550
30,9
12.3.2014
30
5,8
<1
325
3,1
13.8.2014
70
6,3
7,2
240
3,5
Iso-Suojärvi syvänne 2011-2013 ( 1m)
n =6
67
6,1
2,1
200
1,8
minimi
45
5,9
<1
175
0,8
maksimi
87
6,5
5,3
250
3,5
12.3.2014
61
5,6
<1
250
1,1
13.8.2014
79
6,6
5,5
150
3,0
Suljetunneva, laskuoja 1 2011-2013
n =9
5,7
3,3
229
1,6
minimi
5,3
<1
135
0,6
maksimi
6,3 10,8
325
3,0
20.5.2014
6,1
<1
200
0,9
28.7.2014
ei vettä ojassa
15.9.2014
6,1 13,0
300
3,9
Keskiarvo 2014
6,1
6,8
250
2,4
8.3
Leppäveden-Kynsiveden alue
8.3.1
Kivisensuo (Hankasalmi)
Sähkön- KOKjohtok.
N
mS/m
µg/l
3,6
3,5
3,5
3,9
3,4
3,7
3,4
3,6
3,3
3,5
3,4
3,5
280
340
272
540
300
420
330
420
350
380
320
359
3,7
2,0
6,9
3,6
3,0
NH4- NO3N
N
µg/l
µg/l
24
17
53
36
18
<5
26
37
17
70
16
20
6
34
1052
550
1720
1100
900
19
3
55
<5
<5
<5
40
<5
3,1
2,5
3,8
2,8
3,0
737
590
860
730
630
22
15
34
<5
<5
<5
12
<5
3,1
2,6
3,7
2,9
803
480
1000
640
73
7
160
<5
<5
<5
4,1
3,5
1300
970
KOK- PO4P
P
µg/l µg/l
11
5
5
10
11
22
6
4
4
8
8
9
3
3
<2
<2
<2
<2
2
44
23
86
35
43
3
<2
7
24
19
35
18
35
<2
<2
2
48
20
98
30
13
4
22
150
90
<2
<2
FE
a-klor.
µg/l
µg/l
140
59
110
500
120
360
110
220
160
240
60
189
2,1
2,5
1,6
3,0
2,4
4,2
2,6
2885
910
8400
3200
1500
11,6
3,3
19,3
1383
1100
1700
1400
1200
13,8
5,2
27,5
17,6
17,7
COD
Mn
mg/l O 2
7
5
6
10
7
11
8
11
8
8
7
8
44
9
64
44
31
29
22
35
36
22
1711
840
2500
920
36
19
47
36
2900
1910
38
37
Kivisensuolla on Itä-Suomen ympäristöviraston ympäristölupa (päätös 14/06/1, dnro
2005-Y-27, myönnetty 30.1.2006). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka
ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 23.4.2007 (Nro 07/0134/1).
Kivisensuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1986 ja tuotanto 1987. Vuonna
2014 Kivisensuolla oli tuotannossa 79,3 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat
laskeutusaltaat (37,1 ha) sekä pintavalutuskenttä (45,2 ha). Pintavalutuskentän kautta
johdetaan kuivatusvedet myös yksityisen turvetuottajan Kivisensuolta (21,6 ha).
Kivisensuo kuuluu Kymijoen vesistöalueen Kuuhankaveden Kissakoskenjoen valumaalueeseen (14.377). Kivisensuon kuivatusvedet purkautuvat Lammisjoen kautta Leväseen ja edelleen Leväsenjoen kautta reitille Paavallampi-Kissakoskenjoki-Armisvesi
Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Leväsessä ja Lammisjoessa (2 kpl).
Levänen (30,7 ha) on matala järvi, jonka keskisyvyys on 1,1 m ja suurin syvyys 1,8 m.
Levänen sijaitsee noin 4 km päässä tuotantoalueen alapuolella. Pintaveden keskimääräinen ravinnetaso ja levätuotanto kuvaavat järven rehevyyttä (taulukko 53). Rehevyyden
seurauksena ajoittain happitilanne on heikentynyt, etenkin lopputalvisin. Lopputalvella
2014 Leväsen vedenlaatu oli hyvää, sillä ravinteita oli vähän. Kesällä 2014 vesi oli vähän talvea heikompaa, sillä fosforia oli enemmän, mutta silti vähän. Leväsen levätuotan-
82
to on ollut yleensä runsas, mutta heinäkuussa 2014 se oli tavanomaista vähäisempää.
Kivisensuon kuivatusvesien vaikutukset Leväseen ovat järven alhaisten ainepitoisuuksien perusteella vähäiset.
Taulukko 53. Leväsen pintaveden keskimääräiset vedenlaadut vuosina 1999 - 2014.
paikka kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
%
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O 2
Levänen (1 m) 1999-2013
n = 29
79
6,6
3,9
155
3,1
4,9
724
19
25
24
6
1310 18,6
21
minimi
26
6,1
<1
50
1,1
3,7
460
<5
<5
7
<2
710
3,1
12
maksimi 104
7,0
11,0
300
7,8
7,9
1180
60
64
48
15
2970
75,6
39
13.2.2014 80
6,4
1,0
150
1,3
5,1
660
9
910
19
9.7.2014
87
6,8
3,7
150
1,6
3,7
600
11
<5
21
<2
890
6,9
21
Venetekemä -järvestä alkunsa saavassa Lammisjoessa on turvetuotannon yläpuolinen
havaintopaikka välittömästi ennen kuivatusvesien purkukohtaa (Lammisjoki yp.) ja kuivatusvesien purkuojan alapuolella havaintopaikka Lammisjoki ap.
Lammisjoen vesi on ollut ruskeaa, runsasravinteista sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 54). Turvetuotantoalueen alapuolisessa havaintopaikassa keskimääräiset ravinnepitoisuudet sekä humuspitoisuudet ovat olleet hieman korkeampia kuin yläpuolisessa havaintopaikassa eli tuotantoalueen kuivatusvesillä on ollut
heikentävää vaikutusta Lammisjoen veden laatuun. Vuonna 2014 Lammisjoen vedenlaatu oli jakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa. Vesistöhavaintopaikkojen vuoden
2014 vedenlaatujen perusteella Kivisensuon vesistövaikutukset Lammisjokeen olivat
lieviä. Myös kuivatusvesien laadun perusteella Kivisensuon vesistövaikutukset olivat
vuonna 2014 vähäiset, sillä Kivisensuon pintavalutuskentältä Lammisjokeen lähtevän
veden laatu oli 3 näytteen perusteella keskimäärin seuraava; kiintoaine 4,2 mg/l, Kok.N
1177 µg/l, Kok.P 18 µg/l ja CODMn 33 mg/l O2.
Vuoden 2014 Kivisensuon vesistökuormituksen ja keskivalunnan mukaan laskennalliset
pitoisuusvaikutukset olivat Kissakoskenjoen valuma-alueelle (43,17 km2) laskussa Armisveteen kiintoaineelle 0,12 mg/l, typelle 28 µg/l ja fosforille 0,13 mg/l. Kemiallista
hapenkulutusta kuvaavan CODMn -arvon bruttolisäys oli 0,9 mg/l O2.
Taulukko 54. Kivisensuon havaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaadut vuosina 1999 - 2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- VäriSa- Sähkön- KOKaine luku meus johtok.
N
mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l
Lammisjoki turvetuotannon yp. 2001-2013
n = 36
6,5
6,1
176
3,3
4,5
794
minimi
5,4
<1
80
0,6
3,2
450
maksimi
7,2
31,0
360
19,2
7,0
1700
9.6.2014
5,9
3,0
250
1,2
3,2
830
6.8.2014
7,0
4,6
200
2,8
4,5
1000
8.9.2014
6,6
2,5
130
1,4
3,9
730
keskiarvo 2014 6,5
3,4
193
1,8
3,9
853
Lammisjoki ap. 1999-2013
n = 40
6,5
9,0
204
4,4
4,6
954
minimi
5,3
<1
80
0,8
3,2
500
maksimi
7,3 130,0 400
19,3
7,0
2062
9.6.2014
5,8
3,5
275
2,7
3,3
980
6.8.2014
7,0
3,7
200
3,0
4,6
890
8.9.2014
6,5
2,5
200
2,2
4,0
900
keskiarvo 2014 6,4
3,2
225
2,6
4,0
923
NH4- NO3- KOK- PO4N
N
P
P
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
COD
Mn
µg/l mg/l O2
60
<5
297
53
<5
190
12
<5
12
<5
1206
420
2850
990
1200
880
1023
27
14
70
41
27
21
30
122
<5
778
71
<5
230
11
<5
11
<5
1527
370
4500
1400
1200
1300
1300
31
16
71
47
26
27
33
34
12
130
20
57
34
37
6
2
14
42
12
250
27
56
33
39
8
2
22
4
4
4
4
FE
83
8.3.2
Läyniönsuo (Hankasalmi)
Läyniönsuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 32/03/1,
dnro ISY-2002-Y-201, myönnetty 17.6.2003) ja Vaasan hallinto-oikeuden ympäristölupa (päätös 04/0354/2, dnro 01475/03/3605, myönnetty 29.10.2004). Itä-Suomen aluehallintovirasto on hyväksynyt Läyniönsuon lupamääräysten tarkistamista koskevan hakemuksen 11.2.2010 (Nro 8/10/1, Dnro ISAVI/35/04.08/2010).
Läyniönsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1971 ja tuotanto 1973.
Vuonna 2014 Läyniönsuolla oli tuotannossa 70,4 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat kosteikot.
Läyniönsuo kuuluu Kymijoen vesistöalueen Kuuhankaveden Tervajoen valumaalueeseen (14.379) ja Niemisjärven valuma-alueelle (14.382). Läyniönsuon kuivatusvedet purkautuvat kahta eri reittiä; laskuojaa pitkin Vuorikankaanpurun kautta Haarajokeen ja Tervajoen kautta edelleen Kuuhankaveteen. Toiseen vesireittiin kuivatusvedet
kulkeutuvat Nököselänpurun, Ylemmäisen, Keskisen, Mikonlammen kautta Niemisjärveen. Vuonna 2014 kuivatusvesiä johdettiin Kuuhankaveden suuntaan 48 ha alalta ja
Niemisjärven suuntaan 22,4 ha alalta.
Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Ylemmäisessä, Keskisessä ja Haarajoessa sekä Tervajoessa.
Ylemmäinen on pieni (13,5 ha), matala (alle 4 m), ruskeavetinen rehevä järvi. Keskimääräinen pintaveden ravinnetaso on ollut korkea kuten myös sen levätuotanto (taulukko 55). Alusvedessä on ajoittain esiintynyt talvisin happivajetta, jonka seurauksen fosforia ja rautaa on liuennut veteen. Vuonna 2014 Ylemmäisen vedenlaatu oli jakson 1999–
2013 keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä fosforia oli aiempaa vähemmän.
Happivaje oli suurta alusvedessä sekä talvella että kesällä. Kuivatusvesien vaikutukset
Ylemmäiseen ovat vedenlaadun perusteella ilmeisen vähäisiä. Ylemmäiseen tulee runsaasti hajakuormitusvesiä pohjoisen suunnan pelto- ja ojitusalueilta. Ylemmäisen veden
laatu on parantunut vuosien mittaan, sillä ravinnepitoisuudet ovat laskeneet (kuvat 3334). Ravinnetaso kuvaa nykyisin lievää rehevyyttä, kun vielä noin 10 vuotta siten ravinnetaso oli selvästi rehevä.
Keskinen on pieni (9 ha) ja matalahko (syv, noin 6 m) järvi. Keskisen vedenlaatu on ollut hyvin samankaltainen kuin Ylemmäisen eli sen vesi on ruskeaa ja ravinteikasta (taulukko 55). Vuonna 2014 Keskisen vedenlaatu oli hyvin samanlaista kuin jaksolla 1999–
2013 keskimääräin, vaikka talvella fosfori oli vedessä erittäin vähän. Happivaje oli
suurta alusvedessä sekä talvella että kesällä 2014. Kesällä myös välivedessä happivaje
oli suurta.
Taulukko 55. Läyniönsuon järvihavaintopaikkojen pintavesien keskimääräiset vedenlaadut vuosina
1999 - 2014.
kyll.
aine
luku
1m
%
mg/l mg/l Pt
Keskinen 2004-2011 n = 21
keskiarvo
63
6,5
2,9
173
minimi
5
6,0
<1
100
maksimi
92
7,1
10,0
300
17.2.2014
64
6,1
<1
200
9.7.2014
94
6,9
3,1
140
Ylemmäinen 1999-2011 n = 29
keskiarvo
66
6,5
3,3
182
minimi
39
5,8
<1
100
maksimi
95
7,0
14,0
350
17.2.2014
60
6,0
1,2
220
9.7.2014
97
6,9
4,3
170
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
3,0
1,3
18,8
1,3
1,6
5,0
3,9
6,9
4,9
4,2
822
580
1140
860
660
26
<5
130
<5
<5
<5
<5
<5
3,4
1,9
8,7
1,4
2,1
5,6
4,2
7,1
5,3
4,5
946
640
1570
1000
720
15
<5
33
57
<5
100
<5
<5
24
17
37
15
24
30
16
62
20
25
3
2
6
<2
5
<2
9
<2
FE
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
1405
600
3700
1100
700
24,4
3,7
59,5
1654
900
2300
1200
950
32,9
4,7
76,7
14,0
27,0
25
18
43
28
23
27
17
60
34
27
84
Kuva 33.
Ylemmäisen pintaveden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 1999-2014.
Kuva 34.
Ylemmäisen pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 1999-2014.
Haarajoen veden ravinne- ja humusainepitoisuudet ovat olleet korkeita. Vesi on ollut
väriltään ruskeaa, hapanta ja rautapitoista (taulukko 56). Vuonna 2014 Haarajoen vesi
oli hieman parempaa kuin jaksolla 1999–2013 keskimäärin, sillä ravinteita ja humusta
oli hieman vähemmän. Tervajoen vesi oli vuonna 2014 edellisten vuosien tapaan runsasravinteista ja väriltään tummanruskeaa.
Läyniönsuolla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua kosteikon alapuolelta
vuonna 2014. Otettujen näytteiden (21 kpl) perusteella Läyniönsuolta Kuuhankaveden
suuntaan purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,8
mg/l, Kok.N 1 044 µg/l, Kok.P 38 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn-arvo oli
46 mg/l O2.
Vuoden 2014 Läyniönsuon vesistökuormituksen ja alueen keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset olivat Kuuhankaveteen vähäiset (kiintoaine 0,2 mg/l,
fosfori 0,5 µg/l, typpi 15 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon
bruttolisäys oli 1,3 mg/l O2. Vuonna 2014 Läyniönsuon kuivatusvesien laadun perusteella kuivatusvedet kohottivat hieman Haarajoen ja Tervajoen typpi- ja humuspitoisuutta (CODMn-arvoa), mutta ei lainkaan fosforipitoisuuksia.
85
Taulukko 56. Haara- ja Tervajoen keskimääräiset vedenlaadut vuosina 2004 - 2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Haarajoki 2004-2013
n = 29
6,3 8,9
241
minimi
5,3 3,0
90
maksimi
6,9 38,0
450
9.6.2014
6,5 7,7
220
6.8.2014
6,6 3,4
200
8.9.2014
6,5 4,0
200
207
Tervajoen suu 2001-2013
n=8
6,4 6,7
259
minimi
6,2 3,1
200
maksimi
6,7 12,0
400
9.6.2014
6,4 6,5
250
6.8.2014
6,7 5,0
150
8.9.2014
6,6 3,5
200
200
8.3.3
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
9,0
2,7
38,0
5,7
3,2
2,6
3,8
5,7
3,5
10,6
4,4
4,9
4,9
4,7
1248
880
1720
1000
1000
890
963
152
20
480
111
<5
520
91
10
91
10
4,7
3,5
7,3
5,2
2,9
3,2
3,8
5,6
3,9
6,5
4,5
7,3
5,3
5,7
1213
1100
1400
1100
930
950
993
121
34
190
26
3
67
44
<5
44
<5
52
25
93
49
57
45
50
7
<2
14
52
33
100
46
82
46
58
10
6
13
10
10
10
10
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
1972
660
3900
1300
1900
1300
1500
34
17
54
31
27
27
28
1825
1200
2300
1500
1900
1500
1633
33
25
44
34
22
28
28
Tervasuo (Hankasalmi)
Tervasuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 7/10/1, dnro
ISAVI/32/04.08/2010), myönnetty 11.2.2010.
Tervasuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1977 ja tuotanto 1986. Vuonna
2014 Tervasuolla oli tuotannossa 39 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pintavalutuskentät.
Tervasuo sijaitsee Kymijoen vesistöalueen (14) Iso-Virmaksen (14.378) ja Tervajoen
valuma-alueilla (14.379). Tervasuon kuivatusvedet purkautuvat kahta eri reittiä Kuuhankaveteen; 27,6 ha alalta laskuojaa pitkin Pieni-Virmas -järveen ja edelleen Raatisen
ja Hankaveden kautta Kuuhankaveteen. 11,2 ha alalta kuivatusvesiä kulkee vesireitille
Sahinjoki-Likolampi-Tervalampi-Kuuhankavesi. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Pieni-Virmaksessa ja Sahinjoessa.
Pieni-Virmas on suurehko (107 ha) järvi, jonka keskisyvyys on 1,4 m. Suurin mitattu
syvyys on 3,6 m. Pieni-Virmaksen pintavedessä on ollut runsaasti ravinteita ja sen ruskea vesi on ollut hieman hapanta (taulukko 57). Värilukujen ja COD Mn-arvojen perusteella humuspitoisuudet ovat olleet suhteellisen korkeita. Järven rehevyyttä kuvaa ravinteiden lisäksi runsas levätuotanto. Lopputalvisin vedessä on esiintynyt usein happivajetta. Vuonna 2014 Pieni-Virmaksen veden laatu oli jakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa. Happivaje oli suurta lopputalvella 2014 pintavedessäkin.
Sahinjoen ruskea vesi on ollut lievästi hapanta ja ravinteikasta sekä väriluvun ja
CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 57). Vuonna 2014 Sahinjoen veden
laatu oli samankaltaista kuin aiemminkin. Tervasuon kuivatusvesiä tulee Sahinjokeen
vain 11 ha alalta, joten jo sen perusteella ja vedenlaatuhavaintojen mukaan Tervasuon
kuivatusvesien vaikutukset ovat hyvin vähäisiä.
86
Taulukko 57. Tervasuon havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014.
Havaintopaikka
aine
luku
%
mg/l mg/l Pt
Pieni Virmas (1 m) 1999-2013
n = 29
65 6,6 3,4
164
minimi
18 5,8
0,3
90
maksimi
103 7,3
6,0
275
17.2.2014
39 6,1
1,8
200
9.7.2014
88 6,9
4,2
150
Sahinjoki 2004-2013
n = 28
6,5 10,9
209
minimi
5,9
2,0
100
maksimi
7,2 146,1
400
9.6.2014
6,8
6,0
225
6.8.2014
7,2
1,9
200
8.9.2014
6,9
5,5
180
keskiarvo 2014
7,0 4,5
202
meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
4,1
0,6
50,0
1,7
2,5
5,4
4,0
6,9
5,2
4,3
953
160
1420
1200
760
17
<5
70
18
<5
28
10
<5
7,8
2,2
68,6
4,3
6,5
5,4
5,4
5,2
3,7
8,5
4,3
6,6
4,7
5,2
952
690
1500
880
930
870
893
52
8
140
112
<5
370
18
<5
18
<5
30
17
46
21
37
35
18
164
24
44
29
32
6
1
7
<2
7
<2
10
4
4
1193
680
1800
1100
1000
1851
1000
4200
1400
2500
1400
1767
22,7
5,8
60,1
11,0
27
19
43
32
26
32
15
52
37
25
27
30
Tervasuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (16 kpl)
perusteella Kuuhankaveden suuntaan purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet
olivat kiintoaineen osalta 5,7 mg/l, Kok.N 1374 µg/l, Kok.P 54 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 52 mg/l O2. Vuoden 2014 Tervasuon vesistökuormituksen ja alueen keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset olivat IsoVirmaksen valuma-alueelle (99,01 km2) laskussa Hankaveteen vähäiset (kiintoaine 0,02
mg/l, fosfori 0,2 µg/l, typpi 5 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon
bruttolisäys oli 0,3 mg/l O2. Tervasuon kuivatusvesien laadun perusteella kuivatusvedet
kohottivat vuonna 2014 hieman Pieni-Virmaksen ravinne- ja humuspitoisuuksia.
8.4
Suur-Päijänteen alue
8.4.1
Haapasuo (Joutsa)
Haapasuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa ISY 63/07/1 ja Kailasuolla ISY 63/07/1. Lupa on myönnetty 21.6.2007. Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 14.10.2008
(Nro 08/0606/3).
Haapasuon turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin 1973 ja tuotanto 1975. Vuonna
2014 Haapasuolla oli tuotannossa 138,7 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat
kosteikot ja kemikalointi. Kemikalointikäsittely on Rutajärveen laskeville vesille.
Haapasuo sijaitsee Kymijoen vesistöalueen Rutajoen (14.236) ja Kostamonjoen
(14.838) valuma-alueilla. Haapasuon kuivatusvesiä purkautuu 96 ha:n alalta pohjoiseen
Rutajärveen ja edelleen Päijänteeseen sekä 42,7 ha:n alalta etelään Kitkanjokea pitkin
Kostamonjärveen. Kostamonjärvestä vedet kulkeutuvat Joutsan Angesselälle ja edelleen
Hartolan suurten järvien kautta Päijänteeseen. Haapasuon vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Rutajärvessä (2 kpl) ja Kostamonjärvessä.
Rutajärven Haapalahdessa sijaitsevat Haapasuon vesistöhavaintopaikat, joista Haapalahti 1 sijaitsee lähellä Haapasuolta tulevien kuivatusvesien purkukohtaa ja kauempana
järvellä sijaitsee Haapalahti 2.
Rutajärven Haapalahden vedenlaatu on ollut hyvää molemmissa havaintopaikoissa. Vedet ovat lähes kirkkaita ja ravinnepitoisuudet alhaisia (taulukko 58). Havaintopaikkojen
väliset erot vedenlaadussa ovat olleet pieniä. Vuonna 2014 Rutajärven Haapalahden veden laatu oli vuosien 1999-2013 keskimääräistä hyvää tasoa. Turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset Rutajärven veden laatuun ovat ilmeisen vähäisiä.
87
Taulukko 58. Rutajärven pintaveden keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014.
kyll.
aine
luku
1m
%
mg/l mg/l Pt
Rutajärvi, Haapalahti 1 1999-2013
keskiarvo n =30 85 6,6 1,5
67
minimi
57 5,8
0,4
30
maksimi
99 7,2
3,0
110
3.2.2014
88 6,3 < 1
100
22.7.2014
98 6,9 < 1
60
Rutajärvi, Haapalahti 2 1999-2013
keskiarvo n = 29 87 6,7 1,5
71
minimi
70 5,7
0,3
30
maksimi
100 7,2
3,0
200
3.2.2014
88 6,3 < 1
100
22.7.2014
92 6,9 < 1
60
Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloromeus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l
1,2
0,2
2,6
0,6
1,2
4,6
3,8
5,9
4,0
3,8
569
390
1310
690
410
18
<5
65
29
<5
120
5
<5
1,0
0,2
2,6
0,5
1,1
4,6
3,8
8,5
3,9
3,7
543
352
1740
560
400
17
<5
57
51
<5
160
<5
<5
12
6
69
6
17
10
6
14
6
16
<5
<5
<5
<2
4
1
9
<2
521
130
1260
580
310
4,6
2,4
7,0
537
130
2400
600
280
4,3
2,3
6,6
4,0
2,9
COD
Mn
mg/l
12
8
17
17
12
13
8
25
17
12
Haapasuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014 kemikalointiasemalla. Otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella Haapasuolta Rutajärveen purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 17,2 mg/l, Kok.N 1826 µg/l, Kok.P 17
µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 23 mg/l O2.
Haapasuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014 myös kosteikolla. Otettujen
näytteiden (22 kpl) perusteella Haapasuolta Kostamonjokeen purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,5 mg/l, Kok.N 1357 µg/l, Kok.P 18
µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 23 mg/l O2.
Teoreettisten laskelmien mukaan Haapasuon kuormitus kohotti vuoden 2014 tilanteessa
typen ja kiintoaineen määrää lievästi Haapalahdessa (kiintoainelisäys 0,11 mg/l ja typpilisäys 14 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,2
mg/l O2. Fosforia Haapasuolta tuli vähemmän kuin luonnontilaisilta soilta, joten fosforilisäystä ei Rutajärveen tullut lainkaan.
Kostamonjärvi on suurehko (96 ha) ja hyvin matala järvi. Syvin kohta on alle 3 m.
Haapasuon kuivatusvedet tulevat järven pohjoispäähän Kitkanjokea pitkin.
Kostamonjärvi on ollut vedenlaadultaan lievästi hapan ja ruskeavetinen (taulukko 59).
Rehevyyttä kuvaavat keskimääräiset korkeat ravinnepitoisuudet ja a-klorofylli. Matalassa Kostamonjärvessä ei yleensä esiinny vakavia happiongelmia ja hapen kyllästysasteet
ovat olleet kesäaikana hyvät ja talvisinkin vähintään välttävät. Vuonna 2014 Kostamonjärven veden laatu oli vuosien 1999–2013 keskimääräistä tasoa.
Taulukko 59. Kostamonjärven pintaveden keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014.
Havaintopaikka
Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-klorokyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
%
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l
Kostamonjärvi 1999-2013
keskiarvo n = 30 73 6,4 2,8
179
3,1
5,2
790
24
75
18
4
1875 15,0
minimi
39 5,7
0,9
90
1,0
3,9
540
<5
<5
8
1
860
5,2
maksimi
102 7,0
7,4
250
9,7
6,7
1130
76
480
27
6
2800
28,0
6.2.2014
69 5,8 < 1
250
1,2
4,4
940
10
1600
22.7.2014
87 6,7
1,3
165
1,6
4,0
610
15
<5
27
< 2 1300
13,8
COD
Mn
mg/l
22
9
34
29
24
Vuoden 2014 Haapasuon vesistökuormituksien ja keskivalunnan perusteella kuivatusvesien pitoisuuslisäykset olivat koko Kostamonjoen valuma-alueelle (50,37 km2) laskettuna kiintoaineelle 0,09 mg/l ja typelle 19 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan
CODMn -arvon bruttolisäys oli 0,4 mg/l O2. Fosforia Haapasuolta tuli vähemmän kuin
luonnontilaisilta soilta, joten fosforilisäystä ei tullut. Kostamonjärven veden keskimääräisten pitoisuuksien perusteella turvetuotannon vaikutukset olivat hyvin vähäiset.
88
8.4.2
Kailasuo (Joutsa)
Itä-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Kailasuon turvetuotantoon 21.6.2007 (päätös nro 64/07/1, dnro ISY-2007-Y-126).
Kailasuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1973 ja tuotanto 1982. Vuonna
2014 Kailasuolla oli tuotannossa 39,4 ha. Kailasuon kuivatusvedet käsitellään sulanmaanaikaan pintavalutuskentän avulla.
Kailasuo sijaitsee Kymijoen vesistöalueen Suur-Päijänteen Rutajoen valuma-alueella
(14.236). Kailasuon kuivatusvedet laskevat Vähä Harjujärven kautta Harjujärveen sekä
edelleen Rutajärveen. Rutajärvestä vedet kulkeutuvat Rutajokea pitkin Päijänteeseen.
Kailasuon tuotantoalueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Vähä Harjujärvessä ja Harjujärvessä sekä vuodesta 2010 lähtien myös Rutajärven Harjunniemessä.
Vähä Harjujärvi on pieni (15,1 ha) ja matala metsäjärvi, jonka suurin syvyys on noin 3
m. Kailasuon tuotantoalueen kuivatusvedet tulevat puroa pitkin järven länsipuolelle.
Vedet virtaavat järven pohjoispään ojan kautta edelleen läheiseen Harjujärveen. Vähä
Harjujärven vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja väriltään tummanruskeaa (taulukko
60). Rautaa ja humusaineita on vedessä ollut runsaasti. Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Vähä Harjujärvi on rehevä. Levätuotantoa kuvaavan a-klorofyllin
pitoisuudet ilmentävät ylirehevyyttä. Erittäin korkea levätuotanto ja sen hajotustoiminta
kuluttaa runsaasti järven happivaroja ja siitä johtuen sekä kesäisin että talvisin esiintyy
happivajetta. Vuonna 2014 Vähä Harjujärven veden laatu oli vuosien 1999-2013 keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä ravinteita oli aiempaa vähemmän. Typen kesäiset ja fosforin talviset pitoisuudet olivat koko tarkkailujakson minimejä. Myös heinäkuun 2014 levätuotanto (16 µg) oli keskimääräiseen tasoon nähden alhainen, olleen kuitenkin rehevien vesien tasoa.
Harjujärvi (45,8 ha) on syrjäinen metsäjärvi, jonka syvin kohta on noin 7 metriä. Vedenlaadun perusteella Harjujärvi on ollut rehevä ja sen vesi hapanta ja ruskeaa (taulukko
60). Happea kuluttavaa orgaanista ainesta (CODMn) ja rautaa on ollut vedessä runsaasti.
Rehevyyttä kuvaa ravinteiden lisäksi järven korkea levätuotanto (a-klorofylli). Harjujärven pienialaisen syvänteen alusvedestä on usein talvisin happi loppunut kokonaan ja
niin myös vuonna 2014. Vuonna 2014 Harjujärven veden laatu oli vuosien 1999–2013
keskimääräistä tasoa, jonkin sielläkin talven fosforipitoisuus (13 µg/l) oli koko tarkkailujakson minimi.
Rutajärvi on suuri (1120 ha), kirkasvetinen ja syvä (noin 22 m) järvi. Keskisyvyys on
5,3 m. Kailasuon kuivatusvedet laskevat Vähä Harjujärven ja Harjujärven kautta Röykkälahteen, jossa sijaitsee Harjuniemen syvännehavaintopaikka (syvyys noin 20 m). Harjunniemen syvänteen pintavesi oli vuonna 2014 vaaleanruskeaa ja lievästi hapanta (taulukko 60). Ravinteita oli vedessä vähän. Harjuniemen syvännepaikan pintavedessä happitilanne oli hyvä kesällä että talvella. Kesällä yli 10 m syvyydessä happea oli vain välttävästi (kyll.aste noin 44–46 %).
Kailasuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (7 kpl)
perusteella Kailasuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,6 mg/l, Kok.N 1 057 µg/l, Kok.P 17 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen
CODMn-arvo oli 22 mg/l O2. Erityisen alhaisia olivat fosfori- ja humuainepitoisuudet.
Harjujärvien vedenlaatu oli hyvin samanlaista kuin kuivatusvesien, joten kuivatusvesivaikutuksia esiintynee, mutta kun pitoisuudet ovat alhaisia, niin niiden suuruutta on vaikea arvioida.
89
Taulukko 60. Vähä Harju- ja Harjujärven sekä Rutajärven Harjuniemen pintaveden keskimääräisiä
vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014.
kyll.
aine
luku
1m
%
mg/l mg/l Pt
Vähä Harjujärvi 1999-2013
keskiarvo n = 30 59 6,2 5,9
210
minimi
4
5,5
<1
20
maksimi
106 7,3 30,0
330
4.2.2014
59 5,5
1,6
225
22.7.2014
85 6,7
4,3
180
Harjujärvi 1999-2013
keskiarvo n = 29 53 6,2 3,2
206
minimi
7
5,6
0,5
120
maksimi
95 6,9 10,0
350
4.2.2014
46 5,5
3,9
250
22.7.2014
74 6,4
3,4
220
Rutajärvi, Harjunniemi
10.8.2010
82 7,1
1,5
80
3.3.2011
79 6,6
1,0
100
3.8.2011
88 6,8
1,0
75
20.3.2012
83 6,4
<2
130
26.7.2012
71 6,8
1,3
125
18.2.2013
84 6,4 < 1
150
8.8.2013
85 6,8
1,0
120
3.2.2014
85 6,3 < 1
175
4.8.2014
92 7,6
3,0
110
meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
5,0
1,8
13,1
1,8
2,8
7,6
4,4
12,2
8,8
7,0
1504
830
2597
1300
770
122
<5
910
115
<5
370
19
<5
2,5
1,1
5,3
1,8
2,1
5,7
4,2
8,2
6,9
4,6
1066
680
1520
1400
750
29
6
150
73
<5
540
14
<5
1,1
0,2
0,8
0,7
0,9
0,5
1,0
0,6
1,1
3,6
3,9
3,7
4,3
3,5
3,7
3,5
3,4
3,7
520
600
510
590
570
650
560
650
520
43
48
28
<5
26
53
24
34
7
<5
34
16
120
11
33
5
<2
9
28
15
59
13
33
7
1
14
12
12
28
11
17
12
12
8
14
2
<2
5
1
<2
2
<2
3789
2000
5520
2500
3200
123,3
11,8
725,5
2309
1100
4200
1900
2000
24,4
6,1
57,2
800
1000
940
990
680
990
560
1100
700
3,4
16,1
16,5
4,1
6,3
2,9
8,8
24
9
37
23
20
27
19
37
37
27
16
14
13
20
20
22
18
26
16
Rutajärveen Kailasuon kuivatusvesillä oli vuonna 2014 teoreettisten laskelmien mukaan
hyvin lieviä vesistövaikutuksia. Vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa Rutajärveen
kohdistui vähäisiä pitoisuuslisäyksiä (kiintoaine 0,05 mg/l, fosfori 0,01 µg/l, typpi 7
µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,17 mg/l O2.
8.4.3
Valkeissuo (Petäjävesi)
Valkeissuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 36/2013/1,
dnro LSSAVI/78/04/2011, myönnetty 22.3.2013). Valkeissuo sijaitsee Petäjävedellä ja
se kuuluu Kymijoen vesistöalueen Suur-Päijänteen Muuratjärven Vesankajärven valuma-alueelle (14.286).
Vapo Oy:n Valkeissuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1982 ja tuotanto 1997. Vuonna 2014 Valkeissuolla oli tuotannossa 48 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on keväällä 2014 valmistunut pintavalutuskenttä.
Valkeissuon tuotantoalueen kuivatusvesiä virtaa Kukkopuroa pitkin Kinnaslampeen ja
edelleen Turvakkojokea pitkin Koveroiseen ja Vesankajärveen. Vesistötarkkailupisteet
sijaitsevat Kukkopurossa ja Kinnaslammessa.
Kukkopuron vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja väriltään ruskeaa (taulukko 61).
Rautaa ja happea kuluttavaa orgaanista ainesta (CODMn) on ollut puron vedessä kohtalaisesti. Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Kukkopuro on rehevä. Vuonna 2014 Kukkopuron veden laatu oli selvästi heikompaa kuin aiemmin, etenkin ravinteita vedessä oli runsaasti ja elokuun fosforipitoisuus 140 µg/l oli koko tarkkailujakson
maksimi.
Kinnaslampi on syvä (14 m) ja pieni metsälampi. Sen pintavesi on ollut ruskeaa, hapanta ja ravinteikasta (taulukko 61). Kinnaslammen rehevyydestä kertoo sen runsas levätuotanto. Rehevyydestä johtuen alusvedessä on esiintynyt usein suurta happivajetta.
Vuonna 2014 Kinnaslammen pintavesi oli tarkkailujakson 1999-2013 keskimääräistä tasoa. Alusvedessä esiintyi sekä talvella että kesällä suurta happivajetta, sillä hapen kyllästysasteet olivat välillä 5-17 %.
90
Taulukko 61. Valkeissuon havaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaadut vuosina 1999 - 2014.
Havaintopaikka
aine
luku
%
mg/l mg/l Pt
Kukkopuro 1999-2013
n = 40
5,9 2,8
213
minimi
4,7
0,4
100
maksimi
7,0
9,6
400
27.5.2014
6,0
3,2
330
6.8.2014
6,0 12,0
440
23.9.2014
6,6
1,9
180
keskiarvo 2014
6,2 5,7
317
Kinnaslampi 1999-2013 (1 m)
n = 29
77 6,0 2,2
172
minimi
48 5,3
0,2
125
maksimi
98 6,8
4,8
240
4.2.2014
77 5,5 < 1
200
7.7.2014
95 6,4
2,1
230
meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l
µg/l mg/l O2
3,2
1,1
7,3
2,5
9,4
3,7
5,2
3,4
2,8
4,5
3,1
3,9
3,6
3,5
945
465
1800
990
1700
1300
1330
59
4
260
219
<5
580
87
120
87
120
1,8
0,8
3,0
1,3
1,2
3,0
2,4
3,8
3,9
2,7
797
510
1020
870
660
28
6
120
50
<5
320
9
<5
32
13
88
35
140
37
71
10
<2
19
25
18
36
11
28
7
1
24
41
41
<2
1553
610
3200
1800
790
1600
1397
1037
530
1690
890
710
30
20
57
41
55
26
41
27,6
3,7
67,4
7,5
26
18
37
27
27
Valkeissuolla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen
näytteiden (22 kpl) perusteella Valkeissuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 12,3 mg/l, Kok.N 2380 µg/l, Kok.P 100 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 70 mg/l O2. Pitoisuudet olivat korkeita. Valkeissuon osuus Kukkopuron valuma-alueesta (2,9 km2) on suuri (18 %), ja siten kuivatusvesien vaikutus näkyy Kukkopurossa ja myös Kinnaslammessa luonnonvesiä korkeampina ravinnepitoisuuksina ja humusainepitoisuuksissa. Teoreettisten laskelmien mukaan
Valkeissuon kuivatusvesillä oli vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa Kinnaslampeen
kohdistuva pitoisuuslisäys kiintoaineelle 3,5 mg/l, fosforille 11,9 µg/l, typelle 412 µg/l).
8.5
Jämsän reitti
8.5.1
Palosuo-Kurkisuo (Petäjävesi/Jyväskylä)
Palosuon ja Kurkisuon tuotantoalueilla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa, dnro ISY-2008-Y-112, myönnetty 15.2.2008). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 16.12.2009
(Nro 09/0711/3). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jonka päätöksellä
16.12.2009 (Dnro 163/1/1010) hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu.
Palosuo ja Kurkisuo kuuluvat Kymijoen vesistön Jämsän reitin Merovenjoen valumaalueeseen (14.549). Palosuon ja Kurkisuon kuivatusvedet laskevat Palojokeen ja edelleen Kolu-Meroseen, Naula-Meroseen, Ala-Meroseen ja Merovenjoen kautta Pengerjokeen ja Jämsänveteen. Palosuon ja Kurkisuon yhteiset vesistötarkkailupisteet sijaitsevat
Palojoen suulla ja Kolu-Merosessa.
Palosuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto 1977. Vuonna
2014 Palosuolla tuotannossa 87 ha ja valmistelussa 20,7 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pintavalutuskenttä.
Kurkisuo on uusi alue, jonka 75,3 ha oli tuotannossa vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pintavalutus.
Palojoen vesi on ollut hapanta, hyvin tummaa ja runsasravinteista humusvettä (taulukko
62). Erityisen runsaasti Palojoen kautta tulee Kolu-Meroseen fosforia ja humusaineita.
Vuonna 2014 Palojoen vesi oli laadullisesti heikompaa kuin vuosina 1999–2013 keskimäärin. Erityisen runsaasti oli Palojoessa fosforia ja humusta. Palo- ja Kurkisuolta lähtevissä vesissä on paljon fosforia, joka näkyy myös Palojoen vedessä korkeina pitoi-
91
suuksina. Sen sijaan liettymistä aiheuttavaa kiintoainetta kuivatusvesissä oli vähän kuten myös Palojoessa.
Taulukko 62. Palojoen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- VäriSaaine
luku meus
mg/l
mg/l Pt FTU
Palojoki, suu 1999-2013
n = 40
5,8
4,3
280
3,9
minimi
4,8
0,4
55
0,9
maksimi
7,1
17,6
455
12,4
27.5.2014
5,5
4,0
300
3,6
6.8.2014
6,3
6,0
300
5,6
10.9.2014
6,4
5,0
350
3,4
keskiarvo 2014 6,1
5,0
317
4,2
Sähkönjohtok.
mS/m
KOKN
µg/l
NH4N
µg/l
NO3N
µg/l
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
4,0
1,6
10,0
3,5
3,7
4,0
3,7
1101
770
1620
1200
1500
1200
1300
59
8
190
100
<5
300
29
6
80
13
5
13
5
78
23
380
62
170
110
114
52
52
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
2022
890
3900
1900
3100
2400
2467
45
26
79
57
51
49
52
Kolu-Meronen (56 ha) on matala (2,3 m) metsäjärvi. Kolu-Meroseen tulee vesiä Palojoen lisäksi Kukkopurosta ja Kolujoesta. Palojoen vaikutus Kolu-Merosen veden laatuun on merkittävä, sillä sen valuma-alue on siihen laskevista vesistä selvästi suurin
(11,3 km2), joten Palosuon ja Kurkisuon tuotantoalueiden kuivatusvesillä on vaikutusta
Kolu-Merosen veden laatuun.
Kolu-Merosen vesi on ollut hapanta, tummaa ja runsasravinteista humusvettä (taulukko
63). Kolu-Merosen rehevyyttä kuvastaa ravinnepitoisuuksien lisäksi erittäin runsas levätuotanto (a-klorofylli). Kolu-Merosen mataluudesta johtuen eivät happiongelmat ole olleet kovin suuria, mutta rehevyydestä johtuvaa lievää happivajetta on kuitenkin esiintynyt. Vuonna 2014 Kolu-Merosen vesi oli laadullisesti samanlaista kuin aiemminkin.
Taulukko 63. Kolu-Merosen pintaveden keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014.
Kolu-Meronen Hapen
kyll.
1m
%
1999-2013 n = 29
keskiarvo
69
minimi
33
maksimi
95
4.2.2014
76
9.7.2014
91
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
FE a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O 2
6,1
5,4
6,7
5,3
6,6
1958
1280
2990
1300
1400
3,1
0,6
11,0
7,0
4,0
254
200
350
300
220
3,0
1,0
7,0
3,3
2,2
3,6
2,7
4,5
3,8
3,1
1014
620
1480
1300
880
29
<5
200
63
<5
320
<5
<5
57
35
108
43
58
13
<2
28
10
43,9
8,4
221,5
21,0
35
24
47
42
30
Palosuolla tehtiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (22 kpl) perusteella Palosuolta purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,5 mg/l,
Kok.N 1395 µg/l, Kok.P 85 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn-arvo oli 38
mg/l O2.
Kurkisuolla tehtiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (11 kpl) perusteella Kurkisuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen
osalta 2,9 mg/l, Kok.N 2 200 µg/l, Kok.P 72 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 62 mg/l O2.
Merovenjoen valuma-alueesta Palosuon ja Kurkisuon osuus on noin 2,2 %, joten sen perusteella kuivatusvesien vaikutus on vähäinen koko valuma-alueeseen (ala 72,59 km2).
Teoreettisesti laskettuna Palosuon ja Kurkisuon kuivatusvesien vaikutus Merovenjoen
valuma-alueen alarajalla (Pengerjoki) oli vuonna 2014 keskivalumatilanteessa kokonaisfosforin osalta 1,0 µg/l ja kokonaistypen osalta 35 µg/l sekä kiintoaineen osalta 0,05
mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 1,0 mg/l O2.
Palojoki on nimestään huolimatta vähävetinen puro, joten siellä kuivatusvesivaikutukset
ovat selviä. Palojokeen vesistövaikutukset olivat vuonna 2014 havaittavia, sillä Palojoen
valuma-alue on pieni, noin 11,3 km2. Teoreettisten laskelmien perusteella kuivatusve-
92
den kohottivat vuonna 2014 Palojoen alaosalla pitoisuuksia seuraavasti; typen 228 µg/l,
fosforin 6,2 µg/l, kiintoaineen 0,3 mg/l ja CODMn 6,6 mg/l.
8.5.2
Hyttisuo (Petäjävesi)
Hyttisuon tuotanto on päättynyt, eikä se enää kuulu tarkkailtaviin soihin. Hyttisuo (33,9
ha) sijaitsee Kymijoen Jämsän reitin Pengerjoen Merovenjoen valuma-alueella (14.549).
Kuivatusvedet laskevat Akkapuron kautta Merovenjoen ja Pengerjoen kautta Jämsänveteen. Vesistöhavaintopaikka on Merovenjoessa. Havaintopaikkaan tulee myös kuivatusvesiä Palo- ja Kurkisuolta.
Merovenjoen vesi on ollut hapanta ja ravinteikasta, mutta happea kuluttavaa orgaanista
ainesta (CODMn) on ollut suhteellisen vähän (taulukko 64). Vuonna 2014 Merovenjoen
vedenlaatu oli vuosien 1999–2013 keskimääräistä tasoa parempaa, sillä humusta ja typpeä oli aiempaa vähemmän.
Taulukko 64. Hyttisuon Merovenjoen havaintopaikan vedenlaadut vuosina 1999 - 2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Merovenjoki 1999-2013
156
minimi
5,3
<1
100
maksimi
7,0 11,6
250
13.5.2014
6,4
6,8
165
28.7.2014
6,8
3,7
110
10.9.2014
6,9
2,4
100
125
8.5.3
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
3,0
1,2
5,9
2,8
2,4
1,6
2,3
3,6
3,0
4,9
3,7
3,6
3,6
3,6
709
430
1600
720
600
490
603
23
<5
84
91
<5
270
11
47
11
47
32
19
54
35
40
29
35
8
<2
25
5
5
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
1352
800
2200
1200
1100
950
1083
22
15
38
23
16
15
18
Ukonmurronsuo (Keuruu/Petäjävesi)
Ukonmurronsuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös
78/07/1, dnro ISY-2006-Y-260, myönnetty 4.7.2007).
Ukonmurronsuo kuuluu Kymijoen vesistöalueen Jämsän reitin Pengerjoen Kulhanjoen
valuma-alueelle (14.544). Ukonmurronsuo on uudehko turvetuotantoalue, joka oli tuotannossa ensi kertaa vuonna 2010. Vuonna 2014 Ukonmurronsuolla oli tuotannossa 66
ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus.
Ukonmurronsuon kuivatusvedet purkautuvat laskuojaa pitkin Syrjäpuroon ja edelleen
noin 2 km päähän Kulhanjokeen ja edelleen Pengerjokeen. Ukonmurronsuo kuuluu
Kulhanjoen yhteistarkkailuun, joista Ukonmurronsuon kuivatusvesien alapuolisia vesistötarkkailupisteitä ovat Syrjäpuro ja Kulhanjoki. Kulhanjoen havaintopaikkaan tulevat
myös yksityisten Penkkisuon ja Saarisuon kuivatusvedet.
Syrjäpurossa vesi oli vuonna 2014 laadullisesti kohtalaisen hyvää, sillä typpeä oli vähän
kuten myös humusta (taulukko 65). Sen sijaan fosforia oli aikaisempia vuosia enemmän. Kulhanjokisuun havaintopaikan vesi on ollut yleensä hyvin samanlaista kuin Syrjäpurossa. Vuonna 2014 Kulhanjoen vedessä oli aiempaa enemmän fosforia, mutta suuria vedenlaatueroja aiempiin vuosiin nähden ei ollut.
93
Taulukko 65. Ukonmurronsuon havaintopaikkojen keskimääräiset veden laadut vuosina 2004 - 2014.
Havaintopaikka
luku meus
mg/l
mg/l Pt FTU
Kulhanjoki ap.2004-2013
n= 29
6,6
6,3
185
6,9
minimi
5,7
<1
120
2,1
maksimi
7,2
34,2
300
39,9
13.5.2014
6,4
28,0
225
9,1
28.7.2014
7,2
2,7
150
4,5
10.9.2014
7,0
22,0
170
3,7
keskiarvo 2014 6,9 17,6
182
5,8
Syrjäpuro, Ukonmurronsuon ap 2010-2013
n= 12
6,3
2,3
200
2,3
minimi
5,0
1,1
100
1,1
maksimi
7,0
4,8
500
4,6
13.5.2014
6,6
5,3
220
2,0
28.7.2014
7,0
1,5
135
3,0
10.9.2014
6,8
2,0
150
2,2
keskiarvo 2014 6,8
2,9
168
2,4
Sähkönjohtok.
mS/m
KOKN
µg/l
NH4N
µg/l
NO3N
µg/l
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
3,7
2,7
5,5
3,3
4,6
4,4
4,1
675
370
1500
840
700
510
683
30
5
150
69
2
230
10
<2
17
13
120
13
120
35
18
82
48
41
41
43
3,6
3,1
4,3
3,3
4,2
4,2
3,9
669
290
1300
830
490
460
593
40
11
74
16
2
39
21
12
38
19
31
19
31
43
24
87
40
61
40
47
11
11
25
25
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l
1484
770
2500
1800
1600
1400
1600
27
13
46
33
16
24
24
1188
690
1900
1100
1000
830
977
29
12
63
35
15
18
23
Ukonmurronsuolla tehtiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen
näytteiden (5 kpl) perusteella pintavalutuksesta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,6 mg/l, Kok.N 822 µg/l, Kok.P 63 µg/l ja kemiallisen
hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 29 mg/l O2.
Kulhanjoen tai Suorapuron vedenlaatuun Ukonmurronsuon kuivatusvesien vaikutukset
olivat vähäisiä, sillä typpipitoisuudet ja COD Mn-arvojen perusteella humuspitoisuudet
olivat vuonna 2014 luonnontilaisten suoalueiden vesien tasoa. Kuivatusvesien pitoisuuksien kuivatusvedet kohottivat lievästi fosfori- ja typpipitoisuuksia. Teoreettisten
laskelmien perusteella kuivatusveden kohottivat vuonna 2014 Kulhanjoen alaosalla pitoisuuksia seuraavasti; typen 4,7 µg/l, fosforin 0,5 µg/l, kiintoaineen 0,02 mg/l ja
CODMn 0,4 mg/l.
8.5.4
Umpilamminsuo (Petäjävesi)
Petäjäveden Umpilamminsuon alueella on Länsi- ja Sisä-Suomen ympäristölupaviraston
lainvoimainen ympäristölupa (päätös 71/2013/1, dnro LSSAVI/76/04.08/2011, myönnetty 17.5.2013). Umpilamminsuo sijaitsee Petäjävedellä ja se kuuluu Kymijoen vesistöalueen Jämsän reitin Iso Rautaveden alueen Pirttijoen valuma-alueelle (14.527). Umpilamminsuo oli vuonna 2014 ensi kertaa tuotannossa 34,6 ha alalta. Valmisteluun alue
tuli vuonna 2009.
Kuivatusvesien käsittelyyn on kolme pintavalutuskenttää. Umpilammensuon tuotantoalueen kuivatusvesiä virtaa Sulkupuroa pitkin Salmijärvien kautta Salmi- ja Pirttijokeen
ja edelleen Suoliveteen. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Sulkupurossa tuotantoalueen
kuivatusvesien purkuojan ylä- ja alapuolella sekä vuodesta 2014 alkaen myös Pirttijoessa.
Sulkupuron vesi on ollut Umpilamminsuon kuivatusvesien yläpuolella hieman hapanta
ja suoperäiselle valuma-alueelle varsin vähäravinteista (taulukko 66). Sulkupuron veden
laatu heikentyy alemmalla havaintopaikalla, mutta tilanne oli sama jo ennen kuntoonpanovaihetta. Tuotannon vaikutukset näkyvät Sulkupuron vedessä, sillä kuivatusvesien
purkuojan alapuolella ravinteita ja happea kuluttavaa orgaanista ainesta (COD Mn) on
enemmän kuin yläpuolella ennakkotarkkailuvuosina. Vuonna 2014 Sulkupuron vedet
olivat kuivatusvesien yläpuolella hieman heikompia kuin jaksolla 2005-2013 keskimäärin. Myös kuivatusvesien vaikutuspiirissä Sulkupuron vedenlaatu oli vuonna 2014 hieman heikompaa kuin aiemmin. Pirttijoen vesi oli vuonna 2014 parempaa kuin Sulkupu-
94
rossa kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Pirttijoen vesi oli vuonna 2014 laadullisesti hyvää, sillä ravinteita oli suhteellisen vähän kuten myös humusta ja rautaa (taulukko 66).
Taulukko 66. Sulkupuron ja Pirttijoen vedenlaadut vuosina 2005 - 2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Sulkupuro yp 2005-2013
144
minimi
4,9
0,3
45
maksimi
6,9 18,8
550
13.5.2014
5,7
4,2
225
28.7.2014
6,7 < 1
65
8.9.2014
6,6
2,0
100
130
Sulkupuro ap 2005-2013
203
minimi
5,0
0,4
50
maksimi
7,3
5,2
550
13.5.2014
6,0
8,5
250
28.7.2014
6,9
2,2
200
8.9.2014
6,9
1,1
170
207
Pirttijoki
13.5.2014
6,2
8,5
180
7.8.2014
6,7
1,8
150
8.9.2014
6,7
1,4
140
157
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
1,4
0,3
18,0
1,2
0,8
0,7
0,9
3,1
2,2
4,2
2,7
4,0
3,7
3,5
392
260
820
660
420
450
510
2,7
0,5
20,0
2,3
2,9
2,0
2,4
3,6
2,6
4,9
3,2
4,5
4,2
4,0
652
350
1300
890
740
550
727
1,7
1,4
1,3
1,5
2,7
3,1
3,0
2,9
590
590
450
543
23
<5
86
67
<5
220
<5
210
<5
210
38
<5
120
91
3
220
26
95
26
95
13
24
13
24
19
11
74
25
26
24
25
23
11
53
32
38
28
33
26
24
20
23
8
6
11
11
11
10
5
33
9
9
3
3
706
260
1700
1000
410
560
657
18
5
56
37
8
13
19
1244
510
2800
1300
1100
850
1083
30
5
67
40
25
22
29
900
880
760
847
27
21
21
23
Umpilammensuon kuntoonpano on näkynyt selvimmin typen ja COD Mn -arvojen nousuna Sulkupurossa (kuvat 35 ja 37). Sen sijaan fosforipitoisuuksiin kuntoonpano on vaikuttanut vähemmän (kuva 36). Vuonna 2014 tuotantovaiheessa Sulkupuron havaintopaikkojen pitoisuuserot ovat kuntoonpanovaihetta pienempiä ja lähes ennakkotarkkailujen tasoa.
Kuva 35.
Sulkupuron veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2005-2014.
95
Kuva 36.
Sulkupuron veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2005-2014.
Kuva 37.
Sulkupuron veden CODMn-arvot vuosina 2005-2014.
Umpilamminsuolla suoritettiin kuormitustarkkailua kaikilta kolmelta pintavalutuskentältä vuonna 2014. Laajemmin tarkkailtiin vain kenttiä 1 ja 2, kun kentältä 3 oli vain
kaksi näytettä. Otettujen näytteiden (19-23 kpl) perusteella Umpilamminsuon pintavalutuskentiltä 1 ja 2 purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen
osalta 1,3-1,7 mg/l, Kok.N 605-1045 µg/l, Kok.P 21-48 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 29-51 mg/l O2.
Umpilammensuon kuivatusvesien vuoden 2014 keskimääräinen laatu vastaa hyvin Sulkupuron veden laatua purkukohdan alapuolella, joten suurelta osin havaitut Sulkupuron
pitoisuusnousut johtuvat kuivatusvesistä. Pirttijoen valuma-alue on suuri (57,45 km2), ja
siellä kuivatusvesivaikutukset ovat vähäiset.
8.5.5
Lapsukansuo (Multia/Petäjävesi)
Lapsukansuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 32/08/1,
dnro ISY-2007-Y-59, myönnetty 22.2.2008). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 25.6.2009
(Nro 09/0348/3). Päätöksestä valitettiin edelleen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka
hylkäsi valitukset 29.10.2010 annetulla päätöksellä (Dnro. 2339/1/09 ja 2412/1/09).
96
Lapsukansuo sijaitsee Multian ja Petäjäveden kuntien alueella ja se kuuluu Kymijoen
vesistöalueen Jämsän reitin Kymijoen vesistöalueen Jämsän reitin Pengerjoen yläosan
valuma-alueelle (14.543), osa alueesta kuuluu Pengerjoen valuma-alueen Rajajoen valuma-alueeseen (14.546).
Lapsukansuon tuotantoalueen kuivatusvesistä osa johdetaan Rajajoen ja osin Hiukkajoen kautta Pengerjokeen sekä metsäojien kautta Pengerjokeen ja edelleen Jämsänveteen.
Vesiensuojelumenetelminä ovat neljä pintavalutuskenttää.
Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Rajajoessa, Hiukkajoessa ja Pengerjoen yläosalla. Rajajoessa ja Hiukkajoessa on kuivatusvesien purkuojien ylä- ja alapuoliset havaintopaikat. Pengerjoessa on havaintopaikka Rajajoen ja Hiukkajoen yhtymän alapuolella (Pengerjoki A) ja lisäksi havaintopaikka (Pengerjoki B) kaikkien neljän purkuojan alapuolella. Rajajokeen tulee Lapsukansuon kuivatusvesien lisäksi Haukisuon yksityisen turvetuotantoalueen kuivatusvesiä. Hiukkajokeen ei tule muiden turvesoiden kuivatusvesiä.
Lapsukansuon kuntoonpano alkoi vuonna 2011 ja vuonna 2014 Lapsukansuolla oli valmistelussa 115,1 ha.
Lapsukansuolla suoritettiin kuntoonpanovaiheen kuormitustarkkailua kaikilta neljältä
pintavalutuskentältä vuonna 2014. Otettujen näytteiden (21–27 kpl) perusteella Lapsukansuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,66,5 mg/l, Kok.N 950–1746 µg/l, Kok.P 58–164 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen
keskimääräinen CODMn-arvo oli 48–59 mg/l O2.
Hiukkajoen vesi oli vuonna 2014 hapanta, vähäravinteista, mutta väriluvun ja COD Mnarvon perusteella humuspitoista (taulukko 67). Kiintoainetta joen vedessä ei ollut juuri
lainkaan ja veden sameus oli hyvin vähäistä. Lapsukansuon kuntoonpano näkyi vuonna
2014 Hiukkajoen vedenlaadussa hyvin lievästi, sillä alapuolisessa havaintopaikassa olivat typen ja humuksenpitoisuudet vain hieman korkeampia kuin yläpuolella.
Rajajoen vesi oli vuonna 2014 laadullisesti selvästi heikompaa kuin Hiukkajoen kuten
aiemminkin, sillä happea kuluttavaa orgaanista ainesta ja rautaa sekä ravinteita on Rajajoen vedessä enemmän (taulukko 67). Suoperäisestä valuma-alueesta johtuen vesi oli
hyvin hapanta sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista. Lapsukansuon
kuntoonpanon vesistövaikutukset olivat Rajajokeen vuonna 2014 lieviä, sillä vedenlaadut olivat fosforia lukuun ottamatta hyvin samankaltaisia kuivatusvesien purkuojan yläja alapuolella. Fosforia oli alapuolisessa havaintopaikassa toukokuussa 2014 peräti 190
µg/l ja yläpuolisessa vain 21 µg/l. Korkea fosforipitoisuus voi olla laboratoriossa tapahtunut tuloksen syöttövirhe, sillä muut samaan aikaan määritetyt vedenlaatuparametrit
eivät tue näin suurta pitoisuutta. 19 µg/l olisi suhteessa muihin oikean suuntainen tulos.
Pengerjoen yläosan havaintopaikkojen vedet olivat vuonna 2014 laadullisesti Hiukkajoen ja Rajajoen vedenlaatujen keskitasoa, joista havaintopaikalle tulevat vedet koostuvatkin.
Vuoden 2014 Lapsukansuon vesistökuormituksien ja keskivalunnan perusteella kuivatusvesien pitoisuuslisäykset olivat Pengerjoen yläosalle laskettuna vähäiset (kiintoaine
0,05 mg/l, fosfori 1,8 µg/l, typpi 12 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan
97
Taulukko 67. Lapsukansuon tarkkailupisteiden vedenlaadut vuosina 2011 - 2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Hiukkajoki, Lapsukansuon yp 2011-2013
keskiarvo n =14
5,2
2,2
218
minimi
3,9
0,9
125
maksimi
6,7
5,1
300
21.5.2014
ei näytettä
6.8.2014
5,8
<1
220
11.9.2014
5,3
1,3
230
keskiarvo 2014
5,6
2,4
225
Hiukkajoki, Lapsukansuon ap. 2011-2013
keskiarvo n =9
5,2
1,4
272
minimi
4,1
<1
150
maksimi
6,6
2,8
450
21.5.2014
5,0
<1
250
6.8.2014
5,8
<1
240
11.9.2014
5,4
1,3
230
keskiarvo 2014
5,4
1,3
240
Rajajoki, Lapsukansuon yp 2011-2013
keskiarvo n =14
5,0
5,0
306
minimi
3,8
0,7
150
maksimi
6,7 16,0
500
21.5.2014
5,1
1,2
275
6.8.2014
6,3
1,7
240
22.9.2014
6,3
3,4
220
keskiarvo 2014
5,9
2,1
245
Rajajoki, Lapsukansuon ap. 2011-2013
keskiarvo n =9
5,1
2,9
336
minimi
4,3
0,3
175
maksimi
6,0 17,0
450
21.5.2014
6,0
2,0
300
6.8.2014
5,5
2,9
275
22.9.2014
4,5
1,2
220
keskiarvo 2014
5,3
2,0
265
Pengerjoki A 2011-2013
keskiarvo n =9
5,4
1,3
272
minimi
4,4
0,6
150
maksimi
6,8
2,3
400
21.5.2014
5,2
1,0
250
6.8.2014
6,0
<1
240
11.9.2014
5,6
1,0
230
keskiarvo 2014
5,6
1,0
240
Pengerjoki B 2011-2013
keskiarvo n =14
5,1
2,5
271
minimi
3,9
<1
150
maksimi
6,7
7,1
450
21.5.2014
5,2
<1
250
6.8.2014
6,0
<1
150
11.9.2014
5,6
1,0
230
keskiarvo 2014
5,6
1,0
210
8.5.6
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
0,8
0,6
1,5
2,3
1,8
2,9
535
290
840
24
20
28
<5
<5
<5
19
13
39
4
4
4
940
470
1300
32
14
54
1,2
0,6
0,9
1,8
2,3
2,1
490
490
490
9
<5
7
9
<5
34
21
28
1200
1200
1200
25
37
31
0,8
0,6
1,2
0,6
1,3
0,8
0,9
2,5
1,8
4,2
2,1
1,9
2,2
2,1
538
270
870
530
520
530
527
14
11
18
<5
<5
<5
23
<5
23
<5
1130
660
1600
990
1300
1300
1197
34
13
67
34
27
37
33
3,7
0,6
16,0
0,8
2,3
3,2
2,1
2,7
2,0
3,6
2,3
2,9
2,7
2,6
763
440
1200
660
690
610
653
39
27
51
<5
<5
<5
12
<5
12
<5
1633
800
2600
1200
1800
1500
1500
46
19
72
41
38
32
37
2,9
0,7
17,0
1,5
2,6
2,0
2,0
2,7
2,0
3,7
2,5
3,1
2,7
2,8
814
430
1200
690
790
550
677
13
7
17
<5
<5
<5
12
<5
12
<5
1550
870
2300
990
2000
1400
1463
46
28
63
51
36
30
39
1,1
0,7
2,2
0,7
1,4
0,8
1,0
2,4
1,8
3,4
2,2
2,0
2,3
2,2
657
400
1300
550
540
540
543
25
14
41
<5
<5
<5
11
<5
11
<5
1366
770
1900
1100
1400
1400
1300
35
24
51
36
27
37
33
1,2
0,7
2,2
0,7
1,4
0,9
1,0
2,5
1,9
3,2
2,2
2,1
2,3
2,2
631
420
910
560
550
570
560
25
14
35
<5
<5
<5
11
<5
11
<5
1277
800
1800
1100
1500
1400
1333
39
20
66
37
29
38
35
7
20
13
29
23
36
24
28
4
<2
6
25
16
50
23
44
33
33
7
6
7
24
15
52
190
45
31
89
8
8
10
10
7
4
8
10
10
23
13
33
21
38
26
28
6
2
8
22
16
31
21
38
25
28
8
5
10
9
9
9
9
Pohjansuo (Jämsä/Jämsänkoski)
Pohjansuolle on myönnetty 10.12.2011 ympäristölupa (LSSAVI/186/04.08/2011), mutta
se ei ole lainvoimainen.
Pohjansuon turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin 1982 ja tuotanto 1995. Vuonna
2014 Pohjansuolla oli tuotannossa 47,2 ha. Pohjansuon kuivatusvesien käsittelymene-
98
telmänä ovat olleet laskeutusaltaat ja virtaamansäätö. Vuonna 2014 Pohjansuolla otettiin
käyttöön pintavalutus.
Pohjansuo sijaitsee Kymijoen vesistöalueen Jämsän reitin Salosveden-Pettämän valuma-alueella (14.523). Pohjansuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan 2,5 km
matka Myllyojan ja Kuoreojan kautta Pettämäjärveen. Pettämäjärvestä vedet kulkeutuvat edelleen Salosveden ja Kalmaveden kautta Rautaveteen. Vesistöhavaintopaikkana
on ollut vuodesta 2009 alkaen Myllyoja.
Myllyojan vesi on ollut hapanta, tummaa sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella
humuspitoista (taulukko 68). Ravinnepitoisuudet ovat rehevien vesien tasoa. Vuonna
2014 Myllyojan veden laatu oli vuosien 2009-2013 keskimääristä tasoa.
Pohjansuolla suoritettiin kuormitustarkkailua pintavalutuskentältä vuonna 2014. Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat
kiintoaineen osalta 14 mg/l, Kok.N 3229 µg/l, Kok.P 114 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 145 mg/l O2. Pohjansuon heikkolaatuisilla kuivatusvesillä oli vuona 2014 epäilemättä vaikutusta ojan veden laatuun, sillä määritetyt
ainepitoisuudet olivat huomattavasti korkeampia kuin Myllyojassa havaitut.
Kuoreojan valuma-alue laskussa Pettämään on noin 12,81 km2 ja siellä kuivatusvesien
pitoisuuslisäykset olivat vuonna 2014 ravinteiden osalta havaittavia (kiintoaine 0,8
mg/l, fosfori 4,2 µg/l, typpi 138 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mnarvon bruttolisäys oli 1,3 mg/l O2. Kuivatusvesien korkeisiin ainepitoisuuksiin nähden
vesistövaikutukset jäivät vähäisiksi, sillä kuivatusvesien virtaamat olivat vuonna 2014
vähäisiä.
Vuoden 2014 Pohjansuon vesistökuormituksien ja keskivalunnan perusteella kuivatusvesien pitoisuuslisäykset olivat Salosveden-Pettämän suurelle valuma-alueelle (886,67
km2) laskettuna erittäin vähäiset (kiintoaine 0,012 mg/l, fosfori 0,06 µg/l, typpi 2 µg/l).
Taulukko 68. Myllyojan havaintopaikan keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 2009 - 2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väri- S a- S ähkön- KOK- NH4- NO3aine
luku meus johtok.
N
N
N
mg/l mg/l Pt FTU mS /m
µg/l
µg/l
µg/l
Myllyoja 2009-2013
keskiarvo n=15 6,4
min
5,6
max
6,9
KOK- PO4P
P
µg/l
µg/l
FE
COD
Mn
µg/l
mg/l O2
5,4
2,0
14,0
281
175
500
5,7
2,4
13,6
4,3
3,2
5,2
1197
350
2100
101
9
277
95
37
180
44
23
97
13
6
24
2580
1400
5400
38
30
65
6,0
6,5
6,4
8,2
5,4
11,0
240
180
360
3,4
6,8
4,5
3,4
4,9
4,6
960
900
1400
52
120
30
50
60
12
1600
2500
3400
40
20
61
keskiarvo 2014 6,3
8,2
260
4,9
4,3
1087
52
120
47
12
2500
40
13.5.2014
29.7.2014
8.9.2014
8.6
Sysmän reitti
8.6.1
Höystösensuo (Joutsa)
Höystösensuon tuotantoalueella on Itä-Suomen ympäristölupaviraston vesienjohtamislupa (päätös 50/00/1, dnro 1995/4 (Hp), myönnetty 13.10.2000) ja Vaasan hallintooikeuden vesienjohtamislupa (päätös 01/02/16/2, dnro 00220/01/8150, 00221/01/8150,
myönnetty 12.11.2001).
99
Höystösensuo sijaitsee Joutsan Leivonmäellä ja se kuuluu Kymijoen vesistöalueen
Sysmän reitin Ala-Suonteen Vallasjoen valuma-alueelle (14.844). Höystösensuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1979 ja tuotanto 1981. Vuonna 2014 Höystösensuolla oli tuotannossa vain 11,4 ha ja levossa 2 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja ruokohelpikenttä.
Höystösensuon kuivatusvedet purkautuvat etelään Vallasjokea (7 purkuojaa) pitkin
Suonteeseen ja myös Granaatinlammen että Karjolammen kautta Suonteeseen. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Vallasjoessa (3 kpl) ja Suonteessa (2 kpl). Vallasjoen yläosalla ennen Höystösensuon tuotantoaluetta on vertailuhavaintopaikka. Tuotantoalueen alapuolella on havaintopaikka ja aivan Vallasjoen suulla ennen Suonteeta on myös havaintopaikka.
Vallasjoen vesi on ollut ravinteikasta, rautapitoista humusvettä (taulukko 69). Höystösensuon kuivatusvedet heikentävät pelkästään tarkkailutuloksia käyttäen Vallasjoen
veden laatua, sillä Vallasjoen havaintopaikkojen keskimääräisten vedenlaatujen perusteella vesi on heikkolaatuisinta juuri tuotantoalueen alapuolella (Vallasjoki 2), jossa vesi
on sameinta ja runsasravinteisinta sekä rautapitoisinta (taulukko 69). Ruokohelpikentältä lähtevään veden laatuun nähden Vallasjoen veden laatu on heikompaa, joten ilmeisesti havaintopaikkaan tulee muualta kuormittavia vesiä. Vallasjoen kokonaisfosforipitoisuudet ovat korkeita, reheville vesialueille tyypillisiä.
Vuonna 2014 Höystösensuon kuivatusvesien purkuojan alapuolella sijaitsevalla havaintopaikalla etenkin fosforia ja rautaa oli enemmän kuin purkuojan yläpuolella. Kuivatusvesien vaikutuksesta vedenlaadun heikkeneminen ei johtunut, sillä kuivatusvesissä pitoisuudet olivat huomattavasti alempia kuin Vallasjoessa. Vallasjoen suualueella vedenlaatu oli vuonna 2014 hyvin samanlaista kuin ylempänä, mutta rautaa ja humusta oli
selvästi vähemmän.
Taulukko 69. Vallasjoen keskimääräiset vedenlaadut vuosina 1999-2014.
Havaintopaikka
pH
Kiinto- Väriaine
luku
mg/l mg/l Pt
Vallasjoki 1 yp. 1999-2013
n = 39
6,4
8,0
minimi
4,8
<1
maksimi
7,2
48,2
11.6.2014
6,8
5,3
5.8.2014
6,9
6,0
10.9.2014
6,8
4,5
keskiarvo 2014
6,8
5,3
Vallasjoki 2 ap. 1999-2013
n = 39
6,3
13,3
minimi
4,8
<1
maksimi
7,2
53,4
11.6.2014
6,7
10,0
5.8.2014
6,8
12,0
10.9.2014
6,7
9,5
keskiarvo 2014
6,7
10,5
Vallasjoki 3 suu, ap. 1999-2013
n = 39
6,4
7,4
minimi
4,9
<1
maksimi
7,2
27,7
11.6.2014
6,6
8,0
5.8.2014
6,8
7,5
10.9.2014
6,9
7,3
keskiarvo 2014
6,8
7,6
Sa- Sähkön- KOKmeus johtok.
N
FTU mS/m
µg/l
NH4N
µg/l
NO3N
µg/l
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
34
10
300
21
30
21
24
7
<2
19
39
15
320
28
41
24
31
8
<2
23
37
16
310
49
47
26
41
8
<2
18
213
90
440
250
220
240
237
7,3
1,3
46,6
3,8
12,0
4,8
6,9
4,8
3,6
8,7
4,0
4,4
4,1
4,2
814
420
1600
730
730
680
713
72
9
450
128
<5
500
37
110
37
110
223
100
390
300
250
200
250
14,2
2,2
76,3
6,9
24,0
7,3
12,7
5,6
4,0
8,3
4,7
6,0
5,1
5,3
874
530
1600
760
830
710
767
119
7
460
111
3
350
78
71
78
71
202
90
385
200
100
230
177
8,1
2,1
22,9
4,9
5,1
5,8
5,3
5,2
3,9
6,8
4,8
5,1
5,0
5,0
832
450
1400
760
680
700
713
63
3
220
118
2
370
23
<5
23
<5
5
5
6
6
2
2
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O
2366
1090
4570
2200
3600
2400
2733
27
12
51
27
22
26
25
3600
1220
9000
3800
7500
3300
4867
26
12
52
28
22
25
25
2685
900
5910
2100
1200
2900
2067
26
13
49
22
12
26
20
Höystösensuolla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen
näytteiden (23 kpl) perusteella Höystösensuolta purkautuvan veden keskimääräiset pi-
100
toisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,9 mg/l, Kok.N 685 µg/l, Kok.P 15 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 16 mg/l O2. Pitoisuudet olivat
erittäin alhaisia.
Suontee on suuri (5 400 ha) ja kirkasvetinen järvi. Suonteessa on kaksi havaintopaikkaa, toinen Vallasjoen suulla Suonteen lahdella ja toinen kauempana järvellä, minne voi
ulottua myös Heinäsuonojan kautta tulevien Pajusuon kuivatusvesien vaikutukset.
Suonteen kahden havaintopaikan pintavedet ovat olleet vedenladultaan erinomaisia ja
hyvin samankaltaisia (taulukko 70). Suonteen vesi on ollut lähes neutraalia, vähäravinteista ja kirkasta. Rautaa vedessä on vähän kuten myös happea kuluttavaa orgaanista ainesta (CODMn). Ravinteiden perusteella Suontee on karu eli vähäravinteinen järvi, jota
kuvaa myös alhainen levätuotanto. Suonteen alusvedessä on kuitenkin esiintynyt lievää
happivajetta useina vuosina, mikä kertoo lievästä rehevöitymiskehityksestä. Vuonna
2014 Suonteen vesissä oli humusta jakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa enemmän ja
siitä johtuen veden väri ei ollut aivan kirkasta. 9.7.2015 pintaveden 350 mgPt/l väri tulos lienee laboratoriovirhe, sillä vettä värjäävää rautaa ja humusta oli vedessä kuitenkin
vähän. Suonteen pintavesien happitilanne oli vuonna 2014 erinomainen, mutta pohjan
tuntumassa lopputalvella ja – kesällä 2014 happivaje oli suurta havaintopaikalla Suontee
2.
Suonteen erinomaisen veden laadun perusteella Höystösensuon turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset järveen ovat erittäin vähäisiä, jos lainkaan. Höystösensuon kuivatusvesien laatu oli vuonna 2014 niin hyvää, ettei niillä ollut vaikutuksia Vallasjoen vedenlaatuun.
Taulukko 70. Suonteen pintaveden laatu vuosina 1999-2014.
Hapen
Havaintokyll.aste
paikka
kyll.%
1 m
Suontee 2 1999-2013
n = 30
90
minimi
73
maksimi
102
10.3.2014
88
9.7.2014
97
Suontee 3 1999-2013
n = 30
93
minimi
70
maksimi
106
10.3.2014
87
9.7.2014
102
pH
KiintoVäriSaaine
luku meus
mg/l
mg/l Pt FTU
Sähkön- Kok-N NH4johtok.
N
µg/l µg/l
mS/m
NO3N
µg/l
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
14
6
100
12
12
<5
1
<5
6,8
6,3
7,3
6,6
7,2
1,7
0,2
5,0
<1
1,8
37
10
100
80
350
1,2
0,3
2,7
0,7
1,1
5,6
4,8
6,8
5,2
4,8
466
340
750
590
450
24
<5
100
23
<5
130
16
<5
6,9
6,4
7,4
6,6
7,3
1,7
0,3
7,7
<1
1,4
29
10
50
65
40
1,0
<0,1
3,4
0,7
0,9
5,6
4,8
6,6
5,1
4,8
428
291
620
570
430
23
<5
83
12
<5
58
150
<5
8.7
Mäntyharjun reitti
8.7.1
Havusuo-Pajusuo (Joutsa)
11
4
24
10
10
<2
<5
1
<5
<2
FE a-kloroCOD
fylli
Mn
mg/l O2
µg/l
µg/l
206
72
630
310
180
7,8
3,3
12,0
125
24
340
260
130
6,9
2,5
10,0
4,0
3,8
6
3
10
13
10
7
3
12
13
10
Havusuo-Pajusuon tuotantoalueella on Itä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 69/10/1, dnro ISAVI/36/04.08/2010, myönnetty 5.8.2010). Luvasta
valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset
päätöksellään 1.9.2011 (Nro 11/0223/1). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen,
jonka päätöksellä 18.12.2012 (Dnro 2926/1/11) hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu.
Havusuo-Pajusuo sijaitsee Joutsan Leivonmäellä ja kuuluu Kymijoen vesistöalueen
Mäntyharjun reitin Kälkäjoen Pajupuron valuma-alueelle (14.953).
Havusuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1979 ja tuotanto 1985. Pajusuon
turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1993 ja tuotanto 1995. Vuonna 2014 Havusuolla oli tuotannossa 107,2 ha. Pajusuolla (Pihlassuo) oli tuotannossa 127,2 ja le-
101
vossa 10 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat Havusuolla kasvillisuuskosteikot ja pintavalutus, Pihlassuolla kemikalointi.
Havusuon kuivatusvedet purkautuvat Mustapurua ja Kivipurua pitkin Pihlaspuruun ja
edelleen Pajulammen kautta Keronlampeen ja Pajupurua pitkin Kälkäjokeen ja Puulaveteen. Pajusuon kuivatusvesiä virtaa Havusuon kanssa samaa reittiä Pajulammesta alaspäin. Aikaisemmin kuivatusvesiä on johdettu Purujokea ja Heinäsuonojaa pitkin Suonteen Levälahteen. Huhtikuun 2012 jälkeen Pajusuon vedet on johdettu Pihlassuolle. Havusuo-Pajusuon tuotantoalueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Pihlaspurussa, Pajulammessa, Keronlammessa, Pajupurussa sekä Heinäsuonojassa.
Havusuolla suoritettiin kuormitustarkkailua Havusuon kosteikoilta ja pintavalutuksesta
lähtevistä vesistä vuonna 2014. Havusuon eteläisen kosteikolta otettujen näytteiden (25
kpl) perusteella Havusuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,1 mg/l, Kok.N 1319 µg/l, Kok.P 15 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen
keskimääräinen CODMn-arvo oli 29 mg/l O2. Havusuon eteläisen pintavalutuskentän
alapuolelta otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset
pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,6 mg/l, Kok.N 1154 µg/l, Kok.P 22 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 34 mg/l O2. Havusuon keskiosan kosteikolta otettujen näytteiden (25 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 18 mg/l, Kok.N 2 276 µg/l, Kok.P 51 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 35 mg/l O2. Keskiosan kosteikolta lähtevästä kiintoaineesta suurin osa oli epäorgaanista, eikä siten turveperäistä. Havusuon pohjoiselta kosteikolta otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 7,6 mg/l, Kok.N 1 625 µg/l, Kok.P 23 µg/l ja
kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 26 mg/l O2.
Pajusuolla (Pihlassuo) suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua kemikalointiasemalla vuonna 2014. Otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella Pajusuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 13 mg/l, Kok.N 1385
µg/l, Kok.P 10 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 10
mg/l O2.
Pihlaspurun vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja tummanruskeaa sekä usein sameaa
(taulukko 71). Rautaa ja happea kuluttavaa orgaanista ainesta (COD Mn) vedessä on ollut
runsaasti. Vuoden 2014 Pihlaspurun vedenlaatu oli parempaa kuin tarkkailujaksolla
1999-2013 keskimäärin, sillä vedessä oli vähemmän fosforia ja humusta, joita nimenomaan kemikalointi poistaa tehokkaasti.
Pajulammen pintavesi on ollut tummaa ja ravinteikasta (taulukko 72). Vesi on lievästi
hapanta ja varsin rautapitoista. Alusvedessä on esiintynyt suurta happivajetta. Pajulammen rehevyydestä kertoo ravinteiden lisäksi myös erittäin runsas levätuotanto. Pajulammen vesi oli vuonna 2014 laadullisesti hieman parempaa kuin aiemmin, sillä fosforia ja humusta oli vähemmän aivan kuten Pajulampeen laskevassa Pihlaspurussakin.
Levätuotanto oli heinäkuussa 2014 aiempiin vuosiin nähden vähäistä. Selvää happivajetta matalassa (noin 2,8 m) Pajulammessa oli vuonna 2014 vain heinäkuussa aivan pohjan tuntumassa.
Keronlammen pintavedessä on ollut vuosina 1999-2013 ravinteita runsaasti ja myös
levätuotanto on ollut runsasta (taulukko 72). Vesi on ollut lievästi hapanta ja veden väri
ruskeaa. Happea kuluttavaa orgaanista ainesta on ollut suhteellisen vähän suoperäiselle
valuma-alueelle. Keronlammen vesi on laadullisesti hieman parempaa kuin Pajulammen. Vuonna 2014 Keronlammen vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin vuosina 19992013 keskimäärin. Keronlammen happitilanne oli kohtalaisen hyvä, sillä vain kesällä
esiintyi selvää happivajetta alusvedessä
102
Pajupurun vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja ruskeaa (taulukko 71). Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Pajupuru on rehevä, vedenlaadun ollessa yleensä
samanlaista kuin Keronlammen pintavedessä. Pajupurun vedenlaatu vuonna 2014 oli
samanlaista kuin tarkkailujaksolla 1999-2013 keskimäärin.
Heinäsuonojan vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja tummanruskeaa (taulukko 71).
Rautaa on runsaasti kuten myös humusaineita. Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien
perusteella Heinäsuonoja on rehevä. Vuonna 2014 Heinäsuonojan vedenlaatu oli heikompaa kuin tarkkailujaksolla 1999–2013 keskimäärin, sillä fosforia, rautaa ja humusta
oli hieman aiempaa enemmän. Heinäsuonoja on jäänyt pois Pajusuon kuivatusreiteistä
vuonna 2012, sillä Pajusuon vedet johdetaan nykyisin Pihlassuon kemikalointiaseman
kautta.
Taulukko 71. Havusuo-Pajusuon virtavesihavaintopaikkojen vedenlaadut vuosina 1999 - 2014.
Havaintopaikka
luku meus
mg/l
mg/l Pt FTU
Pihlaspuru 1999-2013
minimi
4,5
maksimi
7,0
11.6.2014
6,8
5.8.2014
6,9
4.9.2014
6,5
keskiarvo 2014 6,7
Pajupuru 1999-2013
minimi
5,5
maksimi
6,9
11.6.2014
6,3
5.8.2014
6,5
4.9.2014
6,5
keskiarvo 2014 6,4
Heinäsuonoja 1999-2013
minimi
4,9
maksimi
6,9
11.6.2014
6,5
5.8.2014
6,6
4.9.2014
6,2
keskiarvo 2014 6,4
Sähkönjohtok.
mS/m
KOKN
µg/l
NH4N
µg/l
NO3N
µg/l
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
64
17
330
23
36
27
29
15
<2
49
24
15
42
20
26
26
24
5
<2
17
69
23
410
50
84
37
57
14
<2
23
9,8
0,6
57,8
8,5
9,6
6,7
8,3
303
120
650
275
180
300
252
12,7
0,6
47,7
10,0
12,0
7,3
9,8
5,5
3,2
9,0
5,8
6,5
5,8
6,0
1160
500
3500
970
1000
1400
1123
226
<5
1500
114
<5
300
95
190
95
190
3,7
<1
15,5
2,3
3,3
4,0
3,2
185
100
400
180
165
170
172
3,0
1,4
7,6
1,5
2,0
2,5
2,0
4,6
4,0
5,5
4,7
5,0
4,9
4,9
925
610
1650
900
760
730
797
59
11
330
177
<5
540
39
32
39
32
10,9
2,7
32,1
9,0
11,0
3,8
7,9
247
100
440
300
240
250
263
13,2
4,2
65,8
6,5
13,0
4,4
8,0
6,3
4,3
13,6
6,0
5,7
5,4
5,7
1148
590
2600
950
940
920
937
48
9
120
216
4
1300
14
<5
14
<5
3
3
3
3
8
8
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
4962
900
17000
4200
5200
4200
4533
40
17
83
25
22
32
26
1894
1020
2920
1400
2000
2100
1833
25
16
43
24
21
20
22
3089
990
11300
3200
3400
2200
2933
35
21
56
35
22
47
35
Taulukko 72. Havusuo-Pajusuon järvihavaintopaikkojen vedenlaadut vuosina 1999-2014.
Havaintopaikka
Hapen pH KiintoVäriSakyll.
aine
luku meus
%
mg/l
mg/l Pt FTU
Pieni-Pajulampi 1999-2013 (1 m)
keskiarvo n = 30
69
6,5
6,2
225
9,3
minimi
53
6,3
3,1
175
3,1
maksimi
95
6,6
8,5
350
14,0
5.2.2014
83
6,3
3,9
250
6,1
8.7.2014
78
6,6
5,0
250
6,5
Keronlampi 1999-2013 (1 m)
keskiarvo n = 30
64
6,2
2,4
195
3,1
minimi
44
5,8
0,7
120
2,0
maksimi
86
6,5
4,4
250
5,2
5.2.2014
73
5,7
2,2
275
3,0
10.7.2014
90
6,6
8,5
180
1,9
KOKN
µg/l
NH4N
µg/l
NO3N
µg/l
KOKP
µg/l
PO4P
µg/l
1250
1100
1500
1200
970
99
<5
240
40
<5
94
8
<2
17
140
79
34
13
57
14
29
952
680
1300
1200
810
10
<5
14
39
<5
50
11
73
21
16
28
17
28
<2
2
1
4
<2
FE
µg/l
a-kloro- COD
fylli
Mn
mg/l O2
µg/l
3783
3300
4400
2800
3500
30,2
6,8
43,3
2167
1500
2700
2200
1700
9,4
0,7
17,3
7,2
12,8
27
18
44
28
25
26
21
33
31
22
Vuoden 2014 Havu-Pajusuon vesistökuormituksien ja keskivalunnan perusteella kuivatusvesien pitoisuuslisäykset olivat Pajupuron pienelle valuma-alueelle (28,16 km2) laskettuna suuria (kiintoaine 1,3 mg/l, typpi 191 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaa-
103
van CODMn-arvon bruttolisäys oli 3,0 mg/l O2. Fosforia oli kuivatusvesissä niin vähän
että pitoisuusnousu jäi negatiiviseksi.
Havu-Pajusuon kaikki kuivatusvedet tulevat Pieni-Pajulampeen, vaikkakin eri reittejä.
Matalan Pieni-Pajulammen pintaveden ravinnepitoisuudet ovat lievässä laskusuuntauksessa (kuvat 38-39). Fosforin osalta erityisesti talviset pitoisuudet ovat viime vuosina olleet erittäin alhaisia. Ravinnetaso on kuitenkin edelleen rehevyyttä kuvaava, jota osoittaa myös korkea levätuotanto.
Kuva 38.
Pieni Pajulammen pintaveden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 1999-2014.
Kuva 39.
Pieni Pajulammen pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 1999-2014.
8.7.2
Mesiänsuo (Joutsa)
Mesiänsuon tuotantoalueella on Itä-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 54/08/1, dnro ISY-2007-Y-60, myönnetty 28.3.2008). Luvasta valitettiin
Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 18.2.2009 (Nro 09/0054/3).
Mesiänsuo sijaitsee Joutsassa ja kuuluu Kymijoen vesistöalueen Mäntyharjun reitin
Kälkäjoen alaosan alueelle (14.951). Mesiänsuo on uudehko turvetuotantoalue, jonka
valmistelut on aloitettu vuonna 2010. Mesiänsuon tuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuksella. Vuonna 2014 Mesiänsuolla oli tuotannossa 54
104
ha. Mesiänsuon kuivatusvedet purkautuvat reitille; Porkkalampi – Porkkapuru – Kälkäjoki – Siikavesi (Puula). Mesiänsuon tuotantoalueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat
Kälkäjoessa (3 kpl) ja Siikavedellä sekä Porkkalammessa. Siikaveden tarkkailupiste on
yhteinen Rääsysuon kanssa. Vapon toimesta havaintopaikoilta on otettu näytteitä vuosina 2009–2010, aiemmat tulokset ovat Keski-Suomen ympäristökeskuksen tarkkailutuloksia. Kälkäjoen alaosa on ollut tarkkailussa jo vuodesta 1999 lähtien, mutta muut Kälkäjoen havaintopaikat ja Porkkalampi vasta vuodesta 2014 alkaen.
Kälkäjoen alaosalla vesi on ollut hieman hapanta, väriltään ruskeaa sekä väriluvun ja
CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 73). Vuosien 1999-2013 aikana Kälkäjoen vesi on ajoittain ollut erittäin heikkolaatuista, mitä kuvaavat korkeat maksimitulokset. Kälkäjoen alaosalla vedenlaatu oli vuonna 2014 hyvin samanlaista kuin aiempinakin vuosina keskimäärin.
Mesiänsuon Kälkäjoen havaintopaikoilla vedenlaatu oli vuonna 2014 samanlaista kuin
alajuoksulla. Mesiänsuon kuivatusvesien purkukohdan alapuolella oli hieman enemmän
ravinteita, joka kuvaa lieviä kuivatusvesivaikutuksia.
Taulukko 73. Mesiänsuon Kälkäjoen havaintopaikkojen vedenlaadut vuosina 1999-2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Kälkänjoki 2 yläjuoksu, Mesiänsuon yp.
11.6.2014
6,7
4,7
200
5.8.2014
7,0
3,8
150
10.9.2014
6,8
3,3
150
keskiarvo 2014
6,8
3,9
167
Kälkänjoki, Mesiänsuon ap.
11.6.2014
6,6
7,0
200
5.8.2014
6,8
4,6
165
10.9.2014
6,7
3,5
170
keskiarvo 2014
6,7
5,0
178
Kälkäjoki 1, alajuoksu 1999-2013
keskiarvo n= 45
6,4
2,9
157
5,5
0,5
70
min
7,1 10,0
250
max
11.6.2014
6,6
7,0
200
5.8.2014
7,0
2,0
150
10.9.2014
6,7
3,0
170
keskiarvo 2014
6,8
4,0
173
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
2,2
2,6
1,8
2,2
3,5
4,0
4,0
3,8
660
580
630
623
3,7
5,1
2,3
3,7
3,6
4,2
4,2
4,0
810
620
610
680
3,2
1,1
7,3
3,0
1,8
1,9
2,2
4,6
3,4
6,5
3,7
4,2
4,3
4,1
727
430
1500
700
590
610
633
21
13
21
13
23
12
23
12
29
7
51
35
1
91
7
7
7
7
25
28
21
25
31
33
22
29
22
13
40
29
33
21
28
2
2
3
3
5
2
7
3
3
FE
µg/l
COD
Mn
mg/l O2
870
1600
930
1133
27
20
22
23
950
1900
960
1270
28
20
23
24
1194
700
1900
1000
1400
1100
1167
25
11
120
27
19
24
23
Siikavedestä on joitain Keski-Suomen ympäristökeskuksen tarkkailutuloksia vuosilta
1999–2006 ja Vapon tarkkailutuloksia vuosilta 2009–2013. Siikavesi on tarkkailutuloksien perusteella suhteellisen kirkasvetinen, hieman hapan ja ravinnetason mukaan lievästi rehevöitynyt (taulukko 74). Myös levätuotanto kuvaa lievää rehevöitymistä.
Vuonna 2014 Siikaveden laatu oli samaa tasoa kuin aiemmin. Matalan (noin 2 m) Porkkalammen vesi oli vuonna 2014 heikompaa kuin Kälkäjoen, sillä lammen pintavedessä
oli enemmän typpeä ja humusta (taulukko 74). Lammen vedenlaatu kuvaa lievää rehevöitymistä.
Mesiänsuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (25
kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta
3,2 mg/l, Kok.N 1 557 µg/l, Kok.P 22 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 36 mg/l O2. Kuivatusvesissä oli vuonna 2014 enemmän typpeä
ja humusta kuin Kälkäjoessa ja siten kuivatusvesillä oli hieman vaikutuksia Kälkäjoen
vedenlaatuun, mikä näkyi myös vesistötarkkailutuloksissa. Oletettavasti niitä esiintyy
myös Porkkalammessa, mutta sieltä ei ole vertailutuloksia.
105
Mesiäisensuon lisäksi Kälkäjoen kautta tulee turvetuotannon kuivatusvesiä HavuPajusuolta, Jokipolvensuolta ja Rääsysuolta. Yhteensä tuotannossa oli vuonna 2014
noin 393 ha ja lisäksi levossa 10 ha. Vuoden 2014 Kälkäjoen turvetuotannon vesistökuormituksien ja keskivalunnan perusteella kuivatusvesien pitoisuuslisäykset olivat
Kälkäjokeen suhteellisen vähäiset (kiintoaine 0,24 mg/l, fosfori 0,5 µg/l, typpi 46 µg/l).
Taulukko 74. Siikaveden ja Porkkalammen pintaveden vedenlaadut vuosina 1999-2014.
Havaintopaikka
Hapen
kyll.
%
Siikavesi (1 m) 2009-2013
keskiarvo n=12
79
min
70
max
87
6.2.2014
79
10.7.2014
90
Porkkalampi (1 m)
5.2.2014
65
8.7.2014
79
8.7.3
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
6,7
6,3
7,1
6,2
6,9
2,7
<1
5,7
1,7
2,5
101
25
175
200
120
2,5
0,8
4,5
1,7
1,6
4,7
3,9
5,7
4,4
3,9
618
450
810
810
590
5,8
6,6
<1
4,8
250
225
1,3
2,6
4,0
3,5
1200
820
28
13
42
24
<5
62
15
15
3
1
6
FE
22
16
12
22
11
19
<2
903
240
1400
1100
550
<5
16
32
<2
1500
1600
8,6
6,4
11,7
5,0
15
7
20
28
18
7,3
35
32
Jokipolvensuo-Rääsysuo (Joutsa)
Jokipolvensuon tuotantoalueella on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa turvetuotantoon 17.8.2012 (tarkistushakemuksen päätös nro 116/2012/1, dnro
LSSAVI/388/04.08/2010).. Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi
ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 22.3.2013 (Nro 13/0070/1).
Rääsysuon tuotantoalueella on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa
155/08/1 (myönnetty 3.12.2008). Rääsynsuon lohko 7 ympäristölupahakemuksen on
Itä-Suomen aluehallintovirasto hylännyt 19.4.2013 (päätös ISAVI/61/04.08/2011).
Jokipolvensuo ja Rääsysuo sijaitsevat Joutsan Leivonmäellä ja kuuluvat Kymijoen vesistöalueen Mäntyharjun reitin Kälkäjoen valuma-alueelle (14.95). Jokipolvensuosta osa
kuuluu Havujoen valuma-alueelle (14.952) ja osa Mustajoen (14.954) valuma-alueelle.
Rääsysuo kuuluu kokonaan Mustajoen valuma-alueelle.
Jokipolvensuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1984 ja tuotanto 1989.
Vuonna 2014 Jokipolvensuolla oli tuotannossa 18,9 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ruokohelpikenttä. Jokipolvensuon suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (13 kpl) perusteella Jokipolvensuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,7 mg/l, Kok.N 952
µg/l, Kok.P 24 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 28
mg/l O2.
Rääsysuon tuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuksella.
Vuonna 2014 Rääsysuolla oli tuotannossa 85,8 ha. Rääsysuolla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (21 kpl) perusteella Rääsysuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,9
mg/l, Kok.N 1793 µg/l, Kok.P 98 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen
Jokipolvensuon kuivatusvesiä purkautuu Partinpurun kautta Kälkäjärviin (Yläjärveen)
ja edelleen Kälkäjokeen ja Puulaveteen. Myös Mustajoen kautta kuivatusvesiä virtaa
Kälkäjärvien Alajärveen. Rääsysuon kuivatusvedet johdetaan Mustajokeen Jokipolvensuon yläpuolella ja siitä Alajärveen.
Rääsynsuon kuivatusvesien purkukohdan ylä- ja -alapuolella on Mustajoessa vesistöhavaintopaikat. Alempi tarkkailupiste toimii myös Jokipolvensuon purkuvesien yläpuoli-
106
sena havaintopaikkana. Turvetuotantoalueiden alapuolella on Mustajoessa yksi havaintopaikka lähellä Alajärveä. Vuonna 2009 lisättiin turvetuotantoalueiden alapuoliset havaintopaikat myös Alajärveen ja Puulan Siikaveteen sekä vuonna 2013 myös Partinpuruun. Siikaveden havaintopaikka on raportoitu Mesiänsuon tarkkailutulosten yhteydessä.
Mustajoen vesi on ollut vuosien 2003-2013 keskimääräisten vedenlaatutuloksien mukaan hapanta, ravinteikasta ja väriltään ruskeaa (taulukko 75). Happea kuluttavaa orgaanista ainesta (CODMn) on ollut vedessä vain kohtalaisesti. Vuosien 2003-2013 keskimääräisten ravinnepitoisuuksien mukaan Mustajoki on kuitenkin rehevä. Vuonna
2014 Mustajoen vedenlaatu oli samanlaista kuin aiemminkin. Mustajoen alajuoksulla
vedessä on ollut hieman enemmän ravinteita kuin yläjuoksulla, mutta vedenlaadun perusteella Jokipolvensuon ja Rääsynsuon kuivatusvesien vaikutukset Mustajoen vedenlaatuun ovat olleet vähäiset. Jokipolvensuon kuivatusvesistä osa tulee Partinpurun kautta Alajärveen. Partinpurun vesi oli vuonna 2014 väriltään ruskeaa ja hieman hapanta eli
hyvin samanlaista kuin Mustajoenkin (taulukko 75). Jokipolvensuon kuivatusvesien laatu oli vuonna 2014 hyvin samanlaista kuin Partinpurun ja pääosin Partinpurun vedet tulevatkin Jokipolvensuolta.
Taulukko 75. Mustajoen ja Partinpurun havaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaadut vuosina 2004 2014.
Paikka
pH
Kiinto- Väriaine
luku
mg/l mg/l Pt
Mustajoki, Rääsynsuon yp. 2009 - 2013
keskiarvo n=19 6,4
2,4
194
Minimi
5,8
1,0
120
Maksimi
7,0
4,8
350
10.6.2014
6,5
3,3
250
5.8.2014
6,7
1,7
195
10.9.2014
6,6
2,5
180
keskiarvo 2014
6,6
2,5
208
Mustajoki, Rääsynsuon ap. 2004-2013
keskiarvo n= 30 6,3
3,0
204
Minimi
5,8
<1
100
Maksimi
6,9
13,0
300
10.6.2014
6,5
4,0
250
5.8.2014
6,8
2,3
180
10.9.2014
6,6
2,5
200
keskiarvo 2014
6,6
2,9
210
Mustajoki alaosa 2004-2013
keskiarvo n= 30 6,4
4,5
204
Minimi
5,9
<1
100
Maksimi
7,1
10,0
400
11.6.2014
6,5
5,3
240
5.8.2014
7,0
10,0
165
10.9.2014
6,7
3,3
220
keskiarvo 2014
6,7
6,2
208
Partinpuru
7.8.2013
6,8
7,6
225
19.9.2013
6,8
2,5
200
11.6.2014
6,4
4,0
250
5.8.2014
6,9
2,9
195
4.9.2014
6,6
3,6
200
keskiarvo 2014
6,6
3,5
215
N
N NO4 -N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
2,0
1,4
3,3
2,0
2,3
1,6
2,0
3,9
3,1
4,9
3,6
4,5
4,0
4,0
718
590
940
810
830
640
760
26
11
54
43
3
180
38
<5
38
<5
2,3
1,2
5,4
1,9
2,0
1,5
1,8
4,0
3,2
5,4
3,5
4,5
4,0
4,0
771
520
1060
760
830
670
753
25
<5
77
62
2
170
47
21
47
21
4,4
2,1
13,0
3,2
3,9
2,8
3,3
4,5
3,5
9,0
3,7
4,1
4,5
4,1
786
400
1200
790
630
770
730
29
<5
97
96
<5
480
6
<5
6
<5
6,1
6,3
1,8
4,4
3,3
3,2
6,3
6,2
4,4
6,5
5,7
5,5
930
800
850
870
930
883
130
39
150
44
150
44
24
18
38
25
44
23
31
6
<2
16
28
20
50
29
39
24
31
7
<2
28
32
20
51
29
39
29
32
7
<2
18
25
20
23
31
26
27
3
3
4
4
<2
<2
4
4
4
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
934
600
1300
900
1300
750
983
28
18
50
30
25
26
27
1026
580
1530
950
1400
770
1040
31
19
55
32
25
28
28
1284
730
3300
1100
1800
1100
1333
30
16
46
33
20
31
28
2800
2400
1100
2800
1400
1767
22
18
33
22
29
28
Jokipolvensuon ja Rääsysuon kuivatusvesien vaikutus Mustajokeen oli vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna vähäinen (kiintoainelisäys 0,1
107
mg/l, fosforilisäys 1,9 µg/l ja typpilisäys 40 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan
Alajärven vesi on ollut hieman hapanta ja ruskeaa. Ravinnetason perusteella Alajärvi on
lievästi rehevä (taulukko 76). Vuonna 2014 Alajärven veden laatu ei poikennut aiemmista vuosista.
Taulukko 76. Alajärven vedenlaatu vuosina 2009 - 2014.
Havaintopaikka
Hapen
kyll.
%
Alajärvi 2009-2013 (1 m)
11.3.2009
82
14.7.2009
80
4.3.2010
82
31.8.2010
85
9.3.2011
80
15.8.2011
82
21.3.2012
81
24.7.2012
74
27.2.2013
84
7.8.2013
87
5.2.2014
83
8.7.2014
82
9
pH
6,6
6,8
6,5
7,1
6,6
6,9
6,4
6,4
6,6
6,9
6,3
6,7
Kiinto- VäriSaaine luku meus
mg/l mg/l Pt FTU
6,7
2,8
2,1
3,4
1,7
3,4
1,8
4,0
1,8
4,8
<1
5,0
100
100
80
100
125
125
125
200
125
175
200
165
7,6
2,0
3,9
3,9
3,3
2,9
3,4
2,6
3,0
2,4
1,6
2,8
Sähkön- KOK- NH4johtok. N
N
mS/m µg/l
µg/l
4,6
3,8
4,8
4,1
5,7
4,2
4,6
3,4
4,3
3,8
4,0
3,8
710
480
540
590
430
620
630
660
570
650
640
590
NO3- KOK- PO4N
P
P
µg/l
µg/l µg/l
µg/l
23
21
13
28
12
34
19
29
15
25
11
28
1200
1500
1200
1800
1300
1600
1300
1500
1200
1400
940
1100
13
<5
13
<5
26
<5
9
<5
37
<5
13
<5
4
4
4
4
<2
<2
FE
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l mg/l O2
7,0
15,4
12,3
7,1
13,8
9,9
17
17
14
15
13
19
18
34
16
22
22
22
KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35
Kokemäenjoen vesistö on Suomen neljänneksi suurin vesistö. Se ulottuu KeskiSuomesta Selkämerelle ja sen pinta-ala on 27 046 km2 ja järvisyys 10,99 %. Viljelymaita on 456 090 ha eli maa-alasta 19 %. Kokemäenjoen vesistöalueen keskusjärvi on Pirkanmaan Pyhäjärvi ja vesistöalue muodostuu useista eri reiteistä: Ähtärin, Pihlajaveden,
Keuruun, Längelmäveden, Hauhon, Vanajaveden ja Ikaalisten reitit. Kokemäenjoen
luonnetta on muutettu aikojen saatossa tukinuittoa, tulvasuojelua ja voimalarakentamista varten ja joki on lähes koko pituudeltaan porrastettu voimatalouskäyttöön. Taajamien
ja teollisuuden jätevesikuormituksen vähennyttyä hajakuormitus on noussut joen suurimmaksi kuormittajaksi.
Turvetuotantoalueita on Kokemäenjoen vesistöalueella noin 9 100 ha, joka on 0,33 %
koko vesistöalueen maa-alasta. Kaikista vesistöalueen turvetuotantoalueista Vapon hallinnassa oli vuonna 2014 noin 4500 ha (tuotannossa, levossa ja valmistelussa).
Kokemäenjoen vesistön Keuruun reitin keskivirtaama (MQ) oli 1.11.2013–31.10.2014
Vilppulassa 13,7 m3/s, kun vuosien 1971–2000 keskivirtaama on ollut 19,8 m3/s. Keuruun reitin virtaamat olivat tavanomaista alhaisempia lähes koko vuoden, vain loppuvuonna 2013 ja alkuvuonna 2014 virtaamat olivat tavanomaista suurempia (kuva 40).
108
Kuva 40.
Kokemäenjoen Vilppulankosken (Vilppula) päiväkeskivirtaamat 1.11.2013-31.10.2014 ja
vertailukaudella vuosina 1971-2000.
Keski-Suomen ELY-keskuksen puolella Kokemäenjoen vesistöalueella sijaitsi kahdeksan Vapon tuotantoaluetta yhteispinta-alaltaan noin 410 ha (taulukko 77).
Taulukko 77. Kokemäenjoen vesistön Keski-Suomen ELY-keskuksen alueen Vapon
turvetuotantoalueet vuonna 2014 ja tuotantoalat.
Pinta-ala 2014, ha
Vesistöalue
Suo
Kunta
35.4 Ähtärin ja Pihlajaveden reitin va
35.48 Pihlajaveden reitin va
35.483 Pihlajaveden a
35.486 Hietasenpuron va
35.621
Keurusselän lähialue
35.626 Suojoen va
35.633 Soutujoen a
Kalmuneva
Riihi Peuraneva
Permisuo
Heposuo
Hirvisuo
Raatteikonsuo
Mahasuo
Mahasuo
Lehtosuo
Keuruu
Ähtäri / Keuruu
Keuruu / Vilppula
Keuruu
Multia
Saarijärvi
Saarijärvi
Saarijärvi
Keuruu
Tuotannossa Levossa
Valmistelussa
4042,3
194,5
302,2
1624,4
458,6
55,6
62,4
250,9
61,6
61,6
4,6
0,6
155,3
0,0
0,6
0,0
0,0
85,7
42,4
110,3
0,0
42,4
43,3
43,3
0,0
0,0
33,0
14,3
63,0
79,0
79,0
Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia vuonna
2014 Kokemäenjoen vesistön Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella on arvioitu käyttäen Virtain Killinkosken keskivalumaa 6,8 l/s*km2 ja valuma-alueiden pinta-aloja sekä
niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2014 vesistökuormitustietoja.
Vapon kaikkien turvetuotantoalueiden nettovesistökuormitus Kokemäenjoen vesistöalueelle oli vuonna 2014 kiintoaineen osalta 121 t, typen 18,4 t ja fosforin 0,5 t. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttokuormitus Kokemäenjoen vesistöalueelle oli 749 t O2.
Kokemäenjoen vesistöalueen alaosalla Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama nettolisäys on kiintoaineen osalta 0,02 mg/l, typen 3,4 µg/l ja fosforin 0,1 µg/l
vuonna 2014. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,14
mg/l O2.
109
Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella 1.jakovaiheen ja 2. jakovaiheen valumaaluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat pieniä (taulukko 78). Keski-Suomen alueen 2. jakovaiheen valuma-alueista keskivirtaamatilanteessa kuivausvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset olivat Keuruun Asunnanjärven alueella. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2014
keskivirtaamatilanteessa olivat typen ja fosforin sekä orgaanisen happea kuluttavan aineksen osalta Keuruun Lehtosuolla kohdistuen Sammaliseen. Kiintoaineen osalta suurimmat lisäykset tulivat Keuruun Riihi-Peuranevalta Hietasenpuroon.
Taulukko 78. Vapon Kokemäenjoen vesistöalueen Keski-Suomen ELY-keskuksen alueen
turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset vuonna 2014.
Vesistöalue
Suo
Kunta
35.4 Ähtärin ja Pihlajaveden reitin va
35.48 Pihlajaveden reitin va
35.483 Pihlajaveden a
Kalmuneva
Keuruu
35.486 Hietasenpuron va Riihi Peuraneva Ähtäri / Keuruu
35.621 Keurusselän lähialue
Permisuo
Keuruu / Vilppula
35.626 Suojoen va
Heposuo
Keuruu
35.633 Soutujoen a
Hirvisuo
Multia
Raatteikonsuo
Saarijärvi
Mahasuo
Saarijärvi
Mahasuo
Saarijärvi
Lehtosuo
Keuruu
9.1
Keuruun reitti
9.1.1
Permisuo (Keuruu/Vilppula)
Kok- N
Kok-P
mg O2 /l
CODMn Kiintoaine
mg/l
µg/l
µg/l
0,14
0,02
3,4
0,10
0,31
0,37
0,06
2,52
0,17
0,08
0,03
1,30
0,20
0,10
0,15
1,04
0,81
0,67
2,68
0,05
0,10
0,03
0,36
0,02
0,008
0,005
0,098
0,02
0,01
0,003
0,02
0,11
0,08
0,31
6,9
8,5
1,2
68,3
4,5
2,0
1,0
30,0
3,2
2,0
-0,3
8,2
18,2
23,2
92,2
0,21
0,27
0,05
1,50
0,13
0,07
0,02
1,50
0,11
0,10
-0,10
-0,13
0,68
0,57
2,27
Keuruun Permisuon turvetuotantoalueella on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 65/04/1, dnro ISY-2004-Y-1, myönnetty 2.7.2004). Permisuon valmistelutyöt aloitettiin vuonna 2005 ja tuotanto 2007. Länsi- Sisä-Suomen aluehallintovirasto hyväksyi 20.12.2012 (Dnro LSSAVI/129/04.08/2011) Permisuon lupamääräysten
tarkistushakemuksen. Tarkistetut lupamääräykset korvaavat aikaisemmat lupamääräykset kokonaisuudessaan.
Perminsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Keuruun reitin Keurusselän lähialueella (35.621). Permisuon kuivatusvedet virtaavat puroa pitkin 800 m päähän Hyyrynlampeen (8 ha) ja edelleen Hyyrynojaa pitkin 5,5 km päähän Keurusselälle.
Vesistötarkkailupiste on ollut Hyyrynlammessa Permisuon alapuolella vuodesta 2005
alkaen. Hyyrynojan alaosalta otettiin vuonna 2011 näytteitä, mutta vuonna 2014 perustettiin uusi havaintopaikka aivan Hyyrynlammen tuntumaan.
Vuonna 2014 Permisuolla oli tuotannossa 61,6 ha. Permisuon kuivatusvedet käsitellään
ympärivuotisesti pintavalutuskentän avulla.
Hyyrynlammen valuma-alueesta Permisuo käsittää 19 %. Tiheään ojitettuna suo on vaikuttanut Hyyrynlammen veden laatuun jo vuosia. Hyyrynlammen vuosien 2005-2013
ravinnepitoisuudet kuvaavat rehevää vesialuetta (taulukko 79). Vuonna 2014 Hyyrylammen vesi oli laadullisesti samanlaista kuin aiemminkin. Hyyrynojan vesi oli vuonna
110
2014 hieman hapanta, väriltään tummanruskeaa ja ravinteikasta. Vesi oli samanlaista
kuin Hyyrynlammessakin, josta vedet ojaan tulevatkin.
Permisuolla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (8 kpl) perusteella Permisuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet
olivat kiintoaineen osalta 11 mg/l, Kok.N 2 163 µg/l, Kok.P 54 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 67 mg/l O2.
Permisuon kuivatusvedet kohottavat laskennallisesti Hyyrynojan alaosalla veden kiintoaine-, typpi- ja fosforipitoisuuksia 6-8 %, Keurusselälle suurelle alueelle (1647,2 km2)
kuivatusvesien vaikutukset eivät ulotu.
Taulukko 79. Hyyrynlammen vedenlaatu vuosina 2005-2014.
Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4paikka kyll.%
aine
luku meus johtok.
N
N NO4 -N
P
P
1m
%
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
Hyyrynlampi 2005-2013
n= 17
63
5,9 2,9
260
2,8
3,4
1088 130
26
34
5
minimi
3
5,1 0,8
150
1,5
2,7
740
7
<5
15
2
maksimi
88
6,4 6,0
400
5,9
4,9
1700 363
59
140
8
17.2.2014
60
5,5 1,0
250
1,7
3,5
1300
23
22.7.2014
76
6,5 < 1
250
2,4
3,2
830
16
<5
38
<2
9.1.2
FE
a-klor- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
1938
1000
3400
1400
1600
13,2
2,0
51,7
11,2
39
28
58
39
33
Hirvisuo (Multia)
Itä-Suomen ympäristölupavirasto on päätöksellään 25.6.2008 n:o 94/08/1 siitä ilmenevien menettelyvaiheiden jälkeen myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan turvetuotantoon Hirvisuolla 35 hehtaarin alalla. Luvasta valitettiin Hallinto-oikeuteen (päätös
22.5.2009 nro 09/0271/3) ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallintooikeus hylkäsi valitukset 14.5.2010 annetulla päätöksellä (Dnrot 1944, 1961 ja
1968/1/09).
Hirvisuo sijaitsee Kokemäenjoen Keuruun reitin Tarhianjoen valuma-alueen Soutujoen
(35.633) osavaluma-alueella. Pintavalutuskentän jälkeen kuivatusvedet kulkevat Lauaspurossa 1,25 km:n ja Soutujoessa 7,2 km:n matkan ennen Tarhapäänjärveen saapumista.
Lauaspuron vedenlaatua on tarkkailtu ennakkoon vuodesta 2007 lähtien. Vuonna 2011
tarkkailuun liitettiin Soutujoesta Lauaspuron ylä- ja alapuolelta havaintopaikat.
Vuonna 2014 Hirvisuolla oli valmistelussa 43,3 ha. Kaikki valmistelussa olevan alan
kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisen pintavalutuskentän avulla.
Hirvisuolla tehtiin kuntoonpanovaiheen kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen
näytteiden (23 kpl) perusteella Hirvisuolta purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,1 mg/l, Kok.N 1320 µg/l, Kok.P 71 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen
keskimääräinen CODMn-arvo oli 48 mg/l O2.
Lauaspuron vesi on ollut suoperäiselle valuma-alueelle tyypillistä; hapanta, tummanruskeaa sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella varsin humuspitoista (taulukko 80).
Maatalouden hajakuormitusvaikutuksia on Lauaspurossa ollut ajoittain havaittavissa,
sillä lannoituksiin liittyvien fosfaattifosforin pitoisuudet ovat olleet koholla. Vuonna
2011 aloitetun kuntoonpanon aiheuttamat vesistövaikutukset olivat alkuvaiheessa havaittavissa kohonneina fosfori- ja typpi- sekä humusainepitoisuuksina (kuvat 41–43).
Vuosina 2012–2014 ravinnepitoisuudet ovat olleet Lauaspurossa edelleen hieman korkeampia kuin ennakkotarkkailuvuosina. Sen sijaan humusainepitoisuudet ovat olleet
samaa tasoa kuin ennakkotarkkailuissa.
111
Soutujoen vesi on vähäravinteisempaa ja vähähumuksisempaa kuin Lauaspuron vesi
(taulukko 80). Hirvisuon vesistövaikutukset jäivät Soutujokeen vuonna 2014 lieviksi,
sillä Soutujoen havaintopaikkojen vedenlaaduissa ei ollut suuria eroja (kuvat 41-43).
Taulukko 80. Lauaspuron vedenlaatu 2007 - 2014 ja Soutujoen havaintopisteiden vedenlaadut vuosina
2011 - 2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Lauaspuro 2007-2013
keskiarvo n =21 5,8 6,5
294
minimi
4,7
<1
200
maksimi
7,0 30,4
500
13.5.2014
16,0
250
4.8.2014
6,5 5,2
420
8.9.2014
6,9 1,1
240
303
Soutujoki, Hirvisuon yläpuoli
1.11.2011
5,3 1,6
250
30.5.2012
6,1 2,0
175
5.9.2012
6,0 3,3
350
11.10.2012
4,9 4,2
450
21.5.2013
6,0 2,5
225
1.8.2013
6,4 2,0
225
2.10.2013
6,6 < 1
150
13.5.2014
5,9
225
4.8.2014
6,4 1,7
220
8.9.2014
6,4 3,0
220
Soutujoki, Hirvisuon alapuoli
1.11.2011
5,4 2,0
250
24.5.2012
5,3 2,6
175
5.9.2012
5,9 3,5
400
11.10.2012
4,9 4,0
300
21.5.2013
5,9 1,9
225
1.8.2013
6,4 2,9
225
2.10.2013
6,7 < 1
175
13.5.2014
5,8
220
4.8.2014
6,4 2,8
240
8.9.2014
6,4 1,9
220
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
3,2
0,2
15,0
2,8
2,9
1,7
2,5
3,4
2,8
4,7
3,0
3,9
4,0
3,6
801
510
1100
840
1400
850
1030
1,0
1,0
1,5
1,1
0,9
1,4
1,5
1,7
2,4
1,4
2,6
2,7
2,5
2,9
2,2
2,6
2,8
2,4
2,8
2,9
660
500
590
730
460
480
410
560
550
560
1,0
1,0
1,6
1,2
1,0
1,5
1,6
1,6
2,5
1,4
2,6
2,2
2,5
2,9
2,3
2,7
2,9
2,4
2,9
3,0
640
550
580
750
460
500
440
550
590
560
32
<5
110
30
<5
110
14
<5
14
<5
39
<5
43
<5
7
<5
17
<5
18
<5
10
<5
45
21
102
45
140
51
79
27
21
30
24
16
22
23
28
42
32
20
18
31
30
17
84
22
31
45
34
20
7
64
51
51
6
7
8
5
9
10
1429
860
2000
1000
1500
830
1110
46
30
70
40
75
41
52
1500
1100
1700
1600
910
1400
1300
1100
1700
1400
39
25
32
45
25
23
21
33
28
28
1500
900
1700
1600
1000
1400
1300
1100
1800
1400
39
29
36
47
25
26
20
33
28
28
112
Kuva 41.
Lauaspuron ja Soutujoen havaintopaikkojen typpipitoisuudet vuosina 2007 - 2014.
Kuva 42.
Lauaspuron ja Soutujoen havaintopaikkojen fosforipitoisuudet vuosina 2007 - 2014.
Kuva 43.
Lauaspuron ja Soutujoen havaintopaikkojen kemiallinen hapenkulutus (CODMn) vuosina
2007 - 2014.
9.1.3
Lehtosuo (Keuruu)
Keuruun Lehtosuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös
100/05/1, dnro ISY-2004-Y-168, myönnetty 24.10.2005). Luvasta valitettiin Vaasan
hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään
26.3.2007 (Nro 07/0107/1). Lupa koskee 47 ha:n tuotannossa jo ollutta aluetta (Lehtosuo-Isosuo) ja erillistä 41,1 ha lisäaluetta (Pyöreäsuo).
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on antanut 21.10.2013 päätöksen
(LSSAVI/56/04.08/2012) Lehtosuon ympäristöluvan lupaehtojen tarkistamisesta ja laajennusalueen ympäristöluvasta. Päätös ei kuitenkaan ole lainvoimainen.
Lehtosuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Keuruun reitin Asunnanjärven Sammalisen valuma-alueella (35.686). Vuonna 2014 Lehtosuolla oli tuotannossa 79 ha. Lehtosuon tuotannossa olevan alan kuivatusvedet käsitellään 39,9 ha:n alalta laskeutusaltailla ja virtaaman säädöllä sekä 39,1 ha:n alalta kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuskentällä.
113
Lehtosuon tuotantoalueen kuivatusvesiä johdetaan alapuolisiin vesiin kahta eri reittiä:
Mouliaisenpuro-Vilusenoja-Sammalinen-Kulonjärvi-Asunnanjärvi
ja
SyväojaHeinäsuonpuro-Hanhonlampi-Särkijärvi-Välijoki-Sammalinen-KulonjärviAsunnanjärvi. Vesistötarkkailupiste sijaitsee Sammalisessa.
Sammalinen on pieni 96 ha metsäjärvi, jonka suurin syvyys on noin 10 metriä. Sammalisen valuma-alue on 42,7 km2, josta Lehtosuon nykyinen tuotantoala on vain noin prosentin. Sammalisen vesi on ollut hieman hapanta ja väriltään ruskeaa sekä väriluvun ja
CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 81). Järvi on keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella lievästi rehevä. Kesäiset a-klorofyllipitoisuudet kuvastavat
kuitenkin selvää rehevyyttä. Vuonna 2014 Sammalisen vedenlaatu oli samaa tasoa kuin
vuosina 1999-2013 keskimäärin. Happivaje oli erittäin suurta alusvedessä lopputalvella
2014 ja kesällä 2014 happi oli loppunut alusvedestä kokonaan.
Lehtosuolla tehtiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (15 kpl) perusteella pintavalutuksesta purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,5
mg/l, Kok.N 1693 µg/l, Kok.P 66 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen
Lehtosuon kuivatusvesien vaikutukset Sammalisen tilaan ovat lieviä Sammalisen veden
laadun perusteella. Teoreettisten laskelmien mukaan kuivatusvesillä olisi kuitenkin ollut
vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa selvää vaikutusta Sammalisen vedenlaatuun, sillä
fosforipitoisuusnousu oli 2,3 µg/l, typpipitoisuusnousu 92 µg/l ja kiintoainepitoisuusnousu 0,3 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 2,7
mg/l O2.
Taulukko 81. Sammalisen vedenlaadut vuosina 1999 - 2014.
Sammalinen Hapen
kyll.
1m
%
1999-2013 n = 29
keskiarvo
75
minimi
50
maksimi
97
3.2.2014
78
22.7.2014
90
9.1.4
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
fylli
Mn
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l µg/l µg/l mg/l O2
6,5
6,0
7,0
6,0
6,9
2,6
<1
5,3
<1
4,5
151
95
250
225
150
2,4
1,1
5,8
0,9
1,8
4,0
2,9
5,3
3,7
3,7
660
470
894
820
630
19
<5
113
<5
<5
<5
9
<5
22
12
38
13
31
4
<2
7
<2
992
540
1600
980
620
18,8
5,6
39,1
22,7
23
16
35
34
21
Heposuo (Keuruu/Multia)
Keuruun Heposuolla on Itä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 35/10/1, dnro ISAVI 25/04.08/2010, myönnetty 26.4.2010). Heposuo
sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Keuruun reitin Keurusselän alueen Suojoen valuma-alueella (35.626). Vuonna 2014 Heposuolla oli valmistelussa 42,4 ha.
Heposuon kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuskentällä. Tuotantoalueen vedet kootaan ja johdetaan Lavikonpuroon, josta ne laskevat Suojoen kautta Keurusselän tasossa olevaan Suolahdenjärveen. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Lavikonpurossa (2 kpl), Suojoessa ja myös Suolahdenjärvessä. Lavikonpuron ylempi havaintopaikka sijaitsee Heposuon purkuojan yläpuolella, mutta muut kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Lavikonpurosta on otettu jo ennakkoon ennen kuntoonpanoa vesinäytteitä vuosina 2007-2009.
Lavikonpuron ylemmän havaintopaikalla (Väkikytö) kuivatusvesien purkuojan yläpuolella vesi oli vuonna 2014 tummaa sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 82). Fosforia oli runsaasti, mutta typpeä vain kohtalaisesti. Elokuussa
puro oli kuiva, eikä näytettä voitu ottaa. Vuosiin 2007- 2013 verrattuna Lavikonpuron
yläosan pitoisuudet olivat alempia. Lavikonpuron alemmassa havaintopaikassa vesi oli
114
vuonna 2014 laadullisesti selvästi heikompaa kuin ylempänä, sillä ravinteita oli erittäin
runsaasti. Myös aiempina vuosina havaintopaikan vedessä on ollut runsaasti ravinteita.
Suojoen vedessä oli vuonna 2014 ravinteita ja humusta vähemmän kuin Lavikonpuron
alaosalla (taulukko 82). Erityisen vähän vedessä oli humusta.
Taulukko 82. Heposuon virtavesihavaintopaikkojen vedenlaadut vuosina 2007 - 2014.
Havaintopaikka
pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOKaine
luku meus johtok.
N
µg/l
Lavikonpuro, Väkikytö 2007-2013
278
4,2
3,3
831
minimi
4,5 0,2
200
0,4
2,3
630
maksimi
6,5 23,0
400 41,0
4,8
1600
12.6.2014
6,2 2,0
270
0,8
3,0
700
7.8.2014
ei vettä
8.9.2014
6,3 1,3
220
1,4
4,3
620
245
1,1
3,7
660
Lavikonpuro, yhtymä 2007-2013
243
8,2
4,2
1019
minimi
5,3 1,0
150
1,6
3,0
770
maksimi
6,9 25,0
400 70,0
5,6
1200
12.6.2014
6,5 8,0
300
2,9
4,0
1100
7.8.2014
7,0 6,0
230
7,3
5,4
1400
8.9.2014
6,8 1,8
270
4,9
4,5
1200
267
5,0
4,6
1233
Suojoki 64433 (2011-2013)
241
4,7
3,9
825
minimi
5,5 3,2
150
2,1
2,6
570
maksimi
7,0 36,0
350 14,0
5,0
1100
12.6.2014
6,8 7,0
250
3,3
3,7
770
7.8.2014
7,1 6,0
180
6,2
5,7
880
8.9.2014
7,1 2,3
200
3,6
5,1
740
210
4,4
4,8
797
NH4- NO3- KOK- PO4N
N
P
P
µg/l µg/l µg/l µg/l
76
11
410
<5
<5
<5
43
15
160
29
12
5
34
36
33
49
21
92
<5
<5
<5
130
120
130
120
27
21
32
46
19
93
42
180
42
180
52
18
110
72
140
85
99
21
13
36
37
27
62
40
76
46
54
14
9
17
60
60
24
24
FE
COD
Mn
µg/l mg/l O2
1656
590
5400
920
45
29
75
37
900
910
33
35
1459
930
2000
1600
2800
1800
2067
39
24
62
39
36
36
37
1400
1100
1700
1400
2300
1500
1733
31
20
48
30
18
25
24
Suolahdenjärven pintavesi on ollut vuosina 2011-2013 hapanta ja ravinteikasta kuten
siihen laskevan Suojoen. Ravinnetaso kuvaa rehevyyttä kuten myös a-klorofylli (taulukko 83). Järvi on syvä (max. noin 14 m) ja sen alusvedessä on esiintynyt rehevyydestä
johtuvaa suurta happivajetta. Kesällä 2014 Suolahdenjärven pohjanläheiset vesikerrokset olivat lähes hapettomia ja talvellakin happivaje oli suurta.
Taulukko 83. Suolahdenjärven pintaveden vedenlaatu vuosina 2011 - 2014.
Havaintopaikka
Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4kyll.
aine
luku meus johtok.
N
N
N
P
P
%
µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l
Suolahdenjärvi 26489 (1 m)
25.8.2011
78 6,8 1,6
150
1,5
4,6
660
28
<5
22
2
7.3.2012
73 6,2 2,0
175
3,3
4,6
800
22
25.7.2012
58 6,0 2,7
225
1,7
3,3
900
45
<5
43
3
28.2.2013
68 6,4 1,4
200
2,6
4,2
750
22
19.8.2013
86 6,8 2,4
125
2,3
3,5
640
24
<5
23
2
4.2.2014
81 6,1 1,4
200
2,0
4,3
940
18
5.8.2014
82 6,9 3,7
135
2,2
4,0
630
9
<5
28
<2
FE a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
950
1200
1200
1200
750
940
700
4,7
8,3
13,5
12,5
22
22
40
21
20
27
40
Heposuon kuntoonpano on heikentänyt Lavikonpuron veden laatua ennakkotarkkailuun
nähden alemmassa havaintopaikassa, sillä typen pitoisuudet ovat kohonneet (nousu keskimäärin 167 µg/l) ja myös fosforin (nousu 17 µg/l) (kuvat 44-45). COD Mn arvoissa on
ollut suurta vaihtelua jo ennakkotarkkailun aikana, mutta nousua on keskimääräisten arvojen mukaan kuitenkin 4 mg/l (kuva 45). Lavikonpuron yläosalle (Väkikytö) ei johdeta
115
kuivatusvesiä, mutta sielläkin ravinnepitoisuudet ovat hieman kohonneet vuosien 20072009 tasosta, sillä fosforin pitoisuusnousu oli 7 µg/l ja typen 12 µg/l. Sen sijaan COD Mn
-pitoisuus on alentunut 6 mg/l vuosina 2011-2014 verrattuna vuosiin 2007-2009.
Kuva 44. Heposuon virtavesihavaintopaikkojen typpipitoisuudet vuosina 2007-2014.
Kuva 45. Heposuon virtavesihavaintopaikkojen fosforipitoisuudet vuosina 2007-2014.
Kuva 46. Heposuon virtavesihavaintopaikkojen COD Mn -pitoisuudet vuosina 2007-2014.
116
Heposuolla suoritettiin kuntoonpanovaiheen kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella Heposuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 7,2 mg/l, Kok.N 1 545 µg/l, Kok.P 91 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 46 mg/l O2.
Lavikonpuron valuma-alueen kooksi on arvioitu ympäristölupavaiheessa olevat noin
14,4 km2, josta teoreettisesti laskettuna Heposuon kuivatusvesien vaikutukset olivat
vuonna 2014 Lavikonpuroon kohtalaiset: fosforipitoisuusnousu 5,8 µg/l, typpipitoisuusnousu 116 µg/l ja kiintoainepitoisuusnousu 0,4 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 5,0 mg/l O2.
Suojokeen kuntoonpanon vaikutukset ovat olleet ilmeisen vähäiset, vaikka Suojoesta ei
ole ennakkotarkkailutuloksia. Tähän viittaavat myös teoreettiset laskelmat, sillä Heposuon kuivatusvesien vaikutukset vuonna 2014 Suojokeen (valuma-alueen koko 55,64
km2) olivat vähäiset: fosforipitoisuusnousu 1,5 µg/l, typpipitoisuusnousu 30 µg/l ja kiintoainepitoisuusnousu 0,1 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon
bruttolisäys oli 1,3 mg/l O2.
9.2
Pihlajaveden reitti
9.2.1
Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu)
Riihi-Peuranevalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös
61/03/1, dnro 2003-Y-35, myönnetty 28.11.2003). Riihi-Peuranevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1983 ja tuotanto 1996. Riihi-Peuranevalla oli vuonna 2014
tuotannossa 111,7 ha ja levossa 0,6 ha.
Riihi-Peuraneva sijaitsee Ähtärin, Virrat ja Keuruun kuntien alueella ja kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueen (35) Pihlajaveden reitin (35.48) ja Toisveden alueeseen (35.42).
Riihi-Peuranevan kuivatusvedet purkautuvat osin Keski-Suomen ELY-keskuksen puolelle (62,4 ha alalta) purkuojien (kolme) kautta Hietasenpuron valuma-alueen (35.486)
Hietasenpuroa pitkin Hankajärveen. Osin vedet laskevat Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen puolelle (20 ha alalta) purkuojia pitkin (kaksi) Luomanpuron valuma-alueen
(35.429) Luomanpuroon ja Pakarinjokeen sekä osin Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelle (29,3 ha alalta) purkuojia (kaksi) pitkin Kivikeronpuron valuma-alueen (35.485) Koikeropuron kautta Uurasjärveen.
Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja virtaamansäätö Kivikeronpuroon ja Hietasenpuroon johdettavilla kuivatusvesillä. Luomanpuroon johdettavilla vesillä on ympärivuotinen pintavalutus. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Koikeropurossa,
Hietasenpurossa ja Luomanpurossa.
Luomanpuron ja Koikeropuron vedet ovat olleet erittäin happamia, fosforipitoisia ja väriltään tummanruskeita (taulukko 84). Humusaineita on ollut purojen vedessä runsaasti.
Hietasenpuron vedenlaatu poikkeaa jonkin verran kahden muun purkureitin purojen vedenlaaduista. Hietasenpuron vesi on myös hapanta, mutta happea kuluttavaa orgaanista
ainesta (CODMn) ja ravinteita siinä on ollut vähemmän kuin Luoman- ja Koikeronpurolla. Kiintoainetta on ollut kaikilla kuivatusvesien purkureiteillä hyvin vähän.
Luoman-, Koikero- ja Hietasenpuron vesissä oli vuonna 2014 fosforia enemmän kuin
vuosina 2004–2013 keskimäärin. Koikeropurossa myös typpeä oli aiempaa enemmän.
117
Taulukko 84. Riihi-Peuranevan havaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosina 2004 - 2014.
Havaintopaikka
luku
mg/l mg/l Pt
Hietasenpuro 2004-2013
n = 29
5,7 2,7
195
minimi
4,5
0,8
55
maksimi
7,0
8,0
300
15.5.2014
5,1
3,1
220
19.8.2014
6,4
3,5
180
17.9.2014
6,3
2,8
170
190
Koikeropuro 2004-2013
n = 29
5,5 3,2
264
minimi
4,6
0,8
75
maksimi
7,1
16
500
15.5.2014
5,1
8,1
275
19.8.2014
6,1
2,7
350
17.9.2014
5,9
6,5
300
308
Luomanpuro 2004-2013
n = 29
5,2 3,0
244
minimi
4,2
0,2
120
maksimi
7,3
14
350
15.5.2014
4,6
6,0
250
19.8.2014
6,6
5,3
200
18.9.2014
6,3
3,3
220
223
COD
meus johtok.
N
N
N
P
P
Mn
FTU mS/m
µg/l µg/l µg/l
µg/l
µg/l µg/l mg/l O2
1,4
0,7
3,6
1,3
1,5
0,9
1,2
2,3
1,9
3,1
2,2
2,2
2,2
2,2
527
190
800
650
440
440
510
32
4
89
22
<5
60
8
<5
8
<5
3,9
0,7
66,0
4,1
1,6
1,4
2,4
3,4
2,0
10,9
3,0
3,4
3,1
3,2
734
502
1290
960
1000
780
913
27
<5
110
48
<5
340
25
<5
25
<5
4,3
0,5
61,0
1,2
4,9
1,3
2,5
3,0
2,1
7,5
2,8
2,8
2,5
2,7
593
270
970
640
510
500
550
17
<5
39
20
<5
48
<5
<5
<5
<5
28
14
65
30
33
53
39
10
<2
23
37
18
92
37
110
61
69
10
4
22
32
17
73
35
82
48
55
12
5
24
9
9
36
36
22
22
1089
480
1800
950
980
870
933
28
7
52
33
21
22
25
1410
840
2300
1400
1700
1300
1467
39
10
73
45
41
37
41
1522
760
2300
1100
2200
1500
1600
38
7,0
71
45
21
28
31
Riihi-Peuranevan osuus sen kuivatusvesien purkureittien purojen valuma-alueista on
vähäinen (0,7 - 3,2 %) ja vesistövaikutukset puroihin ovat lieviä (taulukko 85). Teoreettisten laskelmien mukaan kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 alapuolisten purojen
veden typpipitoisuuksia 14 - 68 µg/l. Purot laskevat suuriin järvi- ja jokivesiin, joissa
vaikutukset eivät enää näy.
Taulukko 85. Riihi-Peuranevan kuivatusvesien teoreettiset pitoisuusnousut v. 2014.
Vesistöalue
35.429 Luomanpuron va
35.485 Kivikeropuron va
35.486 Hietasenpuron va
9.2.2
RiihiPeuraneva
tuotantoala ha
20
29,3
62,4
Brutto
Pitoisuusvaikutus, netto
CODMn Kiintoaine Kok-N
Kok- P
mg O2 /l
mg/l
µg/l
µg/l
0,94
0,52
2,52
0,14
0,08
0,36
25,6
14,2
68,3
0,56
0,31
1,50
Kalmuneva (Keuruu)
Kalmunevalla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston 16.12.2013 myöntämä
ympäristölupa (Nro 223/2013/1, Dnro LSSAVI/185/04.08/2011). Lupa ei kuitenkaan
ole lainvoimainen.
Kalmunevan valmistelutyöt aloitettiin vuonna 1978 ja tuotanto 1982. Kalmunevalla oli
tuotannossa 55,6 ha vuonna 2014. Kalmuneva sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen
Pihlajaveden alueella (35.483).
Kalmunevan kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on kosteikko. Kalmunevan kuivatusvedet virtaavat laskuojia pitkin Suojärveen ja edelleen Martinjärven, Mason, Köminjärven, Kirkkokanavan kautta Pihlajaveteen. Suojärveen tulee kuivatusvesiä Liesjärven ja
118
Kaijanpuron valuma-alueen turvetuotantoalueilta (Tupa-, Maja-, Loukkusuo ja Mustasuo), joiden yhteenlaskettu tuotantoala oli vuonna 2014 noin 310 ha. Kalmunevan vesistötarkkailupisteet ovat Suojärvessä ja sen alapuolisessa Ryönänkoskessa sekä vuodesta alkaen myös Martinjärvessä.
Suojärven vesi on ollut ruskeaa ja ravinteikasta humusvettä (taulukko 86). Suojärven
vuosien 1999-2013 keskimääräiset fosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet kuvaavat rehevää
vesialuetta. Ryönäkosken veden laatu kuvaa Suojärvestä lähtevän veden laatua ja siten
kovin suuria ainepitoisuuseroja ei näiden havaintopaikkojen välillä ole ollut (taulukko
86).
Vuonna 2014 Suojärven vesi oli laadullisesti samanlaista kuin keskimäärin jaksolla
1999-2013. Sekä talvella että kesällä 2014 Suojärven alusvedessä esiintyi selvää happivajetta kuten aiempinakin vuosina. Ryönänkosken vedenlaatu oli vuonna 2014 vuosien
1999–2013 keskimääräistä tasoa parempaa, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli hieman
aiempaa vähemmän (taulukko 86). Martinjärven vesi oli vuonna 2014 hyvin samanlaista
kuin Suojärven ja Ryönäkosken eli vesi oli ruskeaa ja hapanta sekä ravinnetasoltaan rehevää. Matalan (noin 2 m) Martinjärven happitilanne oli hyvä (taulukko 86).
Taulukko 86. Suojärven ja Ryönänkosken vedenlaatutietoja vuosilta 1999 – 2014 sekä Martinjärven
pintaveden laatu vuodelta 2014.
Havaintopaikka
aine
luku
%
mg/l mg/l Pt
Suojärvi (1 m) 1999-2013
n = 30
78 6,2 2,9
185
minimi
63 5,8
<1
120
maksimi
95 6,6 8,4
300
11.2.2014
85 5,9 1,2
200
1.4.2014
72 5,9 1,9
180
5.8.2014
87 6,8 8,0
180
Martinjärvi (1 m)
1.4.2014
72 6,0 1,6
165
5.8.2014
87 6,5 6,0
180
Ryönänkoski 1999-2013
n = 40
6,1 2,9
188
minimi
5,4
<1
90
maksimi
7,1 7,8
275
27.5.2014
6,3 3,9
165
29.7.2014
6,5 2,8
170
8.9.2014
6,5 2,6
150
keskiarvo 2014
6,4 3,1
162
N
N
N
P
P
FTU mS/m
µg/l µg/l
µg/l
µg/l
µg/l
FE
a-kloro- COD
fylli
Mn
µg/l
µg/l mg/l O2
4,1
0,5
64
1,2
2,2
2,8
3,1
2,6
3,6
3,2
3,0
3,0
690
580
950
660
660
760
26
<5
160
30
<5
230
35
20
82
6
2
14
18
6
41
<5
25
53
3
2
1377
790
1700
1300
1200
1200
1,7
2,5
3,0
2,9
680
680
9
10
35
<5
24
40
4
2
1200
1400
2,2
0,7
9,8
1,6
1,8
1,4
1,6
2,9
2,5
3,6
2,8
2,9
3,0
2,9
652
500
1000
530
740
590
620
24
<4
130
41
<5
110
7
<2
9
8
<5
8
<5
32
18
46
26
27
32
28
1328
880
2100
870
1000
1200
1023
<2
<2
21,1
4,1
50,0
43,8
25
20
38
30
26
24
14,7
26
23
27
19
49
25
23
20
23
Suurin osa (79 %) Suojärveen tulevista vesistä tulee Kaijanpuron ja Liesjärven valumaalueilta ja Kalmunevan osuus Suojärven valuma-alueesta (noin 156 km2) on pieni 0,4
%. Kalmunevan kuivatusvesien vaikutukset rajoittuvat purkuojan suualueelle. Suojärven ja Ryönäkosken veden typpipitoisuudet sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella
humuspitoisuudet ovat olleet varsin alhaisia. Siitä päätellen yläpuolisten turvetuotantoalueiden kuivatusvesien vaikutukset ovat suhteellisen vähäisiä. Suojärven pintaveden
ravinnepitoisuuksissa on lievä laskeva trendi (kuvat 47-48), mutta CODMn -arvoissa lievä nouseva trendi (kuva 49). Suojärven ravinnetaso kuvaa rehevyyttä. Vaikka COD Mn arvot ovat hieman kohonneet, ovat ne kuitenkin luonnontilaisten soiden keskimääräisiä
arvoja alempia.
119
Kuva 47. Suojärven pintaveden typpipitoisuudet vuosina 1999-2014.
Kuva 48. Suojärven pintaveden fosforipitoisuudet vuosina 1999-2014.
Kuva 49. Suojärven pintaveden CODMn- arvot vuosina 1999-2014.
Kalmunevalla oli ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella Kalmunevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet
120
olivat kiintoaineen osalta 10,0 mg/l, Kok.N 818 µg/l, Kok.P 36 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 20 mg/l O2. Erityisen alhainen oli
CODMn-arvo, joka selvästi alempi kuin luonnontilaisten suoalueiden keskimääräinen arvo.
Kalmunevan kuivatusvesien vaikutukset vuonna 2014 Pihlajaveteen (yläpuolisen valuma-alueen koko 371 km2) jäävät teoreettisten laskelmien mukaan analyysitarkkuuksien
puitteissa havaitsematta. Laskelmien mukaan fosforipitoisuusnousu oli 0,05 µg/l, typpipitoisuusnousu 1,2 µg/l ja kiintoainepitoisuusnousu 0,03 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,06 mg/l O2.
Ryönänkosken luusuassa sen yläpuolinen valuma-alue noin 128 km2 ja sen perusteella
laskettuna Suojärveen Kalmunevalta kohdistuvat teoreettiset pitoisuuslisäykset olivat
vuonna 2014 fosforille 0,13 µg/l, typelle 3,4 µg/l ja kiintoainepitoisuudelle 0,08 mg/l.
Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,16 mg/l O2. Martinjärven yläpuolinen valuma-alue on noin 146 km2 ja siten siellä teoreettiset pitoisuuslisäykset ovat Suojärveä vähäisemmät; kokonaisfosforille 0,12 µg/l, kokonaistypelle 3,0
µg/l ja kiintoaineelle 0,07 mg/l sekä COD Mn bruttolisäys 0,14 mg/l O2. Pitoisuuslisäykset eivät ole havaittavia analyysitarkkuuksien puitteissa Suojärvessä eivätkä myöskään
Ryönänkoskessa tai Martinjärvessä.
10
YHTEENVETO
Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vuosien 2014–2018 vesistötarkkailuohjelman
mukaisesti virtavesinäytteitä otetaan kolme kertaa vuodessa ja järvipistenäytteet kaksi
kertaa vuodessa.
Vapon vedenlaatuhavaintopaikkoja oli vuoden 2014 tarkkailussa mukana yhteensä 445,
jotka olivat 229 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita. Järvihavaintopisteitä oli tarkkailussa mukana 136 kpl ja virtavesipisteitä 309 kpl. Vesistötarkkailun
painopiste oli Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY-keskusten alueilla. Vuonna
2014 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella vesistöhavaintopaikkoja oli 145 kpl.
Talvi 2013–2014 oli lämpötiloiltaan Keski-Suomessa tavanomaista lämpimämpi ja terminen talvi loppui jo helmikuun lopulla 2014 eli noin kuukauden tavanomaista aiemmin. Myös koko vuosi 2014 oli myös vertailujaksoa lämpimämpi. Sateiden osalta vuosi
2014 oli hyvin vaihteleva, mutta sademäärät olivat normaalia alempia. Vuoden sateisin
kuukausi oli Jyväskylässä ja Viitasaarella toukokuu. Turvetuotantokaudella myös elokuussa satoi tavanomaista enemmän.
Kymijoen vesistöalueella Vapon turvetuotantoalueiden pinta-ala oli vuonna 2014 yhteensä noin 4 400 ha, mikä on 0,1 % vesistöalueen pinta-alasta. Keski-Suomen ELYkeskuksen alueella Kymijoen vesistöalueella Vapon turvetuotantoalueita oli 4 270 ha.
Kymijoen vesistön turvetuotantoalueet ovat keskittyneet Saarijärven reitille.
Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kymijoen vesistöalueella oli vuonna 2014
kiintoaineen osalta noin 124 t, typen 20 t ja fosforin 0,51 t. Kuormitusten perusteella
laskettu teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen lisäys oli Kymijoen vesistöalueella 0,01 mg/l, typen 2,0 µg/l ja fosforin 0,05 µg/l vuonna
2014. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli noin 787
t O2 ja kuivatusvesien aiheuttaman COD Mn -arvon (brutto) lisäys Kymijoen vesistöalueella oli 0,08 mg/l O2.
Kymijoen vesistön 1 ja 2. jakovaiheen valuma-alueilla turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat vuonna 2014 pieniä. Keskivirtaamatilanteessa kuivatusvesien aiheuttamat suurimmat vesistökuormitusvaikutukset esiintyivät 2. jakovaiheen
121
valuma-alueista Saarijärven reitillä. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset aiheutuivat vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa kiintoaineen ja typen osalta
Joutsan Pihlassuolla kohdistuen Pajupuroon. Suurin fosforilisäys tuli Petäjäveden Lapsukansuolta kohdistuen Rajajokeen. Kemiallisen hapenkulutuksen suurin bruttolisäys
tuli Karstulan Sammakkonevalta kohdistuen Ähtyrinpuroon.
Kokemäenjoen vesistöalueella Vapon turvetuotantoalueita oli vuonna 2014 noin 4 500
ha, joista Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitsi kahdeksan Vapon tuotantoaluetta yhteispinta-alaltaan noin 410 ha. Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella
1.jakovaiheen ja 2. jakovaiheen Kokemäenjoen valuma-alueilla turvetuotannon aiheuttamat vesistövaikutukset olivat suhteellisen pieniä vuonna 2014. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa olivat typen ja fosforin sekä orgaanisen happea kuluttavan aineksen osalta Keuruun Lehtosuolla
kohdistuen Sammaliseen. Kiintoaineen aineen osalta suurimmat lisäykset tulivat Keuruun Riihi-Peuranevalta Hietasepuroon.
11
VIITTEET
Forsberg, C & Ryding, S-O. 1980. Eutrophication parameters and trophic state indices
in 30 Swedish waste receiving lakes. –Arch. Hydrobiol. 89:189-207.
Ilmatieteenlaitos 2015. Ilmastokatsaus 2014:1-12.
Leiviskä, V. 1993. Turvetuotannon ympäristönsuojelu. – Moniste, 67 s. Oulun yliopisto, Pohjois-Suomen Tutkimuslaitos, Oulu.
Niskanen, I. 1998. Turvetuotanto ympäristömelun aiheuttajana. – Jyväskylän yliopisto
Ympäristötutkimuskeskus. Tiedonantoja 151:1-24.
Pöyry Finland Oy 2013. Turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailuohjelma vuosille 2014-2018 Vapo Oy:n Länsi-Suomen yksikön toimialueella
Pöyry Finland Oy 2015. Vapo Oy - Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu
vuonna 2014 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella.
Rinttilä, R., Suutari, E., Selin, P., Marja-aho. J. & Väyrynen, T. 1997. Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi. - 116 s. Turveteollisuusliitto ry, Jyväskylä
Rinttilä, R., Selin, P. & Reinikainen, O. 1998. Turve ympäristönhoidossa. – 94 s. Vapo Oy, Jyväskylä
Savolainen, M., Kaasinen, A., Heikkinen, K., Ihme, R., Kämä, T., Alasaarela, E.
1996. Turvetuotannon vesiensuojeluvaihtoehtojen tapauskohtainen vertailu. 116 s. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu.
Vasander, H (toim) 1998. Suomen suot. – 168 s. Suoseura ry, Helsinki
LIITE 1
Joet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella
Aika
Paikka
Kokonais- Näyte. Näkö- Lämpö- Happi,
Hapen pH
syvyys
syvyys syvyys
tila
liuk.
kyll.aste
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
9.6.2014 Haarajoki
0,5
0,2
0,3
20,5
6,5
6.8.2014 Haarajoki
1,0
0,0
0,5
18,8
6,6
8.9.2014 Haarajoki
0,8
0,1
0,8
13,7
6,5
8.5.2014 Heinuanjoki
1,7
1,0
0,6
3,2
1,2
0,1
0,4
19,0
6,0
1,3
0,6
0,3
7,3
6,5
11.6.2014 Heinäsuonoja
1,0
0,1
0,4
12,1
6,5
0,7
0,0
0,3
20,8
6,6
0,7
0,2
0,6
11,3
6,2
15.5.2014 Hietasenpuro
0,2
0,1
0,2
5,2
5,1
0,2
12,5
6,4
0,2
0,0
0,2
8,1
6,3
21.5.2014 Hiukkajoki, Lapsukansuon ap
0,7
0,0
0,5
10,1
5,0
0,3
0,1
0,3
16,9
5,8
1,0
0,1
0,7
11,4
5,4
21.5.2014 Hiukkajoki, Lapsukansuon yp
ei näytettä
0,2
0,1
0,2
17,0
5,8
0,4
0,1
0,4
11,0
5,3
12.6.2014 Hyyrynoja
0,2
0,1
0,0
16,7
6,4
7.8.2014 Hyyrynoja
0,2
0,0
0,3
18,2
6,6
9.9.2014 Hyyrynoja
0,3
0,1
0,3
13,3
6,4
9.6.2014 Koirajoki
1,1
0,0
0,4
14,7
4,5
27.8.2014 Koirajoki
1,2
0,1
0,5
11,6
4,2
23.9.2014 Koirajoki
0,9
0,0
0,4
6,1
5,3
2.6.2014 Kolkku luusua
0,5
0,3
0,5
12,3
6,4
0,3
0,1
0,3
23,2
6,6
0,2
0,1
0,2
13,2
6,7
2.6.2014 Kolkunjoen suu
1,0
0,5
0,4
12,4
6,0
0,8
0,1
0,8
19,5
6,8
0,4
0,2
0,4
10,8
6,9
2.6.2014 Kortteinen 1
1,0
0,5
0,3
11,7
6,4
0,4
0,2
0,4
22,1
6,6
0,3
0,2
0,3
15,1
6,6
0,6
0,3
0,2
9,2
6,1
0,6
0,3
0,3
21,2
6,8
0,4
0,2
0,4
14,8
6,8
0,8
0,4
0,2
9,5
6,2
0,3
0,2
0,3
22,2
6,8
0,3
0,2
0,3
14,9
6,8
27.5.2014 Kukkopuro suu
1,0
0,1
0,5
8,4
6,0
0,8
0,0
0,3
17,8
6,0
1,0
0,0
0,5
5,6
6,6
9.6.2014 Kukonjoki
0,8
0,0
0,6
19,3
6,0
Kiinto- Väriluku
aine
mg/l
mg Pt/l
7,7
220
3,4
200
4,0
200
5,5
200
18,0
500
9,5
250
9,0
300
11,0
240
3,8
250
3,1
220
3,5
180
2,8
170
<1
250
<1
240
1,3
230
<1
1,3
2,5
1,9
4,4
<1
3,0
1,0
1,7
8,4
1,8
4,8
2,5
2,0
7,0
5,0
2,5
24,0
4,3
2,0
24,0
4,3
1,8
3,2
12,0
1,9
1,6
220
230
300
200
250
300
390
230
135
110
110
180
170
150
180
180
140
220
180
140
220
220
150
330
440
180
220
Sameus
Kok-N
FNU
5,7
3,2
2,6
4,5
9,1
9,4
6,5
13,0
4,4
1,3
1,5
0,9
0,6
1,3
0,8
Sähkönjoht.
mS/m
4,4
4,9
4,9
2,3
2,6
3,5
6,0
5,7
5,4
2,2
2,2
2,2
2,1
1,9
2,2
1,2
0,6
2,8
3,0
1,5
0,6
1,4
0,9
1,5
2,0
1,4
2,2
1,6
1,8
4,7
3,3
1,8
16,0
4,0
2,1
17,0
3,8
2,1
2,5
9,4
3,7
1,1
1,8
2,3
3,2
3,4
3,3
2,5
3,9
2,2
2,6
2,6
2,7
2,4
2,9
3,0
3,1
3,1
3,2
4,5
3,6
3,5
4,4
3,5
3,4
3,1
3,9
3,6
2,4
490
490
870
910
900
740
1200
750
870
530
480
660
700
610
800
710
640
1900
890
630
1800
760
670
990
1700
1300
520
µg/l
1000
1000
890
560
1000
740
950
940
920
650
440
440
530
520
530
NH4N
µg/l
NO3-NO4
N
µg/l
91
10
39
<5
14
<5
8
<5
23
<5
9
<5
25
96
19
<5
7
<5
15
40
12
<5
12
13
12
10
87
120
Kok-P
µg/l
49
57
45
26
81
91
50
84
37
30
33
53
23
36
24
34
21
36
40
28
26
40
30
21
21
20
24
30
33
34
40
33
77
56
34
80
44
34
35
140
37
24
PO4-P
liuk.
µg/l
10
11
8
9
8
7
8
3
<2
7
3
5
5
41
Rauta
CODMn
µg/l
1300
1900
1300
1800
7300
4100
3200
3400
2200
950
980
870
990
1300
1300
mg/lO2
31
27
27
24
40
25
35
22
47
33
21
22
34
27
37
1200
1200
1700
1700
1500
1100
1400
1300
1100
1100
1000
1300
2100
1800
1200
1500
1100
2000
1700
1200
1900
1700
1200
1800
790
1600
980
25
37
33
28
33
51
78
37
19
18
19
28
19
20
25
20
18
37
23
20
35
21
20
41
55
26
28
LIITE 1
Aika
Paikka
Hapen pH
syvyys
syvyys syvyys
tila
liuk.
kyll.aste
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
27.8.2014 Kukonjoki
1,3
0,1
0,6
12,7
6,5
23.9.2014 Kukonjoki
1,0
0,0
0,5
7,3
6,5
13.5.2014 Kulhanjoki Kulhansuu
0,1
5,1
6,4
0,3
0,1
0,3
17,5
7,2
0,3
0,1
0,3
10,6
7,0
14.5.2014 Kuohunpuro
0,6
0,3
0,3
3,4
5,2
4.8.2014 Kuohunpuro
0,4
0,2
0,3
18,1
6,7
8.9.2014 Kuohunpuro
0,3
0,2
0,3
10,7
6,9
11.6.2014 Kälkänjoki 1
2,0
0,1
0,6
18,0
6,6
1,0
0,0
0,5
21,0
7,0
0,5
0,1
0,5
14,3
6,7
11.6.2014 Kälkänjoki 2 (yläjuoksu)
1,0
0,1
0,0
20,5
6,7
0,3
0,0
0,3
22,8
7,0
0,3
0,1
0,3
14,9
6,8
11.6.2014 Kälkänjoki, Mesiänsuo alapuoli
1,2
0,1
0,1
18,4
6,6
0,5
0,0
0,5
22,1
6,8
0,4
0,1
0,4
14,4
6,7
9.6.2014 Lammisjoki ap
0,3
0,1
0,3
22,3
5,8
0,2
0,0
0,2
19,8
7,0
0,3
0,1
0,3
10,8
6,5
9.6.2014 Lammisjoki turvetuot. yp
0,3
0,1
0,3
22,1
5,9
0,3
0,0
0,3
19,8
7,0
0,2
0,1
0,2
10,9
6,6
8.5.2014 Latvapuro
0,3
0,3
0,0
12.8.2014 Latvapuro
0,3
0,2
0,2
16,5
6,9
15.9.2014 Latvapuro
0,2
0,2
0,2
5,7
6,9
13.5.2014 Lauaspuro
0,2
0,1
0,2
7,8
4.8.2014 Lauaspuro
0,2
0,1
0,2
15,9
6,5
8.9.2014 Lauaspuro
0,2
0,1
0,2
11,1
6,9
12.6.2014 Lavikonpuro, Väkikytö
0,2
0,1
0,0
11,6
6,2
ei vettä
0,2
0,1
0,2
12,1
6,3
12.6.2014 Lavikonpuro, yhtymä
0,3
0,1
0,3
13,1
6,5
0,1
0,0
0,1
15,3
7,0
0,2
0,1
0,2
11,7
6,8
26.5.2014 Leukunjoki
0,8
0,4
0,3
13,2
6,3
6.8.2014 Leukunjoki
0,6
0,1
0,6
19,1
6,8
9.9.2014 Leukunjoki
0,4
0,2
0,3
11,8
6,8
26.5.2014 Luksanjoki
1,0
0,2
0,3
10,4
5,5
5.8.2014 Luksanjoki
0,4
0,1
0,4
18,1
6,6
15.9.2014 Luksanjoki
0,2
0,1
0,2
8,2
6,8
26.5.2014 Mansikkapuro
1,0
0,4
0,3
9,2
5,6
0,2
0,1
0,2
11,0
6,9
Kiinto- Väriluku
aine
mg/l
mg Pt/l
5,0
220
1,8
200
28,0
225
2,7
150
22,0
170
7,2
300
9,0
600
6,5
270
7,0
200
2,0
150
3,0
170
4,7
200
3,8
150
3,3
150
7,0
200
4,6
165
3,5
170
3,5
275
3,7
200
2,5
200
3,0
250
4,6
200
2,5
130
11,0
275
5,5
250
3,6
240
16,0
250
5,2
420
1,1
240
2,0
270
1,3
8,0
6,0
1,8
5,2
7,0
4,3
49,0
3,4
3,0
12,0
5,0
220
300
230
270
220
250
270
300
280
230
350
250
Sameus
Kok-N
FNU
2,7
1,3
9,1
4,5
3,7
3,2
22,0
17,0
3,0
1,8
1,9
2,2
2,6
1,8
3,7
5,1
2,3
2,7
3,0
2,2
1,2
2,8
1,4
12,0
6,2
4,1
2,8
2,9
1,7
0,8
Sähkönjoht.
mS/m
2,9
2,7
3,3
4,6
4,4
2,2
4,0
4,2
3,7
4,2
4,3
3,5
4,0
4,0
3,6
4,2
4,2
3,3
4,6
4,0
3,2
4,5
3,9
4,1
5,3
6,0
3,0
3,9
4,0
3,0
1,4
2,9
7,3
4,9
3,3
6,9
4,3
15,0
3,2
3,4
5,2
6,0
4,3
4,0
5,4
4,5
2,5
3,3
3,2
3,5
3,6
4,1
3,3
4,2
620
1100
1400
1200
680
830
530
1400
990
730
1000
900
µg/l
670
500
840
700
510
730
1600
1100
700
590
610
660
580
630
810
620
610
980
890
900
830
1000
730
790
1000
960
840
1400
850
700
NH4N
µg/l
5
NO3-NO4
N
µg/l
<5
13
120
290
54
7
7
21
13
23
12
11
<5
12
<5
31
15
14
<5
130
120
11
60
24
18
8
29
Kok-P
µg/l
48
24
48
41
41
35
120
71
29
33
21
25
28
21
31
33
22
27
56
33
20
57
34
49
77
61
45
140
51
29
36
72
140
85
27
49
26
86
66
42
60
59
PO4-P
liuk.
µg/l
12
11
35
3
2
3
4
4
19
51
60
8
17
15
Rauta
CODMn
µg/l
1600
1100
1800
1600
1400
1900
8600
5400
1000
1400
1100
870
1600
930
950
1900
960
1400
1200
1300
990
1200
880
1800
2500
2200
1000
1500
830
920
mg/lO2
32
22
33
16
24
38
38
44
27
19
24
27
20
22
28
20
23
47
26
27
41
27
21
38
35
38
40
75
41
37
900
1600
2800
1800
1700
4700
2300
2500
2100
1500
1600
1900
33
39
36
36
28
20
20
55
41
36
48
35
LIITE 1
Aika
Paikka
Hapen pH Kiinto- Väriluku
syvyys
syvyys syvyys
tila
liuk.
kyll.aste
aine
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
mg/l
mg Pt/l
0,3
0,1
0,3
7,4
7,1
2,0
150
14.5.2014 Matkusjoki ap
0,7
0,3
7,0
9,9
81
3,2
200
0,3
0,2
3,0
22,3
8,6
6,9
5,8
200
0,3
0,1
0,3
11,8
9,5
88
6,8
2,4
140
14.5.2014 Matkusjoki yp
0,5
0,4
7,2
9,9
82
3,2
200
0,3
0,2
0,3
22,4
8,3
6,9
5,3
200
0,2
0,1
0,2
11,9
9,5
88
6,7
1,3
120
13.5.2014 Merovenjoki
0,1
7,9
6,4
6,8
165
0,3
0,1
0,3
21,4
6,8
3,7
110
0,6
0,1
0,6
12,8
6,9
2,4
100
8.5.2014 Murtopuro
0,6
0,3
0,3
3,7
2,5
300
12.8.2014 Murtopuro
0,2
0,2
16,1
6,5
6,0
720
17.9.2014 Murtopuro
0,4
0,2
0,2
5,8
6,7
3,5
320
11.6.2014 Mustajoki laskussa Alajärveen
1,2
0,1
0,7
14,9
6,5
5,3
240
0,4
0,0
0,5
25,3
7,0
10,0
165
0,4
0,1
0,4
12,6
6,7
3,3
220
10.6.2014 Mustajoki Rääsysuon ap
0,3
0,1
16,6
6,5
4,0
250
0,2
0,0
0,2
21,7
6,8
2,3
180
0,2
0,1
0,2
14,5
6,6
2,5
200
10.6.2014 Mustajoki, Rääsysuon yp (uusi)
1,5
0,1
0,7
16,5
6,5
3,3
250
1,0
0,0
0,4
23,4
6,7
1,7
195
0,4
0,1
0,4
14,7
6,6
2,5
180
14.5.2014 Mustapuro
0,4
0,1
0,4
5,2
NA
15,0
360
30.7.2014 Mustapuro
0,3
0,1
0,3
15,6
7,0
9,6
600
16.9.2014 Mustapuro
0,2
0,1
0,2
7,4
7,0
6,5
230
2.6.2014 Mustapuron suu
1,2
0,6
0,4
9,7
6,2
3,2
225
0,7
0,1
0,5
18,1
6,9
10,0
200
0,4
0,2
0,4
10,7
7,0
4,3
150
13.5.2014 Myllyoja, Jämsä
0,1
4,5
6,0
8,2
240
0,1
0,1
0,1
12,6
6,5
5,4
180
0,1
0,1
0,1
8,6
6,4
11,0
360
8.5.2014 Nopolanjoki, Hirvijoen yp
0,3
0,2
0,3
4,3
6,7
200
0,3
0,1
0,3
18,5
6,7
13,0
350
0,2
0,1
0,2
7,2
6,8
11,0
240
8.5.2014 Nopolanjoki, laskussa Kyyjärveen
0,2
0,1
0,2
4,4
6,1
220
0,3
0,1
0,3
19,3
6,5
20,0
400
0,5
0,3
0,3
8,2
6,8
18,0
250
11.6.2014 Pajupuru
0,3
0,1
0,0
19,3
6,3
2,3
180
5.8.2014 Pajupuru
0,2
0,0
0,2
21,6
6,5
3,3
165
4.9.2014 Pajupuru
0,3
0,1
0,3
15,7
6,5
4,0
170
27.5.2014 Palojoki suu
1,2
0,0
0,4
7,5
5,5
4,0
300
1,2
0,0
0,4
20,4
6,3
6,0
300
0,6
0,1
0,6
15,6
6,4
5,0
350
Sameus
FNU
1,9
2,1
3,4
2,2
1,8
2,6
1,4
2,8
2,4
1,6
3,5
7,8
5,2
3,2
3,9
2,8
1,9
2,0
1,5
2,0
2,3
1,6
6,1
22,0
9,8
3,2
9,2
4,7
3,4
6,8
4,5
5,6
18,0
13,0
4,5
19,0
15,0
1,5
2,0
2,5
3,6
5,6
3,4
Sähkönjoht.
mS/m
5,7
2,1
2,4
2,5
2,0
2,4
2,2
3,7
3,6
3,6
2,6
4,4
4,3
3,7
4,1
4,5
3,5
4,5
4,0
3,6
4,5
4,0
2,9
6,0
5,8
3,3
6,8
6,3
3,4
4,9
4,6
2,8
4,2
4,4
3,4
4,5
5,0
4,7
5,0
4,9
3,5
3,7
4,0
Kok-N
µg/l
480
580
780
530
530
700
480
720
600
490
720
1600
1300
790
630
770
760
830
670
810
830
640
1000
1300
730
860
1100
740
960
900
1400
620
960
650
630
1100
680
900
760
730
1200
1500
1200
NH4N
µg/l
NO3-NO4
N
µg/l
5
<5
<5
<5
11
47
37
<5
6
<5
47
21
38
<5
61
42
130
160
52
120
41
86
71
51
39
32
13
5
Kok-P
µg/l
32
23
44
30
21
44
26
35
40
29
25
200
86
29
39
29
29
39
24
25
44
23
55
110
56
22
62
30
30
50
60
30
68
44
34
97
58
20
26
26
62
170
110
PO4-P
liuk.
µg/l
5
6
5
100
<2
4
3
28
11
12
11
14
3
52
Rauta
CODMn
µg/l
1200
1600
3000
1900
1500
2600
1600
1200
1100
950
1700
5200
2900
1100
1800
1100
950
1400
770
900
1300
750
2100
7500
3900
14000
3700
2200
1600
2500
3400
2400
5600
3700
2100
6800
4100
1400
2000
2100
1900
3100
2400
mg/lO2
19
27
22
16
27
20
15
23
16
15
40
86
46
33
20
31
32
25
28
30
25
26
46
45
28
38
19
20
40
20
61
22
27
16
27
35
22
24
21
20
57
51
49
LIITE 1
Aika
Paikka
Hapen pH
syvyys
syvyys syvyys
tila
liuk.
kyll.aste
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
14.5.2014 Palokinpuro
0,4
0,4
5,6
9,9
79
0,2
0,1
0,1
17,9
6,7
6,9
0,1
0,1
0,1
11,8
8,4
77
6,9
11.6.2014 Partinpuru
0,4
0,1
0,0
15,8
6,4
5.8.2014 Partinpuru
0,1
0,0
0,1
15,8
6,9
4.9.2014 Partinpuru
0,3
0,1
0,3
11,8
6,6
21.5.2014 Pengerjoki A
1,2
0,0
0,6
10,4
5,2
0,5
0,1
0,3
18,2
6,0
0,6
0,1
0,6
11,7
5,6
21.5.2014 Pengerjoki B
1,1
0,0
0,7
10,4
5,2
0,5
0,1
0,4
18,0
6,0
0,8
0,1
0,7
11,9
5,6
2.6.2014 Peninginjoki
0,5
0,3
0,3
9,5
5,7
0,3
0,1
0,3
18,8
6,7
0,3
0,2
0,2
12,3
6,6
11.6.2014 Pihlaspuru
0,5
0,1
0,0
14,2
6,8
5.8.2014 Pihlaspuru
0,2
0,1
0,2
21,8
6,9
4.9.2014 Pihlaspuru
0,5
0,1
0,5
13,1
6,5
13.5.2014 Pirttijoki
0,1
5,6
6,2
7.8.2014 Pirttijoki
0,3
0,1
0,3
17,3
6,7
8.9.2014 Pirttijoki
0,6
0,1
0,6
12,3
6,7
9.6.2014 Pirttipuro
0,4
0,1
0,4
17,3
4,8
27.8.2014 Pirttipuro
0,6
0,1
0,5
12,7
4,7
23.9.2014 Pirttipuro
0,3
0,1
0,3
6,2
5,8
8.5.2014 Puukonjoki
0,5
0,3
0,3
4,3
14.8.2014 Puukonjoki
0,3
0,2
0,3
12,7
6,9
15.9.2014 Puukonjoki
0,2
0,2
0,2
8,0
6,8
8.5.2014 Pöngänpuro, Pirttiahonsuo
0,4
0,2
0,4
2,3
0,4
0,2
0,2
16,5
6,8
0,4
0,2
0,2
6,0
6,8
21.5.2014 Rajajoki, Lapsukansuon ap
0,7
0,1
0,5
9,3
5,1
0,2
0,1
0,2
13,1
6,4
0,3
0,1
0,3
7,1
6,3
21.5.2014 Rajajoki, Lapsukansuon yp
0,5
0,1
0,4
9,1
5,1
0,1
0,1
0,1
13,6
6,3
0,4
0,1
0,3
7,0
6,3
14.5.2014 Rajapuro
0,3
0,1
0,3
3,1
5,9
21.8.2014 Rajapuro
0,4
0,1
0,4
12,0
7,0
29.9.2014 Rajapuro
0,4
0,1
0,4
7,2
7,1
26.5.2014 Rasinpuro
0,6
0,4
0,4
11,5
6,2
21.8.2014 Rasinpuro
0,3
0,1
0,3
12,2
7,2
18.9.2014 Rasinpuro
0,3
0,1
0,3
8,4
7,1
26.5.2014 Rautapuro, Mätässuo ap
1,1
0,5
0,4
11,5
5,8
Kiinto- Väriluku
aine
mg/l
mg Pt/l
5,7
275
19,0
660
10,0
300
4,0
250
2,9
195
3,6
200
1,0
250
<1
240
1,0
230
<1
250
<1
150
1,0
230
5,0
240
5,0
270
18,0
200
8,5
275
9,6
180
6,7
300
8,5
180
1,8
150
1,4
140
1,0
275
4,9
350
2,3
200
9,7
225
6,0
250
12,0
220
3,4
300
15,0
800
9,0
400
2,0
300
2,9
275
1,2
220
1,2
275
1,7
240
3,4
220
52,0
250
3,6
230
2,7
170
3,5
275
3,1
180
1,6
140
8,5
440
Sameus
FNU
4,4
35,0
17,0
1,8
4,4
3,3
0,7
1,4
0,8
0,7
1,4
0,9
3,7
3,4
8,9
10,0
12,0
7,3
1,7
1,4
1,3
1,0
1,5
4,6
4,4
5,7
3,8
3,7
23,0
9,8
1,5
2,6
2,0
0,8
2,3
3,2
3,8
4,9
2,9
2,2
5,0
3,5
3,2
Sähkönjoht.
mS/m
2,6
6,3
5,5
4,4
6,5
5,7
2,2
2,0
2,3
2,2
2,1
2,3
2,6
3,2
3,0
5,8
6,5
5,8
2,7
3,1
3,0
2,1
2,6
2,4
3,1
4,6
4,1
2,9
5,5
5,1
2,5
3,1
2,7
2,3
2,9
2,7
3,5
4,7
5,5
3,3
5,3
6,0
3,3
Kok-N
µg/l
970
1400
1400
850
870
930
550
540
540
560
550
570
780
810
790
970
1000
1400
590
590
450
760
970
460
670
980
870
570
1500
1100
690
790
550
660
690
610
1100
800
760
760
490
500
1200
NH4N
µg/l
NO3-NO4
N
µg/l
430
10
150
44
11
<5
11
<5
52
27
95
190
13
24
8
<5
15
110
41
<5
12
<5
12
<5
<5
22
<5
34
Kok-P
µg/l
33
81
54
23
31
26
21
38
26
21
38
25
37
49
63
23
36
27
26
24
20
37
53
15
28
55
48
30
180
100
190
45
31
23
44
33
61
89
66
34
41
30
52
PO4-P
liuk.
µg/l
26
4
9
9
9
3
3
4
12
67
10
10
34
11
Rauta
CODMn
µg/l
2900
12000
6400
1100
2800
1400
1100
1400
1400
1100
1500
1400
1500
3200
2100
4200
5200
4200
900
880
760
990
1400
2900
1400
2700
2100
2200
9500
5400
990
2000
1400
1200
1800
1500
1700
1500
1100
1600
2200
1500
3500
mg/lO2
39
54
40
33
22
29
36
27
37
37
29
38
38
25
25
25
22
32
27
21
21
40
50
21
30
30
29
40
68
46
51
36
30
41
38
32
44
30
28
38
15
15
61
LIITE 1
Aika
Paikka
Hapen pH
syvyys
syvyys syvyys
tila
liuk.
kyll.aste
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
0,3
0,1
0,2
11,9
6,6
0,3
0,1
0,3
7,6
6,6
26.5.2014 Rautapuro, Mätässuo yp
0,5
0,2
0,4
10,9
4,9
0,1
0,1
12,3
6,2
ei vettä
27.5.2014 Ryönänkoski
0,8
0,1
0,6
15,5
6,3
0,2
0,1
0,2
25,2
6,5
0,5
0,1
0,5
14,8
6,5
2.6.2014 Saarisuon laskuoja
0,6
0,3
0,4
10,3
5,7
0,3
0,1
0,3
18,3
6,9
0,4
0,2
0,4
8,7
6,8
9.6.2014 Sahinjoki
0,1
0,1
0,1
16,1
6,8
6.8.2014 Sahinjoki
0,2
0,0
0,2
17,3
7,2
8.9.2014 Sahinjoki
0,3
0,1
0,3
10,9
6,9
14.5.2014 Sammalinen Siltasalmi
1,0
0,0
0,4
6,7
6,4
0,4
0,2
0,4
15,8
6,5
1,0
0,2
0,6
15,0
6,5
26.5.2014 Selänpäänjoki
1,5
0,4
0,6
14,2
6,1
1,2
0,3
0,6
14,3
6,7
0,5
0,3
0,5
10,7
6,6
13.5.2014 Soutujoki, Hirvisuon alapuoli
2,0
0,1
0,4
7,0
1,1
0,1
0,7
18,8
6,4
1,0
0,1
0,3
11,8
6,4
13.5.2014 Soutujoki, Hirvisuon yläpuoli
1,5
0,1
0,3
8,1
0,7
0,1
0,5
18,7
6,4
0,4
0,1
0,4
11,7
6,4
20.5.2014 Suljetunneva, laskuoja 1
0,6
0,3
0,6
10,2
6,1
ei vettä
0,4
0,4
6,6
6,1
13.5.2014 Sulkupuro ap
0,1
5,9
6,0
0,2
0,1
0,2
16,0
6,9
0,2
0,1
0,2
10,0
6,9
13.5.2014 Sulkupuro yp
0,1
5,8
5,7
0,2
0,1
0,2
15,2
6,7
0,2
0,1
0,2
7,7
6,6
12.6.2014 Suojoki 64433
0,5
0,1
0,5
12,4
6,8
7.8.2014 Suojoki 64433
0,2
0,0
0,2
16,3
7,1
8.9.2014 Suojoki 64433
0,2
0,1
0,2
9,9
7,1
13.5.2014 Syrjäpuro, Ukonmurronsuon ap
0,1
4,9
6,6
0,2
0,1
0,2
15,6
7,0
0,3
0,1
0,3
10,2
6,8
9.6.2014 Tervajoen suu
0,5
0,2
0,3
18,7
6,4
1,0
0,0
0,6
20,5
6,7
Kiinto- Väriluku
aine
mg/l
mg Pt/l
110,0
360
14,0
390
3,9
600
150,0
400
Sameus
Kok-N
FNU
100,0
8,7
1,7
150,0
Sähkönjoht.
mS/m
4,0
3,9
2,9
3,0
µg/l
2700
1100
1200
2800
3,9
2,8
2,6
3,2
9,8
3,3
6,0
1,9
5,5
6,8
5,2
3,3
11,0
6,0
3,0
5,8
2,8
1,9
5,9
1,7
3,0
1
165
170
150
220
240
130
225
200
180
220
270
220
275
230
200
220
240
220
225
220
220
200
1,6
1,8
1,4
1,2
7,9
2,9
4,3
6,5
5,4
1,7
2,4
1,3
3,7
5,2
2,1
1,6
2,5
1,4
1,7
2,4
1,4
0,9
2,8
2,9
3,0
2,3
3,6
3,1
4,3
6,6
4,7
2,6
2,7
2,8
3,2
3,4
3,2
2,4
2,9
3,0
2,4
2,8
2,9
2,9
530
740
590
620
900
510
880
930
870
580
620
580
880
570
530
550
590
560
560
550
560
640
13
8,5
2,2
1,1
4,2
<1
2,0
7,0
6,0
2,3
5,3
1,5
2,0
6,5
5,0
300
250
200
170
225
65
100
250
180
200
220
135
150
250
150
3,9
2,3
2,9
2,0
1,2
0,8
0,7
3,3
6,2
3,6
2,0
3,0
2,2
5,2
2,9
4,1
3,2
4,5
4,2
2,7
4,0
3,7
3,7
5,7
5,1
3,3
4,2
4,2
4,5
7,3
1 300
890
740
550
660
420
450
770
880
740
830
490
460
1100
930
NH4N
µg/l
140
NO3-NO4
N
µg/l
27
270
<5
8
<5
51
35
18
<5
<5
<5
<5
<5
10
<5
7
<5
26
95
<5
210
42
180
19
31
44
<5
Kok-P
µg/l
300
71
44
380
26
27
32
23
72
33
24
44
29
30
37
31
54
53
34
31
45
34
28
42
32
30
150
32
38
28
25
26
24
40
76
46
40
61
40
46
82
PO4-P
liuk.
µg/l
19
17
<2
24
4
4
8
10
8
9
11
24
25
10
Rauta
CODMn
µg/l
8000
4300
4600
10000
mg/lO2
61
48
73
64
870
1000
1200
1500
4300
1300
1400
2500
1400
1400
1400
1500
1700
2200
1500
1100
1800
1400
1100
1700
1400
920
25
23
20
35
25
19
37
25
27
28
27
27
38
21
24
33
28
28
33
28
28
36
2 900
1300
1100
850
1000
410
560
1400
2300
1500
1100
1000
830
1500
1900
38
40
25
22
37
8
13
30
18
25
35
15
18
34
22
LIITE 1
Aika
Paikka
Hapen pH
syvyys
syvyys syvyys
tila
liuk.
kyll.aste
m
m
m
°C
mg/l
kyll.%
1,1
0,1
0,8
12,3
6,6
27.5.2014 Vahvasenjoki Myllyk.
2,0
0,4
0,4
12,1
6,0
1,2
0,0
0,5
14,2
6,7
1,0
0,5
0,5
10,5
6,5
11.6.2014 Vallasjoki ap
0,4
0,1
0,0
11,6
6,7
0,2
0,0
0,2
16,2
6,8
0,2
0,1
0,2
11,3
6,7
11.6.2014 Vallasjoki suu
1,2
0,1
0,6
15,8
6,6
0,5
0,0
0,5
22,5
6,8
0,4
0,1
0,4
11,3
6,9
11.6.2014 Vallasjoki yp
0,5
0,1
0,0
11,4
6,8
0,2
0,0
0,2
15,3
6,9
0,2
0,1
0,2
11,6
6,8
9.6.2014 Vattupuro
0,5
0,0
0,3
14,3
4,3
27.8.2014 Vattupuro
0,7
0,1
0,5
11,2
4,1
23.9.2014 Vattupuro
0,6
0,0
0,3
5,4
5,0
8.5.2014 Vorspakanjoki
0,2
0,1
0,2
4,9
0,5
0,1
0,4
19,1
6,9
0,3
0,2
0,3
7,5
7,0
8.5.2014 Ähtyrinpuro
0,4
0,2
0,4
2,9
0,8
0,1
0,7
14,7
6,9
0,4
0,2
0,4
5,7
7,0
8.5.2014 Ähtyrinpuro 2
0,3
0,2
0,3
3,0
0,2
0,1
0,2
15,3
6,7
0,2
0,1
0,2
5,8
6,8
Kiinto- Väriluku
aine
mg/l
mg Pt/l
3,5
200
4,0
250
3,5
225
2,3
200
10,0
300
12,0
250
9,5
200
8,0
200
7,5
100
7,3
230
5,3
250
6,0
220
4,5
240
<1
300
1,7
420
<1
250
5,4
200
13,0
360
16,0
270
2,1
225
4,7
180
8,0
180
1,3
250
11,0
350
8,1
250
Sameus
FNU
3,2
2,0
2,8
1,4
6,9
24,0
7,3
4,9
5,1
5,8
3,8
12,0
4,8
0,6
1,3
0,7
3,2
8,4
5,0
3,5
6,6
5,9
3,6
10,0
11,0
Sähkönjoht.
mS/m
5,3
2,5
3,4
2,8
4,7
6,0
5,1
4,8
5,1
5,0
4,0
4,4
4,1
2,9
4,7
2,2
4,0
5,1
5,2
2,9
3,7
4,0
2,7
3,3
3,8
Kok-N
µg/l
950
690
590
550
760
830
710
760
680
700
730
730
680
780
1300
680
690
1200
720
680
510
510
730
840
740
NH4N
µg/l
NO3-NO4
N
µg/l
<5
<5
78
71
23
<5
37
110
22
<5
19
47
25
81
120
13
Kok-P
µg/l
46
33
44
28
28
41
24
49
47
26
21
30
21
25
32
24
36
93
63
20
24
20
23
34
35
PO4-P
liuk.
µg/l
5
6
2
5
4
22
3
6
Rauta
CODMn
µg/l
1500
1200
1500
1300
3800
7500
3300
2100
1200
2900
2200
3600
2400
990
1300
1200
1500
3400
2700
2100
2800
2400
2300
5400
4100
mg/lO2
28
36
21
23
28
22
25
22
12
26
27
22
26
57
87
39
28
40
30
30
15
16
34
33
32
LIITE 2
¯
Nedervetil
Alaveteli
Haapajärvi
Toholampi
Ullava
Luupuvesi
Kuona
Ullavanjärvi
Aittojärvi
Kiuruvesi
Reisjärvi
Ruotanen
Kalaja
Kaustinen
Venetjoen
tekojärvi
Teerijärvi
Veteli
Venetjoen
tekojärvi
Halsua
Torppa
Lestijärvi
Haapamäki
Muurasjärvi
Ylikylä
Elämäjärvi
Kinnula
Salamajärvi
Patana
Patanan
tekojärvi
Alvajärvi
Vehkaneva
Oksakoski
Vimpeli
Möttönen
Poranen
Kärväskylä
Kolima
Kärnä
Kivijärvi
Möksy
Kyyjärvi
Lypsinneva "
Alajärvi
Sammakkoneva
" Kiminki
"
Savonneva
Tynnörsuo
Kyyjärvi
"
Laasala
Soini
Koirasuo
Pääjärvi
Kaijasuo
Lapuanjoki
Tuuri
"
Martinsuo
Liesjärvi
Killinkoski
"
Kalmunneva
"
" Mahasuo
Hirvisuo
"
Sahrajärvi
Istunmäki
Kurkisuo "
"
Haapamäki
Keuruu
"
Virrat
Uurainen
"
Vaskivesi
Palosuo
Pohjaslahti
Ukonmurronsuo
"
Valkeissuo
Vesanka
Koskenpää
Mänttä
"
"
Säynätsalo
Pohjansuo
Kuorevesi
Särkimäki
Kaanaa
Näsijärvi
Länkipohja
Längelmäen
kirkonkylä
Aitolahti
Tampere
Ruutana
Sappee
Vehkajärvi
Sahalahti
Pakkala
0
5
Lempäälä
10
Sappee
Pälkänevesi
20
Mallasvesi
km
Pälkäne
Laitikkala
Väisälänsaari
Joutsa
Tuukkala
Vesijakaa
Kukkia
Eteläkylä
Ryökäsvesi
Hangastenmaa
Ristiina
Lepsala
Kuortti
Mäntyharju
Himalansaari
Onkiniemi
Maakeski
Otava
Kissakoski
Pellosniemi
Nuoramoinen
Padasjoki
Auttoinen
Mikkeli
Hirvensalmi
Pertunmaa
Sysmä
Arrakoski
Vesijako
Ruorasmäki
Hartola
Nikkaroinen
Vesijako
Luopioinen
Aitoo
Hiirola
Hietanen
Virmaila
Rautajärvi
Roine
Harjumaa
Kälä
Kuhmoinen
Päijänne
Pohja
Kalvitsa
Puula
Särkilahti
Kangasala
Sääksjärvi
Läsäkoski
Jääsjärvi
Eräjärvi
Längelmävesi
Kyyvesi
" Kailasuo
Västilä
Suinula
Höystösensuo
Suontee
Längelmäen
kirkonkylä
Kämmenniemi
"
Judinsalo
Harjunsalmi
Kangasniemi
Leivonmäki
Luhanka
Hassi
Orivesi
"
Kangasjärvi
Haukivuori
Rääsysuo Kaihlamäki
Havuso " " Mesiänsuo
" Pihlassuo
Pappinen
Alhojärvi
Korkeakoski
Viitapohja
Tammijärvi
Kaipola
Hirsilä
Haapasuo
Jämsä
Juupajoki
Terälahti
Teisko
Putkilahti
Halli
Parkkuu
Länsi-Teisko
Rutalahti
Virtasalmi
Haarajoki
" "
Jämsänkoski
Pohjankylä
Kuru
Kantala
Kutemajärvi
Viisarimäki
Jäminkipohja
Palovesi
Halkokumpu
Toivakka
Korpilahti
Väärinmaja
Ruhala
Tervasuo
"
Jokipolvensuo
Ruovesi
Pieksämäki
Häppälänmäki
Vilppula
Ruovesi
Kivisensuo
Kankainen
Oravasaari
Muuratjärvi
"
Läyniönsuo
Hankasalmen asema
Hankasalmen
asema
Lievestuore
Muurame
Nenonpelto
Paltanen
Ristilä
Niemisjärvi
Leppävesi
Leppämäki
Hankasalmi
Lievestuoreenjärvi
Jyväskylä
Mänttä-Vilppula
Armisvesi
Kuuhankavesi
Leppävesi
Suontee
Haapakoski
Vihtavuori
Petäjävesi
Kolho
Mustajärvi
Myhinpää
Kynsivesi
Tikkakoski
Pörölänmäki
Säkinmäki
Umpilammensuo
Pohjoisjärvi
Sirkkamäki
Uurainen
Kuusa
Keurusselkä
Tarjanne
Visuvesi
Permisuo
"
Suonenjoki
Toholahti
Suolahti
Äijälä
Lempyy
Rautalampi
Konnevesi
"
Pohjoisjärvi
Kurkimäki
Iisvesi
Konnevesi
Äänekoski
Lehtosuo (Pyöreäsuo)
Asunta
Iisvesi
Sumiainen
Kes ki -Su o mi
Pihkainmäki
Kerkonkoski
Kärkkäälä
Lapsukansuo
Multia
Toisvesi
Kotala
Virmasvesi
Sonkari
Virmaanpää
Parantala
Pirtti-Peurusuo
Haminalahti
Syvänniemi
Laukaa
Pihlajavesi
Pihlajavesi
Vesanto
Liimattala
" Hietamansuo
Lamperila
Karttula
Ala-K eitele
Lannevesi
Hirvilahti
Tervo
Närhilä
Valkeajärvi
Liedenpohja
Talluskylä
Niinivedenpää
Konginkangas
Pyhäjärvi
"
Peränne
Hamula
Keitele
Saarijärvi
Myllymäki
Sapsalampi
Kannonjärvi
Summanen
Hyttilä
Pulkonkoski
Niinilahti
Häkkilä
Saarekeneva "
" Rajasuo
" Mätässuo
Raatteikonsuo " "
" Pajumäensuo
Ahvenlamminsuo
Väätäiskylä
Nilakka
Niinivesi
Pylkönmäki
Ähtäri
Maaninka
Niinivesi
Pääjärvi
Tuovilanlahti
Taipale
Suovanlahti
Lakomäki
Kalmari
Pielavesi
Säviä
Kannonkoski
Suurensuonneva
"
Keitele
Viitasaari
Vuosjärvi
Pirttiahonsuo
Kangasaho
Vehu
Ähtärinjärvi
Töysä
Alavus
Suoniemensuo
Heposuo
"
Voimäensuo
Karstula
"
Autio
Hautakylä
Ylä-K eitele
Veteläneva
Vastinki
"
Mäyry
Ranta-Töysä
"
"
Vahanka
Lehtimäki
Kuortane
"
"
Saukonkylä
Ruona
Kivijärvi
Onkivesi
Jylhä
Kymönkoski
Lokakylä
Peuralinnanneva
"
Hoisko
Kurejoki
Keihärinkoski
Saunakylä
Luoma-aho
Pielavesi
Ihkajansuo
Kolkku
" Kolkunsuo
" Vehkasuo
Heinäsuo "
"
Keitelepohja
Lappajärvi
Ylipää
Lapinlahti
Lappetelä
Vaaraslahti
Seläntaus
Isoneva
"
Laukkala
Pihtipudas
Muhola
Perho
Nerkoo
" Talkkunasuo
Peninki
Sääksjärvi
Itäkylä
Karvala
"
Saanijärvi
Peltosalmi
Iisalmi
Rytky
" Pyytneva
Purontausneva "
" Oriräme
Räyrinki
Evijärvi
Haapajärvi
Muurepää
Halsuanjärvi
Evijärvi
Pyhäjärvi
Muurasjärvi
Lestijärvi
Komu
Niemiskylä
Hiidenkylä
Terjärv
Kerttua
Pyhäjärvi
Hautaperän
tekojärvi
Kangaskylä
Vieremä
Juolasvesi
Paaso
Kalkkinen
Lusi
Ala-Rääveli
Enonvesi
Varpanen
Kauria
Suomenniemi

Keski-Suomen ELY-keskuksen alueen turvetuotannon

Transcription

Similar documents

Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotannon

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotannon

Turvetuotannon ympäristökonsultointi

BSC R-Evo, käyttö ja huolto (pdf,411.46 KB)

Päätös Nro 156/2011/1 Dnro LSSAVI/138/04.08/2010 Annettu

Ympäristölupapäätös